ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2009.193.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 193

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
24. heinäkuu 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission asetus (EY) N:o 606/2009, annettu 10 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 607/2009, annettu 14 päinäna heinäkuuta 2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta

60

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

24.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 606/2009,

annettu 10 päivänä heinäkuuta 2009,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (1) ja erityisesti sen 25 artiklan 3 kohdan ja 32 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV luetellaan rypäletuoteluokat, ja kyseisen liitteen 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa olevan määritelmän mukaan viinin kokonaisalkoholipitoisuus saa olla enintään 15 tilavuusprosenttia. Kyseinen enimmäisraja voi kuitenkin nousta 20 tilavuusprosenttiin, kun kyseessä ovat ilman väkevöimistä valmistetut viinit, jotka on tuotettu tietyillä viininviljelyalueilla; nämä viininviljelyalueet olisi rajattava.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston II luvussa ja liitteissä V ja VI vahvistetaan viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä koskevat yleiset säännöt ja viitataan muilta osin yksityiskohtaisiin soveltamissääntöihin, jotka komissio antaa. Sallitut viininvalmistusmenetelmät olisi määriteltävä selkeästi ja tarkasti sekä vahvistettava viinien makeuttamista koskevat säännöt, eräiden aineiden käyttörajat ja käyttöedellytykset joillekin niistä.

(3)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (2) liitteessä IV luetellaan sallitut viininvalmistusmenetelmät. Sallituissa viininvalmistusmenetelmissä olisi otettava huomioon tekninen kehitys, ja ne olisi kuvattava yksinkertaisemmin ja johdonmukaisemmin yhdessä ainoassa liitteessä.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 liitteessä V olevassa A kohdassa vahvistetaan yhteisössä tuotettujen viinien enimmäissulfiittipitoisuudet, jotka olivat korkeammat kuin Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) vahvistamat enimmäispitoisuudet. Olisi otettava käyttöön kansainvälisesti hyväksytyt OIV:n enimmäisrajat ja säilytettävä eräillä pieniä määriä tuotettavilla makeilla erityisviineillä poikkeukset, jotka ovat tarpeen näiden viinien korkeamman sokeripitoisuuden vuoksi ja säilyvyyden varmistamiseksi. Raja-arvoja on voitava tarkastella uudelleen niiden alentamiseksi ottaen huomioon tulokset, jotka saadaan parhaillaan käynnissä olevissa tieteellisissä tutkimuksissa, jotka koskevat sulfiittien vähentämistä ja korvaamista viineissä sekä viinien sisältämien sulfaattien saantia ihmisravinnossa.

(5)

Olisi säädettävä, miten jäsenvaltiot voivat sallia käytettävän tietyn ajanjakson kokeilutarkoituksiin sellaisia viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä, joista ei säädetä yhteisön lainsäädännössä.

(6)

Kuohuviinien, laatukuohuviinien ja maustettujen kuohuviinien valmistuksessa on käytettävä sallittujen viininvalmistusmenetelmien lisäksi eräitä erityismenetelmiä. Kyseiset menetelmät olisi selkeyden vuoksi esitettävä erillisessä liitteessä.

(7)

Väkevien viinien valmistuksessa on käytettävä sallittujen viininvalmistusmenetelmien lisäksi eräitä erityismenetelmiä, ja tiettyjen suojatulla alkuperämerkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistus edellyttää myös joitakin erikoismenetelmiä. Kyseiset menetelmät ja rajoitukset olisi selkeyden vuoksi esitettävä erillisessä liitteessä.

(8)

Leikkaaminen on yleinen viininvalmistusmenetelmä, jolla voi olla vaikutusta viinin laatuun; sen vuoksi on tarpeen säätää leikkaamisen määritelmästä ja käytöstä väärinkäytösten välttämiseksi ja viinien korkean laadun varmistamiseksi, jotta viiniala olisi kilpailukykyisempi. Tästä syystä kyseistä käyttöä olisi säänneltävä roseeviinin tuotannossa erityisesti eräiden viinien osalta, joihin ei sovelleta eritelmän määräyksiä.

(9)

Merkittävälle määrälle viininvalmistuksessa käytettäviä aineita on vahvistettu puhtaus- ja tunnistevaatimuksia yhteisön elintarvikelainsäädännössä ja OIV:n viininvalmistussäännöstössä (Codex œnologique international). Yhdenmukaisuuden ja selkeyden vuoksi kyseiset vaatimukset olisi otettava ensisijaisesti huomioon ja säädettävä, että niitä täydennetään yhteisön tilanteeseen soveltuvilla erityissäännöillä.

(10)

Rypäletuotteita, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston II luvun tai tämän asetuksen säännösten mukaisia, ei saa saattaa markkinoille. Eräitä tällaisista tuotteista voidaan kuitenkin käyttää teollisuudessa, minkä vuoksi olisi vahvistettava teollisuuskäyttöä koskevat säännöt tuotteiden lopullisen käyttötarkoituksen asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi. Jotta toimijat, joilla on varastoissa eräitä ennen tämän asetuksen soveltamispäivää ennen valmistettuja tuotteita, eivät kärsisi taloudellisesti, olisi säädettävä, että tuotteet, jotka on valmistettu ennen kyseistä päivämäärää olemassa olleiden sääntöjen mukaisesti, voidaan saattaa markkinoille.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V olevan D kohdan 4 kohdassa säädetään, että kaikista väkevöimistä, happamuuden lisäämistä ja happamuuden vähentämistä koskevista toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus toimivaltaisille viranomaisille. Sama koskee mainittuja toimenpiteitä suorittavien luonnollisten tai oikeushenkilöiden hallussaan pitämiä sokerin, tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun määriä. Näiden ilmoitusten tavoitteena on mahdollistaa kyseisten toimenpiteiden valvonta. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että ilmoitukset osoitetaan sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella toimenpide tapahtuu. Ilmoitusten on myös oltava mahdollisimman täsmällisiä, ja jos kyseessä on alkoholipitoisuuden lisääminen, niiden on oltava toimivaltaisella viranomaisella hyvissä ajoin, jotta sitä voidaan valvoa tehokkaasti.

(12)

Happamuuden lisäämisen ja vähentämisen osalta riittää jälkikäteen tapahtuva valvonta. Tästä syystä olisi hallinnon yksinkertaistamiseksi sallittava, että markkinointivuoden ensimmäistä ilmoitusta lukuun ottamatta ilmoitukset tehdään saattamalla ajan tasalle toimivaltaisen viranomaisen säännöllisesti tarkastamat rekisterit. Eräissä jäsenvaltioissa toimivaltaiset viranomaiset suorittavat kaikkien viiniytettävien tuote-erien järjestelmällistä analyyttistä valvontaa. Niin kauan kuin kyseiset edellytykset säilyvät, väkevöimistä koskevaa ilmoitusta ei vaadita.

(13)

Poiketen asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa D kohdassa esitetystä yleissäännöstä viinin tai rypäleen puristemehun kaataminen viinisakan, puristejäännöksen tai aszú- tai výber-lajikkeen puristetun hedelmälihan päälle on olennainen osa eräiden unkarilaisten ja slovakialaisten viinien valmistusta. Kyseistä käytäntöä koskevat erityisedellytykset on vahvistettava asianomaisten jäsenvaltioiden 1 päivänä toukokuuta 2004 voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 31 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettävät menetelmät ja säännöt, joiden perusteella voidaan todeta, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti, ovat OIV:n suosittelemat ja viinien ja rypäleen puristemehujen kansainvälisten määritysmenetelmien kokoelmassaan (Recueil des méthodes internationales d’analyse des vins et des moûts) julkaisemat määritysmenetelmät ja säännöt. Jos jonkin rypäletuotteen yhteisön erityinen määritysmenetelmä on tarpeen, eikä OIV ole sitä vahvistanut, kyseinen yhteisön määritysmenetelmä olisi kuvattava.

(15)

Avoimuuden parantamiseksi asianomaisten määritysmenetelmien luettelo ja kuvaus on syytä julkaista yhteisön tasolla.

(16)

Sen vuoksi olisi kumottava yhteisön viinianalyysimenetelmistä 17 päivänä syyskuuta 1990 annettu komission asetus (EY) N:o 2676/90 (3) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä koskevista yhteisön säännöistä 8 päivänä toukokuuta 2008 annettu komission asetus (EY) N:o 423/2008 (4).

(17)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 113 artiklan 2 kohdassa säädetyn sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan eräät asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston I ja II luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2 artikla

Viininviljelyalueet, joilta saatujen viinien kokonaisalkoholipitoisuus voi olla enintään 20 tilavuusprosenttia

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja viininviljelyalueita ovat kyseisen asetuksen liitteessä IX tarkoitettuihin C I-, C II- ja C III -viininviljelyvyöhykkeisiin kuuluvat alueet sekä B-vyöhykkeeseen kuuluvat alat, joilla voidaan tuottaa suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä ”Vin de pays de Franche-Comté” ja ”Vin de pays du Val de Loire” varustettuja valkoviinejä.

3 artikla

Sallitut viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset

1.   Tämän asetuksen liitteessä I vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden valmistukseen ja säilytykseen sovellettavat sallitut viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset, joita tarkoitetaan kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa.

2.   Liitteessä I A esitetään sallitut viininvalmistusmenetelmät sekä niiden käyttöedellytykset ja -rajat.

3.   Liitteessä I B esitetään viinien rikkidioksidipitoisuuden rajat.

4.   Liitteessä I C esitetään viinien haihtuvien happojen pitoisuuden rajat.

5.   Liitteessä I D vahvistetaan makeuttamista koskevat edellytykset.

4 artikla

Uusien viininvalmistusmenetelmien käyttö kokeilutarkoituksessa

1.   Kukin jäsenvaltio voi asetuksen (EY) N:o 479/2008 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua koekäyttöä varten antaa luvan käyttää enintään kolmen vuoden ajan eräitä viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä, joista ei säädetä asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa, sillä edellytyksellä että

a)

kyseiset menetelmät tai käsittelyt täyttävät asetuksen (EY) N:o 479/2008 27 artiklan 2 kohdassa vahvistetut edellytykset ja 30 artiklan b–e alakohdassa esitetyt perusteet;

b)

menettelyjen tai käsittelyjen kohteena olevat määrät ovat kokeilua kohden korkeintaan 50 000 hehtolitraa vuodessa;

c)

asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille kokeilun alussa kunkin luvan edellytykset;

d)

käsittely ilmoitetaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa saateasiakirjassa ja 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kirjanpidossa.

Kokeilu on yksi tai useampi toimenpide, joka toteutetaan osana täsmällisesti määriteltyä tutkimushanketta, jossa sovelletaan yhtenäistä koemenettelyä.

2.   Tällaisten viininvalmistusmenetelmien ja -käsittelyjen kokeellisesta käytöstä saadut tuotteet voidaan saattaa muun jäsenvaltion kuin asianomaisen jäsenvaltio markkinoille, jos koekäytön sallinut jäsenvaltion on etukäteen ilmoittanut lupaedellytyksistä ja asianomaisista määristä määrämaana olevan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.   Jäsenvaltion on kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä toimitettava komissiolle tiedonanto luvan saaneesta kokeilusta ja sen tuloksista. Komissio ilmoittaa kokeilun tuloksista muille jäsenvaltioille.

4.   Asianomainen jäsenvaltio voi tapauksen mukaan ja tulosten perusteella jättää komissiolle hakemuksen kokeilun jatkamisen sallimisesta mahdollisesti ensimmäistä koetta suuremmalla määrällä vielä enintään kolmeksi vuodeksi. Jäsenvaltion on liitettävä hakemukseensa asianmukainen asiakirja-aineisto. Komissio tekee päätöksen kokeen jatkamista koskevasta hakemuksesta asetuksen (EY) N:o 479/2008 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5 artikla

Kuohuviinien luokkaan sovellettavat viininvalmistusmenetelmät

Tämän asetuksen liitteessä II esitetään asetuksen (EY) N:o 479/2008 32 artiklan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut kuohuviinien, laatukuohuviinien ja maustettujen laatukuohuviinien sallitut valmistusmenetelmät ja rajoitukset väkevöiminen, happamuuden lisääminen ja happamuuden vähentäminen mukaan luettuina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tämän asetuksen liitteessä I säädettyjen yleisluontoisten viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten soveltamista.

6 artikla

Väkevien viinien luokkaan sovellettavat viininvalmistusmenetelmät

Tämän asetuksen liitteessä III esitetään asetuksen (EY) N:o 479/2008 32 artiklan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut väkevien viinien sallitut valmistusmenetelmät ja rajoitukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tämän asetuksen liitteessä I säädettyjen yleisluontoisten viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten soveltamista.

7 artikla

Leikkaamisen määritelmä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 32 artiklan toisen kohdan d alakohdan mukaan leikkaamisella tarkoitetaan eri lähteistä, eri viiniköynnöslajikkeista, eri satovuosilta tai eri viiniluokista peräisin olevien viinien ja rypäleen puristemehujen sekoittamista.

2.   Seuraavia pidetään eri viiniluokkina tai rypäleen puristemehuluokkina:

a)

punaviiniä, valkoviiniä sekä rypäleen puristemehuja ja viinejä, jotka soveltuvat jompaankumpaan näistä viiniluokista kuuluvan viinin valmistukseen;

b)

viiniä, jolla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, viiniä, jolla on suojattu alkuperänimitys (SAN), viiniä, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), sekä rypäleen puristemehuja ja viinejä, jotka soveltuvat johonkin näistä viiniluokista kuuluvan viinin valmistukseen.

Tätä kohtaa sovellettaessa roseeviiniä pidetään punaviininä.

3.   Leikkaamisella ei tarkoiteta

a)

väkevöimistä tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua lisäämällä;

b)

makeuttamista.

8 artikla

Sekoittamista ja leikkaamista koskevat yleiset yksityiskohtaiset säännöt

1.   Viiniä voidaan valmistaa sekoittamalla tai leikkaamalla vain, jos sekoituksen tai leikkauksen ainesosat ovat viinin valmistuksen osalta säädettyjen ominaisuusvaatimusten sekä asetuksen (EY) N:o 479/2008 ja tämän asetuksen säännösten mukaisia.

Roseeviiniä ei saa valmistaa leikkaamalla valkoviiniä, jolla ei ole SAN-/SMM-merkintää, punaviinillä, jolla ei ole SAN-/SMM-merkintää.

Se, mitä toisessa alakohdassa säädetään, ei estä siinä tarkoitettua leikkaamista, jos lopputuote on tarkoitettu asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä I määritellyn cuvéen valmistukseen tai helmeilevien viinien valmistukseen.

2.   On kiellettyä leikata rypäleen puristemehua tai viiniä, jolle on tehty tämän asetuksen liitteessä I A olevassa 14 kohdassa tarkoitettu viininvalmistuskäsittely, rypäleen puristemehulla tai pöytäviinillä, jolle kyseistä viininvalmistuskäsittelyä ei ole tehty.

9 artikla

Viininvalmistusmenetelmissä käytettävien aineiden puhtaus- ja tunnistevaatimukset

1.   Jos viininvalmistusmenetelmissä käytettäville aineille ei ole vahvistettu komission direktiivillä 2008/84/EY (5) puhtaus- ja tunnistevaatimuksia, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 32 artiklan toisen kohdan e alakohdassa, sovelletaan OIV:n viininvalmistussäännöstössä (Codex œnologique international) vahvistettuja ja julkaistuja vaatimuksia.

Puhtausvaatimuksia täydennetään tarvittaessa tämän asetuksen liitteessä I A esitetyillä erityisvaatimuksilla.

2.   Liitteessä I A luetelluissa sallituissa viininvalmistusmenetelmissä ja -käsittelyissä käytettävien entsyymien ja entsyymivalmisteiden on täytettävä elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (6) vaatimukset.

10 artikla

Hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä koskevat edellytykset tuotteille, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston II luvun tai tämän asetuksen säännösten mukaisia

1.   Tuotteet, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston II luvun tai tämän asetuksen säännösten mukaisia, on hävitettävä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että tiettyjä sellaisia tuotteita, joiden ominaisuudet jäsenvaltiot määrittävät, voidaan käyttää tislaamoissa, etikkavalmistamoissa tai teollisuudessa.

2.   Kyseiset tuotteet eivät saa olla ilman laillista perustetta tuottajan tai kauppiaan hallussa, eikä niitä voida siirtää muualle kuin tislaamoon, etikkavalmistamoon tai laitokseen, joka käyttää tai jalostaa niitä teollisesti, taikka laitokseen, jossa ne tuhotaan.

3.   Jäsenvaltiot voivat lisätä denaturointiainetta tai merkkiainetta 1 kohdassa tarkoitettuihin viineihin niiden tunnistamisen helpottamiseksi. Ne voivat myös kieltää 1 kohdassa säädetyt käyttötarkoitukset perustelluista syistä ja hävittää kyseiset tuotteet.

4.   Ennen 1 päivää elokuuta 2009 tuotettuja viinejä voidaan tarjota ja toimittaa sellaisenaan nautittavaksi, jos ne ovat yhteisön tai kansallisten ennen tuota päivämäärää voimassa olevien säännösten mukaiset.

11 artikla

Muiden tuotteiden kuin viinin väkevöimistoimenpiteitä sekä happamuuden lisäämis- ja vähentämistoimenpiteitä koskevat yleiset edellytykset

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V olevan D kohdan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on tehtävä yhdellä kertaa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että jotkut näistä toimenpiteistä voidaan tehdä useaan kertaan, jos tällainen käsittely parantaa kyseisten tuotteiden viiniytymistä. Tällöin asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V säädettyjä raja-arvoja sovelletaan koko toimenpiteeseen.

12 artikla

Väkevöimistä koskevat hallinnolliset säännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V olevan D kohdan 4 kohdassa tarkoitetun alkoholipitoisuuden lisäämistä koskevan ilmoituksen tekevät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka suorittavat tarkoitettuja toimenpiteitä. Ilmoitus on tehtävä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jonka alueella toimenpide suoritetaan, vahvistamassa määräajassa ja sen vahvistamia asianmukaisia valvontaedellytyksiä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a)

ilmoituksen tekijän nimi ja osoite;

b)

paikka, jossa toimenpide suoritetaan;

c)

toimenpiteen suorittamisen alkamispäivämäärä ja -kellonaika;

d)

toimenpiteen kohteena olevan tuotteen kuvaus;

e)

käytettävä menetelmä sekä kuvaus siinä käytettävän tuotteen luonteesta.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan etukäteisilmoitus, joka koskee useampia toimenpiteitä tai tiettyä ajanjaksoa. Tällainen ilmoitus hyväksytään ainoastaan, jos yritys pitää rekisteriä, johon on kirjattu 6 kohdan mukaisesti kukin väkevöimistoimenpide sekä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.   Jäsenvaltioiden on määritettävä edellytykset, joilla ilmoituksen tekijä, joka ylivoimaisen esteen vuoksi on estynyt suorittamasta ilmoituksessaan mainittua toimenpidettä, esittää toimivaltaiselle viranomaiselle uuden, tarvittavan valvonnan suorittamisen mahdollistavan ilmoituksen.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta ei vaadita jäsenvaltioissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset suorittavat kaikkien viiniytettävien tuote-erien järjestelmällistä analyyttistä valvontaa.

6.   Alkoholipitoisuuden lisäämiseen liittyvät merkinnät on tehtävä asetuksen (EY) N:o 1493/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin rekistereihin välittömästi varsinaisen toimenpiteen päättymisen jälkeen.

Jos etukäteisilmoitus kattaa useita toimenpiteitä eikä siihen merkitä toimenpiteiden alkamispäivää eikä -tuntia, rekistereihin on tehtävä merkintä myös ennen kunkin toimenpiteen alkamista.

13 artikla

Happamuuden lisäämistä ja vähentämistä koskevat hallinnolliset säännöt

1.   Toimijoiden on esitettävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V olevan D kohdan 4 kohdassa tarkoitettu ilmoitus happamuuden lisäämisen ja vähentämisen osalta viimeistään toisena päivänä markkinointivuoden aikana suoritetun ensimmäisen toimenpiteen jälkeen. Ilmoitus on voimassa kaikkien kyseisen markkinointivuoden toimenpiteiden osalta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a)

ilmoituksen tekijän nimi ja osoite;

b)

toimenpiteen luonne;

c)

paikka, jossa toimenpide suoritetaan.

3.   Happamuuden lisäämis- tai vähentämistoimenpiteisiin liittyvät merkinnät on tehtävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin rekistereihin.

14 artikla

Viinin kaataminen viinisakan, puristejäännöksen taikka aszú- tai výber-lajikkeen puristetun hedelmälihan päälle

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä VI olevan D kohdan 2 kohdassa säädetty viinin kaataminen viinisakan, puristejäännöksen taikka aszú- tai výber-lajikkeen puristetun hedelmälihan päälle on tehtävä 1 päivänä toukokuuta 2004 voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisesti seuraavasti:

a)

”Tokaji fordítás”- tai ”Tokajský forditáš” -viini on valmistettava kaatamalla rypäleen puristemehua tai viiniä aszú- tai výber-lajikkeen puristetun hedelmälihan päälle;

b)

”Tokaji máslás”- tai ”Tokajský mášláš” -viini on valmistettava kaatamalla rypäleen puristemehua tai viiniä szamorodni/samorodné-, aszú- tai výber-lajikkeen viinisakan päälle.

Kyseisten tuotteiden on oltava peräisin samalta satovuodelta.

15 artikla

Sovellettavat yhteisön määritysmenetelmät

1.   Liitteessä IV esitetään asetuksen (EY) N:o 479/2008 31 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut määritysmenetelmät, joita sovelletaan eräiden rypäletuotteiden tai eräiden yhteisön tasolla vahvistettujen raja-arvojen valvontaan.

2.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa luettelon ja kuvauksen asetuksen (EY) N:o 479/2008 31 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuista ja OIV:n viinien ja rypäleen puristemehujen kansainvälisten määritysmenetelmien kokoelmassa (Recueil des méthodes internationales d’analyse des vins et des moûts) kuvatuista määritysmenetelmistä, joita sovelletaan rypäletuotteiden tuotannolle yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen raja-arvojen ja vaatimusten valvonnan toteuttamiseksi.

16 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 2676/90 ja (EY) N:o 423/2008.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin ja asetukseen (EY) N:o 1493/1999 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

17 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10. päivänä heinäkuuta 2009

Komission puolesta

Mariann FISCHER-BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

(2)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(3)  EYVL L 272, 3.10.1990, s. 1.

(4)  EUVL L 127, 15.5.2008, s. 13.

(5)  EUVL L 253, 20.9.2008, s. 1.

(6)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 7.


LIITE I A

SALLITUT VIININVALMISTUSMENETELMÄT JA -KÄSITTELYT

1

2

3

Menetelmä

Käyttöedellytykset (1)

Käyttörajoitukset

1

ilmastus tai hapen lisääminen kaasumaisena happena

 

 

2

lämpökäsittelyt

 

 

3

sentrifugointi ja suodatus inertillä suodatuksen apuaineella tai ilman sitä

 

Apuaineen käyttö ei saa jättää epätoivottuja jäämiä käsiteltyyn tuotteeseen.

4

rikkidioksidin, argonin tai typen käyttäminen joko yksin tai yhteen sekoitettuina inertin tilan luomiseksi ja tuotteen käsittelemiseksi suojassa ilmalta

 

 

5

kuivahiivojen tai viinisuspensiohiivojen käyttäminen viiniyttämisessä

Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille sekä kaikkien kuohuviiniluokkien toisessa alkoholikäymisessä.

 

6

hiivan kehittymisen edistäminen yhden tai useamman seuraavan aineen, joita voidaan täydentää mikrokiteisen selluloosan muodostamalla inertillä tukiaineella, avulla:

 

 

diammoniumfosfaatin tai ammoniumsulfaatin lisääminen

Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille sekä kaikkien kuohuviiniluokkien toisessa alkoholikäymisessä.

Käyttörajat: 1 g/l (suolana ilmaistuna) (2) ja kuohuviinien toisen alkoholikäymisen yhteydessä 0,3 g/l

ammoniumbisulfiitin lisääminen

Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille

Käyttörajat: 0,2 g/l (suolana ilmaistuna) (2) ja 7 kohdassa esitetyt rajat.

tiamiinihydrokloridin lisääminen

Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille sekä kaikkien kuohuviiniluokkien toisessa alkoholikäymisessä.

Käyttöraja kaikissa käsittelyissä 0,6 mg/l (tiamiinina ilmaistuna).

7

rikkidioksidin, kaliumbisulfiitin tai kaliummetabisulfiitin, jota kutsutaan myös kaliumdisulfiitiksi tai kaliumpyrosulfiitiksi, käyttäminen

 

Liitteessä I B esitetyt rajat (enimmäismäärä markkinoille saatetussa tuotteessa)

8

rikkidioksidin poistaminen fysikaalisilla menetelmillä

Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle, puhdistetulle tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille

 

9

käsittely viininvalmistuskäyttöön tarkoitetulla hiilellä

Ainoastaan rypäleen puristemehulle, käymistilassa oleville uusille viineille, puhdistetulle tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja valkoviinille

Käyttöraja 100 g kuivatuotetta/hl

10

kirkastaminen yhdellä tai usealla seuraavista viininvalmistuksessa käytettävistä aineista:

elintarvikegelatiini

vehnästä tai herneestä saatavat kasviperäiset valkuaisaineet

kalaliima

kaseiini ja kaliumkaseinaatti

muna-albumiini

bentoniitti

piidioksidi geelimäisessä tai kolloidisen liuoksen muodossa

kaoliini

tanniini

pektiiniä hajottavat entsyymit

beetaglukanaasientsyymivalmiste

Beetaglukanaasin käyttöedellytykset esitetään lisäyksessä 1.

 

11

sorbiinihapon käyttäminen kaliumsorbaatin muodossa

 

Sorbiinihapon enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa: 200 mg/l.

12

L(+)-viinihapon, L-omenahapon, DL-omenahapon tai maitohapon käyttö happamuuden lisäämiseksi

Edellytykset ja raja-arvot esitetään asetuksen (EY) N:o liitteessä V olevassa C ja D kohdassa sekä tämän asetuksen 11 ja 13 artiklassa.

L(+)-viinihappoa koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 2 olevassa 2 kohdassa.

 

13

yhden tai useamman seuraavista aineista lisääminen happamuuden vähentämiseksi:

neutraali kaliumtartraatti

kaliumbikarbonaatti

kalsiumkarbonaatti, joka saattaa sisältää pieniä määriä L(+)- viinihapon ja L(–)-omenahapon kaksoiskalsiumsuolaa

kalsiumtartraatti

L(+)-viinihappo

homogeeninen viinihappo-kalsiumkarbonaattiseos, johon on sekoitettu samassa suhteessa molempia hienoksi jauhettuja aineita

Edellytykset ja raja-arvot esitetään asetuksen (EY) N:o liitteessä V olevassa C ja D kohdassa sekä tämän asetuksen 11 ja 13 artiklassa.

L(+)-viinihappo lisäyksessä 2 esitetyin edellytyksin.

 

14

– Aleppo-mäntypihkan lisääminen

Lisäyksessä 3 esitetyin edellytyksin.

 

15

hiivasolukalvovalmisteiden käyttö

 

Käyttöraja 40 g/hl

16

polyvinyylipolypyrrolidonin käyttö

 

Käyttöraja 80 g/hl

17

maitohappobakteerien käyttö

 

 

18

lysotsyymin lisääminen

 

Käyttöraja 500 mg/l (kun lisätään rypäleen puristemehuun tai viiniin, kumuloituva määrä voi olla enintään 500 mg/l).

19

L-askorbiinihapon lisääminen

 

Enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa: 250 mg/l (3).

20

ioninvaihtohartsien käyttö

Ainoastaan puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun valmistukseen tarkoitetulle rypäleen puristemehulle ja lisäyksessä 4 esitetyin edellytyksin.

 

21

kuivan viinin äskettäisestä viiniyttämisestä saatuja hiivoja sisältävän tuoreen, terveen ja laimentamattoman sakan käyttö kuivissa viineissä

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, et 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

Enintään 5 % käsitellyn tuotteen tilavuudesta

22

kuplittaminen argonilla tai typellä

 

 

23

hiilidioksidin lisääminen

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 7 ja 9 kohdassa määritellyille tuotteille.

Hiilihapottomilla viineillä hiilidioksidin enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa on 3 g/l, ja hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuvan ylipaineen on oltava 20 °C:n lämpötilassa alle 1 baari.

24

sitruunahapon lisääminen viinin stabilisoimiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

Enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa: 1 g/l.

25

tanniinien lisääminen

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

 

26

seuraavat käsittelyt:

valkoviinin ja roseeviinin käsitteleminen kaliumferrosyanidilla

punaviinin käsitteleminen kaliumferrosyanidilla tai kalsiumfytaatilla

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 5 esitetyin edellytyksin.

Kalsiumfytaatin käyttöraja 8 g/hl

27

metaviinihapon lisääminen

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

Käyttöraja 100 mg/l

28

arabikumihapon käyttö

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

 

29

DL-viinihapon (raseeminen happo) tai sen neutraalin kaliumsuolan käyttäminen ylimääräisen kalsiumin saostamiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 5 esitetyin edellytyksin.

 

30

seuraavien aineiden käyttö viinihapon suolojen saostumisen edistämiseksi:

kaliumbitartraatti ja kaliumvetytartraatti

kalsiumtartraatti

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

Kalsiumtartraatin käyttöraja 200 g/hl

31

kuparisulfaatin tai -sitraatin käyttö viinin maku- tai hajuvirheiden poistamiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

Käyttöraja 1 g/hl, jos käsitellyn tuotteen kuparipitoisuus ei ole yli 1 mg/l

32

elintarvikkeissa käytettäväksi tarkoitetuista väriaineista 30 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/36/EY (4) tarkoitetun sokerivärin lisääminen värin parantamiseksi

Ainoastaan väkevät viinit

 

33

allyyli-isotiosyaniitilla imeytettyjen puhdasta parafiiniä olevien levyjen käyttö steriilin tilan luomiseksi

Ainoastaan sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja viinille.

Sallittu ainoastaan Italiassa, jos sitä ei ole kielletty kansallisessa lainsäädännössä ja ainoastaan suuremmissa kuin 20 litran vetoisissa säiliöissä.

Viinissä ei saa olla allyyli-isotiosyanaatin jäämiä.

34

dimetyylidikarbonaatin lisääminen viiniin mikrobiologisen stabiloinnin varmistamiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 6 esitetyin edellytyksin.

Käyttöraja 200 mg/l, ja markkinoille saatetussa viinissä ei saa olla havaittavissa jäämiä.

35

hiivan mannoproteiinien lisääminen viinikiven ja proteiinien stabiloimiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.

 

36

elektrodialyysikäsittely viinikiven stabiloimiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 7 esitetyin edellytyksin.

 

37

ureaasin käyttö viinien ureapitoisuuden vähentämiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 8 esitetyin edellytyksin.

 

38

tammipuun palasten käyttö viininvalmistuksessa ja -kypsytyksessä, myös tuoreiden rypäleiden ja rypäleen puristemehujen fermentaatiossa

Lisäyksessä 9 esitetyin edellytyksin.

 

39

seuraavien aineiden käyttö:

kalsiumalginaatti tai

kaliumalginaatti

Ainoastaan kaikkien sellaisten kuohuviinien ja helmeilevien viinien valmistuksessa, jotka on käytetty pullossa ja joista sakka on erotettu juoksuttamalla.

 

40

viinin sisältämän alkoholin osittainen poistaminen

Ainoastaan viineille ja lisäyksessä 10 esitetyin edellytyksin.

 

41

polyvinyyli-imidatsolin ja polyvinyylipyrrolidonin kopolymeerien käyttö kupari-, rauta- ja raskasmetallipitoisuuksien vähentämiseksi

Lisäyksessä 11 esitetyin edellytyksin.

Käyttöraja 500 mg/l (kun lisätään rypäleen puristemehuun tai viiniin, kumuloituva määrä voi olla enintään 500 mg/l).

42

karboksimetyyliselluloosan (selluloosaliima) lisääminen viinikiven stabiloimiseksi

Ainoastaan viinille sekä kaikille kuohuviineille ja helmeileville viineille

Käyttöraja 100 mg/l

43

kationinvaihtokäsittely viinikiven stabiloinnin varmistamiseksi

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 12, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 7 esitetyin edellytyksin.

 


(1)  Jollei toisin mainita, kuvattua menetelmää tai käsittelyä voi käyttää tuoreille viinirypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle uudelle viinille, sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, viinille, kaikille kuohuviinin luokille, helmeilevälle viinille, hiilihapotetulle helmeilevälle viinille, väkevälle viinille, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle viinille ja ylikypsistä rypäleistä valmistetulle viinille.

(2)  Näitä ammoniumsuoloja voidaan käyttää myös yhdessä siten, että kokonaispitoisuuden raja on 1 g/l eivätkä edellä mainitut enimmäispitoisuudet 0,3 g/l tai 0,2 g/l ylity.

(3)  Käyttöraja on kaikissa käsittelyissä 250 mg/l.

(4)  EYVL L 237, 10.9.1994, s. 13.

Lisäys 1

Beetaglukanaasia koskevat vaatimukset

1.

Beetaglukanaasien kansainvälinen koodi: E.C. 3–2–1–58

2.

Beetaglukaanihydrolaasi (Botrytis cinerean glukaanin hajoittaminen).

3.

Alkuperä: Trichoderma harzianum

4.

Käyttöalue: viinien, erityisesti botrytis-jalohometartunnan saaneista rypäleistä valmistettujen viinien sisältämien beetaglukaanien hajottaminen.

5.

Enimmäisannos: 3 grammaa entsyymivalmistetta, joka sisältää 25 prosenttia orgaanista ainesta suspensiossa (TOS) hehtolitraa kohden.

6.

