21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/3

(1)

Asetuksella (EY) N:o 2160/2003 pyritään varmistamaan asianmukaisten ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien osoittamiseksi ja valvomiseksi kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- sekä jakeluvaiheissa ja etenkin alkutuotantovaiheessa, jotta voidaan vähentää niiden esiintyvyyttä ja kansanterveydelle aiheuttamia riskejä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 mukaan yhteisön tavoite asetetaan kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien esiintyvyyden vähentämiseksi kalkkunoiden alkutuotantovaiheessa. Vähentäminen on tärkeää, kun otetaan huomioon ne tiukat toimenpiteet, joita sovelletaan tartunnan saaneista kalkkunaparvista peräisin olevaan tuoreeseen lihaan kyseisen asetuksen mukaisesti 12 päivästä joulukuuta 2010 alkaen. Tuoretta siipikarjanlihaa, kalkkunanliha mukaan luettuna, ei saa saattaa markkinoille ihmisravintona käytettäväksi, jollei se täytä seuraavaa kriteeriä: ”25 grammassa lihaa ei esiinny salmonellaa”.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että yhteisön tavoitteeseen on sisällyttävä numerotietoina prosenttiosuus, joka positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrästä voi enintään jäädä jäljelle, ja/tai prosenttiosuus, jolla jäljelle jäävien positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrän on vähintään vähennyttävä, enimmäismääräaika, jonka kuluessa tavoite on saavutettava, sekä niiden testauskaavojen määrittely, joita tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko tavoite saavutettu. Lisäksi siihen on tarvittaessa sisällyttävä kansanterveydellisesti merkityksellisten serotyyppien määrittely.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että yhteisön tavoitetta asetettaessa olisi otettava huomioon nykyisten kansallisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta saadut kokemukset sekä nykyisten yhteisön vaatimusten mukaisesti ja erityisesti zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/99/EY (2) säädettyjen tietojen osana ja erityisesti kyseisen direktiivin 5 artiklan nojalla komissiolle tai Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle toimitetut tiedot.

(5)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että kunkin yhteisön tavoitteen määrittelemisen yhteydessä komissio toimittaa analyysin tavoitteen arvioiduista kustannuksista ja hyödyistä. Tästä poiketen kalkkunoita koskeva yhteisön tavoite, joka kattaa Salmonella enteritidis- ja Salmonella typhimurium -bakteerit, voidaan kuitenkin asettaa siirtymäkaudeksi ilman tällaista analyysia.

(6)

Jäsenvaltioissa on tämän vuoksi kerätty yhteisön rahoitusosuuden myöntämisestä jäsenvaltioissa toteutettavalle selvitykselle salmonellan esiintyvyyden perustasosta kalkkunoissa 29 päivänä syyskuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/662/EY (3) mukaisesti vertailukelpoisia tietoja salmonellan serotyyppien esiintymisestä kalkkunaparvissa.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että kolmen vuoden siirtymäkauden aikana yhteisön määrittelemä kalkkunoita koskeva tavoite kattaa ainoastaan Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin. Tavoitteen laajentamista kattamaan muita kansanterveydellisesti merkityksellisiä serotyyppejä voidaan harkita tämän kauden jälkeen.

(8)

Sen tarkistamiseksi, missä määrin yhteisön tavoitteen saavuttamisessa on edistytty, on tarpeen säätää tällä asetuksella kalkkunaparvia koskevasta toistuvasta näytteenotosta.

(9)

Komissio kuuli asetuksen (EY) N:o 2160/2003 15 artiklan mukaisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista asettaessaan yhteisön tavoitetta kalkkunoille.

(10)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen työryhmä, joka kerää zoonooseihin liittyvää tietoa, antoi 28 päivänä huhtikuuta 2008 kertomuksen, jossa analysoidaan selvitystä salmonellan esiintyvyyden perustasosta kalkkunaparvissa EU:ssa vuosina 2006–2007, ”Report on the Analysis of the baseline survey on the prevalence of Salmonella in flocks of turkeys in the EU, 2006–2007, Part A: Salmonella prevalence estimates”.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta broilereissa esiintyvän Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta ja asetuksen (EY) N:o 1091/2005 kumoamisesta 12 päivänä kesäkuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 646/2007 (4) mukaisesti salmonellan varalta on broileriparvista otettava vähintään kaksi paria tossu- tai sukkanäytteitä. Uusi tieteellinen näyttö osoittaa, että yksi pari tossu- tai sukkanäytteitä yhdessä pölynäytteen kanssa on vähintään yhtä sensitiivinen näytteenottomenetelmä kuin kaksi paria tossu- tai sukkanäytteitä. Tämä näytetyyppien yhdistelmä olisi siksi sallittava vaihtoehtoisena näytteenottomenetelmänä, minkä vuoksi asetusta (EY) N:o 646/2007 olisi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

asetetaan Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin osalta edelleen positiivisia tuloksia antavien teuraskalkkunaparvien enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä ja

b)

asetetaan Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin osalta edelleen positiivisia tuloksia antavien täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä.

1)

2 kohdan loppuun:

”Toimivaltainen viranomainen voi vaihtoehtoisesti päättää, että otetaan yksi pari tossunäytteitä, jolla käydään läpi 100 prosenttia rakennuksen alasta, sekä lisäksi pölynäyte, joka kerätään useista paikoista eri puolilta rakennusta sellaisilta pinnoilta, joilla on silminnähtävästi pölyä.”

2)

3.1 kohdan toisen kappaleen jälkeen:

”Pölynäyte analysoidaan mielellään erikseen. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää yhdistää sen tossu- tai sukkanäytepariin analyysia varten.”

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/9

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2008 16 päivänä tammikuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/2008 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2008.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen alusten kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2008 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaaminen ja purkaminen,

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/11

(1)

Neuvoston direktiivissä 95/50/EY (3) säädetään, että eräistä toimenpiteistä on päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(2)

Päätöstä 1999/468/EY on muutettu päätöksellä 2006/512/EY, jolla otettiin käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely, jota käytetään hyväksyttäessä sellaisia laajakantoisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muuttaa perustamissopimuksen 251 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä säädöstä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla.

(3)

Päätökseen 2006/512/EY liittyvän Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman (5) mukaisesti, jotta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä voitaisiin soveltaa jo voimassa oleviin, perustamissopimuksen 251 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti annettuihin säädöksiin, kyseiset säädökset on mukautettava niihin sovellettavia menettelyjä noudattaen.

(4)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa direktiivin 95/50/EY liitteet tieteen ja tekniikan kehitykseen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin 95/50/EY muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(5)

Direktiivi 95/50/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Koska direktiiviin 95/50/EY tällä direktiivillä tehtävät muutokset ovat luonteeltaan teknisiä ja koskevat ainoastaan komiteamenettelyitä, jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sen vuoksi ei ole tarpeen antaa asiaa koskevia säännöksiä,

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/13

(1)

Biologiseen monimuotoisuuteen ja kasvigeenivarojen säilyttämiseen liittyvien kysymysten merkitys on kasvanut viime vuosina, kuten kansainvälisellä ja yhteisön tasolla tapahtunut kehitys osoittaa. Esimerkkeinä voidaan mainita biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä 25 päivänä lokakuuta 1993 tehty neuvoston päätös 93/626/ETY (7), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 24 päivänä helmikuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/869/EY (8), maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä koskevasta yhteisön ohjelmasta ja asetuksen (EY) N:o 1467/94 kumoamisesta 24 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 870/2004 (9) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (10). Viljelykasvien siementen pitämistä kaupan koskevassa yhteisön lainsäädännössä eli direktiiveissä 66/401/ETY, 66/402/ETY, 2002/53/EY, 2002/54/EY, 2002/56/EY ja 2002/57/EY olisi vahvistettava erityiset edellytykset näiden kysymysten huomioon ottamiseksi.

