16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1248/2008,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2008,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

---

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/3

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1249/2008,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2008,

naudan-, sian- ja lampaanruhojen yhteisön luokitusasteikkojen soveltamista ja ruhojen hintaselvityksiä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 43 artiklan m alakohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 204 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaisesti kyseistä asetusta sovelletaan yhteisön ruhojen luokitusasteikkoihin 1 päivästä tammikuuta 2009. Kyseisten yhteisön luokitusasteikkojen soveltamista ja niihin perustuvia jäsenvaltioiden hintaselvityksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi sen vuoksi hyväksyttävä, ja sääntöjä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2009.

(2)

Yhteisön ruhojen luokitusasteikkojen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä on tähän mennessä säädetty useissa säädöksissä ja erityisesti asetuksen (ETY) N:o 1208/81 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä täysikasvuisten nautojen markkinahintojen toteamiseksi yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon perusteella 10 päivänä maaliskuuta 1982 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 563/82 (2), yhteisön sianruhojen luokitusasteikon soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24 päivänä lokakuuta 1985 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2967/85 (3), yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen laatuluokituksen soveltamisalan laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1186/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13 päivänä helmikuuta 1991 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 344/91 (4), neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1892/87 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä yhteisön ruhojen luokitteluasteikkoon perustuvan täysikasvuisten nautaeläinten markkinahintojen toteamisessa 16 päivänä helmikuuta 1996 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 295/96 (5), yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon soveltamista koskevista täydentävistä säännöksistä 20 päivänä tammikuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 103/2006 (6), yhteisön sianliha-alan edustavien markkinoiden luettelosta 20 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 908/2006 (7), kaupan pitämisen vaiheesta, johon teurastetun sian keskihinta viittaa 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1128/2006 (8), jäsenvaltioiden ja komission vastavuoroisista ilmoituksista sianliha-alalla 5 päivänä syyskuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1319/2006 (9), teurastetun sian yhteisön markkinahinnan laskemiseksi käytettävien painotuskertoimien vahvistamisesta markkinointivuodeksi 2008/2009 24 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 710/2008 (10), yhteisön lampaanruhojen luokitteluasteikkoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä tammikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 22/2008 (11) ja täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon soveltamista käsittelevästä yhteisön tarkastuskomiteasta 7 päivänä syyskuuta 1983 tehdyssä komission päätöksessä 83/471/ETY (12). Selkeyden ja järkeistämisen vuoksi mainitut asetukset ja mainittu päätös olisi korvattava yhdellä säädöksellä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdassa säädetään, että täysikasvuisten nautaeläinten ja sikojen ruhoja koskevia yhteisön luokitusasteikkoja olisi sovellettava eräiden mainitun asetuksen liitteessä V vahvistettujen sääntöjen mukaisesti ja että jäsenvaltiot voivat soveltaa yhteisön asteikkoa myös lampaanruhojen luokittelemiseksi.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että yhteisön ruhojen luokitusasteikkoa olisi sovellettava naudanliha-alalla täysikasvuisten nautaeläinten ruhoihin. Mainitun asetuksen liitteessä III olevan IV kohdan 2 kohdassa määritellään nautaeläin suhteessa eläimen elopainoon. Sen estämättä, mitä kyseisessä määritelmässä säädetään, ja jotta varmistettaisiin yhdenmukainen soveltaminen, on aiheellista sallia jäsenvaltioiden edellyttää, että yhteisön asteikon soveltaminen on pakollista tietyn ikäisiin nautaeläimiin, joiden ikä on määritetty nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (13) säädetyn tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän perusteella. Kyseistä tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää olisi käytettävä myös ruhojen jakamiseksi A- ja B-luokkaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan II kohdan mukaisesti.

(5)	Sen varmistamiseksi, että täysikasvuisten nautaeläinten ja lampaiden ruhot luokitellaan yhteisössä yhdenmukaisesti, on tarpeen määritellä tarkemmin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan III kohdassa ja C kohdan III kohdassa tarkoitetut lihakkuus- ja rasvaisuusluokat.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan III kohdassa säädetään lihakkuusluokasta S ruhoille, jotka on saatu kaksoislihatyyppisistä nautaeläimistä. Koska kyseinen lihakkuusluokka koskee nautakarjan erityisiä piirteitä joissakin jäsenvaltioissa, on aiheellista säätää, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus käyttää lihakkuusluokkaa S.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 43 artiklan m alakohdan iii alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti poikkeuksia yleisestä velvollisuudesta luokitella täysikasvuisten nautaeläinten ruhot voidaan myöntää jäsenvaltioille, jotka pyytävät sitä joidenkin pienimuotoisten laitosten osalta. Yhteisön luokitusasteikon soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella jäsenvaltiot katsovat, että tällainen poikkeus on aiheellinen teurastamoille, joissa teurastetaan vuosittain keskimäärin enintään 75 täysikasvuista nautaeläintä viikossa. Komissio pitää poikkeusta perusteltuna, kun otetaan huomioon kyseisten teurastamoiden vähäinen tuotanto. Samoista syistä tällaisesta poikkeuksesta säädetään myös asetuksen (ETY) N:o 344/91 2 artiklan 2 kohdassa. Sen vuoksi on asetuksen (EY) N:o 1234/2007 43 artiklan m alakohdan iii alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamisen yksinkertaistamiseksi aiheellista sallia, että jäsenvaltiot voivat myöntää kyseisen poikkeuksen itse.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 43 artiklan m alakohdan iv alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioille olisi annettava lupa olla soveltamatta luokitusasteikkoa sianruhojen luokitukseen. Kyseistä säännöstä olisi sovellettava erityisesti pienimuotoisiin teurastamoihin, joissa teurastetaan keskimäärin enintään 200 sikaa viikossa.

(9)	Sen varmistamiseksi, että yhteisön luokitusasteikkoja sovelletaan täsmällisesti, olisi markkinoiden avoimuuden parantamiseksi määriteltävä täysikasvuisten nautaeläinten, sikojen ja lampaiden ruhojen luokitusta, punnitsemista ja tunnistemerkitsemistä koskevat edellytykset ja käytännön menetelmät.

(10)

Olisi kuitenkin säädettävä joistakin edellä mainittuja seikkoja koskevista poikkeuksista, erityisesti ruhojen luokitusta ja punnitsemista koskevan aikarajan osalta silloin kun automatisoiduissa luokitustekniikoissa ilmenee teknisiä vikoja, sekä ruhojen luokituksen ilmaisevien leimojen tai ruhotunnistelappujen sijainnin sekä niiden teurastamoiden osalta, jotka poistavat luut ruhoista itse. Sianruhojen osalta painon tulisi koskea ruhon kylmäpainoa, joka on laskettu soveltamalla punnituksen tulokseen erikseen määriteltävää muuntokerrointa. Kertoimen olisi vaihdeltava sen mukaan, paljonko aikaa on kulunut sian punnituksen ja pistämisen välillä. Sen vuoksi kerrointa olisi voitava mukauttaa.

(11)	Nautaeläinten teurastuksen teettäville luonnollisille tai oikeushenkilöille olisi ilmoitettava teurastamoon toimitettujen eläinten luokituksen tuloksesta. Ilmoituksessa olisi oltava myös eräitä lisätietoja, jotta varmistettaisiin avoimuus toimittajien suuntaan.

(12)	Sen varmistamiseksi, että täysikasvuisten nautaeläinten ja lampaiden ruhot luokitellaan tarkasti ja luotettavasti, luokituksen voi tehdä vain sellainen henkilöstö, jolla on siihen asianmukaisen pätevyyden osoittava lupa tai hyväksyntä.

(13)

Jotta voitaisiin sallia vaihtoehtoisia menetelmiä arvioida suoraan silmämääräisesti täysikasvuisten nautaeläinten lihakkuutta ja rasvaisuutta, käyttöön voidaan ottaa tilastollisesti päteviin menetelmiin perustuvia automatisoituja luokitustekniikoita. Automatisoitujen luokitustekniikoiden sallimisen edellytyksenä olisi oltava tiettyjen edellytysten ja vaatimusten noudattaminen sekä luokituksen tilastollisen enimmäisvirhepoikkeaman, joka olisi määriteltävä, noudattaminen.

(14)

Olisi säädettävä mahdollisuudesta muuttaa täysikasvuisten nautaeläinten luokitusta koskevien ruhojen automatisoitujen luokitustekniikoiden teknisiä erittelyjä luvan myöntämisen jälkeen tarkkuuden parantamiseksi. Tällaisille muutoksille on kuitenkin saatava ennakkohyväksyntä toimivaltaisilta viranomaisilta, joiden on varmistettava, että muutosten ansiosta tarkkuus on vähintään vastaavaa tasoa.

(15)

Sianruhon arvo määritetään erityisesti sen vähärasvaisen lihan osuudella suhteessa ruhon painoon. Sen varmistamiseksi, että vähärasvaisen lihan osuus arvioidaan puolueettomin perustein, arviointi olisi tehtävä mittaamalla tietyt ruhon anatomiset osat sallituin ja tilastollisesti pätevin menetelmin. Vaikka sianruhon vähärasvaisen lihan osuuden arviointiin voidaan käyttää eri menetelmiä, on tarpeen varmistaa, että menetelmän valinta ei vaikuta arvioituun vähärasvaisen lihan osuuteen. Sianruhojen kaupallisen arvon määrittämiseksi olisi sallittava myös muiden arviointiperusteiden kuin painon ja arvioidun vähärasvaisen lihan osuuden käyttö.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan C kohdan III kohdassa säädetään, että lampaanruhot olisi luokiteltava eri luokkiin lihakkuuden ja rasvaisuuden perusteella. Alle 13 kilogrammaa painavien karitsoiden ruhoja varten voidaan käyttää kuitenkin muita perusteita, erityisesti ruhopainoa, lihan väriä ja rasvaisuutta.

(17)

Täysikasvuisten nautaeläinten, sikojen ja lampaiden ruhojen luokituksen luotettavuus olisi varmistettava säännöllisin paikalla tehtävin tarkastuksin sellaisten viranomaisten toimesta, jotka ovat riippumattomia tarkastamistaan laitoksista. Kyseisiä tarkastuksia koskevat edellytykset ja vähimmäisvaatimukset olisi vahvistettava, tehtyjä tarkastuksia koskevat kertomukset ja mahdolliset seurantatoimet mukaan luettuina. Jos täysikasvuiset nautaeläimet luokitellaan käyttämällä automatisoituja luokitustekniikoita, olisi vahvistettava eräitä paikalla tehtäviä tarkastuksia koskevia täydentäviä säännöksiä, joihin olisi sisällyttävä myös se, että kyseisiä tarkastuksia tehdään enemmän alussa, kun lupa on myönnetty.

(18)

Jotta naudan-, sian- ja lampaanruhoista saadaan vertailukelpoiset hinnat yhteisössä, on tarpeen säätää, että hintojen toteamisessa olisi viitattava tarkoin määriteltyyn kaupan pitämisen vaiheeseen. Lisäksi olisi määriteltävä täysikasvuisten nautaeläinten ja lampaiden ruhojen EU:n viitetarjontamuoto. Olisi myös määriteltävä eräät korjaukset tietyissä jäsenvaltioissa käytettyjen tarjontamuotojen mukauttamiseksi EU:n viitetarjontamuotoon.

(19)	Sen varmistamiseksi, että todetut ruhojen hinnat ovat jäsenvaltioiden naudan-, sian- ja lampaanlihantuotannon edustavia hintoja, on tarpeen määritellä ruholajit ja luokat sekä eräät perusteet, joilla määritellään laitokset tai henkilöt, joiden osalta hintaselvitysten olisi oltava pakollisia.

(20)	Naudanruhojen hintaselvityksiä varten jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, onko niiden alue jaettu, ja jos on, niin kuinka moneen alueeseen. On aiheellista säätää, että Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittaisi hinnat kahdelta alueelta, jotka ovat Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti.

(21)

Jos jäsenvaltiot ovat perustaneet alueellisia komiteoita täysikasvuisten nautaeläinten hintojen määrittämiseksi, olisi säädettävä, että komiteoiden jäsenyydellä varmistetaan tasapainoinen ja puolueeton lähestymistapa ja että kyseisten komiteoiden määrittämät hinnat otetaan huomioon hintojen laskennassa kansallisella tasolla.

(22)	Jos täysikasvuisten nautaeläinten toimittajille maksetaan lisämaksuja, laitosten tai henkilöiden, joiden on ilmoitettava hinnat, on korjattava hintoja vääristymien estämiseksi kansallisten keskihintojen laskennassa.

(23)	Olisi vahvistettava käytännön menetelmä, jota jäsenvaltioiden on käytettävä viikoittaisten keskihintojen laskemiseksi. Hinnat olisi ilmoitettava komissiolle viikoittain, ja kyseisten hintojen olisi oltava perustana painotettujen keskihintojen määrittämiselle yhteisön tasolla.

(24)	Jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan komissiolle määräajoin tietyt tiedot täysikasvuisten nautaeläinten, sikojen ja lampaiden ruhojen hintaselvityksiä koskevaa seurantaa varten.

(25)

Sen varmistamiseksi, että naudan- ja lampaanruhojen yhteisön luokitusasteikkoja sovelletaan yhdenmukaisesti koko yhteisössä, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 2 kohdassa säädetään paikalla tapahtuvista tarkastuksista, jotka tekee komission asiantuntijoista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuva yhteisön tarkastuskomitea. Olisi vahvistettava komitean kokoonpanoa ja toimintaa koskevat täytäntöönpanosäännöt.

(26)

On tarpeen säätää, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tiettyjä toimenpiteitä yhteisön luokitusasteikkojen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi, jotta hintaselvitykset olisivat tarkkoja ja jotta mahdollisista rikkomisista langetettaisiin seuraamukset. Lisäksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan komissiolle näistä toimenpiteistä.

(27)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

SOVELTAMISALA

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 43 artiklan m kohdan mukaisesti naudan-, sian- ja lampaanruhojen yhteisön luokitusasteikkojen soveltamista ja kyseisten ruhojen markkinahintaselvityksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

II   LUKU

NAUDANLIHA-ALA

2 artikla

Soveltamisala ja yleiset säännökset

1.   Yhteisön naudanliha-alan ruhojen luokitusasteikkoa on sovellettava täysikasvuisten nautaeläinten ruhoihin.

2.   Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä III olevan IV osan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdassa tarkoitettua yhteisön asteikkoa on sovellettava teurastettaessa vähintään 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten ruhoihin.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan II kohdan soveltamiseksi nuorempien kuin kaksivuotiaiden kuohitsemattomien sonnien ruhot (luokka A) ja muiden urospuolisten kuohitsemattomien eläinten ruhot (luokka B) on eroteltava eläimen iän perusteella.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu nautaeläimen ikä on varmistettava kussakin jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 1760/2000 I osaston mukaisesti käyttöön otetussa nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä olevien tietojen perusteella.

3 artikla

Lihakkuus- ja rasvaisuusluokkia koskevat täydentävät säännökset

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan III kohdassa tarkoitettujen lihakkuus- ja rasvaisuusluokkien määritelmiä koskevat täydentävät yksityiskohtaiset säännökset vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I.

4 artikla

Lihakkuusluokka S

Jäsenvaltiot voivat käyttää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan III kohdassa tarkoitettua lihakkuusluokkaa S nautakarjansa erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

5 artikla

Poikkeaminen ruhojen pakollisesta luokituksesta

Jäsenvaltiot voivat päättää, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan V kohdassa tarkoitetut täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitusvaatimukset eivät ole pakollisia sellaisten hyväksyttyjen laitosten osalta, joissa teurastetaan vuodessa keskimäärin enintään 75 täysikasvuista nautaeläintä viikossa.

6 artikla

Luokitus ja tunnistemerkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan V kohdassa tarkoitettu luokitus ja tunnistemerkitseminen on tehtävä teurastamossa.

