ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 36

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
5. helmikuu 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 105/2009, annettu 26 päivänä tammikuuta 2009, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/597/EY, Euratom soveltamisesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 muuttamisesta

1

 

 

Komission asetus (EY) N:o 106/2009, annettu 4 päivänä helmikuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

6

 

*

Komission asetus (EY) N:o 107/2009, annettu 4 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöön panemisesta perusdigisovitinten ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta ( 1 )

8

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2009/6/EY, annettu 4 päivänä helmikuuta 2009, kosmeettisia valmisteita koskevan neuvoston direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta sen liitteiden II ja III mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ( 1 )

15

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2009/97/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2008, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Euroopan yhteisön välisen turvatoimien auditointeja/tarkastuksia ja niihin liittyviä kysymyksiä koskevan yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta

18

 

 

Euroopan keskuspankki

 

 

2009/98/EY

 

*

Euroopan keskuspankin päätös, tehty 11 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan keskuspankin tilinpäätöksestä tehdyn päätöksen EKP/2006/17 muuttamisesta (EKP/2008/22)

22

 

 

SUUNTAVIIVAT

 

 

Euroopan keskuspankki

 

 

2009/99/EY

 

*

Euroopan keskuspankin suuntaviivat, annettu 23 päivänä lokakuuta 2008, eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 muuttamisesta (EKP/2008/13)

31

 

 

2009/100/EY

 

*

Euroopan keskuspankin suuntaviivat, annettu 11 päivänä joulukuuta 2008, kirjanpitoa ja tilinpäätöstietojen antamista koskevista oikeussäännöistä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä annettujen suuntaviivojen EKP/2006/16 muuttamisesta (EKP/2008/21)

46

 

 

2009/101/EY

 

*

Euroopan keskuspankin suuntaviivat, annettu 20 päivänä tammikuuta 2009, eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 muuttamisesta (EKP/2009/1)

59

 

 

IV   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

 

EFTAn valvontaviranomainen

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 94/06/KOL, tehty 19 päivänä huhtikuuta 2006, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 57. kerran

62

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 227/06/KOL, tehty 19 päivänä heinäkuuta 2006, Farice hf:lle myönnetystä valtiontuesta (Islanti)

69

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, oikaistu toisinto EUVL L 136, 29.5.2007)

84

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/1


NEUVOSTON ASETUS (EY, EURATOM) N:o 105/2009,

annettu 26 päivänä tammikuuta 2009,

Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/597/EY, Euratom soveltamisesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 279 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 183 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Brysselissä 15 ja 16 päivänä joulukuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi useita päätelmiä, jotka koskivat yhteisöjen omien varojen järjestelmää ja johtivat päätöksen 2007/436/EY, Euratom tekemiseen.

(2)

Päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei enää tehdä eroa maatalousmaksujen ja tullimaksujen välillä.

(3)

Päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan Alankomaiden ja Ruotsin bruttokansantulo-osuuksiin (BKTL-osuudet) tehdään kaudella 2007–2013 bruttovähennys, jonka rahoittamiseen osallistuvat kaikki jäsenvaltiot. Bruttovähennyksen rahoitusta ei tarkisteta myöhemmin, vaikka BKTL-lukuihin tehtäisiin jälkikäteen muutoksia.

(4)

Koska päätöksessä 2007/436/EY, Euratom viitataan BKTL:oon eikä bruttokansantuotteeseen (BKT), yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22 päivänä toukokuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (4) olisi tältä osin muutettava. Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmässä ei enää ole BKT:oon perustuvia rahoitusosuuksia, joten niihin ei ole enää tarpeen viitata asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1150/2000.

(5)

Jotta voitaisiin varmistaa omia varoja koskevan komission kirjanpidon tehokkuus, olisi annettava erityissäännökset, joilla tietojen toimittamista ja tilikausia koskevat säännökset yhdenmukaistetaan pankkialalla nykyisin noudatettavan käytännön kanssa.

(6)

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä tehdyssä toimielinten sopimuksessa (5) ei enää vuoden 2007 talousarviosta eteenpäin edellytetä erityistä rahoitusjärjestelyä lainoja ja lainatakuita koskevan varauksen ja hätäapuvarauksen rahoittamiseksi. Hätäapuvaraus otetaan talousarvioon, ja lainoja ja lainatakuita koskeva varaus katsotaan yleiseen talousarvioon sisältyväksi pakolliseksi menoksi.

(7)

Tämän vuoksi asetusta (EY, Euratom) N:o 1150/2000 olisi muutettava vastaavasti.

(8)

Kun otetaan huomioon päätöksen 2007/436/EY, Euratom 11 artikla, tämän asetuksen olisi tultava voimaan samana päivänä kuin kyseisen päätöksen siten, että sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000 seuraavasti:

1)

Asetuksen nimessä oleva ilmaisu ”Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/597/EY, Euratom” korvataan seuraavasti:

”Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom”.

2)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Päätöksen 2007/436/EY, Euratom (6) mukaiset Euroopan yhteisöjen omat varat, jäljempänä ’omat varat’, asetetaan komission käyttöön ja tarkastetaan siten kuin tässä asetuksessa säädetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 (7), asetuksen (EY, Euratom) N:o 1287/2003 (8) ja direktiivin 89/130/ETY, Euratom (9) soveltamista.

3)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”päätöksen 2000/597/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa” seuraavasti:

”päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa”.

4)

Korvataan 3 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on säilytettävä asetuksen (EY, Euratom) N:o 1287/2003 3 artiklassa tarkoitettuihin tilastollisiin menetelmiin ja perusteisiin liittyviä perusteena olevia asiakirjoja kyseessä olevaa varainhoitovuotta seuraavan neljännen vuoden syyskuun 30 päivään. Alv-varojen perusteeseen liittyviä perusteena olevia asiakirjoja on säilytettävä sama aika.”

5)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu, talousarviomenettelyn yhteydessä vahvistettava kerroin lasketaan prosenttiosuutena jäsenvaltioiden ennakoitujen bruttokansantulojen, jäljempänä ’BKTL’, summasta siten, että katetaan kokonaisuudessaan talousarvion se osa, jota ei rahoiteta päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla tuloilla, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen lisäohjelmiin suunnatuilla rahoitusosuuksilla tai muilla tuloilla.

Kerroin ilmaistaan talousarviossa lukuna, joka sisältää niin monta desimaalia kuin on tarpeen BKTL:oon perustuvan varan jakamiseksi kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden kesken.”

6)

Korvataan 6 artiklan 3 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

Alv-varat ja täydentävä vara, joiden osalta otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen sekä Alankomaille ja Ruotsille myönnettävän bruttovähennyksen vaikutus näihin varoihin, otetaan kuitenkin kirjanpitoon a alakohdassa tarkoitetun mukaisesti seuraavasti:

kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä siltä osin kuin kyseessä on 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kahdestoistaosa,

vuosittain siltä osin kun kyseessä ovat 10 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaiset saldot ja 10 artiklan 5 ja 7 kohdan mukaiset mukautukset, lukuun ottamatta 10 artiklan 5 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisia erityismukautuksia, jotka otetaan kirjanpitoon komission ja sen jäsenvaltion, jota asia koskee, välisen sopimuksen tekemistä seuraavan kuukauden ensimmäisenä työpäivänä.”

7)

Korvataan 9 artiklan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a.   Jäsenvaltioiden tai niiden nimeämien laitosten on toimitettava komissiolle sähköisesti:

a)

työpäivänä, jona omat varat hyvitetään komission tilille, tiliote tai tilille hyvittämistä koskeva ilmoitus, josta käy ilmi omien varojen kirjaus;

b)

viimeistään tilin hyvittämispäivän jälkeisenä toisena työpäivänä tiliote, josta käy ilmi omien varojen kirjaus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta a alakohdan soveltamista.”

8)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

1.   Sen jälkeen, kun päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista omista varoista on vähennetty perimiskulut mainitun päätöksen 2 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kyseiset varat tuloutetaan viimeistään sitä kuukautta, jona maksu on tämän asetuksen 2 artiklan mukaisesti todettu, seuraavan toisen kuukauden 19 päivää seuraavana ensimmäisenä työpäivänä.

Ne maksut, jotka on otettu erilliseen kirjanpitoon tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, on kuitenkin tuloutettava viimeistään sitä kuukautta, jona maksut on peritty, seuraavan toisen kuukauden 19 päivää seuraavana ensimmäisenä työpäivänä.

2.   Komissio voi tarvittaessa pyytää jäsenvaltioita tulouttamaan muut kuin alv-varat ja täydentävän varan kuukautta aiemmin niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltioilla on käytettävissään saman kuukauden 15 päivänä.

Kukin ennakkoon suoritettu tuloutus selvitetään seuraavana kuukautena 1 kohdassa tarkoitetun tuloutuksen yhteydessä. Selvitys muodostuu ennakkoon suoritettua tuloutusta vastaavan negatiivisen summan tuloutuksesta.

3.   Alv-varat ja täydentävä vara, joiden osalta otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen sekä Alankomaille ja Ruotsille myönnettävän bruttovähennyksen vaikutus kyseisiin varoihin, tuloutetaan kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä kahdestoistaosina talousarvioon otetuista asianomaisista kokonaismääristä, muunnettuina kansallisiksi valuutoiksi varainhoitovuotta edeltävän kalenterivuoden viimeisen noteerauspäivän vaihtokursseilla, sellaisina kuin ne on julkaistu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

Komissio voi erityisesti sikäli, kun kyseessä on sellaisten EMOTR:n menojen maksaminen, jotka liittyvät yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1782/2003 (10), ja ottaen huomioon yhteisön kassatilanteen pyytää jäsenvaltioita varainhoitovuoden ensimmäisen neljänneksen aikana tulouttamaan kuukautta tai kahta kuukautta tavanomaista aiemmin kahdestoistaosan sellaisista summista, jotka on otettu talousarvioon alv-varojen ja/tai täydentävän varan osalta, tai osan tällaisesta kahdestoistaosasta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen sekä Alankomaille ja Ruotsille myönnettävän bruttovähennyksen vaikutus kyseisiin varoihin huomioon ottaen.

Ensimmäisen neljänneksen jälkeen pyydetty kuukausittainen tuloutus ei voi ylittää yhtä kahdestoistaosaa alv- ja BKTL-varoista, ja sen on pysyttävä talousarvioon tätä varten otettujen summien rajoissa.

Komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille viimeistään kaksi viikkoa ennen pyydettyä tuloutusta.

Tavanomaista aiemmin suoritettaviin tuloutuksiin sovelletaan kunkin varainhoitovuoden tammikuun tuloutusta koskevia kahdeksannen alakohdan säännöksiä sekä yhdeksännen alakohdan säännöksiä, joita sovelletaan, mikäli talousarviota ei ennen varainhoitovuoden alkua ole lopullisesti vahvistettu.

Kaikki muutokset alv-varojen yhdenmukaiseen verokantaan, täydentävän varan kertoimeen, päätöksen 2007/436/EY, Euratom 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuun Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävään budjettiepätasapainon korjaukseen ja sen rahoitukseen sekä Alankomaille ja Ruotsille myönnettävän bruttovähennyksen rahoitukseen edellyttävät lisätalousarvion lopullista vahvistamista, ja niiden seurauksena mukautetaan varainhoitovuoden alusta alkaen tuloutettuja kahdestoistaosia.

Mukautukset tehdään ensimmäiseen kahdestoistaosan tuloutukseen, joka seuraa lisätalousarvion lopullista vahvistamista, mikäli kyseinen vahvistaminen tapahtuu ennen kuukauden 16 päivää. Muussa tapauksessa mukautukset tehdään toisessa lisätalousarvion lopullista vahvistamista seuraavassa tuloutuksessa. Mukautukset kirjataan sen varainhoitovuoden tileille, jota lisätalousarvio koskee, poiketen siitä, mitä varainhoitoasetuksen 8 artiklassa säädetään.

Kahdestoistaosat, jotka koskevat kunkin varainhoitovuoden tammikuun tuloutusta, lasketaan sellaisten summien perusteella, jotka on määrätty EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 3 kohdassa ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa talousarvioesityksessä ja muunnettu kansalliseksi valuutaksi ensimmäisenä varainhoitovuotta edeltävän kalenterivuoden joulukuun 15 päivää seuraavana noteerauspäivänä voimassa olleilla vaihtokursseilla; nämä määrät selvitetään seuraavaa kuukautta koskevassa tuloutuksessa.

Jos talousarviota ei ole lopullisesti vahvistettu varainhoitovuoden alussa, jäsenvaltioiden on tuloutettava kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä tammikuu mukaan lukien kahdestoistaosa viimeisen asianmukaisesti vahvistetun talousarvion mukaisista alv-varoista ja täydentävästä varasta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen sekä Alankomaille ja Ruotsille myönnettävän bruttovähennyksen vaikutus kyseisiin varoihin huomioon ottaen; selvitys tehdään ensimmäisenä talousarvion lopullista vahvistamista seuraavana eräpäivänä, mikäli lopullinen vahvistaminen tapahtuu ennen kuukauden 16 päivää. Muussa tapauksessa selvitys tehdään toisena talousarvion lopullista vahvistamista seuraavana eräpäivänä.

4.   Asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 7 artiklan 1 kohdan mukaisen alv-varojen perusteesta tehdyn vuosittaisen katsauksen pohjalta kullekin jäsenvaltiolle merkitään velaksi määrä, joka lasketaan mainittuun katsaukseen sisältyvistä tiedoista soveltaen edellisen varainhoitovuoden yhdenmukaista verokantaa, sekä hyvitetään kyseisen varainhoitovuoden aikana tehdyt kaksitoista tuloutusta. Jäsenvaltion alv-varojen peruste, johon edellä tarkoitettua verokantaa sovelletaan, ei kuitenkaan saa ylittää päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä prosenttiosuutta kyseisen jäsenvaltion BKTL:sta, sellaisena kuin se on määritelty mainitun artiklan 7 kohdan ensimmäisessä virkkeessä. Komissio vahvistaa saldon ja toimittaa siitä tiedon jäsenvaltioille riittävän ajoissa, jotta nämä voisivat kirjata kyseisen saldon tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille saman vuoden joulukuun ensimmäisenä työpäivänä.

5.   Asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alv-varojen perusteeseen tehdyt mahdolliset oikaisut johtavat kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, jonka peruste ei kyseiset oikaisut huomioon ottaen ylitä päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä prosenttiosuuksia, tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetun saldon mukauttamiseen seuraavin edellytyksin:

asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista oikaisuista, jotka on tehty heinäkuun 31 päivään mennessä, aiheutuu yleiskattava mukautus, joka kirjataan tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille saman vuoden joulukuun ensimmäisenä työpäivänä. Jos jäsenvaltio, jota asia koskee, ja komissio ovat yksimielisiä, voidaan kuitenkin tehdä erityinen mukautus ennen edellä tarkoitettua päivämäärää,

kun asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, jotka komissio on toteuttanut perustan oikaisemiseksi, johtavat tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille tehtyjen tuloutuksien mukauttamiseen, mukautus tehdään komission edellä tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisen yhteydessä vahvistamana eräpäivänä.

Tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista mukautuksista BKTL:oon aiheutuu mukautus myös niiden jäsenvaltioiden saldoon, joiden peruste on oikaisut huomioon ottaen rajoitettu päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa määriteltyihin prosenttiosuuksiin.

Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon mukautuksista riittävän ajoissa, jotta jäsenvaltiot voisivat kirjata ne 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille saman vuoden joulukuun ensimmäisenä työpäivänä.

Erityinen mukautus voidaan kuitenkin tehdä milloin tahansa, jos jäsenvaltio ja komissio ovat siitä yksimielisiä.

6.   Jäsenvaltioiden asetuksen (EY, Euratom) N:o 1287/2003 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamien edellisen varainhoitovuoden markkinahintaista BKTL-aggregaattia ja sen osia koskevien lukujen perusteella kullekin jäsenvaltiolle merkitään velaksi määrä, joka saadaan kun edellisen varainhoitovuoden kerrointa sovelletaan BKTL:oon, ja jäsenvaltioille hyvitetään kyseisen varainhoitovuoden aikana tehdyt tuloutukset. Komissio vahvistaa saldon ja toimittaa siitä tiedon jäsenvaltioille riittävän ajoissa, jotta nämä voisivat kirjata kyseisen saldon tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille saman vuoden joulukuun ensimmäisenä työpäivänä.

7.   Aiempien varainhoitovuosien BKTL:oon asetuksen (EY, Euratom) N:o 1287/2003 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jollei mainitun asetuksen 5 artiklasta muuta johdu, mahdollisesti tehdyistä muutoksista aiheutuu kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, jota asia koskee, mukautus tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti vahvistettuun saldoon. Tämä mukautus vahvistetaan tämän artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaan. Komissio toimittaa saldojen mukautukset tiedoksi jäsenvaltioille, jotta nämä voisivat tulouttaa kyseiset mukautukset tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tilille saman vuoden joulukuun ensimmäisenä työpäivänä. BKTL:n mahdollisia muutoksia ei enää oteta huomioon tiettyä varainhoitovuotta seuraavan neljännen vuoden syyskuun 30 päivän jälkeen, lukuun ottamatta niitä kohtia, jotka joko komissio tai jäsenvaltio on antanut tiedoksi ennen kyseistä eräpäivää.

8.   Edellä 4–7 kohdassa tarkoitetut toimet ovat muutoksia sen varainhoitovuoden tuloihin, jonka kuluessa ne toteutetaan.

9.   Alankomaille ja Ruotsille myönnettävän bruttovähennyksen rahoittamiseen osallistuvat kaikki jäsenvaltiot. Bruttovähennyksen rahoitusta ei tarkisteta myöhemmin, vaikka BKTL-lukuihin tehtäisiin jälkikäteen muutoksia.

10.   Päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti kyseistä päätöstä sovellettaessa ilmaisulla ’BKTL’ tarkoitetaan kyseisen vuoden markkinahintaista BKTL:a, sellaisena kuin se määritellään asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1287/2003, lukuun ottamatta vuotta 2002 edeltäviä vuosia, joiden osalta täydentävän varan laskentaperusteena on markkinahintainen BKTL, sellaisena kuin se määritellään direktiivissä 89/130/ETY, Euratom.

9)

Ei koske suomenkielistä toisintoa.

10)

Korvataan 11 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Edellä 1 kohdassa viitattuun korkojen maksuun sovelletaan 9 artiklan 1 a ja 2 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.”

11)

Muutetaan 12 artiklan 5 kohta seuraavasti:

a)

korvataan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden tai niiden nimeämien laitosten on toteutettava komission maksumääräykset komission antamien ohjeiden mukaisesti ja viimeistään kolmen työpäivän kuluessa kyseisten määräysten vastaanottamisesta.”

b)

lisätään alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden tai niiden nimeämien laitosten on toimitettava komissioon sähköisesti viimeistään kunkin maksun toteuttamispäivää seuraavana toisena työpäivänä tiliote, josta käyvät ilmi asianomaiset tilitapahtumat.”

12)

Korvataan VI osaston otsikossa ilmaisu ”Päätöksen 2000/597/EY, Euratom” seuraavasti:

”Päätöksen 2007/436/EY, Euratom”.

13)

Korvataan 15 artiklan johdantolauseessa ilmaisu ”Päätöksen 2000/597/EY, Euratom” seuraavasti:

”Päätöksen 2007/436/EY, Euratom”.

14)

Korvataan 16 artiklassa oleva viittaus ”10 artiklan 4–8 kohdassa” seuraavasti:

”10 artiklan 4–7 kohdassa”.

15)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä päätöksen 2007/436/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen toteamista ja käyttöön asettamista koskevat tarkastukset ja selvitykset.”

b)

korvataan 4 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

EY:n perustamissopimuksen 279 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja Euratomin perustamissopimuksen 183 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti järjestettyjen tarkastusten toteuttamista.”

16)

Ei koske suomenkielistä toisintoa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päätöksen 2007/436/EY, Euratom voimaantulopäivänä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä tammikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. VONDRA


(1)  EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 21. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EUVL C 192, 29.7.2008, s. 1.

(4)  EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1.

(5)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(6)  EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.

(7)  Neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1553/89, annettu 29 päivänä toukokuuta 1989, arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä (EYVL L 155, 7.6.1989, s. 9).

(8)  Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1287/2003, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, markkinahintaisen bruttokansantulon yhdenmukaistamisesta (EUVL L 181, 19.7.2003, s. 1).

(9)  EYVL L 49, 21.2.1989, s. 26.”

(10)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.”


5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/6


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 106/2009,

annettu 4 päivänä helmikuuta 2009,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä helmikuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 4 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

JO

73,2

MA

46,2

TN

134,4

TR

94,0

ZZ

87,0

0707 00 05

JO

155,5

MA

134,2

TR

172,1

ZZ

153,9

0709 90 70

MA

114,4

TR

150,8

ZZ

132,6

0709 90 80

EG

84,3

ZZ

84,3

0805 10 20

EG

48,3

IL

51,0

MA

60,0

TN

47,0

TR

58,5

ZZ

53,0

0805 20 10

IL

148,2

MA

96,1

TR

49,1

ZZ

97,8

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

CN

72,2

IL

76,4

JM

75,5

MA

136,4

PK

73,9

TR

70,9

ZZ

84,2

0805 50 10

EG

48,0

MA

67,1

TR

58,8

ZZ

58,0

0808 10 80

CA

86,3

CL

67,8

CN

69,8

MK

32,6

US

114,6

ZZ

74,2

0808 20 50

AR

104,9

CL

73,7

CN

33,6

US

118,1

ZA

118,6

ZZ

89,8


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/8


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 107/2009,

annettu 4 päivänä helmikuuta 2009,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöön panemisesta perusdigisovitinten ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta 6 päivänä heinäkuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdan,

on kuullut ekologisen suunnittelun kuulemisfoorumia,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2005/32/EY nojalla komissio olisi asetettava ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia eli ekosuunnitteluvaatimuksia energiaa käyttäville tuotteille, jotka edustavat merkittävää myyntivolyymiä ja kauppaa ja aiheuttavat merkittävän ympäristövaikutuksen ja joihin liittyy merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia.

(2)

Direktiivin 2005/32/EY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään, että komissio ottaa 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, 15 artiklan 2 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti ja kuulemisfoorumia kuultuaan käyttöön tarpeen mukaan täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka kohdistuvat kulutuselektroniikkaan.

(3)

Komissio on tehnyt taustaselvityksen, jossa analysoitiin perusdigisovittimiin liittyviä teknisiä, taloudellisia ja ympäristönäkökohtia. Selvitys on tehty yhdessä EU:sta ja sen ulkopuolisista maista tulevien sidosryhmien ja intressitahojen kanssa ja sen tulokset on julkistettu.

(4)

Taustaselvityksen mukaan perusdigisovitinten määrä yhteisön markkinoilla kasvaa 28 miljoonasta (vuonna 2008) 56 miljoonaan (vuonna 2014) ja niiden vuotuinen sähkönkulutus kasvaa 6 terawattitunnista (vuonna 2010) 14 terawattituntiin (vuonna 2014); kyseisten laitteiden sähkönkulutusta voidaan kuitenkin huomattavasti vähentää kustannustehokkaalla tavalla.

(5)

Perusdigisovitinten sähkönkulutusta voidaan alentaa olemassa olevilla valmistajariippumattomilla suunnitteluratkaisuilla, joita kustannustehokkuudesta huolimatta ei kuitenkaan ole tuotu riittävässä määrin markkinoille, koska loppukäyttäjät eivät ole tietoisia perusdigisovitinten käyttökustannuksista, eikä valmistajilla näin ollen ole ollut kannustinta alentaa käytönaikaista tehonkulutusta tällaisilla laitteisiin sisällytettävillä ratkaisuilla.

(6)

Perusdigisovitinten ekosuunnitteluvaatimukset olisi asetettava näiden laitteiden ekosuunnitteluvaatimusten yhteisönlaajuista yhdenmukaistamista silmällä pitäen ja niin, että ne edesauttavat sisämarkkinoiden toimintaa ja tällaisten laitteiden ympäristövaikutusten vähentämistä.

(7)

Tämän asetuksen on tarkoitus lisätä perusdigisovitinten energiatehokkuutta parantavien tekniikoiden käyttöä markkinoilla ja johtaa tätä kautta arviolta 9 terawattitunnin vuotuiseen energiansäästöön vuonna 2014 verrattuna kehityksen jatkumiseen nykyisellään.

(8)

Ekosuunnitteluvaatimusten ei tulisi vaikuttaa kielteisesti tuotteen toiminnallisuuteen eikä aiheuttaa kielteisiä terveys-, turvallisuus- ja ympäristövaikutuksia.

(9)

Ekosuunnitteluvaatimusten vaiheittainen voimaantulo antanee valmistajille riittävästi aikaa tuotteiden uudelleensuunnitteluun. Vaiheet olisi ajoitettava niin, että kielteiset vaikutukset markkinoilla jo olevien laitteiden toiminnallisuuteen liittyen vältetään ja kustannusvaikutukset valmistajille, erityisesti pk-yrityksille, tulevat huomioon otetuiksi ilman, että tavoitteiden saavuttaminen tarpeettomasti viivästyy.

(10)

Tehonkulutus olisi mitattava ottaen huomioon yleisesti parhaana pidetty nykytekniikka; valmistajat voivat soveltaa direktiivin 2005/32/EY 9 artiklan mukaisesti vahvistettuja yhdenmukaistettuja standardeja.

(11)

Tämän asetuksen vaatimuksia olisi sovellettava ensisijaisesti suhteessa vaatimuksiin, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanosta kotitalouksissa ja toimistoissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lepovirtakulutuksen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta 17 päivänä joulukuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1275/2008 (2).

(12)

Tässä asetuksessa olisi direktiivin 2005/32/EY 8 artiklan 2 kohdan nojalla täsmennettävä, että sovellettavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmät ovat direktiivin 2005/32/EY liitteessä IV säädetty sisäinen suunnittelun valvonta tai direktiivin 2005/32/EY liitteessä V säädetty hallintajärjestelmä.

(13)

Vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen helpottamiseksi valmistajia olisi pyydettävä toimittamaan direktiivin 2005/32/EY liitteissä IV ja V tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa myös tällä täytäntöönpanotoimenpiteellä asetettaviin vaatimuksiin liittyvät tiedot.

(14)

Tällä hetkellä saatavilla oleville perusdigisovittimille olisi määriteltävä alhaisen tehonkulutuksen tavoitearvot. Mahdollisuus kytkeä laite ”nollawattitilaan” voisi edistää halutunlaista kuluttajakäyttäytymistä ja päätöksiä tarpeettoman energiankulutuksen vähentämiseksi. Tavoitearvot auttavat varmistamaan, että laajasti ja erityisesti pk-yritysten ja hyvin pienten yritysten helposti saatavilla on tarpeellista tietoa, mikä osaltaan edesauttaa perusdigisovitinten energiankulutusta parhaiten vähentävien rakenneratkaisujen käyttöönottoa.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2005/32/EY 19 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tällä asetuksella vahvistetaan ekosuunnitteluvaatimukset perusdigisovittimille.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2005/32/EY määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.

’Perusdigisovittimella’ tarkoitetaan erillislaitetta, joka käytetyistä rajapinnoista riippumatta

a)

tärkeimpänä tehtävänään muuntaa peruslaatuista (SD) tai teräväpiirtolaatuista (HD) digitaalista yleislähetyssignaalia analogisille televisioille tai radioille soveltuvaksi analogiseksi signaaliksi;

b)

ei sisällä salauksenpurkutoimintoa;

c)

ei sisällä tallennustoimintoa, joka tallentaa jonkin vakiohakemistoformaatin mukaiselle erilliselle tallennusvälineelle.

Perusdigisovittimessa voi olla seuraavat lisätoiminnot ja/tai -komponentit, jotka eivät ole edellytyksenä perusdigisovittimen määritelmän täyttymiselle:

a)

sisäistä kovalevyä käyttävä tallennustoiminto tai katseluajan siirtotoiminto;

b)

kyky muuntaa HD-laatuista lähetyssignaalia HD- tai SD-videomuotoon;

c)

toinen viritin.

2.

’Valmiustilalla’ tarkoitetaan tilaa, jossa laite on kytkettynä verkkovirtalähteeseen, on riippuvainen verkkovirtalähteen syöttämästä energiasta toimiakseen tarkoitetulla tavalla ja tarjoaa määräämättömän ajan ainoastaan seuraavat toiminnot:

a)

uudelleenaktivointitoiminto tai uudelleenaktivointitoiminto ja pelkkä uudelleenaktivoitavuuden ilmaisin; ja/tai

b)

tieto- tai tilanäyttö.

3.

’Uudelleenaktivointitoiminnolla’ tarkoitetaan toimintoa, jolla mahdollistetaan muiden toimintatilojen, kuten aktiivisen toimintatilan, aktivointi kaukokytkimellä, kaukosäädin mukaan luettuna, sisäisellä tunnistimella tai ajastimella tilaan, jossa käytettävissä on muita toimintoja, kuten päätoiminto.

4.

’Tieto- tai tilanäytöllä’ tarkoitetaan jatkuvaa toimintoa, jolla annetaan tietoja tai ilmoitetaan laitteen toimintatila näytöllä, kellonaikanäytöt mukaan luettuina.

5.

’Aktiivisella toimintatilalla’ tarkoitetaan tilaa, jossa laite on kytkettynä verkkovirtalähteeseen ja vähintään yksi laitteen käyttötarkoituksen mukaisista päätoiminnoista on aktivoitu.

6.

’Automaattisella valmiustilalla’ tarkoitetaan toimintoa, joka siirtää perusdigisovittimen aktiivisesta toimintatilasta valmiustilaan tietyn ajan kuluttua käyttäjän laitteen aktiivisessa toimintatilassa suorittamasta toimenpiteestä ja/tai kanavanvaihdosta.

7.

’Toisella virittimellä’ tarkoitetaan perusdigisovittimen osaa, jonka kautta voidaan tallentaa yhtä ohjelmaa samalla kun katsotaan toista.

8.

’Salatulla lähetyksellä’ tarkoitetaan lähettäjän valvonnassa lähetettävää lähetystä, jonka vastaanotto edellyttää maksullista kaupallista tilaussopimusta.

3 artikla

Ekosuunnitteluvaatimukset

Perusdigisovitinten ekosuunnitteluvaatimukset asetetaan liitteessä I.

4 artikla

Suhde asetukseen (EY) N:o 1275/2008

Tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ovat ensisijaisia asetuksessa (EY) N:o 1275/2008 säädettyihin vaatimuksiin nähden.

5 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointi

Direktiivin 2005/32/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely on joko direktiivin 2005/32/EY liitteessä IV säädetty sisäinen suunnittelun valvonta tai direktiivin 2005/32/EY liitteessä V säädetty hallintajärjestelmä.

6 artikla

Tarkastusmenettely markkinavalvontaa varten

Valvontatarkastukset tehdään liitteessä II säädetyn tarkastusmenettelyn mukaisesti.

7 artikla

Viitearvot

Tällä hetkellä markkinoiden parhaiten suoriutuvia tuotteita ja tekniikoita edustavat ohjeelliset viitearvot esitetään liitteessä III.

8 artikla

Uudelleentarkastelu

Viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio tarkastelee sitä uudelleen tekniikan kehityksen valossa ja esittää uudelleentarkastelun tulokset kuulemisfoorumille.

9 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Liitteessä I olevaa 1 kohtaa aletaan soveltaa vuoden kuluttua tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta päivästä.

Liitteen I olevaa 2 kohtaa aletaan soveltaa kolmen vuoden kuluttua tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta päivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 4 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Andris PIEBALGS

Komission jäsen


(1)  EUVL L 191, 22.7.2005, s. 29.

(2)  EUVL L 339, 18.12.2008, s. 45.


LIITE I

Ekologisen suunnittelun vaatimukset

1.   Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta markkinoille saatettavat perusdigisovittimet eivät saa ylittää seuraavia tehonkulutusarvoja; tämä vaatimus ei koske sisäisellä kovalevyllä ja/tai toisella virittimellä varustettuja perusdigisovittimia:

 

Valmiustila

Aktiivinen toimintatila

Perusdigisovitin

1,00 W

5,00 W

Kiintiö näyttötoiminnolle valmiustilassa

+1,00 W

Kiintiö HD-signaalin dekoodaukseen

+3,00 W

2.   Kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta markkinoille saatettavat perusdigisovittimet eivät saa ylittää seuraavia tehonkulutusarvoja:

 

Valmiustila

Aktiivinen toimintatila

Perusdigisovitin

0,50 W

5,00 W

Kiintiö näyttötoiminnolle valmiustilassa

+0,50 W

Kiintiö kovalevylle

+6,00 W

Kiintiö toiselle virittimelle

+1,00 W

Kiintiö HD-signaalin dekoodaukseen

+1,00 W

3.   Valmiustilatoiminnon pakollisuus

Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta kaikissa perusdigisovittimissa on oltava valmiustilatoiminto.

4.   Automaattinen valmiustila

Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta perusdigisovittimissa on oltava automaattinen valmiustilatoiminto tai vastaava toiminto, jolla on seuraavat ominaisuudet:

perusdigisovitin siirtyy aktiivisesta toimintatilasta valmiustilaan alle 3 tunnin kuluttua viimeisestä käyttäjän laitteen aktiivisessa toimintatilassa suorittamasta toimenpiteestä ja/tai kanavanvaihdosta ja antaa tätä koskevan varoituksen 2 minuuttia ennen valmiustilaan siirtymistä;

automaattinen valmiustilatoiminto on oletusarvoisesti käytössä.

5.   Mittaukset

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu tehonkulutus on määriteltävä luotettavalla, tarkalla ja toistettavissa olevalla mittausmenetelmällä, jossa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetty nykytekniikka.

Vähintään 0,50 watin tehon mittaukset on tehtävä enintään 2 prosentin epävarmuudella 95 prosentin luotettavuustasolla. Alle 0,50 watin tehon mittaukset on tehtävä enintään 0,01 watin epävarmuudella 95 prosentin luotettavuustasolla.

