ISSN 1725-261X |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70 |
|
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
52. vuosikerta |
Sisältö |
|
I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista |
Sivu |
|
|
ASETUKSET |
|
|
|
||
|
|
||
|
* |
||
|
* |
Komission asetus (EY) N:o 199/2009, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2009, siirtymätoimenpiteestä, jolla poiketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2160/2003 siltä osin, kuin on kyse broileri- ja kalkkunaparvista saadun tuoreen lihan toimittamisesta suoraan pieninä määrinä ( 1 ) |
|
|
|
DIREKTIIVIT |
|
|
* |
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, lentoasemamaksuista ( 1 ) |
|
|
* |
Komission direktiivi 2009/19/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2009, ajoneuvojen aiheuttamista radiohäiriöistä (sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta) annetun neuvoston direktiivin 72/245/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ( 1 ) |
|
|
|
(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista
ASETUKSET
14.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70/1 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 196/2009,
annettu 13 päivänä maaliskuuta 2009,
kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),
ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan 14 päivänä maaliskuuta 2009.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2009.
Komission puolesta
Jean-Luc DEMARTY
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.
(2) EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.
LIITE
Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
(EUR/100 kg) |
||
CN-koodi |
Kolmansien maiden koodi (1) |
Kiinteä tuontiarvo |
0702 00 00 |
IL |
148,7 |
JO |
78,3 |
|
MA |
49,2 |
|
TN |
134,4 |
|
TR |
98,6 |
|
ZZ |
101,8 |
|
0707 00 05 |
EG |
139,2 |
JO |
158,4 |
|
MA |
74,1 |
|
MK |
139,3 |
|
TR |
147,4 |
|
ZZ |
131,7 |
|
0709 90 70 |
JO |
249,0 |
MA |
57,3 |
|
TR |
93,1 |
|
ZZ |
133,1 |
|
0709 90 80 |
EG |
88,5 |
ZZ |
88,5 |
|
0805 10 20 |
EG |
41,8 |
IL |
56,0 |
|
MA |
49,9 |
|
TN |
51,3 |
|
TR |
66,0 |
|
ZZ |
53,0 |
|
0805 50 10 |
EG |
51,3 |
MA |
61,0 |
|
TR |
50,0 |
|
ZZ |
54,1 |
|
0808 10 80 |
AR |
101,3 |
BR |
83,0 |
|
CA |
95,8 |
|
CL |
87,9 |
|
CN |
84,7 |
|
MK |
22,7 |
|
US |
113,5 |
|
UY |
68,9 |
|
ZZ |
82,2 |
|
0808 20 50 |
AR |
78,2 |
CL |
109,6 |
|
CN |
45,2 |
|
US |
104,6 |
|
ZA |
91,8 |
|
ZZ |
85,9 |
(1) Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.
14.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70/3 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 197/2009,
annettu 13 päivänä maaliskuuta 2009,
vilja-alalla 16 päivästä maaliskuuta 2009 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),
ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1249/96 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit. |
(2) |
Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat. |
(3) |
Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa. |
(4) |
Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä maaliskuuta 2009 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vilja-alan tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I liitteessä II lueteltujen tekijöiden perusteella 16 päivästä maaliskuuta 2009.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä maaliskuuta 2009.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2009.
Komission puolesta
Jean-Luc DEMARTY
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.
(2) EYVL L 161, 29.6.1996, s. 125.
LIITE I
Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin 16 päivästä maaliskuuta 2009 alkaen sovellettavat tuontitullit
CN-koodi |
Tavaran kuvaus |
Tuontitulli (1) (EUR/t) |
1001 10 00 |
Durum , korkealaatuinen |
0,00 |
keskilaatuinen |
0,00 |
|
heikkolaatuinen |
0,00 |
|
1001 90 91 |
Tavallinen , siemenvilja |
0,00 |
ex 1001 90 99 |
Tavallinen , korkealaatuinen, muu kuin siemenvilja |
0,00 |
1002 00 00 |
|
23,29 |
1005 10 90 |
, siemenvilja, muu kuin hybridi |
15,89 |
1005 90 00 |
, muu kuin siemenvilja |
15,89 |
1007 00 90 |
, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi |
23,29 |
(1) Atlantin valtameren tai Suezin kanavan kautta yhteisöön saapuvan tavaran tuojaan voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti seuraavia tullinalennuksia:
— |
3 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Välimerellä, |
— |
2 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Tanskassa, Virossa, Irlannissa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Suomessa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisella rannikolla. |
(2) Tuojaan voidaan soveltaa kiinteämääräistä alennusta 24 euroa tonnilta, jos asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.
LIITE II
Liitteessä I vahvistettujen tullien laskemista koskevat tekijät
27.2.2009-12.3.2009
1. |
Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:
|
2. |
Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:
|
(1) Sisältää palkkion 14 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).
(2) Alennus 10 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).
(3) Alennus 30 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).
