ISSN 1725-261X |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137 |
|
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
51. vuosikerta |
Sisältö |
|
I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista |
Sivu |
|
|
ASETUKSET |
|
|
* |
||
|
|
||
|
* |
||
|
* |
|
|
II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista |
|
|
|
SUOSITUKSET |
|
|
|
Neuvosto |
|
|
|
2008/390/EY |
|
|
* |
||
|
|
KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET |
|
|
* |
|
|
III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset |
|
|
|
EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET |
|
|
* |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista
ASETUKSET
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/1 |
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 455/2008,
annettu 26 päivänä toukokuuta 2008,
tiettyjä Ukrainasta tuotavia terästuotteita koskevien rajoitusten hallinnoinnista annetun asetuksen (EY) N:o 752/2007 kumoamisesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,
ottaa huomioon komission ehdotuksen
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Kumppanuus- ja yhteistyösopimus, jolla perustettiin Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välinen kumppanuus (1), jäljempänä ’kumppanuus- ja yhteistyösopimus’, tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998. |
(2) |
Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tiettyjen terästuotteiden kauppaa säännellään mainitun sopimuksen III osaston määräyksillä, sen 14 artiklaa lukuun ottamatta, sekä määrällisiä järjestelyjä koskevan sopimuksen määräyksillä. |
(3) |
Euroopan yhteisö ja Ukrainan hallitus tekivät 18 päivänä kesäkuuta 2007 tällaisen sopimuksen tiettyjen terästuotteiden kaupasta (2), jäljempänä ’sopimus’. |
(4) |
Neuvosto antoi sopimuksen täytäntöön panemiseksi 30 päivänä toukokuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 752/2007 tiettyjä Ukrainasta tuotavia terästuotteita koskevien rajoitusten hallinnoinnista (3). |
(5) |
Sopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos Ukraina liittyy Maailman kauppajärjestöön WTO:hon ennen sopimuksen voimassaoloajan päättymistä, sopimus puretaan ja määrälliset rajoitukset poistetaan liittymispäivästä alkaen. |
(6) |
Ukrainasta on 16 päivänä toukokuuta 2008 tullut Maailman kauppajärjestön jäsen. |
(7) |
Sopimuksen täytäntöönpanosta annetulla asetuksella ei mainitusta päivästä lähtien ole enää ollut merkitystä. |
(8) |
Selkeyden vuoksi on tarpeen kumota asetus (EY) N:o 752/2007, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Kumotaan asetus (EY) N:o 752/2007.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 26 päivänä toukokuuta 2008.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
D. RUPEL
(1) EYVL L 49, 19.2.1998, s. 3.
(2) EUVL L 178, 6.7.2007, s. 24.
(3) EUVL L 178, 6.7.2007, s. 1.
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/2 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 456/2008,
annettu 26 päivänä toukokuuta 2008,
tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (1) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta. |
(2) |
Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä toukokuuta 2008.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 26 päivänä toukokuuta 2008.
Komission puolesta
Jean-Luc DEMARTY
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.
LIITE
tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 26 päivänä toukokuuta 2008 annettuun komission asetukseen
(EUR/100 kg) |
||
CN-koodi |
Kolmannen maan koodi (1) |
Tuonnin kiinteä arvo |
0702 00 00 |
MA |
46,4 |
MK |
69,4 |
|
TN |
105,3 |
|
TR |
86,3 |
|
ZZ |
76,9 |
|
0707 00 05 |
JO |
162,5 |
TR |
119,9 |
|
ZZ |
141,2 |
|
0709 90 70 |
EG |
216,7 |
TR |
113,6 |
|
ZZ |
165,2 |
|
0805 10 20 |
EG |
68,4 |
IL |
62,2 |
|
MA |
55,0 |
|
MX |
62,0 |
|
TN |
52,0 |
|
TR |
74,2 |
|
US |
68,3 |
|
ZZ |
63,2 |
|
0805 50 10 |
AR |
127,7 |
TR |
163,7 |
|
US |
148,0 |
|
ZA |
159,8 |
|
ZZ |
149,8 |
|
0808 10 80 |
AR |
99,9 |
BR |
88,1 |
|
CL |
95,3 |
|
CN |
85,0 |
|
MK |
65,0 |
|
NZ |
116,9 |
|
US |
105,8 |
|
UY |
101,5 |
|
ZA |
96,6 |
|
ZZ |
94,9 |
|
0809 20 95 |
US |
433,9 |
ZZ |
433,9 |
(1) Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/4 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 457/2008,
annettu 23 päivänä toukokuuta 2008,
tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä. |
(2) |
Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi. |
(3) |
Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein. |
(4) |
On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2), 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan. |
(5) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Liitteenä olevan taulukon 1 sarakkeessa esitetyt tavarat luokitellaan yhdistetyssä nimikkeistössä mainitun taulukon sarakkeen 2 CN-koodeihin.
2 artikla
Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tässä asetuksessa vahvistettujen säännösten mukaisia, voidaan vedota asetuksen (ETY) N:o 2913/92 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti vielä kolmen kuukauden ajan.
3 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 23 päivänä toukokuuta 2008.
Komission puolesta
László KOVÁCS
Komission jäsen
(1) EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 360/2008 (EUVL L 111, 23.4.2008, s. 9).
(2) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).
LIITE
Tavaran kuvaus |
Luokittelu (CN-koodi) |
Perusteet |
||
(1) |
(2) |
(3) |
||
|
3701 99 00 |
Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 yleisen tulkintasäännön, 3 yleisen tulkintasäännön a alakohdan ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 3701 ja 3701 99 00 nimiketekstien mukaan. Tuote luokitellaan nimikkeeseen 3701, koska se on valottamaton valokuvauslevy, joka on päällystetty valolle herkällä materiaalilla (ks. harmonoidun järjestelmän selitykset, nimike 3701). |
||
|
3705 90 90 |
Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 yleisen tulkintasäännön, 3 yleisen tulkintasäännön a alakohdan ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä 37 ryhmän 2 huomautuksen ja CN-koodien 3705, 3705 90 ja 3705 90 90 nimiketekstien mukaan. Tuotetta ei voida luokitella nimikkeeseen 8486, koska maski ei ole puolijohdetankojen tai -kiekkojen valmistuksessa käytettävän koneen erottamaton osa, vaan itsenäisesti kulutettava ja vaihdettava, ominaisuuksiltaan erillinen väline. Tuote luokitellaan nimikkeeseen 3705, koska se on valotettu ja kehitetty valokuvauslevy, jollaista käytetään kiintokuvan siirtämiseen kiekolle. |
||
|
9013 80 90 |
Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 ja 6 yleisen tulkintasäännön ja CN-koodien 9013, 9013 80 ja 9013 80 90 nimiketekstien mukaisesti. Tuotetta ei voida luokitella nimikkeeseen 9405 valaisimena tai valaistusvarusteena, koska laite ei synnytä valoa vaan kerää, siirtää ja hajauttaa päivänvaloa optisesti. Tämän vuoksi tuote on luokiteltava optiseksi laitteeksi nimikkeeseen 9013. |
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/6 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 458/2008,
annettu 26 päivänä toukokuuta 2008,
raakatimanttien kansainväliseen kauppaan sovellettavasta Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2368/2002 muuttamisesta
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon raakatimanttien kansainväliseen kauppaan sovellettavasta Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmästä 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2368/2002 (1) ja erityisesti sen 19 ja 20 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän puheenjohtaja antoi 20 päivänä marraskuuta 2007 ilmoituksen päätöksestään lisätä Kongon tasavalta osanottajien luetteloon 8 päivästä marraskuuta 2007 alkaen. |
(2) |
Liitettä II olisi tämän vuoksi muutettava. |
(3) |
Bulgaria, Romania ja Saksa ovat ilmoittaneet komissiolle niiden yhteisön viranomaisia koskevien tietojen muutoksista. |
(4) |
Liitettä III olisi tämän vuoksi muutettava, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Korvataan asetuksen (EY) N:o 2368/2002 liite II tämän asetuksen liitteellä I.
2 artikla
Korvataan asetuksen (EY) N:o 2368/2002 liite III tämän asetuksen liitteellä II.
3 artikla
Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 26 päivänä toukokuuta 2008.
Komission puolesta
Benita FERRERO-WALDNER
Komission jäsen
(1) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 28. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1226/2007 (EUVL L 277, 20.10.2007, s. 7).
LIITE I
”LIITE II
Luettelo Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän osanottajista ja näiden nimeämistä toimivaltaisista viranomaisista, joihin viitataan 2, 3, 8, 9, 12, 17, 18, 19 ja 20 artiklassa
AMERIKAN YHDYSVALLAT
U.S. Department of State |
2201 C St., N.W. |
Washington D.C. |
United States of America |
ANGOLA
Ministry of Geology and Mines |
Rua Hochi Min |
Luanda |
Angola |
ARMENIA
Department of Gemstones and Jewellery |
Ministry of Trade and Economic Development |
Yerevan |
Armenia |
AUSTRALIA
Community Protection Section |
Australian Customs Section |
Customs House, 5 Constitution Avenue |
Canberra ACT 2601 |
Australia |
Minerals Development Section |
Department of Industry, Tourism and Resources |
GPO Box 9839 |
Canberra ACT 2601 |
Australia |
BANGLADESH
Ministry of Commerce |
Export Promotion Bureau |
Dhaka |
Bangladesh |
BOTSWANA
Ministry of Minerals, Energy & Water Resources |
PI Bag 0018 |
Gaborone |
Botswana |
BRASILIA
Ministry of Mines and Energy |
Esplanada dos Ministérios — Bloco ’U’ — 3o andar |
70065 — 900 Brasilia — DF |
Brazil |
ETELÄ-AFRIKKA
South African Diamond Board |
240 Commissioner Street |
Johannesburg |
South Africa |
EUROOPAN YHTEISÖ
European Commission |
DG External Relations/A/2 |
B-1049 Brussels |
Belgium |
GHANA
Precious Minerals Marketing Company (Ltd.) |
Diamond House, |
Kinbu Road, |
P.O. Box M. 108 |
Accra |
Ghana |
GUINEA
Ministry of Mines and Geology |
BP 2696 |
Conakry |
Guinea |
GUYANA
Geology and Mines Commission |
P O Box 1028 |
Upper Brickdam |
Stabroek |
Georgetown |
Guyana |
INDONESIA
Directorate-General of Foreign Trade |
Ministry of Trade |
JI M.I. Ridwan Rais No 5 |
Blok I Iantai 4 |
Jakarta Pusat Kotak Pos. 10110 |
Jakarta |
Indonesia |
INTIA
The Gem & Jewellery Export Promotion Council |
Diamond Plaza, 5th Floor 391-A, Fr D.B. Marg |
Mumbai 400 004 |
India |
ISRAEL
Ministry of Industry and Trade |
P.O. Box 3007 |
52130 Ramat Gan |
Israel |
JAPANI
United Nations Policy Division |
Foreign Policy Bureau |
Ministry of Foreign Affairs |
2-11-1, Shibakoen Minato-ku |
105-8519 Tokyo |
Japan |
Mineral and Natural Resources Division |
Agency for Natural Resources and Energy |
Ministry of Economy, Trade and Industry |
1-3-1 Kasumigaseki, Chiyoda-ku |
100-8901 Tokyo |
Japan |
KANADA
|
Kansainväliset asiat:
|
|
Kanadan KP-sertifikaatin malli:
|
|
Yleiset kyselyt:
|
KESKI-AFRIKAN TASAVALTA
Independent Diamond Valuators (IDV) |
Immeuble SOCIM, 2ème étage |
BP 1613 Bangui |
Central African Republic |
KIINAN KANSANTASAVALTA
Department of Inspection and Quarantine Clearance |
General Administration of Quality Supervision, Inspection and Quarantine (AQSIQ) |
9 Madiandonglu |
Haidian District, Beijing |
People’s Republic of China |
HONGKONG, Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue
Department of Trade and Industry |
Hong Kong Special Administrative Region |
Peoples Republic of China |
Room 703, Trade and Industry Tower |
700 Nathan Road |
Kowloon |
Hong Kong |
China |
KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA
Centre d’Evaluation, d’Expertise et de Certification (CEEC) |
17th floor, BCDC Tower |
30th June Avenue |
Kinshasa |
Democratic Republic of Congo |
KONGON TASAVALTA
Bureau d’expertise, d’évaluation et de certification (BEEC) |
Ministère des Mines, des Industries Minières et de la Géologie |
BP 2474 |
Brazzaville |
Republic of Congo |
KOREAN TASAVALTA
UN Division |
Ministry of Foreign Affairs and Trade |
Government Complex Building |
77 Sejong-ro, Jongro-gu |
Seoul |
Korea |
Trade Policy Division |
Ministry of Commerce, Industry and Enterprise |
1 Joongang-dong, Kwacheon-City |
Kyunggi-do |
Korea |
KROATIA
Ministry of Economy |
Zagreb |
Republic of Croatia |
LAOSIN DEMOKRAATTINEN KANSANTASAVALTA
Department of Foreign Trade, |
Ministry of Commerce |
Vientiane |
Laos |
LESOTHO
Commission of Mines and Geology |
P.O. Box 750 |
Maseru 100 |
Lesotho |
LIBANON
Ministry of Economy and Trade |
Beirut |
Lebanon |
LIBERIA
Government Diamond Office |
Ministry of Lands, Mines and Energy |
Capitol Hill |
P.O. Box 10-9024 |
1000 Monrovia 10 |
Liberia |
MALESIA
Ministry of International Trade and Industry |
Blok 10 |
Komplek Kerajaan Jalan Duta |
50622 Kuala Lumpur |
Malaysia |
MAURITIUS
Ministry of Commerce and Co-operatives |
Import Division |
2nd Floor, Anglo-Mauritius House |
Intendance Street |
Port Louis |
Mauritius |
NAMIBIA
Diamond Commission |
Ministry of Mines and Energy |
Private Bag 13297 |
Windhoek |
Namibia |
NORJA
Section for Public International Law |
Department for Legal Affairs |
Royal Ministry of Foreign Affairs |
P.O. Box 8114 |
0032 Oslo |
Norway |
NORSUNLUURANNIKKO
Ministry of Mines and Energy |
BP V 91 |
Abidjan |
Côte d’Ivoire |
SIERRA LEONE
Ministry of Mineral Resources |
Youyi Building |
Brookfields |
Freetown |
Sierra Leone |
SINGAPORE
Ministry of Trade and Industry |
100 High Street |
#0901, The Treasury, |
Singapore 179434 |
SRI LANKA
Trade Information Service |
Sri Lanka Export Development Board |
42 Nawam Mawatha |
Colombo 2 |
Sri Lanka |
SVEITSI
State Secretariat for Economic Affairs |
Export Control Policy and Sanctions |
Effingerstrasse 1 |
3003 Berne |
Switzerland |
TAIWANIN, PENGHUN, KINMENIN JA MATSUN ERILLINEN TULLIALUE
Export/Import Administration Division |
Bureau of Foreign Trade |
Ministry of Economic Affairs |
Taiwan |
TANSANIA
Commission for Minerals |
Ministry of Energy and Minerals |
PO Box 2000 |
Dar es Salaam |
Tanzania |
THAIMAA
Ministry of Commerce |
Department of Foreign Trade |
44/100 Thanon Sanam Bin Nam-Nonthaburi |
Muang District |
Nonthaburi 11000 |
Thailand |
TOGO
Directorate General — Mines and Geology |
B.P. 356 |
216, Avenue Sarakawa |
Lomé |
Togo |
TURKKI
Foreign Exchange Department |
Undersecretariat of Treasury |
Hazine Mustesarligi Banka ve Kambiyo Genel Mudurlugu |
İnönü Bulvarı No: 36, 06510 Emek |
Ankara |
Turkey |
UKRAINA
Ministry of Finance |
State Gemological Center |
Degtyarivska St. 38-44 |
Kiev |
04119 Ukraine |
International Department |
Diamond Factory ’Kristall’ |
600 Letiya Street 21 |
21100 Vinnitsa |
Ukraine |
UUSI-SEELANTI
|
Sertifikaattien myöntämisestä vastaava viranomainen:
|
|
Tuonnista ja viennistä vastaava viranomainen:
|
VALKO-VENÄJÄ
Department of Finance |
Sovetskaja Str., 7 |
220010 Minsk |
Republic of Belarus |
VENEZUELA
Ministry of Basic Industries and Mines |
Av. La Estancia, Urb. Chuao, Torre Las Mercedes, Piso 9 |
Caracas |
Venezuela |
VENÄJÄN FEDERAATIO
Gokhran of Russia |
14, 1812 Goda St. |
121170 Moscow |
Russia |
YHDISTYNEET ARABIEMIIRIKUNNAT
Dubai Metals and Commodities Centre |
PO Box 63 |
Dubai |
United Arab Emirates |
VIETNAM
Export-Import Management Department |
Ministry of Trade of Vietnam |
31 Trang Tien |
Hanoi 10.000 |
Vietnam |
ZIMBABWE
Principal Minerals Development Office |
Ministry of Mines and Mining Development |
Private Bag 7709, Causeway |
Harare |
Zimbabwe”. |
LIITE II
”LIITE III
Luettelo jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista ja näiden tehtävistä, joihin viitataan 2 ja 19 artiklassa
BELGIA
Federale Overheidsdienst Economie, KMO, Middenstand en Energie, Dienst Vergunningen/Service Public Fédéral Economie, |
PME, Classes moyennes et Énergie, Service Licence, |
Italiëlei 124, bus 71 |
B-2000 Antwerpen |
Puhelin: (32-3) 206 94 70 |
Faksi: (32-3) 206 94 90 |
Sähköposti: kpcs-belgiumdiamonds@economie.fgov.be |
Asetuksessa (EY) N:o 2368/2002 edellytettyjä raakatimanttien tuonti- ja vientitarkastuksia sekä tulliselvityksiä tekee Belgiassa ainoastaan:
The Diamond Office |
Hovenierstraat 22 |
B-2018 Antwerpen |
BULGARIA
Ministry of Finance |
External Finance Directorate |
102, G. Rakovski str. |
Sofia, 1040 |
Bulgaria |
Puhelin: (359-2) 98 59 24 01/98 59 24 10/98 59 24 15 |
Faksi: (359-2) 98 12 498 |
Sähköposti: feedback@minfin.bg |
TŠEKKI
Asetuksessa (EY) N:o 2368/2002 edellytettyjä raakatimanttien tuonti- ja vientitarkastuksia sekä tulliselvityksiä tekee Tšekissä ainoastaan:
Generální ředitelství cel |
Budějovická 7 |
140 96 Praha 4 |
Česká republika |
Puhelin: (420-2) 61 33 38 41, (420-2) 61 33 38 59, matkapuhelin (420-737) 213 793 |
Faksi: (420-2) 61 33 38 70 |
Sähköposti: diamond@cs.mfcr.cz |
SAKSA
Asetuksessa (EY) N:o 2368/2002 edellytettyjä raakatimanttien tuonti- ja vientitarkastuksia suorittaa ja yhteisön sertifikaatin myöntää Saksassa ainoastaan seuraava viranomainen:
Hauptzollamt Koblenz |
Zollamt Idar-Oberstein |
Zertifizierungsstelle für Rohdiamanten |
Hauptstraße 197 |
D-55743 Idar-Oberstein |
Puhelin: (49-6781) 56 27-0 |
Faksi: (49-6781) 56 27-19 |
Sähköposti: poststelle@zabir.bfinv.de |
Sovellettaessa tämän asetuksen 5 artiklan 3 kohtaa, 6, 9 ja 10 artiklaa, 14 artiklan 3 kohtaa sekä 15 ja 17 artiklaa erityisesti raportointia komissiolle koskevien velvoitteiden osalta Saksan toimivaltaisena viranomaisena toimii seuraava viranomainen:
Bundesfinanzdirektion Südost |
Krelingstraβe 50 |
D-90408 Nürnberg |
Puhelin: (49-911) 376 35 61, 376 35 86, 376 35 82 |
Faksi: (49-911) 376 22 70 |
Sähköposti: diamondcert@ofdn.bfinv.de |
ROMANIA
Autoritatea Națională pentru Protecția Consumatorilor |
(National Authority for Consumer Protection) |
Strada Georges Clemenceau Nr. 5, sectorul 1 |
Bd. Aviatorilor Nr. 72, sectorul 1 București, România, |
(72 Aviatorilor Bvd., sector 1, Bucharest, Romania) |
Cod postal (Postal code) 011865 |
Puhelin: (40-21) 318 46 35 / 312 98 90 / 312 12 75 |
Faksi: (40-21) 318 46 35 / 314 34 62 |
www.anpc.ro |
YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA
Government Diamond Office |
Global Business Group |
Room W 3.111.B |
Foreign and Commonwealth Office |
King Charles Street |
London SW1A 2AH |
Puhelin: (44-207) 008 6903 |
Faksi: (44-207) 008 3905 |
Sähköposti: GDO@gtnet.gov.uk” |
II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
SUOSITUKSET
Neuvosto
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/13 |
NEUVOSTON SUOSITUS,
annettu 14 päivänä toukokuuta 2008,
jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (2008–2010)
(2008/390/EY)
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan 2 kohdan,
ottaa huomioon komission suosituksen,
ottaa huomioon 13 ja 14 päivänä maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston käymän keskustelun,
sekä katsoo, että Euroopan parlamentti on antanut päätöslauselman komission suosituksesta,
SUOSITTAA:
A JAKSO
KASVUA JA TYÖLLISYYTTÄ EDISTÄVÄ MAKROTALOUSPOLITIIKKA
A.1 Makrotalouspolitiikka kasvua ja työllisyyttä edistävien olosuhteiden luomiseksi
Talouden vakauden turvaaminen työllisyys- ja kasvupotentiaalin lisäämiseksi
Vakailla makrotaloudellisilla politiikoilla ja tuote-, työvoima- ja pääomamarkkinoiden rakenneuudistuksilla tuetaan tasapainoista talouskasvua ja nykyisen kasvupotentiaalin toteutumista täysimääräisesti. Tähän voidaan vaikuttaa rahapolitiikalla pitämällä huolta hintavakaudesta ja, mainittua tavoitetta vaarantamatta, tukemalla muita kasvuun ja työllisyyteen liittyviä yleisiä talouspolitiikkoja. Uusille jäsenvaltioille on tärkeää, että raha- ja valuuttakurssipolitiikoilla edistetään lähentymistä. Valuuttakurssijärjestelmät ovat yleisen talous- ja rahapoliittisen kehyksen tärkeä osa, ja niiden avulla pitäisi pyrkiä saavuttamaan kestävä reaalinen ja nimellinen lähentyminen. Uusien jäsenvaltioiden pitäisi pystyä saavuttamaan tavoitteet helpommin osallistumalla ERM II:een soveltuvassa vaiheessa EU-jäsenyyden alkamisen jälkeen.
