I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

19.3.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 216/2008,

annettu 20 päivänä helmikuuta 2008,

yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan kansalaisten suojelun korkea ja yhtenäinen taso olisi siviili-ilmailun alalla aina varmistettava hyväksymällä yhteiset turvallisuussäännöt ja toimenpitein, joilla varmistetaan, että yhteisössä liikkuvat tuotteet sekä siinä toimivat henkilöt ja organisaatiot täyttävät nämä sekä ympäristön suojelemiseksi hyväksytyt säännöt. Tällä edistettäisiin tavaroiden, henkilöiden ja organisaatioiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla.

(2)

Lisäksi kolmansien maiden ilma-aluksiin, jotka liikennöivät alueelle, alueella tai alueelta, johon perustamissopimusta sovelletaan, olisi Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1994 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, jonka osapuolia kaikki jäsenvaltiot ovat, asettamissa rajoissa sovellettava asianmukaista yhteisön tason valvontaa.

(3)

Chicagon yleissopimuksessa on jo määrätty vähimmäisstandardeista siviili-ilmailun turvallisuuden ja siihen liittyvän ympäristönsuojelun varmistamiseksi. Yhteisön keskeisillä vaatimuksilla ja niiden täytäntöönpanemiseksi hyväksytyillä säännöillä olisi varmistettava, että jäsenvaltiot täyttävät Chicagon yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa, mukaan lukien velvoitteet kolmansia maita kohtaan.

(4)

Yhteisön olisi säädettävä Chicagon yleissopimuksessa asetettujen standardien ja suositeltujen käytäntöjen mukaiset keskeiset vaatimukset, joita sovelletaan ilmailualan tuotteisiin, osiin ja laitteisiin sekä lentotoimintaan osallistuviin henkilöihin ja organisaatioihin sekä lentäjien koulutukseen ja lääkärintarkastuksiin osallistuviin henkilöihin ja niissä käytettäviin tuotteisiin. Komissiolle olisi annettava valtuudet laatia tarvittavat täytäntöönpanosäännöt.

(5)

Ei ole tarkoituksenmukaista vaatia yhteisten sääntöjen noudattamista kaikkien ilma-alusten osalta etenkään, jos on kyse yksinkertaisista ilma-aluksista tai ilma-aluksista, joilla harjoitetaan pääasiassa paikallista liikennettä. Yhteisiä sääntöjä ei olisi myöskään sovellettava harrasterakenteisiin ilma-aluksiin tai ilma-aluksiin, jotka ovat erityisen harvinaisia tai joita on olemassa vain hyvin pieni määrä. Tällaisten ilma-alusten olisi siten säilyttävä jäsenvaltioiden omassa viranomaisvalvonnassa ilman, että tässä asetuksessa velvoitetaan muita jäsenvaltioita tunnustamaan tällaisia kansallisia järjestelyjä. Oikeasuhteisia toimenpiteitä olisi kuitenkin toteutettava harrasteilmailun yleisen turvallisuustason parantamiseksi. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota yhä suorituskykyisemmiksi tuleviin lentokoneisiin ja helikoptereihin, joilla on alhainen suurin sallittu lentoonlähtömassa, joilla voidaan liikennöidä kaikkialla yhteisössä ja joita valmistetaan teollisesti. Tämän vuoksi niitä voidaan säännellä paremmin yhteisön tasolla, jolloin on mahdollista saavuttaa tarvittava turvallisuuden ja ympäristönsuojelun yhtenäinen taso.

(6)

Yhteisön toimien soveltamisala olisi määriteltävä selvästi, jotta voidaan selkeästi osoittaa henkilöt, organisaatiot ja tuotteet, joita tämä asetus ja sen täytäntöönpanosäännöt koskevat. Tämä soveltamisala olisi määriteltävä selkeästi viittauksella luetteloon ilma-aluksista, joihin tätä asetusta ei sovelleta.

(7)

Ilmailualan tuotteet, osat ja laitteet, kaupallisen ilmakuljetuksen harjoittajat sekä lentäjät ja näiden koulutukseen ja lääkärintarkastuksiin osallistuvat henkilöt, organisaatiot ja niissä käytettävät tuotteet olisi hyväksyttävä tai niihin olisi sovellettava lupamenettelyä, kun niiden on todettu täyttävän Chicagon yleissopimuksessa asetettujen standardien ja suositeltujen käytäntöjen mukaiset yhteisön keskeiset vaatimukset. Komissiolle olisi annettava valtuudet laatia tarvittavat täytäntöönpanosäännöt niiden edellytysten vahvistamiseksi, joita sovelletaan todistusten antamiseen tai todistuksen korvaamiseen valmiuksia koskevalla ilmoituksella, ottaen huomioon erityyppiseen toimintaan liittyvät riskit, kuten tietyt lentotyön tyypit sekä paikallislennot pienilma-aluksilla.

(8)	Muussa kuin kaupallisessa lentotoiminnassa toimintaa ja lupakirjojen myöntämistä koskevat säännöt olisi laadittava ilma-aluksen vaativuus huomioon ottaen, ja tältä osin olisi annettava määritelmä.

(9)	Harrasteilmailun lupakirjoihin liittyvät oikeudet olisi rajattava kyseisten kelpuutusten saamiseen vaadittavalla koulutuksella täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

(10)

Tavaroiden, henkilöiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevien yhteisön tavoitteiden ja yhteistä liikennepolitiikkaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilman lisävaatimuksia tai muuta arviointia hyväksyttävä tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti hyväksytyt tuotteet, osat, laitteet, organisaatiot ja henkilöt.

(11)

Järjestelmän olisi oltava kyllin joustava, jotta se mahdollistaa erityistilanteissa tarvittavat toimenpiteet, kuten kiireelliset turvallisuustoimet, taikka odottamattomat tai rajoitetut lentotoiminnalliset tarpeet. Lisäksi olisi annettava säännöksiä vastaavan turvallisuuden tason saavuttamiseksi muilla keinoin. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus myöntää poikkeuksia tämän asetuksen vaatimusten ja sen täytäntöönpanosääntöjen noudattamisesta, jos poikkeukset ovat laajuudeltaan tarkasti rajattuja ja niihin kohdistetaan asianmukainen yhteisön valvonta.

(12)

Kaikilla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla on tarpeen parantaa järjestelyjä niin, että tietyistä nykyisin yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla hoidettavista tehtävistä vastaisi yksi erikoistunut asiantuntijaelin. Siksi on tarpeen yhteisön nykyinen institutionaalinen rakenne ja valtuuksien tasapaino säilyttäen perustaa Euroopan lentoturvallisuusvirasto, jäljempänä ’virasto’, joka on teknisissä asioissa riippumaton ja jolla on oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen ja asianmukaista, että viraston olisi oltava yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettua, täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaa.

(13)

Yhteisön institutionaalisessa järjestelmässä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot. Tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen mukaiset hyväksyntätehtävät on näin ollen määrä toteuttaa kansallisella tasolla. Tietyissä tarkasti määritellyissä tapauksissa kuitenkin myös virastolla olisi oltava valtuudet suorittaa tämän asetuksen mukaisia hyväksyntätehtäviä. Samasta syystä viraston olisi voitava toteuttaa lentotoimintaa, miehistön pätevyysvaatimuksia ja kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuutta koskevia tarvittavia toimenpiteitä silloin, kun näin voidaan parhaiten varmistaa yhdenmukaisuus ja edistää sisämarkkinoiden toimintaa.

(14)

Asetuksessa (EY) N:o 2111/2005 (3) säädetään viraston velvollisuudesta toimittaa kaikki tiedot, jotka voivat olla aiheellisia sellaisia lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon päivittämiseksi, joita on turvallisuussyistä kielletty harjoittamasta lentoliikennettä yhteisön alueella. Jos virasto epää hyväksynnän lentoliikenteen harjoittajalta tämän asetuksen nojalla, sen olisi toimitettava komissiolle kaikki merkitykselliset tiedot, joihin epääminen on perustunut, jotta asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan nimi voidaan tarvittaessa kirjata mainittuun luetteloon.

(15)	Yhteisön siviili-ilmailun turvallisuusjärjestelmän tehokkuus tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla edellyttää komission, jäsenvaltioiden ja viraston välisen yhteistyön tehostamista, jotta puutteet turvallisuudessa voidaan havaita ja toteuttaa tarvittavia korjaavia toimenpiteitä.

(16)

Turvallisuuskulttuurin edistäminen ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien alojen sääntelyjärjestelmän asianmukainen toiminta edellyttävät, että vaaratilanteita ja poikkeavia tapahtumia havainneet henkilöt raportoivat niistä oma-aloitteisesti. Raportointia edistäisi sellaisen ympäristön luominen, jossa raportoinnista ei seuraa rangaistusta. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet näin saatujen tietojen ja niiden antajien suojelemiseksi.

(17)	Lento-onnettomuuksien tutkinnan tuloksien pohjalta olisi toimittava kiireellisesti, varsinkin jos onnettomuudet liittyvät puutteelliseen lentokonesuunnitteluun ja/tai toimintaan liittyviin seikkoihin, jotta kuluttajien luottamus lentoliikenteeseen voidaan palauttaa.

(18)

Tämän asetuksen turvallisuustavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi yhteisölle olisi annettava valtuudet määrätä taloudellisia seuraamuksia viraston myöntämien todistusten ja lupien haltijoille. Yhteisön oikeusjärjestyksen mukaisesti komission olisi määrättävä tällaisia oikeudellisia seuraamuksia viraston suosituksen perusteella. Olisi korostettava, että taloudellisten seuraamusten käyttöön ottamisen ansiosta komissio voi reagoida sääntöjen rikkomiseen kohdistetummin, joustavammin ja porrastetummin sen sijaan, että se peruuttaisi todistuksen.

(19)

Koska kaikki komission tämän asetuksen nojalla tekemät päätökset voidaan perustamissopimuksen mukaisesti saattaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tutkittaviksi, tuomioistuimelle olisi perustamissopimuksen 229 artiklan mukaisesti annettava täysi harkintavalta niiden päätösten osalta, joilla komissio määrää sakkoja tai uhkasakkoja.

(20)	Jotta voidaan vastata lisääntyvään huolestuneisuuteen, joka koskee matkustajien terveyttä ja hyvinvointia lennon aikana, on tarpeen kehittää lentokoneiden suunnittelua, jotta voidaan paremmin suojella matkustajien turvallisuutta ja terveyttä.

(21)

Tämän asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa. Tällöin sen säännöksiä ja sen täytäntöönpanosääntöjä voidaan mukauttaa sopimuksilla, joita yhteisö tekee näiden maiden kanssa. Jollei tällaisia sopimuksia ole, jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus yhteisön asianmukaisessa valvonnassa tunnustaa hyväksynnät, jotka kolmas maa on antanut ulkomaisille tuotteille, osille, laitteille, organisaatioille ja henkilöstölle.

(22)

Jotta virasto voi täysipainoisesti avustaa yhteisöä, sille olisi annettava mahdollisuus kehittää asiantuntemustaan kaikilla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla siviili-ilmailun turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla. Viraston olisi avustettava komissiota tarvittavan lainsäädännön valmistelussa sekä jäsenvaltioita ja teollisuutta sen täytäntöönpanossa. Sen olisi voitava julkaista hyväksyntäeritelmiä ja ohjeaineistoa, tehdä teknisiä havaintoja ja antaa vaadittavia todistuksia, sen olisi avustettava komissiota tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamisen seurannassa ja sille olisi annettava tehtäviensä hoitamiseksi tarvittava toimivalta.

(23)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jotta ne voivat tehokkaasti valvoa viraston toimintaa. Hallintoneuvostolla olisi oltava tarvittavat valtuudet vahvistaa talousarvio, valvoa sen toteuttamista, hyväksyä tarvittavat varainhoitoa koskevat säännöt, vahvistaa avoimet toimintamenettelyt viraston päätöksentekoa varten ja nimittää pääjohtaja. Lisäksi on tarpeen, että virasto voi harjoittaa tutkimusta ja huolehtia tarvittavasta koordinoinnista komission ja jäsenvaltioiden kanssa. On toivottavaa, että virasto avustaa yhteisöä ja sen jäsenvaltioita kansainvälisten suhteiden alalla, mukaan lukien sääntöjen yhdenmukaistaminen, hyväksyntien tunnustaminen ja tekninen yhteistyö, ja että sillä on oikeus luoda asianmukaiset suhteet kolmansien maiden ilmailuviranomaisiin ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltaisiin kansainvälisiin järjestöihin.

(24)	Avoimuuden vuoksi niiden, joita asia koskee, olisi voitava saada edustajikseen tarkkailijoita viraston hallintoneuvostoon.

(25)

Virasto perustaa turvallisuuteen liittyvät toimensa yleisen edun vuoksi yksinomaan riippumattomaan asiantuntemukseen soveltaen tarkoin tätä asetusta ja komission sen täytäntöönpanemiseksi antamia sääntöjä. Tämän vuoksi sen pääjohtajan olisi tehtävä kaikki turvallisuuteen liittyvät viraston päätökset, ja hänellä olisi oltava laaja liikkumavara neuvojen hankkimisessa ja viraston sisäisen toiminnan järjestämisessä. Silloin kun viraston on laadittava luonnoksia yleisluonteisiksi säännöiksi, jotka on tarkoitettu kansallisten viranomaisten täytäntöönpantaviksi, jäsenvaltiot olisi kuitenkin otettava mukaan päätöksentekomenettelyyn.

(26)

On tarpeen varmistaa, että osapuolilla, joihin viraston tekemät päätökset vaikuttavat, on käytettävissään tarvittavat muutoksenhakukeinot, jotka vastaavat ilmailualan erityisluonnetta. Asianmukainen muutoksenhakumekanismi olisi järjestettävä niin, että pääjohtajan päätökseen voidaan hakea muutosta erikoistuneelta valituslautakunnalta, jonka päätöksiin voidaan puolestaan hakea muutosta yhteisöjen tuomioistuimessa.

(27)

Viraston täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sille olisi annettava oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin suurimmaksi osaksi yhteisön rahoitusosuudesta ja järjestelmän käyttäjien suorittamista maksuista. Viraston jäsenvaltioilta, kolmansilta mailta tai muilta yhteisöiltä saamat maksuosuudet eivät saisi vaarantaa sen riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Yhteisön talousarviomenettelyä olisi noudatettava siltä osin kuin kyseessä ovat yhteisön rahoitusosuus tai Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettavat muut tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava viraston tilintarkastus.

(28)	Ennen viraston paikallistoimistojen perustamista olisi vahvistettava yleiset säännöt, joiden avulla voidaan selvittää, mitä edellytyksiä on tarpeen asettaa ja millainen panos asianomaisen jäsenvaltion on annettava.

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat yhteisten sääntöjen vahvistaminen ja niiden yhdenmukainen soveltaminen siviili-ilmailun turvallisuuden ja ympäristön suojelun alalla, vaan ne voidaan tämän asetuksen Euroopan laajuisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(30)

On todettu, että niiden Euroopan valtioiden, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä, osallistumista viraston toimintaan olisi edistettävä riittävän yleiseurooppalaisen ulottuvuuden varmistamiseksi ja siviili-ilmailun turvallisuuden parantamiseksi kaikkialla Euroopassa. Ne Euroopan maat, jotka ovat tehneet yhteisön kanssa sopimuksen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön säännöstön hyväksymisestä ja soveltamisesta, olisi otettava mukaan viraston työhön tällaisten sopimusten puitteissa sovittavien ehtojen mukaisesti.

(31)

Yleinen tavoite on, että jäsenvaltioiden tehtävien, myös niiden Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen (JAA) kautta tapahtuvaan yhteistyöhön perustuvien tehtävien, siirtäminen virastolle toteutetaan tehokkaasti ilman, että alennetaan nykyistä korkeaa turvallisuuden tasoa tai vaikutetaan kielteisesti hyväksyntäaikatauluihin. Tarpeellista siirtymävaihetta varten olisi tarpeen toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet.

(32)

Tällä asetuksella säädetään yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja perustetaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto. Yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 15 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1592/2002 (4) olisi näin ollen kumottava.

(33)

Tällä asetuksella luodaan tarkoituksenmukainen ja kattava kehys siviili-ilmailun yhteisten teknisten vaatimusten ja hallinnollisten menettelyjen määrittämistä ja täytäntöönpanoa varten. Teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 (5) liite III ja siviili-ilmailun tehtävien suorittamiseksi annettujen henkilöstön lupakirjojen vastavuoroisesta hyväksymisestä 16 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/670/ETY (6) olisi näin ollen aikanaan kumottava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden säädösten mukaisesti jo suoritettuja tuotteiden, henkilöiden ja organisaatioiden hyväksyntiä tai lupamenettelyjä.

(34)

Tällä asetuksella luodaan tarkoituksenmukainen ja kattava kehys yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuutta varten. Yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuudesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/36/EY (7) olisi näin ollen aikanaan kumottava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietojen keräämistä, asematasotarkastuksia ja tiedonvaihtoa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(35)	Tätä asetusta sovelletaan muihin siviili-ilmailun turvallisuutta koskeviin aloihin perustamissopimuksen mukaisesti aikanaan tehtävän ehdotuksen perusteella.

(36)

On tarpeen vahvistaa asianmukaiset toimenpiteet, jotta varmistetaan sekä arkaluonteisten turvallisuustietojen suojaaminen että riittävien tietojen antaminen yleisölle siviili-ilmailun turvallisuuden tasosta ja siihen liittyvästä ympäristön suojelusta, ottaen huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (8) ja asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö. Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt kyseisen asetuksen 8 artiklan nojalla, olisi voitava tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklan nojalla tai nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla.

(37)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(38)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä lentokelpoisuutta, ohjaamomiehistön lupakirjoja ja niihin liittyviä hyväksyntöjä, lentotoimintaa, kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajien käyttämiä ilma-aluksia, valvontaa ja vaatimusten noudattamisen varmistamista koskevat täytäntöönpanosäännöt. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

(39)	Tehokkuussyistä on ympäristönsuojelun kannalta välttämättömiä vaatimuksia ja ympäristönsuojelua koskevia täytäntöönpanosääntöjä hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti kuuluvia määräaikoja.

(40)

Koska kyse on kiireellisestä tapauksesta, on välttämätöntä soveltaa päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä komission päättäessä toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot toteuttavat vastatakseen välittömästi johonkin turvallisuusongelmaan, sekä jäsenvaltioiden esittämistä hyväksyntöjä koskevista poikkeuksista,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

PERIAATTEET

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan

a)	ilmailualan tuotteiden, osien ja laitteiden suunnitteluun, valmistukseen, huoltoon ja käyttöön sekä näiden tuotteiden, osien ja laitteiden suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon osallistuvaan henkilöstöön ja organisaatioihin;

b)	lentotoimintaan osallistuvaan henkilöstöön ja organisaatioihin.

2. Tätä asetusta ei sovelleta, jos 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet, osat, laitteet, henkilöstö ja organisaatiot kuuluvat puolustusvoimien, tullin, poliisin tai vastaavien viranomaisten toimintaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että nämä viranomaiset ottavat mahdollisuuksien mukaan tämän asetuksen tavoitteet asianmukaisesti huomioon.

2 artikla

Tavoitteet

1. Tämän asetuksen päätavoitteena on yhtenäisen ja korkean siviili-ilmailun turvallisuuden tason luominen ja ylläpitäminen Euroopassa.

2. Muita tavoitteita tämän asetuksen soveltamisalalla ovat seuraavat:

a)	huolehtia ympäristönsuojelun yhtenäisestä ja korkeasta tasosta;

b)	helpottaa tavaroiden, henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta;

c)	edistää sääntely- ja hyväksyntämenettelyjen kustannustehokkuutta sekä välttää päällekkäisyyttä kansallisella ja Euroopan tasolla;

auttaa jäsenvaltioita noudattamaan Chicagon yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan tarjoamalla perustan mainitun yleissopimuksen määräysten yhteiselle tulkinnalle ja yhtenäiselle soveltamiselle sekä huolehtimalla siitä, että yleissopimuksen määräykset otetaan asianmukaisesti huomioon tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä;

e)	edistää siviili-ilmailun lentoturvallisuusstandardeja ja -sääntöjä koskevia yhteisön näkökantoja kaikkialla maailmassa saamalla aikaan tarvittava yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa;

f)	luoda tasavertaiset toimintaedellytykset kaikille toimijoille ilmailun sisämarkkinoilla.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät keinot ovat seuraavat:

a)	tarvittavien säädösten valmistelu, hyväksyminen ja yhdenmukainen soveltaminen;

b)	tuotteille, henkilöstölle ja organisaatioille myönnettyjen todistusten, lupien, hyväksyntien tai muiden asiakirjojen tunnustaminen ilman muita vaatimuksia tämän asetuksen ja sen soveltamiseksi annettujen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti;

c)	riippumattoman Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, perustaminen;

d)	tarvittavien säädösten yhdenmukainen soveltaminen kansallisten ilmailuviranomaisten sekä viraston toimesta niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’jatkuvalla valvonnalla’ tehtäviä, joiden avulla todetaan, että tietyn todistuksen myöntämisperusteet täyttyvät todistuksen koko voimassaolon ajan, sekä mahdollisten varmistustoimien toteuttamista;

b)	’Chicagon yleissopimuksella’ Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettua kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta liitteineen;

c)	’tuotteella’ ilma-alusta, moottoria tai potkuria;

’osilla ja laitteilla’ välinettä, varustetta, mekanismia, osaa, kojetta, lisälaitetta tai tarviketta, mukaan lukien viestintälaitteet, jota käytetään tai joka on tarkoitettu käytettäväksi ilma-aluksen toiminnassa tai ohjauksessa lennon aikana ja joka on asennettu tai kiinnitetty ilma-alukseen. Siihen sisältyvät ilma-aluksen rungon, moottorin tai potkurin osat;

’hyväksynnällä’ missä tahansa muodossa annettua tunnustamista, jonka mukaan tuote, osa tai laite, organisaatio tai henkilö täyttää sitä koskevat vaatimukset, mukaan lukien tämän asetuksen säännökset ja sen täytäntöönpanosäännöt, sekä sellaisen todistuksen antamista, jolla tämä vaatimustenmukaisuus todistetaan;

f)	’pätevällä yksiköllä’ elintä, jolle virasto tai kansallinen ilmailuviranomainen voivat antaa erityisen hyväksyntätehtävän, jota sen on hoidettava viraston tai kansallisen ilmailuviranomaisen valvonnassa ja vastuulla;

g)	’todistuksella’ hyväksyntää, lupakirjaa, lupaa tai muuta hyväksynnän tuloksena myönnettyä asiakirjaa;

h)	’lentotoiminnan harjoittajalla’ oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka käyttää tai suunnittelee käyttävänsä yhtä tai useampaa ilma-alusta;

’ansiolentotoiminnalla’ ilma-aluksen mitä tahansa yleisön saatavilla olevaa toimintaa maksusta tai muutoin vastikkeellisesti, tai silloin, kun toiminta ei ole yleisön saatavilla, lentotoiminnan harjoittajan ja asiakkaan välisen sopimuksen nojalla harjoitettua toimintaa, jossa asiakas ei valvo lentotoiminnan harjoittajaa;

’vaativalla moottorikäyttöisellä ilma-aluksella’

lentokonetta,

—	jonka suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kilogrammaa, tai

—	jonka suurin hyväksytty matkustajapaikkaluku on enemmän kuin 19, tai

—	joka on hyväksytty lentotoimintaan vähintään kahden ohjaajan vähimmäismiehistöllä, tai

—	joka on varustettu suihkumoottor(e)illa tai potkuriturbiinimoottoreilla; taikka

ii)

helikopteria,

—	jonka suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 3 175 kilogrammaa, tai

—	jonka suurin hyväksytty matkustajapaikkaluku on enemmän kuin yhdeksän, tai

—	joka on hyväksytty lentotoimintaan vähintään kahden ohjaajan vähimmäismiehistöllä; tai

iii)	kallistuvalla roottorilla varustettua ilma-alusta;

k)	’lentoa simuloivalla koulutuslaitteella’ kaikentyyppisiä laitteita, joissa lento-olosuhteita jäljitellään maassa; tällaisia ovat lentosimulaattorit, lentokoulutuslaitteet, lento- ja suunnistusmenetelmien koulutuslaitteet sekä perusmittarilennon harjoituslaitteet;

l)	’kelpuutuksella’ lupakirjassa ilmoitettuja oikeuksia, erityisiä ehtoja tai rajoituksia, jotka koskevat kyseistä lupakirjaa.

