10.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/1

(1)

Neuvosto otti joulukuussa 1999 asetuksella (EY) N:o 2597/1999 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90 kuuluvan Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli PET-kalvon, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa. Asetuksen antamiseen johtanutta tutkimusta nimitetään jäljempänä ’alkuperäiseksi tutkimukseksi’. Toimenpiteet olivat tiettyjen nimeltä mainittujen viejien tuontiin sovellettava arvoon perustuva 3,8–19,1 prosentin tasoitustulli ja muiden yritysten tuonnissa asianomaisiin tuotteisiin sovellettava 19,1 prosentin jäännöstulli. Alkuperäinen tutkimus alkoi 1 päivänä lokakuuta 1997 ja päättyi 30 päivänä syyskuuta 1998.

(2)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto antoi maaliskuussa 2006 asetuksen (EY) N:o 367/2006 (3), jolla pidettiin voimassa asetuksella (EY) N:o 2597/1999 käyttöön otettu lopullinen tasoitustulli Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa. Tarkastelua koskeva tutkimus alkoi 1 päivänä lokakuuta 2003 ja päättyi 30 päivänä syyskuuta 2004.

(3)

Intialaisen PET-kalvon tuottajan, Garware Polyester Limitedin, jäljempänä ’Garware’, saamasta tuesta tehdyn välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi elokuussa 2006 asetuksen (EY) N:o 1288/2006 (4), jolla muutettiin Garwarelle asetuksella (EY) N:o 367/2006 määrättyä lopullista tasoitustullia.

(4)

Toisen intialaisen PET-kalvon tuottajan, Jindal Poly Films Limitedin eli entisen Jindal Polyester Ltd:n (jäljempänä ’Jindal’) saamasta tuesta tehdyn osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi syyskuussa 2007 asetuksen (EY) N:o 1124/2007 (5), jolla muutettiin Jindalille asetuksella (EY) N:o 367/2006 määrättyä lopullista tasoitustullia.

(5)

Elokuussa 2001 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1676/2001 (6) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli PET-kalvon tuonnissa. Toimenpiteet olivat tiettyjen nimeltä mainittujen viejien tuontiin sovellettava arvoon perustuva 0–62,6 prosentin polkumyyntitulli ja muiden yritysten tuonnissa sovellettava 53,3 prosentin jäännöstulli.

(6)

Maaliskuussa 2006 neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 366/2006 (7) polkumyyntimarginaaleja, jotka oli määritelty asetuksella (EY) N:o 1676/2001. Uudet polkumyyntimarginaalit ovat 3,2–29,3 prosenttia ja uusi polkumyyntitulli on 0–18 prosenttia, kun otetaan huomioon samoihin Intiasta peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavat vientitukiin perustuvat tasoitustullit, sellaisina kuin ne ovat muutettuina asetuksella (EY) N:o 367/2006, joka annettiin edellä 1 kohdassa mainitun asetuksen (EY) N:o 2579/1999 voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen. Intialaisen PET-kalvon tuottajan Garware Polyester Limitedin saamasta tuesta tehdyn välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi elokuussa 2006 asetuksen (EY) N:o 1288/2006, jolla muutettiin Garwarelle asetuksella (EY) N:o 1676/2001 määrättyä lopullista polkumyyntitullia.

(7)

Vientiä harjoittavan tuottajan uuden pyynnön seurauksena neuvosto antoi syyskuussa 2006 asetuksen (EY) N:o 1424/2006 (8), jolla muutettiin asetusta (EY) N:o 1676/2001 SRF Limitedin osalta. Asetuksessa vahvistettiin asianomaiselle yritykselle polkumyyntimarginaaliksi 15,5 prosenttia ja polkumyyntitullin tasoksi 3,5 prosenttia, kun otetaan huomioon edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 367/2006 antamiseen johtaneessa tukien vastaisessa tutkimuksessa varmistunut yrityksen vientitukimarginaali. Koska yritykselle ei ollut määritelty yksilöllistä tasoitustullia, siihen sovellettiin kaikille muille yrityksille vahvistettua tullia.

(8)

Neuvosto antoi asetuksen (EY) N:o 1292/2007 (9) polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (10) (jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’) 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen; kyseisellä asetuksella otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli PET-kalvon tuonnissa. Samalla asetuksella päätettiin tällaisen tuonnin osittainen välivaiheen tarkastelu, joka koski vain yhtä intialaista viejää polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(9)

Sen jälkeen kun lopullisen tasoitustullin voimassaoloa oli jatkettu maaliskuussa 2006, Intia esitti, että kahden tukijärjestelmän (tuontitullien hyvitysjärjestelmän, Duty Entitlement Passbook Scheme, jäljempänä ’DEPBS’, ja tuloverolain 80 HHC §:n mukaisen tuloverosta vapauttamisen järjestelmän) olosuhteet olivat muuttuneet ja että nämä muutokset olivat pysyviä. Tämän väitettiin todennäköisesti laskeneen tukien tasoa, jolloin toimenpiteitä, jotka perustuivat osittain kyseisiin järjestelmiin, oli syytä tarkistaa.

(10)

Komissio tutki Intian esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 19 artiklan säännösten mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä12 päivänä lokakuuta 2007 julkaistulla vireillepanoa koskevalla ilmoituksella (11) viran puolesta vireille osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka koski vain tukea, jota myönnetään Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa sovellettavan tasoitustullin yhteydessä.

(11)

Osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa on tarkoitus arvioida, onko tarvetta jatkaa voimassa olevia toimenpiteitä, poistaa ne tai muuttaa niitä niiden yritysten osalta, jotka ovat saaneet tukea yhdestä tai molemmista tukijärjestelmistä, joiden väitetään muuttuneen, jos tällaisen tuen saannista esitetään riittävästi näyttöä vireillepanoa koskevan ilmoituksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti. Osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa arvioidaan myös, onko tutkimuksen tulosten perusteella tarvetta tarkistaa toimenpiteitä, joita sovelletaan muihin yrityksiin, jotka toimivat yhteistyössä tutkimuksessa, jossa määritettiin kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavien voimassa olevien toimenpiteiden ja/tai jäännöstoimenpiteiden taso.

