ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 40

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
11. helmikuu 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission asetus (EY) N:o 122/2009, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 123/2009, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 1266/2007 muuttamisesta niiden edellytysten osalta, jotka koskevat eläinten siirtoja saman rajoitusvyöhykkeen sisällä ja eräiden eläinten vapauttamista neuvoston direktiivissä 2000/75/EY säädetystä poisvientikiellosta ( 1 )

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 124/2009, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, enimmäispitoisuuksien asettamisesta kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämättömästä siirtymisestä muihin kuin kohderehuihin johtuvalle esiintymiselle elintarvikkeissa ( 1 )

7

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2009/7/EY, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteiden I, II, IV ja V muuttamisesta

12

 

*

Komission direktiivi 2009/8/EY, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin on kyse muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuuksista ( 1 )

19

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Komissio

 

 

2009/109/EY

 

*

Komission päätös, tehty 9 päivänä helmikuuta 2009, tilapäisen kokeen järjestämisestä tiettyjen poikkeusten myöntämiseksi rehukasvien viljelyyn tarkoitettujen siemenseosten pitämiseksi kaupan neuvoston direktiivin 66/401/ETY nojalla tarkoituksena määrittää, täyttävätkö tietyt lajit, joita ei ole lueteltu neuvoston direktiivissä 66/401/ETY, 66/402/ETY, 2002/55/EY tai 2002/57/EY, vaatimukset niiden sisällyttämiseksi direktiivin 66/401/ETY 2 artiklan 1 kohdan A alakohtaan (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 724)  ( 1 )

26

 

 

2009/110/EY

 

*

Komission päätös, tehty 10 päivänä helmikuuta 2009, yhteisön osallistumisesta Saksassa vuonna 2008 toteutettujen Newcastlen taudin torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 712)

31

 

 

2009/111/EY

 

*

Komission päätös, tehty 10 päivänä helmikuuta 2009, standardin EN 3–8:2006 Käsisammuttimet – Osa 8: Enintään 30 baria kestävän käsisammuttimen rakenne, paineenkestävyys ja mekaaniset testit viitetietojen julkaisemisesta painelaitteita koskevan direktiivin 97/23/EY mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 739)  ( 1 )

33

 

 

SUOSITUKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2009/112/EY

 

*

Neuvoston suositus, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan kehitysrahaston (seitsemäs EKR) toimenpiteiden toteuttamisesta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2007

35

 

 

2009/113/EY

 

*

Neuvoston suositus, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan kehitysrahaston (kahdeksas EKR) toimenpiteiden toteuttamisesta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2007

36

 

 

2009/114/EY

 

*

Neuvoston suositus, annettu 10 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan kehitysrahaston (yhdeksäs EKR) toimenpiteiden toteuttamisesta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2007

37

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

 

Komissio

 

 

2009/115/EY

 

*

Euroopan yhteisön ja sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen mukaisesti perustetun yhteisön ja sveitsin lentoliikennekomitean päätös N:o 1/2008, tehty 16 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen korvaamisesta

38

 

 

III   Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

 

 

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

 

*

Neuvoston yhteinen kanta 2009/116/YUTP, hyväksytty 10 päivänä helmikuuta 2009 entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ääriaineksiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2004/133/YUTP jatkamisesta ja muuttamisesta

56

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 3/2008, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa (EUVL L 3, 5.1.2008)

58

 

 

 

*

Huomautus lukijalle (katso kansilehden kolmas sivu)

s3

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 122/2009,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 11 päivänä helmikuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

195,3

JO

68,6

MA

43,0

TN

134,4

TR

98,0

ZZ

107,9

0707 00 05

JO

170,1

MA

134,2

TR

169,4

ZZ

157,9

0709 90 70

MA

113,5

TR

148,2

ZZ

130,9

0709 90 80

EG

103,6

ZZ

103,6

0805 10 20

EG

50,9

IL

53,0

MA

64,2

TN

47,6

TR

63,1

ZA

44,9

ZZ

54,0

0805 20 10

IL

162,7

MA

100,1

TR

52,0

ZZ

104,9

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

CN

72,2

IL

86,9

JM

101,6

MA

153,9

PK

50,9

TR

65,7

ZZ

88,5

0805 50 10

EG

64,1

MA

67,1

TR

56,7

ZZ

62,6

0808 10 80

AR

91,9

CA

90,4

CL

67,8

CN

89,1

MK

32,6

US

112,1

ZZ

80,7

0808 20 50

AR

95,8

CL

57,1

CN

59,1

US

125,0

ZA

113,1

ZZ

90,0


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 123/2009,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

asetuksen (EY) N:o 1266/2007 muuttamisesta niiden edellytysten osalta, jotka koskevat eläinten siirtoja saman rajoitusvyöhykkeen sisällä ja eräiden eläinten vapauttamista neuvoston direktiivissä 2000/75/EY säädetystä poisvientikiellosta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/75/EY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan, 11 ja 12 artiklan sekä 19 artiklan kolmannen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2000/75/EY vahvistetaan säännöt bluetongue-taudin valvomiseksi ja toimenpiteet sen torjumiseksi ja hävittämiseksi. Niihin kuuluvat muiden muassa suoja- ja valvontavyöhykkeiden perustaminen, rokotusohjelmien toteuttaminen ja kielto siirtää eläimiä näiltä vyöhykkeiltä.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1266/2007 (2) vahvistetaan säännöt, jotka koskevat bluetongue-taudin torjuntaa, seurantaa ja valvontaa sekä suoja- ja valvontavyöhykkeillä, jäljempänä ’rajoitusvyöhykkeet’, ja näiltä vyöhykkeiltä tapahtuvien eläinten siirtojen rajoituksia.

(3)

Kyseisen asetuksen liitteessä III vahvistetaan edellytykset poikkeuksille direktiivissä 2000/75/EY säädetystä poisvientikiellosta, jota sovelletaan tartunnalle alttiisiin eläimiin sekä niiden siemennesteeseen, munasoluihin ja alkioihin.

(4)

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän EFSAn tiedelautakunnan tartunnanlevittäjistä ja rokotteista 27 päivänä huhtikuuta 2007 antaman lausunnon (3) mukaan rokottaminen on soveltuva keino bluetongue-taudin torjumiseksi ja kliinisten taudinpurkausten välttämiseksi sekä näin ollen myös karjankasvattajien tappioiden rajoittamiseksi.

(5)

Eläinten rokottaminen bluetongue-tautia vastaan merkitsee huomattavaa muutosta taudille alttiin populaation immuniteetille. Jäsenvaltioiden olisi asetuksen (EY) N:o 1266/2007 mukaisesti käyttöön otettujen bluetongue-taudin seurantaohjelmien tulosten avulla osoitettava, ettei rajoitusvyöhykkeen jossakin osassa esiinny yhtä tai useampaa yleistä tai erityistä bluetongue-taudin virusserotyyppiä. Näihin seurantaohjelmiin pitäisi sisältyä passiivinen kliininen valvonta ja aktiivinen laboratoriotesteihin perustuva valvonta, joka toteutetaan vähintään erityisvalvonnassa olevien eläinten seurannalla.

(6)

Erityisvalvonnassa olevien eläinten seurantaan pohjautuvassa laboratoriotesteihin perustuvassa valvonnassa ei pitäisi rajoittua vain serologiseen testiin, vaan siinä voidaan käyttää muitakin diagnoosimenetelmiä, nimittäin taudinaiheuttajan tunnistustestejä.

(7)

Rokottamisesta luopumista ei pitäisi suosia silloinkaan, kun virusta ei esiinny, eikä ennaltaehkäisevää rokottamista pitäisi estää rajoitusalueilla, joilla ei esiinny virusta. Direktiivin 2000/75/EY mukaan rokottaminen bluetongue-tautia vastaan on kuitenkin sallittua vain suojavyöhykkeen sisällä. Asetuksen (EY) N:o 1266/2007 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että toimivaltaisen viranomaisen on sallittava eläinten siirrot samalla rajoitusvyöhykkeellä, jolla esiintyy samaa bluetongue-tautiviruksen serotyyppiä tai -tyyppejä edellyttäen, että siirrettävillä eläimillä ei kuljetuspäivänä ole bluetongue-taudin kliinisiä oireita, ja olettaen, etteivät kyseiset eläimet aiheuta lisäriskiä eläinten terveydelle.

(8)

Alueet, joilla on rokotettu ja joilla ei esiinny yhtä tai useampaa erityistä bluetongue-tautiviruksen serotyyppiä, aiheuttavat lievemmän riskin kuin muut alueet, jotka kuuluvat rajoitusvyöhykkeen sellaiseen osaan, jossa virusta esiintyy. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi saatava määritellä suojavyöhykkeellä alueita, joilla on rokotettu ja joilla ei esiinny erityisiä bluetongue-tautiviruksen serotyyppejä. Suunnitelmasta tällaisten alueiden määrittelemiseksi olisi ilmoitettava komissiolle, ja mukaan olisi liitettävä kaikki tiedot, jotka osoittavat sen perustelluksi. Alueiden määrittelemisestä olisi ilmoitettava myös muille jäsenvaltioille.

(9)

Edellä tarkoitetun asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan eläinten siirrot suojavyöhykkeeltä valvontavyöhykkeelle voidaan sallia tietyin edellytyksin. Eläinten siirrot saman rajoitusvyöhykkeen sisällä sellaiselta alueelta, jossa virusta esiintyy, sellaiselle alueelle, jolla on rokotettu ja jolla virusta ei esiinny, olisi sallittava vastaavin edellytyksin kuin mitä sovelletaan saman rajoitusvyöhykkeen sisällä tapahtuviin eläinten siirtoihin suojavyöhykkeeltä valvontavyöhykkeelle, jotta voidaan rajoittaa riskiä siitä, että virus leviää siihen rajoitusvyöhykkeen osaan, jossa on rokotettu ja jossa ei esiinny virusta. Sen vuoksi olisi muutettava nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat eläinten siirtoja samalla rajoitusvyöhykkeellä, jolla esiintyy bluetongue-viruksen samaa serotyyppiä tai samoja serotyyppejä.

(10)

Eläinten siirrot sellaisesta rajoitusvyöhykkeen osasta, jossa on rokotettu ja jossa ei esiinny virusta, rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle sallitaan nykyisin samoilla edellytyksillä, joita sovelletaan silloin, kun eläimiä siirretään rajoitusvyöhykkeeltä, jolla esiintyy virusta, rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle. Kun otetaan huomioon se suhteellisen vähäinen riski, joka liittyy eläinten siirtoihin rajoitusvyöhykkeen sellaisesta osasta, jossa on rokotettu ja jossa virusta ei esiinny, on kuitenkin aiheellista soveltaa sellaisten siirtojen sallimiseen lievempiä edellytyksiä siltä osin kuin kyse on tiettyjen rokotettujen eläinten ryhmien osalta vaaditusta viruksentunnistustestistä. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1266/2007 liitettä III olisi muutettava.

(11)

Asetusta (EY) N:o 1266/2007 olisi siksi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1266/2007 seuraavasti:

1)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)

Lisätään 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.   Jäsenvaltiot voivat sellaisen riskinarvioinnin tulosten perusteella, jossa on otettava huomioon riittävät epidemiologiset tiedot, jotka on saatu liitteessä I olevan 1.1.2.1 kohdan mukaisesti toteutetusta erityisvalvonnassa olevien eläinten seurannasta, määritellä osan suojavyöhykettä ”rajoitusvyöhykkeeksi, jolla on rokotettu ja jolla ei esiinny bluetongue-viruksen erityistä serotyyppiä tai erityisiä serotyyppejä”, jäljempänä ’vähäisemmän riskin alue’, seuraavien edellytysten täyttyessä:

i)

kyseisessä bluetongue-viruksen erityisen serotyypin tai erityisten serotyyppien vuoksi muodostetun suojavyöhykkeen osassa rokotetaan;

ii)

kyseisessä kyseisen erityisen serotyypin tai kyseisten erityisten serotyyppien vuoksi muodostetun suojavyöhykkeen osassa ei esiinny bluetongue-virusta.

Jäsenvaltion, joka aikoo määritellä osan suojavyöhykettä vähäisemmän riskin alueeksi, on ilmoitettava aikeestaan komissiolle. Ilmoituksen mukana on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, joilla määrittely voidaan perustella ottaen huomioon epidemiologinen tilanne kyseisellä vyöhykkeellä etenkin käytössä olevaan bluetongue-taudin seurantaohjelmaan nähden. Sen on ilmoitettava asiasta viipymättä myös muille jäsenvaltioille.

Saman rajoitusvyöhykkeen sisällä tapahtuvat eläinten siirrot alueelta, jolla esiintyy bluetongue-viruksen samaa serotyyppiä tai samoja serotyyppejä, samalla rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevalle vähäisemmän riskin alueeksi määritellylle alueelle voidaan sallia vain siinä tapauksessa, että

a)

eläimet täyttävät liitteessä III vahvistetut edellytykset; tai

b)

eläimet täyttävät jotkin muut eläinten terveyttä koskevat riittävät takeet sillä perusteella, että bluetongue-tautiviruksen leviämisen torjumista ja tartunnanlevittäjiltä suojelemista koskevista toimenpiteistä tehdyn riskinarvioinnin, jota alkuperäpaikan toimivaltainen viranomainen edellyttää ja jonka määräpaikan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, tulos on myönteinen ennen kyseisten eläinten siirtämistä; tai

c)

eläimet on tarkoitus teurastaa välittömästi.”

b)

Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Alkuperäjäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille 2 kohdan b alakohdassa tai 2 a kohdan b alakohdassa tarkoitetuista eläinten terveyttä koskevista takeista.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 2 a kohdassa tarkoitettujen eläinten osalta on lisättävä seuraava huomautus vastaaviin terveystodistuksiin, jotka on vahvistettu direktiiveissä 64/432/ETY, 91/68/ETY ja 92/65/ETY tai joihin viitataan päätöksessä 93/444/ETY:

’Eläimet ovat asetuksen (EY) N:o 1266/2007 … (tapauksen mukaan 7 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan, 7 artiklan 2 a kohdan a alakohdan, 7 artiklan 2 a kohdan b alakohdan tai 7 artiklan 2 a kohdan c alakohdan) säännösten mukaisia’.”

2)

Korvataan liitteessä I oleva 1.1.2.1 kohta seuraavasti:

1.1.2.1   Seuranta erityisvalvonnassa olevien eläinten avulla:

Seuranta erityisvalvonnassa olevien eläinten avulla on toteutettava aktiivisella vuosittaisella ohjelmalla, jossa testataan erityisvalvonnassa olevia eläimiä ja jonka tarkoituksena on arvioida bluetongue-viruksen esiintymistä rajoitusvyöhykkeiden sisällä. Erityisvalvonnassa olevien eläinten on mahdollisuuksien mukaan oltava nautaeläimiä. Eläinten on sijaittava sellaisilla rajoitusvyöhykkeen alueilla, joilla entomologisiin ja ekologisiin arviointeihin perustuvan riskianalyysin perusteella on vahvistettu tartunnanlevittäjän esiintyminen tai joilla on tartunnanlevittäjän lisääntymiselle soveltuvia paikkoja.

Erityisvalvonnassa olevat eläimet on testattava vähintään kerran kuukaudessa kyseisen tartunnanlevittäjän aktiivisuusaikana, jos se on tiedossa. Tämän tiedon puuttuessa erityisvalvonnassa olevat eläimet on testattava vähintään kerran kuukaudessa läpi vuoden.

Erityisvalvonnassa olevien eläinten vähimmäismäärän bluetongue-taudin seurantaa ja valvontaa varten tarkoitettua maantieteellistä viiteyksikköä kohden on oltava edustava ja riittävä kuukausittaisen 2 prosentin esiintyvyyden (4) havaitsemiseksi 95 prosentin luotettavuustasolla kussakin maantieteellisessä viiteyksikössä.

Laboratoriotestaus on suunniteltava niin, että positiivisten seulontatestien jälkeen tehdään serotyyppikohtaiset serologiset/virologiset testit, joissa keskitytään sellaisiin bluetongue-taudin serotyyppiin tai -tyyppeihin, joiden perusteella voidaan varmistaa, mitä bluetongue-taudin serotyyppejä kullakin epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella esiintyy.

3)

Muutetaan liitteessä III oleva A jakso seuraavasti:

a)

Korvataan 5 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

ne on rokotettu inaktivoidulla rokotteella vähintään niin monta päivää aiemmin kuin tarvitaan rokotusohjelmaan hyväksytyn rokotteen eritelmissä määritettyyn immuniteettisuojan alkamiseen, ja niille on tehty vähintään 14 päivän kuluttua rokotusohjelmaan hyväksytyn rokotteen eritelmissä määritetyn immuniteettisuojan alkamisesta OIE:n maaeläimille tarkoitettuja diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan mukaisesti taudinaiheuttajan tunnistustesti, jonka tulokset ovat negatiivisia; taudinaiheuttajan tunnistustestiä ei kuitenkaan edellytetä, kun kyse on eläinten siirroista sellaisesta rajoitusvyöhykkeen osasta, joka on määritelty vähäisemmän riskin alueeksi tämän asetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti.”

b)

Korvataan kolmas kappale seuraavasti:

”Kantavien eläinten on täytettävä vähintään yksi 5, 6 ja 7 kohdassa vahvistetuista edellytyksistä ennen keinosiemennystä tai astutusta taikka 3 kohdassa vahvistettu edellytys. Siinä tapauksessa, että tehdään 3 kohdassa tarkoitettu serologinen testi, se on tehtävä aikaisintaan seitsemän päivää ennen siirtopäivää.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74.

(2)  EUVL L 283, 27.10.2007, s. 37.

(3)  The EFSA Journal (2007) 479, s. 1–29.

(4)  On arvioitu, että tartunta-alueen normaali vuotuinen serokonversioaste on 20 prosenttia. Yhteisön alueella virusta esiintyy kuitenkin pääasiassa noin kuuden kuukauden aikana (loppukeväästä syksyn keskivaiheille). Siksi 2 prosenttia on varovainen arvio odotettavissa olevaksi kuukausittaiseksi serokonversioasteeksi.”


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/7


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 124/2009,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

enimmäispitoisuuksien asettamisesta kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämättömästä siirtymisestä muihin kuin kohderehuihin johtuvalle esiintymiselle elintarvikkeissa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kokkidiostaatit ja histomonostaatit ovat aineita, joilla pyritään alkueläinten tuhoamiseen tai niiden kasvun ehkäisemiseen ja jotka voidaan muun muassa hyväksyä käytettäviksi rehun lisäaineina eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (2) mukaisesti. Kokkidiostaattien ja histomonostaattien käyttöä rehun lisäaineina koskevissa hyväksynnöissä vahvistetaan niiden käytölle erityisedellytykset, kuten ne kohde-eläinlajit tai -luokat, joille lisäaineet on tarkoitettu.

