24.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1340/2008,

annettu 8 päivänä joulukuuta 2008,

Euroopan yhteisön ja Kazakstanin tasavallan välisestä tiettyjen terästuotteiden kaupasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (1) 17 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tiettyjen terästuotteiden kauppaan sovelletaan erityistä määrällisiä järjestelyjä koskevaa sopimusta.

(2)

Euroopan yhteisön ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välisen tiettyjen terästuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen (2), joka tehtiin 19 päivänä heinäkuuta 2005, voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2006. Vuosina 2007 ja 2008 Euroopan yhteisön ja Kazakstanin välistä tiettyjen terästuotteiden kauppaa on säännelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1870/2006 (3) ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1531/2007 (4) vahvistetuilla yksipuolisilla toimenpiteillä.

(3)	Siihen saakka, kunnes uusi sopimus allekirjoitetaan ja se tulee voimaan tai Kazakstan liittyy Maailman kauppajärjestöön (WTO), olisi vahvistettava määrälliset rajoitukset vuodesta 2009 alkaen.

(4)	Ottaen huomioon, että vuosien 2007 ja 2008 määrällisten rajoitusten vahvistamisessa käytetyt edellytykset ovat suurelta osin edelleen olemassa, on tarkoituksenmukaista vahvistaa vuoden 2009 määrälliset rajoitukset samalle tasolle kuin vuosina 2007 ja 2008.

(5)	Keinojen tarjoaminen on tarpeen tämän järjestelmän hallinnoimiseksi Euroopan yhteisön sisällä siten, että uuden sopimuksen täytäntöönpanoa helpotetaan käyttämällä mahdollisimman paljon samanlaisia määräyksiä.

(6)	On tarpeen varmistaa, että kyseisten tuotteiden alkuperä tarkastetaan ja että tätä varten otetaan käyttöön asianmukaiset hallinnollisen yhteistyön menetelmät.

(7)	Vapaa-alueelle siirrettyjä tuotteita tai tuotteita, jotka tuodaan tullivarastointimenettelyssä, väliaikaisen maahantuonnin menettelyssä tai sisäisessä jalostusmenettelyssä (suspensiojärjestelmässä), ei pitäisi lukea kyseisille tuotteille vahvistettuihin rajoituksiin.

(8)	Tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta on tarpeen, että kyseisiltä tuotteilta edellytetään yhteisön tuontilisenssiä niiden luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen yhteisössä.

(9)

Sen varmistamiseksi, että määrällisiä rajoituksia ei ylitetä, on tarpeen vahvistaa hallintomenettely, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää tuontilisenssejä ennen kuin ne ovat saaneet komissiolta vahvistuksen siitä, että tarvittavat määrät ovat edelleen käytettävissä kyseisen määrällisen rajoituksen puitteissa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Tätä asetusta sovelletaan Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen terästuotteiden yhteisöön suuntautuvaan tuontiin.

2.   Terästuotteet luokitellaan liitteen I mukaisiin tuoteryhmiin.

3.   Liitteessä I lueteltujen tuotteiden luokittelu perustuu neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (5) käyttöön otettuun yhdistettyyn nimikkeistöön (CN).

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperä määritetään yhteisössä voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

2 artikla

1.   Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen terästuotteiden yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa on noudatettava liitteessä V vahvistettuja määrällisiä rajoituksia. Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää liitteessä II vahvistetun alkuperätodistuksen ja jäsenvaltioiden viranomaisten 4 artiklan mukaisesti myöntämän tuontilisenssin esittämistä.

2.   Sen varmistamiseksi, että määrät, joille tuontilisenssit myönnetään, eivät minään ajankohtana ylitä kullekin tuoteryhmälle asetettuja määrällisiä kokonaisrajoituksia, liitteessä IV luetellut toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tuontilisenssejä vasta saatuaan komissiolta vahvistuksen siitä, että määriä on edelleen käytettävissä niiden terästuotteiden tuoteryhmän ja toimittajamaan määrällisten rajoitusten puitteissa, joiden osalta yksi tai useampi tuoja on jättänyt hakemuksen kyseisille viranomaisille.

3.   Luvallinen tuonti luetaan kyseessä olevaan liitteessä V vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen. Tuotteiden lähetyksen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona ne on lastattu vievään kuljetusvälineeseen.

3 artikla

1.   Liitteessä V tarkoitettuja määrällisiä rajoituksia ei sovelleta vapaa-alueelle tai vapaavarastoon siirrettyihin tuotteisiin eikä tuotteisiin, jotka on tuotu tullivarastointimenettelyssä, väliaikaisen tuonnin menettelyssä tai sisäisessä jalostusmenettelyssä (suspensiojärjestelmässä).

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet luovutetaan myöhemmin vapaaseen liikkeeseen joko muuttumattomassa tilassa taikka käsittelyn tai jalostuksen jälkeen, sovelletaan 2 artiklan 2 kohtaa, ja tällä tavoin vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuotteet luetaan niitä koskeviin liitteessä V esitettyihin määrällisiin rajoituksiin.

4 artikla

1.   Sovellettaessa 2 artiklan 2 kohtaa liitteessä IV lueteltujen toimivaltaisten viranomaisten on ennen tuontilisenssien myöntämistä ilmoitettava komissiolle niiden vastaanottamiensa tuontilisenssihakemusten määrät, joiden tueksi on liitetty alkuperäiset vientilisenssit. Tämän jälkeen komissio ilmoittaa, ovatko haetut määrät käytettävissä tuontia varten, siinä aikajärjestyksessä, jossa jäsenvaltioiden ilmoitukset vastaanotetaan (ns. aikaprioriteettiperiaatteella).

2.   Komissiolle toimitettuihin ilmoituksiin sisältyvät hakemukset ovat hyväksyttävissä, jos niissä todetaan selvästi jokaisessa tapauksessa viejämaa, käytettävä tuotekoodi, tuotavat määrät, vientilisenssin numero, kiintiövuosi ja jäsenvaltio, jossa tuotteet on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen.

3.   Komissio vahvistaa mahdollisuuksien mukaan viranomaisille hakemuksiin merkityn täydellisen määrän, joka on ilmoitettu kunkin tuoteryhmän osalta.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle, kun näille on ilmoitettu määristä, jotka on jätetty käyttämättä tuontilisenssin voimassaoloaikana. Kyseiset käyttämättömät määrät siirretään ilman eri toimenpiteitä kussakin tuoteryhmässä yhteisön yhteenlasketun määrällisen rajoituksen jäljellä oleviin määriin.

5.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava sähköisesti tätä varten perustetussa integroidussa verkossa, jollei pakottavista teknisistä syistä ole välttämätöntä käyttää väliaikaisesti muuta toimitustapaa.

6.   Tuontilisenssit tai vastaavat asiakirjat myönnetään 12–16 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle jo myönnettyjen tuontilisenssien tai vastaavien asiakirjojen peruuttamisesta, jos Kazakstanin tasavallan viranomaiset ovat mitätöineet tai peruuttaneet vastaavat vientilisenssit. Jos Kazakstanin tasavallan toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet komissiolle tai jonkin jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vientilisenssin mitätöimisestä tai peruuttamisesta sen jälkeen, kun sitä koskevat tuotteet on tuotu yhteisöön, kyseiset määrät luetaan asianomaiseen liitteessä V vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen.

5 artikla

1.   Jos komissiolla on tiedossa, että liitteessä I luetellut Kazakstanin tasavallasta peräisin olevat tuotteet on lastattu kuljetusvälineestä toiseen, niiden reittiä on muutettu tai ne on muulla tavalla tuotu yhteisöön kiertämällä 2 artiklan mukaisia määrällisiä rajoituksia, ja että välttämättömien tarkistusten tekeminen on tarpeen, komissio pyytää neuvottelujen aloittamista sopimukseen pääsemiseksi vastaavien määrällisten rajoitusten tarvittavasta tarkistamisesta.

2.   Siihen asti, kunnes 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulos on selvillä, komissio voi pyytää Kazakstanin tasavaltaa toteuttamaan tarvittavat varotoimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisten neuvottelujen perusteella sovitut määrällisiä rajoituksia koskevat tarkistukset voidaan toteuttaa.