14.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70/6 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 198/2009,
annettu 10 päivänä maaliskuuta 2009,
eräiden tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä. |
(2) |
Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt. Näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi. |
(3) |
Yleisten tulkintasääntöjen nojalla tämän asetuksen liitteenä olevan taulukon sarakkeessa 1 kuvattu tavara olisi luokiteltava sarakkeessa 2 mainittuun CN-koodiin mainitun taulukon sarakkeessa 3 mainittavista syistä. |
(4) |
On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan. |
(5) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Liitteenä olevan taulukon sarakkeessa 1 kuvattu tavara luokitellaan yhdistettyyn nimikkeistöön kyseisen taulukon sarakkeessa 2 mainittuun CN-koodiin.
2 artikla
Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tässä asetuksessa vahvistettujen säännösten mukaisia, voidaan vedota asetuksen (EY) N:o 2913/92 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti vielä kolmen kuukauden ajan.
3 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 10 päivänä maaliskuuta 2009.
Komission puolesta
László KOVÁCS
Komission jäsen
(1) EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1.
(2) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.
LIITE
Tavaran kuvaus |
Luokittelu (CN-koodi) |
Perusteet |
||||||
(1) |
(2) |
(3) |
||||||
Yhteen kudotuista kasviainesäikeistä (meriheinäsäikeistä) valmistettu tavara, jonka likimääräiset mitat ovat 4 metriä × 30 metriä. Kude muodostuu pääasiassa tyynyntäytteenä käytettävää kasviainetta (meriheinää) olevista kahdesta yhteenpunotusta kierretystä säikeestä. Loimi muodostuu kasviaineesta (meriheinäkuidusta) kehrättyä luonnon tekstiilikuitua olevasta yksinkertaisesta kierretystä säikeestä (joka on suurempi kuin 20 000 desitexiä). Tavaran alapuoli on solukumia. (meriheinää oleva lattianpäällyste) (Ks. valokuvat 648A ja 648B. Valokuvat esittävät tavarasta leikattua palaa.) (1) |
4601 94 10 |
Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 yleisen tulkintasäännön, 3 yleisen tulkintasäännön b alakohdan, 6 yleisen tulkintasäännön, 46 ryhmän 1 huomautuksen, 57 ryhmän 1 huomautuksen, XI jakson 3 huomautuksen A kohdan e alakohdan ja CN-koodien 4601, 4601 94 ja 4601 94 10 nimiketekstien mukaisesti. Tavara koostuu kolmesta eri aineesta:
|
|
|
(1) Valokuvat ovat ainoastaan ohjeellisia.
14.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70/9 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 199/2009,
annettu 13 päivänä maaliskuuta 2009,
siirtymätoimenpiteestä, jolla poiketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2160/2003 siltä osin, kuin on kyse broileri- ja kalkkunaparvista saadun tuoreen lihan toimittamisesta suoraan pieninä määrinä
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksella (EY) N:o 2160/2003 pyritään varmistamaan asianmukaisten ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien havaitsemiseksi ja valvomiseksi kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- sekä jakeluvaiheissa ja etenkin alkutuotantovaiheessa, jotta voidaan vähentää niiden esiintyvyyttä ja kansanterveydelle aiheuttamia riskejä. |
(2) |
Asetusta (EY) N:o 2160/2003 ei sovelleta yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun alkutuotantoon eikä tuottajiin, jotka toimittavat alkutuotannon tuotteita pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat alkutuotannon tuotteita suoraan kuluttajille. Kyseisen asetuksen mukaan suoraan tapahtuvaa toimittamista on säänneltävä kansallisilla säännöillä, joilla varmistetaan asetuksen (EY) N:o 2160/2003 tavoitteiden saavuttaminen. |
(3) |
Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 mukaan on asetettava yhteisön tavoite kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien esiintyvyyden vähentämiseksi broilerien ja kalkkunoiden alkutuotantovaiheessa. Lisäksi asetuksessa säädetään, että yhteisön tavoitteeseen on sisällyttävä niiden testauskaavojen määrittely, joita tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko tavoite saavutettu. |
(4) |
Komission asetuksella (EY) N:o 646/2007 (2) pannaan täytäntöön komission asetus (EY) N:o 2160/2003 broilereissa alkutuotantovaiheessa esiintyvien tiettyjen salmonellan tyyppien vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta. Lisäksi siinä esitetään testausohjelma sen tarkistamiseksi, miten yhteisön tavoitteen saavuttamisessa edistytään. Kyseistä testausohjelmaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009. |
(5) |
Komission asetuksella (EY) N:o 584/2008 (3) pannaan täytäntöön asetus (EY) N:o 2160/2003 kalkkunoissa alkutuotantovaiheessa esiintyvien tiettyjen salmonellan tyyppien vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta. Lisäksi siinä esitetään testausohjelma sen tarkistamiseksi, miten yhteisön tavoitteen saavuttamisessa edistytään. Kyseistä testausohjelmaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010. |
(6) |
