18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/1

(1)

Tällä hetkellä voimassa oleva toimenpide on Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa sovellettava lopullinen polkumyyntitulli, joka on otettu käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 658/2002 (2).

(2)

Komissio vastaanotti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön.

(3)

Pyynnön esittivät kaksi etuyhteydessä olevaa venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa, OJSC Acron ja OJSC Dorogobuzh, jotka kuuluvat Acron-holdingyhtiöön. Etuyhteytensä vuoksi näitä kahta yritystä käsitellään tässä tutkimuksessa yhtenä oikeushenkilönä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö rajoittuu polkumyynnin tarkasteluun pyynnön esittäjän osalta.

(4)

Pyynnön esittäjä väitti ja esitti riittävää alustava näyttöä siitä, että olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet toteutettiin, ovat muuttuneet pysyvästi. Pyynnön esittäjä toimitti alustavan näytön siitä, että sen omien ammoniumnitraatin kustannusten ja sen yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen vertailu johtaisi polkumyynnin vähenemiseen merkittävästi alle voimassa olevan toimenpiteen tason. Polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei tästä syystä enää edellyttäisi nykytasoisten, aiemmin määritettyyn polkumyynnin tasoon perustuvien toimenpiteiden soveltamista.

(5)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se julkaisi 19 päivänä joulukuuta 2006Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(6)

Tarkastelu oli rajoitettu polkumyyntiin, ja tarkoituksena oli arvioida, onko voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen, kumoaminen tai muuttaminen tarpeen pyynnön esittäjän osalta.

(7)

Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(8)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle sekä viejämaan ja yhteisön tuotannonalan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista.

(9)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(10)

Pyynnön esittäjälle ja siihen etuyhteydessä oleville myyntiyrityksille Venäjän kotimarkkinoilla lähetettiin kyselylomake. Pyynnön esittäjä ja kaksi etuyhteydessä olevaa myyntiyritystä palauttivat lomakkeet täydellisesti täytettyinä.

(11)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(12)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin 1 kappaleessa mainitussa tutkimuksessa eli Venäjältä peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja jotka luokitellaan nykyisin CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91.

(13)

Kuten aiemmissa tutkimuksissa havaittiin ja tässä tutkimuksessa vahvistettiin, tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä pyynnön esittäjän valmistamalla ja Venäjän kotimaanmarkkinoilla myymällä tuotteella on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus, ja niitä pidetään siksi perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina. Koska tässä tarkastelussa käsiteltiin vain polkumyynnin määrittämistä pyynnön esittäjän osalta, päätelmiä ei tehty yhteisön tuotannonalan valmistamasta ja yhteisön kotimarkkinoilla myymästä tuotteesta.

(14)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, ovatko nykyisen polkumyyntimarginaalin määrittämiseen vaikuttaneet olosuhteet muuttuneet ja ovatko tällaiset muutokset pysyviä.

(15)

Normaaliarvon määrittämiseksi varmennettiin ensin, että pyynnön esittäjän koko kotimaan myynti oli edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynti havaittiin edustavaksi verrattuna vientimyyntiin, koska kotimarkkinamyynnin osuus oli yli 5 prosenttia sen vientimyynnin kokonaismäärästä yhteisöön.

(16)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voitiinko kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten tarkasteltiin pyynnön esittäjän valmistaman ja kotimarkkinoilla myymän tuotteen tuotantokustannuksia.

(17)

Tarkasteltavana olevan tuotteen valmistusprosessin tärkein raaka-aine on kaasu, jonka osuus kokonaistuotantokustannuksista on merkittävä. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkittiin, saataisiinko asianomaisten osapuolten kirjanpidosta kohtuullisen hyvä käsitys käsiteltävänä olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

(18)

Energiamarkkinoihin erikoistuneiden kansainvälisesti tunnustettujen lähteiden julkaisemien tietojen perusteella pyynnön esittäjän maksama hinta oli epänormaalin alhainen. Kuvaavaa on, että hinta oli viidennes Venäjältä viedyn maakaasun hinnasta ja myös merkittävästi yhteisön tuottajien maksamaa kaasun hintaa alempi. Tässä suhteessa kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että kaasun hinnat Venäjän kotimarkkinoilla olivat säänneltyjä hintoja, jotka olivat selvästi alempia kuin sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksetut markkinahinnat.

(19)

Koska kaasukustannukset eivät näkyneet riittävän selvästi pyynnön hakijan kirjanpidossa, kustannuksia oli oikaistava vastaavasti. Koska Venäjän kotimarkkinoita koskevia vääristymättömiä kaasun hintoja ei ollut, kaasun hinnat oli perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti määritettävä ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot”. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset ja jota mukautettiin paikallisten jakelukustannusten huomioon ottamiseksi. Waidhaus on tärkein kanava venäläisen kaasun myynnille Euroopan unioniin, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää edustavana markkina-alueena.

(20)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä välitti, että sen kotimarkkinoilla maksaman kaasun hinnan oikaisu ei ole perusteltua, koska yrityksen kirjanpidosta käyvät täysimääräisesti ilmi kustannukset, jotka liittyvät samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntitoimintaan alkuperämaassa.

(21)

Tutkittaessa samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti on kuitenkin määritettävä, antavatko yrityksen kirjanpitoon merkityt kustannukset kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Näin ei kuitenkaan ollut 18 kappaleessa esitetyistä syistä. Pyynnön esittäjä ei käsitellyt merkittävä eroa toisaalta Venäjän kotimarkkinoilla maksetun kaasun ja Venäjältä viedyn maakaasun hinnan ja toisaalta yhteisön tuottajien maksaman hinnan välillä. Pyynnössä ei käsitelty myöskään sitä, että maakaasun kotimarkkinahintoja säänneltiin Venäjällä ja ettei niiden voida katsoa antavan kohtuullisen hyvän käsityksen tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Lisäksi pyynnön esittäjä ei selittänyt, miksi 18 kappaleessa esitetyistä syistä huolimatta sen kirjanpito antaisi kohtuullisen hyvän käsityksen kotimarkkinoilla myydyn samankaltaisen tuotteen tuotantoon käytetyn kaasun kustannuksista. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(22)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että kun kaasun hintaa oikaistiin, normaaliarvon määrittämiseksi käytettiin menetelmää, josta ei säädetä perusasetuksessa. Koska kotimaan kaasukustannukset korvattiin 19 kappaleessa kuvatulla tavalla lasketuilla kustannuksilla ja nämä kustannukset muodostavat suurimman osan samankaltaisen tuotteen kokonaiskustannuksista ja näin ollen myös laskennallisesta normaaliarvosta, normaaliarvo on itse asiassa määritetty kolmansilta ”edustavilta” markkinoilta saatujen tietojen perusteella. Pyynnön esittäjä väitti, että perusasetuksen mukaan markkinatalousmaiden osalta normaaliarvo voidaan kuitenkin määrittää vain seuraavilla menetelmillä, joissa otetaan huomioon

(23)

Olisi ensinnä huomattava, kuten 45–48 kappaleessa tuodaan esiin, että normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Jotta voitaisiin määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti hinnan puolesta tavanomaisessa kaupankäynnissä eli oliko se kannattavaa, on ensin kuitenkin määritettävä, muodostavatko pyynnön esittäjän kustannukset luotettavan perustan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Normaaliarvon määrittämiseen käytettävä menetelmä voidaan päättää vasta kun kustannukset on luotettavasti määritetty. Sen vuoksi on väärin väittää, että kun luotettavat kustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, otettiin käyttöön uusi menetelmä normaaliarvon määrittämiseksi.

(24)

Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että kun kustannuksia oikaistaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, oikaistujen kustannusten taso ei voi ylittää viejämaan vastaavien kustannusten tasoa. Muutoin kustannusten oikaisuun käytettävä menetelmä olisi vastoin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella.

(25)

Kustannusten oikaisu tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa ei viitata tuotantokustannuksiin alkuperämaassa, vaan nimenomaisesti annetaan toimielimille oikeus käyttää muilta edustavilta markkinoilta muista maista kuin alkuperämaasta saatuja tuotantokustannuksia. Näin ollen pyynnön esittäjän väite oli hylättävä.

(26)

Edellä olevassa 18 ja 19 kappaleessa esitetyt havainnot eivät ole myöskään vastoin perusasetuksen 1 artiklaa, kuten pyynnön esittäjä väitti. Vaikka perusasetuksen 1 artiklassa todetaan, että normaaliarvo on määritettävä viejämaasta saatujen tietojen perusteella, siinä myös tuodaan selvästi esiin, että säännöstä on poikkeuksia.

(27)

Näin ollen pyynnön esittäjän väitteet tältä osin oli hylättävä.

(28)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että jos sen maakaasukustannuksiin kotimarkkinoilla tehdään oikaisu, sen olisi perustuttava

(29)

Ensinnäkään se, että komissio olisi voinut valita erilaisen perustan, ei tee Waidhausin valinnasta kohtuutonta. Valittaessa perustaa kaasun hintojen määrittämiseksi ensisijaisena kriteerinä on, että se antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. On kiistämätön tosiseikka, että tämä edellytys täyttyy Waidhausin hintojen osalta. Toiseksi se, että sääntelemättömillä hinnoilla kotimarkkinoilla myydyn kaasun määrä oli vain vähäinen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että hinnat olivat merkittävästi lähempänä säänneltyjä kotimarkkinahintoja kuin vapaasti määräytyviä vientihintoja, viittaa voimakkaasti siihen, että vallitsevat säännellyt hinnat vääristivät sääntelemättömiä hintoja. Sen vuoksi sääntelemättömiä kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää. Lisäksi katsottiin, että Venäjältä Baltian maihin vietävän kaasun hinnat eivät olleet riittävän edustavia näihin maihin suuntautuvan viennin suhteellisen vähäisen määrän vuoksi. Saatavilla ei ollut myöskään tarvittavia tietoja kuljetus- ja jakelukustannuksista, joten Baltian maihin suuntautuvalle viennille ei voitu määrittää luotettavia hintoja. Kiistämättä suurin kaasumäärä viedään Waidhausin kautta, ja se on näin ollen asianmukainen perusta oikaisulle. Pyynnön esittäjä ei toimittanut näyttöä edustavista markkinoista, muusta kuin Waidhausista, joilla hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(30)

Tähän liittyen pyynnön esittäjä myös väitti, että se osti noin 50 prosenttia lannoitteiden tuotannossaan kulutetusta maakaasusta Venäjän sääntelemättömiltä markkinoilta. Pyynnön esittäjän mukaan olisi sen vuoksi syrjivää oikaista sen kaasukustannuksia, jos tällaista oikaisua ei tehdä myös muille viejille, joilla on pyynnön esittäjän tavoin korkeammat kustannustasot. Tarkistettujen kyselylomakkeen vastausten perusteella pyynnön esittäjä osti maakaasua varsin vähäisiä määriä Venäjän sääntelemättömiltä markkinoilta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(31)

Jos tarkastellaan edellä olevan 28 kappaleen iii alakohdassa mainittua vaihtoehtoa eli oikaisun perustamista maakaasun todellisiin tuotantokustannuksiin Venäjällä, on huomattava, että tällaisesta vaihtoehdosta ei säädetä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa, kuten pyynnön esittäjä väitti. Kuten 29 kappaleessa todetaan, valittaessa perustaa kaasun hintojen määrittämiseksi ensisijaisena kriteerinä on, että se antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Näin ollen tässä yhteydessä ei ole merkityksellistä, onko toimittajan asiakkaalta kaasusta veloittama hinta tuottanut voittoa. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(32)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että valtion sääntelemät maakaasun kotimarkkinahinnat Venäjällä nousevat jatkuvasti ja ovat saavuttamassa tason, jolla katetaan kaasun tuotantokustannukset. Sen vuoksi kotimarkkinoiden hintaa ei voida pitää kilpailuun perustumattomana tai kohtuuttoman alhaisena.

(33)

Väite on perusteeton, koska edustavien markkinoiden valinnan vaatimuksena ei ole se, ovatko hinnat voittoa tuottavia vaan se, antavatko ne kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista, kuten 29 kappaleessa selitetään. Näin ei ole valtion sääntelemien hintojen tapauksessa. Väite on lisäksi vastoin venäläisen kaasuntoimittajan julkisia lausuntoja, jotka on vahvistettu sen julkaistussa tarkistetussa tilinpäätöksessä ja joiden mukaan Venäjän kotimarkkinoiden kaasun hinnat eivät kata tuotanto-, kuljetus- ja myyntikustannuksia. Tästä syystä väite hylättiin.

(34)

Waidhausin kaasuhintojen laskentamenetelmästä pyynnön esittäjä väitti, että Venäjän vientivero, joka on maksettava kaikesta viennistä, olisi pitänyt vähentää Waidhausin hinnasta, koska vientiveroa ei aiheudu kotimaassa.

(35)

Markkinahinta Waidhausissa, jota pidettiin edustavina markkinoina perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, on todellakin hinta vientiverojen jälkeen eikä hinta ennen veroja. Ostajan kannalta tarkasteltuna merkitystä on hinnalla, joka on maksettava Waidhausissa, eikä näin ollen ole merkityksellistä, mikä osuus hinnasta muodostuu vientiverosta ja mikä osuus maksetaan kaasun toimittajalle. Toimittaja toisaalta yrittää aina maksimoida hintansa ja sen vuoksi veloittaa korkeimman hinnan, jonka asiakkaat suostuvat maksamaan. Kun otetaan huomioon, että hinta on aina yli tuotantokustannusten niin, että toimittaja saa huomattavat voitot, hinnan muodostumiseen ei ensisijaisesti vaikuta vientiveron määrä vaan se, minkä hinnan asiakkaat suostuvat maksamaan. Sen vuoksi pääteltiin, että vientiveron sisältävä hinta eikä hinta ennen veroja on markkinoilla määräytynyt vääristymätön hinta. Tämän vuoksi pyynnön esittäjän asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(36)

Pyynnön esittäjä totesi vielä, että hintaan Waidhausissa olisi pitänyt tehdä oikaisuja laadun, saatavuuden, markkinoitavuuden, kuljetuksen ja muiden myyntiedellytysten perusteella, jotka olisivat olleet erilaiset maakaasun vienti- ja kotimaanmarkkinoilla. Hintaa Waidhausissa oikaistiinkin vienti- ja kotimarkkinoiden erilaisten kuljetuskustannusten perusteella, joten pyynnön esittäjän väite ei ole perusteltu ja on hylättävä. Pyynnön esittäjä ei toimittanut muista tekijöistä lisätietoja tai asiaa tukevaa näyttöä. Pyynnön esittäjä ei varsinkaan osoittanut – eikä muutakaan tietoa ollut saatavissa – että laadussa, saatavuudessa, markkinoitavuudessa tai muissa myyntiedellytyksissä olisi ollut eroja, jotka olisivat oikeuttaneet lisäoikaisut, eikä yrittänyt esittää määrällisiä tietoja näistä väitetyistä eroavaisuuksista.

(37)

Pyynnön esittäjä väitti edelleen, että luontaisten suhteellisten etujen johdosta ei tehty oikaisuja hintaan Waidhausissa. Tältä osin väitettiin, että koska kaasua on laajasti saatavilla Venäjällä muttei yhteisössä, hinnat Venäjällä ovat luonnollisesti alempia kuin viedyn kaasun hinta. Lisäksi väitettiin, että vientikapasiteettia rajoittaa nykyinen kaasun kuljetusjärjestelmä, ja tämä korottaa Venäjän vientihintoja. Pyynnön esittäjä totesi myös, että venäläisen kaasuntoimittajan epänormaalin korkeat voitot vientimarkkinoilla olisi vähennettävä käytetystä Waidhausin hinnasta.

(38)

Kuten 29 kappaleessa todetaan, ensisijaisena kriteerinä Waidhausin hintojen valinnalle perustaksi kaasun hintojen määrittämiseksi on se, että ne antavat kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Kotimarkkinoilla vallitsevat markkinaedellytykset eivät ole merkityksellisiä tässä yhteydessä. Näin ollen nämä väitteet oli hylättävä.