2.   Ruhon luokitus, tunnistemerkitseminen ja punnitus on tehtävä viimeistään tunnin kuluttua eläimen pistämisestä.

Jos ruhojen luokitus ei kuitenkaan onnistu 9 artiklassa tarkoitetuilla automatisoiduilla luokitustekniikoilla, kyseiset ruhot on luokiteltava ja varustettava tunnistemerkinnällä teurastuspäivänä.

3.   Ruhojen tunnistemerkintä on tehtävä leimalla, josta käyvät ilmi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan II kohdassa tarkoitettu ruholaji ja III kohdassa tarkoitetut lihakkuus- ja rasvaisuusluokat.

Merkitseminen on tehtävä leimaamalla ruhon ulkopinnalle pysyvällä ja myrkyttömällä musteella toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksymää menettelytapaa noudattaen. Kirjainten ja numeroiden on oltava vähintään kahden senttimetrin korkuisia.

Leimat on painettava takaneljänneksissä selkäfileeseen neljännen lannenikaman korkeudelle ja etuneljänneksissä rinnan leveämpään päähän 10–30 senttimetrin etäisyydelle rintalastan raosta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrittää eri sijaintipaikkoja kullekin neljännekselle edellyttäen, että ne ilmoittavat siitä komissiolle etukäteen.

4.   Rajoittamatta komission asetuksen (EY) N:o 1669/2006 (14) 4 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja komission asetuksen (EY) N:o 826/2008 (15) liitteessä I olevan I kohdan a alakohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat antaa luvan merkinnän korvaamiseen ruhotunnistelapuilla seuraavin edellytyksin:

a)	ruhotunnistelappuja saa säilyttää ja kiinnittää ainoastaan hyväksytyissä laitoksissa, joissa eläimet teurastetaan; niiden on oltava kooltaan vähintään 50 neliösenttimetriä;

b)	edellä 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi ruhotunnistelapuista on käytävä ilmi teurastamon hyväksyntänumero, eläinten tunniste- tai teurastusnumero, teurastuspäivämäärä, ruhon paino sekä tarvittaessa maininta, että luokitus on tehty automatisoidulla luokitustekniikalla;

c)	edellä b alakohdassa mainittujen tietojen on oltava täysin luettavissa eikä niihin saa lisätä mitään, paitsi jos ne on merkitty selvästi ruhotunnistelappuun ja tehty toimivaltaisten viranomaisten valvomina ja näiden vahvistamien käytännön edellytysten mukaisesti;

d)	ruhotunnistelappujen on oltava sellaisia, ettei niitä voida luvattomasti muuttaa, etteivät ne repeä helposti, ja ne on kiinnitettävä lujasti kuhunkin neljännekseen 3 kohdan kolmannessa alakohdassa määriteltyihin paikkoihin.

Jos luokitus tehdään 11 artiklassa tarkoitetulla automatisoidulla luokitustekniikalla, ruhotunnistuslappujen käyttö on pakollista.

5.   Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja leimoja ja ruhontunnistuslappuja ei saa poistaa ennen luiden poistamista neljänneksistä.

6.   Luokka on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan II kohdan ja tämän asetuksen 2 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti

Mahdollinen alaluokkien ilmoittaminen tai tarvittaessa luokan jaotteleminen iän perusteella on tehtävä tunnuksilla, jotka ovat erilaisia kuin luokitukseen käytetyt tunnukset.

7.   Edellä 3–6 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita varustaa ruhot tunnistemerkinnällä ei sovelleta hyväksyttyihin teurastamoihin, joissa poistetaan kaikkien hankittujen ruhojen luut.

7 artikla

Luokitustulosten ilmoittaminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan V kohdan mukaisesti tehdyn luokituksen tulokset on ilmoitettava kirjallisesti tai sähköisesti sille luonnolliselle ja oikeushenkilölle, joka teettää teurastuksen.

2.   Luokituksen tulosten ilmoittamista varten laskussa, tai siihen liitetyssä asiakirjassa, joka osoitetaan eläimen toimittajalle tai hänen asemestaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka on vastuussa teurastustoimista, on ilmoitettava ruhoa kohti

a)	ruholaji sekä lihakkuus- ja rasvaisuusluokka asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan II ja III kohdassa tarkoitetuin kirjaimin ja numeroin;

b)	tämän asetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu ruhopaino ja se, onko kyseessä lämmin- vai kylmäpaino;

c)	ruhon tarjontamuoto teurastamolla ruhoa koukussa punnittaessa ja luokiteltaessa;

d)	tarvittaessa maininta, että luokitus on tehty automatisoidulla luokitustekniikalla.

3.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen sisältyvät lihakkuutta ja rasvaisuutta koskevat alaluokat, jos tällainen tieto on saatavilla.

Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maininta ruhon tarjontamuodosta ei ole pakollinen, jos kansallisessa lainsäädännössä sallitaan ainoastaan yksi ruhon tarjontamuoto.

8 artikla

Luokitus pätevien luokittajien toimesta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luokituksen tekevät pätevät luokittajat, jotka ovat saaneet tätä tarkoitusta varten luvan. Luvan voi korvata jäsenvaltion myöntämä hyväksyntä, jos tämä vastaa ammatillisen pätevyyden tunnustamista.

9 artikla

Automatisoitujen luokitustekniikoiden salliminen

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää luvan käyttää automatisoituja luokitustekniikoita alueellaan tai alueensa osassa.

Luvan edellytyksenä on liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen, varmennustestiä koskevien edellytysten ja vähimmäisvaatimusten täyttyminen.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vähintään kaksi kuukautta ennen varmennustestin alkua liitteessä II olevassa B osassa tarkoitetut tiedot. Jäsenvaltioiden on nimettävä riippumaton laitos varmennustestin tulosten tarkastelemiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa varmennustestin päättymisestä liitteessä II olevassa C osassa tarkoitetut tiedot.

2.   Jos lupa käyttää automatisoituja luokitustekniikoita perustuu varmennustestiin, jonka aikana käytettiin useita eri tarjontamuotoja, erot näiden tarjontamuotojen välillä eivät saa johtaa eroihin luokitustuloksissa.

3.   Komissiolle asiasta tiedotettuaan jäsenvaltiot voivat myöntää luvan käyttää automatisoituja luokitustekniikoita alueellaan tai alueensa osassa järjestämättä varmennustestiä, mikäli tällainen lupa on jo myönnetty samalle automatisoidulle luokitustekniikalle käytettäväksi kyseisen jäsenvaltion jossakin toisessa osassa tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa sellaisen varmennustestin perusteella, jonka ruho-otantaa viranomaiset pitävät asianomaisessa jäsenvaltiossa tai sen osassa teurastettujen täysikasvuisten nautaeläinten osalta edustavana ruholajin sekä lihakkuus- ja rasvaisuusluokkien suhteen.

4.   Luvan saaneen automatisoidun luokitustekniikan teknisiä erittelyjä voidaan muuttaa ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja jos todistetaan, että tällaisten muutosten ansiosta saavutetaan vähintään sama tarkkuus kuin varmennustestissä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista hyväksymistään muutoksista.

10 artikla

Automatisoidulla luokitustekniikalla tehty luokitus

1.   Laitosten, joissa ruhoja luokitellaan automatisoiduilla luokitustekniikoilla, on

a)	osoitettava ruholaji; tarvittaessa on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 I osastossa tarkoitettua nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää;

b)	pidettävä päivittäistä kirjaa automatisoitujen luokitustekniikoiden toiminnasta, myös erityisesti havaituista puutteista ja tarpeen mukaan toteutetuista toimista.

2.   Automatisoidulla luokitustekniikalla tehty luokitus on pätevä ainoastaan, jos

a)	ruhon tarjontamuoto on sama kuin varmennustestin aikana käytetty tarjontamuoto; tai

b)	asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että muun tarjontamuodon käyttäminen ei vaikuta automatisoidulla luokitustekniikalla tehdyn luokituksen tulokseen.

11 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Edellä 8 artiklassa tarkoitettujen luokittajien toiminta ja ruhojen luokitus ja tunnistemerkinnällä varustaminen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan V kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa on tarkastettava paikalla ilman ennakkovaroitusta luokituksesta vastaavista virastoista sekä laitoksista riippumattoman viranomaisen toimesta.

Riippumattomuutta luokituksesta vastaaviin virastoihin nähden ei kuitenkaan vaadita, jos toimivaltainen viranomainen toteuttaa itse mainitut tarkastukset.

2.   Tarkastuksia on tehtävä vähintään kahdesti vuosineljänneksen aikana kaikissa hyväksytyissä laitoksissa, jotka teurastavat vuodessa keskimäärin yli 75 täysikasvuista nautaeläintä viikossa. Jokaiseen tarkastukseen on sisällytettävä vähintään 40 sattumanvaraisesti valittua ruhoa.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin vahvistettava vuodessa keskimäärin 75 tai vähemmän täysikasvuista nautaeläintä viikossa teurastavia hyväksyttyjä laitoksia varten tarkastusten taajuus ja tarkastettavien ruhojen vähimmäismäärä riskinarvioinnin perusteella erityisesti ottaen huomioon täysikasvuisten nautaeläinten teurastusten määrä asianomaisissa teurastamoissa sekä kyseisissä teurastamoissa aiempien tarkastusten aikana tehdyt havainnot.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toisessa alakohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamiseksi toteuttamansa toimenpiteet viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2009 ja sen jälkeen kuukauden kuluessa, jos ilmoitettaviin tietoihin tulee muutoksia.

3.   Kaikissa ruhoja automatisoiduilla luokitustekniikoilla luokittelevissa hyväksytyissä laitoksissa on tehtävä vähintään kuusi tarkastusta vuosineljänneksen aikana 12 ensimmäisen kuukauden kuluessa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan myöntämisestä. Tämän jälkeen tarkastuksia on tehtävä vähintään kahdesti vuosineljänneksen aikana kaikissa ruhoja automatisoiduilla luokitustekniikoilla luokittelevissa hyväksytyissä laitoksissa. Jokaiseen tarkastukseen on sisällytettävä vähintään 40 sattumanvaraisesti valittua ruhoa. Tarkastuksissa on varmistettava erityisesti

a)

ruholaji;

b)	automatisoidun luokitustekniikan tarkkuus käyttämällä liitteessä II olevassa A3 osassa tarkoitettua piste- ja raja-arvojärjestelmää;

c)	ruhon tarjontamuoto;

d)	automatisoidun luokitustekniikan päivittäinen kalibrointi sekä muut tekniset yksityiskohdat, jotka ovat olennaisia varmistettaessa, että automatisoidulla luokitustekniikalla saavutettu tarkkuus vastaa vähintään varmennustestissä saavutettua tarkkuutta;

e)	edellä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu päivittäinen kirjanpito.

4.   Jos tarkastuksista vastaava laitos ei kuulu julkisyhteisöön, julkisyhteisön on valvottava 2 ja 3 kohdassa säädettyjä tarkastuksia fyysisesti samoin edellytyksin vähintään vuosittain. Julkisyhteisölle on tiedotettava säännöllisesti tarkastuksista vastaavan viranomaisen työn tuloksista.

12 artikla

Tarkastuskertomukset ja seurantatoimet

1.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettuja tarkastuksia koskevien kertomusten on oltava kansallisten valvontaelinten laatimia, ja näiden on säilytettävä ne. Kyseisissä kertomuksissa on ilmoitettava erityisesti tarkastettujen ruhojen lukumäärä sekä niiden ruhojen lukumäärä, joiden luokitus tai tunnistemerkintä on ollut virheellinen. Lisäksi kertomuksissa on esitettävä yksityiskohtaiset tiedot käytetyistä ruhojen tarjontamuodoista ja tapauksen mukaan siitä, vastaavatko ne yhteisön sääntöjä.

2.   Jos 11 artiklassa säädettyjen tarkastusten yhteydessä todetaan merkittävä määrä virheellisiä luokituksia tai muita kuin sääntöjen mukaisia tunnistemerkintöjä,

a)	tarkastettavien ruhojen lukumäärää ja paikalla tehtävien tarkastusten taajuutta on lisättävä;

b)	edellä 8 artiklassa ja 9 artiklan 1 kohdassa säädetyt luvat tai hyväksynnät voidaan peruuttaa.

13 artikla

Todettava markkinahinta

1.   Yhteisön luokitusasteikon perusteella todettava, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu markkinahinta on eläimen toimittajalle teurastamoon tuotaessa maksettava hinta vähennettynä arvonlisäverolla. Hinta ilmaistaan 100 teuraspainokilogrammalta tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarjontamuodon mukaisesti, teurastamolla koukussa punnittuna ja luokiteltuna.

2.   Huomioon otettava paino on ruhon lämminpaino punnittuna viimeistään tunnin kuluttua eläimen pistämisestä.

Ruhon kylmäpainon on vastattava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lämminpainoa vähennettynä kahdella prosentilla.

3.   Markkinahintojen toteamista varten ruhot on tarjottava pintarasvoineen, kaulan on oltava katkaistu eläinlääkinnällisten määräysten mukaisesti, ja

a)	ilman munuaisia;

b)	ilman munuaisrasvaa;

c)	ilman lantion rasvakasautumia;

d)	ilman kuvelihaa;

e)	ilman pallealihaa;

f)	ilman häntää;

g)	ilman selkäydintä;

h)	ilman lantiorasvaa;

i)	ilman sisäpaistin pintarasvaa;

j)	ilman kaulavaltimoa (suonirasvaa).

4.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan A kohdan V kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi ja poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, ulkoisen rasvan poistaminen sisältää yksinomaan pintarasvan osittaisen poiston

a)	lonkan, fileeselän ja keskimmäisten kylkiluiden kohdalta;

b)	rinnan leveän pään kohdalta, peräaukkoa ja sukuelimiä ympäröivältä uloimmalta alueelta sekä hännästä;

c)	sisäpaistin kohdalta.

5.   Jos ruhon tarjontamuoto eroaa koukussa punnittaessa ja luokiteltaessa 3 kohdassa säädetystä tarjontamuodosta, sen paino tarkistetaan käyttämällä liitteessä III vahvistettuja korjauksia tarjontamuodon sovittamiseksi viitetarjontamuotoon. Tällöin 100 teuraspainokilogramman hinta tarkistetaan vastaavasti.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut korjaukset ovat samat koko jäsenvaltion alueella, ne on laskettava kansallisella tasolla. Jos korjaukset vaihtelevat teurastamosta toiseen, ne on laskettava erillisinä.

14 artikla

Markkinahintojen toteamiseksi käytettävät ruholajit ja luokat

1.   Markkinahinnat todetaan kansallisella tasolla ja yhteisössä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun yhteisön luokitusasteikon perusteella viikoittain, ja toteaminen koskee seuraavia lihakkuus- ja rasvaisuusluokkia mainitun asetuksen liitteessä V olevan A kohdan II kohdassa täsmennetyissä viidessä ruholajissa:

a)	nuorempien kuin kaksivuotiaiden kuohitsemattomien sonnien ruhot: U2, U3, R2, R3, O2, O3;

b)	muiden urospuolisten kuohitsemattomien eläinten ruhot: R3;

c)	kuohittujen sonnien ruhot: U2, U3, U4, R3, R4, O3, O4;

d)	lehmien ruhot: R3, R4, O2, O3, O4, P2, P3;

e)	muiden naaraspuolisten nautojen ruhot: U2, U3, R2, R3, R4, O2, O3, O4.

2.   Jäsenvaltion on päätettävä, muodostaako sen kokonaisala yhden alueen vai jaetaanko se useampaan kuin yhteen alueeseen. Päätöksen on perustuttava seuraaviin seikkoihin:

a)	jäsenvaltion kokonaisalan suuruus;

b)	mahdollinen hallinnollinen jako;

c)	hintojen maantieteelliset erot.

Yhdistyneen kuningaskunnan on muodostettava kuitenkin vähintään kaksi aluetta: Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti, jotka voidaan edelleen jakaa alueisiin ensimmäisessä alakohdassa esitettyjen seikkojen perusteella.

