7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/3

(1)

Rukiin tuontia Turkista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä joulukuuta 1971 annettua komission asetusta (ETY) N:o 2622/71 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Neuvosto on vahvistanut asetuksella (EY) N:o 2008/97 säännöt Euroopan yhteisön ja Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjassa säädetyn, rukiin tuontia Turkista koskevan erityisjärjestelyn soveltamisesta.

(3)

Tässä erityisjärjestelyssä säädetään, tietyin edellytyksin, Turkista lähtöisin olevan rukiin tuontitullin alennuksesta. Tätä varten on todistettava, että viejän maksettavaksi kuuluva erityinen vientimaksu on tosiasiallisesti maksettu.

(4)

On tarpeen vahvistaa asetuksen (EY) N:o 2008/97 5 artiklan mukaisesti yksityiskohtaiset säännöt viennistä perittävän erityismaksun suorittamisen todistamisesta.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/6

(1)

Eräissä tariffikiintiöissä tai eräiden etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa sokerialan tuotteiden tuontia ja puhdistusta koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 950/2006 (2) 12 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin tullivapaiden toimitusvelvoitteiden määrittämistä.

(2)

AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen 3 ja 7 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 950/2006 12 artiklan 3 kohdan sekä 14 ja 15 artiklan soveltamisen vuoksi komissio laskee käytettävissä olevien tietojen perusteella kullekin viejämaalle toimitusvelvollisuuden alaiset määrät toimitusjaksoksi 2008/2009.

(3)

Sen vuoksi on asetuksen (EY) N:o 950/2006 12 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti tarpeen vahvistaa väliaikaisesti toimitusvelvollisuuden alaiset määrät jaksolle 2008/2009.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/8

(1)

Eräät jäsenvaltiot ovat asetuksen (ETY) N:o 2092/91 7 artiklan 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen toimittaneet muille jäsenvaltioille ja komissiolle tietoja eräiden tuotteiden lisäämiseksi kyseisen asetuksen liitteeseen II.

(2)

Komissio kutsui koolle tilapäisen asiantuntijaryhmän antamaan suosituksia spinosadin, kaliumbikarbonaatin ja kuparioktanoaatin sallimisesta luonnonmukaisessa maataloudessa ja etyleenin käytön laajentamisesta koskemaan sitrushedelmien kypsytystä sekä perunoiden ja sipulien itämisen estämistä luonnonmukaista maataloutta koskevien periaatteiden mukaisesti.

(3)

Asiantuntijaryhmä antoi 22 ja 23 päivänä tammikuuta 2008 päivätyn kertomuksen (2) komission yksiköille, ja siinä suositeltiin spinosadin, kaliumbikarbonaatin ja kuparioktanoaatin sallimista tietyin edellytyksin sekä etyleenin käytön laajentamista sitrushedelmien kypsytykseen sekä perunoiden ja sipulien itämisen estämiseen tietyin edellytyksin. Komissio katsoo asiantuntijaryhmän kertomuksen ja jäljempänä mainittavien seikkojen perusteella, että eräät tuotteet olisi sallittava luonnonmukaisessa maataloudessa ja etyleenin käyttöä olisi laajennettava.

(4)

Spinosadi on mikrobialkuperää oleva uusi hyönteisten torjunta-aine, jonka on havaittu olevan olennainen aine eräiden tärkeimpien tuholaisten torjunnassa ja joka edistää tuotantojärjestelmän kestävyyttä muiden kasvituholaisten aiheuttamien tilanteiden varalta. Sitä käytettäessä olisi kuitenkin minimoitava muille kuin torjuttaville organismeille aiheutuvat riskit.

(5)

Spinosadin kyseiseen liitteeseen sisällyttämisen osalta on täsmennettävä, että mikro-organismit ovat yleensä sallittuja luonnonmukaisessa maataloudessa tuholaisten ja tautien torjumiseksi, kun taas mikro-organismien tuottamat tuotteet on lueteltava erikseen.

(6)

Kaliumbikarbonaatin katsotaan olevan olennainen aine monien peltokasvien eri sienitauteja vastaan, ja se saattaa edistää kuparin ja rikin käytön vähentämistä eräissä kasvituholaistorjunta-aineiden yhdistelmissä.

(7)

Kuparioktanoaatti on uusi kuparin formulaatio, jota voidaan käyttää samaan tarkoitukseen kuin asetuksen (ETY) N:o 2092/91 liitteessä II olevassa B osassa mainittuja kupariyhdisteitä. Kasvukautta kohti käytettävän kuparin kokonaismäärä on pienempi käytettäessä kuparioktanoaattia.

(8)

Etyleeni mainitaan luonnonmukaisessa maataloudessa perinteisesti käytettävänä aineena jo asetuksen (ETY) N:o 2092/91 liitteessä II olevassa B osassa. On osoittautunut aiheelliseksi täydentää kyseisen aineen käyttöedellytyksiä kahdella muulla käyttötavalla, joiden katsotaan olevan olennaisen tärkeitä: sitrushedelmien kypsytys, jos kyseinen käsittely on osa banaanikärpäsen aiheuttamien vahinkojen torjuntastrategiaa, sekä varastoitujen perunoiden ja sipulien itämisen estäminen.

