ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2009.181.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 181

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
14. heinäkuu 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 613/2009, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2009, Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2008 sovellettavien korjauskertoimien vahvistamisesta

1

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 614/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä (Kodifioitu toisinto)

8

 

 

Komission asetus (EY) N:o 615/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

14

 

*

Komission asetus (EY) N:o 616/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston direktiivin 2005/94/EY soveltamisesta siltä osin kuin on kyse siipikarjaosastojen ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osastojen hyväksymisestä lintuinfluenssan osalta sekä ennalta ehkäisevistä bioturvallisuuslisätoimenpiteistä tällaisissa osastoissa ( 1 )

16

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi

 

 

2009/541/EY, Euratom

 

*

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2009, tuomarin nimittämisestä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen

25

 

 

2009/542/EY, Euratom

 

*

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2009, tuomarin nimittämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen

26

 

 

Komissio

 

 

2009/543/EY

 

*

Komission päätös, tehty 13 päivänä elokuuta 2008, ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi ulkomaaleille ja -lakoille (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 4452)  ( 1 )

27

 

 

2009/544/EY

 

*

Komission päätös, tehty 13 päivänä elokuuta 2008, ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi sisämaaleille ja -lakoille (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 4453)  ( 1 )

39

 

 

2009/545/EY

 

*

Komission päätös, tehty 7 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun, maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen määrän vuosittaisesta jakautumisesta jäsenvaltioille ja komission päätöksen 2006/636/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 5307)

49

 

 

2009/546/EY

 

*

Komission päätös, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2009, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä öljyn ja kaasun etsintään ja hyödyntämiseen Alankomaissa (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 5381)  ( 1 )

53

 

 

2009/547/EY

 

*

Komission päätös, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY säädetystä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/57/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 5515)  ( 1 )

57

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 613/2009,

annettu 6 päivänä heinäkuuta 2009,

Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2008 sovellettavien korjauskertoimien vahvistamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (1) vahvistetut Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot, sekä erityisesti henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 13 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Elinkustannusten kehitys yhteisön ulkopuolisissa maissa olisi otettava huomioon ja sen mukaisesti olisi vahvistettava korjauskertoimet, joita sovelletaan niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, asemapaikan valuuttana maksettaviin palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen.

(2)

Korjauskertoimien soveltaminen voi johtaa siihen, että palkkoja, joihin on sovellettu asetuksessa (EY) N:o 624/2008 (2) säädettyjä korjauskertoimia, tarkistetaan taannehtivasti ylös- tai alaspäin.

(3)

Sellaista tilannetta varten, jossa uusien korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkan nousuun, olisi säädettävä palkan maksamisesta taannehtivasti.

(4)

Olisi annettava säännökset liikaa maksettujen määrien takaisinperimisestä 1 päivän heinäkuuta 2008 ja tämän asetuksen voimaantulopäivän väliseltä ajalta tilanteessa, jossa uudet korjauskertoimet johtavat palkan laskuun.

(5)

Olisi säädettävä, että maksujen mahdollinen takaisinperiminen voi enimmillään koskea tämän asetuksen voimaantuloa edeltävää kuuden kuukauden jaksoa ja että takaisinperinnän vaikutukset voidaan porrastaa enintään kahdentoista kuukauden ajalle kyseisestä päivästä, mikä vastaa Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin yhteisössä sovellettavia korjauskertoimia koskevia säännöksiä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistetaan korjauskertoimet, joita sovelletaan niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, asemapaikan valuuttana maksettaviin palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen.

Palkkojen laskemisessa käytettävä valuuttakurssi vahvistetaan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen mukaisesti käyttäen ensimmäisessä kohdassa mainittuna päivänä voimassa ollutta kurssia.

2 artikla

1.   Jos liitteessä vahvistettujen korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkkojen nousuun, toimielimet suorittavat maksut taannehtivasti.

2.   Jos liitteessä vahvistettujen korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkkojen laskuun, toimielimet laskevat palkat taannehtivasti 1 päivän heinäkuuta 2008 ja tämän asetuksen voimaantulopäivän väliseltä ajalta.

Liikaa maksettujen määrien takaisin perimiseen johtavat taannehtivat tarkistukset koskevat enintään tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltävää kuuden kuukauden ajanjaksoa. Takaisinperintä porrastetaan enintään kahdentoista kuukauden ajalle samasta päivästä laskettuna.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä heinäkuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. BILDT


(1)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(2)  EUVL L 172, 2.7.2008, s. 1.


LIITE

 

ASEMAMAA

Korjauskertoimet

heinäkuu 2008

 (1)

Afganistan

0

 

Etelä-Afrikka

46,9

 

Albania

78,5

 

Algeria

87,5

 

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

71,1

 

Angola

112,8

 

Saudi-Arabia

79,1

 

Argentiina

54,7

 

Armenia

71,1

 

Australia

108,5

 

Azerbaidžan

72,9

 

Bangladesh

45,4

 

Barbados

105,5

 

Valko-Venäjä

62,7

 

Benin

92,9

 

Bolivia

49,5

 

Bosnia ja Hertsegovina (Sarajevo)

78,6

 

Bosnia ja Hertsegovina (Banja Luka)

62,7

 

Botswana

46

 

Brasilia

95,5

 

Burkina Faso

96,5

 (1)

Burundi

0

 

Kambodža

62,7

 

Kamerun

109,7

 

Kanada

78,9

 

Kap Verde

74,4

 

Chile

57,7

 

Kiina

74,6

 

Länsiranta – Gazan alue

103,1

 

Kolumbia

79,2

 

Kongo (Brazzaville)

129,1

 

Etelä-Korea

90,7

 

Costa Rica

68,7

 

Norsunluurannikko

99,9

 

Kroatia

106,3

 

Kuuba

73,5

 

Djibouti

85,4

 

Egypti

33,8

 

El Salvador

63,6

 

Ecuador

57,9

 

Eritrea

41,9

 

Yhdysvallat (New York)

91,5

 

Yhdysvallat (Washington)

85

 

Etiopia

77,8

 

Gabon

110,4

 

Gambia

70,3

 

Georgia

99,7

 

Ghana

54,3

 

Guatemala

70,7

 

Guinea (Conakry)

55,7

 

Guinea-Bissau

114,6

 

Guyana

53,5

 

Haiti

104,2

 

Honduras

60,3

 

Hongkong

83,4

 

Fidži

72,2

 

Salomonsaaret

85,6

 

Intia

50,9

 

Indonesia (Banda Aceh)

49,5

 

Indonesia (Jakarta)

69,1

 (1)

Irak

0

 

Israel

118,9

 

Jamaika

86,1

 

Japani (Tokio)

105

 

Jordania

70

 

Kazakstan (Almaty)

75,6

 

Kazakstan (Astana)

71

 

Kenia

73,8

 

Kirgisia

86,7

 

Kosovo (Pristina)

57,5

 

Laos

77,6

 

Lesotho

47,3

 

Libanon

80

 (1)

Liberia

0

 

Madagaskar

84,2

 

Malesia

65,8

 

Malawi

63,6

 

Mali

83,5

 

Marokko

86,9

 

Mauritius

72,6

 

Mauritania

61,2

 

Meksiko

69,7

 

Moldova

67,1

 

Montenegro

68,9

 

Mosambik

71,9

 

Namibia

57,5

 

Nepal

66

 

Nicaragua

46,2

 

Niger

85,7

 

Nigeria

93

 

Norja

131,2

 

Uusi-Kaledonia

140,4

 

Uusi-Seelanti

89,8

 

Uganda

69,9

 

Uzbekistan

45,4

 

Pakistan

43,9

 

Panama

52,2

 

Papua-Uusi-Guinea

73,5

 

Paraguay

83,6

 

Peru

67,4

 

Filippiinit

61

 

Keski-Afrikan tasavalta

113,1

 

Kongon demokraattinen tasavalta (Kinshasa)

112,3

 

Dominikaaninen tasavalta

58,2

 

Venäjä

121,8

 

Ruanda

82,7

 

Samoa

65,5

 

Senegal

88,1

 

Serbia (Belgrad)

73,9

 

Sierra Leone

68,9

 

Singapore

95,8

 

Sudan

50

 

Sri Lanka

58,1

 

Etelä-Sudan (Juba)

87,6

 

Sveitsi (Geneve)

112,2

 

Sveitsi (Bern)

108

 

Suriname

39,7

 

Swazimaa

46,4

 

Syyria

66,8

 

Tadžikistan

61,2

 

Taiwan

77,3

 

Tansania

61,4

 

Tšad

129,3

 

Thaimaa

52,4

 

Itä-Timor

56,6

 

Togo

87

 

Tonga

85

 

Trinidad ja Tobago

61,6

 

Tunisia

68,7

 

Turkki

80,7

 

Ukraina

109,4

 

Uruguay

73,2

 

Vanuatu

105,6

 

Venezuela

61

 

Vietnam

40,2

 

Jemen

57

 

Sambia

63,2

 (1)

Zimbabwe

0


(1)  Tietoja ei saatavilla.


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/8


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 614/2009,

annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009,

muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 26, 87, 88, 89, 132, 133 ja 308 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä 29 päivänä lokakuuta 1975 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2783/75 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja luettavuuden vuoksi kodifioitava.

(2)

Muna-albumiiniin, joka ei kuulu perustamissopimuksen liitteeseen I, ei sovelleta perustamissopimuksen maataloutta koskevia säännöksiä, kun taas munankeltuaiseen niitä sovelletaan.

(3)

Tästä seuraa tilanne, joka voi vaarantaa yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuuden muna-alalla.

(4)

Tasapainoisen ratkaisun saavuttamiseksi olisi perustettava muna-albumiinin yhteinen kauppajärjestelmä, joka vastaa munille säädettyä järjestelmää. Tämän järjestelmän soveltamista on syytä laajentaa maitoalbumiiniin ottaen huomioon, että viimeksi mainittu voi suuressa määrin korvata muna-albumiinin.

(5)

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (4) otettiin yhteisössä käyttöön munien yhtenäismarkkinajärjestelmä.

(6)

Albumiineihin sovellettavan kauppajärjestelmän olisi seurattava munille voimassa olevaa järjestelmää ottaen huomioon ensin mainittujen tuotteiden riippuvuus viimeksi mainituista tuotteista.

(7)

Yhteisö on neuvotellut Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen aikana useita sopimuksia. Useat näistä sopimuksista koskevat maataloutta, erityisesti maataloussopimus (5).

(8)

Maataloussopimuksessa edellytetään vaihtelevan suuruisten tuontiverojen ja muiden toimenpiteiden sekä tuontimaksujen poistamista. Maataloustuotteisiin maataloussopimuksen mukaisesti sovellettavien tullimaksujen suuruus vahvistetaan yhteisessä tullitariffissa.

(9)

Muna-albumiinin hinnat muodostuvat pääosin munien hintojen mukaan, jotka ovat erilaisia yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla. Maailmanmarkkinoilla munien hinta ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa albumiinin hintaan jalostuskustannusten lisäksi. Vähimmäissuojan ylläpitämiseksi hinnoittelujärjestelmän käytöstä aiheutuvia, markkinoiden kannalta epäsuotuisia vaikutuksia vastaan maataloussopimuksessa sallitaan lisätullien soveltaminen tietyin tarkoin määritellyin ehdoin, mutta ainoastaan hinnoittelujärjestelmän alaisten tuotteiden osalta.

(10)

Maataloussopimuksessa määrätään tietyistä nykyistä markkinoillepääsyä ja vähimmäismarkkinoillepääsyä koskeviin järjestelyihin sisältyvistä tullikiintiöistä. Näihin kiintiöihin sovellettavat ehdot vahvistetaan yksityiskohtaisesti maataloussopimuksessa. Ottaen huomioon kiintiöiden suuri lukumäärä ja niiden mahdollisimman tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi vastattava niiden avaamisesta ja hallinnoimisesta hallintokomiteamenettelyä käyttäen.

(11)

Erilaisten munavalmisteiden välisen läheisen taloudellisen suhteen vuoksi on tarpeen säätää mahdollisuudesta vahvistaa muna-albumiinille ja maitoalbumiinille kaupan pitämisen vaatimukset, jotka vastaavat mahdollisuuksien mukaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan s alakohdassa tarkoitetuille tuotteille säädettyjä kaupan pitämisen vaatimuksia.

(12)

Muna-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä neuvosto yksin on toimivaltainen päättämään, että sisäistä jalostusta koskevaa menettelyä ei käytetä. Maataloussopimuksen perusteella syntyvissä taloudellisissa olosuhteissa saattaa osoittautua tarpeelliseksi reagoida nopeasti kyseisten järjestelyjen soveltamisessa ilmeneviin markkinaongelmiin. Tätä silmälläpitäen komissiolle olisi annettava toimivalta hyväksyä kiireellisiä ja ajallisesti rajoitettuja toimenpiteitä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

SOVELTAMISALA

1 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhteisen tullitariffin tullimaksuja sovelletaan seuraaviin tuotteisiin:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

3502

Albumiinit (myös useamman heraproteiinin tiivisteet, joiden heraproteiinipitoisuus on suurempi kuin 80 % kuiva-aineen painosta), albuminaatit ja muut albumiinijohdannaiset:

– muna-albumiini:

ex 3502 11

– – kuivattu:

3502 11 90

– – – muu (kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä)

ex 3502 19

– – muu:

3502 19 90

– – – muu (kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä)

ex 3502 20

– maitoalbumiini, myös kahden tai useamman heraproteiinin tiivisteet:

– – muu (kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä)

3502 20 91

– – – kuivattu (esim. levyinä, suomuina, hiutaleina tai jauheena)

3502 20 99

– – – muu

II   LUKU

KAUPPA KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA

2 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa lueteltuja tuotteita yhteisöön tuotaessa voidaan edellyttää tuontiluvan esittämistä.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä tuontiluvat jokaiselle hakijalle riippumatta tämän sijoittautumispaikasta yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamiseksi toteutettavia toimenpiteitä.

3.   Tuontilupa on voimassa kaikkialla yhteisössä. Lupien myöntämisen edellytyksenä on vakuuden antaminen, jolla taataan, että tuotteet tuodaan luvan voimassaoloaikana; lukuun ottamatta ylivoimaisesta esteestä johtuvaa syytä vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos tuonti ei toteudu tässä määräajassa tai se toteutuu vain osittain.

4.   Tuontilupien voimassaoloaika ja muut yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamisesta annetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa lueteltujen tiettyjen tuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi yhteisön markkinoilla yhden tai useamman vastaavan yhteisessä tullitariffissa säädetyn tullimaksun alaisen tuotteen tuonnille määrätään lisätuontitulli, jos maataloussopimuksen 5 artiklassa asetetut ehdot on täytetty, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2.   Yhteisö antaa Maailman kauppajärjestölle tiedoksi kynnyshinnat, joita alhaisemmista hinnoista voidaan määrätä lisätuontitulli.

Kynnysmäärät, joita suuremmista määristä peritään lisätuontitulli, määritetään niiden kolmen vuoden tuonnin perusteella, jotka edelsivät vuotta, jolloin 1 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia on ilmennyt tai todennäköisesti ilmenee.

3.   Huomioon otettavat tuontihinnat lisätuontitullia määrättäessä määritetään kyseisen tavaraerän cif-tuontihintojen perusteella.

Tätä varten cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

4.   Komissio hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Yksityiskohtaisissa säännöissä tarkennetaan erityisesti:

a)

tuotteet, joihin lisätuontitulleja sovelletaan maataloussopimuksen 5 artiklan mukaisesti;

b)

muut tarpeelliset perusteet 1 kohdan soveltamiseksi maataloussopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

4 artikla

1.   Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyistä sopimuksista johtuvat 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden tullikiintiöt avataan ja niitä hallinnoidaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Kiintiöitä voidaan hallinnoida soveltamalla yhtä seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

a)

hakemusten jättämisjärjestykseen perustuva menetelmä (”ensin tullutta palvellaan ensin” -periaate);

b)

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (”samanaikainen tutkimus” -menetelmä);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (”perinteiset/uudet toimijat” -menetelmä).

Muita sopivia menetelmiä voidaan ottaa käyttöön.

Ne eivät saa aiheuttaa syrjintää asianomaisten toimijoiden välillä.

3.   Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava huomioon yhteisön markkinoiden tarjontatarpeet ja tarve säilyttää näiden markkinoiden tasapaino; voidaan myös soveltaa menetelmiä, joita aiemmin käytettiin 1 kohdassa tarkoitettuja kiintiöitä vastaaviin kiintiöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehdyistä sopimuksista johtuvia oikeuksia.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä määrätään tarvittaessa avattavista, vuoden ajalle sopivasti jaettavista vuosittaisista kiintiöistä sekä tilanteen mukaan:

a)

tuotteen laatua, lähtöisyyttä ja alkuperää koskevista takuista;

b)

a alakohdassa tarkoitetut takuut todistavan asiakirjan hyväksymisestä; ja

c)

tuontilupien myöntämisehdoista ja voimassaoloajasta.

5 artikla

Kun yhteisön markkinoilla havaitaan merkittävä jatkuvaksi arvioitu hinnannousu, jonka vuoksi markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, voidaan toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä.

Neuvosto antaa tarvittaessa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisesta perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

6 artikla

Edellä 1 artiklassa luetelluille tuotteille voidaan vahvistaa kaupan pitämisen vaatimuksia; jollei näiden tuotteiden erityispiirteiden huomioon ottamisesta muuta johdu, näiden vaatimusten on vastattava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 116 artiklassa säädettyjä mainitun asetuksen liitteessä I olevassa XIX osassa lueteltujen tuotteiden kaupan pitämisen vaatimuksia. Nämä vaatimukset voivat koskea erityisesti luokittelua laatuluokkiin, pakkaamista, varastointia, kuljetusta, esille panemista ja merkitsemistä.

Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta vaatimukset, niiden soveltamisalan ja yleiset säännöt niiden soveltamisesta.

7 artikla

1.   Siinä määrin kuin on tarpeen muna-alan yhteisen markkinajärjestelyn ja tämän asetuksen moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä äänestysmenettelyä noudattaen erityistapauksissa kieltää kokonaan tai osittain sisäisen jalostusmenettelyn käytön sellaisten tämän asetuksen 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden osalta, jotka on tarkoitettu samassa artiklassa lueteltujen tuotteiden valmistukseen.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne syntyy poikkeuksellisen kiireellisesti ja sisäinen jalostusmenettely häiritsee tai uhkaa häiritä yhteisön markkinoita, poiketaan siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimenpiteet, jotka ovat voimassa korkeintaan kuusi kuukautta ja joita sovelletaan viipymättä, annetaan tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3.   Jokainen jäsenvaltio saa saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavan viikon kuluessa. Neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota komission päätöksen. Jos neuvosto ei ryhdy toimenpiteisiin kolmen kuukauden kuluessa, komission päätöstä pidetään kumottuna.

8 artikla

1.   Yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt ja erityissäännöt sen soveltamisesta koskevat tässä asetuksessa käsiteltävien tuotteiden tariffiluokitusta. Tämän asetuksen soveltamisesta johtuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

2.   Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa on kiellettyä:

a)

vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b)

määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

III   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

9 artikla

Vapaaseen liikkeeseen yhteisössä ei hyväksytä 1 artiklassa lueteltuja tuotteita, jotka on valmistettu tai saatu muista kuin perustamissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa ja 24 artiklassa tarkoitetuista tuotteista.

10 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Yksityiskohtaiset säännöt näiden tietojen toimittamisesta ja levittämisestä annetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2783/75.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

12 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä heinäkuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. BORG


(1)  Lausunto annettu 13. tammikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 104.

(3)  Katso liite I.

(4)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(5)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.


LIITE I

KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA

Neuvoston asetus (ETY) N:o 2783/75

(EYVL L 282, 1.11.1975, s. 104).

 

Komission asetus (ETY) N:o 4001/87

(EYVL L 377, 31.12.1987, s. 44).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 3290/94

(EYVL L 349, 31.12.1994, s. 105).

ainoastaan liitteessä XII oleva B osa

Komission asetus (EY) N:o 2916/95

(EYVL L 305, 19.12.1995, s. 49).

ainoastaan 1 artiklan 6 kohta


LIITE II

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (ETY) N:o 2783/75

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 4 kohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 2 kohdan johdantolause

4 artiklan 2 kohdan johdantolause

4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

4 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohta

4 artiklan 3 ja 4 kohta

4 artiklan 3 ja 4 kohta

5–7 artikla

5–7 artikla

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 2 kohdan johdantolause

8 artiklan 2 kohdan johdantolause

8 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

9 ja 10 artikla

9 ja 10 artikla

11 artikla

12 artikla

11 artikla

12 artikla

Liite

Liite I

Liite II


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/14


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 615/2009,

annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 14 päivänä heinäkuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä heinäkuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MK

35,0

ZZ

35,0

0707 00 05

TR

102,6

ZZ

102,6

0709 90 70

TR

103,0

ZZ

103,0

0805 50 10

AR

61,1

TR

53,0

ZA

66,7

ZZ

60,3

0808 10 80

AR

80,2

BR

76,0

CL

83,0

CN

91,0

NZ

97,1

US

99,3

ZA

83,8

ZZ

87,2

0808 20 50

AR

74,9

CL

85,2

NZ

87,2

ZA

104,7

ZZ

88,0

0809 10 00

HR

90,0

TR

200,7

XS

103,5

ZZ

131,4

0809 20 95

TR

276,4

ZZ

276,4

0809 30

TR

134,2

ZZ

134,2


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/16


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 616/2009,

annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009,

neuvoston direktiivin 2005/94/EY soveltamisesta siltä osin kuin on kyse siipikarjaosastojen ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osastojen hyväksymisestä lintuinfluenssan osalta sekä ennalta ehkäisevistä bioturvallisuuslisätoimenpiteistä tällaisissa osastoissa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/94/EY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan, 34 artiklan 4 kohdan ja 63 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maailman eläintautijärjestö (OIE) otti vuonna 2004 käyttöön osastoihin jakamisen käsitteen maaeläinten terveyttä koskevan säännöstönsä (2) (Terrestrial Animal Health Code), jäljempänä ’säännöstö’, alue- ja vyöhykejakoa koskevassa luvussa.

