ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2009.131.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 131

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
28. toukokuu 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 390/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, diplomaatti- ja konsuliedustustoille annetun yhteisen konsuliohjeiston muuttamisesta biometristen tunnisteiden käyttöönoton ja viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestämistä koskevien määräysten osalta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 391/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista ( 1 )

11

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 392/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa ( 1 )

24

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/15/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) ( 1 )

47

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto) ( 1 )

57

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/17/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta ( 1 )

101

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/18/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja neuvoston direktiivin 1999/35/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta ( 1 )

114

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/20/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten ( 1 )

128

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/21/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ( 1 )

132

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 390/2009,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

diplomaatti- ja konsuliedustustoille annetun yhteisen konsuliohjeiston muuttamisesta biometristen tunnisteiden käyttöönoton ja viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestämistä koskevien määräysten osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Hakijoiden tunnistaminen ja heidän henkilöllisyytensä tarkistaminen luotettavasti edellyttää biometristen tietojen käsittelyä neuvoston päätöksellä 2004/512/EY (3) perustetussa viisumitietojärjestelmässä (VIS) ja oikeudellisten puitteiden asettamista näiden biometristen tunnisteiden keruulle. Viisumitietojärjestelmän täytäntöönpano edellyttää myös uusien menetelmien käyttöönottoa viisumihakemusten vastaanotossa.

(2)

Biometristen tunnisteiden sisällyttäminen viisumitietojärjestelmään on tärkeä vaihe niiden uusien menetelmien käytössä, joilla viisuminhaltija ja passi yhdistetään aiempaa luotettavammin toisiinsa väärän henkilöllisyyden käytön estämiseksi. Tästä syystä hakijan henkilökohtaisen läsnäolon, ainakin, kun on kyse ensimmäisestä hakemuksesta, olisi oltava yksi perusvaatimuksista viisumin myöntämiselle menettelyssä, jossa biometriset tunnisteet rekisteröidään viisumitietojärjestelmään.

(3)

Päätös biometristen tunnisteiden käyttöönotosta on tehty viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 767/2008 (VIS-asetus) (4).

(4)

Tässä asetuksessa määritetään biometristen tunnisteiden keruuta koskevat vaatimukset viittaamalla kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vahvistamiin asiaa koskeviin määräyksiin. Yhteentoimivuuden varmistamiseksi ei edellytetä muita teknisiä eritelmiä.

(5)

Kaikki jäsenvaltion viisuminhakumenettelyn aikana saamat asiakirjat, tiedot ja biometriset tunnisteet katsotaan konsulisuhteita koskevan 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen mukaisiksi konsuliedustuston asiakirjoiksi, ja niitä on kohdeltava asianmukaisesti.

(6)

Nykyisten edustamista koskevien puitteiden lisäksi on pohdittava uusia organisatorisia mahdollisuuksia, joilla helpotetaan hakijoiden rekisteröimistä ja vähennetään jäsenvaltioille aiheutuvia kustannuksia. Yhteiseen konsuliohjeistoon diplomaatti- ja konsuliedustustoille (5) olisi lisättävä ensinnäkin erityinen edustamisen muoto, joka on rajoitettu hakemusten keruuseen ja biometristen tunnisteiden rekisteröimiseen.

(7)

Käyttöön olisi otettava myös muita vaihtoehtoja, kuten yhteisten tilojen järjestäminen, yhteiset viisumikeskukset, kunniakonsulit ja ulkoisten palveluntarjoajien kanssa tehtävä yhteistyö. Näiden vaihtoehtojen osalta olisi vahvistettava asianmukaiset oikeudelliset puitteet, jolloin huomioon olisi otettava erityisesti tietosuojakysymykset. Jäsenvaltioiden olisi kyseisissä oikeudellisissa puitteissa säädettyjen edellytysten mukaisesti määritettävä, minkälaista organisatorista rakennetta ne käyttävät kussakin kolmannessa maassa. Komission olisi julkaistava kyseisiä rakenteita koskevat tiedot.

(8)

Järjestäessään yhteistyötä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hakijat ohjataan heidän hakemuksensa käsittelystä vastaavan jäsenvaltion puoleen.

(9)

On tarpeen laatia määräykset niitä tilanteita varten, joissa jäsenvaltiot päättävät menettelyn helpottamiseksi tehdä hakemusten keruussa yhteistyötä ulkoisen palveluntarjoajan kanssa. Tällainen päätös voidaan tehdä, jos erityisissä olosuhteissa tai toimialueeseen liittyvien syiden vuoksi yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa rajoitetun edustuksen, yhteisten tilojen tai yhteisen viisumikeskuksen muodossa ei osoittaudu asianmukaiseksi kyseisen jäsenvaltion kannalta. Määräykset olisi vahvistettava noudattaen viisumien myöntämistä koskevia yleisiä periaatteita ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (6) mukaisia tietosuojavaatimuksia. Lisäksi määräysten vahvistamisessa ja täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon tarve välttää edullisimman viisumikohtelun etsimistä (visa shopping).

(10)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä ulkoisten palveluntarjoajien kanssa jonkin sellaisen oikeudellisen välineen nojalla, johon sisältyy määräyksiä kyseisten palveluntarjoajien tarkoista velvoitteista, välittömästä ja rajoittamattomasta pääsystä niiden tiloihin, hakijoille annettavista tiedoista, luottamuksellisuudesta sekä yhteistyön keskeyttämistä tai päättymistä koskevista edellytyksistä ja menettelyistä.

(11)

Tällä asetuksella poiketaan yhteisen konsuliohjeiston III osan 4 kohdassa määrätystä henkilökohtaista läsnäoloa koskevasta yleisestä säännöstä, koska tällä asetuksella annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus tehdä yhteistyötä ulkoisen palveluntarjoajan kanssa hakemusten keräämiseksi ja vahvistetaan keskitetyn palvelupisteen periaate hakemusten esittämistä varten. Tällä ei rajoiteta mahdollisuutta pyytää hakijaa henkilökohtaiseen haastatteluun eikä myöskään näitä kysymyksiä koskevien tulevien säädösten antamista.

(12)

Tietosuojavaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on kuultu direktiivin 95/46/EY 29 artiklalla perustettua työryhmää.

(13)

Direktiiviä 95/46/EY sovelletaan jäsenvaltioihin niiden käsitellessä henkilötietoja tämän asetuksen mukaisesti.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi vastaisuudessakin varattava kaikille hakijoille mahdollisuus jättää hakemuksensa suoraan niiden diplomaatti- tai konsuliedustustoihin.

(15)

Mahdollisten seuraavien hakemusten käsittelyn helpottamiseksi sormenjäljet olisi voitava jäljentää niiden ensimmäisestä viisumitietojärjestelmään tallentamisesta 59 kuukauden ajan. Tämän ajanjakson jälkeen sormenjäljet olisi kerättävä uudelleen.

(16)

Biometristen tunnisteiden keruuta koskevan vaatimuksen vuoksi kaupallisia organisaatioita, kuten matkatoimistoja, ei saisi enää käyttää ensimmäisen hakemuksen käsittelyyn vaan ainoastaan tätä seuraavien hakemusten käsittelyn hoitamiseen.

(17)

Yhteistä konsuliohjeistoa olisi sen vuoksi muutettava.

(18)

Komission olisi annettava kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta kolmen vuoden kuluttua sen jälkeen kun VIS on otettu käyttöön ja joka neljäs vuosi sen jälkeen.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat hakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestäminen biometristen tietojen viisumitietojärjestelmään tallettamisen osalta sekä yhteisten vaatimusten ja yhteentoimivien biometristen tunnisteiden ja kaikkia yhteisön yhteiseen viisumipolitiikkaan osallistuvia jäsenvaltioita koskevien sääntöjen käyttöön ottaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(20)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten mukaisesti, Tanska päättää edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(21)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (7) ja jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä neuvoston päätöksen 1999/437/EY (8) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(22)

Tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (9) mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei siten osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(23)

Tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (10) mukaisesti. Irlanti ei siten osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(24)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä tehdyssä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(25)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyyn sopimukseen koskevassa pöytäkirjassa ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/261/EY (13) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(26)

Kyproksen osalta tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöä kehittävä tai muuten siihen liittyvä säädös.

(27)

Tämä asetus on vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöä kehittävä tai muuten siihen liittyvä säädös,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Yhteisen konsuliohjeiston muuttaminen

Muutetaan yhteinen konsuliohjeisto diplomaatti- ja konsuliedustustoille seuraavasti:

1)

Muutetaan II jakso seuraavasti:

a)

Lisätään 1.2 kohdan b alakohtaan alakohdat seuraavasti:

”Jäsenvaltio voi myös edustaa yhtä tai useampaa muuta jäsenvaltiota rajoitetusti ainoastaan hakemusten keruussa ja biometristen tunnisteiden rekisteröimisessä. Asiaa koskevia 1.2 kohdan c ja e alakohdan määräyksiä sovelletaan. Hakemusten ja tietojen keruu ja siirtäminen edustetulle jäsenvaltiolle on suoritettava siten, että asiaan kuuluvia tietosuojaa ja -turvallisuutta koskevia sääntöjä noudatetaan.

Edustettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot salataan kokonaan riippumatta siitä, siirretäänkö ne sähköisesti vai fyysisesti sähköisellä tallennusvälineellä edustavan jäsenvaltion viranomaisilta edustetun jäsenvaltion viranomaisille.

Kolmansissa maissa, joissa edustavan jäsenvaltion viranomaisten edustettujen jäsenvaltioiden viranomaisille sähköisesti siirtämien tietojen salaaminen on kielletty, edustetut jäsenvaltiot eivät saa sallia edustavan jäsenvaltion siirtää tietoja sähköisesti.

Tässä tapauksessa asianomaisten edustettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköiset tiedot siirretään fyysisesti edustavan jäsenvaltion viranomaisilta edustettujen jäsenvaltioiden viranomaisille kokonaan salatussa muodossa sähköisellä tallennusvälineellä jonkin jäsenvaltion konsulivirkamiehen toimesta tai, jos tietojen siirtäminen edellyttäisi suhteettomia tai aiheettomia toimia, jossakin muussa turvallisessa ja suojatussa muodossa, esimerkiksi käyttämällä vakiintuneita toimijoita, joilla on kokemusta arkaluontoisten asiakirjojen ja tietojen kuljettamisesta asianomaisessa kolmannessa maassa.

Siirron turvallisuustaso on kaikissa tapauksissa mukautettava tietojen arkaluonteisuuteen.

Jäsenvaltiot tai yhteisö pyrkivät pääsemään asianomaisten kolmansien maiden kanssa yhteisymmärrykseen asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten välillä sähköisesti vaihdettavien tietojen salaamista koskevan kiellon poistamisesta.”.

b)

Korvataan d alakohta seuraavasti:

”d)

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettu edustaminen ja rajoitettu edustaminen yhtenäisten viisumien myöntämisessä otetaan huomioon liitteessä 18 olevassa taulukossa edustamisesta yhtenäisten viisumien myöntämisessä.”

2)

Lisätään III jaksoon kohta seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Viisumihakemukset

1.1   Viisumihakemuslomakkeet – lomakkeiden lukumäärä

Hakijan on myös täytettävä yhtenäisen viisumin hakemuslomake. Yhtenäistä viisumia on haettava liitteessä 16 olevan mallin mukaisella yhdenmukaisella lomakkeella.

Hakemuslomake on täytettävä vähintään yhtenä kappaleena, jotta sitä voidaan käyttää keskusviranomaisia kuultaessa. Jäsenvaltiot voivat pyytää hakemuksen useampana kappaleena, jos kansalliset hallinnolliset menettelyt sitä edellyttävät.

1.2   Biometriset tunnisteet

a)   Jäsenvaltioiden on kerättävä hakijalta kasvokuvasta ja kymmenestä sormenjäljestä koostuvat biometriset tunnisteet siten, että menettelyssä noudatetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksessa annettuja suojalausekkeita.

Hakijan henkilökohtaista läsnäoloa on edellytettävä silloin, kun hän esittää ensimmäisen hakemuksensa. Tällöin on kerättävä seuraavat biometriset tunnisteet:

valokuva, joka skannataan tai otetaan hakemusta esitettäessä, ja

kymmenen sormenjälkeä, jotka otetaan alas painetuista sormista ja kerätään digitaalisesti.

Jos hakijalta aiempaa hakemusta varten kerätyt sormenjäljet on tallennettu ensimmäistä kertaa viisumitietojärjestelmään alle 59 kuukautta ennen uuden hakemuksen päivämäärää, ne jäljennetään seuraavaan hakemukseen.

Jos kuitenkin voidaan perustellusti epäillä hakijan henkilöllisyyttä, diplomaatti- tai konsuliedustuston on kerättävä sormenjäljet edellä mainitun ajanjakson aikana.

Lisäksi jos hakemuksen jättämisajankohtana ei voida välittömästi vahvistaa, että sormenjäljet kerättiin edellä mainitun ajanjakson aikana, hakija voi pyytää sormenjälkiensä keräämistä.

VIS-asetuksen 9 artiklan 5 alakohdan mukaisesti kuhunkin hakemukseen liitetty valokuva on tallennettava viisumitietojärjestelmään. Hakijaa ei saa vaatia tulemaan paikalle tätä varten.

Valokuvaa koskevien teknisten vaatimusten osalta on noudatettava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) asiakirjan N:o 9303 osassa 1, 6. laitos, vahvistettuja kansainvälisiä vaatimuksia.

Sormenjälkien ottamisessa on noudatettava ICAOn normeja sekä viisumitietojärjestelmän kehittämiseen liittyviä biometrisiä tunnisteita koskevien standardien teknisistä eritelmistä 22 päivänä syyskuuta 2006 tehtyä komission päätöstä 2006/648/EY (14).

Diplomaatti- tai konsuliedustuston ja viisumien myöntämisestä rajoilla vastaavien viranomaisten pätevän ja asianmukaisesti valtuutetun henkilökunnan on kerättävä biometriset tunnisteet. Myös VII jakson 1.3 ja 1.4 kohdassa tarkoitetun kunniakonsulin tai ulkoisen palveluntarjoajan pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilökunta voi diplomaatti- tai konsuliedustuston valvonnassa kerätä biometriset tunnisteet.

Ainoastaan asianmukaisesti valtuutettu konsuliedustuston henkilökunta voi tallentaa tiedot viisumitietojärjestelmään VIS-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan sekä 9 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia VIS-asetuksen 15 artiklan mukaisia hakuperusteita käytetään täysimääräisesti, jotta vältytään virheellisiltä hylkäämisiltä ja tunnistamisilta.

b)   Poikkeukset

Seuraaviin hakijoihin ei sovelleta sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta:

alle 12-vuotiaat lapset;

henkilöt, joiden sormenjälkien ottaminen on fyysisesti mahdotonta. Jos yksittäisten sormenjälkien ottaminen on mahdollista, ne on otettava. Jos sormenjälkien ottaminen on mahdotonta väliaikaisesti, hakijan edellytetään kuitenkin antavan sormenjäljet hakiessaan viisumia seuraavan kerran. Diplomaatti- tai konsuliedustustoilla ja viisumien myöntämisestä rajoilla vastaavilla viranomaisilla on oikeus pyytää lisäselvityksiä, miksi sormenjälkien ottaminen on väliaikaisesti mahdotonta. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaiset menettelyt hakijan ihmisarvoisen kohtelun varmistamiseksi tapauksissa, joissa henkilön sormenjälkien rekisteröimisessä on vaikeuksia. Sormenjälkien ottamisen fyysinen mahdottomuus ei saa vaikuttaa päätökseen viisumin myöntämisestä tai epäämisestä;

valtion- tai hallitusten päämiehet ja kansallisten hallitusten jäsenet mukana seuraavine puolisoineen ja heidän virallisten valtuuskuntiensa jäsenet, kun he ovat jäsenvaltion hallituksen tai kansainvälisen järjestön virallisesti kutsumia;

hallitsijat ja muut kuninkaallisen perheen korkeassa asemassa olevat jäsenet, kun he ovat jäsenvaltion hallituksen tai kansainvälisen järjestön virallisesti kutsumia.

Kyseisissä tapauksissa viisumitietojärjestelmään on tehtävä merkintä ’ei sovelleta’.

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”5.   Henkilöstön käyttäytyminen

Jäsenvaltioiden diplomaatti- tai konsuliedustustojen on varmistettava, että hakijat otetaan vastaan kohteliaasti.

Konsuliedustuston henkilöstön on tehtäviään suorittaessaan täysimääräisesti kunnioitettava ihmisarvoa. Kaikkien toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa nähden.

Konsuliedustuston henkilöstö ei tehtäviään suorittaessaan saa syrjiä ketään sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän eikä sukupuolisen suuntautumisen vuoksi.”

3)

Korvataan VII jakson 1 kohta seuraavasti:

”1.   Viisumiosastojen järjestäminen

1.1   Viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestäminen

Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava hakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestämisestä. Hakemukset on periaatteessa jätettävä jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustoon.

Jäsenvaltioiden on

varustettava diplomaatti- tai konsuliedustustonsa ja viisumien myöntämisestä rajoilla vastaavat viranomaiset biometristen tunnisteiden keräämiseen tarvittavilla välineillä, samoin kuin kunniakonsuleidensa toimitilat, jos niissä on tarkoitus kerätä biometrisiä tunnisteita 1.3 kohdan mukaisesti, ja/tai

tehtävä yhteistyötä yhden tai useamman jäsenvaltion kanssa paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa tai muiden asianmukaisten yhteyksien avulla rajoitetun edustuksen, yhteisten tilojen tai yhteisen viisumikeskuksen muodossa 1.2 kohdan mukaisesti.

Erityisissä olosuhteissa tai paikallisesta tilanteesta johtuvista syistä, esimerkiksi jos

hakijoiden suuren määrän vuoksi hakemusten ja tietojen keruuta ei ole mahdollista järjestää ajoissa ja asianmukaisissa olosuhteissa; tai

toiminnan maantieteellistä kattavuutta kyseisen kolmannen maan alueella ei voida varmistaa muulla tavalla,

ja jos edellä mainitut yhteistyömuodot eivät ole kyseisen jäsenvaltion kannalta asianmukaisia, jäsenvaltio voi viimeisenä keinona turvautua yhteistyöhön ulkoisen palveluntarjoajan kanssa 1.4 kohdan mukaisesti.

Järjestelyn muodon valinta ei saa johtaa siihen, että hakijaa vaaditaan käymään henkilökohtaisesti useammassa kuin yhdessä toimipaikassa hakemuksen jättämiseksi, tämän kuitenkaan vaikuttamatta oikeuteen kutsua hakija henkilökohtaiseen haastatteluun III jakson 4 kohdan mukaisesti.

1.2   Jäsenvaltioiden yhteistyömuodot

a)

Jos järjestetään yhteiset tilat, yhden tai useamman jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustojen henkilökunnan on käsiteltävä hakemukset (myös biometriset tunnisteet), jotka sille on osoitettu toisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustossa, ja jaettava välineistö kyseisen jäsenvaltion kanssa. Asianomaisten jäsenvaltioiden on sovittava yhteisten tilojen käytön kestosta ja sen päättymistä koskevista edellytyksistä sekä sille jäsenvaltiolle tulevasta viisumimaksun osuudesta, jonka diplomaatti- tai konsuliedustustoa on käytetty.

b)

Jos perustetaan yhteisiä viisumikeskuksia, kahden tai useamman jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustojen henkilökunta on koottava samaan rakennukseen niille osoitettujen hakemusten (myös biometristen tunnisteiden) vastaanottamiseksi. Hakijat on ohjattava hakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion puoleen. Jäsenvaltioiden on sovittava kyseisen yhteistyön kestosta ja sen päättymistä koskevista edellytyksistä sekä kustannustenjaosta osallistuvien jäsenvaltioiden kesken. Yhden jäsenvaltion on vastattava logistiikkaa ja asemamaan kanssa ylläpidettäviä diplomaattisuhteita koskevista sopimuksista.

1.3   Kunniakonsulien käyttö

Myös kunniakonsulit voidaan valtuuttaa suorittamaan jotkin tai kaikki 1.5 kohdassa tarkoitetut tehtävät. Turvallisuuden ja tietosuojan takaamiseksi on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

Jos kunniakonsuli ei ole jäsenvaltion virkamies, tehtävien suorittamisessa on noudatettava liitteessä 19 asetettuja vaatimuksia lukuun ottamatta kyseisen liitteen C kohdan c alakohdassa olevia määräyksiä.

Jos kunniakonsuli on jäsenvaltion virkamies, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että tehtävien suorittamiseen sovelletaan vastaavia vaatimuksia kuin ne, joita sovellettaisiin, jos tehtävät suorittaisi sen diplomaatti- tai konsuliedustusto.

1.4   Yhteistyö ulkoisten palveluntarjoajien kanssa

Jäsenvaltioiden on pyrittävä tekemään yhteistyötä ulkoisen palveluntarjoajan kanssa yhdessä yhden tai useamman jäsenvaltion kanssa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta julkisia hankintoja ja kilpailua koskeviin sääntöihin.

Ulkoisen palveluntarjoajan kanssa tehtävän yhteistyön on perustuttava liitteessä 19 vahvistettujen vaatimusten mukaiseen oikeudelliseen välineeseen.

Jäsenvaltioiden on paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa vaihdettava tietoja ulkoisten palveluntarjoajien valinnasta ja asiaankuuluvien oikeudellisten välineiden ehtojen ja edellytysten vahvistamisesta.

1.5   Yhteistyömuodot ulkoisten palveluntarjoajien kanssa

Ulkoiselle palveluntarjoajalle voidaan antaa oikeus suorittaa yksi tai useampi seuraavista tehtävistä:

a)

viisumivaatimuksia ja hakemuslomakkeita koskevien yleisten tietojen antaminen;

b)

tietojen antaminen hakijalle vaadituista asiakirjoista tarkistusluettelon perusteella;

c)

tietojen ja hakemusten kerääminen (myös biometristen tunnisteiden kerääminen) ja hakemusten toimittaminen diplomaatti- tai konsuliedustustolle;

d)

perittävän maksun kerääminen;

e)

ajanvarausten hoitaminen henkilökohtaista käyntiä varten diplomaatti- tai konsuliedustustossa tai ulkoisen palveluntarjoajan luona;

f)

matkustusasiakirjojen (tarvittaessa myös epäämisilmoitusten) kerääminen diplomaatti- tai konsuliedustustosta ja niiden toimittaminen hakijoille.

1.6   Jäsenvaltioiden velvollisuudet

Valitessaan ulkoista palveluntarjoajaa asianomaisten jäsenvaltioiden on tutkittava yrityksen vakavaraisuus ja luotettavuus (myös tarvittavat toimiluvat, kaupparekisteriin rekisteröityminen, yhtiöjärjestys ja sopimukset pankkien kanssa) sekä varmistuttava siitä, ettei eturistiriitaa ole olemassa.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että valittu ulkoinen palveluntarjoaja noudattaa sille 1.4 kohdassa tarkoitetussa oikeudellisessa välineessä asetettuja ehtoja.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on huolehdittava tietojen käsittelyä koskevien tietosuojasääntöjen noudattamisesta, ja niitä on valvottava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (15) 28 artiklan mukaisesti.

Yhteistyö ulkoisen palveluntarjoajan kanssa ei rajoita eikä poista asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaista vastuuta hakijoiden henkilötietoja ja viisumien käsittelyä koskevien velvollisuuksien rikkomisesta. Tämä määräys ei vaikuta asianomaisen kolmannen maan lainsäädännön mukaisiin mahdollisiin toimiin, jotka voidaan kohdistaa suoraan ulkoiseen palveluntarjoajaan.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot salataan kokonaan riippumatta siitä, siirretäänkö ne sähköisesti vai fyysisesti sähköisellä tallennusvälineellä asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille.

Kolmansissa maissa, joissa ulkoisen palveluntarjoajan asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille sähköisesti siirtämien tietojen salaaminen on kielletty, asianomaiset jäsenvaltiot eivät saa sallia ulkoisen palveluntarjoajan siirtää tietoja sähköisesti.

Tällaisessa tapauksessa asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköiset tiedot siirretään fyysisesti ulkoiselta palveluntarjoajalta asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille kokonaan salatussa muodossa sähköisellä tallennusvälineellä jonkin jäsenvaltion konsuliedustuston virkamiehen toimesta tai, jos tietojen siirtäminen edellyttäisi suhteettomia tai aiheettomia toimia, jossakin muussa turvallisessa ja suojatussa muodossa, esimerkiksi käyttämällä vakiintuneita toimijoita, joilla on kokemusta arkaluontoisten asiakirjojen ja tietojen kuljettamisesta asianomaisessa kolmannessa maassa.

Siirron turvallisuustaso on kaikissa tapauksissa mukautettava tietojen arkaluonteisuuteen.

Jäsenvaltiot tai yhteisö pyrkivät pääsemään asianomaisten kolmansien maiden kanssa yhteisymmärrykseen ulkoiselta palveluntarjoajalta asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille sähköisesti siirrettävien tietojen salaamista koskevan kiellon poistamisesta.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on annettava ulkoiselle palveluntarjoajalle koulutusta, jota asianmukaisen palvelun ja riittävien tietojen tarjoaminen hakijoille edellyttää.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta epäselvissä tapauksissa tarkistaa diplomaatti- tai konsuliedustustossa sormenjäljet, jotka on ottanut ulkoinen palveluntarjoaja.

Hakemusten tutkimisen, tarvittaessa hakijoiden haastattelun, viisumien myöntämistä koskevan päätöksentekomenettelyn sekä viisumitarrojen tulostuksen ja kiinnittämisen voi suorittaa ainoastaan diplomaatti- tai konsuliedustusto.

Ulkoisilla palveluntarjoajilla ei saa olla pääsyä viisumitietojärjestelmään missään olosuhteissa. Viisumitietojärjestelmää voi käyttää ainoastaan diplomaatti- tai konsuliedustustojen asianmukaisesti valtuutettu henkilökunta.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on valvottava tarkoin 1.4 kohdassa tarkoitetun oikeudellisen välineen täytäntöönpanoa muun muassa seuraavilta osin:

a)

viisumivaatimuksia ja hakemuslomakkeita koskeva yleinen neuvonta, jota ulkoinen palveluntarjoaja antaa hakijoille;

b)

kaikki tarpeelliset tekniset ja organisatoriset turvatoimet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai käytöltä, erityisesti jos yhteistyöhön kuuluu hakemusten ja tietojen siirtäminen asianomaisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustoon, sekä kaikilta muilta henkilötietojen luvattomilta käsittelytavoilta;

c)

biometristen tunnisteiden kerääminen ja välittäminen;

d)

tietosuojasäännösten noudattamiseksi toteutettavat toimenpiteet.

Asianomaisten jäsenvaltioiden diplomaatti- tai konsuliedustustojen on tätä varten tehtävä säännöllisiä tarkastuksia ulkoisen palveluntarjoajan tiloissa ilmoittamatta niistä ennalta.

1.7   Palvelumaksu

Ulkoinen palveluntarjoaja voi periä palvelumaksun liitteessä 12 perittäväksi säädetyn maksun lisäksi. Palvelumaksun on oltava oikeassa suhteessa kustannuksiin, joita ulkoiselle palveluntarjoajalle aiheutuu sen suorittaessa yhtä tai useampaa 1.5 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä.

Kyseisestä palvelumaksusta on säädettävä yksityiskohtaisesti 1.4 kohdassa tarkoitetussa oikeudellisessa välineessä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa, että hakijalta perittävä palvelumaksu on asianmukaisessa suhteessa ulkoisen palveluntarjoajan tarjoamiin palveluihin ja paikallisiin olosuhteisiin. Lisäksi niiden on pyrittävä yhtenäistämään sovellettava palvelumaksu.

Palvelumaksu saa olla enintään puolet liitteessä 12 säädetyn viisumin maksun määrästä, riippumatta liitteessä 12 määrätyistä mahdollisista poikkeuksista viisumia koskevaan maksuun.

Asianomaisen jäsenvaltion on vastaisuudessakin varattava kaikille hakijoille mahdollisuus jättää hakemuksensa suoraan sen diplomaatti- tai konsuliedustustoihin.

1.8   Tiedottaminen

Jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliedustustojen on asetettava julkisesti saataville tarkat ohjeet ajanvarauksesta ja hakemuksen toimittamisesta.

1.9   Palvelun jatkuvuus

Jos yhteistyö muiden jäsenvaltioiden tai minkä hyvänsä ulkoisen palveluntarjoajan kanssa lopetetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava täyden palvelun jatkuvuus.

1.10   Päätös ja sen julkaiseminen

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle siitä, kuinka ne aikovat järjestää hakemusten vastaanoton ja käsittelyn kullakin edustuston sijaintipaikkakunnalla. Komissio varmistaa kyseisten tietojen asianmukaisen julkaisemisen.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jäljennös 1.4 kohdassa tarkoitetusta oikeudellisesta välineestä.

4)

Muutetaan VIII jakson 5.2 kohta seuraavasti:

a)

Korvataan otsikko seuraavasti:

b)

Lisätään otsikon ja 5.2 kohdan a alakohdan väliin virke seuraavasti:

”Edellä III jakson 1.2 kohdassa tarkoitettujen uusittujen hakemusten osalta jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden diplomaatti- tai konsuliedustustot tekevät yhteistyötä kaupallisten organisaatioiden (s.o. hallinnollisia asioita hoitavien yksityisten toimistojen, liikenneyritysten ja matkatoimistojen, esimerkiksi matkanjärjestäjien ja matkailualan jälleenmyyjien) kanssa.”

5)

Lisätään seuraava liite:

”LIITE 19

Luettelo vähimmäisvaatimuksista, jotka on sisällytettävä oikeudelliseen välineeseen, kun kyseessä on ulkoisten palveluntarjoajien kanssa tehtävä yhteistyö

A.

Ulkoisen palveluntarjoajan on toimiaan suorittaessaan tietosuojan osalta

a)

estettävä kaikkina aikoina tietojen lukeminen, jäljentäminen, muuttaminen tai poistaminen luvatta, varsinkin siirrettäessä niitä hakemuksen käsittelystä vastaavalle jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustolle;

b)

siirrettävä tiedot asianomaisten jäsenvaltioiden antamien ohjeiden mukaisesti

salatussa muodossa sähköisesti tai

suojattuina fyysisesti;

c)

siirrettävä tiedot mahdollisimman pian eli

fyysisesti siirrettävien tietojen tapauksessa vähintään kerran viikossa

sähköisesti siirrettävien salattujen tietojen tapauksessa viimeistään niiden keruupäivän päättyessä;

d)

hävitettävä tiedot välittömästi niiden siirtämisen jälkeen ja huolehdittava siitä, että ainoat mahdollisesti säilytettävät tiedot ovat hakijan nimi ja yhteystiedot tapaamisjärjestelyjä varten sekä tarvittaessa passin numero siihen saakka, kunnes passi on palautettu hakijalle;

e)

huolehdittava kaikista tarpeellisista teknisistä ja organisatorisista turvatoimista henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai käytöltä, erityisesti jos yhteistyöhön kuuluu hakemusten ja tietojen siirtäminen asianomaisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustoon, sekä kaikilta muilta henkilötietojen luvattomilta käsittelytavoilta;

f)

käsiteltävä tietoja ainoastaan siinä tarkoituksessa, mitä hakemuksia koskevien henkilötietojen käsittely kyseisen jäsenvaltion puolesta edellyttää;

g)

sovellettava vähintään direktiivissä 95/46/EY säädettyjä tietosuojavaatimuksia vastaavia vaatimuksia;

h)

annettava hakijoille VIS-asetuksen 37 artiklan edellyttämät tiedot.

B.

Ulkoisen palveluntarjoajan on toimiaan suorittaessaan henkilöstön käyttäytymisen osalta

a)

varmistettava, että sen henkilöstö on asianmukaisesti koulutettu;

b)

varmistettava, että tehtäviään suorittaessaan sen henkilöstö

ottaa hakijat vastaan kohteliaasti;

kunnioittaa hakijoiden ihmisarvoa ja koskemattomuutta;

ei syrji henkilöitä näiden sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän eikä sukupuolisen suuntautumisen perusteella, ja

noudattaa luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä, myös erottuaan tai kun oikeudellisen välineen voimassaolo on keskeytynyt tai päättynyt;

c)

tunnistettava palveluksessaan toimiva henkilöstö milloin tahansa;

d)

todistettava, että sen henkilöstöllä ei ole rikosrekisterimerkintöjä ja että sillä on tarvittava asiantuntemus.

C.

Ulkoisen palveluntarjoajan on toimien suorittamisen tarkastuksen osalta

a)

sallittava asianomaisten jäsenvaltioiden valtuuttaman henkilöstön pääsy tiloihinsa aina ilman ennakkoilmoitusta, erityisesti tarkastuksia varten;

b)

varmistettava etäpääsymahdollisuus ajanvarausjärjestelmäänsä tarkastuksia varten;

c)

varmistettava asiaankuuluvien valvontamenetelmien käyttö (esim. testihakijat; Webcam);

d)

varmistettava tietosuojan noudattamisen tarkastaminen, johon kuuluvat raportointivelvoitteet, ulkoiset tarkastukset ja säännölliset tarkastukset paikan päällä;

e)

ilmoitettava asianomaisille jäsenvaltioille viipymättä mahdollisista turvallisuusrikkomuksista tai tietojen väärinkäyttöä tai luvatonta käyttöä koskevista hakijoiden valituksista ja sovitettava toimensa yhteen asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ratkaisuun pääsemiseksi ja nopeiden selitysten antamiseksi valituksen tehneille hakijoille.

D.

Ulkoisen palveluntarjoajan on yleisten vaatimusten osalta

a)

toimittava hakemuksen käsittelystä vastaavien jäsenvaltioiden ohjeiden mukaisesti;

b)

toteutettava asianmukaisia lahjonnan vastaisia toimenpiteitä (esimerkiksi henkilöstön palkkausta koskevat määräykset, yhteistyö valittaessa henkilöstön jäseniä tehtävään, kahden henkilön sääntö, vuorotteluperiaate);

c)

noudatettava täysin oikeudellisen välineen säännöksiä, joihin on sisällyttävä soveltamisen keskeyttämistä tai päättymistä koskeva lauseke erityisesti, jos sääntöjä rikotaan, ja uudelleentarkastelua koskeva lauseke sen varmistamiseksi, että oikeudellinen väline vastaa parhaita käytäntöjä.”

2 artikla

Kertomukset

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta kolmen vuoden kuluttua viisumitietojärjestelmän käyttöönotosta ja sen jälkeen joka neljäs vuosi. Kertomukseen sisältyvät biometristen tunnisteiden keräämisen ja käytön täytäntöönpano, valitun ICAO-standardin soveltuvuus, tietosuojasääntöjen noudattaminen, kokemukset ulkoisista palveluntarjoajista ottaen erityisesti huomioon biometristen tietojen kerääminen, sormenjälkien jäljentämistä koskevan 59 kuukauden säännön soveltaminen sekä hakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestäminen. Kertomukseen sisältyvät myös VIS-asetuksen 17 artiklan 12, 13 ja 14 kohdan sekä 50 artiklan 4 kohdan perusteella tapaukset, joissa sormenjälkiä ei ole voitu tosiseikkojen perusteella antaa tai joissa niitä ei ole oikeudellisista syistä vaadittu verrattuna niiden tapausten lukumäärään, joissa sormenjäljet on otettu. Kertomukseen sisältyvät tiedot tapauksista, joissa henkilöltä, joka ei ole voinut tosiasiallisesti antaa sormenjälkiä, on evätty viisumi. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia asianmukaisia ehdotuksia.

Ensimmäisessä kertomuksessa käsitellään myös alle 12-vuotiaiden lasten sormenjälkien luotettavuutta tunnistamis- ja toteamistarkoituksiin ja erityisesti sormenjälkien kehittymistä iän myötä komission teettämän tutkimuksen tulosten perusteella.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. NEČAS


(1)  EUVL C 321, 29.12.2006, s. 38.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 10. heinäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 5. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EUVL L 213, 15.6.2004, s. 5.

(4)  EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60.

(5)  EUVL C 326, 22.12.2005, s. 1.

(6)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(7)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(8)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(9)  EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

(10)  EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.

(11)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(12)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1.

(13)  EUVL L 83, 26.3.2008, s. 3.

(14)  EUVL L 267, 27.9.2006, s. 41.”

(15)  EUVL L 281, 23.11.1995, s. 31.”


28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/11


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 391/2009,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän yhteisen tekstin (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä eli direktiivinä ja asetuksena olisi tarkoituksenmukaista.

(3)

Alusten tarkastus- ja katsastuslaitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään siten, että ne tarjoavat samantasoisen turvallisuuden ja ympäristön suojelun. Niiden toiminnalle olisi siten vahvistettava yhdenmukaisesti ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella.

(4)

Tähän tavoitteeseen olisi pyrittävä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) työn kanssa asianmukaisesti yhteensopivien ja tarvittaessa niiden pohjalta laadittujen ja niitä täydentävien toimien avulla. Lisäksi jäsenvaltioiden ja komission olisi edistettävä hyväksyttyjä laitoksia koskevan kansainvälisen säännöstön kehittämistä IMO:ssa.

(5)

Olisi vahvistettava laitosten hyväksymistä koskevat vähimmäisvaatimukset alusten turvallisuuden parantamiseksi ja niistä johtuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi direktiivissä 94/57/EY säädettyjä vähimmäisvaatimuksia olisi tiukennettava.

(6)

Annettaessa alustava hyväksyntä laitoksille, jotka haluavat saada valtuudet toimia jäsenvaltioiden puolesta, tässä asetuksessa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamista voitaisiin arvioida tehokkaammin siten, että arvioinnista vastaa yhdenmukaisesti ja keskitetysti komissio yhdessä hyväksyntää pyytävän jäsenvaltion kanssa.

(7)

Hyväksyntä olisi myönnettävä ainoastaan laitoksen laatu- ja turvallisuustason perusteella. Olisi varmistettava, että hyväksynnän laajuus vastaa aina kyseisen laitoksen todellista toimintakykyä. Hyväksynnässä olisi myös otettava huomioon hyväksyttyjen laitosten oikeudellisen aseman ja yritysrakenteen erot samalla kun varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen vähimmäisvaatimusten yhdenmukainen soveltaminen ja yhteisön valvonnan tehokkuus. Yritysrakenteesta riippumatta hyväksyttävän laitoksen olisi tarjottava palveluja maailmanlaajuisesti ja sen oikeudellisten yhteisöjen vastuun olisi oltava maailmanlaajuinen yhteisvastuu.

