I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

17.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/1

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 625/2009,

annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009,

tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä

(kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevat säädökset ja perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla annetut jalostettuja maataloustuotteita koskevat säädökset sekä erityisesti sellaiset kyseisten säädösten säännökset, joissa sallitaan poikkeuksia yleisestä periaatteesta, jonka mukaan kaikki määrälliset rajoitukset tai vaikutuksiltaan vastaavat toimenpiteet voidaan korvata ainoastaan samoissa säädöksissä säädetyllä toimenpiteellä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä 7 päivänä maaliskuuta 1994 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 519/94 (1) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (2). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja luettavuuden vuoksi kodifioitava.

(2)	Yhteisen kauppapolitiikan olisi perustuttava yhdenmukaisille periaatteille.

(3)	Perustamissopimuksen 14 artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät 1 päivästä tammikuuta 1993 alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan.

(4)	Yhteisen kauppapolitiikan täydentäminen tuontiin sovellettavan menettelyn alalla on ainoa keino varmistaa, että yhteisön ja kolmansien maiden välistä kauppaa koskevat säännökset heijastavat asianmukaisesti markkinoiden yhdentymistä.

(5)

Tuontiin sovellettavan menettelyn suurempi yhdenmukaisuus olisi saavutettava antamalla mahdollisuuksien mukaan säännöksiä, jotka kyseisten kolmansien maiden talousjärjestelmien erityispiirteet huomioon ottaen ovat mahdollisimman samankaltaisia kuin muihin kolmansiin maihin sovellettavan yhteisen menettelyn yhteydessä sovellettavat säännökset.

(6)	Tuontiin sovellettavaa yhteistä menettelyä sovelletaan myös hiili- ja terästuotteisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisesti kyseisiä tuotteita koskevan sopimuksen mahdollisten soveltamistoimenpiteiden toteuttamista.

(7)	Tuonnin vapauttamisen, toisin sanoen kaikkien määrällisten rajoitusten puuttumisen, olisi näin ollen oltava yhteisön menettelyn lähtökohta.

(8)	Joidenkin tuotteiden osalta komission olisi tutkittava tuonnin edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt, tuonnin kehityssuuntaukset sekä taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri näkökohdat ja mahdollisesti toteutettavat toimenpiteet.

(9)	Näiden tuotteiden osalta voi osoittautua tarpeelliseksi ottaa käyttöön kyseisten tuotteiden tietyn tuonnin valvonta yhteisössä.

(10)	Komission ja neuvoston tehtävänä on määrätä yhteisön edun vaatimat suojatoimenpiteet ottaen asianmukaisesti huomioon olemassa olevat kansainväliset velvoitteet.

(11)

Yhteen tai useampaan yhteisön alueeseen rajoitetut valvonta- tai suojatoimenpiteet voivat kuitenkin osoittautua tarkoituksenmukaisemmiksi kuin koko yhteisössä sovellettavat toimenpiteet. Tällaiset toimenpiteet olisi kuitenkin sallittava ainoastaan poikkeustapauksissa ja muiden ratkaisujen puuttuessa. Olisi huolehdittava siitä, että nämä toimenpiteet ovat väliaikaisia ja aiheuttavat mahdollisimman vähän häiriötä sisämarkkinoiden toiminnalle.

(12)

Sovellettaessa yhteisön valvontaa olisi kyseisten tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä oltava yhdenmukaisten perusteiden mukaisen valvonta-asiakirjan esittäminen. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi annettava tämä asiakirja tuojan pyynnöstä tietyn määräajan kuluessa ilman, että tuoja saa sen johdosta tuontioikeutta. Valvonta-asiakirjan olisi siis oltava voimassa ainoastaan niin kauan kuin tuontiin sovellettavaa menettelyä ei muuteta.

(13)

Moitteettoman hallinnon ja yhteisön toimijoiden edun turvaamiseksi olisi suotavaa saattaa valvonta-asiakirjan sisältö ja ulkoasu sikäli kuin mahdollista tietyistä yhteisön määrällisten kiintiöiden hallintomenettelyn käyttöönotosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 520/94 soveltamista koskevista säännöksistä 30 päivänä maaliskuuta 1994 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 738/94 (3), muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden yhteisön erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontia koskevasta yhteisestä menettelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 517/94 mukaisesta yhteisön tuontilisenssistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 3168/94 (4) ja kolmansien maiden tiettyjen tekstiilituotteiden tuontia koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3030/93 liitteen III muuttamisesta ja yhteisön tuontilisenssin käyttöön ottamisesta mainitun asetuksen soveltamisalalla 21 päivänä joulukuuta 1994 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 3169/94 (5) säädettyjen tuontilisenssien lomakkeiden mukaisiksi, ottaen huomioon valvonta-asiakirjan tekniset ominaisuudet.

(14)	Yhteisön etujen mukaista on, että jäsenvaltiot ja komissio vaihtaisivat mahdollisimman paljon yhteisön valvonnan yhteydessä saatuja tietoja.

(15)	On tarpeen antaa tarkat perusteet mahdollisen haitan määrittämiseksi ja ottaa käyttöön tutkinta, joka tekee komissiolle mahdolliseksi toteuttaa kiireellisissä tapauksissa aiheellisia toimenpiteitä.

(16)	Tämän vuoksi olisi laadittava yksityiskohtaiset säännökset tutkinnan aloittamisesta, vaadittavista valvonnasta ja tarkastuksista, kyseessä olevien osapuolten kuulemisesta, saatujen tietojen käsittelystä ja haitan määrittämisen perusteista.

(17)	Tällä asetuksella käyttöön otetut tutkintaa koskevat säännökset eivät vaikuta ammattisalaisuutta koskevien yhteisön säännösten tai kansallisten säännösten soveltamiseen.

(18)	Samoin olisi vahvistettava määräajat tutkinnan aloittamiselle ja sen määrittämiselle, ovatko mahdolliset toimenpiteet aiheellisia, tämän prosessin nopeuden varmistamiseksi, mikä lisää kyseisten taloudellisten toimijoiden oikeusturvaa.

(19)

Tuonnissa sovellettavan menettelyn yhdenmukaisuuden vuoksi olisi yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava muodollisuudet, jotka tuojien on tulliselvityspaikasta riippumatta suoritettava. Tämän vuoksi on suotavaa säätää, että tämän asetuksen liitteessä olevan mallin mukaisia lomakkeita olisi käytettävä kaikissa muodollisuuksissa.

(20)	Yhteisön valvonnan yhteydessä annettujen valvonta-asiakirjojen olisi oltava voimassa koko yhteisössä riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa ne on annettu.

(21)

Muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden yhteisön erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä 7 päivänä maaliskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 517/94 (6) soveltamisalaan kuuluvat tekstiilituotteet saavat erityiskohtelun sekä yhteisön tasolla että kansainvälisellä tasolla. Tämän vuoksi ne olisi kokonaan jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET PERIAATTEET

1 artikla

1. Tätä asetusta sovelletaan tuotaessa liitteessä I tarkoitetuista kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, lukuun ottamatta asetuksessa (EY) N:o 517/94 tarkoitettuja tekstiilituotteita.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonti yhteisöön on vapaata, eikä sille siis ole asetettu mitään määrällisiä rajoituksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta V luvun mukaisesti mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden soveltamista.

II LUKU

YHTEISÖN ILMOITUS- JA KUULEMISMENETTELY

2 artikla

Jos tuonnin kehittyminen voi tehdä tarpeelliseksi valvonta- tai suojatoimenpiteiden toteuttamisen, jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Tämän ilmoituksen on sisällettävä 8 artiklassa määriteltyihin perusteisiin perustuvat saatavilla olevat todisteet. Komissio lähettää tämän ilmoituksen viipymättä kaikille jäsenvaltioille.

3 artikla

1. Kuulemiset voidaan aloittaa joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

2. Kuulemiset on toteutettava kahdeksan työpäivän kuluessa siitä, kun komissio on saanut 2 artiklassa säädetyn ilmoituksen, ja joka tapauksessa ennen yhteisön valvonta- tai suojatoimenpiteiden käyttöönottoa.

4 artikla

1. Kuulemiset tapahtuvat neuvoa-antavassa komiteassa, jäljempänä ”komitea”, joka muodostuu kaikkien jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtaja on komission edustaja.

2. Komitea kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Puheenjohtaja ilmoittaa jäsenvaltioille mahdollisimman pian kaikki tarvittavat tiedot.

3. Kuulemiset koskevat erityisesti

a)	tuonnin edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä, tuonnin kehityssuuntauksia sekä kyseistä tuotetta koskevan taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri näkökohtia;

b)	yhteisön ja liitteessä I tarkoitettujen kolmansien maiden välisten kauppasopimusten hallintoon liittyviä kysymyksiä;

c)	mahdollisesti toteutettavia toimenpiteitä.

4. Tarvittaessa kuuleminen voidaan järjestää kirjallisesti. Tällöin komissio antaa asiasta tiedon jäsenvaltioille, jotka voivat komission vahvistaman 5–8 työpäivän pituisen määräajan kuluessa antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista.

III LUKU

YHTEISÖN TUTKINTAMENETTELY

5 artikla

1. Jos 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten jälkeen osoittautuu, että tutkinnan aloittamiseksi on riittävästi todisteita, komissio aloittaa tutkinnan kuukauden kuluessa jäsenvaltion toimittaman tiedon saamisesta ja julkaisee lausunnon Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tässä lausunnossa

a)	esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja vaaditaan, että kaikki asiaa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle;

b)	vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat ilmoittaa näkemyksensä kirjallisesti ja antaa tietoja, jos ne on otettava huomioon tutkinnan aikana;

c)	vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat pyytää komissiota kuulemaan heitä suullisesti 4 kohdan mukaisesti.

Komissio aloittaa tutkinnan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Komissio kerää kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja, jos se pitää sitä komiteaa kuultuaan aiheellisena, pyrkii tarkistamaan nämä tiedot tuojien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, kaupallisten yhteenliittymien ja järjestöjen avulla.

Komissiota avustavat tässä tehtävässä sen jäsenvaltion viranomaiset, jonka alueella nämä tarkastukset tapahtuvat, jos kyseinen jäsenvaltio on sitä pyytänyt.

Osapuolet, joita asia koskee ja jotka ovat ilmoittautuneet 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, sekä viejämaan edustajat voivat tutkia kaikki komissiolle tutkinnan yhteydessä toimitetut tiedot, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat välttämättömiä niiden etujen puolustamiseksi ja jos nämä tiedot eivät ole 7 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkinnassaan. Tätä varten osapuolten on osoitettava komissiolle kirjallinen pyyntö, jossa pyydettävät tiedot mainitaan.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sen pyynnöstä ja sen määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tiedot, jotka niillä on käytettävissään tutkinnan kohteena olevan tuotteen markkinoiden kehityksestä.

4. Komissio voi kuulla osapuolia, joita asia koskee. Niitä on kuultava, jos ne ovat kirjallisesti pyytäneet kuulemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa osoittaen, että tutkinnan tulos voi tosiasiallisesti vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä niiden suulliseen kuulemiseen.

5. Jollei komission pyytämiä tietoja toimiteta tässä asetuksessa asetetussa määräajassa tai komission tämän asetuksen mukaisesti asettamassa määräajassa taikka jos tutkimusta merkittävästi vaikeutetaan, päätelmät voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos komissio toteaa, että osapuoli, jota asia koskee, tai kolmas osapuoli on toimittanut sille vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, se jättää nämä tiedot huomioon ottamatta ja voi käyttää saatavilla olevia tietoja.

6. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten jälkeen ilmenee, ettei ole riittäviä todisteita tutkinnan aloittamiseksi, komissio ilmoittaa päätöksestään jäsenvaltioille kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden toimittaman tiedon saamisesta.

6 artikla

1. Päätettyään tutkinnan komissio antaa komitealle kertomuksen tuloksistaan.

2. Jos komissio yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta arvioi, että yhteisön valvonta- tai suojatoimenpiteet eivät enää ole tarpeen, tutkinta päätetään kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun komiteaa on kuultu. Tutkinnan päättämistä koskeva päätös, johon on sisällyttävä selvitys tutkinnan olennaisista päätelmistä ja yhteenveto niiden syistä, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3. Jos komissio arvioi yhteisön valvonta- tai suojatoimenpiteen tarpeelliseksi, se tekee IV ja V luvun mukaisesti tätä varten vaadittavat päätökset viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa tätä määräaikaa voidaan pidentää enintään kahdella kuukaudella. Komissio julkaisee tätä varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa vahvistetaan pidennyksen kesto ja joka sisältää yhteenvedon sen syistä.

4. Tämän luvun säännökset eivät estä valvontatoimenpiteiden toteuttamista 9–14 artiklan mukaisesti milloin tahansa tai suojatoimenpiteiden toteuttamista 15, 16 ja 17 artiklan mukaisesti, jos kriittiset olosuhteet, joissa viivytykset aiheuttaisivat vaikeasti korjattavissa olevan haitan, edellyttävät välitöntä toimintaa.

Komissio toteuttaa välittömästi vielä tarpeellisina pitämänsä tutkintatoimenpiteet. Niiden tuloksia käytetään toteutettujen toimenpiteiden uudelleentarkasteluun.

