15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/1

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on jätetty tämän asetuksen liitteessä esitetyn valmisteen hyväksyntää koskeva hakemus. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Escherichia colin (K-12 AG314) FERM ABP-10640 tuottaman L-valiinin (aminohappo), jonka puhtausaste on vähintään 98 %, uutta hyväksymistä kaikille lajeille tarkoitetun rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, 30 päivänä tammikuuta 2008 (2) ja 18 päivänä marraskuuta 2008 (3) antamissa lausunnoissa todetaan, että L-valiinilla (aminohappo), jonka puhtausaste on vähintään 98 %, ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sitä voidaan käyttää valiinin saantiin kaikkien eläinlajien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/5

(1)

Luonnonvaroihin, joiden harkitun ja järkevän käytön saavuttamista edellytetään perustamissopimuksen 174 artiklan 1 kohdassa, kuuluu myös öljy, joka on ensisijainen energianlähde Euroopan unionissa, mutta myös merkittävä epäpuhtauspäästöjen lähde.

(2)

Göteborgissa 15 ja 16 päivänä kesäkuuta 2001 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetyssä 15 päivänä toukokuuta 2001 päivätyssä komission tiedonannossa ”Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia” todetaan, että liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja ympäristön pilaantuminen kuuluvat kestävän kehityksen suurimpiin esteisiin.

(3)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (4) tunnustettiin, että on tarpeen toteuttaa erityistoimia, joilla voidaan edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden yhdentämistä liikenne- ja energiapolitiikkaan, ja että liikenteen alalla tarvitaan myös energiankäyttöön ja kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä erityistoimia.

(4)

Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 päivätyssä tiedonannossa ”Energiapolitiikka Euroopalle” ehdotetaan, että Euroopan unioni sitoutuisi vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lisäksi on ehdotettu sitovia tavoitteita, joiden mukaan energiatehokkuutta parannettaisiin 20 prosenttia, uusiutuvien energialähteiden osuus nostettaisiin 20 prosenttiin ja uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteessä nostettaisiin yhteisössä 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; näin pyrittäisiin muun muassa parantamaan energian toimitusvarmuutta monipuolistamalla polttoainevalikoimaa.

(5)

Komission 19 päivänä lokakuuta 2006 päivätyssä tiedonannossa Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen todetaan, että komissio jatkaa työtä kehittääkseen entistä puhtaampien, älykkäämpien ja turvallisempien energiatehokkaiden ajoneuvojen markkinoita julkisten hankintojen ja tietoisuuden lisäämisen kautta.

(6)

Komission vuonna 2001 julkaiseman liikenteen valkoisen kirjan 22 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyssä väliarvioinnissa ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan” todetaan, että unioni edistää ympäristöystävällistä innovointia erityisesti uusilla eurooppalaisilla päästöstandardeilla (Euro Norms) ja edistämällä puhtaita ajoneuvoja julkisten hankintojen avulla.

(7)

Komissio on esitellyt 7 päivänä helmikuuta 2007 päivätyssä tiedonannossaan ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset” uuden kattavan strategian, jonka avulla unioni voi saavuttaa uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöille asetetun tavoitteen 120 g/km vuoteen 2012 mennessä. Ehdotetulla lainsäädäntökehyksellä pyritään varmistamaan ajoneuvoteknologian parantaminen. Täydentävillä toimenpiteillä olisi edistettävä polttoainetaloudellisten ajoneuvojen hankintaa.

(8)

Kaupunkiliikennettä koskevassa 25 päivänä syyskuuta 2007 päivätyssä komission vihreässä kirjassa ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” todetaan sidosryhmien tukevan sitä ajatusta, että puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen markkinoille saattamista tuettaisiin ympäristöä säästävien julkisten hankintojen avulla. Vihreässä kirjassa ehdotetaan, että yksi mahdollinen toimintatapa on ottaa huomioon ajoneuvon hinnan lisäksi ulkoiset kustannukset ja käyttää valintaperusteena ajoneuvojen hankinnalle niiden käyttöön liittyvästä energiankulutuksesta, hiilidioksidipäästöistä ja epäpuhtauspäästöistä johtuvia elinkaarikustannuksia. Lisäksi julkisissa hankinnoissa voitaisiin suosia uusien Euro-normien noudattamista. Vähemmän saastuttavien ajoneuvojen käytön aikaistaminen voisi parantaa myös kaupunkialueiden ilmanlaatua.

(9)

Korkean tason CARS 21 -ryhmä ilmoitti 12 päivänä joulukuuta 2005 antamassaan kertomuksessa tukevansa puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen edistämistä koskevaa komission aloitetta, mutta se edellytti teknologiasta riippumatonta ja ympäristöominaisuuksiin perustuvaa yhdennettyä lähestymistapaa, jossa ovat mukana ajoneuvovalmistajat, öljyn tai polttoaineen toimittajat, korjaamot, asiakkaat tai kuljettajat ja viranomaiset.

(10)

Kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevä korkean tason ryhmä suositteli 27 päivänä helmikuuta 2007 antamassaan kertomuksessa, että yksityisissä ja julkisissa hankinnoissa olisi otettava huomioon elinkaarikustannukset kokonaisuudessaan ja kiinnitettävä erityisesti huomiota energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden ja yhteisön olisi laadittava ja julkaistava ohjeita siitä, kuinka julkisissa hankinnoissa voidaan valita muu kuin halvin tarjous ja hankkia kestävämpiä välituotteita vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (5) ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (6) mukaisesti.

(11)

Tämän direktiivin tarkoituksena on edistää puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen markkinoita ja erityisesti – koska tällä olisi merkittävä ympäristövaikutus – vaikuttaa suurehkoina määrinä valmistettavien vakiomallisten ajoneuvojen kuten henkilöautojen, erilaisten linja-autojen ja kuorma-autojen markkinoihin takaamalla puhtaille ja energiatehokkaille tieliikenteen moottoriajoneuvoille tietty kysynnän taso, joka on riittävä kannustamaan valmistajia ja teollisuutta investoimaan vähän energiaa kuluttaviin sekä vähän hiilidioksidi- ja epäpuhtauspäästöjä aiheuttaviin ajoneuvoihin ja kehittämään niitä edelleen.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi tiedotettava kansallisille, alueellisille tai paikallisille hankintaviranomaisille ja julkisia henkilöliikennepalveluja tarjoaville toimijoille säännöksistä, jotka koskevat puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostamista.

(13)

Puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen hinnat ovat aluksi korkeammat kuin perinteisten ajoneuvojen. Luomalla riittävä kysyntä tällaisille ajoneuvoille voitaisiin varmistaa, että suurtuotannon edut johtavat kustannusten alenemiseen.

(14)

Tässä direktiivissä käsitellään tarvetta antaa jäsenvaltioille tukea helpottamalla ja jäsentämällä tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa tavalla, joka edistää puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen ostamista.

(15)

Ajoneuvojen hankinnoilla julkisia liikennepalveluja varten voi olla merkittävä vaikutus markkinoihin, jos yhteisön tasolla sovelletaan yhdenmukaistettuja valintaperusteita.

(16)

Suurin vaikutus markkinoihin ja paras kustannus-hyötytulos saavutetaan edellyttämällä, että julkisissa liikennepalveluissa käytettävien ajoneuvojen hankinnoissa yhdeksi valintaperusteeksi otetaan energiankulutuksesta, hiilidioksidipäästöistä ja epäpuhtauspäästöistä ajoneuvon elinkaaren aikana aiheutuvat kustannukset.

(17)

Direktiivin 2004/17/EY ja direktiivin 2004/18/EY soveltamisalan mukaisesti ja noudattaen täysimääräisesti näiden direktiivien kansallisen täytäntöönpanon säännöksiä tämän direktiivin olisi katettava hankintaviranomaisten ja -yksiköiden ostamat tieliikenteen moottoriajoneuvot riippumatta siitä, ovatko nämä viranomaiset ja yksiköt julkisia vai yksityisiä. Lisäksi tämän direktiivin soveltamisalaan olisi kuuluttava sellaisten tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostaminen, joita käytetään julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamiseksi julkisia palveluja koskevan sopimuksen nojalla, jolloin jäsenvaltioilla on vapaus jättää vähäiset ostot soveltamisalan ulkopuolelle tarpeettoman hallinnollisen rasituksen välttämiseksi.

(18)

Noudattaen puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/46/EY (puitedirektiivi) (7) ja tarpeettoman hallinnollisen kuormituksen välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa viranomaiset ja liikenteenharjoittajat tässä direktiivissä säädetyistä vaatimuksista niiden ostaessa erityiskäyttöön suunniteltuja ja rakennettuja ajoneuvoja.

(19)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä erilaisista mahdollisuuksista ottaa huomioon energia- ja ympäristövaikutukset. Näin viranomaiset ja liikenteenharjoittajat, jotka ovat jo kehittäneet sopivia menetelmiä paikallisten tarpeiden ja ehtojen huomioon ottamiseksi, voivat jatkaa näiden menetelmien käyttämistä.

(20)

Energiankulutuksen, hiilidioksidipäästöjen ja epäpuhtauspäästöjen huomioon ottaminen valintaperusteissa ei lisää kokonaiskustannuksia, vaan käytöstä aiheutuvia elinkaarikustannuksia ennakoidaan hankintapäätöksessä. Tämä lähestymistapa täydentää eurooppalaisia standardeja (Euro Norms) koskevaa lainsäädäntöä, jossa päästöille vahvistetaan raja-arvot, määrittämällä rahallisen arvon todellisille epäpuhtauspäästöille, eikä se edellytä uusien normien vahvistamista.

(21)

Kun hankintaviranomaiset, hankintayksiköt ja liikenteenharjoittajat täyttävät vaatimusta, joka koskee energia- ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista, vahvistamalla teknisiä vaatimuksia, niitä kannustetaan vahvistamaan energia- ja ympäristötehokkuutta koskevat vaatimukset korkeammalle tasolle kuin yhteisön lainsäädännössä edellytetään, ottaen huomioon esimerkiksi eurooppalaiset standardit (Euro Norms), jotka on jo hyväksytty mutta jotka eivät ole vielä tulleet pakollisiksi.

(22)

ExternE-tutkimus (8), komission ”Puhdasta ilmaa Euroopalle” (CAFE) -ohjelma (9) ja HEATCO-tutkimus (10) ovat tarjonneet tietoja hiilidioksidin, typen oksidien, ei-metaanihiilivetyjen ja hiukkasten päästöjen aiheuttamista kustannuksista. Kustannuksia arvioidaan nykyarvoina, jotta hankintamenettely pysyisi yksinkertaisena.