Kemiallista ja mikrobiologista puhtautta koskevat vaatimukset:

Hävikki kuivattaessa:

alle 10 %

Raskasmetallit:

alle 30 ppm

Lyijy:

alle 10 ppm

Arseeni:

alle 3 ppm

Kolibakteerien kokonaismäärä:

ei lainkaan

Escherichia coli

ei lainkaan 25 g:n näytteessä

Salmonella spp:

ei lainkaan 25 g:n näytteessä

Aerobiset mikrobit yhteensä:

alle 5 × 104 mikrobia/g

Lisäys 2

L(+)-viinihappo

1.

Liitteessä I A olevassa 13 kohdassa tarkoitettu viinihapon käyttö happamuuden vähentämiseksi on sallittu ainoastaan tuotteille, jotka

 

saadaan Elbling- ja Riesling-viiniköynnöslajikkeista; ja

 

on valmistettu rypäleistä, jotka on korjattu seuraavilla A-viininviljelyvyöhykkeen pohjoisosassa sijaitsevilla viinialueilla:

Ahr

Rheingau

Mittelrhein

Mosel

Nahe

Rheinhessen

Pfalz

Moselle luxembourgeoise.

2.

Viinihapon, josta käytetään myös nimitystä L(+)-viinihappo ja jota voidaan käyttää tämän liitteen 12 ja 13 kohdan mukaisesti, on oltava peräisin maataloustuotannosta ja nimenomaan viininviljelystä. Sen on myös oltava direktiivissä 2008/84/EY asetettujen puhtausvaatimusten mukaista.

Lisäys 3

Aleppo-mäntypihka

1.

Liitteessä I A olevassa 14 kohdassa tarkoitettu Aleppo-mäntypihkan käyttö on sallittua ainoastaan retsina-pöytäviinin valmistuksessa. Tätä viininvalmistusmenetelmää saa soveltaa ainoastaan

a)

Kreikan maantieteellisellä alueella;

b)

sellaisista rypäleistä saadussa rypäleen puristemehussa, joiden lajikkeet, tuotantoalue ja viiniyttämisalue on määritelty 31 päivänä joulukuuta 1980 voimassa olleessa Kreikan lainsäädännössä;

c)

lisäämällä pihkaa enintään 1 000 grammaa hehtolitraan käytettävää tuotetta ennen käyttämistä, jos todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina ei ole käyttämisen aikana yli kolmannesta tilavuusprosentteina ilmoitetusta kokonaisalkoholipitoisuudesta.

2.

Jos Kreikka aikoo muuttaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä, sen on ilmoitettava tästä etukäteen komissiolle. Kreikka voi panna kyseiset muutokset täytäntöön, jos komissio ei vastaa kahden kuukauden kuluessa tiedonannosta.

Lisäys 4

Ioninvaihtohartsit

Ioninvaihtohartsit, joita voidaan käyttää liitteessä I A olevan 20 kohdan mukaisesti, ovat sulfonihappo- ja ammoniumryhmiä sisältäviä styreenin tai divinyylibentseenin kopolymeerejä. Ioninvaihtohartsien on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (1) säännösten ja sen soveltamiseksi annettujen yhteisön ja kansallisten säännösten mukaiset. Niistä ei saa irrota edellä mainittuihin liuottimiin 2 kohdassa olevalla määritysmenetelmällä testattaessa yli yhtä milligrammaa hartsia orgaanisten aineiden litraa kohden. Hartsien regenerointi on suoritettava käyttämällä elintarvikkeiden valmistukseen sallittuja aineita.

Hartseja voidaan käyttää ainoastaan enologin tai pätevän teknikon valvonnassa sen jäsenvaltion viranomaisten hyväksymässä laitoksessa, jonka alueella hartseja käytetään. Näiden viranomaisten on määritettävä hyväksytyille enologeille ja päteville teknikoille kuuluvat tehtävät ja velvollisuudet.

Menetelmä ioninvaihtohartsien orgaanisten aineiden hävikin määrittämiseksi

1.   TARKOITUS JA KÄYTTÖALUE

Ioninvaihtohartsien orgaanisten aineiden hävikin määritys.

2.   MÄÄRITELMÄ

Ioninvaihtohartsien orgaanisten aineiden hävikit. Jäljempänä esitetyllä menetelmällä määritetyt hävikit.

3.   PERIAATE

Uuttoliuottimet johdetaan tähän tarkoitukseen esikäsiteltyjen hartsien läpi ja uutetun orgaanisen aineen paino määritetään gravimetrisesti.

4.   REAGENSSIT

Kaikkien reagenssien on oltava analyysilaatua.

Uuttoliuottimet

4.1   Tislattu vesi, deionisoitu vesi tai vastaavaa puhtausastetta oleva vesi.

4.2   Etanoli, 15 % v/v. Valmistetaan sekoittamalla 15 osaa absoluuttista etanolia 85 osaan vettä (4.1 kohta).

4.3   Etikkahappo, 5 % m/m. Valmistetaan sekoittamalla 5 paino-osaa jääetikkahappoa 95 paino-osaan vettä (4.1 kohta).

5.   VÄLINEISTÖ

5.1   Ioninvaihtokromatografiakolonneja.

5.2   Vetoisuudeltaan 2 litran mittalaseja.

5.3   Litteitä haihdutusmaljoja, joiden lämmönsietokyky muhveliuunissa on 850 °C.

5.4   Termostaattisäätöinen uuni, säädetty noin 105 ± 2 °C:seen.

5.5   Termostaattisäätöinen muhveliuuni, säädetty noin 850 ± 25 °C:seen.

5.6   Analyysivaaka, tarkkuus 0,1 milligrammaa.

5.7   Haihdutin, sähkölevy tai infrapunahaihdutin.

6.   SUORITUS

6.1   Lisätään kaikkiin kolmeen ioninvaihtokromatografiakolonniin (5.1 kohta) 50 millilitraa testattavia ioninvaihtohartseja, jotka on pesty ja käsitelty valmistajan elintarvikealalla käytettäväksi tarkoitettuja hartseja koskevien ohjeiden mukaisesti.

6.2   Anionihartsien osalta lasketaan kolme uuttoliuotinta (4.1, 4.2 ja 4.3 kohta) erikseen tätä varten esikäsiteltyjen kolonnien (6.1 kohta) läpi 350–450 millilitraa tunnissa olevalla virtausnopeudella. Jokaisella kerralla heitetään pois ensimmäinen litra eluaattia ja kerätään seuraavat kaksi litraa mittalaseihin (5.2 kohta). Kationihartsien osalta lasketaan vain kaksi uuttamisliuotinta (4.1 ja 4.2 kohta) erikseen tätä varten esikäsiteltyjen kolonnien läpi.

6.3   Haihdutetaan kukin kolmesta eluaatista sähkölevyllä tai infrapunahaihduttimen avulla (5.7 kohta) ennalta puhdistetussa ja punnitussa (m0) litteässä haihdutusmaljassa (5.3 kohta). Asetetaan maljat uuniin (5.4 kohta) ja kuivataan vakiopainoon (ml).

6.4   Kun tällä tavoin kuivatun maljan paino (6.3 kohta) on merkitty muistiin, se asetetaan muhveliuuniin (5.5 kohta), ja sitä poltetaan, kunnes vakiopaino saavutetaan (m2).

6.5   Määritetään uutettu orgaaninen aine (7.1 kohta). Jos määrä on suurempi kuin 1 milligramma litraa kohti, tehdään reagenssien sokeakoe ja lasketaan uudelleen uutetun orgaanisen aineen paino.

Tehdään sokeakoe toistamalla 6.3 ja 6.4 kohdan menettelyt kuitenkin käyttämällä kaksi litraa uuttamisliuotinta, mistä saadaan tulokseksi vastaavasti 6.3 ja 6.4 kohtaa vastaavat painot m3 ja m4.

7.   TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1   Kaava ja tulosten laskeminen

Ioninvaihtohartseista uutetun orgaanisen aineen paino ilmaistuna milligrammoina litraa kohti saadaan seuraavalla kaavalla:

500 (m1 – m2)

jossa m1 ja m2 on ilmaistu grammoina.

Ioninvaihtohartseista uutetun orgaanisen aineen korjattu paino ilmaistuna milligrammoina litraa kohti saadaan seuraavalla kaavalla:

500 (m1 – m2 – m3 + m4)

jossa m1, m2, m3 ja m4 on ilmaistu grammoina.

7.2   Kahden samasta näytteestä tehdyn rinnakkaisen määrityksen tulokset eivät saa erota toisistaan enemmän kuin 0,2 milligrammaa litraa kohti.


(1)  EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4.

Lisäys 5

Kaliumferrosyanidi

Kalsiumfytaatti

DL-viinihappo

Liitteessä I A olevassa 26 kohdassa tarkoitettu kaliumferrosyanidin ja kalsiumfytaatin ja liitteessä I A olevassa 29 kohdassa tarkoitettu DL-viinihapon käyttö on sallittu ainoastaan niiden enologien tai pätevien teknikoiden valvonnassa, jotka ovat sen jäsenvaltion viranomaisten hyväksymiä, joiden alueella käsittely tapahtuu ja joiden vastuuta koskevat vaatimukset vahvistaa tarvittaessa kyseinen jäsenvaltio.

Kaliumferrosyanidi- tai kalsiumfytaattikäsittelyn jälkeen viinin on sisällettävä rautajäämiä.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen aineiden käytön valvontaan sovelletaan jäsenvaltioiden vahvistamia säännöksiä.

Lisäys 6

Dimetyylidikarbonaattia koskevat vaatimukset

KÄYTTÖALUE

Dimetyylidikarbonaattia saa lisätä viiniin seuraavasta syystä: käymiskelpoisia sokereita sisältävän pullotetun viinin mikrobiologisen stabiloinnin varmistaminen.

VAATIMUKSET

Lisäämisen on tapahduttava vain vähän ennen pullotusta, joka on määritelty kyseisen tuotteen pakkaamiseksi enintään 60 litran astioihin kaupallisessa tarkoituksessa.

Käsittely voidaan tehdä ainoastaan viinille, jonka sokeripitoisuus on vähintään 5 g/l.

Käytettävän tuotteen on täytettävä direktiivissä 2008/84/EY vahvistetut puhtausvaatimukset.

Käsittely on kirjattava asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Lisäys 7

Elektrodialyysikäsittelyä koskevat vaatimukset

Tällä käsittelyllä pyritään viinikiven stabilointiin happaman kaliumtartraatin ja kalsiumtartraatin (ja muiden kalsiumsuolojen) osalta erottamalla viinistä liialliset ionit sähkökentän avulla käyttäen sekä sellaisia kalvoja, jotka ainoastaan anionit läpäisevät että sellaisia kalvoja, jotka ainoastaan kationit läpäisevät.

1.   KALVOIHIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET

1.1   Kalvot asetetaan vaihtoehtoisesti suotopuristinjärjestelmään tai johonkin vastaavaan järjestelmään, joka erottaa käsittelyosaston (viini) ja tiivistymisosaston (ylimääräinen vesi).

1.2   Kalvot, jotka kationit lävistävät, on mukautettava sopiviksi ainoastaan kationien erottamiseen ja erityisesti kationien K+ ja Ca++ erottamiseen.

1.3   Kalvot, jotka anionit lävistävät, on mukautettava sopiviksi ainoastaan anionien erottamiseen ja erityisesti tartraattianionien erottamiseen.

1.4   Kalvoista ei saa aiheutua liiallisia muutoksia viinin fysikaalis-kemialliseen koostumukseen tai aistittaviin ominaisuuksiin. Niiden on vastattava seuraavia edellytyksiä:

Niiden on oltava valmistettu hyvän valmistustavan mukaisesti niistä aineista, joita voidaan käyttää komission direktiivin 2002/72/EY (1) liitteessä II mainittujen, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien muovimateriaalien valmistuksessa.

Elektrodialyysilaitteen käyttäjän on osoitettava, että käytetyt kalvot vastaavat edellä kuvailtuja ominaisuuksia ja että korvaamisen on suorittanut asiantunteva henkilö.

Niistä ei saa irrota mitään ainetta siinä määrin, että siitä aiheutuu vaaraa ihmisten terveydelle tai se vaikuttaa haitallisesti elintarvikkeiden hajuun tai makuun, ja niiden on vastattava direktiivissä 2002/72/EY säädettyjä vaatimuksia.

Käytettäessä kalvoja niiden ja viinin ainesosien välillä ei saa tapahtua yhteisvaikutusta, joka voi aiheuttaa käsiteltävässä tuotteessa uusia yhdisteitä, joilla voi olla toksikologisia vaikutuksia.

Uusien elektrodialyysikalvojen stabiliteetti varmistetaan viinin fysikaalis-kemiallista koostumusta jäljittelevällä keinotekoisella viinivalmisteella, jotta tiettyjen elektrodialyysikalvoista peräisin olevien ainesten mahdollista siirtymistä voidaan tutkia.

Suositeltu koemenettely on seuraava:

Keinotekoinen viinivalmiste on vesi-etanoliliuos, joka on puskuroitu viinin pH:n sekä sähkönjohtokyvyn tasolle. Sen koostumus on seuraava:

puhdas etanoli: 11 l

kaliumvetytartraatti: 380 g

kaliumkloridi: 60 g

väkevä rikkihappo: 5 ml

tislattu vesi: riittävästi 100 litralle.

Tätä liuosta käytetään migraatiokokeissa elektrodialyysilaitteistossa suljetussa kierrossa sähköjännitteen ollessa 1 voltti/kenno. Liuosmäärän suhde anioni- ja kationikalvojen pinta-alaan on 50 litraa/m2, kunnes liuoksen mineraalipitoisuus on vähentynyt 50 prosenttia. Kierto käynnistetään liuoksella, jonka kaliumkloridipitoisuus on 5 g/l. Migraatiossa kulkeutuvat ionit määritetään keinotekoisesta viinivalmisteesta ja elektrodialyysista tulevasta nesteestä.

Kalvon koostumukseen sisältyvät orgaaniset molekyylit, jotka voivat siirtyä käsiteltävään liuokseen, analysoidaan. Jokaisesta yhdisteestä suoritetaan erityinen analyysi hyväksytyssä laboratoriossa. Kaikkien analysoitujen yhdisteiden pitoisuuden simulantissa on oltava yhteensä alle 50 g/l.

Yleensäkin kyseisiin kalvoihin on sovellettava yleisohjeita, jotka koskevat elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja.

2.   KALVOJEN KÄYTTÖÖN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET

Viinikiven elektrodialyysilla suoritettavaan stabilointiin käytetyn kalvoparin on oltava sellainen, että

viinin pH laskee enintään 0,3 pH-yksikköä,

haihtuvien happojen pitoisuus vähenee vähemmän kuin 0,12 g/l (2 meq etikkahappona ilmoitettuna),

elektrodialyysikäsittely ei vaikuta viinin ei-ionisiin yhdisteisiin, varsinkaan polyfenoleihin ja polysakkarideihin,

pienten molekyylien kuten etanolin diffuusio on vähäinen, ja alkoholipitoisuus pienenee enintään 0,1 tilavuusprosenttia,

kalvojen säilytys ja puhdistus on suoritettava sallittujen menettelytapojen mukaisesti aineilla, joiden käyttö on sallittu elintarvikkeiden valmistuksessa,

kalvot merkitään, jotta voidaan varmistaa niiden järjestys järjestelmässä,

käytettävää laitteistoa ohjataan ohjaus- ja valvontajärjestelmällä, jossa otetaan huomioon kullekin viinille ominainen epästabiliteetti siten, että ainoastaan liiallinen kaliumvetytartraatti ja liialliset kalsiumsuolat poistetaan,

käsittelyn toteuttamisesta vastaa enologi tai pätevä teknikko.

Käsittely on kirjattava asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.


(1)  EYVL L 220, 15.8.2002, s. 18.

Lisäys 8

Ureaasia koskevat vaatimukset

1.

Ureaasin kansainvälinen koodi: EC 3–5–1–5, CAS-nro: 9002–13–5.

2.

Aktiivisuus: ureaasi (aktiivinen happamassa ympäristössä) hajottaa urean ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi. Ilmoitettu aktiivisuus: vähintään 5 yksikköä/mg, kun 1 yksikkö on määritelty entsyymimääräksi, joka 37 °C:ssa vapauttaa 5 g/l:n ureakonsentraatiosta (pH 4) yhden mikromoolin NH3:a minuutissa.

3.

Alkuperä: Lactobacillus fermentum.

4.

Käyttöalue: viineissä olevan urean hajottaminen sellaisissa viineissä, joita on tarkoitus vanhentaa pidempään, jos alkuperäinen ureakonsentraatio on yli 1 mg/l.

5.

Enimmäisannos: 75 mg entsyymivalmistetta viinilitraa kohden; viinilitrassa ei saa olla yli 375 yksikköä ureaasia. Käsittelyn lopuksi entsyymijäämät on poistettava suodattamalla viini (huokoskoko alle 1 μm).

6.

Kemiallista ja mikrobiologista puhtautta koskevat vaatimukset:

Hävikki kuivattaessa:

alle 10 %

Raskasmetallit:

alle 30 ppm

Lyijy:

alle 10 ppm

Arseeni:

alle 2 ppm

Kolibakteerien kokonaismäärä:

ei lainkaan

Salmonella spp:

ei lainkaan 25 g:n näytteessä

Aerobiset mikrobit yhteensä:

alle 5 × 104 mikrobia/g

Viinin käsittelyssä sallittava ureaasi on valmistettava samanlaisissa olosuhteissa kuin ureaasi, josta on annettu elintarvikealan tiedekomitean lausunto 10 päivänä joulukuuta 1998.

Lisäys 9

Tammipuun palasia koskevat vaatimukset

TARKOITUS, ALKUPERÄ JA KÄYTTÖALUE

Tammipuun palasia käytetään viininvalmistukseen ja -kypsytykseen, myös tuoreiden rypäleiden ja rypäleen puristemehujen käyttämisessä, ja tiettyjen tammipuusta peräisin olevien yhdisteiden viiniin siirtämiseen.

Puunpalasten on oltava peräisin yksinomaan Quercus-suvun lajeista.

Niiden on oltava joko luonnontilaisia tai kevyesti, kohtalaisesti tai voimakkaasti kuumennettuja, mutta ne eivät saa olla edes pinnaltaan palaneita eikä niiden pinta saa tuntua hiiltyneeltä eikä murenevalta. Ne eivät saa olla kemiallisesti, entsymaattisesti eikä fyysisesti käsiteltyjä, kuumentamista lukuun ottamatta. Niihin ei saa lisätä mitään tuotetta, jolla pyrittäisiin lisäämään niiden luonnollista aromaattista vaikutusta tai niiden uuttuvia fenoliyhdisteitä.

TUOTTEEN PÄÄLLYSMERKINNÄT

Päällysmerkinnöissä on mainittava tammipuulajin tai -lajien alkuperä ja mahdollisesti käytetyn kuumennuksen voimakkuus, säilytysolosuhteet ja turvaohjeet.

KOKO

Puunpalasten on oltava kooltaan sellaisia, että vähintään 95 painoprosenttia pysähtyy seulaan, jonka silmäkoko on 2 mm (seulamitta 9).

PUHTAUS

Tammipuun palasista ei saa vapautua aineita sellaisina pitoisuuksina, jotka voisivat aiheuttaa mahdollisia terveysriskejä.

Tämä käsittely on kirjattava asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Lisäys 10

Viinin sisältämän alkoholin osittaista poistamista koskevat vaatimukset

Tämän käsittelyn tarkoituksena on valmistaa viiniä, josta alkoholi on osittain poistettu, poistamalla osa viinin sisältämästä alkoholista (etanolista) fysikaalisilla erotustekniikoilla.

Vaatimukset

Käsitellyissä viineissä ei saa olla aistinvaraisia virheitä, ja niiden on sovelluttava sellaisenaan ihmisravinnoksi.

Viinistä saa poistaa alkoholia vain, jos jollekin asianomaisen viinin valmistuksessa käytetylle rypäletuotteelle on tehty jokin asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V esitetyistä väkevöimistoimenpiteistä.

Todellinen alkoholipitoisuus ei saa laskea yli kahta tilavuusprosenttia, ja lopputuotteen todellisen alkoholipitoisuuden on oltava asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa määritellyn mukainen.

Käsittelyn toteuttamisesta vastaa enologi tai pätevä teknikko.

Käsittely on kirjattava asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Jäsenvaltio voi säätää, että käsittelystä on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.

Lisäys 11

PVI/PVP-kopolymeerikäsittelyä koskevat vaatimukset

Tämän käsittelyn tarkoituksena on vähentää liiallisia metallipitoisuuksia ja estää metallien (esimerkiksi valkocassen) aiheuttamat virheet lisäämällä tällaisia metalleja adsorboivia kopolymeerejä.

Vaatimukset

Viiniin lisätyt kopolymeerit on poistettava suodattamalla kahden päivän kuluessa niiden lisäämisestä ennaltavarautumisen periaate huomioon ottaen.

Rypäleen puristemehuun kopolymeerit on lisättävä aikaisintaan kaksi päivää ennen suodatusta.

Käsittelyn toteuttamisesta vastaa enologi tai pätevä teknikko.

Adsorboivien kopolymeerien on oltava OIV:n julkaiseman viininvalmistussäännöstön (Codex œnologique international) mukaisia erityisesti monomeerien enimmäispitoisuuksien osalta (1).


(1)  PVI/PVP-kopolymeerikäsittely voidaan tehdä vasta kun OIV:n Codex œnologique internationalissa on vahvistettu ja julkaistu sallittujen kopolymeerien puhtaus- ja tunnistevaatimukset.

Lisäys 12

Viinikiven stabiloinnin varmistamiseksi tehtävää kationinvaihtokäsittelyä koskevat vaatimukset

Tämän käsittelyn tarkoituksena on viinikiven stabiloiminen kaliumvetytartraatin ja kalsiumtartraatin (ja muiden kalsiumsuolojen) osalta.

Vaatimukset

1.

Käsittelyn saa suorittaa vain liiallisten kationien poistamiseksi.

Viinille on ensin tehtävä kylmäkäsittely.

Kationinvaihdolla käsitellään vain niin pieni osa viiniä kuin on tarpeen viinikiven stabiloimiseksi.

2.

Käsittely tehdään hapolla regeneroiduilla kationinvaihtohartseilla.

3.

Kaikista toimista vastaa enologi tai pätevä teknikko. Käsittely on kirjattava asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.

Kationihartsien on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (1) säännösten ja sen soveltamiseksi annettujen yhteisön ja kansallisten säännösten sekä tämän asetuksen lisäyksessä 4 olevien analyyttisten vaatimusten mukaisia. Niiden käytöstä ei saa aiheutua liiallisia muutoksia viinin fysikaalis-kemialliseen koostumukseen tai aistittaviin ominaisuuksiin, ja niiden on noudatettava OIV:n julkaisemassa viininvalmistussäännöstössä (Codex œnologique international) vahvistettuja rajoja.


(1)  EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4.


LIITE I B

VIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUKSIEN ENIMMÄISRAJAT

A.   VIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUS

1.

Muun viinin kuin kuohuviinin ja väkevän viinin kokonaisrikkidioksidipitoisuus ei saa sellaisenaan nautittavaksi toimitettaessa olla suurempi kuin:

a)

150 milligrammaa litraa kohti punaviineissä;

b)

200 milligrammaa litraa kohti valko- ja roseeviineissä.

2.

Poiketen 1 kohdan a ja b alakohdasta rikkidioksidin enimmäispitoisuusrajat ovat sellaisten viinien osalta, joiden sokeripitoisuus glukoosin ja fruktoosin summana ilmaistuna on vähintään 5 grammaa litraa kohti, seuraavat:

a)

200 milligrammaa litraa kohti punaviineissä;

b)

250 milligrammaa litraa kohti valko- ja roseeviineissä;

c)

300 milligrammaa litraa kohti seuraavissa:

viinit, joista on oikeus käyttää yhteisön säännösten mukaisesti mainintaa ”Spätlese”,

valkoviinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Bordeaux supérieur, Graves de Vayres, Côtes de Bordeaux-Saint-Macaire, Premières Côtes de Bordeaux, Côtes de Bergerac, Haut Montravel, Côtes de Montravel, Gaillac, Rosette tai Savennières,

valkoviinit, joista on oikeus käyttää alkuperänimitystä Allela, Navarra, Penedès, Tarragona tai Valencia, ja Baskimaan itsehallintoalueelta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vendimia tardía”,

makeat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Binissalem-Mallorca,

Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevat viinit, jotka on tuotettu Britannian lainsäädännön mukaisesti, silloin kun niiden sokeripitoisuus on suurempi kuin 45 g/l,

Unkarista peräisin olevat viinit, joilla on suojattu maantieteellinen merkintä Tokaji ja Unkarin lainsäädännön mukainen nimi ”Tokaji édes szamorodni” tai ”Tokaji szàraz szamorodni”,

viinit, joilla on oikeus alkuperänimitykseen Loazzolo, Alto Adige tai Trentino ja joita kuvataan toisella seuraavista maininnoista tai niistä molemmilla: ”passito” tai ”vendemmia tardiva”,

viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Colli orientali del Friuli, jota seuraa maininta ”Picolit”,

viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Moscato di Pantelleria naturale tai Moscato di Pantelleria,

Tšekistä peräisin olevat viinit, joilla on oikeus mainintaan ”pozdní sběr”,

Slovakiasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”neskorý zber”, sekä slovakialaiset Tokaj-viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Tokajské samorodné suché tai Tokajské samorodné sladké,

Sloveniasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vrhunsko vino ZGP – pozna trgatev”,

seuraavat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut valkoviinit silloin kun niiden kokonaisalkoholipitoisuus on suurempi kuin 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus suurempi kuin 45 g/l:

Vin de pays de Franche-Comté,

Vin de pays des coteaux de l’Auxois,

Vin de pays de Saône-et-Loire,

Vin de pays des coteaux de l’Ardèche,

Vin de pays des collines rhodaniennes,

Vin de pays du comté Tolosan,

Vin de pays des côtes de Gascogne,

Vin de pays du Gers,

Vin de pays du Lot,

Vin de pays des côtes du Tarn,

Vin de pays de la Corrèze,

Vin de pays de l’Ile de Beauté,

Vin de pays d’Oc,

Vin de pays des côtes de Thau,

Vin de pays des coteaux de Murviel,

Vin de pays du Val de Loire,

Vin de pays de Méditerranée,

Vin de pays des comtés rhodaniens,

Vin de pays des côtes de Thongue,

Vin de pays de la Côte Vermeille;

Kreikasta peräisin olevat makeat viinit, joiden kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus vähintään 45 g/l ja joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä:

Τοπικός Οίνος Τυρνάβου (Regional wine of Tyrnavos)

Αχαϊκός Τοπικός Οίνος (Regional wine of Ahaia)

Λακωνικός Τοπικός Οίνος (Regional wine of Lakonia)

Τοπικός Οίνος Φλώρινας (Regional wine of Florina)

Τοπικός Οίνος Κυκλάδων (Regional wine of Cyclades)

Τοπικός Οίνος Αργολίδας (Regional wine of Argolida)

Τοπικός Οίνος Πιερίας (Regional wine of Pieria)

Αγιορείτικος Τοπικός Οίνος (Regional wine of Mount Athos Regional wine of Holy Mountain);

Kyproksesta peräisin olevat makeat viinit, joiden todellinen alkoholipitoisuus on enintään 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus vähintään 45 g/l ja joilla on oikeus suojattuun maantieteelliseen merkintään Κουμανδαρία (Commandaria),

Kyproksesta peräisin olevat ylikypsistä tai kuivuneista viinirypäleistä valmistetut makeat viinit, joiden kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus vähintään 45 g/l ja joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä:

Τοπικός Οίνος Λεμεσός (Regional wine of Lemesos)

Τοπικός Οίνος Πάφος (Regional wine of Pafos)

Τοπικός Οίνος Λάρνακα (Regional wine of Larnaka)

Τοπικός Οίνος Λευκωσία (Regional wine of Lefkosia);

d)

350 milligrammaa litraa kohti seuraavissa:

viinit, joilla on yhteisön säännösten mukaisesti oikeus mainintaan ”Auslese”,

romanialaiset valkoviinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Murfatlar, Cotnari, Târnave, Pietroasa, Valea Călugărească,

Tšekistä peräisin olevat viinit, joilla on oikeus nimitykseen ”výběr z hroznů”,

Slovakiasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”výber z hrozna”, sekä slovakialaiset Tokaj-viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Tokajský másláš tai Tokajský forditáš,

Sloveniasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vrhunsko vino ZGP – izbor”;

e)

400 milligrammaa litraa kohti seuraavissa:

viinit, joilla on yhteisön säännösten mukaisesti oikeus mainintaan ”Beerenauslese”, ”Ausbruch”, ”Ausbruchwein”, ”Trockenbeerenauslese”, ”Strohwein”, ”Schilfwein” tai ”Eiswein”,

valkoviinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Sauternes, Barsac, Cadillac, Cérons, Loupiac, Sainte-Croix-du-Mont, Monbazillac, Bonnezeaux, Quarts de Chaume, Coteaux du Layon, Coteaux de l'Aubance, Graves Supérieures, Sainte-Foy Bordeaux, Saussignac, Jurançon, paitsi jos sitä seuraa maininta ”sec”, Anjou-Coteaux de la Loire, Coteaux du Layon (jota seuraa alkuperäkunnan nimi), Chaume, Coteaux de Saumur, Pacherenc du Vic Bilh, paitsi jos sitä seuraa maininta ”sec”, tai Alsace tai Alsace grand cru, joita seuraa maininta ”vendanges tardives” tai ”sélection de grains nobles”,

Kreikasta peräisin olevat ylikypsistä rypäleistä valmistetut makeat viinit ja kuivatuista rypäleistä valmistetut makeat viinit, joiden jäännössokeripitoisuus on vähintään 45 grammaa litraa kohti ja joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Σάμος (Samos), Ρόδος (Rhodes), Πατρα (Patras), Ρίο Πατρών (Rio Patron), Κεφαλονία (Céphalonie), Λήμνος (Limnos), Σητεία (Sitia), Σαντορίνη (Santorin), Νεμέα (Néméa), Δαφνές (Daphnès), sekä ylikypsistä rypäleistä valmistetut makeat viinit ja kuivatuista rypäleistä valmistetut makeat viinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Σιάτιστας (Siatista), Καστοριάς (Kastoria), Κυκλάδων (Cyclades), Μονεμβάσιος (Monemvasia), Αγιορείτικος (Mount Athos – Holy Mountain);

Tšekistä peräisin olevat viinit, joilla on oikeus mainintaan ”výběr z bobulí”, ”výběr z cibéb”, ”ledové víno” tai ”slámové víno”,

Slovakiasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”bobuľový výber”, ”hrozienkový výber”, ”cibébový výber”, ”ľadové víno” tai ”slamové víno”, sekä slovakialaiset Tokaj-viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Tokajský výber, Tokajská esencia tai Tokajská výberová esenciaš,

Unkarista peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja Unkarin lainsäädännön mukainen nimitys ”Tokaji máslás”, ”Tokaji fordítás”, ”Tokaji aszúeszencia”, ”Tokaji eszencia”, ”Tokaji aszú” tai ”Töppedt szőlőből készült bor”,

viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ”Albana di Romagna” ja joita kuvataan maininnalla ”passito”,

luxemburgilaiset viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnoilla ”vendanges tardives”, ”vin de glace” tai ”vin de paille”,

valkoviinit, joilla on oikeus alkuperänimitykseen ”Douro”, jota seuraa maininta ”colheita tardia”,

Sloveniasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vrhunsko vino ZGP – jagodni izbor”, ”vrhunsko vino ZGP – ledeno vino” tai ”vrhunsko vino ZGP – suhi jagodni izbor”,

Kanadasta peräisin olevat valkoviinit, joilla on oikeus mainintaan ”Icewine”.

3.

Edellä 2 kohdan c, d ja e alakohdassa olevia luetteloja suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetuista viineistä voidaan muuttaa, jos asianomaisten viinien tuotantoedellytykset muuttuvat tai niiden maantieteellistä merkintää tai alkuperänimitystä muutetaan. Jäsenvaltioiden on ennalta toimitettava asianomaisista viineistä kaikki tarvittavat tekniset tiedot, tuote-eritelmät mukaan luettuina, sekä ilmoitettava vuosittain tuotetut määrät.

4.

Komissio voi asetuksen (EY) N:o 479/2008 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että ilmasto-olojen edellyttäessä asianomaiset jäsenvaltiot voivat tietyillä yhteisön viininviljelyvyöhykkeillä sallia alueellaan tuotettavien viinien osalta, että tässä artiklassa tarkoitettuja 300:aa milligrammaa litraa kohti pienempiä rikkidioksidin enimmäispitoisuuksia nostetaan enintään 50 milligrammaa litraa kohti. Lisäyksessä 1 on luettelo tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat sallia tällaisen noston.

5.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa rajoittavampia säännöksiä alueellaan tuotettuihin viineihin.

B.   VÄKEVIEN VIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUS

Väkevien viinien kokonaisrikkidioksidipitoisuus ei saa niitä sellaisenaan nautittavaksi tarjottaessa ylittää seuraavia rajoja:

150 mg/l, jos sokeripitoisuus on pienempi kuin 5 g/l;

200 mg/l, jos sokeripitoisuus on vähintään 5 g/l.

C.   KUOHUVIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUS

1.

Kuohuviinien kokonaisrikkidioksidipitoisuus ei saa niitä sellaisenaan nautittavaksi tarjottaessa ylittää seuraavia rajoja:

a)

185 mg/l kaikissa laatukuohuviiniluokissa; ja

b)

235 mg/l muissa kuohuviineissä.

2.

Jos sääolot tietyillä yhteisön viinivyöhykkeillä sitä edellyttävät, kyseiset jäsenvaltiot voivat sallia niiden alueella tuotettujen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen kuohuviinien osalta, että niiden rikkidioksidin enimmäispitoisuutta nostetaan enintään 40 milligrammaa litrassa, jollei tämän luvan saaneita viinejä lähetetä kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelle.

Lisäys 1

Kokonaisrikkidioksidipitoisuuden enimmäismäärän nostaminen ilmasto-olosuhteiden niin edellyttäessä

(Tämän asetuksen liite I B)

 

Vuosi

Jäsenvaltio

Viininviljelyalue(et)

Viinit

1.