(12)

Tarkastelussa rajoituttiin tutkimaan vireillepanoilmoituksen liitteessä lueteltujen yritysten tuen tasoa sekä muita viejiä, joita kehotettiin ilmoittautumaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa esitettyjen ehtojen ja määräaikojen mukaisesti.

(13)

Tuen tasoa koskenut tutkimusajanjakso alkoi 1 päivänä lokakuuta 2006 ja päättyi 30 päivänä syyskuuta 2007, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(14)

Komissio ilmoitti osittaisen välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanosta virallisesti Intian viranomaisille ja niille intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka tekivät yhteistyötä edellisen tutkimuksen aikana, jotka mainittiin asetuksessa (EY) N:o 367/2006, jotka lueteltiin alkuperäisen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevan ilmoituksen liitteessä ja joiden todettiin hyötyneen toisesta tai kummastakin väitteiden mukaan muutetusta tukijärjestelmästä, sekä yrityksille Du Pont Tejin Films, Luxemburg; Mitsubishi Polyester Film, Saksa; Toray Plastics Europe, Ranska; sekä Nurell, Italia, jotka edustavat valtaosaa PET-kalvon tuotannosta yhteisössä, jäljempänä ’yhteisön tuotannonala’. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(15)

Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(16)

Osapuolten toimittamia kirjallisia ja suullisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin tarvittaessa huomioon.

(17)

Tarkastelun osapuolien suuren määrän johdosta tukien myöntämisen tutkimiseen harkittiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisia otantatekniikoita. Jotta komissio olisi voinut päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa vaaditut tiedot.

(18)

Kun komissio oli tutkinut sille toimitetut tiedot, se päätti, ettei otanta ollut tarpeellinen tässä tapauksessa, koska niin moni intialainen tuottaja oli halukas tekemään yhteistyötä.

(19)

Yksi yritys, SRF Limited, jota ei ollut lueteltu vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa, ilmoittautui ja esitti näyttöä siitä, että se täytti vireillepanoa koskevan ilmoituksen 4 kohdassa esitetyt perusteet osittaiseen välivaiheen tarkasteluun sisällyttämiselle. Kyseinen yritys otettiin näin ollen mukaan tähän tarkastelua koskevaan tutkimukseen.

(20)

Flex Industries Limited, johon sovellettiin tasoitustullia (asetus (EY) N:o 367/2006) ja polkumyyntitullia (asetus (EY) N:o 1292/2007), on muuttanut nimensä Uflex Limitediksi. Tämä nimenmuutos ei vaikuta edellisten tutkimusten tuloksiin.

(21)

Tutkimusta varten tarvittavien tietojen kokoamiseksi komissio lähetti kyselylomakkeet niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka täyttivät vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa esitetyt ehdot. Kyselylomake lähetettiin myös Intian viranomaisille.

(22)

Viisi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja Intian viranomaiset vastasivat kyselylomakkeeseen.

(23)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko tukea myönnetty. Komissio teki tarkastuskäyntejä seuraavien tiloihin: Intian viranomaiset Delhissä, Maharashtran osavaltion hallitus Mumbaissa, Reserve Bank of India Mumbaissa sekä seuraavat yritykset:

(24)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille tiedotettiin olennaisista seikoista ja näkökohdista, joiden perusteella komissio aikoi ehdottaa asianomaisiin yhteistyössä toimineisiin intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavien tullien muuttamista ja kaikkiin muihin yrityksiin, jotka eivät tehneet yhteistyötä tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa, sovellettavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamista. Niille myönnettiin kohtuullisesti aikaa huomautusten esittämiseen. Kaikki toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon, kuten jäljempänä esitetään.

(25)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin asetuksen (EY) N:o 367/2006 kohteena oleva tuote eli Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo, joka kuuluu CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90.

(26)

Intian viranomaisten ja yhteistyössä toimineiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen annettujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joihin väitetään liittyvän tukien myöntämistä:

g)

(27)

Edellä a–d alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, joita kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta olennainen asiakirja on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva viisivuotissuunnitelma, jäljempänä ’EXIM-policy 04–09’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ’Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I’, jäljempänä ’HOP I 04–09’. Myös menettelykäsikirjaa päivitetään säännöllisesti.

(28)

Edellä e alakohdassa mainittu tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(29)

Edellä f alakohdassa mainittu vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(30)

Edellä g alakohdassa mainittua järjestelmää hallinnoivat Intian valtion viranomaiset.

(31)

Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti komissio antoi Intian viranomaisille mahdollisuuden jatkaa neuvotteluja muutetuista ja muuttamattomista järjestelmistä tosiasioiden selventämiseksi ja molemminpuolisesti hyväksyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy molemminpuolisesti hyväksyttävään ratkaisuun kyseisistä järjestelmistä, joten komissio sisällytti kaikki järjestelmät tukia koskevaan tutkimukseen.

(32)

Toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset ja yksi vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että ei ole määritetty, että tutkituista järjestelmistä koituu etua vastaanottajalle. Tätä väitettä tarkasteltaessa on huomioitava, että jokaisen tutkittavana olleen järjestelmän osalta määritettiin, oliko mikään tuki perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli sellaista Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Lisäksi selostettiin, miksi eri järjestelmien edut on katsottu tasoitustoimenpiteiden alaisiksi. Lisäksi kaikki yhteistyössä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat saivat yksityiskohtaiset laskentatiedot siitä, miten edut määritettiin kussakin järjestelmässä. Sen vuoksi väite on hylättävä.