7 artikla

1. Tätä asetusta sovellettaessa saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

2. Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot sekä näiden virkamiehet eivät saa ilmaista tätä asetusta sovellettaessa saamiaan luottamuksellisia tietoja tai luottamuksellisesti toimitettuja tietoja, ellei tiedot toimittanut osapuoli ole nimenomaisesti antanut siihen lupaa.

3. Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä on mainittava syyt, joiden vuoksi tieto on luottamuksellista.

Jos kuitenkin ilmenee, ettei luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö ole perusteltu ja ettei tietojen toimittaja halua saattaa niitä julkisiksi tai antaa lupaa niiden ilmaisemiseen yleisluontoisesti tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan jättää ottamatta huomioon.

4. Tietoa on joka tapauksessa pidettävä luottamuksellisena, jos sen ilmaisemisesta voi aiheutua merkittäviä haitallisia seurauksia sille, joka on toimittanut tämän tiedon tai ollut sen lähde.

5. Edellä oleva 1–4 kohta ei estä yhteisön viranomaisia ottamasta huomioon yleisluontoisia tietoja eikä erityisesti syitä, joihin tämän asetuksen mukaisesti tehdyt päätökset perustuvat. Näiden viranomaisten on kuitenkin otettava huomioon niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka eivät halua liikesalaisuuksiaan ilmaistavan, laillinen etu.

8 artikla

1. Tuonnin kehityssuuntausten ja sen edellytysten tutkiminen sekä sen yhteisön tuottajille aiheuttaman vakavan haitan tai haitan uhan tutkiminen kohdistuu erityisesti seuraaviin tekijöihin:

a)	tuonnin määrä, erityisesti jos se lisääntyy merkittävästi joko absoluuttisina lukuina tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen;

b)	tuontihinnat, erityisesti jos hinta on määritetty merkittävästi alhaisemmaksi kuin samanlaisen yhteisön tuotteen hinta;

vaikutus, joka sillä on samanlaisten tuotteiden tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajiin yhteisössä, sellaisena kuin se ilmenee seuraavanlaisten tiettyjen taloudellisten tekijöiden kehityssuunnasta:

—

tuotanto,

—	tuotantokyvyn käyttöaste,

—

varastot,

—

myynti,

—	markkinaosuus,

—	hinta (toisin sanoen hintojen lasku tai tavanomaisesti tapahtuvan hintojen nousun estyminen),

—

voitto,

—	sijoitetun pääoman tuotto,

—	kassavirrat,

—	työllisyys.

2. Tutkimusta suorittaessaan komissio ottaa huomioon liitteessä I tarkoitettujen maiden erityisen talousjärjestelmän.

3. Jos esitetään väite vakavan haitan uhasta, komissio tutkii myös, onko selvästi ennalta nähtävissä, että tietty tilanne voi muuttua tosiasialliseksi haitaksi. Tällöin komissio voi ottaa huomioon myös sellaiset tekijät kuin:

a)	yhteisöön kohdistuvan viennin kasvuvauhti;

b)	alkuperä- tai viejämaan vientikapasiteetti kyseisenä ajankohtana tai lähitulevaisuudessa ja todennäköisyys tämän vientikapasiteetin synnyttämän viennin suuntautumisesta yhteisöön.

IV LUKU

VALVONTA

9 artikla

1. Jos yhteisön etu sitä vaatii, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan

a)	päättää yhteisön jälkikäteisvalvonnan käyttöönotosta tietyn tuonnin osalta määrittelemiensä yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan;

b)	valvoakseen tietyn tuonnin kehityssuuntauksia päättää saattaa kyseisen tuonnin yhteisön ennakkovalvonnan alaiseksi 10 artiklan mukaisesti.

2. Valvontatoimenpiteet ovat voimassa rajoitetun ajan. Jollei toisin säädetä, niiden voimassaoloaika päättyy toisen sitä puolivuotiskautta, jonka aikana toimenpiteet on toteutettu, seuraavan puolivuotiskauden lopussa.

10 artikla

1. Yhteisön ennakkovalvonnassa olevien tuotteiden vapaaseen liikkeeseen laskeminen edellyttää valvonta-asiakirjan esittämistä. Jäsenvaltioiden nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tämä asiakirja maksutta ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet yhteisön tuojan tekemän hakemuksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta yhteisössä. Jollei toisin osoiteta, mainittua hakemusta pidetään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamana viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen jättämisestä.

2. Valvonta-asiakirja on laadittava liitteessä II olevan mallin mukaiselle lomakkeelle.

Jos valvontaan asettamista koskevassa päätöksessä ei toisin säädetä, tuojan valvonta-asiakirjahakemukseen on sisällyttävä ainoastaan seuraavat tiedot:

a)	hakijan nimi ja täydellinen osoite (puhelin- ja telekopionumero sekä mahdollinen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten antama tunnusnumero mukaan lukien) sekä hakijan alv-numero, jos hakijan on maksettava arvonlisäveroa;

b)	tarvittaessa ilmoituksen tekijän tai hakijan mahdollisen edustajan nimi ja täydellinen osoite (puhelin- ja telekopionumero mukaan lukien);

tavaroiden kuvaukset, jotka sisältävät tiedot

—	tavaran kauppanimityksestä,

—	sen yhdistetyn nimikkeistön koodista, johon tavara kuuluu,

—	tavaran alkuperästä ja paikasta, mistä se tulee;

d)	ilmoitetut määrät kilogrammoina tai tarvittaessa muina asianmukaisina lisäyksikköinä (esimerkiksi pareina tai kappaleina);

e)	tavaroiden cif-arvo Euroopan yhteisön rajalla euroina;

f)	seuraava hakijan päiväämä ja allekirjoittama ilmoitus, jossa on hakijan nimen selvennys suuraakkosin: ”Minä allekirjoittanut todistan, että tässä hakemuksessa olevat tiedot ovat oikeita ja vilpittömässä mielessä annettuja ja että olen sijoittautunut yhteisön alueelle.”

3. Valvonta-asiakirja on voimassa koko yhteisössä sen antaneesta jäsenvaltiosta riippumatta.

4. Sen toteaminen, että suoritetun liiketoimen yksikköhinta ylittää alle viidellä prosentilla valvonta-asiakirjassa osoitetun määrän tai että tuonnissa esitettyjen tuotteiden arvo tai määrä ylittää kokonaisuudessaan alle viidellä prosentilla valvonta-asiakirjassa ilmoitetun arvon tai määrän, ei estä kyseisen tuotteen luovutusta vapaaseen liikkeeseen. Komissio voi kuultuaan komiteassa esitetyt lausunnot ja ottaen huomioon tuotteiden luonteen sekä kyseisten liiketoimien muut erityispiirteet vahvistaa eri prosenttiluvun, joka ei saa kuitenkaan tavallisesti ylittää kymmentä prosenttia.

5. Valvonta-asiakirjoja saa käyttää ainoastaan niin kauan kuin tuonnin vapautusmenettelyt ovat voimassa kyseisten liiketoimien osalta. Joka tapauksessa valvonta-asiakirjoja ei saa käyttää sen määräajan päätyttyä, joka on vahvistettu samanaikaisesti ja samaa menettelyä noudattaen kuin valvontaan asettaminen ja jossa otetaan huomioon tuotteiden luonne ja liiketoimien muut erityispiirteet.

6. Jos 9 artiklan nojalla tehdyssä päätöksessä niin säädetään, yhteisön valvonnan alaisten tuotteiden alkuperä on todistettava alkuperätodistuksella. Tämä kohta ei rajoita muiden tällaisen todistuksen esittämistä koskevien säännösten soveltamista.

7. Jos yhteisön ennakkovalvonnan alaiseen tuotteeseen sovelletaan alueellista suojatoimenpidettä jossain jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion antama tuontilupa voi korvata valvonta-asiakirjan.

8. Valvonta-asiakirjalomakkeet ja niiden otteet laaditaan kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, numerolla 1 merkitty ”vastaanottajan kappale”, toimitetaan hakijalle ja toisen, numerolla 2 merkityn ”toimivaltaisen viranomaisen kappaleen”, säilyttää asiakirjan myöntänyt viranomainen. Hallinnollisia tarkoituksia varten toimivaltainen viranomainen voi lisätä lomakkeeseen N:o 2 ylimääräisiä jäljennöksiä.

9. Lomakkeet painetaan valkoiselle hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriltä. Niiden koko on 210 × 297 millimetriä. Konekirjoitusriviväli on 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa). Lomakkeiden asettelua on tarkoin noudatettava. Varsinaisen valvonta-asiakirjan eli kappaleen N:o 1 kummallakin puolella on lisäksi oltava keltaisella painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennökset silmin havaittaviksi.

10. Jäsenvaltioiden on painettava lomakkeet. Ne voidaan myös painaa kirjapainossa, jonka sen sijoittautumisjäsenvaltio on hyväksynyt. Jälkimmäisessä tapauksessa mainittuun hyväksyntään on viitattava jokaisessa lomakkeessa. Kaikissa lomakkeissa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, jonka avulla kirjapaino voidaan tunnistaa.

11 artikla

Jos yhteisön etu sitä vaatii, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tapauksissa, joissa 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tilanne uhkaa syntyä

—	rajoittaa mahdollisesti vaadittavan valvonta-asiakirjan käyttöaikaa;

—	asettaa kyseisen asiakirjan antamiselle tiettyjä edellytyksiä ja asettaa poikkeustapauksissa sen edellytykseksi kumoamislausekkeen lisäämisen tai sitä edeltävän 3 artiklassa tarkoitetun ilmoitus- ja kuulemismenettelyn, jonka määräajat ja keston komissio määrää.

12 artikla

Jos 3 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten päättymistä seuraavien kahdeksan työpäivän kuluessa tuotteen tuontia ei ole asetettu yhteisön ennakkovalvontaan, komissio voi 17 artiklan mukaisesti vahvistaa rajoitetun valvonnan yhdelle tai useammalle yhteisön alueelle suuntautuvalle tuonnille.

13 artikla

1. Alueellisen valvonnan alaisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen kyseisellä alueella edellyttää valvonta-asiakirjan esittämistä. Yhden tai useamman jäsenvaltion, jota asia koskee, nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tämä asiakirja maksutta ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansallinen toimivaltainen viranomainen on saanut yhteisön tuojan tekemän hakemuksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta yhteisössä. Jollei toisin osoiteta, mainittua hakemusta pidetään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamana viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen jättämisestä. Valvonta-asiakirjoja saa käyttää ainoastaan niin kauan kuin tuonnin vapauttamismenettelyt ovat voimassa kyseisten liiketoimien osalta.

2. Tällöin sovelletaan 10 artiklan 2 kohtaa.

14 artikla

1. Jos yhteisön valvontaa tai alueellista valvontaa sovelletaan, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi kunkin kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän kuluessa

a)	jos kyseessä on ennakkovalvonta, cif-hinnan perusteella lasketut rahasummat sekä tavaramäärät, joiden osalta valvonta-asiakirjat on annettu edellisen jakson aikana;

b)	joka tapauksessa a alakohdassa tarkoitettua ajanjaksoa edeltäneen ajanjakson aikana toteutunut tuonti.

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot on eriteltävä tuotteittain ja maittain.

Samanaikaisesti ja samaa menettelyä noudattaen kuin valvontaan asettaminen voidaan antaa eri säännöksiä.

2. Kun tuotteiden luonne tai erityiset tilanteet sitä vaativat, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa tietojen toimittamisen määräaikoja.

3. Komissio antaa asian tiedoksi jäsenvaltioille.

V LUKU

SUOJATOIMENPITEET

15 artikla

1. Jos tuotetta tuodaan yhteisöön niin paljon kasvaneina määrinä tai sellaisin edellytyksin, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa samanlaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajille yhteisössä, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan yhteisön etujen turvaamiseksi muuttaa kyseisen tuotteen tuontiin sovellettavaa menettelyä asettamalla sen vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytykseksi komission määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen ja rajoitusten mukaan myönnettävän tuontiluvan esittämisen.

2. Toteutetut toimenpiteet on toimitettava viipymättä tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille, ja niitä sovelletaan välittömästi.

3. Tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin niiden voimaantulon jälkeen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin. Ne voidaan 17 artiklan mukaisesti rajoittaa koskemaan yhtä tai useampaa yhteisön aluetta.

Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan estä yhteisöön kuljetettavina olevien tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, jos näiden tuotteiden määräpaikkaa ei voida muuttaa ja jos niiden tuotteiden, joiden vapaaseen liikkeeseen luovutus edellyttää 10 ja 13 artiklan mukaisesti valvonta-asiakirjan esittämistä, mukana tosiasiallisesti toimitetaan tällainen asiakirja.

4. Jos jäsenvaltio on pyytänyt komission toimenpidettä, komissio tekee päätöksensä viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

5. Kaikki komission tämän artiklan nojalla tekemät päätökset toimitetaan tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot voivat saattaa ne neuvoston käsiteltäviksi kuukauden kuluessa niiden tiedoksi antamisesta.

6. Jos jäsenvaltio on saattanut komission tekemän päätöksen neuvoston käsiteltäväksi, neuvosto voi määräenemmistöllä päättää tämän päätöksen vahvistamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on saatettu sen käsiteltäväksi, komission päätöstä pidetään kumottuna.