3.   Jos yhteisö ja Kazakstanin tasavalta eivät pääse tyydyttävään ratkaisuun ja jos komissio toteaa, että on olemassa selvät todisteet kiertämisestä, komissio vähentää määrällisistä rajoituksista vastaavan määrän tuotteita, jotka ovat peräisin Kazakstanin tasavallasta.

6 artikla

1.   Vientilisenssiä, joka on Kazakstanin tasavallan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä, on edellytettävä liitteessä V vahvistettujen määrällisten rajoitusten alaisten terästuotteiden kaikilta lähetyksiltä mainittuihin rajoituksiin asti.

2.   Tuojan on esitettävä vientilisenssin alkuperäiskappale 12 artiklassa tarkoitetun tuontilisenssin myöntämistä varten.

7 artikla

1.   Määrällisiä rajoituksia varten tarvittavan vientilisenssin on oltava liitteessä II esitetyn mallin mukainen ja siinä on muun muassa vahvistettava, että kyseisten tavaroiden määrä on luettu asianomaiselle tuoteryhmälle vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen.

2.   Kukin vientilisenssi voi koskea ainoastaan yhtä liitteessä I mainittua tuoteryhmää.

8 artikla

Vientituotteet luetaan asianomaisiin liitteessä V vahvistettuihin määrällisiin rajoituksiin ja lähetetään 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

9 artikla

1.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetussa vientilisenssissä voi olla lisäkappaleita, jotka on asianmukaisesti merkitty sellaisiksi. Vientilisenssi lisäkappaleineen ja alkuperätodistus lisäkappaleineen on laadittava englannin kielellä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat täytetään käsin, tiedot on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

3.   Vientilisenssien tai vastaavien asiakirjojen on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä. Paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä hiokkeetonta kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 grammaa neliömetriä kohti. Jokaisessa osassa on oltava painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuneen väärentämisen silmin havaittavaksi.

4.   Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä ainoastaan alkuperäiskappaleen voimassa olevaksi tämän asetuksen säännösten mukaista tuontia varten.

5.   Kussakin vientilisenssissä tai vastaavassa asiakirjassa on oltava yhdenmukainen painettu tai muulla tavoin merkitty sarjanumero, jolla asiakirja voidaan yksilöidä.

6.   Tässä numerossa on oltava seuraavat osat:

—	kaksi kirjainta, joilla yksilöidään viejämaa seuraavasti: KZ = Kazakstanin tasavalta

—

kaksi kirjainta, joilla yksilöidään aiottu määräjäsenvaltio seuraavasti: BE = Belgia BG = Bulgaria CZ = Tšekki DK = Tanska DE = Saksa EE = Viro IE = Irlanti GR = Kreikka ES = Espanja FR = Ranska IT = Italia CY = Kypros LV = Latvia LT = Liettua LU = Luxemburg HU = Unkari MT = Malta NL = Alankomaat AT = Itävalta PL = Puola PT = Portugali RO = Romania SI = Slovenia SK = Slovakia FI = Suomi SE = Ruotsi GB = Yhdistynyt kuningaskunta,

—	yksinumeroinen luku, jolla yksilöidään kiintiövuosi ja joka on asianomaisen vuosiluvun viimeinen numero, esimerkiksi ”9” vuoden 2009 osalta,

—	kaksinumeroinen luku, jolla yksilöidään asiakirjan myöntävä toimipaikka viejämaassa,

—	viisinumeroinen luku, joka on juokseva numero 00 001:n ja 99 999:n välillä ja joka on annettu kyseessä olevalle määräjäsenvaltiolle.

10 artikla

Vientilisenssi voidaan myöntää siinä tarkoitettujen tuotteiden lastaamisen jälkeen. Tällöin siinä on oltava maininta ”issued retrospectively” (myönnetty takautuvasti).

11 artikla

Jos vientilisenssi varastetaan, katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää asiakirjan antaneelta toimivaltaiselta viranomaiselta kaksoiskappaleen, joka laaditaan tämän hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

Tällä tavoin annetussa lisenssin kaksoiskappaleessa on oltava merkintä ”duplicate” (kaksoiskappale). Siinä on oltava sama päiväys kuin alkuperäisessä lisenssissä.

12 artikla

1.   Jos komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti, että haettu määrä on käytettävissä kyseessä olevan määrällisen rajoituksen puitteissa, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontilisenssi enintään viiden työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona tuoja on esittänyt vastaavan vientilisenssin alkuperäiskappaleen. Lisenssin esittämisen on tapahduttava viimeistään 31 päivänä maaliskuuta lisenssin mukaisten tavaroiden lähetysvuotta seuraavana vuonna. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tuontilisenssit riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio on ilmoitettu määräpaikaksi vientilisenssissä, edellyttäen, että komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti sen, että haettu määrä on käytettävissä kyseisen määrällisen rajoituksen puitteissa.

2.   Tuontilisenssit ovat voimassa neljä kuukautta niiden myöntämisestä. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkaa voimassaoloaikaa tuojan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä enintään neljällä kuukaudella.

3.   Tuontilisenssit on laadittava liitteessä III esitetyssä muodossa, ja ne ovat voimassa kaikkialla yhteisön tullialueella.

4.   Tuojan esittämässä tuontilisenssiä koskevassa ilmoituksessa tai hakemuksessa on oltava

a)	viejän täydellinen nimi ja osoite;

b)	tuojan täydellinen nimi ja osoite;

c)	tavaroiden tarkka kuvaus ja Taric-koodi(t);

d)	tavaroiden alkuperämaa;

e)	lähetysmaa;

f)	kyseessä oleva tuoteryhmä ja tuotavien tuotteiden määrä;

g)	nettopaino Taric-nimikkeittäin;

h)	tuotteiden CIF-arvo yhteisön rajalla Taric-nimikkeittäin;

i)	maininta siitä, ovatko kyseiset tuotteet kakkoslaatua tai laatuvaatimuksia vastaamattomia;

j)	tarvittaessa maksu- ja toimituspäivämäärä sekä konossementin ja ostosopimuksen jäljennös;

k)	vientilisenssin päivämäärä ja numero;

l)	hallinnollisiin tarkoituksiin mahdollisesti käytettävä sisäinen koodi;

m)	päiväys ja tuojan allekirjoitus.

5.   Tuojat eivät ole velvollisia tuomaan tuontilisenssin mukaista kokonaismäärää yhtenä lähetyksenä.

13 artikla

Jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien tuontilisenssien voimassaolo riippuu toimivaltaisten Kazakstanin tasavallan viranomaisten myöntämien, tuontilisenssien myöntämisen perusteena olevien vientilisenssien voimassaoloajasta ja niissä mainituista määristä.

14 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontilisenssit tai vastaavat asiakirjat 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti syrjimättä mitään yhteisön tuojaa riippumatta siitä, missä tämän sijoittautumispaikka on yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden voimassa olevien sääntöjen mukaisten ehtojen noudattamista.

15 artikla

1.   Jos komissio toteaa, että Kazakstanin tasavallan tietyn tuoteryhmän osalta myöntämien vientilisenssien mukaiset kokonaismäärät ylittävät kyseiselle tuoteryhmälle vahvistetun määrällisen rajoituksen, jäsenvaltioiden toimivaltaisille lisenssiviranomaisille on ilmoitettava siitä viipymättä, jotta tuontilisenssien myöntäminen voidaan keskeyttää. Tässä tapauksessa komissio aloittaa neuvottelut viipymättä.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kieltäydyttävä myöntämästä tuontilisenssejä Kazakstanin tasavallasta peräisin oleville tuotteille, joilla ei ole 6–11 artiklan mukaisesti myönnettyjä vientilisenssejä.

16 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 12 artiklassa tarkoitettujen tuontilisenssien myöntämiseen liitteessä III esitetyn tuontilisenssin mallin mukaisia lomakkeita.

2.   Tuontilisenssilomakkeet ja niiden otteet on laadittava kahtena kappaleena, joista yhdessä kappaleessa, joka annetaan hakijalle, on maininta ”Holder’s copy” (lisenssinhaltijan kappale) ja numero 1 ja joista toisessa, joka jää lisenssin myöntävälle viranomaiselle, on maininta ”Copy for the issuing authority” (lisenssin myöntävän viranomaisen kappale) ja numero 2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hallinnollisia tarkoituksia varten liittää lisäkappaleita lomakkeeseen numero 2.

