ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 275

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

51. vuosikerta
16. lokakuuta 2008


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1000/2008, annettu 13 päivänä lokakuuta 2008, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

1

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1001/2008, annettu 13 päivänä lokakuuta 2008, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitososien tuonnissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

18

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1002/2008, annettu 15 päivänä lokakuuta 2008, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

32

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1003/2008, annettu 15 päivänä lokakuuta 2008, vilja-alalla 16 päivästä lokakuuta 2008 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

34

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1004/2008, annettu 15 päivänä lokakuuta 2008, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1725/2003 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IAS 39 ja kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 7 osalta ( 1 )

37

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Komissio

 

 

2008/799/EY

 

*

Komission päätös, tehty 10 päivänä lokakuuta 2008, määrärahojen lopullisesta jaosta jäsenvaltioittain tietyille hehtaarimäärille varainhoitovuonna 2008 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisen viiniviljelmien rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen toteuttamiseksi (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 5738)

42

 

 

IV   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

 

ETA:n sekakomitea

 

*

EFTAN valvontaviranomaisen päätös N:o 318/05/KOL, tehty 14 päivänä joulukuuta 2005, lopettaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, joka koskee Entra Eiendom AS:n perustamisen yhteydessä myönnettyjä vapautuksia asiakirja- ja rekisteröintimaksuista (Norja)

45

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen suositus, N:o 119/07/KOL, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2007, elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aiheuttaman taustakuormituksen valvonnasta

65

 

 

 

*

Huomautus lukijalle (katso kansilehden kolmas sivu)

s3

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1000/2008,

annettu 13 päivänä lokakuuta 2008,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan ja 11 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon ehdotuksen, jonka komissio on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Neuvosto otti heinäkuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 1339/2002 (2) käyttöön 21 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan ja CN-koodiin ex 2921 42 10 (Taric-koodi 2921421060) kuuluvan sulfaniilihapon tuonnissa ja 18,3 prosentin suuruisen jäännöstullin Intiasta peräisin olevassa tuonnissa, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Käyttöön otetut toimenpiteet perustuivat polkumyynnin vastaiseen menettelyyn, joka käynnistettiin perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Samaan aikaan neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1338/2002 (3) käyttöön 7,1 prosentin suuruisen lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa.

(3)

Edellä mainittujen polkumyynti- ja tasoitustullimenettelyjen puitteissa komissio hyväksyi päätöksellä 2002/611/EY (4) hintasitoumuksen, jonka tarjosi yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja, Kokan Synthetics and Chemicals Pvt. Ltd, jäljempänä ’Kokan’.

(4)

Perusasetuksen 12 artiklan mukaisen absorptiotutkimuksen jälkeen neuvosto korotti helmikuussa 2004 asetuksella (EY) N:o 236/2004 (5) Kiinasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontiin sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin 21 prosentista 33,7 prosenttiin.

(5)

Joulukuussa 2003 Kokan ilmoitti komissiolle haluavansa peruuttaa sitoumuksensa vapaaehtoisesti. Tästä syystä sitoumuksen hyväksymisestä tehty komission päätös kumottiin komission päätöksellä 2004/255/EY (6).

(6)

Komissio pani huhtikuussa 2005 (7) vireille Kokanin esittämän pyynnön perusteella perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EY) N:o 2026/97 (8), jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, 19 artiklan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoittui Kokanin tarjoaman uuden sitoumuksen hyväksyttävyyden tarkasteluun.

(7)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2006/37/EY (9) Kokanin tarjoaman uuden sitoumuksen Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontia koskevan polkumyynti- ja tasoitustullimenettelyn yhteydessä.

(8)

Samalla muutettiin lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa annettua asetusta (EY) N:o 1338/2002 ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta muun muassa Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa annettua asetusta (EY) N:o 1339/2002 neuvoston asetuksella (EY) N:o 123/2006 (10), jotta voitiin ottaa huomioon kyseinen sitoumus.

2.   Tarkastelupyyntö

(9)

Toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (11) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti 24 päivänä huhtikuuta 2007 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön. Pyynnön esittivät kaksi yhteisön tuottajaa, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, jotka edustivat 100:aa prosenttia yhteisön sulfaniilihapon tuotannosta.

(10)

Pyynnön esittäjät väittivät ja esittivät riittävän alustavan näytön siitä, että polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuva vahinko on todennäköinen Kiinasta ja Intiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnin osalta.

(11)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 24 päivänä heinäkuuta 2007 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (12).

3.   Rinnakkaiset tutkimukset

(12)

Komissio käynnisti Euroopan unionin virallisessa lehdessä24 päivänä heinäkuuta 2007 julkaistulla vireillepanoa koskevalla ilmoituksella (13) tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun, joka koski Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontiin sovellettavia tasaustoimenpiteitä. Tarkastelu on edelleen käynnissä.

(13)

Komissio käynnisti Euroopan unionin virallisessa lehdessä29 päivänä syyskuuta 2007 julkaistulla vireillepanoa koskevalla ilmoituksella (14) omasta aloitteestaan tukien vastaisen perusasetuksen 19 artiklan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoittui tuen tason tarkasteluun, koska komissiolla oli riittävä alustava näyttö siitä, että tukeen liittyvät olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet otettiin käyttöön, olivat muuttuneet ja että nämä muutokset olivat pysyviä. Tarkastelu on edelleen käynnissä.

4.   Tutkimus

4.1   Tutkimusajanjakso

(14)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui vuodesta 2003 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

4.2   Tutkimuksen osapuolet

(15)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille ja tarkastelupyynnön esittäjille. Intressitahoille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(16)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille intressitahoille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(17)

Kyselylomakkeita lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, erityisesti kahdelle yhteisön tuottajalle sekä kaikille tiedossa olleille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille.

(18)

Vastauksia saatiin kahdelta yhteisön tuottajalta, yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Intiasta sekä neljältä käyttäjältä. Yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista tai tuojista ei vastannut kyselyyn eikä ilmoittautunut tutkimuksen aikana.

(19)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä komissio teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

intialainen vientiä harjoittava tuottaja:

Kokan Synthetics & Chemicals Pvt Ltd., Mumbai, Intia;

b)

yhteisön tuottajat:

Ardenity, Givet, Ranska, ja

CUF Químicos Industriais, Estarreja, Portugali;

c)

käyttäjät:

Kemira Germany GmbH, Leverkusen, Saksa, ja

Robama SA, Palafolls, Espanja.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(20)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli sulfaniilihappo, joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodiin ex 2921 42 10. Periaatteessa sulfaniilihappoa on olemassa kahta laatua, jotka määritetään niiden puhtausasteen mukaan: tekninen laatu ja puhdistettu laatu. Puhdistettua laatua pidetään joskus kaupan sulfaniilihapon suolana. Sulfaniilihappoa käytetään raaka-aineena optisten kirkasteiden, betonin lisäaineiden, elintarvikevärien ja erityisväriaineiden tuotannossa. Vaikka sulfaniilihapolla on eri käyttötarkoituksia, käyttäjät pitävät kaikkia sen laatuja ja muotoja toisensa kohtuudella korvaavina, useimmissa sovelluksissa niitä käytetään vaihdellen, ja niitä pidetään näin ollen yhtenä tuotteena, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin.

2.   Samankaltainen tuote

(21)

Tarkastelussa vahvistui alkuperäisessä tutkimuksessa tehty päätelmä, jonka mukaan sulfaniilihappo on puhdas hyödyketuote, jonka laatu ja fyysiset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Tarkasteltavana olevalla tuotteella ja tuotteilla, joita intialainen vientiä harjoittava tuottaja valmistaa ja myy kotimarkkinoillaan ja kolmansiin maihin ja joita yhteisön tuottajat valmistavat ja myyvät yhteisön markkinoilla, on todettu olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus, ja niitä pidetään siksi perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

C.   POLKUMYYNNIN JATKUMISEN JA/TAI TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

(22)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä tutkimusajanjaksolla ja johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

1.   Alustavat huomautukset

(23)

On huomattava, että kun yhteisö laajentui 25 jäsenvaltion yhteisöksi vuonna 2004 ja 27 jäsenvaltion yhteisöksi vuonna 2007, edeltävän tutkimuksen ja tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vientimääriä ja tuonnin markkinaosuutta ei voida suoraan verrata toisiinsa.

1.1   Intia

(24)

Liiketietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi ja sen huomioon ottamiseksi, että Kokanin osuus Intiasta peräisin olevasta tuonnista on 100 prosenttia, asiaankuuluvat tiedot on esitetty vaihteluväleinä tai indeksoidussa muodossa.

(25)

Tutkimus perustui tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin, jotka saatiin tutkimuksessa täysin yhteistyössä toimineelta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Yrityksen toimittamien tietojen ja käytettävissä olevien Eurostatin tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja vastasi kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista tutkimusajanjaksolla.

(26)

Intiasta tuotiin tutkimusajanjaksolla yhteisöön sulfaniilihappoa 800–1 000 tonnia, mikä on noin 8–10 prosenttia yhteisön kulutuksesta. Alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla tuonnin määrä Intiasta oli 1 712 tonnia.

1.2   Kiina

(27)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä, polkumyynnin esiintymistä tutkittiin muista lähteistä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella. Perusasetuksen 18 artiklan säännösten mukaisesti käytettiin Eurostatin virallisia tietoja tuontimäärien ja -hintojen määrittämiseksi.

(28)

Käytössä olevien tietojen perusteella todettiin, että tutkimusajanjakson aikana sulfaniilihappoa tuotiin Kiinasta yhteisöön 1 482 tonnia, mikä vastaa noin 15:tä prosenttia yhteisön kulutuksesta. Alkuperäisessä tutkimuksessa tuonnin määrä Kiinasta oli 2 950 tonnia.

2.   Polkumyynnin jatkumisen todennäköisyys

2.1   Intia

(29)

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti tässä tutkimuksessa käytettiin samaa menetelmää polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Alkuperäisessä tutkimuksessa polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin siis 24,6 prosenttia.

a)   Normaaliarvo

(30)

Normaaliarvon määrittämiseksi selvitettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta ensin, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla sen yhteisöön vietäväksi tarkoitettuun myyntiin verrattuna edustavaa. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti yrityksen kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos sen kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Tutkimus osoitti, että kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(31)

Tämän jälkeen yksilöitiin ne tarkasteltavana olevan tuotteen lajit, joita kotimarkkinoiden kokonaismyynnin osalta edustava vientiä harjoittava tuottaja myi kotimarkkinoillaan ja jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa. Eri tuotelajien määrittämiseen käytetyt perusteet olivat laatu (puhdas vai tekninen), muoto (jauhe vai natriumsuola) sekä happopitoisuus.

(32)

Vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa yhteisöön vietäväksi myytyyn tuotelajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan yhteisöön viedyn tuotelajin kokonaismyynnistä. Tutkimuksessa ilmeni, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kolmesta vientiin menneestä lajista kahta myytiin kotimarkkinoilla edustavina määrinä.

(33)

Lisäksi tutkittiin, voitaisiinko yrityksen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(34)

Tämä tehtiin määrittelemällä kummankin edustavia määriä myydyn kahden lajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin osuus, jota ei myyty tappiolla kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksolla. Koska määrästä yli 80:tä prosenttia ei myyty tappiolla kotimarkkinoilla ja koska myyntihinnan painotettu keskiarvo oli sama tai suurempi kuin tuotantokustannusten painotettu keskiarvo, normaaliarvo määritettiin tuotelajeittain kaikkien riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen painotettuna keskiarvona perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(35)

Sille tuotelajille, jota ei myyty edustavina määrinä kotimarkkinoilla, piti määrittää laskennallinen normaaliarvo. Laskennallisen normaaliarvon määrittämiseksi tutkimusajanjakson keskimääräisiin tuotantokustannuksiin lisättiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä tehdyn voiton painotettu keskiarvo.

b)   Vientihinta

(36)

Tutkimus osoitti, että intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynti suuntautui ainoastaan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä.

(37)

Näin ollen vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

c)   Vertailu

(38)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen vertailun tasapuolisuuden varmistamiseksi otettiin hintaan ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten osalta.

d)   Polkumyyntimarginaali

(39)

Tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(40)

Vertailussa kävi ilmi, että yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja, jolla oli vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, ei harjoittanut polkumyyntiä.

(41)

Tältä osin on huomattava, että kuten edellä 7 kappaleessa todetaan, tutkimusajanjaksolla oli voimassa hintasitoumus, joka edellytti, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja noudatti tiettyä hintatasoa yhteisöön suuntautuvassa viennissä. Tiettyjen liiketoimien havaittiin tapahtuneen vähimmäistuontihintaa hieman korkeammilla tasoilla, mutta suurin osa myynnistä tapahtui vähimmäistuontihinnoin.

2.2   Kiina

(42)

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti tässä tutkimuksessa käytettiin polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Alkuperäisessä tutkimuksessa siis vahvistettiin 21 prosentin polkumyyntimarginaali. Kesäkuussa 2003 käynnistetyn absorptiotutkimuksen jälkeen polkumyyntimarginaali kuitenkin arvioitiin uudelleen ja sen havaittiin kohonneen 33,7 prosenttiin, kuten asetuksessa (EY) N:o 236/2004 kuvataan.

e)   Vertailumaa

(43)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiina ei ole markkinatalousmaa, ja sen vuoksi Kiinasta peräisin olevan tuonnin normaaliarvo täytyi määrittää markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan tietojen perusteella.

(44)

Vireillepanoilmoituksessa katsottiin, että Intia olisi soveltuva markkinataloutta toteuttava kolmas maa Euroopan yhteisöön suuntautuvan Kiinan viennin osalta. Intiaa käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa.

(45)

Pyynnön esittäjät kuitenkin ehdottivat, että tässä tapauksessa olisi soveliaampaa käyttää vertailumaana Amerikan yhdysvaltoja, jäljempänä ’Yhdysvallat’. Ne väittivät, että toisin kuin Intiassa, Yhdysvalloissa sulfaniilihapon hinnat määräytyvät tavanomaisten, vääristymättömien markkinavoimien mukaan. Lisäksi ne väittivät, että sulfaniilihapon tuotantoprosessi Yhdysvalloissa tapahtui Kiinaan verrattavalla tavalla ja että Yhdysvalloissa tuotetut ja myydyt määrät ovat edustavia. Pyynnön esittäjät myös väittivät, että raaka-aineiden saantia Intiassa ei voida verrata raaka-aineiden saantiin Kiinassa, koska ennakkolisenssijärjestelmän vuoksi intialaiset tuottajat mieluummin tuovat raaka-aineen kuin ostavat kotimaista raaka-ainetta.

(46)

Yhdysvaltojen valinnasta vertailumaaksi voidaan todeta, että se on soveltanut jo useita vuosia suojatoimenpiteitä Kiinasta ja Intiasta tapahtuvaan tuontiin polkumyyntitoimenpiteiden muodossa sekä Intiasta tapahtuvaan tuontiin tasoitustoimenpiteiden muodossa. Tästä syystä ei ole poissuljettua, että nämä kaupan suojatoimenpiteet olisivat vaikuttaneet hintoihin.

(47)

Raaka-aineiden saannin osalta havaittiin, että sulfaniilihapon intialaiset tuottajat ostavat raaka-aineita kotimarkkinoilta. Näin ollen ei voida väittää, että raaka-aineiden saannin vuoksi Intia ei olisi sopiva vertailumaa. Intiassa on lisäksi useita sulfaniilihapon tuottajia ja markkinoille tulee myös tuontia esimerkiksi Kiinasta. Näin ollen ei ole mitään näyttöä siitä, että Intiassa ei olisi kilpailua.

(48)

Edellä esitetyn perusteella ja koska alkuperäisen tutkimuksen jälkeen muuttuneista olosuhteista ei esitetty vakuuttavia väitteitä, voidaan päätellä, että Intia on asianmukainen vertailumaa määritettäessä normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa.

f)   Normaaliarvon määrittäminen

(49)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin vertailumaan yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella. Tarkemmin ottaen normaaliarvo perustui Intiassa vertailukelpoisista tuotelajeista etuyhteydettömien asiakkaiden maksamiin tai maksettavaksi tuleviin hintoihin, koska todettiin, että nämä suoritettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä.

g)   Vientihinta

(50)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, vientihinta oli laskettava perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Eurostatin viralliset tiedot valittiin soveltuvaksi perustaksi vientihinnan määrittämiseen.

h)   Vertailu

(51)

Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin asianmukaisesti huomioon. Tällaiset oikaisut tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tämän jälkeen normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla Intiassa verrattiin Kiinan oikaistuihin vientihintoihin samalla tasolla.

i)   Polkumyyntimarginaali

(52)

Normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi, ja polkumyyntimarginaali vastasi määrää, jolla normaaliarvo ylitti yhteisöön suuntautuvassa viennissä sovelletun hinnan. Prosenttiosuutena CIF-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistun polkumyyntimarginaalin todettiin olevan 15–20 prosenttia.

3.   Tuonnin kehitys siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan

3.1   Intia

j)   Alustavat huomiot

(53)

Koska tutkimusajanjaksolla ei esiintynyt polkumyyntiä, tarkasteltiin toistuisiko Intiasta peräisin oleva polkumyynti todennäköisesti, jos toimenpiteet kumotaan. Polkumyynnin toistumisen todennäköisyyden arvioimiseksi tarkasteltiin Kokanin hinnoittelukäytäntöä ja erityisesti sen muille markkinoille suuntautuvan viennin hintoja verrattuna yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin ja sen kotimarkkinahintoihin sekä sen tuotantoa, tuotantokapasiteettia ja varastoja. Tarkastelu perustui kyselylomakkeessa toimitettuihin tietoihin, jotka varmennettiin Kokanin tiloissa tutkimuksen aikana.

k)   Yhteisön ja Intian hintojen suhde

(54)

Hinnat yhteisön markkinoilla olivat korkeammat kuin Kokanin kotimarkkinoilla saamat hinnat tutkimusajanjaksolla. Tätä olisi kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon se, että yrityksen vientihintoihin sovellettiin hintasitoumuksen mukaisia vähimmäistuontihintoja.

l)   Kolmansiin maihin suuntautuvan viennin, yhteisöön suuntautuvan viennin sekä Intian kotimarkkinoiden hintojen suhde

(55)

Kokanin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräiset hinnat olivat merkittävästi alemmat kuin yhteisöön suuntautuvan viennin keskimääräiset hinnat. Havaittiin myös, että vienti tapahtui polkumyyntihinnoin, koska hinnat olivat huomattavasti alle hintojen, joita Kokan veloitti kotimarkkinoilla.

(56)

Kuten 7 ja 41 kappaleessa todettiin, Kokania sitoi vähimmäishintasitoumus sen viedessä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana, kun taas muiden kolmansien maiden asiakkailta veloitetut hinnat määräytyivät vapaasti. Näissä olosuhteissa jälkimmäiset hinnat osoittavat yhteisöön suuntatuvan viennin todennäköisen hintatason, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Näin ollen pääteltiin, että Kokan todennäköisesti alentaa yhteisöön suuntautuvan viennin hintoja ja että polkumyynti todennäköisesti toistuu yhteisön markkinoilla, jos toimenpiteet kumotaan.

m)   Kolmansiin maihin suuntautuvan viennin ja yhteisön markkinoilla vallitsevan hintatason suhde

(57)

On myös huomattava, että kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen todettiin olevan keskimäärin alhaisempia kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat yhteisössä. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisössä vallitseva hintataso tekee yhteisön markkinoista erittäin houkuttelevat intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Näin ollen katsottiin, että jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, viennin siirtämiseen yhteisön korkeamman hintatason markkinoille olisi taloudellinen kannustin.

n)   Käyttämätön kapasiteetti ja varastot

(58)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei kerryttänyt varastoja tutkimusajanjaksolla. Kuitenkin havaittiin, että yritys pystyisi lisäämään tuotantoaan, koska sen kapasiteetin käyttöaste oli noin 65 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämättömän tuotantokapasiteetin havaittiin vastaavan yli 30:tä prosenttia yhteisön kulutuksesta.

o)   Intiaa koskeva päätelmä

(59)

Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että hintataso Intiassa ja muiden kolmansien maiden markkinoilla on huomattavasti alempi kuin hintataso yhteisön markkinoilla. Jos voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet kumotaan, yhteistyössä toimivalla intialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla on voimakas taloudellinen kannustin vapauttaa käyttämätöntä kapasiteettia mutta myös siirtää enemmän myyntiä yhteisön markkinoille ja näin ollen jatkaa vientiä jopa suuremmilla määrillä. Edellä tehdyn arvioinnin perusteella lisääntynyt vientimäärä yhteisön markkinoille tapahtuisi todennäköisimmin polkumyyntihinnoin.

3.2   Kiina

p)   Alustavat huomiot

(60)

Tutkimusajanjaksolla havaitun polkumyynnin lisäksi tarkasteltiin myös sitä, miten todennäköisesti polkumyynti jatkuisi, jos toimenpiteet kumotaan. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä, päätelmät on tehty perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella eli pyynnön esittäjien toimittamien tietojen ja Eurostatilta saatujen tietojen perusteella.

q)   Tuotantokapasiteetti

(61)

Julkisesti saatavien tietojen mukaan Kiinan tuotantomäärä on noin 22 000 tonnia, mikä on yli kaksinkertainen yhteisön kulutukseen nähden tutkimusajanjaksolla. Koska yksikään vientiä harjoittava kiinalainen tuottaja ei tehnyt yhteistyötä, Kiinan käyttämättömästä kapasiteetista ei saatu tietoja. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kiinalaisilla tuottajilla on kuitenkin valmiudet käyttää suhteellisen yksinkertaista eräprosessia, jota nykyään käytetään erityisväriaineiden ja kemikaalien tekemiseen sulfaniilihapon valmistamiseksi. Lisäksi yhteisön markkinat ovat olleet jo vuosia houkuttelevat markkinat kiinalaisille viejille, kuten johdanto-osan 63 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi on kohtuullista olettaa, että Kiinan mahdollinen vapaa tuotantokapasiteetti käytettäisiin niin, että kanavoitaisiin lisämääriä yhteisön markkinoille, ja/tai että nykyinen tuotanto, jota lisättäisiin siirtämällä tuotantoa erityisväriaineiden ja kemikaalien välillä, suunnattaisiin yhteisöön, jos voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet kumotaan.

r)   Kolmansiin maihin suuntautuvan viennin ja yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen suhde

(62)

Käytössä olevien tietojen mukaan Kiinan vientihinnat kolmansiin maihin olivat alle sen yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi on erittäin todennäköistä, että jos toimenpiteet kumotaan, kiinalaiset viejät ohjaavat kolmansiin maihin suuntautuvan vientinsä yhteisön markkinoille ja edelleen polkumyyntihinnoin.

s)   Absorptiokäytännöt

(63)

Kuten asetuksessa (EY) N:o 236/2004 vahvistettiin, Kiinasta yhteisöön suuntautuvassa viennissä esiintyi polkumyyntitullin absorptiota. Käytäntö osoitti, että yhteisön markkinat olivat edelleen houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta. Koska vientiä tapahtui polkumyyntihinnoin tutkimusajanjaksolla, voidaan päätellä, että polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos toimenpiteiden annetaan raueta, ja vientimäärät todennäköisesti kasvavat.

t)   Kiinaa koskevat päätelmät

(64)

Tutkimus osoitti, että kiinalaisten viejien huomattava polkumyynti jatkui tutkimusajanjakson aikana. Johdanto-osan 62 ja 63 kappaleen perusteella voidaan päätellä, että merkittävä polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan. On myös todennäköistä, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvaa merkittävästi, jos toimenpiteitä ei sovelleta.

4.   Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva päätelmä

(65)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kiinalaisten viejien harjoittama polkumyynti todennäköisesti jatkuu ja intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien harjoittama polkumyynti todennäköisesti toistuu, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan.

D.   YHTEISÖN TUOTANNONALAN MÄÄRITELMÄ

(66)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä kaksi tuottajaa, joiden tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon.

(67)

Alkuperäisessä tutkimuksessa mukana olleet yritykset ”Sorochimie Chimie Fine” ja ”Quimigal SA” ovat vaihtaneet nimeä; ensimmäinen on nyt ”Ardenity” ja jälkimmäinen ”CUF Quíimicos Industriais”.

(68)

Nämä kaksi tuottajaa toimivat tutkimuksessa yhteistyössä ja kannattivat tarkastelupyyntöä. Ne siis muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

E.   YHTEISÖN MARKKINOIDEN TILANNE

1.   Kulutus yhteisön markkinoilla

(69)

Todettavissa oleva yhteisön kulutus määritettiin seuraavien tekijöiden perusteella:

tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti yhteisön markkinoille (saatu Eurostatilta),

yhteisön tuotannonalan kokonaismyynti yhteisön markkinoilla (saatu kyselylomakkeen vastauksista).

(70)

Sulfaniilihapon kulutus yhteisössä tutkimusajanjaksolla oli noin 10 000 tonnia. Tarkastelujaksolla kulutus laski 6 prosenttia.

Taulukko 1

Kulutus yhteisön markkinoilla

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Kulutus (tonnia)

10 684

10 443

10 899

9 939

9 997

Indeksi

100

98

102

93

94

2.   Tämänhetkinen tuonti asianomaisista maista

(71)

Jotta voitaisiin säilyttää liiketietojen luottamuksellisuus, koska Kokan edustaa 100:aa prosenttia Intiasta peräisin olevasta tuonnista ja yhteisön tuotannonala muodostuu ainoastaan kahdesta tuottajasta, tiedot taulukoissa 2–5 on esitetty indeksoituina.

2.1   Asianomaisen tuonnin määrä ja markkinaosuus tutkimusajanjaksolla

(72)

Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan tuonnin määrä ja markkinaosuudet kehittyivät seuraavissa taulukoissa esitetyn mukaisesti. Tuontimääriä koskevat tiedot on saatu Eurostatilta.

Taulukko 2

Tuonti asianomaisista maista

Tuonti (indeksi)

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Kiina

100

106

128

86

84

Intia

100

54

59

56

60

Asianomaiset maat yhteensä

100

81

95

72

73

Lähde: Eurostat

Taulukko 3

Asianomaisten maiden markkinaosuus

Markkinaosuus (indeksi)

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Kiina

100

109

126

92

90

Intia

100

55

58

60

64

Asianomaiset maat yhteensä

100

83

94

77

78

(73)

Tarkastelujakson aikana tuonti asianomaisista maista väheni 27 prosenttia, ja asianomaisten maiden markkinaosuus pieneni 22 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(74)

Maita erikseen tarkasteltaessa voidaan havaita, että tuontimäärä Intiasta väheni 40 prosenttia ja sen tuonnin markkinaosuus 36 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(75)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä taas väheni 16 prosenttia ja markkinaosuus 10 prosenttia samalla kaudella.

2.2   Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin hintakehitys ja hinnoittelu

Taulukko 4

Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat

Yksikköhinta (euroa/tonni)

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Kiina

773

876

1 138

1 128

1 040

Indeksi

100

113

147

146

135

Intia (indeksi)

100

85

96

110

111

Asianomaiset maat yhteensä

956

910

1 131

1 180

1 138

Indeksi

100

95

118

123

119

Lähde: Eurostat

(76)

Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuonnin keskimääräinen hinta kohosi 35 prosenttia tarkastelujaksolla. Samalla kaudella Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuonnin keskimääräinen hinta kohosi 11 prosenttia.

(77)

Tutkimusajanjaksolla esiintyneen hintojen alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja asianomaisten maiden CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti, jotta ne vastaisivat hintoja määräsatamissa. Oikaisu tehtiin korottamalla hintoja tavanomaisilla tulleilla ja tuonnin jälkeisillä kustannuksilla sekä Kiinan että Intian osalta ja korottamalla Kiinan hintoja vielä polkumyyntitullilla. Vertailu osoitti, että oikaistut Kiinan ja Intian hinnat eivät alittaneet yhteisön tuotannonalan hintoja.

3.   Tuonti muista kolmansista maista

Taulukko 5

Tuonti muista kolmansista maista

Ulkomaat

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tuonti (indeksi)

100

80

100

97

97

Markkinaosuus (indeksi)

100

82

98

104

104

Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)

935

927

1 100

1 255

1 285

Indeksi

100

99

118

134

137

Lähde: Eurostat

(78)

Muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä väheni hieman eli 3 prosenttia tarkastelujaksolla. Kun otetaan huomioon kysynnän supistuminen, niiden markkinaosuus kuitenkin kasvoi 0,7 prosenttiyksikköä. Suurin osa tästä tuonnista tarkastelujaksolla oli peräisin suurimmasta viejämaasta eli Yhdysvalloista.

(79)

Muista kolmansista maista peräisin olevan sulfaniilihapon hinnat olivat hieman yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmat ja noudattelivat Intian hintakehitystä vuodesta 2005 eteenpäin.

4.   Yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne

a)   Alustavat huomiot

(80)

Liiketietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi yhteisön tuotannonalan muodostavia kahta yritystä koskevat tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa.

(81)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltiin kaikkia yhteisön tuotannonalan kannalta asiaankuuluvia taloudellisia tekijöitä ja indeksejä.

b)   Yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot

—   Tuotanto, käytössä oleva tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

Taulukko 6

Tuotanto, käytössä oleva tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Kapasiteetti (tonnia) (indeksi)

100

100

100

105

112

Tuotanto (tonnia) (indeksi)

100

119

115

115

117

Kapasiteetin käyttöaste (indeksi)

100

119

115

109

105

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

(82)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä oli tutkimusajanjaksolla 17 prosenttia suurempi tarkastelujakson alun tuotantomäärään verrattuna. Myös yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla 12 prosenttia, kun yksi yhteisön tuottaja lisäsi kapasiteettiaan investoimalla laitteisiin voidakseen tuottaa puhdaslaatuista sulfaniilihappoa. Nämä kaksi tekijää yhdessä johtivat siihen, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujakson aikana. On vielä huomattava, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli tyydyttävä (75–80 prosenttia) tutkimusajanjaksolla.