Asetusta (EY) N:o 2160/2003 ei sovelleta tiettyyn alkutuotantoon. Sitä sovelletaan kuitenkin broileri- ja kalkkunaparviin, kun tuottaja aikoo toimittaa tällaisista parvista saatua tuoretta lihaa pieninä määrinä lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tällaista tuoretta lihaa suoraan lopulliselle kuluttajalle. Sen vuoksi tällaiselle siipikarjalle on suoritettava pakollinen testaus ennen teurastusta asetuksissa (EY) N:o 646/2007 ja (EY) N:o 584/2008 vahvistettujen testausohjelmien mukaisesti. |
(7) |
Kyseisten broileri- ja kalkkunaparvien testaus johtaa käytännön vaikeuksiin tuottajilla, joilla on hyvin pieniä eläinmääriä, sillä vaatimuksena olisi jatkuva testaus ennen teurastusta. Myynti olisi ehkä keskeytettävä, sillä testauksen tulokset olisi tiedettävä ennen teurastusta. |
(8) |
Sen välttämiseksi, että poikkeaminen kyseisten parvien pakollisesta jatkuvasta testauksesta lisää kansanterveydelle aiheutuvaa vaaraa, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tuottajan toimittamaa tuoretta lihaa koskevat kansalliset säännöt, joilla täytetään asetuksen (EY) N:o 2160/2003 tarkoitus. |
(9) |
Sen vuoksi on aiheellista jättää siirtymätoimenpiteenä asetuksen (EY) N:o 2160/2003 soveltamisalan ulkopuolelle broileri- ja kalkkunaparvet silloin, kun tuottaja aikoo toimittaa tällaisista parvista saatua tuoretta lihaa pieninä määrinä lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tällaista tuoretta lihaa suoraan lopulliselle kuluttajalle. |
(10) |
Tällaiset toimitukset ovat harvinaisia talvikaudella, minkä vuoksi siirtymätoimenpidettä olisi sovellettava keväästä 2009. |
(11) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
1. Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 1 artiklan 2 kohdasta poiketen kyseistä asetusta ei sovelleta broileri- ja kalkkunaparviin silloin, kun tuottaja aikoo toimittaa kyseisistä parvista saatua tuoretta lihaa, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (4) liitteessä I olevassa 1.10 kohdassa, ainoastaan pieninä määrinä
a) |
lopulliselle kuluttajalle; tai |
b) |
paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tällaista tuoretta lihaa suoraan lopulliselle kuluttajalle. |
2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettua tuottajan toimittamaa tuoretta lihaa, siten että asetuksen (EY) N:o 2160/2003 tarkoitus täytetään.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan kolmen vuoden ajan.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2009.
Komission puolesta
Androulla VASSILIOU
Komission jäsen
(1) EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1.
(2) EUVL L 151, 13.6.2007, s. 21.
(3) EUVL L 162, 21.6.2008, s. 3.
(4) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22.
DIREKTIIVIT
14.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70/11 |
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/12/EY,
annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009,
lentoasemamaksuista
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Lentoasemien tärkein tehtävä ja kaupallisen toiminnan kohde on huolehtia ilma-aluksista niiden laskeutumisesta niiden nousuun asti, samoin kuin matkustajista ja rahdista, jotta lentoliikenteen harjoittajat voivat tarjota lentoliikennepalveluja. Tätä varten lentoasemat tarjoavat ilma-alusten käyttöön sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn liittyviä tiloja ja palveluja, joiden kustannukset ne yleensä kattavat lentoasemamaksuilla. Lentoaseman pitäjien, jotka tarjoavat tiloja ja palveluja, joista lentoasemamaksuja peritään, olisi pyrittävä toimimaan kustannustehokkaasti. |
(2) |
On tarpeen vahvistaa yhteiset puitteet, joilla säännellään lentoasemamaksujen keskeisiä tekijöitä ja sitä, miten nämä maksut asetetaan, sillä tällaisten puitteiden puuttuminen voi vaarantaa lentoaseman pitäjien ja lentoaseman käyttäjien välisiä suhteita koskevien perusvaatimusten täyttymisen. Nämä puitteet eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltion mahdollisuuteen päättää siitä, voidaanko ja missä määrin lentoaseman kaupallisesta toiminnasta saadut tulot ottaa huomioon lentoasemamaksuja vahvistettaessa. |
(3) |
Tätä direktiiviä olisi sovellettava yhteisössä sijaitseviin tiettyä vähimmäiskokoa suurempiin lentoasemiin, koska pienten lentoasemien pitäminen ja rahoittaminen ei edellytä yhteisön puitteiden soveltamista. |
(4) |
Sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa mikään lentoasema ei saavuta tämän direktiivin soveltamisen edellyttämää vähimmäiskokoa, matkustajamäärältään suurimmalla lentoasemalla on asianomaiseen jäsenvaltioon saapumispaikkana sellainen erityisasema, että on tarpeen lisäksi soveltaa tätä direktiiviä asianomaiseen lentoasemaan, jotta voidaan taata tiettyjen perusperiaatteiden noudattaminen lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välisessä suhteessa erityisesti maksujen avoimuuden ja lentoaseman käyttäjien syrjimättömän kohtelun osalta. |
(5) |
Alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa lentoasemaverkon kattavaa yhteistä maksujärjestelmää. Tällaisiin verkkoihin kuuluvien lentoasemien kesken toteutettavien taloudellisten siirtojen olisi oltava yhteisön oikeuden mukaisia. |
(6) |