3.   Lomakkeet on painettava valkoiselle, hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriltä. Niiden on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä; rivivälin on oltava 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden ulkoasua on noudatettava tarkasti. Varsinaisen lisenssin muodostavan kappaleen numero 1 molemmilla puolilla on lisäksi oltava punaisella painettu aaltomainen taustakuvio mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehtyjen väärennösten paljastamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava lomakkeiden painattamisesta. Ne voidaan myös painaa kirjapainossa, jonka on hyväksynyt jäsenvaltio, johon kirjapaino on sijoittautunut. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava viittaus jäsenvaltion antamaan hyväksyntään. Jokaisessa lomakkeessa on oltava painolaitoksen nimi- ja osoitetiedot tai merkki, jonka avulla painolaitos voidaan tunnistaa.

5.   Tuontilisensseille tai otteille on niitä myönnettäessä annettava myöntämisnumero, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat. Tuontilisenssin numero on ilmoitettava komissiolle sähköisesti 4 artiklan mukaisesti perustettua integroitua verkkoa käyttäen.

6.   Luvat ja otteet on laadittava asiakirjan myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

7.   Toimivaltaiset viranomaiset merkitsevät asianomaisen terästuoteryhmän kohtaan 10.

8.   Lupia myöntävien ja kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on tehtävä merkintänsä leimasimella. Asiakirjan myöntävän viranomaisen leima voidaan kuitenkin korvata kirjaimia tai numeroita sisältävällä rei’itetyllä kohopainatuksella tai luvassa olevalla painatuksella. Asiakirjan myöntävien viranomaisten on käytettävä myönnetyn määrän merkitsemisessä väärentämisen estävää menetelmää siten, että numeroita tai merkintöjä on mahdotonta lisätä.

9.   Kappaleiden 1 ja 2 kääntöpuolella on oltava kohta, johon tuotteiden määriä voivat merkitä joko tulliviranomaiset, kun tuontimuodollisuudet on suoritettu, tai toimivaltaiset hallintoviranomaiset otteen antamisen yhteydessä. Jos kiintiöön luetuille määrille varattu tila luvassa tai sen otteessa ei ole riittävä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liittää asiakirjaan yhden tai useamman lisälehden, joissa on luvan tai otteen kappaleiden 1 ja 2 kääntöpuolen mukaiset kohdat. Kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on leimattava asiakirja siten, että sen toinen puolisko on lisenssissä tai sen otteessa ja toinen puolisko lisälehdellä. Jos asiakirjassa on useampi kuin yksi lisälehti, vastaava leima on lyötävä samalla tavoin kullekin lehdelle ja sitä edeltävälle lehdelle.

10.   Jäsenvaltion viranomaisten myöntämillä tuontilisensseillä ja otteilla sekä näiden tekemillä merkinnöillä on sama oikeusvaikutus jokaisessa muussa jäsenvaltiossa kuin niiden omien viranomaisten myöntämillä asiakirjoilla ja merkinnöillä.

11.   Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarpeen mukaan vaatia, että lisenssien tai otteiden sisältö käännetään kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai yhdelle jäsenvaltion virallisista kielistä.

17 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009. Jos Kazakstan liittyy Maailman kauppajärjestöön, asetuksen voimassaolo päättyy liittymispäivänä (6).

---

(1)  EYVL L 196, 28.7.1999, s. 3.

(2)  EUVL L 232, 8.9.2005, s. 64.

(3)  EUVL L 360, 19.12.2006, s. 1.

(4)  EUVL L 337, 21.12.2007, s. 2.

(5)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1.

(6)  Euroopan komissio julkaisee voimassaolon päättymispäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

---

---

---

---

---

24.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/19

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1341/2008,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2008,

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta eräiden tuloja tuottavien hankkeiden osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 161 artiklan kolmannen kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Ohjelmakauden 2007–2013 sääntelypuitteet on valmisteltu ja neuvoteltu tavoitteena edistää rahastojen ohjelmatyön ja hallinnon yksinkertaistamista, niiden tukitoimien tehokkuutta ja niiden täytäntöönpanon toissijaisuutta.

(2)	Tarkempi ja tiukempi toimintamalli, joka perustuu tukikelpoisten enimmäismenojen laskemiseen, on otettu käyttöön niiden tuloja tuottavien hankkeiden käsittelemiseksi, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (3) 55 artiklassa.

(3)	Asetuksen 55 artiklan säännösten soveltamisen yhteydessä on tuotu esiin useita ongelmia, mukaan lukien suhteeton hallinnollinen rasite erityisesti Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamien toimien ja Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston osarahoittamien pienten toimien osalta.

(4)

Näillä ongelmilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia, jotka liittyvät sekä toimien hallintoon – erityisesti yhteisön painopistealueisiin kuuluvilla ympäristön, sosiaalisen osallisuuden, tutkimuksen, innovoinnin ja energian aloilla toteutettavien hankkeiden osalta – että hallinnolliseen rasitteeseen. Sen vuoksi 55 artiklaa olisi yksinkertaistettava.

(5)	Yksinkertaistamisen olisi koskettava kaikkia rakennerahastoista tai koheesiorahastosta ohjelmakaudella 2007–2013 tukea saavia hankkeita. Sen vuoksi on tarpeen säätää takautuvasta soveltamisesta.

(6)	Asetusta (EY) N:o 1083/2006 olisi sen vuoksi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 55 artiklan 5 kohta seuraavasti:

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2006 kaikkiin rakennerahastoista tai koheesiorahastosta ohjelmakaudella 2007–2013 tukea saaviin toimiin.

---

(1)  Puoltava lausunto annettu 16. joulukuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 27. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

---

24.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/20

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1342/2008,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2008,

turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 423/2004 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Turskakantojen elvytystoimenpiteistä 26 päivänä helmikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2004 (2) tarkoituksena on varmistaa se, että Kattegatin, Pohjanmeren sekä Skagerrakin ja itäisen Englannin kanaalin, Skotlannin länsipuolisen alueen ja Irlanninmeren turskakannat elpyvät kooltaan tutkijoiden suosittelemille varovaisuusperiaatteen mukaisille turvallisille tasoille 5–10 vuoden aikavälillä.

(2)

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) hiljattain antamasta tieteellisestä lausunnosta on käynyt ilmi, että turskasaaliiden vähennykset, jotka perustuvat suurimpien sallittujen saaliiden (TAC), teknisten toimenpiteiden ja pyyntiponnistuksen hallintaa koskevien täydentävien toimenpiteiden – seuranta ja valvonta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän turskan pyynnin ja saaliiden purkamisen ehkäisemiseksi mukaan luettuna – yhteisvaikutukseen, eivät ole alkuunkaan riittäneet vähentämään kalastuskuolevuutta turskakantojen elpymisen edellyttämille tasoille, eikä yksikään asetuksen (EY) N:o 423/2004 soveltamisalaan kuuluvasta neljästä turskakannasta ole osoittanut selviä merkkejä elpymisestä, vaikka Pohjanmeren kannat osoittavatkin joitakin kohentumisen merkkejä.

(3)	Järjestelmän tehostaminen ja pitkän aikavälin suunnitelman käyttöönotto on ilmeisesti tarpeen, jotta turskakantoja hyödynnettäisiin kestävästi kestävän enimmäistuoton pohjalta.

(4)

Erityisesti meriekosysteemien pitkän aikavälin suuntauksia koskevissa viimeaikaisissa tieteellisissä arvioissa todetaan, ettei suotavia pitkän aikavälin biomassatasoja pystytä vahvistamaan tarkasti. Tämän vuoksi pitkän aikavälin suunnitelman tavoite olisi muutettava biomassaperusteisesta tavoitteesta kalastuskuolevuuteen perustuvaksi tavoitteeksi, jota olisi sovellettava myös sallittuun pyyntiponnistukseen.