15 artikla

Edustavat hinnat

1.   Seuraavien tahojen on todettava hinnat:

a)	minkä tahansa teurastamon toimija, joka vuosittain teurastaa vähintään 20 000 täysikasvuista nautaeläintä, jotka se on itse kasvattanut tai jotka on kasvatettu sen toimeksiannosta ja/tai jotka se on ostanut;

b)	minkä tahansa teurastamon toimija, joka on jäsenvaltion tässä tarkoituksessa nimeämä ja joka vuosittain teurastaa alle 20 000 täysikasvuista nautaeläintä, jotka se on itse kasvattanut tai jotka on kasvatettu sen toimeksiannosta ja/tai jotka se on ostanut;

c)	kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka lähettää vuosittain teurastamoon teurastettavaksi vähintään 10 000 täysikasvuista nautaeläintä; ja

d)	kuka tahansa jäsenvaltion tässä tarkoituksessa nimeämä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka lähettää vuosittain teurastamoon teurastettavaksi alle 10 000 täysikasvuista nautaeläintä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hinnat todetaan vähintään

a)	25 prosentista teurastuksista niillä jäsenvaltion alueilla, jotka yhdessä kattavat vähintään 75 prosenttia kaikista teurastuksista kyseisessä jäsenvaltiossa; ja

b)	30 prosentista jäsenvaltion kokonaisalalla teurastetuista täysikasvuisista nautaeläimistä.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti todetut hinnat ovat kyseisenä toteamisajanjaksona teurastettuja täysikasvuisia nautaeläimiä koskevat hinnat 13 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ruhon kylmäpainon perusteella.

Jos kyseessä on sellaisia täysikasvuisia nautaeläimiä teurastava teurastamo, jotka se on itse kasvattanut tai jotka on kasvatettu sen toimeksiannosta, todetun hinnan on oltava vastaavaan ruholajiin ja luokkaan kuuluvista teurastetuista ruhoista samalla viikolla kyseisessä teurastamossa maksettu keskihinta.

Kussakin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luokassa todetuissa hinnoissa on ilmoitettava niihin liittyvä keskimääräinen ruhopaino ja se, onko näitä hintoja korjattu asetuksen 13 artiklassa tarkoitettujen tekijöiden huomioon ottamiseksi.

16 artikla

Viikoittaisten hintojen laskeminen

1.   Edellä olevan 15 artiklan mukaisesti maanantaista sunnuntaihin todetut hinnat

a)	on teurastamon toimijan tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toimesta ilmoitettava kirjallisesti tai sähköisesti jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle jäsenvaltion vahvistamaan kellonaikaan mennessä; tai

b)	voidaan jäsenvaltion niin halutessa luovuttaa toimivaltaiselle viranomaiselle teurastamossa tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tiloissa.

Kuitenkin silloin, kun jäsenvaltio on perustanut komitean jonkin alueen hintojen määrittämiseksi ja tällaisen komitean jäsenyys jakautuu tasaisesti täysikasvuisten nautaeläinten ja niiden ruhojen ostajien ja myyjien kesken ja puheenjohtaja on toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa, jäsenvaltio voi määrätä, että hinnat ja yksityiskohdat lähetetään suoraan kyseisen alueen komitean puheenjohtajalle. Jos jäsenvaltio ei näin määrää, toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä nämä tiedot kyseisen komitean puheenjohtajalle. Puheenjohtajan on varmistettava, että minkään hinnan alkuperää ei voida tunnistaa, kun se annetaan tiedoksi komitean jäsenille.

2.   Hinnat on ilmoitettava luokkakohtaisena keskihintana.

3.   Edellä 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun minkä tahansa ilmoitetuissa hinnoissa huomiotta jätettyjä lisämaksuja täysikasvuisten nautaeläinten tai niiden ruhojen toimittajille maksavan teurastamon tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viimeisin maksamansa lisämaksu ja siihen liittyvä ajanjakso. Tämän jälkeen sen on ilmoitettava jäsenvaltiolle tällaisen lisämaksun määrä aina, kun tällaisia maksuja suoritetaan.

4.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä alueelliset keskihinnat jokaiselle 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle luokalle sille tämän artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitettujen hintojen perusteella.

Tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen komiteoiden on määritettävä alueelliset keskihinnat jokaiselle 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle luokalle niille tämän artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitettujen hintojen perusteella ja ilmoitettava ne jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.   Jos kyseessä ovat kiinteähintaiset ostot, joissa lähetyksessä olevat ruhot eivät kuulu useampaan kuin kolmeen peräkkäiseen lihakkuusluokkaan ja kolmeen peräkkäiseen rasvaisuusluokkaan samassa ruholajissa, hinta otetaan huomioon 4 kohdan mukaisessa hintojen määrityksessä sen lihakkuusluokan osalta, johon suurin osa ruhoista on luokiteltu, tai jos ruhot jakautuvat tasaisesti luokkien kesken, keskimmäisen luokan osalta, milloin sellainen on olemassa. Muissa tapauksissa hintaa ei oteta huomioon.

Kuitenkin silloin kun kiinteähintaiset ostot kattavat alle 35 prosenttia täysikasvuisten nautaeläinten kaikista teurastuksista jäsenvaltiossa, jäsenvaltio voi päättää, että se ei ota tällaisten ostojen hintoja huomioon 4 kohdan mukaisissa laskutoimituksissa.

6.   Toimivaltaisen viranomaisen on laskettava alustava kansallinen hinta jokaiselle luokalle painottamalla alueelliset hinnat ottaakseen huomioon johonkin alueeseen liittyvien teurastusten merkityksen kyseisessä ruholajissa suhteessa teurastusten kokonaismäärään kyseisen ruholajin osalta asianomaisessa jäsenvaltiossa.

7.   Toimivaltaisen viranomaisen on korjattava luokkakohtaisesti 6 kohdassa tarkoitettu alustava kansallinen hinta

a)	ottaakseen huomioon kaikki 13 artiklassa tarkoitetut tekijät, milloin tällaista korjausta ei ole vielä tehty;

b)	varmistaakseen, että hinta on laskettu 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ruhon kylmäpainon perusteella;

c)	ottaakseen huomioon 3 kohdassa tarkoitetut maksetut lisämaksut, jos korjaus on vähintään yksi prosentti hinnasta kyseisessä luokassa.

Toimivaltaisen viranomaisen on tehdessään c alakohdan mukaisia korjauksia jaettava kaikki naudanliha-alalla kyseisessä jäsenvaltiossa edellisenä varainhoitovuonna maksetut lisämaksut niiden täysikasvuisten nautaeläinten, joista hinnat on ilmoitettu, vuotuisella tuotantomäärällä tonneittain ilmoitettuna.

8.   Jos jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen mielestä sille ilmoitetut hinnat

a)	koskevat liian pientä ruhojen määrää, sen ei tule ottaa näitä hintoja huomioon;

b)	vaikuttavat epäluotettavilta, sen on otettava ne huomioon ainoastaan silloin, kun ja jos se vakuuttuu niiden luotettavuudesta.

17 artikla

Hintojen viikoittainen ilmoittaminen komissiolle

1.   Jäsenvaltioiden on annettava 16 artiklan 4–7 kohdan mukaisesti lasketut hinnat tiedoksi komissiolle 36 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa ilmoittaa näitä hintoja millekään muulle taholle ennen niiden ilmoittamista komissiolle.

2.   Jos poikkeuksellisten olosuhteiden tai tarjonnan kausiluonteisuuden vuoksi jossain jäsenvaltiossa tai alueella ei ole mahdollista todeta hintoja huomattavasta määrästä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin yhteen tai useampaan luokkaan kuuluvia ruhoja, komissio voi käyttää viimeisimpiä kyseiselle luokalle tai kyseisille luokille ennen kyseistä tilannetta todettuja hintoja; jos tällainen tilanne jatkuu kauemmin kuin kaksi peräkkäistä viikkoa, komissio voi päättää kyseisen luokan tai kyseisten luokkien väliaikaisesta poistamisesta hintojen ilmoittamisvelvollisuudesta ja kyseisille luokille annettujen painotusten väliaikaisesta uudelleenjakamisesta.

18 artikla

Yhteisön keskihinnat

1.   Tietyn ruholajin osalta

a)

yhteisön keskihinta kullekin 14 artiklan 1 kohdassa luetellulle lihakkuus- ja rasvaisuusluokalle on kyseiselle luokalle todettujen kansallisten markkinahintojen painotettu keskiarvo; painotus perustuu kussakin jäsenvaltiossa kyseisessä luokassa teurastettujen määrien suhteeseen kaikkiin yhteisön teurastuksiin kyseisessä luokassa;

b)	yhteisön keskihinta kullekin lihakkuusluokalle on sen muodostavien rasvaisuusluokkien yhteisön keskihintojen painotettu keskiarvo; painotus perustuu kunkin rasvaisuusluokan teurastusten suhteeseen kaikkiin yhteisön teurastuksiin kyseisessä lihakkuusluokassa;

c)	yhteisön keskihinta on a alakohdassa tarkoitettujen yhteisön keskihintojen painotettu keskiarvo; painotus perustuu kussakin a alakohdassa tarkoitetussa luokassa teurastettujen määrien suhteeseen kaikkiin yhteisön teurastuksiin kyseisessä ruholajissa.

2.   Yhteisön keskihinta kaikille ruholajeille yhteensä on 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen keskihintojen painotettu keskiarvo; painotus perustuu kunkin ruholajin suhteeseen kaikkiin täysikasvuisten nautojen teurastuksiin yhteisössä.

19 artikla

Jäsenvaltioiden vuosittaiset ilmoitukset komissiolle

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä huhtikuuta seuraavat asiakirjat:

a)

edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan perusteella hintoja toteavista teurastamoista laadittu luottamuksellinen luettelo, jossa ilmoitetaan kunkin teurastamon täysikasvuisten nautaeläinten tuotantomäärä edellisenä kalenterivuonna ilmaistuna numeroina ja mahdollisuuksien mukaan tonneina ruhopainoa;

b)

edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdan perusteella hintoja toteavista luonnollisista tai oikeushenkilöistä laadittu luottamuksellinen luettelo, jossa ilmoitetaan heidän edellisenä kalenterivuonna teurastamoon lähettämiensä täysikasvuisten nautaeläinten lukumäärä ilmaistuna myös mahdollisuuksien mukaan tonneina kuollutta ruhopainoa;

c)	luettelo alueista, joilla hinnat todetaan, ja jokaiselle alueelle 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti annettu painotus.

III   LUKU

SIANLIHA-ALA

20 artikla

Ruhojen pakollinen luokitus ja siihen liittyvät poikkeukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sianruhojen luokitusasteikkoa on käytettävä kaikissa teurastamoissa kaikkien ruhojen luokitukseen, jotta taataan kohtuullinen maksu tuottajille näiden teurastamoon toimittamista sioista painon ja lihakkuuden perusteella.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, ettei tämän asteikon soveltaminen ole pakollista teurastamoissa,

a)	joissa suoritettujen teurastusten enimmäislukumäärän asianomaiset jäsenvaltiot vahvistavat siten, ettei sen vuosittainen keskiarvo ylitä 200:aa sikaa viikossa;

b)	jotka teurastavat ainoastaan niiden omissa laitoksissa syntyneitä ja lihotettuja sikoja ja jotka leikkaavat kaikki saadut ruhot.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestään komissiolle täsmentäen teurastusten enimmäislukumäärän, joka voidaan suorittaa kussakin sellaisessa teurastamossa, jotka on vapautettu yhteisön asteikon soveltamisesta.

21 artikla

Punnitus, luokitus ja merkitseminen

1.   Sianruhot on luokiteltava punnitushetkellä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan II kohdassa määritellyn luokituksen mukaisesti.

Jäsenvaltioille voidaan antaa lupa sallia alueellaan teurastettujen sikojen luokitus ennen punnitusta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 43 artiklan m alakohdan iv alakohdan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan II kohdan ja tämän artiklan 1 kohdan säännösten ohella voidaan jäsenvaltion alueella teurastettujen sikojen osalta käyttää painon ja vähärasvaisen lihan osuuden lisäksi muita arviointiperusteita.

3.   Sianruhot on merkittävä heti luokituksen jälkeen luokkaa osoittavalla isolla alkukirjaimella tai vähärasvaisen lihan arvioidun osuuden ilmaisevalla prosenttimerkinnällä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan II kohdan mukaisesti.

Kirjaimien tai numeroiden on oltava vähintään kaksi senttimetriä korkeita. Merkintä voidaan tehdä myrkyttömällä, häviämättömällä ja lämmönkestävällä musteella tai millä tahansa muulla pysyvällä merkintätavalla, joka on ennakolta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä.

Ruhoon voidaan tehdä painon ilmaiseva merkintä tai muut asianmukaisiksi katsotut merkinnät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Puoliruhoihin merkintä on tehtävä kamaraan takapotkan tai kinkun kohdalle.

Tyydyttävänä merkintänä pidetään myös ruhotunnistelappujen kiinnittämistä siten, ettei niitä voi siirtää vahingoittumattomina.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, ettei sianruhoja tarvitse merkitä silloin kun laaditaan kunkin ruhon osalta vähintään seuraavat tiedot sisältävä seloste:

a)	ruhojen yksittäinen tunnistus siten, ettei tunnistus voi muuttua;

b)	ruhon lämminpaino; ja

c)	vähärasvaisen lihan arvioitu osuus.

Seloste on säilytettävä kuuden viikon ajan ja oltava laatimispäivämääränä alkuperäisasiakirjana asianmukaisesti vahvistettu valvonnasta vastaavan henkilön toimesta.

Kuitenkin, kun ruhoja markkinoidaan sellaisenaan toiseen jäsenvaltioon, ruhojen on oltava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan II kohdassa säädetyn asianmukaisen luokkanimityksen tai vähärasvaisen lihan osuuden ilmaisevan prosentin mukaan merkittyjä.

5.   Ruhon rasva- tai lihaskudosta tai muuta kudosta ei saa poistaa millään tavoin ennen punnitusta, luokitusta ja merkitsemistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan III kohdan soveltamista.

22 artikla

Ruhopaino

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi painoa sovelletaan mainitun asetuksen liitteessä V olevan B kohdan III kohdassa määriteltyyn kylmän ruhon tarjontamuotoon.

2.   Ruho on punnittava mahdollisimman pian teurastuksen jälkeen, mutta viimeistään 45 minuuttia sian pistämisestä.

Ruhon kylmäpainon on vastattava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua todettua lämminpainoa vähennettynä kahdella prosentilla.

Jos jossakin tietyssä teurastamossa teurastuksen ja punninnan välistä 45 minuutin määräaikaa ei pystytä tavallisesti noudattamaan, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tämän määräajan ylittämisen sillä edellytyksellä, että toisessa alakohdassa tarkoitettua 2 prosentin vähennystä pienennetään yhdellä kymmenyksellä kunkin ylitetyn neljännestunnin osalta, silloinkin kun koko tämä aika ei ole vielä kulunut.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ruhon kylmäpaino voidaan laskea ennalta vahvistetun, jäsenvaltioiden sikakarjojensa ominaispiirteiden mukaisesti vahvistaman komissiolle ilmoitetun vähennysasteikon kiinteiden arvojen mukaan. Tällaisen asteikon käyttö sallitaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, jos painoluokittain säädetyt vähennykset vastaavat mahdollisimman hyvin 1 ja 2 kohdasta aiheutuvaa vähennystä.

23 artikla

Sianruhojen vähärasvaisen lihan osuus

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan IV kohdan soveltamiseksi sianruhon vähärasvaisen lihan osuus muodostuu

—	punaisten poikkijuovaisten lihasten kokonaispainosta, jos ne voidaan erottaa puukolla, ja

—	ruhon painosta.