—   Varastot

(83)

Yhteisön tuotannonalan vuoden lopun varastojen määrä putosi tarkastelujaksolla 22 prosenttia. Varastojen määrä laski voimakkaasti vuonna 2004 ja 2005 mutta kasvoi vähitellen vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 7

Loppuvarastojen määrä

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Varastot (tonnia) (indeksi)

100

35

38

64

78

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

—   Myynnin määrä, markkinaosuus ja kasvu

(84)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä tutkimusajanjaksolla oli 5 prosenttia suurempi kuin tarkastelujakson alussa. Yhteisön kulutus laski 6 prosenttia tarkastelujaksolla (ks. johdanto-osan 70 kappale edellä), ja yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 12 prosenttia samalla jaksolla. Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi yli 7 prosenttiyksikköä. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pysytteli 50 prosentin yläpuolella koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 8

Myyntimäärät ja markkinaosuus

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Myyntimäärä (tonnia) (indeksi)

100

114

107

105

105

Markkinaosuus (%) (indeksi)

100

116

105

113

112

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

(85)

On huomattava, että yhteisön kulutuksen lasku vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla vaikutti jonkin verran yhteisön tuotannonalan kasvuun. Markkinaosuuden kasvua selittää lähes vastaava myyntimäärän lisääntyminen ja heikentyvä kulutus tarkastelujakson loppua kohti.

—   Yhteisön hintoihin vaikuttavat tekijät

(86)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat tarkastelujakson aikana merkittävästi eli 26 prosenttia. Vuodesta 2005 lähtien havaitussa kehityksessä vaikuttaisivat tulevan esiin erityisesti vuonna 2004 käyttöön otettujen absorption vastaisten toimenpiteiden vaikutukset. Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat merkittävästi vuoden 2004 ja 2005 välillä ja pysyttelivät sen jälkeen melko vakaina. Nousu oli kuitenkin vähäisempää kuin aniliinin hinnannousu; aniliini on puolestaan merkittävin raaka-aine sulfaniilihapon tuotannossa. Aniliinin, joka on bentseenijohdannainen, osuus kaikista valmistuskustannuksista oli tutkimusajanjaksolla 50 prosenttia, ja sen hinta nousi noin 45 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 9

Myyntihinnat

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Keskimääräinen myyntihinta (indeksi)

100

104

124

125

126

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

—   Työntekijämäärä ja tuottavuus

(87)

Työntekijöiden määrä laski 9 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas tuotanto lisääntyi, ja tämä osoittaa yhteisön tuotannonalan tuottavuuden ja kilpailukyvyn kohoamista. Keskimääräiset kustannukset työntekijää kohti kuitenkin kasvoivat samalla kaudella 15 prosenttia.

Taulukko 10

Työllisyys ja tuottavuus

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Työllisyys (indeksi)

100

96

96

98

91

Tuottavuus (indeksi)

100

125

120

117

129

Keskimääräiset työvoimakustannukset (indeksi)

100

82

94

106

115

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

—   Kannattavuus

Taulukko 11

Kannattavuus

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Indeksi

100

–1 286

1 519

335

191

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

(88)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus oli noin 1 prosentti tai sen alle liikevaihdosta, vuotta 2005 lukuun ottamatta. Yhteisön tuotannonala kirjasi merkittäviä tappioita vuonna 2004, kun taas vuosina 2005 ja 2006 ja tutkimusajanjaksolla saavutettiin voittoa. Kun otetaan huomioon, että yhteisön tuotannonalan tuottavuus oli huomattavan alhainen vuonna 2003, tarkastelujaksolla havaittu kohoaminen johti kannattavuuteen, joka oli edelleen huomattavasti alle tason, jota voidaan pitää hyväksyttävänä tämäntyyppisessä teollisuudessa.

(89)

On myös huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen vaikutti raaka-aineen hintojen kehitys. Keskimääräiset tuotantokustannukset nousivat 25 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Aniliini on siis tärkein tekijä sulfaniilihapon tuotannossa, kuten johdanto-osan 86 kappaleessa todettiin, ja sen osuus on noin puolet tuotantokustannuksista. Aniliinin hinnat kohosivat merkittävästi vuonna 2004, ja koska yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään hinnannousua asiakkaiden maksettavaksi, sille aiheutui tappioita. Yhteisön tuotannonalan tilanne koheni vuonna 2005, kun aniliinin hinnat vakaantuivat ja yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan sulfaniilihapon hintoja siinä määrin, että se pystyi kattamaan raaka-aineiden kustannusten hinnannousun. Vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan kannattavuus laski alle 1 prosenttiin liikevaihdosta, kun aniliinin hinta kohosi uudelleen.

—   Investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto ja pääoman saanti

Taulukko 12

Investoinnit ja sijoitetun pääoman tuotto

 

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Investoinnit (indeksi)

100

39

57

255

305

Sijoitetun pääoman tuotto (indeksi)

100

–1 779

2 498

420

224

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

(90)

Yhteisön tuotannonala teki edelleen investointeja sulfaniilihapon tuotantoon koko tarkastelujakson ajan. Yksi yhteisön tuottaja teki vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla investointeja – pääasiassa olemassa olevien tuotantohyödykkeiden ylläpitoon liittyvien investointien lisäksi – lisätäkseen kapasiteettiaan puhdaslaatuisen sulfaniilihapon tuotannossa. On kuitenkin huomattava, että uuden kapasiteetin odotetaan olevan täysimittaisesti käytössä vasta vuodesta 2008.

(91)

Koska yhteisön tuotannonalan voitot ovat olleet alhaisia koko tarkastelujakson ajan, myös investointien tuottoa kuvaava luku, joka ilmaisee tuloksen prosentteina sulfaniilihapon tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, on sekin pysynyt hyvin alhaisena eli noin 2 prosentissa tutkimusajanjaksolla.

(92)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan heikko rahoitustilanne vaikeutti niiden pääoman saantia. Vaikka yksi yhteisön tuottajista on osa suurta yhtymää, pääomatarpeita ei aina tyydytetä toivotussa määrin, koska yhtymän sisällä varat ohjataan yleensä kannattavimpiin yksiköihin.

—   Kassavirta

(93)

Kassavirta heikkeni merkittävästi 85 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä mutta pysyi edelleen positiivisena. Kassavirran kehitys ei seuraa kannattavuuden kehitystä, koska siihen vaikuttavat tekijät, joihin ei liity maksutapahtumaa, kuten poistot ja inventoidun omaisuuden liikkeet.

Taulukko 13

Kassavirta

Kassavirta

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Indeksi

100

41

64

32

15

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset

5.   Päätelmät

(94)

Useimmat yhteisön tuotannonalan indikaattorit kehittyivät myönteisesti vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä: myyntimäärä, kapasiteetin käyttöaste, tuotantomäärä, loppuvarastot, tuottavuus, investoinnit ja sijoitetun pääoman tuotto. Sen kannattavuus oli kuitenkin alle 1 prosentti liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(95)

Yhteisön tuotannonala on saanut etua sulfaniilihapon yksikköhinnan kohoamisesta varsinkin vuodesta 2004 tutkimusajanjakson loppuun. Myyntihinnan nousu ei kuitenkaan täysin kompensoinut tuotantokustannusten kohoamista, ja näin ollen voittomarginaali heikkeni.

(96)

Lisäksi yhteisön kulutuksen lasku vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla vaikeutti jonkin verran yhteisön tuotannonalan toipumista.

(97)

Kaiken kaikkiaan on selvää, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antoi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden vakauttaa tilanteensa muttei täysin toipua vahingollisesta tilanteesta, koska Kiinasta peräisin oleva tuonti jatkui polkumyynnillä ja koska raaka-aineen hinnat nousivat eikä yhteisön tuotannonala pystynyt siirtämään nousua asiakkaiden maksettavaksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön tuotannonala alkoi investoida uusiin laitteisiin tarkastelujakson aikana.

(98)

Edellä esitetyn perusteella kävi ilmi, että toisaalta määrää kuvaavat indikaattorit kehittyivät positiivisesti tarkastelujaksolla mutta toisaalta yhteisön tuotannonalaan liittyvät taloudelliset indikaattorit kuten kannattavuus ja kassavirta osoittivat, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne on edelleen riskialtis. Sen vuoksi päätellään, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt täysin toipumaan vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

F.   VAHINGON TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

1.   Yleistä

(99)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitiin, miten todennäköistä vahingon toistuminen olisi, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan. Tätä varten tarkasteltiin erityisesti asianomaisista maista peräisin olevan viennin määrän ja hinnan kehitystä sekä niiden todennäköisiä vaikutuksia yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

2.   Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin määrän ja hinnan kehitys, jos toimenpiteet kumotaan

(100)

On muistettava, että vaikka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä olikin käytössä, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli 24,6 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(101)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyössä toimivalla intialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla oli huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia, mikä vastasi yli 30:tä prosenttia yhteisön kulutuksesta. Lisäksi komission käytettävissä olevat tiedot osoittivat, että tämänhetkinen sulfaniilihapon tuotanto Kiinassa on noin 22 000 tonnia, mikä vastaa yli kaksinkertaisesti yhteisön kulutusta. Samojen tietojen perusteella vaikuttaa myös siltä, että kiinalaiset tuottajat pystyvät helposti siirtämään tuotantoaan erityisväriaineista ja kemikaaleista sulfaniilihappoon. Näissä maissa mahdollisesti käytettävissä oleva kapasiteetti osoittaa, että vientiä harjoittavilla tuottajilla on mahdollisuus lisätä sulfaniilihapon nykyistä tuotantoaan ja näin ollen myös sen vientiä yhteisöön.

(102)

On myös huomattava, että yhteisön kulutus laski hieman tarkastelujaksolla, eikä ole odotettavissa, että kysyntä tulevina vuosina olisi sellainen, että se pystyisi ottamaan vastaan mahdollisesti lisääntyvän tuonnin Kiinasta ja Intiasta, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tässä tilanteessa sulfaniilihapon vienti Kiinasta ja Intiasta hyvin todennäköisesti korvaisi suuren osan yhteisön tuotannonalan myynnistä, koska tuontihinnat ovat todennäköisesti alhaisemmat.

(103)

Tutkimuksessa vahvistui, että yhteisön markkinat ovat edelleen houkuttelevat sekä kiinalaisten että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta. Kuten johdanto-osan 57 ja 62 kappaleessa mainittiin, Intian ja Kiinan muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräisten hintojen havaittiin olevan merkittävästi alle yhteisöön suuntautuvan viennin keskimääräisten hintojen. Siitä huolimatta, että Kiinan ja Intian vientihinnoissa ei havaittu hintojen alittavuutta, kun vientihinnat oli oikaistu polkumyyntitulleilla ja tavanomaisilla tulleilla, Kiinan ja Intian CIF-vientihintojen havaittiin olevan keskimäärin huomattavasti alempia (noin 18 prosenttia) kuin yhteisön tuotannonalan keskimääräisten hintojen. Sen vuoksi ilman toimenpiteitä sulfaniilihapon tuonti asianomaisista maista yhteisöön todennäköisesti lisääntyy merkittävästi, kun otetaan huomioon i) käyttämätön kapasiteetti (erityisesti Intiassa), ii) viennin suuntaaminen muista kolmansista maista yhteisön markkinoille, iii) mahdollisuus siirtää tuotantoa erityisväriaineista ja kemikaaleista sulfaniilihappoon (varsinkin Kiinassa), ja hintataso on merkittävästi alle nykyisen hintatason yhteisössä.

3.   Päätelmät vahingon toistumisen todennäköisyydestä

(104)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, yhteisön markkinoille tulee erittäin todennäköisesti tuontia asianomaisista maista merkittäviä määriä polkumyyntihinnoin, jotka ovat alle yhteisön tuotannonalan hintojen. Tämä saisi mitä todennäköisimmin hinnat laskuun yhteisön markkinoilla, mikä oletettavasti heikentäisi yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Se vahingoittaisi erityisesti tarkastelujaksolla ilmennyttä elpymistä ja johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen.

G.   YHTEISÖN ETU

1.   Johdanto

(105)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen kokonaisuudessaan yhteisön edun vastaista. Yhteisön etua arvioitaessa otettiin huomioon kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat.

(106)

Lisäksi tämä tutkimus on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, joten siinä tarkastellaan tilannetta, jossa polkumyyntitoimenpiteet ovat jo olleet voimassa, ja sen avulla voidaan siten arvioida nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisia perusteettomia kielteisiä vaikutuksia asianomaisiin osapuoliin.

(107)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko vahingollisen polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2.   Yhteisön tuotannonalan etu

(108)

Voidaan kohtuudella odottaa, että yhteisön tuotannonala edelleen hyötyy nykyisin voimassa olevista toimenpiteistä ja toipuu lisäämällä markkinaosuuttaan ja parantamalla tuottavuuttaan. Mikäli toimenpiteitä ei pidetä voimassa, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonala alkaa taas kärsiä asianomaisista maista peräisin olevan, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisääntymisestä ja että sen nykyinen herkkä taloudellinen tilanne huonontuu.

(109)

Tällä perusteella voidaan päätellä, että toimenpiteiden jatkaminen olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

3.   Tuojien etu

(110)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävää vaikutusta yhteisön sulfaniilihapon kauppiaisiin. Kuten edellä todettiin, yksikään tuoja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Sen vuoksi ei esitetty mitään pakottavia syitä, joiden perusteella toimenpiteiden käyttöönotto olisi tuojien edun vastaista.

4.   Käyttäjien etu

(111)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille tiedoissa olleille 31 käyttäjälle, joista ainoastaan neljä toimitti vastauksen. Optisia kirkasteita tuottavilta yhteisön yrityksiltä saatiin kolme vastausta ja väriaineita tuottavalta yritykseltä yksi. Näiden käyttäjien toimittamat tiedot toimenpiteiden vaikutuksesta ja sulfaniilihapon osuudesta niiden tuotantokustannuksista eivät kuitenkaan olleet merkityksellisiä.

(112)

Näiden neljän käyttäjän tuoma tarkasteltavana olevan tuotteen määrä oli 47,3 prosenttia yhteisön koko tuonnista. Koska nämä neljä käyttäjää ostivat sulfaniilihappoa merkittäviä määriä myös yhteisön tuotannonalalta, niiden osuus yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjaksolla oli noin 40 prosenttia.

(113)

Kolme käyttäjää esitti samat kommentit ja vastusti toimenpiteiden jatkamista sillä perusteella, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti ei riitä tyydyttämään kotimarkkinoiden kysyntää ja että toimenpiteet vahingoittavat niiden kilpailukykyä jatkojalostustuotteiden alalla. Neljäs käyttäjä ei ilmoittanut, puolsiko vai vastustiko se toimenpiteiden jatkamista.

(114)

Tarjontatilanteesta yhteisön markkinoilla voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan nykyisellä tuotantokapasiteetilla voitaisiin tyydyttää noin 80 prosenttia yhteisön kulutuksesta. On myös korostettava, että yhteisön tuotannonala on investoinut uusiin laitteisiin lisätäkseen puhdaslaatuisen sulfaniilihapon tuotantoa. Toimenpiteiden tarkoituksena ei missään tapauksessa ole estää tuontia asianomaisista maista yhteisön markkinoille vaan varmistaa, ettei tuonti tapahdu polkumyynnillä eikä vahinkoa aiheuttavin hinnoin. Sen vuoksi odotetaan, että tuonti asianomaista maista yhteisön markkinoille jatkuu, kuten se jatkui toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen vuonna 2002.

(115)

On myös huomattava, että sulfaniilihappoa tuotetaan yhteisön ulkopuolella vain muutamassa maassa, kuten Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Sen vuoksi on tärkeää, että yhteisön tuotannonalan annetaan toimia tehokkaan kilpailun olosuhteissa, jotta kotimaista tuotetta voidaan jatkossakin toimittaa yhteisön kaikille käyttäjille.

(116)

Käyttäjien kilpailukyvystä voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa käyttäjiltä saatujen tietojen puutteesta huolimatta alkuperäisessä tutkimuksessa osoitettiin, että polkumyyntitoimenpiteet lisäisivät sulfaniilihappoa sisältävien optisteiden kirkasteiden ja väriaineiden kokonaiskustannuksia alle 1 prosenttia.

(117)

Edellä esitetyn perusteella myös tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa katsotaan, että toimenpiteiden jatkamisella ei olisi merkittävää kielteistä vaikutusta käyttäjien tilanteeseen.

5.   Yhteisön etua koskevat päätelmät

(118)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista.

H.   POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(119)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella suositeltiin, että voimassa olevia toimenpiteitä jatkettaisiin. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia. Huomautuksia, jotka antaisivat aihetta muuttaa edellä mainittuja päätelmiä, ei esitetty.

(120)

Ottaen huomioon päätelmät, jotka koskevat Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan sulfaniilihapon tuonnin jatkumisen todennäköisyyttä, Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin toistumisen todennäköisyyttä, vahingon toistumisen todennäköisyyttä sekä yhteisön etua, sulfaniilihapon tuontia koskevat polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa, jotta estetään polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman vahingon toistuminen.

(121)

Tullia ei sovelleta sellaisten tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin, jotka yksi intialainen yritys, jonka sitoumus on hyväksytty komission päätöksellä 2006/37/EY on valmistanut ja myynyt yhteisöön vientiä varten,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinan kansantasavallasta ja Intiasta peräisin olevan, CN-nimikkeeseen ex 2921 42 10 (Taric-koodi 2921421060) kuuluvan sulfaniilihapon tuonnissa.

2.   Edellä 1 kohdassa kuvatun tuotteen vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraava:

Maa

Lopullinen tulli (%)

Kiinan kansantasavalta

33,7

Intia

18,3

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, lopullista polkumyyntitullia ei kanneta 2 artiklan mukaisesti vapaaseen liikkeeseen luovutetuista tuontituotteista.

4.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi ilmoitetut tuontituotteet, joita koskevan kauppalaskun ovat laatineet komission hyväksymän sitoumuksen antaneet, päätöksessä 2006/37/EY ja sen muutossäädöksissä luetellut yritykset, vapautetaan 1 artiklalla käyttöön otetuista polkumyyntitulleista seuraavin ehdoin:

nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaneet tätä niistä suoraan, ja

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen, ja

tullille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat tarkoin sitoumuslaskussa olevaa kuvausta.

2.   Tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä aina, kun 1 kohdassa lueteltujen ehtojen mukaisesti tulleista vapautettujen, 1 artiklassa kuvattujen tuotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi mainituista ehdoista ei täyty. Tällöin katsotaan, että 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetty ehto ei täyty, jos todetaan, että sitoumuslasku ei ole liitteen säännösten mukainen tai että se ei ole aito, tai jos komissio on peruuttanut sitoumukselle antamansa hyväksynnän asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 9 kohdan tai tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdan mukaisesti asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan yhteen tai useampaan tiettyyn liiketoimeen ja ilmoitetaan, että vastaava yksi tai useampi sitoumuslasku ei ole pätevä.

3.   Tuojien on hyväksyttävä tavanomaisena kaupallisena riskinä se, että jos jokin osapuoli jättää täyttämättä yhden tai useamman 1 kohdassa luetelluista ja 2 kohdassa tarkemmin eritellyistä ehdoista, tämä voi johtaa tullivelan syntymiseen yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (15) 201 artiklan mukaisesti. Tullivelka kannetaan komission peruutettua sitoumukselle antamansa hyväksynnän.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 13 päivänä lokakuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. KOUCHNER


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2)  EYVL L 196, 25.7.2002, s. 11.

(3)  EYVL L 196, 25.7.2002, s. 1.

(4)  EYVL L 196, 25.7.2002, s. 36.

(5)  EUVL L 40, 12.2.2004, s. 17.

(6)  EUVL L 80, 18.3.2004, s. 29.

(7)  EUVL C 101, 27.4.2005, s. 34.

(8)  EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1.

(9)  EUVL L 22, 26.1.2006, s. 52.

(10)  EUVL L 22, 26.1.2006, s. 5.

(11)  EUVL C 272, 9.11.2006, s. 18.

(12)  EUVL C 171, 24.7.2007, s. 18.

(13)  EUVL C 171, 24.7.2007, s. 14.

(14)  EUVL C 229, 29.9.2007, s. 9.

(15)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.


LIITE

Yrityksen myydessä sitoumuksen mukaisesti sulfaniilihappoa yhteisöön kauppalaskussa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

1.

Otsikko: ”SITOUMUKSEN MUKAISIA TAVAROITA KOSKEVA KAUPPALASKU”.

2.

Kauppalaskun laatineen, sitoumuksen hyväksymisestä tehdyn komission päätöksen 2006/37/EY 1 artiklassa mainitun yrityksen nimi.

3.

Kauppalaskun numero.

4.

Kauppalaskun päivämäärä.

5.

Taric-lisäkoodi, johon luokiteltuina laskussa tarkoitetut tavarat tullataan yhteisön rajalla.

6.

Tavaroiden tarkka kuvaus, jossa mainitaan

tuotteen valvontakoodi (PCN), jota käytetään sitoumuksessa (esimerkiksi PA99, PS85 tai TA98),

valvontakoodin tekniset/fysikaaliset eritelmät; esim. PA99:n ja PS85:n osalta valkoinen vapaasti virtaava jauhe ja TA98:n osalta harmaa vapaasti virtaava jauhe,

yrityksen käyttämä tuotekoodi (jos käytössä),

CN-koodi,

määrä (tonneina).

7.

Myyntiehdot, joista ilmenee

hinta tonnilta,

sovellettavat maksuehdot,

sovellettavat toimitusehdot,

kaikki alennukset ja hyvitykset.

8.

Sen yhteisössä tuojana toimivan yrityksen nimi, jolle viejäyritys on suoraan laatinut sitoumuksen mukaisten tavaroiden mukana seuraavan kauppalaskun.

9.

Yrityksen työntekijä, joka on antanut kauppalaskun (työntekijän nimi), ja seuraava allekirjoitettu ilmoitus:

”Allekirjoittanut vahvistaa, että tässä laskussa tarkoitettujen tavaroiden myynti Euroopan yhteisöön suuntautuvaa suoraa vientiä varten tapahtuu [yrityksen nimi] esittämän ja Euroopan komission päätöksellä 2006/37/EY hyväksymän sitoumuksen soveltamisalan ja ehtojen mukaisesti. Allekirjoittanut vakuuttaa, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja paikkansapitävät.”


16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/18


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1001/2008,

annettu 13 päivänä lokakuuta 2008,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitososien tuonnissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan ja 11 artiklan 2 kohdan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Muun muassa Korean kansantasavallasta ja Malesiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien putkien tiettyjen liitos- ja muiden osien, jäljempänä ’putkien liitososat’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa otettiin elokuussa 2002 käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet neuvoston asetuksella (EY) N:o 1514/2002 (2), jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’. Malesian osalta voimassa olevat polkumyynnin vastaiset tullit ovat 59,2 prosenttia yritykselle Anggerik Laksana Sdn Bhd ja 75 prosenttia kaikille muille yrityksille; Korean tasavallan osalta tulli on 44 prosenttia kaikille yrityksille.

(2)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 964/2003 (3) käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet koskevat tällä hetkellä tuontia Kiinan kansantasavallasta (58,6 %) ja Thaimaasta (58,9 %), kahta thaimaalaista yritystä lukuun ottamatta, sekä Taiwanista lähetetyn saman tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Taiwan. Kiinasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat toimenpiteet laajennettiin koskemaan Indonesiasta neuvoston asetuksella (EY) N:o 2052/2004 (4), Sri Lankalta neuvoston asetuksella (EY) N:o 2053/2004 (5) ja Filippiineiltä neuvoston asetuksella (EY) N:o 655/2006 (6) lähetetyn saman tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Sri Lanka tai Filippiinit.

2.   Tarkastelupyyntö

(3)

Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevien putkien liitososien tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (7) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen pyynnön tarkastella näitä toimenpiteitä.

(4)

Pyynnön esitti 23 päivänä toukokuuta 2007 teräksisten tyssähitsauksessa käytettävien liitososien valmistajien etuja valvova järjestö Defence Committee of the Steel Butt-Welding Fittings Industry of the European Union, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia putkien tiettyjen liitososien kokonaistuotannosta yhteisössä.

(5)

Pyyntöä perusteltiin sillä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(6)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se pani vireille toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun (8) perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla.

3.   Tutkimus

(7)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäneille yhteisön tuottajille, muille yhteisön tuottajille, asianomaisten maiden vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille/kauppiaille, käyttäjille ja niitä edustaville järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kummankin viejämaan hallituksen edustajille.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille edellä mainituille osapuolille ja tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa ilmoittautuneille osapuolille.

(9)

Komissio myös antoi intressitahoille mahdollisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Koska Korean tasavallassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia, tarkasteltavana olevan tuotteen tuojia/kauppiaita ja yhteisön tuottajia on ilmeisen runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttämistä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Selvittääkseen, olisiko otantamenetelmää käytettävä ja jos olisi, miten otos valittaisiin, komissio lähetti otantaan liittyvät kyselylomakkeet, joissa pyydettiin erityisesti tietoja yhteisön tuottajien, vientiä harjoittavien tuottajien ja tuojien, joita asia koski, keskimääräisistä myyntimääristä ja -hinnoista. Yksikään korealainen vientiä harjoittava tuottaja ei vastannut kyselyyn, ja tuojilta saatiin 11 vastausta. Ainoastaan neljä yhteisön tuottajaa vastasi otantaan liittyvään kyselylomakkeeseen. Näin ollen päätettiin, ettei otantamenetelmää tarvinnut käyttää.

(11)

Neljä yhteisön tuottajaa vastasi kyselylomakkeeseen, mutta yksi niistä toimitti epätäydellisen vastauksen eikä vastannut puutteita koskevaan kirjeeseen. Malesiasta saatiin kaksi vastausta kyselylomakkeeseen, yksi uudelta yritykseltä ja toinen yritykseltä, joka myöhemmin kielsi tarkastuskäynnin. Yksikään vientiä harjoittavista korealaisista tuottajista ei vastannut kyselyyn. Yksi tuoja toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen.

(12)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin ja vahingon todennäköisen jatkumisen tai toistumisen sekä yhteisön edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

a)

Pyynnön esittäneet yhteisön tuottajat

Erne Fittings GmbH, Schlins, Itävalta

Interfit SA, Maubeuge, Ranska

Virgilio Cena & Figli S.p.A, Brescia, Italia

b)

Uusi malesialainen tuottaja

Pantech Steel Industries SDN. BHD., Selangor, Malesia

4.   Tutkimusajanjakso

(13)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2006 ja 30 päivän kesäkuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(14)

Tarkastelun kohteena ovat Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevat raudasta tai teräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä) valmistetut putkien liitos- ja muut osat (muut kuin valetut osat, laipat ja kierteitetyt osat), joiden suurin ulkoläpimitta on enintään 609,6 mm, jollaisia käytetään tyssähitsauksessa tai muihin tarkoituksiin ja jotka luokitellaan yleensä CN-koodeihin ex 7307 93 11, ex 7307 93 19, ex 7307 99 30 ja ex 7307 99 90.

(15)

Putkien liitososia valmistetaan pääasiassa putkia leikkaamalla ja muotoilemalla. Putkien liitososia käytetään putkien yhteenliittämiseen ja niitä on erimuotoisia: kulmaliittimiä, supistusliittimiä, T-liittimiä ja kärkikappaleita; niitä on myös erikokoisia ja eri materiaaleista valmistettuja. Niitä käytetään pääasiallisesti petrokemian teollisuudessa, rakennusteollisuudessa, energiantuotannossa, laivanrakennuksessa ja teollisuuslaitoksissa. Putkien liitososia petrokemian teollisuudelle myytäessä käytetään ANSI-standardia. Muilta osin yhteisössä yleisimmin käytetty standardi on DIN-standardi.

2.   Samankaltainen tuote

(16)

Alkuperäisen menettelyn tavoin tutkimuksessa kävi ilmi, että asianomaisissa maissa tuotetuilla, kotimarkkinoilla myydyillä ja/tai yhteisöön viedyillä putkien liitososilla on samanlaiset fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja loppukäyttötarkoitukset kuin pyynnön esittäneiden yhteisön tuottajien yhteisössä myymillä tuotteilla, minkä vuoksi niitä pidetään samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan tarkoittamassa merkityksessä.

C.   POLKUMYYNNIN JATKUMISEN TODENNÄKÖISYYS

(17)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

1.   Alustavat huomautukset

(18)

Kuten edellä todetaan, koska yksikään Korean ja Malesian vientiä harjoittavista tuottajista, yhtä uutta yritystä lukuun ottamatta, ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, asiaa oli tutkittava komission yksiköiden muista lähteistä saamia tietoja käyttäen. Tämän vuoksi ja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti tuontimäärien ja -hintojen vahvistamiseksi käytettiin Eurostatin tietoja, joissa käytetään kahdeksannumeroisia CN-koodeja, ja nämä tiedot tarkistettiin muista lähteistä. Polkumyyntimarginaalin laskemisessa käytettiin saatavissa olevia tietoja eli tässä tapauksessa pyyntöön ja Yhdysvaltojen tilastoihin sisältyviä tietoja.

(19)

Koska putkien liitososien tuonti Koreasta ja Malesiasta on nykyään määrältään pientä, komission oli käytettävä jonkin toisen maan tietoja. Yhdysvallat katsottiin soveltuvaksi, koska sen markkinat ovat samankokoiset, kotimaisia tuottajia on paljon ja tuonnin osuus suuri, mistä syystä kyseiset markkinat ovat erittäin kilpaillut. Lisäksi Yhdysvallat on Korean ja Malesian tärkein vientikohde.