(2)

Rehualan toimijat saattavat tuottaa yhdessä ja samassa laitoksessa useita erilaisia rehuja, ja erityyppisiä tuotteita saatetaan joutua valmistamaan peräjälkeen samalla tuotantolinjalla. Tuotteesta saattaa väistämättä jäädä jäämiä tuotantolinjaan ja päätyä toiseen rehutuotteeseen sen tuotannon alkuvaiheessa. Tällaista kulkeutumista yhdestä tuotantoerästä toiseen kutsutaan ”siirtymiseksi” tai ”ristikontaminaatioksi”, ja näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun kokkidiostaatteja tai histomonostaatteja käytetään hyväksynnän saaneina rehun lisäaineina. Tämä saattaa johtaa siihen, että myöhemmin tuotettu rehu saastuu, kun näiden aineiden teknisesti väistämättömiä jäämiä joutuu ”muihin kuin kohderehuihin” eli rehuihin, joissa kokkidiostaattien tai histomonostaattien käytölle ei ole hyväksyntää, kuten rehuihin, jotka on tarkoitettu eläinlajeille tai -luokille, joita ei mainita lisäaineen hyväksynnässä. Tällaista ristikontaminaatiota, jota ei voida välttää, voi tapahtua kaikissa rehun tuotannon ja jalostuksen vaiheissa sekä myös rehun varastoinnin ja kuljetuksen aikana.

(3)

Jotta jäsenvaltiot eivät antaisi sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia kansallisia sääntöjä, joissa käsitellään hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämätöntä siirtymistä muihin kuin kohderehuihin ja tästä johtuvaa niiden esiintymistä eläimistä saatavissa elintarvikkeissa, on tarpeen antaa asiasta yhdenmukaistetut yhteisön säännöt.

(4)

Muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyviä, hyväksyttyihin kokkidiostaatteihin ja histomonostaatteihin sisältyviä tehoaineita pidetään haitallisina aineina eläinten rehussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY (3) mukaisesti, eikä niiden esiintyminen saisi vaarantaa eläinten eikä ihmisten terveyttä eikä ympäristöä. Näiden aineiden enimmäispitoisuudet eläinten rehussa vahvistetaan tämän vuoksi komission direktiivillä 2009/8/EY (4), jolla muutetaan direktiivin 2002/32/EY liitettä I.

(5)

Jos kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja väistämättä siirtyy muihin kuin kohderehuihin – vaikka niitä esiintyisikin direktiivin 2002/32/EY nojalla asetettavia enimmäispitoisuuksia vähäisempinä pitoisuuksina – seurauksena saattavat olla näiden aineiden jäämät eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kansanterveyden suojelemiseksi ja, mikäli kyseiselle elintarvikkeelle ei ole vielä vahvistettu jäämien enimmäismäärää yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (5) tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa, olisi elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä asetuksen (ETY) N:o 315/93 puitteissa tämän vuoksi vahvistettava enimmäistoleranssit kyseisestä muusta kuin kohderehusta peräisin olevien, kokkidiostaattien ja histomonostaattien sisältämien tehoaineiden esiintymiselle eläinperäisissä elintarvikkeissa.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on komission pyynnöstä antanut useita lausuntoja (6) eläinten terveyteen ja kansanterveyteen kohdistuvista riskeistä, jotka johtuvat siitä, että rehun lisäaineiksi hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien siirtymistä muihin kuin kohderehuihin ei voida välttää. Kunkin rehujen lisäaineeksi hyväksytyn kokkidiostaatin tai histomonostaatin osalta elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioinnissa otettiin huomioon hypoteettiset 2, 5 ja 10 prosentin siirtymämäärät rehusta, joka tuotettiin suurimmalla sallitulla kokkidiostaattien tai histomonostaattien annoksella, myöhemmin tuotettuihin muihin kuin kohteena oleviin rehuihin.

(7)

Kun otetaan huomioon yksittäisten tieteellisten lausuntojen päätelmät, voidaan todeta, että yleisesti elintarviketurvallisuusviranomainen tuli siihen tulokseen, että rehun lisäaineiksi hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien esiintyminen muissa kuin kohderehuissa pitoisuuksina, jotka johtuvat väistämättömästä siirtymisestä – ja ottaen huomioon kaikki ehkäisytoimenpiteet – ei todennäköisesti aiheuta eläinten terveydelle haittavaikutuksia ja että kuluttajien terveydelle aiheutuu vain mitätön riski heidän saadessaan ravintonsa mukana jäämiä, joita on ristikontaminoituneelle rehulle altistuneista eläimistä peräisin olevissa tuotteissa.

(8)

Kun otetaan huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot ja jäsenvaltioiden nykyisin soveltamat erilaiset toimintamallit väistämättömän ristikontaminaation ollessa kyseessä, ehdotetaan enimmäispitoisuuksien asettamista elintarvikkeille tämän asetuksen liitteiden mukaisesti sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja kansanterveyden suojelemiseksi. Liitteessä olevia säännöksiä olisi tarkasteltava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2011 tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen ottamiseksi huomioon.

(9)

Tämän asetuksen liitteessä asetettuja enimmäispitoisuuksia olisi jatkuvasti mukautettava niiden jäämien enimmäismäärien muutoksiin, jotka kyseiselle elintarvikkeelle on vahvistettu yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa asetuksen (ETY) N:o 2377/90 tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa. Jos näiden muutosten ja niistä seurauksena olevan, tämän asetuksen liitteessä asetettujen enimmäispitoisuuksien mukauttamisen välillä ehtii kulua aikaa, jälkimmäisen ei pidä katsoa rajoittavan asetuksen (ETY) N:o 2377/90 tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa asetettujen kokkidiostaattien tai histomonostaattien jäämien enimmäismäärien soveltamista.

(10)

Koska kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämättömästä siirtymisestä muihin kuin kohteena oleviin rehuihin saattaa olla seurauksena näiden aineiden esiintymistä johdetuissa elintarvikkeissa vieraina aineina, on tässä asiassa aiheellista omaksua kattava ja yhtenäistetty toimintamalli hyväksymällä samanaikaisesti tämä asetus ja direktiivi 2009/8/EY, jossa asetetaan muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuudet, ja soveltamalla niitä samanaikaisesti.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Tämän asetuksen liitteessä lueteltuja elintarvikkeita ei saa saattaa markkinoille, jos ne sisältävät liitteessä lueteltuja vierasaineita yli liitteessä vahvistetun enimmäispitoisuuden.

Jos todetaan liitteessä asetetun enimmäistason alittava merkittävä jäämä, toimivaltaisen viranomaisen on aiheellista toteuttaa tutkimus, jossa varmistetaan, että jäämän esiintyminen johtuu sen väistämättömästä siirtymisestä rehuun eikä kokkidiostaatin tai histomonostaatin laittomasta antamisesta.

Elintarvikkeita, jotka ovat liitteessä vahvistettujen enimmäispitoisuuksien mukaisia, ei saa sekoittaa sellaisiin elintarvikkeisiin, joissa nämä enimmäispitoisuudet ylittyvät.

2.   Kun tämän asetuksen liitteessä asetettuja enimmäispitoisuuksia sovelletaan kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin tai useammasta kuin yhdestä ainesosasta koostettuihin elintarvikkeisiin, on otettava huomioon kuivaamisesta, laimentamisesta ja jalostamisesta aiheutuvat vieraan aineen pitoisuuden muutokset ja ainesosien suhteellinen osuus valmisteessa.

3.   Tämän asetuksen liitteessä vahvistetut enimmäispitoisuudet eivät rajoita asetuksella (ETY) N:o 2377/90 vahvistettujen säännösten ja jäämien enimmäismäärien eikä asetuksella (EY) N:o 1831/2003 vahvistettujen jäämien enimmäismäärien soveltamista.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1.

(2)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(3)  EYVL L 140, 30.5.2002, s. 10.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 19.

(5)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1.

(6)  Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on Cross-contamination of non-target feedingstuffs by lasalocid authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2007) 553, 1–46.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/CONTAM_ej553_lasalocid_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by narasin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2007) 552, 1–35.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/CONTAM_ej552_narasin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by maduramicin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 594, 1–30.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej594_maduramicin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by semduramicin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 593, 1–27.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej593_semduramicin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by salinomycin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 591, 1–38.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej591_salinomycin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by monensin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 592, 1–40.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej592_monensin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by halofuginone hydrobromide authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 657, 1–31.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej657_halofuginone_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by decoquinate authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 656, 1–26.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej656_decoquinate_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by robenidine authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 655, 1–29.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej655_robenidine_en,0.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by nicarbazin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 690, 1–34.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej690_nicarbazin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by diclazuril authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 716, 1–31.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej716_diclazuril_en.pdf?ssbinary=true


LIITE

Enimmäispitoisuudet elintarvikkeissa

Aine

Elintarvike

Enimmäispitoisuus μg/kg (ppm) tuorepainoa

1.

Lasalosidinatrium

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin siipikarjasta:

 

maito

1

maksa ja munuaiset

50

muut elintarvikkeet

5

2.

Narasiini

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista:

 

munat

2

maito

1

maksa

50

muut elintarvikkeet

5

3.

Salinomysiini-natrium

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista ja broilerikaniineista:

 

munat

3

maksa

5

muut elintarvikkeet

2

4.

Monensiininatrium

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista, kalkkunoista ja nautaeläimistä (lypsykarja mukaan luettuna):

 

maksa

8

muut elintarvikkeet

2

5.

Semduramisiini

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista

2

6.

Maduramisiini

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista ja kalkkunoista

2

7.

Robenidiini

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista, kalkkunoista ja broileri-ja siitoskaniineista:

 

munat

25

maksa, munuaiset, nahka ja rasva

50

muut elintarvikkeet

5

8.

Dekokinaatti

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista sekä nauta-ja lammaseläimistä lukuun ottamatta lypsettäviä eläimiä

20

9.

Halofuginoni

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista, kalkkunoista ja nautaeläimistä lukuun ottamatta lypsykarjaa:

 

munat

6

maksa ja munuaiset

30

maito

1

muut elintarvikkeet

3

10.

Nikarbatsiini

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista:

 

munat

100

maito

5

maksa ja munuaiset

100

muut elintarvikkeet

25

11.

Diklatsuriili

Eläinperäiset elintarvikkeet muista eläinlajeista kuin broilereista, lihakalkkunoista, broileri-ja siitoskaniineista, märehtijöistä ja sioista:

 

munat

2

maksa ja munuaiset

40

muut elintarvikkeet

5


DIREKTIIVIT

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/12


KOMISSION DIREKTIIVI 2009/7/EY,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteiden I, II, IV ja V muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (1) ja erityisesti sen 14 artiklan toisen kohdan c ja d alakohdan,

on kuullut asianomaisia jäsenvaltioita,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2000/29/EY esitetään kasveille tai kasvituotteille haitallisten organismien luettelo ja säädetään tietyistä toimenpiteistä, joilla estetään niiden kulkeutuminen jäsenvaltioihin toisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista.

(2)

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja direktiivin 2000/29/EY liitteitä I, II, IV ja V koskevien asiantuntijatarkastuksen perusteella on aiheellista muuttaa liitteissä I ja II olevia haitallisten organismien luetteloita suojan parantamiseksi tällaisten organismien yhteisöön kulkeutumista vastaan. Kaikki muutokset perustuvat tekniseen ja tieteelliseen näyttöön.

(3)

Koska kasvien ja kasvituotteiden kansainvälinen kauppa on lisääntynyt, yhteisön kasveja on suojattava seuraavien haitallisten organismien, joita ei vielä tiedetä esiintyvän yhteisössä, yhteisöön kulkeutumiselta: Dendrolimus sibiricus Tschetverikov-, Rhynchophorus palmarum (L.)- ja Agrilus planipennis Fairmaire -organismit, joita tiedetään esiintyvän Fraxinus L. -kasvin, Juglans mandshurica Maxim. -kasvin, Ulmus davidiana Planch. -kasvin, Ulmus parvifolia Jack. -kasvin, ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc. -kasvin pinnalla ainoastaan Kanadassa, Kiinassa, Japanissa, Mongoliassa, Korean tasavallassa, Venäjällä, Taiwanissa ja Yhdysvalloissa; Chrysanthemum stem necrosis virus -organismi Dendranthema (DC.) Des Moul -kasvin ja Lycopersicon lycopersicum (L.) Karsten ex Farw. -kasvin pinnalla; Scrobipalpopsis solanivora (Povolny) -organismit Solanum tuberosum L. -mukuloiden pinnalla ja Stegophora ulmea (Schweinitz: Fries) Sydow & Sydow -organismit Ulmus L.- ja Zelkova L. -kasvien pinnalla, jotka on tarkoitettu istutukseen, lukuun ottamatta siemeniä. Lisäksi Paysandisia archonin (Burmeister), jota on todettu eräillä yhteisön alueilla Palmae-kasvin 11 suvun pinnalla ja joka on siellä virallisen valvonnan kohteena, leviämistä edelleen on rajoitettava samoista syistä.

(4)

Haitallisten organismien Saissetia nigra (Nietm.) ja Diabrotica virgifera Le Conte nimet olisi muutettava vastaamaan kyseisten organismien tarkistettuja tieteellisiä nimityksiä. Saissetia nigra (Nietm.) -organismista on tullut Parasaissetia nigra (Nietner). Diabrotica virgifera Le Conte on jaettu kahteen alalajiin eli Diabrotica virgifera virgifera Le Conte -lajiin, jota esiintyy yhteisössä alueellisesti, ja Diabrotica virgifera zeae Krysan & Smith -lajiin, jota ei esiinny yhteisössä.

(5)

Kyseisten organismien luettelointia direktiivin 2000/29/EY liitteissä I ja II on sen vuoksi muutettava.

(6)

Näin ollen on tarpeen muuttaa direktiivin 2000/29/EY liitteiden IV ja V asiaa koskevat vaatimukset liitteissä I ja II tarkoitettujen haitallisten organismien isäntäkasvien tuonnista tai siirroista, jotta liitteiden I ja II muutetut luettelot voidaan ottaa huomioon.

(7)

Puutavaran Acer saccharum Marsh. -lajin CN-koodi on tarpeen saattaa ajan tasalle liitteessä V olevaan B osaan täydentämään tuontivalvonnan alaisen puutavaran CN-koodeja koskevaa luetteloa.

(8)

Direktiivin 2000/29/EY liitteitä I, II, IV ja V olisi sen vuoksi muutettava.

(9)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2000/29/EY liitteet I, II, IV ja V tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2009. Niiden on toimitettava nämä säännökset viipymättä komissiolle kirjallisina sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä huhtikuuta 2009.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1.


LIITE

Muutetaan direktiivin 2000/29/EY liitteet I, II, IV ja V seuraavasti:

1)

Muutetaan liitteessä I oleva A osa seuraavasti:

a)

I jakson a otsakkeessa

i)

Lisätään 10 kohdan jälkeen 10.0 kohta seuraavasti:

”10.0.

Dendrolimus sibiricus Tschetverikov”;

ii)

Korvataan 10.4 kohta seuraavasti:

”10.4.

Diabrotica virgifera zeae Krysan & Smith”;

iii)

Lisätään 19 kohdan jälkeen 19.1 kohta seuraavasti:

”19.1.

Rhynchophorus palmarum (L.)”;

b)

Lisätään II jakson a otsakkeeseen ennen 1 kohtaa 0.1 kohta seuraavasti:

”0.1.

Diabrotica virgifera Le Conte”.

2)

Muutetaan liitteessä II oleva A osa seuraavasti:

a)

I jakson a otsakkeessa

i)

Lisätään 1 kohdan jälkeen 1.1 kohta seuraavasti:

”1.1.

Agrilus planipennis Fairmaire

Istutettaviksi tarkoitetut kasvit, lukuun ottamata Fraxinus L.-, Juglans mandshurica Maxim.-, Ulmus davidiana Planch.- Ulmus parvifolia Jacq.- ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc., -lajien solukkoviljelyllä saatuja kasveja, siemeniä, puutavaraa ja kuoria, jotka ovat peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista”

ii)

Poistetaan 24 kohta.

iii)

Lisätään 28 kohdan jälkeen 28.1 kohta seuraavasti:

”28.1.

Scrobipalpopsis solanivora Povolny

Solanum tuberosum L. -mukulat”

b)

Lisätään I jakson c otsakkeeseen 14 kohdan jälkeen 14.1 kohta seuraavasti:

”14.1.

Stegophora ulmea (Schweinitz: Fries) Sydow & Sydow

Istutettaviksi tarkoitetut Ulmus L. ja Zelkova L. -kasvit, lukuun ottamatta siemeniä”

c)

Lisätään I jakson d otsakkeeseen 5 kohdan jälkeen 5.1 kohta seuraavasti:

”5.1.

Chrysanthemum stem necrosis virus

Istutettaviksi tarkoitetut Dendranthema (DC.) Des Moul.- ja Lycopersicon lycopersicum (L.) Karsten ex Farw -kasvit, lukuun ottamatta siemeniä”

d)

II jakson a otsakkeessa

i)

Lisätään 6.2 kohdan jälkeen 6.3 kohta seuraavasti:

”6.3.

Parasaissetia nigra (Nietner)

Citrus L., Fortunella Swingle- ja Poncirus Raf. -kasvit sekä niiden hybridit, lukuun ottamatta hedelmiä ja siemeniä”

ii)

Lisätään 9 kohdan jälkeen 10 kohta seuraavasti:

”10.

Paysandisia archon (Burmeister)

Istutettaviksi tarkoitetut Palmae-kasvit, joiden rungon läpimitta tyvestä mitattuna on yli 5 cm ja jotka kuuluvat seuraaviin sukuihin: Brahea Mart., Butia Becc., Chamaerops L., Jubaea Kunth, Livistona R., Phoenix L., Sabal Adans., Syagrur Mart., Trachycarpus Br., H. Wendl.,Trithinax Mart.- ja Washingtonia Raf.”

3)

Muutetaan liitteessä IV olevan A osan I jakso seuraavasti:

a)

Lisätään 2.2 kohdan jälkeen 2.3, 2.4 ja 2.5 kohta seuraavasti:

”2.3.

Liitteessä V olevassa B osassa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluva tai kuulumaton suvun Fraxinus L., Juglans mandshurica Maxim., Ulmus davidiana Planch-, Ulmus parvifolia Jacq. ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc., puutavara, lukuun ottamatta puutavaraa, joka on seuraavissa muodoissa:

kokonaan tai osittain näistä puista saatuina lastuina,

puisena pakkausmateriaalina erilaisten tavaroiden kuljetuksessa tosiasiallisesti käytettävinä pakkauslaatikkoina, -rasioina, häkkeinä ja -pyttyinä ja niiden kaltaisina päällyksinä, kuormalavoina, laatikkokuormalavoina ja muina lastauslavoina ja kuormalavojen lavakauluksina,

muun kuin puulastin kiilaamiseen tai tukemiseen käytettävänä puutavarana,

mutta kuitenkin sellainen puu, jossa ei ole jäljellä puun luonnollista pyöreää pintaa, ja

joka on peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista.