(2)

Säännöstön 4.3 luvun mukaan vyöhykejako ja osastoihin jako ovat menettelyjä, jotka tietty maa toteuttaa kyseisen luvun sääntöjen mukaisesti määrittääkseen alueellaan eläinten alapopulaatioita niiden erilaisen terveydentilan mukaan tautien valvontaa ja/tai kansainvälistä kauppaa varten. Vaikka tilaan liittyvät kysymykset ja hyvä hallinta ovat tärkeitä molempien käsitteiden kannalta, vyöhykejakoa sovelletaan ensisijaisesti maantieteellisin perustein (luonnolliset, ihmisen tekemät tai oikeudelliset rajat) määriteltyihin eläinten alapopulaatioihin, kun taas osastoihin jakoa sovelletaan ensisijaisesti bioturvallisuuteen liittyvien hallinta- ja maatalouskäytäntöjen mukaan määriteltyihin alapopulaatioihin.

(3)

Osastoihin jakamista koskevassa 4.4 luvussa esitetään lisäksi jäsennelty kehys maidensisäistä osastoihin jakamista ja osastojen tunnustamista varten. Osasto voi käsittää useita tiloja, ja se voidaan hyväksyä tietyn eläintaudin (tiettyjen eläintautien) osalta sitä (niitä) varten laaditun ja toteutettavan yksityiskohtaisen ja dokumentoidun bioturvallisuussuunnitelman perusteella. Osaston alkuperäisen hyväksymisen olisi mieluiten tapahduttava sellaisessa maassa tai sellaisella alueella tai vyöhykkeellä, joka on taudista vapaa, ennen kyseisen taudin (kyseisten tautien) tautipesäkkeen ilmenemistä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun on kyse erittäin tarttuvista taudeista kuten korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta. Jos tauti puhkeaa, osastoihin jakoa voidaan käyttää kaupankäynnin edesauttamiseen.

(4)

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” (3), jäljempänä ’uusi eläinten terveyttä koskeva strategia’, annetaan ohjeita eläinten terveyttä koskevan politiikan kehittämiseen vuosina 2007–2013. Uudessa eläinten terveyttä koskevassa strategiassa pyritään kiinnittämään entistä enemmän huomiota ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, tautien valvontaan, torjuntaan ja tutkimukseen, jotta voitaisiin vähentää eläintautien esiintymistä ja minimoida niiden vaikutukset silloin, kun tauti puhkeaa.

(5)

Bioturvallisuudella on keskeinen osa uudessa eläinten terveyttä koskevassa strategiassa. Paitsi että osastoihin jako estäisi eläintauteja, se myös kannustaisi kasvattajia yhteisössä soveltamaan bioturvallisuustoimenpiteitä, koska osastoihin jako edesauttaisi turvallista kaupankäyntiä ja toisi siten kasvattajille selkeää hyötyä.

(6)

Näin ollen tässä asetuksessa olisi vahvistettava lintuinfluenssaan liittyvien osastojen hyväksymistä sekä hyväksynnän keskeyttämistä ja peruuttamista koskevat säännöt. Säännöissä olisi otettava huomioon OIE:n säännöstö, jotta lintuinfluenssan leviämisen torjuntaa toteutettaisiin yhdenmukaisella tavalla siten, että otetaan huomioon erot hyväksyttyjen osastojen terveystilanteessa.

(7)

Direktiivissä 2005/94/EY vahvistetaan tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet, jotka liittyvät lintuinfluenssan valvontaan ja varhaiseen toteamiseen, sekä sellaiset torjunnan edellyttämät vähimmäistoimenpiteet ja siirtämisrajoitukset, joita on sovellettava taudin puhjetessa siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidetyissä linnuissa. Joitakin näistä toimenpiteistä on sovellettava mainitussa direktiivissä määriteltyihin siipikarjaosastoihin tai muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osastoihin.

(8)

Direktiivissä 2005/94/EY vahvistetaan siipikarjaosaston ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osaston määritelmät ja säädetään, että mainituissa osastoissa voidaan toteuttaa bioturvallisuuslisätoimenpiteitä lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi.

(9)

Direktiivissä 2005/94/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava valvontaohjelmia, joiden tarkoituksena on todeta lintuinfluenssaviruksen alatyyppien H5 ja H7 aiheuttamien tartuntojen levinneisyys eri siipikarjalajeissa. Sitä varten jäsenvaltioissa hyväksytään vuosittain pakolliset lintuinfluenssan valvontaohjelmat. Osastojen hyväksymisen edellytyksenä tietyssä jäsenvaltiossa olisi sen vuoksi oltava kyseisen jäsenvaltion kansallisen valvontaohjelman hyväksyminen.

(10)

Neuvoston direktiivissä 2005/94/EY säädetyn lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä 4 päivänä elokuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/437/EY (4) säädetään diagnostisista menettelyistä, näytteenottomenetelmistä ja laboratoriotestien tulosten arviointikriteereistä lintuinfluenssan tautipesäkkeen vahvistamiseksi. Tätä alaa koskevan yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden vuoksi mainittuja menettelyjä ja menetelmiä olisi noudatettava osastokohtaisesti.

(11)

Sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä ja avoimuuden ja kattavuuden varmistamiseksi on tärkeää, että hyväksyttyjä osastoja sekä hyväksyntöjen mahdollista myöntämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevat tiedot asetetaan saataville tehokkaimmalla mahdollisella tavalla kaikkialla yhteisössä. Sitä varten jäsenvaltioiden olisi perustettava internetpohjaiset tietosivut, jotka sisältävät mainitut tiedot, ja komission verkkosivustolta olisi oltava linkit kyseisille sivuille.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot hyväksyvät lintuinfluenssaan liittyvät siipikarjaosastot ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osastot, jäljempänä ’osastot’, ja säädetään ennalta ehkäisevistä bioturvallisuuslisätoimenpiteistä, joita kyseisissä osastoissa on toteutettava, jotta niiden erilainen terveystilanne lintuinfluenssan suhteen voidaan tunnustaa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’bioturvallisuussuunnitelmalla’ kaikkia tilakohtaisesti toteutettavia bioturvallisuustoimenpiteitä;

2)

’yhteisellä bioturvallisuuden hallintajärjestelmällä’

a)

osaston toimintaa ohjaavia yhteisiä sääntöjä; ja

b)

kaikilla osastoon kuuluvilla tiloilla niiden bioturvallisuussuunnitelmien mukaisesti toteutettavia yleisiä bioturvallisuustoimenpiteitä;

3)

’osaston johtajalla’ henkilöä, jolla on virallinen vastuu osastosta etenkin 3, 4 ja 5 artiklan osalta, ja jonka tehtäviin kuuluu

a)

valvoa kaikkia yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään ja varsinkin sen toteuttamiseen ja seurantaan liittyviä toimia, joita osastossa suoritetaan,

b)

valvoa, että siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen omistajat ja pitäjät toteuttavat tilojen bioturvallisuussuunnitelmia; ja

c)

toimia yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

4)

’lähettävällä tilalla’ tilaa, jolta siipikarja tai muut vankeudessa pidetyt linnut tai niiden untuvikot tai siitosmunat tai syötäväksi tarkoitetut munat, jäljempänä ’hyödykkeet’, on tarkoitettu siirrettäviksi osaston ulkopuolelle;

5)

’välittävällä tilalla’ tilaa, jolta hyödykkeet on tarkoitettu vietäviksi lähettävälle tilalle tai jollekin muulle osastossa sijaitsevalle tilalle;

6)

’kaikilla asianomaisilla’ osaston johtajia, talouden toimijoita, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (5) 3 artiklan 3 ja 6 kohdassa määriteltyjä elintarvike- ja rehualan toimijoita, sekä eläinten omistajia ja pitäjiä, lääkevalmistajia tai muita toimialoja, jotka toimittavat hyödykkeitä tai tarjoavat palveluja osastolle.

II   LUKU

OSASTOJEN HYVÄKSYMINEN

3 artikla

Osastojen hyväksymistä koskevat hakemukset

1.   Osaston johtajan on toimitettava osastojen hyväksymistä koskevat vapaaehtoiset hakemukset, jäljempänä ’hakemukset’, toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.   Hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)

osaston johtajan nimi, pätevyys ja toimi, yhteystiedot sekä osaston osoite;

b)

yksityiskohtainen kuvaus osastosta liitteessä olevan 1 osan mukaisesti;

c)

kuvaus yhteisestä bioturvallisuuden hallintajärjestelmästä sekä osastoon kuuluvien tilojen bioturvallisuussuunnitelmista liitteessä olevan 2 osan mukaisesti;

d)

yksityiskohtaiset tiedot tautien valvontaan liittyvistä erityistoimenpiteistä, perusteista ja vaatimuksista sekä etenkin lintuinfluenssaan liittyvistä erityisistä suoja- ja valvontatoimista liitteessä olevan 3 osan mukaisesti.

4 artikla

Osastojen hyväksynnän myöntäminen

1.   Osaston alkuperäisen hyväksynnän voi myöntää ainoastaan toimivaltainen viranomainen sellaisille osastoille, jotka sijaitsevat sellaisella jäsenvaltion alueella tai alueen osalla, jolla ei sovelleta yhteisön lainsäädäntöön perustuvia lintuinfluenssaan liittyviä rajoituksia.

Osaston alkuperäinen hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka kansallinen valvontaohjelma lintuinfluenssaviruksen alatyyppien H5 ja H7 aiheuttamien tartuntojen levinneisyyden toteamiseksi eri siipikarjalajeissa on hyväksytty.

2.   Ennen osaston hyväksynnän myöntämistä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että osastossa

a)

on toteutettu erityisiä suoja- ja valvontatoimia lintuinfluenssan varalta vähintään kuuden kuukauden ajan ennen hakemuspäivää, kuten liitteessä olevassa 3 osassa vaaditaan (mukaan lukien vähintään yksi liitteessä olevan 3 osan 4 kohdassa vaadittu testausmenettely), ja lintuinfluenssaa ei ole todettu yhdelläkään osastoon kuuluvalla tilalla kyseisenä aikana;

b)

toteutetaan tarvittaessa rokotussuunnitelmia yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

c)

3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ovat täydelliset ja täsmälliset;

d)

on otettu käyttöön liitteessä olevan 2 osan 1 kohdan mukainen yhteinen bioturvallisuuden hallintajärjestelmä, ja sen on todettu riittävän takaamaan osaston siipikarjapopulaation tai muiden vankeudessa pidettyjen lintujen populaation erilainen terveydentila lintuinfluenssan suhteen;

e)

on suoritettu paikan päällä virallinen tarkastus, jonka tulokset a ja d alakohdan osalta ovat myönteiset.

3.   Osastolla saa olla yksi ainoa nimi ja sille annetaan vain yksi hyväksymisnumero.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että hyväksynnän myöntämisen jälkeen osasto merkitään viipymättä hyväksyttyjen osastojen luetteloon internetissä olevalle tietosivulle, josta säädetään 9 artiklan 1 kohdassa, ja annetaan tarkat tiedot osastoon kuuluvien tilojen sijainnista sekä siitä, ovatko ne lähettäviä vai välittäviä tiloja, jäljempänä ’hyväksyttyjen osastojen luettelo’.

III   LUKU

OSASTOJEN HYVÄKSYNNÄN VOIMASSAOLON EHDOT

5 artikla

Osaston johtajan vastuualueet ja tehtävät

Kun osastolle on myönnetty hyväksyntä, osaston johtajan on

1)

valvottava ja seurattava osastoa sen varmistamiseksi, että se vastaa edelleen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja sekä liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia; kyseiset tiedot on ennen kaikkea pidettävä ajantasaisina ja ne on pyydettäessä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle;

2)

varmistettava, että taudinvalvontatoimet, erityisesti lintuinfluenssan valvonta, toteutetaan yhteisen bioturvallisuuden hallintajärjestelmän ja kunkin osastoon kuuluvan tilan bioturvallisuussuunnitelman mukaisesti ja että

a)

lintuinfluenssan toteamisen varalta on käytössä varhaisvaroitusjärjestelmä; otanta ja diagnostiset testit suoritetaan päätöksen 2006/437/EY sekä tämän asetuksen liitteessä olevan 3 osan mukaisesti;

b)

liitteessä olevan 3 osan 4 kohdan mukaiset valvontasuunnitelmat saatetaan ajan tasalle, jos lintuinfluenssan kulkeutumisen riskin todetaan kasvaneen;

c)

kaikki lintuinfluenssaa koskevat diagnostiset testit tehdään laboratorioissa, jotka toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt siihen tarkoitukseen; valvontaa ja tuloksia koskevat tiedot esitetään toimivaltaiselle viranomaiselle;

d)

osaston valvonnan yhteydessä saaduista epäselvistä tai positiivisista tuloksista ilmoitetaan välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta kyseessä olevat näytteet voidaan lähettää varmistettaviksi lintuinfluenssaa tutkivaan kansalliseen vertailulaboratorioon tai yhteisön vertailulaboratorioon;

3)

varmistettava, että mahdollinen rokottaminen toteutetaan yhteisen bioturvallisuuden hallintajärjestelmän ja kunkin osastoon kuuluvan tilan bioturvallisuussuunnitelman mukaisesti ja että rokotussuunnitelmat ja -menettelyt esitetään pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle;

4)

järjestettävä säännöllisiä sisäisiä ja ulkoisia tarkastuksia sen takaamiseksi, että osastossa pannaan tehokkaasti täytäntöön kaikki bioturvallisuustoimenpiteet ja valvontatoimet sekä jäljitettävyysjärjestelmä, ja säilytettävä tulokset tällaisista tarkastuksista, laadunvarmistusjärjestelmän puitteissa toteutetut tarkastukset mukaan luettuina, niin että ne voidaan pyydettäessä esittää toimivaltaiselle viranomaiselle;

5)

ilmoitettava välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle, jos

a)

osasto ei enää vastaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja tai liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia;

b)

yhteistä bioturvallisuuden hallintajärjestelmää tai jotakin bioturvallisuussuunnitelmista on muutettu tai mukautettu epidemiologiseen tilanteeseen, myös silloin kun osastoon lisätään tai siitä poistetaan tila.

6 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen vastuualueet ja tehtävät

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että osastoissa tehdään paikan päällä riskiin perustuvia virallisia tarkastuksia, joilla varmistetaan, että osasto vastaa edelleen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja sekä liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia, jäljempänä ’tarkastukset’;

2.   Tarkastukset on tehtävä väliajoin, jotka perustuvat

a)

epidemiologiseen tilanteeseen ja etenkin lintuinfluenssaa koskevaan tilanteeseen osastossa ja sen ulkopuolella;

b)

tietoihin yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään tai osastoon kuuluvien tilojen bioturvallisuussuunnitelmiin tehdyistä 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisista muutoksista tai mukautuksista.

3.   Toimivaltainen viranomainen on vastuussa sellaisten todistusten myöntämisestä, joilla vahvistetaan hyödykkeiden olevan peräisin hyväksytystä osastosta.

IV   LUKU

OSASTOJEN HYVÄKSYNNÄN KESKEYTTÄMINEN TAI PERUUTTAMINEN

7 artikla

Osastojen hyväksynnän keskeyttäminen

1.   Jos osaston tarkastus tai sitä koskevat epidemiologiset tiedot osoittavat, että osasto ei enää vastaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja tai liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi keskeytettävä kyseisen osaston hyväksyntä ja osaston johtajan on huolehdittava siitä, että vaatimustenvastaisuuksien korjaamiseksi ryhdytään toimenpiteisiin välittömästi.

2.   Jos osaston hyväksyntä keskeytetään, toimivaltaisen viranomaisen on keskeytettävä sellaisten todistusten myöntäminen, joilla vahvistetaan hyödykkeiden olevan peräisin hyväksytystä osastosta.

3.   Kun osaston hyväksyntä on keskeytetty, toimivaltainen viranomainen ei voi kumota keskeytystä ennen kuin se on varmistunut siitä, että korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdytty 30 päivän kuluessa keskeyttämispäivästä, ja sen jälkeen on tehty tarkastus, jonka tulokset ovat myönteiset.

8 artikla

Osastojen hyväksynnän peruuttaminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava osaston hyväksyntä, jos 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyn osaston hyväksynnän keskeyttämisen jälkeen tehty 7 artiklan 3 kohdan mukainen tarkastus osoittaa, että

a)

osasto ei edelleenkään vastaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja tai liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia; tai

b)

osastossa on ilmennyt lintuinfluenssan tautipesäke.

2.   Kun osaston hyväksyntä peruutetaan, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

lopetettava sellaisten todistusten myöntäminen, joilla vahvistetaan hyödykkeiden olevan peräisin hyväksytystä osastosta;

b)

poistettava osaston nimi hyväksyttyjen osastojen luettelosta.

3.   Sen jälkeen kun osaston nimi on poistettu hyväksyttyjen osastojen luettelosta, se voidaan palauttaa luetteloon ainoastaan II luvun mukaisesti tehdyn uuden hakemuksen perusteella.

V   LUKU

INTERNETPOHJAINEN TIETOSIVU JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

9 artikla

Internetpohjainen tietosivu

1.   Jäsenvaltioiden on

a)

laadittava hyväksyttyjen osastojen luettelo, jossa on 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa vaaditut tiedot;

b)

perustettava internetpohjainen tietosivu, jolla hyväksyttyjen osastojen luettelo on saatavissa sähköisessä muodossa;

c)

toimitettava internetpohjaisen tietosivustonsa internetosoite komissiolle;

d)

pidettävä internetpohjainen tietosivunsa ajantasaisena niin, että osastojen uudet hyväksynnät ja hyväksynnän peruuttamiset ovat nähtävissä viipymättä.

2.   Komissio avustaa jäsenvaltioita mainittujen tietojen saattamisessa julkisesti saataville toimittamalla internetosoitteen omalle verkkosivustolleen, jolle kansallisten internetpohjaisten tietosivujen linkit tulevat näkyviin.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä heinäkuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16.

(2)  http://www.oie.int/eng/normes/mcode/en_sommaire.htm (Terrestrial Animal Health Code 2008).

(3)  KOM(2007) 539 lopullinen.

(4)  EUVL L 237, 31.8.2006, s. 1.

(5)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.


LIITE

OSASTOJA KOSKEVAT PERUSTEET JA VAATIMUKSET

1   OSA

3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kuvaus osastosta

Osaston kuvaus, jota tarkoitetaan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, perustuu osaston sijaintikarttoihin, joihin on merkitty osaston rajat sekä kaikkien sen osien, kuten tilojen ja niihin kuuluvien toimitilojen/alueiden ja kaikkien tilaan liittyvien toiminnallisten yksiköiden kuten rehun käsittely- ja varastointitilojen sekä muun materiaalin säilytystilojen, tarkka sijainti.

Hakemukseen on liitettävä riittävät tiedot, jotta osastosta saadaan yksityiskohtainen kuvaus, ja ennen kaikkea seuraavat:

1.

Tiedot perusrakenteisiin liittyvistä tekijöistä ja siitä, miten niiden avulla osaston siipikarja ja muut vankeudessa pidetyt linnut voidaan epidemiologisesti erottaa niistä eläinpopulaatioista, joiden terveydentila on erilainen, eli

a)

kuvaus osaston toiminnan luonteesta ja osastossa tuotettavista hyödykkeistä, mukaan lukien toimitilojen kokonaiskapasiteetit ja niissä olevien siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen lukumäärä;

b)

työnkulkukaavio, josta käyvät yksityiskohtaisesti ilmi kaikki osastossa suoritettavat toimenpiteet ja kaikkien asianomaisten vastuualueet, tehtävät ja keskinäiset suhteet;

c)

kuvaus osastoon kuuluvien tilojen toiminnan keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä kaavio kaikista toimitiloista/alueista ja niiden välisistä yhteyksistä;

d)

kuvaus eläinten ja eläintuotteiden kuljetusvälineistä, niiden tavanomaisista reiteistä sekä puhdistus- ja pysäköintipaikoista.

2.