(39)

Pyynnön esittäjä vastusti myös sitä, että paikallisten jakelijoiden kate on lisätty oikaistuihin kaasuhintoihin, ja väitti, että jakelijoiden voitot sisältyvät jo hintaan Waidhausissa. Pyynnön esittäjä väitti, että paikalliset jakelijat Venäjällä ovat kaasun toimittajan täysin omistamia tytäryhtiöitä ja jos näiden jakelijoiden voitot lisätään laskelmiin, tuloksena voi näin ollen olla kaksinkertainen huomioon ottaminen.

(40)

Ensinnäkin on huomattava, että paikallisten jakelijoiden katteeseen sisältyvät näiden yritysten voittomarginaalin lisäksi myös niiden kustannukset maakaasun oston ja jälleenmyynnin välisenä aikana.

(41)

Toiseksi väitettä ei pystytty enää tarkistamaan riittävästi. Tämä johtuu siitä, että venäläinen kaasun toimittaja ja sen tytäryhtiöt eivät kuuluneet tutkimuksen soveltamisalaan ja sen vuoksi sen organisaatiosta ja kustannusrakenteesta ei ollut riittävästi tietoja saatavilla. On myös huomattava, että Venäjällä tältä osin vallitseva tilanne, joka johtuu mm. kaasun toimittajan ja Venäjän valtion tiiviistä yhteyksistä, ei ole riittävän avoin, jotta asiasta saataisiin tarvittava näyttö.

(42)

Lisäksi pyynnön esittäjä, jolla on todistustaakka, ei pystynyt toimittamaan lisätietoja tai näyttöä, joka olisi osoittanut, sisältyivätkö jakelukustannukset todella Waidhausin hintoihin ja missä määrin. Koska kotimarkkina-asiakkaat ostivat kaasua paikallisilta toimittajilta, oli kuitenkin oletettava, että niiden olisi täytynyt maksaa paikalliset jakelukustannukset, joita ei ole sisällytetty oikaisemattomaan Waidhausin hintaan. Sen vuoksi menettelyn tässä vaiheessa oli katsottava, että oikaisu on perusteltu, ja näin ollen väite oli hylättävä.

(43)

Yhteisön toimielimet kuitenkin katsoivat, että tämän erityisoikaisun vaikutus polkumyyntimarginaalin laskemiseen saattaa olla merkittävä. Sen vuoksi 41 kappaleessa kuvattu erityistilanne huomioon ottaen katsottiin, että jos pyynnön esittäjä toimittaa riittävästi todennettavissa olevaa näyttöä, komissio saattaa harkita tutkimuksen avaamista uudelleen tältä osin.

(44)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että Saksan kotimarkkinoiden kaasun hinnoittelu ei perustu kilpailuun. Saksan kilpailuviranomaiset ovat parhaillaan tutkimassa hintoja, joilla Saksan suurimmat kaasun jakelijat myyvät kaasua kotimarkkinoilla, mutta tämä ei liity millään tavalla hintoihin, joilla Venäjältä vietyä kaasua myydään Waidhausissa.

(45)

Edellä kuvatun valmistuskustannusten oikaisun jälkeen kotimarkkinoilla ei tapahtunut myyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(46)

Sen vuoksi katsottiin, että kotimarkkinahinnat eivät muodostaneet asianmukaista perustaa normaaliarvon määrittämiseksi ja oli sovellettava muuta menetelmää. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali viejän tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuskustannuksiin, joita tarvittaessa oikaistiin 19 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(47)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen nojalla, koska pyynnön esittäjällä ei ollut tarkasteltavana olevan tuotteen osalta edustavaa kotimarkkinamyyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ei voitu soveltaa, koska tarkastelun kohteena oli vain yksi tuottaja. Myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ei voitu soveltaa, koska pyynnön esittäjän samaan yleiseen tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden tuotantokustannuksia olisi myös oikaistava kaasukustannusten osalta edellä 18 kappaleessa mainituista syistä. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla.

(48)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määriteltiin muulla hyväksyttävällä menetelmällä. Kotimarkkinamyynnin määrä pohjoisamerikkalaisilla markkinoilla on merkittävä ja kilpailua esiintyy paljon kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä. Tältä osin tarkasteltiin julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka koskivat lannoitealalla toimivia suuria yrityksiä. Todettiin, että Pohjois-Amerikan (Yhdysvaltojen ja Kanadan) tuottajia koskevat tiedot olisivat tarkastelun kannalta sopivimpia, sillä kyseisellä alueella pörssinoteeratuista yrityksistä oli saatavana runsaasti luotettavaa ja kattavaa julkista taloudellista tietoa. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määriteltiin kolmen pohjoisamerikkalaisen tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton painotetun keskiarvon perusteella. Kyseiset tuottajat kuuluivat saman yleisen tuoteluokan (typpilannoitteet) kotimarkkinamyynnin osalta suurimpiin typpipitoisten lannoitteiden tuottajiin. Näitä kolmea tuottajaa pidettiin edustavina niiden typpilannoiteliiketoiminnan osalta, ja niiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton katsottiin sen vuoksi edustavan kyseisellä liiketoimintasegmentillä menestyneiden yhtiöiden tavanomaisia kustannuksia ja voittoa. On huomattava, että ei ollut mitään merkkejä siitä, että voiton määrä näin laskettuna ylittäisi muiden venäläisten tuottajien saman yleisen ryhmän tuotteiden myynnistä kotimarkkinoilla saaman voiton.

(49)

Yhteisön tuotannonala vastusti myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin edellä sovellettua lähestymistapaa ja väitti, että pyynnön esittäjän omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia olisi pitänyt käyttää. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa kuitenkin säädetään, että myynti-, hallinto- ja muiden kustannusten määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka koskee tutkittavana olevan viejän tuotteen valmistamista ja myyntiä, joka tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä tapauksessa näin ei ollut, kuten 45 ja 46 kappaleessa todettiin, ja väite oli näin ollen hylättävä.

(50)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, jotka tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin yhteisöön.

(51)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin vapaasti tehtaalla -tasolla. Normaaliarvojen ja vientihintojen välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kuljetus-, luotto-, pakkaus- ja pankkimaksujen perusteella tehtiin asianmukaisia oikaisuja aina, kun ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja niistä esitettiin todennettu näyttö.

(52)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(53)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintyi polkumyyntiä. Polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 42,06 prosenttia.

(54)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, voitaisiinko polkumyynnin osalta tapahtunutta olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää pysyvänä.

(55)

Tältä osin olisi todettava, että normaaliarvo määritettiin alkuperäisessä tutkimuksessa Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla kannattavien myyntihintojen perusteella, koska Venäjä ei kyseisenä ajankohtana ollut markkinatalousmaa. Parhaillaan tehtävässä tarkastelussa Venäjä katsotaan markkinatalousmaaksi ja normaaliarvo määritellään sen vuoksi pyynnön esittäjän omien tuotantokustannusten perusteella, joita on tarvittaessa oikaistu. Ei todettu viitteitä siitä, että tässä tutkimuksessa määritettyä normaaliarvoa ei voitaisi katsoa pysyväksi.

(56)

Mitään näyttöä ei havaittu siitä, etteikö vientimyyntiä jatkettaisi nykyisellä hintatasolla.

(57)

Edellä sanotun perusteella voidaan kohtuudella katsoa, että alkuperäisen tutkimuksen jälkeen polkumyynnissä tapahtunutta olosuhteiden muutosta (joka perustuu nyt pyynnön esittäjän normaaliarvon ja vientihintojen vertailuun) voidaan pitää pysyvänä.

(58)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tulli vahvistettiin tietyksi euromääräksi tonnia kohti, joten tässä tutkimuksessa olisi noudatettava samaa. Nykyisen polkumyyntimarginaalin perusteella laskettu tulli on 48,09 euroa/tonni.

(59)

On muistettava, että kuten neuvoston asetuksen (EY) N:o 658/2002 johdanto-osan 94 kappaleessa todettiin päätettäessä lopullisista toimenpiteistä vuonna 2002, käyttöön otettavan lopullisen tullin määrä määritettiin alhaisemman tullin säännön mukaisesti vahinkomarginaalin perusteella. Asetuksen (EY) N:o 658/2002 1 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan tällä hetkellä voimassa oleva tulli riippuu tuotelajista ja vaihtelee 41,42 eurosta/tonni 47,07 euroon/tonni.

(60)

Koska tämänhetkisen polkumyyntimarginaalin perusteella määritetty tulli on korkeampi kuin tämänhetkinen tulli, tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta pyynnön esittäjään sovellettavaa tullia, joka olisi säilytettävä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun polkumyyntitullin tasoisena.

(61)

Pyynnön esittäjä ilmoitti olevansa kiinnostunut tarjoamaan sitoumuksen muttei pystynyt tarjoamaan riittävän perusteltua hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Tämän vuoksi komissio ei voinut hyväksyä mitään hintasitoumuksia. Kun kuitenkin otetaan huomioon useiden seikkojen monimutkaisuus, esimerkiksi

vaikuttaa siltä, että on tarpeen vielä pohtia, olisiko sitoumus ja siihen yhdistetty indeksoitu vähimmäishinta ja määrällinen katto toimiva ratkaisu.

(62)

Tämän monimutkaisen tilanteen vuoksi pyynnön esittäjä ei pystynyt muotoilemaan hyväksyttävää sitoumustarjousta määräajassa, kuten edellä todettiin. Edellä esitetyn perusteella neuvosto katsoo, että pyynnön esittäjälle olisi poikkeuksellisesti annettava mahdollisuus täydentää sitoumustarjoustaan edellä mainitun määräajan jälkeen mutta 10 kalenteripäivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(63)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella nykyinen tarkastelu aiottiin päättää ja pitää voimassa nykyinen polkumyyntitulli pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Huomautukset otettiin huomioon, kun ne olivat oikeutettuja ja perustuivat näyttöön,

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/8

(1)

Neuvosto otti 22 päivänä tammikuuta 2001 asetuksella (EY) N:o 132/2001 (2) käyttöön muun muassa Ukrainasta peräisin olevan CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 33,25 euroa tonnilta, jäljempänä ’voimassa oleva toimenpide’. Voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneesta tutkimuksesta käytetään jäljempänä nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto vapautti 17 päivänä toukokuuta 2004 asetuksella (EY) N:o 993/2004 (3) tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvaan tuontiin sovellettavista polkumyyntitulleista, jotka oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 132/2001, sellaisten yritysten valmistamat tuotteet, joiden sitoumukset komissio voisi hyväksyä. Komission asetuksella (EY) N:o 1001/2004 (4) hyväksyttiin sitoumuksia kuudeksi kuukaudeksi ja komission asetuksella (EY) N:o 1996/2004 (5) vielä lisäkaudeksi 20 päivään toukokuuta 2005 asti. Sitoumusten tarkoituksena oli ottaa huomioon tietyt seuraukset siitä, että Euroopan unioni laajentui käsittämään 25 jäsenvaltiota 1 päivänä toukokuuta 2004.

(3)

Neuvosto antoi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään rajatun välivaiheen tarkastelun jälkeen asetuksen (EY) N:o 945/2005, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää olisi selvennettävä ja voimassa olevia toimenpiteitä olisi sovellettava tarkasteltavana olevaan tuotteeseen silloin, kun sitä sisältyy muihin lannoitteisiin, suhteessa lannoitteen ammoniumnitraattipitoisuuteen yhdessä muiden marginaalisten aineiden ja ravinteiden kanssa.

(4)

Tammikuussa 2006 käynnistetyn toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen toimenpiteiden voimassaolo uudistettiin samantasoisina kahdeksi vuodeksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 442/2007 (6). Toimenpiteet muodostuvat erityistulleista.

(5)

Ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja Open Joint Stock Company (OJSC) Azot Cherkassy, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyysi perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua. Pyyntö rajoittui polkumyyntiin pyynnön esittäjän osalta.

(6)

Pyynnön esittäjä väitti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisessa pyynnössään, että voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönoton perustana olevaa polkumyyntiä koskevat olosuhteet ovat muuttuneet ja että muutokset ovat pysyviä. Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että jos sen omien kustannusten tai kotimarkkinahintojen perusteella määritettyä normaaliarvoa vertailtaisiin yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin, polkumyyntimarginaali olisi huomattavasti alhaisempi kuin voimassa olevien toimenpiteiden taso. Pyynnön esittäjä väitti, että polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei tästä syystä enää edellytä nykyisen tasoisten toimenpiteiden soveltamista.

(7)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio tuli siihen tulokseen, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö, ja ilmoitti 19 päivänä joulukuuta 2006 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (7).

(8)

Tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta. Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(9)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(11)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa.

(12)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä pyynnön esittäjän toimitiloihin Cherkassyssa.

(13)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella tämän tarkastelun päättämistä ja nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden pitämistä voimassa pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Osapuolille annettiin myös mahdollisuus esittää huomautuksia. Saadut huomautukset otettiin huomioon niiltä osin kuin se oli aiheellista.

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin asetuksessa (EY) N:o 945/2005 yksilöity eli Ukrainasta peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia ja jotka luokitellaan CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91. Ammoniumnitraatti on kiinteä typpilannoite, jota käytetään yleisesti maataloudessa. Sitä valmistetaan ammoniakista ja typpihaposta, ja sen typpipitoisuus mikrorakeisessa tai rakeisessa muodossa on suurempi kuin 28 painoprosenttia.

(15)

Tarkastelua koskeva tutkimus vahvisti alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyn päätelmän, jonka mukaan ammoniumnitraatti on puhdas hyödyketuote ja sen laatu sekä fyysiset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Pyynnön esittäjän tuottamalla ja kotimarkkinoillaan Ukrainassa myymällä sekä Euroopan yhteisöön viedyllä ammoniumnitraatilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita. Koska tässä tarkastelussa käsiteltiin vain polkumyynnin määrittämistä pyynnön esittäjän osalta, päätelmiä ei tehty yhteisön tuotannonalan valmistamasta ja yhteisön kotimarkkinoilla myymästä tuotteesta.

(16)

Normaaliarvon määrittämiseksi ensin varmennettiin, että pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynti kokonaisuudessaan oli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti edustava eli että tällaisen myynnin kokonaismäärän osuus oli vähintään 5 prosenttia pyynnön esittäjän yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pyynnön esittäjä myy vain yhdenlaista ammoniumnitraattia ja että sen kotimarkkinamyynnin määrä oli edustava.

(17)

Tämän jälkeen komissio tarkasteli, voidaanko ammoniumnitraatin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä, vertaamalla kotimarkkinoiden nettomyyntihintoja laskettuihin tuotantokustannuksiin.

(18)

Pyynnön esittäjän tuotantokustannuksia arvioitaessa havaittiin, että kaasukustannuksia ei ollut asianmukaisesti otettu huomioon pyynnön esittäjän kirjanpidossa. On syytä huomata, että energiakustannukset, kuten kaasu, muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista ja huomattavan osan kaikista tuotantokustannuksista.

(19)

Kaasukustannusten osalta havaittiin, että Ukraina tuo suurimman osan ammoniumnitraatin tuotannossa käytetystä kaasusta Venäjältä. Kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että Ukraina tuo maakaasua Venäjältä hinnoilla, jotka ovat selvästi alempia kuin sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksetut markkinahinnat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Venäjältä Euroopan yhteisöön viedyn maakaasun hinta oli noin kaksinkertainen Ukrainan kotimarkkinoiden kaasuhintoihin verrattuna. Siksi pyynnön esittäjän maksamat kaasukustannukset oikaistiin muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(20)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että sen kotimarkkinoilla maksaman kaasun hinnan oikaisu ei ole perusteltua, koska yrityksen kirjanpidosta käyvät täysimääräisesti ilmi kustannukset, jotka liittyvät samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntitoimintaan alkuperämaassa.

(21)

Tutkittaessa samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti on kuitenkin määritettävä, antavatko yrityksen kirjanpitoon merkityt kustannukset kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Näin ei kuitenkaan ollut 19 kappaleessa esitetyistä syistä.