Punaisten poikkijuovaisten lihasten kokonaispaino saadaan ruhon kokonaisella tai osittaisella koeleikkuulla tai kokonaisen tai osittaisen koeleikkuun yhdistelmällä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyihin tilastollisesti testattuihin menetelmiin perustuvaan nopeaan kansalliseen menetelmään.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu koeleikkuu voidaan korvata myös arvioimalla vähärasvaisen lihan prosenttiosuus tietokonetomografialla tehdyllä koko ruhon koeleikkuulla edellyttäen, että käytettävissä on koeleikkuun vertailukelpoiset tulokset.

2.   Sianruhojen vähärasvaisen lihan osuuden arvioimiseksi käytettävä tilastollinen standardimenetelmä, joka sallitaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan IV kohdassa tarkoitetuksi luokitusmenetelmäksi, on joko tavanomainen pienimmän neliösumman tilastomenetelmä tai ”rank reduced” -menetelmä, mutta myös muita tilastollisesti testattuja menetelmiä voidaan käyttää.

Menetelmän on perustuttava kansallisen tai alueellisen sianlihantuotannon edustavaan otokseen, joka käsittää vähintään 120 ruhoa, joiden vähärasvaisen lihan osuus todetaan tämän asetuksen liitteessä IV säädetyn leikkuumenetelmän mukaisesti. Jos käytetään useampia otantamenetelmiä, viiteosuus lasketaan vähintään 50 ruhon otoksen perusteella, ja tulosten luotettavuuden on oltava vähintään sama kuin tilastollisen standardimenetelmän avulla 120 ruhon osalta liitteessä IV olevaa menetelmää käyttäen saatu tulos.

3.   Luokitusmenetelmät voidaan hyväksyä ainoastaan siinä tapauksessa, että kalibroinnin keskimääräinen neliövirhe (RMSEP) on alle 2,5 laskettuna kokonaiskoeleikkuumenetelmällä tai vähintään 60 koeruhon edustavan otoksen koejärjestelyn perusteella. RMSEP:n arvoa laskettaessa otetaan huomioon myös mahdolliset normaalista vaihteluvälistä poikkeavat arvot.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pöytäkirjan muodossa luokitusmenetelmistä, joiden soveltamisen ne toivovat sallittavan alueellaan, ja esiteltävä leikkuukoe ja ilmoitettava ne periaatteet, joihin nämä menetelmät perustuvat, sekä käytetyt vähärasvaisen lihan prosentin arviointiyhtälöt. Pöytäkirjan on oltava kaksiosainen ja siinä on oltava liitteessä V säädetyt osat. Pöytäkirjan ensimmäinen osa on jätettävä komissiolle ennen leikkuukokeen alkua.

Luokitusmenetelmien soveltaminen yksittäisen jäsenvaltion alueella sallitaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen pöytäkirjan perusteella.

5.   Luokitusmenetelmien soveltamisen on vastattava kaikilta osin yhteisön hyväksymispäätökseen sisällytettyä kuvausta.

24 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Edellä 20 artiklassa tarkoitettu sianruhojen punnitus, luokitus ja merkitseminen laitoksissa on tarkastettava paikalla ilman ennakkovaroitusta luokituksesta vastaavista virastoista sekä laitoksista riippumattoman viranomaisen toimesta.

Riippumattomuutta luokituksesta vastaaviin virastoihin nähden ei kuitenkaan vaadita, jos toimivaltainen viranomainen toteuttaa itse mainitut tarkastukset.

2.   Tarkastukset on tehtävä vähintään kahdesti vuosineljänneksen aikana kaikissa hyväksytyissä laitoksissa, jotka teurastavat vuodessa keskimäärin vähintään 200 sikaa viikossa.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin vahvistettava tarkastusten taajuus niiden hyväksyttyjen laitosten osalta, jotka teurastavat vuodessa keskimäärin alle 200 sikaa viikossa.

3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on

a)	vahvistettava tarkastusten laajuus riskinarvioinnin perusteella, erityisesti ottaen huomioon sikojen teurastusten määrä asianomaisissa teurastamoissa sekä kyseisissä teurastamoissa aiempien tarkastusten aikana tehdyt havainnot;

b)	ilmoitettava komissiolle kyseisten säännösten soveltamiseksi toteuttamansa toimenpiteet viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2009 ja sen jälkeen kuukauden kuluessa, jos ilmoitettaviin tietoihin tulee muutoksia.

4.   Jos tarkastuksista vastaava laitos ei kuulu julkisyhteisöön, julkisyhteisön on valvottava 1 ja 2 kohdassa säädettyjä tarkastuksia fyysisesti samoin edellytyksin vähintään vuosittain. Julkisyhteisölle on tiedotettava säännöllisesti tarkastuksista vastaavan viranomaisen työn tuloksista.

25 artikla

Sianruhojen markkinahinta jäsenvaltioissa

1.   Sianruhon markkinahinnan jäsenvaltiossa on vastattava kyseisen jäsenvaltion edustavilla markkinoilla tai hintanoteerauskeskuksissa todettujen sianruhojen noteerausten keskiarvoa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hinta on määritettävä sellaisille ruhoille vahvistettujen noteerausten perusteella, joiden paino on

—	60 kilogrammasta alle 120 kilogrammaan luokassa E,

—	120 kilogrammasta alle 180 kilogrammaan luokassa R.

Painoluokkien valinta samoin kuin niiden mahdollinen painottaminen on jätettävä kyseiselle jäsenvaltiolle; jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetut edustavat markkinat tai hintanoteerauskeskukset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2009 ja sen jälkeen kuukauden kuluessa, jos ilmoitettaviin tietoihin tulee muutoksia.

Komissio toimittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut ilmoitukset muille jäsenvaltioille.

26 artikla

Yhteisön keskihinta

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 17 ja 34 artiklassa tarkoitettu sianruhojen yhteisön markkinoiden keskihinta on määritettävä teurastamoon tuonnin yhteydessä, ilman arvonlisäveroa, elävien sikojen toimittajille maksettujen hintojen perusteella.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määriteltyjen hintojen on käsitettävä jalostamattomat teurasjätteet ja muut osat, ja ne ilmaistaan 100:aa kilogrammaa kohden sellaiselle kylmälle sianruholle

—	joka on asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan B kohdan III kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viitetarjontamuodon mukainen; ja

—	jonka todettu paino on teuraskoukussa suoritetun punnituksen ja luokituksen jälkeen muunnettu ruhon kylmäpainoksi tämän asetuksen 22 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa säädetyn yhteisön markkinahinnan laskemiseksi kussakin jäsenvaltiossa todetut hinnat painotetaan kunkin jäsenvaltion sikakannan suhteellista osuutta ilmaisevilla kertoimilla.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kertoimet määritetään kunkin vuoden joulukuun alussa lasketun sikojen lukumäärän perusteella neuvoston direktiivin 93/23/ETY (16) mukaisesti.

27 artikla

Hintanoteerausten viikoittainen ilmoittaminen komissiolle

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 36 artiklan mukaisesti

a)	25 artiklan 1 kohdan sekä 26 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määritetyt noteeraukset;

b)	porsaiden, joiden keskimääräinen elopaino on noin 20 kilogrammaa, edustavat noteeraukset eläintä kohti.

2.   Jos komissio ei saa yhtä tai useampia noteerauksia, se käyttää viimeksi saatua noteerausta. Jos noteeraus tai noteeraukset puuttuvat kolmelta peräkkäiseltä viikolta, komissio ei enää kirjaa kyseistä noteerausta tai kyseisiä noteerauksia.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komission pyynnöstä seuraavat tiedot, jos ne ovat niiden käytettävissä, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevaan XVII osaan kuuluvista tuotteista:

a)	jäsenvaltioiden markkinahinnat kolmansista maista tuoduille tuotteille;

b)	kolmansien maiden edustavilla markkinoilla käytetyt hinnat.

IV   LUKU

LAMPAANLIHA-ALA

28 artikla

Kevyiden lampaiden ruhojen määrittelyperusteet

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan C kohdan III kohdan 2 kohdassa tarkoitettujen perusteiden soveltamiseksi sovelletaan tämän asetuksen liitteessä VI vahvistettuja sääntöjä.

2.   Liitteessä VI tarkoitettu lihan väri määritetään kuvelihasta vatsan keskiviivan kohdalta vakioidun värikartan avulla.

29 artikla

Lihakkuus- ja rasvaisuusluokkia sekä ruhopainoa ja lihan väriä koskevat täydentävät säännökset

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan C kohdan III kohdassa tarkoitettujen lihakkuus- ja rasvaisuusluokkien määritelmiä koskevat täydentävät säännökset vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä VII.

30 artikla

Luokitus ja tunnistemerkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan C kohdan III kohdassa tarkoitettu luokitus ja V kohdassa tarkoitettu tunnistemerkitseminen on tehtävä teurastamossa.

2.   Ruhojen luokitus, tunnistemerkitseminen ja punnitus on tehtävä viimeistään tunnin kuluttua eläimen pistämisestä.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun asteikon mukaisesti luokiteltujen ruhojen tai puoliruhojen tunnistemerkitseminen on tehtävä osallistuvissa laitoksissa leimalla, josta käyvät ilmi ruholaji sekä lihakkuus- ja rasvaisuusluokka.

Merkintä on tehtävä häviämättömällä ja myrkyttömällä musteella leimaamalla toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksymää menettelyä noudattaen.

Ruhotyypit nimetään seuraavasti:

a)	L: nuorempien kuin 12 kuukauden ikäisten lampaiden (karitsojen) ruhot;

b)	S: muiden lampaiden ruhot.

4.   Jäsenvaltiot voivat sallia merkinnän korvaamisen lujasti kiinnitetyllä ruhotunnistelapulla, jonka muuttaminen ei ole mahdollista.

31 artikla

Luokitus pätevien luokittajien toimesta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luokituksen tekevät riittävän pätevät luokittajat. Jäsenvaltiot määrittävät henkilöt sopimusmenettelyllä tai nimeämällä asiasta vastaavan laitoksen.

32 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Edellä 31 artiklassa tarkoitettujen luokittajien toiminta sekä ruhojen luokitus ja tunnistemerkitseminen on tarkastettava osallistuvissa laitoksissa paikalla ilman ennakkovaroitusta jäsenvaltion nimeämän, luokituksesta vastaavista virastoista sekä osallistuvasta laitoksesta riippumattoman viranomaisen toimesta.

Riippumattomuutta luokituksesta vastaaviin virastoihin nähden ei kuitenkaan vaadita, jos toimivaltainen viranomainen toteuttaa itse mainitut tarkastukset.

Jos tarkastuksista vastaava laitos ei kuulu julkisyhteisöön, julkisyhteisön on valvottava ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä tarkastuksia fyysisesti samoin edellytyksin vähintään vuosittain. Julkisyhteisölle on tiedotettava säännöllisesti tarkastuksista vastaavan viranomaisen työn tuloksista.

2.   Tarkastukset on tehtävä vähintään kerran vuosineljänneksen aikana kaikissa osallistuvissa laitoksissa, jotka luokittelevat ja teurastavat vuodessa keskimäärin vähintään 80 lammasta viikossa. Jokaiseen tarkastukseen on sisällytettävä vähintään 40 sattumanvaraisesti valittua ruhoa.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin vahvistettava vuodessa keskimäärin alle 80 lammasta viikossa teurastavia osallistuvia laitoksia varten tarkastusten taajuus ja tarkastettavien ruhojen vähimmäismäärä riskinarvioinnin perusteella erityisesti ottaen huomioon lammasten teurastusten määrä asianomaisissa teurastamoissa sekä kyseisissä teurastamoissa aiempien tarkastusten aikana tehdyt havainnot.

33 artikla

Todettava markkinahinta

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun yhteisön lampaanruhojen luokitusasteikon perusteella vahvistettava markkinahinta on eläimen toimittajalle yhteisöstä peräisin olevasta karitsasta teurastamoon tuotaessa maksettava hinta vähennettynä arvonlisäverolla. Hinta ilmaistaan 100:aa teuraspainokilogrammaa kohden asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan C kohdan IV kohdassa tarkoitetun viitetarjontamuodon mukaisesti teurastamolla koukussa punnittuna ja luokiteltuna.

2.   Huomioon otettava paino on ruhon lämminpaino korjattuna jäähdytettäessä tapahtuvan painohäviön huomioimiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle käyttämänsä korjauskertoimet.

3.   Jos koukussa punnitun ja luokitellun ruhon tarjontamuoto eroaa viitetarjontamuodosta, jäsenvaltioiden on mukautettava ruhon paino käyttämällä asetuksen (EY) N:o 1234/ 2007 liitteessä V olevan C kohdan IV kohdan toisessa alakohdassa säädettyjä korjauskertoimia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle käyttämänsä korjauskertoimet.

34 artikla

Hintojen ilmoittaminen komissiolle

1.   Niiden jäsenvaltioiden, joiden lampaanlihan tuotanto on enemmän kuin 200 tonnia vuodessa, on toimitettava komissiolle luottamuksellinen luettelo teurastamoista tai muista laitoksista, jotka osallistuvat hintojen vahvistamiseen yhteisön luokitusasteikon perusteella, jäljempänä ’osallistuva laitos’, ja ilmoitettava näiden osallistuvien laitosten arvioidut vuosittaiset tuotantomäärät.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on 36 artiklan mukaisesti annettava komissiolle tiedoksi kunkin karitsalaadun keskihinta, joka on todettu yhteisön luokitusasteikkojen mukaan kaikissa osallistuvissa laitoksissa, ja ilmoitettava kunkin laadun suhteellinen osuus. Jos jonkin laadun osuus kokonaismäärästä on kuitenkin vähemmän kuin yksi prosentti, hintaa ei tarvitse ilmoittaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle myös kaikkien luokiteltujen karitsojen painonmukainen keskihinta kussakin hintaselvityksessä käytetyssä asteikossa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin jakaa painon mukaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä V olevan C kohdan III kohdan 1 kohdassa säädetyn kunkin lihakkuus- ja rasvaisuusluokan hintaselvityksen. Ilmaisulla ’laatu’ tarkoitetaan lihaisuus- ja rasvaisuusluokkien yhdistelmää.

35 artikla

Yhteisön keskihinnat

Yhteisön karitsanruhojen keskihinnan laskemiseksi 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hinnat painotetaan kunkin jäsenvaltion lampaanlihantuotannon suhteellista osuutta yhteisön lampaanlihantuotannosta ilmaisevilla kertoimilla.

V   LUKU

YHTEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

36 artikla

Hintojen viikoittainen ilmoittaminen komissiolle

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa, 27 artiklan 1 kohdassa ja 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut markkinahinnat tai hintanoteeraukset viimeistään kunkin viikon keskiviikkona kello 12.00 Brysselin aikaa.

Hintojen tai noteerausten on koskettava sitä viikkoa, jona tiedot ilmoitetaan, edeltävän viikon maanantaista sunnuntaihin ulottuvaa ajanjaksoa.

Hinnat tai noteeraukset on ilmoitettava euroina tai tarvittaessa kansallisessa valuutassa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä sähköisesti lomakkeella, jonka komissio toimittaa jäsenvaltioille tähän tarkoitukseen.

37 artikla

Painotuskertoimien säännöllinen tarkistaminen

1.   Tämän asetuksen 18 artiklassa, 26 artiklan 3 kohdassa ja 35 artiklassa tarkoitettuja painotuskertoimia on tarkistettava säännöllisin väliajoin, jotta voidaan ottaa huomioon kehityssuuntaukset kansallisella ja yhteisön tasolla.

2.   Kun kukin 1 kohdassa tarkoitettu tarkistus on tehty, komissio ilmoittaa jäsenvaltioille tarkistetut painotuskertoimet.