(23)

Tässä direktiivissä olisi määriteltävä hiilidioksidipäästöjen ja epäpuhtauspäästöjen kustannusten vaihteluväli, joka yhtäältä antaa hankintaviranomaisille, hankintayksiköille ja liikenteenharjoittajille joustovaraa ottaa huomioon niiden paikallinen tilanne ja toisaalta varmistaa riittävän yhdenmukaistamisen tason.

(24)

Puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen hankintaa koskevien valintaperusteiden pakollinen soveltaminen ei estä muiden asianmukaisten valintaperusteiden huomioon ottamista. Se ei myöskään estä sellaisten ajoneuvojen valintaa, joiden varustusta on parannettu jälkiasennuksena ympäristöominaisuuksien parantamiseksi. Tällaisia muita asian kannalta merkityksellisiä valintaperusteita voidaan myös sisällyttää direktiivin 2004/17/EY tai direktiivin 2004/18/EY mukaisiin hankintoihin edellyttäen, että ne liittyvät sopimuksen kohteeseen, eivät anna hankintaviranomaiselle tai -yksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta, ne mainitaan nimenomaisesti ja ne ovat sopusoinnussa perustamissopimuksen perusperiaatteiden kanssa.

(25)

Ajoneuvon hankintapäätöstä varten käytettävä, epäpuhtauspäästöistä aiheutuvien elinkaarikustannusten laskentamenetelmä, tässä direktiivissä määritellyt numeeriset arvot mukaan luettuina, ei vaikuta muun ulkoisia kustannuksia koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamiseen.

(26)

Tässä direktiivissä määritellyn laskentamenetelmän tarkastelussa ja tarkistamisessa olisi otettava huomioon asiaan liittyvät yhteisön säädökset ja pyrittävä johdonmukaisuuteen niiden kanssa.

(27)

Energiaa ja ympäristöä koskevien valintaperusteiden olisi ehdottomasti oltava niiden valintaperusteiden joukossa, jotka hankintaviranomaiset ja hankintayksiköt ottavat huomioon päättäessään puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen hankinnasta.

(28)

Tämän direktiivin ei pitäisi estää hankintaviranomaisia ja hankintayksiköitä asettamasta julkisissa liikennepalveluissa käytettävien ajoneuvojen ostamisessa etusijalle epäpuhtauspäästöjä koskevia uusimpia eurooppalaisia standardeja (Euro Norms) jo ennen kuin niistä tulee pakollisia. Sen ei myöskään pitäisi estää hankintaviranomaisia ja hankintayksiköitä asettamasta etusijalle vaihtoehtoisia polttoaineita, kuten vetyä, nestekaasua, paineistettua maakaasua ja biopolttoaineita edellyttäen, että ajoneuvon elinkaarenaikaiset energia- ja ympäristövaikutukset otetaan huomioon.

(29)

Muille ajoneuvoluokille olisi kehitettävä standardoituja yhteisön testimenettelyjä valmistajan tietojen vertailtavuuden ja avoimuuden parantamiseksi. Valmistajia olisi kannustettava esittämään tietoja elinkaarenaikaisesta kokonaiskulutuksesta, hiilidioksidipäästöistä ja epäpuhtauspäästöistä.

(30)

Mahdollisuus julkiseen tukeen, joka koskee puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostamista, mukaan lukien sellaisten moottoreiden ja korvaavien osien asentaminen jälkikäteen ajoneuvoihin, jotka täyttävät pakollisia ympäristövaatimuksia tiukemmat vaatimukset, tunnustetaan valtiontuesta ympäristönsuojelulle annetuissa komission suuntaviivoissa (11) sekä tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6 päivänä elokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (12). Tässä yhteydessä merkitystä on myös komission tiedonantoon ”Rautatieyrityksille myönnettäviä valtiontukia koskevat yhteisön suuntaviivat” (13) sisältyvillä suuntaviivoilla, erityisesti 34 kohdan alaviitteellä 1 ja 36 kohdan alaviitteellä 3. Tällaisen julkisen tuen myöntämiseen sovelletaan kuitenkin edelleen perustamissopimusta ja erityisesti sen 87 ja 88 artiklaa.

(31)

Mahdollisuus julkiseen tukeen, jolla edistetään vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelun edellyttämien infrastruktuurien kehittämistä, tunnustetaan valtiontuesta ympäristönsuojelulle annetuissa yhteisön suuntaviivoissa. Tällaisen julkisen tuen myöntämiseen sovelletaan kuitenkin edelleen perustamissopimusta ja erityisesti sen 87 ja 88 artiklaa.

(32)

Puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostaminen tarjoaa kaupungeille mahdollisuuden ympäristötietoiseen imagoon. Tältä osin on tärkeää julkistaa internetissä tietoja tämän direktiivin mukaisista julkisista hankinnoista.

(33)

Olisi kannustettava julkaisemaan internetissä kaikki asianmukaiset tiedot jäsenvaltioissa käytettävissä olevista rahoitusvälineistä, joista rahoitetaan kaupunkiliikenteeseen sekä puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämiseen liittyviä hankkeita.

(34)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (14) mukaisesti.

(35)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa inflaatioon ja tekniseen kehitykseen tietoja, joita käytetään tieliikenteen moottoriajoneuvojen käytöstä aiheutuvien elinkaarikustannusten laskentaan. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen markkinoiden edistäminen ja stimuloiminen sekä liikennealalla yhteisön ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikkaan olevan myönteisen vaikutuksen parantaminen, vaan ne voidaan paremmin saavuttaa yhteisön tasolla, koska kustannustehokkaat muutokset Euroopan teollisuudessa edellyttävät riittävän suurta ajoneuvomäärää, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(37)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi jatkettava työtä puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämiseksi. Tässä yhteydessä tärkeässä asemassa voivat olla kansalliset ja alueelliset toimintaohjelmat, jotka määritellään Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 (15). Lisäksi yhteisön ohjelmat, kuten Civitas ja Euroopan älykäs energiaohjelma, voivat auttaa parantamaan liikkuvuutta kaupungeissa vähentäen samalla sen kielteisiä vaikutuksia.

(38)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (16) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

hankintaviranomaiset tai hankintayksiköt siltä osin kuin niillä on velvollisuus soveltaa direktiiveissä 2004/17/EY ja 2004/18/EY säädettyjä hankintamenettelyjä;

b)

liikenteenharjoittajat julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista 23 päivänä lokakuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 (17) tarkoitetun julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen nojalla jäsenvaltioiden vahvistaman kynnysarvon, joka ei saa ylittää direktiiveissä 2004/17/EY ja 2004/18/EY vahvistettuja kynnysarvoja, ylittyessä.

1)

’hankintaviranomaisilla’ direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 9 kohdassa määriteltyjä hankintaviranomaisia;

2)

’hankintayksiköillä’ direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja hankintayksiköitä;

3)

’tieliikenteen moottoriajoneuvolla’ liitteen taulukossa 3 lueteltuihin ajoneuvoluokkiin kuuluvaa ajoneuvoa.

a)

energiankulutus;

b)

hiilidioksidipäästöt; ja

c)

typen oksidien, metaanittomien hiilivetyjen ja hiukkasten päästöt.

a)

asetetaan energia- ja ympäristötehokkuutta koskevat tekniset vaatimukset tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostamista koskevissa asiakirjoissa kunkin huomioon otettavan vaikutuksen osalta sekä mahdollisten muiden ympäristövaikutusten osalta; tai

b)

sisällytetään energia- ja ympäristövaikutukset ostopäätökseen, jolloin:

a)

Ajoneuvon energiankulutuksesta aiheutuvat käyttöön liittyvät elinkaarikustannukset lasketaan seuraavalla menetelmällä:

b)

Ajoneuvon hiilidioksidipäästöistä aiheutuvat käyttöön liittyvät elinkaarikustannukset lasketaan kertomalla 3 kohdan mukaiset ajoneuvon käyttöiän aikaiset ajokilometrit, ottaen tarvittaessa huomioon jo toteutuneet ajokilometrit, 2 kohdan mukaisilla hiilidioksidipäästöillä kilogrammoina kilometriä kohden ja liitteen taulukossa 2 esitetyillä kustannuksilla kilogrammaa kohden.

c)

Liitteen taulukossa 2 luetelluista epäpuhtauspäästöistä aiheutuvat käyttöön liittyvät elinkaarikustannukset lasketaan laskemalla yhteen typen oksidien, ei-metaanihiilivetyjen ja hiukkasten päästöistä aiheutuvat käyttöön liittyvät elinkaarikustannukset. Kunkin epäpuhtauden päästöistä aiheutuvat käyttöön liittyvät elinkaarikustannukset lasketaan kertomalla 3 kohdan mukaiset ajoneuvon käyttöiän aikaiset ajokilometrit, ottaen tarvittaessa huomioon jo toteutuneet ajokilometrit, 2 kohdan mukaisilla päästöillä grammoina kilometriä kohden ja vastaavilla kustannuksilla grammaa kohden. Kustannukset määritetään liitteen taulukon 2 mukaisista yhteisön keskiarvoista.

Edellä 3 artiklassa tarkoitetut hankintaviranomaiset, hankintayksiköt ja liikenteenharjoittajat voivat soveltaa korkeampia kustannuksia edellyttäen, etteivät ne ylitä liitteen taulukossa 2 esitettyjä asianomaisia arvoja kerrottuina tekijällä 2.

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/13

(1)

Komissio pyysi 2 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta useita lisätietoja sen jälkeen, kun se oli saanut tietoja ja kantelun, joiden mukaan 20 päivänä elokuuta 2003 annetun Friuli-Venezia Giulian alueen aluelain nro 14 nojalla myönnettiin varoja Triesten ja Gorizian kauppakamareille vuonna 2003 koetusta kuivuudesta kärsineiden tilojen rehutarpeen kattamiseen.

(2)

Komissio ei ollut saanut Italian viranomaisilta pyytämiään tietoja neljän viikon pituisen määräajan loppuun mennessä, joten se lähetti niille muistutuksen 26 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa välitti komissiolle 10 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä ja 15 päivänä kesäkuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisilta kirjeen, jonka mukaan ne olivat lähettäneet 30 päivänä syyskuuta 2003 ja 12 päivänä maaliskuuta 2004 Triesten ja Gorizian kauppakamareille muistutukset tarpeesta julkaista kiinnostuksenilmaisupyynnöt edellä mainitun lain 6 pykälässä säädetyistä tuista ja ilmoittaa niistä komissiolle.