(8)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(9)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä asetusta kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin tehtävien myöhempien muutosten sisällyttämiseksi siihen, päivittää liitteen I vaatimuksia ja hyväksyä vähimmäisvaatimukset, joilla mitataan sääntöjen ja menettelyjen tehokkuutta sekä hyväksyttyjen laitosten kykyä huolehtia luokittelemiensa alusten turvallisuudesta ja niistä mahdollisesti aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(10)

Jos hyväksytty laitos ei täytä velvollisuuksiaan, on olennaisen tärkeää, että asiaan kyetään puuttumaan nopeasti ja tehokkaasti oikeasuhteisella tavalla. Ensisijaisena tavoitteena olisi oltava puutteiden korjaaminen, jotta turvallisuuteen tai ympäristöön mahdollisesti kohdistuva uhka voidaan poistaa varhaisessa vaiheessa. Komissiolle olisi siksi annettava tarvittavat valtuudet vaatia, että hyväksytty laitos toteuttaa tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimet, ja määrätä sakkoja ja uhkasakkoja pakkokeinona. Näitä valtuuksia käyttäessään komission olisi meneteltävä perusoikeuksia kunnioittavalla tavalla ja varmistettava, että laitoksella on oikeus tulla kuulluksi.

(11)

Yhteisönlaajuisen lähestymistavan mukaisesti päätös sellaisen laitoksen hyväksynnän peruuttamisesta, joka ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, kun edellä mainitut toimenpiteet osoittautuvat tehottomiksi tai laitos muutoin aiheuttaa turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä, on tehtävä yhteisön tasolla, ja siksi komission on tehtävä päätös komiteamenettelyä noudattaen.

(12)

Hyväksyttyjen laitosten jatkuva jälkiseuranta sen arvioimiseksi, noudattavatko ne tätä asetusta, voidaan suorittaa tehokkaammin, jos se tehdään yhdenmukaisesti ja keskitetysti. Siksi on aiheellista, että tästä tehtävästä vastaa yhteisön puolesta komissio yhdessä hyväksyntää pyytävän jäsenvaltion kanssa.

(13)

Osana hyväksyttyjen laitosten toimien seurantaa on olennaista, että komission tarkastajilla on pääsy aluksiin ja aluksen asiakirjoihin sen lippuvaltiosta riippumatta sen arvioimiseksi, noudattavatko hyväksytyt laitokset tässä asetuksessa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia kaikkien luokittelemiensa alusten osalta.

(14)

Hyväksyttyjen laitosten valmiudet huomata nopeasti ja korjata säännöissään, menettelyissään ja sisäisessä valvonnassaan esiintyvät puutteet ovat olennaisen tärkeät niiden alusten turvallisuuden kannalta, joita laitokset tarkastavat ja joille ne antavat todistuksia. Näiden valmiuksien parantamiseksi olisi luotava kaupallisista tai poliittisista eduista riippumaton laadunarviointi- ja sertifiointiyksikkö, joka voi ehdottaa yhteisiä toimia kaikkien hyväksyttyjen laitosten toiminnan jatkuvaksi parantamiseksi ja varmistaa tuloksellisen yhteistyön komission kanssa.

(15)

Hyväksyttyjen laitosten säännöt ja menettelyt ovat avaintekijä turvallisuuden lisäämisessä ja onnettomuuksien ja pilaantumisen ehkäisemisessä. Hyväksytyt laitokset ovat käynnistäneet prosessin, jonka olisi johdettava niiden sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistamiseen. Yhteisön lainsäädännöllä olisi kannustettava ja tuettava tätä prosessia, koska sillä olisi myönteinen vaikutus meriturvallisuuteen sekä Euroopan laivanrakennusalan kilpailukykyyn.

(16)

Hyväksyttyjen laitosten sääntöjen yhdenmukaistaminen kauppa-alusten suunnittelun, rakentamisen ja määräaikaiskatsastuksen osalta on jatkuva prosessi. Sen vuoksi velvollisuus käyttää omia sääntöjä tai osoittaa kykenevänsä antamaan omat säännöt olisi nähtävä osana yhdenmukaistamisprosessia, eikä se saisi muodostaa estettä hyväksyttyjen tai hyväksyntää mahdollisesti hakevien laitosten toiminnalle.

(17)

Hyväksyttyjen laitosten olisi pidettävä tekniset standardinsa ajan tasalla ja sovellettava niitä johdonmukaisesti turvallisuussääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja kansainvälisten sääntöjen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisössä. Jos hyväksyttyjen laitosten tekniset standardit ovat täysin tai lähes samanlaiset, olisi harkittava materiaaleja, varusteita ja osia koskevien todistusten vastavuoroista tunnustamista asianmukaisissa tapauksissa, ottaen vertailukohdaksi vaativimmat ja tiukimmat standardit.

(18)

Kunkin hyväksytyn laitoksen olisi periaatteessa oltava yksin ja yksinomaisesti vastuussa osista, joille se on antanut todistuksen, mutta hyväksyttyjen laitosten ja valmistajien korvausvastuu perustuu sovittuihin ehtoihin tai tapauksen mukaan kussakin yksittäistapauksessa sovellettavaan lainsäädäntöön.

(19)

Koska avoimuus ja tietojenvaihto asianomaisten osapuolten välillä sekä yleisön oikeus saada tietoja ovat keskeisiä keinoja merionnettomuuksien ehkäisyssä, hyväksyttyjen laitosten olisi toimitettava kaikki niiden luokittelemien alusten kuntoa koskevat asiaankuuluvat lakisääteiset tiedot satamavaltion valvontaviranomaisille ja saatettava ne yleisön saataville.

(20)

Jotta estetään alusten luokan vaihtaminen tarpeellisten korjaustöiden välttämiseksi, hyväksyttyjen laitosten olisi vaihdettava keskenään kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka koskevat luokkaa vaihtavien alusten kuntoa, sekä oltava tarvittaessa yhteydessä lippuvaltioon.

(21)

Merenkulkualan intressiryhmien kuten telakoiden, varustetoimittajien ja alusten omistajien teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen ei saisi estää normaaleja liiketoimia eikä sopimukseen perustuvia palveluja kyseisten osapuolten välillä.

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (6) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston olisi annettava tarvittavaa tukea tämän asetuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on niiden toimenpiteiden vahvistaminen, joita alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaavien yhteisössä toimivien laitosten on noudatettava, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(24)

Toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava suhteessaan alusten tarkastus- ja katsastuslaitoksiin, säädetään alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/15/EY (uudelleenlaadittu toisinto) (7),

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan toimenpiteet, joita alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaavien laitosten on noudatettava merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamiseksi, edistäen samalla tavoitteena olevaa palvelujen tarjoamisen vapautta. Tähän kuuluu myös kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvien alusten runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskevien turvallisuusmääräysten laatiminen ja täytäntöönpano.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’aluksella’ kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvaa alusta;

b)

’kansainvälisillä yleissopimuksilla’1 päivänä marraskuuta 1974 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74), lukuun ottamatta sen liitteessä olevaa XI-2 lukua, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyä kansainvälistä lastiviivasopimusta sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (Marpol) ja sen vuoden 1978 pöytäkirjaa, sekä kulloinkin voimassa olevia näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia sekä asiaan liittyviä, kaikkia jäsen-valtioita sitovia sääntöjä;

c)

’laitoksella’ oikeudellista yhteisöä, sen tytäryrityksiä ja kaikkia muita sen määräysvallassa olevia yhteisöjä, jotka joko yhdessä tai erikseen suorittavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;

d)

’määräysvallalla’ edellä c alakohdassa oikeudellisia tai tosiasiallisia oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa oikeushenkilöön nähden tai mahdollistavat sen, että kyseinen oikeushenkilö suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;

e)

’hyväksytyllä laitoksella’ tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyä laitosta;

f)

’valtuuttamisella’ toimea, jolla jäsenvaltio antaa valtuudet tai siirtää toimivallan hyväksytylle laitokselle;

g)

’lakisääteisellä todistuskirjalla’ kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion antamaa tai sen puolesta annettua todistuskirjaa;

h)

’säännöillä ja menettelyillä’ alusten suunnittelua, rakentamista, varusteita, huoltoa ja katsastamista koskevia hyväksytyn laitoksen vaatimuksia;

i)

’luokitustodistuksella’ hyväksytyn laitoksen antamaa asiakirjaa, jossa todistetaan aluksen soveltuvuus erityiseen tarkoitukseen tai käyttöön kyseisen hyväksytyn laitoksen vahvistamien ja julkistamien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

j)

’sijaintipaikalla’ paikkaa, jossa laitoksen sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen liiketoimipaikka sijaitsee.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat myöntää valtuutuksen laitokselle, jolla ei vielä ole hyväksyntää, on esitettävä komissiolle hyväksyntää koskeva pyyntö, johon sisältyy täydelliset tiedot ja selvitykset siitä, että laitos täyttää liitteessä I säädetyt vähimmäisvaatimukset, sekä tiedot siitä, että laitosta vaaditaan noudattamaan ja se sitoutuu noudattamaan 8 artiklan 4 kohdan ja 9, 10 ja 11 artiklan säännöksiä.

2.   Komissio tekee yhdessä pyynnön esittävän jäsenvaltion kanssa arvion laitoksista, joita koskevan hyväksymispyynnön se on vastaanottanut, tarkistaakseen, että laitokset täyttävät 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset ja sitoutuvat noudattamaan niitä.

3.   Komissio kieltäytyy 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti antamasta hyväksyntää laitoksille, jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia tai joiden toiminnan laadun katsotaan 14 artiklan mukaisesti vahvistettujen vaatimusten perusteella aiheuttavan turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä.

4 artikla

1.   Komissio myöntää hyväksynnän 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Hyväksyntä myönnetään ainoastaan laitoksille, jotka täyttävät 3 artiklassa tarkoitetut vaatimukset.

3.   Hyväksyntä myönnetään asianomaiselle oikeudelliselle yhteisölle, joka on kaikkien niiden oikeudellisten yhteisöjen emoyhteisö, jotka muodostavat hyväksytyn laitoksen. Hyväksyntä käsittää kaikki oikeudelliset yhteisöt, jotka myötävaikuttavat sen varmistamiseen, että kyseinen laitos tarjoaa palvelujaan maailmanlaajuisesti.

4.   Komissio voi 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen rajoittaa hyväksynnän tiettyjen alustyyppien, tietyn kokoisten alusten tai tiettyjen reittien tai näiden yhdistelmän osalta kyseisen laitoksen todetun toimintakyvyn ja asiantuntemuksen mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa komissio perustelee hyväksynnän rajoittamisen ja ilmoittaa, millä edellytyksillä rajoitus poistetaan tai on laajennettavissa. Tätä rajoitusta voidaan tarkastella milloin tahansa uudestaan.

5.   Komissio laatii ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle luettelon tämän artiklan mukaisesti hyväksytyistä laitoksista. Luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Jos komissio katsoo, ettei hyväksytty laitos ole täyttänyt liitteessä I vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia tai sille tämän asetuksen nojalla kuuluvia velvollisuuksia tai että hyväksytyn laitoksen valmiudet taata turvallisuus ja ehkäistä pilaantumista ovat heikentyneet merkittävästi tämän aiheuttamatta kuitenkaan turvallisuudelle tai ympäristölle sellaista uhkaa, jota ei voida hyväksyä, se vaatii kyseistä hyväksyttyä laitosta toteuttamaan asetetuissa määräajoissa tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimet, joilla varmistetaan kyseisten vähimmäisvaatimusten ja velvollisuuksien täydellinen noudattaminen ja erityisesti poistetaan turvallisuuteen tai ympäristöön mahdollisesti kohdistuva uhka, tai muutoin puuttumaan toiminnan laadun heikkenemisen syihin.

Ennalta ehkäiseviin ja korjaaviin toimiin voi sisältyä väliaikaisia suojatoimenpiteitä, jos turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuva mahdollinen uhka on välitön.

Komission on kuitenkin tiedotettava etukäteen toimista, joihin se aikoo ryhtyä, kaikille niille jäsenvaltioille, jotka ovat myöntäneet kyseiselle hyväksytylle laitokselle valtuutuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimien välitöntä täytäntöönpanoa.

6 artikla

1.   Edellä 5 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden lisäksi komissio voi 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen määrätä sakkoja sellaiselle hyväksytylle laitokselle,

a)

jonka vakava tai toistuva kyvyttömyys täyttää liitteessä I vahvistetut vähimmäisvaatimukset tai sille 8 artiklan 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan nojalla kuuluvat velvollisuudet tai

jonka toiminnan laadun heikkeneminen on paljastanut vakavia puutteita sen rakenteissa, järjestelmissä, menettelyissä tai sisäisessä valvonnassa, tai

b)

joka on tarkoituksella antanut komissiolle virheellisiä, epätäydellisiä tai harhaanjohtavia tietoja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtävän arvioinnin yhteydessä tai muulla tavoin haitannut arviointia.

2.   Jos hyväksytty laitos ei toteuta komission vaatimia ennalta ehkäiseviä ja korjaavia toimia tai aiheuttaa perusteetonta viivästystä, komissio voi määrätä kyseiselle laitokselle uhkasakkoja siihen saakka, kunnes vaaditut toimet on toteutettu täydellisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sakkojen ja uhkasakkojen on oltava varoittavia ja oikeassa suhteessa sekä tapauksen vakavuuteen että kyseessä olevan hyväksytyn laitoksen taloudelliseen asemaan, ja niissä on erityisesti otettava huomioon, missä määrin turvallisuus tai ympäristön suojelu on vaarantunut.

Niitä määrätään vasta sen jälkeen, kun kyseessä olevalle hyväksytylle laitokselle ja asianomaisille jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.

Määrättyjen sakkojen ja uhkasakkojen yhteenlaskettu määrä saa olla enintään 5 prosenttia hyväksytyn laitoksen kolmen edellisen tilikauden keskimääräisestä liikevaihdosta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa.

4.   Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on rajoittamaton toimivalta tarkistaa päätökset, joilla komissio on määrännyt sakon tai uhkasakon. Se voi kumota, alentaa tai korottaa määrättyä sakkoa tai uhkasakkoa.

7 artikla

1.   Komissio peruuttaa hyväksynnän laitoksilta,

a)

joiden toistuva ja vakava kyvyttömyys liitteessä I vahvistettujen vähimmäisvaatimusten tai niille tämän asetuksen nojalla kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseen aiheuttaa turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä;

b)

joiden toistuva ja vakava kyvyttömyys niiden turvallisuuden edistämistä ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevissa toimissa on sellainen, että se aiheuttaa turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä;

c)

jotka estävät komissiota suorittamasta arviointia tai haittaavat sitä toistuvasti;

d)

jotka eivät maksa 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja sakkoja ja/tai uhkasakkoja; tai

e)

jotka pyrkivät saamaan rahallista korvausta tai palautusta sakoista, joita niille on määrätty 6 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevia 1 kohdan a ja b alakohtaa sovellettaessa komissio tekee päätöksensä ottaen huomioon kaikki käytettävissä olevat tiedot, muun muassa seuraavat:

a)

komission 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suorittaman kyseessä olevan hyväksytyn laitoksen arvioinnin tulokset;

b)

jäsenvaltioiden direktiivin 2009/15/EY 10 artiklan mukaisesti tekemät ilmoitukset;

c)

sellaisten onnettomuuksien analysoinnit, joissa on ollut mukana hyväksyttyjen laitosten luokittelemia aluksia;

d)

6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen puutteiden toistuminen;

e)

missä määrin puutteet vaikuttavat hyväksytyn laitoksen luokittelemaan aluskantaan; ja

f)

piittaamattomuus 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä.

3.   Hyväksynnän peruuttamisesta päättää komissio joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion pyynnöstä 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen sen jälkeen, kun kyseessä olevalle hyväksytylle laitokselle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.

8 artikla

1.   Komissio arvioi kaikki hyväksytyt laitokset yhdessä sen jäsenvaltion kanssa, joka on esittänyt laitosta koskevan hyväksymispyynnön, säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi tarkistaakseen, että ne täyttävät tähän asetukseen perustuvat velvoitteet ja liitteessä I säädetyt vähimmäisvaatimukset. Arvioinnin on rajoituttava hyväksyttyjen laitosten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin.

2.   Valitessaan arvioitavia hyväksyttyjä laitoksia komissio kiinnittää erityistä huomiota hyväksytyn laitoksen toiminnan laatuun turvallisuuden ja pilaantumisen ehkäisemisen suhteen, onnettomuustilastoihin sekä jäsenvaltioiden direktiivin 2009/15/EY 10 artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin.

3.   Arviointiin voi sisältyä vierailuja hyväksytyn laitoksen aluetoimipaikoissa ja sekä käytössä että rakenteilla olevien alusten satunnaisia tarkastuksia hyväksytyn laitoksen toiminnan tason tarkastamiseksi. Tällöin komissio ilmoittaa asiasta tarvittaessa jäsenvaltiolle, jossa aluetoimipaikka sijaitsee. Komissio toimittaa jäsenvaltioille kertomuksen arvioinnin tuloksista.

4.   Kunkin hyväksytyn laitoksen on vuosittain saatettava 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käytettäväksi laaduntarkkailuarviointinsa.

9 artikla

1.   Hyväksyttyjen laitosten on varmistettava komission pääsy 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa tarvittaviin tietoihin. Tätä pääsyä ei voi rajoittaa vetoamalla mihinkään sopimuslausekkeeseen.

2.   Hyväksyttyjen laitosten on varmistettava alusten omistajien tai liikenteenharjoittajien kanssa tekemissään sopimuksissa, jotka koskevat lakisääteisten todistuskirjojen tai luokitustodistusten antamista alukselle, että todistuksia voidaan antaa ainoastaan sillä edellytyksellä, etteivät osapuolet vastusta komission tarkastajien pääsyä kyseiselle alukselle 8 artiklan 1 kohdassa säädetyssä tarkoituksessa.

10 artikla

1.   Hyväksyttyjen laitosten on määräajoin neuvoteltava keskenään sääntöjensä ja menettelyjensä ja niiden täytäntöönpanon vastaavuuden ylläpitämiseksi ja niiden yhdenmukaistamiseen pyrkimiseksi. Niiden on toimittava keskenään yhteistyössä saavuttaakseen yhdenmukaisen tulkinnan kansainvälisistä yleissopimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltioiden toimivaltaa. Hyväksyttyjen laitosten on asianmukaisissa tapauksissa sovittava teknisistä ja menettelyyn liittyvistä ehdoista, joiden mukaisesti ne tunnustavat vastavuoroisesti vastaaviin vaatimuksiin perustuvia materiaaleja, varusteita ja osia koskevat luokitustodistukset, ottaen viitearvioiksi vaativimmat ja tiukimmat vaatimukset.

Jos keskinäisestä tunnustamisesta ei voida sopia vakavien turvallisuussyiden takia, hyväksyttyjen laitosten on selvästi ilmoitettava syyt siihen.

Jos hyväksytty laitos toteaa tarkastuksessa tai muulla tavoin, että materiaali, varuste tai osa ei vastaa siitä annettua todistusta, laitos voi kieltää kyseisen materiaalin, varusteen tai osan asentamisen alukseen. Hyväksytyn laitoksen on ilmoitettava asiasta välittömästi muille hyväksytyille laitoksille ja perusteltava kieltonsa.

Hyväksyttyjen laitosten on tunnustettava luokitusta varten sellaisten laivavarusteiden todistukset, joissa on laivavarusteista 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY (8) mukainen vaatimustenmukaisuusmerkki (’ruorimerkki’).

Niiden on määräajoin toimitettava komissiolle ja jäsenvaltioille kertomukset standardien ja materiaaleja, varusteita ja osia koskevien todistusten vastavuoroisen tunnustamisen alalla tapahtuneesta olennaisesta kehityksestä.

2.   Komissio esittää 17 päivään kesäkuuta 2014 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle riippumattomaan tutkimukseen perustuvan kertomuksen sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistamisprosessissa saavutetusta tasosta ja materiaaleja, varusteita ja osia koskevien todistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta.

3.   Hyväksyttyjen laitosten on tehtävä yhteistyötä satamavaltion valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa, kun on kyse niiden luokittelemasta aluksesta, erityisesti todettujen poikkeavuuksien tai muiden puutteiden korjaamisen helpottamiseksi.

4.   Hyväksyttyjen laitosten on toimitettava kaikille jäsenvaltioiden viranomaisille, jotka ovat antaneet direktiivin 2009/15/EY 3 artiklassa edellytettyjä valtuutuksia, ja komissiolle kaikki niiden luokiteltua aluskantaa, siirtoja, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevat asiaankuuluvat tiedot riippumatta siitä, minkä lipun alla alukset purjehtivat.

Siirtoja, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevat tiedot, mukaan lukien tiedot kaikista myöhässä olevista katsastuksista, noudattamatta jätetyistä suosituksista sekä luokitusehdoista, käyttöehdoista tai käyttörajoituksista, joita laitosten luokittelemille aluksille on asetettu – riippumatta siitä, minkä lipun alla alukset purjehtivat – on toimitettava sähköisesti myös jäsenvaltioiden satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (9) täytäntöönpanemiseksi käyttämään yhteiseen tarkastustietokantaan samaan aikaan kuin ne rekisteröidään hyväksytyn laitoksen omaan järjestelmään ja joka tapauksessa viimeistään 72 tuntia ilmoitusvelvollisuuden aiheuttaneen tapahtuman jälkeen. Nämä tiedot, lukuun ottamatta suosituksia ja luokitusehtoja, joita on noudatettu, on julkaistava kyseisten hyväksyttyjen laitosten internetsivuilla.

5.   Hyväksytyt laitokset eivät saa antaa lakisääteisiä todistuskirjoja alukselle – riippumatta siitä, minkä lipun alla alus purjehtii – joka on poistettu luokasta tai jonka luokkaa muutetaan turvallisuussyistä, ennen kuin se on antanut lippuvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden esittää kohtuullisen ajan kuluessa lausuntonsa siitä, onko täydellinen tarkastus tarpeellinen.

6.   Jos luokitus siirretään hyväksytyltä laitokselta toiselle, luovuttavan laitoksen on ilman aiheetonta viivästystä annettava vastaanottavalle laitokselle täydelliset tiedot aluksen historiasta ja erityisesti ilmoitettava sille:

a)

kaikista myöhässä olevista katsastuksista;

b)

kaikista noudattamatta jätetyistä suosituksista ja luokitusehdoista;

c)

käyttöehdoista, joita alukselle on asetettu; ja

d)

käyttörajoituksista, joita alukselle on asetettu.

Vastaanottava laitos voi antaa aluksen osalta uudet todistuskirjat vasta sitten, kun kaikki myöhässä olevat katsastukset on suoritettu asianmukaisesti ja kaikki aluksen osalta aiemmin esitetyt noudattamatta jätetyt suositukset on otettu huomioon tai luokitusehdot on täytetty luovuttavan laitoksen määrittelemällä tavalla.

Vastaanottavan laitoksen on ennen todistuskirjojen antamista ilmoitettava luovuttavalle laitokselle todistuskirjojen antamispäivä ja vahvistettava, milloin, missä ja miten kukin myöhässä oleva katsastus on tehty ja kukin noudattamatta jätetty suositus on otettu huomioon ja kukin noudattamatta jätetty luokitusehto on täytetty.

Hyväksyttyjen laitosten on vahvistettava ja pantava täytäntöön asianmukaiset yhteiset vaatimukset sellaisia luokituksen siirtotapauksia varten, jotka edellyttävät erityisiä varotoimia. Näihin tapauksiin on joka tapauksessa sisällyttävä vähintään 15 vuotta vanhojen alusten luokituksen siirto sekä siirto hyväksymättömältä laitokselta hyväksytylle laitokselle.

Hyväksyttyjen laitosten on toimittava keskenään yhteistyössä pannakseen tämän kohdan säännökset asianmukaisesti täytäntöön.

11 artikla

1.   Hyväksyttyjen laitosten on perustettava 17 päivään kesäkuuta 2011 mennessä sovellettavien kansainvälisten laatustandardien mukaisesti riippumaton laadunarviointi- ja sertifiointiyksikkö, johon voivat neuvoa-antavassa ominaisuudessa osallistua asiaankuuluvat merenkulkualan ammatilliset järjestöt, ja pidettävä tämä järjestelmä toiminnassa.

2.   Laadunarviointi- ja sertifiointiyksikkö huolehtii seuraavista tehtävistä:

a)

hyväksyttyjen laitosten laadunhallintajärjestelmän arviointi usein ja säännöllisesti ISO 9001 -laatustandardien kriteerien mukaisesti;

b)

hyväksyttyjen laitosten laadunhallintajärjestelmän sertifiointi, mukaan lukien laitokset, joiden hyväksymistä on pyydetty 3 artiklan mukaisesti;

c)

tulkintojen antaminen kansainvälisesti tunnustetuista laadunhallintastandardeista, erityisesti hyväksyttyjen laitosten luonteeseen ja velvollisuuksiin liittyvien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi;

d)

laitoskohtaisten ja yleisten suositusten hyväksyminen hyväksyttyjen laitosten menettelyjen ja sisäisten valvontajärjestelmien parantamiseksi.

3.   Laadunarviointi- ja sertifiointiyksiköllä on oltava tarvittava hallinto ja tarvittavat valtuudet toimia hyväksytyistä laitoksista riippumattomasti ja sillä on oltava tarvittavat keinot suorittaa tehtävänsä tehokkaasti ja parhaan ammattitavan mukaan, turvaten näitä tehtäviä hoitavien henkilöiden riippumattomuuden. Laadunarviointi- ja sertifiointiyksikkö laatii työmenetelmänsä ja menettelysääntönsä.

4.   Laadunarviointi- ja sertifiointiyksikkö voi pyytää apua muilta ulkoisilta laadunarviointielimiltä.

5.   Laadunarviointi- ja sertifiointiyksikön on annettava asianosaisille, myös lippuvaltioille ja komissiolle, täydelliset tiedot vuotuisesta työsuunnitelmastaan sekä havainnoistaan ja suosituksistaan, erityisesti tilanteiden osalta, joissa turvallisuus on saattanut vaarantua.

6.   Komissio arvioi säännöllisesti laadunarviointi- ja sertifiointiyksikköä.

7.   Komissio tiedottaa jäsenvaltioille arviointinsa tuloksista ja sen johdosta toteutetuista toimenpiteistä.

12 artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (10) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

4.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

13 artikla

1.   Tätä asetusta voidaan sen soveltamisalaa laajentamatta muuttaa liitteessä I vahvistettujen vähimmäisvaatimusten ajan tasalle saattamiseksi ottaen huomioon erityisesti IMO:n asiaa koskevat päätökset.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Tämän asetuksen 2 artiklan b kohdassa mainittuihin kansainvälisiin yleissopimuksiin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.

14 artikla

1.   Komissio vahvistaa ja julkaisee

a)

vaatimukset, joilla mitataan sääntöjen ja menettelyjen tehokkuutta sekä hyväksyttyjen laitosten toiminnan laatua niiden luokittelemien alusten turvallisuuden ja niistä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen suhteen, ottaen erityisesti huomioon satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan ja/tai muiden vastaavien järjestelmien kautta saadut tiedot; ja

b)

vaatimukset sen määrittelemiseksi, milloin toiminnan laadun on katsottava aiheuttavan turvallisuudelle tai ympäristölle uhan, jota ei voida hyväksyä; vaatimuksissa voidaan ottaa huomioon pienempikokoisten tai pitkälle erikoistuneiden laitosten erityisolosuhteet.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka liittyvät 6 artiklan ja tarvittaessa 7 artiklan täytäntöönpanoon, toteutetaan 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Komissio voi 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä liitteessä I säädettyjen vähimmäisvaatimusten tulkitsemista koskevat säännöt ja se voi harkita tavoitteiden asettamista liitteessä I olevan A osan 3 kohdassa esitettyjen yleisten vähimmäisvaatimusten osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä I säädettyjen vaatimusten välitöntä soveltamista.

15 artikla

1.   Laitoksille, joille on tämän asetuksen voimaantullessa annettu hyväksyntä direktiivin 94/57/EY mukaisesti, annettu hyväksyntä pysyy voimassa, ellei 2 kohdan säännöksistä muuta johdu.

2.   Komissio tarkastelee uudelleen kaikkia direktiivin 94/57/EY nojalla annettuja määräaikaisia hyväksyntöjä tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdan kannalta viimeistään 17 päivänä kesäkuuta 2010, päättääkseen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, onko rajoitukset korvattava toisilla rajoituksilla tai poistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 7 artiklan soveltamista. Rajoituksia sovelletaan siihen saakka, kunnes komissio on tehnyt asiassa päätöksen.

16 artikla

Tehdessään 8 artiklan 1 kohdan mukaista arviointia komissio tarkistaa, että hyväksynnän haltija on sellaisen laitoksen asianomainen oikeudellinen yhteisö, johon sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä. Jos näin ei ole, komissio tekee päätöksen hyväksynnän muuttamisesta.

Jos komissio muuttaa hyväksyntää, jäsenvaltioiden on mukautettava hyväksytyn laitoksen kanssa tekemiään sopimuksia muutoksen huomioon ottamiseksi.

17 artikla

Komissio tiedottaa kerran kahdessa vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen soveltamisesta.

18 artikla

Yhteisön lainsäädännössä ja kansallisessa lainsäädännössä olevia viittauksia direktiiviin 94/57/EY pidetään soveltuvin osin viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

19 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. NEČAS


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 632), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 190 E, 29.7.2008, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20.

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.

(7)  Katso tämän virallisen lehden sivu 47.

(8)  EYVL L 46, 17.2.1997, s. 25.

(9)  Katso tämän virallisen lehden sivu 57.

(10)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.


LIITE I

VÄHIMMÄISVAATIMUKSET YHTEISÖN HYVÄKSYNNÄN SAAMISEKSI JA SÄILYTTÄMISEKSI

(3 artiklassa tarkoitetut)

A.   YLEISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.

Hyväksytyllä laitoksella on oltava oikeushenkilön asema sijaintipaikkavaltiossaan. Riippumattomien tilintarkastajien on tarkastettava sen tilit.

2.

Hyväksytyn laitoksen on voitava asiakirjoin osoittaa omaavansa laajan kokemuksen kauppa-alusten suunnittelun ja rakenteen arvioinnin alalta.

3.

Hyväksytyllä laitoksella on oltava koko ajan käytettävissään huomattavaa teknistä sekä johto-, tuki- ja tutkimushenkilöstöä, joka on oikeassa suhteessa laitoksen luokitteleman aluskannan kokoon ja tyyppijakaumaan sekä siihen nähden, missä määrin laitos osallistuu alusten rakentamiseen ja muuntamiseen. Hyväksytyn laitoksen on kyettävä aina tarpeen mukaan osoittamaan jokaiseen työskentelypaikkaan välineet ja henkilöstö, jotka ovat oikeassa suhteessa sen tehtävien suorittamiseen 6 ja 7 kohdassa mainittujen yleisten vähimmäisvaatimusten ja B osassa mainittujen erityisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

4.

Hyväksytyllä laitoksella on oltava laadultaan kansainvälisesti tunnustettuja standardeja vastaavat omat yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt, tai näyttö valmiuksista sellaisiin, kauppa-alusten suunnittelua, rakentamista ja määräaikaiskatsastuksia varten, ja sen täytyy soveltaa niitä. Nämä säännöt ja menettelyt on julkaistava ja niitä on päivitettävä ja parannettava jatkuvasti tutkimus- ja kehitysohjelmien avulla.

5.

Hyväksytyn laitoksen on vuosittain julkaistava tai pidettävä yllä yleisön käytettävissä olevana sähköisenä tietokantana alusrekisterinsä.

6.

Hyväksytty laitos ei saa olla alusten omistajien tai laivanrakentajien tai muiden kaupallista toimintaa alusten valmistuksen, varustuksen, korjauksen tai käytön alalla harjoittavien määräysvallassa. Hyväksytyn laitoksen tulot eivät ole merkittävässä määrin yhden ainoan kaupallisen yrityksen varassa. Hyväksytty laitos ei suorita luokitusta tai lakisääteistä tehtävää, jos se on itse aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja tai jos sillä on liiketoiminnallisia, henkilökohtaisia tai sukulaisuussiteitä aluksen omistajaan tai liikenteenharjoittajaan. Tätä sidonnaisuuksien kieltoa on sovellettava myös hyväksytyn laitoksen palveluksessa oleviin tarkastajiin.

7.

Hyväksytyn laitoksen on toimittava viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten katsastus- ja todistustenantotoimien kuvauksista annetun IMO:n päätöslauselman A.789(19) liitteessä esitettyjen määräysten mukaisesti siltä osin, kuin nämä määräykset koskevat seikkoja, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

B.   ERITYISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.

Hyväksytyn laitoksen on huolehdittava maailmanlaajuisesta kattavuudesta päätoimisten katsastajiensa tai, poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, muiden hyväksyttyjen laitosten päätoimisten katsastajien avulla.

2.

Hyväksytyllä laitoksella on oltava eettiset säännöt.

3.

Hyväksyttyä laitosta on johdettava ja hallinnoitava tavalla, joka takaa viranomaisen vaatimien tietojen luottamuksellisuuden.

4.

Hyväksytyn laitoksen on toimitettava asiaankuuluvat tiedot viranomaisille, komissiolle ja asianomaisille osapuolille.

5.

Hyväksytyn laitoksen, sen katsastajien ja sen teknisen henkilöstön on työskenneltävä loukkaamatta mitenkään telakoiden, varustetoimittajien ja alusten omistajien teollis- ja tekijänoikeuksia, mukaan lukien patentit, lisenssit, tietotaito tai kaikenlainen muu tietämys, jonka käyttö on oikeudellisesti suojattu kansainvälisesti, yhteisössä tai kansallisesti. Hyväksytty laitos tai sen palveluksessa olevat katsastajat ja tekninen henkilöstö eivät saa missään olosuhteissa välittää tai levittää kaupallisesti tärkeitä tietoja, jotka ne ovat saaneet rakennettavana tai korjattavana olevien alusten tarkastus-, tarkastamis- ja seurantatoimien yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja komission arviointivaltuuksia ja erityisesti 9 artiklan soveltamista.

6.

Hyväksytyn laitoksen johdon on oltava määritellyt ja asiakirjoin vahvistanut laatuun liittyvät toimintaperiaatteensa ja tavoitteensa sekä sitoutumisensa niihin ja varmistanut, että nämä periaatteet ymmärretään ja niitä sovelletaan ja ylläpidetään laitoksen kaikilla tasoilla. Hyväksytyn laitoksen toimintaperiaatteissa on viitattava turvallisuustasoa ja pilaantumisen ehkäisyn tasoa koskeviin tavoitteisiin ja osoittimiin.

7.

Hyväksytyn laitoksen on varmistettava, että

a)

sen säännöt ja menettelyt laaditaan ja niitä ylläpidetään järjestelmällisellä tavalla;

b)

sen sääntöjä ja menettelyjä noudatetaan ja käyttöön otetaan sisäinen järjestelmä palvelun laadun mittaamiseksi suhteessa näihin sääntöihin ja menettelyihin;

c)

lakisääteisen tehtävän, joka hyväksytty laitos on valtuutettu tekemään, vaatimukset täytetään, ja käyttöön otetaan sisäinen järjestelmä palvelun laadun mittaamiseksi suhteessa kansainvälisten yleissopimusten noudattamiseen;

d)

sellaisten henkilökunnan jäsenten, joiden työ vaikuttaa hyväksytyn laitoksen tarjoamien palvelujen laatuun, vastuu, valtuudet ja keskinäiset suhteet määritellään ja vahvistetaan asiakirjoin;

e)

kaikki työ suoritetaan valvotuissa olosuhteissa;

f)

käytössä on valvontajärjestelmä, jonka avulla seurataan hyväksytyn laitoksen palveluksessa olevien katsastajien sekä teknisen ja hallinnollisen henkilöstön suorittamia toimia ja työtä;

g)

katsastajilla on kattavat ja suoritettavan katsastuksen kannalta tarpeelliset tiedot tietystä alustyypistä, jonka osalta he suorittavat työtään, sekä sitä koskevista sovellettavista vaatimuksista;

h)

käytössä on järjestelmä katsastajien kelpuuttamiseksi ja heidän tietojensa säännölliseksi ajantasaistamiseksi;

i)

pidetään kirjoja, joista näkyy, että vaaditut standardit on täytetty eri aloilla, joilla palveluja on suoritettu, ja että laatujärjestelmä toimii tehokkaasti;

j)

kaikilla sijaintipaikoilla ylläpidetään kattavaa järjestelmää laatuun liittyvän toiminnan suunniteltua ja asiakirjoin vahvistettua sisäistä tarkastusta varten;

k)

yhdenmukaistetussa katsastus- ja todistustenantojärjestelmässä vaaditut lakisääteiset katsastukset ja tarkastukset, joita hyväksytty laitos on valtuutettu tekemään, suoritetaan yhdenmukaistettuun katsastus- ja todistustenantojärjestelmään liittyvistä katsastusohjeista annetun IMO:n päätöslauselman A.948(23) liitteessä ja lisäyksessä esitettyjen määräysten mukaisesti;

l)

hyväksytyn laitoksen keskus- ja aluetoimistojen sekä hyväksyttyjen laitosten ja niiden katsastajien välille määritellään selkeät ja suorat vastuu- ja valvontasuhteet.

8.

Hyväksytty laitos on laatinut ja toteuttanut tehokkaan sisäisen laatujärjestelmän ja pitää yllä tällaista järjestelmää, joka perustuu kansainvälisesti tunnustettujen laatustandardien soveltuviin osiin ja vastaa standardeja EN ISO/IEC 17020:2004 (tarkastuslaitokset) ja EN ISO 9001:2000 (laadunhallintajärjestelmät, vaatimukset), sellaisina kuin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laadunarviointi- ja sertifiointiyksikkö on ne tulkinnut ja sertifioinut.

9.

Hyväksytyn laitoksen säännöt ja menettelyt on pantava täytäntöön siten, että laitos voi aina omaan välittömään tietämykseensä ja harkintaansa tukeutuen esittää luotettavan ja puolueettoman selvityksen kyseessä olevien alusten turvallisuudesta luokitustodistuksissa, joiden pohjalta voidaan antaa lakisääteisiä todistuskirjoja.

10.