(9)

Sen vuoksi asetuksen (ETY) N:o 2092/91 liitettä II olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (ETY) N:o 2092/91 14 artiklan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/11

(1)

Direktiivissä 2001/95/EY säädetään, että tuottajat eivät saa saattaa markkinoille muita kuin turvallisia tuotteita.

(2)

Direktiivin 2001/95/EY mukaan tuotteen oletetaan olevan turvallinen kansallisissa standardeissa määritettyjen vaarojen ja vaaraluokkien osalta, jos se on sellaisten vapaaehtoisten kansallisten standardien mukainen, joilla vahvistetaan kansallisiksi standardeiksi eurooppalaisia standardeja.

(3)

Direktiivin 2001/95/EY mukaisesti eurooppalaisten standardointielinten olisi laadittava eurooppalaisia standardeja. Näillä standardeilla olisi varmistettava, että tuotteet ovat direktiivissä vahvistetun yleisen turvallisuusvaatimuksen mukaisia.

(4)

Savukkeensytyttimet ovat luonnostaan vaarallisia tuotteita, koska ne saavat aikaan liekin tai kuumuutta ja sisältävät tulenarkaa nestettä tai kaasua, joka on usein paineistettua. Ilmeisimpiä savukkeensytytinten väärinkäyttöön liittyviä mahdollisia riskejä ovat tulipalot, palovammat sekä purkaukset, jotka voivat aiheuttaa räjähdyksen lämpölähteen läheisyydessä.

(5)

Savukkeensytyttimiä ei ole tarkoitettu lapsille. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että erityisesti pienet lapset käyttävät väärin savukkeensytyttimiä, ja siksi väärinkäyttö on otettava huomioon arvioitaessa kyseisten tuotteitten turvallisuutta. Tämä koskee erityisesti kertakäyttösytyttimiä, joita myydään valtavia määriä usein monipakkauksissa ja joita kuluttajat käyttävät huokeina pois heitettävinä tuotteina, samoin kuin sellaisia sytyttimiä, jotka erityisesti vetoavat pieniin lapsiin muotonsa tai viihdyttävien ominaisuuksiensa ansiosta.

(6)

Pienten lasten käsissä savukkeensytyttimet voivat aiheuttaa tulipaloja ja niiden seurauksena huomattavia henkilö- ja taloudellisia vahinkoja, jopa kuolemantapauksia. Savukkeensytyttimiin liittyy siis vakava väärinkäyttövaara lasten käsissä.

(7)

Vuonna 1998 komissio antoi CENille standardointitoimeksiannon nro M/266, jonka aiheena oli kuluttajien ja lasten turvallisuus savukkeensytytinten suhteen ja jonka tuloksena laadittiin eurooppalainen standardi EN 13869:2002 ”Savukkeensytyttimet. Lapsiturvallisuus. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät”.

(8)

Koska kuluttajien terveys ja turvallisuus oli vaarassa erityisesti sen vuoksi, että pienet lapset kykenevät käyttämään savukkeensytyttimiä mutta käyttävät niitä todennäköisesti väärin, ja koska tämä vaara voidaan torjua tehokkaasti vain tarkoituksenmukaisin yhteisön tasolla sovellettavin toimenpitein, komissio teki direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan nojalla 11 päivänä toukokuuta 2006 päätöksen 2006/502/EY (2) jäsenvaltioiden velvoittamisesta toteuttamaan toimia markkinoille saatettavien savukkeensytyttimien lapsiturvallisuuden varmistamiseksi ja muiden kuin savukkeensytytintä muistuttavien savukkeensytyttimien markkinoille saattamisen kieltämiseksi.

(9)

Koska direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan nojalla tehdyt päätökset ovat tilapäisiä toimenpiteitä, jotka ovat voimassa enintään yhden vuoden ja joiden soveltamista voidaan jatkaa enintään vuosi kerrallaan, komissio teki 12 päivänä huhtikuuta 2007 päätöksen 2007/231/EY (3), jolla päätöksen 2006/502/EY soveltamisaikaa jatkettiin vuodella.

(10)

Vaikka standardin EN 13869 viitetietoja ei olekaan julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä direktiivin 2001/95/EY säännösten mukaisesti, komission päätöksessä 2006/502/EY annetaan vaatimustenmukaisuusolettama savukkeensytyttimille, jotka ovat sellaisten kansallisten standardien mukaisia, joilla EN 13896 vahvistetaan kansalliseksi standardiksi.

(11)

Koska savukkeensytyttimiin sovellettavien lapsiturvallisuusvaatimusten arviointiin tarvitaan tarkoituksenmukaisia teknisiä ratkaisuja, jäsenvaltiot ja komissio ovat yhteistyössä eurooppalaisten standardointielinten kanssa ja sidosryhmiä kuultuaan katsoneet tarpeelliseksi, että standardia EN 13869 tarkistetaan.