6.   Valmistajien toimittamat tiedot vaatimustenmukaisuuden arviointia varten

Teknisten asiakirjojen on 5 artiklan mukaista vaatimustenmukaisuuden arviointia varten sisällettävä seuraavat tiedot:

a)

Valmiustila ja aktiivinen toimintatila

tehonkulutustiedot watteina kahden desimaalin tarkkuudella, mukaan luettuina eri lisätoimintojen ja/tai -osien kulutustiedot

käytetty mittausmenetelmä

mittauksen kesto

kuvaus siitä, miten laitteen toimintatila valittiin tai ohjelmoitiin

vaiheet, joiden jälkeen laite on tilassa, jossa se vaihtaa tilaansa automaattisesti

mahdolliset laitteen toimintaa koskevat huomautukset.

b)

Mittausten parametriarvot

mittauslämpötila

testijännite voltteina ja testitaajuus hertseinä

sähkönlähteen harmoninen kokonaissärö

virtalähteen jännitevaihtelu testien aikana

sähkötestauksessa käytettyjen laitteiden, laitekokoonpanon ja piirien tiedot ja niihin liittyvät asiakirjat

syötesignaalin radiotaajuus (RF, digitaalisille maanpäällisille lähetyksille) tai välitaajuus (IF, satelliittilähetyksille)

audio-/video-testisignaalit MPEG-2 Transport Stream -formaatin kuvauksen mukaisesti

säätimien asennot.

Sovittimesta virtansa saavien, lähetyksen vastaanottamisessa tarvittavien ulkoisten lisälaitteiden, kuten maanpäällisen verkon aktiiviantennien, satelliittiverkon lautasantennien taajuusmuuntimien tai kaapeli- tai televerkon modeemien, tehonkulutustietoja ei tarvitse sisällyttää teknisiin asiakirjoihin.

7.   Tiedot, jotka valmistajien on annettava kuluttajalle

Valmistajien on varmistettava, että kuluttajille ilmoitetaan perusdigisovittimen tehonkulutus valmiustilassa ja aktiivisessa toimintatilassa watteina yhden desimaalin tarkkuudella.


LIITE II

Tarkastusmenettely

Suorittaessaan direktiivin 2005/32/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja markkinavalvontatarkastuksia jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava liitteessä I olevissa 1, 2 ja 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten osalta soveltuvin osin seuraavaa tarkastusmenettelyä:

Tehonkulutus yli 1,00 wattia:

Jäsenvaltion viranomaisten on testattava yksi laite.

Mallin katsotaan olevan tämän asetuksen liitteessä I olevissa 1 ja 2 kohdassa säädettyjen soveltuvien vaatimusten mukainen, jos soveltuvin osin aktiivista toimintatilaa ja valmiustilaa koskeviin vaatimuksiin liittyvät testitulokset eivät ylitä enimmäisarvoja yli 10 prosentilla.

Muussa tapauksessa on testattava vielä kolme laitetta. Mallin katsotaan olevan tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jos kolmen jälkimmäisen testin tulosten keskiarvo soveltuvin osin aktiivisessa toimintatilassa ja valmiustilassa ei ylitä enimmäisarvoja yli 10 prosentilla.

Tehonkulutus enintään 1,00 wattia:

Jäsenvaltion viranomaisten on testattava yksi laite.

Mallin katsotaan olevan tämän asetuksen liitteessä I olevissa 1 ja 2 kohdassa säädettyjen soveltuvien vaatimusten mukainen, jos soveltuvin osin aktiivista toimintatilaa ja/tai valmiustilaa koskeviin vaatimuksiin liittyvät testitulokset eivät ylitä enimmäisarvoja yli 0,10 watilla.

Muussa tapauksessa on testattava vielä kolme laitetta. Mallin katsotaan olevan tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jos kolmen jälkimmäisen testin tulosten keskiarvo soveltuvin osin aktiivisessa toimintatilassa ja/tai valmiustilassa ei ylitä enimmäisarvoja yli 0,10 watilla.

Muussa tapauksessa mallin ei katsota täyttävän vaatimuksia.


LIITE III

Viitearvot

Seuraavia ohjeellisia viitearvoja käytetään direktiivin 2005/32/EY liitteen I osassa 3 olevan 2 kohdan tarkoituksiin. Ne viittaavat parhaaseen tämän asetuksen antamisajankohtana saatavilla olevaan teknologiaan.

 

Perusdigisovitin, jossa ei ole lisäominaisuuksia:

aktiivinen toimintatila: 4,00 W

valmiustila, näyttötoimintoa lukuun ottamatta: 0,25 W

poiskytkentätila: 0 W.

 

Perusdigisovitin, joka on varustettu sisäisellä kovalevyllä:

aktiivinen toimintatila 10,00 W

valmiustila, näyttötoimintoa lukuun ottamatta: 0,25 W

poiskytkentätila: 0 W.

Viitearvot koskevat perusdigisovitinta peruskokoonpanossaan ja sisäänrakennetulla automaattisella valmiustilatoiminnolla ja syväpoiskytkentäkytkimellä varustettuna.


DIREKTIIVIT

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/15


KOMISSION DIREKTIIVI 2009/6/EY,

annettu 4 päivänä helmikuuta 2009,

kosmeettisia valmisteita koskevan neuvoston direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta sen liitteiden II ja III mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

on kuullut kulutustavaroita käsittelevää tiedekomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kulutustavaroita käsittelevää tiedekomiteaa kuultiin yhden jäsenvaltion toteutettua direktiivin 76/768/ETY 12 artiklan nojalla dietyleeniglykolin (DEG) käyttöä kosmeettisissa valmisteissa koskevia rajoittavia toimenpiteitä. Koska tiedekomitea katsoo, ettei DEGiä pitäisi käyttää kosmeettisten valmisteiden ainesosana mutta että epäpuhtauksista peräisin olevan DEGin enimmillään 0,1 prosentin suuruista pitoisuutta valmiissa kosmeettisessa valmisteessa voidaan pitää turvallisena, tämän aineen käyttö kosmeettisissa valmisteissa olisi kiellettävä ja sen jäämärajaksi olisi vahvistettava 0,1 prosenttia.

(2)

Kulutustavaroita käsittelevää tiedekomiteaa kuultiin yhden jäsenvaltion toteutettua direktiivin 76/768/ETY 12 artiklan nojalla fytonadionin käyttöä kosmeettisissa valmisteissa koskevia rajoittavia toimenpiteitä. Tiedekomitea katsoo, ettei fytonadionia ole turvallista käyttää kosmeettisissa valmisteissa, koska se saattaa aiheuttaa allergisia iho-oireita ja oireita saaneet henkilöt voivat joutua pidättäytymään tärkeän lääkeaineen käytöstä. Aine olisi tämän vuoksi kiellettävä.

(3)

Direktiivissä 76/768/ETY kielletään vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY (2) liitteessä I ryhmiin 1, 2 ja 3 kuuluviksi luokiteltujen syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa. Direktiivin 67/548/ETY mukaisesti ryhmään 3 luokiteltujen aineiden käyttö voidaan kuitenkin sallia kulutustavaroita käsittelevän tiedekomitean arvioinnin ja hyväksymisen nojalla.

(4)

Kulutustavaroita käsittelevä tiedekomitea katsoo, että direktiivin 67/548/ETY liitteessä I syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden ryhmään 3 kuuluvaksi luokiteltu tolueeni on yleiseltä toksikologiselta kannalta turvallinen silloin, kun sitä on kynsienhoitovalmisteissa enintään 25 prosenttia; olisi kuitenkin vältettävä tilanteita, joissa lapset hengittävät tätä ainetta sisäänsä.

(5)

Kulutustavaroita käsittelevää tiedekomiteaa kuultiin yhden jäsenvaltion päätettyä direktiivin 76/768/ETY 12 artiklan nojalla dietyleeniglykolimonobutyylieetterin (DEGBE) ja etyleeniglykolimonobutyylieetterin (EGBE) käyttöä kosmeettisissa valmisteissa koskevista rajoittavista toimenpiteistä. Tiedekomitea katsoo, ettei DEGBEn käyttö hiusvärituotteiden liuottimena enintään 9,0 prosentin pitoisuuksina aiheuta riskiä kuluttajien terveydelle. Komitea katsoo lisäksi, ettei EGBEn käyttö liuottimena enintään 4,0 prosentin pitoisuuksina hapettavissa hiusvärituotteissa ja enintään 2,0 prosentin pitoisuuksina ei-hapettavissa hiusvärituotteissa aiheuta riskiä kuluttajien terveydelle. Tiedekomitea ei kuitenkaan pitänyt näiden aineiden käyttöä turvallisena silloin, kun tuote on aerosolivalmiste/suihke; tämä mahdollinen käyttö olisi sen vuoksi kiellettävä.

(6)

Direktiiviä 76/768/ETY olisi sen vuoksi muutettava.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat kosmeettisten valmisteiden pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 76/768/ETY liitteet II ja III tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 5 päivänä elokuuta 2009. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 5 päivästä marraskuuta 2009.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin sovellettava viitenumerolla 185 liitteessä olevassa 2 kohdassa mainittua tolueenia koskevia säännöksiä 5 päivästä helmikuuta 2010.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 4 päivänä helmikuuta 2009.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 262, 27.9.1976, s. 169.

(2)  EYVL 196, 16.8.1967, s. 1.


LIITE

Muutetaan direktiivi 76/768/ETY seuraavasti:

1)

Lisätään liitteeseen II seuraavat viitenumerot:

Viitenumero

Kemiallinen nimi

CAS-numero

EY-numero

”1370

Diethylene glycol (DEG), jäämärajan osalta ks. liite III

2,2′-oksidietanoli

CAS-numero 111-46-6

EY-numero 203-872-2

1371

Phytonadione [INCI], Phytomenadione [INN]

CAS-numero 84-80-0/81818-54-4;

EY-numero 201-564-2”

2)

Lisätään liitteessä III olevaan 1 osaan seuraavat viitenumerot 185–188:

Viitenumero

Aine

Rajoitukset

Käytön edellytykset ja varoitukset, jotka on painettava selosteeseen

 

 

Soveltamis- tai käyttöala

Suurin sallittu pitoisuus valmiissa kosmeettisessa valmisteessa

Muut rajoitukset ja vaatimukset

 

a

b

c

d

e

f

”185

Toluene

CAS-nro 108-88-3

EY-nro 203-625-9

Kynsienhoitovalmisteet

25 %

 

Säilytettävä lasten ulottumattomissa

Ainoastaan aikuisten käyttöön

186

Diethylene glycol (DEG)

CAS-nro 111-46-6

EY-nro 203-872-2

2,2′-oksidietanoli

Ainesosissa olevat jäämät

0,1 %

 

 

187

Butoxydiglycol

CAS-nro 112-34-5

EY-nro 203-961-6

Dietyleeniglykolimonobutyylieetteri (DEGBE)

Liuotin hiusvärituotteissa

9,0 %

Ei saa käyttää aerosolivalmisteissa (suihkeissa)

 

188

Butoxyethanol

CAS-nro 111-76-2

EY-nro 203-905-0

Etyleeniglykolimonobutyylieetteri (EGBE)

Liuotin hapettavissa hiusvärituotteissa

4,0 %

Ei saa käyttää aerosolivalmisteissa (suihkeissa)

 

Liuotin eihapettavissa hiusvärituotteissa

2,0 %

Ei saa käyttää aerosolivalmisteissa (suihkeissa)”

 


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/18


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä heinäkuuta 2008,

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Euroopan yhteisön välisen turvatoimien auditointeja/tarkastuksia ja niihin liittyviä kysymyksiä koskevan yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta

(2009/97/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 30 päivänä marraskuuta 2007 komission aloittamaan neuvottelut Euroopan yhteisön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) välisen sopimuksen tekemiseksi lentoliikenteen turvatoimien auditoinneista/tarkastuksista ja niihin liittyvistä kysymyksistä.

(2)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta ICAOn kanssa turvatoimien auditointeja/tarkastuksia ja niihin liittyviä kysymyksiä koskevan yhteistyöpöytäkirjan noudattaen komission valtuuttamista koskevan neuvoston päätöksen liitteessä I annettuja neuvotteluohjeita ja liitteessä II vahvistettua tilapäistä menettelyä.

(3)

Komission neuvottelema yhteistyöpöytäkirja olisi allekirjoitettava ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti sillä varauksella, että yhteistyöpöytäkirja tehdään myöhemmin,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Euroopan yhteisön välisen turvatoimien auditointeja/tarkastuksia ja niihin liittyviä kysymyksiä koskevan yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittaminen sillä varauksella, että neuvosto tekee sen hyväksymistä koskevan päätöksen.

Yhteistyöpöytäkirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa yhteistyöpöytäkirja yhteisön puolesta sillä varauksella, että se tehdään myöhemmin.

3 artikla

Yhteistyöpöytäkirjaa sovelletaan sen voimaantuloon saakka väliaikaisesti vastavuoroisuusperiaatetta noudattaen sen allekirjoituspäivästä alkaen siihen saakka, kunnes sen tekemisen edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen.

Tehty Brysselissä 24 päivänä heinäkuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. HORTEFEUX


KÄÄNNÖS

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Euroopan yhteisön välinen

YHTEISTYÖPÖYTÄKIRJA

turvatoimien auditoinneista/tarkastuksista ja niihin liittyvistä kysymyksistä

KANSAINVÄLINEN SIVIILI-ILMAILUJÄRJESTÖ (ICAO)

ja

EUROOPAN YHTEISÖ (EY),

jäljempänä ’osapuolet’, jotka

OTTAVAT HUOMIOON Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, ja erityisesti sen lentoturvallisuutta koskevan liitteen 17, jäljempänä ’liite 17’,

OTTAVAT HUOMIOON ICAOn yleiskokouksen päätöslauselman A35–9, jossa pääsihteeriä pyydettiin jatkamaan ICAOn maailmanlaajuisesti sovellettavaa turva-auditointiohjelmaa (Universal Security Audit Programme, USAP), joka koostuu kaikissa Chicagon yleissopimuksen sopimusvaltioissa, jäljempänä ’sopimusvaltiot’, tehtävistä säännöllisistä, pakollisista, järjestelmällisistä ja yhdenmukaistetuista turvatoimien auditoinneista,

OTTAVAT HUOMIOON yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2320/2002 (1), jäljempänä ’asetus 2320/2002’, ja yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 (2), jäljempänä ’asetus 300/2008’, joka korvaa asetuksen 2320/2002, kun tarvittavat täytäntöönpanotoimenpiteet on hyväksytty,

OTTAVAT HUOMIOON siviili-ilmailun turvaamisen alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista menettelyistä 22 päivänä elokuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1486/2003 (3) ja erityisesti sen 16 artiklan, jonka mukaan Euroopan komissio ottaa huomioon hallitustenvälisten järjestöjen suunnittelemat tai äskettäin toteuttamat turva-auditoinnit, jotta voidaan varmistaa erilaisten turvatarkastus- ja auditointitoimien yleinen tehokkuus,

OTTAVAT HUOMIOON asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisen, erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (4) sekä komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom, jäljempänä ’päätös 2001/844/EY, EHTY, Euratom’, ja erityisesti sen 10 ja 26 jakson sekä sen muutokset (5),

PITÄVÄT MIELESSÄ, että suurin osa liitteeseen 17 sisältyvistä vaatimuksista kuuluu myös asetuksen 2320/2002 soveltamisalaan ja että Euroopan komissio tekee tarkastuksia Euroopan unionin, jäljempänä ’EU’, jäsenvaltioissa seuratakseen mainitun asetuksen soveltamista,

KATSOVAT, että ICAOn auditointiohjelman ja Euroopan komission tarkastusohjelman päätavoitteena on lentoliikenteen turvatoimien parantaminen asiaa koskevien normien täytäntöönpanon arvioinnin, mahdollisten puutteiden tunnistamisen ja tarvittaessa puutteiden korjaamisen varmistamisen avulla,

KATSOVAT, että lentoliikenteen turvatoimien auditointeja/tarkastuksia ja niihin liittyviä kysymyksiä koskevasta keskinäisestä yhteistyöstä on toivottavaa sopia tavalla, joka mahdollistaa rajallisten resurssien paremman käytön ja päällekkäisen työn välttämisen, säilyttäen samalla ICAOn USAP-ohjelman yleisen sovellettavuuden ja eheyden,

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan komissiolla on valtuudet varmistaa ilmailun turvaamista koskevan Euroopan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano,

OTTAVAT HUOMIOON, että ICAOn neuvosto antoi 176. kokouksessaan ohjeen, jonka mukaan lentoliikenteen turvatoimia koskevissa ICAOn auditoinneissa on aina kun mahdollista keskityttävä valtion valmiuksiin varmistaa asianmukainen kansallinen valvonta, ja että se pyysi pääsihteeriä tarkastelemaan yhteistyöjärjestelyjä ja resurssien mahdollisimman tehokasta käyttöä alueilla, joilla on käytössä pakollinen alueellinen viranomaisvalvontaohjelma.

1.   Yleiset määräykset

1.1   Ne liitteeseen 17 sisältyvät vaatimukset, jotka eivät kuulu EY-lainsäädännön soveltamisalaan, eivät kuulu myöskään tämän yhteistyöpöytäkirjan soveltamisalaan.

1.2   Niiden liitteeseen 17 sisältyvien vaatimusten osalta, jotka kuuluvat EY-lainsäädännön soveltamisalaan, ICAO arvioi Euroopan komission tekemät EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tarkastukset varmistaakseen tämän yhteistyöpöytäkirjan 3 kohdan mukaisesti, että ne sopimusvaltiot, joita siviili-ilmailun turvaamista koskeva yhteisön lainsäädäntö sitoo, noudattavat kyseisiä vaatimuksia.

1.3   ICAOn arviointien toteuttamisesta Euroopan yhteisössä neuvotellaan jommankumman osapuolen pyynnöstä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

1.4   ICAOn auditoijat voivat satunnaisesti osallistua tarkkailijoina Euroopan komission tekemiin EU:n lentoasemien tarkastuksiin, kun Euroopan komissio on saanut siihen asianomaiselta EU:n jäsenvaltiolta nimenomaisen kirjallisen suostumuksen.

2.   ICAOlle annettavat tiedot Euroopan komission Euroopan yhteisössä tekemistä tarkastuksista

2.1.   Päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom mukaisesti ICAOn valtuutetulle henkilöstölle annetaan seuraavat EU:n turvaluokkaan ’EU RESTRICTED’ luokitellut tiedot:

A.

ilmailun turvaamista koskevat yhteiset säännöt ja vaatimukset, jotka on hyväksytty asetuksen 2320/2002 4 artiklan 2 kohdan tai asetuksen 300/2008 4 artiklan mukaisesti; ja

B.

Euroopan komission tekemien EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tarkastusten osalta:

a)

yleiset tiedot Euroopan komission tarkastussuunnitelmasta, mukaan lukien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tarkastusten aikataulu, sekä tiedot kaikista suunnitelmaan tehtävistä tarkistuksista tai muutoksista heti kun ne ovat saatavilla;

b)

sekä toimivaltaisiin kansallisiin viranomaisiin että lentoasemiin kohdistuvien tarkastustoimien tilanne, lopullisten tarkastusraporttien julkaisupäivät sekä kyseessä olevien valtioiden toimintasuunnitelmien vastaanottopäivät;

c)

Euroopan komission käyttämät tarkastusmenetelmät;

d)

toimivaltaisia kansallisia viranomaisia koskevien tarkastusten raportit sekä kyseessä olevien valtioiden esittämät toimintasuunnitelmat, jotka koskevat toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tarkastamista ja joissa määritellään toimet ja määräajat havaittujen puutteiden korjaamiseksi; ja

e)

Euroopan komission toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tarkastuksen johdosta toteuttamat jatkotoimet.

2.2   ICAO antaa Euroopan komission tämän yhteistyön puitteissa toimittamat EU:n turvaluokitellut tiedot ainoastaan niitä tarvitsevien valtuutettujen henkilöstön jäsenten käyttöön. Valtuutetut henkilöstön jäsenet eivät saa luovuttaa näitä tietoja kolmannelle osapuolelle. ICAO toteuttaa tarvittavat oikeudelliset ja sisäiset menettelyt suojatakseen Euroopan komission toimittamat salassa pidettävät tiedot.

2.3   Euroopan komissio ja ICAO sopivat muista Euroopan komission toimittamien turvaluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista menettelyistä tämän yhteistyöpöytäkirjan mukaisesti. Tällaisiin menettelyihin on sisällyttävä Euroopan komission mahdollisuus varmistaa, mitä suojaustoimenpiteitä ICAO noudattaa.

3.   ICAOn arviointi ilmailun turvaamiseen liittyvästä Euroopan komission tarkastusjärjestelmästä

3.1   ICAOn suorittama arviointi ilmailun turvaamiseen liittyvästä Euroopan komission tarkastusjärjestelmästä koostuu Euroopan komission vaatimusten ja 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen analysoinnista. ICAO vierailee tarvittaessa Euroopan komission energian ja liikenteen pääosaston toimipaikassa Brysselissä.

3.2   ICAOn Euroopan komission ilmailun turvaamiseen liittyvästä tarkastusjärjestelmästä suorittamaa arviointia koskevista tarkoista säännöistä ja käytännön järjestelyistä sovitaan ICAOn ja Euroopan komission välisellä kirjeenvaihdolla.

4.   Riitojenratkaisu

4.1   Tämän yhteistyöpöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat ratkaistaan osapuolten välisillä neuvotteluilla.

4.2   Minkään tähän yhteistyöpöytäkirjaan sisältyvän tai siihen liittyvän määräyksen ei katsota tarkoittavan luopumista osapuolten erioikeuksista ja vapauksista.

5.   Muut sopimukset

5.1   Tämä yhteistyöpöytäkirja ei korvaa muita osapuolten välisen yhteistyön muotoja eikä ole ensisijainen niihin nähden.

6.   Tarkistaminen – Voimaantulo

6.1   Osapuolet arvioivat tämän yhteistyöpöytäkirjan täytäntöönpanoa USAP-ohjelman nykyisen vaiheen päättyessä tai aikaisemmin, jos jompikumpi osapuoli pitää sitä tarpeellisena.

6.2   Tätä yhteistyöpöytäkirjaa sovelletaan sen voimaantuloon saakka väliaikaisesti sen allekirjoituspäivästä alkaen.

6.3   Tämä yhteistyöpöytäkirja tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että ne ovat saattaneet päätökseen sisäiset menettelynsä.

Tehty Montrealissa seitsemäntenätoista päivänä syyskuuta vuonna kaksituhattakahdeksan kahtena kappaleena englannin kielellä

Euroopan yhteisön puolesta

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön puolesta


(1)  EYVL L 355, 30.12.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 97, 9.4.2008, s. 72.

(3)  EUVL L 213, 23.8.2003, s. 3.

(4)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(5)  Päätökset 2005/94/EY, Euratom, 2006/70/EY, Euratom ja 2006/548/EY, Euratom.


Euroopan keskuspankki

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/22


EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

tehty 11 päivänä joulukuuta 2008,

Euroopan keskuspankin tilinpäätöksestä tehdyn päätöksen EKP/2006/17 muuttamisesta

(EKP/2008/22)

(2009/98/EY)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 26.2 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankin tilinpäätöksestä 10 päivänä marraskuuta 2006 tehtyä päätöstä EKP/2006/17 (1) on tarpeen muuttaa, jotta se olisi linjassa tehtyjen poliittisten päätösten ja markkinoiden kehityksen kanssa.

(2)

Euroopan keskuspankki (EKP) on tehnyt tarkistuksia arvopaperitransaktioista tiedottamista koskeviin periaatteisiin EKP:n tilinpäätöstietoihin liittyvän avoimuuden lisäämiseksi. Tarkistetuista periaatteista johtuen aikaisemmin ”muiksi kuin luovutettaviksi tarkoitetuiksi varoiksi” luokiteltujen arvopapereiden luokitusta olisi muutettava siten, että ne siirrettäisiin tase-erästä ”Muut rahoitusvarat” otsikon ”Saamiset” alle asianmukaiseen erään riippuen liikkeeseenlaskijan kotipaikasta, arvopaperin rahayksiköstä sekä siitä, pidetäänkö arvopapereita eräpäivään saakka. Lisäksi kaikki rahoitusinstrumentit, jotka kuuluvat osana korvamerkittyyn salkkuun, olisi sisällytettävä erään ”Muut rahoitusvarat”.

(3)

Päätöksessä EKP/2006/17 ei ole erityisiä säännöksiä koronvaihtosopimusten termiinikauppojen, valuuttafutuurien ja osakefutuurien kirjanpitokohtelusta. Tällaisia instrumentteja käytetään kasvavassa määrin rahoitusmarkkinoilla, ja niillä voi olla merkitystä EKP:n valuuttavarantojen hoidon kannalta. Koronvaihtosopimusten termiinikauppoja olisi kirjanpidossa käsiteltävä samalla tavoin kuin tavallisia koronvaihtosopimuksia, kun taas valuuttafutuureja ja osakefutuureja olisi käsiteltävä samalla tavoin kuin korkofutuureja,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Muutokset

Päätöstä EKP/2006/17 muutetaan seuraavasti:

1.

Muutetaan 8 artiklaa seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kulta, valuuttainstrumentit, muut arvopaperit kuin eräpäivään saakka pidettävät ja ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit sekä rahoitusinstrumentit riippumatta siitä, ovatko nämä erät taseessa vai taseen ulkopuolella, arvostetaan vuoden lopussa markkinakeskikursseihin ja -hintoihin.”

b)

Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4.   Eräpäivään saakka pidettäviksi ja ei-jälkimarkkinakelpoisiksi luokiteltavat arvopaperit arvostetaan jaksotetun hankintamenon perusteella ja arvonalennus huomioon ottaen.”

2.

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Jälkimarkkinakelpoisia osakkeita ja osuuksia käsitellään suuntaviivojen EKP/2006/16 9 artiklan mukaisesti.”

3.

Korvataan 16 artikla seuraavasti:

”16 artikla

Futuurisopimukset

Futuurisopimuksia käsitellään suuntaviivojen EKP/2006/16 16 artiklan mukaisesti.”

4.

Lisätään 17 artiklaan seuraava lause:

”Kun kyse on koronvaihtosopimusten termiinikaupoista, jaksotus aloitetaan transaktion arvopäivästä.”

5.

Päätöksen EKP/2006/17 liitteitä I ja III muutetaan tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Loppumääräys

Tämä päätös tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2008.

Tehty Frankfurt am Mainissa 11 päivänä joulukuuta 2008.

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  EUVL L 348, 11.12.2006, s. 38.


LIITE

Päätöksen EKP/2006/17 liitteitä I ja III muutetaan seuraavasti:

1.

Korvataan liitteessä I oleva taulukko ”Saamiset” seuraavasti:

”SAAMISET

Tase-erä

Tase-erien sisältöluokat

Arvostusperiaate

Saamiset

1

Kulta ja kultasaamiset

Fyysinen kulta eli kultaharkot, kultarahat, kultadubleet, kultakimpaleet, joko varastoitu tai ’matkalla’. Investointikulta (ei-fyysinen kulta), esimerkiksi kulta avistatileillä (yhteistileillä), määräaikaistalletukset ja seuraavista liiketoimista johtuvat kultasaamiset: i) kultapitoisuuden muuttumiset ja ii) sijaintipaikkaa tai laatua koskevat kultaswapit, joissa luovutusajankohdan ja vastaanottoajankohdan väliin jää vähintään yksi pankkipäivä.

Markkinahintaan

2

Valuuttamääräiset saamiset euroalueen ulkopuolelta

Valuuttamääräiset saamiset euroalueen ulkopuolella olevilta vastapuolilta, kansainväliset ja ylikansalliset laitokset sekä euroalueeseen kuulumattomat keskuspankit mukaan luettuina.

 

2.1

Saamiset Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF)

a)

Varanto-osuuteen kuuluvat nosto-oikeudet (netto)

Kansallinen kiintiö, josta vähennetään IMF:n hallussa olevat euromääräiset saldot. IMF:n tili 2 (hallinnollisten kulujen eurotili) voidaan joko sisällyttää tähän erään tai erään ’Euromääräiset velat euroalueen ulkopuolelle’.

a)

Varanto-osuuteen kuuluvat nosto-oikeudet (netto)

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

b)

Erityiset nosto-oikeudet

Erityiset nosto-oikeudet (brutto).

b)

Erityiset nosto-oikeudet

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

c)

Muut saamiset

GAB-rahoitusjärjestelyt, erityisiin lainajärjestelyihin kuuluvat lainat, köyhyyden vähentämisen ja kasvun nopeuttamisen ohjelman piiriin kuuluvat talletukset.

c)

Muut saamiset

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

2.2

Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset, valuuttamääräiset lainat ja muut valuuttamääräiset saamiset

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Sekkitilit, määräaikaistalletukset, vaadittaessa takaisin maksettavat luotot, takaisinmyyntisopimukset.

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

b)

Arvopaperisijoitukset euroalueen ulkopuolelle, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Euroalueen ulkopuolella olevien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat, rahamarkkinapaperit sekä osakkeet ja osuudet, joita hoidetaan osana valuuttavarantoja.

b)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

b)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

b)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

b)iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

c)

Valuuttamääräiset lainat (talletukset) euroalueen ulkopuolella, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

c)

Valuuttamääräiset lainat

Talletukset nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

d)

Muut valuuttamääräiset saamiset

Setelit ja metallirahat euroalueen ulkopuolelta.

d)

Muut valuuttamääräiset saamiset

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

3

Valuuttamääräiset saamiset euroalueelta

a)

Arvopaperisijoitukset euroalueella, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Euroalueella olevien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat, rahamarkkinapaperit ja osakkeet ja osuudet, joita hoidetaan osana valuuttavarantoja.

a)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

a)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

a)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

a)iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

b)

Muut saamiset euroalueella olevilta, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Lainat, talletukset, takaisinmyyntisopimukset, sekalainen luotonanto.

b)

Muut saamiset

Talletukset ja muut lainat nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

4

Euromääräiset saamiset euroalueen ulkopuolelta

 

 

4.1

Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset ja lainat

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Sekkitilit, määräaikaistalletukset, vaadittaessa takaisin maksettavat luotot, euromääräisten arvopaperien hoitoon liittyvät takaisinmyyntisopimukset.

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa

Nimellisarvoon

b)

Arvopaperisijoitukset euroalueen ulkopuolelle, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Euroalueen ulkopuolella olevien liikkeeseen laskemat osakkeet ja osuudet, joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat ja rahamarkkinapaperit.

b)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

b)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

b)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

b)iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan

c)

Lainat euroalueen ulkopuolelle, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

c)

Lainat euroalueen ulkopuolelle

Talletukset nimellisarvoon

d)

Euroalueen ulkopuolisten tahojen liikkeeseen laskemat arvopaperit, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Ylikansallisten tai kansainvälisten organisaatioiden (esim. Euroopan investointipankki) liikkeeseen laskemat arvopaperit organisaation maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

d)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot/diskontot jaksotetaan

d)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

d)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

4.2

ERM II:n luottojärjestelyihin perustuvat saamiset

Luotonanto ERM II:n ehdoilla.

Nimellisarvoon

5

Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset luotot euroalueen luottolaitoksille

Erät 5.1–5.5: Eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 31 päivänä elokuuta 2000 annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 (1) liitteessä I kuvattuihin rahapolitiikan välineisiin liittyvät liiketoimet.

 

5.1

Perusrahoitusoperaatiot

Säännölliset likviditeettiä lisäävät käänteisoperaatiot, jotka toteutetaan viikoittain ja joissa sovellettava normaali juoksuaika on viikko.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

5.2

Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot

Säännölliset likviditeettiä lisäävät käänteisoperaatiot, jotka toteutetaan kuukausittain ja joissa sovellettava normaali juoksuaika on kolme kuukautta.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

5.3

Käänteiset hienosäätöoperaatiot

Käänteisoperaatiot, joilla hienosäädetään markkinoita tarvittaessa.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

5.4

Käänteiset rakenteelliset operaatiot

Käänteisoperaatiot, joilla vaikutetaan eurojärjestelmän rakenteelliseen asemaan rahoitussektoriin nähden.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

5.5

Maksuvalmiusluotot

Osa eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmää, jossa vastapuolet voivat saada yön yli –likviditeettiä vakuuskelpoisia arvopapereita vastaan etukäteen vahvistetulla korolla.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

5.6

Vakuuksien muutospyyntöihin liittyvät talletukset

Luottolaitoksille myönnetyt lisäluotot, jotka aiheutuvat näille luottolaitoksille aiemmin myönnettyjen luottojen vakuutena olevien arvopaperien arvonnoususta.

Nimellisarvoon tai hankintahintaan

6

Muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta

Sekkitilit, määräaikaistalletukset, vaadittaessa takaisin maksettavat luotot, erään ”Euromääräiset arvopaperit euroalueelta” kuuluvien arvopaperisalkkujen hoitoon liittyvät takaisinmyyntisopimukset, mukaan lukien transaktiot, jotka johtuvat euroalueen aikaisempien valuuttavarantojen muuntamisesta, ja muut saamiset. Kirjeenvaihtajapankkimallin tilit ei-kotimaisissa euroalueen luottolaitoksissa. Muut saamiset ja operaatiot, jotka eivät liity eurojärjestelmän rahapoliittisiin operaatioihin.

Nimellisarvoon tai hankintahintaan

7

Euromääräiset arvopaperit euroalueelta

Muut arvopaperit kuin saamisten erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvat arvopaperit: osakkeet ja osuudet, joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjalainat, suoraan pidettävät rahamarkkinapaperit, mukaan lukien julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemat euromääräiset arvopaperit ajalta ennen EMUa; hienosäätötarkoituksessa hankitut EKP:n velkasitoumukset.

i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan

8

Euromääräiset saamiset julkisyhteisöiltä

Saamiset julkisyhteisöiltä ajalta ennen EMUa (ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, lainat).

Talletukset/lainat nimellisarvoon, ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit hankintahintaan

9

Eurojärjestelmän sisäiset saamiset

 

 

9.1

EKP:n sijoitustodistusten liikkeeseenlaskun perusteella annettuihin velkakirjoihin liittyvät saamiset

Vain EKP:n taseessa.