2.   Polkumyynnillä tapahtunut tuonti tutkimusajanjakson aikana

a)   Normaaliarvo

(20)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti ja koska Korean ja Malesian vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä yhtä uutta yritystä lukuun ottamatta, normaaliarvo perustui pyynnössä annettuihin tietoihin eli arvioituihin valmistuskustannuksiin, joihin lisättiin 12,3 prosenttia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja 5,6 prosenttia voittoa Korean osalta ja 15,1 prosenttia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja 6 prosenttia voittoa Malesian osalta ilmaistuina prosentteina liikevaihdosta. Katsottiin, että edellä mainitut prosenttiosuudet ovat melko maltilliset.

b)   Vientihinta

(21)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti ja koska Korean ja Malesian vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä yhtä uutta yritystä lukuun ottamatta, vientihinta laskettiin käyttämällä Korean ja Malesian tarkasteltavana olevan tuotteen Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin hintoja, jotka saatiin Yhdysvaltojen tuontitilastoista. Nämä luvut oikaistiin tuotetyypeittäin suhteessa kunkin tuotetyypin tonnimäärään pyynnössä annettujen tietojen perusteella.

c)   Vertailu

(22)

Painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti putkien liitososien vientihinnan painotettuun keskiarvoon noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(23)

Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin huomioon eroavuudet hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavissa tekijöissä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tämän vuoksi tehtiin oikaisuja sisämaa- ja merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten huomioon ottamiseksi.

d)   Polkumyyntimarginaali

(24)

Normaaliarvon ja laskennallisen vientihinnan välinen vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi kummassakin maassa, ja polkumyyntimarginaali oli määrä, jolla vahvistettu normaaliarvo ylitti vientihinnan. Prosenttiosuutena CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla ilmaistun polkumyyntimarginaalin todettiin olevan 15,1 prosenttia Korean ja 61,3 prosenttia Malesian osalta.

3.   Tuonnin kehitys siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan

a)   Alustavat huomautukset

(25)

Tutkimusajanjaksolla tapahtuneen polkumyynnin lisäksi tarkasteltiin myös polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä. Koska Korean ja Malesian vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä, yhtä uutta yritystä lukuun ottamatta, ja koska putkien liitososia valmistavasta teollisuudesta on vain vähän julkista tietoa, seuraavat päätelmät perustuvat perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti lähinnä käytettävissä oleviin tietoihin, joita ovat Eurostatin tiedot, tarkastelupyyntö ja Yhdysvaltojen tilastot.

b)   Korean ja Malesian tuotantokapasiteetti

(26)

Sekä Korean että Malesian käytettävissä olevan kapasiteetin arvioidaan olevan 35 300 tonnia ja niiden vientikapasiteetin 20 000 tonnia. Se on yli neljännes yhteisön kulutuksesta.

c)   Korean ja Malesian vientihinnat yhteisöön

(27)

Kuten alustavissa huomautuksissa todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen vienti kahdesta asianomaisesta maasta yhteisöön on lähes olematonta. Muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin osalta pyynnössä väitetään, että tarkasteltavana olevaa tuotetta viedään Yhdysvaltoihin polkumyyntihintaan.

d)   Polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät

(28)

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen eli korkean polkumyyntimarginaalin ja kyseisissä maissa käytettävissä olevan valtavan käyttämättömän kapasiteetin perusteella voidaan päätellä, että polkumyynnillä kyseisistä kahdesta maasta tapahtuva tuonti Euroopan unioniin jatkuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Lisäksi yksikään Malesian vientiä harjoittavista tuottajista ei pyytänyt välivaiheen tarkastelua huolimatta vientiinsä, joka lähes lakkasi, sovellettavien polkumyyntitullien suuruudesta. Korean viejäyritykset eivät myöskään koskaan tehneet yhteistyötä alkuperäisessä tutkimuksessa. Kieltäytyminen yhteistyöstä tässä tutkimuksessa myös osoittaa, että kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät olleet halukkaita tai kykeneviä osoittamaan, ettei polkumyyntiä tapahtuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

D.   YHTEISÖN TUOTANNONALAN MÄÄRITELMÄ

(29)

Kolme yritystä toimi täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa. Ne sijaitsevat Ranskassa (Interfit), Itävallassa (Erne Fittings) ja Italiassa (Virgilio Cena). Itävaltalaisella yritysryhmällä on myös siihen etuyhteydessä oleva yritys Saksassa (Siekmann Fittings). Tutkimuksessa kävi ilmi, että kolme pyynnön esittänyttä ja täysimääräisesti yhteistyössä toiminutta yhteisön tuottajaa edusti yli 50:tä prosenttia putkien liitososien yhteisön tuotannosta, joten ne muodostavat yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

E.   TILANNE YHTEISÖN MARKKINOILLA

1.   Kulutus yhteisön markkinoilla

(30)

Yhteisön kulutus määritettiin laskemalla yhteen pyyntöön perustuva pyynnön esittäneiden yhteisön tuottajien ja muiden yhteisön tuottajien yhteenlaskettu myyntimäärä sekä Eurostatin tietoihin perustuva tuonti asianomaisista maista ja muista kolmansista maista.

(31)

Tämän perusteella yhteisön kulutus kasvoi tarkastelujakson aikana 26 prosenttia – vuonna 2002 se oli 58 561 tonnia ja tutkimusajanjakson aikana 73 519 tonnia. Putkien liitososia käytetään pääasiallisesti petrokemian teollisuudessa, rakennusteollisuudessa, energiantuotannossa, laivanrakennuksessa ja teollisuuslaitoksissa, mikä yhdessä terästeollisuuden elpymisen kanssa saattaa selittää kulutuksen kasvun.

(32)

Taulukko 1

Yhteisön kulutus

Yhteisön kulutus

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

58 561

62 122

64 480

56 255

65 667

73 519

Indeksi

100

106

110

96

112

126

Vuosimuutos

100

6

4

–14

16

13

Lähde: Eurostat, pyyntö, yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

2.   Tuonti asianomaisista maista

a)   Määrä ja markkinaosuus

(33)

Tuonti Malesiasta ja Koreasta romahti 404 tonnista 11 tonniin. Tämä johtunee helmikuusta 2002 voimassa olleista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä. Näiden maiden markkinaosuus on vähämerkityksinen.

(34)

Taulukko 2

Tuonti asianomaisista maista

Tuonti asianomaisista maista

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

404

22

54

94

17

11

Indeksi

100

5

13

23

4

3

Vuosimuutos

100

–95

8

10

–19

–1

Markkinaosuus prosentteina yhteisön kulutuksesta

1

0,04

0,08

0,17

0,03

0,01

Lähde: Eurostat

b)   Tuontihintojen kehitys ja hinnan alittavuus

(35)

Koska tuonti asianomaisista maista on hyvin pientä ja erilaisia tuotetyyppejä on paljon, Eurostatin tietojen mukaisia hintoja ei voida pitää luotettavana lähteenä yksityiskohtaista analyysia varten.

(36)

Koska asianomaiset maat eivät tehneet yhteistyötä, hinnan alittavuuden marginaalit laskettiin käyttämällä samaa menetelmää kuin pyynnössä eli vertaamalla asianomaisten maiden Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin hintoja ja pyynnön esittäjien yhteisön markkinoilla veloittamia hintoja. Korean hintojen alittavuuden marginaali on 25,2 prosenttia ja Malesian 53,3 prosenttia.

3.   Yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne

a)   Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(37)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi tarkastelujaksolla 5 prosenttia ja yhteisön kulutus 26 prosenttia.

(38)

Taulukko 3

Tuotantomäärä

Tuotantomäärä

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

46 454

43 504

47 155

40 881

49 300

48 922

Indeksi

100

94

102

88

106

105

Vuosimuutos

100

–6

8

–14

18

–1

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

(39)

Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi 6 prosenttia huolimatta hienoisesta laskusta vuonna 2003.

(40)

Taulukko 4

Tuotantokapasiteetti

Tuotantokapasiteetti

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

89 400

87 800

89 700

90 300

94 800

95 000

Indeksi

100

98

100

101

106

106

Vuosimuutos

100

–2

2

1

5

0

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

(41)

Kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla 1 prosentin.

(42)

Taulukko 5

Kapasiteetin käyttöaste

Kapasiteetin käyttöaste

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

%

52

50

53

45

52

51

Indeksi

100

95

101

87

100

99

Vuosimuutos

100

–5

6

–14

13

–1

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

b)   Myynnin määrä ja myyntihinnat

(43)

Yhteisön tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla kasvoi 11 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(44)

Taulukko 6

Yhteisön tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille

Yhteisön tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

34 968

34 893

38 401

32 841

36 908

38 750

Indeksi

100

100

110

94

106

111

Vuosimuutos

100

–0,2

10

–16

12

5

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

(45)

Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla veloittamat keskimääräiset myyntihinnat kasvoivat asteittain. Kokonaiskasvu oli 63 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kasvu selittyy osittain tärkeimmän raaka-aineen, teräsputkien, hinnan nousulla ja osittain sillä, että kaksi yhteisön tuottajaa siirtyi tuottamaan kalliimpia erikoistyyppejä.

(46)

Taulukko 7

Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat

Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Euroa/tonni

1 553

1 652

1 783

2 133

2 217

2 528

Indeksi

100

106

115

137

143

163

Vuosimuutos

100

6

8

23

5

20

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

c)   Markkinaosuus

(47)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kutistui 7 prosenttiyksikköä vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(48)

Taulukko 8

Yhteisön tuotannonalan myynnin markkinaosuus

Yhteisön tuotannonalan myynnin markkinaosuus

2002

2003

2004

2005

2006

IP

Prosenttiosuus markkinoista

60 %

56 %

60 %

58 %

56 %

53 %

Lähde: Eurostat ja yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

d)   Kasvu

(49)

Vaikka yhteisön kulutus kasvoi 26 prosenttia tarkastelujakson aikana, yhteisön tuotannonalan myynti markkinoilla kasvoi ainoastaan 11 prosenttia ja yhteisön tuotannonalan markkinaosuus vapailla markkinoilla pieneni 7 prosenttiyksikköä. Yhteisön tuotannonalan myynti ei siis kasvanut yhteisön kulutuksen kasvusuuntausta vastaavasti.

e)   Kannattavuus ja sijoitetun pääoman tuotto

(50)

Tarkastelujakson aikana kannattavuus prosentteina nettomyyntiarvosta etuyhteydettömille yrityksille kehittyi seuraavasti:

(51)

Taulukko 9

Profitability

Kannattavuus

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Prosentteina nettomyyntiarvosta

2 %

1 %

4 %

1 %

6 %

10 %

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

(52)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus kehittyi suotuisasti yhteisön tuotannonalan kasvavien myyntihintojen myötä. Huolimatta merkittävästi notkahduksesta vuosina 2003 ja 2005 yleinen tuottavuus oli 10 prosenttia. Tämä johtui pääasiassa siitä, että tuotannossa siirryttiin korkeamman lisäarvon tuotteisiin tarkastelujaksolla, jona yhteisön tuotannonalan keskimääräinen tuotto oli 4 prosenttia.

(53)

Sijoitetun pääoman tuoton (voittoina/tappioina suhteessa investointien nettokirjanpitoarvoon) kehitys noudatti kannattavuuden kehityssuuntausta.

(54)

Taulukko 10

Sijoitetun pääoman tuotto

Sijoitetun pääoman tuotto

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

%

6

2

11

4

18

37

Indeksi

100

37

184

62

310

618

Vuosimuutos

100

–63

147

– 122

248

309

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

f)   Kassavirta

(55)

Kassavirta vaihteli merkittävästi vuosina 2002–2005 ja kasvoi huomattavasti vuonna 2006 ja tutkimusajanjakson aikana. Kasvu tarkoittaa, että tuotannonala oli toipumassa. Kassavirran avulla yritykset alkoivat taas investoida putkien liitosten tuotantoon hiljaisen kauden jälkeen.

(56)

Taulukko 11

Kassavirta

Kassavirta

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

EUR

1 310 693

3 826 570

2 378 520

1 233 797

7 559 501

10 040 180

Indeksi

100

292

181

94

577

766

Vuosimuutos

100

192

– 110

–87

483

189

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

g)   Investoinnit ja pääoman saanti

(57)

Yhteisön tuotannonala kasvatti investointeja 65 prosenttia tarkastelujakson aikana. Suurin osa kohdistui koneisiin tuottavuuden parantamiseksi. Yksikään yrityksistä ei maininnut vaikeuksista saada pääomaa.

(58)

Taulukko 12

Investoinnit

Investoinnit

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

EUR

5 839 416

5 824 908

3 438 352

7 422 926

9 986 636

9 643 822

Indeksi

100

100

59

127

171

165

Vuosimuutos

100

–0,2

–41

68

44

–6

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

h)   Varastot

(59)

Jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, että loppuvarastot pysyivät vakaina, mutta tarkastelujaksolla ne supistuivat hieman, noin prosentilla.

(60)

Taulukko 13

Varastot

Loppuvaraston määrä

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

7 233

7 115

7 449

7 206

7 580

7 190

Indeksi

100

98

103

100

105

99

Vuosimuutos

100

–2

5

–3

5

–5

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

i)   Työllisyys, tuottavuus ja työvoimakustannukset

(61)

Vuonna 2003 työntekijöiden määrä laski 5 prosenttia ja koko tarkastelujaksolla 2 prosenttia.

(62)

Taulukko 14

Työllisyys

Työllisyys

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Työntekijöiden lukumäärä

760

725

719

692

729

741

Indeksi

100

95

95

91

96

98

Vuosimuutos

100

–5

–0,8

–3

5

2

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

(63)

Tuotannon kasvaessa ja työvoiman vähentyessä tuottavuus kasvoi 8 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(64)

Taulukko 15

Tuottavuus

Tuottavuus

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia/työntekijä

61

60

66

59

68

66

Indeksi

100

98

107

97

111

108

Vuosimuutos

100

–2

9

–11

14

–3

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

(65)

Yhteisön tuotannonalan työvoimakustannukset kasvoivat asteittain tarkastelujakson aikana. Työvoimakustannusten kokonaiskasvu tarkastelujaksolla oli 22 prosenttia. Työvoimakustannukset kasvoivat eniten yrityksessä, joka vaihtoi tuotevalikoimansa perushyödykkeistä erikoistuotteisiin, jotka edellyttävät enemmän ammattitaitoa.

(66)

Taulukko 16

Työvoimakustannukset

Työvoimakustannukset/Palkat

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

EUR

28 941 652

28 436 139

29 607 915

29 754 664

33 069 402

35 312 821

Indeksi

100

98

102

103

114

122

Vuosimuutos

100

–2

4

1

11

8

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

4.   Muiden tekijöiden vaikutus

a)   Yhteisön tuotannonalan vientitoiminta

(67)

Yhteisön tuotannonalan putkien liitososien vienti ei ollut tarkastelujaksolla kovin vakaata, vaan vaihteli huomattavasti. Vienti kolmansiin maihin väheni kokonaisuudessaan 15 prosentilla, mikä johtui lähinnä epäsuotuisasta EUR/USD-vaihtokurssista.

(68)

Taulukko 17

Yhteisön tuotannonalan vienti

Yhteisön tuotannonalan vienti

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

10 893

8 003

9 358

8 410

11 890

9 278

Indeksi

100

73

86

77

109

85

Vuosimuutos

100

–27

12

–9

32

–24

Lähde: Yhteisön tuotannonalan tarkastetut kyselyvastaukset

b)   Kolmansista maista tulevan tuonnin määrät ja hinnat

(69)

Asetuksella (EY) N:o 964/2003 otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet, jotka koskevat putkien liitososien tuontia Kiinan kansantasavallasta (58,6 %) ja Thaimaasta (58,9 %). Toimenpiteitä sovelletaan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, joka on peräisin Kiinasta ja lähetetään jostakin seuraavista maista: Filippiinit, Indonesia, Sri Lanka ja Taiwan. Kiinan tuontia koskevista toimenpiteistä huolimatta sen vienti Euroopan unioniin kasvaa jatkuvasti.

(70)

Putkien liitososien tuonnin kokonaismäärä muista kolmansista maista kuin asianomaisista maista yli kaksinkertaistui tarkastelujakson aikana; vuonna 2002 se oli 9 654 tonnia ja tutkimusajanjakson lopussa 24 105 tonnia.

(71)

Putkien liitososien tuonti yhteisöön muista maista kuin Koreasta ja Malesiasta kehittyi seuraavasti:

(72)

Taulukko 18

Tuonti muista kolmansista maista

Tuonti muista kolmansista maista

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Tonnia

9 654

12 453

11 488

13 344

19 020

24 105

Indeksi

100

129

119

138

197

250

Vuosimuutos

100

29

–10

19

59

53

Lähde: Eurostat

(73)

Muista kolmansista maista kuin asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli 33 prosenttia EU:n kulutuksesta. Tämä merkitsee 99 prosentin kasvua tarkastelujaksolla, 16 prosentista 33 prosenttiin.

(74)

Taulukko 19

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuushare

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Prosenttiosuus markkinoista

16 %

20 %

18 %

24 %

29 %

33 %

Indeksi

100

122

108

144

176

199

Vuosimuutos

100

22

–14

36

32

23

Lähde: Eurostat ja pyynnön esittäneiden hakijoiden toimittamat markkinoita koskevat tiedot

(75)

Taulukko 20

Tärkeimmistä muista kolmansista maista tuleva tuonti Euroopan unioniin

Tuonti muista kolmansista maista (tonnia)

2002

2003

2004

2005

2006

Tutkimusajanjakso

Kiina

859

1 428

1 772

2 236

5 846

8 339

Taiwan

1 101

2 372

1 894

2 540

4 774

5 854

Vietnam

1 835

1 214

767

694

1 224

1 475

Intia

1 522

1 569

1 537

1 763

1 552

2 096

Thaimaa

676

1 508

778

558

1 622

2 334

c)   Polkumyynnin vaikutuksista toipuminen

(76)

Kuten useimpien edellä lueteltujen indikaattoreiden myönteinen kehitys osoittaa, yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne oli vuodesta 2002 vuoden 2007 puoleen väliin mennessä osittain elpynyt kahdesta asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnin vahingollisista vaikutuksista.

5.   Yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevat päätelmät

(77)

Voimassa olevat toimenpiteet ovat johtaneet yhteisön tuotannonalan osittaiseen elpymiseen vuoden 2002 jälkeen. Yhteisön tuotannonala onnistui lisäämään myyntimääriään ja nostamaan hintojaan. Vahinkoindikaattorit kuten tuotanto, tuotantokapasiteetti, kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto ja tuottavuus ovat myös kehittyneet myönteisesti. Tämä osoittaa, että yhteisön tuotannonala on ponnistelut parantaakseen kilpailukykyään. Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisössä onkin ollut kannattavaa vuodesta 2002.

(78)

Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan kyennyt hyödyntämään yhteisön kulutuksen huomattavaa kasvua, ja lisäksi osa myönteisistä tekijöistä on seurausta siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijainnut yhteisön suuri tuottaja poistui markkinoilta ja kaksi pyyntöä tukenutta yritystä otti haltuunsa sen toiminnot.

(79)

Voidaan kuitenkin päätellä, että Korean ja Malesian vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla oli myönteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen

(80)

Koska yhteisön tuotannonala alkoi alustavasti toipua, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon jatkumista ei voitu osoittaa. Tästä syystä tutkittiin, toistuisiko vahinko, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

F.   VAHINGON TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

(81)

Kuten edellä todetaan, Korean ja Malesian tuottajat voivat ohjata suuria vientimääriä yhteisön markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Pyynnössä todetaan, että kyseiset maat ovat erittäin riippuvaisia vientimarkkinoista, Korea 75 prosenttia ja Malesia 84 prosenttia. Lisäksi näyttää siltä, että koska muille vientimarkkinoille, kuten Yhdysvaltoihin ja Japaniin, suuntautuvat vientimäärät ovat jo huomattavat, ne eivät pystyisi ottamaan vastaan käyttämätöntä kapasiteettia, joka näin ollen ohjattaisiin yhteisön markkinoille. Aasian markkinoilla on myös yleisesti liikakapasiteettia.

(82)

Hintojen osalta Yhdysvaltojen tilastoista kävi ilmi, että Malesian ja Korean vientihinnat Yhdysvaltoihin olivat yhteisön tuotannonalan vientihintoja alhaisemmat. Vaikka yksityiskohtaista analyysia ei voitu monien eri tuotetyyppien takia suorittaa, on todennäköistä, että saadakseen takaisin menetetyn markkinaosuutensa kyseiset viejät mukauttavat hintansa muiden Aasian maiden erittäin mataliin hintoihin. Tällainen hinnoittelu, mitä tukee kieltäytyminen yhteistyöstä, yhdessä sen seikan kanssa, että kyseisillä mailla on kapasiteettia toimittaa merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön markkinoille, vaikuttaisi todennäköisesti kielteisesti yhteisön tuotannonalaan.

(83)

Lisäksi on muistettava, että saavuttaakseen suurtuotannon edut yhteisön tuotannonalan on pysyttävä kilpailukykyisenä tuottaakseen tietyn määrän perustuotteita, jotka siis kilpailevat suoraan Korean ja Malesian tuonnin kanssa

(84)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että toimenpiteiden raukeaminen johtaisi mitä todennäköisimmin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman vahingon toistumiseen.

G.   YHTEISÖN ETU

1.   Johdanto

(85)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen kokonaisuudessaan yhteisön tuotannonalan edun vastaista. Yhteisön edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalasta, tuojista/kauppiaista ja käyttäjistä tehtyyn arviointiin. Käyttäjiltä ei saatu yhtään kannanottoa.

(86)

Arvioidakseen toimenpiteiden voimassaolon jatkamisen tai jatkamatta jättämisen todennäköisiä vaikutuksia komissio pyysi tietoja kaikilta edeltä mainituilta intressitahoilta. Komissio lähetti otantaan liittyvät kyselylomakkeet 64:lle tarkasteltavana olevan tuotteen tuojalle ja sai 11 vastausta. Komissio lähetti kyselylomakkeen näille 11 yritykselle, mutta sai ainoastaan kaksi osittaista vastausta, joissa ei esitetty mitään näyttöä siitä, että voimassa olevat toimenpiteet olivat vaikuttaneet yrityksiin merkittävässä määrin. On selvää, että tuojat ovat löytäneet muita hankintalähteitä, kuten muiden kolmansien maiden huomattava markkinaosuus (33 prosenttia) osoittaa; kilpailuedellytykset yhteisön markkinoilla ovat siis taatut.

(87)

Koska tämä tutkimus on tarkastelu, jossa siis analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa, voidaan arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(88)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko polkumyynnin jatkumista ja vahingon todennäköistä toistumista koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, ettet toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen ei ole tässä erityistapauksessa yhteisön edun mukaista.

2.   Yhteisön tuotannonalan etu

(89)

Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi. Tämän vahvisti tuotannonalan taloudellisen tilanteen myönteinen kehitys, kun tosiasiallinen kilpailu oli palautettu nykyisin voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Yhteisön tuotannonalan ponnistelut tuotannon rationalisoimiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi ovat johtaneet kohtuulliseen voittoon tarkastelujakson kahtena viimeisenä vuonna.

(90)

Edellä esitetyn perusteella näyttää tarpeelliselta pitää nykyiset toimenpiteet voimassa, jotta voidaan välttää polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kielteiset vaikutukset, jotka vaarantaisivat yhteisön tuotannonalan toipumisen ja lopulta koko sen olemassaolon. Lisäksi on muistettava, että yhteisön tuotannonalan katoaminen vaikuttaisi kielteisesti myös korkeamman jalostusasteen tuotannonaloihin, koska niiden valinnanvara tavarantoimittajien suhteen supistuisi merkittävästi.

3.   Tuojien/kauppiaiden etu

(91)

Kuten edellä todetaan, ainoastaan kaksi 64 etuyhteydettömästä tuojasta vastasi komission kyselyyn. Ne eivät kuitenkaan ilmaisseet kielteisiä mielipiteitä toimenpiteiden mahdollisesta jatkumisesta. Kieltäytyminen yhteistyöstä osoittaa jo sinänsä, että toimenpiteet eivät vaikuttaneet kovin kielteisesti kyseisen alan taloudelliseen tilanteeseen. Tätä päätelmää tukee se seikka, että tuojat kävivät edelleen huomattavaa kauppaa tarkasteltavana olevalla tuotteella ja jopa lisäsivät tuonnin määrää tarkastelujakson aikana.

(92)

Tämän vuoksi katsotaan, että tällä hetkellä voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei vaikuttanut kielteisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien taloudelliseen tilanteeseen. Samasta syystä on myös epätodennäköistä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen johtaisi tuojien taloudellisen tilanteen heikentymiseen tulevaisuudessa.

4.   Käyttäjien edut

(93)

Yhtään käyttäjää ei ilmoittautunut tässä tutkimuksessa. Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjät ovat pääasiassa petrokemian teollisuus ja rakennusteollisuus. Yhteistyöstä kieltäytyminen tuntuu vahvistavan sen, että putkien liitososat muodostavat vain erittäin pienen osan kyseisten yritysten tuotantokustannuksista ja että voimassa olevat toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet kielteisesti niiden kilpailukykyyn.

(94)

Näin ollen päätellään, että jos toimenpiteet säilytetään samalla tasolla, käyttäjien tilanne ei heikkene.

5.   Yhteisön etua koskevat päätelmät

(95)

Tutkimus on osoittanut, että voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jossain määrin edistäneet yhteisön tuotannonalan toipumista. Jos toimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä, toipuminen vaarantuu ja yhteisön tuotannonala saattaa kadota. Näin ollen toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen on yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(96)

Lisäksi voimassa olevat toimenpiteet eivät tunnu aiemmin vaikuttaneen kovin kielteisesti käyttäjien ja tuojien taloudelliseen tilanteeseen. Tämän vuoksi päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

H.   POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(97)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiotaan suositella. Samalla asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Korealta ei saatu yhtään vastausta. malesialaiselta yritykseltä saatiin yksi huomautus, joka ei kuitenkaan muuttanut edellä olevia päätelmiä.

(98)

Edellä todetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevien putkien liitososien tuonnissa asetuksella (EY) N:o 1514/2002 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista olisi jatkettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevien, raudasta tai teräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä) valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien (muut kuin valetut osat, laipat ja kierteytetyt osat), joiden suurin ulkoläpimitta on enintään 609,6 millimetriä, ja joita käytetään tyssähitsauksessa tai muihin tarkoituksiin ja jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 7307 93 11, ex 7307 93 19, ex 7307 99 30 ja ex 7307 99 90 (Taric-koodit 7307931191, 7307931193, 7307931194, 7307931195, 7307931199, 7307931991, 7307931993, 7307931994, 7307931995, 7307931999, 7307993092, 7307993093, 7307993094, 7307993095, 7307993098, 7307999092, 7307999093, 7307999094, 7307999095, 7307999098).

2.   Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraavien yritysten tuottamien 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden osalta seuraava:

Maa

Yritys

Tulli

(%)

Taric-lisäkoodi

Malesia

 

Anggerik Laksana Sdn Bhd,

Selangor Darul Ehsan

59,2

A324

 

Kaikki muut yritykset

75

A999

Korean tasavalta

 

Kaikki yritykset

44

3.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 13 päivänä lokakuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. KOUCHNER


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2)  EYVL L 228, 24.8.2002, s. 1.

(3)  EUVL L 139, 6.6.2003, s. 1.

(4)  EUVL L 355, 1.12.2004, s. 4.

(5)  EUVL L 355, 1.12.2004, s. 9.

(6)  EUVL L 116, 29.4.2006, s. 1.

(7)  EUVL C 286, 23.11.2006, s. 8.

(8)  EUVL C 192, 18.8.2007, s. 15.


16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/32


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1002/2008,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2008,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä lokakuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MA

73,5

MK

51,9

TR

86,7

ZZ

70,7

0707 00 05

MK

81,9

TR

100,5

ZZ

91,2

0709 90 70

TR

117,4

ZZ

117,4

0805 50 10

AR

77,7

TR

104,7

UY

95,7

ZA

84,1

ZZ

90,6

0806 10 10

BR

261,2

TR

97,8

US

224,7

ZZ

194,6

0808 10 80

AR

67,2

CL

64,0

CN

53,8

MK

37,6

NZ

89,9

US

121,5

ZA

82,2

ZZ

73,7

0808 20 50

CL

60,3

CN

50,9

TR

128,9

ZA

83,4

ZZ

80,9


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/34


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1003/2008,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2008,

vilja-alalla 16 päivästä lokakuuta 2008 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1249/96 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 [korkealaatuinen tavallinen vehnä], 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä lokakuuta 2008 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan.

(5)

Eräiden viljojen tuontitullien väliaikaisesta suspendoinnista markkinointivuonna 2008/2009 26 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 608/2008 (3) mukaisesti eräiden tällä asetuksella vahvistettujen tullien kantaminen kuitenkin keskeytetään,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vilja-alan tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I liitteessä II lueteltujen tekijöiden perusteella 16 päivästä lokakuuta 2008.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä lokakuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 161, 29.6.1996, s. 125.

(3)  EUVL L 166, 27.6.2008, s. 19.


LIITE I

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin 16 päivästä lokakuuta 2008 alkaen sovellettavat tuontitullit

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Tuontitulli (1)

(EUR/t)

1001 10 00

Durum VEHNÄ, korkealaatuinen

0,00 (2)

keskilaatuinen

0,00 (2)

heikkolaatuinen

0,00 (2)

1001 90 91

Tavallinen VEHNÄ, siemenvilja

0,00

ex 1001 90 99

Tavallinen VEHNÄ, korkealaatuinen, muu kuin siemenvilja

0,00 (2)

1002 00 00

RUIS

19,11 (2)

1005 10 90

MAISSI, siemenvilja, muu kuin hybridi

0,00

1005 90 00

MAISSI, muu kuin siemenvilja (3)

0,00 (2)

1007 00 90

DURRA, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi

19,11 (2)


(1)  Atlantin valtameren tai Suezin kanavan kautta yhteisöön saapuvan tavaran tuojaan voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti seuraavia tullinalennuksia:

3 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Välimerellä,

2 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Tanskassa, Virossa, Irlannissa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Suomessa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisella rannikolla.

