13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/1

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/3

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille on jätetty 3 ja 7 päivän marraskuuta 2008 välisenä aikana asetuksen (EY) N:o 950/2006 ja/tai puhdistamoiden hankintatarpeita varten markkinointivuosina 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 Bulgariaan ja Romaniaan tuotavan raa’an ruokosokerin tariffikiintiöiden avaamisesta 7 päivänä toukokuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 508/2007 (3) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 508/2007 mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä on samansuuruinen tai suurempi kuin järjestysnumerolle 09.4434 käytettävissä oleva määrä.

(2)

Sen vuoksi komission olisi vahvistettava jakokerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisen määrän täyttymisestä,

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/7

(1)

Kypros esitti 19. syyskuuta 2008 neuvostolle pyynnön, että neuvosto tekisi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti päätöksen, jonka mukaan Kyproksen suunnitelma myöntää äärimmäisestä kuivuudesta kärsineille kyproslaisille maanviljelijöille kansallista tukea, jotta he voisivat aloittaa seuraavan tuotantokierroksen, soveltuu yhteismarkkinoille.

(2)

Kyprosta on kohdannut toiseksi pahin ja pisin kuivuus vuoden 1900 jälkeen, mikä johtuu vähäisistä sateista vuosina 2007 ja 2008. Vuoden 2008 elokuu osoittautui viime vuosikymmenen kuumimmaksi kuukaudeksi, ja sademäärä tammikuusta elokuuhun 2008 oli ainoastaan 50 prosenttia normaalitasosta.

(3)

Vuoden 2008 satoa koskevien alustavien tietojen mukaan 95 prosenttia viljan viljelyalasta ei ole tuottanut satoa lainkaan, kun taas rehun tuotanto on laskenut niin merkittävästi, että sillä ei ole pystytty kattamaan edes märehtijöiden vähimmäisruokintatarpeita.

(4)

Kyproksen patoverkosto, joka sisälsi noin 150 miljoonaa kuutiometriä eli 54,7 prosenttia kapasiteetista vuoden 2005 lopulla, käsittää tällä hetkellä ainoastaan 11 miljoonaa kuutiometriä eli 4 prosenttia kapasiteetista, minkä vuoksi viranomaisten oli tiukasti säännösteltävä kasteluun tarkoitetun vedenjakelua vuoden 2007 alussa ja lopetettava se kokonaan vuonna 2008.

(5)

Näitä vahinkoja on pidettävä sitä vakavampina ja tavallista poikkeuksellisempina, kun Kypros on ottanut käyttöön tehokkaat riskin- ja kriisinhallintavälineet. Erityisesti todettakoon, että Kypros soveltaa entistä parempia kastelutekniikoita melkein 95 prosenttiin alueesta, joka on kastelun piirissä, ja se on ottanut käyttöön vesitariffeja koskevan politiikan ja rangaistustoimenpiteet, joilla estetään liiallinen vedenkulutus ja -hukka, sekä tukenut ja kannustanut vedenkierrätysjärjestelmien asentamista koteihin. Lisäksi Kyproksen kansalliseen maaseudunkehittämisohjelmaan (2007–2013) sisältyy jo monia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa veden käyttöä.

(6)

Koska kuivuudesta kärsineiden kyproslaisten maanviljelijöiden tulot ovat romahtaneet, vakavana uhkana on se, että heillä ei ole taloudellisia resursseja perheittensä välittömien tarpeiden tyydyttämiseen ja uuden kauden aloittamiseen, mistä välittömänä uhkana on viljelysmaiden autioituminen, maaperän eroosio ja aavikoituminen.

(7)

Myönnettävän valtionavun määrä on 67 500 000 euroa, ja siitä hyötyy 34 000 tukiperusteet täyttävää maanviljelijää ja 3 000 karjanpitäjää.

(8)

Jotta valtionapu olisi tehokasta, se on myönnettävä ja sen on oltava maanviljelijöiden käytettävissä mahdollisimman pian.

(9)

Komissio ei ole tässä vaiheessa antanut lausuntoa avun luonteesta ja soveltuvuudesta.

(10)

Tavallisesta poikkeavien olosuhteiden vuoksi avun voidaan siten poikkeuksellisesti, ja siinä määrin kuin se on syntyneen hätätilanteen korjaamiseksi ehdottoman välttämätöntä, katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin,

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/9

(1)

Komissio vastaanotti 21 päivänä helmikuuta 2003 kantelun (joka kirjattiin numerolla CP 15/2003), jossa ilmoitettiin Sardinian hotellialan tueksi tarkoitetun alueellisen tukiohjelman väärinkäytöstä. Komissio hyväksyi tukiohjelman vuonna 1998 (N 272/98).

(2)

Komissio pyysi Italian viranomaisilta selvitystä 26 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (D/51355). Komissio hyväksyi 28 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisten pyynnön tietojen toimittamisajan jatkamisesta, ja tiedot toimitettiin 22 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (A/33012).

(3)

Komissio teki 3 päivänä helmikuuta 2004 muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen ”Tuen N 272/98 väärinkäyttö – Päätös EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta”. Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(4)

Komissio hyväksyi 10 maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (D/5172) Italian viranomaisten pyynnön, joka koski huomautusten esittämiselle asetetun määräajan jatkamista. Italian viranomaiset esittivät huomautuksensa 19 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 26 päivänä huhtikuuta 2004 (A/32956).

(5)

Komissio sai 30 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä ja samana päivänä komissioon saapuneeksi kirjatulla kirjeellä huomautuksia yhdeltä asianomaiselta eli tukiohjelman mukaista tukea saavalta taholta. Komissio ei saanut kantelun tekijältä enää muita huomautuksia.

(6)

Komissio toimitti 13 päivänä toukokuuta 2004 saamansa huomautukset kirjeellä D/53359 Italian viranomaisille kommentointia varten.

(7)

Italian viranomaiset eivät reagoineet toimitettuihin huomautuksiin.

(8)

Italian viranomaisten kanssa pidettiin kokous Brysselissä 7 päivänä joulukuuta 2004.

(9)

Italian viranomaiset toimittivat lisätietoja 28 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 30 päivänä kesäkuuta 2005 (A/35257).

(10)

Komissio teki 22 päivänä marraskuuta 2006 menettelyn oikaisemisesta ja laajentamisesta päätöksen, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(11)

Italian viranomaiset tai kolmannet eivät toimittaneet menettelyn jatkamista ja laajentamista koskevia huomautuksia.

(12)

Tukiohjelmasta N 272/98 myönnetään avustuksia hotellialan alkuinvestointeihin Sardiniassa. Aluetukiohjelma hyväksyttiin vuonna 1998 (4), ja komissio katsoi sen soveltuvan yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen mukaisesti.

(13)

Tukiohjelma koostuu kahdesta toimenpiteestä:

Tämä päätös ei koske tukiohjelman toista osaa, joka mainitaan ainoastaan yleiskuvan antamiseksi.

(14)

Italian viranomaiset ilmoittivat aluetukiohjelmasta vuonna 1998 annetusta aluelaista nro 9 ja toimittivat komissiolle lakitekstin mutta eivät toimittaneet samalla täytäntöönpanoasetuksia.