(4)

Komissio pyysi näiden tietojen perusteella Italian viranomaisia 28 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä toimittamaan sille kyseiset kaksi kirjettä sekä kauppakamarin laatimat kiinnostuksenilmaisupyynnöt. Lisäksi komissio tiedusteli, oliko tukea myönnetty, ja jos oli, mitkä olivat tukien määrät ja myöntämisperusteet.

(5)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 27 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä ja 29 päivänä syyskuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä 28 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä pyydetyt tekstit ja tiedot.

(6)

Koska näistä tiedoista kävi selkeästi ilmi, että Triesten kauppakamari oli jo julkaissut kiinnostuksenilmaisupyynnön, jolla oli ollut vaikutuksia, ja että lisäksi tuet, joita kauppakamarit saattoivat myöntää tai olivat jo myöntäneet, eivät sisältyneet komission asiana N 241/01 hyväksymään kauppakamarien yleiseen tukiohjelmaan, komissio päätti aloittaa ilmoittamatonta tukea koskevaa asiaa NN 69/04 koskevan menettelyn.

(7)

Komissio pyysi 12 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta lisätietoja kyseisistä tuista.

(8)

Komissio sai samana päivänä Italian viranomaisilta kirjeen, joka sisälsi täydennyksiä 28 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä (vrt. johdanto-osan 4 kappale) pyydettyihin tietoihin.

(9)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi 6 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä ja 11 päivänä tammikuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä komissiolta jatkoa kyseistä tukea koskevien lisätietojen toimittamisen määräaikaan, jotta ne voisivat tarkastella asiaan liittyvää alueellista sääntelyä uudelleen.

(10)

Komissio antoi kuukauden lisäaikaa 25 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(11)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti 21 päivänä helmikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta kirjeen, jonka mukaan Gorizian kauppakamari ei ollut pannut suunniteltua tukea täytäntöön ja aikoi peruuttaa sen (kirjeen liitteenä oli kyseisen kauppakamarin päätös, jossa tämä vahvistettiin).

(12)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 28 päivänä helmikuuta 2005 päivätyllä ja 1 päivänä maaliskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä sekä 30 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyllä ja 31 päivänä maaliskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lisätietoja Triesten kauppakamarin myöntämistä tuista.

(13)

Komissio ilmoitti Italialle 22 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellään (1) päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely rehun ostamiseen tarkoitetusta tuesta, josta on säädetty 20 päivänä elokuuta 2003 annetussa aluelaissa nro 14 olevassa 6 §:ssä ja jota koskevan kiinnostuksenilmaisupyynnön Triesten kauppakamari oli julkaissut.

(14)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta (2) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio on pyytänyt asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.

(15)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta.

(16)

Aluehallinto voi myöntää 20 päivänä elokuuta 2003 annetun Friuli-Venezia Giulian alueen aluelain nro 14, jäljempänä ’aluelaki nro 14’, 6 pykälän mukaan Triesten kauppa-, teollisuus-, käsiteollisuus- ja maatalouskamarille 170 000 euroa ja Gorizian kauppa-, teollisuus-, käsiteollisuus- ja maatalouskamarille 80 000 euroa erityisrahoitusta vuonna 2003 koetusta kuivuudesta johtuvista karjan ruokintaongelmista huolehtimiseksi sellaisilla alueilla sijaitsevilla tiloilla, joilla ei ole yhteisiä kastelujärjestelmiä.

(17)

Triesten kauppakamarin julkaisemassa kiinnostuksenilmaisupyynnössä on kyse taloudellisesta tuesta Triesten maakunnassa sijaitseville, vuoden 2003 kuivuudesta kärsineille tiloille, joilla maata ei ole voitu kastella yhteisen kastelujärjestelmän puuttumisen vuoksi ja jotka ovat tämän vuoksi menettäneet tuotannostaan vähintään 20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla. Tuki annetaan eläinten ruokinnassa välttämättömän rehun ostamiseen.

(18)

Tuen maksamisen edellytyksenä on 1 päivän toukokuuta ja 20 päivän marraskuuta 2003 välisenä aikana tehtyihin rehuostoihin liittyvien laskujen esittäminen, ja tuki kattaa rehumäärän, joka tarvitaan kyseisellä tilalla oleville ja kyseiselle karjankasvattajalle kuuluville eläinyksiköille lasketun ravitsemuksellisen tarpeen tyydyttämiseen. Eläinyksiköihin kuuluvat naudat, lampaat, vuohet ja hevoset, jotka on tarkoitettu teurastettaviksi tai työntekoon; teuraseläinten kohdalla tuensaajien on oltava päätoimisia karjankasvattajia tai viljelijöitä, jotka kuuluvat INPS:n (Istituto nazionale per la previdenza sociale) maatalousalan sosiaaliturvan piiriin. Ilmaisulla ”rehu” tarkoitetaan kaikentyyppistä kuivattua heinää.

(19)

Tukea voidaan maksaa kaikille sitä hakeville Triesten maakunnassa sijaitseville tiloille siihen asti, kun tätä tarkoitusta varten perustettu rahasto on käytetty loppuun.

(20)

Korvattava rehun enimmäismäärä on vahvistettu 1 500 kilogrammaksi eläinyksikköä kohti. Tukea laskettaessa käytetty viitehinta on 20 euroa arvonlisävero mukaan luettuna. Jos hakemuksia on ennakoitua enemmän, yksittäisiä tukia pienennetään suhteellisesti eläinyksikköä kohti.

(21)

Jos tuensaajatilat hakevat ja saavat muita tukia vuoden 2003 kuivuudesta johtuvien tappioiden vuoksi, kiinnostuksenilmaisupyynnössä esitettyä tuen määrää pienennetään vastaavasti.

(22)

Komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, koska se epäili käsiteltävänä olevien tukitoimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Sen epäilyjen perustana olivat seuraavat seikat:

(23)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 26 päivänä syyskuuta 2005 päivätyllä ja 27 päivänä syyskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten huomautukset perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta kyseiseen tukeen liittyen.

(24)

Italian viranomaisten huomautuksissa todetaan muun muassa, että Friuli-Venezia Giulian alue julisti vuoden 2003 kuivuuden ”epäsuotuisiksi sääoloiksi”16 päivänä syyskuuta 2003 annetulla aluevaltuuston puheenjohtajan asetuksella nro 0329/Pres., minkä alueen meteorologinen tutkimuslaitos vahvisti ja minkä vuoksi myönnettiin valtiontuki, josta ilmoitettiin komissiolle ja jonka komissio hyväksyi (asia N 262/04).

(25)

Italian viranomaiset myöntävät, ettei Triesten kauppakamarin käyttämä Triesten maakunnan viljelijöiden kärsimien tappioiden laskutapa ole suuntaviivojen 11.3 kohdan mukainen. Viranomaisten mukaan Triesten kauppakamari kuitenkin varmisti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisen jälkeen kaikkien tukea saaneiden tilojen (43 tilaa) tuotantotappion vähimmäismäärän vertaamalla rehuntuotannon keskitasoa kolmivuotiskaudella 2000–2002 (jonka aikana ei maksettu korvauksia epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden vuoksi) vuonna 2003 tuotetun rehun määriin. Viranomaisten mukaan saadut tiedot osoittivat, että kaikissa tapauksissa tappiot olivat tuelle asetettuja vähimmäismääriä suuremmat (20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla).

(26)

Italian viranomaiset toteavat myös laskeneensa tuen, joka suuntaviivojen mukaan olisi voitu maksaa. Ne käyttivät tätä varten 23 päivänä toukokuuta 2003 tehtyyn aluehallituksen päätökseen sisältyneitä tietoja rehun keskimääristä ja keskihinnoista kolmivuotiskaudella 2000–2002. Saadusta määrästä vähennettiin kunkin tilan vuodelta 2003 ilmoittama tosiasiallinen tuotantomäärä, joka kerrottiin kyseisen vuoden keskihinnalla. Viranomaiset siirsivät kaikki laskelmat taulukkoon, jossa esitetään maksetut tuen määrät, sellaisten tukien määrät, jotka olisi suuntaviivojen mukaan voitu hyväksyä, sekä sellaisten vähämerkityksisten tukien määrät, jotka voidaan vielä maksaa tuensaajille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1860/2004 (4) nojalla. Taulukko osoittaa, että jos vähämerkityksinen tuki yhdistetään tukiin, jotka voidaan myöntää suuntaviivojen mukaisesti, ainoastaan kaksi viljelijää on saanut kärsittyjä tappioita suurempaa tukea, ja Italian viranomaiset ovat sitoutuneet korjaamaan tilanteen.

(27)

Italian viranomaiset vastaavat komission perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä aloittaessaan esittämiin epäilyihin, että käsiteltävänä olevien tukien saajat eivät olleet saaneet rehuja varten suoraa tukea tai mahdollisia vakuutuskorvauksia. Viranomaisten mukaan tuensaajille aiheutui rehun korjaamiseen ja kuljetukseen liittyviä menoja siitä rehutuotannosta, jota loppujen lopuksi saatiin.

(28)

Italian viranomaisten mukaan myös kaikille tätä tukea saaneille maanviljelijöille on ilmoitettu, että toimenpiteestä oli aloitettu perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.

(29)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Aluelaissa nro 14 säädetyt tuet vastaavat tätä määritelmää, sillä niiden myöntäjänä on paikallinen taho, niillä suositaan tietynlaista tuotantoa (kotieläintuotantoa, sillä rehun hankintatuen kohteena on eläinten ruokinta) ja ne saattavat vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun otetaan huomioon Italian asema kyseisessä tuotannossa (Italian osuus esimerkiksi naudanlihan tuotannosta yhteisössä vuonna 2006 oli 13,3 prosenttia ja se oli unionin kolmanneksi suurin naudanlihan tuottaja).