38 artikla

Yhteisön tarkastuskomitea

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteisön tarkastuskomitea, jäljempänä ’komitea’, tekee paikalla tarkastuksia, jotka koskevat

a)	yhteisön naudan- ja lampaanruhojen luokitusasteikkoa koskevien säännösten soveltamista;

b)	kyseisten luokitusasteikkojen mukaisesti tehtävää markkinahintojen toteamista;

c)	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyjen naudanliha-alan julkisten interventio-ostojen mukaista tuotteiden luokitusta, tunnistamista ja merkitsemistä.

2.   Komitea saa koostua enintään

a)	kolmesta komission asiantuntijasta, joista yksi toimii komitean puheenjohtajana;

b)	yhdestä asianomaisen jäsenvaltion asiantuntijasta;

c)	yhdeksästä muiden jäsenvaltioiden asiantuntijasta.

Jäsenvaltioiden on nimettävä asiantuntijat heidän riippumattomuutensa ja erityisesti heidän ruhojen luokitusta, markkinahintojen toteamista ja tehtävän työn erityisluonnetta koskevan asiantuntemuksensa perusteella.

Asiantuntijat eivät saa missään tapauksessa käyttää omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa eivätkä paljastaa komitean työssä kerättyjä tietoja.

3.   Tarkastukset on tehtävä teurastamoissa, lihamarkkinoilla, interventiokeskuksissa, hintanoteerauskeskuksissa ja 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamisen suhteen toimivaltaisten alueellisten ja keskusviranomaisten toimipaikoissa.

4.   Tarkastukset on tehtävä säännöllisin väliajoin jäsenvaltioissa, ja niiden taajuus voi vaihdella erityisesti tarkastettavien jäsenvaltioiden naudan- ja lampaanlihatuotannon suhteellisen merkityksen tai luokitusasteikkojen soveltamiseen liittyvien ongelmien perusteella.

Komissio laatii tarkastuskäyntien ohjelman jäsenvaltioiden kanssa neuvoteltuaan. Tarkastuksiin saa osallistua sen jäsenvaltion edustajia, jossa tarkastus tapahtuu.

Kunkin jäsenvaltion on järjestettävä sen alueella tehtävät tarkastuskäynnit komission esittämien vaatimusten perusteella. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltion on toimitettava 30 päivää ennen tarkastusta yksityiskohtainen ohjelma suunnitelluista tarkastuskäynneistä komissiolle, joka voi pyytää ohjelman muuttamista.

Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille hyvissä ajoin ennen kutakin tarkastusta tarkastuksen ohjelmasta ja toteuttamisesta.

5.   Kunkin tarkastuskäynnin lopuksi komitean jäsenet ja sen jäsenvaltion edustajat, jossa tarkastus tapahtui, kokoontuvat arvioimaan käynnin tuloksia. Komitean jäsenet tekevät tarkastuskäynnistä päätelmät 1 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta.

Komitean puheenjohtaja laatii tarkastuksista kertomuksen, johon otetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut päätelmät. Kertomus toimitetaan mahdollisimman pian sille jäsenvaltiolle, jossa tarkastus tehtiin, sekä tämän jälkeen muille jäsenvaltioille.

Jos toisessa alakohdassa tarkoitetussa kertomuksessa huomautetaan puutteista niillä eri toiminta-aloilla, joita tarkastukset koskivat, tai annetaan suosituksia toiminnan parantamiseksi, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista suunnitelluista tai jo tehdyistä muutoksista viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kertomuksen toimituspäivästä.

6.   Komissio vastaa komitean jäsenten matka- ja oleskelukuluista niiden säännösten mukaisesti, joita sovelletaan komission ulkopuolisten henkilöiden matka- ja oleskelukulujen korvaamiseen silloin, kun komissio on kutsunut heidät asiantuntijoiksi.

39 artikla

Jäsenvaltioiden toteuttamat toimet

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet

a)	varmistaakseen, että tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan;

b)	varmistaakseen tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdan, 27 artiklan 1 kohdan ja 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen hintojen tarkkuuden;

c)	seuraamusten määräämiseksi rikkomisista, kuten leimojen ja ruhotunnistelappujen väärentämisestä ja petoksellisesta käytöstä tai siitä, että luokituksen tekee henkilöstö, jolla ei ole siihen lupaa.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä niin pian kuin mahdollista.

40 artikla

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 563/82, (ETY) N:o 2967/85, (ETY) N:o 344/91, (EY) N:o 295/96, (EY) N:o 103/2006, (EY) N:o 1128/2006, (EY) N:o 908/2006, (EY) N:o 1319/2006, (EY) N:o 710/2008, (EY) N:o 22/2008 ja päätös 83/471/ETY.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin ja kumottuun päätökseen pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja ne luetaan liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

41 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 67, 11.3.1982, s. 23.

(3)  EYVL L 285, 25.10.1985, s. 39.

(4)  EYVL L 41, 14.2.1991, s. 15.

(5)  EYVL L 39, 17.2.1996, s. 1.

(6)  EUVL L 17, 21.1.2006, s. 6.

(7)  EUVL L 168, 21.6.2006, s. 11.

(8)  EUVL L 201, 25.7.2006, s. 6.

(9)  EUVL L 243, 6.9.2006, s. 3.

(10)  EUVL L 197, 25.7.2008, s. 28.

(11)  EUVL L 9, 12.1.2008, s. 6.

(12)  EYVL L 259, 20.9.1983, s. 30.

(13)  EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1.

(14)  EUVL L 312, 11.11.2006, s. 6.

(15)  EUVL L 223, 21.8.2008, s. 3.

(16)  EYVL L 149, 21.6.1993, s. 1.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/31

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1250/2008,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2008,

asetuksen (EY) N:o 2074/2005 muuttamisesta ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden, elävien simpukoiden, piikkinahkaisten, vaippaeläinten ja merikotiloiden tuontia koskevien todistusvaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY (1) ja erityisesti sen 25 artiklan a ja d alakohdan,

ottaa huomioon elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

ottaa huomioon eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (3) ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (4) ja erityisesti sen 16 artiklan,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (5) ja erityisesti sen 63 artiklan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 mukaisen virallisen valvonnan järjestämistä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden vahvistamisesta, poikkeuksen tekemisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 852/2004 sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2074/2005 (6) liitteen VI lisäyksessä IV ja lisäyksessä V on terveystodistuksen mallit ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden ja simpukoiden tuontia varten.

(2)

Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY sekä direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpanosta vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamista ja yhteisöön tuontia koskevien edellytysten ja todistusvaatimusten osalta ja tartunnanlevittäjälajien luettelon vahvistamiseksi annettu 12 päivänä joulukuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1251/2008 (7) säädetään eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuontiin.

(3)	Nämä säännökset sisältävät direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevassa II osassa luetelluille vesieläintaudeille alttiisiin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden tiettyihin eriin sovellettavia tuontirajoituksia sekä kuljetusta koskevia vaatimuksia.

(4)	Asetuksen (EY) N:o 2074/2005 todistusmallit pitäisi muuttaa vastaamaan direktiivin 2006/88/EY ja asetuksen (EY) N:o 1251/2008 vaatimuksia.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan VII jakson eläviä simpukoita koskevia erityisvaatimuksia sovelletaan myös eläviin piikkinahkaisiin, vaippaeläimiin ja merikotiloihin. Siksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen elävien simpukoiden tuontitodistuksen soveltamisalaa on syytä laajentaa siten, että se kattaa myös elävät piikkinahkaiset, elävät vaippaeläimet ja elävät merikotilot.

(6)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2074/2005 olisi muutettava.

(7)	On aiheellista ottaa käyttöön siirtymäkausi, jotta jäsenvaltiot ja teollisuus voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet voidakseen noudattaa tässä asetuksessa vahvistettuja uusia vaatimuksia.

(8)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2074/2005 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2074/2005 tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Siirtymäkauden toimenpiteet

1.   Siirtymäkautena 30 päivään kesäkuuta 2009 asti yhteisöön saa tuoda eriä, joille on myönnetty asetuksessa (EY) N:o 2074/2005, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1664/2006, vahvistetun mallin mukainen terveystodistus.

2.   Siirtymäkautena 31 päivään heinäkuuta 2010 asti yhteisöön saa tuoda seuraavia eriä, joille on myönnetty asetuksessa (EY) N:o 2074/2005, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1664/2006, vahvistetun mallin mukainen terveystodistus:

a)	kalastustuotteiden eriä, joihin ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 2074/2005, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, liitteen VI lisäyksen IV mukaisen terveystodistuksen mallin II osassa olevaa eläinten terveyttä koskevaa vakuutusta, kuten kyseisen II osan huomautuksessa 2 todetaan;

b)

elävien simpukoiden, piikkinahkaisten, vaippaeläinten ja merikotiloiden eriä, joihin ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 2074/2005, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, liitteen VI lisäyksen V mukaisen terveystodistuksen mallin II osassa olevaa eläinten terveyttä koskevaa vakuutusta, kuten kyseisen II osan huomautuksessa 2 todetaan.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.

(2)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1.

(3)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(4)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.

(5)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(6)  EUVL L 338, 22.12.2005, s. 27.

(7)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 41.

---

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/41

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1251/2008

annettu 12 päivään joulukuuta 2008,

neuvoston direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpanosta vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamista ja yhteisöön tuontia koskevien edellytysten ja todistusvaatimusten osalta ja tartunnanlevittäjälajien luettelon vahvistamiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY (1) ja erityisesti sen 17 artiklan 2 kohdan, 22 ja 25 artiklan sekä 61 artiklan 3 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2006/88/EY vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden saattamiseen markkinoille, kuljettamiseen yhteisön kautta ja tuontiin yhteisön alueelle. Direktiivillä 2006/88/EY kumotaan ja korvataan eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä saatettaessa vesiviljeltyjä eläimiä ja tuotteita markkinoille annettu neuvoston direktiivi 91/67/ETY (2)1 päivästä elokuuta 2008 alkaen.

(2)

Direktiivin 2006/88/EY mukaan vesiviljelyeläimellä tarkoitetaan kaikkia viljelylaitoksessa tai nilviäisten viljelyalueella kasvatettavia vesieläimiä, myös koristevesieläimiä, niiden kehitysvaiheesta riippumatta, mätimunat ja maiti/sukusolut mukaan luettuina, myös kaikkia vastaavia luonnosta saatavia vesieläimiä, jotka on tarkoitettu viljelylaitokselle tai nilviäisten viljelyalueelle. Vesieläimillä tarkoitetaan kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä.

(3)

Neuvoston direktiivin 91/67/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen mallista 27 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 1999/567/EY (3) sekä vesiviljeltyjen eläinlajien, jotka eivät ole alttiita tietyille taudeille, sekä niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamisen erityisedellytyksistä 23 päivänä toukokuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/390/EY (4) vahvistetaan tietyt säännöt vesiviljelyeläinten saattamisesta markkinoille, myös todistusvaatimukset. Nilviäisten sekä niiden mätimunien ja sukusolujen edelleen kasvattamista, lihottamista, uudelleensijoittamista tai ihmisravinnoksi käyttämistä varten tapahtuvaan tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistuksiin liittyvistä vaatimuksista 14 päivänä marraskuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/804/EY (5), viljeltäviksi tarkoitettujen elävien kalojen sekä niiden mätimunien ja sukusolujen sekä ihmisravinnoksi tarkoitettujen vesiviljelystä peräisin olevien elävien kalojen sekä niistä saatavien tuotteiden tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistuksiin liittyvistä vaatimuksista 21 päivänä marraskuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/858/EY (6) ja koristekalojen tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistuksiin liittyvistä vaatimuksista 20 päivänä syyskuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/656/EY (7) vahvistetaan ehdot, joita sovelletaan vesiviljelyeläinten tuontiin yhteisön alueelle. Näillä päätöksillä direktiivi 91/67/ETY pannaan täytäntöön.

(4)

Direktiivissä 2006/88/EY säädetään, että vesiviljelyeläinten markkinoille saattaminen edellyttää eläinten terveystodistuksia silloin, kun eläimet tuodaan sellaiseen jäsenvaltioon, vyöhykkeeseen tai osastoon, joka on julistettu taudista vapaaksi kyseisen direktiivin mukaisesti tai johon sovelletaan seurantaa tai hävittämisohjelmaa. Siksi direktiivissä 91/67/ETY ja sen täytäntöönpanevissa päätöksissä säädetyt todistusvaatimukset on syytä korvata säätämällä tässä asetuksessa todistusvaatimuksista ja yhtenäistetyistä eläinterveystodistusten malleista.

(5)

Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (8) vahvistetaan elintarvikealan toimijoita varten eläinperäisiä elintarvikkeita koskevat erityiset hygieniasäännöt, pakkaamista ja merkitsemistä koskevat vaatimukset mukaan luettuina. Tässä asetuksessa säädettyjä eläinten terveystodistusvaatimuksia, jotka koskevat ennen ihmisravinnoksi käyttämistä jatkojalostukseen tarkoitettujen vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamista ja tuontia, ei pitäisi soveltaa eläimiin ja tuotteisiin, jotka on pakattu ja merkitty asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti, tietyin edellytyksin.

(6)	Direktiivissä 2006/88/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei koristevesieläinten markkinoille saattaminen vaaranna vesieläinten terveystilannetta kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen muiden kuin eksoottisten tautien osalta.

(7)

Yhteisön markkinoille saatetut koristevesieläimet, jotka on tarkoitettu tiloihin, jotka eivät ole suorassa yhteydessä luonnonvesiin, eli suljettuihin koristetiloihin, eivät aiheuta yhteisön muille vesiviljelyaloille tai luonnonvaraisille kannoille samanlaisia riskejä. Siksi tässä asetuksessa ei ole aiheellista vaatia tällaisilta eläimiltä eläinten terveystodistusta.

(8)

Jotta jäsenvaltiot, joiden koko alue tai tietyt vyöhykkeet tai osastot on vahvistettu vapaiksi yhdestä tai useammasta muusta kuin eksoottisesta taudista, joille koristevesieläimet ovat alttiita, saisivat tietoa suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen koristevesieläinten liikkumisesta niiden alueella, tällaisesta liikkumisesta on aiheellista ilmoittaa Traces-järjestelmällä, josta säädetään eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/425/ETY (9) ja joka otettiin käyttöön Traces-järjestelmän käyttöönotosta 30 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyllä komission päätöksellä 2004/292/EY (10).

(9)	Liikkuminen yhteisössä suljetuista koristetiloista avoimiin koristetiloihin tai luontoon saattaa aiheuttaa vakavan riskin yhteisön muille vesiviljelyaloille, eikä sitä pitäisi sallia ilman jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten lupaa.

(10)

Direktiivissä 2006/88/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava vähimmäistorjuntatoimenpiteitä, kun kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa II osassa mainitun eksoottisen tai muun kuin eksoottisen taudin esiintyminen vesiviljelyeläimissä tai luonnonvaraisissa eläimissä on vahvistettu tai kun kyse on uusista taudeista. Lisäksi kyseisessä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläinten markkinoille saattaminen edellyttää eläinten terveystodistuksia silloin, kun eläimiä saa viedä pois alueelta, johon sovelletaan kyseisiä torjuntatoimenpiteitä.

(11)

Näin ollen tässä asetuksessa pitäisi vahvistaa eläinten terveyttä koskevat edellytykset ja todistusvaatimukset, joita sovelletaan vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden eriin, jotka lähtevät jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai osastoista, joissa/joilla toteutetaan taudinvalvontatoimenpiteitä.

(12)	Direktiivissä 2006/88/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita tuodaan yhteisöön ainoastaan sellaisista kolmansista maista tai kolmansien maiden osista, jotka mainitaan kyseisen direktiivin mukaisesti laaditussa luettelossa.

(13)

Vesiviljelyeläinten tuonti yhteisöön pitäisi sallia vain sellaisista kolmansista maista, joilla on vastaavat eläinten terveyttä koskevat lait ja valvontajärjestelmät kuin yhteisössä. Siksi tässä asetuksessa pitäisi vahvistaa luettelo kolmansista maista, alueista, vyöhykkeistä tai osastoista, joista/joilta jäsenvaltiot saavat tuoda vesiviljelyeläimiä yhteisöön viljely- ja uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin. Tiettyjen suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen koristekalojen, -simpukoiden ja -äyriäisten tuonti yhteisöön pitäisi kuitenkin sallia Maailman eläintautijärjestöön (OIE) kuuluvista kolmansista maista.