Virallinen lausunto siitä, että puutavara on

a)

peräisin alueelta, jonka vientimaan kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Agrilus planipennis Fairmaire organismista; tai

b)

veistetty siten, että pyöreä pinta on kokonaan poissa.

2.4.

Liitteessä V olevassa B osassa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluva tai kuulumaton puutavara, joka on lastujen muodossa ja joka on kokonaan tai osittain saatu seuraavista suvuista: Fraxinus L., Juglans mandshurica Maxim., Ulmus davidiana Planch., Ulmus parvifolia Jacq. ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc. ja joka on peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista.

Virallinen lausunto siitä, että puutavara on

a)

peräisin alueelta, jonka vientimaan kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Agrilus planipennis Fairmaire organismista; tai

b)

prosessoitu paksuudeltaan ja leveydeltään enintään 2,5 cm suuruisiin osiin.

2.5.

Sukujen Fraxinus L., Juglans mandshurica Maxim., Ulmus davidiana Planch., Ulmus parvifolia Jacq. ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc., puiden erillinen kuori, joka on peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista.

Virallinen lausunto siitä, että erillinen kuori on

a)

peräisin alueelta, jonka vientimaan kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Agrilus planipennis Fairmaire organismista; tai

b)

on prosessoitu paksuudeltaan tai leveydeltään enintään 2,5 cm suuruisiin osiin.”

b)

Lisätään 11.3 kohdan jälkeen 11.4 kohta seuraavasti:

”11.4.

Istutettaviksi tarkoitetut sukujen Fraxinus L., Juglans mandshurica Maxim.,Ulmus davidiana Planch., Ulmus parvifolia Jacq. ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc. kasvit, lukuun ottamatta siemeniä ja solukkoviljelyllä saatuja kasveja, jotka ovat peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista.

Virallinen lausunto siitä, että:

a)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti alueella, jonka kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Agrilus planipennis Fairmaire -organismista; tai

b)

kasveja on kasvatettu vähintään kahden vuoden ajan ennen vientiä tuotantopaikassa, jossa asianmukaisina ajankohtina, myös välittömästi ennen vientiä, suoritetuissa kahdessa virallisessa tarkastuksessa vuotta kohti, ei ole havaittu merkkejä Agrilus planipennis Fairmaire -organismista.”

c)

Muutetaan 14 kohdassa olevan oikeanpuoleisen sarakkeen teksti seuraavasti: ”Rajoittamatta liitteessä IV olevan A osan I jakson 11 kohdan 4 kohtaa, virallinen lausunto siitä, että oireita Elm phlöem necrosis mycoplasm -organismista ei ole havaittu tuotantopaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä viimeksi päättyneen kasvukauden alun jälkeen.”

d)

Lisätään 25.4 kohdan jälkeen 25.4.1 ja 25.4.2 kohta seuraavasti:

”25.4.1.

Lajin Solanum tuberosum L. -mukulat, lukuun ottamatta kylvämiseen tarkoitettuja

Virallinen lausunto siitä, että mukulat ovat peräisin alueilta, joilla Pseudomonas solanacearum (Smith) Smith taudinaiheuttajaa ei tiedetä esiintyvän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevan A osan 12 kohdassa sekä liitteessä IV olevan A osan I jakson 25.1, 25.2 ja 25.3 kohdassa lueteltuihin mukuloihin sovellettavien säännösten soveltamista.

25.4.2.

Lajin Solanum tuberosum L. mukulat

Virallinen lausunto siitä, että

a)

mukulat ovat peräisin maasta, jossa Scrobipalpopsis solanivora Povolny -taudinaiheuttajaa ei tiedetä esiintyvän; tai

b)

mukulat ovat peräisin alueelta, jonka kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Scrobipalpopsis solanivora Povolny -organismista,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevan A osan 10, 11 ja 12 kohdassa sekä liitteessä IV olevan A osan I jakson 25.1, 25.2, 25.3, 25.4 ja 25.4.1 kohdassa lueteltuihin mukuloihin sovellettavien säännösten soveltamista.”

e)

Poistetaan 25.8 kohta.

f)

Lisätään 28 kohdan jälkeen 28.1 kohta seuraavasti:

”28.1.

Istutettaviksi tarkoitetut Dendranthema (DC.) Des Moul.- ja Lycopersicon lycopersicum Karsten ex Farw. -kasvit siemeniä lukuun ottamatta.

Virallinen lausunto siitä, että

a)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti maassa, joka on vapaa Chrysanthemum stem necrosis virus organismista, tai

b)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti alueella, jonka vientimaan kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Chrysanthemum stem necrosis virus -organismista;

c)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti tuotantopaikassa, joka on todettu vapaaksi Chrysanthemum stem necrosis virus -organismista, mikä on todennettu virallisilla tarkastuksilla ja tarpeen mukaan testeillä,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevan A osan 13 kohdassa ja liitteessä IV olevan A osan I jakson 25.5, 25.6, 25.7, 27.1, 27.2 ja 28 kohdassa lueteltuihin kasveihin sovellettavien säännösten soveltamista.”

g)

Lisätään 37 kohdan jälkeen 37.1 kohta seuraavasti:

”37.1.

Istutettaviksi tarkoitetut Palmae-kasvit, joiden rungon läpimitta tyvestä mitattuna on yli 5 cm ja jotka kuuluvat seuraaviin sukuihin: Brahea Mart., Butia Becc., Chamaerops L., Jubaea Kunth, Livistona R. Br., Phoenix L., Sabal Adans., Syagrus Mart., Trachycarpus H. Wendl., Trithrinax Mart., Washingtonia Raf.

Virallinen lausunto siitä, että

a)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti maassa, jossa Paysandisia archon (Burmeister) -organismia ei tiedetä esiintyvän; tai

b)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti alueella, jonka kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Paysandisia archon (Burmeister) -organismista; tai

c)

kasvit on kasvatettu vähintään kahden vuoden ajan ennen vientiä tuotantopaikassa,

joka on alkuperämaan kansallisen kasvinsuojeluelimen rekisteröimä ja valvoma, ja

jossa kasvit olivat sijoitettuina paikkaan, joka oli fyysisesti kokonaan suojattu Paysandisia archon (Burmeister) -organismin kulkeutumiselta tai jossa sovellettiin asianmukaisia ennaltaehkäiseviä käsittelyjä, ja

jossa asianmukaisina ajankohtina, myös välittömästi ennen vientiä, suoritetuissa kolmessa virallisessa tarkastuksessa vuotta kohti, ei ole havaittu merkkejä Paysandisia archon (Burmeister) -organismista,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta kieltoja, joita sovelletaan liitteessä III olevan A osan 17 kohdassa lueteltuihin kasveihin ja vaatimuksia, joita sovelletaan liitteessä IV olevan A osan 1 jakson 37 kohdassa lueteltuihin kasveihin.”

4)

Lisätään liitteessä IV olevan A osan II jakson 19 kohdan jälkeen 19.1 kohta seuraavasti:

”19.1.

Istutettaviksi tarkoitetut Palmae-kasvit, joiden rungon läpimitta tyvestä mitattuna on yli 5 cm ja jotka kuuluvat seuraaviin sukuihin: Brahea Mart., Butia Becc., Chamaerops L., Jubaea Kunth, Livistona R. Br., Phoenix L., Sabal Adans., Syagrus Mart., Trachycarpus H. Wendl., Trithrinax Mart., Washingtonia Raf.

Virallinen lausunto siitä, että:

a)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti alueella, jonka kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut asiaankuuluvien kansainvälisten kasvinsuojelutoimenpiteiden mukaisesti vapaaksi Paysandisia archon (Burmeister) -organismista; tai

b)

kasveja on kasvatettu vähintään kahden vuoden ajan ennen siirtoa tuotantopaikassa,

joka on alkuperämaan asiasta vastaavan virallisen elimen rekisteröimä ja valvoma, ja

jossa kasvit olivat sijoitettuina paikkaan, joka oli fyysisesti kokonaan suojattu Paysandisia archon (Burmeister) -organismin kulkeutumiselta tai jossa sovellettiin asianmukaisia ennaltaehkäiseviä käsittelyjä, ja

jossa asianmukaisina ajankohtina suoritetuissa kolmessa virallisessa tarkastuksessa vuotta kohti ei ole havaittu merkkejä Paysandisia archon (Burmeister) -organismista.”

5)

Muutetaan liite V seuraavasti:

a)

Lisätään A osan I jaksossa olevan 2.3 kohdan jälkeen 2.3.1 kohta seuraavasti:

”2.3.1

Istutettaviksi tarkoitetut Palmae-kasvit, joiden rungon läpimitta tyvestä mitattuna on yli 5 cm ja jotka kuuluvat seuraaviin sukuihin: Brahea Mart., Butia Becc., Chamaerops L., Jubaea Kunth, Livistona R. Br., Phoenix L., Sabal Adans., Syagrus Mart., Trachycarpus H. Wendl., Trithrinax Mart., Washingtonia Raf.”

b)

Muutetaan B osan I jakso seuraavasti:

i)

Lisätään 5 kohtaan kolmas luetelmakohta seuraavasti:

”—

Fraxinus L., Juglans mandshurica Maxim., Ulmus davidiana Planch., Ulmus parvifolia Jacq. ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc., joka on peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista.”

ii)

Lisätään 6 kohdan a alakohtaan kuudes luetelmakohta seuraavasti:

”—

Fraxinus L., Juglans mandshurica Maxim., Ulmus davidiana Planch., Ulmus parvifolia Jacq. ja Pterocarya rhoifolia Siebold & Zucc, joka on peräisin Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Mongoliasta, Korean tasavallasta, Venäjältä, Taiwanista ja Yhdysvalloista, mukaan lukien puutavara, jossa ei ole jäljellä luonnollista pyöreää pintaa.”

iii)

poistetaan 6 kohdan b alakohdassa seuraava jakso:

”ex 4407 99

Lehtipuuta (muuta kuin 44 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa mainittua trooppista puuta tai muuta trooppista puuta, tammea (Quercu spp.) tai pyökkiä (Fagus spp.)) oleva puu, sahattu tai veistetty (chipped) pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm”

ja korvataan se seuraavalla jaksolla:

”ex 4407 93

Acer saccharum Marsh -puu, sahattu tai veistetty pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm

4407 95

Saarnea (Fraxinus spp.) oleva puu, sahattu tai veistetty pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm

ex 4407 99

Lehtipuuta (muuta kuin 44 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa mainittua trooppista puuta tai muuta trooppista puuta, tammea (Quercus spp.), pyökkiä (Fagus spp.), vaahteraa (Acer spp.), kirsikkaa (Prunus spp.) tai saarnea (Fraxinus spp.)) oleva puu, sahattu tai veistetty pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm”


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/19


KOMISSION DIREKTIIVI 2009/8/EY,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin on kyse muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kokkidiostaatit ja histomonostaatit ovat aineita, joilla pyritään alkueläinten tuhoamiseen tai niiden kasvun ehkäisemiseen ja jotka voidaan muun muassa hyväksyä käytettäviksi rehun lisäaineina eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (2) mukaisesti. Kokkidiostaattien ja histomonostaattien käyttöä rehun lisäaineina koskevissa hyväksynnöissä vahvistetaan niiden käytölle erityisedellytykset, kuten ne kohde-eläinlajit tai -luokat, joille lisäaineet on tarkoitettu.

(2)

Rehualan toimijat saattavat tuottaa yhdessä ja samassa laitoksessa useita erilaisia rehuja, ja erityyppisiä tuotteita saatetaan joutua valmistamaan peräjälkeen samalla tuotantolinjalla. Tuotteesta saattaa väistämättä jäädä jäämiä tuotantolinjaan ja päätyä toiseen rehutuotteeseen sen tuotannon alkuvaiheessa. Tällaista kulkeutumista yhdestä tuotantoerästä toiseen kutsutaan ”siirtymiseksi” tai ”ristikontaminaatioksi”, ja näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun kokkidiostaatteja tai histomonostaatteja käytetään hyväksynnän saaneina rehun lisäaineina. Tämä saattaa johtaa siihen, että myöhemmin tuotettu rehu saastuu, kun näiden aineiden teknisesti väistämättömiä jäämiä joutuu ”muihin kuin kohderehuihin” eli rehuihin, joissa kokkidiostaattien tai histomonostaattien käytölle ei ole hyväksyntää, kuten rehuihin, jotka on tarkoitettu eläinlajeille tai -luokille, joita ei mainita lisäaineen hyväksynnässä. Tällaista ristikontaminaatiota, jota ei voida välttää, voi tapahtua kaikissa rehun tuotannon ja jalostuksen vaiheissa sekä myös rehun varastoinnin ja kuljetuksen aikana.

(3)

Rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 12 päivänä tammikuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 183/2005 (3) vahvistetaan erityisvaatimukset rehuyrityksille, jotka käyttävät kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja rehun tuotannossa. Asianomaisten toimijoiden on edellä mainitun asetuksen 4 ja 5 artiklassa säädettyjen velvoitteiden mukaisesti erityisesti toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet toimitilojen ja laitteistojen, tuotannon, varastoinnin ja kuljetuksen osalta kaiken ristikontaminaation välttämiseksi. Sen, että vahvistetaan muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuudet direktiivin 2002/32/EY mukaisesti, ei pitäisi vaikuttaa toimijoiden ensisijaiseen velvoitteeseen soveltaa hyviä tuotantotapoja, joilla pyritään välttämään tällainen ristikontaminaatio. Asianomaisten toimijoiden on sen vuoksi edelleen toteutettava toimia, jotta vältetään tällaisten haitallisten aineiden esiintyminen eläinten rehussa.

(4)

Kun otetaan huomioon hyvien tuotantotapojen soveltaminen, muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuudet olisi vahvistettava ALARA-periaatteen (As Low As Reasonably Achievable) mukaisesti. Jotta rehun valmistaja voisi hallita edellä mainittua väistämätöntä siirtymistä, olisi vähemmän herkkien, muiden kuin kohteena olevien eläinlajien rehun kohdalla harkittava noin 3 prosentin siirtymämäärää verrattuna sallittuun enimmäispitoisuuteen, ja herkkien muiden kuin kohteena olevien eläinlajien rehun ja ”varoaikana käytettävän rehun” (eli teurastusta edeltävänä ajanjaksona käytetyn rehun) kohdalla olisi säilytettävä noin 1 prosentin siirtymämäärä verrattuna sallittuun enimmäispitoisuuteen. Yhden prosentin siirtymämäärää olisi harkittava myös kohteena oleville eläinlajeille tarkoitettujen sellaisten muiden rehujen ristikontaminaation osalta, joihin ei ole lisätty kokkidiostaatteja tai histomonostaatteja, sekä ”jatkuvasti elintarviketuotantoon käytettävien eläinten”, kuten lypsylehmien tai munivien kanojen, muun kuin kohderehun osalta, kun on näyttöä rehuista eläinperäisiin elintarvikkeisiin tapahtuvasta siirtymisestä. Jos rehuaineita syötetään suoraan eläimille tai jos käytetään täydennysrehuja, niiden käyttö päiväannoksessa ei saisi altistaa eläintä kokkidiostaateille tai histomonostaateille enempää kuin ne voisivat altistua siinä tapauksessa, että päiväannoksessa käytetään vain täysrehuja.

(5)

Jotta jäsenvaltiot eivät antaisi sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia kansallisia sääntöjä, joissa käsitellään hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämätöntä siirtymistä muihin kuin kohderehuihin ja tästä johtuvaa niiden esiintymistä eläimistä saatavissa elintarvikkeissa, on tarpeen antaa asiasta yhdenmukaistetut yhteisön säännöt.

(6)

Muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyviä, hyväksyttyihin kokkidiostaatteihin ja histomonostaatteihin sisältyviä tehoaineita olisi pidettävä haitallisina aineina eläinten rehussa direktiivin 2002/32/EY mukaisesti, eikä niiden esiintyminen saisi vaarantaa eläinten eikä ihmisten terveyttä eikä ympäristöä. Tämän vuoksi näiden aineiden enimmäispitoisuudet eläinten rehussa olisi vahvistettava mainitun direktiivin liitteessä I, jotta estetään haitalliset ja ei-toivotut vaikutukset.

(7)

Kun jäämien enimmäismäärät on vahvistettu yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (4) tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa, kyseisten säännösten noudattaminen olisi varmistettava silloin, kun vahvistetaan muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuudet.

(8)

Jos kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja väistämättä siirtyy muihin kuin kohderehuihin – vaikka niitä esiintyisikin direktiivin 2002/32/EY nojalla asetettavia enimmäispitoisuuksia vähäisempinä pitoisuuksina – seurauksena saattavat olla näiden aineiden jäämät eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kansanterveyden suojelemiseksi ja, mikäli kyseiselle elintarvikkeelle ei ole vielä vahvistettu jäämien enimmäismäärää, kokkidiostaattien ja histomonostaattien sisältämien tehoaineiden esiintymiselle on elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93 (5) puitteissa tämän vuoksi vahvistettu enimmäistoleranssit 10 päivänä helmikuuta 2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 124/2009 (6), jossa asetetaan enimmäispitoisuudet kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämättömästä siirtymisestä muuhun kuin kohderehuun johtuvalle esiintymiselle elintarvikkeissa.

(9)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on komission pyynnöstä antanut useita lausuntoja (7) eläinten terveyteen ja kansanterveyteen kohdistuvista riskeistä, jotka johtuvat siitä, että rehun lisäaineiksi hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien siirtymistä muihin kuin kohderehuihin ei voida välttää. Kunkin rehujen lisäaineeksi hyväksytyn kokkidiostaatin tai histomonostaatin osalta elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioinnissa otettiin huomioon hypoteettiset 2, 5 ja 10 prosentin siirtymämäärät rehusta, joka tuotettiin suurimmalla sallitulla kokkidiostaattien tai histomonostaattien annoksella, myöhemmin tuotettuihin muihin kuin kohteena oleviin rehuihin.

(10)

Kun otetaan huomioon yksittäisten tieteellisten lausuntojen päätelmät, voidaan todeta, että yleisesti elintarviketurvallisuusviranomainen tuli siihen tulokseen, että rehun lisäaineiksi hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien esiintyminen muissa kuin kohderehuissa pitoisuuksina, jotka johtuvat väistämättömästä siirtymisestä – ja ottaen huomioon kaikki ehkäisytoimenpiteet – ei todennäköisesti aiheuta eläinten terveydelle haittavaikutuksia ja että kuluttajien terveydelle aiheutuu vain mitätön riski heidän saadessaan ravintonsa mukana jäämiä, joita on ristikontaminoituneelle rehulle altistuneista eläimistä peräisin olevissa tuotteissa.

(11)

Kun otetaan huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot ja jäsenvaltioiden nykyisin soveltamat erilaiset toimintamallit väistämättömän ristikontaminaation ollessa kyseessä, ehdotetaan enimmäispitoisuuksien asettamista rehulle tämän direktiivin liitteiden mukaisesti sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelemiseksi.