Kansallisten keskuspankkien antamat velkakirjat EKP:n velkasitoumuksia koskevan back-to-back –sopimuksen perusteella.

Nimellisarvoon

9.2

Euroseteleiden kohdistamiseen eurojärjestelmässä liittyvät saamiset

EKP:n liikkeeseen laskemiin seteleihin liittyvät saamiset euroseteleiden liikkeeseenlaskusta 6 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn päätöksen EKP/2001/15 mukaisesti (2).

Nimellisarvoon

9.3

Muut saamiset eurojärjestelmän sisällä (netto)

Seuraavien alaerien nettopositiot:

 

a)

TARGET2-tilien ja kansallisten keskuspankkien vastaavien tilien saldoista johtuvat nettosaamiset eli saamisten ja velkojen nettosumma – katso myös erä ’muut velat eurojärjestelmän sisällä (netto)’.

a)

Nimellisarvoon

b)

muut mahdolliset eurojärjestelmän sisäiset saamiset, myös EKP:n euroseteleistä saaman tulon väliaikainen jakaminen kansallisille keskuspankeille.

b)

Nimellisarvoon

10

Selvitettävänä olevat erät

Selvitystilien saldot (saamiset), mukaan lukien selvitettävänä olevat sekit.

Nimellisarvoon

11

Muut saamiset

 

 

11.1

Euroalueen metallirahat

Eurokolikot.

Nimellisarvoon

11.2

Aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus

Maa-alueet ja rakennukset, kalusto, mukaan lukien atk-laitteistot, ohjelmistot.

Hankintahintaan poistot vähennettyinä

Poistoilla tarkoitetaan hyödykkeen poistopohjan systemaattista kuluksi kirjaamista sen taloudellisen vaikutusajan kuluessa. Taloudellinen vaikutusaika on ajanjakso, jona käyttöomaisuuden odotetaan olevan yrityksen käytettävissä. Yksittäisten merkittävien käyttöomaisuuserien taloudellinen vaikutusaika voidaan tarkistaa systemaattisesti, mikäli odotukset poikkeavat aikaisemmista arvioista. Merkittäviin hyödykkeisiin voi sisältyä osia, joilla on erilainen taloudellinen vaikutusaika. Taloudellinen vaikutusaika tulisi tällaisten osien osalta arvioida erikseen.

Aineettoman omaisuuden kustannukset sisältävät aineettoman omaisuuden hankintahinnan. Muita suoria tai epäsuoria kustannuksia käsitellään kuluina

Menojen aktivoinnissa sovelletaan raja-arvoa (mikäli meno ilman arvonlisäveroa jää alle 10 000 euron, sitä ei aktivoida)

11.3

Muut rahoitusvarat

Voitto-osuudet ja sijoitukset tytäryhtiöihin, strategisista tai poliittisista syistä hallussa olevat osakkeet ja osuudet

Arvopaperit, mukaan lukien osakkeet ja osuudet, sekä muut rahoitusinstrumentit ja saldot, mukaan lukien määräaikaistalletukset ja sekkitilit, joita hoidetaan korvamerkittynä salkkuna

Tähän erään kuuluvien arvopaperisalkkujen hoitoon liittyvät takaisinmyyntisopimukset luottolaitosten kanssa.

a)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan

b)

Voitto-osuudet ja epälikvidit kantaosakkeet sekä muut osakkeet ja osuudet, jotka edustavat pysyviä investointeja

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

c)

Sijoitukset tytäryhtiöihin tai merkittävät osuudet yhtiöissä

Omaisuuden nettoarvoon

d)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot/diskontot jaksotetaan

e)

Eräpäivään saakka pidettävät tai pysyvinä investointeina pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

f)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

g)

Pankkitalletukset ja lainat

Nimellisarvoon, muunnetaan valuutan markkinakurssiin, jos saldot tai talletukset ovat valuuttamääräisiä

11.4

Taseen ulkopuolisten erien arvostuserot

Valuuttatermiinien, valuuttaswapien, koronvaihtosopimusten, korkotermiinien, arvopaperien termiinikauppojen, valuuttojen avistakauppojen arvostuksen tulokset kaupantekopäivästä maksun suorituspäivään.

Instrumenttien nettoaseman termiinikurssin ja avistakurssin ero käyttäen valuutan markkinakurssia

11.5

Siirtosaamiset ja maksetut ennakot

Toteutuneet tulot, joista ei ole saatu maksua. Maksetut ennakot ja kertyneet korot (eli arvopaperia ostettaessa mukana siirtyneet kertyneet korot)

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

11.6

Sekalaiset erät

a)

Ennakot, lainat ja muut vähämerkityksiset erät. Vakuudettomat lainat (loans on a trust basis)

a)

Nimellisarvoon tai hankintahintaan

b)

Asiakkaiden tekemiin kultatalletuksiin liittyvät sijoitukset

b)

Markkinahintaan

c)

Nettoeläkesaamiset.

c)

22 artiklan 3 kohdan mukaisesti

12

Tilikauden tappio

 

Nimellisarvoon

2.

Korvataan liitteen III taulukon ensimmäisessä sarakkeessa olevan alaotsikon 2.3 sanat ”Siirto varauksista/varauksiin valuuttakurssi- ja hintariskiä varten” sanoilla ”Siirto varauksista/varauksiin valuuttakurssi- ja korkoriskiä sekä kullan hintariskiä varten”.


(1)  EYVL L 310, 11.12.2000, s. 1.

(2)  EUVL L 337, 20.12.2001, s. 52.”


SUUNTAVIIVAT

Euroopan keskuspankki

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/31


EUROOPAN KESKUSPANKIN SUUNTAVIIVAT,

annettu 23 päivänä lokakuuta 2008,

eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 muuttamisesta

(EKP/2008/13)

(2009/99/EY)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 105 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 12.1 ja 14.3 artiklan, luettuina yhdessä 3.1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan, 18.2 artiklan ja 20 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisen rahapolitiikan toteutuminen edellyttää sellaisten välineiden ja menettelyjen määrittelemistä, joita euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden (jäljempänä ’rahaliittoon osallistuvat jäsenvaltiot’) kansallisista keskuspankeista ja Euroopan keskuspankista (EKP) muodostuva eurojärjestelmä käyttää pannakseen rahapolitiikan yhdenmukaisesti täytäntöön kaikissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa.

(2)

EKP:llä on oikeus antaa tarvittavat suuntaviivat eurojärjestelmän yhteisen rahapolitiikan toteuttamiseksi, ja kansalliset keskuspankit ovat velvollisia toimimaan näiden suuntaviivojen mukaisesti.

(3)

Markkinoiden viimeaikaiset tapahtumat edellyttävät tiettyjä eurojärjestelmän rahapolitiikan määrittelyä ja toteutusta koskevia muutoksia. Eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 31 päivänä elokuuta 2000 annettuihin suuntaviivoihin EKP/2000/7 (1) on siten tehtävä tarkoituksenmukaisia muutoksia, jotta niissä otettaisiin huomioon erityisesti i) riskienhallintajärjestelmään ja sovellettavaa vakuuskelpoisuutta koskeviin sääntöihin liittyvät muutokset eurojärjestelmän luotonannossa; ii) muiden kuin euromääräisten vakuuksien hyväksyminen tietyissä poikkeustapauksissa; iii) tarve sellaisia yhteisöjä koskeville säännöksille, joiden varat on jäädytetty ja/tai joihin sovelletaan muuta Euroopan yhteisön tai sen jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla suorittamaa toimea sekä iv) yhdenmukaistaminen vähimmäisvarantojen soveltamisesta 12 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan keskuspankin asetuksessa (EY) N:o 1745/2003 (EKP/2003/9) (2) olevien uusien säännösten kanssa,

ON ANTANUT NÄMÄ SUUNTAVIIVAT:

1 artikla

Liitteitä I ja II koskevat muutokset

Muutetaan suuntaviivoja EKP/2000/7 seuraavasti:

1)

Muutetaan liitettä I näiden suuntaviivojen liitteen I mukaisesti.

2)

Muutetaan liitettä II näiden suuntaviivojen liitteen II mukaisesti.

2 artikla

Tarkistaminen

Kansalliset keskuspankit toimittavat EKP:lle viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2008 yksityiskohdat näiden suuntaviivojen noudattamista varten laatimistaan asiakirjoista ja käyttämistään keinoista.

3 artikla

Voimaantulo

Nämä suuntaviivat tulevat voimaan 1 päivänä marraskuuta 2008. Suuntaviivojen 1 artiklaa sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 2009.

4 artikla

Osoitus

Nämä suuntaviivat on osoitettu rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille keskuspankeille.

Annettu Frankfurt am Mainissa 23 päivänä lokakuuta 2008.

EKP:n neuvoston puolesta

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  EYVL L 310, 11.12.2000, s. 1.

(2)  EUVL L 250, 2.10.2003, s. 10.


LIITE I

Muutetaan suuntaviivojen EKP/2000/7 liitettä I seuraavasti:

1)

Lisätään sisällysluetteloon kohdan 6.7 otsikko ”Muiden kuin euromääräisten vakuuksien hyväksyminen poikkeustilanteissa”.

2)

Muutetaan 1.3.1 kohtaa seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäisen alakohdan alaviitteen 5 neljäs virke seuraavalla tekstillä:

Pikahuutokaupat toteutetaan yleensä puolentoista tunnin kuluessa.”

b)

Korvataan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan viimeinen virke seuraavalla tekstillä:

”Perusrahoitusoperaatioilla on keskeinen asema eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatioiden tavoitteiden täyttämisessä.”

3)

Korvataan 2.2 kohdan neljännen alakohdan ensimmäiset kaksi virkettä seuraavalla tekstillä:

”Pikahuutokaupoissa ja kahdenvälisissä kaupoissa kansalliset keskuspankit käyvät kauppaa hienosäätöoperaatioihin valittujen vastapuolten kanssa. Myös laajempi vastapuolten joukko on mahdollinen.”

4)

Korvataan 2.4 kohdan otsikko seuraavalla tekstillä:

5)

Poistetaan 3.1.2 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeinen virke.

6)

Poistetaan 3.1.3 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke.

7)

Muutetaan 4.1 kohtaa seuraavasti:

a)

Korvataan otsikon ”Luoton käytön edellytykset” alla oleva ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Maksuvalmiusluottoa voivat saada laitokset, jotka täyttävät kohdassa 2.1 esitetyt vastapuolten yleiset kelpoisuusvaatimukset. Luoton myöntää laitoksen sijoittautumisjäsenvaltion kansallinen keskuspankki. Maksuvalmiusluottoa myönnetään vain niinä päivinä, joina TARGET2-järjestelmä (1) on toiminnassa (2). Päivinä, joina asianomaiset arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät eivät ole toiminnassa, maksuvalmiusluottoa myönnetään kansallisiin keskuspankkeihin jo ennakolta talletettuja vakuuksia vastaan.

b)

Korvataan otsikon ”Luoton käytön edellytykset” alla olevan kolmannen alakohdan alaviite 4 seuraavasti:

”(4)

Päivät, joina TARGET2-järjestelmä pidetään kiinni, ilmoitetaan EKP:n www-sivustossa (www.ecb.europa.eu) ja myös eurojärjestelmän www-sivustoissa (ks. liite 5).”

c)

Poistetaan otsikon ”Luoton käytön edellytykset” alla olevan kolmannen alakohdan alaviite 5.

8)

Poistetaan 4.2 kohdassa olevan otsikon ”Käytön edellytykset” alla olevan toisen alakohdan alaviite 12.

9)

Korvataan 5.1.3 kohdan toisen alakohdan viimeinen virke seuraavalla tekstillä:

”Jos pikahuutokaupasta ei ilmoiteta julkisesti etukäteen, kansalliset keskuspankit ottavat suoraan yhteyttä valittuihin vastapuoliin. Jos pikahuutokaupasta ilmoitetaan julkisesti, kansallinen keskuspankki voi ottaa suoraan yhteyttä valittuihin vastapuoliin.”

10)

Poistetaan 5.3.3 kohdan ensimmäisen alakohdan alaviite 12.

11)

Korvataan 6.2 kohdan toinen alakohta seuraavalla tekstillä:

”Eurojärjestelmä neuvoo vastapuolia omaisuuserien vakuuskelpoisuuden suhteen ainoastaan, kun jo liikkeeseen laskettuja jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä tai liikkeessä olevia ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä tarjotaan eurojärjestelmälle vakuudeksi. Ennen liikkeeseenlaskua eurojärjestelmä ei kommentoi vakuuskelpoisuutta.”

12)

Muutetaan 6.2.1 kohdassa otsikon ”Omaisuuserätyyppi” alla olevaa tekstiä seuraavasti:

a)

Lisätään ensimmäisen alakohdan a) alakohtaan sanojen ”ei-ehdollinen lainapääoma” jälkeen alaviite 5 seuraavasti:

”(5)

Joukkovelkakirjalainat eivät ole vakuuskelpoisia, jos niihin on liitetty optiotodistuksia (warrantti) tai muita vastaavia oikeuksia.”

b)

Korvataan neljäs alakohta seuraavalla tekstillä:

”Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevien kassavirtaa synnyttävien omaisuuserien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

Omaisuuserien hankintaan sovelletaan jonkin EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöä.

b)

Arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö (special purpose vehicle) on hankkinut ne alullepanijalta tai välittäjältä tavalla, jota eurojärjestelmä pitää ’todellisena myyntinä’, joka on täytäntöönpanokelpoinen kolmansiin osapuoliin nähden ja joka on alullepanijan ja tämän velkojien ulottumattomissa, mukaan lukien tilanteet, joissa alullepanija on maksukyvytön.

c)

Ne eivät koostu – kokonaan tai osittain, tosiasiallisesti tai mahdollisesti – luottoriskin vaihtolainoista (credit-linked notes) tai vastaavista vaateista, jotka johtuvat luottoriskin siirtämisestä luottojohdannaisten avulla.”

c)

Korvataan viides alakohta seuraavalla tekstillä:

”Strukturoiduissa lainoissa etuoikeusluokan (tai sen alaluokan) etuoikeus ei saa olla saman lainan muiden etuoikeusluokkien etuoikeutta huonompi. Etuoikeusluokan (tai sen alaluokan) etuoikeuden ei katsota olevan saman lainan muiden etuoikeusluokkien (tai alaluokkien) etuoikeutta huonompi, jos maksujen etuoikeusjärjestys täytäntöönpanoilmoituksen (enforcement notice) toimittamisen jälkeen on tarjousesitteen mukaan sellainen, että millään muulla etuoikeusluokalla (tai alaluokalla) ei ole oikeutta saada maksua (pääomaa ja korkoja) ennen kyseistä etuoikeusluokkaa (tai alaluokkia) eli sille aiheutuu tappiota viimeisenä strukturoidun lainan etuoikeusluokista (tai alaluokista).”

13)

Korvataan 6.2.1 kohdassa otsikon ”Liikkeeseenlaskupaikka” alla olevan alaviitteen 7 ensimmäinen virke seuraavalla tekstillä:

”Yhden haltijavelkakirjan muodossa olevat kansainväliset velkapaperit (international debt securities in global bearer form), jotka on laskettu liikkeeseen 1.1.2007 tai sen jälkeen Euroclear Bankin (Belgia) tai Clearstream Banking Luxembourgin kautta, ovat vakuuskelpoisia, jos ne on laskettu liikkeeseen NGN-muodossa (New Global Note) ja talletettu yhteisenä säilyttäjänä (Common Safekeeper, CSK) toimivaan kansainväliseen arvopaperikeskukseen tai soveltuvin osin muuhun arvopaperikeskukseen, joka täyttää EKP:n asettamat vähimmäisvaatimukset.”

14)

Muutetaan 6.2.2 kohdassa otsikon ”Lainasaamiset” alla olevaa tekstiä seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäisen alakohdan viimeinen virke seuraavalla tekstillä:

”Lainasaamisella ei saa olla huonompi etuoikeus pääomaan ja/tai korkoihin kuin liikkeeseenlaskijan muilla lainoilla (tai saman syndikoidun lainan muilla etuoikeusluokilla tai alaluokilla) tai velkainstrumenteilla.”

b)

Lisätään ensimmäisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan toisen alakohdan toisen virkkeen jälkeen seuraava virke:

”Vakuuskelpoisia ovat myös lainasaamiset, joiden korko on sidottu inflaatioon.”

c)

Poistetaan ensimmäisen alakohdan viidennen luetelmakohdan alaviite 20.

15)

Muutetaan 6.2.3 kohdassa otsikon ”Vakuuskelpoisten omaisuuserien käyttöä koskevat säännöt” alla olevaa tekstiä seuraavasti:

a)

Korvataan kolmannen alakohdan i–iii alakohdat seuraavalla tekstillä:

”i)

vastapuoli omistaa joko suoraan tai yhden tai useamman yrityksen kautta vähintään 20 % liikkeeseenlaskijan/velallisen/takaajan pääomasta; tai

ii)

liikkeeseenlaskija/velallinen/takaaja omistaa joko suoraan tai yhden tai useamman yrityksen kautta vähintään 20 % vastapuolen pääomasta; tai

iii)

jokin kolmas osapuoli omistaa joko suoraan tai yhden tai useamman yrityksen kautta vähintään 20 % sekä vastapuolen että liikkeeseenlaskijan/velallisen/takaajan pääomasta.”

b)

Korvataan neljäs ja viides alakohta seuraavasti:

”Tämä määräys ei koske a) läheisiä sidoksia vastapuolen ja jonkin ETA-maan julkisten viranomaisten välillä eikä tapauksia, joissa velkainstrumentin takaajana on veronkantoon oikeutettu julkinen viranomainen; b) katettuja joukkovelkakirjalainoja, jotka on laskettu liikkeeseen yhteissijoitusdirektiivin 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti; eikä c) tapauksia, joissa velkainstrumentit on suojattu vastaavin lainsäädännöllisin erityiskeinoin kuin b kohdassa tarkoitetut instrumentit, esimerkiksi sellaisten ei-jälkimarkkinakelpoisten kiinteistövakuudellisten velkainstrumenttien tapauksessa, jotka eivät ole arvopapereita.

Omaisuusvakuudellisia arvopapereita ei voi myöskään käyttää vakuutena, jos vastapuoli (tai kolmas osapuoli, jonka kanssa vastapuoli on läheisesti sidoksissa) antaa valuuttasuojauksen omaisuusvakuudelliselle arvopaperille tekemällä valuuttasuojaussopimuksen liikkeeseenlaskijan kanssa tai jos vastapuoli antaa rahoitustukea vähintään 20 % omaisuusvakuudellisen arvopaperin jäljellä olevasta pääomasta.”

c)

Päivitetään taulukko 4, jonka otsikkona on ”Eurojärjestelmän rahapoliittisiin operaatioihin hyväksyttävät omaisuuserät”, seuraavasti:

poistetaan alaviite 4,

korvataan kelpoisuusvaatimuksia koskevassa sarakkeessa olevat sanat ”Lainasaamiseen sovellettava lainsäädäntö” sanoilla ”Sovellettava lainsäädäntö”,

korvataan jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä koskevan sarakkeen kymmenennellä rivillä oleva merkki ”–” sanoilla ”Omaisuusvakuudellisten arvopaperien vakuutena olevien omaisuuserien hankintaan sovellettava lainsäädäntö: jonkin EU:n jäsenvaltion lainsäädäntö”.

16)

Muutetaan 6.3.1 kohtaa seuraavasti:

a)

Lisätään seuraava teksti neljänneksi alakohdaksi:

”Ulkoisten luottoluokituslaitosten tapauksessa arvion pohjana on julkinen luokitus. Eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden vaatia tarvittaessa lisäselvityksiä. Omaisuusvakuudellisille arvopapereille annettujen luokitusten perusteista on oltava tarjolla yksityiskohtainen luottoluokitusraportti, joko ennakko- tai liikkeeseenlaskuraportti, jossa esitetään ainakin kattava rakenteellinen ja oikeudellinen analyysi, yksityiskohtainen arvio vakuuksista sekä analyysit transaktion osapuolista ja mahdollisista muista transaktioon liittyvistä erityispiirteistä. Ulkoisten luottoluokituslaitosten on lisäksi julkaistava omaisuusvakuudellisista arvopapereista valvontaraportteja säännöllisesti, ainakin neljännesvuosittain (3). Raporttien tulisi sisältää ainakin päivitetyt keskeiset transaktiotiedot (kulloinkin vakuutena olevat omaisuuserät, transaktion osapuolet, rahoitusrakenne) ja tunnuslukutiedot.

b)

Korvataan viidennen alakohdan alaviite 26 seuraavalla tekstillä:

”’Yhden A:n luottoluokituksella’ tarkoitetaan, että Fitchin tai Stardard & Poor’sin pitkän aikavälin luokitus on ollut vähintään A-, Moody’sin vähintään A3 tai DBRS:n vähintään AL.”

c)

Korvataan kuudes ja seitsemäs alakohta seuraavasti:

”Eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden ratkaista minkä tahansa merkitykselliseksi katsomansa tiedon perusteella, täyttävätkö liikkeeseenlaskut, liikkeeseenlaskijat, velalliset ja takaajat sen asettamat tiukat luottokelpoisuusvaatimukset, ja se voi tarvittaessa tällaisin perustein kieltäytyä hyväksymästä omaisuuseriä vakuudeksi, rajoittaa niiden vakuuskäyttöä tai soveltaa ylimääräistä aliarvostusta varmistaakseen, että eurojärjestelmän oikeudet on riittävästi turvattu EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklan mukaisesti. Sama voidaan ulottaa koskemaan myös yksittäisiä vastapuolia, etenkin jos vakuudeksi tarjottujen omaisuuserien luottokelpoisuus näyttää olevan vahvasti yhteydessä itse vastapuolen luottokelpoisuuteen. Jos hylkäämisen perusteena ovat vakauden valvontaan liittyvät tiedot, eurojärjestelmä saa käyttää tällaisia vastapuolilta tai rahoitusvalvontaviranomaisilta saatuja tietoja yksinomaan rahapolitiikan harjoittamistehtävänsä mukaisesti ja siinä määrin kuin tämän tehtävän täyttäminen edellyttää.

Omaisuuserät voidaan poistaa vakuuskelpoisten omaisuuserien listalta, jos niiden liikkeeseenlaskijan tai takaajan varat on jäädytetty ja/tai jokin muu Euroopan yhteisön tai sen jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla suorittama toimi rajoittaa liikkeeseenlaskijan/takaajan varojen käyttöä tai EKP:n neuvosto on sellaisen vuoksi päättänyt sulkea liikkeeseenlaskijan/takaajan joko tilapäisesti tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä.”

17)

Korvataan 6.3.4 kohdassa otsikon ”Ulkoiset luottoluokituslaitokset lähteenä” alla olevan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen virke seuraavalla tekstillä:

”Ulkoisten luottoluokituslaitosten tulee täyttää tietyt toiminnalliset vaatimukset ja tarjota riittävän kattavia luokituspalveluja, jotta eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnin tehokkuus voidaan varmistaa.”

18)

Muutetaan 6.4.1 kohtaa seuraavasti:

a)

Korvataan toisen alakohdan viimeinen virke seuraavasti:

”Riskienhallintamenetelmät ovat yleisesti ottaen yhdenmukaiset koko euroalueella (4), ja niillä pyritään varmistamaan, että vakuuskelpoisten omaisuuserätyyppien kohtelu on johdonmukaista, avointa ja yhtäläistä eri puolilla euroaluetta.

b)

Lisätään seuraava alakohta:

”Eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden soveltaa tarvittaessa muitakin riskienhallintamenetelmiä varmistaakseen, että eurojärjestelmän oikeudet on riittävästi turvattu EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklan mukaisesti. Tällaisia johdonmukaisesti, avoimesti ja yhtäläisesti sovellettavia riskienhallintamenetelmiä voidaan soveltaa myös yksittäisiin vastapuoliin, jos eurojärjestelmän oikeuksien turvaaminen sitä edellyttää.”

c)

Korvataan kehikko 7, jonka otsikkona on ”Riskienhallintamenetelmät”, seuraavalla tekstillä:

”KEHIKKO 7

Riskienhallintamenetelmät

Eurojärjestelmä soveltaa seuraavia riskienhallintamenetelmiä:

Markkina-arvon aliarvostus

Eurojärjestelmä käyttää omaisuuserien arvostuksessa menetelmää, jolla omaisuuserän arvo lasketaan sen markkina-arvona vähennettynä tietyllä prosenttimäärällä (haircut).

Vaihtelumarginaali (marking to market)

Eurojärjestelmä edellyttää, että likviditeettiä lisäävissä käänteisoperaatioissa käytettävien omaisuuserien aliarvostuksella korjattu markkina-arvo säilyy vaaditulla tasolla jatkuvasti. Jos omaisuuserän säännöllisin välein arvioitu arvo laskee tiettyä tasoa pienemmäksi, vastapuolen on kansallisen keskuspankin vaatimuksesta toimitettava lisää omaisuuseriä tai rahaa (vakuuksien muutospyyntö). Jos vakuuden arvo uudelleenarvostuksessa vastaavasti ylittää tietyn tason, ylimääräiset omaisuuserät tai rahat voidaan palauttaa vastapuolelle. (Vaatimuksen laskeminen on esitetty kehikossa 8.)

Eurojärjestelmä voi tarvittaessa soveltaa myös seuraavia riskienhallintamenetelmiä varmistaakseen, että eurojärjestelmän oikeudet on riittävästi turvattu EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklan mukaisesti:

Alkumarginaalit

Eurojärjestelmä saattaa soveltaa alkumarginaalia likviditeettiä lisäävissä käänteisoperaatioissa. Vastapuolten toimittamien omaisuuserien arvon olisi tällöin oltava vähintään yhtä suuri kuin eurojärjestelmän myöntämän likviditeetin arvon ja alkumarginaalin summa.

Liikkeeseenlaskija-/velallis- tai takaajakohtaiset limiitit

Eurojärjestelmä voi asettaa liikkeeseenlaskija-/velallis- tai takaajakohtaiset limiitit. Limiiteillä voidaan rajoittaa tiettyjen omaisuuserien käyttöä vakuutena myös vastapuolikohtaisesti, etenkin jos vakuuksien luottokelpoisuus näyttää olevan vahvasti yhteydessä niitä tarjoavan vastapuolen luottokelpoisuuteen.

Lisätakaukset

Eurojärjestelmä voi vaatia vakavaraisten yhteisöjen antamia lisätakauksia, ennen kuin se hyväksyy tietyt omaisuuserät.

Käytöstä poistaminen

Eurojärjestelmä voi poistaa tietyt omaisuuserät vakuuskäytöstä rahapoliittisissa operaatioissaan. Eurojärjestelmä voi olla hyväksymättä tiettyjä omaisuuseriä vakuudeksi myös vastapuolikohtaisesti, etenkin jos vakuuksien luottokelpoisuus näyttää olevan vahvasti yhteydessä niitä tarjoavan vastapuolen luottokelpoisuuteen.

Omaisuuserät voidaan poistaa vakuuskelpoisten omaisuuserien listalta, jos niiden liikkeeseenlaskijan tai takaajan varat on jäädytetty ja/tai jokin muu Euroopan yhteisön tai sen jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla suorittama toimi rajoittaa liikkeeseenlaskijan/takaajan varojen käyttöä tai EKP:n neuvosto on sellaisen vuoksi päättänyt sulkea liikkeeseenlaskijan/takaajan joko tilapäisesti tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä.”

19)

Muutetaan 6.4.2 kohtaa seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäinen virke seuraavalla tekstillä:

”Vakuuskelpoiset jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät jaetaan viiteen likvidiysluokkaan liikkeeseenlaskijaryhmän ja omaisuuserän tyypin perusteella.”

b)

Korvataan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan kolmas virke seuraavalla tekstillä:

”I–IV luokkaan kuuluvilla vakuuskelpoisilla jälkimarkkinakelpoisilla kiinteä- ja nollakorkoisilla velkainstrumenteilla aliarvostuksen suuruus määräytyy velkainstrumenttien jäljellä olevan maturiteetin ja koron mukaan, kuten taulukossa 7 esitetään (5).

c)

Lisätään ensimmäiseen alakohtaan kolmas ja neljäs luetelmakohta seuraavasti:

”—

V luokkaan kuuluviin velkainstrumentteihin sovellettava instrumenttikohtainen aliarvostus on 12 % maturiteetista ja korosta riippumatta.

Jos V luokkaan kuuluva velkainstrumentti arvostetaan 6.5 kohdan mukaisesti teoreettisen hinnan perusteella, sovelletaan ylimääräisenä markkina-arvon aliarvostuksena hinnanalennusta arvonmäärityksessä. Hinnanalennus tehdään vähentämällä suoraan 5 % kunkin velkainstrumentin teoreettisesta hinnasta.”

d)

Korvataan taulukko 6 seuraavasti:

”TAULUKKO 6

Jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien likvidiysluokat (6)

I luokka

II luokka

III luokka

IV luokka

V luokka

Keskushallinnon liikkeeseen laskemat velkainstrumentit

Alueellisten ja paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat velkainstrumentit

Perinteiset katetut pankkien joukkovelkakirjalainat

Luottolaitosten liikkeeseen laskemat (vakuudettomat) velkainstrumentit

Omaisuusvakuu-delliset arvopaperit

Keskuspankkien liikkeeseen laskemat velkainstrumentit (7)

Jumbolainat (katetut pankkien joukkovelkakirjalainat) (8)

Valtiosidonnaisten laitosten liikkeeseen laskemat velkainstrumentit (9)

Ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemat velkainstrumentit

Yritysten ja muiden laitosten liikkeeseen laskemat velkainstrumentit (9)

 

 

e)

Korvataan kolmas, neljäs ja viides luetelmakohta seuraavasti:

”—

Kaikkiin I–IV luokan jälkimarkkinakelpoisiin käänteisesti vaihtuvakorkoisiin velkainstrumentteihin sovelletaan samoja taulukon 8 markkina-arvon aliarvostuksia.

I–IV luokan vaihtuvakorkoisiin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin (10) sovellettava markkina-arvon aliarvostus on sama kuin kiinteäkorkoisten instrumenttien nollasta yhteen vuoteen ulottuvassa maturiteettiluokassa jaoteltuna sen likvidiysluokan mukaan, johon instrumentti kuuluu.

I–IV luokkaan kuuluviin useantyyppisiä koronmaksuja sisältäviin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin sovelletaan riskienhallintamenetelmää, joka ottaa huomioon vain instrumentin jäljellä olevat koronmaksut. Tällaisiin instrumentteihin sovelletaan markkina-arvon aliarvostusta, joka on suurin mahdollinen instrumentin jäljellä olevan maturiteetin ja jäljellä olevien koronmaksutyyppien perusteella.

f)

Korvataan taulukko 7 seuraavasti:

”TAULUKKO 7

Vakuuskelpoisiin jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavat aliarvostusprosentit

(prosentit)

 

Likvidiysluokat

Jäljellä oleva

I luokka

II luokka

III luokka

IV luokka

V luokka

maturiteetti (vuotta)

Kiinteäkorkoinen

Nollakorkoinen

Kiinteäkorkoinen

Nollakorkoinen

Kiinteäkorkoinen

Nollakorkoinen

Kiinteäkorkoinen

Nollakorkoinen

 

0–1

0,5

0,5

1

1

1,5

1,5

6,5

6,5

12 (11)

1–3

1,5

1,5

2,5

2,5

3

3

8

8

3–5

2,5

3

3,5

4

4,5

5

9,5

10

5–7

3

3,5

4,5

5

5,5

6

10,5

11

7–10

4

4,5

5,5

6,5

6,5

8

11,5

13

> 10

5,5

8,5

7,5

12

9

15

14

20

g)

Korvataan taulukon 8 otsikko seuraavalla tekstillä:

20)

Lisätään 6.4.3 kohdassa olevan otsikon ”Lainasaamiset” alle ensimmäisen luetelmakohdan loppuun seuraava alaviite:

”(*)

Kiinteäkorkoisten lainasaamisten aliarvostusprosentteja voidaan soveltaa myös sellaisiin lainasaamisiin, joiden korko on sidottu inflaatioon.”

21)

Lisätään 6.7 kohta seuraavasti:

”6.7)   Muiden kuin euromääräisten vakuuksien hyväksyminen poikkeustilanteissa

Joissakin tilanteissa EKP:n neuvosto voi päättää, että vakuudeksi voidaan hyväksyä myös euroalueen ulkopuolisten G10-valtioiden kotimaan valuutassaan liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia velkainstrumentteja. Päätöksen yhteydessä selvennetään sovellettavia kriteereitä ja tiedotetaan vastapuolille ulkomaisten vakuuksien valinnassa ja vakuudeksiotossa sovellettavista menettelyistä, kuten arvostuksessa käytettävistä lähteistä ja periaatteista, riskienhallintamenetelmistä sekä maksu- ja toimitusmenettelyistä.

Tällaiset omaisuuserät voivat 6.2.1 kohdan vaatimuksista riippumatta olla talletettuina/rekisteröityinä Euroopan talousalueen ulkopuolella tai ne on voitu laskea liikkeeseen Euroopan talousalueen ulkopuolella, ja kuten edellä todettiin, niiden ei tarvitse olla euromääräisiä. Niiden on kuitenkin oltava niitä vakuutena käyttävän vastapuolen omistuksessa.

Vastapuolet, jotka ovat Euroopan talousalueen ulkopuolelle tai Sveitsiin sijoittautuneiden luottolaitosten sivukonttoreita, eivät voi käyttää tällaisia omaisuuseriä vakuutena.”

