21.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/1

21.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/3

(1)

Associazione Bancaria Italiana, jäljempänä ’ABI’, ilmoitti 30 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiolle eduista, joita se väitti myönnetyn Poste Italiane SpA:n, jäljempänä ’PI’, pankkitoiminnalle, jota hoitaa kokonaan PI:n määräysvallassa oleva liiketoimintayksikkö Bancoposta.

(2)

Kantelun mukaan PI maksaisi ylikorvausta kustannuksista, joita aiheutuu postisäästörahoitustuotteiden jakelusta Cassa Depositi e Prestiti SpA:n, jäljempänä ’CDP’, nimissä ja lukuun. Lisäksi etua väitetään syntyvän näiden tuotteiden jakelusta yksityisoikeudella, kun asiakkaat siirtyvät pois vastaavista pankkien tarjoamista rahoitustuotteista.

(3)

Komissio esitti 7 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä joitakin kysymyksiä, jotka koskivat erityisesti postisäästämistä. Italia pyysi ensin lisää vastausaikaa ja esitti sitten vastauksensa 21 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellään. Komissio pyysi tämän jälkeen lisätietoja 29 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, johon Italia vastasi 31 päivänä heinäkuuta 2006 ja 9 päivänä elokuuta 2006 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Italian viranomaiset ja PI:n edustajat järjestivät kokouksen 30 päivänä maaliskuuta 2006.

(5)

Komissio pyysi ABI:ltä selvityksiä 20 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, johon ABI vastasi 8 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio ilmoitti Italialle 22 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa toimenpiteen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta.

(8)

Italian viranomaiset esittivät huomautuksensa 2 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(9)

ABI vastasi 13 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Komissio välitti ABI:n huomautukset 20 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisille ja antoi näin niille mahdollisuuden esittää vastineensa. Italian viranomaisten huomautukset toimitettiin 18 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(10)

ABI ja komission yksiköt pitivät kokouksen 20 päivänä maaliskuuta 2007.

(11)

Komissio pyysi 23 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä ABI:ltä joitakin selvennyksiä, jotka ABI toimitti 18 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Komissio välitti ABI:n huomautukset Italian viranomaisille 23 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, johon ne vastasivat 22 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(12)

Komissio pyysi 25 päivänä tammikuuta 2008 Italialta lisätietoja. Italia vastasi pyyntöön 11 päivänä maaliskuuta 2008, 13 päivänä toukokuuta 2008 ja 17 päivänä kesäkuuta 2008.

(13)

Tammikuussa 2007 komissio käynnisti tarjouskilpailun (2007/S 29–034352) selvityksen tekemiseksi postitalletustodistusten jakelusta maksettavista korvauksista. Koska erään tarjouskilpailuun osallistujan kohdalla saattoi syntyä eturistiriita, komissio pyysi 29 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta ja ABI:ltä asiasta lausuntoa. Italia vastasi 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(14)

Tarjousten voimassaolon päätyttyä komissio käynnisti 9 päivänä marraskuuta 2007 uuden hankintamenettelyn (COMP/2007/D3/23), ja 20 päivänä joulukuuta 2007 se teki selvityksen tekemisestä sopimuksen riippumattoman asiantuntijan kanssa, jäljempänä ’asiantuntija’. Asiantuntija luovutti lopullisen lausuntonsa komissiolle 21 päivänä kesäkuuta 2008.

(15)

CDP muuttui valtion hallintoelimestä osakeyhtiöksi vuoden 2003 lopulla. CDP säilyi valtion määräysvallassa siitä huolimatta, että 30 prosenttia sen osakepääomasta siirrettiin 65 pankkisäätiölle (3).

(16)

CDP:n toiminta-ajatuksena on edistää julkisia investointeja, paikallisten julkisten palvelujen tarjoamiseen kohdistuvia infrastruktuurihankkeita ja kansallista etua palvelevia suurhankkeita.

(17)

Vuodesta 2003 CDP:n toiminta on ollut jaettuna kahteen erilliseen liiketoimintalohkoon:

(18)

PI tarjoaa postin yleispalveluja Italiassa, ja se täyttää velvollisuuden tarjota kansallisessa lainsäädännössä (4) ja postin yleispalveluja koskevissa säännöksissä tarkoitettuja postin yleispalveluja (5). Rahoituspalvelut eivät tällä hetkellä sisälly PI:lle annettuun yleistä taloudellista etua koskevaan palvelutehtävään.

(19)

Postin yleispalvelujen turvaamisen lisäksi PI myy integroituja viestintä-, logistiikka- ja rahoitustuotteita ja -palveluja kaikkialla Italiassa. Tärkeimmät tiedot on esitetty seuraavassa taulukossa (6):

Taulukko 1

Tietoa PI:n tärkeimmistä liiketoiminnoista

(20)

PI:n vuoden 2006 tilinpäätöksen mukaan postipalvelujen osuus konsernin kokonaistuloista oli 33,5 prosenttia, rahoituspalvelujen osuus 27,5 prosenttia ja vakuutuspalvelujen osuus 37,6 prosenttia. Rahoituspalvelujen osuus PI-konsernin operatiivisesta tuloksesta oli 82,0 prosenttia ja vakuutuspalvelujen osuus 18,7 prosenttia. Postipalvelujen liiketappio oli 4 miljoonaa euroa.

(21)

Joulukuuhun 2003 saakka PI:n ainoa omistaja oli Italian valtio. Joulukuussa 2003 Italian valtio siirsi 35 prosenttia PI:n osakepääomasta CDP:lle. Myös Poste Italiane SpA on valtion valvonnassa oleva yksityinen oikeussubjekti.

(22)

Äskettäisen tutkimuksen (7) mukaan Italian postimarkkinat olivat melko avoimet ennen ensimmäisen postidirektiivin (8) voimaantuloa. Jo ennen tätä PI:stä erilliset toimijat saattoivat jakaa mainospostia ja hybridipostia. Lisäksi PI:hin alihankkijasuhteessa olleet paikalliset postin toimijat osallistuivat lähetysten jakeluun. Postipalveluja koskevan direktiivin 97/67/EY voimaantulon jälkeen hybridipostin toimitustavat sisällytettiin yleispalvelujen tarjoajalle varattuihin palveluihin, minkä seurauksena alihankintasuhteet katkesivat. Saapuvan ja lähtevän ulkomaanpostin palvelut kuuluvat kokonaisuudessaan PI:lle varattuihin palveluihin. Toinen postidirektiivi (9) sisällytettiin Italian lainsäädäntöön 1 päivänä tammikuuta 2003. Kyseisessä direktiivissä säädetään postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisestä toteuttamisesta 1 päivään tammikuuta 2009 mennessä, minkä yhteydessä yleispalvelujen tarjoajalle varattavissa olevien palvelujen painoraja pienennetään 100 grammaan kirjelähetysten osalta ja hintaraja 1. luokan postilähetyksen normaaliin hintaan kolminkertaisena. PI:lle 1 päivästä tammikuuta 2006 varatut palvelut käsittävät kirjelähetykset, joiden hinta on enintään 1. luokan postilähetyksen hinta kaksi ja puolikertaisena ja paino enintään 50 grammaa. Lisäksi varattuja palveluita ovat edelleen back office -toiminnot sekä massapostitukset. Postimarkkinat ovat tällä hetkellä melko avoimet de jure, sillä suoramainonnan jakelu on vapautettu. Markkinoilletuloa koskevaa lainsäädäntöä ei pidetä kovin tiukkana (10).

(23)

Komissio ehdotti 19 päivänä lokakuuta 2006 uutta postidirektiiviä yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräiseksi toteuttamiseksi. Direktiivi (11) tuli voimaan 27 päivänä helmikuuta 2008, ja siinä säädetään postipalvelujen laillisten monopolien purkamisesta 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä. Tietyt jäsenvaltiot voivat lykätä tätä määräaikaa 31 päivään joulukuuta 2012.

(24)

PI:n pankki- ja rahoituspalveluja, jotka kuuluvat Bancopostan toimintoihin, säännellään 14 päivänä maaliskuuta 2001 annetulla presidentin asetuksella nro 144. Tällaisia palveluja ovat yksityishenkilöiden kaikentyyppisten talletusten vastaanottaminen, maksupalvelut, valuutanvaihto, pankkien ja muiden rahoituspalvelujen välittäjien myöntämien rahoitustuotteiden markkinointi ja myynti, sekä tietyt sijoituspalvelut (arvopaperikauppa kolmansien lukuun ja arvopaperisijoitukset sekä arvopapereita koskevien osto- tai myyntimääräysten vastaanottaminen, lukuun ottamatta kuitenkaan arvopaperikauppaa omaan lukuun ja yksityishenkilöiden arvopaperisalkun hoitoa). Rahoitustoiminnan harjoittaminen on nimenomaisesti suljettu pois PI:n toimenkuvasta.

(25)

PI/Bancopostaa voidaan pitää talletuslaitoksena ja rahoituspalvelujen välittäjänä. Bancoposta ei ole pankki, mutta se käyttää PI:n lukuisia postitoimistoja omassa toiminnassaan ja tarjoaa niiden kautta pankkituotteita ja muita rahoitustuotteita.

(26)

PI:llä on 13 893 postitoimipistettä eli keskimäärin vähintään yksi toimipiste joka kunnassa, minkä ansiosta PI:llä on myös Italian suurin pankkiverkosto. Tätä on pidettävä pikemminkin etuna kuin taakkana: verkoston kustannukset katetaan keskeisiltä osin PI:n rahoituspalveluilla, minkä vuoksi ne eivät rasita yleispalvelun tarjoajaa (12).

(27)

Vuonna 2004 julkaistussa Fitch-luokituslaitoksen raportissa todetaan, että PI/Bancoposta pystyy tavoittamaan kaikki italialaiset ja etteivät kansalliset pankit pysty saavuttamaan samankaltaista asemaa lähitulevaisuudessa (13). Fitch toteaa lisäksi, että PI:n strategian painopisteeksi on otettu rahoituspalvelujen kehittäminen.

