I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

20.5.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/21

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/39/EY,

annettu 6 päivänä toukokuuta 2009,

erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/398/ETY (3) on muutettu huomattavasti useita kertoja (4). Koska lisämuutoksia on tarkoitus vielä tehdä, direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)	Se, että eroavuudet erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevissa kansallisissa säännöksissä estävät näiden elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden, saattaa johtaa eriarvoisten kilpailun edellytysten muodostumiseen ja siten vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

(3)

Kansallisten säännösten lähentäminen edellyttää yhteisen määritelmän laatimista ja niistä toimenpiteistä päättämistä, joilla kuluttajia voidaan suojella edellä tarkoitettujen tuotteiden luonnetta koskevilta petollisilta toimilta, sekä kyseisten valmisteiden merkinnöissä noudatettavien säännösten antamista.

(4)

Tässä direktiivissä tarkoitetut valmisteet ovat elintarvikkeita, joiden koostumuksen ja valmistuksen on oltava erityisesti suunniteltu vastaamaan niiden henkilöiden erityisiä ravitsemuksellisia tarpeita, joille ne pääasiassa on tarkoitettu. Sen vuoksi saattaa olla tarpeen erityisen ravitsemuksellisen tavoitteen toteuttamiseksi säätää poikkeuksista elintarvikkeita koskeviin yleisiin tai erityisiin säännöksiin.

(5)

Jos erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita, joihin sovelletaan erityissäännöksiä, voidaan tehokkaasti valvoa yleisten, kaikkia elintarvikkeita koskevien valvontasäännösten nojalla, näin ei kuitenkaan ole laita aina niiden elintarvikkeiden osalta, joista sellaisia erityissäännöksiä ei ole annettu.

(6)

Siten jälkimmäisessä tapauksessa tavallisin keinoin, joita valvontaelimillä on käytettävissään, ei ehkä tietyissä tapauksissa voida tarkastaa, onko elintarvikkeella todella ne erityiset ravitsemukselliset ominaisuudet, jotka sillä pitäisi olla. Sen vuoksi on tarpeen säätää siitä, että tarvittaessa henkilön, joka on vastuussa elintarvikkeen saattamisesta markkinoille, tulisi avustaa valvontaelintä sen suorittaessa tehtäviään.

(7)	On syytä antaa tiettyihin elintarvikkeiden ryhmiin sovellettavia erityissäännöksiä erityisdirektiivien avulla.

(8)

Olisi tarpeen säätää menettelystä, joka mahdollistaa teknologisista innovaatioista syntyneiden elintarvikkeiden väliaikaisen saattamisen markkinoille alan tutkimustyön tulosten hyödyntämiseksi kyseessä olevan erityisdirektiivin muuttamiseen asti. Kuluttajien terveyden suojelemiseksi lupa markkinoille saattamiseen voidaan kuitenkin antaa vasta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemisen jälkeen.

(9)

Koska ei ole selvää, onko riittävää perustetta antaa hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitettujen elintarvikkeiden ryhmää koskevia erityissäännöksiä, komissiolla olisi oltava mahdollisuus myöhemmin antaa tai ehdottaa asiaa koskevia säännöksiä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kuultuaan.

(10)	On edelleen mahdollista yhdenmukaistaa yhteisön tasolla muihin erityisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeiden ryhmiin sovellettavia sääntöjä kuluttajansuojelun ja tällaisten elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi.

(11)	Niiden erityisdirektiivien laatiminen, joilla yhteisön säännösten perusperiaatteita sovelletaan, sekä niiden muuttaminen ovat teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Niiden antaminen tulisi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi uskoa komission tehtäväksi.

(12)	Tämän säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(13)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta antaa eräitä erityisdirektiivejä, laatia luettelo aineista, joilla on erityisiä ravitsemuksellisia tarkoituksia, ja erityisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin lisättävistä muista aineista, vahvistaa niihin sovellettavat puhtausvaatimukset ja tarvittaessa niiden käytön edellytykset, antaa säännöksiä, joiden nojalla tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettuihin elintarvikkeisiin voidaan merkitä, että ne soveltuvat tiettyyn ravitsemukselliseen käyttöön, antaa erityissäännöksiä hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitetuista elintarvikkeista, antaa sääntöjä niiden käsitteiden käytöstä, jotka koskevat natrium- tai suolapitoisuuden vähentämistä tai näiden puuttumista tai gluteenittomuutta ja joita saadaan käyttää kuvaamaan kyseisiä tuotteita, sekä vahvistaa yksityiskohtaiset menettelytavat viitattaessa merkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa erityisruokavalioon tai ihmisryhmään. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(14)

Kun valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti kuuluvia määräaikoja ei erittäin kiireellisessä tapauksessa voida noudattaa, komission olisi voitava soveltaa päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä hyväksyttäessä ja muutettaessa luetteloa aineista, joilla on erityisiä ravitsemuksellisia tarkoituksia, ja erityisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin lisättävistä muista aineista ja niihin sovellettavia puhtausvaatimuksia ja tarvittaessa niiden käytön edellytyksiä sekä hyväksyttäessä muutoksia tähän direktiiviin tai erityisdirektiiveihin, kun erityisravinnoksi tarkoitettu elintarvike todetaan ihmisten terveydelle vaaralliseksi, vaikka se on asiaa koskevan erityisdirektiivin mukainen.

(15)	Tähän direktiiviin lisätyt uudet osat koskevat ainoastaan komiteamenettelyitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(16)	Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämä direktiivi koskee elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu erityisravinnoksi.

2. Erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet ovat elintarvikkeita, jotka erityisen koostumuksensa tai valmistusprosessinsa vuoksi voidaan selvästi erottaa tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuista elintarvikkeista ja jotka soveltuvat ilmoitettuihin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin ja joita pidetään kaupan siten, että tällainen soveltuvuus ilmoitetaan.

3. Erityisravinnon on täytettävä ne erityiset ravitsemukselliset tarpeet, joita on

a)	henkilöillä, joiden ruoansulatus tai aineenvaihdunta on häiriintynyt; tai

b)	henkilöillä, jotka ovat erityisessä fysiologisessa tilassa ja sen vuoksi voivat erityisesti hyötyä elintarvikkeiden sisältämien tiettyjen aineiden nauttimisesta valvotusti; taikka

c)	terveillä vauvoilla tai pikkulapsilla.

2 artikla

1. Edellä 1 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista valmisteista voidaan käyttää ilmaisua ”erityisruokavaliovalmiste”.

2. Tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettujen elintarvikkeiden merkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa on kiellettyä:

a)	käyttää ilmaisua ”erityisruokavaliovalmiste” joko yksinään tai yhdessä muiden ilmaisujen kanssa kuvaamaan kyseisiä elintarvikkeita;

b)	käyttää muuta ilmaisua tai esillepanoa, joka on omiaan luomaan mielikuvan siitä, että kysymyksessä on 1 artiklassa tarkoitettu valmiste.

Jos tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetut elintarvikkeet soveltuvat erityisravinnoksi, on kuitenkin mahdollista ilmaista tällainen soveltuvuus noudattaen säännöksiä, jotka komissio antaa.

Edellä tarkoitetuissa säännöksissä voidaan vahvistaa menettelytavat tällaisen soveltuvuuden ilmaisemiseksi.

Toisessa alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen valmisteiden luonteen ja koostumuksen on oltava sellaiset, että ne ovat sopivia sen erityisen ravitsemuksellisen tavoitteen kannalta, johon ne on tarkoitettu.

2. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen valmisteiden on myös oltava kaikkien niiden velvoittavien säännösten mukaisia, joita sovelletaan tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettuihin elintarvikkeisiin, lukuun ottamatta muutoksia, jotka niihin on tehty sen varmistamiseksi, että ne ovat 1 artiklan määritelmien mukaisia.

4 artikla

1. Liitteessä I mainittuihin erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden ryhmiin sovellettavat erityiset säännökset annetaan erityisdirektiiveillä.

Edellä tarkoitetut erityisdirektiivit voivat käsittää etenkin:

a)	valmisteen luonnetta tai koostumusta koskevat olennaiset vaatimukset;

b)	raaka-aineiden laatua koskevat säännökset;

c)	hygieniavaatimukset;

d)	edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sallitut muutokset;

e)	lisäaineluettelon;

f)	merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevat säännökset;

g)	näytteenottomenettelyt ja analyysimenetelmät, jotka ovat tarpeen tarkastettaessa, että erityisdirektiivien vaatimuksia noudatetaan.

Edellä tarkoitetut erityisdirektiivit annetaan:

—	perustamissopimuksen 95 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen, kun on kysymys e alakohdassa tarkoitetuista tapauksista,

—

komission toimesta, kun on kysymys muissa alakohdissa tarkoitetuista tapauksista. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Säännökset, joilla saattaa olla kansanterveyden kannalta merkitystä, annetaan sen jälkeen kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista on kuultu.

2. Erityisravinnoksi tarkoitettujen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen perustuvien elintarvikkeiden nopean markkinoille saattamisen mahdollistamiseksi komissio voi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kuultuaan antaa kahdeksi vuodeksi luvan sellaisen elintarvikkeen markkinoille saattamiseen, jonka koostumus ei ole liitteessä I tarkoitettujen, erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeiden ryhmiä koskevien erityisdirektiivien mukainen. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Komissio voi tarvittaessa lisätä lupapäätökseen koostumuksen muutokseen liittyviä sääntöjä pakkausmerkinnöistä.

3. Komissio vahvistaa luettelon aineista, joilla on erityisiä ravitsemuksellisia tarkoituksia, kuten vitamiineista, kivennäissuoloista ja aminohapoista, sekä muista erityisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin lisättävistä aineista, sekä niihin sovellettavat puhtausvaatimukset ja tarvittaessa niiden käytön edellytykset.

Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Jos on kyse erittäin kiireellisestä tapauksesta, komissio voi käyttää 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä.

5 artikla

Komissio antaa säännöt niiden käsitteiden käytöstä, jotka koskevat natrium- tai suolapitoisuuden (natriumkloridin, ruokasuolan) vähentämistä tai puuttumista tai gluteenittomuutta ja joita saadaan käyttää kuvaamaan 1 artiklassa tarkoitettuja valmisteita.

6 artikla

Kuultuaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista komissio esittää viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2002 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien erityissäännösten suotavuudesta.

Kertomuksessa tehtyjen päätelmien perusteella komissio joko

a)	valmistelee asianomaiset erityissäännökset; tai

b)	esittää perustamissopimuksen 95 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti asianmukaiset ehdotukset tämän direktiivin muuttamiseksi.

Edellä a alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7 artikla

Komissio voi vahvistaa yksityiskohtaiset menettelytavat viitattaessa merkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa erityisruokavalioon tai ihmisryhmään, jolle 1 artiklassa tarkoitettu valmiste on tarkoitettu.

8 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja valmisteita koskevissa merkinnöissä ja käytetyissä merkitsemistavoissa, esillepanossa ja mainonnassa näihin valmisteisiin ei saa liittää ihmisten sairauksien ehkäisemiseen, hoitamiseen ja parantamiseen liittyviä ominaisuuksia, eikä antaa ymmärtää, että niillä on sellaisia ominaisuuksia.

Poikkeuksellisissa ja selvästi määritellyissä tapauksissa voidaan säätää poikkeuksia siihen, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Poikkeukset voidaan pitää voimassa siihen saakka, kunnes edellä tarkoitettu menettely on saatettu loppuun.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei saa estää yksinomaan lääketieteen, ravitsemuksen tai farmasian ammattihenkilöstölle tarkoitetun hyödyllisen tiedon tai suositusten jakamista.

9 artikla

1. Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/13/EY (6) sovelletaan tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuihin valmisteisiin tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyin edellytyksin.

2. Valmisteen myyntinimitykseen on liitettävä maininta sen erityisistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista. Kuitenkin 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen valmisteiden osalta kyseisen viittauksen sijasta on viitattava käyttötarkoitukseen.

3. Niiden valmisteiden merkinnöissä, joiden osalta ei ole annettu erityisdirektiiviä 4 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava myös:

a)	ne kvalitatiivista tai kvantitatiivista koostumusta koskevat erityistekijät taikka ne erityiset valmistusmenetelmät, joiden takia valmisteella on sen erityiset ravitsemukselliset ominaisuudet;

b)	energiasisältö ilmaistuna kilojouleina ja kilokaloreina sekä hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan määrä kaupan olevan valmisteen 100 g:aa tai 100 ml:aa kohden ja tarvittaessa tiettyä kulutukseen ehdotettua annosmäärää kohden.

Jos kuitenkin energiasisältö on pienempi kuin 50 kilojoulea (12 kilokaloria) kaupan olevan valmisteen 100 g:aa tai 100 ml:aa kohden, kyseiset tarkemmat tiedot voidaan korvata joko ilmaisulla ”energiasisältö pienempi kuin 50 kilojoulea (12 kilokaloria) 100 g:aa kohden” tai ilmaisulla ”energiasisältö pienempi kuin 50 kilojoulea (12 kilokaloria) 100 ml:aa kohden”.

4. Erityiset niitä valmisteita koskevat merkintävaatimukset, joihin sovelletaan erityisdirektiiviä, vahvistetaan mainitussa direktiivissä.

10 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja valmisteita saa pitää vähittäismyynnissä ainoastaan valmiiksi pakattuina, ja pakkauksen on peitettävä täydellisesti valmisteet.

2. Jäsenvaltiot voivat sallia vähittäismyyntiä koskevia poikkeuksia 1 kohdasta, jos valmistetta myytäessä siihen liitetään 9 artiklassa säädetyt tarkemmat tiedot.

11 artikla

1. Niiden erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden, jotka eivät sisälly liitteessä I esitettyihin ryhmiin, tehokkaan virallisen valvonnan toteuttamiseksi on sovellettava seuraavia erityissäännöksiä:

kun mainittu valmiste saatetaan ensimmäistä kertaa markkinoille, on valmistajan tai, jos valmiste on tehty kolmannessa maassa, maahantuojan tehtävä ilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa tuotetta saatetaan markkinoille, toimittamalla malli valmisteessa käytetystä merkinnästä;

b)	kun sama valmiste myöhemmin saatetaan markkinoille toisessa jäsenvaltiossa, on valmistajan tai vastaavasti maahantuojan toimitettava tämän jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sama tieto ja lisäksi tieto ensimmäisen ilmoituksen vastaanottajasta;

kun tarvittaessa toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet vaatia valmistajaa tai vastaavasti maahantuojaa esittämään tieteelliset selvitykset ja tiedot sen perustelemiseksi, että valmiste on 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen, sekä tiedot, joista säädetään 9 artiklan 3 kohdan a alakohdassa. Jos nämä tiedot sisältyvät helposti saatavaan julkaisuun, riittää viittaus tähän julkaisuun.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten nimet ja muu tarvittava tieto niistä.

Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3. Yksityiskohtaiset säännökset 2 kohdan soveltamisesta voidaan antaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

4. Joka kolmas vuosi ja ensimmäistä kertaa ennen 8 päivää heinäkuuta 2002 komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta.

12 artikla

1. Jäsenvaltiot eivät saa valmisteiden koostumuksen, valmistustietojen, esillepanon tai merkintöjen vuoksi kieltää tai rajoittaa 1 artiklassa tarkoitettujen, tämän direktiivin tai tarvittaessa sen soveltamiseksi annettujen direktiivien mukaisten valmisteiden kauppaa.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei vaikuta kansallisiin säännöksiin, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että tämän direktiivin soveltamiseksi ei ole annettu direktiivejä.

13 artikla

1. Jos jäsenvaltio yksityiskohtaisin perustein toteaa, että erityisravinnoksi tarkoitettu elintarvike, joka ei kuulu liitteessä I mainittuihin ryhmiin, ei ole 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen tai että se vaarantaa ihmisen terveyden, tämä jäsenvaltio voi, huolimatta tavaran vapaasta liikkuvuudesta yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, väliaikaisesti keskeyttää tuon valmisteen kaupan taikka rajoittaa sitä omalla alueellaan. Sen on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä perusteltava päätöksensä.

2. Komissio tutkii niin pian kuin mahdollista asianomaisen jäsenvaltion esittämät perustelut, kuulee jäsenvaltioita 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa sekä antaa viipymättä lausuntonsa ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

3. Jos komissio katsoo, että kansallisesta toimenpiteestä on luovuttava tai sitä on muutettava, se päättää aiheellisista toimenpiteistä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

14 artikla

1. Jos jäsenvaltio yksityiskohtaisin perustein toteaa erityisdirektiivin antamisen jälkeen saadun uuden tiedon tai olemassa olevan tiedon uudelleen arvioinnin perusteella, että erityisravinnoksi tarkoitettu elintarvike on ihmisten terveydelle vaaraksi, vaikka se on asianomaisen erityisdirektiivin mukainen, jäsenvaltio voi väliaikaisesti keskeyttää kysymyksessä olevien säännösten soveltamisen tai rajoittaa niiden soveltamista alueellaan. Sen on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä sekä perusteltava päätöksensä.

3. Jos komission mielestä tämän direktiivin tai erityisdirektiivien muuttaminen on tarpeen 1 kohdassa tarkoitettujen vaikeuksien korjaamiseksi ja ihmisten terveyden suojaamiseksi, se hyväksyy nämä muutokset.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jos on kyse erittäin kiireellisestä tapauksesta, komissio voi käyttää 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä.

Jäsenvaltio, joka on toteuttanut suojatoimenpiteitä, voi tässä tapauksessa pitää ne voimassa, kunnes muutokset on hyväksytty.

15 artikla

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (7) 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

16 artikla

Kumotaan direktiivi 89/398/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä II olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

17 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä toukokuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. KOHOUT

(1) EUVL C 211, 19.8.2008, s. 44.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 23. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 30. maaliskuuta 2009.

(3) EYVL L 186, 30.6.1989, s. 27.

(4) Ks. liitteessä II oleva A osa.

(5) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6) EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

LIITE I

Erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden ryhmät, joiden osalta erityissäännökset annetaan erityisdirektiiveissä (1):

1.	äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet;

2.	imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat;

3.	laihdutukseen tarkoitetut vähäenergiset elintarvikkeet;

4.	erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut erityisruokavaliovalmisteet;

5.	elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu erityisesti urheilijoille korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta.

B.	Erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden ryhmät, joita koskevat erityissäännökset annetaan erityisdirektiiveissä (1) 6 artiklassa kuvatun menettelyn tulosten pohjalta: Hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitetut elintarvikkeet.

(1) Erityisdirektiivin ei katsota koskevan niitä tuotteita, jotka kyseistä direktiiviä annettaessa ovat jo markkinoilla.

LIITE II

A OSA

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista

(16 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 89/398/ETY (EYVL L 186, 30.6.1989, s. 27)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/84/EY (EYVL L 48, 19.2.1997, s. 20)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/41/EY (EYVL L 172, 8.7.1999, s. 38)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1)	Ainoastaan liitteessä III oleva 15 kohta

B OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiselle

(16 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi	Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle	Direktiivin mukaisten valmisteiden kaupan salliminen	Valmisteiden, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, kaupan kieltäminen
89/398/ETY	—	16 päivä toukokuuta 1990 (1)	16 päivä toukokuuta 1991 (1)
96/84/EY	30 päivä syyskuuta 1997	—	—
1999/41/EY	8 päivä heinäkuuta 2000	8 päivä heinäkuuta 2000 (2)	8 päivä tammikuuta 2001 (2)

(1) Direktiivin 89/398/ETY 15 artiklan mukaisesti:

”1. Jäsenvaltioiden on muutettava lakejaan, asetuksiaan ja hallinnollisia määräyksiään siten, että:

—	tämän direktiivin mukaisten valmisteiden kauppa sallitaan 16 päivästä toukokuuta 1990 alkaen,

—	valmisteiden, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, kauppa kielletään 16 päivästä toukokuuta 1991 alkaen.

Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei vaikuta kansallisiin säännöksiin, joita siinä tapauksessa, että erityisdirektiivejä ei ole, sovelletaan tiettyihin erityisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikeryhmiin.”

(2) Direktiivin 1999/41/EY 2 artiklan mukaisesti:

”Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Kyseisiä määräyksiä on sovellettava siten, että

—	tämän direktiivin mukaisten tuotteiden kauppa sallitaan 8 päivään heinäkuuta 2000 mennessä, ja

—	kielletään sellaisten tuotteiden kauppa, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, 8 päivään tammikuuta 2001 mennessä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.”

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 89/398/ETY	Tämä direktiivi
1 artiklan 1 kohta	1 artiklan 1 kohta
1 artiklan 2 kohdan a alakohta	1 artiklan 2 kohta
1 artiklan 2 kohdan b alakohta	1 artiklan 3 kohta
1 artiklan 2 kohdan b alakohdan i, ii ja iii alakohta	1 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohta
2 artiklan 1 kohta	2 artiklan 1 kohta
2 artiklan 2 kohta	2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta
2 artiklan 3 kohta	2 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta
—	2 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta
3 artikla	3 artikla
4 artiklan 1 kohta	4 artiklan 1 kohta
4 artiklan 1a kohta	4 artiklan 2 kohta
4 artiklan 2 kohta	4 artiklan 3 kohta
4 a artikla	5 artikla
4 b artikla	6 artikla
5 artikla	7 artikla
6 artikla	8 artikla
7 artikla	9 artikla
8 artikla	10 artikla
9 artiklan johdantolause	11 artiklan 1 kohdan johdantolause
9 artiklan 1, 2 ja 3 kohta	11 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta
9 artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja toinen virke	11 artiklan 2 kohta
9 artiklan 4 kohdan kolmas virke	11 artiklan 3 kohta
9 artiklan 5 kohta	11 artiklan 4 kohta
10 artikla	12 artikla
11 artikla	13 artikla
12 artikla	14 artikla
13 artiklan 1 ja 2 kohta	15 artiklan 1 ja 2 kohta
13 artiklan 3 kohta	—
—	15 artiklan 3 ja 4 kohta
14 ja 15 artikla	—
—	16 ja 17 artikla
16 artikla	18 artikla
Liite I	Liite I
Liite II	—
—	Liitteet II ja III

20.5.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/30

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/13/EY,

annettu 16 päivänä helmikuuta 2009,

Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 139 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Työmarkkinaosapuolet voivat perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyytää yhteisesti, että heidän yhteisön tasolla tekemänsä sopimukset pannaan täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä.