16 artikla

1. Neuvosto voi erityisesti 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. Se ratkaisee asian määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

2. Tällöin sovelletaan 15 artiklan 3 kohtaa.

17 artikla

Jos erityisesti 8 artiklassa tarkoitettujen arviointitekijöiden perusteella ilmenee, että IV luvun ja 15 artiklan mukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi säädetyt edellytykset täyttyvät yhdellä tai useammalla yhteisön alueella, komissio voi muita ratkaisuja tutkittuaan antaa poikkeuksellisesti luvan rajoitettujen valvonta- tai suojatoimenpiteiden soveltamiseen tähän yhteen tai useampaan alueeseen, jos komissio katsoo, että nämä tällä tasolla sovellettavat toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisempia kuin koko yhteisössä sovellettavat toimenpiteet.

Näiden toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja aiheutettava mahdollisimman vähän häiriötä sisämarkkinoiden toiminnalle.

Näistä toimenpiteistä määrätään 9 ja 15 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

18 artikla

1. Kun IV ja V luvun mukaisesti käyttöön otettua valvonta- tai suojatoimenpidettä sovelletaan, 3 artiklalla perustetussa komiteassa suoritetaan kuulemisia jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta. Näiden kuulemisten tarkoituksena on

a)	tutkia tämän toimenpiteen vaikutuksia;

b)	tarkistaa, onko välttämätöntä jatkaa toimenpiteen toteuttamista.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten jälkeen komissio katsoo, että IV ja V luvussa tarkoitettujen valvonta- tai suojatoimenpiteiden kumoaminen tai muuttaminen on tarpeen, se toimii seuraavasti:

a)	jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä komission toteuttamista toimenpiteistä, komissio muuttaa tai kumoaa ne viipymättä ja ilmoittaa asiasta välittömästi neuvostolle;

b)	muissa tapauksissa komissio ehdottaa neuvostolle tämän toteuttamien toimenpiteiden kumoamista tai muuttamista. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos tämä päätös koskee alueellisia valvontatoimenpiteitä, sitä sovelletaan kuudennesta päivästä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

1. Tämä asetus ei estä yhteisön ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa määrätyistä erityissäännöistä johtuvien velvoitteiden suorittamista.

2. Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita määräämästä tai soveltamasta

kieltoja, määrällisiä rajoituksia tai valvontatoimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden kannalta, ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi, kasvien suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi tai teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi;

b)	erityisiä valuuttakauppaa koskevia muodollisuuksia;

c)	perustamissopimuksen mukaisten kansainvälisten sopimusten soveltamisesta johtuvia muodollisuuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä tai muodollisuuksista, joita ne aikovat ottaa käyttöön tai muuttaa tämän kohdan mukaisesti. Erittäin kiireellisissä tapauksissa kyseiset kansalliset toimenpiteet tai muodollisuudet on annettava komissiolle tiedoksi heti niiden hyväksymisen jälkeen.

20 artikla

1. Tämä asetus ei estä maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säädösten tai niihin perustuvien yhteisön tai kansallisten hallinnollisten määräysten taikka perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla annettujen ja maataloustuotteiden jalostuksessa saatuihin tavaroihin sovellettavien erityissäädösten soveltamista. Sitä sovelletaan niitä täydentävästi.

2. Jos tuotteet kuuluvat 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamisalaan, 9–14 artiklaa ja 18 artiklaa ei sovelleta tuotteisiin, joiden osalta yhteisön kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan menettely edellyttää todistuksen tai muun tuontiasiakirjan esittämistä.

Edellä olevaa 15, 17 ja 18 artiklaa ei sovelleta tuotteisiin, joiden osalta mainitussa menettelyssä määrätään määrällisten rajoitusten soveltamisesta tuonnissa.

21 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 519/94.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä heinäkuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. BORG

(1) EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89.

(2) Katso liite III.

(3) EYVL L 87, 31.3.1994, s. 47.

(4) EYVL L 335, 23.12.1994, s. 23.

(5) EYVL L 335, 23.12.1994, s. 33.

(6) EYVL L 67, 10.3.1994, s. 1.

LIITE I

KOLMANSIEN MAIDEN LUETTELO

Armenia

Azerbaidžan

Kazakstan

Pohjois-Korea

Tadžikistan

Turkmenistan

Uzbekistan

Valko-Venäjä

Venäjä

Vietnam

LIITE II

Teksti kuva

Teksti kuva

Teksti kuva

Teksti kuva

LIITE III

KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA

Neuvoston asetus (EY) N:o 519/94 (EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89).
Neuvoston asetus (EY) N:o 1921/94 (EYVL L 198, 30.7.1994, s. 1).
Neuvoston asetus (EY) N:o 538/95 (EYVL L 55, 11.3.1995, s. 1).
Neuvoston asetus (EY) N:o 839/95 (EYVL L 85, 19.4.1995, s. 9).
Neuvoston asetus (EY) N:o 139/96 (EYVL L 21, 27.1.1996, s. 7).	Ainoastaan 2 artikla
Neuvoston asetus (EY) N:o 168/96 (EYVL L 25, 1.2.1996, s. 2).
Neuvoston asetus (EY) N:o 752/96 (EYVL L 103, 26.4.1996, s. 1).
Neuvoston asetus (EY) N:o 1897/96 (EYVL L 250, 2.10.1996, s. 1).
Neuvoston asetus (EY) N:o 847/97 (EYVL L 122, 14.5.1997, s. 1).
Neuvoston asetus (EY) N:o 1138/98 (EYVL L 159, 3.6.1998, s. 1).
Neuvoston asetus (EY) N:o 427/2003 (EUVL L 65, 8.3.2003, s. 1).	Ainoastaan 22 artiklan 1 ja 2 kohta
Neuvoston asetus (EY) N:o 110/2009 (EUVL L 37, 6.2.2009, s. 4).

LIITE IV

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 519/94	Tämä asetus
1 artiklan 1 ja 2 kohta	1 artiklan 1 ja 2 kohta
1 artiklan 4 kohta	—
2 artikla	2 artikla
3 artiklan ensimmäinen virke	3 artiklan 1 kohta
3 artiklan toinen virke	3 artiklan 2 kohta
4 artikla	4 artikla
5 artiklan 1 kohdan johdantolause	5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleen alkuosa
5 artiklan 1 kohdan a alakohta	5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleen loppuosa sekä a, b ja c alakohta
5 artiklan 1 kohdan b alakohta	5 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
5 artiklan 2–6 kohta	5 artiklan 2–6 kohta
6 artikla	6 artikla
7 artiklan 1 kohta	7 artiklan 1 kohta
7 artiklan 2 kohdan a alakohta	7 artiklan 2 kohta
7 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta	7 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta
7 artiklan 2 kohdan b alakohdan toinen alakohta	7 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
7 artiklan 3 kohta	7 artiklan 4 kohta
7 artiklan 4 kohta	7 artiklan 5 kohta
8–14 artikla	8–14 artikla
15 artiklan 1 ja 2 kohta	15 artiklan 1 ja 2 kohta
15 artiklan 3 kohdan a alakohta	15 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta
15 artiklan 3 kohdan b alakohta	15 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
15 artiklan 4, 5 ja 6 kohta	15 artiklan 4, 5 ja 6 kohta
16, 17 ja 18 artikla	16, 17 ja 18 artikla
19 artiklan 1 kohta	19 artiklan 1 kohta
19 artiklan 2 kohdan a alakohdan johdantolause	19 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause
19 artiklan 2 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta	19 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta
19 artiklan 2 kohdan b alakohta	19 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
20 artikla	20 artikla
21 artikla	—
22 artikla	—
23 artikla	—
—	21 artikla
24 artikla	22 artikla
Liite I	Liite I
Liite IV	Liite II
—	Liite III
—	Liite IV

17.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/16

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 626/2009,

annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009,

asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan nojalla suoritetun tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa sovellettavaa polkumyyntitullia koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan ja 11 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon ehdotuksen, jonka komissio on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

1. VOIMASSA OLEVAT TOIMENPITEET

(1)	Asiasta tehdyn tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa.

1.1 Välivaiheen tarkastelun vireillepano

(2)

Hindustan Electro Graphite Limited -yrityksen, jäljempänä ”HEG” tai ”yritys”, joka on voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena oleva intialainen vientiä harjoittava tuottaja, pyynnöstä pantiin vireille edellä mainitun asetuksen osittainen välivaiheen tarkastelu perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla.

(3)	Tämä osittainen välivaiheen tarkastelu pantiin vireille yrityksen toimittaman alustavan näytön perusteella, jonka mukaan toimenpiteiden perusteena olleet olosuhteet ovat yrityksen osalta muuttuneet pysyvästi.

(4)

Pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannukset olivat pienentyneet tuotannon tehostamisen ansiosta sitten alkuperäisen tutkimuksen ja että yritys oli kyennyt nostamaan merkittävästi vientihintojaan. Se väitti tämän vuoksi, että polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei tästä syystä enää edellytä nykyisen tasoisen, aiemmin määritettyyn polkumyynnin tasoon perustuvan toimenpiteen soveltamista.

(5)	Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio totesi, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, ja julkaisi menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen (3) ja pani vireille tutkimuksen, joka rajattiin polkumyynnin tarkasteluun.

1.2 Tutkimuksen osapuolet

(6)	Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti HEG:lle sekä viejämaan ja yhteisön tuotannonalan edustajille. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista.

(7)	Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen, jonka se palautti asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäynnin yrityksen HEGin toimitiloihin Bhopalissa Intiassa.

1.3 Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

(8)	Polkumyyntiä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

2. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1 Tarkasteltavana oleva tuote

(9)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, eli Intiasta peräisin olevat, CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja sähkövastus enintään 6,0 μΩ.m, ja kyseisissä elektrodeissa käytettävät, CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvat jatkonippelit, riippumatta siitä, tuodaanko ne yhdessä vai erikseen.

2.2 Samankaltainen tuote

(10)	Tämä tarkastelu on osoittanut, että HEG:n tuottamat ja Intian kotimarkkinoilla myydyt grafiittielektrodijärjestelmät ovat samanlaisia kuin yhteisöön viedyt, ja niitä voidaan sen vuoksi pitää tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa samankaltaisena tuotteena.

3. POLKUMYYNTI

3.1 Normaaliarvo

(11)

Komissio tutki aluksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavan vientimyynnin kokonaismäärästä yhteisöön. HEG:n kotimarkkinamyynnin todettiin olevan edustavaa tutkimusajanjaksolla.

(12)	Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kyseisen yrityksen kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt tuotelajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(13)	Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myyntimäärä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(14)

Tämän jälkeen komissio tutki, voidaanko kunkin grafiittielektrodijärjestelmien lajin, jonka kotimarkkinamyynti on edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kunkin viedyn tuotelajin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(15)

Kotimarkkinamyynnin osalta kunkin grafiittielektrodijärjestelmien lajin, jota myytiin kotimarkkinoilla edustavia määriä ja jonka myynti oli määrältään yli 80-prosenttisesti kannattavaa, normaaliarvon perustana käytettiin tutkimusajanjaksolla tapahtuneiden kaikkien myyntitapahtumien tosiasiallista kotimarkkinahintaa.

(16)	Kaikkien muiden sellaisten vietyjen tuotelajien osalta, joita myös myytiin kotimarkkinoilla, mutta joiden myynti oli määrältään alle 80-prosenttisesti kannattavaa, normaaliarvon perustana käytettiin tutkimusajanjaksolla tapahtuneiden kannattavien myyntitapahtumien kotimarkkinahintaa.

(17)	Kun jonkin tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli käytettävä toista menetelmää. Tällöin komissio määritti seuraavasti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti:

(18)	Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä viejän vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voittomarginaali.

(19)

Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio tutki, olivatko vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja saatua voittoa koskevat tiedot luotettavia, ja päätti tässä tapauksessa, että niitä voitiin käyttää laskennallisen normaaliarvon määrittämiseen.

3.2 Vientihinta

(20)

Kaikki HEG:n tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynti tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisöön, ja näin ollen vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

3.3 Vertailu

(21)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnoin samassa kaupan portaassa. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon sellaisten tekijöiden erot, joiden osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin tarvittaessa ja perustelluissa tapauksissa oikaisuja hyvitysten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely- ja pakkauskustannusten, luottokustannusten ja tullimaksujen todettujen erojen huomioon ottamiseksi.

3.4 Polkumyyntimarginaali

(22)	Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti verrattiin normaaliarvon painotettua keskiarvoa lajikohtaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(23)	HEG:n polkumyyntimarginaalin ilmaistuna prosentteina vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnasta havaittiin olevan 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa.

4. MUUTTUNEIDEN OLOSUHTEIDEN PYSYVYYS

(24)	Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voidaanko muuttuneita olosuhteita pitää perustellusti pysyvinä.

(25)	Yrityksen tuotantokustannukset eivät olleet laskeneet merkittävästi alkuperäisen tutkimuksen jälkeen, mutta tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinta oli noussut merkittävästi tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, mikä poisti alkuperäisen tutkimuksen polkumyyntipäätelmät.