Hyväksytyllä laitoksella on oltava tarvittavat mahdollisuudet arvioida – päteviä asiantuntijoita käyttäen ja ohjeista viranomaisille kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM) täytäntöönpanoa varten annetun IMO:n päätöslauselman A.913(22) liitteen mukaisesti – todistusten piiriin kuuluvaksi tarkoitetun turvallisuusjohtamisjärjestelmän täytäntöönpanoa ja ylläpitämistä sekä maissa että aluksilla.

11.

Hyväksytyn laitoksen on sallittava viranomaisten ja muiden asianomaisten osapuolien edustajien osallistuminen laitoksen sääntöjen ja menettelyjen laatimiseen.


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 94/57/EY

Direktiivi 2009/15/EY

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

1 artikla

2 artiklan a alakohta

2 artiklan a alakohta

2 artiklan a alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan k alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan j alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan j alakohta

2 artiklan l alakohta

2 artiklan k alakohta

2 artiklan j alakohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

3 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan toinen virke

3 artiklan 2 kohta

4 artiklan 1 kohdan kolmas virke

4 artiklan 1 kohdan neljäs virke

4 artiklan 1 kohta

3 artiklan 3 kohta

4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

5 artikla

6 artikla

7 artikla

5 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

5 artiklan 3 kohta

4 artiklan 2 kohta

6 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta

5 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta

6 artiklan 5 kohta

7 artikla

6 artikla

12 artikla

8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

8 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

13 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 2 kohta

9 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohta

10 artiklan 1 kohdan johdantolause

8 artikla

10 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta sekä 2, 3 ja 4 kohta

11 artiklan 1 ja 2 kohta

9 artiklan 1 ja 2 kohta

11 artiklan 3 ja 4 kohta

8 artiklan 1 ja 2 kohta

12 artikla

10 artikla

13 artikla

14 artikla

11 artiklan 1 ja 2 kohta

11 artiklan 3 kohta

12 artikla

 

9 artikla

15 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

10 artiklan 1 ja 2 kohta

15 artiklan 2 kohta

 

10 artiklan 3 kohta

15 artiklan 3 kohta

10 artiklan 4 kohta

15 artiklan 4 kohta

 

10 artiklan 5 kohta

15 artiklan 5 kohta

 

10 artiklan 6 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja viides alakohta

 

10 artiklan 6 kohdan neljäs alakohta

16 artikla

13 artikla

17 artikla

16 artikla

14 artikla

15 artikla

 

 

11 artikla

 

 

14 artikla

 

 

15 artikla

 

 

16 artikla

 

 

17 artikla

 

 

18 artikla

 

 

19 artikla

Liite

 

Liite I

 

Liite I

 

 

Liite II

Liite II


28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/24


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 392/2009,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän tekstin,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisen liikennepolitiikan puitteissa on tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä turvallisuuden parantamiseksi meriliikenteessä. Näihin toimenpiteisiin olisi kuuluttava matkustajille aiheutuviin vahinkoihin sovellettavat vastuusäännöt, sillä on tärkeää taata asianmukainen korvaustaso merionnettomuuksissa osallisina oleville matkustajille.

(2)

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirja hyväksyttiin 1 päivänä marraskuuta 2002 Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO). Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat parhaillaan päättämässä tähän pöytäkirjaan liittymisestä tai sen ratifioimisesta. Joka tapauksessa siihen tällä asetuksella otettuja säännöksiä olisi sovellettava yhteisössä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012.

(3)

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyä Ateenan yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2002 pöytäkirjalla, jäljempänä ’Ateenan yleissopimus’, sovelletaan ainoastaan kansainväliseen liikenteeseen. Meriliikenteen sisämarkkinoilla ei kuitenkaan enää eroteta toisistaan kansallista ja kansainvälistä liikennettä, ja sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että sekä kansainväliseen että kansalliseen liikenteeseen sovelletaan samantasoista ja -tyyppistä vastuuta yhteisössä.

(4)

Ateenan yleissopimuksen mukaisissa vakuutusjärjestelyissä on otettava huomioon laivanomistajien ja vakuutuslaitosten taloudelliset mahdollisuudet. Laivanomistajien on pystyttävä hoitamaan vakuutusjärjestelynsä taloudellisesti hyväksyttävällä tavalla ja erityisesti pienten, kansallisia kuljetuspalveluita hoitavien varustamojen tapauksessa on otettava huomioon niiden toiminnan kausiluonteisuus. Tätä varten tämän asetuksen mukaisten vakuutusjärjestelyjen yhteydessä olisi otettava huomioon erilaiset alusluokat.

(5)

Rahdinkuljettaja olisi velvoitettava suorittamaan ennakkomaksu matkustajan kuoleman tai henkilövahingon tapauksessa siten, että ennakkomaksu ei merkitse korvausvastuun tunnustamista.

(6)

Matkustajille on annettava ennen matkaa tai, milloin se ei ole mahdollista, viimeistään lähtöhetkellä asianmukaiset tiedot heille kuuluvista oikeuksista.

(7)

IMO:n oikeudellinen komitea hyväksyi 19 päivänä lokakuuta 2006 IMO:n varauman ja ohjeet Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta, jäljempänä ’IMO:n ohjeet’, tiettyjen Ateenan yleissopimuksen piiriin kuuluvien kysymysten, kuten erityisesti terrorismiin liittyvien vahinkojen korvaamisen, ratkaisemiseksi. Niitä voidaan pitää erityissääntönä.

(8)

Tämä asetus sisältää osan IMO:n ohjeista, ja sillä tehdään ne sitoviksi. Tätä varten erityisesti verbimuoto ”olisi” IMO:n sääntöjen määräyksissä on ymmärrettävä muodossa ”on”.

(9)

Ateenan yleissopimuksen (liite I) ja IMO:n ohjeiden (liite II) määräyksiä olisi tulkittava tarvittavin muutoksin yhteisön lainsäädännön puitteissa.

(10)

Tässä asetuksessa säädetty vastuujärjestelmä olisi asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella ulotettava vaiheittain koskemaan matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY (4) 4 artiklassa säädettyjä eri alusluokkia. Huomioon olisi otettava maksuihin kohdistuvat vaikutukset ja markkinoiden mahdollisuudet saada kohtuulliseen hintaan sen tasoista vakuutusturvaa, jota matkustajien oikeuksien laajentaminen ja joissakin tapauksissa liikenteen kausiluonteisuus edellyttävät.

(11)

Ateenan yleissopimuksen 17 ja 17 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat asiat kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan siltä osin, kuin mainitut artiklat vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 44/2001 (5) vahvistettuihin sääntöihin. Tältä osin näistä kahdesta määräyksestä tulee osa yhteisön oikeusjärjestystä, kun yhteisö liittyy Ateenan yleissopimukseen.

(12)

Tässä asetuksessa ilmaisu ’tai on rekisteröity johonkin jäsenvaltioon’ olisi tulkittava siten, että ilman miehistöä rahdattuna (”bareboat charter-out”) rekisteröidyn aluksen lippuvaltion on oltava joko jäsenvaltio tai Ateenan yleissopimuksen sopimuspuoli. Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta IMO laatisi ilman miehistöä rahdattuna rekisteröintiä koskevat ohjeet.

(13)

Tätä asetusta sovellettaessa ilmaisulla ’liikunta-apuvälineet’ ei pitäisi tarkoittaa Ateenan yleissopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja matkatavaraa eikä ajoneuvoja.

(14)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(15)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä asetusta kansainväliseen yleissopimukseen ja siihen liittyviin pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (7) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) olisi avustettava komissiota tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen toimivuutta koskevan seurantakertomuksen valmistelussa ja laadinnassa.

(17)

Kansallisilla viranomaisilla, etenkin satamaviranomaisilla, on perustavanlaatuinen ja ratkaiseva asema meriturvallisuuden erilaisten riskien tunnistamisessa ja hallinnassa.

(18)

Jäsenvaltiot ovat meriturvallisuudesta 9 päivänä lokakuuta 2008 antamassaan lausumassa määrätietoisesti sitoutuneet ilmaisemaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 suostumuksensa siihen, että merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehty yleissopimus velvoittaa niitä sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1996 pöytäkirjalla. Jäsenvaltiot voivat käyttää mainitun yleissopimuksen 15 artiklan 3 a kohdassa olevaa vaihtoehtoa matkustajiin sovellettavan korvausvastuun rajaamisjärjestelmän säätelemiseksi tämän asetuksen erityissäännöksillä.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on merten rahdinkuljettajien ja matkustajien oikeuksiin onnettomuustapauksessa sovellettavien yhtenäisten sääntöjen vahvistaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteisön järjestelmä, joka liittyy seuraavissa asiaankuuluvissa määräyksissä tarkoitettuun matkustajien kuljettamiseen meritse sovellettavaan korvausvastuuseen ja vakuutussuojaan:

a)

liitteessä I olevat matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2002 pöytäkirjalla, jäljempänä ’Ateenan yleissopimus’, määräykset, ja

b)

liitteessä II olevat IMO:n oikeudellisen komitean Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta 19 päivänä lokakuuta 2006 hyväksymien IMO:n varauman ja ohjeiden, jäljempänä ’IMO:n ohjeet’, määräykset.

2.   Lisäksi tällä asetuksella ulotetaan kyseisten määräysten soveltamisala jäsenvaltion sisäiseen matkustajien kuljettamiseen meritse aluksilla, jotka kuuluvat A- ja B-luokkiin direktiivin 98/18/EY 4 artiklan mukaisesti, ja asetuksessa säädetään myös tiettyjä lisävaatimuksia.

3.   Komissio esittää viimeistään 30 päivään kesäkuuta 2013 mennessä, mikäli tarkoituksenmukaista, lainsäädäntöehdotuksen muun muassa tämän asetuksen soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan aluksia, jotka kuuluvat C- ja D-luokkiin direktiivin 98/18/EY 4 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin Ateenan yleissopimuksen 1 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuihin kansainvälisiin kuljetuksiin sekä jäsenvaltion sisäisiin merikuljetuksiin aluksilla, jotka kuuluvat A- ja B-luokkiin direktiivin 98/18/EY 4 artiklan mukaisesti, jos:

a)

alus purjehtii jonkin jäsenvaltion lipun alla tai on rekisteröity johonkin jäsenvaltioon;

b)

kuljetussopimus on tehty jossakin jäsenvaltiossa; tai

c)

lähtö- tai määräpaikka on kuljetussopimuksen mukaan jossakin jäsenvaltiossa.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta kaikkiin merellä tapahtuviin kotimaanmatkoihin.

3 artikla

Korvausvastuu ja vakuutussuoja

1.   Vastuuseen matkustajista, heidän matkatavarastaan ja ajoneuvoistaan sekä vakuutusta tai muuta rahavakuutta koskeviin sääntöihin sovelletaan tätä asetusta ja Ateenan yleissopimuksen 1 ja 1 a artiklaa, 2 artiklan 2 kohtaa, 3–16 artiklaa sekä 18, 20 ja 21 artiklaa, jotka ovat liitteessä I, sekä IMO:n ohjeiden määräyksiä, jotka ovat liitteessä II.

2.   IMO:n ohjeet katsotaan sitoviksi sellaisina kuin ne ovat liitteessä II.

4 artikla

Korvaus liikunta-apuvälineistä tai muista erityisvälineistä

Rahdinkuljettajan vastuuseen liikuntarajoitteisen matkustajan käyttämien liikunta-apuvälineiden tai muiden erityisvälineiden menetyksestä tai vahingoittumisesta sovelletaan Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 3 kohtaa. Korvauksen on oltava välineiden jälleenhankinta-arvon tai tarvittaessa niiden korjauskustannusten suuruinen.

5 artikla

Korvausvastuun yleinen rajaaminen

1.   Tämä asetus ei vaikuta sen kansallisen lainsäädännön mukaisiin rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan oikeuksiin tai velvoitteisiin, jolla pannaan täytäntöön merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehty kansainvälinen yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1996 pöytäkirjalla, mukaan lukien mainitun yleissopimuksen mahdolliset tulevat muutokset.

Jollei tällaista sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ole, rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan vastuu määräytyy pelkästään tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti.

2.   IMO:n ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttamaa matkustajan kuolemaa tai henkilövahinkoa koskevien korvausvaatimusten osalta rahdinkuljettaja ja alirahdinkuljettaja voivat rajoittaa vastuunsa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määräysten mukaisesti.

6 artikla

Ennakkomaksu

1.   Silloin kun matkustajan kuolema tai henkilövahinko on aiheutunut merionnettomuudesta, rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suoritti kokonaan tai osittain kuljetuksen, kun merionnettomuus tapahtui, on suoritettava 15 päivän kuluessa korvaukseen oikeutetun henkilön yksilöimisestä ennakkomaksu, joka riittää kattamaan välittömät taloudelliset tarpeet ja joka on suhteessa kärsittyyn vahinkoon. Matkustajan kuolemantapauksessa kyseisen maksun on oltava vähintään 21 000 euroa.

Tätä säännöstä sovelletaan myös silloin, kun rahdinkuljettaja on sijoittautunut yhteisöön.

2.   Ennakkomaksu ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää muista tämän asetuksen perusteella myöhemmin maksettavista määristä. Se ei ole palautettavissa, paitsi Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa ja IMO:n ohjeiden lisäyksessä A tarkoitetuissa tapauksissa tai jos sen vastaanottaja ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.

7 artikla

Tiedottaminen matkustajille

Rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan on varmistettava, että matkustajille annetaan asianmukaista ja ymmärrettävää tietoa heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista, tämän kuitenkaan rajoittamatta matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (8) mukaisia matkanjärjestäjän velvollisuuksia.

Jos kuljetussopimus on tehty jäsenvaltiossa, nämä tiedot on annettava kaikissa myyntipisteissä ja myös puhelimitse tai internetin kautta tapahtuvassa myynnissä. Jos lähtöpaikka on jäsenvaltiossa, nämä tiedot on annettava ennen lähtöä. Kaikissa muissa tapauksissa ne on annettava viimeistään lähtöhetkellä. Jos joko rahdinkuljettaja tai alirahdinkuljettaja on antanut tämän artiklan mukaiset tiedot, toisella niistä ei ole velvollisuutta antaa niitä. Tiedot on annettava tarkoituksenmukaisimmassa muodossa.

Tässä artiklassa tarkoitetun tiedonantovaatimuksen täyttämiseksi rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan on annettava matkustajille vähintään ne tiedot, jotka sisältyvät komission laatimaan ja julkistettuun yhteenvetoon tämän asetuksen säännöksistä.

8 artikla

Kertomus

Komissio laatii viimeistään kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen, jossa otetaan huomioon muun muassa taloudellinen kehitys ja kehitys kansainvälisillä foorumeilla.

Kertomuksen yhteydessä voidaan antaa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi tai ehdotus esitykseksi, jonka yhteisö tekee asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla.

9 artikla

Muutokset

1.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat muutosten sisällyttämistä Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyihin vastuunrajoihin Ateenan yleissopimuksen 23 artiklan nojalla tehtävien päätösten huomioon ottamiseksi ja jotka vastaavat tämän asetuksen liitteen I päivityksiä, hyväksytään tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Ottaen huomioon maksuihin kohdistuvat vaikutukset ja mahdollisuudet saada kohtuulliseen hintaan sen tasoista vakuutusturvaa, jota matkustajien oikeuksien laajentaminen ja joissakin tapauksissa liikenteen kausiluonteisuus edellyttävät, komissio päättää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella toimenpiteestä, joka koskee liitteessä I säädettyjä rajoja niiden alusten osalta, jotka kuuluvat B-luokkaan direktiivin 98/18/EY 4 artiklan mukaisesti. Tämä toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan sisältävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat muutosten sisällyttämistä liitteessä II oleviin IMO:n ohjeiden määräyksiin, hyväksytään 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

10 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (9) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

11 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Yksittäisen jäsenvaltion sisällä direktiivin 98/18/EY 4 artiklan mukaisesti A-luokkaan kuuluvilla aluksilla suoritettavien merikuljetusten osalta jäsenvaltiot voivat valita, että asetuksen soveltamista lykätään siihen asti, kun on kulunut neljä vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

2.   Yksittäisen jäsenvaltion sisällä direktiivin 98/18/EY 4 artiklan mukaisesti A-luokkaan kuuluvilla aluksilla suoritettavien merikuljetusten osalta jäsenvaltiot voivat valita, että asetuksen soveltamista lykätään 31 päivään joulukuuta 2018 saakka.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan päivästä, jona Ateenan yleissopimus tulee voimaan yhteisön osalta, ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivästä joulukuuta 2012 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. NEČAS


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 562), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 190 E, 29.7.2008, s. 17) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä); neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 144, 15.5.1998, s. 1.

(5)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.

(8)  EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

(9)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.


LIITE I

TÄMÄN ASETUKSEN SOVELTAMISEN KANNALTA MERKITYKSELLISET, MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE TEHDYN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

(Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen ja siihen vuonna 2002 tehdyn pöytäkirjan konsolidoitu teksti)

1 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

1)

a)

’rahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kuljetussopimuksen tai jonka puolesta se tehdään, riippumatta siitä, suorittaako kuljetuksen tosiasiallisesti kyseinen henkilö vai alirahdinkuljettaja;

b)

’alirahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä (muuta kuin rahdinkuljettajaa), joka aluksen omistajan, rahdinantajan tai laivanisännän ominaisuudessa tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain; ja

c)

’rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain’ tarkoitetaan alirahdinkuljettajaa tai, siltä osin kuin rahdinkuljettaja tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, rahdinkuljettajaa;

2)

’kuljetussopimuksella’ tarkoitetaan rahdinkuljettajan tekemää tai hänen puolestaan tehtyä sopimusta, joka koskee matkustajan tai tapauksen mukaan matkustajan ja hänen matkatavaransa kuljettamista meritse;

3)

’aluksella’ tarkoitetaan ainoastaan merialuksia, lukuun ottamatta ilmatyynyaluksia;

4)

’matkustajalla’ tarkoitetaan ketä tahansa aluksessa kuljetettavaa henkilöä,

a)

joka kuljetetaan kuljetussopimuksen nojalla tai

b)

joka rahdinkuljettajan suostumuksella saattaa aluksessa ajoneuvoa tai eläviä eläimiä, joista tehty tavarankuljetussopimus ei kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan;

5)

’matkatavaralla’ tarkoitetaan kuljetussopimuksen mukaisesti kuljetettavaa tavaraa tai ajoneuvoa, poislukien:

a)

rahtaussopimuksen, konossementin tai muun ensisijaisesti tavarankuljetusta koskevan sopimuksen mukaisesti kuljetettavat tavara ja ajoneuvot ja

b)

elävät eläimet;

6)

’käsimatkatavaralla’ tarkoitetaan matkatavaraa, joka matkustajalla on hytissään tai joka on muulla tavoin hänen hallussaan, huostassaan tai valvonnassaan. Muita kuin tämän artiklan 8 kohtaa ja 8 artiklaa sovellettaessa käsimatkatavaraan kuuluu matkatavara, joka matkustajalla on ajoneuvonsa sisällä tai päällä;

7)

’matkatavaran menetyksellä tai vahingoittumisella’ sisältää myös rahallisen menetyksen, joka johtuu siitä, että matkatavaraa ei ole toimitettu takaisin matkustajalle kohtuullisen ajan kuluessa sen aluksen saapumisesta, jossa matkatavara kuljetettiin tai jossa se olisi pitänyt kuljettaa, mutta ei sisällä työtaisteluista johtuvia viiveitä;

8)

’kuljetus’ käsittää seuraavat ajanjaksot:

a)

matkustajan ja hänen käsimatkatavaransa osalta ajanjakson, jonka aikana matkustaja ja/tai hänen käsimatkatavaransa ovat aluksessa tai menossa alukseen tai maihin, ja ajanjakson, jonka aikana matkustajaa ja hänen käsimatkatavaraansa kuljetetaan vesitse maista alukseen tai päinvastoin, jos kyseisen kuljetuksen hinta sisältyy matkan hintaan tai jos rahdinkuljettaja on antanut tähän apukuljetukseen käytettävän aluksen matkustajan käyttöön. Matkustajan osalta kuljetus ei kuitenkaan käsitä ajanjaksoa, jonka aikana hän on satamaterminaalissa tai asemarakennuksessa tai satamalaiturilla taikka muussa satamarakenteessa tai -rakenteella;

b)

käsimatkatavaran osalta myös ajanjakson, jonka aikana matkustaja on satamaterminaalissa tai asemarakennuksessa tai satamalaiturilla tai muussa satamarakenteessa tai -rakenteella, jos rahdinkuljettaja tai hänen avustajansa tai asiamiehensä on ottanut huostaansa kyseisen matkatavaran eikä sitä ole toimitettu takaisin matkustajalle;

c)

muun matkatavaran osalta, joka ei ole käsimatkatavaraa, ajanjakson, joka alkaa, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä ottaa sen huostaansa maissa tai aluksessa, ja päättyy, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä toimittaa sen takaisin matkustajalle;

9)

’kansainvälisellä kuljetuksella’ tarkoitetaan kuljetusta, jossa lähtö- ja määräpaikka sijaitsevat kuljetussopimuksen mukaan kahdessa eri valtiossa taikka, jos kuljetussopimuksen tai vahvistetun matkasuunnitelman mukaan matkalla poiketaan toisen valtion satamaan, samassa valtiossa;

10)

’järjestöllä’ tarkoitetaan Kansainvälistä merenkulkujärjestöä;

11)

’pääsihteerillä’ tarkoitetaan järjestön pääsihteeriä.

1 a artikla

Liite

Tämän yleissopimuksen liite on tämän yleissopimuksen erottamaton osa.

2 artikla

Soveltaminen

1.   […] (1)

2.   Tämän artiklan 1 kohdasta riippumatta tätä yleissopimusta ei sovelleta, kun kuljetukseen sovelletaan matkustajien tai matkatavaran kuljetusta muissa liikennemuodoissa koskevan muun kansainvälisen yleissopimuksen nojalla siviilioikeudellista vastuuta kyseisen muun yleissopimuksen määräysten nojalla, siltä osin kuin kyseisten määräysten soveltaminen merikuljetuksiin on pakollista.

3 artikla

Rahdinkuljettajan vastuu

1.   Rahdinkuljettajan vastuu merionnettomuuden aiheuttaman matkustajan kuoleman tai henkilövahingon aiheuttamasta menetyksestä on enintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa, jollei rahdinkuljettaja osoita, että tapahtuma:

a)

on aiheutunut sotaan, vihollisuuteen, sisällissotaan tai kapinaan liittyneestä teosta tai poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä; tai

b)

on kokonaan aiheutunut kolmannen osapuolen teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut tapahtuman aiheuttaminen.

Jos ja siltä osin kuin menetys ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, rahdinkuljettaja vastaa menetyksestä enemmälti, jollei rahdinkuljettaja osoita, ettei menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

2.   Jos matkustajan kuolema tai henkilövahinko ei johdu merionnettomuudesta, rahdinkuljettaja vastaa kyseisen kuolemantapauksen tai henkilövahingon seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Tuottamusta tai laiminlyöntiä koskeva todistustaakka on kantajalla.

3.   Rahdinkuljettaja vastaa käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Rahdinkuljettajan tuottamuksen tai laiminlyönnin oletetaan tapahtuneen, jos menetyksen on aiheuttanut merionnettomuus.

4.   Rahdinkuljettaja vastaa muun matkatavaran kuin käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jollei rahdinkuljettaja osoita, ettei menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

5.   Tässä artiklassa:

a)

’merionnettomuudella’ tarkoitetaan aluksen haaksirikkoa, kaatumista, yhteentörmäystä tai karilleajoa, aluksessa tapahtuvaa räjähdystä tai tulipaloa taikka aluksessa olevaa vikaa;

b)

’rahdinkuljettajan tuottamus tai laiminlyönti’ käsittää rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden tuottamukset tai laiminlyönnit työtehtävien puitteissa;

c)

’aluksessa olevalla vialla’ tarkoitetaan mitä tahansa toimintahäiriötä, epäkuntoisuutta tai sovellettavien turvallisuusmääräysten laiminlyöntiä missä tahansa aluksen tai sen laitteiden osassa, kun sitä käytetään matkustajien pelastautumiseen, evakuointiin, alukseen nousuun ja aluksesta poistumiseen tai kun sitä käytetään aluksen käyttövoimaan, ohjaamiseen, turvalliseen navigointiin, kiinnitykseen, ankkurointiin, kiinnitys- tai ankkuripaikkaan saapumiseen tai sieltä lähtemiseen taikka vuodon jälkeiseen vaurioiden valvontaan tai kun sitä käytetään hengenpelastuslaitteiden käyttöönottoon;

d)

’menetys’ ei käsitä rankaisuksi tuomittavia tai varoittavia vahingonkorvauksia.

6.   Rahdinkuljettajan tämän artiklan mukainen vastuu rajoittuu ainoastaan menetykseen, joka johtuu kuljetuksen aikana sattuneesta tapahtumasta. Todistustaakka siitä, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma sattui kuljetuksen aikana, sekä menetyksen laajuudesta on kantajalla.

7.   Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita rahdinkuljettajan takautumisoikeutta kolmatta osapuolta kohtaan eivätkä vastaamista vedoten vahinkoa kärsineen myötävaikutukseen tämän yleissopimuksen 6 artiklan nojalla. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita tämän yleissopimuksen 7 ja 8 artiklan mukaista rajoitusoikeutta.

8.   Osapuolen tuottamusta tai laiminlyöntiä koskevat olettamukset tai todistustaakan asettaminen osapuolelle eivät estä ottamasta huomioon todisteita kyseisen osapuolen eduksi.

4 artikla

Alirahdinkuljettaja

1.   Jos kuljetus on annettu kokonaan tai osittain alirahdinkuljettajan suoritettavaksi, rahdinkuljettaja vastaa kuitenkin koko kuljetuksesta tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Lisäksi alirahdinkuljettajaan sovelletaan tämän yleissopimuksen määräyksiä hänen suorittamansa kuljetuksen osalta.

2.   Alirahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta rahdinkuljettaja vastaa alirahdinkuljettajan ja hänen palveluksessaan olevien henkilöiden ja asiamiesten työtehtäviensä puitteissa tekemistä teoista ja laiminlyönneistä.

3.   Erityinen sopimus, jonka perusteella rahdinkuljettaja ottaa itselleen velvollisuuksia, joita ei aseteta tässä yleissopimuksessa, tai tämän yleissopimuksen antamista oikeuksista luopuminen vaikuttaa alirahdinkuljettajaan vain, jos hän on siihen nimenomaisesti ja kirjallisesti suostunut.

4.   Jos ja siltä osin kuin sekä rahdinkuljettaja että alirahdinkuljettaja ovat vastuussa, he ovat yhteisvastuullisia.

5.   Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta takautumisoikeuteen rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan välillä.

4 a artikla

Pakollinen vakuutus

1.   Kun matkustajia kuljetetaan sopimusvaltiossa rekisteröidyssä aluksessa, jolla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa, ja tätä yleissopimusta sovelletaan, jokaisella rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, on oltava vakuutus tai muu rahavakuus, esimerkiksi pankin tai vastaavan rahoituslaitoksen takaus, joka kattaa tähän yleissopimukseen perustuvan korvausvastuun matkustajien kuoleman ja henkilövahingon varalta. Pakollisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden on oltava vähintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa.

2.   Jokaiselle alukselle on myönnettävä todistus, jolla osoitetaan, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sen jälkeen, kun sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen on todennut, että 1 kohdan vaatimukset on täytetty. Sopimusvaltiossa rekisteröidylle alukselle tällaisen todistuksen myöntää tai vahvistaa rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen. Alukselle, jota ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa, todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen. Todistuksen on oltava tämän yleissopimuksen liitteessä olevan mallin mukainen, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a)

aluksen nimi, numero- tai kirjaintunnus ja rekisteröintisatama;

b)

rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, nimi ja päätoimipaikka;

c)

aluksen IMO-tunnistenumero;

d)

vakuuden tyyppi ja kesto;

e)

vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai muu rahavakuus annetaan; ja

f)

todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaoloaikaa.

3.

a)

Sopimusvaltio voi valtuuttaa tunnustamansa laitoksen tai elimen myöntämään todistuksen. Kyseisen laitoksen tai elimen on ilmoitettava tälle sopimusvaltiolle kunkin todistuksen antamisesta. Sopimusvaltio takaa kaikissa tapauksissa täysin näin myönnetyn todistuksen täydellisyyden ja oikeellisuuden ja sitoutuu varmistamaan tämän velvoitteen täyttämisen edellyttämät järjestelyt.

b)

Sopimusvaltion on ilmoitettava pääsihteerille:

i)

tunnustamalleen laitokselle tai elimelle siirrettyyn toimivaltaan liittyvistä erityisistä velvoitteista ja ehdoista;

ii)

tällaisen toimivallan peruuttamisesta; ja

iii)

päivä, jona toimivallan siirtäminen tai peruuttaminen tulee voimaan.

Toimivallan siirtäminen tulee voimaan aikaisintaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun asiaa koskeva ilmoitus on annettu pääsihteerille.

c)

Laitos tai elin, joka on tämän kohdan mukaisesti valtuutettu myöntämään todistuksia, on valtuutettava myös peruuttamaan todistukset, jos niiden myöntämisehdot eivät täyty. Laitoksen tai elimen on kaikissa tapauksissa ilmoitettava todistuksen peruuttamisesta valtiolle, jonka puolesta todistus on myönnetty.

4.   Todistus on kirjoitettava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä, ja valtion niin päättäessä valtion virallinen kieli voidaan jättää pois.

5.   Todistusta on säilytettävä aluksessa, ja sen jäljennös on talletettava aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka myöntää tai varmentaa todistuksen.

6.   Vakuutus tai muu rahavakuus ei täytä tämän artiklan vaatimuksia, jos sen voimassaolo voi muista syistä kuin todistuksessa määritetyn vakuutuksen tai vakuuden voimassaoloajan päättymisen vuoksi päättyä ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona sen päättymisestä ilmoitetaan 5 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, ellei todistusta ole toimitettu kyseisille viranomaisille tai ellei uutta todistusta ole myönnetty kyseisen ajanjakson kuluessa. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös sellaiseen vakuutuksen tai muun rahavakuuden muutokseen, jonka seurauksena tämän artiklan vaatimukset eivät enää täyty.

7.   Aluksen rekisteröintivaltio päättää todistuksen myöntämisen ja voimassaolon ehdoista, ottaen huomioon tämän artiklan määräykset.

8.   Tämän yleissopimuksen määräysten ei katsota estävän sopimusvaltiota käyttämästä muilta valtioilta tai järjestöltä tai muilta kansainvälisiltä järjestöiltä tämän yleissopimuksen soveltamista varten saatuja tietoja, jotka koskevat vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajien taloudellista asemaa. Tällaisessa tapauksessa sopimusvaltio, joka käyttää kyseisiä tietoja, ei vapaudu vastuusta, joka sillä on todistuksen myöntävänä valtiona.

9.   Sopimusvaltiot hyväksyvät toisen sopimusvaltion viranomaisten myöntämät tai varmentamat todistukset tämän yleissopimuksen soveltamistarkoituksessa ja katsovat ne yhtä päteviksi kuin niiden itsensä myöntämät tai varmentamat todistukset, vaikka ne olisi myönnetty tai varmennettu alusten osalta, joita ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa. Sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntävän tai varmentavan valtion kanssa, jos se uskoo, että vakuutustodistuksessa mainittu vakuutuksenantaja tai takuun antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän yleissopimuksen velvoitteita.

10.   Korvausvaatimukset, jotka vakuutus tai muu rahavakuus tämän artiklan nojalla kattaa, voidaan esittää suoraan vakuutuksenantajalle tai muulle henkilölle, joka on antanut rahavakuuden. Tällöin vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antaneen henkilön vastuu rajoittuu 1 kohdassa vahvistettuun määrään, vaikka rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla ei olisi oikeutta vastuun rajoittamiseen. Vastaaja voi myös vedota niihin seikkoihin, joihin 1 kohdassa tarkoitettu rahdinkuljettaja olisi voinut vedota tämän yleissopimuksen mukaisesti (ei kuitenkaan konkurssiin tai toiminnan lopettamiseen). Lisäksi vastaaja voi vedota siihen, että vahinko on johtunut vakuutetun tahallisesta teosta, mutta vastaaja ei voi vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin hän olisi voinut vedota vakuutetun häntä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä. Vastaajalla on kaikissa tapauksissa oikeus vaatia rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan osallistumista oikeudenkäyntiin.

11.   Kaikki 1 kohdan mukaisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden takaamat summat ovat käytettävissä yksinomaan tähän yleissopimukseen perustuvien korvausvaatimusten täyttämiseen, ja kyseisistä summista suoritetut maksut vapauttavat tähän yleissopimukseen perustuvasta korvausvastuusta suoritettujen maksujen määrään.

12.   Sopimusvaltio ei saa sallia sen lipun alla purjehtivan ja tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan aluksen liikennöintiä, ellei sille ole myönnetty 2 tai 15 kohdan mukaista todistusta.

13.   Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, kunkin sopimusvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla varmistettava, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa 1 kohdassa määriteltyyn määrään sellaisten alusten osalta, joilla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa ja jotka saapuvat sen alueella olevaan satamaan tai lähtevät sieltä, riippumatta siitä, missä alukset on rekisteröity, ja siltä osin kuin tätä yleissopimusta sovelletaan.

14.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 5 kohdassa määrätään, sopimusvaltio voi ilmoittaa pääsihteerille, että 13 kohtaa sovellettaessa aluksilta ei vaadita 2 kohdan edellyttämän todistuksen säilyttämistä aluksessa eikä sen esittämistä aluksen tullessa sen alueella sijaitsevaan satamaan tai lähtiessä sieltä, jos todistuksen myöntävä sopimusvaltio on ilmoittanut pääsihteerille pitävänsä yllä todistuksen olemassaolon osoittavaa sähköistä rekisteriä, johon kaikilla sopimusvaltioilla on pääsy ja jonka avulla sopimusvaltiot voivat täyttää niille 13 kohdan nojalla kuuluvat velvoitteensa.

15.   Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltion omistamaan alukseen, jonka osalta ei ole voimassa vakuutusta tai muuta rahavakuutta, mutta aluksella on oltava todistus, jonka aluksen rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ja jonka mukaan aluksen omistaa kyseinen valtio ja vastuu on katettu 1 kohdan mukaisesti määrättyyn rajaan saakka. Todistuksen on noudatettava mahdollisimman tarkasti 2 kohdassa määrättyä mallia.

5 artikla

Arvoesineet

Rahdinkuljettaja ei vastaa rahan, vaihdanta-arvopaperien, kullan, hopeaesineiden, jalokivien, koriste- ja taide-esineiden tai muiden arvoesineiden menetyksestä tai vahingoittumisesta, jollei kyseisiä arvoesineitä ole jätetty rahdinkuljettajan huostaan säilyttämistä varten, missä tapauksessa rahdinkuljettaja on vastuussa 8 artiklan 3 kohdassa määrättyyn rajaan saakka, jollei ole sovittu korkeammasta rajasta 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6 artikla

Vahinkoa kärsineen myötävaikutus

Jos rahdinkuljettaja osoittaa, että matkustajan kuolema tai henkilövahinko tai hänen matkatavaransa menetys tai vahingoittuminen johtui kokonaan tai osittain matkustajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä, tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi vapauttaa rahdinkuljettajan kokonaan tai osittain vastuusta tuomioistuimen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

7 artikla

Vastuun rajoittaminen kuolemantapauksessa ja henkilövahingossa

1.   Rahdinkuljettajan vastuu matkustajan kuolemasta tai henkilövahingosta on 3 artiklan nojalla enintään 400 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa. Jos sen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, lainsäädännön mukaan korvaukset suoritetaan määräaikaisina maksuina, kyseisten maksujen vastaava pääoma-arvo ei saa ylittää mainittua rajaa.

2.   Sopimusvaltio voi säätää 1 kohdassa määrätystä vastuun rajasta kansallisilla erityissäännöksillä sikäli kuin vastuuta koskeva kansallinen yläraja, jos sellainen on, ei ole alempi kuin 1 kohdassa vahvistettu raja. Sopimusvaltion, joka käyttää tässä kohdassa määrättyä mahdollisuutta, on ilmoitettava pääsihteerille asetetusta korvausvastuun rajasta tai siitä, ettei mitään rajaa ole asetettu.

8 artikla

Matkatavaran ja ajoneuvon menetystä tai vahinkoa koskevan vastuun rajoittaminen

1.   Rahdinkuljettajan vastuu käsimatkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 2 250 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

2.   Rahdinkuljettajan vastuu ajoneuvojen menetyksestä tai vahingoittumisesta, mukaan luettuina kaikki ajoneuvon sisällä tai päällä oleva matkatavara, on enintään 12 700 laskentayksikköä ajoneuvoa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

3.   Rahdinkuljettajan vastuu muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 3 375 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

4.   Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia, että rahdinkuljettajan vastuuseen sovelletaan enintään 330 laskentayksikön omavastuuosuutta ajoneuvon vahingoittumisen osalta ja enintään 149 laskentayksikön omavastuuosuutta matkustajaa kohti muun matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta, jolloin kyseinen summa vähennetään menetyksestä tai vahingosta.

9 artikla

Laskentayksikkö ja muuntaminen

1.   Tässä yleissopimuksessa tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus. Määrät, jotka mainitaan 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa, muunnetaan sen valtion kansalliseksi valuutaksi, jossa tuomioistuin, jossa asia on vireillä, sijaitsee, sen arvon mukaisesti, joka kyseisellä valuutalla on suhteessa erityisnosto-oikeuteen tuomion antamispäivänä tai osapuolten sopimana päivänä. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan sillä menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa kyseisenä päivänä maksutapahtumissaan ja -liikenteessään. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan kyseisen sopimusvaltion määrittelemällä tavalla.

2.   Valtio, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen ja jonka lainsäädäntö ei salli 1 kohdan määräysten soveltamista, voi kuitenkin ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään taikka milloin tahansa sen jälkeen antaa ilmoituksen, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitettu laskentayksikkö vastaa 15:tä kultafrangia. Tässä kohdassa tarkoitettu kultafrangi vastaa 65,5:tä milligrammaa kultaa, jonka pitoisuus on yhdeksänsataa tuhannesosaa. Kultafrangi muunnetaan kansalliseksi valuutaksi asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu laskutoimitus sekä 2 kohdassa tarkoitettu muuntaminen suoritetaan siten, että 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa mainittujen määrien reaaliarvo sopimusvaltion kansallisessa valuutassa ilmaistuna on sikäli kuin mahdollista sama kuin se arvo, joka saataisiin 1 kohdan kolmea ensimmäistä virkettä soveltamalla. Tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa valtiot tiedottavat pääsihteerille, mitä laskentatapaa ne soveltavat 1 kohdan nojalla tai, vastaavasti, mikä on 2 kohdassa tarkoitetun muuntamisen tulos, sekä ilmoittavat laskentatavan tai muuntamisen tuloksen muutoksista.