(2)

In situ -säilyttämisen ja kasvigeenivarojen kestävän käytön varmistamiseksi maatiaiskantoja tai -lajikkeita, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, jäljempänä ’suojeltavat lajikkeet’, olisi viljeltävä ja pidettävä kaupan, vaikka ne eivät täyttäisikään lajikkeiden hyväksymistä ja siementen ja siemenperunoiden pitämistä kaupan koskevia yleisiä vaatimuksia. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on tarpeen säätää poikkeuksista, jotka koskevat suojeltavien lajikkeiden hyväksymistä niiden sisällyttämiseksi kansallisiin viljelykasvilajien lajikeluetteloihin sekä kyseisten lajikkeiden siementen ja siemenperunoiden tuottamiseksi ja pitämiseksi kaupan.

(3)

Mainittujen poikkeusten olisi liityttävä lajikkeen hyväksymistä koskeviin ominaisuus- ja menettelytapavaatimuksiin, joista säädetään täytäntöönpanotoimenpiteistä neuvoston direktiivin 2002/53/EY 7 artiklan soveltamiseksi eräiden viljelykasvilajien lajiketarkastuksiin sisältyvien ominaisuuksien vähimmäismäärän sekä tarkastusten vähimmäisedellytyksien osalta 6 päivänä lokakuuta 2003 annetussa komission direktiivissä 2003/90/EY (11).

(4)

Jäsenvaltioille olisi myönnettävä lupa antaa omia säännöksiä erotettavuuden, pysyvyyden ja yhtenäisyyden osalta. Näiden säännösten olisi erotettavuuden ja pysyvyyden osalta perustuttava vähintään ominaisuuksiin, jotka on lueteltu teknisessä kyselykaavakkeessa, joka hakijan on täytettävä lajikkeen hyväksymistä koskevan hakemuksen yhteydessä direktiivin 2003/90/EY liitteiden I ja II mukaisesti. Kun yhtenäisyys määritellään lajikkeesta poikkeavien kasvien perusteella, säännösten olisi perustuttava määriteltyihin standardeihin.

(5)

Olisi säädettävä menettelytapavaatimuksista, joiden mukaisesti lajike voidaan hyväksyä ilman virallisia kokeita. Lisäksi lajikenimien osalta on tarpeen säätää tietyistä poikkeuksista, jotka koskevat direktiivissä 2002/53/EY ja viljelykasvi- ja vihanneslajien lajikenimien sopivuutta koskevista täytäntöönpanosäännöistä 4 päivänä toukokuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 930/2000 (12) vahvistettuja vaatimuksia.

(6)

Suojeltavien lajikkeiden siementen ja siemenperunoiden tuottamisen ja kaupan pitämisen osalta olisi säädettävä poikkeuksesta, joka koskee virallista varmentamista.

(7)

Sen varmistamiseksi, että suojeltavien lajikkeiden siementen ja siemenperunoiden pitäminen kaupan tapahtuu osana kasvigeenivarojen säilyttämistä, olisi säädettävä erityisesti alkuperäalueeseen liittyvistä rajoituksista. Jotta jäsenvaltiot voisivat edistää kyseisten lajikkeiden in situ -säilyttämistä ja kestävää käyttöä, niiden pitäisi voida hyväksyä lisäalueita, joilla kyseisen lajikkeen säilyttämiseksi alkuperäalueella tarvittavan siemenmäärän ylittävän siemenmäärän pitäminen kaupan on sallittu edellyttäen, että tällaiset lisäalueet vastaavat luonnonympäristöltään ja perinneympäristöltään lajikkeen alkuperäaluetta. Jotta yhteyden säilyminen alkuperäalueeseen voidaan varmistaa, tätä käytäntöä ei pitäisi soveltaa, jos jäsenvaltio on hyväksynyt lisäalueita tuotantoa varten.

(8)

Olisi määritettävä lajikekohtaiset enimmäismäärät kunkin suojeltavan lajikkeen kaupan pitämiselle sekä kaikkia suojeltavia lajikkeita koskeva lajikekohtainen yhteismäärä. Sen varmistamiseksi, että näitä määriä noudatetaan, jäsenvaltioiden olisi vaadittava tuottajia ilmoittamaan suojeltavien lajikkeiden määrät, jotka ne aikovat tuottaa, ja päätettävä määrien kohdentamisesta tuottajille.

(9)

Siementen ja siemenperunoiden jäljitettävyys olisi varmistettava asianmukaisilla sinetöinti- ja merkintävaatimuksilla.

(10)

Tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi seurattava siemenkasvustoja, testattava siemeniä ja toteutettava virallisia jälkitarkastuksia. Siementen toimittajien olisi ilmoitettava jäsenvaltiolle markkinoille saatettujen suojeltavien lajikkeiden siementen määrä, ja jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava se komissiolle.

(11)

Kolmen vuoden kuluttua komission olisi arvioitava, ovatko tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet, etenkin määrällisiä rajoituksia koskevat säännökset, osoittautuneet tehokkaiksi.

(12)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat maataloudessa, puutarhanviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

a)

maatiaiskantojen tai -lajikkeiden, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, hyväksymiseksi kansallisiin viljelykasvilajien lajikeluetteloihin sisällyttämistä varten direktiivin 2002/53/EY mukaisesti;

b)

kyseisten maatiaiskantojen ja -lajikkeiden siementen ja siemenperunoiden pitämiseksi kaupan.

a)

’in-situ -säilyttämisellä’ tarkoitetaan geeniaineksen säilyttämistä sen luonnollisessa ympäristössä ja viljelykasvilajien osalta siinä maatilaympäristössä, jossa ne ovat kehittäneet erityisominaisuutensa;

b)

’geneettisellä köyhtymisellä’ tarkoitetaan ajan myötä tapahtuvaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä saman lajin populaatioiden tai lajikkeiden välillä tai niiden sisällä taikka lajin geneettisen perustan vähenemistä ihmisen toimenpiteiden tai ympäristönmuutoksen vuoksi;

c)

’maatiaiskannalla’ tarkoitetaan kasvilajin populaatioita tai klooneja, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet kasvualueensa ympäristöolosuhteisiin;

d)

’siemenillä’ tarkoitetaan siemeniä ja siemenperunoita, ellei siemenperunoita nimenomaisesti jätetä määritelmän ulkopuolelle.