(2)  Tämän tullin kantaminen on suspendoitu asetuksen (EY) N:o 608/2008 mukaisesti.

(3)  Tuojaan voidaan soveltaa kiinteämääräistä alennusta 24 euroa tonnilta, jos asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.


LIITE II

Liitteessä I vahvistettujen tullien laskemista koskevat tekijät

1.10.2008-14.10.2008

1.

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:

(EUR/t)

 

Tavallinen vehnä (1)

Maissi

Durumvehnä, korkealaatuinen

Durumvehnä, keskilaatuinen (2)

Durumvehnä, heikkolaatuinen (3)

Ohra

Pörssi

Minnéapolis

Chicago

Noteeraus

195,25

123,95

FOB-hinta USA

281,83

271,83

251,83

116,56

Palkkio Meksikon-lahdella

15,20

Palkkio Suurilla järvillä

4,76

2.

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:

Rahtikustannukset: Meksikonlahti–Rotterdam

22,09 EUR/t

Rahtikustannukset: Suuret järvet–Rotterdam:

21,36 EUR/t


(1)  Sisältää palkkion 14 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).

(2)  Alennus 10 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).

(3)  Alennus 30 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).


16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/37


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1004/2008,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2008,

tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1725/2003 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IAS 39 ja kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 7 osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 14 päivänä syyskuuta 2002, hyväksyttiin 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1725/2003 (2).

(2)

International Accounting Standards Board (IASB) julkaisi 13 päivänä lokakuuta 2008 muutoksia standardiin IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen ja standardiin IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot, jäljempänä ’muutokset IAS 39:ään ja IFRS 7:ään’. Muutokset IAS 39:ään ja IFRS 7:ään mahdollistavat tiettyjen rahoitusinstrumenttien siirtämisen pois luokasta ”kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät” poikkeustapauksissa. Nykyinen rahoitusmarkkinoiden kriisi on tällainen poikkeustapaus, joka oikeuttaa yritykset käyttämään tällaista mahdollisuutta.

(3)

IAS 39:ään ja IFRS 7:ään tehtyjen muutosten mukaisesti yritysten olisi sallittava luokitella uudelleen tiettyjä rahoitusinstrumentteja 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(4)

Tilinpäätöskysymysten asiantuntijakomitean (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisten asiantuntijoiden ryhmän (Technical Expert Group, TEG) kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella voidaan todeta, että IAS 39 ja IFRS 7 täyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekniset hyväksymisperusteet. Tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmän perustamisesta tietojen antamiseksi komissiolle EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) lausuntojen puolueettomuudesta ja tasapuolisuudesta 14 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/505/EY (3) mukaisesti tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmä tarkasteli EFRAGin lausuntoa hyväksymisestä ja totesi Euroopan komissiolle, että lausunto on tasapainoinen ja puolueeton.

(5)

Asetus (EY) N:o 1725/2003 olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Käynnissä olevan rahoitusmarkkinoiden myllerryksen vuoksi joillakin rahoitusinstrumenteilla ei enää käydä kauppaa tai niiden markkinat ovat joko vakavassa kriisissä tai keskeyttäneet toimintansa, joten tiettyjen rahoitusinstrumenttien uudelleenluokittelua koskevat muutokset on tarpeen saattaa voimaan välittömästi, mistä seuraa, että tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti.

(7)

Tilinpäätöskysymysten sääntelykomitea on hyväksynyt tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1725/2003 liitteessä kansainvälinen tilinpäätösstandardi IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen ja kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2008.

Komission puolesta

Charlie McCREEVY

Komission jäsen


(1)  EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 261, 13.10.2003, s. 1.

(3)  EUVL L 199, 21.7.2006, s. 33.


LIITE

KANSAINVÄLISET TILINPÄÄTÖSSTANDARDIT

IAS 39

Muutokset IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen

IFRS 7

IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

Jäljentäminen sallittu Euroopan talousalueella. Kaikki olemassa olevat oikeudet pidätetään Euroopan talousalueen ulkopuolella lukuun ottamatta oikeutta kopioida yksityiskäyttöön tai muuhun kohtuulliseen käyttöön. Lisätietoja on saatavissa IASB:sta internetosoitteessa www.iasb.org

Rahoitusvarojen luokittelun muutokset (Muutokset IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen ja IFRS 7:ään Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot)

Muutokset IAS 39:ään

Kappaletta 50 muutetaan ja kappaleet 50B–50F ja 103G lisätään.

ARVOSTAMINEN

Luokittelun muutokset

50

Yhteisö

(a)

ei saa siirtää johdannaista pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä sinä aikana, kun se on sen hallussa, tai sen liikkeeseen laskun jälkeen;

(b)

ei saa siirtää mitään rahoitusinstrumenttia pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä, jos yhteisö on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä nimenomaisesti luokitellut sen käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi; ja

(c)

voi, jos rahoitusvaroihin kuuluvaa erää ei enää ole tarkoitus myydä tai ostaa takaisin lyhyen ajan kuluessa (huolimatta siitä, että kyseinen rahoitusvaroihin kuuluva erä on mahdollisesti alun perin hankittu tai syntynyt pääasiallisena tarkoituksena myydä se tai ostaa se takaisin lyhyen ajan kuluessa), siirtää kyseisen rahoitusvaroihin kuuluvan erän pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien erien ryhmästä, jos kappaleiden 50B tai 50D mukaiset vaatimukset täyttyvät.

Yhteisö ei saa siirtää mitään rahoitusinstrumenttia käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmään alkuperäisen kirjaamisen jälkeen.

50B

Rahoitusvaroihin kuuluva erä, johon sovelletaan kappaletta 50c) (lukuun ottamatta kappaleessa 50D kuvattuja rahoitusvaroihin kuuluvia eriä), voidaan siirtää pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä vain poikkeustilanteessa.

50C

Jos yhteisö siirtää rahoitusvaroihin kuuluvan erän pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä kappaleen 50B mukaisesti, kyseinen rahoitusvaroihin kuuluva erä luokitellaan uudelleen sen luokittelunmuutospäivän käypään arvoon. Mitään jo tulosvaikutteisesti kirjattuja voittoja tai tappioita ei peruuteta. Rahoitusvaroihin kuuluvan erän käyvästä arvosta luokittelunmuutospäivänä tulee sen uusi hankintameno tai jaksotettu hankintameno sen mukaan, kumman käyttäminen on asianmukaista.

50D

Rahoitusvaroihin kuuluva erä, johon sovelletaan kappaletta 50c) ja joka olisi vastannut lainojen ja muiden saamisten määritelmää (jos rahoitusvaroihin kuuluvaa erää ei olisi pitänyt alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä luokitella kaupankäyntitarkoituksessa pidettäväksi), voidaan siirtää pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä, jos yhteisöllä on aikomus ja kyky pitää kyseinen rahoitusvaroihin kuuluva erä ennakoitavissa olevaan tulevaisuuteen tai eräpäivään asti.

50E

Rahoitusvaroihin kuuluva erä, joka on luokiteltu myytävissä olevaksi ja joka olisi vastannut lainojen ja muiden saamisten määritelmää (jos sitä ei olisi luokiteltu myytävissä olevaksi), voidaan siirtää pois myytävissä olevien ryhmästä lainojen ja muiden saamisten ryhmään, jos yhteisöllä on aikomus ja kyky pitää kyseinen rahoitusvaroihin kuuluva erä ennakoitavissa olevaan tulevaisuuteen tai eräpäivään asti.

50F

Jos yhteisö siirtää rahoitusvaroihin kuuluvan erän pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä kappaleen 50D mukaisesti tai pois myytävissä olevien ryhmästä kappaleen 50E mukaisesti, sen on luokiteltava kyseinen rahoitusvaroihin kuuluva erä sen luokittelunmuutospäivän käypään arvoon. Kappaleen 50D mukaisesti uudelleen luokiteltavien rahoitusvaroihin kuuluvien erien osalta jo tulosvaikutteisesti kirjattuja voittoja tai tappioita ei peruuteta. Rahoitusvaroihin kuuluvan erän käyvästä arvosta luokittelunmuutospäivänä tulee sen uusi hankintameno tai jaksotettu hankintameno sen mukaan, kumman käyttäminen on asianmukaista. Kappaleen 50E mukaisesti myytävissä olevien ryhmästä pois siirrettyjen rahoitusvaroihin kuuluvien erien osalta jo muihin laajan tuloksen eriin kappaleen 55b) mukaisesti kirjatut voitot tai tappiot kirjataan kappaleen 54 mukaisesti.

VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

103G

Rahoitusvarojen uudelleenluokittelulla (Muutokset IAS 39:ään ja IFRS 7:ään), julkaistu lokakuussa 2008, muutetaan kappaleita 50 ja AG8 ja lisätään kappaleet 50B–50F. Yhteisöjen on sovellettava näitä muutoksia 1. heinäkuuta 2008 alkaen. Yhteisö ei saa luokitella rahoitusvaroihin kuuluvia eriä uudelleen kappaleiden 50B, 50D tai 50E mukaisesti ennen 1. heinäkuuta 2008. Rahoitusvaroihin kuuluvien erien luokittelun muutokset, jotka tehdään 1. marraskuuta 2008 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla, tulevat voimaan vasta kyseisestä luokittelunmuutospäivästä alkaen. Rahoitusvaroihin kuuluvien erien kappaleiden 50B, 50D ja 50E mukaisia luokittelun muutoksia ei saa soveltaa takautuvasti tilikausilla, jotka päättyivät ennen tässä kappaleessa vahvistettua voimaantulopäivää.

Liitteessä A Soveltamisohjeistus muutetaan kappaletta AG8.

Efektiivinen korko

AG8

Jos yhteisö tarkistaa arvioitaan saatavista tai suoritettavista maksuista, yhteisön on oikaistava rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan (tai rahoitusinstrumenttien ryhmän) kirjanpitoarvoa kuvastamaan toteutuneita ja uudelleen arvioituja rahavirtoja. Yhteisö selvittää uuden kirjanpitoarvon laskemalla arvioitujen vastaisten rahavirtojen nykyarvon rahoitusinstrumentin alkuperäisellä efektiivisellä korolla. Oikaisu kirjataan tulosvaikutteisesti tuotoksi tai kuluksi. Jos rahoitusvaroihin kuuluva erä luokitellaan uudelleen kappaleiden 50B, 50D tai 50E mukaisesti ja yhteisö tämän jälkeen kyseisten maksujen kerrytettävyyden lisäännyttyä korottaa arviotaan tulevaisuudessa saatavista maksuista, kyseinen korotus kirjataan efektiivisen koron oikaisuksi arvionkorotuspäivästä alkaen eikä rahoitusvaroihin kuuluvan erän kirjanpitoarvon oikaisuksi arvionkorotuspäivänä.

Muutokset IFRS 7:ään

Kappaletta 12 muutetaan ja kappaleet 12A ja 44E lisätään.

RAHOITUSINSTRUMENTTIEN MERKITYS TALOUDELLISEN ASEMAN JA TULOKSEN KANNALTA

Tase

Luokittelun muuttaminen

12

Jos yhteisö on muuttanut rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua (IAS 39:n kappaleiden 51–54 mukaisesti) niin, että se arvostetaan

(a)

hankintamenoon tai jaksotettuun hankintamenoon käyvän arvon sijaan, tai

(b)

käypään arvoon hankintamenon tai jaksotetun hankintamenon sijaan,

sen on esitettävä tilinpäätöksessä kustakin ryhmästä kuhunkin ryhmään siirretty määrä ja syy tähän luokittelun muutokseen.

12A

Jos yhteisö on siirtänyt rahoitusvaroihin kuuluvan erän pois käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien ryhmästä IAS 39:n kappaleiden 50B tai 50D mukaisesti tai myytävissä olevien ryhmästä IAS 39:n kappaleen 50E mukaisesti, sen on esitettävä tilinpäätöksessä seuraavat tiedot:

(a)

määrät, jotka on siirretty kuhunkin ryhmään ja kustakin ryhmästä pois;

(b)

kullakin tilikaudella taseesta pois kirjaamiseen asti kaikkien niiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien kirjanpitoarvot ja käyvät arvot, jotka on luokiteltu uudelleen kuluvalla tilikaudella ja aikaisemmilla tilikausilla;

(c)

jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua muutettiin kappaleen 50B mukaisesti poikkeustilanteessa, asiatiedot ja kuvaus olosuhteista, jotka osoittavat tilanteen olleen poikkeuksellinen;

(d)

siltä tilikaudelta, jolla rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua muutettiin, kyseiseen rahoitusvaroihin kuuluvaan erään liittyvien tulosvaikutteisesti tai muihin laajan tuloksen eriin kirjattujen voittojen tai tappioiden käypä arvo kyseisellä tilikaudella ja sitä edeltäneellä tilikaudella;

(e)

kultakin luokittelun muutosta seuraavalta tilikaudelta (mukaan luettuna se tilikausi, jolla luokittelua muutettiin) rahoitusvaroihin kuuluvan erän taseesta pois kirjaamiseen asti se käypään arvoon arvostettu voitto tai tappio, joka olisi kirjattu tulosvaikutteisesti tai muihin laajan tuloksen eriin, jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua ei olisi muutettu, sekä tulosvaikutteisesti kirjattu voitto, tappio ja tuotto- ja kuluerät; ja

(f)

efektiivinen korkotaso ja arvioitu kassavirta, jonka yhteisö odottaa kerryttävänsä, rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelunmuutospäivänä.

VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

44E

Rahoitusvarojen uudelleenluokittelulla (Muutokset IAS 39:ään ja IFRS 7:ään), julkaistu lokakuussa 2008, muutetaan kappaletta 12 ja lisätään kappale 12A. Yhteisöjen on sovellettava näitä muutoksia 1. heinäkuuta 2008 alkaen.


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Komissio

16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/42


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 10 päivänä lokakuuta 2008,

määrärahojen lopullisesta jaosta jäsenvaltioittain tietyille hehtaarimäärille varainhoitovuonna 2008 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisen viiniviljelmien rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen toteuttamiseksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 5738)

(Ainoastaan bulgarian-, espanjan-, italian-, kreikan-, maltan-, portugalin-, ranskan-, romanian-, saksan-, slovakin-, sloveenin-, tšekin- ja unkarinkieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(2008/799/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Viiniviljelmien rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevat säännöt vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 ja viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1227/2000 (2).

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1227/2000 säädetyissä rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevan järjestelmän rahoitussuunnitelmia ja rahoitukseen osallistumista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädetään, että viittaukset johonkin varainhoitovuoteen ovat viittauksia jäsenvaltioiden tosiasiallisesti 16 päivän lokakuuta ja seuraavan vuoden 15 päivän lokakuuta välisenä aikana suorittamiin maksuihin.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio jakaa jäsenvaltioille vuosittain alustavat määrärahat objektiivisin perustein, joissa otetaan huomioon erityistilanteet ja -tarpeet sekä järjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat ponnistelut.

(4)

Komissio on vahvistanut viinivuotta 2007/2008 koskevat alustavat määrärahat päätöksellä 2007/719/EY (3).

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1227/2000 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti sovelletaan seuraamusta, jos jonkin jäsenvaltion tosiasialliset menot hehtaarilta ylittävät alustavat määrärahat. Varainhoitovuonna 2008 seuraamusta sovelletaan Slovakiaan 6 169 euron osalta.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1227/2000 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat esittää uuden pyynnön kuluvan varainhoitovuoden osalta. Varainhoitovuonna 2008 pyynnön ovat esittäneet Tšekki, Espanja, Italia, Unkari ja Romania.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1227/2000 17 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltioiden komissiolle lähettämät lisärahoitusta koskevat pyynnöt hyväksytään käytettävissä olevien määrärahojen mukaan suhteellisesti sen jälkeen, kun kaikille jäsenvaltioille myönnetystä kokonaismäärästä on vähennetty kaikkien jäsenvaltioiden mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti ilmoittamien määrien yhteenlaskettu summa. Kyseistä säännöstä sovelletaan varainhoitovuonna 2008 Tšekkiin, Espanjaan, Italiaan, Unkariin ja Romaniaan. Koska kyseisten jäsenvaltioiden esittämien lisärahoitusta koskevien pyyntöjen määrät ovat pienempiä kuin uudelleen jaettavaksi käytettävissä oleva määrä, kyseisten jäsenvaltioiden hakemat määrät on voitu myöntää täysimääräisinä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Määrärahojen lopullinen jako asianomaisten jäsenvaltioiden tietyille hehtaarimäärille viinivuonna 2007/2008 asetuksen (EY) N:o 1493/2005 mukaisen viiniviljelmien rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen toteuttamiseksi varainhoitovuonna 2008 ilmoitetaan tämän päätöksen liitteessä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Bulgarian tasavallalle, Tšekin tasavallalle, Saksan liittotasavallalle, Helleenien tasavallalle, Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle, Italian tasavallalle, Kyproksen tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Unkarin tasavallalle, Maltan tasavallalle, Itävallan tasavallalle, Portugalin tasavallalle, Romanialle, Slovenian tasavallalle ja Slovakian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 2008.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(2)  EYVL L 143, 16.6.2000, s. 1.

(3)  EUVL L 289, 7.11.2007, s. 59.


LIITE

LOPULLISET MÄÄRÄRAHAT VIINIVUODEKSI 2007/2008

(varainhoitovuosi 2008)

Jäsenvaltio

Pinta-ala (ha)

Määrärahat (EUR)

Bulgaria

1 200

9 013 796

Tšekki

706

11 883 827

Saksa

1 406

12 097 072

Kreikka

647

6 360 118

Espanja

21 154

169 516 302

Ranska

8 977

69 071 668

Italia

12 358

101 761 476

Kypros

150

2 131 684

Luxemburg

5

38 001

Unkari

1 852

14 813 090

Malta

3

38 157

Itävalta

888

5 068 342

Portugali

2 711

23 511 590

Romania

4 205

35 050 228

Slovenia

124

2 401 900

Slovakia

228

863 646

Yhteensä

56 614

463 620 897


IV Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

ETA:n sekakomitea

16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/45


EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 318/05/KOL,

tehty 14 päivänä joulukuuta 2005,

lopettaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, joka koskee Entra Eiendom AS:n perustamisen yhteydessä myönnettyjä vapautuksia asiakirja- ja rekisteröintimaksuista (Norja)

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

ottaa huomioon EFTA-valtioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta (2) ja erityisesti sen 24 artiklan ja sen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan,

ottaa huomioon valvontaviranomaisen suuntaviivat (3) ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (4) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

SEKÄ KATSOO SEURAAVAA:

I   TOSISEIKAT

1.   Menettely ja kirjeenvaihto

EFTAn valvontaviranomainen pyysi 22 päivänä toukokuuta 2002 (asiak. 02-3856 D) Norjan hallitusta toimittamaan tietoja Entra Eiendom AS:n, jäljempänä ’Entra’, perustamisesta, jotta valvontaviranomainen voisi arvioida, onko yritys perustettu valtiontukisääntöjä noudattaen. Norjan viranomaiset vastasivat 25 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä Norjan EU-edustuston kirjeellä, jolla valvontaviranomaiselle toimitettiin Norjan työ- ja hallintoministeriön 20 päivänä kesäkuuta 2002 päivätty kirje. Valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 26 päivänä kesäkuuta 2002 (asiak. 02-4850 A).

Valvontaviranomainen pyysi lisätietoja 10 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (asiak. 02-7036 D). Kirjeen ensimmäisessä kohdassa käsiteltiin vapautusta kiinteistön omistuksen siirtoon liittyvistä asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ja toisessa kohdassa vuokrasopimusten erityisten lopettamisedellytysten mukaista alennusta omaisuuden arvoon. Norjan viranomaiset vastasivat 14 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä Norjan EU-edustuston kirjeellä, jolla valvontaviranomaiselle toimitettiin Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätty kirje. Valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 14 päivänä marraskuuta 2002 (asiak. 02-8219 A).

Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 9 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä faksilla, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi samana päivänä (asiak. nro 02-8912 A), Norjan hallitus pyysi valvontaviranomaista esittämään päätelmänsä Entran perustamista koskevasta asiasta. Valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille Norjan edustustolle Euroopan unionissa osoitetulla 17 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (asiak. 02-9062 D), että se voisi ehkä lopettaa asian käsittelyn siltä osin kuin se käsitteli vuokrasopimusten erityisten lopettamisedellytysten mukaista omaisuuden arvon alennusta, jos viranomaiset toimittaisivat tietyt asiaa koskevat yksityiskohtaiset lisäasiakirjat.

Tällaisia yksityiskohtaisia asiakirjoja toimitettiin 23 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kauppa- ja teollisuusministeriön faksilla, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 23 päivänä tammikuuta 2003 (asiak. 03-424 A). Valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille Norjan edustustolle Euroopan unionissa osoitetulla 31 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiak. 03-588 D), että koska asiaan ei näyttänyt liittyvän tukea, ”valvontaviranomainen ei vastusta avaavassa taseessa esitettyä arviota Norjan valtion Entra Eiendom AS:lle siirtämien kiinteistöjen arvosta”. Valvontaviranomainen kuitenkin korosti, että kyseisellä lausunnolla ei ollut vaikutusta asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskevaan asiaan.

Valvontaviranomainen palasi 2 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiak. 03-1827 D) jälleen asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskevaan asiaan ja pyysi Norjan viranomaisia toimittamaan selventäviä lisätietoja. Valvontaviranomaiselle toimitettiin lisätietoja Norjan EU-edustuston 5 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, joka sisälsi Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen. Valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 10 päivänä kesäkuuta 2003 (asiak. 03-3631 A).

Viranomainen päätti 16 päivänä kesäkuuta 2004 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn (päätös N:o 132/04/KOL). Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin 23 päivänä joulukuuta 2004.

Norjan viranomaiset pyysivät 13 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä faksilla (tapahtuma 290206) ja Norjan EU-edustuston 17 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 18 päivänä elokuuta 2004 (tapahtuma 290456), huomautusten esittämiseen annetun määräajan jatkamista kuukaudella.

Valvontaviranomainen hyväksyi määräajan jatkamisen kuukaudella 17 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (tapahtuma 290305).

Norjan viranomaiset esittivät menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen liittyvät huomautuksensa Norjan EU-edustuston 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä faksilla (tapahtuma 292867) ja 20 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, jolla valvontaviranomaiselle toimitettiin kauppa- ja teollisuusministeriön 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätty kirje, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 21 päivänä syyskuuta 2004 (tapahtuma 293392). Norjan viranomaiset päättelivät, että Entran perustamisen yhteydessä myönnetty vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Muut asianomaiset osapuolet eivät esittäneet valvontaviranomaiselle huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Entraa edustava asianajotoimisto Selmer esitti 4 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä ja valvontaviranomaisen 9 päivänä toukokuuta 2005 saapuneeksi kirjaamalla kirjeellä (tapahtuma 318691) huomautuksia valvontaviranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely (ks. jäljempänä 3.4 jakso).

Asiasta keskusteltiin Oslossa 19 päivänä toukokuuta 2005 pidetyssä kokouksessa, johon osallistui Norjan eri ministeriöiden ja valvontaviranomaisen edustajia.

Norjan viranomaiset toimittivat 26 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä modernisointiministeriön faksilla (tapahtuma 327938) ja Norjan EU-edustuston 1 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä lisätietoja siitä, tarjosiko vapautus Entralle taloudellista etua. Valvontaviranomainen kirjasi kirjeen saapuneeksi 3 päivänä elokuuta 2005 (tapahtuma 329110) ja valvontaviranomaiselle toimitettiin sillä Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätty kirje. Kauppa- ja teollisuusministeriö päätteli, että vapautus ei tarjonnut Entralle etua.

2.   Entran perustaminen

2.1   Ehdotus uuden osakeyhtiön perustamisesta

Norjan hallitus ehdotti 4 päivänä kesäkuuta 1999 valtion kiinteistöasioita hoitavan julkisyhteisön (”Statsbygg”) uudelleenjärjestämistä ja osakeyhtiö Entran perustamista (5). Norjan hallitus antoi samana päivänä erityisen lain, jolla osa Statsbyggin kiinteistötoiminnasta järjestettiin uudelleen osakeyhtiöksi. Lailla ratkaistiin osa Entran uudelleenjärjestelyä ja perustamista koskevista siirtymäjärjestelyistä (6). Kyseisen lain, jäljempänä ’kiistanalainen laki’, 3 ykälässä todetaan, että uudelleenrekisteröinti kiinteistörekisteriin tai muihin julkisiin rekistereihin tulisi tehdä samalla tavalla kuin nimenmuutos. Tämän vuoksi Entran ei edellytetty maksavan asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, vaikka siitä tulikin kiinteistörekisteriin merkitty omistaja.

Statsbygg on julkisyhteisö (”Forvaltningsbedrift”), joka vastaa toiminnastaan modernisointiministeriölle. Statsbygg toimii Norjan hallituksen puolesta rakennus- ja kiinteistöasioiden hoitajana ja neuvonantajana sekä tarjoaa toimitiloja viranomaisille. Statsbygg jatkoi sen kiinteistökannan hoitamista, jota ei siirretty Entralle. Statsbyggin hoidettavana on tällä hetkellä noin 2,2 miljoonaa neliömetriä Norjassa ja ulkomailla. Kiinteistökanta koostuu toimistorakennuksista, kouluista, vastaanotto- ja erityisrakennuksista ympäri maata sekä lähetystöistä ja virka-asunnoista Norjan ulkopuolella. Vuotuinen rakennusbudjetti on noin 2,3 miljardia Norjan kruunua (noin 288 milj. euroa). Statsbyggillä on 669 työntekijää (lokakuu 2005) (7).

Ehdotuksessa nro 84 (St.prp. nr. 84, 1998–1999) todetaan muun muassa, että uudelleenjärjestelyn tavoitteena on selventää Statsbyggin eri rooleja ja tehostaa valtion omistamien kiinteistöjen käyttöä. Varmistaakseen paremmat edellytykset Statsbyggin sen osan toiminnalle, joka kilpailee muiden yksityisten yritysten kanssa, kilpailun kohteena olevilla markkinoilla toimivat kiinteistöt (”konkuranseutsatte bygg”) erotettiin erityistarkoitukseen varatuista kiinteistöistä ja niistä tuli osa Entran omistamaa uutta kiinteistösalkkua. Hallitus totesi, että myöhemmässä vaiheessa vaihtoehtona voisi olla se, että osa yhtiöstä myytäisiin yksityisille ostajille.

Entran yhtiöjärjestyksessä on seuraava sen toiminta-ajatusta kuvaava lauseke: ”Yhtiön päätarkoituksena on tarjota valtion virastoille toimitiloja. Yhtiö voi omistaa, ostaa, myydä, hoitaa ja hallinnoida kiinteistöjä ja harjoittaa muuta tähän liittyvää liiketoimintaa. Yhtiö voi myös omistaa osakkeita tai omistusosuuksia ja toimia osakkaana muissa yhtiöissä, jotka harjoittavat edellisessä virkkeessä mainittua toimintaa” (epävirallinen käännös).

2.2   Entran avaava tase

Norjan hallitus esitti parlamentille antamassaan ehdotuksessa pääperiaatteet, joita noudattamalla omaisuus siirretään uudelle yritykselle. Siirrettävien omaisuuserien käyvästä arvosta ei esitetty päätelmiä. Mieluumminkin todettiin, että kysymystä oli tarkoitus käsitellä myöhemmin, koska ehdotuksen mukaan ”yhtiön lopullinen avaava taso esitetään vuoden 2000 talousarviossa (8). Tämän arvon määrittämisessä sovellettavasta menetelmästä ei myöskään mainittu mitään.

Siirrettävien omaisuuserien arvoa arvioitiin perusteellisesti 4 päivästä kesäkuuta 1999 alkavalla ja lopullisen arvon vahvistamisesta 22 päivänä kesäkuuta 2000 annettuun kuninkaalliseen asetukseen päättyvällä kaudella. Tarkoituksena oli määrittää ehdotuksen nro 84 (1998–99) periaatteiden mukainen oikea markkina-arvo siirrettäville omaisuuserille. Hinnan laskemiseksi harkittiin monia menetelmiä ja oletusarvoja.

Statsbygg pyysi ensinnäkin riippumatonta konsulttiyhtiötä Catella Eiendom Consult AS:ää, jäljempänä ’CEC’, määrittämään siirrettävän omaisuuden arvon. Arviointi suoritettiin norjalaisen alan liiton (Norges Takseringsforbund, jäljempänä ’NTF’) vahvistamia arvostusohjeita noudattaen. Kunkin kiinteistön arvo arvioitiin erikseen ja kiinteistöjen arvot laskettiin yhteen kiinteistösalkun kokonaisarvon saamiseksi. Summaksi saatiin 3 852 110 000 Norjan kruunua. NTF tarkasti sen jälkeen arvostuslaskelmat ja päätteli, että saadut arvot olivat hyväksyttäviä mutta varovaisia.

Sen lisäksi Statsbygg määritti itse omaisuuserien arvon. Se käytti arvostuksessa toista menetelmää. Statsbygg käytti koko kiinteistösalkun diskontattua kassavirtaa perustana laskelmille sen sijaan, että se olisi arvioinut kunkin kiinteistön erikseen ja laskenut sitten arvot yhteen. Summaksi saatiin 3 137 500 000 Norjan kruunua.

Myös hallintoministeriö suoritti arvostuksen, jossa se noudatti samoja periaatteita kuin Statsbygg mutta eri oletuksia. Summaksi saatiin 3 337 500 000 Norjan kruunua.

Korkeimman ja alhaisimman arvion välinen ero oli 714 610 000 Norjan kruunua eli 22 prosenttia. Tarkastelematta asiaa yksityiskohtaisemmin on kuitenkin syytä mainita, että sovelletut menetelmät poikkeavat toisistaan tuntuvasti. Tämä havainto tehtiin myös riippumattomassa tilintarkastuksessa, jonka suoritti PricewaterhouseCoopers, jäljempänä ’PWC’, ja jossa arvioitiin kolmea edellä mainittua arvoa.