Julkisen talouden rahoitusaseman vakauttaminen mahdollistaa automaattisten budjetinvakauttajien suhdanteen yli ulottuvan täyden ja symmetrisen vaikutuksen, mikä edistää tuotannon vakauttamista potentiaaliselle tasolle. Vakaan rahoitusaseman jo saavuttaneiden jäsenvaltioiden haasteena on säilyttää tämä asema. Muiden jäsenvaltioiden on tärkeää toteuttaa kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet julkisen talouden rahoitusasemaa koskevien keskipitkän aikavälin tavoitteidensa saavuttamiseksi, erityisesti jos taloudelliset edellytykset parantuvat, ja välttää näin myötäsyklinen politiikka, sekä saavuttaa sellainen asema, jossa on riittävästi pelivaraa automaattisten vakauttajien suhdanteen yli ulottuvan täysimääräisen vaikutuksen varmistamiseksi ennen seuraavaa taloudellista laskukautta. Eurooppa-neuvoston 22. maaliskuuta 2005 hyväksymän vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamista koskevan kertomuksen mukaisesti euroalueeseen tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä saavuttaneet keskipitkän aikavälin budjettitavoitteitaan, olisi pyrittävä suhdannekorjattuun vuosittaiseen mukautukseen suhdannekorjattuna ja kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, käyttämällä viitearvona 0,5:tä prosenttia BKT:sta.
Yksittäisten jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusasemaa koskevat keskipitkän aikavälin tavoitteet on eriytetty niiden talous- ja budjettipoliittisten asemien monimuotoisuuden ja erilaisten kehityssuuntien mukaisesti. Vuonna 2005 hyväksytyn vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamista koskevan kertomuksen mukaisesti keskipitkän aikavälin tavoitteet tarkistetaan, jotta väestön ikääntymisestä johtuva rahoitustaakka voitaisiin paremmin ottaa huomioon. Tämän lisäksi vuoden 2005 vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksen mukaisesti kansallisten finanssipoliittisten sääntöjen ja instituutioiden käyttöön ottamisella tai vahvistamisella (seurantamekanismit mukaan luettuina) voidaan tarkoituksenmukaisesti täydentää sopimusta ja tukea sen tavoitteita.
Joillakin jäsenvaltioilla on edessään vielä yksi makrotalouspoliittinen haaste eli toimiminen ympäristössä, jossa talous kuroo nopeasti umpeen eroa muihin jäsenvaltioihin nähden. Tähän liittyvät eriasteiset vaihtotaseen alijäämät, nopea luottokannan kasvu ja rahoitusmarkkinoiden syventämiskehitys. Kurinalainen finanssipolitiikka, tehokas rahoitusalan valvonta ja kilpailukyvyn edistäminen ovat olennaisia tekijöitä talouden ulkoisen ja sisäisen epätasapainon hillitsemiseksi. Varovainen finanssipolitiikan viritys on tärkeä keino pitää ulkoinen alijäämä tasolla, joka varmistaa ulkoisen rahoituksen saatavuuden. Kurinalaisella finanssipolitiikalla voidaan edistää julkisen talouden tervettä rahoitusasemaa mutta myös rajoittaa kotimaisen kysynnän huomattavaa kasvua, joka johtaisi jatkuvaan nopeampaan inflaatioon, ja makrotalouden riskejä, jotka voivat aiheuttaa reaalisten vaihtokurssien vaihteluja ja kilpailukyvyn menetyksen pitkittymistä. Rakenneuudistuksilla ja politiikkojen asianmukaisella yhteensovittamisella on olennainen merkitys autettaessa talouksia kestämään maailmantalouden mahdollista epäedullista kehitystä.
Suuntaviiva 1. Talouden vakauden turvaaminen kestävän kasvun edistämiseksi
1. |
Jäsenvaltioiden olisi noudatettava vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti keskipitkän aikavälin finanssipoliittisia tavoitteitaan. Niin kauan kuin tavoitetta ei ole saavutettu, niiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet sen saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi vältettävä myötäsyklistä finanssipolitiikkaa. Lisäksi niiden jäsenvaltioiden, joilla on liiallinen alijäämä, on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin sen nopeaksi oikaisemiseksi. |
2. |
Jäsenvaltioiden, joiden vaihtotaseen alijäämä on kestämättömällä pohjalla, olisi pyrittävä korjaamaan sitä toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia ja edistämällä ulkoista kilpailukykyä sekä tarvittaessa korjaamaan sitä finanssipolitiikan avulla. Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Dynaamisen ja toimivan talous- ja rahaliiton edistäminen” (nro 6). |
Talouden ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen perustana työllisyyden lisäämiselle
Jos politiikkoihin tai käyttäytymismalleihin ei tule kattavampaa muutosta, Euroopan väestön ikääntyminen aiheuttaa ongelmia Euroopan unionin talouden kestävyydelle pitkällä aikavälillä; potentiaalinen tuotos henkeä kohti alenee työikäisen väestön vähenemisen vuoksi ja eläkkeiden, sosiaalivakuutusten ja terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon järjestelmien kustannukset nousevat. Jollei asiaan löydetä ajoissa ratkaisua, tämä potentiaalinen kehitys on johtamassa merkittävään velkataakan kasvamiseen. Kuten komission talouden kestävyyttä koskevassa kertomuksessa todettiin, useilla jäsenvaltioilla on suuri kestävyyteen liittyvä riski ja monilla muilla jäsenvaltioilla on keskisuuri riski.
Jäsenvaltioiden olisi puututtava ikääntymisen taloudellisiin vaikutuksiin noudattamalla vakiintunutta väestön ikääntymisen vaikutuksia koskevaa kolmiosaista strategiaa. Tähän kuuluu politiikkojen asianmukainen yhdistelmä, jolla velkaa voidaan vähentää riittävän nopeassa tahdissa, myös siten, että keskipitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan, ja jolla voidaan tarjota kannustimia työllisyysasteen kohottamiseksi ja työvoiman tarjonnan lisäämiseksi vastapainona työikäisten henkilöiden määrän tulevalle vähenemiselle, sekä eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien uudistukset. On myös tärkeää nykyaikaistaa sosiaalisen suojelun järjestelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat taloudellisesti elinkelpoisia ja toimivat työikäiselle väestölle kannustimina osallistua aktiivisesti työmarkkinoihin, ja pyrkiä samaan aikaan varmistamaan myös, että niiden saatavuutta ja asianmukaisuutta koskevat tavoitteet täyttyvät. Sosiaalisen suojelun järjestelmien ja työmarkkinoiden välisen vuorovaikutuksen parantaminen voi poistaa vääristymiä, ja kannustaa työssäoloajan pidentämiseen elinajanodotteen kasvun myötä. Terveyden edistämispolitiikat, joihin kuuluu myös ennalta ehkäisevä terveydenhuolto, voisivat lisätä terveinä vietettävien elinvuosien määrää ja näin ollen tukea terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä.
Suuntaviiva 2. Talouden ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen perustana työllisyyden lisäämiselle
Jäsenvaltioiden olisi väestön ikääntymisestä aiheutuviin ennakoituihin kustannuksiin varautuakseen
1. |
pyrittävä julkisen talouden vahvistamiseksi alentamaan julkista velkaa riittävästi; |
2. |
uudistettava ja vahvistettava eläke-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat taloudellisesti elinkelpoisia, sosiaalisesti asianmukaisia ja saatavilla; |
3. |
toteutettava toimenpiteitä työmarkkinoille osallistumisen ja työvoiman tarjonnan lisäämiseksi erityisesti naisten, nuorten ja vanhempien työntekijöiden osalta ja edistettävä elämänkaariajattelun soveltamista työelämään tehtyjen työtuntien lisäämiseksi taloudessa. |
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Elämänkaariajattelun edistäminen työelämässä” (nro 18 sekä 4, 19 ja 21).
Kasvuun ja työllisyyteen suuntautuva tehokkaampi resurssien kohdentaminen
Julkisella sektorilla on oltava hyvin suunnitellut verotus- ja menojärjestelmät, jotka tehostavat resurssien kohdentamista, jotta se voi edistää täysimääräisesti kasvua ja työllisyyttä. Tähän voidaan päästä suuntaamalla menoja kasvua edistäviin menoluokkiin, kuten tutkimukseen ja kehitykseen (T&K), fyysisiin infrastruktuureihin, ympäristöä säästäviin teknologioihin sekä inhimilliseen pääomaan ja osaamiseen vaarantamatta talouden vakauden ja kestävyyden tavoitteiden toteutumista. Julkisia varoja on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. Jäsenvaltiot voivat valvoa menoluokkia riittävien julkisten talouden instituutioiden ja rakenteen, kuten menoja koskevien sääntöjen ja tulosbudjetoinnin avulla, mikä mahdollistaa sen, että tarkastelun kohde siirtyy varojen käytöstä tosiasiallisten saavutusten suuntaan, sekä ottamalla käyttöön arviointimekanismeja, joilla varmistetaan, että yksittäiset uudistustoimet ja yleiset uudistuspaketit ovat hyvin suunniteltuja. EU:n talouden tärkeimpinä tavoitteina on varmistaa, että verotusrakenteet ja niiden vuorovaikutus etuusjärjestelmien kanssa lisäävät työtä ja investointeja koskevia kannusteita, lisäävät kasvua kasvattamalla työllisyyttä ja investointeja sekä tehostavat varojen käyttöä julkisen talouden laadun parantamiseksi.
Suuntaviiva 3. Kasvuun ja työllisyyteen suuntautuva tehokkaampi resurssien kohdentaminen
Jäsenvaltioiden olisi talouden vakautta ja kestävyyttä koskevia suuntaviivoja noudattaen ohjattava julkisia menoja kasvua edistäviin menoluokkiin Lissabonin strategian mukaisesti, mukautettava verotusrakenteitaan kasvupotentiaalin lisäämiseksi ja varmistettava, että käytettävissä on mekanismeja julkisten varojen käytön ja toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen välisen suhteen arvioimiseksi ja uudistuspakettien yleisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Resurssien kestävän käytön edistäminen sekä ympäristönsuojelun ja kasvun välisen synergian lujittaminen” (nro 11).
Kasvun ja vakauden edistäminen ja rakenteellisten uudistusten täydentäminen palkkakehityksen avulla
Palkkakehitys voi edistää vakaita makrotaloudellisia olosuhteita ja työllisyyttä tukevaa politiikkayhdistelmää. Tämä edellyttää, että reaalipalkkojen nousu vastaa keskipitkällä aikavälillä samanaikaista tuottavuuden kasvua ja kannattavuusastetta, joka mahdollistaa tuottavuutta, kapasiteettia ja työllisyyttä edistävät investoinnit. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, etteivät tilapäiset tekijät, kuten suhdannevaiheen aiheuttamat vaihtelut tuottavuudessa tai pohjainflaation kertaluonteinen kasvu, johda palkkojen kestämättömään kasvuun ja että palkkakehitys vastaa paikallisten työmarkkinoiden olosuhteita. Maissa, joissa markkinaosuudet ovat laskussa, tarvitaan palkkamalttia sekä tuottavuutta lisääviä uudistuksia, jotta yksikkötyökustannukset voitaisiin mukauttaa kilpailukyvyn palauttamiseksi. Nämä kysymykset on otettava huomioon raha- ja finanssipolitiikasta vastaavien viranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten välisessä jatkuvassa vuoropuhelussa ja tietojen vaihdossa makrotaloutta koskevan vuoropuhelun yhteydessä.
Suuntaviiva 4. Makrotaloudellista vakautta ja kasvua tukevan palkkakehityksen varmistamiseksi ja sopeutumiskyvyn parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi tuettava oikeiden perusedellytysten luomista palkkaneuvotteluille puuttumatta kuitenkaan työmarkkinaosapuolten tehtäviin ja pyrkiä näin edistämään nimellispalkkojen ja työvoimakustannusten kehitystä, joka vastaa keskipitkällä aikavälillä hintavakautta ja tuottavuuden kehityssuuntaa, ottaen huomioon erot ammattitaidossa ja paikallisissa työmarkkinaolosuhteissa.
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Työllisyyttä tukevien työvoimakustannusten kehittymisen ja palkanmuodostusmekanismien varmistaminen” (nro 22).
Johdonmukaisten makrotalous-, rakenne- ja työllisyyspolitiikkojen edistäminen
Terveen makrotalouspolitiikan tarkoituksena on luoda edellytykset työpaikkojen luomiselle ja kasvulle. Julkistalouden vakaan rahoitusaseman kannalta johdonmukaiset rakenneuudistukset ovat välttämättömiä tuottavuuden ja työllisyyden lisäämiseksi keskipitkällä aikavälillä ja auttavat saavuttamaan kasvupotentiaalin täysimääräisesti ja vahvistamaan sitä. Ne edistävät myös julkisen talouden kestävyyttä, vakaata makrotaloutta ja häiriöiden sietokykyä. Samalla on noudatettava asianmukaista makrotalouspolitiikkaa, jotta rakenneuudistuksista saadaan täysi hyöty kasvun ja työllisyyden kannalta. Jäsenvaltioiden yleisissä talousstrategioissa on keskeistä sen varmistaminen, että niillä on johdonmukaiset makrotaloudellisia puitteita tukevat rakennepolitiikat ja päinvastoin. Markkinauudistuksilla ja inhimilliseen pääomaan investoimalla on erityisesti parannettava talouden kokonaisvaltaista mukautumis- ja sopeutumiskykyä sekä taloussuhdanteiden muutoksiin että globalisaation tai teknologioiden kehityksen kaltaisiin pitkän aikavälin kehityssuuntiin vastaamiseksi. Tämän vuoksi on tärkeää uudistaa verotus- ja etuusjärjestelmiä työnteon tekemiseksi kannattavaksi ja minimoida työmarkkinoille osallistumista mahdollisesti heikentäviä toimenpiteitä.
Suuntaviiva 5. Makrotalous-, rakenne- ja työvoimapolitiikkojen välisen johdonmukaisuuden parantaminen
Jäsenvaltioiden olisi toteutettava työ- ja tuotemarkkinoiden uudistuksia, jotka samanaikaisesti lisäävät kasvupotentiaalia ja tukevat makrotaloudellisia puitteita lisäämällä työ- ja tuotemarkkinoiden joustavuutta, tuotannontekijöiden liikkuvuutta ja sopeutumiskykyä vastauksena globalisaation, teknologioiden kehityksen, kysynnässä tapahtuvien muutosten ja suhdannevaihteluiden asettamiin haasteisiin. Erityisesti jäsenvaltioiden olisi annettava uusi sysäys vero- ja etuusjärjestelmien uudistamiselle kannustimien parantamiseksi, jotta työn tekeminen saadaan kannattavaksi; lisättävä työmarkkinoiden sopeutumiskykyä yhdistämällä joustava työllistäminen ja työsuhdeturva sekä parannettava työllistettävyyttä sijoittamalla inhimilliseen pääomaan.
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Joustavuuden edistäminen yhdessä työsuhdeturvan kanssa sekä työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentäminen ottaen työmarkkinaosapuolten asema asianmukaisesti huomioon” (nro 21 ja nro 19).
A.2 Dynaamisen ja toimivan euroalueen varmistaminen
Sen jälkeen, kun euroalue luotiin lähes kymmenen vuotta sitten, vielä neljä maata liittyi euroalueeseen. Euro on auttanut edistämään talouden vakauttamista euroalueen maissa tarjoamalla suotuisat rahoitusolosuhteet ja lieventämällä ulkoisten valuuttakurssien suhdannevaihtelujen vaikutusta. Kasvu on jatkunut vaimeana joissain euroalueen osissa ja maiden välillä on edelleen pitkään jatkuneita kasvu- ja inflaatioeroja. Tämä nostaa esille kysymyksen siitä, toimiiko sisäinen sopeutus euroalueella moitteettomasti, ja antaa ymmärtää, että talouspolitiikat ja hallintorakenteet eivät ehkä ole vielä täysin mukautuneet siten, että rahaliitosta saataisiin täysimääräinen hyöty. Koska euroalueen maat eivät enää voi luoda riippumattomasti raha- tai valuuttakurssipolitiikkoja, rakenteelliset lisäuudistukset ovat keskeisiä edistettäessä joustavaa sopeutumista talouden häiriötekijöihin ja kilpailukyvyn löytämistä; tällä tavoin talouskasvu saadaan vakaasti kestävälle pohjalle.