(26)

Viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot, jotka on kerätty tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseltä jaksolta, osoittavat, että HEG:ltä tulevan tuonnin hinnat ovat pysyneet sekä korkeina että vakaina, mikä vahvistaa, että yritys jatkoi polkumyyntiä harjoittamatonta toimintaansa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen.

(27)	Lisäksi todettiin, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana HEG:n vienti muille kuin EU:n markkinoille tapahtui hinnoilla, jotka ylittivät hinnat Intian kotimarkkinoilla.

(28)	Näissä olosuhteissa tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta saatuja havaintoja voidaan pitää pysyvinä.

5. POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(29)

Kuten edellä mainitaan, HEG:n todettiin harjoittavan polkumyyntiä vähimmäistasolla tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. On kuitenkin huomattava, että vaikka asianomaiselle yritykselle alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty polkumyyntimarginaali oli 22,4 %, nykyisin voimassa oleva tätä yritystä koskeva polkumyyntimarginaali on 0 % (4). Tämä johtuu siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa on voimassa samanaikainen tasoitustulli. Näissä olosuhteissa vähimmäistason polkumyynnin toteamisella ei ole välitöntä vaikutusta nykyisin voimassa olevien toimenpiteiden tasoon (5).

6. PÄÄTELMISTÄ ILMOITTAMINEN

(30)	Asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin tutkimuksen olennaisista tosiasioista, huomioista ja päätelmistä, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan nojalla vireille pantu tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskeva osittainen välivaiheen tarkastelu muuttamatta voimassa olevan polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tasoa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä heinäkuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EUVL L 295, 18.9.2004, s. 10.

(3) EUVL C 164, 27.6.2008, s. 15.

(4) Ks. asetuksen (EY) N:o 1629/2004 johdanto-osan 30 kappale.

(5) EUVL L 295, 18.9.2004, s. 4.

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

17.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/24

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä maaliskuuta 2009,

Toimenpiteistä C 52/07 (ex NN 64/07), jotka Espanja on toteuttanut tekstiili- ja vaatetusalan tukisuunnitelman edistämiseksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 2017)

(Ainoastaan espanjankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/553/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueen perustamisesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

(1)	Komissio vastaanotti 5 päivänä heinäkuuta 2006 kantelun, joka koski Espanjan käyttöön ottamaa tekstiiliteollisuuden tukiohjelmaa (Plan de apoyo al sector textil y de la confección), jäljempänä ’tekstiilisuunnitelma’.

(2)	Komissio pyysi 1 päivänä elokuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Espanjan viranomaisia toimittamaan kaikki kyseiseen tekstiilisuunnitelmaan liittyvät tarpeelliset tiedot, jotka Espanja toimitti 29 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä, 2 päivänä lokakuuta 2006 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä.

(3)

Komissio aloitti 13 päivänä marraskuuta 2007 muodollisen tutkintamenettelyn. Julkaistuaan tiedon tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio sai 22 päivänä helmikuuta 2008 ja 9 päivänä huhtikuuta 2008 huomautuksia kolmansilta, jotka eivät halunneet nimeään julkistettavan. Komissio pyysi 18 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä tarkennuksia, jotka Espanjan viranomaiset toimittivat 30 päivänä toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Komissio toimitti 6 päivänä toukokuuta 2008 kolmansien huomautukset Espanjan viranomaisille, jotka ottivat niihin kantaa 12 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(4)	Useiden espanjalaisten ministeriöiden ja komission edustajien välillä pidettiin kokous 11 päivänä syyskuuta 2008. Espanjan viranomaiset toimittivat lisätietoja 17 päivänä syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(5)	Komissio pyysi lisätietoja 3 päivänä lokakuuta 2008 ja 19 päivänä helmikuuta 2009 päivätyillä sähköpostiviesteillä, joihin Espanjan viranomaiset vastasivat 21 päivänä lokakuuta 2008 ja 20 päivänä helmikuuta 2009.

2. KUVAUS TUEN SAAJASTA JA TUKITOIMENPITEISTÄ

2.1 Espanjan tekstiilisuunnitelman tavoitteet

(6)

Tekstiilisuunnitelma on suunnitelma, jonka tavoitteena on auttaa tekstiiliteollisuusyrityksiä sopeutumaan tekstiilikaupan täyteen vapauttamiseen ja parantamaan niiden kilpailukykyä sekä pyrkiä samalla siihen, että alalla säilyisi mahdollisimman suuri määrä yrityksiä ja työpaikkoja. Lisäksi suunnitelman tarkoituksena on lieventää kielteisiä vaikutuksia, joita tekstiili- ja vaatetustuotteilla käytävän kaupan vapauttamisesta aiheutuu työntekijöille ja kokonaisille toimialoille.

(7)

Suunnitelmaan sisällytettiin yritysten hyväksi toteutettavia suoria toimenpiteitä, jotka liittyivät tekniseen tutkimustoimintaan, innovatiivisiin hankkeisiin ja viennin edistämiseen. Jotkin toimenpiteet kohdennettiin tarkemmin koulutukseen ja työllistämiseen liittyviin näkökohtiin sekä teollisuuden elvyttämiseen alueilla, joille on aiheutunut haittaa alan yritysten siirtymisestä muille alueille, mutta yritykset hyötyivät välillisesti myös niistä.

2.2 Tuensaajat

(8)

Tekstiilisuunnitelmaa sovellettiin kaikkiin tekstiili- ja vaatetusalan yrityksiin, joiden teollisuustoimintaan tekstiili- ja vaatetusalan yleiset työehtosopimukset ovat vaikuttaneet tai jotka kuuluvat toimialaluokituksen (NACE) ryhmiin 17, 18.1 ja 18.2. Espanjan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan alalla toimi vuonna 2001 yhteensä 15 438 yritystä, joissa oli 211 831 työntekijää. Vuonna 2007 yritysten määrä supistui 11 554:ään ja työntekijämäärä 140 541:ään, ja vuonna 2008 työntekijöitä oli enää 127 354. Alan globaalistumisen seurauksena yritysten määrä supistui siis 25 prosenttia vuosien 2001 ja 2007 välisenä aikana.

(9)	Espanjan tekstiili- ja vaatetusalan yrityksistä 75 prosenttia on alle kymmenen työntekijän yrityksiä ja 35 prosenttia yhden tai kahden työntekijän yrityksiä.

2.3 Toimenpiteet

(10)	Toimenpiteet, joita koskevan muodollisen tutkintamenettelyn komissio aloitti, ovat seuraavat:

1. Tekstiili- ja vaatetusalalla harjoitettavan teknisen tutkimustoiminnan edistämistä koskeva ohjelma

(11)

Tämän toimenpiteen tarkoituksena oli edistää sellaisia teollisuuden ja teknologian kehityshankkeita, joilla vahvistetaan yritysten teknologiavalmiuksia, lisätään tekstiili- ja vaatetusalan yritysten ja muiden tutkimustoimintaa harjoittavien laitosten välistä yhteistyötä tutkimuksen ja kehityksen (T&K) aloilla sekä edistetään tutkimustulosten levittämistä.

(12)

Tämän toimenpiteen puitteissa tukikelpoisia hankkeita olivat vain T&K-hankkeet, investoinnit aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen (vain pienten ja keskisuurten yritysten eli pk-yritysten osalta) huipputeknologian sisällyttämiseksi pk-yritysten tuotantoprosesseihin, T&K-töiden tulosten levittämiseen liittyvät hankkeet sekä hankkeet, jotka liittyvät yritysten välisten yhteistyösopimusten tekemiseen ja kehittämiseen.

(13)

Espanjan viranomaisten mukaan tämä ohjelma perustui jo aiemmin hyväksyttyyn tukiohjelmaan N 415/2004 (2). Ohjelmalla pyrittiin edistämään tekstiili- ja vaatetusalan teknistä tutkimustoimintaa. Ohjelman budjetti vuosien 2005 ja 2007 välisenä aikana oli 12,5 miljoonaa euroa avustusten muodossa ja 51 miljoonaa euroa korottomina lainoina, jotka on maksettava takaisin 12 vuoden kuluessa ja jotka sisältävät kahden vuoden maksuvapautusajan.

2. Tekstiilialan rakenteellisten muutosten vaikutuspiiriin kuuluvien alueiden teollisuuden elvyttämisohjelma

(14)

Toimenpiteen tarkoituksena oli tukea rakenteellisten muutosten vaikutuspiiriin kuuluvien alueiden teollisuuden elvyttämistä. Ohjelmasta voitiin tukea seuraavia hankkeita:

a)	investoinnit teknisiin ja teollisiin infrastruktuureihin

b)	uusien teollisuustoimintojen luominen

c)	innovatiivisten yritysten teknologiakumppanuus esimerkiksi tiede- ja tekniikkapuistojen, innovaatio- ja teknologiakeskusten, eurooppalaisten innovaatio- ja teknologiakeskusten, kehitysvirastojen sekä teknologian siirtoa harjoittavien laitosten muodossa

d)	paikallisen talouden elvyttämistä koskevat hankkeet, joissa on mukana useita yrityksiä

e)	sellaisten tuetuilla aloilla toimivien yritysten kehittäminen, jotka käyttävät samanaikaisesti useita teknologisia prosesseja

f)	kehittyvien toimialojen luominen ja laajentaminen.

(15)

Varoja myönnettiin vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana 11,1 miljoonaa euroa avustuksina ja 155,2 miljoonaa euroa takaisin maksettavina korottomina lainoina, joiden takaisinmaksuaika oli 15 vuotta ja joihin liittyi viiden vuoden maksuvapautusaika. Espanjan viranomaisten mukaan toimenpide perustui jo aiemmin hyväksyttyyn tukiohjelmaan N 101/2005 (3).

3. Empresa Nacional de Innovación S.A:n (ENISA) (4) myöntämät erityislainat pk-yritysten nykyaikaistamiseen

(16)

Toimenpide koostui etuoikeutetuista lainoista, jotka vastasivat pääomasijoitusta ja joilla tuetaan pk-yritysten tuotteiden, prosessien ja hallinnoinnin nykyaikaistamista sekä uusien teknologiayritysten perustamista rakenteellisten muutosten vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla. Lainoja voitiin myöntää vakavaraisille pk-yrityksille, muttei suurille yrityksille eikä vaikeuksissa oleville yrityksille. ENISA myönsi valituille hankkeille 0,5 prosentin korkotuen. Lainojen kiinteä korko oli 12 kuukauden Euribor korotettuna 0,25 prosenttiyksiköllä; takaisinmaksuaika oli 4–8 vuotta ja maksuvapautusaika 2–6 vuotta. Kullekin yritykselle voitiin myöntää enintään 30 000 euron avustus.

(17)	Toimenpiteeseen varattu budjetti oli 4,07 miljoonaa euroa vuosina 2006–2008. Tarkoituksena oli, että tukiosa (50 peruspisteen korkohyvitys) alittaisi 200 000 euron kynnysarvon (5).

4. ICO:n myöntämät halpakorkoiset lainat

(18)

Yrityksille myönnettiin tästä toimenpiteestä halpakorkoisia lainoja tuottaviin innovatiivisiin investointeihin. Kyseiset lainat perustuivat teollisuus-, matkailu- ja kauppaministeriön ja (5 päivästä syyskuuta 2006) julkisen rahoituslaitoksen Instituto de Crédito Oficialin (ICO) väliseen sopimukseen. ICO toimi välittäjänä toimenpiteeseen osallistuneiden liikepankkien välillä, ja teollisuus-, matkailu- ja kauppaministeriö rahoitti korkoetuudet. Rahoitusehdot olivat seuraavat:

a)	Rahoituksen osuus investoinnista voi olla enintään 70 prosenttia (ilman arvonlisäveroa) Euroopan unionin valtiontuelle asettamien kynnysarvojen rajoissa.

b)	Rahoitusta voitiin myöntää vain uusiin omaisuuseriin tehtäviin investointeihin.

c)	Investointi oli tehtävä kahden vuoden kuluessa lainasopimuksen allekirjoittamisesta (poikkeustilanteissa kolmen vuoden kuluessa, ICO:lle esitetyn perustellun pyynnön pohjalta).

d)	Tuensaajalla oli mahdollisuus valita takaisinmaksuajaksi viisi vuotta ilman maksuvapautusaikaa, seitsemän vuotta kahden vuoden maksuvapautusajalla tai kymmenen vuotta kahden vuoden maksuvapautusajalla.

Luottolaitos voi valita kuuden vuoden Euriborin korotettuna 0,75 prosentilla tai 6 kuukauden Euriborin korotettuna 0,50 prosentilla, jos keskinäinen takausyhtiö (Sociedad de Garantía Recíproca, SGR) takasi lainan. Luottolaitos ei voinut saada palkkioita takauksista ja lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta oli maksettava 1 prosentin sakkokorko, jos lainan korko oli kiinteä. Toimenpiteen toteuttivat siihen osallistuneet pankit ja säästökassat.

f)	Lopullinen tuensaajayritys maksoi lainasta Euribor-koron alennettuna 0,5 prosentilla.

g)	Jotta yritysten olisi helpompi saada takauksia, Compañía Española de Reafianzamiento SA (CERSA) rahoitti 67 prosenttia alueellisista keskinäisistä takausjärjestelmistä myönnettävien takausten kustannuksista.

h)	Teollisuus-, matkailu- ja kauppaministeriön myöntämä yleinen vuotuinen korko oli enintään 1,25 prosenttia tai enintään 1 prosentti, jos SGR takasi lainan.