(28)

PI:llä on laaja rahoituspalveluvalikoima, joka on kilpailuasemassa pankkijärjestelmän tarjoamien palvelujen kanssa:

(29)

Tämän päätöksen kannalta merkityksellisin elementti ovat talletusten vastaanottamiseen tarkoitetut välineet, erityisesti postisäästäminen, jossa PI vastaanottaa talletuksia CDP:n nimissä ja tämän lukuun postitalletustodistuksia ja postisäästökirjoja vastaan.

(30)

PI on lisäksi viime vuosina laajentanut huomattavasti asiakkailleen tarjoamaansa maksutuotevalikoimaa ja tarjoaa nyt perinteisten postipalvelujen (postisiirrot ja postiosoitukset) ohella myös aiemmin tavanomaisesti pankkien valikoimiin kuuluneita välineitä (pankki- ja luottokortit, tilisiirrot, laskujen maksun suoraveloituspalvelut) (14).

(31)

PI tarjoaa myös seuraavia rahoitus- ja sijoituspalveluja:

(32)

Arvioinnin kohteena oleva toimenpide on korvaus, jonka CDP on maksanut PI:lle postitalletustodistusten jakelusta vuosina 2000–2006.

(33)

Valtiovarainministeriön 6 päivänä lokakuuta 2004 antaman, 30 päivänä syyskuuta 2003 annettuun decreto legge -säädökseen nro 269 liittyvän decreto-asetuksen (17), jäljempänä ’asetus’, 1 §:n 1 momentissa postisäästäminen määritellään talletusten vastaanottamiseksi, jota CDP Spa harjoittaa Poste Italiane Spa:n välityksellä ja jossa valtio takaa takaisinmaksun. Tarkoitukseen käytetään postitalletustodistuksia ja postisäästökirjoja.

(34)

Asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan postisäästäminen eli talletusten vastaanottaminen, jota CDP harjoittaa PI:n välityksellä, on yleistä taloudellista etua koskeva palvelu.

(35)

Postisäästökirjat ovat valtion takaamia talletusvälineitä, ja siksi niiden riskiprofiili on matala. Postisäästökirjat jaetaan rekisteröityihin säästökirjoihin ja haltijasäästökirjoihin. Tärkeimmät postisäästökirjatapahtumat ovat panot ja otot.

(36)

Komissio päätti 22 päivänä marraskuuta 2006, että CDP:n PI:lle postisäästökirjojen välityksestä maksama korvaus vuosina 2000–2005 ei ollut perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(37)

Postitalletustodistukset ovat valtion takaamia talletusvälineitä, ja siksi niiden riskiprofiili on matala. Ne eivät ole jälkimarkkinakelpoisia, sillä laissa on nimenomaisesti säädetty, että niitä ei voi siirtää. Ne on maksettava vaadittaessa korkoineen, joten ne muistuttavat amerikkalaistyyppisiä myyntioption sisältäviä talletuksia, joiden maksamista tallettaja voi vaatia ennalta määrättyyn hintaan milloin tahansa talletustodistuksen voimassaoloaikana. Korot maksetaan takaisinmaksun yhteydessä kertasuorituksena, ja niistä kannetaan 12,5 prosentin lähdevero.

(38)

Postitalletustodistukset ovat ns. one-coupon bondeja, joiden liikkeeseenlasku on jatkuvaa. Liikkeeseen laskettavien postitalletustodistusten kokonaismäärää ei siis ole määrätty ennalta. Postitalletustodistusten jakelusta, hallinnoinnista ja takaisinmaksusta ja niihin liittyvistä operaatioista ei peritä tallettajalta maksua. Vuodesta 2003 postitalletustodistukset ovat olleet muodoltaan painotuotteita tai arvo-osuuksia. Ennen vuotta 2003 ne olivat yksinomaan painotuotteita.

(39)

Postitalletustodistusten neljä päämuotoa ovat (18):

Taulukko 2

Postitalletustodistukset  (20) lajeittain, miljardia euroa

(40)

ABI:n mukaan italialaiset kotitaloudet ovat sijoittaneet varojaan postisäästötuotteisiin ja niiden tärkeimpiin kilpailijoihin seuraavia summia:

Taulukko 3

Italialaisten kotitalouksien postisäästötuotteisiin ja muihin vastaaviin tuotteisiin sijoittamat varat, miljoonaa euroa

(41)

PI saa postitalletustodistusten jakelusta vuotuisen korvauksen, joka on vuodesta 2000 perustunut seuraaviin sopimuksiin ja niiden muutoksiin:

(42)

Näiden sopimusten perusteella PI:n vuotuinen korvaus koostuu kolmesta osatekijästä: i) palkkio (upfront fee), joka perustuu vuoden aikana merkittyjen postitalletustodistusten bruttomäärään; ii) palkkio postitalletustodistusten hallinnoinnista; iii) muut, taulukoissa 4 ja 5 esitetyt osatekijät.

Taulukko 4

Sopimusten mukainen korvaus postitalletustodistuksista

Taulukko 5

PI:n vuotuinen korvaus vuosina 2000–2006, miljoonaa euroa

(43)

CDP:n tilinpäätöksestä käy ilmi, että PI:lle maksettu korvaus vaihtelee suuresti kertyneen talletusmäärän perusteella ja antaa CDP:lle mahdollisuuden poikkeukselliseen operatiiviseen joustavuuteen ja erittäin virtaviivaiseen kustannusrakenteeseen.

(44)

Komissio toteaa päätelleensä 22 päivänä marraskuuta 2006 tekemässään päätöksessä, että CDP:hen sovellettavat, postisäästötuotteiden jakelua (talletustodistukset ja säästökirjat) koskevat oikeussäännökset eivät de jure sisällä yksinoikeutta.

(45)

Komissio epäili, oliko korvaus, jonka CDP maksaa PI:lle postitalletustodistusten jakelusta, asianmukainen markkinakorvaus, ja sen epäilyt kohdistuivat erityisesti vastaaviin tuotteisiin, joita Italia käytti osoittaakseen korvauksen markkinaehtoiseksi. Lisäksi komissio totesi tuolloin, että sillä ei ollut tietoa PI:lle postitalletustodistusten jakelusta maksetun korvauksen täsmällisestä muodostumisesta vuodesta 2000 lukien eikä täsmällisistä summista.

(46)

Näiden seikkojen vuoksi komission oli melko vaikeaa arvioida, olivatko talletustodistusten jakelusta maksetun korvauksen kaikki osatekijät:

(47)

Komissiolla oli myös vaikeuksia arvioida, soveltuuko CDP:n PI:lle talletustodistuksista maksama korvaus yhteismarkkinoille, jos oletetaan sen olevan valtiontukea.

(48)

Ainoastaan ABI on esittänyt menettelyssä huomautuksia.

(49)

ABI viittasi 30 päivänä joulukuuta 2005 tekemässään kantelussa toimintaan, jota PI harjoitti CDP:n lukuun ja ilmoitti, että PI:lle maksettava korvaus oli suurempi kuin:

(50)

ABI toteaa muun muassa, että palkkiot yritysten liikkeeseen laskemien joukkolainojen jakelusta ovat 0,5–6 prosenttia ja niihin vaikuttavat monet tekijät, kuten liikkeeseenlaskijan luottoluokitus, annin rakenne, jakeluverkosto ja joukkolainan monimutkaisuus. Palkkiot, joita pankit perivät pankkien liikkeeseen laskemien joukkolainojen jakelusta kolmansien lukuun ovat keskimäärin 1–1,5 prosenttia.

(51)

ABI:n mukaan valtion PI:lle maksama korvaus postisäästötuotteiden jakelusta on valtiontukea PI:lle ja se on vahingoittanut pankkeja, jotka olisivat voineet tarjota samaa palvelua paremmin ehdoin ja valtiolle halvemmalla.

(52)

ABI esitti 13 päivänä maaliskuuta 2007 ja 18 päivänä toukokuuta 2007 päivätyissä kirjeissään seuraavat huomautukset:

(53)

ABI katsoo, että postitalletustodistusten jakelusta maksettu korvaus olisi rinnastettava valtion joukkolainojen – erääntymisajasta riippuen BOT:n tai BTP:n – jakelusta säädettyyn korvaukseen. Sen lisäksi, että PI sai postitalletustodistuksiin sijoitetun pääoman perusteella jakelupalkkion, joka oli valtion joukkolainoille säädettyä suurempi (noin 195–160 peruspistettä), se sai korvauksen myös postitalletustodistusten summan perusteella.

(54)

ABI ei voi yhtyä 22 päivänä marraskuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä mainittuihin esikuva-analyysin tuloksiin seuraavista syistä:

(55)

ABI lähetti komissiolle 18 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä konsulttiyrityksen avulla tehdyn selvityksen tulokset. Tarkoituksena oli määrittää postitalletustodistuksiin rinnastettavat tuotteet ja analysoida niiden jakelusta maksettavaa korvausta. Analyysissä esitetään seuraavat postitalletuksiin rinnastettavat tuotteet, ja se vahvistaa ABI:n kannan.

(56)

Tavallista postitalletustodistusta vastaava tuote on BTP. Postitalletustodistuksella ja BTP:llä on sama erääntymisaika, riskiprofiili, tuotto ja verotuskohtelu. BTP:n jakelupalkkiot ovat 0,30–0,40 prosenttia sijoitetusta pääomasta.

(57)

Vastoin 22 päivänä marraskuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä mainittua analyysiä tavallisia postitalletustodistuksia ei voida rinnastaa:

(58)

Postitalletustodistusten monimutkaisuudesta ABI toteaa, että ne eivät vastaa Italian keskuspankin määritelmää strukturoiduista joukkolainoista. Se, että postitalletustodistuksiin liittyy myyntioptio, ei ole peruste suuremmalle korvaukselle niiden jakelusta. Itse asiassa kyseinen optio on pikemminkin sijoittajalle annettava takaus siitä, että sijoituksesta on mahdollista luopua milloin tahansa, eikä se vaikuta talletustodistuksen rakenteeseen tai riskiin.