2000

Saksa

Kaikki Saksan alueella sijaitsevat viininviljelyalueet

Kaikki vuoden 2000 aikana korjatuista rypäleistä saadut viinit

2.

2006

Saksa

Baden-Württembergin, Baijerin, Hessenin ja Rheinland-Pfalzin alueiden viininviljelyalueet

Kaikki vuoden 2006 aikana korjatuista rypäleistä saadut viinit

3.

2006

Ranska

Bas-Rhinin ja Haut-Rhinin departementtien viininviljelyalueet

Kaikki vuoden 2006 aikana korjatuista rypäleistä saadut viinit


LIITE I C

VIINIEN SISÄLTÄMIEN HAIHTUVIEN HAPPOJEN PITOISUUTTA KOSKEVAT ENIMMÄISRAJAT

1.

Haihtuvien happojen pitoisuus ei saa olla suurempi kuin

a)

18 milliekvivalenttia litraa kohti, kun kyse on käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta;

b)

18 milligrammaa litraa kohti, kun kyse on valko- ja roseeviineistä; tai

c)

20 milliekvivalenttia litraa kohti, kun kyse on punaviineistä.

2.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja pitoisuuksia sovelletaan:

a)

yhteisössä korjatuista rypäleistä valmistettuihin tuotteisiin tuotantovaiheessa ja kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa;

b)

käymistilassa oleviin rypäleen puristemehuihin ja kolmansista maista peräisin oleviin viineihin kaikissa vaiheissa niiden saavuttua yhteisön alueelle.

3.

Edellä olevasta 1 kohdasta voidaan tehdä poikkeuksia, jotka koskevat

a)

eräitä viinejä, joilla on suojattu alkuperänimitys (SAN) tai maantieteellinen merkintä (SMM), jos

niitä on vanhennettu vähintään kaksi vuotta, tai

ne on tuotettu erityisillä menetelmillä;

b)

viinejä, joiden kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on vähintään 13 tilavuusprosenttia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä poikkeuksista komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.


LIITE I D

VIINIEN MAKEUTTAMISTA KOSKEVAT RAJAT JA EDELLYTYKSET

1.

Viinin makeuttaminen on sallittua vain jollakin seuraavista tuotteista:

a)

rypäleen puristemehua;

b)

tiivistetty rypäleen puristemehu;

c)

puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu.

Viinin kokonaisalkoholipitoisuutta ei saa nostaa yli 4:ää tilavuusprosenttia.

2.

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettujen ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuontiviinien makeuttaminen on kielletty yhteisön alueella. Muiden tuontiviinien makeuttamiseen sovelletaan samoja edellytyksiä kuin yhteisössä tuotettuihin viineihin.

3.

Jäsenvaltio voi sallia suojatulla alkuperänimityksellä varustetun viinin makeuttamisen ainoastaan, jos se tapahtuu

a)

tässä liitteessä esitetyin edellytyksin ja vahvistetuissa rajoissa;

b)

sillä alueella, jolta kyseinen viini on peräisin, tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla alueella.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun rypäleen puristemehun ja tiivistetyn rypäleen puristemehun on oltava peräisin samalta alueelta kuin viinien, joiden makeutukseen niitä käytetään.

4.

Viinien makeuttaminen on sallittua ainoastaan tuotanto- tai tukkukauppavaiheessa.

5.

Viinien makeuttaminen on toteutettava seuraavia erityisiä hallinnollisia sääntöjä noudattaen:

a)

Makeuttamista suunnittelevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on toimitettava ilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella makeuttaminen tehdään.

b)

Ilmoitukset on tehtävä kirjallisina. Niiden on oltava toimivaltaisella viranomaisella vähintään 48 tuntia ennen päivää, jona makeuttaminen tehdään.

c)

Kun makeuttamisen tekee toistuvasti tai jatkuvasti jokin yritys, jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan ilmoitus, joka koskee useampia toimenpiteitä tai tiettyä ajanjaksoa. Tällainen ilmoitus hyväksytään ainoastaan, jos yritys pitää rekisteriä, johon merkitään jokainen makeutustoimenpide ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot.

d)

Ilmoitusten on sisällettävä seuraavat tiedot:

viinin määrä, kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus,

tapauksen mukaan rypäleen puristemehun määrä ja kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus tai lisättävän tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun määrä ja tiheys,

viinin kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus makeutuksen jälkeen.

Edellä a alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on pidettävä kirjaa saapuvista ja lähtevistä eristä kirjaamalla makeuttamisen suorittamiseksi hallussaan pitämien rypäleen puristemehujen, tiivistettyjen rypäleen puristemehujen ja puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen määrät.


LIITE II

KUOHUVIINIEN, LAATUKUOHUVIINIEN JA MAUSTETTUJEN LAATUKUOHUVIINIEN SALLITUT VALMISTUSMENETELMÄT JA RAJOITUKSET

A.   Kuohuviini

1.

Tämän kohdan sekä tämän liitteen B ja C kohdan soveltamiseksi

a)

’tirage-liuoksella’ tarkoitetaan

tuotetta, joka on tarkoitettu lisättäväksi cuvéehen jälkikäymisen aikaansaamiseksi;

b)

’expedition-liuoksella’ tarkoitetaan

tuotetta, joka on tarkoitettu lisättäväksi kuohuviineihin erityisten makuominaisuuksien aikaansaamiseksi.

2.

Expedition-liuos saa sisältää ainoastaan

sakkaroosia,

rypäleen puristemehua,

käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua,

tiivistettyä rypäleen puristemehua,

puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua,

viiniä tai

näiden sekoitusta,

joihin on mahdollisesti lisätty viinitislettä.

3.

Kaikenlainen cuvéen väkevöiminen on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 479/2008 mukaisesti sallittua cuvéen ainesosien väkevöimistä.

4.

Kukin jäsenvaltio voi kuitenkin sallia cuvéen väkevöimisen kuohuviinien valmistuspaikalla sellaisten alueiden ja lajikkeiden osalta, joiden kannalta se on teknisesti perusteltua, sillä edellytyksellä että

a)

mitään cuvéen ainesosaa ei ole vielä väkevöity;

b)

cuvéen ainesosat ovat peräisin ainoastaan sen alueella korjatuista rypäleistä;

c)

väkevöiminen suoritetaan ainoastaan kerran;

d)

seuraavat raja-arvot eivät ylity:

i)

3 %, kun kyseessä on A-viininviljelyvyöhykkeeltä tulevista aineosista muodostuva cuvée;

ii)

2 %, kun kyseessä on B-viininviljelyvyöhykkeeltä tulevista aineosista muodostuva cuvée;

iii)

1,5 %, kun kyseessä on C-viininviljelyvyöhykkeeltä tulevista aineosista muodostuva cuvée;

e)

käytetty menetelmä on sakkaroosin, tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun lisääminen.

5.

Tirage-liuoksen lisäämistä ja expedition-liuoksen lisäämistä ei pidetä väkevöintinä eikä makeuttamisena. Tirage-liuoksen lisääminen saa lisätä cuvéen kokonaisalkoholipitoisuutta enintään 1,5 tilavuusprosenttia. Tämä lisäys mitataan laskemalla cuvéen ja kuohuviinin tilavuusprosentteina ilmaistun kokonaisalkoholipitoisuuden välinen ero ennen expedition-liuoksen lisäämistä.

6.

Expedition-liuoksen lisääminen on tehtävä siten, että kuohuviinien todellinen alkoholipitoisuus nousee enintään 0,5 tilavuusprosenttia.

7.

Cuvéen ja sen ainesosien makeuttaminen on kiellettyä.

8.

Sen lisäksi, että cuvéen ainesosien happamuutta voidaan lisätä tai vähentää asetuksen (EY) N:o 479/2008 säännösten mukaisesti, voidaan myös cuvéen happamuutta lisätä tai vähentää. Cuvéen happamuuden vähentäminen ja happamuuden lisääminen sulkevat pois toinen toisensa. Happamuutta saa lisätä korkeintaan 1,50 grammaa viinihappoa litrassa eli 20 milliekvivalenttia litrassa.

9.

Niinä vuosina, joina sääolot ovat olleet poikkeukselliset, enimmäisraja-arvoa 1,5 grammaa litrassa eli 20 milliekvivalenttia litrassa, voidaan nostaa 2,5 grammaan litrassa eli 34 milliekvivalenttiin litrassa, jos tuotteiden luonnollinen happamuus on alle 3 grammaa viinihappoa litrassa eli 40 milliekvivalenttia litrassa.

10.

Kuohuviinien sisältämä hiilidioksidi saa olla peräisin ainoastaan sen cuvéen alkoholikäymisestä, josta kyseinen viini valmistetaan.

Jos kyseessä ei ole rypäleiden, rypäleen puristemehun tai käymistilassa olevan rypäleen puristemehun jalostaminen suoraan kuohuviiniksi, mainitun käymisen syynä saa olla ainoastaan tirage-liuoksen lisääminen. Käyminen saa tapahtua vain pulloissa tai suljetussa sammiossa.

Hiilidioksidin käyttäminen vastapaineella juoksutettaessa sallitaan valvonnan alaisena ja sillä edellytyksellä, että kuohuviinin sisältämä hiilidioksidin paine ei tämän johdosta nouse.

11.

Kun kyseessä ovat muut kuohuviinit kuin suojatulla alkuperämerkinnällä varustetut kuohuviinit, sovelletaan seuraavaa:

a)

niiden valmistukseen tarkoitettu tirage-liuos saa sisältää ainoastaan

rypäleen puristemehua,

käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua,

tiivistettyä rypäleen puristemehua,

puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua tai

sakkaroosia ja viiniä;

b)

niiden todellisen alkoholipitoisuuden, mukaan luettuna mahdollisesti lisätyn expedition-liuoksen sisältämä alkoholi, on oltava vähintään 9,5 tilavuusprosenttia.

B.   Laatukuohuviinit

1.

Laatukuohuviinin valmistukseen tarkoitettu tirage-liuos saa sisältää vain

a)

sakkaroosia,

b)

tiivistettyä rypäleen puristemehua;

c)

puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua;

d)

rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua; tai

e)

viiniä.

2.

Tuottajajäsenvaltiot voivat määritellä kaikki tässä osastossa tarkoitettujen ja niiden alueella tuotettujen laatukuohuviinien tuotantoon ja liikkuvuuteen liittyvät täydentävät tai tiukemmat ominaisuudet ja vaatimukset.

3.

Laatukuohuviinien valmistukseen sovelletaan myös sääntöjä, joita tarkoitetaan

A kohdan 1–10 kohdassa,

C kohdan 3 kohdassa todellisen alkoholipitoisuuden osalta, C kohdan 5 kohdassa vähimmäispaineen osalta sekä C kohdan 6 ja 7 kohdassa valmistusprosessin vähimmäiskeston osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän 3 kohdan 4 kohdan d alakohdan soveltamista.

4.

Kun kyseessä ovat maustetut laatukuohuviinit, sovelletaan seuraavaa:

a)

niitä voidaan poikkeuksia lukuun ottamatta voidaan valmistaa vain käyttämällä cuvéen valmistukseen ainoastaan lisäyksessä 1 olevassa luettelossa mainituista viiniköynnöslajikkeista peräisin olevaa rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua. Maustettuja laatukuohuviinejä voidaan kuitenkin valmistaa perinteisesti käyttämällä cuvéen ainesosina Trentino-Alto Adigen, Veneton ja Friuli-Venezia Giulian alueilta korjatun Prosecco-viiniköynnöslajikkeen rypäleistä saatuja viinejä;

b)

ennen cuvéen valmistusta ja sen jälkeen tapahtuvan käymisen säätely jälkikäymisen aikaansaamiseksi cuvéehen voidaan suorittaa ainoastaan jäähdytysmenetelmän tai muiden fysikaalisten menetelmien avulla;

c)

expedition-liuoksen lisääminen on kielletty;

d)

maustettujen laatukuohuviinien valmistuksen on kestettävä vähintään yksi kuukausi.

C.   Suojatulla alkuperänimityksellä varustetut kuohuviinit ja laatukuohuviinit

1.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen laatukuohuviinien valmistukseen tarkoitettujen cuvéiden kokonaisalkoholipitoisuus on oltava vähintään

9,5 tilavuusprosenttia C III -viininviljelyvyöhykkeellä,

9 tilavuusprosenttia muilla viininviljelyvyöhykkeillä.

2.

Suojatulla alkuperänimityksellä Prosecco di Conegliano Valdobbiadene tai Montello e Colli Asolani varustettujen laatukuohuviinien, jotka valmistetaan yhdestä ainoasta lajikkeesta, valmistukseen tarkoitetun cuvéen kokonaisalkoholipitoisuus voi kuitenkin olla vain vähintään 8,5 tilavuusprosenttia.

3.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen laatukuohuviinien todellisen alkoholipitoisuuden tilavuusprosentteina, johon luetaan myös mahdollisesti lisätyn expedition-liuoksen sisältämä alkoholi, on oltava vähintään 10 tilavuusprosenttia.

4.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen kuohuviinien ja laatukuohuviinien valmistukseen tarkoitettu tirage-liuos saa sisältää vain

a)

sakkaroosia,

b)

tiivistettyä rypäleen puristemehua,

c)

puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua,

sekä

a)

rypäleen puristemehua;

b)

käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua,

c)

viiniä,

joka soveltuu saman suojatulla alkuperänimityksellä varustetun kuohuviinin tai laatukuohuviinin tuottamiseen kuin se, johon tirage-liuos on lisätty.

5.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 5 kohdan c alakohdasta poiketen suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen laatukuohuviinien, joita pidetään pienemmissä kuin 25 senttilitran suljetuissa säiliöissä, vähimmäispaine voi olla 20 °C:n lämpötilassa 3 baaria.

6.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen kuohuviinien ja laatukuohuviinien valmistusajan – vanhentaminen tuotantotehtaassa mukaan luettuna ja jälkikäymisen aikaansaamiseksi tarkoitetun käymisen alkamisesta laskettuna – on oltava vähintään

a)

kuusi kuukautta, jos käyminen jälkikäymisen aikaansaamiseksi tapahtuu suljetussa sammiossa;

b)

yhdeksän kuukautta, jos käyminen jälkikäymisen aikaansaamiseksi tapahtuu pullossa.

7.

Cuvéen jälkikäymisen aikaansaamiseksi tarkoitetun käymisajan ja ajan, jonka cuvée on sakan päällä, on oltava vähintään

90 vuorokautta,

30 vuorokautta, jos käyminen tapahtuu sekoittimilla varustetuissa säiliöissä.

8.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettuihin kuohuviineihin ja laatukuohuviineihin sovelletaan myös A kohdan 1–10 alakohdassa ja B kohdan 2 alakohdassa esitettyjä sääntöjä.

9.

Kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä varustetut maustetut laatukuohuviinit, sovelletaan seuraavaa:

a)

niitä voidaan tuottaa ainoastaan käyttämällä cuvéen koostumukseen yksinomaan rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, joka on saatu lisäyksessä 1 olevassa luettelossa mainituista viiniköynnöslajikkeista, mikäli näiden lajikkeiden katsotaan soveltuvan suojatulla alkuperänimityksellä varustetun laatukuohuviinin tuotantoon sillä määritellyllä alueella, jonka mukaan nämä suojatulla alkuperänimityksellä varustetut laatukuohuviinit ovat saaneet nimensä. Suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin cuvéen valmistuksessa saa säännöksistä poiketen käyttää ainoastaan viinejä, jotka on saatu Prosecco-viiniköynnöslajikkeesta peräisin olevista rypäleistä, jotka on korjattu Conegliano-Valdobbiadene- ja Montello e Colli Asolan -alkuperänimityksen mukaisilta alueilta.

b)

ennen cuvéen valmistusta ja sen jälkeen tapahtuvan käymisen säätely jälkikäymisen aikaansaamiseksi cuvéehen voidaan suorittaa ainoastaan jäähdytysmenetelmän tai muiden fysikaalisten menetelmien avulla;

c)

expedition-liuoksen lisääminen on kielletty;

d)

suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin kokonaisalkoholipitoisuuden on oltava vähintään 6 tilavuusprosenttia;

e)

suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin todellisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 10 tilavuusprosenttia;

f)

suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin ylipaineen on oltava vähintään 3 baaria, kun niitä säilytetään suljetuissa säiliöissä 20 °C:n lämpötilassa;

g)

poiketen C kohdan 6 kohdasta suojatulla alkuperämerkinnällä varustetun maustetun laatukuohuviinin valmistuksen on kestettävä vähintään yksi kuukausi.

Lisäys 1

Luettelo viiniköynnöslajikkeista, joiden rypäleitä voidaan käyttää aromaattisten laatukuohuviinien ja suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen maustettujen laatukuohuviinien cuvéen valmistukseen

 

Airén

 

Aleatico N

 

Alvarinho

 

Ασύρτικο (Assyrtiko)

 

Bourboulenc B

 

Brachetto N.

 

Busuioacă de Bohotin

 

Clairette B

 

Colombard B

 

Csaba gyöngye B

 

Cserszegi fűszeres B

 

Devín

 

Fernão Pires

 

Freisa N

 

Gamay N

 

Gewürztraminer Rs

 

Girò N

 

Γλυκερύθρα (Glykerythra)

 

Huxelrebe

 

Irsai Olivér B

 

Macabeu B

 

Tous les Malvoisies

 

Mauzac blanc et rosé

 

Monica N

 

Μοσχοφίλερο (Moschofilero)

 

Müller-Thurgau B

 

Tous les Muscats

 

Manzoni moscato

 

Nektár

 

Pálava B

 

Parellada B

 

Perle B

 

Piquepoul B

 

Poulsard

 

Prosecco

 

Ροδίτης (Roditis)

 

Scheurebe

 

Tămâioasă românească

 

Torbato

 

Touriga Nacional

 

Verdejo

 

Zefír B


LIITE III

VÄKEVIIN VIINEIHIN SEKÄ SUOJATULLA ALKUPERÄNIMITYKSELLÄ TAI SUOJATULLA MAANTIETEELLISELLÄ MERKINNÄLLÄ VARUSTETTUIHIN VÄKEVIIN VIINEIHIN SOVELLETTAVAT SALLITUT VIININVALMISTUSMENETELMÄT JA RAJOITUKSET

A.   Väkevät viinit

1.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen, väkevien viinien sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävien tuotteiden osalta on saanut tehdä vain asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa tarkoitetut viininvalmistusmenetelmät ja -käsittelyt.

2.

Kuitenkin

a)

tilavuusprosentteina ilmoitetun luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäys saa aiheutua ainoastaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden käytöstä; ja

b)

Espanja saa säännöksistä poiketen sallia kalsiumsulfaatin käytön espanjalaisissa viineissä, joita kuvataan perinteisellä maininnalla ”vino generoso” tai ”vino generoso de licor”, silloin kun kyseinen käytäntö on perinteinen ja sillä edellytyksellä että näin käsitellyn tuotteen sulfaattipitoisuus on enintään 2,5 grammaa litraa kohden kaliumsulfaattina ilmaistuna. Näiden tuotteiden täydentävä happamuuden lisääminen on sallittua noudattaen enimmäisrajaa, joka on 1,5 grammaa litraa kohden.

3.

Väkeviin viineihin sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuihin väkeviin laatuviineihin saa soveltaa asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa tarkoitettuja viininvalmistusmenettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten rajoittavampien säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat antaa alueellaan tuotettujen väkevien viinien sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien laatuviinien osalta.

4.

Myös seuraavat ovat sallittuja:

a)

makeuttaminen, jota koskee ilmoitus- ja rekisteröintivaatimus, jos makeuttamiseen käytettyjä tuotteita ei ole väkevöity tiivistetyllä rypäleen puristemehulla, seuraavia käyttäen:

tiivistetty rypäleen puristemehu tai puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu, jos kyseisen viinin alkoholipitoisuuden lisäys on enintään 3 tilavuusprosenttia,

espanjalaisen viinin, jota kuvataan perinteisellä maininnalla ”vino generoso de licor”, osalta tiivistetty rypäleen puristemehu, puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu tai kuivuneista viinirypäleistä valmistettu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu, jos kyseisen viinin alkoholipitoisuuden lisäys tilavuusprosentteina on enintään 8 tilavuusprosenttia,

suojatulla alkuperänimityksellä Madeira varustetun väkevän viinin osalta tiivistetty rypäleen puristemehu tai puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu, jos kyseisen viinin alkoholipitoisuuden lisäys on enintään 8 tilavuusprosenttia;

b)

asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitetun alkoholin, tisleen tai tislatun alkoholijuoman lisääminen vanhentamisen aikana tapahtuvan haihtumisen korvaamiseksi;

c)

suojatulla alkuperänimityksellä Madeira varustetun väkevän viinin osalta vanhentaminen astioissa enintään 50 °C:n lämpötilassa.

5.

Viiniköynnöslajikkeet, joista asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetut väkevien viinien sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävät tuotteet saadaan, on valittava asetuksessa (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lajikkeista.

6.

Muiden väkevien viinien kuin suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävien, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 12 tilavuusprosenttia.

B.   Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini (säännökset, jotka ovat muita kuin tämän liitteen A kohdassa vahvistetut säännökset ja jotka koskevat yksinomaan suojatulla alkuperänimityksellä varustettuja väkeviä viinejä)

1.

Tämän liitteen lisäyksessä 1 olevassa A kohdassa esitetään luettelo väkevistä laatuviineistä, joiden valmistuksessa käytetään asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettua rypäleen puristemehua tai rypäleen puristemehun ja viinin sekoitusta.

2.

Tämän liitteen lisäyksessä 1 olevassa B osassa esitetään luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joihin voidaan lisätä asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja tuotteita.

3.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden sekä kyseisessä liitteessä olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun rypäleen puristemehun ja kuivuneista viinirypäleistä valmistetun käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, jota käytetään suojatulla alkuperänimityksellä varustetun väkevän viinin valmistukseen, on oltava peräisin alueelta, jonka mukaan asianomainen suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini on saanut nimensä.

Suojatulla alkuperänimityksellä Málaga tai Jerez-Xérés-Sherry varustettujen väkevien viinien osalta rypäleen puristemehu ja, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä VI olevan B kohdan 4 alakohdan mukaisesti kyseisen asetuksen liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu kuivuneista viinirypäleistä valmistetun käymistilassa oleva rypäleen puristemehu, jotka on saatu Pedro Ximénez -viiniköynnöslajikkeesta, voivat kuitenkin olla peräisin Montilla-Morilesin alueelta.

4.

Tämän liitteen A kohdan 1–4 alakohdassa tarkoitetut toimet suojatulla alkuperänimityksellä varustetun väkevän viinin valmistamiseksi saa tehdä ainoastaan 3 kohdassa tarkoitetulla alueella.

Douron alueelta saaduista rypäleistä valmistetun suojatulla alkuperänimityksellä varustetun väkevän viinin osalta, jolle on varattu nimike Porto, voidaan kuitenkin sallia muita valmistus- ja vanhentamisprosesseja joko edellä mainitulla alueella tai Vila Nova de Gaia-Porton alueella.

5.

Rajoittamatta sellaisten rajoittavampien säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat antaa alueellaan tuotettujen suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien osalta,

a)

suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävien, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 12 tilavuusprosenttia. Eräät suojatulla alkuperänimityksellä varustetut väkevät viinit, jotka sisältyvät johonkin tämän liitteen lisäyksessä 2 olevan A osan luetteloon, voidaan valmistaa

i)

joko rypäleen puristemehusta, jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 10 tilavuusprosenttia, jos kyseessä on suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini, joka valmistetaan lisäämällä viinistä tai rypäleiden puristejäännöksestä tislattua väkevää alkoholijuomaa, jolla on alkuperänimitys ja joka on mahdollisesti peräisin samalta tilalta;

ii)

tai käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta tai jäljempänä olevassa toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa viinistä, jonka alkuperäinen luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään:

11 tilavuusprosenttia sellaisten suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien osalta, jotka on saatu lisäämällä neutraalia alkoholia, viinitislettä, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 70 tilavuusprosenttia, tai viininvalmistuksesta peräisin olevaa tislattua alkoholijuomaa,

10,5 tilavuusprosenttia sellaisten viinien osalta, jotka on valmistettu lisäyksessä 2 olevan A osan luettelossa mainitusta vaaleiden rypäleiden puristemehusta,

9 tilavuusprosenttia sellaisten suojatulla alkuperänimityksellä Madeira varustettujen väkevien viinien osalta, joiden tuotanto on perinteistä ja tavanomaista sellaisten kansallisten lakien mukaan, joissa nimenomaan säädetään tällaisesta viinistä;

b)

lisäyksessä 2 B osassa esitetään luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joiden kokonaisalkoholipitoisuus on asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti poikkeuksellisesti enintään 17,5 mutta vähintään 15 tilavuusprosenttia ja joiden osalta tästä säädetään nimenomaisesti niihin ennen 1 päivää tammikuuta 1985 sovelletussa kansallisessa lainsäädännössä.

6.

Perinteiset erityismerkinnät ”οίνος γλυκύς φυσικός”, ”vino dulce natural”, ”vino dolce naturale” ja ”vinho doce natural” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetuille viineille, jotka saadaan

sadoista, joista vähintään 85 prosenttia on peräisin lisäyksessä 3 olevaan luetteloon sisältyvistä viiniköynnöslajikkeista,

rypäleen puristemehuista, joiden alkuperäinen luonnollinen sokeripitoisuus on vähintään 212 grammaa litraa kohti,

väkevöimällä ainoastaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettuja alkoholia, tislettä tai tislattua alkoholia lisäämällä.

7.

Perinteisten tuotantotapojen sitä edellyttäessä voivat jäsenvaltiot säätää alueellaan valmistettujen suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien osalta, että perinteinen erityismerkintä ”vin doux naturel” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetuille väkeville viineille, jotka

sadon korjanneet tuottajat ovat valmistaneet suoraan viiniksi, jos ne ovat lähtöisin yksinomaan heidän omasta Muscat-, Grenache-, Maccabeo- tai Malvoisie-sadostaan; kuitenkin sallitaan muista kuin neljällä edellä kuvatulla viiniköynnöslajikkeella istutetuilta palstoilta saadut sadot, jos ne eivät muodosta enemmän kuin 10 prosenttia näiden kokonaismäärästä,

saadaan 40 hehtolitraa hehtaaria kohden olevan tuotoksen rajoissa asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetusta rypäleen puristemehusta; kyseisen tuotosrajan ylittämisestä seuraa nimikkeen ”vin doux naturel” käyttöoikeuden menettäminen koko sadon osalta,

saadaan edellä tarkoitetusta rypäleen puristemehusta, jonka alkuperäinen luonnollinen sokeripitoisuus on vähintään 252 grammaa litraa kohti,

saadaan väkevöimällä ainoastaan sellaista viinistä tislattua alkoholia lisäämällä, joka vastaa puhtaana alkoholina vähintään 5:tä prosenttia edellä mainitun käytetyn rypäleen puristemehun määrästä ja enintään pienempää toisesta seuraavasta prosenttiosuudesta:

joko 10 prosenttia edellä mainitun käytetyn rypäleen puristemehun määrästä,

tai 40 prosenttia lopputuotteen kokonaisalkoholipitoisuudesta, joka saadaan laskemalla yhteen todellinen alkoholipitoisuus ja tilavuusprosentteina ilmaistun potentiaalisen alkoholipitoisuuden ekvivalentti, jota laskettaessa oletetaan, että 17,5 grammaa jäännössokeria vastaa yhtä tilavuusprosenttia puhdasta alkoholia.

8.

Perinteinen erityismerkintä ”vino generoso” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetulle kuivalle väkevälle viinille, joka valmistetaan kokonaan tai osittain hiivaketon alla ja joka

saadaan viiniköynnöslajikkeista Palomino de Jerez, Palomino fino, Pedro Ximénez, Verdejo, Zalema ja Garrido Fino peräisin olevista vaaleista rypäleistä,

saatetaan nautittavaksi, kun niitä on kypsytetty tammitynnyreissä keskimäärin kaksi vuotta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla valmistuksella hiivaketon alla tarkoitetaan biologista käsittelyä, joka tapahtuu, kun viinin vapaalle pinnalle muodostuu itsestään mehun kokonaisalkoholikäymisen jälkeen sille ominaisten hiivojen ketto, joka antaa tuotteelle erityiset analyyttiset ja aistinvaraiset ominaisuudet.

9.

Perinteinen erityismerkintä ”vinho generoso” varataan suojatulla alkuperänimityksellä Porto, Madeira, Moscatel de Setúbal tai Carcavelos varustetuille väkeville viineille vastaavan alkuperänimityksen yhteydessä.

10.

Perinteinen erityismerkintä ”vino generoso de licor” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetuille viineille, jotka

saadaan 8 kohdassa tarkoitetusta ”vino generososta” tai hiivaketon alla olevasta tällaisen ”vino generoson” valmistukseen soveltuvasta viinistä, johon on lisätty joko kuivuneista viinirypäleistä valmistettua käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua tai tiivistettyä rypäleen puristemehua,

saatetaan nautittavaksi, kun niitä on kypsytetty tammitynnyreissä keskimäärin kaksi vuotta.

Lisäys 1

Luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen liittyy erityissääntöjä

A.   LUETTELO SUOJATULLA ALKUPERÄMERKINNÄLLÄ VARUSTETUISTA VÄKEVISTÄ VIINEISTÄ, JOIDEN VALMISTUKSEEN KÄYTETÄÄN RYPÄLEEN PURISTEMEHUA TAI RYPÄLEEN PURISTEMEHUN JA VIININ SEKOITUSTA

(Tämän liitteen B kohdan 1 alakohta)

KREIKKA

Σάμος (Samos), Μοσχάτος Πατρών (Muscat de Patras), Μοσχάτος Ρίου Πατρών (Muscat Rion de Patras), Μοσχάτος Κεφαλληνίας (Muscat de Céphalonie), Μοσχάτος Ρόδου (Muscat de Rhodos), Μοσχάτος Λήμνου (Muscat de Lemnos), Σητεία (Sitia), Νεμέα (Nemée), Σαντορίνη (Santorini), Δαφνές (Dafnes), Μαυροδάφνη Κεφαλληνίας (Mavrodafne de Céphalonie), Μαυροδάφνη Πατρών (Mavrodafne de Patras)

ESPANJA

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini

Yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettu tuotteen kuvaus

Alicante

Moscatel de Alicante

Vino dulce

Cariñena

Vino dulce

Jerez-Xérès-Sherry

Pedro Ximénez

Moscatel

Malaga

Vino dulce

Montilla-Moriles

Pedro Ximénez

Moscatel

Priorato

Vino dulce

Tarragona

Vino dulce

Valencia

Moscatel de Valencia

Vino dulce

ITALIA

Cannonau di Sardegna, Giró di Cagliari, Malvasia di Bosa, Malvasia di Cagliari, Marsala, Monica di Cagliari, Moscato di Cagliari, Moscato di Sorso-Sennori, Moscato di Trani, Masco di Cagliari, Oltrepó Pavese Moscato, San Martino della Battaglia, Trentino, Vesuvio Lacrima Christi.

B.   LUETTELO SUOJATULLA ALKUPERÄNIMITYKSELLÄ VARUSTETUISTA VÄKEVISTÄ VIINEISTÄ, JOIDEN VALMISTUKSEEN KUULUU ASETUKSEN (EY) N:o 479/2008 LIITTEESSÄ IV OLEVAN 3 KOHDAN F ALAKOHDASSA TARKOITETTUJEN TUOTTEIDEN LISÄÄMINEN

(Tämän liitteen B kohdan 2 alakohta)

1.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen kuuluu sellaisen viinistä tai kuivatuista viinirypäleistä valmistetun alkoholin lisääminen, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 95 tilavuusprosenttia ja enintään 96 tilavuusprosenttia

(asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan ii alakohdan ensimmäinen luetelmakohta)

KREIKKA

Σάμος (Samos), Μοσχάτος Πατρών (Muscat de Patras), Μοσχάτος Ρίου Πατρών (Muscat Rion de Patras), Μοσχάτος Κεφαλληνίας (Muscat de Céphalonie), Μοσχάτος Ρόδου (Muscat de Rhodos), Μοσχάτος Λήμνου (Muscat de Lemnos), Σητεία (Sitia), Σαντορίνη (Santorini), Δαφνές (Dafnes), Μαυροδάφνη Πατρών (Mavrodafne de Patras), Μαυροδάφνη Κεφαλληνίας (Mavrodafne de Céphalonie).

ESPANJA

Condado de Huelva, Jerez-Xérès-Sherry, Manzanilla-Sanlúcar de Barrameda, Málaga, Montilla-Moriles, Rueda, Terra Alta.

KYPROS

Κουμανδαρία (Commandaria).

2.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen kuuluu sellaisen viinistä tai rypäleen puristejäännöksestä tislatun alkoholijuoman lisääminen, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 52 tilavuusprosenttia ja enintään 86 tilavuusprosenttia

(asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan ii alakohdan toinen luetelmakohta)

KREIKKA

Μαυροδάφνη Πατρών (Mavrodafne de Patras), Μαυροδάφνη Κεφαλληνίας (Mavrodafne de Céphalonie), Σητεία (Sitia), Σαντορίνη (Santorini), Δαφνές (Dafnes), Νεμέα (Nemée).

RANSKA

Pineau des Charentes ou Pineau charentais, Floc de Gascogne, Macvin du Jura.

KYPROS

Κουμανδαρία (Commandaria).

3.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen kuuluu sellaisen kuivatuista viinirypäleistä tislatun alkoholijuoman lisääminen, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 52 tilavuusprosenttia ja enintään 94,5 tilavuusprosenttia

(asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan ii alakohdan kolmas luetelmakohta)

KREIKKA

Μαυροδάφνη Πατρών (Mavrodafne de Patras), Μαυροδάφνη Κεφαλληνίας (Mavrodafne de Céphalonie).