(22)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että sen normaaliarvon olisi perustuttava tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla, eikä ole mitään syitä katsoa, että myynti ei olisi tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Jotta voitaisiin määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti hinnan puolesta tavanomaisessa kaupankäynnissä eli oliko se kannattavaa, ensin on määritettävä, muodostavatko pyynnön esittäjän kustannukset luotettavan perustan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Normaaliarvon määrittämiseen käytettävä menetelmä voidaan päättää vasta kun kustannukset on luotettavasti määritetty. Kuten 28 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todetaan, kotimarkkinoiden nettomyyntihintojen vertaaminen oikaistuihin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osoitti, että kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Pyynnön esittäjän kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen.

(23)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että tutkimukset perustuivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisiin tietoihin eikä päätelmissä sen vuoksi otettu huomioon tämän jakson jälkeistä kehitystä, erityisesti kaasun hintojen jatkuvaa nousua ja lannoitteiden kotimaan kulutuksen lisääntymistä Ukrainassa. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista”. Lisäksi on muistettava, että yhteisön tavanomaisen käytännön mukaisesti polkumyynnin tarkastelua koskeneen tutkimusajanjakson pituus oli yksi vuosi.

(24)

Tältä osin pohdittiin, olisiko kaasun hintojen kehitys Ukrainassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen pitänyt ottaa huomioon määritettäessä pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaalia. On syytä todeta, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon. Yhteisön vakiintuneen käytännön mukaisesti tätä on tulkittu siten, että tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan liittyviä tapahtumia voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne ovat ilmeisiä, kiistattomia ja pysyviä. Vaikka kaasun hintojen nousua havaittiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, ei voitu vahvistaa riittävän varmasti, että hinnan nousu oli pysyvää. Kaasun hintojen tulevaa kehitystä Ukrainassa koskevat tiedot olivat enemmänkin arvioita kuin varsinaisiin kaasun hintoihin liittyvää todennettavaa tietoa. Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson (tai tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson) ulkopuolisen tiedon käyttö on mahdollista vain hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Tässä tapauksessa tilannetta ei pidetty sellaisena, että se olisi oikeuttanut tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolisen tiedon käytön. Pyynnön esittäjä ei myöskään esittänyt väitteensä tueksi mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseen kauteen liittyvät tiedot olisivat edustavampia kuin kyseiseen ajanjaksoon liittyvät. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(25)

Pyynnön esittäjä ei myöskään selittänyt tai osoittanut, missä määrin se, että lannoitteiden kulutus lisääntyi Ukrainassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, olisi voinut vaikuttaa päätelmiin, jotka tehtiin tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyvien tietojen perusteella. Pyynnön esittäjä ei näin ollen toimittanut riittäviä tietoja, joiden perusteella olisi voitu tehdä merkityksellisiä päätelmiä, eikä saatavilla ollut muutakaan tietoa, joka olisi tukenut pyynnön esittäjän väitteitä. Koska tällä perusteella tehdyt päätelmät olisivat olleet spekulatiivisia, pyynnön esittäjän väite hylättiin.

(26)

Oikaistu kaasun hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset. Waidhaus on tärkein kanava venäläisen kaasun myynnille EU:hun, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna edustavana markkina-alueena.

(27)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että Ukraina ostaa kaasua samoin markkinaehdoin kuin yhteisö ja että pyynnön esittäjän vuonna 2007 maksamat kaasun hinnat olivat korkeammat kuin kaasun hinnat Ukrainan ja Venäjän rajalla samalla kaudella. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi eikä näin ollen onnistunut osoittamaan, että 24 kappaleessa mainitut ehdot, joiden perusteella tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiset tapahtumat voitaisiin ottaa huomioon, täyttyisivät. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(28)

Kotimarkkinoiden nettomyyntihintojen vertaaminen oikaistuihin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osoitti, että kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(29)

Sen vuoksi katsottiin, että kotimarkkinahinnat eivät muodostaneet asianmukaista perustaa normaaliarvon määrittämiseksi ja oli sovellettava muuta menetelmää. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali pyynnön esittäjän tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuskustannuksiin, joita tarvittaessa oikaistiin 19 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(30)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen nojalla, koska pyynnön esittäjällä ei ollut tarkasteltavana olevan tuotteen osalta edustavaa kotimarkkinamyyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ei voitu soveltaa, koska tarkastelun kohteena oli vain pyynnön esittäjä. Myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ei voitu soveltaa, koska pyynnön esittäjän samaan yleiseen tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden tuotantokustannuksia olisi myös oikaistava kaasukustannusten osalta 19 kappaleessa mainituista syistä. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla.

(31)

Kotimarkkinamyynnin määrä pohjoisamerikkalaisilla markkinoilla on merkittävä ja kilpailua esiintyy paljon kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä. Tältä osin tarkasteltiin julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka koskivat lannoitealalla toimivia suuria yrityksiä. Todettiin, että Pohjois-Amerikan (Yhdysvaltojen ja Kanadan) tuottajia koskevat tiedot olisivat tutkimuksen kannalta sopivimpia, sillä kyseisellä alueella pörssinoteeratuista yrityksistä oli saatavana runsaasti luotettavaa ja kattavaa julkista taloudellista tietoa. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määriteltiin kolmen pohjoisamerikkalaisen tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton painotetun keskiarvon perusteella. Kyseiset tuottajat kuuluivat saman yleisen tuoteluokan (typpilannoitteet) kotimarkkinamyynnin osalta suurimpiin typpipitoisten lannoitteiden tuottajiin. Näitä kolmea tuottajaa pidettiin edustavina niiden typpilannoiteliiketoiminnan osalta, ja niiden myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton katsottiin sen vuoksi edustavan kyseisellä liiketoimintasegmentillä menestyneiden yhtiöiden tavanomaisia kustannuksia ja voittoa. Ei ole mitään merkkejä siitä, että näin määritelty voitto olisi ollut suurempi kuin muiden ukrainalaisten tuottajien saman yleisen ryhmän tuotteiden myynnistä kotimarkkinoilla saama voitto.

(32)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että Pohjois-Amerikan ja Ukrainan markkinatilanteen välillä on merkittävä ero. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan selittänyt väitettyjä eroja eikä toimittanut näyttöä väitteensä tueksi. Se ei myöskään ehdottanut laskemille muuta kohtuullista perustaa, ja sen puutteessa väite oli hylättävä.

(33)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan vientihinnan perusteella.

(34)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi oikeudenmukaista, tarvittavat oikaisut tehtiin hintaan ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttaviin eroihin perustuvina oikaisuina perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut koskivat kuljetus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten eroja tarpeen mukaan ja mikäli asiasta oli riittävästi oikeaksi todistettua näyttöä.

(35)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuottajien järjestö väitti, että Ukrainan rautateiden tariffit mm. tarkasteltavana olevan tuotteen kuljettamiseen vietäväksi yhteisöön ovat keinotekoisen alhaiset, minkä vuoksi niitä olisi oikaistava. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kuljetuskustannuksista saatiin kohtuullisen hyvä käsitys pyynnön esittäjän kirjanpidosta. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(36)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(37)

Vertailun perusteella polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 38,2 prosenttia.

(38)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, voitaisiinko polkumyynnin osalta tapahtunutta olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää pysyvänä.

(39)

Tällä hetkellä pyynnön esittäjään sovellettava polkumyyntimarginaali vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa käyttämällä normaaliarvoa, joka määritettiin kolmannessa markkinatalousmaassa toimivalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa normaaliarvo kuitenkin laskettiin pyynnön esittäjään liittyvien omien tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun Ukrainalle oli myönnetty markkinatalousasema (perusasetuksen muutos asetuksella (EY) N:o 2117/2005).

(40)

Ei ollut mitään merkkejä siitä, etteikö tässä tutkimuksessa pyynnön esittäjälle määritettyä normaaliarvoa tai vientihintaa olisi voitu pitää pysyvänä. Voitaisiin väittää, että pääraaka-aineen eli maakaasun hintakehitys saattaisi vaikuttaa merkittävästi normaaliarvoon. Katsottiin kuitenkin, että hinnan kohoaminen vaikuttaisi kaikkiin toimijoihin markkinoilla, minkä vuoksi sillä olisi vaikutusta sekä normaaliarvoon että vientihintaan.

(41)

Todettiin, että pyynnön esittäjä peri yhteisöltä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saman vientihinnan kuin muilta mailta, joihin vietiin huomattavasti enemmän samalla kaudella.

(42)

Vaikka tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla todettu polkumyyntimarginaali perustuu pyynnön esittäjän suhteelliseen vähäiseen vientiin yhteisöön, on kuitenkin syytä katsoa, että todettu polkumyyntimarginaali perustuu pysyvästi muuttuneisiin olosuhteisiin.

(43)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tulli vahvistettiin tietyksi euromääräksi tonnia kohti, joten tässä tutkimuksessa olisi noudatettava samaa. Nykyisen polkumyyntimarginaalin perusteella laskettu tulli on 47 euroa/tonni.

(44)

On muistettava, kuten asetuksen (EY) N:o 132/2001 johdanto-osan 59 kappaleessa päätettäessä lopullisista toimenpiteistä vuonna 2001 todettiin, että käyttöön otettavan tullin määrä määritettiin alhaisemman tullin säännön mukaisesti vahinkomarginaalin perusteella. Asetuksen (EY) N:o 442/2007 1 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan tällä hetkellä voimassa oleva tulli riippuu tuotelajista ja vaihtelee 29,26 eurosta/tonni 33,25 euroon/tonni.

(45)

Koska tämänhetkisen polkumyyntimarginaalin perusteella määritetty tulli on korkeampi kuin tämänhetkinen tulli, tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta pyynnön esittäjään sovellettavaa tullia, joka olisi säilytettävä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun polkumyyntitullin tasoisena.

(46)

Pyynnön esittäjä ilmoitti olevansa kiinnostunut tarjoamaan sitoumuksen muttei pystynyt tarjoamaan riittävän perusteltua hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Tämän vuoksi komissio ei voinut hyväksyä mitään hintasitoumuksia. Kun kuitenkin otetaan huomioon useiden seikkojen monimutkaisuus, esimerkiksi 1) tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan vaihtelu, joka edellyttäisi jonkinlaista vähimmäishintojen indeksointia mutta jota keskeinen kustannustekijä ei riittävästi selitä, ja 2) tarkasteltavana olevan tuotteen erityinen markkinatilanne (mm. viejän rajoitettu tuonti tämän tarkastelun vuoksi), vaikuttaa siltä, että on tarpeen vielä pohtia, olisiko sitoumus ja siihen yhdistetty indeksoitu vähimmäishinta ja määrällinen katto toimiva ratkaisu.

(47)

Tämän monimutkaisen tilanteen vuoksi pyynnön esittäjä ei pystynyt muotoilemaan hyväksyttävää sitoumustarjousta määräajassa, kuten edellä todettiin. Tämän johdosta neuvosto katsoo, että pyynnön esittäjälle pitäisi poikkeuksellisesti antaa mahdollisuus täydentää sitoumustarjoustaan säädetyn määräajan jälkeen mutta 10 kalenteripäivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(48)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella nykyinen tarkastelu aiottiin päättää ja pitää voimassa nykyinen polkumyyntitulli pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Huomautukset otettiin huomioon, kun ne olivat oikeutettuja ja perustuivat näyttöön,

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/14

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1995/2000 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Venäjältä peräisin olevien urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten, jäljempänä ’liuosseokset’, tuonnissa. Asetuksesta käytetään jäljempänä nimitystä ’alkuperäinen asetus’ ja tutkimuksesta, joka johti alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettuihin toimenpiteisiin, nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Syyskuussa 2005 käynnistetyn toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen toimenpiteiden voimassaolo uudistettiin viideksi vuodeksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 1911/2006 (3) samantasoisina. Toimenpiteet muodostuvat erityistulleista. Asetuksesta käytetään jäljempänä nimitystä ’voimassaolon päättymistä koskeva asetus’ ja tutkimuksesta, joka johti voimassaolon päättymistä koskevalla asetuksella käyttöön otettuihin toimenpiteisiin, nimitystä ’voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu’.

(3)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua, jäljempänä ’nykyinen tarkastelu’, koskevan pyynnön esitti kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa, Novomoskovskiy Azot ja Nevinnomyssky Azot, jotka kuuluvat ”Mineral and Chemical Company Eurochem” -osakeyhtiöön. Etuyhteytensä vuoksi näitä kahta yritystä käsitellään tässä tutkimuksessa yhtenä oikeushenkilönä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö rajoittui polkumyyntiin pyynnön esittäjän osalta.

(4)

Pyynnön esittäjä väitti, että sen oman normaaliarvon ja Euroopan yhteisöön suuntautuvan viennin puuttuessa asianmukaiseen kolmanteen maahan eli Yhdysvaltoihin suuntautuneen viennin hintojen vertailu johtaisi polkumyynnin vähenemiseen merkittävästi alle voimassa olevien toimenpiteiden tason.

(5)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio tuli siihen tulokseen, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö, ja ilmoitti 19 päivänä joulukuuta 2006 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4).

(6)

Tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta. Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(7)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(8)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(9)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti ”Mineral and Chemical Company Eurochem” -osakeyhtiölle ja siihen etuyhteydessä oleville yrityksille kyselylomakkeen ja sai vastaukset asetetussa määräajassa.

(10)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä pyynnön esittäjän ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten toimitiloihin:

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Venäjältä peräisin oleva maataloudessa yleisesti käytetty nestemäinen lannoite, urean ja ammoniumnitraatin liuosseos. Se muodostuu urean ja ammoniumnitraatin sekä veden sekoituksesta. Seoksen vesipitoisuus on noin 70 prosenttia (riippuen typpipitoisuudesta), ja loppuosassa on sama määrä ureaa ja ammoniumnitraattia. Nitraattipitoisuus on tuotteen merkittävin ominaisuus, ja se voi vaihdella 28 ja 32 prosentin välillä. Tämä vaihtelu saadaan aikaan lisäämällä liuosseokseen enemmän tai vähemmän vettä. Nitraattipitoisuudesta riippumatta kaikilla urean ja ammoniumnitraatin liuosseoksilla katsotaan kuitenkin olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet, ja näin ollen ne muodostavat yhden tuotteen tätä tutkimusta varten. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu CN-koodiin 3102 80 00.

(12)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistettiin, että urean ja ammoniumnitraatin liuosseos on puhdas hyödyketuote, ja sen laatu sekä fyysiset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Pyynnön esittäjän tuottamalla ja kotimarkkinoillaan Venäjällä myymällä sekä – Euroopan yhteisöön suuntautuvan viennin puutteessa – Yhdysvaltoihin viedyllä urean ja ammoniumnitraatin liuosseoksilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita. Koska tässä tarkastelussa käsiteltiin vain polkumyynnin määrittämistä pyynnön esittäjän osalta, päätelmiä ei tehty yhteisön tuotannonalan valmistamasta ja yhteisön kotimarkkinoilla myymästä tuotteesta.

(13)

Kuten tutkimuksen aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensin, missä määrin olisi käytettävä kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja päätettäessä, ovatko nykyisten toimenpiteiden perustana olevat tekijät muuttuneet ja ovatko muutokset pysyviä, koska pyynnön esittäjällä ei ollut urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten vientimyyntiä Euroopan yhteisöön tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(14)

Pyynnön esittäjä toimitti näyttöä siitä, että voimassa olevien tullien vuoksi tuotetta ei voitu myydä vietäväksi yhteisön markkinoille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Pyynnön esittäjä toimitti alustavaa näyttöä siitä, että vienti edustaville kolmansille markkinoille eli Yhdysvaltoihin ei tapahtunut polkumyyntihinnoin tai ainakin vähäisemmässä määrin verrattuna polkumyyntimarginaaliin, joka tällä hetkellä on vahvistettu Euroopan yhteisöön suuntautuvaa vientiä varten, ja että oli asianmukaista käyttää Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin hintoja. Tämän johdanto-osan 43 kappaleessa ja sen jälkeisissä kappaleissa esitetyistä syistä kolmanteen maahan, Yhdysvaltoihin, suuntautuvan viennin hintoja pidettiin asianmukaisina, koska Yhdysvaltojen markkinat ovat verrattavissa yhteisön markkinoihin ja näin ollen edustavat.