(12)

Eläinten rehussa olevien haitallisten aineiden enimmäispitoisuudet olisi vahvistettava mukauttamalla direktiivin 2002/32/EY liitettä I, siten kuin kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään. Direktiivin 2002/32/EY liitteen I teknisiä säännöksiä mukautettaessa on tieteellisen ja teknisen tiedon kehitys otettu huomioon tarkastelemalla elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellisiä lausuntoja ja rehun määritysmenetelmien kehitystä. Liitteessä olevia säännöksiä olisi tarkasteltava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2011 tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen ottamiseksi huomioon.

(13)

Tämän direktiivin liitteessä asetettuja enimmäispitoisuuksia olisi jatkuvasti mukautettava niihin käyttöedellytyksiin, jotka esitetään kokkidiostaattien ja histomonostaattien käyttämistä rehun lisäaineina koskevissa hyväksynnöissä. Jos kokkidiostaatin tai histomonostaatin käyttämistä rehun lisäaineena koskevan hyväksynnän – tai hyväksynnän muuttamisen, keskeyttämisen tai peruuttamisen – ja sen seurauksena olevan, tämän direktiivin liitteissä asetettujen enimmäispitoisuuksien muuttamisen välillä ehtii kulua aikaa, jälkimmäisen ei pidä katsoa rajoittavan asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa rehun lisäaineina hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien pitoisuuksia.

(14)

Koska kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämättömästä siirtymisestä muihin kuin kohteena oleviin rehuihin saattaa olla seurauksena näiden aineiden esiintymistä johdetuissa elintarvikkeissa vieraina aineina, on tässä asiassa aiheellista omaksua kattava ja yhtenäistetty toimintamalli hyväksymällä samanaikaisesti tämä direktiivi, jossa asetetaan muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuudet, ja komission asetus, jossa asetetaan enimmäispitoisuudet näiden aineiden tästä siirtymisestä johtuvalle esiintymiselle elintarvikkeissa, ja soveltamalla niitä samanaikaisesti.

(15)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2002/32/EY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2009. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 140, 30.5.2002, s. 10.

(2)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(3)  EUVL L 35, 8.2.2005, s. 1.

(4)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1.

(5)  Katso tämän virallisen lehden sivu 7.

(6)  EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1.

(7)  Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on Cross-contamination of non-target feedingstuffs by lasalocid authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2007) 553, 1–46.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/CONTAM_ej553_lasalocid_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by narasin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2007) 552, 1–35.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/CONTAM_ej552_narasin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by maduramicin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 594, 1–30.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej594_maduramicin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by semduramicin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 593, 1–27.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej593_semduramicin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by salinomycin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 591, 1–38.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej591_salinomycin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by monensin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 592, 1–40.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej592_monensin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by halofuginone hydrobromide authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 657, 1–31.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej657_halofuginone_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by decoquinate authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 656, 1–26.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej656_decoquinate_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by robenidine authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 655, 1–29.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej655_robenidine_en,0.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by nicarbazin authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 690, 1–34.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej690_nicarbazin_en.pdf?ssbinary=true

Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on cross-contamination of non-target feedingstuffs by diclazuril authorised for use as a feed additive, The EFSA Journal (2008) 716, 1–31.

http://www.efsa.europa.eu/cs/BlobServer/Scientific_Opinion/contam_op_ej716_diclazuril_en.pdf?ssbinary=true


LIITE

Lisätään direktiivin 2002/32/EY liitteeseen I seuraavat kohdat:

‘Haitalliset aineet

Eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet (1)

Enimmäis-pitoisuus mg/kg (ppm) rehussa, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

1.

Lasalosidinatrium

Rehuaineet

1,25

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

koirat, vasikat, kaniinit, hevoseläimet, lypsettävät eläimet, munivat linnut, kalkkunat (> 12 viikkoa) ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

1,25

broilerit, kananuorikot (< 16 viikkoa) ja kalkkunat (< 12 viikkoa) teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin lasalosidinatriumin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

1,25

muut eläinlajit

3,75

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa lasalosidinatriumin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

2.

Narasiini

Rehuaineet

0,7

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

kalkkunat, kaniinit, hevoseläimet, munivat linnut ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

0,7

broilerit teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin narasiinin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,7

muut eläinlajit

2,1

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa narasiinin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

3.

Salinomysiininatrium

Rehuaineet

0,7

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

hevoseläimet, kalkkunat, munivat linnut ja kananuorikot (> 12 viikkoa)

0,7

broilerit, kananuorikot (< 12 viikkoa) ja broilerikaniinit teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin salinomysiininatriumin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,7

muut eläinlajit

2,1

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa salinomysiininatriumin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

4.

Monensiininatrium

Rehuaineet

1,25

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

hevoseläimet, koirat, pienet märehtijät (lampaat ja vuohet), ankat, nautaeläimet, lypsykarja, munivat linnut, kananuorikot (> 16 viikkoa) ja kalkkunat (> 16 viikkoa)

1,25

broilerit, kananuorikot (< 16 viikkoa) ja kalkkunat (< 16 viikkoa) teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin monensiininatriumin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

1,25

muut eläinlajit

3,75

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa monensiininatriumin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

5.

Semduramisiininatrium

Rehuaineet

0,25

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

munivat linnut ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

0,25

broilerit teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin semduramisiininatriumin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,25

muut eläinlajit

0,75

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa semduramisiininatriumin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

6.

Maduramisiiniammonium, alfa

Rehuaineet

0,05

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

hevoseläimet, kaniinit, kalkkunat (> 16 viikkoa), munivat linnut ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

0,05

broilerit ja kalkkunat (< 16 viikkoa) teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin maduramisiiniammonium alfan käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,05

muut eläinlajit

0,15

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa maduramisiiniammonium alfan käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

7.

Robenidiinihydrokloridi

Rehuaineet

0,7

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

munivat linnut ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

0,7

broilerit, broileri- ja siitoskaniinit ja kalkkunat teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin robenidiinihydrokloridin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,7

muut eläinlajit

2,1

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa robenidiinihydrokloridin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

8.

Dekokinaatti

Rehuaineet

0,4

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

munivat linnut ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

0,4

broilerit teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin dekokinaatin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,4

muut eläinlajit

1,2

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa robenidiinihydrokloridin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

9.

Halofuginonihydrobromidi

Rehuaineet

0,03

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

munivat linnut, kananuorikot (> 16 viikkoa) ja kalkkunat (> 12 viikkoa)

0,03

broilerit ja kalkkunat (< 12 viikkoa) teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin halofuginonihydrobromidin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,03

muut eläinlajit kuin kananuorikot (< 16 viikkoa)

0,09

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa halofuginonihydrobromidin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)

10.

Nikarbatsiini

Rehuaineet

0,5

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

hevoseläimet, munivat linnut ja kananuorikot (> 16 viikkoa)

0,5

broilerit teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin nikarbatsiinin käyttö (yhdessä narasiinin kanssa) on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,5

muut eläinlajit

1,5

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa nikarbatsiinin käyttöä (yhdessä narasiinin kanssa) ei ole hyväksytty

 (2)

11.

Diklatsuriili

Rehuaineet

0,01

Rehuseokset seuraaville eläimille:

 

munivat linnut, kananuorikot (> 16 viikkoa) ja lihakalkkunat (> 12 viikkoa)

0,01

broileri- ja siitoskaniinit teurastusta edeltävänä ajanjaksona, jolloin diklatsuriilin käyttö on kiellettyä (varoaikana käytettävä rehu)

0,01

muut eläinlajit kuin kananuorikot (< 16 viikkoa), broilerit ja lihakalkkunat (< 12 viikkoa)

0,03

Esiseokset käytettäviksi rehussa, jossa diklatsuriilin käyttöä ei ole hyväksytty

 (2)


(1)  Rajoittamatta eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa hyväksyttyjä pitoisuuksia.

(2)  Aineen enimmäismäärä esiseoksessa on pitoisuus, jonka seurauksena aineen määrä ei nouse suuremmaksi kuin 50 prosenttia rehussa vahvistetuista enimmäismääristä, kun esiseoksen käyttöohjeita noudatetaan.’


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Komissio

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/26


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 9 päivänä helmikuuta 2009,

tilapäisen kokeen järjestämisestä tiettyjen poikkeusten myöntämiseksi rehukasvien viljelyyn tarkoitettujen siemenseosten pitämiseksi kaupan neuvoston direktiivin 66/401/ETY nojalla tarkoituksena määrittää, täyttävätkö tietyt lajit, joita ei ole lueteltu neuvoston direktiivissä 66/401/ETY, 66/402/ETY, 2002/55/EY tai 2002/57/EY, vaatimukset niiden sisällyttämiseksi direktiivin 66/401/ETY 2 artiklan 1 kohdan A alakohtaan

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 724)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/109/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rehukasvien siementen pitämisestä kaupan 14 päivänä kesäkuuta 1966 annetun neuvoston direktiivin 66/401/ETY (1) ja erityisesti sen 13 a artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Viljelijöiden perinteinen osaaminen yhdistettynä uusimpiin tutkimustuloksiin osoittaa, että jotkin Leguminosae- ja Plantago lanceolata -lajeista, joita ei ole lueteltu neuvoston direktiivissä 66/401/ETY, 66/402/ETY (2), 2002/55/EY (3) tai 2002/57/EY (4), jäljempänä ’voimassa oleva lainsäädäntö’, ovat rehutuotannon kannalta mielenkiintoisia, erityisesti kun niitä käytetään seoksina voimassa olevan lainsäädännön piiriin kuuluvien lajien kanssa, sillä ne mahdollistavat eläinten tasapainoisen ruokinnan läpi vuoden ja edistävät samalla maaperän tervehdyttämistä mailla, jotka eivät ole peltoviljelyssä tai joiden viljeleminen on kannattavuuden rajoilla. Tämä koskee seuraavia lajeja: Biserrula pelecinus, Lotus glaber, Lotus uliginosus, Medicago italica, Medicago littoralis, Medicago murex, Medicago polymorpha, Medicago rugosa, Medicago scutelatta, Medicago truncatula, Ornithopus compressus, Ornithopus sativus, Plantago lanceolata, Trifolium fragiferum, Trifolium glanduliferum, Trifolium hirtum, Trifolium michelianum, Trifolium squarrosum, Trifolium subterraneum, Trifolium vesiculosum ja Vicia benghalensis, jäljempänä ’johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitetut lajit’.

(2)

Direktiivin 66/401/ETY 13 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti ainoastaan voimassa olevassa lainsäädännössä lueteltujen kasvilajien siemeniä, lukuun ottamatta neuvoston direktiivin 2002/53/EY (5) 4 artiklan 2 kohdassa mainittuja lajikkeita, saa pitää yhteisössä kaupan rehukasvien viljelyyn tarkoitettuina siemenseoksina. Koska johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitettujen lajien siemeniä sisältäviä seoksia ei ole mahdollista pitää kaupan, viljelijöiden, jotka haluavat hyödyntää kyseisiä lajeja, on kuljetettava ja kylvettävä ne yksittäisinä lajeina tai joissain tapauksissa valmistettava seokset itse maatilalla, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia ja -työtä. Lisäksi on todennäköisempää, että seokseen sisältyvät eri lajit jakautuvat pellolle epätasaisesti, koska seos ei ole ammattihenkilön valmistama.

(3)

Jotta johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitettuja lajeja voitaisiin pitää kaupan seoksina, olisi tarpeen muuttaa direktiivin 66/401/ETY 2 artiklan 1 kohdan A alakohtaa sisällyttämällä kyseiset lajit tähän säännökseen.

(4)

Päätöksen tekemiseksi direktiivin 66/401/ETY 2 artiklan 1 kohdan A alakohdan muuttamisesta edellä mainitulla tavalla on tarpeen kerätä tietoja johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitettuja lajeja sisältävien seosten pitämisestä kaupan. Eritoten on selvitettävä, onko siellä, missä kyseisiä lajeja käytetään seoksissa, mahdollista varmistaa virallisella jälkitarkastuksella, vastaako pakkauksen etiketissä ilmoitetun kunkin ainesosan siementen prosentuaalinen osuus seoksen koostumusta ja ovatko saman erän seokset yhtenäisiä kaikissa kaupan pidetyissä pakkauksissa. Ilman tätä tietoa on mahdotonta taata käyttäjille, että johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitettuja lajeja sisältävät siemenseokset tuottavat laadukkaita tuloksia.

(5)

Siksi on aiheellista järjestää tilapäinen koe sen määrittämiseksi, täyttävätkö johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitetut lajit vaatimukset niiden sisällyttämiseksi direktiivin 66/401/ETY 2 artiklan 1 kohdan A alakohtaan.

(6)

Kokeeseen osallistuvat jäsenvaltiot olisi vapautettava direktiivin 66/401/ETY 13 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa vahvistetuista velvoitteista johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitettujen lajien osalta. Jäsenvaltioiden olisi sallittava kyseisiä lajeja sisältävien seosten saattaminen markkinoille tietyin edellytyksin.

(7)

On aiheellista säätää johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitettujen lajien varmentamista koskevista erityisvaatimuksista, jotta voidaan taata, että kyseisten lajien siemenet täyttävät samat vaatimukset kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Vaatimusten olisi perustuttava edellytyksiin, jotka vahvistetaan joko lajikkeiden varmentamista tai valvontaa kansainvälisessä siemenkaupassa koskevissa OECD:n järjestelmissä, jäljempänä ’OECD:n järjestelmät’, tai siemenet tuottaneen jäsenvaltion kansallisissa normeissa.

(8)

Rehukasveina käytettäviksi tarkoitettujen siemenseosten markkinoille saattamisen ehdoista 20 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/371/EY (6) säädettyjen yleisten ehtojen lisäksi olisi asetettava kokeen kohteena olevien seosten kaupan pitämistä koskevia erityisedellytyksiä. Näillä edellytyksillä on tarkoitus taata, että kokeen arviointia varten kerätään riittävästi tietoja. Siksi on tarpeen antaa etikettiä, seurantaa ja kertomusten antamista koskevia sääntöjä.

(9)

Koska tällä päätöksellä säädetty toimenpide on luonteeltaan kokeellinen, olisi kaupan pidettävien siemenseosten enimmäismäärä vahvistettava ottaen huomioon, että erilaiset seokset on voitava testata olemassa olevin resurssein.

(10)

Jotta jäsenvaltiot voisivat varmistaa, ettei enimmäismäärää ylitetä, yritysten, jotka aikovat tuottaa tällaisia siemenseoksia, olisi ilmoitettava kaavailemansa tuotantomäärät asianomaisille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus kieltää siemenseosten pitäminen kaupan, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi siksi, että erilaiset seokset on testattava ylittämättä enimmäismäärää.

(11)

Jotta toimittajat voisivat tuottaa ja pitää kaupan riittävän määrän siemeniä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tutkia kyseisen aineiston ja kerätä riittävästi vertailukelpoista tietoa kertomuksen laatimiseksi, kokeen olisi kestettävä vähintään viiden myyntikauden ajan.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde

Yhteisön tasolla järjestetään tilapäinen koe, jolla arvioidaan voidaanko lajeja Biserrula pelecinus, Lotus glaber, Lotus uliginosus, Medicago italica, Medicago littoralis, Medicago murex, Medicago polymorpha, Medicago rugosa, Medicago scutelatta, Medicago truncatula, Ornithopus compressus, Ornithopus sativus, Plantago lanceolata, Trifolium fragiferum, Trifolium glanduliferum, Trifolium hirtum, Trifolium michelianum, Trifolium squarrosum, Trifolium subterraneum, Trifolium vesiculosum ja Vicia benghalensis, jäljempänä ’1 artiklassa tarkoitetut lajit’, pitää kaupan siemenseoksina tai siemenseoksissa; tarkoituksena on määrittää, pitäisikö kaikki nämä lajit tai jotkin niistä sisällyttää direktiivin 66/401/ETY 2 artiklan 1 kohdan A alakohdassa olevaan rehukasviluetteloon.

2 artikla

Jäsenvaltioiden osallistuminen

Jäsenvaltio voi päättää osallistumisestaan kokeeseen.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät osallistua kokeeseen, jäljempänä ’osallistuvat jäsenvaltiot’, on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Jäsenvaltio voi peruuttaa osallistumisensa milloin tahansa ilmoittamalla siitä komissiolle.

3 artikla

Vapautus

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja lajeja sisältäviä siemenseoksia, jotka sisältävät tai eivät sisällä direktiivissä 66/401/ETY, 66/402/ETY, 2002/55/EY tai 2002/57/EY lueteltujen lajien siemeniä, saa saattaa markkinoille koetta varten 4 ja 5 artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Osallistuvat jäsenvaltiot vapautetaan direktiivin 66/401/ETY 13 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyistä velvoitteista.

4 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen lajien siemeniä koskevat edellytykset

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen lajien siementen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

siemenet kuuluvat jäsenvaltion kansallisessa luettelossa tai siementen varmentamiseen soveltuvia lajikkeita koskevassa OECD:n luettelossa mainittuun lajikkeeseen;

b)

siemenet on varmennettu liitteen I mukaisesti;

c)

siemenet täyttävät liitteessä II olevassa 1 kohdassa asetetut edellytykset.

5 artikla

Kokeen kohteena olevia seoksia koskevat edellytykset

Päätöksessä 2004/371/EY säädettyjen ehtojen lisäksi kokeen kohteena olevien seosten on täytettävä liitteessä II olevassa 2 kohdassa asetetut edellytykset.

6 artikla

Määrälliset rajoitukset

1.   Osallistuvien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kokeen kohteena olevissa seoksissa käytettävien siementen kokonaismäärä ei ylitä 1 000:ta tonnia vuodessa.

2.   Osallistuvien jäsenvaltioiden on taattava, että yritykset ilmoittavat direktiivin 66/401/ETY liitteessä IV olevan A osan I kohdan c alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetulle viranomaiselle siemenseosten määrän, jonka ne aikovat tuottaa.

Jäsenvaltio voi kieltää siemenseoksen saattamisen markkinoille, jos se katsoo, että kokeen kannalta ei ole aiheellista, että markkinoille saatetaan lisää asianomaista siemenseosta. Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava asiasta asianomaisille yrityksille.

7 artikla

Seuranta

Osallistuvien jäsenvaltioiden direktiivin 66/401/ETY liitteessä IV olevan A osan I kohdan c alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on seurattava koetta.

8 artikla

Kertomusten antoa koskevat velvoitteet

1.   Osallistuvien jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle ja muille jäsenvaltioille kutakin vuotta koskeva kertomus, joka käsittää luettelon kokeen kohteena olevissa seoksissa käytetyistä lajeista ja kunkin seoksen kaupan pidetyn määrän, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta seuraavana vuonna. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää kertomukseen muitakin asiaa koskevia tietoja.

2.   Kokeen päätyttyä ja joka tapauksessa osallistumisensa päätyttyä osallistuvien jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle ja muille jäsenvaltioille kertomus, joka käsittää liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta seuraavana vuonna. Kertomus voi sisältää muitakin tietoja, joita jäsenvaltiot pitävät merkittävinä kokeen kannalta.