Euroalueen politiikkayhdistelmän on tuettava talouden kasvua, mutta turvattava myös pitkän aikavälin kestävyys ja vakaus. Nykyisessä taloustilanteessa on tärkeää, että politiikkayhdistelmä lisää kuluttajien ja sijoittajien luottamusta, mikä tarkoittaa sitoutumista keskipitkän aikavälin vakauteen. Finanssipolitiikalla on varmistettava sellainen julkisen talouden rahoitusasema, joka tukee hintavakautta ja jonka pohjalta voidaan yhtäältä varautua väestön ikääntymisen vaikutuksiin ja toisaalta saavuttaa talouskasvua edistävä julkinen meno- ja tulorakenne. Euroryhmä totesi huhtikuussa 2007, että suotuisan suhdannetilanteen ansiosta useimpien euroalueen jäsenten pitäisi saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2008 tai 2009 ja kaikkien pitäisi pyrkiä saavuttamaan ne viimeistään vuonna 2010. Koska julkisen sektorin osuus taloudellisessa toiminnassa on euroalueella suuri, julkisen talouden laadulla on huomattava vaikutus talouden suorituskykyyn. On myös erittäin tärkeää, että resurssit käytetään tehokkaasti kasvua tukevalla tavalla ja että julkisen toiminnan rahoittamisesta aiheutuvat vääristymät ovat mahdollisimman vähäiset. Kattavien rakenneuudistusten ansiosta euroalue voi ajan mittaan lisätä kasvupotentiaaliaan ja varmistaa, ettei vahvempi kasvu luo pohjaa nopeammalle inflaatiolle. Uudistukset, jotka tukevat sopeutumiskykyisempiä osallisuutta edistävimpiä ja yhdentyneitä työmarkkinoita, lisäävät kilpailua tuotemarkkinoilla ja nopeuttavat rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä yhdessä kasvuun ja vakauteen tähtäävien makrotaloudellisten politiikkojen kanssa, ovat erityisen tärkeitä euroalueen jäsenvaltioille, sillä ne vaikuttavat merkittävästi jäsenvaltioiden kykyyn sopeutua häiriöihin.
Voidakseen edistää kansainvälisen talouden vakautta ja edustaa paremmin omia taloudellisia etujaan euroalueen on osallistuttava hyvin aktiivisesti kansainväliseen raha- ja talouspolitiikkaa koskevaan yhteistyöhön. Vaikka euroryhmän puheenjohtajan nimittäminen kaksivuotiskaudeksi vuonna 2005 on vakauttanut euroalueen ulkoista edustusta, sitä olisi parannettava nykyisten sopimusten mukaisesti, jotta euroalue voi ottaa strategisesti johtavan aseman maailmanlaajuisen talousjärjestelmän kehittämisessä ja jotta alueen asema on oikeassa suhteessa sen taloudelliseen painoarvoon.
Seurannaisvaikutukset ovat tuntuvimpia ja yhteisen toimintasuunnitelman tarve on suurin euroalueella. Yhteinen valuutta ja yhteinen rahapolitiikka tehostavat osaltaan koordinaatiota ja vahvistavat euroalueen roolia kasvun ja työllisyyden lisäämisessä koko EU:n alueella.
Suuntaviiva 6. Dynaamisen ja toimivan talous- ja rahaliiton edistäminen. Euroalueen jäsenvaltioiden on huolehdittava talous- ja finanssipolitiikkojensa paremmasta koordinoinnista erityisesti siten, että niiden on
1. |
kiinnitettävä erityistä huomiota julkisen taloutensa finanssipolitiikan kestävyyteen, vakaus- ja kasvusopimusta noudattaen; |
2. |
edistettävä politiikkayhdistelmää, joka tukee talouden elpymistä eikä vaaranna hintavakautta ja siten lisää yritysten ja kansalaisten luottamusta lyhyellä tähtäimellä ja tukee kestävää kasvua pitkällä tähtäimellä; |
3. |
vietävä eteenpäin rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät euroalueen pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ja parantavat sen tuottavuutta, kilpailukykyä ja talouden sopeutumista epäsymmetrisiin häiriöihin kiinnittäen erityistä huomiota työllisyyspolitiikkaan; sekä |
4. |
varmistettava, että euroalueen vaikutus maailmanlaajuiseen talousjärjestelmään on oikeassa suhteessa sen taloudelliseen painoarvoon. |
B JAKSO
EUROOPAN KASVUPOTENTIAALIA LISÄÄVÄT MIKROTALOUDELLISET UUDISTUKSET
Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä EU:n kasvupotentiaalin lisäämiseksi ja makrotalouden vakauden tukemiseksi, koska ne lisäävät Euroopan talouden tehokkuutta ja sopeutumiskykyä. Kilpailu, inhimillinen pääoma, investoinnit ja innovaatio edistävät tuottavuuden kasvua. Euroopan talouden kasvumahdollisuuksien lisääminen edellyttää edistymistä työpaikkojen luomisessa ja tuottavuuden kasvussa. EU:n tuottavuuden kasvu oli yli vuosikymmenen Yhdysvaltojen vastaavaa kasvua alhaisempi. Vuoden 2005 puolivälin jälkeen EU:n tuottavuuden kasvu on kuitenkin nopeutunut, vaikka tuottavuuden kasvu on pysähtynyt useilla palvelualoilla. Tämän kehityssuunnan säilyttäminen on unionin tärkeimpiä haasteita, ottaen huomioon erityisesti väestön ikääntyminen. Pelkästään väestön ikääntymisen arvioidaan vähentävän lähes puolella nykyistä potentiaalista kasvuvauhtia. Tuottavuuden kasvun jatkuminen, koulutetumpi, ammattitaitoinen ja motivoitunut työvoima sekä tehtyjen työtuntien lisääminen ovat välttämättömiä nykyisten elinolojen ylläpitämiseksi ja parantamiseksi ja sosiaalisen suojelun korkean tason turvaamiseksi. Lisäksi tiiviimpi yhteistyö hallituksen eri tasoilla mahdollistaa johdonmukaisemman, koordinoidumman ja tehokkaamman päätöksenteon.
B.1 Osaaminen ja innovointi – kestävän kasvun veturit
Tutkimukseen ja kehitykseen (T&K), innovaatioihin, koulutukseen, taitoihin ja elinikäiseen oppimiseen tehtyjen investointien kautta karttunut osaaminen on pitkän aikavälin kasvun keskeinen tekijä. Politiikat, joiden tavoitteena on lisätä osaamiseen suunnattuja investointeja ja parantaa EU:n talouden innovointikykyä, ovat keskeisessä asemassa kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa. Tästä syystä kauden 2007–2013 kansalliset ja alueelliset ohjelmat kohdistetaan entistä useammin näiden alojen investointeihin Lissabonin tavoitteiden mukaisesti.
T&K-investointien lisääminen ja parantaminen eurooppalaisen osaamisalueen luomiseksi
Tutkimuksen ja kehityksen korkea taso on innovointiprosessin keskeinen tekijä ja edistää näin ollen merkittävästi tulevaa kilpailukykyämme. T&K vaikuttaa talouden kasvuun eri kanavien kautta. Ensinnäkin se voi edistää uusien markkinoiden ja tuotantoprosessien syntymistä; toiseksi se voi parantaa jo olemassa olevia tuotteita ja tuotantoprosesseja; kolmanneksi se lisää maan kykyä omaksua uusia teknologioita; ja neljänneksi se edistää innovointikykyä. Kestävän kasvun saavuttamisessa ympäristöteknologiat ja ekoinnovointi ovat tärkeässä asemassa.
EU käyttää tällä hetkellä T&K:een noin 1,85 prosenttia BKT:sta (vaihtelee jäsenvaltioittain alle 0,5 prosentista lähes 4 prosenttiin). T&K-menot BKT:hen verrattuna ovat supistuneet hieman vuoden 2000 jälkeen. Lisäksi elinkeinoelämä rahoittaa vain noin 55 prosenttia tutkimusmenoista EU:ssa. Yksityisten T&K-investointien pientä määrää pidetään yhtenä tärkeimmistä selityksistä Yhdysvaltojen innovaatioiden alalla EU:sta saamalle etumatkalle. Eurooppalaisen tutkimusalueen, mukaan lukien EU:n yhteinen tavoite eli tutkimusinvestointien lisääminen kolmeen prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä, toteuttamisessa on sen vuoksi edistyttävä nopeammin. Jäsenvaltioita pyydetään raportoimaan kansallisista T&K-menotavoitteistaan ja niiden saavuttamiseksi toteutettavista toimenpiteistä kansallisissa uudistusohjelmissaan ja vuosittaisissa täytäntöönpanoa koskevissa kertomuksissa ja kiinnittämään erityistä huomiota eurooppalaisen ulottuvuuden sisällyttämiseen kansallisiin T&K-politiikkoihin. Suurimpana haasteena on luoda perusedellytykset, välineet ja kannustimet, jotka houkuttelevat yrityksiä lisäämään tutkimusinvestointeja.
Julkiset tutkimusrahat on käytettävä tehokkaammin ja julkisen tutkimuksen ja yksityisen sektorin välisiä yhteyksiä on parannettava. Osaamiskeskuksia ja -verkkoja olisi vahvistettava ja uudenaikaista tutkimusinfrastruktuuria olisi kehitettävä koordinoidusti, yksityisen sektorin innovointitoimintaa olisi vauhditettava käyttämällä julkisen tuen mekanismeja kokonaisvaltaisemmin, julkisten investointien vipuvaikutusta olisi parannettava ja tutkimuslaitosten ja yliopistojen hallintoa olisi uudistettava. On myös tärkeää varmistaa, että yritykset toimivat kilpailukykyisessä ympäristössä, koska kilpailu kannustaa merkittävästi yksityissektoria investoimaan innovointiin. Lisäksi on ponnisteltava määrätietoisesti eurooppalaisten tutkijoiden määrän ja ammattitaidon lisäämiseksi erityisesti houkuttelemalla enemmän opiskelijoita tieteelliseen ja tekniseen ja insinöörialan koulutukseen parantamalla tutkijoiden urakehitysmahdollisuuksia ja poistamalla heidän kansainvälisen, yhteisön sisäisen ja eri alojen välisen liikkuvuuden esteitä sekä rekrytoimalla ja uudelleen integroimalla EU:n ulkopuolella toimivia ja ulkomaisia huippututkijoita ja opiskelijoita. T&K:n eurooppalaista ulottuvuutta olisi vahvistettava yhteisrahoituksella, aikaansaamalla tutkijoiden kriittinen massa ja tutkimuslaitosten optimaalinen määrä EU:n tasolla painopistealoilla, joilla rahoituksen tarve on suuri, ja poistamalla tutkijoiden ja yliopistojen opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden liikkuvuuden esteitä. Luomiskyvyn ja uuden tiedon omaksumiskyvyn tehostamiseksi tarvitaan lisää toimia koulutuksen, erityisesti korkeakoulutuksen, laadun parantamiseksi ja säilyttämiseksi.
Suuntaviiva 7. Erityisesti yksityissektorin T&K-investointien lisäämiseksi ja parantamiseksi vahvistetaan yleiseksi investointitavoitteeksi vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttia BKT:sta siten, että se jakautuu asianmukaisella tavalla yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Jäsenvaltiot määrittelevät tarvittavat välitasot. Jäsenvaltioiden olisi edelleen kehitettävä toimenpidekokonaisuuksia, joilla kannustetaan tutkimusta ja kehitystä, erityisesti yritysten T&K-toimintaa:
1. |
parantamalla perusedellytyksiä ja varmistamalla, että yritysten toimintaympäristö on riittävän kilpailukykyinen ja houkutteleva; |
2. |
tehostamalla T&K:een tarkoitettujen julkisten menojen käyttöä ja vaikutusta ja kehitettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia; |
3. |
kehittämällä ja vahvistamalla jäsenvaltioiden koulutus- ja tutkimuslaitosten osaamiskeskuksia ja perustamalla tarpeen mukaan uusia sekä parantamalla julkisten tutkimuslaitosten ja yksityisten yritysten välistä yhteistyötä ja teknologian siirtoa; |
4. |
kehittämällä ja käyttämällä paremmin hyväksi kannustimia yksityisen T&K-toiminnan aikaansaamiseksi; |
5. |
uudistamalla tutkimuslaitosten ja yliopistojen hallintoa; |
6. |
varmistamalla ammattitaitoisten tutkijoiden riittävä määrä houkuttelemalla enemmän opiskelijoita tieteelliseen, tekniseen ja insinöörikoulutukseen ja parantamalla tutkijoiden ja kehittämistyössä olevan henkilöstön urakehitysmahdollisuuksia ja eurooppalaista, kansainvälistä ja eri alojen välistä liikkuvuutta. |
Innovoinnin helpottaminen
Euroopan talouden dynaamisuus riippuu sen luomis- ja innovointikyvystä. Tästä syystä on luotava innovaatioita suosivat taloudelliset perusedellytykset, joihin sisältyvät muun muassa hyvin toimivat rahoitus- ja tuotemarkkinat sekä selkeästi määritellyt ja edulliset teollis- ja tekijänoikeudet. Innovaatioita tuovat usein markkinoille uudet yritykset, joilla voi olla erityisiä vaikeuksia rahoituksen saamisessa. Innovatiivisten yritysten perustamista ja kasvua samoin kuin rahoituksen saatavuutta edistävillä toimenpiteillä olisi tästä syystä lisättävä innovatiivista toimintaa. Teknologian levitystä ja kansallisten innovaatio- ja koulutusjärjestelmien parempaan yhdentämiseen tähtääviä politiikkoja voidaan edistää kehittämällä innovaatiokeskuksia ja -verkkoja sekä tarjoamalla pk-yrityksille innovointia tukevia palveluja. Osaamisen siirtäminen tutkijoiden liikkuvuuden, suorien ulkomaisten sijoitusten (FDI) tai maahantuodun teknologian avulla on erityisen hyödyllistä kehityksessä jälkeen jääneille maille ja alueille. On myös tärkeää vahvistaa entisestään T&K-toiminnan, koulutuksen ja innovoinnin muodostaman osaamisen kolmion yhdentymistä. Erityisesti korkealaatuiset koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät ovat osaamis- ja innovaatiovalmiuksien perusedellytyksiä.
EU:n laaja-alaisessa innovaatiostrategiassa käsitellään näin ollen teollis- ja tekijänoikeuksia, standardointia, julkisten hankintojen käyttöä innovoinnin edistämiseksi, yhteisiä teknologia-aloitteita, innovoinnin edistämistä edelläkävijämarkkinoilla, korkeakoulutuksen, tutkimustoiminnan ja liike-elämän välistä yhteistyötä ns. open source -tyyppinen innovointi mukaan lukien, innovoinnin edistämistä aluetasolla ja palvelualoilla, sekä muiden kuin teknologian alojen innovointia ja yritysten pääoman, erityisesti riskipääoman saatavuuden parantamista.
EU:n on välttämätöntä löytää ratkaisu EU:n laajuisia patentteja koskevia riita-asioita ja yhteisön patenttia varten.
Suuntaviiva 8. Kaikentyyppisen innovoinnin helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi keskityttävä:
1. |
innovointia tukevien palveluiden, erityisesti teknologian levityksen ja siirron parantamiseen; |
2. |
yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä yhdistävien innovaatiokeskusten, verkkojen ja hautomoiden luomiseen ja kehittämiseen, myös alueellisella ja paikallistasolla, alueiden välisten teknologiaerojen pienentämiseksi; |
3. |
rajat ylittävän osaamisen siirron kannustamiseen, myös suorien ulkomaisten sijoitusten avulla; |
4. |
innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden julkisten hankintojen kannustamiseen; |
5. |
kotimaisen ja kansainvälisen rahoituksen saatavuuden parantamiseen; |
6. |
tehokkaiden ja oikeahintaisten keinojen luomiseen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöön panemiseksi. |
Tieto- ja viestintätekniikan levittäminen i2010-aloitteen tavoitteiden ja toimien mukaisesti on myös tärkeä keino parantaa tuottavuutta ja sen seurauksena myös taloudellista kasvua. EU ei ole pystynyt saamaan täyttä hyötyä tieto- ja viestintätekniikasta. Tämä johtuu erityisesti siitä, että investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan, organisatorisiin innovaatioihin ja digitaalitekniikkaan ovat edelleen riittämättömiä. Tieto- ja viestintätekniikan laajempi ja tehokkaampi käyttö ja saumattomasti toimivien yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen sähköisissä viestintäpalveluissa tukee eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä tulevaisuudessa. Lisäksi on tärkeää vähentää niin sanottujen sähköisten yhtenäismarkkinoiden sirpaloitumista ja estää se ottamalla käyttöön jäsenvaltioiden väliset yhteentoimivat sähköiset palvelut kaikilla aloilla. Avoimet tieto- ja viestintätekniikan standardit luovat hyödyllisen perustan yhteentoimivuudelle ja innovoinnille. Myös verkkojen turvallisuudesta, tietoturvallisuudesta ja tietojen yksityisyydestä sekä lähentymisestä olisi huolehdittava. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava laajakaistaverkkojen käyttöönottoon myös huonojen palveluyhteyksien alueilla tietoon perustuvan talouden kehittämiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurin kehittämisen osalta sekä edistettävä kasvua ja innovointia uusien palvelujen osalta ottamalla käyttöön huippunopeita laajakaistaverkkoja.
Suuntaviiva 9. Tieto- ja viestintätekniikan leviämisen ja tehokkaan käytön edistämiseksi sekä osallistavan tietoyhteiskunnan luomiseksi jäsenvaltioiden olisi:
1. |
kannustettava tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen laajalti julkisissa palveluissa, pk-yrityksissä ja kotitalouksissa; |
2. |
vahvistettava tarpeelliset puitteet tätä vastaaville työn uudelleenorganisoinnille talouselämässä; |
3. |
edistettävä eurooppalaisen teollisuuden vahvaa asemaa tieto- ja viestintätekniikan avainaloilla; |
4. |
kannustettava vahvan tieto- ja viestintätekniikan ja sisältöteollisuuden sekä hyvin toimivien markkinoiden kehittämiseen; |
5. |
huolehdittava verkko- ja tietoturvallisuudesta sekä lähentymisestä ja yhteentoimivuudesta tavoitteena luoda rajaton tiedon alue; |
6. |
kannustettava laajakaistaverkkojen käyttöönottoon myös huonojen palveluyhteyksien alueilla tietoon perustuvan talouden kehittämiseksi. Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Joustavuuden edistäminen yhdessä työsuhdeturvan kanssa sekä työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentäminen ottaen työmarkkinaosapuolten asema asianmukaisesti huomioon” (nro 21). |
Eurooppalaisen teollisuuspohjan kilpailuetujen vahvistaminen
Vahva teollisuuspohja on avainasemassa Euroopan talouden kannalta. EU:n kilpailukyky riippuu talouden kyvystä suunnata uudelleen toiminnot aloille, joilla tuottavuus on suurempi. Lähestymistapa, jossa yhdistyvät innovointi-, työllisyys-, alue- ja muut politiikat, tukee EU:n teollisuuspohjan parantamista. Taloudellisen ja teknologisen johtoasemansa vahvistamiseksi ja säilyttämiseksi Euroopan on vahvistettava kykyään kehittää ja markkinoida uusia teknologioita, mukaan lukien tieto- ja viestintätekniikka sekä ympäristötekniikka. Tutkimukseen, sääntelyyn ja rahoitukseen liittyvien haasteiden yhdessä ratkomisesta Euroopan tasolla syntyvää synergiaa olisi analysoitava ja hyödynnettävä silloin, kun haasteiden määrästä ja laajuudesta johtuen yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksin pysty korjaamaan markkinoiden toiminnan puutteita. EU ei ole vielä pystynyt käyttämään teknologista potentiaaliaan täysimääräisesti. Euroopan teollisuuspolitiikan olisi pyrittävä luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset rehelliseen kilpailuun perustuvalle liiketoiminnalle. Eurooppalaisen osaamisen yhdistäminen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön kehittäminen tapauksissa, joista yhteiskunnalle koituu suuremmat hyödyt kuin yksityiselle sektorille, auttavat hyödyntämään tätä potentiaalia.
