14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/1

(1)

Elinkustannusten kehitys yhteisön ulkopuolisissa maissa olisi otettava huomioon ja sen mukaisesti olisi vahvistettava korjauskertoimet, joita sovelletaan niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, asemapaikan valuuttana maksettaviin palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen.

(2)

Korjauskertoimien soveltaminen voi johtaa siihen, että palkkoja, joihin on sovellettu asetuksessa (EY) N:o 624/2008 (2) säädettyjä korjauskertoimia, tarkistetaan taannehtivasti ylös- tai alaspäin.

(3)

Sellaista tilannetta varten, jossa uusien korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkan nousuun, olisi säädettävä palkan maksamisesta taannehtivasti.

(4)

Olisi annettava säännökset liikaa maksettujen määrien takaisinperimisestä 1 päivän heinäkuuta 2008 ja tämän asetuksen voimaantulopäivän väliseltä ajalta tilanteessa, jossa uudet korjauskertoimet johtavat palkan laskuun.

(5)

Olisi säädettävä, että maksujen mahdollinen takaisinperiminen voi enimmillään koskea tämän asetuksen voimaantuloa edeltävää kuuden kuukauden jaksoa ja että takaisinperinnän vaikutukset voidaan porrastaa enintään kahdentoista kuukauden ajalle kyseisestä päivästä, mikä vastaa Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin yhteisössä sovellettavia korjauskertoimia koskevia säännöksiä,

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/8

(1)

Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä 29 päivänä lokakuuta 1975 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2783/75 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja luettavuuden vuoksi kodifioitava.

(2)

Muna-albumiiniin, joka ei kuulu perustamissopimuksen liitteeseen I, ei sovelleta perustamissopimuksen maataloutta koskevia säännöksiä, kun taas munankeltuaiseen niitä sovelletaan.

(3)

Tästä seuraa tilanne, joka voi vaarantaa yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuuden muna-alalla.

(4)

Tasapainoisen ratkaisun saavuttamiseksi olisi perustettava muna-albumiinin yhteinen kauppajärjestelmä, joka vastaa munille säädettyä järjestelmää. Tämän järjestelmän soveltamista on syytä laajentaa maitoalbumiiniin ottaen huomioon, että viimeksi mainittu voi suuressa määrin korvata muna-albumiinin.

(5)

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (4) otettiin yhteisössä käyttöön munien yhtenäismarkkinajärjestelmä.

(6)

Albumiineihin sovellettavan kauppajärjestelmän olisi seurattava munille voimassa olevaa järjestelmää ottaen huomioon ensin mainittujen tuotteiden riippuvuus viimeksi mainituista tuotteista.

(7)

Yhteisö on neuvotellut Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen aikana useita sopimuksia. Useat näistä sopimuksista koskevat maataloutta, erityisesti maataloussopimus (5).

(8)

Maataloussopimuksessa edellytetään vaihtelevan suuruisten tuontiverojen ja muiden toimenpiteiden sekä tuontimaksujen poistamista. Maataloustuotteisiin maataloussopimuksen mukaisesti sovellettavien tullimaksujen suuruus vahvistetaan yhteisessä tullitariffissa.

(9)

Muna-albumiinin hinnat muodostuvat pääosin munien hintojen mukaan, jotka ovat erilaisia yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla. Maailmanmarkkinoilla munien hinta ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa albumiinin hintaan jalostuskustannusten lisäksi. Vähimmäissuojan ylläpitämiseksi hinnoittelujärjestelmän käytöstä aiheutuvia, markkinoiden kannalta epäsuotuisia vaikutuksia vastaan maataloussopimuksessa sallitaan lisätullien soveltaminen tietyin tarkoin määritellyin ehdoin, mutta ainoastaan hinnoittelujärjestelmän alaisten tuotteiden osalta.

(10)

Maataloussopimuksessa määrätään tietyistä nykyistä markkinoillepääsyä ja vähimmäismarkkinoillepääsyä koskeviin järjestelyihin sisältyvistä tullikiintiöistä. Näihin kiintiöihin sovellettavat ehdot vahvistetaan yksityiskohtaisesti maataloussopimuksessa. Ottaen huomioon kiintiöiden suuri lukumäärä ja niiden mahdollisimman tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi vastattava niiden avaamisesta ja hallinnoimisesta hallintokomiteamenettelyä käyttäen.

(11)

Erilaisten munavalmisteiden välisen läheisen taloudellisen suhteen vuoksi on tarpeen säätää mahdollisuudesta vahvistaa muna-albumiinille ja maitoalbumiinille kaupan pitämisen vaatimukset, jotka vastaavat mahdollisuuksien mukaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan s alakohdassa tarkoitetuille tuotteille säädettyjä kaupan pitämisen vaatimuksia.

(12)

Muna-alan yhteisessä markkinajärjestelyssä neuvosto yksin on toimivaltainen päättämään, että sisäistä jalostusta koskevaa menettelyä ei käytetä. Maataloussopimuksen perusteella syntyvissä taloudellisissa olosuhteissa saattaa osoittautua tarpeelliseksi reagoida nopeasti kyseisten järjestelyjen soveltamisessa ilmeneviin markkinaongelmiin. Tätä silmälläpitäen komissiolle olisi annettava toimivalta hyväksyä kiireellisiä ja ajallisesti rajoitettuja toimenpiteitä,

a)

tuotteet, joihin lisätuontitulleja sovelletaan maataloussopimuksen 5 artiklan mukaisesti;

b)

muut tarpeelliset perusteet 1 kohdan soveltamiseksi maataloussopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

a)

hakemusten jättämisjärjestykseen perustuva menetelmä (”ensin tullutta palvellaan ensin” -periaate);

b)

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (”samanaikainen tutkimus” -menetelmä);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (”perinteiset/uudet toimijat” -menetelmä).

a)

tuotteen laatua, lähtöisyyttä ja alkuperää koskevista takuista;

b)

a alakohdassa tarkoitetut takuut todistavan asiakirjan hyväksymisestä; ja

c)

tuontilupien myöntämisehdoista ja voimassaoloajasta.

a)

vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b)

määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/14

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/16

(1)

Maailman eläintautijärjestö (OIE) otti vuonna 2004 käyttöön osastoihin jakamisen käsitteen maaeläinten terveyttä koskevan säännöstönsä (2) (Terrestrial Animal Health Code), jäljempänä ’säännöstö’, alue- ja vyöhykejakoa koskevassa luvussa.