(33)

Järjestelmä kuvaillaan yksityiskohtaisesti EXIM-policy 04–09 -asiakirjan 4.1.1–4.1.14 kohdissa ja HOP I 04–09 -käsikirjan 4.1–4.30 kohdissa. Tämän järjestelmän nimi oli ennakkolisenssijärjestelmä (Advance Licence Scheme) edellisen tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana. Kyseinen tutkimus johti siihen, että voimassa oleva lopullinen tasoitustulli otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 367/2006.

(34)

AAS koostuu kuudesta alajärjestelmästä, jotka kuvaillaan tarkemmin 35 kappaleessa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ’sidoksissa’ valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa EXIM-policy 04–09 -asiakirjan 8.2 kohdassa mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien AAS-alajärjestelmien yhteydessä.

(35)

Ennakkohyväksynnän myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(36)

Kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa sai tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana AAS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Kaksi näistä yrityksistä hyötyi kahdesta alajärjestelmästä eli (i) tosiasiallisen maastaviennin AAS-järjestelmästä ja (iii) välituotetoimituksia koskevasta AAS-järjestelmästä. Kolmas yritys käytti (ii) AAS-tukea vuotuisiin tarpeisiin koskevaa alajärjestelmää. Näin ollen ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(37)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkohyväksynnän haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoinen, totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan 4.26 ja 4.30 kohdat sekä lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / kustannusten ja töiden tarkastajan on varmennettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa vahvistetaan, että määrätyt rekisterit ja niihin liittyvät tallenteet on tarkastettu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat kaikilta osin totuudenmukaiset ja asianmukaiset. Näitä määräyksiä sovelletaan kuitenkin vain aikaisintaan 13 päivänä toukokuuta 2005 myönnettyihin ennakkohyväksyntöihin. Ennen kyseistä päivämäärää myönnettyjen ennakkohyväksyntöjen tai ennakkolisenssien haltijoiden on noudatettava aiemmin sovellettuja varmennusvaatimuksia, eli niiden on tehtävä lisäyksen 18 (HOP I 02–07 -käsikirjan 4.30 kohdan ja lisäyksen 18) mukainen määrämuotoinen, totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä lisenssikohtaisesti.

(38)

Kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson aikana hyödyntämät alajärjestelmät eli tosiasiallisen maastaviennin ja välitoimitusten alajärjestelmät ovat sellaisia, että Intian viranomaiset määräävät niissä sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta, ja ne on kirjattu hyväksyntään. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat hyväksyntään. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormit, jotka on julkaistu menetelmäkäsikirjassa HOP II 04–09. PET-kalvoa ja välituotteena olevia PET-granulaatteja koskevia SION-vakionormeja tarkistettiin viimeksi syyskuussa 2005.

(39)

Kolmannen viejän käyttämässä alajärjestelmässä (ii) (AAS-tuki vuotuisiin tarpeisiin) lisenssissä mainitaan ainoastaan tuonnin tullihelpotusten arvo. Lisenssinhaltijan on pidettävä tuotantopanokset ja tuloksena olevat tuotteet kytköksissä toisiinsa (HOP I 04–09 -käsikirjan 4.24A c kohta).

(40)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(41)

Tarkastuksessa saatiin näyttö siitä, että yhden kilogramman PET-kalvon valmistukseen tarvittavien keskeisten raaka-aineiden kulutus oli asianomaisissa yrityksissä alhaisempi kuin vastaava SION-vakionormi. Tämä koski selvästi PET-kalvon vanhaa SION-vakionormia ja vähemmässä määrin myös sen syyskuussa 2005 uudistettua versiota.

(42)

Tarkastuksessa ilmeni myös, ettei yksikään asianomaisista yrityksistä ollut pitänyt edellä 37 kohdassa mainittua laissa vaadittua kulutusrekisteriä. Tästä on pääteltävä, ettei Intian viranomaisten varmennusvaatimuksia ollut täytetty.

(43)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille.

(44)

Lisäksi tosiasiallista maastavientiä, välitoimituksia ja vuotuisia tarpeita koskevat AAS-järjestelmät ovat selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden alaisia perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(45)

Mitään tässä tapauksessa sovelletuista kolmesta alajärjestelmästä ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kyseiset alajärjestelmät eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukaisia. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokkaasti uutta tai vanhaa tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II luvun 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II luvun 2 kohta). Tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja. SION-vakionormeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska yksikään asianomaisista yrityksistä ei pitänyt vaadittua kulutusrekisteriä, josta Intian viranomaiset olisivat voineet tarkistaa riittävän tarkasti, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa oli kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(46)

Kyseiset kolme alajärjestelmää ovat siis tasoitustoimenpiteiden alaisia.

(47)

Kun sallittuja verojen ja maksujen palautusjärjestelmiä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmiä ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton ainoastaan, jos perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tarkasteltavana olevassa tapauksessa. Jos asianmukaista valvontamenettelyä ei näytetä toteen, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei näin ollen voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(48)

Kolmen AAS-järjestelmää käyttäneen viejän tuen määrä laskettiin tutkimusajanjaksona kolmen alajärjestelmän nojalla kokonaisuudessaan tuotujen ainesten kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos niitä koskeva pyyntö oli perusteltu. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(49)

Kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa sai tutkimusajanjaksona tästä järjestelmästä tukea 0,5–2,1 prosenttia.

(50)

DEPBS on kuvailtu yksityiskohtaisesti EXIM-policy 04–09 -asiakirjan 4.3 kohdassa ja HOP I 04–09 -käsikirjan 4 kohdassa.

(51)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(52)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty SION-vakionormien perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(53)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, millaisen edun se saa. Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka on voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(54)

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta, myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(55)

DEPBS-hyvityksiä koskevat hakemukset jätetään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta. DEPBS-hyvitysten sähköinen hallintajärjestelmä ei automaattisesti hylkää vientitapahtumia, jotka ylittävät HOP I 04–09 -käsikirjan 4.47 kohdassa mainitut hakemusten jättämisen määräajat. Lisäksi HOP I 04–09 -käsikirjan 9.3 kohdassa esitetään selvästi, että määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienellä virhemaksulla (10 prosenttia hyvityksestä).