(12)

Nykyisen standardin pääongelmana pidetään sitä, että savukkeensytyttimen lapsiturvallisuuden toteamisessa nojaudutaan lapsipaneelitesteihin. Vaikka lapsipaneelitestit ovatkin osoittautuneet luotettavaksi menetelmäksi, olisi asianmukaista löytää vaihtoehtoisia menetelmiä savukkeensytyttimien lapsiturvallisuuden määrittämiseen, kunhan nämä menetelmät ovat vähintään yhtä tehokkaita ja luotettavia. Lisäksi lapsiin erityisesti vetoavien savukkeensytytinten (niin sanottujen muiden kuin savukkeensytytintä muistuttavien savukkeensytyttimien) nykyinen määritelmä jättää tilaa erilaisille tulkinnoille, minkä vuoksi näitä sytyttimiä koskevaa kieltoa ei välttämättä sovelleta yhtenäisesti. Eräät muutkin kysymykset kaipaavat käsittelyä, jotta standardi voisi täysin täyttää tehtävänsä tarjoamalla asianmukaisia teknisiä ratkaisuja.

(13)

Erityiset savukkeensytyttimiä koskevat lapsiturvallisuusvaatimukset olisi laadittava direktiivin 2001/95/EY 4 artiklan säännösten mukaisesti niin, että standardointielimiä pyydettäisiin tarkistamaan standardia EN 13869 direktiivissä 98/34/EY (4) vahvistetun teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa käytettävän menettelyn mukaisesti ja että tarkistettu standardi voitaisiin julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(14)

Kun tarkistetun standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, standardin mukaisesti valmistettuja savukkeensytyttimiä on pidettävä yleisestä tuoteturvallisuudesta annetussa direktiivissä 2001/95/EY vahvistetun yleisen turvallisuusvaatimuksen mukaisina siltä osin kuin on kyse standardissa asetetuista erityisistä lapsiturvallisuusvaatimuksista.

(15)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivillä 2001/95/EY perustetun komitean lausunnon mukaiset,

’savukkeensytyttimellä’ käsikäyttöistä liekin aikaan saavaa laitetta, joka toimii polttoaineella ja jota käytetään tavallisesti savukkeiden, sikarien ja piippujen tarkoitukselliseen sytyttämiseen ja jota voidaan oletettavasti käyttää sellaisten materiaalien kuin paperin, kynttilöiden ja lyhtyjen sytyttämiseen ja jossa on sisäänrakennettu polttoainesäiliö, olipa se uudelleentäytettävä tai ei;

’lapsiturvallisella savukkeensytyttimellä’ sytytintä, joka on muotoiltu ja valmistettu niin, ettei alle 51 kuukauden ikäinen lapsi tavallisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa pysty käyttämään sitä esimerkiksi käyttöön tarvittavan voiman, sytyttimen muotoilun, sytytysjärjestelmän suojan tai sytyttämisen edellyttämien toimintojen monimutkaisuuden tai järjestyksen vuoksi;

’lapsiin vetoavalla savukkeensytyttimellä’ sytytintä, jonka muotoilu jollain tavalla muistuttaa jotakin muuta esinettä, jonka yleisesti katsotaan vetoavan alle 51 kuukauden ikäisiin lapsiin tai olevan tarkoitettu sellaisten lasten käytettäväksi.

a)

savukkeensytyttimien on oltava lapsiturvallisia niin, että minimoidaan alle 51 kuukauden ikäisten lasten kyky käyttää niitä sekä tällaisen käytön todennäköisyys;

b)

savukkeensytyttimet eivät saa olla alle 51 kuukauden ikäisiin lapsiin vetoavia.

a)

tuottajalta on saatu kirjallinen takuu vähintään kahdeksi vuodeksi kullekin savukkeensytyttimelle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (5) mukaisesti;

b)

savukkeensytyttimet voidaan käytännössä korjata ja täyttää turvallisesti uudelleen koko käyttöiän ajan, mukaan luettuna erityisesti sytytysjärjestelmä, joka on korjattavissa;

c)

osat, jotka eivät ole kuluvia osia mutta jotka todennäköisesti kuluvat loppuun tai menevät rikki jatkuvassa käytössä takuuajan jälkeen, voidaan vaihtaa tai korjata hyväksytyssä tai erikoistuneessa myynninjälkeisten palvelujen keskuksessa Euroopan unionissa.

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/14

(1)

Päätöksellä 2005/380/EY perustettiin yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja yhtiöoikeutta käsittelevä hallituksista riippumaton asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on pohtia ja käsitellä yritysten hallinnointia ja ohjausta sekä yhtiöoikeutta ja neuvoa komissiota niitä koskevissa asioissa Päätöstä 2005/380/EY sovelletaan 27 päivään huhtikuuta 2008.

(2)

Asiantuntijaryhmän neuvot ovat olleet arvokkaita, erityisesti parhaillaan käynnissä olevien, yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja yhtiöoikeutta koskevien komission hankkeiden kannalta; näitä hankkeita ovat muun muassa eurooppayhtiön perussäännön laatiminen ja yhtiöoikeuden yksinkertaistaminen, jotka on kirjattu komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan vuodeksi 2008 (1), sekä yritysten hallinnointia ja ohjausta sekä yhtiöoikeutta koskevan voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen arviointi. Jotta voidaan varmistaa jatkuvuus ja tukea mainittujen hankkeiden onnistunutta saattamista päätökseen, ryhmän toimeksiantoa olisi jatkettava kesäkuuhun 2009.

(3)

On tärkeää varmistaa, että ryhmän jäsenet antavat puolueetonta asiantuntija-apua.