(5)	Pohjanmeren turskakanta jaetaan Norjan kanssa ja sitä hallinnoidaan yhteisesti. Tässä asetuksessa säädetyissä toimenpiteissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen kalastussopimuksen (3) mukaisesti Norjan kanssa käydyt neuvottelut.

(6)

Siltä varalta, että tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) ei pysty antamaan TACia koskevaa lausuntoa, koska saatavilla ei ole riittävän tarkkoja ja edustavia tietoja, olisi vahvistettava säännökset sen varmistamiseksi, että TAC voidaan vahvistaa johdonmukaisesti silloinkin, kun tietoja on saatu puutteellisesti.

(7)

Kalastuskuolevuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi ja siihen vaikuttamiseksi, että poisheitetyt saaliit ovat mahdollisimman vähäiset, myös kalastusmahdollisuudet pyyntiponnistuksena ilmaistuna olisi vahvistettava monivuotisen strategian mukaisille tasoille. Tällaiset kalastusmahdollisuudet olisi mahdollisuuksien mukaan määriteltävä pyydystyypeittäin vallitsevien kalastuskäytänteiden perusteella. On tarkoituksenmukaista tarkastella määräajoin hallintajärjestelmän tehokkuutta ja varmistaa erityisesti se, että pyyntiponnistuksen sääntelyä koskevaa järjestelmää tarkistetaan, kun turskakannat saavuttavat tason, joka sallii kestävän enimmäistuoton mukaisen hyödyntämisen.

(8)

Käyttöön olisi otettava uusia mekanismeja, joilla kalastajia kannustetaan mukaan ohjelmiin, joilla pyritään välttämään turskan pyyntiä. Ohjelmat turskasaaliiden välttämiseksi tai poisheitetyn saaliin vähentämiseksi onnistuvat todennäköisesti paremmin, jos ne kehitetään yhteistyössä kalatalousalan kanssa. Näin ollen tällaisia jäsenvaltioiden kanssa kehitettäviä ohjelmia olisi pidettävä tehokkaana keinona edistää kestävyyttä ja niiden kehittämistä olisi edistettävä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi jaettava luvat turskakantojen pyyntiin siten, että se kannustaa kalastajia pyytämään tavalla, joka johtaa valikoivampaan kalastukseen ja joka on ympäristölle vaarattomampi.

(9)

Pyyntirajojen vahvistaminen ja jakaminen, kantojen vähimmäistasojen ja varovaisuusperiaatteen mukaisten tasojen sekä kalastuskuolevuuden tasojen vahvistaminen samoin kuin kunkin pyyntiponnistusryhmän suurimman sallitun pyyntiponnistuksen määrittäminen jäsenvaltiokohtaisesti ja tiettyjen alusryhmien jättäminen tässä asetuksessa säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle ovat ensisijaisen tärkeitä yhteisen kalastuspolitiikan toimenpiteitä. On tarkoituksenmukaista, että neuvosto varaa itselleen oikeuden käyttää suoraan täytäntöönpanovaltaa näiden nimenomaisten asioiden osalta.

(10)

Tiettyjen tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanoa varten tarvittavista toimenpiteistä ja erityisesti niistä, jotka liittyvät pyyntiponnistusrajojen mukauttamiseen neuvoston vahvistaman suurimman sallitun pyyntiponnistuksen puitteissa, olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(11)

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 (5) säädettyjen valvontatoimenpiteiden lisäksi olisi otettava käyttöön valvontatoimenpiteitä tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi.

(12)

Olisi vahvistettava säännöt tällä asetuksella käyttöön otetun pitkän aikavälin suunnitelman määrittelemiseksi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (6) 5 artiklassa ja Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (7) 21 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetuksi elvytyssuunnitelmaksi tai vaihtoehtoisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1198/2006 1 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetuksi hoitosuunnitelmaksi ottaen huomioon kyseessä olevien kantojen tilan.

(13)	Asetus (EY) N:o 423/2004 olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan suunnitelma neljää, seuraavia maantieteellisiä alueita vastaavaa turskakantaa varten:

a)

Kattegat;

b)	Pohjanmeri, Skagerrak ja itäinen Englannin kanaali;

c)	Skotlannin länsipuolinen alue;

d)	Irlanninmeri;

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

a)	’pyyntiponnistusryhmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltion hallinnollista yksikköä, jolle asetetaan suurin sallittu pyyntiponnistus. Se määritellään liitteessä I mainittuna pyydysryhmänä ja alueena;

b)	’yhdistetyllä pyyntiponnistusryhmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden kaikkien pyyntiponnistusryhmien yhdistelmää, jolla on sama pyydysryhmä ja alue;

c)	’saaliilla pyyntiponnistusyksikköä kohti’ tarkoitetaan elopainona ilmaistun turskan määrää, joka on pyydetty yhdellä kilowattipäivinä ilmaistulla pyyntiponnistusyksiköllä yhden vuoden aikana;

d)

’asianmukaisilla ikäryhmillä’ tarkoitetaan turskan ikää 3, 4 ja 5 Kattegatissa, turskan ikää 2, 3 ja 4 Irlanninmerellä, Pohjanmerellä, Skagerrakissa ja itäisessä Englannin kanaalissa, turskan ikää 2, 3, 4 ja 5 Skotlannin länsipuolisella alueella, tai muita STECF:n lausunnossaan asianmukaisina pitämiä ikäryhmiä.

3 artikla

Maantieteelliset määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia maantieteellisten alueiden maantieteellisiä määritelmiä:

a)

’Kattegat’ tarkoittaa sitä ICES:n rajaaman alueen III a osaa, joka rajoittuu pohjoisessa viivaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan ja tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla sekä etelässä viivoihin Hasenøresta Gnibens Spidsiin, Korshagesta Spodsbjergiin ja Gilbjerg Hovedista Kulleniin;

b)	’Pohjanmeri’ tarkoittaa ICES-suuraluetta IV ja sitä ICES-alueen III a osaa, joka ei kuulu Skagerrakiin ja Kattegatiin, sekä sitä ICES-alueen II a osaa, joka sijaitsee jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla;

c)	’Skagerrak’ tarkoittaa sitä ICES-alueen III a osaa, joka rajoittuu lännessä viivaan Hanstholmin majakasta Lindesnesin majakkaan ja etelässä viivaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan sekä tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla;

d)	’itäinen Englannin kanaali’ tarkoittaa ICES-aluetta VII d;

e)	’Irlanninmeri’ tarkoittaa ICES-aluetta VII a;

f)	’Skotlannin länsipuolinen alue’ tarkoittaa ICES-aluetta VI a ja sitä ICES-alueen V b osaa, joka sijaitsee jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla.

4 artikla

Pyyntiponnistuksen laskeminen

Tässä asetuksessa alusryhmän pyyntiponnistus lasketaan aluskohtaisten kilowatteina ilmaistujen kapasiteettilukujen tulojen ja kunkin aluksen liitteessä I mainitulla alueella viettämien päivien lukumäärän summana. Alueellaolopäivällä tarkoitetaan mitä tahansa yhtäjaksoista 24 tunnin ajanjaksoa (tai sen osaa), jonka aikana alus on kyseisellä alueella ja poissa satamasta.

5 artikla

Suunnitelman tarkoitus

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetulla suunnitelmalla varmistetaan turskakantojen kestävä hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukainen tavoite saavutetaan, kun turskan kalastuskuolevuus pidetään asianmukaisissa ikäryhmissä seuraavana:

Kanta	Kalastuskuolevuus
Kattegatin turska	0,4
Skotlannin länsipuolisen alueen turska	0,4
Irlanninmeren turska	0,4

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukainen tavoite saavutetaan Pohjanmeren, Skagerrakin ja itäisen Englannin kanaalin turskakantojen osalta, kun turskan kalastuskuolevuus pidetään 8 artiklassa tarkoitetulla tasolla asianmukaisissa ikäryhmissä.