22)

Muutetaan 7.2 kohtaa seuraavasti:

a)

Korvataan toinen alakohta seuraavalla tekstillä:

”Laitos vapautetaan automaattisesti varantovelvoitteesta sen pitoajanjakson alusta, jonka aikana sen toimilupa on peruutettu tai jonka aikana se on luopunut toimiluvastaan tai jonka aikana rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen laitoksen asettamisesta selvitystilamenettelyyn. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2531/98 ja asetuksen (EY) N:o 1745/2003 (EKP/2003/9) mukaan EKP voi syrjintää harjoittamatta myös vapauttaa luottolaitoksia eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmän velvoitteista, jos ne ovat tervehdyttämismenettelyn kohteena tai niiden varat on jäädytetty ja/tai jokin muu Euroopan yhteisön tai sen jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla suorittama toimi rajoittaa niiden varojen käyttöä tai EKP:n neuvosto on sellaisen vuoksi päättänyt sulkea ne joko tilapäisesti tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä – tai jos velvoitteiden asettaminen näille laitoksille ei vastaa tämän järjestelmän tarkoitusta. Jälkimmäisessä tapauksessa EKP ottaa vapauttamispäätöksiä tehdessään huomioon ainakin yhden seuraavista kriteereistä:

Laitoksella on lupa suorittaa ainoastaan toimintoja, joilla on jokin erityistarkoitus.

Laitos ei saa harjoittaa aktiivista pankkitoimintaa eikä kilpailla muiden luottolaitosten kanssa.

Kaikki laitoksen talletukset on lain mukaan korvamerkittävä alueellista ja/tai kansainvälistä kehitysapua palveleviin tarkoituksiin.”

b)

Korvataan kolmannen alakohdan toinen virke seuraavasti:

”EKP julkistaa listan myös niistä laitoksista, jotka on vapautettu tämän järjestelmän mukaisista velvoitteistaan muista syistä kuin tervehdyttämismenettelyyn joutumisen, varojen jäädyttämisen ja/tai jonkin muun Euroopan yhteisön tai sen jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaisen toimen vuoksi, joka rajoittaa laitosten varojen käyttöä tai jonka vuoksi EKP:n neuvosto on päättänyt sulkea ne joko tilapäisesti tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä (12).

23)

Muutetaan 7.3 kohtaa seuraavasti:

a)

Korvataan otsikon ”Varantopohja ja velvoiteprosentit” alla olevan neljännen alakohdan ensimmäinen virke seuraavalla tekstillä:

”Laitosten velkoja muille eurojärjestelmän vähimmäisvarantovelvoitteen alaisten laitosten listalla oleville laitoksille tai EKP:lle tai eurojärjestelmän kansallisille keskuspankeille ei sisällytetä varantopohjaan.”

b)

Korvataan otsikon ”Varantopohja ja velvoiteprosentit” alla olevan viidennen alakohdan kolmas ja neljäs virke seuraavalla tekstillä:

”Tämä velvoiteprosentti täsmennetään asetuksessa (EY) N:o 1745/2003 (EKP/2003/9). Seuraaviin velkaeriin EKP soveltaa velvoiteprosenttia 0: ’yli kahden vuoden määräaikaistalletukset’, ’talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta’, ’repomyynnit’ ja ’alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli 2 vuoden velkapaperit’ (ks. kehikko 9).”

c)

Korvataan kehikko 9, jonka otsikkona on ”Varantopohja ja velvoiteprosentit”, seuraavalla tekstillä:

”KEHIKKO 9

Varantopohja ja velvoiteprosentit

A.   Varantopohjaan sisällytettävät velkaerät, joihin sovelletaan positiivista velvoiteprosenttia

Talletukset (13)

Yön yli -talletukset

Enintään 2 vuoden määräaikaistalletukset

Talletukset, joiden irtisanomisaika on enintään 2 vuotta

Liikkeeseen lasketut velkapaperit

Alkuperäiseltä maturiteetiltaan enintään 2 vuoden velkapaperit

B.   Varantopohjaan sisällytettävät velkaerät, joihin sovelletaan velvoiteprosenttia 0

Talletukset (13)

Yli 2 vuoden määräaikaistalletukset

Talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta

Repomyynnit

Liikkeeseen lasketut velkapaperit

Alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli 2 vuoden velkapaperit

C.   Varantopohjan ulkopuolelle jäävät velat

Velat muille eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmän alaisille laitoksille

Velat EKP:lle ja eurojärjestelmän kansallisille keskuspankeille

24)

Muutetaan liitteen I lisäystä 1 seuraavasti:

a)

Korvataan esimerkissä 6 olevan taulukon I ensimmäinen rivi seuraavasti:

”Omaisuuserä A

Jumbolaina (katettu pankin joukkovelkakirjalaina)

30.8.2008

Kiinteä

Formula

vuotta

4 vuotta

3,50 %”

b)

Korvataan esimerkissä 6 otsikon ”Korvamerkintäjärjestelmä” alla olevan ensimmäisen alakohdan 1 alakohdan toinen ja kolmas lause seuraavasti:

”Omaisuuserä A on kiinteäkorkoinen jumbolaina (katettu pankin joukkovelkakirjalaina), joka erääntyy 30.8.2008. Koska sen jäljellä oleva maturiteetti on 4 vuotta, siihen sovellettava markkina-arvon aliarvostus on 3,5 %.”

25)

Muutetaan liitteen I lisäystä 2 seuraavasti:

a)

Lisätään seuraava omaisuusvakuudellisten arvopapereiden määritelmä:

”Omaisuusvakuudellinen arvopaperi (asset-backed security, ABS): Velkainstrumentti, jonka vakuutena on tähän tarkoitukseen erityisesti varattu joukko (kiinteitä tai uusiutuvia) rahoitusvaateita, jotka muunnetaan käteiseksi tietyn ajan kuluessa. Lisäksi näihin instrumentteihin saattaa liittyä sellaisia oikeuksia tai muita omaisuuseriä, jotka takaavat maksun tai tuottojen jakamisen sovittuna ajankohtana arvopaperin haltijalle. Yleensä omaisuusvakuudellisten arvopaperien liikkeeseenlaskijana toimii varta vasten perustettu erillisyhtiö, joka on hankkinut vakuutena olevan rahoitusvaateiden joukon niiden liikkeeseenlaskijalta/myyjältä. Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden tuotot riippuvat siis pääasiassa niiden vakuutena olevien omaisuuserien tuottamasta kassavirrasta sekä sellaisista muista oikeuksista, jotka takaavat tuottojen maksamisen sovittuna ajankohtana (esim. likviditeettisopimukset, takuut tai muut erilliset takaukset).”

b)

Korvataan kirjeenvaihtajakeskuspankkimallin määritelmä seuraavalla tekstillä:

”Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli (correspondent central banking model, CCBM): Eurojärjestelmän luoma järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa vastapuolille mahdollisuus käyttää toisessa maassa olevia omaisuuseriä vakuutena. Kirjeenvaihtajakeskuspankkimallissa kansalliset keskuspankit toimivat omaisuudensäilyttäjinä toistensa puolesta. Tämä tarkoittaa, että kukin kansallinen keskuspankki pitää arvopaperitiliä kunkin muun kansallisen keskuspankin sekä EKP:n arvopaperien hoitoa varten. Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli on avoin myös tietyille eurojärjestelmään kuulumattomille kansallisille keskuspankeille.”

c)

Lisätään seuraava valuuttasuojauksen määritelmä:

”Valuuttasuojaus (currency hedge transaction): Liikkeeseenlaskijan ja suojausvastapuolen välinen sopimus, jolla muun valuutan kuin euron määräisen kassavirran vastaanottamisesta aiheutuvaa valuuttakurssiriskiä lievennetään osittain siten, että suojausvastapuolen maksama kassavirta (ml. suojausosapuolen mahdolliset takuut) muutetaan swapsopimuksella euromääräiseksi.”

d)

Korvataan pankkipäivän lopetuksen määritelmä seuraavalla tekstillä:

”Pankkipäivän lopetus (end-of-day): Se pankkipäivän ajankohta TARGET2-järjestelmän sulkemisen jälkeen, jona TARGET2-järjestelmässä käsitellyt maksut suoritetaan lopullisesti tuon päivän osalta.”

e)

Korvataan pikahuutokaupan määritelmä seuraavalla tekstillä:

”Pikahuutokauppa (quick tender): Huutokauppamenettely, jota eurojärjestelmä noudattaa pääasiassa hienosäätöoperaatioissaan pyrkiessään vaikuttamaan nopeasti markkinoiden likviditeettitilanteeseen. Pikahuutokaupat käydään yleensä puolentoista tunnin kuluessa, ja niihin osallistuvien vastapuolten määrä on yleensä rajoitettu.”

f)

Korvataan RTGS-järjestelmän (reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä) määritelmä seuraavalla tekstillä:

”RTGS-järjestelmä (reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä) (RTGS [real-time gross settlement] system): Maksujärjestelmä, jossa maksumääräykset käsitellään ja maksut suoritetaan jatkuvasti nettouttamatta toimeksianto kerrallaan reaaliaikaisesti. Ks. myös TARGET2-järjestelmä.”

g)

Korvataan TARGET-järjestelmän määritelmä seuraavalla tekstillä:

”TARGET-järjestelmä (Trans-European Automated Real-time Gross settlement ExpressTransfer system, TARGET): TARGET2-järjestelmän edeltäjä, jonka toiminta perustui hajautettuun, kansalliset RTGS-järjestelmät ja EKP:n maksujärjestelmän kytkevään rakenteeseen. TARGET-järjestelmä on korvattu TARGET2-järjestelmällä suuntaviivojen EKP/2007/2 13 artiklassa määritellyn siirtymisaikataulun mukaisesti.”

h)

Lisätään määritelmä ”hinnanalennus arvonmäärityksessä”:

”Hinnanalennus arvonmäärityksessä (valuation markdown): Riskienhallintamenettely, jossa keskuspankki alentaa käänteisoperaatioissa vakuutena käytettävien omaisuuserien teoreettista hintaa tietyllä prosenttimäärällä, ennen kuin se suorittaa markkina-arvon aliarvostuksen (14).

26)

Korvataan lisäyksessä 5 oleva taulukko seuraavalla taulukolla:

”EUROJÄRJESTELMÄN WWW-SIVUSTOT

Keskuspankki

WWW-sivusto

Euroopan keskuspankki

www.ecb.europa.eu

Nationale Bank van België / Banque Nationale de Belgique

www.nbb.be or www.bnb.be

Deutsche Bundesbank

www.bundesbank.de

Central Bank and Financial Services Authority of Ireland

www.centralbank.ie

Bank of Greece

www.bankofgreece.gr

Banco de España

www.bde.es

Banque de France

www.banque-france.fr

Banca d’Italia

www.bancaditalia.it

Central Bank of Cyprus

www.centralbank.gov.cy

Banque centrale du Luxembourg

www.bcl.lu

Bank Ċentrali ta’ Malta / Central Bank of Malta

www.centralbankmalta.org

De Nederlandsche Bank

www.dnb.nl

Oesterreichische Nationalbank

www.oenb.at

Banco de Portugal

www.bportugal.pt

Banka Slovenije

www.bsi.si

Suomen Pankki

www.bof.fi”


(1)  TARGETin hajautettu tekninen infrastruktuuri korvattiin 19.11.2007 lukien TARGET2:n yhteisellä laitealustalla, jonka välityksellä kaikki maksumääräykset lähetetään ja käsitellään ja jonka välityksellä maksut vastaanotetaan teknisesti samalla tavalla. TARGET2-järjestelmään siirtyminen järjestettiin maaryhmittäin määräpäivinä. TARGETin käyttäjät siirtyivät kolmessa liittymisvaiheessa käyttämään TARGET2-järjestelmää seuraavasti: Maaryhmä 1 (19.11.2007): Itävalta, Kypros, Luxemburg, Malta, Saksa ja Slovenia. Maaryhmä 2 (18.2.2008): Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Portugali, Ranska ja Suomi. Maaryhmä 3 (19.5.2008): Italia, Kreikka ja EKP. Varmuuden vuoksi tarjolla oli neljäskin mahdollinen siirtymispäivä (15.9.2008). Lisäksi seuraavat eurojärjestelmään kuulumattomat kansalliset keskuspankit ovat liittyneet TARGET2-järjestelmään erillisen sopimuksen perusteella: Latvia ja Liettua maaryhmässä 1 sekä Tanska, Viro ja Puola maaryhmässä 3.

(2)  Maksuvalmiusluottoa myönnetään lisäksi vain, jos RTGS-järjestelmän maksujärjestelmäinfrastruktuuria koskevat vaatimukset täyttyvät.”

(3)  Jos omaisuusvakuudellisen arvopaperin vakuutena olevista omaisuuseristä maksetaan pääomaa tai korkoja puolivuosittain tai vuosittain, myös valvontaraportit voidaan julkaista vastaavin väliajoin.”

(4)  Jäsenvaltioiden toiminnallisten erojen takia riskienhallintamenettelyissä saattaa yhä olla joitakin eroavaisuuksia. Esimerkiksi vastapuolten omaisuuserien toimituksissa kansallisille keskuspankeille saatetaan noudattaa eri menettelytapoja (kansallisessa keskuspankissa oleva vakuussammio tai yksilöityihin omaisuuseriin perustuvat takaisinostosopimukset), jolloin arvostuksen ajoituksessa ja muissa riskienhallinnan käytännöissä voi esiintyä vähäisiä eroja. Ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien kohdalla eroja voi olla myös arvostustekniikoiden tarkkuudessa, mikä vaikuttaa aliarvostusprosentteihin yleensä (ks. 6.4.3 kohta).”

(5)  Kiinteäkorkoisten velkainstrumenttien aliarvostusprosentteja voidaan soveltaa myös sellaisiin velkainstrumentteihin, joiden korko on sidottu mahdollisiin muutoksiin velkainstrumentin liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuusluokituksessa, tai inflaatioindeksiin sidottuihin joukkovelkakirjalainoihin.”

(6)  Yleensä likvidiysluokka määräytyy liikkeeseenlaskijaryhmän mukaan. Poikkeuksena tästä ovat kaikki omaisuusvakuudelliset arvopaperit, jotka kuuluvat V likvidiysluokkaan liikkeeseenlaskijan ryhmästä riippumatta, ja jumbolainat (katetut pankkien joukkovelkakirjalainat), jotka kuuluvat II likvidiysluokkaan, kun taas perinteiset pankkien katetut joukkovelkakirjalainat ja muut luottolaitosten liikkeeseen laskemat velkainstrumentit kuuluvat III ja IV likvidiysluokkaan.”

(7)  EKP:n liikkeeseen laskemat velkasitoumukset ja kansallisten keskuspankkien omissa maissaan ennen euron käyttöönottoa liikkeeseen laskemat velkainstrumentit sisältyvät I likvidiysluokkaan.

(8)  Instrumentit luetaan kuuluviksi jumbolainoihin (katettuihin pankkien joukkovelkakirjalainoihin) vain, jos niiden emissioiden volyymi on vähintään 1 miljardi euroa ja jos vähintään kolme markkinatakaajaa antaa niille säännöllisesti osto- ja myyntinoteeraukset.

(9)  Ainoastaan EKP:n valtiosidonnaisiksi laitoksiksi luokittelemien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemat jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät kuuluvat II likvidiysluokkaan. Muiden valtiosidonnaisten laitosten liikkeeseen laskemat jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät kuuluvat III likvidiysluokkaan.

(10)  Kuponkimaksu katsotaan vaihtuvakorkoiseksi maksuksi, jos korko on sidottu viitekorkoon ja jos tätä korkoa vastaava koronasetantakausi ei ole vuotta pidempi. Kuponkimaksut, joissa koronasetantakausi on pidempi kuin vuosi, katsotaan kiinteäkorkoisiksi maksuiksi; kiinteäkorkoisten instrumenttien aliarvostus määräytyy instrumentin jäljellä olevan maturiteetin mukaan.”

(11)  Jos V luokkaan kuuluva velkainstrumentti arvostetaan 6.5 kohdan mukaisesti teoreettisen hinnan perusteella, sovelletaan ylimääräisenä markkina-arvon aliarvostuksena hinnanalennusta arvonmäärityksessä. Hinnanalennus tehdään vähentämällä suoraan 5 % kunkin velkainstrumentin teoreettisesta hinnasta.”

(12)  Listat ovat julkisia ja saatavissa EKP:n www-sivustosta (www.ecb.europa.eu).”

(13)  Rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta annetun asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) ja korkotilastoista, jotka koskevat rahalaitosten soveltamia kotitalouksien ja yritysten talletus- ja lainakorkoja, annetun asetuksen (EY) N:o 63/2002 (EKP/2001/18) muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 2004 annettuun Euroopan keskuspankin asetukseen (EY) N:o 2181/2004 (EKP/2004/21) (EUVL L 371, 18.12.2004, s. 42) sisältyy nimenomainen vaatimus, että talletusvelat ilmoitetaan nimellisarvoon. Nimellisarvolla tarkoitetaan pääoman määrää, joka velallisen on sopimuksen perusteella maksettava takaisin velkojalle. Muutos oli tarpeen, sillä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/635/ETY (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1) on muutettu siten, että tietyt rahoitusinstrumentit voidaan arvostaa käypään arvoon.”

(14)  Esimerkiksi V likvidiysluokkaan kuuluvien omaisuusvakuudellisten arvopaperien (jotka arvostetaan teoreettisen hinnan perusteella) teoreettisesta hinnasta vähennetään 5 %, ennen kuin suoritetaan 12 prosentin markkina-arvon aliarvostus. Kokonaisaliarvostus on siis 16,4 %.”


LIITE II

Muutetaan suuntaviivojen EKP/2000/7 liitettä II seuraavasti:

1)

Korvataan I kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan f alakohta seuraavasti:

”f)

vastapuolen toiminnan harjoittamiseen saama lupa, joka perustuu joko direktiiviin 2006/48/EY tai rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/39/EY (1), sellaisina kuin kyseiset säädökset on pantu täytäntöön asianomaisessa eurojärjestelmän jäsenvaltiossa, peruutetaan väliaikaisesti tai pysyvästi; tai

2)

Korvataan I kohdan 6 alakohdan ensimmäisen alakohdan h alakohta seuraavasti:

”h)

vastapuoleen kohdistetaan direktiivin 2006/48/EY 30, 31, 33 tai 34 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä; tai”

3)

Lisätään I kohdan 6 alakohdan ensimmäiseen alakohtaan p–t alakohta seuraavasti:

”p)

vastapuoli on Euroopan yhteisön määräämän sellaisen toimenpiteen kohteena, jolla sen varat jäädytetään ja/tai muutoin rajoitetaan sen mahdollisuutta hallita varojaan; tai

q)

vastapuoli on EU:n jäsenvaltion perustamissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla määräämän sellaisen toimenpiteen kohteena, jolla sen varat jäädytetään ja/tai muutoin rajoitetaan sen mahdollisuutta hallita varojaan; tai

r)

vastapuolen kaikki varat tai merkittävä osa varoista on jäädyttämispäätöksen, takavarikon, turvaamistoimen tai muun sellaisen menettelyn kohteena, jonka tarkoituksena on suojella yleistä etua tai vastapuolen velkojien oikeuksia; tai

s)

vastapuolen kaikki varat tai merkittävä osa sen varoista on luovutettu toiselle yhteisölle; tai

t)

muu uhkaava tai käsillä oleva tapahtuma, joka saattaa vaarantaa niiden velvoitteiden täyttämisen, jotka sitovat kyseistä vastapuolta rahapoliittisten operaatioiden toteuttamiseksi tehdyn järjestelyn nojalla tai muiden sellaisten sääntöjen nojalla, joita sovelletaan vastapuolen ja jonkin eurojärjestelmän keskuspankin väliseen suhteeseen.”

4)

Korvataan I kohdan 6 alakohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tapausten a ja p on oltava automaattisia; tapaukset b, c ja q voivat olla automaattisia; tapaukset d–o sekä r–t eivät voi olla automaattisia, vaan niiden on oltava harkinnanvaraisia (eli ne saatetaan päätökseen ainoastaan laiminlyöntiä koskevan ilmoituksen tiedoksiannon jälkeen). Tällaisessa laiminlyöntiä koskevassa ilmoituksessa voidaan määrätä enintään kolmen pankkipäivän mittaisesta ’armonajasta’, jonka kuluessa kyseinen tapaus voidaan oikaista. Harkinnanvaraisten laiminlyöntitapausten osalta harkintavallan käyttöä koskevissa määräyksissä määrätään yksiselitteisesti harkintavallan käytön vaikutuksista.”

5)

Korvataan I kohdan 7 alakohta seuraavasti:

”7.

Kansallisen keskuspankin soveltamilla asianmukaisilla sopimus- tai sääntelyjärjestelmillä varmistetaan se, että laiminlyöntitapauksessa kansallisella keskuspankilla on oikeus käyttää seuraavia keinoja: vastapuolen sulkeminen tilapäisesti tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista; vastapuolen sulkeminen tilapäisesti tai kokonaan pois eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä; kaikkien sopimusten ja operaatioiden päättäminen tai erääntymättömien taikka ehdollisten saamisten nopeutetun suorittamisen vaatiminen. Lisäksi kansallisella keskuspankilla voi olla oikeus käyttää seuraavia keinoja: vastapuolella kansallisessa keskuspankissa olevien talletusten käyttäminen kyseiseltä vastapuolelta olevien saamisten kuittaamiseen; kyseistä vastapuolta kohtaan olevien velvoitteiden täyttämisen keskeyttäminen siihen saakka, kunnes vastapuolelta oleva saaminen on maksettu; viivästyskoron vaatiminen; tai korvausvaatimus niistä vahingoista, joita vastapuolen laiminlyönnistä on aiheutunut. Lisäksi kansallisen keskuspankin soveltamilla asianmukaisilla sopimus- tai sääntelyjärjestelmillä varmistetaan se, että jos laiminlyönti tapahtuu, kansallinen keskuspankki voi laillisesti ilman tarpeettomia viivytyksiä realisoida kaikki vakuutena olevat arvopaperit siten, että kansallisella keskuspankilla on oikeus realisoida myönnetyn luoton arvo, jos vastapuoli ei hoida velkasaldoaan viipymättä. Toimenpiteiden yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi EKP:n neuvosto voi päättää käytettävistä keinoista, mukaan lukien siitä, että vastapuoli suljetaan tilapäisesti tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä.”

6)

Poistetaan II kohdassa otsikon ”Kaikille käänteisoperaatioille yhteiset ominaisuudet” alla 15 alakohdassa oleva alaviite 2.


(1)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.”


5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/46


EUROOPAN KESKUSPANKIN SUUNTAVIIVAT,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2008,

kirjanpitoa ja tilinpäätöstietojen antamista koskevista oikeussäännöistä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä annettujen suuntaviivojen EKP/2006/16 muuttamisesta

(EKP/2008/21)

(2009/100/EY)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) ja erityisesti sen 12.1, 14.3 ja 26.4 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) yleisneuvoston EKPJ:n perussäännön 47.2 artiklan toisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisen myötävaikutuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kirjanpitoa ja tilinpäätöstietojen antamista koskevista oikeussäännöistä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä annettuja suuntaviivoja EKP/2006/16 (1) on tarpeen muuttaa, jotta ne olisivat linjassa tehtyjen poliittisten päätösten ja markkinoiden kehityksen kanssa.

(2)

Eurojärjestelmässä on tehty tarkistuksia arvopaperitransaktioista tiedottamista koskeviin periaatteisiin tasetietoihin liittyvän avoimuuden lisäämiseksi. Tarkistetuista periaatteista johtuen aikaisemmin ”muiksi kuin luovutettaviksi tarkoitetuiksi varoiksi” luokiteltujen arvopapereiden luokitusta olisi muutettava siten, että ne siirrettäisiin tase-erästä ”Muut rahoitusvarat” asianmukaiseen erään otsakkeen ”Saamiset” alle riippuen liikkeeseenlaskijan kotipaikasta, arvopaperin rahayksiköstä sekä siitä, pidetäänkö arvopapereita eräpäivään saakka. Lisäksi kaikki rahoitusinstrumentit, jotka kuuluvat osana korvamerkittyyn salkkuun, olisi sisällytettävä erään ”Muut rahoitusvarat”.

(3)

Suuntaviivoissa EKP/2006/16 ei ole erityisiä säännöksiä koronvaihtosopimusten termiinikauppojen, valuuttafutuurien ja osakefutuurien kirjanpitokohtelusta. Tällaisia instrumentteja käytetään kasvavassa määrin rahoitusmarkkinoilla, ja niillä voi olla merkitystä EKP:n valuuttavarantojen hoidon kannalta. Koronvaihtosopimusten termiinikauppaa olisi kirjanpidossa käsiteltävä samalla tavoin kuin tavallisia koronvaihtosopimuksia, kun taas valuuttafutuureja ja osakefutuureja olisi käsiteltävä samalla tavoin kuin korkofutuureja.

(4)

Nykyisiä oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin sovellettavia sääntöjä on muutettava, jotta niissä heijastuisi mahdollisuus kaupankäyntiin jälkimarkkinakelpoisilla osakkeilla ja osuuksilla EKP:n valuuttavarantoja hoidettaessa,

ON ANTANUT NÄMÄ SUUNTAVIIVAT:

1 artikla

Muutokset

Muutetaan suuntaviivoja EKP/2006/16 seuraavasti:

1)

Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Osakkeita ja osuuksia sisältävät valuuttamääräiset arvopaperikaupat voidaan edelleen kirjata kassa- eli maksuperustetta noudattaen. Niihin liittyvät kertyneet korot, mukaan lukien preemiot ja diskontot, kirjataan päivittäin avistapäivästä.”

2)

Muutetaan 7 artiklaa seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kulta, valuuttainstrumentit, muut arvopaperit kuin eräpäivään saakka pidettävät ja ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit sekä rahoitusinstrumentit riippumatta siitä, ovatko nämä erät taseessa vai taseen ulkopuolella, arvostetaan vuosineljänneksen arvostuspäivän markkinakeskikursseihin ja -hintoihin. Tämä ei estä kirjanpitovelvollisia arvostamasta sijoitussalkkujaan useammin omia sisäisiä tarpeitaan varten, kunhan tase-erät perustuvat vuosineljänneksen sisällä aina transaktioarvoon.”

b)

Lisätään 5 kohta seuraavasti:

”5.   Eräpäivään saakka pidettäviksi ja ei-jälkimarkkinakelpoisiksi luokiteltavat arvopaperit arvostetaan jaksotetun hankintamenon perusteella ja arvonalennus huomioon ottaen.”

3)

Korvataan 8 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Automaattiseen arvopapereiden lainausohjelmaan liittyvät käänteisoperaatiot, mukaan lukien arvopaperilainaukset, kirjataan taseeseen vaikuttavina vain silloin, kun vakuus annetaan asianomaisen kansallisen keskuspankin tai EKP:n tilille talletettavan käteisen muodossa.”

4)

Muutetaan 9 artiklaa seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tätä artiklaa sovelletaan jälkimarkkinakelpoisiin osakkeisiin ja osuuksiin eli kantaosakkeisiin tai osakerahastoihin riippumatta siitä, toteuttaako liiketapahtumat kirjanpitovelvollinen suoraan vai sen edustaja, lukuun ottamatta liiketoimia, jotka liittyvät eläkerahastoihin, voitto-osuuksiin, sijoituksiin tytäryhtiöissä tai merkittäviin osuuksiin yhtiöissä.”

b)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Valuuttamääräiset osakkeet ja osuudet, jotka ilmoitetaan kohdassa ’Muut saamiset’, eivät sisälly kokonaisvaluuttapositioon vaan muodostavat erillisen valuuttasaamisen. Niihin liittyvät valuuttakurssivoitot ja -tappiot voidaan laskea joko nettokeskihintamenetelmällä tai keskihintamenetelmällä.”

c)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Osakesalkut arvostetaan 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kukin erä arvostetaan erikseen. Osakerahastojen osalta hinta arvostetaan nettoperusteisesti eikä yksittäisten osakkeiden perusteella. Eri osakkeita tai eri osakerahastoja ei nettouteta keskenään.”

d)

Lisätään 4–8 kohta seuraavasti:

”4.   Liiketapahtumat kirjataan taseeseen transaktiohintaan.

5.   Välityspalkkio voidaan kirjata joko saamisen hankintamenoon sisältyvänä transaktiomenona tai kuluna tuloslaskelmaan.

6.   Osaketta ostettaessa mukana siirtyneen kertyneen osingon määrä sisältyy osakkeen tai osuuden hankintahintaan. Osingon irrottua osaketta ostettaessa mukana siirtynyttä kertynyttä osinkoa voidaan käsitellä erillisenä eränä, kunnes osingosta on saatu maksu.

7.   Osinkosaamisia ei kirjata jakson lopussa, koska ne heijastuvat jo osakkeiden markkinahinnassa niitä osakkeita lukuun ottamatta, jotka on noteerattu osingon irtoamisen jälkeen.

8.   Uusmerkinnät käsitellään erillisenä saamisena, kun ne ovat toteutuneet. Hankintahinta lasketaan osakkeiden olemassa olevan keskihinnan, uuden osakkeen toteutushinnan ja vanhojen ja uusien osakkeiden keskinäisen osuuden perusteella. Uusmerkityn osakkeen hinta voidaan vaihtoehtoisesti laskea sen markkina-arvon, osakkeen olemassa olevan keskihinnan ja osakkeen uusmerkintää edeltäneen markkinahinnan perusteella.”

5)

Muutetaan 16 artiklaa seuraavasti:

a)

Korvataan otsakkeen teksti seuraavasti:

”16 artikla

Futuurisopimukset”

b)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Futuurisopimukset kirjataan taseen ulkopuolisille tileille kaupantekopäivänä.”

6)

Korvataan 17 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Kukin koronvaihtosopimus arvostetaan erikseen ja muunnetaan tarvittaessa euromääräiseksi valuutan avistakurssiin. On suositeltavaa, että tuloslaskelmaan vuoden lopussa kirjatut realisoitumattomat tappiot jaksotetaan seuraaville vuosille, että koronvaihtosopimusten termiinikauppojen yhteydessä jaksotus aloitetaan transaktion arvopäivästä ja että jaksotus tehdään tasapoistoina. Realisoitumattomat arvostusvoitot kirjataan arvonmuutostilille.”

7)

Suuntaviivojen EKP/2006/16 liitteitä II, IV ja IX muutetaan näiden suuntaviivojen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Voimaantulo

Nämä suuntaviivat tulevat voimaan 31 päivänä joulukuuta 2008.

3 artikla

Osoitus

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin eurojärjestelmän keskuspankkeihin.

Annettu Frankfurt am Mainissa 11 päivänä joulukuuta 2008.

EKP:n neuvoston puolesta

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  EUVL L 348, 11.12.2006, s. 1.


LIITE

Muutetaan suuntaviivojen EKP/2006/16 liitteitä II, IV ja IX seuraavasti:

1)

Muutetaan liitettä II seuraavasti:

a)

Lisätään seuraava määritelmä:

Korvamerkityllä salkulla tarkoitetaan korvamerkittyä sijoitusta, joka kirjataan taseeseen saamisten puolelle vastaeränä ja joka koostuu arvopapereista, osakkeista ja osuuksista, määräaikaistalletuksista ja sekkitilitalletuksista, voitto-osuuksista ja/tai sijoituksista tytäryhtiöihin. Se vastaa yksilöitävissä olevaa erää taseen velkojen puolella, riippumatta lainsäädännöllisistä tai muista rajoituksista.”

b)

Poistetaan muita kuin luovutettaviksi tarkoitettuja varoja koskeva määritelmä.

c)

Lisätään seuraava määritelmä:

Eräpäivään saakka pidettävillä arvopapereilla tarkoitetaan arvopapereita, joilla on kiinteä tai määriteltävissä oleva korko ja joita EKP aikoo pitää niiden epäpäivään saakka.”

2)

Korvataan liitteessä IV oleva taulukko ”Saamiset” seuraavasti:

”SAAMISET

Tase-erä (1)

Tase-erien sisältöluokat

Arvostusperiaate

Soveltamisala (2)

Saamiset

1

1

Kulta ja kultasaamiset

Fyysinen kulta eli kultaharkot, kultarahat, kultadubleet, kultakimpaleet, joko varastoitu tai ’matkalla’. Investointikulta (ei-fyysinen kulta), esimerkiksi kulta avistatileillä (yhteistileillä), määräaikaistalletukset ja seuraavista liiketoimista johtuvat kultasaamiset: i) kultapitoisuuden muuttumiset ja ii) sijaintipaikkaa tai laatua koskevat kultaswapit, joissa luovutusajankohdan ja vastaanottoajankohdan väliin jää vähintään yksi pankkipäivä.

Markkinahintaan

Pakollinen

2

2

Valuuttamääräiset saamiset euroalueen ulkopuolelta

Valuuttamääräiset saamiset euroalueen ulkopuolella olevilta vastapuolilta, kansainväliset ja ylikansalliset laitokset sekä euroalueeseen kuulumattomat keskuspankit mukaan luettuina.

 

 

2.1

2.1

Saamiset IMF:ltä

a)

Varanto-osuuteen kuuluvat nosto-oikeudet (netto)

Kansallinen kiintiö, josta vähennetään IMF:n hallussa olevat euromääräiset saldot. IMF:n tili 2 (hallinnollisten kulujen eurotili) voidaan joko sisällyttää tähän erään tai erään ’Euromääräiset velat euroalueen ulkopuolelle’.

a)

Varanto-osuuteen kuuluvat nosto-oikeudet (netto)

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

b)

Erityiset nosto-oikeudet

Erityiset nosto-oikeudet (brutto).

b)

Erityiset nosto-oikeudet

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

c)

Muut saamiset

GAB-rahoitusjärjestelyt, erityisiin lainajärjestelyihin kuuluvat lainat, köyhyyden vähentämisen ja kasvun nopeuttamisen ohjelman piiriin kuuluvat talletukset.

c)

Muut saamiset

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

2.2

2.2

Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset, valuuttamääräiset lainat ja muut valuuttamääräiset saamiset

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Sekkitilit, määräaikaistalletukset, vaadittaessa takaisin maksettavat luotot, takaisinmyyntisopimukset.