a)

direktiivin 2003/90/EY liitteessä I lueteltujen yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) testiprotokollien mukaiset kyseisiin lajikkeisiin sovellettavat tekniset kyselykaavakkeet; tai

b)

direktiivin 2003/90/EY liitteessä II lueteltuihin kansainvälisen uusia kasvilajikkeita suojaavan liiton (UPOV) antamiin testauksen yleisohjeisiin sisältyvät kyseisiin lajikkeisiin sovellettavat tekniset kyselykaavakkeet.

a)

suojeltavan lajikkeen kuvaus ja nimi;

b)

epävirallisten kokeiden tulokset;

c)

viljelyn, jalostuksen ja käytön aikana käytännön kokemuksen kautta saatu tietous, jonka hakija on ilmoittanut asianomaiselle jäsenvaltiolle;

d)

muut tiedot, erityisesti kasvigeenivaroista vastaavilta viranomaisilta tai muilta jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymiltä laitoksilta saadut tiedot.

a)

se on jo lueteltu viljelykasvilajien yleisessä lajikeluettelossa muuna lajikkeena kuin suojeltavana lajikkeena, tai se on poistettu yleisestä lajikeluettelosta viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana tai sinä kahden vuoden aikana, joka on kulunut direktiivin 2002/53/EY 15 artiklan 2 kohdan nojalla myönnetyn määräajan päättymisestä; tai

b)

se on suojattu neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2100/94 (13) säädetyin yhteisön kasvinjalostajanoikeuksin tai kansallisin kasvinjalostajanoikeuksin taikka tällaisia oikeuksia koskeva hakemus on vireillä.

a)

ne on tuotettu niiden alkuperäalueella tai 11 artiklassa tarkoitetulla alueella;

b)

niitä pidetään kaupan vain niiden alkuperäalueella.

a)

ilmaisu ”EY-säännöt ja -vaatimukset”;

b)

merkintöjen kiinnittämisestä vastuussa olevan henkilön nimi ja osoite tai tunnistenumero;

c)

sinetöintivuosi ilmaistuna seuraavasti: ”sinetöity… ” (vuosi), tai siemenperunoita lukuun ottamatta; vuosi, jolloin näytteet viimeksi tehtyjä itävyyskokeita varten on otettu, ilmaistuna seuraavasti: ”näytteet otettu… ” (vuosi),

d)

laji;

e)

suojeltavan lajikkeen nimi;

f)

ilmaisu ”suojeltava lajike”;

g)

alkuperäalue;

h)

siementen tuotantoalue, jos se poikkeaa alkuperäalueesta;

i)

erän viitenumero, jonka antaa merkintöjen kiinnittämisestä vastuussa oleva henkilö;

j)

ilmoitettu netto- tai bruttopaino taikka, siemenperunoita lukuun ottamatta, ilmoitettu siementen lukumäärä;

k)

jos paino on ilmoitettu ja on käytetty rakeisia torjunta-aineita, pilleröintiaineita tai muita kiinteitä lisäaineita, kemiallisen käsittelyn tai lisäaineen laatu sekä arvioitu sykeröiden tai puhtaiden siementen painon suhde kokonaispainoon, paitsi siemenperunoiden osalta.

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/20

(1)

Kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla 16 päivänä toukokuuta 1988 annettua komission direktiiviä 88/301/ETY (1) on muutettu huomattavilta osilta (2). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu direktiivi.

(2)

Televiestintä oli kaikissa jäsenvaltioissa joko kokonaan tai osittain valtion monopoli, joka yleensä oli myönnetty erityis- tai yksinoikeuksina yhdelle tai useammalle elimelle, joka vastasi verkkoinfrastruktuurin ja siihen liittyvien palvelujen tarjoamisesta ja toiminnasta. Nämä oikeudet laajenivat kuitenkin usein verkon käyttöpalvelujen tarjoamisen ulkopuolelle ja ulottuivat verkkoon liitettävien käyttäjäpäätelaitteiden toimittamiseen. Verkoissa on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut huomattavaa teknistä kehitystä ja erityisesti päätelaitteiden alueella.

(3)

Jäsenvaltiot ovat vastanneet tekniikan ja talouden kehitykseen tarkistamalla telealalla myöntämiään erityis- tai yksinoikeuksia. Päätelaitetyyppien lisääntyminen ja päätelaitteiden monikäyttömahdollisuus merkitsee, että käyttäjille on annettava mahdollisuus valita erilaisten saatavilla olevien laitetyyppien välillä, jotta he voivat täysin hyötyä alan teknologian edistymisestä.

(4)

Yksinoikeuksien soveltaminen rajoittaa telepäätelaitteiden vapaata liikkuvuutta sekä näiden laitteiden, mukaan lukien satelliittilaitteet, tuonnin ja kaupan pitämisen osalta, koska tiettyjä tuotteita ei pidetä kaupan, että näiden verkkoon liittämisen, käyttöön ottamisen ja huollon osalta, koska monopolin ei, ottaen huomioon markkinoiden erityispiirteet ja erityisesti kyseisten tuotteiden moninaisuuden ja teknisen luonteen, kannata tarjota näitä palveluja tuotteille, joita se ei ole pitänyt kaupan tai tuonut, eikä lähentää hintojaan kustannuksiin, kun vaaraa muiden markkinoille pyrkivien yritysten kilpailusta ei ole. Useimmilla markkinoilla on yleensä laaja valikoima telepäätelaitteita ja on olemassa vaara, että kaikki erityisoikeudet, jotka suoraan tai välillisesti rajoittavat niiden yritysten lukumäärää, joilla on lupa tuoda, pitää kaupan, liittää verkkoon, ottaa käyttöön ja huoltaa tällaisia laitteita, aiheuttavat samanlaisia vaikutuksia kuin yksinoikeuksien myöntäminen. Nämä yksin- tai erityisoikeudet ovat vaikutuksiltaan perustamissopimuksen 28 artiklan kanssa yhteensopimattomia määrällisiä rajoituksia vastaavia toimenpiteitä. Tämän vuoksi olisi lakkautettava kaikki voimassa olevat telepäätelaitteiden tuontia, kaupan pitämistä, verkkoon liittämistä, käyttöön ottamista ja huoltoa koskevat yksinoikeudet sekä vaikutuksiltaan niitä vastaavat oikeudet eli kaikki erityisoikeudet, lukuun ottamatta niitä, jotka muodostuvat yhdelle tai useammalle yritykselle myönnetyistä lainsäädännöllisistä tai hallinnollisista eduista, jotka vaikuttavat ainoastaan muiden yritysten kykyyn sitoutua mihin tahansa edellä mainituista toiminnoista samalla maantieteellisellä alueella ja olennaisesti samoin edellytyksin.

(5)

Päätelaitteisiin liittyviä erityis- tai yksityisoikeuksia käytetään siten, että ne saattavat käytännössä muista jäsenvaltioista peräisin olevat laitteet epäedulliseen asemaan etenkin estämällä käyttäjiä vapaasti valitsemasta laitteita, jotka alkuperästään riippumatta hinnaltaan ja laadultaan parhaiten soveltuvat heidän tarpeisiinsa. Näiden oikeuksien käyttäminen ei sen vuoksi ole perustamissopimuksen 31 artiklan mukaista kaikissa jäsenvaltioissa.