II   LUKU

SUURIMMAT SALLITUT SAALIIT

6 artikla

Alin ja varovaisuusperiaatteen mukainen taso

Turskakantojen alin kutukannan biomassataso ja varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso ovat seuraavat:

Kanta	Alin kutukannan biomassataso tonneina	Varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso tonneina
Kattegatin turska	6 400	10 500
Pohjanmeren, Skagerrakin ja itäisen Englannin kanaalin turska	70 000	150 000
Skotlannin länsipuolisen alueen turska	14 000	22 000
Irlanninmeren turska	6 000	10 000

7 artikla

Kattegatin, Skotlannin länsipuolisen alueen ja Irlanninmeren turskakantojen TACien vahvistamismenettely

1.   Neuvosto päättää vuosittain seuraavan vuoden TACista jokaisen Kattegatin, Skotlannin länsipuolisen alueen ja Irlanninmeren turskakannan osalta. TAC lasketaan vähentämällä seuraavat määrät turskan kokonaispoistumasta, jonka STECF arvioi vastaavan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua kalastuskuolevuutta:

a)	kalamäärä, joka vastaa asianomaisen turskakannan arvioituja poisheitettyjä saaliita;

b)	tarvittaessa määrä, joka vastaa kalastuksen aiheuttaman turskan kuolevuuden muita syitä ja joka vahvistetaan komission ehdotuksen perusteella.

2.   STECF:n lausuntoon perustuvan TACin on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a)	jos STECF ennustaa, että kannan koko on 1 päivänä tammikuuta TACin soveltamisvuonna alle 6 artiklassa vahvistetun alimman kutukannan biomassatason, kalastuskuolevuutta on vähennettävä TACin soveltamisvuonna 25 prosenttia verrattuna edeltävän vuoden kalastuskuolevuuteen;

b)

jos STECF ennustaa, että kannan koko on 1 päivänä tammikuuta TACin soveltamisvuonna alle 6 artiklassa säädetyn varovaisuusperiaatteen mukaisen kutukannan biomassatason ja vähintään yhtä suuri kuin 6 artiklassa vahvistettu alin kutukannan biomassataso, kalastuskuolevuutta on vähennettävä TACin soveltamisvuonna 15 prosenttia verrattuna edeltävän vuoden kalastuskuolevuuteen; sekä

c)

jos STECF ennustaa, että jos kannan koko on 1 päivänä tammikuuta TACin soveltamisvuonna vähintään yhtä suuri kuin 6 artiklassa säädetty varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso, kalastuskuolevuutta on vähennettävä TACin soveltamisvuonna 10 prosenttia verrattuna edeltävän vuoden kalastuskuolevuuteen.

3.   Jos 2 kohdan b ja c alakohdan soveltaminen johtaisi STECF:n lausunnon perusteella kalastuskuolevuuteen, joka on alhaisempi kuin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kalastuskuolevuus, neuvosto vahvistaa TACin tasolle, jonka seurauksena kalastuskuolevuus on 5 artiklan 2 kohdan mukainen.

4.   Antaessaan 2 ja 3 kohdan mukaisia lausuntojaan STECF olettaa, että kantaa kalastetaan TACin soveltamisvuotta edeltävänä vuonna siten, että kalastuskuolevuuden vähennys vastaa kyseisenä vuonna sovellettavaa suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vähennystä.

5.   Sen estämättä, mitä 2 kohdan a, b ja c alakohdassa sekä 3 kohdassa säädetään, neuvosto ei vahvista TACia tasolle, joka on yli 20 prosenttia pienempi tai suurempi kuin edellisvuoden TAC.

8 artikla

Pohjanmeren, Skagerrakin ja itäisen Englannin kanaalin turskakantojen TACien vahvistamismenettely

1.   Neuvosto päättää vuosittain seuraavan vuoden TACeista jokaisen Pohjanmeren, Skagerrakin ja itäisen Englannin kanaalin turskakannan osalta. TACit lasketaan soveltamalla 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä vähennyssääntöjä.

2.   TACit lasketaan aluksi 3 ja 5 kohdan mukaisesti. Siitä vuodesta alkaen, jona 3 ja 5 kohtaa soveltamalla vahvistetut TACit alittavat 4 ja 5 kohtaa soveltamalla vahvistetut TACit, TACit lasketaan 4 ja 5 kohdan mukaisesti.

3.   TACit eivät saa aluksi ylittää sitä kalastuskuolevuutta vastaavaa tasoa, joka on asianmukaisten ikäryhmien vuoden 2008 kalastuskuolevuutta koskevan arvion murto-osa seuraavasti: 75 prosenttia vuoden 2009 TACien osalta, 65 prosenttia vuoden 2010 TACien osalta, ja soveltaen seuraavina vuosina peräkkäin 10 prosentin vähennystä;

4.   Jos kannan koko myöhemmin on TACien soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä tammikuuta:

a)	suurempi kuin varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso, TACien on vastattava kalastuskuolevuutta 0,4 asianomaisilla ikäryhmillä;

b)

alimman kutukannan biomassatason ja varovaisuusperiaatteen mukaisen kutukannan biomassatason välillä, TACit eivät saa ylittää tasoa, joka vastaa kalastuskuolevuutta asianomaisilla ikäryhmillä seuraavaa kaavaa vastaavasti: 0,4 – (0,2 * (varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso – kutukannan biomassataso) / (varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso – alin kutukannan biomassataso);

c)	yhtä suuri tai pienempi kuin kutukannan biomassatason raja, TAC ei saa ylittää tasoa, joka vastaa kalastuskuolevuutta 0,2 asianomaisilla ikäryhmillä.

5.   Sen estämättä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, neuvosto ei vahvista vuoden 2010 ja sitä seuraavien vuosien TACeja tasolle, joka on yli 20 prosenttia pienempi tai suurempi kuin edellisvuoden TACit.

6.   Kun 1 kohdassa tarkoitettua turskakantaa on hyödynnetty kolmena peräkkäisenä vuotena lähellä kalastuskuolevuuden tasoa 0,4, komissio arvioi tämän artiklan soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä sen muuttamiseksi, jotta varmistetaan kestävän enimmäistuoton mukainen hyödyntäminen.

9 artikla

TACien vahvistamismenettely tietojen ollessa puutteelliset

Jos STECF ei pysty riittävän täsmällisten ja edustavien tietojen puuttuessa antamaan lausuntoa, jonka perusteella neuvosto voisi vahvistaa TACit 7 tai 8 artiklan mukaisesti, neuvosto päättää seuraavasti:

a)	jos STECF:n lausunnon mukaan turskasaaliit olisi vähennettävä mahdollisimman alhaiselle tasolle, TACit vahvistetaan tekemällä 25 prosentin vähennys edellisvuoden TACeihin verrattuna;

b)	kaikissa muissa tapauksissa TACit vahvistetaan tekemällä 15 prosentin vähennys edellisvuoden TACeihin, jollei STECF katso sitä tarpeettomaksi.

10 artikla

Toimien mukauttaminen

1.   Kun 5 artiklan 2 kohdan kalastuskuolevuustavoite on saavutettu tai jos tämä tavoite tai 6 artiklan alin ja varovaisuusperiaatteen mukainen kutukannan biomassataso taikka 7 artiklan 2 kohdassa annetut kalastuskuolevuusluvut eivät STECF:n lausunnon mukaan ole enää asianmukaisia kantojen ehtymisen riskin säilyttämiseksi vähäisenä ja enimmäistuoton säilyttämiseksi kestävänä, neuvosto päättää tasojen uusista arvoista.

2.   Jos jokin turskakanta ei STECF:n lausunnon mukaan ole asianmukaisesti elpymässä, neuvosto tekee päätöksen, jossa

a)	vahvistetaan asianomaisen kannan TAC pienemmäksi kuin 7, 8 ja 9 artiklassa säädetään;

b)	vahvistetaan suurin sallittu pyyntiponnistus pienemmäksi kuin 12 artiklassa säädetään;

c)	vahvistetaan tarvittaessa niihin liittyvät edellytykset.

III   LUKU

PYYNTIPONNISTUKSEN RAJOITTAMINEN

11 artikla

Pyyntiponnistusjärjestelmä

1.   Edellä 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja TACeja täydennetään pyyntiponnistusjärjestelmällä, jossa kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioille vuosittain pyyntiponnistuksena ilmaistuna.