(15)

Komissio kuvasi toimenpidettä ohjelman hyväksymisestä tekemässään päätöksessä seuraavasti:

(16)

Komission annettua hyväksyntänsä Sardinian alue hyväksyi tukiohjelman täytäntöönpanoa koskevan asetuksen ja useita päätöksiä. Asetus nro 285 (5) annettiin huhtikuussa 1999, ja tämän jälkeen hyväksyttiin useita hallinnollisia päätöksiä, muun muassa 27 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyt päätökset nro 33/4 ja 33/6. Päätöstä nro 33/6 sovelletaan rinnakkain päätöksen nro 33/4 kanssa, ja sen mukaan eräissä poikkeustapauksissa tukia voidaan myöntää myös, jos työt ovat alkaneet ennen hakemuksen esittämistä.

(17)

Tukiohjelmaa mukautettiin tuki-intensiteettien osalta sen jälkeen, kun Italian aluetukikartta vuosiksi 2000–2006 (6) oli hyväksytty. Italian viranomaiset ilmoittivat 2 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (A/39177) komissiolle seuraavista aiheellisiin toimenpiteisiin kuuluvista täytäntöönpanotoimenpiteistä:

(18)

Komissio totesi Italian viranomaisten toimittamien tietojen perusteella 17 päivänä toukokuuta 2001 päivätyssä kirjeessä, että Italia oli hyväksynyt aiheellisia toimenpiteitä koskevan ehdotuksen ja vahvisti, että tukiohjelma oli muutettu vuonna 1998 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (8), jäljempänä vuoden 1998 suuntaviivat, mukaiseksi.

(19)

Käytännön tasolla tukiohjelma toteutettiin hakemusmenettelyllä, jossa julkaistiin pyyntö esittää edellä mainittujen päätösten mukaisesti laadittuja asiaa koskevia hakemuksia.

(20)

Italian viranomaisten mukaan vuonna 2001 julkaistiin ensimmäinen haku (niin kutsuttu vuoden 2000 haku), jossa asianomaisia kehotettiin esittämään virallinen tukiohjelmaa koskeva rahoituspyyntö.

(21)

Saatavilla olevien tietojen mukaan ensimmäinen haku johti seuraavien päätösten tekemiseen:

(22)

Italian viranomaiset totesivat 22 päivänä huhtikuuta 2003 toimittamien tietojensa (kirje A/33012, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 28 päivänä huhtikuuta 2003) sivulla 13, että tiettyjä ”kriittisiä” hankkeita (eli hankkeita, joita koskevat työt oli aloitettu ennen tukihakemuksen tekemistä mutta 5 päivänä huhtikuuta 1998 annetun lain voimaantulon jälkeen) oli päätetty ottaa mukaan alueen edun nimissä. Viranomaisten mukaan tämän vuoksi vuonna 2002 tukea oli annettu ainakin 28 investointihankkeelle, jotka oli aloitettu ennen tukihakemuksen tekemistä, ja joihin liittyvien tukien kokonaismäärä oli noin 24 miljoonaa euroa.

(23)

Komissio muistutti muodollista tutkintamenettelyä käynnistäessään, että vuoden 1998 suuntaviivojen 4.2 kohdan mukaan tukihakemus on jätettävä ennen kuin hanketta aletaan toteuttaa.

(24)

Komissio totesi myös, että velvoite toistettiin sen vuonna 1998 tekemässä päätöksessä olla vastustamatta aluetukiohjelmaa, joka oli tarkoitettu Italian hotellialan tukemiseen Sardiniassa (N 272/98).

(25)

Vaikka komission päätöksessä oli vahvistettu tuensaajille velvoite esittää tukihakemus ennen hankkeen käynnistämistä ja Italian viranomaiset olivat yksiselitteisesti vahvistaneet (9) noudattaneensa näitä velvoitteita vuoden 1998 suuntaviivojen voimaantuloon liittyneiden aiheellisten toimenpiteiden yhteydessä, Italian viranomaiset olivat kuitenkin hyväksyneet useita toimeenpanoasetuksia, joita ei toimitettu komissiolle (muun muassa 22 päivänä joulukuuta 1998 tehty päätös ja 27 päivänä heinäkuuta 2000 tehty päätös 33/6). Kyseisissä täytäntöönpanoasetuksissa säädettiin mahdollisuudesta myöntää tukea poikkeuksellisesti ja ainoastaan tukiohjelman ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna ensimmäisen haun perusteella investointihankkeille, jotka oli aloitettu ennen tukihakemuksen esittämistä. Komissio katsoi näiden seikkojen vuoksi, että Italian viranomaiset eivät olleet noudattaneet tukiohjelman hyväksymisestä tehdyn komission päätöksen mukaisia velvoitteita eivätkä alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä.

(26)

Komissio katsoi tämän vuoksi, että tuen kannustava vaikutus saattaisi kyseenalaistua, jos tukea ei tarvitse hakea ennen hankkeen töiden tosiasiallista alkamista. Komission mukaan tämä tilanne saattaa aiheuttaa tuen N 272/98 osalta asetuksen 659/1999 (10), jäljempänä menettelyasetus, 16 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön, ja se epäili ennen tukihakemuksen esittämistä aloitetuille investointihankkeille annetun tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(27)

Komissio keskitti ensimmäisessä menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä analyysinsä siihen, ettei sille ollut ilmoitettu edellä mainituista tukiohjelman täytäntöönpanoasetuksista. Lisäksi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ei mainittu päätöstä nro 33/6.

(28)

Edellä 22 kappaleessa mainittujen tukien myöntäminen perustuu kuitenkin päätökseen nro 33/6 eikä päätökseen 33/4, johon 3 päivänä helmikuuta 2004 tehdyssä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä virheellisesti viitattiin.

(29)

Ensimmäisessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä myös mainitaan menettelyasetuksen 16 artiklassa tarkoitettu hyväksytyn tukiohjelman väärinkäyttö. Kyseisen 16 artiklan ymmärretään yleensä viittaavan tilanteisiin, joissa hyväksytyn tuen saaja soveltaa tukea tuen myöntämistä koskevan yksittäisen päätöksen tai tukisopimuksen vastaisesti, eikä tilanteisiin, joissa tietty jäsenvaltio muuttaa voimassa olevaa tukiohjelmaa ja luo näin uusia, sääntöjenvastaisia tukia (menettelyasetuksen 1 artiklan c ja f kohta).

(30)

Näistä syistä ja väärinkäsitysten välttämiseksi komissio katsoi, että menettelyä on tarpeen oikaista ja laajentaa, ja pyysi kansallisia viranomaisia ja kolmansia toimittamaan mahdolliset huomautuksensa.

(31)

Vastauksena muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemiseen Euroopan unionin virallisessa lehdessä komissio sai huomautuksia seuraavilta asianomaisilta:

Huomautusten tarkoituksena oli perustella tuen kannustavaa vaikutusta ja tuen välttämättömyyttä koskevan periaatteen noudattamista.