(2)

Kansainvälinen työjärjestö hyväksyi 23 päivänä helmikuuta 2006 merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, jonka avulla haluttiin laatia yksi yhtenäinen asiakirja, joka mahdollisuuksien mukaan sisältää kaikkien voimassa olevien kansainvälisten merityötä koskevien yleissopimusten ja suositusten ajanmukaiset määräykset sekä ne perusperiaatteet, jotka sisältyvät muihin kansainvälisiin työtä koskeviin yleissopimuksiin.

(3)	Komissio on kuullut työmarkkinaosapuolia perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti siitä, onko suositeltavaa kehittää nykyistä yhteisön säännöstöä siten, että sitä mukautetaan, kodifioidaan tai täydennetään merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, mukaisesti.

(4)	Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF) ilmoittivat 29 päivänä syyskuuta 2006 komissiolle halustaan ryhtyä neuvotteluihin perustamissopimuksen 138 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Edellä mainitut järjestöt tekivät 19 päivänä toukokuuta 2008 sopimuksen merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, jäljempänä ’sopimus’, tavoitteenaan varmistaa merenkulkualan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialla maailmassa. Tässä sopimuksessa ja sen liitteessä pyydetään yhteisesti, että komissio panisi sopimuksen ja sen liitteen täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(6)	Sopimusta sovelletaan missä tahansa jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja/tai minkä tahansa jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleviin merenkulkijoihin.

(7)	Sopimuksella muutetaan Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) Brysselissä 30 päivänä syyskuuta 1998 tekemää merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevaa eurooppalaista sopimusta.

(8)	Soveltuva väline sopimuksen täytäntöönpanoa varten on perustamissopimuksen 249 artiklan mukaisesti direktiivi.

(9)	Sopimus tulee voimaan samanaikaisesti kuin merityötä koskeva yleissopimus, 2006, ja työmarkkinaosapuolet toivovat, että direktiivin kansalliset täytäntöönpanotoimet eivät tulisi voimaan ennen mainitun yleissopimuksen voimaantuloa.

(10)

Sellaisten sopimuksessa käytettyjen käsitteiden osalta, joita ei ole siinä erityisesti määritelty, tässä direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määritellä nämä käsitteet kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, kuten on tehty muissakin sosiaalipolitiikan alan direktiiveissä, joissa käytetään vastaavanlaisia käsitteitä, edellyttäen, että kyseisissä määritelmissä otetaan sopimuksen sisältö huomioon.

(11)	Komissio on laatinut direktiiviehdotuksensa yhteisön tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun mukauttamisesta ja edistämisestä 20 päivänä toukokuuta 1998 antamansa tiedonannon mukaisesti ottaen huomioon allekirjoittaneiden osapuolten edustavuuden ja sopimuksen lausekkeiden lainmukaisuuden.

(12)	Jäsenvaltiot voivat antaa direktiivin täytäntöönpanon työmarkkinaosapuolten tehtäväksi näiden yhteisestä pyynnöstä sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet voidakseen jatkuvasti taata tässä direktiivissä säädettyjen tulosten saavuttamisen.

(13)	Tämän direktiivin säännökset eivät kuitenkaan saa rajoittaa minkään niitä tarkempien ja/tai paremman suojan merenkulkijoille tarjoavien, olemassa olevien yhteisön säännösten soveltamista, erityisesti niiden säännösten, jotka sisältyvät yhteisön lainsäädäntöön.

(14)

On varmistettava, että noudatetaan toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/391/ETY (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua yleistä periaatetta työnantajan vastuusta.

(15)	Direktiiviä ei voida käyttää perusteena alentaa sen liitteenä olevassa sopimuksessa tarkoitetuilla aloilla toimivien työntekijöiden yleistä suojelun tasoa.

(16)	Tässä direktiivissä ja sopimuksessa vahvistetaan vähimmäistasot. Jäsenvaltioille ja/tai työmarkkinaosapuolille on annettava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön suotuisampia määräyksiä.

(17)

Komissio on ilmoittanut asiasta Euroopan parlamentille sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sosiaalipolitiikkaa koskevan sopimuksen täytäntöönpanosta 14 päivänä joulukuuta 1993 antamansa tiedonannon mukaisesti lähettämällä niille direktiiviehdotuksensa tekstin, jonka liitteenä on kyseinen sopimus.

(18)

Tässä säädöksessä noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyviä perusoikeuksia ja periaatteita ja erityisesti perusoikeuskirjan 31 artiklaa, jossa säädetään, että jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin, jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa mukaisia, ja oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen sekä viikoittaisiin ja päivittäisiin lepojaksoihin ja palkalliseen vuosilomaan.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(20)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(21)

Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/63/EY (3), jonka liitteenä on eurooppalainen sopimus merenkulkijoiden työajan järjestämisestä, olisi näin ollen muutettava.

(22)	Sopimuksen täytäntöönpanolla edistetään perustamissopimuksen 136 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamista,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tällä direktiivillä pannaan täytäntöön liitteessä esitetty merenkulkualan työmarkkinaosapuolten (Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö ECSA ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto ETF) 19 päivänä toukokuuta 2008 tekemä sopimus merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006.

2 artikla

Muutetaan direktiivin 1999/63/EY liite seuraavasti:

Lisätään 1 lausekkeeseen 3 kohta seuraavasti:

”3.

Jos syntyy epätietoisuutta siitä, voidaanko jotakin henkilöryhmää pitää tässä sopimuksessa tarkoitettuina merenkulkijoina, asian ratkaisee kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan. Tältä osin otetaan asianmukaisella tavalla huomioon Kansainvälisen työjärjestön (merenkulkualaa koskevan) 94. yleiskokouksen päätöslauselma ammattiryhmiä koskevasta tiedosta.”

Korvataan 2 lausekkeen c ja d kohta seuraavasti:

”c)	’merenkulkijalla’ henkilöä, joka työsuhteessa tai muutoin toimii tai työskentelee jossakin ominaisuudessa aluksella, johon tätä sopimusta sovelletaan;

’laivanvarustajalla’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, esimerkiksi laivanisäntää, edustajaa tai huoltovarustamoa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta ja joka on sen hyväksyessään sitoutunut vastaamaan tähän sopimukseen perustuvista laivanvarustajan velvollisuuksista ja vastuista riippumatta siitä, vastaako joistakin velvollisuuksista tai vastuista laivanvarustajan puolesta muu organisaatio tai henkilö.”

Korvataan 6 lauseke seuraavasti:

”1.	Alle 18-vuotiaiden merenkulkijoiden yötyö on kiellettyä. Tässä lausekkeessa ’yö’ määritellään kansallisen lain ja käytännön mukaisesti. Sen on kestettävä vähintään 9 tuntia ja alettava viimeistään keskiyöllä ja päätyttävä aikaisintaan kello 05.00.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan poiketa ehdottomasta yötyön kiellosta edellyttäen, että

a)	se haittaa sellaista tietyille merenkulkijoille tarkoitettua vahvistettua koulutusohjelmaa, joka suoritetaan määrätyn aikataulun mukaisesti; tai

b)	tietty tehtävä tai määrätty koulutusohjelma edellyttää, että poikkeuksen piiriin kuuluvat merenkulkijat suorittavat työtehtävät yöllä, ja viranomainen asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan toteaa, että työ ei vaaranna heidän terveyttään tai hyvinvointiaan.

Alle 18-vuotiaiden merenkulkijoiden ottaminen työsuhteeseen tai muuhun toimeen tai työhön on kiellettyä, jos työ saattaa vaarantaa heidän terveytensä tai turvallisuutensa. Tällaiset työt määritetään kansallisissa laeissa tai määräyksissä taikka toimivaltaisen viranomaisen toimesta sen jälkeen, kun asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä on kuultu, asiaankuuluvien kansainvälisten standardien mukaisesti.”

Korvataan 13 lauseke seuraavasti:

”1.	Merenkulkijat, joilta puuttuu lääkärintodistus siitä, että heidän terveydentilansa ei ole esteenä heidän tehtäviensä hoitamiselle, eivät saa työskennellä aluksella.

2.	Tästä voidaan poiketa ainoastaan tässä sopimuksessa määritellyissä tapauksissa.

3.	Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että merenkulkija, ennen kuin hän aloittaa työnsä aluksella, esittää voimassa olevan lääkärintodistuksen siitä, että hänen terveydentilansa ei ole esteenä laivatyön tekemiselle.

Sen varmistamiseksi, että lääkärintodistus antaa asianmukaisen kuvan merenkulkijan terveydentilasta hänen tehtäviinsä nähden, toimivaltaisen viranomaisen on asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan ja ottaen asianmukaisesti huomioon soveltuvat kansainväliset ohjeistot määritettävä lääkärintarkastuksen ja lääkärintodistuksen sisältö.

Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan vuodelta 1978 olevan yleissopimuksen (STCW-yleissopimus), sellaisena kuin se on muutettuna, soveltamiseen. Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä STCW-yleissopimuksen vaatimusten mukainen terveystodistus tämän lausekkeen 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi. Niiden merenkulkijoiden osalta, joita STCW-yleissopimus ei koske, on hyväksyttävä myös kyseisiä vaatimuksia sisällöltään vastaavat lääkärintodistukset.

Lääkärintodistuksen voi antaa vain asianmukaisesti laillistettu pätevä lääkäri tai, jos kysymyksessä on ainoastaan näkökykyä koskeva todistus, pätevä henkilö, jonka antaman todistuksen toimivaltainen viranomainen hyväksyy. Lääkäreiden on lääkärintarkastuksia suorittaessaan oltava ammatillisesti riippumattomia.

7.	Merenkulkijoille, joille ei ole myönnetty lääkärintodistusta tai joiden työkykyä on rajoitettu erityisesti ajan, tehtävien tai liikennealueen osalta, on annettava mahdollisuus uuteen, toisen riippumattoman lääkärin tai lääketieteellisen asiantuntijan suorittamaan lääkärintarkastukseen.

Jokaisessa lääkärintodistuksessa on erityisesti todettava, että

a)	asianomaisen merenkulkijan kuulo ja näkökyky ovat tyydyttävät samoin kuin värinäkö siinä tapauksessa, että merenkulkija palkataan tehtäviin, joissa viallinen värinäkö voi vaikuttaa työn suorittamiseen; ja

b)	merenkulkijalla ei ole sairautta tai vammaa, jota laivatyö pahentaisi tai jonka johdosta hän tulisi kykenemättömäksi työhön tai vaarantaisi muiden aluksella olevien henkilöiden terveyden.

Elleivät merenkulkijan työtehtävät tai STCW-yleissopimus edellytä lyhyempää voimassaoloaikaa,

a)	merenkulkijan lääkärintodistus on voimassa enintään kaksi vuotta, paitsi jos merenkulkija on alle 18-vuotias, jolloin sen voimassaoloaika on enintään yksi vuosi;

b)	merenkulkijan värinäköä koskeva todistus on voimassa enintään kuusi vuotta.

10.

Pakottavissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen voi antaa merenkulkijalle luvan työskennellä ilman voimassa olevaa lääkärintodistusta seuraavaan poikkeamissatamaan, jossa merenkulkija voi hankkia pätevän lääkärin antaman lääkärintodistuksen, edellyttäen, että

a)	lupa on voimassa enintään kolme kuukautta; ja

b)	asianomaisen merenkulkijan lääkärintodistus on äskettäin vanhentunut.

11.	Jos todistuksen voimassaoloaika päättyy matkan aikana, todistus on kuitenkin voimassa seuraavaan poikkeamissatamaan, jossa merenkulkija voi saada pätevän lääkärin antaman lääkärintodistuksen, edellyttäen, että tällainen ajanjakso ei ylitä kolmea kuukautta.

12.	Merenkulkijoilla, jotka työskentelevät vakituisesti kansainväliseen liikenteeseen käytettävillä aluksilla, on oltava ainakin englanninkielinen lääkärintodistus.

13.	Terveystarkastuksen luonteesta ja lääkärintodistukseen sisällytettävistä tiedoista on kuultava asianomaisia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä.

14.	Kaikkien merenkulkijoiden on käytävä säännöllisesti terveystarkastuksissa. Vahdinpitäjät, joilla on lääkäriltä saatu todistus yötyöstä aiheutuvista terveysongelmista, on siirrettävä mahdollisuuksien mukaan heille sopivaan päivätyöhön.

15.	Edellä 13 ja 14 kohdassa tarkoitetun terveystarkastuksen on oltava ilmainen, ja lääkärillä on sitä koskeva vaitiolovelvollisuus. Tällaiset terveystarkastukset voidaan tehdä kansallisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä.”

Korvataan 16 lauseke seuraavasti:

”Kaikilla merenkulkijoilla on oikeus palkalliseen vuosilomaan. Palkallisen vuosiloman pituuden on oltava vähintään 2,5 kalenteripäivää työssäkäyntikuukautta kohden ja samassa suhteessa kutakin vajaata työssäkäyntikuukautta kohden. Palkallista vähimmäisvuosilomaa ei voida korvata sen sijasta annettavalla rahamäärällä, paitsi työsuhteen päättyessä.”

3 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa säännöksiä, jotka ovat edullisempia kuin tässä direktiivissä säädetyt.

2. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole missään tapauksessa riittävä peruste työntekijöiden suojelun yleisen tason alentamiselle direktiivin soveltamisalalla. Se ei rajoita jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten oikeutta antaa muuttuvien olosuhteiden perusteella lakeihin, asetuksiin tai sopimuksiin perustuvia säännöksiä tai määräyksiä, jotka ovat erilaisia kuin ne säännökset tai määräykset, jotka ovat voimassa direktiivin antamishetkellä, edellyttäen että tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

3. Tämän direktiivin soveltaminen ja/tai tulkinta ei rajoita yhteisön tai jäsenvaltioiden sellaisten säännösten, toimintatapojen tai käytäntöjen soveltamista, joilla turvataan kyseessä oleville merenkulkijoille suotuisammat olosuhteet.

4. Normin A4.2 5 kohdan b alakohdan määräykset eivät vaikuta direktiivin 89/391/ETY 5 artiklassa tarkoitettuun periaatteeseen työnantajan vastuusta.

4 artikla

Jäsenvaltiot päättävät siitä, mitä seuraamuksia sovelletaan, jos tähän direktiiviin perustuvia kansallisia säännöksiä rikotaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet ovat sopimusteitse ottaneet käyttöön tarvittavat toimenpiteet, viimeistään 12 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säännökset kirjallisina komissiolle.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

6 artikla

Sopimuksen johdanto-osassa mainitun olennaisen vastaavuuden periaatteen soveltaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden tähän direktiiviin perustuviin velvoitteisiin.

7 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, voimaantulopäivänä.

8 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä helmikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. LIŠKA

(1) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(2) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(3) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

LIITE

SOPIMUS

merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006

ALLEKIRJOITTAJAOSAPUOLET

Kansainvälisen työjärjestön merityötä koskevassa yleissopimuksessa, 2006, jäljempänä ’yleissopimus’, määrätään, että kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että sen laeissa ja määräyksissä, jotka liittyvät tähän yleissopimukseen, noudatetaan perusoikeuksia, jotka koskevat yhdistymisvapautta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tunnustamista, kaikkien pakkotyön muotojen poistamista, lapsityövoiman tosiasiallista poistamista sekä syrjinnän poistamista työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä;

Yleissopimuksessa määrätään, että jokaisella merenkulkijalla on oikeus turvalliseen työympäristöön, jossa on otettu huomioon turvallisuutta koskevat määräykset, oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin, ihmisarvoisiin työ- ja elinoloihin, terveydensuojeluun ja sairaanhoitoon, merimiespalveluihin ja muihin sosiaalisen suojelun muotoihin;

Yleissopimuksessa määrätään, että kunkin jäsenvaltion on lainkäyttövaltansa rajoissa varmistettava, että kaikki johdanto-osan tätä kappaletta edeltävän kappaleen mukaiset merenkulkijoiden työhön ja sosiaaliturvaan liittyvät oikeudet pannaan täysimääräisesti täytäntöön yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Ellei yleissopimuksessa toisin määrätä, täytäntöönpano voi tapahtua kansallisilla laeilla tai määräyksillä, sovellettavilla työehtosopimuksilla tai muilla toimenpiteillä taikka muutoin käytännössä;

Allekirjoittajaosapuolet haluavat kiinnittää erityistä huomiota merityötä koskevan yleissopimuksen sääntöihin ja ohjeistoon liittyvään muistioon, jossa vahvistetaan yleissopimuksen muoto ja rakenne;

Allekirjoittajaosapuolet ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ’perustamissopimus’, ja erityisesti sen 137, 138 ja 139 artiklan;

Perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yhteisön tasolla tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä;

Allekirjoittajaosapuolet esittävät tässä edellä mainitun pyynnön;

Asianmukainen väline sopimuksen täytäntöönpanoa varten on perustamissopimuksen 249 artiklassa tarkoitettu direktiivi, joka velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jäsenvaltioita, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot; yleissopimuksen VI artiklassa annetaan Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille mahdollisuus panna täytäntöön jäsenvaltioita tyydyttäviä toimenpiteitä, jotka vastaavat olennaisilta osiltaan yleissopimuksen normeja ja joiden tarkoituksena on yleissopimuksen yleisen tavoitteen ja tarkoituksen täysimääräinen toteutuminen ja mainittujen yleissopimuksen määräysten täytäntöönpano; sopimuksen täytäntöönpanon direktiivillä ja yleissopimuksen sisältämän ”olennaisen vastaavuuden” periaatteen on näin ollen tarkoitus antaa jäsenvaltioille mahdollisuus panna täytäntöön oikeudet ja periaatteet yleissopimuksen VI artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätyllä tavalla,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA

Ellei erikseen toisin määrätä, tässä sopimuksessa tarkoitetaan

a)	’toimivaltaisella viranomaisella’ sitä jäsenvaltion nimeämää ministeriä, valtion virastoa tai muuta viranomaista, joka vastaa kyseisen määräyksen alaan liittyvien sääntöjen, määräysten tai muiden ohjeiden antamisesta ja täytäntöönpanosta;

’bruttovetoisuudella’ aluksen mittausta koskevan, vuonna 1969 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen I tai muun sitä uudemman yleissopimuksen mukaisen mittausjärjestelmän mukaan laskettua bruttovetoisuutta; jos aluksen bruttovetoisuus määräytyy Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymän väliaikaisen mittausjärjestelmän mukaisesti, bruttovetoisuus ilmoitetaan kansainvälisen mittakirjan (1969) Huomautuksia-sarakkeessa;

c)	’merenkulkijalla’ henkilöä, joka työsuhteessa tai muutoin toimii tai työskentelee jossakin ominaisuudessa aluksella, johon tätä sopimusta sovelletaan;

d)	’merenkulkijan työsopimuksella’ työsopimusta ja sen ehtoja;

e)	’aluksella’ alusta, joka purjehtii muualla kuin yksinomaan sisävesillä tai niihin liittyvillä tai suojatuilla vesialueilla tai alueilla, joilla sovelletaan satamasäännöksiä;

’laivanvarustajalla’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, esimerkiksi laivanisäntää, edustajaa tai huoltovarustamoa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta ja joka on sen hyväksyessään sitoutunut vastaamaan tähän sopimukseen perustuvista laivanvarustajan velvollisuuksista ja vastuista riippumatta siitä, vastaako joistakin velvollisuuksista ja vastuista laivanvarustajan puolesta muu organisaatio tai henkilö.

2.	Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin merenkulkijoihin, ellei erikseen toisin määrätä.

Ellei erikseen toisin määrätä, tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin yksityisessä tai julkisessa omistuksessa oleviin aluksiin, joita vakituisesti käytetään kaupalliseen toimintaan, ei kuitenkaan kalastusta tai vastaavaa toimintaa harjoittaviin aluksiin ja perinteisesti rakennettuihin aluksiin kuten dhow-aluksiin ja džonkkeihin. Sopimusta ei sovelleta sota-aluksiin eikä laivaston tukialuksiin.

5.	Jos syntyy epätietoisuutta siitä, sovelletaanko tätä sopimusta johonkin alukseen tai tiettyyn alusluokkaan, asian ratkaisee kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan.

SÄÄNNÖT JA NORMIT

1 OSASTO

ALUKSELLA TYÖSKENTELEVIÄ MERENKULKIJOITA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Sääntö 1.1 – Vähimmäisikä

1.	Kenenkään, joka ei ole saavuttanut vähimmäisikää, ei tule työsuhteessa tai muutoin toimia tai työskennellä aluksella.

2.	Vähimmäisikärajaa voidaan korottaa tässä sopimuksessa määritellyissä tapauksissa.

Normi A1.1 – Vähimmäisikä

Vähimmäisikää säännellään 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/63/EY (muutettava), joka koskee eurooppalaista sopimusta merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti).

Sääntö 1.2 – Lääkärintodistus

Lääkärintodistuksia säännellään 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/63/EY (muutettava), joka koskee eurooppalaista sopimusta merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti).

Sääntö 1.3 – Koulutus ja pätevyys

1.	Merenkulkijan ei kuulu työskennellä aluksella, mikäli hänellä ei ole koulutusta tai todistusta pätevyydestä tai mikäli hän ei muutoin ole pätevä suorittamaan tehtäviään.

2.	Merenkulkijan, joka ei ole hyväksyttävästi suorittanut merenkulkijan turvallisuuskoulutusta, ei tule työskennellä aluksella.

3.	Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymien pakollisten asiakirjojen mukaisen koulutuksen ja todistuksen katsotaan täyttävän tämän säännön 1 ja 2 kappaleessa asetetut vaatimukset.

2 OSASTO

TYÖSUHTEEN EHDOT

Sääntö 2.1 – Merenkulkijoiden työsopimus

1.	Merenkulkijoiden työsuhteen ehdot on määriteltävä tai niihin on viitattava selvässä kirjallisessa sopimuksessa, joka on tämän sopimuksen normien mukainen, oikeudellisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen.