(4)

Ryhmän jäseniin liittyvien henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (2) säännöksiä,

(5)

Tämän vuoksi päätöstä 2005/380/EY olisi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään 3 artiklaan seuraava kohta:

”Jäsenten on joka vuosi allekirjoitettava sitoumus toimimisesta yleisen edun hyväksi sekä ilmoitus sellaisten sidonnaisuuksien puuttumisesta tai olemassaolosta, jotka voisivat vaarantaa heidän puolueettomuutensa.”

2)

Lisätään 5 artiklaan seuraava kohta:

”Jäsenten nimet kerätään, käsitellään ja julkaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) säännösten mukaisesti.

3)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”Tätä päätöstä sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2009.”

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/15

(1)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artiklan 1 kohdassa yhteisölle ja jäsenvaltioille annetaan tehtäväksi huolehtia siitä, että yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn kannalta tarpeelliset edellytykset turvataan. Perustamissopimuksen 157 artiklan 2 kohdassa erityisesti kehotetaan jäsenvaltioita neuvottelemaan keskenään yhteydessä komission kanssa ja tarvittaessa sovittamaan yhteen toimintansa. Komissio voi tehdä aiheellisia aloitteita tämän yhteensovittamisen edistämiseksi.

(2)

Tiedonannossaan ”Teollisuuspolitiikan väliarviointi – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (1) komissio ilmoitti aikomuksestaan käynnistää yhteisön elintarviketeollisuuden kilpailukykyä koskeva aloite.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen perustaa korkean tason työryhmä, joka koostuu pääasiassa asiantuntijoista yhteisön elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn ja siihen liittyvien haasteiden alalla, kuten elintarviketurvallisuuden, terveyden ja ympäristön alalla, sekä määritellä kyseisen työryhmän tehtävät ja rakenne.

(4)

Työryhmän olisi käsiteltävä kysymyksiä, jotka nyt ja tulevaisuudessa määrittävät yhteisön elintarviketeollisuuden kilpailukykyä. Keskustelujen tulosten perusteella työryhmän olisi muotoiltava alakohtaisia toimintasuosituksia, joilla voidaan parantaa elintarviketeollisuuden kilpailukykyä yhteisön politiikkojen mukaisesti huomioiden erityisesti elintarviketurvallisuuteen ja terveyteen liittyvät tavoitteet, maatalouspolitiikan ja kestävän kehityksen.

(5)

Työryhmän jäsenten olisi edustettava komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä, erityisesti elintarvikkeiden tuotantoketjun alkupään tuottajia ja jatkokäyttäjiä sekä kuluttajia ja kansalaisyhteiskuntaa.

(6)

Olisi vahvistettava tietojen luovuttamista koskevat säännöt työryhmän jäsenten osalta rajoittamatta kuitenkaan komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (2) liitteessä vahvistettujen komission turvallisuussääntöjen soveltamista.

(7)

Työryhmän jäseniin liittyvien henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18. joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) säännöksiä,

1)

käsitellä kysymyksiä, jotka nyt ja tulevaisuudessa määrittävät yhteisön elintarviketeollisuuden kilpailukykyä ja niihin liittyviä haasteita

2)

määritellä tekijät, jotka vaikuttavat yhteisön elintarviketeollisuuden kilpailuasemaan ja kestävyyteen, mukaan luettuna kilpailukykyyn vaikuttavat tulevaisuuden haasteet ja kehityslinjat

3)

antaa alakohtaisia toimintasuosituksia yhteisön tason päättäjille.

a)

8 jäsenvaltioiden edustajaa

b)

13 elintarviketeollisuuden edustajaa

c)

6 kansalaisyhteiskunnan ja ammattijärjestöjen edustajaa.

a)

jäsen eroaa

b)

jäsen ei enää pysty osallistumaan tehokkaasti työryhmän työhön

c)

jäsen ei täytä perustamissopimuksen 287 artiklassa määrättyjä vaatimuksia.

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/17

(1)

Alankomaissa esiintyi vuonna 2003 lintuinfluenssaa. Taudin puhkeaminen aiheutti vakavan vaaran yhteisön kotieläinkannalle.

(2)

Taudin leviämisen estämiseksi ja taudin hävittämiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteisön olisi päätöksessä 90/424/ETY säädetyin edellytyksin osallistuttava niiden tukikelpoisten kustannusten rahoittamiseen, joita jäsenvaltiolle on aiheutunut taudin torjumiseksi toteutetuista hätätoimenpiteistä.

(3)

Yhteisön rahoitustuesta Alankomaissa vuonna 2003 toteutettujen lintuinfluenssan (avian influenza) hävittämistoimenpiteiden tukikelpoisiin kustannuksiin 24 päivänä syyskuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/678/EY (2) myönnettiin Alankomaille yhteisön rahoitustukea vuonna 2003 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden kustannuksiin.

(4)

Kyseisessä päätöksessä säädettiin 40 000 000 euron suuruisen ensimmäisen erän maksamisesta.

(5)

Edellä mainitun päätöksen nojalla yhteisön rahoitustuen loppuerä maksetaan Alankomaiden 14 päivänä maaliskuuta 2004, 26 päivänä heinäkuuta 2005 ja 2 päivänä marraskuuta 2006 tekemien hakemusten perusteella.