(32)

Asianomainen perustelee näkemystään, että kannustava vaikutus ja tuen välttämättömyyden periaate toteutuvat täysin, seuraavin argumentein:

(33)

Asianomainen perustelee tuen välttämättömyyttä korostaen muun muassa sitä, että se ei olisi toteuttanut kyseistä investointia ilman julkista rahoitusta. Käynnistääkseen investoinnin asianomainen oli turvautunut lyhytaikaiseen pankkilainaan ennen tuen myöntämistä.

(34)

Komissio ei saanut menettelyn oikaisemisesta ja laajentamisesta tehdyn päätöksen (12) seurauksena muita huomautuksia.

(35)

Vastauksessaan arvioihin, joita komissio teki menettelyn aloittamista koskevassa kirjeessään, Italian viranomaiset esittivät seuraavat kolme pääväitettä: perustellut odotukset, kannustava vaikutus ja tuen määrittely de minimis -tueksi.

(36)

Italian viranomaiset vetosivat komissiolle toimittamissaan huomautuksissa perusteltuihin odotuksiin ja oikeusvarmuuden periaatteeseen. Viranomaisten mukaan tuensaajat pitivät vuoden 1998 aluelakia nro 9 jossain mielessä jatkona vuoden 1993 aluelaissa nro 40 säädetylle aiemmalle ”yhden luukun” järjestelmään perustuvalle ohjelmalle (ohjelma N 611/93, jota muutettu ohjelmalla N 250/01), joka oli tarkasteluajankohtana (ja on edelleen) voimassa. Italian viranomaiset katsovat, että kyseinen järjestelmä on osaltaan saanut tuensaajat perustellusti odottamaan, että niillä on oikeus tukeen tukihakemuksen perusteella, siitä riippumatta, onko hankkeita aloitettu vai ei.

(37)

Lisäksi Italian viranomaiset toteavat, että aluetukiohjelman täytäntöönpanoasetukset annettiin vasta sen jälkeen, kun komissio oli hyväksynyt ohjelman. Ensimmäinen täytäntöönpanoasetus annettiin 29 päivänä huhtikuuta 1999 (asetus nro 285/99). Asetuksen 17 pykälän (siirtymäsäännös) mukaan lain voimaantulon (5 päivä huhtikuuta 1998) jälkeen aiheutuneet kustannukset ovat tukikelpoisia. Asetus nro 285/99 julkaistiin Sardinian alueen virallisessa lehdessä 8 päivänä toukokuuta 1999 (13).

(38)

Italian viranomaiset mainitsevat lisäksi, että asetus nro 285/99 kumottiin 27 päivänä heinäkuuta 2000 päätöksellä nro 33/3, koska se oli puutteellinen. Sardinian alue antoi samalla uudet täytäntöönpano-ohjeet, jotka ilmoitettiin komissiolle 20 päivänä syyskuuta 2000.

(39)

Italian viranomaiset korostavat, että tehdessään päätöksen 27 päivänä heinäkuuta 2000 Sardinian alueen on täytynyt ottaa huomioon, että asetuksen nro 285/99 julkaiseminen virallisessa lehdessä oli luonut tuensaajien keskuudessa perusteltuja odotuksia. Tästä syystä päätettiin, että ensimmäiseen hakuun hyväksyttäisiin vuoden 1998 aluelain nro 9 9 pykälän perusteella tukihakemuksia, jotka koskevat jo aloitettuja investointihankkeita. Tämän vuoksi ensimmäistä hakua koskevasta siirtymäsäännöksestä tehdyssä päätöksessä nro 33/6 todetaan, että 5 päivän huhtikuuta 1998 (vuoden 1998 aluelain nro 9 voimaantulopäivä) jälkeen aiheutuneet kustannukset ovat ensimmäiseen hakuun esitettyjen hakemusten osalta poikkeuksellisesti tukikelpoisia.

(40)

Italian viranomaiset muistuttavat lisäksi, että komissio oli aiheellisia toimenpiteitä koskevan menettelyn yhteydessä todennut 17 päivänä toukokuuta 2001 päivätyssä kirjeessä (D/52027) ohjelman soveltuvan yhteismarkkinoille, edellyttäen että kansalliset viranomaiset soveltavat vuoden 1998 aluelain nro 9 9 pykälää de miminis -asetusta (EY) N:o 69/2001 noudattaen.

(41)

Viranomaiset kertovat myös, että ohjelman konkreettinen täytäntöönpano 27 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyn päätöksen voimaantulon jälkeen edellytti ennen ensimmäisen haun julkaisemista esitettyjen tukihakemusten tekemistä uudelleen uusia lomakkeita käyttäen.

(42)

Italian viranomaiset vakuuttavat lisäksi tuen olevan kannustavaa, koska avustukset ovat välttämättömiä kustannusten syntymisen ja tuen maksamisen välisen ajan kattavien pankkilainojen maksamiseen.

(43)

Lopuksi Italian viranomaiset toteavat, että tuensaajien oli täytynyt tehdä valinta aluetukiohjelmien välillä, sillä ne eivät voineet hakea samaan hankkeeseen tukea eri ohjelmista. Lisäksi ne korostavat, että vuoden 1998 aluelakiin nro 9 sisältyvä alueellinen aluetukiohjelma (N 272/98) ja vuoden 1992 lakiin nro 488 sisältyvä valtakunnallinen aluetukiohjelma (N 715/99) ovat toisensa poissulkevia.

(44)

Italian viranomaiset katsovat, että vuoden 1998 aluelain nro 9 9 pykälän perusteella kannustavaa vaikutusta koskevaa periaatetta on noudatettu, vaikka työt olisi aloitettu ennen tukihakemuksen esittämistä. Viranomaisten mukaan ennen hakemuksen esittämistä myönnettyyn tuen osaan sovelletaan de minimis -sääntöä. Ennen hakemuksen esittämistä myönnettyä 100 000 euron kynnyksen alittavaa tuen osaa täytyisi käsitellä erikseen ottaen huomioon ainoastaan ennen kyseistä ajankohtaa aiheutuneet kustannukset eikä kaikkia hankkeen kustannuksia. Tämä koskee 12:ta hanketta 28:sta.

(45)

Komissio ei saanut menettelyn oikaisemisesta ja laajentamisesta tehdyn päätöksen seurauksena muita huomautuksia.

(46)

Tukiohjelmaa N 272/98 arvioitaessa todettiin, että toimenpide oli EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sillä se täytti kaikki kyseisessä artiklassa vahvistetut kriteerit.

(47)

Toimenpiteellä annetaan tietylle tuensaajien ryhmälle taloudellista etua vähentämällä kyseisten tuensaajien tavanomaisia kuluja. Etu myönnetään valtion varoista ja se uhkaa vääristää kilpailua, sillä se vahvistaa tiettyjen yritysten taloudellista asemaa niiden kilpailijoihin verrattuna. Koska hotellialalla eri jäsenvaltioiden toimijat kilpailevat keskenään, matkailualan tukeminen saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (14).