(30)

Eräitä toimenpiteitä voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti pitää yhteismarkkinoille soveltuvina perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

(31)

Kun tarkasteltavana olevassa tapauksessa otetaan huomioon tuen luonne (tuki viljelijöille myönnettäviin korvauksiin epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden vuoksi), ainoa sovellettavissa oleva poikkeus on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus, jonka nojalla tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen on hyväksyttävää, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan itse luonnonmullistusten yhteydessä, ei niihin rinnastettavien tilanteiden yhteydessä; kuten suuntaviivoista käy ilmi, komissio on aina katsonut, ettei kuivuutta sinänsä voida pitää 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna luonnonmullistuksena).

(32)

Jotta edellä mainittua poikkeusta voitaisiin soveltaa, käsiteltävänä olevia tukia, jotka ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyään 88 artiklan) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (5) 1 artiklan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla sääntöjenvastaisia, on tarkasteltava niiden puolueettomien sääntöjen perusteella, jotka sisältyvät tuen myöntämishetkellä voimassa olleisiin asiakirjoihin valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (6) mukaisesti.

(33)

Tässä tapauksessa tuen myöntämishetkellä sovellettavat säännöt ovat suuntaviivojen 11.3 kohtaan sisältyvät säännöt. Niiden mukaan

(34)

Komissio toteaa ensimmäisten kahden edellytyksen noudattamisesta, että Italian viranomaiset vahvistivat kuivuuden asianmukaisten säätietojen perusteella. Edellä mainittujen epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden kokonaismäärän osalta komissio toteaa Italian viranomaisten itsekin tunnustavan, ettei Triesten maakunnan viljelijöiden kärsimiä tappioita laskettaessa käytetty laskutapa ole suuntaviivojen 11.3 kohdan säännösten mukainen. Komissio voi ainoastaan vahvistaa tämän, sillä Triesten kauppakamarin julkaisemassa kiinnostuksenilmaisupyynnössä vahvistetaan yksinkertaisesti vähimmäismäärä, jonka ylittävistä tappioista tukea voidaan myöntää, mutta ei täsmennetä kyseisten tappioiden määrittelytavan yksityiskohtia.

(35)

Niiden tietojen mukaan, jotka Italian viranomaiset toimittivat perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen, suuntaviivojen 11.3 kohdan mukaisen menettelyn soveltaminen eli tässä tapauksessa vertailu kolmivuotiskaudella 2000–2002 (jonka aikana ei maksettu korvauksia epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden vuoksi) saavutetun rehuntuotannon keskitason ja vuonna 2003 tuotetun rehun määrän välillä osoittaa, että jokaisen yksittäisen tukea saaneen tilan tappiot olivat suuremmat kuin tuen saamiseen oikeuttavat vähimmäismäärät (20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla).

(36)

Komissio toteaa tuen varsinaisesta laskutavasta (ja samalla kolmannen edellä mainitun edellytyksen noudattamisesta), ettei se vastaa suuntaviivoja, sillä tuki maksettiin 1 päivän toukokuuta ja 20 päivän marraskuuta 2003 välisenä aikana tehtyihin rehuostoihin liittyvien laskujen esittämistä vastaan, ja se kattoi rehumäärän, joka tarvitaan kunkin tilan eläinyksikköjen mukaan lasketun ravitsemuksellisen tarpeen tyydyttämiseen, kun taas suuntaviivojen mukaan maksettava tuki ei saa ylittää määrää, joka lasketaan kertomalla tavanomaisena kautena saavutettava keskimääräinen tuotantomäärä samana kautena sovellettavalla keskihinnalla ja vähentämällä tästä tapahtumavuoden tosiasiallinen tuotantomäärä kerrottuna kyseisen vuoden keskihinnalla.

(37)

Italian viranomaisten perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen toimittamista tiedoista käy ilmi, että Triesten kauppakamarin soveltama laskutapa johti useissa tapauksissa (12:ssa tapauksessa 43:sta) siihen, että maksettu tuki oli suurempi kuin suuntaviivojen mukaisella laskutavalla laskettuna.

(38)

Komissio ei voi hyväksyä Triesten kauppakamarin käyttämää laskutapaa, koska se johti yli 25 prosentissa tapauksia suuntaviivojen 11.3 kohdan mukaisia suurempiin tukiin.

(39)

Komissio ottaa suuntaviivojen 11.3 kohdan muiden edellytysten (ja samalla neljännen ja viidennen edellä mainitun edellytyksen) noudattamisen osalta huomioon Italian viranomaisten esittämät tiedot, joiden mukaan tuensaajat eivät saaneet rehuun liittyviä suoria tukia tai vakuutussopimusten perusteella maksettavia korvauksia, ja tuensaajille aiheutui rehun korjaamiseen ja kuljetukseen liittyviä menoja siitä rehutuotannosta, jota loppujen lopuksi saatiin. Nämä tiedot osoittavat, ettei kyseisiä edellytyksiä sovelleta tähän tapaukseen.

(40)

Komissio ei voi edellä esitetyn perusteella todeta, että kaikki suuntaviivojen 11.3 kohdan edellytykset täyttyisivät, sillä kuten johdanto-osan 38 kappaleessa on todettu, Triesten kauppakamarin käyttämä laskutapa johti useissa tapauksissa suurempiin tuen määriin kuin ne, jotka olisi voitu maksaa ilman, että kyseessä katsottaisiin olevan liiallinen korvaus.

(41)

Tukiin, jotka Triesten kauppakamari myönsi rehun ostamiseen vuoden 2003 kuivuuden johdosta, ei siis voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, kun kyseessä on sen määrän ylittävä osuus, johon kyseistä poikkeusta olisi voitu soveltaa käyttämällä suuntaviivojen 11.3 kohdassa tarkoitettua laskutapaa. Tuki, joka ei ylitä kyseistä määrää, soveltuu kuitenkin yhteismarkkinoille, koska se täyttää kaikki suuntaviivoissa asetetut edellytykset.

(42)

Asetuksen (EY) N:o 659/199914 artiklan 1 kohdan mukaan komission on päätettävä sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Italian on siis toteuttava kaikki tarvittavat toimenpiteet myönnetyn tuen takaisinperimiseksi tuensaajalta. Italialla on komission tiedonannon ”Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa” (7) 42 kohdan mukaisesti aikaa tämän päätöksen täytäntöönpanoon neljä kuukautta sen voimaantulosta. Takaisin perittäviin tukiin on sisällyttävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (8) mukaisesti laskettu korko.

(43)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi ei kuitenkaan katsota tämän tukiohjelman osana myönnettyä tukea, joka on myöntämishetkellä täyttänyt neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (9) (de minimis -asetus) 2 artiklan nojalla annetussa komission asetuksessa vahvistetut edellytykset.

(44)

Komission tiedonannon ”Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa” 49 kohdan mukaan jäsenvaltio voi soveltaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä (de minimis), joka on ollut voimassa takaisinperintäpäätöksen kohteena olevan, sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen myöntämisajankohtana määrittäessään kultakin tukiohjelman yksittäiseltä tuensaajalta takaisin perittävän tuen täsmällistä määrää.

(45)

De minimis -tukia maatalousalalla koskevat yhteisön säännöt eivät olleet vielä voimassa, kun Triesten kauppakamari myönsi tukensa.

(46)

Ensimmäiset kyseisellä alalla hyväksytyt yhteisön säännöt sisältyivät asetukseen (EY) N:o 1860/2004.

(47)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 mukaan tuki, jonka määrä ei ylitä 3 000 euron määrää tuensaajaa kohti (määrään sisältyy yritykselle myönnetty de minimis -tuki) kolmen vuoden ajanjakson aikana, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua eikä sen vuoksi kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(48)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 5 artiklan mukaan asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, jos tuki täyttää kaikki sen 1 ja 3 artiklassa säädetyt edellytykset.

(49)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa yksittäisten enintään 3 000 euron suuruisten tukien ei katsota olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, mikäli ne olivat asetuksen (EY) N:o 1860/20041, 2 ja 3 artiklan mukaisia. Tätä sovelletaan ainoastaan enintään 3 000 euron suuruisiin tukiin, jotka on maksettu osana kyseistä tukiohjelmaa. Italian viranomaiset eivät voi esittää, että takaisinperintätapauksia voitaisiin rajoittaa vähentämällä 12:ssa liiallisen korvauksen tapauksessa tuesta määrä, jonka kukin asianomainen olisi voinut saada asetuksen (EY) N:o 1860/2004 mukaisesti, sillä jos tukiohjelman osana myönnetyn tuen määrä ylittää de minimis -tuen enimmäismäärän, kyseiseen tukeen ei voida soveltaa de minimis -asetuksen säännöksiä edes siltä osuudelta, joka ei ylitä kyseistä vähimmäismäärää,

a)

kultakin tuensaajalta takaisinperittävän tuen kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko);

b)

tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/20

(1)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyn tarkastelua koskevan tutkimuksen jälkeen, jäljempänä ”tarkastelua koskeva tutkimus”, neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1683/2004 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tuotaessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa glyfosaattia, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2931 00 95 (Taric-koodi 2931009582) ja ex 3808 93 27 (Taric-koodi 3808932719); tulli laajennettiin koskemaan Malesiasta lähetetyn glyfosaatin tuontia (riippumatta siitä, onko sen ilmoitettu olevan Malesiasta peräisin vai ei) (Taric-koodit 2931009581 ja 3808932711), lukuun ottamatta tuotteita, jotka on tuottanut Crop protection (M) Sdn. Bhd., Lot 746, Jalan Haji Sirat 4 ½ Miles, off Jalan Kapar, 42100 Klang, Selangor Darul Ehsan, Malesia (Taric-lisäkoodi A 309), sekä Taiwanista lähetetyn glyfosaatin tuontia (riippumatta siitä, onko sen ilmoitettu olevan Taiwanista peräisin vai ei) (Taric-koodit 2931009581 ja 3808932711), lukuun ottamatta tuotteita, jotka on tuottanut Sinon Corporation, No 23, Sec. 1, Mei Chuan W. Rd, Taichung, Taiwan (Taric-lisäkoodi A 310). Käyttöön otettu polkumyyntitulli oli 29,9 prosentin suuruinen.

(2)

Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien ja jakelijoiden järjestö AUDACE on toimittanut tietoa muuttuneista markkinaolosuhteista toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tutkimusajanjakson (1 päivästä tammikuuta 200231 päivään joulukuuta 2002) jälkeen; se väitti, että muutosten perusteella olisi perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti perusteltua suspendoida nyt voimassa olevat toimenpiteet. Komissio tarkasteli tämän vuoksi, onko suspendointi perusteltua.