9 artikla

Ajanjakso

Koe alkaa 1 päivänä kesäkuuta 2009 ja päättyy 31 päivänä toukokuuta 2014.

10 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 9 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2298/66.

(2)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2309/66.

(3)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 33.

(4)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74.

(5)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 1.

(6)  EUVL L 116, 22.4.2004, s. 39.


LIITE I

1 ARTIKLASSA TARKOITETUT LAJIT JA NIIDEN VARMENTAMISEN EDELLYTYKSET

Laji

Vähimmäisitävyys

(% puhtaista siemenistä (1))

Vähimmäispuhtaus

(paino%)

Muiden kasvilajien siemeniä enintään

(paino%)

Muiden kasvilajien siemeniä enintään 7 sarakkeessa vahvistetun painoisessa näytteessä

Erän enimmäispaino

(tonnia)

Erästä otettavan näytteen vähimmäispaino

(grammaa)

1

2

3

4

5

6

7

Biserrula pelecinus

70 (myös kovat siemenet)

98

0,5

 (3)  (4)  (5)

10

30

Lotus uliginosus

75 (40)

97

0,5

 (3)  (4)  (5)

10

25

Lotus glaber

75 (40)

97

0,5

 (3)  (4)  (5)

10

30

Medicago murex

70 (30)

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

50

Medicago polymorpha

70 (30)

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

70

Medicago rugosa

70 (20)

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

180

Medicago scutellata

70

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

400

Medicago italica

70 (20)

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

100

Medicago littoralis

70

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

70

Medicago truncatula

70 (20)

98

2,0

 (3)  (4)  (5)

10

100

Ornithopus compressus

75 (myös kovat siemenet)

90

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

120

Ornithopus sativus

75 (myös kovat siemenet)

90

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

90

Plantago lanceolata

75

85

1,5

 (3)  (4)  (5)

5

20

Trifolium fragiferum

70

98

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

40

Trifolium glanduliferum

70 (30)

98

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

20

Trifolium hirtum

70

98

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

70

Trifolium hirtum

75 (30)

98

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

25

Trifolium squarrosum

75 (20)

97

1,5

 (3)  (4)  (5)

10

150

Trifolium subterraneum

80 (40)

97

0,5

 (3)  (4)  (5)

10

250

Trifolium vesiculosum

70 (myös kovat siemenet)

98

1,0

 (3)  (4)  (5)

10

100

Vicia benghalensis

80 (20)

97 (2)

1,0

 (3)  (4)  (5)

20

1 000


(1)  Kovat siemenet katsotaan itämiskykyisiksi ilmoitettuun enimmäismäärään asti.

(2)  Epäpuhtaudeksi ei katsota yhteensä enintään 6:ta painoprosenttia Vicia pannonican, Vicia villosan ja viljeltyjen sukulaislajien siemeniä.

(3)  Avena fatuan ja Avena sterilisin siemeniä ei saa esiintyä vahvistetun painoisessa näytteessä.

(4)  Yhtä Cuscuta spp.:n siementä kaksi kertaa vahvistetun painoisessa näytteessä ei pidetä epäpuhtautena, jos toinen kaksi kertaa vahvistetun painoinen näyte ei sisällä Cuscuta spp.:n siemeniä.

(5)  Muita Rumexspp.:n siemeniä kuin Rumex acetosellan ja Rumex maritimusin siemeniä saa esiintyä vahvistetun painoisessa näytteessä enintään 10.


LIITE II

KOKEEN EDELLYTYKSET

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen lajien siemeniä koskevat edellytykset:

a)

Jos lajit kuuluvat OECD:n järjestelmien piiriin, viljelystarkastus on suoritettava kyseisten järjestelmien mukaisesti, ja muussa tapauksessa siemenet tuottaneen jäsenvaltion kansallisten normien mukaisesti.

b)

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille siemenerille tehdään joko virallisesti tai virallisessa valvonnassa viljelystarkastus, pistokoe ja siemenanalyysi direktiivin 66/401/ETY mukaisesti ennen niiden sekoittamista.

2.   Kokeen kohteena olevia seoksia koskevat edellytykset:

a)

Siementen virallisten näytteenottajien on otettava siemennäytteet satunnaisesti kokeen kohteena olevista siemenseosten eristä. Näitä näytteitä käytetään vertailunäytteinä kokeen kohteena olevien seosten koostumuksen tarkastamiseksi päätöksen 2004/371/EY 4 artiklan mukaisesti.

Päätöksen 2004/371/EY 4 artiklan mukaisesti suoritettujen näytteenottojen ja tarkastusten tason ja tarkkuuden on sovelluttava kokeen tarkoituksiin.

b)

Direktiivin 66/401/ETY ja päätöksen 2004/371/EY mukaisesti vaadittujen tietojen lisäksi virallisessa etiketissä on oltava seuraavat tiedot:

i)

kaikkien kokeen kohteena olevan seoksen sisältämien, 1 artiklassa tarkoitettujen lajien kasvitieteellinen nimi (tarvittaessa myös lajike);

ii)

eri ainesosien prosenttiosuus painosta 1 artiklassa tarkoitettujen lajien mukaan ja tarvittaessa lajikkeittain;

iii)

viittaus tähän päätökseen.

Jos i ja ii alakohdassa tarkoitetut tiedot eivät ole luettavissa virallisessa etiketissä, kokeen kohteena oleva seos voidaan saattaa markkinoille seoksen nimellä edellyttäen, että i ja ii alakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu kirjallisesti ostajalle ja kirjattu virallisesti.

3.   Kirjattavat tiedot:

a)

kokeen kohteena olevissa seoksissa käytetyn lajin nimi (tarvittaessa myös lajike);

b)

kokeen kohteena olevan kunkin siemenseoksen määrä, joka on saatettu markkinoille sallittuna aikana, ja jäsenvaltio, jolle siemenseos oli tarkoitettu;

c)

kokeen kohteena olevien kaupan pidettyjen seosten koostumus;

d)

1 artiklassa tarkoitettujen lajien varmennuksessa noudatettavat menettelyt (normit) (OECD:n järjestelmät tai kansalliset normit);

e)

1 artiklassa tarkoitettujen lajien varmentamista varten suoritettujen viljelystarkastuksen ja laboratoriotestien tulokset, jos ne on suoritettu jäsenvaltioissa;

f)

OECD:n järjestelmien piiriin kuuluvaa tuontia koskevat tiedot, eritoten määrä, kokeen kohteena olevien siemenseosten koostumus, alkuperämaa ja etiketti;

g)

2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti vertailunäytteillä suoritettujen testien tulokset;

h)

kustannus-hyöty-analyysi, joka mahdollisesti tukee kokeen tarkoitusta.


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/31


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 10 päivänä helmikuuta 2009,

yhteisön osallistumisesta Saksassa vuonna 2008 toteutettujen Newcastlen taudin torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 712)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2009/110/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Newcastlen tauti on tarttuva virustauti, joka aiheuttaa suurta kuolleisuutta siipikarjassa.

(2)

Newcastlen taudin puhkeamiseen liittyy riski, että taudinaiheuttaja leviää muille siipikarjatiloille kyseisessä jäsenvaltiossa tai elävän siipikarjan tai siitä saatavien tuotteiden kaupan kautta muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin.

(3)

Taudinpurkaus voi siksi nopeasti kasvaa mittasuhteiltaan epidemiaksi, minkä vuoksi siipikarjanpidon kannattavuus todennäköisesti pienenisi selvästi.

(4)

Yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/66/ETY (2) vahvistetaan toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava välittömästi taudin puhjettua, jotta viruksen leviäminen estetään.

(5)

Päätöksessä 90/424/ETY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä yhteisön rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan nojalla jäsenvaltiot saavat rahoitusta Newcastlen taudin hävittämiseksi toteutettavista tietyistä toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin.

(6)

Päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 5 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuvien kulujen prosenttiosuutta, jonka yhteisön rahoitusosuus voi kattaa.

(7)

Newcastlen taudin hävittämiseksi toteutettuihin hätätoimenpiteisiin myönnettävän yhteisön rahoitusosuuden maksamiseen sovelletaan neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (3) vahvistettuja sääntöjä.

(8)

Saksassa todettiin vuonna 2008 Newcastlen tautia. Saksa ryhtyi direktiivin 92/66/ETY ja päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimenpiteisiin kyseisten taudinpurkausten torjumiseksi.

(9)

Saksa on täyttänyt kaikilta osin päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 6 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(10)

Saksa on esittänyt 18 päivänä kesäkuuta 2008 ja 17 päivänä heinäkuuta 2008 arvionsa Newcastlen taudin hävittämistoimenpiteiden aiheuttamista kuluista.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Yhteisön rahoitus Saksalle

Saksalle voidaan myöntää yhteisön rahoitusta kustannuksiin, jotka sille aiheutuivat toimenpiteistä, jotka toteutettiin vuonna 2008 päätöksen 90/424/ETY 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Newcastlen taudin torjumiseksi.

2 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

(2)  EYVL L 260, 5.9.1992, s. 1.

(3)  EUVL L 55, 1.3.2005, s. 12.


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/33


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 10 päivänä helmikuuta 2009,

standardin EN 3–8:2006 ”Käsisammuttimet – Osa 8: Enintään 30 baria kestävän käsisammuttimen rakenne, paineenkestävyys ja mekaaniset testit” viitetietojen julkaisemisesta painelaitteita koskevan direktiivin 97/23/EY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 739)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/111/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon painelaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä toukokuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/23/EY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan,

ottaa huomioon teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (2) 5 artiklan mukaisesti perustetun pysyvän komitean lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 97/23/EY säädetään, että painelaitteita ja laitekokonaisuuksia voi saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne eivät asianmukaisesti asennettuina ja huollettuina ja tarkoitustaan vastaavalla tavalla käytettyinä vaaranna ihmisten ja soveltuvin osin kotieläinten terveyttä ja turvallisuutta tai omaisuutta.

(2)

Painelaitteiden ja laitekokonaisuuksien oletetaan olevan direktiivin 97/23/EY 3 artiklassa tarkoitettujen olennaisten vaatimusten mukaisia, jos ne ovat sellaisten kansallisiksi standardeiksi saatettujen yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, joiden viitenumerot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(3)

Ruotsi on antanut direktiivin 97/23/EY 6 artiklan nojalla virallisen vastalauseen, joka koskee Euroopan standardointikomitean (CEN) 2 päivänä marraskuuta 2006 hyväksymää standardia EN 3–8:2006, jonka viitetietoja ei ole vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Ruotsi toteaa virallisessa vastalauseessaan, että standardin EN 3–8:2006 5 kohdassa ei määritellä käytettäviä rakenneainetyyppejä, minkä vuoksi se ei täytä direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 4 kohdassa säädettyjä olennaisia vaatimuksia.

(5)

Koska ilmoitettu laitos tekee rakenneaineita koskevan arvioinnin standardin EN 3–8:2006 5 kohdan mukaan tapauskohtaisesti (rakenneaineiden erityisarviointiin perustuva lähestymistapa), käytettäviä rakenneainetyyppejä koskeva määrittely ei ole välttämättä tarpeen. Koska konkreettiset tekniset eritelmät puuttuvat, standardin EN 3–8:2006 5 kohta ei pysty luomaan olettamusta direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 4 kohdassa tarkoitetusta vaatimustenmukaisuudesta.

(6)

Lisäksi Ruotsi katsoo, että standardin 3–8:2006 6 kohdasta puuttuu tärkeitä tietoja, joita tarvitaan direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 2.2.4 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi, sillä kyseisen standardin 5 kohdasta puuttuvat rakenneaineita koskevat vaatimukset.

(7)

Direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 2.2 kohdassa selostetaan painelaitteiden riittävän lujuuden takaamiseen käytetyt menetelmät, joita ovat muun muassa laskentamenetelmä sekä kokeellinen suunnittelumenetelmä ilman laskentaa. Kokeellinen suunnittelumenetelmä perustuu 2.2.4 kohdan a ja b alakohdassa määriteltyyn koetusohjelmaan, johon kuuluu paineenkestokoe.

(8)

Standardin EN 3–8:2006 6 kohdassa on määräykset kokeellisesta suunnittelumenetelmästä ilman laskentaa. Direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 2.2.4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti siinä määrätään koetusohjelmasta, joka sisältää useita kokeita. Direktiivillä 97/23/EY ei estetä käyttämästä rakenneaineiden erityisarviointiin perustuvaa lähestymistapaa menetelmänä, jolla osoitetaan, että käytetyt rakenneaineet ovat liitteessä I olevassa 4 kohdassa säädettyjen rakenneaineita koskevien vaatimusten mukaiset, kun valmistaja soveltaa kokeellista suunnittelumenetelmää. Koska standardin EN 3–8:2006 5 kohta ei sisällä erityisiä rakenneainevaatimuksia, laitevalmistajan on varmistettava, että käytetyt rakenneaineet ovat direktiivin liitteessä I olevassa 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaiset. Tämän perusteella rakenneaineen ominaisuuksia käytettäisiin painekokeen parametrina kokeellisen suunnittelumenetelmän koetusohjelmassa, laitteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista vastaavan ilmoitetun laitoksen valvonnassa.

(9)

Lisäksi Ruotsi katsoo, että standardin EN 3–8:2006 hitsausmenettelyjä koskeva 7.2.2 kohta ei ole direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevan 3.1.2 kohdan mukainen, sillä lueteltujen standardien lisäksi siinä on avoin viittaus muihin hyväksyttyihin eurooppalaisiin hitsausstandardeihin.

(10)

Direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 3.1.2 kohdassa vahvistetaan pysyviä liitoksia koskevat vaatimukset. Standardin EN 3–8:2006 7.2.2 kohdassa oleva viittaus, jonka mukaan ”muita standardeja voidaan hyväksyä”, ei ole riittävä ja tarpeeksi konkreettinen ilmaus, kun otetaan huomioon, että tällaisen standardin avulla on tarkoitus luoda olettamus direktiivissä 97/23/EY tarkoitetusta vaatimustenmukaisuudesta. Yhdenmukaistetun standardin, joka luo olettamuksen direktiivissä tarkoitetusta vaatimustenmukaisuudesta, on sisällettävä suunnittelun, valmistuksen ja koetuksen osalta sellaisia konkreettisia teknisiä eritelmiä, joista on apua valmistajille ja joiden ansiosta painelaitteen voidaan olettaa olevan asianomaisten olennaisten vaatimusten mukainen. Standardin EN 3–8:2006 7.2.2 kohdassa on kuitenkin useita konkreettisia viittauksia hitsausvaatimuksia sisältäviin standardeihin. Vaikka 7.2.2 kohtaa olisi parannettava, olisi kuitenkin kohtuutonta jättää standardin viitetiedot sillä perusteella julkaisematta.

(11)

Standardin EN 3–8:2006 7.3.1 kohta, joka koskee painelaitteen eri osissa käytettyjen rakenneaineiden jäljitettävyyttä, on Ruotsin näkemyksen mukaan epätarkka eikä sisällä määräyksiä erityisistä teknisistä ratkaisuista, minkä vuoksi kyseinen kohta ei pysty luomaan olettamusta direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 3.1.5 kohdassa tarkoitetusta vaatimustenmukaisuudesta.

(12)

Direktiivin 97/23/EY liitteessä I olevassa 3.1.5 kohdassa (jäljitettävyys) vaaditaan, että laitteen osien paineenkestoon vaikuttavien rakenneaineiden yksilöimistä varten on asianmukaisella tavalla sovellettava riittäviä menettelytapoja alkaen vastaanottamisesta ja jatkuen tuotantovaiheen kautta aina valmistetun painelaitteen lopputarkastukseen asti. Tämän vaatimuksen tavoitteena on välttää mahdolliset epäselvyydet laitteeseen käytetyistä rakenneaineista. Valmistajat voivat käyttää eri menettelyjä ominaisuuksien ja valmistusmenetelmien mukaan. Ilmoitetun laitoksen, joka toteuttaa laitteen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn, on arvioitava tapauskohtaisesti, täyttävätkö nämä menettelyt direktiivin liitteessä I olevassa 3.1.5 kohdassa säädetyn vaatimuksen. Vaikka 7.3.1 kohtaa olisi parannettava, olisi kuitenkin kohtuutonta jättää standardin viitetiedot sillä perusteella julkaisematta.

(13)

Tämän vuoksi komissio pyytää CEN:iä toimittamaan tarkistetun standardin EN 3–8:2006 kolmen vuoden kuluessa, jotta standardi vastaisi paremmin direktiivin 97/23/EY olennaisia vaatimuksia. Tämän valtuutuksen täytäntöönpanon jälkeen ja sen tulosten perusteella voidaan tehdä uusia päätöksiä voimassa olevasta standardista.

(14)

Tämän vuoksi standardin EN 3–8:2006 viitetiedot olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Julkaistaan standardin EN 3–8:2006 ”Käsisammuttimet – Osa 8: Enintään 30 baria kestävän käsisammuttimen rakenne, paineenkestävyys ja mekaaniset testit” viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 181, 9.7.1997, s. 1.

(2)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.


SUOSITUKSET

Neuvosto

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/35


NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

Euroopan kehitysrahaston (seitsemäs EKR) toimenpiteiden toteuttamisesta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2007

(2009/112/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Loméssa 15 päivänä joulukuuta 1989 allekirjoitetun neljännen AKT–EY-yleissopimuksen (1), jota on muutettu Mauritiuksella 4 päivänä marraskuuta 1995 allekirjoitetulla sopimuksella (2),

ottaa huomioon sisäisen sopimuksen 91/401/ETY yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta neljännen AKT–EY-yleissopimuksen osalta (3), jäljempänä ’sisäinen sopimus’, jolla muun muassa perustetaan seitsemäs Euroopan kehitysrahasto (seitsemäs EKR) ja erityisesti sen 32 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neljännen AKT–EY-yleissopimuksen mukaisten kehityshankkeiden rahoitusyhteistyöhön sovellettavan varainhoitoasetuksen 91/491/ETY (4) ja erityisesti sen 69–77 artiklan,

on tutkinut seitsemännen EKR:n toimenpiteisiin liittyvät tulostilin ja taseen, jotka on päätetty 31 päivänä joulukuuta 2007, sekä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen varainhoitovuodelta 2007 siihen liitettyine komission vastauksineen (5),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Sisäisen sopimuksen 32 artiklan 3 kohdan nojalla Euroopan parlamentti antaa neuvoston suosituksesta komissiolle vastuuvapauden seitsemännen EKR:n varainhoidosta.

(2)

Komissio on pannut seitsemännen EKR:n toimet täytäntöön varainhoitovuoden 2007 aikana kokonaisuudessaan tyydyttävällä tavalla,

SUOSITTELEE Euroopan parlamentille, että tämä myöntää komissiolle vastuuvapauden seitsemännen EKR:n toimien täytäntöönpanosta varainhoitovuodelta 2007.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. KALOUSEK


(1)  EYVL L 229, 17.8.1991, s. 3.

(2)  EYVL L 156, 29.5.1998, s. 3.