Tiedot epidemiologisesta tilanteesta lintuinfluenssan suhteen ja riskitekijöistä seuraavat seikat mukaan luettuina:

a)

osastoon kuuluvien tilojen epidemiologinen tausta ja etenkin niiden terveystilanne ja muut tiedot lintuinfluenssan osalta;

b)

siirtymiset osastoon, sieltä pois tai sen sisällä (jäljempänä ’tulot’ ja ’lähdöt’), esimerkiksi henkilöiden, hyödykkeiden, muiden eläinten, eläinperäisten tuotteiden tai eläinten kanssa kosketuksiin joutuvien muiden tuotteiden, kuljetusvälineiden, varusteiden ja rehun siirtyminen sekä vesi- ja jätevesihuolto;

c)

osaston läheisyydessä sijaitsevat muut siipikarjatilat tai muita vankeudessa pidettyjä lintuja pitävät tilat (kuten jalostus- tai lihatilat, takapihoilla pidettävät siipikarjat, torit, keräyskeskukset, teurastamot ja eläintarhat) ja niiden sijaintitiheys;

d)

ympäristöön liittyvät riskitekijät kuten vesistöt, luonnonvaraisten eläinten levähdys- ja kokoontumispaikat (myös luonnonvaraisten lintujen muuttoreitit), jyrsijöiden esiintyminen ja lintuinfluenssan aiheuttajan aiempi esiintyminen ympäristössä;

e)

lintuinfluenssan kulkeutumista osastoon ja siellä leviämistä koskevat riskitekijät ja mahdolliset reitit yhteisön lainsäädännön ja/tai Maailman eläintautijärjestön OIE:n vaatimusten ja suuntaviivojen mukaisesti;

f)

varhaisvaroitusjärjestelmä, jolla toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan e alakohdassa tarkoitettujen riskitekijöiden ja mahdollisten kulkeutumisreittien havaitsemisesta.

2   OSA

3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kuvaus yhteisestä bioturvallisuuden hallintajärjestelmästä ja bioturvallisuussuunnitelmista

1.

Yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a)

hyvä eläinhygieniakäytäntö;

b)

kaikkien osastoon kuuluvien tilojen välisten siirtymisten sekä kaikkien tulojen ja lähtöjen jäljitettävyysjärjestelmä; jäljitettävyysjärjestelmästä on pidettävä kirjaa jatkuvasti ja sen on oltava jatkuvasti toimivaltaisen viranomaisen saatavissa;

c)

vaara-analyysiä ja kriittisiä valvontapisteitä koskeva yhteinen suunnitelma (HACCP-suunnitelma);

d)

osastoon kuuluvien tilojen bioturvallisuussuunnitelma(t) ja arviointi niiden tehokkuudesta määritellyn riskitason mukaan.

2.

Yhteisen bioturvallisuuden hallintajärjestelmän mukaisiin tilojen bioturvallisuussuunnitelmiin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a)

kirjallisesti esitetty henkilöstön hygieniasuunnitelman toteuttamisjärjestelmä, johon kuuluvat yleiset ja erityiset hygieniakäytännöt, vakinaiselle ja tilapäiselle henkilöstölle annettava yleis- ja erityiskoulutus sekä hygieniasuunnitelman valvontamenettely, ja johon sisältyy sääntö, jonka mukaan henkilöstö ei saa i) henkilökohtaisesti pitää siipikarjaa tai muita lintuja eikä ii) olla läheisessä kosketuksessa muihin kuin osaston siipikarjaan ja muihin lintuihin vähintään 72 tuntiin ennen tilalle tuloa; vaadittava aika voi olla lyhyempi, jos erityishenkilöstöä tarvitaan kiireellisesti, mutta sen on joka tapauksessa oltava vähintään 24 tuntia, ja menettelyt riskin pienentämiseksi on kuvailtava bioturvallisuussuunnitelmassa;

b)

tuotteiden ja henkilöstön kulku kuvattuina kaaviolla, joka käsittää tilan kaikki toimitilat, joiden bioturvallisuustasot on merkitty värikoodein; toimitilan kaikissa sisäänkäynneissä on oltava puhtaan ja likaisen alueen erottava hygieniaraja, jolla on vaatteenvaihtoalue ja tarvittaessa suihkut;

c)

suunnitelma, jolla säännellään tilalle tulevien tai sieltä lähtevien henkilöiden siirtymisiä erikseen luvan saaneiden ja muiden henkilöiden sekä vierailijoiden osalta ja johon sisältyy kuvaus fyysisistä rajoista (kuten pensasaidoista, aidoista tai muista esteistä, joilla selkeästi rajataan tilan alueiden ulkoreunat), merkeistä, lukituista porteista ja rakennusten sisäänkäynneistä; ulkopuolisilta vierailijoilta (auditoijat ja tarkastajat mukaan luettuina) on vaadittava, että he eivät ole olleet missään kosketuksissa siipikarjaan tai muihin lintuihin vähintään 72 tuntiin ennen tilalle tuloa; pidempää aikaa voidaan vaatia riskitekijöiden perusteella (esimerkiksi suoja- tai valvontavyöhykkeeltä tulevat vierailijat); vaadittava aika voi olla lyhyempi virkaeläinlääkäreille tai jos tarvitaan kiireellisesti ulkopuolisia erityistoimenpiteitä (konsultoivaa lääkäriä tai eläinlääkäriä), mutta sen on joka tapauksessa oltava vähintään 24 tuntia ja menettelyt riskin pienentämiseksi on kuvailtava bioturvallisuussuunnitelmassa;

d)

suunnitelma, jolla säännellään sekä yksityis- että jakeluajoneuvojen (esimerkiksi rehu-, eläin- ja muuhun tavarankuljetukseen käytettävien) siirtymisiä tilalle, sieltä pois ja tilojen välillä ja pidetään siitä kirjaa; kaikesta ajoneuvojen siirtymisestä on oltava kirjanpito saatavilla;

e)

eläinten ja tuotteiden jäljitettävyysjärjestelmä, jonka avulla voidaan jäljittää kaikki siirtymiset tilalle, sieltä pois ja tilojen välillä (tulot ja lähdöt);

f)

menettelytavat, joilla ehkäistään tartunnan saamista, myös toimitettaessa, kuljetettaessa, varastoitaessa, jaeltaessa ja hävitettäessä seuraavia:

i)

pakkausmateriaalit (esimerkiksi uusien tai desinfioitujen pakkausmateriaalien käyttö);

ii)

kuivikemateriaalit (esimerkiksi kuivikemateriaalien asianmukainen karanteenivarastointi tai desinfiointi);

iii)

rehu (esimerkiksi suljettujen rehujärjestelmien käyttö);

iv)

vesi (esimerkiksi sisäinen vedenkäsittelyjärjestelmä);

v)

eläimistä saatavat sivutuotteet kuten ruhot, lanta, likaiset/säröillä olevat munat tai kuoriutumatta jääneet munat;

g)

tilan puhdistus- ja desinfiointisuunnitelma sekä käytettävät varusteet ja materiaalit; ajoneuvojen puhdistamista ja desinfiointia koskevat erilliset ohjeet on oltava saatavilla;

h)

tuholaistorjuntasuunnitelma, joka kattaa myös jyrsijät ja muut luonnonvaraiset eläimet ja jossa määrätään käyttöön otettavista fyysisistä esteistä ja toimenpiteistä, jos tuhoeläinten toimintaa havaitaan;

i)

lintuinfluenssaa koskeva HACCP-suunnitelma, joka on laadittu seitsenvaiheisesti (vaara-analyysi, kriittisten valvontapisteiden luettelo, kriittiset rajat, seurantamenettelyt, korjaavat toimet, varmentaminen ja kirjaaminen) ja johon on sisällyttävä vähintään seuraavat:

i)

määrättyihin ajanjaksoihin liittyvät tiedot siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen tuotannosta sekä muut tiedot (tautisuus ja kuolleisuus, tarkat tiedot käytetyistä lääkkeistä, kuoriutuneet linnut, eläinten rehun- ja vedenkulutusta koskevat tiedot);

ii)

aktiivista ja passiivista valvontaa ja seulonta-analyysejä varten tehtyjä kliinisiä tarkastuksia ja otantasuunnitelmia koskevat tiedot (toistumistiheys, menetelmät, tulokset);

iii)

tilalla vierailevia koskeva kirjanpito, joka on riittävän yksityiskohtainen kaikkien vierailijoiden jäljittämistä ja heihin yhteyden saamista varten;

iv)

mahdollisesti sovellettuja rokotusohjelmia koskevat tiedot, myös käytetty rokotetyyppi ja sen antamisen toistumistiheys ja ajankohdat;

v)

yksityiskohtainen kirjanpito toteutetuista korjaavista toimista sekä kriittisistä valvontapisteistä, joita koskevat edellytykset eivät täyty.

Kaikkien asianosaisten on tunnettava HACCP-suunnitelma ja noudatettava sen sääntöjä, sillä kyseisen hallintavälineen avulla varmistetaan osaston bioturvallisuustoimenpiteet ja hallintakäytännöt.

HACCP-suunnitelmassa otetaan huomioon luettelo vaaroista ja kulkeutumisreiteistä, jotka on määritettävä etukäteen. Suunnitelmaa on voitava mukauttaa riskitason mukaan ja siinä on kuvailtava toimenpiteet, jotka on toteutettava riskin kasvaessa, esimerkiksi näytteenottotiheys.

3.

Korjaavat toimenpiteet ja saattaminen ajan tasalle

Yhteisessä bioturvallisuuden hallintajärjestelmässä ja bioturvallisuussuunnitelmissa on selitettävä, katsotaanko tietty sääntöjen rikkominen pieneksi vai suureksi rikkomukseksi, sekä toteutettavat korjaavat toimenpiteet.

Bioturvallisuussuunnitelmat on saatettava ajan tasalle riskitason mukaan varsinkin, jos lintuinfluenssan tautipesäkkeen ilmenemistä epäillään virallisesti tai sellainen varmistuu siinä jäsenvaltiossa tai sillä alueella tai vyöhykkeellä, jolla osasto sijaitsee (voidaan esimerkiksi asettaa ajoneuvoja, materiaaleja, eläinten ja/tai henkilöstön siirtymisiä koskevia rajoituksia tai ottaa käyttöön ylimääräisiä desinfiointimenettelyjä).

3   OSA

Lintuinfluenssaa koskevat erityiset suoja- ja valvontatoimet

1.

On oltava käytössä asianmukainen fyysinen lintujen karkotusjärjestelmä, jolla estetään luonnonvaraisten lintujen kanssa kosketuksiin joutuminen ja rehun, veden ja kuivikkeiden saastuminen. Tilan välitön lähiympäristö ei saa houkutella luonnonvaraisia lintuja.

2.

Tulojen ja lähtöjen tarkistaminen

a)

1 osassa olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa kaaviossa on ilmoitettava kaikenlaisten siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen sijainti, mukaan luettuina puhtaan linjan siitoslinnut, isoisovanhempaispolvi, isovanhempaispolvi, vanhempaispolvi ja tuotantoeläimet sekä parvet, hautomot, kasvatusalueet, muninta-alueet, tutkimusten suoritusalueet, munavarastot sekä kaikki paikat, joissa munia tai lintuja pidetään; siihen on merkittävä hyödykkeiden kulku kyseisten sijaintipaikkojen välillä.

b)

On annettava yksityiskohtaiset ohjeet siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen, niiden munien ja muiden niihin liittyvien tuotteiden siirtymisistä; mille tahansa osaston tilalle tulevien siipikarjan tai muiden vankeudessa pidettyjen lintujen, niiden munien ja muiden niihin liittyvien tuotteiden on tultava tilalta, jolla on sama lintuinfluenssaa koskeva terveystilanne, ja/tai ne on tarkastettava sen varmistamiseksi, että niistä ei aiheudu lintuinfluenssan kulkeutumisen riskiä.

c)

Osastoon tai sen sisällä siirrettävät siipikarja tai muut vankeudessa pidetyt linnut ja siitosmunat on merkittävä tavalla, joka mahdollistaa niiden aiempien vaiheiden tarkastamisen; parvilla ja/tai munilla on oltava asianmukaiset dokumentoidut tunnistetiedot.

d)

Jos kohteessa pidetään yhtäaikaisesti eri-ikäisiä lintuja, on oltava kirjalliset ohjeet siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen lisäämisestä ja poistamisesta, kuljetushäkkien pesu ja desinfiointi mukaan lukien.

3.

Samaan osastoon ei voi kuulua sekä siipikarjatiloja että muita vankeudessa pidettyjä lintuja pitäviä tiloja. Hautomoita lukuun ottamatta samalla tilalla ei voi olla eri siipikarjalajeja.

4.

Osaston valvontasuunnitelmaan, josta on vastuussa osaston johtaja, on sisällyttävä jatkuva aktiivinen valvonta, joka toteutetaan ottamalla saman tuotantoyksikön siipikarjasta tai muista vankeudessa pidetyistä linnuista sattumanvaraisesti 20 verinäytettä lintuinfluenssan varalta tehtävää serologista testausta varten

a)

vähintään kuuden kuukauden välein tuotantokauden aikana, jos kyseisen jäsenvaltion alueella ei ole todettu siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidetyissä linnuissa korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tautipesäkkeitä edellisten kuuden kuukauden aikana;

b)

vähintään kolmen kuukauden välein, jos kyseisen jäsenvaltion alueella on todettu siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidetyissä linnuissa korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tautipesäke edellisten kuuden kuukauden aikana;

c)

jos osasto sijaitsee alueella, jolla on yhteisön lainsäädäntöön perustuvia liikkumisrajoituksia lintuinfluenssan puhkeamisen vuoksi, viimeistään viikon kuluessa taudin puhkeamispäivästä ja vähintään 21 päivän välein; lisäksi valvontasuunnitelmat on saatettava ajan tasalle ja niihin on sisällyttävä tehostettu kliininen valvonta ja aktiivinen virologinen valvonta, joita toteutetaan viimeistään viikon kuluessa taudin puhkeamispäivästä ja sen jälkeen vähintään 21 päivän välein, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta yhteisön lainsäädäntöön mahdollisesti sisätyvien erityissäännösten noudattamiseen, seuraavasti:

i)

otetaan saman tuotantoyksikön siipikarjasta tai muista vankeudessa pidetyistä linnuista sattumanvaraisesti 20 henkitorvesta/nielusta ja 20 yhteissuolesta otettavaa pyyhkäisynäytettä; ja

ii)

otetaan näytteet viidestä sairastuneesta tai kuolleesta linnusta, jos sellaisia on.

5.

Varhaisvaroitusjärjestelmän, josta säädetään 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, on perustuttava kirjallisiin sääntöihin, joissa määritetään raportointimenettelyt. Se on ennen kaikkea mukautettava eri siipikarjalajeja ja muita vankeudessa pidettyjä lintulajeja varten sen mukaan, miten alttiita ne ovat lintuinfluenssatartunnalle, ja siinä on

a)

määrättävä toimintarajat, esimerkiksi tietyn kynnyksen suuruinen tai sen ylittävä kuolleisuus, merkittävä pudotus rehun- ja/tai vedenkulutuksessa ja/tai munantuotannossa, käyttäytymismuutokset tai muut merkittävät indikaattorit;

b)

kuvailtava toteutettavat toimenpiteet;

c)

oltava luettelo vastuuhenkilöstöstä, jolle asiasta on ilmoitettava.


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/25


JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJIEN PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä heinäkuuta 2009,

tuomarin nimittämisestä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen

(2009/541/EY, Euratom)

EUROOPAN YHTEISÖJEN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 224 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 140 artiklan,

sekä katsovat seuraavaa:

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 5 ja 7 artiklan sekä sen 47 artiklan nojalla ja Daniel SVABYn eroamisen johdosta olisi Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen nimitettävä tuomari hänen jäljellä olevaksi toimikaudekseen eli 31 päivään elokuuta 2010,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Juraj SCHWARCZ nimitetään Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomariksi 7 päivänä lokakuuta 2009 alkavaksi ja 31 päivänä elokuuta 2010 päättyväksi kaudeksi.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 8 päivänä heinäkuuta 2009.

Puheenjohtaja

C. DANIELSSON


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/26


JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJIEN PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä heinäkuuta 2009,

tuomarin nimittämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen

(2009/542/EY, Euratom)

EUROOPAN YHTEISÖJEN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 223 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 139 artiklan,

sekä katsovat seuraavaa:

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 5 ja 7 artiklan nojalla ja Peter JANNin eroamisen johdosta olisi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen nimitettävä tuomari hänen jäljellä olevaksi toimikaudekseen eli 6 päivään lokakuuta 2012,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Maria BERGER nimitetään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomariksi 7 päivänä lokakuuta 2009 alkavaksi ja 6 päivänä lokakuuta 2012 päättyväksi kaudeksi.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 8 päivänä heinäkuuta 2009.

Puheenjohtaja

C. DANIELSSON


Komissio

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/27


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 13 päivänä elokuuta 2008,

ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi ulkomaaleille ja -lakoille

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 4452)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/543/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1980/2000 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaan ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteelle, jolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se voi edistää merkittävästi keskeisten ympäristönäkökohtien parantamista.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1980/2000 säädetään, että erityiset ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin.

(3)

On aiheellista tehdä uusi päätös ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi ulkomaaleille ja -lakoille.

(4)

Ekologisten arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten olisi oltava voimassa neljä vuotta.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet perustuvat myöntämisperusteita koskevaan ehdotukseen, jonka asetuksen (EY) N:o 1980/2000 13 artiklalla perustettu Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunta on laatinut.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1980/2000 17 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Tuoteryhmään ”ulkomaalit ja -lakat” kuuluvat 2 kohdan mukaiset koti- ja ammattikäyttöön tarkoitetut koriste- ja suojamaalit sekä lakat, petsit ja niihin liittyvät tuotteet, joita käytetään rakennuspintoihin, ulkokalusteisiin, lattioihin ja aitoihin, jotka on kehitetty pääasiassa ulkokäyttöön ja joita markkinoidaan sellaisina.

Tuoteryhmään kuuluvat muun muassa seuraavat tuotteet: lattiapinnoitteet ja -maalit, tuotteet, jotka jakelijat ovat pyynnöstä sävyttäneet koti- tai ammattikäyttöön, sävytysjärjestelmät, neste- tai pastamaiset koristemaalit, jotka valmistaja on voinut esikäsitellä, sävyttää tai valmistella täyttämään kuluttajan tarpeet, mukaan luettuina tällaisten tuotejärjestelmien puupintojen maalit, kuullotteet ja puuöljyt, mineraalialustaisten julkisivujen pinnoitteet ja metallinviimeistelyaineet (paitsi korroosionestomaalit ja pohjamaalit) sekä pohjamaalit.

2.   ’Maalilla’ tarkoitetaan nestemäisessä, pastamaisessa tai jauhemaisessa muodossa olevaa sävytettyä pinnoitemateriaalia, joka alustalle levittämisen jälkeen muodostaa peittävän kalvon, jolla on suojaavia, somistavia tai erityisiä teknisiä ominaisuuksia.

’Lakalla’ tarkoitetaan kirkasta pinnoitemateriaalia, joka alustalle levittämisen jälkeen muodostaa kiinteän läpikuultavan kalvon, jolla on suojaavia, somistavia tai erityisiä teknisiä ominaisuuksia.

Levittämisen jälkeen maali tai lakka kuivuu kiinteäksi pinnoitteeksi, joka tarttuu alustaansa ja suojaa sitä.

’Koristemaaleilla ja -lakoilla’ tarkoitetaan sellaisia maaleja ja lakkoja, joita käytetään rakennuspintoihin, niiden lisävarusteisiin ja osiin sekä ulkokalusteisiin, lattioihin ja aitoihin somistamis- ja suojaamistarkoituksissa. Niitä käytetään paikan päällä, ja niiden tehtävänä on somistaa ja suojata.

’Petseillä (lasyyrit)’ tarkoitetaan pinnoitteita, jotka muodostavat läpikuultavan tai puoliksi läpikuultavan kalvon ja joita käytetään puun somistamiseen ja suojaamiseen sään vaikutuksilta, mikä helpottaa puuosien ylläpitoa.

’Mineraalialustaisten julkisivujen pinnoitteilla’ tarkoitetaan pinnoitteita, jotka muodostavat somistavan ja suojaavan kalvon ja joita käytetään betoni-, (maalattaviin) tiili-, harkko-, rappaus-, kalsiumsilikaatti- ja kuitulujitettuihin sementtipintoihin. Ne on tarkoitettu pääosin ulkokäyttöön, mutta niitä voidaan käyttää myös ulkorakenteiden sisäpuolella, muun muassa räystäisiin ja parvekekattoihin.

’Sävytysjärjestelmällä’ tarkoitetaan sävytettyjen maalien valmistusmenetelmää, jossa perusmaaliin sekoitetaan väriaineita tai -pastoja.

3.   Tuoteryhmään eivät kuulu seuraavat tuotteet:

a)

korroosionestopinnoitteet;

b)

kiinnittymisenestopinnoitteet;

c)

puunsuojausaineet;

d)

erityiseen teollisuus- ja ammattikäyttöön tarkoitetut pinnoitteet, mukaan luettuina kestopinnoitteet;

e)

kaikki tuotteet, jotka on kehitetty pääasiassa sisäkäyttöön ja joita markkinoidaan sellaisina.

2 artikla

1.   Jollei tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, saadakseen asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaisen yhteisön ympäristömerkin maalien ja lakkojen on kuuluttava 1 artiklassa määriteltyyn tuoteryhmään ”ulkomaalit ja -lakat” ja täytettävä tämän päätöksen liitteessä esitetyt ekologiset arviointiperusteet.

2.   Kaksikomponenttisten reaktiivisten erikoispinnoitteiden on täytettävä seuraavat ehdot:

a)

kummankin komponentin on yksinään täytettävä liitteessä esitetyt ekologiset arviointiperusteet (lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevaa arviointiperustetta);

b)

niiden merkintöihin on liitettävä tiedot siitä, ettei yksittäisiä komponentteja saa käyttää erikseen eikä sekoitettuina muihin tuotteisiin;

c)

käyttövalmiiksi sekoitetun lopputuotteen on myös täytettävä ekologiset arviointiperusteet, mukaan luettuna haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskeva peruste.