10 artikla

Vastuunrajoja koskevat lisämääräykset

1.   Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia nimenomaisesti ja kirjallisesti 7 ja 8 artiklassa määrättyjä korkeammista vastuunrajoista.

2.   Vahingonkorvausten korkoja ja oikeudenkäyntikustannuksia ei saa sisällyttää 7 ja 8 artiklassa määrättyihin vastuunrajoihin.

11 artikla

Rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden puolustus ja vastuunrajat

Jos rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevaa henkilöä tai asiamiestä vastaan nostetaan kanne, jonka syynä on tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva vahinko, kyseisellä henkilöllä tai asiamiehellä, jos hän osoittaa toimineensa työtehtäviensä puitteissa, on oikeus vedota seikkoihin ja vastuunrajoihin, joihin rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla on oikeus vedota tämän yleissopimuksen nojalla.

12 artikla

Korvausvaatimusten yhdistäminen

1.   Kun 7 ja 8 artiklassa määrätyt vastuunrajat tulevat voimaan, niitä sovelletaan niiden korvausten yhteismäärään, joiden maksamista voidaan vaatia kaikkien yhden yksittäisen matkustajan kuolemaa tai henkilövahinkoa tai hänen matkatavaransa menetystä tai vahingoittumista koskevien korvausvaatimusten perusteella.

2.   Alirahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta korvausten yhteismäärä, joka rahdinkuljettaja ja alirahdinkuljettaja ja heidän palveluksessaan olevat työtehtäviensä puitteissa toimineet henkilöt ja asiamiehet voidaan velvoittaa maksamaan, ei saa ylittää suurinta määrää, joka voidaan tuomita joko rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan maksettavaksi tämän yleissopimuksen nojalla, mutta yhdenkään mainitun henkilön korvausvastuu ei saa ylittää häneen sovellettavaa rajaa.

3.   Jos rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevalla henkilöllä tai asiamiehellä on tämän yleissopimuksen 11 artiklan nojalla oikeus rajoittaa vastuutaan 7 ja 8 artiklan mukaisesti, korvausten yhteismäärä, joka rahdinkuljettaja tai tapauksen mukaan alirahdinkuljettaja sekä kyseinen rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies voidaan velvoittaa maksamaan, ei saa missään tapauksessa ylittää kyseisiä rajoja.

13 artikla

Vastuunrajoitusoikeuden menettäminen

1.   Rahdinkuljettaja ei voi vedota 7 ja 8 artiklan ja 10 artiklan 1 kohdan perusteella määräytyvään vastuunrajoitusoikeuteen, jos osoitetaan, että vahinko on aiheutunut rahdinkuljettajan teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut kyseisen vahingon aiheuttaminen, tai hänen piittaamattomuudestaan ja tietoisena kyseisen vahingon todennäköisyydestä.

2.   Rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies ei voi vedota mainittuun vastuunrajoitusoikeuteen, jos osoitetaan, että vahinko on aiheutunut hänen teostaan tai laiminlyönnistään, jonka tarkoituksena on ollut vahingon aiheuttaminen, tai hänen piittaamattomuudestaan ja tietoisena kyseisen vahingon todennäköisyydestä.

14 artikla

Korvausvaatimusten perusteet

Rahdinkuljettajaa tai alirahdinkuljettajaa vastaan voidaan nostaa matkustajan kuolemaan tai henkilövahinkoon tai matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen perustuva vahingonkorvauskanne ainoastaan tämän yleissopimuksen mukaisesti.

15 artikla

Matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta ilmoittaminen

1.   Matkustajan on toimitettava rahdinkuljettajalle tai hänen asiamiehelleen kirjallinen ilmoitus:

a)

kun matkatavaralle on tapahtunut näkyvää vahinkoa:

i)

käsimatkatavaran osalta ennen kuin matkustaja poistuu aluksesta tai sen yhteydessä;

ii)

kaiken muun matkatavaran osalta ennen matkatavaran toimittamista takaisin matkustajalle tai tämän toimittamisen yhteydessä;

b)

kun matkatavaralle on tapahtunut vahinkoa, joka ei ole näkyvää, tai kun matkatavara on menetetty, viidentoista päivän kuluessa aluksesta poistumisesta tai matkatavaran toimittamisesta takaisin matkustajalle taikka ajankohdasta, jolloin matkatavara olisi pitänyt toimittaa takaisin matkustajalle.

2.   Jos matkustaja ei noudata tämän artiklan määräyksiä, hänen oletetaan saaneen matkatavaransa takaisin vahingoittumattomana, jollei toisin osoiteta.

3.   Kirjallista ilmoitusta ei tarvitse antaa, jos matkatavaran kunnosta on tehty yhteinen arvio tai tarkastus niitä takaisin toimitettaessa.

16 artikla

Kanneoikeuden vanhenemisaika

1.   Oikeus nostaa matkustajan kuolemaan tai henkilövahinkoon taikka matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen perustuva vahingonkorvauskanne vanhenee kahden vuoden määräajan kuluttua.

2.   Määräaika lasketaan seuraavasti:

a)

henkilövahingon osalta päivästä, jona matkustaja poistuu aluksesta;

b)

kuljetuksen aikana tapahtuneen kuoleman osalta päivästä, jona matkustajan olisi pitänyt poistua aluksesta, ja kuljetuksen aikana aiheutuneen ja aluksesta poistumisen jälkeen matkustajan kuolemaan johtaneen henkilövahingon osalta kuolinpäivästä edellyttäen, että sen ja aluksesta poistumisen välinen aika on enintään kolme vuotta;

c)

matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta päivästä, jona aluksesta poistuminen on tapahtunut tai sen olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi.

3.   Vanhentumisaikojen lykkäämiseen ja keskeyttämiseen sovelletaan sen tuomioistuimen lainsäädäntöä, jossa asia on vireillä, mutta tämän yleissopimuksen nojalla ei voi nostaa kannetta sen jälkeen, kun jompikumpi seuraavista määräajoista on umpeutunut:

a)

viisi vuotta matkustajan aluksesta poistumisen päivästä tai päivästä, jolloin aluksesta poistumisen olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi;

b)

kolme vuotta päivästä, jona kantaja tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tapahtuman aiheuttamasta loukkaantumisesta, menetyksestä tai vahingosta.

4.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa määrätään, vanhenemisaikaa voidaan pidentää rahdinkuljettajan ilmoituksella tai osapuolten sopimuksella sen jälkeen, kun kanteen peruste on syntynyt. Ilmoituksen tai sopimuksen on oltava kirjallinen.

17 artikla

Tuomioistuimen toimivalta (2)

17 a artikla

Tunnustaminen ja täytäntöönpano (2)

18 artikla

Sopimusehtojen pätemättömyys

Ennen matkustajan kuoleman tai henkilövahingon taikka matkustajan matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen aiheuttanutta tapahtumaa tehdyt sopimusmääräykset, joiden tarkoituksena on vapauttaa henkilö vastuusta, joka hänellä on tämän yleissopimuksen perusteella matkustajaa kohtaan, tai määrätä tässä yleissopimuksessa määrättyjä vastuurajoja alempi vastuuraja, lukuun ottamatta 8 artiklan 4 kohdassa määrättyä rajaa, sekä määräykset, joiden tarkoituksena on siirtää rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla oleva todistustaakka tai jotka rajoittavat 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, ovat pätemättömiä, mutta kyseisten määräysten pätemättömyys ei kuitenkaan tee kuljetussopimusta pätemättömäksi, vaan siihen sovelletaan edelleen tämän yleissopimuksen määräyksiä.

20 artikla

Ydinvahingot

Tämän yleissopimuksen nojalla ei synny korvausvastuuta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta:

a)

jos ydinlaitoksen toiminnanharjoittaja vastaa vahingosta joko vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen 28 päivänä tammikuuta 1964 liitetyllä lisäpöytäkirjalla, tai korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen taikka niiden voimassa olevien muutosten tai pöytäkirjojen mukaisesti; tai

b)

jos ydinlaitoksen toiminnanharjoittaja vastaa vahingosta tällaisen vahingon korvausvastuuta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö on kaikilta osin yhtä edullinen henkilöille, jotka voivat kärsiä vahinkoa, kuin joko Pariisin tai Wienin yleissopimus tai niiden voimassa olevat muutokset tai pöytäkirjat.

21 artikla

Viranomaisten toteuttamat kaupalliset kuljetukset

Tätä yleissopimusta sovelletaan valtioiden tai viranomaisten 1 artiklassa tarkoitetun kuljetussopimuksen nojalla toteuttamiin kaupallisiin kuljetuksiin.

[Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyyn Ateenan yleissopimukseen vuonna 2002 tehdyn pöytäkirjan 22 ja 23 artikla]

22 artikla

Uudelleentarkastelu ja muutokset (3)

23 artikla

Vastuunrajojen muuttaminen

1.   Tämän artiklan mukaista erityismenettelyä sovelletaan ainoastaan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyjen vastuunrajojen muuttamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan määräysten soveltamista.

2.   Pääsihteeri antaa yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyjen vastuunrajojen, mukaan luettuina omavastuuosuudet, muuttamista koskevan ehdotuksen tiedoksi kaikille järjestön jäsenille ja kaikille sopimusvaltioille, jos vähintään puolet mutta joka tapauksessa vähintään kuusi tämän pöytäkirjan sopimusvaltioista on sitä pyytänyt.

3.   Kaikki yllä mainitulla tavalla ehdotetut ja tiedoksi annetut muutokset saatetaan järjestön oikeudellisen komitean (jäljempänä ’oikeudellinen komitea’) käsiteltäväksi vähintään kuuden kuukauden kuluttua niiden tiedoksiantopäivästä.

4.   Kaikilla tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioilla, riippumatta siitä, ovatko ne järjestön jäseniä, on oikeus osallistua muutosten käsittelyyn ja hyväksymiseen oikeudellisessa komiteassa.

5.   Muutokset hyväksytään tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen läsnä olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä oikeudellisessa komiteassa, jonka kokoonpanoa on laajennettu 4 kohdan mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että vähintään puolet tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioista on läsnä äänestyksen aikana.

6.   Käsitellessään vastuunrajojen muutosehdotusta oikeudellinen komitea ottaa huomioon kokemukset vahinkotapahtumista ja erityisesti niistä aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta, valuuttojen arvon muutokset sekä vaikutukset, joita esitetyllä muutoksella olisi vakuutusmaksuun.

7.

a)

Vastuunrajojen muutoksia ei voida tämän artiklan nojalla käsitellä ennen kuin viisi vuotta on kulunut siitä päivästä, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten, eikä ennen kuin viisi vuotta on kulunut aiemman tämän artiklan nojalla tehdyn muutoksen voimaantulopäivästä.

b)

Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan korotettuna 6 prosentilla vuosittain ja sisältäen edeltävän vuoden prosentuaalisen korotuksen siitä päivästä lukien, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten.

c)

Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan kerrottuna kolmella.

8.   Järjestö ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille 5 kohdan mukaisesti hyväksytystä muutoksesta. Muutos katsotaan hyväksytyksi kahdeksantoista kuukauden kuluttua ilmoituksen päivämäärästä, jollei tämän ajanjakson kuluessa vähintään yksi neljäsosa valtioista, jotka olivat sopimusvaltioita muutoksen hyväksymisen aikaan, ole toimittanut pääsihteerille tiedonantoa, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutosta, jolloin muutosta ei hyväksytä eikä sillä ole vaikutusta.

9.   Muutos, joka katsotaan hyväksytyksi 8 kohdan mukaisesti, tulee voimaan kahdeksantoista kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.

10.   Muutos sitoo kaikkia sopimusvaltioita, elleivät ne irtisano tätä pöytäkirjaa 21 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kuin kyseinen muutos.

11.   Kun muutos on hyväksytty, mutta sen hyväksymisen edellytyksenä oleva kahdeksantoista kuukauden ajanjakso ei ole vielä päättynyt, muutos sitoo sanotun ajanjakson aikana sopimusvaltioksi tulevaa valtiota, jos se tulee voimaan. Tämän ajanjakson jälkeen sopimusvaltioksi tullutta valtiota sitovat 8 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset. Muutos sitoo valtiota tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun muutos tulee voimaan tai kun tämä pöytäkirja tulee voimaan kyseisen valtion osalta, mikäli pöytäkirjan voimaantuloajankohta on myöhempi.

ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN LIITE

TODISTUS VAKUUTUKSESTA TAI MUUSTA RAHAVAKUUDESTA, JOKA KOSKEE KORVAUSVASTUUTA MATKUSTAJIEN KUOLEMAN JA HENKILÖVAHINGON VARALTA

Annettu matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.

Aluksen nimi

Numero- tai kirjaintunnus

Aluksen IMO-tunnistenumero

Rekisteröinti-satama

Rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, nimi ja päätoimipaikan täydellinen osoite

 

 

 

 

 

Täten todistetaan, että edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus tai muu rahavakuus.

Vakuuden tyyppi …

Vakuuden kesto …

Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) nimi ja osoite

Nimi …

Osoite …

Tämän todistuksen voimassaolo päättyy …

Todistuksen myöntänyt tai varmentanut …n hallitus

(valtion täydellinen nimi)

TAI

Käytetään seuraavaa tekstiä, kun sopimusvaltio soveltaa 4 a artiklan 3 kohtaa:

Tämän todistuksen on myöntänyt … n (valtion täydellinen nimi) hallituksen antamin valtuuksin… (laitoksen tai elimen nimi)

(paikka) (päiväys)

(Todistuksen myöntävän tai vahvistavan virkamiehen allekirjoitus ja virka-asema)

Selityksiä:

1.

Valtion nimeen voidaan haluttaessa liittää maininta sen maan toimivaltaisesta viranomaisesta, jossa todistus on myönnetty.

2.

Jos vakuuden kokonaismäärä on peräisin useammasta kuin yhdestä lähteestä, kunkin osuus on mainittava erikseen.

3.

Jos vakuus annetaan useassa muodossa, nämä on eriteltävä.

4.

Kohdassa ”Vakuuden kesto” on mainittava myös vakuuden voimassaolon alkamispäivä.

5.

Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) osoitteen kohdalla on mainittava vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) päätoimipaikka. Myös toimipaikka, jossa vakuutus tai muu vakuus annetaan, on tarvittaessa mainittava.


(1)  Ei esitetä tässä.

(2)  Ei esitetä tässä.

(3)  Ei esitetä tässä.


LIITE II

Ote kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta 19 päivänä lokakuuta 2006 hyväksymistä IMO:n varaumasta ja ohjeista

IMO:n VARAUMA JA OHJEET ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA VARTEN

Varauma:

1

Ateenan yleissopimus olisi ratifioitava varustettuna seuraavin varaumin tai vastaavin julkilausumin:

”[1.1]

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen (’yleissopimus’) ratifiointia …n hallituksen puolesta koskeva varauma

Rahdinkuljettajien vastuun rajoittaminen jne.

[1.2]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden rajoittaa ja sitoutuu rajoittamaan yleissopimuksen 3 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisen mahdollisen vastuun Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMO:n ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttaman matkustajan kuoleman ja henkilövahingon osalta pienempään seuraavista määristä:

250 000 laskentayksikköä kutakin matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa

tai

340 miljoonaa laskentayksikköä kokonaisuudessaan alusta kohti kussakin erillisessä tapauksessa.

[1.3]

Lisäksi …n hallitus varaa itselleen oikeuden soveltaa ja sitoutuu soveltamaan tarvittavin muutoksin Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMO:n ohjeiden 2.1.1 ja 2.2.2 kohtaa tällaiseen vastuuseen.

[1.4]

Yleissopimuksen 4 artiklan mukaista alirahdinkuljettajan vastuuta, yleissopimuksen 11 artiklan mukaista rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan henkilöiden ja asiamiesten vastuuta sekä yleissopimuksen 12 artiklan mukaista korvausten yhteismäärän rajaa rajoitetaan samalla tavalla.

[1.5]

Kohdassa 1.2 esitettyjä varaumaa ja sitoumusta sovelletaan riippumatta 3 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesta vastuuperusteesta ja sen estämättä, mitä muuta yleissopimuksen 4 tai 7 artiklassa määrätään; mutta varauma ja sitoumus eivät vaikuta 10 ja 13 artiklan vaikuttavuuteen.

Pakollinen vakuutus ja vakuutuksenantajien korvausvastuun rajoittaminen

[1.6]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden rajoittaa ja sitoutuu rajoittamaan 4 a artiklan 1 kohdan mukaista vaatimusta pitää voimassa vakuutus tai muu rahavakuus Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMO:n ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttaman matkustajan kuoleman ja henkilövahingon osalta pienempään seuraavista määristä:

250 000 laskentayksikköä kutakin matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa

tai

340 miljoonaa laskentayksikköä kokonaisuudessaan alusta kohti kussakin erillisessä tapauksessa.

[1.7]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden rajoittaa ja sitoutuu rajoittamaan 4 a artiklan 10 kohdan mukaista vakuutuksen antajan tai muun rahavakuuden antaneen henkilön korvausvastuuta Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMO:n ohjeiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen vaarojen aiheuttaman matkustajan kuoleman ja henkilövahingon osalta sellaisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden ylärajaan, joka rahdinkuljettajan on tämän varauman 1.6 kohdan mukaisesti pidettävä voimassa.

[1.8]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden soveltaa ja sitoutuu soveltamaan Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia IMO:n ohjeita, mukaan lukien ohjeiden 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettujen lausekkeiden soveltaminen, kaikissa yleissopimuksen mukaisissa pakollisissa vakuutuksissa.

[1.9]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden vapauttaa ja sitoutuu vapauttamaan vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajan 4 a artiklan 1 kohdan nojalla kaikesta korvausvastuusta, johon tämä ei ole sitoutunut.

Todistukset

[1.10]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden antaa ja sitoutuu antamaan yleissopimuksen 4 a artiklan 2 kohdan mukaisia vakuutustodistuksia:

joista käy ilmi 1.2, 1.6, 1.7 ja 1.9 kohdassa tarkoitettu korvausvastuun rajaaminen ja vakuutusturvaa koskevat vaatimukset, ja

joiden avulla voidaan lisätä muita rajoituksia, vaatimuksia ja vapautuksia, joita se katsoo vakuutusmarkkinoiden tilanteen todistuksen antamishetkellä edellyttävän.

[1.11]

…n hallitus varaa itselleen oikeuden hyväksyä ja sitoutuu hyväksymään muiden sopimusvaltioiden samanlaisen varauman nojalla antamia vakuutustodistuksia.

[1.12]

Kaikki tällaiset rajoitukset, vaatimukset ja vapautukset käyvät selkeästi ilmi yleissopimuksen 4 a artiklan 2 kohdan nojalla annetuista tai varmennetuista todistuksesta.

Tämän varauman ja Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevien IMO:n ohjeiden suhde

[1.13]

Tällä varaumalla pidätettyjä oikeuksia käytetään ottamalla yhdenmukaisuuden varmistamiseksi asianmukaisesti huomioon Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevat IMO:n ohjeet tai niihin tehdyt muutokset. Jos Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellinen komitea on hyväksynyt ehdotuksen muuttaa Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia IMO:n ohjeita, rajoitukset mukaan lukien, näitä muutoksia sovelletaan komitean määrittämästä ajankohdasta alkaen. Tämä ei rajoita kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka koskevat valtion oikeutta poistaa tai muuttaa varaumaansa.”

Ohjeet

2.

Vakuutusmarkkinoiden nykyisen tilan vuoksi sopimusvaltioiden olisi annettava vakuutustodistukset siten, että yksi vakuutuksenantaja sitoutuu kattamaan sotariskit ja toinen vakuutuksenantaja kattaa muut kuin sotariskit. Kunkin vakuutuksenantajan olisi vastattava vain omasta osuudestaan. Olisi sovellettava seuraavia sääntöjä (lausekkeet, joihin viitataan, ovat lisäyksessä A):

2.1

Sekä sotaa että muuta kuin sotaa koskevaa vakuutusta voivat koskea seuraavat lausekkeet:

2.1.1

Radioaktiivista saastumista sekä kemiallisia, biologisia, biokemiallisia ja sähkömagneettisia aseita koskeva poissulkemislauseke (lauseke 370);

2.1.2

Tietoverkkohyökkäystä koskeva poissulkemislauseke (lauseke 380);

2.1.3

Yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna näillä ohjeilla, mukaiset pakollisen rahavakuuden antajan varaumat ja vastuunrajat, erityisesti 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa;

2.1.4

Varauma, jonka mukaan vakuutus kattaa vain yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna näillä ohjeilla, mukaiset vastuut; ja

2.1.5

Varauma, jonka mukaan kaikki yleissopimuksen nojalla sovitut määrät vähentävät vastaavasti rahdinkuljettajan ja/tai rahdinkuljettajan vakuutuksenantajan yleissopimuksen 4 a artiklan mukaista vastuuta, vaikka sotaa koskevan vakuutuksen antaja tai muuta kuin sotaa koskevan vakuutuksen antaja ei olisi maksanut niitä tai vakuutuksenantajaa ei olisi vaadittu maksamaan niitä.

2.2

Sotaa koskeva vakuutus kattaa mahdollisen korvausvastuun menetyksestä, joka aiheutuu matkustajan kuolemasta tai henkilövahingosta, jonka syynä on:

sota, sisällissota, vallankumous, kapina tai niistä aiheutuva yhteiskunnallinen konflikti tai sotaa käyvän vallan tekemä tai siihen kohdistuva vihamielinen teko,

kaappaus, sieppaus, pidätys, vapaudenriisto tai vangitseminen ja sen seuraukset tai sellaisen yritys,

hylätyt miinat, torpedot, pommit muut hylätyt sota-aseet,

terroristien tai vihamielisesti tai poliittisin perustein toimivien henkilöiden teot sekä toimet tällaisen riskin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi,

menetetyksi tuomitseminen ja pakkolunastus.

Seuraavia vapautuksia, rajoituksia ja vaatimuksia voidaan soveltaa:

2.2.1

Vakuutuksen automaattista päättymistä ja poissulkemista koskeva lauseke sodan yhteydessä

2.2.2

Jos yksittäisten matkustajien korvausvaatimusten yhteismäärä on yli 340 miljoonaa laskentayksikköä kokonaisuudessaan alusta kohti missä tahansa erillisessä tapauksessa, rahdinkuljettajalla on oikeus vedota vastuunsa rajoittamiseen 340 miljoonaan laskentayksikköön, aina sillä edellytyksellä, että

määrä olisi jaettava korvauksenhakijoiden kesken heidän vahvistettujen korvausvaatimustensa mukaisessa suhteessa,

määrä voidaan jakaa yhdessä tai useammassa erässä jakamishetkellä tiedossa oleville korvauksenhakijoille, ja

määrän voi jakaa vakuutuksenantaja tai tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen, jonka käsiteltäväksi vakuutuksenantaja on asian saattanut missä tahansa sopimusvaltiossa, jossa oikeudenkäynti on pantu vireille niiden korvausvaatimusten osalta, jotka vakuutuksen väitetään kattavan.

2.2.3

30 päivän irtisanomislauseke tapauksissa, joita kohta 2.2.1 ei kata.

2.3

Muun kuin sotaa koskevan vakuutuksen tulisi kattaa kaikki vaarat, joita pakollinen vakuutus koskee ja jotka ovat muita kuin kohdassa 2.2 lueteltuja riskejä, riippumatta siitä, koskevatko niitä kohdan 2.1 ja 2.2 vapautukset, rajoitukset tai vaatimukset.

3.

Lisäys B sisältää esimerkin näiden ohjeiden mukaisista vakuutussitoumuksista (Sininen kortti, Blue Card) ja vakuutustodistuksesta.

LISÄYS A

Ohjeissa 2.1.1, 2.1.2 ja 2.2.1 tarkoitetut lausekkeet

Radioaktiivista saastumista sekä kemiallisia, biologisia, biokemiallisia ja sähkömagneettisia aseita koskeva poissulkemislauseke (lauseke 370, 10.11.2003)

Tämä lauseke on ensisijainen ja kumoaa kaikki tähän vakuutukseen sisältyvät lausekkeen kanssa yhteensopimattomat määräykset

1.

Tämä vakuutus ei missään tapauksessa kata menetystä tai vahinkoa koskevaa vastuuta tai kuluja, joiden syynä ovat tai joihin ovat myötävaikuttaneet tai joiden aiheuttajana ovat suoraan tai välillisesti

1.1

ydinpolttoaineesta tai ydinjätteestä tai ydinpolttoaineen palamisesta aiheutuvasta radioaktiivisuudesta johtuva ionisoiva säteily tai saastuminen

1.2

ydinvoimalaitoksen, ydinreaktorin tai niiden muiden ydinosien tai ydinkomponenttien radioaktiiviset, myrkylliset, räjähtävät tai muut vaaralliset tai saastuttavat ominaisuudet

1.3

ase tai laite, jossa käytetään atomi- tai ydinfissiota ja/tai -fuusiota tai muuta vastaavaa menetelmää tai radioaktiivista voimaa tai ainetta

1.4

radioaktiivisen aineen radioaktiiviset, myrkylliset, räjähtävät tai muut vaaralliset tai saastuttavat ominaisuudet. Poissulkeminen tässä alalausekkeessa ei ulotu radioaktiivisiin isotooppeihin, paitsi ydinpolttoaineeseen, kun tällaisia isotooppeja valmistetaan, kuljetetaan, varastoidaan tai käytetään kaupallisiin, maatalouteen liittyviin, lääketieteellisiin, tieteellisiin tai muihin vastaaviin rauhanomaisiin tarkoituksiin.

1.5

kemialliset, biologiset, biokemialliset tai sähkömagneettiset aseet.

Tietoverkkohyökkäystä koskeva poissulkemislauseke (lauseke 380, 10.11.2003)

1.

Mikäli yksinomaan jäljempänä olevasta 10.2 lausekkeesta ei muuta johdu, tämä vakuutus ei missään tapauksessa kata menetystä tai vahinkoa koskevaa vastuuta tai kuluja, joiden syynä on tai joihin on myötävaikuttanut tai joiden aiheuttajana on suoraan tai välillisesti tietokoneen, tietokonejärjestelmän, tietokoneohjelmiston, haittaohjelman, tietokoneviruksen tai -prosessin tai muun elektronisen järjestelmän käyttö tai toiminta keinona aiheuttaa vahinkoa.

2.

Jos tämä lauseke on hyväksytty vakuutuksissa, jotka kattavat riskit sodasta, sisällissodasta, vallankumouksesta, kapinasta tai niistä aiheutuvasta yhteiskunnallisesta konfliktista tai sotaa käyvän vallan tekemästä tai siihen kohdistuvasta vihamielisestä teosta, terrorismista tai poliittisin perustein toimivien henkilöiden toimista, lauseketta 10.1 ei sovelleta sellaisten menetysten poissulkemiseen (jotka vakuutusturva muutoin kattaisi), jotka aiheutuvat tietokoneen, tietokonejärjestelmän tai tietokoneohjelmiston tai muun elektronisen järjestelmän käytöstä aseen tai ohjuksen laukaisu- ja/tai ohjausjärjestelmässä ja/tai tulitusmekanismissa.

Vakuutuksen automaattinen päättyminen ja poissulkeminen sodan yhteydessä

1.1   Vakuutusturvan automaattinen päättyminen

Riippumatta siitä, onko peruuttamisesta annettu ilmoitus vai ei, tässä tarkoitettu vakuutusturva PÄÄTTYY AUTOMAATTISESTI

1.1.1

sodan syttyessä (riippumatta sodanjulistuksen esittämisestä) minkä tahansa seuraavien välillä: Yhdistynyt kuningaskunta, Amerikan yhdysvallat, Ranska, Venäjän federaatio, Kiinan kansantasavalta;

1.1.2

minkä tahansa aluksen osalta, jonka yhteydessä tässä on myönnetty vakuutusturva, jos tällainen alus pakkoluovutetaan omistukseen tai käyttöön.

1.2   Viiden suurvallan välinen sota

Tämän vakuutuksen ulkopuolelle jätetään

1.2.1

menetystä tai vahinkoa koskeva vastuu tai kulut, jotka aiheutuvat sodan syttymisestä (riippumatta sodanjulistuksen esittämisestä) minkä tahansa seuraavien välillä: Yhdistynyt kuningaskunta, Amerikan yhdysvallat, Ranska, Venäjän federaatio, Kiinan kansantasavalta;

1.2.2

pakkoluovutus omistukseen tai käyttöön.

LISÄYS B

I.   Esimerkkejä ohjeessa 3 tarkoitetuista vakuutussitoumuksista (Sininen kortti, Blue Card)

Sotaa koskevan vakuutuksen antajan myöntämä Sininen kortti (Blue Card)

Tämä todistus annetaan todisteeksi vakuutuksesta matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.

Aluksen nimi

Aluksen IMO-tunnistenumero

Rekisteröintisatama

Omistajan nimi ja osoite

Täten todistetaan, että edellä mainitussa omistuksessa olevan edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus, jota koskevat kaikki poikkeukset ja rajoitukset, joita pakolliseen sotaa koskevaan vakuutukseen voidaan soveltaa Ateenan yleissopimuksen ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean kyseisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 hyväksymien ohjeiden mukaan, mukaan luettuina erityisesti seuraavat lausekkeet: [Tähän voidaan lisätä osia yleissopimuksen sekä sen täytäntöönpano-ohjeiden ja niiden lisäysten tekstistä halutussa laajuudessa]

Vakuutuskausi alkaa: 20 päivänä helmikuuta 2007

ja päättyy: 20 päivänä helmikuuta 2008

Vakuutuksenantaja voi aina peruuttaa tämän todistuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti 30 päivää etukäteen edellä mainitulle viranomaiselle, minkä jälkeen tämän vakuutuksenantajan korvausvastuu päättyy mainitun ajan kuluttua ilmoittamispäivästä, mutta vain sen jälkeen sattuvien tapahtumien osalta.

Päiväys:

Todistuksen myöntäjä:

War Risks, Inc

[Osoite]

Vakuutuksenantajan allekirjoitus

War Risks, Inc:n yksinomainen asiamies

Muuta kuin sotaa koskevan vakuutuksen antajan myöntämä Sininen kortti (Blue Card)

Tämä todistus annetaan todisteeksi vakuutuksesta matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.

Aluksen nimi

Aluksen IMO-tunnistenumero

Rekisteröintisatama

Omistajan nimi ja osoite

Täten todistetaan, että edellä mainitussa omistuksessa olevan edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus, jota koskevat kaikki poikkeukset ja rajoitukset, joita muuta kuin sotaa koskevan vakuutuksen antajaan voidaan soveltaa Ateenan yleissopimuksen ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean kyseisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 hyväksymien ohjeiden mukaan, mukaan luettuina erityisesti seuraavat lausekkeet: [Tähän voidaan lisätä osia yleissopimuksen sekä sen täytäntöönpano-ohjeiden ja niiden lisäysten tekstistä halutussa laajuudessa]

Vakuutuskausi alkaa: 20 päivänä helmikuuta 2007

ja päättyy: 20 päivänä helmikuuta 2008

Vakuutuksenantaja voi aina peruuttaa tämän todistuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti kolme kuukautta etukäteen edellä mainitulle viranomaiselle, minkä jälkeen tämän vakuutuksenantajan korvausvastuu päättyy mainitun ajan kuluttua ilmoittamispäivästä, mutta vain sen jälkeen sattuvien tapahtumien osalta.

Päiväys:

Todistuksen myöntäjä:

PANDI P&I

[Osoite]

Vakuutuksenantajan allekirjoitus

PANDI P&I:n yksinomainen asiamies

II.   Ohjeessa 3 tarkoitettu vakuutustodistuksen malli

TODISTUS VAKUUTUKSESTA TAI MUUSTA RAHAVAKUUDESTA, JOKA KOSKEE KORVAUSVASTUUTA MATKUSTAJIEN KUOLEMAN JA HENKILÖVAHINGON VARALTA

Annettu matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.

Aluksen nimi

Numero- tai kirjaintunnus

Aluksen IMO-tunnistenumero

Kirjaamo

Rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, nimi ja päätoimipaikan täydellinen osoite

 

 

 

 

 

Täten todistetaan, että edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamista meritse koskevan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus tai muu rahavakuus.

Vakuuden tyyppi …

Vakuuden kesto …

Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) nimi ja osoite

Tämän todistuksen mukainen vakuutusturva jakautuu kahtia sotaa ja muuta kuin sotaa koskevaan vakuutusosuuteen Kansainvälisen merenkulkujärjestön oikeudellisen komitean Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 hyväksymien ohjeiden mukaisesti. Kumpaakin vakuutusturvan osuutta koskevat kaikki poikkeukset ja rajoitukset, joita yleissopimuksen ja sen täytäntöönpano-ohjeiden mukaan voidaan soveltaa. Vakuutuksenantajat eivät ole yhteisvastuullisia. Vakuutuksenantajat ovat:

Sotariskien osalta: War Risks, Inc. [osoite]

Muiden kuin sotariskien osalta: Pandi P&I [osoite]

Tämän todistuksen voimassaolo päättyy …

Todistuksen myöntänyt tai varmentanut … n

hallitus (valtion täydellinen nimi)

TAI

Käytetään seuraavaa tekstiä, kun sopimusvaltio soveltaa 4 a artiklan 3 kohtaa:

Tämän todistuksen on myöntänyt … n (valtion täydellinen nimi) hallituksen antamin valtuuksin … (laitoksen tai elimen nimi)

… ,

(paikka)

(päivämäärä)

(Todistuksen myöntävän tai varmentavan virkamiehen allekirjoitus ja virka-asema)

Selityksiä:

1.

Valtion nimeen voidaan haluttaessa liittää maininta sen maan toimivaltaisesta viranomaisesta, jossa todistus on myönnetty.

2.

Jos vakuuden kokonaismäärä on peräisin useammasta kuin yhdestä lähteestä, kunkin osuus on mainittava erikseen.

3.

Jos vakuus annetaan useassa muodossa, nämä on eriteltävä.

4.

Kohdassa ”Vakuuden kesto” on mainittava myös vakuuden voimassaolon alkamispäivä.

5.

Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) osoitteen kohdalla on mainittava vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) päätoimipaikka. Myös toimipaikka, jossa vakuutus tai muu vakuus annetaan, on tarvittaessa mainittava.


DIREKTIIVIT

28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/47


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/15/EY,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän yhteisen tekstin (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä eli direktiivinä ja asetuksena olisi tarkoituksenmukaista.

(3)

Merenkulun turvallisuutta koskevasta yhteisestä politiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa neuvosto vahvisti tavoitteeksi pitää poissa yhteisön vesiltä alukset, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja asetti etusijalle yhteisön toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa kansainvälisten sääntöjen tosiasiallinen ja yhdenmukainen soveltaminen laatimalla yhteiset standardit luokituslaitoksille.

(4)

Merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä voidaan parantaa tehokkaasti soveltamalla tarkasti kansainvälisiä yleissopimuksia, säännöstöjä ja päätöslauselmia edistäen samalla palvelujen vapaan tarjonnan tavoitetta.

(5)

Lippuvaltion ja satamavaltion on valvottava, täyttävätkö alukset merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevat yhtenäiset kansainväliset standardit.

(6)

Jäsenvaltiot vastaavat kansainvälisten turvallisuustodistusten antamisesta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien todistusten antamisesta, joista määrätään muun muassa ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa, jäljempänä ’SOLAS 74 -yleissopimus’, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä yleissopimuksessa, jäljempänä ’MARPOL-yleissopimus’, sekä varmistettava mainittujen yleissopimusten soveltaminen.

(7)

Mainittujen yleissopimusten mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat antaa hyväksytyille laitoksille eriasteiset valtuudet antaa todistuksia yleissopimusten määräysten noudattamisesta ja siirtää näiden tehtäväksi turvallisuustodistusten antamisen ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien todistusten antamisen.

(8)

Monet Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) sopimuspuolten hyväksymistä eri puolilla maailmaa olevista laitoksista eivät huolehdi asianmukaisesta sääntöjen täytäntöönpanosta eivätkä riittävästä luotettavuudesta toimiessaan kansallisten viranomaisten puolesta, koska niillä ei ole käytettävissä luotettavia ja riittäviä rakenteita eikä kokemusta voidakseen suorittaa tehtävänsä suurella ammattitaidolla.

(9)

Jäsenvaltiot ovat SOLAS 74 -yleissopimuksen II-1 luvun A-1 osan 3-1 säännön mukaisesti vastuussa sen varmistamisesta, että niiden lipun alla purjehtivat alukset suunnitellaan, rakennetaan ja huolletaan viranomaisten hyväksymien laitosten vahvistamien rakenteellisten, mekaanisten ja sähköteknisten vaatimusten mukaisesti. Näin ollen nämä laitokset laativat ja panevat täytäntöön alusten suunnittelua, rakentamista, huoltoa ja tarkastamista koskevat säännöt, ja niiden vastuulla on tarkastaa alukset lippuvaltioiden puolesta ja todistaa, että alukset täyttävät kansainvälisten yleissopimusten vaatimukset, mikä on edellytys asianmukaisten todistuskirjojen antamiselle. Jotta ne voisivat toteuttaa tehtävänsä tyydyttävällä tavalla, niiden on oltava täysin riippumattomia, niillä on oltava pitkälle erikoistunutta teknistä asiantuntemusta ja niiden on harjoitettava tiukkaa laadunhallintaa.

(10)

Alusten tarkastus- ja katsastuslaitokset ovat tärkeässä asemassa meriturvallisuutta koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

(11)

Alusten tarkastus- ja katsastuslaitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään siten, että ne tarjoavat samantasoisen turvallisuuden ja ympäristön suojelun. Niiden toiminnalle olisi siten vahvistettava yhdenmukaiset ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella.

(12)

Radioturvallisuuskirjan antaminen lastialuksille voidaan antaa yksityisten laitosten tehtäväksi, joilla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta.

(13)

Jäsenvaltio voi rajoittaa valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten lukumäärää avoimesti ja puolueettomasti määriteltyjen tarpeidensa perusteella sillä varauksella, että komissio valvoo asiaa komiteamenettelyä noudattaen.