(3)

Perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaan polkumyyntitoimenpiteet voidaan yhteisön edun mukaisesti jättää väliaikaisesti soveltamatta eli suspendoida, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi suspendoinnin vuoksi, ja sillä edellytyksellä, että yhteisön tuotannonalalla on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan ja että nämä huomautukset on otettu huomioon. Lisäksi 14 artiklan 4 kohdassa säädetään, että asianomaisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä voidaan milloin tahansa alkaa soveltaa uudelleen, jos niiden suspendointi ei enää ole perusteltua.

(4)

Yhteisön tuotannonalan osalta voidaan todeta, että sen tilanne parantui vuoden 2008 ensimmäiseen puoliskoon asti. EU:n markkinoiden voimakkaan hinnannousun, myyntimäärän ja -arvon lisääntymisen sekä suhteellisten vakaiden tuotantokustannusten vuoksi voitot (ilmaistuna prosentteina liikevaihdosta) ovat kasvaneet merkittävästi. Tätä positiivista suuntausta vahvistavat tuoreemmat luvut, jotka koskevat tärkeintä yhteisön tuottajaa, joka edustaa valtaosaa yhteisön tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärästä. Käytettävissä olevien markkinatietojen perusteella ei ole odotettavissa, että tilanne muuttuisi merkittävästi, jos toimenpiteet suspendoidaan.

(5)

Yhteisön tuotannonala on vahvistanut, että sen hintataso yhteisön markkinoilla on yleisesti muuttumaton, vaikka vientihinnat Kiinan kansantasavallasta ovat pudonneet merkittävästi heinäkuusta 2008.

(6)

Kiinan kansantasavallan kasvavalla tuotantokapasiteetilla ja tuotoksella voisi olla alentava vaikutus EU:n glyfosaattihintoihin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämänhetkiset tiedot kuitenkin osoittavat, että vaikutuksen odotetaan suureksi osaksi neutraloituvan kasvavan maailmanlaajuisen kysynnän ansiosta.

(7)

Mikään ei viittaa siihen, että suspendointi olisi yhteisön edun vastaista.

(8)

Kun otetaan huomioon tilapäinen muutos markkinaolosuhteissa ja etenkin yhteisön markkinoiden tämänhetkinen hintataso sekä yhteisön tuotannonalan tämänhetkiset korkeat voittotasot siitä huolimatta, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viennin hinnat ovat laskeneet viime kuukausina, päätellään, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin liittyvää vahinkoa ei todennäköisesti aiheutuisi uudelleen suspendoinnin vuoksi. Sen vuoksi ehdotetaan, että voimassa olevat toimenpiteet suspendoidaan yhdeksän kuukauden ajaksi perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(9)

Komissio on perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoittanut yhteisön tuotannonalalle aikomuksestaan suspendoida voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet. Yhteisön tuotannonalalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksia, ja nämä huomautukset on otettu huomioon.

(10)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että kaikki tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sovellettavan polkumyyntitullin suspendoinnin edellytykset täyttyvät perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Asetuksella (EY) N:o 1683/2004 käyttöön otettu polkumyyntitulli olisi sen vuoksi suspendoitava yhdeksän kuukauden ajaksi.

(11)

Jos tullin suspendoimiseen johtaneet olosuhteet muuttuvat, komissio voi ottaa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet uudelleen käyttöön kumoamalla välittömästi polkumyyntitullin suspension,

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/22

(1)

Liiallinen riskinotto rahoituspalvelualalla ja varsinkin pankeissa ja sijoituspalveluyrityksissä on myötävaikuttanut rahoitusalan yritysten konkursseihin ja systeemisiin ongelmiin jäsenvaltioissa ja koko maailmassa. Ongelmat ovat levinneet muualle talouteen ja aiheuttaneet yhteiskunnalle suuria kustannuksia.

(2)

Vaikka rahoituspalvelualan epäasianmukaiset palkka- ja palkkiokäytännöt eivät olleetkaan vuosina 2007 ja 2008 puhjenneen finanssikriisin keskeisin syy, vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että ne johtivat liialliseen riskinottoon ja näin ollen myötävaikuttivat rahoitusalan suurten yritysten huomattaviin tappioihin.

(3)

Palkka- ja palkkiokäytännöt ovat suuressa osassa rahoituspalvelualaa olleet ristiriidassa tehokkaan ja moitteettoman riskinhallinnan kanssa. Suuntauksena on ollut palkita käytännöillä nopeiden voittojen tavoittelua ja kannustaa henkilöstöä harjoittamaan liiallista riskitoimintaa, joka toisi nopeasti suuria tuloja mutta altistaisi rahoitusalan yritykset suuremmille potentiaalisille tappioille pidemmällä aikavälillä.

(4)

Jos riskinhallinta- ja valvontajärjestelmät toimisivat vakaasti ja hyvin tehokkaasti, palkka- ja palkkiokäytäntöjen tarjoamat riskinottokannustimet olisivat periaatteessa sopusoinnussa rahoitusalan yritysten riskirajan kanssa. Kaikilla riskinhallinta- ja valvontajärjestelmillä on kuitenkin rajoituksensa, ja, kuten finanssikriisi on osoittanut, ne voivat epäonnistua epätarkoituksenmukaisista kannustimista aiheutuneiden riskien hoitamisessa, kun riskit monimutkaistuvat ja riskinottotavat lisääntyvät koko ajan. Liiketoimintayksiköiden ja riskinhallinta- ja valvontajärjestelmistä vastaavan henkilöstön yksinkertainen toiminnallinen erottaminen toisistaan on näin ollen tarpeen, mutta sekään ei enää yksin riitä.

(5)

Jos itse palkka- ja palkkiojärjestelmään luotaisiin tarkoituksenmukaisia kannustimia, niiden pitäisi vähentää riskinhallintaan kohdistuvaa rasitusta ja lisätä todennäköisyyttä, että järjestelmät toimivat tehokkaasti. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet.

(6)

Kun otetaan huomioon rahoituspalvelualan kilpailupaineet ja se seikka, että useat rahoitusalan yritykset toimivat useissa eri maissa, on tärkeää varmistaa, että moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita olisi kuitenkin sovellettava maailmanlaajuisesti ja johdonmukaisella tavalla, jotta niillä olisi enemmän vaikutusta.

(7)

Kevään Eurooppa-neuvostolle antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa” (1) komissio esitteli suunnitelmansa rahoitusjärjestelmän vakauden ja luotettavuuden palauttamiseksi. Tiedonannossa ilmoitettiin erityisesti, että rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta annettaisiin uusi suositus, jotta rahoitusalan yritysten riskinhallintaa voitaisiin parantaa ja palkkakannustimet sovittaa kestäviin tuloksiin.

(8)

Tässä suosituksessa vahvistetaan rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat yleiset periaatteet, ja sitä olisi sovellettava kaikkiin rahoituspalvelualalla toimiviin yrityksiin.

(9)

Nämä yleiset periaatteet saattavat olla tietyille rahoitusalan yritysten luokille merkityksellisempiä kuin muille, kun otetaan huomioon voimassa olevat säännökset ja rahoituspalvelualan yleiset käytännöt. Näitä periaatteita olisi sovellettava yhtä aikaa mahdollisten muiden, tiettyä rahoitusalaa ohjaavien sääntöjen tai säännösten kanssa. Välittäjien ja ulkoisten palveluntarjoajien ulkoistamisen yhteydessä saamia palkkioita ja provisioita ei pitäisi sisällyttää tähän suositukseen, koska tällaisia palkkioita ja provisioita koskeviin korvauskäytäntöihin sovelletaan jo osittain erityisjärjestelmiä, erityisesti rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/39/EY (2) ja vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/92/EY (3). Tämän suosituksen soveltaminen ei myöskään vaikuta työmarkkinaosapuolten mahdollisiin oikeuksiin työehtosopimusneuvotteluissa.

(10)

Kun kyseessä ovat rahoitusalan yritykset, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi direktiivissä 2004/39/EY tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, tätä suositusta sovelletaan yhdessä julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevan asianmukaisen järjestelmän edistämisestä 14 päivänä joulukuuta 2004 annetun komission suosituksen 2004/913/EY (4) ja suositusten 2004/913/EY ja 2005/162/EY täydentämisestä julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevan järjestelmän osalta 30 päivänä huhtikuuta 2009 annetun komission suosituksen 2009/385/EY (5) kanssa ja niiden lisäksi.

(11)

Tietyn rahoitusalan yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikka olisi myös suhteutettava kyseisen yrityksen kokoon sekä sen toiminnan luonteeseen ja monimutkaisuuteen.

(12)

Käyttöön olisi otettava riskikeskeinen palkka- ja palkkiopolitiikka, joka on sopusoinnussa tehokkaan riskinhallinnan kanssa eikä johda liialliseen riskialtistumiseen.

(13)

Palkka- ja palkkiopolitiikan olisi katettava ne henkilöstöluokat, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus rahoitusalan yrityksen riskiprofiiliin. Jotta vältettäisiin liiallisen riskinoton kannustimet, käyttöön olisi otettava näiden henkilöstöluokkien palkkoja ja palkkioita koskevat erityisjärjestelyt.

(14)

Palkka- ja palkkiopolitiikan tavoitteena tulisi olla henkilöstön jäsenten henkilökohtaisten tavoitteiden saattaminen asianomaisen rahoitusalan yrityksen pitkän aikavälin etujen mukaisiksi. Palkka- ja palkkiojärjestelmän tulosperusteisten osatekijöiden arvioinnin olisi perustuttava pidemmän aikavälin tulokseen, ja siinä olisi otettava huomioon suoritukseen liittyvät jäljellä olevat riskit. Tulosta olisi arvioitava monivuotisessa, esimerkiksi 3–5-vuotisessa kehyksessä, jotta voitaisiin varmistaa, että arviointiprosessi perustuu pidemmän aikavälin tulokseen ja että palkka- ja palkkiojärjestelmän tulosperusteisten osatekijöiden tosiasiallinen maksaminen ulottuu yrityksen liiketoimintasyklin yli.

(15)

Rahoitusalan yritysten olisi voitava vaatia takaisin palkan ja palkkion muuttuvat tulosperusteiset osat, jotka on maksettu ilmeisen virheellisiksi jälkeenpäin osoittautuneiden tietojen perusteella.

(16)

Yleisenä periaatteena on, ettei työsopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen liittyvillä erorahoilla pitäisi palkita epäonnistumista. Kun kyseessä ovat julkisesti noteerattujen rahoitusalan yritysten hallinto- tai valvontaelinten jäsenet, olisi sovellettava erorahoja koskevia erityissäännöksiä, jotka vahvistetaan suosituksessa 2009/385/EY.