(48)

Ilmoitettu tukiohjelma, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 659/99 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(49)

Päätöksessä nro 34/73 varmistettiin aiheellisten toimenpiteiden yhteydessä, että tuen enimmäisintensiteetit vastaavat uusien aluetukikarttojen enimmäisintensiteettejä ja ovat näin vuoden 1998 suuntaviivojen mukaiset, kun taas päätöksellä nro 33/4 varmistettiin kannustavaa vaikutusta koskevan periaatteen noudattaminen. Tästä syystä komissio saattoi todeta, että mainittuihin päätöksiin sisältyvät säännöt eivät lisänneet uusia elementtejä alun perin hyväksyttyyn tukiohjelmaan N 272/98.

(50)

Komissio katsoo kuitenkin, että vuonna 1999 annetulla asetuksella nro 285 käyttöön otetuilla siirtymäsäännöillä on saatettu muuttaa sen alun perin hyväksymää tukiohjelmaa. Komissio toteaa, ettei se ole tähän mennessä ottanut kantaa kyseisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, mutta ottaa huomioon, ettei vuonna 1999 annettu asetus nro 285 tullut lainkaan voimaan, sillä se kumottiin päätöksellä nro 33/3.

(51)

Tukiohjelmaa N 272/98 muutettiin jälleen 27 päivänä heinäkuuta 2000, kun päätökset nro 33/4 ja 33/6 hyväksyttiin. Kuten edellä (16–21 kappaleissa) on kuvattu, päätöksellä nro 33/6 tehtiin ilmoitettuun toimenpiteeseen muutoksia, jotka eivät olleet komission hyväksymän ohjelman mukaisia.

(52)

Kuten 38 kappaleessa todettiin, Italian viranomaiset esittävät ilmoittaneensa komissiolle mainituista täytäntöönpanoasetuksista aiheellisten toimenpiteiden yhteydessä.

(53)

Komissio toteaa Italian viranomaisten jättäneen ilmoittamatta mainitut päätökset ja ilmoittaneen komissiolle aiheellisten toimenpiteiden yhteydessä, että päätöksellä nro 33/4 varmistettiin kannustavaa vaikutusta koskevan periaatteen noudattaminen. Viranomaiset eivät kuitenkaan ilmoittaneet aiheellisten toimenpiteiden yhteydessä komissiolle päätöksestä nro 33/6, mikä on vastoin EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa ja viranomaisille EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan (15) nojalla kuuluvaa yhteistyövelvollisuutta.

(54)

Näin ollen edellä mainittujen täytäntöönpanosäännösten mukaisesti sovellettu tukiohjelma ei ole komission alkuperäisen hyväksymispäätöksen mukainen.

(55)

Tämän vuoksi tukihankkeet, joiden täytäntöönpano aloitettiin ennen tukihakemuksen tekemistä, on katsottava sääntöjenvastaisiksi.

(56)

Italian viranomaiset tai asianomainen eivät ole suoraan kyseenalaistaneet epäilyjä, joita komissio esitti 3 päivänä helmikuuta 2004 ja 22 päivänä marraskuuta 2006 päivätyissä, muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeneissa kirjeissään. Näin ollen komissio vahvistaa arvionsa, joka esitetään seuraavassa.

(57)

Kuten todettua, ainakin 28 investointihanketta on aloitettu vaiheessa, jossa ne eivät ole voineet saada tukea kyseisestä tukiohjelmasta.

(58)

Vuoden 1998 suuntaviivoissa edellytetään, että kaikki tukihakemukset esitetään ennen kuin hankkeiden toteuttaminen aloitetaan.

(59)

Edellä mainittu vaatimus toistettiin komission vuonna 1998 tekemässä päätöksessä olla vastustamatta aluetukiohjelmaa, joka oli tarkoitettu Italian hotellialan tukemiseen Sardiniassa (N 272/98). Päätöksessä vahvistetaan yksiselitteisesti, että tuensaajien on tehtävä tukihakemus ennen hankkeiden toteuttamisen aloittamista.

(60)

Lisäksi Italian viranomaiset toimittivat vuoden 1998 suuntaviivojen voimaantuloon liittyneiden aiheellisten toimenpiteiden yhteydessä 27 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyn päätöksen nro 33/4, jonka 6 pykälässä vahvistetaan yksiselitteisesti, että rahoituspyynnön jälkeen aiheutuneet kustannukset ovat tukikelpoisia.

(61)

Komissio muistuttaa, että tuen välttämättömyyden periaate on perusperiaate, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut Philip Morris -tuomiossaan (16) ja joka on selvästi olennainen peruste, kun määritetään, ovatko yritysten tekemät investoinnit vuoden 1998 suuntaviivojen perusteella tukikelpoisia. Sekä edellä mainitussa komission päätöksessä että suuntaviivoissa vahvistetaan, että rahoitushakemus on tehtävä ennen hankkeen aloittamista.

(62)

Italian viranomaiset totesivat, että kansallinen järjestelmä on luonut perusteltuja odotuksia siitä, että avustuksen saa yksinkertaisesti tekemällä tukihakemuksen riippumatta siitä, ovatko hankkeet jo alkaneet.

(63)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä, sillä aluetukiohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä edellytetään yksiselitteisesti, että tukihakemus on esitetty ennen hankkeen toteuttamisen aloittamista.

(64)

Lisäksi päätös nro 33/4 toimitettiin komissiolle vasta kantelun jälkeen. Se toimitettiin vasta 22 päivänä huhtikuuta 2003 laaditun muistion nro 5245 kanssa kantelua seuranneen menettelyn (CP 15/2003) yhteydessä. Italian viranomaisten esittämää perusteltuja odotuksia koskevaa väitettä ei näin ollen voida hyväksyä, sillä komissio ei ole antanut niille tai muille osapuolille erityisiä takuita, joiden perusteella voitaisiin järkiperustein pitää yllä perusteltuja odotuksia siitä, ettei kyseisiä edellytyksiä tarvitsisi noudattaa. ”Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojaansa saa vedota oikeussubjekti, joka on tilanteessa, josta käy ilmi, että yhteisön viranomaiset ovat luoneet hänelle perusteltuja odotuksia […]. Sitä vastoin kukaan ei voi väittää luottamuksensuojan periaatetta loukatun, jos viranomaiset eivät ole antaneet täsmällisiä vakuutuksia asiassa.” (17)

(65)

Komissio ei voi myöskään hyväksyä Italian viranomaisten käsitystä, että kannustava vaikutus olisi toteutunut tapauksessa, jossa tuensaaja esitti tukihakemuksen ennen töiden alkamista osana toista aluetukiohjelmaa.

(66)

Komissio katsoo, että kannustavaa vaikutusta ei ole mahdollista siirtää tukiohjelmasta toiseen. Tämän vuoksi sitä, että yritys on päättänyt esittää hakemuksen osana eri tukiohjelmaa, ei voida pitää osoituksena kannustavaa vaikutusta koskevan periaatteen noudattamisesta. Lisäksi Italian viranomaiset ovat korostaneet (ks. 43 kappale), ettei tuensaaja voi esittää samaa hanketta koskevaa hakemusta useaan tukiohjelmaan, ja että vuonna 1998 annettuun aluelakiin nro 9 sisältyvä aluetukiohjelma (valtiontuki N 272/98) ja vuonna 1992 annettuun valtakunnalliseen lakiin nro 488 sisältyvä aluetukiohjelma (aluetuki N 715/99) ovat toisensa poissulkevia.