4.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen kuuluu kuivuneista viinirypäleistä valmistetun käymistilassa olevan rypäleen puristemehun lisääminen

(asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdan ensimmäinen luetelmakohta)

ESPANJA

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini

Yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettu tuotteen kuvaus

Jerez-Xérès-Sherry

Vino generoso de licor

Málaga

Vino dulce

Montilla-Moriles

Vino generoso de licor

ITALIA

Aleatico di Gradoli, Giró di Cagliari, Malvasia delle Lipari, Malvasia di Cagliari, Moscato passito di Pantelleria

KYPROS

Κουμανδαρία (Commandaria).

5.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen kuuluu sellaisen tiivistetyn rypäleen puristemehun lisääminen, joka on saatu suoraan kuumentamalla ja joka vastaa tätä menettelyä lukuun ottamatta tiivistetyn rypäleen puristemehun määritelmää

(asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdan toinen luetelmakohta)

ESPANJA

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini

Yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettu tuotteen kuvaus

Alicante

 

Condado de Huelva

Vino generoso de licor

Jerez-Xérès-Sherry

Vino generoso de licor

Málaga

Vino dulce

Montilla-Moriles

Vino generoso de licor

Navarra

Moscatel

ITALIA

Marsala.

6.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen kuuluu tiivistetyn rypäleen puristemehun lisääminen

(asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdan kolmas luetelmakohta)

ESPANJA

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini

Yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettu tuotteen kuvaus

Málaga

Vino dulce

Montilla-Moriles

Vino dulce

Tarragona

Vino dulce

ITALIA

Oltrepó Pavese Moscato, Marsala, Moscato di Trani.

Lisäys 2

A.   Liitteessä III olevan B kohdan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetut luettelot

1.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen käytetään luonnolliselta alkoholipitoisuudeltaan vähintään 10 tilavuusprosenttia olevaa rypäleen puristemehua ja jotka on saatu lisäämällä alkuperänimityksellä varustettua ja samalta tilalta mahdollisesti lähtöisin olevaa viinistä tai rypäleen puristejäännöksestä tislattua alkoholijuomaa

RANSKA

Pineau des Charentes ou Pineau charentais, Floc de Gascogne, Macvin du Jura.

2.   Luettelo suojatulla alkuperämerkinnällä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen käytetään käymistilassa olevaa, alkuperäiseltä luonnolliselta alkoholipitoisuudeltaan vähintään 11 tilavuusprosenttia olevaa rypäleen puristemehua ja jotka on saatu lisäämällä neutraalia alkoholia tai todelliselta alkoholipitoisuudeltaan vähintään 70 tilavuusprosentin viinitislettä tai viinivalmistuksesta peräisin olevaa tislattua alkoholijuomaa

PORTUGALI

 

Porto – Port

 

Moscatel de Setúbal, Setúbal

 

Carcavelos

 

Moscatel do Douro.

ITALIA

 

Moscato di Noto

 

Trentino

3.   Luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen käytetään alkuperäiseltä luonnolliselta alkoholipitoisuudeltaan vähintään 10,5 tilavuusprosentin viiniä

ESPANJA

 

Jerez-Xérès-Sherry

 

Manzanilla-Sanlúcar de Barrameda

 

Condado de Huelva

 

Rueda

4.   Luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joiden valmistukseen käytetään alkuperäiseltä luonnolliselta alkoholipitoisuudeltaan vähintään 9 tilavuusprosentin käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua

PORTUGALI

Madeira.

B.   Liitteessä III olevan B kohdan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu luettelo

Luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joiden alkoholin kokonaispitoisuus on enintään 17,5 mutta vähintään 15 tilavuusprosenttia ja joiden osalta tästä säädetään nimenomaisesti niihin ennen 1 päivää tammikuuta 1985 sovelletussa kansallisessa lainsäädännössä

(Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan b alakohta)

ESPANJA

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini

Yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettu tuotteen kuvaus

Condado de Huelva

Vino generoso

Jerez-Xérès-Sherry

Vino generoso

Manzanilla-Sanlúcar de Barrameda

Vino generoso

Málaga

Seco

Montilla-Moriles

Vino generoso

Priorato

Rancio seco

Rueda

Vino generoso

Tarragona

Rancio seco

ITALIA

Trentino.

PORTUGALI

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini

Yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettu tuotteen kuvaus

Porto – Port

Branco leve seco

Lisäys 3

Luettelo lajikkeista, joita voidaan käyttää sellaisten suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien valmistukseen, joissa käytetään perinteistä erityismerkintää ”vino dulce natural”, ”vino dolce naturale”, ”vinho doce natural” tai ”οινος γλυκυς φυσικος”

Muscats – Grenache – Garnacha Blanca – Garnacha Peluda – Listán Blanco – Listán Negro-Negramoll – Maccabéo – Malvoisies – Mavrodaphne – Assirtiko – Liatiko – Garnacha tintorera – Monastrell – Palomino – Pedro Ximénez – Albarola – Aleatico – Bosco – Cannonau – Corinto nero – Giró – Monica – Nasco – Primitivo – Vermentino – Zibibbo.


LIITE IV

YHTEISÖN ERITYISET MÄÄRITYSMENETELMÄT

A.   ALLYYLI-ISOTIOSYANAATTI

1.   Menetelmän periaate

Viinin mahdollisesti sisältämä allyyli-isotiosyanaatti kerätään tislaamalla ja tunnistetaan kaasukromatografisesti.

2.   Reagenssit

2.1   Absoluuttinen etanoli.

2.2   Vertailuliuos: absoluuttisessa alkoholissa oleva allyyli-isotiosyanaattiliuos, joka sisältää 15 mg allyyli-isotiosyanaattia litrassa.

2.3   Jäähdytysseos, joka koostuu etanolin ja hiilihappojään seoksesta (lämpötila –60 °C).

3.   Välineistö

3.1   Kuvion mukainen laitteisto typpivirrassa tislaamista varten.

3.2   Säädettävä lämpöhaude.

3.3   Virtausmittari.

3.4   Kaasukromatografi, liekkifotometridetektorilla, jossa on rikkiyhdisteille selektiivinen suodatin (λ = 394 nm) tai muu tähän määritykseen soveltuva detektori.

3.5   Ruostumattomasta teräksestä valmistettu kromatografiakolonni, sisähalkaisija 3 mm, pituus 3 m; täytetty 10 % Carbowax 20 M 80–100 meshin Chromosorb WHP:llä.

3.6   Mikroruisku, 10 µl.

4.   Suoritus

Mitataan 2 litraa viiniä tislauskolviin. Lisätään muutama millilitra etanolia (kohta 2.1) kahteen keräysputkeen siten, että kaasudispersioputken huokoiset osat peittyvät kokonaan. Jäähdytetään putket ulkopuolelta jäähdytysseoksella. Liitetään kolvi keräysputkiin ja annetaan typen virrata laitteeseen noin 3 l/tunnissa. Lämmitetään viini 80 celsiusasteeseen säätämällä lämpövaippa sopivalla tavalla ja kerätään yhteensä 45–50 ml tislettä.

Stabiloidaan kromatografi. Seuraavat ajo-olosuhteet ovat suositeltavia:

injektorin lämpötila: 200 °C

kolonnin lämpötila: 130 °C

helium-kantokaasun virtausnopeus: 20 ml/minuutti.

Ruiskutetaan mikroruiskulla sellainen määrä vertailuliuosta, että allyyli-isotiosyanaattia vastaava piikki voidaan tunnistaa kromatogrammilta helposti.

Lisäksi ruiskutetaan tisleestä otettu näyte ja tarkistetaan, että saadun piikin retentioaika vastaa allyyli-isotiosyanaatin piikkiä.

Edellä kuvatuissa koeolosuhteissa mikään viinin luontainen aine ei aiheuta häiritsevää piikkiä tutkittavan näytteen kromatogrammissa.

Laitteisto typpivirrassa tislaamista varten

Image

B.   PUHDISTETTUJEN TIIVISTETTYJEN RYPÄLEEN PURISTEMEHUJEN ERITYISET MÄÄRITYSMENETELMÄT

a)   Kationien kokonaismäärä

1.   Periaate

Käsitellään näyte vahvasti happamalla kationinvaihtajalla. Kationit vaihdetaan H+:ksi. Ne ilmoitetaan eluaatin kokonaishappopitoisuuden ja näytteen kokonaishappopitoisuuden erotuksena.

2.   Välineistö

2.1   Pituudeltaan noin 300 mm ja sisähalkaisijaltaan 10–11 mm oleva lasikolonni, jossa on hana.

2.2   pH-mittari, jonka asteikko on jaettu vähintään 0,1 pH-yksiköihin.

2.3   Elektrodit:

lasielektrodi, säilytetään tislatussa vedessä.

kalomeli/kyllästetty kaliumkloridi -vertailuelektrodi, säilytetään kyllästetyssä kaliumkloridiliuoksessa,

tai yhdistelmäelektrodi, säilytetään tislatussa vedessä.

3.   Reagenssit

3.1   Vahvasti hapan kationinvaihtaja H+-muodossa. Ennen käyttöä hartsia on turvotettava vedessä yli yön.

3.2   0,1 M natriumhydroksidiliuos.

3.3   pH-indikaattoripaperi.

4.   Suoritus

4.1   Näytteen valmistaminen

Käytetään liuosta, joka on saatu laimentamalla puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu 40-prosenttiksi (m/v). Mitataan tarkalleen 200 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua 500 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin vedellä ja homogenoidaan.

4.2   Ioninvaihtokolonnin valmistaminen

Asetetaan kolonniin noin 10 ml H+-muodossa olevaa paisutettua ioninvaihtohartsia; huuhdellaan kolonnia tislatulla vedellä, kunnes happo on peseytynyt pois; tämä todetaan indikaattoripaperilla.

4.3   Ioninvaihto

Valutetaan kolonnin läpi 100 ml puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta kohdan 4.1 mukaisesti valmistettua liuosta 1 tippa sekunnissa. Kerätään eluaatti mittalasiin. Huuhdotaan kolonni 50 ml:lla tislattua vettä. Titrataan eluaatin happopitoisuus (mukaan lukien huuhteluvesi) 0,1 M natriumhydroksidiliuoksella pH-arvoon 7 lämpötilassa 20 °C. Emäksisen nesteen lisääminen on tehtävä hitaasti ja liuosta on sekoitettava koko ajan. Olkoon käytetyn 0,1 M natriumhydroksidiliuoksen tilavuus n ml.

5.   Tulosten ilmoittaminen

Kationien kokonaismäärä ilmoitetaan milliekvivalentteina kilogrammassa kokonaissokeria yhdellä desimaalilla.

5.1   Laskentakaavat

Eluaatin happopitoisuus ilmoitettuna milliekvivalentteina kilogrammassa puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua:

E = 2,5 n.

Kokonaishappopitoisuus ilmoitettuna milliekvivalentteina kilogrammassa puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua: a.

Kationien kokonaismäärä milliekvivalentteina kilogrammassa kokonaissokeria:

((2,5 n–a)/(P)) × 100

P = kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

b)   Johtokyky

1.   Periaate

Nestepatsaan sähkönjohtavuus määritetään kahdella samansuuntaisella platinaelektrodilla, jotka muodostavat yhden haaran Wheatstonen sillan kytkennässä.

Johtokyky vaihtelee lämpötilan mukaan. Se ilmoitetaan 20 °C:ssa.

2.   Välineistö

2.1   Johtokykymittari, jolla voidaan tehdä johtokykymittauksia alueella 1–1 000 mikrosiemensiä/cm.

2.2   Vesihaude, jolla voidaan saattaa määritettävien näytteiden lämpötila noin 20 °C:seen (20 ± 2 °C).

3.   Reagenssit

3.1   Demineralisoitu vesi, jonka ominaisjohtokyky on alle 2 mikrosiemensiä/cm 20 °C:ssa.

3.2   Kaliumkloridivertailuliuos.

Liuotetaan 0,581 g aiemmin 105 °C:ssa vakiopainoon kuivattua kaliumkloridia, KCI, demineralisoituun veteen (kohta 3.1). Täytetään yhdeksi litraksi demineralisoidulla vedellä (kohta 3.1). Tämän liuoksen johtokyky on 1 000 mikrosiemensiä/cm 20 °C:ssa. Se säilyy 3 kuukautta.

4.   Suoritus

4.1   Näytteen valmistaminen määritystä varten

Käytetään liuosta, jonka kokonaissokeripitoisuus on 25 % (m/m) (25°Brix): punnitaan massa, joka vastaa arvoa 2 500/P ja täytetään vedellä 100 g:ksi (kohta 3.1); P on puhdistetun tiivistetyn rypäleenpuristemehun kokonaissokerin pitoisuus prosentteina (m/m).

4.2   Johtokyvyn määrittäminen

Saatetaan määritettävä näyte 20 °C:seen vesihauteessa. Pidetään lämpötila vakiona 0,1 °C:n tarkkuudella.

Huuhdotaan johtokykymittarin mittauskenno kaksi kertaa tutkittavalla liuoksella.

Mitataan johtokyky ja ilmoitetaan se mikrosiemenseinä senttimetriä kohti.

5.   Tulosten ilmoittaminen

Puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta valmistetun 25-prosenttisen (m/m) (25°Brix) liuoksen johtokyky ilmoitetaan kokonaislukuna mikrosiemenseinä senttimetriä kohti (µScm–1) 20 °C:ssa.

5.1   Laskentakaavat

Jos laitteessa ei ole lämpötilankompensoijaa, mitattu johtokyky korjataan taulukon 1 avulla. Jos lämpötila on alle 20 °C, lisätään korjausarvo; jos lämpötila on yli 20 °C, vähennetään korjausarvo.

Taulukko I

Johtokykyyn tehtävät korjaukset, kun lämpötila eroaa 20 °C:sta, mikrosiemenseinä cm–1

Johtokyky

Lämpötila

20,2

19,8

20,4

19,6

20,6

19,4

20,8

19,2

21,0

19,0

21,2

18,8

21,4

18,6

21,6

18,4

21,8

18,2

22,0 (1)

18,0 (2)

0

0

0

0

0

0

0

0

0

0

0

50

0

0

1

1

1

1

1

2

2

2

100

0

1

1

2

2

3

3

3

4

4

150

1

1

2

3

3

4

5

5

6

7

200

1

2

3

3

4

5

6

7

8

9

250

1

2

3

4

6

7

8

9

10

11

300

1

3

4

5

7

8

9

11

12

13

350

1

3

5

6

8

9

11

12

14

15

400

2

3

5

7

9

11

12

14

16

18

450

2

3

6

8

10

12

14

16

18

20

500

2

4

7

9

11

13

15

18

20

22

550

2

5

7

10

12

14

17

19

22

24

600

3

5

8

11

13

16

18

21

24

26

c)   Hydroksimetyylifurfuraali

1.   Menetelmien periaate

1.1   Kolorimetrinen menetelmä

Furaanin aldehydijohdokset, joista tärkein on hydroksimetyylifurfuraali, reagoivat barbituurihapon ja paratoluidiinin kanssa, jolloin reaktiossa syntyy punainen yhdiste, joka määritetään kolorimetrisesti 550 nm:ssä.

1.2   Korkean suorituskyvyn nestekromatografia

Erottaminen kolonnissa käänteisfaasitekniikalla ja määritys 280 nm:ssä.

2.   Kolorimetrinen menetelmä

2.1   Välineistö

2.1.1   Spektrofotometri, jolla voidaan tehdä mittauksia välillä 300–700 nm.

2.1.2   Lasikyvettejä, valotie 1 cm.

2.2   Reagenssit

2.2.1   Barbituurihappoliuos, 0,5 % (m/v)

Liuotetaan 500 mg barbituurihappoa C4O3N2H4 tislattuun veteen lämmittäen hieman 100 °C:ssa vesihauteessa; täytetään 100 ml:ksi tislatulla vedellä. Liuos säilyy noin viikon.

2.2.2   Paratoluidiiniliuos, 10 % (m/v)

Mitataan 10 g paratoluidiinia C6H4(CH3)NH2 100 ml:n mittapulloon; lisätään 50 ml isopropanolia CH3CH(OH)CH3 ja 10 ml jääetikkaa CH3COOH (ρ20 = 1,05 g/ml); täytetään 100 ml:ksi isopropanolilla. Tämä liuos on uusittava päivittäin.

2.2.3   Etanaali (CH3CHO), 1 % vesiliuos (m/v)

Valmistetaan juuri ennen käyttöä.

2.2.4   Hydroksimetyylifurfuraali, C6O3H6, 1 g/l vesiliuos

Valmistetaan perättäisillä laimennuksilla liuokset, joiden pitoisuudet ovat 5; 10; 20; 30 ja 40 mg/l.

2.3   Suoritus

2.3.1   Näytteen valmistaminen

Käytetään liuosta, joka on saatu laimentamalla puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu 40-prosenttiseksi (m/v). Mitataan tarkalleen 200 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua 500 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin vedellä ja homogenoidaan. Tehdään määritys 2 ml:sta tätä liuosta.

2.3.2   Kolorimetrinen määritys

Mitataan kahteen 25 ml:n hiostulpalliseen pulloon a ja b 2 ml näytettä, joka on valmistettu kohdan 2.3.1 mukaisesti. Mitataan molempiin pulloihin 5 ml paratoluidiiniliuosta (kohta 2.2.2); sekoitetaan. Lisätään pulloon b (vertailu) 1 ml tislattua vettä, ja pulloon a (näyte) 1 ml barbituurihappoliuosta (kohta 2.2.1). Homogenoidaan ravistelemalla. Siirretään pullojen sisältö spektrofotometrin 1 cm:n kyvetteihin. Säädetään absorbanssiasteikon nollakohta aallonpituudella 550 nm käyttäen pullon b sisältöä, seurataan pullon a sisällön absorbanssin muutosta; mitataan sen suurin arvo A, joka saavutetaan 2–5 minuutissa.

Näytteet, joiden hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on yli 30 mg/l, on laimennettava ennen määritystä.

2.3.3   Kalibrointikäyrän laatiminen

Mitataan kahteen sarjaan 25 ml:n pulloja a ja b 2 ml hydroksimetyylifurfuraaliliuoksia, joiden pitoisuudet ovat 5; 10; 20; 30 ja 40 mg/l (kohta 2.2.4) ja käsitellään ne kohdassa 2.3.2 kuvatulla tavalla.

Kuvaaja, joka esittää absorbanssin muutoksen vertailuliuosten hydroksimetyylifurfuraalipitoisuuksien (mg/l) funktiona, on origon kautta kulkeva suora.

2.4   Tulosten ilmoittaminen

Puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria.

2.4.1   Laskentamenetelmä

Määritettävän näytteen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus C mg/l on kalibrointikäyrältä saatava pitoisuus, joka vastaa tästä näytteestä mitattua absorbanssia A.

Hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria:

250 × ((C)/(P))

P = puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

3.   Korkean suorituskyvyn nestekromatografia

3.1   Välineistö

3.1.1   Korkean suorituskyvyn nestekromatografi, jossa on

5–10 µl injektiosilmukka,

detektori, spektrofotometri, jolla voidaan tehdä mittauksia 280 nm:ssä,

kolonni, silikaan sidottu oktadekyyli (esimerkiksi: Bondapak C18 – Corasil, Water Ass.),

piirturi ja mahdollisesti integraattori.

Liikkuvan faasin virtausnopeus: 1,5 ml/min.

3.1.2   Kalvosuodatuslaitteisto (0,45 µm)

3.2   Reagenssit

3.2.1   Kahdesti tislattu vesi.

3.2.2   Metanoli, CH3OH, tislattu tai HPLC-laatua.

3.2.3   Etikkahappo CH3COOH (ρ20 = 1,05 g/ml).

3.2.4   Liikkuva faasi: vesi-metanoli (kohta 3.2.2) – etikkahappo (kohta 3.2.3) suodatettu kalvosuodattimen (0,45 µm) läpi, (40:9:1 v/v).

Tämä liikkuva faasi on valmistettava päivittäin, ja siitä on poistettava kaasut ennen käyttöä.

3.2.5   Hydroksimetyylifurfuraalivertailuliuos, 25 mg/l (m/v).

Mitataan 100 ml:n mittapulloon tarkalleen 25 mg hydroksimetyylifurfuraalia C6H3O6 ja täytetään tilavuus merkkiin metanolilla (kohta 3.2.2). Tämä liuos laimennetaan metanolilla (kohta 3.2.2) suhteessa 1/10 ja suodatetaan kalvosuodattimen (0,45 µm) läpi.

Ruskeassa ilmatiiviisti suljetussa pullossa jääkaapissa säilytettynä tämä liuos säilyy 2–3 kuukautta.

3.3   Suoritus

3.3.1   Näytteen valmistaminen

Käytetään liuosta, joka on saatu laimentamalla puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu 40-prosenttiseksi (m/v) (mitataan tarkalleen 200 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua 500 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin vedellä ja homogenoidaan) ja suodattamalla liuos kalvosuodattimen (0,45 µm) läpi.

3.3.2   Kromatografinen määritys

Injektoidaan kromatografiin 5 (tai 10) µl kohdan 3.3.1 mukaisesti valmistettua näytettä ja 5 (tai 10) µl hydroksimetyylifurfuraalivertailuliuosta (kohta 3.2.5). Tulostetaan kromatogrammi.

Hydroksimetyylifurfuraalin retentioaika on noin 6–7 minuuttia.

3.4   Tulosten ilmoittaminen

Puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria.

3.4.1   Laskentamenetelmä

Olkoon puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta saadun 40-prosenttisen (m/v) liuoksen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus C mg/l.

Hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria:

250 × ((C)/(P))

P = puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

d)   Raskasmetallit

1.   Periaatteet

I.   Raskasmetallien nopea arviointimenetelmä

Raskasmetallit osoitetaan sopivasti laimennetusta puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta värillä, jonka sulfidien muodostuminen tuottaa. Ne arvioidaan vertaamalla lyijyvertailuliuokseen, joka vastaa korkeinta hyväksyttyä pitoisuutta.

II.   Lyijypitoisuuden määrittäminen atomiabsorptiospektrofotometrisesti

Kelaatti, jonka lyijy muodostaa ammoniumpyrrolidiiniditiokarbamaatin kanssa, uutetaan metyyli-isobutyyliketonilla ja absorbanssi mitataan 283,3 nm:ssä. Lyijypitoisuus määritetään lisäysmenetelmällä.

2.   Raskasmetallien nopea arviointimenetelmä

2.1   Reagenssit

2.1.1   Laimennettu kloorivetyhappo, 70 % (m/v)

Mitataan 70 g kloorivetyhappoa (HCl), (ρ20 = 1,16–1,19 g/ml), ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.2   Laimennettu kloorivetyhappo, 20 % (m/v)

Mitataan 20 g kloorivetyhappoa (HCl), (ρ20 = 1,16–1,19 g/ml), ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.3   Laimennettu ammoniakki

Mitataan 14 g ammoniakkia (NH3), (ρ20 = 0,931–0,934 g/ml), ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.4   Puskuriliuos, pH 3,5

Liuotetaan 25 g ammoniumasetaattia (CH3COONH4) 25 ml:aan vettä ja lisätään 38 ml laimennettua kloorivetyhappoa (kohta 2.1.1). Tarpeen vaatiessa säädetään pH laimennetulla rikkihapolla (kohta 2.1.2) tai laimennetulla ammoniakilla (kohta 2.1.3) ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.5   Tioasetamidiliuos (C2H5NS), 4 % (m/v)

2.1.6   Glyseroliliuos (C3H8O3), 85 % (m/v)

(n D 20 °C = 1,449–1,455).

2.1.7   Tioasetamidireagenssi

Lisätään 0,2 ml:aan tioasetamidiliuosta (kohta 2.1.5) 1 ml seosta, jossa on 5 ml vettä, 15 ml 1 M natriumhydroksidiliuosta ja 20 ml glyserolia (kohta 2.1.6). Lämmitetään 100 °C:ssa vesihauteessa 20 sekuntia. Valmistetaan juuri ennen käyttöä.

2.1.8   Lyijyliuos, 0,002 g/l

Valmistetaan 1 g/l lyijyä sisältävä liuos liuottamalla veteen 0,400 g lyijynitraattia Pb(NO3)2 ja täytetään vedellä 250 ml:ksi. Laimennetaan tämä liuos vedellä juuri ennen käyttöä 2 ‰:ksi (v/v), jotta saadaan lyijyä 0,002 g/l sisältävä liuos.

2.2   Suoritus

Liuotetaan puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta otettu 10 g:n suuruinen näyte 10 ml:aan vettä. Lisätään 2 ml puskuriliuosta, jonka pH-arvo on 3,5 (kohta 2.1.4); sekoitetaan. Lisätään 1,2 ml tioasetamidireagenssia (kohta 2.1.7). Sekoitetaan heti. Valmistetaan vertailunäyte samoissa koeolosuhteissa käyttäen 10 ml lyijyä 0,002 g/l sisältävää liuosta (kohta 2.1.8).

Puhdistettuun tiivistettyyn rypäleen puristemehuun mahdollisesti muodostunut ruskea väri ei saa olla kahden minuutin kuluttua tummempi kuin vertailuliuoksen väri.

2.3   Laskenta

Käytetyissä koeolosuhteissa vertailukoe vastaa korkeinta hyväksyttyä raskasmetallipitoisuutta, joka on 2 mg/kg puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua lyijynä ilmaistuna.

3.   Lyijypitoisuuden määrittäminen atomiabsorptiospektrofoto-metrillä

3.1   Välineistö

3.1.1   Atomiabsorptiospektrofotometri, jossa on ilma-asetyleenipoltin.

3.1.2   Lyijyonttokatodilamppu.

3.2   Reagenssit

3.2.1   Laimennettu etikkahappo.

Mitataan 12 g jääetikkaa (ρ20 = 1,05 g/ml) ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

3.2.2   Ammoniumpyrrolidiiniditiokarbamaattiliuos C5H12N2S2, 1 % (m/v).

3.2.3   Metyyli-isobutyyliketoni, (CH3)2 CHCH2COCH3.

3.2.4   Lyijyliuos, joka sisältää lyijyä 0,010 g/l.

Laimennetaan 1 g/l lyijyä sisältävä lyijyliuos (kohta 2.1.8) 1 %:ksi (v/v).

3.3   Suoritus

3.3.1   Tutkittava liuos

Liuotetaan 10 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua seokseen, joka sisältää yhtä suuret tilavuudet laimennettua etikkahappoa (kohta 3.2.1) ja vettä, ja täytetään tällä seoksella 100 ml:ksi.

Lisätään 2 ml ammoniumpyrrolidiiniditiokarbamaattiliuosta (kohta 3.2.2) ja 10 ml metyyli-isobutyyliketonia (kohta 3.2.3). Ravistellaan 30 sekuntia valolta suojattuna. Annetaan kerrosten erottua. Käytetään metyyli-isobutyyliketonikerrosta.

3.3.2   Vertailuliuokset

Valmistetaan 3 vertailuliuosta, jotka sisältävät 10 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, ja sen lisäksi 1, 2 ja 3 ml 0,010 g/l lyijyliuosta (kohta 3.2.4). Käsitellään liuokset samalla tavoin kuin määritettävä liuos.

3.3.3   Kontrolli

Valmistetaan sokeakoeliuos 3.3.1 kohdan koeolosuhteissa, mutta ei lisätä liuokseen puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua.

3.3.4   Määritys

Valitaan aallonpituus 283,3 nm.

Atomisoidaan sokeakokeesta peräisin oleva metyyli-isobutyyliketoni liekissä ja säädetään absorbanssin nollakohta.

Käyttäen vastaavia uuttoliuottimia määritetään tutkittavan liuoksen ja vertailuliuosten absorbanssit.

3.4   Tulosten ilmoittaminen

Lyijypitoisuus ilmoitetaan yhdellä desimaalilla milligrammoina kilogrammassa puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua.

3.4.1   Laskenta

Piirretään käyrä, joka edustaa absorbanssien muuttumista vertailuliuoksiin lisätyn lyijyn konsentraation funktiona, siten että nollakonsentraatio vastaa tutkittavaa liuosta.

Ekstrapoloidaan pisteet yhdistävä suora, kunnes se leikkaa konsentraatioakselin negatiivisella osalla. Tämän pisteen etäisyys origosta antaa tutkittavan liuoksen lyijykonsentraation.

e)   Etanolin kemiallinen määritys

Tätä määritysmenetelmää käytetään määritettäessä alkoholipitoisuus vähän alkoholia sisältävistä nesteistä, kuten rypäleen puristemehut, tiivistetyt rypäleen puristemehut ja puhdistetut tiivistetyt rypäleen puristemehut.

1.   Periaate

Nesteen yksinkertainen tislaus. Tisleen sisältämän etanolin hapettaminen kaliumdikromaatilla. Dikromaattiylijäämän titraus rauta(II)-liuoksella.

2.   Välineistö

2.1   Tislauslaitteisto alkoholipitoisuuden mittaamiseksi

3.   Reagenssit

3.1   Kaliumdikromaattiliuos

Liuotetaan 33,600 g kaliumdikromaattia (K2Cr2O7) sellaiseen määrään vettä, että liuosta on 20 °C:ssa yksi litra.

Yksi millilitra tätä liuosta hapettaa 7,8924 mg alkoholia.

3.2   Rauta(II)ammoniumsulfaattiliuos

Liuotetaan 135 g rauta(II)ammoniumsulfaattia Fe SO4. (NH4)2SO4. 6 H2O sellaiseen määrään vettä, että siitä tulee 1 litra liuosta ja lisätään 20 ml väkevää rikkihappoa (H2SO4), (ρ20 = 1,84 g/ml). Juuri valmistettuna tämä liuos vastaa noin puolen tilavuutensa kokoista dikromaattiliuosta. Tämän jälkeen se hapettuu hitaasti.

3.3   Kaliumpermanganaattiliuos

Liuotetaan 1,088 g kaliumpermanganaattia, KMnO4, sellaiseen määrään vettä, että saadaan liuosta 1 litra.

3.4   Suhteessa 1/2 (v/v) laimennettu rikkihappo

Lisätään ravistellen ja hieman kerrallaan 500 ml:aan vettä 500 ml rikkihappoa (H2SO4) (ρ20 = 1,84 g/ml).

3.5   Rauta-ortofenantroliinireagenssi

Liuotetaan 0,695 g rautasulfaattia FeSO4. 7 H2O 100 ml:aan vettä, lisätään 1,485 g ortofenantroliinimonohydraattia C12H8N2. H2O. Lämmitetään liukenemisen helpottamiseksi. Tämä kirkkaan punainen liuos säilyy erittäin hyvin.

4.   Suoritus

4.1   Tislaus

Mitataan tislauskolviin 100 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua ja 100 ml vettä. Kerätään tisle 100 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin vedellä.

4.2   Hapettaminen

Mitataan 300 ml:n hiostulpalliseen pulloon, joka voidaan huuhdella ilman hävikkiä laajennetun kaulaosansa ansiota 20 ml kaliumdikromaattiliuosta (kohta 3.1), 20 ml suhteessa 1/2 (v/v) laimennettua rikkihappoa (kohta 3.4) ja ravistellaan. Lisätään 20 ml tislettä. Suljetaan pullo, ravistellaan ja odotetaan vähintään 30 minuuttia ravistellen pulloa ajoittain (määrityspullo).

Tehdään rauta(II)ammoniumsulfaattiliuoksella titraus (kohta 3.2) kaliumdikromaattiliuoksen suhteen mittaamalla samanlaiseen pulloon sama määrä reagensseja, mutta korvaamalla 20 ml tislettä 20 ml:lla tislattua vettä (vertailupullo).

4.3   Titraus

Lisätään 4 tippaa ortofenantroliinireagenssia (kohta 3.5) määrityspulloon. Titrataan dikromaattiylijäämä lisäämällä pulloon rauta(II)ammoniumsulfaattiliuosta (kohta 3.2). Keskeytetään rautaliuoksen lisääminen, kun seos muuttuu sinivihreästä ruskeaksi.

Loppukohdan tarkentamiseksi muutetaan ruskea liuos sinivihreäksi kaliumpermanganaattiliuoksella (kohta 3.3). Vähennetään kymmenesosa tämän liuoksen tilavuudesta käytetyn rauta(II)sulfaattiliuoksen tilavuudesta. Olkoon erotus n.

Toistetaan suoritus samalla tavoin vertailupullolle. Olkoon erotus n′.

5.   Tulosten ilmoittaminen

Etanoli ilmoitetaan grammoina kilogrammassa kokonaissokeria yhdellä desimaalilla.

5.1   Laskentamenetelmä

n′ ml rautaliuosta pelkistää 20 ml dikromaattiliuosta, joka hapettaa 157,85 mg puhdasta etanolia.

Yhdellä millilitralla rauta(II)-liuosta on sama pelkistävä vaikutus kuin:

((157,85)/(n′)) mg etanoli

n′ – n ml:lla rauta(II)-liuosta on sama pelkistävä vaikutus kuin:

157,85 × ((n′ – n)/(n′)) mg etanoli.

Etanolia g/kg puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua:

7,892 × ((n′ – n)/(n′))

Etanolia g/kg kokonaissokeria:

789,2 × ((n′ – n)/(n′ × P))

P = puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

f)   Mesoinositoli, skylloinositoli ja sakkaroosi

1.   Periaate

Silanoitujen johdannaisten kaasukromatografia.

2.   Reagenssit

2.1   Sisäinen standardi: ksylitoli (10 g/l vesiliuos, johon on lisätty lastankärjellinen natriumatsidia).

2.2   Bistrimetyylisilyylitrifluoriasetamidi – BSTFA – (C8H18F3NOSi2).

2.3   Trimetyylikloorisilaani (C3H9ClSi)

2.4   Pyridiini, analyysilaatua (C5H5N)

2.5   Mesoinositoli (C6H12O6)

3.   Välineistö

3.1   Kaasukromatografi, jossa on

3.2   Kapillaarikolonni (esimerkiksi sulatettu silikakapillaarikolonni, OV 1, kalvon paksuus 0,15 µ, pituus 25 m ja sisähalkaisija 0,3 mm).