2.	Merenkulkijoiden on saatava hyväksyä työsopimuksensa olosuhteissa, joissa heillä on mahdollisuus perehtyä siihen, kysyä sen ehdoista sekä vapaasti päättää niiden hyväksymisestä ennen allekirjoittamista.

3.	Merenkulkijoiden työsopimusten tulee olla sovellettavien työehtosopimuksien mukaisia jäsenvaltion kansallisen lain ja käytännön mukaisesti.

Normi A2.1 – Merenkulkijoiden työsopimus

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja tai määräyksiä, jotka edellyttävät, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

aluksilla työskentelevillä merenkulkijoilla on merenkulkijan työsopimus, jonka sekä merenkulkija että laivanvarustaja tai laivanvarustajan edustaja ovat allekirjoittaneet (tai, elleivät he ole työsuhteessa, osoitus sopimus- tai muusta vastaavasta järjestelystä) ja joka edellyttää, että aluksella olevilla merenkulkijoilla on ihmisarvoiset työ- ja elinolot tämän sopimuksen edellyttämällä tavalla;

työsopimuksen solmiville merenkulkijoille annetaan mahdollisuus perehtyä työsopimukseensa ja kysyä sen ehdoista ennen sen allekirjoittamista sekä muita tarvittavia mahdollisuuksia, joilla varmistetaan, että merenkulkijat ovat vapaaehtoisesti hyväksyneet työsopimuksensa ja ovat tietoisia siitä johtuvista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

c)	sekä merenkulkija että laivanvarustaja, joita asia koskee, saavat työsopimuksen allekirjoitetun alkuperäiskappaleen;

huolehditaan siitä, että aluksella olevat merenkulkijat ja aluksen päällikkö voivat aina aluksella ollessaan saada helposti tietoa työsuhteensa ehdoista ja että nämä tiedot samoin kuin työsopimuksien jäljennökset voidaan antaa tarkasteltaviksi toimivaltaisten viranomaisten virkamiehille, joihin kuuluvat myös aluksen poikkeamissatamien virkamiehet; ja

e)	merenkulkijoille annetaan asiakirja, joka sisältää tiedot heidän työtehtävistään aluksella.

Jos merenkulkijoiden työsopimus perustuu kokonaan tai osittain työehtosopimukseen, aluksella on oltava siitä jäljennös. Jos merenkulkijoiden työsopimusta ja sovellettavaa työehtosopimusta ei ole englanniksi, aluksella on oltava englanninkielisinä versioina (paitsi jos kyseessä on alus, jota käytetään vain kotimaan liikenteessä):

a)	tavanomainen työsopimuslomakkeen jäljennös; ja

b)	työehtosopimuksen se osa, johon satamavaltiotarkastus kohdistuu.

3.	Asiakirjassa, jota tämän normin 1 kappaleen e kohdassa tarkoitetaan, ei saa olla mainintaa merenkulkijoiden työn laadusta tai palkasta. Asiakirjan muoto, tiedot ja niiden kirjaamistapa on määriteltävä kansallisessa laissa.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä, joissa määritellään sen kansallisen lainsäädännön mukainen merenkulkijan työsopimuksen sisältö. Merenkulkijan työsopimuksessa on kuitenkin aina ilmoitettava:

a)	merenkulkijan täydellinen nimi, syntymäaika tai ikä ja syntymäpaikka;

b)	laivanvarustajan nimi ja osoite;

c)	työsopimuksen tekopaikka ja -aika;

d)	työntekijän toimi;

e)	merenkulkijan palkka tai tarvittaessa peruste, jonka mukaan palkka määräytyy;

f)	palkallisen vuosiloman pituus tai tarvittaessa peruste, jonka mukaan loma määräytyy;

työsopimuksen päättymisajankohta ja päättymisen ehdot, kuten

i)	ehdot, joilla jompikumpi osapuoli voi irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, ja irtisanomisaika, joka ei saa olla lyhyempi laivanvarustajalle kuin merenkulkijalle;

ii)	määräaikaisen työsopimuksen päättymispäivä; ja

iii)	missä satamassa määrättyä matkaa varten tehty työsopimus päättyy ja ajankohta, jolloin merenkulkija satamaan saapumisen jälkeen vapautuu työstään;

h)	ne terveydensuojeluun ja sosiaaliturvaan liittyvät etuudet, joista laivanvarustaja vastaa;

i)	merenkulkijan oikeus kotimatkaan;

j)	mahdollisesti sovellettava työehtosopimus; ja

k)	muut kansallisen lain mahdollisesti edellyttämät tiedot.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja tai määräyksiä, jotka määrittelevät sen irtisanomisajan vähimmäispituuden, jonka kuluessa laivanvarustaja ja merenkulkija voivat irtisanoa työsopimuksen ennenaikaisesti. Irtisanomisajan vähimmäispituutta määriteltäessä on kuultava laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä, mutta irtisanomisaika ei saa olla seitsemää päivää lyhyempi.

Tietyissä kansallisissa laeissa tai määräyksissä tai sovellettavassa työehtosopimuksessa määritellyissä tapauksissa voidaan sallia lyhyempi irtisanomisaika tai työsuhteen päättäminen ilman irtisanomisaikaa. Tällaisia olosuhteita määriteltäessä kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että merenkulkija voi inhimillisistä tai muista pakottavista syistä tarvittaessa irtisanoa työsopimuksensa määrättyä irtisanomisaikaa lyhyemmässä ajassa tai ilman irtisanomisaikaa ilman, että hänelle aiheutuu siitä seuraamuksia.

Sääntö 2.3 – Työ- ja lepoajat

Merenkulkijoiden työ- ja lepoaikoja säännellään 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/63/EY (muutettava), joka koskee eurooppalaista sopimusta merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti).

Sääntö 2.4 – Lomaoikeus

Kunkin jäsenvaltion tulee edellyttää, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleville merenkulkijoille annetaan palkallinen vuosiloma sopivin ehdoin siten kuin tässä sopimuksessa ja 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/63/EY (muutettava), joka koskee eurooppalaista sopimusta merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti), edellytetään.

2.	Merenkulkijoilla tulee olla oikeus terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi käydä maissa edellyttäen, että heidän työtehtävänsä sen sallivat.

Sääntö 2.5 – Kotimatka

1.	Merenkulkijoilla tulee olla oikeus maksuttomaan kotimatkaan.

2.	Kunkin jäsenvaltion tulee edellyttää, että sen lipun alla purjehtivat alukset antavat asiaankuuluvat vakuudet, joilla varmistetaan merenkulkijoiden kotimatkaoikeuden toteutuminen.

Normi A2.5 – Kotimatka

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla olevilla merenkulkijoilla on oikeus kotimatkaan,

a)	jos merenkulkijan työsopimus päättyy hänen ollessaan ulkomailla;

jos merenkulkijan työsopimus päättyy siitä syystä, että

i)	laivanvarustaja sanoo sen irti; tai

ii)	merenkulkija sanoo sen irti perustelluista syistä; ja

c)	jos merenkulkija ei enää pysty suoriutumaan työsopimuksensa mukaisista tehtävistään tai hänen ei vallitsevista olosuhteista johtuen voida odottaa suoriutuvan niistä.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen laeissa, määräyksissä tai muissa säädöksissä taikka työehtosopimuksissa määritellään

a)	olosuhteet, joissa merenkulkija on oikeutettu tämän normin 1 kappaleen b ja c kohdan mukaiseen kotimatkaan;

b)	sen meripalveluajan enimmäispituus, jonka jälkeen merenkulkija on oikeutettu kotimatkaan; kyseinen aika ei saa olla pidempi kuin 12 kuukautta; ja

c)	täsmällisesti ne kotimatkasta aiheutuvat kustannukset, joista laivanvarustaja vastaa, kuten määräpaikkaan matkustamisesta ja matkustustavasta aiheutuvat kulut sekä muut kustannukset ja järjestelyt, joista laivanvarustaja vastaa.

Kunkin jäsenvaltion on edellytettävä, että merenkulkijat eivät työtä aloittaessaan joudu etukäteen maksamaan laivanvarustajille kotiin lähettämisestä johtuvia kustannuksia ja että näitä kustannuksia ei voida periä merenkulkijan palkasta tai muista etuuksista, ellei merenkulkijan ole kansallisten lakien, määräyksien tai muiden toimenpiteiden taikka voimassa olevien työehtosopimusten mukaisesti todettu vakavasti laiminlyöneen työsuhteeseen perustuvat velvoitteensa.

4.	Kansallisilla laeilla ja määräyksillä ei saa rajoittaa laivanvarustajan oikeutta periä kotimatkasta aiheutuneita kustannuksia edellyttäen, että oikeus perustuu kolmannen osapuolen kanssa tehtyyn sopimukseen.

Jos laivanvarustaja ei voi järjestää tai maksaa kotimatkaan oikeutettujen merenkulkijoiden kotimatkaa,

sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jonka lipun alla alus purjehtii, on järjestettävä asianomaisen merenkulkijan kotimatka; jos se ei voi tätä järjestää, voi valtio, josta merenkulkija lähtee kotiin, tai valtio, jonka kansalainen merenkulkija on, järjestää kotimatkan ja periä kustannukset siltä jäsenvaltiolta, jonka lipun alla alus purjehtii;

b)	jäsenvaltio, jonka lipun alla alus purjehtii, saa periä merenkulkijan kotimatkasta aiheutuneet kustannukset laivanvarustajalta;

c)	kotimatkasta aiheutuneita kustannuksia ei saa missään tapauksessa periä merenkulkijalta, ellei kysymys ole tämän normin 3 kappaleessa tarkoitetusta tilanteesta.

Jäsenvaltio, joka on maksanut kotimatkasta aiheutuneet kustannukset, voi ottaen huomioon asiaan liittyvät kansainväliset asiakirjat, kuten vuodelta 1999 olevan kansainvälisen alusten takavarikkoa koskevan yleissopimuksen, pidättää asianomaisen laivanvarustajan alukset tai vaatia niiden pidättämistä, kunnes kyseinen määrä on maksettu takaisin tämän normin 5 kappaleen mukaisesti.

7.	Kunkin jäsenvaltion on avustettava niiden merenkulkijoiden kotimatkaa, jotka työskentelevät sen satamissa käyvillä tai sen sisä- tai aluevesien kautta purjehtivilla aluksilla, sekä edistettävä sitä, että heidän tilalleen palkataan toisia merenkulkijoita.

8.	Jäsenvaltiolla ei ole oikeutta evätä kenenkään merenkulkijan kotimatkaoikeutta syistä, jotka johtuvat laivanvarustajan taloudellisista olosuhteista tai siitä, että laivanvarustaja on kyvytön tai haluton palkkaamaan merenkulkijan tilalle toista merenkulkijaa.

9.	Kunkin jäsenvaltion on edellytettävä, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla on merenkulkijoiden käytettävissä kopiot kansallisista kotimatkaoikeutta koskevista määräyksistä asiaankuuluvina kieliversioina.

Sääntö 2.6 – Merenkulkijan oikeus korvaukseen aluksen menetyksen tai haaksirikkoutumisen johdosta

Merenkulkijoilla tulee olla oikeus riittävään korvaukseen vammasta, menetyksestä tai työttömyydestä, joka johtuu aluksen menetyksestä tai haaksirikosta.

Normi A2.6 – Merenkulkijan oikeus korvaukseen aluksen menetyksen tai haaksirikkoutumisen johdosta

1.	Kunkin jäsenvaltion on laadittava säännöt, joilla varmistetaan, että laivanvarustaja aina aluksen menetyksen tai haaksirikkoutumisen johdosta maksaa jokaiselle aluksella olevalle merenkulkijalle korvauksen menetyksen tai haaksirikon aiheuttamasta työttömyydestä.

2.	Tämän normin 1 kappaleen määräykset eivät vaikuta muihin oikeuksiin, joita merenkulkijalla voi asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lain nojalla olla aluksen menetykseen tai haaksirikkoon perustuvan menetyksen tai vamman johdosta.

Sääntö 2.7 – Alusten miehitys

Alusten riittävää, turvallista ja tehokasta miehitystä säännellään 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/63/EY (muutettava), joka koskee eurooppalaista sopimusta merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti).

Sääntö 2.8 – Merenkulkijoiden uran ja ammattitaidon sekä työllistymismahdollisuuksien edistäminen

Kullakin jäsenvaltiolla tulee olla kansallinen toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on merenkulun työpaikkojen ja valtion alueella asuvien merenkulkijoiden uran, ammattitaidon ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen.

Normi A2.8 – Merenkulkijoiden uran ja ammattitaidon sekä työllistymismahdollisuuksien edistäminen

1.	Kullakin jäsenvaltiolla tulee olla kansallinen toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on merenkulkijoiden uran, ammattitaidon ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen vakaan ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden turvaamiseksi merenkulkualalla.

2.	Tämän normin 1 kappaleessa tarkoitetun toimintaohjelman tarkoituksena on oltava merenkulkijoiden ammattitaidon, pätevyyden ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen.

Kunkin jäsenvaltion on asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan määriteltävä merenkulkijoille, joiden tehtävät pääasiallisesti liittyvät aluksen turvallisuuteen ja navigointiin, tarkoitetun ammatinvalinnanohjauksen, ammatillisen koulutuksen ja täydennyskoulutuksen selkeät tavoitteet.

3 OSASTO

ASUINTILAT JA VIRKISTYSMAHDOLLISUUDET, RUOKA JA RUOKAHUOLTO

Normi A3.1 – Asuintilat ja virkistysmahdollisuudet

1.	Aluksilla, jotka säännöllisesti liikennöivät satamissa, jotka ovat sääskien vaivaamia, on oltava asianmukaiset varusteet toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä tavalla.

2.	Niille merenkulkijoille, joiden täytyy asua ja työskennellä aluksella, on järjestettävä heidän tarpeitaan vastaavat erityiset virkistys- ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet, ottaen huomioon määräykset, jotka koskevat terveyden ja turvallisuuden suojelua ja tapaturmien torjuntaa.

Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että aluksen päällikkö tarkastaa merenkulkijoiden asuintilat säännöllisin väliajoin tai määrää ne tarkastettaviksi, jotta varmistetaan niiden siisteys, asuinkelpoisuus ja hyvä kunto. Tarkastuksen tulos on merkittävä pöytäkirjaan, joka on voitava tarkastaa.

Aluksilla, joilla on otettava huomioon syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti ne merenkulkijat, joilla on erilaiset uskonnolliset tai kulttuuriset tavat, toimivaltainen viranomainen voi laivanvarustajien ja merenkulkijoiden asianomaisia järjestöjä kuultuaan sallia, että tästä normista poiketaan joiltain osin, edellyttäen, ettei poikkeaminen johda olosuhteisiin, jotka olisivat huonommat kuin tätä normia sovellettaessa.

Sääntö 3.2 – Ruoka ja ruokahuolto

1.	Kunkin jäsenvaltion tulee varmistaa, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla tarjottava ruoka ja juomavesi on laadullisesti hyvää ja ravitsevaa sekä vastaa määrällisesti aluksen tarpeita, kun otetaan huomioon erilaiset kulttuuriset ja uskonnolliset taustat.

2.	Aluksella olevilla merenkulkijoilla on työsuhteensa kestäessä oltava oikeus maksuttomaan ruokaan.

3.	Aluksen ruoanvalmistuksesta vastaavalla laivakokilla on oltava työnsä edellyttämä koulutus ja pätevyys.

Normi A3.2 – Ruoka ja ruokahuolto

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä tai muita toimenpiteitä, joilla määritellään ne vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat sen lipun alla purjehtivilla aluksilla oleville merenkulkijoille tarkoitetun juomaveden ja ruoan määrää ja laatua sekä ruoanvalmistusta, ja sitouduttava edistämään tässä kappaleessa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten tunnetuksi tekemistä ja täytäntöönpanoa koulutuksen avulla.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla noudatetaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a)	ruoka- ja juomavesivarastot ovat määränsä, ravintoarvonsa, laatunsa ja monipuolisuutensa osalta asianmukaisia ottaen huomioon aluksella olevien merenkulkijoiden määrä, heidän uskonnostaan ja kulttuuristaan johtuvat ruoalle asetettavat vaatimukset sekä matkan pituus ja luonne;

b)	ruoanvalmistuksesta vastaava osasto on organisoitu ja varustettu siten, että merenkulkijoille tarkoitetut ateriat ovat terveellisiä, riittäviä ja monipuolisia ja että niiden valmistus- ja tarjoiluolosuhteet täyttävät hygieniavaatimukset; ja

c)	ruoanvalmistuksesta vastaavan osaston henkilökunnalla on tehtäviensä edellyttämä asianmukainen koulutus tai ohjaus.

3.	Laivanvarustajien on huolehdittava siitä, että laivakokkina työskentelevällä merenkulkijalla on tehtävänsä edellyttämä koulutus, pätevyys ja ammattitaito asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön ja määräysten edellyttämällä tavalla.

Tämän normin 3 kappaleen vaatimukset tarkoittavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tai tunnustamaa koulutusta, johon kuuluu käytännön ruoanlaitto, elintarvikehygienia ja henkilökohtainen hygienia, elintarvikkeiden varastointi ja varaston valvonta, ympäristönsuojelu sekä ruokahuoltoon liittyvä terveellisyys ja turvallisuus.

Aluksilla, joiden määräysten mukaiseen miehistöön kuuluu vähemmän kuin kymmenen henkilöä ja joilla toimivaltainen viranomainen miehistön koosta tai aluksen käyttötavasta johtuen ei vaadi kokilta täydellistä laivakokin pätevyyttä, on edellytettävä, että jokainen, joka aluksen keittiössä joutuu tekemisiin ruoanvalmistuksen kanssa, on saanut asianmukaisen koulutuksen tai ohjausta elintarvikehygieniassa ja henkilökohtaisessa hygieniassa sekä elintarvikkeiden käsittelyssä ja varastoinnissa aluksella.

Toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisten olosuhteiden niin vaatiessa sallia muunkin kuin täysin pätevän henkilön työskentelevän rajoitetun ajan laivakokkina tietyllä aluksella seuraavaan sopivaan poikkeamissatamaan asti tai enintään yhden kuukauden ajan, edellyttäen, että erivapauden saanut henkilö on saanut koulutuksen tai ohjausta elintarvikehygieniassa ja henkilökohtaisessa hygieniassa sekä elintarvikkeiden käsittelyssä ja varastoinnissa aluksella.

Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että aluksen päällikkö tai hänen valtuuttamansa henkilö tekee aluksella säännöllisesti tarkastuksen ja laatii siitä asianmukaisen pöytäkirjan; tarkastuksen on katettava aluksen

a)	ruoka- ja juomavesivarastot;

b)	ruoan ja juomaveden varastointiin ja käsittelyyn käytetyt tilat ja laitteet; ja

c)	ruoan valmistukseen ja tarjoiluun liittyvät keittiövälineet ja aluksen keittiö.

8.	Laivakokkina ei saa työskennellä tai toimia merenkulkija, joka on alle 18-vuotias.

4 OSASTO

TERVEYDEN SUOJELU, SAIRAANHOITO JA MERIMIESPALVELUT

Sääntö 4.1 – Sairaanhoito aluksella ja maissa

1.	Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että kaikkien sen lipun alla purjehtivilla aluksilla olevien merenkulkijoiden terveyttä suojellaan asianmukaisesti ja että he aluksella työskennellessään voivat päästä nopeasti asianmukaiseen hoitoon.

2.	Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että sen alueella olevien aluksien merenkulkijat, jotka tarvitsevat välitöntä hoitoa, voivat käyttää jäsenvaltion maissa olevia sairaanhoitopalveluja.

Terveydensuojelua ja sairaanhoitoa koskevien määräysten mukaisten normien tarkoituksena on varmistaa, että aluksella olevien merenkulkijoiden terveydensuojelu ja sairaanhoito on mahdollisimman vertailukelpoinen maissa työskentelevien henkilöiden yleisesti käytettävissä olevan terveydensuojelun ja sairaanhoidon kanssa.

Normi A4.1 – Sairaanhoito aluksella ja maissa

Kunkin jäsenvaltion on annettava määräykset, joiden mukaisesti sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevillä merenkulkijoilla on mahdollisuus terveydensuojeluun ja sairaanhoitoon, johon sisältyy perushammashuolto, ja joissa

a)	varmistetaan, että merenkulkijoihin sovelletaan heidän tehtäviinsä liittyviä yleisiä työterveydensuojelua ja sairaanhoitoa koskevia määräyksiä samoin kuin niitä erityismääräyksiä, jotka liittyvät heidän aluksella tekemäänsä työhön;

varmistetaan, että merenkulkijoiden terveydensuojelu ja sairaanhoito on mahdollisimman vertailukelpoinen maissa työskentelevien henkilöiden yleisesti käytettävissä olevan terveydensuojelun ja sairaanhoidon kanssa ja että siihen sisältyy mahdollisuus saada viipymättä tarvittavat lääkkeet, hoidon edellyttämät lääkintävarusteet, diagnoosi ja hoito sekä lääketieteellistä asiantuntemusta;

c)	annetaan merenkulkijoille oikeus käydä mahdollisuuksien mukaan viipymättä poikkeamissatamissa pätevän lääkärin tai hammaslääkärin vastaanotolla;

d)	terveydensuojelu ja sairaanhoito eivät rajoitu vain sairaiden tai loukkaantuneiden merenkulkijoiden hoitoon, vaan siihen kuuluu myös terveyden edistämistä ja terveysvalistusta sekä muita ennalta ehkäisemistä koskevia ohjelmia ja toimenpiteitä.

2.	Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä lääkärintodistuksen vakiomalli, jota aluksien päälliköt ja lääkintähenkilöstö käyttävät aluksella ja maissa. Todistus ja sen sisältämät tiedot ovat luottamuksellisia, eikä niitä saa käyttää muuhun kuin merenkulkijan hoidon edellyttämään tarkoitukseen.

3.	Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä, joissa määritellään sen lipun alla purjehtivien aluksien sairaanhoitoon, lääkintävarusteisiin ja lääkintäkoulutukseen liittyvät vaatimukset.