Jäsenvaltioiden olisi liikenteen jakamiseen liittyvistä syistä voitava sallia samaa kaupunkia tai kaupunkiryhmää palvelevien lentoasemien pitäjän soveltaa yhteistä ja avointa maksujärjestelmää. Näiden lentoasemien kesken toteutettavien taloudellisten siirtojen olisi oltava asiaa koskevan yhteisön oikeuden mukaisia. |
(7) |
Kannustimia uusien reittien avaamiseen, muun muassa epäedullisessa asemassa olevien ja syrjäisimpien alueiden kehittämisen edistämiseksi, olisi myönnettävä ainoastaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti. |
(8) |
Lennonvarmistusmaksujen ja maahuolintamaksujen perimistä käsitellään jo lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006 (4) ja pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla 15 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/67/EY (5). Vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisen rahoittamiseksi perittävistä maksuista säädetään vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2006 (6). |
(9) |
Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (International Civil Aviation Organisation, ICAO) neuvosto sopi vuonna 2004 lentoasemamaksuja koskevista toimintalinjoista, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat periaatteet: maksujen suhteuttaminen kustannuksiin, syrjimättömyys ja lentoasemien taloudellista sääntelyä suorittava riippumaton mekanismi. |
(10) |
ICAOn neuvosto on katsonut, että lentoasemamaksu on maksu, joka on tarkoitettu ja jota sovelletaan erityisesti niiden kustannusten kattamiseen, jotka aiheutuvat tilojen ja palvelujen tarjoamisesta siviili-ilmailulle, kun taas vero on maksu, jonka tarkoituksena on lisätä valtion tai paikallishallinnon tuloja, joita ei yleensä kokonaisuudessaan tai kustannuskohtaisesti käytetä siviili-ilmailuun. |
(11) |
Lentoasemamaksujen olisi oltava syrjimättömiä. Olisi otettava käyttöön lentoaseman pitäjien ja käyttäjien välistä säännöllisiä neuvotteluja koskeva pakollinen menettely, jossa kummallakin osapuolella on mahdollisuus vedota riippumattomaan valvontaviranomaiseen, jos lentoaseman käyttäjät vastustavat lentoasemamaksuja koskevaa päätöstä tai maksujärjestelmän muutosta. |
(12) |
Päätösten puolueettomuuden ja tämän direktiivin asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi jokaiseen jäsenvaltioon olisi perustettava riippumaton valvontaviranomainen. Tällä viranomaisella olisi oltava kaikki tehtäviensä suorittamiseksi tarvittava henkilöstö, asiantuntemus ja rahoitus. |
(13) |
On välttämätöntä, että lentoaseman käyttäjät saavat lentoaseman pitäjältä säännöllisesti tietoja siitä, miten ja millä perusteilla lentoasemamaksut lasketaan. Tällainen avoimuus antaisi lentoliikenteen harjoittajille käsityksen lentoasemalle aiheutuvista kustannuksista ja lentoaseman investointien tuottavuudesta. Jotta lentoaseman pitäjä voisi asianmukaisesti arvioida tulevia investointitarpeita, lentoaseman käyttäjien olisi hyvissä ajoin annettava lentoaseman pitäjän käyttöön kaikki toimintaansa koskevat ennusteet sekä tiedot kehittämishankkeistaan ja erityisistä tarpeistaan ja ehdotuksistaan. |
(14) |
Lentoaseman pitäjien olisi tiedotettava lentoaseman käyttäjille tärkeistä infrastruktuurihankkeista, sillä niillä on huomattavia vaikutuksia lentoasemamaksujen järjestelmään tai tasoon. Tällaiset tiedot olisi annettava, jotta voidaan seurata infrastruktuurikustannuksia ja varmistetaan asianomaisen lentoaseman tilojen soveltuvuus ja kustannustehokkuus. |
(15) |
Lentoaseman pitäjien olisi voitava soveltaa lentoasemamaksuja, jotka vastaavat tarjottua infrastruktuuria ja/tai palvelun tasoa, koska lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus edellyttää, että lentoaseman pitäjän tarjoamien palvelujen hinta vastaa niiden laatua. Mahdollisuus eriytettyyn infrastruktuurin tai palvelujen käyttöön olisi kuitenkin annettava syrjimättömällä tavalla kaikille lentoliikenteen harjoittajille, jotka haluavat käyttää niitä. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, käyttöoikeus olisi määriteltävä objektiivisin ja syrjimättömin perustein, jotka lentoaseman pitäjä laatii. Lentoasemamaksujen eriyttämisen olisi perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja selkeisiin arviointiperusteisiin. |
(16) |
Lentoaseman käyttäjien ja lentoaseman pitäjän olisi voitava tehdä palvelun tasoa koskeva sopimus lentoasemamaksujen vastineeksi tarjotun palvelun laadusta. Maksujen vastineeksi tarjotun palvelun laatua koskevat neuvottelut voitaisiin käydä osana säännöllisiä neuvotteluja. |
(17) |
Eri jäsenvaltioissa on erilaisia lentoasemainvestointien etukäteisrahoitusta koskevia järjestelmiä. Jäsenvaltioissa, joissa annetaan etukäteisrahoitusta, jäsenvaltioiden tai lentoaseman pitäjien tulisi noudattaa ICAOn menettelyjä ja/tai ottaa käyttöön omia takeitaan. |
(18) |
Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa perustamissopimuksen ja erityisesti sen 81–89 artiklan soveltamista. |
(19) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisten periaatteiden vahvistaminen lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla, koska lentoasemamaksujärjestelmiä ei kansallisella tasolla voida toteuttaa tavalla, joka olisi yhdenmukainen koko yhteisössä, vaan tavoite voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Kohde
1. Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla.