(6)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Alankomaille vuonna 2003 lintuinfluenssan hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän yhteisön taloudellisen tuen kokonaismäärä.

(7)

Yhteisön eläinlääkintäsääntöjen mukaisesti tehtyjen komission tarkastusten tulosten ja yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevien edellytysten vuoksi ilmoitettujen kustannusten koko summaa ei voida katsoa tukikelpoiseksi.

(8)

Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Alankomaille 12 päivänä heinäkuuta 2007, 26 päivänä lokakuuta 2007 ja 5 päivänä joulukuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/18

(1)

Päätöksessä 90/424/ETY säädetään menettelyistä, jotka koskevat yhteisön osallistumista erityisten eläinlääkintätoimenpiteiden rahoitukseen, varsinkin eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan tiedotuspolitiikan sekä teknisten ja tieteellisten toimenpiteiden ja valvonnan alalla.

(2)

Päätöksen 90/424/ETY 37 a artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisön rahoitusta voidaan myöntää sellaisten eläinlääkinnällisten menettelyjen tietokoneistamiseen, jotka koskevat yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän hoitamista, hallinnointia ja ylläpitoa, mukaan lukien tarvittaessa liitännät kansallisiin tietokantoihin. Näin ollen yhteisön rahoitusta olisi myönnettävä yhdennetyn eläinlääkinnällisen Traces-tietojärjestelmän (Trade Control and Expert System) hoitamiseen, hallinnointiin ja ylläpitoon, jotta varmistetaan järjestelmän käytettävyys, turvallisuus ja ajantasaisuus; kyseinen järjestelmä on otettu käyttöön yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän kehittämisestä 30 päivänä joulukuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2003/24/EY (2).

(3)

Päätöksen 90/424/ETY 37 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisön tukea voidaan myöntää eläinten tunnistamisjärjestelmän ja tautien tiedoksiantojärjestelmän perustamiseen elävien eläinten kaupan yhteydessä tehtäviä eläinlääkärintarkastuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti sisämarkkinoiden toteuttamista varten. Näin ollen yhteisön rahoitusta olisi myönnettävä eläintautien ilmoitusjärjestelmän (ADNS) päivittämiseen ja tarvittaviin teknisiin parannuksiin; kyseinen järjestelmä perustuu neuvoston direktiivin 82/894/ETY mukaisen eläintaudeista ilmoittamisen kooditetusta muodosta ja koodeista 1 päivänä maaliskuuta 2005 tehtyyn komission päätökseen 2005/176/EY (3).

(4)

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” (4), jäljempänä ’uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta annettu tiedonanto’, todetaan että komissio on sitoutunut parantamaan kuluttajille ja sidosryhmille suunnattua tiedottamista.

(5)

Päätöksen 90/424/ETY 16 artiklan mukaan yhteisö osallistuu eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja eläinperäisten tuotteiden turvallisuutta koskevan tiedotuspolitiikan täytäntöönpanoon myöntämällä rahoitusta. Sen vuoksi yhteisön rahoitusta olisi myönnettävä sellaisten toimenpiteiden toteutukseen, joilla pyritään parantamaan kuluttajille ja sidosryhmille suunnattua tiedottamista eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä seikoista uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta annetun tiedonannon puitteissa.

(6)

Päätöksen 90/424/ETY 19 artiklan mukaisesti yhteisö voi toteuttaa tai auttaa jäsenvaltioita tai kansainvälisiä organisaatioita toteuttamaan yhteisön eläinlääkintäalan lainsäädännön ja koulutuksen kehittämiseen tarvittavia teknisiä ja tieteellisiä toimia.

(7)

Märehtijöiden sähköisen tunnistuksen asteittainen käyttöönotto on yksi strategian odotetuista tuloksista. Tämän vuoksi ennen uuden lainsäädännön käyttöönottoa tarvitaan tutkimusta, jossa käsitellään karjan sähköiseen tunnistukseen liittyvää kustannushyötysuhdetta ja kustannustehokkuutta. Yhteisön vertailulaboratorioiden aseman parantamiseksi niiden toiminnan ja suorituskyvyn arviointia pidetään tarpeellisena. Näiden tutkimusten ja arviointien tulokset toimivat perustana alan lainsäädännön tarkistuksille, jos sitä pidetään tarpeellisena. Sen vuoksi yhteisön rahoitusta olisi myönnettävä eläintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kotieläinjalostusta koskevien tutkimusten ja arviointien tekemiseen. Näihin toimiin myönnettävä enimmäismäärä olisi määriteltävä. Vuonna 2008 julkaistaan tarjouspyyntöjä eläintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kotieläinjalostusta koskevien tutkimusten ja arviointien tekemisestä erillissopimusten mukaisesti. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (5) mukaan eläinlääkintätoimenpiteet rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta. Varainhoidon valvonnan osalta sovelletaan mainitun asetuksen 9, 36 ja 37 artiklaa.