(14)

Kolmansille maille ja alueille, jotka saavat viedä yhteisöön ihmisravinnoksi tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä kansanterveysnäkökohtien perusteella, pitäisi sallia vienti yhteisöön myös tämän asetuksen eläinten terveyttä koskevien säännösten nojalla. Näin ollen ihmisravinnoksi tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita pitäisi tuoda yhteisöön vain sellaisista kolmansista maista tai sellaisten kolmansien maiden alueilta, vyöhykkeiltä tai osastoista, jotka mainitaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (11) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditussa luettelossa.

(15)

Tällaiset luettelot vahvistetaan sellaisia kolmansia maita ja alueita, joista simpukoiden, piikkinahkaisten, vaippaeläinten, merikotiloiden ja kalastustuotteiden tuonti on sallittua, koskevien luetteloiden vahvistamisesta 6 päivänä marraskuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/766/EY (12) liitteissä I ja II ja siirtymäkautena 31 päivään joulukuuta 2009 asti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevista siirtymäjärjestelyistä sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2076/2005 (13). Yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden varmistamiseksi nämä luettelot olisi otettava huomioon tässä asetuksessa.

(16)

Direktiivissä 2006/88/EY säädetään, että vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten mukana on niiden saapuessa yhteisöön oltava asiakirja, joka sisältää eläinten terveystodistuksen. Tässä asetuksessa on vahvistettava yksityiskohtaisesti eläinten terveyttä koskevat edellytykset, joita sovelletaan vesiviljelyeläinten tuontiin yhteisön alueelle, myös eläinten terveystodistuksen malli, ja joiden pitäisi korvata direktiivissä 91/67/ETY säädetyt tuontiehdot.

(17)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 mukaisen virallisen valvonnan järjestämistä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden vahvistamisesta, poikkeuksen tekemisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 852/2004 sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2074/2005 (14) on terveystodistuksen mallit ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden ja simpukoiden tuontia varten. Yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden varmistamiseksi tässä asetuksessa pitäisi säätää, että kyseisiä terveystodistusmalleja käytetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuonnissa.

(18)

Koristevesieläimiä, kalat, nilviäiset ja äyriäiset mukaan luettuina, tuodaan laajalti yhteisöön kolmansista maista ja niiden alueilta. Jotta yhteisössä koristetiloissa elävien eläinten terveydentilaa voidaan suojella, tällaisten eläinten tuonnille on asetettava tiettyjä eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia.

(19)	On tärkeää varmistaa, ettei yhteisöön tuotavien vesiviljelyeläinten terveydentila vaarannu yhteisöön kuljettamisen aikana.

(20)

Tuotujen vesiviljelyeläinten vapauttaminen luontoon yhteisössä aiheuttaa yhteisön eläinten terveydentilalle erityisen suuren riskin, sillä luonnonvesissä tautien valvonta ja hävittäminen on vaikeaa. Siksi tällaisen vapauttamisen pitäisi tapahtua vain toimivaltaisen viranomaisen erityisluvalla, ja se pitäisi sallia vain, jos vapautuspaikan eläinten terveydentilan suojelemiseksi on toteutettu asianmukaiset toimenpiteet.

(21)	Yhteisön kautta kuljetettavaksi tarkoitettujen vesiviljelyeläinten pitäisi täyttää samat vaatimukset kuin yhteisöön tuotavaksi tarkoitettujen vesiviljelyeläinten.

(22)

Kaliningradin maantieteellisen sijainnin vuoksi pitäisi säätää yhteisön kautta Venäjälle ja Venäjältä kulkeviin eriin sovellettavista erityisehdoista vain Latviaan, Liettuaan ja Puolaan vaikuttavina. Yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden varmistamiseksi tässä asetuksessa pitäisi ottaa huomioon kolmansista maista tulevien eläinten ja eläintuotteiden eläinlääkärintarkastuksia varten hyväksyttyjen rajatarkastusasemien luettelosta ja komission asiantuntijoiden tekemiä tarkastuksia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen saattamisesta ajan tasalle 7 päivänä joulukuuta 2001 tehty komission päätös 2001/881/EY (15) sekä kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annettu neuvoston direktiivi 97/78/EY (16).

(23)	Tämän asetuksen nojalla myönnettäviin eläinten terveystodistuksiin pitäisi soveltaa eläimiä ja eläintuotteita koskevien todistusten laadinnasta 17 päivänä joulukuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/93/EY (17), jossa vahvistetaan eläinlääkärintodistuksia myönnettäessä noudatettavat säännöt.

(24)

Direktiivin 2006/88/EY 17 artiklassa säädetään, että jos tieteellinen tieto tai käytännön kokemus osoittaa, että muut kuin kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa II osassa mainitut lajit voivat levittää tiettyä tautia toimimalla tartunnanlevittäjälajeina, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tartunnanlevittäjälajeja tuodaan viljelyä tai istutusta varten jäsenvaltioon, vyöhykkeeseen tai osastoon, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi, tiettyjä kyseisessä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia on noudatettava. Direktiivin 2006/88/EY 17 artiklassa säädetään myös taudinlevittäjälajien luettelon laatimisesta. Näin ollen pitäisi hyväksyä taudinlevittäjälajien luettelo.

(25)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on antanut kyseisestä aiheesta kolme seuraavaa lausuntoa: eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan Euroopan komission pyynnöstä laatima tieteellinen lausunto tiettyjen kalatautien mahdollisista levittäjälajeista sekä niitä levittämättömien mutta niille alttiiden lajien kehitysvaiheista (18), eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan Euroopan komission pyynnöstä laatima tieteellinen lausunto tiettyjen nilviäistautien mahdollisista levittäjälajeista sekä niitä levittämättömien mutta niille alttiiden lajien kehitysvaiheista (19) ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan Euroopan komission pyynnöstä laatima tieteellinen lausunto tiettyjen äyriäistautien mahdollisista levittäjälajeista sekä niitä levittämättömien mutta niille alttiiden lajien kehitysvaiheista (20).

(26)

Kyseisissä tieteellisissä lausunnoissa todennäköisyys, että arvioinnin kohteena olleet mahdolliset taudinlevittäjälajit tai niiden ryhmät aiheuttaisivat direktiivissä 2006/88/EY lueteltujen tautien leviämistä ja vakiintumista, on arvioitu merkityksettömästä tai erittäin pienestä kohtalaiseen tietyin edellytyksin. Tämä arviointi koski vesieläinlajeja, joita käytetään vesiviljelyssä ja joilla käydään kauppaa viljelytarkoituksissa.

(27)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot pitäisi ottaa huomioon taudinlevittäjälajien luetteloa laadittaessa. Päätettäessä, mitkä lajit luetteloon pitäisi sisällyttää, olisi varmistettava vesiviljelyeläinten terveydentilan asianmukainen suojelu yhteisössä ja vältettävä samalla tarpeettomien kaupan rajoitteiden ottamista käyttöön. Näin ollen lajit, jotka aiheuttavat kyseisten lausuntojen mukaan taudin leviämistä koskevan kohtalaisen riskin, pitäisi sisällyttää luetteloon.

(28)

Monia niistä lajeista, jotka on määritelty Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnoissa tiettyjen tautien mahdollisiksi levittäjälajeiksi, pitäisi pitää sellaisina vain, kun ne ovat peräisin alueelta, jolla elää kyseiselle taudille alttiita lajeja, ja kun ne on tarkoitettu alueelle, jolla elää samoja kyseiselle taudille alttiita lajeja. Näin ollen mahdollisiin taudinlevittäjälajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pitäisi pitää direktiivin 2006/88/EY 17 artiklassa tarkoitettuina taudinlevittäjälajeina ainoastaan tällaisissa olosuhteissa.

(29)	Yhteisön lainsäädännön selvyyden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi tällä asetuksella pitäisi kumota ja korvata päätökset 1999/567/EY, 2003/390/EY, 2003/804/EY, 2003/858/EY ja 2006/656/EY.

(30)	On aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jotta jäsenvaltiot ja teollisuus voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet voidakseen noudattaa tässä asetuksessa vahvistettuja uusia vaatimuksia.

(31)

Koska epitsoottiselle ulseratiiviselle syndroomalle (EUS) alttiisiin lajeihin kuuluvilla koristevesieläimillä käydään runsaasti kauppaa ja koska vaarasta, jonka kyseinen tauti aiheuttaa koristevesieläinalalle, on tehtävä lisätutkimuksia, mukaan luettuna taudille alttiiden lajien luettelon uudelleenarviointi, EUS:lle alttiisiin lajeihin kuuluvien, vain suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen koristekalojen tuonnin välitöntä keskeyttämistä pitäisi välttää. Siksi on aiheellista ottaa käyttöön kyseiseen tautiin liittyviä vaatimuksia koskeva siirtymäkausi kyseisten erien osalta. Lisäksi tarvitaan siirtymäkausi, jotta kolmannet maat saavat riittävästi aikaa todistaakseen olevansa vapaita kyseisestä taudista.

(32)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään

a)	taudinlevittäjälajien luettelosta;

b)	eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä joko suljetuista koristetiloista peräisin olevien tai niihin tarkoitettujen koristevesieläinten markkinoille saattamista varten;

c)

eläinten terveystodistusvaatimuksista seuraavien eläinten/tuotteiden markkinoille saattamista varten: i) vesiviljelyeläimet, jotka on tarkoitettu viljelyyn, myös uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin, sekä istutukseen, ja ii) ihmisravinnoksi tarkoitetut vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet;

d)

eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistusvaatimuksista yhteisöön tuontia varten ja yhteisön kautta tapahtuvaa kuljetusta varten, mukaan luettuna seuraavien eläinten/tuotteiden varastointi kauttakuljetuksen aikana: i) vesiviljelyeläimet, jotka on tarkoitettu viljelyyn, myös uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin; ii) ihmisravinnoksi tarkoitetut vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet; iii) suljettuihin koristetiloihin tarkoitetut koristevesieläimet.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’suljetuilla koristetiloilla’ eläinkauppoja, puutarhamyymälöitä, puutarhalampia, kaupallisia akvaarioita taikka koristevesieläimiä pitäviä tukkukauppiaita, i) jotka eivät ole millään tavalla suorassa yhteydessä yhteisön luonnonvesiin; tai ii) jotka on varustettu jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, jolla riski tautien leviämisestä luonnonvesiin alennetaan hyväksyttävälle tasolle;

b)	’avoimella koristetilalla’ muuta koristetilaa kuin suljettua koristetilaa;

c)	’istutuksella’ vesiviljelyeläinten vapauttamista luontoon.

II   LUKU

TAUDINLEVITTÄJÄLAJIT

3 artikla

Taudinlevittäjälajien luettelo

Tämän asetuksen liitteessä I olevan taulukon sarakkeessa 2 lueteltuihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään direktiivin 2006/88/EY 17 artiklassa tarkoitettuina taudinlevittäjälajeina vain silloin, kun kyseiset eläimet täyttävät kyseisen taulukon sarakkeissa 3 ja 4 asetetut ehdot.

III   LUKU

VESIVILJELYELÄINTEN SAATTAMINEN MARKKINOILLE

4 artikla

Koristetiloista peräisin olevat tai niihin tarkoitetut koristevesieläimet

1.   Koristevesieläinten liikkumisesta on ilmoitettava direktiivin 90/425/ETY 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tietokonejärjestelmällä (Traces), kun eläimet

a)	ovat peräisin jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevasta koristetilasta;

b)

on tarkoitettu suljettuun koristetilaan, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, jonka i) koko alue tai tietyt vyöhykkeet tai osastot on vahvistettu vapaaksi/vapaiksi yhdestä tai useammasta muusta kuin eksoottisesta taudista, joka mainitaan direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan luettelossa, kyseisen direktiivin 48 tai 50 artiklan mukaisesti; tai ii) koko alueella tai tietyillä vyöhykkeillä tai tietyissä osastoissa toteutetaan seuranta- tai hävittämisohjelmaa kyseisen direktiivin 44 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti; ja

c)	ovat lajia, joka on altis yhdelle tai useammalle sellaiselle taudille, josta kyseinen jäsenvaltio tai sen vyöhyke tai osasto on vahvistettu vapaaksi tai johon sovelletaan b alakohdassa tarkoitettua seuranta- tai hävittämisohjelmaa.

2.   Suljetuissa koristetiloissa pidettyjä koristevesieläimiä ei saa päästää avoimiin koristetiloihin, viljelyalueille, uudelleensijoitusalueille eikä istuta ja ongi -kalastuspaikoille, nilviäisten viljelyalueille tai luontoon ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa.

Toimivaltainen viranomainen myöntää luvan vain, jos vapauttaminen ei vaaranna vapautuspaikassa elävien vesieläinten terveydentilaa, ja varmistaa, että riskin pienentämiseksi on toteutettu asianmukaiset toimenpiteet.

5 artikla

Viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen tarkoitetut vesiviljelyeläimet

Viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin tai istutukseen tarkoitettujen vesiviljelyeläinten lähetysten mukana on oltava liitteessä II olevassa A osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus, kun kyseiset eläimet

a)

tuodaan jäsenvaltioihin, vyöhykkeille tai osastoihin, i) jotka on vahvistettu vapaiksi yhdestä tai useammasta muusta kuin eksoottisesta taudista, joka mainitaan direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan luettelossa, kyseisen direktiivin 49 tai 50 artiklan mukaisesti; tai ii) joilla toteutetaan seuranta- tai hävittämisohjelmaa kyseisen direktiivin 44 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti;

b)	ovat yhdelle tai useammalle sellaiselle taudille altista lajia tai yhden tai useamman sellaisen taudin levittäjälajia, josta kyseinen jäsenvaltio tai sen vyöhyke tai osasto on vahvistettu vapaaksi tai johon sovelletaan a alakohdassa tarkoitettua seuranta- tai hävittämisohjelmaa.

6 artikla

Ennen ihmisravinnoksi käyttämistä jatkojalostettaviksi tarkoitetut vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet

1.   Ennen ihmisravinnoksi käyttämistä jatkojalostettavien vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten mukana on oltava liitteessä II olevassa B osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus, kun ne

a)

tuodaan jäsenvaltioihin, vyöhykkeille tai osastoihin, i) jotka on vahvistettu vapaiksi yhdestä tai useammasta muusta kuin eksoottisesta taudista, joka mainitaan direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan luettelossa, kyseisen direktiivin 49 tai 50 artiklan mukaisesti; tai ii) joilla toteutetaan seuranta- tai hävittämisohjelmaa kyseisen direktiivin 44 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti;

b)	ovat lajia, joka on altis yhdelle tai useammalle sellaiselle taudille, josta kyseinen jäsenvaltio, vyöhyke tai osasto on vahvistettu vapaaksi tai johon sovelletaan a alakohdassa tarkoitettua seuranta- tai hävittämisohjelmaa.

2.   Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta

a)	kaloihin, jotka on teurastettu ja suolistettu ennen lähettämistä;

b)

ihmisravinnoksi tarkoitettuihin nilviäisiin tai äyriäisiin, jotka on pakattu ja merkitty tätä käyttötarkoitusta varten asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti ja jotka i) ovat elinkelvottomia, mikä tarkoittaa, etteivät ne kykene enää selviytymään elävinä, jos ne palautetaan ympäristöön, josta ne ovat peräisin; tai ii) on tarkoitettu jatkojalostukseen ilman väliaikaista varastointia jalostuspaikassa;

c)	ihmisravinnoksi tarkoitettuihin vesiviljelyeläimiin tai niistä saataviin tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille ilman jatkojalostusta, mikäli ne on pakattu vähittäismyyntipakkauksiin, jotka täyttävät tällaisiin pakkauksiin sovellettavat asetuksen (EY) N:o 853/2004 säännökset.