2. Tätä direktiiviä sovelletaan perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemiin, joilla voidaan harjoittaa kaupallista liikennettä ja joiden vuotuinen liikennemäärä on yli viisi miljoonaa matkustajaa, ja kussakin jäsenvaltiossa lentoasemaan, jolla on eniten matkustajaliikennettä.
3. Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo alueellaan toimivista lentoasemista, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Luettelon on perustuttava komission (Eurostat) tietoihin, ja se on päivitettävä vuosittain.
4. Tätä direktiiviä ei sovelleta maksuihin, joita peritään korvaukseksi reitillä ja lentoasemalla annettavista lennonvarmistuspalveluista asetuksen (EY) N:o 1794/2006 mukaisesti, eikä maksuihin, joita peritään korvaukseksi direktiivin 96/67/EY liitteessä tarkoitetuista maahuolintapalveluista, eikä asetuksessa (EY) N:o 1107/2006 tarkoitettuihin vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisen rahoittamiseksi perittäviin maksuihin.
5. Tämä direktiivi ei rajoita kunkin jäsenvaltion oikeutta soveltaa alueelleen sijoittautuneeseen lentoaseman pitäjään muita sääntelytoimenpiteitä, jos ne eivät ole tämän direktiivin eivätkä muiden yhteisön oikeuden asiaa koskevien säännösten vastaisia. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla taloudelliset valvontatoimenpiteet, kuten maksujärjestelmien ja/tai maksujen tason hyväksyminen, mukaan lukien kannustinpohjaiset maksujen perimismenettelyt tai enimmäishintojen sääntely.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan
1) |
’lentoasemalla’ maa-aluetta, joka on erityisesti järjestetty ilma-alusten laskua, lentoonlähtöä ja liikkumista varten, mukaan lukien lentoliikenteen ja ilma-alusten palvelujen tätä toimintaa varten edellyttämät lisärakennelmat ja -laitteet sekä kaupallisen lentoliikenteen tarvitsemat rakennelmat ja laitteet; |
2) |
’lentoaseman pitäjällä’ yhteisöä, jonka tarkoituksena on kansallisten lakien, asetusten tai sopimusten nojalla huolehtia muun toimintansa ohella tai yksinomaisesti lentoaseman tai lentoasemaverkon infrastruktuurien hallinnosta ja hallinnasta sekä kyseisellä lentoasemalla tai kyseisessä lentoasemaverkossa olevien eri tahojen toiminnan yhteensovittamisesta ja valvonnasta; |
3) |
’lentoaseman käyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka vastaa matkustajien, postin ja/tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse kyseiselle lentoasemalle tai kyseiseltä lentoasemalta; |
4) |
’lentoasemamaksulla’ lentoaseman pitäjän hyväksi kerättävää maksua, joka peritään lentoaseman käyttäjiltä pelkästään lentoaseman pitäjän käyttöön antamien sellaisten tilojen ja palvelujen käytöstä, jotka liittyvät ilma-alusten laskeutumiseen, lentoonlähtöön, valaistukseen ja pysäköintiin sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn; |
5) |
’lentoasemaverkolla’ jäsenvaltion asianmukaisesti sellaiseksi nimeämää saman lentoaseman pitäjän hoitamaa lentoasemien ryhmää. |
3 artikla
Syrjimättömyys
Jäsenvaltioiden on yhteisön lainsäädännön mukaisesti varmistettava, etteivät lentoasemamaksut syrji lentoaseman käyttäjiä keskenään. Tämä ei estä mukauttamasta lentoasemamaksuja yleistä etua koskevien seikkojen, mukaan lukien ympäristöseikat, perusteella. Mukauttamisen perusteiden on oltava asiaan vaikuttavia, objektiivisia ja avoimia.
4 artikla
Lentoasemaverkko
Jäsenvaltiot voivat sallia, että lentoasemaverkon pitäjä ottaa käyttöön yhteisen ja avoimen lentoasemamaksujärjestelmän, jota sovelletaan koko lentoasemaverkossa.
5 artikla
Yhteiset maksujärjestelmät
Ilmoitettuaan asiasta komissiolle jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeutta noudattaen sallia, että lentoaseman pitäjä soveltaa yhteistä ja avointa maksujärjestelmää samaa kaupunkia tai kaupunkiryhmää palvelevilla lentoasemilla, edellyttäen, että kukin lentoasema täyttää täysin 7 artiklassa säädetyt avoimuutta koskevat vaatimukset.