(56)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. DEPBS-hyvityksestä koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(57)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(58)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

(59)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan ja tätä järjestelmää varten asetuksessa (EY) N:o 367/2006 vahvistetun laskentamenetelmän mukaisesti tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu pyynnön esittäjälle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen eivätkä tuen myöntämättä jättämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat yritykset kirjasivat DEPBS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä.

(60)

Tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti perustellusta pyynnöstä näin määritellyistä hyvityksistä, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(61)

Neljä yhteistyössä toiminutta yritystä sai tutkimusajanjaksona tästä järjestelmästä tukea 2,7–5,9 prosenttia.

(62)

EPCGS-järjestelmä kuvataan yksityiskohtaisesti EXIM-policy 04–09 -asiakirjan 5 kohdassa ja HOP I 04–09 -käsikirjan 5 kohdassa.

(63)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ’sidoksissa’ valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(64)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutumisen edellytyksellä yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 lähtien myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Huhtikuusta 2000 lähtien järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maaliskuun 31 päivään 2000 saakka sovellettiin tosiasiallista 11 prosentin tullia (johon sisältyy 10 prosentin lisämaksu) ja erityisen arvokkaassa tuonnissa nollatullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(65)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(66)

Toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja korosti, että tämän järjestelmän mukaisesti tuotuja tuotantohyödykkeitä käytettiin myös muiden kuin tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevien tuotteiden tuotantoon ja että tukimarginaalia määritettäessä vahvistettu tuen määrä ja tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettu määrä olisi jaettava myös muiden tuotteiden kuin tarkasteltavana olevan tuotteen viennillä. Tämä väite todettiin perustelluksi, ja tälle yritykselle tästä järjestelmästä koituneen edun määrän laskennassa tehtiin asianmukainen oikaisu.

(67)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Tullinalennuksesta koituu myös etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(68)

Lisäksi EPCGS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(69)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(70)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin perustellusta pyynnöstä tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(71)

Neljä yhteistyössä toiminutta yritystä sai tutkimusajanjaksona tästä järjestelmästä tukea 1,0–1,9 prosenttia.

(72)

Yksikään yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut vientiin suuntautunut yksikkö eikä yksikään sijainnut vientiteollisuuden vapaa-alueella. Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja kuitenkin sijaitsi erityistalousalueella ja sai tasoitustoimenpiteiden alaista tukea tutkimusajanjaksona. Seuraava kuvaus ja arviointi koskevat näin ollen vain SEZS-järjestelmää.

(73)

SEZC-järjestelmää käsitellään EXIM-policy 04–09 -asiakirjan 7 kohdassa ja HOP I 04–09 -käsikirjan 7 kohdassa. Sääntöjä ja määräyksiä ei enää kuvailla yksityiskohtaisesti EXIM policy -asiakirjassa eikä menettelykäsikirjassa. Järjestelmän toimintaa ja täytäntöönpanoa säännellään vuonna 2005 säädetyllä erityistalousalueita koskevalla lailla (vuoden 2005 laki nro 28) ja vuonna 2006 vahvistetuilla erityistalousalueita koskevilla säännöillä (10 päivänä helmikuuta 2006 päivätty ilmoitus).

(74)

Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa, voidaan perustaa SEZS-järjestelmän mukaisesti. Näihin kuuluvat myös yksinomaan kauppiaina toimivat yritykset. Toisin kuin EOUS-järjestelmässä, yritysten ei tarvitse tehdä tiettyä vähimmäismäärää investointeja käyttöomaisuuteen voidakseen saada tukea SEZS-järjestelmästä.

(75)

SEZS-järjestelmä on aiemman vientiteollisuuden vapaa-alueiden järjestelmän (Export Processing Zones Scheme, EPZS) seuraaja. Erityistalousalueet (SEZ) ovat tarkkaan rajattuja tullittomia erityisalueita, joita pidetään toisen maan alueena kaupan, tullien ja verojen näkökulmasta. SEZS-yksiköt saavat sijaita vain tietyillä niille tarkoitetuilla alueilla. Jo 17 Intian viranomaisten hyväksymää erityistalousaluetta on toiminnassa.

(76)

Erityistalousalueen asemaa koskevassa hakemuksessa on mainittava seuraavien viiden vuoden ajalta tiedot muun muassa suunnitelluista tuotantomääristä, viennin arvioidusta arvosta, tuontitarpeista ja kotimarkkinahankintojen tarpeista. Jos viranomaiset hyväksyvät yrityksen hakemuksen, yritykselle ilmoitetaan hyväksymisen edellytyksistä. Erityistalousalueella sijaitsevan yrityksen asemaa koskeva sopimus on voimassa viisi vuotta. Sopimus voidaan uusia useammaksi kaudeksi.

(77)

Olennaista SEZS-yksiköille on vuoden 2006 erityistalousalueita koskevien sääntöjen VI luvussa asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava nettovaluutta-ansiot eli viennin kokonaisarvon on tiettynä viitekautena (viisi vuotta kaupallisen tuotannon käynnistymisestä) oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo.

(78)

SEZS-yksiköt voivat saada seuraavia etuja:

(79)

SEZS-järjestelmän mukaisesti toimivat yksiköt ovat tullivalvonnassa olevia yksikköjä tullilain asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

(80)

Tällaisilla yksiköillä on oikeudellinen velvoite pitää asianmukaisesti kirjaa kotimaiselta tariffialueelta tuoduista tai hankituista tuotteista, tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä, tuotteiden tuotannosta sekä tuotteiden viennistä tai myynnistä kotimaiselle tariffialueelle vuoden 2006 erityisalueita koskevien sääntöjen 22(2) säännön mukaisesti.