(14)

Tämän direktiivin olisi varmistettava palveluiden vapaa tarjonta yhteisön alueella, ja yhteisön olisi sen vuoksi sovittava yhteisössä sijaitsevien hyväksyttyjen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamisesta niiden kolmansien maiden kanssa, joissa jotkut hyväksytyt laitokset sijaitsevat.

(15)

Kansallisten viranomaisten on osallistuttava tiiviisti alusten katsastuksiin ja vastaavien todistuskirjojen antamiseen kansainvälisten turvallisuussääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi silloinkin, kun jäsenvaltiot antavat lakisääteiset tehtävänsä niiden hallintoon kuulumattomille hyväksytyille laitoksille. Tämän vuoksi on aiheellista luoda läheinen yhteistyösuhde viranomaisten ja niiden valtuuttamien hyväksyttyjen laitosten välille, joka saattaa edellyttää, että hyväksytyillä laitoksilla on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta ne suorittavat tehtäviään.

(16)

Silloin, kun hyväksytty laitos, sen tarkastaja tai sen tekninen henkilökunta myöntää tarvittavia todistuksia viranomaisen puolesta, jäsenvaltion olisi harkittava oikeasuhtaisten oikeudellisten takeiden ja oikeussuojakeinojen varmistamista tällaisen siirretyn toimivallan osalta, mukaan lukien asianmukaisten puolustautumisoikeuksien käyttö, lukuun ottamatta oikeudellista koskemattomuutta, joka on oikeus, johon ainoastaan jäsenvaltiot voivat vedota erottamattomana osana suvereniteettiaan ja jota ei sen vuoksi voi siirtää.

(17)

Jäsenvaltioiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten taloudellisten vastuujärjestelmien eroavuudet haittaisivat tämän direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa. Ongelman ratkaisemisen helpottamiseksi on syytä jossain määrin yhdenmukaistaa yhteisön tasolla sellaista hyväksytyn laitoksen aiheuttamasta merellä sattuneesta vahingosta aiheutuvaa vastuuta, josta tuomioistuin päättää, mukaan luettuina välitysmenettelyä käyttäen saadut ratkaisut.

(18)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(19)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin tehtyjen myöhempien muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(20)

Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollisuus keskeyttää tai peruuttaa hyväksytylle laitokselle myöntämänsä valtuutuksen voimassaolo, ilmoittaen tällöin komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksestään ja esittäen sen perustellut syyt.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi määräajoin arvioitava niiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten suoritukset ja toimitettava komissiolle ja kaikille muille jäsenvaltioille näitä suorituksia koskevat tarkat tiedot.

(22)

Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina edistettävä turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti alukset, jotka ovat saaneet todistuskirjansa laitoksilta, jotka eivät täytä yhteisiä vaatimuksia, ja tällä tavalla varmistettava, että kolmannen valtion lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua.

(23)

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja rungosta, koneistosta, sähkölaitteista ja hallintalaitteista, joita kaikkien alusten olisi noudatettava rakentamisvaiheessa tai niiden käyttöiän aikana. Nämä standardit voidaan laatia hyväksyttyjen laitosten sääntöjen tai vastaavien standardien mukaisesti, jotka kansallisten viranomaisten on annettava teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (6) määriteltyä menettelyä noudattaen.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on sellaisten toimenpiteiden luominen, joita jäsenvaltiot noudattavat suhteissaan yhteisössä toimivien alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen myöntämisestä vastaaviin laitoksiin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(25)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 94/57/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kyseiseen direktiiviin.

(26)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(27)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(28)

Toimenpiteistä, joita alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettujen laitosten on noudatettava, säädetään alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 391/2009 (uudelleenlaadittu toisinto) (8),

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava suhteissaan alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaaviin laitoksiin merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisen varmistamiseksi edistäen samalla tavoitteena olevaa palvelujen tarjoamisen vapautta. Tähän kuuluu myös kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvien alusten runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskevien turvallisuusmääräysten laatiminen ja täytäntöönpano.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’aluksella’ kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvaa alusta;

b)

’jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella’ alusta, joka on rekisteröity jäsenvaltiossa ja purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Alukset, jotka eivät vastaa tätä määritelmää, rinnastetaan kolmannen maan lipun alla purjehtiviin aluksiin;

c)

’tarkastuksilla ja katsastuksilla’ tarkastuksia ja katsastuksia, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten mukaan pakollisia;

d)

’kansainvälisillä yleissopimuksilla’1 päivänä marraskuuta 1974 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74), lukuun ottamatta sen liitteessä olevaa XI-2 lukua, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyä kansainvälistä lastiviivasopimusta sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä kansainvälistä yleis-sopimusta alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (Marpol), sekä näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia sekä asiaan liittyviä, kaikkia jäsenvaltioita sitovia säännöstöjä, sellaisina kuin ne ovat voimassa;

e)

’laitoksella’ oikeudellista yhteisöä, sen tytäryrityksiä ja kaikkia muita sen määräysvallassa olevia yhteisöjä, jotka joko yhdessä tai erikseen suorittavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;

f)

’määräysvallalla’ edellä e alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia tai tosiasiallisia oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa oikeushenkilöön nähden tai mahdollistavat sen, että kyseinen oikeushenkilö suorittaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;

g)

’hyväksytyllä laitoksella’ asetuksen (EY) N:o 391/2009 mukaisesti hyväksyttyä laitosta;

h)

’valtuuttamisella’ toimea, jolla jäsenvaltio antaa valtuudet tai siirtää toimivallan hyväksytylle laitokselle;

i)

’lakisääteisellä todistuskirjalla’ kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;

j)

’säännöillä ja menettelyillä’ alusten suunnittelua, rakentamista, varusteita, huoltoa ja katsastamista koskevia hyväksytyn laitoksen vaatimuksia;

k)

’luokitustodistuksella’ hyväksytyn laitoksen antamaa asiakirjaa, jossa todistetaan aluksen kunnon soveltuvuus erityiseen tarkoitukseen tai käyttöön kyseisen hyväksytyn laitoksen vahvistamien ja julkistamien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

l)

’lastialuksen radio-turvallisuuskirjalla’ SOLAS-yleissopimuksen muuttamisesta tehdyllä vuoden 1988 pöytäkirjalla käyttöönotettua, Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymää todistuskirjaa.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on kansainvälisiin yleissopimuksiin perustuvan vastuunsa ja velvoitteensa täyttämiseksi toimittava siten, että niiden asianomaiset viranomaiset voivat varmistaa niiden määräysten tosiasiallisen soveltamisen erityisesti suorittaessaan alusten tarkastuksia ja katsastuksia ja antaessaan lakisääteisiä todistuskirjoja ja vapautuskirjoja näiden yleissopimusten määräysten mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimittava ohjeista lippuvaltioiden avustamiseksi IMO:n oikeudellisten välineiden täytäntöönpanossa annetun IMO:n päätöslauselman A.847(20) liitteen ja lisäyksen asianmukaisten määräysten mukaisesti.

2.   Jos jäsenvaltio päättää 1 kohtaa sovellettaessa sen lipun alla purjehtivien alusten osalta:

i)

valtuuttaa laitoksia suorittamaan kaikki tai osan lakisääteisiin todistuskirjoihin liittyvistä tarkastuksista ja katsastuksista, mukaan lukien ne, joiden perusteella voidaan arvioida 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, ja tarvittaessa antamaan tai uusimaan niihin liittyvät todistuskirjat tai

ii)

käyttää laitoksia i alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja katsastusten toteuttamiseen kokonaisuudessaan tai osaksi,

se voi antaa nämä tehtävät ainoastaan hyväksytyille laitoksille.

Toimivaltaisen viranomaisen on kaikissa tapauksissa hyväksyttävä ensimmäisten vapautuskirjojen antaminen.

Lastialuksen radioturvallisuuskirjan osalta nämä tehtävät voidaan kuitenkin antaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle yksityiselle laitokselle, jolla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta suorittamaan radioviestinnän turvallisuuden arviointiin liittyviä erityistehtäviä toimivaltaisen viranomaisen puolesta.

3.   Tämä artikla ei koske todistuskirjojen antamista aluksen yksittäisistä varusteista.

4 artikla

1.   Soveltaessaan 3 artiklan 2 kohtaa jäsenvaltiot eivät pääsääntöisesti voi kieltäytyä valtuuttamasta hyväksyttyä laitosta suorittamaan kyseisiä tehtäviä, ellei tämän artiklan 2 kohdasta sekä 5 ja 9 artiklasta muuta johdu. Ne voivat kuitenkin rajoittaa valtuuttamiensa laitosten lukumäärää tarpeidensa perusteella sillä edellytyksellä, että niillä on avoimet ja puolueettomat perusteet menettelylleen.

Jäsenvaltion pyynnöstä komissio hyväksyy 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa valtuutuksesta kieltäytymisen osalta ja 8 artiklaa valtuutuksen keskeyttämisen tai peruuttamisen osalta sovelletaan asianmukaisesti.

2.   Jäsenvaltio voi edellytyksenä sen hyväksymiselle, että kolmannessa valtiossa sijaitseva hyväksytty laitos suorittaa kaikki tai osan 3 artiklassa tarkoitetuista tehtävistä, vaatia kyseistä kolmatta valtiota myöntämään vastavuoroisen kohtelun yhteisössä sijaitseville hyväksytyille laitoksille.

Lisäksi yhteisö voi vaatia, että kolmas valtio, jossa hyväksytty laitos sijaitsee, myöntää vastavuoroisen kohtelun yhteisössä sijaitseville hyväksytyille laitoksille.

5 artikla

1.   Jäsenvaltioiden, jotka tekevät 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen, on luotava yhteistyösuhde toimivaltaisen viranomaisensa ja niiden puolesta toimivien laitosten välille.

2.   Yhteistyösuhdetta on säänneltävä määrämuotoisella ja ketään syrjimättömällä kirjallisella sopimuksella tai vastaavalla oikeudellisella järjestelyllä, jossa vahvistetaan laitosten erityiset tehtävät ja toimet ja johon sisältyvät vähintään

a)

IMO:n päätöslauselman A.739(18) lisäyksessä II esitetyt määräykset, jotka koskevat viranomaisen puolesta toimivien laitosten valtuuttamiseen liittyviä toimintaohjeita, ottaen huomioon viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten valtuuttamista koskevasta mallisopimuksesta annettujen IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ. 710 ja meriympäristön suojelukomitean kiertokirjeen MEPC/Circ. 307 liite, lisäykset ja täydennykset;

b)

seuraavat taloudellista vastuuta koskevat määräykset:

i)

jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen omaisuuden häviämisen tai vahingoittumisen taikka henkilövahingon tai kuolemantapauksen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen elinten, työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden tahallisesta teosta tai laiminlyönnistä taikka törkeästä huolimattomuudesta, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta taloudellinen korvaus siltä osin kuin kyseinen omaisuuden häviäminen, vahingoittuminen, ruumiinvamma tai kuolema on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama;

ii)

jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen henkilövahingon tai kuolemantapauksen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden huolimattomasta tai varomattomasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta taloudellinen korvaus siltä osin kuin kyseinen henkilövahinko tai kuolemantapaus on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama; jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyväksytyn laitoksen maksettavaksi tulevaa enimmäiskorvausta, joka ei kuitenkaan saa olla alle 4 miljoonaa euroa;

iii)

jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen omaisuuden häviämisen tai vahingoittumisen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden huolimattomasta tai varomattomasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta korvaus siltä osin kuin kyseinen omaisuuden häviäminen tai vahingoittuminen on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama; jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyväksytyn laitoksen maksettavaksi tulevaa enimmäiskorvausta, joka ei kuitenkaan saa olla alle 2 miljoonaa euroa;

c)

määräykset viranomaisen tai sen nimeämän puolueettoman ulkopuolisen elimen määräajoin suorittamasta tarkastuksesta, joka koskee niitä tehtäviä, joita laitokset hoitavat sen puolesta 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

d)

mahdollisuus suorittaa alusten satunnaisia ja yksityiskohtaisia tarkastuksia;

e)

määräykset niiden luokittelemaa aluskantaa, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevien olennaisten tietojen pakollisesta ilmoittamisesta.

3.   Sopimuksessa tai vastaavassa lainsäädännöllisessä järjestelyssä voidaan vaatia, että hyväksytyllä laitoksella on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta se suorittaa 3 artiklassa tarkoitetut tehtävät. Tämä vaatimus voidaan täyttää paikallisella edustajalla, joka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilö ja sen kansallisten tuomioistuinten tuomiovallan alainen.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkat tiedot tämän artiklan säännösten mukaisesti luodusta yhteistyösuhteesta. Komissio antaa niistä sen jälkeen tiedon muille jäsenvaltioille.

6 artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (9) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

7 artikla

1.   Tätä direktiiviä voidaan sen soveltamisalaa laajentamatta muuttaa

a)

2 artiklan d alakohdassa, 3 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen ja voimaan tulleiden muutosten sisällyttämiseksi tähän direktiiviin siihen liittyviltä osin,

b)

5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa yksilöityjen määrien muuttamiseksi.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Uusien oikeudellisten asiakirjojen tai 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin kansainvälisiin yleissopimuksiin liittyvien pöytäkirjojen antamisen seurauksena neuvosto päättää, komission ehdotuksesta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelyt sekä IMO:n asiaa koskevat menettelyt, näiden uusien oikeudellisten asiakirjojen tai näiden pöytäkirjojen ratifiointia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä huolehtien siitä, että niitä sovelletaan yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Edellä 2 artiklan d kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.

8 artikla

Jos jäsenvaltio katsoo, ettei hyväksyttyä laitosta voida enää valtuuttaa suorittamaan sen puolesta 3 artiklassa määritettyjä tehtäviä, se voi asetuksen (EY) N:o 391/2009 liitteessä I esitetyistä vähimmäisvaatimuksista riippumatta keskeyttää tai peruuttaa tällaisen valtuutuksen voimassaolon. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio antaa viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedon päätöksestään ja sen perusteluista.

9 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen puolesta 3 artiklan 2 kohdassa mainitussa tarkoituksessa toimivat hyväksytyt laitokset suorittavat tehokkaasti kyseisessä artiklassa tarkoitetut tehtävät toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.

2.   Kunkin jäsenvaltion on 1 kohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi vähintään joka toinen vuosi valvottava puolestaan toimivaa hyväksyttyä laitosta ja toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kertomus tämän valvonnan tuloksista viimeistään 31 päivänä maaliskuuta sitä vuotta seuraavana vuonna, jona valvonta on suoritettu.

10 artikla

Harjoittaessaan tarkastusoikeuttaan ja täyttäessään tarkastusvelvollisuuksiaan satamavaltioina jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä lippuvaltiolle, jos ne havaitsevat, että lippuvaltion puolesta toimivat hyväksytyt laitokset ovat antaneet voimassa olevia lakisääteisiä todistuskirjoja alukselle, joka ei täytä kansainvälisten yleissopimusten asiaa koskevia määräyksiä, tai että aluksessa, jolla on voimassa oleva luokitustodistus, on kyseisen todistuksen kattamiin seikkoihin liittyviä puutteita. Tämän artiklan nojalla on ilmoitettava ainoastaan tapaukset, joissa alukset aiheuttavat vakavan uhan turvallisuudelle ja ympäristölle tai joiden osalta on näyttöä hyväksytyn laitoksen toimineen erityisen piittaamattomasti. Kyseiselle hyväksytylle laitokselle on ilmoitettava asiasta ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä niin, että se voi heti toteuttaa asianmukaiset jatkotoimenpiteet.

11 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtiva alus on suunniteltu, rakennettu ja varusteltu ja sitä huolletaan hyväksytyn laitoksen laatimiin runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskeviin vaatimuksiin liittyvien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltio voi päättää käyttää hyväksytyn laitoksen sääntöjä ja menettelyjä vastaavina pitämiään sääntöjä ainoastaan sillä edellytyksellä, että se antaa nämä säännöt viipymättä tiedoksi komissiolle direktiivissä 98/34/EY tarkoitettua menettelyä noudattaen sekä muille jäsenvaltioille, ja että yksikään jäsenvaltio tai komissio ei niitä vastusta eikä tämän direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ole katsottu, etteivät ne täytä vastaavuusedellytystä.

3.   Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten kanssa kyseisten laitosten sääntöjen ja menettelyjen laatimisessa. Jäsenvaltioiden on neuvoteltava hyväksyttyjen laitosten kanssa, jotta kansainvälisistä yleissopimuksista voitaisiin saavuttaa yhdenmukainen tulkinta.

12 artikla

Komissio tiedottaa kerran kahdessa vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioissa.

13 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 17 päivänä kesäkuuta 2011. Niiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viipymättä.

Kun jäsenvaltiot hyväksyvät nämä säädökset, niissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on niiden virallisen julkaisun yhteydessä liitettävä tällainen viittaus. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 artikla

Kumotaan direktiivi 94/57/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 17 päivänä kesäkuuta 2009, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä I olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

15 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. NEČAS


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 633), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 11), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20.

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(7)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(8)  Katso tämän virallisen lehden sivu 11.

(9)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.


LIITE I

A   OSA

Kumottu direktiivi ja sen myöhemmät muutokset

(14 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 94/57/EY

EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20

Komission direktiivi 97/58/EY

EYVL L 274, 7.10.1997, s. 8

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/105/EY

EYVL L 19, 22.1.2002, s. 9

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/84/EY

EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53

B   OSA

Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

(14 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

94/57/EY

31. joulukuuta 1995

97/58/EY

30. syyskuuta 1998

2001/105/EY

22. heinäkuuta 2003

2002/84/EY

23. marraskuuta 2003


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 94/57/EY

Tämä direktiivi

Asetus (EY) N:o 391/2009

1 artikla

1 artikla

1 artikla

2 artiklan a alakohta

2 artiklan a alakohta

2 artiklan a alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan k alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan j alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan j alakohta

2 artiklan l alakohta

2 artiklan k alakohta

2 artiklan j alakohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

3 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan toinen virke

3 artiklan 2 kohta

4 artiklan 1 kohdan kolmas virke

4 artiklan 1 kohdan neljäs virke

4 artiklan 1 kohta

3 artiklan 3 kohta

4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

5 artikla

6 artikla

7 artikla

5 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

5 artiklan 3 kohta

4 artiklan 2 kohta

6 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta

5 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta

6 artiklan 5 kohta

7 artikla

6 artikla

12 artikla

8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

8 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

13 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 2 kohta

9 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohta

10 artiklan 1 kohdan johdantolause

8 artikla

10 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta sekä 2, 3 ja 4 kohta

11 artiklan 1 ja 2 kohta

9 artiklan 1 ja 2 kohta

11 artiklan 3 ja 4 kohta

8 artiklan 1 ja 2 kohta

12 artikla

10 artikla

13 artikla

14 artikla

11 artiklan 1 ja 2 kohta

11 artiklan 3 kohta

12 artikla

9 artikla

15 artiklan 1 kohta

10 artiklan 1 ja 2 kohta

15 artiklan 2 kohta

10 artiklan 3 kohta

15 artiklan 3 kohta

10 artiklan 4 kohta

15 artiklan 4 kohta

10 artiklan 5 kohta

15 artiklan 5 kohta

10 artiklan 6 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja viides alakohta

10 artiklan 6 kohdan neljäs alakohta

16 artikla

13 artikla

17 artikla

16 artikla

14 artikla

15 artikla

11 artikla

14 artikla

15 artikla

16 artikla

17 artikla

18 artikla

19 artikla

Liite

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II


28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/57


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/16/EY,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Satamavaltioiden suorittamasta alusten valvonnasta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/21/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Yhteisö on vakavasti huolestunut merionnettomuuksista sekä jäsenvaltioiden merialueiden ja rannikoiden pilaantumisesta.

(3)

Yhteisö on myös huolestunut asumis- ja työskentelyolosuhteista aluksilla.

(4)

Turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita aluksilla voidaan tehokkaasti parantaa vähentämällä merkittävästi alikuntoisten alusten määrää yhteisön vesillä ja soveltamalla tiukasti yleissopimuksia, kansainvälisiä sääntöjä ja päätöslauselmia.

(5)

Tätä varten jäsenvaltioiden olisi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimus 7 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/431/EY (5) mukaisesti pyrittävä ratifioimaan mainittu sopimus yhteisön toimivaltaan kuuluvin osin mahdollisimman pikaisesti ja mieluiten ennen 31 päivää joulukuuta 2010.

(6)

Sen valvominen, että alukset täyttävät turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat kansainväliset standardit, on pääasiassa lippuvaltion vastuulla. Turvautuen tarvittaessa hyväksyttyihin järjestöihin, lippuvaltion on taattava, että asiaa koskevien todistusten myöntämiseksi suoritettavat tarkastukset ja katsastukset ovat täydelliset ja tehokkaat. Katsastuksen jälkeinen aluksen ja sen laitteiston ylläpito alukseen sovellettavien yleissopimusten mukaisten edellytysten mukaisena on varustamon vastuulla. Jotkin lippuvaltiot ovat kuitenkin jättäneet kansainväliset sopimusmääräykset toimeenpanematta, eivätkä ole noudattaneet niitä. Tästä syystä lisätoimenpiteenä alikuntoisten alusten liikennöinnin vähentämiseksi myös satamavaltioiden olisi valvottava, että alukset täyttävät turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat kansainväliset sopimusmääräykset, pitäen kuitenkin mielessä, että satamavalvontaviranomaisen suorittamat tarkastukset eivät ole katsastuksia eivätkä asiaa koskevat tarkastuslomakkeet ole merikelpoisuustodistuksia.

(7)

Jäsenvaltioiden yhdenmukaistettu lähestymistapa näiden kansainvälisten sopimusmääräysten tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtivien ja niiden satamia käyttävien alusten suhteen estäisi kilpailun vääristymisen.

(8)

Merenkulku on otollinen terrorismin kohde. Merikuljetusten turvatoimet olisi toteutettava tehokkaasti ja jäsenvaltioiden olisi tiiviisti valvottava turvasääntöjen noudattamista suorittamalla turvatarkastuksia.

(9)

Olisi hyödynnettävä sitä kokemusta, joka on saatu Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitetun satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Pariisin pöytäkirja) voimassaoloaikana.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (6) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) olisi tarjottava tarvittava tuki satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän yhdenmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. EMSAn olisi erityisesti edesautettava tämän direktiivin mukaisesti perustetun tarkastustietokannan sekä satamavaltiovalvonnassa toimivien tarkastajien jäsenvaltioiden toimesta tapahtuvaa kouluttamista ja pätevyyden arvioimista koskevan yhdenmukaistetun yhteisön järjestelmän kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

(11)

Tehokkaassa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa järjestelmässä olisi pyrittävä varmistamaan, että kaikki Euroopan unionin satamissa tai ankkuripaikoissa käyvät alukset tarkastetaan säännöllisesti. Tarkastuksissa olisi keskityttävä alikuntoisiin aluksiin: hyväkuntoiset alukset eli ne, joilla on tyydyttävä tarkastushistoria tai joiden lippuvaltio noudattaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) jäsenvaltioiden vapaaehtoista auditointijärjestelmää, olisi palkittava tarkastamalla ne harvemmin. Erityisesti tätä varten jäsenvaltioiden olisi annettava yleisesti etusija tarkastettaville suuren turvallisuusriskin aluksille.

(12)

Tällaiset uudet tarkastusjärjestelyt olisi sisällytettävä yhteisön satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaan järjestelmään heti, kun sen yksityiskohdat on määritelty, ja siten, että periaatteena on tarkastusten jakautuminen tavalla, jossa kukin jäsenvaltio myötävaikuttaa oikeudenmukaisella panoksella yhteisön tavoitteen eli kattavan tarkastusjärjestelmän toteutumiseen ja tarkastusten määrä jaetaan oikeudenmukaisella tavalla jäsenvaltioiden kesken. Tätä tarkastusten jakamista koskevaa järjestelyä olisi tarkasteltava uudelleen, ja tässä yhteydessä olisi järjestelyn tehokkuuden parantamiseksi otettava huomioon uuden satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän yhteydessä kerätty asiantuntemus ja kokemus. Jäsenvaltioiden olisi palkattava ja pidettävä palveluksessaan tarvittava määrä henkilökuntaa, kuten päteviä tarkastajia, kunkin sataman alusliikenteen määrän ja ominaispiirteiden mukaan.

(13)

Tässä direktiivissä perustetussa tarkastusjärjestelmässä otetaan huomioon Pariisin pöytäkirjan nojalla tehty työ. Kaikesta Pariisin pöytäkirjasta johtuvasta kehityksestä on päästävä yhteisymmärrykseen yhteisön tasolla ennen sen soveltamista koko EU:n alueella, mikä edellyttää yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan puitteissa tehtävän työn tiiviin yhteensovittamisen aloittamista ja ylläpitämistä mahdollisimman suuren lähentymisen helpottamiseksi.

(14)

Komission olisi vastattava tarkastustietokannan hallinnoimisesta ja ajan tasalla pitämisestä tiiviissä yhteistyössä Pariisin pöytäkirjan kanssa. Tarkastustietokantaan olisi sisällytettävä jäsenvaltioiden ja kaikkien Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajien suorittamissa tarkastuksissa ilmenneet tiedot. Kunnes yhteisön meriliikenteen tietojärjestelmä SafeSeaNet on täysin toimintavalmis ja siihen on mahdollista tallentaa alusten satamakäyntejä koskevat tiedot automaattisesti, jäsenvaltioiden olisi toimitettava direktiivin täytäntöönpanon asianmukaisen seurannan edellyttämät, erityisesti alusten liikkeitä koskevat tiedot komissiolle. Komission olisi haettava tarkastustietokannasta jäsenvaltioiden toimittamien tarkastustietojen pohjalta tiedot alusten riskiprofiileista, kaikista tarkastusvuorossa olevista aluksista ja alusten liikkeistä ja laskettava tarkastusvelvoite kullekin jäsenvaltiolle. Tarkastustietokannan on oltava yhteensopiva yhteisön muiden meriturvallisuusalan tietokantojen kanssa.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarkistamaan Pariisin pöytäkirjan mukaista lippuvaltioiden valkoisen, harmaan ja mustan listan laadintamenetelmää, jotta varmistettaisiin sen oikeudenmukaisuus erityisesti sellaisten lippuvaltioiden osalta, joiden laivastot ovat pieniä.

(16)

Satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyviä tarkastuksia koskevat säännöt ja menettelytavat, mukaan lukien alusten pysäyttämisen perusteet, olisi yhdenmukaistettava sen varmistamiseksi, että tarkastukset ovat yhtä tehokkaita kaikissa satamissa, mikä vähentäisi myös merkittävästi tiettyjen satamien valikoivaa käyttöä määräsatamina tarkastusten välttämiseksi.

(17)

Määräaikaistarkastuksissa ja lisätarkastuksissa olisi tutkittava kunkin aluksen osalta ennalta määritetyt kohteet alustyypin, tarkastustyypin ja aiempien satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyvien tarkastusten perusteella. Kussakin tarkastuksessa tutkittavat riskikohteet olisi määritettävä tarkastustietokannan tietojen avulla.

(18)

Tietyt alusluokat aiheuttavat suuren onnettomuus- tai pilaantumisvaaran saavutettuaan tietyn iän, joten ne olisi tarkastettava laajemmin. Tällaisten laajennettujen tarkastusten sisältö olisi määriteltävä.

(19)

Tällä direktiivillä käyttöön otetussa tarkastusjärjestelmässä alusten määräaikaistarkastusten tarkastusväli riippuu alusten riskiprofiilista, joka määräytyy tiettyjen yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella. Suuren turvallisuusriskin alusten tarkastusväli ei saisi olla pidempi kuin kuusi kuukautta.

(20)

Jotta toimivaltaisilla satamavaltion valvonnasta vastaavilla viranomaisilla olisi käytössään tiedot satamassa tai ankkuripaikassa olevista aluksista, olisi satamaviranomaisten tai tähän tehtävään nimettyjen viranomaisten tai elinten toimitettava tiedot alusten saapumisesta mahdollisuuksien mukaan heti, kun ne itse ovat vastaanottaneet kyseisen tiedon.

(21)

Tietyt alukset aiheuttavat huonon kuntonsa, lippuvaltionsa toiminnan ja taustansa vuoksi ilmeisen vaaran merenkulun turvallisuudelle ja meriympäristölle. Sen vuoksi yhteisöllä on oikeus evätä kyseisten alusten pääsy jäsenvaltioiden satamiin ja ankkuripaikkoihin. Pääsyn epäämisen tulisi olla oikeassa suhteessa aiheutuvaan vaaraan, ja aluksen pääsy voitaisiin evätä pysyvästi, jos aluksesta vastaava liikenteenharjoittaja toistuvasti jättää korjaavat toimenpiteet suorittamatta huolimatta useista pääsyn epäämisistä ja pysäyttämisistä yhteisössä sijaitsevissa satamissa ja ankkuripaikoissa. Kolmas päätös evätä pääsy voidaan kumota ainoastaan, jos tietyt erityisesti aluksen lippuvaltioon ja alusta hallinnoivaan yritykseen liittyvät edellytykset, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kyseistä alusta voidaan käyttää turvallisesti yhteisön vesillä, täyttyvät. Muussa tapauksessa alukselta olisi evättävä pysyvästi pääsy jäsenvaltioiden satamiin ja ankkuripaikkoihin. Kaikissa tapauksissa kyseisen aluksen tämän jälkeen tapahtuvan pysäyttämisen olisi johdettava jäsenvaltioiden satamiin ja ankkuripaikkoihin pääsyn pysyvään epäämiseen. Avoimuuden edistämiseksi luettelo aluksista, joilta on evätty pääsy yhteisössä sijaitseviin satamiin ja ankkuripaikkoihin, olisi julkistettava.

(22)

Jotta tietyille viranomaisille ja yhtiöille toistuvista tarkastuksista aiheutuvaa taakkaa voitaisiin vähentää, isäntävaltion, joka ei ole kyseisen aluksen lippuvaltio, suorittamat ro-ro-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten katsastukset, jotka on tehty pakollisesta katsastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/35/EY (7) mukaisesti ja jotka sisältävät vähintään kaikki laajennettuun tarkastukseen sisältyvät kohdat, olisi otettava huomioon aluksen riskiprofiilia, tarkastusten välistä ajanjaksoa ja kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitetta määritettäessä. Lisäksi komission olisi tarkasteltava, onko tarkoituksenmukaista muuttaa direktiiviä 1999/35/EY vastaisuudessa ro-ro-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten liikennöinnin edellytyksenä olevan turvallisuustason nostamiseksi.

(23)

Asiaan liittyvien yleissopimusten noudattamatta jättäminen olisi saatava loppumaan. Alukset, joissa on tehtävä korjaavia toimenpiteitä, olisi pysäytettävä, jos todetut puutteet muodostavat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, ja niiden matkaanlähtö olisi sallittava vasta, kun puutteet on korjattu.

(24)

Toimivaltaisten viranomaisten antamista pysäyttämismääräyksistä olisi voitava valittaa aluksen aiheettomaan pysäyttämiseen ja viivyttämiseen johtavien kohtuuttomien päätösten ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että valitukset käsitellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti kohtuullisessa määräajassa.

(25)

Satamavaltiovalvontaa harjoittavilla viranomaisilla ja tarkastajilla ei saisi olla eturistiriitoja tarkastussataman tai tarkastettavien alusten tai niihin liittyvien etutahojen kanssa. Tarkastajilla olisi oltava asianmukainen pätevyys, ja heidän olisi saatava tarvittavaa koulutusta tarkastusten suorittamiseen liittyvän osaamisen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä tarkastajien kouluttamista ja tarkastajien pätevyyden todentamista koskevan yhteisön yhteisen järjestelmän kehittämiseksi ja edistämiseksi.

(26)

Luotseilla ja satamaviranomaisilla tai -organisaatioilla olisi oltava oikeus antaa hyödyllistä tietoa aluksilla todetuista selvistä sääntöjenvastaisuuksista.

(27)

Aluksella vallitsevia asuin- ja työoloja koskevat valitukset henkilöiltä, joiden perusteltua etua asia koskee, olisi tutkittava. Valituksen tekijälle olisi tiedotettava toimenpiteistä, joihin valituksen johdosta on ryhdytty.

(28)

Yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja muiden viranomaisten tai organisaatioiden välillä on välttämätöntä tehokkaan seurannan varmistamiseksi sellaisten alusten osalta, joissa on ilmennyt puutteita ja joille on annettu lupa jatkaa matkaansa, sekä satamissa olevia aluksia koskevan tiedon vaihtamiseksi.

(29)

Koska tarkastustietokanta on keskeinen osa satamavaltiovaltioiden harjoittamaa valvontaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että se pidetään ajan tasalla yhteisön vaatimusten mukaisesti.

(30)

Tietojen julkaiseminen sellaisista aluksista, liikenteenharjoittajista tai yhtiöistä, jotka eivät täytä kansainvälisiä turvallisuutta, terveyttä ja meriympäristön suojelua koskevia määräyksiä, ottaen huomioon yhtiöiden käyttämän laivaston koko, voi osoittautua tehokkaaksi pelotteeksi, joka estää rahtaajia käyttämästä tällaisia aluksia, sekä yllykkeeksi laivanvarustajille korjata puutteet. Komission olisi julkaistavien tietojen osalta toimittava tiiviissä yhteistyössä Pariisin pöytäkirjan kanssa ja otettava kaikki julkaistu tieto huomioon, jotta vältettäisiin tarpeetonta päällekkäisyyttä. Jäsenvaltioiden pitäisi joutua toimittamaan asianmukaiset tiedot vain kerran.

(31)

Kaikki kustannukset, jotka liittyvät sellaisten alusten tarkastamiseen, jotka on pysäytettävä, sekä kustannukset, joita aiheutuu satamaanpääsykiellon poistamisesta, olisi perittävä laivanvarustajalta tai liikenteenharjoittajalta.

(32)

Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(33)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä siihen liittyvien yleissopimuksiin, kansainvälisiin sääntöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten ottamiseksi huomioon ja laatia säännöt 8 ja 10 artiklan säännösten soveltamisesta. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa direktiivin tavoitteita, joihin kuuluu erityisesti alikuntoisten alusten liikennöinnin vähentäminen jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä parantamalla meriliikenteessä olevia aluksia koskevaa yhteisön tarkastusjärjestelmää sekä ennalta ehkäisevien toimien kehittäminen meren pilaantumisen alalla, vaan ne voidaan niiden laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(35)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 95/21/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuun direktiiviin.

(36)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa liitteessä XV olevassa B osassa mainituissa direktiiveissä asetettuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

(37)

Tämän direktiivin mukaisesti luotua satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa järjestelmää olisi sovellettava samasta päivämäärästä alkaen kaikissa jäsenvaltioissa. Komission olisi tätä varten huolehdittava siitä, että asianmukaiset valmistelevat toimenpiteet toteutetaan, mukaan lukien tarkastustietokannan testaaminen ja koulutuksen tarjoaminen tarkastajille.

(38)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(39)

Jotta sisämaajäsenvaltioille ei koituisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, niiden olisi saatava niin sanotun de minimis -säännön nojalla poiketa tämän direktiivin säännöksistä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisten valtioiden ei tarvitse saattaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, kunhan ne täyttävät tietyt edellytykset.