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

b)

Arvopaperisijoitukset euroalueen ulkopuolelle, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Euroalueen ulkopuolella olevien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat, rahamarkkinapaperit sekä osakkeet ja osuudet, joita hoidetaan osana valuuttavarantoja.

b)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

b)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

b)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

b)iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Pakollinen

c)

Valuuttamääräiset lainat (talletukset) euroalueen ulkopuolella, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

c)

Valuuttamääräiset lainat

Talletukset nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

d)

Muut valuuttamääräiset saamiset

Setelit ja metallirahat euroalueen ulkopuolelta.

d)

Muut valuuttamääräiset saamiset

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

3

3

Valuuttamääräiset saamiset euroalueelta

a)

Arvopaperisijoitukset euroalueella, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Euroalueella olevien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat, rahamarkkinapaperit sekä osakkeet ja osuudet, joita hoidetaan osana valuuttavarantoja.

a)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

a)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

a)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

a)iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan ja valuutan markkinakurssia käyttäen

Pakollinen

b)

Muut saamiset euroalueella olevilta, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Lainat, talletukset, takaisinmyyntisopimukset, sekalainen luotonanto.

b)

Muut saamiset

Talletukset ja muut lainat nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

4

4

Euromääräiset saamiset euroalueen ulkopuolelta

 

 

 

4.1

4.1

Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset ja lainat

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Sekkitilit, määräaikaistalletukset, vaadittaessa takaisin maksettavat luotot. Euromääräisten arvopaperien hoitoon liittyvät takaisinmyyntisopimukset.

a)

Talletukset euroalueen ulkopuolisissa pankeissa

Nimellisarvoon

Pakollinen

b)

Arvopaperisijoitukset euroalueen ulkopuolelle, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Euroalueen ulkopuolella olevien liikkeeseen laskemat osakkeet ja osuudet, joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat ja rahamarkkinapaperit.

b)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

b)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

b)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

b)iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan

Pakollinen

c)

Lainat euroalueen ulkopuolelle, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

c)

Lainat euroalueen ulkopuolelle

Talletukset nimellisarvoon

Pakollinen

d)

Euroalueen ulkopuolisten tahojen liikkeeseen laskemat arvopaperit, lukuun ottamatta erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvia saamisia

Ylikansallisten tai kansainvälisten organisaatioiden (esim. Euroopan investointipankki) liikkeeseen laskemat arvopaperit organisaation maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

d)i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

d)ii)

Eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

d)iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

4.2

4.2

ERM II:n luottojärjestelyihin perustuvat saamiset

Luotonanto ERM II:n ehdoilla.

Nimellisarvoon

Pakollinen

5

5

Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset luotot euroalueen luottolaitoksille

Erät 5.1–5.5: Eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 31 päivänä elokuuta 2000 annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 (3) liitteessä I kuvattuihin rahapolitiikan välineisiin liittyvät liiketoimet.

 

 

5.1

5.1

Perusrahoitusoperaatiot

Säännölliset likviditeettiä lisäävät käänteisoperaatiot, jotka toteutetaan viikoittain ja joissa sovellettava normaali juoksuaika on viikko.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

Pakollinen

5.2

5.2

Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot

Säännölliset likviditeettiä lisäävät käänteisoperaatiot, jotka toteutetaan kuukausittain ja joissa sovellettava normaali juoksuaika on kolme kuukautta.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

Pakollinen

5.3

5.3

Käänteiset hienosäätöoperaatiot

Käänteisoperaatiot, joilla hienosäädetään markkinoita tarvittaessa.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

Pakollinen

5.4

5.4

Käänteiset rakenteelliset operaatiot

Käänteisoperaatiot, joilla vaikutetaan eurojärjestelmän rakenteelliseen asemaan rahoitussektoriin nähden.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

Pakollinen

5.5

5.5

Maksuvalmiusluotot

Osa eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmää, jossa vastapuolet voivat saada yön yli -likviditeettiä vakuuskelpoisia arvopapereita vastaan etukäteen vahvistetulla korolla.

Nimellisarvoon tai takaisinostohintaan

Pakollinen

5.6

5.6

Vakuuksien muutospyyntöihin liittyvät luotot

Luottolaitoksille myönnetyt lisäluotot, jotka aiheutuvat näille luottolaitoksille aiemmin myönnettyjen luottojen vakuutena olevien arvopaperien arvonnoususta.

Nimellisarvoon tai hankintahintaan

Pakollinen

6

6

Muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta

Sekkitilit, määräaikaistalletukset, vaadittaessa takaisin maksettavat luotot, erään ’Euromääräiset arvopaperit euroalueelta’ kuuluvien arvopaperisalkkujen hoitoon liittyvät takaisinmyyntisopimukset, mukaan lukien transaktiot, jotka johtuvat euroalueen aikaisempien valuuttavarantojen muuntamisesta, ja muut saamiset. Kirjeenvaihtajapankkimallin tilit ei-kotimaisissa euroalueen luottolaitoksissa. Muut saamiset ja operaatiot, jotka eivät liity eurojärjestelmän rahapoliittisiin operaatioihin. Saamiset, jotka johtuvat sellaisista rahapoliittisista operaatioista, jotka kansalliset keskuspankit ovat aloittaneet ennen niiden liittymistä eurojärjestelmään.

Nimellisarvoon tai hankintahintaan

Pakollinen

7

7

Euromääräiset arvopaperit euroalueelta

Muut kuin erään ’Muut rahoitusvarat’ kuuluvat arvopaperit: osakkeet ja osuudet, joukkovelkakirjat, vekselit, nollakorkoiset joukkovelkakirjat, suoraan pidettävät rahamarkkinapaperit, mukaan lukien julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemat euromääräiset arvopaperit ajalta ennen EMUa; hienosäätötarkoituksessa hankitut EKP:n velkasitoumukset.

i)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

ii)

Eräpäivään saakka pidettäviksi luokitellut jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Pakollinen

iii)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot/diskontot jaksotetaan

Pakollinen

iv)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan

Pakollinen

8

8

Euromääräiset saamiset julkisyhteisöiltä

Saamiset julkisyhteisöiltä ajalta ennen EMUa (ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, lainat).

Talletukset/lainat nimellisarvoon, ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit hankintahintaan

Pakollinen

9

Eurojärjestelmän sisäiset saamiset+

 

 

 

9.1

Osuudet EKP:ssä+

Vain kansallisten keskuspankkien taseissa.

Kunkin kansallisen keskuspankin perustamissopimuksen mukainen osuus EKP:n pääomasta ja käytetty jakoperuste sekä perussäännön 49.2 artiklan mukaiset osuudet.

Hankintahintaan

Pakollinen

9.2

Valuuttavarantojen siirtoja vastaavat saamiset+

Vain kansallisten keskuspankkien taseissa.

Perustamissopimuksen määräysten mukaisiin ensimmäisiin ja myöhempiin valuuttavarantojen siirtoihin perustuvat euromääräiset saamiset EKP:ltä.

Nimellisarvoon

Pakollinen

9.3

EKP:n sijoitustodistusten liikkeeseenlaskun perusteella annettuihin velkakirjoihin liittyvät saamiset+

Vain EKP:n taseessa.

Kansallisten keskuspankkien antamat velkakirjat EKP:n sijoitustodistuksia koskevan back-to-back –sopimuksen perusteella.

Nimellisarvoon

Pakollinen

9.4

Euroseteleiden kohdistamiseen eurojärjestelmässä liittyvät nettosaamiset+  (*)

Kansallisille keskuspankeille: seteleiden jakoperusteen soveltamiseen liittyvä nettosaaminen, sisältäen EKP:n liikkeeseen laskemiin seteleihin sisältyvät eurojärjestelmän sisäiset saamiset sekä rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien rahoitustulon jakamisesta tilikaudesta 2002 alkaen tehdyssä päätöksessä EKP/2001/16 tarkoitetun hyvityksen ja sen täsmäyttämiseksi tehtävän kirjauksen.

EKP:lle: EKP:n liikkeeseen laskemiin seteleihin liittyvät päätöksen EKP/2001/15 mukaiset saamiset.

Nimellisarvoon

Pakollinen

9.5

Muut saamiset eurojärjestelmän sisällä (netto) +

Seuraavien alaerien nettopositiot:

 

 

a)

TARGET2-tilien ja kansallisten keskuspankkien vastaavien tilien saldoista johtuvat nettosaamiset eli saamisten ja velkojen nettosumma – katso myös erä ’Muut velat eurojärjestelmän sisällä (netto)’.

a)

Nimellisarvoon

Pakollinen

b)

saamiset, jotka perustuvat yhteenlaskettavan ja maksettavan rahoitustulon erotukseen. Merkityksellisiä ainoastaan vuoden lopun toimiin kuuluvan rahoitustulon kirjaamisen jälkeen ennen sen maksua kunkin vuoden tammikuun viimeisenä päivänä.

b)

Nimellisarvoon

Pakollinen

c)

muut mahdolliset eurojärjestelmän sisäiset saamiset, myös EKP:n euroseteleistä saaman tulon väliaikainen jakaminen kansallisille keskuspankeille (*).

c)

Nimellisarvoon

Pakollinen

9

10

Selvitettävänä olevat erät

Selvitystilien saldot (saamiset), mukaan lukien selvitettävänä olevat sekit.

Nimellisarvoon

Pakollinen

9

11

Muut saamiset

 

 

 

9

11.1

Euroalueen metallirahat

Eurokolikot, jos kansallinen keskuspankki ei ole niiden laillinen liikkeellelaskija.

Nimellisarvoon

Pakollinen

9

11.2

Aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus

Maa-alueet ja rakennukset, kalusto, mukaan lukien atk-laitteistot, ohjelmistot.

Hankintahintaan poistot vähennettyinä

Poistojen jaksotus:

Tietokoneet ja niihin liittyvät laitteet ja ohjelmistot sekä moottoriajoneuvot:

4 vuotta

Kalusto ja rakennelmat:

10 vuotta

Rakentaminen ja aktivoidut suurehkot kunnostusmenot:

25 vuotta

Menojen aktivoinnissa sovelletaan raja-arvoa (mikäli meno ilman arvonlisäveroa jää alle 10 000 euron, sitä ei aktivoida).

Suositeltava

9

11.3

Muut rahoitusvarat

Voitto-osuudet ja sijoitukset tytäryhtiöihin; strategisista tai poliittisista syistä hallussa olevat osakkeet ja osuudet

Arvopaperit, mukaan lukien osakkeet ja osuudet, sekä muut rahoitusinstrumentit ja talletukset (esim. määräaikaistalletukset ja sekkitilit), joita hoidetaan korvamerkittynä salkkuna

Tähän erään kuuluvien arvopaperisalkkujen hoitoon liittyvät takaisinmyyntisopimukset luottolaitosten kanssa.

a)

Jälkimarkkinakelpoiset osakkeet ja osuudet

Markkinahintaan

Suositeltava

b)

Voitto-osuudet ja epälikvidit kantaosakkeet sekä muut osakkeet ja osuudet, jotka edustavat pysyviä investointeja

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Suositeltava

c)

Sijoitukset tytäryhtiöihin tai merkittävät osuudet yhtiöissä

Omaisuuden nettoarvoon

Suositeltava

d)

Muut kuin eräpäivään saakka pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Markkinahintaan

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Suositeltava

e)

Eräpäivään saakka pidettävät tai pysyvinä investointeina pidettävät jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Suositeltava

f)

Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit

Hankintameno arvonalennuksella vähennettynä

Preemiot tai diskontot jaksotetaan

Suositeltava

g)

Pankkitalletukset ja lainat

Nimellisarvoon, muunnetaan valuutan markkinakurssiin, jos saldot tai talletukset ovat valuuttamääräisiä

Suositeltava

9

11.4

Taseen ulkopuolisten erien arvostuserot

Valuuttatermiinien, valuuttaswapien, koronvaihtosopimusten, korkotermiinien, arvopaperien termiinikauppojen, valuuttojen avistakauppojen tulokset kaupantekopäivästä maksun suorituspäivään.

Instrumenttien nettoaseman termiinikurssin ja avistakurssin ero käyttäen valuutan markkinakurssia

Pakollinen

9

11.5

Siirtosaamiset ja maksetut ennakot

Toteutuneet tulot, joista ei ole saatu maksua. Maksetut ennakot ja kertyneet korot (eli arvopaperia ostettaessa mukana siirtyneet kertyneet korot).

Nimellisarvoon, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Pakollinen

9

11.6

Sekalaiset erät

Ennakot, lainat ja muut vähämerkityksiset erät. Väliaikainen arvonmuutostili (tase-erä ainoastaan vuoden aikana: realisoitumattomat tappiot arvostuspäivinä vuoden aikana, ellei vastattavien erässä ’Arvonmuutostilit’ ole niitä koskevaa arvonmuutostiliä). Vakuudettomat lainat (loans on a trust basis). Asiakkaiden tekemiin kultatalletuksiin liittyvät sijoitukset. Euroalueen kansallisten valuuttayksiköiden määräiset kolikot. Kuluvan tilikauden tappio (kertynyt nettotappio), edellisen vuoden tappio ennen kattamista. Nettoeläkesaamiset.

Nimellisarvoon tai hankintahintaan

Suositeltava

Väliaikainen arvonmuutostili

Keskihinnan ja markkina-arvon välinen arvostusero, muuntamisessa käytetään valuutan markkinakurssia

Väliaikainen arvonmuutostili:

Pakollinen

Asiakkaiden tekemiin kultatalletuksiin liittyvät sijoitukset

Markkinahintaan

Asiakkaiden tekemiin kulta- talletuksiin liittyvät sijoitukset

Pakollinen

12

Tilikauden tappio

 

Nimellisarvoon

Pakollinen

3.

Korvataan liitteen IX taulukon ensimmäisessä sarakkeessa olevan alaotsakkeen 2.3 sanat ”Siirto varauksista/varauksiin valuuttakurssi- ja hintariskiä varten” sanoilla ”Siirto varauksista/varauksiin valuuttakurssi- ja korkoriskiä sekä kullan hintariskiä varten”.


(1)  Numerointi ensimmäisessä sarakkeessa viittaa tasekaavoihin, jotka annetaan liitteissä V, VI ja VII (viikkotaseet ja eurojärjestelmän konsolidoitu vuositase). Numerointi toisessa sarakkeessa viittaa tasekaavoihin, jotka annetaan liitteessä VIII (kansallisen keskuspankin vuositase). Merkinnällä ’+’ merkityt erät yhdistellään eurojärjestelmän viikkotaseissa.

(2)  Tässä liitteessä luetellut taseen sisältöä ja arvostamista koskevat säännökset katsotaan pakollisiksi EKP:n kirjanpidossa ja kansallisten keskuspankkien kirjanpidossa niiden saamisten ja velkojen kohdalla, jotka ovat olennaisia eurojärjestelmän tarkoituksen ja toiminnan kannalta.

(3)  EYVL L 310, 11.12.2000, s. 1.”


5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/59


EUROOPAN KESKUSPANKIN SUUNTAVIIVAT,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2009,

eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 muuttamisesta

(EKP/2009/1)

(2009/101/EY)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 105 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 12.1 ja 14.3 artiklan, yhdessä 3.1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan, 18.2 artiklan ja 20 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisen rahapolitiikan toteutuminen edellyttää niiden välineiden ja menettelyjen määrittelemistä, joita euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden (jäljempänä ’rahaliittoon osallistuvat jäsenvaltiot’) kansallisista keskuspankeista ja Euroopan keskuspankista (EKP) muodostuva eurojärjestelmä käyttää pannakseen rahapolitiikan yhdenmukaisesti täytäntöön kaikissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa.

(2)

Kun otetaan huomioon omaisuusvakuudellisten arvopapereiden markkinoiden viimeaikainen kehitys, on tarpeen tehdä tiettyjä muutoksia eurojärjestelmän yhteisen rahapolitiikan määrittelyihin ja täytäntöönpanoon. Erityisesti on tarpeen muuttaa omaisuusvakuudellisten arvopapereiden luottoluokitusvaatimuksia ja jättää eurojärjestelmän luotto-operaatioiden ulkopuolelle eräs omaisuusvakuudellisten arvopapereiden luokka, jotta säännökset vastaisivat EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklan vaatimusta, jonka mukaan vakuuksien on oltava riittävät tehtäessä luottotoimia luottolaitosten ja muiden markkinaosapuolten kanssa.

(3)

Eräs riskienhallintakeino, jota eurojärjestelmä voi soveltaa suojautuakseen riskeiltä asianmukaisesti EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on ottaa käyttöön liikkeeseenlaskijoita tai vakuutena käytettäviä omaisuuseriä koskevia rajoituksia. Jotta eurojärjestelmä voisi suojautua luottoriskeiltä, on tarpeen rajoittaa keskittämistä saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin, kun käytetään vakuutena pankkien kattamattomia joukkovelkakirjalainoja,

ON ANTANUT NÄMÄ SUUNTAVIIVAT:

1 artikla

Muutokset liitteeseen I

Muutetaan eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 31 päivänä elokuuta 2000 annettujen suuntaviivojen EKP/2000/7 (1) liitettä I näiden suuntaviivojen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tarkistaminen

Kansalliset keskuspankit toimittavat EKP:lle viimeistään 30 päivänä tammikuuta 2009 yksityiskohtaiset tiedot näiden suuntaviivojen noudattamista varten laatimistaan asiakirjoista ja käyttämistään keinoista.

3 artikla

Voimaantulo

Nämä suuntaviivat tulevat voimaan 20 päivänä tammikuuta 2009. Suuntaviivojen 1 artiklaa sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2009.

4 artikla

Osoitus

Nämä suuntaviivat on osoitettu rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille keskuspankeille.

Annettu Frankfurt am Mainissa 20 päivänä tammikuuta 2009.

EKP:n neuvoston puolesta

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  EYVL L 310, 11.12.2000, s. 1.


LIITE

Muutetaan suuntaviivojen EKP/2000/7 liitettä seuraavasti:

1)

Korvataan 6.2.1 kohdassa otsikon ”Omaisuuserätyyppi” alla olevan neljännen kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

Ne eivät koostu – kokonaan tai osittain, tosiasiallisesti tai mahdollisesti – luottoriskin vaihtolainoista (credit-linked notes) tai vastaavista vaateista, jotka johtuvat luottoriskin siirtämisestä luottojohdannaisten avulla, eivätkä muiden omaisuusvakuudellisten arvopapereiden etuoikeusluokista (1). Ennen 1.3.2009 liikkeeseen lasketut omaisuusvakuudelliset arvopaperit vapautetaan 1.3.2010 saakka vaatimuksesta, jonka mukaan ne eivät saa koostua muiden omaisuusvakuudellisten arvopapereiden etuoikeusluokista.

2)

Lisätään 6.3.1 kohdan viidennen alakohdan toisen virkkeen jälkeen seuraava virke:

”Kun kyse on 1.3.2009 alkaen liikkeeseen lasketuista omaisuusvakuudellisista arvopapereista, eurojärjestelmän soveltamalla hyvän luottokelpoisuuden vaatimuksella tarkoitetaan liikkeeseenlaskun yhteydessä luottoluokitusta ’AAA’ ja arvopaperin juoksuaikana vähintään yhtä A:ta vastaavaa luottoluokitustasoa (2).

3)

Lisätään 6.4.2 kohdan ensimmäiseen kohtaan seuraava kolmas luetelmakohta:

”—

Eurojärjestelmä rajoittaa pankkien sellaisten kattamattomien joukkovelkakirjalainojen käyttöä, joiden liikkeeseenlaskijana on yksi liikkeeseenlaskija tai sellainen yhteisö, jonka kanssa liikkeeseenlaskijalla on 6.2.3 kohdassa esitettyjen oikeudellisten vaatimusten mukainen läheinen sidos. Vastapuoli voi käyttää vakuutena kattamattomia joukkovelkakirjalainoja, jotka on laskenut liikkeeseen yksi liikkeeseenlaskija tai sellainen yhteisö, jonka kanssa liikkeeseenlaskijalla on läheinen sidos, vain siltä osin kuin eurojärjestelmän tällaiselle vakuudelle määrittelemä arvo aliarvostuksen soveltamisen jälkeen on enintään 10 prosenttia kyseisen vastapuolen toimittamien vakuuksien yhteenlasketusta arvosta aliarvostusten jälkeen. Tätä rajoitusta ei sovelleta kattamattomiin joukkovelkakirjalainoihin, joiden takaajana on veronkantoon oikeutettu julkisen sektorin yhteisö, eikä silloin, jos edellä mainittujen kattamattomien joukkovelkakirjalainojen markkina-arvo aliarvostusten jälkeen on enintään 50 miljoonaa euroa. Kattamattomat joukkovelkakirjalainat, jotka on annettu eurojärjestelmälle vakuudeksi 20.1.2009 mennessä, vapautetaan 1.3.2010 saakka tämän rajoituksen soveltamisesta. Siinä tapauksessa, että kattamattomien joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijoista kaksi tai useampi sulautuu tai tällaisten liikkeeseenlaskijoiden välille muodostuu läheinen sidos, liikkeeseenlaskijoita kohdellaan liikkeeseenlaskijaryhmänä tämän rajoituksen osalta vasta vuoden kuluttua sulautumisesta tai läheisen sidoksen muodostumisesta.”

4)

Korvataan 6.4.1 kohdassa oleva kehikko 7 seuraavasti:

”KEHIKKO 7

Riskienhallintamenetelmät

Eurojärjestelmä soveltaa seuraavia riskienhallintamenetelmiä:

Markkina-arvon aliarvostus

Eurojärjestelmä käyttää omaisuuserien arvostuksessa menetelmää, jolla omaisuuserän arvo lasketaan sen markkina-arvona vähennettynä tietyllä prosenttimäärällä (haircut).

Vaihtelumarginaali (marking to market)

Eurojärjestelmä edellyttää, että likviditeettiä lisäävissä käänteisoperaatioissa käytettävien omaisuuserien aliarvostuksella korjattu markkina-arvo säilyy vaaditulla tasolla jatkuvasti. Jos omaisuuserän säännöllisin välein arvioitu arvo laskee tiettyä tasoa pienemmäksi, vastapuolen on kansallisen keskuspankin vaatimuksesta toimitettava lisää omaisuuseriä tai rahaa (vakuuksien muutospyyntö). Jos vakuuden arvo uudelleenarvostuksessa vastaavasti ylittää tietyn tason, ylimääräiset omaisuuserät tai rahat voidaan palauttaa vastapuolelle. (Vaatimuksen laskeminen on esitetty kehikossa 8.)

Pankkien kattamattomien joukkovelkakirjalainojen käyttöä koskevat rajoitukset

Eurojärjestelmä soveltaa kattamattomien joukkovelkakirjalainojen käyttöä koskevia rajoituksia, jotka on kuvattu 6.4.2 kohdassa.

Eurojärjestelmä voi tarvittaessa soveltaa myös seuraavia riskienhallintamenetelmiä varmistaakseen, että eurojärjestelmän oikeudet on riittävästi turvattu EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklan mukaisesti:

Alkumarginaalit

Eurojärjestelmä saattaa soveltaa alkumarginaalia likviditeettiä lisäävissä käänteisoperaatioissa. Vastapuolten toimittamien omaisuuserien arvon olisi tällöin oltava vähintään yhtä suuri kuin eurojärjestelmän myöntämän likviditeetin arvon ja alkumarginaalin summa.

Liikkeeseenlaskija-/velallis- tai takaajakohtaiset limiitit

Eurojärjestelmä voi kattamattomiin joukkovelkakirjalainoihin sovellettavien rajoitusten lisäksi asettaa liikkeeseenlaskija-/velallis- tai takaajakohtaisia limiittejä. Limiiteillä voidaan rajoittaa tiettyjen omaisuuserien käyttöä vakuutena myös vastapuolikohtaisesti, etenkin jos vakuuksien luottokelpoisuus näyttää olevan vahvasti yhteydessä niitä tarjoavan vastapuolen luottokelpoisuuteen.

Lisätakaukset

Eurojärjestelmä voi vaatia vakavaraisten yhteisöjen antamia lisätakauksia, ennen kuin se hyväksyy tietyt omaisuuserät.

Käytöstä poistaminen

Eurojärjestelmä voi poistaa tietyt omaisuuserät vakuuskäytöstä rahapoliittisissa operaatioissaan. Rajoituksia voidaan soveltaa myös vastapuolikohtaisesti, etenkin jos vakuuksien luottokelpoisuus näyttää olevan vahvasti yhteydessä niitä tarjoavan vastapuolen luottokelpoisuuteen.”

5)

Korvataan lisäyksessä 5 oleva taulukko seuraavasti:

”EUROJÄRJESTELMÄN WWW-SIVUSTOT

Keskuspankki

WWW-sivusto

Euroopan keskuspankki

www.ecb.europa.eu

Nationale Bank van België / Banque Nationale de Belgique

www.nbb.be tai www.bnb.be

Deutsche Bundesbank

www.bundesbank.de

Central Bank and Financial Services Authority of Ireland

www.centralbank.ie

Bank of Greece

www.bankofgreece.gr

Banco de España

www.bde.es

Banque de France

www.banque-france.fr

Banca d’Italia

www.bancaditalia.it

Central Bank of Cyprus

www.centralbank.gov.cy

Banque centrale du Luxembourg

www.bcl.lu

Bank Ċentrali ta’ Malta / Central Bank of Malta

www.centralbankmalta.org

De Nederlandsche Bank

www.dnb.nl

Österreichische Nationalbank

www.oenb.at

Banco de Portugal

www.bportugal.pt

Národná banka Slovenska

www.nbs.sk

Banka Slovenije

www.bsi.si

Suomen Pankki

www.bof.fi”


(1)  Tämä vaatimus ei etenkään koske omaisuusvakuudellisia arvopapereita, joiden liikkeeseenlasku rakentuu kahdelle erillisyhtiölle ja jossa ’todellisen myynnin’ vaatimus täyttyy näiden erillisyhtiöiden osalta niin, että jälkimmäisen erillisyhtiön liikkeeseen laskemien velkainstrumenttien vakuutena on suoraan tai välillisesti alkuperäinen sammio ja etuoikeusluokat pysyvät muuttumattomina. Lisäksi on huomattava, että muiden omaisuusvakuudellisten arvopapereiden etuoikeusluokituksen käsitteeseen eivät kuulu katetut joukkovelkakirjalainat, jotka ovat arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3) 22 artiklan 4 kohdan mukaisia.”

(2)  Luokituksella ’AAA’ tarkoitetaan Fitchin, Standard & Poor’sin tai DBRS:n pitkän aikavälin luokitusta ’AAA’ tai Moody’sin vastaavaa luokitusta ’Aaa’.”


IV Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

EFTAn valvontaviranomainen

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/62


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 94/06/KOL,

tehty 19 päivänä huhtikuuta 2006,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 57. kerran

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN (1), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (2) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTAn jäsenvaltioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen (3) ja erityisesti sen 24 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan sekä sen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan,

SEKÄ KATSOO SEURAAVAA: Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan nojalla valvontaviranomainen varmistaa ETA-sopimuksen valtiontukea koskevien määräysten soveltamisen.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla valvontaviranomainen antaa tiedonantoja ja suuntaviivoja asioista, joita ETA-sopimus koskee, jos kyseisessä sopimuksessa taikka valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti näin määrätään tai jos valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena.

Valvontaviranomainen palauttaa mieleen valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (4), jotka se hyväksyi 19 päivänä tammikuuta 1994 (5),

ETA-sopimuksen liitteen XV lopussa olevan luvun ”Yleistä” II kohdan mukaan valvontaviranomaisen on Euroopan komissiota kuultuaan annettava oikeudelliset säädökset, jotka vastaavat Euroopan komission antamia säädöksiä.

Euroopan komissio on antanut mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä suosituksen 2003/361/EY (6), joka korvaa aikaisemman pienten ja keskisuurten yrityksen määritelmästä annetun komission suosituksen 96/280/EY (7),

Komission suosituksen 96/280/EY sisältänyt valtiontuen suuntaviivojen 10 luku poistettiin 5 päivänä marraskuuta 2003 tehdyllä valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 198/03/KOL (8) sillä pk-yritysten määritelmästä annettu uusi komission suositus 2003/361/EY on sisällytetty myös pk-yritysten tukia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen (9) liitteeseen.

Pk-yritysten määritelmä on valtiontuen suuntaviivoissa yleinen vertailukohta, ja määritelmään viitataan niissä usein; tämän vuoksi valvontaviranomaisesta on hyödyllistä sisällyttää valtiontuen suuntaviivoihin uudessa komission suosituksessa 2003/361/EY vahvistettu pk-yritysten määritelmä.

Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annettu uusi komission suositus 2003/361/EY olisi tämän vuoksi otettava valtiontuen suuntaviivojen uudeksi 10 luvuksi.

Koska valtiontuen suuntaviivojen muissa luvuissa viitataan entisen 10 luvun pienten ja keskisuurten yritysten määritelmään, muut luvut olisi muutettava mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten uuden määritelmän mukaisiksi.

Valvontaviranomainen on kuullut Euroopan komissiota uuden suosituksen 2003/361/EY sisällyttämisestä valtiontuen suuntaviivoihin.

Valvontaviranomainen muistuttaa kuulleensa EFTAn jäsenvaltioita 7 päivänä helmikuuta 2006 päivätyillä Islannille, Liechtensteinille ja Norjalle lähetetyillä kirjeillä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valvontaviranomaisen antamia valtiontukien suuntaviivoja muutetaan lisäämällä niihin uusi 10 luku, joka sisältää mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän. Uusi 10 luku esitetään oheisessa liitteessä, ja se on tämän päätöksen erottamaton osa. Valtiontuen suuntaviivojen muut luvut, jotka viittaavat entisen 10 luvun pienten ja keskisuurten yritysten määritelmään, muutetaan komission suosituksessa 2003/361/EY vahvistetun mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten uuden määritelmän mukaisiksi.

Uutta 10 lukua sovelletaan siitä päivästä, jona EFTAn valvontaviranomainen hyväksyy sen.

2 artikla

Tämä päätös annetaan EFTAn jäsenvaltioille tiedoksi kirjeellä, johon liitetään jäljennös päätöksestä ja valvontaviranomaisen antamien valtiontuen suuntaviivojen uudesta 10 luvusta.

3 artikla

Päätös annetaan tiedoksi Euroopan komissiolle ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 27 olevan d kohdan mukaisesti lähettämällä sille jäljennös tästä päätöksestä ja liitteenä olevasta valvontaviranomaisen antamien valtiontuen suuntaviivojen uudesta 10 luvusta.

4 artikla

Tämä päätös ja sen liite julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä huhtikuuta 2006.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Bjørn T. GRYDELAND

Puheenjohtaja

Kurt JAEGER

Kollegion jäsen


(1)  Jäljempänä ’valvontaviranomainen’.

(2)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(4)  Valvontaviranomaisen hyväksymään mm. tiedonantoja ja suuntaviivoja sisältävään kokoelmaan viitataan jäljempänä nimellä ’valtiontuen suuntaviivat’.

(5)  Julkaistu alun perin EYVL:ssä L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosassa N:o 32 samana päivänä. Valtiontuen suuntaviivojen ajantasaistettu versio on saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivuilla: www.eftasurv.int

(6)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(7)  EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4.

(8)  EUVL L 120, 12.5.2005, s. 39.

(9)  Komission asetus (EY) N:o 70/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33); asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 364/2004 (EUVL L 63, 28.2.2004, s. 22). Molemmat asetukset on sisällytetty ETA-sopimuksen XV liitteen 1f osaan sekakomitean päätöksellä N:o 88/2002 (EYVL L 266, 3.10.2002, s. 56, ja ETA-täydennysosa N:o 49, 3.10.2002, s. 42) ja sekakomitean päätöksellä N:o 131/2004 (EUVL L 64, 10.3.2005, s. 67, ja ETA-täydennysosa N:o 12, 10.3.2005, s. 49).


LIITE

”10   TUKI MIKROYRITYKSILLE SEKÄ PIENILLE JA KESKISUURILLE YRITYKSILLE

10.1   Johdanto

1)

Valtiontuen suuntaviivojen entinen 10 luku sisälsi pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun komission suosituksen 96/280/EY (1). Komission suosituksen 96/280/EY soveltamisessa ilmenneiden tulkintaongelmien ja yritysten kommenttien perusteella kyseiseen komission suositukseen oli tarpeen tehdä joitakin muutoksia. Komissio päätti kuitenkin mieluummin korvata selvyyden vuoksi suosituksen 96/280/EY uudella suosituksella 2003/361/EY, joka sisältää mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, uuden määritelmän.

2)

Valvontaviranomainen poisti 5 päivänä marraskuuta 2003 tehdyllä päätöksellä N:o 198/03/KOL (2) (komission suosituksen 96/280/EY sisältäneen) valtiontuen suuntaviivojen entisen 10 luvun, sillä komission uusi suositus 2003/361/EY pk-yritysten määritelmästä on sisällytetty myös pk-yrityksille myönnettävää tukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen liitteeseen (3).

3)

Pk-yritysten määritelmä on valtiontuen suuntaviivoissa yleinen vertailukohta, ja määritelmään viitataan niissä usein, joten valvontaviranomaisesta on hyödyllistä sisällyttää valtiontuen suuntaviivoihin komission uudessa suosituksessa 2003/361/EY vahvistettu pk-yritysten määritelmä. Tämän vuoksi tähän uuteen 10 lukuun sisältyy komission suosituksessa 2003/361/EY (4) vahvistettu pk-yritysten uusi määritelmä.

4)

On syytä täsmentää, että

i)

EY:n perustamissopimuksen 48, 81 ja 82 artiklan mukaisesti, siten kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut näitä artikloja, ja

ii)

ETA-sopimuksen 34, 53 ja 54 artiklan mukaisesti, siten kuin EFTAn tuomioistuin ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut näitä artikloja,

yrityksiksi olisi katsottava niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa, mukaan lukien yksiköt, jotka harjoittavat käsiteollisuustoimintaa ja muuta toimintaa yksin tai perheen voimin, henkilöyhtiöt sekä taloudellista toimintaa säännöllisesti harjoittavat yhdistykset.

5)

Palveluksessa olevien henkilöiden lukumäärän peruste, jäljempänä ’henkilöstömäärää koskeva peruste’, on edelleen yksi merkittävimmistä perusteista. Sitä onkin pidettävä pääasiallisena perusteena, mutta rahamääräisen perusteen käyttöönotto on välttämätöntä käsityksen muodostamiseksi yrityksen todellisesta merkityksestä, sen toiminnasta ja kilpailuasemasta. Kuitenkaan ei ole suotavaa käyttää liikevaihtoa ainoana rahamääräisenä perusteena, sillä kauppa- ja jakelualan yritykset ovat luonteenomaisesti liikevaihdoltaan suurempia kuin tuotantoalan yritykset. Sen vuoksi liikevaihdon kanssa olisi käytettävä perusteena liiketoiminnan yleistä tilaa kuvastavaa taseen loppusummaa siten, että näistä rahamääräisistä perusteista toisen ylitys voidaan sallia.