(67)

Komissio ei myöskään voi hyväksyä Italian viranomaisten väitteitä, joiden mukaan kannustava vaikutus näkyy siinä, että avustukset ovat välttämättömiä kustannusten aiheutumisajankohdan ja tuen maksamisen välisen ajankohdan kattavien pankkilainojen maksamiseksi. Talouden toimijan valmius hankkeen käynnistämiseen ja lainanottoon kustannusten rahoittamiseksi ei millään tavoin osoita, että tuet olisivat välttämättömiä hankkeen eteenpäin viemiseksi, tai takaa, että tuki kannustaisi toteuttamaan hankkeen, jota ei olisi muuten toteutettu. Talouden toimijan valmius käynnistää työt ja kantaa hankkeeseen liittyvät riskit hakematta tukea kyseisestä tukiohjelmasta osoittaa pikemminkin, että tuet eivät ole välttämättömiä kannustimia.

(68)

Komissio ei voi myöskään hyväksyä väitteitä, jotka Italia on esittänyt de minimis -säännöstä. Säännöllä ei voida kiertää suuntaviivoissa asetettua velvoitetta, jonka mukaan tukihakemus on esitettävä ennen hankkeen toteutuksen käynnistämistä, jotta kannustavaa vaikutusta koskeva periaate toteutuisi. Koko hankkeeseen myönnetty tukisumma on otettava huomioon, eikä pelkästään ennen tukihakemusta myönnettyä tuen osaa. Siksi komissio ei voi hyväksyä alkuvaiheen töiden pitämistä tukikelpoisina de minimis -säännön perusteella suuntaviivojen säännöksistä poiketen. Sen lisäksi, että laskiessaan de minimis -kynnyksen ylittymistä Italian viranomaiset eivät ole ottaneet huomioon hankkeita kokonaisuudessaan, sama tuensaaja on voinut saada de minimis -tukea muista lähteistä, mitä Italian viranomaiset eivät ilmeisesti ole ottaneet huomioon.

(69)

Yhteenvetona voidaan todeta, että Italian viranomaiset eivät ole komission mielestä osoittaneet tukea myönnetyn hyväksymispäätöksessä määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Vaikka oletettaisiin, että tukea voitaisiin pitää toimintatukena, sitä ei voitaisi pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Vuoden 1998 suuntaviivojen mukaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksen perusteella tukiin oikeutetuilla alueilla voidaan poikkeuksellisesti myöntää toimintatukia. Sardinia kuului vuosina 1998–2006 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tukeen oikeutettuihin alueisiin. Tarkasteltavana olevan tukiohjelman puitteissa ei kuitenkaan myönnetty toimintatukia de minimis -tukia lukuun ottamatta. Italian viranomaiset eivät myöskään ole tässä menettelyssä toimittaneet näyttöä siitä, että tukia voitaisiin perustella alueellisen kehityksen edistämisellä tai tuen luonteella, eivätkä ne ole osoittaneet, että ne olisivat oikeassa suhteessa haittoihin, jotka sillä pyritään korjaamaan.

(70)

Italian viranomaiset eivät ole myöskään väittäneet, että kyseiset tuet olisivat EY:n perustamissopimuksen muiden määräysten, muiden valtiontukisääntöjen tai muiden säännösten, suuntaviivojen tai puitteiden mukaisia.

(71)

Komissio ei myöskään katso tukien hyväksymiselle olevan muita oikeusperustoja. Kuten edellä on esitetty, toimenpiteeseen ei voida soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeusta, jonka nojalla tuki, jolla edistetään tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä, on hyväksyttävää, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Asiaan ei voida soveltaa myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia, jotka koskevat yksittäisille kuluttajille myönnettävää sosiaalista tukea, tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi ja tukea Saksan liittotasavallan alueille jaosta aiheutuneen taloudellisen haitan korvaamiseksi. Toimenpidettä ei myöskään voida katsoa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi Euroopan yhteistä etua koskevaksi tärkeäksi hankkeeksi eikä sitä ole tarkoitettu jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen. Tukea ei myöskään ole tarkoitettu edistämään kulttuuria tai kulttuuriperintöä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(72)

Näin ollen komissio pitää tukea, jota on oletettavasti myönnetty hankkeisiin, jotka on käynnistetty ennen tuen hakemista Sardinian hotellialan tukemiseksi tarkoitetusta, komission vuonna 1998 hyväksymästä aluetukiohjelmasta (asia N 272/1998), jota on toteutettu päätöksen nro 33/6 ja ensimmäisen haun perusteella, yhteismarkkinoille soveltumattomana.

(73)

Yhteismarkkinoille soveltumattomuus koskee kaikkia tukihakemuksen esittämisajankohtana voimassa olleiden täytäntöönpanoasetusten perusteella sellaisiin hankkeisiin myönnettyjä tukia, joiden tukikelpoiset kustannukset ovat aiheutuneet ennen tukihakemuksen esittämistä ja jotka ylittävät asetuksen (EY) N:o 69/2001 2 artiklan mukaisesti lasketun de minimis -määrän, johon tuensaaja olisi ollut oikeutettu kyseisenä ajankohtana.

(74)

Komissio katsoo, että Italia on toteuttanut kyseessä olevan tuen sääntöjenvastaisesti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräyksiä rikkoen.

(75)

Arviointinsa perusteella komissio päättelee, että kyseisiin hankkeisiin ohjelman ”Vuoden 1998 aluelaki nro 9 – Tuen N 272/98 väärinkäyttö” puitteissa ensimmäisen haun ja päätöksen nro 33/6 perusteella myönnetty tuki ei täytä vuonna 1998 annetuissa alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa määritettyjä ehtoja. Tuki on myönnetty sääntöjenvastaisesti, eikä se sovellu yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan eikä 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella.

(76)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklaan liittyvän vakiintuneen käytännön mukaan komissio määrää EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan nojalla tuensaajan maksamaan takaisin sääntöjenvastaiset ja yhteismarkkinoille soveltumattomat tuet. Käytäntö on vahvistettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 14 artiklassa.

(77)

Italian on sen vuoksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajilta. Italian on tätä varten vaadittava tuensaajia maksamaan tuki takaisin neljän kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta.

(78)

Takaisinperintäpäätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään asetuksen (EY) N:o 659/99 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.

(79)

Korko lasketaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (18) V luvun säännösten mukaisesti. Komissio pyytää Italiaa määräämään mahdolliset tuensaajat maksamaan tuet takaisin korkoineen jäljempänä esitetyllä tavalla neljän kuukauden kuluessa tästä päätöksestä.