Suoritusolosuhteet: kantokaasu: vety ja helium,

kantokaasun virtausnopeus: noin 2 ml/minuutissa,

injektorin ja detektorin lämpötila: 300 °C,

lämpötilan ohjelmointi: 1 minuutti 160 °C:ssa, 4 °C/minuutti, kunnes saavutetaan 260 °C, isotermisesti 260 °C:ssa 15 minuuttia,

jakosuhde: noin 1–20.

3.3   Integraattori.

3.4   Mikroruisku, 10 µl.

3.5   Mikropipettejä, 50, 100 ja 200 µl.

3.6   2 ml:n mittapulloja, joissa on teflonkorkki.

3.7   Uuni.

4.   Suoritus

Mitataan 50 ml:n mittapulloon tarkalleen 5 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, lisätään 1 ml ksylitolistandardiliuosta (kohta 2.1) ja täytetään merkkiin vedellä. Näytteen homogenoinnin jälkeen otetaan 100 µl liuosta mittapulloon ja kuivataan kevyessä ilmavirrassa (kohta 3.6). Haihtumisen helpottamiseksi on mahdollista lisätä 100 µl absoluuttista etanolia.

Liuotetaan jäännös huolellisesti 100 µl:aan pyridiiniä (kohta 2.4), lisätään 100 µl bistrimetyylisilyylitrifluoriasetamidia (kohta 2.2) ja 10 µl trimetyylikloorisilaania (kohta 2.3), suljetaan pullo teflonkorkilla ja asetetaan 60 °C:n uuniin tunnin ajaksi.

Otetaan 0,5 µl kirkasta nestettä ja injektoidaan se käyttäen onttoa lämmitettyä neulaa edellä mainitun jakosuhteen mukaisesti.

5.   Tulosten laskeminen

5.1   Valmistetaan liuos, joka sisältää:

60 g/l glukoosia, 60 g/l fruktoosia, 1 g/l mesoinositolia ja 1 g/l sakkaroosia.

Punnitaan 5 g tätä liuosta ja edetään 4 kohdassa kuvatulla tavalla. Saadusta kromatogrammista lasketaan mesoinositolin ja sakkaroosin vastekertoimet ksylitolin suhteen.

Skylloinositolille, jota ei ole kaupallisesti saatavissa ja jonka retentioaika on glukoosin anomeriamuotojen viimeisen piikin ja mesoinositolin viimeisen piikin välillä (ks. liitekuva), käytetään mesoinositolin kerrointa.

6.   Tulosten ilmoittaminen

6.1   Mesoinositoli ja skylloinositoli ilmoitetaan milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria.

Sakkaroosi ilmoitetaan grammoina kilogrammassa rypäleen puristemehua.

Image


(1)  Korjausarvo vähennetään.

(2)  Korjausarvo lisätään.


LIITE V

ASETUKSEN 16 ARTIKLAN TOISESSA KOHDASSA TARKOITETTU VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1493/1999

Asetus (ETY) N:o 2676/90

Asetus (EY) N:o 423/2008

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

43 artiklan 1 kohta

5 artikla

3 artiklan 1 kohta

43 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

23 artikla

3 artiklan 2 kohta

43 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

24 artikla

3 artiklan 3 kohta

43 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

34, 35 ja 36 artikla

3 artiklan 4 kohta

44 artikla

4 artikla

43 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta

5 artikla

43 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta

6 artikla

38 artikla

7 artikla

42 artiklan 6 kohta

39 artikla

8 artikla

6 artikla

9 artikla

46 artikla

10 artiklan 1 kohta

45 artikla

10 artiklan 2 kohta

32 artikla

11 artikla

29 artikla

12 artikla

30 artikla

13 artikla

21 artikla

14 artikla

1 artiklan 1 kohta

47 artikla

15 artikla

48 artikla

16 artikla

Liite IV

7 ja 12 artikla

Liite I A

10 artikla

Liite I A, lisäys 1

8 artikla

Liite I A, lisäys 2

9 artikla

Liite I A, lisäys 3

13 artikla

Liite I A, lisäys 4

14, 15 ja 16 artikla

Liite I A, lisäys 5

17 artikla

Liite I A, lisäys 6

18 artikla

Liite I A, lisäys 7

19 artikla

Liite I A, lisäys 8

22 artikla

Liite I A, lisäys 9

Liitteessä V oleva A kohta

Liite I B

Liitteessä V oleva B kohta

Liite I C

Liitteessä V oleva F kohta

Liite I D

Liitteessä V oleva H kohta

28 artikla

Liitteessä II oleva A kohta

Liitteessä V oleva I kohta

4 artikla

Liitteessä II oleva B kohta

Liitteessä VI oleva K kohta

Liitteessä II oleva C kohta

Liitteessä V oleva J kohta

25 ja 37 artikla

Liitteessä III oleva A kohta

43 artikla

Liitteessä III oleva A kohta

Liitteessä VI oleva L kohta

40 ja 41 artikla

Liitteessä III oleva B kohta

Liite, 39 kohta

Liitteessä IV oleva A kohta

Liite, 42 kohta

Liitteessä IV oleva B kohta


24.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/60


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 607/2009,

annettu 14 päivänä heinäkuuta 2009,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (1) ja erityisesti sen 52, 56 ja 63 artiklan sekä 126 artiklan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevassa IV luvussa vahvistetaan eräiden viinialan tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevat yleiset säännöt.

(2)

Jotta yhteisössä rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät olisivat asetuksessa (EY) N:o 479/2008 säädettyjen edellytysten mukaisia, asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten olisi tutkittava hakemukset alustavassa kansallisessa vastaväitemenettelyssä. Tämän jälkeen olisi tarkastettava, että hakemukset ovat tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisia, että lähestymistapa on kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukainen ja että alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnistä ei ole haittaa kolmansille osapuolille. Sen vuoksi olisi vahvistettava yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, jotka koskevat eräiden viinialan tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen haku-, tutkinta-, vastaväite- ja peruutusmenettelyjä.

(3)

Olisi vahvistettava edellytykset, joilla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea rekisteröintiä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä alueen rajaamiseen ottaen huomioon tuotantoalue ja tuotteen ominaisuudet. Rekisteröidyn nimen olisi oltava kaikkien rajatulla maantieteellisellä alueella sijaitsevien tuottajien käytettävissä, jos eritelmässä vahvistetut edellytykset täyttyvät. Alue olisi rajattava yksityiskohtaisesti, tarkasti ja yksiselitteisesti, jotta tuottajat, toimivaltaiset viranomaiset ja valvontaviranomaiset voivat varmistaa, suoritetaanko toimet rajatulla maantieteellisellä alueella.

(4)

Olisi vahvistettava alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä koskevat erityiset säännöt.

(5)

Jos alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinialan tuotteen pakkaaminen tai esittelyyn liittyvät toimet on tehtävä rajatulla maantieteellisellä alueella, tämä merkitsee tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tällaisia rajoituksia voidaan asettaa ainoastaan, jos ne ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa ja niiden avulla voidaan suojata alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta. Jokainen rajoitus olisi perusteltava asianmukaisesti suhteessa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen.

(6)

Olisi säädettävä rajatulla alueella tapahtuvaa tuotantoa koskevasta edellytyksestä. Yhteisössä on nimittäin eräitä poikkeuksia.

(7)

Olisi myös täsmennettävä tiedot yhteydestä maantieteelliseen alueeseen ja siitä, kuinka alueen ominaispiirteet vaikuttavat lopputuotteeseen.

(8)

Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen yhteisön rekisteriin viennillä pyritään varmistamaan myös alan toimijoiden ja kuluttajien tiedonsaanti. Jotta rekisteriin olisi avoin pääsy, sen olisi oltava sähköisessä muodossa.

(9)

Alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisluonteen säilyttämiseksi ja jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseksi tavoitteena luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset koko yhteisössä olisi vahvistettava tällaisten viinien tarkastuksia koskeva yhteisön oikeudellinen kehys, jonka mukaisia jäsenvaltioiden vahvistamien erityissäännösten on oltava. Tarkastuksilla olisi voitava parantaa asianomaisten tuotteiden jäljitettävyyttä ja täsmentää seikat, joita tarkastusten on koskettava. Kilpailun vääristymisen estämiseksi tarkastuksia pitäisi tehdä jatkuvasti ja niiden tekijöinä pitäisi olla riippumattomia laitoksia.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 täytäntöönpanon johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi laadittava suojahakemusten, vastaväitteiden, muutoshakemusten ja peruutuspyyntöjen mallit.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevassa V luvussa vahvistetaan eräiden viinialan tuotteiden suojattujen perinteisten merkintöjen käyttöä koskevat yleiset säännöt.

(12)

Eräiden viinialan tuotteiden kuvauksessa käytettävien merkintöjen (muiden kuin alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen) käyttö, sääntely ja suojaaminen ovat yhteisössä vakiintuneita käytäntöjä. Tällaiset perinteiset merkinnät tuovat kuluttajan mieleen viinin tuotanto- tai vanhentamismenetelmän, laadun, värin, paikan tai viiniin liittyvän tietyn historiallisen tapahtuman. Rehellisen kilpailun varmistamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen estämiseksi olisi vahvistettava tällaisten perinteisten merkintöjen määrittelemistä, hyväksymistä, suojaamista ja käyttöä koskeva yhteinen kehys.

(13)

Perinteisten merkintöjen käyttö on sallittua kolmansien maiden tuotteissa, jos ne ovat samojen tai vastaavien edellytysten mukaisia kuin jäsenvaltioilta vaaditaan sen varmistamiseksi, että kuluttajia ei johdeta harhaan. Koska useissa kolmansissa maissa sääntöjä ei ole vahvistettu keskitetysti samalla tavoin kuin yhteisön oikeusjärjestelmässä, kolmansien maiden edustaville ammattialan järjestöille olisi vahvistettava eräitä vaatimuksia, jotta varmistettaisiin samat takeet kuin yhteisön säännöissä on säädetty.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevassa VI luvussa vahvistetaan eräiden viinialan tuotteiden merkintöjä ja esittelyä koskevat yleiset säännöt.

(15)

Ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (2), elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/396/ETY (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (4) ja valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä 5 päivänä syyskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/45/EY (5) säädetään eräistä elintarvikkeiden merkintäsäännöistä. Kyseisiä sääntöjä sovelletaan myös viinialan tuotteisiin, ellei kyseisissä direktiiveissä nimenomaisesti muuta mainita.

(16)

Asetuksella (EY) N:o 479/2008 yhdenmukaistetaan kaikkia viinialan tuotteita koskevat merkinnät ja sallitaan muiden kuin yhteisön lainsäädännössä nimenomaisesti säädettyjen ilmaisujen käyttö, jos ne ovat paikkansapitäviä.

(17)

Asetuksessa (EY) N:o 479/2008 säädetään tarpeesta vahvistaa muun muassa lähtöisyyteen, pullottajaan, tuottajaan ja maahantuojaan liittyvien ilmaisujen käyttöedellytykset. Tietyille näistä ilmaisuista on tarpeen vahvistaa yhteisön säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Sääntöjen olisi yleisesti ottaen perustuttava nykyisiin säännöksiin. Muiden ilmaisujen osalta kunkin jäsenvaltion olisi vahvistettava alueellaan tuotettuihin viineihin sovellettavat, yhteisön lainsäädännön kanssa yhteensopivat säännöt, jotta kyseiset säännöt annettaisiin mahdollisimman lähellä tuottajaa. Sääntöjen avoimuus olisi kuitenkin varmistettava.

(18)

Kuluttajien etujen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä, että eräät pakolliset tiedot on ryhmiteltävä astiassa samaan näkökenttään, vahvistettava todellisen alkoholi- pitoisuuden merkitsemistä koskevat sallitut poikkeamat ja otettava huomioon tuotteiden erityisluonne.

(19)

Nykyiset säännöt, jotka koskevat elintarvike-erän tunnistamismerkintöjä, ovat hyödyllisiä, minkä vuoksi ne olisi säilytettävä.

(20)

Rypäleiden luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaaviin merkintöihin sovelletaan yksinomaan luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007 (6), ja näitä merkintöjä sovelletaan kaikkiin viinialan tuotteisiin.

(21)

Lyijypohjaisten kapselien käyttö asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita sisältävien astioiden sulkimien päällä olisi edelleen kiellettävä, jotta estettäisiin saastumisriski, jonka kapselien joutuminen vahingossa kosketuksiin tuotteiden kanssa aiheuttaa, ja ympäristöriski, jonka kyseisistä kapseleista peräisin olevat, lyijyä sisältävät jätteet aiheuttavat.

(22)

Tuotteiden jäljitettävyyden ja avoimuuden varmistamiseksi olisi otettava käyttöön lähtöisyysmerkintää koskevat uudet säännöt.

(23)

Rypälelajikkeisiin ja satovuoteen liittyvien merkintöjen käyttö viineissä, joilla ei ole alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, edellyttää erityisiä täytäntöönpanosääntöjä.

(24)

Tietyn mallisten pullojen käyttäminen tiettyjen tuotteiden kohdalla on pitkäaikainen vakiintunut käytäntö yhteisössä ja kolmansissa maissa. Koska tällaisia pulloja on käytetty kauan, ne voivat tuoda kuluttajien mieleen asianomaisten tuotteiden tiettyjä ominaisuuksia tai tietyn alkuperän. Kyseiset pullotyypit olisi siis varattava asianomaisille viineille.

(25)

Yhteisön markkinoilla liikkuvien kolmansista maista peräisin olevien viinialan tuotteiden merkintöihin sovellettavat säännöt olisi myös yhdenmukaistettava mahdollisuuksien mukaan yhteisön viinituotteille vahvistetun käytännön mukaisesti kuluttajien harhaanjohtamisen ja tuottajien epärehellisen kilpailun estämiseksi. Olisi kuitenkin otettava huomioon tuotanto-olosuhteiden, viininvalmistusperinteiden ja kolmansien maiden lainsäädäntöjen erot.

(26)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja niiden markkinoiden moninaisuus sekä kuluttajien odotukset huomioon ottaen säännöt olisi eriytettävä tuotteiden mukaan erityisesti eräiden vapaaehtoisten merkintöjen osalta viineissä, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää mutta joihin on kuitenkin merkitty rypälelajikkeen nimi ja satovuosi (ns. rypälelajikeviinit), sillä edellytyksellä, että niihin sovelletaan sertifiointimenettelyä. Jotta niiden viinien luokassa, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, erotettaisiin toisistaan rypälelajikeviinien alaluokkaan kuuluvat viinit niistä viineistä, joihin tätä mahdollisuutta ei sovelleta, olisi vahvistettava vapaaehtoisten merkintöjen käyttöä koskevat erityissäännöt toisaalta viineille, joilla on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, ja toisaalta viineille, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, mutta joihin kuuluu myös rypälelajikeviinejä.

(27)

Jotta toimijoille ei aiheutuisi tarpeetonta taakkaa, olisi vahvistettava toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä viinialan aiemmasta lainsäädännöstä (erityisesti viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1493/1999 (7)) tähän asetukseen. Olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jotta yhteisöön ja kolmansiin maihin sijoittautuneet talouden toimijat voivat noudattaa merkintävaatimuksia. Sen vuoksi olisi annettava säännökset sen varmistamiseksi, että nykysääntöjen mukaisesti merkittyjä tuotteita voidaan pitää kaupan siirtymäkauden ajan.

(28)

Eräät jäsenvaltiot eivät voi hallinnollisten rasitteiden vuoksi antaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan noudattamiseksi tarvittavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Jotta talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille ei aiheutuisi haittaa kyseisestä määräpäivästä, olisi myönnettävä siirtymäkausi ja vahvistettava siirtymäsäännökset.

(29)

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta sellaisten erityissääntöjen soveltamista, joista voidaan neuvotella tehtäessä kolmansien maiden kanssa sopimuksia perustamissopimuksen 133 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskeva nykyinen lainsäädäntö olisi korvattava uusilla asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevan IV, V ja VI luvun soveltamista koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä. Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti määritetyllä alueella tuotettuja laatuviinejä koskevan osaston osalta 24 päivänä heinäkuuta 2000 annettu komission asetus (EY) N:o 1607/2000 (8) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 753/2002 (9) olisi sen vuoksi kumottava.

(31)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 128 artiklassa kumotaan nykyinen viinialaa koskeva neuvoston lainsäädäntö, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia seikkoja koskevat säännökset mukaan luettuina. Olisi vahvistettava siirtymäkausia, jotta vältettäisiin kaupankäynnin ongelmat, siirtymä oli talouden toimijoilla sujuva ja jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteet.

(32)

Tässä asetuksessa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä olisi sovellettava samasta päivästä kuin asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevaa IV, V ja VI lukua.

(33)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston soveltamiseksi seuraavilta osin:

a)

kyseisen osaston IV luvun säännökset, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin;

b)

kyseisen osaston V luvun säännökset, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden perinteisiin merkintöihin;

c)

kyseisen osaston VI luvun säännökset, jotka liittyvät eräiden viinialan tuotteiden merkintöihin ja esittelyyn.

II LUKU

SUOJATUT ALKUPERÄNIMITYKSET JA MAANTIETEELLISET MERKINNÄT

1 JAKSO

Suojan hakeminen

2 artikla

Hakija

1.   Yksittäinen tuottaja voi toimia asetuksen (EY) N:o 479/2008 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna hakijana, jos osoitetaan, että

a)

asianomainen henkilö on ainoa tuottaja kyseisellä rajatulla maantieteellisellä alueella; ja

b)

silloin kun asianomaisen rajatun maantieteellisen alueen ympärillä on alueita, joihin liittyy alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, ensin mainitulla alueella on merkittävästi erilaiset piirteet kuin ympäröivillä rajatuilla alueilla tai tuotteen ominaisuudet eroavat ympäröivillä rajatuilla alueilla saatujen tuotteiden ominaisuuksista.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa tai näiden viranomaiset eivät voi olla asetuksen (EY) N:o 479/2008 37 artiklassa tarkoitettuja hakijoita.

3 artikla

Suojan hakeminen

Suojahakemuksessa on oltava asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 tai 36 artiklassa vaaditut asiakirjat sekä sähköinen kopio eritelmästä ja yhtenäisestä asiakirjasta.

Suojahakemus ja yhtenäinen asiakirja on laadittava tämän asetuksen liitteissä I ja II olevien mallien mukaisesti.

4 artikla

Nimitys

1.   Suojattava nimi rekisteröidään vain sillä kielellä / niillä kielillä, jota/joita käytetään kuvaamaan asianomaista tuotetta rajatulla maantieteellisellä alueella.

2.   Nimi on rekisteröitävä alkuperäisessä kirjoitustavassaan.

5 artikla

Maantieteellisen alueen rajaaminen

Alue on rajattava yksityiskohtaisesti, tarkasti ja yksiselitteisesti.

6 artikla

Tuotanto rajatulla maantieteellisellä alueella

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja b alakohdan iii alakohdan sekä tämän artiklan soveltamiseksi ”tuotanto” kattaa kaikki toimet rypäleiden korjuusta viininvalmistusprosessin loppuunsaattamiseen, tuotannon jälkeisiä prosesseja lukuun ottamatta.

2.   Suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetuissa tuotteissa enintään 15 prosenttia rypäleistä voi olla peräisin rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolelta, kuten asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, mutta kyseisen osuuden on oltava peräisin siitä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, jossa rajattu alue sijaitsee.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, sovelletaan viininvalmistusmenetelmistä ja niiden rajoituksista annetun komission asetuksen (EY) N:o 606/2009 (10) liitteessä III olevan B osan 3 kohtaa.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa säädetään, ja sillä edellytyksellä että eritelmässä niin mainitaan, suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettu tuote voidaan valmistaa viiniksi joko

a)

alueella, joka sijaitsee asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä; tai

b)

alueella, joka sijaitsee samassa hallinnollisessa yksikössä tai viereisessä hallinnollisessa yksikössä, kansallisten sääntöjen mukaisesti; tai

c)

silloin kun kyseessä on rajat ylittävä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä tai silloin kun kahden tai useamman jäsenvaltion välillä taikka yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välillä on tehty valvontatoimenpiteitä koskeva sopimus, suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettu tuote voidaan valmistaa viiniksi alueella, joka sijaitsee asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa säädetään, ja sillä edellytyksellä että eritelmässä niin mainitaan, suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä voidaan jatkossakin valmistaa viiniksi asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen ulkopuolella 31 päivään joulukuuta 2012 saakka.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetään, ja sillä edellytyksellä että eritelmässä niin mainitaan, tuote voidaan valmistaa suojatulla alkuperänimityksellä varustetuksi kuohuviiniksi tai helmeileväksi viiniksi asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen ulkopuolella, jos tällainen käytäntö oli olemassa ennen 1 päivää maaliskuuta 1986.

7 artikla

Yhteys maantieteelliseen alkuperään

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun yhteyden todistavista yksityiskohtaisista tiedoista on käytävä ilmi, kuinka rajatun maantieteellisen alueen ominaispiirteet vaikuttavat lopputuotteeseen.

Jos hakemus koskee useita rypäletuotteiden luokkia, yhteyden todistavat tiedot on esitettävä jokaisesta asianomaisesta rypäletuotteesta.

2.   Alkuperänimityksen eritelmässä on esitettävä seuraavat seikat:

a)

yhteyden kannalta merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot maantieteellisestä alueesta, erityisesti luontoon liittyvistä ja inhimillisistä tekijöistä;

b)

yksityiskohtaiset tiedot tuotteen laadusta tai ominaisuuksista, jotka johtuvat pääosin tai yksinomaan maantieteellisestä ympäristöstä;

c)

kuvaus syy-seuraussuhteesta, joka vallitsee a ja b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen välillä.

3.   Maantieteellisen merkinnän eritelmässä on esitettävä seuraavat seikat:

a)

yhteyden kannalta merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot maantieteellisestä alueesta;

b)

yksityiskohtaiset tiedot tuotteen laadusta, maineesta tai muista erityisominaisuuksista, jotka johtuvat maantieteellisestä alkuperästä;

c)

kuvaus syy-seuraussuhteesta, joka vallitsee a ja b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen välillä.

4.   Maantieteellisen merkinnän eritelmässä on mainittava, perustuuko merkintä tiettyyn laatuun, maineeseen vai muihin ominaisuuksiin, jotka johtuvat maantieteellisestä alkuperästä.

8 artikla

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Jos eritelmässä mainitaan, että tuote on pakattava rajatulla maantieteellisellä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla alueella asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen mukaisesti, vaatimus on perusteltava.

2 JAKSO

Tutkintamenettely komissiossa

9 artikla

Hakemuksen vastaanottaminen

1.   Hakemus on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona hakemus on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona hakemus kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee hakemusasiakirjoihin vastaanottopäivän ja hakemuksen tiedostonumeron.

Jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

rekisteröitävä nimi;

c)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

d)

hakemuksen vastaanottopäivä.

10 artikla

Rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen jättäminen

1.   Kun kyseessä on rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus, useampi kuin yksi rajat ylittävää maantieteellistä aluetta edustava tuottajaryhmittymä voi jättää kyseistä aluetta tarkoittavan nimen osalta yhteishakemuksen.

2.   Jos asia koskee ainoastaan jäsenvaltioita, asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklassa tarkoitettu alustava kansallinen menettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

Silloin kun kyseessä on rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus, asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi hakemuksen toimittaa komissiolle jokin jäsenvaltio muiden jäsenvaltioiden puolesta, ja hakemuksessa on oltava kunkin asianomaisen jäsenvaltion valtuutus, jolla se valtuuttaa hakemuksen jättävän jäsenvaltion toimimaan sen puolesta.

3.   Jos rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus koskee ainoastaan kolmansia maita, hakemuksen toimittaa komissiolle jokin hakijaryhmittymistä muiden hakijaryhmittymien puolesta tai jokin kolmansista maista muiden kolmansien maiden puolesta, ja hakemuksessa on oltava

a)

todisteet siitä, että asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

todisteet suojasta asianomaisissa kolmansissa maissa; ja

c)

2 kohdassa tarkoitettu valtuutus jokaiselta muulta asianomaiselta kolmannelta maalta.

4.   Jos rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus koskee vähintään yhtä jäsenvaltiota ja vähintään yhtä kolmatta maata, asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklassa tarkoitettu alustava kansallinen menettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Hakemuksen toimittaa komissiolle jokin jäsenvaltioista tai kolmansista maista tai jokin kolmannen maan hakijaryhmittymä, ja hakemuksessa on oltava

a)

todisteet siitä, että asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

todisteet suojasta asianomaisissa kolmansissa maissa; ja

c)

2 kohdassa tarkoitettu valtuutus jokaiselta muulta asianomaiselta jäsenvaltiolta ja kolmannelta maalta.

5.   Jäsenvaltiosta, kolmannesta maasta tai kolmanteen maahan sijoittautuneesta tuottajaryhmittymästä, joka toimittaa komissiolle tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen, tulee komission tekemien tiedonantojen tai päätösten vastaanottaja.

11 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko suojahakemus ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, onko liitteessä I esitetty rekisteröintihakemus täytetty ja onko hakemukseen liitetty todistusasiakirjat.

2.   Rekisteröintihakemuksesta, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

Jos hakemus on jätetty kokonaan tai osittain täyttämättä tai jos 1 kohdassa tarkoitettuja todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin rekisteröintihakemusta tai jos jokin todistusasiakirja puuttuu, komissio ilmoittaa tästä hakijalle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää hakemuksen tutkimatta. Päätös jättää hakemus tutkimatta annetaan tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

12 artikla

Vaatimustenmukaisuuden tutkinta

1.   Jos alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, komissio ilmoittaa jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle hylkäysperusteet sekä määräpäivän hakemuksen peruuttamiselle tai muuttamiselle tai huomautusten toimittamiselle.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomainen tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija ei korjaa rekisteröinnin estäviä puutteita määräajassa, komissio hylkää hakemuksen asetuksen (EY) N:o 479/2008 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Komissio tekee päätöksen hylätä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä käytettävissään olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

3 JAKSO

Vastaväitemenettelyt

13 artikla

Kansallinen vastaväitemenettely rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen osalta

Silloin kun rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus koskee ainoastaan jäsenvaltioita tai vähintään yhtä jäsenvaltiota ja vähintään yhtä kolmatta maata, vastaväitemenettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi.

14 artikla

Vastaväitteiden toimittaminen yhteisön menettelyssä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 40 artiklassa tarkoitetut vastaväitteet on laadittava tämän asetuksen liitteessä III olevan mallin mukaisesti. Vastaväite on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona vastaväite on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona vastaväite kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee vastaväiteasiakirjoihin vastaanottopäivän ja vastaväitteen tiedostonumeron.

Vastaväitteen esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)

pyynnön vastaanottopäivä.

15 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset yhteisön menettelyssä

1.   Määrittääkseen, voidaanko asetuksen (EY) N:o 479/2008 40 artiklan mukainen vastaväite ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, mainitaanko vastaväitteessä aiemmat haetut oikeudet, esitetäänkö vastaväitteelle perustelut ja saiko komissio vastaväitteen määräajassa.

2.   Jos vastaväite perustuu aiemman tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen asetuksen (EY) N:o 479/2008 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastaväitteeseen on liitettävä aiemman tavaramerkin hakemiseen, rekisteröintiin tai käyttöön liittyvät todisteet, kuten rekisteröintitodistus tai todisteet sen käytöstä, sekä maineeseen ja tunnettavuuteen liittyvät todisteet.

3.   Asianmukaisesti perustellussa vastaväitteessä on oltava väitteen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

Tietojen ja todisteiden aiemman tavaramerkin käytöstä on liityttävä käyttöpaikkaan ja käytön pituuteen, laajuuteen ja luonteeseen sekä tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen.

4.   Jos 1–3 kohdassa tarkoitettuja, aiempia haettuja oikeuksia koskevia tietoja, perusteita, tosiseikkoja, todisteita, selityksiä tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin vastaväitettä tai jos jokin edellä mainituista puuttuu, komissio ilmoittaa tästä vastaväitteen esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää vastaväitteen tutkimatta. Päätös jättää vastaväite tutkimatta annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

5.   Vastaväitteestä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

16 artikla

Vastaväitteiden tutkiminen yhteisön menettelyssä

1.   Jos komissio ei ole hylännyt vastaväitettä 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti, se antaa vastaväitteen tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle.

Komissio voi vastaväitettä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija tai vastaväitteen esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee vastaväitettä koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen hylätä tai rekisteröidä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle sekä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

4.   Jos vastaväitteitä on esittänyt usea, ja yhden tai useamman tällaisen vastaväitteen alustavan tutkimuksen tuloksena rekisteröintihakemusta on mahdotonta hyväksyä, komissio voi keskeyttää muut vastaväitemenettelyt. Komissio ilmoittaa muille vastaväitteen esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos hakemus hylätään, keskeytetyt vastaväitemenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille vastaväitteiden esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

4 JAKSO

Suoja

17 artikla

Suojapäätös

1.   Jos hakemusta alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamiseksi ei hylätä 11, 12, 16 tai 28 artiklan mukaisesti, komissio päättää suojata asianomaisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän.

2.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 41 artiklan mukaisesti tehty suojapäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Rekisteri

1.   Komissio ylläpitää asetuksen (EY) N:o 479/2008 46 artiklassa säädettyä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriä, jäljempänä ’rekisteri’.

2.   Hyväksytyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät kirjataan rekisteriin.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdan nojalla rekisteröidyistä nimistä komissio kirjaa rekisteriin tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt tiedot f alakohdassa säädettyjä tietoja lukuun ottamatta.

3.   Komissio kirjaa rekisteriin seuraavat tiedot:

a)

tuotte(id)en rekisteröity nimi;

b)

tieto siitä, onko nimi suojattu maantieteellisenä merkintänä vai alkuperänimityksenä;

c)

alkuperämaa(t);

d)

rekisteröintipäivä;

e)

nimen rekisteröivän oikeudellisen asiakirjan viitetiedot;

f)

yhtenäisen asiakirjan viitetiedot.

19 artikla

Suoja

1.   Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja alkaa päivästä, jona se kirjataan rekisteriin.

2.   Jos suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintään käytetään lainvastaisesti, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on joko omasta aloitteestaan tai jonkin osapuolen pyynnöstä toteutettava asetuksen (EY) N:o 479/2008 45 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen tällaisen lainvastaisen käytön tai estääkseen asianomaisten tuotteiden kaupan pitämisen tai viennin.

3.   Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa sovelletaan koko nimitykseen kaikkine osineen, sillä edellytyksellä että osat ovat erottamiskykyisiä. Suojattuun alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään sisältyvää erottamiskyvytöntä osaa tai yleisnimeä ei suojata.

5 JAKSO

Muutokset ja peruuttaminen

20 artikla

Eritelmän tai yhtenäisen asiakirjan muuttaminen

1.   Hakemus, jonka asetuksen (EY) N:o 479/2008 37 artiklassa tarkoitettu hakija tekee suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymiseksi, on laadittava tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.

2.   Määrittääkseen, voidaanko asetuksen (EY) N:o 479/2008 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty hakemus eritelmän muutoksen hyväksymiseksi ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, onko sille lähetetty kyseisen asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianmukaisesti täytetty hakemus.

3.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 49 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamiseksi sovelletaan tämän asetuksen 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17 ja 18 artiklaa soveltuvin osin.

4.   Muutosta pidetään vähäisenä, jos se

a)

ei liity tuotteen keskeisiin ominaisuuksiin;

b)

ei muuta yhteyttä maantieteelliseen alueeseen;

c)

ei sisällä tuotteen nimen tai nimen osan muutosta;

d)

ei vaikuta rajattuun maantieteelliseen alueeseen;

e)

ei lisää tuotteella käytävän kaupan rajoituksia.

5.   Jos hakemuksen eritelmän muutoksen hyväksymiseksi tekee joku muu kuin alkuperäinen hakija, komissio antaa hakemuksen tiedoksi alkuperäiselle hakijalle.

6.   Jos komissio päättää hyväksyä eritelmän muutoksen, joka sisältää tai kattaa rekisteriin kirjattujen tietojen muutoksen, komissio poistaa alkuperäiset tiedot rekisteristä ja kirjaa siihen uudet tiedot, joita sovelletaan mainitun päätöksen voimaantulosta lähtien.

21 artikla

Peruutuspyynnön tekeminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 50 artiklassa tarkoitettu peruutuspyyntö on laadittava tämän asetuksen liitteessä V olevan mallin mukaisesti. Peruutuspyyntö on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona peruutuspyyntö on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona peruutuspyyntö kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee peruutuspyynnön asiakirjoihin vastaanottopäivän ja peruutuspyynnön tiedostonumeron.

Peruutuspyynnön esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)

pyynnön vastaanottopäivä.

3.   Jos peruutus tehdään komission aloitteesta, 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta.

22 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko asetuksen (EY) N:o 479/2008 50 artiklassa tarkoitettu peruutuspyyntö ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa

a)

mainitaanko siinä peruutuspyynnön esittäjän oikeutettu etu, syyt ja perustelut;

b)

esitetäänkö siinä perusteet peruutukselle; ja

c)

viitataanko siinä jäsenvaltion tai kolmannen maan, jossa sijaitsee peruutuspyynnön esittäjän kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka, antamaan peruutuspyyntöä tukevaan lausuntoon.

2.   Peruutuspyynnössä on oltava peruutuksen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä koskevia tietoja tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin peruutuspyyntöä, komissio ilmoittaa tästä peruutuspyynnön esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää pyynnön tutkimatta. Päätös olla tutkimatta peruutuspyyntöä annetaan tiedoksi sen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle peruutuspyynnön esittäjälle.

4.   Peruutuspyynnöstä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, sekä komission aloittamasta peruutusmenettelystä annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai siihen kolmanteen maahan sijoittautuneille hakijoille, jonka alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää peruutus koskee.

23 artikla

Peruutuspyynnön tutkiminen

1.   Jos komissio ei ole hylännyt peruutuspyyntöä 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se antaa peruutuksen tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneille tuottajille ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle.