3.   Sekä sisä- että ulkokäyttöön markkinoitujen pinnoitteiden on täytettävä sekä tässä päätöksessä vahvistetut ulkomaaleja ja -lakkoja koskevat perusteet että päätöksessä 2009/544/EY (2) vahvistetut sisämaaleja ja -lakkoja koskevat perusteet.

3 artikla

Tuoteryhmään ”ulkomaalit ja -lakat” sovellettavat ekologiset arviointiperusteet sekä niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset ovat voimassa neljä vuotta tämän päätöksen voimaantulosta.

4 artikla

Hallinnollisia tarkoituksia varten tuoteryhmälle ”ulkomaalit ja lakat” annetaan tunnusnumero ”33”.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä elokuuta 2008.

Komission puolesta

Olli REHN

Komission jäsen


(1)  EYVL L 237, 21.9.2000, s. 1.

(2)  Katso tämän virallisen lehden sivu 39.


LIITE

A.   YLEISET PERIAATTEET

Arviointiperusteiden tavoitteet

Näillä perusteilla pyritään erityisesti

tehostamaan tuotteiden käyttöä ja minimoimaan jätteen määrä,

vähentämään ympäristö- ja muita riskejä (kuten alailmakehän otsonia) rajoittamalla liuotinpäästöjä,

vähentämään myrkyllisten tai muuten saastuttavien aineiden pääsyä vesistöihin. Vaatimukset on asetettu tasolle, joka suosii ympäristömerkin myöntämistä sellaisille ulkomaaleille ja lakoille, joiden ympäristövaikutukset ovat tavanomaista vähäisemmät.

Arviointi- ja todentamisvaatimukset

Erityiset arviointi- ja todentamisvaatimukset on esitetty kunkin arviointiperusteen yhteydessä.

Hakijalta edellytettävät vakuutukset, asiakirjat, analyysit, testausselosteet tai muut todisteet arviointiperusteiden noudattamisesta voivat olla peräisin hakijalta itseltään ja/tai tämän tavarantoimittajilta ja/tai näiden tavarantoimittajilta jne. tarpeen mukaan.

Tarvittaessa voidaan käyttää muita kuin kullekin arviointiperusteelle ilmoitettuja testimenetelmiä, jos hakemusten arvioinnista vastaava toimivaltainen elin hyväksyy niiden vastaavuuden.

Toimivaltaiset elimet voivat tarvittaessa pyytää täydentäviä asiakirjoja ja toteuttaa riippumattomia tarkastuksia.

On suositeltavaa, että hakemuksia arvioivat ja arviointiperusteiden noudattamista valvovat toimivaltaiset elimet ottavat huomioon tunnustetut ympäristönhallintajärjestelmät, kuten EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) tai EN ISO 14001 -standardin käytön (näiden hallintajärjestelmien käyttö ei kuitenkaan ole pakollista).

Raaka-aineilla, joihin perusteissa viitataan, tarkoitetaan aineita ja valmisteita. Aineen ja valmisteen määritelmät annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 (1) (REACH-asetus).

Hakijan on toimitettava toimivaltaiselle elimelle täsmälliset koostumustiedot kaikista tuotteen valmistuksessa käyttämistään aineista. Kaikki sellaiset aineet, myös epäpuhtaudet, joiden pitoisuus on yli 0,01 prosenttia (m/m), on ilmoitettava; jos arviointiperusteissa annetaan alhaisempi pitoisuus, on sitä noudatettava.

B.   EKOLOGISET ARVIOINTIPERUSTEET

Kaikkia muita arviointiperusteita paitsi arviointiperustetta 3 (haihtuvien orgaanisten yhdisteiden raja-arvot) sovelletaan pakkauksessaan olevaan maaliin tai lakkaan. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/42/EY (2) säädetään, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC-yhdisteet) raja-arvot koskevat käyttövalmista tuotetta, VOC-yhdisteiden enimmäispitoisuuslaskelmiin on otettava mukaan kaikkien suositettujen lisäaineiden, kuten väri- ja/tai ohennusaineiden määrät. Laskentaa varten tarvitaan raaka-ainetoimittajilta tiedot kuiva-ainepitoisuudesta, VOC-pitoisuudesta ja tuotteen tiheydestä.

Arviointiperusteita 1 ja 2 sovelletaan ainoastaan valkoisiin ja vaaleisiin maaleihin (mukaan luettuina viimeistelyaineet, pohjamaalit ja/tai välimaalit).

Sävytysjärjestelmän maaleissa arviointiperusteita 1 ja 2 sovelletaan ainoastaan valkoiseen perusmaaliin (sisältää eniten titaanidioksidia). Jos valkoinen perusmaali ei täytä arviointiperustetta 7 a, jonka mukaan maalin riittoisuuden on oltava vähintään 6 m2 litraa kohden 98 prosentin peittokyvyllä, arviointiperusteen on täytyttävä, kun maali on sävytetty vakiosävyllä RAL 9010.

Arviointiperusteita 1 ja 2 ei sovelleta läpikuultaviin pinnoitteisiin.

1.   Valkoiset pigmentit

Valkoisten pigmenttien määrä (valkoiset epäorgaaniset pigmentit, joiden valontaitekerroin on yli 1,8): Kuivassa maalikalvossa saa olla valkoista pigmenttiä enintään 38 g/m2, kun peittokyky on 98 prosenttia. Tätä vaatimusta ei sovelleta lakkoihin ja petseihin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on joko annettava vakuutus siitä, ettei valkoisia pigmenttejä ole käytetty, tai ilmoitettava valkoisten pigmenttien määrä ja maalin riittoisuus sekä esitettävä yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen.

2.   Titaanidioksidi

Titaanidioksidi: Mahdollisesti käytettyjen titaanidioksidipigmenttien valmistuksesta aiheutuvat päästöt eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja (jotka on johdettu epäorgaanisten peruskemikaalien valmistuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikka koskevasta vertailuasiakirjasta (BREF), elokuu 2007):

SOx-päästöt (rikkidioksidina ilmaistuina): 266 mg/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna (98 prosentin peittokyvyllä),

sulfaattipäästöt: 19 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna (98 prosentin peittokyvyllä),

klooripäästöt: 3,9 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna neutraalin rutiilin, 6,8 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna synteettisen rutiilin ja 12,5 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna kuonan osalta (98 prosentin peittokyvyllä).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on joko annettava vakuutus siitä, ettei titaanidioksidia ole käytetty, tai toimitettava todentamista tukevat asiakirjat, joissa ilmoitetaan päästötaso kunkin muuttujan osalta, tuotteen titaanidioksidipitoisuus ja maalin riittoisuus, sekä esitettävä yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen.

3.   Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC-yhdisteet)

VOC-pitoisuus ei saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Tuoteluokitus (direktiivi 2004/42/EY)

VOC-yhdisteiden raja-arvot (g/l, mukaan luettuna vesi)

Mineraalialustaisten julkisivujen pinnoitteet

40

Ulkovarusteiden ja osien maalit puu- ja metallipinnoille, mukaan luettuna pohjamaalit

90

Ulkovarusteiden lakat ja petsit, mukaan luettuna peittävät petsit

90

Ulkopintojen erittäin ohutkalvoiset petsit

75

Pohjamaalit (ulkokäyttöön)

15

Pohjustusaineet (ulkokäyttöön)

15

Yksikomponenttiset erikoispinnoitteet

100

Kaksikomponenttiset reaktiiviset erikoispinnoitteet erityiseen loppukäyttöön, kuten lattiapinnoille.

100

VOC-yhdisteellä tarkoitetaan tässä päätöksessä orgaanista yhdistettä, jonka alkukiehumispiste on enintään 250 °C normaali-ilmanpaineessa 101,3 kPa mitattuna, siten kuin se on määritelty direktiivissä 2004/42/EY. Direktiivissä säädettyjä maalien ja lakkojen alaluokkia käytetään VOC-yhdisteiden raja-arvojen määrittämiseen. Tässä päätöksessä esitetään ainoastaan ulkopinnoitteita koskevat luokat.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja ilmoitettava kunkin tuotteen VOC-pitoisuus.

4.   Haihtuvat aromaattiset hiilivedyt (VAH)

Haihtuvia aromaattisia hiilivetyjä ei saa lisätä tuotteeseen suoraan, ei ennen sävytystä eikä sen aikana. Tuotteeseen saa kuitenkin lisätä raaka-aineita, jotka sisältävät haihtuvia aromaattisia hiilivetyjä, jos VAH-pitoisuus on lopputuotteessa enintään 0,1 prosenttia (m/m).

Haihtuvalla aromaattisella hiilivedyllä (VAH) tarkoitetaan tässä päätöksessä direktiivissä 2004/42/EY määriteltyä orgaanista yhdistettä, jonka alkukiehumispiste on enintään 250 °C normaali-ilmanpaineessa 101,3 kPa mitattuna ja jonka molekyylirakenteessa on ainakin yksi aromaattinen yksikkö.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava tämän arviointiperusteen noudattamisesta vakuutus, joka osoittaa, ettei tuotteeseen ole lisätty haihtuvia aromaattisia hiilivetyjä muuten kuin maalin raaka-aineissa, ja tarvittaessa toimitettava raaka-aineen tavarantoimittajien vakuutukset, jotka osoittavat VAH-pitoisuuden.

5.   Raskasmetallit

Tuotteen tai sävyn raaka-aineena (aineena tai jonka käytetyn valmisteen osana) ei saa käyttää seuraavia raskasmetalleja tai niiden yhdisteitä: kadmium, lyijy, kromi VI, elohopea, arseeni, barium (lukuun ottamatta bariumsulfaattia), seleeni ja antimoni.

Myöskään kobolttia ei saa käyttää raaka-aineena, lukuun ottamatta kobolttisuoloja, joita käytetään alkydimaalien kuivikkeina. Lopputuotteessa saa olla kobolttisuoloja enintään 0,05 prosenttia (m/m) kobolttimetallina mitattuna. Tätä poikkeusta sovelletaan myös kobolttipigmentteihin.

Aineet ja valmisteet saavat sisältää raaka-aineissa olevista epäpuhtauksista peräisin olevia raskasmetallijäämiä enintään 0,01 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja tarvittaessa toimitettava raaka-aineen tavarantoimittajien vakuutukset.

6.   Vaaralliset aineet

a)

Tuote: Tuote ei ennen sävytystä eikä sen jälkeen saa olla luokiteltu erittäin myrkylliseksi, myrkylliseksi, ympäristölle vaaralliseksi, syöpää aiheuttavaksi, lisääntymiselle vaaralliseksi, haitalliseksi, syövyttäväksi, perimää vaurioittavaksi tai ärsyttäväksi (vain, jos lausekkeella R43 merkittyjä raaka-aineita esiintyy) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY (3) mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava REACH-asetuksen liitteessä II olevien vaatimusten mukainen käyttöturvallisuustiedote.

b)

Raaka-aineet (erittäin myrkylliset, myrkylliset, syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset): Tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita, joihin hakemuksen tekoajankohtana on liitetty tai voidaan liittää jokin seuraavista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai jokin niiden yhdistelmä):

R23 (myrkyllistä hengitettynä),

R24 (myrkyllistä joutuessaan iholle),

R25 (myrkyllistä nieltynä),

R26 (erittäin myrkyllistä hengitettynä),

R27 (erittäin myrkyllistä joutuessaan iholle),

R28 (erittäin myrkyllistä nieltynä),

R33 (terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa),

R39 (erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaara),

R40 (epäillään aiheuttavan syöpäsairauden vaaraa),

R42 (altistuminen hengitysteitse voi aiheuttaa herkistymistä),

R45 (aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa),

R46 (saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita),

R48 (pitkäaikainen altistus voi aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle),

R49 (aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa hengitettynä),

R60 (voi heikentää hedelmällisyyttä),

R61 (vaarallista sikiöille),

R62 (voi mahdollisesti heikentää hedelmällisyyttä),

R63 (voi olla vaarallista sikiöille),

R68 (pysyvien vaurioiden vaara),

siten kuin niistä säädetään toisaalta neuvoston direktiivissä 67/548/ETY (4) ja sen myöhemmissä muutoksissa sekä toisaalta direktiivissä 1999/45/EY ja sen myöhemmissä muutoksissa. Tehoaineita, joita käytetään säilöntäaineina ja joihin on liitetty vaaraa osoittava lauseke R23, R24, R25, R26, R27, R28, R39, R40 tai R48 (taikka jokin niiden yhdistelmä), saa kuitenkin käyttää, jos niitä on enintään 0,1 prosenttia (m/m) maalin kokonaiskoostumuksesta.

Vaihtoehtoisesti voidaan soveltaa kemikaalien yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää (GHS) (5). Tällöin tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita, joihin on liitetty jokin seuraavista vaarakategorioista (tai jokin niiden yhdistelmä):

välitön myrkyllisyys (suun kautta) – vaarakategoria I, II ja III,

välitön myrkyllisyys (ihon kautta) – vaarakategoria I, II ja III,

välitön myrkyllisyys (hengitysteiden kautta) – vaarakategoria I, II ja III,

hengitysteiden herkistyminen – vaarakategoria I,

perimää vaurioittavat aineet – vaarakategoria I ja II

syöpää aiheuttavat aineet – vaarakategoria I ja II,

lisääntymiselle vaaralliset aineet – vaarakategoria I ja II,

erityinen kohde-elinmyrkyllisyys (kerta-altistuminen) – vaarakategoria I ja II,

erityinen kohde-elinmyrkyllisyys (toistuva altistuminen) – vaarakategoria I ja II,

siten kuin ne on määritelty GHS-asiakirjassa ST/SG/AC.10/30 (6), jota on muutettu asiakirjalla ST/SG/AC.10/34/Add.3. Tehoaineita, joita käytetään säilöntäaineina ja joihin on liitetty jokin seuraavista GHS-vaarakategorioista, saa kuitenkin käyttää, jos niitä on enintään 0,1 prosentti (m/m) maalin kokonaiskoostumuksesta:

välitön myrkyllisyys (suun, ihon, hengitysteiden kautta) – vaarakategoria I, II ja III (vain suun ja ihon kautta),

erityinen kohde-elinmyrkyllisyys (kerta- ja/tai toistuva altistuminen) – vaarakategoria I ja II (tai niiden yhdistelmät) ja;

syöpää aiheuttavat vaikutukset – vaarakategoria II.

Metyylietyyliketoksiimia saa käyttää alkydimaaleissa, jos sen pitoisuus on enintään 0,3 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava REACH-asetuksen liitteessä II olevien vaatimusten mukainen käyttöturvallisuustiedote.

c)

Ympäristölle vaaralliset raaka-aineet: Tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita yli 2 prosentin (m/m) pitoisuuksina, jos niihin hakemuksen tekoajankohtana on liitetty tai voidaan liittää jokin seuraavista vaaraa osoittavista lausekkeista:

N, R50 (erittäin myrkyllistä vesieliöille),

N, R50–53 (erittäin myrkyllistä vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

N, R51–53 (myrkyllistä vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

N, R52–53 (haitallinen vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

R51 (myrkyllistä vesieliöille),

R52 (haitallista vesieliöille),

R53 (voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

siten kuin niistä säädetään direktiivissä 67/548/ETY ja direktiivissä 1999/45/EY.

Vaihtoehtoisesti voidaan soveltaa kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää (GHS) (7). Tällöin tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita yli 2 prosentin (m/m) pitoisuuksina, jos niihin hakemuksen tekoajankohtana on liitetty tai voidaan liittää jokin seuraavista vaarakategorioista (tai jokin niiden yhdistelmä):

Myrkyllisyys vesieliöille:

välitön – vaarakategoria I, II ja III,

krooninen – vaarakategoria I, II, III ja IV,

siten kuin ne on määritelty GHS-asiakirjassa ST/SG/AC.10/30, jota on muutettu asiakirjalla ST/SG/AC.10/34/Add.3.

Kaikkien niiden raaka-aineiden yhteenlaskettu pitoisuus, joihin hakemuksen tekoajankohtana on liitetty tai voidaan liittää jokin edellä mainituista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai jokin niiden yhdistelmä) tai GHS-luokituksista, saa olla enintään 4 prosenttia (m/m).

Tätä vaatimusta ei sovelleta ammoniakkiin eikä alkyyliammoniumiin.

Tämä vaatimus ei vaikuta velvoitteeseen täyttää arviointiperuste 6 a.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava raaka-aineluettelo sekä käyttöturvallisuustiedote kustakin raaka-aineesta, jonka on täytettävä REACH-asetuksen liitteessä II olevat vaatimukset.

d)

Alkyylifenolietoksylaatit (APEO): Alkyylifenolietoksylaatteja ei saa käyttää tuotteessa ennen sävytystä eikä sen aikana.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

e)

Isotiatsolinoni-yhdisteet: Tuotteen isotiatsolinoni-yhdistepitoisuus saa olla enintään 0,05 prosenttia (m/m) ennen sävytystä ja sen jälkeen (tarvittaessa). Puupinnoitteiden isotiatsolinoni-yhdistepitoisuus saa olla enintään 0,2 prosenttia (m/m). 5-kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin (EY-nro: 247-500-7) ja 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin (EY-nro: 220-239-6) sekoituksen (3:1) pitoisuus saa olla enintään 0,0015 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja ilmoitettava käytetyt määrät (jos aineita on käytetty).

f)

Tuotteessa ei saa käyttää perfluorattuja alkyylisulfonaatteja (PFAS), perfluorattuja karboksyylihappoja, muun muassa perfluoro-oktaanihappoa (PFOA), ja näihin liittyviä aineita, jotka on lueteltu OECD:n asiakirjassa Preliminary lists of PFOS, PFAS, PFOA, PFCA, related compounds and chemicals that may degrade to PFCA (as revised in 2007). Kyseinen OECD:n luettelo on liitetty tähän perusteluetteloon.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

g)

Formaldehydi: Tuotteeseen ei saa lisätä vapaita formaldehydejä. Formaldehydiä vapauttavia aineita saa lisätä tuotteeseen ainoastaan sellaisina määrinä, että tästä seuraava vapaan formaldehydin kokonaispitoisuus on (myöskin sävytyksen jälkeen) enintään 0,001 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta. Lisäksi hakijan on toimitettava raaka-aineen toimittajilta testitulokset, jotka perustuvat VdL-RL 03 -menetelmään (VdL Guide-line03 – ”In-can concentration of formaldehyde determined by the acetyl-acetone method”), sekä esitettävä laskelmat, joissa testitulokset on suhteutettu lopputuotteeseen ja jotka osoittavat, ettei formaldehydiä muodostavista aineista vapautuvan formaldehydin lopullinen enimmäispitoisuus ole yli 0,001 prosenttia (m/m). Formaldehydiä muodostavista aineista vapautuvan formaldehydin määrää lopputuotteessa voidaan mitata myös korkean erotuskyvyn nestekromatografialla käyttäen kansallista standardia tai validoitua menetelmää ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti.

h)

Halogenoidut orgaaniset liuottimet: Arviointiperusteista 6 a, b ja c poiketen tuotteessa saa ennen sävytystä ja sen aikana käyttää vain sellaisia halogenoituja yhdisteitä, joille hakemuksen tekoajankohtana on tehty riskinarviointi ja joihin ei ole liitetty mitään seuraavista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai niiden yhdistelmää): R26/27, R45, R48/20/22, R50, R51, R52, R53, R50/53, R51/53, R52/53 ja R59 direktiivin 67/548/ETY ja direktiivin 1999/45/EY mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

i)

Ftalaatit: Arviointiperusteista 6 a–c poiketen tuotteessa saa ennen sävytystä ja sen aikana käyttää vain sellaisia ftalaatteja, joille hakemuksen tekoajankohtana on tehty riskinarviointi ja joihin ei ole liitetty mitään seuraavista lausekkeista (tai niiden yhdistelmää): R60, R61, R62, R50, R51, R52, R53, R50/53, R51/53 ja R52/53 direktiivin 67/548/ETY ja sen muutossäädösten mukaisesti. Tuotteessa ei myöskään saa käyttää di-n-oktyyliftalaattia (DNOP), di-isonyyliftalaattia (DINP) eikä di-isodekyyliftalaattia (DIDP).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

7.   Soveltuvuus käyttöön

a)

Riittoisuus: Valkoisten ja vaaleiden maalien (mukaan luettuina viimeistelyaineet, pohjamaalit ja/tai välimaalit) riittoisuuden on oltava vähintään 6 m2 tuotelitraa kohden (98 prosentin peittokyvyllä).

Sävytysjärjestelmän maaleissa tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan valkoiseen perusmaaliin (sisältää eniten titaanioksidia). Jos valkoisen perusmaalin riittoisuus ei ole vähintään 6 m2 tuotelitraa kohden 98 prosentin peittokyvyllä, arviointiperusteen on täytyttävä, kun maali on sävytetty vakiosävyllä RAL 9010. Tätä arviointiperustetta ei sovelleta muihin sävytettyjen tuotteiden valmistamiseen käytettäviin perusmaaleihin, jotka sisältävät yleensä vähemmän titaanidioksidia eivätkä täytä riittoisuusvaatimusta (vähintään 6 m2 tuotelitraa kohden 98 prosentin peittokyvyllä). Jos maali on osa sävytysjärjestelmää, hakijan on annettava loppukäyttäjille tuotteen pakkauksessa ja/tai maalin myyntipisteessä tietoa siitä, mitä (mieluiten yhteisön ympäristömerkillä varustettua) sävyä tai pohjamaalia olisi käytettävä peruspinnoitteena ennen tummemman sävyn levittämistä.