(59)

Tuotteet, jotka vastaavat 18 kuukauden postitalletustodistuksia, ovat valtion joukkolainat, kuten BOT ja CTZ. Toisin kuin esikuva-analyysissä esitettiin, 18 kuukauden postitalletustodistuksia ei voida rinnastaa yrityslainoihin, jotka on laskenut liikkeeseen yritys, jonka luottoluokitus on vähintään A+, sillä postitalletustodistusten riskiprofiili on selvästi matalampi.

(60)

BOT-tuotteiden jakelusta maksettavat palkkiot ovat erääntymisajasta riippuen 0,05–0,30 prosenttia sijoitetusta pääomasta (ja sijoittaja maksaa palkkion jakelijalle). CTZ-tuotteiden jakelupalkkiot ovat 0,20 prosenttia sijoitetusta pääomasta.

(61)

Määräaikaisia postitalletustodistuksia vastaavat tuotteet ovat valtion joukkolainat, kuten BOT, CTZ ja BTP, jäljellä olevasta pitoajasta riippuen.

(62)

Inflaatioon sidottuja postitalletustodistuksia vastaavat BTP EURi -tuotteet (euroalueen inflaatioon sidotut valtion keskipitkän/pitkän aikavälin joukkolainat). Näitä postitalletustodistuksia ei voida rinnastaa osakesidonnaisiin yrityslainoihin, sillä postitalletustodistusten riskiprofiili on selvästi matalampi eikä niiden tuotto ole sidottu rahoitusinstrumenttikoriin (kuten osakesidonnaisten joukkolainojen) vaan inflaatiokehitykseen.

(63)

BTP EURi -tuotteiden jakelupalkkiot ovat 0,40 prosenttia sijoitetusta pääomasta.

(64)

Indeksiin sidottuja postitalletustodistuksia vastaavat rahoituslaitoksen liikkeeseen laskemat indeksiin sidotut joukkolainat (joskin postitalletustodistusten riskiprofiili on matalampi). Näitä postitalletustodistuksia ei kuitenkaan voida rinnastaa yrityslainoihin, koska CDP on rahoituksenvälittäjä.

(65)

Rahoituslaitosten liikkeeseen laskemien indeksiin sidottujen joukkolainojen jakelusta maksettavat palkkiot ovat 1–2,5 prosenttia sijoitetusta pääomasta.

(66)

ABI:n aikaisempaa väitettä, että euroalueen valtioiden joukkolainoihin sijoittavat avoimet sijoitusrahastot olisivat postitalletustodistuksiin rinnastettava tuote, ei enää esitetä 18 päivänä toukokuuta 2007 päivätyssä kirjeessä. Syitä tähän ei mainita.

(67)

ABI esittää kaksi mahdollista skenaariota postitalletustodistuksiin rinnastettavien tuotteiden jakelusta. Ensimmäisessä skenaariossa tuotteiden jakelijalle maksetaan ainoastaan jakelusta (jolloin hallinnointi jää liikkeeseenlaskijalle). Toisessa skenaariossa tuotteita jakelee ja hallinnoi jakelija, jolle maksetaan kaikista toiminnoista (jolloin ei tehdä selvää eroa korvauksen osatekijöiden eli jakelun ja kirjanpidon/hallinnoinnin välillä). Analyysissä todettiin, että markkinakäytännöt eivät anna mahdollisuutta erottaa palkkioista jakelutoiminnan, kirjanpidon/hallinnoinnin ja talletustodistusten painamisen osuutta.

(68)

ABI:n mukaan korvauksen tasoon vaikuttavat välineen monimutkaisuus, liikkeeseenlaskijan luottoluokitus, jakeluverkosto, arvopaperin erääntymisaika, liikkeeseenlaskijan maine, annin rakenne ja oikeudelliset näkökohdat (liikkeeseenlaskijan laissa määrätyt ja sen toimivaltuuksiin perustuvat velvollisuudet).

(69)

ABI:n mukaan valtion takauksen sisältävien postitalletustodistusten riskiprofiili on selvästi matalampi kuin yrityslainojen. Se perustelee näkemystään sillä, että valtion joukkolainan sisäinen korkokanta (IRR) on aina pienempi kuin yrityslainan, jos luottoluokitus on sama. Lisäksi ABI toteaa, että luottoluokituksen ollessa Aa valtion joukkolainojen luottotappioriski 10 vuoden aikana on 0 ja saman luottoluokituksen omaavien yrityslainojen 0,59.

(70)

Ei ole myöskään mahdollista määrittää palkkiota arvopaperien painamisesta, koska markkinat toimivat lähes kokonaan arvo-osuuksilla.

(71)

Italian huomautukset perustuvat tammikuussa 2006 tehtyyn esikuva-analyysiin, jäljempänä ’analyysi’, jolla oli tarkoitus määrittää CDP:n ja PI:n vuosia 2006–2008 koskevan uuden sopimuksen valmistelua varten markkinakorvaus postisäästötuotteille.

(72)

Analyysimenetelmä muodostui kuudesta peräkkäisestä vaiheesta:

(73)

Analyysin perusteella postisäästämisen palkkiotasoon vaikuttaa kolme tekijää: riskiprofiili/tuotto, velkakirjan rakenne (strukturoitu tuote vai ”plain vanilla” (30)) ja sijoituksen kesto.

(74)

Italia katsoo, että talletustodistusten jakelupalkkiota ei voida verrata valtion joukkolainoihin seuraavista syistä:

(75)

Analyysin keskeiset päätelmät ovat seuraavat:

Taulukko 6

Markkinoilla maksetut palkkiot strukturoiduista yrityslainoista vuosilta 2006–2008 kootun vertailuaineiston perusteella ja CDP:n ja PI:n välisen sopimuksen mukaiset palkkiot, prosenttia

(76)

Kuten taulukosta näkyy, vastaavista rahoitustuotteista koostuvaan aineistoon perustuvan esikuva-analyysin tulos on, että postitalletustodistusten palkkiotaso ei ole korkeampi kuin vastaavien tuotteiden.

(77)

Lisäksi analyysissä todetaan, että PI:lle maksettavaa korvausta voidaan pienentää, jos nettomääräistä postitalletustodistuksia koskevaa tavoitetta ei saavuteta. Toisin kuin yrityslainat, postitalletustodistukset on maksettava vaadittaessa. Siksi PI:n on hallinnoitava järjestelmää huolellisesti, jotta kaikki ennalta määrätyt tavoitteet saavutetaan.

(78)

Analyysissä ehdotetaan, että arvo-osuuksina välitettävien postitalletustodistusten hallinnointikorvausta verrataan palkkioihin, joita Monte Titoli SpA perii keskitetystä arvopaperien hallinnoinnista, ja todetaan, että tämä osa korvauksesta on markkinahintainen (vaihteluväli on 0,0023–0,0020 prosenttia arvo-osuuksina liikkeeseen laskettavien postitalletustodistusten kokonaismäärästä). Painetuista talletustodistuksista ei ole mahdollista tehdä Italian pankkimarkkinoilla vertailuanalyysiä, koska postitalletustodistukset ovat ainoita, joita on vielä markkinoilla painetussa muodossa.

(79)

Italia on esittänyt 2 päivänä helmikuuta 2007, 18 päivänä huhtikuuta 2007, 22 päivänä kesäkuuta 2007, 11 päivänä maaliskuuta 2008, 13 päivänä toukokuuta 2008 ja 17 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyissä kirjeissään seuraavat huomautukset.

(80)

Italia katsoo, että PI:n vuodesta 2000 saama jakelupalkkio on markkinaehtoinen. Lisäksi kyseessä on enimmäispalkkio, joka maksetaan ainoastaan, jos postitalletustodistusten bruttomääräiset jakelutavoitteet saavutetaan. Siksi PI:n korvausta on vaikeaa verrata muiden samankaltaisten tuotteiden jakelijoiden saamiin korvauksiin.

(81)

Vastaavien tuotteiden määrittämisen ja niihin liittyvien korvausten osalta Italia viittaa esikuva-analyysin päätelmiin.

(82)

Postitalletustodistusten palkkiot ovat pienempiä kuin postisäästökirjojen palkkiot, jotka todettiin 22 päivänä marraskuuta 2006 tehdyssä päätöksessä markkinaehtoisiksi. Jos postisäästötalletuksen palkkio jaetaan tuotteen keskimääräiselle erääntymisajalle (noin [7–10] vuotta), palkkio on noin […] prosenttia vuodessa eli pienempi kuin postisäästökirjojen vuotuinen korvaus, joka on 0,90 prosenttia. Postitalletustodistukset ja postisäästökirjat ovat kuitenkin eri tuotteita: postisäästökirjat ovat lyhytaikaisia rahoitustuotteita ja postitalletustodistukset keskipitkän/pitkän aikavälin rahoitustuotteita, jotka ovat monimutkaisempia ja strukturoidumpia.

(83)

Italia toteaa, että painetut rahoitustuotteet ovat markkinoilla äärimmäisen harvinaisia ja että painettuja postitalletustodistuksia voidaan verrata luottolaitosten liikkeeseen laskemiin sijoitustodistuksiin. Merkitsijä maksaa kertapalkkion, joka on vähintään 4,50 euroa ja enintään 9,30 euroa arvopaperia kohti sijoituksen suuruudesta ja erääntymisajasta riippumatta. Italia toteaa, että koska sijoitustodistusten keskimääräinen erääntymisaika on 24 kuukautta, luottolaitokset saavat kustakin sijoitustodistuksesta vuotuisen palkkion, jonka suuruus vaihtelee 2,25 eurosta 4,65 euroon. Kun postitalletustodistus on keskimäärin noin 2 000 euroa ja siihen sovelletaan PI:n korvausprosenttia (0,11), painetun postitalletustodistuksen vuosipalkkio on noin 2,20 euroa, mikä vastaa luottolaitosten sijoitustodistuksista maksettavaa palkkiota.