Kansallisissa laeissa ja määräyksissä on säädettävä seuraavista vähimmäisvaatimuksista:

kaikilla aluksilla on oltava lääkekaappi, lääkintävarusteet ja lääkintäopas, jotka toimivaltainen viranomainen määrittelee yksityiskohtaisesti ja tarkastaa säännöllisesti; kansallisissa vaatimuksissa on otettava huomioon aluksen tyyppi, siellä olevien henkilöiden määrä ja matkan luonne, määränpää ja kesto sekä asiaankuuluvat kansalliset ja kansainväliset suositukset, jotka koskevat lääkinnällisiä standardeja;

aluksilla, joilla on vähintään 100 henkilöä ja joita käytetään tavallisesti yli 72 tuntia kestäviin kansainvälisiin matkoihin, on oltava pätevä lääkäri, joka vastaa sairaanhoidosta; kansallisissa laeissa ja määräyksissä voidaan määritellä myös muita aluksia, joilla edellytetään olevan lääkäri, ottaen huomioon muun muassa matkan kesto, luonne ja olosuhteet sekä aluksella olevien merenkulkijoiden lukumäärä;

aluksilla, joilla ei ole lääkäriä, on oltava ainakin yksi merenkulkija, jonka säännöllisiin tehtäviin kuuluu sairaanhoito ja lääkkeiden jakelu, tai ainakin yksi ensiaputaitoinen merenkulkija; aluksen sairaanhoidosta vastaavien muiden henkilöiden kuin lääkärien edellytetään suorittaneen hyväksyttävästi kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan, vuodelta 1978 olevan yleissopimuksen (STCW-yleissopimus), sellaisena kuin se on muutettuna, vaatimuksia vastaavan lääkintäkoulutuksen; ensiavun antamisesta vastaavien merenkulkijoiden edellytetään suorittaneen hyväksyttävästi STCW-yleissopimuksen vaatimuksia vastaavan ensiapukoulutuksen; kansallisissa laeissa tai määräyksissä on määriteltävä vaadittava hyväksytty koulutustaso, ottaen huomioon muun muassa matkan kesto, luonne ja olosuhteet sekä aluksella olevien merenkulkijoiden lukumäärä; ja

toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että merellä olevat alukset voivat käyttää olemassa olevaa järjestelmää, joka välittää lääkinnällisiä ohjeita ja asiantuntijapalvelua radion tai satelliitin välityksellä ympäri vuorokauden; radion tai satelliitin välityksellä saatujen, aluksen ja maissa olevien, lääkinnällisiä ohjeita antavien henkilöiden välisten viestien edelleen välittämisen on oltava maksutonta riippumatta siitä, minkä lipun alla kyseinen alus purjehtii.

Sääntö 4.2 – Laivanvarustajan vastuu

Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevät merenkulkijat ovat oikeutettuja saamaan laivanvarustajalta aineellista apua ja tukea sellaisiin rahallisiin vaikeuksiin, jotka aiheutuvat merenkulkijan työsopimuksen voimassaoloaikana sattuneesta sairastumisesta, vammasta tai kuolemasta taikka kyseisen sopimuksen nojalla tehdystä työstä.

2.	Tämä sääntö ei vaikuta merenkulkijan käytettävissä oleviin muihin oikeussuojakeinoihin.

Normi A4.2 – Laivanvarustajan vastuu

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä, joissa edellytetään, että sen lipun alla purjehtivien aluksien laivanvarustajat vastaavat kaikkien aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden terveydensuojelusta ja sairaanhoidosta seuraavien vähimmäisvaatimusten mukaisesti:

laivanvarustajan on vastattava kustannuksista, jotka johtuvat hänen aluksellaan työskentelevän merenkulkijan sairaudesta tai vammasta, joka sattuu merenkulkijan työn aloittamispäivän ja sen päivän välisenä aikana, jolloin hänen katsotaan palanneen kotiin, tai aiheutuu tuona aikana voimassa olleesta työsuhteesta;

laivanvarustajan on huolehdittava korvauksen maksamisesta siinä tapauksessa, että merenkulkija kuolee tai tulee pitkäaikaisesti työkyvyttömäksi työtapaturman, sairauden tai työhön liittyvän vaaran johdosta, siten kuin ne on kansallisessa laissa, merenkulkijan työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa määritelty;

laivanvarustajan on vastattava sairaanhoidosta johtuvista kustannuksista, joihin sisältyy lääketieteellinen hoito tarvittavine lääkkeineen, lääkintävälineet sekä muualla kuin kotona asumisesta aiheutuvat asuin- ja elinkustannukset siihen asti, kunnes sairas tai loukkaantunut merenkulkija on toipunut tai kunnes sairaus tai työkyvyttömyys on todettu pysyväksi; ja

d)	laivanvarustajan on vastattava hautauskustannuksista, jos merenkulkija työsuhteensa aikana kuolee aluksella tai maissa.

2.	Kansallisilla laeilla tai määräyksillä voidaan rajoittaa laivanvarustajan vastuuta sairaanhoidosta ja asuin- ja elinkustannuksista koskemaan ajanjaksoa, joka ei saa olla lyhyempi kuin 16 viikkoa vamman syntymisestä tai sairauden alkamispäivästä lukien.

Jos sairaudesta tai vammasta seuraa työkyvyttömyys, laivanvarustajan on vastattava

a)	täyden palkan maksamisesta niin kauan, kun sairas tai loukkaantunut merenkulkija on aluksella tai kunnes tämä on palannut kotiin tässä sopimuksessa edellytetyn mukaisesti; ja

täyden tai osapalkan maksamisesta kansallisten lakien tai määräysten tai työehtosopimuksen mukaisesti siitä ajankohdasta alkaen, jolloin merenkulkija palasi kotiin tai maihin, siihen asti, kunnes hän on toipunut tai kunnes hän on oikeutettu asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin rahallisiin etuuksiin, jos tämä ajankohta on aikaisempi.

4.	Kansallisilla laeilla tai määräyksillä voidaan rajoittaa laivanvarustajan vastuuta täyden tai osapalkan maksamisesta merenkulkijalle, joka ei enää ole aluksella, koskemaan ajanjaksoa, joka ei saa olla lyhyempi kuin 16 viikkoa vamman syntymisestä tai sairauden alkamispäivästä lukien.

Kansallisilla laeilla tai määräyksillä laivanvarustajan vastuu voidaan sulkea kokonaan pois, kun

a)	vamma syntyi muualla kuin palveluksessa aluksella;

b)	vamma tai sairaus johtui sairaan, loukkaantuneen tai kuolleen merenkulkijan omasta tahallisesta laiminlyönnistä; ja

c)	sairaus tai vamma tarkoituksellisesti salattiin työsuhteen alkaessa.

6.	Kansallisilla laeilla tai määräyksillä laivanvarustajan vastuuta sairaanhoidosta ja asuin-, elin- ja hautauskustannuksista voidaan rajoittaa siltä osin kuin se kuuluu julkisille viranomaisille.

7.	Laivanvarustajan tai sen edustajan on huolehdittava alukselle jääneestä sairaan, loukkaantuneen tai kuolleen merenkulkijan omaisuudesta ja sen palauttamisesta merenkulkijalle tai tämän lähiomaiselle.

Sääntö 4.3 – Terveyden ja turvallisuuden suojelu ja tapaturmien torjunta

1.	Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden työterveyttä suojellaan ja että aluksen työ-, asuin- ja harjoitteluolosuhteet ovat turvalliset ja hygieeniset.

Kunkin jäsenvaltion on laivanvarustajien ja merenkulkijoiden edustavia järjestöjä kuultuaan laadittava ja julkaistava kansalliset ohjeet, jotka koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta sen lipun alla purjehtivilla aluksilla, ottaen huomioon kansainvälisten järjestöjen, kansallisten hallintojen ja merenkulkualan järjestöjen asiaan liittyvät suositukset, ohjeistot ja standardit.

Kunkin jäsenvaltion on asiaankuuluvat kansainväliset asiakirjat huomioon ottaen hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä ja muita toimenpiteitä, jotka koskevat tässä sopimuksessa määriteltyjä olosuhteita, ja vahvistettava ne säännöt, jotka koskevat työterveyden ja -turvallisuuden suojelua ja tapaturmien torjuntaa sen lipun alla purjehtivilla aluksilla.

Normi A4.3 – Terveyden ja turvallisuuden suojelu ja tapaturmien torjunta

Säännössä 4.3 olevassa 3 kappaleessa tarkoitetuissa laeissa, määräyksissä ja muissa toimenpiteissä on edellytettävä

a)	työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien toimintasuunnitelmien ja -ohjelmien, joihin sisältyy riskien arviointi, merenkulkijoiden koulutus ja opastus, hyväksymistä, tehokasta toteuttamista ja edistämistä jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla;

aluksella toteutettavia ohjelmia, joilla pyritään torjumaan työtapaturmia, vammoja ja sairauksia samoin kuin jatkuvasti edistämään työterveyttä ja -turvallisuutta ja joissa ovat mukana merenkulkijoiden edustajat ja kaikki muut henkilöt, joita näiden ohjelmien toteuttaminen koskettaa, ottaen huomioon ennalta ehkäisevät toimenpiteet, tekninen ja suunnitteluun liittyvä valvonta sekä yleisiä ja erityisiä työtehtäviä koskevien menettelyjen ja toimintaohjeiden uudistamistarve sekä henkilösuojainten käyttö; ja

c)	määräyksiä, jotka koskevat vaarallisten olosuhteiden tarkastuksia, raportointia ja korjaamista sekä aluksella sattuneiden työtapaturmien tutkintaa ja raportointia.

Määräyksissä, joita tämän normin 1 kappaleessa tarkoitetaan,

on otettava huomioon ne asiaan liittyvät kansainväliset asiakirjat, jotka koskevat yleisesti työterveyden ja -turvallisuuden suojelua samoin kuin erityisiä riskejä, ja keskityttävä kaikkiin seikkoihin, joilla on merkitystä merenkulkijan työhön liittyvien ja merenkulkualan työlle ominaisten työtapaturmien, vammojen ja sairauksien torjunnassa;

b)	on todettava, että päälliköllä ja/tai tämän tehtävään määräämällä henkilöllä on erityinen vastuu työterveyden ja -turvallisuuden suojelua aluksella koskevan toimintasuunnitelman noudattamisesta ja täytäntöönpanemisesta; ja

c)	on todettava, että aluksen merenkulkijoiden nimeämällä tai valitsemalla työsuojeluvaltuutetulla on oikeus osallistua aluksen työsuojelutoimikunnan kokouksiin; alukselle, jossa työskentelee vähintään viisi merenkulkijaa, on perustettava mainittu komitea.

Säännössä 4.3 olevassa 3 kappaleessa tarkoitettuja lakeja, määräyksiä ja muita toimenpiteitä on tarkistettava säännöllisesti. Tällöin on kuultava laivanvarustajia ja merenkulkijoita edustavia järjestöjä. Tarvittaessa niitä on mukautettava tekniikan kehitykseen ja tutkimukseen, jotta helpotetaan työterveyden ja -turvallisuuden suojelua koskevan toimintasuunnitelman ja -ohjelman jatkuvaa parantamista ja edistetään siten jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla olevien merenkulkijoiden työympäristön turvallisuutta.

Tämän sopimuksen vaatimukset voidaan täyttää siten, että noudatetaan niitä kansainvälisiä asiakirjoja, jotka koskevat aluksella olevan työpaikan vaaratekijöille altistumisen hyväksyttäviä tasoja, ja laaditaan ja pannaan täytäntöön aluksen työterveyden ja -turvallisuuden suojelua koskevat toimintasuunnitelmat ja -ohjelmat.

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)	työssä sattuneet tapaturmat, vammat ja sairaudet ilmoitetaan asianmukaisesti;

b)	kaikista tapaturmista ja sairauksista laaditaan kattavat tilastot, jotka säilytetään, analysoidaan ja julkaistaan ja joiden perusteella voidaan tarvittaessa tarkastella yleisiä suuntauksia ja havaittuja vaaroja; ja

c)	kaikki työssä sattuneet tapaturmat tutkitaan.

6.	Työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat raportit ja selvitykset on laadittava ottaen huomioon merenkulkijoiden henkilötietojen suoja.

7.	Toimivaltaisen viranomaisen on yhdessä laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjen kanssa huolehdittava siitä, että merenkulkijoita informoidaan aluksella olevista erityisistä vaaroista esimerkiksi ilmoitustaululla olevilla virallisilla ilmoituksilla, joihin sisältyvät asiaankuuluvat ohjeet.

8.	Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että laivanvarustajat ottavat huomioon aluksiaan koskevat tilastot sekä toimivaltaisen viranomaisen pitämät yleiset tilastot laatiessaan työterveyden ja -turvallisuuden hallintaan liittyvää riskinarviointia.

Sääntö 4.4 – Merimiespalvelut maissa

Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että maissa mahdollisesti olevat merimiespalvelut ovat helposti saatavissa. Jäsenvaltion on lisäksi tuettava merimiespalvelujen järjestämistä tiettyihin satamiin siellä olevilla aluksilla työskenteleviä merenkulkijoita varten.

Normi A4.4 – Merimiespalvelut maissa

Kunkin jäsenvaltion, jonka alueella on merimiespalveluja, on edellytettävä, että ne ovat kaikkien merenkulkijoiden käytettävissä riippumatta kansallisuudesta, rodusta, ihonväristä, sukupuolesta, uskonnosta, poliittisista mielipiteistä, sosiaalisesta alkuperästä tai lipusta, jonka alla se alus, jolla he ovat työsuhteessa tai muutoin toimivat tai työskentelevät, purjehtii.

2.	Kunkin jäsenvaltion on edistettävä merimiespalvelujen perustamista alueellaan oleviin tarkoituksenmukaisiin satamiin ja määriteltävä asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan, mitkä satamat sopivat tähän tarkoitukseen.

3.	Kunkin jäsenvaltion on edistettävä sellaisten merimiespalvelulautakuntien perustamista, jotka jatkuvasti valvovat, että merimiespalvelut vastaavat merenkulkijoiden tarpeissa tapahtuvia muutoksia, jotka johtuvat merenkulkualan teknisestä, operatiivisesta ja muusta kehityksestä.

5 OSASTO

MÄÄRÄYSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA

Sääntö 5.1.5 – Valitusmenettely aluksella

1.	Kunkin jäsenvaltion tulee edellyttää, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla voidaan nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti käsitellä merenkulkijoiden valitukset, jotka koskevat väitettyä yleissopimuksen määräyksien vastaista menettelyä (merenkulkijoiden oikeudet mukaan luettuina).

2.	Kunkin jäsenvaltion tulee rangaistuksen uhalla kieltää kaikenlainen vainoaminen, joka kohdistuu valituksen tehneeseen merenkulkijaan.

3.	Tämä sääntö ei estä merenkulkijaa turvautumasta muihin oikeudellisiin keinoihin, joita hän pitää asianmukaisena.

Normi A5.1.5 – Valitusmenettely aluksella

1.	Rajoittamatta muita oikeuksia, jotka perustuvat kansallisiin lakeihin tai määräyksiin tai työehtosopimuksiin, merenkulkijoilla on oikeus valittaa aluksella mistä tahansa väitetystä yleissopimuksen määräyksen vastaisesta menettelystä (merenkulkijoiden oikeudet mukaan luettuina).

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen laeissa tai määräyksissä säädetään valitusmenettelystä aluksella tavalla, joka vastaa säännön 5.1.5 vaatimuksia. Kyseisen menettelyn tarkoituksena on ratkaista valitus mahdollisimman alhaisella tasolla. Merenkulkijalla on kuitenkin kaikissa tapauksissa oltava oikeus valittaa suoraan päällikölle ja asianmukaisille ulkopuolisille viranomaisille silloin, kun hän katsoo sen tarpeelliseksi.

Valitusmenettely aluksella sisältää merenkulkijan oikeuden avustajaan tai edustajaan samoin kuin varotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää valituksen tehneeseen merenkulkijaan kohdistuva vainoaminen. Vainoamisella tarkoitetaan jonkun henkilön vihamielisiä tekoja, jotka kohdistuvat merenkulkijaan, joka on tehnyt valituksen muutoin kuin ilmeisessä kiusaamis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Työsopimuksen jäljennöksen lisäksi merenkulkijoille on annettava kopio valitusmenettelyä aluksella koskevista ohjeista. Niihin kuuluu lippuvaltion sekä, jos se on eri, merenkulkijoiden asuinmaan toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot samoin kuin sen aluksella olevan henkilön nimi tai henkilöiden nimet, joka tai jotka voivat luottamuksellisesti antaa merenkulkijoille valitukseen liittyviä puolueettomia neuvoja ja muutoinkin avustaa heitä valitusmenettelyssä aluksella.

LOPPUSÄÄNNÖKSET

Tämän sopimuksen täytäntöönpanoa on tarkistettava, jos merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, säännöksiin tehdään muutoksia ja jos jompikumpi tämän sopimuksen osapuolista niin vaatii.

Työmarkkinaosapuolet tekevät tämän sopimuksen sillä edellytyksellä, että se ei tule voimaan ennen Kansainvälisen työjärjestön merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, voimaantuloa, joka tapahtuu 12 kuukauden kuluttua siitä, kun Kansainvälisen työjärjestön vähintään 30 jäsenvaltion, joiden kokonaisosuus maailman alusten bruttovetoisuudesta on vähintään 33 prosenttia, ratifioinnit on rekisteröity Kansainvälisessä työtoimistossa.

Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä sopimuksessa merenkulkijoille asetettuja määräyksiä edullisempia määräyksiä.

Tämän sopimuksen soveltaminen ei rajoita voimassa olevan tiukemman ja/tai tarkemman yhteisölainsäädännön soveltamista.

Tämä sopimus ei vaikuta mihinkään lakiin, tapaan tai sopimukseen, jolla turvataan kyseessä oleville merenkulkijoille suotuisammat olosuhteet. Tämän sopimuksen soveltaminen ei rajoita esimerkiksi toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY, terveydelle ja turvallisuudelle asetettavista vähimmäisvaatimuksista aluksilla tapahtuvan sairaanhoidon parantamiseksi annetun neuvoston direktiivin 92/29/ETY eikä merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti) soveltamista.

Tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ei voida käyttää oikeutettuna perusteena alentaa tämän sopimuksen alalla merenkulkijoille annettua yleistä suojan tasoa.

EUROOPAN KULJETUSTYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO (ETF)

EUROOPAN YHTEISÖN KANSALLISTEN VARUSTAMOYHDISTYSTEN KESKUSJÄRJESTÖ (ECSA)

MERILIIKENTEEN ALAKOHTAISEN NEUVOTTELUKOMITEAN PUHEENJOHTAJA

BRYSSELISSÄ 19 PÄIVÄNÄ TOUKOKUUTA 2008.

LIITE A

MERENKULKIJOIDEN TYÖAJAN JÄRJESTÄMISESTÄ 30 PÄIVÄNÄ SYYSKUUTA 1998 TEHDYN SOPIMUKSEN MUUTOKSET

Työmarkkinaosapuolten keskusteluissa, jotka johtivat merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tehtävään sopimukseen, tarkistettiin lisäksi 30 päivänä syykuuta 1998 tehtyä merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevaa sopimusta sen varmistamiseksi, että kyseinen sopimus on vastaavien yleissopimuksen määräysten mukainen, ja tarvittavista muutoksista sopimiseksi.

Keskustelujen tuloksena työmarkkinaosapuolet ovat sopineet seuraavista muutoksista merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevaan sopimukseen:

1. 1 lauseke

Lisätään uusi 3 kohta:

”3.

2. 2 lausekkeen c kohta

Korvataan 2 lausekkeen c kohta seuraavasti:

”c)	’merenkulkijalla’ henkilöä, joka työsuhteessa tai muutoin toimii tai työskentelee jossakin ominaisuudessa aluksella, johon tätä sopimusta sovelletaan;”.

3. 2 lausekkeen d kohta

Korvataan 2 lausekkeen d kohta seuraavasti:

”d)

4. 6 lauseke

Korvataan 6 lauseke seuraavasti:

”1.	Alle 18-vuotiaiden merenkulkijoiden yötyö on kiellettyä. Tässä lausekkeessa ’yö’ määritellään kansallisen lain ja käytännön mukaisesti. Sen on kestettävä vähintään 9 tuntia ja alettava viimeistään keskiyöllä ja päätyttävä aikaisintaan kello 05.00.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan poiketa ehdottomasta yötyön kiellosta edellyttäen, että

a)	se haittaa sellaista tietyille merenkulkijoille tarkoitettua vahvistettua koulutusohjelmaa, joka suoritetaan määrätyn aikataulun mukaisesti; tai

b)	tietty tehtävä tai määrätty koulutusohjelma edellyttää, että poikkeuksen piiriin kuuluvat merenkulkijat suorittavat työtehtävät yöllä, ja viranomainen asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan toteaa, että työ ei vaaranna heidän terveyttään tai hyvinvointiaan.

5. 13 lauseke

Korvataan 13 lausekkeen 1 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”1.	Merenkulkijat, joilta puuttuu lääkärintodistus siitä, että heidän terveydentilansa ei ole esteenä heidän tehtäviensä hoitamiselle, eivät saa työskennellä aluksella.

2.	Tästä voidaan poiketa ainoastaan tässä sopimuksessa määritellyissä tapauksissa.

3.	Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että merenkulkija, ennen kuin hän aloittaa työnsä aluksella, esittää voimassa olevan lääkärintodistuksen siitä, että hänen terveydentilansa ei ole esteenä laivatyön tekemiselle.

7.	Merenkulkijoille, joille ei ole myönnetty lääkärintodistusta tai joiden työkykyä on rajoitettu erityisesti ajan, tehtävien tai liikennealueen osalta, on annettava mahdollisuus uuteen, toisen riippumattoman lääkärin tai lääketieteellisen asiantuntijan suorittamaan lääkärintarkastukseen.