(6)

Asennus- ja huoltopalvelujen tarjoaminen on avaintekijä päätelaitteiden ostamisessa tai vuokrauksessa. Tämän alan yksinoikeuksien hallinta vastaisi myynnin yksinoikeuksien hallintaa. Tällaiset oikeudet on sen vuoksi myös lakkautettava, jos tuonnin ja myynnin yksinoikeuksien lakkauttamisella halutaan olevan käytännön vaikutusta.

(7)

Päätelaitteiden huolto on perustamissopimuksen 50 artiklassa tarkoitettu palvelu. Siirtymäkauden päätyttyä kyseistä palvelua, jota ei kaupalliselta kannalta voida erottaa päätelaitteiden myynnistä, on perustamissopimuksen 49 artiklan mukaisesti tarjottava vapaasti erityisesti silloin, kun sitä tarjotaan ammattitaitoisin henkilöstöin.

(8)

Markkinoiden tilanne aiheuttaa yhä perustamissopimuksessa annettujen kilpailusääntöjen loukkauksia ja vaikuttaa kaupan kehitykseen haitallisesti siinä määrin, että se on ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Päätelaitteiden markkinoilla voimakkaampi kilpailu edellyttää, että otetaan käyttöön avoimet tekniset eritelmät, jotka täyttävät radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/5/EY (3) tarkoitetut olennaiset vaatimukset ja mahdollistavat päätelaitteiden vapaan liikkumisen. Tällainen avoimuus puolestaan edellyttää välttämättä teknisten eritelmien julkistamista.

(9)

Päätelaitteiden tuontiin ja markkinointiin liittyvät erityis- tai yksinoikeudet aiheuttavat tilanteen, joka on ristiriidassa perustamissopimuksen 3 artiklan g alakohdan tavoitteiden kanssa, jossa määrätään otettavaksi käyttöön järjestelmä sen varmistamiseksi, että sisämarkkinoilla kilpailu ei vääristy, ja jossa siten vaaditaan, että kilpailua ei tule poistaa. Jäsenvaltiot ovat perustamissopimuksen 10 artiklan mukaan velvollisia pidättymään kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen, mukaan lukien 3 artiklan g alakohta. Tällaisten päätelaitteiden yksinoikeuksien on sen vuoksi katsottava olevan ristiriidassa perustamissopimuksen 82 artiklan yhdessä 3 artiklan kanssa, ja jäsenvaltioita kielletään perustamissopimuksen 86 artiklan 1 kohdan mukaan antamasta tai pitämästä voimassa tällaisia oikeuksia.

(10)

Jotta käyttäjille voidaan antaa mahdollisuus saada haluamiaan päätelaitteita, on tarpeen tuntea yleisen verkon, johon päätelaite on määrä kytkeä, rajapinnan ominaisuudet ja tehdä ne avoimiksi. Jäsenvaltioiden on sen vuoksi varmistettava, että ominaisuudet julkistetaan ja että käyttäjillä on pääsy yleisen verkon rajapintaan.

(11)

Voidakseen pitää tuotteitaan kaupan päätelaitteiden valmistajien on tiedettävä, mitä teknisiä eritelmiä heidän tulee noudattaa. Jäsenvaltioiden tulisi sen vuoksi vahvistaa ja julkistaa eritelmät, jotka niiden on teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (4) mukaan annettava komissiolle tiedoksi ehdotuksina. Eritelmät voidaan ulottaa koskemaan muista jäsenvaltioista tuotavia tuotteita vain, jos ne ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että laitteet täyttävät direktiivin 1999/5/EY 3 artiklassa tarkoitetut olennaiset vaatimukset, joita yhteisön oikeuden mukaisesti voidaan perustellusti edellyttää. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa noudatettava perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklaa, joiden mukaan laitteita tuovan jäsenvaltion on sallittava toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen ja kaupan pidettävien päätelaitteiden tuonti alueelleen.

(12)

Jotta voidaan varmistaa, että eritelmiä sovelletaan avoimesti, objektiivisesti ja syrjintää harjoittamatta, soveltamisen valvontaa ei voida antaa päätelaitemarkkinoihin osallistuvan kilpailijan tehtäväksi selvän eturistiriidan vuoksi. Jäsenvaltioiden on sen vuoksi varmistettava, että valvonta annetaan verkkojen operaattoreista ja kyseisiin markkinoihin osallistuvista kilpailijoista riippumattomalle yksikölle.

(13)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

1)

’päätelaitteella’

2)

’satelliittimaa-asemalaitteilla’ laitteita, joita voidaan käyttää joko ainoastaan radiosignaalien lähettämiseen tai sekä niiden lähettämiseen että vastaanottamiseen (lähetys/vastaanottaminen) taikka ainoastaan radioviestintäsignaalien vastaanottamiseen joko satelliittien tai muiden avaruusjärjestelmien avulla;

3)

’yrityksellä’ julkista tai yksityistä elintä, jolle jäsenvaltio myöntää erityis- tai yksinoikeuden telepäätelaitteiden tuontiin, pitämiseen kaupan, verkkoon kytkemiseen, käyttöönottoon tai tällaisten laitteiden huoltoon;

4)

’erityisoikeudella’ oikeutta, jonka jäsenvaltio on myöntänyt rajoitetulle määrälle yrityksiä tietyllä alueella laein, asetuksin ja hallinnollisin määräyksin, joilla:

a)

rajoittavat yritysten määrän kahteen tai useampaan perustein, jotka eivät ole objektiivisia, suhteellisia ja ketään syrjimättömiä; tai

b)

nimeävät useita kilpailevia yrityksiä muin kuin a alakohdassa tarkoitetuin perustein.

a)

kieltää satelliittimaa-asemalaitteiden yleiseen televerkkoon liittämisen tai käyttöön ottamisen, jos tällaiset laitteet eivät täytä direktiivin 1999/5/EY mukaisesti hyväksyttyjä yhteisiä teknisiä eritelmiä tai, jos tällaisia eritelmiä ei ole, mainitun direktiivin 3 artiklassa tarkoitettuja olennaisia vaatimuksia; jollei yhteisiä teknisiä eritelmiä tai yhdenmukaistettuja säänneltyjä edellytyksiä ole, kansalliset säännökset on suhteutettava näihin olennaisiin vaatimuksiin ja ilmoitettava komissiolle direktiivin 98/34/EY mukaisesti, jos siitä säädetään;

b)

kieltää muiden päätelaitteiden liittämisen yleiseen televerkkoon, jos nämä laitteet eivät täytä direktiiviin 1999/5/EY soveltamiseksi hyväksyttyjä yhteisiä teknisiä eritelmiä tai, jos tällaisia eritelmiä ei ole, mainitun direktiivin 3 artiklassa tarkoitettuja olennaisia vaatimuksia;

c)

vaatia taloudellisia toimijoita hankkimaan sellaiset tekniset valmiudet, jotka objektiivisten, ketään syrjimättömien ja julkisten perusteiden mukaan ovat tarpeen, kun päätelaitteita liitetään verkkoon, otetaan käyttöön ja huolletaan.