(8)

Yhteisön rahoitusosuuden maksaminen edellyttää, että toimet on toteutettu tosiasiallisesti ja että sopimuspuolet toimittavat kaikki tarvittavat tiedot.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

1 000 000 euroa hoitamiseen

b)

500 000 euroa tarvittavan logistisen tuen hankkimiseen käyttäjille tarkoitetun avun puitteissa

c)

300 000 euroa ylläpitotukeen, jota tarvitaan järjestelmän mukauttamiseksi lainsäädännön ja teknisten vaatimusten muutoksiin

d)

200 000 euroa tarvittavaan tietojenkäsittelyn kehittämiseen

e)

250 000 euroa kansallisten nautaeläinten tunnistustietokantojen välisten liitäntöjen kehittämiseen.

a)

2 500 000 euroa eläinten terveyden alalla

b)

150 000 euroa eläinten hyvinvoinnin alalla.

a)

tutkimus karjan sähköisen tunnistukseen liittyvästä kustannushyötysuhteesta

b)

arviointi eläinten terveyden ja kotieläinjalostuksen alalla toimivista yhteisön vertailulaboratorioista.

7.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/20

(1)

Lakisääteisen tilintarkastuksen ulkoinen laadunvarmistus on erittäin tärkeää tilintarkastusten korkean laadun varmistamiseksi. Se lisää julkaistujen taloudellisten tietojen uskottavuutta ja suojaa paremmin osakkaita, sijoittajia, velkojia ja muita asianosaisia. Tästä syystä ulkoisen laadunvarmistusjärjestelmän on oltava objektiivinen ja riippumaton tilintarkastusalasta.

(2)

Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (1) 29 ja 43 artiklassa säädetään kaikkien tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen laadunvarmistusjärjestelmää koskevista tiukoista perusteista. Mainittu direktiivi sisältää joitakin ehdotuksia, jotka esitetään lakisääteisen tilintarkastuksen laadunvarmistuksen vähimmäisvaatimuksista Euroopan unionissa 15 päivänä marraskuuta 2000 annetussa komission suosituksessa 2001/256/EY (2).

(3)

Kyseisen suosituksen tietyt, yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyvät osat ovat kuitenkin jo vanhentuneet viimeaikaisen kansainvälisen kehityksen vuoksi ja koska suuntauksena on, että tällaisissa tilintarkastuksissa aletaan käyttää ulkoisia laadunvarmistusjärjestelmiä, joita hallinnoidaan tilintarkastusalasta erillään ja joiden yhteydessä laadunvarmistustarkastuksia tekevät muut kuin tilintarkastajina toimivat henkilöt.

(4)

Direktiivissä 2006/43/EY säädetyt perusteet mahdollistavat vielä huomattavat erot tavoissa, joilla lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen ulkoiset laadunvarmistusjärjestelmät on nykyisin organisoitu jäsenvaltioissa. Olisi vältettävä tilannetta, jossa asianosaiset katsovat lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen laadun olevan eri jäsenvaltioissa erilainen erityisesti direktiivin 2006/43/EY 34 artiklan suhteen. Direktiivissä 2006/43/EY säädetään myös, että jäsenvaltioiden julkisen valvonnan järjestelmiä olisi kannustettava löytämään yhteinen lähestymistapa laadunvarmistustarkastusten toteuttamiseen.

(5)

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on asetettava etusijalle yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksissa. Tällaisten yhteisöjen tilintarkastuksia tekevien lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen laadunvarmistusjärjestelmistä on annettava lisää ohjeistusta. Tästä syystä on aiheellista antaa uusi suositus, joka vastaa nykytilannetta paremmin kuin suositus 2001/256/EY ja jossa otetaan huomioon uudet kansainväliset suuntaukset ja jäsenvaltioiden erityistarpeet. Muiden kuin yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekeviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovellettavista laadunvarmistusjärjestelmistä ei kuitenkaan ole tarpeen antaa yksityiskohtaista ohjeistusta.

(6)

Tarkastusten pitäisi osaltaan parantaa tarkastetun lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön tilintarkastusten laatua; tarkastuksia pitäisi tehdä säännöllisesti ja niiden pitäisi olla luonteeltaan ennaltaehkäiseviä. Tarkastusten tavoitteena tulisi olla luottamuksen luominen ja säilyttäminen lakisääteisiä tilintarkastuksia ja viime kädessä rahoitusmarkkinoita kohtaan. Sen vuoksi tässä suosituksessa ei tulisi keskittyä lakien ja asetusten mahdollisen rikkomisen vuoksi käynnistettäviin yksittäisiin tutkimuksiin.

(7)

Tilintarkastusten laadun parantamiseksi yhteisössä riippumattomilla valvontaelimillä olisi oltava aikaisempaa aktiivisempi rooli tilintarkastusyhteisöjen tarkastuksissa. Tarkastusjärjestelmän riippumattomuudesta olisi annettava ohjeistusta. Julkisesta valvonnasta vastaavien viranomaisten, ammatillisten yhdistysten ja muiden asiaan liittyvien elinten mahdollista roolia sekä asiantuntijoiden roolia tarkastusten suorittamisessa olisi täsmennettävä. On myös tarpeen täsmentää laadunvarmistusjärjestelmän rahoitusta.