(84)

Kun puhutaan talletustodistusten painamiskorvauksesta, vastaava painetussa muodossa oleva tuote on painettu todistus sijoitusrahasto-osuudesta, jonka hinta on keskimäärin 10–20 euroa todistusta kohti. PI:lle maksettua 1,70 euron korvausta talletustodistusta kohti voidaan tämän perusteella pitää kohtuullisena.

(85)

Postitalletustodistusten jakelupalveluiden katteen osalta Italia korostaa, että postitalletustodistukset ovat osa laajempaa PI:n asiakaskunnalle tarjottavaa sijoitustuotevalikoimaa, jolla pyritään parhaimpaan mahdolliseen sijoitusallokaatioon. Bancopostan palvelujen kate ([…] vuonna 2005) on huomattavasti pienempi kuin pankkijärjestelmässä tarjottujen vastaavien palvelujen kate (joka on 35 prosenttia).

(86)

Italian mukaan vastaavista tuotteista maksettavia korvauksia ei ole tarpeen jakaa osiin sen osoittamiseksi, saako PI taloudellista etua. Riittää, että postitalletustodistusten kokonaiskorvausta verrataan vastaaviin tuotteisiin.

(87)

Markkinataloussijoittajaperiaatteen noudattamisesta Italia toteaa, että korvauksen laskentatapa perustuu markkinaehdoin tehtävien päätösten taloudelliseen logiikkaan. Vaikka vuoteen 2000 ulottuvia selvityksiä ei olekaan, korvaus perustuu samoihin taloudellisiin periaatteisiin, kuten esikuva-analyysi osoittaa (ks. taulukot 4 ja 5).

(88)

Italian viranomaisten mukaan PI pitää erillistä kirjanpitoa vähittäisrahoituspalveluista kokonaisuutena, mutta ei erota kirjanpidossa eri rahoitustuotteita toisistaan. Yksittäisen tuotteen, esimerkiksi postitalletustodistuksen, tuloja/menoja on vertailtu pelkästään hallinnollisia tarkoituksia varten ja luvut ovat hyvin likimääräisiä. Tämän analyysin perusteella postitalletustodistusten hallinnointikustannukset ovat suuremmat kuin muiden tuotteiden, kuten käyttötilien. Vuoden 2005 osalta Italia pitää postitalletustodistusten taloudellisten tietojen parhaana likiarvona […] prosentin kokonaiskannattavuutta (35).

(89)

Italian keskuspankin mukaan postitalletustodistukset ovat strukturoituja rahoitusinstrumentteja seuraavista syistä: ne ovat obligaatioiden tai velkakirjojen kaltaisia; ne ovat johdannaistuotteita, sillä niihin liittyy optiotyyppinen johdannaissopimus; ja nämä kaksi edellä mainittua ominaisuutta ovat saman instrumentin erottamattomat osat.

(90)

Italia ei yhdy ABI:n näkemykseen postitalletustuotteisiin rinnastettavien tuotteiden määrittämisestä.

(91)

Italia korostaa, että tällä hetkellä saman luottoluokituksen omaavien liikkeeseenlaskijoiden – valtioiden tai ylikansallisten toimijoiden, rahoituslaitosten, pankkien ja yritysten (suppean määritelmän mukaan teollisuusyritysten) – hintaerot ovat joitakin prosentin sadasosia (kahden ääripään, valtion ja yritysten, rahoituskustannusten ero on noin 5/6 peruspistettä ja rahoituslaitosten ja yritysten 2/3 peruspistettä). Toisin sanoen kun luottoluokitus on sama, ei ole merkitystä, minkälainen liikkeeseenlaskija on kyseessä (valtio, rahoituslaitos, luottolaitos jne.), joten Italian esittämän analyysin päätelmät pysyvät voimassa. Vastoin ABI:n käsitystä esikuva-analyysissä käytettiin yrityslainojen laajaa määritelmää, joka ei kata pelkästään teollisuusyritysten liikkeeseen laskemia joukkolainoja vaan myös rahoituslaitosten liikkeeseen laskemat. Lisäksi analyysissä käytettyyn viitekoriin kuuluvien joukkolainojen keskimääräinen luottoluokitus on AA– eli korkeampi kuin postitalletustodistuksia liikkeeseen laskevan CDP:n luottoluokitus (A+) ja korkeampi kuin postitalletustodistukset takaavan Italian tasavallan luottoluokitus (A+).

(92)

Lisäksi Italia toteaa, että PI/Bancoposta on saanut italialaisten pankkien liikkeeseen laskemien strukturoitujen joukkolainojen jakelusta keskimäärin 2,9 prosentin palkkion, mikä vastaa postitalletustodistusten jakelupalkkiota.

(93)

Italia kyseenalaistaa postitalletustodistusten rinnastamisen valtion joukkolainoihin seuraavista syistä:

(94)

Näistä syistä postitalletustodistuksia ei voida rinnastaa valtion joukkolainoihin, vaan ne ovat pitkälti verrattavissa sijoitusrahastoihin jakelu- ja hallinnointitavan vuoksi.

(95)

Italia täsmentää, että koska lain mukaan postitalletusten vastaanottokustannusten on vastattava valtion velkasitoumusten markkinahintaa, postitalletustodistusten vuotuinen bruttotuotto on pienempi kuin valtion joukkolainojen (esimerkeiksi otettujen 8:n, 10:n ja 20:n vuoden kuluttua erääntyvien instrumenttien osalta ero oli noin 180 peruspistettä). Ero johtuu Italian mukaan implisiittisestä amerikkalaistyyppisestä myyntioptiosta. Jos tähän lisätään vielä jakelukustannukset, valtiolle aiheutuvat kustannukset ovat samaa luokkaa.

(96)

Italia huomauttaa, että ABI on jättänyt postitalletustodistuksiin implisiittisesti sisältyvän myyntioption huomiotta, eikä se ole maininnut sijoitusrahastoja postitalletustodistuksiin rinnastettavina instrumentteina. Italian viranomaisten mukaan postitalletustodistukset sopivat määritelmään, jonka Italian keskuspankki on antanut strukturoiduille joukkolainoille.

(97)

Italia korostaa, että postitalletustodistusten jakelupalkkiossa on otettu huomioon myös kaikki se työ, jota PI tekee saavuttaakseen brutto- ja nettomääräiset tavoitteet sekä yleisesti postisäästämisen että yksittäisten tuotteiden tasolla. Palkkio sisältää lisäksi PI:lle korvauksen asiakaspalvelusta talletuksen tekemisen jälkeen koko postitalletustodistuksen pitoajan (erityisesti koska talletukset on maksettava vaadittaessa ja koska postitalletustodistuksilla ei ole jälkimarkkinoita).

(98)

Italia kyseenalaistaa ABI:n väitteen, että indeksiin sidottujen joukkolainojen jakelupalkkio olisi 1–2,5 prosenttia: keskimääräinen palkkio, jonka PI on saanut ulkomaisten ja italialaisten pankkien liikkeeseen laskemien strukturoitujen joukkolainojen jakelusta on 3,05 prosenttia (36) ja italialaisten pankkien joukkolainojen jakelusta 2,9 prosenttia (37) (esim. Capitalia Spa:n liikkeeseen laskemien strukturoitujen joukkolainojen jakelusta PI on saanut palkkion, jonka suuruus on 3,212 prosenttia (38) merkitystä nimellisarvosta).

(99)

Italia katsoo, että ABI:n analyysi on yleisluonteinen eikä siinä oteta huomioon, että postitalletustodistusten jakelu poikkeaa muiden joukkolainojen jakelusta.

(100)

PI:n ja ABI:n teettämissä selvityksissä on käytetty samoja menetelmiä, mutta niiden tuloksia on vaikeaa sovittaa yhteen. Kummassakaan selvityksessä ei esimerkiksi ole määritetty täysin vertailukelpoisia tuotteita, ja kun samankaltainen tuote on valittu, niissä esitetään erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat jakelupalkkioihin.

(101)

Siksi komissio pyysi riippumatonta asiantuntijaa tekemään selvityksen postitalletustodistusten jakelusta maksettavista palkkioista.

(102)

Asiantuntijan selvityksen perustoteamus on, että Italian arvopaperimarkkinat jakautuvat i) ensimmäiseen tasoon, jossa liikkeeseen laskijoiden kohderyhmänä ovat institutionaaliset sijoittajat, tuotot ovat tavanomaista tasoa luottotappioriski ja tuottokäyrä huomioon ottaen, jakelusta huolehtivat suuret investointipankit (tai se toteutetaan huutokauppamenettelyllä, kuten yleensä Italian valtion joukkolainojen ollessa kyseessä) ja jakelupalkkiot ovat suhteellisen pieniä; ii) toiseen tasoon, jossa jakelusta huolehtivat yksittäisiin säästäjiin keskittyvät vähittäisverkostot, liikkeeseenlaskijat voivat saada ensimmäistä tasoa paremmat lainaehdot ja jakelupalkkiot ovat väistämättä suuremmat. Tilanne vaikuttaa suoraan rahoitustuotteisiin sisältyvien jakelupalkkioiden tasoon: riippumatta siitä, minkälaisia oletettavasti jakelupalkkioihin vaikuttavia erityispiirteitä rahoitustuotteilla on, se että rahoitustuotteiden jakelu tapahtuu markkinoiden toisella tasolla, nostaa palkkioita huomattavasti.

(103)

Asiantuntija toteaa, että rahoitustuotteiden jakelupalkkioiden olisi perustuttava työhön, jota jakeluverkostolta edellytetään. Selvityksessä määritetään parhaiten postitalletustodistuksiin rinnastettavat tuotteet käyttäen perusteena kyseisten rahoitustuotteiden keskeisiä ominaisuuksia, joita ovat riski, likviditeetti, sopimuksen monimutkaisuus (39), liikkeeseenlaskijan maine ja oikeudellinen muoto, juoksuaika, annin suuruus, annin rakenne, vaadittu vähimmäissijoitus ja jakelukanava (institutionaalinen/vähittäisjakelu), ja annetaan näille ominaisuuksille luokitus.