(80)

Italian on toimitettava pyydetyt tiedot komissiolle tämän päätöksen liitteessä olevalla lomakkeella, jossa on lueteltava asianomaiset tuensaajat ja ilmoitettava toimenpiteet, joista on päätetty tai jotka on jo toteutettu, jotta sääntöjenvastaiset valtiontuet voidaan välittömästi periä tosiasiallisesti takaisin. Komissio kehottaa Italiaa toimittamaan kahden kuukauden kuluessa tästä päätöksestä kaikki sellaiset asiakirjat (yleisohjeet, perintämääräykset yms.), joilla osoitetaan, että sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä tuensaajilta on aloitettu,

a)

Luettelo tuensaajista, jotka ovat saaneet tukea 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla, ja tuen kokonaismäärä, jonka kukin niistä on tukiohjelman nojalla saanut. Pyydetyt tiedot on annettava tämän päätöksen liitteessä olevalla lomakkeella.

b)

Kultakin tuensaajalta takaisinperittävän tuen kokonaismäärä (tuki ja takaisin perittävä korko).

c)

Tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi.

d)

Asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/19

(1)

Yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi 23 päivänä lokakuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/89/EY (3) vahvistetaan yhteisön vähimmäistoimenpiteet kyseisen taudin torjumiseksi. Siinä säädetään toimenpiteistä, jotka on toteutettava klassisen sikaruton taudinpurkauksen yhteydessä. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät jäsenvaltioiden suunnitelmat, jotka koskevat klassisen sikaruton hävittämistä luonnonvaraisista sioista sekä luonnonvaraisten sikojen hätärokotuksia tietyin edellytyksin.

(2)

Komissio teki 24 päivänä marraskuuta 2006 eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa koskevan päätöksen 2006/805/EY (4) näissä jäsenvaltioissa esiintyneiden sikaruton taudinpurkausten vuoksi. Päätöksessä vahvistetaan klassisen sikaruton torjuntatoimenpiteet niiden jäsenvaltioiden alueilla, joilla tautia esiintyy luonnonvaraisissa sioissa, jotta estetään taudin leviäminen yhteisön muille alueille.

(3)

Kyseisiä jäsenvaltioita vaaditaan toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet klassisen sikaruton leviämisen estämiseksi. Sen vuoksi ne toimittivat komissiolle tautia koskevat hävittämis- ja hätärokotussuunnitelmat tarvittavista toimenpiteistä, joilla tauti saadaan hävitettyä suunnitelmissa mainituilta alueilta, joilla tartuntoja esiintyy, ja joita on sovellettava kyseisillä alueilla sijaitsevilla sikatiloilla.

(4)

Jäsenvaltioissa ja niiden alueilla on erilaisia klassisen sikaruton epidemiologisia tilanteita. Yhteisön lainsäädännön selkeyttämiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää kolmesta erillisestä alueiden luettelosta kunkin alueen epidemiologisen tilanteen mukaan.

(5)

Yleisenä sääntönä on, että koska elävien sikojen siirtäminen alueilta, joilla tautia esiintyy, aiheuttaa suuremman riskin kuin lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden siirtäminen, elävien sikojen siirtäminen asianomaisista jäsenvaltioista olisi kiellettävä.

(6)

Tartunnan saaneista eläimistä peräisin oleva siemenneste, munasolut ja alkiot voivat edistää klassista sikaruttoa aiheuttavan viruksen leviämistä. Jotta estetään klassisen sikaruton leviäminen yhteisön muille aluille, on aiheellista kieltää siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähettäminen tämän päätöksen liitteessä luetelluilta alueilta.

(7)

Näistä kolmesta luettelosta ensimmäisessä olisi esitettävä ne jäsenvaltiot ja alueet, joilla klassisen sikaruton epidemiologinen tilanne on suotuisin, ja sen vuoksi yleisestä kiellosta poiketen eläviä sikoja voidaan lähettää muille rajoitetuille alueille, tietyt suojatoimenpiteet huomioon ottaen. Lisäksi näillä alueilla sijaitsevilta tiloilta voidaan lähettää muihin jäsenvaltioihin tuoretta sianlihaa ja sianlihasta koostuvia tai sitä sisältäviä raakalihavalmisteita ja lihavalmisteita.

(8)

Tiettyjä alueita, joilla klassista sikaruttoa esiintyy luonnonvaraisissa sioissa, jakavat valtioiden rajat, ja niihin sisältyy siis kahden jäsenvaltion toisiinsa rajoittuvia alueita. Olisikin säädettävä taudinvalvontatoimenpiteistä, jotka liittyvät elävien sikojen lähettämistä koskeviin rajoituksiin kahdessa eri jäsenvaltiossa sijaitsevilla toisiinsa rajoittuvilla alueilla, joilla tautia esiintyy.

(9)

Kun otetaan huomioon epidemiologinen tilanne tietyillä Unkarin ja Slovakian alueilla, on aiheellista sisällyttää ne tähän ensimmäiseen alueiden luetteloon.

(10)

Toisessa luettelossa olisi esitettävä alueet, joilla epidemiologinen tilanne luonnonvaraisessa villisikapopulaatiossa tai sikatiloilla on vähemmän suotuisa satunnaisten taudinpurkausten vuoksi. Näiltä alueilta ei saa lähettää muihin jäsenvaltioihin eläviä sikoja, mutta tiloilta, joita pidetään turvallisina, voidaan lähettää tuoretta sianlihaa ja sianlihasta koostuvia tai sitä sisältäviä raakalihavalmisteita ja lihavalmisteita tietyin lisäsuojatoimenpitein, joista olisi säädettävä tässä päätöksessä.

(11)

Kolmanteen luetteloon olisi sisällytettävä alueet, joilta ei saa lähettää muihin jäsenvaltioihin eläviä sikoja eikä tuoretta sianlihaa eikä lihavalmisteita. On kuitenkin asianmukaista, että tällaisia sianlihasta koostuvia tai sitä sisältäviä raakalihavalmisteita ja lihavalmisteita voidaan lähettää muihin jäsenvaltioihin, jos ne käsitellään niin, että klassisen sikaruton aiheuttava virus tuhoutuu.

(12)

Lisäksi on asianmukaista säätää, että tuoreen sianlihan ja sianlihasta koostuvien tai sitä sisältävien raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettämiseen jäsenvaltioista, joilla on kolmanteen luetteloon sisältyviä alueita, sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, jotta estetään klassisen sikaruton leviäminen yhteisön muille alueille. Tällainen sianliha sekä sianlihavalmisteet ja -raakalihavalmisteet olisi merkittävä erityismerkeillä, joita ei voi sekoittaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (5) säädettyyn sianlihan terveysmerkkiin eikä eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (6) säädettyyn sianlihan tunnistusmerkkiin.

(13)

Jos jäsenvaltioon sovelletaan kieltoa, jonka mukaan se ei saa lähettää alueensa tietyistä osista tuoretta sianlihaa ja sianlihasta koostuvia tai sitä sisältäviä raakalihavalmisteita ja lihavalmisteita, olisi säädettävä tietyistä vaatimuksista, erityisesti todistusten antamisesta, jos halutaan lähettää tällaista lihaa, lihavalmisteita tai raakalihavalmisteita kyseisen jäsenvaltion muilta alueilta, joihin kieltoa ei sovelleta, jotta estetään klassisen sikaruton leviäminen yhteisön muille alueille.