(2)

Säännöstön 4.3 luvun mukaan vyöhykejako ja osastoihin jako ovat menettelyjä, jotka tietty maa toteuttaa kyseisen luvun sääntöjen mukaisesti määrittääkseen alueellaan eläinten alapopulaatioita niiden erilaisen terveydentilan mukaan tautien valvontaa ja/tai kansainvälistä kauppaa varten. Vaikka tilaan liittyvät kysymykset ja hyvä hallinta ovat tärkeitä molempien käsitteiden kannalta, vyöhykejakoa sovelletaan ensisijaisesti maantieteellisin perustein (luonnolliset, ihmisen tekemät tai oikeudelliset rajat) määriteltyihin eläinten alapopulaatioihin, kun taas osastoihin jakoa sovelletaan ensisijaisesti bioturvallisuuteen liittyvien hallinta- ja maatalouskäytäntöjen mukaan määriteltyihin alapopulaatioihin.

(3)

Osastoihin jakamista koskevassa 4.4 luvussa esitetään lisäksi jäsennelty kehys maidensisäistä osastoihin jakamista ja osastojen tunnustamista varten. Osasto voi käsittää useita tiloja, ja se voidaan hyväksyä tietyn eläintaudin (tiettyjen eläintautien) osalta sitä (niitä) varten laaditun ja toteutettavan yksityiskohtaisen ja dokumentoidun bioturvallisuussuunnitelman perusteella. Osaston alkuperäisen hyväksymisen olisi mieluiten tapahduttava sellaisessa maassa tai sellaisella alueella tai vyöhykkeellä, joka on taudista vapaa, ennen kyseisen taudin (kyseisten tautien) tautipesäkkeen ilmenemistä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun on kyse erittäin tarttuvista taudeista kuten korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta. Jos tauti puhkeaa, osastoihin jakoa voidaan käyttää kaupankäynnin edesauttamiseen.

(4)

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” (3), jäljempänä ’uusi eläinten terveyttä koskeva strategia’, annetaan ohjeita eläinten terveyttä koskevan politiikan kehittämiseen vuosina 2007–2013. Uudessa eläinten terveyttä koskevassa strategiassa pyritään kiinnittämään entistä enemmän huomiota ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, tautien valvontaan, torjuntaan ja tutkimukseen, jotta voitaisiin vähentää eläintautien esiintymistä ja minimoida niiden vaikutukset silloin, kun tauti puhkeaa.

(5)

Bioturvallisuudella on keskeinen osa uudessa eläinten terveyttä koskevassa strategiassa. Paitsi että osastoihin jako estäisi eläintauteja, se myös kannustaisi kasvattajia yhteisössä soveltamaan bioturvallisuustoimenpiteitä, koska osastoihin jako edesauttaisi turvallista kaupankäyntiä ja toisi siten kasvattajille selkeää hyötyä.

(6)

Näin ollen tässä asetuksessa olisi vahvistettava lintuinfluenssaan liittyvien osastojen hyväksymistä sekä hyväksynnän keskeyttämistä ja peruuttamista koskevat säännöt. Säännöissä olisi otettava huomioon OIE:n säännöstö, jotta lintuinfluenssan leviämisen torjuntaa toteutettaisiin yhdenmukaisella tavalla siten, että otetaan huomioon erot hyväksyttyjen osastojen terveystilanteessa.

(7)

Direktiivissä 2005/94/EY vahvistetaan tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet, jotka liittyvät lintuinfluenssan valvontaan ja varhaiseen toteamiseen, sekä sellaiset torjunnan edellyttämät vähimmäistoimenpiteet ja siirtämisrajoitukset, joita on sovellettava taudin puhjetessa siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidetyissä linnuissa. Joitakin näistä toimenpiteistä on sovellettava mainitussa direktiivissä määriteltyihin siipikarjaosastoihin tai muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osastoihin.

(8)

Direktiivissä 2005/94/EY vahvistetaan siipikarjaosaston ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osaston määritelmät ja säädetään, että mainituissa osastoissa voidaan toteuttaa bioturvallisuuslisätoimenpiteitä lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi.

(9)

Direktiivissä 2005/94/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava valvontaohjelmia, joiden tarkoituksena on todeta lintuinfluenssaviruksen alatyyppien H5 ja H7 aiheuttamien tartuntojen levinneisyys eri siipikarjalajeissa. Sitä varten jäsenvaltioissa hyväksytään vuosittain pakolliset lintuinfluenssan valvontaohjelmat. Osastojen hyväksymisen edellytyksenä tietyssä jäsenvaltiossa olisi sen vuoksi oltava kyseisen jäsenvaltion kansallisen valvontaohjelman hyväksyminen.