Jokaisessa lääkärintodistuksessa on erityisesti todettava, että

a)	asianomaisen merenkulkijan kuulo ja näkökyky ovat tyydyttävät samoin kuin värinäkö siinä tapauksessa, että merenkulkija palkataan tehtäviin, joissa viallinen värinäkö voi vaikuttaa työn suorittamiseen; ja

b)	merenkulkijalla ei ole sairautta tai vammaa, jota laivatyö pahentaisi tai jonka johdosta hän tulisi kykenemättömäksi työhön tai vaarantaisi muiden aluksella olevien henkilöiden terveyden.

Elleivät merenkulkijan työtehtävät tai STCW-yleissopimus edellytä lyhyempää voimassaoloaikaa,

a)	merenkulkijan lääkärintodistus on voimassa enintään kaksi vuotta, paitsi jos merenkulkija on alle 18-vuotias, jolloin sen voimassaoloaika on enintään yksi vuosi;

b)	merenkulkijan värinäköä koskeva todistus on voimassa enintään kuusi vuotta.

10.

a)	lupa on voimassa enintään kolme kuukautta; ja

b)	asianomaisen merenkulkijan lääkärintodistus on äskettäin vanhentunut.

11.	Jos todistuksen voimassaoloaika päättyy matkan aikana, todistus on kuitenkin voimassa seuraavaan poikkeamissatamaan, jossa merenkulkija voi saada pätevän lääkärin antaman lääkärintodistuksen, edellyttäen, että tällainen ajanjakso ei ylitä kolmea kuukautta.

12.	Merenkulkijoilla, jotka työskentelevät vakituisesti kansainväliseen liikenteeseen käytettävillä aluksilla, on oltava ainakin englanninkielinen lääkärintodistus.”

Seuraavat 13 lausekkeen 1 kohdan virkkeet sekä 13 lausekkeen 2 kohta numeroidaan kohdiksi 13–15.

6. 16 lauseke

Korvataan ensimmäinen virke seuraavasti:

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

20.5.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/51

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 27 päivänä marraskuuta 2008,

Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta niiden Euroopan unioniin liittymisen johdosta sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta

(2009/392/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 310 artiklan yhdessä sen 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen ja 3 kohdan toisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon liittymissopimuksen liitteenä olevan liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 6 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission saatua tarvittavat valtuudet 5 päivänä toukokuuta 2006 Sveitsin valaliiton kanssa on saatu päätökseen neuvottelut Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta niiden Euroopan unioniin liittymisen johdosta sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävästä pöytäkirjasta.

(2)	Ennen pöytäkirjan tekemistä myöhempänä ajankohtana se allekirjoitettiin Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta 27 päivänä toukokuuta 2008 neuvoston 26 päivänä toukokuuta 2008 tekemän päätöksen mukaisesti.

(3)	Pöytäkirja olisi tehtävä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta pöytäkirja Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta niiden Euroopan unioniin liittymisen johdosta sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen.

Pöytäkirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja tekee pöytäkirjan 6 artiklassa tarkoitetun hyväksymisilmoituksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta.

3 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 27 päivänä marraskuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. CHATEL

PÖYTÄKIRJA

EUROOPAN YHTEISÖ,

jota edustaa Euroopan unionin neuvosto, ja

BELGIAN KUNINGASKUNTA,

BULGARIAN TASAVALTA,

TŠEKIN TASAVALTA,

TANSKAN KUNINGASKUNTA,

SAKSAN LIITTOTASAVALTA,

VIRON TASAVALTA,

IRLANTI,

HELLEENIEN TASAVALTA,

ESPANJAN KUNINGASKUNTA,

RANSKAN TASAVALTA,

ITALIAN TASAVALTA,

KYPROKSEN TASAVALTA,

LATVIAN TASAVALTA,

LIETTUAN TASAVALTA,

LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA,

UNKARIN TASAVALTA,

MALTA,

ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA,

ITÄVALLAN TASAVALTA,

PUOLAN TASAVALTA,

PORTUGALIN TASAVALTA,

ROMANIA,

SLOVENIAN TASAVALTA,

SLOVAKIAN TASAVALTA,

SUOMEN TASAVALTA,

RUOTSIN KUNINGASKUNTA,

ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA,

jäljempänä ’jäsenvaltiot’, joita myös edustaa Euroopan unionin neuvosto,

sekä

SVEITSIN VALALIITTO, jäljempänä ’Sveitsi’,

jäljempänä ’sopimuspuolet’,

jotka

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta, jäljempänä ’sopimus’, joka tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyyn sopimukseen liitetyn, 26 päivänä lokakuuta 2004 tehdyn pöytäkirjan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta, niiden Euroopan unioniin liittymisen nojalla, sopimuspuolina kyseiseen sopimukseen, jäljempänä ’vuoden 2004 pöytäkirja’, joka tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006,

OTTAVAT HUOMIOON Bulgarian tasavallan ja Romanian, jäljempänä ’uudet jäsenvaltiot’, liittymisen Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 2007,

KATSOVAT, ETTÄ uusista jäsenvaltioista tulee sopimuksen sopimuspuolia,

KATSOVAT, ETTÄ Euroopan unionin neuvostolle annetaan liittymisasiakirjassa valtuudet tehdä jäsenvaltioiden puolesta pöytäkirja uusien jäsenvaltioiden liittymisestä sopimukseen,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

1. Uusista jäsenvaltioista tulee sopimuksen sopimuspuolia.

2. Varsinaiseen sopimusosaan ja sen liitteeseen I tehdään seuraavat mukautukset:

2 artikla

Varsinaiseen sopimusosaan ja sen liitteeseen I tehdään seuraavat mukautukset:

Korvataan sopimuksen sopimuspuolten luettelo seuraavasti:

”EUROOPAN YHTEISÖ,

BELGIAN KUNINGASKUNTA,

BULGARIAN TASAVALTA,

TŠEKIN TASAVALTA,

TANSKAN KUNINGASKUNTA,

SAKSAN LIITTOTASAVALTA,

VIRON TASAVALTA,

IRLANTI,

HELLEENIEN TASAVALTA,

ESPANJAN KUNINGASKUNTA,

RANSKAN TASAVALTA,

ITALIAN TASAVALTA,

KYPROKSEN TASAVALTA,

LATVIAN TASAVALTA,

LIETTUAN TASAVALTA,

LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA,

UNKARIN TASAVALTA,

MALTA,

ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA,

ITÄVALLAN TASAVALTA,

PUOLAN TASAVALTA,

PORTUGALIN TASAVALTA,

ROMANIA,

SLOVENIAN TASAVALTA,

SLOVAKIAN TASAVALTA,

SUOMEN TASAVALTA,

RUOTSIN KUNINGASKUNTA,

ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

sekä

SVEITSIN VALALIITTO,”.

Muutetaan sopimuksen 10 artikla seuraavasti:

lisätään 1 a kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”1 b. Sveitsi voi jatkaa määrällisten rajoitusten soveltamista Sveitsissä palkkatyöntekijöinä ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiviin Bulgarian tasavallan ja Romanian kansalaisiin kahden vuoden ajan Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumista sopimuspuolina tähän sopimukseen koskevan pöytäkirjan voimaantulosta lukien seuraavien kahden oleskelujakson osalta: yli neljä kuukautta mutta alle vuoden kestävät oleskelut ja vähintään vuoden kestävät oleskelut. Alle neljä kuukautta kestävään oleskeluun ei sovelleta määrällisiä rajoituksia.

Sekakomitea tarkastelee uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin sovellettavan siirtymäkauden toimivuutta Sveitsin toimittaman kertomuksen pohjalta ennen edellä mainitun siirtymäkauden päättymistä. Tarkastelun päätyttyä ja viimeistään edellä mainitun siirtymäkauden lopussa Sveitsi ilmoittaa sekakomitealle, aikooko se jatkaa määrällisten rajoitusten soveltamista Sveitsissä palkkatyöntekijöinä työskenteleviin henkilöihin. Sveitsi voi jatkaa mainittuja toimenpiteitä viiden vuoden ajan edellä mainitun pöytäkirjan voimaantulosta. Siirtymäkausi päättyy ensimmäisessä alakohdassa määritellyn kaksivuotiskauden lopussa, jos tällaista ilmoitusta ei tehdä.

Tässä kohdassa määritellyn siirtymäkauden päättyessä kaikki Bulgarian tasavallan ja Romanian kansalaisiin sovellettavat määrälliset rajoitukset kumotaan. Näillä jäsenvaltioilla on oikeus soveltaa samoja määrällisiä rajoituksia Sveitsin kansalaisiin samoina ajanjaksoina.”;

lisätään 2 a kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”2 b. Sveitsi sekä Bulgarian tasavalta ja Romania voivat jatkaa niiden alueella työskentelevien toisen sopimuspuolen työntekijöiden osalta tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden sekä toisen sopimuspuolen kansalaisiin sovellettavien palkka- ja työolojen tarkastamista kahden vuoden ajan Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumista sopimuspuolina tähän sopimukseen koskevan pöytäkirjan voimaantulosta lukien. Samoja tarkastuksia voidaan jatkaa niiden henkilöiden osalta, jotka tuottavat sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin palveluja seuraavilla neljällä alalla: puutarhanhoitopalvelut, rakennusala ja siihen liittyvät alat, turvatoimet, teollisuussiivous (NACE (1) koodit 01.41; 45.1–4; 74.60; 74.70). Edellä 1 b kohdassa sekä 2 b, 3 b ja 4 c kohdassa mainittuina siirtymäkausina Sveitsi asettaa työntekijät, jotka ovat uusien jäsenvaltioiden kansalaisia, työmarkkinoilleen pääsyssä etusijalle EU:n ja EFTAn ulkopuolisten maiden kansalaisiin nähden. Tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden tarkastamista ei sovelleta sellaisten palvelujen tarjoajiin, jotka on vapautettu sopimuspuolten välistä palvelujen tarjoamista koskevalla erityissopimuksella (mukaan lukien julkisten hankintojen alasta tehdyn sopimuksen palvelujen tarjoamista koskevat määräykset). Samalla ajanjaksolla voidaan säilyttää kelpoisuusvaatimukset alle neljän kuukauden oleskelun sallivien oleskelulupien (2) osalta ja niiden henkilöiden osalta, jotka tuottavat sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti palveluja edellä mainituilla neljällä alalla.

Sekakomitea tarkastelee tässä kohdassa käsiteltyjen siirtymätoimenpiteiden toimivuutta kunkin niitä toteuttavan sopimuspuolen laatiman kertomuksen pohjalta kahden vuoden kuluessa Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumista sopimuspuolina tähän sopimukseen koskevan pöytäkirjan voimaantulosta. Tarkastelun päätyttyä tai viimeistään kahden vuoden kuluttua edellä mainitun pöytäkirjan voimaantulosta tässä kohdassa määritellyt siirtymätoimenpiteet toteuttanut sopimuspuoli, joka on ilmoittanut sekakomitealle aikomuksestaan jatkaa siirtymätoimenpiteiden toteuttamista, voi edelleen jatkaa niiden toteuttamista viiden vuoden ajan edellä mainitun pöytäkirjan voimaantulosta. Siirtymäkausi päättyy ensimmäisessä alakohdassa määritellyn kaksivuotiskauden lopussa, jos tällaista ilmoitusta ei tehdä.

Tässä kohdassa määritellyn siirtymäkauden päättyessä kaikki rajoitukset, jotka tässä kohdassa on mainittu, kumotaan.

lisätään 3 a kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”3 b. Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumista sopimuspuolina tähän sopimukseen koskevan pöytäkirjan tultua voimaan ja ennen 1 b kohdassa mainitun ajanjakson päättymistä Sveitsi varaa vuosittain (pro rata temporis -periaatteen mukaisesti) sen kolmansille maille varatusta kiintiöstä vähimmäismäärän uusia oleskelulupia (3) Sveitsissä palkkatyöntekijöinä ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville näiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisille seuraavan aikataulun mukaisesti:

Ajanjakso	Vähintään vuoden voimassa olevien lupien määrä	Yli neljä kuukautta mutta alle vuoden voimassa olevien lupien määrä
Ensimmäisen vuoden loppuun	362	3 620
Toisen vuoden loppuun	523	4 987
Kolmannen vuoden loppuun	684	6 355
Neljännen vuoden loppuun	885	7 722
Viidennen vuoden loppuun	1 046	9 090

lisätään 4 b kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”4 c. Edellä 1 b kohdassa ja tässä kohdassa mainitun ajanjakson päättyessä Bulgarian tasavallan ja Romanian kansalaisiin sovelletaan tämän sopimuksen 10 artiklan 4 kohdan määräyksiä enintään kymmenen vuoden ajan näiden uusien jäsenvaltioiden osallistumista sopimuspuolina tähän sopimukseen koskevan pöytäkirjan voimaantulosta.

Jos Sveitsin tai jonkin siirtymätoimenpiteitä toteuttaneen uuden jäsenvaltion työmarkkinoilla on vakavia häiriöitä tai vakavien häiriöiden uhka, ne ilmoittavat niistä sekakomitealle ennen 2 b kohdan 2 alakohdassa tarkoitetun viisivuotisen siirtymäkauden päättymistä. Tässä tapauksessa ilmoituksen tehnyt maa voi jatkaa 1 b, 2 b ja 3 b kohdassa kuvattujen menettelyjen soveltamista omalla alueellaan työskenteleviin työntekijöihin seitsemän vuoden ajan edellä mainitun pöytäkirjan voimaantulosta. Tällaisessa tapauksessa 1 b kohdassa mainittu vuosittain myönnettävien oleskelulupien määrä on seuraava:

Ajanjakso	Vähintään vuoden voimassa olevien lupien määrä	Yli neljä kuukautta mutta alle vuoden voimassa olevien lupien määrä
Kuudennen vuoden loppuun	1 126	10 457
Seitsemännen vuoden loppuun	1 207	11 664”

lisätään 5 a kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”5 b. Tämän artiklan 1 b, 2 b, 3 b ja 4 c kohdan siirtymämääräyksiä ja erityisesti 2 b kohdan tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuutta sekä palkka- ja työolojen tarkastamista koskevia määräyksiä ei sovelleta palkkatyöntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla on lupa harjoittaa taloudellista toimintaa sopimuspuolten alueella Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumista sopimuspuolina tähän sopimukseen koskevan pöytäkirjan voimaantuloajankohtana. Mainituilla henkilöillä on oikeus erityisesti ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen.

Alle vuoden voimassa olevan oleskeluluvan haltijoilla on oikeus uusia oleskelulupansa, eivätkä määrälliset rajoitukset koske heitä. Vähintään vuoden voimassa olevan oleskeluluvan haltijoilla on ilman eri toimenpiteitä oikeus jatkaa oleskelulupansa voimassaoloa. Tällaisilla palkkatyöntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on näin ollen edellä mainitun pöytäkirjan voimaantulosta lukien sopimuksen perusmääräysten ja erityisesti sen 7 artiklan nojalla samat vapaata liikkuvuutta koskevat oikeudet kuin sopimuspuolten alueelle sijoittautuneilla henkilöillä.”.

3)	Korvataan sopimuksen liitteessä I olevan 27 artiklan 2 kohdan viittaus 10 artiklan 2, 2 a, 4 a ja 4 b kohtaan viittauksella 10 artiklan 2, 2 a, 2 b, 4 a, 4 b ja 4 c kohtaan.

3 artikla

Poiketen siitä, mitä sopimuksen liitteessä I olevassa 25 artiklassa säädetään, sovelletaan tämän pöytäkirjan liitteessä 1 mainittuja siirtymäkausia.

4 artikla

1. Sopimuksen liite II muutetaan tämän pöytäkirjan liitteen 2 mukaisesti.

2. Sopimuksen liitteen III mukautuksista päättää sopimuksen 14 artiklalla perustettu sekakomitea.

5 artikla

1. Tämän pöytäkirjan liitteet 1 ja 2 ovat sen erottamaton osa.

2. Tämä pöytäkirja sekä vuoden 2004 pöytäkirja ovat erottamaton osa sopimusta.

6 artikla

1. Tämän pöytäkirjan ratifioivat tai hyväksyvät Euroopan unionin neuvosto jäsenvaltioiden ja Euroopan yhteisön puolesta ja Sveitsi omien menettelyjensä mukaisesti.

2. Euroopan unionin neuvosto ja Sveitsi ilmoittavat toisilleen näiden menettelyjen saattamisesta päätökseen.

7 artikla

Tämä pöytäkirja tulee voimaan viimeisen ratifiointia tai hyväksymistä koskevan ilmoituksen antamispäivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.

8 artikla

Tämä pöytäkirja on voimassa yhtä kauan ja samoin ehdoin kuin sopimus.

9 artikla

1. Tämä pöytäkirja ja sen liitteinä olevat julistukset on laadittu kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja kukin teksti on yhtä todistusvoimainen.

2. Bulgarian ja romanian kielellä laadittu sopimus, sen liitteet ja pöytäkirjat sekä päätösasiakirja ovat yhtä todistusvoimaiset. Sopimuksen 14 artiklalla perustettu sekakomitea hyväksyy uusilla kielillä laadittavat todistusvoimaiset sopimustekstit.

Съставено в Брюксел, на двадесет и седми май две хиляди и осма година.

Hecho en Bruselas, el veintisiete de mayo de dos mil ocho.

V Bruselu dne dvacátého sedmého května dva tisíce osm.

Udfærdiget i Bruxelles den syvogtyvende maj to tusind og otte.

Geschehen zu Brüssel am siebenundzwanzigsten Mai zweitausendacht.

Kahe tuhande kaheksanda aasta maikuu kahekümne seitsmendal päeval Brüsselis.

Έγινε στις Βρυξέλλες, στις είκοσι εφτά Μαΐου δύο χιλιάδες οκτώ.

Done at Brussels on the twenty-seventh day of May in the year two thousand and eight.

Fait à Bruxelles, le vingt-sept mai deux mille huit.

Fatto a Bruxelles, addì ventisette maggio duemilaotto.

Briselē, divtūkstoš astotā gada divdesmit septītajā maijā.

Priimta du tūkstančiai aštuntų metų gegužės dvidešimt septintą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kétezer-nyolcadik év május havának huszonhetedik napján.

Magħmul fi Brussell, fis-sebgħa u għoxrin jum ta' Mejju tas-sena elfejn u tmienja.

Gedaan te Brussel, de zevenentwintigste mei tweeduizend acht.

Sporządzono w Brukseli, dnia dwudziestego siódmego maja roku dwa tysiące ósmego.

Feito em Bruxelas, em vinte e sete de Maio de dois mil e oito.

Întocmit la Bruxelles, douăzeci și șapte mai două mii opt.

V Bruseli dňa dvadsiateho siedmeho mája dvetisícosem.

V Bruslju, dne sedemindvajsetega maja leta dva tisoč osem.

Tehty Brysselissä kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä toukokuuta vuonna kaksituhattakahdeksan.

Som skedde i Bryssel den tjugosjunde maj tjugohundraåtta.

За държавите-членки

Por los Estados miembros

Za členské státy

For medlemsstaterne

Für die Mitgliedstaaten

Liikmesriikide nimel

Για τα κράτη μέλη

For the Member States

Pour les États membres

Per gli Stati membri

Dalībvalstu vārdā

Valstybių narių vardu

A tagállamok részéről

Għall-Istati Membri

Voor de lidstaten

W imieniu państw członkowskich

Pelos Estados-Membros

Pentru statele membre

Za členské štáty

Za države članice

Jäsenvaltioiden puolesta

På medlemsstaternas vägnar

За Европейската общност

Por la Comunidad Europea

Za Evropské společenství

For Det Europæiske Fællesskab

Für die Europäische Gemeinschaft

Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα

For the European Community

Pour la Communauté européenne

Per la Comunità europea

Eiropas Kopienas vārdā

Europos bendrijos vardu

Az Európai Közösség részéről

Għall-Komunità Ewropea

Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspólnoty Europejskiej

Pela Comunidade Europeia

Pentru Comunitatea Europeană

Za Európske spoločenstvo

Za Evropsko skupnost

Euroopan yhteisön puolesta

För Europeiska gemenskapen

Für die Schweizerische Eidgenossenschaft

Pour la Confédération suisse

Per la Confederazione svizzera

(1) NACE: Euroopan yhteisön tilastollisesta toimialaluokituksesta 9 päivänä lokakuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3037/90 (EYVL L 293, 24.10.1990, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(2) Työntekijät voivat hakea lyhytaikaisen oleskelun sallivia lupia tämän pöytäkirjan 3 b alakohdassa mainittujen kiintiöiden perusteella myös alle neljän kuukauden ajaksi.”;

(3) Nämä luvat myönnetään niiden sopimuksen 10 artiklassa mainittujen kiintiöiden lisäksi, jotka on varattu palkkatyöntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville henkilöille, jotka ovat niiden jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka olivat jäsenvaltioita sopimuksen allekirjoitushetkellä (21 päivänä kesäkuuta 1999), sekä niiden jäsenvaltioiden kansalaisia, joista tuli tämän sopimuksen sopimuspuolia vuoden 2004 pöytäkirjalla. Nämä luvat myönnetään myös Sveitsin ja uusien jäsenvaltioiden voimassa olevissa kahdenvälisissä harjoittelijanvaihtosopimuksissa myönnettyjen lupien lisäksi.”;

LIITE 1

Siirtymätoimenpiteet maanhankinnan ja vapaa-ajanasunnon hankinnan osalta

1. Bulgarian tasavalta

Bulgarian tasavalta saa pitää voimassa viiden vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulosta pöytäkirjan allekirjoittamisajankohtana voimassa olevat lainsäädäntönsä rajoitukset, jotka koskevat Bulgarian ulkopuolella asuvien Sveitsin kansalaisten sekä Sveitsin lakien mukaan muodostettujen oikeushenkilöiden maanomistusoikeuksien hankintaa vapaa-ajanasuntoa varten.

Bulgariassa laillisesti oleskeleviin Sveitsin kansalaisiin ei sovelleta edellisen alakohdan määräyksiä eikä muita kuin Bulgarian kansalaisiin sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä.