2.   Neuvosto voi komission ehdotuksesta ja 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja STECF:n antamien lausuntojen perusteella jättää tietyt alusryhmät pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle edellyttäen, että:

a)	turskasaaliista ja poisheitetyistä määristä on saatavilla asianmukaiset tiedot, jotta STECF voi arvioida kunkin asianomaisen alusryhmän saamien turskasaaliiden prosenttiosuuden;

b)	turskasaaliiden prosenttiosuus sellaisena kuin STECF on sen arvioinut, ei ylitä 1,5:tä prosenttia kunkin asianomaisen alusryhmän kokonaissaaliista; sekä

c)	kyseisten alusryhmien ottaminen pyyntiponnistusjärjestelmän piiriin olisi kohtuuton hallinnollinen rasite verrattuna kokonaisvaikutukseen, joka niillä on turskakantoihin.

Jos STECF:n ei ole mahdollista arvioida, että nämä edellytykset täyttyvät, neuvosto ottaa kunkin asianomaisen alusryhmän pyyntiponnistusjärjestelmän piiriin.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain asianmukaiset tiedot komissiolle ja STECF:lle sen vahvistamiseksi, että edellä mainitut edellytykset on täytetty ja että ne täyttyvät komission hyväksymien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

12 artikla

Pyyntiponnistuksen jakaminen

1.   Neuvosto päättää vuosittain kunkin pyyntiponnistusryhmän suurimman sallitun pyyntiponnistuksen jäsenvaltiokohtaisesti.

2.   Suurin sallittu pyyntiponnistus lasketaan seuraavasti vahvistetun perustason avulla:

a)

tämän asetuksen ensimmäisenä soveltamisvuonna perustasoksi vahvistetaan STECF:n lausunnon perusteella kunkin pyyntiponnistusryhmän osalta vuosien 2004–2006 tai 2005–2007 keskimääräinen pyyntiponnistus ilmaistuna kilowattipäivinä sen mukaan, kummalle ajanjaksolle asianomainen jäsenvaltio antaa etusijan;

b)	tämän asetuksen seuraavina soveltamisvuosina perustasona on edellisvuoden suurin sallittu pyyntiponnistus.

3.   Pyyntiponnistusryhmistä, joihin sovelletaan suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vuosittaista mukautusta, päätetään seuraavin perustein:

a)

Alusten kussakin pyyntiponnistusryhmässä pyytämät turskasaaliit arvioidaan niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltiot antavat kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta 25 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 18,19 ja 20 artiklan mukaisesti (8).

b)	Kunkin tämän asetuksen liitteessä I määritellyn alueen osalta on toimitettava luettelo yhdistetyistä pyyntiponnistusryhmistä ja niiden saamista turskasaaliista, mukaan lukien poisheitetyt saaliit. Kunkin pyyntiponnistusryhmän turskasaaliit luetteloidaan suuruusjärjestyksessä.

c)

Edellä olevan b alakohdan mukaan laadittujen luetteloiden kumulatiiviset turskasaaliit lasketaan seuraavasti. Summa lasketaan kunkin yhdistetyn pyyntiponnistusryhmän osalta kyseisen pyyntiponnistusryhmän turskasaaliista ja turskasaaliista, jotka kaikki yhdistetyt pyyntiponnistusryhmät ovat merkinneet luetteloon aikaisemmin.

d)	Edellä olevan c alakohdan mukaan lasketut kumulatiiviset saaliit lasketaan prosentteina saman alueen yhdistettyjen pyyntiponnistusryhmien kokonaisturskasaaliista.

4.   Jos 3 kohdan b alakohdan mukaan laskettujen kumulatiivisten saaliiden prosenttiosuus yhdistettyjen pyyntiponnistusryhmien osalta on vähintään 20 prosenttia, kyseisiin pyyntiponnistusryhmiin sovelletaan vuosittaisia mukautuksia. Kyseisten ryhmien suurin sallittu pyyntiponnistus lasketaan seuraavasti:

a)	jos sovelletaan 7 tai 8 artiklaa, perustasoon tehdään sama prosenttimukautus kuin mainituissa artikloissa tarkoitettu mukautus kalastuskuolevuuteen;

b)	jos sovelletaan 9 artiklaa, perustasoon tehdään sama pyyntiponnistuksen prosenttimukautus kuin TACin vähennys.

5.   Muiden kuin 4 kohdassa tarkoitettujen pyyntiponnistusryhmien suurin sallittu pyyntiponnistus säilytetään perustasolla.

13 artikla

Lisäpyyntiponnistuksen jakaminen erittäin valikoiville pyydyksille ja turskanpyyntiä välttäville kalastusmatkoille

1.   Jäsenvaltiot voivat lisätä suurinta sallittua pyyntiponnistusta niiden pyyntiponnistusryhmien osalta, joiden pyyntiponnistusta on mukautettu 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja joita koskevat 2–7 kohdassa säädetyt edellytykset.

2.   Suurinta sallittua pyyntiponnistusta voidaan lisätä pyyntiponnistusryhmissä, joissa yhden tai useamman aluksen kalastustoiminta:

a)	toteutetaan pitämällä aluksella vain yhtä säänneltyä pyydystä, jonka tekniset ominaisuudet STECF:n arvioiman tieteellisen tutkimuksen mukaisesti johtavat siihen, että saaliissa on alle 1 prosenttia turskaa (erittäin valikoiva pyydys); tai

b)	johtaa siihen, että saalissa on alle 5 prosenttia turskaa kalastusmatkaa kohden (turskanpyyntiä välttävä kalastusmatka);

c)	hoidetaan noudattaen suunnitelmaa turskasaaliiden välttämiseksi tai poisheitetyn saaliin vähentämiseksi niin, että turskan kalastuskuolevuus vähenee osallistuvien alusten parissa vähintään yhtä paljon kuin 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu pyyntiponnistuksen mukautus; tai

d)

toteutetaan Skotlannin länsipuoliselta alueelta länteen viivasta, jonka muodostavat liitteessä IV vahvistetut WGS84-koordinaattijärjestelmän mukaisesti mitatut peräkkäisten pisteiden kautta kulkevat loksodromit, edellyttäen että osallistuvat alukset on varustettu alusten satelliittiseurantajärjestelmällä (VMS).

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen alusten tarkkailua lisätään, erityisesti mitä tulee:

a)	erittäin valikoivien pyydysten yksinomaiseen käyttöön kyseisillä kalastusmatkoilla 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

b)	poisheitettyihin saaliisiin 2 kohdan b alakohdan mukaisesti;

c)	kalastuskuolevuuden vähenemiseen 2 kohdan c alakohdan mukaisesti;

d)	saaliisiin ja poisheitettyihin määriin alueella 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta viivasta länteen,

ja niiden on toimitettava säännöllisesti tietoja jäsenvaltiolleen mainituissa alakohdissa säädettyjen erityisedellytysten noudattamisen osalta.

4.   Pyyntiponnistuksen lisääminen tämän artiklan nojalla lasketaan jokaisen asianomaiseen pyyntiponnistusryhmään kuuluvan 2 kohdan a, b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen erityisedellytysten nojalla toimivan aluksen osalta, eikä se saa olla suurempi kuin määrä, joka tarvitaan korvaamaan 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu pyyntiponnistuksen mukautus kyseisessä toiminnassa käytettyjen pyydysten osalta.

5   Kaikki jäsenvaltioiden tekemät lisäykset pyyntiponnistuksiin on ilmoitettava komissiolle huhtikuun 30 päivään mennessä sinä vuonna, jolloin korvaus pyyntiponnistuksen mukautuksesta suoritetaan. Ilmoitukseen on sisällyttävä yksityiskohtaiset tiedot aluksista, jotka toimivat 2 kohdan a, b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen erityisedellytysten nojalla, pyyntiponnistus, jonka jäsenvaltio odottaa alusten toteuttavan kyseisen vuoden aikana, sekä edellytykset, joiden nojalla alusten pyyntiponnistusta seurataan, valvontajärjestelyt mukaan lukien.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään maaliskuun 1 päivään mennessä edellisen vuoden toiminnassa käytettyjen pyyntiponnistusten määrät.

7.   Komissio pyytää STECF:ia vertaamaan vuosittain 2 kohdan c alakohdan soveltamisesta mahdollisesti johtuvaa turskan kuolevuuden vähenemistä siihen vähenemiseen, jonka se olisi odottanut syntyvän 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta pyyntiponnistuksen mukautuksesta. Komissio voi tämän lausunnon perusteella ehdottaa pyyntiponnistuksen mukautuksia, joita voidaan soveltaa asianmukaiseen pyydysryhmään seuraavana vuonna.