(17)

Jotta palkka- ja palkkiopolitiikka vastaisi rahoituslaitoksen tavoitteita, liiketoimintastrategiaa, arvoja ja pitkän aikavälin etuja, taloudellisen tuloksen lisäksi huomioon olisi otettava muita seikkoja, kuten rahoituslaitoksen järjestelmien ja valvontarakenteiden sekä asiakas- ja sijoittajasuhteita ohjaavien standardien noudattaminen.

(18)

Jotta palkka- ja palkkiopolitiikka olisi moitteetonta, päätöksenteko- ja valvontajärjestelmän on oltava tehokas. Rahoitusalan yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevan päätöksentekoprosessin olisi oltava sisäisesti avoin, ja se olisi suunniteltava siten, että vältetään eturistiriidat ja varmistetaan mukana olevien henkilöiden riippumattomuus.

(19)

Rahoitusalan yrityksen hallintoelimellä olisi oltava lopullinen vastuu koko yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikasta ja sen toteuttamisen valvonnasta. Tarvittavan asiantuntemuksen varmistamiseksi prosessissa olisi oltava mukana valvontatoimi ja tapauksen mukaan henkilöstöosasto ja asiantuntijoita. Valvontatoimen olisi varsinkin oltava mukana myös palkka- ja palkkiopolitiikan suunnittelussa ja valvonnassa, ja valvontatoimen palkka- ja palkkiojärjestelmän olisi oltava riittävä, jotta se houkuttaisi ammattitaitoisia työntekijöitä ja jotta varmistettaisiin näiden henkilöiden riippumattomuus liiketoimintayksiköistä, joita he valvovat. Lakisääteisen tilintarkastajan olisi nykyisten raportointivelvollisuuksien rajoissa raportoitava palkka- ja palkkiopolitiikan toteuttamisen tarkastelussa havaituista olennaisista heikkouksista hallinto- tai valvontaelimelle tai tarkastuskomitealle.

(20)

Palkka- ja palkkiopolitiikan suunnittelun ja toteuttamisen valvonta on todennäköisemmin tehokasta, jos rahoitusalan yrityksen sidosryhmille, tarpeen mukaan myös työntekijöiden edustajille, tiedotetaan asianmukaisesti palkka- ja palkkiopolitiikan luomisesta ja seurannasta ja ne saadaan osallistumaan kyseiseen prosessiin. Rahoitusalan yritysten olisi tätä varten annettava olennaiset tiedot sidosryhmilleen.

(21)

Tässä suosituksessa vahvistettujen periaatteiden täytäntöönpanoa olisi lujitettava kansallisen valvontamenettelyn avulla. Valvojan kokonaisarvioon rahoitusalan yrityksen moitteettomuudesta olisi sen vuoksi sisällyttävä arvio siitä, noudattaako kyseisen yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikka tässä suosituksessa vahvistettuja periaatteita.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos rahoitusalan yrityksen sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka sijaitsee kolmannessa maassa mutta yrityksen sivuliike toimii jäsenvaltion alueella, sivuliikkeeseen sovelletaan samoja palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita kuin niihin rahoitusalan yrityksiin, joiden sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka sijaitsee jonkin jäsenvaltion alueella.

(23)

Tämän suosituksen soveltaminen ei rajoita toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa valtion antamaa tukea saavien rahoitusalan yritysten palkka- ja palkkiopolitiikan osalta.

(24)

Jäsenvaltioiden ilmoitukseen tämän suosituksen mukaisista toimenpiteistä olisi sisällyttävä selkeä aikataulu, jonka kuluessa rahoitusalan yritysten olisi otettava käyttöön tässä suosituksessa vahvistettujen periaatteiden mukainen palkka- ja palkkiopolitiikka,

1.1

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että II, III ja IV jaksoon sisältyviä periaatteita sovelletaan kaikkiin rahoitusalan yrityksiin, joiden sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka sijaitsee niiden alueella.

1.2

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että II, III ja IV jaksoon sisältyviä periaatteita sovelletaan kaikkien niiden henkilöstöluokkien palkkoihin ja palkkioihin, joiden ammatillinen toiminta vaikuttaa olennaisesti rahoitusalan yrityksen riskiprofiiliin.

1.3

Kun jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä varmistaakseen, että rahoitusalan yritykset panevat kyseiset periaatteet täytäntöön, niiden olisi otettava huomioon asianomaisen rahoitusalan yrityksen luonne, koko ja erityinen toiminta-ala.

1.4

Jäsenvaltioiden olisi sovellettava II, III ja IV jaksoon sisältyviä periaatteita rahoitusalan yrityksiin yrityskohtaiselta ja konsolidoidulta perustalta. Moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita olisi sovellettava konsernitasolla emoyhtiöön ja sen tytäryrityksiin, offshore-rahoituskeskuset mukaan luettuina.

1.5

Tätä suositusta ei sovelleta välittäjien ja ulkoisten palveluntarjoajien ulkoistamisen yhteydessä saamiin palkkioihin ja provisioihin.

2.1

”Rahoitusalan yrityksellä” tarkoitetaan yrityksen oikeudellisesta asemasta ja yrityksen sääntelystä riippumatta mitä tahansa yritystä, joka harjoittaa mitä tahansa seuraavaa toimintaa ammattimaisesti:

Rahoitusalan yrityksen määritelmä kattaa luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, eläkerahastot ja yhteissijoitusjärjestelyt muttei rajoitu niihin.

2.2

”Hallinto- tai valvontaelimen jäsenellä” tarkoitetaan ketä tahansa rahoitusalan yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsentä.

2.3

”Valvontatoimella” tarkoitetaan riskinhallintoa, sisäistä valvontaa ja vastaavanlaisia tehtäviä rahoitusalan yrityksessä.

2.4

”Palkan ja palkkion muuttuvalla osalla” tarkoitetaan tulosperusteista palkan tai palkkion osaa, mukaan lukien bonukset.

3.1

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahoitusalan yritykset ottavat käyttöön palkka- ja palkkiopolitiikan, joka on sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskinhallinnan kanssa, edistää sitä eikä houkuttele liialliseen riskinottoon, ja että yritykset toteuttavat ja ylläpitävät tällaista politiikkaa.

3.2

Palkka- ja palkkiopolitiikan olisi vastattava rahoitusalan yrityksen liiketoimintastrategiaa, tavoitteita, arvoja ja pitkän aikavälin etuja, kuten kestäviä kasvunäkymiä, ja oltava sopusoinnussa asiakkaiden ja sijoittajien suojelua palvelujen tarjonnan yhteydessä koskevien periaatteiden kanssa.

4.1

Jos palkkaan ja palkkioon sisältyy muuttuva osa tai bonus, palkka- ja palkkiopolitiikkaan olisi luotava tarkoituksenmukainen tasapaino palkan ja palkkion kiinteiden ja muuttuvien osien välille. Palkan ja palkkion osien välinen tarkoituksenmukainen tasapaino voi vaihdella henkilöstön jäsenten, markkinatilanteen ja rahoitusalan yrityksen erityisen toimintaympäristön mukaan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahoitusalan yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikassa vahvistetaan muuttuvalle osalle enimmäismäärä.

4.2

Palkan ja palkkion kokonaismäärästä olisi säilytettävä riittävän suuri osuus kiinteänä, jotta rahoitusalan yritys pystyisi harjoittamaan täysin joustavaa bonuspolitiikkaa. Rahoitusalan yrityksen olisi varsinkin pystyttävä pidättämään bonukset kokonaan tai osittain, jos asianomainen henkilö, asianomainen liiketoimintayksikkö tai itse rahoitusalan yritys ei täytä tulosperusteita. Rahoitusalan yrityksen olisi myös pystyttävä pidättämään bonukset, jos sen tilanne heikkenee huomattavasti, ja varsinkin, jos ei enää voida olettaa, että yritys pystyy jatkamaan tai jatkaa liiketoimintaansa.

4.3

Jos tarkoituksena on maksaa huomattava bonus, bonuksen pääosan maksua olisi lykättävä tietyn vähimmäisajan. Lykättävän bonusosan määrityksessä olisi verrattava bonuksen kokonaismäärää palkan ja palkkion kokonaismäärään.

4.4

Lykättävässä bonusosassa olisi otettava huomioon bonuksen perustana olevaan suoritukseen liittyvät jäljellä olevat riskit, ja se voi koostua osakepääomasta, optioista, käteisestä rahasta tai muista varoista, joiden maksua lykätään lykkäysajanjakson verran. Lykättävään bonusosaan liittyvän tulevan suorituksen mittaaminen olisi riskipainotettava 5 kohdassa esitetyllä tavalla.

4.5

Työsopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen liittyvien sopimusperusteisten erorahojen olisi liityttävä pidemmän aikavälin tulokseen, ja ne olisi suunniteltava siten, ettei palkita epäonnistumista.

4.6

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahoitusalan yrityksen hallinto- tai valvontaelin voi vaatia henkilöstön jäseniä maksamaan tulosperusteisen bonuksen kokonaan tai osittain takaisin, jos se on maksettu ilmeisen virheellisiksi jälkeenpäin osoittautuneiden tietojen perusteella.

4.7

Palkka- ja palkkiopolitiikan rakennetta olisi päivitettävä ajan mittaan sen varmistamiseksi, että se kehittyy vastaamaan rahoitusalan yrityksen muuttuvaa tilannetta.

5.1

Jos kyseessä on tulospohjainen palkka ja palkkio, sen kokonaismäärän olisi perustuttava kokonaisarvioon asianomaisen henkilön ja asianomaisen liiketoimintayksikön suorituksesta ja rahoitusalan yrityksen kokonaistuloksesta.

5.2

Tulosta olisi arvioitava monivuotisessa kehyksessä, jotta voitaisiin varmistaa, että arviointiprosessi perustuu pidemmän aikavälin tulokseen ja että bonuksien tosiasiallinen maksaminen ulottuu yrityksen liiketoimintasyklin yli.

5.3

Kun bonus tai bonuspooli perustuu tulosten mittaamiseen, mittausta olisi tarkistettava perustana olevaan suoritukseen liittyvien nykyisten ja tulevien riskien valossa, ja huomioon olisi otettava sidotun pääoman kustannukset ja vaadittu likviditeetti.