Bulgarian tasavalta saa pitää voimassa seitsemän vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulosta pöytäkirjan allekirjoittamisajankohtana voimassa olevat lainsäädäntönsä rajoitukset, jotka koskevat Sveitsin kansalaisten ja Sveitsin lakien mukaan muodostettujen oikeushenkilöiden maa- ja metsätalousmaan ja metsien hankintaa. Sveitsin kansalaisia ei saa missään tilanteessa maa- ja metsätalousmaan ja metsien hankinnassa kohdella epäedullisemmin kuin tämän pöytäkirjan allekirjoittamispäivänä eikä tiukemmin kuin kolmannen maan kansalaisia.

Itsenäisiin viljelijöihin, jotka ovat Sveitsin kansalaisia ja jotka haluavat sijoittautua Bulgarian tasavaltaan ja asua siellä, ei sovelleta edellisen alakohdan määräyksiä eikä muita kuin Bulgarian tasavallan kansalaisiin sovellettavia menettelyjä.

Näitä siirtymätoimenpiteitä koskeva yleinen uudelleentarkastelu tehdään kolmantena vuonna tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen. Sekakomitea voi päättää ensimmäisessä alakohdassa mainitun siirtymäkauden lyhentämisestä tai sen päättämisestä.

2. Romania

Romania saa pitää voimassa viiden vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulosta pöytäkirjan allekirjoittamisajankohtana voimassa olevat lainsäädäntönsä rajoitukset, jotka koskevat Romanian ulkopuolella asuvien Sveitsin kansalaisten sekä sellaisten Sveitsin lakien mukaan muodostettujen yhtiöiden, jotka eivät ole asettautuneet Romaniaan tai joilla ei ole sivuliikettä tai edustustoa Romaniassa, maanomistusoikeuksien hankintaa vapaa-ajanasuntoa varten.

Romaniassa laillisesti oleskeleviin Sveitsin kansalaisiin ei sovelleta edellisen alakohdan määräyksiä ei muita kuin Romanian kansalaisiin sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä.

Romania saa pitää voimassa seitsemän vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulosta pöytäkirjan allekirjoittamisajankohtana voimassa olevat lainsäädäntönsä rajoitukset, jotka koskevat Sveitsin kansalaisten ja sellaisten Sveitsin lakien mukaan muodostettujen yhtiöiden maa- ja metsätalousmaan ja metsien hankintaa, jotka eivät ole asettautuneet Romaniaan tai joilla ei ole sivuliikettä tai edustustoa Romaniassa. Sveitsin kansalaisia ei saa missään tilanteessa maa- ja metsätalousmaan ja metsien hankinnassa kohdella epäedullisemmin kuin tämän pöytäkirjan allekirjoittamispäivänä eikä tiukemmin kuin kolmannen maan kansalaisia.

Itsenäisiin viljelijöihin, jotka ovat Sveitsin kansalaisia ja jotka haluavat sijoittautua Romaniaan ja asua siellä, ei sovelleta edellisen alakohdan määräyksiä eikä muita kuin Romanian kansalaisiin sovellettavia menettelyjä.

LIITE 2

Muutetaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen liite II seuraavasti:

Muutetaan sopimuksen liitteessä II olevan A osan 1 kohtaa otsikon ”Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat mukautukset:” alla seuraavasti:

lisätään liitteessä III olevaa A osaa koskevaan i kohtaan viimeisen merkinnän ”Slovakia – Sveitsi” jälkeen seuraava:

”Bulgaria – Sveitsi

Ei mitään.

Romania – Sveitsi

Ei sopimusta.”;

lisätään liitteessä III olevaa B osaa koskevaan j kohtaan viimeisen merkinnän ”Slovakia – Sveitsi” jälkeen seuraava:

”Bulgaria – Sveitsi

Ei mitään.

Romania – Sveitsi

Ei sopimusta.”.

Lisätään otsikon ”A osa: Säädökset, joihin viitataan” 1 kohdassa ”Asetus (ETY) N:o 1408/71” tekstinkohdan ”304 R 631: Asetus (EY) N:o 631/2004 …” jälkeen seuraava:

”Tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta tavaroiden vapaan liikkuvuuden, henkilöiden vapaan liikkuvuuden, yhtiöoikeuden, kilpailupolitiikan, maatalouden (eläinlääkintä- ja kasvinsuojelulainsäädäntö mukaan luettuna), liikennepolitiikan, verotuksen, tilastojen, energian, ympäristön, oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön, tulliliiton, ulkosuhteiden, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä toimielinten aloilla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta 20 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1791/2006 2 jakso (Henkilöiden vapaa liikkuvuus – sosiaaliturva), siltä osin kuin sen säännökset koskevat tämän sopimuksen liitteessä II tarkoitettuja yhteisön säädöksiä.”.

Lisätään otsikon ”A osa: Säädökset, joihin viitataan” 2 kohdassa ”Asetus (ETY) N:o 574/72” tekstinkohdan ”304 R 631: Asetus (EY) N:o 631/2004 …” jälkeen seuraava:

Lisätään otsikon ”B osa: Säädökset, jotka sopimuspuolten on otettava aiheellisella tavalla huomioon” kohtiin ”4.18. 383 D 0117: Päätös N:o 117…”, ”4.27. 388 D 64: Päätös N:o 136 …” ja ”4.37. 393 D 825: Päätös N:o 150…” tekstinkohdan ”12003 TN 02/02 A: Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, …” jälkeen sekä kohtaan ”4.77: Päätös N:o 192…” seuraava:

5)	Työntekijöihin, jotka ovat Bulgarian tasavallan ja Romanian kansalaisia, sovelletaan liitteeseen II liitetyn pöytäkirjan ”Työttömyysvakuutus”-jakson 1 kohdassa mainittuja järjestelyjä seitsemännen tämän pöytäkirjan voimaantuloa seuraavan vuoden loppuun.

YHTEINEN JULISTUS SOPIMUKSEN LIITTEEN III MUKAUTTAMISESTA

Sopimuspuolet julistavat, että sopimuksen liitettä III mukautetaan sopimuksen sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi mahdollisimman pian muun muassa direktiivin 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/100/EY, sekä Sveitsin toimittamien uusien säädösten sisällyttämiseksi sopimukseen.

SVEITSIN JULISTUS ALLEKIRJOITUKSEN JÄLKEISISTÄ YKSIPUOLISISTA TOIMENPITEISTÄ

Sveitsi antaa uusien jäsenvaltioiden kansalaisille kansalliseen lainsäädäntöönsä perustuvan väliaikaisen pääsyn työmarkkinoilleen ennen tähän pöytäkirjaan sisältyvien siirtymäjärjestelyjen voimaantuloa. Tätä tarkoitusta varten Sveitsi perustaa pöytäkirjan allekirjoituspäivästä kiintiöt uusien jäsenvaltioiden kansalaisille sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia työlupia varten. Kiintiöt käsittävät 282 pitkäaikaista ja 1 006 lyhytaikaista lupaa vuodessa. Lisäksi Sveitsi ottaa vastaan 2 011 lyhytaikaista työntekijää vuodessa enintään neljän kuukauden ajaksi.

20.5.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/67

KOMISSION SUOSITUS,

annettu 7 päivänä toukokuuta 2009,

kiinteän ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksujen sääntelystä EU:ssa

(2009/396/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (1) (”puitedirektiivi”) ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

on kuullut viestintäkomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2002/21/EY 8 artiklan 3 kohdan mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen muun muassa toimimalla keskenään ja komission kanssa yhteistyössä avoimesti, jotta varmistetaan yhdenmukaisen sääntelykäytännön kehittyminen. Direktiivin 2002/21/EY 7 artiklan nojalla komissiolle ilmoitettujen yli 850 toimenpideluonnoksen arvioinnin perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että puhelujen kohdeverkkomaksujen eli terminointimaksujen sääntelyssä esiintyy edelleen epäjohdonmukaisuuksia.

(2)

Vaikka useimmissa jäsenvaltioissa edellytetään jonkinlaista kustannussuuntautuneisuutta, jäsenvaltioiden hintavalvontatoimenpiteissä on edelleen eroja. Sen lisäksi, että käytössä on huomattava valikoima erilaisia kustannuslaskentamenetelmiä, eroja on myös siinä, miten menetelmiä sovelletaan. Tämä kasvattaa Euroopan unionissa perittävien tukkutason kohdeverkkomaksujen hajontaa, joka on vain osin selitettävissä kansallisilla erityispiirteillä. Myös komission päätöksellä 2002/627/EY (2) perustettu eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmä ERG toteaa tämän yhteisessä kannassaan, joka koskee kiinteän verkon kohdeverkkomaksujen symmetriaa ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksujen symmetriaa. Sääntelyviranomaiset ovat myös useassa tapauksessa sallineet pienempien kiinteän ja matkaviestintäverkon operaattorien periä korkeampia kohdeverkkomaksuja sillä perusteella, että ne ovat uusia markkinatulokkaita, eivätkä ole hyötyneet mittakaavaeduista ja/tai niiden kustannusrakenne on erilainen. Tällaista epäsymmetriaa esiintyy sekä maiden sisäisesti että niiden välillä, joskin erot ovat hitaasti kaventumassa. ERG toteaa yhteisessä kannassaan, että kohdeverkkomaksujen olisi normaalitilanteessa oltava symmetrisiä, ja epäsymmetriaa saisi esiintyä ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

(3)

Huomattavat erot kiinteän ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksujen sääntelyssä luovat perustavanlaatuisia kilpailuvääristymiä. Kohdeverkkomarkkinat edustavat kaksisuuntaista yhteenliityntätilannetta, jossa kummankin keskinäistä yhdysliikennettä välittävän operaattorin oletetaan hyötyvän järjestelystä. Koska kyseiset operaattorit kuitenkin myös kilpailevat keskenään asiakkaista, kohdeverkkomaksuilla voi olla merkittäviä strategisia ja kilpailullisia vaikutuksia. Jos kohdeverkkomaksut asetetaan tehokkaiden kustannusten yläpuolelle, luodaan huomattavia tulo- ja kustannussiirtoja kiinteän ja matkaviestintäverkon markkinoiden ja kuluttajien välillä. Lisäksi markkinoilla, joilla operaattoreiden markkinaosuudet ovat epäsymmetriset, pienemmät yritykset voivat joutua maksamaan suuremmille kilpailijoilleen huomattavia summia. Matkaviestinnän kohdeverkkomaksujen toteutunut taso on lisäksi pysynyt useissa jäsenvaltioissa korkeana verrattuna useiden EU:n ulkopuolisten maiden vastaaviin, ja myös yleisesti ottaen verrattuna kiinteän verkon kohdeverkkomaksuihin, mikä edelleen näkyy korkeina, joskin laskussa olevina, loppukuluttajahintoina. Korkeat kohdeverkkomaksut johtavat usein myös korkeisiin vähittäishintoihin ja vastaavasti vähäisempään käyttöasteeseen, mikä on kuluttajien edun vastaista.

(4)

Epäjohdonmukaisuudet siinä, miten kustannuslaskentaperiaatteita on tähän asti sovellettu kohdeverkkomarkkinoihin, osoittavat, että tarvitaan yhteistä lähestymistapaa, joka tarjoaa parempaa oikeusvarmuutta ja oikeita kannustimia mahdollisille investoijille sekä vähentää usean jäsenvaltion alueella nykyisin toimivien operaattorien sääntelytaakkaa. Kohdeverkkomarkkinoiden johdonmukainen sääntely on selkeä sääntelyviranomaisten tunnustama tavoite, jonka myös komissio on toistuvasti ilmaissut arvioidessaan toimenpide-ehdotuksia direktiivin 2002/21/EY 7 artiklan nojalla.

(5)

Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmän tietyissä säännöksissä edellytetään tarkoituksenmukaisten kustannuslaskentajärjestelmien toteuttamista ja hintavalvontavelvoitteiden käyttöönottoa; tällaisia säännöksiä ovat erityisesti sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (3) (käyttöoikeusdirektiivi) 9, 11 ja 13 artikla yhdessä johdanto-osan 20 kappaleen kanssa.

(6)

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisista kirjanpidon eriyttämis- ja kustannuslaskentajärjestelmistä 19 päivänä syyskuuta 2005 annettu komission suositus 2005/698/EY (4) on tarjonnut suuntaviivat kustannuslaskentaa ja kirjanpidon eriyttämistä koskevien säännösten johdonmukaiselle soveltamiselle ja sillä on pyritty parantamaan sääntelyssä käytettävien laskentajärjestelmien, menetelmien, tarkastusten ja raportointiprosessien läpinäkyvyyttä kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla.

(7)

Tukkutason kohdeverkkopalvelua tarvitaan puheensiirrossa, jotta puhelu voidaan välittää kohdeverkossa tiettyyn paikkaan (kiinteissä verkoissa) tai tietylle tilaajalle (matkaviestintäverkoissa). EU:ssa kohdeverkkomaksujen veloitusjärjestelmä perustuu CPNP-malliin (Calling Party Network Pays, ”soittajan verkko maksaa”), jossa kohdeverkkomaksun asettaa kohdeverkko ja sen maksaa lähdeverkko. Puhelun vastaanottajaa ei tästä palvelusta veloiteta, eikä vastaanottajalla yleensä ole mitään syytä reagoida verkko-operaattorinsa asettaman kohdeverkkomaksun suuruuteen tai pienuuteen. Näissä olosuhteissa sääntelyviranomaisten keskeisimmän huolenaiheen kilpailun kannalta muodostaa ylihinnoittelu. Korkeat kohdeverkkomaksut katetaan viime kädessä loppukäyttäjiltä perittävillä korkeammilla puheluhinnoilla. Kun otetaan huomioon kohdeverkkomarkkinoiden luonne kaksisuuntaisena yhteenliittämistilanteena, mahdollisen kilpailuongelman muodostavat myös operaattorien väliset ristikkäissubventiot. Nämä potentiaaliset kilpailuongelmat ovat yhteisiä kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon markkinoille. Näistä syistä, ja kun otetaan huomioon kohdeverkon operaattorin mahdollisuus ja halukkuus nostaa hintoja huomattavasti yli kustannustason, voidaan kustannussuuntautuneisuusvaatimusta pitää toimivimpana interventiotapana ongelman ratkaisemiseksi keskipitkällä aikavälillä. Direktiivin 2002/19/EY johdanto-osan 20 kappaleessa todetaan, että kustannusvastaavuuden arviointimenetelmän olisi oltava asianmukainen olosuhteisiin nähden. Tiedostaen kohdeverkkomarkkinoiden erityispiirteet ja asiaan liittyvät kilpailu- ja tulonjako-ongelmat komissio on jo pitkään katsonut, että tehokkaiden kustannusten standardiin ja symmetristen kohdeverkkomaksujen soveltamiseen perustuvan yhteisen lähestymistavan vahvistaminen edistäisi tehokkuutta ja kestävää kilpailua ja auttaisi maksimoimaan kuluttajien edut hinnoittelun ja palvelutarjonnan suhteen.

(8)

Direktiivin 2002/21/EY 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset pyrkivät kaikin tavoin välttämään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin silloin, kun ne suorittavat tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä säädettyjä sääntelytehtäviä ja varsinkin niitä tehtäviä, joiden tarkoituksena on varmistaa tehokas kilpailu. Direktiivin 2002/21/EY 8 artiklan 2 kohdan mukaan sääntelyviranomaisten on lisäksi edistettävä kilpailua muun muassa varmistamalla, että käyttäjille koituu mahdollisimman paljon hyötyä valinnanvaran lisääntymisestä, hintojen alentumisesta ja laadun parantumisesta, ja ettei kilpailua vääristetä tai rajoiteta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja jotta sääntöjä sovellettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa johdonmukaisesti, säännellyt kohdeverkkomaksut olisi mahdollisimman pian saatava laskettua tasolle, joka vastaa tehokkaasti toimivalle operaattorille koituvia kustannuksia.

(9)

Kilpailuympäristössä operaattorit kilpailevat nykykustannusten pohjalta, eivätkä ne saa tasoitusta kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet tehottomuudesta. Historiallisia kustannuksia on siis suhteutettava nykykustannuksiin, jotka vastaavat nykyaikaista tekniikkaa käyttävän tehokkaan operaattorin kustannuksia.

(10)

Jos operaattori saa korvauksen kohdeverkkopalveluistaan toteutuneiden kustannusten perusteella, sillä on huonosti kannustimia parantaa tehokkuuttaan. Alhaalta ylös rakennettu malli (ns. bottom-up -malli) merkitsee operaattorin kustannusten vertaamista sellaisen teoreettisen operaattorin kustannuksiin, jolle on teknis-taloudellisesti mallinnettu tehokkaasti toimiva verkko nykykustannusten pohjalta. Se kuvastaa pikemminkin tarvittavaa kuin todellisuudessa hallussa olevaa laitemäärää ja jättää hallussa olevan laitemäärän hankintakustannukset huomiotta.

(11)

Kun otetaan huomioon, että alhaalta ylös rakennettu malli perustuu pitkälti johdettuihin tietoihin (esimerkiksi verkkokustannukset lasketaan käyttäen laitemyyjiltä saatuja tietoja), sääntelijät halunnevat suhteuttaa alhaalta ylös rakennetun mallin tuloksia ylhäältä alas rakennetun mallin tuloksiin tuottaakseen mahdollisimman luotettavia tuloksia ja välttääkseen suuria kuvitellun ja todellisen operaattorin välisiä eroavuuksia käyttökustannuksissa, pääomakustannuksissa ja kustannusten kohdentamisessa. Jotta voidaan selvittää ja korjata alhaalta ylös rakennetun mallin mahdolliset puutteet, kuten tiedon epäsymmetrisyys, kansallinen sääntelyviranomainen voi verrata alhaalta ylös rakennetun mallin tuloksia vastaavan, tilintarkastustietoa hyödyntävän ylhäältä alas rakennetun mallin tuloksiin.

(12)

Kustannuslaskentamallin olisi perustuttava tarkastellulla aikavälillä saatavilla oleville tehokkaille teknologiavalinnoille siinä määrin kun sellaisia pystytään yksilöimään. Näin ollen nykypäivänä laaditussa alhaalta ylös rakennetussa mallissa voitaisiin periaatteessa olettaa, että kiinteän verkon runkoverkko on seuraavan sukupolven eli NGN-pohjainen (Next Generation Network) verkko. Matkaviestintäverkon alhaalta ylös rakennetun mallin olisi perustuttava oletetun tulevan tilanteen mukaisesti 2G- ja 3G-tekniikan yhdistelmään liityntäverkossa; runkoverkossa se voitaisiin perustaa NGN-pohjaisuuteen.

(13)

Kun otetaan huomioon kohdeverkkomarkkinoiden erityispiirteet, kohdeverkkopalvelujen kustannukset olisi laskettava käyttäen perustana pitkän aikavälin lisäkustannusmallia (LRIC-malli). LRIC-mallissa kaikista kustannuksista tulee muuttuvia, ja koska oletuksena on, että kaikki omaisuuserät korvataan pitkällä aikavälillä, maksujen määräytyminen LRIC-mallin pohjalta mahdollistaa kustannusten tehokkaan kattamisen. LRIC-mallissa otetaan huomioon vain ne kustannukset, jotka johtuvat tietyn lisäyksen toteuttamisesta. Lisäkustannusperiaate, jossa allokoidaan ainoastaan sellaiset tehokkaasta toiminnasta aiheutuvat kustannukset, jotka poistuisivat, jos lisäyksen muodostavaa suoritetta ei enää tarjottaisi (ollen siis vältettävissä olevia kustannuksia), edistää tehokasta tuotantoa ja kulutusta ja minimoi potentiaaliset kilpailuvääristymät. Mitä enemmän kohdeverkkomaksut poikkeavat lisäkustannuksesta, sitä suuremmaksi käyvät kilpailuvääristymät kiinteän ja matkaviestintäverkon markkinoiden välillä ja/tai epäsymmetrisiä markkinaosuuksia ja liikennöintimääriä omaavien operaattoreiden välillä. Näin ollen on perusteltua käyttää puhdasta LRIC-mallia, jossa tässä tapauksessa lisäpalveluna on puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelu ja joka ottaa huomioon ainoastaan vältettävissä olevat kustannukset. LRIC-malli mahdollistaisi myös kaikkien sellaisten kiinteiden ja muuttuvien kustannusten kattamisen (koska kiinteiden kustannusten katsotaan pitkällä aikavälillä tulevan muuttuviksi), jotka lisääntyvät puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun tarjonnan myötä ja helpottaisi siten tehokasta kustannusvastaavuutta.

(14)

Vältettäviksi kustannuksiksi katsotaan se ero, joka syntyy kun verrataan koko palveluvalikoimaansa tarjoavan operaattorin todettuja pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia ja kyseisen koko palveluvalikoimaansa tarjoavan operaattorin todettuja pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia tilanteessa, jossa se ei tarjoaisi kolmansille osapuolille puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelua (eli sellaisen operaattorin erilliskustannuksia, joka ei tarjoa kolmansille osapuolille kohdeverkkopalveluja). Kustannusten asianmukaisen kohdentumisen varmistamiseksi on erotettava toisistaan liikenneperusteiset kustannukset, eli kaikki kiinteät ja muuttuvat kustannukset, jotka kasvavat liikenteen kasvun myötä, sekä liikenteestä riippumattomat kustannukset, eli kaikki kustannukset, jotka eivät kasva liikenteen kasvun myötä. Puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun vältettävissä olevia kustannuksia määriteltäessä olisi jätettävä huomiotta liikenteestä riippumattomat kustannukset. Näin ollen voi olla tarkoituksenmukaista kohdentaa liikenneperusteiset kustannukset ensisijaisesti muille palveluille (esim. lähdeverkkopalvelut,tekstiviestit, multimediaviestit, laajakaista, vuokrayhteydet jne.) ja ottaa puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelu huomioon vasta viimeisessä vaiheessa. Tällä tavoin puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelulle kohdennettavan kustannuksen pitäisi vastata tarkasti juuri kyseisen palvelun tarjonnasta aiheutuvaa lisäkustannusta. Näin ollen voitaisiin laskea LRIC-mallilla puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun kustannus kiinteän ja matkaviestintäverkon markkinoilla niin, että se kattaa ainoastaan ne kustannukset, joilta vältyttäisiin, jos puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelua kolmansille osapuolille ei tarjottaisi.