(15)

Tällä hetkellä sovellettavat toimenpiteet siis perustuvat osittain tietoihin, jotka eivät liity pyynnön esittäjän omaan tuotantoon ja tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin, kun taas nykyiseltä tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta oli saatavissa varmennettuja tietoja, jotka liittyivät pyynnön esittäjän omiin tietoihin normaaliarvosta ja vientihinnoista, vaikkakin kolmannen maan markkinoiden osalta. Tällä perusteella pääteltiin, että nykyisellä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaittu polkumyyntimarginaali antaa tarkemman kuvan pyynnön esittäjän tilanteesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kuin tällä hetkellä voimassa olevat toimenpiteet.

(16)

Tähän liittyen katsottiin myös, että polkumyynnin vastaisen tullin tavoitteena ei ole sulkea yhteisön markkinoita kolmansista maista tulevalta tuonnilta vaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset.

(17)

Edellä esitetyt erityiset olosuhteet huomioon ottaen voidaan päätellä, että polkumyyntimarginaalin laskeminen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla pyynnön esittäjän Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin myyntihintojen perusteella oli asianmukaista.

(18)

Normaaliarvon määrittämiseksi varmennettiin ensin, että pyynnön esittäjän koko kotimaan myynti oli edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Koska pyynnön esittäjällä ei ollut urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten vientimyyntiä Euroopan yhteisöön tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, sen koko kotimarkkinamyynnin määrää verrattiin Yhdysvaltoihin suuntautuvaan koko vientiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyyntiä on pidettävä edustavana, jos sen kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia vastaavan vientimyynnin – eli tässä tapauksessa Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin – kokonaismäärästä. Tutkimus osoitti, että pyynnön esittäjä ei myynyt edustavia määriä urean ja ammoniumnitraatin liuosseoksia kotimarkkinoilla.

(19)

Koska pyynnön esittäjän kotimarkkinahintoja ei näin ollen voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseksi, normaaliarvon muodostamisen perustana käytettiin pyynnön esittäjälle aiheutuneita valmistuskustannuksia, joihin lisättiin kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitot perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(20)

Kaasukustannukset muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista ja huomattavan osan kaikista tuotantokustannuksista. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkittiin, saataisiinko pyynnön esittäjän kirjanpidosta kohtuullisen hyvä käsitys tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

(21)

Energiamarkkinoihin erikoistuneiden kansainvälisesti tunnustettujen lähteiden julkaisemien tietojen perusteella pyynnön esittäjän maksama hinta oli epänormaalin alhainen. Hinta oli noin neljännes tai viidennes Venäjältä viedyn maakaasun hinnasta. Tässä suhteessa kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että kaasun hinnat Venäjän kotimarkkinoilla olivat säänneltyjä hintoja, jotka olivat selvästi alempia kuin sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksetut markkinahinnat. Koska kaasukustannukset eivät näkyneet riittävän selvästi pyynnön hakijan kirjanpidossa, kustannuksia oli oikaistava vastaavasti. Koska Venäjän kotimarkkinoita koskevia vääristymättömiä kaasun hintoja ei ollut, kaasun hinnat oli perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti määritettävä ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot”.

(22)

Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta on vähennetty kuljetuskustannukset, ottaen huomioon paikalliset jakelukustannukset. Waidhaus on tärkein kanava venäläisen kaasun myynnille Euroopan unioniin, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna edustavana markkina-alueena.

(23)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että sen kotimarkkinoilla maksaman kaasun hinnan oikaisu ei ole perusteltua, koska sen kirjanpidosta käyvät täysimääräisesti ilmi kustannukset, jotka liittyvät samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntitoimintaan alkuperämaassa. Väitteensä tueksi pyynnön esittäjä toimitti riippumattoman konsulttiyrityksen tutkimuksen, jonka mukaan pyynnön esittäjän kaasusta maksamassa hinnassa tulivat esiin kaasun toimittajalle kaasun tuotannosta ja myynnistä aiheutuneet kustannukset. On huomattava, kuten itse tutkimuksessakin todetaan, että vertailussa käytetyt kaasun kustannukset sekä kustannukset kaasun toimittamisesta pyynnön esittäjälle olivat arvioituja kustannuksia eivätkä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla aiheutuneita todellisia kustannuksia. Ei ole myöskään selvää, ovatko näin saadut kustannukset perusasetuksen mukaisesti määritettyjä täysimääräisiä kustannuksia eli sisältävätkö ne kaikki kaasun tuotantoon ja myyntiin liittyvät valmistus- sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. On myös huomattava, että kaasun toimittajien kustannuksista käytettävissä olevia tietoja ei voitu varmentaa tässä menettelyssä.

(24)

Joka tapauksessa katsotaan, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti pelkästään se, että toimittajan asiakkaaltaan veloittama kaasun hinta kattaa kustannukset, ei ole sellainen seikka, jonka perusteella voitaisiin määrittää, antavatko yrityksen kirjanpitoon merkityt kustannukset kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Näin ei kuitenkaan ollut johdanto-osan 21 kappaleessa esitetyistä syistä. Pyynnön esittäjä ei käsitellyt merkittävää eroa toisaalta Venäjän kotimarkkinoilla maksetun kaasun ja Venäjältä viedyn maakaasun hinnassa ja toisaalta yhteisön tuottajien maksamassa hinnassa. Pyynnössä ei käsitelty myöskään sitä, että maakaasun kotimarkkinahintoja säänneltiin Venäjällä eikä voida katsoa, että ne antaisivat kohtuullisen hyvän käsityksen tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Näin ollen vaikka pyynnön esittäjän maksama kaasun hinta kattaisikin kaasun tarjoajalle sen tuotannosta ja myynnistä aiheutuneet yksikkökustannukset, väite ei ole merkityksellinen, koska kaasun markkinahinta ei välttämättä liity suoraan sen tuotanto- ja myyntikustannuksiin. Hinta, jolla pyynnön esittäjä osti kaasua tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, on edelleen valtion sääntelemä ja merkittävästi sääntelemättömien markkinoiden hintatasoa alhaisempi, kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(25)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että kun kaasun hintaa oikaistiin, normaaliarvon määrittämiseksi käytettiin menetelmää, josta ei säädetä perusasetuksessa. Koska kotimaan kaasukustannukset korvattiin johdanto-osan 22 kappaleessa kuvatulla tavalla lasketuilla kustannuksilla ja nämä kustannukset muodostavat suurimman osan samankaltaisen tuotteen kokonaiskustannuksista ja näin ollen myös laskennallisesta normaaliarvosta, normaaliarvo on itse asiassa määritetty kolmansilta ”edustavilta” markkinoilta saatujen tietojen perusteella. Pyynnön esittäjä väitti, että perusasetuksen mukaan markkinatalousmaiden osalta normaaliarvon voidaan kuitenkin määrittää vain menetelmillä, joissa otetaan huomioon i) samankaltaisen tuotteen kotimarkkinahinnat tavanomaisessa kaupankäynnissä tai, jos myynti ei tapahdu tavanomaisessa kaupankäynnissä; ii) tuotantokustannukset alkuperämaassa (lisättynä kohtuullisilla myynti-, yleis- ja hallintokustannuksilla ja voitoilla); tai iii) samankaltaisen tuotteen edustavat vientihinnat asianmukaiseen kolmanteen maahan. Pyynnön esittäjän mukaan tällä perusteella normaaliarvoa ei pitäisi määrittää kolmansilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella.

(26)

On huomattava, kuten johdanto-osan 18–42 kappaleessa tuodaan esiin, että normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Jotta voitaisiin määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti hinnan puolesta tavanomaisessa kaupankäynnissä eli oliko se kannattavaa, on ensin kuitenkin määritettävä, muodostavatko pyynnön esittäjän kustannukset luotettavan perustan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Normaaliarvon määrittämiseen käytettävä menetelmä voidaan päättää vasta kun kustannukset on luotettavasti määritetty. Sen vuoksi on väärin väittää, että kun luotettavat kustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, otettiin käyttöön uusi menetelmä normaaliarvon määrittämiseksi. Näin ollen pyynnön esittäjän väitteet tältä osin oli hylättävä.

(27)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että jos sen maakaasukustannuksiin kotimarkkinoilla tehdään oikaisu, venäläisen maakaasun hinta Waidhausissa ei ole luotettava perusta tällaiselle oikaisulle, koska kyseinen hinta on asetettu pitkäaikaisten kaasusopimusten perusteella, joissa hinnanmuodostus liittyy öljyn tuotantohintoihin eikä näin ollen kaasun tuotantokustannuksiin ja toimituskustannuksiin pyynnön esittäjälle Venäjälle. Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että venäläisen kaasun hinta Waidhausissa ei ole luotettava, koska siihen vaikuttaa Saksan ylettömän korkea ja mahdollisesti kilpailuun perustumaton kaasun kotimarkkinahinnoittelu, jota Saksan kilpailuviranomaiset ovat parhaillaan tutkimassa.

(28)

Ensinnäkin on huomattava, että yksi ensisijaisista kriteereistä valittaessa perustaa kaasun hintojen määrittämiseksi on, että se antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. On kiistämätön tosiseikka, että tämä edellytys täyttyy Waidhausin hintojen osalta. Lisäksi suurin kaasumäärä Venäjältä tuodaan Waidhausin kautta, minkä vuoksi se on asianmukainen perusta oikaisulle. Tällä perusteella Waidhausia pidettiin edustavina markkinoina ja kohtuullisena perustana kaasun kustannusten määrittämiselle perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Toiseksi, kuten johdanto-osan 24 kappaleessa todettiin, ei ole sinällään relevanttia, perustuuko hinta kustannuksiin, kunhan se vain antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Waidhausiin tuodun kaasun hinnan osalta hinnanmuodostuksessa ei ole merkkejä valtion puuttumisesta asiaan, ja tämä edellytys siis täyttyy. Lopuksi vielä kilpailuun perustumatonta kaasun hinnoittelua Saksan kotimarkkinoilla koskevasta väitteestä on huomattava, että Saksan kilpailuviranomaisten (Bundeskartellamt) tutkimus, johon pyynnön esittäjä viittasi, on edelleen käynnissä eikä siitä ole tehty päätelmiä. Tutkimus koskee sitä paitsi hintoja, joilla Saksan tärkeimmät kaasun jakelijat myyvät kaasun Saksan kotimarkkinoilla eikä hintaa, jolla ne ostavat Venäjältä tuodun kaasun. Päinvastoin kuin pyynnön esittäjä väitti, nämä kaksi hintaa eivät välttämättä liity toisiinsa, koska kaasun jakelijoiden ja heidän asiakkaidensa taloudelliset intressit ovat täysin vastakkaiset. Näin ollen voidaan olettaa, että jakelijat pyrkivät pitämään vähittäismyyntihinnat mahdollisimman korkeina ja samalla niiden taloudellisten intressien mukaista on pitää ostohinnat mahdollisimman alhaisina voittojen maksimoimiseksi. Pyynnön esittäjän väite, jonka mukaan vakiintuneilla markkinatoimijoilla ei ole kannustinta neuvotella venäläiselle tuontikaasulle alhaisempia hintoja Waidhausissa, on olettamus ilman tosiseikkoja. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(29)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että jos sen maakaasukustannuksiin kotimarkkinoilla tehdään oikaisu, sen olisi perustuttava sääntelemättömiin kaasun hintoihin Venäjällä. Ensinnäkään se, että komissio olisi voinut valita erilaisen perustan, ei tee Waidhausin valinnasta kohtuutonta. Valittaessa perustaa kaasun hinnan määrittämiseksi ensisijaisena perusteena on, että se antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. On kiistämätön tosiseikka, että tämä edellytys täyttyy Waidhausin hintojen osalta. Toiseksi se, että sääntelemättömillä hinnoilla kotimarkkinoilla myydyn kaasun määrä oli vain vähäinen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että hinnat olivat merkittävästi lähempänä säänneltyjä kotimarkkinahintoja kuin vapaasti määräytyviä vientihintoja, viittaa voimakkaasti siihen, että vallitsevat säännellyt hinnat vääristivät sääntelemättömiä hintoja. Sen vuoksi sääntelemättömiä kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää.

(30)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että valtion sääntelemät maakaasun kotimarkkinahinnat Venäjällä nousevat jatkuvasti ja ovat saavuttamassa tason, jolla katetaan kaasun tuotantokustannukset. Sen vuoksi kotimarkkinoiden hintaa ei voida pitää kilpailuun perustumattomana tai kohtuuttoman alhaisena.

(31)

Väite on perusteeton, koska edustavien markkinoiden valinnan vaatimuksena ei ole se, ovatko hinnat voittoa tuottavia vaan se, antavatko ne kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista, kuten johdanto-osan 29 kappaleessa selitetään. Näin ei ole valtion sääntelemien hintojen tapauksessa. Väite on lisäksi vastoin venäläisen kaasuntoimittajan julkisia lausuntoja, jotka on vahvistettu sen julkaistussa tarkistetussa tilinpäätöksessä ja joiden mukaan Venäjän kotimarkkinoiden kaasun hinnat eivät kata tuotanto-, kuljetus- ja myyntikustannuksia. Tästä syystä väite hylättiin.

(32)

Pyynnön esittäjä ehdotti, että oikaisun vaihtoehtoisena perustana käytettäisiin Venäjän naapurimarkkinoille suuntautuvan viennin hintoja antamatta kuitenkaan lisätietoja tai näyttöä tällaisista markkinoista. Lisäksi katsottiin, että Venäjältä Baltian maihin vietävän kaasun hinnat – joista oli saatavilla joitakin tietoja – eivät olleet riittävän edustavia näihin maihin suuntautuvan viennin suhteellisen vähäisen määrän vuoksi. Saatavilla ei ollut myöskään tarvittavia tietoja kuljetus- ja jakelukustannuksista, joten Baltian maihin suuntautuvalle viennille ei voitu määrittää luotettavia hintoja. Näin ollen näitä hintoja ei voitu käyttää oikaisun perustana.

(33)

Pyynnön esittäjä ehdotti vaihtoehdoksi, että jos käytetään Waidhausin vientihintaa, Venäjän vientivero, joka on maksettava kaikesta viennistä, olisi pitänyt vähentää Waidhausin hinnasta, koska vientiveroa ei aiheutunut kotimaassa.

(34)

Markkinahinta Waidhausissa, jota pidettiin edustavina markkinoina perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, on todellakin hinta vientiverojen jälkeen eikä hinta ennen veroja. Ostajan kannalta tarkasteltuna merkityksellinen on hinta, joka on maksettava Waidhausissa, eikä näin ollen ole merkityksellistä, mikä osuus hinnasta muodostuu vientiverosta ja mikä osuus maksetaan kaasun toimittajalle. Toimittaja toisaalta yrittää aina maksimoida hintansa ja sen vuoksi veloittaa korkeimman hinnan, jotka asiakkaat suostuvat maksamaan. Kun otetaan huomioon, että hinta on aina yli tuotantokustannusten niin, että toimittaja saa huomattavat voitot, hinnan muodostumiseen ei ensisijaisesti vaikuta vientiveron määrä vaan se, minkä hinnan asiakkaat suostuvat maksamaan. Sen vuoksi pääteltiin, että vientiveron sisältävä hinta eikä hinta ennen veroja on markkinoilla määräytynyt vääristymätön hinta. Tämän vuoksi pyynnön esittäjän asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(35)

Pyynnön esittäjä väitti myös tähän liittyen, että paikallisen jakelijan katetta ei olisi lisättävä vientihintaan Waidhausissa, koska jakelijoiden voitot on jo sisällytetty hintaan Waidhausissa. Pyynnön esittäjä väitti, että paikalliset jakelijat Venäjällä ovat kaasun toimittajan täysin omistamia tytäryhtiöitä, ja jos näiden jakelijoiden voitot lisätään laskelmiin, tuloksena voi näin ollen olla kaksinkertainen huomioon ottaminen. Pyynnön esittäjän mukaan myös Venäjän luontaiset suhteelliset edut olisi otettava huomioon. Se väitti lisäksi, että koska kaasua on laajasti saatavilla Venäjällä muttei yhteisössä, kotimarkkinahinnat Venäjällä ovat luonnollisesti alempia kuin viedyn kaasun hinta, ja tämä olisi pitänyt ottaa huomioon määritettäessä kotimarkkinoilla maksettujen kaasun hintojen oikaisua.