5.4

Määriteltäessä yksittäisen henkilön suoritusta huomioon olisi otettava myös muita kuin taloudellisia perusteita, kuten sisäisten sääntöjen ja menettelyjen sekä asiakas- ja sijoittajasuhdetta ohjaavien standardien noudattaminen.

6.1

Palkka- ja palkkiopolitiikkaan olisi sisällyttävä eturistiriitojen välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Rahoitusalan yrityksessä palkkojen ja palkkioiden määrittämiseen sovellettavien menettelyjen olisi oltava selkeitä, dokumentoituja ja sisäisesti avoimia.

6.2

Hallinto- tai valvontaelimen olisi määritettävä jäsentensä palkat ja palkkiot. Hallinto- tai valvontaelimen olisi myös vahvistettava rahoitusalan yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikan yleiset periaatteet ja vastattava niiden täytäntöönpanosta.

6.3

Palkka- ja palkkiopolitiikan suunnittelussa olisi oltava mukana myös valvontatoimi ja tapauksen mukaan henkilöstöosasto ja ulkoisia asiantuntijoita.

6.4

Palkka- ja palkkiopolitiikasta vastaavilla hallinto- tai valvontaelimen jäsenillä, palkkiokomiteoiden jäsenillä sekä palkka- ja palkkiopolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa mukana olevilla henkilöstön jäsenillä olisi oltava tarvittava asiantuntemus ja toiminnallinen riippumattomuus liiketoimintayksiköistä, joita he valvovat, ja heidän olisi näin ollen kyettävä riippumattomasti arvioimaan palkka- ja palkkiopolitiikan sopivuutta, myös sen vaikutuksia riskeihin ja riskinhallintaan.

6.5

Valvontatoimen olisi keskitetysti, riippumattomasti ja sisäisesti tarkastettava ainakin vuosittain, että hallinto- tai valvontaelimen määrittelemää politiikkaa ja menettelyjä on noudatettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6.2 kohdassa vahvistettua hallinto- tai valvontaelimen yleistä vastuuta palkka- ja palkkiopolitiikan toteuttamisesta. Tarkastustoimen olisi raportoitava tämän tarkastelun tuloksista hallinto- tai valvontaelimelle.

6.6

Valvontamenettelyihin osallistuvien henkilöstön jäsenten olisi oltava riippumattomia valvonnassaan olevista liiketoimintayksiköistä, heillä olisi oltava asianmukainen määräysvalta, ja heidän olisi saatava tehtäviinsä liittyvien tavoitteiden saavuttamisen mukainen korvaus riippumatta siitä, millainen on heidän valvonnassaan olevien liiketoiminta-alojen tulos. Varsinkin kun kyseessä ovat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, aktuaaritoimen ja vastaavan aktuaarin palkan ja palkkioiden olisi vastattava näiden roolia asianomaisessa yrityksessä eikä palkkaa ja palkkiota pitäisi suhteuttaa kyseisen yrityksen tulokseen.

6.7

Henkilöstön jäsenten, joihin sovelletaan palkka- ja palkkiopolitiikan yleisiä periaatteita, olisi voitava tutustua näihin periaatteisin. Näille henkilöstön jäsenille olisi ennakolta ilmoitettava heidän palkkojensa ja palkkioidensa määritysperusteista sekä arviointiprosessista. Arviointiprosessi ja palkka- ja palkkiopolitiikka olisi dokumentoitava asianmukaisesti, ja niiden olisi oltava asianmukaisille henkilöstön jäsenille läpinäkyviä.

7.

Rahoitusalan yrityksen olisi annettava II jaksossa tarkoitettua palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat merkitykselliset tiedot ja politiikan mahdollisen muutoksen vuoksi päivitetyt tiedot selkeällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla asianomaisille sidosryhmille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottamuksellisuuteen ja tietosuojaan liittyviä sääntöjä. Tiedot voidaan antaa itsenäisenä palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevana selvityksenä, määräajoin tilinpäätöksen yhteydessä tai missä tahansa muussa muodossa.

8.

Seuraavat tiedot olisi annettava:

9.

Määrittäessään sitä, kuinka paljon tietoja olisi annettava, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon asianomaisen rahoitusalan yrityksen luonne, koko ja erityinen toiminta-ala.

10.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon rahoitusalan yrityksen koon, luonteen ja toiminnan monimutkaisuuden valvoessaan, onko II ja III jaksoon sisällytettyjä periaatteita noudatettu.

11.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahoitusalan yritykset ilmoittavat tämän suosituksen soveltamisalaan kuuluvasta palkka- ja palkkiopolitiikasta toimivaltaisille viranomaisille, mukaan lukien tiedot tässä suosituksessa vahvistettujen periaatteiden noudattamisesta, esittämällä palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevan selvityksen, jota päivitetään asianmukaisesti.

12.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää ja saada kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat sen arvioimiseksi, missä määrin II ja III jaksossa esitettyjä periaatteita on noudatettu.

13.

Jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan tämän suosituksen soveltamisen edistämiseksi tarvittavat toimenpiteet 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä ja ilmoittamaan komissiolle toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet tämän suosituksen mukaisesti, jotta komissio voi seurata tilannetta ja arvioida sen perusteella jatkotoimenpiteiden tarpeen.

14.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/28

(1)

Komissio antoi 14 päivänä joulukuuta 2004 suosituksen 2004/913/EY julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevan asianmukaisen järjestelmän edistämisestä (1) ja 15 päivänä helmikuuta 2005 suosituksen 2005/162/EY julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten tehtävistä sekä hallinto- tai valvontaelimen komiteoista (2). Kyseisten suositusten päätavoitteena on varmistaa palkka- ja palkkiokäytänteiden avoimuus; osakkaiden harjoittama palkka- ja palkkiopolitiikan ja yksittäisten palkkioiden valvonta, joka perustuu osakkaille annettaviin tietoihin, palkka- ja palkkioselvityksestä järjestettävään velvoittavaan tai neuvoa-antavaan äänestykseen ja osakeperusteisten palkkiojärjestelmien hyväksyttämiseen osakkailla; toimivaan johtoon kuulumattomien hallinto- tai valvontaelinten jäsenten harjoittama tehokas ja riippumaton valvonta ja palkkiokomitean toimiminen palkka- ja palkkiokäytänteiden yhteydessä ainakin neuvoa-antavassa roolissa.

(2)

Suositusten mukaan komission olisi seurattava tilannetta, muun muassa suosituksissa esitettyjen periaatteiden täytäntöönpanoa ja soveltamista, sekä arvioitava jatkotoimien tarpeellisuutta. Lisäksi viime vuosien kokemukset ja hiljattain myös finanssikriisi ovat osoittaneet, että palkka- ja palkkiorakenteet ovat tulleet yhä mutkikkaammiksi, niissä on keskitytty liikaa lyhyen aikavälin saavutuksiin ja ne ovat joissakin tapauksissa johtaneet liiallisiin palkkioihin, joihin tulokset eivät ole antaneet aihetta.

(3)

Vaikka hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkojen ja palkkioiden muodosta, rakenteesta ja määrästä päättävät yhä ensisijaisesti yhtiöt, niiden osakkaat ja tapauksen mukaan työntekijöiden edustajat, komission mielestä tarvitaan enemmän periaatteita siitä, millaisia ovat hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkojen ja palkkioiden rakenteet, jotka määritellään yhtiön palkka- ja palkkiopolitiikassa, millä menettelyllä palkoista ja palkkioista päätetään ja miten menettelyä valvotaan.

(4)

Tämä suositus ei vaikuta työmarkkinaosapuolten mahdollisiin oikeuksiin työehtosopimusneuvotteluissa.

(5)

Julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevaa nykyistä järjestelmää olisi lujitettava periaatteilla, joilla täydennetään suosituksissa 2004/913/EY ja 2005/162/EY esitettyjä periaatteita.

(6)

Hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkojen ja palkkioiden rakenteella olisi edistettävä yhtiön pitkän aikavälin elinkelpoisuutta ja varmistettava, että palkat ja palkkiot perustuvat tuloksiin. Palkkojen ja palkkioiden muuttuvat osat olisi sen vuoksi kytkettävä ennalta määriteltyihin ja mitattavissa oleviin tulosperusteisiin, joihin kuuluvat myös muut kuin taloudelliset perusteet. Palkkojen ja palkkioiden muuttuville osille olisi asetettava rajat. Palkkojen ja palkkioiden muuttuvat osat, jotka ovat huomattavan suuria, tulisi maksaa vasta tietyn ajan, kuten 3–5 vuoden kuluttua, jos tulosehdot täyttyvät. Lisäksi yhtiöiden olisi voitava vaativa takaisin palkkojen ja palkkioiden muuttuvat osat, jotka on maksettu sellaisten tietojen pohjalta, jotka ovat osoittautuneet ilmeisen virheellisiksi.

(7)

On varmistettava, että erorahat, niin kutsutut kultaiset kädenpuristukset, eivät ole epäonnistumisesta maksettavia palkkioita vaan toimivat ensisijaisessa tarkoituksessaan turvaverkkona siinä tapauksessa, että työsopimus sanotaan irti ennen sen voimassaolon päättymistä. Sen vuoksi erorahat olisi rajoitettava ennakolta tiettyyn määrään tai tietynpituiseen ajanjaksoon, jotka eivät yleensä saisi ylittää kahta vuosipalkkaa (ainoastaan vuosipalkan kiinteän osan perusteella), eikä erorahoja saisi maksaa, jos irtisanominen johtuu epätyydyttävästä suorituksesta tai jos hallinto- tai valvontaelimen jäsen eroaa omasta tahdostaan. Tämä ei kuitenkaan estä maksamasta erorahoja sellaisissa tilanteissa, joissa työsopimus sanotaan irti ennen sen voimassaolon päättymistä yhtiön strategiassa tapahtuneiden muutosten vuoksi, taikka sulautumis- ja/tai yritysostotilanteissa.