II LUKU

AINEELLISET VAATIMUKSET

4 artikla

Perusperiaatteet ja soveltaminen

1. Ilma-alusten, mukaan lukien niihin asennetut tuotteet, osat ja laitteet, jotka

a)	ovat sellaisen organisaation suunnittelemia tai valmistamia, jonka turvallisuutta virasto tai jäsenvaltio valvoo, tai

b)	on rekisteröity jäsenvaltiossa, jollei niiden turvallisuuden viranomaisvalvontaa ole annettu kolmannen maan tehtäväksi eikä yhteisön lentotoiminnan harjoittaja käytä niitä, tai

c)	on rekisteröity kolmannessa maassa ja joita käyttää lentotoiminnan harjoittaja, jonka toimintaa jokin jäsenvaltio valvoo, tai joita yhteisöön sijoittautunut tai yhteisössä asuva lentotoiminnan harjoittaja käyttää liikenteessä yhteisöön, yhteisössä tai yhteisöstä, tai

d)	on rekisteröity kolmannessa maassa tai jäsenvaltiossa, joka on antanut niiden turvallisuuden viranomaisvalvonnan kolmannen maan tehtäväksi, ja joita kolmannen maan lentotoiminnan harjoittaja käyttää liikenteessä yhteisöön, yhteisössä tai yhteisöstä,

on oltava tämän asetuksen mukaisia.

2. Edellä olevan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten käyttöön osallistuvan henkilöstön on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä.

3. Edellä olevan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten käytössä on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä.

4. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta liitteessä II tarkoitettuihin ilma-aluksiin.

5. Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta liitteessä II tarkoitettuihin ilma-aluksiin, lukuun ottamatta liitteessä II olevassa a alakohdan ii alakohdassa, d alakohdassa ja h alakohdassa tarkoitettuja ilma-aluksia, joita käytetään kaupallisiin ilmakuljetuksiin.

6. Tämä asetus ei vaikuta kansainvälisissä yleissopimuksissa eikä erityisesti Chicagon yleissopimuksessa määriteltyihin kolmansien maiden oikeuksiin.

5 artikla

Lentokelpoisuus

1. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun ilma-aluksen on oltava tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen keskeisten lentokelpoisuusvaatimusten mukainen.

2. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten sekä niihin asennettujen tuotteiden, osien ja laitteiden vaatimustenmukaisuus on osoitettava seuraavasti:

Tuotteilla on oltava tyyppihyväksyntätodistus. Tyyppihyväksyntätodistus ja hyväksyntä, joka koskee tähän tyyppihyväksyntätodistukseen tehtyjä muutoksia, lisätyyppihyväksyntätodistukset mukaan lukien, annetaan hakijan osoitettua, että tuote on niiden 20 artiklassa määriteltyjen tyyppihyväksyntätodistuksia koskevien perusteiden mukainen, jotka on vahvistettu sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitetut keskeiset vaatimukset täyttyvät, ja jollei tuotteella ole mitään sellaista ominaisuutta tai piirrettä, joka tekisi sen käytöstä vaarallisen. Tyyppihyväksyntätodistuksen on koskettava koko tuotetta kaikkine siihen asennettuine osineen ja laitteineen.

b)	Osille ja laitteille voidaan antaa erityisiä todistuksia, jos niiden on osoitettu olevan niiden yksilöityjen lentokelpoisuusvaatimusten mukaisia, jotka on vahvistettu varmistamaan yhdenmukaisuus 1 kohdassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten kanssa.

Kullekin ilma-alukselle on annettava yksilöllinen lentokelpoisuustodistus, jos on osoitettu, että ilma-alus on tyyppihyväksyntätodistuksessa hyväksytyn tyyppisuunnittelun mukainen ja että asiaankuuluvat asiakirjat, tarkastukset ja testit osoittavat ilma-aluksen olevan käyttöturvallisessa kunnossa. Lentokelpoisuustodistus on voimassa, jollei sen voimassaoloa keskeytetä, sitä peruuteta tai sen voimassaoloa päätetä ja sikäli kuin ilma-alusta huolletaan liitteessä I olevassa 1.d kohdassa mainittujen lentokelpoisuuden ylläpitämistä koskevien keskeisten vaatimusten sekä 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti.

Tuotteiden, osien ja laitteiden huollosta vastaavien organisaatioiden on osoitettava valmiutensa ja keinonsa täyttää oikeuksiinsa liittyvät velvoitteet. Jollei näitä valmiuksia ja keinoja hyväksytä muulla tavalla, ne on tunnustettava myöntämällä organisaatiolle hyväksyntä. Hyväksynnän saaneelle organisaatiolle myönnetyt oikeudet ja hyväksynnän laajuus määritellään tarkemmin hyväksymisehdoissa.

Tuotteiden, osien ja laitteiden suunnittelusta ja valmistuksesta vastaavien organisaatioiden on osoitettava valmiutensa ja keinonsa täyttää oikeuksiinsa liittyvät velvoitteet. Jollei näitä valmiuksia ja keinoja hyväksytä muulla tavalla, ne on tunnustettava myöntämällä organisaatiolle hyväksyntä. Hyväksynnän saaneelle organisaatiolle myönnetyt oikeudet ja hyväksynnän laajuus määritellään tarkemmin hyväksymisehdoissa.

Lisäksi:

f)	voidaan vaatia, että henkilöstöllä, joka on vastuussa huollon jälkeen tapahtuvasta tuotteen, osan tai laitteen hyväksynnästä käyttöön, on asianmukainen todistus (’henkilöstötodistus’);

g)	huoltokoulutusta antavien organisaatioiden valmiudet suoriutua niille annettuihin oikeuksiin liittyvistä velvollisuuksista f alakohdassa tarkoitettujen todistusten antamisen osalta voidaan tunnustaa antamalla niille hyväksyntä.

3. Edellä 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten sekä niihin asennettujen tuotteiden, osien ja laitteiden on oltava tämän artiklan 2 kohdan a, b ja e alakohdan mukaisia.

4. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään:

a)	lupa ilmailuun voidaan antaa, jos on osoitettu, että ilma-aluksella voi suorittaa turvallisesti peruslennon. Lupa on annettava asianmukaisin rajoituksin, jotka koskevat erityisesti kolmansien osapuolten turvallisuuden suojelua;

rajoitettu lentokelpoisuustodistus voidaan antaa ilma-alukselle, jolle ei ole annettu tyyppihyväksyntätodistusta 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa on osoitettava, että ilma-alus noudattaa tiettyjä lentokelpoisuusspesifikaatioita, jotka huolimatta siitä, että ne poikkeavat 1 kohdassa tarkoitetuista keskeisistä vaatimuksista, takaavat riittävän turvallisuuden ilma-aluksen käyttötarkoituksen osalta. Ne ilma-alukset, joille voidaan antaa tällainen rajoitettu todistus, ja niitä koskevat käyttörajoitukset määritellään 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti;

c)	ilma-aluksille, jotka ovat tyypiltään samanlaisia kuin ne, joille voidaan antaa rajoitettu lentokelpoisuustodistus, voidaan niiden lukumäärän vuoksi antaa rajoitettu tyyppihyväksyntätodistus ja määrittää asiaankuuluvat tyyppihyväksynnän perusteet.

5. Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän artiklan muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 65 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Näillä toimenpiteillä täsmennetään erityisesti:

a)	edellytykset, jotka koskevat tuotteeseen sovellettavien tyyppihyväksynnän perusteiden vahvistamista ja niistä hakijalle ilmoittamista;

b)	edellytykset, jotka koskevat osiin ja laitteisiin sovellettavien yksityiskohtaisten lentokelpoisuusspesifikaatioiden perusteiden vahvistamista ja niistä hakijalle ilmoittamista;

c)	edellytykset, jotka koskevat sellaisiin ilma-aluksiin, joille voidaan antaa rajoitettu lentokelpoisuustodistus, sovellettavien yksityiskohtaisten lentokelpoisuusspesifikaatioiden perusteiden vahvistamista ja niistä hakijalle ilmoittamista;

d)	edellytykset, jotka koskevat pakollisten tietojen antamista ja jakelua tuotteiden jatkuvan lentokelpoisuuden varmistamiseksi;

edellytykset, jotka koskevat tyyppihyväksyntätodistusten, rajoitettujen tyyppihyväksyntätodistusten ja tyyppihyväksyntätodistusten muutosten hyväksyntää, yksittäisten lentokelpoisuustodistusten, rajoitettujen lentokelpoisuustodistusten, ilmailulupien sekä tuotteita, osia tai laitteita koskevien todistusten antamista, voimassa pitämistä, muuttamista, voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista, mukaan lukien:

i)	edellytykset, jotka koskevat näiden todistusten voimassaoloaikaa ja todistusten uusimista, jos on vahvistettu rajallinen voimassaoloaika;

ii)

ilmailulupien myöntämiseen sovellettavat rajoitukset. Näiden rajoitusten olisi erityisesti koskettava seuraavia seikkoja:

—	lennon tarkoitus,

—	lennolla käytettävä ilmatila,

—	ohjaamomiehistön pätevyys,

—	muiden henkilöiden kuin ohjaamomiehistön kuljettaminen;

iii)	ilma-alukset, joille voidaan myöntää rajoitettu lentokelpoisuustodistus sekä siihen liittyvät rajoitukset;

iv)	huoltotodisteiden antajien tyyppikelpuutuskoulutuksen vähimmäisvaatimukset, jotka ovat tarpeen 2 kohdan f alakohdan noudattamisen varmistamiseksi;

v)	lentäjien tyyppikoulutusta ja siinä käytettävien simulaattorien hyväksyntää koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka ovat tarpeen 7 artiklan noudattamisen varmistamiseksi;

vi)	tarvittaessa perusminimivarusteluettelo ja tietynlaista toimintaa koskevat täydentävät yksityiskohtaiset lentokelpoisuusvaatimukset, jotka ovat tarpeen 8 artiklan noudattamisen varmistamiseksi;

f)	edellytykset, jotka koskevat 2 kohdan d, e ja g alakohdan mukaisesti vaadittavien organisaatiolle annettavien hyväksyntien antamista, voimassa pitämistä, muuttamista, niiden voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista ja edellytykset, joiden vallitessa tällaisia todistuksia ei tarvitse vaatia;

g)	edellytykset, jotka koskevat 2 kohdan f alakohdan mukaisten henkilöstötodistusten antamista, voimassa pitämistä, muuttamista, niiden voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista;

h)	todistusten haltijoiden velvollisuudet;

i)	miten 1 kohdassa tarkoitettujen mutta 2 ja 4 kohdan soveltamisalaan kuulumattomien ilma-alusten on osoitettava täyttävän keskeiset vaatimukset;

j)	miten 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten on osoitettava täyttävän keskeiset vaatimukset.

6. Hyväksyessään 5 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä komissio huolehtii erityisesti siitä, että:

a)	ne noudattavat lentokelpoisuusalan viimeisintä kehitystä ja parhaita toimintatapoja;

b)	niissä otetaan huomioon maailmanlaajuinen ilma-aluksiin liittyvä käyttökokemus sekä tieteen ja tekniikan kehitys;

c)	ne mahdollistavat välittömän puuttumisen onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden todettuihin syihin;

d)	niissä ei aseteta 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille ilma-aluksille vaatimuksia, jotka eivät ole yhteensopivia jäsenvaltioiden Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) velvoitteiden kanssa.

6 artikla

Keskeiset ympäristönsuojeluvaatimukset

1. Tuotteiden, osien ja laitteiden on oltava Chicagon yleissopimuksen liitteessä 16 olevan I niteen tarkistukseen 8 ja II niteen tarkistukseen 5 sisältyvien ympäristönsuojeluvaatimusten mukaiset, sellaisina kuin niitä sovelletaan 24 päivästä marraskuuta 2005, lukuun ottamatta liitteen 16 lisäyksiä.

2. Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten muita kuin keskeisiä osia niiden yhdenmukaistamiseksi sellaisten Chicagon yleissopimukseen ja sen liitteisiin myöhemmin tehtävien muutosten kanssa, jotka tulevat voimaan tämän asetuksen antamisen jälkeen ja jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioita, päätetään 65 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen, siltä osin kuin tällaisilla muutoksilla ei laajenneta tämän asetuksen soveltamisalaa.

3. Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten muita kuin keskeisiä osia niitä täydentämällä, käyttäen tarvittaessa 1 kohdassa mainittujen lisäysten sisältöä, päätetään 65 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7 artikla

Lentäjät

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten käyttöön osallistuvien lentäjien sekä näiden lentäjien koulutukseen, lentokokeisiin, tarkastuslentoihin ja lääketieteellisen kelpoisuuden arviointiin osallistuvien ja käytettävien lentoa simuloivien koulutuslaitteiden, henkilöiden ja organisaatioiden on täytettävä liitteessä III määritellyt asiaa koskevat keskeiset vaatimukset.

2. Jos henkilö ei ole koulutuksessa, hän saa toimia lentäjänä vain, jos hänellä on suoritettavaan toimintaan tarvittava lupakirja ja lääketieteellinen kelpoisuustodistus.

Henkilölle myönnetään lupakirja vain, kun hän noudattaa niitä sääntöjä, jotka liitteessä III on vahvistettu teoreettista tietoa, käytännön taitoja, kielitaitoa ja kokemusta koskevien keskeisten vaatimusten täyttämiseksi.

Henkilölle myönnetään lääketieteellinen kelpoisuustodistus vain, kun hän noudattaa niitä sääntöjä, jotka liitteessä III on vahvistettu lääketieteellistä kelpoisuutta koskevien keskeisten vaatimusten täyttämiseksi. Lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen voivat myöntää ilmailulääkärit tai ilmailulääketieteen keskukset.

Sen estämättä, mitä kolmannessa alakohdassa säädetään, harrasteilmailun lupakirjojen osalta yleislääkäri, joka tuntee riittävän yksityiskohtaisesti luvan hakijan lääketieteellisen taustan, voi kansallisen lain salliessa toimia ilmailulääkärinä 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Täytäntöönpanosäännöillä varmistetaan turvallisuuden tason säilyminen.

Lentäjälle myönnetyt oikeudet sekä lupakirjan ja lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen laajuus määritellään tällaisessa lupakirjassa ja kelpoisuustodistuksessa.

Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten toimintaan osallistuvien lentäjien osalta toisen ja kolmannen alakohdan vaatimus voidaan täyttää hyväksymällä kolmannen maan myöntämiä tai kolmannen maan puolesta myönnettyjä lupakirjoja ja lääketieteellisiä kelpoisuustodistuksia.

3. Lentokoulutusorganisaatioiden ja ilmailulääketieteen keskusten valmiudet täyttää velvollisuudet, jotka seuraavat lupakirjojen ja lääketieteellisten kelpoisuustodistusten myöntämiseen liittyvistä oikeuksista, tunnustetaan myöntämällä hyväksyntä.

Lentokoulutusorganisaation tai ilmailulääketieteen keskuksen hyväksyntä myönnetään, kun ne noudattavat niitä sääntöjä, jotka liitteessä III on vahvistettu asiaankuuluvien keskeisten vaatimusten täyttämiseksi.

Hyväksynnällä myönnetyt oikeudet määritellään kyseisessä asiakirjassa.

4. Lentäjien koulutukseen käytettävällä lentoa simuloivalla koulutuslaitteella on oltava hyväksyntätodistus. Todistus myönnetään, kun laitteen on osoitettu olevan niiden sääntöjen mukainen, jotka liitteessä III on vahvistettu asiaankuuluvien keskeisten vaatimusten täyttämiseksi.

5. Lentokoulutuksesta tai simulaattorikoulutuksesta tai lentäjien ammattitaidon arvioinnista vastaavilla henkilöillä tai ilmailulääkäreillä on oltava asianmukainen todistus. Tällainen todistus myönnetään, kun asianomaisen henkilön on osoitettu noudattavan niitä sääntöjä, jotka liitteessä III on vahvistettu asiaankuuluvien keskeisten vaatimusten täyttämiseksi.

Todistuksella myönnetyt oikeudet määritellään kyseisessä asiakirjassa.

6. Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän artiklan muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 65 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Näillä toimenpiteillä täsmennetään erityisesti:

a)	erityyppiseen toimintaan oikeuttavat lentolupakirjojen kelpuutukset ja lääketieteelliset kelpoisuustodistukset;

edellytykset, jotka koskevat 2, 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen lupakirjojen, kelpuutusten, lääketieteellisten kelpoisuustodistusten, hyväksyntien ja todistusten myöntämistä, voimassa pitämistä, muuttamista, rajoittamista, voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista, sekä edellytykset, joiden vallitessa tällaisia todistuksia ja hyväksyntiä ei tarvitse vaatia;

c)	edellä 2, 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen lupakirjojen, kelpuutusten, lääketieteellisten kelpoisuustodistusten, hyväksyntien ja todistusten haltijoiden oikeudet ja velvollisuudet;

edellytykset, jotka koskevat voimassa olevien kansallisten lentolupakirjojen ja kansallisten lentomekaanikon lupakirjojen muuntamista lentolupakirjoiksi, sekä edellytykset, jotka koskevat kansallisten lääketieteellisten kelpoisuustodistusten muuntamista yhteisesti tunnustetuiksi lääketieteellisiksi kelpoisuustodistuksiksi;

e)	edellytykset, jotka koskevat kolmansien maiden lupakirjojen hyväksymistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan mukaisesti tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräyksiä;

f)	miten liitteessä II olevassa a alakohdan ii alakohdassa, d alakohdassa ja f alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten lentäjät voivat, kun aluksia käytetään kaupalliseen ilmakuljetukseen, täyttää asiaankuuluvat liitteen III keskeiset vaatimukset.

7. Hyväksyessään 6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet komissio huolehtii erityisesti siitä, että ne vastaavat lentäjien koulutuksen viimeisintä kehitystä, parhaat toimintatavat sekä tieteen ja tekniikan kehitys mukaan lukien.

Toimenpiteiden on käsitettävä säännökset myös kaikentyyppisten Chicagon yleissopimuksen nojalla edellytettävien lupakirjojen ja kelpuutusten myöntämisestä sekä muuhun kuin kaupalliseen lentotoimintaan oikeuttavien harrasteilmailun lupakirjojen myöntämisestä, kun käytetyn ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtömassa on 2 000 kilogrammaa tai vähemmän eikä se täytä mitään 3 artiklan j alakohdassa tarkoitetuista ehdoista.

8 artikla

Lentotoiminta

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten toiminnan on oltava liitteessä IV määriteltyjen keskeisten vaatimusten mukaista.

2. Ellei täytäntöönpanosäännöissä toisin määrätä, ansiolentotoimintaa harjoittavien lentotoiminnan harjoittajien on osoitettava valmiutensa ja keinonsa täyttää oikeuksiinsa liittyvät velvoitteet. Nämä valmiudet ja keinot tunnustetaan myöntämällä todistus. Lentotoiminnan harjoittajalle myönnetyt oikeudet ja toiminnan laajuus määritellään todistuksessa.

3. Ellei täytäntöönpanosäännöissä toisin määrätä, lentotoiminnan harjoittajien, jotka harjoittavat vaativilla moottorikäyttöisillä ilma-aluksilla muuta kuin ansiolentotoimintaa, on osoitettava valmiutensa ja keinonsa täyttää oikeuksiinsa liittyvät velvoitteet.

4. Edellä 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten toimintaan osallistuvan matkustamomiehistön on noudatettava liitteessä IV vahvistettuja keskeisiä vaatimuksia. Ansiolentotoimintaan osallistuvan miehistön jäsenillä on oltava todistus, josta alun perin on säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 muuttamisesta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1899/2006 (10) liitteessä III olevan luvun O kohdan OPS 1.1005 d alakohdassa; jäsenvaltion harkinnan mukaan kyseisen todistuksen voivat myöntää hyväksytyt lentotoiminnan harjoittajat tai koulutusorganisaatiot.