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/27

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 896/2006/EY (2) vahvistetaan yhteiset säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltiot hyväksyvät yksipuolisesti tietyt Sveitsin ja Liechtensteinin myöntämät oleskeluluvat, mikä mahdollistaa yksinkertaistetun järjestelmän soveltamisen tarkastettaessa ulkorajoilla sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, joilla on tällaisia asiakirjoja.

(2)

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden on Schengenin säännöstön kaksivaiheisen täytäntöönpanomenettelyn vuoksi kyseisestä päivämäärästä lähtien täytynyt myöntää kansallinen viisumi kolmansien maiden kansalaisille, joilla on Sveitsin tai Liechtensteinin myöntämä oleskelulupa ja joilta vaaditaan viisumi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (3) nojalla. Tämä velvollisuus on lisännyt näiden jäsenvaltioiden konsulaattien hallinnollista taakkaa Sveitsissä ja Liechtensteinissa.

(3)

Ei kuitenkaan näyttänyt tarpeelliselta, että jäsenvaltiot vaativat tähän ryhmään kuuluvilta henkilöiltä viisumin kauttakulkua varten, sillä jäsenvaltioille aiheutuva laittoman maahanmuuton riski on heidän kohdallaan vähäinen.

(4)

Koska sama pätee myös Bulgariaan ja Romaniaan, päätöksellä N:o 896/2006/EY käyttöön otettu yksinkertaistettu järjestelmä olisi laajennettava koskemaan Bulgariaa ja Romaniaa.

(5)

Päätöksen N:o 896/2006/EY muuttaminen tällä tavalla antaisi Bulgarialle ja Romanialle – jos ne päättävät soveltaa yksinkertaistetun järjestelmän käyttöönotosta henkilötarkastuksissa ulkorajoilla siten, että Bulgaria, Kypros ja Romania hyväksyvät kauttakulussa alueidensa läpi yksipuolisesti tietyt asiakirjat kansallisia viisumejaan vastaaviksi, 17 päivänä kesäkuuta 2008 tehtyä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 582/2008/EY (4) – mahdollisuuden hyväksyä yksipuolisesti päätöksen N:o 896/2006/EY liitteessä luetellut Sveitsin ja Liechtensteinin myöntämät oleskeluluvat kansallisia kauttakulkuviisumejaan vastaaviksi.

(6)

Hyväksyminen olisi rajattava koskemaan kauttakulkua Bulgarian ja Romanian alueen läpi, eikä se saisi vaikuttaa näiden kahden jäsenvaltion mahdollisuuteen myöntää viisumeja lyhytaikaista oleskelua varten.

(7)

Bulgarian ja Romanian mahdollisuus olla soveltamatta päätöstä N:o 896/2006/EY olisi rajoitettava siirtymäaikaan siihen päivämäärään asti, jonka neuvosto määrittää vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

(8)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (5) 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen maahantuloedellytysten on täytyttävä lukuun ottamatta sen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä, siltä osin kuin tällä päätöksellä otetaan käyttöön vastaavuusjärjestelmä Bulgarian ja Romanian myöntämien kauttakulkuviisumien ja tiettyjen Sveitsin ja Liechtensteinin myöntämien oleskelulupien välillä.

(9)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta, koska se vaikuttaa suoraan ulkorajoja koskevaan yhteisön säännöstöön, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(10)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan tietyistä Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (6) ja jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (7) 1 artiklan A kohdan soveltamisalaan.

(11)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tämän päätöksen tarkoituksena on kehittää Schengenin säännöstöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan on mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti päätettävä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona neuvosto on antanut tämän päätöksen, saattaako se päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(12)

Tällä päätöksellä kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (8) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei tämän vuoksi osallistu päätöksen tekemiseen eikä se sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(13)

Tällä päätöksellä kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (9) mukaisesti. Irlanti ei tämän vuoksi osallistu päätöksen tekemiseen eikä se sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin,

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/30

(1)

Euroopan unioni on perustanut Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (jäljempänä ’rahasto’) osoittaakseen solidaarisuutta katastrofialueiden väestöä kohtaan.

(2)

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen perusteella rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään miljardi euroa.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 2012/2002 säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön.

(4)

Kreikka on esittänyt rahaston varojen käyttöönottamiseksi hakemuksen, joka koskee elokuussa 2007 esiintyneitä metsäpaloja.

(5)

Slovenia on esittänyt rahaston varojen käyttöönottamiseksi hakemuksen, joka koskee syyskuussa 2007 esiintyneitä tulvia,

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/31

(1)

Geneettisesti muunnetun maissin (Zea mays L. linja T25) saattamisesta markkinoille neuvoston direktiivin 90/220/ETY mukaisesti 22 päivänä huhtikuuta 1998 tehdyssä komission päätöksessä 98/293/EY (2) päätettiin, että kyseisen tuotteen markkinoille saattamiseen on annettava lupa.

(2)

Ranskan viranomaiset antoivat kyseisen luvan 3 päivänä elokuuta 1998. Lupa koskee kaikkia tuotteen käyttötarkoituksia eli tuontia, jalostamista elintarvikkeiksi ja rehuiksi ja viljelyä.

(3)

Neuvoston direktiivin 90/220/ETY (3) korvanneen direktiivin 2001/18/EY 35 artiklan 1 kohdan mukaan geneettisesti muunnettujen organismien markkinoille saattamista koskeviin ilmoituksiin, joiden osalta menettelyä ei ollut saatettu päätökseen ennen 17 päivää lokakuuta 2002, sovelletaan direktiiviä 2001/18/EY.

(4)

Itävalta ilmoitti 8 päivänä toukokuuta 2000 komissiolle päätöksestään kieltää väliaikaisesti Zea mays L., linja T25 -tuotteen käyttö ja myynti kaikkiin käyttötarkoituksiin ja perusteli päätöksensä direktiivin 90/220/ETY 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(5)

Maissista Zea mays L., linja T25 johdetut tuotteet (tärkki ja kaikki sen johdannaiset, jalostamaton ja jalostettu öljy ja kaikki lämpökäsitellyt tai fermentoidut tuotteet, jotka on saatu maissista Zea mays L., linja T25, sekä kyseisestä maissista valmistetut rehut) ovat sallittuja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (5) nojalla. Näihin käyttötarkoituksiin ei sovelleta Itävallan ilmoittamaa suojalauseketta.

(6)

Kasveja käsittelevä tiedekomitea katsoi 20 päivänä heinäkuuta 2001, että Itävallan esittämät tiedot eivät sisältäneet sellaista uutta ja olennaista tieteellistä todistusaineistoa, jota ei olisi jo otettu huomioon asiaa alun perin arvioitaessa ja joka olisi edellyttänyt komitean kyseisestä tuotteesta antaman alkuperäisen lausunnon tarkistamista.

(7)

Itävalta toimitti 9 päivänä tammikuuta 2004 sekä 9 ja 17 päivänä helmikuuta 2004 komissiolle lisätietoja linjan T25 maissia koskevien kansallisten toimenpiteidensä tueksi.

(8)

Komissio pyysi direktiivin 2001/18/EY 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti lausuntoa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta (EFSA), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (6) ja joka kyseisen asetuksen nojalla on korvannut asiaa käsittelevät tiedekomiteat.