(14)

Päätöstä 2006/805/EY on muutettu monta kertaa. Sen vuoksi on asianmukaista kumota kyseinen päätös ja korvata se tällä päätöksellä.

(15)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

muilta kuin liitteessä luetelluilta alueilta ja

b)

tilalta, jonne ei ole tuotu eläviä sikoja liitteessä luetelluilta alueilta lähettämistä välittömästi edeltäneiden 30 päivän aikana.

a)

jonne ei ole tuotu eläviä sikoja lähetyspäivää välittömästi edeltäneiden 30 päivän aikana;

b)

joilla virkaeläinlääkäri on tehnyt kliinisen tutkimuksen klassisen sikaruton varalta komission päätöksen 2002/106/EY (7) liitteessä olevan IV luvun A osassa ja D osan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tarkastus- ja näytteenottomenettelyjen mukaisesti; ja

c)

joilla on tehty negatiivisin tuloksin päätöksen 2002/106/EY liitteessä olevan VI luvun C osan mukaiset polymeraasiketjureaktiotestit klassisen sikaruton varalta verinäytteistä, jotka on kerätty lähetettävistä sioista lähetyspäivää välittömästi edeltäneiden seitsemän päivän aikana; tutkittavien sikojen vähimmäismäärän lähetettävien sikojen ryhmässä on oltava riittävä, jotta 5 prosentin esiintyvyys voidaan osoittaa 95 prosentin varmuudella.

i)

sikoihin, jotka lähetetään suoraan teurastamoon välitöntä teurastusta varten

ii)

sikoihin, jotka lähetetään liitteessä olevan I osan luetteloon sisältyvän jäsenvaltion viereiselle alueelle

iii)

jos määränpäänä oleva jäsenvaltio antaa siirrolle ennakolta suostumuksensa.

a)

sikoja, jotka siirretään suoraan teurastamoon välitöntä teurastusta varten;

b)

lähetyksiä tiloilta,

a)

sikojen siemenneste, paitsi jos se on peräisin karjuista, joita on pidetty neuvoston direktiivin 90/429/ETY (9) 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla ja tämän päätöksen liitteessä lueteltujen alueiden ulkopuolella sijaitsevalla hyväksytyllä keinosiemennysasemalla;

b)

sikojen munasolut ja alkiot, paitsi jos ne ovat peräisin liitteessä lueteltujen alueiden ulkopuolella sijaitsevalla tilalla pidetyistä sioista.

a)

kyseisellä tilalla ei ole rekisteröity klassisen sikaruton tapauksia edeltävien 12 kuukauden aikana ja tila sijaitsee suoja- tai valvontavyöhykkeen ulkopuolella;

b)

siat ovat olleet tilalla vähintään 90 päivää eikä tilalle ole tuotu eläviä sikoja teurastamoon lähettämistä välittömästi edeltäneiden 30 päivän aikana;

c)

tilalla on tehty vähintään kahdesti vuodessa toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen suorittama tarkastus,

d)

ennen sikojen lähettämistä teurastamoon koskevan luvan antamista virkaeläinlääkäri on tehnyt kliinisen tutkimuksen klassisen sikaruton varalta päätöksen 2002/106/EY liitteessä olevan IV luvun D osan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tarkastus- ja näytteenottomenettelyjen mukaisesti.

a)

valmisteet on saatu ja käsitelty neuvoston direktiivin 2002/99/EY (10) 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

valmisteille on annettu eläinlääkärintodistus direktiivin 2002/99/EY 5 artiklan mukaisesti; ja

c)

valmisteiden mukana on komission asetuksessa (EY) N:o 599/2004 (11) säädetty asianmukainen yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitettu terveystodistus, jonka II osa on täytettävä seuraavasti:

”Eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa 3 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/855/EY (12) mukainen valmiste.

—

asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevassa I jaksossa säädettyyn sianlihasta koostuvien tai sitä sisältävien raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden tunnistusmerkkiin, ja

—

asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan I jakson III luvussa säädettyyn tuoreen sianlihan terveysmerkkiin.

a)

neuvoston direktiivin 64/432/ETY (13) 5 artiklan 1 kohdassa säädetty jäsenvaltioiden alueelta lähetettyjen sikojen mukaan liitettävä terveystodistus täytetään seuraavasti:

”Eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa 3 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/855/EY (14) mukaisia eläimiä.

b)

direktiivin 90/429/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetty jäsenvaltioiden alueelta lähetetyn sikojen siemennesteen mukaan liitettävä terveystodistus täytetään seuraavasti:

”Eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa 3 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/855/EY (15) mukaista siemennestettä.

c)

komission päätöksen 95/483/EY (16) 1 artiklassa säädetty sian alkioiden ja munasolujen mukaan liitettävä terveystodistus täytetään seuraavasti:

”Eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa 3 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/855/EY (17) mukaisia alkioita/munasoluja (18).

a)

on direktiivin 2002/99/EY 5 artiklan 1 kohdan mukainen eläinlääkärintodistus; ja

b)

on mukana asetuksen (EY) N:o 599/2004 1 artiklassa säädetty asianmukainen yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitettu terveystodistus, jonka II osa on täytettävä seuraavasti:

”Eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa 3 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/855/EY mukaista tuoretta sianlihaa sekä sianlihasta koostuvia tai sitä sisältäviä raakalihavalmisteita ja lihavalmisteita (19).

a)

direktiivin 2001/89/EY 15 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen luetelmakohdan säännöksiä sovelletaan tämän päätöksen liitteessä luetelluilla alueilla sijaitsevilla sikatiloilla;

b)

ajoneuvot, joita on käytetty tämän päätöksen liitteessä luetelluilla alueilla sijaitsevilta tiloilta tulevien sikojen kuljetukseen, puhdistetaan ja desinfioidaan välittömästi kunkin kuljetuksen jälkeen, ja että liikenteenharjoittaja toimittaa tästä puhdistuksesta ja desinfioinnista todisteet.

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/26

(1)

Siansukuisten kotieläinten siemennesteen tuontia koskevista edellytyksistä 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa komission päätöksessä 2002/613/EY (2) vahvistetaan luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltioiden on sallittava siansukuisten kotieläinten siemennesteen tuonti, ja luettelo kyseisissä kolmansissa maissa yhteisöön vientiä varten hyväksytyistä keinosiemennysasemista.

(2)

Kanada ja Amerikan yhdysvallat ovat pyytäneet, että päätöksen 2002/613/EY nojalla hyväksyttyjen keinosiemennysasemien luetteloon tehdään tiettyjä muutoksia kyseisten maiden tietojen osalta.

(3)

Päätöstä 2002/613/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/28

(1)

Komission päätöksen 2004/4/EY (2) mukaisesti Egyptistä peräisin olevia Solanum tuberosum L. -perunan mukuloita ei periaatteessa saa tuoda yhteisöön. Tuontikautena 2007/2008 ja sitä edeltävinä vuosina oli kuitenkin erityisedellytyksin sallittua tuoda yhteisöön sellaisia mukuloita, jotka ovat peräisin ”kasvintuhoojista vapailta” alueilta.