(8)

Järjestelmät, joissa hallinto- tai valvontaelinten jäseniä palkitaan osakkeilla, osakeoptioilla tai muilla oikeuksilla hankkia osakkeita tai joissa kyseisten jäsenten palkkiot perustuvat osakehintojen muutoksiin, olisi kytkettävä paremmin yhtiön tulokseen ja pitkän aikavälin arvonmuodostukseen. Sen vuoksi osakkeisiin olisi sovellettava asianmukaista odotusaikaa, johon liittyy tulosehtoja. Osakeoptioiden käytön ja osakkeiden hankintaoikeuden käytön tai osakehintojen muutoksiin perustuvan palkitsemisen tulisi olla mahdollista vasta tietyn ajan kuluttua ja vain siinä tapauksessa, että tulosehdot täyttyvät. Jotta hallinto- tai valvontaelinten jäsenille, jotka omistavat yhtiön osakkeita, ei syntyisi eturistiriitoja, nämä jäsenet olisi velvoitettava säilyttämään osan osakkeistaan toimikautensa päättymiseen saakka.

(9)

Jotta osakkaiden olisi helpompi arvioida yhtiön palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja vahvistaa yhtiön vastuuvelvollisuutta osakkaitaan kohtaan, palkka- ja palkkioselvityksen tulisi olla selkeä ja helppotajuinen. Lisäksi on tarpeen antaa enemmän tietoja palkkojen ja palkkioiden rakenteesta.

(10)

Vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi osakkaita olisi kannustettava osallistumaan yhtiökokouksiin ja käyttämään harkiten äänioikeuksiaan. Erityisesti institutionaalisilla osakkailla olisi oltava johtava rooli sen varmistamisessa, että hallinto- ja valvontaelimillä on entistä suurempi vastuuvelvollisuus palkka- ja palkkioasioissa.

(11)

Suosituksessa 2005/162/EY tarkoitetuilla palkkiokomiteoilla on tärkeä rooli yhtiön palkka- ja palkkiopolitiikan suunnittelussa, eturistiriitojen ehkäisemisessä sekä (johto)elinten toiminnan valvonnassa palkka- ja palkkioasioiden yhteydessä. Palkkiokomiteoiden roolin vahvistamiseksi ainakin yhdellä niiden jäsenistä olisi oltava palkka- ja palkkioasioiden tuntemusta.

(12)

Palkkioasioissa neuvovilla konsulteilla saattaa olla eturistiriitoja esimerkiksi silloin, kun kyseiset konsultit neuvovat palkkiokomiteaa palkkiokäytänteissä ja -järjestelyissä ja samalla myös yhtiötä tai sen toimivaan johtoon kuuluvia tai liikkeenjohtoon osallistuvia jäseniä. Palkkiokomiteoiden tulisi noudattaa varovaisuutta palkatessaan palkkioasioissa neuvovia konsultteja, jotta varmistetaan, että samat konsultit eivät neuvo samanaikaisesti yhtiön henkilöstöosastoa, toimivaan johtoon kuuluvia tai liikkeenjohtoon osallistuvia jäseniä.

(13)

Ottaen huomioon hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkka- ja palkkiokysymysten merkityksen komissio aikoo hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevan yhteisön kehyksen soveltamisen tehostamiseksi käyttää laajemmin erilaisia seurantamekanismeja, kuten vuosittaisia tulostauluja ja jäsenvaltioiden tekemää keskinäistä arviointia. Lisäksi komissio aikoo selvittää mahdollisuuksia standardoida hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevien tietojen ilmoittamista.

(14)

Ilmoituksissa, jotka jäsenvaltiot antavat tämän suosituksen mukaisista toimenpiteistä, olisi esitettävä selkeät määräajat, joiden kuluessa yhtiöiden olisi vahvistettava tässä suosituksessa esitettyjen periaatteiden mukaiset palkka- ja palkkiopolitiikat,

1.1

Tämän suosituksen II jakson soveltamisala vastaa suosituksen 2004/913/EY II jakson soveltamisalaa.

Tämän suosituksen III jakson soveltamisalaa vastaa suosituksen 2005/162/EY III jakson soveltamisalaa.

1.2

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että julkisesti noteeratut yhtiöt, jotka kuuluvat suositusten 2004/913/EY ja 2005/162/EY soveltamisalaan, noudattavat tätä suositusta.

2.1

”Palkkojen ja palkkioiden muuttuvilla osilla” tarkoitetaan hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkojen ja palkkioiden osia, jotka myönnetään tulosperusteilla, bonukset mukaan luettuina.

2.2

”Erorahoilla” tarkoitetaan maksuja, jotka liittyvät toimivaan johtoon kuuluvien tai liikkeenjohtoon osallistuvien jäsenten työsopimusten irtisanomiseen ennen niiden voimassaolon päättymistä, mukaan luettuina maksut, jotka liittyvät irtisanomisajan kestoon tai työsopimukseen sisällytettyyn kilpailukieltolausekkeeseen.

3.1

Jos palkka- ja palkkiopolitiikka sisältää palkkojen ja palkkioiden muuttuvia osia, yhtiöiden olisi asetettava muuttuville osille rajat. Palkkojen ja palkkioiden kiinteiden osien olisi oltava niin suuria, että yhtiöt voivat pidättää muuttuvat osat, jos tulosperusteet eivät täyty.

3.2

Palkkojen ja palkkioiden muuttuvien osien myöntäminen olisi tehtävä riippuvaiseksi ennalta määritellyistä ja mitattavissa olevista tulosperusteista.

Tulosperusteilla olisi edistettävä yhtiön pitkän aikavälin elinkelpoisuutta, ja niihin olisi sisällyttävä yhtiön pitkän aikavälin arvonmuodostuksen kannalta merkityksellisiä ei-taloudellisia perusteita, kuten sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen noudattaminen.

3.3

Kun palkan tai palkkion muuttuva osa myönnetään, suuri osa siitä olisi annettava vasta tietyn vähimmäisajan kuluttua. Muuttuvan osan osatekijä, jonka antamista lykätään, olisi määritettävä suhteessa siihen, mikä on muuttuvan osan paino palkan tai palkkion kiinteään osaan verrattuna.

3.4

Toimivaan johtoon kuuluvien ja liikkeenjohtoon osallistuvien jäsenten kanssa tehtävissä työsopimuksissa olisi oltava määräykset, jotka antavat yhtiölle mahdollisuuden vaatia takaisin sellaisten tietojen pohjalta annetut palkkojen tai palkkioiden muuttuvat osat, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet ilmeisen virheellisiksi.

3.5

Erorahat eivät saisi ylittää tiettyä kiinteää määrää tai tiettyä kiinteää vuosipalkan kerrannaista, joka ei yleensä saisi olla suurempi kuin kahdelta vuodelta maksettavan palkan kiinteä osa tai sitä vastaava määrä.

Erorahoja ei tulisi maksaa, jos irtisanominen johtuu epätyydyttävästä suorituksesta.

4.1

Osakkeiden omistusoikeuden pitäisi siirtyä aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua osakkeiden myöntämisestä.

Osakeoptioiden käytön, osakkeiden hankintaoikeuden käytön tai osakehintojen muutoksiin perustuvan palkitsemisen tulisi olla mahdollista aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua niiden myöntämisestä.

4.2

Osakkeiden omistusoikeuden siirtämisen, osakeoptioiden käytön ja osakehintojen muutoksiin perustuvan palkitsemisen olisi oltava riippuvaisia ennalta määritellyistä ja mitattavissa olevista perusteista.

4.3

Osakkeiden omistusoikeuden siirtämisen jälkeen hallinto- tai valvontaelinten jäsenten olisi säilytettävä itsellään tietty määrä osakkeita toimikautensa päättymiseen saakka ottaen kuitenkin huomioon tarve rahoittaa osakkeiden hankintamenot. Säilytettävien osakkeiden määrä olisi vahvistettava esimerkiksi siten, että se vastaa koko vuosipalkan kaksinkertaista arvoa (sekä kiinteät että muuttuvat osat mukaan luettuina).

4.4

Toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien jäsenten palkkioihin ei saisi sisältyä osakeoptioita.

5.1

Suosituksen 2004/913/EY 3.1 kohdassa mainitun palkka- ja palkkioselvityksen tulisi olla selkeä ja helppotajuinen.

5.2

Suosituksen 2004/913/EY 3.3 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi palkka- ja palkkioselvityksen olisi sisällettävä seuraavat tiedot:

6.1

Erityisesti institutionaalisia osakkaita olisi kannustettava osallistumaan tarvittaessa yhtiökokouksiin ja käyttämään harkiten äänioikeuksiaan hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevissa kysymyksissä ottaen huomioon tässä suosituksessa sekä suosituksissa 2004/913/EY ja 2005/162/EY esitetyt periaatteet.

7.1

Palkkiokomitean jäsenistä ainakin yhdellä tulisi olla palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevaa tietämystä ja kokemusta.

8.1

Palkkiokomitean olisi säännöllisesti tarkasteltava toimivaan johtoon kuuluvia tai liikkeenjohtoon osallistuvia jäseniä koskevaa palkka- ja palkkiopolitiikkaa, osakkeina maksettavia palkkioita koskeva politiikka mukaan luettuna, sekä kyseisen politiikan toteuttamista.

9.1

Palkkiokomitean olisi tehtäviä hoitaessaan osoitettava riippumatonta arvostelukykyä ja lahjomattomuutta.

9.2

Käyttäessään konsultin palveluja tietojen saamiseksi palkka- ja palkkiojärjestelmiä koskevista markkinastandardeista palkkiokomitean olisi varmistettava, että kyseinen konsultti ei samanaikaisesti neuvo kyseisen yhtiön henkilöstöosastoa, toimivaan johtoon kuuluvia tai liikkeenjohtoon osallistuvia jäseniä.

9.3

Tehtäviään hoitaessaan palkkiokomitean olisi varmistettava, että yksittäisten toimivaan johtoon kuuluvien tai liikkeenjohtoon osallistuvien jäsenten palkat ja palkkiot ovat oikeassa suhteessa muiden yhtiön toimivaan johtoon kuuluvien tai liikkeenjohtoon osallistuvien jäsenten ja yhtiön muun henkilöstön jäsenten palkkoihin ja palkkioihin.

9.4

Palkkiokomitean olisi raportoitava osakkaille tehtäviensä hoitamisesta ja oltava tätä varten läsnä yhtiökokouksessa.

10.

Jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan tämän suosituksen soveltamisen edistämiseksi tarvittavat toimenpiteet 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä.

Tätä varten jäsenvaltioita kehotetaan järjestämään tätä suositusta koskevia kansallisia kuulemistilaisuuksia sidosryhmien kanssa ja ilmoittamaan komissiolle toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet tämän suosituksen mukaisesti, jotta komissio voi seurata tarkasti tilannetta ja arvioida sen pohjalta jatkotoimenpiteiden tarpeen.

11.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.