(36)

Ensinnäkin on huomattava, että paikallisten jakelijoiden katteeseen sisältyy näiden yritysten voittomarginaalin lisäksi myös niiden kustannukset maakaasun oston ja jälleenmyynnin välisenä aikana.

(37)

Toiseksi väitettä ei pystytty enää tarkistamaan riittävästi. Tämä johtuu siitä, että venäläinen kaasun toimittaja ja sen tytäryhtiöt eivät kuuluneet tutkimuksen soveltamisalaan ja sen vuoksi sen organisaatiosta ja kustannusrakenteesta ei ollut riittävästi tietoja saatavilla. On myös huomattava, että Venäjällä tältä osin vallitseva tilanne, joka johtuu mm. kaasun toimittajan ja Venäjän valtion tiiviistä yhteyksistä, ei ole riittävän avoin, jotta asiasta saataisiin tarvittava näyttö.

(38)

Lisäksi pyynnön esittäjä, jolla on todistustaakka, ei pystynyt toimittamaan lisätietoja tai näyttöä, joka olisi osoittanut, sisältyivätkö jakelukustannukset todella Waidhausin hintoihin ja missä määrin. Koska kotimarkkina-asiakkaat kuitenkin ostivat kaasua paikallisilta toimittajilta, oli oletettava, että niiden olisi täytynyt maksaa paikalliset jakelukustannukset, joita ei ole sisällytetty oikaisemattomaan Waidhausin hintaan. Sen vuoksi menettelyn tässä vaiheessa oli katsottava, että oikaisu on perusteltu, ja näin ollen väite oli hylättävä.

(39)

Yhteisön toimielimet kuitenkin katsoivat, että tämän erityisoikaisun vaikutus polkumyyntimarginaalin laskemiseen saattaa olla merkittävä. Sen vuoksi johdanto-osan 37 kappaleessa kuvattu erityistilanne huomioon ottaen katsottiin, että jos pyynnön esittäjä toimittaa näyttöä, joka on riittävästi todennettavissa, komissio saattaa harkita tutkimuksen avaamista uudelleen tältä osin.

(40)

Maakaasun saatavuuteen Venäjällä liittyvistä väitetyistä luontaisista suhteellisista eduista on huomattava, että kuten johdanto-osan 28 kappaleessa todettiin, ensisijaisena kriteerinä Waidhausin hintojen valinnalle perustaksi kaasun hintojen määrittämiseksi on se, että ne antavat kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Kotimarkkinoilla vallitsevat markkinaedellytykset eivät ole merkityksellisiä tässä yhteydessä. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(41)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen ensimmäisen virkkeen nojalla, koska johdanto-osan 22 kappaleessa mainitun kaasukustannusten oikaisun jälkeen pyynnön esittäjän tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti ei tavanomaisessa kaupankäynnissä ollut edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ei voitu soveltaa, koska tutkimuksen kohteena oli vain pyynnön esittäjä. Myöskään 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ei voitu soveltaa, sillä myös maakaasu on samaan yleiseen tuoteryhmään kuuluvien tuotteiden ehdottomasti tärkein raaka-aine, minkä vuoksi myös valmistuskustannuksia olisi erittäin todennäköisesti oikaistava johdanto-osan 21 kappaleessa mainituista syistä. Tässä välivaiheen tarkastelussa ei ollut saatavilla tietoja, joiden perusteella olisi voitu laskea määrällisesti tällaiset oikaisut ja määrittää myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja asianmukaiset voittomarginaalit myytäessä näitä tuotteita näiden oikaisujen jälkeen. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti muulla hyväksyttävällä menetelmällä.

(42)

Tätä varten tarkasteltiin julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka liittyvät typpilannoitteiden alalla toimiviin suuryrityksiin. Pohjoisamerikkalaisten (Yhdysvallat ja Kanada) tuottajien vastaavien tietojen havaittiin soveltuvan parhaiten tutkimustarkoitukseen, sillä kyseiseltä alueelta on saatavilla runsaasti luotettavaa ja kattavaa julkista rahoitustietoa pörssiyhtiöistä. Lisäksi kotimarkkinamyynnin määrä on pohjoisamerikkalaisilla markkinoilla merkittävä ja kilpailua esiintyy paljon kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiinkin kolmen sellaisen pohjoisamerikkalaisen tuottajan myynti-, yleisten ja hallinnollisten kustannusten ja voiton painotetun keskiarvon perusteella, jotka kuuluivat lannoitealan suurimpiin yrityksiin saman yleisen tuoteryhmän (typpilannoitteet) Pohjois-Amerikan myynnin osalta. Kyseisten kolmen tuottajan katsottiin edustavan typpilannoitealaa (keskimäärin yli 78,15 prosenttia yrityksen/liiketoimintasegmentin liikevaihdosta) ja niiden myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton katsottiin edustavan samanlaisia kustannuksia, joita kyseisellä liiketoiminta-alalla menestyksekkäästi toimiville yrityksille yleensä aiheutuu. Mikään ei viittaa siihen, että tällä tavalla määritetty voiton määrä olisi suurempi kuin venäläisten tuottajien samaan yleiseen ryhmään kuuluvien tuotteiden myynnistä Venäjän markkinoilla yleensä saama voitto.

(43)

Kuten johdanto-osan 13 kappaleessa todettiin, pyynnön esittäjällä ei ollut urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten vientimyyntiä Euroopan yhteisöön tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi johdanto-osan 14–17 kappaleessa esitetyistä syistä pidettiin asianmukaisena tarkastella pyynnön esittäjän hinnoittelukäyttäytymistä muilla vientimarkkinoilla, jotta voitaisiin laskea polkumyyntimarginaali. Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa Yhdysvaltojen markkinoita kaavailtiin sopiviksi vertailutarkoituksiin, koska ne ovat pyynnön esittäjän tärkeimmät vientimarkkinat, joiden osuus sen vientimäärästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 70 prosenttia.

(44)

Yksikään asianomaisista osapuolista ei esittänyt huomautuksia Yhdysvaltojen valinnasta sopivimmiksi vertailumarkkinoiksi. Tutkimuksessa vahvistui, että urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten Yhdysvaltojen markkinat ovat sopivimmat vertailua varten, koska Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat ovat kaksi suurinta urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten markkina-aluetta maailmassa ja niitä voidaan verrata sekä määrien että hintojen osalta.

(45)

Koska pyynnön esittäjän vientimyynti Yhdysvaltoihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtui Sveitsiin sijoittautuneen etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, vientihinta oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Vientihinta määräytyi niiden hintojen perusteella, jotka Yhdysvalloissa eli pääasiallisilla vientimarkkinoilla toimiva ensimmäinen riippumaton asiakas todellisuudessa maksoi pyynnön esittäjälle tai jotka tulivat sen maksettaviksi. Näistä hinnoista vähennettiin nimellispalkkio, joka vastaa etuyhteydessä olevan kauppiaan katetta, koska kauppiasta voidaan pitää palkkioperusteisesti toimivana agenttina.

(46)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi oikeudenmukaista, tarvittavat oikaisut tehtiin hintaan ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttaviin eroihin perustuvina oikaisuina perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut koskivat kuljetus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten eroja tarpeen mukaan ja mikäli asiasta oli riittävästi oikeaksi todistettua näyttöä.

(47)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(48)

Vertailun perusteella polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta Pohjois-Amerikan rajalla tullaamattomana, on 33,95 prosenttia.

(49)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, ovatko nykyisen polkumyyntimarginaalin määrittämiseen vaikuttaneet olosuhteet muuttuneet ja ovatko tällaiset muutokset pysyviä.

(50)

Ei ollut mitään merkkejä siitä, etteikö tässä tutkimuksessa pyynnön esittäjälle määritettyä normaaliarvoa tai vientihintaa olisi voitu pitää pysyvänä. Vaikka voitaisiin väittää, että pääraaka-aineen eli maakaasun hintakehitys saattaisi vaikuttaa merkittävästi normaaliarvoon, katsottiin kuitenkin, että hinnannousu vaikuttaisi kaikkiin toimijoihin markkinoilla, ja sillä näin ollen on vaikutusta sekä normaaliarvoon että vientihintaan.

(51)

Pyynnön esittäjän Yhdysvaltoihin, sen pääasiallisille vientimarkkinoille, suuntautuvan viennin hinta oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sama kuin sen muihin maihin suuntautuvan viennin hinta.

(52)

Sen vuoksi on syytä uskoa, että todettu polkumyyntimarginaali perustuu pysyvästi muuttuneisiin olosuhteisiin.

(53)

Tässä tarkastelussa ei lisäksi havaittu mitään merkkejä tai näyttöä siitä, että olosuhteet, joiden perusteella vahingon korjaava taso vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa, muuttuisivat merkittävästi lähitulevaisuudessa.

(54)

Tältä osin todettiin, että vaikka olosuhteet, joiden perusteella polkumyynti määritettiin, ovat muuttuneet lopullisten tullien käyttöönoton jälkeen – joiden seurauksena polkumyyntimarginaali oli korkeampi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna alkuperäiseen tutkimusajanjaksoon – ja vaikka on syytä uskoa, että todettu polkumyyntimarginaali perustuu pysyvästi muuttuneisiin olosuhteisiin, voimassa oleva polkumyynnin vastainen tulli olisi säilytettävä samalla tasolla. Kuten johdanto-osan 55 ja 56 kappaleessa todetaan, lopullinen polkumyyntitulli asetettiin vahingon korjaavalle tasolle alkuperäisen tutkimuksen perusteella.

(55)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1995/2000 johdanto-osan 49 kappaleen mukaisesti lopullinen tulli vahvistettiin siis alkuperäisessä tutkimuksessa havaitun vahinkomarginaalin tasolle, joka oli alempi kuin polkumyyntimarginaali, koska todettiin, että alhaisempi tulli on riittävä korjaamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Edellä esitetyn perusteella tässä tarkastelussa vahvistettavan tullin ei olisi oltava alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettua vahinkomarginaalia korkeampi.

(56)

Tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa ei voida määrittää yksilöllistä vahinkomarginaalia, koska tarkastelu rajoittuu polkumyyntiin pyynnön esittäjän osalta. Sen vuoksi tässä tarkastelussa määritettyä polkumyyntimarginaalia verrattiin alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyyn vahinkomarginaaliin. Koska viimeksi mainittu oli alempi kuin tässä tutkimuksessa havaittu polkumyyntimarginaali, tämä tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(57)

Pyynnön esittäjä ilmoitti olevansa kiinnostunut tarjoamaan sitoumuksen muttei pystynyt tarjoamaan riittävän perusteltua hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Tämän vuoksi komissio ei voinut hyväksyä mitään hintasitoumuksia. Kun kuitenkin otetaan huomioon useiden seikkojen monimutkaisuus, esimerkiksi 1) tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan vaihtelu, joka edellyttäisi jonkinlaista vähimmäishintojen indeksointia mutta jota keskeinen kustannustekijä ei riittävästi selitä, ja 2) tarkasteltavana olevan tuotteen erityinen markkinatilanne (mm. viejällä ei ollut tähän tarkasteluun liittyvää tuontia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla), vaikuttaa siltä, että on tarpeen vielä pohtia, olisiko sitoumus ja siihen yhdistetty indeksoitu vähimmäishinta ja määrällinen katto toimiva ratkaisu.

(58)

Tämän monimutkaisen tilanteen vuoksi pyynnön esittäjä ei pystynyt muotoilemaan hyväksyttävää sitoumustarjousta määräajassa, kuten edellä todettiin. Edellä esitetyn perusteella neuvosto katsoo, että pyynnön esittäjälle olisi poikkeuksellisesti annettava mahdollisuus täydentää sitoumustarjoustaan edellä mainitun määräajan jälkeen mutta 10 kalenteripäivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(59)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella nykyinen tarkastelu aiottiin päättää ja pitää voimassa nykyinen polkumyyntitulli pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Huomautukset otettiin huomioon, kun ne olivat oikeutettuja ja perustuivat näyttöön,

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/22

(1)

Komissio julkaisi 20 päivänä joulukuuta 2006 ilmoituksen (2) Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan, läpimitaltaan yli 80 millimetrin kappaleina olevan kivihiilikoksin (Coke 80+) yhteisöön tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta. Komissio otti 19 päivänä syyskuuta 2007 käyttöön Kiinasta peräisin olevan Coke 80+:n tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin asetuksella (EY) N:o 1071/2007 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Menettely aloitettiin kolmen yhteisön tuottajan tekemän valituksen perusteella. Kyseisten tuottajien osuus Coke 80+:n yhteisön kokonaistuotannosta on noin 40 prosenttia. On huomattava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa esitettiin aliarvioitu osuus, ”yli 30 prosenttia”. Tarkempien tutkimusten jälkeen kuitenkin havaittiin, että valituksen tekijöiden osuus oli itse asiassa noin 40 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Kiinasta peräisin olevan Coke 80+:n tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Erityisesti se tehosti tutkimusta yhteisön etuun liittyvistä näkökohdista. Tähän liittyen tehtiin vielä yksi tarkastuskäynti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen seuraavaan yritykseen:

(6)

Lisäksi tehtiin tiedonkeruukäynti Euroopan valimoyhdistykseen (European Foundry Association), joka sijaitsee Düsseldorfissa, Saksassa. Tiettyjen väitettyjen täytäntöönpano-ongelmien varmistamiseksi käytiin myös tapaamassa tulliviranomaisia Antwerpenissä Belgiassa sekä Duisburgissa Saksassa.

(7)

Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan Coke 80+:n tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(8)

Osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(9)

Koska muita huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13–17 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(10)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään lopullisesti, että tarkasteltavana oleva tuote ja vertailumaassa Yhdysvalloissa tuotettu ja myyty Coke 80+ sekä yhteisön tuotannonalan tuottama ja yhteisön markkinoilla myymä tuote ovat samankaltaisia perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(11)

Koska yhteistyön tasosta, vertailumaan valinnasta tai normaaliarvon määrittämisestä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18–28 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(12)

Hintavertailujen osalta ainoa yhteistyössä toiminut viejä vastusti sitä, että komissio oli hylännyt polkumyyntilaskelmissa sen väitteen, joka liittyi jälkiseulontaan, ja totesi, että samanlainen väite oli otettu huomioon vahinkoa laskettaessa. Tämän vuoksi väite hyväksyttiin ja normaaliarvoon tehtiin lisämukautus.

(13)

Alustavassa vaiheessa fyysisten ominaisuuksien erojen huomioon ottamiseksi tehtyjen mukautusten arvoa on tarkistettu, jotta siinä tulisivat esiin lämpöarvoindikaattoreiden ja kokojen erot vertailumaassa tuotetun ja Kiinasta tuodun tuotteen välillä.

(14)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–31 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(15)

Lopullinen polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä noudettuna lähettäjältä -normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -vientihintojen painotettuun keskiarvoon. Johdanto-osan 12 ja 13 kappaleessa esitettyjen mukautusten soveltamisen jälkeen tarkistettu lopullinen koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 61,8 prosenttia.