7 artikla

Ennen ihmisravinnoksi käyttämistä puhdistuslaitoksiin, lähettämöihin ja vastaaviin laitoksiin tarkoitetut elävät nilviäiset ja äyriäiset

Ennen ihmisravinnoksi käyttämistä puhdistuslaitoksiin, lähettämöihin ja vastaaviin laitoksiin tarkoitettujen elävien nilviäisten ja äyriäisten lähetysten mukana on oltava liitteessä II olevassa B osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus, kun ne

a)

tuodaan jäsenvaltioihin, vyöhykkeille tai osastoihin, i) jotka on vahvistettu vapaiksi yhdestä tai useammasta muusta kuin eksoottisesta taudista, joka mainitaan direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan luettelossa, kyseisen direktiivin 48 tai 50 artiklan mukaisesti; tai ii) joilla toteutetaan seuranta- tai hävittämisohjelmaa kyseisen direktiivin 44 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti;

b)	ovat lajia, joka on altis yhdelle tai useammalle sellaiselle taudille, josta kyseinen jäsenvaltio, vyöhyke tai osasto on vahvistettu vapaaksi tai johon sovelletaan a alakohdassa tarkoitettua seuranta- tai hävittämisohjelmaa.

8 artikla

Vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet, jotka lähtevät jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai osastoista, joissa/joilla toteutetaan taudinvalvontatoimenpiteitä, myös hävittämisohjelmia

1.   Vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetyksissä, jotka lähtevät jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai osastoista, joissa/joilla toteutetaan direktiivin 2006/88/EY V luvun 3–6 jaksossa tarkoitettuja taudinvalvontatoimenpiteitä, mutta joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt kyseisiä taudinvalvontatoimenpiteitä koskevan vapautuksen, on oltava mukana eläinten terveystodistus, joka on täytetty seuraavissa kohdissa vahvistetun mallin mukaisesti:

a)	liitteessä II oleva A osa ja liitteen V perustelut, kun lähetykset sisältävät viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin tai istutukseen tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä; ja

b)	liitteessä II oleva B osa ja liitteen V perustelut, kun lähetykset sisältävät ennen ihmisravinnoksi käyttämistä jatkojalostukseen, puhdistuslaitoksiin, lähettämöihin tai vastaaviin laitoksiin tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita.

2.   Viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin tai istutukseen tarkoitettujen vesiviljelyeläinten lähetysten mukana on oltava liitteessä II olevassa A osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus, kun ne

a)	lähtevät jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai osastosta, jonka hävittämisohjelma on hyväksytty direktiivin 2006/88/EY 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	ovat yhdelle tai useammalle sellaiselle taudille altista lajia tai yhden tai useamman sellaisen taudin levittäjälajia, johon sovelletaan a alakohdassa tarkoitettua hävittämisohjelmaa.

3.   Ennen ihmisravinnoksi käyttämistä jatkojalostukseen, puhdistuslaitoksiin, lähettämöihin tai vastaaviin laitoksiin tarkoitettujen vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten mukana on oltava liitteessä II olevassa B osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus, kun ne

a)	lähtevät jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai osastosta, jonka hävittämisohjelma on hyväksytty direktiivin 2006/88/EY 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	ovat lajia, joka on altis yhdelle tai useammalle sellaiselle taudille, johon sovelletaan a alakohdassa tarkoitettua hävittämisohjelmaa.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta

a)	kaloihin, jotka on teurastettu ja suolistettu ennen lähettämistä;

b)

ihmisravinnoksi tarkoitettuihin nilviäisiin tai äyriäisiin, jotka on pakattu ja merkitty tätä käyttötarkoitusta varten asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti ja jotka i) ovat elinkelvottomia, mikä tarkoittaa, etteivät ne kykene enää selviytymään elävinä, jos ne palautetaan ympäristöön, josta ne ovat peräisin; tai ii) on tarkoitettu jatkojalostukseen ilman väliaikaista varastointia jalostuspaikassa;

c)	ihmisravinnoksi tarkoitettuihin vesiviljelyeläimiin tai niistä saataviin tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille ilman jatkojalostusta, mikäli ne on pakattu vähittäismyyntipakkauksiin, jotka täyttävät tällaisiin pakkauksiin sovellettavat asetuksen (EY) N:o 853/2004 säännökset.

9 artikla

Vesiviljelyeläinten tuonti tarkastuksen jälkeen

Kun tässä luvussa säädetään, että ennen eläinten terveystodistuksen myöntämistä on tehtävä tarkastus, eläviä vesiviljelyeläimiä, jotka kuuluvat kyseisessä todistuksessa tarkoitettuun yhdelle tai useammalle taudille alttiiseen lajiin tai yhden tai useamman taudin levittäjälajiin, ei saa tuoda viljelylaitokseen tai nilviäisten viljelyalueelle tällaisen tarkastuksen ja erän lastauksen välisenä aikana.

IV   LUKU

TUONTIEHDOT

10 artikla

Viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin tarkoitetut vesiviljelyeläimet

1.   Viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä saa tuoda yhteisöön vain kolmansista maista tai niiden alueilta, vyöhykkeiltä tai osastoista, jotka mainitaan liitteessä III.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen vesiviljelyeläinten lähetysten on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	niiden mukana on oltava liitteessä IV olevassa A osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus;

b)	niiden on täytettävä a alakohdassa tarkoitetuissa todistusmallissa ja perusteluissa asetetut eläinten terveyttä koskevat vaatimukset.

11 artikla

Suljettuihin koristetiloihin tarkoitetut koristevesieläimet

1.   Koristekaloja, jotka ovat yhdelle tai useammalle direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan luettelossa mainitulle taudille altista lajia ja jotka on tarkoitettu suljettuihin koristetiloihin, saa tuoda yhteisöön vain kolmansista maista tai niiden alueilta, vyöhykkeiltä tai osastoista, jotka mainitaan tämän asetuksen liitteessä III.

2.   Koristekaloja, jotka eivät ole millekään 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan luettelossa mainitulle taudille altista lajia, ja koristenilviäisiä ja koristeäyriäisiä, jotka on tarkoitettu suljettuihin koristetiloihin, saa tuoda yhteisöön vain kolmansista maista tai alueilta, jotka kuuluvat Maailman eläintautijärjestöön (OIE).

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen eläinten lähetysten on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	niiden mukana on oltava liitteessä IV olevassa B osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus; ja

b)	niiden on täytettävä a alakohdassa tarkoitetuissa todistusmallissa ja perusteluissa asetetut eläinten terveyttä koskevat vaatimukset.

12 artikla

Ihmisravinnoksi tarkoitetut vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet

1.   Ihmisravinnoksi tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita saa tuoda yhteisöön vain kolmansista maista ja niiden alueilta, vyöhykkeiltä tai osastoista, jotka mainitaan asetuksen (EY) N:o 854/2004 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditussa luettelossa.

2.   Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen eläinten ja tuotteiden lähetysten on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	niiden mukana on oltava asetuksen (EY) N:o 2074/2005 liitteen VI lisäysten IV ja V asiaankuuluvien mallien mukaisesti täytetty kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskeva todistus; ja

b)	niiden on täytettävä a alakohdassa tarkoitetuissa todistus- ja vakuutusmalleissa asetetut eläinten terveyttä koskevat vaatimukset ja huomautukset.

3.   Tätä artiklaa ei sovelleta, jos vesiviljelyeläimet on tarkoitus sijoittaa tai istuttaa uudelleen yhteisön vesiin, jolloin sovelletaan 10 artiklaa.

13 artikla

Sähköinen todistus

Tässä luvussa tarkoitettujen todistusten ja vakuutusten antamiseen voidaan käyttää sähköistä todistusjärjestelmää ja muita sovittuja, yhteisössä yhdenmukaistettuja järjestelmiä.

14 artikla

Vesiviljelyeläinten kuljettaminen

1.   Yhteisöön tuotavia vesiviljelyeläimiä ei saa kuljettaa olosuhteissa, jotka voivat muuttaa niiden terveydentilaa. Niitä ei saa varsinkaan kuljettaa samassa vedessä tai säiliössä kuin vesieläimiä, joiden terveydentila on heikompi tai joita ei ole tarkoitettu tuotavaksi yhteisöön.

2.   Yhteisöön kuljettamisen aikana vesiviljelyeläinlastia ei saa purkaa säiliöstä eikä vettä, jossa eläimiä kuljetetaan, saa vaihtaa sellaisen kolmannen maan alueella, josta tällaisia eläimiä ei saa tuoda yhteisöön tai jolla eläinten terveydentila on heikompi kuin määräpaikassa.

3.   Kun vesiviljelyeläinten eriä kuljetetaan meriteitse yhteisön rajalle, asiaankuuluvaan eläinten terveystodistukseen on liitettävä liitteessä IV olevan D osan mallin mukaisesti täytetty liite elävien vesiviljelyeläinten kuljettamisesta meriteitse.

15 artikla

Vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden vapauttamista sekä kuljetusvettä koskevat vaatimukset

1.   Yhteisöön tuotuja ja ihmisravinnoksi tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita on käsiteltävä asianmukaisesti, jotta yhteisön luonnonvesiin ei leviä tauteja.

2.   Yhteisöön tuotuja vesiviljelyeläimiä ei saa päästää yhteisön alueella luontoon ilman määräpaikan toimivaltaisen viranomaisen lupaa.

Toimivaltainen viranomainen myöntää luvan vain, jos vapauttaminen ei vaaranna vapautuspaikassa elävien vesieläinten terveydentilaa, ja varmistaa, että riskin pienentämiseksi on toteutettu asianmukaiset toimenpiteet.

3.   Vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden tuontierien kuljetusvesi on käsiteltävä asianmukaisesti, jotta yhteisön luonnonvesiin ei leviä tauteja.

V   LUKU

KAUTTAKULJETUSTA KOSKEVAT EHDOT

16 artikla

Kauttakuljetus ja varastointi

Eläviä vesiviljelyeläimiä, mätimunia ja suolistamattomia kaloja sisältävien erien, jotka on tuotu yhteisöön mutta tarkoitettu kuljetettavaksi kolmanteen maahan joko suoraan yhteisön kautta tai yhteisössä tapahtuvan varastoinnin jälkeen, on täytettävä IV luvussa asetetut vaatimukset. Lähetysten mukana olevassa todistuksessa on oltava ilmaisu ”For transit through the EC” (kuljetettavaksi EY:n kautta). Lähetyksissä on oltava mukana myös yhteisön ulkopuolisen kohdemaan edellyttämä todistus.

Jos kyseiset erät on tarkoitettu ihmisravinnoksi, niiden mukana on kuitenkin oltava liitteessä IV olevassa C osassa olevan mallin ja liitteen V perustelujen mukaisesti täytetty eläinten terveystodistus.

17 artikla

Latvian, Liettuan ja Puolan kautta kulkevia kuljetuksia koskeva poikkeus

1.   Poikkeuksena 16 artiklaan sallitaan Venäjältä tulevien ja Venäjälle menevien erien kauttakuljetus maanteitse tai rautateitse päätöksen 2001/881/EY liitteessä lueteltujen Latvian, Liettuan ja Puolan rajatarkastusasemien välillä suoraan tai muun kolmannen maan kautta, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)	virkaeläinlääkäri on sinetöinyt erän sarjanumeroidulla sinetillä saapumisrajatarkastusasemalla;

b)	erän mukana olevissa, direktiivin 97/78/EY 7 artiklassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on jokaisella sivulla saapumisrajatarkastusaseman virallisen tarkastajan leima ”Only for transit to Russia via the EC” (vain kauttakuljetettavaksi EY:n läpi Venäjälle);

c)	direktiivin 97/78/EY 11 artiklassa säädettyjä menettelyä koskevia vaatimuksia noudatetaan; ja

d)	saapumisrajatarkastusaseman virallinen tarkastaja on yhteisessä eläinlääkinnällisessä tuloasiakirjassa todistanut, että erä on hyväksytty kauttakuljetettavaksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja eriä ei saa purkaa eikä varastoida yhteisön alueella direktiivin 97/78/EY 12 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

3.   Toimivaltainen viranomainen tekee säännöllisiä tarkastuksia varmistaakseen, että yhteisöstä lähtevien, 1 kohdassa tarkoitettujen erien ja niiden sisältämien tuotteiden määrä vastaa yhteisöön tulevien erien ja tuotteiden määrää.

VI   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET, SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Muun yhteisön lainsäädännön mukaiset todistusvaatimukset

Tämän asetuksen III, IV ja V luvussa edellytetyissä eläinten terveystodistuksissa on otettava tarvittaessa huomioon eläinten terveystodistusta koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)	toimenpiteissä direktiivin 2006/88/EY 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyssä, kyseisen direktiivin liitteessä IV olevan II osan luettelossa mainitsemattomien tautien tuonnin ehkäisemiseksi tai niiden valvomiseksi; tai

b)	komission päätöksen 2004/453/EY (21) 5 artiklassa.

19 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätökset 1999/567/EY, 2003/390/EY, 2003/804/EY, 2003/858/EY ja 2006/656/EY 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen.

Viittauksia kumottuihin päätöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

20 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Siirtymäkautena 30 päivään kesäkuuta 2009 asti 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja koristevesieläimiä saa saattaa markkinoille tekemättä ilmoitusta direktiivin 90/425/ETY (Traces) 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tietokonejärjestelmällä, jos koristevesieläimet saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa ennen kyseistä päivämäärää.

2.   Siirtymäkautena 30 päivään kesäkuuta 2009 asti vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetykset, joissa on mukana direktiivin 91/67/ETY liitteen E tai päätösten 1999/567/EY ja 2003/390/EY mukainen liikkumista koskeva asiakirja tai eläinten terveystodistus, voidaan saattaa markkinoille, jos ne saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa ennen kyseistä päivämäärää.

3.   Siirtymäkautena 30 päivään kesäkuuta 2009 asti yhteisöön saa tuoda tai yhteisön kautta saa kuljettaa vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden seuraavia eriä:

a)	erät, joissa on mukana päätösten 2003/804/EY, 2003/858/EY ja 2006/656/EY mukainen eläinten terveystodistus;

b)	tämän asetuksen IV luvussa tarkoitetut erät, jotka eivät kuitenkaan kuulu päätösten 2003/804/EY, 2003/858/EY ja 2006/656/EY soveltamisalaan.

Siirtymäkauden aikana a ja b alakohdassa tarkoitettuihin eriin ei sovelleta 14 artiklan 3 kohtaa.

4.   Siirtymäkautena 31 päivään joulukuuta 2009 asti jäsenvaltiot voivat sallia ihmisravinnoksi tarkoitettujen vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden tuonnin kolmansista maista ja niiden alueilta, vyöhykkeiltä tai osastoista, jotka mainitaan asetuksen (EY) N:o 2076/2005 liitteissä I ja II.

5.   Siirtymäkautena 31 päivään joulukuuta 2010 asti jäsenvaltiot voivat sallia ainoastaan suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen, epitsoottiselle ulseratiiviselle syndroomalle (EUS) altista lajia olevien koristevesieläinten tuonnin Maailman eläintautijärjestöön (OIE) kuuluvista kolmansista maista tai niiden alueilta.

Kyseisen siirtymäkauden aikana EUS:ää koskevia vaatimuksia, jotka vahvistetaan liitteessä IV olevassa B osassa olevan eläinten terveystodistuksen osassa II.2, ei sovelleta koristevesieläimiin, jotka on tarkoitettu ainoastaan suljettuihin koristetiloihin.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.

(2)  EYVL L 46, 19.2.1991, s. 1.

(3)  EYVL L 216, 14.8.1999, s. 13.

(4)  EUVL L 135, 3.6.2003, s. 19.

(5)  EUVL L 302, 20.11.2003, s. 22.