(81)

Vuoden 2006 erityisalueita koskevien sääntöjen 35 säännön nojalla SEZS-yksikön ei kuitenkaan missään vaiheessa tarvitse osoittaa tuotujen lähetysten yhteyttä vientiin, muihin yksikköihin tehtäviin siirtoihin tai kotimarkkinamyyntiin.

(82)

Raaka-aineiden ja tuotantohyödykkeiden tuonnit ja kotimaiset hankinnat arvioidaan omavastuisuuden perusteella. Sama koskee vientimyyntiä. Tulliviranomaiset eivät siis rutiininomaisesti tarkasta SEZS-yksiköiden vientilähetyksiä.

(83)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja käytti tätä järjestelmää tuodakseen maahan raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä tuontitulleitta, hankkiakseen tuotteita kotimarkkinoilta ilman valmisteveroja ja liikevaihtoveroa sekä saadakseen vapautuksen palveluverosta. Tutkimuksessa ilmeni, ettei kyseinen vientiä harjoittava tuottaja saanut etuja SEZS-järjestelmän tuloverosta vapauttamista koskevien säännösten perusteella.

(84)

Toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen erityistalousalueella sijaitseva vientiä harjoittava tuottaja teki useita huomautuksia ja väitti esimerkiksi, että yrityksen käyttämät alajärjestelmät ovat sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä ja että käytetyt alajärjestelmät eivät ole tukea, koska niistä ei koidu etua. Vientiä harjoittavan tuottajan väitteitä tarkastellaan jäljempänä.

(85)

Kotimarkkinoilta hankittujen tavaroiden valmisteverosta vapauttamisen osalta havaittiin, että muun kuin SEZS-yksikön ostoista maksamaa tullia voidaan käyttää hyvityksenä omia tulevia vero- ja tullimaksuja vastaan kotimarkkinoilla (nk. CENVAT-järjestelmä). Sen vuoksi ostoista maksettu valmistevero ei ole lopullinen. CENVAT-hyvitysten vuoksi lopulliset verot ja tullit kannetaan ainoastaan lisäarvosta, ei tuotantopanoksista. Vapauttamalla SEZS-yksikkö sen tekemistä hankinnoista kannettavasta valmisteverosta valtio ei menetä lisätuloja eikä vientiin suuntautuneelle yksikölle koidu lisäetua. Koska SEZS-yksiköille ei koidu lisäetua, tätä alajärjestelmää ei näin ollen tarvitse analysoida enempää tässä tutkimuksessa.

(86)

SEZS-yksiköiden saama vapautus kahdesta eri tuontitullista (perustulli ja erityinen lisätulli, joka peritään tavallisesti raaka-aineiden ja tuotantohyödykkeiden tuonnista), vapautus kotimarkkinoilta hankituista tavaroista maksettavasta valtion liikevaihtoverosta ja vapautus palveluverosta ovat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja tukia. Valtio luopui tulosta, joka kannettaisiin, jos järjestelmää ei sovellettaisi, mistä SEZS-yksikkö sai etua perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen maksuvalmius parani. Tuet ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaisia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Erityisalueiden yksiköiden vientitavoite, joka esitetään vuoden 2006 erityisalueita koskevien sääntöjen 2 säännössä, on etujen saamisen olennainen edellytys.

(87)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yrityksen käyttämät alajärjestelmät ovat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteen I mukaisia sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä eivätkä ne siksi ole tasoitustullin alaisia. Yritys esitti, että perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa vahvistetaan, että sellainen tuontimaksujen vapauttaminen, peruuttaminen tai palauttaminen, joka on määrältään suurempi kuin sellaisista tuoduista tuotantopanoksista kannettujen maksujen määrä, jotka käytetään vientituotteen tuotannossa, on vientitukea. Toisin sanoen niin kauan kuin liiallista tullinpalautusta tai vapautusta ei ole, vientituotteen valmistukseen, tuotantoon tai käsittelyyn tarvittavien tuotantopanosten vapautusta tuontitullista ei voida pitää tasoitustoimenpiteiden alaisena tukena.

(88)

Vastauksena tähän väitteeseen on ensimmäiseksi todettava, että SEZ-yksikön edut ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia. Näitä järjestelmiä ei myöskään voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Ne eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia. Jos liikevaihtoveron vapautusta ja tuontitullista vapauttamista hyödynnetään tuotantohyödykkeiden ostossa, tämä jo itsessään on sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä koskevien sääntöjen vastaista, koska tuotantohyödykkeitä ei kuluteta tuotantoprosessissa, kuten liitteessä I olevassa h alakohdassa (liikevaihtoveron palautus) ja i alakohdassa (tuontitullin peruuttaminen) edellytetään. Lisäksi vahvistettiin, etteivät Intian viranomaiset soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta ja/tai liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). SEZ-yksikön on itse asiassa saavutettava nettovaluutta-ansiot, mutta tarkastusjärjestelmää, jonka avulla pyrittäisiin seuraamaan tuonnin kulutusta suhteessa vientituotteiden tuotantoon, ei ole.

(89)

Vaihtoehtoisena perusteluna vientiä harjoittava tuottaja esitti, että yrityksen käyttämät alajärjestelmät eivät ole tukia, koska yritykselle ei koitunut niistä etua. Kotimarkkinamyynnin osalta vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että koska SEZ-yksikköä ei katsota osaksi Intian vero- ja/tai tullialuetta, valmiista tuotteesta on kotimarkkinoille myytäessä maksettava täydet tullimaksut. Väitettiin, että etua ei ole saatu, koska kotimarkkinoille myytyjen tavaroiden tuotantoon käytettyjen tuotantopanosten tullista vapauttamisesta saadut edut ovat pienemmät kuin tullit, joita yritys on maksanut kotimarkkinoille myymisen yhteydessä.