Jos pohjamaalilla on erityisiä eristäviä/tiivistäviä tai tunkeutuvia/sitovia ominaisuuksia taikka erityisiä tarttuvuusominaisuuksia alumiini- ja galvanoitujen pintojen suhteen, sen riittoisuuden on oltava vähintään 6 m2 tuotelitraa kohden (98 prosentin peittokyvyllä).

Elastomeeristen maalien riittoisuuden on oltava vähintään 4 m2 tuotelitraa kohti (98 prosentin peittokyvyllä).

Tätä vaatimusta ei sovelleta lakkoihin, petseihin, lattiapinnoitteisiin ja maaleihin, pohjamaaleihin, tartuntapohjamaaleihin eikä muihin läpikuultaviin pinnoitteisiin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu ISO 6504/1 -standardin menetelmään (Maalit ja lakat. Peittokyvyn määrittäminen. Osa 1: Kubelka-Munk-menetelmä valkoisia ja vaaleita maaleja varten) tai ISO 6504/3 -standardin menetelmään (Osa 3: Vaaleiden maalien opasiteetin määrittäminen määrätyllä leviämiskyvyllä), taikka niiden maalien osalta, jotka on erityisesti suunniteltu antamaan kolmiulotteinen koristevaikutelma ja joita käytetään erittäin paksuina kerroksina, NF T 30 073 -menetelmään (tai vastaavaan). Niistä perusmaaleista, joita käytetään sävytettyjen tuotteiden valmistamiseen mutta joita ei ole arvioitu edellä mainittujen vaatimusten mukaisesti, hakijan on esitettävä todisteet siitä, että loppukäyttäjiä neuvotaan käyttämään harmaansävyistä (tai soveltuvaa muunsävyistä) pohjamaalia ennen tuotteen levittämistä.

b)

Vedenkestävyys: Lakkojen, lattiapinnoitteiden ja -maalien on ISO 2812-3 -standardin mukaisesti kestettävä vettä niin, ettei kiilto tai väri muutu 24 tunnin altistuksen ja 16 tunnin palautumisen jälkeen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu ISO 2812-3 -standardin menetelmään (Maalit ja lakat. Nesteenkestävyyden määrittäminen. Osa 3: Menetelmä, jossa käytetään imukykyistä materiaalia).

c)

Tarttuvuus: Mineraalialustaisten julkisivujen maalien (lukuun ottamatta läpikuultavia pohjamaaleja) on läpäistävä EN 24624 (ISO 4624) -standardin mukainen tarttuvuutta testaava irtivetokoe. Lattiapinnoitteiden ja -maalien, betonipintojen pohjamaalien sekä puu- ja metallipinnoitteiden puolestaan on saatava EN 2409 -standardin mukaisesta tarttuvuutta testaavasta hilaristikkokokeesta tulokseksi vähintään 2. Jos alustan koheesiovoima on EN 24624 -standardin mukaisessa kokeessa maalin tarttumisvoimaa pienempi, maalin katsotaan läpäisevän testin. Muussa tapauksessa maalin tarttuvuuden on oltava suurempi kuin 1,5 MPa.

Hakijan on testattava pohjamaalia ja viimeistelyainetta erikseen tai yhdessä osana järjestelmää (järjestelmän testauksessa on mieluiten käytettävä yhteisön ympäristömerkillä varustettuja tuotteita; tämä ei koske metallipinnoille tarkoitettuja järjestelmiä). Jos viimeistelyainetta testataan erikseen, tätä pidetään pahimman tilanteen skenaariona.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu EN ISO 2409- tai EN 24624 (ISO 4624) -standardin menetelmään.

d)

Kulutuksenkestävyys: Lattiapinnoitteiden ja -maalien kulutuksenkestävyys saa olla enintään 70 mg painohäviötä 1 000 testisyklin jälkeen, kun kuormana on 1 000 g ja menetelmänä CS10-kitkapyörä EN ISO 7784-2:2006 -standardin mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu EN ISO 7784-2:2006 -standardin menetelmään ja osoittaa tämän arviointiperusteen noudattamisen.

e)

Säänkestävyys: Mineraalialustoille tarkoitetut pintamaalit sekä puu- ja metallipintojen viimeistelyaineet (mukaan luettuna lakat) on altistettava keinotekoisille sään vaikutuksille sääkaapissa, joka on varustettu uv-loistelampuilla ja sadetuksella, ISO 11507:2007 -standardin mukaisesti. Kivimaaleja on testattava tällä tavoin 1 000 tunnin ajan, puu- ja metallipintojen viimeistelyaineita (mukaan luettuna lakat) 500 tunnin ajan. Testausolosuhteet ovat seuraavat: UVA 4 h/60 °C + kosteus 4 h/50 °C.

Vaihtoehtoisesti puun viimeistelyaineita ja puulakkoja voidaan testata nopeutetusti 500 tunnin ajan QUV-sääkaapissa, jossa ne altistuvat sään vaikutuksille UV(A)-säteilytys- ja sadetussyklissä, EN 927-6 -standardin mukaisesti.

Sään vaikutuksille altistettujen näytteiden väri saa muuttua enintään ΔΕ * = 4, ja testattujen lakkojen kiilto saa vähentyä enintään 30 prosenttia alkuperäisestä kiiltoarvosta. Kiilto mitataan ISO 2813 -standardin menetelmällä. Värinmuutosta koskevaa arviointiperustetta ei sovelleta läpikuultaviin lakkoihin ja perusmaaleihin.

Mineraalialustoille tarkoitettujen pintamaalien sekä tarvittaessa puu- ja metallipintojen viimeistelyaineiden liituamista testataan EN ISO 4628-6:2007 -standardin menetelmällä sen jälkeen, kun näytteet on altistettu sään vaikutuksille. Pinnoitteiden on saatava tulokseksi 1,5 tai parempi tulos (0,5 tai 1,0) tästä testistä. Edellä mainitussa standardissa on annettu viitearvoja.

Mineraalialustoille tarkoitettujen pintamaalien sekä puu- ja metallipintojen viimeistelyaineiden testauksen yhteydessä on arvioitava myös seuraavia muuttujia (sen jälkeen, kun näytteet on altistettu sään vaikutuksille):

hilseily ISO 4628-5:2003 -standardin mukaisesti; hilseilyn voimakkuus on 2 tai vähemmän, hilseilyn koko on 2 tai vähemmän,

halkeilu ISO 4628-4:2003 -standardin mukaisesti; halkeilun määrä on 2 tai vähemmän, halkeilun koko on 3 tai vähemmän,

kupliminen ISO 4628-2:2003 -standardin mukaisesti; kuplimisen voimakkuus on 3 tai vähemmän, kuplimisen koko on 3 tai vähemmän.

Koska mahdollisia sävyjä on lukuisia, ainoastaan perusmaalit testataan.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu joko ISO 11507:2007 -standardin menetelmään määriteltyjen muuttujien mukaisesti tai EN 927-6 -standardin menetelmään taikka molempiin. Lisäksi hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu EN ISO 4628-2:2003-, ISO 4628-4:2003-, ISO 4628-5:2003- tai ISO 4628-6:2003 -standardin menetelmään. Hakijan on myös tarvittaessa annettava vakuutus siitä, että pinnoitteen värinmuutos on tässä päätöksessä vahvistetun raja-arvon mukainen.

f)

Vesihöyryn läpäisevyys: Jos ulkokäyttöön tarkoitettujen kivi- ja betonimaalien väitetään olevan hengittäviä, maalin on oltava luokkaa II (keskisuuri vesihöyryn läpäisevyys) tai sitä parempi EN ISO 7783-2 -standardin menetelmän mukaisesti. Koska mahdollisia sävyjä on lukuisia, tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan perusmaalin testaukseen. Tätä vaatimusta ei sovelleta läpikuultaviin pohjamaaleihin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu EN ISO 7783-2 -standardin menetelmään.

g)

Veden läpäisevyys: Jos ulkokäyttöön tarkoitettujen kivi- ja betonimaalien väitetään olevan vedenkestäviä tai elastomeerejä sisältäviä, pinnoitteen on oltava luokkaa III (pieni nesteen läpäisevyys) DIN EN 1062-3:1999 -standardin menetelmän mukaisesti. Koska mahdollisia sävyjä on lukuisia, tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan perusmaalin testaukseen. Kaikkien muiden kivimaalien on oltava luokkaa II (keskisuuri nesteen läpäisevyys) tai sitä parempia DIN EN 1062-3:1999 -standardin testimenetelmän mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu DIN EN 1062-3:1999 -standardin menetelmään.

h)

Sientenkestävyys: Jos mineraalialustoille tarkoitetuilla pintamaaleilla väitetään olevan sieniä estäviä ominaisuuksia, pinnoitteen on saatava tulokseksi 2 tai parempi tulos (sieniä alle 10 prosenttia) BS 3900:G6 -standardin menetelmän mukaisesti. Koska mahdollisia sävyjä on lukuisia, tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan perusmaalin testaukseen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu BS 3900:G6 -standardin menetelmään.

i)

Halkeamia estävät ominaisuudet: Jos kivimaalilla (tai betonimaalilla) väitetään olevan elastomeerisiä ominaisuuksia, sen on oltava vähintään luokkaa A1 23 °C:ssa DIN EN 1062-7:2004 -standardin mukaisesti. Koska mahdollisia sävyjä on lukuisia, tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan perusmaalin testaukseen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu DIN EN 1062-7:2004 -standardin menetelmään.

j)

Alkalinkestävyys: Kivi- ja pohjamaalit eivät saa havaittavasti vahingoittua testissä, jossa pinnoitteelle läikytetään 10-prosenttista NaOH-liuosta 24 tunnin ajan ISO 2812-4:2007 -standardin menetelmän mukaisesti. Arviointi tehdään 24 tunnin jälkeen pinnoitteen kuivumisesta/palautumisesta.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu ISO 2812-4:2007 -standardin menetelmään.

8.   Kuluttajatiedotus

Pakkaukseen on merkittävä tai sen mukana on oltava seuraavat tiedot:

Tuotteen käyttötarkoitus ja kuvaus siitä, millaiselle alustalle ja millaisissa olosuhteissa tuotetta on tarkoitus käyttää. Tähän sisältyy muun muassa ohjeita tarvittavista esivalmisteluista, kuten alustan asianmukaisesta esikäsittelystä, tuotteen ulkokäytöstä (tarpeen mukaan) ja lämpötilasta.

Suosituksia työvälineiden puhdistamisesta ja jätteistä huolehtimisesta (vesistöjen pilaantumisen vähentämiseksi). Suositukset on laadittava tuotetyypin ja käyttötarkoituksen mukaan. Tarvittaessa voidaan käyttää piktogrammeja.

Suosituksia avatun tuotteen säilytysolosuhteista (kiinteän jätteen vähentämiseksi). Tarvittaessa voidaan antaa turvaohjeita.

Ohjeita siitä, mitä (mieluiten yhteisön ympäristömerkillä varustettua) pohja- tai perusmaalia olisi käytettävä ennen sellaisen tummemman pinnoitteen levittämistä, johon arviointiperustetta 7 a ei sovelleta.

Tietoa siitä, että käyttämätön maali on annettava asiantuntijan käsiteltäväksi, jotta se voidaan hävittää ympäristön kannalta turvallisesti, ja ettei käyttämätöntä maalia siksi saa heittää pois kotitalousjätteen mukana eikä laskea viemäriin. Lisäksi on mainittava, että maalin hävittämistä ja keruuta koskevia ohjeita saa paikallisviranomaisilta.

Suosituksia maalaajan ennaltaehkäisevistä suojatoimenpiteistä. Pakkaukseen on merkittävä tai sen mukana on oltava seuraava teksti (tai vastaava teksti):

Lisätietoja siitä, miksi tälle tuotteelle on myönnetty kukkatunnus, saa internetsivulta http://ec.europa.eu/environment/ecolabel.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava näytekappale tuotteen pakkauksesta ja annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

9.   Ympäristömerkissä olevat tiedot

Ympäristömerkin kentässä 2 on oltava seuraava teksti:

hyvä kestävyys ulkokäytössä,

vaarallisten aineiden käyttöä rajoitettu,

alhainen liuotepitoisuus.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava näytekappale tuotteen pakkauksesta merkintöineen ja annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.


(1)  EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87.

(3)  EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

(4)  EYVL 196, 16.8.1967, s. 1.

(5)  Euroopan komissio hyväksyi 27 päivänä kesäkuuta 2007 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivin 67/548/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (KOM(2007) 335, lopullinen). Lisätietoja nykyisen järjestelmän ja GHS-järjestelmän yhtymäkohdista saa hyväksytyn ehdotuksen osan III liitteestä VII seuraavalta internetsivulta: http://ec.europa.eu/enterprise/reach/docs/ghs/ghs_prop_vol_iii_en.pdf

(6)  Vaarallisten aineiden kuljetusta ja kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien asiantuntijakomitea: http://www.unece.org/trans/main/dgdb/dgcomm/ac10rep.html

(7)  Katso alaviite 5.


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/39


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 13 päivänä elokuuta 2008,

ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi sisämaaleille ja -lakoille

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 4453)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/544/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1980/2000 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaan ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteelle, jolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se voi edistää merkittävästi keskeisten ympäristönäkökohtien parantamista.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 4 artiklassa säädetään, että erityiset ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan laatiman myöntämisperusteita koskevan ehdotuksen perusteella.

(3)

Lisäksi siinä säädetään, että ympäristömerkin myöntämisperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tarkistetaan hyvissä ajoin ennen kyseessä olevalle tuoteryhmälle vahvistetun myöntämisperusteiden voimassaoloajan päättymistä.

(4)

Ekologiset arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset, joista säädetään tarkistetuista ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi sisämaaleille ja -lakoille ja päätöksen 1999/10/EY muuttamisesta 3 päivänä syyskuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä 2002/739/EY (2), on tarkistettu ajoissa asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaisesti. Mainitut ekologiset arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset ovat voimassa 28 päivään helmikuuta 2009.

(5)

Tämän tarkistuksen vuoksi ja tieteellisen sekä markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi on aiheellista muuttaa tuoteryhmän määritelmää ja vahvistaa uudet ekologiset arviointiperusteet.

(6)

Sen vuoksi päätös 2002/739/EY olisi korvattava.

(7)

Ekologisten arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten olisi oltava voimassa neljä vuotta tämän päätöksen tiedoksi antamisesta.

(8)

Tuottajille, joiden tuotteille on myönnetty sisämaaleja ja -lakkoja koskeva ympäristömerkki ennen 18 päivää elokuuta 2008 tai jotka ovat hakeneet tällaista ympäristömerkkiä ennen 18 päivää elokuuta 2008 olisi myönnettävä siirtymäkausi, jotta niillä olisi riittävästi aikaa mukauttaa tuotteensa tarkistettujen arviointiperusteiden ja vaatimusten mukaisiksi. Oikeusvarmuussyistä tuottajien olisi 28 päivään helmikuuta 2009 sallittava toimittaa hakemuksia, jotka on laadittu päätöksessä 2002/739/EY tai tässä päätöksessä vahvistettujen arviointiperusteiden nojalla. Mainitun päivän jälkeen olisi sovellettava vain tässä päätöksessä vahvistettuja arviointiperusteita.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1980/2000 17 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Tuoteryhmään ”sisämaalit ja -akat” kuuluvat 2 kohdan mukaiset koti- ja ammattikäyttöön tarkoitetut koristemaalit ja -lakat, petsit ja niihin liittyvät tuotteet, jotka on pääasiassa kehitetty sisäkäyttöön ja joita markkinoidaan sellaisina.

Tuoteryhmään kuuluvat muun muassa seuraavat tuotteet: lattiapinnoitteet ja -maalit, tuotteet, jotka jakelijat ovat pyynnöstä sävyttäneet koti- tai ammattikäyttöön, sävytysjärjestelmät, nestemäiset tai pastamaiset koristemaalit, jotka valmistaja on voinut esikäsitellä, sävyttää tai valmistella täyttämään kuluttajan tarpeet, mukaan luettuina tällaisten tuotejärjestelmien pohjamaalit.

2.   ’Maalilla’ tarkoitetaan nestemäisessä, pastamaisessa tai jauhemaisessa muodossa olevaa sävytettyä pinnoitemateriaalia, joka alustalle levittämisen jälkeen muodostaa peittävän kalvon, jolla on suojaavia, somistavia tai erityisiä teknisiä ominaisuuksia.

’Lakalla’ tarkoitetaan kirkasta pinnoitemateriaalia, joka alustalle levittämisen jälkeen muodostaa kiinteän läpikuultavan kalvon, jolla on suojaavia, somistavia tai erityisiä teknisiä ominaisuuksia.

’Koristemaaleilla ja -lakoilla’ tarkoitetaan sellaisia maaleja ja lakkoja, joita käytetään rakennuspintoihin, niiden lisävarusteisiin ja osiin somistamis- ja suojaamistarkoituksissa. Niitä käytetään paikan päällä. Vaikka niitä käytetään pääasiassa somistamiseen, niillä on myös suojaava tehtävä.

’Petseillä (lasyyrit)’ tarkoitetaan pinnoitteita, jotka muodostavat läpikuultavan tai puoliksi läpikuultavan kalvon ja joita käytetään puun somistamiseen ja suojaamiseen sään vaikutuksilta, mikä helpottaa puuosien ylläpitoa.

’Sävytysjärjestelmä’ on sävytettyjen maalien valmistusmenetelmä, jossa perusmaaliin sekoitetaan väriaineita ja -pastoja.

3.   Tuoteryhmään eivät kuulu seuraavat tuotteet:

a)

korroosionestopinnoitteet;

b)

kiinnittymisenestopinnoitteet;

c)

puunsuojausaineet;

d)

erityiseen teollisuus- ja ammattikäyttöön tarkoitetut pinnoitteet, mukaan luettuina kestopinnoitteet;

e)

julkisivupinnoitteet;

f)

kaikki tuotteet, jotka on kehitetty pääasiassa ulkokäyttöön ja joita markkinoidaan sellaisina.

2 artikla

1.   Jollei tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, saadakseen asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaisen yhteisön ympäristömerkin maalien ja lakkojen on kuuluttava 1 artiklassa määriteltyyn tuoteryhmään ”sisämaalit ja -akat” ja täytettävä tämän päätöksen liitteessä esitetyt ekologiset arviointiperusteet.

2.   Kaksikomponenttisten reaktiivisten erikoispinnoitteiden on täytettävä seuraavat ehdot:

a)

kummankin komponentin on yksinään täytettävä liitteessä esitetyt ekologiset arviointiperusteet (lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevaa arviointiperustetta);

b)

niiden merkintöihin on liitettävä tiedot siitä, ettei yksittäisiä komponentteja saa käyttää erikseen eikä sekoitettuina muihin tuotteisiin;

c)

käyttövalmiiksi sekoitetun lopputuotteen on myös täytettävä ekologiset arviointiperusteet, mukaan luettuna haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskeva peruste.

3.   Sekä sisä- että ulkokäyttöön markkinoitujen pinnoitteiden on täytettävä sekä tässä päätöksessä vahvistetut sisämaaleja ja -lakkoja koskevat arviointiperusteet että komission päätöksessä (2009/543/EY) (3) vahvistetut ulkomaaleja ja -lakkoja koskevat arviointiperusteet.

3 artikla

Tuoteryhmään ”sisämaalit ja -akat” sovellettavat ekologiset arviointiperusteet sekä niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset ovat voimassa neljä vuotta tämän päätöksen voimaantulosta.

4 artikla

Hallinnollisia tarkoituksia varten tuoteryhmälle ”sisämaalit ja -akat” annetaan tunnusnumero ”07”.

5 artikla

Kumotaan päätös 2002/739/EY.

6 artikla

1.   Tuoteryhmään ”sisämaalit ja -akat” kuuluville tuotteille ennen 18 päivää elokuuta 2008 myönnettyjä ympäristömerkkejä saa käyttää 28 päivään helmikuuta 2009.

2.   Jos tuoteryhmään ”sisämaalit ja -akat” kuuluvia tuotteita koskevia ympäristömerkkihakemuksia on toimitettu ennen 18 päivää elokuuta 2008 kyseisille tuotteille myönnetään ympäristömerkki päätöksessä 2002/739/EY vahvistettujen ehtojen mukaisesti. Myönnettyjä ympäristömerkkejä saa käyttää 28 päivään helmikuuta 2009.

3.   Tuoteryhmään ”sisämaalit ja -akat” kuuluvia tuotteita koskevat ympäristömerkkihakemukset, jotka on toimitettu 18 päivän elokuuta 2008 jälkeen mutta ennen 1 päivää maaliskuuta 2009, voivat perustua joko päätöksessä 2002/739/EY tai tässä päätöksessä vahvistettuihin arviointiperusteisiin.

Jos hakemus perustuu päätöksessä 2002/793/EY asetettuihin arviointiperusteisiin, ympäristömerkkiä saa käyttää 28 päivään helmikuuta 2009.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä elokuuta 2008.

Komission puolesta

Olli REHN

Komission jäsen


(1)  EYVL L 237, 21.9.2000, s. 1.

(2)  EYVL L 236, 4.9.2002, s. 4.

(3)  Katso tämän virallisen lehden sivu 27.


LIITE

A.   YLEISET PERIAATTEET

Arviointiperusteiden tavoitteet

Näillä perusteilla pyritään erityisesti

tehostamaan tuotteiden käyttöä ja minimoimaan jätteen määrä,

vähentämään ympäristö- ja muita riskejä (kuten alailmakehän otsonia) rajoittamalla liuotinpäästöjä,

vähentämään myrkyllisten tai muuten saastuttavien aineiden pääsyä vesistöihin. Vaatimukset on asetettu tasolle, joka suosii ympäristömerkin myöntämistä sellaisille sisämaaleille ja -lakoille, joiden ympäristövaikutukset ovat tavanomaista vähäisemmät.