(9)

EFSA katsoi 8 päivänä heinäkuuta 2004 (7), että Itävallan esittämät tiedot eivät sisältäneet sellaista uutta tieteellistä todistusaineistoa, joka olisi riittänyt mitätöimään linjan T25 maissin ympäristöriskien arvioinnin ja sen vuoksi oikeuttanut kyseisen tuotteen käytön ja myynnin kieltämiseen Itävallassa.

(10)

Koska silloisen tietämyksen perusteella ei ollut syytä epäillä tuotteen olevan vaaraksi ihmisten terveydelle tai ympäristölle, komissio toimitti 29 päivänä marraskuuta 2004 luonnoksen päätökseksi, jonka mukaan Itävallan olisi kumottava väliaikainen suojalauseketoimenpiteensä, direktiivin 2001/18/EY 30 artiklan mukaisesti perustetun komitean harkittavaksi kyseisen direktiivin 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(11)

Kyseinen komitea ei kuitenkaan antanut lausuntoa, ja komissio toimitti menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä.

(12)

Neuvosto hylkäsi kuitenkin ehdotuksen 24 päivänä kesäkuuta 2005 määräenemmistöllä päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(13)

Neuvosto totesi lausumassaan, että kyseisen muuntogeenisen maissilajikkeen T25 markkinoille saattamiseen liittyvistä kansallisista suojatoimenpiteistä vallitsee yhä tietynasteinen epävarmuus, ja kehotti komissiota hankkimaan lisää näyttöä kyseisestä muuntogeenisestä organismista sekä arvioimaan, onko kyseisen organismin markkinoille saattamisen väliaikainen lykkääminen oikeutettu varotoimenpide Itävallassa ja onko sen markkinoille saattamisen salliminen yhä direktiivissä 2001/18/EY säädettyjen turvallisuusvaatimusten mukaista.

(14)

Marraskuussa 2005 komissio kuuli EFSAa uudelleen siitä, voitiinko tieteellisin perustein katsoa, että linjan T25 maissin markkinoille saattamisen jatkamisella oli lupaehtoja noudatettaessa todennäköisesti haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön. EFSAa pyydettiin erityisesti ottamaan huomioon tieteelliset tiedot, joita oli mahdollisesti ilmaantunut sen aiemman tieteellisen lausunnon jälkeen, jossa oli arvioitu tämän muuntogeenisen organismin turvallisuutta.

(15)

EFSA totesi 29 päivänä maaliskuuta 2006 antamassaan lausunnossa (9), ettei ollut syytä uskoa linjan T25 maissin markkinoille saattamisen jatkamisella olevan lupaehtoja noudatettaessa haittavaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen taikka ympäristöön.

(16)

Komissio antoi päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvostolle ehdotuksen, jonka mukaan Itävallan olisi kumottava suojalauseketoimenpiteensä.

(17)

Ympäristöneuvosto ilmoitti määräenemmistöllä 18 päivänä joulukuuta 2006 päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdan nojalla vastustavansa ehdotusta.

(18)

Päätöksessään neuvosto viittasi direktiivin 2001/18/EY mukaiseen ympäristöriskien arviointiin ja totesi, että Euroopan unionin maatalouden erilaiset rakenteet ja erilaiset alueelliset ekologiset ominaisuudet on otettava ympäristöriskien arvioinnissa järjestelmällisemmin huomioon.

(19)

Komissio teki muutetun ehdotuksen päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti ottaakseen huomioon 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen, jossa viitataan ainoastaan Itävallan suojalausekkeeseen liittyviin ympäristönäkökohtiin, tarkemmin sanottuna viljelynäkökohtiin.

(20)

Itävalta on käynnistänyt tieteellisen todistusaineiston keräämisen näistä näkökohdista, mikä sen mielestä oikeuttaa pitämään suojalausekkeen väliaikaisesti voimassa varsinkin, kun otetaan huomioon edellä mainitun neuvoston päätöksen johdanto-osan 3 kappaleessa oleva viittaus erilaisiin maatalouden rakenteisiin ja erilaisiin alueellisiin ekologisiin ominaisuuksiin. Itävaltaa kehotetaan direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan nojalla toimittamaan komissiolle kaikki tieteellinen näyttö, jonka se on kerännyt, sekä mahdollinen uusi ympäristöriskien arviointi heti sen valmistuttua ja tiedottamaan asiasta kaikille jäsenvaltioille.

(21)

Komissio toimii näiden Itävallan toimenpiteeseen liittyvien näkökohtien osalta Itävallan toimittamien tietojen ja tekemän tieteellisen arvioinnin pohjalta direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan mukaisesti.

(22)

Direktiivin 90/220/ETY nojalla myönnetyn luvan kohteena olevan maissin Zea mays L., linja T25 turvallisuusnäkökohdat ovat elintarvikkeiden ja rehujen osalta (tuonti ja jalostus mukaan luettuina) samanlaiset koko Euroopassa, ja EFSA on ne arvioinut ja todennut, että tällä tuotteella ei todennäköisesti ole haittavaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen.

(23)

Komission ehdotuksessa otetaan huomioon ainoastaan Itävallan asettamaan kieltoon liittyvät elintarvike- ja rehunäkökohdat eli kielto, jonka mukaan käsittelemättömiä siemeniä ei saa tuoda maahan eikä käyttää jatkojalostuksen valmistusaineina tai suoraan elintarvikkeina taikka rehuina.

(24)

Näin ollen Itävallan olisi kumottava suojatoimenpiteensä ainakin siltä osin kuin se koskee maissin Zea mays L., linja T25 tuontia ja jalostusta elintarvikkeiksi ja rehuiksi.

(25)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet eivät ole direktiivin 2001/18/EY 30 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset, minkä vuoksi komissio antoi neuvostolle kyseisiä toimenpiteitä koskevan ehdotuksen. Koska neuvosto ei ole hyväksynyt kyseisiä toimenpiteitä direktiivin 2001/18/EY 30 artiklan 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa eikä ole päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti myöskään ilmaissut vastustavansa niitä, komission on tarpeen toteuttaa kyseiset toimenpiteet,

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/34

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 nojalla komission asetuksessa N:o 1179/94 (2) on vahvistettu ensimmäinen ensisijaisten aineiden luettelo ja komission asetuksessa (EY) N:o 2364/2000 (3) neljäs ensisijaisten aineiden luettelo. Näiden säädösten nojalla seuraavat aineet on määritelty ensisijaisiksi:

(2)

Näiden asetusten mukaisesti esittelijöiksi nimetyt jäsenvaltiot ovat arvioineet kyseisistä aineista ihmisille ja ympäristölle aiheutuvat riskit siten kuin olemassa olevien aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien riskien arviointia koskevien periaatteiden vahvistamisesta 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1488/94 (4) säädetään. Lisäksi jäsenvaltiot ovat ehdottaneet toimintasuunnitelmaa riskien rajoittamiseksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti.

(3)

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevää tiedekomiteaa (SCTEE) ja terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tiedekomiteaa (SCHER) on kuultu, ja ne ovat antaneet lausuntonsa esittelijöiden tekemistä riskinarvioinneista. Lausunnot on julkaistu tiedekomiteoiden internetsivustolla.