PWC päätteli arviossaan, että suurten menetelmäerojen vuoksi yksityiskohtainen vertailu kolmen arvioinnin välillä olisi sekä monimutkaista että varsin tarpeetonta. PWC totesi, että ”sen mielestä kaikki kolme arvoa ovat kohtuullisella vaihteluvälillä”. Lisäksi PWC korosti, että oli mahdotonta määrittää tietty luku, jota voitaisiin pitää ”oikeana” arvona. Mieluumminkin hinta määräytyisi osapuolten välisissä neuvotteluissa ja saattaisi tämän vuoksi vaihdella tehtyjen oletusten mukaan.

Ministeriö päätti lopulta määrittää arvon vielä kerran. Aluksi käytiin laaja-alaisia keskusteluja siitä, pitäisikö sen, että valtion virastot pystyivät lopettamaan vuokrasopimuksensa 12 kuukauden irtisanomisajan jälkeen, vaikuttaa kiinteistöjen markkina-arvoon. Keskustelujen jälkeen kiinteistöjen arvoksi vahvistettiin lopulta 2 837 550 000 Norjan kruunua. Tämä arvo toimitettiin Stortingetille (9) varainhoitovuoden 1999–2000 valtion talousarvion yhteydessä. Ehdotuksessa varattiin kuitenkin hallitukselle oikeus oikaista vielä lopullista arvoa.

Ministeriö käytti tätä oikeuttaan lopullisen taseen oikaisuun. Ministeriö oikaisi muun muassa eräiden Entran vuokrasopimusten arvoa ja muutti näin mallin oletusarvoja jälleen kerran, ja tuloksena oli korkeampi arvo. Kuninkaallisessa asetuksessa lopullisen avaavan taseen arvoksi vahvistettiin 3 222 871 000 Norjan kruunua.

Menettelystä on esitetty yhteenveto jäljempänä. Kuten voidaan todeta, ehdotettujen arvojen vaihteluväli on 3 852 110 000 – 2 837 550 000 Norjan kruunua. Tämä merkitsee 1 014 560 000 Norjan kruunun tai 35,8 prosentin eroa suhteessa alhaisimpaan hintaan. Ero voidaan selittää sekä sovellettavien menetelmien eroavuudella että eri malleissa käytettyjen oletusarvojen eroilla.

Catella Eiendoms Consult (CEC) -yhtiön määrittämä arvo (10)

3 852 110 000 NOK

Statsbyggin suositus

3 137 500 000 NOK

Ministeriön määrittämä arvo

3 337 500 000 NOK

Ministeriön uudelleenmäärittämä arvo, vuokrasopimusten lopettamisedellytykset huomioitu (11)

2 837 550 000 NOK

Lopullinen avaava tase (12)

3 222 871 000 NOK

Lopullinen avaava tase perustui koko salkun diskontattuun kassavirtaan, kuten Statsbyggin alkuperäisessä suosituksessa esitettiin, mutta siinä otettiin huomioon eräitä oletusarvojen muutoksia.

Entra perustettiin alun perin mahdollisimman yksinkertaiseksi käteissuorituksille perustuvaksi yhtiöksi. Sen jälkeen kiinteistöomaisuus, pääoma ja henkilöstö (varat ja vastuut) siirrettiin valtiolta Entralle osakkeita vastaan 1 päivänä heinäkuuta 2000. Omistus ja omistusoikeus asianomaisiin kiinteistöihin siirrettiin Norjan valtiolta Entralle ja rekisteröitiin Entran nimiin. Entran perustamisesta annetun lain nojalla siirrosta ei maksettu asiakirja- eikä rekisteröintimaksuja. Entra on Norjan valtion kokonaan omistama osakeyhtiö.

Yhtiön (konserni (13)) käyttökate oli 1 072 miljoonaa Norjan kruunua (n. 128 miljoonaa euroa (14)) vuonna 2004 ja voitto ennen veroja 134 miljoonaa Norjan kruunua (n. 16 miljoonaa euroa). Konsernin konsolidoitu oma pääoma (kirjapitoarvo) 31 päivänä joulukuuta 2004 oli 1 288 miljoonaa Norjan kruunua (n. 154 miljoonaa euroa). Vuoden lopussa konsernin kiinteistösalkku (kirjanpitoarvo) oli 8 768 miljoonaa Norjan kruunua (n. 1 047 miljoonaa euroa). Entralla oli 133 työntekijää 31 päivänä joulukuuta 2004. Koko kiinteistösalkku koostuu yhteensä noin 110 kiinteistöstä, jotka muodostavat yhteensä noin 900 000 m2  (15).

Norjan viranomaisten mukaan simuloitujen asiakirjamaksujen määräksi arvioidaan 80 571 775 Norjan kruunua ja rekisteröintimaksujen määräksi 147 300 Norjan kruunua (150 kiinteistöä * 982 NOK), eli yhteensä 80 719 075 Norjan kruunua (n. 9,87 miljoonaa euroa) (16).

3.   Norjan hallituksen arvio siitä, onko vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten mukaista

3.1   Entran perustamisen yhteydessä esitetty Norjan hallituksen arvio

Norjan hallituksen arvio siitä, onko leimaverosta ja rekisteröintimaksusta myönnetty vapautus ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten mukaista, on esitetty ehdotuksen nro 84 (1998–99) 7.6.1. luvussa. Ehdotuksessa todetaan seuraavaa (epävirallinen käännös):

”Seuraava kysymys on se, voidaanko yhtiö vapauttaa velvollisuudesta rekisteröidä omistusoikeuden siirto Statsbyggiltä Statens utleiebygg AS:lle ja näin ollen välttää rekisteröinti- ja asiakirjamaksut. Oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 6 luvun ja asiakirjamaksuista annetun lain 7 ykälän mukaan kiinteistön omistusoikeuden siirtoon liittyvien asiakirjojen rekisteröinnistä perittävät maksut on suoritettava valtiovarainministeriölle. Tämän vuoksi maksuvelvollisuus syntyy ainoastaan silloin, kun omistusoikeuden siirtyminen kirjataan kiinteistörekisteriin. Asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ei tarvitse maksaa, kun rekisteriin tehdään nimenmuutos.

Ministeriön mielestä on erittäin epävarmaa, liittyykö omaisuuden jakamiseen valtion ja Statens utleiebygg AS:n välillä sellaista omistusoikeuden muutosta, joka pitäisi kirjata kiinteistörekisteriin. Vaikuttaisi luontevammalta ajatella, että kyseessä on organisaatiomuutos valtion kiinteistösalkussa, ja valtio säilyttää kiinteistöjen rekisteröidyt oikeudet. Kyseessä ei ole omistusoikeuden muuttuminen, vaan pelkästään rekisteriin kirjattava nimenmuutos. Tästä seuraa, että tilanne ei edellytä asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksamista. Yhtiöltä ei siis vaadita asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksamista. Ministeriö esittää kuitenkin erillisessä ehdotuksessaan Odelstingille, että uudelleenrekisteröinti toteutetaan organisaatiomuutosten yhteydessä ainoastaan nimenmuutoksena. Kiinteistörekisterin osalta tämä merkitsee sitä, että omistusoikeutta ei tarvitse siirtää. Näin ollen ehdotuksen mukaan tässä tapauksessa ei siis ole tarvetta omistusoikeuden siirrolle. Ehdotus noudattaa sääntöjä, jotka on annettu muiden valtion omistamien yritysten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä (vrt. esim. 24.6.1994 annettu laki nro 45 osakeyhtiö Televerketin perustamisesta ja 22.11.1996 annettu laki nro 65 valtion omistaman postiyhtiön perustamisesta, 73 ykälä). Onkin tarkasteltava sitä, johtaako tämä käytäntö erilaiseen kilpailutilanteeseen sellaisille valtion omistamille osakeyhtiöille ja yksityisille yhtiöille, jotka erottavat osan kiinteistötoiminnastaan kokonaan omistamaansa osakeyhtiöön.

EFTAn valvontaviranomainen on julkaissut ETA-sopimuksen 61 artiklaan sisältyvien valtiontukisääntöjen soveltamista julkisten yritysten ja viranomaisten välisiin liiketoimiin koskevat suuntaviivat (vrt. valtiontuen suuntaviivat, 19–20 luku). Näiden suuntaviivojen mukaan keskeinen periaate valtiontuen olemassaolon arvioimiseksi on ns. markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen soveltaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että valtion on taloudellisten säännöstensä mukaisesti toimittava samalla tavoin kuin yksityinen sijoittaja olisi toiminut samassa tilanteessa samanlaisen tai vastaavan yksityisen yrityksen suhteen.

Lähtökohtana Norjan lainsäädännössä on se, että kiinteistöön liittyvien oikeuksien siirto oikeushenkilöltä toiselle on rekisteröitävä, jotta se olisi pätevä suhteessa kolmansiin. Yksityisten sijoittajien edellytetään tämän vuoksi rekisteröivän omistusoikeuden siirtyminen ja maksavan leimaverot. Vastaavan periaatteen mukaan valtion omistamalla osakeyhtiöllä on samanlainen velvollisuus rekisteröidä omistusoikeuden siirtyminen valtiolta.

Toisaalta erottaessaan osan kiinteistötoimintaa harjoittavasta yrityksestä järkevä yksityissijoittaja olisi tuskin valinnut ratkaisua, jossa hän rekisteröisi omistusoikeuden siirron ja joutuisi näin ollen maksamaan veroa. Tällainen omistusoikeuden siirto tulisi yhtiölle kalliiksi ja on varsin epätodennäköistä, että järkevä sijoittaja siihen ryhtyisi. Tämän vuoksi olisi todennäköisempää ratkaista asia siten, että maksut voidaan välttää esim. säilyttämällä omistusoikeus emoyhtiöllä tai perustamalla holdingyhtiö. Valtion käytettävissä ei ole näitä vaihtoehtoja. Kun valtio päättää ryhtyä toimimaan markkinoilla, on sopivampaa, että se erottaa tämän osan liiketoiminnastaan ja organisoi sen erilliseksi yhtiöksi. Näin ollen valtio on tilanteessa, jossa sen on siirrettävä omaisuutta toiselle oikeushenkilölle. Tämä tilanne osoittaa selkeästi sen, että oikeuksien siirtämisen rekisteröinti ei ole valtiontukisääntöjen vastaista.

Tämän vuoksi ministeriön on oletettava, että vapautus vaatimuksesta rekisteröidä oikeuksien siirto ei aseta Statens utleiebygg AS:ää erilaiseen kilpailutilanteeseen kuin markkinoilla toimivat yksityissijoittajat. Vapautusta ei pidetä ETA-sopimuksen vastaisena.

Lisäksi yleisesti oletetaan, että Statens utleiebygg AS:lle siirrettävien kiinteistöjen arvoksi on määritetty markkina-arvo ja mahdolliset myöhemmät valtion pääomasiirrot toteutetaan samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa yksityissijoittaja sijoittaa varoja yritykseen”.

3.2   Perustelut, jotka Norjan viranomaiset esittivät ennen kuin EFTAn valvontaviranomainen päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn

Norjan työ- ja hallintoministeriö toimitti 20 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellään tietoja Entran toimintaan liittyvistä edellytyksistä ja sen avaavan taseen määrittämisestä. Ministeriö kuvaili kiinteistösalkun kokonaisarvon määrittämisessä käytettyä kassavirtamenetelmää ja totesi, että menetelmä valittiin, ”koska sen avulla voitaisiin noudattaa paremmin Stortingille annetun ehdotuksen nro 84 (1998–99) vaatimuksia siitä, että yhtiön toimintaa koskevien edellytysten olisi annettava sille muita saman sektorin markkinatoimijoita vastaavat kilpailuedellytykset”. Kirjeessä ei kuvailtu sitä, vaikuttiko asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksamatta jättäminen avaavaan taseeseen ja jos vaikutti, niin missä määrin. Siinä ei myöskään tarkasteltu, edellytettiinkö kiistanalaisen lain 3 ykälässä, että vapautusta asiakirja- ja rekisteröintimaksuista pitäisi tasapainottaa korottamalla kiinteistösalkun arvoa määrällä, joka olisi pitänyt maksaa, jos kiinteistörekisteri olisi käsitellyt rekisteröintiä omistusoikeuden muutoksena eikä nimenmuutoksena.

Kauppa- ja teollisuusministeriö esitti 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä yksityiskohtaisemmin jo valmistelevissa asiakirjoissa esitetyn perustelunsa, jonka mukaan yksityissijoittajat saattaisivat päätyä ratkaisuun, jolla vältetään muodollinen omistusoikeuden siirtyminen ja vältetään näin asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksuvelvollisuus. Koska omistusoikeuden siirron rekisteröinti ei ollut pakollista, yritykset voisivat (riippumatta siitä, onko kyseessä yksityinen vai julkinen yritys) välttää laillisesti asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksamisen yksinkertaisesti jättämällä omistusoikeuden siirron rekisteröimättä. Omistusoikeuden jättäminen alkuperäiselle omistajalle merkitsi riskiä vilpittömässä mielessä toimivalle uudelle omistajalle suhteessa kolmansiin. Riski oli kuitenkin mahdollista kattaa rekisteröimällä ”rajoitus omistusoikeuteen”. Omistusoikeuden rajoitusta koskevan ilmoituksen rekisteröinti ei poista riskiä pakkotäytäntöönpanomenettelyistä, kuten velkojan tai konkurssipesän oikeuksien raukeamisesta tai laillisen seuraajan oikeuksien raukeamisesta velallisen kiinteistöomaisuuteen. Norjan viranomaisten mukaan yksityisen sektorin yritykset, erityisesti toisiinsa sidossuhteessa olevat yritykset, käyttivät laajalti kyseistä menetelmää.

Ministeriön mukaan Statsbyggin yksityinen omistaja olisi todennäköisimmin purkanut Statsbyggin noudattamatta velvoitetta rekisteröinti- tai asiakirjamaksujen maksamiseen. Tämä menetelmä ei ollut Entran perustamisen yhteydessä realistinen vaihtoehto. Syynä tähän ovat mm. esteet, jotka johtuvat siitä, että Statsbygg on julkisen ja poliittisen valvonnan kohteena. Muut menetelmät, kuten kiinteistöjen omistusoikeuden säilyttäminen Statsbyggillä, olisivat merkinneet sitä, että Entra olisi kiinteistöliiketoiminnassa riippuvainen julkisen viranomaisen hyväksynnästä. Kiinteistöjen omistusoikeuden säilyminen Statsbyggillä merkitsisi, että valtio olisi sekä kiinteistöjen vuokraaja että muodollinen omistaja. Tällaisten menetelmien käyttö Statsbygg/Entran yhteydessä hämärtäisi näiden kahden yhteisön eri roolien välisen eron. Statsbyggille on uskottu ei-kaupallisten julkisten kiinteistöjen omistaminen ja hoitaminen, mutta Entra toimii kaupallisista lähtökohdista käsin.

Ministeriö esitti 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään myös sellaisen perustelun ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltamista vastaan, jota ei ollut mainittu edellä kuvailluissa alustavissa asiakirjoissa. Ministeriö esitti, että kiinteistösalkun arvo perustuisi ”nettoaktivointimenetelmään”. Tämä menetelmä tarkoittaa viranomaisten mukaan lyhyesti sitä, että kiinteistöjen tulevat kassavirrat (nettovuokra voimassa olevista vuokrasopimuksista ja arvio nykyisten sopimusten päättymisen jälkeisistä uusista nettovuokrista) diskontattiin nykyarvoon kertoimella, jossa otettiin huomioon sopiva tuottovaatimus. Tuotto-odotukseksi asetettiin 9,5 prosenttia, joka vastaa samankaltaisten alan yksityisten operaattoreiden viitearvoa. Ministeriön mukaan kustannukset olisi aktivoitu omaisuuseräksi ja kiinteistöjen arvoa olisi alennettu vastaavasti, jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi pitänyt maksaa. Tämä ei siis olisi supistanut Entran kokonaistasetta tai sen omaisuuserien yhteenlaskettua arvoa. Jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi sitä vastoin peritty oikaisematta kiinteistöjen arvoa, tämä olisi johtanut ”korkeampaan yhteenlaskettujen omaisuuserien arvoon, jolloin tuottoaste olisi ollut vain 9,1 prosenttia, joka on selvästi Entra Eiendom AS:ltä edellytetyn tason. Tämä olisi merkinnyt Entra Eiendom AS:lle huomattavaa haittaa yksityisiin toimijoihin verrattuna”.

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä lisätietoja ja perusteluja mm. yksityisten yritysten soveltamista toimenpiteistä. Ministeriö toisti lisäksi 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätyssä kirjeessä esitetyt perustelut siitä, miksi se katsoi, että maksujen maksamatta jättäminen ei vaikuttanut yhtiön pääomarakenteeseen, vakavaraisuuteen ja kokonaisarvoon.

Erillisenä kolmantena perusteluna sille, ettei asiakirja- ja rekisteröintimaksuista vapauttamista katsottu tueksi, ministeriö viittasi Norjan lainsäädännön mukaiseen ns. jatkuvuusperiaatteeseen. Ministeriö totesi, että tämä periaate on yläkäsite säännöille, joiden mukaan ostavan yrityksen odotetaan saavan myyvän yrityksen oikeudellinen asema. Jatkuvuusperiaatteen tarkoituksena on helpottaa yhtiöiden sulautumista ja sulautumien purkamista. Kun jatkuvuusperiaatetta sovelletaan, myyvän yrityksen oikeudellisen aseman katsotaan jatkuvan ostavassa yrityksessä. Ministeriön mukaan vero- ja maksutilanteen jatkuvuus on tärkeä osa periaatetta. Yhtiöoikeuden mukaisessa rekisteröintilaissa todetaankin, että yksityisen liiketoiminnan uudelleenjärjestely tapahtuu usein ilman rekisteröinti- ja asiakirjamaksuja. Tämän vuoksi ministeriö esitti, että vapautus oli yleinen toimenpide, joka ei ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kesäkuun 4 päivänä 2003 päivätyn kirjeen 9 kohdassa (päätelmät) todetaan seuraavaa:

”Rekisteri- ja asiakirjamaksuja koskevan yhteisen käytännön mukaan jatkuvuusperiaate määrää sen, voidaanko sekä julkisten että yksityisten yhteisöjen muuntamismenettelyt toteuttaa nimenmuutoksena mm. rekisteröinti- ja asiakirjamaksujen osalta. Jatkuvuusperiaatteen tarkoituksena on helpottaa yritysten sulautumista, sulautumien purkamista ja uudelleenjärjestelyjä, joita pidetään yhteiskunnallis-taloudellisesti toivottavina. Näiden samojen päätelmien perusteella vesi- ja sähkövoimayhtiöiden uudelleenjärjestelyn yhteydessä on myös annettu erityislainsäädäntöä ja palautuksia asiakirjamaksuista. Näin ollen kyseinen käytäntö on yleinen toimenpide, joka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti ei ole ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.”

3.3   Perustelut, jotka Norjan viranomaiset esittivät sen jälkeen kun EFTAn valvontaviranomainen päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn

Norjan viranomaiset esittivät kauppa- ja teollisuusministeriön 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä huomautuksia EFTAn valvontaviranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Norjan hallituksen kannan mukaan mitkään ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ehdot eivät täyty. Näin ollen se, että Entra ei maksanut asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, ei ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Ministeriö toisti ensiksikin aikaisemmin esittämänsä perustelun, jonka mukaan toimenpiteestä ei ollut etua Entralle. Se ei muuttanut yhtiön pääomarakennetta, vakavaraisuutta tai kokonaisarvoa. Jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi kirjattu avaavaan taseeseen, olisi pitänyt laatia myös vaihtoehtoinen avaava tase. Norjan hallitus toteaa, että sen mielipidettä kyseisestä verotoimenpiteestä ei pitäisi erottaa selvästi yhtiön avaavasta taseesta. Lisäksi asiakirja- ja rekisteröintimaksujen päätarkoituksena on verottaa todellisia omaisuuden siirtoja eri taloudellisten toimijoiden välillä. Kun siirto on vain nimellinen ja myyvät ja ostavat yhteisöt ovat käytännössä samat, Norjan lainsäädännön pääperiaatteena on ministeriön mukaan se, että ostavan yrityksen annetaan pitää myyvän yrityksen oikeudellinen asema (jatkuvuusperiaate). Ministeriö katsoo, että jatkuvuusperiaatetta ei ole rajoitettu erityisiin siirtoihin, vaan sitä pidetään pääsääntönä, kun myyvä ja ostava yhteisö ovat käytännössä samat. Entraa ei siis Norjan viranomaisten mukaan vapautettu yritysten budjettia yleensä rasittavasta menosta.

Toiseksi ministeriö viittasi siihen, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa omistusoikeuden siirto toteutettiin nimenmuutoksena kiistanalaisen lain 3 ykälän nojalla eikä omistusoikeuden siirtona. Entraa ei siis missään vaiheessa vapautettu velvoitteesta maksaa asiakirjamaksu, joten Norjan viranomaisten mukaan kyseessä ei siis ollut verotulojen menetys eikä tästä johtuen valtion varojen käyttö.

Kolmanneksi Norjan viranomaiset väittivät, että kyseinen toimenpide ei vaikuttanut sopimuspuolten väliseen kauppaan. Ministeriö katsoi, että markkinatutkimus voi osoittaa, ovatko kaupunkialueiden liiketilojen kiinteistömarkkinat Norjassa yksinomaan kansalliset eivätkä rajatylittävän kilpailun kohteena. Ministeriö katsoi, että lukuun ottamatta ulkomaisia sijoituksia rahoituslaitoksiin, muut kuin norjalaiset sijoittajat eivät ole toimineet Norjan kiinteistömarkkinoilla.

Neljänneksi ministeriö esitti, että vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei ollut valikoiva toimenpide. Ministeriö viittasi siihen, että pääperiaatteena ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisessa verotoimenpiteeseen on se, että toimenpide muodostaa tiettyjä yrityksiä EFTA-valtiossa hyödyttävän poikkeuksen verojärjestelmän soveltamisesta. Sen vuoksi olisikin ensiksi määritettävä yleinen verojärjestelmä. Jos verotoimenpide poikkeaa yleisestä verojärjestelmästä, on tarkasteltava, onko poikkeus perusteltu verojärjestelmän luonteen tai taloudellisen rakenteen perusteella. Ministeriön mukaan käytäntö, jossa nimenmuutosta käytetään osoittamassa omistusoikeuden siirtymistä, ei ollut poikkeus verojärjestelmästä. Jos EFTAn valvontaviranomainen kuitenkin katsoisi, että käytäntö on verojärjestelmästä myönnettävä poikkeus, ministeriön mukaan poikkeus olisi perusteltu verojärjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen perusteella.

Lopuksi ministeriö viittasi 5 päivänä kesäkuuta 2002 tehtyyn komission päätökseen C 27/99 (17) valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa. Ministeriön mukaan Italiaa koskevan asian käytännön tilanne vastasi käsiteltävänä olevaa asiaa, jossa voitaisiin tehdä samat päätelmät. Ministeriö päätteli, että kyseinen poikkeus oli perusteltu järjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen vuoksi eikä kyseessä ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki.

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellään lisää perusteita siitä, miksi vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei tarjonnut Entralle taloudellista etua. Ministeriö viittasi siihen, että Entran avaava tase laadittiin käyttämällä nykyarvomenetelmää. Odotettu tuleva kassavirta kustakin kiinteistöstä arvioitiin ja diskontattiin edellytettyä tuottoprosenttia soveltaen. Tuottovaatimus määritettiin käyttämällä Capital Asset Pricing Model (CAPM) -menetelmää muiden kilpailevien kiinteistöyhtiöiden vertailun jälkeen. Oma pääoma vahvistettiin noin 40 prosentiksi, mikä vastaa muita samanlaisia yhtiöitä.

Ministeriö katsoi, että kiinteistöille laskettu arvo oli paras arvio siitä, mitä sellainen sijoittaja, jonka ”ei tarvinnut maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksuja”, olisi halukas maksamaan kiinteistösalkusta. Jos kiinteistösalkun ostajan (tässä Entran) olisi pitänyt maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksut, hintaa, jonka sijoittaja olisi halukas maksamaan, olisi alennettava asiakirja- ja rekisteröintimaksuja vastaavalla määrällä. Kiinteistöjen käyttöomaisuusarvoa taseessa olisi pitänyt supistaa samalla määrällä ja rahoitusomaisuutta korottaa samalla määrällä, jotta varojen kokonaisarvo olisi pysynyt samana. Vastuiden osalta oma pääoma ja kokonaisvelat eivät olisi muuttuneet, vaikka lyhytaikaiset velat olisivat kasvaneet asiakirja- ja rekisteröintimaksujen arvoa vastaavan määrän. Ministeriö päätteli, että Entran taloudellinen asema ei ollut muuttunut asiakirja- ja rekisteröintimaksuista saadun vapautuksen seurauksena.

Ministeriö totesi, että yleistä päätelmää ei voi tehdä, vaan kiinteistön ostaja vastaa aina käytännössä asiakirja- ja rekisteröintimaksuista, ja lopputulos riippuu kulloisistakin olosuhteista. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa maksurasituksesta vastaisi myyjä, sillä menetelmä, jota sovellettiin kiinteistöjen arvon määrityksessä Entran avaavaan taseeseen, merkitsi seuraavaa (epävirallinen käännös): ”Tällaisessa tapauksessa ja kun käytetään nykyarvomenetelmää, kaikentyyppiset ostoon liittyvät kustannukset vähennetään ostohinnasta, sillä kaikki osat kuuluvat varsinaiseen arvostusmenetelmään, sillä muutoin ostaja ei saavuta edellytettyä tuottoa (…)”.

3.4   Asianomaisten huomautukset

Entraa edustava asianajotoimisto Selmer esitti 4 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä huomautuksia EFTAn valvontaviranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Selmer esitti, että asiakirja- ja rekisteröintimaksuista myönnetty vapautus ei tarjonnut Entralle etua ja että kyseinen poikkeus oli Norjan verojärjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen mukainen.

Selmer viittasi aluksi siihen, että yhtiö päätettiin perustaa siten, että oma pääoma muodosti 40 prosenttia koko pääomasta. Jos Entran olisi pitänyt maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksut, kiinteistöjen arvoa olisi tämän vuoksi pitänyt alentaa asiakirja- ja rekisteröintimaksuja vastaavalla määrällä. Lisäksi Norjan valtion olisi pitänyt sijoittaa sama summa yhtiöön sen oman pääoman pitämiseksi 40 prosentin tasolla. Selmer katsoi, ettei tämä muuttanut yhtiön taloudellista tilannetta eikä Entra saanut taloudellista etua.

Selmer esitti lisäksi, että kaikki valtion uudelleenjärjestelyt oli toteutettu johdonmukaisella tavalla jatkuvuusperiaatetta noudattaen, ja viittasi seuraavien yhtiöiden uudelleenjärjestelyihin: Norjan yleisradioyhtiö NRK, Telenor, Norjan valtionrautatieyhtiö NSB, Posten Norge, Avinor, Mesta ja Statkraft. Näistä syistä Selmer katsoi, että vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista oli Norjan verojärjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen mukainen.

4.   Kiinteistön siirron rekisteröinnistä perittäviä asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskeva Norjan lainsäädäntö

4.1   Milloin asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksuvelvollisuus syntyy?

Kaikki kiinteistöt kirjataan Norjassa kiinteistörekisteriin (”Eiendomsregisteret”), joka on vuodesta 1995 sisältänyt tietoja seuraavasta kahdesta rekisteristä: ”Tinglysingsregisteret/Grunnboken” ja ”GAB-registeret (Grunneiendommer, Adresser og Bygninger) (18).

Tinglysingsregisteret perustettiin vuoden 1935 rekisteröintilailla nro 2 (”Lov om tinglysing”). Jokaiselle kiinteistölle annetaan rekisteritunnus, jonka avulla rekisteriin voidaan kirjata omistusta, omistusoikeutta, rasitteita yms. koskevia tietoja. Rekisteri sisältää mm. tietoja tiettyyn kiinteistöön liittyvistä erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Vilpittömässä mielessä toimivilla asianomaisilla on oikeus vedota kiinteistörekisterin sisältämiin tietoihin.

Kiinteistön omistuksen siirron rekisteröinti (”hjemmelsoverføring”) velvoittaa asiakirjamaksun (”dokumentavgift”) suorittamiseen vuonna 1975 asiakirjamaksusta annetun lain nro 59 (”Lov om dokumentavgift”) 7(1) jakson nojalla. Vero on 2,5 prosenttia kiinteistön myyntihinnasta. Uusi omistaja on velvollinen suorittamaan maksun (vrt. asiakirjamaksusta 16 päivänä syyskuuta 1975 annetun valtionvarainministeriön asetuksen 2–6 jakso ja asetuksen myöhemmät muutokset).

Omistusoikeuden siirron rekisteröinnistä kiinteistörekisteriin on maksettava rekisteröintimaksu (”tinglysingsgebyr”) vuonna 1982 annetun oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain nro 86 (”Rettsgebyrloven”) mukaisesti. Kun Entra perustettiin, maksuksi vahvistettiin 982 Norjan kruunua (noin 123 euroa) rekisteröityä asiakirjaa kohden. Asiakirjamaksun ja rekisteröintimaksun perimisehtoja säännellään samoin säännöksin.

Kuten edellä mainittiin, asiakirja- ja rekisteröintimaksua peritään, kun omistusoikeus siirretään toiselle oikeushenkilölle (”hjemmelsoverføring”). Jos omistusoikeutta ei siis siirretä toiselle oikeushenkilölle, vaan saman oikeushenkilön nimi rekisterissä (”grunnboken”) vain muutetaan, maksuja ei tarvitse maksaa.