(3)  EYVL L 229, 17.8.1991, s. 288.

(4)  EYVL L 266, 21.9.1991, s. 1.

(5)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 273.


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/36


NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

Euroopan kehitysrahaston (kahdeksas EKR) toimenpiteiden toteuttamisesta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2007

(2009/113/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Loméssa 15 päivänä joulukuuta 1989 allekirjoitetun neljännen AKT–ETY-yleissopimuksen (1), jota on muutettu Mauritiuksella 4 päivänä marraskuuta 1995 allekirjoitetulla sopimuksella (2),

ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta neljännen AKT–EY-yleissopimuksen osalta (3), jäljempänä ’sisäinen sopimus’, jolla on muun muassa perustettu kahdeksas Euroopan kehitysrahasto (kahdeksas EKR), ja erityisesti sen 33 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon 16 päivänä kesäkuuta 1998 annetun neljännen AKT–EY-yleissopimuksen mukaisten kehityshankkeiden rahoitusyhteistyöhön sovellettavan varainhoitoasetuksen 98/430/EY (4) ja erityisesti sen 66–74 artiklan,

on tutkinut kahdeksannen EKR:n toimiin liittyvät tulostilin ja taseen, jotka on päätetty 31 päivänä joulukuuta 2007, sekä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen varainhoitovuodelta 2007 siihen liitettyine komission vastauksineen (5),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Edellä mainitun sisäisen sopimuksen 33 artiklan 3 kohdan nojalla Euroopan parlamentti antaa neuvoston suosituksesta komissiolle vastuuvapauden kahdeksannen EKR:n varainhoidosta.

(2)

Komissio on pannut kahdeksannen EKR:n toimet täytäntöön varainhoitovuoden 2007 aikana kokonaisuudessaan tyydyttävällä tavalla,

SUOSITTELEE Euroopan parlamentille, että tämä myöntää komissiolle vastuuvapauden kahdeksannen EKR:n toimien täytäntöönpanosta varainhoitovuodelta 2007.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. KALOUSEK


(1)  EYVL L 229, 17.8.1991, s. 3.

(2)  EYVL L 156, 29.5.1998, s. 3.

(3)  EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.

(4)  EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.

(5)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 273.


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/37


NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2009,

Euroopan kehitysrahaston (yhdeksäs EKR) toimenpiteiden toteuttamisesta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2007

(2009/114/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun neljännen AKT–EY-kumppanuussopimuksen (1), jota on muutettu 25 päivänä kesäkuuta 2005 Luxemburgissa allekirjoitetulla sopimuksella (2),

ottaa huomioon sisäisen sopimuksen AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta tehdyn sisäisen sopimuksen (3), jäljempänä ’sisäinen sopimus’, jolla on muun muassa perustettu yhdeksäs Euroopan kehitysrahasto (yhdeksäs EKR), ja erityisesti sen 32 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon 27 päivänä maaliskuuta 2003 annetun yhdeksänteen kehitysrahastoon sovellettavan varainhoitoasetuksen (4) ja erityisesti sen 96–103 artiklan,

on tutkinut yhdeksännen EKR:n toimiin liittyvät tulostilin ja taseen, jotka on päätetty 31 päivänä joulukuuta 2007, sekä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen varainhoitovuodelta 2007 siihen liitettyine komission vastauksineen (5),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Edellä mainitun sisäisen sopimuksen 32 artiklan 3 kohdan nojalla Euroopan parlamentti antaa neuvoston suosituksesta komissiolle vastuuvapauden yhdeksännen EKR:n varainhoidosta.

(2)

Komissio on pannut yhdeksännen EKR:n toimet täytäntöön varainhoitovuoden 2007 aikana kokonaisuudessaan tyydyttävällä tavalla,

SUOSITTELEE Euroopan parlamentille, että tämä myöntää komissiolle vastuuvapauden yhdeksännen EKR:n toimien täytäntöönpanosta varainhoitovuodelta 2007.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. KALOUSEK


(1)  EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(2)  EUVL L 287, 28.10.2005, s. 4.

(3)  EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.

(4)  EYVL L 83, 1.4.2003, s. 1.

(5)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 273.


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

Komissio

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/38


EUROOPAN YHTEISÖN JA SVEITSIN VALALIITON LENTOLIIKENNETTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN MUKAISESTI PERUSTETUN YHTEISÖN JA SVEITSIN LENTOLIIKENNEKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2008,

tehty 16 päivänä joulukuuta 2008,

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen korvaamisesta

(2009/115/EY)

YHTEISÖN JA SVEITSIN LENTOLIIKENNEKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen lentoliikenteestä, jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti sen 23 artiklan 4 kohdan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Korvataan sopimuksen liite tämän päätöksen liitteellä.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2008.

Sekakomitean puolesta

Yhteisön valtuuskunnan johtaja

Daniel CALLEJA

Sveitsin valtuuskunnan johtaja

Matthias SUHR


LIITE

Tätä sopimusta sovellettaessa

aina kun tässä liitteessä mainituissa säädöksissä viitataan Euroopan yhteisön jäsenvaltioihin, tai niissä vaaditaan yhteyttä näihin valtioihin, viittausten katsotaan koskevan myös Sveitsiä tai yhteyttä Sveitsiin koskevaa vaatimusta,

seuraavissa yhteisön direktiiveissä ja asetuksissa käytetty käsite ”yhteisön lentoliikenteen harjoittaja” tarkoittaa myös lentoliikenteen harjoittajia, joilla on toimilupa ja joiden pääasiallinen toimipaikka tai mahdollinen rekisteröity kotipaikka sijaitsee Sveitsissä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen 15 artiklan soveltamista,

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen soveltamisala on ulotettu Bulgarian ja Romanian alueelle.

1.   Kolmas lentoliikenteen vapauttamista koskeva lainsäädäntökokonaisuus ja muut siviili-ilmailua koskevat säännöt

N:o 2407/92

Neuvoston asetus, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista

(1–18 artikla)

Sovellettaessa 13 artiklan 3 kohtaa viittaus EY:n perustamissopimuksen 226 artiklaan katsotaan viittaukseksi tämän sopimuksen sovellettaviin menettelyihin.

N:o 2408/92

Neuvoston asetus, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille

(1–10 artikla ja 12–15 artikla)

(Liitteet muutetaan siten, että niihin sisällytetään Sveitsin lentoasemat).

(Sovelletaan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehtoja ja niiden sopimusten mukautuksia, joihin Euroopan unioni perustuu, koskevan asiakirjan liitteen I muutoksia, jotka johtuvat liitteessä II olevan 8 luvun (Liikennepolitiikka) G jakson (Ilmaliikenne) 1 kohdasta).

N:o 2409/92

Neuvoston asetus, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, lentoliikenteen kuljetus- ja rahtimaksuista

(1–11 artikla)

N:o 2000/79

Neuvoston direktiivi, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta

N:o 93/104

Neuvoston direktiivi, annettu 23 päivänä marraskuuta 1993, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista, sellaisena kuin se on muutettuna:

22 päivänä kesäkuuta 2000 annetulla direktiivillä 2000/34/EY.

N:o 437/2003

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 27 päivänä helmikuuta 2003, matkustajien, rahdin ja postin lentokuljetuksia koskevista tilastotiedoista

N:o 1358/2003

Komission asetus, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2003, matkustajien, rahdin ja postin lentokuljetuksia koskevista tilastotiedoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 437/2003 täytäntöönpanosta sekä liitteiden I ja II muuttamisesta

N:o 785/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista

N:o 91/670

Neuvoston direktiivi, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, siviili-ilmailun tehtävien suorittamiseksi annettujen henkilöstön lupakirjojen vastavuoroisesta hyväksymisestä

(1–8 artikla)

N:o 95/93

Neuvoston asetus, annettu 18 päivänä tammikuuta 1993, lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä (1–12 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

21 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 793/2004 (1 ja 2 artikla).

N:o 96/67

Neuvoston direktiivi, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla.

(1–9, 11–23 ja 25 artikla)

N:o 2027/97

Neuvoston asetus, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa (1–8 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

13 päivänä toukokuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 889/2002 (1 ja 2 artikla).

2.   Kilpailusäännöt

Seuraavissa säädöksissä olevat viittaukset EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaan katsotaan viittauksiksi tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklaan.

N:o 17/62

Neuvoston asetus, annettu 6 päivänä helmikuuta 1962, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosta (8 artiklan 3 kohta), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (ETY) N:o 59/62,

asetuksella (ETY) N:o 118/63,

asetuksella (ETY) N:o 2822/71,

asetuksella (EY) N:o 1216/99,

16 päivänä joulukuuta 2002 annetulla asetuksella (EY) N:o 1/2003 (1–13 ja 15–45 artikla).

N:o 2988/74

Neuvoston asetus, annettu 26 päivänä marraskuuta 1974, vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa (1–7 artikla), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

16 päivänä joulukuuta 2002 annetulla asetuksella 1/2003 (1–13 ja 15–45 artikla).

N:o 3975/87

Neuvoston asetus, annettu 14 päivänä joulukuuta 1987, kilpailusääntöjen yksityiskohtaisesta soveltamisesta lentoliikenneyhtiöihin.

N:o 3976/87

Neuvoston asetus, annettu 14 päivänä joulukuuta 1987, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyjen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin lentoliikenteen alalla (1–5 artikla), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

24 päivänä heinäkuuta 1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2344/90 (1 artikla),

23 päivänä heinäkuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2411/92 (1 artikla),

Neuvoston asetus, annettu 14 päivänä joulukuuta 1987, kilpailusääntöjen yksityiskohtaisesta soveltamisesta lentoliikenneyhtiöihin.

N:o 1617/93

Komission asetus, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1993, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta aikataulujen yhteistä suunnittelua ja yhteensovittamista, yhteisen lentoliikenteen harjoittamista, neuvotteluja säännöllisen lentoliikenteen matkustaja- ja rahtimaksuista sekä lähtö- ja saapumisaikojen jakamista lentoasemilla koskevien sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (1–7 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

24 päivänä heinäkuuta 1996 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1523/96 (1 ja 2 artikla),

26 päivänä toukokuuta 1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1083/1999,

29 päivänä kesäkuuta 2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1324/2001.

N:o 4261/88

Komission asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 1988, menettelystä sovellettaessa kilpailusääntöjä lentoliikenteen alalla toimiviin yrityksiin annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3975/87 säädetyistä valituksista, hakemuksista ja kuulemisista

(1–14 artikla)

N:o 80/723

Komission direktiivi, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1980, jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta (1–9 artikla), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

24 päivänä heinäkuuta 1985 annetulla komission direktiivillä 85/413/ETY (1–3 artikla).

N:o 1/2003

Neuvoston asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (1–13 artikla ja 15–45 artikla)

(Siltä osin kuin kyseisellä asetuksella on sopimuksen soveltamisen kannalta merkitystä. Asetuksen lisääminen ei vaikuta tämän sopimuksen mukaiseen työnjakoon).

N:o 773/2004

Komission asetus, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta

N:o 139/2004

Neuvoston asetus, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus)

(1–18 artikla, 19 artiklan 1 ja 2 kohta ja 20–23 artikla)

Sulautuma-asetuksen 4 artiklan 5 kohdan osalta Euroopan yhteisön ja Sveitsin välillä sovelletaan seuraavaa:

1)

Kun on kyse asetuksen (EY) N:o 139/2004 3 artiklassa määritellystä keskittymästä, joka ei ole kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettu yhteisönlaajuinen keskittymä ja jota voidaan tarkastella vähintään kolmen EY:n jäsenvaltion ja Sveitsin valaliiton kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella, kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut henkilöt tai yritykset voivat ennen toimivaltaisille viranomaisille ilmoittamista ilmoittaa EY:n komissiolle perustellulla lausunnolla, että komission olisi tutkittava keskittymä.

2)

EY:n komissio toimittaa kaikki asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan 5 kohdan ja edellä olevan kohdan mukaiset lausunnot viipymättä Sveitsille.

3)

Jos Sveitsin valaliitto on ilmoittanut olevansa eri mieltä asian käsittelyn siirtämistä koskevasta pyynnöstä, Sveitsin toimivaltaiset kilpailuviranomaiset säilyttävät toimivaltansa eikä asiaa tämän kohdan nojalla siirretä pois Sveitsiltä.

Sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 9 artiklan 2 ja 6 kohdassa ja 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen osalta:

1)

EY:n komissio toimittaa kaikki asiaa koskevat asiakirjat 4 artiklan 4 ja 5 kohdan, 9 artiklan 2 ja 6 kohdan sekä 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti viipymättä Sveitsin toimivaltaiselle viranomaiselle.

2)

Asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 9 artiklan 2 ja 6 kohdassa sekä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen laskeminen Sveitsin osalta alkaa siitä päivästä, jona Sveitsin toimivaltainen viranomainen vastaanottaa asiaa koskevat asiakirjat.

N:o 802/2004

Komission asetus, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanosta

(1–24 artikla)

3.   Lentoturvallisuus

N:o 3922/91

Neuvoston asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla (1–3 artikla, 4 artiklan 2 kohta, 5–11 artikla ja 13 artikla), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

12 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1899/2006,

20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1900/2006,

11 päivänä joulukuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 8/2008.

N:o 94/56/EY

Neuvoston direktiivi, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista

(1–13 artikla)

N:o 2004/36

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuudesta (1–9 ja 11–14 artikla)

N:o 768/2006

Komission asetus, annettu 19 päivänä toukokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/36/EY täytäntöönpanosta yhteisön lentoasemia käyttävien ilma-alusten turvallisuutta ja tietojärjestelmän hallinnointia koskevien tietojen keruun ja vaihtamisen osalta

N:o 2003/42

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2003, poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla

(1–12 artikla)

N:o 1592/2002

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2002, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta, jäljempänä ’asetus’, sellaisena kuin se on muutettuna:

22 päivänä heinäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1643/2003,

24 päivänä syyskuuta 2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1701/2003,

28 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 334/2007,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1592/2002 53 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden jatkamisesta 2 päivänä helmikuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 103/2007.

Lentoturvallisuusvirastolla on myös Sveitsissä lentoturvallisuusvirastolle asetuksen säännösten mukaan myönnetyt valtuudet.

Komissiolla on myös Sveitsissä valtuudet, jotka on myönnetty komissiolle päätöksiä varten 10 artiklan 2, 4 ja 6 kohdan, 16 artiklan 4 kohdan, 29 artiklan 3 kohdan i alakohdan, 31 artiklan 3 kohdan, 32 artiklan 5 kohdan ja 53 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Sen estämättä, mitä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen ensimmäisessä luetelmakohdassa esitetään horisontaalisesta mukautuksesta, asetuksen 54 artiklassa tai kyseisessä säännöksessä mainituissa päätöksen 1999/468/EY säännöksissä esitettyjen viittausten ”jäsenvaltioihin” ei katsota koskevan Sveitsiä.

Asetuksen ei mitenkään katsota siirtävän Euroopan lentoturvallisuusvirastolle valtaa toimia kansainvälisten sopimusten perusteella Sveitsin puolesta muussa tarkoituksessa kuin sen avustamiseksi tällaisiin sopimuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämisessä.

Sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

i)

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”yhteisön” jälkeen ilmaisu ”tai Sveitsin”.

ii)

Lisätään 2 kohdan a alakohdassa ilmaisun ”yhteisö” jälkeen ilmaisu ”tai Sveitsi”.

iii)

Poistetaan 2 kohdan b ja c alakohta.

iv)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Jos yhteisö neuvottelee kolmannen maan kanssa sellaisen sopimuksen tekemisestä, jonka mukaan jäsenvaltio tai virasto voi antaa todistuksia kyseisen kolmannen maan ilmailuviranomaisten myöntämien todistusten perusteella, se pyrkii saamaan Sveitsille tarjouksen vastaavanlaisesta sopimuksesta kyseisen kolmannen maan kanssa.

Sveitsi pyrkii puolestaan tekemään kolmansien maiden kanssa yhteisön tekemiä sopimuksia vastaavat sopimukset.”

b)

Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, Sveitsin kansalaisia, joilla on täydet kansalaisoikeudet, voidaan ottaa palvelukseen viraston pääjohtajan tekemällä sopimuksella.”

c)

Lisätään 21 artiklaan kohta seuraavasti:

”Sveitsi soveltaa virastoon liitteen A lisäyksen mukaisesti Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa, joka on tämän liitteen liitteenä A.”

d)

Lisätään 28 artiklaan kohta seuraavasti:

”Sveitsi osallistuu hallintoneuvoston työskentelyyn täysimääräisesti, ja sillä on äänioikeutta lukuun ottamatta hallintoneuvostossa samat oikeudet ja velvoitteet kuin EU:n jäsenvaltioilla.”

e)

Lisätään 48 artiklaan kohta seuraavasti:

”8.   Sveitsi osallistuu 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun rahoitusosuuteen seuraavan kaavan mukaisesti:

S (0,2/100) + S [1 - (a + b) 0,2/100] c/C

jossa

S

=

se osa viraston talousarviosta, jota ei kateta 1 kohdan b ja c alakohdassa mainituilla maksuilla

a

=

assosioituneiden valtioiden lukumäärä

b

=

EU:n jäsenvaltioiden lukumäärä

c

=

Sveitsin rahoitusosuus ICAOn talousarvioon

C

=

EU:n jäsenvaltioiden ja assosioituneiden valtioiden kokonaisrahoitusosuus ICAOn talousarvioon.”

f)

Lisätään 50 artiklaan kohta seuraavasti:

”Yhteisön toteuttamaa viraston toimintaan osallistuvien sveitsiläisten osanottajien varainhoidon valvontaa koskevat säännökset ovat tämän liitteen liitteenä B.”

g)

Asetuksen liitettä II laajennetaan siten, että se sisältää seuraavat ilma-alukset ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä 24 päivänä syyskuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1702/2003 (1) 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan kuuluvina tuotteina:

 

A/c - [HB IDJ] – tyyppi CL600-2B19

 

A/c - [HB-IGM] – tyyppi Gulfstream G-V-SP

 

A/c - [HB-IIS, HB-IIY, HB-IMJ, HB-IVL, HB-IVZ, HB-JES] – tyyppi Gulfstream G-V

 

A/c - [HB-IBX, HB-IKR, HB-IMY, HB-ITF, HB-IWY] – tyyppi Gulfstream G-IV

 

A/c - [HB-XJF, HB-ZCW, HB-ZDF, HB-ZDO] – tyyppi MD 900.