(6)  EUVL L 324, 11.12.2003, s. 37.

(7)  EUVL L 271, 30.9.2006, s. 71.

(8)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(9)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(10)  EUVL L 94, 31.3.2004, s. 63.

(11)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.

(12)  EUVL L 320, 18.11.2006, s. 53.

(13)  EUVL L 338, 22.12.2005, s. 83.

(14)  EUVL L 338, 22.12.2005, s. 27.

(15)  EYVL L 326, 11.12.2001, s. 44.

(16)  EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

(17)  EYVL L 13, 16.1.1997, s. 28.

(18)  The EFSA Journal (2007) 584, s. 1–163.

(19)  The EFSA Journal (2007) 597, s. 1–116.

(20)  The EFSA Journal (2007) 598, s. 1–91.

(21)  EUVL L 156, 30.4.2004, s. 5.

---

---

---

---

---

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/76

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1252/2008,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2008,

asetuksesta (EY) N:o 1251/2008 poikkeamisesta ja tiettyjen vesiviljelyeläinten lähetysten Malesiasta yhteisöön suuntautuvan tuonnin keskeyttämisestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY (1) ja erityisesti sen 25 artiklan a alakohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2006/88/EY vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamiseen, kauttakuljetukseen ja tuontiin yhteisössä. Kyseisessä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita tuodaan yhteisöön ainoastaan sellaisista kolmansista maista tai niiden osista, jotka on mainittu kyseisen direktiivin säännösten mukaisesti laaditussa luettelossa.

(2)

Viljeltäviksi tarkoitettujen elävien kalojen sekä niiden mätimunien ja sukusolujen sekä ihmisravinnoksi tarkoitettujen vesiviljelystä peräisin olevien elävien kalojen sekä niistä saatavien tuotteiden tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistuksiin liittyvistä vaatimuksista 21 päivänä marraskuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/858/EY (2) luetellaan alueet, joilta tiettyjen elävien kalojen ja niiden mätimunien ja sukusolujen tuonti yhteisöön on sallittu.

(3)	Koristekalojen tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä ja todistuksiin liittyvistä vaatimuksista 20 päivänä syyskuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/656/EY (3) luetellaan alueet, joilta tiettyjen koristekalojen tuonti yhteisöön on sallittu.

(4)	Yhteisön Malesiaan suorittaman tarkastuskäynnin tulokset ovat paljastaneet vakavia puutteita vesiviljelyeläinten ja koristekalojen tuotantoketjun kaikissa osissa. Tällaiset puutteet johtavat todennäköisesti tautien leviämiseen, mikä aiheuttaa vakavan uhan eläinten terveydelle yhteisössä.

(5)

Näiden puutteiden perusteella viljeltäviksi tarkoitettujen elävien Cyprinidae-heimoon kuuluvien kalojen ja niiden mätimunien ja sukusolujen, istuta ja ongi -kalastuspaikoille istutukseen tarkoitettujen Cyprinidae-heimoon kuuluvien elävien kalojen ja niiden mätimunien ja sukusolujen sekä kyseiseen heimoon kuuluvien tiettyjen koristekalojen tuonti Malesiasta keskeytettiin päätöksistä 2003/858/EY ja 2006/656/EY poikkeamisesta ja Malesiasta yhteisöön suuntautuvan tiettyjen elävien kalojen ja tiettyjen vesiviljelytuotteiden lähetysten tuonnin keskeyttämisestä tehdyllä komission päätöksellä 2008/641/EY (4).

(6)

Päätökset 2003/858/EY ja 2006/656/EY kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen neuvoston direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpanosta vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamista ja yhteisöön tuontia koskevien edellytysten ja todistusvaatimusten osalta ja tartunnanlevittäjälajien luettelon vahvistamiseksi annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1251/2008 (5) annettu 12 päivänä joulukuuta 2008,

(7)

Kyseisen asetuksen liitteessä III vahvistetaan luettelo kolmansista maista, alueista, vyöhykkeistä tai osastoista, joista viljelyyn, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin tarkoitettujen vesiviljelyeläinten sekä suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen yhdelle tai useammalle direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevassa II osassa luetellulle taudille alttiiden koristekalojen tuonti sallitaan.

(8)

Malesia mainitaan kyseisessä luettelossa maana, josta Cyprinidae-heimoon kuuluvien kalojen ja suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen direktiivin 2006/88/EY liitteessä IV olevan II osan mukaan epitsoottiselle ulseratiiviselle syndroomalle alttiiden kalalajien tuonti yhteisöön on sallittu. Asetusta (EY) N:o 1251/2008 sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

(9)

Päätöksen 2008/641/EY tekemiseen johtaneet olosuhteet eivät ole muuttuneet. Sen vuoksi tällä asetuksella on aiheellista säätää asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteessä III vahvistetuista vastaavista säännöksistä poikkeamisesta Malesian osalta. Yhteisön lainsäädännön selkeyden vuoksi päätös 2008/641/EY olisi kumottava ja korvattava tällä päätöksellä.

(10)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1251/2008 10 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on keskeytettävä Cyprinidae-heimoon kuuluvien kalojen ja niiden mätimunien ja sukusolujen seuraavien lähetysten tuonti alueelleen Malesiasta:

a)	viljeltäviksi, istuta ja ongi -kalastuspaikoille ja avoimiin koristetiloihin tarkoitettujen vesiviljelystä peräisin olevien elävien kalojen lähetykset ja

b)	suljettuihin koristetiloihin tarkoitettujen koristekalojen lähetysten osalta ainoastaan Cyprinidae-heimoon kuuluvat seuraavat lajit: Carassius auratus, Ctenopharyngodon idellus, Cyprinus carpio, Hypophthalmichthys molitrix, Aristichthys nobilis, Carassius carassius ja Tinca tinca.

2 artikla

Kaikki tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvat menot veloitetaan vastaanottajalta tai hänen edustajaltaan.

3 artikla

Kumotaan päätös 2008/641/EY 1 päivästä tammikuuta 2009.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.

(2)  EUVL L 324, 11.12.2003, s. 37.

(3)  EUVL L 271, 30.9.2006, s. 71.

(4)  EUVL L 207, 5.8.2008, s. 34.

(5)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 41.

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/78

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1253/2008,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2008,

metioniinin hydroksianalogin kuparikelaatin hyväksymisestä rehun lisäaineena

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)	Liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)	Hakemus koskee metioniinin hydroksianalogin kuparikelaatin hyväksymistä broilerien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, 16 päivänä huhtikuuta 2008 antamasta lausunnosta (2) käy ilmi, ettei metioniinin hydroksianalogin kuparikelaatilla ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön broilerien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, ettei tämän tuotteen käyttö broilerien ruokinnassa lisäaineena aiheuta muita riskejä, joiden vuoksi hyväksyntää ei voitaisi myöntää asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lausunnon mukaan kyseisen valmisteen käyttö voidaan katsoa hyväksikäytettävissä olevan kuparin lähteeksi, ja se täyttää ravitsemuksellisen lisäaineen vaatimukset broilerien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomaisen antamassa lausunnossa suositellaan myös asianmukaisia toimenpiteitä käyttäjien turvallisuuden takaamiseksi. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityisvaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)	Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”hivenaineyhdisteet” kuuluva, liitteessä tarkoitettu valmiste eläinten ruokinnassa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(2)  Scientific Opinion of the Panel on Additives and Products or Substances used in Animal Feed (FEEDAP) on a request from the European Commission on the safety and efficacy of Mintrex®Cu (Copper chelate of hydroxy analogue of methionine) as feed additive for all species. The EFSA Journal (2008) 693, 1–19.

---

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/80

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1254/2008,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2008,

luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (1) ja erityisesti sen 20 artiklan 3 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan, 22 artiklan 2 kohdan ja 38 artiklan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 834/2007 ja erityisesti sen 20 artiklassa säädetään luonnonmukaisen hiivan tuotantoa koskevista perusvaatimuksista. Kyseisten vaatimusten täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi vahvistettava komission asetuksessa (EY) N:o 889/2008 (2).

(2)	Koska olisi otettava käyttöön luonnonmukaisen hiivan tuotantoa koskevat säännökset, asetuksen (EY) N:o 889/2008 soveltamisalaan olisi nyt kuuluttava myös elintarvikkeina ja rehuina käytettävät hiivat.

(3)

Jotta autettaisiin luonnonmukaisia viljelijöitä hankkimaan riittävästi rehua eläimilleen ja helpotettaisiin siirtymistä luonnonmukaiseen tuotantoon, on kuluttajien kasvavan luonnonmukaisten tuotteiden kysynnän vuoksi aiheellista sallia viljelijän tilalla tuotettujen siirtymävaiheen rehujen käyttö 100 prosenttiin asti luonnonmukaisesti kasvatettujen eläinten annoksesta.

(4)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 (3) liitteessä VI olevan B osan mukaisesti luonnonmukaisessa jalostuksessa sallittiin ainoastaan tavallisesti valmistuksen apuaineina käytettävien entsyymien käyttö, ja elintarvikelisäaineina käytettävien entsyymien olisi sisällyttävä mainitun asetuksen liitteessä VI olevan A osan A.1 kohdassa tarkoitettujen sallittujen elintarvikelisäaineiden luetteloon. Kyseinen säännös on tarpeen ottaa käyttöön uudelleen uusissa täytäntöönpanosäännöissä.

(5)

Koska hiivaa ei pidetä perustamissopimuksen 32 artiklan 3 kohdan mukaisena maataloustuotteena ja jotta luonnonmukaisen hiivan pakkausmerkinnöissä voitaisiin ilmoittaa, että hiiva on luonnonmukaista, on tarpeen muuttaa ainesosien laskentaa koskevaa säännöstä. Hiivan ja hiivatuotteiden laskeminen maatalousperäisiksi ainesosiksi tulee kuitenkin pakolliseksi 31 päivästä joulukuuta 2013. Tämä ajanjakso on välttämätön, jotta teollisuus voisi mukautua tilanteeseen.

(6)

Keitettyjen munien koristelu väreillä kuuluu eräiden Euroopan unionin alueiden perinteisiin tiettyinä vuodenaikoina, ja koska myös luonnonmukaisia munia voidaan värjätä ja saattaa markkinoille, eräät jäsenvaltiot jättivät pyynnön, joka koskee värien käyttöä tähän tarkoitukseen. Riippumattomista asiantuntijoista koostuva työryhmä tutki eräitä värejä ja muita keitettyjen munien desinfiointiin ja säilyttämiseen tarkoitettuja aineita (4) ja totesi, että useita luonnonvärejä sekä rautaoksidien ja -hydroksidien synteettisiä muotoja voidaan sallia tilapäisesti. Koska tuotanto on paikallista ja kausiluonteista, on kuitenkin tarpeen antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus myöntää asiaankuuluvia lupia.

(7)

Luonnonmukaista hiivaa käsittelevän asiantuntijaryhmän suositusten (5) mukaan olisi sallittava asetuksen (EY) N:o 834/2007 21 artiklan nojalla useiden sellaisten tuotteiden ja aineiden käyttö, jotka ovat välttämättömiä luonnonmukaisen hiivan ja hiivavalmisteiden tuotannossa. Mainitun asetuksen 20 artiklassa säädetään, että luonnonmukaisen hiivan tuotannossa saa käyttää vain luonnonmukaisesti tuotettuja kasvualustoja, eikä luonnonmukaisessa elintarvikkeessa tai rehussa saa olla luonnonmukaista hiivaa yhdessä muun kuin luonnonmukaisen hiivan kanssa. Asiantuntijaryhmä on kuitenkin suositellut päätelmissään 10 päivänä heinäkuuta 2008, että luonnonmukaisen hiivan tuotannossa sallittaisiin tilapäisesti 5 prosenttia muuta kuin luonnonmukaista hiivauutetta, kunnes luonnonmukaista hiivauutetta on saatavilla, lisäkasvualustana typen, fosforin, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteenä. Mainitun asetuksen 22 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisten joustavuutta koskevien sääntöjen mukaisesti muu kuin luonnonmukainen hiiva olisi sallittava luonnonmukaisen hiivan tuottamiseksi.

(8)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 889/2008 olisi muutettava.

(9)	Muutoksia olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 889/2008 soveltamispäivästä.

(10)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat luonnonmukaisen tuotannon sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 889/2008 seuraavasti:

1)	Poistetaan 1 artiklan 2 kohdan d alakohta.

2)	Korvataan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1.   Rehuannos voi sisältää keskimäärin enintään 30 prosenttia siirtymävaiheen rehuja. Jos siirtymävaiheen rehut ovat peräisin omaan tilaan kuuluvasta yksiköstä, prosenttilukua voidaan korottaa 100 prosenttiin.”

3)

Muutetaan 27 artikla seuraavasti: a) Lisätään 1 kohdan b alakohtaan virke seuraavasti: ”elintarvikelisäaineina käytettävät entsyymit on kuitenkin lueteltava liitteessä VIII olevassa A jaksossa.” b) Lisätään 2 kohtaan c alakohta seuraavasti: ”c) hiiva ja hiivatuotteet lasketaan maatalousperäisiksi ainesosiksi 31 päivästä joulukuuta 2013 alkaen.” c) Lisätään 4 kohta seuraavasti: ”4.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan käyttää edellä mainittuna aikana luonnonvärejä ja luonnollisia päällysaineita sellaisten keitettyjen munien kuorien perinteistä koristevärjäämistä varten, joita tuotetaan niiden saattamiseksi markkinoille tiettynä vuodenaikana. Lupa voi koskea rautaoksidien ja -hydroksidien synteettisiä muotoja 31 päivään joulukuuta 2013. Luvat on ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille.”

4)

Lisätään 27 a artikla seuraavasti: ”27 a artikla Asetuksen (EY) N:o 834/2007 20 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi seuraavia aineita voidaan käyttää hiivan tuotannossa ja hiivavalmisteissa: a) tämän asetuksen liitteessä VIII olevassa C jaksossa luetellut aineet; b) tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja aineet.”

5)

Lisätään II osaston 6 lukuun 3 a jakso seuraavasti: ”3 a   jakso Asetuksen (EY) N:o 834/2007 22 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen erityisten tuotteiden ja aineiden käyttämistä jalostuksessa koskevat poikkeukselliset tuotantosäännöt 46 a artikla Muun kuin luonnonmukaisen hiivauutteen lisääminen Jos asetuksen (EY) N:o 834/2007 22 artiklan 2 kohdan e alakohdan säännöksiä sovelletaan, luonnonmukaisen hiivan tuotannossa sallitaan, että kasvualustaan lisätään enintään 5 prosenttia muuta kuin luonnonmukaista hiivauutetta tai autolysaattia (kuiva-aineena laskettuna), jos toimijat eivät voi saada luonnonmukaisesti tuotettua hiivauutetta tai autolysaattia. Luonnonmukaisen hiivauutteen tai autolysaatin saatavuutta tarkastellaan uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 tämän säännöksen poistamiseksi.”

6)	Muutetaan liite VIII tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1.

(3)  EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1. Asetus (ETY) N:o 2092/91 kumotaan asetuksella (EY) N:o 834/2007 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien.

(4)  Riippumattoman asiantuntijaryhmän suositukset, jotka koskevat väriaineiden käyttöä luonnonmukaisten pääsiäismunien kuorissa, on saatavilla osoitteessa: www.organic-farming.europa.eu

(5)  Riippumattoman asiantuntijaryhmän suositukset luonnonmukaista hiivaa koskevista säännöksistä ovat saatavilla osoitteessa: www.organic-farming.europa.eu

---

---

16.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/83

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1255/2008,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2008,

vilja-alalla 16 päivästä joulukuuta 2008 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1249/96 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 [korkealaatuinen tavallinen vehnä], 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)	Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä joulukuuta 2008 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vilja-alan tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I liitteessä II lueteltujen tekijöiden perusteella 16 päivästä joulukuuta 2008.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 161, 29.6.1996, s. 125.

---

---

---