6 artikla
Neuvottelut ja muutoksenhaku
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön pakollinen menettely, jonka mukaisesti lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjät taikka käyttäjien edustajat tai yhteenliittymät neuvottelevat säännöllisesti lentoasemamaksujärjestelmän toiminnasta, lentoasemamaksujen tasosta ja tarvittaessa myös tarjottavan palvelun laadusta. Tällaiset neuvottelut on järjestettävä vähintään kerran vuodessa, jollei viimeisimmän neuvottelun yhteydessä toisin sovita. Jos lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä on monivuotinen sopimus, neuvottelut on järjestettävä tämän sopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioilla on oikeus vaatia, että neuvotteluja käydään useammin.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muutokset tehdään lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välisellä sopimuksella aina, kun se on mahdollista. Tätä varten lentoaseman pitäjän on toimitettava lentoaseman käyttäjille kaikki ehdotukset lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muuttamiseksi sekä ehdotettujen muutosten syyt viimeistään neljä kuukautta ennen muutosten voimaantuloa, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka on perusteltava lentoaseman käyttäjille. Lentoaseman pitäjän on neuvoteltava lentoaseman käyttäjien kanssa ehdotetuista muutoksista ja otettava näiden näkemykset huomioon ennen päätöksen tekemistä. Lentoaseman pitäjän on yleensä julkaistava päätöksensä tai suosituksensa viimeistään kaksi kuukautta ennen sen voimaantuloa. Lentoaseman pitäjän on perusteltava päätöksensä lentoaseman käyttäjien näkemysten osalta, jos ehdotetuista muutoksista ei päästä sopimukseen lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kumpikin osapuoli voi vedota 11 artiklassa tarkoitettuun riippumattomaan valvontaviranomaiseen, jonka on tutkittava lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muuttamisen perustelut, jos lentoaseman pitäjän tekemästä lentoasemamaksuja koskevasta päätöksestä ollaan erimielisiä.
4. Jos lentoaseman pitäjän päättämä lentoasemamaksujärjestelmän tai -tason muutos saatetaan riippumattoman valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, muutos ei tule voimaan ennen kuin tämä viranomainen on tutkinut asian. Riippumaton valvontaviranomainen tekee neljän viikon kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväkseen, väliaikaisen päätöksen lentoasemamaksujen muutoksen voimaantulosta, jollei samassa ajassa voida tehdä lopullista päätöstä.
5. Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 3 ja 4 kohtaa lentoasemamaksujen tason tai rakenteen muutoksiin lentoasemilla, joiden osalta
a) |
on olemassa kansallisen oikeuden mukainen pakollinen menettely, jonka mukaan lentoasemamaksut tai niiden enimmäistason määrittää tai hyväksyy riippumaton valvontaviranomainen; tai |
b) |
on olemassa kansallisen oikeuden mukainen pakollinen menettely, jolla riippumaton valvontaviranomainen tutkii säännöllisesti tai asianomaisten osapuolten pyynnöstä, vallitseeko tällaisilla lentoasemilla tehokas kilpailu. Jos se osoittautuu asian tutkimisen perusteella aiheelliseksi, jäsenvaltion on päätettävä, että riippumaton valvontaviranomainen määrittää tai hyväksyy lentoasemamaksut tai niiden enimmäistason. Tätä päätöstä sovelletaan niin kauan kuin se on asianomaisen viranomaisen suorittaman tutkimisen perusteella tarpeen. |
Jäsenvaltion tätä kohtaa soveltaessaan noudattamien menettelyjen, ehtojen ja perusteiden on oltava asiaan vaikuttavia, objektiivisia, syrjimättömiä ja avoimia.
7 artikla
Avoimuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä antaa aina 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen yhteydessä kullekin lentoaseman käyttäjälle taikka lentoaseman käyttäjien edustajille tai yhteenliittymille tiedot tekijöistä, joiden perusteella lentoaseman pitäjän kullakin lentoasemalla perimien kaikkien maksujen järjestelmä tai taso on määritelty. Näihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:
a) |
luettelo lentoasemamaksun vastineeksi tarjotuista palveluista ja käyttöön annettavista infrastruktuureista; |
b) |
lentoasemamaksujen asettamisessa käytetty menetelmä; |
c) |
yleinen kulurakenne niiden tilojen ja palvelujen osalta, joita lentoasemamaksut koskevat; |
d) |
eri maksuista kertyvät tulot ja niillä katettujen palvelujen kokonaiskustannukset; |
e) |
julkisilta viranomaisilta saatu rahoitus niiden tilojen ja palvelujen osalta, joita lentoasemamaksut koskevat; |
f) |
ennusteet lentoaseman tilanteesta maksujen, liikenteen kasvun ja suunniteltujen investointien osalta; |
g) |
lentoaseman infrastruktuurin ja laitteiden todellinen käyttö tiettynä aikana; sekä |
h) |
ehdotettujen merkittävien investointien ennustettu tulos sen mukaan, mikä on niiden vaikutus lentoaseman kapasiteettiin. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjät antavat lentoaseman pitäjälle ennen jokaista 6 artiklan 1 kohdan mukaista neuvottelua tiedot erityisesti seuraavista seikoista:
a) |
liikenne-ennusteet; |
b) |
ilma-aluskalustoaan ja sen käyttöä koskevat ennusteet; |
c) |
kehittämishankkeensa asianomaisella lentoasemalla; ja |
d) |
asianomaista lentoasemaa koskevat vaatimuksensa. |
3. Tämän artiklan nojalla annettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina tai taloudellisesti arkaluonteisina ja käsiteltävä sen mukaisesti, jollei kansallisen lainsäädännön soveltamisesta muuta johdu. Julkisesti noteerattujen lentoaseman pitäjien osalta on noudatettava erityisesti arvopaperimarkkinalainsäädäntöä.