5. Toimenpiteistä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän artiklan muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 65 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Näillä toimenpiteillä täsmennetään erityisesti:

a)	edellytykset, jotka koskevat ilma-aluksen käyttöä liitteessä IV vahvistettujen keskeisten vaatimusten mukaisesti;

edellytykset, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen myöntämistä, voimassa pitämistä, muuttamista, rajoittamista, voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista, sekä edellytykset, joiden nojalla todistus korvataan ilmoituksella niistä valmiuksista ja keinoista, joilla lentotoiminnan harjoittaja voi osoittaa täyttävänsä ilma-aluksen toimintaan liittyvät velvollisuutensa;

c)	todistusten haltijoiden oikeudet ja velvollisuudet;

edellytykset ja menettelyt, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen lentotoiminnan harjoittajien antamia ilmoituksia sekä niiden valvontaa, sekä edellytykset, joiden nojalla ilmoitus korvataan osoituksella niistä valmiuksista ja keinoista, joilla todistuksen saanut lentotoiminnan harjoittajan voi osoittaa täyttävänsä oikeuksiinsa liittyvät velvollisuutensa;

e)	edellytykset, jotka koskevat 4 kohdassa tarkoitetun matkustamomiehistön todistuksen myöntämistä, voimassa pitämistä, muuttamista, rajoittamista, voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista;

f)	edellytykset, joiden vallitessa toiminta on kiellettävä, sitä on rajoitettava tai sille on asetettava ehtoja turvallisuuden säilyttämiseksi;

g)	miten liitteessä II olevassa a alakohdan ii alakohdassa, d alakohdassa ja h alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten toiminta, kun niitä käytetään kaupalliseen ilmakuljetukseen, täyttää asiaankuuluvat liitteen IV keskeiset vaatimukset.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on vastattava seuraavia vaatimuksia:

—	niissä noudatetaan lentotoiminta-alan viimeisintä kehitystä ja parhaita toimintatapoja,

—	niissä määritellään lentotoiminnan eri lajit ja vahvistetaan niitä koskevat vaatimukset sekä vaatimusten noudattamisen osoittaminen suhteessa toiminnan vaativuuteen ja siihen liittyvään riskiin,

—	niissä otetaan huomioon maailmanlaajuinen ilma-aluksiin liittyvä käyttökokemus sekä tieteen ja tekniikan kehitys,

—	lentokoneella tapahtuvan kaupallisen ilmakuljetuksen osalta ja edellisen luetelmakohdan soveltamista rajoittamatta ne perustuvat asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liitteessä III määriteltyihin yhteisiin teknisiin sääntöihin ja hallinnollisiin menettelyihin,

—	ne perustuvat riskinarviointiin ja ovat suhteessa lentotoiminnan laajuuteen ja lajiin,

—	ne mahdollistavat välittömän puuttumisen onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden todettuihin syihin,

—	niissä ei aseteta 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille ilma-aluksille vaatimuksia, jotka eivät ole yhteensopivia jäsenvaltioiden ICAO-velvoitteiden kanssa.

9 artikla

Ilma-alukset, joita kolmannen maan lentotoiminnan harjoittaja käyttää liikenteessä yhteisöön, yhteisössä tai yhteisöstä

1. Edellä olevassa 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten sekä niiden miehistön ja niiden toiminnan on oltava niitä koskevien ICAO:n normien mukaisia. Ellei tällaisia normeja ole, kyseisten ilma-alusten ja niiden toiminnan on oltava liitteissä I, III ja IV vahvistettujen vaatimuksien mukaisia, edellyttäen etteivät vaatimukset ole ristiriidassa kolmansien maiden kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien oikeuksien kanssa.

2. Ansiolentotoimintaa harjoittavien lentotoiminnan harjoittajien, jotka käyttävät 1 kohdassa tarkoitettuja ilma-aluksia, on osoitettava valmiutensa ja keinonsa 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten täyttämiseen.

Ensimmäisessä alakohdassa viitattu vaatimus voidaan täyttää hyväksymällä kolmannen maan myöntämiä tai sen puolesta myönnettyjä todistuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut valmiudet ja keinot tunnustetaan myöntämällä lupa. Lentotoiminnan harjoittajalle myönnetyt oikeudet ja toiminnan laajuus määritellään luvassa.

3. Lentotoiminnan harjoittajia, jotka harjoittavat vaativilla moottorikäyttöisillä 1 kohdassa tarkoitetuilla ilma-aluksilla muuta kuin ansiolentotoimintaa, voidaan vaatia osoittamaan valmiutensa ja keinonsa täyttää kyseisen ilma-aluksen toimintaan liittyvät velvoitteet.

4. Toimenpiteistä, joilla on tarkoitus muuttaa tämän artiklan muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 65 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Näillä toimenpiteillä täsmennetään erityisesti:

a)	edellytykset, joilla 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulle ilma-alukselle tai miehistölle, jolla ei ole tavanmukaista ICAO:n lentokelpoisuustodistusta tai lupakirjaa, voidaan antaa lupa liikennöidä yhteisöön, yhteisössä tai yhteisöstä;

b)	edellytykset, jotka koskevat ilma-aluksen toimintaa 1 kohdan säännösten mukaisesti;

edellytykset, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitetun lentotoiminnan harjoittajan luvan myöntämistä, voimassa pitämistä, muuttamista, rajoittamista, voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista, ottaen huomioon rekisteröintivaltion tai lentotoiminnan harjoittajan kotivaltion myöntämät todistukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2111/2005 ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista;

d)	lupien haltijoiden oikeudet ja velvollisuudet;

e)	edellytykset ja menettelyt, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen lentotoiminnan harjoittajien antamia ilmoituksia sekä niiden valvontaa;

f)	edellytykset, joiden vallitessa toiminta on kiellettävä, sitä on rajoitettava tai sille on asetettava ehtoja turvallisuuden säilyttämiseksi 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5. Päättäessään 4 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä komissio huolehtii erityisesti siitä, että:

a)	ICAO:n suosittelemia käytäntöjä ja sen antamia ohjeita noudatetaan asiaankuuluvalla tavalla;

b)	vaatimukset eivät ylitä sitä, mitä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilta ilma-aluksilta ja niitä käyttäviltä lentotoiminnan harjoittajilta vaaditaan;

c)	tarpeen mukaan käytetään 5 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä;

lupien hankkimisprosessi on kaikissa tapauksissa yksinkertainen, oikeasuhteinen, kustannustehokas ja toimiva ja että sitä koskevat vaatimukset ja vaatimusten noudattamisen osoittaminen ovat suhteessa lentotoiminnan vaativuuteen ja siihen liittyvään riskiin. Prosessissa on erityisesti otettava huomioon:

i)	ICAO:n yleisen turvallisuusvalvonnan arviointiohjelman tulokset;

ii)	asematasotarkastuksista ja ulkomaisten ilma-alusten turvallisuuden arviointiohjelman aineistosta saadut tiedot; ja

iii)	muu turvallisuusnäkökohtia koskeva hyödyllinen tieto asianomaisen lentotoiminnan harjoittajan osalta.

10 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1. Jäsenvaltiot, komissio ja virasto tekevät yhteistyötä sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet, henkilöt ja organisaatiot noudattavat sen säännöksiä ja täytäntöönpanosääntöjä.

2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdan täytäntöönpanoa varten ja myöntämiensä todistusten valvonnan lisäksi suoritettava tutkintaa, myös asematasotarkastuksia, ja toteutettava toimenpiteitä, ilma-alusten lentokieltoon asettaminen mukaan luettuna, estääkseen sääntöjen rikkomisen jatkumisen.

3. Virasto suorittaa 1 kohdan täytäntöönpanoa varten tutkintaa 24 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan mukaisesti.

4. Parantaakseen toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia toteuttaa asianmukaisia täytäntöönpanotoimia jäsenvaltiot, komissio ja virasto vaihtavat keskenään tietoja todetuista rikkomuksista.

a)	tietojen keruuta, vaihtoa ja levittämistä koskevat edellytykset;

b)	asematasotarkastusten suorittamisen edellytykset, jotka koskevat myös järjestelmällisiä tarkastuksia;

c)	edellytykset ilma-aluksen asettamiselle lentokieltoon, jos se ei täytä tämän asetuksen tai sen täytäntöönpanosääntöjen vaatimuksia.

11 artikla

Todistusten tunnustaminen

1. Jäsenvaltioiden on tunnustettava tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt todistukset ilman teknisiä lisävaatimuksia tai muuta arviointia. Jos alkuperäinen tunnustaminen on tehty tiettyä yhtä tai useampaa tarkoitusta varten, mahdollinen myöhempi tunnustaminen koskee ainoastaan näitä samoja tarkoituksia.

2. Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai viraston pyynnöstä käynnistää 65 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun menettelyn päättääkseen, täyttääkö tämän asetuksen mukaisesti myönnetty todistus tosiasiallisesti tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen vaatimukset.

Jos vaatimuksia ei noudateta tai ne eivät tosiasiallisesti täyty, komissio vaatii todistuksen antajaa toteuttamaan aiheelliset korjaavat ja suojatoimenpiteet, kuten todistuksen voimassaolon rajoittaminen tai keskeyttäminen. Lisäksi 1 kohdan säännöksiä ei enää sovelleta todistukseen siitä päivästä alkaen, jolloin komission päätös on annettu tiedoksi jäsenvaltioille.

3. Kun komissiolla on riittävästi näyttöä siitä, että 2 kohdassa tarkoitettu todistuksen antaja on toteuttanut aiheelliset korjaavat toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseksi ja että suojatoimenpiteet eivät enää ole tarpeen, se päättää 1 kohdan säännösten soveltamisesta jälleen kyseiseen todistukseen. Säännöksiä sovelletaan siitä päivästä alkaen, jolloin kyseinen päätös on annettu tiedoksi jäsenvaltioille.

4. Todistuksia, joita ei voida antaa tämän asetuksen mukaisesti, voidaan antaa sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti siihen asti, kun 5 artiklan 5 kohdassa, 7 artiklan 6 kohdassa ja 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on hyväksytty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69 artiklan 4 kohdan soveltamista.

5. Todistuksia, joita ei voida antaa tämän asetuksen mukaisesti, voidaan antaa sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti tai, tapauksen mukaan, asetuksen (ETY) N:o 3922/91 asiaa koskevien vaatimusten mukaisesti siihen asti, kun 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on hyväksytty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69 artiklan 4 kohdan soveltamista.

6. Tämän artiklan säännökset eivät rajoita asetuksen (EY) N:o 2111/2005 ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista.

12 artikla

Kolmannen maan hyväksynnälle annettava hyväksyminen

1. Tämän asetuksen säännöksistä ja sen täytäntöönpanosäännöistä poiketen virasto tai jäsenvaltioiden ilmailuviranomaiset voivat antaa todistuksia kolmannen maan ilmailuviranomaisten antamien todistusten perusteella siten kuin yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä tehdyissä tunnustamista koskevissa sopimuksissa määrätään.

Jos yhteisö ei ole tehnyt sopimusta, jäsenvaltio tai virasto voi antaa todistuksia kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten myöntämien todistusten perusteella soveltaen sellaista sopimusta, jonka asianomainen jäsenvaltio on tehnyt kyseisen kolmannen maan kanssa ennen tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten voimaantuloa ja josta on ilmoitettu komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Virasto voi myös myöntää tällaisia todistuksia jäsenvaltion puolesta sellaisen sopimuksen nojalla, jonka jäsenvaltio on tehnyt kyseisen kolmannen maan kanssa.

Jos komissio katsoo, että:

—	jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen sopimus ei tarjoaisi tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä määriteltyä turvallisuustasoa vastaavaa tasoa, ja/tai

—	tällainen sopimus aiheuttaisi syrjintää jäsenvaltioiden keskuudessa ilman pakottavia turvallisuuteen liittyviä syitä tai sopimus on yhteisön tähän kolmanteen maahan soveltaman ulkopolitiikan vastainen,

komissio voi 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vaatia, että kyseinen jäsenvaltio muuttaa sopimusta, keskeyttää sen soveltamisen tai saattaa sen päättymään perustamissopimuksen 307 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tällaisten sopimusten saattamiseksi päättymään mahdollisimman pian yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välisen sopimuksen voimaantulon jälkeen viimeksi mainitun sopimuksen kattamilla aloilla.

13 artikla

Pätevät yksiköt

Antaessaan erityistä hyväksyntätehtävää pätevälle yksikölle viraston tai asianomaisen kansallisen ilmailuviranomaisen on varmistettava, että kyseinen yksikkö on liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukainen.

14 artikla

Joustavuutta koskevat säännökset

1. Tämän asetuksen säännökset ja sen täytäntöönpanosäännöt eivät estä jäsenvaltiota toimimasta välittömästi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan tuotteeseen, henkilöön tai organisaatioon liittyvän turvallisuusongelman sitä vaatiessa.

Jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä virastolle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille toteuttamistaan toimenpiteistä ja perusteltava ne.

a)	Virasto arvioi, voidaanko turvallisuusongelma ratkaista sille 18 artiklan d kohdan mukaisesti annetun toimivallan puitteissa. Jos voidaan, se tekee aiheelliset päätökset kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 1 kohdan mukaisen ilmoituksen.
b)	Jos virasto katsoo, ettei turvallisuusongelmaa voida ratkaista a alakohdan mukaisesti, se antaa kyseisessä alakohdassa tarkoitetussa määräajassa 18 artiklan b alakohdan mukaisen suosituksen, jossa mainitaan, pitäisikö tätä asetusta tai sen täytäntöönpanosääntöjä muuttaa ja pitäisikö ilmoitetut toimenpiteet peruuttaa vai pitää voimassa.

3. Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun ohessa sitä täydentämällä ja jotka liittyvät siihen, onko riittämätön turvallisuustaso tai tässä asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöissä oleva puute riittävä syy aloittaa niiden muuttaminen ja voidaanko 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden toteuttamista jatkaa, päätetään 65 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jos toimenpiteitä jatketaan, ne on pantava tarpeen mukaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, ja toimenpiteisiin sovelletaan 11 artiklan säännöksiä. Jos toimenpiteet todetaan perusteettomiksi, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava ne.

4. Jäsenvaltio voi myöntää poikkeuksia tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä määritellyistä aineellisista vaatimuksista yllättävissä ja kiireellisissä tilanteissa tai ajallisesti rajattujen toiminnallisten tarpeiden vuoksi, jos ne eivät heikennä turvallisuutta. Virastolle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille on ilmoitettava poikkeuksista heti, kun ne osoittautuvat toistuviksi tai jos ne myönnetään yli kahden kuukauden ajaksi.

5. Virasto arvioi, ovatko jäsenvaltion ilmoittamat poikkeukset vähemmän rajoittavia kuin asiassa sovellettavat yhteisön säännökset, ja antaa kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta 18 artiklan b alakohdan mukaisen suosituksen siitä, ovatko poikkeukset tämän asetuksen tai jonkin yhteisön oikeuden muun säännön yleisten turvallisuustavoitteiden mukaisia.

Jos myönnetyt poikkeukset eivät ole tämän asetuksen tai jonkin yhteisön oikeuden muun säännön yleisten turvallisuustavoitteiden mukaisia, komissio tekee päätöksen olla sallimatta poikkeusta 65 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava myöntämänsä poikkeus.

6. Jos tämän asetuksen täytäntöönpanosääntöjä soveltamalla saavutettavaa turvallisuustasoa vastaava taso voidaan saavuttaa muilla keinoin, jäsenvaltiot voivat myöntää näistä täytäntöönpanosäännöistä poikkeuksen, mutta se ei saa johtaa hakijoiden syrjintään kansallisuuden perusteella.

Asianomaisen jäsenvaltion on tällöin ilmoitettava virastolle ja komissiolle aikomuksestaan myöntää tällainen poikkeus ja perusteltava, miksi kyseisestä säännöstä on tarpeen poiketa, sekä esitettävä edellytykset, joilla varmistetaan vastaavan turvallisuustason saavuttaminen.

7. Virasto antaa kahden kuukauden kuluessa 6 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta 18 artiklan b alakohdan mukaisen suosituksen siitä, täyttääkö 6 kohdan mukaisesti ehdotettu poikkeus kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset.

Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä ja jotka liittyvät siihen, voidaanko ehdotettu hyväksyntä myöntää, päätetään 65 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen yhden kuukauden kuluessa viraston suosituksen vastaanottamisesta. Jos hyväksyntä voidaan myöntää, komissio ilmoittaa päätöksestään kaikille jäsenvaltioille, jotka myös voivat soveltaa samaa toimenpidettä. Tähän toimenpiteeseen sovelletaan 15 artiklan säännöksiä.

15 artikla

Tietoverkko

1. Komissio, virasto ja kansalliset ilmailuviranomaiset vaihtavat käytettävissään olevia tietoja soveltaessaan tätä asetusta ja sen täytäntöönpanosääntöjä. Yksiköillä, joiden tehtävänä on siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta tai selvittely, on oikeus saada kyseiset tiedot käyttöönsä.

2. Komissio hyväksyy 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toimenpiteet, jotka koskevat sen omasta aloitteesta suoritettavaa tietojen levitystä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille asianomaisille osapuolille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisölle kuuluvaa oikeutta tutustua komission asiakirjoihin, mistä säädetään asetuksessa (EY) N:o 1049/2001. Näiden toimenpiteiden, jotka voivat olla luonteeltaan yleisiä tai yksittäisiä, on perustuttava tarpeeseen:

a)	antaa henkilöille ja organisaatioille tiedot, joita ne tarvitsevat lentoturvallisuuden parantamiseksi;

b)	rajoittaa tietojen levitys siihen, mitä niiden käyttäjät ehdottomasti tarvitsevat, jotta varmistetaan näiden tietojen asianmukainen luottamuksellisuus.

3. Kansallisten ilmailuviranomaisten on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan nojalla vastaanottamiensa tietojen asianmukaisen luottamuksellisuuden varmistamiseksi.

4. Virasto julkaisee vuosittain turvallisuutta koskevan katsauksen, jotta yleisö saisi tietoja yleisestä turvallisuustasosta. Edellä olevan 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden voimaantulosta alkaen tähän turvallisuutta koskevaan katsaukseen on sisällyttävä kaikkien 10 artiklan nojalla saatujen tietojen analysointi. Analyysin on oltava yksinkertainen ja ymmärrettävä, ja siinä on esitettävä, onko turvallisuus vaarantunut. Analyysissä ei saa paljastaa tietojen lähteitä.

16 artikla

Tietolähteen suojeleminen

1. Jos 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on antanut komissiolle tai virastolle luonnollinen henkilö vapaaehtoisesti, tietojen lähdettä ei saa paljastaa. Kun tiedot on annettu kansalliselle viranomaiselle, tietojen lähdettä on suojeltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot eivät saa aloittaa oikeudenkäyntiä sellaisten suunnittelemattomien tai tahattomien lainrikkomisten johdosta, jotka tulevat niiden tietoon ainoastaan siksi, että niistä on tehty ilmoitus tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön säännösten soveltamista.

Tätä sääntöä ei sovelleta, jos on kyse törkeästä huolimattomuudesta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä ja toimintatapojensa mukaisia menettelyjä noudattaen, etteivät työnantajat aiheuta vaikeuksia työntekijöille, jotka antavat tietoja tämän asetuksen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön säännösten soveltamista.

Tätä sääntöä ei sovelleta, jos on kyse törkeästä huolimattomuudesta.

4. Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, jotka koskevat oikeusviranomaisten tiedonsaantioikeutta.

III LUKU

EUROOPAN LENTOTURVALLISUUSVIRASTO

I JAKSO

Tehtävät

17 artikla

Viraston perustaminen ja tehtävät

1. Tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten perustetaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto.

2. Siviili-ilmailun turvallisuuden asianmukaisen toteuttamisen ja kehityksen varmistamiseksi virasto:

a)	toteuttaa ne tehtävät ja antaa lausuntoja niistä asioista, jotka kuuluvat 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan;

avustaa komissiota valmistelemalla toimenpiteitä tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Jos nämä toimenpiteet ovat teknisiä sääntöjä ja erityisesti rakentamiseen, suunnitteluun ja käyttöön liittyviä sääntöjä, komissio ei voi muuttaa niiden sisältöä ilman, että se kuulee virastoa edeltä käsin. Virasto antaa myös komissiolle sen tehtäviensä hoidossa tarvitsemaa teknistä, tieteellistä ja hallinnollista tukea;

c)	toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotka tämän asetuksen tai muun yhteisön lainsäädännön nojalla kuuluvat sen toimivaltaan;

d)	suorittaa tarkastuksia ja tutkimuksia, jotka ovat sen tehtävien hoidon kannalta tarpeellisia;

e)	toteuttaa toimivaltaansa kuuluvilla aloilla jäsenvaltioiden puolesta tehtäviä, jotka sovellettavien kansainvälisten yleissopimusten ja erityisesti Chicagon yleissopimuksen nojalla kuuluvat niille.

18 artikla

Viraston toimenpiteet

Virasto antaa tarvittaessa:

a)	komissiolle osoitettuja lausuntoja;

b)	komissiolle osoitettuja suosituksia 14 artiklan soveltamiseksi;

c)	hyväksyntäeritelmiä, mukaan lukien lentokelpoisuusmääräykset ja hyväksyttävät menetelmät, joilla vaatimukset voidaan täyttää, sekä kaikenlaista ohjeaineistoa tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista varten;

d)	aiheelliset päätökset 20, 21, 22, 23, 54 ja 55 artiklan soveltamiseksi;

e)	kertomukset 24 artiklan 1 kohdan ja 54 artiklan mukaisesti suoritetuista standardointitarkastuksista.

19 artikla

Lausunnot, hyväksyntäeritelmät ja ohjeaineisto

1. Avustaakseen komissiota Euroopan parlamentille ja neuvostolle tehtävien pääperiaatteita, sovellettavuutta ja keskeisiä vaatimuksia koskevien ehdotusten valmistelussa ja täytäntöönpanosääntöjen antamisessa virasto laatii niitä koskevat luonnokset. Virasto antaa nämä luonnokset lausuntoina komissiolle.