(40)

Sen tosiseikan huomioon ottamiseksi, että Ranskan merentakaiset departementit kuuluvat erilliseen maantieteelliseen vyöhykkeeseen, että ne ovat suurelta osin muiden alueellisten satamavalvontasäännöstöjen kuin Pariisin pöytäkirjan alaisia ja että niiden ja Manner-Euroopan väliset liikennevirrat ovat hyvin rajallisia, asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi sallittava kyseisten satamien jättäminen yhteisön sisällä sovellettavan satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän ulkopuolelle,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tarkoitus

Tällä direktiivillä on tarkoitus osaltaan vaikuttaa siihen, että alikuntoisten alusten määrä vähenisi merkittävästi jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä

a)

lisäämällä merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia, meriympäristön suojelua sekä asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevan kansainvälisen ja asiaan kuuluvan yhteisön lainsäädännön noudattamista kaikkien valtioiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla;

b)

luomalla yhteiset perusteet satamavaltioiden suorittamille alusten tarkastuksille ja yhdenmukaistamalla tarkastus- ja pysäyttämismenettelyt käyttäen hyväksi Pariisin pöytäkirjan nojalla kertynyttä asiantuntemusta ja kokemusta;

c)

soveltamalla yhteisön sisällä satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa järjestelmää, joka perustuu tavoitteeseen tarkastaa kaikki yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella sijaitsevissa satamissa käyvät alukset niiden riskiprofiilista riippuvin määräajoin niin, että suuremman riskin aiheuttavat alukset tarkastetaan muita perusteellisemmin ja muita lyhemmin aikavälein.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’yleissopimuksilla’ seuraavia yleissopimuksia sekä niiden pöytäkirjoja ja muutoksia sekä niihin liittyviä pakollisia säännöstöjä sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa:

a)

vuoden 1966 kansainvälinen lastiviivasopimus (LL 66);

b)

vuoden 1974 kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74);

c)

vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä sekä siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (MARPOL 73/78);

d)

vuoden 1978 kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW 78/95);

e)

vuoden 1972 yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen estämiseksi merellä (COLREG 72);

f)

vuoden 1969 kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus (ITC 69);

g)

vuoden 1976 yleissopimus kauppa-aluksissa noudatettavasta vähimmäistasosta (ILO N:o 147); ja

h)

vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (CLC 92);

2)

’Pariisin pöytäkirjalla’ satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevaa, Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

3)

’IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisen auditointijärjestelmän puitteilla ja menettelyillä’ IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaa A.974 (24);

4)

’Pariisin pöytäkirjan alueella’ maantieteellistä aluetta, jolla Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajat tekevät tarkastuksia Pariisin pöytäkirjan puitteissa;

5)

’aluksella’ meriliikenteessä olevaa alusta, johon sovelletaan yhtä tai useampaa yleissopimusta ja joka purjehtii muun kuin kyseisen satamavaltion lipun alla;

6)

’aluksen ja sataman vuorovaikutuksella’ vuorovaikutusta, joka syntyy, kun alukseen vaikuttavat suoraan ja välittömästi toimet, jotka liittyvät henkilöiden ja tavaroiden liikkumiseen tai satamapalvelujen suorittamiseen alukselle tai aluksesta;

7)

’ankkuripaikassa olevalla aluksella’ satamassa tai sataman toimivaltaan kuuluvalla muulla alueella mutta ei laiturissa olevaa alusta, joka osallistuu aluksen ja sataman vuorovaikutukseen;

8)

’tarkastajalla’ valtion virkamiestä tai muuta henkilöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on asianmukaisesti valtuuttanut suorittamaan satamavaltiotarkastuksia ja joka on vastuussa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;

9)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tämän direktiivin mukaisesti satamavaltiovalvonnasta vastaavaa merenkulkuviranomaista;

10)

’yöajalla’ mitä tahansa kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä vähintään seitsemän tunnin ajanjaksoa, johon on joka tapauksessa sisällyttävä kello 0.00:n ja kello 5.00:n välinen ajanjakso;

11)

’perustarkastuksella’ aluksella tapahtuvaa tarkastajan käyntiä, jonka tarkoituksena on tarkastaa asiaan liittyvien yleissopimusten ja määräysten noudattaminen ja joka kattaa ainakin 13 artiklan 1 kohdassa vaaditut tarkastukset;

12)

’yksityiskohtaisella tarkastuksella’ tarkastusta, jonka yhteydessä alus, sen varusteet ja henkilökunta kokonaisuudessaan tai, tarvittaessa, osa siitä alistetaan 13 artiklan 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa perusteelliseen tutkimukseen, joka kattaa aluksen rakenteen, varusteet, miehityksen, asumis- ja työskentelyolosuhteet sekä sen, noudatetaanko aluksella vaadittavia toimintatapoja;

13)

’laajennetulla tarkastuksella’ tarkastusta, joka käsittää vähintään liitteessä VII olevassa C osassa luetellut kohdat. Laajennettu tarkastus voi sisältää yksityiskohtaisen tarkastuksen, jos tähän on 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmeisiä syitä;

14)

’valituksella’ tietoa tai ilmoitusta, jonka on toimittanut henkilö tai organisaatio, jonka oikeutettua etua aluksen turvallisuus, miehistöön kohdistuvat turvallisuus- ja terveysriskit, aluksen asumis- ja työskentelyolosuhteet tai ympäristön pilaantumisen ehkäisy koskevat;

15)

’pysäyttämisellä’ aluksen matkaanlähdön virallista epäämistä sellaisten havaittujen puutteiden takia, jotka yksin tai yhdessä tekevät aluksesta merikelvottoman;

16)

’pääsyn epäämismääräyksellä’ aluksen päällikölle, aluksesta vastuussa olevalle yhtiölle ja lippuvaltiolle annettavaa päätöstä, jolla evätään aluksen pääsy kaikkiin yhteisön satamiin ja ankkuripaikkoihin;

17)

’toiminnon kieltämisellä’ alukselle annettua virallista kieltoa jatkaa jotakin toiminnoistaan sen vuoksi, että havaitut puutteet tekisivät yksinään tai yhdessä toiminnon jatkamisen vaaralliseksi;

18)

’yhtiöllä’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten hoitoyhtiötä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta varustamolta ja joka on vastuun otettuaan suostunut hoitamaan kaikki kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä (ISM-säännöstöstä) johtuvat velvoitteet ja vastuut;

19)

’hyväksytyllä laitoksella’ luokituslaitosta tai muuta yksityistä elintä, joka hoitaa lakisääteisiä tehtäviä lippuvaltion viranomaisten puolesta;

20)

’lakisääteisellä todistuksella’ kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;

21)

’luokitustodistuksella’ asiakirjaa, jossa vahvistetaan SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan II-1 luvun A-1 osan 3 säännön 1 kohdan noudattaminen;

22)

’tarkastustietokannalla’ tietojärjestelmää, jonka avulla pannaan täytäntöön satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskeva järjestelmä yhteisössä ja joka koskee yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan sellaiseen alukseen ja sen miehistöön, joka käy jäsenvaltion satamassa tai ankkuripaikassa ja osallistuu aluksen ja sataman vuorovaikutukseen.

Ranska voi päättää, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa merentakaisissa departementeissa sijaitsevat satamat ja ankkuripaikat eivät ole tässä kohdassa tarkoitettuja satamia ja ankkuripaikkoja.

Jos jäsenvaltio tarkastaa aluksen lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä muualla kuin satamassa, sitä pidetään tämän direktiivin mukaisena tarkastuksena.

Mitä tässä artiklassa säädetään, ei vaikuta asiaa koskevien yleissopimusten mahdollistamiin jäsenvaltion väliintulo-oikeuksiin.

Jäsenvaltiot, joilla ei ole merisatamia ja jotka voivat todistaa, että niiden jokisatamissa vuosittain viimeisten kolmen vuoden aikana käyneiden laivojen kokonaismäärästä alle viisi prosenttia on tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia aluksia, voivat poiketa tämän direktiivin säännöksistä.

Jäsenvaltioiden, joilla ei ole merisatamia, on ilmoitettava komissiolle viimeistään siihen päivään mennessä, jolloin direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden satamissa edellä tarkoitetun kolmevuotiskauden aikana käyneiden laivojen kokonaismäärä ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien alusten määrä, sekä ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista edellä mainittuihin määriin.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava alle 500 bruttorekisteritonnin aluksiin asiaa koskevan yleissopimuksen määräyksiä ja, jos mitään yleissopimusta ei sovelleta, toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät kyseiset alukset muodostaisi selvää vaaraa turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle. Soveltaessaan tätä kohtaa jäsenvaltioiden on otettava huomioon Pariisin pöytäkirjan liite 1.

3.   Tarkastaessaan alusta, jonka lippuvaltio ei ole liittynyt tiettyyn yleissopimukseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei alus ja sen miehistö saa osakseen parempaa kohtelua kuin kyseiseen yleissopimukseen liittyneen lippuvaltion alus.

4.   Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu kalastusalukset, sota-alukset, avustavat sota-alukset, yksinkertaiset puiset alukset, ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävät julkisen vallan alukset eivätkä ei-ammattimaisessa käytössä olevat huviveneet.

4 artikla

Tarkastusvaltuudet

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niillä on laillinen oikeus suorittaa ulkomaisilla aluksilla tässä direktiivissä tarkoitetut tarkastukset kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioilla on oltava alusten tarkastamista varten toimivaltaiset viranomaiset, joiden palvelukseen on nimitetty tarvittava määrä henkilökuntaa ja erityisesti päteviä tarkastajia, esimerkiksi palkkaamalla lisähenkilökuntaa, ja niiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarkastajat suorittavat tehtävänsä tässä direktiivissä säädetyllä tavalla, ja erityisesti on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat käytettävissä tämän direktiivin mukaisia tarkastuksia varten.

5 artikla

Tarkastusjärjestelmä ja vuosittaiset tarkastusvelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia 12 artiklassa tarkoitetun valintajärjestelmän ja liitteen I säännösten mukaisesti.

2.   Täyttääkseen vuosittaisen tarkastusvelvoitteensa kunkin jäsenvaltion on

a)

tarkastettava kaikki 12 artiklan a alakohdassa tarkoitetut, satamissaan tai ankkuripaikoissaan käyvät I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset ja

b)

suoritettava vuosittain sellainen määrä 12 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettujen I-kiireellisyysluokkaan ja II-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten tarkastuksia, joka vastaa sen omaa osuutta yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella vuosittain vaadittavien tarkastusten kokonaismäärästä. Kunkin jäsenvaltion osuus tarkastuksista vastaa kyseisen jäsenvaltion satamissa käyvien alusten määrän osuutta kaikkien yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueen valtioiden satamissa käyvien alusten kokonaismäärästä.

3.   Laskettaessa edellä 2 kohdan b alakohdassa mainittua osuutta yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella vuosittain vaadittavien tarkastusten kokonaismäärästä ankkurissa olevia aluksia ei lasketa, ellei asianomainen jäsenvaltio muuta ilmoita.

6 artikla

Tarkastusvelvoitteen noudattamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Jäsenvaltion, joka ei suorita 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vaadittuja tarkastuksia, katsotaan noudattavan kyseisen säännöksen mukaista velvoitettaan, kunhan suorittamatta jääneet tarkastukset eivät ylitä

a)

viittä prosenttia sen satamissa ja ankkuripaikoissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien, suuren turvallisuusriskin alusten kokonaismäärästä;

b)

10:tä prosenttia sen satamissa ja ankkuripaikoissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien, muiden kuin suuren turvallisuusriskin alusten kokonaismäärästä.

Edellä a ja b alakohdassa säädetyistä prosenttiosuuksista riippumatta jäsenvaltioiden on kuitenkin tarkastettava ensisijaisesti alukset, jotka tarkastustietokannasta saatujen tietojen mukaan käyvät harvoin yhteisön satamissa.

Edellä a ja b alakohdassa säädetyistä prosenttiosuuksista riippumatta jäsenvaltioiden on I-kiireellisyysluokan alusten osalta kuitenkin tarkastettava ensisijaisesti suuren turvallisuusriskin alukset, jotka tarkastustietokannasta saatujen tietojen mukaan käyvät harvoin yhteisön satamissa.

7 artikla

Tasapainoisen tarkastusosuuden yhteisössä mahdollistavat yksityiskohtaiset säännöt

1.   Jos jäsenvaltion satamissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten kokonaismäärä on suurempi kuin sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarkastusosuus, jäsenvaltion katsotaan noudattavan velvoitettaan, jos se tarkastaa vähintään vuosittaista tarkastusosuuttaan vastaavan määrän I-kiireellisyysluokkaan kuuluvia aluksia ja jos kaikista sen satamissa ja ankkuripaikoissa käyvistä I-kiireellisyysluokkaan kuuluvista aluksista jää tarkastamatta korkeintaan 30 prosenttia.

2.   Jos jäsenvaltion satamissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan ja II-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten kokonaismäärä on pienempi kuin sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarkastusosuus, jäsenvaltion katsotaan noudattavan velvoitettaan, jos se suorittaa 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten tarkastukset ja tarkastaa vähintään 85 prosenttia kaikista satamissaan ja ankkuripaikoissaan käyvistä II-kiireellisyysluokkaan kuuluvista aluksista.

3.   Komissio tarkastelee 35 artiklassa tarkoitetun uudelleentarkastelun yhteydessä erityisesti tämän artiklan vaikutusta tarkastusvelvoitteen kannalta, ottaen huomioon yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan nojalla kerätyn asiantuntemuksen ja kokemuksen. Uudelleentarkastelussa otetaan huomioon tavoite tarkastaa kaikki yhteisön satamissa tai ankkuripaikoissa käyvät alukset. Mikäli aiheellista, komissio ehdottaa lisätoimenpiteitä yhteisössä sovellettavan tarkastusjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi sekä tarvittaessa tämän artiklan vaikutuksia koskevaa uutta tarkastelua myöhemmässä vaiheessa.

8 artikla

Tarkastusten siirtäminen myöhempään ajankohtaan ja poikkeustapaukset

1.   Jäsenvaltio voi päättää siirtää I-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastamisen myöhempään ajankohtaan,

a)

jos tarkastus voidaan suorittaa aluksen käydessä samassa jäsenvaltiossa seuraavan kerran, alus ei käy välillä missään muussa yhteisön eikä Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa, ja lykkäyksen pituus on korkeintaan 15 päivää; tai

b)

jos tarkastus voidaan suorittaa jossakin muussa yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa, jossa alus käy, 15 päivän kuluessa, ja kyseisen sataman sijaintivaltio on antanut etukäteen suostumuksensa tarkastuksen suorittamiseen.

Jos tarkastus siirretään myöhempään ajankohtaan a tai b alakohdan mukaisesti ja tallennetaan tarkastustietokantaan, suorittamatta jäänyttä tarkastusta ei lasketa tarkastuksen siirtäneiden jäsenvaltioiden suorittamatta jättämäksi tarkastukseksi.

Jos I-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastus jää suorittamatta, kyseistä alusta ei kuitenkaan vapauteta tämän direktiivin mukaisesta tarkastuksesta seuraavassa yhteisön satamassa, jossa se käy.

2.   Seuraavissa poikkeustapauksissa I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten suorittamatta jäänyttä tarkastusta ei lasketa suorittamatta jätetyksi, jos tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy:

a)

toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittaminen vaarantaisi tarkastajien, aluksen, sen miehistön tai sataman turvallisuuden taikka meriympäristön; tai

b)

alus käy satamassa vain yöaikaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöllisesti yöaikaan käyvät alukset voidaan tarkastaa asianmukaisesti.

3.   Jos ankkuripaikassa olevaa alusta ei tarkasteta, tarkastusta ei lasketa suorittamatta jätetyksi, jos

a)

alus tarkastetaan jossakin muussa yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa tai ankkuripaikassa liitteen I mukaisesti 15 päivän kuluessa; tai

b)

alus käy satamassa vain yöaikaan tai sen käynti kestää niin lyhyen ajan, ettei tarkastusta voitaisi suorittaa tyydyttävällä tavalla ja tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy; tai

c)

toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittaminen vaarantaisi tarkastajien, aluksen tai sen miehistön turvallisuuden taikka sataman tai meriympäristön, ja tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy.

4.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka koskevat tämän artiklan soveltamista koskevia sääntöjä, hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

9 artikla

Alusten saapumisesta ilmoittaminen

1.   Jos jäsenvaltion satamaan tai ankkuripaikkaan matkalla olevalle alukselle voidaan tehdä laajennettu tarkastus 14 artiklan mukaisesti, aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on ilmoitettava sen saapumisesta liitteen III säännösten mukaisesti.

2.   Kyseisen satamaviranomaisen tai elimen taikka tätä tarkoitusta varten nimetyn viranomaisen tai elimen on tämän artiklan 1 kohdassa ja alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (10) 4 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan toimitettava tiedot edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Kaikki tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on toimitettava mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa.

4.   Jäsenvaltioiden tämän direktiivin liitteen III soveltamiseksi laatimien menettelyjen ja tiedon esitystapojen on oltava alusten ilmoituksia koskevien asian kannalta merkityksellisten direktiivin 2002/59/EY säännösten mukaisia.

10 artikla

Aluksen riskiprofiili

1.   Kaikille tarkastustietokantaan sisältyville aluksille, jotka käyvät jonkin jäsenvaltion satamassa tai ankkuripaikassa, on määriteltävä riskiprofiili, joka määrittää kunkin aluksen tarkastuksen ensisijaisuuden, tarkastusvälit ja tarkastusten laajuuden.

2.   Aluksen riskiprofiili määräytyy seuraavien yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella:

a)

Yleiset tekijät

Yleiset tekijät koskevat aluksen tyyppiä, ikää, lippua, sen käyttöön liittyviä hyväksyttyjä laitoksia ja yhtiön toimintaa liitteessä I olevan I osan 1 kohdan sekä liitteen II mukaisesti.

b)

Historialliset tekijät

Historialliset tekijät koskevat puutteiden ja pysäyttämisten määrää tiettynä aikana liitteessä I olevan I osan 2 kohdan sekä liitteen II mukaisesti.

3.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka koskevat tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, erityisesti

a)

lippuvaltioon liittyviä perusteita;

b)

yhtiön toimintaan liittyviä perusteita,

hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja käyttäen hyväksi Pariisin pöytäkirjan puitteissa kertynyttä asiantuntemusta.

11 artikla

Tarkastusten suorittamisvälit

Yhteisössä sijaitsevissa satamissa tai ankkuripaikoissa käyville aluksille on tehtävä määräaikaistarkastuksia tai lisätarkastuksia seuraavasti:

a)

Aluksille on tehtävä määräaikaistarkastuksia ennalta määrätyin, alusten riskiprofiilin perusteella määräytyvin väliajoin liitteessä I olevan 1 osan mukaisesti. Alusten määräaikaistarkastusten aikavälejä pidennetään riskin pienentyessä. Suuren turvallisuusriskin alusten osalta tämä aikaväli on enintään kuusi kuukautta.

b)

Aluksille on tehtävä lisätarkastuksia niiden viimeisimmästä määräaikaistarkastuksesta riippumatta seuraavasti:

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava sellaisten alusten tarkastaminen, joita koskevat liitteessä I olevan II osan 2A kohdassa luetellut ensisijaiset tekijät.

Alukset, joita koskevat liitteessä I olevan II osan 2B kohdassa luetellut ennalta arvaamattomat tekijät, voidaan tarkastaa. Päätöksen tällaisen lisätarkastuksen suorittamisesta tekee toimivaltainen viranomainen ammatillisen harkintansa mukaan.

12 artikla

Tarkastettavien alusten valinta

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alukset valitaan tarkastettaviksi liitteessä I olevassa I osassa esitetyn riskiprofiilin perusteella ja kun ilmenee liitteessä I olevan II osan 2A ja 2B kohdassa tarkoitettuja ensisijaisia tai ennalta arvaamattomia tekijöitä.

Alusten tarkastusta varten toimivaltainen viranomainen

a)

valitsee alukset, joille on tehtävä pakollinen tarkastus, jäljempänä ’I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset’, liitteessä I olevan II osan 3A kohdassa esitetyn valintajärjestelmän mukaisesti;

b)

voi valita alukset, joille voidaan tehdä tarkastus, jäljempänä ’II-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset’, liitteessä I olevan II osan 3 B kohdan mukaisesti.

13 artikla

Perustarkastukset ja yksityiskohtaiset tarkastukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 12 artiklan mukaisesti tarkastettaviksi valituille aluksille tehdään perustarkastus tai yksityiskohtainen tarkastus seuraavasti:

1.

Kunkin perustarkastuksen osalta toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tarkastaja ainakin

a)

tarkastaa yhteisön merilainsäädännössä ja turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyvissä yleissopimuksissa aluksissa pidettäviksi edellytetyt todistuskirjat ja muut asiakirjat, jotka luetellaan liitteessä IV;

b)

tarkastaa tarvittaessa, että aiemman jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion suorittaman tarkastuksen aikana havaitut puutteet on korjattu;

c)

varmistuu aluksen yleisestä kunnosta, hygienia, konehuone ja asuintilat mukaan luettuina.

2.

Jos tarkastustietokantaan on 1 alakohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella merkitty puutteita, jotka on korjattava seuraavassa käyntisatamassa, kyseisen seuraavan sataman toimivaltainen viranomainen voi päättää olla tekemättä 1 alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja tarkistuksia.

3.

Yksityiskohtainen tarkastus, johon kuuluu sen lähempi tarkastaminen, vastaako alus sen käytölle asetettuja vaatimuksia, on suoritettava, jos 1 alakohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen on ilmennyt ilmeisiä syitä olettaa, että aluksen tai sen varusteiden kunto tai miehistö eivät olennaisesti täytä yleissopimuksen asiaan liittyviä vaatimuksia.

”Ilmeinen syy” on olemassa, kun tarkastaja havaitsee seikkoja, jotka hänen ammatillisen harkintansa mukaan oikeuttavat tekemään alukselle, sen varusteille tai henkilökunnalle yksityiskohtaisen tarkastuksen.

Liitteessä V annetaan esimerkkejä ”ilmeisistä syistä”.

14 artikla

Laajennetut tarkastukset

1.   Seuraaviin luokkiin kuuluville aluksille voidaan tehdä laajennettu tarkastus liitteessä I olevan II osan 3A ja 3B kohdan mukaisesti:

alukset, joihin riskiprofiilin perusteella liittyy suuri turvallisuusriski,

matkustaja-alukset, öljysäiliöalukset, kaasu- tai kemikaalisäiliöalukset taikka irtolastialukset, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja,

alukset tai matkustaja-alukset, joihin riskiprofiilin perusteella liittyy suuri turvallisuusriski, öljysäiliöalukset, kaasu- tai kemikaalisäiliöalukset taikka irtolastialukset, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja, jos on olemassa ensisijaisia tai ennalta arvaamattomia tekijöitä,

alukset, joille on tehtävä uusi tarkastus 16 artiklan mukaisen pääsyn epäämisen johdosta.

2.   Aluksen liikenteenharjoittajan tai päällikön on huolehdittava siitä, että aluksen liikennöintiaikataulussa varataan riittävästi aikaa laajennettua tarkastusta varten.

Ellei turvallisuussyistä toteutettavista valvontatoimista muuta johdu, aluksen on pysyttävä satamassa kunnes tarkastus on tehty.

3.   Saatuaan ennakkoilmoituksen alukselta, jolle voidaan tehdä laajennettu määräaikaistarkastus, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava alukselle, jos laajennettua tarkastusta ei tehdä.

4.   Laajennetun tarkastuksen laajuus ja sen yhteydessä tarkastettavat riskikohteet vahvistetaan liitteessä VII. Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteen VII täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet.

15 artikla

Turvallisuutta ja turvatoimia koskevat ohjeet ja menettelytavat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tarkastajat noudattavat liitteessä VI mainittuja menettelytapoja ja ohjeita.

2.   Turvatarkastuksien osalta jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin liitteessä VI vahvistettuja asianmukaisia menettelytapoja kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004 (11) 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin aluksiin, jotka käyvät niiden satamissa ja ankkuripaikoissa, paitsi jos niiden lippuvaltio on sama kuin tarkastussataman sijaintivaltio.

3.   Laajennettuja tarkastuksia koskevia tämän direktiivin 14 artiklan säännöksiä sovelletaan direktiivin 1999/35/EY 2 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin ro-ro-aluksiin ja suurnopeusmatkustaja-aluksiin.

Jos alus on katsastettu direktiivin 1999/35/EY 6 ja 8 artiklan mukaisesti isäntävaltiossa, joka ei ole aluksen lippuvaltio, tällainen erityiskatsastus voidaan kirjata joko yksityiskohtaisena tai laajennettuna tarkastuksena tarkastustietokantaan ja ottaa huomioon tämän direktiivin 10, 11 ja 12 artiklaa sovellettaessa sekä laskettaessa kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitteen täyttymistä edellyttäen, että kaikki tämän direktiivin liitteessä VII mainitut seikat on katettu.

Tämän direktiivin säännökset puutteiden korjaamisesta, pysäyttämisestä, pääsyn epäämisestä sekä tarvittaessa tarkastusten, pysäyttämisten ja pääsyn epäämisten jatkotoimista eivät vaikuta direktiivin 1999/35/EY 10 artiklan mukaisesti päätettyyn ro-ro-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen liikennöinnin estämiseen.

4.   Komissio voi tarvittaessa antaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukaista soveltamista koskevat säännöt.

16 artikla

Pääsyn epäämiseen liittyvät toimenpiteet, jotka koskevat tiettyjä aluksia

1.   Jäsenvaltion on varmistettava, että alukselta,

jonka lippuvaltion pysäyttämisaste täyttää Pariisin pöytäkirjan mukaisesti hyväksyttyyn ja tarkastustietokantaan kirjattuihin, komission vuosittain julkaisemiin tietoihin perustuvaan mustaan listaan sisällyttämisen perusteet ja joka on pysäytetty tai jonka liikennöinti on estetty direktiivin 1999/35/EY nojalla yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 36 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion satamassa tai ankkuripaikassa, tai

jonka lippuvaltion pysäyttämisaste täyttää Pariisin pöytäkirjan mukaisesti hyväksyttyyn ja tarkastustietokantaan kirjattuihin, komission vuosittain julkaisemiin tietoihin perustuvaan harmaaseen listaan sisällyttämisen perusteet ja joka on pysäytetty tai jonka liikennöinti on estetty direktiivin 1999/35/EY nojalla yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 24 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion satamassa tai ankkuripaikassa,

evätään pääsy sen satamiin 21 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta.

Pääsyn epäämistä sovelletaan heti, kun alus poistuu satamasta tai ankkuripaikasta, jossa se on pysäytetty kolmannen kerran ja jossa sille on annettu pääsyn epäämispäätös.

2.   Pääsyn epäämispäätös kumotaan vasta vähintään kolmen kuukauden kuluttua sen antamisesta ja kun liitteessä VIII olevan 3–9 kohdan edellytykset täyttyvät.

Jos aluksen pääsy evätään jo toisen kerran, epäämispäätös voidaan kumota vasta 12 kuukauden kuluttua.

3.   Jos alus tämän jälkeen pysäytetään yhteisön alueella olevassa satamassa tai ankkuripaikassa, sen pääsy yhteisön satamiin tai ankkuripaikkoihin evätään. Tämä kolmas pääsyn epäämispäätös voidaan kumota 24 kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta ja vain, jos

aluksen lippuvaltion pysäyttämisaste ei täytä 1 kohdassa tarkoitettuun mustaan eikä harmaaseen listaan sisällyttämisen perusteita,

aluksen lakisääteiset todistuskirjat ja luokitustodistukset ovat alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009 (12), mukaisesti hyväksytyn laitoksen tai hyväksyttyjen laitosten antamia,

alusta hallinnoivan yhtiön toiminnan laatu on korkea liitteessä I olevan I osan 1 kohdan mukaisesti, ja

liitteessä VIII olevan 3–9 kohdan edellytykset täyttyvät.

Aluksilta, jotka eivät täytä tässä kohdassa säädettyjä vaatimuksia, kun päätöksen antamisesta on kulunut 24 kuukautta, on evättävä pysyvästi pääsy kaikkiin satamiin ja ankkuripaikkoihin yhteisön alueella.

4.   Jos pääsy on evätty kolmannen kerran ja alus sen jälkeen pysäytetään jossain satamassa tai ankkuripaikassa yhteisön alueella, alukselta evätään pysyvästi pääsy kaikkiin satamiin ja ankkuripaikkoihin yhteisön alueella.

5.   Tätä artiklaa soveltaessaan jäsenvaltioiden on noudatettava liitteessä VIII säädettyjä menettelyjä.

17 artikla

Päällikölle annettava tarkastuskertomus

Kun tarkastus, yksityiskohtainen tarkastus tai laajennettu tarkastus on suoritettu, tarkastajan on laadittava liitteen IX mukainen tarkastuskertomus. Tarkastuskertomuksesta on toimitettava jäljennös aluksen päällikölle.

18 artikla

Valitukset

Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kaikille valituksille pikaisesti alustava arviointi. Arvioinnin avulla voidaan päätellä, onko valitus oikeutettu.

Jos näin on, toimivaltainen viranomainen vie valituksen asianmukaisesti eteenpäin huolehtien siitä, että kaikilla, joita valitus välittömästi koskee, on mahdollisuus esittää näkemyksensä.

Jos toimivaltainen viranomainen pitää valitusta selkeästi perusteettomana, viranomaisen on ilmoitettava tästä päätöksestä perusteluineen valituksen tekijälle.

Valittajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa kyseisen aluksen päällikölle eikä omistajalle. Tarkastajan on toteutettava kaikki miehistön haastattelut luottamuksellisesti.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava lippuvaltion hallinnolle ja tarvittaessa Kansainväliselle työjärjestölle (ILO) kaikista sellaisista valituksista, jotka eivät ole selkeästi perusteettomia, sekä niiden johdosta toteutetuista toimenpiteistä.

19 artikla

Puutteiden korjaaminen ja pysäyttäminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistuttava siitä, että tarkastuksessa varmistuneet tai ilmenneet puutteet on korjattu tai korjataan yleissopimusten mukaisesti.

2.   Kun on kyse puutteista, jotka muodostavat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, sen satamavaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa alus tarkastetaan, on varmistettava, että alus pysäytetään tai toiminto, jonka aikana puute on havaittu, keskeytetään. Pysäyttämismääräystä tai toiminnon keskeyttämistä ei saa peruuttaa ennen kuin vaara on poistettu tai ennen kuin kyseinen viranomainen toteaa, että alus voi, tarpeelliseksi katsotuin ehdoin, lähteä merelle tai käynnistää toiminnon uudelleen vaarantamatta matkustajien tai miehistön turvallisuutta ja terveyttä tai aiheuttamatta vaaraa muille aluksille, taikka ilman että meriympäristölle aiheutuu kohtuutonta haittaa.

3.   Käyttäessään ammatillista harkintaansa sen ratkaisemiseksi, onko alus pysäytettävä, tarkastajan on sovellettava liitteessä X vahvistettuja perusteita.

4.   Jos tarkastuksessa käy ilmi, että alusta ei ole varustettu toimivalla matkatietojen tallentimella sen käytön ollessa direktiivin 2002/59/EY mukaan pakollista, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alus pysäytetään.

Jos tällaisia puutteita ei voida nopeasti korjata pysäyttämissatamassa, toimivaltainen viranomainen voi joko antaa alukselle luvan siirtyä pysäyttämissatamasta lähimmälle sopivalle korjaustelakalle, jossa puutteet voidaan nopeasti korjata, tai edellyttää, että puute korjataan korkeintaan 30 päivän kuluessa Pariisin pöytäkirjan yhteydessä määritellyissä ohjeissa olevien säännösten mukaisesti. Näiltä osin sovelletaan 21 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

5.   Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos aluksen yleinen kunto selvästikään ei vastaa vaatimuksia, voi toimivaltainen viranomainen siirtää aluksen tarkastusta siihen asti, kunnes vastuulliset osapuolet toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alus täyttää yleissopimusten asiaa koskevat vaatimukset.

6.   Jos alus pysäytetään, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava kirjallisesti kaikista niistä olosuhteista, joiden takia väliintulo katsottiin tarpeelliseksi, lippuvaltion hallinnolle, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, kyseisen valtion konsulille tai hänen poissa ollessaan sen lähimmälle diplomaattiselle edustajalle, sekä liitettävä ilmoitukseen tarkastuskertomus. Lisäksi asiasta on tarvittaessa ilmoitettava myös nimetyille katsastajille tai hyväksytyille laitoksille, jotka vastaavat luokitustodistusten antamisesta tai yleissopimusten mukaisten lakisääteisten todistusten antamisesta.

7.   Tämä direktiivi ei vaikuta niihin yleissopimusten lisävaatimuksiin, jotka koskevat satamavaltiotarkastuksiin liittyvää ilmoitusvelvollisuutta ja ilmoittamismenettelyä.

8.   Kun satamavaltiovalvontaa harjoitetaan tämän direktiivin mukaisesti, on kaikki mahdollinen pyrittävä tekemään sen välttämiseksi, että alus pysäytetään tai sen matkaa viivytetään aiheettomasti. Mikäli alus pysäytetään tai sen matkaa viivytetään aiheetta, on aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja oikeutettu korvauksiin kärsimästään menetyksestä tai vahingosta. Milloin pysäyttämistä epäillään aiheettomaksi, todistusvelvollisuus on aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla.

9.   Sataman ruuhkautumisen välttämiseksi toimivaltainen viranomainen voi sallia pysäytetyn aluksen siirtämisen sataman toiseen osaan, jos se on turvallista. Sataman ruuhkautumiseen liittyviä näkökohtia ei kuitenkaan saa ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä aluksen pysäyttämisestä tai vapauttamisesta.

Satamaviranomaisten tai -organisaatioiden on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa pysäytettyjen alusten sijoittamisen helpottamiseksi.

10.   Satamaviranomaisille tai -organisaatioille tiedotetaan mahdollisimman pian pysäyttämismääräyksen antamisesta.

20 artikla

Valitusoikeus

1.   Aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla tai heidän jäsenvaltioon sijoittautuneella edustajallaan on oikeus valittaa toimivaltaisen viranomaisen tekemästä pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätöksestä. Valitus ei aiheuta pysäyttämis- tai pääsyn epäämistoimenpiteen keskeyttämistä.

2.   Tätä varten jäsenvaltioiden on laadittava ja ylläpidettävä sopivia menettelytapoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on asianmukaisella tavalla ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun aluksen päällikölle valitusoikeudesta ja tähän liittyvistä käytännön menettelyistä.

4.   Jos pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätös kumotaan tai sitä muutetaan aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan tai heidän edustajansa valituksen tai pyynnön johdosta,

a)

jäsenvaltion on varmistettava, että tarkastustietokantaan tehdään viipymättä tarvittavat muutokset;

b)

sen jäsenvaltion, jossa pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätös on annettu, on 24 tunnin kuluessa tällaisesta päätöksestä korjattava 26 artiklan mukaisesti julkaistut tiedot.

21 artikla

Tarkastusten ja pysäyttämisten seuranta

1.   Kun 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja puutteita ei voida korjata tarkastussatamassa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa alukselle luvan jatkaa matkaansa ilman perusteetonta viivästystä pysäyttämissatamasta lähimmälle sopivalle, päällikön ja kyseisten viranomaisten valitsemalle korjaustelakalle, jossa jatkotoimenpiteet voidaan toteuttaa, mikäli alus noudattaa lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämiä ja kyseisen jäsenvaltion hyväksymiä ehtoja. Näiden ehtojen avulla varmistetaan, että alus voi lähteä matkaan aiheuttamatta vaaraa matkustajien tai miehistön turvallisuudelle ja terveydelle tai muille aluksille tai aiheuttamatta kohtuutonta vaaraa meriympäristölle.

2.   Jos päätös lähettää alus korjaustelakalle perustuu IMO:n päätöslauselman A.744 (18) noudattamatta jättämiseen joko aluksen asiakirjojen tai aluksen rakenteellisten vikojen tai puutteiden suhteen, toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että tarvittavat paksuusmittaukset suoritetaan pysäyttämissatamassa ennen kuin alus saa poistua satamasta.

3.   Jäsenvaltion tarkastussatamassa olevan toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa ilmoitettava kaikista matkaa koskevista ehdoista sen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa korjaustelakka sijaitsee, 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuille osapuolille sekä tarvittaessa muille kyseeseen tuleville viranomaisille.

Ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava ilmoituksen tehneelle viranomaiselle niistä toimista, joihin asian johdosta on ryhdytty.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisön satamiin tai ankkuripaikkoihin pääsy evätään 1 kohdassa tarkoitetuilta aluksilta, jotka lähtevät merelle, jos ne

a)

eivät täytä niitä ehtoja, jotka jäsenvaltion tarkastussataman toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet, tai

b)

kieltäytyvät noudattamasta yleissopimusten asiaa koskevia vaatimuksia jättämällä saapumatta kyseiselle korjaustelakalle.

Epääminen on voimassa, kunnes omistaja tai liikenteenharjoittaja esittää sellaiset todisteet, jotka sen puutteet todenneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät osoituksena siitä, että alus täyttää kaikki yleissopimusten asiaan liittyvät vaatimukset.

5.   Edellä 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa aluksessa todettiin olevan puutteita, on heti tehtävä ilmoitus kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa korjaustelakka sijaitsee, on heti tehtävä ilmoitus kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Ennen satamaan pääsyn epäämistä jäsenvaltio voi pyytää neuvotteluja kyseisen aluksen lippuvaltion kanssa.

6.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdan säännöksissä säädetään, satamavaltion viranomainen voi sallia aluksen pääsyn tiettyyn satamaan tai ankkuripaikkaan ylivoimaisen esteen sattuessa tai ylivoimaisesti tärkeämpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi tai pilaantumisvaaran poistamiseksi tai vähentämiseksi tai puutteiden korjaamiseksi, mikäli aluksen omistaja, liikenteenharjoittaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin toimenpiteisiin turvallisen satamaan tulon varmistamiseksi.

22 artikla

Tarkastajien ammatillinen pätevyys

1.   Tarkastuksia saavat suorittaa vain sellaiset tarkastajat, jotka täyttävät liitteessä XI eritellyt pätevyysvaatimukset ja jotka toimivaltainen viranomainen on valtuuttanut harjoittamaan satamavaltiovalvontaa.

2.   Jos satamavaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole käytettävissään vaadittua ammatillista asiantuntemusta, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tarkastajaa voi avustaa henkilö, jolla on vaadittu asiantuntemus.

3.   Toimivaltaisella viranomaisella, satamavalvontaa suorittavilla tarkastajilla ja heidän avustajillaan ei saa olla tarkastussatamaan tai tarkastettaviin aluksiin liittyvää kaupallista intressiä, eivätkä tarkastajat saa olla sellaisen yksityisen organisaation palveluksessa tai tehdä työtä sellaiselle organisaatiolle, joka myöntää pakollisia todistuskirjoja ja luokitustodistuksia tai joka suorittaa aluksille todistuskirjojen myöntämistä varten vaadittavia katsastuksia.

4.   Jokaisella tarkastajalla on oltava toimivaltaisen viranomaisen yhteisen mallin laatimisesta satamavalvontaa suorittavien tarkastajien henkilötodistusta varten 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/40/EY (13) mukaisesti antama henkilötodistus.

5.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tarkastajien pätevyys ja se, että he täyttävät liitteen XI vähimmäisvaatimukset, todennetaan ennen kuin heidät valtuutetaan suorittamaan tarkastuksia ja tämän jälkeen säännöllisin väliajoin 7 kohdassa tarkoitettu koulutusjärjestelmä huomioon ottaen.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastajat saavat riittävää koulutusta tässä direktiivissä säädetyistä ja yleissopimusten muutosten myötä tapahtuvista muutoksista yhteisössä sovellettavaa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa järjestelmässä.

7.   Komissio kehittää ja edistää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön yhteistä järjestelmää satamavaltiovalvontaa harjoittavien tarkastajien jäsenvaltioissa tapahtuvaa kouluttamista ja pätevyyden todentamista varten.

23 artikla

Luotsien ja satamaviranomaisten tekemät ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden luotsit, jotka osallistuvat aluksen kiinnittämiseen laituriin tai sen irrottamiseen laiturista tai jotka toimivat aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan tai kulkevat jäsenvaltion alueen kautta, ilmoittavat viipymättä satamavaltion tai rannikkovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, mikäli he tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan havaitsevat aluksessa olevan ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata aluksen turvallista kulkua tai aiheuttaa meriympäristölle vaaraa.

2.   Kun satamaviranomaiset tai -organisaatiot tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan saavat tietää, että heidän satamassaan olevassa aluksessa on ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata aluksen turvallisuutta tai aiheuttaa meriympäristölle kohtuutonta vaaraa, viranomaisen tai organisaation on välittömästi ilmoitettava asiasta kyseisen satamavaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotsit ja satamaviranomaiset tai -organisaatiot ilmoittavat vähintään seuraavat tiedot mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa:

aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero, radiokutsutunnus ja lippuvaltio),

aluksen reitti (viimeinen käyntisatama, määräsatama),

kuvaus aluksella todetuista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden ilmoittamien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta toteutetaan tarvittavat jatkotoimenpiteet, ja merkittävä toteutetut toimenpiteet muistiin.

5.   Komissio voi 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä tämän artiklan täytäntöönpanotoimenpiteitä, myös yhtenäistetyn sähköisen lomakkeen ja menettelytavat, joita käytetään luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden havaitsemien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien ja jäsenvaltioiden toteuttamien jatkotoimenpiteiden ilmoittamisessa.

24 artikla

Tarkastustietokanta

1.   Komissio kehittää, pitää yllä ja päivittää tarkastustietokantaa Pariisin pöytäkirjan nojalla kertyneen asiantuntemuksen ja kokemusten pohjalta.