Komissio voi peruutuspyyntöä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija tai peruutuspyynnön esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee peruutuspyyntöä koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen peruuttaa alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Se tutkii, onko suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinialan tuotteen eritelmän noudattaminen vielä mahdollista tai taattua, erityisesti jos asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty tai saattavat olla täyttymättä lähitulevaisuudessa.

Peruutuspäätös annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle sekä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

4.   Jos peruutuspyyntöjä on esittänyt usea, ja yhden tai useamman tällaisen peruutuspyynnön alustavan tutkimuksen tuloksena alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista ei voida jatkaa, komissio voi keskeyttää muut peruutusmenettelyt. Tällöin komissio ilmoittaa muille peruutuspyynnön esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä peruutetaan, keskeytetyt peruutusmenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille peruutuspyyntöjen esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

5.   Kun peruutus tulee voimaan, komissio poistaa nimen rekisteristä.

6 JAKSO

Tarkastukset

24 artikla

Toimijoiden ilmoittaminen

Jokaisesta toimijasta, joka haluaa osallistua kaikkiin tai joihinkin suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen tuotanto- tai pakkaustoimiin, on tehtävä ilmoitus asetuksen (EY) N:o 479/2008 47 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.

25 artikla

Vuotuinen tarkastus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen valvontaviranomaisen vuosittain tekemän tarkastuksen on sisällettävä seuraavat toimet:

a)

alkuperänimityksellä varustettujen tuotteiden aistinvaraiset ja analyyttiset tutkimukset;

b)

maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden analyyttiset tutkimukset tai aistinvaraiset ja analyyttiset tutkimukset; ja

c)

eritelmässä esitettyjen edellytysten tarkastaminen.

Vuotuinen tarkastus on tehtävä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotanto tapahtui eritelmän mukaisesti, jollakin seuraavista tavoista:

a)

riskianalyysiin perustuva satunnaistarkastus; tai

b)

otantatarkastus; tai

c)

järjestelmällisenä tarkastuksena.

Jäsenvaltioiden on satunnaistarkastuksia tehdessään valittava vähimmäismäärä toimijoita, joille tehdään tällainen tarkastus.

Jäsenvaltioiden on otantatarkastuksia tehdessään varmistettava tarkastusten määrällä, tyypillä ja tiheydellä, että tarkastukset edustavat koko asianomaista rajattua maantieteellistä aluetta ja vastaavat kaupan pidettyjen tai kaupan pitämistä varten säilytettyjen viinialan tuotteiden määrää.

Satunnaistarkastuksiin voi yhdistää otantatarkastuksia.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tutkimukset on tehtävä nimettömille näytteille, niiden on osoitettava, onko tarkastetulla tuotteella asianomaisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmässä kuvatut ominaisuudet ja ominaispiirteet, ja niitä on tehtävä kaikissa tuotantoprosessin vaiheissa, myös pakkausvaiheessa tai sen jälkeen. Jokaisen näytteen on oltava edustava ottaen huomioon toimijan hallussa olevat viinit.

3.   Varmistaakseen eritelmän noudattamisen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti valvontaviranomaisen on tarkastettava

a)

toimijan tilat sen varmistamiseksi, pystyykö toimija noudattamaan eritelmässä mainittuja edellytyksiä; ja

b)

tuotteet missä tahansa tuotantoprosessin vaiheessa, myös pakkausvaiheessa, valvontaviranomaisen etukäteen laatiman sellaisen tarkastussuunnitelman perusteella, josta toimijat ovat tietoisia ja joka kattaa kaikki tuotteen tuotantovaiheet.

4.   Vuotuisessa tarkastuksessa on varmistettava, että tuote ei voi käyttää siihen liittyvää suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintä, jolleivät seuraavat edellytykset täyty:

a)

1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa sekä 2 kohdassa tarkoitettujen tutkimusten tulokset todistavat, että asianomainen tuote on raja-arvojen mukainen ja että sillä on kaikki asianomaisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän asiaankuuluvat ominaisuudet;

b)

muiden eritelmässä esitettyjen edellytysten täyttyminen on osoitettu 3 kohdassa säädettyjen menettelyjen avulla.

5.   Jos tuote ei ole tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen, se voidaan saattaa markkinoille ilman asianomaista alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, jos muita lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan.

6.   Kun kyseessä on rajat ylittävä suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, tarkastuksen voi tehdä jommankumman sellaisen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jonka alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä on kyse.

7.   Jos vuotuinen tarkastus tehdään tuotteen pakkausvaiheessa muun jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion, jossa tuotanto tapahtui, alueella, sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 555/2008 (11) 84 artiklaa.

8.   Edellä olevaa 1–7 kohtaa sovelletaan alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuihin viineihin, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen.

26 artikla

Analyyttiset ja aistinvaraiset tutkimukset

Edellä olevan 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin analyyttisiin ja aistinvaraisiin tutkimuksiin kuuluvat seuraavat:

a)

asianomaisen viinin analysointi seuraavien ominaisuuksien osalta:

i)

määritys fyysisten ja kemiallisten analyysien perusteella:

kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus;

kokonaissokeripitoisuus fruktoosina ja glukoosina (helmeilevissä ja kuohuviineissä sakkaroosi mukaan luettuna);

kokonaishappopitoisuus;

haihtuvien happojen pitoisuus;

kokonaisrikkidioksidipitoisuus;

ii)

määritys lisäanalyysien perusteella:

hiilihappo (helmeilevät viinit ja kuohuviinit, paine baareina 20 celsiusasteessa);

muut jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt tai asianomaisen suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmässä esitetyt ominaisuudet;

b)

ulkonäön, tuoksun ja maun aistinvarainen tutkimus.

27 artikla

Kolmansista maista peräisin oleville tuotteille tehtävät tarkastukset

Jos kolmannen maan viinillä on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, asianomaisen kolmannen maan on lähetettävä komissiolle tämän pyynnöstä tiedot asetuksen (EY) N:o 479/2008 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimivaltaisista viranomaisista ja tarkastuksen kohteena olevista seikoista, sekä todisteet siitä, että asianomainen viini on kyseessä olevan alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän edellytysten mukaista.

7 JAKSO

Nimen muuttaminen maantieteelliseksi merkinnäksi

28 artikla

Pyyntö

1.   Jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomainen tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija voi pyytää, että suojattu alkuperänimitys muutetaan suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, jos suojatun alkuperänimityksen eritelmän noudattaminen ei ole enää mahdollista tai taattua.

Komissiolle lähetettävä muuttamispyyntö on laadittava tämän asetuksen liitteessä VI olevan mallin mukaisesti. Muuttamispyyntö on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona muuttamispyyntö on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona muuttamispyyntö kirjataan komission postirekisteriin.

2.   Jos maantieteelliseksi merkinnäksi muuttamista koskeva pyyntö ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, komissio ilmoittaa jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle hylkäysperusteet ja pyytää peruuttamaan pyynnön tai muuttamaan sitä taikka toimittamaan huomautukset kahden kuukauden kuluessa.

3.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija ei korjaa määräajassa puutteita, jotka estävät nimen muuttamisen maantieteelliseksi merkinnäksi, komissio hylkää pyynnön.

4.   Komissio tekee päätöksen hylätä muuttamispyyntö käytettävissään olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

5.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 40 artiklaa ja 49 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta.

III LUKU

PERINTEINEN MERKINTÄ

1 JAKSO

Soveltaminen

29 artikla

Hakijat

1.   Jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut edustava ammattialan järjestö voi jättää komissiolle hakemuksen asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perinteisen merkinnän suojaamiseksi.

2.   ’Edustavalla ammattialan järjestöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa tuottajaorganisaatiota tai tuottajaorganisaatioiden liittoa, joka on vahvistanut samat säännöt ja toimii yhdellä tai useammalla viinin alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvällä alueella, edellyttäen että siihen kuuluu vähintään kaksi kolmasosaa sen/niiden alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvän alueen / liittyvien alueiden, jolla/joilla se toimii, tuottajista ja että se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen alueen tuotannosta. Edustava ammattialan järjestö voi jättää hakemuksen ainoastaan niiden viinien, joita se tuottaa, suojaamiseksi.

30 artikla

Suojan hakeminen

1.   Perinteisen merkinnän suojahakemuksen on oltava liitteessä VII esitetyn mallin mukainen, ja sen mukana on oltava jäljennös asianomaisen merkinnän käyttöä koskevista säännöistä.

2.   Jos hakemuksen tekee kolmanteen maahan sijoittautunut edustava ammattialan järjestö, on toimitettava myös itse järjestöä koskevat tiedot. Kyseiset tiedot, jotka sisältävät tapauksen mukaan tiedot myös edustavien ammattialan järjestön jäsenistä, luetellaan liitteessä XI.

31 artikla

Kieli

1.   Suojattava merkintä rekisteröidään

a)

jäsenvaltion tai kolmannen maan, josta se on peräisin, virallisella kielellä / virallisilla kielillä, alueellisella kielellä / alueellisilla kielillä; tai

b)

kyseisen merkinnän kaupankäynnissä käytetyllä kielellä.

Kunkinkielisen merkinnän on liityttävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.   Merkintä on rekisteröitävä alkuperäisessä kirjoitustavassaan.

32 artikla

Kolmansien maiden perinteisiä merkintöjä koskevat säännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin merkintöihin, joita käytetään perinteisesti kolmannessa maassa sen maantieteellisellä merkinnällä varustetuissa viinialan tuotteissa.

2.   Kolmansista maista peräisin olevissa viineissä, joissa käytetään perinteisiä ilmaisuja, jotka ovat muita kuin liitteessä XII luetellut perinteiset merkinnät, voidaan käyttää kyseisiä perinteisiä ilmaisuja asianomaisessa kolmannessa maassa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, edustavien ammattialan järjestöjen vahvistamat säännöt mukaan luettuina.

2 JAKSO

Tutkintamenettely

33 artikla

Hakemuksen jättäminen

Komissio merkitsee hakemusasiakirjoihin vastaanottopäivän ja hakemuksen tiedostonumeron. Hakemus on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona hakemus on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona hakemus kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä ja perinteinen merkintä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

Hakemuksen esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

perinteinen merkintä;

c)

vastaanotettujen asiakirjojen lukumäärä; ja

d)

vastaanottopäivä.

34 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

Komissio tarkastaa, onko hakemuslomake täytetty asianmukaisesti ja onko siinä 30 artiklassa vaaditut asiakirjat.

Jos hakemuslomake on täytetty puutteellisesti tai asiakirjoja puuttuu tai ne ovat puutteellisia, komissio ilmoittaa tästä hakijalle ja pyytää korjaamaan todetut puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää hakemuksen tutkimatta. Päätös jättää hakemus tutkimatta annetaan tiedoksi hakijalle.

35 artikla

Vaatimustenmukaisuus

1.   Perinteinen merkintä hyväksytään, jos

a)

se on asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa säädetyn määritelmän sekä tämän asetuksen 31 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen;

b)

merkintä koostuu yksinomaan joko

i)

nimestä, jota käytetään perinteisesti kaupankäynnissä suuressa osassa yhteisön tai asianomaisen kolmannen maan aluetta erottamaan tietyt asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden luokat toisistaan; tai

ii)

tunnetusta nimestä, jota käytetään perinteisesti kaupankäynnissä vähintään jonkin jäsenvaltion tai asianomaisen kolmannen maan alueella erottamaan tietyt asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden luokat toisistaan;

c)

merkintä on seuraavien edellytysten mukainen:

i)

se ei ole yleisnimi;

ii)

se on määritelty ja säännelty jäsenvaltion lainsäädännössä; tai

iii)

sen käyttöedellytykset ovat asianomaisen kolmannen maan viinintuottajiin sovellettavien sääntöjen mukaisia, edustavien ammattialan järjestöjen säännöt mukaan luettuina.

2.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi perinteisellä käytöllä tarkoitetaan

a)

vähintään viittä vuotta, kun kyseessä on merkintä, jolle haetaan suojaa tämän asetuksen 31 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla kielellä / tarkoitetuilla kielillä;

b)

vähintään 15:tä vuotta, kun kyseessä on merkintä, jolle haetaan suojaa tämän asetuksen 31 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla kielellä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan soveltamiseksi ’yleisnimellä’ tarkoitetaan perinteistä ilmaisua, joka viittaa rypäletuotteen tiettyyn tuotanto- tai vanhentamismenetelmään, laatuun, väriin tai paikkaan tai rypäletuotteeseen liittyvään historiallisen tapahtumaan mutta josta on tullut asianomaisen rypäletuotteen yleisnimi yhteisössä.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin perinteisiin merkintöihin.

36 artikla

Hylkäysperusteet

1.   Jos perinteistä merkintää koskeva hakemus ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn määritelmän mukainen ja 31 ja 35 artiklan vaatimusten mukainen, komissio ilmoittaa hakijalle hylkäysperusteista sekä asettaa kyseisen tiedonannon päivämäärästä alkavan kahden kuukauden määräajan hakemuksen peruuttamiselle tai muuttamiselle tai huomautusten toimittamiselle.

Komissio tekee suojapäätöksen käytettävissään olevien tietojen perusteella.

2.   Jos puutteita ei korjata 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, komissio hylkää hakemuksen. Komissio tekee päätöksen hylätä perinteinen merkintä käytettävissään olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi hakijalle.

3 JAKSO

Vastaväitemenettelyt

37 artikla

Vastaväitteen esittäminen

1.   Kahden kuukauden kuluessa 33 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat vastustaa ehdotettua hyväksyntää esittämällä vastaväitteen.

2.   Vastaväite on laadittava liitteessä VIII esitetyn mallin mukaisesti ja toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona vastaväite on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona vastaväite kirjataan komission postirekisteriin.

3.   Komissio merkitsee vastaväitteen asiakirjoihin vastaanottopäivän ja vastaväitteen tiedostonumeron.

Vastaväitteen esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)

pyynnön vastaanottopäivä.

38 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, mainitaanko vastaväitteessä aiemmat haetut oikeudet, esitetäänkö vastaväitteelle perustelut ja saiko komissio vastaväitteen 37 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä määräajassa.

2.   Jos vastaväite perustuu aiemman tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastaväitteeseen on liitettävä aiemman tavaramerkin hakemiseen, rekisteröintiin tai käyttöön liittyvät todisteet, kuten rekisteröintitodistus sekä maineeseen ja tunnettavuuteen liittyvät todisteet.

3.   Asianmukaisesti perustellussa vastaväitteessä on oltava väitteen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

Tietojen ja todisteiden aiemman tavaramerkin käytöstä on liityttävä käyttöpaikkaan ja käytön pituuteen, laajuuteen ja luonteeseen sekä tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen.

4.   Jos 1–3 kohdassa tarkoitettuja, aiempia haettuja oikeuksia koskevia tietoja, perusteita, tosiseikkoja, todisteita, selityksiä tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin vastaväitettä tai jos jokin edellä mainituista puuttuu, komissio ilmoittaa tästä vastaväitteen esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää pyynnön tutkimatta. Päätös jättää vastaväite tutkimatta annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle.

5.   Vastaväitteestä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle.

39 artikla

Vastaväitteen tutkiminen

1.   Jos komissio ei ole hylännyt vastaväitettä 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti, se antaa vastaväitteen tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle.

Komissio voi vastaväitettä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut edustava ammattialan järjestö tai vastaväitteen esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee vastaväitettä koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen hylätä tai hyväksyä perinteinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Se tutkii, jäävätkö 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tai 41 artiklan 3 kohdassa tai 42 artiklassa säädetyt edellytykset täyttymättä. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle.

4.   Jos vastaväitteitä on useita ja yhden tai useamman tällaisen vastaväitteen alustavan tutkimuksen tuloksena hyväksymishakemusta on mahdotonta hyväksyä, komissio voi keskeyttää muut vastaväitemenettelyt. Komissio ilmoittaa muille vastaväitteen esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos hakemus hylätään, keskeytetyt vastaväitemenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille vastaväitteiden esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

4 JAKSO

Suoja

40 artikla

Yleinen suoja

1.   Jos hakemus on asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten sekä 31 ja 35 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen, eikä sitä hylätä 38 ja 39 artiklan mukaisesti, perinteinen merkintä sisällytetään tämän asetuksen liitteeseen XII.

2.   Liitteessä XII luetellut perinteiset merkinnät suojataan ainoastaan sillä kielellä ja niiden rypäletuotteiden luokkien osalta, joita hakemuksessa tarkoitetaan, seuraavilta:

a)

väärinkäytöltä, vaikka suojattuun merkintään olisi liitetty sellainen ilmaisu kuin ”tyylinen”, ”tyyppinen”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”kaltainen” tai muu vastaava merkintä;

b)

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka liittyvät viinin laatuun, ominaisuuksiin tai olennaisiin ominaispiirteisiin ja jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tuotetta koskeviin asiakirjoihin;

c)

muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajia harhaan, ja erityisesti sellaisilta, joista voisi luulla viinillä olevan suojattu perinteinen merkintä.

41 artikla

Suhde tavaramerkkeihin

1.   Jos perinteinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 40 artiklassa tarkoitettua tapausta vastaavan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus ei koske sellaista viiniä, josta on oikeus käyttää tällaista perinteistä merkintää, ja jos rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona perinteisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle, ja perinteinen merkintä sittemmin suojataan.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä hakemuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/95/EY (12) tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/94 (13) säädettyjä sovellettavia menettelyjä noudattaen.

2.   Jotakin tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettua tapausta vastaavan tavaramerkin, jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti saatu yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä ennen 4 päivää toukokuuta 2002 tai ennen perinteisen merkinnän suojahakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia perinteisen merkinnän suojaamisesta huolimatta.

Tällaisessa tapauksessa perinteisen merkinnän käyttö sallitaan kyseisen tavaramerkin rinnalla.

3.   Nimeä ei saa suojata perinteisenä merkintänä, jos suoja saattaa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi johtaa kuluttajaa harhaan viinin tunnistamisen, luonteen, ominaisuuksien tai ominaispiirteiden osalta.

42 artikla

Homonyymit

1.   Tämän luvun mukaisesti jo suojatun perinteisen merkinnän kanssa kokonaan tai osittain homonyyminen merkintä, jonka osalta on jätetty hakemus, on suojattava ottaen asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä merkintää, joka johtaa kuluttajaa harhaan viinin luonteen, laadun tai todellisen alkuperän osalta, ei saa rekisteröidä, vaikka merkintä olisikin paikkansapitävä.

Suojatun homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että uuden suojatun homonyymisen nimen ja liitteeseen XII jo sisällytetyn perinteisen merkinnän välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin perinteisiin merkintöihin, jotka on suojattu ennen 1 päivää elokuuta 2009 ja jotka ovat osittain homonyymisiä suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän taikka liitteessä XV luetellun rypälelajikkeen nimen tai sen synonyymin kanssa.

43 artikla

Suojan noudattamisen valvonta

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 55 artiklan soveltamiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava omasta aloitteestaan tai jonkin osapuolen pyynnöstä kaikki toimenpiteet asianomaisten tuotteiden kaupan pitämisen lopettamiseksi, vienti mukaan luettuna, jos suojattua perinteistä merkintää käytetään lainvastaisesti.

5 JAKSO

Peruutusmenettely

44 artikla

Peruuttamisen perusteet

Peruste perinteisen merkinnän peruuttamiselle on se, että se ei enää ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn määritelmän mukainen tai 31 artiklassa, 35 artiklassa, 40 artiklan 2 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa tai 42 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

45 artikla

Peruutuspyynnön tekeminen

1.   Asianmukaisesti perustellun peruutuspyynnön voi liitteessä IX esitettyä mallia noudattaen jättää jäsenvaltio, kolmas maa sekä luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee. Peruutuspyyntö on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona peruutuspyyntö on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona pyyntö kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee peruutuspyynnön asiakirjoihin vastaanottopäivän ja peruutuspyynnön tiedostonumeron.

Peruutuspyynnön esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)

pyynnön vastaanottopäivä.

3.   Jos peruutus tehdään komission aloitteesta, 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta.

46 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko peruutuspyyntö ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa

a)

mainitaanko siinä peruutuspyynnön esittäjän oikeutettu etu;

b)

esitetäänkö siinä perusteet peruutukselle; ja

c)

viitataanko siinä jäsenvaltion tai kolmannen maan, jossa sijaitsee peruutuspyynnön esittäjän kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka, antamaan lausuntoon, jossa selitetään peruutuspyynnön esittäjän oikeutettu etu, syyt ja perustelut.

2.   Peruutuspyynnössä on oltava peruutuksen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä koskevia tietoja tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin peruutuspyyntöä, komissio ilmoittaa tästä peruutuspyynnön esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää pyynnön tutkimatta. Päätös olla tutkimatta peruutuspyyntöä annetaan tiedoksi sen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle peruutuspyynnön esittäjälle.

4.   Peruutuspyynnöstä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, sekä komission aloittamasta peruutusmenettelystä annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai siihen kolmanteen maahan sijoittautuneille peruutuspyynnön esittäjille, jonka perinteistä merkintää peruutus koskee.

47 artikla

Peruutuspyynnön tutkiminen

1.   Jos komissio ei ole hylännyt peruutuspyyntöä 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se antaa peruutuspyynnön tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle.

Komissio voi peruutuspyyntöä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija tai peruutuspyynnön esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee peruutusta koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen peruuttaa perinteinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Se harkitsee, jäävätkö 44 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttymättä.

Peruutuspäätös annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle sekä asianomaisen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille.

4.   Jos peruutuspyyntöjä on esittänyt usea, ja yhden tai useamman tällaisen peruutuspyynnön alustavan tutkimuksen tuloksena perinteisen merkinnän suojaamista ei voida jatkaa, komissio voi keskeyttää muut peruutusmenettelyt. Tällöin komissio ilmoittaa muille peruutuspyynnön esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos perinteinen merkintä peruutetaan, keskeytetyt peruutusmenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille peruutuspyyntöjen esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

5.   Kun peruutus tulee voimaan, komissio poistaa nimen liitteen XII luettelosta.

6 JAKSO

Nykyiset suojatut perinteiset merkinnät

48 artikla

Nykyiset suojatut perinteiset merkinnät

Perinteiset merkinnät, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 753/2002 24, 28 ja 29 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä, jos

a)

komissiolle on toimitettu ennen 1 päivää toukokuuta 2009 yhteenveto määritelmästä tai käyttöedellytyksistä;

b)

jäsenvaltiot tai kolmannet maat eivät ole lakanneet suojaamasta eräitä perinteisiä merkintöjä.

IV LUKU

MERKINNÄT JA ESITTELY

49 artikla

Kaikkia päällysmerkintöjä koskeva yhteinen sääntö

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1–11 kohdassa sekä 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, jäljempänä ’tuotteet’, merkintöihin ei saa lisätä muita tietoja kuin kyseisen asetuksen 58 artiklassa säädetyt tiedot sekä 59 artiklan 1 kohdassa ja 60 artiklan 1 kohdassa säännellyt tiedot, paitsi jos ne ovat direktiivin 2000/13/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimusten mukaisia.

1 JAKSO

Pakolliset merkinnät

50 artikla

Pakollisten merkintöjen esittäminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 58 artiklassa tarkoitettujen ja 59 artiklassa lueteltujen pakollisten tietojen on oltava ryhmiteltyjä astian kyljessä samaan kenttään siten, että ne voidaan lukea samanaikaisesti astiaa kääntämättä.

On kuitenkin sallittua merkitä erän numeroa koskevat pakolliset tiedot ja tämän asetuksen 51 artiklassa ja 56 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut pakolliset tiedot muut pakolliset merkinnät sisältävän kentän ulkopuolelle.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut pakolliset merkinnät ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 58 artiklassa tarkoitettujen säädösten soveltamisesta johtuvat merkinnät on esitettävä pysyvin kirjaimin, ja niiden on erotuttava selvästi ympäröivästä tekstistä tai kuvista.

51 artikla

Eräiden horisontaalisten sääntöjen soveltaminen

1.   Kun asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyy yksi tai useampi direktiivin 2000/13/EY liitteessä III a lueteltu ainesosa, se tai ne on mainittava merkinnöissä ilmaisun ”sisältää” jälkeen. Sulfiittien yhteydessä voidaan käyttää mainintoja ”sulfiitteja” tai ”rikkidioksidia”.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuun merkintävelvollisuuteen voidaan liittää tämän asetuksen liitteessä X esitetyn kuvan käyttö.

52 artikla

Kaupan pitäminen ja vienti

1.   Tuotteita, joiden merkinnät tai esittely eivät ole tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisia, ei voida pitää kaupan yhteisössä eikä viedä.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 V ja VI luvussa säädetään, silloin kun asianomaiset tuotteet on tarkoitus viedä, jäsenvaltiot voivat sallia, että vietävien viinien merkinnöissä esiintyy yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen merkintäsääntöjen vastaisia tietoja, jos niitä edellytetään asianomaisen kolmannen maan lainsäädännössä. Tällaiset tiedot voidaan esittää muilla kuin yhteisön virallisilla kielillä.

53 artikla

Lyijypohjaisten kapselien käyttökielto

Edellä olevassa 49 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden sulkimessa ei saa olla lyijypohjaista kapselia.

54 artikla

Todellinen alkoholipitoisuus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu todellinen alkoholipitoisuus merkitään tilavuuden prosenttiyksikköinä tai prosenttiyksikön puolikkaina.

Todellista alkoholipitoisuutta vastaavaa lukua seuraa tunnus ”til-%” ja sitä voi edeltää ilmaisu ”todellinen alkoholipitoisuus” tai ”todellinen alkoholi” tai lyhenne ”alk.”.

Merkitty pitoisuus ei saa olla yli 0,5:tä tilavuusprosenttia suurempi tai pienempi kuin määritetty pitoisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävän vertailumääritysmenetelmän sallittujen mittapoikkeamien soveltamista. Kuitenkaan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen, yli kolme vuotta pulloissa varastoitujen tuotteiden sekä kuohuviinien, laatukuohuviinien, hiilihapotettujen kuohuviinien, helmeilevien viinien, hiilihapotettujen helmeilevien viinien, väkevien viinien ja ylikypsistä rypäleistä valmistettujen viinien alkoholipitoisuus ei saa olla yli 0,8:aa prosenttia suurempi tai pienempi kuin määritetty pitoisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävän vertailumääritysmenetelmän sallittujen mittapoikkeamien soveltamista.

2.   Todellinen alkoholipitoisuus on esitettävä merkinnöissä vähintään viiden millimetrin korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on yli 100 senttilitraa, vähintään kolmen millimetrin korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on enintään 100 senttilitraa mutta yli 20 senttilitraa, ja vähintään kahden millimetrin korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on enintään 20 senttilitraa.

55 artikla

Lähtöisyysmerkintä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu lähtöisyysmerkintä on tehtävä seuraavasti:

a)

Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 2, 3, 7–9, 15 ja 16 kohdassa tarkoitetut viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, jokin seuraavista merkinnöistä:

i)

maininnat ”(lainen/…läinen) viini”, ”tuotettu (…ssa/ssä)” tai ”(lainen/läinen) tuote” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, jossa rypäleet on korjattu ja valmistettu viiniksi.

Kun kyseessä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu eräistä rypälelajikkeista valmistettu useaan maahan liittyvä viini, voidaan mainita ainoastaan yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi;

ii)

joko ilmaisu ”Euroopan yhteisöstä lähtöisin oleva viini” tai vastaava ilmaisu tai ”Euroopan yhteisön eri maissa valmistettujen viinien sekoitus”, jos viini on valmistettu sekoittamalla jäsenvaltioista peräisin olevia viinejä; tai

ilmaisu ”Euroopan yhteisön ulkopuolisissa maissa valmistettujen viinien sekoitus” tai ”…ssa/ssä valmistettujen viinien sekoitus”, johon lisätään asianomaisten kolmansien maiden nimet, jos viini on valmistettu sekoittamalla kolmansista maista peräisin olevia viinejä;

iii)

joko ilmaisu ”Euroopan yhteisöstä lähtöisin oleva viini” tai vastaava ilmaisu tai ilmaisu ”(ssa/ssä) korjatuista rypäleistä (…ssa/ssä) valmistettu viini”, johon lisätään kyseisten jäsenvaltioiden nimet, jos viini on valmistettu jossakin jäsenvaltiossa rypäleistä, jotka on korjattu jossakin toisessa jäsenvaltiossa, tai;

ilmaisu ”(ssa/ssä) korjatuista rypäleistä (…ssa/ssä) valmistettu viini”, johon lisätään asianomaisten kolmansien maiden nimet, jos viini on valmistettu jossakin kolmannessa maassa rypäleistä, jotka on korjattu jossakin toisessa kolmannessa maassa.

b)

Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, jokin seuraavista merkinnöistä:

i)

maininnat ”(lainen/…läinen) viini”, ”tuotettu (…ssa/ssä)”, ”(lainen…läinen) tuote” tai ”(lainen/…läinen) sekt” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, jossa rypäleet on korjattu ja valmistettu viiniksi;

ii)

ilmaisu ”tuotettu (…ssa/ssä)” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion nimi, jossa toinen käyminen tapahtuu.

c)

Kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, maininta ”(lainen/…läinen) viini”, ”tuotettu (…ssa/ssä)” tai ”(lainen/…läinen) tuote” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, jossa rypäleet on korjattu ja valmistettu viiniksi.

Kun kyseessä on rajat ylittävä suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, mainitaan ainoastaan yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi.

Tämä kohta ei rajoita 56 ja 67 artiklan soveltamista.

2.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu lähtöisyys on mainittava rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, tiivistetyn rypäleen puristemehun tai käymistilassa olevan uuden viinin merkintöissä seuraavasti:

a)

maininta ”(lainen/…läinen) rypäleen puristemehu”, ”(ssa/ssä) tuotettu rypäleen puristemehu” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai jäsenvaltioon kuuluvan maan nimi, jossa tuote on tuotettu;

b)

kun kyseessä on kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tuotettujen tuotteiden leikkaaminen, maininta ”kahdesta tai useammasta Euroopan yhteisön maasta peräisin olevien tuotteiden sekoitus”;

c)

kun kyseessä on rypäleen puristemehu, jota ei ole valmistettu siinä jäsenvaltiossa, jossa asianomaiset rypäleet on korjattu, maininta ”(ssa/ssä) korjatuista rypäleistä saatu rypäleen puristemehu”.

3.   Yhdistyneessä kuningaskunnan osalta voidaan käyttää jäsenvaltion nimen sijasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvan maan nimeä.

56 artikla

Pullottajan, tuottajan, maahantuojan ja myyjän merkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan sekä tämän artiklan soveltamiseksi

a)

pullottajalla’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä taikka näiden henkilöiden ryhmittymää, joka suorittaa pullotuksen tai suorituttaa sen lukuunsa;

b)

pullotuksella’ tarkoitetaan kyseisen tuotteen pakkaamista enintään 60 litran astioihin myyntiä varten;

c)

tuottajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka näiden ryhmittymää, joka suorittaa tai jonka puolesta suoritetaan rypäleiden, rypäleen puristemehun ja viinin jalostusta kuohuviineiksi, hiilihapotetuiksi kuohuviineiksi, laatukuohuviineiksi ja maustetuiksi laatukuohuviineiksi;

d)

maahantuojalla’ tarkoitetaan yhteisöön sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä taikka näiden ryhmittymää, joka on vastuussa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (14) 4 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen muiden kuin yhteisötavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta;

e)

myyjällä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka näiden ryhmittymää, joka ei ole tuottajan määritelmän mukainen ja joka ostaa ja laskee liikkeeseen kuohuviinejä, hiilihapotettuja kuohuviinejä, laatukuohuviinejä ja maustettuja laatukuohuviinejä;

f)

osoitteella’ tarkoitetaan paikallista hallintoaluetta ja jäsenvaltiota, jossa on pullottajan, tuottajan, myyjän tai maahantuojan päätoimipaikka.

2.   Pullottajan nimen ja osoitteen lisäksi on merkittävä joko

a)

ilmaisu ”pullottaja” tai ”pullottanut (…)”; tai

b)

ilmaisut, joiden käyttöedellytykset jäsenvaltiot määrittelevät, jos suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien pullotus tapahtuu

i)

tuottajan viinitilalla; tai

ii)

tuottajaryhmittymän tiloissa; tai

iii)

yrityksessä, joka sijaitsee rajatulla maantieteellisellä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

Kun kyseessä on tilauspullotus, pullottajaa koskevaa merkintää on täydennettävä ilmaisulla ”pullotettu (…lle)”, tai kun merkitään myös kolmannen henkilön lukuun pullotuksen suorittaneen henkilön nimi ja osoite, merkintää on täydennettävä ilmaisulla ”(lle) pullottanut (…)”.

Silloin kun pullotus tapahtuu muulla kuin pullottajan paikassa, tässä kohdassa tarkoitettujen merkintöjen lisäksi on mainittava tarkasti paikka, jossa toimenpide tehtiin, ja jos se tehtiin toisessa jäsenvaltiossa, on mainittava asianomaisen jäsenvaltion nimi.

Muissa kuin pulloissa ilmaisut ”pullottaja” tai ”pullottanut (…)” korvataan ilmaisuilla ”pakkaaja” ja ”pakannut (…)”, lukuun ottamatta kieliä, joissa tällaista merkityseroa ei ole.

3.   Tuottajan tai myyjän nimen ja osoitteen lisäksi on merkittävä ilmaisu ”tuottaja” tai ”tuottanut (…)” ja ”myyjä” tai ”myy (…)” tai vastaava ilmaisu. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tuottajan merkitseminen on pakollista.

4.   Ennen maahantuojan nimeä ja osoitetta on merkittävä ilmaisu ”maahantuoja:” tai ”maahantuonut”.

5.   Edellä olevassa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut merkinnät voidaan koota yhteen, jos ne liittyvät samaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön.

Jokin näistä merkinnöistä voidaan korvata sen jäsenvaltion määrittämällä koodilla, jossa on pullottajan, tuottajan, maahantuojan tai myyjän päätoimipaikka. Koodia on täydennettävä viittauksella asianomaiseen jäsenvaltioon. Asianomaisen tuotteen merkinnöissä on oltava koodilla ilmaistun pullottajan, tuottajan, maahantuojan tai myyjän lisäksi muun kaupallisen levitykseen osallistuvan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi ja osoite.