2. Virasto laatii 52 artiklan ja komission antamien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti:

a)	hyväksyntäeritelmiä, mukaan lukien lentokelpoisuusmääräykset ja hyväksyttävät menetelmät vaatimusten täyttämiseksi, ja

b)	ohjeaineistoa,

joita käytetään hyväksyntämenettelyssä.

Nämä asiakirjat noudattavat uusinta tekniikan tasoa sekä asiaan kuuluvilla aloilla sovellettavia parhaita toimintatapoja, ja niitä pidetään ajan tasalla ottamalla huomioon maailmanlaajuinen ilma-aluksiin liittyvä käyttökokemus sekä tieteen ja tekniikan kehitys.

20 artikla

Lentokelpoisuushyväksyntä ja ympäristöhyväksyntä

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden, osien ja laitteiden osalta virasto toteuttaa tarvittaessa ja kuten Chicagon yleissopimuksessa tai sen liitteissä on määritelty jäsenvaltioiden puolesta suunnittelu-, valmistus- tai rekisteröintivaltion tehtävät, jotka liittyvät suunnittelun hyväksyntään. Tätä varten sen tehtävänä on erityisesti:

vahvistaa ja ilmoittaa tyyppihyväksynnän perusteet kunkin sellaisen tuotteen osalta, jolle haetaan tyyppihyväksyntätodistusta tai tyyppihyväksyntätodistuksen muutosta. Nämä hyväksyntäperusteet sisältävät sovellettavat lentokelpoisuusmääräykset, määräykset, joita varten on hyväksytty vastaava turvallisuustaso, ja yksityiskohtaiset tekniset eritelmät, jotka ovat tarpeen, kun tietyn tuotteen suunnittelun piirteet tai siitä saadut käyttökokemukset tekevät jostakin lentokelpoisuusmääräyksestä niin riittämättömän tai epäsopivan, ettei keskeisten vaatimusten mukaisuutta voida varmistaa;

b)	vahvistaa ja ilmoittaa yksilöidyt lentokelpoisuusvaatimukset kunkin sellaisen tuotteen osalta, jolle haetaan rajoitettua lentokelpoisuustodistusta;

c)	vahvistaa ja ilmoittaa yksilöidyt lentokelpoisuusvaatimukset kunkin sellaisen osan tai laitteen osalta, jolle haetaan todistusta;

d)	vahvistaa ja ilmoittaa asianmukaiset ympäristövaatimukset kunkin sellaisen tuotteen osalta, jolle haetaan ympäristöhyväksyntää 6 artiklan mukaisesti;

e)	toteuttaa itse tai kansallisten ilmailuviranomaisten taikka pätevien yksiköiden välityksellä tutkimuksia, jotka liittyvät tuotteiden, osien ja laitteiden hyväksyntään;

f)	antaa tarvittavat tyyppihyväksyntätodistukset tai niihin liittyvät muutokset;

g)	antaa osia ja laitteita koskevat todistukset;

h)	antaa tarvittavat ympäristöluvat;

muuttaa asiaan liittyviä todistuksia, keskeyttää niiden voimassaolon tai peruuttaa ne, jos edellytykset, joilla ne myönnettiin, eivät enää täyty tai jos oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, joka on kyseisen todistuksen haltija, ei täytä asianomaiselle henkilölle tässä asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöissä asetettuja velvoitteita;

j)	huolehtii jatkuvan lentokelpoisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä valvontaansa kuuluvien tuotteiden, osien ja laitteiden osalta ja myös puuttuu viipymättä turvallisuusongelmiin sekä tuottaa ja levittää soveltuvaa pakollisena annettavaa tietoa;

k)	päättää tarpeen mukaan sellaisten ilma-alusten osalta, joille on tarkoitus myöntää lupa ilmailuun, lentokelpoisuusvaatimuksista ja 5 artiklan 4 kohdan a alakohdan noudattamisen edellyttämistä menettelyistä;

l)	myöntää ilma-aluksille lupia ilmailuun hyväksynnän saamiseksi viraston valvonnassa yhteisymmärryksessä sen jäsenvaltion kanssa, johon ilma-alus on rekisteröity tai määrä rekisteröidä.

2. Organisaatioiden osalta virasto:

a)	toteuttaa joko itse tai kansallisten ilmailuviranomaisten taikka pätevien yksikköjen avulla hyväksymiensä organisaatioiden tarkastuksia ja auditointia;

myöntää ja uusii seuraavien organisaatioiden todistukset:

i)	suunnitteluorganisaatiot; tai

ii)	jos kyseinen jäsenvaltio sitä pyytää, jäsenvaltioissa sijaitsevat tuotanto-organisaatiot; tai

iii)	jäsenvaltioiden ulkopuolella sijaitsevat tuotanto- ja huolto-organisaatiot;

muuttaa asiaan liittyviä organisaatioille myönnettäviä hyväksymistodistuksia, keskeyttää niiden voimassaolon tai peruuttaa ne, jos edellytykset, joilla ne myönnettiin, eivät enää täyty tai jos asianomainen organisaatio ei täytä sille tässä asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöissä asetettuja velvoitteita.

21 artikla

Lentäjien hyväksyntä

1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilöstön ja organisaatioiden osalta virasto:

a)	toteuttaa joko itse tai kansallisten ilmailuviranomaisten taikka pätevien yksikköjen välityksellä niitä organisaatioita koskevia tutkimuksia ja auditointia, jotka se hyväksyy, tarvittaessa myös niiden henkilöstön osalta;

b)	myöntää ja uusii jäsenvaltioiden ulkopuolella sijaitsevien lentokoulutusorganisaatioiden ja ilmailulääketieteen keskusten todistukset ja tarvittaessa myös niiden henkilöstön todistukset;

muuttaa asiaan liittyviä todistuksia, keskeyttää niiden voimassaolon tai peruuttaa ne, jos edellytykset, joilla se on ne myöntänyt, eivät enää täyty tai jos oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, joka on kyseisen todistuksen haltija, ei täytä asianomaiselle henkilölle tässä asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöissä asetettuja velvoitteita.

2. Edellä olevan 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lentoa simuloivien koulutuslaitteiden osalta virasto:

a)	toteuttaa joko itse tai kansallisten ilmailuviranomaisten taikka pätevien yksikköjen välityksellä hyväksymiensä laitteiden teknisiä tarkastuksia;

myöntää ja uusii seuraavat todistukset:

i)	viraston hyväksymien koulutusorganisaatioiden käyttämät lentoa simuloivat koulutuslaitteet; tai

ii)	jos kyseinen jäsenvaltio sitä pyytää, jäsenvaltioissa sijaitsevat lentoa simuloivat koulutuslaitteet;

iii)	jäsenvaltioiden ulkopuolella sijaitsevat lentoa simuloivat koulutuslaitteet;

muuttaa tai rajoittaa asiaan liittyviä todistuksia, keskeyttää niiden voimassaolon tai peruuttaa ne, jos edellytykset, joilla ne myönnettiin, eivät enää täyty tai jos oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, joka on kyseisen todistuksen haltija, ei täytä asianomaiselle henkilölle tässä asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöissä asetettuja velvoitteita.

22 artikla

Lentotoiminnan harjoittajien hyväksyntä

1. Virasto ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin ilmailun turvallisuuteen liittyvän ongelman ratkaisemiseksi määrittelemällä korjaavat toimet ja levittämällä sitä koskevaa tietoa, myös jäsenvaltioille.

2. Lentoaikarajoitusten osalta:

virasto antaa sovellettavat hyväksyntäeritelmät keskeisten vaatimusten ja tarvittaessa niitä koskevien täytäntöönpanosääntöjen noudattamisen turvaamiseksi. Täytäntöönpanosääntöihin sisällytetään aluksi asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liitteessä III olevan luvun Q kaikki olennaiset säännökset ottaen samalla huomioon viimeisimmän tieteellisen ja teknisen selvityksen;

jäsenvaltio voi hyväksyä yksittäisiä lentoaikojen määrittelyjärjestelmiä, jotka poikkeavat a alakohdassa tarkoitetuista hyväksyntäeritelmistä. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava virastolle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että se aikoo hyväksyä yksittäisen järjestelmän;

ilmoituksen saatuaan virasto arvioi yksittäisen järjestelmän kuukauden kuluessa tieteellisen ja lääketieteellisen arvioinnin pohjalta. Tämän jälkeen asianomainen jäsenvaltio voi antaa hyväksyntänsä ilmoituksen mukaisesti, jollei virasto ole käynyt keskustelua järjestelmästä kyseisen jäsenvaltion kanssa ja ehdottanut siihen muutoksia. Jos jäsenvaltio hyväksyy nämä muutokset, se voi tämän mukaisesti antaa hyväksyntänsä;

d)	hyväksyntäeritelmiin voidaan ennakoimattomissa ja kiireellisissä tilanteissa tai ajallisesti rajattujen ja kertaluonteisten toiminnallisten tarpeiden vuoksi soveltaa väliaikaisesti poikkeuksia, kunnes virasto on antanut lausunnon asiasta;

e)	jos jäsenvaltio ei yhdy viraston yksittäisestä järjestelmästä antamaan johtopäätökseen, se siirtää komission, joka noudattaa 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, ratkaistavaksi, täyttääkö asianomainen järjestelmä tämän asetuksen turvallisuustavoitteet;

f)	yksittäisten järjestelmien, jotka virasto hyväksyy tai joista komissio on tehnyt myönteisen päätöksen e alakohdan mukaisesti, sisältö julkaistaan.

23 artikla

Kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajat

1. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla ilma-aluksilla ansiolentotoimintaa harjoittavien lentotoiminnan harjoittajien osalta virasto

a)	toteuttaa joko itse tai kansallisten ilmailuviranomaisten taikka pätevien yksikköjen välityksellä tarkastuksia ja auditointia;

b)	myöntää ja uusii 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lupia, jollei jokin jäsenvaltio toteuta kyseisten lentotoiminnan harjoittajien osalta kotivaltion tehtäviä;

c)	muuttaa tai rajoittaa asianomaista lupaa taikka keskeyttää sen voimassaolon tai peruuttaa sen, jos edellytykset, joilla se on ne myöntänyt, eivät enää täyty tai jos asianomainen organisaatio ei täytä sille tässä asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöissä asetettuja velvoitteita.

2. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla ilma-aluksilla, jotka eivät ole kaupallisessa käytössä, toimivien lentotoiminnan harjoittajien osalta virasto

a)	vastaanottaa 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ilmoituksia; ja

b)	toteuttaa joko itse tai kansallisten ilmailuviranomaisten taikka pätevien yksikköjen välityksellä sellaisten lentotoiminnan harjoittajien valvontaa, joilta se on saanut ilmoituksen.

3. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten osalta virasto antaa 9 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaiset luvat.

24 artikla

Sääntöjen soveltamisen seuranta

1. Virasto suorittaa standardointitarkastuksia 1 artiklan 1 kohdan soveltamisaloilla seuratakseen, miten kansalliset toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tätä asetusta ja sen täytäntöönpanosääntöjä, ja antaa siitä kertomuksia komissiolle.

2. Virasto suorittaa yritysten tutkintaa seuratakseen tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista.

3. Virasto arvioi tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen vaikutuksia ottaen huomioon 2 artiklassa asetetut tavoitteet.

4. Virastoa kuullaan ja se antaa komissiolle suosituksia 14 artiklan soveltamisesta.

5. Viraston työmenetelmiin edellä 1 kohdassa, 3 kohdassa ja 4 kohdassa mainittujen tehtävien suorittamiseksi sovelletaan vaatimuksia, jotka vahvistetaan 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon 52 ja 53 artiklassa säädetyt periaatteet.

25 artikla

Sakot ja uhkasakot

1. Rajoittamatta 20 ja 55 artiklan soveltamista komissio voi viraston pyynnöstä:

a)	määrätä henkilöille tai yrityksille, joille virasto on myöntänyt luvan, sakkoja tapauksissa, joissa tämän asetuksen säännöksiä ja sen täytäntöönpanosääntöjä on rikottu tahallisesti tai tuottamuksellisesti;

b)	määrätä henkilöille tai yrityksille, joille virasto on myöntänyt luvan, uhkasakkoja, jotka lasketaan päätöksessä määrätystä päivämäärästä lähtien, tarkoituksena pakottaa mainitut henkilöt tai yritykset noudattamaan tämän asetuksen säännöksiä ja sen täytäntöönpanosääntöjä.

2. Edellä 1 kohdassa mainittujen sakkojen ja uhkasakkojen on oltava varoittavia ja sekä tapauksen vakavuuden että asianomaisen todistuksen haltijan taloudellisen kestokyvyn kannalta oikeasuhteisia, jolloin otetaan huomioon erityisesti turvallisuuden vaarantamisen aste. Sakon määrä saa olla enintään 4 prosenttia todistuksen haltijan vuosituloista tai vuosittaisesta liikevaihdosta. Uhkasakon määrä saa olla enintään 2,5 prosenttia todistuksen haltijan keskimääräisistä päivittäisistä tuloista tai keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta.

3. Komissio hyväksyy 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näissä säännöissä täsmennetään erityisesti:

a)	yksityiskohtaiset perusteet sakon tai uhkasakon suuruuden määrittämistä varten; ja

tutkintamenettelyt, liitännäistoimet ja raportointi sekä päätöksentekomenettelyä koskevat säännöt, mukaan lukien puolustautumisoikeutta, tiedonsaantioikeutta, oikeusapua ja luottamuksellisuutta koskevat sekä ajalliset säännökset samoin kuin sakkojen ja uhkasakkojen määrän vahvistamista ja perimistä koskevat säännöt.

4. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on täysi toimivalta tutkia valitukset, jotka koskevat päätöksiä, joilla komissio on määrännyt sakon tai uhkasakon. Se voi kumota sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä.

5. Edellä olevan 1 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

26 artikla

Tutkimus

1. Virasto voi kehittää ja rahoittaa tutkimustoimintaa sikäli kuin se ehdottomasti liittyy sen toimialaan kuuluvien toimintojen parantamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön oikeuden soveltamista.

2. Virasto sovittaa tutkimus- ja kehittämistoimintansa yhteen komission ja jäsenvaltioiden vastaavan toiminnan kanssa varmistaakseen, että politiikat ja toimet ovat keskenään yhdenmukaiset.

3. Viraston rahoittaman tutkimustoiminnan tulokset on julkaistava, mikäli virasto ei ole luokitellut niitä luottamuksellisiksi.

27 artikla

Kansainväliset suhteet

1. Virasto avustaa yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin asiaa koskevan yhteisön oikeuden mukaisesti. Virasto avustaa erityisesti sääntöjen yhdenmukaistamisessa ja sääntöjen hyväksyttävän soveltamisen todistavien hyväksyntöjen vastavuoroisessa tunnustamisessa.

2. Virasto voi perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti tehdä yhteistyötä kolmansien maiden ilmailuviranomaisten ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa noudattaen työjärjestelyjä, joista on sovittu kyseisten elinten kanssa. Tällaisille järjestelyille on saatava komission ennakkohyväksyntä.

3. Virasto avustaa jäsenvaltioita niiden kansainvälisten ja erityisesti Chicagon yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden osalta.

II JAKSO

Sisäinen rakenne

28 artikla

Oikeudellinen asema, sijainti ja paikallistoimistot

1. Virasto on yhteisön elin. Se on oikeushenkilö.

2. Virastolla on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeus- ja oikeustoimikelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Virasto voi perustaa omia paikallistoimistoja jäsenvaltioihin, jos nämä siihen suostuvat.

4. Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

29 artikla

Henkilöstö

1. Viraston henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan yhteisöjen toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 39 artiklan soveltamista valituslautakunnan jäseniin.

2. Virasto käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka on henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa uskottu nimittävälle viranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 42 artiklan soveltamista.

3. Viraston henkilöstö muodostuu tarkasti rajoitetusta määrästä komission tai jäsenvaltioiden virkamiehiä, jotka on määrätty tai tilapäisesti siirretty suorittamaan viraston hallintotehtäviä. Muu henkilöstö koostuu muista työntekijöistä, jotka virasto ottaa palvelukseensa sikäli kuin sen tehtävien kannalta on tarpeen.

30 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitettyä Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

31 artikla

Vastuu

1. Sopimukseen perustuva viraston vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3. Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, virasto korvaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti vahingon, jonka viraston yksiköt tai henkilöstön jäsenet ovat tehtäviään suorittaessaan aiheuttaneet.

4. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista.

5. Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

32 artikla

Asiakirjojen julkaiseminen

1. Seuraavat asiakirjat on laadittava kaikilla yhteisön virallisilla kielillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 290 artiklan nojalla tehtyjen päätösten soveltamista:

a)	15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu turvallisuutta koskeva katsaus;

b)	komissiolle 19 artiklan 1 kohdan nojalla annetut lausunnot;

c)	33 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vuosittainen yleiskertomus ja 33 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vuosittainen toimintaohjelma.

2. Euroopan unionin elinten käännöskeskus antaa viraston toiminnassa tarvittavat käännöspalvelut.

33 artikla

Hallintoneuvoston perustaminen ja toimivalta

1. Virastolla on hallintoneuvosto.

2. Hallintoneuvosto

a)	nimittää 39 artiklan mukaisesti pääjohtajan ja pääjohtajan ehdotuksesta johtajat;

hyväksyy vuosittaisen yleiskertomuksen viraston toiminnasta ja toimittaa sen viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille; toimittaa viraston puolesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’, vuosittain mahdolliset tiedot arviointimenettelyjen tuloksista, erityisesti tiedot, jotka koskevat viraston tehtävissä tapahtuneiden muutosten vaikutuksia tai seurauksia;

hyväksyy ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää ja komission lausunnon saatuaan viraston seuraavan vuoden toimintaohjelman ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille; toimintaohjelma hyväksytään rajoittamatta yhteisön vuosittaista talousarviomenettelyä ja asianomaisia lentoturvallisuuden aloja koskevaa yhteisön lainsäädäntöohjelmaa; komission lausunto liitetään työohjelmaan;

d)	hyväksyy yhdessä komission kanssa suuntaviivat, joiden mukaisesti hyväksyntätehtäviä siirretään kansallisille ilmailuviranomaisille ja päteville yksiköille;

e)	vahvistaa menettelyt, joiden mukaisesti pääjohtaja tekee 52 ja 53 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä;

f)	hoitaa 59, 60 ja 63 artiklan mukaisesti viraston talousarvioon liittyvät tehtävänsä;

g)	nimittää 41 artiklan mukaisesti valituslautakuntien jäsenet;

h)	käyttää pääjohtajan sekä yhteisymmärryksessä pääjohtajan kanssa johtajien suhteen kurinpidollista toimivaltaa;

i)	antaa lausuntonsa 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista maksuja koskevista toimenpiteistä;

j)	vahvistaa oman työjärjestyksensä;

k)	päättää virastoa koskevista kielijärjestelyistä;

l)	täydentää tarvittaessa 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjojen luetteloa;

m)	vahvistaa viraston organisaatiorakenteen ja hyväksyy viraston henkilöstöpolitiikan.

3. Hallintoneuvosto voi antaa pääjohtajalle neuvoja kaikista lentoturvallisuuden strategiseen kehittämiseen läheisesti liittyvistä asioista, myös 26 artiklassa määritellystä tutkimustoiminnasta.

4. Hallintoneuvosto perustaa asianomaisten osapuolten edustajista koostuvan neuvoa-antavan elimen, jota se kuulee ennen edellä olevan 2 kohdan c, e, f ja i alakohdassa tarkoitettujen päätösten tekemistä. Hallintoneuvosto voi myös päättää kuulla neuvoa-antavaa elintä muissa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa kysymyksissä. Neuvoa-antavan elimen lausunto ei sido hallintoneuvostoa.

5. Hallintoneuvosto voi perustaa työelimiä avustamaan sen tehtävien suorittamisessa, joita ovat muun muassa sen päätösten valmistelu ja niiden täytäntöönpanon seuranta.

34 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1. Hallintoneuvosto koostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion edustajasta ja yhdestä komission edustajasta. Jäsenet valitaan heidän siviili-ilmailun alalla hankkimansa tunnustetun kokemuksensa ja sitoutuneisuutensa, johtamiskykyjensä sekä asiantuntemuksensa, joita on käytettävä tämän asetuksen tavoitteiden edistämiseksi, perusteella. Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle tiedotetaan asiasta täysimääräisesti.

Kukin jäsenvaltio nimeää hallintoneuvostoon yhden jäsenen sekä varajäsenen edustamaan jäsentä tämän poissa ollessa. Myös komissio nimeää oman edustajansa ja tälle varajäsenen. Jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikausi voidaan uusia.

2. Euroopan kolmansien maiden edustajien osallistuminen ja tällaista osallistumista koskevat ehdot määritellään 66 artiklassa tarkoitetuissa järjestelyissä.

3. Edellä olevan 33 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu neuvoa-antava elin nimeää neljä jäsenistään osallistumaan hallintoneuvoston työskentelyyn tarkkailijan ominaisuudessa. Näiden on edustettava neuvoa-antavassa elimessä edustettavia näkemyksiä mahdollisimman laajasti. Tarkkailijoiden toimikausi on kolmekymmentä kuukautta, ja se voidaan uusia kerran.

35 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtaja

1. Hallintoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

2. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy, kun heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta, jollei edellä mainitusta muuta johdu. Nämä toimikaudet voidaan uusia yhden kerran.

36 artikla

Kokoukset

1. Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

2. Viraston pääjohtaja osallistuu kokouksiin.

3. Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos vähintään kolmannes sen jäsenistä sitä pyytää.

4. Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla saattaa olla merkitystä.

5. Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksen määräyksistä muuta johdu.

6. Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

37 artikla

Äänestäminen

1. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 39 artiklan 1 kohdan soveltamista. Hallintoneuvoston jäsenen pyynnöstä 33 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitettu päätös on tehtävä yksimielisesti.

2. Jokaisella 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyllä jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan. Tarkkailijoilla ja viraston pääjohtajalla ei ole äänioikeutta.

3. Työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

38 artikla

Pääjohtajan tehtävät ja toimivalta

1. Virastoa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomasti. Pääjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission ja hallintoneuvoston toimivaltaa.

2. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi pyytää pääjohtajaa antamaan kertomuksen tehtäviensä hoidosta.