(16)

Koska yhteisön tuotannon ja tuotannonalan määritelmästä ei ole esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 ja 35 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(17)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa todettiin, komissio jatkoi yhteisön kulutuksen yhden tekijän eli tarkastelujakson tuontimäärien tutkimista. Asiasta ei kuitenkaan saatu uusia perusteltuja tietoja. Tästä syystä ja koska asianomaiset osapuolet eivät asettaneet kyseenalaiseksi yhteisön kulutuksen vahvistamiseksi käytettyä menetelmää, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 ja 37 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(18)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 ja 41 kappaleessa todettiin, komissio tutki edelleen tuontimääriä ja -hintoja tarkastelujaksolla. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleessa on virhe, sillä hinnat laskivat tutkimusajanjaksolla 43 prosenttia eikä 35 prosenttia, kuten kyseisessä kappaleessa väitettiin.

(19)

Tuontimääristä ja -hinnoista ei kuitenkaan saatu uusia perusteltuja tietoja. Tästä syystä ja koska asianomaiset osapuolet eivät asettaneet kyseenalaiseksi kyseisen tuonnin määrän ja hintojen vahvistamiseksi käytettyä menetelmää, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–42 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(20)

Yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan ja yhden käyttäjän väitteen mukaan alittavuuden tasapuolista laskemista varten fyysisten ominaisuuksien erojen osalta olisi tehtävä mukautus, kun verrataan yhteisön tuotannonalan samankaltaisesta tuotteesta veloittamia hintoja ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintoja. Toisaalta tietyt yhteisön tuottajat väittivät, että vaikka yhteisön tuottajien tuottamasta Coke 80+:sta voitaisiin hypoteettisesti pyytää korkeampaa hintaa tiettyjen laatuominaisuuksien vuoksi, komission käytössä olevat tiedot vahvistavat, että käyttäjät eivät maksa korkeampaa hintaa nk. parempien laatuominaisuuksien vuoksi, etenkään toimintaympäristössä, jossa hinnat ovat laskeneet rajun polkumyynnin vuoksi. Näiden yhteisön tuottajien mukaan käyttäjäteollisuuden ostopäätökset perustuvat yksinomaan kiinalaiselle tuotteelle ilmoitettuihin hintoihin. Sen vuoksi mukautukset fyysisten ominaisuuksien erojen vuoksi eivät ole aiheellisia. Koska asianomaisten osapuolten toimittamat varmennetut tiedot kuitenkin osoittavat, että samankaltaisen tuotteen ja tarkasteltavana olevan tuotteen kosteus-, tuhka-, rikki- ja haihtuvan aineksen pitoisuudessa on eroja, joilla tavanomaisissa markkinaoloissa voitaisiin odottaa olevan vaikutuksia hintaan, yhteistyössä toimineen kiinalaisen tuottajan ja käyttäjän väite hyväksyttiin ja näiden erojen huomioon ottamiseksi tehtiin ylimääräinen mukautus.

(21)

Tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön tuotannonalan tuottaman Coke 80+:n vertaamiseksi samassa kaupan portaassa hintojen alittavuutta laskettaessa tehtiin mukautus myös purkamiskustannusten osalta, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa mainittujen tuojille aiheutuneiden tuonnin jälkeisten kustannusten lisäksi. Selvyyden vuoksi on myös mainittava, että hintojen alittavuutta laskettaessa alustavassa vaiheessa etuyhteydettömien tuojien voittomarginaalin osalta tehtiin mukautus, vaikka sitä ei mainita erikseen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa. Mukautus tehtiin yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan ilmoittaman tutkimusajanjaksolla todennetun kannattavuuden perusteella, joka oli 5–10 prosenttia (4).

(22)

Alustavaa alittavuusmarginaalia muutettiin vastaavasti Kiinan osalta, ja voidaan päätellä, että kiinalaista tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan myyntihinnat prosentteina ilmaistuina 5,7 prosentilla.

(23)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista, kapasiteetin käyttöasteesta, myyntimäärästä, markkinaosuudesta, kasvusta, varastoista, investoinneista ja polkumyyntimarginaalin suuruudesta ei esitetty uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46–50, 53–54 ja 60–61 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(24)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa esitetyt myyntihinnat yhteisössä korjattiin ja esitetään seuraavassa taulukossa. Hienoiset tarkistukset eivät vaikuta yhteisön myyntihintoja koskeviin päätelmiin, jotka esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 ja 52 kappaleessa.

(25)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa laskettuja kannattavuuslukuja tarkistettiin ja niissä ollut virhe korjattiin. Jäljempänä esitetyssä taulukossa olevat oikaistut luvut eivät vaikuta yhteisön tuotannonalan kannattavuuden kehityksen yleistä suuntausta koskeviin päätelmiin, vaikka ne antavat aiempaa karumman kuvan yhteisön tuotannonalan tilanteesta: yhteisön tuotannonalan kannattavuus putosi dramaattisesti vuoden 2005 tasolta 16,2 prosentista – 3,8 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Oikaisun jälkeen mukautettiin myös sijoitetun pääoman tuottoa koskevia lukuja, jotka on ilmaistu voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta. Kassavirtaa koskevat luvut pysyvät samoina kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, mutta ne on selvyyden vuoksi esitetty taulukossa.

(26)

Koska tältä osin ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa esitetyt päätelmät yhteisön tuotannonalan pääoman saannista voidaan vahvistaa.

(27)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuusluvut oikaistiin myös ja esitetään seuraavassa taulukossa. Oikaistut luvut osoittavat, että yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuus kohosi hieman vuodesta 2003 tutkimusajanjaksolle, kun sitä mitataan tuotantona (tonneina) henkilötyövuotta kohden. Lisäksi vuotuiset työvoimakustannukset työntekijää kohti on selvyyden vuoksi esitetty tarkempina lukuina kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(28)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen yksi käyttäjä väitti viitaten asetuksen johdanto-osan 64 ja 67 kappaleeseen, että komissio oli tehnyt vahinkoa – ja näin ollen myös syy-yhteyttä – koskevat alustavat päätelmät yksinomaan tiettyjen markkinaindikaattorien erittäin lyhyellä aikavälillä väitetysti negatiivisen kehityksen perusteella sen sijaan, että se olisi arvioinut vahinkoa kolmesta neljään vuoden mittaiselta jaksolta, mikä on yleinen käytäntö. Käyttäjä perusti väitteen olettamukselle, että yhteisön tuotannonala ei kärsinyt vahingosta ennen vuoden 2005 loppua, koska aiempien toimenpiteiden annettiin raueta vuoden 2005 lopussa. Koska tutkimusajanjakso päättyi syyskuussa 2006, tämä tarkoittaa sitä, että yhteisön tuotannonalan vahingollinen tilanne olisi tullut esiin ainoastaan muutamana kuukautena vuonna 2006.

(29)

Ensinnäkin on huomattava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaletta, jossa viitataan tiettyjen vahinkoindikaattorien kehitykseen vuodesta 2005 tutkimusajanjaksolle, on tarkasteltava yhdessä johdanto-osan 63 kappaleen kanssa, jossa käsitellään vahinkoindikaattoreiden kehitystä vuoteen 2005 asti. Näistä vahinkoindikaattoreita koskevista johdanto-osan kappaleista käy selvästi ilmi, että komissio noudatti tavanomaista käytäntöä ja tarkasteli vahinkoindikaattoreiden kehitystä lähes neljän vuoden ajalta eli vuoden 2003 alusta syyskuuhun 2006. Kuten johdanto-osan 63 kappaleessa todetaan, vuosi 2004 oli poikkeuksellinen Coke 80+:n markkinoilla: syynä oli vähäinen tarjonta, joka johtui alhaisesta tuonnista Kiinasta ja joidenkin aiemmin Coke 80+:aa yhteisössä tuottaneiden tehtaiden sulkemisesta. Yksikään osapuoli ei ole kiistänyt vuoden 2004 markkinatilanteen poikkeuksellisuutta, mikä näkyi edelleen seuraavan vuoden indikaattoreissa. Juuri sen vuoksi, että vuosina 2004 ja 2005 esiintyneitä huippuja pidetään poikkeuksellisina, komission oli tässä tapauksessa kiinnitettävä erityishuomiota vahinkoindikaattoreiden kehitykseen vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. On myös muistettava, että keskeiset rahoitusindikaattorit, varsinkin kannattavuus, putosivat dramaattisesti sekä vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä että vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä.

(30)

Lisäksi on huomattava, että yhteisön tuotannonalan tilannetta vuoden 2005 lopulla koskevien päätelmien tekeminen siitä, että yhteisön tuottajat eivät pyytäneet aiemman toimenpiteen voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua, olisi täysin spekulatiivista.

(31)

Sen vuoksi väite, jonka mukaan komissio on analysoinut vahinkoa ainoastaan muutamina kuukausina vuonna 2006, on hylättävä.

(32)

Edellä esitetyt tarkistetut tekijät eli kannattavuus, investointien tuotto ja yhteisön tuotannonalan tuottavuus, eivät vaikuta väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyihin suuntauksiin. Myös tarkistettu alittavuusmarginaali pysyi edelleen selvästi vähimmäistason yläpuolella. Tämän perusteella katsotaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta esitettyjä päätelmiä ei muuteta. Koska asiasta ei esitetty uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä, päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(33)

Kuten johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, voidaan lopullisesti päätellä, että tutkimusajanjaksolla Kiinasta tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat 5,7 prosentilla. Alittavuusmarginaalin tarkistaminen ei vaikuta päätelmiin, jotka koskevat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia ja jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67–69 kappaleessa.

(34)

Yhden käyttäjän väitteen mukaan kehitys markkinoilla tutkimusajanjakson jälkeen osoitti, että tutkimusajanjaksolla vallinnut tilanne oli poikkeuksellinen ja hinnat alkoivat nousta jälleen tutkimusajanjakson jälkeen. Sama käyttäjä väitti, että hintojen tilapäinen notkahdus tutkimusajanjaksolla johtui pääasiassa Yhdysvaltojen dollarin ja euron epäsuotuisasta vaihtokurssista, siitä että Coke 80+:n hinnat ilmoitetaan yleensä Yhdysvaltojen dollareina maailmanmarkkinoilla, ja vaikeudesta mukauttaa yleensä vuosittain neuvoteltavat hinnat uuteen valuuttatilanteeseen. Tältä osin on huomattava, että tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan tuottajien myyntihinnat EU:ssa ilmoitetaan yleensä euroina tai muina eurooppalaisina valuuttoina eikä Yhdysvaltojen dollareina. Lisäksi tämän käyttäjän väittämä tutkimusajanjakson jälkeinen korkeampien hintojen kehitys, joka osuu samalle kaudelle kuin Yhdysvaltojen dollarin vieläkin heikompi kurssi euroon nähden, ei tue väitettä, jonka mukaan Coke 80+:n laskevat hinnat aiheutuivat negatiivisesta dollarin ja euron vaihtokurssista.

(35)

Yksi käyttäjä totesi, että laskevista hinnoista yhteisön tuotannonalalle väitetysti aiheutunut vahinko johtui pääasiassa joidenkin eurooppalaisten tuottajien harjoittamasta aggressiivisesta hinnoittelupolitiikasta niiden myydessä kiinalaisia tuontihintoja alemmilla hinnoilla. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tullut esiin näyttöä yleisestä ”aggressiivisesta hinnoittelupolitiikasta” tiettyjen eurooppalaisten tuottajien välillä. Eurooppalaisten tuottajien välisen kilpailun havaittiin tapahtuvan enimmäkseen alueellisilla markkinoilla eikä yhteisön laajuisesti, koska tuottajat yleensä myyvät maantieteellisesti lähellä oleville alueille merkittävien kuljetuskustannusten vuoksi. Joidenkin tuottajien mahdollisesti veloittamat alemmat hinnat eivät näin ollen aiheuta vahinkoa muille eurooppalaisille tuottajille. Lisäksi se, että tiettyjen eurooppalaisen tuottajien välillä on kilpailua, ei tarkoita sitä, etteikö Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti olisi pakottanut tuottajia kilpailemaan toisiaan vastaan enemmän kuin tilanteessa, jossa kiinalaiset tuottajat olisivat kilpailleet reilusti, ja näin ollen pakottanut myymään kestämättömillä hinnoilla.

(36)

Sama käyttäjä väitti lisäksi, että vuodesta 2003 tutkimusajanjaksolle tapahtuneen kulutuksen kasvun suurimmasta osuudesta hyötyivät yhteisön tuottajat eivätkä kiinalaiset tuojat. Vaikka tämä saattaisi olla totta absoluuttisesti, se ei ole sitä suhteellisesti: tutkimuksessa kävi ilmi, että kiinalaisen tuonnin markkinaosuus oli 24 prosenttia vuonna 2003, ja se kattoi lähes puolet kulutuksen kasvusta, joka tapahtui vuodesta 2003 tutkimusajanjaksolle.

(37)

Sama käyttäjä totesi vielä, että kasvavan kulutuksen ympäristössä yhteisön tuotannonala ei pystynyt kasvattamaan markkinaosuuttaan, koska se ei lisännyt tuotantokapasiteettiaan. Sen vuoksi yhteisön kulutuksen kasvu oli katettava tuonnilla Kiinasta. Sitä, että yhteisön tuotannonala ei lisännyt kapasiteettiaan samaa vauhtia kasvavan kulutuksen kanssa, voidaan kuitenkin pitää pikemminkin seurauksena epävarmasta investointiympäristöstä, jonka aiheuttivat polkumyynnillä Kiinasta tapahtuneen tuonnin luomat hintapaineet, kuin yhteisön tuotannonalan vahingon syynä.

(38)

Yhteisön tuotannonalalla oli tutkimusajanjaksolla noin 120 000 tonnia vapaata kapasiteettia, jonka hyödyntäminen ei ollut taloudellisesti kannattavaa polkumyynnillä Kiinasta tapahtuneen tuonnin luomien hintapaineiden takia. Lisäksi yksi yhteisön tuottaja vähensi tuotantoaan merkittävästi vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä ja on tutkimusajanjakson jälkeen lopettanut Coke 80+:n tuotannon. Tuotannonalan erityisluonteen vuoksi tuotantoprosessin tilapäinen pysäyttäminen tuhoaa tuotantolaitteet (uunit), ja uudelleenkäynnistys edellyttää suuria lisäinvestointeja. Merkittävän hintojen laskun hallitsemassa markkinatilanteessa ei ollut taloudellisesti järkevää investoida suljettujen uunien uudelleenkäynnistykseen tai uusien rakentamiseen.

(39)

Yksi asianomainen osapuoli myös väitti, että kasvaneet työvoimakustannukset olivat tärkeä syy yhteisön tuotannonalan väitetysti kärsimässä vahingossa. Tutkimus kuitenkin osoitti, että yhteisön tuotannonalan työntekijöiden lukumäärän kohoaminen johtui vain yhdestä tuottajasta, joka vastaavasti lisäsi tuottavuuttaan. Muiden yhteisön tuotannonalan tuottajien työntekijämäärä pysyi kohtuullisen vakaana, vaikka tuotanto olikin vähenemässä. Tätä voidaan selittää tuotannonalan tuotantoprosessin luonteella, jossa tuotantolaitoksen käynnissä pitämiseen tarvittavan henkilöstön määrä on käytännössä sama riippumatta siitä, toimiiko yritys täydellä vai vajaalla kapasiteetilla, mikä aiheuttaa tuottavuuden laskua tuotannon mukaisesti.

(40)

Vaikka joillekin yhteisön tuotannonalan tuottajille olisikin aiheutunut tarpeettoman korkeita työvoimakustannuksia tuotannon laskiessa, tämä ei missään tapauksessa voi olla merkittävä vahingon syy, kun otetaan huomioon työvoimakustannusten muutosten minimaaliset vaikutukset yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen. Esimerkin vuoksi voidaan todeta, että työvoimakustannusten kohoaminen (1,8 miljoonaa euroa) selittää alle yhden prosenttiyksikön yhteisön tuotannonalan kokonaiskannattavuuden laskusta; kannattavuus putosi vuoden 2005 tasolta 16,2 prosentista – 3,8 prosenttiin tutkimusajanjaksolla (noin 39 miljoonaa euroa pienemmät voitot).