(90)

Väitettä tutkittaessa on todettava, että vaikka SEZ-yksikön perustamisen tarkoituksena on saavuttaa nettovaluutta-ansioita, SEZ-yksiköllä on mahdollisuus myydä osa tuotannostaan kotimarkkinoille. SEZ-järjestelmän mukaisesti vyöhykkeeltä kotimarkkinoille tulliselvitettyjä tavaroita käsitellään kuin tuontitavaroita. Tällöin SEZ ei ole eri tilanteessa kuin muut kotimarkkinoilla toimivat yritykset, eli sen olisi maksettava ostettavista tuotteista sovellettavat tullit ja/tai maksut. Tässä yhteydessä pitäisi olla selvää, että viranomaisten päätös verottaa kotimarkkinoilla kulutettavia tuotteita ei tarkoita, että SEZS-yksikön vapauttamisesta tuontitulleista ja liikevaihtoverosta ei ole etua suhteessa tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyyntiin. Kotimarkkinamyynnillä ei myöskään ole vaikutusta yleisempään arviointiin siitä, onko asianmukaista tarkastusjärjestelmää käytössä tai onko se riittävä.

(91)

Vientimyynnin osalta vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tuontitulleista ja -veroista vapauttaminen ei ole tasoitustullin alaista tukea niin kauan kuin liiallista tuontitullien palauttamista ei ole. Lisäksi yritys väitti, että SEZ-yksikkö on tullivalvonnassa oleva yksikkö ja että ei ole mahdollista myydä tuotantopanoksia kotimarkkinoille tai sisällyttää niitä kotimarkkinoille myytäviin tuotteisiin maksamatta sovellettavia tulleja. Vientiä harjoittavan tuottajan näkökulmasta liiallista tullinpalautusta ei näin ollen voi olla.

(92)

On muistettava, että käytössä ei ole järjestelmää tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja ja -veroja maksettu liikaa perusasetuksen liitteiden I, II ja III mukaisesti. SEZ-yksiköllä ei missään vaiheessa ole oikeudellista velvoitetta osoittaa tuotujen lähetysten ja vastaavan tuloksena olevan tuotteen toimitusten välisiä yhteyksiä. Vain jos tällainen valvonta olisi käytössä, Intian viranomaiset voisivat saada riittävästi tietoa tuotantopanosten lopullisista käyttötarkoituksista voidakseen varmistaa, että vapautus tullista/liikevaihtoverosta ei ole suurempi kuin vientituotannon tuotantopanosten arvo. Yrityksen sisäiset järjestelmät eivät sellaisenaan riittäisi, sillä viranomaisten olisi suunniteltava tullinpalautusjärjestelmän tarkastusjärjestelmä ja pantava se täytäntöön. Tämän vuoksi tutkimuksessa vahvistetaan, että SEZ-yksiköltä ei SEZS-järjestelmää koskevien oikeudellisten sääntöjen ja määräysten mukaisesti nimenomaisesti vaadita tuotujen ainesten ja tuloksena olevien tuotteiden välisen yhteyden osoittamista eikä Intian viranomaisilla ole olemassa tehokasta valvontajärjestelmää, jonka perusteella olisi voitu määrittää, mitä tuotantopanoksia vientituotannossa käytettiin ja missä määrin.

(93)

Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista tavallisesti olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Intian viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

(94)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alaisen edun muodostavat tutkimusajanjakson aikana tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) peruutettu määrä, vapautus kotimaan markkinoilta hankituista tavaroista maksettavasta liikevaihtoverosta ja vapautus palveluverosta.

(95)

Perustulleista vapauttamisen, kotimaisilta markkinoilta hankituista tavaroista maksettavasta valtion liikevaihtoverosta vapauttamisen ja palveluverosta vapauttamisen osalta tuen määrä (osoittaja) laskettiin tutkimusajanjaksona kantamattomien tullien perusteella. Tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti (osoittaja).

(96)

Toisin kuin raaka-aineet, tuotantohyödykkeet eivät fyysisesti sisälly valmiisiin tuotteisiin. Näin ollen tuotantohyödykkeiden hankinnoista perittävistä tulleista myönnettyjen vapautusten osalta tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti jakamalla tuotantohyödykkeiden tuonnista kantamattomien tullien määrä ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä tuotannonalalla. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin perusteltujen pyyntöjen perusteella tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(97)

Edellä 95 ja 96 kappaleen mukaisesti lasketut tuen määrät on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tukimarginaaliksi tuli täten 5,4 prosenttia.

(98)

Tässä järjestelmässä viejät saattoivat saada osittaisen vapautuksen vientimyynnistä saatavista voitoista perittävästä tuloverosta. Vapautuksen oikeusperusta on tuloverolain 80HHC §.

(99)

Tämä säännös poistettiin verovuodesta 2005–2006 (eli 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisestä tilikaudesta) alkaen, joten ITA:n 80HCC §:n perusteella ei ole ollut mahdollista saada etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat eivät hyötyneet tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksona. Näin ollen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustoimenpiteisiin ei ole aihetta, koska järjestelmä on poistettu.

(100)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) Master Circular DBOD -yleiskirjeessä nro DIR.(Exp).BC 02/04.02.02/2007–08 (valuuttamääräiset vientiluotot ulkomaanvaluuttana) ja yleiskirjeessä nro DIR.(Exp).BC 01/04.02.02/2007–08 (rupiamääräiset vientiluotot), jotka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(101)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa hyötyi ECS-järjestelmän eduista.

(102)

RBI asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että valuuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita kaupalliset pankit voivat periä viejiltä. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamiseksi annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. RBI myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen.

(103)

Mainittujen RBI:n yleiskirjeiden ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla. Korkotasojen ero voi olla pienempi erityisen luottokelpoisilla yrityksillä. Erityisen luottokelpoiset yritykset voivatkin saada vientiluottoja ja käteisluottoja samoin edellytyksin.