3. Pääjohtajan tehtävät ja toimivaltuudet ovat seuraavat:

a)	hän hyväksyy 18 artiklassa määritellyt viraston toimenpiteet tässä asetuksessa, sen täytäntöönpanosäännöissä ja muussa sovellettavassa lainsäädännössä asetetuissa rajoissa;

b)	hän järjestää 54 ja 55 artiklassa säädetyt tarkastukset ja tutkimukset;

c)	hän siirtää hyväksyntätehtäviä kansallisille ilmailuviranomaisille tai päteville yksiköille hallintoneuvoston vahvistamien suuntaviivojen mukaisesti;

d)	hän huolehtii 27 artiklan mukaisista kansainvälisistä tehtävistä ja teknisestä yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa;

e)	hän toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen viraston tämän asetuksen säännösten mukaisen toiminnan;

f)	hän valmistelee vuosittain luonnoksen yleiskertomukseksi ja toimittaa sen hallintoneuvostolle;

g)	hänellä on viraston henkilöstön suhteen 29 artiklan 2 kohdassa säädetty toimivalta;

h)	hän laatii arvion viraston tuloista ja menoista 59 artiklan mukaisesti ja huolehtii talousarvion toteuttamisesta 60 artiklan mukaisesti;

i)	hän voi siirtää toimivaltaansa muille viraston henkilöstön jäsenille, jollei 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettavista säännöistä muuta johdu;

j)	hän voi hallintoneuvoston suostumuksella päättää paikallistoimistojen perustamisesta jäsenvaltioihin 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

k)	hän valmistelee ja panee täytäntöön vuosittaisen työohjelman;

l)	hän vastaa komission avustuspyyntöihin.

39 artikla

Johtavien virkamiesten nimittäminen

1. Pääjohtaja nimitetään ansioiden ja todistuksin osoitetun pätevyyden sekä siviili-ilmailun kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella. Hallintoneuvosto nimittää tai erottaa pääjohtajan komission ehdotuksesta. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Ennen nimittämistä hallintoneuvoston esittämä ehdokas voidaan kutsua antamaan lausuntonsa Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle yhdelle tai useammalle valiokunnalle ja vastaamaan sen tai niiden jäsenten esittämiin kysymyksiin.

2. Pääjohtajaa voi avustaa yksi tai useampi johtaja. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt yksi johtajista hoitaa hänen tehtäviään.

3. Viraston johtajat nimitetään siviili-ilmailun kannalta merkityksellisen ammatillisen pätevyyden perusteella. Hallintoneuvosto nimittää tai erottaa johtajat pääjohtajan ehdotuksesta.

4. Pääjohtajan ja johtajien toimikausi on viisi vuotta. Johtajien toimikausi voidaan uusia. Pääjohtajan toimikausi voidaan uusia vain kerran.

40 artikla

Valituslautakuntien toimivalta

1. Virastoon perustetaan yksi tai useampi valituslautakunta.

2. Valituslautakunnan tai -lautakuntien tehtävänä on ratkaista 44 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä koskevat muutoksenhaut.

3. Valituslautakunta tai -lautakunnat kutsutaan koolle tarpeen mukaan. Komissio vahvistaa valituslautakuntien lukumäärän ja niiden tehtävien jaon 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

41 artikla

Valituslautakuntien kokoonpano

1. Valituslautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja kaksi muuta jäsentä.

2. Puheenjohtajalla ja muilla jäsenillä on sijaiset, jotka edustavat heitä heidän poissa ollessaan.

3. Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan, muut jäsenet ja heidän sijaisensa komission hyväksymästä pätevien ehdokkaiden luettelosta.

4. Jos muutoksenhaun luonne valituslautakunnan mielestä sitä vaatii, se voi valita 3 kohdassa tarkoitetusta luettelosta enintään kaksi ylimääräistä jäsentä kyseisen tapauksen käsittelyä varten.

5. Komissio päättää 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kunkin valituslautakunnan jäsenten kelpoisuusvaatimuksista, yksittäisten jäsenten toimivallasta päätösten valmisteluvaiheessa ja äänestystä koskevista määräyksistä.

42 artikla

Valituslautakuntien jäsenet

1. Valituslautakuntien jäsenten, myös puheenjohtajan ja sijaisten, toimikausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita tehtäväänsä uudelleen.

2. Valituslautakuntien jäsenet ovat riippumattomia. Heitä eivät päätöksenteossa sido mitkään ohjeet.

3. Valituslautakuntien jäsenet eivät saa hoitaa muita tehtäviä virastossa. Valituslautakuntien jäsenet voivat hoitaa tehtävää osa-aikaisesti.

4. Valituslautakuntien jäsenet voidaan vapauttaa tehtävistään tai heidän nimensä voidaan poistaa pätevien ehdokkaiden luettelosta heidän toimikautensa kestäessä vain, jos tähän on painavat syyt ja jos komissio tekee tätä koskevan päätöksen saatuaan hallintoneuvostolta lausunnon.

43 artikla

Asian käsittelystä vetäytyminen ja jääväys

1. Valituslautakunnan jäsen ei voi osallistua muutoksenhakumenettelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotain menettelyn osapuolista tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota muutoksenhaku koskee.

2. Jos valituslautakunnan jäsen ei jostain 1 kohdassa luetellusta tai muusta syystä katso voivansa osallistua johonkin muutoksenhakumenettelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle.

3. Muutoksenhakumenettelyn osapuoli voi jäävätä valituslautakunnan jäsenen 1 kohdassa mainituista syistä tai jos tätä epäillään puolueellisuudesta. Tällaista jääväystä ei voida hyväksyä, jos menettelyn osapuoli on jo toteuttanut menettelyyn liittyvän toimen, vaikka jääväysperuste on ollut hänen tiedossaan. Jääväysperusteena ei voi käyttää jäsenen kansallisuutta.

4. Valituslautakunnat päättävät ilman asianomaisen jäsenen osallistumista, miten 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä. Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen sijaisensa.

44 artikla

Päätökset, joihin voidaan hakea muutosta

1. Muutosta voidaan hakea viraston päätöksiin, jotka on tehty 20, 21, 22, 23, 55 tai 64 artiklan nojalla.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Virasto voi kuitenkin tilanteen arvioituaan päättää lykätä sellaisen päätöksen soveltamista, johon on haettu muutosta.

3. Päätökseen, joka ei päätä menettelyä jonkin osapuolen osalta, voidaan hakea muutosta vain lopullista päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä, jollei kyseiseen päätökseen voida hakea erikseen muutosta.

45 artikla

Henkilöt, joilla on muutoksenhakuoikeus

Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat hakea muutosta päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle. Menettelyn osapuolet voivat olla muutoksenhakumenettelyn osapuolina.

46 artikla

Määräaika ja muoto

Muutoksenhaku ja sen perusteet on toimitettava virastolle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimenpide on annettu tiedoksi kyseiselle henkilölle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona tämä on saanut tiedon asiasta.

47 artikla

Oikaisu

1. Jos pääjohtaja katsoo, että muutoksenhaku voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu, hän oikaisee päätöksen. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos menettelyn muu osapuoli vastustaa muutoksenhakua.

2. Jos päätöstä ei ole oikaistu kuukauden kuluessa muutoksenhakuperusteiden vastaanottamisesta, viraston on viipymättä päätettävä, lykkääkö se päätöksen soveltamista 44 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, ja toimitettava muutoksenhaku valituslautakunnan käsiteltäväksi.

48 artikla

Muutoksenhaun tutkiminen

1. Jos muutoksenhaku voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko sille perusteita.

2. Muutoksenhakua 1 kohdan nojalla tutkiessaan valituslautakunta toimii kiireellisesti. Se kehottaa muutoksenhakumenettelyn osapuolia aina tarvittaessa esittämään tarkemmin asetettujen määräaikojen puitteissa huomautuksensa valituslautakunnalta tai muilta muutoksenhakumenettelyn osapuolilta vastaanotetuista tiedoksiannoista. Muutoksenhakumenettelyn osapuolilla on oikeus esittää suullisia huomautuksia.

49 artikla

Muutoksenhakua koskeva päätös

Valituslautakunta voi joko käyttää viraston toimivaltaa tai siirtää asian viraston toimivaltaisen yksikön hoidettavaksi. Valituslautakunnan tekemä päätös on mainittua yksikköä sitova.

50 artikla

Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi

1. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa voidaan nostaa kumoamiskanteita sellaisista viraston toimista, jotka sitovat oikeudellisesti kolmansia osapuolia, samoin kuin laiminlyöntikanteita tai korvauskanteita, jotka koskevat viraston toimintansa yhteydessä aiheuttamia vahinkoja.

2. Kumoamiskanteet, jotka koskevat 20, 21, 22, 23, 55 tai 64 artiklan mukaisesti tehtyjä viraston päätöksiä, voidaan saattaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta sen jälkeen kun on käytetty kaikki viraston sisäiset muutoksenhakukeinot.

3. Viraston on toteutettava kaikki Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

51 artikla

Suora muutoksenhaku

Jäsenvaltiot ja yhteisön toimielimet voivat hakea viraston päätöksiin muutosta suoraan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

III JAKSO

Työmenetelmät

52 artikla

Lausuntojen, hyväksyntäeritelmien ja ohjeaineiston laatimismenettelyt

1. Hallintoneuvosto vahvistaa mahdollisimman pian tämän asetuksen voimaantulon jälkeen avoimet menettelyt, joita noudatetaan 18 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitettujen lausuntojen, hyväksyntäeritelmien ja ohjeaineiston antamisessa.

Menettelyissä

a)	käytetään hyväksi jäsenvaltioiden ilmailualan sääntelyviranomaisten asiantuntemusta;

b)	käytetään tarvittaessa asianomaisten osapuolten asianmukaisia asiantuntijoita;

c)	varmistetaan, että virasto julkaisee asiakirjoja ja kuulee laajalti sidosryhmiä noudattaen aikataulua ja menettelyä, johon sisältyy viraston velvollisuus antaa kuulemismenettelyssä kirjallinen vastaus.

2. Kun virasto laatii 19 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden sovellettavaksi tulevia lausuntoja, hyväksyntäeritelmiä ja ohjeaineistoja, se soveltaa jäsenvaltioiden kuulemismenettelyä. Tätä varten se voi perustaa työryhmän, johon kullakin jäsenvaltiolla on oikeus nimetä asiantuntija.

3. Edellä 18 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetut menettelyt on julkaistava viraston virallisessa julkaisussa.

4. Vahvistetaan erityisiä menettelyjä, joiden mukaisesti virasto toimii välittömästi turvallisuusongelmien ilmetessä ja tiedottaa tarpeen mukaan asianomaisille osapuolille toimista, jotka näiden on toteutettava.

53 artikla

Päätöksentekomenettelyt

1. Hallintoneuvosto vahvistaa 18 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen yksittäisten päätösten tekemisessä noudatettavat avoimet menettelyt.

Menettelyissä

a)	varmistetaan sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kuuleminen, jolle päätös osoitetaan, ja muun sellaisen osapuolen kuuleminen, jota asia koskee välittömästi ja henkilökohtaisesti;

b)	määrätään päätöksen antamisesta tiedoksi luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle ja sen julkaisemisesta;

c)	ilmoitetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle päätös on osoitettu, sekä menettelyjen muille osapuolille kyseisen henkilön tämän asetuksen nojalla käytettävissä olevista muutoksenhakumenettelyistä;

d)	varmistetaan, että päätös sisältää sen perustelut.

2. Hallintoneuvosto vahvistaa päätöksistä ilmoitettaessa sovellettavat ehdot, joiden mukaisesti päätöksistä ilmoitetaan, samalla kun otetaan muutoksenhakumenettely asianmukaisesti huomioon.

3. Vahvistetaan erityisiä menettelyjä, joiden mukaisesti virasto toimii välittömästi turvallisuusongelmien ilmetessä ja tiedottaa tarpeen mukaan asianomaisille osapuolille toimista, jotka näiden on toteutettava.

54 artikla

Jäsenvaltioita koskevat tarkastukset

1. Virasto avustaa komissiota tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamisen seurannassa tekemällä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia koskevia 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja standardointitarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komissiolle perustamissopimuksessa annettua täytäntöönpanovaltaa. Tätä tarkoitusta varten tämän asetuksen mukaisesti valtuutetuilla virkamiehillä ja tällaisiin tutkimuksiin osallistuvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten siirtämillä virkamiehillä on oikeus kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen:

a)	tutkia tarpeelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt ja muu aineisto, jolla on merkitystä tässä asetuksessa säädetyn lentoturvallisuustason saavuttamisessa;

b)	ottaa jäljennöksiä tai otteita kyseisistä asiakirjoista, tiedoista, menettelyistä ja muusta aineistosta;

c)	vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)	päästä asianomaisiin tiloihin, alueille tai liikennevälineisiin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittamaan valtuutettujen viraston virkamiesten on oikeuksiaan käyttäessään esitettävä kirjallinen valtuutus, jossa määritellään tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä sen alkamisajankohta. Viraston on hyvissä ajoin ennen tarkastusta annettava kyseiselle jäsenvaltiolle tieto tarkastuksesta ja sitä suorittamaan valtuutettujen virkamiesten henkilöllisyydestä.

3. Asianomaisen jäsenvaltion on suostuttava tarkastuksiin ja sen on varmistettava, että asianomaiset elimet tai henkilöt myös suostuvat niihin.

4. Jos tämän artiklan nojalla suoritettava tarkastus edellyttää yrityksen tai yritysten yhteenliittymän tarkastamista, sovelletaan 55 artiklan säännöksiä. Jos jokin yritys vastustaa tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion on annettava viraston valtuuttamille virkamiehille tarpeellista apua, jotta he voivat suorittaa tarkastuksen.

5. Tämän artiklan soveltamiseksi laadittavien kertomusten on oltava saatavilla sen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä, jossa tarkastus suoritetaan.

55 artikla

Yrityksiä koskeva tutkinta

1. Virasto voi toteuttaa itse tai antaa kansallisten ilmailuviranomaisten tai pätevien yksiköiden tehtäväksi kaiken tarvittavan 7, 20, 21, 22 ja 23 artiklan sekä 24 artiklan 2 kohdan mukaisen yrityksiä koskevan tutkinnan. Nämä tutkinnat suoritetaan niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöä noudattaen, joissa ne toteutetaan. Tätä tarkoitusta varten tämän asetuksen mukaisesti valtuutetuilla henkilöillä on oikeus

a)	tutkia tarpeelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt ja muu aineisto, jolla on merkitystä viraston tehtävien suorittamisessa;

b)	ottaa jäljennöksiä tai otteita kyseisistä asiakirjoista, tiedoista, menettelyistä ja muusta aineistosta;

c)	vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)	päästä yritysten asianomaisiin tiloihin, alueille tai liikennevälineisiin;

e)	suorittaa ilma-alusten tarkastuksia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tutkintaa suorittamaan valtuutettujen henkilöiden on oikeuksiaan käyttäessään esitettävä kirjallinen valtuutus, jossa määritellään tutkinnan kohde ja tarkoitus.

3. Viraston on hyvissä ajoin ennen tutkintaa annettava tieto tutkinnasta ja sitä suorittamaan valtuutettujen henkilöiden henkilöllisyydestä sille jäsenvaltiolle, jonka alueella tutkinta on tarkoitus suorittaa. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiesten on viraston pyynnöstä avustettava näitä valtuutettuja henkilöitä näiden tehtävien hoitamisessa.

56 artikla

Vuosittainen työohjelma

Vuosittaisella työohjelmalla on pyrittävä Euroopan lentoturvallisuuden jatkuvaan parantamiseen ja sen on oltava tässä asetuksessa säädettyjen viraston tavoitteiden, toimeksiannon ja tehtävien mukainen. Siinä on selkeästi mainittava, mitä viraston toimeksiantoja ja tehtäviä on lisätty, muutettu tai poistettu edellisvuoteen verrattuna.

Vuosittaisen työohjelman on perustuttava komission osana toimintojohtamista (ABM) käyttämään metodologiaan.

57 artikla

Vuosittainen yleiskertomus

Vuosittaisessa yleiskertomuksessa selostetaan, miten virasto on toteuttanut vuosittaisen työohjelmansa. Siinä on selkeästi mainittava, mitä viraston toimeksiantoja ja tehtäviä on lisätty, muutettu tai poistettu edellisvuoteen verrattuna.

Kertomuksessa selostetaan viraston suorittamat toimet ja arvioidaan niiden tuloksia suhteessa tavoitteisiin ja aikatauluun, näihin toimiin liittyviä riskejä sekä voimavarojen käyttöä ja viraston yleistä toimintaa.

58 artikla

Avoimuus ja tiedottaminen

1. Viraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2. Virasto voi tiedottaa omasta aloitteestaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Se varmistaa erityisesti, että 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun julkaisun lisäksi yleisölle ja asianomaisille osapuolille annetaan nopeasti objektiivista, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä.

3. Luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on oikeus kääntyä viraston puoleen kirjallisesti millä tahansa perustamissopimuksen 314 artiklassa tarkoitetulla kielellä. Näillä henkilöillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä.

5. Viraston tämän asetuksen mukaisesti keräämiin tietoihin sovelletaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (11).

IV JAKSO

Rahoitusta koskevat säännökset

59 artikla

Talousarvio

1. Viraston tulot koostuvat

a)	yhteisön rahoitusosuudesta;

b)	sellaisten Euroopan kolmansien maiden rahoitusosuudesta, joiden kanssa yhteisö on tehnyt 66 artiklassa tarkoitetun sopimuksen;

c)	viraston myöntämien todistusten ja hyväksyntöjen hakijoiden ja haltijoiden suorittamista maksuista;

d)	julkaisuista, koulutuksesta ja kaikista muista viraston tarjoamista palveluista perittävistä maksuista; ja

e)	jäsenvaltioiden, kolmansien maiden tai muiden yhteisöjen mahdollisista vapaaehtoisista rahoitusosuuksista, edellyttäen että tällainen rahoitusosuus ei vaaranna viraston riippumattomuutta eikä puolueettomuutta.

2. Viraston menoihin kuuluvat henkilöstöstä, hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat kulut.

3. Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4. Sääntelytoimintaa koskevaa talousarviota sekä todistusten myöntämisestä asetettuja ja perittäviä maksuja on käsiteltävä erillään viraston talousarviossa.

5. Hallintoneuvosto laatii vuosittain tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen perusteella ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten.

6. Hallintoneuvosto toimittaa 4 kohdassa tarkoitetun ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys ja alustava työohjelma, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta komissiolle sekä valtioille, joiden kanssa yhteisö on tehnyt 66 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia.

7. Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä budjettivallan käyttäjälle.

8. Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättöminä, Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen ja toimittaa sen budjettivallan käyttäjälle perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.

9. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy viraston avustusta koskevat määrärahat. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa viraston henkilöstötaulukon.

10. Hallintoneuvosto vahvistaa talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti.

11. Hallintoneuvosto ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Hallintoneuvosto ilmoittaa asiasta komissiolle.

Kun toinen budjettivallan käyttäjä on ilmoittanut aikomuksestaan antaa lausunto, se toimittaa sen hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa hankkeesta ilmoittamisesta.

60 artikla

Talousarvion toteuttaminen ja valvonta

1. Pääjohtaja toteuttaa viraston talousarvion.

2. Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (12) 128 artiklan mukaisesti.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa viraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4. Saatuaan viraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 129 artiklan mukaisesti, pääjohtaja vahvistaa viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5. Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston lopullisesta tilinpäätöksestä.

6. Pääjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivänä.

7. Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8. Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Pääjohtaja toimittaa vastauksen myös hallintoneuvostolle.

9. Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 146 artiklan 3 kohdassa säädetyin tavoin kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn sujuvaa toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

10. Ennen vuoden N + 2 huhtikuun 30 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta lentoturvallisuusviraston pääjohtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

61 artikla

Petostentorjunta

1. Petosten, lahjonnan ja muiden säännönvastaisuuksien torjumiseksi sovelletaan rajoituksetta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (13) säännöksiä.

2. Virasto noudattaa Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemää toimielinten välistä sopimusta (14) ja antaa välittömästi määräykset, jotka koskevat henkilöstöä.

3. Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai välineissä on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä paikalla suoritettavia tarkastuksia, jotka koskevat viraston antaman rahoituksen saajia ja rahoituksen jakamisesta vastaavia.

62 artikla

Arviointi

1. Hallintoneuvosto teettää kolmen vuoden kuluessa siitä, kun virasto on aloittanut toimintansa, ja sen jälkeen viiden vuoden välein riippumattoman ulkoisen arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

2. Arvioinnissa tarkastellaan sitä, kuinka tehokkaasti virasto toteuttaa tehtävänsä. Lisäksi siinä arvioidaan tämän asetuksen sekä viraston ja sen toimintatapojen vaikutusta korkealuokkaisen lentoturvallisuuden kehittämiseen. Arvioinnissa otetaan huomioon eri osapuolten näkökannat sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla.

3. Arvioinnin tulokset toimitetaan hallintoneuvostolle, joka antaa tämän asetuksen, viraston ja sen toimintatapojen muuttamista koskevia suosituksia komissiolle, joka voi toimittaa ne oman lausuntonsa sekä tarvittavien ehdotusten kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tarvittaessa niihin sisällytetään toimintasuunnitelma ja sen aikataulu. Sekä arvioinnin tulokset että suositukset julkaistaan.

63 artikla

Varainhoitoa koskevat säännökset

Hallintoneuvosto vahvistaa virastoon sovellettavat varainhoitoa koskevat säännökset komissiota kuultuaan. Säännökset voivat poiketa komission 19 päivänä marraskuuta 2002 antamasta asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (15), joka koskee Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevaa varainhoidon puiteasetusta, ainoastaan, jos viraston toiminta sitä nimenomaisesti vaatii ja jos komissio on antanut siihen etukäteen suostumuksensa.

64 artikla

Maksut

1. Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä ja jotka liittyvät maksuihin, päätetään 65 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2. Komissio kuulee hallintoneuvostoa 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevasta luonnoksesta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä vahvistetaan erityisesti se, mistä 59 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisia maksuja peritään, niiden suuruus ja suorittamistapa.