N:o 736/2006

Komission asetus, annettu 16 päivänä toukokuuta 2006, Euroopan lentoturvallisuusviraston työmenetelmistä standardointitarkastuksia suoritettaessa

N:o 1702/2003

Ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä 24 päivänä syyskuuta 2003 annettu asetus, sellaisena kuin se on muutettuna:

7 päivänä maaliskuuta 2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 381/2005,

8 päivänä toukokuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 706/2006,

28 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 335/2007,

30 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla komission asetus (EY) N:o 375/2007,

Sopimuksen soveltamiseksi asetuksen säännösten tulkintaa mukautetaan seuraavasti:

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

Korvataan 3, 10 ja 11 kohdassa ilmaisu ”ennen 28 päivää syyskuuta 2003” ilmaisulla ”ennen asetuksen 1592/2002 sisällyttämistä sopimuksen liitteeseen koskevan yhteisön ja Sveitsin lentoliikennekomitean päätöksen voimaantulopäivää”, sekä korvataan 4, 6, 8, 13 ja 14 kohdassa ilmaisu ”28 päivänä syyskuuta 2003” ilmaisulla ”asetuksen 1592/2002 sisällyttämistä sopimuksen liitteeseen koskevan yhteisön ja Sveitsin lentoliikennekomitean päätöksen voimaantulopäivänä”.

N:o 2042/2003

Komission asetus, annettu 20 päivänä marraskuuta 2003, lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

8 päivänä toukokuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 707/2006.

N:o 104/2004

Komission asetus, annettu 22 päivänä tammikuuta 2004, Euroopan lentoturvallisuusviraston valituslautakunnan organisaatiota ja kokoonpanoa koskevista säännöistä

N:o 593/2007

Komission asetus, annettu 31 päivänä toukokuuta 2007, Euroopan lentoturvallisuusviraston perimistä maksuista ja palkkioista

N:o 2111/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta

N:o 473/2006

Komission asetus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 II luvussa tarkoitetun yhteisön luettelon laatimissäännöistä

N:o 474/2006

Komission asetus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 luvussa II tarkoitetusta yhteisön luettelosta, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

24 päivänä heinäkuuta 2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 715/2008.

Asetusta sovelletaan Sveitsissä niin kauan kuin se on voimassa EU:ssa.

4.   Ilmailun turvaaminen

N:o 2320/2002

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä (1–8 ja 10–13 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 849/2004.

N:o 622/2003

Komission asetus, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2003, toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi, sellaisena kuin se on muutettuna:

15 päivänä tammikuuta 2004 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 68/2004,

24 päivänä toukokuuta 2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 781/2005,

6 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 857/2005,

13 päivänä tammikuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 65/2006,

10 päivänä helmikuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 240/2006,

2 päivänä kesäkuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 831/2006,

29 päivänä syyskuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1448/2006,

4 päivänä lokakuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1546/2006

15 päivänä joulukuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1862/2006,

20 päivänä huhtikuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 437/2007,

22 päivänä huhtikuuta 2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 358/2008.

N:o 1217/2003

Komission asetus, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2003, kansallisia siviili-ilmailun turvaamisen laadunvalvontaohjelmia koskevista yhteisistä vaatimuksista

N:o 1486/2003

Komission asetus, annettu 22 päivänä elokuuta 2003, siviili-ilmailun turvaamisen alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista menettelyistä

(1–13 ja 15–18 artikla)

N:o 1138/2004

Komission asetus, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2004, lentoasemien turvavalvottujen alueiden kriittisten osien yhteisestä määritelmästä.

5.   Ilmaliikenteen hallinta

N:o 549/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus)

Komissiolla on Sveitsissä komissiolle 6 artiklan, 8 artiklan 1 kohdan sekä 10, 11 ja 12 artiklan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

Sen estämättä, mitä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen ensimmäisessä luetelmakohdassa esitetään horisontaalisesta mukautuksesta, asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklassa tai kyseisessä säännöksessä mainituissa päätöksen 1999/468/EY säännöksissä esitettyjen viittausten ”jäsenvaltioihin” ei katsota koskevan Sveitsiä.

N:o 550/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (palveluntarjonta-asetus)

Komissiolla on Sveitsiä kohtaan komissiolle 16 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin mainittu artikla on jäljempänä muutettuna, myönnetyt valtuudet.

Sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

Lisätään 2 kohdassa ilmaisun ”yhteisössä” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsissä”.

b)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”Yhteisön” ja 6 kohdassa ilmaisun ”yhteisön” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsin”.

c)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”yhteisössä” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsissä”.

d)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”yhteisössä” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsissä”.

e)

Korvataan 16 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Komissio osoittaa päätöksensä jäsenvaltioille sekä ilmoittaa siitä palvelun tarjoajalle, mikäli asia koskee tätä oikeudellisesti.”

N:o 551/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus)

Komissiolla on Sveitsissä komissiolle 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

N:o 552/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus)

Komissiolla on Sveitsissä komissiolle 4 ja 7 artiklan sekä 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

Sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

Lisätään 2 kohdassa ilmaisun ”yhteisöön” jälkeen ilmaisu ”taikka Sveitsiin”.

b)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

Lisätään 4 kohdassa ilmaisun ”yhteisöön” jälkeen ilmaisu ”taikka Sveitsiin”.

c)

Muutetaan liite III seuraavasti:

Lisätään 3 kohdan toisessa ja viimeisessä luetelmakohdassa ilmaisun ”yhteisöön” jälkeen ilmaisu ”taikka Sveitsiin”.

N:o 2096/2005

Komission asetus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista

Komissiolla on Sveitsissä komissiolle 9 artiklan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

N:o 2150/2005

Komission asetus, annettu 23 päivänä joulukuuta 2005, ilmatilan joustavaa käyttöä koskevista yhteisistä säännöistä

N:o 1033/2006

Komission asetus, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2006, lentoa edeltävän vaiheen lentosuunnitelmia koskeviin menettelyihin liittyvistä vaatimuksista yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa varten

N:o 1032/2006

Komission asetus, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2006, lennonjohtoyksiköiden väliseen lentoja koskevien tietojen ilmoittamiseen, lentojen koordinointiin ja niiden siirtämiseen tarkoitettujen lentotietojen vaihdon automaattisten järjestelmien vaatimuksista.

N:o 2006/23

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta

N:o 730/2006

Komission asetus, annettu 11 päivänä toukokuuta 2006, ilmatilan luokittelusta ja näkölentosääntöjen mukaisten lentojen sallimisesta lentopinnan 195 yläpuolella

N:o 219/2007

Neuvoston asetus, annettu 27 päivänä helmikuuta 2007, yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi

N:o 633/2007

Komission asetus, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2007, lennonjohtoyksiköiden välillä tapahtuvaan lentoja koskevien tietojen ilmoittamiseen, lentojen koordinointiin ja niiden siirtämiseen käytettävän lentotietosanomien siirtoyhteyskäytännön soveltamisvaatimuksista

6.   Ympäristö ja melu

N:o 2002/30

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2002, meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta (1–12 ja 14–18 artikla)

(Sovelletaan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehtoja ja niiden sopimusten mukautuksia, joihin Euroopan unioni perustuu, koskevan asiakirjan liitteen I muutoksia, jotka johtuvat liitteessä II olevan 8 luvun (Liikennepolitiikka) G jakson (Ilmaliikenne) 2 kohdasta.)

N:o 80/51

Neuvoston direktiivi, annettu 20 päivänä joulukuuta 1979, ääntä hitaammin lentävien ilma-alusten melupäästöjen rajoittamisesta (1–9 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

direktiivillä 83/206/ETY.

N:o 89/629

Neuvoston direktiivi, annettu 4 päivänä joulukuuta 1989, siviilikäytössä olevien ääntä hitaammin lentävien suihkukoneiden aiheuttaman melun rajoittamisesta

(1–8 artikla)

N:o 92/14

Neuvoston direktiivi, annettu 2 päivänä maaliskuuta 1992, kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteessä 16 (toinen painos 1988) olevan I niteen II osan 2 lukuun kuuluvien ääntä hitaammin lentävien lentokoneiden liikennöimisen rajoittamisesta

(1–11 artikla)

7.   Kuluttajansuoja

N:o 90/314

Neuvoston direktiivi, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista

(1–10 artikla)

N:o 93/13

Neuvoston direktiivi, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista

(1–11 artikla)

N:o 2299/89

Neuvoston asetus, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1989, tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä (1–22 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

neuvoston asetuksella (EY) N:o 3089/93,

8 päivänä helmikuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella 323/1999.

N:o 261/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta

(1–18 artikla)

8.   Muut

N:o 2003/96

Neuvoston direktiivi, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta

(14 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta)

9.   Liitteet

A:

Pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista

B:

Euroopan lentoturvallisuusviraston toimintaan osallistuvia sveitsiläisiä osanottajia koskeva varainhoidon valvonta


(1)  EUVL L 243, 27.9.2003, s. 6.

LIITE A

PÖYTÄKIRJA EUROOPAN YHTEISÖJEN ERIOIKEUKSISTA JA VAPAUKSISTA

KORKEAT SOPIMUSPUOLET,

JOTKA KATSOVAT, että Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta tehdyn sopimuksen 28 artiklan mukaisesti näillä yhteisöillä sekä Euroopan investointipankilla on jäsenvaltioiden alueella sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien toteuttamiseksi,

OVAT SOPINEET seuraavista määräyksistä, jotka liitetään tähän sopimukseen:

I   LUKU

EUROOPAN YHTEISÖJEN OMAISUUS, VARAT JA LIIKETOIMET

1 artikla

Yhteisöjen tilat ja rakennukset ovat loukkaamattomia. Niihin ei saa kohdistaa etsintää, takavarikkoa, menettämisseuraamusta tai pakkolunastusta.

Yhteisöjen omaisuus ja varat eivät voi olla minkään hallinnollisen tai oikeudellisen pakkotoimenpiteen kohteena ilman yhteisöjen tuomioistuimen lupaa.

2 artikla

Yhteisöjen arkistot ovat loukkaamattomia.

3 artikla

Yhteisöt, niiden varat, tulot ja muu omaisuus on vapautettu kaikista välittömistä veroista.

Jäsenvaltioiden hallitusten on toteutettava aina kun se on mahdollista aiheelliset toimenpiteet hyvittääkseen tai maksaakseen takaisin irtaimen tai kiinteän omaisuuden hintaan sisältyvät välilliset verot ja myyntiverot, kun yhteisöt suorittavat virkakäyttöönsä huomattavia hankintoja, joiden hintaan sisältyy tällaisia veroja. Näiden määräysten soveltaminen ei kuitenkaan saa johtaa kilpailun vääristymiseen yhteisöissä.

Vapautus ei koske sellaisia veroja ja maksuja, jotka ovat ainoastaan korvausta yleishyödyllisistä palveluista.

4 artikla

Yhteisöt on vapautettu kaikista tulleista, tuonti- ja vientikielloista sekä tuonti- ja vientirajoituksista yhteisöjen virkakäyttöön tarkoitettujen tavaroiden osalta; tämän vapautuksen nojalla maahantuotuja tavaroita ei saa luovuttaa maksua vastaan eikä ilmaiseksi sen maan alueella, johon ne on tuotu, muuten kuin tämän maan hallituksen kanssa sovituin edellytyksin.

Myös yhteisöjen julkaisut on vapautettu tulleista, tuonti- ja vientikielloista sekä tuonti- ja vientirajoituksista.

5 artikla

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö saa pitää hallussaan kaikenlaista valuuttaa, ja se voi pitää tilejä missä tahansa valuutassa.

II   LUKU

VIESTINTÄYHTEYDET JA KULKULUVAT

6 artikla

Kunkin jäsenvaltion alueella yhteisöjen toimielimet saavat virallisissa viestintäyhteyksissään sekä kaikkien asiakirjojensa toimittamisessa saman kohtelun, jonka kyseinen valtio myöntää diplomaattisille edustustoille.

Yhteisöjen toimielinten virallista kirjeenvaihtoa ja muita virallisia tiedonantoja ei saa sensuroida.

7 artikla

1.   Yhteisöjen toimielinten puheenjohtajat ja presidentit voivat myöntää yhteisöjen toimielinten jäsenille ja muulle henkilöstölle kulkulupia, joiden muodosta neuvosto päättää ja jotka jäsenvaltioiden viranomaiset tunnustavat päteviksi matkustusasiakirjoiksi. Näitä kulkulupia annetaan virkamiehille ja muulle henkilöstölle Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa vahvistetuin edellytyksin.

Komissio voi tehdä sopimuksia näiden kulkulupien tunnustamiseksi päteviksi matkustusasiakirjoiksi kolmansien valtioiden alueella.

2.   Kunnes tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 6 artiklan määräyksiä sovelletaan kuitenkin edelleen sellaisiin toimielinten jäseniin ja muuhun henkilöstöön, joilla on tämän sopimuksen voimaan tullessa kyseisessä artiklassa tarkoitettu kulkulupa.

III   LUKU

EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSENET

8 artikla

Euroopan parlamentin jäsenten vapaalle liikkuvuudelle heidän matkustaessaan Euroopan parlamentin kokouspaikkaan tai heidän palatessaan sieltä ei aseteta hallinnollisia tai muita esteitä.

Euroopan parlamentin jäsenet saavat tullien ja valuutanvaihtovalvonnan osalta:

a)

omalta hallitukseltaan samat helpotukset, jotka myönnetään ulkomailla tilapäisissä virkatehtävissä matkustaville korkeille virkamiehille;

b)

toisten jäsenvaltioiden hallituksilta samat helpotukset, jotka myönnetään vieraiden valtioiden edustajille tilapäisissä virkatehtävissä.

9 artikla

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

10 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on:

a)

oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b)

toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus ja lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

IV   LUKU

JÄSENVALTIOIDEN EDUSTAJAT, JOTKA OSALLISTUVAT EUROOPAN YHTEISÖJEN TOIMIELINTEN TYÖHÖN

11 artikla

Jäsenvaltioiden edustajilla, jotka osallistuvat yhteisöjen toimielinten työhön, sekä näiden neuvonantajilla sekä teknisillä asiantuntijoilla on tavanomaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset heidän hoitaessaan tehtäviään sekä matkustaessaan kokouspaikalle ja palatessaan sieltä.

Tätä artiklaa sovelletaan myös yhteisöjen neuvoa-antavien toimielinten jäseniin.

V   LUKU

EUROOPAN YHTEISÖJEN VIRKAMIEHET JA MUU HENKILÖSTÖ

12 artikla

Yhteisöjen virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä on kansallisuudestaan riippumatta jokaisen jäsenvaltion alueella seuraavat erioikeudet ja vapaudet:

a)

lainkäytöllinen koskemattomuus heidän virallisessa ominaisuudessaan suorittamiensa toimien osalta, mukaan lukien heidän suulliset lausumansa sekä kirjalliset esityksensä, jollei sellaisissa perustamissopimusten määräyksissä, jotka toisaalta koskevat virkamiesten ja muun henkilöstön vastuuta yhteisöjä kohtaan ja toisaalta tuomioistuimen toimivaltaa yhteisöjen ja niiden virkamiesten ja muun henkilöstön välisissä riidoissa, toisin määrätä. Tämä koskemattomuus jatkuu heidän tehtäviensä päättymisen jälkeenkin;

b)

maahanmuuttoa koskevat rajoitukset tai ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevat muodollisuudet eivät koske heitä, heidän puolisoitaan eikä heidän huollettavanaan olevia perheenjäseniään;

c)

valuutta- ja valuutanvaihtosääntelyssä samat helpotukset, jotka tavallisesti myönnetään kansainvälisten järjestöjen virkamiehille;

d)

oikeus tuoda maahan tullitta huonekalunsa ja henkilökohtainen käyttöomaisuutensa, kun he ensimmäisen kerran ryhtyvät hoitamaan tehtäviään kyseisessä maassa, ja heillä on oikeus viedä uudelleen nämä huonekalut ja tämä omaisuus tullitta virkatehtävien päättyessä, jollei sen valtion hallitus, jossa tätä oikeutta käytetään, aseta tuonnille tai viennille tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja;

e)

oikeus tuoda maahan tullitta henkilökohtaiseen käyttöönsä auto, jonka he ovat hankkineet kyseisen maan sisämarkkinoita koskevin ehdoin joko siinä maassa, jossa he ovat viimeksi asuneet, tai maassa, jonka kansalaisia he ovat, sekä viedä se uudelleen tullitta, jollei kyseisen valtion hallitus aseta tuonnille tai viennille tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja.

13 artikla

Niillä edellytyksin ja noudattaen sitä menettelyä, jotka neuvosto komission ehdotuksesta vahvistaa, yhteisöjen virkamiehet ja muu henkilöstö ovat velvollisia maksamaan yhteisöille veroa yhteisöjen heille maksamista palkoista ja palkkioista.

He eivät maksa kansallista veroa yhteisöjen maksamista palkoista ja palkkiosta.

14 artikla

Sovellettaessa tuloverotusta, varallisuusverotusta ja perintöverotusta sekä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi yhteisöjen jäsenvaltioiden välillä tehtyjä yleissopimuksia yhteisöjen niiden virkamiesten ja sen muun henkilöstön kotipaikan, jotka hoitaakseen tehtäväänsä yhteisöjen palveluksessa muuttavat asumaan muun jäsenvaltion alueelle kuin siihen jäsenvaltioon, jossa heidän verotuksellinen kotipaikkansa oli heidän ryhtyessä hoitamaan tehtäviään yhteisöissä, katsotaan sekä maassa, jossa he tosiasiallisesti asuvat että maassa, jossa heillä on verotuksellinen kotipaikka, olevan edelleen viimeksi mainitussa maassa, jos se on yhteisöjen jäsenvaltio. Tätä määräystä sovelletaan myös puolisoon, jos tämä ei harjoita omaa ansiotoimintaa, sekä tässä artiklassa tarkoitettujen henkilöiden huollettavina oleviin lapsiin.

Edellisessä kohdassa tarkoitetuille henkilöille kuuluva irtain omaisuus, joka sijaitsee siinä maassa, jossa nämä henkilöt oleskelevat, on vapautettu perintöverosta kyseisessä maassa; määrättäessä perintöveroa tällaisen omaisuuden katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jossa kyseisillä henkilöillä on verotuksellinen kotipaikka, jollei kolmansien maiden oikeuksista ja kaksinkertaista verotusta koskevien kansainvälisten yleissopimusten määräysten soveltamisesta mahdollisesti muuta johdu.

Tämän artiklan määräyksiä sovellettaessa ei oteta huomioon sellaista kotipaikkaa, joka on hankittu ainoastaan tehtävien hoitamiseksi muiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa.

15 artikla

Neuvosto vahvistaa yksimielisesti komission ehdotuksesta yhteisöjen virkamiehiä ja muuta henkilöstöä koskevan sosiaalietuusjärjestelmän.

16 artikla

Neuvosto määrittää komission ehdotuksesta ja kuultuaan muita toimielimiä, joita asia koskee, ne yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmät, joihin sovelletaan kokonaisuudessaan tai osittain 12 artiklan, 13 artiklan toisen kohdan sekä 14 artiklan määräyksiä.

Virkamiesten ja muun näihin ryhmiin kuuluvan henkilöstön nimet, ura-alueet ja osoitteet toimitetaan määräajoin tiedoksi jäsenvaltioiden hallituksille.

VI   LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN EUROOPAN YHTEISÖIHIN PERUSTETTUJEN EDUSTUSTOJEN ERIOIKEUDET JA VAPAUDET

17 artikla

Jäsenvaltio, jonka alueella yhteisöjen päämaja sijaitsee, myöntää kolmansien maiden yhteisöihin akkreditoiduille edustustoille tavanomaiset diplomaattiset erioikeudet ja vapaudet.