8 artikla
Uusi infrastruktuuri
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä neuvottelee lentoaseman käyttäjien kanssa ennen uusia infrastruktuurihankkeita koskevien suunnitelmien lopullista tekemistä.
9 artikla
Laatuvaatimukset
1. Jäsenvaltioiden on lentoaseman sujuvan ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjien lentoasemalla olevat edustajat tai yhteenliittymät voivat aloittaa neuvottelut lentoasemalla tarjottavien palvelujen laadusta tehtävän, palvelun tasoa koskevan sopimuksen tekemiseksi. Nämä palvelun laatua koskevat neuvottelut voidaan käydä osana 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja neuvotteluja.
2. Mahdollisessa palvelun tasoa koskevassa sopimuksessa on määriteltävä lentoaseman pitäjän tarjoaman palvelun taso, jossa on otettava huomioon lentoasemamaksujen todellinen järjestelmä tai taso ja se palvelun taso, johon lentoaseman käyttäjillä on oikeus lentoasemamaksujen vastineeksi.
10 artikla
Eriytetyt palvelut
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä voi vaihdella tiettyjen lentoasemapalvelujen laatua ja laajuutta tai tarjota erilaatuisia ja -kokoisia terminaaleja tai terminaalien osia tarjotakseen räätälöityjä palveluja taikka terminaalin tai terminaalin osan tiettyyn käyttöön. Lentoasemamaksujen taso voidaan eriyttää tällaisten palvelujen laadun ja laajuuden sekä niiden kustannusten tai muunlaisten objektiivisten ja avoimien perusteiden mukaisesti. Lentoaseman pitäjillä on edelleen vapaus asettaa tällaisia eriytettyjä lentoasemamaksuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman käyttäjä, joka haluaa käyttää räätälöityjä palveluja taikka tiettyyn käyttöön varattua terminaalia tai terminaalin osaa, voi saada käyttöönsä nämä palvelut ja terminaalin tai terminaalin osan.
Jos lentoaseman käyttäjiä, jotka haluavat saada käyttöönsä räätälöityjä palveluja ja/tai tiettyyn käyttöön varatun terminaalin tai terminaalin osan, on useampia kuin kapasiteetin rajallisuuden vuoksi on mahdollista, käyttöoikeus on määriteltävä asiaan vaikuttavin, objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin perustein. Lentoaseman pitäjä voi määritellä tällaiset perusteet, ja jäsenvaltiot voivat vaatia, että riippumaton valvontaviranomainen hyväksyy ne.
11 artikla
Riippumaton valvontaviranomainen
1. Tämän direktiivin noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja ainakin 6 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä tai perustettava riippumaton viranomainen, joka toimii niiden kansallisena riippumattomana valvontaviranomaisena. Tämä viranomainen voi olla sama kuin se, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen muiden sääntelytoimenpiteiden soveltamisen, mukaan luettuna maksujärjestelmän ja/tai lentoasemamaksujen tason hyväksyminen, jos se täyttää tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.
2. Tämä direktiivi ei estä riippumatonta valvontaviranomaista siirtämästä valvonnassaan ja täydellä vastuullaan sekä kansallisen oikeuden mukaisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa muille riippumattomille valvontaviranomaisille edellyttäen, että täytäntöönpanossa noudatetaan samoja normeja.
3. Jäsenvaltioiden on taattava riippumattoman valvontaviranomaisen riippumattomuus varmistamalla, että se on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton lentoasemien pitäjistä ja lentoliikenteen harjoittajista. Jäsenvaltioiden, jotka ovat lentoasemien, lentoasemien pitäjien tai lentoliikenteen harjoittajien omistajia tai joilla on määräysvalta lentoasemien pitäjiin tai lentoliikenteen harjoittajiin nähden, on varmistettava, että tällaiseen omistajuuteen tai määräysvaltaan liittyviä tehtäviä ei ole uskottu riippumattomalle valvontaviranomaiselle. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton valvontaviranomainen käyttää toimivaltaansa puolueettomasti ja avoimesti.
4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riippumattoman valvontaviranomaisen nimi ja osoite, sille osoitetut tehtävät ja vastuualueet sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu 3 kohdan noudattamiseksi.
5. Jäsenvaltiot voivat perustaa riippumatonta valvontaviranomaista varten rahoitusmekanismin, johon voi kuulua maksun periminen lentoaseman käyttäjiltä ja lentoaseman pitäjiltä.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erimielisyyksien osalta toteutetaan toimia, joilla
a) |
perustetaan lentoaseman pitäjän ja käyttäjien välisten erimielisyyksien ratkaisumenettely; |
b) |
määritellään ne edellytykset, joilla erimielisyys voidaan saattaa riippumattoman valvontaviranomaisen käsiteltäväksi. Viranomaisen on erityisesti hylättävä valitukset, jotka eivät ole sen mielestä asianmukaisesti perusteltuja tai joihin ei ole liitetty tarvittavia asiakirjoja; ja |
c) |
vahvistetaan ne perusteet, joiden mukaisesti erimielisyyksiä arvioidaan niiden ratkaisemiseksi. |
Näiden menettelyjen, edellytysten ja perusteiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja objektiivisia.