4. Maksut peritään

a)	todistusten myöntämisestä ja uusimisesta sekä niihin liittyvistä jatkuvista valvontatoimista;

b)	palvelujen tarjoamisesta; maksujen on vastattava kustakin palvelun tarjoamisesta aiheutuneita todellisia kustannuksia;

c)	valitusten käsittelystä.

Maksut ilmaistaan ja maksetaan euromääräisinä.

5. Maksujen suuruus vahvistetaan tasolle, jolla varmistetaan, että niistä saatavien tulojen määrällä voidaan periaatteessa täysin kattaa annetuista palveluista aiheutuneet kustannukset. Maksut, vuonna 2007 kerätyt maksut mukaan luettuina, katsotaan viraston tuloiksi.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

65 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

5. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa, 5 a artiklan 5 kohdan b alakohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa sekä 4 kohdan b ja e alakohdassa säädetty määräaika vahvistetaan 20 päiväksi.

6. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2 ja 4 kohtaa, 5 kohdan b alakohtaa ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

7. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 6 artiklaa.

Ennen päätöksen tekemistä komissio kuulee tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komiteaa.

Päätöksen 1999/468/EY 6 artiklan b kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

Jos jokin jäsenvaltio saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi, neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin kolmen kuukauden kuluessa.

66 artikla

Euroopan kolmansien maiden osallistuminen

Viraston toimintaan voivat osallistua ne Euroopan kolmannet maat, jotka ovat Chicagon yleissopimuksen sopimuspuolia ja jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa sopimuksen, jonka nojalla ne ovat hyväksyneet tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön oikeuden ja sen toimeenpanosäännöt sekä soveltavat niitä.

Näihin sopimuksiin sisältyvien asianomaisten määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään muun muassa näiden valtioiden viraston toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännöt.

67 artikla

Viraston toiminnan aloittaminen

1. Virasto ottaa sille 20 artiklan nojalla kuuluvat hyväksyntätehtävät hoitaakseen 28 päivästä syyskuuta 2003 lukien. Mainittuun päivään asti jäsenvaltiot jatkavat asiaankuuluvan lainsäädännön ja asetusten soveltamista.

2. Ylimääräisen 1 kohdassa mainitusta päivästä laskettavan 42 kuukauden siirtymäkauden aikana jäsenvaltiot voivat edelleen antaa todistuksia ja hyväksyntiä 5, 6, 12 ja 20 artiklan säännöksistä poiketen ja ehdoilla, jotka komissio määrittelee niiden soveltamiseksi hyväksytyissä toimenpiteissä. Jos jäsenvaltio antaa tällä perusteella todistuksia kolmansien maiden antamien todistusten perusteella, komission hyväksymissä toimenpiteissä otetaan asianmukaisesti huomioon 12 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa esitetyt periaatteet.

68 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

69 artikla

Kumottavat säädökset

1. Kumotaan asetus (EY) N:o 1592/2002, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisen alakohdan säännösten soveltamista.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

2. Kumotaan neuvoston direktiivi 91/670/ETY 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden voimaantulosta alkaen.

3. Poistetaan asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liite III 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vastaavien toimenpiteiden voimaantulosta alkaen.

4. Edellä olevan 11 artiklan säännöksiä sovelletaan tuotteisiin, osiin ja laitteisiin sekä organisaatioihin ja henkilöihin, joiden hyväksyntä on suoritettu tai jotka on tunnustettu tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tekstien säännösten mukaisesti.

5. Kumotaan direktiivi 2004/36/EY tämän asetuksen 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden voimaantulosta alkaen ja rajoittamatta direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista.

70 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä olevaa 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 artiklaa sovelletaan asianomaisissa toimeenpanosäännöissä yksilöidyistä päivistä lukien, kuitenkin viimeistään 8 päivästä huhtikuuta 2012.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä helmikuuta 2008.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. LENARČIČ

(1) EUVL C 185, 8.8.2006, s. 106.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. maaliskuuta 2007 (EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 103), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 15. lokakuuta 2007 (EUVL C 277 E, 20.11.2007, s. 8), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. joulukuuta 2007. Neuvoston päätös, tehty 31. tammikuuta 2008.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2111/2005, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille (EUVL L 344, 27.12.2005, s. 15).

(4) EUVL L 240, 7.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 334/2007 (EUVL L 88, 29.3.2007, s. 39).

(5) EYVL L 373, 31.12.1991, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 8/2008 (EUVL L 10, 12.1.2008, s. 1).

(6) EYVL L 373, 31.12.1991, s. 1.

(7) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 76, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2111/2005.

(8) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(10) EUVL L 377, 27.12.2006, s. 1.

(11) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(12) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1525/2007 (EUVL L 343, 27.12.2007, s. 9).

(13) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(14) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(15) EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

LIITE I

Artiklassa 5 tarkoitetut keskeiset lentokelpoisuusvaatimukset

1. Tuotteen kestävyys: Tuotteen kestävyys on varmistettava kaikissa ennakoitavissa olevissa lento-olosuhteissa ilma-aluksen käyttöiän ajan. Kaikkien vaatimusten täyttäminen on osoitettava arvioinnin tai analyysin avulla ja tarvittaessa vahvistettava testein.

1.a	Rakenteet ja materiaalit: Rakenteellinen kestävyys on varmistettava ilma-aluksen koko käyttöalueella ja riittävällä tavalla silloinkin, kun käyttöalue ylitetään, ja se on säilytettävä ilma-aluksen käyttöiän ajan.

1.a.1

Ilma-aluksen kaikkien osien, joiden pettäminen voisi heikentää rakenteellista kestävyyttä, on oltava seuraavien ehtojen mukaisia ilman haitallista muodonmuutosta tai rakenteen pettämistä. Tämä koskee kaikkia merkittäviä massoja ja niiden kiinnitystä.

1.a.1.a

On otettava huomioon kaikki kohtuudella odotettavissa olevat ja riittävästi tämän ylittävät kuormitukseen liittyvät yhdistelmät painojen, massakeskiövaihtelun, ilma-aluksen käyttöalueen ja -iän osalta. Tämä sisältää tuulenpuuskista, liikkeistä, paineistamisesta, liikuteltavista pinnoista ja hallinta- ja työntövoimajärjestelmistä aiheutuvat kuormitukset sekä lennon aikana että maassa.

1.a.1.b

On otettava huomioon maalle tai veteen suoritettujen pakkolaskujen aiheuttamat kuormitukset ja todennäköiset viat.

1.a.1.c

Näihin kuormituksiin liittyvään rakenteelliseen vaikutukseen on sisällytettävä dynaamiset kuormitukset.

1.a.2

Ilma-aluksessa ei saa ilmetä aeroelastista epävakautta eikä liiallista tärinää.

1.a.3

Valmistusprosessien ja ilma-aluksen rakentamisessa käytettävien materiaalien tuloksena on saatava tunnettuja ja toistettavissa olevia rakenteellisia ominaisuuksia. Toimintaympäristöön liittyvistä materiaalien suorituskyvyn muutoksista on annettava selvitys.

1.a.4

Jaksottaisen kuormituksen, ympäristön aiheuttaman heikkenemisen, satunnaisten ja yksittäisten vaurioiden vaikutukset eivät saa heikentää rakenteellista kestävyyttä hyväksyttävän jäännöslujuustason alapuolelle. Kaikki tarvittavat ohjeet lentokelpoisuuden ylläpidon varmistamiseksi tässä suhteessa on julkaistava.

1.b	Työntövoima: Työntövoimajärjestelmän (eli moottorin ja tarvittaessa potkurin) kestävyys on osoitettava työntövoimajärjestelmän koko käyttöalueella ja riittävällä tavalla silloinkin, kun käyttöalue ylitetään, ja se on säilytettävä työntövoimajärjestelmän käyttöiän ajan.

1.b.1

Työntövoimajärjestelmän on tuotettava sille asetetuissa rajoissa siltä vaadittava työntövoima tai teho kaikissa tarvittavissa lento-olosuhteissa, ympäristövaikutukset ja -olosuhteet huomioon ottaen.

1.b.2

Valmistusprosessin ja työntövoimajärjestelmän rakentamisessa käytettyjen materiaalien tuloksena on saatava tunnettu ja toistettavissa oleva rakenteellinen toiminta. Toimintaympäristöön liittyvistä materiaalien suorituskyvyn muutoksista on annettava selvitys.

1.b.3

Jaksottaisen kuormituksen, ympäristön ja toiminnan aiheuttaman heikkenemisen ja siitä todennäköisesti aiheutuvien osissa ilmenevien vikojen vaikutukset eivät saa heikentää työntövoimajärjestelmän luotettavuutta hyväksyttävän tason alapuolelle. Kaikki tarvittavat ohjeet lentokelpoisuuden ylläpidon varmistamiseksi tässä suhteessa on julkaistava.

1.b.4

Kaikki tarvittavat ohjeet, tiedot ja vaatimukset työntövoimajärjestelmän turvallisesta ja oikeasta asennuksesta ilma-alukseen on julkaistava.

1.c	Järjestelmät ja laitteet

1.c.1

Ilma-aluksessa ei saa olla sellaisia suunnittelusta johtuvia ominaisuuksia tai yksityiskohtia, jotka kokemus on osoittanut vaarallisiksi.

1.c.2

Ilma-aluksen — mukaan lukien järjestelmät, varusteet ja laitteet, joita tyyppihyväksyntä tai toimintasäännöt edellyttävät — on toimittava suunnitellulla tavalla kaikissa ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa ilma-aluksen koko käyttöalueella ja riittävällä tavalla silloinkin, kun käyttöalue ylitetään, järjestelmän, varusteen ja laitteen toimintaympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen. Muut järjestelmät, varusteet ja laitteet, joita ei edellytetä tyyppihyväksynnässä tai toimintasäännöissä, riippumatta siitä, onko niiden toiminta moitteetonta vai ei, eivät saa heikentää turvallisuutta tai vaikuttaa haitallisesti minkään muun järjestelmän, laitteen tai kojeen moitteettomaan toimintaan. Järjestelmiä, laitteita ja kojeita on voitava käyttää ilman, että tarvitaan poikkeuksellista taitoa tai voimaa.

1.c.3

Ilma-aluksen järjestelmien, varusteiden ja laitteiden on erikseen ja suhteessa toisiinsa tarkasteltuina oltava suunniteltu siten, ettei yksittäinen vika, jota ei ole osoitettu erityisen epätodennäköiseksi, johda onnettomuuden aiheuttavaan vikaan, ja tällöin on vian mahdollisuuden ja sen ilma-alukseen tai siinä oleviin henkilöihin kohdistuvan vaikutuksen voimakkuuden välisen suhteen oltava käänteinen. Edellä mainitun yksittäistä vikaa koskevan vaatimuksen osalta sallitaan, että ilma-aluksen koko ja kokonaisrakenne on otettava asianmukaisesti huomioon ja että tämän johdosta kyseinen yksittäistä vikaa koskeva vaatimus voi jäädä täyttymättä helikopterien ja pienlentokoneiden joidenkin osien ja joidenkin järjestelmien osalta.

1.c.4

Miehistölle ja tarvittaessa huoltohenkilökunnalle on annettava turvallisen lennon suorittamiseksi tarvittavat ja mahdollisesti vaarallisia vikoja koskevat tiedot selvästi, johdonmukaisesti ja yksiselitteisesti. Järjestelmät, laitteet ja ohjaimet, mukaan lukien mittarit ja ilmaisintaulut, on suunniteltava ja sijoitettava siten, että minimoidaan virheet, jotka saattaisivat osaltaan synnyttää vaaratilanteita.

1.c.5

Suunnittelussa on otettava huomioon varotoimenpiteet, joiden avulla minimoidaan vaarat, jotka kohtuullisen todennäköisesti uhkaavat ilma-alusta ja siinä olevia henkilöitä joko ilma-aluksen sisällä tai sen ulkopuolelta, mukaan lukien suojaaminen mahdolliselta merkittävältä vialta jossain ilma-aluksen laitteessa tai laitteen rikkoutumiselta.

1.d	Lentokelpoisuuden ylläpito

1.d.1

On laadittava ohjeet lentokelpoisuuden ylläpitämisestä sen varmistamiseksi, että ilma-aluksen tyyppihyväksynnän edellyttämä lentokelpoisuustaso säilyy koko ilma-aluksen käyttöiän ajan.

1.d.2

On määrättävä keinoista lentokelpoisuuden ylläpidon kannalta välttämättömien osien ja laitteiden tarkastamiseksi, säätämiseksi, voitelemiseksi, poistamiseksi tai vaihtamiseksi.

1.d.3

Lentokelpoisuuden ylläpitoa koskevat ohjeet on annettava yhden tai useamman käsikirjan muodossa niihin sisältyvien tietojen määrän mukaan. Käsikirjoissa on käsiteltävä huolto- ja korjausohjeita, huoltotietoja, vianetsintä- ja tarkastusmenettelyjä käytännöllisessä muodossa.

1.d.4

Lentokelpoisuuden ylläpitoa koskevissa ohjeissa on oltava lentokelpoisuusrajoitukset, joissa määrätään pakollisista vaihtoajoista, tarkastusväleistä ja näihin liittyvästä tarkastusmenettelystä.

2. Tuotteen käytön lentokelpoisuusnäkökohdat

2.a	On osoitettava, että seuraavista asioista on huolehdittu, jotta tuotteen käytön aikana maassa tai ilma-aluksessa oleville varmistetaan riittävä turvallisuustaso.

2.a.1

On vahvistettava ilma-alukselle hyväksytyt käyttömuodot ja sen turvallisen käytön rajat ja turvallisen käytön edellyttämät tiedot, mukaan lukien ympäristöön liittyvät rajoitukset ja ilma-aluksen suoritusarvot.

2.a.2

Ilma-alusta on voitava ohjata ja käsitellä turvallisesti kaikissa ennakoitavissa olevissa käyttötilanteissa myös sen jälkeen, kun yksi tai useampi työntövoimajärjestelmä on vioittunut. Ilma-aluksen ohjaajan fyysiset voimavarat, ohjaamo-olosuhteet, ohjaajien työmäärä ja muut inhimilliset tekijät sekä lennon vaihe ja sen kesto on otettava asianmukaisesti huomioon.

2.a.3

Yhdestä lennon vaiheesta on voitava siirtyä sujuvasti toiseen ilman, että tämä edellyttää poikkeuksellista ohjaustaitoa, tarkkaavaisuutta, voimaa tai työpanosta missään todennäköisessä käyttötilanteessa.

2.a.4

Ilma-aluksen vakavuuden on oltava sellainen, että sillä varmistetaan, ettei ohjaajaan kohdistu liiallisia vaatimuksia, kun otetaan huomioon lennon vaihe ja sen kesto.

2.a.5

On vahvistettava menetelmät normaalitoimintaa sekä vika- ja hätätilanteita varten.

2.a.6

Ilma-aluksessa on oltava varoitusmerkit tai muita esteitä, joiden tarkoituksena on estää ylittämästä normaalia lennon rajakäyrää, konetyypistä riippuen.

2.a.7

Ilma-aluksen ominaisuuksien ja sen järjestelmien avulla on voitava palata turvallisesti takaisin lennon rajakäyrän äärirajoilta, jonne on ehkä jouduttu.

2.b	Miehistön jäsenille on kerrottava käyttörajoituksista ja muista turvallista käyttöä koskevista tiedoista.

2.c	On estettävä, että haitalliset ulkoiset ja sisäiset olosuhteet, ympäristöolosuhteet mukaan lukien, vaarantavat tuotteen käytön.

2.c.1

Vaaratilannetta ei saa erityisesti syntyä siitä, että joudutaan muun muassa seuraavien tuotteen käytön aikana kohtuudella odotettavissa olevien ilmiöiden kohteeksi: huono sää, salamointi, lintujen törmääminen ilma-alukseen, korkeataajuinen säteilykenttä, otsoni jne.

2.c.2

Matkustamo-osastojen on tarjottava matkustajille sopivat matkustusolot ja asianmukainen suoja lentotoiminnasta aiheutuvilta tai hätätilanteisiin johtavilta ennakoitavilta vaaroilta, tulen, savun, myrkyllisten kaasujen ja paineen nopean alenemisen vaara mukaan lukien. On oltava keinot, joilla annetaan ilma-aluksessa oleville kohtuulliset mahdollisuudet välttyä vakavalta loukkaantumiselta ja poistua nopeasti ilma-aluksesta ja suojellaan heitä hidastusvoimilta jouduttaessa tekemään pakkolasku maahan tai veteen. Ilma-aluksessa on oltava selkeät ja yksiselitteiset merkit tai ilmaisimet, joilla ohjataan ilma-aluksessa olevia toimimaan asianmukaisesti turvallisuuden vaatimalla tavalla ja kerrotaan turvavarusteiden sijainnista ja niiden asianmukaisesta käytöstä. Vaadittavien turvavarusteiden on oltava helposti saatavilla.

2.c.3

Miehistöosastot on järjestettävä niin, että helpotetaan lentotoimintaa, myös asentotietoisuutta lisäämällä, ja ennakoitavien ja hätätilanteiden hallintaa. Miehistöosastojen ympäristö ei saa vaarantaa miehistön mahdollisuuksia suorittaa tehtävänsä, ja se on suunniteltava siten, että vältetään häiriöt käytön aikana ja ohjauslaitteiden väärinkäyttö.

3. Organisaatiot (mukaan lukien luonnollinen henkilö, joka harjoittaa suunnittelu-, valmistus- tai huoltotoimintaa)

3.a	Organisaatiolle on annettava hyväksyntä seuraavien edellytysten täyttyessä:

3.a.1

Organisaatiolla on käytettävissään kaikki toiminnan laajuuden edellyttämät välineet. Välineitä ovat muun muassa seuraavat: tilat, henkilöstö, varusteet, työkalut ja materiaali, asiakirjat tehtävistä, vastuualueista ja menettelyistä; asiaankuuluvien tietojen saatavuus ja kirjanpito.

3.a.2

Organisaatio luo hallintojärjestelmän ja pitää sitä yllä varmistaakseen, että näitä keskeisiä lentokelpoisuusvaatimuksia noudatetaan, ja pyrkii jatkuvasti parantamaan järjestelmää.

3.a.3

Organisaatio toteuttaa tarvittavat järjestelyt toisten organisaatioiden kanssa, joita asia koskee, sen varmistamiseksi, että näitä keskeisiä lentokelpoisuusvaatimuksia noudatetaan.

3.a.4

Organisaatio perustaa poikkeamia koskevan tiedotus- ja/tai käsittelyjärjestelmän, josta huolehtii edellä 3.a.2 kohdassa mainittu hallintojärjestelmä edellä 3.a.3 kohdassa mainittujen järjestelyjen avulla tuotteiden turvallisuuden jatkuvan parantamisen edistämiseksi.

3.b	Huoltokoulutusta antaviin organisaatioihin ei sovelleta 3.a.3 eikä 3.a.4 kohdan ehtoja.

LIITE II

4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut ilma-alukset

Edellä olevaa 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta ilma-aluksiin, jotka kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavista luokista:

historiallinen ilma-alus, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

muu kuin vaativa ilma-alus, jonka

—	alkuperäinen tyyppisuunnittelu on tapahtunut ennen 1 päivää tammikuuta 1955 ja

—	valmistaminen on lopetettu ennen 1 päivää tammikuuta 1975;

tai

ii)

ilma-alus, jolla on selkeä historiallinen merkitys, joka liittyy

—	osallistumiseen merkittävään historialliseen tapahtumaan, tai

—	huomattavaan vaiheeseen ilmailun kehityksessä, tai

—	merkittävään asemaan jäsenvaltion asevoimissa;

b)	ilma-alus, joka on erityisesti suunniteltu tai muutettu tutkimus-, kokeilu- tai tieteellisiin tarkoituksiin ja jota valmistetaan todennäköisesti hyvin rajoitettu määrä;

c)	ilma-alus, josta vähintään 51 prosenttia on rakentanut harrasterakentaja tai voittoa tavoittelematon harrasteyhdistys omiin tarkoituksiinsa ja ilman kaupallisia tavoitteita;

d)	ilma-alus, joka on ollut asevoimien käytössä, lukuun ottamatta ilma-aluksia, joiden tyyppisuunnitteluvaatimukset virasto on hyväksynyt;

enintään kaksipaikkaiset lentokoneet, helikopterit ja moottoroidut laskuvarjot, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on jäsenvaltioiden rekisterien mukaan enintään:

i)	300 kilogrammaa yksipaikkaisten maalentokoneiden/-helikoptereiden osalta; tai

ii)	450 kilogrammaa kaksipaikkaisten maalentokoneiden/-helikoptereiden osalta; tai

iii)	330 kilogrammaa yksipaikkaisen amfibiolentokoneen/-helikopterin tai vesilentokoneen/-helikopterin osalta; tai

iv)	495 kilogrammaa kaksipaikkaisen amfibiolentokoneen/-helikopterin tai vesilentokoneen/-helikopterin osalta edellyttäen, että toimiessaan sekä vesi- että maalentokoneena/-helikopterina se alittaa tarvittaessa molemmat suurinta sallittua lentoonlähtömassaa koskevat rajoitukset;

v)	472,5 kilogrammaa kaksipaikkaisten maalentokoneiden osalta, joihin on asennettu koko lentokoneen kantava pelastusvarjo;

vi)	315 kilogrammaa yksipaikkaisten maalentokoneiden osalta, joihin on asennettu koko lentokoneen kantava pelastusvarjo;

ja joiden sakkausnopeus tai pienin vakaa lentonopeus laskuasussa on lentokoneiden osalta enintään 35 solmua kalibroitua ilmanopeutta;

f)	yksi- ja kaksipaikkaiset autogirot, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on enintään 560 kilogrammaa;

g)	liitimet, joiden rakenteellinen massa yksipaikkaisina on enintään 80 kilogrammaa tai kaksipaikkaisina alle 100 kilogrammaa, mukaan luettuina jaloilta lähtevät liitimet;

h)	jäljitelmät ilma-aluksista, jotka täyttävät a tai d kohdan perusteet ja joiden rakennesuunnittelu vastaa alkuperäistä ilma-alusta;

i)	miehittämättömät ilma-alukset, joiden toimintamassa on enintään 150 kilogrammaa;

j)	muut ilma-alukset, joiden rakenteellinen massa polttoaine mukaan luettuna on enintään 70 kilogrammaa.