6)

Liikevaihdon kynnysarvot koskevat hyvin erilaista taloudellista toimintaa harjoittavia yrityksiä. Jotta ei aiheettomasti rajoitettaisi määritelmän soveltamisesta koituvia etuja, määritelmää olisi ajantasaistettava ottamalla huomioon sekä hintojen että tuottavuuden kehitys.

7)

Koska uusia seikkoja ei ole ilmennyt, taseen loppusumman kynnysarvojen osalta on perusteltua säilyttää lähestymistapa, jossa liikevaihdon kynnysarvoihin sovelletaan kerrointa, joka perustuu näiden kahden muuttujan väliseen tilastolliseen suhteeseen. Havaittu tilastollinen kehitys osoittaa, että liikevaihdon kynnysarvo on kasvanut nopeammin. Koska tämä kehitys on erilainen yritysten eri kokoluokissa, olisi myös mukautettava mainittua kerrointa, jotta taloudellinen kehitys voitaisiin ottaa huomioon mahdollisimman tarkasti ja jotta mikroyritykset ja pienet yritykset eivät kärsisi keskisuuriin yrityksiin verrattuna. Tämä kerroin on hyvin lähellä arvoa 1 mikroyritysten ja pienten yritysten kohdalla. Näin ollen yksinkertaistamisen vuoksi on näissä luokissa käytettävä samaa arvoa liikevaihdon kynnysarvon ja taseen loppusumman kynnysarvon osalta.

8)

Mikroyritykset muodostavat sellaisen pienyritysten luokan, joka on erityisen tärkeä yrittäjyyden edistämisen ja työpaikkojen luomisen kannalta, ja tämän vuoksi mikroyritykset on tarpeen määritellä tarkemmin.

9)

Paremman käsityksen saamiseksi pk-yritysten taloudellisesta tilanteesta sekä sellaisten yritysryhmien poissulkemiseksi, joiden taloudellinen valta on suurempi kuin pk-yrityksiksi katsottavien yritysten, eri yritystyypit olisi erotettava toisistaan sen mukaan, ovatko ne riippumattomia, onko niillä osakkuuksia, joihin ei liity määräysvaltaa (omistusyhteysyritykset), tai ovatko ne sidossuhteessa muihin yrityksiin. Aikaisemman komission suosituksen 96/280/EY mukainen 25 prosentin osakkuusaste, jonka alittavia yrityksiä pidetään riippumattomina, pidetään edelleen voimassa.

10)

Yritysten perustamisen, pk-yritysten oman pääoman ehtoisen rahoituksen ja maaseudun ja paikallisen kehittämisen kannustamiseksi yrityksiä voidaan pitää riippumattomina, vaikka tietyillä sijoittajaryhmillä olisikin niissä vähintään 25 prosentin osakkuus, kun on kyse tällaiseen rahoitus- ja perustamistoimintaan myönteisesti vaikuttavasta asemasta. Näihin sijoittajiin sovellettavat edellytykset olisi kuitenkin täsmennettävä. Ammattimaisesti riskipääomaa sijoittavien luonnollisten henkilöiden tai luonnollisten henkilöiden ryhmien (’business angels’) tapaus mainitaan erikseen, koska muista riskipääomasijoittajista poiketen nämä sijoittajat pystyvät antamaan uusille yrittäjille asiaankuuluvaa arvokasta neuvontaa. Tällaisten sijoittajien oman pääoman ehtoiset sijoitukset tuovat myös oman lisänsä riskipääomayritysten toimintaan, koska sijoitukset koostuvat pienemmistä summista yritysten toiminnan alkuvaiheissa.

11)

Jotta tilanne olisi yksinkertaisempi erityisesti EFTA-valtioiden mutta myös yritysten kannalta, olisi sidosyritysten määrittelemiseksi toistettava edellytykset, jotka vahvistetaan konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY (5), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/65/EY (6), 1 artiklassa, siltä osin kuin nämä edellytykset soveltuvat tämän luvun asiasisältöön. Pk-yrityksiin suuntautuvia pääomasijoituksia kannustavien toimenpiteiden lujittamiseksi on otettu käyttöön oletus, jonka mukaan määräävää vaikutusta asianomaiseen yritykseen ei ole, toistamalla perusteet, jotka mainitaan yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY (7), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/65/EY, 5 artiklan 3 kohdassa.

12)

Jotta eri säännöksistä ja pk-yritysten hyväksi toteutettavista toimenpiteistä koituvat edut varattaisiin yrityksille, jotka niitä todella tarvitsevat, on myös suotavaa ottaa tarvittaessa huomioon yritysten väliset suhteet, joita pidetään yllä luonnollisten henkilöiden välityksellä. Näitä tilanteita olisi tutkittava vain ehdottoman välttämättömissä tapauksissa, joten kyseisten suhteiden huomioon ottaminen olisi rajattava vain sellaisten yritysten tapauksiin, jotka harjoittavat toimintaa samoilla tai lähimarkkinoilla, sekä viitattava tarvittaessa merkityksellisiä markkinoita koskevaan valvontaviranomaisen määritelmään, joka on vahvistettu merkityksellisten markkinoiden määritelmästä ETA:n kilpailuoikeuden kannalta tehdyn päätöksen liitteessä I (8).

13)

EFTA-valtion eri julkisten yksikköjen keinotekoisen erottelun välttämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen vahvistaa, että yritys, jonka pääomasta tai äänimäärästä on vähintään 25 prosenttia julkisyhteisön tai laitoksen hallinnassa, ei ole pk-yritys.

14)

Jotta menettely olisi yrityksille helpompaa ja nopeampaa sellaisten asioiden osalta, joissa edellytetään pk-yrityksen tunnusmerkkien täyttymistä, olisi suotavaa sallia mahdollisuus käyttää yrityksen antamaa ilmoitusta osoituksena kyseisen yrityksen tietyistä ominaisuuksista.

15)

Olisi täsmennettävä pk-yritysten määrittelyn kannalta olennainen henkilöstökokoonpano. Ammatillisen koulutuksen ja vuorottelukoulutuksen kehittämisen kannustamiseksi työntekijöiden määrää laskettaessa ei olisi otettava huomioon oppisopimuskoulutuksessa olevia eikä opiskelijoita, joilla on ammatillista koulutusta koskeva sopimus. Myöskään äitiys- ja vanhempainlomia ei olisi otettava laskennassa huomioon.

16)

Eri yritystyypit, jotka määritellään sen mukaan, mitkä suhteet niillä on muihin yrityksiin, vastaavat objektiivisesti tarkasteltuna erilaisia yhteenkuuluvuuden asteita. Näin ollen on aiheellista soveltaa kuhunkin asianomaiseen yritystyyppiin erilaisia yksityiskohtaisia sääntöjä niiden toimintaa ja taloudellista valtaa kuvaavien numerotietojen laskemiseksi.

10.2   Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmä

10.2.1   Yritys

17)

Yrityksiksi katsotaan niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Yrityksiksi katsotaan erityisesti yksiköt, jotka harjoittavat käsiteollista toimintaa tai muuta toimintaa yksin tai perheen voimin, henkilöyhtiöt taikka taloudellista toimintaa säännöllisesti harjoittavat yhdistykset.

10.2.2   Yritysluokkien määrittelyssä käytettävät henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot

18)

Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa.

19)

Pk-yritysten luokassa pieni yritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa.

20)

Pk-yritysten luokassa mikroyritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa.

10.2.3   Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit

21)

’Riippumattomia yrityksiä’ ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 22–23 kohdassa tarkoitettuina omistusyhteysyrityksinä tai 24–28 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä.

22)

’Omistusyhteysyrityksiä’ ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 24–28 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä ja joiden välillä on seuraava suhde: yritys (tuotantoketjun alkupäässä sijaitseva yritys) omistaa yksin tai yhdessä yhden tai useamman 24–28 kohdassa tarkoitetun sidosyrityksen kanssa vähintään 25 prosenttia toisen yrityksen (tuotantoketjun loppupäässä sijaitsevan yrityksen) pääomasta tai äänimäärästä.

23)

Yritystä voidaan kuitenkin pitää riippumattomana eli sellaisena yrityksenä, jolla ei ole omistusyhteysyrityksiä, vaikka 25 prosentin kynnysarvo saavutettaisiin tai ylitettäisiin, kun on kyse seuraavista sijoittajaluokista, edellyttäen, että nämä sijoittajat eivät yksin tai yhdessä ole 24–28 kohdassa tarkoitetussa sidossuhteessa kyseiseen yritykseen:

a)

julkiset sijoitusyhtiöt, riskipääomayhtiöt, riskipääomasijoituksia säännöllisesti tekevät luonnolliset henkilöt tai luonnollisten henkilöiden ryhmät (’business angels’), jotka sijoittavat omia varoja muihin kuin pörssissä noteerattuihin yrityksiin, kuitenkin siten, että näiden samaan yritykseen tehtyjen sijoitusten kokonaismäärä saa olla enintään 1 250 000 euroa;

b)

korkeakoulut tai voittoa tavoittelemattomat tutkimuskeskukset;

c)

institutionaaliset sijoittajat, mukaan lukien aluekehitysrahastot;

d)

paikalliset itsehallintoelimet joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja joissa on alle 5 000 asukasta.

24)

’Sidosyrityksiä’ ovat yritykset, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista suhteista:

a)

yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

b)

yritys on oikeutettu nimittämään tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön;

c)

yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla;

d)

toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.

25)

Oletetaan, että määräävää vaikutusta asianomaiseen yritykseen ei ole, jos 23 kohdassa mainitut sijoittajat eivät osallistu välittömästi tai välillisesti asianomaisen yrityksen johtamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten sijoittajien oikeuksia osakkeenomistajina tai jäseninä.

26)

Yritykset, joilla on jokin 24 kohdassa tarkoitetuista suhteista yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä tai 23 kohdassa tarkoitettujen sijoittajien kanssa, katsotaan myös sidosyrityksiksi.

27)

Yritykset, joilla on jokin näistä suhteista luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, katsotaan myös sidosyrityksiksi, jos ne harjoittavat toimintaansa tai osaa toiminnoistaan samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai lähimarkkinoilla.

28)

Lähimarkkinoina pidetään tuotteen tai palvelun markkinoita, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa merkityksellisiä markkinoita.

29)

Edellä 23 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pk-yrityksenä.

30)

Yritys voi antaa ilmoituksen siitä, että se määritellään itsenäiseksi yritykseksi, omistusyhteysyritykseksi tai sidosyritykseksi, sekä 10.2.2 jakson mukaisia kynnysarvoja koskevista tiedoista. Ilmoitus voidaan antaa vaikka yrityksen pääoma olisi jakautunut siten, että sen omistuksen täsmällinen määrittely ei ole mahdollista, jos yritys antaa vilpittömässä mielessä ilmoituksen oikeutetusta oletuksesta, jonka mukaan vähintään 25 prosentin osuutta yrityksestä ei ole yhden tai yhteisesti useamman yrityksen omistuksessa keskinäisen sidossuhteen tai luonnollisten henkilöiden tai niiden muodostaman ryhmän kautta. Ilmoituksen tekeminen ei rajoita kansallisen tai ETA:n tason sääntelyn mukaisten tarkastusten ja todentamisten suorittamista.

10.2.4   Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot ja tarkastelujakso

31)

Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot koskevat viimeistä päättynyttä tilikautta, ja ne lasketaan vuosittain. Laskennassa käytetään tilinpäätöshetken tietoja. Liikevaihdon määrä lasketaan ilman arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja.

32)

Kun yrityksen vuotuiset tiedot tilinpäätöshetkellä ylittävät tai alittavat 10.2.2 jaksossa mainitut henkilöstömäärää koskevat tai rahamääräiset kynnysarvot, yritys saavuttaa tai menettää keskisuuren yrityksen, pienen yrityksen tai mikroyrityksen aseman ainoastaan siinä tapauksessa, että ylitys tai alitus toistuu kahtena peräkkäisenä tilikautena.

33)

Kun kyseessä on sellainen vastikään perustettu yritys, jonka tilinpäätöstä ei ole vielä vahvistettu, tarkasteltavat tiedot vahvistetaan tilikauden kuluessa tehdyn luotettavan arvion perusteella.

10.2.5   Henkilöstömäärä

34)

Henkilöstömäärä vastaa vuosityöyksiköiden (VTY) määrää, toisin sanoen kyseisessä yrityksessä tai tämän yrityksen lukuun työskennelleiden kokopäiväisten työntekijöiden määrää yhden vuoden aikana. Niiden henkilöiden tekemä työ, jotka eivät ole työskennelleet koko vuotta tai jotka ovat työskennelleet osa-aikaisesti, kestosta riippumatta, ja kausityö lasketaan VTY:n osina. Henkilöstömäärään luetaan:

a)

palkatut työntekijät;

b)

kyseisen yrityksen lukuun ja sen alaisuudessa työskentelevät henkilöt, jotka rinnastetaan palkattuihin työntekijöihin kansallisen lainsäädännön mukaan;

c)

yrityksen johtamiseen osallistuvat omistajat;

d)

yrityksessä säännöllisesti työskentelevät yhtiökumppanit, jotka saavat yritykseltä rahamääräisiä etuja.

35)

Oppisopimussuhteessa tai ammatillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita, jotka ovat oppisopimus- tai ammatillista koulutusta koskevassa sopimussuhteessa, ei lueta henkilöstömäärään. Äitiyslomien ja vanhempainlomien kestoa ei oteta huomioon laskennassa.

10.2.6   Yrityksen tietojen määräytyminen

36)

Riippumattoman yrityksen tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät tämän yhden yrityksen tilinpäätöksen perusteella.

37)

Yrityksen, jolla on omistusyhteys- tai sidosyrityksiä, tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät yrityksen tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella tai, jos sellainen on tehty, kyseisen yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot.

38)

Edellä 37 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin lisätään asianomaisen yrityksen niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä. Lisääminen tehdään suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen (suurempi näistä prosenttiosuuksista). Jos kyseessä on ristikkäinen omistusyhteys, käytetään näistä prosenttiosuuksista suurinta.

39)

Edellä 37 ja 38 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin lisätään 100 prosenttia niiden yritysten tiedoista, jotka ovat välittömästi tai välillisesti sidoksissa asianomaiseen yritykseen ja joita ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin.

40)

Edellä 37–39 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu, ja niihin lisätään 100 prosenttia omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jollei näitä tietoja ole jo lisätty konsolidoinnin yhteydessä.

41)

Edellä 37–39 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Näihin tietoihin lisätään suhteuttaen kyseisten sidosyritysten niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä, jollei näitä tietoja ole jo sisällytetty konsolidoituun tilinpäätökseen suhteessa, joka vastaa vähintään 38 kohdassa määriteltyä prosenttiosuutta.

42)

Jos konsolidoiduista tilinpäätöstiedoista ei käy ilmi tietyn yrityksen henkilöstömäärää, tämä määrä lasketaan lisäämällä suhteuttaen kyseisen yrityksen omistusyhteysyrityksiä koskevat tiedot sekä lisäämällä kyseisen yrityksen tietoihin sen sidosyrityksiä koskevat tiedot.

10.2.7   Uudelleentarkastelu

43)

Tähän lukuun sisältyvän määritelmän soveltamista koskevan selvityksen perusteella, joka laaditaan Euroopan komission asiasta laatiman luonnoksen jälkeen, ja ottaen huomioon direktiivin 83/349/ETY 1 artiklaan mahdollisesti tehtävät muutokset, jotka koskevat kyseisessä direktiivissä tarkoitettujen sidosyritysten määritelmää, valvontaviranomainen mukauttaa tarvittavassa määrin tähän lukuun sisältyvää määritelmää, erityisesti liikevaihtoa ja taseen loppusummaa koskevia kynnysarvoja, ottaakseen huomioon saadut kokemukset ja talouden kehityksen ETAssa.

10.3   Hyväksyminen

44)

Tätä 10 lukua sovelletaan siitä päivästä, jona EFTAn valvontaviranomainen hyväksyy sen.”


(1)  Komission suositus 96/280/EY (EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4).

(2)  EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 198/03/KOL, tehty 5 päivänä marraskuuta 2003 (EUVL L 120, 12.5.2005, s. 39).

(3)  Komission asetus (EY) N:o 70/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna 25 päivänä helmikuuta 2004 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 364/2004 (EUVL L 63, 28.2.2004, s. 22). Molemmat asetukset on sisällytetty ETA-sopimuksen XV liitteen 1f osaan sekakomitean päätöksellä N:o 88/2002 (EYVL L 266, 3.10.2002, s. 56, ja ETA-täydennysosa N:o 49, 3.10.2002, s. 42) ja sekakomitean päätöksellä N:o 131/2004 (EUVL L 64, 10.3.2005, s. 67, ja ETA-täydennysosa N:o 12, 10.3.2005, s. 49).

(4)  Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(5)  Neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983 (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1), sellaisena kuin se on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XXII olevaan 4 jaksoon.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/65/EY (EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28), sellaisena kuin se on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XXII olevaan 4 jaksoon ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 176/2003, tehty 5 päivänä joulukuuta 2003 (EUVL L 88, 25.3.2004, s. 53, ja ETA-täydennysosa N:o 15, 25.3.2004, s. 14).

(7)  Neuvoston direktiivi 78/660/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1978 (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11), sellaisena kuin se on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XXII olevaan 4 jaksoon.

(8)  EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 46/98/KOL (EYVL L 200, 16.7.1998, s. 46, ja ETA-täydennysosa N:o 52, 18.12.1997, s. 10). Tämä päätös vastaa komission tiedonantoa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL C 372, 9.12.1997, s. 5).


5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/69


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 227/06/KOL,

tehty 19 päivänä heinäkuuta 2006,

Farice hf:lle myönnetystä valtiontuesta (Islanti)

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN (1), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (2) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTAn jäsenvaltioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta (3) ja erityisesti sen 24 artiklan,

OTTAA HUOMIOON valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan sekä II osan 4 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan, 7 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan,

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta (4) ja erityisesti niiden valtiontakauksia koskevan 17 luvun ja julkisviranomaisten osakkuuksia koskevan 19 luvun,

OTTAA HUOMIOON muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta Farice hf:lle myönnetyn valtiontuen osalta tehdyn valvontaviranomaisen päätöksen N:o 125/05/KOL (5), jossa kehotettiin asianomaisia esittämään asiaa koskevat huomautuksensa,

sekä katsoo seuraavaa:

I   TOSISEIKAT

1.   MENETTELY

Islannin viranomaiset ilmoittivat valvontaviranomaiselle Islannin EU-edustuston 27. helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, jolla lähetettiin eteenpäin valtionvarainministeriön 26. helmikuuta 2004 päivätty kirje, valtiontakauksesta merenalaista kaapelia koskevalle hankkeelle Islannissa (Farice-hanke). Kirje vastaanotettiin ja kirjattiin saapuneeksi 1. maaliskuuta 2004 (tapahtuma N:o 257593).

Lisätietoja esitettiin Islannin EU-edustuston 14. toukokuuta 2004 päivätyssä kirjeessä, jolla toimitettiin eteenpäin Islannin valtiovarainministeriön 13. toukokuuta 2004 päivätty kirje. Valvontaviranomainen sai kirjeen ja kirjasi sen saapuneeksi 14. toukokuuta 2004 (tapahtuma N:o 281472).

Käytyään Islannin viranomaisten kanssa kirjeenvaihtoa (6) valvontaviranomainen ilmoitti 26. toukokuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Islannin viranomaisille, että se oli päättänyt aloittaa Farice hf:lle myönnetyn valtiontuen osalta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn (tapahtuma N:o 319257).

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehty valvontaviranomaisen päätös N:o 125/05/KOL julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa (7). Valvontaviranomainen kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa asiasta. Valvontaviranomainen ei saanut huomautuksia asianomaisilta.

Islannin viranomaiset esittivät huomautuksensa päätöksestä N:o 125/05/KOL 28. kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (tapahtuma N:o 324236).

Kuten päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta mainitaan, valvontaviranomainen oli erillisen kilpailumenettelyn yhteydessä tuonut esiin eräitä kilpailuongelmia Farice hf:lle lähettämässään, 31. tammikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä. Valvontaviranomainen oli myös pyytänyt Farice-hanketta koskevia tietoja, jotka olivat olennaisia hankkeen kilpailuvaikutuksen arvioimisen kannalta. Valvontaviranomainen esitti virallisen tietopyynnön Farice hf:lle 6. toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (8). Valvontaviranomainen sai Farice hf:n vastauksen 21. lokakuuta 2004. Tämä erillinen kilpailumenettely on saatettu päätökseen valvontaviranomaisen 2. kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä (tapahtuma N:o 1072261).

2.   KUVAUS TOIMENPITEISTÄ

2.1   FARICE-HANKKEEN KUVAUS

Farice-hanke koskee Islannin ja Färsaaret Skotlantiin yhdistävän merenalaisen telekaapelin rakentamista ja ylläpitoa.

Islanti ja Färsaaret ovat vuodesta 1994 lähtien käyttäneet kansainvälisiin tietoliikenneyhteyksiin merenalaista CANTAT-3-tietoliikennekaapelia. CANTAT-3-kaapeli perustettiin konsortioksi. Sen käyttö oli mahdollista konsortioon kuulumalla (9), peruuttamattomien käyttöoikeuksien kautta ja vuokraamalla kapasiteettia konsortion jäseneltä Teleglobelta. CANTAT-3-kaapelilla on liitäntäpisteitä Kanadassa, Islannissa, Färsaarilla, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa. CANTAT-3:n kanssa kilpailevien, Atlantin ylittävien kaapelijärjestelmien perustamisen myötä CANTAT-3:n perustajat pääsivät käyttämään muita, taloudellisempia yhteyksiä. Islantilaiset ja färsaarelaiset osapuolet olivat kuitenkin edelleen CANTAT-3-yhteyden varassa. Tämä oli yksi tekijä, jonka nämä osapuolet ottivat huomioon uuden yhteyden kehittämisen kohdalla. Lisäksi CANTAT-3-kaapeliin liittyi teknisiä rajoituksia, sillä se on kapasiteetiltaan rajallinen vanhemman sukupolven kaapeli, joka ei ole aina täysin luotettava. Islannin viranomaiset esittivät katsauksen CANTAT-3-yhteydessä vuosina 1995–2003 ilmenneisiin lukuisiin häiriötilanteisiin. Mikään muu kansainvälinen kuituverkkohanke ei ole vuoden 1994 jälkeen ulottunut näihin maihin, vaikka kansainvälisten ja alueiden välisten televiestintäyhteyksien kapasiteetti on yleisesti ottaen kasvanut. Islannin viranomaisten esittämien tietojen mukaan esteenä on ollut näiden maiden maantieteellinen eristyneisyys ja markkinoiden rajallinen koko.

Toisena mahdollisuutena tarkasteltujen satelliittiyhteyksien kustannusten odotetaan nousevan, ja niitä pidetään joka tapauksessa sopimattomina välittämään viivästyksille arkaa internetliikennettä. Lisääntyneen televiestintäliikenteen käsittelemiseksi oli kehitettävä toinen vaihtoehto.

Farice-hanke sai alkunsa tuolloin lähes sataprosenttisesti valtion omistuksessa olleen islantilaisen teleoperaattorin Landssími Íslands hf:n (jäljempänä ’Síminn’ (10) sekä Färsaarten vakiintuneen teleoperaattorin Føroya Telen aloitteesta. Ne harkitsivat merenalaisen kaapelin perustamista Reykjavíkin, Tórshavnin ja Edinburghin välille. Vuonna 2002 tuli kuitenkin selväksi, ettei Farice-hanke pääsisi vauhtiin puhtaasti kaupallisena liiketoimintana (11). Maaliskuussa 2002 tehdyssä toteutettavuustutkimuksessa kävi ilmi, ettei hanketta ollut mahdollista toteuttaa tavanomaisella hankerahoituksella. Hankkeen taakse ryhdyttiin etsimään laajaa yhteenliittymää sen toteuttamisen varmistamiseksi. Tämä johti kahteen päätökseen:

Ensinnäkin Islannin ja Färsaarten viestintäviranomaiset tulivat mukaan valmistelemaan hanketta. Erityisesti kaksi suurinta rahoittajaa, Síminn ja Føroya Tele, tekivät selväksi, etteivät ne olleet kiinnostuneita tarjoamaan tarvittavia lainatakauksia koko televiestintämarkkinoiden puolesta (12). Sen vuoksi Islannin valtion olisi osallistuttava hankkeeseen aktiivisella panoksella.

Toiseksi katsottiin olevan tärkeää, että Og Vodafone, merkittävä toimija Islannin televiestintämarkkinoilla, osallistuisi hankkeeseen aktiivisesti. Farice hf:n perustamisen lisäksi päätettiin, että olisi perustettava holdingyhtiö Eignarhaldsfélagið Farice ehf. (jäljempänä ’E-Farice’) (13) hoitamaan uuden siirtoverkon toimintaa. Tämän yhtiön hallussa olisivat kaikki islantilaiset osakkeet Faricesta, ja sen olisi ostettava Og Vodafonen kapasiteetti CANTAT-3-kaapelista. Síminnille tehtiin samanlainen tarjous, minkä tuloksena Islannin viranomaisten toimittaman IBM-raportin (14) mukaan E-Farice päätyi hoitamaan kaikki Islannin kansainväliset kaapeliyhteydet. Kuten ilmoituksessa todettiin, E-Faricen oli tarkoitus jatkossa hoitaa ja myydä CANTAT-3:n kapasiteettia (15).

Vuonna 2002 perustettiin uusi osakeyhtiö, Farice hf, jonka tarkoituksena oli valmistella, rakentaa ja hoitaa merenalaista tietoliikennekaapelijärjestelmää televiestintä- ja internetliikenteen välittämiseksi Islannin, Färsaarten ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Islannin viranomaisten antamien tietojen mukaan yhtiön osakkaita olivat Síminn (47,33 %), Og Vodafone (1,33 %), Islannin valtio (27,33 %), kolme muuta islantilaista operaattoria (osuus yhteensä 3,99 %), Føroya Tele (17,33 %) ja kaksi muuta färsaarelaista teleoperaattoria (kummankin osuus 1,33 %) (16). Uuteen Farice-kaapeliin kuuluu runkoyhteysosuus (”backhaul”) (17) Islannissa (Reykjavík–Seyðisfjörður), merenalainen osuus (Seyðisfjörður–Dunnet Bay), runkoyhteysosuus Färsaarilla (Funningsfjörður–Tórshavn) ja runkoyhteysosuus Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Dunnet Bay–Edinburgh). Kaapelin hallinnoinnista päättämisen yhteydessä ei järjestetty julkista tarjouskilpailua, vaan tehtävä annettiin Farice hf:lle. Liiketoimintasuunnitelman mukaan Farice-hankkeen arvioidut kokonaisinvestointikustannukset olivat 48,9 miljoonaa euroa.

Osakassopimuksessa, joka tehtiin 12. syyskuuta 2002, määrättiin, että Faricen hinnoittelupolitiikan olisi perustuttava kustannuslähtöisyyden, avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin.

Islannin viranomaiset ovat huomauttaneet lisäksi, että Farice-kaapelia voivat päästä käyttämään niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin operaattorit, yhtäläisin ehdoin ja hinnoin. Myös osakassopimus on avoin uusille osakkaille. Siinä kuitenkin määrätään, että nykyisille osakkaille tarjotaan aina mahdollisuus säilyttää osakepääoma-asemansa yhtiössä, jos osakepääomaa korotetaan (osakassopimuksen 7 jakso).

Merenalainen Farice-tietoliikennekaapeli otettiin virallisesti käyttöön helmikuussa 2004.

2.2   ISLANNIN VALTION MYÖNTÄMÄN TUEN KUVAUS

a)   Lainatakaus

Ilmoituksen kohteena on takaus, jonka valtio myöntää Faricen 9,4 miljoonan euron lainalle (jäljempänä ’määräaikainen laina A’). Kyseinen laina on osa laajempaa pitkäaikaista lainapakettia, jonka enimmäismäärä on 34,5 miljoonaa euroa.

Islannin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan, ja erityisesti 27. helmikuuta 2004 Farice hf:n, Íslandsbanki hf:n, muiden rahoituslaitosten ja muiden takaajien kesken tehdyn sopimuksen perusteella (jäljempänä ’lainasopimus’), allekirjoitetut lainat, joiden enimmäismäärä on 34,5 miljoonaa euroa, jakautuvat seuraavasti:

Laina

milj. euroa

Lainanantaja

Korko (18)

Korkokausi

Takaisinmaksu

Takaaja

Lyhennysten määrä

Takaisinmaksun aloitus

A

9,4

Pohjoismaiden investointipankki

Euribor + 0,18 %/ vuosi

6 kk

8 puolivuosittaista maksua

syyskuu 2011

Islannin valtio

B

4,7

Pohjoismaiden investointipankki

Euribor + 0,80 %/ vuosi

6 kk

5 puolivuosittaista maksua

syyskuu 2009

Landssími Íslands hf (Síminn)

4,7

Íslandsbanki hf

C

4,7

Føroya banki

Euribor + 1,00 %/ vuosi

3 kk

10 neljännesvuosittaista maksua

syyskuu 2009

Telefon verkið P/F

D

11,0

Íslandsbanki hf

Euribor + 1,50 %/ vuosi

1 kk

48 kuukausittaista maksua

syyskuu 2005

Ei ole

Valtiontakaus määräaikaiselle lainalle A on takaus, jossa Farice hf. on täysimääräisesti vastuussa lainan maksusta ja lainanantajan on kaikin keinoin pyrittävä perimään saatava yritykseltä ennen kuin valtiontakaus voi tulla voimaan. Farice hf:ltä perittiin vuotuinen 0,5 prosentin palkkio (jonka oli määrittänyt Islannin valtion velkaa hallinnoiva virasto), joka maksettiin etukäteen lainasopimusta ja valtiontakausta tehtäessä. Etukäteismaksu oli 438 839 euroa eli 4,7 prosenttia lainamäärästä. Lisäksi veloitettiin 120 000 Islannin kruunun takausprovisio.

Heinäkuussa 2003 oli allekirjoitettu aikaisempi takaus, joka liittyi 16 miljoonan euron tilapäislainaan. Takaus kattoi 6,4 miljoonaa euroa, toisin sanoen 40 prosenttia kyseisestä lainasta. Tilapäislaina maksettiin pois 34,5 miljoonan euron pitkäaikaislainojen myöntämisen yhteydessä ja tilapäislainan takaus lakkasi olemasta voimassa samana päivänä. Tästä takauksesta Farice hf. maksoi 0,50 prosentin takausprovision ja 120 000 Islannin kruunun takausmaksun.

b)   Islannin valtion osakepääomankorotus

Tammikuun 2003 alussa valtion osuus Farice hf:ssä kasvoi alkuperäisestä 27,33 prosentista 46,5 prosenttiin. Islannin viranomaisten vastauksessaan kesäkuussa 2004 antaman selityksen mukaan

”Liiketoimintasuunnitelman kehittyessä yhtiön rahoitustarpeet tulivat selvemmin ilmi ja sen osakepääomaa päätettiin korottaa. Tämän osakepääomankorotuksen yhteydessä kaikkia Islannin ja Färsaarten operaattoreita kutsuttiin ostamaan osakkeita. Koska Síminn teki selväksi, ettei se halunnut tarjota yli 33,33 prosenttia osakepääomasta, Telefonverkið tarjosi tarvittavan osakepääoman Färsaarten puolelta (19,93 %), jolloin Islannin valtion oli annettava 46,53 prosenttia tarvittavasta osakepääomasta, sillä Islannin muilla operaattoreilla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia ostaa yli 1,2 prosenttia osakepääomasta.”

Islannin viranomaisten lausunnon mukaan Farice hf:n kokonaisosakepääomaa korotettiin 327 000 eurosta yli 14 miljoonaan euroon. Tarkempia tietoja eri osakkeenomistajien osakepääomaosuudesta esitetään jäljempänä olevassa taulukossa (19):

Farice hf:n osakepääoma (tuhansina euroina/kruunuina)

 

Valmisteluvaihe

Tammikuu -03

Kesäkuu -03

 

ISK

EUR (20)

Osuus

ISK

EUR

Osuus

ISK

EUR

Osuus

Eignarhaldsfélagið Farice ehf.

 

 

 

947 944

11 242

79,90 %

947 944

11 242

79,90 %

Islannin valtio

8 200

90

27,33 %

552 067

6 547

46,53 %

491 737

5 831

41,45 %

Síminn

14 200

155

47,33 %

395 477

4 690

33,33 %

352 259

4 177

29,69 %

Og Vodafone

400

4

1,33 %

400

5

0,03 %

103 949

1 232

8,76 %

Lína.Net

400

4

1,33 %

400

5

0,03 %

400

5

0,03 %

Fjarski ehf.

400

4

1,33 %

400

5

0,03 %

400

5

0,03 %

RH-net

400

4

1,33 %

400

5

0,03 %

400

5

0,03 %

Telefonverkið

5 200

57

17,33 %

236 486

2 804

19,93 %

236 486

2 804

19,93 %

Kall

400

4

1,33 %

400

5

0,03 %

400

5

0,03 %

SPF spf.