(15)

Voidaan katsoa, että kohdeverkkopalvelu hyödyttää sekä soittajaa että vastaanottajaa (jos vastaanottaja ei hyötyisi, hän ei vastaisi puheluun), mikä toisaalta viittaa siihen, että molemmat osapuolet osallistuvat kustannuksen syntyyn. Kustannuksen aiheutumisperiaatteiden soveltaminen kustannussuuntautuneiden hintojen määrittelemisessä tarkoittaisi, että kustannuksen aiheuttajan kuuluisi myös maksaa kyseinen kustannus. Kun ymmärretään kohdeverkkopalvelumarkkinan kaksitahoinen luonne, jossa kustannukset ohjautuvat kahdelta suunnalta, ei kaikkia siihen liittyviä kustannuksia tarvitse kattaa säännellyllä tukkutason kohdeverkkomaksulla. Tämän suosituksen soveltamiseksi katsotaan kuitenkin, että puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun tarjonnan kaikki vältettävissä olevat kustannukset, eli kaikki kustannukset, jotka kasvavat tukkutason laskevan liikenteen lisääntymisen myötä, voidaan kattaa tukkutason kohdeverkkomaksulla.

(16)

Kohdeverkkomaksuja asetettaessa olisi kaikki poikkeamat yhteisestä tehokkaasta kustannustasosta perusteltava objektiivisilla kustannuseroilla, joihin operaattori ei voi vaikuttaa. Kiinteissä verkoissa ei ole todettu olevan olemassa tällaisia operaattorin vaikutusvaltaan kuulumattomia objektiivisia kustannuseroja. Matkaviestintäverkoissa voidaan taajuuksien käyttöoikeuksien epätasaista jakautumista mahdollisesti pitää ulkopuolisena tekijänä, joka johtaa yksikkökustannusten eroihin matkaviestintäoperaattorien välillä. Ulkopuolisista tekijöistä johtuvia kustannuseroja voi syntyä, kun taajuuksien käyttöoikeuksia ei ole jaettu markkinaehtoisilla mekanismeilla vaan vaiheittaisessa toimilupaprosessissa. Jos taajuuksien käyttöoikeudet jaetaan markkinaehtoisella mekanismilla, kuten huutokaupalla, tai jos taajuuksilla on jälkimarkkinat, tulee taajuuseroihin perustuvista kustannuseroista enemmän yrityksen vaikutusvallassa olevia ja ne todennäköisesti pienevät huomattavasti tai poistuvat kokonaan.

(17)

Matkaviestintämarkkinoiden uudet tulokkaat voivat kuitenkin joutua maksamaan korkeampia yksikkökustannuksia siirtymäaikana ennen kuin ne saavuttavat tehokkaan toiminnan vähimmäismittakaavan. Tällaisissa tilanteissa kansalliset sääntelyviranomaiset voivat – todettuaan vähittäismarkkinoilla esiintyvän markkinoilletulon ja laajentumisen esteitä – antaa niiden kompensoida mallinnettuun operaattoriin verrattuna korkeampia lisäkustannuksiaan siirtymäkaudella, joka voi olla enintään neljän vuoden pituinen markkinoilletulosta laskettuna. ERG:n yhteisen kannan perusteella on kohtuullista arvioida, että epäsymmetrioiden poistamiseen on syytä varata neljä vuotta. Tämä perustuu arvioon, jonka mukaan matkaviestintämarkkinoilla 15–20 prosentin markkinaosuuden eli tehokkaan toiminnan pienimmän mittakaavan saavuttaminen kestää tavallisesti kolmesta neljään vuotta markkinoilletulosta laskettuna. Tämä poikkeaa uusien tulokkaiden tilanteesta kiinteän verkon markkinoilla, joilla tulokkaat voivat päästä alhaisiin yksikkökustannuksiin keskittämällä verkkonsa tiiviisti asutetuille maantieteellisille alueille ja/tai vuokraamalla tarvittavat verkkohyödykkeet vakiintuneilta toimijoilta.

(18)

Kohdeverkkopalvelun kustannuksia määriteltäessä tulisi käyttää sellaista poistomenetelmää, joka kuvastaa omaisuuden taloudellista arvoa. Jos kattavan taloudellisen poistomallin luominen ei kuitenkaan ole mahdollista, voidaan käyttää myös muita tapoja, kuten tasapoistoa, annuiteettimenetelmää tai elinkaariannuiteettimenetelmää (tilted annuity method). Valinta eri menetelmien välillä perustuu siihen, miten tarkasti ne todennäköisesti kuvaavat taloudellista arvonalennusta. Jos siis kattavan taloudellisen poistomenetelmän luominen ei ole mahdollista, kunkin alhaalta ylös rakennetussa mallissa keskeisen hyödykkeen poistomenetelmä olisi määriteltävä erikseen ja valittava se menetelmä, joka kuvastaa parhaiten hyödykkeen taloudellisen arvon alenemista.

(19)

Toiminnan tehokasta mittakaavaa määriteltäessä tarkastellaan kiinteän ja matkaviestintäverkon markkinoiden osalta eri tekijöitä. Pienin tehokas mittakaava saatetaan saavuttaa eri tasoilla kiinteän verkon toiminnassa ja matkaviestinnässä, koska se riippuu näiden toimialojen erilaisesta sääntelyllisestä ja kaupallisesta toimintaympäristöstä.

(20)	Säännellessään tukkutason kohdeverkkomaksuja kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saisi estää tai haitata operaattorien pyrkimyksiä vaihtoehtoisiin ratkaisuihin laskevan liikenteen järjestelyissä tulevaisuudessa edellyttäen, että järjestelyt ovat kilpailumarkkinoille soveltuvia.

(21)

Siirtymäkautta joulukuun 31 päivään 2012 saakka voitaneen pitää riittävänä, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ottaa kustannuslaskentamallin käyttöön ja operaattorit ehtivät tehdä liiketoimintasuunnitelmiinsa tarvittavat muutokset, ja toisaalta saadaan vastattua mahdollisimman nopeasti tarpeeseen tuoda kuluttajille mahdollisimman suuret hyödyt tehokkaan toiminnan perusteella määritellyistä kustannussuuntautuneista kohdeverkkomaksuista.

(22)

Ne kansalliset sääntelyviranomaiset, joiden resurssit ovat vähäiset, voivat poikkeuksellisesti tarvita lisäsiirtymäkauden suositellun kustannusmallin valmistelua varten. Jos kansallinen sääntelyviranomainen tällaisessa tapauksessa pystyy osoittamaan, että jokin muu menetelmä kuin nykykustannuksiin perustuva alhaalta ylös rakennettu LRIC-malli (esimerkiksi benchmarking-vertailu) johtaa tämän suosituksen mukaisiin tuloksiin ja vaikuttaa hintatasoon kilpailtuja markkinoita vastaavalla tavalla, se voi mahdollisesti asettaa vaihtoehtoisen mallin pohjalta väliaikaisia hintakattoja 1 päivään heinäkuuta 2014 saakka. Jos tällaiselle vähäiset resurssit omaavalle kansalliselle sääntelyviranomaiselle olisi objektiivisesti katsoen kohtuuttoman vaikeaa soveltaa suositeltua kustannusmallia tämän päivämäärän jälkeen, se voi jatkaa vaihtoehtoisen mallin soveltamista tämän suosituksen uudelleentarkastelun ajankohtaan saakka, elleivät kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission yhteistyötä varten perustettu elin tai siihen liittyvät työryhmät tarjoa riittävää käytännön tukea ja ohjeistusta resurssien vähyydestä ja varsinkin suositellun mallin käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Mitkään tällaiseen vaihtoehtoiseen malliin perustuvat hintakatot eivät saisi olla korkeampia kuin suositeltua kustannuslaskentamenetelmää käyttävien kansallisten viranomaisten asettamien enimmäiskohdeverkkomaksujen keskiarvo.

(23)	Tästä suosituksesta on järjestetty julkinen kuuleminen,

SUOSITTAA:

Asettaessaan direktiivin 2002/19/EY 13 artiklan mukaisesti hintavalvontaan ja kustannuslaskentaan liittyviä velvoitteita operaattoreille, jotka se on direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan mukaisen markkina-analyysin tehtyään nimennyt huomattavan markkinavoiman yrityksiksi tukkutason markkinoilla, jotka koostuvat puhelujen välittämisestä kohdeverkkona toimivassa yleisessä kiinteässä puhelinverkossa (jäljempänä ’kiinteän verkon kohdeverkkomarkkinat’ ja ’matkaviestinnän kohdeverkkomarkkinat’), kansallisen sääntelyviranomaisen olisi edellytettävä kohdeverkkomaksuja, jotka perustuvat tehokkaasti toimivalle operaattorille aiheutuviin kustannuksiin. Tämä merkitsee, että ne olisivat myös symmetrisiä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava asiassa seuraavassa esitetyllä tavalla.

2.	On suositeltavaa, että tehokkaat kustannukset määritellään käyttäen perustana nykykustannuksia ja alhaalta ylös rakennettua mallinnusta pitkän aikavälin lisäkustannusmallin (LRIC-malli) pohjalta.

3.	Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat verrata alhaalta ylös rakennetun mallin tuloksia ylhäältä alas rakennetun, tilintarkastustietoa käyttävän mallin tulosten kanssa tarkentaakseen ja parantaakseen tuloksia, ja tehdä tarvittavat tarkistukset.

Kustannusmallissa olisi käytettävä vertailuperustana mallin tarkastelujaksona saatavilla olevaa tehokasta teknologiaa. Sekä kiinteiden että matkaviestintäverkkojen tarkastelussa voitaisiin näin ollen käyttää verkon ydinosien osalta pohjana seuraavan sukupolven ns. NGN-verkkoja. Matkaviestintäverkon liityntätasolla olisi tarkasteltava 2G- ja 3G-palvelujen yhdistelmää.

Tässä käytettävät kustannusluokat olisi määriteltävä seuraavasti:

a)	”lisäkustannukset” ovat kustannuksia, joita ei aiheutuisi, jos tarkasteltavaa palvelua ei enää tarjottaisi (ns. vältettävissä olevat kustannukset);

b)	”liikenneperusteisia kustannuksia” ovat kaikki kiinteät ja muuttuvat kustannukset, jotka kasvavat liikenteen kasvun myötä.

LRIC-mallissa tarkasteltavaksi toiminnoksi olisi tässä yhteydessä määriteltävä kolmansille osapuolille tukkutasolla tarjottava puheensiirron kohdeverkkopalvelu. Tämä merkitsee, että kyseisen palvelun lisäkustannuksia arvioidessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määriteltävä erotus, joka jää kun verrataan kaikkia palvelujaan tarjoavan operaattorin pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia ja saman operaattorin pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia, jos se ei tarjoaisi kolmansille osapuolille tukkutasolla puheensiirron kohdeverkkopalvelua. Liikenneperusteiset kustannukset on erotettava liikenteestä riippumattomista kustannuksista, ja jälkimmäiset on jätettävä huomiotta laskettaessa tukkutason kohdeverkkomaksutasoja. Suositeltava tapa määritellä asianmukaiset lisäkustannukset on kohdentaa ensin muiden palvelujen kuin puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelujen liikenneperusteiset kustannukset ja vasta tämän jälkeen jäljelle jääneet liikenneperusteiset kustannukset, jotka siis kohdentuvat puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalveluille. Tämä merkitsee, että ainoastaan ne kustannukset, joilta vältyttäisiin, jos puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelua ei enää tarjottaisi kolmansille osapuolille, olisi kohdennettava säännellyille puheensiirron kohdeverkkopalveluille. Puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun lisäkustannuksia kiinteissä verkoissa ja toisaalta matkaviestintäverkoissa käsitellään tarkemmin liitteessä.

7.	Omaisuuseristä tehtävissä poistoissa suositellaan käytettäväksi taloudellista arvonalennusmallia aina kun se on mahdollista.

8.	Määritellessään mallinnetun operaattorin tehokkainta asianmukaista kokoa kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sekä kiinteiden verkkojen että matkaviestintäverkkojen osalta otettava huomioon liitteessä esitetyt asiaa koskevat periaatteet.

Mikäli tehokas kustannustaso määritellään edellä tarkoitetuista periaatteista poikkeavalla tavalla, poikkeamat olisi perusteltava objektiivisilla kustannuseroilla, joihin kyseiset operaattorit eivät voi vaikuttaa. Matkaviestinnän kohdeverkkomarkkinoilla tällaisia objektiivisia kustannuseroja saattaa syntyä taajuuksien käyttöoikeuksien epätasaisen jakaantumisen vuoksi. Siltä osin kuin kustannusmallissa otetaan huomioon lisätaajuuksien hankinta, jota mahdollisesti tarvitaan tukkutason kohdeverkkopalvelujen tarjontaan, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava objektiivisia kustannuseroja säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon muun muassa se, onko ennakoitavissa, että lisätaajuuksia tulee saataville markkinapohjaisen jakoprosessin myötä, mikä saattaisi poistaa nykyisestä käyttöoikeuksien jakautumisesta aiheutuvat kustannuserot, sekä se, pieneneekö kyseinen suhteellinen kustannushaitta ajan myötä myöhemmin markkinoille tulleiden yritysten toimintavolyymien kasvaessa.

10.

Jos voidaan osoittaa, että pienimmän tehokkaan mittakaavan alapuolella toimivalle matkaviestintämarkkinoiden uudelle tulokkaalle aiheutuu korkeampia yksikkökohtaisia lisäkustannuksia kuin mallinnetulle operaattorille, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat – todettuaan vähittäismarkkinoilla esiintyvän markkinoilletulon ja laajentumisen esteitä – sallia, että nämä korkeammat kustannukset kompensoidaan siirtymäkauden ajan säännellyillä kohdeverkkomaksuilla. Siirtymäkauden pituus ei saisi ylittää neljää vuotta markkinoilletulosta.

11.

Tämä suositus ei vaikuta kansallisten sääntelyviranomaisten aiempiin sääntelypäätöksiin suosituksessa käsitellyissä asioissa. Tästä huolimatta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä sovelletaan kustannustehokkaita ja symmetrisiä kohdeverkkomaksuja, ellei niihin liity 9 ja 10 kohdan mukaisesti todettuja objektiivisia kustannuseroja.

12.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa jos kansallinen sääntelyviranomainen ei erityisesti rajallisten resurssiensa takia kykene ottamaan suositeltua kustannuslaskentamallia käyttöön ajoissa ja pystyy osoittamaan, että muu menetelmä kuin nykykustannuksiin perustuva alhaalta ylös rakennettu/LRIC-malli johtaa tämän suosituksen kanssa johdonmukaisiin tuloksiin ja tuottaa tehokkaasti tulosta kilpailumarkkinoita vastaavalla tavalla, se voi mahdollisesti asettaa vaihtoehtoisen mallin pohjalta väliaikaisia hintakattoja 1 päivään helmikuuta 2014 saakka. Jos tällaiselle vähäiset resurssit omaavalle kansalliselle sääntelyviranomaiselle olisi objektiivisesti katsoen kohtuuttoman vaikeaa soveltaa suositeltua kustannusmallia tämän päivämäärän jälkeen, se voi jatkaa vaihtoehtoisen mallin soveltamista tämän suosituksen uudelleentarkastelun ajankohtaan saakka, elleivät kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission yhteistyötä varten perustettu elin tai siihen liittyvät työryhmät tarjoa riittävää käytännön tukea ja ohjeistusta resurssien vähyydestä ja varsinkin suositellun mallin käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Mitkään tällaiseen vaihtoehtoiseen malliin perustuvat hintakatot eivät saisi olla korkeampia kuin suositeltua kustannuslaskentamenetelmää käyttävien kansallisten viranomaisten asettamien enimmäiskohdeverkkomaksujen keskiarvo.

13.	Tätä suositusta tarkastellaan uudestaan viimeistään neljän vuoden kuluttua sen soveltamispäivästä.

14.	Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä toukokuuta 2009.

Komission puolesta

Viviane REDING

Komission jäsen

(1) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(2) EYVL L 200, 30.7.2002, s. 38.

(3) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7,

(4) EUVL L 266, 11.10.2005, s. 64.

LIITE

Tukkutason kohdeverkkomaksujen laskentaperiaatteet kiinteissä verkoissa

Puhelujen tukkutason kohdeverkkopalvelun asianmukaiset lisäkustannukset (eli vältettävissä olevat kustannukset) muodostuvat erosta, joka syntyy kun verrataan koko palveluvalikoimaansa tarjoavan operaattorin pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia ja kyseisen operaattorin pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia, mikäli se ei tarjoaisi kolmansille osapuolille puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelua.

Liikenneperusteisten kustannusten ja liikenteestä riippumattomien kustannusten oikeaksi kohdentamiseksi ne on erotettava toisistaan. Liikenteestä riippumattomat kustannukset olisi jätettävä huomiotta laskettaessa tukkutason kohdeverkkomaksuja. Liikenneperusteisista kustannuksista ainoastaan ne, jotka vältettäisiin, jos puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelua ei tarjottaisi, olisi kohdennettava kyseiselle kohdeverkkopalvelulle. Nämä vältettävissä olevat kustannukset voidaan laskea kohdentamalla ensin liikenneperusteiset kustannukset muille palveluille kuin tukkukohdeverkkopalvelulle (esim. lähdeverkkopalvelut, datapalvelut, IPTV jne.) ja kohdentamalla tämän jälkeen jäljelle jäävät liikenneperusteiset kustannukset puhelujen tukkutason kohdeverkkopalvelulle.

Liikenneperusteisten kustannusten ja liikenteestä riippumattomien kustannusten oletusarvoinen raja sijoittuu tyypillisesti verkon siihen kohtaan, joka muodostaa liikenteen ensimmäisen keskittämispisteen. Yleisessä PSTN-puhelinverkossa täksi kohdaksi katsotaan yleensä (etä-)keskittimen linjakortin runkoverkon puoleinen liityntä. Laajakaistaisessa NGN-verkossa vastaavan pisteen muodostaa DSLAM/MSAN-elementin (1) linjakortti. Jos DSLAM/MSAN sijaitsee katujakokaapissa, on ratkaistava, onko jakokaapin ja keskuksen/ristikytkentäkaapin (MDF) välinen yhteysväli yhteiskäyttöinen siirtokanava ja näin ollen luokiteltava liikenneperusteiseen kustannusluokkaan, missä tapauksessa liikenneperusteisten ja liikenteestä riippumattomien kustannusten rajakohta on sijoitettava katujakokaappiin. Jos puhelujen kohdeverkkopalvelulle on varattu omaa erityistä kapasiteettia käytetystä teknologiasta riippumatta, rajakohta pysyy (etä-)keskittimen tasolla.

Edellä hahmotellun lähestymistavan mukaisesti esimerkkejä kohdeverkkopalvelun lisäkustannuksista ovat tukkutason lisääntyvän laskevan liikenteen välittämiseksi tarvittava lisäverkkokapasiteetti (eli verkkoinfrastruktuurin lisäys siinä määrin kuin se johtuu tarpeesta lisätä kapasiteettia lisääntyneen tukkutason laskevan liikenteen välittämiseksi) sekä kolmansille osapuolille tukkutasolla tarjottavan kohdeverkkopalvelun tarjoamisesta suoraan aiheutuvat tukkutason kaupalliset kustannukset.

Määritellessään kustannusmallissa tehokkaan operaattorin kokoa kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon, että kiinteän verkon puolella operaattoreilla on mahdollisuus rakentaa verkkonsa tietylle maantieteelliselle alueelle ja keskittyä tiiviisti asutuille alueille ja/tai vuokrata tarvittavia verkkohyödykkeitä vakiintuneilta toimijoilta. Määritellessään yleistä tehokasta mittakaavaa mallinnetulle operaattorille kansallisten sääntelyviranomaisten olisi siis otettava huomioon tarve edistää toimijoiden tehokasta markkinoilletuloa, mutta myös se, että tietyissä tapauksissa pienet operaattorit pääsevät alhaisempiin yksikkökustannuksiin pienemmillä maantieteellisillä alueilla. Lisäksi voidaan olettaa, että pienemmät operaattorit, jotka eivät pysty suurimpien operaattorien mittakaavaetuihin laajoilla maantieteellisillä alueilla, hankkivat tukkutason palveluja pikemminkin kuin tuottavat kohdeverkkopalvelut itse.

Tukkutason kohdeverkkomaksujen laskentaperiaatteet matkaviestintäverkoissa

Liikenneperusteisten kustannusten ja liikenteestä riippumattomien kustannusten oikeaksi kohdentamiseksi ne on erotettava toisistaan. Liikenteestä riippumattomat kustannukset olisi jätettävä huomiotta laskettaessa tukkutason kohdeverkkomaksuja. Liikenneperusteisista kustannuksista ainoastaan ne, jotka vältettäisiin, jos puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelua ei tarjottaisi, olisi kohdennettava kyseiselle kohdeverkkopalvelulle. Nämä vältettävissä olevat kustannukset voidaan laskea kohdentamalla ensin liikenneperusteiset kustannukset muille palveluille kuin tukkukohdeverkkopalvelulle (esim. lähdeverkkopalvelut, tekstiviestit, multimediaviestit jne.) ja kohdentamalla tämän jälkeen jäljelle jäävät liikenneperusteiset kustannukset puhelujen tukkutason kohdeverkkopalvelulle.

Puhelimen ja SIM-kortin kustannukset eivät ole liikenneperusteisia, ja ne tulisi jättää puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun kustannusmallin ulkopuolelle.

Verkon kattavuus voidaan parhaiten kuvata sen valmiutena tai mahdollisuutena toteuttaa yksittäinen puhelu mistä tahansa verkon pisteestä tiettynä ajankohtana. Kapasiteetti taas liittyy verkon lisäkustannuksiin, joita liikennemäärien kasvattaminen edellyttää. Se, että tilaajille on tarjottava verkossa tällainen kattavuusalue, aiheuttaa liikennemääriin perustumattomia kustannuksia, joita ei pitäisi kohdentaa puhelujen tukkutason kohdeverkkopalvelulle. Kypsillä matkaviestintämarkkinoilla investoinnit perustuvat suuremmalta osin kapasiteetin kasvattamiseen ja uusien palvelujen kehittämiseen. Tämän tulisi näkyä kustannusmallissa. Puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelun kustannuksista olisi siis jätettävä pois verkon peittokustannukset, mutta niihin olisi sisällytettävä kapasiteetinlisäyskustannukset siinä määrin kuin ne aiheutuvat puhelujen tukkutason kohdeverkkopalveluista.