(104)

Kunkin rahoitustuotteen kullekin ominaisuudelle annettua luokitusta verrataan erityyppisten postitalletustodistusten ominaisuuksille annettuihin luokituksiin.

Taulukko 7

Rahoitustuotteet ja jakelupalkkioihin vaikuttavat tekijät

(105)

Jakelukanava (institutionaalinen vai vähittäisjakelu) on avaintekijä, kun määritetään vastaavia tuotteita. Postitalletustodistukset ovat paremmin rinnastettavissa vähittäisrahoitustuotteisiin, koska niitä myydään yleensä kotitalouksille. Itse asiassa lähes kaikki postitalletustodistukset ovat kotitalouksien hallussa (noin 99 prosenttia), kun taas institutionaaliset sijoittajat eivät yleensä hanki näitä tuotteita. Tämä on myös tärkein syy, miksi valtion joukkolainoja (BOT, BTP ja CCT) ei voida rinnastaa postitalletustodistuksiin.

(106)

Asiantuntijan selvityksen mukaan pankkien liikkeeseen laskemat joukkolainat vastaavat parhaiten postitalletustodistuksia (pankkien plain vanilla -joukkolainat vastaavat tavallisia ja määräaikaisia postitalletustodistuksia ja indeksoidut joukkolainat indeksoituja postitalletustodistuksia, ks. taulukko 14). Toiseksi parhaiten niitä vastaavat sijoitusrahastot (41). Kumpiakin tuotteita välitetään vain arvo-osuuksina (42).

(107)

Tässä yhteydessä komissio korostaa, että vaikka palkkioita olisi arvioitava sekä painettujen postitalletustodistusten että arvo-osuuksien osalta, kummankin postitalletustodistusmuodon muut ominaisuudet (keskimääräinen juoksuaika, tuotto juoksuajan päättyessä ja PI:hin jakelijana liittyvät ominaisuudet) ovat samat.

(108)

Postitalletustodistusten jakelupalkkion määrittämiseksi tarvittavaa vertailua varten asiantuntija on kerännyt joukkolainoista ja sijoitusrahastoista tietoja i) lukuisista pankkien liikkeeseen laskemien, TLX:ssä (43) (Borsa Italian jälkeen Italian toiseksi suurimmat säännellyt arvopaperimarkkinat) noteerattujen joukkolainojen tarjousesitteistä ja ii) tärkeimpien italialaispankkien verkkosivuilta, joilla on julkaistu joukkolainojen tarjousesitteitä. Tiedoissa on mukana 511 Italian markkinoilla toteutettua joukkolaina-antia vuosilta 2002–2008 (joista 162 on toteutettu ennen vuotta 2006). Aineisto kattaa kunakin vuonna toteutetuista anneista seuraavat prosenttiosuudet: 18 prosenttia vuonna 2006, 15 prosenttia vuonna 2005, 9 prosenttia vuonna 2004, 3 prosenttia vuonna 2003 ja 0,2 prosenttia vuonna 2002.

(109)

Asiantuntija on lisäksi analysoinut kuvailevia tilastoja kunkin vertailutuotteen osalta. Asiantuntija katsoi, että kuvailevat tilastot eivät pankkien liikkeeseen laskemien plain vanilla -joukkolainojen (tavallisia ja määräaikaisia postitalletustodistuksia lähinnä olevat tuotteet) osalta riitä antamaan käsitystä jakelupalkkion määrittävistä tekijöistä, joiden perusteella voitaisiin arvioida, onko postitalletustodistusten jakelusta maksettava korvaus markkinaehtoinen. Pankkien liikkeeseen laskemat joukkolainat eivät ole yhteneväisiä kaikkien merkityksellisten näkökohtien osalta, ja on mahdollista, että ne eivät ole yhteneväisiä sentyyppisten postitalletustodistusten kanssa, joihin niitä pitäisi verrata. Tilastotietoja on siksi käytettävä järkevällä tavalla sen selvittämiseksi, millä ominaisuuksilla on samankaltaisten arvopaperien ryhmän sisällä tosiasiallisesti merkitystä jakelupalkkioiden arvioinnin kannalta. Asiantuntija viittaa tässä yhteydessä luetteloon jakelupalkkioihin vaikuttavista tekijöistä (ks. 103–104 kappale). Näiden riippumattomien muuttujien vaikutusta postitalletustodistusten kaltaisen tuotteen jakelupalkkioihin arvioidaan regressioanalyysin avulla.

(110)

Pankkien joukkolainaotoksen aikajänteen vuoksi jakelupalkkioiden kehittymisestä vuosina 2000–2003 ei voitu tehdä päätelmiä. Tilastollisista syistä merkityksellisiä aikasarjoja (44) on mahdollista muodostaa ainoastaan vuosista 2000–2006. Pankkien liikkeeseen laskemista joukkolainoista koostuvasta aineistosta voidaan tehdä päätelmiä ainoastaan koko ajanjaksolta 2000–2006 (eikä yksittäisiltä vuosilta).

(111)

Asiantuntijan selkeä kanta kuitenkin on, että koko ajanjaksoa koskeva päätelmä on relevantti, sillä kentällä tehtyjen haastattelujen perusteella jakelupalkkiot eivät ole muuttuneet merkittävästi vuodesta 2000 (joidenkin vastausten mukaan ne ovat jopa laskeneet).

(112)

Sijoitusrahastojen osalta on kerätty tietoja 102 rahastosta (45), joiden osalta ainoastaan kuvailevat tilastot mahdollistavat hyödyllisen analyysin (46). Tässä tapauksessa oli kuitenkin mahdollista muodostaa sijoitusrahastojen jakelijoiden saamista palkkioista aikasarja.

(113)

Lisäksi käsitellään vastaavien tuotteiden jakelusta maksettavien korvausten rakennetta:

(114)

Kokonaiskorvaus, jonka PI saa CDP:ltä vuosia 2000–2006 koskevien sopimusten perusteella, koostuu erilaisista osatekijöistä (47) (ks. myös taulukko 4):

(115)

Vuosia 2000–2002 koskevissa sopimuksissa korvauksen rakenne vaihtelee melkoisesti. Vuodesta 2003 korvauksen yleinen rakenne vakiintuu, ja siitä lähtien on mahdollista selvittää samat kokonaiskorvauksen osatekijät, vaikkakin kutakin yksittäistä osatekijää koskevat luvut voivat vaihdella. Kokonaisuutena tarkasteltuna ei ole helppoa verrata yksittäisiä vuosia toisiinsa ajanjaksolla 2000–2002 eikä ajanjaksoa 2000–2002 ajanjaksoon 2003–2006.

(116)

Voidakseen verrata postitalletustodistusten jakelukorvausta vastaavien rahoitustuotteiden korvaukseen asiantuntija muuntaa postitalletustodistusten kahdesta palkkiosta koostuvan korvausjärjestelmän yhdeksi upfront-palkkioksi, jota voidaan suoraan verrata pankkien joukkolainojen ja sijoitusrahastojen tosiasialliseen upfront-palkkioon. Postitalletustodistusten osalta tämä luku saadaan kultakin vuodelta lisäämällä sopimuksessa määriteltyyn tosiasialliseen upfront-palkkioon arvioitu lisä-upfront-palkkio, joka on sen korvauksen nykyarvo, jonka PI odottaa tulevaisuudessa saavansa kunakin vuonna merkityistä postitalletustodistuksista postitalletustodistusten liikkeessä olevasta määrästä maksettavien vuosipalkkioiden muodossa. Tämän lisä-upfront-palkkion arvioinnissa otetaan huomioon kunkin postitalletustodistustyypin keskimääräinen erääntymisaika (48) ja laskemalla nykyarvo merkintävuonna vuosimaksuista, jotka tullaan saamaan niinä vuosina, jotka postitalletustodistusten keskimääräinen erääntymisaika kattaa (49).

(117)

Asiantuntijan mukaan edellä mainitun nykyarvon laskeminen edellyttää oletuksen tekemistä tulevista vuosimaksuista. Tätä varten voidaan käyttää kahta yhtä pätevää vaihtoehtoa:

(118)

Postitalletustodistuksille vaihtelevaan vuosikorvaukseen perustuvaa menetelmää käyttäen lasketut upfront-palkkiot ovat yleisesti pienempiä kuin pysyvään vuosikorvaukseen perustuvaa menetelmää soveltaen saadut. Taulukossa 8 tuodaan tämä seikka esiin tavallisten ja määräaikaisten postitalletustodistusten osalta.

Taulukko 8

Arvioidut upfront-kokonaispalkkiot prosentteina

(119)

Asiantuntija käyttää yhtenäisyyden vuoksi suurimmassa osassa selvitystä lähtökohtana pysyvää vuosikorvausta.

(120)

PI:n postitalletustodistuksista saamat, edellä mainittujen oletusten perusteella uudelleenlasketut upfront-palkkiot on esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 9

PI:n postitalletustodistuksista saamat uudelleenlasketut upfront-palkkiot

(121)

Kerättyjen tietojen perusteella voidaan tehdä arvio postitalletustodistusten jakelusta maksettavan markkinakorvauksen vaihteluvälistä. Arvioitu markkinakorvaus vaihtelee sen mukaan, mitä tuotetta pidetään vastaavana.

(122)

Taulukossa 10 esitetään postitalletustodistuksille arvioitujen upfront-kokonaispalkkioiden vaihteluväli (pankkien joukkolaina-aineistosta tehdyn regressioanalyysin perusteella) ja PI:n postitalletustodistuksista saamat uudelleenlasketut tosiasialliset palkkiot. Postitalletustodistuksista maksettujen korvausten tosiasiallinen vaihteluväli määritellään pienimmän ja suurimman vuosille 2000–2006 määritetyn korvauksen perusteella. Vertailussa käytetyn vaihteluvälin perustana ovat pienimmät ja suurimmat postitalletustodistuspalkkioita koskevat odotusarvot (52), jotka on saatu regressoimalla palkkiot merkityksellisillä tekijöillä. Lisäksi taulukossa esitetään vaihteluvälit, jotka on saatu lisäämällä yksi tai kaksi standardipoikkeamaa odotettuihin vähimmäis- ja enimmäisarvoihin (53).