(41)

Raaka-aineiden hinnoista, joita kuvataan tarkemmin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75 kappaleessa, voidaan todeta, että tarkistettujen laskelmien perusteella tarkastelujaksolla Coke 80+:n tuotantoon käytetyn perusraaka-aineen, koksihiilen, osuus oli noin 60 prosenttia yhteisön tuotannonalan Coke 80+:n tuotantokustannuksista.

(42)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että pääraaka-aineen, koksihiilen, kohonneet kustannukset vaikuttivat suhteessa voimakkaammin yhteisön tuotannonalaan kuin Kiinan tuotannonalaan, koska kiinalaiset yritykset saavat helposti käyttöönsä raaka-ainetta, minkä vuoksi yhteisön tuotannonala ei ole kilpailukykyinen edes tilanteessa, jossa ei esiinny polkumyyntiä. Tältä osin on ensinnäkin huomautettava, että kun otetaan huomioon kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien erittäin vähäinen osallistuminen yhteistyöhön, niiden raaka-aineen saannin helppoudesta ei voida tehdä mitään yleisiä päätelmiä. Lisäksi on huomattava, että yksi yhteisön tuotannonalan tuottaja, joka edustaa merkittävää osuutta yhteisön tuotannonalan kokonaistuotannosta, käyttää paikallisesti hankittua koksihiiltä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa jo todettiin, yhteisön tuotannonala pystyi tutkimusajanjaksolle asti siirtämään raaka-aineen hinnan nousun myyntihintoihin. Vielä on huomattava, että käytettävissä olevien markkinatietojen mukaan myös kiinalaiset tuottajat nojautuvat osittain tuotuun raaka-aineeseen ja tuovat tällä hetkellä merkittäviä määriä koksihiiltä Australiasta.

(43)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että syy-yhteyttä koskeva analyysi on virheellinen, ja koska on kyseenalaista, miten yhteisön tuotannonala, joka oli kannattava vuonna 2003, olisi voinut kärsiä tappioita tutkimusajanjaksolla eikä enää pystynyt kattamaan raaka-aineiden korkeita hintoja, vaikka yhteisön tuotannonalan myyntihintojen kohoaminen vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä oli huomattavasti merkittävämpi kuin raaka-aineen hintojennousun vaikutus.

(44)

Tältä osin voidaan todeta, että vaikka onkin totta, että yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat tutkimusajanjaksolla korkeammat kuin vuonna 2003 (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappale), raaka-aineen hinnat, jotka muodostavat tuotantokustannusten tärkeimmän osan, olivat suhteessa vieläkin korkeammat (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75 kappale ja edellä oleva 41 kappale). Siksi tämä väite hylättiin.

(45)

Koska uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67–80 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan, lukuun ottamatta johdanto-osan 67 ja 75 kappaleeseen tehtyjä tarkistuksia, kuten edellä todetaan.

(46)

Edellä esitetyn perusteella yhteisön tuotannonalan kärsimän aineellisen vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä koskevat väliaikaiset päätelmät voidaan vahvistaa.

(47)

Tietyt yhteisön tuotannonalan tuottajat sekä yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ja käyttäjät ovat esittäneet huomautuksia, joiden mukaan on tarpeen ottaa huomioon tiettyjä tutkimusajanjakson jälkeisiä tärkeitä kehityssuuntia. Huomautukset liittyvät erityisesti Coke 80+:n merkittävään markkinahinnan nousuun, mikä koskee sekä kiinalaisen tuonnin hintaa että yhteisön tuotannonalan myyntihintoja.

(48)

Kyseisten asianomaisten osapuolten mukaan tuontihintojen nousu johtuu pääasiassa tietyistä Kiinan valtion hiljattain käyttöön ottamista toimenpiteistä, joilla pyritään hillitsemään energiavaltaisten materiaalien, myös koksin, vientiä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi vientiveron korostus ja vientilisenssien rajoittaminen. Yksi käyttäjä väitti, että toimenpiteet ovat todennäköisesti voimassa pitkään, kun otetaan huomioon Kiinan politiikan rakennemuutokset, joiden mukaan energia-alan puolijalosteita, kuten Coke 80+, halutaan säilyttää kotimaan markkinoilla, jotta saadaan paikallista lisäarvoa. Yhteisön tuotannonalan tuottajat toisaalta vakuuttivat, että nykyiset korkeat hinnat ovat tilapäisiä ja saattavat muuttua koska tahansa Kiinan valtion yksipuolisella päätöksellä. Sama käyttäjä väitti myös, että yhteisön tuottajien kannattavuus on tällä hetkellä korkealla tasolla tutkimusajanjakson jälkeen merkittävästi kohonneiden myyntihintojen vuoksi. Tämän käyttäjän mukaan yhteisön tuotannonalan myyntihinnoissa on pitkäaikainen kohoava suuntaus, joka johtuu kulutuksen huomattavasta lisääntymisestä kivivillateollisuudessa, EU:n tuotantokapasiteetin lisääntymisen puutteesta ja eritoten Kiinan politiikassa tapahtuneista dramaattisista muutoksista, jotka ovat vähentäneet merkittävästi vientiä Kiinasta.

(49)

Tämän käyttäjän mukaan i) Kiinasta tapahtuvan viennin rajoitusten väitetty pitkäaikaisuus ja ii) yhteisön tuotannonalan kannattavuuden väitetty korkea taso kumoavat polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton perusteet. Tältä osin on ensinnäkin todettava, että vaikka on totta, että Kiinan valtio on ottanut käyttöön toimenpiteitä, joilla hillitään energiavaltaisten materiaalien vientiä, näiden toimenpiteiden pysyvyydestä ei voida tehdä päätelmiä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Päinvastoin, aiemmilta vuosilta, erityisesti 2004 ja 2005, saadut kokemukset osoittavat, että vientiin vaikuttavaa politiikkaa voidaan muuttaa hyvinkin nopeasti. Toiseksi perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan polkumyyntiä ja vahinkoa koskevia tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä ajalta ei tavallisesti oteta huomioon.

(50)

Kiinasta tuodun Coke 80+:n hinnoissa tapahtuneet merkittävät korotukset on kuitenkin mainittu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa ja ne on otettu huomioon, kun toimenpiteeksi on valittu vähimmäistuontihinta. Vahinkoa aiheuttavan tason ylittävien korkeiden tuontihintojen jatkuva suuntaus myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen jälkeen on vahvistettu julkaistuissa markkinaraporteissa sekä komission käytettävissä olevissa tiedoissa, jotka liittyvät Coke 80+:n tuontiin Kiinasta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Tämä seikka tulee esiin ehdotetun lopullisen toimenpiteen, vähimmäistuontihinnan, valinnassa, kuten jäljempänä johdanto-osan 75 kappaleessa esitetään.

(51)

Jotkin yhteisön tuotannonalan tuottajat ovat väittäneet, että tutkimusajanjakson jälkeen todetut korkeat tuontihinnat johtuivat myös irtolastikuljetuksen merirahtihinnoista, jotka kohosivat merkittävästi tutkimusajanjakson jälkeen ja nostivat tarkasteltavana olevan tuotteen CIF-hintaa. Nämä tuottajat väittivät, että koska vähimmäistuontihinta määritetään CIF-hinnan perusteella, siinä ei oteta huomioon polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja, koska tuontihinnat täyttävät vähimmäismyyntihinnan, kun niihin sisällytetään merirahti. Tältä osin on ensinnäkin todettava, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti polkumyyntiä koskevia tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä ajalta ei tavallisesti oteta huomioon. Lisäksi kyseiset yhteisön tuottajat eivät ole selvittäneet tarkemmin, miten väitetty merirahtihintojen nousu pitäisi niiden mielestä ottaa huomioon.

(52)

Samat yhteisön tuottajat väittivät myös, että vähittäismyyntihinnalla, joka perustuu raaka-aineen hintaan tutkimusajanjaksolla, ei pystytä riittävästi poistamaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa vahinkoa, koska merirahtihintojen merkittävä nousu tutkimusajanjakson jälkeen vaikuttaa – yhteisön tuotannonalan pääasiassa ulkomailta hankkiman – tärkeimmän raaka-aineen, koksihiilen, kustannuksiin. Tältä osin voidaan jälleen todeta, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä ajalta ei tavallisesti oteta huomioon. Yhteisön tuottajat eivät ole myöskään esittäneet määrällisesti, mitä vaikutusta merirahtihintojen väitetyllä kohoamisella olisi ollut yhteisön tuotannonalan Coke 80+:n tuotantokustannuksiin. Ne ovat ainoastaan toimittaneet julkaistuja markkinaraportteja merirahtihinnoista. Niissä ei kuitenkaan tehdä riittävän tarkkoja laskelmia vaikutuksesta koko yhteisön tuotannonalaan, kun otetaan erityisesti huomioon, että yhteisön tuottajat hankkivat raaka-aineensa useista eri lähteistä ja että merirahtihintojen kohoaminen ei vaikuta yhteen tärkeimmistä yhteisön tuottajista, joka käyttää paikallisesti hankittua raaka-ainetta. Yhteisön tuotannonalan tuottajien väite on näin ollen hylättävä.

(53)

Tutkimusajanjakson jälkeiseen kehitykseen liittyvien huomautusten lisäksi, joita käsiteltiin johdanto-osan 47–50 kappaleessa, yksi käyttäjä väitti myös, että toimenpiteiden käyttöönottoon liittyvässä yhteisön tuotannonalan etua koskevassa analyysissa nojaudutaan yksinomaan tutkimusajanjaksoon liittyviin havaintoihin ottamatta huomioon koko tarkastelujaksoa. Tältä osin on huomattava, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuvien vaikutusten analyysi on johdettu vahinkoanalyysista, jonka komissio on tehnyt, kuten johdanto-osan 28 ja 29 kappaleessa esitetään, ottaen huomioon vahinkoindikaattoreiden kehityksen koko tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylätään.

(54)

Koska tältä osin ei esitetty uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–84 kappaleessa esitetyt päätelmät, jotka koskevat yhteisön tuotannonalan etua.

(55)

Koska tuojilta/kauppiailta ei saatu muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 85–87 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(56)

Koska tältä osin ei esitetty uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89–91 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan. Samoin myös vahvistetaan, että viitehinnan alittavuuden marginaalin tasoisella tullilla olisi ollut erittäin vähäinen vaikutus yhteistyössä toimineen kivivillan tuottajan tuotantokustannuksiin, joiden hypoteettinen nousu olisi ollut enintään noin 1 prosentti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa todetaan.

(57)

Alustavan vaiheen jälkeen komissio tehosti tutkimusta, jossa tarkasteltiin, mitä vaikutuksia toimenpiteillä mahdollisesti olisi käyttäjiin, varsinkin valimoihin. Tätä varten pyydettiin lisätietoja Euroopan valimoyhdistykseltä ja kansallisilta valimojärjestöiltä. Saadut tiedot vahvistivat alustavat havainnot, jotka perustuivat käyttäjien vastauksiin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 ja 94 kappale). Niiden mukaan Coke 80+:n vaikutus valimojen kokonaistuotantokustannuksiin on suhteellisen vähäinen. Coke 80+:n osuus käyttäjien tuotantokustannuksista riippuu tuotteesta, mutta se oli yleensä 2–5 prosenttia.

(58)

Valimojen kannattavuus, jota käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa, oli 2–6 prosenttia. Tämä vastaa Euroopan valimoyhdistyksen antamia tietoja, jotka perustuvat tutkimukseen 93 valimon kannattavuudesta vuonna 2006. Sen mukaan valimoteollisuuden keskimääräinen kannattavuus oli 4,4 prosenttia (keskimääräinen marginaali oli 2,8 % autoteollisuudelle toimittavien valimoiden ja 6,4 % koneenrakennusteollisuudelle toimittavien valimoiden osalta).

(59)

Edellä mainitut lisätiedot vahvistivat myös alustavat havainnot, joiden mukaan viitehinnan alittavuuden marginaalin tasoisella tullilla olisi ollut erittäin vähäinen vaikutus valimojen tuotantokustannuksiin; hypoteettinen korotus olisi ollut enintään noin 1 prosentti. On huomattava, että suurimmassa osassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa mainittuun analyysiin sisältyvistä valimoista korotus olisi jopa huomattavasti alle 1 prosentin.

(60)

Jotkin asianomaiset osapuolet kuitenkin väittivät, että kun otetaan huomioon eurooppalaisten valimojen keskimäärin alhainen voittomarginaali, ne eivät kestä merkittäviä Coke 80+:n hinnankorotuksia, joita ne eivät juurikaan voi siirtää asiakkaiden maksettavaksi. Tältä osin todetaan, että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jotkin valimot eivät ehkä kestä nykyisiä Coke 80+:n hintatasoja. Tutkimusajanjakson jälkeiset hinnankorotukset eivät kuitenkaan vaikuta johtuvan polkumyyntitoimenpiteistä, koska väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetut vähimmäistuontihinnat ovat huomattavasti alle nykyisten markkinahintojen ja koska hinnan nousu alkoi jo ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(61)

Jotkin käyttäjät ovat esittäneet uudelleen aiemmat väitteensä, jotka liittyvät Coke 80+:n tarjonnan turvaamiseen. Heidän mukaansa toimenpiteet vaikuttaisivat voimakkaasti EY:n käyttäjäteollisuuteen, jolle Coke 80+ on strategisesti merkittävä raaka-aine. Samaan aikaan käyttäjät kuitenkin totesivat, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaa vain hieman tai ei lainkaan kiinalaisten vientiin. Hyväksyttyjen polkumyyntitoimenpiteiden muoto ja taso on tässä tapauksessa suunniteltu sellaisiksi, että ne toimivat turvaverkkona yhteisön tuotannonalalle vääristämättä keinotekoisesti markkinoita käyttäjäteollisuuden vahingoksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarjonnan vähäisyyden riski, jos sellaista edes on, saattaa syntyä kotimaan kysynnän mahdollisesta lisääntymisestä Kiinassa ja Kiinan nykypolitiikasta, jolla hillitään energiavaltaisen materiaalin vientiä, muttei polkumyyntitoimenpiteistä.

(62)

Edellä esitetty käyttäjien etua koskeva lisäanalyysi ei ole muuttanut asiaa koskevia alustavia päätelmiä. Vaikka joissakin tapauksissa rasite siirtyisikin kokonaisuudessaan käyttäjille/tuojille, kielteiset taloudelliset vaikutukset olisivat joka tapauksessa vähäiset. Tällä perusteella katsotaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä yhteisön etua koskevia päätelmiä ei muuteta. Koska muita huomautuksia ei esitetty, päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(63)

Ennen veroja laskettu voittomarginaali, jota käytettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa laskettaessa vahingon korjaavaa tasoa, perustui yhteisön tuotannonalan keskimääräiseen voittomarginaaliin vuosina 2003–2005, ja sen määräksi laskettiin alustavasti 15,3 prosenttia liikevaihdosta. Tätä pidettiin sellaisena voittomarginaalina ennen veroja, johon tämäntyyppinen tuotannonala tällä sektorilla voi kohtuudella päästä normaaleissa kilpailuoloissa eli silloin kun polkumyyntiä ei esiinny.

(64)

Useat asianomaiset osapuolet kiistivät alustavasti käytetyn voittomarginaalitason. Yksi käyttäjä väitti, että 15,3 prosentin voittomarginaali on liian korkea. Se totesi, että yhteisön tuotannonalan voittomarginaalit vuosina 2004 ja 2005 olivat poikkeuksellisia ja syntyivät tilanteessa, jossa kiinalaisen Coke 80+:n puute oli niin merkittävä, että silloiset polkumyyntitoimenpiteet keskeytettiin. Sama käyttäjä väitti, että ei ole oikeutettuja perusteita käyttää merkittävästi korkeampaa voittomarginaalia kuin se, jota käytettiin aiemmassa tutkimuksessa. Aiemman tutkimuksen lopullisessa vaiheessa käytetty voittomarginaali oli 10,5 prosenttia.