Yritykset tai yritysryhmittymät, joiden päätoimiala oli jakelu, eivät olleet tukikelpoisia. Tämän toimenpiteen budjetti oli 450 miljoonaa euroa.

5. Espanjalaisten tuotteiden viennin edistäminen (ICEX)

(19)

Instituto Español de Comercio Exterior (ICEX) oli ottanut käyttöön useita eri tukia tekstiilisuunnitelman puitteissa:

a)	viestintäinfrastruktuurien (kuten internetportaalien) luominen

b)	palvelut, joilla helpotetaan yritysten yhteistä osallistumista messuille

c)	vientivalmiuksia koskevien neuvontapalveluiden tarjoaminen yrityksille, jotka eivät ole vielä harjoittaneet vientitoimintaa.

(20)

Toimenpiteet toteutettiin esimerkiksi osana seuraavia aloitteita: Plan Global de la Moda, Plan Hábitat de España, viralliset esittelypisteet, alakohtaiset suunnitelmat, vientikonsortiot, ulkomaille sijoittautumista koskevat suunnitelmat, suunnitelmat espanjalaisten tuotemerkkien edistämiseksi, alustavat vienninedistämissuunnitelmat (planes de iniciación a la promoción exterior, PIPE), tuki osallistumiseen messuille, edustajakokoukset, liikematkat, yrityksille suunnatut investointi- ja yhteistyöfoorumit, välittäjätietokantojen perustaminen ja päivittäminen sekä tiedotus- ja mainoskampanjat.

6. Ammatillinen jatkokoulutus

(21)	Tämän toimenpiteen tarkoituksena oli tarjota Espanjan tekstiili- ja vaatetusalan työntekijöille koulutusta, jolla voitiin parantaa heidän ammattipätevyyttään ja yrityksen kilpailukykyä sekä helpottaa yrityksen mukautumista uudistuksiin.

(22)

Kansallisen lainsäädännön (6) mukaan yritykset voivat käyttää erityiskoulutusohjelmiensa osittaiseen rahoittamiseen osan niistä yleiseen sosiaaliturvakassaan edellisellä tilikaudella suoritetuista maksuista, jotka liittyvät erityiskoulutusohjelmiin, vähentämällä ne nykyisistä sosiaaliturvamaksuosuuksistaan. Joitakin tekstiili- ja vaatetusalalla sovellettuja prosenttilukuja oli tarkistettu ylöspäin:

—	1–2 työntekijän yritykset: 100 prosenttia maksuosuuksista tai 420 euroa (420 euroa yleisen toimenpiteen puitteissa)

—	3–5 työntekijän yritykset: 100 prosenttia maksuosuuksista tai 600 euroa (420 euroa yleisen toimenpiteen puitteissa)

—	6–9 työntekijän yritykset: 100 prosenttia maksuosuuksista tai 720 euroa (yleisen toimenpiteen puitteissa ainoa vaatimus oli 100 prosenttia maksuosuudesta)

—	10–49 työntekijän yritykset: 100 prosenttia maksuosuuksista (aiemmin 75 prosenttia)

—	50–249 työntekijän yritykset: 80 prosenttia maksuosuuksista (aiemmin 60 prosenttia)

—	vähintään 250 työntekijän yritykset: 60 prosenttia maksuosuuksista (aiemmin 50 prosenttia).

(23)	Lisäksi yritykset saivat 5 prosentin lisälainan korvauksena koulutuksen vuoksi menetetyistä työtunneista.

(24)

Jotta yritykset voivat hyötyä näistä toimenpiteistä, niiden oli esitettävä kansallisille työvoimaviranomaisille ammatillinen uudelleenkoulutussuunnitelma ja tietoja tuotantoprosessiin tehdyistä muutoksista, uuden organisaatiorakenteen käyttöönotosta, uuteen laitteistoon liittyvästä koulutuksesta ja irtisanottujen työntekijöiden uudelleenkoulutuksesta. Lisäksi yrityksen oli ilmoitettava erillisessä asiakirjassa tavoitteensa tuottavuuden, työpaikkojen säilyttämisen, investointien koon ja oman rahoitusosuutensa osalta. Uudelleenkoulutussuunnitelmalle oli lisäksi saatava hyväksyntä alan pariteettikomitealta (jonka jäsenistä 50 prosenttia on yritysmaailman edustajia ja 50 prosenttia tekstiilialan ammattiliittojen edustajia).

7. Ikääntyneiden työntekijöiden työpaikkojen säilyttäminen

(25)

Espanjan yleisen lainsäädännön mukaan yritys, joka työllistää yli 60-vuotiaan työntekijän, voi saada 50 prosentin alennuksen sosiaaliturvamaksuosuudestaan. Tekstiilisuunnitelmassa tämä ikäraja alennettiin 55 vuoteen niiden työntekijöiden osalta, joilla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja jotka ovat työskennelleet yrityksessä vähintään viisi vuotta.

8. Vapautus lykättyjä sosiaaliturvamaksuja koskevasta takausvelvollisuudesta

(26)

Espanjan yleisessä sosiaaliturvalainsäädännössä (11 päivänä kesäkuuta 2004 annettu kuninkaallinen asetus 1415/2004, 33 §:n 4 momentti) sallitaan tietyin edellytyksin (muun muassa sosiaaliturvamaksut kattavien takausten hankkimisen kautta) sosiaaliturvamaksujen lykkääminen ja maksaminen useammassa erässä. Asetuksen soveltamissäännöksissä (7) Espanjan viranomaisille annetaan kuitenkin mahdollisuus myöntää ”poikkeuksellisissa olosuhteissa” vapautus sosiaaliturvamaksuja koskevasta takausvelvollisuudesta.

2.4 Ohjelman oikeusperusta

(27)

Toimenpiteen 1 (johdanto-osan 10–13 kappale) oikeusperusta on 4 päivänä helmikuuta 2005 annettu määräys ITC/217/2005 (8), joka perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 70/2001 (9).

(28)	Toimenpide 2 (johdanto-osan 14 ja 15 kappale) perustuu komission päätöksellä K(2005) 1523 (ks. johdanto-osan 15 kappale) hyväksyttyyn tukitoimenpiteeseen N 101/2005 ja alueellista investointitukiohjelmaa koskeneeseen tukitoimenpiteeseen XR/70/2007 (10).

(29)	Toimenpiteen 3 (johdanto-osan 16 ja 17 kappale) oikeusperusta on 29 päivänä joulukuuta 2005 säädetty laki 30/2005 (11).

(30)	Toimenpiteen 4 (johdanto-osan 18 kappale) oikeusperusta on lain 30/2005 71. lisäsäännös, joka on annettu tekstiili-, jalkine-, huonekalu- ja lelualoilla toimiville yrityksille suunnattuja lainoja koskevasta Instituto de Crédito Oficialin toimesta.

(31)	Toimenpide 5 (johdanto-osan 19 ja 20 kappale) perustuu 17 päivänä marraskuuta 2003 säädetyn lain 38/2003 14 §:n 1 momentin d alamomenttiin ja 17 §:n 3 momentin m alamomenttiin.

(32)	Toimenpidettä 6 (johdanto-osan 21–24 kappale) säännellään 1 päivänä elokuuta 2003 annetulla kuninkaallisella asetuksella 1046/2003 ja 13 päivänä helmikuuta 2004 annetulla määräyksellä TAS/500/2004.

(33)	Toimenpiteeseen 7 (johdanto-osan 25 kappale) liittyvistä yleisistä näkökohdista säädetään 9 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa 5/2006.

(34)	Toimenpide 8 (johdanto-osan 26 kappale) kuuluu 11 päivänä kesäkuuta 2004 annetun kuninkaallisen asetuksen 1415/2004 33 §:n 4 kohdan soveltamisalaan.

2.5 Ohjelman kesto

(35)

Näyttää siltä, että tekstiilisuunnitelma otettiin käyttöön kesäkuussa 2006 ja sitä sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2008. Espanjan viranomaisten 17 päivänä syyskuuta 2008 toimittamien tietojen mukaan suunnitelman kestoa ei ole tarkoitus pidentää (kuten myös suunnitelman I.2 §:ssä ilmoitetaan). Toimenpidettä 1 sovellettiin kuitenkin vuodesta 2005 vuoteen 2007.

3. SYYT MENETTELYN ALOITTAMISEEN

(36)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007 tehdyssä päätöksessään, jäljempänä ’menettelyn aloittamisesta tehty päätös’, komissio esitti epäilyjä toimenpiteiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ja viittasi mahdollisuuteen, että tekstiiliohjelmaan sisältyviä eri toimenpiteitä oli yhdistetty perusteettomasti toisiinsa:

Toimenpiteen 1 osalta päätöksessä todettiin erityisesti, että ohjelmaa N 415/2004 sovellettiin ainoastaan vuoteen 2007, kun taas tekstiilisuunnitelmaa sovellettiin vuoteen 2008. Espanjan viranomaisten oli annettava selvitys siitä, missä määrin tekniseen tutkimustoimintaan myönnettäviksi suunnitellut tuet olivat ohjelman N 415/2004 edellytysten mukaisia.

b)	Toimenpiteen 2 osalta komissio esitti epäilyjä siitä, täyttikö toimenpide kaikki alueellista tukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen (12) edellytykset.

c)	Toimenpiteen 3 osalta komissiolla ei ollut selkeää käsitystä siitä, kuinka Espanjan viranomaiset aikoivat noudattaa vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta.

d)	Komissio epäili, että toimenpiteeseen 4 sisältyvä vähämerkityksinen tuki voitaisiin yhdistää perusteettomasti muiden samojen tukikelpoisten kustannusten kattamiseen myönnettävien tukien kanssa.

e)	Toimenpiteen 5 osalta Espanjan viranomaisten toimittamat tiedot eivät olleet riittävän kattavia, jotta niiden perusteella olisi voitu arvioida, noudattiko kyseinen toimenpide pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta (13).

f)	Toimenpiteiden 6 ja 7 oikeusperustaa ei ollut ilmoitettu.

g)	Toimenpiteen 8 osalta komissiolla ei ollut varmuutta siitä, että toimenpide ei olisi syrjivä ja olisiko siitä ilmoitettava ennakkoon komissiolle.

4. ESPANJAN HUOMAUTUKSET

(37)	Espanjan viranomaiset väittivät, että menettelyn aloittamisesta tehty päätös rikkoi oikeuskäytäntöä asiassa Italgrani II (14).

Toimenpide 1

(38)

Espanjan viranomaiset täsmensivät, että aiemmassa kirjeenvaihdossa mainitun, suurille yrityksille suunnattua toimenpidettä koskevan tukiohjelman N 415/2004 (jonka voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2007) oikeusperustan lisäksi toimenpiteeseen 1 sovellettiin jo aiemmin hyväksyttyä pk-yrityksille suunnattua tukiohjelmaa XS 50/2005 (15), jonka voimassaolo päättyi 30 päivänä kesäkuuta 2007.

(39)

Tosiasiallisesti maksettu määrä oli 14,24 miljoonaa euroa avustuksina ja 36,72 miljoonaa euroa takaisin maksettavina korottomina lainoina, joiden takaisinmaksuaika oli 12 vuotta. Espanjan viranomaiset ilmoittivat toistamiseen 21 päivänä lokakuuta 2008, että ne noudattivat ohjelmassa mainittuja edellytyksiä, ja vahvistivat, että ohjelmaa N 415/2004 ei ollut sovellettu eikä sovellettaisi 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen eikä ohjelmaa XS 50/2005 ollut sovellettu eikä sovellettaisi 30 päivän kesäkuuta 2008 jälkeen.

Toimenpide 2

(40)

Espanjan viranomaiset tarkensivat, että ohjelman N 101/2005 voimassaolo päättyi ennen asetuksen N:o 1628/2006 (16) voimaantuloa. Espanjan viranomaiset antoivat sittemmin ilmoituksen ohjelmasta N 430/2006 mutta peruivat ilmoituksensa 26 päivänä tammikuuta 2007. Kyseisestä ajankohdasta lähtien toimenpiteet perustuivat Espanjan viranomaisten 30 päivänä toukokuuta 2008 toimittamien tietojen mukaan ohjelmaan XR/70/2007 (17). Synteettikuituteollisuudelle ei voitu myöntää tukea ohjelmista N 101/2005 ja XR/70/2007 määräyksen ITC/1014/2005 4 kohdan ja määräyksen ITC/3098/2006 4 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna määräyksen ITC/643/2007 3 kohdalla, mukaisesti.

(41)

Espanjan viranomaiset vahvistivat lisäksi, että toimenpide voitiin katsoa määräyksen ITC/3098/2006 (18) muuttamisesta 2 päivänä lokakuuta 2007 annetussa ministeriön määräyksessä ITC/643/2007 tarkoitetuksi alkuinvestoinniksi. Ministeriön määräyksen ITC/643/2007 4 kohdassa oleva kuvaus tuensaajista vastasi alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (19) ja asetuksessa N:o 1628/2006 olevaa alkuinvestoinnin määritelmää.

(42)	Toteutunut talousarvio oli 10,97 miljoonaa euroa avustuksina ja 150,8 miljoonaa euroa takaisin maksettavina lainoina.