(104)

Edellä 100 kappaleessa mainituissa RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Vientirahoitus ei itsessään ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. Sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin kaupallisen pankin yksinomaan kaupallisessa harkinnassa. Eri pankkien korkotasojen erot johtuvat RBI:n politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin kaupallisen pankin osalta. Muutoin kaupallisilla pankeilla ei myöskään olisi velvollisuutta myöntää valuuttamääräisiä vientiluottoja ottaville lainanottajille mahdollisesti edullisempia korkoja.

(105)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten myöntämä taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian valtio maksaisi kaupallisille pankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. RBI on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ’julkisiin viranomaisiin’. Se on täysin valtion omistuksessa, toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa ja sen johdon nimittää Intian valtio. RBI ohjaa yksityisiä elimiä perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. Määräys velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta (perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta). Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaisia (perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohta).

(106)

Tuen määrä on laskettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen määrien erotuksen perusteella, jotka yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(107)

Kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa sai tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksona hyötyä 0,3–0,4 prosenttia.

(108)

Aiemmissa PET-kalvoa koskeneissa tutkimuksissa, myös siinä tarkastelua koskeneessa tutkimuksessa, jonka seurauksena asetuksella (EY) N:o 367/2006 otettiin käyttöön voimassa oleva lopullinen tasoitustulli, on tutkittu erilaisia Intian valtakunnallisia järjestelmiä, joissa on myönnetty kannustimia paikallisille yrityksille. Valtakunnallisista järjestelmistä käytetään yhteisesti nimitystä kannustinjärjestelmä (PSI), koska niihin voi liittyä erilaisia kannustimia. Tutkimuksessa vahvistettiin, että yrityksen oikeus järjestelmän mukaisiin etuuksiin on esitetty tukikelpoisuutta koskevassa todistuksessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa oli saanut PSI-järjestelmässä vapautuksen liikevaihtoverosta Uttar Pradeshin osavaltion liikevaihtoverolain 4A §:n nojalla. Kyseisellä verosäännöksellä vapautetaan yhtiön kotimaan myynti liikevaihtoverosta (sekä paikallisesta että valtakunnallisesta liikevaihtoverosta).

(109)

Jotta yritys olisi tukikelpoinen, sen on investoitava osavaltion vähemmän kehittyneille alueille joko perustamalla sinne uusi tuotantolaitos tai tekemällä suuria pääomainvestointeja olemassa olevan tuotantolaitoksen laajentamiseksi tai sen toiminnan monipuolistamiseksi. Tärkein peruste kannustimen määrää vahvistettaessa on sen alueen luokitus, jolla yritys sijaitsee tai jolle se aikoo sijoittautua, sekä investointien suuruus.

(110)

Liikevaihtoveron vapautusjärjestelmässä määrättyjen yksikköjen ei tarvitse maksaa liikevaihtoveroa myynnistään. Määrätyt yksiköt on vastaavasti vapautettu liikevaihtoverosta saman järjestelmän mukaisesti tukikelpoiselta toimittajalta tehtyjen tavarahankintojen osalta. Myyntiin liittyvän vapautuksen ei katsota tuottavan mitään etua määrätyille myyntiyksiköille, mutta hankintoihin liittyvä vapautus tuottaa etua määrätyille hankintayksiköille.

(111)

Toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja totesi, että tästä järjestelmästä saatujen etujen määrää arvioitaessa on otettu huomioon, että tarkasteltavan tuotteen tuotannossa käytetyn pääraaka-aineen tuottajille on myönnetty vapautus liikevaihtoverosta. Kauppalaskuista kävi kuitenkin ilmi, että kyseiset toimittajat perivät liikevaihtoveron kyseiselle yritykselle suuntautuvasta myynnistään. Koska yritys maksoi liikevaihtoveron, vientiä harjoittavalle tuottajalle ei koitunut tasoitustoimenpiteen alaista etua näistä ostoista, ja tuen määrää tarkistettiin vastaavasti.

(112)

PSI-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Vapautus liikevaihtoveron maksamisesta hankinnoista on taloudellista tukea, koska se vähentää valtion tuloja, jotka se muutoin saisi. Lisäksi vapautuksesta koituu etua yrityksille, koska se lisää niiden maksuvalmiutta.

(113)

PSI-järjestelmää voivat käyttää ainoastaan yritykset, jotka ovat investoineet jonkin Intian osavaltion lainkäyttövaltaan kuuluville tietyille määritetyille maantieteellisille alueille. Järjestelmää eivät voi hyödyntää näiden alueiden ulkopuolella sijaitsevat yritykset. Edun suuruus vaihtelee alueittain. Järjestelmä on perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen ja mahdollistaa siten tasoitustoimenpiteet.

(114)

Liikevaihtoveroa koskevan vapautuksen osalta tuen määrä laskettiin sellaisen liikevaihtoveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tutkimusajanjakson aikana mutta joka jäi kantamatta.

(115)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin ja kotimaanmyynnin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(116)

Kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa sai tutkimusajanjaksona järjestelmästä tukea, toinen 0,3 prosenttia ja toinen 1,4 prosenttia.

(117)

Asetuksessa (EY) N:o 367/2006 ja siihen tehdyissä muutoksissa, jotka mainitaan edellä 2, 3 ja 4 kappaleessa, todettiin, että tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tasoitustullien alaisten tukien määrä arvon perusteella ilmaistuna oli 12–19,1 prosenttia.

(118)

Tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa on todettu, että tasoitustullien alaisten tukien määrä arvon perusteella ilmaistuna on 5,4–8,6 prosenttia seuraavasti:

(119)

Perusasetuksen 19 artiklan säännösten ja vireillepanoa koskevan ilmoituksen 3 kohdassa esitettyjen osittaisen välivaiheen tarkastelun perusteiden mukaisesti on osoitettu, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tukien taso on laskenut, ja niille asetuksella (EY) N:o 367/2006 säädettyjen tasoitustullien tasoa olisi siten muutettava vastaavasti.