14 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on päätettävä lippunsa alla purjehtivien alusten osalta menetelmästä, jolla suurin sallittu pyyntiponnistus jaetaan yksittäisille aluksille tai alusryhmille, esimerkiksi seuraavien kriteerien perusteella:

a)	hyvien kalastuskäytänteiden edistäminen, mukaan lukien tiedonkeruun parantaminen, poisheitetyn saaliin vähentäminen ja nuoriin kaloihin kohdistuvan vaikutuksen saattaminen mahdollisimman vähäiseksi;

b)	osallistuminen yhteistyöohjelmiin turskan turhien sivusaaliiden välttämiseksi;

c)	vähäiset ympäristövaikutukset, mukaan lukien polttoaineen kulutus ja kasvihuonekaasupäästöt;

d)	oikeasuhteisuus, kun kyseessä on kalastusmahdollisuuksien jakaminen saaliskiintiöinä.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä kunkin tämän asetuksen liitteessä I mainitun alueen osalta erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94 (9) mukainen erityiskalastuslupa niille lippunsa alla purjehtiville aluksille, jotka harjoittavat kalastustoimintaa kyseisellä alueella käyttäen pyydystä, joka kuuluu johonkin tämän asetuksen liitteessä I mainituista pyydysryhmistä.

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti erityiskalastusluvan saaneiden alusten kokonaiskapasiteetti konetehona (kW) ilmaistuna ei saa minkään liitteessä I mainitun alueen osalta ylittää niiden alusten enimmäiskapasiteettia, jotka olivat toiminnassa vuosina 2006 ja 2007 ja käyttivät säänneltyä pyydystä ja kalastivat kyseisellä maantieteellisellä alueella.

4.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo aluksista, joilla on 2 kohdassa tarkoitettu erityislupa, sekä saatettava se komission ja muiden jäsenvaltioiden saataville virallisella verkkosivustollaan.

15 artikla

Pyyntiponnistuksen sääteleminen

Jäsenvaltioiden on seurattava laivastonsa kapasiteettia ja toimintaa pyyntiponnistusryhmittäin ja ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimiin, jos 12 artiklan mukaisesti vahvistettu pyyntiponnistuksen sallittu enimmäistaso on ylittymässä, jotta varmistetaan, ettei pyyntiponnistus ylitä asetettuja rajoja.

16 artikla

Suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vaihtaminen jäsenvaltioiden kesken ja sen järjestäminen uudelleen

1.   Asianomaiset jäsenvaltiot voivat mukauttaa 11 artiklan mukaisesti vahvistettua suurinta sallittua pyyntiponnistusta, ottaen huomioon:

a)	asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehdyt kiintiövaihdot; sekä

b)	asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (ETY) N:o 2847/93 21 artiklan 4 kohdan, 23 artiklan 1 kohdan ja 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyt uudelleenjaot ja/tai vähennykset.

2.   Jäsenvaltio, joka luopuu kiintiön vaihdosta jollakin 3 artiklassa mainituista alueista, voi mukauttaa 12 artiklan mukaisesti vahvistettua suurinta sallittua pyyntiponnistusta siinä laajuudessa, jossa kyseinen jäsenvaltio suoritti vaihdot viiteajanjaksona 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perustason asettamiseksi, ja sikäli kuin sen on toteutettava lisäponnistusta jossain asianomaisista pyyntiponnistusryhmistä käyttääkseen takaisin saamansa kiintiön. Jäsenvaltion, joka on palauttanut kiintiön kiintiön takaisin saavalle jäsenvaltiolle, on pyyntiponnistuksen uudelleen järjestämisen lisäksi vähennettävä suurinta sallittua pyyntiponnistusta määrällä, joka vastaa sitä alentunutta kiintiömäärää, joka sen pyyntiponnistusryhmillä on kalastukseen käytettävissä, jollei kiintiön palauttanut jäsenvaltio käyttänyt vastaavaa pyyntiponnistusta edellä mainitun perustason asettamiseksi.

3.   Sen estämättä, mitä 17 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat vuonna 2009 muuttaa pyyntiponnistusjakoaan siirtämällä pyyntiponnistusta ja kalastuskapasiteettia 3 artiklassa tarkoitettujen maantieteellisten alueiden välillä edellyttäen, että siirto koskee 13 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua kalastustoimintaa. Tällaiset siirrot on ilmoitettava komissiolle. Edellä 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua pyyntiponnistuksen sallittua enimmäistasoa on muutettava vastaavasti.

17 artikla

Suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vaihtaminen pyyntiponnistusryhmien välillä

1.   Jäsenvaltio voi muuttaa pyyntiponnistusjakoaan siirtämällä kalastuskapasiteettia pyyntiponnistusryhmien välillä 2–5 kohdassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirto sallitaan pyydysryhmien mutta ei maantieteellisten alueiden välillä edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio antaa komissiolle tiedot luovuttavan ja vastaanottavan pyydysryhmänsä saaliista pyyntiponnistusyksikköä kohti (CPUE) kolmen viimeisen vuoden keskiarvona.

3.   Jos luovuttavan pyydysryhmän saalis pyyntiponnistusyksikköä kohti (CPUE) on suurempi kuin vastaanottavan pyydysryhmän, siirto on yleensä tehtävä sen mukaisesti, että yksi kilowattipäivä vastaa yhtä kilowattipäivää.

4.   Jos luovuttavan pyydysryhmän saalis pyyntiponnistusyksikköä kohti (CPUE) on pienempi kuin vastaanottavan pyydysryhmän, jäsenvaltion on sovellettava pyyntiponnistuksen määrään korjauskerrointa vastaanottavassa pyydysryhmässä niin, että viimeksi mainitun suurempi CPUE korvautuu.

5.   Komissio pyytää STECF:ia kehittämään vakiokorjauskertoimet, joita voidaan käyttää helpottamaan pyyntiponnistuksen siirtoja pyyntiponnistusryhmien välillä, joilla on eri CPUE.

IV   LUKU

SEURANTA, TARKASTUKSET JA VALVONTA

18 artikla

Suhde asetukseen (ETY) N:o 2847/93

Tässä luvussa säädettyjä valvontatoimenpiteitä sovelletaan asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 säädettyjen toimenpiteiden lisäksi.

19 artikla

Kalastuspäiväkirjan tarkastukset

1.   Satelliittiseurantajärjestelmällä (VMS) varustettujen alusten osalta jäsenvaltioiden on tarkistettava, että kalastuksen seurantakeskuksen saamat tiedot vastaavat kalastuspäiväkirjaan kalastuksesta VMS-tietoja käyttäen kirjattuja tietoja. Nämä ristiintarkastukset on säilytettävä sähköisessä muodossa kolmen vuoden ajan.

2.   Kunkin jäsenvaltion on pidettävä ajan tasalla yhteystiedot kalastuspäiväkirjojen ja purkamisilmoitusten toimittamista varten ja julkaistava ne virallisilla verkkosivuillaan.

20 artikla

Ensi kerran puretun turskan punnitseminen

1.   Kalastusaluksen päällikön on varmistettava, että kaikki yli 300 kilogramman turskamäärät, jotka on pyydetty 3 artiklassa mainituilla alueilla ja purettu yhteisön satamassa, punnitaan aluksella tai purkaussatamassa ennen myyntiä tai kuljettamista muualle. Punnitsemiseen käytettävien vaakojen on oltava jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Punnitustulos on merkittävä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia turskan punnitsemisen jäsenvaltion alueella tapahtuvassa kalahuutokaupassa edellyttäen, että purettu saalis on tarkastettu ja että kala on sinetöity ennen sen kuljettamista suoraan kalahuutokauppaan ja että se pysyy sinetöitynä punnitsemiseen asti. Siirtoasiakirjassa on ilmoitettava saalista purettaessa tehdyn tarkastuksen yksityiskohdat.