Suuntaviiva 10. Euroopan teollisuuspohjan kilpailuetujen vahvistamiseksi Euroopan koko alueella on oltava vakaa teollisuusrakenne. Nykyaikaista ja aktiivista teollisuuspolitiikkaa voidaan harjoittaa vain vahvistamalla teollisuuspohjan kilpailuetuja, mukaan lukien luomalla suotuisat puitteet sekä teollisuudelle että palveluille, huolehtien siitä, että kansalliset, valtioiden väliset ja eurooppalaiset toimet täydentävät toisiaan. Jäsenvaltioiden olisi
1. |
aloitettava keskeisten teollisuudenalojen lisäarvon ja kilpailukykytekijöiden määrittäminen ja käsiteltävä globalisaation haasteita; |
2. |
keskityttävä myös uusien teknologioiden ja markkinoiden kehittämiseen.
|
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamisen parantaminen” (nro 20).
Kannustaminen resurssien kestävään käyttöön
Unionin jatkuva menestyminen riippuu myös siitä, kuinka resursseihin ja ympäristöön liittyviä haasteita käsitellään, sillä jos niihin ei puututa tai niitä käsitellään tavalla, joka ei ole kustannustehokas, ne jarruttavat tulevaa kasvua. Viimeaikainen kehitys on osoittanut energiatehokkuuden merkityksen ja sen, kuinka tärkeää on vähentää Euroopan talouden herkkyyttä öljyn hinnan vaihteluille. Ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskeva yhdennetty lähestymistapa on tarpeen, jotta voidaan parantaa toimitusvarmuutta, varmistaa EU:n talouden kilpailukyky ja kohtuuhintaisen energian saatavuus sekä torjua ilmastonmuutosta. Sekä jäsenvaltioiden että yhteisön on pyrittävä saavuttamaan EU:n tavoitteet, joiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vähintään 20 prosenttia, uusiutuvien energialähteiden osuuden on oltava 20 prosenttia ja energiatehokkuutta on parannettava 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Samoin niiden on – EU:n panoksena vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaan maailmanlaajuiseen ja kattavaan sopimukseen – valmistauduttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä edellyttäen, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan asiaan riittävässä määrin. Politiikkoja olisi kehitettävä sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan taloudellisesti tehokkaimmalla tavalla ja kustannuksia säästäen. Keskeisenä haasteena on varmistaa, että siirtymistä vähähiiliseen talouteen käsitellään tavalla, joka vastaa EU:n kilpailukykyä, tukee julkisen talouden vakaata ja kestävää hoitoa sekä edistää kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian mukaisia laajempia kasvutavoitteita. On ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltiot jatkavat ilmastonmuutoksen torjuntaa, jotta maapallon lämpötilan nousu ei ylitä 2 °C:ta esiteolliseen tasoon verrattuna, ja pantava täytäntöön Kioton sekä vuoden 2020 tavoitteet kustannustehokkaalla tavalla. Jäsenvaltioiden olisi myös pysäytettävä biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ja säilytettävä ekosysteemipalvelut etenkin sisällyttämällä tämä vaatimus muihin politiikkoihin, ottaen huomioon biodiversiteetin merkitys tietyille talouden aloille.
Tehokkaan ja kestävän liikennepolitiikan kehittämisellä, johon kuuluu myös ulkoisten kustannusten huomioon ottaminen, on keskeinen merkitys. Markkinaehtoisten välineiden käyttö tässä yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää, jotta hinnat heijastaisivat paremmin ympäristövahinkoja ja sosiaalisia kustannuksia ja on tärkeätä antaa hintasignaalien vaikuttaa täysimääräisesti. Olisi huolehdittava myös EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistamisesta. Ympäristöystävällisten teknologioiden ja ekoinnovaation kehittämistä ja käyttöä, ympäristöarvojen huomioon ottamista julkisissa hankinnoissa kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin, ja ympäristölle haitallisten tukien lakkauttamista on kannustettava. Näillä toimilla ja muilla politiikan keinoilla, verotus, ympäristötuet ja käyttömaksut mukaan lukien, voidaan lisätä innovatiivista toimintaa ja vahvistaa kestävän kehityksen toteutumista. EU:n yritykset kuuluvat esimerkiksi maailman johtaviin uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien teknologioiden kehittäjiin. Koska energian hinta on jatkuvasti nousussa ja ilmastoon kohdistuvat uhat lisääntyvät, on sekä kasvun että kestävän kehityksen edistämisen kannalta tärkeää pyrkiä parantamaan energiatehokkuutta.
Suuntaviiva 11. Resurssien kestävän käytön edistämiseksi sekä ympäristönsuojelun ja kasvun välisen synergian lujittamiseksi jäsenvaltioiden olisi
1. |
painotettava energiatehokkuutta ja yhteistuotantoa, kestävien, mukaan lukien uusiutuvien, energiamuotojen kehittämistä ja ympäristöystävällisten ja ekotehokkaiden teknologioiden nopeaa levittämistä a) sisämarkkinoille, eritoten energian ja liikenteen alalla muun muassa Euroopan talouden öljyn hinnan muutoksista aiheutuvan haavoittuvuuden vähentämiseksi, b) muualle maailmaan siitä syystä, että tällä sektorilla on huomattavaa vientipotentiaalia; |
2. |
edistettävä keinojen kehittämistä ulkoisten ympäristökustannusten huomioon ottamiseksi sekä talouskasvun ja ympäristön pilaantumisen välisen kytköksen katkaisemiseksi. Nämä painopistealueet olisi pantava täytäntöön voimassa olevan yhteisön lainsäädännön ja ympäristöteknologioita koskevassa toimintasuunnitelmassa ehdotettujen toimien ja välineiden mukaisesti, muun muassa a) käyttämällä markkinaehtoisia välineitä, b) käyttämällä riskirahoitusta ja T&K-rahoitusta, c) edistämällä kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja, mukaan lukien ympäristöarvojen huomioon ottaminen julkisissa hankinnoissa, d) kiinnittämällä erityistä huomiota pk-yrityksiin, ja e) uudistamalla tukijärjestelmät, joilla on huomattava haitallinen vaikutus ympäristöön ja jotka eivät ole yhteensopivia kestävän kehityksen kanssa, ja pyrkimällä poistamaan tällaiset tuet asteittain; |
3. |
pyrittävä edelleen tavoitteeseen, jonka mukaan biodiversiteetin köyhtyminen pysäytetään vuoteen 2010 mennessä, erityisesti sisällyttämällä tämä vaatimus muihin politiikkoihin, ottaen huomioon biodiversiteetin merkitys tietyille talouden aloille; |
4. |
jatkettava ilmastonmuutoksen torjuntaa panemalla täytäntöön Kioton tavoitteet kustannustehokkaalla tavalla, erityisesti pk-yritysten osalta. |
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Kasvuun ja työllisyyteen suuntautuva tehokkaampi resurssien kohdentaminen” (nro 3).
B.2 Euroopasta houkuttelevampi paikka investoijille ja työntekijöille
Euroopan unionin houkuttelevuus investointipaikkana riippuu muun muassa sen markkinoiden koosta ja avoimuudesta, sen lainsäädännöstä, sen työvoiman laadusta ja sen infrastruktuurista.
Sisämarkkinoiden laajentaminen ja syventäminen
Tavaroiden sisämarkkinat ovat suhteellisen hyvin yhdentyneet, mutta palvelumarkkinat ovat edelleen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti melko hajanaiset. Palveludirektiivin paneminen täytäntöön täysimääräisesti ja oikeaan aikaan on merkittävä askel kohti täysin toimivia palveluiden sisämarkkinoita. Poistamalla kaikki esteet rajat ylittävän toiminnan tieltä myös hallinnollista rasitusta vähentämällä voidaan vapauttaa palvelualan käyttämätöntä potentiaalia Euroopassa. Verotusympäristön parantaminen on tärkeää. Yhtenäismarkkinoiden toimintaa voidaan parantaa jatkuvilla ponnisteluilla veropetosten estämiseksi ja haitallisen verokilpailun poistamiseksi sekä lujittamalla verotusta koskevaa yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja tarvittaessa Euroopan tasolla kansallista toimivaltaa mitenkään rajoittamatta. Työ jatkuu tämän osalta myös siten, että pyritään poistamaan yhtenäismarkkinoiden tiellä olevat esteet. Niin ikään rahoitusmarkkinoiden täydellinen yhdentyminen panemalla täytäntöön rahoituspalveluja vuosina 2005–2010 koskevassa valkoisessa kirjassa esitetty strategia lisäisi tuotantoa ja työllisyyttä mahdollistamalla pääomien tehokkaamman kohdentamisen ja yritysrahoitukselle paremmat toimintaedellytykset.
Jäsenvaltiot ovat edistyneet sisämarkkinadirektiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tavoitteena olisi kuitenkin oltava pyrkimys hyödyntää eurooppalaisia yhtenäismarkkinoita paremmin. Direktiivejä ei myös panna usein täytäntöön tai sovelleta asianmukaisesti, kuten komission käynnistämien rikkomisesta johtuvien menettelyjen suuri määrä osoittaa. Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava keskenään tietoja parhaista toimintatavoista ja tehtävä yhteistyötä komission kanssa varmistaakseen, että kansalaiset ja yritykset saavat sisämarkkinalainsäädännöstä täyden hyödyn. Esimerkiksi julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä on edelleen huomattavasti parantamisen varaa. Tilanteen parantamiseksi olisi kasvatettava julkisesti ilmoitettujen julkisten hankintojen osuutta. Lisäksi avoimemmalla hankintamenettelyllä saataisiin aikaan merkittäviä budjettisäästöjä jäsenvaltioille.
Suuntaviiva 12. Sisämarkkinoiden laajentamiseksi ja syventämiseksi jäsenvaltioiden olisi
1. |
tehostettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; |
2. |
asetettava etusijalle sisämarkkinalainsäädännön tiukempi ja parempi täytäntöönpano; |
3. |
poistettava jäljellä olevat rajat ylittävää toimintaa haittaavat esteet; |
4. |
sovellettava tehokkaasti julkisia hankintoja koskevia EU:n sääntöjä; |
5. |
edistettävä palvelujen täysin toimivien sisämarkkinoiden toteuttamista siten, että samalla säilytetään Euroopan sosiaalinen malli; |
6. |
nopeutettava rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä rahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman johdonmukaisella täytäntöönpanolla ja valvonnalla. Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Työmarkkinoiden tarpeiden yhteensopivuuden varmistaminen” (nro 20). |
Avoimien ja kilpailukykyisten markkinoiden varmistaminen Euroopassa ja sen ulkopuolella
Avoin maailmanlaajuinen kauppajärjestelmä on tärkeä EU:lle. EU on maailman johtava kaupankävijä ja investoija. EU:n avoin politiikka merkitsee teollisuudelle alhaisempia kustannuksia, kuluttajille huokeampia hintoja sekä liike-elämälle tehokkaampaa kilpailua ja uusia investointeja. On tärkeää, että EU käyttää kansainvälisissä neuvotteluissa vaikutusvaltaansa ajaakseen vielä avoimempia markkinoita, joiden pitäisi johtaa vastavuoroisiin etuihin. Näin ollen EU aikoo jatkaa kaupan ja sijoitusten esteiden poistamista ja samalla torjua epärehellisiä kauppa- ja sijoituskäytänteitä sekä kilpailun vääristymistä. On myös tärkeää työskennellä muiden keskeisten kauppakumppaneiden kanssa sellaisen yhteisen alueen luomiseksi, jossa sovelletaan yhteensopivia säännöksiä ja normeja, mukaan lukien kansainvälisen tason yhteistyö kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden tehokkuuden ja vakauden syventämiseksi.
Kilpailupolitiikalla on ollut keskeinen asema tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisessa yrityksille EU:ssa. Voi myös olla hyödyllistä tarkastella markkinoita koskevaa laajempaa sääntelykehystä, jotta voidaan edistää yritysten tehokkaamman kilpailun edellyttämien olosuhteiden luomista, etenkin ottaen huomioon kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat omia sisäisiä politiikkojamme kehitettäessä ja täytäntöönpantaessa. Euroopan markkinoita voidaan avata lisää kilpailulle alentamalla jäljellä olevien valtiontukien yleistä tasoa. Näitä ponnisteluja on tuettava ohjaamalla jäljelle jäävää valtiontukea tiettyihin horisontaalisiin tavoitteisiin. Valtiontukea koskevien sääntöjen tarkistaminen on edistänyt tätä kehitystä.
Markkinoille pääsyä helpottavat rakenteelliset uudistukset ovat erityisen tehokkaita kilpailun lisäämiseksi. Tällaiset uudistukset ovat erittäin tärkeitä markkinoilla, joilla kilpailu on aikaisemmin estynyt kilpailunvastaisen käyttäytymisen, monopolien, ylisääntelyn (esimerkiksi luvat, lisenssit, vähimmäispääomaa koskevat vaatimukset, oikeudelliset esteet, liikkeiden aukioloajat, säännellyt hinnat jne. voivat estää tehokkaan kilpailuympäristön kehittymistä) tai kaupan suojaamisen vuoksi.
Lisäksi verkkoalojen (sähkö- ja kaasu-, liikenne-, televiestintä- ja postipalvelualoilla) kilpailulle avaamiseksi sovittujen toimenpiteiden toteuttaminen auttaa varmistamaan alhaisemmat hinnat ja suuremmat valintamahdollisuudet sekä takaa, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Kilpailu- ja sääntelyviranomaisten olisi huolehdittava siitä, että vapautetuilla markkinoilla on kilpailua. On varmistettava, että laadukkaita yleistä taloudellista etua koskevia palveluja on saatavilla kohtuulliseen hintaan.
Kuluttajat, jotka tekevät tietoon perustuvia valintoja, palkitsevat nopeammin tehokkaat toimijat. Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanoa on parannettava edelleen. Tämä antaa kuluttajille vaikutusmahdollisuuksia ja lisää kilpailua sisämarkkinoiden vähittäiskauppatasolla.
Avoimuuden edistäminen kaupan ja investointien alalla sekä vientiä että tuontia lisäämällä on merkittävä kasvun ja työllisyyden kannustin ja voi tehostaa rakenneuudistusta. Maailmanlaajuisten kaupan sääntöjen avoin ja vahva järjestelmä on Euroopan talouden kannalta välttämätön. Lisäksi kunnianhimoisen ja tasapainoisen sopimuksen menestyksekäs aikaansaaminen Dohan neuvottelukierroksella sekä kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppajärjestelyjen kehittäminen avaisi markkinoita kaupalle ja investoinneille, mikä puolestaan lisäisi kasvupotentiaalia. Tätä silmällä pitäen EU on valmis avustamaan kauppa- ja investointikumppaneitaan maailmanlaajuisten normien edistämisessä ja erityisesti tukemaan toimintaedellytysten kehittämistä kehitysmaissa.
Suuntaviiva 13. Avointen ja kilpailukykyisten markkinoiden varmistamiseksi Euroopassa ja sen ulkopuolella ja globalisaation hyödyntämiseksi jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle:
1. |
kilpailua perusteetta estävien lainsäädännöllisten esteiden, kaupan esteiden ja muiden esteiden poistaminen; |
2. |
kilpailupolitiikan täytäntöönpanon tehostaminen; |
3. |
kilpailu- ja sääntelyviranomaisten suorittama valikoiva markkinoiden ja sääntelyn valvonta kilpailun ja markkinoille pääsyn tiellä olevien esteiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi; |
4. |
kilpailua vääristävien valtiontukien vähentäminen; |
5. |
tuen ohjaaminen yhteisön puitteiden mukaisesti tiettyihin horisontaalisiin tavoitteisiin kuten tutkimukseen, innovointiin ja inhimillisen pääoman optimaaliseen käyttöön, sekä todettujen markkinahäiriöiden korjaamiseen; |
6. |
avoimuuden edistäminen myös monenvälisissä yhteyksissä; |
7. |
sovittujen toimenpiteiden täytäntöönpano verkkotoimialojen avaamiseksi kilpailulle, jotta varmistetaan tehokas kilpailu Euroopan laajuisilla yhdennetyillä markkinoilla. Samalla tehokkaiden ja kohtuuhintaisten yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen saatavuudella on merkittävä asema kilpailukykyisessä ja dynaamisessa taloudessa. |
Eurooppalaisen ja kansallisen sääntelyn parantaminen
Markkinoiden sääntely on keskeisessä osassa luotaessa ympäristöä, jossa liiketoimintaa voidaan harjoittaa kilpailukykyisin hinnoin. Sääntelyllä korjataan myös markkinahäiriöitä tai suojellaan markkinoiden toimijoita. Lainsäädännön ja sääntelyn kumulatiivinen vaikutus voi kuitenkin aiheuttaa huomattavia taloudellisia kustannuksia. Lainsäädännön olisi tästä syystä oltava hyvin suunniteltua ja oikeasuhteista ja sitä olisi tarkistettava säännöllisesti. Eurooppalaisen ja kansallisen sääntely-ympäristön laatu edellyttää yhteistä sitoutumista ja jaettua vastuuta niin EU:n kuin jäsenvaltioiden tasolla.
Paremman sääntelyn kulttuuri on alkanut juurtua EU:ssa. Parempaan sääntelyyn tähtäävässä komission lähestymistavassa uuden tai tarkistettavan lainsäädännön taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset arvioidaan huolellisesti, jotta voitaisiin tunnistaa mahdollisuudet tehdä kompromisseja ja saavuttaa synergiaa eri poliittisten tavoitteiden välillä. Lisäksi olemassa olevaa sääntelyä arvioidaan yksinkertaistamisen kannalta, hallinnollinen taakka mukaan luettuna, ja sen vaikutusta kilpailukykyyn arvioidaan. Lisäksi komissio on hyväksynyt lähestymistavan uuden ja voimassa olevan EU:n lainsäädännön hallinnollisten kustannusten mittaamiseksi ja kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan tarkoituksena on vähentää EU:n lainsäädännöstä ja sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheutuvaa taakkaa 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä.
Jäsenvaltioiden olisi asetettava yhtä kunnianhimoisia kansallisia vähennystavoitteita toimivaltansa puitteissa. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi aktiivisesti edistettävä sähköisiä palveluja ja muita jäsenvaltioiden laajasti käyttämiä tieto- ja viestintätekniikan välineitä. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava käyttöön kattava ja selkeä paremman sääntelyn strategia, mukaan lukien asianmukaiset institutionaaliset rakenteet, seurantakeinot ja resurssit ja asianomaisten sidosryhmien osallistuminen. Jäsenvaltioiden olisi arvioitava järjestelmällisesti lainsäädäntöaloitteista ja -tarkistuksista aiheutuvia kustannuksia ja niistä koituvia etuja. Niiden olisi parannettava sääntelyn laatua, säilyttäen kuitenkin tavoitteensa, ja yksinkertaistettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. Niiden olisi kuultava laajalti sidosryhmiä lainsäädäntöaloitteiden kustannuksista ja hyödyistä, erityisesti jos niihin liittyy mahdollisuus tehdä kompromisseja eri poliittisten tavoitteiden välillä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että sääntelyn mahdollisia vaihtoehtoja tarkastellaan asianmukaisesti. Tämä on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset), joilla on tavallisesti käytettävissään ainoastaan rajallisesti resursseja yhteisön ja kansallisen lainsäädännön edellyttämien sääntelyvaatimusten noudattamiseksi. Näin ollen olisi erityisesti harkittava, voitaisiinko pk-yrityksille myöntää täysimääräinen tai osittainen poikkeus hallinnollisista vaatimuksista.