(123)

Klassinen asteikko (keskiarvo + 1 standardipoikkeama) ja (keskiarvo + 2 standardipoikkeamaa) on hyödyllinen jonkin tapahtuman todennäköisyyden arvioimisessa: havainnolla, jonka etäisyys odotusarvosta on pienempi kuin 1 standardipoikkeama, on suuri todennäköisyys olla tilastollisesti lähellä odotusarvoa; kun etäisyys on 1–2 standardipoikkeamaa, todennäköisyys on pienempi mutta ei epätavallisen alhainen; kun se on suurempi kuin 2 standardipoikkeamaa, todennäköisyys on melko pieni ja voidaan puhua ”harvinaisesta” tapauksesta tai mahdollisesti ”epänormaalista” (54).

Taulukko 10

Uudelleenlasketut upfront-palkkiot ja pankkien joukkolaina-aineiston perusteella arvioidut postitalletustodistusten markkinakorvaukset prosentteina

(124)

Asiantuntija on tehnyt seuraavat päätelmät:

(125)

Asiantuntija mainitsee myös tavallisten ja määräaikaisten postitalletustodistusten odotetut jakelupalkkiot, kun kunkin jakelijan osalta on mukana riippumattomia osoitinmuuttujia (56), jotta saadaan selville yksittäisten jakelijoiden hinnoittelupolitiikan vaikutus. Tätä tekijää ei ole otettu huomioon taulukon 10 regressioanalyysissä:

Taulukko 11

Jakelijoittain arvioidut postitalletustodistusten korvaukset

(126)

Taulukossa 12 verrataan PI:lle postitalletustodistusten jakelusta maksettuja uudelleenlaskettuja upfront-kokonaispalkkioita (piste-estimaatti) ja rahamarkkinarahastoja.

Taulukko 12

Uudelleenlasketut upfront-palkkiot ja sijoitusrahastoaineiston perusteella arvioidut postitalletustodistusten vuotuiset markkinakorvaukset

(127)

Asiantuntija on käyttänyt lähtökohtana pysyvää vuosikorvausta ja verrannut absoluuttisia lukuja käyttäen postitalletustodistusten jakelusta maksettavaa vuosikorvausta korvaukseen, jonka PI olisi saanut, jos sille olisi maksettu vertailukelpoisten sijoitusrahastojen jakelijoiden keskimääräinen korvaus. Taulukossa 13 on esitetty absoluuttisina lukuina postitalletustodistuksista maksetut vuosikorvaukset ja korvaukset, jotka olisi saatu rahamarkkinarahastojen ehtojen perusteella.

Taulukko 13

Postitalletustodistusten tosiasialliset ja arvioidut korvaukset absoluuttisina lukuina

(128)

Asiantuntija päättelee, että:

(129)

CDP:n PI:lle maksama kokonaiskorvaus oli 15 miljoonaa euroa vuonna 2003, 16 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja 18 miljoonaa euroa vuosina 2005 ja 2006 (ks. taulukko 4).

(130)

Korvaus postitalletustodistusten painamisesta ei ole mukana edellä esitetyissä analyyseissä, jotka koskevat PI:lle postitalletustodistusten jakelusta maksettujen palkkioiden markkinaehtoisuutta. Asiantuntija nimittäin katsoo, että ei ole järkevää sisällyttää tätä osatekijää lisä-upfront-palkkioon, koska se on postitalletustodistusten erikoispiirre, jota ei ole niihin rinnastettavilla rahoitustuotteilla vuosina 2000–2006. Kuten edellä on jo esitetty, Italia vertaa PI:n postitalletustodistusten painamisesta saamaa maksua sijoitusrahastojen paperitodistusten antamisesta perimään korvaukseen. Italia toteaa maksun olevan 10–20 euroa todistusta kohti ja korostaa, että CDP:n PI:lle maksama korvaus on 1,70 euroa painettua postitalletustodistusta kohti, päätellen, että summa ei ole liian suuri. Asiantuntija vahvistaa, että maksut, joita sijoitusrahastot veloittavat paperitodistuksista, ovat Italian esittämällä tasolla.

(131)

Nämä seikat huomioon ottaen CDP:n PI:lle postitalletustodistusten painamisesta maksamaa korvausta voidaan pitää markkinaehtoisena.

(132)

Asiantuntijalausunnon yleispäätelmä on, että PI:lle postitalletustodistusten jakelusta vuosina 2000–2006 maksettu korvaus on markkinaehtoinen.

(133)

Sen selvittämiseksi, onko kyseessä oleva toimenpide perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission on periaatteessa tutkittava,

(134)

Tässä tapauksessa komission on arvioitava päätelmän tehdäkseen pelkästään, onko PI saanut kyseisestä korvauksesta etua.

(135)

Postitalletusten vastaanottamisesta tuli 6 päivänä lokakuuta 2004 annetulla asetuksella yleistä taloudellista etua koskeva palvelu (57). Siksi arvioinnin on vuodesta 2004 perustuttava Altmark-tuomioon (58).

(136)

Komissio totesi jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, että tuensaajayrityksen (PI) on täytettävä julkisen palvelun velvoitteita ja että nämä velvoitteet on määritelty selvästi. Parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on määritelty ennalta objektiivisesti ja läpinäkyvästi erityisesti CDP:n ja PI:n välisissä sopimuksissa. Vielä on selvitettävä, ylittääkö korvaus sen, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto. Lisäksi – kilpailuttamismenettelyn puuttuessa – on määritettävä tarvittavan korvauksen taso analysoimalla kustannukset, joita tehokkaasti hoidetulle ja riittävät voimavarat omaavalle keskivertoyritykselle olisi aiheutunut velvoitteiden täyttämisestä, ottaen huomioon tähän liittyvät tulot ja velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto.

(137)

Jos CDP:n maksama korvaus olisi markkinaehtoinen, se vastaisi asianmukaista arviota niiden kustannusten tasosta, joita tehokkaasti hoidetulle keskivertoyritykselle olisi aiheutunut velvoitteiden täyttämisestä, ottaen huomioon tähän liittyvät tulot ja velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto. Tällöin korvaus täyttäisi Altmark-tuomiossa määritetyt neljä kriteeriä eikä se olisi tukea (59). Jos vuosikorvaus, jota PI:lle maksettiin postisäästökirjoista ennen kuin PI:lle ja CDP:lle annettiin tehtäväksi yleistä taloudellista etua koskevan palveluvelvoitteen täyttäminen, oli markkinaehtoinen, on selvää, että sille ei ole annettu etua eikä korvauksessa ollut kyse valtiontuesta.

(138)

Tutkiakseen, ovatko CDP:n maksamat korvaukset markkinaehtoisia, komissio noudattaa esikuva-analyysissä käytetyn menetelmän (jonka komissio hyväksyi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä ja jota on noudatettu sittemmin kahdessa selvityksessä) tärkeimpiä vaiheita.

(139)

Tehdyt kolme selvitystä poikkeavat toisistaan olennaisesti siinä, mitkä tuotteet on määritetty samankaltaisiksi ja mitkä tekijät vaikuttavat korvaukseen ja vertailukelpoisten tuotteiden valintaan. Seuraavassa taulukossa esitetään tehdyissä kolmessa selvityksessä samankaltaisiksi määritetyt tuotteet:

Taulukko 14

Tehdyissä kolmessa selvityksessä samankaltaisiksi määritetyt tuotteet

(140)

Komission mukaan asiantuntijan käyttämä menetelmä (ks. erityisesti taulukko 7) ja selvityksen tulokset ovat kaikilta osin asianmukaiset. Erityisesti tuotteet, jotka on määritetty samankaltaisiksi, täyttävät sekä Italian viranomaisten että ABI:n vaatimukset, kuten jäljempänä nähdään. Kaikkia vertailukohtana käytettävien rahoitustuotteiden keskeisten ominaisuuksien määrittelyn kannalta merkityksellisiä tekijöitä on arvioitu ja punnittu järkevästi. Asiantuntijan selvityksessä määritetään lisäksi hyvin merkittävä jakelupalkkioihin vaikuttava tekijä, jonka sekä Italian viranomaiset että ABI ovat jättäneet huomiotta: jakeluverkosto. Asiantuntija huomauttaa, että itse asiassa, jos kohderyhmänä ovat vähittäissijoittajat – ainakin Italiassa – on mahdollista tarjota alhaisempaa tuottoa samalla riskiprofiililla kuin jos kohderyhmänä olisivat institutionaaliset sijoittajat. Tässä tapauksessa vähittäisjakeluverkoston saamat, institutionaaliseen jakeluun verrattuna suuremmat tulot voidaan rinnastaa voitonjakoon (61).

(141)

Vaikka ei olisi mahdollista määrittää täysin samanlaisia tuotteita kuin postitalletustodistukset, asiantuntijan selvityksen avulla voidaan arvioida (esim. regressioanalyysin avulla) postitalletustodistuksia muistuttavien tuotteiden markkinakorvaus.

(142)

Esikuva-analyysissä ja Italian huomautuksissa on useita kertoja todettu, että postitalletustodistuksiin sisältyvän myyntioption vuoksi ne ovat monimutkaisempia kuin plain vanilla -tuotteet ja niitä olisi pidettävä strukturoituina tuotteina.

(143)

Komissio katsoo, että joidenkin tuotteiden, kuten plain vanilla -joukkolainojen ja tavanomaisten osakkeiden, rakenne ja tuotto ovat suhteellisen yksinkertaisia. Joidenkin tuotteiden rakenne ja tuotto on monimutkainen ja sidoksissa kohde-etuuden käyttäytymiseen tai riippuvainen useista tapahtumista (esim. strukturoidut joukkolainat ja joukkolainat, joihin liittyy optiotyyppinen johdannaisominaisuus). Rakenteeltaan monimutkaisen tuotteen selittäminen ja ennen kaikkea myynti vähittäissijoittajille on vaativa tehtävä vähittäisverkostoille, joiden on panostettava henkilöstön kouluttamiseen ja kohdistettava voimavaroja ja aikaa jakeluprosessiin.