21 artikla

Tarkastusten vertailuarvot

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia aluksia, on vahvistettava erityiset tarkastusten vertailuarvot. Vertailuarvoja on tarkistettava määräajoin saavutettujen tulosten analysoinnin jälkeen. Tarkastusten vertailuarvojen on kehityttävä asteittain, kunnes liitteessä II määritetyt vertailuarvot on saavutettu.

22 artikla

Jälleenlaivauskielto

Kielletään turskan jälleenlaivaus 3 artiklassa mainituilla maantieteellisillä alueilla.

23 artikla

Kansalliset valvontaohjelmat

1.   Niiden jäsenvaltioiden, joilla on tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kalastusaluksia, on määriteltävä liitteen III mukainen kansallinen valvontaohjelma.

2.   Niiden jäsenvaltioiden, joilla on tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kalastusaluksia, on vuosittain ennen 31 päivää tammikuuta saatettava virallisilla verkkosivuillaan komission ja muiden jäsenvaltioiden, joita tämä asetus koskee, saataville kansalliset valvontaohjelmansa ja niiden täytäntöönpanoaikataulu.

3.   Komissio järjestää vähintään kerran vuodessa yhden kalastus- ja vesiviljelyalan komitean kokouksen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia turskakantoja koskevien kansallisten valvontaohjelmien noudattamisen ja niiden tulosten arvioimiseksi.

24 artikla

Ennakkoilmoitus

1.   Yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa, jolla on enemmän kuin yksi tonni turskaa aluksellaan, on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään neljä tuntia ennen jäsenvaltion satamaan tai purkamispaikkaan saapumistaan seuraavat tiedot:

a)	sataman tai purkamispaikan nimi;

b)	arvioitu saapumisaika kyseiseen satamaan tai purkamispaikkaan;

c)	määrät kilogrammoina elopainoa niiden lajien osalta, joita pidetään aluksella yli 50 kilogrammaa.

2.   Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa aiotaan purkaa enemmän kuin yksi tonni turskaa, voivat vaatia, ettei aluksella pidetyn saaliin purkamista saada aloittaa ennen kuin kyseiset viranomaiset antavat siihen luvan.

3.   Yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa, joka haluaa jälleenlaivata tai purkaa merellä tai kolmannen maan satamassa tai purkamispaikassa aluksella pidettyä turskaa, on ilmoitettava lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdassa tarkoitetut tiedot vähintään 24 tuntia ennen merellä tapahtuvaa jälleenlaivausta tai purkamista tai kolmannessa maassa tapahtuvaa purkamista.

25 artikla

Nimetyt satamat

1.   Jos yhteisön kalastusaluksesta aiotaan purkaa yhteisön alueella yli kaksi tonnia turskaa, aluksen päällikön on varmistettava, että purkaminen tapahtuu ainoastaan nimetyissä satamissa.

2.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä satamat, joissa turskan yli kahden tonnin suuruisten aluksesta purkamisten on tapahduttava.

3.   Kunkin jäsenvaltion on julkaistava julkisilla verkkosivuillaan luettelo nimetyistä satamista ja kyseisiä satamia koskevista tarkastus- ja valvontamenettelyistä sekä ehdoista ja edellytyksistä turskan määrien kirjaamiseksi ja raportoimiseksi kunkin purkamisen yhteydessä.

Komissio välittää nämä tiedot kaikille jäsenvaltioille.

26 artikla

Kalastuspäiväkirjaan merkittyjen arvioitujen määrien sallitut poikkeamat

Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 (10) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidettyjen määrien arviot kilogrammoina saavat poiketa kahdeksan prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta.

27 artikla

Turskan erillissäilytys

Yhteisön kalastusaluksella on kiellettyä pitää missään säiliössä minkäänlaista määrää turskaa sekaisin muiden mereneliölajien kanssa. Turskaa sisältävät säiliöt on lastattava ruumaan siten, että ne ovat erillään muista säiliöistä.

28 artikla

Turskan kuljetus

1.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki jollakin 3 artiklassa määritellyllä maantieteellisellä alueella pyydetyt turskamäärät, jotka on ensi kerran purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan tarkastajien läsnä ollessa ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle. Turskista, jotka on purettu ensin 24 artiklan mukaisesti nimetyssä satamassa, on punnittava jäsenvaltioiden valtuuttamien tarkastajien läsnä ollessa edustavat näytteet, joiden määrä on vähintään 20 prosenttia purkamisten määrästä, ennen kuin ne tarjotaan ensimyyntiin ja myydään. Jäsenvaltioiden on tätä varten toimitettava komissiolle yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta käytettävän näytteenottojärjestelmän yksityiskohdat.

2.   Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa edellytetään, kaikkien turskan yli 50 kilogramman suuruisten määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on ensi kerran purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös jostakin kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee turskan kuljetettuja määriä. Kyseisen asetuksen 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.

29 artikla

Erityinen seurantaohjelma

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseessä olevien turskakantojen erityiset valvontaohjelmat voivat jatkua kauemmin kuin kahden vuoden ajan niiden voimaantulosta.

V   LUKU

PÄÄTÖKSENTEKO JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

Päätöksentekomenettely

Kun tässä asetuksessa säädetään neuvoston tekemistä päätöksistä, neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

31 artikla

Liitteen I muutokset

Komissio voi STECF:n lausunnon perusteella muuttaa tämän asetuksen liitettä I asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen ja seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)	pyyntiponnistusryhmät on vahvistettava mahdollisimman yhtenäisesti suhteessa saaliiksi saatuihin biologisiin kantoihin, kohde- tai sivulajina saadun kalan kokoon ja pyyntiponnistusryhmiin liittyvän kalastustoiminnan ympäristövaikutuksiin;

b)	pyyntiponnistusryhmien määrän ja koon on oltava kustannustehokkaita suojelutarpeisiin liittyvän hallintorasitteen kannalta.

32 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt

Yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan sekä 14, 16 ja 17 artiklan soveltamisesta voidaan antaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

33 artikla

Euroopan kalatalousrahaston tukitoimet

1.   Kunkin 1 artiklassa tarkoitetun neljän turskakannan osalta niinä vuosina, jolloin kanta on 6 artiklassa säädetyn asianmukaisen varovaisuusperiaatteen mukaisen kutukannan biomassatason alapuolella, monivuotisena suunnitelmana pidetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1198/2006 21 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua elvytyssuunnitelmaa.

2.   Kunkin 1 artiklassa tarkoitetun neljän turskakannan osalta muina kuin 1 kohdassa tarkoitettuina vuosina, monivuotisena suunnitelmana pidetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1198/2006 21 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettua hoitosuunnitelmaa.

34 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio arvioi STECF:n lausunnon perusteella ja kuultuaan asianmukaista alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa hoitotoimenpiteiden vaikutusta kyseisiin turskakantoihin ja näiden kantojen kalastukseen viimeistään tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja tämän asetuksen jokaisena sitä seuraavana kolmantena soveltamisvuonna, ja ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä sen muuttamiseksi.

35 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 423/2004.

36 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

---

(1)  Lausunto annettu 21. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL L 70, 9.3.2004, s. 8.

(3)  EYVL L 226, 29.8.1980, s. 48.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1.

(6)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(7)  EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

(8)  EUVL L 60, 5.2.2008, s. 1.

(9)  EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.

(10)  EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1.

---

---

---

---

---

24.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/34

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1343/2008,

annettu 23 päivänä joulukuuta 2008,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä joulukuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

---

---

24.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/36

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1344/2008

annettu 23 päivänä joulukuuta 2008

asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 vahvistetun maataloustukien vientitukinimikkeistön julkaisemisesta vuodeksi 2009

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon maataloustuotteiden nimikkeistöstä vientitukia varten 17 päivänä joulukuuta 1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3846/87 (2) ja erityisesti sen 3 artiklan neljännen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Olisi julkaistava 1 päivänä tammikuuta 2009 voimassa oleva täydellinen vientitukinimikkeistö, sellaisena kuin se vahvistetaan maataloustuotteiden vientijärjestelmiä koskevissa säännöksissä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 3846/87 seuraavasti:

1)	Korvataan liite I tämän asetuksen liitteellä I.

2)	Korvataan liite II tämän asetuksen liitteellä II.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1.

---

---

---