Suuntaviiva 14. Kilpailukykyisemmän toimintaympäristön luomiseksi ja yksityisen aloitteellisuuden edistämiseksi paremman sääntelyn avulla jäsenvaltioiden olisi:
1. |
vähennettävä yritysten ja erityisesti pk-yritysten ja uusyritysten hallinnollista rasitusta; |
2. |
parannettava nykyistä ja uutta sääntelyä, tavoitteensa kuitenkin säilyttäen, arvioimalla järjestelmällisesti ja huolellisesti sääntelyn taloudellisia, sosiaalisia (myös kansanterveydellisiä) ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja ottaen samanaikaisesti huomioon sääntelyn aiheuttama hallinnollinen rasitus ja parantamalla sen mittaamista sekä ottaen huomioon kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset myös täytäntöönpanon osalta; |
3. |
kannustettava yrityksiä kehittämään sosiaalista vastuutaan. |
Euroopassa tarvitaan yhä enemmän yrittäjähenkeä ja enemmän uusia yrityksiä, jotka haluavat toteuttaa luovia tai innovatiivisia yritysideoita. Politiikoilla olisi luotava puitteet innovatiivisille pk-yrityksille, joilla on potentiaalia korkeaan lisäarvoon ja korkeaan kasvuun. Tiedon saamista yrittäjyydestä kaikessa koulutuksessa pitäisi tukea ja tarjota yrittäjyyteen tarvittavat taidot. Yrittäjyysulottuvuus olisi otettava osaksi elinikäistä oppimista jo koulusta alkaen. Olisi rohkaistava kumppanuuksia yritysten kanssa. Yritysten perustamista ja kasvua voidaan edistää helpottamalla rahoituksen saantiedellytyksiä, tehostamalla rahoituksen välitystä ja parantamalla taloudellisia kannustimia. Näihin voivat kuulua verojärjestelmien mukauttaminen menestymistä paremmin palkitseviksi, välillisten työvoimakustannusten alentaminen ja uusyritysten hallinnollisen kuormituksen keventäminen ennen kaikkea tarjoamalla (erityisesti nuorille yrittäjille) asianmukaisia yritysten tukipalveluja ja perustamalla yhteyspisteitä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä omistusoikeuden siirtymiseen, perheyritykset mukaan lukien, sekä pelastamis- ja rakenneuudistusmenettelyjen parantamiseen erityisesti tehokkaamman konkurssilainsäädännön avulla. Jäsenvaltioiden olisi myös edistettävä tieto- ja viestintätekniikan levittämistä pk-yrityksille tuottavuuden parantamiseksi ja viennin edistämiseksi kannustamalla sähköisiin hallinnollisiin menettelyihin. Erityisesti naisyrittäjien kokemat esteet on otettava asianmukaisesti huomioon ja tukea naisyrittäjien määrän lisäämiseksi on määriteltävä ja kehitettävä. Ehdotukset ovat osa tulevaa EU:n pienyrityksiä koskevaa säädöstä, jonka komission on määrä esitellä, ja niiden täytäntöönpanolla edistetään pk-yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia.
Suuntaviiva 15. Yrittäjähenkisemmän kulttuurin edistämiseksi ja pk-yrityksiä tukevan ympäristön luomiseksi jäsenvaltioiden olisi
1. |
parannettava rahoituksen saatavuutta, erityisesti pienluottojen ja muiden riskipääoman muotojen osalta, pk-yritysten perustamisen ja kasvun edistämiseksi; |
2. |
vahvistettava taloudellisia kannustimia, myös verojärjestelmiä yksinkertaistamalla ja välillisiä työvoimakustannuksia alentamalla; |
3. |
vahvistettava pk-yritysten innovointikykyä; |
4. |
tarjottava asianmukaisia tukipalveluja ottamalla käyttöön keskitettyjä palvelupisteitä ja kansallisia yritysten tukiverkkoja yritysten perustamisen ja niiden kasvun edistämiseksi pk-yrityksiä koskevan peruskirjan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi parannettava pk-yrityksille suunnattua yrittäjyyskoulutusta. Niiden olisi myös helpotettava omistusoikeuden siirtymistä, uudistettava tarvittaessa konkurssilainsäädäntöään sekä parannettava pelastamis- ja rakenneuudistusmenettelyjä. |
Ks. myös yhdennetyt suuntaviivat ”Kasvuun ja työllisyyteen suuntautuva tehokkaampi resurssien kohdentaminen” (nro 3) ja ”Kaikentyyppisen innovoinnin helpottaminen” (nro 8 sekä 23 ja 24).
Eurooppalaisen infrastruktuurin laajentaminen ja parantaminen
Nykyaikainen infrastruktuuri (liikenne, energia ja digitaalinen tietoliikenne) on merkittävä sijoittautumispaikkojen houkuttavuuteen vaikuttava tekijä. Se helpottaa henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta unionissa. Yhteenliitetyt ja -toimivat Euroopan laajuiset verkot edistävät kansainvälistä kauppaa ja tehostavat sisämarkkinoiden toimivuutta vähentämällä kuljetus- ja viestintäkustannuksia ja laajentamalla markkinoita. Lisäksi Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvien toimialojen meneillään oleva vapauttaminen edistää kilpailua ja parantaa tehokkuutta näillä aloilla.
Eurooppalaisiin infrastruktuureihin tehtävien investointien kannalta etusijalle olisi asetettava parlamentin ja neuvoston liikenteen alan TEN-verkkoja koskevissa suuntaviivoissa määritettyjen 30 ensisijaisen liikennehankkeen toteuttaminen, Euroopan kasvualoitteen yhteydessä määritettyjen Quick-start -ohjelmaan kuuluvien liikennettä, uusiutuvia energialähteitä, laajakaistayhteyksiä ja tutkimusta koskevien rajat ylittävien hankkeiden saattaminen päätökseen sekä koheesiorahastosta tuettavien muiden liikennehankkeiden toteuttaminen. Myös infrastruktuurien pullonkaulat maiden sisällä on pyrittävä ratkaisemaan. Asianmukainen infrastruktuurien hinnoittelu voi tehostaa niiden käyttöä ja edistää eri liikennemuotojen välisen kestävän tasapainon kehittämistä.
Suuntaviiva 16. Eurooppalaisen infrastruktuurin laajentamiseksi, parantamiseksi ja yhdistämiseksi sekä etusijalle asetettujen rajat ylittävien hankkeiden loppuun saattamiseksi erityisenä tavoitteena on lisätä kansallisten markkinoiden yhdentymistä laajentuneessa EU:ssa. Jäsenvaltioiden olisi:
1. |
luotava asianmukaiset edellytykset tehokkaille liikenne-, energia- sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuureille – ensisijaisesti Euroopan laajuisiin verkkoihin sisältyville – täydentämällä yhteisön mekanismeja erityisesti rajat ylittäviä osuuksilla ja syrjäisillä alueilla, verkkotoimialojen avaamiseksi aidolle kilpailulle; |
2. |
harkittava julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien kehittämistä; |
3. |
harkittava asianmukaisia infrastruktuurien hinnoittelujärjestelmiä infrastruktuurien tehokkaan käytön ja eri liikennemuotojen välisen kestävän tasapainon varmistamiseksi korostamalla teknologista kehittämistä ja innovaatioita ja ottaen asianmukaisesti huomioon ympäristökustannukset ja kasvuun kohdistuvat vaikutukset. |
Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Tieto- ja viestintätekniikan leviämisen ja tehokkaan käytön edistäminen sekä osallistavan tietoyhteiskunnan luominen” (nro 9).
Tehty Brysselissä 14 päivänä toukokuuta 2008.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
A. BAJUK
KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/25 |
Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 79 – Ajoneuvojen ohjauslaitteitten hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset
Lisäys 78: Sääntö nro 79
Tarkistus 2
Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraavaan saakka:
Täydennys 3 muutossarjaan 01 – Voimaantulopäivä: 4. huhtikuuta 2005.
Oikaisu 20. tammikuuta 2006
SISÄLTÖ
SÄÄNTÖ
0. |
Johdanto |
1. |
Soveltamisala |
2. |
Määritelmät |
3. |
Hyväksynnän hakeminen |
4. |
Hyväksynnän antaminen |
5. |
Rakennevaatimukset |
6. |
Testejä koskevat vaatimukset |
7. |
Tuotannon vaatimustenmukaisuus |
8. |
Tuotannon vaatimustenvastaisuuden seuraamukset |
9. |
Muutokset ja ajoneuvon tyyppihyväksynnän laajentaminen |
10. |
Tuotannon lopettaminen |
11. |
Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet |
LIITTEET
Liite 1 – |
Ilmoitus ajoneuvotyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä, peruuttamisesta tai tuotannon lopullisesta keskeyttämisestä ohjauslaitteitten osalta säännön nro 79 mukaisesti |
Liite 2 – |
Hyväksyntämerkkien asettelu |
Liite 3 – |
Samaa energialähdettä ohjaukseen ja jarrutukseen käyttävien ajoneuvojen jarrutusteho |
Liite 4 – |
Lisäohjauslaitteella varustettuja ajoneuvoja koskevat lisävaatimukset |
Liite 5 – |
Hydraulisella ohjauksen voimansiirrolla varustettuja perävaunuja koskevat vaatimukset |
Liite 6 – |
Erityisvaatimukset, joita sovelletaan kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuuteen |
0. JOHDANTO
Säännön tarkoituksena on vahvistaa yhdenmukaiset vaatimukset tieliikenteessä käytettäviin ajoneuvoihin asennettujen ohjausjärjestelmien suunnittelulle ja suorituskyvylle. Perinteisenä perusvaatimuksena on ollut, että pääohjauslaite kytkee ohjauslaitteen eli tavallisesti ohjauspyörän sekä ajoneuvon pyörät aktiivisesti ja mekaanisesti toisiinsa ajoneuvon kulkusuunnan määrittämiseksi. Tarkoituksenmukaisesti mitoitettua varmennettua mekaanista kytkentää ei ole pidetty helposti rikkoutuvana.
Perinteisen lähestymistavan uudelleenarvioinnin taustalla ovat tekniikan kehitys sekä halu parantaa matkustajien turvallisuutta poistamalla mekaaninen ohjauspylväs samoin kuin ne tuotantoon liittyvät edut, joita syntyy siitä, että ohjauslaite on helpompi siirtää vasemman- ja oikeanpuoleisella ohjauksella varustettujen ajoneuvojen välillä. Siksi sääntöä nyt muutetaan uuden teknologian ottamiseksi huomioon. Nyt voidaan käyttää myös sellaisia ohjausjärjestelmiä, jossa ohjauslaitteen ja pyörien välillä ei ole aktiivista mekaanista kytkentää.
Järjestelmiä, joissa kuljettajalla on päävastuu ajoneuvon hallinnasta mutta joissa ohjausjärjestelmä voi avustaa häntä ajoneuvon antamien signaalien mukaisesti, nimitetään ”kehittyneiksi kuljettajaa avustaviksi ohjausjärjestelmiksi”. Tällaisissa järjestelmissä voi olla ns. automaattisesti ohjattu ohjaustoiminne, joka esimerkiksi passiivisten infrastruktuuriin sijoitettujen järjestelmien avulla auttaa kuljettajaa pitämään ajoneuvon optimaalisella ajoreitillä (kaistaohjaus, kaistan säilyttäminen, ohjaussuunnan säilyttäminen), ohjaamaan ajoneuvoa pienillä nopeuksilla tai ahtaissa tiloissa taikka paikoittamaan ajoneuvon ennalta määriteltyyn paikkaan (ns. Bus Stop Guidance). Kehittyneessä kuljettajaa avustavassa ohjausjärjestelmässä voi olla myös ohjausta korjaava toiminne, joka esimerkiksi varoittaa kuljettajaa siirtymisestä pois valitulta kaistalta, korjaa ohjauskulmaa samasta syystä taikka korjaa yhden tai useamman pyörän ohjauskulmaa ajoneuvon dynaamisen käyttäytymisen tai vakauden parantamiseksi.
Kaikkien kehittyneiden kuljettajaa avustavien ohjausjärjestelmien ominaisuuksiin kuuluu, että kuljettaja voi milloin tahansa halutessaan ohittaa avustustoiminnon esimerkiksi väistääkseen tiellä yllättäen olevaa estettä.
On ennakoitu, että tulevan teknologian ansiosta ohjaukseen voidaan vaikuttaa myös sensoreilla ja signaaleilla joko ajoneuvon sisältä tai sen ulkopuolelta. Tämä on antanut aihetta huoleen siitä, kuka tai mikä viime kädessä vastaa ajoneuvon hallinnasta. Huolestuttavaa on myös se, ettei olemassa ole kansainvälisesti sovittuja tiedonsiirtoprotokollia ohjauksen ajoneuvonulkoista tai muutoin ulkoista valvontaa varten. Tämän vuoksi tässä säännössä ei sallita yleisen hyväksynnän myöntämistä sellaisille järjestelmille, joiden ominaisuuksien ansiosta ohjaukseen voidaan vaikuttaa ulkoisilla signaaleilla, jotka voidaan lähettää esimerkiksi tienvarsilähettimistä taikka tien pintaan sijoitetuista aktiivisista laitteista. Näitä järjestelmiä, jotka eivät edellytä kuljettajan läsnäoloa, nimitetään ”itsenäisiksi ohjausjärjestelmiksi”.
Säännöllä estetään lisäksi sellaisten perävaunujen aktiivinen ohjaus, joiden energianlähde ja sähköinen ohjauslaite sijaitsee hinaavassa ajoneuvossa. Syynä on se, ettei olemassa ole standardeja, joita sovellettaisiin energiansyöttöliittimiin taikka ohjausvälityksen digitaaliseen tiedonsiirtoon. On odotettavissa, että kansainvälisen standardoimisjärjestön ISOn standardia ISO 11992 muutetaan jossain vaiheessa niin, että siinä otetaan huomioon ohjauksenhallintatietojen siirto.
1. SOVELTAMISALA
1.1. Tätä sääntöä sovelletaan M-, N- ja O-luokan ajoneuvojen ohjauslaitteisiin (1).
1.2. Tätä sääntöä ei sovelleta
1.2.1. |
ohjauslaitteisiin, jossa on täysin hydraulinen ohjauksen voimansiirto |
1.2.2. |
kohdassa 2.3.3 olevan määritelmän mukaisiin itsenäisiin ohjausjärjestelmiin |
1.2.3. |
perävaunuihin asennettuihin täysin tehosteisiin ohjausjärjestelmiin, joiden toimintaan tarvittava energia siirretään hinaavasta ajoneuvosta |
1.2.4. |
perävaunuihin asennettujen täysin tehosteisten ohjauslaitteiden sähköiseen ohjaukseen lukuun ottamatta kohdassa 2.5.2.4 olevan määritelmän mukaisia lisäohjauslaitteita. |
2. MÄÄRITELMÄT
Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
2.1. ”Ajoneuvon hyväksymisellä” tarkoitetaan ajoneuvotyypin ohjauslaitteiden hyväksymistä.
2.2. ”Ajoneuvotyypillä” tarkoitetaan ajoneuvoa, joka ei poikkea valmistajan ilmoittamasta ajoneuvotyypistä eikä sen olennaisista ominaisuuksista, joita ovat
2.2.1. |
ohjauslaitteen tyyppi, ohjauksen hallintalaitteet, ohjauksen voimansiirto, ohjattavat pyörät ja energialähde. |
2.3. ”Ohjauslaitteilla” tarkoitetaan kaikkia varusteita, joiden tarkoitus on määrätä ajoneuvon kulkusuunta.
Ohjauslaitteet koostuvat seuraavista:
— |
ohjauksen hallintalaitteet |
— |
ohjauksen voimansiirto |
— |
ohjattavat pyörät |
— |
mahdollinen energiajärjestelmä. |
2.3.1. ”Ohjauksen hallintalaitteilla” tarkoitetaan ohjauslaitteiden osaa, joka ohjaa niiden toimintaa kuljettajan myötävaikutuksella tai ilman sitä. Ohjauslaitteissa, joissa ohjausvoimat tuotetaan yksinomaan tai osittain kuljettajan lihasvoimalla, hallintalaitteet huolehtivat ohjauksesta aina ohjausvoiman mekaaniseen, hydrauliseen tai sähköiseen muuntamiseen saakka.
2.3.2. ”Ohjauksen voimansiirrolla” tarkoitetaan kaikkia ohjauslaitteiston osia, jotka muodostavat ohjauksen hallintalaitteiden ja pyörien välisen toiminnallisen kytkennän.
Voimansiirrolla on kaksi toisistaan riippumatonta tehtävää:
ohjausvälitys ja energian siirto.
Kun tässä säännössä käytetään termiä ”voimansiirto” yksinään, sillä tarkoitetaan sekä ohjausvälitystä että energian siirtoa. Säännössä erotetaan toisistaan mekaaniset, sähköiset ja hydrauliset voimansiirtojärjestelmät tai niiden yhdistelmät sen mukaan, millä tavoin signaalit tai energia siirretään.
2.3.2.1. ”Ohjausvälityksellä” tarkoitetaan kaikkia niitä osia, joiden avulla signaalit siirretään ohjauslaitteiden hallintaa varten.
2.3.2.2. ”Energiansiirrolla” tarkoitetaan kaikkia niitä osia, joilla siirretään se energia, jota tarvitaan pyörien ohjaamisen valvontaan tai säätelyyn.
2.3.3. ”Itsenäisellä ohjausjärjestelmällä” tarkoitetaan järjestelmää, jossa on kompleksiseen elektroniseen ohjausjärjestelmään kuuluva toiminne, jonka vaikutuksesta ajoneuvo noudattaa määriteltyä kulkureittiä tai muuttaa sitä ajoneuvon ulkopuolelta lähetettyjen signaalien perusteella. Päävastuu ajoneuvon hallinnasta ei välttämättä ole kuljettajalla.
2.3.4. ”Kehittyneellä kuljettajaa avustavalla ohjausjärjestelmällä” tarkoitetaan pääohjausjärjestelmän lisänä olevaa järjestelmää, joka avustaa kuljettajaa ajoneuvon ohjaamisessa mutta jättää päävastuun ajoneuvon hallinnasta joka tapauksessa kuljettajalle. Järjestelmässä on jompikumpi seuraavista toiminteista tai ne molemmat:
2.3.4.1. |
”Automaattisesti ohjattu ohjaustoiminne”, jolla tarkoitetaan kompleksiseen elektroniseen ohjausjärjestelmään kuuluvaa toiminnetta, joka voi ohjata ohjausjärjestelmän toimintaa ajoneuvon ulkopuolelta tulevien signaalien arvioinnin ja mahdollisten passiivisten infrastruktuuriin sijoitettujen järjestelmien antamien signaalien perusteella ja joka saa aikaan jatkuvan ohjaustoiminteen, joka auttaa kuljettajaa pitämään ajoneuvon tietyllä reitillä, ohjaamaan ajoneuvoa pienillä nopeuksilla taikka paikoittamaan ajoneuvon. |
2.3.4.2. |
”Ohjausta korjaava toiminne”, jolla tarkoitetaan kompleksiseen elektroniseen ohjausjärjestelmään kuuluvaa ei-jatkuvaa ohjaustoiminnetta, joka rajoitetun ajan muuttaa yhden tai useamman pyörän ohjauskulmaa mahdollisesti ajoneuvon ulkopuolelta tulevien signaalien arvioinnin perusteella tai muutoin ja jonka tarkoituksena on säilyttää ajoneuvon haluttu peruskulkureitti taikka vaikuttaa ajoneuvon dynaamiseen käyttäytymiseen. Ohjausta korjaavina pidetään myös järjestelmiä, jotka eivät itsessään aktiivisesti vaikuta ohjausjärjestelmän toimintaan vaan mahdollisesti yhdessä passiivisten infrastruktuuriin sijoitettujen järjestelmien kanssa vain varoittavat kuljettajaa ajoneuvon joutumisesta pois optimaaliselta kulkureitiltä tai arvaamattomasta vaarasta antamalla aistinvaraisen varoituksen ohjauksen hallintalaitteiden välityksellä. |
2.3.5. ”Ohjattavilla pyörillä” tarkoitetaan pyöriä, joita voidaan kääntää suoraan tai epäsuorasti suhteessa ajoneuvon pituusakseliin ajoneuvon liikkumissuunnan määräämiseksi. (Ohjattavat pyörät käsittävät myös akselit, joiden ympärillä ne pyörivät ajoneuvon liikkumissuunnan määräämiseksi).
2.3.6. ”Energiajärjestelmä” sisältää ne ohjauslaitteiden osat, jotka antavat laitteistoon energiaa, säätelevät energiaa ja tarvittaessa käsittelevät ja varastoivat sitä. Se sisältää myös kaikki käyttöaineen varastointisäiliöt ja paluulinjat mutta ei ajoneuvon moottoria (paitsi kohdan 5.3.2.1 soveltamiseksi) eikä sen välitystä energialähteeseen.