Lainmukaista velvoitetta kiinteistöön liittyvien oikeuksien (omistusoikeus jne.) rekisteröintiin (”tinglyse”) rekisterissä ei ole. Omistusoikeuden siirtymistä ei siis ole pakko rekisteröidä, jotta omistuksen siirtyminen tulisi voimaan. Oikeuksien haltija voi kuitenkin halutessaan rekisteröidä oikeutensa suojatakseen ne kolmansia vastaan.

4.2   Milloin omistaja voidaan muuttaa ilman veronmaksuvelvollisuutta?

Veronkantokäytäntöä vuoden 1990 ja 1 päivänä heinäkuuta 2005 välisenä aikana – eli Entran perustamisen aikaan – on selostettu seuraavissa soveltamisohjeissa: Norjan oikeusministeriön 25 päivänä toukokuuta 1990 antamassa soveltamisohjeessa G-37/90 ja Norjan tulli- ja valmisteveroviranomaisten (”Toll- og Avgiftsdirektoratet”) antamissa vuosittaisissa soveltamisohjeissa (19). Vuosittaisten soveltamisohjeiden 1.1 kohdan mukaan leimaverovapautusta ei voi myöntää, ellei vapautuksella ole suoraan oikeusperustaa asiakirjamaksuja koskevassa laissa tai parlamentin päätöksissä (20).

i)   Yrityskeskittymät

Norjan oikeusministeriön mukaan yrityskeskittymien tapauksessa ei ole kyse asiakirjamaksuja koskevassa laissa tarkoitetusta omistusoikeuden siirrosta. Tämän vuoksi riittää, että yrityskeskittymä rekisteröidään kiinteistörekisteriin vahvistamalla se, että yritys on sulautunut toiseen yritykseen. Tällaisen vahvistuksen voi tehdä yhtiörekisteri eikä se johda asiakirja- ja rekisteröintimaksua koskevan maksuvelvollisuuden syntyyn. Periaatetta sovelletaan 4 päivänä kesäkuuta 1976 annetun lain nro 59 (jäljempänä ’osakeyhtiölaki’) (21) 14 (7) jaksossa tarkoitettujen osakeyhtiöiden välisiin keskittymiin ja myös muihin osakeyhtiölain 14 luvun ja säästöpankkien välisistä keskittymistä annetun lain (24 päivänä toukokuuta 1961 annetun lain nro 1, jäljempänä ’säästöpankkilaki’ (22), 8 luku) mukaisesti toteutettuihin yrityskeskittymiin.

ii)   Vuoden 1976 osakeyhtiölain mukaiset yrityskeskittymien purkamiset

Silloin kun sulautuman purkamisen tapauksessa kiinteistön omistus on siirretty alkuperäiseltä yhtiöltä (A) keskittymästä erotettuun yhtiöön (B), sekä soveltamisohjeessa G-37/90 että Norjan tulli- ja valmisteveroviranomaisten vuosittaisten soveltamisohjeiden 1.4 kohdassa todetaan, että rekisteröintimaksu ja asiakirjamaksu on molemmat maksettava (23).

Jos kiinteistö sen sijaan jää alkuperäiseen yhtiöön (A), josta osa (B) on erotettu, rekisteröinti- ja asiakirjamaksua ei tarvitse maksaa (24). Syynä on se, että tässä tapauksessa kiinteistö ei siirry uudelle oikeushenkilölle (toisin kuin tilanteessa, jossa kiinteistö olisi siirretty erotetulle yhtiölle).

iii)   Omistuksen siirtyminen yhteisomistuksesta kommandiitti- tai avoimeen yhtiöön

Kyseisenä aikana kiinteistöomistuksen siirtäminen yhteisomistuksesta kommandiittiyhtiöön tai avoimeen yhtiöön (tai päinvastoin) merkitsi sitä, että kyse oli siirrosta kahden erillisen oikeushenkilön välillä. Näin ollen sekä soveltamisohjeessa G-37/90 että Norjan tulli- ja valmisteveroviranomaisten vuosittaisten soveltamisohjeiden 1.5 kohdassa todetaan, että tämäntyyppinen tilanne aiheuttaa veronmaksuvelvollisuuden.

iv)   Muutos toiseen yhtiömuotoon

Soveltamisohjeessa ei mainita tilannetta, jossa yrityksen yhtiömuoto muutetaan toiseksi. Norjan hallituksen 4 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessä todetaan, että pääsääntönä tällaisissa tilanteissa oli se, että ”kyseessä on oltava omistusoikeuden siirtyminen. Näin ollen rekisteröinti- ja asiakirjamaksut on maksettava. Näin lainsäädäntöä on sovellettu käytännössä”. Norjan hallitus kuitenkin väittää, että poikkeukset tästä säännöstä ovat mahdollisia jatkuvuusperiaatteeseen liittyvien syiden perusteella (25).

EFTAn valvontaviranomainen toteaa tästä, että muutoksenhakutuomioistuin (”Frostating Lagmannsrett”) totesi tuomiossaan 1997-10-09 (julkaistu: LF-1997-671), että yhtiömuodon muutos (”kommandittselskap” – ”aksjeselskap”, North West Terminalen AS) johti veronmaksuvelvollisuuden syntymiseen. Kyseinen tuomioistuin viittasi edellä mainittuihin oikeusministeriön sekä tulli- ja valmisteveroviranomaisten antamiin soveltamisohjeisiin ja totesi, että asiakirjamaksuja koskevasta laista seuraa, että maksu olisi maksettava, ellei laissa tai sen mukaisesti annetuissa määräyksissä toisin suoraan säädetä. Koska uusi yhtiö on alkuperäisestä poikkeava oikeushenkilö, sillä ei ole merkitystä, että samat omistajat jatkoivat uudessa yhtiössä ja että näin ollen ainoa käytännön muutos oli yhtiömuoto, jolla toimintaa harjoitettiin.

Lisäksi voidaan viitata Norjan hallituksen 4 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyn kirjeen liitteessä I mainittuun tapaukseen, jossa Norjan viranomaiset kieltäytyivät vapauttamasta verosta yhtiömuodon muutosta ”selveiende institusjon” – ”allmenaksjeselskap”.

v)   Omistuksen siirtäminen kunnalta erilliselle oikeushenkilölle, jonka kunta omistaa kokonaan

Norjan viranomaisten ja EFTAn valvontaviranomaisten välisessä kokouksessa 19 päivänä toukokuuta 2005 Norjan viranomaiset totesivat, että todennäköisintä olisi, että Entran perustamisajankohtana sovellettavien soveltamisohjeiden mukaisesti leimaverovelvollisuus olisi syntynyt uudelleenjärjestelyn yhteydessä, jossa kiinteistön omistus siirretään kunnalta kyseisen kunnan omistamalle osakeyhtiölle. Tätä vastoin käytäntönä oli ollut jonkin aikaa se, että leimaverovelvollisuutta ei syntyisi 29 päivänä tammikuuta 1999 annetun, kuntien välisiä yhtiöitä koskevan Norjan lain mukaisten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä tapahtuvassa omistusoikeuden siirrossa (26).

vi)   Käytäntö 1 päivän heinäkuuta 2005 jälkeen

Kun tarkastellaan nimenmuutoksen rekisteröintiä kiinteistörekisteriin Entran perustamisen yhteydessä, edellä mainittuja sääntöjä on asianmukaista verrata kiistanalaisen lain 3 ykälän säännöksiin. Olisi kuitenkin mainittava, että oikeusministeriö antoi 21 päivänä kesäkuuta 2005 uuden soveltamisohjeen (G-6/05) (27), joka käsitteli kiinteistösiirtoja yrityskeskittymien, keskittymien purkamisen ja yhtiöiden muuttamisen yhteydessä. Uusi soveltamisohje tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005. Sen myötä sovelletaan uutta käytäntöä, jossa omistajan nimi voidaan muuttaa ilman, että tilannetta kohdellaan omistusoikeuden siirtona. Uuden soveltamisohjeen mukaan rekisteröintiä sulautumien purkamisen yhteydessä kohdellaan jatkuvuusperiaatteen mukaisesti vastedes samalla tavoin kuin yrityskeskittymiä asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskevia sääntöjä noudatettaessa, eikä leimaverovelvollisuutta enää synny. Sama koskee osakeyhtiölain ja julkisia osakeyhtiöitä koskevan lain 13, 14 ja 15 luvun säännösten mukaan toteutettuja uudelleenjärjestelyjä.

Sen sijaan uuden soveltamisohjeen mukaan veroa on edelleen maksettava, kun kiinteistön siirtoon sovelletaan sääntöjä, jotka eivät perustu jatkuvuusperiaatteeseen (esim. kommandiittiyhtiöiden sulautuminen (”ansvarlige selskaper”)). Siirtyminen yhtiömuodosta toiseen esimerkiksi kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiöksi kuuluu myös edelleen verovelvollisuuden piiriin.

5.   Muut julkisten yritysten uudelleenjärjestelyt

Kuten Norjan viranomaisten 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä todetaan, muihin uudelleenjärjestelyihin on sisältynyt kiistanalaisen lain kaltaisia säännöksiä (Posten AS, NSB AS, Mesta AS, Avinor AS, Telenor AS ja terveydenhuoltoalan yritykset) (28).

EFTAn valvontaviranomainen toteaa, että myös muita sellaisia uudelleenjärjestelyjä on toteutettu, joissa ei ole annettu kiistanalaiseen lakiin sisältyvän säännöksen kaltaisia säännöksiä. EFTAn valvontaviranomaisen tietoon tulleita uudelleenjärjestelyjä, joissa tällaista säännöstä ei ole annettu, ovat muun muassa Base Tele AS:n, Secora AS:n ja Statkraft AS:n perustaminen.

BaneTele AS on kansallisen laajakaistaverkon tarjoaja. Osakeyhtiö perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 2001. Ennen kyseistä päivää toiminta kuului kansallisen rautatiehallinnon (”Jernbaneverket”) yhteyteen. BaneTele on Norjan valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jossa valtiota edustaa kauppa- ja teollisuusministeriö. Kansallinen rautatiehallinto vastaa Norjan rautatieverkosta liikenne- ja viestintäministeriön lukuun. BaneTele-osakeyhtiön perustamista esitettiin Norjan parlamentille ehdotuksissa nro 80 (St.prp. nr. 80 (2000–2001), Omdanning av BaneTele til aksjeselskap) (29) ja nro 93 (Ot.prp. nr. 93 (2000–2001), Om lov om omdanning av Jernbaneverkets kommersielle televirksomhet til aksjeselskap) (30). Ehdotus nro 93 (Ot.prp. nr. 93 (2000–2001)) ja sen perusteella 15 päivänä kesäkuuta 2001 annettu laki ei sisältänyt kiistanalaisen lain 3 ykälää vastaavia säännöksiä.

Secora AS on turvallisten ja tehokkaiden satamien ja rannikkoliikenteen kehittämiseen erikoistunut alihankkija. Osakeyhtiö perustettiin 1 päivänä tammikuuta 2005. Tehtävistä vastasi aikaisemmin Norjan rannikkoviranomaisen (”Kystverket”) yksikkö. Secora AS on kokonaisuudessaan Norjan valtion omistama ja valtiota edustaa yhtiössä kalastus- ja rannikkoministeriö. Kystverket on rannikkohallinnosta, meriturvallisuudesta ja viestinnästä vastaava Norjan kansallinen viranomainen. Secora AS:n perustamista esitettiin parlamentille ehdotuksissa nro 1 (St.prp. nr. 1 (2004–2005) Om omdanning av Kystverkets produksjonsvirksomhet til statlig aksjeselskap m.m.) (31) ja nro 20 (Ot.prp. nr. 20 (2004–2005) Om lov om omdanning av Kystverkets produksjonsvirksomhet til statsaksjeselskap) (32). Ehdotus nro 20 (Ot.prp. nr. 20 (2004–2005)) ja sen perusteella 17 päivänä joulukuuta 2004 annettu laki ei sisältänyt kiistanalaisen lain 3 ykälää vastaavia säännöksiä.

Statkraft AS on Norjan suurin sähköntuottaja. Osakeyhtiö perustettiin 1 päivänä lokakuuta 2004. Yhtiö oli aikaisemmin valtionyhtiö (”Statsforetak (SF)”). Valtionyhtiö Statkraft SF on edelleen olemassa Statkraft AS:n muodollisena omistajana. Ensimmäinen ehdotus osakeyhtiön perustamisesta esitettiin parlamentille ehdotuksella nro 22 (St.meld. nr. 22 (2001–2002), Et mindre og bedre statlig eierskap) (33) ja seuraavat ehdotuksilla nro 53 (St.prp. nr. 53 (2003–2000), Statens eierskap i Statkraft SF) (34) ja nro 63 (Ot.prp. nr. 63 (2003–2004), Om lov om omorganisering av Statkraft SF) (35). Hallitus totesi ehdotuksessa nro 53 (St. prp. nr. 53 (2003–2004)), että uudelleenjärjestely merkitsisi sitä, että Statkraft AS:n olisi maksettava asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ”lain tavanomaisten säännösten mukaisesti” (epävirallinen käännös). Hallituksen mukaan kustannukset supistaisivat yrityksen voittoja ja näin ollen myös osingonmaksuperustaa. Maksujen määräksi arvioitiin 1,5 miljardia Norjan kruunua (noin 188 miljoonaa euroa) (36).

II   ARVIOINTI

1.   Onko kyse valtiontuesta?

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan”.

Jotta toimenpidettä voitaisiin pitää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisena tukena, sen on täytettävä kaikki seuraavat neljä ehtoa.

1.

Tuen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty.

2.

Toimenpiteen on merkittävä tuensaajille etua, joka vähentää niille liiketoiminnasta tavallisesti aiheutuvia kustannuksia.

3.

Toimenpiteen on oltava erityinen tai valikoiva siinä suhteessa, että se suosii jotakin yritystä tai tuotannonalaa.

4.

Tuen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava sopimuspuolten väliseen kauppaan.

EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä aloittaa muodollinen tutkintamenettely tehtiin alustava päätelmä, että kaikki mainitut ehdot täyttyivät, kun taas Norjan hallitus katsoo, ettei yksikään ehto täyty (37). EFTAn valvontaviranomainen joutuu näin ollen tutkimaan asiakirja- ja rekisteröintimaksusta vapauttamista asiaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella sen selvittämiseksi, onko kyseessä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.

1.1   Tuen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty

Vakiintuneen oikeuskäytännön (38) mukaan ensimmäinen edellä mainittu ehto täyttyy, kun toimenpide rasittaa valtion taloutta suoraan tai välillisesti jollain tavalla.

EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä aloittaa muodollinen tutkintamenettely tehtiin alustava päätelmä, että kiistanalaisen lain 3 ykälässä todetaan, että muutoin suoritettavia asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ei ollut maksettu. Vapautus niistä merkitsi Norjan valtiolle välitöntä verotulojen menetystä, joka vastasi valtion varojen käyttöä. Tästä syystä EFTAn valvontaviranomainen päätteli alustavasti, että ensimmäinen ehto täyttyi.

Norjan viranomaiset kuitenkin väittivät huomautuksissaan (37) menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, että Entraa ei koskaan vapautettu velvollisuudesta maksaa asiakirjamaksu (koska ”tässä tapauksessa omistusoikeuden siirto tehtiin nimenmuutoksena eikä omistusoikeuden siirtona”), joten verotulojen menetystä ei ole aiheutunut eikä valtion varoja näin ollen ole käytetty.

EFTAn valvontaviranomainen ei voi hyväksyä tällaista perustelua. ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukainen verovapautuksen muodossa saatu etu myönnetään tavallisesti erillisenä poikkeusmääräyksenä. ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa korostetaan kuitenkin vaikutusta kansalliseen oikeusjärjestelmään eikä niinkään sen muotoseikkoja, joten se kattaa myös tilanteet, joissa verohelpotus myönnetään välillisesti viittaamalla tiettyyn oikeudelliseen käsitteeseen (tässä tapauksessa ”nimenmuutos”), mistä seuraa, ettei veroja tarvitse maksaa. Kummassakin tilanteessa ja käsiteltävänä olevassa tapauksessa rekisteröinti kiinteistörekisteriin pystyttiin tekemään ilman asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamista yksinomaan tietyn säännöksen vuoksi. Ilman tuota erityissäännöstä rekisteröintiä ei olisi voitu suorittaa verotta.

Norjan hallitus totesi ehdotuksessaan parlamentille (39), että oli hyvin epävarmaa, johtaisiko kiinteistöjen siirto Statsbyggiltä Entralle verovelvollisuuden syntymiseen. Norjan hallitus ei kuitenkaan ole osoittanut vakuuttavasti, että kiinteistöjen siirron rekisteröinti valtiolta Entralle olisi voitu vapauttaa verosta ilman 18 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain 3 ykälän erityissäännöstä, niin kuin jäljempänä kohdassa 1.2 todetaan. Missään muualla Norjan lainsäädännössä ei vastaavaa toimea selkeästi vapauteta yleissäännöstä, jonka mukaan omistuksen siirron rekisteröinti velvoittaa veronmaksuun. EFTAn valvontaviranomainen ei sitä paitsi näe, kuinka Statsbyggin uudelleenjärjestely olisi voitu vapauttaa verosta kiinteistölain nojalla siten kuin kyseistä lakia tuolloin tulkittiin ilman 18 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain 3 ykälää.

Tästä syystä EFTAn valvontaviranomainen pitää kiinni kannastaan, että ensimmäinen ehto täyttyi.

1.2   Toimenpiteen on oltava valikoiva tai erityistoimenpide, joka suosii ”tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotannonaloja”

1.2.1   Aineellinen valikoivuus

EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehtiin alustava päätelmä, että sellaisen erityislain antaminen, jonka mukaan ainoastaan yksi yritys (Entra) vapautetaan asiakirja- ja rekisteröintimaksuista, on luokiteltava valikoivaksi toimenpiteeksi.

Norjan viranomaiset sitä vastoin ovat väittäneet edellä esittämiensä jatkuvuusperiaatetta koskevien perustelujen pohjalta, että nimen muuttamista koskeva käytäntö, jota on käytetty kiinteistöjen omistusoikeuden siirtämisessä, ei tosiasiallisesti poikennut yleisestä verojärjestelmästä, vaan oli yleinen toimenpide.

EFTAn valvontaviranomainen viittaa valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen yritysten välitöntä verotusta koskevaan 17B.3.1 kohtaan verotoimenpiteen erityisyyden tai valikoivuuden osalta:

”Verotoimenpiteet, jotka ovat kaikkien EFTA-valtion alueella toimivien taloudellisten toimijoiden saatavilla, ovat periaatteessa luonteeltaan yleisiä toimenpiteitä. Niiden on oltava yhtäläisin perustein kaikkien yritysten saatavilla eikä niiden soveltamisalaa saa rajoittaa tosiasiallisesti esimerkiksi antamalla valtiolle tukien myöntämistä koskeva harkintavalta tai rajoittamalla toimenpiteiden käytännön vaikutuksia muilla keinoilla.”

Kiistanalaista lakia sovelletaan ainoastaan tiettyyn Statsbyggin ja Entran väliseen liiketoimeen. On totta, että vastaavia lakeja on annettu muita valtion omistamia osakeyhtiöitä perustettaessa (ks. edellä oleva I osa). Vastaavien sääntöjen käyttäminen muiden valtionyritysten yksityistämisessä ei kuitenkaan merkitse, että tässä käsiteltävänä oleva erityissäädös (lex specialis) ei olisi valikoiva.

Ensinnäkin täytyy huomata, että muiden valtionyritysten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä ei ole annettu kiistanalaista lakia vastaavia säädöksiä. Esimerkiksi silloin, kun perustettiin BaneTele AS (40), uutta osakeyhtiötä ei vapautettu asiakirja- ja rekisteröintimaksuista. Sama pätee myös Secora AS:n (41) perustamiseen. Norjan hallitus totesi Statkraftin uudelleenjärjestelyn yhteydessä, että yrityksen on maksettava asiakirja- ja rekisteröintimaksut tavanomaisten sääntöjen mukaisesti (42).

Toiseksi näyttää joka tapauksessa siltä, että verolainsäädäntö on 61 artiklan 1 kohdan mukaan valikoiva silloin, kun verolainsäädännössä kohdellaan valtion yritysten uudelleenjärjestelyjä suotuisammin kuin yksityisyritysten uudelleenjärjestelyjä. Asiakirjamaksuja koskevan lain lähtökohtana kuitenkin oli se, että kaikissa eri laitosten välisissä omistusoikeuden siirroissa on maksettava asiakirjamaksut siitä riippumatta, jatkaako uusi omistaja samaa toimintaa kuin edellinen omistaja. Kuten edellä todetaan, sekä oikeusministeriön vuonna 1990 antama soveltamisohje että Norjan tulli- ja verohallituksen vuosittaiset soveltamisohjeet sisältävät ainoastaan yhden merkittävän poikkeuksen tästä säännöstä ennen heinäkuuta 2005. Kummissakin soveltamisohjeissa todettiin yksiselitteisesti, että ainoastaan tapauksissa, joissa omistus siirrettiin osakeyhtiöiden sulautumisten yhteydessä, jatkuvuusperiaate merkitsi, että uuden omistajan rekisteröinti voitiin tehdä nimen muutoksena eikä omistusoikeuden muutoksena, joka velvoittaa asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamiseen. Kun taas sulautumien purkamisiin, yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisiin, omistuksen siirtoihin yhteisomistuksesta avoimeen henkilöyhtiöön sekä omistuksen siirtoihin kunnalta sen kokonaan omistamalle erilliselle oikeussubjektille liittyvä kiinteistörekisteriin merkitty rekisteröinti tai omistuksen siirto aiheutti veronmaksuvelvollisuuden (43). Tämä kävi selväksi myös edellä mainitusta Norjan muutoksenhakutuomioistuimen (Frostating lagmannsrett) antamasta tuomiosta, jossa katsottiin, että veroa oli maksettava silloin kuin kommandiittiyhtiö (”kommandittselskap”) muutettiin osakeyhtiöksi, vaikka uuden yhtiön omistajuus jatkui samoissa käsissä ja ainoa todellinen muutos oli yritysmuodon muutos.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että Entran perustamista ei voida pitää sulautumana. Siinä on pikemminkin kyse joko sulautuman purkamisesta, siirrosta yhdeltä oikeussubjektilta toiselle tai kunnan toiminnon irrottamisesta erilliseksi oikeussubjektiksi. Näin ollen samantapaisia vapautuksia asiakirja- ja rekisteröintimaksuista kuin kiistanalaisen lain 3 ykälällä myönnetyt vapautukset ei Entran perustamisen aikaan myönnetty muille vastaaville liiketoimille.

Tästä syystä ei voida katsoa, että kiistanalaisen lain 3 ykälä noudattaisi (ei-valikoivaa) yleissääntöä, jonka mukaan tietyntyyppisestä omistusoikeuden siirrosta kiinteistörekisteriin ei tarvitse suorittaa maksua. Toimenpide on siis aineellisesti valikoiva.

1.2.2   Voidaanko verovapautusta perustella verojärjestelmän luonteella tai rakenteella?

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (44) mukaan on mahdollista erottaa toisistaan:

kohtelun eroavuudet, jotka johtuvat siitä, että erityistilanteissa sovelletaan samoja periaatteita kuin ne, joihin tavanomaiset säännöt (joiden perusteella tukea ei myönnetä) perustuvat;

kohtelun eroavuudet, jotka joitakin yrityksiä suosiessaan poikkeavat yhteisten (tukea koskevien) normien sisäisestä rakenteesta (45).

Ero on kuvattu myös EFTAn valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen yritysten välitöntä verotusta koskevassa 17B.3.2(1) kohdassa, jossa poikkeusta perustellaan järjestelmän luonteella ja rakenteella: ”Joidenkin toimenpiteiden eriytyneisyys ei välttämättä aiheuta niiden katsomista valtiontuiksi. Tämä koskee sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat taloudellisen seuraustensa vuoksi tarpeellisia tai tarkoituksenmukaisia verojärjestelmän tehokkuuden kannalta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pystyttävä perustelemaan tällaiset toimenpiteet.””Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän viimeksi mainitun perusteluvaatimuksen.” (46)

Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että ”vaikka EFTAn valvontaviranomainen katsoisi, että käytäntö (nimen muuttamista koskeva käytäntö kiinteistön omistusoikeuden siirtämiseksi ilman verovelvollisuutta) muodostaa poikkeuksen yleissäännöstä, se on perusteltu verojärjestelmän luonteella ja rakenteella”. Tukeakseen kantaansa Norjan viranomaiset väittivät, että jatkuvuusperiaate ja perustelut sen soveltamiseksi muun muassa tässä käsiteltävänä olevaa asiaa koskeviin asiakirja- ja rekisteröintimaksuihin merkitsevät, että vapautus niistä oli asiaa koskevan Norjan lainsäädännön rakenteen ja luonteen mukaista. Norjan viranomaiset katsoivat kiistanalaisen lain noudattavan jatkuvuusperiaatetta ja olevan uudelleenjärjestelyjä koskevien yleissääntöjen mukainen.

EFTAn valvontaviranomainen vastaa tähän väitteeseen, että tässä käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä on jatkuvuusperiaatteen soveltamisala suhteessa velvollisuuteen suorittaa asiakirjamaksu eikä jatkuvuusperiaatteen soveltamisala sinänsä ja periaatteen soveltaminen yhtiöoikeuteen.

Edellä I.4 kohdassa mainittujen verotussääntöjen arvioinnin perusteella EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että vaikka jatkuvuusperiaatteella saattoikin olla keskeinen asema Norjan lainsäädännössä Entran perustamisen aikaan, se ei ollut tuolloin olennainen ja yleinen osa muunlaisiin yritysten uudelleenjärjestelyihin liittyviä verotussääntöjä ja käytäntöjä.

Kuten edellä todettiin, heinäkuuhun 2005 asti ainoastaan tapauksissa, joissa omistus siirrettiin osakeyhtiöiden sulautumisten yhteydessä, jatkuvuusperiaate merkitsi, että uuden omistajan rekisteröinti voitiin tehdä nimen muutoksena eikä omistusoikeuden muutoksena, joka velvoittaa veronmaksuun. Kun taas sulautumien purkamisiin, yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisiin, omistuksen siirtoihin yhteisomistuksesta avoimeen yhtiöön sekä omistuksen siirtoihin kunnalta sen kokonaan omistamalle erilliselle oikeussubjektille liittyvä kiinteistörekisteriin merkitty rekisteröinti tai omistuksen siirto velvoitti veronmaksuun (47).

Norjan viranomaiset ovat selittäneet, että verovapautukset eli poikkeukset yleissääntöön perustuvat jatkuvuusperiaatteen logiikkaan. Viranomaiset eivät kuitenkaan selittäneet, mihin logiikkaan perustuu se, että edellä lueteltuja siirtoja on kohdeltu eri tavoin. Norjan hallitus on päinvastoin todennut, että olisi itse asiassa loogisempaa kohdella yrityske ja eräitä muita uudelleenjärjestelyjä samalla tavalla. Kuitenkin vasta noin viisi vuotta Entran perustamisen jälkeen eli heinäkuusta 2005 alkaen asiakirjamaksuja koskevan lain tulkintaa on muutettu niin, että eräiden tilanteiden kohtelua on yhtenäistetty. Tästä syystä valvontaviranomaisen on vaikea ymmärtää, että asiakirjamaksuja koskevan lain tulkinta perustuisi johonkin muuhun kuin Entran perustamisen aikaan vallinneeseen, mainittuihin soveltamisohjeisiin pohjautuvaan logiikkaan, jonka mukaan ainoastaan osakeyhtiöiden sulautumisista ei tarvitse maksaa muutoin suoritettavaa asiakirjamaksua. Jatkuvuusperiaatteen soveltaminen asiakirjamaksuja koskevan lain yhteydessä rajoittui tällaisiin tapauksiin eikä muihin tapauksiin niin kuin edellä on mainittu.

Kuten edellä 1.2.1 kohdassa todettiin, EFTAn valvontaviranomainen on joka tapauksessa sitä mieltä, että Entran perustaminen vastaa huomattavasti enemmän tilanteita, joissa rekisteröityminen kiinteistörekisteriin kyseisenä aikana olisi aiheuttanut verovelvollisuuden, kuin tilanteita, joissa rekisteröityminen ei velvoittanut veroihin. Tästä syystä valvontaviranomainen ei katso, että kiistanalaisen lain poikkeusta voitaisiin perustella poikkeuksen aikaan sovellettujen, Norjan verotussääntöjen luonteella ja rakenteella. Arviointia ei muuta se, että julkisten kaupallisten toimintojen vastaavia uudelleenjärjestelyjä on myös vapautettu verosta. Jatkuvuusperiaatteiden tavoitteisiin pyrkimisellä ei voida perustella sitä, että poikkeusta yleissäännöstä eli verovapautusta sovelletaan erityisiin uudelleenjärjestelyihin, jos muille lähinnä vertailukelpoisille yksityisille uudelleenjärjestelyille ei myönnetä vastaavia vapautuksia.

1.2.3   Italiaa koskeva asia

Norjan viranomaiset ovat viitanneet erääseen Euroopan komission päätökseen ja väittäneet, että kyseisen tapauksen tilanne oli sama kuin Entran tapauksessa.

Komissio tarkasteli 5. kesäkuuta 2002 tekemässään päätöksessä (48) Italian lainsäädäntöä, jossa säädetään erityisestä verojärjestelmästä erityisen lain nojalla perustetuille osakeyhtiöille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa. Italian lainsäädännössä annettiin nimenomaan vapautus kaikista siirtoveroista, jotka liittyvät erityisten yritysten ja kunnallisten laitosten muuttamiseen osakeyhtiöiksi (”vapautus siirtoveroista”). Italian oikeusjärjestelmän mukaan siirtoveroa sovelletaan tavallisesti uusien taloudellisten yksiköiden perustamiseen tai toiminnan siirtämiseen taloudellisesta yksiköstä toiseen. Italian viranomaiset kuitenkin selittivät, että Italian lainsäädäntö kuvastaa yleensä neutraalin verotuksen periaatetta (millä tarkoitetaan, että veroa ei kanneta) yrityksen oikeudellisen muodon muuttumisen yhteydessä (eli silloin kun ”yritys vaihtaa oikeudellista muotoaan mutta pysyy taloudelliselta kannalta katsottuna samana”) (49).