VII   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

18 artikla

Yhteisöjen virkamiehille ja muulle henkilöstölle myönnetään erioikeudet, vapaudet ja helpotukset yksinomaan yhteisöjen etuun liittyen.

Kunkin yhteisöjen toimielimen on kumottava virkamiehelle tai muulle henkilöstölle myönnetty vapaus silloin kun toimielin katsoo, että tämä kumoaminen ei ole ristiriidassa yhteisöjen edun kanssa.

19 artikla

Tämän pöytäkirjan soveltamiseksi yhteisöjen toimielimet toimivat yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden vastuussa olevien viranomaisten kanssa.

20 artikla

Komission jäseniin sovelletaan 12–15 artiklaa sekä 18 artiklaa.

21 artikla

Yhteisön tuomioistuimen tuomareihin, julkisasiamiehiin, kirjaajaan sekä avustaviin esittelijöihin sovelletaan 12–15 artiklaa sekä 18 artiklaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuimen perussääntöä koskevien pöytäkirjojen 3 artiklan soveltamista, joka koskee tuomareiden ja julkisasiamiesten lainkäytöllistä koskemattomuutta.

22 artikla

Tätä pöytäkirjaa sovelletaan myös Euroopan investointipankkiin, sen toimielinten jäseniin, sen henkilöstöön ja sen toimintaan osallistuviin jäsenvaltioiden edustajiin, tämän kuitenkaan rajoittamatta pankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan määräysten soveltamista.

Euroopan keskuspankki vapautetaan myös kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista sen pääomaa korotettaessa sekä erilaisista niihin mahdollisesti liittyvistä muodollisuuksista valtiossa, jossa pankin päämaja sijaitsee. Instituutin lakkauttamisen tai selvitystilaan asettamisen yhteydessä ei kanneta veroa. Pankin tai sen toimielinten perussäännön mukaisesti harjoittama toiminta ei liioin ole liikevaihtoveron alaista.

23 artikla

Tätä pöytäkirjaa sovelletaan myös Euroopan keskuspankkiin, sen toimielinten jäseniin ja henkilöstöön, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmästä ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan määräysten soveltamista.

Euroopan keskuspankki vapautetaan myös kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista sen pääomaa korotettaessa sekä erilaisista niihin mahdollisesti liittyvistä muodollisuuksista valtiossa, jossa pankin päämaja sijaitsee. Pankin ja sen elinten Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön mukaisesti harjoittama toiminta ei ole liikevaihtoveron alaista.

Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös Euroopan rahapoliittiseen instituuttiin. Instituutin lakkauttamisen tai selvitystilaan asettamisen yhteydessä ei kanneta veroa.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Brysselissä kahdeksantena päivänä huhtikuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäviisi.

LIITTEEN A lisäys

YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT EUROOPAN YHTEISÖJEN ERIOIKEUKSISTA JA VAPAUKSISTA TEHDYN PÖYTÄKIRJAN SOVELTAMISESTA SVEITSISSÄ

1.   Soveltamisen ulottaminen Sveitsiin

Aina kun Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa, jäljempänä ’pöytäkirja’, viitataan jäsenvaltioihin, viittausten katsotaan koskevan myös Sveitsiä, jollei seuraavissa säännöksissä muuta sovita.

2.   Lentoturvallisuusviraston vapauttaminen välillisistä veroista (arvonlisävero mukaan luettuna)

Sveitsin ulkopuolelle vietävät tavarat ja palvelut eivät kuulu Sveitsin arvonlisäveron piiriin. Tavarat ja palvelut, jotka toimitetaan lentoturvallisuusvirastolle Sveitsissä lentoturvallisuusviraston virkakäyttöön, vapautetaan arvonlisäverosta pöytäkirjan 3 artiklan toisen kappaleen mukaisesti maksamalla se takaisin. Vapautus arvonlisäverosta myönnetään, jos tavaroiden ja palvelujen laskussa tai vastaavassa asiakirjassa mainittu tosiasiallinen ostohinta on yhteensä vähintään 100 Sveitsin frangia (verot mukaan luettuna).

Arvonlisäveron palautusta varten Sveitsin veroviranomaisten arvonlisäveroasioista vastaavalle osastolle (l'Administration fédérale des contributions, Division principale de la TVA) esitetään tähän tarkoitetut sveitsiläiset lomakkeet. Hakemukset käsitellään periaatteessa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun korvaushakemus ja siihen liittyvät tarvittavat tositteet on jätetty käsiteltäväksi.

3.   Yksityiskohtaiset säännöt lentoturvallisuusviraston henkilöstöä koskevien määräysten soveltamisesta

Pöytäkirjan 13 artiklan toisen kappaleen osalta todetaan, että Sveitsi vapauttaa oman lainsäädäntönsä periaatteita noudattaen liittovaltion ja kantonien veroista sekä kunnallisista veroista palkat ja palkkiot, jotka yhteisö maksaa 25 päivänä maaliskuuta 1969 annetun asetuksen (Euratom, EHTY, ETY) N:o 549/69 (1) 2 artiklassa tarkoitetuille lentoturvallisuusviraston virkamiehille ja muulle henkilöstölle ja joista yhteisö perii veroa omaan lukuunsa.

Sveitsiä ei katsota jäsenvaltioksi edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sovellettaessa pöytäkirjan 14 artiklaa.

Yhteisön virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavaan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvat lentoturvallisuusviraston virkamiehet ja muu henkilöstö sekä heidän perheenjäsenensä eivät ole velvoitettuja kuulumaan Sveitsin sosiaaliturvajärjestelmän piiriin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät lentoturvallisuusviraston tai komission ja niiden henkilöstön välisiin suhteisiin 29 päivänä helmikuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (2) ja muiden työehdoista annettujen yhteisön säädösten soveltamisen osalta.


(1)  Neuvoston asetus (Euratom, EHTY, ETY) N:o 549/69, annettu 25 päivänä maaliskuuta 1969, niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmien määräämisestä, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 12 artiklan, 13 artiklan toisen kohdan ja 14 artiklan määräyksiä (EYVL L 74, 27.3.1969, s. 1).

(2)  Neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1).

LIITE B

EUROOPAN LENTOTURVALLISUUSVIRASTON TOIMINTAAN OSALLISTUVIA SVEITSILÄISIÄ OSANOTTAJIA KOSKEVA VARAINHOIDON VALVONTA

1 artikla

Suora viestintä

Lentoturvallisuusvirasto ja komissio ovat suoraan yhteydessä kaikkiin niihin Sveitsiin sijoittautuneisiin henkilöihin tai elimiin, jotka osallistuvat lentoturvallisuusviraston toimintaan joko sopimuspuolina, lentoturvallisuusviraston jonkin ohjelman osanottajina, lentoturvallisuusviraston tai yhteisön talousarviosta suoritettujen maksujen saajina tai alihankkijoina. Nämä voivat toimittaa suoraan komissiolle ja lentoturvallisuusvirastolle asiaan liittyvät tiedot ja kaiken aineiston, jotka ne ovat velvollisia toimittamaan tässä päätöksessä tarkoitettujen asiakirjojen sekä niitä sovellettaessa tehtyjen sopimusten ja päätösten perusteella.

2 artikla

Tarkastukset

1.   Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (1), lentoturvallisuusviraston hallintoneuvoston 26 päivänä maaliskuuta 2003 hyväksymän varainhoitoasetuksen, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (2) sekä muiden tässä päätöksessä tarkoitettujen asiakirjojen mukaisesti sopimuksissa ja päätöksissä, jotka tehdään Sveitsiin sijoittautuneiden edunsaajien kanssa, voidaan määrätä, että lentoturvallisuusviraston ja komission virkailijat tai muut näiden valtuuttamat henkilöt voivat milloin tahansa suorittaa kyseisten edunsaajien tai niiden alihankkijoiden toimitiloissa tieteellisiä, rahoitukseen liittyviä, teknisiä tai muita tarkastuksia.

2.   Tarkastusten suorittamiseksi lentoturvallisuusviraston ja komission virkailijoilla ja muilla näiden valtuuttamilla henkilöillä on oltava asianmukaiset mahdollisuudet tutustua toimitiloihin, töihin ja asiakirjoihin sekä kaikkiin, myös sähköisessä muodossa oleviin, tietoihin. Tämä oikeus toistetaan selvästi sopimuksissa, jotka tehdään tässä päätöksessä tarkoitettuja asiakirjoja sovellettaessa.

3.   Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimella on samat oikeudet kuin komissiolla.

4.   Tarkastukset voidaan tehdä viiden vuoden kuluessa tämän päätöksen voimassaolon päättymisestä tai asianomaisissa sopimuksissa tai päätöksissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

5.   Sveitsin valtiontalouden tarkastusvirastolle (Contrôle fédéral des finances) ilmoitetaan ennakolta Sveitsissä suoritettavista tarkastuksista. Ilmoittaminen ei kuitenkaan ole laissa säädetty edellytys tarkastusten suorittamiselle.

3 artikla

Paikalla suoritettavat tarkastukset

1.   Tämän päätöksen yhteydessä komissiolla (Euroopan petostentorjuntavirasto, OLAF) on valtuudet suorittaa Sveitsissä paikalla tarkastuksia ja todentamisia Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2185/96 (3) säädettyjen ehtojen mukaisesti.

2.   Komissio valmistelee ja johtaa paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset yhdessä Sveitsin valtiontalouden tarkastusviraston tai muiden sen nimeämien Sveitsin toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joille on ilmoitettava hyvissä ajoin tarkastusten ja todentamisten aihe, tavoite ja oikeusperusta, jotta tarkastukseen voidaan antaa kaikki tarvittava apu. Tätä varten Sveitsin toimivaltaisten viranomaisten toimihenkilöt voivat osallistua paikalla tehtäviin tarkastuksiin ja todentamisiin.

3.   Jos asiasta vastaavat Sveitsin viranomaiset niin toivovat, ne voivat suorittaa paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset yhdessä komission kanssa.

4.   Jos ohjelman osanottajat vastustavat paikalla suoritettavaa tarkastusta tai todentamista, Sveitsin viranomaisten on tarjottava kansallisten säännöstensä mukaisesti komission tarkastajille tarvittavaa apua, jotta nämä voivat suorittaa paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset.

5.   Komissio ilmoittaa mahdollisimman pian Sveitsin valtiontalouden tarkastusvirastolle kaikki väärinkäytöksiä koskevat tosiseikat ja epäilyt, jotka ovat tulleet sen tietoon suoritettaessa paikalla tarkastusta tai todentamista. Komission on aina ilmoitettava edellä tarkoitetulle viranomaiselle tarkastusten ja todentamisten tulokset.

4 artikla

Tiedottaminen ja kuuleminen

1.   Tämän liitteen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi Sveitsin ja yhteisön toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja säännöllisesti ja järjestävät kuulemisia toisen osapuolen niin pyytäessä.

2.   Sveitsin toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat lentoturvallisuusvirastolle ja komissiolle viipymättä kaikista tietoonsa saamista seikoista, jotka antavat aihetta epäillä, että tässä sopimuksessa tarkoitettuja asiakirjoja sovellettaessa tehtyjen sopimusten tekemiseen ja täytäntöönpanoon liittyy väärinkäytöksiä.

5 artikla

Luottamuksellisuus

Kaikki tämän liitteen nojalla toimitetut ja saadut tiedot, niiden muodosta riippumatta, kuuluvat ammattisalaisuuden piiriin ja niillä on sama tietosuoja, joka vastaaville tiedoille on säädetty Sveitsin lainsäädännössä ja yhteisön toimielimiin sovellettavissa vastaavissa säännöksissä. Kyseisiä tietoja saa ilmaista vain niille henkilöille, joiden on ne tehtäviensä vuoksi tunnettava yhteisön toimielimissä, jäsenvaltioissa tai Sveitsissä, ja niitä saa käyttää vain sopimuspuolten taloudellisten etujen tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi.

6 artikla

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

Rajoittamatta Sveitsin rikoslain soveltamista lentoturvallisuusvirasto ja komissio voivat määrätä hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 sekä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (4) mukaisesti.

7 artikla

Perintä ja täytäntöönpano

Lentoturvallisuusviraston tai komission tekemät, tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat päätökset, jotka koskevat jonkin muun subjektin kuin valtion maksuvelvoitetta, ovat Sveitsissä täytäntöönpanokelpoisia.

Täytäntöönpanomääräyksen antaa Sveitsin hallituksen nimeämä ja lentoturvallisuusvirastolle tai komissiolle ilmoittama viranomainen, joka tarkastaa ainoastaan määräyksen oikeellisuuden. Täytäntöönpanoon sovelletaan Sveitsin menettelysääntöjä. Täytäntöönpanomääräyksen muodostavan päätöksen lainvoimaisuutta valvoo Euroopan yhteisöjen tuomioistuin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen välityslausekkeen nojalla antamat tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia samoilla ehdoilla.


(1)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(2)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(3)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(4)  EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.


III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/56


NEUVOSTON YHTEINEN KANTA 2009/116/YUTP,

hyväksytty 10 päivänä helmikuuta 2009

entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ääriaineksiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2004/133/YUTP jatkamisesta ja muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 15 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 10 päivänä helmikuuta 2004 yhteisen kannan 2004/133/YUTP (1) entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ääriaineksiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä.

(2)

Yhteisen kannan 2004/133/YUTP voimassaoloa jatkettiin yhteisellä kannalla 2008/104/YUTP (2)10 päivään helmikuuta 2009.

(3)

Yhteisen kannan 2004/133/YUTP uudelleentarkastelun perusteella katsotaan asianmukaiseksi jatkaa sen soveltamista vielä viiden kuukauden ajan ja poistaa eräät henkilöt sen liitteessä olevasta luettelosta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN YHTEISEN KANNAN:

1 artikla

Jatketaan yhteisen kannan 2004/133/YUTP voimassaoloa 10 päivään heinäkuuta 2009.

2 artikla

Korvataan yhteisen kannan 2004/133/YUTP liite tämän yhteisen kannan liitteessä olevalla tekstillä.

3 artikla

Tätä yhteistä kantaa sovelletaan 10 päivästä helmikuuta 2009.

4 artikla

Tämä yhteinen kanta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 10 päivänä helmikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. KALOUSEK


(1)  EUVL L 39, 11.2.2004, s. 19.

(2)  EUVL L 36, 9.2.2008, s. 16.


LIITE

”1 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden luettelo

Nimi

ADILI, Gafur

Peitenimi

Valdet Vardari

Syntymäaika

5.1.1959

Syntymä-/kotipaikka

Harandjell (Kičevo), ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

AHMET, Hebib

Peitenimi

 

Syntymäaika

9.11.1981

Syntymä-/kotipaikka

Brodec, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

HALILI, Zaim

Peitenimi

 

Syntymäaika

18.9.1979

Syntymä-/kotipaikka

Vaksinice, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

HYSENI, Xhemail

Peitenimi:

Xhimi Shea

Syntymäaika

15.8.1958

Syntymä-/kotipaikka

Lojane (Lipkovo), ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

JAKUPI, Avdil

Peitenimi

Cakalla

Syntymäaika

20.4.1974

Syntymä-/kotipaikka

Tanuševci, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

KRASNIQI, Agim

Peitenimi

 

Syntymäaika

15.9.1979

Syntymä-/kotipaikka

Kondovo, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

LIMANI, Fatmir

Peitenimi

 

Syntymäaika

14.1.1973

Syntymä-/kotipaikka

Kičevo, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

MISIMI, Naser

Peitenimi

 

Syntymäaika

8.1.1959

Syntymä-/kotipaikka

Mala Rečica (Tetovo), ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

REXHEPI, Daut

Peitenimi

Leka

Syntymäaika

6.1.1966

Syntymä-/kotipaikka

Poroj, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia

Nimi

RUSHITI, Sait

Peitenimi

 

Syntymäaika

7.7.1966

Syntymä-/kotipaikka

Tetovo, ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia”


Oikaisuja

11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/58


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 3/2008, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa

( Euroopan unionin virallinen lehti L 3, 5. tammikuuta 2008 )

Sivut 8 ja 9, liite, 19 artiklassa tarkoitetut vastaavuustaulukot:

Korvataan vastaavuustaulukot taulukoilla seuraavasti:

”LIITE

ASETUKSEN 19 ARTIKLASSA TARKOITETUT VASTAAVUUSTAULUKOT

1.   Asetus (EY) N:o 2702/1999

Asetus (EY) N:o 2702/1999

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

2 artikla

3 artikla

3 artiklan 2 kohta

4 artikla

4 artiklan viimeinen kohta

5 artiklan 1 kohta

4 artiklan ensimmäinen kohta

5 artiklan 2 kohta

5 artiklan 2 kohta

6 artikla

6 artiklan 2 kohta

7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

6 artiklan 1 kohta

7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2 kohta

7 artiklan 1 kohta

7 artiklan 3 kohta

7 artiklan 2 kohta

7 artiklan 4 ja 6 kohta

8 artikla

7 artiklan 5 kohta

11 artiklan 2 kohta

9 artikla

7 a artikla

10 artikla

8 artiklan 1 ja 2 kohta

11 artiklan 1 ja 3 kohta

8 artiklan 3 ja 4 kohta

12 artikla

9 artiklan 1–4 kohta

13 artiklan 1–4 kohta

13 artiklan 5 kohta

9 artiklan 5 kohta

13 artiklan 6 kohta

10 artikla

14 artikla

11 artikla

15 artikla

12 artikla

16 artikla

12 a artikla

17 artikla

13 artikla

18 artikla

14 artikla

19 artikla

15 artikla

20 artikla


2.   Asetus (EY) N:o 2826/2000

Asetus (EY) N:o 2826/2000

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

2 artikla

3 artikla

3 artiklan 1 kohta

4 artikla

4 artiklan ensimmäinen kohta

5 artikla

5 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

6 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2 kohta

7 artiklan 1 kohta

6 artiklan 3 kohta

7 artiklan 2 kohta

6 artiklan 4 ja 6 kohta

8 artikla

6 artiklan 5 kohta

11 artiklan 2 kohta

7 artikla

9 artikla

7 a artikla

10 artikla

8 artikla

11 artiklan 1 kohta

9 artikla

13 artikla

10 artiklan 1 kohta

11 artiklan 3 kohta

10 artiklan 2 ja 3 kohta

12 artikla

11 artikla

14 artikla

12 artikla

15 artikla

13 artikla

16 artikla

13 a artikla

17 artikla

14 artikla

18 artikla

15 artikla

19 artikla

16 artikla

17 artikla

20 artikla”


11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/s3


HUOMAUTUS LUKIJALLE

Toimielimet ovat päättäneet, ettei niiden säädöksissä enää viitata niissä mainittujen säädösten viimeisimpään muutokseen.

Ellei toisin mainita, julkaistuissa teksteissä mainituilla säädöksillä tarkoitetaan säädöksiä niiden tällä hetkellä voimassa olevassa muodossa.