2.3.6.1. ”Energialähteellä” tarkoitetaan energiajärjestelmän osaa, joka antaa energiaa tarvittavassa muodossa.
2.3.6.2. ”Energiasäiliöllä” tarkoitetaan energiajärjestelmän osaa, johon energialähteen antama energia varastoidaan, esimerkiksi paineistetun nesteen säiliötä tai ajoneuvon akkua.
2.3.6.3. ”Käyttöainesäiliöllä” tarkoitetaan energiajärjestelmän osaa, johon käyttöaine varastoidaan ilmanpaineessa tai sitä lähellä olevassa paineessa, esimerkiksi nestesäiliötä.
2.4. Ohjauksen parametrit
2.4.1. ”Ohjauksen hallintaan käytettävällä voimalla” tarkoitetaan ohjauksen hallintalaitteisiin ajoneuvon ohjaamiseksi kohdistettavaa voimaa.
2.4.2. ”Ohjausajalla” tarkoitetaan aikaa, joka kuluu ohjauksen hallintalaitteiden liikkeen alkamisesta siihen, kun ohjattavat pyörät saavuttavat tietyn ohjauskulman.
2.4.3. ”Ohjauskulmalla” tarkoitetaan ajoneuvon pituusakselin projektion ja pyörätason leikkausviivan (joka on pyörän keskitaso kohtisuorassa pyörän pyörimisakseliin nähden) ja tien pinnan välistä kulmaa.
2.4.4. ”Ohjausvoimilla” tarkoitetaan kaikkia ohjauksen voimansiirrossa toimivia voimia.
2.4.5. ”Keskimääräisellä ohjauksen välityssuhteella” tarkoitetaan ohjauksen hallintalaitteiden kulmasiirron suhdetta ohjattavien pyörien keskimääräiseen ohjauskulmaan ääriarvosta toiseen käännyttäessä.
2.4.6. ”Kääntöympyrällä” tarkoitetaan ympyrää, jonka sisällä sijaitsevat kaikkien ajoneuvon pisteiden, lukuun ottamatta peilejä ja etusuuntavaloja, projektiot perustasoon nähden, kun ajoneuvolla ajetaan ympyrää.
2.4.7. ”Ohjauksen nimellissäteellä” tarkoitetaan ohjauspyörän kyseessä ollessa pienintä etäisyyttä sen pyörintäkeskiöstä kehän ulkoreunaan. Minkä tahansa muun ohjauksen tapauksessa sillä tarkoitetaan pyörintäkeskiön ja pisteen, johon ohjaava voima kohdistetaan, välistä etäisyyttä. Jos tällaisia pisteitä on useampia kuin yksi, käytetään sitä, joka vaatii suurimman voiman.
2.5. Ohjauslaitetyypit
Ohjausvoimien tuottamistapojen mukaan erotetaan seuraavat ohjauslaitteiden tyypit:
2.5.1. |
Moottoriajoneuvot:
|
2.5.2. |
Perävaunut:
|
2.5.3. |
Ohjattujen pyörien järjestelyn mukaan erotetaan seuraavat ohjauslaitteiden tyypit:
|
2.6. Ohjauksen voimansiirron tyypit
Ohjausvoimien siirtämistavan mukaan erotetaan seuraavat ohjauksen voimansiirron tyypit:
2.6.1. |
”Täysin mekaanisella ohjauksen voimansiirrolla” tarkoitetaan voimansiirtoa, jossa ohjausvoimat siirretään kokonaan mekaanisesti. |
2.6.2. |
”Täysin hydraulisella ohjauksen voimansiirrolla” tarkoitetaan voimansiirtoa, jossa ohjausvoimat siirretään jossakin voimansiirron vaiheessa ainoastaan hydraulisesti. |
2.6.3. |
”Täysin sähköisellä ohjauksen voimansiirrolla” tarkoitetaan voimansiirtoa, jossa ohjausvoimat siirretään jossakin voimansiirron vaiheessa ainoastaan sähköisesti. |
2.6.4. |
”Hybridillä ohjauksen voimansiirrolla” tarkoitetaan voimansiirtoa, jossa osa ohjausvoimista siirretään yhdellä ja toinen osa toisella edellä mainitulla menetelmällä. Jos voimansiirron jokin mekaaninen osa on suunniteltu antamaan ainoastaan asennon takaisinkytkennän ja on liian heikko siirtämään kaikki ohjausvoimat, järjestelmää pidetään täysin hydraulisena tai täysin sähköisenä ohjauksen voimansiirtona. |
2.7. ”Sähköisellä ohjauslinjalla” tarkoitetaan sähkökytkentää, joka välittää ohjaustoiminteen perävaunuun. Se koostuu sähköjohtimista ja liittimestä sekä osista, jotka on tarkoitettu perävaunun ohjausvälityksen tiedonsiirtoon ja energiansyöttöön.
3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN
3.1. Ohjauslaitteisiin liittyvää ajoneuvon tyyppihyväksyntää hakee valmistaja tai tämän asianmukaisesti valtuuttama edustaja.
3.2. Hakemukseen on liitettävä jäljempänä mainitut asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:
3.2.1. |
kuvaus ajoneuvotyypistä edellä kohdassa 2.2 mainittujen ominaisuuksien osalta; ajoneuvotyyppi on mainittava |
3.2.2. |
lyhyt kuvaus ohjauslaitteista sekä ohjauslaitteistoa kokonaisuudessaan esittävä piirros, josta käy ilmi ohjaukseen vaikuttavien eri laitteiden sijainti ajoneuvossa |
3.2.3. |
kun kyse on täysin tehostetuista ohjausjärjestelmistä ja tämän säännön liitteen 6 piiriin kuuluvista järjestelmistä, järjestelmän yleisesitys, josta käy ilmi järjestelmän toimintaperiaate ja ne varotoimet, varmennukset ja varoitusjärjestelmät, joilla varmistetaan ohjausjärjestelmän turvallinen toiminta ajoneuvossa. Tarpeelliset tällaisiin järjestelmiin liittyvät tekniset asiakirjat on esitettävä, jotta niitä voidaan käsitellä tyyppihyväksyntäviranomaisten ja/tai teknisen tutkimuslaitoksen kanssa. Asiakirjoja käsitellään luottamuksellisina. |
3.3. Hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttäväksi tarkoitettua ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo.
4. HYVÄKSYNTÄ
4.1. Jos ajoneuvo, jolle haetaan hyväksyntää tämän säännön mukaisesti, täyttää tässä säännössä asetetut ehdot, ajoneuvolle myönnetään tyyppihyväksyntä ohjauslaitteiden osalta.
4.1.1. Ennen tyyppihyväksynnän antamista hyväksyntäviranomaisen on todettava, että käytössä olevat järjestelyt riittävät takaamaan vaatimustenmukaisuuden tehokkaan valvonnan tämän säännön kohdan 7 mukaisesti.
4.2. Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Sen ensimmäiset kaksi numeroa (tällä hetkellä 01) ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille tai samalle ajoneuvotyypille, joka on varustettu muulla kuin kohdassa 3 edellytetyissä asiakirjoissa kuvatulla ohjauslaitteella.
4.3. Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.
4.4. Kaikkiin tämän säännön nojalla hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa eriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:
4.4.1. |
E-kirjain ja sen jälkeen hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, jotka ovat ympyrän sisällä (2). |
4.4.2. |
tämän säännön numero, jota seuraa kohdassa 4.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero. |
4.5. Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, kohdassa 4.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin kohdassa 4.4.1 määritellyn symbolin oikealle puolelle.
4.6. Tyyppihyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi merkitty.
4.7. Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.
4.8. Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkeistä.
5. RAKENNEVAATIMUKSET
5.1. Yleiset vaatimukset
5.1.1. Ohjausjärjestelmän on varmistettava ajoneuvon helppo ja turvallinen käsittely aina sen suurimpaan rakenteelliseen nopeuteen saakka ja perävaunun osalta sen suurimpaan teknisesti sallittuun nopeuteen asti. Testattaessa ajoneuvoa kohdan 6.2 mukaisesti kunnossa olevalla ohjauslaitteella edellytetään, että ohjaus pyrkii asettumaan keskiasentoon. Ajoneuvon on vastattava kohdan 6.2 vaatimuksia moottoriajoneuvojen ja kohdan 6.3 vaatimuksia perävaunujen osalta. Jos ajoneuvoon on asennettu lisäohjauslaite, sen on vastattava myös liitteen 4 vaatimuksia. Hydraulisella ohjauksen voimansiirrolla varustettujen perävaunujen on täytettävä myös liitteen 5 vaatimukset.
5.1.2. Ajoneuvoa on voitava kuljettaa suoralla tieosuudella ilman kuljettajan epätavallisia korjausliikkeitä ja ilman ohjausjärjestelmän epätavallista tärinää ajoneuvon suurimmalla rakenteellisella nopeudella.
5.1.3. Ohjauksenhallintalaitteen käyttösuunnan on oltava sama kuin ajoneuvon suuntaan haluttu muutos, ja ohjauslaitteen kääntökulman ja ohjauskulman välillä on oltava jatkuva yhteys. Näitä vaatimuksia ei sovelleta järjestelmiin, joissa on automaattisesti ohjattu tai korjaava ohjaustoiminne, eikä myöskään lisäohjauslaitteisiin.
Vaatimuksia ei myöskään välttämättä sovelleta täysin tehosteisiin ohjausjärjestelmiin, kun ajoneuvo ei ole liikkeessä eikä järjestelmää ole kytketty.
5.1.4. Ohjauslaitteiden on oltava suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että ne kestävät ajoneuvon tai ajoneuvojen yhdistelmän tavanomaisen käytön aikana syntyvät rasitukset. Ohjauksen voimansiirron mikään osa ei saa rajoittaa suurinta ohjauskulmaa, jollei osaa ole erityisesti tätä tarkoitusta varten suunniteltu. Jollei toisin määrätä, oletetaan, että tämän säännön tarkoituksessa ohjauslaitteissa saa ilmetä enintään yksi vika kerrallaan, ja kaksiakselista teliä pidetään yhtenä akselina.
5.1.5. Magneetti- tai sähkökentät eivät saa heikentää ohjauslaitteen ja siihen kuuluvien sähköisten ohjausjohtojen toimintaa. On osoitettava, että säännön nro 10 teknisiä vaatimuksia (sellaisena kuin sääntö on muutettuna tyyppihyväksyntähetkellä voimassa olevalla muutoksella) noudatetaan.
5.1.6. Kehittyneet kuljettajaa avustavat ohjausjärjestelmät saa hyväksyä tämän säännön perusteella vain siinä tapauksessa, ettei järjestelmä heikennä pääohjausjärjestelmän toimintaa. Tällaiset ohjausjärjestelmät on suunniteltava siten, että kuljettaja voi milloin tahansa halutessaan ohittaa avustustoiminnon.
5.1.6.1. Kuljettajan on saatava ilmoitus automaattisesti ohjatun ohjaustoiminteen kytkeytymisestä, ja toiminteen on automaattisesti kytkeydyttävä pois, jos ajoneuvon nopeus ylittää 10 km/h:n vakiorajoituksen yli 20 prosentilla tai jos järjestelmä ei enää ota vastaan arvioitavia signaaleja. Ohjaustoiminteen keskeytymisestä on ilmoitettava kuljettajalle lyhyellä mutta selkeällä visuaalisella signaalilla ja joko äänimerkillä tai signaalilla, joka tuntuu ohjauslaitteessa.
5.1.7. Ohjauksen voimansiirto
5.1.7.1. Ohjausgeometriansäätölaitteiden on oltava sellaisia, että säädön jälkeen voidaan luoda varma liitos säädettävien osien välille soveltuvilla lukituslaitteilla.
5.1.7.2. Ohjauksen voimansiirrossa, joka voidaan kytkeä irti erilaisten ajoneuvoyhdistelmien tarpeiden mukaan (esimerkiksi jatkettavat puoliperävaunut), on oltava lukituslaitteet, jotka varmistavat osien varman uudelleensijoituksen. Jos lukitus on automaattinen, käytössä on oltava lisäksi käsikäyttöinen turvalukko.
5.1.8. Ohjattavat pyörät
Pelkästään takapyörät eivät saa olla ohjattavia pyöriä. Tämä vaatimus ei koske puoliperävaunuja.
5.1.9. Energiajärjestelmä
Ohjauslaitteen ja muiden järjestelmien energiansyöttöön voidaan käyttää samaa energiajärjestelmää. Jos kuitenkin jokin samaa energiajärjestelmää käyttävä järjestelmä vikaantuu, ohjauksen toiminnasta on huolehdittava kohdassa 5.3 asetettujen vikaantumistapauksia koskevien ehtojen mukaisesti.
5.1.10. Hallintajärjestelmät
Liitteessä 6 vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan sellaisten sähköisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuuteen, jotka toteuttavat ohjaustoiminteen ohjausvälityksen tai muodostavat osan siitä. Tämä koskee myös kehittyneitä kuljettajaa avustavia ohjausjärjestelmiä. Liitettä 6 sovelletaan järjestelmiin tai toimintoihin, jotka hyödyntävät ohjausjärjestelmää jonkin korkeamman tason tavoitteen saavuttamiseksi, vain siinä määrin kuin ne vaikuttavat suoraan ohjausjärjestelmään. Tällaiset järjestelmät eivät saa olla kytkettynä irti ohjausjärjestelmän tyyppihyväksyntätestauksen aikana.
5.2. Perävaunuja koskevat erityiset vaatimukset
5.2.1. Perävaunujen (lukuun ottamatta puoliperävaunuja ja keskiakseliperävaunuja), joissa on useampia kuin yksi ohjattavin pyörin varustettu akseli, ja puoliperävaunujen ja keskiakseliperävaunujen, joissa on vähintään yksi ohjattavin pyörin varustettu akseli, on vastattava kohdassa 6.3 asetettuja vaatimuksia. Itseseuraavilla ohjauslaitteilla varustetuille perävaunuille ei kuitenkaan tarvitse tehdä kohdan 6.3 testiä, jos ohjaamattomien ja itseseuraavien akseleiden välinen akselikuormasuhde kaikissa kuormitusolosuhteissa on vähintään 1,6.
Itseseuraavilla ohjauslaitteilla varustettujen perävaunujen ohjaamattomien tai nivellettyjen ohjattujen akselien ja kitkaohjattujen akselien akselikuormasuhteen on kuitenkin oltava vähintään 1 kaikissa kuormitusolosuhteissa.
5.2.2. Jos ajoneuvoyhdistelmään kuuluva hinaava ajoneuvo kulkee suoraan eteenpäin, perävaunun ja hinaavan ajoneuvon on pysyttävä samassa linjassa. Ellei linjausta korjata automaattisesti, perävaunu on varustettava sopivalla säätölaitteella linjauksen säilyttämiseksi.
5.3. Vikaantumistapauksia koskevat vaatimukset ja suorituskyky
5.3.1. Yleistä
5.3.1.1. Ohjattavia pyöriä, ohjauksenhallintalaitteita ja ohjauksen voimansiirron mekaanisia osia ei pidetä tämän säännön tarkoituksessa helposti rikkoutuvina, jos ne ovat tarkoituksenmukaisesti mitoitettuja, niihin pääsee helposti käsiksi huoltoa varten, ja niiden turvallisuusominaisuudet vastaavat vähintään ajoneuvon muille olennaisille osille (kuten jarrujärjestelmälle) määrättyjä ominaisuuksia. Jos jonkin tällaisen osan vikaantuminen todennäköisesti johtaisi ajoneuvon hallinnan menettämiseen, on osa valmistettava metallista tai ominaisuuksiltaan vastaavasta materiaalista, eikä siihen saa kohdistua huomattavaa vääntöä ohjausjärjestelmää tavanomaisesti käytettäessä.
5.3.1.2. Kohtien 5.1.2, 5.1.3 ja 6.2.1 vaatimukset on täytettävä myös ohjauslaitteen vikaantuessa, jos ajoneuvoa voidaan kuljettaa kyseisissä kohdissa edellytetyillä nopeuksilla.
Kohtaa 5.1.3 ei tällöin sovelleta täysin tehosteisiin ohjausjärjestelmiin, kun ajoneuvo ei ole liikkeessä.
5.3.1.3. Kaikki muut kuin täysin mekaaniset viat voimansiirrossa on selvästi saatettava kuljettajan huomioon kohdan 5.4 mukaisesti. Kun vika ilmaantuu, keskimääräinen ohjaussuhde saa muuttua, kunhan kohdassa 5.2.6 täsmennettyä ohjausvoimaa ei ylitetä.
5.3.1.4. Jos ajoneuvon jarrujärjestelmällä ja ohjausjärjestelmällä on sama energialähde ja tämä energialähde vikaantuu, ohjausjärjestelmällä on oltava etusija ja sen täytyy pystyä täyttämään sovellettavat kohtien 5.3.2 ja 5.3.3 vaatimukset. Jarrutusteho ei seuraavan kerran jarrutettaessa saa jäädä alle tämän säännön liitteen 3 kohdassa 2 määritellyn tason.
5.3.1.5. Jos ajoneuvon jarrujärjestelmällä ja ohjausjärjestelmällä on sama energiajärjestelmä ja tämä energiajärjestelmä vikaantuu, ohjausjärjestelmällä on oltava etusija ja sen täytyy pystyä täyttämään soveltuvat kohtien 5.3.2 ja 5.3.3 vaatimukset. Jarrutustehon on seuraavan kerran jarrutettaessa oltava tämän säännön liitteen 3 kohdan 2 vaatimusten mukainen.
5.3.1.6. Perävaunujen on ohjausjärjestelmän vikaantuessa täytettävä myös kohtien 5.2.2 ja 6.3.4.1 vaatimukset.
5.3.2. Tehostetut ohjausjärjestelmät
5.3.2.1. Jos ajoneuvon moottori pysähtyy tai osa voimansiirrosta kohdassa 5.3.1.1 lueteltuja osia lukuun ottamatta vikaantuu, ohjauskulma ei saa muuttua välittömästi. Kohdassa 6 esitetyt vikaantuvaan järjestelmään liittyvät vaatimukset on täytettävä, jos ajoneuvoa voidaan kuljettaa yli 10 km/h:n nopeudella.
5.3.3. Täysin tehosteiset ohjausjärjestelmät
5.3.3.1. Järjestelmän on oltava sellainen, ettei ajoneuvoa voida kuljettaa jatkuvasti yli 10 km/h:n nopeudella, jos siihen tulee vika, joka edellyttää kohdassa 5.4.2.1.1 tarkoitetun varoitussignaalin antamista.
5.3.3.2. Jos ohjauksen voimansiirto vikaantuu (lukuun ottamatta kohdassa 5.1.4 lueteltuja osia), ajoneuvoa on voitava ohjata kohdassa 6 kunnossa olevalle ohjausjärjestelmälle vahvistettujen suoritusarvojen mukaisesti.
5.3.3.3. Jos ohjauksen voimansiirron energialähde vikaantuu, ajoneuvolla on voitava ajaa vähintään 24 kahden halkaisijaltaan 40 metrin kokoisen renkaan muodostamaa kahdeksikkokuviota 10 km/h:n nopeudella ja kohdassa 6 kunnossa olevalle ohjausjärjestelmälle vahvistettujen suoritusarvojen mukaisesti.
Varastoidun energian tason on testiajon alussa oltava kohdan 5.3.3.5 mukainen.
5.3.3.4. Jos energiansiirto kohdassa 5.3.1.1 lueteltuja osia lukuun ottamatta vikaantuu, ohjauskulma ei saa muuttua välittömästi. Kunhan ajoneuvoa voidaan kuljettaa yli 10 km/h:n nopeudella, kohdassa 6 esitetyt vikaantuvaan järjestelmään liittyvät vaatimukset on täytettävä sen jälkeen, kun ajoneuvolla on ajettu vähintään 25 kahden halkaisijaltaan 40 metrin kokoisen renkaan muodostamaa kahdeksikkokuviota vähintään 10 km/h:n nopeudella.