Toimenpide 3

(43)

Espanjan viranomaiset vahvistivat, että tuensaajat olivat yksinomaan pk-yrityksiä. Tuen arvioitu enimmäismäärä – 30 000 euroa yritystä kohden – oli laskettu 1 miljoonan euron enimmäislainamäärän perusteella. Tammikuun 1 päivän 2006 ja 13 päivän tammikuuta 2008 välisenä aikana toimenpiteestä myönnettiin tukea kymmenelle yritykselle ja tuki evättiin 23 yritykseltä. Viranomaiset ilmoittivat lisäksi, että 0,5 prosenttiyksikön korkotukea ei ollut myönnetty.

(44)

Espanjan viranomaiset korostivat 30 päivänä toukokuuta 2008 ja kokouksessa, joka pidettiin 11 päivänä syyskuuta 2008, että rahoitus oli myönnetty tavanomaisin markkinaehdoin mutta suuret yritykset ja vaikeuksissa olevat yritykset oli jätetty toimenpiteen ulkopuolelle. Espanjan viranomaiset vahvistivat tämän kirjallisesti 21 päivänä lokakuuta 2008 päivätyllä kirjeellä ja sitoutuivat olemaan toteuttamatta toimenpidettä tekstiilisuunnitelman voimassaolon päättymiseen saakka.

Toimenpide 4

(45)

Toimenpiteen 4 oikeusperusta oli vähämerkityksistä tukea koskeva asetus. Lainan enimmäismäärä oli 2,3 miljoonaa euroa tuensaajaa kohden. Vähämerkityksistä tukea koskevia kynnysarvoja noudatettiin koko ajan. Kyseisiä lainamääriä ei voitu yhdistää muihin tukiin, jos yhdistäminen olisi aiheuttanut vähämerkityksiselle tuelle asetetun kynnysarvon ylittymisen. Jokaisen tuensaajan oli sen vuoksi täytettävä vuotuinen ilmoituslomake. ICO laati toimenpiteestä vuosittain rekisterit, jotka se lähetti sen kanssa yhteistyötä tehneille luottolaitoksille.

(46)

Syyskuuhun 2008 mennessä 450 euron kokonaismäärästä oli maksettu 54,79 miljoonaa euroa. Lainojen enimmäismäärä oli 2,3 miljoonaa euroa. Korot vaihtelivat 5,59 prosentista 4,94 prosenttiin, kun Euroopan viitekorko oli Espanjan osalta 5,19 prosenttia. Espanjan viranomaiset ilmoittivat soveltaneensa 1 päivästä heinäkuuta 2008 korkoja koskevaa uutta tiedonantoa (20). Espanjan viranomaisten mukaan ICO:n kanssa yhteistyötä tehneet rahoituslaitokset määrittivät korkoon lisätyn marginaalin. Lisäksi ICO toimitti viranomaisille Espanjan keskuspankin antamiin tietoihin perustuneita tietoja Espanjassa sovelletuista keskimääräisistä marginaaleista.

(47)	Espanjan viranomaiset esittivät 21 päivänä lokakuuta 2008 yleiskatsauksen vuosina 2006, 2007 ja 2008 myönnettyyn vähämerkityksiseen tukeen ja kyseisiin tukiin liittyvät ilmoituslomakkeet. Espanjan viranomaiset sitoutuivat noudattamaan vastedes vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta.

Toimenpide 5

(48)	Kyse oli yleisistä toimenpiteistä, joita voitiin toteuttaa kaikilla aloilla. Tuetut toiminnot olivat samankaltaisia kuin pk-yrityksiä koskevan asetuksen 5 artiklassa mainitut. Tuen määrää oli erittäin vaikea laskea, sillä toimenpidettä sovellettiin ajoittain, epäsuorasti ja epämääräisesti.

(49)	Vuosina 2006–2008 myönnettiin varoja yhteensä 7,5 miljoonaa euroa. Espanjan viranomaiset ilmoittivat, että toimenpide 5, jonka perusteella voitiin myöntää tukea myös suurille yrityksille, kuului vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan.

(50)

Vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisesta Espanjan viranomaiset totesivat, että ICEX edellytti kultakin tuensaajalta ilmoitusta tuesta, jonka ne olivat saaneet lain 38/2003 14 §:n 1 momentin d alamomentin mukaisten tukikelpoisten kustannusten perusteella. Tuensaajilla oli velvollisuus ilmoittaa ICEX:lle tulevista avustuksista. ICEX:llä oli lain 38/2003 17 §:n 3 momentin m alamomentin nojalla velvollisuus tarkistaa, että avustukset olivat yhdenmukaisia muun samojen tukikelpoisten kustannusten perusteella saadun tuen kanssa. Espanjan viranomaiset esittivät taulukon, joka osoitti, että ICO:n ja ICEX:n vuosina 2006–2008 tekstiili- ja vaatetusalalla myöntämä vähämerkityksinen tuki ei ylittänyt 200 000 euron yrityskohtaista kynnysarvoa kolmen verovuoden aikana.

Toimenpide 6

(51)

Kyse oli yleisestä toimenpiteestä, vaikka sen pääasiallisena kohderyhmänä olivat pk-yritykset. Ainoastaan yritykset, joissa oli alle viisi työtekijää, voivat saada tukea yli määrän, jonka ne olivat suorittaneet edellisenä vuonna sosiaaliturvakassaan. Muut tuensaajat voivat saada vain tietyn prosenttiosuuden määrästä, jonka ne olivat maksaneet erityiskoulutustarkoituksiin kyseisen tilikauden aikana. Espanjan viranomaisten mukaan tuen intensiteetti oli noin 11,3 prosenttia pk-yritysten osalta ja 20 prosenttia suurten yritysten osalta. Alustava vuosibudjetti oli 50 000 euroa.

(52)

Toimenpiteen piiriin oli valittu 13 päivään tammikuuta 2008 mennessä vain yksi yritys. Espanjan viranomaiset vahvistivat, että vaikeuksissa olevat yritykset oli jätetty vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen (21) mukaisesti tämän tukiohjelman ulkopuolelle.

Toimenpide 7

(53)

Espanjan viranomaiset korostivat, että yritykset voivat hyötyä tästä toimenpiteestä vain, jos niiden yli 55-vuotiaat työntekijät olivat olleet yrityksen palveluksessa vähintään viisi vuotta; tämä vaatimus alensi tukikelpoisten yritysten määrää 50 prosenttia. Tuensaajat olivat pääosin naisia (53 prosenttia) ja 76 prosenttia tuensaajista oli työntekijöitä, joiden ammattipätevyys ja koulutustaso olivat erittäin alhaiset, mikä vaikeutti heidän mahdollisuuksiaan löytää uusi työpaikka.

(54)	Espanjan viranomaiset korostivat, että jäsenvaltioille annettiin EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa riippumattomuus suhteessa sosiaaliturva-asioihin.

(55)

Ohjelmasta oli myönnetty 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä tukea 2 015 yritykselle (16,6 prosenttia alan yrityksistä), joissa oli 6 313 työntekijää (4,5 prosenttia alan työntekijöistä). Yrityksistä 56 prosentissa toimenpide koski vain yhtä työntekijää, 30 prosentissa 2–4 työntekijää ja 13 prosentissa 5–30 työntekijää. Toimenpide hyödytti yli 30:tä työntekijää vain 1 prosentissa yrityksistä. Yhteensä 1 428 yritystä sai alle 500 euron hyvityksen. Tämän toimenpiteen alustava vuosibudjetti oli 15 miljoonaa euroa. Tukea myönnettiin keskimäärin 151 euroa kuukaudessa kutakin 55–58-vuotiasta työntekijää kohden, ja tämän perusteella tuen osuus työvoimakustannuksista oli 8,3 prosenttia. Tuki 59-vuotiaille työntekijöille aleni 44 euroon kuukaudessa eli 2,6 prosenttiin työvoimakustannuksista. Ainoastaan 5,2 prosenttia alan työntekijöistä voi saada tukea tämän toimenpiteen perusteella. Tuki alensi yritysten työvoimakustannuksia keskimäärin 0,3 prosenttia.

(56)

Huolimatta toimenpiteen nimityksestä, sen tarkoituksena ei ollut ylläpitää työllisyyttä vaan se oli vaihtoehto varhaiseläkkeelle. Espanjan viranomaisten mukaan 151 euroa kuukaudessa oli riittävän suuri kannustin henkilön työpaikan säilyttämiseksi sen sijaan, että sama henkilö olisi palkattu ilman rekisteröintiä.

(57)

Toimenpidettä voitiin soveltaa synteettikuituteollisuuteen, jos yrityksen päätoimiala oli tekstiiliala ja jos se osallistui tekstiili- ja vaatetusalan eikä kemianteollisuuden työehtosopimusneuvotteluihin. Tämän vuoksi mahdollisuus, että synteettikuituvalmistajat hyötyisivät toimenpiteestä, oli vähäinen.

Toimenpide 8

(58)	Espanjan viranomaiset vahvistivat 17 päivänä syyskuuta 2008, että kyse oli yleisestä tuesta eikä tekstiilisuunnitelman piiriin kuuluville tekstiilialan yrityksille ollut myönnetty minkäänlaista verolykkäystä.

(59)

Espanjan viranomaiset sitoutuivat 21 päivänä lokakuuta 2008 siihen, että siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tekstiili- tai vaatetusalan yritys pyytäisi vapautusta verolykkäyksiä koskevasta takausvelvollisuudesta, pyyntö käsiteltäisiin yleisen lainsäädännön mukaisesti eikä tekstiilisuunnitelman perusteella.

(60)	Espanjan viranomaiset sitoutuivat lisäksi noudattamaan vähämerkityksisen tuen kasautumisesta annettua yhteisön lainsäädäntöä.

5. KOLMANSIEN HUOMAUTUKSET

(61)	Komissio sai huomautuksia kahdelta osapuolelta, jotka eivät halunneet henkilöllisyyttään paljastettavan.

(62)

Ensimmäisissä huomautuksissa torjuttiin mahdollisuus myöntää alakohtaista tukea tekstiiliteollisuudelle, koska tuki vääristää kilpailua. Huomautusten esittäjät antoivat tukensa näkemykselle, jonka komissio oli esittänyt menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessään, ja korostivat, että tekstiilisuunnitelmassa ei asetettu rajoituksia hyvityksille, joita kukin yritys voisi saada. Espanjan viranomaisten esittämät perustelut olivat riittämättömiä. T&K-tuki oli hyödyllistä, mutta se oli rajattava pk-yrityksiin. Huomautusten esittäjät katsoivat sitä vastoin, että aineettomaan omaisuuteen liittyvä tuki oli torjuttava, koska sitä oli helppo käyttää epätarkoituksenmukaisella tavalla. Huomautuksissa pidettiin myönteisinä irtisanottujen tekstiilialan työntekijöiden koulutustoimenpiteitä, mutta samalla katsottiin, että 80 prosentin alennus sosiaaliturvamaksuihin hyödytti työntekijöitä vain välillisesti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä. Jos tekstiilialan yrityksille myönnettiin muita aloja suurempia etuja sosiaaliturvamaksujen suorittamisessa useammassa erässä, kyse olisi sääntöjenvastaisesta valtiontuesta.

(63)	Toisen osapuolen huomautuksissa viitattiin Geotexanin äärimmäisen matalaan hintaan Espanjan markkinoilla, mikä voi johtua Espanjan tekstiilisuunnitelman soveltamisesta.

6. ESPANJAN KANTA KOLMANSIEN HUOMAUTUKSIIN

(64)

Espanjan viranomaisten mukaan komissio ei katsonut toimenpiteitä valtiontueksi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä vaan viittasi ainoastaan mahdollisuuteen, että ne olisivat valtiontukea. Lisäksi Espanja huomautti, että koulutushyvitys 50–249 työntekijän yrityksille merkitsi 20 prosentin eikä 80 prosentin lisäystä. Tuki-intensiteetti oli Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 (22) 4 artiklan mukainen. Koulutustuen saajina olivat lisäksi työntekijät, jotka voivat pysyä yrityksen palveluksessa tai parantaa valmiuksiaan uuden työpaikan etsintää varten.

(65)

Toisen osapuolen huomautusten osalta Espanjan viranomaiset totesivat, että kyseiset väitteet esitettiin liian myöhään eikä niiden tueksi esitetty mitään todisteita. Tekstiilisuunnitelman tarkoituksena oli auttaa alan yrityksiä sopeutumaan markkinoiden vapauttamiseen eikä parantamaan minkään tietyn yrityksen asemaa. Huomautuksissa mainittiin konkreettinen esimerkkiyritys, Geotexan, joka on perustettu vuonna 2004. Ikääntyneiden työntekijöiden työpaikan säilyttämiseen myönnettävälle tuelle asetettujen kriteerien mukaan tukikelpoisia ovat ainoastaan ne työntekijät, jotka ovat olleet yrityksen palveluksessa yli viisi vuotta, mikä on Geotexanin tapauksessa mahdotonta. Ei ole asiakirjatodisteita, jotka osoittaisivat, että Geotexan hyötyisi koulutustukitoimenpiteistä. Se olisi joka tapauksessa saanut 970 euron vuotuisen hyvityksen, jolla ei olisi ratkaisevaa merkitystä aggressiivisen hintapolitiikan kehittämisen kannalta.