(10)

Neuvoston direktiivissä 2005/94/EY säädetyn lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä 4 päivänä elokuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/437/EY (4) säädetään diagnostisista menettelyistä, näytteenottomenetelmistä ja laboratoriotestien tulosten arviointikriteereistä lintuinfluenssan tautipesäkkeen vahvistamiseksi. Tätä alaa koskevan yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden vuoksi mainittuja menettelyjä ja menetelmiä olisi noudatettava osastokohtaisesti.

(11)

Sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä ja avoimuuden ja kattavuuden varmistamiseksi on tärkeää, että hyväksyttyjä osastoja sekä hyväksyntöjen mahdollista myöntämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevat tiedot asetetaan saataville tehokkaimmalla mahdollisella tavalla kaikkialla yhteisössä. Sitä varten jäsenvaltioiden olisi perustettava internetpohjaiset tietosivut, jotka sisältävät mainitut tiedot, ja komission verkkosivustolta olisi oltava linkit kyseisille sivuille.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

’bioturvallisuussuunnitelmalla’ kaikkia tilakohtaisesti toteutettavia bioturvallisuustoimenpiteitä;

2)

’yhteisellä bioturvallisuuden hallintajärjestelmällä’

3)

’osaston johtajalla’ henkilöä, jolla on virallinen vastuu osastosta etenkin 3, 4 ja 5 artiklan osalta, ja jonka tehtäviin kuuluu

4)

’lähettävällä tilalla’ tilaa, jolta siipikarja tai muut vankeudessa pidetyt linnut tai niiden untuvikot tai siitosmunat tai syötäväksi tarkoitetut munat, jäljempänä ’hyödykkeet’, on tarkoitettu siirrettäviksi osaston ulkopuolelle;

5)

’välittävällä tilalla’ tilaa, jolta hyödykkeet on tarkoitettu vietäviksi lähettävälle tilalle tai jollekin muulle osastossa sijaitsevalle tilalle;

6)

’kaikilla asianomaisilla’ osaston johtajia, talouden toimijoita, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (5) 3 artiklan 3 ja 6 kohdassa määriteltyjä elintarvike- ja rehualan toimijoita, sekä eläinten omistajia ja pitäjiä, lääkevalmistajia tai muita toimialoja, jotka toimittavat hyödykkeitä tai tarjoavat palveluja osastolle.

a)

osaston johtajan nimi, pätevyys ja toimi, yhteystiedot sekä osaston osoite;

b)

yksityiskohtainen kuvaus osastosta liitteessä olevan 1 osan mukaisesti;

c)

kuvaus yhteisestä bioturvallisuuden hallintajärjestelmästä sekä osastoon kuuluvien tilojen bioturvallisuussuunnitelmista liitteessä olevan 2 osan mukaisesti;

d)

yksityiskohtaiset tiedot tautien valvontaan liittyvistä erityistoimenpiteistä, perusteista ja vaatimuksista sekä etenkin lintuinfluenssaan liittyvistä erityisistä suoja- ja valvontatoimista liitteessä olevan 3 osan mukaisesti.

a)

on toteutettu erityisiä suoja- ja valvontatoimia lintuinfluenssan varalta vähintään kuuden kuukauden ajan ennen hakemuspäivää, kuten liitteessä olevassa 3 osassa vaaditaan (mukaan lukien vähintään yksi liitteessä olevan 3 osan 4 kohdassa vaadittu testausmenettely), ja lintuinfluenssaa ei ole todettu yhdelläkään osastoon kuuluvalla tilalla kyseisenä aikana;

b)

toteutetaan tarvittaessa rokotussuunnitelmia yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

c)

3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ovat täydelliset ja täsmälliset;

d)

on otettu käyttöön liitteessä olevan 2 osan 1 kohdan mukainen yhteinen bioturvallisuuden hallintajärjestelmä, ja sen on todettu riittävän takaamaan osaston siipikarjapopulaation tai muiden vankeudessa pidettyjen lintujen populaation erilainen terveydentila lintuinfluenssan suhteen;

e)

on suoritettu paikan päällä virallinen tarkastus, jonka tulokset a ja d alakohdan osalta ovat myönteiset.

1)

valvottava ja seurattava osastoa sen varmistamiseksi, että se vastaa edelleen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja sekä liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia; kyseiset tiedot on ennen kaikkea pidettävä ajantasaisina ja ne on pyydettäessä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle;

2)

varmistettava, että taudinvalvontatoimet, erityisesti lintuinfluenssan valvonta, toteutetaan yhteisen bioturvallisuuden hallintajärjestelmän ja kunkin osastoon kuuluvan tilan bioturvallisuussuunnitelman mukaisesti ja että

3)

varmistettava, että mahdollinen rokottaminen toteutetaan yhteisen bioturvallisuuden hallintajärjestelmän ja kunkin osastoon kuuluvan tilan bioturvallisuussuunnitelman mukaisesti ja että rokotussuunnitelmat ja -menettelyt esitetään pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle;

4)

järjestettävä säännöllisiä sisäisiä ja ulkoisia tarkastuksia sen takaamiseksi, että osastossa pannaan tehokkaasti täytäntöön kaikki bioturvallisuustoimenpiteet ja valvontatoimet sekä jäljitettävyysjärjestelmä, ja säilytettävä tulokset tällaisista tarkastuksista, laadunvarmistusjärjestelmän puitteissa toteutetut tarkastukset mukaan luettuina, niin että ne voidaan pyydettäessä esittää toimivaltaiselle viranomaiselle;

5)

ilmoitettava välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle, jos

a)

epidemiologiseen tilanteeseen ja etenkin lintuinfluenssaa koskevaan tilanteeseen osastossa ja sen ulkopuolella;

b)

tietoihin yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään tai osastoon kuuluvien tilojen bioturvallisuussuunnitelmiin tehdyistä 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisista muutoksista tai mukautuksista.