400

4

1,33 %

400

5

0,03 %

400

5

0,03 %

Yhteensä

30 000

327

100,00 %

1 186 430

14 070

100,00 %

1 186 430

14 070

100,00 %

3.   MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMINEN

Päätöksessään N:o 125/05/KOL muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta valvontaviranomainen teki alustavan päätelmän, jonka mukaan Islannin valtion Farice hf:lle myöntämä valtiontakaus ja yhtiössä toteuttama osakepääomankorotus olivat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Valvontaviranomaiselle ei ollut selvää, voitiinko Islannin valtion toteuttamat tukitoimenpiteet todeta soveltuviksi ETA-sopimuksen toimintaan. Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta valvontaviranomainen esitti kysymyksiä siitä, olivatko valtiontukitoimenpiteet oikeasuhteisia tavoitteisiinsa nähden ja oliko niin, etteivät ne vääristäneet kilpailua yleisen edun vastaisessa määrin ollakseen ETA-sopimuksen sääntöjen mukaisia. Epäilyt kohdistuivat erityisesti siihen, oliko pääsy verkkoon syrjimätöntä. Koska lisäksi alkuperäisenä ajatuksena oli kanavoida myös CANTAT-3:n kapasiteetti E-Farice hf:n kautta, huolena oli se, että kilpailu häviäisi kokonaan tietoliikenneyhteyksien Islantiin tarjoamisen alalta, kun markkinoille jäisi vain yksi tarjoaja.

4.   ISLANNIN VIRANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

Päätöksestä N:o 125/05/KOL esittämissään, 28. kesäkuuta 2005 päivätyissä huomautuksissa Islannin viranomaiset toistavat näkemyksensä, jonka mukaan Farice-hankkeeseen ei sisälly valtiontukea. Niiden mukaan lainatakaus ja valtion osakepääoman korotus ovat valtiontukimääräysten mukaisia. Lisäksi Farice-hanke koskee valtiontukisäännöissä tarkoitettua infrastruktuuria. Islannin viranomaiset ovat kuitenkin samaa mieltä kuin aikaisemmassa, 21. tammikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että mahdollinen valtiontuki olisi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaista.

Islannin viranomaiset perustelevat kyseisten toimenpiteiden välttämättömyyttä sillä näkökohdalla, että televiestintä- ja laajakaistayhteydet ovat välttämätön askel EU:n yhteiskunnan ja talouden nykyaikaistamisessa ja olennainen osa Lissabonin asialistaa sekä edellytys eEurope-toimintasuunnitelman kehittämiselle.

Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Islanti on erityisen riippuvainen taloudellisen ja luotettavan televiestintäyhteyden käyttömahdollisuudesta. Nykyisin käytössä oleva CANTAT-3-yhteys ei ole teknisten rajoitustensa vuoksi tyydyttävä, luotettava eikä hyväksyttävissä Islannin ja Färsaarten televiestinnästä riippuvaisten talouksien kannalta.

Näissä olosuhteissa valtion osallistuminen johtui tarpeesta saada hankkeesta elinkelpoinen. Ilman valtion osallistumista hanke olisi joko siirtynyt tai sitä ei olisi toteutettu lainkaan.

Islannin viranomaiset ovat sitä mieltä, että hankkeen edut, jotka liittyvät telepalvelujen luotettavan tarjonnan takaamiseen Islannissa, ovat tärkeämpiä kuin jonkinasteisesta kilpailunvääristymisestä muille kilpailijoille aiheutuvat haitat.

Ennen Faricen perustamista islantilaisten operaattorien kanssa pidettiin alustavia kokouksia, joissa vain kolme ”pienempää” operaattoria lupasi ostaa yhtiön osakkeita. Islannin viranomaisten mielestä perustajien löytämiseksi nähtiin huomattavasti vaivaa eikä osakepääoman suuruudelle asetettu alarajaa. Sen vuoksi Islannin viranomaiset väittävät, että hankkeen erityisolosuhteet huomioon ottaen osallistuminen oli laajaa.

Islannin viranomaiset korostavat, että osakassopimuksen 7 jaksoon sisältyy Farice hf:n perustajayhtiöitä koskeva etuosto-oikeus. Tämä oikeus vastaa julkisia osakeyhtiöitä koskevan Islannin lain N:o 2/1995 34 §:ää, jonka mukaan osakkeenomistajilla on oikeus merkitä uusia osakkeita suorassa suhteessa osakkuuteensa. Tämä oikeus voidaan siirtää ja lisäksi kukin osakkeenomistaja voi aina päättää olla käyttämättä tätä etuosto-oikeutta. Lisäksi osakassopimuksen 7(2) jaksossa määrätään, että osakkeenomistajat pyrkivät varmistamaan, että uudet osapuolet voivat osallistua pääoman korotukseen huolimatta etuosto-oikeuksista.

Osakassopimuksessa määrätään syrjimättömästä, avoimesta ja markkinaehdoin tapahtuvasta hinnoittelusta. Yhtiön hinnoittelupolitiikan on perustuttava kustannuslähtöisyyden, avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin. Islannin viranomaiset vertaavat Farice-hanketta tilanteeseen, jota käsiteltiin komission asiassa N307/2004 tekemässä päätöksessä. Siinä oli kyse laajakaistainfrastruktuurihankkeesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa massamarkkinoiden laajakaistayhteyksien tarjoamiseksi yrityksille ja kansalaisille Skotlannin syrjäisillä maaseutualueilla. Niiden tietojen mukaan Farice-järjestelmän kapasiteettihinnat ovat todennäköisesti korkeimmat, joita samanlaisista palveluista veloitetaan Pohjois-Atlantin alueella. Tämä on yksi syy siihen, miksi vuonna 2005 myyty määrä vastaa alle 5:tä prosenttia nykyisin käytettävissä olevasta Faricen kapasiteetista.

Vapaan pääsyn kysymyksestä Islannin viranomaiset painottavat, että infrastruktuurin käyttömahdollisuus on avoin ja syrjimätön.

Lisäksi Islannin viranomaiset katsovat, että jos toimenpiteeseen todettaisiin sisältyvän valtiontukea, tuen kokonaismäärä on rajallinen. Erityisesti lainatakauksen rajallisen määrän ei voitaisi katsoa olevan yhteisen edun vastainen suhteessa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaan. Islannin valtion osakepääoman korotuksesta Islannin viranomaiset totesivat, että ”Farice hf:n perustamisen alkuperäinen tarkoitus syyskuussa 2002 oli ainoastaan valmistella merenalaisen tietoliikennekaapelijärjestelmän rakentamista ja toimintaa. Tässä vaiheessa koko hankkeen rahoitustarpeita ei ollut vielä päätetty lopullisesti kuten ei myöskään lopullista osakeomistusta […] Mikään yhtiö ei pystyisi toteuttamaan kaapelin varsinaista rakentamista ja toiminnan hoitamista […] Näin ollen ensimmäinen osakepääomankorotus tammikuussa 2003 ei ollut tavanomainen yhtiön osakepääomankorotus, vaan itse asiassa se vastasi uuteen tarkoitukseen tähtäävän uuden yhtiön perustamista.” Se seikka, että enemmistö osakkeista on kaikissa vaiheissa ollut yksityisillä operaattoreilla, jotka ovat antaneet merkittävän panoksen yhtiön kehittämiseen samaan aikaan kuin Islannin valtio, osoittaa, että mahdollinen valtiontuki olisi hyvin rajallista.

Kilpailuongelmien osalta (katso päätöksen N:o 125/05/KOL II.3.2. jakso) Islannin viranomaiset toteavat, että tällä hetkellä sen paremmin Farice hf:llä kuin E-Farice ehf:lläkään ei ole suunnitelmia ostaa tai vuokrata lisää CANTAT-3-kapasiteettia ja että aikanaan Telegloben kanssa käydyt neuvottelut eivät koskaan johtaneet mihinkään sopimuksiin. On myös osoitettu, että Faricen korkeista hinnoista johtuen asiakkaat ovat entistä suuremmassa määrin käyttäneet CANTAT-3-kapasiteettia, joka pystyy kilpailemaan Farice hf:n kanssa.

II   ARVIOINTI

1.   ETA-SOPIMUKSEN 61 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUN VALTIONTUEN OLEMASSAOLO

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

1.1   ISLANNIN VALTION MYÖNTÄMÄ LAINATAKAUS

Yleensä valtiontakaus antaa sen saajalle mahdollisuuden saada lainalleen paremmat rahoitusehdot kuin rahoitusmarkkinoilla tavanomaisesti saatavissa olevat ehdot. Sen vuoksi valtion myöntämät takaukset saattavat kuulua ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

Valtiontukia koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen (jäljempänä ’suuntaviivat’) 17.4.2 jakson valtiontakauksia koskevissa määräyksissä valvontaviranomainen on esittänyt tilanteen, jossa yksittäinen valtiontakaus ei ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista tukea. Tässä tarkoituksessa valtiontakauksen on täytettävä kaikki seuraavat ehdot:

a)

lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa;

b)

lainanottaja voisi periaatteessa saada rahoitusmarkkinoilta markkinaehtoista lainaa ilman valtion väliintuloa;

c)

takaus liittyy tiettyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä enimmäismäärä, se kattaa enintään 80 prosenttia lainasaamisen määrästä ja sen voimassaoloaika on rajoitettu;

d)

takauksesta maksetaan markkinahinta (joka kuvastaa muun muassa takausmäärää ja takauksen kestoa, lainanottajan antamia vakuuksia, lainanottajan taloudellista tilannetta, toimialaa ja näkymiä, maksulaiminlyöntien määrää ja muita taloudellisia olosuhteita).

Valvontaviranomainen arvioi sen vuoksi ensinnäkin, täyttääkö Farice hf:n määräaikaiselle lainalle A saama valtiontakaus nämä suuntaviivoissa määritellyt neljä edellytystä, mikä sulkisi pois sen mahdollisuuden, että on kyse valtiontuesta. Valvontaviranomainen arvioi ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan yksittäisiä edellytyksiä vain siinä tapauksessa, että tulos on tässä suhteessa kielteinen.

1.1.1   Olosuhteet, joiden vallitessa kyse ei ole tuesta – Valtiontuen suuntaviivojen 17.4.2 jakso

Islannin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan hanke ei päässyt vauhtiin puhtaasti kaupallisena liiketoimintana, vaan edellytti valtion väliintuloa. Vaikka Farice hf. ei teknisesti ottaen ollut taloudellisissa vaikeuksissa (ensimmäinen edellytys), se pystyi hankkimaan vain 11 miljoonan euron lainan, johon sovellettiin markkinaehtoja (laina D). Sen lisäksi, että pankit edellyttivät valtiolta takausta määräaikaiselle lainalle A, ne vaativat takausta myös kahdelta aikaisemmalta televiestintäalan valtiolliselta monopolilta (Síminniltä määräaikaiselle lainalle B ja Telefonverkið P/F:ltä määräaikaiselle lainalle C), jotka olivat edelleen kyseisten valtioiden omistuksessa, mikä osoittaa, ettei Faricella ollut mahdollisuutta saada lainaa markkinaehdoin ilman valtion väliintuloa. Toinen edellytys ei näin ollen täyty.

Kolmannen edellytyksen osalta valvontaviranomainen katsoi päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta alustavasti, että valtiontakaus kattaa kokonaan määräaikaisen lainan A. Kokonaislainapaketti koostuu neljästä (tai viidestä (21)) eri lainamäärästä, joilla on eri lainausehdot, lainanantajat ja takaukset. Islannin viranomaiset väittävät, että kyseessä on vain yksi laina, jonka suuruus on 34,5 miljoonaa euroa, ja siitä syystä määräaikaiseen lainaan A liittyvä valtiontakaus ei kata yli 80:tä prosenttia lainasta. Lainasopimuksesta voidaan kuitenkin havaita, että vaikka kyseiset neljä lainaa on myönnetty saman takauksen yhteydessä, niiden myöntäjinä ovat eri pankit, jotka vastaavat vain omasta lainamäärästään. Jos Farice hf. laiminlöisi velvoitteensa, mikään pankeista ei luopuisi omasta osuudestaan vakuuksia (22) kattaakseen muita lainoja. Eri lainoilla on eri korkoprosentit ja eri takaisinmaksuajat, eri määrä lyhennyksiä ja eri takaajat.

Lisäksi on huomattava, että 80 prosentin säännön on tarkoitus varmistaa, että lainanantajalla on vielä kannustin pohtia riskiä, jonka se on valmis ottamaan. Tätä taustaa vasten, suhteessa Pohjoismaiden investointipankin tekemään liiketoiminnalliseen päätökseen ja sellaisen lainaperustan määrittämiseksi, johon sovelletaan 80 prosentin sääntöä, ei tunnu oikealta ottaa huomioon, että muut lainat on myöntänyt Íslandsbanki ja Føroya Banki. Pohjoismaiden investointipankki ei ole ottanut näistä lainoista mitään vastuuta.

Näistä syistä valvontaviranomainen katsoo, että kokonaislainamäärän kukin osa muodostaa erillisen lainan. Lainojen yhdistäminen yhteen asiakirjaan ei tunnu olevan kovin merkityksellinen asia. Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että valtiontakaus kattaa taatun määräaikaisen lainan A kokonaan, enimmäismäärältään 9,4 miljoonaa euroa. Sen vuoksi kolmas edellytys ei täyty.

Neljännen edellytyksen osalta valvontaviranomainen toteaa, että Islannin valtiontakuurahasto veloitti 0,5 prosentin vuotuisen takauspalkkion määräaikaisesta lainasta A. Palkkio maksettiin etukäteen ja sen suuruus oli 438 839 euroa. Lisäksi veloitettiin 120 000 Islannin kruunun takausprovisio.

Jos oletetaan, että valtiontakuurahasto otti palkkiota arvioidessaan huomioon taatun lainan konkreettiset piirteet, erityisesti takaisinmaksuehdot (23), ja että se noudatti arvioinnissaan niin kutsuttua markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta, suuntaviivojen 17.4.2 jaksoon sisältyvä neljäs edellytys täyttyisi. Vaikka Islannin viranomaisia on pyydetty osoittamaan, että takauspalkkio on markkinahinnan mukainen, ne eivät ole esittäneet asiasta todisteita, vaan lähinnä toistaneet valtiontakuurahastoa koskevan lain asiaan liittyviä säännöksiä. Valvontaviranomainen toteaa, että vaikka otetaan huomioon, että kyseinen takaus on luonteeltaan pienemmän riskin sisältävä, Faricelta peritty palkkio on kansallisen valtion velkaa hallinnoivan viraston määrittämien maksujen asteikon (0,5–4 % (24)) aivan alapäässä, mitä Islannin viranomaiset eivät ole perustelleet huolimatta valvontaviranomaisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esittämästä huomautuksesta (25).

Lisätietoja asianmukaisesta markkinakorosta on suuntaviivojen 17.3.2 jaksossa, missä yksittäiseen takaukseen sisältyvän tuen määrä eli avustusekvivalentti määritellään markkinakoron ja sen koron erotukseksi, joka saadaan valtiontakauksen ansiosta, kun kaikki palkkiot on vähennetty. Tämä perustuu käsitykseen siitä, että jos lainanottaja hyötyy edullisesta korkoprosentista, jota tämä ei olisi saanut ilman valtion osallistumista, tukielementti on määrä, joka jää jäljelle verrattuna markkinakorkoon sen jälkeen kun palkkio on vähennetty. Ellei palkkio poista tätä etua täysin, valtiontakaus hyödyttää tuensaajaa silti ja vääristää markkinoita. Tällaisissa olosuhteissa palkkio ei ole poistanut takauksesta koituvaa hyötyä, joka olisi luokiteltava tueksi (26).

Valvontaviranomainen yrittää käytettävissään olevien tietojen perusteella (sillä ei ole tietoja Farice hf:n luottokelpoisuusluokituksista) määrittää likiarvon takauksen arvosta ja vastaavan tuki-intensiteetin vertaamalla määräaikaista lainaa A määräaikaiseen lainaan D.

Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta valvontaviranomainen katsoi, ettei ollut selvää, pitäisikö määräaikaisen lainan A korkoa verrata määräaikaisiin lainoihin B tai D. Valvontaviranomainen katsoo, että määräaikaisen lainan A korkoa voitaisiin verrata määräaikaiseen lainaan D (27), joka on lainoista ainoa, jonka tukena ei ole valtio eikä valtion omistama yhtiö. Näiden kahden lainan korkoprosenttien ero on 1,32 prosenttiyksikköä. Jos siitä vähennetään 0,50 prosentin takauspalkkio, eron suuruudeksi tulee 0,82 prosenttiyksikköä (28). Tämä johtaisi noin 720 000 euron tukimäärään (29). Olisi otettava kuitenkin huomioon, että määräaikaisella lainalla D on lyhyempi takaisinmaksuaika (laina-aika) kuin määräaikaisella lainalla A. Kun määräaikainen laina A on maksettu takaisin vuonna 2015, toisin sanoen 11 vuotta lainasopimuksen tekemisen jälkeen, määräaikainen laina D on maksettu takaisin vuonna 2009 (ks. taulukko tämän päätöksen I 2.2.a jaksossa). Jos määräaikaisella lainalla D olisi yhtä pitkä laina-aika kuin määräaikaisella lainalla A (toisin sanoen vuoteen 2015 saakka), on syytä uskoa, että Íslandsbanki hf. olisi pyytänyt korkeampaa korkoa kuin Euribor + 1,50 %. Tarkasteltaessa Eurobondin tuottoastekäyriä vuodelta 2004 (30) havaitaan, että 5 vuoden ja 11 vuoden laina-ajan välinen ero tuottoprosentissa on noin 0,8 prosenttiyksikköä. Jotta ei vähäteltäisi takauksen tuottamaa etua sekä vastaavaa tuki-intensiteettiä, tämä ero on otettava huomioon. Tämä johtaisi määräaikaisen lainan D osalta korkoprosenttiin Euribor + 2,3 % (1,5 %:n alkuperäinen korko, johon on lisätty 0,8 %), mikä korottaisi tuki-intensiteetin 1,62 %:iin (31) eli noin 1,4 miljoonaan euroon (32). Tätä lukua olisi pidettävä pikemminkin havaintoesimerkkinä kuin tarkkana laskelmana tuen määrästä. Ei voida pitää itsestään selvänä, että kaupalliselta pohjalta toimiva takaamattoman lainan antaja olisi veloittanut 2,12 prosenttiyksikköä (33) enemmän kuin määräaikaisen lainan A korko, vaikka laina-aika olisikin ollut sama. Pyydetty korko riippuisi lainanantajan riskiarvioinnista eikä se välttämättä johda edellä kuvatun kaltaiseen korotukseen.

Näin ollen neljästä kumulatiivisesta edellytyksestä, joista suuntaviivoissa määrätään sen arvioimiseksi, onko tietyn valtiontakauksen kohdalla kyse ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisesta valtiontuesta, kolme ei täyty. Vaikka lainanottaja Farice hf. ei teknisesti katsoen ollut taloudellisissa vaikeuksissa, se ei pystynyt saamaan lainaa rahoitusmarkkinoilta markkinaehdoin ilman valtion väliintuloa ja tarvitsi valtiontakauksen koko maksamattomalle määräaikaiselle lainalle A. Lisäksi Farice hf. ei maksanut takauksesta markkinahintaa, joka olisi kuvastanut takausmäärää ja takauksen kestoa, lainanottajan antamia vakuuksia tai varsinkaan toimialaa ja näkymiä.

Näistä syistä valvontaviranomainen ei voi päätellä, että Farice hf:n määräaikaiselle lainalle A myönnetyssä valtiontakauksessa ei varmasti ole kyse valtiontuesta.

1.1.2   ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan edellytykset

Jotta toimenpide katsottaisiin ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset: tuen on annettava valikoivaa etua tietyille yrityksille, se on myönnettävä valtion varoista, sen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.

Toimenpide, joka antaa etua tietyille yksittäisille tuensaajille ja joka ei ole yleinen toimenpide, on tukea.

Islannin viranomaiset ovat väittäneet, että Farice-hankkeelle myönnetyssä tuessa ei ole lainkaan valtiontukea, kun otetaan huomioon, että merenalainen kaapeli voidaan luokitella infrastruktuuriksi ja sille myönnetty tuki on sen vuoksi yleinen, ei valikoiva toimenpide. Kuten Euroopan komission tiedonannossa ”Merisatamapalvelujen laadun parantaminen: Euroopan liikenteen avaintekijä” (KOM(2001) 35 lopullinen) (34) todetaan, valikoivuutta koskeva peruste on tärkeä arviointiperuste päätettäessä, onko jokin konkreettinen rahoitustoimenpide valtiontukea vai ei.

Komission käytännön mukaan infrastruktuurin rakentamiseen tai hoitoon myönnettyä valtion rahoitusta ei katsota tueksi, jos valtio hoitaa infrastruktuuria suoraan (mikä ei pidä paikkaansa tämän hankkeen osalta) tai jos hoitajan valitsemiseksi järjestetään julkinen tarjouskilpailu ja infrastruktuuri on avoin kaikille mahdollisille käyttäjille syrjimättömällä tavalla (35).

Kuten muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä huomautetaan, hankkeen yhteydessä saatettiin kyllä pyrkiä laajaan osallistujajoukkoon, mutta sen paremmin yhtiön perustamisesta kuin hallinnoimisestakaan ei järjestetty julkista tarjouskilpailua. Valtion osallistuminen hankkeeseen sai pikemminkin alkunsa kahden vakiintuneen televiestintäoperaattorin yksityisestä aloitteesta (36). Lisäksi syrjimättömän käyttöoikeuden osalta on todettava, että vaikka osallistuminen yhtiöön on osakassopimuksen mukaan rajoittamaton, perustajaosakkailla on tiettyjä etuosto-oikeuksia, jotka näyttävät antavan niille uusia osakkeenomistajia paremman aseman.

Tästä huolimatta ja komission käytäntöä seuraten toimenpide ei ole yleinen toimenpide, jos infrastruktuuria hallinnoiva elin harjoittaa taloudellista toimintaa, sillä tämä saattaa tuottaa mahdollista etua tuensaajalle (37) suhteessa kilpaileviin toimijoihin. Tässä suhteessa on riittävää huomauttaa, että valtiontuki antaa etua Farice hf:lle, joka hallinnoi kaapelia ja myy käyttäjäoikeuksia kiinnostuneille maksua vastaan. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan infrastruktuurin hallinnointi on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa (38). Farice hf. hyötyy rakennettavasta infrastruktuurista, jonka varmistuksena on valtiontakaus ja valtion osallistuminen tilanteessa, jossa yksityiset osapuolet eivät olleet halukkaita varmistamaan hankkeen koko rahoitusta, kun taas muiden toimijoiden olisi ehkä pitänyt rahoittaa hanke kokonaan itse.

Lisäksi osakkuus yhtiössä on suunnattu pääasiassa televiestintäoperaattoreille. Yhteyskapasiteettia Farice-kaapelin kautta myydään tällä hetkellä vain isoissa erissä liike-elämän toimijoille, jotka myyvät palvelun edelleen myöhemmän markkinavaiheen markkinoilla loppukäyttäjille. Nämä toimijat tekivät aloitteen, johon valtio vastasi. Palvelu on sen vuoksi luonteeltaan sellainen, että se on kohdistettu kaupallisille toimijoille, ei suurelle yleisölle. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että hanketta olisi tarkasteltava valtiontukien valvonnan piiriin kuuluvana, yrityksille kohdennettuna järjestelynä, ei yleisenä infrastruktuurina (39).

Sen arvioimiseksi, onko valtion toimenpiteessä kyse tuesta, on tarpeen määrittää, saako kohteena oleva yritys taloudellista hyötyä, jota se ei olisi tavanomaisin markkinaehdoin saanut.

Kuten suuntaviivojen 17.2.1 luvun 1 kohdassa todetaan, valtiontakauksella lainanottaja saa lainalleen rahoitusmarkkinoilla yleisesti saatavilla olevia ehtoja edullisemmat ehdot. Valtiontakauksen saanut lainanottaja ei ilman valtion takausta yleensä löytäisi rahoituslaitosta, joka olisi valmis antamaan sille lainaa millään ehdoilla.

Kuten edellä (tämän päätöksen II.1.1.1 jaksossa) todettiin, se seikka, että pankit edellyttivät valtiolta takausta määräaikaiselle lainalle A, mutta sen lisäksi ne vaativat takausta myös kahdelta aikaisemmalta televiestintäalan valtiolliselta monopolilta (Síminniltä määräaikaiselle lainalle B ja Telefonverkið P/F:ltä määräaikaiselle lainalle C), jotka olivat edelleen kyseisten valtioiden omistuksessa, osoittaa, ettei Faricella ollut mahdollisuutta saada lainaa markkinaehdoin ilman valtion väliintuloa.

Lisäksi tällaisesta valtion ottamasta riskistä peritään tavallisesti asianmukainen palkkio. Kuten edellä on osoitettu (tämän päätöksen II.1.1.1 jaksossa), Faricelta peritty palkkio on aivan maksujen asteikon alapäässä eikä välttämättä ole suuruudeltaan asianmukainen. Huomautuksissaan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettyihin epäilyihin asiasta Islannin viranomaiset eivät ole antaneet mitään tietoja, joiden perusteella valvontaviranomainen voisi arvioida maksetun palkkion olleen asianmukainen. Tätä asiaa on tarkasteltava erityisesti siinä yhteydessä, että palkkio ei poistanut täysin etua, jota Farice hf. sai pankkien myöntämän tavanomaista matalamman korkoprosentin muodossa määräaikaiselle lainalle A. Kuten suuntaviivojen 17.2.1 jakson 2 kohdassa todetaan, jos valtio luopuu asianmukaisesta palkkiosta, yritykselle koituu etua.

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että Farice hf. on saanut taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

Jotta taloudellista hyötyä pidettäisiin ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, sen on oltava valtion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä. Islannin valtio myönsi Faricelle takauksen 9,4 miljoonan euron lainalle, toisin sanoen valtion takaukseen sisältyy valtion varoja.

Lisäksi, kuten suuntaviivojen 17.2.1 jakson 2 kohdassa todetaan, jos valtio luopuu asianmukaisesta palkkiosta, kyseessä on valtion varojen menettäminen. Kuten edellä on osoitettu, Faricelta peritty palkkio on aivan maksujen asteikon alapäässä eikä välttämättä ole suuruudeltaan asianmukainen, varsinkaan, kun otetaan huomioon Faricelle myönnetty tavanomaista alhaisempi korkoprosentti. Koska Islannin valtio olisi voinut vaatia maksettavaksi korkeamman palkkion, mutta on näin ollen luopunut suuremmista tuloista, valtion varoja on käytetty.

Valtio ei myöskään toiminut yksityisenä markkinasijoittajana, mikä sulkisi pois ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisen. Kahden edellä mainitun arviointiperusteen käsittely osoittaa, että hanke ei päässyt vauhtiin kaupallisin perustein. Valtion osallistuminen hankkeeseen muun muassa takaamalla määräaikainen laina A tuli tarpeelliseksi tilanteessa, jossa yksityiset markkinasijoittajat olisivat pyytäneet korkeampaa palkkiota, jos ne olisivat myöntäneet takauksen. Tämä osoittaa sen, että myöntäessään takauksen Islannin valtio ei toiminut yksityisen markkinasijoittajan periaatteen mukaisesti.

Jotta ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohtaa voitaisiin soveltaa, toimenpiteen on vääristettävä kilpailua ja vaikutettava kauppaan sopimuspuolten välillä. Kun yritykset hyötyvät valtion myöntämästä taloudellisesta edusta, joka vähentää niiden tavanomaista kustannustaakkaa, niiden kilpailuasema paranee verrattuna yrityksiin, jotka eivät saa tällaista etua.

Valtion toimet vahvistavat Farice hf:n asemaa hankerahoituksen varmistamisessa suhteessa kilpailijoihin, jotka eivät saa tällaista takausta ja joiden olisi tehtävä investointi pelkästään markkinaehdoin, kuten muut internetyhteyskaapeleiden tarjoajat (kuten CANTAT-3-verkko). CANTAT-3-verkon toimintaa hoitavaan konsortioon kuuluvat muun muassa islantilainen televiestintäoperaattori Landssími Íslands hf., Teleglobe ja Deutsche Telekom. CANTAT-3:lla on liitäntäpisteitä Kanadassa, Islannissa, Färsaarilla, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa.

Lisäksi takauksen kohteena olevan hankkeen toteuttajina ovat monikansalliset toimijat, ja se on toimintaa, jonka alalla käydään sopimuspuolten välistä kauppaa.

Näin ollen toimenpide vääristää sopimuspuolten välistä kilpailua ja vaikuttaa niiden väliseen kauppaan.

Edellä esitetyistä syistä valvontaviranomainen päättelee, että Farice hf:n määräaikaiselle lainalle A myönnetyn valtiontakauksen kohdalla on kyse ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

1.2   VALTION OSAKEPÄÄOMAN KOROTUS FARICE HF:SSÄ

Yhtiön syyskuussa 2002 tapahtuneen perustamisen ja vuoden 2004 alussa tehdyn ilmoituksen välisenä aikana valtion osakkuus Farice hf:ssä kasvoi alkuperäisestä 27,33 prosentin osuudesta 46,5 prosenttiin. Islannin viranomaisten kesäkuussa 2004 antaman selityksen mukaan Síminn teki selväksi, ettei se aikonut tarjota enempää kuin 33,33 prosenttia osakepääomasta (40).

Valtiontukien tarkastelun kannalta on määritettävä, onko valtion toteuttama pääomankorotus Farice hf:ssä markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Suuntaviivojen 19 luvussa vahvistetaan valvontaviranomaisen yleinen suhtautuminen julkisten viranomaisten osakeomistuksen hankintaan.

Suuntaviivojen 19.6.b jakson mukaan kyse ei ole valtiontuesta, jos yritykseen tuodaan uutta pääomaa olosuhteissa, jotka tavanomaisissa markkinatalouden olosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja hyväksyisi. Tämä voi koskea tilanteita, joissa valtion osuutta yrityksestä on tarkoitus kasvattaa, edellyttäen että pääomanlisäyksen määrä on oikeassa suhteessa viranomaisten hallussa olevien osakkeiden määrään ja liittyy samalla yksityisen osakkeenomistajan tekemään pääomanlisäykseen. Yksityisen sijoittajan osuudella on oltava todellista taloudellista merkitystä.

Toisaalta valtiontuesta on kyse silloin, kun uutta pääomaa tuodaan yritykseen olosuhteissa, joita tavanomaisissa markkinatalouden olosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja ei voisi hyväksyä. Suuntaviivojen 19.6.c jakson mukaan tällaisesta tapauksesta on kyse muun muassa silloin, kun pääoman lisäys yhtiöihin, joiden pääoma jakautuu yksityisten osakkeenomistajien ja valtion välille, aiheuttaa sen, että valtion osuus nousee huomattavasti suuremmaksi kuin se oli alun perin ja yksityisten osakkeenomistajien voidaan suhteellisesti tarkasteltuna todeta vetäytyneen yhtiöiden heikkojen tuottonäkymien vuoksi.

Islannin viranomaiset väittävät, että Islannin valtion osakepääomankorotusta ei pitäisi tarkastella uuden pääoman tuomisena yhtiöön, vaan pikemminkin yhtiön perustamisena. Islannin viranomaiset toteavat, että Farice hf:n ei ollut 30 miljoonan Islannin kruunun osakepääomallaan syyskuussa 2002 mahdollista ryhtyä rakennuttamaan merenalaista tietoliikennekaapelijärjestelmää eikä hoitamaan sen toimintaa. Sen sijaan että olisi perustettu uusi yhtiö, mistä myös keskusteltiin, järjestettiin tammikuussa 2003 ensimmäinen osakepääomankorotus, joka Islannin viranomaisten mukaan ei näin ollen ollut tavanomainen yhtiön osakepääomankorotus, vaan vastasi itse asiassa uuden yhtiön perustamista uutta tarkoitusta varten. Valvontaviranomainen huomauttaa, että valtiontukien suuntaviivoissa katsotaan osakepääomankorotuksen olevan uuden pääoman lisäyksen alaluokka riippumatta siitä, minä ajankohtana se toteutetaan. Koska suuntaviivoissa kuvastuu yleisenä periaatteena yksityisen markkinasijoittajan toiminta, osakepääomankorotusta on analysoitava objektiivisesti. Vaikka valtio olisi ottanut haltuunsa suuremman osuuden jo valmisteluvaiheen aikana, Islannin valtion pääomaosuutta olisi silti pitänyt analysoida valtiontukimääräysten mukaisesti. Tämän arvioinnin kannalta on sen vuoksi olennaista ainoastaan se, kuvastaako osakepääomankorotus yksityisen markkinasijoittajan ajattelutapaa.

Valvontaviranomainen ei kiellä sitä, että reaalivaikutukseltaan yksityisten toimijoiden osuuden kasvu tapahtui samaan aikaan kuin valtion osakepääomankorotus. Valvontaviranomainen katsoo kuitenkin, että yksityisten toimijoiden osuuden lisäys ei ollut oikeassa suhteessa valtion osakepääomankorotukseen.

Kuten edellä esitetystä taulukosta käy ilmi (ks. tämän päätöksen I.2.2.b jakso), Farice hf:n pääomaa korotettiin 327 000 eurosta 14 070 000 euroon tammikuussa 2003. Islannin valtion osuus kasvoi 27,33 prosentista (90 000 eurosta) 46,53 prosenttiin (6 547 000 euroon), toisin sanoen lähes 20 prosenttiyksiköllä. Vaikka Islannin viranomaiset toteavat aivan oikein, että Síminnin osuus kasvoi 155 000 eurosta 4 690 000 euroon, suhteellisesti Síminnin osuus pieneni 47,33 prosentista 33,33 prosenttiin (14 prosenttiyksikköä). Myös kaikkien muiden osakkaiden (Telefonverkiðiä lukuun ottamatta) osuus laski (1,33 prosentista 0,33 prosenttiin), mikä osoittaa, että suhteellisesti kaupalliset toimijat ottivat etäisyyttä hankkeeseen.

Tämä johtui todennäköisesti yhtiön heikoista tuottonäkymistä. Syyskuussa 2004 päivätyssä kirjeessään Islannin viranomaiset totesivat seuraavaa:

”Síminn katsoi, että kapasiteetin lisääminen ennustettavissa olevaan kysyntään vastaamiseksi sekä vaihtoehtoisen yhteyden perustaminen hätätilanteita varten oli riskialtis hanke, josta investoinnille saa vain vähäistä tuottoa (varsinkaan osakeyhtiölle, jota ollaan yksityistämässä). Tarvittavan kapasiteetinlisäyksen helpottamiseksi, erityisesti ottaen huomioon sen, että aikaa toimia oli vähän ennen kuin kysyntä ylittäisi kapasiteetin, valtio puuttui asiaan.”