Arviointi- ja todentamisvaatimukset

Erityiset arviointi- ja todentamisvaatimukset on esitetty kunkin arviointiperusteen yhteydessä.

Hakijalta edellytettävät vakuutukset, asiakirjat, analyysit, testausselosteet tai muut todisteet arviointiperusteiden noudattamisesta voivat olla peräisin hakijalta itseltään ja/tai tämän tavarantoimittajilta ja/tai näiden tavarantoimittajilta jne. tarpeen mukaan.

Tarvittaessa voidaan käyttää muita kuin kullekin arviointiperusteelle ilmoitettuja testimenetelmiä, jos hakemusten arvioinnista vastaava toimivaltainen elin hyväksyy niiden vastaavuuden.

Toimivaltaiset elimet voivat tarvittaessa pyytää todentamista tukevia asiakirjoja ja toteuttaa riippumattomia tarkastuksia.

On suositeltavaa, että hakemuksia arvioivat ja arviointiperusteiden noudattamista valvovat toimivaltaiset elimet ottavat huomioon tunnustetut ympäristönhallintajärjestelmät, kuten EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) tai EN ISO 14001 -standardin käytön (näiden hallintajärjestelmien käyttö ei kuitenkaan ole pakollista).

Raaka-aineilla, joihin arviointiperusteissa viitataan, tarkoitetaan aineita ja valmisteita. Aineen ja valmisteen määritelmät annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus (1)).

Hakijan on toimitettava toimivaltaiselle elimelle tuotteen täsmällinen koostumus kaikista tuotteen valmistuksessa käyttämistään aineista. Kaikki aineet, myös epäpuhtaudet, joiden pitoisuus on yli 0,01 prosenttia (m/m), on ilmoitettava; jos arviointiperusteissa annetaan alhaisempi pitoisuus, on sitä noudatettava.

B.   EKOLOGISET ARVIOINTIPERUSTEET

Kaikkia muita arviointiperusteita paitsi arviointiperustetta 3 (haihtuvien orgaanisten yhdisteiden raja-arvot) sovelletaan pakkauksessaan olevaan maaliin tai lakkaan. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/42/EY (2) säädetään, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC-yhdisteet) raja-arvot koskevat käyttövalmista tuotetta, VOC-yhdisteiden enimmäispitoisuuslaskelmiin on otettava mukaan kaikkien suositettujen lisäaineiden, kuten väri- ja/tai ohennusaineiden, määrät. Laskentaa varten tarvitaan raaka-ainetoimittajilta tiedot kuiva-ainepitoisuudesta, VOC-pitoisuudesta ja tuotteen tiheydestä.

Arviointiperusteita 1 ja 2 sovelletaan ainoastaan valkoisiin ja vaaleisiin maaleihin (mukaan luettuina viimeistelyaineet, pohjamaalit ja/tai välimaalit).

Sävytysjärjestelmän maaleissa arviointiperusteita 1 ja 2 sovelletaan ainoastaan valkoiseen perusmaaliin (sisältää eniten titaanidioksidia). Jos valkoinen perusmaali ei täytä arviointiperustetta 7 a, jonka mukaan maalin riittoisuuden on oltava vähintään 8 m2 litraa kohden 98 prosentin peittokyvyllä, arviointiperusteen on täytyttävä, kun maali on sävytetty vakiosävyllä RAL 9010.

Arviointiperusteita 1 ja 2 ei sovelleta läpikuultaviin pinnoitteisiin.

1.   Valkoiset pigmentit

Valkoisten pigmenttien määrä (valkoiset epäorgaaniset pigmentit, joiden valontaitekerroin on yli 1,8): Kuivassa maalikalvossa saa olla valkoista pigmenttiä enintään 36 g/m2, kun peittokyky on 98 prosenttia. Tätä vaatimusta ei sovelleta lakkoihin ja petseihin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on joko annettava vakuutus siitä, ettei valkoisia pigmenttejä ole käytetty, tai toimitettava asiakirjat, joissa ilmoitetaan valkoisten pigmenttien määrä ja maalin riittoisuus, sekä esitettävä yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen.

2.   Titaanidioksidi

Titaanidioksidi: Mahdollisesti käytettyjen titaanidioksidipigmenttien valmistuksesta aiheutuvat päästöt eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja (jotka on johdettu epäorgaanisten peruskemikaalien valmistuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevasta vertailuasiakirjasta (BREF), elokuu 2007):

SOx-päästöt (rikkidioksidina ilmaistuina): 252 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna (98 prosentin peittokyvyllä),

sulfaattipäästöt: 18 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna (98 prosentin peittokyvyllä),

klooripäästöt: 3,7 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna neutraalin rutiilin, 6,4 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna synteettisen rutiilin ja 11,9 g/m2 kuivaa maalikalvoa kohden laskettuna kuonan osalta (98 prosentin peittokyvyllä).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on joko annettava vakuutus siitä, ettei titaanidioksidia ole käytetty, tai toimitettava todentamista tukevat asiakirjat, joissa ilmoitetaan päästötaso kunkin muuttujan osalta, tuotteen titaanidioksidipitoisuus ja maalin riittoisuus, sekä esitettävä yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi arviointiperusteen noudattaminen.

3.   Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC-yhdisteet)

VOC-pitoisuus ei saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Tuoteluokitus (direktiivi 2004/42/EY)

VOC-yhdisteiden raja-arvot (g/l, mukaan luettuna vesi)

Sisäseinien ja -kattojen himmeä maali (kiilto < 25, kun kulma 60 °)

15

Sisäseinien ja -kattojen kiiltävä maali (kiilto > 25, kun kulma 60 °)

60

Sisävarusteiden ja osien maalit puu- ja metallipinnoille, mukaan luettuna pohjamaalit

90

Sisävarusteiden lakat ja petsit, mukaan luettuna peittävät petsit

75

Sisäpintojen erittäin ohutkalvoiset petsit

75

Pohjamaalit

15

Pohjustusaineet

15

Yksikomponenttiset erikoispinnoitteet

100

Kaksikomponenttiset reaktiiviset erikoispinnoitteet erityiseen loppukäyttöön, kuten lattiapinnoille.

100

Koristepinnoitteet

90

VOC-yhdisteellä tarkoitetaan tässä päätöksessä orgaanista yhdistettä, jonka alkukiehumispiste on enintään 250 °C normaali-ilmanpaineessa 101,3 kPa mitattuna, siten kuin se on määritelty direktiivissä 2004/42/EY. Direktiivissä säädettyjä maalien ja lakkojen alaluokkia käytetään VOC-yhdisteiden raja-arvojen määrittämiseen. Tässä päätöksessä esitetään ainoastaan sisäpinnoitteita koskevat luokat.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja ilmoitettava kunkin tuotteen VOC-pitoisuus.

4.   Haihtuvat aromaattiset hiilivedyt (VAH)

Haihtuvia aromaattisia hiilivetyjä ei saa lisätä tuotteeseen suoraan, ei ennen sävytystä eikä sen aikana. Tuotteeseen saa kuitenkin lisätä raaka-aineita, jotka sisältävät haihtuvia aromaattisia hiilivetyjä, jos VAH-pitoisuus on lopputuotteessa enintään 0,1 prosenttia (m/m).

Haihtuvalla aromaattisella hiilivedyllä (VAH) tarkoitetaan tässä päätöksessä direktiivissä 2004/42/EY määriteltyä orgaanista yhdistettä, jonka alkukiehumispiste on enintään 250 °C normaali-ilmanpaineessa 101,3 kPa mitattuna ja jonka molekyylirakenteessa on ainakin yksi aromaattinen yksikkö.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava tämän arviointiperusteen noudattamisesta vakuutus, joka osoittaa, ettei tuotteeseen ole lisätty haihtuvia aromaattisia hiilivetyjä muuten kuin maalin raaka-aineissa, ja tarvittaessa toimitettava raaka-aineen tavarantoimittajien vakuutukset, jotka osoittavat VAH-pitoisuuden.

5.   Raskasmetallit

Tuotteen tai sävyn raaka-aineena (aineena tai jonkin käytetyn valmisteen osana) ei saa käyttää seuraavia raskasmetalleja tai niiden yhdisteitä: kadmium, lyijy, kromi VI, elohopea, arseeni, barium (lukuun ottamatta bariumsulfaattia), seleeni ja antimoni.

Myöskään kobolttia ei saa käyttää raaka-aineena, lukuun ottamatta kobolttisuoloja, joita käytetään alkydimaalien kuivikkeina. Lopputuotteessa saa olla kobolttisuoloja enintään 0,05 prosenttia (m/m) kobolttimetallina mitattuna. Tätä poikkeusta sovelletaan myös kobolttipigmentteihin.

Aineet ja valmisteet saavat sisältää raaka-aineissa olevista epäpuhtauksista peräisin olevia raskasmetallijäämiä enintään 0,01 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava tarvittaessa raaka-aineen tavarantoimittajien vakuutukset.

6.   Vaaralliset aineet

a)

Tuote: Tuote ei ennen sävytystä eikä sen jälkeen saa olla luokiteltu erittäin myrkylliseksi, myrkylliseksi, ympäristölle vaaralliseksi, syöpää aiheuttavaksi, lisääntymiselle vaaralliseksi, haitalliseksi, syövyttäväksi, perimää vaurioittavaksi tai ärsyttäväksi (vain, jos lausekkeella R43 merkittyjä valmistusaineita esiintyy) direktiivin 1999/45/EY (3) mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava REACH-asetuksen liitteessä II olevien vaatimusten mukainen käyttöturvallisuustiedote.

b)

Raaka-aineet (erittäin myrkylliset, myrkylliset, syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset): Tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita, jotka hakemuksen tekoajankohtana täyttävät luokitusperusteet jossakin seuraavista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai jossakin niiden yhdistelmässä):

R23 (myrkyllistä hengitettynä),

R24 (myrkyllistä joutuessaan iholle),

R25 (myrkyllistä nieltynä),

R26 (erittäin myrkyllistä hengitettynä),

R27 (erittäin myrkyllistä joutuessaan iholle),

R28 (erittäin myrkyllistä nieltynä),

R33 (terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa),

R39 (erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaara),

R40 (epäillään aiheuttavan syöpäsairauden vaaraa),

R42 (altistuminen hengitysteitse voi aiheuttaa herkistymistä),

R45 (aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa),

R46 (saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita),

R48 (pitkäaikainen altistus voi aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle),

R49 (aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa hengitettynä),

R60 (voi heikentää hedelmällisyyttä),

R61 (vaarallista sikiöille),

R62 (voi mahdollisesti heikentää hedelmällisyyttä),

R63 (voi olla vaarallista sikiöille),

R68 (pysyvien vaurioiden vaara),

siten kuin niistä säädetään direktiivissä 67/548/ETY (4) ja direktiivissä 1999/45/EY. Tehoaineita, joita käytetään säilöntäaineina ja joihin on liitetty vaaraa osoittava lauseke R23, R24, R25, R26, R27, R28, R39, R40 tai R48 (taikka jokin niiden yhdistelmä), saa kuitenkin käyttää, jos niitä on enintään 0,1 prosenttia (m/m) maalin kokonaiskoostumuksesta.

Vaihtoehtoisesti voidaan soveltaa kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää (GHS) (5). Tällöin tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita, jotka kuuluvat johonkin seuraavista vaarakategorioista (tai johonkin niiden yhdistelmään):

Välitön myrkyllisyys (suun kautta) – vaarakategoria I, II ja III,

Välitön myrkyllisyys (ihon kautta) – vaarakategoria I, II ja III,

Välitön myrkyllisyys (hengitysteiden kautta) – vaarakategoria I, II ja III,

Hengitysteiden herkistyminen – vaarakategoria I,

Perimää vaurioittavat aineet – vaarakategoria I ja II,

Syöpää aiheuttavat aineet – vaarakategoria I ja II,

Lisääntymiselle vaaralliset aineet – vaarakategoria I ja II,

Erityinen kohde-elinmyrkyllisyys (kerta-altistuminen) – vaarakategoria I ja II,

Erityinen kohde-elinmyrkyllisyys (toistuva altistuminen) – vaarakategoria I ja II,

siten kuin ne on määritelty GHS-asiakirjassa ST/SG/AC.10/30 (6), jota on muutettu asiakirjalla ST/SG/AC.10/34/Add.3. Tehoaineita, joita käytetään säilöntäaineina ja jotka kuuluvat johonkin seuraavista GHS-vaarakategorioista, saa kuitenkin käyttää, jos niitä on enintään 0,1 prosenttia (m/m) maalin kokonaiskoostumuksesta:

Välitön myrkyllisyys (suun, ihon, hengitysteiden kautta) – vaarakategoria I, II ja III (vain suun ja ihon kautta),

Erityinen kohde-elinmyrkyllisyys (kerta- ja/tai toistuva altistuminen) – vaarakategoria I ja II (tai niiden yhdistelmät), ja

Syöpää aiheuttavat vaikutukset – vaarakategoria II.

Metyylietyyliketoksiimia saa käyttää alkydimaaleissa, jos sen pitoisuus on enintään 0,3 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava REACH-asetuksen liitteessä II olevien vaatimusten mukainen käyttöturvallisuustiedote.

c)

Ympäristölle vaaralliset raaka-aineet: Tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita yli 2 prosentin (m/m) pitoisuuksina, jos ne hakemuksen tekoajankohtana täyttävät luokitusperusteet jossakin seuraavista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai jossakin niiden yhdistelmässä):

N, R50 (erittäin myrkyllistä vesieliöille),

N, R50–53 (erittäin myrkyllistä vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

N, R51–53 (erittäin myrkyllistä vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

N, R52–53 (haitallinen vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

R51 (myrkyllistä vesieliöille),

R52 (haitallista vesieliöille),

R53 (voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä),

siten kuin niistä säädetään direktiivissä 67/548/ETY ja direktiivissä 1999/45/EY.

Vaihtoehtoisesti voidaan soveltaa kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää (GHS) (7). Tällöin tuotteessa ei saa käyttää (myöskään sävytyksessä käytettäviä) raaka-aineita yli 2 prosentin (m/m) pitoisuuksina, jos niihin hakemuksen tekoajankohtana on liitetty tai voidaan liittää jokin seuraavista vaarakategorioista (tai jokin niiden yhdistelmä):

Myrkyllisyys vesieliöille:

Välitön – vaarakategoria I, II ja III,

Krooninen – vaarakategoria I, II, III ja IV,

siten kuin ne on määritelty GHS-asiakirjassa ST/SG/AC.10/30, jota on muutettu asiakirjalla ST/SG/AC.10/34/Add.3.

Kaikkien niiden raaka-aineiden yhteenlaskettu pitoisuus, joihin hakemuksen tekoajankohtana on liitetty tai joihin voidaan liittää jokin edellä mainituista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai jokin niiden yhdistelmä) tai GHS-luokituksista, saa olla enintään 4 prosenttia (m/m).

Tätä vaatimusta ei sovelleta ammoniakkiin eikä alkyyliammoniumiin.

Tämä vaatimus ei vaikuta velvoitteeseen noudattaa arviointiperustetta 6 a.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava valmistusaineluettelo sekä käyttöturvallisuustiedote kustakin raaka-aineesta, jonka on täytettävä REACH-asetuksen liitteessä II olevat vaatimukset.

d)

Alkyylifenolietoksylaatit (APEO): Alkyylifenolietoksylaatteja ei saa käyttää tuotteessa ennen sävytystä eikä sen aikana.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

e)

Isotiatsolinoni-yhdisteet: Tuotteen isotiatsolinoni-yhdistepitoisuus saa olla enintään 0,05 prosenttia (m/m) ennen sävytystä ja sen jälkeen (tarvittaessa). 5-kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin (EY-nro: 247–500–7) ja 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin (EY-nro: 220–239–6) sekoituksen (3:1) pitoisuus saa olla enintään 0,0015 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja ilmoitettava käytetyt määrät (jos aineita on käytetty).

f)

Tuotteessa ei saa käyttää perfluorattuja alkyylisulfonaatteja (PFAS), perfluorattuja karboksyylihappoja, muun muassa perfluoro-oktaanihappoa (PFOA), ja näihin liittyviä aineita, jotka on lueteltu OECD:n asiakirjassa Preliminary lists of PFOS, PFAS, PFOA, PFCA, related compounds and chemicals that may degrade to PFCA (as revised in 2007). Kyseinen OECD:n luettelo on liitetty tähän perusteluetteloon.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

g)

Formaldehydi: Tuotteeseen ei saa lisätä vapaita formaldehydejä. Formaldehydiä vapauttavia aineita saa lisätä tuotteeseen ainoastaan sellaisina määrinä, että tästä seuraava vapaan formaldehydin kokonaispitoisuus on (myös sävytyksen jälkeen) enintään 0,001 prosenttia (m/m).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta. Lisäksi hakijan on toimitettava raaka-aineen toimittajilta testitulokset, jotka perustuvat VdL-RL 03 -testimenetelmään (VdL Guide-line03) ”In-can concentration of formaldehyde determined by the acetyl-acetone method”, sekä esitettävä laskelmat, joissa testitulokset on suhteutettu lopputuotteeseen ja jotka osoittavat, ettei formaldehydiä muodostavista aineista vapautuvan formaldehydin lopullinen enimmäispitoisuus ole yli 0,001 prosenttia (m/m). Formaldehydiä muodostavista aineista vapautuvan formaldehydin määrää lopputuotteessa voidaan mitata myös korkean erotuskyvyn nestekromatografialla käyttäen kansallista standardia tai validoitua menetelmää ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti.

h)

Halogenoidut orgaaniset liuottimet: Arviointiperusteista 6 a–c poiketen tuotteessa saa ennen sävytystä ja sen aikana käyttää vain sellaisia halogenoituja yhdisteitä, joille hakemuksen tekoajankohtana on tehty riskinarviointi ja joihin ei ole liitetty mitään seuraavista vaaraa osoittavista lausekkeista (tai niiden yhdistelmistä): R26/27, R45, R48/20/22, R50, R51, R52, R53, R50/53, R51/53, R52/53 ja R59 direktiivin 67/548/ETY ja direktiivin 1999/45/EY mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

i)

Ftalaatit: Arviointiperusteista 6 a–c poiketen tuotteessa saa ennen sävytystä ja sen aikana käyttää vain sellaisia ftalaatteja, joille hakemuksen tekoajankohtana on tehty riskinarviointi ja joihin ei ole liitetty mitään seuraavista lausekkeista (tai niiden yhdistelmää): R60, R61, R62, R50, R51, R52, R53, R50/53, R51/53 ja R52/53 direktiivin 67/548/ETY ja sen muutossäädösten mukaisesti. Tuotteessa ei myöskään saa käyttää di-n-oktyyliftalaattia (DNOP), di-isonyyliftalaattia (DINP) eikä di-isodekyyliftalaattia (DIDP).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

7.   Soveltuvuus käyttöön

a)

Riittoisuus: Valkoisten ja vaaleiden maalien (mukaan luettuina viimeistelyaineet, pohjamaalit ja/tai välimaalit) riittoisuuden on oltava vähintään 8 m2 tuotelitraa kohden (98 prosentin peittokyvyllä).

Sävytysjärjestelmän maaleissa tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan valkoiseen perusmaaliin (sisältää eniten titaanidioksidia). Jos valkoisen perusmaalin riittoisuus ei ole vähintään 8 m2 litraa kohden 98 prosentin peittokyvyllä, arviointiperusteen on täytyttävä, kun maali on sävytetty vakiosävyllä RAL 9010. Tätä arviointiperustetta ei sovelleta muihin sävytettyjen tuotteiden valmistamiseen käytettäviin perusmaaleihin, jotka sisältävät yleensä vähemmän titaanidioksidia eivätkä täytä riittoisuusvaatimusta (vähintään 6 m2 tuotelitraa kohden 98 prosentin peittokyvyllä). Jos maali on osa sävytysjärjestelmää, hakijan on annettava loppukäyttäjille tuotteen pakkauksessa ja/tai myyntipisteessä tietoa siitä, mitä (mieluiten yhteisön ympäristömerkillä varustettua) sävyä tai pohjamaalia olisi käytettävä peruspinnoitteena ennen tummemman sävyn levittämistä.

Jos pohjamaalilla on erityisiä eristäviä/tiivistäviä tai tunkeutuvia/sitovia ominaisuuksia taikka erityisiä tarttuvuusominaisuuksia alumiini- ja galvanoitujen pintojen suhteen, sen riittoisuuden on oltava vähintään 6 m2 tuotelitraa kohden (98 prosentin peittokyvyllä).

Paksujen sisustusmaalien (jotka on erityisesti suunniteltu antamaan kolmiulotteinen koristevaikutelma ja joita tämän vuoksi käytetään erittäin paksuina kerroksina) riittoisuuden on vaihtoehtoisesti oltava 1 m2 tuotekiloa kohti.