a)

osasto ei edelleenkään vastaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja tai liitteessä vahvistettuja perusteita ja vaatimuksia; tai

b)

osastossa on ilmennyt lintuinfluenssan tautipesäke.

a)

lopetettava sellaisten todistusten myöntäminen, joilla vahvistetaan hyödykkeiden olevan peräisin hyväksytystä osastosta;

b)

poistettava osaston nimi hyväksyttyjen osastojen luettelosta.

a)

laadittava hyväksyttyjen osastojen luettelo, jossa on 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa vaaditut tiedot;

b)

perustettava internetpohjainen tietosivu, jolla hyväksyttyjen osastojen luettelo on saatavissa sähköisessä muodossa;

c)

toimitettava internetpohjaisen tietosivustonsa internetosoite komissiolle;

d)

pidettävä internetpohjainen tietosivunsa ajantasaisena niin, että osastojen uudet hyväksynnät ja hyväksynnän peruuttamiset ovat nähtävissä viipymättä.

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/25

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/26

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/27

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaan ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteelle, jolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se voi edistää merkittävästi keskeisten ympäristönäkökohtien parantamista.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1980/2000 säädetään, että erityiset ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin.

(3)

On aiheellista tehdä uusi päätös ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi ulkomaaleille ja -lakoille.

(4)

Ekologisten arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten olisi oltava voimassa neljä vuotta.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet perustuvat myöntämisperusteita koskevaan ehdotukseen, jonka asetuksen (EY) N:o 1980/2000 13 artiklalla perustettu Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunta on laatinut.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1980/2000 17 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

korroosionestopinnoitteet;

b)

kiinnittymisenestopinnoitteet;

c)

puunsuojausaineet;

d)

erityiseen teollisuus- ja ammattikäyttöön tarkoitetut pinnoitteet, mukaan luettuina kestopinnoitteet;

e)

kaikki tuotteet, jotka on kehitetty pääasiassa sisäkäyttöön ja joita markkinoidaan sellaisina.

a)

kummankin komponentin on yksinään täytettävä liitteessä esitetyt ekologiset arviointiperusteet (lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevaa arviointiperustetta);

b)

niiden merkintöihin on liitettävä tiedot siitä, ettei yksittäisiä komponentteja saa käyttää erikseen eikä sekoitettuina muihin tuotteisiin;

c)

käyttövalmiiksi sekoitetun lopputuotteen on myös täytettävä ekologiset arviointiperusteet, mukaan luettuna haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskeva peruste.

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/39

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaan ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteelle, jolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se voi edistää merkittävästi keskeisten ympäristönäkökohtien parantamista.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 4 artiklassa säädetään, että erityiset ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan laatiman myöntämisperusteita koskevan ehdotuksen perusteella.

(3)

Lisäksi siinä säädetään, että ympäristömerkin myöntämisperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tarkistetaan hyvissä ajoin ennen kyseessä olevalle tuoteryhmälle vahvistetun myöntämisperusteiden voimassaoloajan päättymistä.

(4)

Ekologiset arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset, joista säädetään tarkistetuista ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi sisämaaleille ja -lakoille ja päätöksen 1999/10/EY muuttamisesta 3 päivänä syyskuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä 2002/739/EY (2), on tarkistettu ajoissa asetuksen (EY) N:o 1980/2000 mukaisesti. Mainitut ekologiset arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset ovat voimassa 28 päivään helmikuuta 2009.

(5)

Tämän tarkistuksen vuoksi ja tieteellisen sekä markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi on aiheellista muuttaa tuoteryhmän määritelmää ja vahvistaa uudet ekologiset arviointiperusteet.

(6)

Sen vuoksi päätös 2002/739/EY olisi korvattava.

(7)

Ekologisten arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten olisi oltava voimassa neljä vuotta tämän päätöksen tiedoksi antamisesta.

(8)

Tuottajille, joiden tuotteille on myönnetty sisämaaleja ja -lakkoja koskeva ympäristömerkki ennen 18 päivää elokuuta 2008 tai jotka ovat hakeneet tällaista ympäristömerkkiä ennen 18 päivää elokuuta 2008 olisi myönnettävä siirtymäkausi, jotta niillä olisi riittävästi aikaa mukauttaa tuotteensa tarkistettujen arviointiperusteiden ja vaatimusten mukaisiksi. Oikeusvarmuussyistä tuottajien olisi 28 päivään helmikuuta 2009 sallittava toimittaa hakemuksia, jotka on laadittu päätöksessä 2002/739/EY tai tässä päätöksessä vahvistettujen arviointiperusteiden nojalla. Mainitun päivän jälkeen olisi sovellettava vain tässä päätöksessä vahvistettuja arviointiperusteita.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1980/2000 17 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

korroosionestopinnoitteet;

b)

kiinnittymisenestopinnoitteet;

c)

puunsuojausaineet;

d)

erityiseen teollisuus- ja ammattikäyttöön tarkoitetut pinnoitteet, mukaan luettuina kestopinnoitteet;

e)

julkisivupinnoitteet;

f)

kaikki tuotteet, jotka on kehitetty pääasiassa ulkokäyttöön ja joita markkinoidaan sellaisina.

a)

kummankin komponentin on yksinään täytettävä liitteessä esitetyt ekologiset arviointiperusteet (lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevaa arviointiperustetta);

b)

niiden merkintöihin on liitettävä tiedot siitä, ettei yksittäisiä komponentteja saa käyttää erikseen eikä sekoitettuina muihin tuotteisiin;

c)

käyttövalmiiksi sekoitetun lopputuotteen on myös täytettävä ekologiset arviointiperusteet, mukaan luettuna haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskeva peruste.