(144)

Ei ole olemassa sääntelyviranomaisen julkaisemaa virallista asiakirjaa, jolla olisi oikeusvaikutus ja jossa annettaisiin täsmällinen määritelmä plain vanilla -joukkolainalle tai strukturoidulle joukkolainalle (62). Jos sovelletaan strukturoitujen joukkolainojen laajaa määritelmää, monet rahoitustuotteet sijoittuvat plain vanilla -tuotteiden ja suppeasti määriteltyjen strukturoitujen tuotteiden välille. Asiantuntija toteaa tästä, että postitalletustodistuksen kaltaista joukkolainaa, joka sisältää myyntioption, ei voida rinnastaa tyypilliseen strukturoituun joukkolainaan. Itse asiassa postitalletustodistusten tuottorakenne on yksinkertainen ja italialaiset säästäjät ovat jo vuosikymmeniä olleet täysin tietoisia siitä, mitä myyntioptio, johon liittyy oikeus vaatia sijoitettua pääomaa ja erääntyneitä korkoja maksettavaksi, tarkoittaa. Siksi jakelijan ei tarvitse erityisesti panostaa siihen, että se kertoo sijoittajalle tuotteen ominaisuuksista.

(145)

Edellä esitetyn perusteella asiantuntija käyttää määritelmää, jonka mukaan joukkolaina on strukturoitu, jos sen tuotto on sidottu tiettyjen parametrien kehitykseen liikkeeseenlaskun ehdoissa määrätyn mekanismin mukaisesti.

(146)

Komissio yhtyy asiantuntijan näkemykseen, että postitalletustodistuksia ei voida pitää yleisen määritelmän mukaisina strukturoituina joukkolainoina pelkästään siksi, että niihin sisältyy myyntioptio.

(147)

Italian esittämä postitalletustodistusten ja strukturoitujen tuotteiden vertailu ei näin ollen ole asianmukainen (63) muutoin kuin indeksoitujen postitalletustodistusten osalta.

(148)

ABI on esittänyt toistuvasti vertaamista lyhyt- ja pitkäaikaisiin valtion joukkolainoihin. Tällainen vertailu ei kuitenkaan ole pätevä, koska valtion tuotteita jaellaan lähinnä institutionaalisille sijoittajille, kun taas pankkien joukkolainojen ja postitalletustodistusten jakelu on tyypillinen markkinoiden vähittäissegmentin prosessi. Pankkien vähittäissijoittajilta valtion arvopapereista veloittama jakelupalkkio ei myöskään ole vähittäisjakelupalveluiden kysynnän ja tarjonnan perusteella määräytyvä markkinahinta, vaan valtio määrittää sen yksipuolisesti julkaisemalla lainvoimaisen säädöksen. Siksi tämä palkkio ei voi kuvata jakelupalveluista maksettavan markkinakorvauksen tasoa Italian markkinoilla (64).

(149)

Komissio katsoo, että asiantuntijan määrittämät rinnastettavat tuotteet vastaavat ABI:n huolenaiheisiin, koska i) pankkien joukkolainat ovat rahoituslaitosten liikkeeseen laskemia eli paremmin CDP:n liikkeeseen laskemia postitalletustodistuksia vastaavia tuotteita; ii) jos luottoluokitus on sama, valtion joukkolainojen ja pankkien joukkolainojen riskiprofiili on sama; iii) tavallisiin ja määräaikaisiin postitalletustodistuksiin rinnastettavina tuotteina ei pidetä strukturoituja pankkien joukkolainoja vaan niiden plain vanilla -joukkolainoja.

(150)

Edellä esitetyn perusteella komissio pitää asiantuntijan määrittämiä vastaavia tuotteita eli pankkien joukkolainoja ja ominaisuuksiltaan samankaltaisia sijoitusrahastoja tämän päätöksen kannalta merkityksellisinä.

(151)

Komissio katsoo, että menetelmät ja laskelmat, joita asiantuntija on soveltanut postitalletustodistuksista maksettaviin vastaaviin upfront-palkkioihin, ovat asianmukaisia. Tämä koskee erityisesti seuraavia seikkoja:

(152)

Näin ollen asiantuntijan määrittämät upfront-palkkiot ovat asianmukaisia.

(153)

Komissio ottaa huomioon tietojen puutteellisen saatavuuden ja yhtyy asiantuntijan näkemykseen, että taloustieteellisen kirjallisuuden ja markkinatutkimusten perusteella postitalletuksiin täysin rinnastettavia rahoitustuotteita ei ole, kun kaikki merkitykselliset tekijät otetaan huomioon. Komissio katsoo, että asiantuntijan keräämä ja käyttämä runsas tietoaineisto on tämän päätöksen kannalta laadultaan ja määrältään (65) asianmukainen.

(154)

Myös komissio katsoo, että koko ajanjaksoa (2000–2006) koskeva päätelmä on relevantti, sillä asiantuntijan kentällä tekemien haastattelujen perusteella jakelupalkkiot eivät ole muuttuneet merkittävästi vuodesta 2000 (joidenkin vastausten mukaan ne ovat jopa laskeneet). Lisäksi korvausehtoja on muutettu huomattavasti osapuolten välisissä neuvotteluissa vuosien varrella (esim. vuotuinen hallinnointipalkkio on laskenut sekä prosentuaalisesti että volyymiltaan). Komissio katsoo, että korvausneuvotteluissa on otettava huomioon usean vuoden näkymät. Siksi on tärkeää, että tarkastelun lähtökohta on monivuotinen.

(155)

Lisäksi komissio yhtyy asiantuntijan näkemykseen, että erilaisten tuotteiden jakelusta maksettavien korvausten prosenttiosuus on ilmaistava samalla tavalla, koska postitalletustodistusten korvausrakenne on erilainen kuin rinnastettavien rahoitustuotteiden. Vaikka jakelupalkkioita sovelletaan vain pankkien joukkolainoihin, komissio pitää tässä yhteydessä asianmukaisena, että sijoitusrahastoille lasketaan vastaavat upfront-palkkiot.

(156)

Lisäksi komissio katsoo, että pankkien joukkolainoista koottuun aineistoon perustuva regressioanalyysi on yleisesti ottaen paras menetelmä postitalletustodistusten markkinaehtoisen jakelukorvauksen määrittämiseen. Komissio jakaa asiantuntijan näkemyksen, että sekä ABI:n että Italian rinnastettavina tuotteina pitämiä sijoitusrahastoja koskevista kuvailevista tilastoista voidaan tehdä hyödyllisiä päätelmiä. Tämän perusteella komissio hyväksyy asiantuntijan laskemat keskiarvot/odotusarvot.

(157)

Komission ja asiantuntijan välillä on kuitenkin tekninen näkemysero, joka koskee vaihteluväliä (keskivirhe/standardipoikkeama), jota sovelletaan odotusarvoihin korvauksen markkinaehtoisuuden selvittämiseksi. Komission ei kuitenkaan tarvitse käsitellä kysymystä tässä sen perusteellisemmin, koska arvioinnissa ei tarvita vaihteluvälejä.

(158)

On analysoitava, olivatko seuraavat tuotteet tarkastelujaksolla markkinaehtoisia:

Taulukko 15

Erilaisten postitalletustodistusten merkintäaika

(159)

Arvo-osuuksina liikkeeseen laskettujen postitalletustodistusten osalta taulukkojen 9 ja 10 lukujen vertailusta käy ilmi seuraavaa:

(160)

Painetuista 18 kuukauden postitalletustodistuksista maksetaan sama korvaus kuin arvo-osuuksina liikkeeseen laskettavista (tämäntyyppisistä postitalletustodistuksista ei makseta vuotuista hallinnointipalkkiota). Myös nämä postitalletustodistukset ovat markkinaehtoisia.

(161)

Riittää, että selvitetään, ovatko korvaukset, joita on maksettu tavallisista painetuista postitalletustodistuksista vuosina 2000–2006 ja määräaikaisista painetuista postitalletustodistuksista vuosina 2000–2002, markkinaehtoisia.

(162)

Komissio toteaa, että asiantuntija vertaa myös painettuja postitalletustodistuksia arvo-osuuksina liikkeeseen laskettaviin vastaaviin tuotteisiin, koska ei ole onnistunut löytämään markkinoilla liikkeessä olevien tuotteiden joukosta painetussa muodossa olevia vastaavia tuotteita.

(163)

Komissio katsoo, että painettuja arvopapereita koskevat PI:n erityistehtävät poikkeavat pelkästä todistusten painamisesta, josta veloitetaan erityinen palkkio (ks. 129–131 kappale).

(164)

On tärkeää korostaa, että painettujen ja arvo-osuuksina liikkeeseen laskettavien postitalletustodistusten kokonaispalkkioiden ero johtuu pelkästään hallinnoinnista maksettavasta palkkion osatekijästä (69).

(165)

PI hoitaa painettujen postitalletustodistusten hallinnointiin liittyviä erityistehtäviä. Tavallisia painettuja postitalletustodistuksia voi hankkia milloin tahansa mistä tahansa italialaisesta postitoimipisteestä. Postitoimipisteessä on esitettävä henkilötodistus ja postitalletustodistuksiin sijoitettava rahamäärä käteisenä. Käyttötiliä ei tarvitse olla, koska painettuja postitalletustodistuksia voi hankkia käteisellä. Virkailija antaa asiakkaalle lomakkeita täytettäväksi, kirjoittaa hänen nimensä talletustodistuksiin ja luovuttaa ne hänelle. Kun talletus maksetaan takaisin, toimitaan samaan tapaan. Näiden prosessien hallinnointi edellyttää organisointia, jota ei tarvita ollenkaan, kun lasketaan liikkeeseen postitalletustodistuksia arvo-osuuksina tai lasketaan liikkeeseen pankkien joukkolainoja, tai ainakin organisointi on vähemmän työlästä.