(4)

Riskinarvioinnin tulokset ja riskien rajoittamiseen tähtäävien toimintaperiaatteiden tulokset on esitetty siihen liittyvässä komission tiedonannossa (5).

(5)

Kyseisen arvioinnin perusteella tietyille aineille on aiheellista suositella tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä.

(6)

Työntekijöitä varten suositeltuja riskinvähentämistoimenpiteitä olisi tarkasteltava työsuojelua koskevan lainsäädännön yhteydessä, ja tämän katsotaan yleisesti ottaen antavan riittävät edellytykset kyseisten aineiden aiheuttamien riskien rajoittamiseksi tarvittavalla tavalla.

(7)

Tämän suosituksen riskinvähentämistoimenpiteet ovat asetuksen (ETY) N:o 793/93 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

Eurooppalaisia tuottajia ja heidän jakelijoitaan sekä kuluttajia edustavan Euroopan tason etujärjestön (European Chlorinated Solvents Association) puitteissa olisi harkittava sellaisen vapaaehtoisen sopimuksen tekemistä, jolla rajoitetaan aineen myyntiä ostajille, jotka noudattavat trikloorietyleenin turvallista käyttöä metallin puhdistuksessa koskevia ko. järjestön puitteissa sovittuja ohjeita. Näiden ohjeiden mukaisesti trikloorietyleeniä voidaan käyttää metallin puhdistuksessa ainoastaan tiiviissä tai suljetuissa järjestelmissä, kuten on määrätty eurooppalaisen standardin EN 12921 4 osassa. Säännöissä edellytetään myös, että sääntöjen noudattamista seuraa jokin ulkopuolinen taho.

2)

Teollisuuden jätevesien käsittelylaitoksille aiheutuvien mahdollisten riskien poistamiseksi bentseenin tuotanto- ja/tai prosessointilaitoksissa suositellaan, että asianosaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vahvistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (6) (ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen) mukaisesti myönnetyissä toimiluvissa bentseeniin liittyvät edellytykset, päästöjen raja-arvot tai vastaavat parametrit tai tekniset toimenpiteet, jotta asianosaiset laitokset soveltaisivat toiminnassaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa siten, että otetaan huomioon asianomaisten laitosten tekniset ominaisuudet, niiden maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolosuhteet.

3)

Jäsenvaltioiden olisi seurattava huolellisesti bentseeniä koskevan parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamista ja ilmoitettava komissiolle kaikesta mahdollisesta kyseistä tekniikkaa koskevasta tärkeästä kehityksestä osana parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevaa tietojenvaihtoa.

4)

Direktiivissä 2008/1/EY (ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu direktiivi) tarkoitettujen lupamenettelyjen ja seurannan helpottamiseksi bentseeni olisi otettava huomioon laadittaessa parasta käytettävissä olevaa tekniikka koskevia ohjeita.

5)

Teollisuuden jätevesien käsittelylaitosten mikro-organismien altistumista olisi tarvittaessa valvottava kansallisilla säännöksillä sen varmistamiseksi, ettei mikro-organismeille ja ympäristölle aiheudu riskiä.

6)

Voimassa olevan yhteisön lainsäädännön (7) keskeisenä tavoitteena on kaikkien pohjaveteen joutuvien ihmisten aiheuttamien päästöjen, myös TAME-päästöjen, poistaminen. Tästä syystä suositellaan, että tarvittaessa toteutetaan seurantaohjelmia TAME-päästöjen aiheuttaman pohjavesien saastumisen havaitsemiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

7)

Lisäksi suositellaan, että parhaita käytettävissä olevia tekniikoita sovelletaan laajasti huoltoasemilla polttonesteiden maanalaisten varastointirakenteiden ja polttonesteiden jakelurakenteiden rakentamisessa ja toiminnassa. Tässä suhteessa jäsenvaltioiden olisi harkittava erityisesti kaikkia pohjavesialueilla sijaitsevia huoltoasemia koskevia pakollisia vaatimuksia.

8)

Asianosaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vahvistettava direktiivin 2008/1/EY mukaisesti myönnetyissä toimiluvissa TAMEen liittyvät edellytykset, päästöjen raja-arvot tai vastaavat parametrit tai tekniset toimenpiteet, jotta asianosaiset laitokset soveltaisivat toiminnassaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa siten, että otetaan huomioon asianomaisten laitosten tekniset ominaisuudet, niiden maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolosuhteet.

9)

Jäsenvaltioiden olisi seurattava huolellisesti TAMEa koskevan parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamista ja ilmoitettava komissiolle kaikesta mahdollisesta kyseistä tekniikkaa koskevasta tärkeästä kehityksestä osana parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevaa tietojenvaihtoa.

10)

Paikallisia päästöjä pintavesiin olisi tarvittaessa valvottava kansallisilla säännöksillä sen varmistamiseksi, ettei ympäristölle ole odotettavissa riskiä.

11)

Pohjaveden suojelemiseksi suositeltujen riskinvähentämistoimenpiteiden katsotaan olevan riittävät suojelemaan ihmisiä altistumasta aineelle ympäristön kautta.

12)

Tämä suositus on osoitettu kaikille toimialoille, joilla tuodaan, valmistetaan, kuljetetaan, varastoidaan, sisällytetään johonkin valmisteeseen tai muuten käsitellään, käytetään, käsitellään jätteinä tai hyödynnetään kyseisiä aineita, sekä kaikille jäsenvaltioille.

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/37

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 nojalla komission asetuksessa N:o 143/97 (2) on vahvistettu kolmas ensisijaisten aineiden luettelo ja komission asetuksessa (EY) N:o 2364/2000 (3) neljäs ensisijaisten aineiden luettelo. Näiden säädösten nojalla seuraavat aineet on määritelty ensisijaisiksi:

(2)

Näiden asetusten mukaisesti esittelijöiksi nimetyt jäsenvaltiot ovat arvioineet kyseisistä aineista ihmisille ja ympäristölle aiheutuvat riskit siten kuin olemassa olevien aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien riskien arviointia koskevien periaatteiden vahvistamisesta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1488/94 (4) säädetään. Lisäksi kyseiset jäsenvaltiot ovat ehdottaneet toimintasuunnitelmaa riskien rajoittamiseksi.

(3)

Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tiedekomiteaa (SCHER) on kuultu, ja se on antanut lausuntonsa esittelijöiden tekemistä riskinarvioinneista. Lausunnot on julkaistu tiedekomitean internetsivustolla.

(4)

Riskinarvioinnin tulokset ja riskien rajoittamiseen tähtäävien toimintaperiaatteiden tulokset on esitetty siihen liittyvässä komission tiedonannossa (5).

(5)

Kyseisen arvioinnin perusteella tietyille aineille on aiheellista suositella tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä. Niitä aineita varten, joita ei ole nimenomaisesti mainittu, ei anneta suosituksia niille tahoille, joille tämä suositus on osoitettu.

(6)

Työntekijöitä varten suositeltuja riskinvähentämistoimenpiteitä olisi tarkasteltava työsuojelua koskevan lainsäädännön yhteydessä, ja tämän katsotaan yleisesti ottaen antavan riittävät edellytykset kyseisten aineiden aiheuttamien riskien rajoittamiseksi tarvittavalla tavalla.