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/49

(1)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 73/2009 (2) vahvistettujen uusien tuen mukauttamista koskevien sääntöjen käyttöönoton jälkeen komission päätös 2006/410/EY (3) on korvattu maaseuturahaston käyttöön neuvoston asetusten (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 378/2007, (EY) N:o 479/2008 ja (EY) N:o 73/2009 nojalla asetettavista määristä ja maataloustukirahaston menoihin käytettävissä olevista määristä 11 päivänä toukokuuta 2009 tehdyllä komission päätöksellä 2009/379/EY (4).

(2)

Sen jälkeen, kun Euroopan talouden elvytyssuunnitelman hyväksymisen yhteydessä päätettiin maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärän korottamisesta 600 miljoonalla eurolla vuonna 2009 ja 420 miljoonalla eurolla vuonna 2010, neuvoston päätöstä 2006/493/EY (5) muutettiin neuvoston päätöksellä 2009/434/EY (6). Johdonmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltion olisi vahvistettava tällaiset määrät nykyisiä jakoperusteita noudattaen.

(3)

Päätöksen 2009/379/EY ja päätöksen 2009/434/EY hyväksymisen vuoksi olisi mukautettava maaseuturahaston käyttöön asetettavia määriä ja lisättävä kyseiset määrät maaseudun kehittämistä koskevan yhteisön tuen vuosittaisiin jaotteluihin.

(4)

Sen vuoksi maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen vuosittaisesta jakautumisesta jäsenvaltioille 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013 ulottuvalla kaudella 12 päivänä syyskuuta 2006 tehtyä komission päätöstä 2006/636/EY (7) olisi muutettava,

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/53

(1)

Öljyn tai kaasun etsintää tai talteenottoa Alankomaissa harjoittaville hankintayksiköille myönnettiin komission päätöksellä 93/676/ETY (2) lupa soveltaa vaihtoehtoista järjestelmää tuohon aikaan sovelletussa direktiivissä säädettyjen tavanomaisten sääntöjen sijasta. Vaihtoehtoiseen järjestelmään sisältyi tiettyjä tilastointivelvoitteita sekä velvoite noudattaa syrjimättömyyden ja kilpailuun perustuvan hankinnan periaatteita tehtäessä tavaroita, rakennusurakoita ja palveluja koskevia hankintasopimuksia, erityisesti kun yksikkö saattaa talouden toimijoiden saataville tietoja suunnitelluista hankinnoistaan. Kyseisen päätöksen vaikutukset suojattiin direktiivin 2004/17/EY 27 artiklalla, kun mainitulla direktiivillä korvattiin aiemmin sovellettu direktiivi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan säännöksiä.

(2)

NAM toimitti komissiolle sähköpostitse 26 päivänä helmikuuta 2009 direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön. Mainitun direktiivin 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio tiedotti pyynnöstä Alankomaiden viranomaisille 5 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, johon Alankomaiden viranomaiset vastasivat 26 päivänä maaliskuuta 2009 sähköpostitse. Lisäksi komissio pyysi NAM:ltä 9 päivänä maaliskuuta 2009 sähköpostitse lisätietoja, jotka tämä toimitti sähköpostitse 23 päivänä maaliskuuta 2009.

(3)

NAM:n esittämä pyyntö koskee öljyn ja kaasun etsintää ja hyödyntämistä Alankomaissa. Komission aiempien sulautumapäätösten (3) mukaisesti pyynnössä on kuvattu NAM:n harjoittamia kolmea erillistä toimintoa, jotka ovat seuraavat:

Edellä mainittujen komission päätösten mukaisesti ”tuotannon” katsotaan tässä päätöksessä sisältävän myös ”kehittämisen” eli riittävän infrastruktuurin luomisen tulevaa tuotantoa varten (muun muassa öljynporauslautat, putkistot ja terminaalit).

(4)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin kyseisessä direktiivissä tarkoitetun toiminnan suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ja asianomaisen alan erityispiirteet huomioon ottaen. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne yhteisön lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltaa niitä.

(5)

Koska Alankomaat on pannut täytäntöön hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY (4) ja soveltaa sitä, markkinoille pääsyä olisi pidettävä rajoittamattomana direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua tietyillä markkinoilla, olisi arvioitava useiden perusteiden pohjalta, joista yksikään ei ole ratkaiseva sellaisenaan.

(6)

Huomioon olisi otettava tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä, tässä päätöksessä tarkoitetuilla markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittyneisyys. Koska tässä päätöksessä tarkoitettujen toimintojen edellytykset ovat erilaiset, kilpailutilanteen arvioinnissa olisi otettava huomioon eri markkinoiden tilanne.

(7)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

(8)

Pyynnön kohteena olevien kunkin kolmen toiminnon (öljyn ja maakaasun etsinnän, öljyntuotannon ja maakaasuntuotannon) on edellä johdanto-osan 3 kappaleessa tarkoitetuissa komission päätöksissä katsottu muodostavan omat tuotemarkkinansa. Sen vuoksi niitä olisi tarkasteltava toisistaan erillään.

(9)

Komission vakiintuneen käytännön mukaan (5) öljyn ja maakaasun etsintä muodostaa yhdet merkitykselliset tuotemarkkinat, koska alussa ei voida tietää, löydetäänkö öljyä vai maakaasua. Lisäksi komission samaisen pitkäaikaisen käytännön mukaan kyseisten markkinoiden katsotaan olevan maailmanlaajuiset.