Islannin viranomaiset esittävät edelleen, että markkinoiden vastahakoisuus osallistua hankkeeseen ilmeni jo valmisteluvaiheessa, kun Síminn ja Telefonverkið antoivat IBM Consultingin tehtäväksi toimia niiden neuvonantajana hankkeen taloudellisen elinkelpoisuuden ja rahoitusmahdollisuuksien osalta. Tulokset viittasivat vahvasti siihen suuntaan, ettei rahoitusta voitaisi hoitaa perinteisin keinoin (41).

Tämä heti alussa ilmennyt yksityisten sijoittajien sitoutumisen puute oli syynä siihen, että valtio merkitsi tarvittavan pääomanlisäyksen vuoden 2003 alussa (42), mikä kasvatti valtion omistusosuutta Farice hf:ssä.

Sen lisäksi, että Islannin valtio kasvatti osuuttaan Faricessa, 9,4 miljoonan euron määräaikaiselle lainalle A myönnettiin valtiontakaus, jota on arvioitu edellä tässä päätöksessä. Suuntaviivojen 19.6.d jakson mukaan ennakko-oletuksena on, että kyseessä on valtiontuki, kun viranomaisten toimet toteutetaan osakeosuuden hankkimisena yhdistettynä muunlaisiin toimiin, joista on ilmoitettava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla.

Osakepääoman korotus tilanteessa, jossa yksikään yksityinen sijoittaja ei lisännyt osakepääomaansa samassa suhteessa, toi näin ollen hyötyä yksittäiselle yhtiölle, Farice hf:lle, ja kulutti valtion varoja.

Valtion toimet vahvistavat Farice hf:n asemaa hankerahoituksen varmistamisessa suhteessa kilpailijoihin, jotka eivät hyödy tällaisesta valtion osallistumisesta (esim. CANTAT-3-verkko) tilanteessa, jossa yksityiset toimijat eivät ole halukkaita osoittamaan tarkoitukseen lisävaroja. CANTAT-3-verkon toimintaa hoitavaan konsortioon kuuluu muun muassa islantilainen televiestintäoperaattori Landssími Íslands hf., Teleglobe ja Deutsche Telekom. CANTAT-3:lla on liitäntäpisteitä Kanadassa, Islannissa, Färsaarilla, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa.

Lisäksi osakepääomankorotus koskee hanketta, jonka toteuttavat monikansalliset toimijat, ja kyseessä on toiminta, jossa käydään sopimuspuolten välistä kauppaa.

Näin ollen toimenpide vääristää kilpailua ja vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.

1.3   PÄÄTELMÄ

Edellä esitetyistä syistä valvontaviranomainen päättelee, että määräaikaiselle lainalle A myönnetyn valtiontakauksen ja Islannin valtion toteuttaman osakepääomankorotuksen kohdalla on kyse ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

2.   MENETTELYTAPOJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 2 artiklan 1 kohdan ja pöytäkirjassa 3 olevan II osan 3 artiklan mukaan kyseisen EFTA-valtion on ilmoitettava valvontaviranomaiselle kaikista suunnitelmista myöntää uutta tukea eikä tukea saa toteuttaa ennen kuin valvontaviranomainen on tehnyt tai sen katsotaan tehneen päätöksen tällaisen tuen hyväksymisestä.

Farice hf. perustettiin vuonna 2002 ja rakennustyöt aloitettiin jo kesäkuussa 2003. Kaapeliyhteys avattiin virallisesti helmikuussa 2004 (43). Osakepääomankorotus toteutettiin tammikuussa 2003 ja Islannin viranomaisten antama takaus on päivätty 27. helmikuuta 2004, toisin sanoen ennen kuin valvontaviranomaisella oli mahdollisuutta ilmaista näkemystään 27. helmikuuta 2004 tehdystä toimenpiteitä koskevasta ilmoituksesta. Näin ollen Islannin viranomaiset toteuttivat toimenpiteet ennen kuin valvontaviranomainen oli tehnyt asiasta lopullista päätöstä.

Sen vuoksi valvontaviranomainen toteaa, että Islannin viranomaiset eivät noudattaneet valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 3 artiklassa määrättyä täytäntöönpanokieltoa (nk. stand-still-lauseketta).

3.   SOVELTUVUUS ETA-MARKKINOILLE

Valvontaviranomaisen näkemys on, että tukitoimenpiteet eivät ole ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa (44) eivätkä 61 artiklan 2 kohdan tai 3 kohdan a tai d alakohdassa määrättyjen poikkeusten mukaisia.

Kuten päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta todettiin, valvontaviranomainen katsoo, ettei valtion antamaa tukea voida perustella ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. On myönnettävä, että luotettavan kansainvälisen yhteyden olemassaolon voitaisiin tietyissä olosuhteissa katsoa olevan yleisen edun mukaista. Vaikka hanke on valtioiden välinen, se ei yksinään riitä hankkeen hyväksymiseksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen piiriin. Kyseessä oleva tuki ilmenee alakohtaisena tukena, tuottaa etua yksittäiselle yhtiölle (Farice hf.) ja saatiin aikaan pikemminkin liike-elämän toimijoiden ryhmän yksityisestä aloitteesta kuin laajempien myönteisten tulosten saavuttamiseksi Euroopan taloudelle tai merkittävien heijastusvaikutusten luomiseksi yhteiskunnalle yleensä. Hanke ei hyödytä Euroopan talousaluetta kokonaisuutena (45) eikä se myöskään kuulu minkään tällä alalla toteutettavien yhteisön toimien piiriin (46).

On arvioitava, voisiko tuki olla perusteltua ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Sen mukaan tuki voidaan todeta ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, jos se on tarkoitettu ”tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

Valvontaviranomainen katsoo, että ETA-markkinoille soveltuvuuden arvioinnin perusteena on käytettävä suoraan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaa. Jotta valtiontukitoimenpide voisi olla tämän määräyksen mukaisesti ETA-markkinoille soveltuva, sen on oltava välttämätön ja oikeassa suhteessa tavoitteeseen, johon sillä pyritään.

3.1   TUKITOIMENPITEIDEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Valvontaviranomainen toteaa, että hankkeella pyritään varmistamaan Islannin internetyhteydet niin, että käytettävissä on luotettava tiedonsiirtomenetelmä, jonka varmistuksena voi toimia aikaisempi CANTAT-3-yhteys. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Islanti on erityisen riippuvainen taloudellisen ja luotettavan televiestintäyhteyden käyttömahdollisuudesta. Kuten tämän päätöksen I.2 jaksosta käy ilmi, nykyisen CANTAT-3-kaapelin tai satelliittien käytön tarjoamat vaihtoehdot eivät olleet kestäviä, joko teknisten rajoitteidensa vuoksi, muista konsortion osakkeenomistajista riippuvuutensa vuoksi (CANTAT-3) (47) tai nousussa olevien kustannusten takia (satelliitit). Uusi merenalainen kaapeli, josta on tarkoitus tulla ensisijainen tiedonsiirtoyhteys Islantiin, on kapasiteetiltaan suurempi, luotettavampi ja CANTAT-3:n tarjoaman varmistuksen kanssa sillä pystytään turvaamaan televiestintäpalvelujen tarjonta Islannissa. Laajakaistayhteyksien (48) saatavuus on tunnustettu komission toimintalinjoissa ja valtiontukipäätöksissä (49) perustelluksi tavoitteeksi, sillä kyse on palveluista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan myönteisesti monien alojen ja toimintojen tuottavuuteen ja kasvuun.

Kuten Farice-hankkeen historiasta on havaittavissa (erityisesti maaliskuussa 2002 tehdystä toteutettavuustutkimuksesta), Farice-hankkeen ei ollut mahdollista selviytyä puhtaasti yksityisenä aloitteena. Sekä valtiontakauksen myöntäminen että osakepääomankorotus johtuivat tarpeesta lisätä valtion osallistumista, jotta hankkeesta saataisiin taloudellisesti elinkelpoinen. Ilman valtion osallistumista hanke olisi joko siirtynyt tai sitä ei olisi toteutettu lainkaan. Näistä syistä valvontaviranomainen katsoo, että valtion tuki oli välttämätöntä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.2   TUKITOIMENPITEIDEN SUHTEELLISUUS

Ollakseen ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen tukitoimenpiteen on myös oltava oikeassa suhteessa sille asetettuun tavoitteeseen eikä se saa vääristää kilpailua yhteisen edun vastaisella tavalla. Televiestintäpalveluiden luotettavan tarjonnan takaamiseen Islannissa liittyviä etuja on punnittava suhteessa haittoihin, joita aiheutuu kilpailun vääristymisestä verrattuna kilpailijoihin, jotka eivät voi saada julkista rahoitusta samanlaisten hankkeiden toteuttamiseen.

Sen paremmin kaapelin rakentamista kuin hallinnointiakaan ei myönnetty Farice hf:lle avoimen tarjouskilpailun perusteella. Valvontaviranomainen katsoo, että Islannin viranomaisten mainitsema laaja tiedottaminen hankkeesta ei voi korvata virallista tarjouskilpailumenettelyä, varsinkaan, kun osallistuminen rajoitettiin islantilaisiin ja färsaarelaisiin osapuoliin (50). Komission päätöskäytännössä avointa tarjouskilpailua on pidetty myönteisenä, vaikkakaan ei välttämättä pakollisena osana laajakaistahankkeiden hyväksymistä (51). Näissä päätöksissä on painotettu sitä, että kaapelin hallinnoinnin antaminen tehtäväksi alihankintana riippumattomalle varainhoitoyritykselle takasi infrastruktuurin hallinnoijan riippumattomuuden paremmin kuin tilanteessa, jossa palveluntarjoajalla on infrastruktuuria koskeva määräysvalta, kuten tässä tapauksessa.

Valvontaviranomainen pitää myönteisenä, että osakassopimuksessa määrätään syrjimättömästä, avoimesta ja markkinaehdoin tapahtuvasta hinnoittelusta. Hinnoittelupolitiikka vaikuttaa avoimelta, luettelo on julkaistu Farice hf:n internet-sivuilla ja se sisältää hintojen laskennassa käytettävän kaavan.

Lisäksi osakassopimus on periaatteessa avoin uusille osallistujille. Päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta valvontaviranomainen esitti epäilyjä uusien osallistujien asemasta suhteessa perustajaosapuoliin. Nämä epäilyt perustuivat pääasiassa osakassopimuksen 7 jaksoon, joka suojaa perustajaosakkaiden asemaa antamalla niille mahdollisuuden säilyttää osakepääoma-asemansa. Islannin viranomaiset ovat kuitenkin valvontaviranomaisen päätökseen esittämissään huomautuksissa (52) hälventäneet valvontaviranomaisen epäilyt, kun ne ovat painottaneet eroa yhtiön omistusoikeuksien saamisen ja televiestintäkaapelin käyttömahdollisuuden välillä. Kuten edellisessä kohdassa painotettiin, osakassopimuksessa määrätään syrjimättömästä, avoimesta ja markkinaehdoin tapahtuvasta hinnoittelusta, ja sen vuoksi siinä myönnetään asianmukainen pääsy käyttämään televiestintäkaapelia.

Alustavasti laskettu valtiontakaukseen liittyvä tuki (1,62 prosenttia (53) tai noin 1,4 miljoonaa euroa) on melko rajallinen suhteessa 48,9 miljoonan euron kokonaisinvestointikustannuksiin, sillä sen suuruus on näin ollen 2,9 prosenttia. Islannin valtion osakepääomankorotuksen osalta on todettava, että kesäkuussa 2003 valtion osakepääoma oli jo laskenut 41 prosenttiin, kun taas yksityisten toimijoiden kuten Og Vodafonen osakepääoma oli kasvanut. Islannin viranomaiset ovat huomauttaneet, että huolimatta nykyisten osakkeenomistajien avoimuudesta uusia osallistujia kohtaan yksikään yhtiö ei ole osoittanut kiinnostusta hankkeeseen (54). Islannin valtion osakepääomankorotuksesta aiheutuvan valtiontuen määrän laskeminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Mutta vaikka koko osakepääomankorotus ja koko määräaikainen laina A katsottaisiin ääritapauksessa valtiontueksi (55), Islannin valtion osallistumisen kokonaismäärä olisi kuitenkin noin 15,5 miljoonaa euroa. Tämä on noin 32 prosenttia Farice-hankkeen investointikustannuksista (56).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että valtiontukisääntöjen mukaisen yhteensopivuusarvioinnin ei pitäisi tuottaa tulosta, joka on muiden perustamissopimuksen säännösten vastainen. Näin ollen valtiontukisäännösten mukaisen arvioinnin yhteydessä on olennaista myös, annetaanko valtiontukea hankkeelle, joka saattaisi aiheuttaa kilpailuongelmia ETA-sopimuksen 53 ja/tai 54 artiklan soveltamisen osalta (57). Tästä asiasta valvontaviranomainen huomautti päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta muun muassa, että vaikka olemassa oleva infrastruktuuri CANTAT-3 jää edelleen toimintaan (58), huolenaiheena oli muun muassa se, että koko CANTAT-3-yhteyskapasiteetti Islantiin kanavoitaisiin tulevaisuudessa E-Farice ehf:n kautta, jolla on enemmistöosakkuus Farice hf:ssä (59). Näin ollen valvontaviranomainen kantoi huolta siitä, että yhteysjärjestelmien alalta Islannissa häviäisi kilpailu, kun markkinoille jäisi jäljelle vain yksi toimittaja. Nämä epäilyt ovat nyt hälvenneet.

Farice-hanke edistää kilpailua, kun se luo uuden kansainvälisen yhteyskanavan, kun tähän saakka käytettävissä on ollut vain CANTAT-3:n tarjonta.

Lisäksi siitä syystä, että Farice hf:n hinnat ovat kansainvälisesti vertailtuna korkeat, Faricen perustajiin kuulumattomat tukkukapasiteetin ostajat Islannissa ovat tyypillisesti käyttäneet CANTAT-3-kapasiteettia, jota Teleglobe tarjoaa halvemmin hinnoin. Tämä osoittaa sen, että Farice ei näytä pystyvän harjoittamaan määräysvaltaa hintojen tai tarjonnan suhteen kansainvälisten Islannista ja/tai Islantiin suuntautuvien tietoliikenneyhteyksien markkinoilla nykyisissä markkinaolosuhteissa. Islannin viranomaiset arvioivat, että tällä hetkellä Teleglobe myy islantilaisille asiakkaille kapasiteettia siinä määrin, että se vastaa noin 50:tä prosenttia Faricen kautta toimivasta kapasiteetista. Ei vaikuta siltä, että Farice hf:n hinnoittelupolitiikka alittaisi CANTAT-3:n hinnat ja pystyisi näin ollen ajamaan tämän kilpailijan pois markkinoilta. Tukkumyyjät, jotka eivät ole Farice hf:n perustajien sidosyrityksiä, pystyvät ohittamaan Farice-kaapelin ja ovat itse asiassa tehneetkin niin.

Islannin viranomaiset vastasivat myös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettyihin kysymyksiin, jotka liittyivät siihen, että Farice hf suunnitteli alun perin suuremman kaistanleveyden yhteishankintaa/vuokrausta CANTAT-3:sta yhdistääkseen nämä kaksi järjestelmää renkaaksi. Tällainen käytettävissä olevan kapasiteetin laaja ostaminen olisi todellakin poistanut Telegloben Faricen kilpailijoiden joukosta. Islannin viranomaiset totesivat, ettei Farice hf:llä tai E-Farice ehf:llä ole tällä hetkellä suunnitelmissa ostaa eikä vuokrata lisää CANTAT-3-kapasiteettia ja että Telegloben (60) kanssa vuosia sitten käydyt neuvottelut eivät koskaan johtaneet minkäänlaiseen sopimukseen. Tämänhetkinen tilanne on se, että sekä Faricen että CANTAT-3:n kapasiteettia on saatavilla sekä Islantiin päin että Islannista pois päin. Lisäksi toiminnassa on muita operaattoreita kuten TDC ja T-Systems, jotka tarjoavat kapasiteettia CANTAT-3:ssa Islannin suuntaan, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa.

Sen vuoksi tämänhetkisessä tilanteessa valvontaviranomaisella ei ole syytä olla huolissaan asian kilpailunäkökohdista, ja asiaan liittyvät kilpailumenettelyt on saatettu päätökseen.

4.   PÄÄTELMÄ

Edellä esitetyn arvion perusteella valvontaviranomainen arvioi, että tuki Farice hf:lle soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan. Tästä huolimatta valvontaviranomainen pahoittelee sitä, että toimenpiteet toteutettiin ennen kuin Islanti oli ilmoittanut valvontaviranomaiselle valtiontakauksesta ja ennen kuin valvontaviranomainen oli tehnyt lopullisen päätöksen toimenpiteiden valtiontukiarvioinnista,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Farice hf:lle lainan valtiontakauksen ja pääomankorotuksen muodossa myönnetty tuki on valtiontukea, joka soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Islannin tasavallalle.

3 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 19 päivänä heinäkuuta 2006.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Bjørn T. GRYDELAND

Puheenjohtaja

Kristján A. STEFÁNSSON

Kollegion jäsen


(1)  Jäljempänä ’valvontaviranomainen’.

(2)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(4)  Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten, EFTAn valvontaviranomainen hyväksynyt ja julkaissut 19. tammikuuta 1994 (EYVL L 231 ja ETA-täydennysosa N:o 32, 3.9.1994). Suuntaviivoja on muutettu viimeksi 29. maaliskuuta 2006. Jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’.

(5)  Julkaistu EUVL C 277, 10.11.2005 ja EUVL:n ETA-täydennysosa N:o 56, 10.11.2005, s. 14.

(6)  Lisätietoja valvontaviranomaisen ja Islannin viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta on saatavilla muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä valvontaviranomaisen päätöksessä N:o 125/05/KOL (EUVL C 277, 10.11.2005, s. 14).

(7)  EUVL C 277, 10.11.2005 ja EUVL:n ETA-täydennysosa N:o 56, 10.11.2005, s. 14.

(8)  ETA-sopimuksen pöytäkirjan 21 ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 11 artiklan säännösten mukaisesti.

(9)  Konsortioon kuuluivat mm. islantilainen teleoperaattori Landssími Íslands hf., Teleglobe ja Deutsche Telekom.

(10)  Islannin valtion osuus Síminnistä myytiin Skipti ehf:lle ja myynti tuli voimaan elokuussa 2005.

(11)  Ks. yhteenvetokertomus ilmoituksen liitteessä 1.

(12)  Ks. myös Islannin viranomaisten seuraava huomautus: ”Vaikka Síminn oli nimetty yleispalvelun tarjoaja ja sellaisena sen edellytettiin tarjoavan luotettavaa kaukoviestintäpalvelua, se katsoi, että kapasiteetin lisääminen kysyntään vastaamiseksi sekä vaihtoehtoisen reitin tarjoaminen hätätapauksia varten oli taloudellisesti riskialtis hanke, jossa investoinnille saa vain vähän tuottoa. Tarvittavan kapasiteetinlisäyksen helpottamiseksi, erityisesti ottaen huomioon sen, että aikaa toimia oli vähän ennen kuin kysyntä ylittäisi kapasiteetin, valtio puuttui asiaan.”

(13)  Vuonna 2003 E-Farice ehf:llä oli 80 prosenttia Farice hf:n osakkeista, ja loput 20 prosenttia olivat Føroya Telen (19,93 %) ja muiden färsaarelaisten osakkaiden hallussa (yhteensä 0,6 %).

(14)  IBM-raportti on Islannin viranomaisten toimittama yhteenveto Farice-hankkeen taustasta ja senhetkisestä tilanteesta. Siinä kuvaillaan hankkeen liikeidea, liiketoimintasuunnitelma ja verkostorakenne sekä uuden kaapelin tarve.

(15)  IBM-raportissa painotetaan sitä liiketoimintamahdollisuutta, että E-Faricen ostettua CANTAT-3:n yhteyskapasiteettia olisi mahdollista yhdistää nämä kaksi kaapelijärjestelmää renkaaksi siten, että Farice hf. pystyy tarjoamaan asiakkailleen luotettavan yhteyden. Lisäksi raportissa kuvaillaan E-Faricen käymiä neuvotteluja Telegloben kanssa lisäkapasiteetin vuokraamisesta CANTAT-3:sta. Neuvotteluja on käyty siitä, pitäisikö Farice hf:n tai E-Faricen vuokrata kaikki käytettävissä oleva kapasiteetti Islannille tai Färsaarille.

(16)  Alkuperäiset pääomaosuudet, jotka muuttuivat myöhemmin. Holdingyhtiö E-Faricen hallussa ovat kaikki islantilaisille osapuolille kuuluvat osuudet Farice hf:stä.

(17)  Käsitteellä ’backhaul’ viitataan usein siirtoon kaukana sijaitsevasta pisteestä tai verkosta keskus- tai pääpisteeseen. Käsitteellä tarkoitettiin alun perin puhelun tai tiedon siirtoa tavanomaista määränpäätään pidemmälle ja sieltä taas takaisin siinä tarkoituksessa, että voidaan käyttää henkilöstöä (operaattoreita, välittäjiä jne.) tai verkkolaitteistoa, joka ei sijaitse määränpäässä. Käsitteen merkitys on kehittynyt yleisempään suuntaan. Yleensä runkoyhteys edellyttää tehokasta yhteyttä.

(18)  Vaikka ilmoituksen liitteenä olevassa kirjeessä viitataan Libor-korkoon perustana lainan kunkin erän korkoprosentin määrittämiselle, lainasopimuksen lausekkeessa 7.1 viitataan Euribor-korkoon. Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo Euribor-koron olevan voimassa oleva viitekorko kullekin korkokaudelle myönnettävään lainaan sovellettavan koron määrittämiseksi.

(19)  Ks. Islannin viranomaisten 8. kesäkuuta 2004 päivätty kirje, s. 7.

(20)  Koska Islannin viranomaiset eivät käyttäneet samaa muuntokurssia koko taulukossa, valvontaviranomainen on muokannut Islannin viranomaisten esittämää taulukkoa euroina ilmoitettujen määrien osalta. Se laski taulukon euromääräiset luvut internetsivuillaan julkaistujen muuntokurssien mukaisesti: http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/dbaFile791.html. Valmisteluvaiheen osalta se käytti vuoden 2002 muuntokurssia 91,58. Vuoden 2003 osalta se käytti vuoden 2003 muuntokurssia 84,32.

(21)  Määräaikaisen lainan B antavat kaksi eri lainanantajaa.

(22)  Lainasopimuksen vakuusasiakirjan mukaan ylimmän etuoikeussijan vakuus, jonka piiriin kuuluvat maa ja omaisuuserät, on kirjattu 34,5 miljoonan euron arvoiseksi.

(23)  Lainasopimuksen määräyksiin sisältyy mahdollisuus maksaa koko laina tai osa siitä takaisin ennakkoon ilman eri maksua, määräaikaista lainaa A lukuun ottamatta.

(24)  Ks. Islannin viranomaisten 21. tammikuuta 2005 päivätty kirje, s. 9.

(25)  Ks. valvontaviranomaisen päätöksen N:o 125/05/KOL, s. 11.

(26)  Islannin viranomaiset eivät harkitse tätä näkökohtaa, vaan tarkastelevat markkinahinnan asianmukaisuutta sellaisenaan. Tuloksena on, että sitä seikkaa, että valtiontakaus on johtanut markkinaehtoja parempiin lainaehtoihin, ei tarkastella edellä esitetyn toisen eikä neljännen edellytyksen valossa.

(27)  Lainasopimuksen lausekkeen 7.4 mukaan vain määräaikaisen lainan A marginaalia voidaan muuttaa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tällainen muutos voidaan toteuttaa 18. maaliskuuta 2011 ja se pysyy voimassa lainan erääntymispäivään saakka. Koska tämä riippuu tulevaisuudessa käytävistä neuvotteluista, valvontaviranomainen ei pysty arvioimaan, olisiko tällainen marginaalin muutos ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea tai voitaisiinko mahdollinen tuki hyväksyä. Islannin viranomaiset voisivat kuitenkin havaita tukielementin kyseessä olon kaikkien tulevien muutosten osalta soveltamalla edellisessä kohdassa esitettyjä laskentaparametrejä ja, jos kyseessä on tuki, niiden olisi ilmoitettava tukitoimenpiteestä valvontaviranomaiselle.

(28)  Euribor + 1,50 % / vuosi – (Euribor + 0,18 % / vuosi) – 0,50 % = 0,82 %.

(29)  Seuraavan laskutavan perusteella: 438 839 euroa / 0,5 × 0,82 = 719 695 euroa.

(30)  http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/EYC/EN/eyc-EN.htm#historical

(31)  Euribor + 2,30 % / vuosi – (Euribor + 0,18 % / vuosi) – 0,50 % = 1,62 %.

(32)  438 839 euroa / 0,5 × 1,62 = 1 421 838 euroa.

(33)  2,30–0,18 (määräaikaisen lainan A korkoprosentti).

(34)  Tiedonanto annettu 13. helmikuuta 2001, KOM(2001) 35 lopullinen.

(35)  Komission päätös asiassa N 527/02 – Kreikan taloudellinen tuki yksityisyritykselle Ateenan uudella kansainvälisellä lentoasemalla käytettävän lentopetroliputken suunnittelemiseen, rakentamiseen, testaukseen ja käyttöönottoon.

(36)  Ks. komission päätös C 67–69/2003 tuista propeeniputkijohdon rakentamiseen Rotterdamin, Antwerpenin ja Ruhrin alueen välille, 48 kohta. Islannin viranomaisten väite, että direktiivissä 2002/20/EY edellytetään vain yleisvaltuutusta (ei tarjouskilpailua), on pätevä, mutta ei koske valtiontukiasioita. Valtiontukimääräysten mukaan tarjouskilpailun järjestäminen on yksi näkökohdista, joita on arvioitava määriteltäessä, voidaanko toimenpide luokitella infrastruktuuriksi.

(37)  Ks. komission päätös asiassa N 527/02 – Kreikan taloudellinen tuki yksityisyritykselle Ateenan uudella kansainvälisellä lentoasemalla käytettävän lentopetroliputken suunnittelemiseen, rakentamiseen, testaukseen ja käyttöönottoon. Myös komission päätös asiassa N 860/01 – Itävalta, jossa Mutterer Alm -hiihtokeskuksen hiihtohissien hoitamisen katsottiin olevan taloudellista toimintaa, joka hyödytti hiihtohissin toiminnan hoitajaa, eikä kyseessä sen vuoksi ollut infrastruktuuritoimenpide. Ks. komission päätös C 67–69/2003, 48 kohta.

(38)  Ks. asia T-128/98, Aéroports de Paris v. Euroopan komissio, Kok. 2000, s. II-3929.

(39)  Ks. komission päätös asiassa N 213/2003 – ATLAS-projekti: yrityspuistojen laajakaistainfrastruktuuria koskeva ohjelma.

(40)  Ks. tämän päätöksen I 2.2.b jakso.

(41)  Ks. Islannin viranomaisten 25. kesäkuuta 2004 päivätty kirje, s. 3.

(42)  Valvontaviranomainen on tietoinen Islannin viranomaisten viittauksesta Farice hf:n hallituksen puheenjohtajan 24. tammikuuta 2004 pitämään puheeseen. Tässä puheessa kuitenkin todetaan vain, että kyseessä on ”kohtuullisen tuottava liiketoiminta” ja että myös yksityiset toimijat antoivat vakuuksia. Valvontaviranomainen ei ole missään vaiheessa kieltänyt jälkimmäistä asiantilaa. Vastausta ei ole kuitenkaan saatu kysymykseen siitä, oliko valtion osakeosuuden kasvu oikeasuhteinen.

(43)  Lehdistötiedote 3. helmikuuta 2004.

(44)  Islannin viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja, joiden perusteella valvontaviranomainen voisi tehdä tämän määräyksen mukaisen arvion.

(45)  Ks. esim. valtiontuki N 576/98, Yhdistynyt kuningaskunta, kanaalitunnelin rautatieyhteys (Channel Tunnel Rail Link), jossa suurnopeusrautatieyhteys ei ollut pelkästään yhden tai muutaman jäsenvaltion kannalta merkittävä, vaan EU:n laajuisesti tärkeä yhteys.

(46)  Tämän arviointiperusteen osalta ks. esim. komission päätös 96/369/EY saksalaisille lentoyhtiöille poistoina myönnettävästä verotustuesta (EYVL L 146, 20.6.1996, s. 42).

(47)  Kuten Islannin viranomaisten 27. helmikuuta 2004 päivätyssä ilmoituksessa esittämässä yhteenvetoraportissa todetaan, erityisesti konsortion jäsen Teleglobe oli taloudellisissa vaikeuksissa.

(48)  Tiedonsiirto, jossa yksi siirtoväline voi välittää useita kanavia samanaikaisesti. Termiä käytetään myös kuvaamaan kaistaleveydeltään yli 3 MHz:n taajuuksia. Laajakaistan avulla saadaan siirrettyä enemmän tietoa nopeammin.

(49)  Ks. eEurope 2004: Tietoyhteiskunta kaikille – Toimintasuunnitelma, komission tiedonanto, annettu 28. toukokuuta 2002, KOM(2002) 263 lopullinen; komission päätös asiassa N 213/2003: ATLAS-projekti: yrityspuistojen laajakaistainfrastruktuuria koskeva ohjelma ja asiassa N 307/2004: laajakaistayhteydet Skotlannin syrjäisillä maaseutualueilla.

(50)  Islannin viranomaiset toteavat: ”Tavoitteena oli saada Farice-hankkeen osakkeenomistajiksi kattava osallistujajoukko Islannista ja Färsaarilta, ja kaikkia televiestintäoperaattoreita kutsuttiin osallistumaan yhtiön perustamiseen.”

(51)  Komission päätökset asioissa N 307/2004, N 199/2004 ja N 213/2003.

(52)  Ks. Islannin viranomaisten 28. kesäkuuta 2006 päivätty kirje, s. 5.

(53)  Euribor + 2,30 % / vuosi – (Euribor + 0,18 % / vuosi) – 0,50 % = 1,62 %.

(54)  Ks. Islannin viranomaisten 28. kesäkuuta 2006 päivätty kirje, s. 5.

(55)  Ks. valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen 17 luvun 17.3 kohta, jossa todetaan, että tietyissä tilanteissa takauksen arvo saattaa olla yhtä suuri kuin takauksen todellisuudessa kattama määrä.

(56)  Euroopan komissio on hyväksynyt 35 prosenttia kokonaisinvestointikustannuksista kattavan tuki-intensiteetin esim. maaseutualueiden laajakaistahanketta koskevassa valtiontukiasiassa N 188/2006 – Latvia.

(57)  Vrt. asia C-225/91, Matra SA v. komissio, Kok. 1993, s. 3203, 41 kohta; EFTAn tuomioistuimen tuomio asiassa E-09/04, The Bankers’ and Securities’ Dealers Association of Iceland v. EFTAn valvontaviranomainen, ei vielä julkaistu, 82 kohta.

(58)  Olemassa olevan infrastruktuurin rinnakkaisuudesta, ks. komission päätös asiassa N 307/2004, 45 kohta, missä esitetään myönteisessä valossa, että tämä tilanne minimoi tarpeettoman päällekkäisyyden riskin ja rajoittaa taloudellista vaikutusta toimijoille, joilla on jo toiminnassa olevia infrastruktuureja. Ks. myös komission päätös asiassa N 199/2004, 41 kohta, ja asiassa N 213/2003, 47 kohta.

(59)  Vuonna 2003 E-Farice ehf:llä oli 80 prosenttia Farice hf:n osakkeista, ja loput 20 prosenttia olivat Føroya Telen (19,93 %) ja muiden färsaarelaisten osakkaiden hallussa (yhteensä 0,6 %).

(60)  Teleglobe on selvinnyt aikaisemmasta 11 luvun mukaisesta menettelystä ja on tällä hetkellä NASDAQissa listattu yhtiö.


Oikaisuja

5.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/84


Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 396, 30. joulukuuta 2006 , oikaistu toisinto Euroopan unionin virallinen lehti L 136, 29. toukokuuta 2007 )

Jäljempänä oleva viittaus koskee Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 136, 29.5.2007 olevaa julkaisua, sellaisena kuin tämä on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1354/2007 (EUVL L 304, 22.11.2007, s. 1) ja oikaistuna 3 artiklan 20 kohdan c alakohtaan toukokuussa 2008 tehdyllä oikaisulla (EUVL L 141, 31.5.2008, s. 22).

Tällä oikaisulla peruutetaan ja korvataan oikaisu, joka on Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 141, 31.5.2008, s. 22, seuraavasti:

Sivulla 21, 3 artiklan 20 kohdan c alakohdassa:

korvataan:

”c)

valmistaja tai maahantuoja on saattanut ainetta markkinoille yhteisössä tai Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995, 1 päivänä toukokuuta 2004 tai 1 päivänä tammikuuta 2007 liittyneissä maissa milloin tahansa 18 päivän syyskuuta 1981 ja 31 päivän lokakuuta 1993 välisenä aikana, ja ennen tämän asetuksen voimaantuloa aine on katsottu ilmoitetuksi direktiivin 67/548/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti – 8 artiklan 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 79/831/ETY – mutta se ei täytä tässä asetuksessa säädettyä polymeerin määritelmää, edellyttäen, että valmistajalla tai maahantuojalla on tästä asiakirjanäyttöä;”

seuraavasti:

”c)

valmistaja tai maahantuoja on saattanut ainetta markkinoille yhteisössä tai Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995, 1 päivänä toukokuuta 2004 tai 1 päivänä tammikuuta 2007 liittyneissä maissa ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja aine on katsottu ilmoitetuksi direktiivin 67/548/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti – 8 artiklan 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 79/831/ETY – mutta se ei täytä tässä asetuksessa säädettyä polymeerin määritelmää, edellyttäen, että valmistajalla tai maahantuojalla on tästä asiakirjanäyttöä, mukaan lukien selvitys siitä, että aine on saatettu jonkun valmistajan tai maahantuojan toimesta markkinoille 18 päivän syyskuuta 1981 ja 31 päivän lokakuuta 1993 välisenä aikana mainitut päivät mukaan luettuina;”