(66)	Voidaankin todeta, että kyseisissä huomautuksissa ei esitetty uusia tosiseikkoja tai perusteluita, huomautukset esitettiin yleisellä tasolla eikä niiden tueksi esitetty todisteita, minkä vuoksi niitä ei pitäisi ottaa huomioon.

7. ARVIOINTI

7.1 Toimenpiteiden valtiontukiluonne

(67)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(68)

Espanjan viranomaisten mukaan toimenpidettä 3 ei ollut sovellettu, sillä 0,5 prosenttiyksikön korkotukea ei ollut myönnetty ja rahoitus toteutettiin tavanomaisin markkinaehdoin. Komissio pyysi Espanjan viranomaisilta tietoja kymmenelle tuensaajalle tosiasiallisesti myönnetyistä koroista. Espanjan viranomaiset antoivat vastauksensa 13 päivänä maaliskuuta 2009. Korko alitti vuoden alhaisimman viitekoron vain kahdessa tapauksessa (300 000 euron lainan ja 100 000 euron lainan tapauksessa; jälkimmäinen oli myönnetty 4,114 prosenttiyksikön korolla, kun alhaisin viitekorko oli 4,62 prosenttiyksikköä). Komissio toteaa lainaan tosiasiallisesti sovelletun koron ja viitekoron välisen erotuksen pienuuden perusteella, että mahdollinen valtiontuki olisi ollut määrältään niin vähäistä, että se alittaisi vähämerkityksistä tukea koskevan kynnysarvon. Espanjan viranomaiset sitoutuivat olemaan soveltamatta toimenpidettä, kunnes ohjelman voimassaolo päättyisi. Komissio toteaa tämän vuoksi, että tuen määrä alitti vähämerkityksistä tukea koskevan kynnysarvon eikä sitä ole aiheellista luokitella valtiontueksi.

(69)

Toimenpiteiden 4 ja 5 osalta Espanjan viranomaiset totesivat, että ne kuuluivat vähämerkityksistä tukea koskevan komission asetuksen soveltamisalaan eivätkä sen vuoksi olleet valtiontukea. Komission on tästä syystä tutkittava, täyttivätkö toimenpiteet vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen edellytykset.

(70)

Toimenpiteen 4 osalta Espanjan viranomaiset esittivät todisteita siitä, että ne olivat noudattaneet vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta aiemmin ja sitoutuivat noudattamaan sitä myös jatkossa. Lisäksi ne vakuuttivat alkaneensa noudattaa 1 päivänä heinäkuuta 2008 viitekorkoja koskevaa uutta tiedonantoa.

(71)

Toimenpiteen 5 osalta vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa suljettiin pois mahdollisuus myöntää tukea viennin edistämiseen. Vientituki määritellään vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen 1 artiklan d alakohdassa perinteisessä muodossaan tueksi, ”joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin”. Lisäksi kyseisen asetuksen johdanto-osan 6 kappaleen mukaisesti ”vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille”. Tästä seuraa, että jos tuki myönnetään yritysten yhteiseen osallistumiseen messuille, se kuuluu vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan. (23) Espanjan viranomaiset vahvistivat 30 päivänä toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, että toimenpide oli tarkoitettu kannustimeksi yrityksille, jotka eivät siihen mennessä olleet vieneet tuotteitaan kansainvälisille messuille, mikä merkitsee, että kyseinen edellytys täyttyy. Tuki, joka myönnetään viestintäinfrastruktuurin luomiseen internetportaalien kautta, ei ole vientitukea ja kuuluu sen vuoksi vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan. Neuvontapalveluiden tarjoaminen yritysten vientipotentiaalin vahvistamiseksi kuuluu myös vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan eikä sen vuoksi kuulu vientituen määritelmän piiriin.

(72)

Komissio oli kuitenkin edelleen epävarma siitä, olivatko Espanjan viranomaiset noudattaneet aiemmin vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta. Tämän vuoksi komissio pyysi Espanjan viranomaisia osoittamaan vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että ne olivat soveltaneet aiemmin kyseistä asetusta toimenpiteisiin 4 ja 5. Komissio pyysi lisäksi vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti Espanjan viranomaisia sitoutumaan siihen, että ne noudattaisivat vastedes kyseistä asetusta. Tämä perustui olettamukseen, että ne olivat noudattaneet 200 000 euron yrityskohtaista enimmäismäärää kaikkien kolmen verovuoden ajan ja erityisesti sääntöä, jota sovelletaan mahdollisuuteen yhdistää tuki muihin tekstiiliohjelman mukaisiin toimenpiteisiin, jotka perustuvat samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin. Kuten johdanto-osan 47 kappaleessa todettiin, Espanjan viranomaiset ovat esittäneet todisteita siitä, että ne ovat noudattaneet vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta aiemmin ja ovat sitoutuneet noudattamaan sitä myös jatkossa. Tämän vuoksi toimenpiteet 4 ja 5 eivät ole tukea.

(73)

Toimenpiteessä 8 on kyse Espanjan lainsäädännön mukaisesta yleisestä tuesta, jota ei Espanjan viranomaisten mukaan ole myönnetty kertaakaan tekstiilisuunnitelman puitteissa. Jos jokin yritys pyytää jatkossa verolykkäystä, Espanjan viranomaiset ovat sitoutuneet soveltamaan yleistä lainsäädäntöä eikä toimenpidettä 8. Koska toimenpidettä 8 ei ole sovellettu, tässä tapauksessa ei voida katsoa, että kyse olisi valtiontuesta.

(74)

Toimenpiteet 1, 2, 6 ja 7 myönnettiin julkisista varoista. Kyseiset toimenpiteet näyttävät tuovan tekstiili- ja vaatetusalan yrityksille valikoivan edun, joka ylittää yleisen lainsäädännön mukaisesti sovellettavat edellytykset ja suosii kyseisiä yrityksiä. Tekstiili- ja vaatetusalalla käydään laajaa kauppaa ja sen vuoksi toimenpiteet voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämän vuoksi kyseiset toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

7.2 Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille

Toimenpiteet 1 ja 2

(75)

Toimenpiteestä 1 komissio totesi, että jo aiemmin hyväksyttyä tukiohjelmaa N 415/2004 voidaan soveltaa vain suuriin yrityksiin ja tukikelpoiseen T&K-toimintaan. Tuella voidaan kattaa olennaisesta henkilöstöstä, välineistä ja laitteista aiheutuvia kustannuksia, ulkopuolisista konsulttipalveluista aiheutuvia kustannuksia, toimintakustannuksia ja tutkimustoiminnasta aiheutuvia yleisiä lisäkustannuksia. Budjetti oli 16 miljoonaa euroa avustuksina ja 74,45 miljoonaa euroa korkotuettuina lainoina.

(76)

Suurten yritysten tukikelpoiset hankkeet määriteltiin tekstiilisuunnitelmassa seuraavasti: T&K-hankkeet, T&K-toiminnan tulosten levittämiseen liittyvät hankkeet ja yritysten välisten yhteistyösopimuksen luomiseen ja kehittämiseen liittyvät hankkeet. Budjetti oli 12,5 miljoonaa euroa avustuksina ja 51 miljoonaa euroa korkotuettuina lainoina.

(77)	Espanjan viranomaiset toistivat 13 päivänä tammikuuta 2008 aikovansa noudattaa tekstiilisuunnitelman mukaisia edellytyksiä. Komissio toteaa tämän perusteella, että suurten yritysten hyväksi toteutettu toimenpide 1 täyttää tekstiilisuunnitelman mukaiset kriteerit.

(78)

Toimenpiteestä 1, joka on suunnattu tekstiilisuunnitelman mukaan pääasiassa pk-yrityksille, Espanjan viranomaiset totesivat, että se kuului tukiohjelman XS 50/2005 piiriin. XS 50/2005 -tukiohjelman tavoitteena on edistää pk-yritysten tutkimushankkeita, lisätä pk-yritysten ja tutkimusyhteisöjen välistä yhteistyötä sekä tutkimustulosten levittämistä. Kuten edellisen ohjelman puitteissa, myös tämän toimenpiteen puitteissa katetaan olennaisesta henkilöstöstä, välineistä ja laitteista aiheutuvia kustannuksia, ulkopuolisista konsulttipalveluista aiheutuvia kustannuksia, toimintakustannuksia ja tutkimustoiminnasta aiheutuvia yleisiä lisäkustannuksia. Lisäksi toimenpiteestä katetaan aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen sekä konsulttipalveluihin tehtävistä investoinneista aiheutuvia kustannuksia. Vuosibudjetti oli 22 miljoonaa euroa avustuksina ja korkotuettuina lainoina.

(79)

Tekstiilisuunnitelman mukaan tukikelpoisia hankkeita olivat T&K-hankkeet, investoinnit aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen huipputeknologian integroimiseksi yrityksen tuotantoprosesseihin, T&K-toiminnan tulosten levittämiseen liittyvät hankkeet sekä hankkeet, jotka liittyvät yritysten välisten yhteistyösopimusten luomiseen ja kehittämiseen.

(80)	Komissio katsoo, että pk-yrityksiin sovellettava toimenpide 1 täyttää jo aiemmin hyväksytyn tukiohjelman N 415/2004 ja tukiohjelman XS 50/2005 mukaiset kriteerit.

(81)

Toimenpide 2 puolestaan perustui jo aiemmin hyväksyttyyn tukiohjelmaan N 101/2005, joka oli toteutettu kesäkuun 2006 ja 1 päivän marraskuuta 2006 välisenä aikana. Ohjelman tarkoituksena oli tukea tukialueiden taantuvien teollisuusalueiden rakenneuudistusta. Ohjelmaan voivat osallistua kaikki teollisuusyritykset, jotka toteuttivat investointeja tukialueilla, lukuun ottamatta kivihiili-, teräs- ja synteettikuitualojen yrityksiä. Tuki oli maksettava korottomina lainoina, joiden kesto oli enintään kymmenen vuotta, mukaan lukien viiden vuoden maksuvapausaika. Alustava budjetti oli 400 miljoonaa euroa.

(82)

Tekstiilisuunnitelma oli kyseisen ohjelman peruskriteerien mukainen, lukuun ottamatta korottomia lainoja koskevaa kriteeriä, sillä lainan enimmäiskesto oli 15 vuotta ja maksuvapausajan kesto viisi vuotta, kun ohjelman N 101/2005 enimmäiskesto oli sen 11 kohdan mukaan kymmenen vuotta. Komissio katsoo voivansa hyväksyä tämän seikan tutkittuaan sen, sillä määräyksen ITC/3098/2006 I luvun 7.2 jaksossa määrätään, että ohjelman enimmäiskesto on kymmenen vuotta ja maksuvapausaika viisi vuotta. Komissio toteaa tämän perusteella, että toimenpide 2 täyttää ohjelman mukaiset kriteerit.

(83)

Espanjan viranomaiset ilmoittivat ohjelman toistamiseen 3 päivänä heinäkuuta 2006 mukauttaakseen sen alueellista tukea koskeviin uusiin suuntaviivoihin (24) (N 430/2007) mutta peruuttivat kyseisen ilmoituksen 26 päivänä tammikuuta 2007 vaihtaakseen sen oikeusperustan perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 1628/2006 (25). Ohjelma XR/70/2007 hyväksyttiin 20 päivänä maaliskuuta 2007.

(84)

Määräysten ITC/3098/2006 ja ITC/643/2007 mukaan tukikelpoisia olivat hankkeet, jotka liittyivät tekniseen infrastruktuuriin, tekniikkapuistojen perustamiseen, erikoistietämyksen siirtoon, paikallisen talouden elvyttämiseen ja monipuolistamiseen, uusien teollisuustoimintojen luomiseen, pitkälle kehittyneiden tuotannonalojen kehittämiseen sekä kehittyvien toimialojen luomiseen ja laajentamiseen. Synteettikuituteollisuus ei kuulunut tukikelpoisiin aloihin. Toimenpide luokiteltiin alkuinvestoinniksi.

(85)	Komissio katsoo tämän vuoksi, että toimenpide 2 täyttää jo hyväksytyissä tukiohjelmissa N/101/2005 ja XR/70/2007 vahvistetut kriteerit.

(86)

Espanjan viranomaiset sitoutuivat lisäksi olemaan soveltamatta toimenpiteitä sen jälkeen, kun niiden perustana olleiden ohjelmien voimassaolo olisi päättynyt. Komissio katsoo tästä syystä, että toimenpiteet 1 ja 2 kuuluvat kyseisten ohjelmien soveltamisalaan ja on sen vuoksi katsottava yhteismarkkinoille soveltuviksi tuiksi.

Toimenpide 6

(87)

Komissio katsoo, että tämä erityiskoulutukseen liittyvä toimenpide ei kuulu tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6 päivänä elokuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (26) soveltamisalaan eikä aiemman koulutustukia koskevan asetuksen soveltamisalaan, sillä toimenpide ei koske uutta työpaikkaa ja se hyödyttää myös suuria yrityksiä.