(10)

Etsintää harjoittavien toimijoiden markkinaosuuksien mittaamisessa on mahdollista käyttää kolmea eri muuttujaa: pääomamenot, varmat varannot ja odotettu tuotanto. Pääomamenojen käyttöä muuttujana on toisinaan harkittu, kun on arvioitu etsintää harjoittavien toimijoiden markkinaosuuksia (6). Tämä on kuitenkin havaittu huonoksi vaihtoehdoksi muun muassa sen vuoksi, että investointitarpeet ovat kovin erilaisia eri maantieteellisillä alueilla. Öljyn ja maakaasun etsintä vaatii Pohjanmerellä suurempia investointeja kuin esimerkiksi Lähi-idässä. Mainittuja kahta muuta muuttujaa eli osuutta varmoista varannoista ja odotetusta tuotannosta (7) on sitä vastoin käytetty talouden toimijoiden markkinaosuuksien arvioinnissa tällä alalla.

(11)

Varmat öljy- ja maakaasuvarannot olivat saatavilla olevien tietojen mukaan (8)31 päivänä joulukuuta 2007 koko maailmassa yhteensä 378,6 miljardia standardikuutiometriä öljyekvivalenttia, jäljempänä Sm3 öe. Varmat öljy- ja maakaasuvarannot olivat 1 päivänä tammikuuta 2008 Alankomaissa yhteensä hieman yli 1,426 miljardia Sm3 öe (9) eli hieman yli 3,7 ‰. NAM:n osuus tästä on tätäkin pienempi. Saatavilla olevien tietojen mukaan NAM:n markkinaosuutta on myös pidettävä hyvin vähäisenä, jos mittapuuksi otetaan odotettu tuotanto. Vaikka NAM:n nykyisen öljyntuotannon, 0,04 miljoonaa öljytynnyriä päivässä, odotetaan kasvavan 0,06 miljoonaan öljytynnyriin päivässä, kun Schoonebeekin öljykenttä Itä-Alankomaissa otetaan uudestaan kokonaan käyttöön, lukua on kuitenkin verrattava päivittäiseen maailmanlaajuiseen öljyntuotantoon, joka on 81,533 miljoonaa öljytynnyriä. NAM:n osuus on siis noin 0,7 ‰. Lisäksi on otettava huomioon etsintämarkkinoiden keskittyminen, sillä valtionyhtiöiden lisäksi näillä markkinoilla toimii kolme kansainvälistä vertikaalisesti integroitunutta yksityistä toimijaa eli niin sanotut supersuuret BP, ExxonMobil ja Shell sekä joitakin niin kutsuttuja suuria toimijoita. Näitä seikkoja olisi pidettävä merkkinä siitä, että toimintoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(12)

Komission vakiintuneen käytännön mukaan (10) (raaka)öljyn kehitys- ja tuotantotoiminta muodostaa erilliset maailmanlaajuiset tuotemarkkinat. Saatavilla olevien tietojen mukaan (11) öljyn maailmanlaajuinen päivittäinen kokonaistuotanto oli 81,533 miljoonaa tynnyriä vuonna 2007. Kyseisenä vuonna NAM tuotti yhteensä 0,04 miljoonaa tynnyriä päivässä, eli sen markkinaosuus oli 0,49 ‰. Lisäksi on otettava huomioon raakaöljyn tuotantomarkkinoiden keskittyminen, sillä valtionyhtiöiden lisäksi näillä markkinoilla toimii kolme kansainvälistä vertikaalisesti integroitunutta yksityistä toimijaa eli niin sanotut supersuuret BP, ExxonMobil ja Shell (joiden osuudet öljyntuotannosta vuonna 2007 olivat saatavilla olevien tietojen mukaan seuraavat: BP 3,08 %, ExxonMobil 2,32 % ja Shell 2,96 %) ja joitakin niin kutsuttuja suuria toimijoita (12). Näitä seikkoja olisi pidettävä merkkinä siitä, että toimintoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(13)

Kaasun alemman jakeluportaan toimitusta loppukäyttäjille koskevassa komission aiemmassa päätöksessä (13) on erotettu pienlämpöarvoinen (LCV) kaasu suurilämpöarvoisesta (HCV) kaasusta. Komissio on myös pohtinut, olisiko nesteytetyn maakaasun (LNG) toimittajat erotettava putkea pitkin johdetun maakaasun toimittajista (14). Myöhemmin tehdyssä komission päätöksessä (15), joka koski muun muassa maakaasutuotannon kehittämistä ja itse tuotantoa, jätettiin kuitenkin avoimeksi se kysymys, oliko olemassa erilliset pienlämpöarvoisen (LCV) kaasun, suurilämpöarvoisen (HCV) kaasun ja nesteytetyn maakaasun (LNG) markkinat, sillä valittu määrittely ei kuitenkaan vaikuttaisi lopulliseen arvioon. Myös tässä päätöksessä kysymys voidaan jättää avoimeksi seuraavista syistä:

(14)

Tässä päätöksessä merkitykselliset tuotemarkkinat voidaan sen vuoksi määritellä maakaasun yleiseksi tuotannoksi erottelematta LCV:tä, HCV:tä ja LNG:tä toisistaan. Aiemmissa komission päätöksissä (16) maantieteellisiksi markkinoiksi on katsottu Euroopan talousalue (ETA) ja mahdollisesti myös Venäjä ja Algeria.