LIITE III

7 artiklassa tarkoitetut lentolupakirjoja koskevat keskeiset vaatimukset

1. Koulutus

1.a Yleistä

1.a.1

Ilma-aluksen ohjaamiskoulutukseen osallistuvalla henkilöllä on oltava riittävä koulutus sekä riittävän kehittyneet fyysiset ja henkiset valmiudet, jotta hän voi hankkia, ylläpitää ja osoittaa asiaan liittyvät teoreettiset tiedot ja käytännön taidot.

1.b Teoreettiset tiedot

1.b.1

Lentäjän on hankittava ja ylläpidettävä sellainen tiedon taso, joka vastaa ilma-aluksella harjoitettavaa toimintaa ja on oikeassa suhteessa toimintatyyppiin liittyviin riskeihin. Tietojen on katettava ainakin seuraavat:

i)	ilmailulainsäädäntö;

ii)	ilma-aluksen yleistuntemus;

iii)	ilma-alusryhmää koskevat tekniset seikat;

iv)	suoritusarvot ja lennonsuunnittelu;

v)	ihmisen suorituskyky ja rajoitukset;

vi)

sääoppi;

vii)	lentosuunnistus;

viii)

lentotoimintamenetelmät, mukaan lukien resurssienhallinta;

ix)	lennonteoria;

x)	yhteydenpito; ja

xi)	muut kuin tekniset taidot, mukaan lukien uhkien ja virheiden havaitseminen ja niihin reagoiminen.

1.c Teoreettisten tietojen osoittaminen ja ylläpitäminen

1.c.1

Teoreettisten tietojen hankinta ja hallinta on osoitettava koulutuksen aikaisessa jatkuvassa arvioinnissa ja tarvittaessa teoriakokeissa.

1.c.2

Teoreettisen tiedon asianmukaista tasoa on pidettävä yllä. Vaatimusten noudattaminen on osoitettava säännöllisissä arvioinneissa, teoriakokeissa, lentokokeissa tai tarkastuslennoilla. Teoria- ja lentokokeiden tai tarkastuslentojen määrävälien on oltava oikeassa suhteessa toiminnan riskitasoon.

1.d Käytännön taidot

1.d.1

Lentäjän on hankittava ja ylläpidettävä tehtäviinsä ilma-aluksessa tarvittavat käytännön taidot. Taitojen on oltava oikeassa suhteessa toiminnan tyyppiin liittyviin riskeihin ja katettava ilma-aluksella harjoitettavaan toimintaan nähden soveltuvin osin seuraavat seikat:

i)	lennonvalmistelu ja toiminta lennon aikana, mukaan lukien ilma-aluksen suoritusarvojen, massan ja massakeskiön määritys, ilma-aluksen tarkastus ja huolto, polttoainesuunnittelu, sään arviointi, reittisuunnittelu, ilmatilarajoitukset ja kiitoteiden käytettävyys;

ii)	toiminta lentopaikalla ja laskukierroksessa;

iii)	varotoimenpiteet ja menetelmät yhteentörmäyksen välttämiseksi;

iv)	ilma-aluksen ohjaaminen ulkoisten näköhavaintojen perusteella;

v)	lentoliikkeet, myös kriittisissä tilanteissa, ja niihin liittyvät oikaisut, sikäli kuin nämä voidaan teknisesti toteuttaa;

vi)	lentoonlähdöt ja laskut normaaleissa olosuhteissa ja sivutuulessa;

vii)	lentäminen yksinomaan mittarien avulla, toiminnan tyypin edellytysten mukaisesti;

viii)

toimintamenetelmät, mukaan lukien ryhmätyötaidot ja resurssienhallinta, lentotoiminnan tyyppiin soveltuvin osin yhden tai useamman hengen miehistöillä;

ix)	lentosuunnistus sekä lentosääntöjen ja niihin liittyvien menetelmien noudattaminen käyttäen tarpeen mukaan näkösuunnistusta tai suunnistuksen apulaitteita;

x)	poikkeuksellisten tilanteiden ja hätätilanteiden menetelmät, mukaan lukien simuloidut ilma-aluksen laitteiden toimintahäiriöt;

xi)	ilmaliikennepalvelun ja radiopuhelinliikenteen menetelmien noudattaminen;

xii)	ilma-alusten tyyppi- ja luokkakohtaiset seikat;

xiii)

käytännön taitoja koskeva täydentävä koulutus, jota voidaan edellyttää tiettyihin toimintoihin liittyvien riskien rajoittamiseksi; ja

xiv)	muut kuin tekniset taidot, mukaan lukien uhkien ja virheiden havaitseminen ja niihin reagoiminen, käyttäen asianmukaista arviointimenetelmää teknisten taitojen arvioinnin yhteydessä.

1.e Käytännön taidon osoittaminen ja ylläpitäminen

1.e.1

Lentäjän on osoitettava kykynsä suorittaa menetelmät ja ohjata ilma-alusta sillä harjoitettavassa toiminnassa vaadittavan pätevyystason mukaisesti:

i)	käyttämällä ilma-alusta sen rajoitusten mukaisesti;

ii)	ohjaamalla sitä tasaisesti ja tarkasti;

iii)	osoittamalla hyvää arviointikykyä ja ilmailutaitoa;

iv)	soveltamalla ilmailutietoa;

v)	pitämällä ilma-alusta jatkuvasti hallinnassa niin, että menetelmä tai ilma-aluksen ohjaus suoritetaan loppuun onnistuneesti; ja

vi)	osoittamalla muut kuin tekniset taitonsa, mukaan lukien uhkien ja virheiden havaitseminen ja niihin reagoiminen, käyttäen asianmukaista arviointimenetelmää teknisten taitojen arvioinnin yhteydessä.

1.e.2

Käytännön taitojen asianmukaista tasoa on pidettävä yllä. Vaatimusten noudattaminen on osoitettava säännöllisissä arvioinneissa, teoriakokeissa, lentokokeissa tai tarkastuslennoilla. Teoria- ja lentokokeiden tai tarkastuslentojen määrävälien on oltava oikeassa suhteessa toiminnan riskitasoon.

1.f Kielitaito

Lentäjän on osoitettava ilma-aluksessa työskentelyn edellyttämä riittävä kielitaito. Tällaiseen osoitettuun kielitaitoon kuuluvat seuraavat:

i)	kyky ymmärtää säätietoasiakirjoja;

ii)	ilmailun reitti-, lähtö- ja lähestymiskarttojen ja niihin liittyvien ilmailutiedotusasiakirjojen käyttö; ja

iii)	kyky viestiä muun ohjaamomiehistön ja lennonvarmistuspalvelujen kanssa lennon kaikissa vaiheissa, myös lennonvalmistelun aikana.

1.g Lentoa simuloivat koulutuslaitteet

Kun lentoa simuloivaa koulutuslaitetta käytetään koulutukseen tai käytännön taidon hankkimisen tai ylläpitämisen osoittamiseen, kyseisen laitteen suorituskyvyn on oltava kelpuutettu tietylle tasolle niillä aloilla, joilla on merkitystä tehtävän suorittamisessa. Erityisesti lentoasun, lento-ominaisuuksien, suoritusarvojen ja järjestelmien käyttäytymisen jäljittelyn on tarkasti vastattava ilma-alusta.

1.h Koulutuskurssi

1.h.1

Koulutus on järjestettävä kurssimuotoisena.

1.h.2

Kurssin on täytettävä seuraavat edellytykset:

i)	kullekin kurssityypille on laadittava koulutusohjelma; ja

ii)	kurssi on jaettava teoriatietoa ja käytännön lennonopetusta koskeviin osiin, joista viimeksi mainittuun sisältyy synteettinen koulutus, mikäli sellaista käytetään.

1.i Lennonopettajat

1.i.1

Teoriaopetus

Teoriaopetuksen antajien on oltava lennonopettajia, joilla on asianmukainen pätevyys. Opettajien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)	heillä on oltava asianmukaiset tiedot alalla, jonka opetusta he antavat; ja

ii)	heidän on osattava käyttää soveltuvia opetustekniikoita.

1.i.2

Lentokoulutus ja simulaattorikoulutus

Lentokoulutuksen ja simulaattorikoulutuksen antajien on oltava lennonopettajia, joilla on asianmukainen pätevyys ja seuraava kelpoisuus:

i)	he täyttävät teoriatietoja ja kokemusta koskevat vaatimukset, jotka soveltuvat annettavaan opetukseen;

ii)	he osaavat käyttää soveltuvia opetustekniikoita;

iii)	he ovat harjaantuneet niiden lentoliikkeiden ja menetelmien opetustekniikoihin, joita varten lentokoulutusta on tarkoitus antaa;

iv)	he ovat osoittaneet taitonsa antaa opetusta niillä aloilla, joilla lentokoulutusta on tarkoitus antaa, mukaan lukien ennen lentoa, lennon jälkeen ja maassa tapahtuva opetus; ja

v)	he osallistuvat säännöllisesti kertauskoulutukseen, jolla varmistetaan, että lennonopetuksen taso on ajan tasalla.

Lennonopettajalla on lisäksi oltava oikeus toimia sen ilma-aluksen päällikkönä, jota koskevaa opetusta annetaan, lukuun ottamatta uusia lentokonetyyppejä koskevaa opetusta.

1.j Tarkastuslentäjät

1.j.1

Lentäjien taitojen arvioinnista vastuussa olevien henkilöiden on

i)	täytettävä lennonopettajia tai simulaattorikouluttajia koskevat vaatimukset;

ii)	kyettävä arvioimaan lentäjien suoriutumista ja valvomaan lentokokeita ja tarkastuslentoja.

2. Ammattikokemusvaatimukset

2.a.1

Ohjaamomiehistön jäsenenä, lennonopettajana tai tarkastuslentäjänä toimivan henkilön on hankittava ja ylläpidettävä suoritettavien tehtävien kannalta riittävä ammattikokemus, ellei täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti pätevyyttä tule osoittaa 1.e kohdan mukaisesti.

3. Koulutusorganisaatiot

3.a Koulutusorganisaatioita koskevat vaatimukset

3.a.1

Lentokoulutusta antavan koulutusorganisaation on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)	Sillä on oltava kaikki toimialaansa kuuluvien tehtävien hoitoon tarvittavat välineet. Välineitä ovat muun muassa seuraavat: tilat, henkilöstö, varusteet, työkalut ja materiaali, asiakirjat tehtävistä, vastuualueista ja menettelyistä; asiaankuuluvien tietojen saatavuus ja kirjanpito.

ii)	Sen on otettava käyttöön turvallisuutta ja koulutusvaatimuksia koskeva hallintajärjestelmä ja pyrittävä järjestelmän jatkuvaan parantamiseen.

iii)	Sen on sovittava muiden asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa tarvittavista järjestelyistä, joilla varmistetaan edellä olevien vaatimusten jatkuva noudattaminen.

4. Lääketieteellinen kelpoisuus

4.a Lääketieteelliset vaatimukset

4.a.1

Kaikkien lentäjien on määrävälein osoitettava lääketieteellinen kelpoisuutensa suoriutua tyydyttävällä tavalla tehtävistään toiminnan tyyppi huomioon ottaen. Vaatimusten noudattaminen on osoitettava asianmukaisen arvioinnin avulla, joka perustuu ilmailulääketieteen parhaisiin toimintatapoihin, ja siinä on otettava huomioon toiminnan tyyppi ja mahdollinen iästä johtuva henkisen ja fyysisen suorituskyvyn aleneminen.

Lääketieteellinen kelpoisuus, mukaan lukien fyysinen ja psyykkinen soveltuvuus, edellyttää, ettei lentäjällä ole sellaista sairautta tai vammaa, joka estää lentäjää

i)	suorittamasta ilma-aluksen käytön edellyttämiä tehtäviä;

ii)	huolehtimasta aina hänelle määrätyistä velvoitteista; tai

iii)	havainnoimasta tarkasti omaa ympäristöään.

4.a.2

Jollei lääketieteellistä kelpoisuutta voida osoittaa täysin tyydyttävästi, voidaan saattaa voimaan rajoittavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan vastaava turvallisuustaso.

4.b Ilmailulääkärit

4.b.1

Ilmailulääkärillä on oltava

i)	pätevyys ja lupa lääkärintoimen harjoittamiseen;

ii)	ilmailulääketieteellinen koulutus ja säännöllinen ilmailulääketieteellinen täydennyskoulutus, joilla varmistetaan, että arviointivaatimuksia edelleen noudatetaan;

iii)	käytännön tiedot ja kokemus olosuhteista, joissa lentäjät suorittavat tehtäviään.

4.c Ilmailulääketieteen keskukset

4.c.1

Ilmailulääketieteen keskusten on täytettävä seuraavat edellytykset:

i)	Niillä on oltava kaikki tarpeelliset välineet toimialaansa liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Välineitä ovat muun muassa seuraavat: tilat, henkilöstö, varusteet, työkalut ja materiaali, asiakirjat tehtävistä, vastuualueista ja menettelyistä; asiaankuuluvien tietojen saatavuus ja kirjanpito.

ii)	Niiden on käytettävä turvallisuutta ja lääketieteellisen kelpoisuuden arviointia koskevaa hallintajärjestelmää ja pyrittävä järjestelmän jatkuvaan parantamiseen.

iii)	Niiden on sovittava muiden asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa tarvittavista järjestelyistä, joilla varmistetaan edellä olevien vaatimusten jatkuva noudattaminen.

LIITE IV

8 artiklassa tarkoitetut lentotoimintaa koskevat keskeiset vaatimukset

1. Yleistä

1.a

Lentoa ei saa suorittaa, elleivät miehistön jäsenet ja tapauksen mukaan muu sen valmisteluun ja suoritukseen osallistuva operatiivinen henkilöstö ole perehtyneet sovellettaviin lakeihin, asetuksiin ja menetelmiin, jotka liittyvät heidän tehtäviensä suorittamiseen ja jotka koskevat ylilennettäviä alueita, käytettäviksi suunniteltuja lentopaikkoja ja niihin liittyviä lennonvarmistuspalveluja.

1.b

Lento on suoritettava niin, että lentokäsikirjassa tai, milloin sitä edellytetään, toimintakäsikirjassa määrättyjä lennon valmistelua ja suoritusta koskevia toimintamenetelmiä noudatetaan. Tämän helpottamiseksi miehistön jäsenten käytettävissä on tarvittaessa oltava tarkistuslistoja ilma-aluksen käytön kaikkia vaiheita varten normaaleissa, poikkeuksellisissa ja hätätilanteissa ja -olosuhteissa. Kaikkia kohtuullisesti ennakoitavissa olevia hätätilanteita varten on vahvistettava menetelmät.

1.c	Jokaisen miehistön jäsenen tehtävät ja velvollisuudet on määriteltävä ennen jokaista lentoa. Ilma-aluksen päällikön on oltava vastuussa ilma-aluksen käytöstä ja turvallisuudesta sekä kaikkien aluksessa olevien miehistön jäsenten, matkustajien ja rahdin turvallisuudesta.

1.d

Esineitä tai aineita, jotka voivat aiheuttaa merkittävää riskiä terveydelle, turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, kuten vaarallisia aineita, aseita tai ammuksia, ei saa kuljettaa missään ilma-aluksessa, ellei noudateta erityisiä turvallisuusmenetelmiä ja -ohjeita niiden aiheuttamien riskien rajoittamiseksi.

1.e	Jokaisesta lennosta on säilytettävä ja pidettävä saatavilla vähintään toiminnan tyyppiä vastaavan vähimmäissäilytysajan kaikki tarvittavat tiedot, asiakirjat, kirjanpito ja muut tiedot, joista käy ilmi 5.c kohdassa määriteltyjen vaatimusten noudattaminen.

2. Lennonvalmistelu

2.a	Lentoa ei saa aloittaa, ellei kaikin käytettävissä olevin kohtuullisin tavoin ole varmistettu, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.a.1

Lennon suorittamiseksi on oltava käytettävissä lennon ja ilma-aluksen turvallisen käytön suoraan edellyttämät asianmukaiset välineet, myös yhteydenpitolaitteet ja lentosuunnistuksen apuvälineet, käytettävissä olevat AIS (Aeronautical Information Services) -asiakirjat huomioon ottaen.

2.a.2

Miehistön on oltava perehtynyt ja matkustajat on opastettava asiaankuuluvien hätävarusteiden sijaintiin ja käyttöön. Hätämenetelmistä ja matkustamon turvavarusteista on annettava miehistölle ja matkustajille riittävästi eriteltyä tietoa.

2.a.3

Ilma-aluksen päällikkönä toimivan lentäjän on oltava vakuuttunut seuraavista:

i)	Ilma-alus on lentokelpoinen 6 kohdassa määritellyllä tavalla.

ii)	Ilma-alus on tarvittaessa asianmukaisesti rekisteröity, ja asiaa koskevat asianmukaiset todistukset ovat ilma-aluksessa.

iii)	Jäljempänä 5 kohdassa määritellyt, kyseisellä lennolla tarvittavat mittarit ja varusteet on asennettu ilma-alukseen ja ne ovat toimintakuntoisia, ellei tästä vaatimuksesta poiketa sovellettavassa minimivarusteluettelossa (Minimum Equipment List, MEL) tai vastaavassa asiakirjassa.

iv)	Ilma-aluksen massa ja massakeskiön sijainti ovat sellaiset, että lento voidaan suorittaa lentokelpoisuusasiakirjoissa määrätyissä rajoissa.

v)	Kaikki käsimatkatavarat, ruumassa kuljetettavat matkatavarat ja rahti on asianmukaisesti kuormattu ja kiinnitetty.

vi)	Jäljempänä 4 kohdassa määriteltyjä ilma-aluksen toimintarajoituksia ei ylitetä missään vaiheessa lennon aikana.

2.a.4

Lähtö-, määrä- ja tarvittaessa varalentopaikan sääolosuhteita ja matkalennon olosuhteita koskevien tietojen on oltava ohjaamomiehistön käytettävissä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä mahdollisesti vaarallisiin ilmakehän olosuhteisiin.

2.a.5

Mikäli lento suuntautuu tiedossa tai odotettavissa oleviin jäätäviin olosuhteisiin, ilma-aluksen on oltava hyväksytty, varustettu ja/tai käsitelty toimimaan turvallisesti tällaisissa olosuhteissa.

2.a.6

Näkölentosääntöihin perustuvalla lennolla lennettävällä reitillä vallitsevien sääolosuhteiden on oltava sellaiset, että näiden lentosääntöjen noudattaminen on mahdollista. Mittarilentosääntöihin perustuvalla lennolla on valittava määrälentopaikka ja tarvittaessa varalentopaikka tai -paikat, joille ilma-alus voi laskeutua, ottaen huomioon erityisesti ennustetut sääolosuhteet, lentosuunnistuspalvelujen käytettävyys, maalaitteiden käytettävyys ja sen valtion hyväksymät mittarilentomenetelmät, jossa määrä- ja/tai varalentopaikka sijaitsevat.

2.a.7

Ilma-aluksessa olevan polttoaineen ja öljyn määrän on oltava riittävä sen varmistamiseksi, että aiottu lento voidaan viedä päätökseen turvallisesti ottaen huomioon sääolosuhteet, kaikki ilma-aluksen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät sekä lennon aikana odotettavissa olevat viivästykset. Lisäksi mukana on kuljetettava varapolttoainetta ennakoimatonta tarvetta varten. Tarvittaessa on vahvistettava lennon aikana noudatettavat polttoaineen kulutuksen seurannan ja kulutuksen hallinnan menetelmät.

3. Lentotoiminta

3.a	Lentotoiminnan yhteydessä on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

3.a.1

Ilma-aluksen tyypin niin vaatiessa lentoonlähdön ja laskun aikana ja aina, kun ilma-aluksen päällikkö katsoo sen olevan tarpeen turvallisuuden varmistamiseksi, jokaisen miehistön jäsenen on istuttava omalla paikallaan ja käytettävä tarjolla olevia vyöjärjestelmiä ilma-aluksen tyypin mukaisesti.

3.a.2

Ilma-aluksen tyypin niin vaatiessa jokaisen ohjaamotehtäviin vaaditun ohjaamomiehistön jäsenen on oltava ja pysyttävä omalla paikallaan istuinvyöt kiinnitettyinä paitsi matkalennon aikana fysiologisia tarpeita tai lentotoimintaan liittyviä tehtäviä varten.

3.a.3

Ilma-aluksen tyypin ja lentotoiminnan tyypin niin vaatiessa ilma-aluksen päällikön on varmistettava, että jokainen matkustaja on asianmukaisesti asettunut istumaan ja kiinnittänyt turvavyönsä ennen lentoonlähtöä ja laskua, rullauksen ajaksi ja aina, kun se on turvallisuussyistä tarpeen.

3.a.4

Lento on suoritettava niin, että asianmukainen porrastus muihin ilma-aluksiin säilytetään ja riittävä estevarakorkeus varmistetaan lennon kaikissa vaiheissa. Porrastuksen on oltava vähintään sovellettavissa lentosäännöissä edellytetty.

3.a.5

Lentoa ei saa jatkaa, elleivät tunnetut olosuhteet jatku vähintään 2 kohdassa määriteltyjen mukaisina. Lisäksi mittarilentosääntöihin perustuvilla lennoilla lentopaikan lähestymistä ei saa jatkaa tiettyjä määriteltyjä korkeuksia alemmas tai tiettyä sijaintia kauemmas, elleivät tilanteeseen määrätyt näkyvyyskriteerit täyty.

3.a.6

Hätätilanteessa ilma-aluksen päällikön on varmistettava, että kaikkia matkustajia opastetaan hätätilanteessa toimimiseen olosuhteisiin nähden asianmukaisella tavalla.

3.a.7

Ilma-aluksen päällikön on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet matkustajien häiritsevästä käyttäytymisestä lennolla aiheutuvien seurausten rajoittamiseksi.

3.a.8

Ilma-alusta ei saa rullata lentopaikan kenttäalueella eikä sen roottoria saa kytkeä toimintaan, ellei ohjaimissa ole asianmukaisesti pätevä henkilö.

3.a.9

Lennon aikana sovellettavia polttoaineen kulutuksen seurannan ja käytön hallinnan menetelmiä on käytettävä, mikäli sellaisia on.