(166)

Koska vaikuttaa siltä, että painettujen postitalletustodistusten vuotuisesta kannasta maksettavaa suurempaa korvausta voidaan perustella painettuihin arvopapereihin liittyvillä erityistehtävillä, joita PI hoitaa, tavallisten painettujen postitalletustodistusten arvioidun upfront-kokonaispalkkion vertaaminen pankkien joukkolainoihin olisi väistämättä PI:n kannalta epäedullista. Postitalletustodistusten jakelusta maksettavan korvauksen markkinaehtoisuutta koskevan päätelmän olisi perustuttava pääosin tietoihin, jotka koskevat arvo-osuuksina liikkeeseen laskettavia postitalletustodistuksia.

(167)

Komissio yhtyy asiantuntijan näkemykseen, että PI:llä on painettuihin postitalletustodistuksiin liittyviä erityistehtäviä, jotka ovat laajempia kuin korvaus arvopaperien painamisesta (70). Erityistehtävien vuoksi on perusteltua, että vuosipalkkio on suurempi. Tarkastelujaksolla PI:lle painettuihin talletustodistuksiin liittyvistä ylimääräisistä hallinnointitehtävistä maksettu vuosikorvaus oli keskimäärin noin 0,14 prosenttia painettujen postitalletustodistusten kannasta (ks. taulukko 4) (71). Vaikka painettujen talletustodistusten hallinnoinnista aiheutuvia kustannuksia ei voitaisi määrittää tarkasti, komissio katsoo, että suurinkaan edellä määritetty korvaus ei ole liiallinen, jos otetaan huomioon työ ja organisointi, jota painettujen talletustodistusten hallinnointi edellyttää (kuten 166 kappaleessa on esitetty). Vuonna 2006 PI:lle maksettujen hallinnointipalkkioiden määrä oli 7 126 euroa postitoimipistettä kohti. Vuosina 2000–2001, kun osapuolet olivat neuvotelleet erityisistä laadullisista tavoitteista (72), PI:lle maksettiin vuonna 2000 hallinnointipalkkioita 18 064 euroa ja vuonna 200 114 231 euroa postitoimipistettä kohti (73). Komissio katsoo, että tämäntasoiset palkkiot ovat oikeassa suhteessa painettuja talletustodistuksia koskeviin hallinnointitehtäviin ja markkinaehtoisia. Komissio toteaa myös, että näiden vuosipalkkioiden kehitys on laskeva ja että ajan myötä painettujen talletustodistusten määrä vähenee.

(168)

Määräaikaisia postitalletustodistuksia ei laskettu liikkeeseen arvo-osuuksina, ja komissio on laskenut niiden osalta PI:lle maksetut palkkiot ottamatta huomioon hallinnointitehtävistä maksettavaa korvausta. Vuosia 2000–2002 koskeva tulos (keskimäärin 1,72 prosenttia varovaista lähestymistapaa noudattaen (74)) on sekä pienempi kuin korvauksen vähimmäisodotusarvo (1,76 prosenttia – ks. taulukko 10) että pienempi kuin määräaikaisille postitalletustodistuksille arvioidut erilaiset palkkiot, ottaen huomioon eri jakelijoiden hinnoittelupolitiikat (ks. taulukko 11, B). Komissio voi tämän perusteella päätellä, että painettujen määräaikaisten postitalletustodistusten palkkio oli markkinaehtoinen.

(169)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että tavallisten painettujen postitalletustodistusten ja määräaikaisten painettujen postitalletustodistusten korvaus on markkinaehtoinen.

(170)

Komissio päättelee, että kaikkien painettujen postitalletustodistusten jakelusta vuosina 2000–2006 maksetut korvaukset olivat markkinaehtoisia.

(171)

Vaihtoehtoisesti komissio olisi voinut tässä tapauksessa todeta, että PI:lle maksetut palkkiot ovat markkinaehtoisia, koska ne ovat pienempiä kuin suurin odotusarvo.

(172)

Taulukosta 10 käy ilmi, että painettujen tavallisten ja määräaikaisten postitalletustodistusten korvaus on markkinaehtoinen. Tavallisten painettujen postitalletustodistusten suurin odotusarvo on 4,54 prosenttia (arvioitu enimmäisarvo), kun suurin palkkio vuosina 2000–2006 on 3,07 prosenttia. Vastaavat määräaikaisia painettuja postitalletustodistuksia koskevat luvut ovat 3,34 prosenttia ja 3,09 prosenttia.

(173)

Komissio olisi voinut tehdä saman päätelmän myös käyttämällä vaihtelevaan vuosikorvaukseen perustuvaa menetelmää.

(174)

Menetelmä voidaan hyväksyä, koska komissio olettaa, että PI:n ja CDP:n vuotuisissa neuvotteluissa otettiin huomioon vuosipalkkioiden muutokset.

(175)

Tätä lähestymistapaa noudattaen komissio olisi voinut tehdä markkinaehtoisuudesta vielä selvemmän päätelmän.

(176)

Asiantuntijan mukaan voidaan ehdottomalla varmuudella todeta, että liikkeeseenlasku painetussa muodossa on yksinomaan postitalletustodistusten erityispiirre, lukuun ottamatta sijoitusrahasto-osuuksia, joiden liikkeeseenlasku paperimuodossa on vielä sallittu laissa. Myös ABI myöntää, että rahoitusmarkkinat toimivat nykyisin lähes pelkästään arvo-osuuksina liikkeeseen laskettavilla tuotteilla. ABI ei esitä mitään väitteitä tai tietoja siitä, miten viimeksi mainitun korvauksen markkinaehtoisuus pitäisi selvittää, eikä se kyseenalaista laskelmaa, jossa talletustodistusten painamiskorvaus perustuu vertailuun sijoitusrahastojen antamien paperitodistusten kanssa. Komissio yhtyy tältä osin asiantuntijan päätelmään (ks. 129–131 kappale).

(177)

Väitteisiin, joita Italia esittää postitalletustodistusten jakelupalveluiden katteen markkinaehtoisuudesta (85–88 kappale), komissio vastaa, että Italian simuloima kannattavuustaso ei riitä osoittamaan postitalletustodistusten jakelupalkkioiden markkinaehtoisuutta, koska – kuten myös Italian viranomaiset myöntävät – PI:llä ei ole erillistä kirjanpitoa erillisistä rahoitustuotteista, eikä tätä päätöstä varten ole sen vuoksi mahdollista kerätä luotettavaa tietoa postitalletustodistusten aiheuttamista menoista ja tuloista.

(178)

PI/Bancopostan kokonaiskatteen ja pankkijärjestelmässä tarjottujen vastaavien palvelujen kokonaiskatteen vertailu on vielä epätarkempi.

(179)

Komissio katsoo, että tämän väitteen perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä postitalletustodistusten jakelupalkkioiden markkinaehtoisuudesta, kun kyseessä on vain yksi Bancopostan palveluista ja kun vertailu kohdistuu pankkijärjestelmässä tehtäviin ja tuotteisiin, jotka eivät ole vertailukelpisia.

(180)

Italian viranomaiset ovat verranneet postitalletustodistusten ja postisäästökirjojen palkkiorakennetta ja ekstrapoloineet postitalletustodistusten markkinaehtoiseksi oletetun korvauksen tuotteen keskimääräisellä juoksuajalla (82 kappale). Komissio katsoo asiantuntijan tekemän analyysin perusteella, että oletus juoksuajan lineaarisesta vaikutuksesta jakelupalkkioihin on liian yksinkertainen. Lisäksi on asianmukaisempaa verrata postitalletustodistuksia markkinatoimijoiden liikkeeseen laskemiin rahoitustuotteisiin.

(181)

ABI toteaa, että valtion joukkolainan sisäinen korkokanta (IRR) on aina pienempi kuin yrityslainan, jos luottoluokitus on sama, ja että tämä johtuu siitä, että riskiprofiili on erilainen, vaikka rahoitustuotteiden luottoluokitus olisi sama. Komissio puolestaan katsoo, että ero johtuu ennemminkin siitä, että jakeluverkko on eri (vähittäis- tai institutionaalinen), kuin riskiprofiilista.

(182)

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (75) mukaan silloin, kun yritys on vastuussa useiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, yrityksen sisäisellä kirjanpidolla on voitava varmistaa, että liiallisia korvauksia ei näiden eri palvelujen yhteydessä makseta.

(183)

Italian toimittamista tiedoista käy ilmi, että PI:n sisäisessä kirjanpidossa ei eroteta asianmukaisesti toisistaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvään postisäästämispalveluun liittyviä tuloja ja menoja ja muihin toimintoihin liittyviä tuloja ja menoja.

(184)

Komissio muistuttaa Italialle, että sen on huolehdittava tästä velvollisuudesta.

(185)

Italian Poste Italianelle postitalletustodistusten jakelusta maksama korvaus vastaa asianmukaista arviota niiden kustannusten tasosta, joita tehokkaasti hoidetulle keskivertoyritykselle olisi aiheutunut velvoitteiden täyttämisestä, ottaen huomioon tähän liittyvät tulot ja velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto.

(186)

Altmark-tuomiossa esitetyt neljä kriteeriä ovat täyttyneet siitä asti, kun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua alettiin vuonna 2004 hoitaa. PI:lle vuosina 2004–2006 postitalletustodistusten jakelusta maksetut korvaukset eivät ole valtiontukea.

(187)

Aikana ennen kuin PI:lle ja CDP:lle annettiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä tehtävä, PI:lle postitalletusten jakelusta maksetut korvaukset olivat markkinaehtoisia. Koska PI ei saanut etua, korvaukset eivät myöskään olleet valtiontukea.

(188)

Komissio katsoo, että PI:lle postitalletustodistusten jakelusta vuosina 2000–2006 maksetut korvaukset eivät ole valtiontukea,