7. Riippumattomalla valvontaviranomaisella on suorittaessaan 6 artiklan mukaista tutkintaa, joka koskee sitä, onko lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muuttaminen perusteltua, oltava pääsy asianomaisten osapuolten hallussa oleviin tarpeellisiin tietoihin, ja sen on kuultava asianomaisia osapuolia ennen päätöksen tekemistä. Sen on tehtävä lopullinen päätös mahdollisimman pian ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväkseen, sanotun rajoittamatta 6 artiklan 4 kohdan soveltamista. Tätä aikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa. Riippumattoman valvontaviranomaisen päätökset ovat sitovia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioissa käytössä olevaa niiden parlamentaarista tai oikeudellista uudelleentarkastelua.
8. Riippumattoman valvontaviranomaisen on julkaistava toiminnastaan vuosikertomus.
12 artikla
Kertomus ja tarkistaminen
1. Komissio antaa viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, jossa se arvioi edistymistä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa, sekä tekee niille tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.
2. Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä tätä direktiiviä sovellettaessa, erityisesti 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseen tarvittavien tietojen keräämisessä.
13 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2011. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
14 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
15 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2009.
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
H.-G. PÖTTERING
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
A. VONDRA
(1) EUVL C 10, 15.1.2008, s. 35.
(2) EUVL C 305, 15.12.2007, s. 11.
(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. tammikuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 23. kesäkuuta 2008 (EUVL C 254 E, 7.10.2008, s. 18), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 19. helmikuuta 2009.
(4) EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3.
(5) EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36.
(6) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1.
14.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 70/17 |
KOMISSION DIREKTIIVI 2009/19/EY,
annettu 12 päivänä maaliskuuta 2009,
ajoneuvojen aiheuttamista radiohäiriöistä (sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta) annetun neuvoston direktiivin 72/245/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (Puitedirektiivi) 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (1) ja erityisesti sen 39 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Ajoneuvojen aiheuttamista radiohäiriöistä (sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta) 20 päivänä kesäkuuta 1972 annettu neuvoston direktiivi 72/245/ETY (2) on yksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetulla neuvoston direktiivillä 70/156/ETY (3) perustetun EY-tyyppihyväksyntämenettelyn erillisdirektiiveistä. Ajoneuvojen järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia direktiivin 70/156/ETY säännöksiä sovelletaan näin ollen direktiiviin 72/245/ETY. |
(2) |
Direktiivin 72/245/ETY liitteessä I olevan 3.2.9 kohdan mukaan jälkimarkkinoiden laitteina myytävät ja moottoriajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitetut osat eivät tarvitse tyyppihyväksyntää, jos ne eivät liity häiriönsietoon liittyviin toimintoihin. On säädetty 3 päivästä joulukuuta 2004 alkaneesta neljän vuoden siirtymäkaudesta, jonka kuluessa teknisen tutkimuslaitoksen on määritettävä, liittyykö markkinoille saatettava laite häiriönsietoon, ja annettava liitteessä III C esitetyn mallin mukainen asiakirja. Jäsenvaltioiden on raportoitava Euroopan komissiolle kaikista tapauksista, joissa tyyppihyväksyntä on evätty turvallisuussyistä. Säännöksen mukaan komission on tämän vaatimuksen soveltamisesta saatavan käytännön kokemuksen ja jäsenvaltioiden toimittamien raporttien perusteella ennen siirtymäkauden loppumista päätettävä, edellytetäänkö siirtymäkauden jälkeenkin tällaista asiakirjaa vaatimustenmukaisuus-todistuksen lisäksi. |
(3) |
Koska yksikään jäsenvaltio ei ole raportoinut Euroopan komissiolle tapauksesta, jossa asiakirjaa ei ole annettu, ehdotetaan direktiivin 72/245/ETY liitteessä I olevan 3.2.9 kohdan mukaisesti, että luovutaan vaatimuksesta, jonka mukaan teknisen tutkimuslaitoksen on määritettävä, liittyvätkö jälkimarkkinoiden laitteina myytävät ja moottoriajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitetut osat häiriönsietoon liittyviin toimintoihin, ja että enää ei vaadita liitteessä III C annetun mallin mukaista asiakirjaa, kuten liitteessä I olevassa 3.2.9 kohdassa edellytetään. |
(4) |
Direktiiviä 72/245/ETY olisi sen vuoksi muutettava. |
(5) |
Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutetaan direktiivi 72/245/ETY seuraavasti:
1) |
Poistetaan liiteluettelosta seuraava viittaus liitteeseen III C:
|
2) |
Poistetaan liitteessä I olevan 3.2.9 kohdan toinen alakohta. |
3) |
Poistetaan liite III C. |
2 artikla
1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2009 annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 2 päivästä lokakuuta 2009.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
3 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2009.
Komission puolesta
Günter VERHEUGEN
Varapuheenjohtaja
(1) EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.
(2) EYVL L 152, 6.7.1972, s. 15.
(3) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1.