Varastoidun energian tason on testiajon alussa oltava kohdan 5.3.3.5 mukainen.
5.3.3.5. Kohdissa 5.3.3.3 ja 5.3.3.4 tehtävissä testeissä energiatason on oltava sillä tasolla, joka vallitsi, kun viasta ilmoitettiin kuljettajalle.
Kun kyse on liitteen 6 soveltamisalaan kuuluvista sähköisesti tehostetuista järjestelmistä, energiatason on oltava se, jonka valmistaja on ilmoittanut pahimman tapauksen osalta liitteen 6 mukaisesti toimittamissaan asiakirjoissa. Lisäksi on otettava huomioon esimerkiksi lämpötilan ja käyttöiän vaikutus akun suorituskykyyn.
5.4. Varoitussignaalit
5.4.1. Yleiset vaatimukset
5.4.1.1. Kaikista ei-mekaanisista vioista, jotka haittaavat ohjausta, on selvästi ilmoitettava ajoneuvon kuljettajalle.
Kohdan 5.1.2 vaatimuksista huolimatta ohjausjärjestelmän vikaantumisesta voidaan antaa lisävaroitus myös aiheuttamalla tärinää ohjausjärjestelmään.
Moottoriajoneuvoissa pidetään tarvittavan ohjausvoiman kasvamista varoitusmerkkinä, perävaunun tapauksessa taas sallitaan mekaaninen osoitin.
5.4.1.2. Jos ohjausjärjestelmä ja muut järjestelmät käyttävät samaa energialähdettä, kuljettajalle on annettava ääni- tai valomerkki, jos varastoidun käyttövoiman tai -aineen taso laskee tasolle, joka todennäköisesti kasvattaa ohjaukseen tarvittavaa voimaa. Jos myös jarrujärjestelmä käyttää samaa energialähdettä, edellä mainittu varoitus voi olla yhdistettynä laitteeseen, joka varoittaa jarrujen vioittumisesta. Kuljettajan on kyettävä helposti tarkastamaan hälytyslaitteen asianmukainen toiminta.
5.4.2. Täysin tehosteisia ohjauslaitteita koskevat erityisvaatimukset
5.4.2.1. Moottoriajoneuvo on varustettava niin, että ohjauksen vikaantumisesta ilmoitetaan varoitussignaaleilla seuraavasti:
5.4.2.1.1. |
Punainen varoitussignaali ilmoittaa kohdassa 5.3.1.3 määritellyistä vioista pääohjauslaitteissa. |
5.4.2.1.2. |
Keltainen varoitussignaali ilmoittaa tapauksen mukaan pääohjauslaitteessa ilmenevästä sähköisesti havaitusta viasta, josta ei ilmoiteta punaisella varoitussignaalilla. |
5.4.2.1.3. |
Jos varoituksen yhteydessä käytetään symbolia, sen on vastattava standardissa ISO 2575:2000 olevaa symbolia J 04, ISO-/IEC-rekisterinumero 7000-2441. |
5.4.2.1.4. |
Edellä mainittujen varoitussignaalien on aktivoiduttava, kun ajoneuvon (ja ohjausjärjestelmän) sähkölaitteet kytketään päälle. Ohjausjärjestelmän on ajoneuvon ollessa paikallaan ja ennen signaalin sammuttamista varmistettava, ettei järjestelmässä ilmene yhtäkään määritellyistä vioista. Sellaiset viat, joiden olisi aktivoitava edellä mainittu varoitussignaali mutta joita ei havaita ajoneuvon ollessa liikkumaton, on niiden havaitsemisen jälkeen tallennettava, ja niistä on ilmoitettava käynnistyksen yhteydessä ja aina, kun virtakytkin on ”kytkettynä”-asennossa, niin kauan kuin vika on olemassa. |
5.4.3. Kuljettajalle on annettava varoitussignaali, jos lisäohjauslaite on käytössä ja/tai sen muuttama ohjauskulma ei ole palautunut normaaliin ajoasentoon.
5.5. Ohjauslaitteitten teknistä määräaikaistarkastusta koskevat vaatimukset
5.5.1. Ohjauslaitteisto asennuksineen on suunniteltava niin, että sen toiminta voidaan laitteistoa purkamatta tarvittaessa tarkistaa tavanomaisilla mittauslaitteilla, menetelmillä tai testauslaitteilla, jos se on käytännössä toteutettavissa ja ajoneuvon valmistaja ja tyyppihyväksyntäviranomainen ovat siitä sopineet.
5.5.2. Ohjausta säätävien sähköjärjestelmien asianmukainen toimintatila on pystyttävä tarkistamaan yksinkertaisella tavalla. Mahdollisesti tarvittavat erityistiedot on saatettava vapaasti saataville.
5.5.2.1. Tyyppihyväksynnän yhteydessä on esiteltävä luottamuksellisena pidettävä menettely, jolla valmistajan valitseman tarkistusvälineen (esim. varoitussignaalin) toiminta suojataan yksinkertaiselta luvattomalta muuttamiselta.
Suojavaatimus täyttyy myös silloin, kun asianmukaisen toimintatilan tarkistamiseen on käytössä varamenettely.
6. TESTEJÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET
6.1. Yleiset vaatimukset
6.1.1. Testi on suoritettava tasaisella pinnalla, jossa on hyvä pito.
6.1.2. Ajoneuvo on testien ajaksi kuormattava suurimpaan teknisesti sallittuun massaansa ja suurimpaan teknisesti sallittuun kuormitukseen ohjatuilla akseleilla.
Jos akseleihin on asennettu lisäohjauslaitteet, testi on toistettava ajoneuvon ollessa kuormattuna suurimpaan teknisesti sallittuun massaansa ja akselin, johon lisäohjauslaitteet on asennettu, ollessa kuormattuna suurimpaan teknisesti sallittuun kuormitukseensa.
6.1.3. Ennen testin alkua rengaspaineiden on ajoneuvon ollessa paikallaan oltava tasolla, jonka valmistaja kohdassa 6.1.2 tarkoitettua kuormaa varten määrää.
6.1.4. Kun kyse on järjestelmästä, jonka energiajärjestelmässä käytetään pelkästään tai osittain sähköenergiaa, kaikki suorituskykytestit on tehtävä olosuhteissa, joissa käytetään kaikkien saman energiajärjestelmän piirissä olevien olennaisten järjestelmien tai niiden osien aikaansaamaa todellista tai simuloitua sähköistä kuormitusta. Olennaisiin järjestelmiin on luettava ainakin valaistusjärjestelmät, tuulilasinpyyhkimet, moottorinhallintajärjestelmä ja jarrujärjestelmä.
6.2. Moottoriajoneuvoja koskevat vaatimukset
6.2.1. Ajoneuvolla on oltava mahdollista poistua tangentin suuntaan kaarelta, jonka säde on 50 m, ilman ohjauslaitteiden epätavallista tärinää seuraavilla nopeuksilla:
|
M1-luokan ajoneuvot: 50 km/h |
|
M2-, M3-, N1-, N2- ja N3-luokan ajoneuvot: 40 km/h tai ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus, jos se on edellä mainittuja nopeuksia pienempi. |
6.2.2. Kun ajoneuvoa ajetaan ympyrää vähintään 10 km/h:n vakionopeudella sen ohjattujen pyörien ollessa osapuilleen puolivälissä ääriasentoonsa nähden, kääntöympyrän on pysyttävä samana tai kasvettava, jos ohjauksenhallintalaitteet vapautetaan.
6.2.3. Ohjauksen hallintaan vaadittavia voimia mitattaessa ei oteta lukuun voimia, joiden kesto on vähemmän kuin 0,2 sekuntia.
6.2.4. Ohjaukseen tarvittavien voimien mittaus moottoriajoneuvoilla, joiden ohjauslaitteet ovat kunnossa
6.2.4.1. Ajoneuvoa ajetaan suorasta eteenpäinajosta spiraaliin nopeudella 10 km/h. Ohjauspyörän käyttöön tarvittava voima mitataan hallintalaitteen nimellissäteellä, kunnes hallintalaitteen asento vastaa kääntösädettä, joka jäljempänä olevassa taulukossa annetaan kyseiselle ajoneuvoluokalle ohjauslaitteiden ollessa kunnossa. Testissä on tehtävä yksi ohjausliike oikealle ja yksi vasemmalle.
6.2.4.2. Suurin sallittu ohjausaika ja suurin sallittu ohjauksen hallintaan tarvittava voima ohjauslaitteiden ollessa kunnossa annetaan kullekin ajoneuvoluokalle jäljempänä olevassa taulukossa.
6.2.5. Ohjaukseen tarvittavien voimien mittaus moottoriajoneuvoilla, joiden ohjauslaitteet ovat epäkunnossa
6.2.5.1. Kohdassa 6.2.4 kuvailtu testi on toistettava ohjauslaitteiden ollessa epäkunnossa. Ohjausvoimaa on mitattava, kunnes ohjauksen hallintalaitteiden asento vastaa kääntösädettä, joka jäljempänä olevassa taulukossa annetaan kyseiselle ajoneuvoluokalle ohjauslaitteiden ollessa epäkunnossa.
6.2.5.2. Suurin sallittu ohjausaika ja suurin sallittu ohjauksen hallintaan tarvittava voima ohjauslaitteiden ollessa epäkunnossa annetaan kullekin ajoneuvoluokalle jäljempänä olevassa taulukossa.
Taulukko
Ohjaukseen tarvittavaa voimaa koskevat vaatimukset
Ajoneuvoluokka |
Järjestelmä kunnossa |
Järjestelmässä vika |
||||
Enimmäisvoima (daN) |
Aika (s) |
Kääntösäde (m) |
Enimmäisvoima (daN) |
Aika (s) |
Kääntösäde (m) |
|
M1 |
15 |
4 |
12 |
30 |
4 |
20 |
M2 |
15 |
4 |
12 |
30 |
4 |
20 |
M3 |
20 |
4 |
12 (4) |
45 (3) |
6 |
20 |
N1 |
20 |
4 |
12 |
30 |
4 |
20 |
N2 |
25 |
4 |
12 |
40 |
4 |
20 |
N3 |
20 |
4 |
12 (4) |
45 (3) |
6 |
20 |
6.3. Perävaunuja koskevat vaatimukset
6.3.1. Perävaunun on kuljettava ilman liiallista poikkeamaa tai epätavallista tärinää ohjauslaitteissa, kun hinaava ajoneuvo kulkee suoraan tasaisella ja vaakatasoisella tiellä nopeudella 80 km/h tai perävaunun valmistajan ilmoittamalla suurimmalla teknisesti sallitulla nopeudella, jos se on pienempi kuin 80 km/h.
6.3.2. Kun hinaava ajoneuvo ja perävaunu ovat tehneet tasaisen käännöksen, joka vastaa säteeltään 25-metristä kääntöympyrää (ks. kohta 2.4.6) tasaisella 5 km/h:n nopeudella, on mitattava perävaunun takimmaisen ulkoreunan piirtämä ympyrä. Tämä liike on toistettava samoissa olosuhteissa mutta nopeudella 25 km/h ± 1 km/h. Näiden liikkeiden aikana perävaunun takimmainen ulkoreuna kuljettaessa nopeudella 25 km/h ± 1 km/h saa ulottua vakionopeudella 5 km/h määritellyn ympyrän ulkopuolelle enintään 0,7 m.
6.3.3. Mikään perävaunun osa ei saa ulottua enempää kuin 0,5 m säteeltään 25-metrisen ympyräntangentin ulkopuolelle, kun sitä hinataan ajoneuvolla, joka jättää kohdassa 6.3.2 kuvaillun ympyrämäisen radan tangentin suuntaisesti ja kulkee nopeudella 25 km/h. Vaatimuksen on täytyttävä pisteestä, jossa tangentti kohtaa ympyrän, pisteeseen, joka on tangentilla 40 m:n etäisyydellä. Tuon pisteen jälkeen perävaunun on täytettävä kohdassa 6.3.1 esitetty vaatimus.
6.3.4. Mitataan se ympyräalue, jonka kunnossa olevalla ohjausjärjestelmällä varustettu hinaavan ajoneuvon ja perävaunun yhdistelmä kattaa, kun sitä kuljetetaan enintään 5 km/h:n nopeudella vakiosäteistä ympyrää niin, että hinaavan ajoneuvon ulkoetukulma kulkee säteellä, joka on 0,67 x ajoneuvoyhdistelmän pituus mutta vähintään 12,5 m.
6.3.4.1. Jos vikaantuneella ohjausjärjestelmällä mitatun ympyräalueen leveys on yli 8,3 m, ylittävä osuus ei saa olla yli 15:tä prosenttia suurempi kuin kunnossa olevalla ohjausjärjestelmällä mitattu vastaava arvo.
Katetun ympyräalueen leveyden ulkosäde ei saa kasvaa.
6.3.5. Kohdissa 6.3.2, 6.3.3 ja 6.3.4 kuvatut testit on tehtävä sekä myötä- että vastapäivään.
7. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS
Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on vastattava vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja menettelyjä, ja seuraavassa esitettyjen vaatimusten on täytyttävä.
7.1. |
Hyväksynnän haltijan on huolehdittava, että vaatimustenmukaisuustestien tulokset tallennetaan ja että liiteasiakirjat ovat saatavilla ajan, joka sovitaan hyväksyntäviranomaisen tai teknisen tutkimuslaitoksen kanssa. Säilytysaika saa olla enintään 10 vuotta siitä, kun tuotanto lopullisesti lopetetaan. |
7.2. |
Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen tai tekninen tutkimuslaitos saa milloin hyvänsä tarkastaa sovellettavat vaatimustenmukaisuudenvalvontamenetelmät kaikissa tuotantolaitoksissa. Tarkastuksia tehdään tavallisesti kerran kahdessa vuodessa. |
8. TUOTANNON VAATIMUSTENVASTAISUUDEN SEURAAMUKSET
8.1. Ajoneuvotyypille tämän säännön mukaisesti annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 7.1. vahvistettu vaatimus ei täyty tai jos näyteajoneuvot eivät täytä tämän säännön kohdan 6 vaatimuksia.
8.2. Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.
9. MUUTOKSET JA AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN
9.1. Kaikista ajoneuvotyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Viranomainen voi tällöin
9.1.1. |
katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja että ajoneuvo täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset, tai |
9.1.2. |
vaatia uutta testausselostetta testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta. |
9.2. Hyväksynnän laajentamisen tai epäämisen vahvistus, jossa eritellään muutokset, on annettava kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.
9.3. Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.
10. TUOTANNON LOPETTAMINEN
Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.
11. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET
Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa annetusta hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.
(1) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/SC.1/WP29/78/Rev.1).
(2) Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia ja Montenegro 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidzhan 39, entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö (hyväksynnät myöntävät jäsenvaltiot käyttäen omia ECE-tunnuksiaan) 42, Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 48, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50 ja Korean tasavalta 51. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.
(3) 50, kun kyse on jäykistä ajoneuvoista, joissa on vähintään kaksi ohjattua akselia, ilman itseseuraavaa ohjauslaitetta
(4) tai ääriarvoon, jos 12 metrin säde ei ole saavutettavissa.
LIITE 1
ILMOITUS
(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))
LIITE 2
HYVÄKSYNTÄMERKKIEN ASETTELU
MALLI A
(Ks. tämän säännön kohta 4.4)
Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty ohjauslaitteitten osalta Alankomaissa (E4) säännön nro 79 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 79 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.
MALLI B
(Ks. tämän säännön kohta 4.5)
Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen nro 79 ja 31 perusteella (1). Hyväksyntänumerot osoittavat, että hyväksyntäpäivinä sääntö nro 79 sisälsi muutossarjan 01 muutokset ja sääntö nro 31 muutossarjan 01 muutokset.
(1) Toinen luku annetaan ainoastaan esimerkkinä.
LIITE 3
Samaa energialähdettä ohjaukseen ja jarrutukseen käyttävien ajoneuvojen jarrutusteho
1. |
Tämän liitteen mukaisissa testeissä ajoneuvojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
|
2. |
Jos energialähteessä ilmenee vika, käyttöjarrun tehon on ensimmäisellä jarrutuskerralla saavutettava seuraavassa taulukossa annetut arvot.
|
3. |
Ohjauslaitteessa tai energiajärjestelmässä ilmenevän vian jälkeen on käyttöjarrulla pystyttävä tekemään kahdeksan täysjarrutusta ja sen jälkeen yhdeksännessä jarrutuksessa saavuttamaan vähintään varajarrujärjestelmälle (hätäjarru) määrätty teho (ks. taulukko jäljempänä). Jos varastoidun energian käyttöä edellyttävää varajarrujärjestelmää käytetään erillisellä käyttölaitteella, on kahdeksan käyttöjarrulla tehdyn täysjarrutuksen jälkeen saavutettava yhdeksännessä jarrutuksessa seuraavassa taulukossa esitetty jäännösteho. Vara- ja jäännösjarrutusteho
|
LIITE 4
Lisäohjauslaitteella varustettuja ajoneuvoja koskevat lisävaatimukset
1. YLEISET VAATIMUKSET
Lisäohjauslaitteella varustettujen ajoneuvojen on täytettävä tämän säännön varsinaisessa osassa esitettyjen vaatimusten lisäksi tämän liitteen vaatimukset.
2. ERITYISET SÄÄNNÖKSET
2.1. Voimansiirto
2.1.1. Mekaaninen ohjauksen voimansiirto
Sovelletaan tämän säännön kohtaa 5.3.1.1
2.1.2. Hydraulinen ohjauksen voimansiirto
Hydraulinen ohjauksen voimansiirto on suojattava suurimman sallitun käyttöpaineen T ylittymiseltä.
2.1.3. Sähköinen ohjauksen voimansiirto
Sähköinen ohjauksen voimansiirto on suojattava liian suurelta energiansyötöltä.
2.1.4. Voimansiirtotyyppien yhdistelmät
Mekaanisen, hydraulisen ja sähköisen voimansiirtotyypin yhdistelmän on täytettävä kohdissa 2.1.1, 2.1.2 ja 2.1.3 esitetyt vaatimukset.
2.2. Vikaantumiseen liittyvät testausvaatimukset
2.2.1. Lisäohjauslaitteen minkään osan (paitsi tämän säännön kohdassa 5.3.1.1 mainitut osat, joita ei pidetä helposti rikkoutuvina) virhetoiminta tai vikaantuminen ei saa aiheuttaa yhtäkkistä merkittävää muutosta ajoneuvon käyttäytymisessä, ja lisäksi tämän säännön kohdassa 6 esitettyjen soveltuvien vaatimusten on edelleen täytyttävä. Ajoneuvoa on pystyttävä hallitsemaan ilman epätavallisia korjaavia ohjausliikkeitä. Se on varmistettava seuraavilla testeillä:
2.2.1.1. Ympyräratatesti
Ajoneuvo ajetaan testiympyrään siten, että ympyrän säde R ja ajonopeus v vastaavat ajoneuvoluokkaa ja seuraavassa taulukossa annettuja arvoja.
Ajoneuvoluokka |
R (3) |
|
M1 ja N1 |
100 |
80 |
M2 ja N2 |
50 |
50 |
M3 ja N3 |
50 |
45 |
Vika aiheutetaan, kun testinopeus on saavutettu. Testissä on ajettava sekä myötä- että vastapäivään.
2.2.1.2. Muuttuvatilainen testi
2.2.1.2.1. Kunnes yhtenäisistä testausmenettelyistä päästään sopuun, ajoneuvon valmistajan on toimitettava tekniselle tutkimuslaitokselle ajoneuvon muutoskäyttäytymisen testausmenetelmät ja tulokset vikaantumistapauksessa.