(8)

Direktiivin 2006/43/EY 43 artiklassa säädetään, että laadunvarmistustarkastuksia on kohdistettava vähintään joka kolmas vuosi yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia suorittaviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin. Julkisen valvonnan järjestelmässä voi olla vaikeaa löytää tarpeeksi tarkastajia kunkin tarkastuksen yhteydessä paikalla suoritettaviin tarkastuksiin. Tästä syystä olisi oltava mahdollista, että asiantuntijat, jotka eivät ole itse tarkastajia, osallistuvat myös tietyin edellytyksin paikalla suoritettaviin tarkastuksiin.

(9)

Jotta voitaisiin varmistaa, että asianomainen lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö toteuttaa jatkotoimia lopullisen tarkastuskertomuksen perusteella ja että kertomuksessa annetaan tarpeeksi ohjeistusta todettujen ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa, tarkastajien ja asianomaisen lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön olisi kommunikoitava tehokkaasti keskenään sekä ennen lopullisen kertomuksen laatimista että jatkotoimien toteuttamisvaiheessa.

(10)

Laadunvarmistusjärjestelmän vastuullisuuden ja verrattavuuden parantamiseksi yhteisössä kaikkia tarkastustuloksia koskevan vuosikertomuksen olisi sisällettävä keskeiset suorituskykyä koskevat tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida sekä käytettyjä resursseja että laadunvarmistusjärjestelmän tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

(11)

Komissio aikoo arvioida tilannetta vuonna 2011 ottaen huomioon uuden kansainvälisen kehityksen ja erityisesti asianmukaisten elinten ja asiantuntijoiden osuuden tarkastusten suorittamisessa,

1.

Tässä suosituksessa annetaan direktiivin 2006/43/EY 29 ja 43 artiklan mukaisesti ohjeistusta yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekevien lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen riippumattomien laadunvarmistusjärjestelmien toteuttamisesta.

2.

Kun jäsenvaltio on päättänyt myöntää direktiivin 2006/43/EY 39 artiklan mukaisen vapautuksen tietyille yleisen edun kannalta merkittäville yhteisöille, jäsenvaltion on myönnettävä tällaisille yleisen edun kannalta merkittäville yhteisöille vapautus myös tämän suosituksen perusteella toteutetuista toimenpiteistä.

3.

Tässä suosituksessa sovelletaan direktiivin 2006/43/EY 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä. Lisäksi tässä suosituksessa tarkoitetaan

4.

Julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen olisi oltava viime kädessä vastuussa yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekeviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovellettavasta ulkoisesta laadunvarmistusjärjestelmästä. Jäsenvaltiot eivät saisi nimetä julkisesta valvonnasta vastaavaksi viranomaiseksi kirjanpito- tai tilintarkastusalalla toimivaa yhdistystä tai elintä.

5.

Julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen olisi tarkastettava yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekevät lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt joko yksin tai yhdessä toisen asianmukaisen elimen kanssa 6 kohdan mukaisesti.

6.

Tarkastusten suorittamiseen liittyvät tehtävät olisi voitava siirtää toiselle asianmukaiselle elimelle edellyttäen, että varmistetaan tämän elimen vastuu julkisesta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle ja että viimeksi mainittu viranomainen vastaa edelleen vähintään seuraavista tehtävistä:

7.

Julkisesta valvonnasta vastaavalla viranomaisella olisi oltava oikeus osallistua tarkastuksiin ja tutustua tarkastusaineistoon, tilintarkastukseen liittyviin työpapereihin ja muihin asian kannalta merkityksellisiin asiakirjoihin.

8.

Mitään laadunvarmistusjärjestelmän rahoitusjärjestelyä, rahoituksen määrä ja varainhoidon valvonta mukaan luettuina, ei saisi alistaa kirjanpitoalaa, tilintarkastusalaa tai tilintarkastusyhteisöä edustavien tai muulla tavalla edellä mainituilla aloilla toimivien henkilöiden tai organisaatioiden hyväksynnälle tai epäämisoikeudelle. Rahoitustason olisi varmistettava, että julkisesta valvonnasta vastaava viranomainen saa palvelukseensa riittävästi henkilöstöä, joka avustaa sitä 6 ja 7 kohdan täytäntöönpanossa.

9.

Jos varat laadunvarmistusjärjestelmän rahoittamiseen saadaan tarkastusten alaan kuuluvilta lakisääteisiltä tilintarkastajilta tai tilintarkastusyhteisöiltä, kaikkien niiden maksamien palkkioiden ja muiden maksujen olisi oltava pakollisia ja ne olisi maksettava kokonaisuudessaan määräajassa.

10.

Julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen olisi varmistettava, että käyttöön otetaan asianmukaiset henkilöstön, myös tarkastajien, riippumattomuutta ja puolueettomuutta sekä tarkastusjärjestelmän hallintoa koskevat ohjeet ja menettelytavat.

11.

Tarkastajana ei saisi toimia henkilö, joka toimii lakisääteisenä tilintarkastajana tai työskentelee lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön palveluksessa tai on muulla tavalla yhteydessä lakisääteiseen tilintarkastajaan tai tilintarkastusyhteisöön.

12.

Henkilö ei saisi toimia lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön tarkastuksessa tarkastajana ennen kuin vähintään kaksi vuotta on kulunut siitä, kun kyseinen henkilö lakkasi olemasta kyseisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön osakas tai työntekijä tai muulla tavalla yhteydessä lakisääteiseen tilintarkastajaan tai tilintarkastusyhteisöön.