4. Ilma-aluksen suoritusarvot ja toimintarajoitukset

4.a

Ilma-alusta on käytettävä sen lentokelpoisuusasiakirjojen ja kaikkien sitä koskevien toimintamenetelmien ja -rajoitusten mukaisesti, jotka on kuvattu sen hyväksytyssä lentokäsikirjassa tai muussa vastaavassa asiakirjassa. Lentokäsikirjan tai vastaavan asiakirjan on oltava miehistön saatavilla, ja sitä on pidettävä ajan tasalla kunkin ilma-aluksen osalta.

4.b	Ilma-alusta on käytettävä sovellettavien ympäristöasiakirjojen mukaisesti.

4.c

Lentoa ei saa aloittaa eikä jatkaa, ellei ilma-aluksen laskettujen suoritusarvojen perusteella, kaikki sen suoritusarvoihin merkittävästi vaikuttavat tekijät huomioon ottaen, kaikkia lennon vaiheita voida suorittaa sovellettavien etäisyyksien/alueiden ja estevarakorkeuksien puitteissa suunnitellulla toimintamassalla. Merkittävästi lentoonlähtöön, matkalentoon ja lähestymiseen/laskuun vaikuttavia suoritusarvotekijöitä ovat erityisesti seuraavat:

i)	toimintamenetelmät;

ii)	lentopaikan painekorkeus;

iii)	lämpötila;

iv)

tuuli;

v)	lentoonlähtö-/laskualueen koko, kaltevuus ja kunto;

vi)	ilma-aluksen rungon, voimalaitteen tai järjestelmien kunto, mahdollinen ominaisuuksien heikkeneminen huomioon ottaen.

4.c.1

Nämä tekijät on otettava huomioon suoraan toimintaparametreina tai epäsuorasti lisäyksinä tai marginaaleina, jotka voidaan sisällyttää suoritusarvojen laskelmiin toiminnan tyypin edellyttämällä tavalla.

5. Mittarit, tiedot ja varusteet

5.a	Ilma-aluksen on oltava varustettu kaikilla lentosuunnistus-, yhteydenpito- ja muilla laitteilla, joita aiotulla lennolla tarvitaan, ottaen huomioon lennon eri vaiheissa sovellettavat ilmailumääräykset ja lentosäännöt.

5.b	Tarpeen mukaan ilma-aluksen on oltava varustettu kaikilla tarvittavilla turvallisuus-, lääkintä-, evakuointi- ja pelastautumisvarusteilla, ottaen huomioon toiminta-alueisiin liittyvät riskit, lennettävät reitit, lentokorkeus ja lennon kestoaika.

5.c	Kaikkien tietojen, jotka miehistö tarvitsee lennon suorittamiseen, on oltava ajan tasalla ja käytettävissä ilma-aluksessa ottaen huomioon sovellettavat ilmailumääräykset, lentosäännöt, lentokorkeudet ja toiminta-alueet.

6. Lentokelpoisuuden ylläpito

6.a

Ilma-alusta ei saa käyttää, jos

i)	ilma-alus ei ole lentokelpoisessa kunnossa;

ii)	aiotulla lennolla tarpeelliset toiminta- ja hätävarusteet eivät ole toimintakuntoisia;

iii)	ilma-aluksen lentokelpoisuusasiakirja ei ole voimassa;

iv)	ilma-alusta ei ole huollettu sen huolto-ohjelman mukaisesti.

6.b	Ennen jokaista lentoa tai peräkkäisten lentojen yhtenäistä sarjaa ilma-alus on tarkastettava lentoa edeltävässä tarkastuksessa, jossa määritellään, onko se kelvollinen aiotulle lennolle.

6.c	Huolto-ohjelmaan on sisällyttävä erityisesti huoltotehtävät ja -jaksot, ennen muuta lentokelpoisuuden säilyttämiseksi annetuissa ohjeissa pakollisiksi määrätyt huoltotehtävät.

6.d	Ilma-alusta ei saa käyttää, elleivät pätevät henkilöt tai organisaatiot ole myöntäneet sille huoltotodisteita huollon jälkeen. Allekirjoitetussa huoltotodisteessa on mainittava erityisesti suoritetun huollon keskeiset yksityiskohdat.

6.e

Koko ilma-aluksen lentokelpoisuutta osoittavaa kirjanpitoa on säilytettävä, kunnes laajuudeltaan ja yksityiskohtaisuudeltaan vastaavat uudet tiedot korvaavat ne, ja yksityiskohtaisen huoltokirjanpidon tietoja on joka tapauksessa säilytettävä vähintään 24 kuukautta. Kun ilma-alus on vuokrattu, koko ilma-aluksen lentokelpoisuutta osoittavaa kirjanpitoa on säilytettävä vähintään vuokra-ajan.

6.f	Kaikissa muutoksissa ja korjauksissa on noudatettava keskeisiä lentokelpoisuusvaatimuksia. Lentokelpoisuusvaatimusten noudattamisen osoittavat tiedot on säilytettävä.

7. Miehistön jäsenet

7.a

Miehistön lukumäärä ja kokoonpano on määriteltävä ottaen huomioon

i)	ilma-aluksen hyväksynnän rajoitukset, mukaan lukien mahdollisesti sovellettava ilma-alusta koskeva hätäevakuointiesitys;

ii)	ilma-aluksen versio; ja

iii)	toimintatyyppi ja toiminnan kestoaika.

7.b

Matkustamomiehistön on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)	Matkustamomiehistön jäsenet on koulutettava ja testattava säännöllisesti, jotta saavutetaan ja ylläpidetään riittävä pätevyystaso matkustamohenkilökunnalle määrätyistä turvallisuustehtävistä suoriutumiseksi.

ii)	Matkustamomiehistön lääketieteellinen kelpoisuus sille määrättyjen turvallisuustehtävien suorittamiseksi asianmukaisesti on arvioitava määräajoin. Vaatimusten noudattaminen on osoitettava asianmukaisessa arvioinnissa, joka perustuu ilmailulääketieteen parhaisiin toimintatapoihin.

7.c	Ilma-aluksen päälliköllä on oltava valtuudet antaa kaikki käskyt ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin ilma-aluksen toiminnan sekä ilma-aluksen ja sillä kuljetettavien henkilöiden ja/tai omaisuuden turvallisuuden varmistamiseksi.

7.d

Hätätilanteessa, joka vaarantaa ilma-aluksen toiminnan tai ilma-aluksen ja/tai siinä olevien henkilöiden turvallisuuden, ilma-aluksen päällikön on ryhdyttävä turvallisuuden kannalta tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin. Jos tällaisiin toimiin liittyy paikallisten määräysten tai menetelmien rikkominen, ilma-aluksen päällikön on otettava vastuu asian ilmoittamisesta viipymättä asianmukaiselle paikallisviranomaiselle.

7.e	Poikkeus-, häiriö- ja hätätilanteita ei saa jäljitellä, kun lennolla kuljetetaan matkustajia tai rahtia.

7.f

Miehistön jäsen ei saa antaa työsuorituksensa eikä päätöksentekokykynsä heikentyä lennon turvallisuutta vaarantavassa määrin väsymyksen vaikutuksesta, ottaen huomioon muun muassa univelka, valvominen, lennettyjen lentojen määrä, yövuorot tai aikavyöhykkeiden ylittämiset. Lepoaikojen on oltava riittävät, jotta miehistön jäsenet palautuvat aiempien työvuorojen vaikutuksista ja ovat hyvin levänneitä seuraavan lentotyöjakson alkuun mennessä.

7.g	Miehistön jäsen ei saa suorittaa hänelle ilma-aluksessa kuuluvia tehtäviä, jos hän on psykoaktiivisten aineiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena tai työkyvytön loukkaantumisen, väsymyksen, lääkityksen, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

8. Täydentävät vaatimukset, jotka koskevat ansiolentotoimintaa ja vaativien moottorikäyttöisten ilma-alusten käyttöä

8.a	Ansiolentotoimintaa ei saa harjoittaa eikä vaativaa moottorikäyttöistä ilma-alusta saa käyttää, elleivät seuraavat edellytykset täyty:

8.a.1

Lentotoiminnan harjoittajalla on oltava suoraan tai välillisesti sopimusten kautta lentotoiminnan mittakaavan ja laajuuden edellyttämät välineet. Välineitä ovat muun muassa seuraavat: ilma-alukset, tilat, hallintorakenne, henkilöstö, varusteet, asiakirjat tehtävistä, vastuualueista ja menettelyistä, asiaankuuluvien tietojen saatavuus ja kirjanpito.

8.a.2

Lentotoiminnan harjoittaja saa käyttää ainoastaan riittävän pätevää ja koulutettua henkilöstöä, ja sen on käytettävä ja ylläpidettävä miehistön jäsenten ja muun henkilöstön koulutus- ja tarkastusohjelmia.

8.a.3

Lentotoiminnan harjoittajan on laadittava minimivarusteluettelo tai vastaava asiakirja ottaen huomioon seuraavat seikat:

i)	Asiakirjassa on kuvattava ilma-aluksen käyttö määritellyin ehdoin silloin, kun tietyt mittarit, varusteet tai toiminnot eivät ole toimintakuntoisia lennon alkaessa.

ii)	Asiakirja on laadittava jokaiselle yksittäiselle ilma-alukselle ottaen huomioon lentotoiminnan harjoittajan toiminta- ja huolto-olosuhteet.

iii)	MEL-asiakirjan on perustuttava perusminimivarusteluetteloon (Master Minimum Equipment List, MMEL), jos sellainen on käytettävissä, eikä se saa olla vähemmän rajoittava kuin MMEL.

8.a.4

Lentotoiminnan harjoittajan on käytettävä ja ylläpidettävä hallintajärjestelmää, jolla varmistetaan näiden lentotoimintaa koskevien keskeisten vaatimusten noudattaminen, ja pyrittävä järjestelmän jatkuvaan parantamiseen.

8.a.5

Lentotoiminnan harjoittajan on laadittava onnettomuuksien ennaltaehkäisy- ja lentoturvallisuusohjelma, johon sisältyy myös poikkeustilanteiden ilmoitusjärjestelmä, sekä pidettävä yllä tätä ohjelmaa ja käytettävä sitä hallintajärjestelmässä lentotoiminnan turvallisuuden jatkuvaa parantamista varten.

8.b

Ansiolentotoimintaa saa harjoittaa ja vaativia moottorikäyttöisiä ilma-aluksia käyttää ainoastaan lentotoiminnan harjoittajan toimintakäsikirjan mukaisesti. Toimintakäsikirjassa on oltava kaikki tarvittavat ohjeet, tiedot ja menetelmät kaikkia käytettäviä ilma-aluksia varten ja lentohenkilöstön tehtävien suorittamista varten. Siinä on määriteltävä lentoaikaan sovellettavat rajoitukset sekä miehistön jäsenten lentotyöjaksot ja lepoajat. Toimintakäsikirjan ja sen tarkistusten on oltava hyväksytyn lentokäsikirjan mukaisia, ja niitä on muutettava tarvittaessa.

8.c	Lentotoiminnan harjoittajan on vahvistettava menetelmät, joilla tarvittaessa rajoitetaan matkustajien häiritsevästä käyttäytymisestä lennon turvallisuudelle aiheutuvia seurauksia.

8.d

Lentotoiminnan harjoittajan on kehitettävä ja ylläpidettävä turvaohjelmia, jotka soveltuvat ilma-alukseen ja toiminnan tyyppiin ja joihin sisältyvät erityisesti:

i)	ohjaamon turvaaminen;

ii)	ilma-aluksen turvaetsinnän tarkistuslista;

iii)	koulutusohjelmat;

iv)	elektroniikka- ja tietokonejärjestelmien suojaus tahallisen järjestelmiin puuttumisen ja niiden vahingoittamisen ehkäisemiseksi; ja

v)	ilmoittaminen laittomasta lentoon puuttumisesta.

Jos turvatoimet voivat heikentää lentotoiminnan turvallisuutta, on arvioitava riskit ja kehitettävä asianmukaiset menetelmät turvallisuusriskien vähentämiseksi, mihin voidaan joutua käyttämään erityisvarusteita.

8.e	Lentotoiminnan harjoittajan on nimettävä ohjaamomiehistöstä yksi lentäjä ilma-aluksen päälliköksi.

8.f

Väsymyksen ennaltaehkäisyä on hallittava työvuorojärjestelmän avulla. Työvuorojärjestelmässä käsitellään lennon tai lentojen sarjan lentoaika, lentotyöjaksot, työjaksot ja niihin sovitetut lepojaksot. Työvuorojärjestelmään sisältyvissä rajoituksissa on otettava huomioon kaikki väsymykseen vaikuttavat merkittävät tekijät, erityisesti lennettyjen lentojen määrä, aikavyöhykkeiden ylittäminen, valvominen, vuorokausirytmin häiriintyminen, yöaika, sijainti, yhteenlaskettu työaika tietyssä aikajaksossa, tehtävien jako miehistön jäsenten kesken sekä lisättyjen miehistöjen käyttö.

8.g

Lentokelpoisuuden ylläpitämisestä vastaavan organisaation on valvottava 6.a kohdassa määriteltyjen tehtävien sekä 6.d ja 6.e kohdassa kuvailtujen tehtävien suorittamista; kyseisen organisaation on täytettävä liitteessä I olevassa 3.a kohdassa olevien vaatimusten lisäksi seuraavat edellytykset:

i)	Organisaation on oltava kelpuutettu sen vastuulla olevien tuotteiden, osien ja laitteiden huoltoon tai sillä on oltava sopimus näiden tuotteiden, osien ja laitteiden huoltoon kelpuutetun organisaation kanssa.

ii)

Organisaation on laadittava organisaation käsikirja, jossa on asiaankuuluvan henkilöstön käyttöön ja ohjeistukseksi kuvaus kaikista organisaation lentokelpoisuuden ylläpitomenetelmistä, mukaan lukien tarvittaessa kuvaus hallinnollisista järjestelyistä organisaation ja hyväksytyn huolto-organisaation välillä.

LIITE V

13 artiklassa tarkoitettuja päteviä yksikköjä koskevat vaatimukset

Yksikkö, sen johtaja ja tarkastuksista vastaava henkilökunta eivät saa suoranaisesti eivätkä valtuutettuina edustajina osallistua tuotteiden, osien, laitteiden, järjestelmien tai osajärjestelmien suunnitteluun, valmistukseen, markkinoille saattamiseen tai ylläpitoon eivätkä niiden toimintaan, käyttöön tai niillä tuotettavien palvelujen tarjoamiseen. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta vaihtaa teknistä tietoa näihin osallistuvien organisaatioiden ja pätevän yksikön välillä.

Yksikön ja hyväksyntätehtävistä vastaavan henkilöstön on suoritettava tehtävänsä mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja teknistä pätevyyttä osoittaen, ja heidän on oltava riippumattomia kaikenlaisesta, erityisesti taloudellisesta painostuksesta ja kannusteista, jotka saattaisivat vaikuttaa heidän arviointiinsa taikka työskentelynsä tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille tarkastuksen tuloksilla on merkitystä.

3.	Yksiköllä on oltava riittävästi henkilökuntaa ja valmiuksia hyväksyntäprosessiin liittyvien teknisten ja hallinnollisten tehtävien suorittamiseen; sillä olisi myös oltava mahdollisuus saada käyttöönsä erityistarkastuksiin tarvittavat laitteet.

Tutkinnasta vastaavalla henkilöstöllä on oltava

—	hyvä tekninen ja ammatillinen koulutus,

—	riittävät tiedot suorittamiensa hyväksyntätehtävien vaatimuksista ja riittävä kokemus tällaisten tehtävien suorittamisesta,

—	tarvittava kyky laatia ilmoituksia, asiakirjoja ja selostuksia, joilla osoitetaan tutkinnan suorittaminen.

5.	Tutkintahenkilöstön puolueettomuus on taattava. Henkilöstön palkkaus ei saa riippua suoritettujen tutkintatehtävien määrästä tai tuloksista.

6.	Yksikön on otettava vastuuvakuutus, ellei sen korvausvastuusta huolehdi jokin jäsenvaltio kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

7.	Yksikön henkilöstöllä on ammatillinen salassapitovelvollisuus kaikkien niiden tietojen osalta, jotka se on hankkinut suorittaessaan tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti.

LIITE VI

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1592/2002	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artiklan 1 kohta	2 artiklan 1 kohta
2 artiklan 2 kohdan a–e alakohta	2 artiklan 2 kohdan a–e alakohta
—	2 artiklan 2 kohdan f alakohta
2 artiklan 3 kohta	2 artiklan 3 kohta
3 artiklan a–g alakohta	3 artiklan a–g alakohta
—	3 artiklan h–l alakohta
4 artiklan 1 kohdan a–c alakohta	4 artiklan 1 kohdan a–c alakohta
—	4 artiklan 1 kohdan d alakohta
—	4 artiklan 2 ja 3 kohta
4 artiklan 2 kohta	4 artiklan 4 kohta
—	4 artiklan 5 kohta
4 artiklan 3 kohta	4 artiklan 6 kohta
5 artiklan 1 kohta	5 artiklan 1 kohta
5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, johdantolause	5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, johdantolause
5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohta	5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohta
5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohta	5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d ja e alakohta
5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan e ja f alakohta	5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan f ja g alakohta
—	5 artiklan 3 kohta
5 artiklan 3 kohta	5 artiklan 4 kohta
5 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta, johdantolause	5 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta, johdantolause
5 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohta	5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohta
5 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan i–iii alakohta	5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan i–iii alakohta
—	5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan iv–vi alakohta
5 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan f–i alakohta	5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan f–i alakohta
—	5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan j alakohta
5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause	5 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause
5 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta	5 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta
—	5 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohta
6 artikla	6 artikla
—	7 artikla
—	8 artikla
—	9 artikla
—	10 artikla
8 artiklan 1 kohta	11 artiklan 1 kohta
—	11 artiklan 2–4 kohta
8 artiklan 2 kohta	11 artiklan 5 kohta
—	11 artiklan 6 kohta
9 artikla	12 artikla
—	13 artikla
10 artiklan 1 kohta	14 artiklan 1 kohta
—	14 artiklan 2 kohta
10 artiklan 2 kohta	14 artiklan 3 kohta
10 artiklan 3 kohta	14 artiklan 4 kohta
10 artiklan 4 kohta	14 artiklan 5 kohta
10 artiklan 5 kohta	14 artiklan 6 kohta
10 artiklan 6 kohta	14 artiklan 7 kohta
11 artikla	15 artikla
—	16 artikla
12 artikla	17 artikla
13 artikla, johdantolause	18 artikla, johdantolause
13 artiklan a alakohta	18 artiklan a alakohta
—	18 artiklan b alakohta
13 artiklan b alakohta	18 artiklan c alakohta
13 artiklan c alakohta	18 artiklan d alakohta
—	18 artiklan e alakohta
14 artikla	19 artikla
15 artiklan 1 kohta, johdantolause	20 artiklan 1 kohta, johdantolause
15 artiklan 1 kohdan a–j alakohta	20 artiklan 1 kohdan a–j alakohta
—	20 artiklan 1 kohdan k–l alakohta
15 artiklan 2 kohta	20 artiklan 2 kohta
—	21 artikla
—	22 artikla
—	23 artikla
16 artiklan 1 ja 2 kohta	24 artiklan 1 ja 2 kohta
—	24 artiklan 3 kohta
16 artiklan 3 kohta	24 artiklan 4 kohta
16 artiklan 4 kohta	24 artiklan 5 kohta
	25 artikla
17 artikla	26 artikla
18 artikla	27 artikla
19 artikla	28 artikla
20 artikla	29 artikla
21 artikla	30 artikla
22 artikla	31 artikla
23 artikla	32 artikla
24 artiklan 1–4 kohta	33 artiklan 1–4 kohta
—	33 artiklan 5 kohta
25 artiklan 1 ja 2 kohta	33 artiklan 1 ja 2 kohta
—	34 artiklan 3 kohta
26 artikla	35 artikla
27 artikla	36 artikla
28 artikla	37 artikla
29 artiklan 1 ja 2 kohta	38 artiklan 1 ja 2 kohta
29 artiklan 3 kohdan a–j alakohta	38 artiklan 3 kohdan a–j alakohta
—	38 artiklan 3 kohdan k–l alakohta
30 artikla	39 artikla
31 artikla	40 artikla
32 artikla	41 artikla
33 artikla	42 artikla
34 artikla	43 artikla
35 artikla	44 artikla
36 artikla	45 artikla
37 artikla	46 artikla
38 artikla	47 artikla
39 artikla	48 artikla
40 artikla	49 artikla
41 artikla	50 artikla
42 artikla	51 artikla
43 artikla	52 artikla
44 artikla	53 artikla
45 artikla	54 artikla
46 artiklan 1 kohta, johdantolause	55 artiklan 1 kohta, johdantolause
46 artiklan 1 kohdan a–d alakohta	55 artiklan 1 kohdan a–d alakohta
—	55 artiklan 1 kohdan e alakohta
46 artiklan 2 ja 3 kohta	55 artiklan 2 ja 3 kohta
—	56 artikla
—	57 artikla
47 artiklan 1 ja 2 kohta	58 artiklan 1 ja 2 kohta
47 artiklan 3 kohta	—
47 artiklan 4 kohta	58 artiklan 3 kohta
47 artiklan 5 kohta	—
—	58 artiklan 4 kohta
48 artiklan 1 kohta, johdantolause	59 artiklan 1 kohta, johdantolause
48 artiklan 1 kohdan a alakohta	59 artiklan 1 kohdan a–b alakohta
48 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta	59 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta
—	59 artiklan 1 kohdan e alakohta
48 artiklan 2 ja 3 kohta	59 artiklan 2 ja 3 kohta
—	59 artiklan 4 kohta
48 artiklan 4–10 kohta	59 artiklan 5–11 kohta
49 artikla	60 artikla
50 artikla	61 artikla
51 artikla	62 artikla
52 artikla	63 artikla
53 artikla	64 artikla
54 artikla	65 artikla
55 artikla	66 artikla
56 artikla	67 artikla
—	68 artikla
57 artikla	69 artikla
59 artikla	70 artikla

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 79

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	51. vuosikerta 19. maaliskuu 2008

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta ( 1 )	1