Komissio totesi, että vaikka näytti siltä, että kunnallisen laitoksen lopettaminen ja ”uuden” osakeyhtiön perustaminen vastaisi uuden taloudellisen yksikön perustamista, se johtui ainoastaan oikeudellisista muodollisuuksista. Todellisuudessa uusi osakeyhtiö oli edelleen sama taloudellinen yksikkö kuin silloin, kun se oli kunnallinen laitos, niillä on vain erilainen oikeudellinen muoto. Tästä syystä komissio hyväksyi, että Italian lainsäädännön mukaista neutraalin verotuksen yleisperiaatetta sovellettiin samalla tavalla erityisen verojärjestelmän piiriin kuuluvissa tilanteissa. Näin ollen siirtoveroa ei tarvinnut maksaa (50).

EFTAn valvontaviranomaisen ymmärryksen mukaan komissio päättelee, että silloin kun yksityisen yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisen yhteydessä maksettavaa leimaveroa koskeva kansallinen lainsäädäntö perustuu neutraalin verotuksen yleisperiaatteeseen – jolloin korostetaan pikemminkin saman taloudellisen yksikön jatkuvuutta kuin sitä, säilyykö oikeussubjekti samana – on tällaisen verojärjestelmän rakenteen mukaista ulottaa kyseinen periaate koskemaan myös tilanteita, joissa valtio tai kunta irrottaa aikaisemmin osana valtiota tai kuntaa hoidetun taloudellisen yksikön erilliseksi oikeussubjektiksi.

Valvontaviranomainen hyväksyy täysin tämän näkemyksen. Kunkin verojärjestelmän rakenne on arvioitava sen omien ansioiden perusteella. Komission päätös perustui siihen tosiseikkaan, että Italian oikeusjärjestelmässä säädettiin siirtoverosta vapauttamisen mahdollisuudesta yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisen yhteydessä. Norjan lainsäädännössä, sellaisena kuin veroviranomaiset sitä ovat tulkinneet ja soveltaneet, ei tällaisesta mahdollisuudesta sen sijaan säädetä. Itse asiassa niin kuin on jo todettu, Entraan verrattavia yksityisyritysten uudelleenjärjestelyjä (sulautumien purkamista tai yrityksen oikeudellisen muodon muuttamista) ei ole vapautettu verosta. Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että nämä kaksi asiaa ovat erilaiset. Italian ja Norjan tilanteiden vastaavuuden arvioinnissa ei voida antaa painoa sille, että jatkuvuusperiaate on saattanut olla voimassa Norjan lainsäädännön muilla alueilla, kuten yhtiöoikeudessa ja asianomaisen yksikön suoraa verotusta koskevassa lainsäädännössä.

1.2.4   Valikoivuutta koskeva päätelmä

Toimenpidettä on pidettävä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valikoivana toimenpiteenä eikä sitä tästä syystä voida arvioida muutoin kuin viittaamalla Norjan verolainsäädännön luonteeseen ja rakenteeseen.

1.3   Toimenpiteen on merkittävä tuensaajille etua, joka vähentää niille liiketoiminnasta tavallisesti aiheutuvia kustannuksia

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (51) sekä valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen 17B.3.2(2) kohdan mukaan tuensaajien on ”saatava toimenpiteestä etua, joka keventää niiden taloutta yleensä rasittavia maksuja. Etu voi koostua yrityksen verotuksen keventämisestä esimerkiksi seuraavasti: …veron määrän täydellinen tai osittainen alentaminen (verovapautus, verohyvitys jne.).”

Entra vapautettiin kiistanalaisen lain 3 ykälän erityissäännöksellä noin 81 miljoonan Norjan kruunun (lähes 10 miljoonan euron) suuruisesta verosta. Kuten edellä 1.1 ja 1.2 kohdassa on osoitettu, kyseinen maksu olisi muutoin suoritettu sen budjetista. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä valvontaviranomaisen päätöksessä tehtiin tällä perusteella alustava päätelmä, että Entra sai ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

Norjan viranomaiset ovat puolestaan väittäneet, että ehdot eivät täyttyneet kahdesta syystä: Vapautus ei ensinnäkään parantanut Entran kilpailuasemaa verrattuna yksityiseen sijoittajaan. Toiseksi yrityksen pääomarakenne, vakavaraisuus ja kokonaisarvo eivät olisi muuttuneet, vaikka vero olisi maksettu. Seuraavaksi valvontaviranomainen käsittelee näitä väitteitä vuoron perään.

1.3.1   Vertailu yksityisyrityksiin

Kuten I.3.1 kohdassa mainittiin, Norjan hallitus totesi ehdotuksessaan parlamentille, että yksityinen omistaja voi päättää olla siirtämättä omistusoikeutta ja säilyttää sen esimerkiksi holdingyhtiössä silloin, kun perustetaan uusi yritys. Norjan viranomaisten mukaan valtion on kuitenkin siirrettävä kiinteistöt uudelle oikeussubjektille. Tämän vuoksi Entran vapauttaminen asiakirjamaksusta ei Norjan viranomaisten mukaan vääristä kilpailua.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa (eli ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa) tarkoitettua etua ei välttämättä koidu kaikista tilanteista, joissa toteutetaan toimenpide julkisen yhtiön vapauttamiseksi rakenteellisesta haitasta suhteessa sen yksityisiin kilpailijoihin (52). ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on pelkästään estää tiettyjä yrityksiä saamasta etua. Tuen käsite kattaa ainoastaan etuudet tai sellaisista maksuista vapauttamisen, jotka katetaan tavallisesti yrityksen budjetista ja joita on pidettävä taloudellisena etuna, jota edunsaajana oleva yritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Valvontaviranomainen ei kuitenkaan hyväksy Norjan viranomaisten näkemystä, jonka mukaan Norjan perustelujen pohjalta voidaan päätellä, että Entra ei saanut yksityisiin toimijoihin verrattuna etua siitä, että se vapautettiin asiakirja- ja rekisteröintimaksuista.

Menetelmät, joita yksityinen omistaja voi käyttää asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamisen välttämiseksi, ovat yhtälailla myös valtionyritysten yksityistämisen yhteydessä perustettavien yritysten käytettävissä. Rakenteellinen haitta, jonka Norjan viranomaiset väittävät joutuneensa kohtaamaan, ei ollut luonteeltaan oikeudellinen. Norjan lainsäädäntö ei olisi estänyt Entran perustamista ja kiinteistöjen siirtoa sille, vaikka tätä ei olisi rekisteröity kiinteistörekisteriin. Sitä paitsi Entra ja Norjan viranomaiset olisivat voineet noudattaa samoja varotoimia kuin yksityinen toimija. Syy siihen, että näitä menetelmiä ei käytetty Statsbyggin ja Entran yhteydessä oli yksinomaan se, että Norjan viranomaisista tällaisiin menetelmiin liittyvät poliittiset, johtamista koskevat ja käytännön haitat olivat niin vakavia, että Entrasta oli paras tehdä uusi omistaja.

Valvontaviranomaisen mielestä tällaisilla perusteluilla ei voida päätellä, että Entralle ei olisi myönnetty etua vapauttamalla se asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamisesta. Tätä voidaan perustella jo pelkästään sillä, että kaikki kyseisten maksujen suorittamisen välttämiseksi käytettävissä olevat menetelmät perustuvat siihen, että omistuksen siirtoa ei rekisteröidä (omistusoikeus säilyy). Jos omistusoikeutta (”grunnbokshjemmel”) ei siirretä, maksuja ei tarvitse suorittaa. Yksityiset toimijat, jotka eivät siirrä omistusoikeutta, eivät kuitenkaan saa rekisteröinnin tarjoamaa suojaa, jonka Entra sai. Mainitut menetelmät eivät siis vastaa menettelyä, jota käytettiin tässä käsiteltävänä olevassa asiassa, kun Entrasta tuli uusi omistaja.

Sitä paitsi vaikka näin olisi ollut, niin EFTAn valvontaviranomainen ei katso, että väitetty rakenteellinen ongelma olisi ollut pohjimmiltaan erilainen Norjan valtiolle kuin yksityisten toimijoiden kohtaamat rakenteelliset ongelmat. On mahdollista, että omistusoikeuden siirtämättä jättäminen saattaa aiheuttaa käytännössä joissakin suhteissa suurempia haittoja julkiselle kuin yksityiselle yritykselle. Valvontaviranomaisen mielestä kiinteistön aikaisemman ja nykyisen omistajan välistä suhdetta (inter partes) koskevaa kysymystä ei kuitenkaan pitäisi tarkastella erillään kiinteistörekisteriin rekisteröitymiseen liittyvästä keskustelusta. Rekisteröinti ei tavallisesti vaikuta kahden oikeussubjektin keskinäiseen suhteeseen vaan sillä on merkitystä ainoastaan suhteissa kolmansiin. Tästä syystä rekisteröinti saattaa olla tärkeää, jotta ostaja välttyisi siltä, että kolmannella, vilpittömässä mielessä toimivalla ostajalla, joka myöhemmin ostaa saman kiinteistön aikaisemmalta omistajalta, olisi vahvempi omistusoikeus kiinteistöön. Se antaa myös merkittävän suojan aikaisemman omistajan velkojia vastaan ja voi myös vaikuttaa ostajan mahdollisuuksiin saada kiinnitystä tai muita lainoja. Tällaisissa tilanteissa haittavaikutukset siitä, että kiinteistörekisteriin ei ole rekisteröidytty, ovat pohjimmiltaan samat niin yksityiselle kuin julkisellekin yritykselle. Itse asiassa joiltain osin edellä kuvatut menetelmät saattavat olla vähemmän suotuisat yksityisyrityksille julkisiin verrattuna, koska omistusoikeuden rajoitusta koskevan ilmoituksen rekisteröinti ei poista riskiä pakkotäytäntöönpanomenettelyistä, kuten velkojan tai konkurssipesän oikeuksien raukeamista tai laillisen seuraajan oikeuksien raukeamista velallisen kiinteistöomaisuuteen.

Lopuksi valvontaviranomainen korostaa, että Norjan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että yksityinen taho voisi varmasti päättää olla siirtämättä omistusoikeutta. Norja on vain väittänyt, että vastaavassa tilanteessa yksityinen toimija olisi todennäköisesti päättänyt olla kirjaamatta omistusoikeuden siirtoa kiinteistörekisteriin.

1.3.2   Avaavaa tasetta koskeva perustelu

Kuten on jo todettu, Norjan viranomaiset ovat väittäneet (53), että vapautusta asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei tulisi tarkastella erillään yrityksen avaavasta taseesta. Ne väittävät, että kyseinen toimenpide ei muuttanut yrityksen pääomarakennetta, vakavaraisuutta eikä kokonaisarvoa. Teoriassa jos kyseiset maksut olisi huomioitu avaavassa taseessa, olisi pitänyt laatia myös vaihtoehtoinen avaava tase, jossa kiinteistöjen arvoa olisi laskettu maksujen määrää vastaavalla määrällä.

Kuten edellä 1.2 kohdassa osoitettiin, Entran olisi pitänyt maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksut Norjan verojärjestelmän tavanomaisten sääntöjen mukaan. Tästä syystä ja riippumatta siitä, miten avaava tase oli määritetty, kyseisten maksujen peruste määräytyy myyjän ja ostajan välisen markkina-arvon pohjalta. Mitä tahansa perusteluja ostaja (Entra) tai myyjä (valtio) liittäisivätkin sovittuun hintaan, veroviranomaiset soveltavat ainoastaan hintaa laskiessaan suoritettavien asiakirja- ja rekisteröintimaksujen määrän.

EFTAn valvontaviranomainen on periaatteessa eri mieltä kuin Norjan viranomaiset siitä, että tämä verohelpotus ei olisi ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu, jos vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista on vaikuttanut Entran avaavan taseen määrittämiseen siten, että se olisi tasannut vapautuksesta koituneen edun. Norjan lainsäädännön mukaan ilman kiistanalaisen lain 3 ykälää Entran olisi ollut pakko suorittaa veroviranomaisille vero sovitusta kauppahinnasta rekisteröinnin vuoksi. Sitä, olisiko kauppahinta ollut muussa tapauksessa erilainen, ei oteta huomioon. Tässä käsiteltävänä olevassa asiassa tutkitaan siis sitä, että asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ei ole koskaan suoritettu. Arvioitaessa, onko Entra saanut etua, ei voida ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten sitä, että Entran avaavaan taseeseen ovat vaikuttaneet myös muut seikat, joista mainitaan erityisesti arvelu, olisiko myyjä hyväksynyt rakennuksista alhaisemman hinnan, jos Entra olisi maksanut asiakirja- ja rekisteröintimaksut.

Norjan viranomaisten väite, että verovapautus olisi nähtävä niin, että kiinteistön hinta olisi muussa tapauksessa ollut erilainen, perustuu sille, että verovapautuksesta koitunut tuki johti siihen, että Entra kärsi nettotappiota, koska siirretyn kiinteistön hinta oli korkeampi. EFTAn valvontaviranomaisen mielestä olisi kuitenkin vastoin valtiontukiasioissa yleisesti sovellettua lähestymistapaa ottaa huomioon kaikki mahdolliset välittömät tai välilliset taloudelliset seuraukset, joita tuensaajalle voi tukitoimenpiteestä koitua. Tavallisesti ei voida myöskään hyväksyä, että tukitoimenpiteen taloudelliset vaikutukset tuensaajan ja muun oikeussubjektin sopimussuhteisiin olisi otettava huomioon arvioitaessa, katsotaanko tukitoimenpide tai missä määrin se katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaiseksi valtiontueksi. Näin ollen valvontaviranomainen korostaa, että valtiontukijärjestelmää tarkasteltaessa Norjan valtio olisi nähtävä kahtena erillisenä yksikkönä eli sekä veronkantajana että kiinteistön myyjänä.

EFTAn valvontaviranomainen ei tästä syystä voi olla yhtä mieltä Norjan hallituksen kanssa siitä, että Entra ei olisi saanut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista etua siitä, että se vapautettiin verosta mutta sai silti kiinteistörekisterin tarjoaman suojan.

Kauppa- ja teollisuusministeriön 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä todetaan seuraavaa: ”Teoriassa jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi kirjattava avaavaan taseeseen, olisi pitänyt laatia myös mukautettu vaihtoehtoinen avaava tase niin kuin liitteessä 2 kuvataan.” Liitteen 2 mukaan vaihtoehtoinen avaava tase on sellainen, jossa kokonaisvarat ja -vastuut/oma pääoma ovat samat mutta jossa mm. kiinteistöjen arvoa lasketaan asiakirja- ja rekisteröintimaksujen määrää vastaavalla määrällä. Ministeriö toteaa lopuksi, että Entra ei ole saanut taloudellista etua siitä, että se vapautettiin kyseisistä maksuista.

Norjan viranomaisten kuvaama hypoteettinen avaava tase perustuu oletukselle, että ostaja (Entra) ei olisi laskenut tuottovaatimustaan (9,5 %) eikä omavaraisuusastetta (40 %), jos sen olisi ollut maksettava asiakirja- ja rekisteröintimaksut. Tämä tarkoittaa, että hypoteettinen avaava tase perustuu otetukseen, että myyjä maksaa aina asiakirja- ja rekisteröintimaksut kokonaisuudessaan ja että rakennusten arvoa vaihtoehtoisessa avaavassa taseessa alennettaisiin kyseisten maksujen määrää vastaavalla määrällä.

EFTAn valvontaviranomaisella ei ole syytä kyseenalaistaa nykyarvomenetelmää, jota käytettiin, kun laadittiin Entran avaava tase. Norjan hallituksen omat yritykset kiinteistön oikean arvon määrittämiseksi (ks. edellä oleva I 2.2 kohta ja vaihtoehtoisten arvojen väliset huomattavat erot) kuitenkin osoittavat, että olisi ollut mahdollista käyttää muita menetelmiä. Olisi ollut mahdollista käyttää myös muita oletuksia. Muiden menetelmien ja oletusten käyttö olisi voinut hyvinkin johtaa tilanteeseen, jossa verorasitus ei olisi langennut yksinomaan myyjälle. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, joissa tarjoajia on useita, on todennäköisempää, että myyjä ja ostaja olisivat jakaneet sovitun kauppahinnan perusteella laskettavista asiakirja- ja rekisteröintimaksuista johtuvan ylimääräisen rasitteen.

EFTAn valvontaviranomaisen mukaan ei ole mahdollista luoda yleissääntöä, jonka mukaan rakennuksen markkinahinta kohoaa aina juuri sillä määrällä, joka ostajan olisi tavallisesti maksettava välillisenä verona rakennuksen rekisteröinnistä silloin, kun verot on joko jo suoritettu tai kun niitä ei aiheudu laillisen poikkeuksen vuoksi. Itse asiassa kauppa- ja teollisuusministeriö totesi 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että tällaista yleistävää päätelmää ei voida tehdä ja että hallituksen väite asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamatta jättämisen nettovaikutuksesta perustuu yksinomaan yksittäisen arvostusmenetelmän käyttöön, jota hallitus päätti soveltaa Entraan.

Tässä käsiteltävänä olevassa asiassa Norja päätti olla perimättä asiakirja- ja rekisteröintimaksuja Entralta ja totesi, että se oli lähtökohtana kiinteistön arvon arvioinnille myös myöhemmin. Näin ollen Norja itse asiassa toteaa, että siinäkin hypoteettisessa tilanteessa, jossa se olisi päättänyt periä Entralta tavanomaiset asiakirja- ja rekisteröintimaksut, se olisi yhä valinnut nykyarvomenetelmän ja perustanut myyntihinnan laskemisen samoille oletuksille. Tällaisen väitteen myöntäminen tarkoittaisi sitä, että ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisala riippuisi EFTA-valtion kyvystä vakuuttaa EFTAn valvontaviranomainen ja EFTAn tuomioistuin siitä, että kyseinen valtio olisi toteuttanut kuvitteellisia toimenpiteitä hypoteettisissa tilanteissa.

Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen korostaa, että niissä harvoissa asioissa, joissa yhteisöjen tuomioistuin on – eri tilanteissa – hyväksynyt vastikkeeseen liittyvän perustelun, edellytyksenä on aina ollut, että tasoittavasta menettelystä päätetään etukäteen (ei siis jälkikäteen) selkeästi, objektiivisesti ja läpinäkyvästi (54). Missään asiaa koskevaa lainsäädäntöä valmistelevissa asiakirjoissa ei kuitenkaan ole mainittu, että kyseessä oli edellytys sellaisen edun myöntämiseksi, joka johtuu verovapautuksesta, että tämän edun tarkoituksena olisi kattaa kiinteistön arvo, joka on arvioitu korkeammaksi kuin minkä yksityinen taho olisi siitä maksanut vapailla markkinoilla. Päinvastoin Norjan viranomaisten väite, että Entra ei saanut etua verrattuna tilanteeseen, jossa se olisi suorittanut asiakirja- ja rekisteröintimaksut, näyttää olevan vastoin selkeästi ilmoitettua tavoitetta, joka oli vapauttaa Entra asiakirja- ja rekisteröintimaksuista. Kuten edellä I.3.1 kohdassa todetaan, hallituksen ehdotuksessa Stortingetille selvitettiin, että poikkeuksen tavoitteena oli vapauttaa Entra asiakirja- ja rekisteröintimaksujen taloudellisesta rasituksesta, koska kilpailevat yksityisyritykset pystyisivät suurilta osin välttymään siltä muilla keinoin. Toisin sanoen ehdotuksessa parlamentille oletetaan, että Entran taloudellinen asema heikkenisi, jos se suorittaisi kyseiset maksut. Parlamentin tarkoituksena oli lisäksi se, että Entraa ei pitäisi saattaa tällaiseen taloudellisesti heikompaan asemaan.

1.3.3   Etua koskeva päätelmä

EFTAn valvontaviranomainen toteaa lopuksi, että Entra sai ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista tukea kiistanalaisen lain 3 ykälän ansiosta.

1.4   Tukitoimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava sopimuspuolten väliseen kauppaan

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä tehtiin alustava päätelmä, että toimenpide uhkasi vääristää kilpailua ja vaikuttaa ETA-alueen sisäiseen kauppaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Norjan viranomaiset sitä vastoin ovat väittäneet, että kyseinen toimenpide ”ei vaikuta sopimuspuolten väliseen kauppaan” ja että valvontaviranomaisen on arvioitava merkitykselliset markkinat. Lisäksi Norjan viranomaiset väittävät, että ”muut kuin norjalaiset sijoittajat eivät ole toimineet Norjan kiinteistömarkkinoilla (55).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (56) on katsonut, että kilpailu vääristyy siitä alkaen, kun valtion taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna. Tuen myöntäminen alentaa kustannuksia ja antaa näin tuensaajalle kilpailuedun niihin nähden, joiden on itse vastattava kaikista kustannuksista. Tästä syytä valvontaviranomainen katsoo, että Entralle myönnetty tuki eli se, ettei se suorittanut asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, vääristi kilpailua ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Norjan viranomaisetkaan eivät ole väittäneet, että kilpailu ei ole vääristynyt (vaan ainoastaan että tuki ei vaikuta kauppaan).

Käsiteltäessä vaikutusta kauppaan on tarkasteltava, vahvistaako kyseinen tuki yrityksen asemaa ETA-alueella käytävässä kaupassa kilpaileviin yrityksiin verrattuna (57). Kuten EFTAn tuomioistuin katsoi, valvontaviranomaisen ei tarvitse todistaa, että tuella on merkittävä vaikutus sopimuspuolten väliseen kauppaan, vaan ainoastaan tutkia, oliko todennäköistä, että tuella olisi sellainen vaikutus (58). Tästä syystä vaikutusta kauppaan on perinteisesti pidetty ei-rajoittavana vaikutuksena niin, että toimenpide katsotaan yleisesti valtiontueksi, jos se voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (59).

Valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen 17B.3(2) kohdassa todetaan, että ”vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteellä on tätä määräystä sovellettaessa vaikutusta sopimuspuolten väliseen kauppaan, jos tuensaajayritys harjoittaa sopimuspuolten väliseen kauppaan liittyvää taloudellista toimintaa”. Lisäksi tuki voi vaikuttaa kauppaan ETA-alueella, vaikka tuensaajayritys ei itse harjoittaisi rajatylittävää toimintaa (60). Tämä johtuu siitä, että valtiontuen myöntäminen yritykselle saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tarjonta kyseisessä ETA-valtiossa voi pysyä ennallaan tai kasvaa, minkä seurauksena muissa ETA-valtioissa toimivien yritysten mahdollisuudet tarjota palvelujaan tämän ETA-valtion markkinoilla huononevat (61).

Entran oman vuotta 2001 koskevan tilinpäätöksen mukaan Entra harjoittaa ”kiinteistöjen kehittämistä, vuokraamista, huoltoa, hoitoa, myyntiä ja ostamista Norjassa”.

Entra on jäsenenä liikekiinteistöjen yhdistyksessä (”Foreningen Næringseiendom”) (62), jonka jäsenet harjoittavat kokonaan tai osittain samanlaista toimintaa kuin Entra. Liikekiinteistöjen yhdistyksellä on 74 jäsentä (lokakuu 2005). Jäseniä ovat mm. seuraavat yritykset: ABB AS–Eiendom, Aberdeen Property Investors, Avantor AS, ICA Eiendom Norge AS, KLP Eiendom AS, Linstow ASA, Mustad Eiendom AS, NCC Property Development AS, Reitan Eiendom AS, Skanska Eiendomsutvikling AS, Smedvig Eiendom AS, Steen & Strøm ASA, Storebrand Eiendom AS, Umoe Sterkorder AS, Veidekke Eiendom AS, Vesta Forsikring AS-Eiendom ja Vital Eiendomsforvaltning AS (63).

Suurin norjalaisomistuksessa oleva kiinteistöyhtiö (tai konserni) on Olav Thon Gruppen. Konserni toimi myös vuonna 2000, jolloin Entra perustettiin. Olav Thon Gruppen omistaa nykyisin 320 kiinteistöä Norjassa ja 18 ulkomailla (lähinnä Brysselissä). Ensimmäinen kiinteistö Brysselistä ostettiin vuonna 1988 (Thon Belgium SA). Konsernin henkilöstömäärä on noin 3 400. Toimistojen vuokraamisen lisäksi konserni toimii myös hotelli- ja ravintolatoiminnan sekä ostoskeskusten aloilla (64).

Edellä mainituista yrityksistä Linstow AS omistaa ja kehittää kiinteistöjä Norjassa sekä Baltian maissa, Portugalissa ja Ruotsissa. Linstow AS:n omistaa kokonaan Anders Wilhelmsen –konserni, joka osti yrityksen ja poisti sen Oslon pörssin listalta vuonna 1999. Anders Wilhelmsen –konserni on yksi laivanvarustamo Royal Caribbean Cruise Linen (RCCL) omistajista. Linstow AS hoitaa mm. Curzon Global Partnersin omistamien kiinteistöjen Norjan salkkua (Nordea Portfolio). Salkussa on 31 kiinteistöä (marraskuu 2005) ympäri Norjaa. Curzon Global Partners on IXIS AEW Europen (IAE) omistama omaisuudenhoitoyhtiö, jonka toimipaikkana on Lontoo. IAE on Ranskassa toimivien Groupe Caisse d'Epargnen ja Caisse des Dépôts’n omistama kiinteistösijoitustoiminnan hoitaja. IAE vastaa noin 11 miljardin euron suuruisten varojen hallinnoinnista (65).

Muista yrityksistä ICA Eiendom Norge AS on ruotsalaisen ICA Fastigheter AB:n tytäryhtiö. ICA Fastigheter AB puolestaan on ICA AB:n kokonaan omistama tytäryhtiö. ICA Fastigheter AB rakentaa, huoltaa ja myy kiinteistöjä Skandinaviassa ja Baltian maissa. Sen salkun kirjanpitoarvo on 5,7 miljardia Ruotsin kruunua ja sisältää lähinnä liike- ja varastokiinteistöjä. Yhtiö tarjoaa kiinteistöjä ICA-liikkeille ja –yrityksille sekä ulkopuolisille asiakkaille. ICA-konserni (ICA AB) on yksi Pohjoismaiden johtavista vähittäismyyntiketjuista. Sillä on yli 2 600 omaa tai yhteisyritystä Skandinaviassa ja Baltian maissa (66).

Silloin kun Entra perustettiin (vuonna 2000), Aberdeen Property Investors Norway AS toimi Aberdeen Property Investors -yrityksen tytäryhtiönä. Aberdeen Property Investors on osa Aberdeen Asset Management PLC:tä, joka on Lontoon pörssiin listautunut riippumaton rahastoyhtiö. Nykyisin Aberdeen Property Investors hoitaa 7,8 miljardin euron arvoisia kiinteistösijoituksia Pohjois-Euroopassa. Näistä sijoituksista on 9 miljardia Norjan kruunua (noin 1,1 miljardia euroa) Norjassa. Vuonna 2001 Aberdeen Property Investors Norway AS osti Norjan markkinoilla toimivan toisen kiinteistöyhtiön Norske Liv Eiendomin ja hoitaa nykyisin mm. NSB:n, Nordea Livin ja API Eiendomsfondin kiinteistösalkkuja. Aberdeen Property Investors’illa on 200 työntekijää Norjassa (67).

On siis selvää, että useat edellä mainituista, Entran kanssa samoilla markkinoilla (kiinteistöjen kehittäminen, vuokraaminen, huolto, hoito, myynti ja ostaminen Norjassa) toimivista, vuonna 2000 Entran perustamisen aikaan aktiivista yrityksistä olivat muiden kuin norjalaisten omistuksessa. Monet näistä yrityksistä toimivat sekä Norjassa että muualla. Monet myös hoitivat ulkomaalaisten asiakkaiden omistamia kiinteistösalkkuja.

Edellä I kohdassa esitetyn kuvauksen perusteella Entralle siirretyt varat ja toiminta olivat avoimet kilpailulle. Entra siis kilpaili muiden rakennusten/kiinteistöjen tarjoajien kanssa. Tämä koskee Entraa kiinteistöjen omistajana, ostajana, myyjänä ja hoitajana. Entra toimii kaikkialla Norjassa markkinoilla, joilla toimii myös muista ETA-valtioista tulevia taloudellisia toimijoita. Näin ollen myös neljäs ehto täyttyy, koska toimenpide vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kilpailuun ja kauppaan.

2.   Onko tuki ETA-sopimuksen mukaista?

Edellä mainittujen seikkojen perusteella näyttää siltä, että kyseessä olevat verovapautukset ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

Norjan viranomaisten mielestä kyseiseen toimenpiteeseen ei sisälly tukea, eikä sitä, onko tuki ETA-sopimuksen mukaista, ole tästä syystä perusteltu. Kun valtiontuen esiintyminen on saatu arvioitua, on pohdittava, voisiko tällainen tuki kuitenkin olla ETA-sopimuksen mukaista sen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia ei voida soveltaa. Entran perustaminen ei edellyttänyt sosiaalista tukea yksittäisille kuluttajille eikä tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan tukea voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana, jos sen tarkoituksena on edistää taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Koska kyseinen toimenpide ei rajoitu tällaisille alueille, määräystä ei voida soveltaa. Myöskään 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta ei voida soveltaa. ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen osalta valvontaviranomainen ei katso, että tuen voitaisiin katsoa edistävän mainitussa artiklassa tarkoitettua, tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä. Näin ollen tukeen ei voida soveltaa mitään ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdassa määrättyä poikkeusta.