6.   Jos pullottajan, tuottajan, maahantuojan tai myyjän nimi tai osoite sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, sen on oltava merkinnässä

a)

kirjaimin, jotka ovat vähintään puolet pienempiä kuin kirjaimet, joita käytetään suojatussa alkuperänimityksessä tai maantieteellisessä merkinnässä tai asianomaisen rypäletuotteen luokan merkinnässä; tai

b)

5 kohdan toisessa alakohdassa säädettynä koodina.

Jäsenvaltio voi päättää, kumpaako vaihtoehtoa sen alueella tuotettuihin viineihin sovelletaan.

57 artikla

Tilan merkitseminen

1.   Liitteessä XIII luetellut tilaan liittyvät merkinnät, jotka ovat muita kuin pullottajan, tuottajan tai myyjän nimi, varataan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetuille viineille, jos

a)

viini on valmistettu yksinomaan asianomaisen tilan viinitarhoista korjatuista rypäleistä;

b)

viininvalmistus on suoritettu kokonaan asianomaisella tilalla;

c)

jäsenvaltiot sääntelevät liitteessä XIII esitettyjen omien ilmaisujensa käyttöä. Kolmannet maat vahvistavat liitteessä XIII esitettyjen omien ilmaisujensa käyttöä koskevat säännöt, edustavien ammattialan järjestöjen vahvistamat säännöt mukaan luettuina.

2.   Muut tuotteen kaupan pitämiseen osallistuvat toimijat voivat käyttää tilan nimeä ainoastaan sen luvalla.

58 artikla

Sokeripitoisuuden merkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettyjen tuotteiden merkinnöissä on esitettävä jokin tämän asetuksen liitteessä XIV olevassa A osassa luetelluista sokeripitoisuutta osoittavista ilmaisuista.

2.   Jos tuotteiden sokeripitoisuus fruktoosina ja glukoosina ilmaistuna (sakkaroosi pois luettuna) voidaan ilmaista kahdella liitteessä XIV olevassa A osassa luetellulla ilmaisulla, niistä on valittava ainoastaan toinen.

3.   Sokeripitoisuuden poikkeama tuotteen merkinnässä ilmoitetusta voi olla enintään 3 grammaa litrassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä XIV olevassa A osassa esitettyjen käyttöedellytysten soveltamista.

59 artikla

Poikkeukset

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” voidaan jättää pois – jos tällaisesta mahdollisuudesta säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä tai asianomaisessa kolmannessa maassa sovellettavissa säännöissä, edustavien ammattialan järjestöjen vahvistamat säännöt mukaan luettuina – viineistä, joilla on seuraava suojattu alkuperänimitys:

a)

Kypros:

Κουμανδαρία (Commandaria);

b)

Kreikka:

Σάμος (Samos);

c)

Espanja:

Cava,

Jerez, Xérès tai Sherry,

Manzanilla;

d)

Ranska:

Champagne;

e)

Italia:

Asti,

Marsala,

Franciacorta;

f)

Portugali:

Madeira tai Madère,

Port tai Porto.

60 artikla

Hiilihapotettua kuohuviiniä, hiilihapotettua helmeilevää viiniä ja laatukuohuviiniä koskevat erityissäännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV tarkoitettuja merkintöjä ”hiilihapotettu kuohuviini” ja ”hiilihapotettu helmeilevä viini” on täydennettävä samanmallisilla ja -kokoisilla kirjaimilla tehtävällä maininnalla ”valmistettu lisäämällä hiilidioksidia”, jos merkintää varten käytetystä kielestä ei käy ilmi, että hiilidioksidia on lisätty.

Maininta ”valmistettu lisäämällä hiilidioksidia” on merkittävä myös silloin kun sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 2 kohtaa.

2.   Laatukuohuviiniin voidaan jättää merkitsemättä rypäletuotteen luokka, jos merkinnässä on ilmaisu ”Sekt”.

2 JAKSO

Vapaaehtoiset merkinnät

61 artikla

Satovuosi

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu satovuosi voidaan merkitä 49 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden merkintöihin, jos vähintään 85 prosenttia tuotteen valmistuksessa käytetyistä rypäleistä on korjattu asianomaisena vuonna. Tähän ei lasketa

a)

makeuttamiseen käytettyjä tuotemääriä, expedition-liuosta eikä tirage-liuosta; eikä myöskään

b)

asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden määriä;

2.   Perinteisesti tammi- tai helmikuussa korjatuista rypäleistä valmistetun viinin osalta merkintöihin merkittävä satovuosi on edellinen kalenterivuosi.

3.   Tuotteiden, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, on myös oltava tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 63 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

62 artikla

Rypälelajikkeen nimi

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sellaisten rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, joita käytetään tämän asetuksen 49 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotannossa, voidaan esittää asianomaisten tuotteiden merkinnöissä tämän artiklan a ja b alakohdassa säädetyin edellytyksin.

a)

Euroopan yhteisössä tuotettujen viinien osalta rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa rypälelajikkeiden luokittelussa mainitut nimet ja synonyymit.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokitteluvelvoitteesta, rypälelajikkeiden nimien tai niiden synonyymien on oltava Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) kansainvälisessä luettelossa viiniköynnöslajikkeista ja niiden synonyymeistä.

b)

Kolmansista maista peräisin olevien viinien osalta rypälelajikkeiden nimien tai niiden synonyymien käyttöedellytysten on oltava asianomaisessa kolmannessa maassa viinintuottajiin sovellettavien sääntöjen mukaisia, edustavien ammattialan järjestöjen säännöt mukaan luettuina, ja rypälelajikkeiden nimien tai niiden synonyymien on sisällyttävä ainakin yhteen seuraavien luetteloista:

i)

Kansainvälinen viinijärjestö (OIV);

ii)

UPOV (Union for the Protection of Plant Varieties);

iii)

IBPGR (International Board for Plant Genetic Resources).

c)

Kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetut tuotteet, rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit voidaan mainita, jos

i)

käytettäessä yhden ainoan rypälelajikkeen nimeä tai niiden synonyymejä vähintään 85 prosenttia kyseisestä tuotteesta on saatu mainitusta rypälelajikkeesta; tähän prosenttiosuuteen ei lasketa

makeuttamiseen käytettyjä tuotemääriä, expedition-liuosta eikä tirage-liuosta; eikä myöskään

asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden määriä;

ii)

käytettäessä kahden tai useamman rypälelajikkeen nimeä tai sen synonyymiä 100 prosenttia kyseisestä tuotteesta on saatu mainituista rypälelajikkeista; tähän prosenttiosuuteen ei lasketa

makeuttamiseen käytettyjä tuotemääriä, expedition-liuosta eikä tirage-liuosta; eikä myöskään

asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden määriä.

Edellä olevassa ii alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa rypälelajikkeet on ilmoitettava samansuuruisin kirjaimin alenevassa järjestyksessä suhteellisen osuuden mukaan.

d)

Kun kyseessä ovat tuotteet, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit voidaan mainita, jos 1 kohdan a tai b alakohdassa ja c alakohdassa sekä 63 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

2.   Kun kyseessä on kuohuviini tai laatukuohuviini, tuotteen kuvauksen täydentämiseksi käytettävät rypälelajikkeet Pinot blanc, Pinot noir, Pinot meunier ja Pinot gris sekä vastaavat nimet muilla yhteisön kielillä voidaan korvata synonyymillä ”Pinot”.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohdassa säädetään, tämän asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetellut rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, jotka sisältävät suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuvat tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, voidaan esittää suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen merkinnöissä, jos ne ovat olleet sallittuja niiden yhteisön sääntöjen mukaisesti, jotka olivat voimassa 11 päivänä toukokuuta 2002 tai asianomaisen jäsenvaltion liittymispäivänä, sen mukaan kumpi on myöhäisempi.

4.   Tämän asetuksen liitteessä XV olevassa B osassa luetellut rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, jotka osittain sisältävät suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän ja viittaavat suoraan asianomaisen suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän maantieteelliseen osaan, voidaan esittää ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen merkinnöissä.

63 artikla

Rypälelajikkeita ja satovuosia koskevat erityissäännöt sellaisten viinien osalta, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää

1.   Jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn sertifiointimenettelyn varmistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (15) 4 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.   Viinin sertifioinnista missä tahansa tuotantovaiheessa kauppakunnostus mukaan luettuna vastaa joko

a)

1 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen; tai

b)

yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklan toisen kohdan 5 alakohdassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana laitoksena kyseisen asetuksen 5 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta, ja niillä on oltava käytössään pätevä henkilöstö ja voimavarat, joita tehtävien hoito edellyttää.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

Sertifiointikustannuksista vastaa sertifioinnin kohteena oleva toimija.

3.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyssä sertifiointimenettelyssä on varmistettava asianomaisten viinien merkinnöissä olevien rypälelajikkeita tai satovuotta koskevien tietojen todenperäisyys.

Lisäksi tuottajajäsenvaltiot voivat päättää

a)

viinin tuoksua ja makua koskevasta nimettömille näytteille tehtävästä aistinvaraisesta tutkimuksesta, joka voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että viinin olennainen ominaisuus johtuu käytetystä rypälelajikkeesta / käytetyistä rypälelajikkeista;

b)

analyyttisestä määrityksestä, jos viini on valmistettu yhdestä ainoasta rypälelajikkeesta.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tai 2 tarkoitettujen valvontaelinten on toteutettava sertifiointimenettelyt siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotanto tapahtui.

Sertifiointi on suoritettava

a)

riskianalyysiin perustuvana satunnaistarkastuksena;

b)

otantatarkastuksena; tai

c)

järjestelmällisenä tarkastuksena.

Satunnaistarkastusten on perustuttava viranomaisen/viranomaisten ennalta laatimaan valvontasuunnitelmaan, joka kattaa kaikki tuotteen eri tuotantovaiheet. Valvontasuunnitelman on oltava toimijoiden tiedossa. Jäsenvaltioiden on valittava satunnaisesti vähimmäismäärä toimijoita, joille tehdään tällainen tarkastus.

Jäsenvaltioiden on otantatarkastuksia tehdessään varmistettava kokeiden määrällä, tyypillä ja tiheydellä, että tarkastukset edustavat koko jäsenvaltiota ja vastaavat kaupan pidettyjen tai kaupan pitämistä varten säilytettyjen viinialan tuotteiden määrää.

Satunnaistarkastuksiin voi yhdistää otantatarkastuksia.

4.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuottajajäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisten viinien tuottajilla on sen jäsenvaltion hyväksyntä, jossa tuotanto tapahtuu.

5.   Tuottajajäsenvaltioiden on valvonnan, jäljitettävyys mukaan luettuna, osalta varmistettava, että asetuksen (EY) N:o 555/2008 V osastoa ja asetusta (EY) N:o 606/2009 sovelletaan.

6.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun useaan maahan liittyvän viinin sertifioinnin voi suorittaa jommankumman asianomaisen jäsenvaltion viranomainen.

7.   Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuotetut viinit, jäsenvaltiot voivat päättää käyttää ilmaisua ”rypälelajikeviini”, jota täydennetään

a)

asianomaisten jäsenvaltioiden nimillä;

b)

rypälelajikkeiden nimillä.

Kun kyseessä ovat kolmannessa maassa tuotetut viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä, suojattua maantieteellistä merkintää tai maantieteellistä merkintää ja joihin on merkitty yksi tai useampi rypälelajike tai satovuosi, kolmannet maat voivat päättää käyttää ilmaisua ”rypälelajikeviini” täydennettynä asianomaisten kolmansien maiden nimillä.

Jos merkitään jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, tämän asetuksen 55 artiklaa ei sovelleta.

8.   Edellä olevaa 1–6 kohtaa sovelletaan tuotteisiin, jotka on tuotettu vuonna 2009 ja sen jälkeen korjatuista rypäleistä.

64 artikla

Sokeripitoisuuden merkitseminen

1.   Tämän asetuksen liitteessä XIV olevassa B osassa esitetty fruktoosina ja glukoosina ilmaistu sokeripitoisuus voidaan esittää asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä, jollei tämän asetuksen 58 artiklassa toisin säädetä.

2.   Jos tuotteiden sokeripitoisuus voidaan ilmaista kahdella liitteessä XIV olevassa B osassa luetellulla ilmaisulla, niistä on valittava ainoastaan toinen.

3.   Sokeripitoisuuden poikkeama tuotteen merkinnässä ilmoitetusta voi olla enintään 1 gramma litrassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen liitteessä XIV olevassa B osassa esitettyjen käyttöedellytysten soveltamista.

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 3, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jos jäsenvaltio tai kolmas maa sääntelee sokeripitoisuusmerkinnän käyttöedellytyksiä.

65 artikla

Yhteisön tunnusten merkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2006 60 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut yhteisön tunnukset voivat esiintyä viinien merkinnöissä komission asetuksen (EY) N:o 1898/2006 (16) liitteen V mukaisesti. Sen estämättä, mitä 59 artiklassa säädetään, tunnuksiin sisällytettävät maininnat ”SUOJATTU ALKUPERÄNIMITYS” ja ”SUOJATTU MAANTIETEELLINEN MERKINTÄ” voidaan korvata jonkin muun yhteisön virallisen kielen vastaavilla ilmaisuilla, jotka esitetään edellä mainitussa liitteessä.

2.   Kun tuotteen merkinnässä esiintyy asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu yhteisön tunnus tai maininta, mukaan on liitettävä asianomainen suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä.

66 artikla

Eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut

1.   Yhteisössä kaupan pidetyissä viineissä voi asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti olla eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavia ilmaisuja, joihin kuuluvat myös tämän artiklan 2, 3, 4, 5 ja 6 kohdassa säädetyt ilmaisut.

2.   Suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinin, joka on käytetty, kypsytetty tai vanhennettu puuastiassa, kuvauksessa saa käyttää ainoastaan liitteessä XVI lueteltuja ilmaisuja. Jäsenvaltiot ja kolmannet maat voivat kuitenkin vahvistaa tällaisille viineille muita ilmaisuja, jotka ovat vastaavia kuin liitteessä XVI esitetyt.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja merkintöjä saa käyttää, kun viini on vanhennettu puuastiassa voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisesti, vaikka vanhentamista olisikin jatkettu toisen tyyppisessä astiassa.

Sellaisen viinin kuvaamiseksi, joka on valmistettu tammipuun palasten avulla, ei saa käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja merkintöjä silloinkaan kun menettelyyn on liittynyt puuastian käyttö.

3.   Ilmaisua ”pullossa käytetty” / ”pullossa käynyt” voidaan käyttää kuvaamaan ainoastaan kolmannen maan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja kuohuviinejä taikka laatukuohuviinejä, jos

a)

tuotteesta on tullut kuohuvaa pullossa tapahtuneen toisen alkoholikäymisen avulla;

b)

tuotantoprosessi – tuotantoyrityksessä tapahtunut vanhentaminen mukaan luettuna – on kestänyt vähintään yhdeksän kuukautta cuvéen käymisen aikaansaamiseksi tarkoitetun käymisen alkamisesta;

c)

cuvéen käymisen aikaansaamiseksi tarkoitettu käymisaika ja aika, jonka cuvée on sakan päällä, on ollut vähintään 90 päivää; ja

d)

tuote on erotettu sakasta suodattamalla joko juoksutusmenetelmää käyttäen tai jäädyttämällä sakka ja poistamalla se.

4.   Ilmaisua ”käynyt pullossa perinteisen menetelmän mukaisesti”, ”perinteinen menetelmä” tai ”klassinen menetelmä” tai ”perinteinen klassinen menetelmä” voidaan käyttää kuvaamaan ainoastaan kolmannen maan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja kuohuviinejä taikka laatukuohuviinejä, jos

a)

tuotteesta on tullut kuohuvaa pullossa tapahtuneen toisen alkoholikäymisen avulla,

b)

tuote on ollut samassa yrityksessä sakan päällä keskeytyksettä vähintään yhdeksän kuukautta cuvéen sekoittamisesta alkaen;

c)

tuote on erotettu sakasta jäädyttämällä sakka ja poistamalla se.

5.   Ilmaisua ”crémant” voidaan käyttää kuvaamaan ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä tai kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustettuja valkoisia tai vaaleanpunaisia (rosee) laatukuohuviinejä, jos

a)

rypäleet korjataan käsin;

b)

viini valmistetaan rypäleen puristemehusta, joka saadaan puristamalla kokonaisia tai tertusta irrotettuja rypäleitä; 150 kilogrammasta rypäleitä saa puristaa enintään 100 litraa rypäleen puristemehua;

c)

rikkidioksidipitoisuus on enintään 150 mg/l,

d)

sokeripitoisuus on pienempi kuin 50 g/l;

e)

viini on 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista; ja

f)

ilmaisu ”crémant” esitetään laatukuohuviinin merkinnöissä yhdessä suojattuun alkuperänimitykseen tai asianomaisen kolmannen maan maantieteelliseen merkintään liittyvän rajatun alueen perustana olevan maantieteellisen yksikön nimen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 67 artiklan soveltamista.

Edellä olevaa a ja f alakohtaa ei sovelleta tuottajiin, joilla on ilmaisun ”crémant” sisältävä ennen 1 päivää maaliskuuta 1986 rekisteröity tavaramerkki.

6.   Rypäleiden luonnonmukaiseen tuotantotapaan liittyviin viittauksiin sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007 (17).

67 artikla

Sellaisen maantieteellisen yksikön nimi, joka on pienempi tai suurempi kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana oleva alue, sekä viittaukset maantieteelliseen alueeseen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti ja rajoittamatta tämän asetuksen 55 ja 56 artiklan soveltamista maantieteellisen yksikön nimi ja viittaukset maantieteelliseen alueeseen voidaan esittää ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien merkinnöissä.

2.   Jotta alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän maantieteellisen yksikön nimeä voidaan käyttää, kyseisen maantieteellisen yksikön alue on määriteltävä tarkasti. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa kyseisten maantieteellisten yksiköiden käyttöä koskevat säännöt. Vähintään 85 prosenttia rypäleistä, joista tuote on valmistettu, on saatava tästä pienemmästä maantieteellisestä yksiköstä. Loppujen 15 prosentin on oltava peräisin asianomaiseen alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvältä rajatulta maantieteelliseltä alueelta.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ensimmäisen alakohdan kolmannessa ja neljännessä virkkeessä säädettyjä vaatimuksia tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity tai joita koskeva oikeus on saatu käytöllä ennen 11 päivää toukokuuta 2002 ja jotka sisältävät alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän maantieteellisen yksikön nimen ja viittaukset asianomaisen jäsenvaltion maantieteelliseen alueeseen tai koostuvat tällaisesta nimestä ja viittauksista.

3.   Sellaisen maantieteellisen yksikön nimi, joka on pienempi tai suurempi kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana oleva alue, tai viittaus maantieteelliseen alueeseen on

a)

paikallisalue tai paikallisalueiden ryhmä;

b)

paikallinen hallintoalue tai sen osa;

c)

viininviljelyalueen osa-alue tai sen osa;

d)

hallinnollinen alue.

3 JAKSO

Eräitä pullomalleja ja sulkimia koskevat säännöt sekä tuottajajäsenvaltioiden vahvistamat lisäsäännökset

68 artikla

Eräiden pullomallien käyttöedellytykset

Jotta pullomalli voidaan sisällyttää liitteessä XVII olevaan pullomallien luetteloon, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

sitä on käytetty yksinomaisesti, tosiasiallisesti ja perinteisesti viimeksi kuluneiden 25 vuoden ajan tietyllä suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuihin viineihin; ja

b)

sen käyttö tuo kuluttajan mieleen tietyllä suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinin.

Hyväksyttyjen pullomallien käyttöedellytykset esitetään liitteessä XVII.

69 artikla

Eräiden tuotteiden esittelyä koskevat säännöt

1.   Ainoastaan kuohuviiniä, laatukuohuviiniä ja maustettua laatukuohuviiniä saa pitää kaupan ja viedä lasisessa kuohuviinipullossa, joka on suljettu

a)

luonnonkorkista tai muusta elintarvikepakkauksiin sallitusta materiaalista valmistetulla, pinteen ympäröimällä samppanjakorkilla, jonka yläosaa voi peittää hattu ja jonka päällä on myös pullon kaulan osittain tai kokonaan peittävä kapseli, kun kyseessä ovat nimellistilavuudeltaan yli 0,20 litran pullot;

b)

muulla asianmukaisella sulkimella silloin kun kyseessä ovat nimellistilavuudeltaan enintään 0,20 litran pullot.

2.   Jäsenvaltio voi päättää, että 1 kohdassa säädettyä vaatimusta sovelletaan

a)

tuotteisiin, jotka pullotetaan perinteisesti tällaisiin pulloihin ja

i)

jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa;

ii)

jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 7, 8 tai 9 kohdassa;

iii)

jotka luetellaan neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1601/91 (18); tai

iv)

joiden todellinen alkoholipitoisuus on enintään 1,2 tilavuusprosenttia;

b)

muihin kuin a alakohdassa säädettyihin tuotteisiin, sillä edellytyksellä että ne eivät johda kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen luonteen osalta.

70 artikla

Tuottajajäsenvaltioiden vahvistamat lisäsäännökset, jotka liittyvät merkintöihin ja esittelyyn

1.   Jäsenvaltio voi tehdä 61 ja 62 artiklassa sekä 64–67 artiklassa tarkoitettujen merkintöjen käytön pakolliseksi, kieltää käytön tai rajoittaa käyttöä alueellaan tuotetuissa, suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetuissa viineissä vahvistamalla asianomaisten viinien eritelmissä tiukempia edellytyksiä kuin tässä luvussa säädetään.

2.   Jäsenvaltio voi tehdä 64 ja 66 artiklassa tarkoitetut merkinnät pakollisiksi alueellaan tuotetuissa viineissä, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää.

3.   Jäsenvaltio voi valvontatarkoituksissa määritellä ja säännellä alueellaan tuotettujen viinien osalta muita tietoja kuin asetuksessa (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdassa ja 60 artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot.

4.   Jäsenvaltio voi valvontatarkoituksissa tehdä asetuksen (EY) N:o 479/2008 58, 59 ja 60 artiklan soveltamisen pakolliseksi alueellaan pullotettuihin viineihin, joita ei ole vielä pidetty kaupan tai viety.

V LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 nojalla suojatut viinien nimet

1.   Komissio merkitsee vastaanottopäivän ja tiedostonumeron asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioilta saamiinsa asiakirjoihin, jotka liittyvät kyseisen asetuksen 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään.

Asianomaiselle jäsenvaltiolle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)

tiedostonumero;

b)

vastaanotettujen asiakirjojen lukumäärä; ja

c)

asiakirjojen vastaanottopäivä.

Päivänä, jona asiakirja on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona asiakirja kirjataan komission postirekisteriin.

2.   Komissio tekee päätöksen peruuttaa alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 4 kohdan mukaisesti niiden asiakirjojen perusteella, jotka sillä on käytettävissään kyseisen asetuksen 51 artiklan 2 kohdan nojalla.

72 artikla

Väliaikaiset merkinnät

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 65 artiklassa säädetään, alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen, on merkittävä tämän asetuksen IV luvun säännösten mukaisesti.

2.   Jos komissio päättää olla myöntämättä alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle suojaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 41 artiklan nojalla, tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti merkityt viinit on poistettava markkinoilta tai merkittävä uudelleen tämän asetuksen IV luvun mukaisesti.

73 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Viinien nimiin, joiden alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän jäsenvaltio on hyväksynyt 1 päivään elokuuta 2009 mennessä ja joita komissio ei ole julkaissut asetuksen (EY) N:o 1493/1999 54 artiklan 5 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 753/2002 28 artiklan mukaisesti, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä.

2.   Muutoksiin, jotka tehdään eritelmiin, jotka liittyvät viinien nimiin, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai viinien nimiin, joita ei ole suojattu asetuksen (EY) N:o No 479/2008 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja joita koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiolle 1 päivään elokuuta 2009 mennessä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jos jäsenvaltio on tehnyt päätöksen hyväksymisestä ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 1 kohdassa säädetty tekninen asiakirja on toimitettu komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

3.   Jäsenvaltiot, jotka eivät ole antaneet asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan noudattamiseksi tarvittavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä, on annettava ne 1 päivään elokuuta 2010 mennessä. Siihen asti asianomaisissa jäsenvaltioissa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklassa säädettynä alustavana kansallisena menettelynä 9, 10, 11 ja 12 artiklaa soveltuvin osin.

4.   Viinejä, jotka on saatettu markkinoille tai joihin on tehty merkinnät ennen 31 päivää joulukuuta 2010 ja jotka ovat ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettavien asiaan kuuluvien säännösten mukaisia, voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen saakka.

74 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (EY) N:o 1607/2000 ja (EY) N:o 753/2002.

75 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä heinäkuuta 2009.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

(2)  EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1.

(3)  EYVL L 186, 30.6.1989, s. 21.

(4)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(5)  EUVL L 247, 21.9.2007, s. 17.

(6)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(7)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(8)  EYVL L 185, 25.7.2000, s. 17.

(9)  EYVL L 118, 4.5.2002, s. 1.

(10)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(11)  EUVL L 170, 30.6.2008, s. 1.

(12)  EUVL L 299, 8.11.2008, s. 25.

(13)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

(14)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(15)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(16)  EUVL L 369, 23.12.2006, s. 1.

(17)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(18)  EYVL L 149, 14.6.1991, s. 1.


LIITE I

HAKEMUS ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN REKISTERÖIMISEKSI

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Hakemuksen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Hakija

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Oikeudellinen asema, koko ja kokoonpano (kun kyseessä on oikeushenkilö) …

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Välikäsi

Jäsenvaltio(t) (*)

Kolmannen maan viranomainen (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Välikäden nimi / välikäsien nimet …

Täydellinen osoite / täydelliset osoitteet (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Rekisteröitävä nimi 

Alkuperänimitys (*)

Maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Todiste suojasta kolmannessa maassa …

Rypäletuotteiden luokat 

[erillisellä lehdellä]

Eritelmä

Sivumäärä …

Allekirjoittajan nimi / allekirjoittajien nimet …

Allekirjoitus/allekirjoitukset …


LIITE II

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Hakemuksen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Hakija

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Oikeudellinen asema (kun kyseessä on oikeushenkilö) …

Kansalaisuus …

Välikäsi

Jäsenvaltio(t) (*)

Kolmannen maan viranomainen (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Välikäden nimi / välikäsien nimet …

Täydellinen osoite / täydelliset osoitteet (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Rekisteröitävä nimi 

Alkuperänimitys (*)

Maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Viinin/viinien kuvaus (1) …

54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa  (2) tarkoitetut perinteiset merkinnät, jotka liittyvät tähän alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään …

Erityiset viininvalmistusmenetelmät  (3) …

Rajattu alue …

Enimmäistuotos hehtaaria kohden …

Sallitut rypälelajikkeet …

Yhteys maantieteelliseen alkuperään  (4) …

Lisäedellytykset  (3) …

Viittaus eritelmään


(1)  Mukaan luettuna viittaus asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin.

(2)  Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a alakohta.

(3)  Vapaaehtoinen.

(4)  Kuvataan tuotteen ja maantieteellisen alueen erityisluonnetta sekä niiden välistä syy-seuraussuhdetta.


LIITE III

ALKUPERÄNIMITYSTÄ TAI MAANTIETEELLISTÄ MERKINTÄÄ KOSKEVA VASTAVÄITE

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Vastaväitteen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Vastaväitteen esittäjä

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Välikäsi

Jäsenvaltio(t) (*)

Kolmannen maan viranomainen (vapaaehtoinen) (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Välikäden nimi / välikäsien nimet …

Täydellinen osoite / täydelliset osoitteet (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Vastaväitteen kohteena oleva nimi 

Alkuperänimitys (*)

Maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Vakiintuneet oikeudet

Suojattu alkuperänimitys (*)

Suojattu maantieteellinen merkintä (*)

Kansallinen maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Nimitys …

Rekisteröintinumero …

Rekisteröintipäivä (pp/kk/vvvv) …

Tavaramerkki

Merkki …

Tuotteiden ja palvelujen luettelo …

Rekisteröintinumero …

Rekisteröintipäivä …

Alkuperämaa …

Maine/tunnettavuus (*) …

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Vastaväitteen perusteet

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 42 artiklan 1 kohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 42 artiklan 2 kohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 43 artiklan 2 kohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 45 artiklan 2 kohdan a alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 45 artiklan 2 kohdan b alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 45 artiklan 2 kohdan c alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 45 artiklan 2 kohdan d alakohta (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Perusteiden selitykset …

Allekirjoittajan nimi …

Allekirjoitus …


LIITE IV

HAKEMUS ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN MUUTTAMISEKSI

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Muutoksen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Välikäsi

Jäsenvaltio(t) (*)

Kolmannen maan viranomainen (vapaaehtoinen) (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Välikäden nimi / välikäsien nimet …

Täydellinen osoite / täydelliset osoitteet (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Nimitys 

Alkuperänimitys (*)

Maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Eritelmän kohta, johon muutosta haetaan

Suojattu nimi (*)

Tuotteen kuvaus (*)

Viininvalmistusmenetelmät (*)

Maantieteellinen alue (*)

Hehtaarituotos (*)

Käytettävät rypälelajikkeet (*)

Yhteys maantieteelliseen alkuperään (*)

Valvontaviranomaisten nimet ja osoitteet (*)

Muu (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Muutos

Eritelmän muutos, josta ei seuraa yhtenäisen asiakirjan muutosta (*)

Eritelmän muutos, josta seuraa yhtenäisen asiakirjan muutos (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Vähäinen muutos (*)

Merkittävä muutos (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Muutoksen selitys …

Muutettu yhtenäinen asiakirja

[erillisellä lehdellä]

Allekirjoittajan nimi …

Allekirjoitus …


LIITE V

PYYNTÖ ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN PERUUTTAMISEKSI

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Peruutuspyynnön esittäjä …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Peruutuspyynnön kieli …

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Kiistetty nimi 

Alkuperänimitys (*)

Maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Pyynnön esittäjän oikeutettu etu …

Jäsenvaltion tai kolmannen maan lausunto …

Peruutuksen perustelut

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan a alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan b alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan c alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan d alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan e alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan f alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan g alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan h alakohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan i alakohta (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Perusteiden selitykset …

Allekirjoittajan nimi …

Allekirjoitus …


LIITE VI

PYYNTÖ SUOJATUN ALKUPERÄNIMITYKSEN MUUTTAMISEKSI MAANTIETEELLISEKSI MERKINNÄKSI

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Hakemuksen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Hakija

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Oikeudellinen asema, koko ja kokoonpano (kun kyseessä on oikeushenkilö)

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Välikäsi

Jäsenvaltio(t) (*)

Kolmannen maan viranomainen (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Välikäden nimi / välikäsien nimet …

Täydellinen osoite / täydelliset osoitteet (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Rekisteröitävä nimi 

Todiste suojasta kolmannessa maassa …

Tuoteluokat 

[erillisellä lehdellä]

Eritelmä

Sivumäärä …

Allekirjoittajan nimi / allekirjoittajien nimet …

Allekirjoitus/allekirjoitukset …


LIITE VII

PERINTEISEN MERKINNÄN HYVÄKSYMISHAKEMUS

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Hakemuksen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Hakija

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen (*)

Kolmannen maan toimivaltainen viranomainen (*)

Edustava ammattialan järjestö (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Oikeushenkilö (ainoastaan kun kyseessä on edustava ammattialan järjestö) …

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Nimitys 

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen perinteinen merkintä (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen perinteinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Kieli

31 artiklan a alakohta (*)

31 artiklan b alakohta (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Luettelo asianomaisista suojatuista alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä …

Rypäletuotteiden luokat …

Määritelmä …

Jäljennös säännöistä

[liitetään mukaan]

Allekirjoittajan nimi …

Allekirjoitus …


LIITE VIII

PERINTEISTÄ MERKINTÄÄ KOSKEVA VASTAVÄITE

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Vastaväitteen kieli …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Vastaväitteen esittäjä

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Välikäsi

Jäsenvaltio(t) (*)

Kolmannen maan viranomainen (vapaaehtoinen) (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Välikäden nimi / välikäsien nimet …

Täydellinen osoite / täydelliset osoitteet (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Vastaväitteen kohteena oleva perinteinen merkintä …

Vakiintuneet oikeudet

Suojattu alkuperänimitys (*)

Suojattu maantieteellinen merkintä (*)

Kansallinen maantieteellinen merkintä (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Nimitys …

Rekisteröintinumero …

Rekisteröintipäivä (pp/kk/vvvv) …

Tavaramerkki

Merkki …

Tuotteiden ja palvelujen luettelo …

Rekisteröintinumero …

Rekisteröintipäivä …

Alkuperämaa …

Maine/tunnettavuus (*) …

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Vastaväitteen perusteet

31 artikla (*)

35 artikla (*)

40 artiklan 2 kohdan a alakohta (*)

40 artiklan 2 kohdan b alakohta (*)

40 artiklan 2 kohdan c alakohta (*)

41 artiklan 3 kohta (*)

42 artiklan 1 kohta (*)

42 artiklan 2 kohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artikla

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Perusteiden selitykset …

Allekirjoittajan nimi …

Allekirjoitus …


LIITE IX

PYYNTÖ PERINTEISEN MERKINNÄN PERUUTTAMISEKSI

Vastaanottopäivä (pp/kk/vvvv) …

[komissio täyttää]

Sivumäärä (tämä sivu mukaan luettuna) …

Peruutuspyynnön esittäjä …

Tiedostonumero …

[komissio täyttää]

Peruutuspyynnön kieli …

Oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön nimi …

Täydellinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, maa) …

Kansalaisuus …

Puhelin, faksi, sähköposti …

Kiistetty perinteinen merkintä …

Pyynnön esittäjän oikeutettu etu …

Jäsenvaltion tai kolmannen maan lausunto …

Peruutuksen perustelut

31 artikla (*)

35 artikla (*)

40 artiklan 2 kohdan a alakohta (*)

40 artiklan 2 kohdan b alakohta (*)

40 artiklan 2 kohdan c alakohta (*)

41 artiklan 3 kohta (*)

42 artiklan 1 kohta (*)

42 artiklan 2 kohta (*)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artikla (*)

[(*) tarpeeton yliviivataan]

Perusteiden selitykset …

Allekirjoittajan nimi …

Allekirjoitus …


LIITE X

ASETUKSEN 51 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU KUVA

Image


LIITE XI

30 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU LUETTELO EDUSTAVISTA AMMATTIALAN JÄRJESTÖISTÄ JA NIIDEN JÄSENISTÄ

Kolmas maa

Edustavan ammattialan järjestön nimi

Edustavan ammattialan järjestön jäsenet

Etelä-Afrikka

South African Fortified Wine Producers Association (SAFPA)

Allesverloren Estate

Axe Hill

Beaumont Wines

Bergsig Estate

Boplaas Wine Cellar

Botha Wine Cellar

Bredell Wines

Calitzdorp Wine Cellar

De Krans Wine Cellar

De Wet Co-op

Dellrust Wines

Distell

Domein Doornkraal

Du Toitskloof Winery

Groot Constantia Estate

Grundheim Wine Cellar

Kango Wine Cellar

KWV International

Landskroon Wine

Louiesenhof

Morgenhog Estate

Overgaauw Estate

Riebeek Cellars

Rooiberg Winery

Swartland Winery

TTT Cellars

Vergenoegd Wine Estate

Villiera Wines

Withoek Estate


LIITE XII

40 ARTIKLASSA TARKOITETTU PERINTEISTEN MERKINTÖJEN LUETTELO

Perinteinen merkintä

Kieli

Viinit (1)

Tiivistelmä määritelmästä / käyttöedellytykset (2)

Asianomaiset kolmannet maat

A OSA —   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut perinteiset merkinnät

BELGIA

Appellation d'origine contrôlée

ranska

SAN

(1, 4)

Perinteiset merkinnät, joita käytetään suojatun alkuperänimityksen sijasta.