(7)

Tämän suosituksen riskinvähentämistoimenpiteet ovat asetuksen (ETY) N:o 793/93 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1.

Työnantajien, jotka käyttävät EPTACia valmistusteollisuudessa ja tärkkelysvalmisteiden kationisoinnissa, on otettava huomioon kaikki kansallisella tasolla laaditut alakohtaiset suositukset, jotka perustuvat komission neuvoston direktiivin 98/24/EY (6) (”kemikaalidirektiivin”) 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatimiin, luonteeltaan ei-sitoviin käytännön suuntaviivoihin.

2.

EPTACin paikallisia päästöjä ympäristöön olisi tarvittaessa valvottava kansallisilla säännöksillä sen varmistamiseksi, ettei ympäristölle aiheudu vaaraa.

3.

Työnantajien, jotka käyttävät CHPTACia tärkkelysvalmisteiden kationisoinnissa on otettava huomioon kaikki kansallisella tasolla laaditut alakohtaiset suositukset, jotka perustuvat komission direktiivin 98/24/EY 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatimiin, luonteeltaan ei-sitoviin käytännön suuntaviivoihin.

4.

CHPTACin paikallisia päästöjä ympäristöön olisi tarvittaessa valvottava kansallisilla säännöksillä sen varmistamiseksi, ettei ympäristölle aiheudu vaaraa.

5.

Tämä suositus on osoitettu kaikille toimialoille, joilla tuodaan, valmistetaan, kuljetetaan, varastoidaan, sisällytetään johonkin valmisteeseen tai muuten käsitellään, käytetään, käsitellään jätteinä tai hyödynnetään kyseisiä aineita, sekä kaikille jäsenvaltioille.

21.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/39

(1)

Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY (1) säädetään lakisääteistä tilintarkastusta koskevien vaatimusten vähimmäistason yhdenmukaistamisesta. Kyseisen direktiivin 31 artiklan mukaan komissio antaa kertomuksen lakisääteistä tilintarkastusta koskevien kansallisten vastuusäännösten vaikutuksista Euroopan pääomamarkkinoihin ja tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä koskeviin vakuutusehtoihin sekä antaa tarvittaessa suosituksia.

(2)

Pääomamarkkinoiden häiriötön toiminta edellyttää vakaalla pohjalla olevaa tilintarkastuskapasiteettia ja tehokasta kilpailua tilintarkastuspalvelujen markkinoilla, joilla on riittävästi tilintarkastusyhteisöjä, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita tekemään lakisääteisiä tilintarkastuksia yhtiöissä, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla. Yhtiöiden markkina-arvon lisääntyvä volatiliteetti on huomattavasti kasvattanut vastuuriskejä, ja näihin tarkastuksiin liittyvien riskien varalta otettavia vakuutuksia on yhä vaikeampi saada.

(3)

Rajoittamaton yhteisvastuu voi vähentää tilintarkastusyhteisöjen ja -ketjujen halukkuutta tulla julkisesti noteerattujen yhtiöiden kansainvälisille tarkastusmarkkinoille Euroopan yhteisössä; tämän vuoksi on epätodennäköistä, että markkinoille tulee uusia tilintarkastusketjuja, jotka pystyvät tekemään näiden yhtiöiden lakisääteisiä tarkastuksia.

(4)

Tämän vuoksi olisi rajoitettava julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastuksia tekevien tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen vastuuta, konsernin tilintarkastajat mukaan luettuina. Mahdollinen vastuun rajoittaminen ei kuitenkaan sovellu tapauksiin, joissa tilintarkastaja on tahallisesti laiminlyönyt ammatilliset velvoitteensa. Vastuun rajoittaminen ei saisi myöskään vaikuttaa vahinkoa kärsineen oikeuteen saada asianmukainen korvaus.

(5)

Koska jäsenvaltioiden siviilioikeudellisissa vastuujärjestelmissä on suuria eroja, jäsenvaltioilla pitäisi tässä vaiheessa olla mahdollisuus valita vastuun rajoittamisen menetelmä, jonka ne katsovat parhaiten soveltuvan omiin siviilioikeudellisiin vastuujärjestelmiinsä.

(6)

Jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus määrittää tilintarkastajien vastuulle kansalliseen lainsäädäntöön perustuva enimmäismäärä. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus perustaa kansallisen lainsäädännön mukainen suhteellisen vastuun järjestelmä, jossa lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt ovat vastuussa ainoastaan siinä määrin kuin ne ovat osallisia vahinkoon eivätkä yhteisvastuussa muiden osapuolten kanssa. Jäsenvaltioilla, joissa vahingonkorvauskannetta lakisääteisiä tilintarkastajia vastaan eivät pysty nostamaan yksittäiset osakkeenomistajat eivätkä muut kolmannet vaan ainoastaan tarkastettava yhtiö, pitäisi myös olla mahdollisuus sallia, että yhtiö, sen osakkeenomistajat ja tilintarkastajat määrittävät tilintarkastajan vastuun enimmäismäärän, kuitenkin niin, että tarkastettavaan yhtiöön sijoituksia tehneitä suojataan asianmukaisesti,

1.

Tämä suositus koskee niiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellista vastuuta, jotka tekevät tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisiä tilintarkastuksia yhtiöissä, jotka on rekisteröity jäsenvaltioon ja joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla.

2.

Ammatillisten velvoitteiden laiminlyönnistä johtuvaa lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellista vastuuta olisi rajoitettava lukuun ottamatta tapauksia, joissa velvoitteet on laiminlyöty tahallisesti.

3.

Rajoitettua vastuuta olisi sovellettava, kun vastapuolena on tarkastettava yhtiö tai kolmannet, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus nostaa vahingonkorvauskanne.

4.

Siviilioikeudellisen vastuun rajoittamisen ei pitäisi vaikuttaa vahinkoa kärsineen oikeuteen saada kohtuullinen korvaus.

5.

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava vastuuta rajoittavia toimia. Komissio suosittelee, että vastuuta rajoitetaan erityisesti yhdellä tai useammalla seuraavista menetelmistä:

6.

Jos vastuuta rajoitetaan edellä 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla sopimuksella, jäsenvaltioiden olisi varmistettava seuraavien edellytysten täyttyminen:

7.

Ennen kuin jäsenvaltio ottaa käyttöön toimenpiteitä soveltaakseen edellä 5 kohdan a, b tai c alakohdassa mainittuja tai muita 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia vastuuta rajoittavia menetelmiä, sen pitäisi ottaa huomioon menetelmien soveltamisen vaikutukset rahoitusmarkkinoihin ja sijoittajiin sekä markkinoillepääsyn edellytyksiin julkisesti noteerattujen yhtiöiden lakisääteisen tilintarkastuksen markkinoilla, tilintarkastuksen laatuun, riskien vakuutettavuuteen ja tarkastettaviin yhtiöihin.

8.

Jäsenvaltioita pyydetään ilmoittamaan komissiolle tämän suosituksen perusteella toteuttamansa toimet 5 päivään kesäkuuta 2010 mennessä.

9.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.