Tarkastustietokantaan on sisällyttävä kaikki tässä direktiivissä perustetun tarkastusjärjestelmän täytäntöönpanon edellyttämät tiedot sekä liitteessä XII säädetyt toiminnot.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden satamissa ja ankkuripaikoissa käyvien alusten todellista saapumisaikaa ja todellista lähtöaikaa koskevat tiedot siirretään kyseisen sataman tunnisteen kanssa kohtuullisessa ajassa tarkastustietokantaan direktiivin 2002/59/EY 3 artiklan s kohdassa tarkoitetun yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmän (”SafeSeaNet-järjestelmä”) välityksellä. Kun nämä tiedot on siirretty tarkastustietokantaan SafeSeaNet-järjestelmän välityksellä, jäsenvaltiot vapautetaan tämän direktiivin liitteessä XIV olevan 1.2 kohdan sekä 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesta tietojen toimittamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti tehtyihin tarkastuksiin liittyvät tiedot siirretään tarkastustietokantaan heti, kun tarkastuskertomus on saatu valmiiksi tai pysäyttämispäätös on kumottu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava 72 tunnin kuluessa, että tarkastustietokantaan siirretyt tiedot validoidaan julkaisemista varten.

4.   Jäsenvaltioiden toimittamien tarkastustietojen perusteella komission on voitava hakea tarkastustietokannasta kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat asiaankuuluvat tiedot, erityisesti tiedot aluksen riskiprofiilista, tarkastusvuorossa olevista aluksista, alusten liikkeistä ja kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitteista.

Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus saada kaikki tarkastustietokantaan tallennetut tiedot, jotka liittyvät tämän direktiivin mukaisten tarkastusmenettelyjen toteuttamiseen.

Jäsenvaltioille ja Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajina oleville kolmansille osapuolille on annettava mahdollisuus saada kaikki tiedot, jotka ne ovat tallentaneet tarkastustietokantaan, ja kaikkia niiden lipun alla purjehtivia aluksia koskevat tiedot.

25 artikla

Tietojenvaihto ja yhteistyö

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että satamaviranomaiset tai -organisaatiot ja muut asiaan liittyvät viranomaiset tai elimet toimittavat toimivaltaiselle, satamavaltion suorittamasta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle seuraavat hallussaan olevat tiedot:

9 artiklan ja liitteen III mukaisesti ilmoitetut tiedot,

tiedot aluksista, jotka eivät ole ilmoittaneet tämän direktiivin, aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY (14) ja direktiivin 2002/59/EY sekä soveltuvissa tapauksissa asetuksen (EY) N:o 725/2004 vaatimusten mukaisia tietoja,

tiedot aluksista, jotka ovat lähteneet merelle noudattamatta direktiivin 2000/59/EY 7 tai 10 artiklaa,

tiedot aluksista, joiden pääsy satamaan on turvallisuussyistä kielletty tai jotka on turvallisuussyistä karkotettu satamasta,

tiedot 23 artiklan mukaisista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista.

26 artikla

Tietojen julkaiseminen

Komissio asettaa saataville ja pitää yllä julkisella verkkosivustolla tarkastuksiin, pysäyttämisiin ja pääsyn epäämisiin liittyvät tiedot liitteen XIII mukaisesti Pariisin pöytäkirjan nojalla kertyneen asiantuntemuksen ja siitä saatujen kokemusten pohjalta.

27 artikla

Luettelon julkaiseminen yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko

Komissio laatii ja julkaisee säännöllisesti julkisella verkkosivustolla tietoja yhtiöistä, joiden toiminnan laadun on liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettua aluksen riskiprofiilia määriteltäessä katsottu olleen heikko tai erittäin heikko vähintään kolmen kuukauden ajan.

Komissio antaa tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ja vahvistaa erityisesti julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

28 artikla

Kustannusten takaisinmaksu

1.   Jos 13 ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tarkastuksissa varmistuu tai ilmenee, että aluksessa on yleissopimusten vaatimuksiin nähden sellaisia puutteita, jotka oikeuttavat aluksen pysäyttämisen, on aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan tai heidän satamavaltioon sijoittautuneen edustajansa katettava kaikki tarkastuksiin liittyvät kustannukset normaalin kirjanpitokauden aikana.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittamista 16 artiklan ja 21 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisista tarkastuksista aiheutuneet kustannukset on perittävä aluksen omistajalta tai liikenteenharjoittajalta.

3.   Mikäli alus pysäytetään, aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja vastaa kaikista satamaan pysäyttämisestä aiheutuneista kuluista.

4.   Pysäyttämistä ei saa kumota ennen kuin kustannukset on maksettu kokonaan tai kustannusten takaisinmaksusta on annettu riittävä vakuus.

29 artikla

Täytäntöönpanon seurantaa varten tarvittavat tiedot

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle liitteessä XIV luetellut tiedot kyseisessä liitteessä mainituin väliajoin.

30 artikla

Jäsenvaltioiden toimien seuranta

Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja yhteisön satamavaltiovalvontajärjestelmän yleisen toiminnan seuraamiseksi asetuksen (EY) N:o 1406/2002 2 artiklan b kohdan i alakohdan mukaisesti komissio kerää tarvittavia tietoja ja tekee käyntejä jäsenvaltioihin.

31 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (15) 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

32 artikla

Muutosmenettely

Komissio

a)

mukauttaa liitteitä, liitettä I lukuun ottamatta, merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia koskevassa yhteisön lainsäädännössä ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen yleissopimuksissa, kansainvälisissä säännöstöissä ja päätöslauselmissa tapahtuneiden muutosten sekä Pariisin pöytäkirjassa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi;

b)

muuttaa määritelmiä, joissa viitataan tämän direktiivin soveltamisen kannalta merkityksellisiin yleissopimuksiin, kansainvälisiin säännöstöihin ja päätöslauselmiin sekä yhteisön lainsäädäntöön.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Edellä 2 artiklassa mainittuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.

33 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt

Vahvistaessaan 8 artiklan 4 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 4 kohdassa, 15 artiklan 4 kohdassa, 23 artiklan 5 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä 31 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti komissio valvoo erityisesti, että kyseisissä säännöissä otetaan huomioon yhteisön tarkastusjärjestelmän ja Pariisin pöytäkirjan alueella kertynyt asiantuntemus ja niistä saadut kokemukset.

34 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä seuraamuksia sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

35 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee tämän direktiivin täytäntöönpanoa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012. Tarkastelun kohteena on muun muassa 5 artiklassa säädetyn yhteisön kokonaistarkastusvelvoitteen täyttyminen, satamavaltion tarkastajien määrä kussakin jäsenvaltiossa, suoritettujen tarkastusten lukumäärä sekä kunkin jäsenvaltion vuosittaisen tarkastusvelvoitteen täyttyminen ja 6, 7 ja 8 artiklan täytäntöönpano.

Komissio ilmoittaa tarkastelun tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja määrittelee tarkastelun perusteella, onko tarpeen ehdottaa direktiivin muuttamista tai uutta lainsäädäntöä tällä alalla.

36 artikla

Täytäntöönpano ja ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2011.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4.   Komissio tiedottaa lisäksi säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioissa, erityisesti tarkastusjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kannalta yhteisössä.

37 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 95/21/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä XV olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä XV olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin tämän direktiivin liitteessä XVI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

39 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. NEČAS


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 584), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 198 E, 5.8.2008, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1.

(5)  EUVL L 161, 22.6.2007, s. 63.

(6)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.

(7)  EYVL L 138, 1.6.1999, s. 1.

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(9)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(10)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10.

(11)  EUVL L 129, 29.4.2004, s. 6.

(12)  Katso tämän virallisen lehden sivu 11

(13)  EYVL L 196, 7.8.1996, s. 8.

(14)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 81.

(15)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.


LIITE I

YHTEISÖN SATAMAVALTION TARKASTUSJÄRJESTELMÄN OSATEKIJÄT

(5 artikla)

Yhteisön satamavaltion tarkastusjärjestelmä sisältää seuraavat osatekijät:

I.   Aluksen riskiprofiili

Aluksen riskiprofiili määräytyy seuraavien yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella:

1.   Yleiset tekijät

a)

Alustyyppi

Matkustaja-alukset, öljy- ja kemikaalisäiliöalukset, kaasunkuljetusalukset ja irtolastialukset katsotaan riskialttiimmiksi.

b)

Aluksen ikä

Yli 12 vuotta vanhat alukset katsotaan riskialttiimmiksi.

c)

Lippuvaltion toiminta

i)

Alukset, joiden lippuvaltion pysäyttämisaste yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella on korkea, katsotaan riskialttiimmiksi.

ii)

Alukset, joiden lippuvaltion pysäyttämisaste yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella on alhainen, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.

iii)

Alukset, joiden lippuvaltion osalta on saatettu päätökseen tarkastus ja tarvittaessa toimitettu korjaavia toimia koskeva suunnitelma, molemmat IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisen auditointijärjestelmän puitteiden ja menettelyjen mukaisesti, katsotaan vähemmän riskialttiiksi. Heti kun 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on hyväksytty, tällaisen aluksen lippuvaltion on osoitettava noudattaneensa IMO:n pakollisten asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevaa säännöstöä.

d)

Hyväksytyt laitokset

i)

Alukset, joiden todistuskirjat on myöntänyt hyväksytty laitos, jonka toiminnan laatu suhteessa pysäyttämisasteeseen yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella on heikko tai erittäin heikko, katsotaan riskialttiimmiksi.

ii)

Alukset, joiden todistuskirjat on myöntänyt hyväksytty laitos, jonka toiminnan laatu suhteessa pysäyttämisasteeseen yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella on korkea, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.

iii)

Alukset, joiden todistuskirjat on myöntänyt asetuksen (EY) N:o 391/2009 mukaisesti hyväksytty laitos, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.

e)

Yhtiön toiminta

i)

Alukset, jotka omistavan yhtiön toiminnan laatu, joka määräytyy sen alusten puute- ja pysäyttämisasteesta yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella, on heikko tai erittäin heikko, katsotaan riskialttiimmiksi.

ii)

Alukset, jotka omistavan yhtiön toiminnan laatu, joka määräytyy sen alusten puute- ja pysäyttämisasteesta yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella, on korkea, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.

2.   Historialliset tekijät

i)

Alukset, jotka on pysäytetty useammin kuin kerran, katsotaan riskialttiimmiksi.

ii)

Alukset, joissa liitteessä II tarkoitettuna aikana suoritetussa tarkastuksessa tai suoritetuissa tarkastuksissa on esiintynyt vähemmän kuin liitteessä II tarkoitettu määrä puutteita, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.

iii)

Alukset, joita ei ole pysäytetty liitteessä II tarkoitettuna aikana, katsotaan vähemmän riskialttiiksi.

Riskitekijät yhdistetään käyttäen painotusta, jossa otetaan huomioon kunkin tekijän suhteellinen vaikutus aluksen kokonaisriskiin, jonkin seuraavista riskiprofiileista antamiseksi alukselle:

suuri turvallisuusriski,

normaali turvallisuusriski,

pieni turvallisuusriski.

Riskiprofiilia määritettäessä on painotettava alustyyppiin, lippuvaltion toimintaan, hyväksyttyyn laitokseen ja yhtiön toimintaan liittyviä tekijöitä.

II.   Alusten tarkastaminen

1.   Määräaikaistarkastukset

Määräaikaistarkastuksia on tehtävä ennalta määrätyin väliajoin. Niiden tarkastusväli määräytyy aluksen riskiprofiilin perusteella. Suuren turvallisuusriskin aluksille on tehtävä määräaikaistarkastus vähintään kuuden kuukauden välein. Muiden riskiprofiilien aluksille määräaikaistarkastuksia suoritetaan sitä harvemmin, mitä pienempi turvallisuusriski on.

Jäsenvaltion on suoritettava määräaikaistarkastus

suuren turvallisuusriskin alukselle, jota ei ole tarkastettu yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa tai ankkuripaikassa viimeisten kuuden kuukauden aikana. Suuren turvallisuusriskin alukset ovat tarkastettavissa edellisestä tarkastuksesta laskien viidennestä kuukaudesta lähtien,

normaalin turvallisuusriskin alukselle, jota ei ole tarkastettu yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa tai ankkuripaikassa viimeisten 12 kuukauden aikana. Normaalin turvallisuusriskin alukset ovat tarkastettavissa edellisestä tarkastuksesta laskien kymmenennestä kuukaudesta lähtien,

pienen turvallisuusriskin alukselle, jota ei ole tarkastettu yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa tai ankkuripaikassa viimeisten 36 kuukauden aikana. Pienen turvallisuusriskin alukset ovat tarkastettavissa edellisestä tarkastuksesta laskien 24:nnestä kuukaudesta lähtien.

2.   Lisätarkastukset

Jos alusta koskee jokin seuraavista ensisijaisista tai ennalta arvaamattomista tekijöistä, se tarkastetaan riippumatta siitä, kuinka kauan edellisestä määräaikaistarkastuksesta on kulunut. Lisätarkastuksen tarpeesta ennalta arvaamattomien seikkojen perusteella päättää kuitenkin tarkastaja ammatillisen harkintansa mukaan.

2A.   Ensisijaiset tekijät

Alukset, joita koskee jokin seuraavista ensisijaisista tekijöistä, on tarkastettava riippumatta siitä, milloin niille on viimeksi tehty määräaikaistarkastus:

Alus on poistettu toistaiseksi tai pysyvästi luokastaan turvallisuussyistä sen jälkeen, kun se on viimeksi tarkastettu yhteisössä tai Pariisin pöytäkirjan alueella.

Toinen jäsenvaltio on tehnyt aluksesta ilmoituksen.

Alusta ei ole rekisteröity tarkastustietokantaan.

Alusta koskee jokin seuraavista tilanteista:

alus on ollut osallisena yhteentörmäyksessä, saanut pohjakosketuksen tai ajanut karille matkallaan satamaan,

alusta on syytetty vahingollisten aineiden tai jätevesien veteen päästämistä koskevien määräysten epäillystä laiminlyönnistä, tai

alusta on ohjailtu epänormaalilla tai turvallisuutta vaarantavalla tavalla niin, että IMO:n hyväksymiä reittijakojärjestelyjä tai turvallista kulkua koskevia käytäntöjä ja menettelyjä ei ole noudatettu.

2B.   Ennalta arvaamattomat tekijät

Alukset, joita koskee jokin seuraavista ennalta arvaamattomista tekijöistä, on tarkastettava riippumatta siitä, milloin niille on viimeksi tehty määräaikaistarkastus. Päätöksen lisätarkastuksen tekemisestä tekee toimivaltainen viranomainen ammatillisen harkintansa mukaan.

Alus ei ole noudattanut Itämerelle tuloa koskevan IMO:n navigointisuosituksen sovellettavaa versiota.

Aluksen todistuskirjat on myöntänyt entinen hyväksytty laitos, jonka hyväksyntä on peruutettu sen jälkeen, kun alus on viimeksi tarkastettu yhteisössä tai Pariisin pöytäkirjan alueella.

Aluksessa on luotsien tai satamaviranomaisten tai organisaatioiden tämän direktiivin 23 artiklan mukaisesti tekemien ilmoitusten mukaan ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata niiden turvallista kulkua tai aiheuttaa ympäristölle vaaraa.

Alus ei ole noudattanut tämän direktiivin 9 artiklassa, direktiiveissä 2000/59/EY ja 2002/59/EY sekä soveltuvissa tapauksissa asetuksessa (EY) N:o 725/2004 tarkoitettuja ilmoitusvelvollisuuksiaan.

Aluksen päällikkö, muu miehistön jäsen tai muu henkilö tai organisaatio, jonka perusteltua etua aluksen turvallinen toiminta, aluksen asumis- tai työskentelyolosuhteet tai pilaantumisen ehkäiseminen koskee, on tehnyt aluksesta ilmoituksen tai valituksen, eikä asianomainen jäsenvaltio pidä ilmoitusta tai valitusta selvästi perusteettomana.

Alus on edellisen kerran pysäytetty yli kolme kuukautta sitten.

Aluksessa on ilmoituksen mukaan edelleen korjaamattomia puutteita, lukuun ottamatta aluksia, joiden puutteet oli korjattava 14 vuorokauden kuluessa lähdöstä, sekä puutteita, jotka oli korjattava ennen lähtöä.

Aluksen lastiin, varsinkin kun on kyse myrkyllisestä ja vaarallisesta lastista, on ilmoitettu liittyvän ongelmia.

Alusta on käytetty tavalla, joka aiheuttaa vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle.

Aluksen osalta on luotettavasta lähteestä saatu tieto, jonka mukaan sen riskitekijät poikkeavat ilmoitetuista ja riskitaso on sen vuoksi korkeampi.

3.   Valintajärjestelmä

3A.   I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset on tarkastettava seuraavasti:

a)

Laajennettu tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:

aluksen riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja sitä ei ole tarkastettu viimeisten kuuden kuukauden aikana,

alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 12 kuukauden aikana.

b)

Perustarkastus tai tarpeen mukaan yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava seuraavassa tapauksessa:

Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha muu alus kuin matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 12 kuukauden aikana.

c)

Jos kyseessä on ensisijainen tekijä,

on tarkastajan ammatillisen harkinnan mukaan suoritettava joko yksityiskohtainen tai laajennettu tarkastus kaikille aluksille, joiden riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille,

on suoritettava yksityiskohtainen tarkastus kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille muille aluksille kuin matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille.

3B.   Jos toimivaltainen viranomainen päättää tarkastaa II-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen, noudatetaan seuraavaa:

a)

Laajennettu tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:

Aluksen riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja sitä ei ole tarkastettu viimeisten viiden kuukauden aikana.

Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 10 kuukauden aikana.

Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa pientä turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 24 kuukauden aikana.

b)

Perustarkastus tai tarpeen mukaan yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava seuraavissa tapauksissa:

Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha muu alus kuin matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa normaalia turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 10 kuukauden aikana.

Alus on enemmän kuin 12 vuotta vanha muu alus kuin matkustaja-alus, öljysäiliöalus, kaasusäiliöalus, kemikaalisäiliöalus tai irtolastialus, jonka riskiprofiili edustaa pientä turvallisuusriskiä ja jota ei ole tarkastettu viimeisten 24 kuukauden aikana.

c)

Jos kyseessä on ennalta arvaamaton tekijä,

tarkastajan ammatillisen harkinnan mukaan on suoritettava joko yksityiskohtainen tai laajennettu tarkastus kaikille aluksille, joiden riskiprofiili edustaa suurta turvallisuusriskiä, ja kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille,

on suoritettava yksityiskohtainen tarkastus kaikille enemmän kuin 12 vuotta vanhoille muille aluksille kuin matkustaja-aluksille, öljysäiliöaluksille, kaasusäiliöaluksille, kemikaalisäiliöaluksille ja irtolastialuksille.


LIITE II

ALUKSEN RISKIPROFIILIN MÄÄRITTÄMINEN

(10 artiklan 2 kohta)

 

Profiili

Suuren riskin alus

Normaalin riskin alus

Pienen riskin alus

Yleiset tekijät

Kriteerit

Painotuspisteet

Kriteerit

Kriteerit

1

Alustyyppi

Kemikaalisäiliöalus

Kaasusäiliöalus

Öljysäiliöalus

Irtolastialus

Matkustaja-alus

2

ei suuren eikä pienen riskin alus

Kaikki tyypit

2

Aluksen ikä

kaikki tyypit > 12 vuotta

1

Kaikenikäiset

3 a

Lippuvaltio

BGW-lista (musta-harmaa-valkoinen)

Musta – erittäin korkea riski, korkea riski, normaali – korkea riski

2

Valkoinen

Musta – normaali riski

1

3 b

IMO-audit.

Kyllä

4 a

Hyväksytty laitos

Toiminta

H

Korkea

M

L

Heikko

1

VL

Erittäin heikko

4 b

EU:n hyväksymä

Kyllä

5

Yhtiö

Toiminta

H

Korkea

M

L

Heikko

2

VL

Erittäin heikko

Historialliset tekijät

 

 

6

Kussakin tarkastuksessa todettujen puutteiden määrä edell. 36 kk:n aikana

Puutteet

Ei sovelleta

≤ 5 (ja vähintään yksi edell. 36 kk:n aikana tehty tarkastus)

7

Pysäyttämisten määrä edell. 36 kk:n aikana

Pysäyttämiset

≥ 2 pysäyttämistä

1

Ei pysäyttämisiä

Suuren riskin alukset ovat aluksia, jotka täyttävät kriteerit siten, että niistä kertyy yhteensä vähintään viisi painotuspistettä.

Pienen riskin alukset ovat aluksia, jotka täyttävät kaikki pienen riskin tekijöiden kriteerit.

Normaalin riskin alukset ovat aluksia, jotka eivät ole suuren eivätkä pienen riskin aluksia.


LIITE III

ILMOITTAMINEN

(9 artiklan 1 kohta)

9 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot:

Satamaviranomaiselle tai -organisaatiolle tai tätä tarkoitusta varten nimetylle viranomaiselle tai organisaatiolle on toimitettava vähintään kolme päivää ennen oletettua saapumisajankohtaa satamaan tai ankkuripaikkaan tai, jos matkan oletetaan kestävän alle kolme päivää, ennen lähtöä edellisestä satamasta seuraavat tiedot:

a)

aluksen tunnistetiedot (nimi, radiokutsutunnus, IMO-tunnistenumero tai MMSI-numero);

b)

satamassa käynnin suunniteltu kesto;

c)

säiliöalusten osalta:

i)

rakenne: yksirunkoinen, yksirunkoinen erillisillä painolastisäiliöillä, kaksoisrungolla varustettu;

ii)

lastisäiliöiden ja painolastisäiliöiden tila: täynnä, tyhjä, inertoitu;

iii)

lastin määrä ja laatu;

d)

suunnitellut toimet määräsatamassa tai -ankkuripaikassa (lastaus, lastin purku, muut);

e)

suunnitellut lakisääteiset katsastukset sekä merkittävät huolto- ja korjaustyöt, jotka on tarkoitus tehdä määräsatamassa;

f)

viimeisimmän Pariisin pöytäkirjan alueella suoritetun laajennetun tarkastuksen päivämäärä.


LIITE IV

LUETTELO TODISTUSKIRJOISTA JA MUISTA ASIAKIRJOISTA

(13 artiklan 1 kohta)

1.

Kansainvälinen mittakirja (1969)

2.

Matkustaja-aluksen turvallisuuskirja

Lastialuksen rakenneturvallisuuskirja

Lastialuksen varusteturvallisuuskirja

Lastialuksen radioturvallisuuskirja

Vapautuskirja ja tarvittaessa luettelo lastista

Lastialuksen turvallisuuskirja

3.

Aluksen kansainvälinen turvatodistus (ISSC)

4.

Historiarekisteri (Continuous Synopsis Record, CSR)

5.

Kansainvälinen todistuskirja soveltuvuudesta nesteytettyjen kaasujen kuljettamiseen irtolastina

Todistuskirja soveltuvuudesta nesteytettyjen kaasujen kuljettamiseen irtolastina

6.

Kansainvälinen todistuskirja soveltuvuudesta vaarallisten kemikaalien kuljettamiseen irtolastina

Todistuskirja soveltuvuudesta vaarallisten kemikaalien kuljettamiseen irtolastina

7.

Kansainvälinen öljyn aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiskirja

8.

Kansainvälinen irtolastina kuljetettavien haitallisten nestemäisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiskirja

9.

Kansainvälinen lastiviivakirja (1966)

Kansainvälinen lastiviivavapautuskirja

10.

Öljypäiväkirja, osat I ja II

11.

Lastipäiväkirja

12.

Miehitystodistus

13.

STCW 78/95 -yleissopimuksen määräysten mukaisesti vaadittavat todistukset ja muut asiakirjat

14.

Lääkärintodistukset (ks. ILO:n yleissopimus N:o 73 merenkulkijoiden lääkärintarkastuksista)

15.

Aluksen työaikajärjestelytaulukko (ILO:n yleissopimus N:o 180 ja STCW 78/95 -yleissopimus)

16.

Merenkulkijoiden työ- ja lepoaikaa koskeva kirjanpito (ILO:n yleissopimus N:o 180)

17.

Vakavuustiedot

18.

Jäljennös vaatimustenmukaisuusasiakirjasta ja turvallisuusjohtamistodistuksesta, jotka on myönnetty alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön mukaisesti (SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä oleva IX luku)

19.

Hyväksytyn laitoksen antamat todistuskirjat aluksen rungon vahvuudesta ja koneistosta (vaaditaan ainoastaan, jos alus on hyväksytyn laitoksen luokassa)

20.

Vaatimustenmukaisuusasiakirja, joka sisältää vaarallisia aineita kuljettavia aluksia koskevat erityisvaatimukset

21.

Suurnopeusaluksen turvallisuuskirja ja suurnopeusaluksen liikennöintilupa

22.

Vaarallisia aineita koskeva erityisluettelo tai tavaraluettelo taikka yksityiskohtainen ahtauspiirros

23.

Aluksen lokikirja, jossa on tiedot testeistä ja harjoituksista, kuten turvaharjoituksista, sekä tiedot hengenpelastuslaitteiden ja -järjestelmien ja palontorjuntalaitteiden ja -järjestelmien tarkastuksesta ja huollosta

24.

Erikoisaluksen turvallisuuskirja

25.

Öljyn- tai kaasunporauslautan turvallisuuskirja

26.

Öljysäiliöalusten osalta öljypäästöjen valvontajärjestelmää koskevat tiedot viimeisen painolastissa kuljetun matkan ajalta

27.

Hälytysluettelo, palontorjuntakaavio ja matkustaja-alusten osalta vaurion torjuntakaavio

28.

Öljyonnettomuuksien varalle laadittu suunnitelma

29.

Huoltopäiväkirjat (irtolastialuksista ja öljysäiliöaluksista)

30.

Tarkastuskertomukset aikaisemmista satamavaltioiden suorittamista tarkastuksista

31.

Ro-ro-matkustaja-alusten osalta tiedot A/A-maximum-suhdeluvusta

32.

Viljan kuljettamiseen oikeuttava asiakirja

33.

Lastinkiinnityskäsikirja

34.

Jätehuoltosuunnitelma ja jätepäiväkirja

35.

Päätöksenteon tukijärjestelmä matkustaja-alusten päällikköjä varten

36.

Etsintä- ja pelastustoimien yhteistyösuunnitelma säännöllisillä reiteillä liikennöiviä matkustaja-aluksia varten

37.

Matkustaja-alusten liikenteen harjoittamisen rajoituksia koskeva luettelo

38.

Irtolastialuskirja

39.

Irtolastialusten lastaus- ja purkusuunnitelma

40.

Todistuskirja vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta, joka koskee öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvaa siviilioikeudellista vastuuta (vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta)

41.

Alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/20/EY (1) nojalla vaadittavat todistuskirjat.

42.

Merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 392/2009 (2) nojalla vaadittava todistuskirja

43.

Kansainvälinen ilmansuojelutodistuskirja

44.

Kansainvälinen todistuskirja käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä


(1)  Katso tämän virallisen lehden sivu 128.

(2)  Katso tämän virallisen lehden sivu 24.


LIITE V

ESIMERKKEJÄ ”ILMEISISTÄ SYISTÄ”

(13 artiklan 3 kohta)

A.   Esimerkkejä yksityiskohtaisen tarkastuksen ilmeisistä syistä

1.

Kyseessä on alus, jota tarkoitetaan liitteessä I olevan II osan 2 A ja 2 B kohdassa.

2.

Öljyn rahtikirjaa ei ole pidetty asianmukaisesti.

3.

Todistuskirjojen ja muiden asiakirjojen tarkastamisen yhteydessä on ilmennyt epätarkkuuksia.

4.

On saatu viitteitä siitä, että laivaväki ei täytä laivalla kommunikointia koskevia merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY (1) 18 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

5.

Pätevyyskirja on saatu vilpillisesti, tai pätevyyskirjan haltija ei ole se henkilö, jolle pätevyyskirja on alun perin myönnetty.

6.

Aluksen päällikön tai muun päällystön tai miehistön jäsenen todistuskirjan myöntänyt maa ei ole ratifioinut STCW 78/95 -yleissopimusta.

7.

On saatu todisteita siitä, että rahtia tai muita toimintoja ei ole hoidettu turvallisesti tai IMO:n sääntöjen mukaisesti, esimerkiksi hapen määrä inertkaasun pääsyötössä lastitankkeihin on sallittua enimmäismäärää suurempi.

8.

Öljysäiliöaluksen päällikkö ei toimita tietoja öljypäästöjen valvontajärjestelmää koskevista tiedoista viimeisen painolastissa kuljetun matkan ajalta.

9.

Ajan tasalla oleva hälytysluettelo puuttuu tai laivaväki ei ole tietoinen velvollisuuksistaan tulipalon syttyessä tai jos laiva on hylättävä.

10.

On lähetetty aiheettomia hätäkutsuja, joita ei ole peruutettu asianmukaisin menettelyin.

11.

Yleissopimuksissa vaaditut olennaiset varusteet tai järjestelmät puuttuvat.

12.

Aluksella vallitsevat olosuhteet ovat erityisen epähygieeniset.

13.

Tarkastajan saama yleisvaikutelma ja havainnot osoittavat, että aluksen rungossa tai rakenteessa on vakavia vikoja tai puutteita, jotka voivat vaarantaa aluksen rakenteen kestävyyden, sen vesitiiviyden tai säänkestävyyden.

14.

On olemassa tietoa tai todisteita siitä, että päällikkö tai muu laivaväki ei tunne tärkeitä aluksen toimintoja, jotka liittyvät alusten turvallisuuteen tai pilaantumisen ehkäisemiseen, tai että näitä toimintoja ei ole suoritettu.

15.

Aluksen työjärjestelyt osoittava taulu tai kirjanpito merenkulkijoiden työtunneista ja lepoajoista puuttuu.

B.   Esimerkkejä ilmeisistä syistä alusten turvanäkökohtien tarkastamiseksi

1.

Alkutarkastuksessa tarkastaja voi todeta olevan ilmeisiä syitä suorittaa turvatoimiin liittyviä lisävalvontatoimenpiteitä seuraavissa tapauksissa:

1.1

ISSC-todistus ei ole pätevä tai sen voimassaoloaika on kulunut umpeen.

1.2

Aluksen turvataso on alhaisempi kuin sataman.

1.3

Aluksella ei ole suoritettu turvaharjoituksia.

1.4

Tiedot kymmenestä viimeisestä aluksen ja satamarakenteen tai aluksen ja toisen aluksen välisestä vuorovaikutustilanteesta ovat puutteelliset.

1.5

On saatu todisteita tai havaittu, että aluksen miehistön keskeiset jäsenet eivät pysty kommunikoimaan keskenään.

1.6

Tarkastamisen yhteydessä on käynyt ilmi, että turvajärjestelyissä on vakavia puutteita.

1.7

Lisätoimenpiteet ovat tarpeen kolmannelta osapuolelta saadun tiedon, kuten ilmoituksen tai valituksen, perusteella.

1.8

Aluksella on ollut useita perättäisiä väliaikaisia ISSC-todistuksia, ja tarkastajan ammatillisen harkinnan perusteella näyttää siltä, että yksi aluksen tai yhtiön syistä käyttää väliaikaisia todistuksia on pyrkimys välttyä ensimmäisen väliaikaistodistuksen voimassaolon päättymisen jälkeenkin täysimääräisesti noudattamasta SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevaa XI-2 lukua ja ISPS-säännöstön A osaa. ISPS-säännöstön A osassa määritellään olosuhteet, joissa väliaikainen todistus voidaan myöntää.

2.

Mikäli edellä kuvattuja ilmeisiä syitä ilmenee, tarkastajan on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle turvaviranomaiselle (ellei tarkastaja ole myös asianmukaisesti valtuutettu turvavirkailija). Tämän jälkeen toimivaltaisen turvaviranomaisen on päätettävä turvataso huomioon ottaen tarpeellisista lisävalvontatoimenpiteistä SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan XI luvun 9 säännön mukaisesti.

3.

Muut ilmeiset syyt kuin edellä luetellut kuuluvat asianmukaisesti valtuutetun turvavirkailijan harkintavaltaan.


(1)  EUVL L 323, 3.12.2008, s. 33.


LIITE VI

ALUSTEN VALVONTAA KOSKEVAT MENETTELYTAVAT

(15 artiklan 1 kohta)

Pariisin pöytäkirjan liite 1 ”Port State Control Procedures” (”Satamavaltioiden suorittaman valvonnan menettelyt”) sekä Pariisin pöytäkirjan seuraavat ohjeet ajantasaistetussa muodossaan:

Instruction 33/2000/02: Operational Control on Ferries and Passenger Ships (matkustajalauttojen ja matkustaja-alusten operatiivinen valvonta),

Instruction 35/2002/02: Guidelines for PSCOs on Electronic Charts (elektronisia merikarttoja koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),

Instruction 36/2003/08: Guidance for Inspection on Working and Living Conditions (työ- ja elinolojen tarkastamista koskevat ohjeet),

Instruction 37/2004/02: Guidelines in Compliance with STCW 78/95 Convention as Amended (STCW 78/95 -yleissopimusta muutoksineen koskevat suuntaviivat),

Instruction 37/2004/05: Guidelines on the Inspection of Hours of Work/Rest (työ- ja lepoaikojen tarkastamista koskevat suuntaviivat),

Instruction 37/2004/10: Guidelines for Port State Control Officers on Security aspects (turvallisuusnäkökohtia koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),

Instruction 38/2005/02: Guidelines for PSCOs Checking a Voyage Data Recorder (VDR) (matkatietojen tallentimen tarkastamista koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),

Instruction 38/2005/05: Guidelines on MARPOL 73/78 Annex I (MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitettä I koskevat suuntaviivat),

Instruction 38/2005/07: Guidelines on Control of the Condition Assessment Scheme (CAS) of Single Hull Oil Tankers (yksirunkoisten öljysäiliöalusten kunnon arviointijärjestelmän (CAS-järjestelmän) valvontaa koskevat suuntaviivat),

Instruction 39/2006/01: Guidelines for the Port State Control Officer on the ISM-Code (kansainvälistä turvallisuusjohtamissäännöstöä (ISM-säännöstöä) koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),

Instruction 39/2006/02: Guidelines for Port State Control Officers on Control of GMDSS (maailmanlaajuisen merihätä- ja turvallisuusjärjestelmän (GMDSS-järjestelmän) valvontaa koskevat suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille),

Instruction 39/2006/03: Optimisation of Banning and Notification Checklist (kieltoja ja ilmoituksia koskevan tarkistusluettelon optimointi),

Instruction 39/2006/10: Guidelines for PSCOs for the Examination of Ballast Tanks and Main Power Failure Simulation (black-out test) (painolastisäiliöiden tarkastamista ja simuloitua päävirtakatkosta (black-out-testi) koskevat ohjeet satamavaltioiden tarkastajille),

Instruction 39/2006/11: Guidance for Checking the Structure of Bulk Carriers (irtolastialusten rakenteen tarkastamista koskevat ohjeet),

Instruction 39/2006/12: Code of Good Practice for Port State Control Officers (hyvät toimintatavat satamavaltioiden valvontavirkailijoille),

Instruction 40/2007/04: Criteria for Responsibility Assessment of Recognised Organisations (R/O) (kriteerit hyväksyttyjen laitosten vastuullisuusarviointia varten),

Instruction 40/2007/09: Guidelines for Port State Control Inspections for Compliance with Annex VI of MARPOL 73/78 (suuntaviivat satamavaltioiden tarkastajille MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen VI noudattamiseksi).


LIITE VII

ALUSTEN LAAJENNETUT TARKASTUKSET

(14 artikla)

Laajennettu tarkastus koskee erityisesti seuraavien riskikohteiden yleistä kuntoa:

asiakirjat

rakenteellinen kunto

säätiiviys

hätäjärjestelmät

radioviestintä

lastioperaatiot

paloturvallisuus

hälytyslaitteet

elin- ja työolot

navigointilaitteet

pelastusvälineet

vaaralliset tavarat

kuljetuskoneisto ja apukoneisto

saastumisen ehkäiseminen.

Lisäksi laajennetun tarkastuksen on katettava riskikohteiden tietyt seikat tarkastetun aluksen tyypistä riippuen 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja ellei tarkastuksen käytännön toteutettavuudesta sekä mahdollisista henkilöiden, aluksen tai sataman turvallisuuteen liittyvistä rajoituksista muuta johdu.


LIITE VIII

YHTEISÖSSÄ SIJAITSEVIIN SATAMIIN JA ANKKURIPAIKKOIHIN PÄÄSYN EPÄÄMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

(16 artikla)

1.

Jos 16 artiklan 1 kohdassa kuvatut ehdot täyttyvät, on toimivaltaisen viranomaisen siinä satamassa, jossa alus pysäytetään kolmannen kerran, ilmoitettava kirjallisesti aluksen päällikölle, että alusta koskeva pääsyn epäämispäätös tulee voimaan välittömästi aluksen poistuttua satamasta. Pääsyn epäämispäätös tulee voimaan heti, kun alus poistuu satamasta sen jälkeen, kun pysäyttämisen syynä olleet puutteet on korjattu.

2.

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava jäljennös pääsyn epäämispäätöksestä lippuvaltion hallinnolle, asianomaiselle hyväksytylle laitokselle, muille jäsenvaltioille ja Pariisin pöytäkirjan muille allekirjoittajavaltioille, komissiolle ja Pariisin pöytäkirjan sihteeristölle. Toimivaltaisen viranomaisen on myös viipymättä kirjattava pääsyn epäämistä koskevat tiedot tarkastustietokantaan.

3.

Saadakseen pääsyn epäämispäätöksen kumotuksi aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan on esitettävä virallinen pyyntö pääsyn epäämispäätöksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pyynnön mukana on oltava lippuvaltion hallinnon antama, lippuvaltion hallinnon valtuuttaman katsastajan aluksella käynnin pohjalta laadittu asiakirja siitä, että alus on täysin yleissopimusten sovellettavien määräysten mukainen. Lippuvaltion hallinnon on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet aluksella käynnistä.

4.

Pääsyn epäämispäätöksen kumoamista koskevaan pyyntöön on tarvittaessa liitettävä myös aluksen luokituksesta vastaavan luokituslaitoksen antama, luokituslaitoksen katsastajan aluksella käynnin pohjalta laadittu asiakirja siitä, että alus on kyseisen laitoksen määrittelemien luokitusvaatimusten mukainen. Luokituslaitoksen on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet aluksella käynnistä.

5.