13.

Tarkastajien olisi vakuutettava, ettei tarkastettavien lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen ja heidän itsensä välillä ole eturistiriitoja. Puutteellisen tai väärän vakuutuksen antaneet tarkastajat eivät saisi enää suorittaa tarkastuksia, ja tällaisiin tarkastajiin olisi kohdistettava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.

14.

Ainoastaan julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen tai elimen, jonka tehtäväksi tarkastusten suorittaminen on annettu, olisi maksettava tarkastajille korvaus suoritetuista tarkastuksista. Tarkastajat eivät saisi ottaa vastaan minkäänlaista korvausta valvonnan kohteena olleilta lakisääteisiltä tilintarkastajilta, tilintarkastusyhteisöiltä tai niiden ketjuilta.

15.

Jos julkisesta valvonnasta vastaava viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittamiseksi asianmukaisesti tarvitaan erityisasiantuntemusta, tarkastajien olisi käytettävä apunaan asiantuntijoita. Asiantuntijoiden olisi toimittava tarkastajan suorassa valvonnassa ja täytettävä 10, 12 ja 14 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

16.

Kun jossakin jäsenvaltiossa ei väliaikaisesti ole riittävästi tarkastajia paikalla tehtävien tarkastusten suorittamiseksi, julkisesta valvonnasta vastaavalla viranomaisella olisi oltava oikeus päättää asiantuntijoiden käyttämisestä paikalla tehtävissä tarkastuksissa edellyttäen, että kyseiset asiantuntijat täyttävät direktiivin 2006/43/EY 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädetyt vaatimukset, että asiantuntijat ovat kaikin puolin vastuussa julkisesta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle ja että tarkastajat tarkastavat paikalla saman lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön vähintään joka kuudes vuosi.

17.

Tarkastuksiin olisi sisällyttävä:

18.

Ainakin seuraavat lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön sisäiset valvontaohjeet ja -menettelytavat olisi tarkastettava:

19.

Vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi vähintäänkin huomattava osa tilintarkastusaineistosta olisi valittava lakisääteisten tilintarkastusten puutteellista suorittamista koskevan riskianalyysin perusteella.

20.

Tarkastushavainnot ja päätelmät, joihin suositukset perustuvat, mukaan luettuina avoimuusraporttiin liittyvät havainnot ja päätelmät, olisi ilmoitettava asianmukaisesti, ja niistä olisi keskusteltava tarkastetun lakisääteiden tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön kanssa ennen lopullisen tarkastuskertomuksen laatimista. Tarkastetulle lakisääteiselle tilintarkastajalle tai tilintarkastusyhteisölle olisi asetettava enintään 12 kuukauden määräaika tarkastuskertomuksen antamisesta toteuttaa toimia tilintarkastusyhteisön sisäistä laadunvalvontajärjestelmää koskevien suositusten perusteella. Jos tarkastettu lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei toteuta asianmukaisia jatkotoimia suositusten perusteella, julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen on julkistettava sisäisessä laadunvalvontajärjestelmässä todetut suurimmat puutteet.

21.

Julkisen valvonnan järjestelmässä olisi pystyttävä kyseisen jäsenvaltion asianomaisten oikeudellisten menettelyjen mukaisesti toteuttamaan kurinpitotoimia tai määräämään seuraamuksia lakisääteisille tilintarkastajille ja tilintarkastusyhteisöille.

22.

Julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen olisi ainakin annettava yleisölle tiedoksi ajoissa ja asianmukaisella tavalla lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen osalta lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyvät toteutetut lopulliset kurinpitotoimet tai määrätyt seuraamukset. Viranomaisen olisi yksilöitävä asianomainen lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ja kuvattava kyseisiin toimiin tai seuraamuksiin johtaneet suurimmat puutteet.

23.

Jos tarkastuksen aikana on todettu, että lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön direktiivin 2006/43/EY 40 artiklan mukaisesti julkaistussa avoimuusraportissa on tietoja, mukaan luettuina tiedot tilintarkastusyhteisön sisäisen laadunvalvontajärjestelmän vaikuttavuudesta, joita julkisesta valvonnasta vastaava viranomainen pitää merkittävän harhaanjohtavina, julkisesta valvonnasta vastaavan viranomaisen olisi varmistettava, että avoimuusraporttiin tehdään viipymättä tarvittavat muutokset.

24.

Virallisesta valvonnasta vastaavien viranomaisten olisi raportoitava vuosittain laadunvarmistusjärjestelmää koskevista kaikista tuloksista. Raportissa olisi annettava tiedot annetuista suosituksista, suositusten perusteella toteutetuista jatkotoimista, toteutetuista kurinpitotoimista ja määrätyistä seuraamuksista. Raportin olisi sisällettävä myös rahavaroja ja henkilöstöä sekä laadunvarmistusjärjestelmän tehokkuutta ja vaikuttavuutta koskevat määrälliset tiedot ja muut keskeiset suorituskykyä koskevat tiedot.

25.

Jäsenvaltioita pyydetään ilmoittamaan komissiolle tämän suosituksen perusteella toteuttamansa toimet 6 päivään toukokuuta 2009 mennessä.

26.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.