3.   Menettelysäännöt ja tuen luonne

3.1   Ilmoitusvelvollisuus

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan kolmannessa kohdassa todetaan: ”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai sen muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.” Tuki, josta ei ole ilmoitettu tai josta on ilmoitettu myöhässä, toisin sanoen sen jälkeen, kun tukitoimenpide on ”toteutettu”, katsotaan sääntöjenvastaiseksi tueksi.

Entran perustamisen yhteydessä myönnetystä verovapautuksesta ei ilmoitettu valvontaviranomaiselle ja vapautus toteutettiin.

3.2   Takaisinperintä

EFTAn valvontaviranomainen haluaa kiinnittää Norjan hallituksen huomion valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklaan. Verovapautus toteutettiin ETA-sopimuksen voimaantulon jälkeen. Kaikenlainen tuki on tämän vuoksi tässä asiassa katsottava uudeksi tueksi. Kuten edellä todettiin, tuesta ei toimitettu minkäänlaista ilmoitusta. Tässä asiassa katsotaan, että kyseinen tuki on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f alakohdan määritelmän mukaan sääntöjenvastaista tukea.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä, kun tuki on siis todettu ETA-sopimuksen vastaiseksi, valvontaviranomainen määrää säännönmukaisesti EFTA-valtion perimään tuen takaisin sen saajalta.

Valvontaviranomainen on sitä mieltä, että mitkään yleiset periaatteet eivät estä takaisinperintää tässä asiassa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on looginen seuraus sen toteamisesta sääntöjenvastaiseksi. Näin ollen sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisinperimistä aikaisemmin vallinneen tilanteen palauttamiseksi ei voida periaatteessa katsoa ETA-sopimuksen valtiontukea koskeviin tavoitteisiin nähden suhteettomaksi. Tuen palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun ja tuen myöntämistä edeltänyt tilanne palautuu (68). Tästä takaisinmaksamisen tarkoituksesta seuraa myös, että EFTAn valvontaviranomainen ei lähtökohtaisesti ylitä tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun harkintavaltansa rajoja muuta kuin poikkeustapauksissa, jos se määrää EFTA-valtion perimään takaisin sääntöjenvastaisena tukena myönnetyt määrät, sillä näin valvontaviranomainen ainoastaan palauttaa tilanteen ennalleen (69). Lisäksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3 mukaan valvontaviranomaisen pakollisena velvoitteena on valvoa valtiontukea. Siksi tukea saaneet yritykset eivät periaatteessa voi oikeutetusti odottaa, että tuki on laillinen, ellei sitä ole myönnetty kyseisessä pöytäkirjassa säädetyn menettelyn mukaisesti (70).

4.   Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että Entran perustamisen yhteydessä myönnetty vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei ole yhteensopiva ETA-sopimuksen toiminnan kanssa. Näin ollen valvontaviranomainen päättää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn tekemällä kielteisen päätöksen ja määrää Norjan viranomaiset perimään Entralta takaisin valtiontuen sekä kertyneen koron,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1.

Asiakirja- ja rekisteröintimaksuista myönnetty vapautus Entra Eiendom AS:n perustamisen yhteydessä (viite: 18 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain nro 113 ykäla) on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Tuki on myönnetty valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan menettelysääntöjen vastaisesti eikä tukeen voida soveltaa mitään ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 tai 3 kohdassa määrättyä poikkeusta.

2.

Norjan hallituksen on perittävä Entralta leimavero ja rekisteröintimaksu, jotka se oli jättänyt perimättä, sekä viitekoron perusteella laskettu kertynyt korko siitä päivästä alkaen, jolloin ne olisi ollut maksettava, takaisinperintäpäivään asti.

3.

Jäljennös tästä päätöksestä toimitetaan Norjan hallitukselle tiedoksi kirjeitse.

4.

Norjan hallituksen on ilmoitettava EFTAn valvontaviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

5.

Päätös annetaan tiedoksi Euroopan unionin komissiolle ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 27 olevan d kohdan mukaisesti lähettämällä sille jäljennös tästä päätöksestä.

6.

Muille EFTA-valtioille, EU:n jäsenvaltioille ja asianomaisille ilmoitetaan tästä päätöksestä julkaisemalla se todistusvoimaisella kielellä Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

7.

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2005.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Einar M. BULL

Puheenjohtaja

Kurt JÄGER

Kollegion jäsen


(1)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(2)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(3)  EFTAn valvontaviranomaisen 19 päivänä tammikuuta 1994 antamat ja julkaisemat valtion tukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (valtiontuen suuntaviivat), EYVL L 231, 3.9.1994. Valtiontuen suuntaviivoihin voi tutustua EFTA:n valvontaviranomaisen verkkosivuilla: www.eftasurv.int

(4)  Päätös N:o 132/04/KOL. Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin EUVL:ssä C 319, 23.12.2004, s. 17, ja ETA-täydennysosassa 64, 23.12.2004, s. 46. Päätös on myös EFTA:n valvontaviranomaisen verkkosivuilla: http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/stateaidregistry/sadecinor04/132_04_entra.DOC

(5)  ”St prp nr 84 (1998-99) Om ny strategi for Statsbygg og etablering av Statens utleiebygg AS”. Yhtiön alkuperäinen nimi oli ”Statens utleiebygg AS”. Entra Eiendom AS ja Statens utleiebygg AS ovat jäljempänä ’Entra’.

(6)  ”Ot prp nr 83 (1998-99) Om lov om omdanning av deler av Statsbyggs eiendomsvirksomhet til aksjeselskap”. 18.2.2000 annettu laki nro 11.

(7)  Lähde: http://www.statsbygg.no/english/

(8)  Epävirallinen käännös.

(9)  ”St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 10 (1999–2000) Om etablering av Statens utleiebygg AS”.

(10)  ”Porteføljevurdering konkurransebyggene Statsbygg”, CEC:n määrittämät arvot sisältävä kirje Statsbyggille, päivätty 10.8.1999.

(11)  ”St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 10 (1999–2000) Om etablering av Statens utleiebygg AS”.

(12)  ”Statens utleiebygg AS – Fastsettelse av åpningsbalanse og endelige bevilgninger til egenkapital og lån”. Kongelig resolusjon av 22.6.2000.

(13)  Konserniin kuuluvat seuraavat yhtiöt: Entra eiendom AS, Entra Service AS, Universitetsgaten 2 AS, Biskop Gunnerus gate 14 AS, Instituttveien 24 AS, Entra Kultur 1 AS, Langkaia 1 AS, Kr Augustgate 23 AS, Nonnen utbygging AS ja Krambugt 3 AS. Lähde: Vuosikertomus 2004. Ks. http://www.entraeiendom.no/files/Entra_Eiendom_Arsrapport_2004.pdf

(14)  Vuoden 2004 keskimääräinen vaihtokurssi: 1 EUR = 8,3715 NOK.

(15)  Lähde: Entran vuosikertomus 2004.

(16)  Vaihtokurssi 30.6.2000: 1 EUR = 8,1815 NOK.

(17)  EUVL L 77, 24.3.2003, s. 21.

(18)  Lähde: Statens Kartverk – Tinglysingen, ks.: http://www.statkart.no/IPS/tinglysing/?module=Articles;action=ArticleFolder.publicOpenFolder;ID=2207

(19)  Ks. mm. Dokumentavgift 2000 – S12-DOK-2001 ja Rundskriv nr. 12/2005 S, joihin viitataan jäljempänä. Ks. myös http://www.toll.no/upload/dokumentavgift1_1.pdf

(20)  Soveltamisohjeissa todetaan norjaksi seuraavaa: ”Det gis ikke fritak for dokumentavgift med mindre det er direkte hjemmel i loven eller stortingsvedtak”.

(21)  Tässä viitataan osakeyhtiöitä koskevaan lakiin nro 44 ja julkisia osakeyhtiöitä koskevaan lakiin nro 45, jotka on molemmat annettu 13 päivänä kesäkuuta 1997.

(22)  Tämä viittaus esitetään soveltamisohjeessa G-37/90, s. 1: Dokumentavgift 2000, 1.3. kohta, ja Rundskriv nr. 12/2005 S, 1.3. kohta.

(23)  EFTA:n valvontaviranomainen ottaa huomioon Norjan hallituksen 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen 4.3 kohdassa esitetyn huomautuksen, jonka mukaan voitaisiin pohtia, ”olisiko asiakirjan rekisteröintiä edelleen vaadittava osoituksena omistusoikeuden siirrosta. Oikeusministeriö tarkastelee parhaillaan kysymystä”. Selvää kuitenkin on, että hallituksen myöhemmissä soveltamisohjeissa jatkettiin saman periaatteen soveltamista kesäkuuhun 2005 ja rekisteröintikäytäntö muuttui vasta kyseisen päivän jälkeisten rekisteröintien osalta.

(24)  Tämä pitää paikkansa, vaikka erotettu yhtiö (B) ottaisi alkuperäisen yhtiön (A) nimen, sillä käytännössä kiinteistön omistaja pysyy samana yhtiönä eli alkuperäisenä yhtiönä (A). Tätä tilannetta pidetään pelkkänä nimenmuutoksena. Ks. myös Norjan oikeusministeriön lausunto, julkaistu U87-4.

(25)  Ks. kirjeen 7h) kohta.

(26)  Ks. esim. Rundskriv nr. 12/2005 S, 3.9 kohta.

(27)  ”Rundskriv G-6/05: Den tinglysingsmessige fremgangsmåten når fast eiendom blir overført i forbindelse med fusjon, fisjon og omdanning”. Soveltamisohje on oikeusministeriön kotisivuilla: http://odin.dep.no/jd/norsk/dok/regelverk/rundskriv/012081-250018/dok-bn.html

(28)  Valmistelevissa asiakirjoissa ei ole annettu perusteluja eräiden uudelleenjärjestelyjen yhteydessä myönnetyille vapautuksille. Toisten uudelleenjärjestelyjen tapauksessa säännös nähdään poikkeuksena tavanomaisista verosäännöistä. Kuitenkin esitetään, että säännös vastaa samankaltaisia säännöksiä, jotka liittyvät muihin valtionyhtiöiden muutoksiin julkisiksi osakeyhtiöiksi. Usein todetaan, että kyseessä oleva säännös vastaa lähestymistapaa, jota sovelletaan kiinteistösiirtoihin julkisten osakeyhtiöiden ja pankkien sulautuessa.

(29)  Ks. http://www.odin.dep.no/repub/00-01/stprp/80

(30)  Ks. http://www.odin.dep.no/repub/00-01/stprp/93

(31)  Ks. http://www.odin.dep.no/filarkiv/226433/STP0405001-T06-TS.pdf

(32)  Ks. http://www.odin.dep.no/repub/04-05/otprp/20

(33)  Ks. http://odin.dep.no/nhd/norsk/dok/regpubl/stmeld/024001-040006/dok-bn.html

(34)  Ks. http://www.odin.dep.no/filarkiv/208116/STP0304053-TS.pdf

(35)  Ks. http://odin.dep.no/filarkiv/207892/OTP0304063-TS.pdf

(36)  Tekstissä todetaan norjaksi seuraavaa: ”Den foreslåtte omorganiseringen av Statkraft vil medføre at det påløper dokumentavgift til staten, jf Stortingets vedtak om dokumentavgift § 1 første ledd. Utgiften vil være i størrelsesorden 1,5 milliarder kroner. Departementet legger til grunn at Statkraft betaler dokumentavgift i tråd med lovens normalordning. Utgifter til dokumentavgift vil redusere overskuddet til selskapet og dermed også utbyttegrunnlaget”.

(37)  Kauppa- ja teollisuusministeriön 16.9.2004 päivätty kirje.

(38)  Ks. yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy v. komissio, Kok. 1988, s. 219; asia C-290/83, komissio v. Ranska, Kok. 1985, s. 439; asia C-482/99, Ranskan tasavalta v. komissio, Kok. 2002, s. I-4397; asia C-379/98, Preussen Elektra AG v. Schleswag AG, Kok. 2001, s. I-2099.

(39)  ”St.prp.nr.84 (1998–99) Om ny strategi for Statsbygg og etablering av Statens utleiebygg AS”. Esitetty 4.6.1999.

(40)  15.6.2001 annettu laki ”Om omdanning av Jernbaneverkets kommersielle televirksomhet til aksjeselskap”.

(41)  17.12.2004 annettu laki ”Om omdanning av Jernbaneverkets kommersielle televirksomhet til aksjeselskap”.

(42)  Asiakirjassa todetaan norjaksi: ”Departementet legger til grunn at Statkraft betaler dokumentavgift i tråd med lovens normalordning”.

(43)  Ks. edellä I.4 kohta.

(44)  Ks. tältä osin: asia 173/73 Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709, 33 kohta, ja asia C-75/97 Belgia v. komissio, Kok. 1999, s. I-3671.

(45)  Ks. muun muassa yhdistetyissä asioissa E-5/04, E-6/04 ja E-7/04 Fesil, Pil ja Norjan kuningaskunta v. EFTAn valvontaviranomainen, 21.7.2005 annettu tuomio, 82–85 kohta; asia 173/73, Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709, 33 kohta; asia C-143/99, Adria Wien Pipeline, Kok. 2001, s. I-8365, 42 kohta; edellä mainittu asia C-157/94, Alankomaiden kuningaskunta v. komissio, 42 kohta, ja edellä mainittu asia C-308/01, GIL Insurance Ltd.

(46)  Ks. esim. edellä mainittu asia C-157/94, Alankomaat v. komissio, 43 kohta.

(47)  Ks. edellä I.4 kohta.

(48)  Asia C 27/99, EUVL L 77, 24.3.2003, s. 21.

(49)  Ks. päätöksen johdanto-osan 37 kappale.

(50)  Ks. päätöksen johdanto-osan 76–81 kappale.

(51)  Asia 173/73, Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709.

(52)  Ks. asiassa T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio, 16.3.2004 annettu tuomio, 57 kohta.

(53)  Kauppa- ja teollisuusministeriön lähettämät 4.6.2003, 16.9.2004 ja 30.6.2005 päivätyt kirjeet.

(54)  Ks. vastaava lähestymistapa valtiontukea koskevassa asiassa C-280/00, Altmark Trans GmbH, Kok. 2003, s. I-7747 (83–95 kohta). Ks. myös julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 117–129 kohta asiassa C-126/01, GEMO, Kok. 2003, s. I-13769.

(55)  Kauppa- ja teollisuusministeriön 16.9.2004 päivätty kirje.

(56)  Asia 730/79, Philip Morris Holland v. komissio, Kok. 1980, s. 2671, 11 kohta.

(57)  Ks. muun muassa asiassa C-126/01, Gemo, 20.11.2003 annettu tuomio; asia E-6/98, Norja hallitus v. EFTAn valvontaviranomainen, EFTAn tuomioistuimen raportti vuodelta 1999, s. 76, 59 kohta; asia 730/79, Philip Morris Holland v. komissio, Kok. 1980, s. 2671, 11 kohta.

(58)  Ks. yhdistetyissä asioissa E-5/04, E-6/04 ja E-7/04 Fesil, Pil ja Norjan kuningaskunta v. EFTAn valvontaviranomainen, 21.7.2005 annettu tuomio, 94 kohta.

(59)  Yhdistetyt asiat T-298/97–T-312/97 ym., Alzetta ym. v. komissio, Kok. 2000, s. 2319, 76–78 kohta.

(60)  Asia T-55/99, CETM v. komissio, Kok. 2000, s. II-3207, 86 kohta.

(61)  C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433, 27 kohta; yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, Kok. 1994, s. I-4103, 40 kohta.

(62)  Liikekiinteistöjen yhdistys on osa Norjan rakennusteollisuuden liittoa (”Byggenæringens Landsforening, BNL”). BNL on osa Norjan työnantajien liittoa (Næringslivets Hovedorganisasjon, NHO).

(63)  Lähde: http://www.foreningen-naringseiendom.no/medlemsbedriftene

(64)  Lähde: http://www.olavthon.no/

(65)  Lähde: http://www.ne.no/linstow

(66)  Lähde: http://www.ica.no/FrontServlet?s=eiendom&state=eiendom_dynamic&viewid=919&expand=1

(67)  Lähde: http://www.aberdeenpropertyinvestors.no

(68)  Ks. asia C-350/93 komissio v. Italia, Kok. 1995, s. I-699, 22 kohta.

(69)  Ks. asia C-75/97, Belgia v. komissio, Kok. 1999, s. I-3671, 66 kohta, ja asia C-310/99, Italia v. komissio, Kok. 2002, s. I-2289, 99 kohta.

(70)  Vrt. asia C-169/95, Espanja v. komissio, Kok. 1997, s. I-135, 51 kohta.


16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/65


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN SUOSITUS,

N:o 119/07/KOL,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2007,

elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aiheuttaman taustakuormituksen valvonnasta

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) ja erityisesti sen 109 artiklan ja pöytäkirjan 1,

OTTAA HUOMIOON EFTAn jäsenvaltioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja pöytäkirjan 1,

OTTAA HUOMIOON ETA-sopimuksen liitteessä II olevan XII luvun 54zn kohdassa mainitun asiakirjan

komission asetus (EY) N:o 466/2001, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2001, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta  (1),

sellaisena kuin se on muutettuna sekä mukautettuna ETA-sopimukseen sopimuksen pöytäkirjalla 1,

OTTAA HUOMIOON ETA-sopimuksen liitteessä II olevan XII luvun 54zzc kohdassa mainitun asiakirjan

komission direktiivi 2002/69/EY, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2002, näytteenotto- ja analyysimenetelmistä elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksien virallista tarkastusta ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien määrittämistä varten  (2),

sellaisena kuin se on muutettuna sekä mukautettuna ETA-sopimukseen pöytäkirjalla 1,

OTTAA HUOMIOON 27 päivänä helmikuuta 2007 tehdyn EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen 37/07/KOL, jossa asiasta vastaavaa kollegion jäsentä kehotetaan hyväksymään suositus, jos suositusluonnos on EFTAn elintarvikekomitean lausunnon mukainen,

SEKÄ KATSOO, ETTÄ

Komission asetuksessa (EY) 466/2001 asetetaan enimmäismäärät dioksiineille sekä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten polykloorattujen bifenyylien (PCB:iden) yhdisteiden yhteismäärille elintarvikkeissa

On välttämätöntä hankkia koko Euroopan talousalueen alalta luotettavaa tietoa dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden esiintymisestä mahdollisimman monentyyppisissä elintarvikkeissa, jotta saadaan selkeä kuva näiden aineiden esiintymisestä elintarvikkeissa eri aikoina

Dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa 11 päivänä toukokuuta 2006 annetussa EFTAn valvontaviranomaisen suosituksessa 144/06/KOL suositetaan, että EFTAn jäsenvaltiot seuraisivat satunnaisnäyttein dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB:iden ja, mikäli mahdollista, muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB:iden esiintyvyyttä elintarvikkeissa komission suosituksen 2004/705/EY (3) mukaisesti

Komission suosituksessa 2004/705/EY esitetään suositukset jäsenvaltioille vuosittaisesta analysoitavien eri elintarvikeluokkien näytteiden vähimmäistiheydestä ja elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden aiheuttaman taustakuormituksen seurantatulosten raportoinnin muodosta

On aiheellista muuttaa suosituksessa 2004/705/EY asetettua nykyistä seurantaohjelmaa ottamalla huomioon tähänastiset kokemukset sekä sen, että ETA- ja EFTA-valtiot osallistuvat elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien tutkimukseen

On tärkeää, että tämän suosituksen yhteydessä kerätyistä tiedoista raportoidaan EFTAn valvontaviranomaiselle säännöllisin väliajoin ja että valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 1 olevan 2 artiklan 1 kohdan mukaan EFTAn valvontaviranomainen toimittaa tiedot edelleen Euroopan komissiolle, joka huolehtii tietojen kokoamisesta tietokantaan. On aiheellista toimittaa myös viimeksi kuluneiden vuosien sellaisella analyysimenetelmällä saadut tiedot, joka täyttää komission direktiivissä 2002/69/EY säädetyt vaatimukset

Tässä suosituksessa säädetyt toimenpiteet ovat EFTAn valvontaviranomaista avustavan EFTAn elintarvikekomitean lausunnon mukaiset,

SUOSITTELEE, ETTÄ EFTA-VALTIOT

1.

Toteuttavat elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten polykloorattujen bifenyylien (PCB:iden) aiheuttaman taustakuormituksen seurannan vuodesta 2007 alkaen 31 päivään joulukuuta 2008 asti noudattaen suositettua vuosittaista näytteenoton vähimmäistiheyttä, siten kuin se esitetään liitteessä I olevassa taulukossa.

2.

Mahdollisuuksien mukaan analysoivat samoista näytteistä myös muita kuin dioksiinin kaltaisia PCB:itä.

3.

Toimittavat EFTAn valvontaviranomaiselle säännöllisin väliajoin liitteen II tiedot siinä esitetyssä muodossa, jotta ne voidaan kerätään yhteen tietokantaan. On aiheellista toimittaa myös viimeksi kuluneiden vuosien tiedot, jotka on saatu direktiivissä 2002/69/EY säädetyt vaatimukset täyttävällä analyysimenetelmällä ja jotka antavat kuvan taustakuormituksesta.

4.

EFTAn valvontaviranomaisen suosituksessa 144/06/KOL mainittuja viittauksia suositukseen 2004/705/EY pidetään viittauksina tähän suositukseen.

Tehty Brysselissä, 16 päivänä huhtikuuta 2007

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Kristján Andri STEFÁNSSON

Kollegion jäsen

Niels FENGER

Johtaja


(1)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1.

(2)  EYVL L 209, 6.8.2002, s. 5.

(3)  EUVL L 321, 22.10.2004, s. 45.


LIITE I

Taulukko:

Katsaus suositettuun vuosittain analysoitavien elintarvikenäytteiden vähimmäismäärään. Näytteiden jakautuminen perustuu maakohtaiseen tuotantoon. Erityistä huomiota kiinnitetään elintarvikkeisiin, joissa dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden aiheuttaman taustakuormituksen odotetaan vaihtelevan suuresti. Tämä koskee erityisesti kalaa.


Tuote, myös johdetut tuotteet

Vesiviljelytuotteet

(*)

Pyydetyt luonnonvaraiset kalat

(**)

Liha

(***)

Maito

(****)

Munat

(*****)

Muut

(******)

Yht.

Näytteiden lukumäärä

 

 

 

 

 

 

 

Norja

 

 

 

 

 

 

 

Islanti

 

 

 

 

 

 

 

Taulukkoa koskevia huomioita

Taulukossa esitetyt luvut ovat vähimmäislukuja. ETA- ja EFTA-valtioita pyydetään ottamaan tätä vähimmäismäärää useampia näytteitä.

(*)   Vesiviljelytuotteet: Vesiviljelytuotenäytteet olisi jaoteltava eri kalalajien mukaan suhteessa tuotantomäärään.

(**)   Pyydetyt luonnonvaraiset kalat: Pyydettyjen luonnonvaraisten kalojen näytteet olisi jaoteltava eri lajien mukaan suhteessa pyyntimäärään. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pyydettyihin luonnonvaraisiin ankeriaisiin.

(***)   Liha: Naudan-, sian-, siipikarjan- ja lampaanlihan ja niistä saatujen lihavalmisteiden lisäksi olisi otettava merkittävä määrä näytteitä hevosen-, poron-, vuohen- ja kaninlihasta sekä hirvieläimistä ja muusta riistasta.

(****)   Maito: Suuri osa maitonäytteistä on otettava maatilamaidosta (pääasiassa lehmänmaidosta). Näytteitä on asianmukaista ottaa myös muusta maidosta kuin lehmänmaidosta (esim. vuohenmaidosta) ja muista maitotuotteista kuin lehmänmaitotuotteista.

(*****)   Munat: Erityistä huomiota on kiinnitettävä vapaan kanan muniin. Näytteitä on otettava myös ankan-, hanhen- ja viiriäisenmunista.

(******)   Muut: Tässä luokassa erityistä huomiota on kiinnitettävä

ravintolisiin (ja varsinkin niihin, joiden perustana on meren eliöistä saatava öljy)

vauvojen ja pikkulasten elintarvikkeisiin

elintarvikkeisiin, jotka ovat peräisin alueilta, joilla tuotantoedellytykset ovat muuttuneet esimerkiksi tulviin johtaneiden ilmasto-olojen vuoksi, mikä saattaa vaikuttaa elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksiin ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden pitoisuuksiin kyseisellä alueella.


LIITE II

A.   Selittäviä huomautuksia elintarvikkeissa esiintyvistä dioksiineista, furaaneista, dioksiinin kaltaisista PCB:istä ja muista PCB:istä saatuja analyysituloksia koskevaan lomakkeeseen

1.   Yleistä tietoa analysoiduista näytteistä

Näytteen numero: Näytteen tunniste

Maa: Jäsenvaltio, jossa seuranta on toteutettu

Vuosi: Seurannan toteuttamisvuosi

Tuote: Analysoitu elintarvike – Kuvataan mahdollisimman tarkasti

Kaupan pitäminen: Tuotteen (näytteen) keräämispaikka

Kudos: Analysoitu tuotteen osa

Tulosten ilmoittaminen: Tulokset ilmoitetaan enimmäismäärien vahvistamisessa käytetyn tason mukaan. On erittäin suositeltavaa käyttää tätä samaa tasoa myös ilmoitettaessa muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB:iden määriä.

Näytteenottotyyppi: Satunnaisotanta – Myös kohdennetun otannan tulokset voidaan ilmoittaa, mutta tällöin on ilmoitettava selkeästi, että kyseessä on kohdennettu otanta, joka ei välttämättä kuvaa tavallista taustakuormitusta.

Osanäytteiden lukumäärä: Jos analysoitu näyte on yhdistetty näyte, ilmoitetaan osanäytteiden (yksittäisten näytteiden) lukumäärä. Jos analyysin tulos perustuu ainoastaan yhteen näytteeseen, merkitään ”1”. Koska osanäytteiden lukumäärä voi vaihdella yhdistetyssä näytteessä, lukumäärä on ilmoitettava kunkin näytteen osalta erikseen.

Tuotantotapa: Perinteinen/luonnonmukainen – Ilmoitetaan mahdollisimman tarkasti.

Alue: Tarvittaessa ilmoitetaan alue, jolta näyte on kerätty, ja mahdollisesti mainitaan, onko kyseessä maaseutu, kaupunkialue, teollisuusalue, satama, avomeri, jne. Esim. Bryssel – kaupunkialue, Välimeri – avomeri. Alueen selkeä ilmoittaminen on erityisen tärkeää, kun näyte on kerätty tulva-alueella tuotetuista elintarvikkeista.

Rasvapitoisuus (%): Näytteen rasvapitoisuus prosentteina

Kosteuspitoisuus (%): Näytteen kosteuspitoisuus prosentteina (jos tiedossa)

2.   Yleistä tietoa käytetystä analyysimenetelmästä

Analyysimenetelmä: Ilmoitetaan käytetty menetelmä

Hyväksyntä: Ilmoitetaan, onko analyysimenetelmä hyväksytty.

Mittausepävarmuus: Päätösraja tai laajennettu mittausepävarmuus prosenttiosuutena yhdistettynä analyysimenetelmään

Rasvan uuttamismenetelmä: Ilmoitetaan näytteen rasvapitoisuuden määrittämisessä käytetty rasvan uuttamismenetelmä.

3.   Analyysitulokset

Dioksiinit, furaanit ja dioksiinin kaltaiset PCB:t: Kunkin yhdisteen tulokset ilmoitetaan seuraavilla yksiköillä: ppt – pikogramma/gramma (pg/g).

Muut kuin dioksiinin kaltaiset PCB:t: Kunkin yhdisteen tulokset ilmoitetaan seuraavilla yksiköillä: ppb – nanogramma/gramma tai mikrogramma/kilo (ng/g tai μg/kg).

LOQ-raja: Määritysraja ilmoitetaan seuraavasti: pg/g (dioksiinit, furaanit ja dioksiinin kaltaiset PCB:t) tai μg/kg – ng/g (muut kuin dioksiinin kaltaiset PCB:t).

Määritysrajan alle jäävien määritettyjen yhdisteiden tulokset merkitään seuraavasti: < LOQ (määritysraja ilmoitetaan arvona).

Jos PCB-6:n ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden lisäksi on analysoitu muita PCB-yhdisteitä, lomakkeeseen lisätään kunkin tällaisen PCB-yhdisteen numero (esim. 31, 99, 110). Jos näytteestä on analysoitu useampia PCB-yhdisteitä kuin mitä lomakkeeseen on merkitty rivejä, lomakkeen loppuun lisätään rivejä.

4.   Taulukkoa koskevia yleisiä huomioita

Saannon ilmoittaminen

Saantoa ei tarvitse ilmoittaa, jos se on yksittäisten yhdisteiden osalta 60–120 prosenttia. Jos joidenkin yksittäisten yhdisteiden saanto on tätä pienempi tai suurempi, saanto on ilmoitettava.

Määritysrajan ilmoittaminen

Määritysrajaa ei tarvitse ilmoittaa, mutta määrittämättä jääneet yhdisteet on ilmoitettava tuloksia koskevassa sarakkeessa seuraavasti: < LOQ (tosiasiallinen arvo).

Toksisuusekvivalenttiarvon (TEQ) ilmoittaminen yksittäisten yhdisteiden osalta

TEQ-arvoa koskevaa saraketta ei tarvitse täyttää yksittäisten yhdisteiden osalta.


LIITE III

B.   Elintarvikkeissa esiintyvien dioksiini- ja furaaniyhdisteiden sekä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden PCB-yhdisteiden analyysitulosten ilmoituslomake

Image

Image

Image


16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/s3


HUOMAUTUS LUKIJALLE

Toimielimet ovat päättäneet, ettei niiden säädöksissä enää viitata niissä mainittujen säädösten viimeisimpään muutokseen.

Ellei toisin mainita, julkaistuissa teksteissä mainituilla säädöksillä tarkoitetaan säädöksiä niiden tällä hetkellä voimassa olevassa muodossa.