2.3. Varoitussignaalit vikaantumistapauksessa
2.3.1. Seuraavat lisäohjauslaitteen viat on selvästi saatettava kuljettajan huomioon. Tämä ei koske lisäohjauslaitteen niitä osia, joita tämän säännön kohdan 5.3.1.1 mukaisesti ei pidetä helposti rikkoutuvina.
2.3.1.1. |
Lisäohjauslaitteen sähköisen tai hydraulisen ohjauksen yleinen keskeytyminen. |
2.3.1.2. |
Lisäohjauslaitteen energiajärjestelmän vikaantuminen. |
2.3.1.3. |
Mahdollisesti asennetun sähköisen ohjauksen ulkoisten johtojen katkeaminen. |
(1) Jos lisäohjauslaite on tällä nopeudella mekaanisesti lukitussa asennossa, testinopeutta muutetaan niin, että se vastaa suurinta nopeutta, jolla järjestelmä toimii. Suurin nopeus on nopeus, jolla lisäohjauslaite lukittuu, miinus 5 km/h.
(2) Jos ajoneuvon mittasuhteet aiheuttavat kaatumisriskin, valmistajan on toimitettava tekniselle tutkimuslaitokselle ajoneuvon käyttäytymisen simuloinnista saadut tiedot, joiden perusteella voidaan määrittää pienempi enimmäisnopeus testiä varten. Tekninen tutkimuslaitos käyttää tätä nopeutta.
(3) Jos säteiden arvoja ei testialueen ominaisuuksien vuoksi voida noudattaa, testi voidaan tehdä myös radoilla, joilla säteet ovat erisuuruiset (enimmäisvaihtelu ± 25 %), kunhan nopeutta muutetaan niin, että saavutetaan kyseiselle ajoneuvoluokalle taulukossa ilmoitetusta säteestä ja nopeudesta johtuva säteen suuntainen kiihtyvyys.
LIITE 5
Hydraulisella ohjauksen voimansiirrolla varustettuja perävaunuja koskevat vaatimukset
1. YLEISET VAATIMUKSET
Hydraulisella ohjauksen voimansiirrolla varustettujen ajoneuvojen on täytettävä tämän säännön varsinaisessa osassa esitettyjen vaatimusten lisäksi myös tämän liitteen vaatimukset.
2. ERITYISET VAATIMUKSET
2.1 Hydrauliputkien ja letkuasennelmien suorituskyky
2.1.1 Hydraulisen voimansiirron hydrauliputkien on kestettävä vähintään nelinkertainen paine verrattuna valmistajan määrittelemään suurimpaan normaaliin käyttöpaineeseen T. Letkuasennelmien on vastattava ISO-standardeja 1402:1994, 6605:1986 ja 7751:1991.
2.2 Energiajärjestelmistä riippuvaiset järjestelmät
2.2.1 Energiajärjestelmä on suojattava ylipaineelta paineenrajoitusventtiilillä, jonka avautumispaine on T.
2.3 Ohjauksen voimansiirron suojaus
2.3.1 Ohjauksen voimansiirto on suojattava ylipaineelta paineenrajoitusventtiilillä, jonka avautumispaine on välillä 1,5–2,2 T.
LIITE 6
Erityisvaatimukset, joita sovelletaan kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuuteen
1. YLEISTÄ
Tässä liitteessä määritellään erityisvaatimukset, jotka koskevat kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien (kohta 2.3) turvallisuuteen liittyvää asiakirja-aineistoa, vikaantumisen varalta sovellettavaa strategiaa ja tarkastusmenettelyä siltä osin kuin kyse on tästä säännöstä.
Tähän liitteeseen voidaan viitata myös tämän säännön yksittäisissä kohdissa, kun kyse on elektronisten järjestelmien valvomista turvallisuuteen liittyvistä toiminteista.
Liitteessä ei määritellä järjestelmän suorituskykykriteereitä vaan käsitellään järjestelmän suunnitteluun liittyviä menettelyjä ja tietoja, jotka on toimitettava tekniselle tutkimuslaitokselle tyyppihyväksyntää varten.
Näissä tiedoissa on osoitettava, että kyseinen järjestelmä täyttää tavanomaisissa oloissa ja vikaantuneena kaikki soveltuvat suorituskykyvaatimukset, jotka on vahvistettu muualla tässä säännössä.
2. MÄÄRITELMÄT
Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
2.1. |
”Turvajärjestelyillä” tarkoitetaan järjestelmään, esimerkiksi sen sähköisiin osiin sisällytettyjä järjestelyjä, joilla huolehditaan järjestelmän toimivuudesta ja varmistetaan siten järjestelmän turvallinen toiminta myös sähköisen häiriön tapauksessa. Turvajärjestelyihin voi kuulua myös toiminne, jonka myötä ajoneuvon olennaiset toiminteet siirtyvät toimimaan vain osittain taikka varajärjestelmää hyödyntäen. |
2.2. |
”Elektronisella hallintajärjestelmällä” tarkoitetaan niiden yksiköiden yhdistelmää, jotka yhdessä huolehtivat kyseisestä ajoneuvonhallintatoiminteesta sähköisen tietojenkäsittelyn avulla. Tällaiset järjestelmät, joita usein ohjataan erityisellä ohjelmistolla, kootaan erillisistä toimintakomponenteista, kuten sensoreista, elektronisista ohjainyksiköistä ja säätimistä ja varustetaan siirtoyhteyksillä. Niihin voi kuulua mekaanisia, sähköpneumaattisia ja sähköhydraulisia osia. Tässä tarkoitettu ”järjestelmä” on se, jolle tyyppihyväksyntää haetaan. |
2.3. |
”Kompleksisilla elektronisilla ajoneuvonhallintajärjestelmillä” tarkoitetaan elektronisia hallintajärjestelmiä, jotka kuuluvat sellaiseen komentoketjuun, jossa valvottu toiminne voidaan ohittaa korkeammantasoisella elektronisella ohjausjärjestelmällä tai -toiminteella. Ohitetusta toiminnosta tulee osa kompleksista järjestelmää. |
2.4. |
”Korkeammantasoisilla ohjausjärjestelmillä ja -toiminteilla” tarkoitetaan järjestelmiä ja toiminteita, jotka lisäprosessoinnin ja/tai -mittausten avulla muuttavat ajoneuvon käyttäytymistä muuttamalla ajoneuvon hallintajärjestelmän tavanomaisia toimintoja. Kompleksiset järjestelmät voivat tämän ansiosta automaattisesti muuttaa toimintatavoitteitaan mitattuihin olosuhteisiin perustuvan priorisoinnin mukaan. |
2.5. |
”Yksiköt” ovat pienimpiä tässä liitteessä tarkasteltavia järjestelmän rakenneosia, sillä näitä osien yhdistelmiä pidetään yksittäisinä yksiköinä tunnistamista, analysointia ja vaihtamista varten. |
2.6. |
”Siirtoyhteyksillä” tarkoitetaan järjestelyjä, joilla erilliset yksiköt liitetään toisiinsa signaalien, toimintadatan tai energian siirtoa varten. Laitteet ovat yleensä sähköisiä mutta voivat olla osittain myös mekaanisia, pneumaattisia tai hydraulisia. |
2.7. |
”Valvonta-alueella” tarkoitetaan lähtömuuttujaa, ja se määrittelee sen alueen, jota järjestelmä todennäköisesti valvoo. |
2.8. |
”Toimintarajalla” tarkoitetaan niitä fyysisiä rajoja, joiden sisäpuolella järjestelmä voi huolehtia valvontatehtävästään. |
3. ASIAKIRJAT
3.1. Vaatimukset
Valmistajan on toimitettava sellaiset asiakirjat, joista käy ilmi järjestelmän perusrakenne ja se, millä tavoin se on yhteydessä ajoneuvon muihin järjestelmiin tai miten se suoraan valvoo lähtömuuttujia.
Asiakirjoissa on selostettava valmistajan määrittelemät järjestelmän toiminteet ja turvajärjestelyt.
Asiakirja-aineiston on oltava tiivis, mutta siinä on kuitenkin esitettävä näyttöä siitä, että suunnittelu- ja kehitystyössä on hyödynnetty asiantuntemusta kaikilta asiaan liittyviltä aloilta.
Asiakirjoissa on teknisiä määräaikaistarkastuksia varten kuvattava, miten järjestelmän kulloinenkin toimintatila voidaan tarkastaa.
3.1.1. Asiakirja-aineisto koostuu kahdesta osasta:
a) |
Hyväksyntää varten tarvittava virallinen tietopaketti, joka sisältää kohdassa 3 luetellun aineiston (paitsi kohdassa 3.4.4 tarkoitettuja tietoja), joka on toimitettava tekniselle tutkimuslaitokselle tyyppihyväksyntähakemuksen yhteydessä. Pakettia käytetään perusviiteaineistona tämän liitteen kohdassa 4 esitetyssä tarkastusmenettelyssä. |
b) |
Lisäaineisto ja kohdassa 3.4.4 tarkoitetut analyysitiedot, jotka valmistajan on säilytettävä ja annettava tarkastettavaksi tyyppihyväksynnän yhteydessä. |
3.2. Järjestelmän toimintojen kuvaus.
Kuvauksessa on selostettava yksinkertaisesti kaikkia järjestelmän valvontatoimintoja ja menettelyjä, joilla asetettuihin tavoitteisiin on määrä päästä, myös niitä mekanismeja, joilla valvonta toteutetaan.
3.2.1. Kaikki lähtö- ja mitatut muuttujat on lueteltava ja niiden toiminta-alue määriteltävä.
3.2.2. Kaikki järjestelmän valvomat lähtömuuttujat on lueteltava, ja lisäksi on ilmoitettava kussakin tapauksessa, tapahtuuko valvonta suoraan vai ajoneuvon jonkin toisen järjestelmän välityksellä. Kuhunkin muuttujaan sovellettava valvonta-alue (ks. kohta 2.7) on määriteltävä.
3.2.3. Toimintarajat määrittelevät raja-arvot (kohta 2.8) on annettava, jos niillä on merkitystä järjestelmän toiminnalle.
3.3. Järjestelmän kokoonpano ja kaavio
3.3.1. Komponenttiluettelo
On toimitettava luettelo, jossa esitetään kaikki järjestelmään kuuluvat yksiköt ja mainitaan ne muut ajoneuvon järjestelmät, joita tarvitaan kyseisen valvontatoiminnon toteuttamiseen.
Lisäksi on toimitettava kaavio, jossa nämä yksiköt esitetään toisiinsa yhdistettynä ja josta käy selvästi ilmi laitteitten sijoittelu ja niiden väliset yhteydet.
3.3.2. Yksiköitten toiminta
Järjestelmän kunkin yksikön toiminnasta ja yksiköt muihin yksiköihin tai toiseen ajoneuvon järjestelmään yhdistävistä signaaleista on esitettävä kuvaus. Kuvaus voidaan antaa lohko- tai muuna kaaviona taikka kaaviota hyödyntävänä sanallisena kuvauksena.
3.3.3. Liitokset
Järjestelmän sisäiset liitokset on esitettävä piirikaaviona sähköisten linkkien osalta, putkikaaviona pneumaattisten tai hydraulisten laitteiden osalta ja yksinkertaisena kaaviona mekaanisten liitosten osalta.
3.3.4. Signaalin kulku ja sovellettavat prioriteetit
Linkkien ja yksiköistä toisiin välitettävien signaalien on vastattava selkeästi toisiaan.
Multipleksoituja datakanavia pitkin välitettäviin signaaleihin sovellettavat prioriteetit on mainittava aina, kun priorisointi voi vaikuttaa järjestelmän toimintaan tai turvallisuuteen tämän säännön alaan kuuluvassa mielessä.
3.3.5. Yksiköitten tunnistaminen
Kukin yksikkö on voitava tunnistaa selvästi ja varmasti (esim. laitteeseen tehtävällä merkinnällä sekä ohjelmiston sisällön osoittavalla merkinnällä tai ulostulosignaalilla), jotta toisiansa vastaavat laitteet ja asiakirjat voidaan yhdistää toisiinsa.
Jos yhteen yksikköön tai yhteen tietokoneeseen on koottu useampia toimintoja, jotka kuitenkin selvyyden vuoksi esitetään lohkokaaviossa erillisinä lohkoina, on laite varustettava yhdellä ainoalla tunnistemerkinnällä.
Tätä tunnistemerkintää käyttämällä valmistajan on vakuutettava, että toimitetut laitteet ovat niitä koskevien asiakirjojen mukaisia.
3.3.5.1. Tunnistusmerkinnällä yksilöidään laitteen ja ohjelmiston versio, ja jos viimeksi mainittu muuttuu niin, että kyseisen yksikön toiminta muuttuu tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalla tavalla, myös tunnistusmerkintää on muutettava.
3.4. Valmistajan soveltamat turvajärjestelyt
3.4.1. Valmistajan on annettava lausunto, jossa vahvistetaan, että järjestelmän tavoitteitten toteuttamiseksi valittu strategia ei järjestelmän kunnossa ollessa vaaranna muiden tämän säännön vaatimusten piiriin kuuluvien järjestelmien toimintaa.
3.4.2. Järjestelmässä käytettyjen ohjelmistojen arkkitehtuuri on selostettava ja käytetyt suunnittelumenetelmät ja -välineet yksilöitävä. Valmistajan on kyettävä esittämään tarvittaessa näyttöä siitä, millä tavoin järjestelmän toimintaperiaate toteutettiin suunnittelu- ja kehittelyvaiheessa.
3.4.3. Valmistajan on toimitettava tekniselle tutkimuslaitokselle selvitys järjestelmään sisällytetyistä toiminteista, joilla huolehditaan sen turvallisesta toiminnasta vikaantumistapauksessa. Järjestelmään vikaantumisen varalta sisällytettyjä toiminteita ovat esimerkiksi seuraavat:
a) |
toiminnan jatkaminen käyttämällä vain osaa järjestelmästä |
b) |
siirtyminen erillisen varajärjestelmän käyttöön |
c) |
korkeamman tason toiminteen kytkeminen pois. |
Vian ilmetessä kuljettajaa on varoitettava siitä esimerkiksi varoitussignaalilla tai näytössä esitettävällä viestillä. Varoituksen antamista on jatkettava niin kauan kuin vika on olemassa, ellei kuljettaja deaktivoi järjestelmää esimerkiksi kääntämällä virtakytkimen pois-asentoon taikka kytkemällä kyseisen toiminteen pois päältä tarkoitukseen varatulla kytkimellä.
3.4.3.1. Jos valittu toiminne kytkee päälle järjestelmän osittaisen toiminnan tietyissä vikaolosuhteissa, on yksilöitävä kyseiset olosuhteet ja määriteltävä tuloksena olevat toimintarajoitukset.
3.4.3.2. Jos valittu toiminne ottaa käyttöön toisen (varalla olevan) keinon ajoneuvonhallintajärjestelmän tavoitteen toteuttamiseksi, on selostettava vaihtomekanismin periaatteet, logiikka ja varmennustaso sekä mahdolliset varatarkastusjärjestelmät ja määriteltävä varajärjestelmän aiheuttamat toimintarajoitukset.
3.4.3.3. Jos valittu toiminne kytkee pois korkeamman tason toiminteen, kaikki siihen liittyvät ulostulovalvontasignaalit on katkaistava niin, että siirtyminen sujuu mahdollisimman häiriöttä.
3.4.4. Asiakirjojen tueksi on esitettävä analyysi, joka osoittaa yleisesti, miten järjestelmä käyttäytyy jonkin sellaisen määritellyn vian ilmaantuessa, joka vaikuttaa ajoneuvon hallintaan tai turvallisuuteen.
Analyysi voi perustua vika- ja vaikutusanalyysiin (FMEA), vikapuuanalyysiin (FTA) taikka vastaavaan menettelyyn, joka soveltuu järjestelmän turvallisuuden arviointiin.
Valmistajan on vahvistettava valitsemansa analyysimenetelmät ja noudatettava niitä sekä annettava ne teknisen tutkimuslaitoksen tarkastettavaksi tyyppihyväksynnän yhteydessä.
3.4.4.1. Asiakirjoissa on yksilöitävä seurattavat parametrit ja ilmoitettava kunkin tämän liitteen kohdassa 3.4.4 määritellyn tyyppisen vikatilanteen yhteydessä käytettävä varoitussignaali, joka annetaan kuljettajalle taikka huoltokorjaamon tai teknisen tutkimuslaitoksen henkilökunnalle.
4. TARKASTUS JA TESTIT
4.1. Järjestelmän toiminta, sellaisena kuin se on kuvattu kohdassa 3 vaadituissa asiakirjoissa, on testattava seuraavalla tavalla:
4.1.1. Järjestelmän toiminnan tarkastaminen
Normaalit toimintatasot on määritettävä tarkastamalla, vastaako ajoneuvon järjestelmän toiminta vioista vapaissa olosuhteissa valmistajan perusvertailuspesifikaatioita, ellei tämä tarkastus kuulu jonkin tietyn sellaisen testin piiriin, jota edellytetään osana tämän tai jonkin toisen säännön mukaisesti tehtävää hyväksyntämenettelyä.
4.1.2. Kohdassa 3.4 tarkoitettujen turvajärjestelyjen tarkastaminen
Tyyppihyväksyntäviranomaisen niin päättäessä on tarkastettava järjestelmän käyttäytyminen jonkin yksittäisen yksikön vikaantuessa. Sitä varten simuloidaan yksikön sisäisten vikojen vaikutusta johtamalla vastaavia signaaleja sähköisiin yksiköihin tai mekaanisiin osiin.
4.1.2.1. Tarkastustulosten on vastattava vika-analyysin tuloksista tehtyä kirjallista tiivistelmää siinä määrin, että kokonaisvaikutusten perusteella voidaan vahvistaa, että turvajärjestelyt ja niiden toiminta ovat riittävän tasoisia.
III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset
EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET
27.5.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 137/52 |
NEUVOSTON YHTEINEN TOIMINTA 2008/391/YUTP,
hyväksytty 26 päivänä toukokuuta 2008,
Afganistaniin nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/131/YUTP muuttamisesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 14 artiklan, 18 artiklan 5 kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Neuvosto hyväksyi 18 päivänä helmikuuta 2008 yhteisen toiminnan 2008/131/YUTP (1), jolla Afganistaniin nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan Francesc Vendrellin toimeksiantoa jatkettiin 31 päivään toukokuuta 2008. |
(2) |
Francesc Vendrell on ilmoittanut korkeana edustajana toimivalle pääsihteerille, että hän on käytettävissä Euroopan unionin erityisedustajan tehtävään 30 päivään kesäkuuta 2008 saakka. Hänen toimeksiantoaan Euroopan unionin erityisedustajana olisi edelleen jatkettava mainittuun päivään saakka. Neuvosto aikoo nimittää uuden Euroopan unionin erityisedustajan seuraavaksi kaudeksi, joka jatkuu 28 päivään helmikuuta 2009. |
(3) |
Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiantoon liittyviin menoihin 31 päivänä toukokuuta 2008 päättyväksi kaudeksi tarkoitetun rahoitusohjeen olisi katettava myös toimikauden pidennys 30 päivään kesäkuuta 2008 saakka. |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN YHTEISEN TOIMINNAN:
1 artikla
Muutetaan yhteinen toiminta 2008/131/YUTP seuraavasti:
1) |
Korvataan 1 artikla seuraavasti: ”1 artikla Euroopan unionin erityisedustaja Jatketaan Francesc Vendrellin toimikautta Euroopan unionin Afganistanin erityisedustajana 30 päivään kesäkuuta 2008 saakka.” |
2) |
Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Erityisedustajan toimeksiantoon liittyviin menoihin tarkoitettu rahoitusohje 1 päivänä maaliskuuta 2008 alkavalle ja 30 päivänä kesäkuuta 2008 päättyvälle kaudelle on 975 000 euroa.” |
2 artikla
Voimaantulo
Tämä yhteinen toiminta tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.
3 artikla
Julkaiseminen
Tämä yhteinen toiminta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä 26 päivänä toukokuuta 2008.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
D. RUPEL
(1) EUVL L 43, 19.2.2008, s. 26.