Taajuuksien käytön (taajuuksien hallussapidon ja käyttöluvan) kustannukset, jotka liittyvät vähittäispalvelujen tarjoamiseen verkon tilaajille, ovat alun perin sidoksissa tilaajien määrään, eivätkä näin ollen ole liikenneperusteisia, joten niitä ei pitäisi kohdentaa puhelujen tukkutason kohdeverkkopalvelulle. Kustannukset lisätaajuuksista, joita hankitaan kapasiteetin lisäämiseksi (suuremmassa määrin kuin on välttämätöntä pelkkien vähittäispalvelujen tarjoamiseksi tilaajille) sitä varten, että voitaisiin välittää puheensiirron tukkutason kohdeverkkopalvelujen tarjonnasta aiheutuva lisäliikenne, olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon tulevina vaihtoehtoiskustannuksina.

Edellä hahmotellun lähestymistavan mukaisesti yksi esimerkki kohdeverkkopalvelun lisäkustannuksista on tukkutason lisääntyvän laskevan liikenteen välittämiseksi tarvittava lisäverkkokapasiteetti (eli verkkoinfrastruktuurin lisäys siinä määrin kuin se johtuu tarpeesta lisätä kapasiteettia lisääntyneen tukkutason liikenteen välittämiseksi). Tällaisia verkkoon liittyviä kustannuksia voisivat olla uudet matkapuhelinkeskukset (MSC) tai runkoverkkoinfrastruktuuri, jota kohdeverkkopalvelujen tarjoaminen kolmansille osapuolille edellyttää suoraan. Lisäksi jos tiettyjä verkkoelementtejä, esimerkiksi tukiasemia ja tukiasemapaikkoja, yhteiskäytetään lähde- ja kohdeverkkopalvelujen tarjoamista varten, nämä verkkoelementit sisällytetään kohdeverkkopalvelun kustannusmalliin vain siltä osin kuin niitä tarvitaan kapasiteetin lisäämiseksi kolmansilta osapuolilta tulevan laskevan liikenteen välittämistä varten. Lisäksi huomioon otettaisiin myös kolmansille osapuolille tukkutasolla tarjottavan kohdeverkkopalvelun tarjoamisesta suoraan aiheutuvat lisätaajuuskustannukset ja tukkutason kaupalliset kustannukset. Tämän mukaisesti kuuluvuusaluekustannuksia, liiketoiminnan välttämättömiä yleiskustannuksia ja vähittäistason kaupallisia kuluja ei oteta huomioon.

Pienimmän tehokkaan mittakaavan määrittelemisessä kustannusmallia varten – ja ottaen huomioon markkinaosuuksien kehittyminen useissa EU-jäsenvaltioissa – mittakaava suositellaan asetettavaksi 20 prosentin markkinaosuuden tasolle. Oletettavaa on, että matkaviestintäoperaattorit pyrkivät markkinoille tultuaan maksimaaliseen tehokkuuteen ja liikevaihtoon ja ovat näin ollen kykeneviä saavuttamaan vähintään 20 prosentin markkinaosuuden. Jos kansallinen sääntelyviranomainen voi osoittaa, että kyseisen jäsenvaltion alueella vallitsevat markkinaolosuhteet viittaisivat muun suuruiseen pienimpään tehokkaaseen mittakaavaan, se voisi poiketa suosituksesta.

(1) Digital Subscriber Line Access Multiplexer/Multi-Service Access Node.

20.5.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/75

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 43/2009, annettu 16 päivänä tammikuuta 2009, yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2009

( Euroopan unionin virallinen lehti L 22, 26. tammikuuta 2009 )

Sivuilla 32–35, liitteessä I

a)	poistetaan teksti: ”Germo alalunga ALB Valkotonnikala”

korvataan	:	”Lampanyctus achirus”,
seuraavasti	:	”Nannobrachium achirus”;

korvataan	:	”Pseudochaenichthus georgianus”,
seuraavasti	:	”Pseudochaenichthys georgianus”;

korvataan	:	”Radjiformes”,
seuraavasti	:	”Rajiformes”;

2.	Sivuilla 32–35, liitteessä I, ja sivulla 118, toisessa taulukossa

korvataan:

”Tetrapturus alba”,

seuraavasti:

”Tetrapturus albidus”;

3.	Sivuilla 32–35, liitteessä I, ja sivulla 96, ensimmäisessä ja toisessa taulukossa

korvataan:

”Trisopterus esmarki”,

seuraavasti:

”Trisopterus esmarkii”;

4.	Sivuilla 32–35, liitteessä I

korvataan:

”Luikeromolva

SLI

Molva macrophthalmus”

seuraavasti:

”Luikeromolva

SLI

Molva macrophthalma”

5.	Sivulla 41, liitteessä IA, toisessa taulukossa: Laji: Silli, Alue: Sivusaaliit alueella IIIa

korvataan:

”(HER/03A-BC.)”,

seuraavasti:

”(HER/03A-BC)”;

6.	Sivulla 41, liitteessä IA, kolmannessa taulukossa: Laji: Silli, Alue: Sivusaaliit alueilla IV, VIId ja EY:n vesillä alueella IIa

korvataan:

”(HER/2A47DX.)”,

seuraavasti:

”(HER/2A47DX)”;

7.	Sivulla 42, liitteessä IA, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Silli, Alue: VIId; IVc

korvataan:

”(HER/4CXB7D.)”,

seuraavasti:

”(HER/4CXB7D)”;

8.	Sivulla 43, liitteessä IA, kolmannessa taulukossa: Laji: Silli, Alue: VIIa

korvataan:

”(HER/07A/MM.)”,

seuraavasti:

”(HER/07A/MM)”;

9.	Sivulla 65, liitteessä IA, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Mustakitaturska, Alue: VIIIc, IX ja X, EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

korvataan:

”Laji

Mustakitaturska

Micromesistius poutassou

Alue

VIIIc, IX ja X; EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

(WHB/8C3411)

Espanja

12 124

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Portugali

3 031

15 155 (1) (2)

TAC

590 000

seuraavasti:

”Laji

Mustakitaturska

Micromesistius poutassou

Alue

VIIIc, IX ja X; EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

(WHB/8C3411)

Espanja

12 124

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Portugali

3 031

15 155 (3) (4)

TAC

590 000

10.	Sivulla 67, liitteessä IA, toisessa taulukossa: Laji: Molva, Alue: EY:n vedet alueella IV

korvataan:

”Laji

Molva

Molva molva

Alue

EY:n vedet alueella IV

(LIN/04.)

Belgia

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen EY No 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

286

Saksa

177

Ranska

159

Alankomaat

Ruotsi

Yhdistynyt kuningaskunta

2 196

2 856”

seuraavasti:

”Laji

Molva

Molva molva

Alue

EY:n vedet alueella IV

(LIN/04.)

Belgia

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) No 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen EY No 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

286

Saksa

177

Ranska

159

Alankomaat

Ruotsi

Yhdistynyt kuningaskunta

2 196

2 854”

11.	Sivulla 67, liitteessä IA, kolmannessa taulukossa: Laji: Molva, Alue: EY:n vedet alueella V

korvataan:

”Laji

Molva

Molva molva

Alue

EY:n ja kansainväliset vedet alueella V

(LIN/05.)

Belgia

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

Saksa

Ranska

Yhdistynyt kuningaskunta

34”

seuraavasti:

”Laji

Molva

Molva molva

Alue

EY:n ja kansainväliset vedet alueella V

(LIN/05.)

Belgia

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.”

Tanska

Saksa

Ranska

Yhdistynyt kuningaskunta

12.	Sivulla 68, liitteessä IA, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Molva, Alue: EY:n ja kansainväliset vedet alueilla VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV

korvataan:

”Laji

Molva

Molva molva

Alue

EY:n ja kansainväliset vedet alueilla VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV

(LIN/6X14.)

Belgia

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

Saksa

147

Espanja

2 969

Ranska

3 166

Irlanti

793

Portugali

Yhdistynyt kuningaskunta

3 645

10 776

Norja

5 638 (1) (2)

Färsaaret

250 (3) (4)

TAC

16 664

(…)”

seuraavasti:

”Laji

Molva

Molva molva

Alue

EY:n ja kansainväliset vedet alueilla VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV

(LIN/6X14.)

Belgia

Analyyttinen TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

Saksa

147

Espanja

2 969

Ranska

3 166

Irlanti

793

Portugali

Yhdistynyt kuningaskunta

3 645

10 774

Norja

5 638 (1) (2)

Färsaaret

250 (3) (4)

TAC

16 662

(…)”

13.	Sivulla 81, liitteessä IA, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Rauskut, Alue: EY:n vedet alueilla VIa-b ja VIIa-c, e-k

korvataan:

”Laji

Rauskut

Rajidae

Alue

EY:n vedet alueilla VI a-b ja VII a-c, e-k

(SRX/67AKXD)

Belgia

1 422 (5) (2)

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Viro

8 (5) (2)

Ranska

6 383 (5) (2)

Saksa

19 (5) (2)

Irlanti

2 055 (5) (2)

Liettua

Alankomaat

6 (5) (2)

Portugali

35 (5) (2)

Espanja

1 718 (5) (2)

Yhdistynyt kuningaskunta

4 070 (5) (2)

15 748 (5) (2)

TAC

15 748 (2)

(…)”

seuraavasti:

”Laji

Rauskut

Rajidae

Alue

EY:n vedet alueilla VI a-b ja VII a-c, e-k

(SRX/67AKXD)

Belgia

1 422 (6) (2)

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Viro

8 (6) (2)

Ranska

6 383 (6) (2)

Saksa

19 (6) (2)

Irlanti

2 055 (6) (2)

Liettua

Alankomaat

6 (6) (2)

Portugali

35 (6) (2)

Espanja

1 718 (6) (2)

Yhdistynyt kuningaskunta

4 070 (6) (2)

15 749 (6) (2)

TAC

15 749 (2)

(…)”

14.	Sivulla 81, liitteessä IA, toisessa taulukossa: Laji: Rauskut, Alue: EY:n vedet alueella VIId

korvataan:

”Laji

Rauskut

Rajidae

Alue

EY:n vedet alueella VII d

(SRX/07D)

Belgia

94 (1) (2)

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Ranska

789 (1) (2)

Alankomaat

5 (1) (2)

Yhdistynyt kuningaskunta

157 (1) (2)

1 044 (1) (2)

TAC

1 044 (2)

(…)”

seuraavasti:

”Laji

Rauskut

Rajidae

Alue

EY:n vedet alueella VII d

(SRX/07D)

Belgia

94 (1) (2)

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Ranska

789 (1) (2)

Alankomaat

5 (1) (2)

Yhdistynyt kuningaskunta

157 (1) (2)

1 045 (1) (2)

TAC

1 045 (2)

(…)”

15.	Sivulla 82, liitteessä IA, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Rauskut, Alue: EY:n vedet alueilla VIII ja IX

korvataan:

”Laji

Rauskut

Rajidae

Alue

EY:n vedet alueilla VIII ja IX

(SRX/8910-C)

Belgia

13 (7) (2)

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Ranska

2 435 (7) (2)

Portugali

1 974 (7) (2)

Espanja

1 986 (7) (2)

Yhdistynyt kuningaskunta

14 (7) (2)

6 423 (7) (2)

TAC

6 423 (2)

(…)”

seuraavasti:

”Laji

Rauskut

Rajidae

Alue

EY:n vedet alueilla VIII ja IX

(SRX/8910-C)

Belgia

13 (8) (2)

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Ranska

2 435 (8) (2)

Portugali

1 974 (8) (2)

Espanja

1 986 (8) (2)

Yhdistynyt kuningaskunta

14 (8) (2)

6 422 (8) (2)

TAC

6 422 (2)

(…)”

16.	Sivulla 86, liitteessä IA, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Makrilli, Alue: VIIIc, IX ja X; EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

korvataan:

”Laji

Makrilli

Scomber scombrus

Alue

VIIIc, IX ja X; EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

(MAC/8C3411)

Espanja

29 529 (9)

Analyyttinen TAC

Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa ei sovelleta.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Ranska

196 (9)

Portugali

6 104 (9)

35 829 (9)

TAC

35 829

(…)”

seuraavasti:

”Laji

Makrilli

Scomber scombrus

Alue

VIIIc, IX ja X; EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

(MAC/8C3411)

Espanja

29 529 (10)

Ranska

196 (10)

Portugali

6 104 (10)

35 829 (10)

TAC

35 829

(…)”

17.	Sivulla 91, liitteessä IA, toisessa taulukossa: Laji: Kilohaili, Alue: VIId ja VIIe

korvataan:

”Laji

Kilohaili

Sprattus sprattus

Alue

VIId ja VIIe

(SPR/7DE.)

Belgia

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

1 997

Saksa

Ranska

430

Alankomaat

430

Yhdistynyt kuningaskunta

3 226

6 144

TAC

6 144”

seuraavasti:

”Laji

Kilohaili

Sprattus sprattus

Alue

VIId ja VIIe

(SPR/7DE.)

Belgia

Varo-TAC

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Tanska

1 997

Saksa

Ranska

430

Alankomaat

430

Yhdistynyt kuningaskunta

3 226

6 145

TAC

6 145”

18.	Sivulla 101, liitteessä IB, ensimmäisessä taulukossa: Laji: Turska, Alue I ja IIb

korvataan:

”Laji

Turska

Gadus morhua

Alue

I ja Iib

(COD/1/2B.)

Saksa

3 476

Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa ei sovelleta.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Espanja

8 984

Ranska

1 483

Puola

1 628

Portugali

1 897

Yhdistynyt kuningaskunta

2 226

Kaikki jäsenvaltiot

100 (1)

19 793 (2)

TAC

525 000

(…)”

seuraavasti:

”Laji

Turska

Gadus morhua

Alue

I ja IIb

(COD/1/2B.)

Saksa

3 476

Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa ei sovelleta.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Espanja

8 984

Ranska

1 483

Puola

1 628

Portugali

1 897

Yhdistynyt kuningaskunta

2 226

Kaikki jäsenvaltiot

100 (1)

19 794 (2)

TAC

525 000

(…)”

19.	Sivulla 120, liitteessä IE, viidennessä taulukossa: Laji: Etelänkrilli, Alue: FAO 58.4.2 Antarktis

korvataan:

”(…)
Alue 58.4.2 läntinen	1 448 000
Alue 58.4.2 itään pituuspiiristä 55° E	1 080 000

seuraavasti

”(…)

Alue 58.4.2 läntinen

(KRI/*F-42W)

1 448 000

Alue 58.4.2 itään pituuspiiristä 55° E

(KRI/*F-42E)

1 080 000

20.

Sivulla 125, liitteessä IIA, yleisissä säännöksissä, 4 kohdassa: Säännellyt pyydykset;

sivuilla 129 ja 130, liitteen II A lisäyksessä 1,

taulukoissa ja sivulla 131, liitteen II A lisäyksessä 2, taulukossa III: Tietojen muoto

korvataan	:	”GN1”,
seuraavasti	:	”GN”;

korvataan	:	”GT1”,
seuraavasti	:	”GT”;

korvataan	:	”LL1”,
seuraavasti	:	”LL”;

21.	Sivulla 163, liitteessä III, D osan ”Itäinen Tyynimeri” 21.1 kohdassa

korvataan:

”21.1.

Kielletään kurenuotta-aluksilta keltaevätonnikalan (Thunnus albacares), isosilmätonnikalan (Thunnus obesus) ja boniitin (Katsuwonus pelamis) kalastus joko 1 päivän elokuuta ja 28 päivän syyskuuta 2009 välisenä aikana tai 10 päivän marraskuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana alueella, jota rajaavat (…).”,

seuraavasti:

”21.1.

Kielletään kurenuotta-aluksilta keltaevätonnikalan (Thunnus albacares), isosilmätonnikalan (Thunnus obesus) ja boniitin (Katsuwonus pelamis) kalastus joko 1 päivän elokuuta ja 28 päivän syyskuuta 2009 välisenä aikana tai 10 päivän marraskuuta 2009 ja 8 päivän tammikuuta 2010 välisenä aikana alueella, jota rajaavat (…).”.

(1) Josta enintään 68 % voidaan pyytää Norjan talousalueella tai Jan Mayenia ympäröivällä kalastusalueella (WHB/*NZJM2).

(2) Josta enintään 27 % voidaan pyytää Färsaarten vesillä (WHB/*05B-F).”

(3) Josta enintään 68 % voidaan pyytää Norjan talousalueella tai Jan Mayenia ympäröivällä kalastusalueella (WHB/*NZJM2).

(4) Josta enintään 27 % voidaan pyytää Färsaarten vesillä (WHB/*5B-F).”;

(5) Marmorirauskun (Leucoraja naevus) (RJN/67AKXD), okarauskun (Raja clavata) (RJC/67AKXD), pilkkurauskun (Raja brachyura) (RJH/67AKXD), pisterauskun (Raja montagui) (RJM/ 67 AKXD), palettirauskun (Raja microocellata) (RJE/67 AKXD), hietarauskun (Leucoraja circularis) (RJI/67 AKXD) ja käkirauskun (Leucoraja fullonica) (RJF/67 AKXD) saaliit ilmoitetaan erikseen.

(6) Marmorirauskun (Leucoraja naevus) (RJN/67AKXD), okarauskun (Raja clavata) (RJC/67AKXD), pilkkurauskun (Raja brachyura) (RJH/67AKXD), pisterauskun (Raja montagui) (RJM/67AKXD), palettirauskun (Raja microocellata) (RJE/67AKXD), hietarauskun (Leucoraja circularis) (RJI/67AKXD) ja käkirauskun (Leucoraja fullonica) (RJF/67AKXD) saaliit ilmoitetaan erikseen.

(7) Marmorirauskun (Leucoraja naevus) (RJN/8910-C) ja okarauskun (Raja clavata) (RJC/8910-C) saaliit ilmoitetaan erikseen.

(8) Marmorirauskun (Leucoraja naevus) (RJN/89-C.) ja okarauskun (Raja clavata) (RJC/89-C.) saaliit ilmoitetaan erikseen.

(9) Muiden jäsenvaltioiden kanssa vaihdettavat määrät voidaan pyytää ICES-alueilta VIIIa, VIIIIb ja VIIId (MAC/*8ABD). Espanjan, Portugalin tai Ranskan vaihtoa varten toimittamat ja alueilta VIIIa, VIIIb ja VIIId pyydettävät määrät eivät saa kuitenkaan olla yli 25 % luovuttavan jäsenvaltion kiintiöstä.

(10) Muiden jäsenvaltioiden kanssa vaihdettavat määrät voidaan pyytää ICES-alueilta VIIIa, VIIIIb ja VIIId (MAC/*8ABD.). Espanjan, Portugalin tai Ranskan vaihtoa varten toimittamat ja alueilta VIIIa, VIIIb ja VIIId pyydettävät määrät eivät saa kuitenkaan olla yli 25 % luovuttavan jäsenvaltion kiintiöstä.

(11) Tätä TACia sovelletaan 1.12.2008–30.11.2009.”

(12) Tätä TACia sovelletaan 1.12.2008–30.11.2009.”

		ISSN 1725-261X doi:10.3000/1725261X.L_2009.124.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 124

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	52. vuosikerta 20. toukokuu 2009

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
		Komission asetus (EY) N:o 410/2009, annettu 19 päivänä toukokuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	1
	*	Komission asetus (EY) N:o 411/2009, annettu 18 päivänä toukokuuta 2009, sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 798/2008 muuttamisesta ( 1 )	3
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/39/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista (uudelleenlaadittu) ( 1 )	21
	*	Neuvoston direktiivi 2009/13/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta	30

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Neuvosto
	2009/392/EY
*	Neuvoston päätös, tehty 27 päivänä marraskuuta 2008, Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta niiden Euroopan unioniin liittymisen johdosta sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta	51
	Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta niiden Euroopan unioniin liittymisen johdosta sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävä pöytäkirja	53
	2009/393/EY
*	Neuvoston päätös, tehty 18 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön puolesta kansainvälisessä viljaneuvostossa omaksuttavasta kannasta viljojen kauppaa koskevan vuoden 1995 yleissopimuksen voimassaolon jatkamiseen	63
	2009/394/EY
*	Neuvoston päätös, tehty 18 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön puolesta kansainvälisessä sokerineuvostossa omaksuttavasta kannasta vuoden 1992 kansainvälisen sokerisopimuksen voimassaolon jatkamiseen	64
	Komissio
	2009/395/EY
*	Komission päätös, tehty 14 päivänä toukokuuta 2009, temefossia sisältävien biosidituotteiden markkinoille saattamisesta välttämättömiin käyttötarkoituksiin Ranskan merentakaisissa departementeissa (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 3744)	65
	SUOSITUKSET
	Komissio
	2009/396/EY
*	Komission suositus, annettu 7 päivänä toukokuuta 2009, kiinteän ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksujen sääntelystä EU:ssa	67

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	JO	73,9
	MA	42,7
	MK	72,5
	TN	101,3
	TR	88,0
	ZZ	75,7
0707 00 05	EG	127,4
	MA	32,7
	TR	136,7
	ZZ	98,9
0709 90 70	TR	122,7
0709 90 70	ZZ	122,7
0805 10 20	EG	41,7
	IL	57,6
	MA	42,7
	TN	49,2
	TR	107,8
	US	49,3
	ZA	56,7
	ZZ	57,9
0805 50 10	AR	67,3
	TR	48,0
	ZA	53,8
	ZZ	56,4
0808 10 80	AR	98,0
	BR	73,4
	CL	82,5
	CN	90,9
	MK	42,0
	NZ	99,4
	US	124,4
	UY	71,7
	ZA	83,2
	ZZ	85,1

		Oikaisuja
	*	Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 43/2009, annettu 16 päivänä tammikuuta 2009, yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2009 (EUVL L 22, 26.1.2009)	75