(15)

Saatavissa olevien tietojen mukaan (17) kaasun kokonaistuotanto vuonna 2007 oli EU:ssa 191,9 miljardia Sm3 ja ETA:ssa 281,6 miljardia Sm3. NAM:n tuotanto vuonna 2007 oli 50 miljardia Sm3, eli sen markkinaosuus oli 17,76 %. Vuonna 2007 tuotanto oli Venäjällä 607,4 miljardia ja Algeriassa 83,0 miljardia Sm3. ETA:n, Venäjän ja Algerian kokonaistuotanto oli näin ollen yhteensä 972 miljardia Sm3, josta NAM:n osuus oli 5,14 %. Lisäksi on otettava huomioon maakaasun tuotantomarkkinoiden keskittyminen, sillä näillä markkinoilla toimii kolme supersuurta toimijaa (BP, ExxonMobil ja Shell) ja muita suuria toimijoita, kuten Venäjän Gazprom. Näitä seikkoja olisi pidettävä merkkinä siitä, että toimintoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(16)

Johdanto-osan 3–15 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun kohdistumista suoraan johonkin toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy Alankomaissa seuraavien palvelujen osalta:

(17)

Koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa johdanto-osan 16 kappaleen a–c alakohdassa tarkoitettujen palvelujen suorittaminen Alankomaissa, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan suorittamiseksi Alankomaissa.

(18)

Tämä päätös perustuu oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen helmikuusta maaliskuuhun 2009, sellaisena kuin se käy ilmi NAM:n ja Alankomaiden kuningaskunnan lähettämistä tiedoista. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi siten, etteivät direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset enää täyty,

a)

öljyn ja maakaasun etsintä,

b)

öljyntuotanto, ja

c)

maakaasuntuotanto.

14.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/57

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY säädetystä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä 22 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/57/EY (2) määritellään tartuntatauteihin liittyvät tilanteet, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten on ilmoitettava tiedoksi yhteisön verkostoon kuuluvalle varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmälle, ja vahvistetaan yleiset menettelyt näitä tilanteita koskevan tiedon vaihtamiseksi sekä jäsenvaltioiden kuulemiseksi ja niiden toimenpiteiden sovittamiseksi yhteen yhteistyössä komission kanssa.

(2)

Päätöksessä 2000/57/EY velvoitetaan lisäksi kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset kansanterveysviranomaiset keräämään ja vaihtamaan kaikki näitä tartuntatautitilanteita koskevat tarpeelliset tiedot käyttämällä esimerkiksi jäsenvaltion omaa seurantajärjestelmää, yhteisön verkostoon kuuluvaa epidemiologisen seurannan lohkoa tai jotain muuta yhteisön tiedonkeruujärjestelmää.

(3)

Tartuntatautien ehkäisy ja valvonta määritellään päätöksessä N:o 2119/98/EY toimenpiteiksi, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset kansanterveysviranomaiset toteuttavat tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi, epidemiologiset tutkimukset mukaan lukien. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat kontaktien jäljitystoimet, joiden pohjalta saadut tiedot toimitetaan yhdessä kaikkien muiden kansallisen toimivaltaisen kansanterveysviranomaisen hallussa olevien, tartuntatautiin liittyvää tilannetta koskevien olennaisten tietojen kanssa viipymättä kaikille muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Lisäksi jäsenvaltio, joka aikoo toteuttaa toimenpiteitä, ilmoittaa periaatteessa etukäteen yhteisön verkostolle näiden toimenpiteiden luonteesta ja laajuudesta ja kuulee toimista muita jäsenvaltioita ja sovittaa niitä yhteen muiden jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä komission kanssa.

(4)

Päätöksestä 2000/57/EY olisi selkeästi käytävä ilmi päätöksen N:o 2119/98/EY säännökset tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi toteutettujen tai aiottujen toimenpiteiden osalta.

(5)

Kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) voimaantulo velvoittaa lisäksi kansainvälisen yhteisön toteuttamaan tautien maailmanlaajuisen leviämisen varalta sellaisia kansanterveystoimia, jotka on suhteutettu kansanterveydelle koituviin riskeihin ja rajattu niihin ja joilla vältetään tarpeeton puuttuminen kansainväliseen liikenteeseen ja kauppaan.

(6)

Sellaisen mahdollisesti EU:n laajuisen tartuntatautitilanteen ilmetessä, joka edellyttää kontaktien jäljittämistä, jäsenvaltiot tekevät toistensa ja komission kanssa yhteistyötä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta tartunnan saaneiden ja mahdollisesti vaarassa olevien tunnistamiseksi. Tällaiseen yhteistyöhön voi kuulua vahvistettujen tai epäiltyjen tapausten arkaluonteisten henkilötietojen vaihtoa niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka osallistuvat kontaktien jäljitykseen.

(7)

Terveyteen liittyvien henkilötietojen käsittely on periaatteessa kielletty yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (3) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (4) säännöksillä. Lisäksi päätöksen N:o 2119/98/EY 11 artiklassa todetaan muun muassa, että kyseisen päätöksen soveltaminen ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.

(8)

Kansanterveyssyistä tällaisten tietojen käsittelyä koskee direktiivin 95/46/EY 8 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 10 artiklan 3 kohdassa myönnetty poikkeus, jos tietojen käsittely on tarpeen ennalta ehkäisevää lääketiedettä tai lääketieteellisiä diagnooseja koskevia tarkoituksia varten, hoidon tai käsittelyn suorittamista varten taikka terveydenhuollon palvelujen hallintoa varten ja jos näitä tietoja käsittelee terveydenhuollon ammattikoulutuksen saanut henkilö, jota kansallinen lainsäädäntö tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asettama salassapitovelvollisuus koskee, tai muu henkilö, jolla on vastaava velvoite. Lisäksi 15 päivänä kesäkuuta 2007 voimaan tulleen kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) 23 artiklan 1 kohdassa määrätään, että Maailman terveysjärjestössä (WHO) osapuolina olevat valtiot voivat kansanterveyssyistä, myös kontaktien jäljittämistarkoituksessa, vaatia maahan saapumisen tai sieltä poistumisen yhteydessä tiettyjä tietoja matkustajista.