Pääsyn epäämispäätös voidaan kumota vasta tämän direktiivin 16 artiklassa mainitun ajanjakson kuluttua ja kun alus on tarkastettu uudelleen sovitussa satamassa.

Jos sovittu satama sijaitsee jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pääsyn epäämispäätöksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä antaa alukselle luvan siirtyä sovittuun satamaan uusintatarkastusta varten. Tässä tapauksessa alukselle ei satamassa saa suorittaa minkäänlaisia lastiin liittyviä operaatioita ennen kuin pääsyn epäämispäätös on kumottu.

6.

Jos pääsyn epäämispäätökseen johtaneessa pysäyttämisessä todettiin puutteita aluksen rakenteessa, epäämispäätöksen antanut toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että uusintatarkastuksessa sallitaan pääsy tiettyihin aluksen tiloihin, kuten lastitiloihin ja säiliöihin.

7.

Uusintatarkastuksen suorittaa pääsyn epäämispäätöksen antaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai pääsyn epäämispäätöksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella määräsataman toimivaltainen viranomainen. Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että uusintatarkastuksesta ilmoitetaan vähintään 14 vuorokautta etukäteen. Kyseisen jäsenvaltion on voitava varmistua siitä, että alus täyttää kaikilta osin yleissopimusten sovellettavat vaatimukset.

8.

Uusintatarkastuksen on oltava laajennettu tarkastus, johon on sisällytettävä vähintään kaikki liitteessä VII esitetyt asiaankuuluvat osatekijät.

9.

Laajennetun tarkastuksen kaikista kustannuksista vastaa aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja.

10.

Jos laajennetun tarkastuksen tulos tyydyttää jäsenvaltiota liitteen VII mukaisesti, pääsyn epäämispäätös on kumottava ja asiasta ilmoitettava kirjallisesti aluksen yhtiölle.

11.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksestään kirjallisesti myös lippuvaltion hallinnolle, asianomaiselle luokituslaitokselle, muille jäsenvaltioille, muille Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltioille, komissiolle ja Pariisin pöytäkirjan sihteeristölle. Toimivaltaisen viranomaisen on myös viipymättä kirjattava pääsyn epäämispäätöksen kumoamista koskevat tiedot tarkastustietokantaan.

12.

Niitä aluksia koskevat tiedot, joilta on evätty pääsy yhteisössä sijaitseviin satamiin, on asetettava saataville tarkastustietokantaan ja ne on julkaistava 26 artiklan ja liitteen XIII säännösten mukaisesti.


LIITE IX

TARKASTUSKERTOMUS

(17 artikla)

Tarkastuskertomukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

I   Yleiset tiedot

1.

Kertomuksen laatinut toimivaltainen viranomainen

2.

Tarkastuksen päivämäärä ja paikka

3.

Tarkastetun aluksen nimi

4.

Lippuvaltio

5.

Alustyyppi (sellaisena kuin se on ilmoitettu turvallisuusjohtamistodistuksessa)

6.

IMO-tunnistenumero

7.

Radiokutsutunnus

8.

Bruttovetoisuus

9.

Kantavuus (tarvittaessa)

10.

Rakennusvuosi siten kuin se on määritetty aluksen turvallisuuskirjoissa

11.

Tarpeen mukaan luokituslaitos tai luokituslaitokset tai muu organisaatio, jo(t)ka on myöntänyt / ovat myöntäneet alukselle mahdolliset luokitustodistukset

12.

Hyväksytty laitos tai hyväksytyt laitokset ja/tai mahdolliset muut osapuolet, jo(t)ka on myöntänyt / ovat myöntäneet alukselle todistuksia sovellettavien yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion puolesta

13.

Aluksen yhtiön tai liikenteenharjoittajan nimi ja osoite

14.

Nestemäistä tai kiinteää irtolastia kuljettavien alusten osalta aluksen valinnasta vastaavan rahtaajan nimi ja osoite sekä rahtaustyyppi

15.

Tarkastuskertomuksen lopullinen päivämäärä

16.

Ilmoitus siitä, että tarkastusta tai pysäyttämistä koskevat yksityiskohtaiset tiedot voidaan julkaista.

II   Tarkastusta koskevat tiedot

1.

Asiaan liittyvien yleissopimusten mukaisesti myönnetyt todistukset, todistuksen/todistukset myöntänyt viranomainen tai laitos sekä päivämäärät, jolloin todistus on annettu ja jolloin sen voimassaoloaika päättyy

2.

Aluksen osat tai osatekijät, jotka on tarkastettu (kun kyseessä on yksityiskohtainen tai laajennettu tarkastus)

3.

Viimeisimmän väli- tai vuosi- tai uusintakatsastuksen satama ja päivämäärä sekä katsastuksen suorittaneen laitoksen nimi

4.

Ilmoitus tarkastuksen tyypistä (perustarkastus, yksityiskohtainen tarkastus, laajennettu tarkastus)

5.

Puutteiden laatu

6.

Toteutetut toimenpiteet.

III   Lisätiedot, jos alus pysäytetään

1.

Pysäyttämispäätöksen päivämäärä

2.

Päivämäärä, jolloin pysäyttämispäätös on kumottu

3.

Niiden puutteiden laatu, jotka ovat oikeuttaneet pysäyttämispäätöksen (tarvittaessa viittaukset yleissopimuksiin)

4.

Tarvittaessa tieto siitä, onko hyväksytty laitos tai jokin muu katsastuksen tehnyt yksityinen laitos vastuussa puutteista, jotka yksin tai yhdessä johtivat aluksen pysäyttämiseen

5.

Toteutetut toimenpiteet.


LIITE X

PERUSTEET ALUKSEN PYSÄYTTÄMISELLE

(19 artiklan 3 kohta)

JOHDANTO

Ennen sen ratkaisemista, oikeuttavatko tarkastuksen aikana havaitut puutteet aluksen pysäyttämisen, tarkastajan on sovellettava jäljempänä kohdassa 1 ja 2 mainittuja perusteita.

Kohdassa 3 on esimerkkejä puutteista, jotka sinänsä voivat oikeuttaa aluksen pysäyttämisen (ks. 19 artiklan 4 kohta).

Vahingot, jotka ovat aiheutuneet onnettomuudesta aluksen ollessa matkalla satamaan, eivät ole peruste aluksen pysäyttämiseen, jos

a)

on otettu asianmukaisesti huomioon SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevaan sääntöön I-11(c) sisältyvät vaatimukset, jotka koskevat lippuvaltion hallinnolle, nimetylle katsastajalle tai sille hyväksytylle laitokselle tehtävää ilmoitusta, joka vastaa asiaankuuluvan todistuskirjan myöntämisestä;

b)

aluksen päällikkö tai omistaja on ennen aluksen saapumista satamaan antanut satamavalvontaviranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot onnettomuustilanteesta ja aiheutuneista vahingoista ja tiedot vaaditusta lippuvaltion hallinnolle annetusta ilmoituksesta;

c)

aluksella on toteutettu korjaavia toimenpiteitä viranomaista tyydyttävällä tavalla; ja

d)

sen jälkeen, kun viranomaiselle on ilmoitettu korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta, tämä on varmistanut, että puutteet, jotka muodostivat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, on korjattu.

1.   Pääasialliset perusteet

Harkitessaan, olisiko alus pysäytettävä, tarkastajan on sovellettava seuraavia perusteita:

Ajoitus:

Alukset, jotka eivät ole merikelpoisia, on pysäytettävä ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä, riippumatta siitä, kuinka pitkäksi aikaa alus joutuu jäämään satamaan.

Peruste:

Alus pysäytetään, jos sen puutteet ovat niin vakavia, että tarkastajan on syytä palata alukselle varmistaakseen, että puutteet on korjattu ennen aluksen lähtöä.

Tarkastajan tarve palata alukselle on puutteiden vakavuuden mittapuu. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että jokaisessa tapauksessa on velvollisuus toimia näin. Se merkitsee sitä, että viranomaisen on varmistettava tavalla tai toisella, mieluiten uudella käynnillä, että puutteet on korjattu ennen lähtöä.

2.   Pääasiallisten perusteiden soveltaminen

Päättäessään, ovatko aluksessa havaitut puutteet riittävän vakavia oikeuttaakseen pysäyttämisen, tarkastajan on arvioitava, onko aluksella

1.

asianmukaiset, voimassa olevat asiakirjat;

2.

miehitystodistuksen mukainen miehistö.

Tarkastuksen yhteydessä tarkastajan on lisäksi arvioitava, kykeneekö alus ja/tai sen miehistö

3.

navigoimaan turvallisesti koko tulevan matkan ajan;

4.

turvallisesti käsittelemään ja kuljettamaan lastin ja valvomaan sen tilaa koko tulevan matkan ajan;

5.

käyttämään konehuonetta turvallisesti koko tulevan matkan ajan;

6.

ylläpitämään kuljetuskoneistoa ja ohjausta koko tulevan matkan ajan;

7.

torjumaan tehokkaasti tulipaloja kaikissa aluksen osissa tarpeen tullen tulevan matkan aikana;

8.

nopeasti ja turvallisesti evakuoimaan aluksen ja tarvittaessa ryhtymään pelastustoimiin tulevan matkan aikana;

9.

ehkäisemään meriympäristön pilaantumista koko tulevan matkan ajan;

10.

ylläpitämään riittävää vakavuutta koko tulevan matkan ajan;

11.

ylläpitämään riittävää vedenpitävyyttä koko tulevan matkan ajan;

12.

tarvittaessa viestimään hätätilanteissa tulevan matkan aikana;

13.

ylläpitämään turvallisia ja terveellisiä olosuhteita aluksella koko tulevan matkan ajan;

14.

antamaan mahdollisimman täydelliset tiedot onnettomuuden sattuessa.

Jos vastaus johonkin edellä lueteltuun väittämään on kielteinen, aluksen pysäyttämistä on harkittava vakavasti kaikki havaitut puutteet huomioon ottaen. Useamman lievemmän puutteen esiintyminen voi myös oikeuttaa aluksen pysäyttämisen.

3.   Tarkastajan avuksi näiden ohjeiden käytössä esitetään asiaa koskevien yleissopimusten ja/tai sääntöjen mukaisesti ryhmitelty luettelo puutteista, joita on pidettävä niin vakavina, että ne voivat oikeuttaa aluksen pysäyttämisen. Tämä luettelo ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.

3.1   Yleistä

Asiaan liittyvien asiakirjojen mukaisten, voimassa olevien todistuskirjojen ja asiakirjojen puuttuminen. Aluksilla, jotka purjehtivat sellaisen valtion lipun alla, joka ei ole liittynyt kyseiseen sopimukseen tai joka ei ole saattanut voimaan muuta asiaankuuluvaa asiakirjaa, ei kuitenkaan ole oikeutta yleissopimuksen tai muun asiakirjan mukaisiin todistuskirjoihin. Siksi vaadittujen todistuskirjojen puuttuminen ei sinänsä ole riittävä syy näiden alusten pysäyttämiseksi; kuitenkin sovellettaessa lauseketta ei-suotuisammasta käsittelystä on vaadittava, että alus oleellisilta osin täyttää määräykset ennen kuin se voi lähteä matkaan.

3.2   SOLAS 74 -yleissopimuksen alaan kuuluvat asiat

1.

Kuljetuskoneiston ja muun olennaisen tärkeän koneiston sekä sähkölaitteiston toiminnan häiriö.

2.

Konehuoneen puutteellinen siisteys, liian paljon öljyisen veden seoksia pilsseissä, putkiston eristeisiin ja poistoputkiin on päässyt öljyä, kupuveden pumppauslaitteiden toiminnan häiriöt.

3.

Hätägeneraattorin, valaistuksen, akkujen ja katkaisimien toimintahäiriöt.

4.

Pää- ja apuohjauslaitteiston toimintahäiriöt.

5.

Henkilökohtaisten hengenpelastuslaitteiden, pelastusveneiden ja -lauttojen sekä laukaisulaitteistojen puuttuminen, liian vähäinen kapasiteetti tai vakava vaurioituneisuus.

6.

Paloilmaisinjärjestelmän, palohälyttimien, palontorjuntavarusteiden, kiinteiden palonsammutuslaitteistojen, ilmastointiventtiilien, palopeltien, nopeiden sulkulaitteiden puuttuminen, ei-vaatimustenmukaisuus tai vakava vaurioituneisuus niin, etteivät ne vastaa alkuperäistä käyttötarkoitustaan.

7.

Öljysäiliöalusten lastikansialueen palontorjuntalaitteiston puuttuminen, vakava vaurioituneisuus tai toimintahäiriö.

8.

Merkkivalojen, merkkikuvioiden tai äänimerkinantolaitteiden puuttuminen, ei-vaatimustenmukaisuus tai vakava vaurioituneisuus.

9.

Hätä- ja turvallisuusviestintään käytettävien radiolaitteiden puuttuminen tai toimintahäiriö.

10.

Navigointilaitteiden puuttuminen tai toimintahäiriöt ottaen huomioon SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan V luvun 16 säännön 2 kohta.

11.

Ajantasaistettujen merikarttojen ja/tai kaikkien muiden, suunniteltua matkaa varten tarpeellisten merenkulkujulkaisujen puuttuminen, ottaen huomioon se, että virallista tietoa käyttävää tyyppihyväksyttyä elektronista merikarttajärjestelmää (ECDIS) voidaan käyttää karttojen asemesta.

12.

Kipinöimättömän poistotuuletuksen puuttuminen lastipumpputiloista.

13.

Vakavat puutteet, jotka liittyvät aluksen käyttöä koskeviin vaatimuksiin, sellaisina kuin ne on esitetty Pariisin pöytäkirjan liitteessä 1 olevassa 5.5 kohdassa.

14.

Laivaväen lukumäärä, kokoonpano tai pätevyys ei vastaa miehitystodistusta.

15.

SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan XI luvun 2 säännön mukaisen laajennetun tarkastusohjelman toteuttamatta jättäminen.

3.3   IBC-säännöstön alaan kuuluvat asiat

1.

Sellaisen aineen kuljettaminen, jota ei mainita kansainvälisessä todistuskirjassa, tai puuttuvat lastitiedot.

2.

Puuttuvat tai vahingoittuneet korkeapaineturvalaitteet.

3.

Sähkölaitteet eivät ole sisäisesti turvallisia tai eivät vastaa säännöstön vaatimuksia.

4.

Paloherkät kohteet vaarallisissa paikoissa.

5.

Erityisvaatimusten rikkomiset.

6.

Suurimman säiliökohtaisen lastimäärän ylitys.

7.

Herkkien tuotteiden riittämätön lämpösuojaus.

3.4   IGC-säännöstön alaan kuuluvat asiat

1.

Sellaisen aineen kuljettaminen, jota ei mainita kansainvälisessä todistuskirjassa, tai puuttuvat lastitiedot.

2.

Asuintilojen tai työskentelytilojen puuttuvat sulkemislaitteet.

3.

Laipio ei kaasutiivis.

4.

Vialliset ilmasulut.

5.

Puuttuvat tai vialliset nopeasulkuventtiilit.

6.

Puuttuvat tai vialliset turvaventtiilit.

7.

Sähkölaitteet eivät ole sisäisesti turvallisia tai eivät vastaa säännöstön vaatimuksia.

8.

Lastitilan tuuletustorvet eivät ole toimintakunnossa.

9.

Lastitilojen painehälyttimet eivät ole toimintakunnossa.

10.

Kaasunilmaisulaitos ja/tai myrkyllisen kaasun ilmaisulaitos viallisia.

11.

Inhiboitavien aineiden kuljetus ilman voimassa olevaa inhibiittoritodistuskirjaa.

3.5   LL 66 -yleissopimuksen alaan kuuluvat asiat

1.

Laajojen alueiden vahingoittuminen tai ruostuminen tai laidoituksen syöpyminen ja siihen liittyvä kansien ja rungon jäykistyminen, joka vaikuttaa merikelpoisuuteen tai paikallisten kuormien sietokykyyn, ellei ole tehty riittäviä tilapäisiä korjauksia matkaa varten, joka suuntautuu sellaiseen satamaan, jossa voidaan suorittaa pysyvät korjaukset.

2.

Selvästi havaittava riittämätön vakavuus.

3.

Sellaisen riittävän ja luotettavan, hyväksytyssä muodossa olevan tiedon puuttuminen, joka nopeasti ja helposti antaisi päällikölle mahdollisuuden järjestää aluksensa lastauksen ja painolastin ottamisen siten, että turvallista vakavuusylijäämää voidaan ylläpitää matkan kaikissa vaiheissa ja vaihtelevissa olosuhteissa sekä vältetään kaikkien liiallisten jännitteiden syntyminen aluksen rakenteessa.

4.

Puuttuvat, selvästi vaurioituneet tai vialliset sulkemislaitteet, luukunsulkemisjärjestelyt ja vesitiiviit ovet.

5.

Ylisyvään lastaus.

6.

Syväysmerkin puuttuminen tai syväysmerkistä ei saa selvää.

3.6   MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen I alaan kuuluvat asiat

1.

Öljyisen veden suodatinlaitteiston, öljypäästöjen valvontajärjestelmän tai 15 ppm:n pilssivesihälyttimen puuttuminen, vakava vaurioituneisuus tai toimintahäiriö.

2.

Jätesäiliön ja/tai jäteöljysäiliön jäljellä oleva kapasiteetti riittämätön suunniteltua matkaa varten.

3.

Öljypäiväkirjaa ei ole.

4.

Luvaton rinnakkainen poistoputki asennettu.

5.

Katsastuskertomuksiin liittyvät asiakirjat puuttuvat tai ne eivät ole MARPOL 73/78 -yleissopimuksen 13 G säännön 3 kohdan b alakohdan mukaisia.

3.7.   MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen II alaan kuuluvat asiat

1.

P&A-käsikirjan puuttuminen.

2.

Lastia ei ole luokiteltu.

3.

Lastipäiväkirjaa ei ole.

4.

Öljymäisten aineiden kuljettaminen vaatimusten mukaisesti tai ilman asianmukaisesti muutettua todistuskirjaa.

5.

Luvaton rinnakkainen poistoputki asennettu.

3.8   MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen V alaan kuuluvat asiat

1.

Jätehuoltosuunnitelmaa ei ole.

2.

Jätepäiväkirjaa ei ole.

3.

Aluksen henkilöstö ei tunne jätteiden käsittelyä koskevia jätehuoltosuunnitelman vaatimuksia.

3.9   STCW 78/95 -yleissopimuksen sekä direktiivin 2008/106/EY alaan kuuluvat asiat

1.

Merenkulkijoilla ei ole asianmukaista pätevyyskirjaa, voimassa olevaa erivapautta tai asiakirjanäyttöä siitä, että kelpoisuustodistusta koskeva hakemus on tehty sen maan viranomaisille, jonka lipun alla alus purjehtii.

2.

On olemassa todisteita siitä, että pätevyyskirja on saatu vilpillisesti, tai pätevyyskirjan haltija ei ole se henkilö, jolle pätevyyskirja alun perin myönnettiin.

3.

Aluksella ei noudateta lippuvaltion hallinnon asettamia turvallista miehitystä koskevia vaatimuksia.

4.

Komentosiltavahti- tai konevahtijärjestelyt eivät täytä lippuvaltion hallinnon alukselle asettamia vaatimuksia.

5.

Vahdissa ei ole pätevää henkilöä käyttämässä laitteita, jotka liittyvät olennaisesti turvalliseen navigointiin, hätä- ja turvallisuusliikenteeseen tai meren pilaantumisen ehkäisemiseen.

6.

Ei ole esitetty todisteita ammattitaidosta, jota edellytetään alusturvallisuuteen ja pilaantumisen ehkäisemiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi.

7.

Aluksella ei ole riittävästi levänneitä ja muutoin työkuntoisia henkilöitä ensimmäiseen vahtivuoroon matkan alussa eikä seuraaviin vahtivuoroihin.

3.10   ILO -yleissopimusten alaan kuuluvat asiat

1.

Elintarvikkeet eivät riitä seuraavaan satamaan asti.

2.

Juomavesi ei riitä seuraavaan satamaan asti.

3.

Olosuhteet aluksella erittäin epähygieeniset.

4.

Asuintiloissa ei ole lämmitystä, vaikka alus liikennöi alueilla, joissa lämpötila voi laskea hyvin alhaiseksi.

5.

Aluksen asuintilojen ilmanvaihto on riittämätön.

6.

Käytävillä tai asuintiloissa on paljon jätteitä tai tilat ovat varusteiden tai lastin tukkimia tai olosuhteet eivät muutoin ole turvallisia.

7.

On olemassa selviä todisteita siitä, että ensimmäisen vahdin tai sitä seuraavien vahtivuorojen vahtihenkilöstö ja muu päivystyshenkilöstö ei ole saanut riittävästi lepoa.

3.11   Asiat, jotka eivät välttämättä anna oikeutta pysäyttää alusta, mutta joiden johdosta esim. lastaus on keskeytettävä.

Inerttikaasujärjestelmän, lastaukseen liittyvien laitteiden tai koneiden toimintahäiriöitä (tai puutteellista kunnossapitoa) pidetään riittävänä syynä lastauksen pysäyttämiseksi.


LIITE XI

TARKASTAJIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

(22 artiklan 1 ja 5 kohta)

1.

Tarkastajilla on oltava asianmukaiset teoreettiset tiedot ja käytännön kokemus aluksista ja niiden toiminnasta. Heidän on pystyttävä asiantuntevasti valvomaan yleissopimusten vaatimusten ja satamavaltioiden suorittaman valvonnan menettelytapojen noudattamista. Tämä kansainvälisten ja yhteisön vaatimusten täytäntöönpanoon liittyvä osaaminen ja asiantuntemus on hankittava dokumentoitujen koulutusohjelmien suorittamisella.

2.

Tarkastajalta vaaditaan vähintään joko

a)

asianmukainen merenkulkualan oppilaitoksessa hankittu pätevyys sekä asianmukainen merenkulkukokemus pätevänä päällystön jäsenenä, jolla on tai jolla on ollut voimassa oleva STCW II/2 tai III/2 -pätevyyskirja, jota ei ole rajoitettu toiminta-alueen tai konetehon tai vetoisuuden osalta; tai

b)

että hän on suorittanut toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman laivainsinöörin, koneinsinöörin tai muun merenkulkualan insinöörin tutkinnon ja että hän on työskennellyt tutkinnon mukaisessa tehtävässä vähintään viisi vuotta; tai

c)

alaan liittyvä korkeakoulututkinto tai vastaava sekä asianmukainen merenkuluntarkastajan tutkinto.

3.

Tarkastajan on täytynyt

toimia vähintään vuosi lippuvaltion tarkastajana tehtävänään joko yleissopimusten mukaisten katsastusten suorittaminen ja todistuskirjojen myöntäminen tai niiden tunnustettujen laitosten toimien valvominen, joille säännönmukaisia tehtäviä on siirretty; tai

hankkia vastaava pätevyys suorittamalla vähintään vuoden kestävä käytännön koulutus, johon kuuluu osallistuminen satamavaltion suorittamaan valvontaan liittyviin tarkastuksiin satamavaltioiden kokeneiden tarkastajien ohjauksessa.

4.

Edellä 2 kohdan a alakohdassa mainituilla tarkastajilla on oltava vähintään viiden vuoden kokemus merenkulusta, mukaan lukien joko kansi- tai koneosaston päällystötehtävät, tai lippuvaltion tarkastajana tai avustavana satamavaltion tarkastajana. Tällaiseen kokemukseen on sisällyttävä vähintään kahden vuoden kokemus merenkulusta kansi- tai koneosaston päällystötehtävissä.

5.

Tarkastajalla on oltava kyky kommunikoida sekä suullisesti että kirjallisesti merenkulkijoiden kanssa sillä kielellä, jota merellä yleisimmin käytetään.

6.

Myös sellaiset tarkastajat, jotka eivät täytä edellä lueteltuja vaatimuksia, hyväksytään, jos he ovat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa satamavalvontatehtävissä sinä päivänä, jona direktiivi on annettu.

7.

Jos satamavaltion tarkastajat suorittavat 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tarkastukset jäsenvaltiossa, kyseisillä tarkastajilla on oltava riittävä pätevyys, johon on kuuluttava riittävä teoreettinen tietämys ja käytännön kokemus merenkulun turvatoimista. Tämä kattaa yleensä

a)

hyvät tiedot merenkulun turvatoimista ja niiden soveltamisesta tarkastettavissa toiminnoissa;

b)

turvateknologioiden ja -tekniikoiden hyvän käytännön tuntemuksen;

c)

tarkastusperiaatteiden, -menettelyjen ja -menetelmien tuntemuksen;

d)

tarkastelun kohteena olevien toimintojen käytännön tuntemuksen.


LIITE XII

TARKASTUSTIETOKANNAN TOIMINNOT

(24 artiklan 1 kohta)

1.

Tarkastustietokannalla on ainakin seuraavat toiminnot:

Se sisältää jäsenvaltioiden ja Pariisin pöytäkirjan kaikkien allekirjoittajien tarkastustiedot.

Siinä on tiedot alusten riskiprofiileista ja tarkastusvuorossa olevista aluksista.

Se laskee kunkin jäsenvaltiot tarkastusvelvoitteet.

Sen avulla voidaan koota valkoinen lista sekä 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut harmaa ja musta lista lippuvaltioista.

Sen avulla voidaan koota yhtiöiden toimintaa koskevat tiedot.

Sen avulla voidaan määrittää kussakin tarkastuksessa tarkastettavat riskikohteet.

2.

Tarkastustietokanta on voitava mukauttaa tulevaan kehitykseen ja sen on oltava yhteensopiva yhteisön muiden meriturvallisuusalan tietokantojen kanssa, mukaan lukien SafeSeaNet, joka sisältää tiedot alusten tosiasiallisista käynneistä jäsenvaltioiden satamissa, sekä tarvittaessa asianmukaisten kansallisten tietojärjestelmien kanssa.

3.

Tarkastustietokannasta luodaan syvä linkki Equasis-tietojärjestelmään. Jäsenvaltioiden on rohkaistava tarkastajia tutustumaan alusten tarkastuksia koskeviin julkisiin ja yksityisiin tietokantoihin, joita voidaan käyttää Equasis-tietojärjestelmän kautta.


LIITE XIII

TIETOJEN JULKAISEMINEN ALUSTEN TARKASTUKSISTA, PYSÄYTTÄMISISTÄ JA SATAMAAN PÄÄSYN EPÄÄMISISTÄ JÄSENVALTIOIDEN SATAMISSA JA ANKKURIPAIKOISSA

(26 artikla)

1.

Direktiivin 26 artiklan mukaisesti julkaistavien tietojen on sisällettävä:

a)

aluksen nimi;

b)

IMO-tunnistenumero;

c)

alustyyppi;

d)

bruttovetoisuus;

e)

rakennusvuosi siten kuin se on määritetty aluksen turvallisuuskirjoissa;

f)

aluksen yhtiön nimi ja osoite;

g)

nestemäistä tai kiinteää irtolastia kuljettavien alusten osalta aluksen valinnasta vastaavan rahtaajan nimi ja osoite sekä rahtaustyyppi;

h)

lippuvaltio;

i)

asiaa koskevien yleissopimusten mukaisesti myönnetyt luokitustodistukset ja lakisääteiset todistuskirjat, todistuksen/todistukset myöntänyt viranomainen tai laitos sekä päivämäärät, jolloin todistus on annettu ja jolloin sen voimassaoloaika päättyy;

j)

edellä i alakohdassa tarkoitettujen todistusten edellyttämän viimeisimmän väli- tai vuosikatsastuksen satama ja päivämäärä ja ilmoitus siitä, mikä viranomainen tai laitos katsastuksen on suorittanut;

k)

pysäyttämispäivämäärä sekä maa ja satama, jossa pysäyttäminen tapahtui.

2.

Pysäytettyjen alusten osalta 26 artiklan mukaisesti julkaistavissa tiedoissa on ilmoitettava myös seuraavat seikat:

a)

pysäyttämisten määrä edeltävien 36 kuukauden aikana;

b)

päivämäärä, jolloin pysäyttämispäätös on kumottu;

c)

pysäyttämisaika päivinä;

d)

pysäyttämisen syyt tarkasti ja yksityiskohtaisesti;

e)

tarvittaessa tieto siitä, onko katsastuksen tehnyt hyväksytty laitos vastuussa puutteista, jotka yksin tai yhdessä johtivat aluksen pysäyttämiseen;

f)

kuvaus toteutetuista toimenpiteistä aluksella, jolle on annettu lupa siirtyä lähimmälle sopivalle korjaustelakalle;

g)

epäämisen syy selvästi ja yksityiskohtaisesti, jos alukselta on evätty pääsy johonkin yhteisön satamaan tai ankkuripaikkaan.


LIITE XIV

TÄYTÄNTÖÖNPANON SEURANTAA VARTEN TOIMITETTAVAT TIEDOT

(29 artikla)

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain seuraavat edellistä vuotta koskevat tiedot viimeistään 1 päivänä huhtikuuta.

1.1   Jäsenvaltioiden puolesta satamavaltion valvontaa harjoittavien tarkastajien lukumäärä.

Tiedot on toimitettava komissiolle seuraavaa mallitaulukkoa käyttäen (1)  (2).

Satama/alue

Kokopäiväisten tarkastajien lukumäärä

(A)

Osa-aikaisten tarkastajien lukumäärä

(B)

(B) kokopäiväisiksi muutettuna

(C)

Yhteensä

(A+C)

Satama X tai alue X …

 

 

 

 

Satama Y tai alue Y …

 

 

 

 

Yhteensä

 

 

 

 

1.2   Jäsenvaltioiden satamiin saapuneiden yksittäisten alusten kokonaismäärä kansallisella tasolla. Luku tarkoittaa jäsenvaltion satamiin saapuneiden, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien alusten kokonaismäärää kansallisella tasolla; kukin alus lasketaan vain kerran.

2.   Jäsenvaltioiden on

a)

toimitettava komissiolle kuuden kuukauden välein luettelo niiden satamiin saapuneiden tai satamapaikkaan saapumisestaan satamaviranomaiselle tai organisaatiolle ilmoittaneiden muiden kuin säännöllistä matkustaja- tai rahtilauttaliikennettä harjoittavien yksittäisten alusten satamassa käynneistä; luetteloon on sisällyttävä jokaisen siirtymisen osalta aluksen IMO-tunnistenumero, sen saapumispäivämäärä ja satama. Luettelo on toimitettava taulukkolaskentaohjelmalla tehtynä niin, että edellä mainitut tiedot voidaan hakea taulukosta käsiteltäviksi automaattisesti. Luettelo on toimitettava neljän kuukauden kuluessa tarkasteluajanjakson päättymisestä;

ja

b)

toimitettava komissiolle erilliset luettelot a alakohdassa tarkoitetusta säännöllisestä matkustajalauttaliikenteestä ja säännöllisestä rahtilauttaliikenteestä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja sen jälkeen aina, kun tällaisessa liikenteessä tapahtuu muutoksia. Luettelossa on ilmoitettava kunkin aluksen IMO-tunnistenumero, nimi ja reitti. Luettelo on toimitettava taulukkolaskentaohjelmalla tehtynä niin, että edellä mainitut tiedot voidaan hakea taulukosta käsiteltäviksi automaattisesti.


(1)  Jos tarkastajien satamavaltion valvonnan yhteydessä tekemät tarkastukset muodostavat vain osan heidän työmäärästään, tarkastajien kokonaismäärä on muutettava kokopäiväisten tarkastajien lukumääräksi. Jos tarkastaja työskentelee useammassa satamassa tai useammalla maantieteellisellä alueella, hänen osa-aikainen työpanoksensa on laskettava mukaan kussakin satamassa.

(2)  Tiedot on annettava kansallisella tasolla ja jokaisesta kyseisen jäsenvaltion satamasta. Tämän liitteen soveltamiseksi satamalla tarkoitetaan yksittäistä satamaa taikka tarkastajan tai tarkastajaryhmän toimivaltaan kuuluvaa maantieteellistä aluetta, jolla voi mahdollisesti sijaita useita yksittäisiä satamia.


LIITE XV

Osa A

Kumottu direktiivi ja sen muutokset

(37 artikla)

Neuvoston direktiivi 95/21/EY

(EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1)

 

Neuvoston direktiivi 98/25/EY

(EYVL L 133, 7.5.1998, s. 19)

 

Komission direktiivi 98/42/EY

(EYVL L 184, 27.6.1998, s. 40)

 

Komission direktiivi 1999/97/EY

(EYVL L 331, 23.12.1999, s. 67)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/106/EY

(EYVL L 19, 22.1.2002, s. 17)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/84/EY

(EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53)

vain 4 artikla

Osa B

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(37 artikla)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

Direktiivi 95/21/EY

30 päivänä kesäkuuta 1996

Direktiivi 98/25/EY

30 päivänä kesäkuuta 1998

Direktiivi 98/42/EY

30 päivänä syyskuuta 1998

Direktiivi 1999/97/EY

13 päivänä joulukuuta 2000

Direktiivi 2001/106/EY

22 päivänä heinäkuuta 2003

Direktiivi 2002/84/EY

23 päivänä marraskuuta 2003


LIITE XVI

Vastaavuustaulukko

(37 artikla)

Direktiivi 95/21/EY

Tämä direktiivi

1 artiklan johdantolause

1 artiklan johdantolause

1 artiklan ensimmäinen luetelmakohta

1 artiklan a alakohta

1 artiklan toinen luetelmakohta

1 artiklan b alakohta

1 artiklan c alakohta

2 artiklan johdantolause

2 artiklan johdantolause

2 artiklan 1 kohdan johdantolause

2 artiklan 1 kohdan johdantolause

2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan a alakohta

2 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan b alakohta

2 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan c alakohta

2 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan d alakohta

2 artiklan 1 kohdan viides luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan e alakohta

2 artiklan 1 kohdan kuudes luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan f alakohta

2 artiklan 1 kohdan seitsemäs luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan g alakohta

2 artiklan 1 kohdan kahdeksas luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan h alakohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 5 kohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 6 kohta

2 artiklan 7 kohta

2 artiklan 5 kohta

2 artiklan 8 kohta

2 artiklan 9 kohta

2 artiklan 10 kohta

2 artiklan 6 kohta

2 artiklan 11 kohta

2 artiklan 7 kohta

2 artiklan 12 kohta

2 artiklan 8 kohta

2 artiklan 13 kohta

2 artiklan 14 kohta

2 artiklan 9 kohta

2 artiklan 15 kohta

2 artiklan 16 kohta

2 artiklan 10 kohta

2 artiklan 17 kohta

2 artiklan 18 kohta

2 artiklan 19 kohta

2 artiklan 20 kohta

2 artiklan 21 kohta

2 artiklan 22 kohta

3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

3 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

3 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta

3 artiklan 1 kohdan viides alakohta

3 artiklan 1 kohdan kuudes alakohta

3 artiklan 2–4 kohta

3 artiklan 2–4 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artikla

4 artiklan 2 kohta

5 artikla

5 artikla

6 artikla

7 artikla

8 artikla

9 artikla

10 artikla

11 artikla

12 artikla

6 artiklan 1 kohdan johdantolause

13 artiklan 1 alakohdan johdantolause

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

13 artiklan 1 alakohdan a alakohta

13 artiklan 1 alakohdan b alakohta

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

13 artiklan 1 alakohdan c alakohta

6 artiklan 2 kohta

13 artiklan 2 alakohta

6 artiklan 3 kohta

13 artiklan 3 alakohta

6 artiklan 4 kohta

7 artikla

7 a artikla

7 b artikla

14 artikla

15 artikla

16 artikla

8 artikla

17 artikla

18 artikla

9 artiklan 1 ja 2 kohta

19 artiklan 1 ja 2 kohta

9 artiklan 3 kohdan ensimmäinen lause

19 artiklan 3 kohta

9 artiklan 3 kohdan toinen, kolmas ja neljäs lause

19 artiklan 4 kohta

9 artiklan 4–7 kohta

19 artiklan 5–8 kohta

19 artiklan 9 ja 10 kohta

9 a artikla

10 artiklan 1–3 kohta

20 artiklan 1–3 kohta

20 artiklan 4 kohta

11 artiklan 1 kohta

21 artiklan 1 kohta

21 artiklan 2 kohta

11 artiklan 2 kohta

21 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

11 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

11 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

21 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

11 artiklan 4–6 kohta

21 artiklan 4–6 kohta

12 artiklan 1–3 kohta

22 artiklan 1–3 kohta

12 artiklan 4 kohta

22 artiklan 4 kohta

22 artiklan 5–7 kohta

13 artiklan 1 ja 2 kohta

23 artiklan 1 ja 2 kohta

23 artiklan 3–5 kohta

14 artikla

15 artikla

24 artikla

25 artikla

26 artikla

27 artikla

16 artiklan 1 ja 2 kohta

28 artiklan 1 ja 2 kohta

16 artiklan 2 a kohta

28 artiklan 3 kohta

16 artiklan 3 kohta

28 artiklan 4 kohta

17 artikla

29 artikla

30 artikla

18 artikla

31 artikla

19 artikla

32 artikla

33 artikla

19 a artikla

34 artikla

35 artikla

20 artikla

36 artikla

37 artikla

21 artikla

38 artikla

22 artikla

39 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite III

Liite II

Liite IV

Liite III

Liite V

Liite IV

Liite VI

Liite V

Liite VII

Liite VI

Liite X

Liite VII

Liite XI

Liite XII

Liite VIII

Liite XIII

Liite IX

Liite IX

Liite X

Liite XIV

Liite XI

Liite VIII

Liite XII

Liite XV

Liite XVI


28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/101


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/17/EY,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Hyväksymällä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (4) Euroopan unioni lisäsi keinojaan ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.

(2)

Koska tämä direktiivi koskee direktiivin 2002/59/EY muuttamista, useimmat siihen sisältyvät velvoitteet eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole merenrantaa eikä merisatamia. Näin ollen Itävaltaa, Tšekkiä, Unkaria, Luxemburgia tai Slovakiaa koskevat ainoastaan ne velvoitteet, jotka koskevat näiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä jatkuvuuden varmistamiseksi meriliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten hallintapalvelujen/ohjauspalvelujen, erityisesti jokiliikenteen tiedotuspalvelujen osalta.

(3)

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita niille kertyy, kun ne toteuttavat alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, jäljempänä ’SafeSeaNet-järjestelmä’, käsittää tiedonvaihtoverkon sekä aluksia ja niiden lasteja koskevien tärkeimpien käytettävissä olevien tietojen esittämisen standardoidussa muodossa (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista vaaratilanteista.