 

Gecontroleerde oorsprongsbenaming

hollanti

SAN

(1, 4)

 

Landwijn

hollanti

SMM

(1)

Perinteiset merkinnät, joita käytetään suojatun maantieteellisen merkinnän sijasta.

 

Vin de pays

ranska

SMM

(1)

 


BULGARIA

Гарантирано наименование запроизход (ГНП)

(guaranteed designation of origin)

bulgaria

SAN

(1, 3, 4)

Perinteiset merkinnät, joita käytetään suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän sijasta.

14.4.2000

 

Гарантирано и контролиранонаименование за произход (ГКНП)

(guaranteed and controlled designation of origin)

bulgaria

SAN

(1, 3, 4)

 

Благородно сладко вино (БСВ) (noble sweet wine)

bulgaria

SAN

(3)

 

 

Pегионално вино

(Regional wine)

bulgaria

SMM

(1, 3, 4)

 

 


TŠEKKI

Jakostní šumivé víno stanovené oblasti

tšekki

SAN

(4)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu asianomaisella alueella sijaitsevalta tietyltä viinitilalta korjatuista rypäleistä; laatukuohuviinin tuotannossa tietyllä alueella käytetty viini on tuotettu viininviljelyalueella; rajatulla alueella hehtaarituotos ei ole ylittynyt; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukaista.

 

Jakostní víno

tšekki

SAN

(1)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu asianomaisella alueella sijaitsevalta tietyltä viinitilalta korjatuista rypäleistä; hehtaarituotosta ei ole ylitetty; viininvalmistuksessa käytettyjen rypäleiden sokeripitoisuus on vähintään 15 NM-astetta; rypäleiden korjaus ja viinintuotanto pullotusta lukuun ottamatta tapahtuu asianomaisella viinialueella; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukaista.

 

Jakostní víno odrůdové

tšekki

SAN

(1)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu rypäleistä, hedelmälihasta, rypäleen puristemehusta, tietyltä viinitilalta korjatuista rypäleistä valmistetusta viinistä tai sekoittamalla enintään kolmesta lajikkeesta valmistettua laatuviiniä.

 

Jakostní víno známkové

tšekki

SAN

(1)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu rypäleistä, hedelmälihasta, rypäleen puristemehusta, mahdollisesti tietyltä viinitilalta korjatuista rypäleistä tuotetusta viinistä.

 

Jakostní víno s přívlastkem, johon lisätään ilmaisu:

Kabinetní víno

Pozdní sběr

Výběr z hroznů

Výběr z bobulí

Výběr z cibéb

Ledové víno

Slámové víno

tšekki

SAN

(1)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu rypäleistä, hedelmälihasta, rypäleen puristemehusta, mahdollisesti tietyltä asianomaisella alueella tai osa-alueella sijaitsevalta viinitilalta korjatuista rypäleistä valmistetusta viinistä; hehtaarituotosta ei ole ylitetty; viini on valmistettu rypäleistä, joiden alkuperän, sokeripitoisuuden ja painon sekä tarvittaessa lajikkeen tai lajikesekoituksen sekä Botrytis cinerea P. -jalohometartunnan on tarkastanut valvontaviranomainen ja kyseiset ominaisuudet ovat tietyillä arvomerkinnöillä varustettuja laatuviinejä koskevien vaatimusten mukaisia, tai sekoittamalla tietyillä arvomerkinnöillä varustettuja laatuviinejä; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukaista; valvontaviranomainen on luokitellut viinin laatuviiniksi, jolla on jokin seuraavista arvomerkinnöistä:

”Kabinetní víno” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 19 NM-astetta,

”Pozdní sběr” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 21 NM-astetta,

”Výběr z hroznů” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 24 NM-astetta,

”Výběr z bobulí” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista valikoiduista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 27 NM-astetta,

”Výběr z cibéb” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista valikoiduista jalohometartunnan saaneista rypäleistä tai ylikypsistä rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 32 NM-astetta,

”Ledové víno” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, jotka on korjattu vähintään –7 celsiusasteessa ja jotka ovat olleet korjauksen ja jalostuksen aikana jäisiä; rypäleen puristemehun sokeripitoisuus on vähintään 27 NM-astetta,

”Slámové víno” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joita on varastoitu ennen jalostusta olkien tai ruokojen päällä tarvittaessa riippuen tilassa, jossa on ilmanvaihto, vähintään kolmen kuukauden ajan; rypäleen puristemehun sokeripitoisuus on vähintään 27 NM-astetta.

 

Pozdní sběr

tšekki

SAN

(1)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu tietyltä asianomaisella alueella sijaitsevalta viinitilalta korjatuista rypäleistä; hehtaarituotosta ei ole ylitetty; viininvalmistuksessa käytettyjen rypäleiden sokeripitoisuus on vähintään 21 NM-astetta; rypäleiden korjaus ja viinintuotanto pullotusta lukuun ottamatta tapahtuu asianomaisella viinialueella; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukaista.

 

Víno s přívlastkem, johon lisätään ilmaisu:

Kabinetní víno

Pozdní sběr

Výběr z hroznů

Výběr z bobulí

Výběr z cibéb

Ledové víno

Slámové víno

tšekki

SAN

(1)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu rypäleistä, hedelmälihasta, rypäleen puristemehusta, mahdollisesti tietyltä asianomaisella alueella tai osa-alueella sijaitsevalta viinitilalta korjatuista rypäleistä valmistetusta viinistä; hehtaarituotosta ei ole ylitetty; viini on valmistettu rypäleistä, joiden alkuperän, sokeripitoisuuden ja painon sekä tarvittaessa lajikkeen tai lajikesekoituksen sekä Botrytis cinerea P. -jalohometartunnan on tarkastanut valvontaviranomainen ja kyseiset ominaisuudet ovat tietyillä arvomerkinnöillä varustettuja laatuviinejä koskevien vaatimusten mukaisia, tai sekoittamalla tietyillä arvomerkinnöillä varustettuja laatuviinejä; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukaista; valvontaviranomainen on luokitellut viinin laatuviiniksi, jolla on jokin seuraavista arvomerkinnöistä:

”Kabinetní víno” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 19 NM-astetta,

”Pozdní sběr” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 21 NM-astetta,

”Výběr z hroznů” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 24 NM-astetta,

”Výběr z bobulí” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista valikoiduista rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 27 NM-astetta,

”Výběr z cibéb” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista valikoiduista jalohometartunnan saaneista rypäleistä tai ylikypsistä rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 32 NM-astetta,

”Ledové víno” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, jotka on korjattu vähintään –7 celsiusasteessa ja jotka ovat olleet korjauksen ja jalostuksen aikana jäisiä; rypäleen puristemehun sokeripitoisuus on vähintään 27 NM-astetta,

”Slámové víno” voidaan valmistaa ainoastaan sellaisista rypäleistä, joita on varastoitu ennen jalostusta olkien tai ruokojen päällä tarvittaessa riippuen tilassa, jossa on ilmanvaihto, vähintään kolmen kuukauden ajan; rypäleen puristemehun sokeripitoisuus on vähintään 27 NM-astetta.

 

Jakostní likérové víno

tšekki

SAN

(3)

Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen luokittelema viini, joka on tuotettu asianomaiselta tietyllä alueella sijaitsevalta viinitilalta korjatuista rypäleistä; hehtaarituotosta ei ole ylitetty; tuotanto tapahtuu viinialueella, jolla rypäleet on korjattu; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukaista.

 

Zemské víno

tšekki

SMM

(1)

Viini, joka on tuotettu Tšekissä korjatuista rypäleistä, jotka soveltuvat asianomaisella alueella laatuviinin tuotantoon, tai rypäleistä, jotka sisältyvät täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettuun luetteloon; viini voidaan merkitä vain täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistetulla maantieteellisellä merkinnällä; maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinin tuotannossa saa käyttää ainoastaan viiniyttämisessä käytettyjä rypäleitä, joiden sokeripitoisuus on vähintään 14 NM-astetta ja jotka on korjattu maantieteellisessä yksikössä, jolla on tämän kohdan mukainen maantieteellinen merkintä; viini on täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistettujen laatuvaatimusten mukainen; muun kuin täytäntöönpanolainsäädännössä vahvistetun maantieteellisen yksikön nimen käyttö on kielletty.

 

Víno origininální certifikace (VOC tai V.O.C.)

tšekki

SAN

(1)

Viini on tuotettava viininviljelyalueella tai sitä pienemmällä alueella; tuottajan on oltava sellaisen yhdistyksen jäsen, joka voi myöntää viinille alkuperätodistuksen säädöksen mukaisesti; viini on vähintään tässä säädöksessä vahvistettujen laatuviinin laatuvaatimusten ja viinin alkuperätodistuksen myöntämistä koskevassa päätöksessä esitettyjen edellytysten mukaista; viinin on oltava myös tässä säädöksessä erityistyyppisille viineille vahvistettujen vaatimusten mukaista.

 


TANSKA

Regional vin

tanska

SMM

(1, 3, 4)

Viini tai kuohuviini, joka on valmistettu Tanskassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja sääntöjä noudattaen. Regional wine -viinille on pitänyt tehdä aistinvarainen ja analyyttinen arviointi. Sen luonne ja ominaisuudet johtuvat tuotantoalueesta ja käytetyistä rypäleistä sekä tuottajan ja viininvalmistajan taidosta.

 


SAKSA

Prädikatswein (Qualitätswein mit Prädikat (1)), johon lisätään ilmaisu:

Kabinett

Spätlese

Auslese

Beerenauslese

Trockenbeerenauslese

Eiswein

saksa

SAN

(1)

Yleisluokka arvomerkinnöillä (Prädikat) varustetuille viineille, joiden rypälemehulla on tietty vähimmäispaino, joita ei ole väkevöity (sokerilla tai tiivistetyllä rypäleen puristemehulla) ja joihin voidaan lisätä jokin seuraavista ilmaisuista:

(Kabinett): Arvomerkinnöillä varustettujen viinien (Prädikatsweine) ensimmäinen laatuluokka; Kabinett-viinit ovat kevyitä ja hienoja, ja niiden valmistuksessa käytettävän rypäleen puristemehun tiheys on rypälelajikkeesta ja alueesta riippuen 67–85 Öchsle-astetta.

(Spätlese): Arvomerkinnällä varustettu viini, jonka valmistuksessa käytettävän rypäleen puristemehun tiheys on rypälelajikkeesta ja alueesta riippuen 76–95 Öchsle-astetta; rypäleet on korjattava myöhään ja täysin kypsinä; Spätlese-viinien aromi on intensiivinen (ei välttämättä makea).

(Auslese): Valmistettu valikoiduista täysin kypsistä rypäleistä, jotka voivat olla rusinoituneita Botrytis cinerea -jalohomeen takia; viini, jonka valmistuksessa käytettävän rypäleen puristemehun tiheys on rypälelajikkeesta ja alueesta riippuen 85–100 Öchsle-astetta.

(Beerenauslese): Valmistettu valikoiduista täysin kypsistä rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on korkea Botrytis cinerea -jalohomeen ansiosta ja jotka yleensä korjataan normaalin sadonkorjuun jälkeen. Rypäleen puristemehun tiheys on rypälelajikkeesta ja alueesta riippuen 110–125 Öchsle-astetta; erittäin makea ja hyvin säilyvä viini.

(Trockenbeerenauslese): Arvomerkinnöillä varustettujen laatuviinien (Prädikatswein) korkein luokka, rypäleen puristemehun tiheys yli 150 Öchsle-astetta. Tämän luokan viinit valmistetaan tarkoin valikoiduista ylikypsistä rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on noussut Botrytis cinerea -jalohomeen ansiosta. Rypäleet ovat kurttuisia rusinoiden tapaan. Niistä saatavat viinit ovat erinomaisen makeita ja vähäalkoholisia.

(Eiswein): Eiswein-viini valmistetaan vähintään –7 celsiusasteen pakkasessa korjatuista rypäleistä, jotka puristetaan jäisinä; ainutlaatuinen ensiluokkainen viini, erittäin makea ja hapan.

 

Qualitätswein, johon voidaan lisätä ilmaisu b.A. (Qualitätswein bestimmter Anbaugebiete)

saksa

SAN

(1)

Määritellyiltä alueilta tuleva laatuviini, jolle on tehty analyyttinen ja aistinvarainen tutkimus ja jonka rypäleet ovat olleet kypsyysvaatimusten mukaisia (rypäleen puristemehun paino/Öchsle-asteet).

 

Qualitätslikörwein, johon voidaan lisätä ilmaisu b.A. (Qualitätslikörwein bestimmter Anbaugebiete) (2)

saksa

SAN

(3)

Määritellyiltä alueilta tuleva väkevä laatuviini, jolle on tehty analyyttinen ja aistinvarainen tutkimus ja jonka rypäleet ovat olleet kypsyysvaatimusten mukaisia (rypäleen puristemehun paino/Öchsle-asteet).

 

Qualitätsperlwein, johon voidaan lisätä ilmaisu b.A. (Qualitätsperlwein bestimmter Anbaugebiete) (2)

saksa

SAN

(8)

Määritellyiltä alueilta tuleva helmeilevä laatuviini, jolle on tehty analyyttinen ja aistinvarainen tutkimus ja jonka rypäleet ovat olleet kypsyysvaatimusten mukaisia (rypäleen puristemehun paino/Öchsle-asteet).

 

Sekt b.A. (Sekt bestimmter Anbaugebiete) (2)

saksa

SAN

(4)

Määritellyiltä alueilta tuleva laatukuohuviini

 

Landwein

saksa

SMM

(1)

Ensiluokkainen viini, koska rypäleen puristemehun paino suurehko

 

Winzersekt (2)

saksa

SAN

(1)

Tämä laatukuohuviini tuotetaan määritellyillä viininviljelyvyöhykkeillä rypäleistä, jotka on korjattu samalla viinitilalla, jossa valmistaja viiniyttää rypäleitä, jotka on tarkoitettu määritetyllä viininviljelyvyöhykkeellä tuotetun laatukuohuviinin tuotantoon; tämä koskee myös tuottajaryhmittymiä.

 


KREIKKA

Ονομασία Προέλευσης Ανωτέρας Ποιότητας (ΟΠΑΠ)

(appellation d’origine de qualité supérieure)

kreikka

SAN

(1, 3, 4, 15, 16)

Tietyn alueen tai paikan nimi, joka on hyväksytty hallinnollisesti kuvaamaan viinejä, jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

ne valmistetaan Vitis vinifera -lajiin kuuluvien ensiluokkaisten viininköynnöslajikkeiden rypäleistä, jotka tulevat yksinomaan asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta, jossa viinien tuotanto myös tapahtuu,

ne valmistetaan rypäleistä, jotka saadaan viinitarhoista, joiden hehtaarituotto on alhainen,

niiden laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen.

[L.D. 243/1969 ja L.D. 427/76 viinintuotannon parantamisesta ja suojaamisesta]

 

Ονομασία Προέλευσης Ελεγχόμενη (ΟΠΕ)

(appellation d'origine contrôlée)

kreikka

SAN

(3, 15)

Tähän luokkaan kuuluvien viinien on täytettävä ”appellation d’origine de qualité supérieure” -luokan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

ne on valmistettu rypäleistä, jotka on saatu ensiluokkaisista viinitarhoista, joilla hehtaarituotos on alhainen ja maaperä laatuviinien tuotantoon soveltuva,

niiden on oltava eräiden viiniköynnösten leikkaamista ja rypäleen puristemehun vähimmäissokeripitoisuutta koskevien tiettyjen vaatimusten mukaisia.

[L.D. 243/1969 ja L.D. 427/76 viinintuotannon parantamisesta ja suojaamisesta]

 

Οίνος γλυκός φυσικός

(vin doux naturel)

kreikka

SAN

(3)

Tähän luokkaan kuuluvien viinien on täytettävä ”appellation d'origine contrôlée” tai ”appellation d’origine de qualité supérieure” -luokan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

ne saadaan rypäleen puristemehusta, jonka alkuperäinen luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia,

niiden todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 15 ja enintään 22 tilavuusprosenttia,

niiden kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 17,5 tilavuusprosenttia.

[L.D. 212/1982 alkuperänimityksellä ”Samos” varustettujen viinien rekisteröinnistä]

 

Οίνος φυσικώς γλυκύς

(vin naturellement doux)

kreikka

SAN

(3, 15, 16)

Tähän luokkaan kuuluvien viinien on täytettävä ”appellation d'origine contrôlée” tai ”appellation d’origine de qualité supérieure” -luokan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

ne valmistetaan rypäleistä, jotka on jätetty aurinkoon tai varjoon,

ne valmistetaan ilman väkevöimistä,

niiden luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 17 tilavuusprosenttia (tai 300 grammaa sokeria litrassa).

[L.D. 212/1982 alkuperänimityksellä ”Samos” varustettujen viinien rekisteröinnistä]

 

ονομασία κατά παράδοση

(appellation traditionnelle)

kreikka

SMM

(1)

Yksinomaan Kreikan maantieteellisellä alueella tuotetut viinit, jotka lisäksi

perinteisellä merkinnällä ”Retsina” varustettujen viinien osalta tuotetaan rypäleen puristemehusta, johon on lisätty Aleppo-mäntypihkaa, ja

perinteisellä merkinnällä ”Verntea” varustettujen viinien osalta tuotetaan Zakynthosin saaren viinitarhojen rypäleistä; tällaisten viinien on oltava myös eräiden rypälelajikkeita, viinitarhojen hehtaarituotosta ja rypäleen puristemehun sokeripitoisuutta koskevien edellytysten mukaisia.

[P.D. 514/1979 retsinan tuotannosta, valvonnasta ja suojaamisesta ja M.D. 397779/92 merkinnän ”Verntea Traditional Designation of Zakynthos” käyttöedellytyksistä]

 

τοπικός οίνος

(vin de pays)

kreikka

SMM

(1, 3, 4, 11, 15, 16)

Merkintä, joka viittaa tietyn alueen tai paikan nimeen, joka on hyväksytty hallinnollisesti kuvaamaan viinejä, jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

viineillä on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka johtuvat niiden alkuperästä,

vähintään 85 prosenttia niiden tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta ja viinien tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella,

ne on saatu rypälelajikkeista, jotka on luokiteltu määritetyllä alueella,

ne on valmistettu sellaisilta viinitarhoilta saatavista rypäleistä, joiden maaperä soveltuu viininviljelykseen, ja joiden hehtaarituotos on alhainen,

niille jokaiselle on määritelty luonnollinen ja todellinen alkoholipitoisuus.

[C.M.D. 392169/1999 yleisistä säännöistä, jotka koskeva ilmaisun ”Regional Wine” käyttöä pöytäviinin kuvauksessa, sellaisena kuin se on muutettuna säädöksellä C.M.D. 321813/2007].

 


ESPANJA

Denominación de origen (DO)

espanja

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

Seudun, alueen, paikkakunnan tai rajatun paikan nimi, joka on hyväksytty hallinnollisesti kuvaamaan viinejä, jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

ne on valmistettu seudulla, alueella, paikkakunnalla tai rajatussa paikassa niiltä/niistä peräisin olevista rypäleistä,

niitä arvostetaan suuresti kaupankäynnissä niiden alkuperän vuoksi, ja

niiden laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen.

(Laki 24/2003 viiniköynnöksistä ja viineistä; muut lakisääteiset vaatimukset vahvistetaan mainitussa lainsäädännössä ja muissa säädöksissä)

Chile

Denominación de origen calificada (DOCa)

espanja

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

Viinin on täytettävä ”denominación de origen” ja ”denominacion de origen calificada” -luokan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

se on saanut hyväksynnän ilmaisuun ”denominación de origen” vähintään 10 vuotta sitten,

kaupan pidettyjen suojattujen tuotteiden pullotus on tapahtunut yksinomaan rajatulla maantieteellisellä alueella sijaitsevissa rekisteröidyissä viininvalmistamoissa, ja

alue, joka katsotaan soveltuvaksi kyseisellä ilmaisulla kuvattujen viinien tuotantoon, on rajattu kartta-aineiston perusteella kuntien mukaisesti.

(Laki 24/2003 viiniköynnöksistä ja viineistä; muut lakisääteiset vaatimukset vahvistetaan mainitussa laissa ja muissa säädöksissä)

 

Vino de calidad con indicación geográfica

espanja

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

Viini, joka on valmistettu seudulla, alueella, paikkakunnalla tai rajatussa paikassa niiltä/niistä peräisin olevista rypäleistä ja jonka laatu, maine tai ominaisuudet johtuvat maantieteellisistä ja/tai inhimillisistä tekijöistä rypäleiden tuotannon tai viinin valmistuksen tai vanhentamisen osalta. Viineissä on ilmaisu ”vino de calidad de”, jota seuraa sen seudun, alueen, paikkakunnan tai rajatun paikan nimi, jossa ne on tuotettu ja valmistettu.

(Laki 24/2003 viiniköynnöksistä ja viineistä; muut lakisääteiset vaatimukset vahvistetaan mainitussa laissa ja muissa säädöksissä)

 

Vino de pago

espanja

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

Kuvaa paikkaa tai maaseutualuetta, joka eroaa ympäröivistä seuduista maaperän ominaisuuksiltaan ja mikroilmastoltaan ja jonka nimi perinteisesti ja tunnetusti liittyy viininviljelyyn viinitarhoissa, joista saadaan erityisominaisuuksellisia viinejä; ulkorajat vahvistetaan toimivaltaisten viranomaisten säännöissä kunkin alueen ominaispiirteiden mukaisesti. ”Pago” ei voi olla saman suuruinen tai suurempi kuin sen kunnan (tai kuntien) alue, jossa se sijaitsee. Tunnetun yhteyden viininviljelyyn katsotaan esiintyvän, jos ilmaisua ”pago” on käytetty tavanomaisesti kaupankäynnissä vähintään viiden vuoden ajan tarkoittamaan viinejä, jotka on saatu sieltä. Kaikkien ”vino de pago” -viinin valmistukseen tarkoitettujen rypäleiden on oltava peräisin kyseisessä pagossa sijaitsevista viinitarhoista, ja viini on valmistettava, varastoitava ja tapauksen mukaan vanhennettava erillään muista viineistä.

(Laki 24/2003 viiniköynnöksistä ja viineistä; muut vaatimukset vahvistetaan mainitussa laissa ja muissa säädöksissä)

 

Vino de pago calificado

espanja

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

Jos pago sijaitsee kokonaisuudessaan ilmaisun ”denominación de origen calificada” kattamalla alueella, se voidaan merkitä ilmaisulla ”vino de pago calificado”, ja tuotettua viiniä on aina kuvattava ilmaisulla ”de pago calificado”, jos se on ”denominación de origen calificada” -viineille vahvistettujen vaatimusten mukainen ja rekisteröity.

(Laki 24/2003 viiniköynnöksistä ja viineistä; muut lakisääteiset vaatimukset vahvistetaan mainitussa laissa ja muissa säädöksissä)

 

Vino de la tierra

espanja

SMM

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

Käyttöedellytykset perinteiselle ilmaisulle ”vino de la tierra”, johon liittyy maantieteellinen merkintä:

1. 1 pykälässä tarkoitettujen tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskevan asetuksen mukaan on otettava huomioon ainakin seuraavat seikat:

a)

viiniluokka tai -luokat, johon/joihin merkintää sovelletaan,

b)

käytettävän maantieteellisen merkinnän nimi,

c)

maantieteellisen alueen tarkat rajat,

d)

käytettävät rypälelajikkeet,

e)

merkintään oikeutettujen eri viinityyppien tilavuusprosentteina ilmaistu luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus,

f)

aistinvaraisten ominaisuuksien arviointi tai osoitus,

g)

viineihin sovellettava valvontajärjestelmä, josta huolehtii julkinen tai yksityinen elin.

2. Eri tuotantoalueilta korjattuja rypäleitä sekoittamalla valmistetun viinin kuvauksessa voidaan käyttää maantieteellistä merkintää, jos vähintään 85 prosenttia viinistä tulee tuotantoalueelta, jonka nimeä se käyttää.

(Laki 24/2003 viiniköynnöksistä ja viinistä; säädös 1126/2003)

 

Vino dulce natural

espanja

SAN

(3)

(Asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä III olevan B kohdan 6 alakohta)

 

Vino Generoso

espanja

SAN

(3)

(Asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä III olevan B kohdan 8 alakohta)

Chile

Vino Generoso de licor

espanja

SAN

(3)

(Asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä III olevan B kohdan 10 alakohta)

 


RANSKA

Appellation d'origine contrôlée

ranska

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15, 16)

Paikkakunnan nimi, jota käytetään kuvaamaan kyseiseltä paikkakunnalta peräisin olevaa tuotetta, jonka laatu tai ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen ja jolla on vakiintunut yleinen tunnettavuus ja jonka tuotantoon sovelletaan hyväksyntämenettelyjä, muun muassa sidosryhmien hyväksyntää sekä tuotantoedellytysten ja tuotteiden valvontaa.

Algeria

Sveitsi

Tunisia

Appellation 606/2009 contrôlée

ranska

 

Appellation d'origine vin délimité de qualité supérieure

ranska

 

Vin doux naturel

ranska

SAN

(3)

Väkevöity viini, jonka alkoholikäyminen on keskeytetty lisäämällä neutraalia viininvalmistuksesta peräisin olevaa alkoholia. Tämän prosessin tarkoituksena on nostaa viinin alkoholipitoisuutta säilyttäen samalla valtaosa rypäleen luonnollisista sokereista.

Väkevöiminen tehdään tällaisen viinin tyypin (valkoinen, punainen tai rosee) mukaan tietyssä alkoholikäymisen vaiheessa maseroinnilla tai ilman.

 

Vin de pays

ranska

SMM

(1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15, 16)

Maantietellisellä merkinnällä varustetut viinit, joihin merkitään maantieteellinen alkuperä (alue). Vin de pays -viinin on oltava peräisin yksinomaan siltä tuotantoalueelta, jonka nimi siihen on merkitty. Se on säädöksellä vahvistettujen tiukkojen tuotantoedellytysten mukainen, kuten enimmäistuotos, alkoholin vähimmäispitoisuus, rypälelajikkeet ja tarkat analyyttiset säännöt.

 


ITALIA

Denominazione di origine controllata (D.O.C.)

italia

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 11, 15, 16)

Alkuperänimitys tarkoittaa viininviljelyvyöhykkeen, jolle on ominaista erityinen tuotanto, maantieteellistä nimeä, jota käytetään kuvaamaan tunnettua laatutuotetta, jonka ominaisuudet johtuvat maantieteellisestä ympäristöstä ja inhimillisistä tekijöistä. Laissa säädetään italialaisten nimitysten osalta perinteisestä merkinnästä ”D.O.C” asianomaisen korkealaatuisen ja perinteisen alkuperänimityksen käsitteen täsmentämiseksi.

[Laki nro 164, 10.2.1992]

 

Kontrollierte Ursprungsbezeichnung

saksa

 

Denominazione di origine controllata e garanttia (D.O.C.G.)

italia

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 11, 15, 16)

Samanlainen kuin D.O.C-määritelmä, mutta merkintä sisältää myös ilmaisun ”garantia” eli on tarkoitettu erityislaatuisille viineille, joilla on ollut D.O.C-hyväksyntä vähintään viisi vuotta. Niitä pidetään kaupan enintään viiden litran vetoisissa astioissa, joissa on valtion tunnusmerkintä takeiden antamiseksi kuluttajille.

[Laki nro 164, 10.2.1992]

 

Kontrollierte und garantierte Ursprungsbezeichnung

saksa

 

Vino dolce naturale

italia

SAN

(1, 3, 11, 15)

Perinteinen ilmaisu, jota käytetään kuvaamaan ja luonnehtimaan eräitä kuivuneista rypäleistä valmistettuja viinejä, joiden tietyntasoinen jäännössokeripitoisuus johtuu rypäleistä eikä väkevöinnistä.

Käyttö sallitaan eri viinejä koskevissa säädöksissä.

 

Indicazione geografica tipica (IGT)

italia

SMM

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 11, 15, 16)

Yksinomaisesti italialainen merkintä, josta säädetään 10.2.1992 annetussa laissa nro 164 ja jota käytetään italialaisissa viineissä, joilla on maantieteellinen merkintä ja joiden erityisluonne ja laatu johtuvat rypäleiden maantieteellisestä tuotantoalueesta.

 

Landwein

saksa

 

Vin de pays

ranska

 


KYPROS

Οίνος Ελεγχόμενης Ονομασίας

Προέλευσης (ΟΕΟΠ)

(Controlled Designation of Origin)

kreikka

SAN

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

SAN-viinit

Κ.Δ.Π.403/2005 Αρ.4025/19.8.2005/Ε.Ε. Παρ. ΙΙΙ (Ι)

Κ.Δ.Π.212/2005 Αρ.3896/26.04.2005/Ε.Ε. Παρ. ΙΙΙ (Ι)

Κ.Δ.Π.706/2004 Αρ.3895/27.08.2004/Ε.Ε. Παρ. ΙΙΙ (Ι)

 

Τοπικός Οίνος

(Regional Wine)

kreikka

SMM

(1, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 11, 15, 16)

SMM-viinit

Κ.Δ.Π. 704/2004 Αρ.3895/27.8.2004/Ε.Ε. Παρ. ΙΙΙ(Ι)

 


LUXEMBOURG

Crémant de Luxembourg

ranska

SAN

(4)

[Valtioneuvoston säädös, 4.1.1991] Keskeiset tuotantovaatimukset ovat seuraavat:

rypäleet on korjattava käsin ja valikoitava Crémantin tuotantoa varten,

perusviinien cuvéen on oltava laatuviineihin sovellettavien laatuvaatimusten mukainen,

valkoiset ja vaaleanpunaiset (rosee) kuohuviinit on valmistettava rypäleen puristemehusta, jota saadaan kokonaisia rypäleitä puristamalla enintään 100 litraa 150:tä rypälekiloa kohden,

se käytetään pulloissa perinteisellä menetelmällä,

rikkidioksidipitoisuus on enintään 150 mg/l,

hiilidioksidin vähimmäispaine on 4 baaria 20 celsiusasteessa,

sokeripitoisuus on pienempi kuin 50 g/l.

 

Marque nationale, johon lisätään ilmaisu:

appellation contrôlée

appellation d'origine contrôlée

ranska

SAN

(1, 4)

(W):

”Marque nationale” eli kansallinen hyväksymismerkintä vahvistettiin 12.3.1935 annetulla valtioneuvoston säädöksellä ”Moselle luxembourgeoise” -nimityksellä varustetuille viineille. Merkintä ”Marque nationale – appellation contrôlée”, joka tehdään pullon takakylkeen kiinnitettyyn neliskulmaiseen etikettiin, varmentaa viinin laadun ja sen, että tuotanto on valtion valvomaa. Merkinnän myöntää Marque nationale -virasto. Merkintää voivat hakea ainoastaan Luxemburgin alkuperää olevat viinit, joita ei ole sekoitettu ulkomaalaisten viinien kanssa ja jotka ovat kansallisten ja eurooppalaisten vaatimusten mukaisia. Tällaisella etiketillä varustetut viinit on pidettävä kaupan pulloissa, ja rypäleet on korjattava ja viiniytettävä kansallisella tuotantoalueella. Viineille tehdään järjestelmällisesti analyyttisia ja aistinvaraisia tutkimuksia.

(SW):

”Marque nationale” vahvistettiin 18.3.1988 annetulla valtioneuvoston säädöksellä luxemburgilaisille kuohuviineille, ja se takaa, että

kuohuviini on saatu yksinomaan Luxemburgin Mosellen laatuviinien valmistamiseen soveltuvista viineistä,

viini on kansallisissa ja Euroopan yhteisön säännöksissä säädettyjen laatuvaatimusten mukaista,

se on valtion valvonnassa.

 


UNKARI

Minőségi bor

unkari

SAN

(1)

Tarkoittaa ”laatuviiniä”, käytetään kuvaamaan SAN-viinejä.

 

Védett eredetű bor

unkari

SAN

(1)

Käytetään kuvaamaan viiniä, jolla on suojattu alkuperä.