(9)

Henkilötietojen käsittelyä kontaktien jäljittämiseksi olisi pidettävä laillisena myös, mikäli se on tarpeen rekisteröidyn elintärkeiden etujen suojaamiseksi direktiivin 95/46/EY 7 artiklan d alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 5 artiklan e alakohdan mukaisesti ja myös yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi mainitun direktiivin 7 artiklan e alakohdan ja mainitun asetuksen 5 artiklan a alakohdan mukaisesti.

(10)

Komission, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset suojatoimet kontaktien jäljittämiseksi tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta erityisesti direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiin tehtävien poikkeusten osalta varmistaen, että ne käsittelevät henkilötietoja varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän puitteissa asetusta (EY) N:o 45/2001 ja direktiiviä 95/46/EY noudattaen.

(11)

Välittäessään varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän puitteissa henkilötietoja tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten ja komission olisi erityisesti varmistettava, että henkilötiedot ovat asianmukaisia ja olennaisia eivätkä liian laajoja suhteessa kyseiseen tarkoitukseen eikä niitä käsitellä muita tarkoituksia varten ja että tiedot ovat tarkkoja, ne saatetaan tarvittaessa ajan tasalle eikä niitä säilytetä pidempään kuin on kyseisen tarkoituksen kannalta tarpeellista; niiden olisi myös varmistettava, että kontaktien jäljityksen kohteena olevat henkilöt saavat asianmukaisesti tiedon käsittelyn luonteesta, käsitellyistä tiedoista sekä oikeudestaan saada tutustua heitä koskeviin tietoihin ja oikaista niitä, ellei tämä osoittaudu mahdottomaksi tai vaadi kohtuutonta vaivaa, ja että varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä noudatetaan asianmukaisesti luottamuksellisuutta ja turvallisuutta koskevia vaatimuksia tällaisten tietojen käsittelyn suojaamiseksi.

(12)

Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän toiminnasta vuonna 2007 antamassaan kertomuksessa (5) komissio korosti, että järjestelmän puitteissa on tarpeen ottaa käyttöön valikoiduille vastaanottajille suunnattu selective messaging -viestijärjestelmä, jotta taataan oma viestintäkanava ainoastaan sellaisten jäsenvaltioiden välillä, joita tietty muun muassa kontaktien jäljittämiseen liittyvä tilanne koskettaa. Käyttämällä tätä valikoivaa toimintoa voidaan taata asianmukaiset suojatoimet aina, kun henkilötietoja välitetään varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta, ja sillä pitäisi voida varmistaa, että järjestelmässä siirtyy tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten ainoastaan asianmukaisia ja olennaisia tietoja, jotka eivät ole keräystarkoitukseensa liian laajoja, asetuksen (EY) N:o 45/2001 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Näistä syistä valikoivan viestintätoiminnon käyttö olisi rajattava olennaisten henkilötietojen välittämistä koskeviin ilmoituksiin, jotta se olisi sopusoinnussa jäsenvaltioille päätöksen N:o 2119/98/EY 4, 5 ja 6 artiklasta johtuvien velvoitteiden kanssa.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat päätöksen N:o 2119/98/EY 7 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdassa sanamuoto ”näitä tilanteita koskevat tarpeelliset tiedot” sanamuodolla ”tarpeelliset tiedot näistä tilanteista ja niihin reagoimiseksi suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä tai tällaisiin tilanteisiin viittaavat tiedot”.

2)

Lisätään 2 a artikla seuraavasti:

”2 a artikla

1.   Tätä artiklaa sovelletaan sellaisten tartunnanaiheuttajalle altistuneiden henkilöiden jäljittämiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin, jotka ovat mahdollisesti vaarassa saada liitteessä I vahvistettujen perusteiden mukaisesti yhteisön kannalta merkityksellisen tartuntataudin tai joilla on jo puhjennut tällainen tauti, jäljempänä ’kontaktien jäljitys’.

2.   Välittäessään varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä kontaktien jäljittämisen kannalta olennaisia henkilötietoja – edellyttäen, että nämä tiedot ovat tarpeen ja saatavilla – jäsenvaltion toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten on käytettävä valikoivaa viestintätoimintoa, jolla taataan asianmukainen tietosuoja. Viestintäkanava rajataan niihin jäsenvaltioihin, joita kontaktien jäljitys koskee.

3.   Levittäessään tietoja valikoivan viestintätoiminnon kautta kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten kansanterveysviranomaisten on viitattava kyseiseen tilanteeseen tai toimenpiteeseen, josta on aiemmin ilmoitettu yhteisön verkostolle.

4.   Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi liitteessä III on ohjeellinen luettelo henkilötiedoista.

5.   Välittäessään ja levittäessään henkilötietoja valikoivan viestintätoiminnon kautta jäsenvaltioiden toimivaltaisten terveysviranomaisten ja komission on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (7) säännöksiä.

3)

Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on jätettävä komissiolle joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta analyyttinen kertomus tilanteista, näiden tilanteiden osalta suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä ja menettelyistä, joita ne noudattivat varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä. Lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopivina aikoina antaa kertomuksen poikkeuksellisen merkittävistä tilanteista.”

4)

Lisätään tämän päätöksen liitteessä oleva teksti liitteeksi III.