(2)

Tuontikaudella 2007/2008 ei ilmoitettu yhdestäkään Pseudomonas solanacearum (Smith) Smith -taudinaiheuttajan löydöksestä.

(3)

Tehdyn selvityspyynnön ja Egyptin ilmoittamien teknisten tietojen perusteella komissio on todennut, ettei ole vaaraa Pseudomonas solanacearum (Smith) Smith -taudinaiheuttajan leviämisestä tuotaessa yhteisöön Solanum tuberosum L. -perunan mukuloita ”kasvintuhoojista vapailta” Egyptin alueilta edellyttäen, että tiettyjä edellytyksiä noudatetaan.

(4)

Jotta yhteisöön voidaan tuoda Solanum tuberosum L. -perunan mukuloita, jotka ovat peräisin ”kasvintuhoojista vapailta” Egyptin alueilta, mukulat olisi tämän vuoksi sallittava tuontikaudeksi 2008/2009.

(5)

Päätöstä 2004/4/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

1.

korvataan 2 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”2007/2008” ilmaisulla ”2008/2009”;

2.

korvataan 4 artiklassa ilmaisu ”31 päivää elokuuta 2008” ilmaisulla ”31 päivää elokuuta 2009”;

3.

korvataan 7 artiklassa ilmaisu ”30 päivää syyskuuta 2008” ilmaisulla ”30 päivää syyskuuta 2009”;

4.

muutetaan liite seuraavasti:

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/29

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian (jäljempänä ’EU:n strategia’), jonka III luku käsittää luettelon toimenpiteistä joukkotuhoaseiden leviämisen torjumiseksi.

(2)

Euroopan unioni (EU) panee aktiivisesti täytäntöön tätä EU:n strategiaa ja toteuttaa sen III luvussa lueteltuja toimenpiteitä, erityisesti niitä, jotka liittyvät bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä ’biologisten aseiden kieltosopimus’) vahvistamiseen, täytäntöönpanoon ja maailmanlaajuisen soveltamiseen.

(3)

Tämän osalta neuvoston yhteisellä toiminnalla 2006/184/YUTP, joka hyväksyttiin 27 päivänä helmikuuta 2006 biologisten aseiden kieltosopimuksen tukemiseksi joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian puitteissa (1), on saavutettu merkittäviä tuloksia maailmanlaajuisen soveltamisen ja kansallisen täytäntöönpanon osalta, koska sen hyväksymisen jälkeen seitsemän uutta valtiota on tullut biologisten aseiden kieltosopimuksen sopimuspuoliksi ja kaksi valtiota on saanut EU:n asiantuntijoilta oikeudellista apua.

(4)

Biologisten aseiden kieltosopimuksen tarkistuskonferenssista vuonna 2006 20 päivänä maaliskuuta 2006 hyväksytyssä neuvoston yhteisessä kannassa 2006/242/YUTP (2) esitetyt ensisijaiset tavoitteet ja toimenpiteet, erityisesti tuki kokoontumisten väliselle prosessille, kansallinen täytäntöönpano, luottamusta lisäävät toimet (LLT) ja maailmanlaajuinen soveltaminen, ohjaavat myös edelleen EU:n toimia, avustaminen ja tiedotushankkeet mukaan lukien. Kyseisen yhteisen kannan ne näkökohdat, joista biologisten aseiden kieltosopimuksen sopimusvaltiot (jäljempänä ’sopimusvaltiot’) olivat yhtä mieltä ja jotka otetaan huomioon biologisten aseiden kieltosopimuksen kuudennen tarkistuskonferenssin (jäljempänä ’kuudes tarkistuskonferenssi’) päätösasiakirjassa, ovat erityisen tärkeitä biologisten aseiden kieltosopimusta tukevien EU:n aloitteiden kannalta.

(5)

EU:n olisi myös autettava sopimusvaltioita hyödyntämään asiantuntemusta, jota jäsenvaltiot ovat saaneet luottamusta lisäävän prosessin ja avoimuuden osalta biologisten aseiden kieltosopimuksen puitteissa, erityisesti neuvoston 20 päivänä maaliskuuta 2006 hyväksymällä biologisia ja toksiiniaseita koskevalla toimintasuunnitelmalla, jossa esitetään, että jäsenvaltiot toimittavat säännöllisesti luottamusta lisääviä toimia koskevat ilmoitukset (LLT-ilmoitukset) ja että ajantasaistetaan luettelot nimetyistä asiantuntijoista ja laboratorioista, jotka voivat avustaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin toimissa, joissa tutkitaan kemiallisten ja biologisten aseiden väitettyä käyttöä,

—

biologisten aseiden kieltosopimuksen maailmanlaajuisen soveltamisen edistäminen,

—

biologisten aseiden kieltosopimuksen sopimusvaltioiden tukeminen sopimuksen täytäntöönpanossa,

—

sopimusvaltioiden LLT-ilmoitusten toimittamisen edistäminen,

—

biologisten aseiden kieltosopimuksen kokoontumisten välisen prosessin tukeminen.

a)

Sellaisten keinojen tarjoaminen valtioille, jotka eivät vielä ole biologisten aseiden kieltosopimuksen osapuolia, joilla toteutetaan kansallisen tai osa-alueellisen tason aloitteita tietoisuuden lisäämiseksi biologisten aseiden kieltosopimuksesta, antamalla oikeudellisia neuvoja biologisten aseiden kieltosopimuksen ratifioinnista ja siihen liittymisestä sekä antamalla koulutusta tai muuta apua, jotta kansalliset viranomaiset voisivat täyttää biologisten aseiden kieltosopimuksen mukaiset velvoitteensa.

b)

Sopimusvaltioiden avustaminen biologisten aseiden kieltosopimuksen täytäntöönpanossa kansallisella tasolla, jotta voitaisiin varmistaa, että sopimusvaltiot panevat täytäntöön biologisten aseiden kieltosopimuksen mukaiset velvoitteensa kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten toimenpiteiden avulla sekä luovat toimivat yhteydet kaikkien kansallisten sidosryhmien kesken, mukaan lukien kansalliset lainsäätäjät ja yksityinen sektori.

c)

Sopimusvaltioiden LLT-ilmoitusten säännöllisen toimittamisen helpottaminen laatimalla LLT-prosessiin liittyvää selittävää aineistoa ja parantamalla olemassa olevien LLT-ilmoitusten sähköisen toimittamisen teknisiä näkökohtia sekä parantamalla suojatun www-sivuston turvallisuutta ja ylläpitoa, helpottamalla kansallisten yhteyspisteiden perustamista ja ensimmäisten LLT-ilmoitusten toimittamista sekä järjestämällä LLT-yhteyspisteiden konferenssi biologisten aseiden kieltosopimuksen kokousten yhteydessä vuosina 2008 ja 2009.

d)

Kohdennetun keskustelun edistäminen kansallisella tasolla hallituksen, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja teollisuuden edustajien välillä biologisten aseiden kieltosopimuksen kokoontumisten välisistä aiheista, erityisesti tieteen ja koulutuksen valvonnasta.

13.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/s3