Tätä vaatimusta ei sovelleta lakkoihin, petseihin, lattiapinnoitteisiin ja -maaleihin, pohjamaaleihin, tartuntapohjamaaleihin eikä muihin läpikuultaviin pinnoitteisiin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu ISO 6504/1 -standardin menetelmään (Maalit ja lakat. Peittokyvyn määrittäminen. Osa 1: Kubelka-Munk-menetelmä valkoisia ja vaaleita maaleja varten) tai ISO 6504/3 -standardin menetelmään (Osa 3: Vaaleiden maalien opasiteetin määrittäminen määrätyllä leviämiskyvyllä) taikka niiden maalien osalta, jotka on erityisesti suunniteltu antamaan kolmiulotteinen koristevaikutelma ja joita käytetään erittäin paksuina kerroksina, NF T 30073 -menetelmään (tai vastaavaan). Niistä perusmaaleista, joita käytetään sävytettyjen tuotteiden valmistamiseen mutta joita ei ole arvioitu edellä mainittujen vaatimusten mukaisesti, hakijan on esitettävä todisteet siitä, että loppukäyttäjiä neuvotaan käyttämään harmaansävyistä (tai soveltuvaa muunsävyistä) pohjamaalia ennen tuotteen levittämistä.

b)

Pesunkestävyys: Jos seinämaalien (standardin EN 13300 mukaisesti) väitetään (joko itse tuotteessa tai sen markkinointiaineistossa) olevan pestävissä, puhdistettavissa tai harjattavissa, seinämaalin pesunkestävyyden on EN 13300- ja EN ISO 11998 -standardin mukaisesti oltava luokkaa 2 tai sitä parempi (enintään 20 mikronia 200 syklin jälkeen).

Koska mahdollisia sävyjä voi olla lukuisia, tätä arviointiperustetta sovelletaan ainoastaan sävytyksessä käytettävien perusmaalien testaukseen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä EN 13300 -standardin mukainen testausseloste, joka perustuu EN ISO 11998 -standardin menetelmään (pestävyyttä ja hankauksenkestävyyttä koskeva testi), ja kattomaalien osalta todisteet (tuotteen pakkauksessa tai tuotteeseen liittyvässä markkinointiaineistossa) siitä, että loppukäyttäjille tiedotetaan siitä, ettei tuotteen pesunkestävyyttä ole testattu.

c)

Vedenkestävyys: Lakkojen, lattiapinnoitteiden ja -maalien on ISO 2812-3 -standardin mukaisesti kestettävä vettä niin, ettei kiilto tai väri muutu 24 tunnin altistuksen ja 16 tunnin palautumisen jälkeen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu ISO 2812-3 -standardin menetelmään (Maalit ja lakat. Nesteenkestävyyden määrittäminen. Osa 3: Menetelmä, jossa käytetään imukykyistä materiaalia).

d)

Tarttuvuus: Lattiapinnoitteiden, -maalien ja -pohjamaalien sekä metalli- ja puupintojen pohjamaalien on saatava EN 2409 -tarttuvuustestistä tulokseksi vähintään 2. Pigmentoitujen mineraalialustapintojen pohjamaalien on läpäistävä EN 24624 (ISO 4624) -standardin mukainen tarttuvuutta testaava irtivetokoe, jossa alustan koheesiovoima on maalin tarttumisvoimaa pienempi. Muussa tapauksessa maalin tarttuvuuden on oltava suurempi kuin 1,5 MPa.

Tämä vaatimus ei koske läpikuultavia pohjamaaleja.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu EN ISO 2409- tai EN 24624 (ISO 4624) -standardin menetelmään.

e)

Kulutuksenkestävyys: Lattiapinnoitteiden ja -maalien kulutuksenkestävyys saa olla enintään 70 mg painohäviötä 1 000 testisyklin jälkeen, kun kuormana on 1 000 g ja menetelmänä CS10-kitkapyörä EN ISO 7784-2:2006 -standardin mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste, joka perustuu EN ISO 7784-2:2006 -standardin menetelmään ja osoittaa tämän arviointiperusteen noudattamisen.

8.   Kuluttajatiedotus

Pakkaukseen on merkittävä tai sen mukana on oltava seuraavat tiedot:

Tuotteen käyttötarkoitus sekä se, millaiselle alustalle ja millaisissa olosuhteissa tuotetta on tarkoitus käyttää. Tähän sisältyy muun muassa ohjeita esivalmisteluista, kuten alustan asianmukaisesta esikäsittelystä, tuotteen sisäkäytöstä (tarpeen mukaan) tai lämpötilasta.

Suosituksia työvälineiden puhdistamisesta ja jätteistä huolehtimisesta (vesistöjen pilaantumisen vähentämiseksi). Suositukset on laadittava tuotetyypin ja käyttötarkoituksen mukaan. Tarvittaessa voidaan käyttää piktogrammeja.

Suosituksia avatun tuotteen säilytysolosuhteista (kiinteän jätteen vähentämiseksi). Tarvittaessa voidaan antaa turvaohjeita.

Ohjeita siitä, mitä (mieluiten yhteisön ympäristömerkillä varustettua) pohja- tai perusmaalia olisi käytettävä ennen sellaisen tummemman pinnoitteen levittämistä, johon arviointiperustetta 7 a ei sovelleta.

Tietoa siitä, että paksut sisustusmaalit on erityisesti suunniteltu antamaan kolmiulotteinen koristevaikutelma.

Tietoa siitä, että käyttämätön maali on annettava asiantuntijan käsiteltäväksi, jotta se voidaan hävittää ympäristön kannalta turvallisesti, ja ettei käyttämätöntä maalia siksi saa heittää pois kotitalousjätteen mukana. Lisäksi on mainittava että maalin hävittämistä ja keruuta koskevia ohjeita saa paikallisviranomaisilta.

Suosituksia maalaajan suojatoimenpiteistä. Pakkauksessa on oltava tai sen mukana on toimitettava seuraavat tiedot (tai vastaava teksti):

Lisätietoja siitä, miksi tälle tuotteelle on myönnetty kukkatunnus, saa internetsivulta http://ec.europa.eu/environment/ecolabel.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava näytekappale tuotteen pakkauksesta ja annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

9.   Ympäristömerkissä olevat tiedot

Ympäristömerkin kentässä 2 on oltava seuraava teksti:

hyvä kestävyys sisäkäytössä,

vaarallisten aineiden käyttöä rajoitettu,

alhainen liuotepitoisuus.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava näytekappale tuotteen pakkauksesta merkintöineen ja annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.


(1)  EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87.

(3)  EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

(4)  EYVL 196, 16.8.1967, s. 1.

(5)  Euroopan komissio hyväksyi 27 päivänä kesäkuuta 2007 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivin 67/548/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (KOM(2007) 335 lopullinen). Lisätietoja nykyisen järjestelmän ja GHS-järjestelmän yhtymäkohdista saa hyväksytyn ehdotuksen osan III liitteestä VII seuraavalta internetsivulta: http://ec.europa.eu/enterprise/reach/docs/ghs/ghs_prop_vol_iii_en.pdf

(6)  Vaarallisten aineiden kuljetusta ja kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua luokitus- ja merkintäjärjestelmää käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien asiantuntijakomitea: http://www.unece.org/trans/main/dgdb/dgcomm/ac10rep.html

(7)  Katso alaviite 5.


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/49


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 7 päivänä heinäkuuta 2009,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun, maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen määrän vuosittaisesta jakautumisesta jäsenvaltioille ja komission päätöksen 2006/636/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 5307)

(2009/545/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (1) ja erityisesti sen 69 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 73/2009 (2) vahvistettujen uusien tuen mukauttamista koskevien sääntöjen käyttöönoton jälkeen komission päätös 2006/410/EY (3) on korvattu maaseuturahaston käyttöön neuvoston asetusten (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 378/2007, (EY) N:o 479/2008 ja (EY) N:o 73/2009 nojalla asetettavista määristä ja maataloustukirahaston menoihin käytettävissä olevista määristä 11 päivänä toukokuuta 2009 tehdyllä komission päätöksellä 2009/379/EY (4).

(2)

Sen jälkeen, kun Euroopan talouden elvytyssuunnitelman hyväksymisen yhteydessä päätettiin maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärän korottamisesta 600 miljoonalla eurolla vuonna 2009 ja 420 miljoonalla eurolla vuonna 2010, neuvoston päätöstä 2006/493/EY (5) muutettiin neuvoston päätöksellä 2009/434/EY (6). Johdonmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltion olisi vahvistettava tällaiset määrät nykyisiä jakoperusteita noudattaen.

(3)

Päätöksen 2009/379/EY ja päätöksen 2009/434/EY hyväksymisen vuoksi olisi mukautettava maaseuturahaston käyttöön asetettavia määriä ja lisättävä kyseiset määrät maaseudun kehittämistä koskevan yhteisön tuen vuosittaisiin jaotteluihin.

(4)

Sen vuoksi maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen vuosittaisesta jakautumisesta jäsenvaltioille 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013 ulottuvalla kaudella 12 päivänä syyskuuta 2006 tehtyä komission päätöstä 2006/636/EY (7) olisi muutettava,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettu vuosi- ja jäsenvaltiokohtainen määrä vahvistetaan tämän päätöksen liitteessä I.

2 artikla

Korvataan päätöksen 2006/636/EY liite tämän päätöksen liitteellä II.

3 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan varainhoitovuodesta 2009.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä heinäkuuta 2009.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(2)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(3)  EUVL L 163, 15.6.2006, s. 10.

(4)  EUVL L 117, 12.5.2009, s. 10.

(5)  EUVL L 195, 15.7.2006, s. 22.

(6)  EUVL L 144, 9.6.2009, s. 25.

(7)  EUVL L 261, 22.9.2006, s. 32.


LIITE I

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettujen määrien jako jäsenvaltioiden kesken:

(Käypä hinta (EUR))

 

2009

2010

Belgia

2 220 000

1 554 000

Bulgaria

19 500 000

13 650 000

Tšekki

21 000 000

14 700 000

Tanska

1 740 000

1 218 000

Saksa

50 340 000

35 238 000

Viro

5 340 000

3 738 000

Irlanti

15 780 000

11 046 000

Kreikka

24 720 000

17 304 000

Espanja

44 880 000

31 416 000

Ranska

35 520 000

24 864 000

Italia

56 520 000

39 564 000

Kypros

1 200 000

840 000

Latvia

7 800 000

5 460 000

Liettua

13 020 000

9 114 000

Luxemburg

600 000

420 000

Unkari

28 440 000

19 908 000

Malta

600 000

420 000

Alankomaat

2 280 000

1 596 000

Itävalta

27 180 000

19 026 000

Puola

98 700 000

69 090 000

Portugali

26 940 000

18 858 000

Romania

59 820 000

41 874 000

Slovenia

6 780 000

4 746 000

Slovakia

14 700 000

10 290 000

Suomi

14 580 000

10 206 000

Ruotsi

12 420 000

8 694 000

Yhdistynyt kuningaskunta

7 380 000

5 166 000

Yhteensä

600 000 000

420 000 000


LIITE II

”LIITE

Maaseudun kehittämiseen myönnetyn yhteisön tuen jakautuminen jäsenvaltioille (2007–2013)

(Käypä hinta (EUR))

 

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Yhteensä 2007–2013

josta vähimmäismäärä lähentymistavoitteen perusteet täyttäville alueille yhteensä

Belgia

63 991 299

63 957 784

62 458 083

70 637 509

73 167 519

75 495 480

77 776 632

487 484 306

40 744 223

Bulgaria (1)

244 055 793

337 144 772

456 843 751

412 748 664

398 058 913

397 696 922

395 699 781

2 642 248 596

692 192 783

Tšekki

396 623 321

392 638 892

409 036 387

415 632 774

406 640 636

412 672 094

424 262 250

2 857 506 354

1 635 417 906

Tanska

62 592 573

66 344 571

67 411 254

85 052 762

91 231 467

98 797 618

106 488 551

577 918 796

0

Saksa

1 184 995 564

1 186 941 705

1 202 865 574

1 311 256 553

1 322 959 200

1 355 761 509

1 387 114 950

8 951 895 055

3 174 037 771

Viro

95 608 462

95 569 377

101 036 594

104 667 353

104 639 066

108 913 401

113 302 602

723 736 855

387 221 654

Irlanti

373 683 516

355 014 220

346 851 422

363 518 252

351 698 528

352 271 063

351 503 589

2 494 540 590

0

Kreikka

461 376 206

463 470 078

482 113 090

492 922 509

665 568 186

669 030 398

671 747 957

3 906 228 424

1 905 697 195

Espanja

286 654 092

1 277 647 305

1 320 830 901

1 400 090 047

1 227 613 000

1 255 978 191

1 284 264 263

8 053 077 799

3 178 127 204

Ranska

931 041 833

942 359 146

947 341 939

1 091 752 155

1 169 090 147

1 223 917 557

1 278 994 332

7 584 497 109

568 263 981

Italia

1 142 143 461

1 135 428 298

1 183 870 921

1 256 577 236

1 403 606 589

1 422 949 382

1 441 205 996

8 985 781 883

3 341 091 825

Kypros

26 704 860

24 772 842

23 949 762

23 911 507

22 402 714

21 783 947

21 037 942

164 563 574

0

Latvia

152 867 493

147 768 241

150 342 483

153 226 381

148 781 700

150 188 774

151 198 432

1 054 373 504

327 682 815

Liettua

260 974 835

248 836 020

249 948 998

253 855 536

248 002 433

250 278 098

253 898 173

1 765 794 093

679 189 192

Luxemburg

14 421 997

13 661 411

13 255 487

13 838 190

13 287 289

13 281 368

13 212 084

94 957 826

0

Unkari

570 811 818

537 525 661

527 075 432

529 160 494

547 603 625

563 304 619

584 609 743

3 860 091 392

2 496 094 593

Malta

12 434 359

11 527 788

11 256 597

10 964 212

10 347 884

10 459 190

10 663 325

77 653 355

18 077 067

Alankomaat

70 536 869

72 638 338

73 671 337

87 111 293

90 406 648

96 082 449

102 750 233

593 197 167

0

Itävalta

628 154 610

594 709 669

580 732 057

586 983 505

556 070 574

545 968 629

532 956 948

4 025 575 992

31 938 190

Puola

1 989 717 841

1 932 933 351

1 971 439 817

1 935 872 838

1 860 573 543

1 857 244 519

1 851 146 247

13 398 928 156

6 997 976 121

Portugali

560 524 173

562 491 944

584 180 154

625 419 895

611 642 601

611 692 105

610 872 156

4 166 823 028

2 180 735 857

Romania (2)

0

1 146 687 683

1 502 691 530

1 401 644 651

1 357 854 634

1 359 146 997

1 356 173 250

8 124 198 745

1 995 991 720

Slovenia

149 549 387

139 868 094

136 508 049

134 100 946

124 076 091

118 858 866

113 031 296

915 992 729

287 815 759

Slovakia

303 163 265

286 531 906

282 749 256

266 600 239

263 028 387

275 025 447

319 809 578

1 996 908 078

1 106 011 592

Suomi

335 121 543

316 143 440

308 265 407

313 973 134

298 490 092

294 408 238

288 617 053

2 155 018 907

0

Ruotsi

292 133 703

277 225 207

270 816 031

280 491 463

269 775 513

268 860 755

266 759 282

1 926 061 954

0

Yhdistynyt kuningaskunta

263 996 373

645 001 582

706 122 271

746 326 084

748 994 332

752 455 626

749 224 152

4 612 120 420

188 337 515

Yhteensä

10 873 879 246

13 274 839 325

13 973 664 584

14 368 336 182

14 385 611 311

14 562 523 242

14 758 320 797

96 197 174 687

31 232 644 963


(1)  Vuosina 2007, 2008 ja 2009 EMOTR:n tukiosastosta osoitetut määrät ovat 193 715 561 euroa, 263 453 163 euroa ja 337 004 104 euroa.

(2)  Vuosina 2007, 2008 ja 2009 EMOTR:n tukiosastosta osoitetut määrät ovat 610 786 223 euroa, 831 389 081 euroa ja 1 058 369 098 euroa.”


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/53


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä heinäkuuta 2009,

vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä öljyn ja kaasun etsintään ja hyödyntämiseen Alankomaissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 5381)

(Ainoastaan hollanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/546/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (1) ja erityisesti sen 30 artiklan 5 ja 6 kohdan,

ottaa huomioon Nederlandse Aardolie Maatschappij B.V.:n, jäljempänä ’NAM’, sähköpostitse 26 päivänä helmikuuta 2009 esittämän pyynnön,

on kuullut julkisia hankintoja käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

I   TAUSTA

(1)

Öljyn tai kaasun etsintää tai talteenottoa Alankomaissa harjoittaville hankintayksiköille myönnettiin komission päätöksellä 93/676/ETY (2) lupa soveltaa vaihtoehtoista järjestelmää tuohon aikaan sovelletussa direktiivissä säädettyjen tavanomaisten sääntöjen sijasta. Vaihtoehtoiseen järjestelmään sisältyi tiettyjä tilastointivelvoitteita sekä velvoite noudattaa syrjimättömyyden ja kilpailuun perustuvan hankinnan periaatteita tehtäessä tavaroita, rakennusurakoita ja palveluja koskevia hankintasopimuksia, erityisesti kun yksikkö saattaa talouden toimijoiden saataville tietoja suunnitelluista hankinnoistaan. Kyseisen päätöksen vaikutukset suojattiin direktiivin 2004/17/EY 27 artiklalla, kun mainitulla direktiivillä korvattiin aiemmin sovellettu direktiivi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan säännöksiä.

(2)

NAM toimitti komissiolle sähköpostitse 26 päivänä helmikuuta 2009 direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön. Mainitun direktiivin 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio tiedotti pyynnöstä Alankomaiden viranomaisille 5 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, johon Alankomaiden viranomaiset vastasivat 26 päivänä maaliskuuta 2009 sähköpostitse. Lisäksi komissio pyysi NAM:ltä 9 päivänä maaliskuuta 2009 sähköpostitse lisätietoja, jotka tämä toimitti sähköpostitse 23 päivänä maaliskuuta 2009.

(3)

NAM:n esittämä pyyntö koskee öljyn ja kaasun etsintää ja hyödyntämistä Alankomaissa. Komission aiempien sulautumapäätösten (3) mukaisesti pyynnössä on kuvattu NAM:n harjoittamia kolmea erillistä toimintoa, jotka ovat seuraavat:

a)

öljyn ja maakaasun etsintä;

b)

öljyntuotanto; ja

c)

maakaasuntuotanto.

Edellä mainittujen komission päätösten mukaisesti ”tuotannon” katsotaan tässä päätöksessä sisältävän myös ”kehittämisen” eli riittävän infrastruktuurin luomisen tulevaa tuotantoa varten (muun muassa öljynporauslautat, putkistot ja terminaalit).

II   OIKEUDELLINEN KEHYS

(4)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin kyseisessä direktiivissä tarkoitetun toiminnan suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ja asianomaisen alan erityispiirteet huomioon ottaen. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne yhteisön lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltaa niitä.

(5)

Koska Alankomaat on pannut täytäntöön hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY (4) ja soveltaa sitä, markkinoille pääsyä olisi pidettävä rajoittamattomana direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua tietyillä markkinoilla, olisi arvioitava useiden perusteiden pohjalta, joista yksikään ei ole ratkaiseva sellaisenaan.

(6)

Huomioon olisi otettava tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä, tässä päätöksessä tarkoitetuilla markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittyneisyys. Koska tässä päätöksessä tarkoitettujen toimintojen edellytykset ovat erilaiset, kilpailutilanteen arvioinnissa olisi otettava huomioon eri markkinoiden tilanne.

(7)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

III   ARVIOINTI

(8)

Pyynnön kohteena olevien kunkin kolmen toiminnon (öljyn ja maakaasun etsinnän, öljyntuotannon ja maakaasuntuotannon) on edellä johdanto-osan 3 kappaleessa tarkoitetuissa komission päätöksissä katsottu muodostavan omat tuotemarkkinansa. Sen vuoksi niitä olisi tarkasteltava toisistaan erillään.

(9)

Komission vakiintuneen käytännön mukaan (5) öljyn ja maakaasun etsintä muodostaa yhdet merkitykselliset tuotemarkkinat, koska alussa ei voida tietää, löydetäänkö öljyä vai maakaasua. Lisäksi komission samaisen pitkäaikaisen käytännön mukaan kyseisten markkinoiden katsotaan olevan maailmanlaajuiset.

(10)

Etsintää harjoittavien toimijoiden markkinaosuuksien mittaamisessa on mahdollista käyttää kolmea eri muuttujaa: pääomamenot, varmat varannot ja odotettu tuotanto. Pääomamenojen käyttöä muuttujana on toisinaan harkittu, kun on arvioitu etsintää harjoittavien toimijoiden markkinaosuuksia (6). Tämä on kuitenkin havaittu huonoksi vaihtoehdoksi muun muassa sen vuoksi, että investointitarpeet ovat kovin erilaisia eri maantieteellisillä alueilla. Öljyn ja maakaasun etsintä vaatii Pohjanmerellä suurempia investointeja kuin esimerkiksi Lähi-idässä. Mainittuja kahta muuta muuttujaa eli osuutta varmoista varannoista ja odotetusta tuotannosta (7) on sitä vastoin käytetty talouden toimijoiden markkinaosuuksien arvioinnissa tällä alalla.