(120)

Muutetut tasoitustullit olisi vahvistettava tässä välivaiheen tarkastelussa todetun uuden tukitason mukaisiksi, koska alkuperäisessä tukien vastaisessa tutkimuksessa määritetty vahinkomarginaali on edelleen suurempi.

(121)

Niiden muiden yritysten kohdalla, joihin tämä osittainen välivaiheen tarkastelu ei kohdistunut, tutkittujen järjestelmien tosiasialliset yksityiskohtaiset säännöt ja tasoitustoimenpiteiden alaisuus eivät ole muuttuneet aiempien tutkimusten jälkeen. Kyseisten yritysten tuki- ja tullitasoja ei siis ole syytä laskea uudelleen. Näin ollen kaikkiin muihin osapuoliin kuin viiteen tässä tarkastuksessa yhteistyössä toimineeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan sovellettavat tullit säilyvät ennallaan.

(122)

Tässä asetuksessa yksittäisille yrityksille määritettävät tasoitustullit heijastavat osittaisen välivaiheen tarkastelun aikana havaittua tilannetta. Niitä sovelletaan ainoastaan kyseisten yritysten valmistamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin. Muiden kuin tämän asetuksen artiklaosassa erikseen mainittujen yritysten, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, valmistamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(123)

Kaikki näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehtävät pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (13), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tätä asetusta muutetaan tarvittaessa neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen saattamalla ajan tasalle luettelo niistä yrityksistä, joihin yksilöllisiä tulleja voidaan soveltaa.

(124)

Kuten vireillepanoa koskevan ilmoituksen 3 kohdan viimeisessä kappaleessa todetaan, tasoitustullin muuttamisella on vaikutusta asetuksella (EY) N:o 1292/2007 käyttöön otettuun lopulliseen polkumyyntitulliin, koska viimeksi mainittua oikaistiin aiemmissa polkumyynnin vastaisissa tutkimuksissa, jotta vältettäisiin vientituesta saatavien etujen kaksinkertainen huomioon ottaminen (on muistettava, että lopullinen polkumyyntitulli perustui polkumyyntimarginaaliin, koska sen havaittiin olevan alempi kuin vahingon poistava taso). Perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 384/96 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan saman tilanteen korjaamiseksi. Alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että jotkin tutkituista tukijärjestelmistä, joiden todettiin olevan vastatoimeen oikeuttavia, olivat perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vientitukia. Nämä tuet vaikuttivat vientiä harjoittavien intialaisten tuottajien vientihintoihin polkumyyntimarginaalia suurentavasti. Näin ollen perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaan lopullisia polkumyyntitulleja oikaistiin, jotta otettaisiin huomioon todellinen polkumyyntimarginaali sen jälkeen kun käyttöön on otettu lopullinen tasoitustulli, joka korjaa vientitukien vaikutuksen (ks. asetuksen (EY) N:o 366/2006 johdanto-osan 59 kappale ja asetuksen (EY) N:o 1424/2006 johdanto-osan 11 kappale).

(125)

Asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien lopullista polkumyyntitullia on näin ollen oikaistava, jotta tämän tukien vastaisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla vientituesta saatujen etujen tarkistettu taso otetaan huomioon ja tulli saatetaan vastaamaan todellista polkumyyntimarginaalia sen jälkeen kun käyttöön on otettu lopullinen tasoitustulli, joka korjaa vientitukien vaikutuksen.

(126)

Yritysten Ester Industries Limited, Garware Polyester Limited, Polyplex Corporation Limited ja Uflex Limited (tuolloin Flex Industries Limited) (14) aiemmat polkumyyntimarginaalit vahvistettiin asetuksessa (EY) N:o 366/2006 (ks. 50 kappale), ja ne olivat järjestyksessä 29,3 prosenttia, 20,1 prosenttia, 3,7 prosenttia ja 3,2 prosenttia. Yritykselle SRF Limited vahvistettiin asetuksessa (EY) N:o 1424/2006 polkumyyntimarginaaliksi 15,5 prosenttia.

(127)

Kun otetaan huomioon tutkimusajanjaksolla todetut vientitukien hyödyt ja aiemmat polkumyyntimarginaalit, asianomaisille yrityksille tulisi laskea marginaalit ja tullit seuraavan taulukon mukaisesti:

(128)

Jotta asianomaisten viiden vientiä harjoittavan tuottajan tarkistettu polkumyyntitulli otettaisiin huomioon, asetusta (EY) N:o 1292/2007 on muutettava vastaavasti,

10.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/18

10.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/20

(1)

Elintarvikkeissa sallittujen väriaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 26 päivänä heinäkuuta 1995 annettua komission direktiiviä 95/45/EY (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu direktiivi.

(2)

On tarpeen vahvistaa puhtausvaatimukset kaikkien elintarvikkeissa käytettäväksi tarkoitetuista väriaineista 30 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/36/EY (4) mainittujen väriaineiden osalta.

(3)

On tarpeen ottaa huomioon väriaineiden spesifikaatiot ja analyyttiset tekniikat, jotka on vahvistettu FAO:n ja WHO:n yhteisen elintarvikelisäaineita käsittelevän asiantuntijakomitean Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives (JECFA) laatimassa Codex Alimentariuksessa.

(4)

Lisäaineet, joita valmistetaan sellaisin menetelmin tai sellaisista raaka-aineista, jotka poikkeavat merkittävästi elintarvikealan tiedekomitean arvioimista tai tässä direktiivissä mainituista menetelmistä tai raaka-aineista, olisi toimitettava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle turvallisuusarvioinnin tekemiseksi painottaen erityisesti puhtausvaatimuksia.

(5)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset.

(6)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,