(88)

Tämän vuoksi komission on arvioitava se suoraan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella. Tuki tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi tueksi, jos se ei vaikuta kielteisesti kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla

(89)	Komissio arvioi, soveltuuko toimenpide 6 yhteismarkkinoille, vuodesta 2006 1 päivään elokuuta 2008 ulottuvan jakson osalta koulutustukea koskevan asetuksen mukaisesti ja 29 päivästä elokuuta 200831 päivään joulukuuta 2008 ulottuvan jakson osalta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti. (27)

(90)

Erityiskoulutustuen intensiteetti oli noin 19,96 prosenttia pk-yritysten osalta ja 20 prosenttia suurten yritysten osalta. Tuki-intensiteetti oli siis huomattavasti alhaisempi kuin koulutustukea koskevassa asetuksessa koulutustukihakemusten osalta säädetty 35 prosentin intensiteetti ja yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 39 artiklassa säädetty 25 prosentin intensiteetti.

(91)

Tukimäärät eivät toisaalta poikkea juurikaan yleisestä lainsäädännöstä. Korotus riippuu toimipaikan työntekijämäärästä ja edellisen vuoden sosiaaliturvamaksuosuudesta. Toimenpiteestä hyötymiselle asetetut edellytykset olivat erittäin rajoittavia, sillä yritysten oli laadittava suunnitelma, jolle oli saatava pariteettikomitean hyväksyntä (ks. johdanto-osan 24 kappale).

(92)

Espanjan viranomaiset vahvistivat 20 päivänä helmikuuta 2009, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kannustava vaikutus oli jo otettu huomioon tekstiilisuunnitelman I.1.A.c) kohdassa. Tukea hakevien yritysten oli sen vuoksi esitettävä kansallisille työvoimaviranomaisille ammatillinen uudelleenkoulutussuunnitelma, jossa yksilöitiin yritysten työllisyystavoitteet ja erityistoimenpiteet. Työvoimaviranomaiset tarkistivat, että yritys täytti yhden tai useampia kyseisessä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen artiklassa mainituista vaatimuksista. Suunnitelman liitteenä oli oltava asiakirja, jossa esiteltiin tuottavuuteen ja työpaikkojen säilyttämiseen liittyvät tavoitteet ja investoitava määrä. Pariteettikomitea antoi lisäksi raportin kunkin yrityksen tai konsernin esittämästä uudelleenkoulutussuunnitelmasta. Jäsenvaltio varmisti suunnitelmassa annettujen tietojen ja alan seurantakeskusten laatiman raportin perusteella, että kannustavaa vaikutusta koskevat kriteerit täyttyivät suurten yritysten osalta.

(93)

Komissio toteaa, että tuen vaikutus kilpailuun ja kauppaan on erittäin vähäinen. Komissio katsoo sen vuoksi, että toimenpide ei vaikuta kielteisesti kaupan edellytyksiin yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio arvioi näistä syistä, että kyseinen toimenpide soveltuu yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

Toimenpide 7

(94)

Myös toimenpide 7 myönnetään julkisista varoista, ja se näyttää suosivan kyseistä alaa. Arvioitaessa toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on todettava, että se ei näytä kuuluvan kaikilta osin voimassa olevan asetuksen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) 15 artiklan soveltamisalaan eikä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2204/2002 (28) soveltamisalaan, sillä alalla kaiken kaikkiaan toimivasta 11 544 yrityksestä 37 on suuria yrityksiä eikä toimenpide vaikuta uusiin työpaikkoihin. Tämän vuoksi toimenpide arvioidaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella. (29)

(95)

Palkkatukien muodossa myönnettävät valtiontuet epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden työhönoton edistämiseen ”voivat tarjota yrityksille lisäkannustimia tähän työntekijäryhmään kuuluvien työllistämisen lisäämiseen”. Toimenpiteen vaikutuspiiriin kuuluvat työntekijät kuuluvat epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden ryhmään, sillä kyse on yli 50-vuotiaista työntekijöistä. Kaiken kaikkiaan 76 prosenttia 55–59-vuotiaista työntekijöistä on työntekijöitä, joiden koulutus- ja ammattipätevyystaso ovat alhaiset, minkä vuoksi heidän on mahdotonta siirtyä muille aloille, jos heidät irtisanotaan. Toimenpiteen vaikutuspiiriin kuuluvista alan yhteensä 123 574 työntekijästä vain 10 215 oli 55–59-vuotiaita työntekijöitä ja heistä vain 6 700 oli työskennellyt yrityksessä yli viiden vuoden ajan ja oli tehnyt toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Tämä määrä on 5,2 prosenttia alan työntekijöiden kokonaismäärästä. Toimenpiteen osuus kunkin yrityksen työvoimakustannuksista oli 0,3 prosenttia eli alitti selvästi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 40 artiklassa säädetyn tukikelpoisten kustannusten 50 prosentin määrän. Toimenpiteen vaikutus oli lisäksi vähäinen, sillä se vaikutti lähinnä (74-prosenttisesti) mikroyrityksiin ja tuen määrä oli erittäin pieni (0,3 prosenttia työvoimakustannuksista). Vaikka toimenpiteen vaikutus kunkin yrityksen talouteen oli erittäin vähäinen, se kannusti Espanjan viranomaisten mukaan yrityksiä työllistämään kyseiset työntekijät vielä joidenkin vuosien ajan sen sijaan, että yritykset olisivat irtisanoneet kyseiset henkilöt tai jättäneet heidät rekisteröimättä. Tämän vuoksi näyttää siltä, että tuki on välttämätöntä, suunnattu epäedullisessa asemassa olevalle ikäryhmälle ja oikeassa suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin.

(96)	Tuen kielteisistä vaikutuksista voidaan todeta, että toimenpide keskitettiin yksinomaan tekstiili- ja vaatetusalaan, joka on taantuva ala, sillä sen työntekijämäärä on alentunut 40 prosenttia vuodesta 2001.

(97)

Toimenpiteen myönteisten ja kielteisten vaikutusten vertailun perusteella voidaan todeta, että tuki vaikutti myönteisesti kannustamalla etenkin mikroyrityksiä pitämään yli 55-vuotiaat työntekijänsä palveluksessaan kunnes he täyttäisivät 60 vuotta, sen sijaan, että yritykset olisivat jättäneet heidät rekisteröimättä, ja toisaalta tuen kilpailua vääristävä vaikutus jäi todennäköisesti vähäiseksi erittäin pienen tukimäärän vuoksi.

(98)	Toimenpide 7 soveltuu tämän vuoksi yhteismarkkinoille ja on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen.

8. PÄÄTELMÄ

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Tuet, jotka Espanja on myöntänyt johdanto-osan 11–15 kappaleessa käsiteltyjen toimenpiteiden 1 ja 2 puitteissa ja jotka liittyvät tekstiili- ja vaatetusalan teknistä tutkimustoimintaa ja teollisuuden elvyttämistä edistävään ohjelmaan, kuuluvat hyväksyttyjen ohjelmien N 415/2004 ja N 101/2005 sekä ohjelmien XS 50/2005 ja XS 70/2007 vaikutuspiiriin eivätkä sen vuoksi ole valtiontukea.

2. Johdanto-osan 16–20 kappaleessa käsitellyt toimenpiteet 3, 4 ja 5, joiden perusteella ENISA myönsi etuoikeutettuja lainoja pk-yritysten nykyaikaistamiseen, ICO myönsi halpakorkoisia lainoja ja ICEX edisti vientitoimintoja, alittavat vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa säädetyn kynnysarvon eivätkä sen vuoksi ole valtiontukea.

3. Tuet, jotka Espanja on myöntänyt johdanto-osan 21–25 kappaleessa käsiteltyjen toimenpiteiden 6 ja 7 puitteissa ja jotka liittyvät ammatillisen jatkokoulutuksen tarjoamiseen työntekijöille ja ikääntyneiden tekstiili- ja vaatetusalan työntekijöiden työpaikkojen säilyttämiseen, soveltuvat yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 24 päivänä maaliskuuta 2009.

Komission puolesta

Neelie KROES

Komission jäsen

(1) EUVL C 239, 11.10.2007, s. 12.

(2) Tekstiilisektorin teknisen tutkimuksen edistämisestä 1 päivänä joulukuuta 2004 tehty komission päätös K(2004) 4709 (EUVL C 72, 24.3.2006, s. 2).

(3) Rakenneuudistustuesta 18 päivänä toukokuuta 2005 tehty komission päätös K(2005) 1532 (EUVL C 235, 23.9.2005, s. 3).

(4) ENISA on teollisuus-, matkailu- ja kauppaministeriön pienten ja keskisuurten yritysten pääosaston kautta toimiva julkinen yritys.

(5) Perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5).

(6) Kuninkaan asetus 395/2007, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2007, määräys TAS 2307/2007, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2007, ja laki 51/2007, säädetty 26 päivänä joulukuuta 2007.

(7) Kuninkaallinen asetus 1415/2004, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2004, 33 §:n 4 momentin d alamomentti.

(8) Boletín Oficial del Estado (BOE), 9.2.2005.

(9) EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33.

(10) EUVL C 169, 21.7.2007, s. 18.

(11) Valtion yleinen talousarvio, 27. lisäsäännös.

(12) EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29–40.

(13) EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 70/2001 (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33).

(14) Asia C-47/91, Italia v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5.10.1994, Kok. 1992. s. I-4635.

(15) Tekstiili- ja vaatetusalan teknisen tutkimustoiminnan edistämistä koskeva ohjelma XS 50/2005 (EUVL C 19, 26.1.2006, s. 3).

(16) Perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1628/2006 (EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29).

(17) EUVL C 169, 21.7.2007, s. 18.

(18) BOE, 10.10.2006.

(19) Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2007–2013 (EUVL C 54, 4.3.2006, s. 13).

(20) EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6.

(21) Komission tiedonanto – Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2).

(22) EYVL L 10, 13.1.2001, s. 20.

(23) Ks. myös Saksan suunnittelemasta tukiohjelmasta ”Suuntaviivat pk-yritysten tukemiseksi – Yritysten suorituskyvyn parantaminen Sachsenin osavaltiossa” 24 päivänä syyskuuta 2002 tehty komission päätös C 89/01 (EUVL L 91, 8.4.2003, s. 13) ja erityisesti sen johdanto-osan 72 kappale (”Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin”).

(24) Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2007–2013 (EUVL C 54, 4.3.2006, s. 13).

(25) EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29–40.

(26) EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3.

(27) Ks. asiassa N 443/03 – Toinen vesijohtoverkosto, Belgia, 2 päivänä kesäkuuta 2004 tehty komission päätös (K(2004) 1356 lopullinen).

(28) EYVL L 337, 13.12.2002, s. 3.

(29) Ks. toimenpiteestä A2 esitetyt perustelut komission päätöksessä N 244/08 – Espanjan jalkine-, nahka- ja nahkatavara-aloja koskeva ohjelma (EUVL C 52, 5.3.2009, s. 1).

		ISSN 1725-261X doi:10.3000/1725261X.L_2009.185.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 185

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	52. vuosikerta 17. heinäkuu 2009

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
	*	Neuvoston asetus (EY) N:o 625/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (Kodifioitu toisinto)	1
	*	Neuvoston asetus (EY) N:o 626/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan nojalla suoritetun tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa sovellettavaa polkumyyntitullia koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä	16
		Komission asetus (EY) N:o 627/2009, annettu 16 päivänä heinäkuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	19
		Komission asetus (EY) N:o 628/2009, annettu 16 päivänä heinäkuuta 2009, asetuksella (EY) N:o 616/2007 avatuissa tariffikiintiöissä heinäkuun 2009 seitsemän ensimmäisen päivän kuluessa haettujen siipikarjanlihaa koskevien tuontitodistusten myöntämisestä	21

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	MK	26,9
0702 00 00	ZZ	26,9
0707 00 05	TR	114,1
0707 00 05	ZZ	114,1
0709 90 70	TR	103,7
0709 90 70	ZZ	103,7
0805 50 10	AR	52,3
	TR	53,0
	ZA	71,6
	ZZ	59,0
0808 10 80	AR	126,4
	BR	80,9
	CL	88,2
	CN	93,5
	NZ	94,7
	US	92,2
	ZA	82,1
	ZZ	94,0
0808 20 50	AR	168,4
	CL	81,3
	NZ	87,2
	ZA	101,0
	ZZ	109,5
0809 10 00	HR	90,0
	TR	182,1
	XS	103,5
	ZZ	125,2
0809 20 95	TR	332,5
	US	236,3
	ZZ	284,4
0809 30	TR	134,2
0809 30	ZZ	134,2

Ryhmän numero	Järjestysnumero	Osakaudeksi 1.10.2009-31.12.2009 jätettyihin tuontitodistushakemuksiin sovellettava jakokerroin (%)
1	09.4211	0,439
5	09.4215	27,345272
7	09.4217	62,153962

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Neuvosto
	2009/552/EY, Euratom
*	Neuvoston päätös, tehty 16 päivänä heinäkuuta 2009, uuden jäsenen nimittämisestä Euroopan yhteisöjen komissioon	23
	Komissio
	2009/553/EY
*	Komission päätös, tehty 24 päivänä maaliskuuta 2009, Toimenpiteistä C 52/07 (ex NN 64/07), jotka Espanja on toteuttanut tekstiili- ja vaatetusalan tukisuunnitelman edistämiseksi (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 2017) ( 1 )	24