(11)

Varmat öljy- ja maakaasuvarannot olivat saatavilla olevien tietojen mukaan (8)31 päivänä joulukuuta 2007 koko maailmassa yhteensä 378,6 miljardia standardikuutiometriä öljyekvivalenttia, jäljempänä Sm3 öe. Varmat öljy- ja maakaasuvarannot olivat 1 päivänä tammikuuta 2008 Alankomaissa yhteensä hieman yli 1,426 miljardia Sm3 öe (9) eli hieman yli 3,7 ‰. NAM:n osuus tästä on tätäkin pienempi. Saatavilla olevien tietojen mukaan NAM:n markkinaosuutta on myös pidettävä hyvin vähäisenä, jos mittapuuksi otetaan odotettu tuotanto. Vaikka NAM:n nykyisen öljyntuotannon, 0,04 miljoonaa öljytynnyriä päivässä, odotetaan kasvavan 0,06 miljoonaan öljytynnyriin päivässä, kun Schoonebeekin öljykenttä Itä-Alankomaissa otetaan uudestaan kokonaan käyttöön, lukua on kuitenkin verrattava päivittäiseen maailmanlaajuiseen öljyntuotantoon, joka on 81,533 miljoonaa öljytynnyriä. NAM:n osuus on siis noin 0,7 ‰. Lisäksi on otettava huomioon etsintämarkkinoiden keskittyminen, sillä valtionyhtiöiden lisäksi näillä markkinoilla toimii kolme kansainvälistä vertikaalisesti integroitunutta yksityistä toimijaa eli niin sanotut supersuuret BP, ExxonMobil ja Shell sekä joitakin niin kutsuttuja suuria toimijoita. Näitä seikkoja olisi pidettävä merkkinä siitä, että toimintoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(12)

Komission vakiintuneen käytännön mukaan (10) (raaka)öljyn kehitys- ja tuotantotoiminta muodostaa erilliset maailmanlaajuiset tuotemarkkinat. Saatavilla olevien tietojen mukaan (11) öljyn maailmanlaajuinen päivittäinen kokonaistuotanto oli 81,533 miljoonaa tynnyriä vuonna 2007. Kyseisenä vuonna NAM tuotti yhteensä 0,04 miljoonaa tynnyriä päivässä, eli sen markkinaosuus oli 0,49 ‰. Lisäksi on otettava huomioon raakaöljyn tuotantomarkkinoiden keskittyminen, sillä valtionyhtiöiden lisäksi näillä markkinoilla toimii kolme kansainvälistä vertikaalisesti integroitunutta yksityistä toimijaa eli niin sanotut supersuuret BP, ExxonMobil ja Shell (joiden osuudet öljyntuotannosta vuonna 2007 olivat saatavilla olevien tietojen mukaan seuraavat: BP 3,08 %, ExxonMobil 2,32 % ja Shell 2,96 %) ja joitakin niin kutsuttuja suuria toimijoita (12). Näitä seikkoja olisi pidettävä merkkinä siitä, että toimintoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(13)

Kaasun alemman jakeluportaan toimitusta loppukäyttäjille koskevassa komission aiemmassa päätöksessä (13) on erotettu pienlämpöarvoinen (LCV) kaasu suurilämpöarvoisesta (HCV) kaasusta. Komissio on myös pohtinut, olisiko nesteytetyn maakaasun (LNG) toimittajat erotettava putkea pitkin johdetun maakaasun toimittajista (14). Myöhemmin tehdyssä komission päätöksessä (15), joka koski muun muassa maakaasutuotannon kehittämistä ja itse tuotantoa, jätettiin kuitenkin avoimeksi se kysymys, oliko olemassa erilliset pienlämpöarvoisen (LCV) kaasun, suurilämpöarvoisen (HCV) kaasun ja nesteytetyn maakaasun (LNG) markkinat, sillä valittu määrittely ei kuitenkaan vaikuttaisi lopulliseen arvioon. Myös tässä päätöksessä kysymys voidaan jättää avoimeksi seuraavista syistä:

NAM ei tuota LNG:tä

NAM toimii ainoastaan Alankomaissa, jossa kaasun spot-markkinoilla, niin kutsutussa Title Transfer Facility (TTF) -mekanismissa, ei enää ole erotettu LCV:tä ja HCV:tä toisistaan 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen. Lisäksi kyseisestä päivämäärästä lähtien laadun muuntaminen on kokonaisuudessaan Alankomaiden kansallisen kaasuverkonhoitajan Gas Transport Services -yhtiön valvonnassa. Sen vuoksi lähettäjien ei tarvitse varata muuntokapasiteettia.

(14)

Tässä päätöksessä merkitykselliset tuotemarkkinat voidaan sen vuoksi määritellä maakaasun yleiseksi tuotannoksi erottelematta LCV:tä, HCV:tä ja LNG:tä toisistaan. Aiemmissa komission päätöksissä (16) maantieteellisiksi markkinoiksi on katsottu Euroopan talousalue (ETA) ja mahdollisesti myös Venäjä ja Algeria.

(15)

Saatavissa olevien tietojen mukaan (17) kaasun kokonaistuotanto vuonna 2007 oli EU:ssa 191,9 miljardia Sm3 ja ETA:ssa 281,6 miljardia Sm3. NAM:n tuotanto vuonna 2007 oli 50 miljardia Sm3, eli sen markkinaosuus oli 17,76 %. Vuonna 2007 tuotanto oli Venäjällä 607,4 miljardia ja Algeriassa 83,0 miljardia Sm3. ETA:n, Venäjän ja Algerian kokonaistuotanto oli näin ollen yhteensä 972 miljardia Sm3, josta NAM:n osuus oli 5,14 %. Lisäksi on otettava huomioon maakaasun tuotantomarkkinoiden keskittyminen, sillä näillä markkinoilla toimii kolme supersuurta toimijaa (BP, ExxonMobil ja Shell) ja muita suuria toimijoita, kuten Venäjän Gazprom. Näitä seikkoja olisi pidettävä merkkinä siitä, että toimintoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

IV   PÄÄTELMÄT

(16)

Johdanto-osan 3–15 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun kohdistumista suoraan johonkin toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy Alankomaissa seuraavien palvelujen osalta:

a)

öljyn ja maakaasun etsintä,

b)

öljyntuotanto, ja

c)

maakaasuntuotanto.

(17)

Koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa johdanto-osan 16 kappaleen a–c alakohdassa tarkoitettujen palvelujen suorittaminen Alankomaissa, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan suorittamiseksi Alankomaissa.

(18)

Tämä päätös perustuu oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen helmikuusta maaliskuuhun 2009, sellaisena kuin se käy ilmi NAM:n ja Alankomaiden kuningaskunnan lähettämistä tiedoista. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi siten, etteivät direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset enää täyty,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Direktiiviä 2004/17/EY ei sovelleta hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa Alankomaissa seuraavien palvelujen suorittaminen:

a)

öljyn ja maakaasun etsintä,

b)

öljyntuotanto, ja

c)

maakaasuntuotanto.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Alankomaiden kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 8 päivänä heinäkuuta 2009.

Komission puolesta

Charlie McCREEVY

Komission jäsen


(1)  EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.

(2)  Komission päätös 93/676/ETY, tehty 10 päivänä joulukuuta 1993, jossa vahvistetaan, että maantieteellisten alueiden hyödyntämistä öljyn tai kaasun etsimiseksi tai talteen ottamiseksi ei Alankomaissa pidetä neuvoston direktiivin 90/531/ETY 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna toimintana ja että tällaista toimintaa harjoittavien yksiköiden ei Alankomaissa katsota toimivan direktiivin 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuin erityis- tai yksinoikeuksin, EYVL L 316, 17.12.1993, p. 41.

(3)  Ks. erityisesti komission päätös 2004/284/EY, tehty 29 päivänä syyskuuta 1999, yrityskeskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (Asia N:o IV/M.1383 – Exxon/Mobil), ja myöhemmät päätökset, muun muassa 3 päivänä toukokuuta 2007 tehty, neuvoston asetukseen (EY) N:o 139/2004 perustuva komission päätös keskittymän (Asia N:o COMP/M.4545 – STATOIL / HYDRO) julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

(4)  EYVL L 79, 29.3.1996, s. 30.

(5)  Ks. erityisesti edellä mainittu Exxon/Mobil-päätös ja uudempi 19 päivänä marraskuuta 2007 tehty, neuvoston asetukseen (EY) N:o 139/2004 perustuva komission päätös keskittymän (Asia N:o COMP/M.4934 – KAZMUNAIGAZ / ROMPETROL) julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

(6)  Ks. erityisesti edellä mainittu Exxon/Mobil-päätös (23–24 kohta).

(7)  Ks. erityisesti edellä mainittu Exxon/Mobil-päätös (25 ja 27 kohta).

(8)  Ks. pyynnön 5.2.1 kohta ja siinä mainitut lähteet, erityisesti liitteenä oleva BP Statistical Review of World Energy, kesäkuu 2008.

(9)  1 390 miljardia Sm3 kaasua, joka vastaa 1 390:tä miljoonaa Sm3 öe, ja 36,6:ta miljoonaa Sm3 öljyä, eli yhteensä 1 426 600 000 Sm3.

(10)  Ks. erityisesti edellä mainittu Exxon/Mobil-päätös ja uudempi 19 päivänä marraskuuta 2007 tehty, neuvoston asetukseen (EY) N:o 139/2004 perustuva komission päätös keskittymän (Asia N:o COMP/M.4934 – KAZMUNAIGAZ / ROMPETROL) julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

(11)  Ks. sivu 8 pyyntöön liitetyssä julkaisussa BP Statistical Review of World Energy, kesäkuu 2008, jäljempänä ’BP-tilastot’.

(12)  Joiden markkinaosuudet ovat supersuuria toimijoita pienemmät.

(13)  Komission päätös 2007/194/EY, tehty 14 päivänä marraskuuta 2006, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (Asia COMP/M.4180 – Gaz de France/Suez), EUVL L 88, 29.3.2007, s. 47.

(14)  Ks. erityisesti edellä mainittu Gaz de France/Suez -päätös.

(15)  Edellä mainittu asia M4545, 12 kohta.

(16)  Ks. esimerkiksi edellä johdanto-osan 3 kappaleessa mainitut päätökset.

(17)  Ks. erityisesti BP-tilastot, s. 24.


14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/57


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 10 päivänä heinäkuuta 2009,

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY säädetystä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/57/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 5515)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/547/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön 24 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2119/98/EY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 5 kohdan,

on kuullut Euroopan tietosuojavaltuutettua

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY säädetystä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä 22 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/57/EY (2) määritellään tartuntatauteihin liittyvät tilanteet, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten on ilmoitettava tiedoksi yhteisön verkostoon kuuluvalle varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmälle, ja vahvistetaan yleiset menettelyt näitä tilanteita koskevan tiedon vaihtamiseksi sekä jäsenvaltioiden kuulemiseksi ja niiden toimenpiteiden sovittamiseksi yhteen yhteistyössä komission kanssa.

(2)

Päätöksessä 2000/57/EY velvoitetaan lisäksi kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset kansanterveysviranomaiset keräämään ja vaihtamaan kaikki näitä tartuntatautitilanteita koskevat tarpeelliset tiedot käyttämällä esimerkiksi jäsenvaltion omaa seurantajärjestelmää, yhteisön verkostoon kuuluvaa epidemiologisen seurannan lohkoa tai jotain muuta yhteisön tiedonkeruujärjestelmää.

(3)

Tartuntatautien ehkäisy ja valvonta määritellään päätöksessä N:o 2119/98/EY toimenpiteiksi, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset kansanterveysviranomaiset toteuttavat tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi, epidemiologiset tutkimukset mukaan lukien. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat kontaktien jäljitystoimet, joiden pohjalta saadut tiedot toimitetaan yhdessä kaikkien muiden kansallisen toimivaltaisen kansanterveysviranomaisen hallussa olevien, tartuntatautiin liittyvää tilannetta koskevien olennaisten tietojen kanssa viipymättä kaikille muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Lisäksi jäsenvaltio, joka aikoo toteuttaa toimenpiteitä, ilmoittaa periaatteessa etukäteen yhteisön verkostolle näiden toimenpiteiden luonteesta ja laajuudesta ja kuulee toimista muita jäsenvaltioita ja sovittaa niitä yhteen muiden jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä komission kanssa.

(4)

Päätöksestä 2000/57/EY olisi selkeästi käytävä ilmi päätöksen N:o 2119/98/EY säännökset tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi toteutettujen tai aiottujen toimenpiteiden osalta.

(5)

Kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) voimaantulo velvoittaa lisäksi kansainvälisen yhteisön toteuttamaan tautien maailmanlaajuisen leviämisen varalta sellaisia kansanterveystoimia, jotka on suhteutettu kansanterveydelle koituviin riskeihin ja rajattu niihin ja joilla vältetään tarpeeton puuttuminen kansainväliseen liikenteeseen ja kauppaan.

(6)

Sellaisen mahdollisesti EU:n laajuisen tartuntatautitilanteen ilmetessä, joka edellyttää kontaktien jäljittämistä, jäsenvaltiot tekevät toistensa ja komission kanssa yhteistyötä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta tartunnan saaneiden ja mahdollisesti vaarassa olevien tunnistamiseksi. Tällaiseen yhteistyöhön voi kuulua vahvistettujen tai epäiltyjen tapausten arkaluonteisten henkilötietojen vaihtoa niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka osallistuvat kontaktien jäljitykseen.

(7)

Terveyteen liittyvien henkilötietojen käsittely on periaatteessa kielletty yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (3) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (4) säännöksillä. Lisäksi päätöksen N:o 2119/98/EY 11 artiklassa todetaan muun muassa, että kyseisen päätöksen soveltaminen ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.

(8)

Kansanterveyssyistä tällaisten tietojen käsittelyä koskee direktiivin 95/46/EY 8 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 10 artiklan 3 kohdassa myönnetty poikkeus, jos tietojen käsittely on tarpeen ennalta ehkäisevää lääketiedettä tai lääketieteellisiä diagnooseja koskevia tarkoituksia varten, hoidon tai käsittelyn suorittamista varten taikka terveydenhuollon palvelujen hallintoa varten ja jos näitä tietoja käsittelee terveydenhuollon ammattikoulutuksen saanut henkilö, jota kansallinen lainsäädäntö tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asettama salassapitovelvollisuus koskee, tai muu henkilö, jolla on vastaava velvoite. Lisäksi 15 päivänä kesäkuuta 2007 voimaan tulleen kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) 23 artiklan 1 kohdassa määrätään, että Maailman terveysjärjestössä (WHO) osapuolina olevat valtiot voivat kansanterveyssyistä, myös kontaktien jäljittämistarkoituksessa, vaatia maahan saapumisen tai sieltä poistumisen yhteydessä tiettyjä tietoja matkustajista.

(9)

Henkilötietojen käsittelyä kontaktien jäljittämiseksi olisi pidettävä laillisena myös, mikäli se on tarpeen rekisteröidyn elintärkeiden etujen suojaamiseksi direktiivin 95/46/EY 7 artiklan d alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 5 artiklan e alakohdan mukaisesti ja myös yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi mainitun direktiivin 7 artiklan e alakohdan ja mainitun asetuksen 5 artiklan a alakohdan mukaisesti.

(10)

Komission, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset suojatoimet kontaktien jäljittämiseksi tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta erityisesti direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiin tehtävien poikkeusten osalta varmistaen, että ne käsittelevät henkilötietoja varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän puitteissa asetusta (EY) N:o 45/2001 ja direktiiviä 95/46/EY noudattaen.

(11)

Välittäessään varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän puitteissa henkilötietoja tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten ja komission olisi erityisesti varmistettava, että henkilötiedot ovat asianmukaisia ja olennaisia eivätkä liian laajoja suhteessa kyseiseen tarkoitukseen eikä niitä käsitellä muita tarkoituksia varten ja että tiedot ovat tarkkoja, ne saatetaan tarvittaessa ajan tasalle eikä niitä säilytetä pidempään kuin on kyseisen tarkoituksen kannalta tarpeellista; niiden olisi myös varmistettava, että kontaktien jäljityksen kohteena olevat henkilöt saavat asianmukaisesti tiedon käsittelyn luonteesta, käsitellyistä tiedoista sekä oikeudestaan saada tutustua heitä koskeviin tietoihin ja oikaista niitä, ellei tämä osoittaudu mahdottomaksi tai vaadi kohtuutonta vaivaa, ja että varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä noudatetaan asianmukaisesti luottamuksellisuutta ja turvallisuutta koskevia vaatimuksia tällaisten tietojen käsittelyn suojaamiseksi.

(12)

Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän toiminnasta vuonna 2007 antamassaan kertomuksessa (5) komissio korosti, että järjestelmän puitteissa on tarpeen ottaa käyttöön valikoiduille vastaanottajille suunnattu selective messaging -viestijärjestelmä, jotta taataan oma viestintäkanava ainoastaan sellaisten jäsenvaltioiden välillä, joita tietty muun muassa kontaktien jäljittämiseen liittyvä tilanne koskettaa. Käyttämällä tätä valikoivaa toimintoa voidaan taata asianmukaiset suojatoimet aina, kun henkilötietoja välitetään varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta, ja sillä pitäisi voida varmistaa, että järjestelmässä siirtyy tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten ainoastaan asianmukaisia ja olennaisia tietoja, jotka eivät ole keräystarkoitukseensa liian laajoja, asetuksen (EY) N:o 45/2001 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Näistä syistä valikoivan viestintätoiminnon käyttö olisi rajattava olennaisten henkilötietojen välittämistä koskeviin ilmoituksiin, jotta se olisi sopusoinnussa jäsenvaltioille päätöksen N:o 2119/98/EY 4, 5 ja 6 artiklasta johtuvien velvoitteiden kanssa.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat päätöksen N:o 2119/98/EY 7 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2000/57/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdassa sanamuoto ”näitä tilanteita koskevat tarpeelliset tiedot” sanamuodolla ”tarpeelliset tiedot näistä tilanteista ja niihin reagoimiseksi suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä tai tällaisiin tilanteisiin viittaavat tiedot”.

2)

Lisätään 2 a artikla seuraavasti:

”2 a artikla

1.   Tätä artiklaa sovelletaan sellaisten tartunnanaiheuttajalle altistuneiden henkilöiden jäljittämiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin, jotka ovat mahdollisesti vaarassa saada liitteessä I vahvistettujen perusteiden mukaisesti yhteisön kannalta merkityksellisen tartuntataudin tai joilla on jo puhjennut tällainen tauti, jäljempänä ’kontaktien jäljitys’.

2.   Välittäessään varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä kontaktien jäljittämisen kannalta olennaisia henkilötietoja – edellyttäen, että nämä tiedot ovat tarpeen ja saatavilla – jäsenvaltion toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten on käytettävä valikoivaa viestintätoimintoa, jolla taataan asianmukainen tietosuoja. Viestintäkanava rajataan niihin jäsenvaltioihin, joita kontaktien jäljitys koskee.

3.   Levittäessään tietoja valikoivan viestintätoiminnon kautta kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten on viitattava kyseiseen tilanteeseen tai toimenpiteeseen, josta on aiemmin ilmoitettu yhteisön verkostolle.

4.   Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi liitteessä III on ohjeellinen luettelo henkilötiedoista.

5.   Välittäessään ja levittäessään henkilötietoja valikoivan viestintätoiminnon kautta jäsenvaltioiden toimivaltaisten terveysviranomaisten ja komission on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (7) säännöksiä.

3)

Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on jätettävä komissiolle joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta analyyttinen kertomus tilanteista, näiden tilanteiden osalta suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä ja menettelyistä, joita ne noudattivat varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä. Lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopivina aikoina antaa kertomuksen poikkeuksellisen merkittävistä tilanteista.”

4)

Lisätään tämän päätöksen liitteessä oleva teksti liitteeksi III.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä heinäkuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1.

(2)  EYVL L 21, 26.1.2000, s. 32.

(3)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(4)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(5)  Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön laajuisen tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän toiminnasta vuosina 2004 ja 2005 (päätös 2000/57/EY), annettu 20 päivänä maaliskuuta 2007 (KOM(2007) 121 lopullinen).

(6)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(7)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.”


LIITE

Lisätään direktiiviin 2000/57/EY liite III seuraavasti:

”LIITE III

Ohjeellinen luettelo kontaktien jäljittämisessä käytettävistä henkilötiedoista

1.

HENKILÖTIEDOT

Sukunimi ja etunimet

Kansalaisuus, syntymäaika, sukupuoli

Henkilötodistuksen tyyppi, numero ja sen myöntänyt viranomainen

Nykyinen kotiosoite (katuosoite ja talon numero, postitoimipaikka, maa, postinumero)

Puhelinnumerot (matkapuhelin-, koti- ja työnumero)

Sähköpostiosoite (yksityinen, työ)

2.

MATKUSTUSTIEDOT

Kuljetusta koskevat tiedot (esim. lennon numero, lennon päivä, laivan nimi, rekisterikilpi)

Paikkanumero(t)

Hytin numero(t)

3.

KONTAKTIEN TIEDOT

Niiden henkilöiden nimet, joiden luona henkilö on vieraillut / oleskelupaikka

Oleskelupaikan osoite (katuosoite ja talon numero, postitoimipaikka, maa, postinumero) ja oleskelun ajankohta

Puhelinnumerot (matkapuhelin-, koti- ja työnumero)

Sähköpostiosoite (yksityinen, työ)

4.

TIEDOT MUKANA MATKUSTANEISTA HENKILÖISTÄ

Sukunimi ja etunimet

Kansalaisuus

Henkilötiedot, kuten 1 kohdan 3–6 luetelmakohdassa

5.

YHTEYSTIEDOT HÄTÄTILANTEITA VARTEN

Yhteyshenkilön nimi

Osoite (katuosoite ja talon numero, postitoimipaikka, maa, postinumero)

Puhelinnumerot (matkapuhelin-, koti- ja työnumero)

Sähköpostiosoite (yksityinen, työ)”.