(65)

Yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tuki väitettä, jonka mukaan alustavasti käytettyä voittomarginaalia vääristävät vuosien 2004 ja 2005 korkeat voitot, jotka saatiin poikkeuksellisissa markkinaoloissa. Tämä vientiä harjoittava tuottaja totesi, että Coke 80+ on perushyödykkeenä pidettävä tuote ja että 5 prosentin voittomarginaali olisi enemmänkin samaa luokkaa niiden voittomarginaalien kanssa, joita aiemmin on käytetty perushyödykkeenä pidettävistä tuotteista.

(66)

Jotkin yhteisön tuottajat toisaalta totesivat, että 15,3 prosentin voittomarginaali ei ole riittävä vahingon korjaamiseksi, koska nämä tuottajat ovat perinteisesti saaneet korkeampia voittomarginaaleja tilanteessa, jossa ei ole esiintynyt polkumyynnin aiheuttamaa hintojen laskua. Ne väittivät, että 15,3 prosentin voittomarginaali ei ole riittävä, jotta yhteisön tuottajat voisivat tehdä vaaditut investoinnit noudattaakseen pakollisia ympäristövaatimuksia ja uudistaakseen tai ottaakseen uudelleen käyttöön suljettuja tuotantolaitoksia. Niiden mukaan yhteisön tuotannon tällainen uudistaminen mahdollistaisi sen, että yhteisön tuottajat voisivat vastata Coke 80+:n lisääntyneeseen kysyntään. Kyseiset yhteisön tuottajat eivät kuitenkaan ole esittäneet tarkkaa lukua kohtuullisena pitämästään voittomarginaalista.

(67)

Ensinnäkin on huomautettava, että johdanto-osan 25 kappaleessa mainittujen kannattavuutta koskevien tarkistettujen havaintojen perusteella painotettu keskimääräinen kannattavuus vuosina 2003–2005 oli tosiasiassa 13,1 prosenttia eikä 15,3 prosenttia, joka mainittiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107 kappaleessa.

(68)

Toiseksi vahingon korjaavan tason määrittämiseksi käytettyä menetelmää tarkasteltiin uudelleen saatujen huomautusten perusteella. Tällöin katsottiin, että viitevuosina käytettyjä vuosia voidaan todellakin pitää epäedustavina normaaleissa oloissa sikäli, että vuosi 2004 oli poikkeuksellisen hyvä vuosi voittojen kannalta (15 %), koska markkinoilla oli merkittävä puute kiinalaisesta Coke 80+:sta. Tämä poikkeuksellinen tilanne toistui vuonna 2005 (16,2 %). Toisaalta yhteisön tuotannonala oli vuonna 2003 edelleen toipumassa aiemmasta polkumyynnistä, mikä näkyy jokseenkin alempana voittomarginaalina (8,1 %). Aiemmassa tutkimuksessa käytetty 10,5 prosentin tavoitevoittomarginaali perustui kolmeen peräkkäiseen vuoteen (1995–1997), jotka edelsivät kiinalaisen tuonnin lisääntynyttä markkinaosuutta. Tämä vaikuttaa näin ollen osoittavan asianmukaisemmin kannattavuustason, johon tämäntyyppinen tuotannonala voi päästä tilanteessa, jossa ei esiinny polkumyyntiä.

(69)

Tiettyjen yhteisön tuottajien esittämistä väitteistä, jotka koskivat investointien tekemiseen vaadittavaa voittomarginaalia, on todettava, että tällaiset perusteet eivät ole relevantteja vahingon korjaavaa tasoa määritettäessä. Kun lasketaan tavoitehintaa kyseisen vahingon korjaamiseksi, käytettävä voittomarginaali saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.

(70)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonala voisi kohtuudella odottaa saavansa 10,5 prosentin voittomarginaalin (ennen veroja) ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia, ja tätä voittomarginaalia käytettiin lopullisissa päätelmissä.

(71)

Hintojen alittavuuden laskemista varten (ks. johdanto-osan 20 ja 21 kappale) oikaistuja Kiinan tuontihintoja verrattiin tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta on saatu oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa niin, että se vastaa tarkistettua voittomarginaalia (ks. johdanto-osan 70 kappale). Kun tästä vertailusta aiheutuva ero ilmoitettiin prosenttiosuutena koko CIF-tuontiarvosta, se oli 25,8 prosenttia eli vähemmän kuin todettu polkumyyntimarginaali.

(72)

Koska yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei pyytänyt yksilöllistä kohtelua, Kiinan kaikille viejille laskettiin yhteinen, koko maan laajuinen vahingon korjaava taso.

(73)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja yhteisön edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli alhaisimman havaitun polkumyynti- ja vahinkomarginaalin suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tulli olisi näin ollen määrättävä todettujen vahinkojen suuruiseksi.

(74)

Edellä esitetyn perusteella lopullisen tullin määrä on 25,8 prosenttia.

(75)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa otettiin käyttöön polkumyynnin vastainen tulli vähimmäistuontihinnan muodossa. Kun otetaan huomioon, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa esitetyt perustelut vähimmäistuontihinnan valinnalle ovat edelleen voimassa ja valintaa vastustavia huomautuksia ei ole esitetty, vahvistetaan vähimmäistuontihinta toimenpiteen muodoksi.

(76)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117 kappaleessa todettiin, komissio analysoi vähimmäistuontihintaan sovellettavan indeksointijärjestelmän toteuttamiskelpoisuutta. Sitä varten komissio tarkasteli eri indeksointivaihtoehtoja, erityisesti Coke 80+:n pääraaka-aineen, koksihiilen, hinnan kehitystä. Myös jotkin yhteisön tuottajat olivat esittäneet, että vähimmäistuontihinta olisi liitettävä koksihiilen kustannuksiin. Tarkastelussa kuitenkin havaittiin, että koksihiilen tai muunkaan merkittävän tuotantopanoksen hinnan kehitys ei selitä Coke 80+:n hinnan vaihteluita. Sen vuoksi päätettiin, että vähimmäistuontihintaa ei indeksoida.

(77)

Vähimmäistuontihinta perustuu vahinkomarginaalin soveltamiseen vientihintoihin, joita käytettiin laskettaessa vahingon korjaavaa tasoa tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella lopullinen vähimmäistuontihinta on siis 197 euroa tonnilta.

(78)

Koska toimenpiteiden täytäntöönpanosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114–116 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(79)

Epävarmuutta herätti se, voidaanko näitä toimenpiteitä soveltaa menetelmään, jolla mitataan Coke 80+:n ja Coke 80–:n osuudet sekatoimituksissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Coke 80+:n tuojilla on tiukat kriteerit mm. koon ja kosteuden osalta ja että ostetun tuotteen saapuessa yhteisöön tuoja toteuttaa valvontatoimenpiteitä varmistaakseen, että kriteereitä on noudatettu. Coken pääkäyttäjät EY:ssä on sertifioitu ISO 9001:2000 -järjestelmän tai vastaavan laadunhallintajärjestelmän mukaisesti, jossa kustakin toimituksesta vaaditaan alkuperätodistus ja vaatimustenmukaisuustodistus. Täytäntöönpanosta vastaavat tulliviranomaiset voivat myös vaatia vaatimustenmukaisuustodistuksia, joissa vahvistetaan kokoon liittyvät ominaisuudet, varmentaakseen ilmoitukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden.

(80)

Teollisuuden Coken mittaamisen soveltamat kaksi ISO-standardia ovat ISO 728:1995 (mittausmenetelmä) ja ISO 18238:2006 (näytteenottomenetelmä). Se, että tuontia harjoittava teollisuus jo soveltaa näitä standardeja, osoittaa niiden sovellettavuuden, minkä vuoksi ne ovat relevantteja näiden toimenpiteiden täytäntöönpanon kannalta.

(81)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät käyttöön otettavan lopullisen tullin suuruisena. Koska lopullinen tulli on alhaisempi kuin väliaikainen tulli, lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät olisi vapautettava,

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/33

(1)

Neuvosto otti tammikuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 92/2002 (2) käyttöön Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan, myös vesiliuoksena olevan virtsa-aineen (urean) tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 7,81–16,84 euroa tonnilta. Samalla asetuksella otettiin käyttöön Virosta, Liettuasta, Bulgariasta ja Romaniasta peräisin olevan urean tuontiin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli, jonka määrä oli 6,18–21,43 euroa tonnilta ja joka kumottiin ilman eri toimenpiteitä 1 päivänä toukokuuta 2004 Viron ja Liettuan osalta, kun ne liittyivät yhteisöön, ja 1 päivänä tammikuuta 2007 Bulgarian ja Romanian osalta niiden liittymisen ajankohtana.

(2)

Huhtikuussa 2006 komissio julkaisi ilmoituksen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (3). Komissio vastaanotti 17 päivänä lokakuuta 2006 pyynnön tarkastella edellä mainittujen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Pyynnön esitti tuottajien puolesta Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys (EFMA) jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, jonka edustus kattaa valtaosan eli yli 50 prosenttia urean kokonaistuotannosta yhteisössä.

(4)

Pyynnön esittäjä väitti ja esitti väitteensä tueksi riittävän alustavan näytön siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi polkumyynnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen tai toistumiseen, kun on kyse Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan urean tuonnista.

(5)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi, minkä johdosta se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä tarkastelun vireillepanoa koskevan ilmoituksen (4).

(6)

Komissio pani toukokuussa 2006 vireille Venäjältä peräisin olevan urean tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 901/2001 (5) käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin tarkastelun (6) perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Kyseisen tarkastelun johdosta neuvosto kumosi asetuksella (EY) N:o 907/2007 (7) Venäjältä peräisin olevan urean tuontiin sovellettavan polkumyyntitullin. Tarkastelussa todettiin, että merkittävä vahinko yhteisön tuotannonalalle ei ollut jatkunut ja että vahingon toistuminen ei olisi todennäköistä, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(7)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, yhteisön tuottajille, valkovenäläisille, kroatialaisille, libyalaisille ja ukrainalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jäljempänä ’asianomaiset viejät’, tuojille, kauppiaille, käyttäjille ja niitä edustaville järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden hallitusten edustajille.

(9)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille edellä mainituille osapuolille ja tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa ilmoittautuneille osapuolille.

(10)

Komissio antoi myös osapuolille, joita asia suoraan koski, mahdollisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(11)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä.

(12)

Koska yhteisön tuottajia, yhteisössä toimivia tuojia ja ukrainalaisia vientiä harjoittavia tuottajia on ilmeisen paljon, katsottiin asianmukaiseksi tutkia perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, olisiko otantamenetelmää syytä käyttää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(13)

Yhteisöön tuontia harjoittavien tuojien osallistuminen yhteistyöhön oli hyvin laimeaa, koska vain yksi tuoja ilmaisi halukkuutensa yhteistyöhön. Näin ollen päätettiin, ettei otanta ollut tarpeen tuojien osalta.

(14)

Kaksitoista yhteisön tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyt otantalomakkeet ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näistä 12 yrityksestä valittiin otokseen neljä yritystä, joiden todettiin edustavan yhteisön tuotannonalaa urean tuotannon määrän ja yhteisössä tapahtuvan myynnin suhteen. Otokseen valittujen neljän yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannonalan kokonaistuotannosta oli tutkimusajanjaksolla noin 60 prosenttia, ja edellä mainittujen 12 yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannosta oli noin 80 prosenttia. Tämä otos edusti suurinta sellaista edustavaa urean tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevan ajan kuluessa.

(15)

Neljä ukrainalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyn otantalomakkeen säädetyssä määräajassa ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näiden neljän vientiä harjoittavan tuottajan osuus Ukrainasta yhteisöön tapahtuvan viennin kokonaismäärästä oli lähes 100 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Koska ukrainalaisia yhteistyöhön osallistuneita yrityksiä oli vähän, päätettiin olla soveltamatta otantaa, ja kaikkia yrityksiä pyydettiin toimittamaan tiedot kyselylomakkeella.

(16)

Vastaukset saatiin neljältä yhteisön tuottajalta, yhdeltä tuojalta, kahdelta käyttäjältä ja neljältä ukrainalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä valkovenäläiseltä, yhdeltä kroatialaiselta ja yhdeltä libyalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Lisäksi useat tuojat ja käyttäjät ja niiden yhdistykset toimittivat huomautuksia vastaamatta kyselylomakkeeseen.

(17)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin ja vahingon jatkumisen todennäköisyyden ja yhteisön edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(18)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, eli Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin oleva CN-koodeihin 3102 10 10 ja 3102 10 90 kuuluva virtsa-aine (urea).

(19)

Ureaa tuotetaan pääasiassa ammoniakista, jota puolestaan tuotetaan maakaasusta. Se voi olla kiinteässä tai nestemäisessä muodossa. Kiinteää ureaa voidaan käyttää maataloudessa ja teollisuudessa. Maatalouslaatuista ureaa voidaan käyttää lannoitteena maahan levitettynä tai eläinrehun lisäaineena. Teollista ureaa käytetään tiettyjen liimojen ja muovien raaka-aineena. Nestemäistä ureaa voidaan käyttää sekä lannoitteena että teollisuudessa. Vaikka ureaa esiintyy edellä mainituissa eri muodoissa, sen kemialliset ominaisuudet ovat pohjimmiltaan samat ja sitä voidaan tässä menettelyssä pitää yhtenä tuotteena.

(20)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa tehty päätelmä, jonka mukaan Valko-Venäjällä, Kroatiassa, Libyassa ja Ukrainassa valmistetuilla ja näiden maiden vientiä harjoittavien tuottajien viemillä tuotteilla, kyseisten maiden kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla sekä yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottamilla ja myymillä tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä tehtyjen päätelmien johdosta seuraavassa käsitellään ainoastaan polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskevia keskeisiä väitteitä.

(22)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana, ja jos esiintyi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(23)

Kolmelle viejämaalle, Kroatialle, Libyalle ja Ukrainalle, oli myönnetty markkinatalousasema, joten niiden tapauksessa normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 1–3 kohdan mukaisesti. Valko-Venäjän osalta normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(24)

Kroatian ainoan vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla perusasetuksen 2 artiklan 5, 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(25)

Kroatia vei tutkimusajanjaksolla ureaa yhteisöön yli 200 000 tonnia, joka vastaa 2,3 prosentin osuutta yhteisön markkinoista. Ainoan tiedossa olleen ja yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan todettiin tutkimusajanjaksolla edelleen harjoittaneen vientiä yhteisöön selkeästi polkumyyntihinnoin. Polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin yli 20 prosenttia.

(26)

Esitettiin vakavia epäilyjä siitä, oliko urean tärkeimmän tuotantopanoksen eli kaasun kustannukset merkitty todellisuutta vastaavasti vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon. Havaittiin, että kaasua hankittiin erityisehdoin sillä perusteella, että sekä vientiä harjoittavan tuottajan että kaasuntoimittajan pääomistajana on Kroatian valtio ja että kaasun hinnat olivat epätavallisen alhaiset. Koska vääristymättömiä kaasun kotimarkkinahintoja ei ollut Kroatian osalta saatavilla, kaasun hinnat oli perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti määritettävä ’mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot’. Koska asianomaisen tuotteen valmistuksessa käytetty kaasu on pääosin peräisin Venäjältä, oikaistu hinta perustui Saksan/Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset; Waidhaus on tärkein venäläisen kaasun myyntikanava EU:hun. Tämä nostaisi polkumyyntimarginaalia merkittävästi. Koska polkumyyntiä esiintyy ilman tätä oikaisua ja kun otetaan huomioon edellä esitetyt päätelmät vahingon toistumisen todennäköisyydestä, aihetta ei käsitelty sen enempää.

(27)

Kuten edellä olevissa johdanto-osan 29, 38 ja 45 kappaleessa selostetaan, kolmesta muusta asianomaisesta vientimaasta viedyt määrät olivat niin vähäiset, että niihin liittyvät vientihinnat yksinään eivät olisi olleet riittävän luotettavia polkumyynnin jatkumista koskevien päätelmien tekemiseksi.

(28)

Koska Valko-Venäjää ei pidetä markkinatalousmaana, normaaliarvo määritettiin kolmanteen markkinatalousmaahan sijoittautuneelta tuottajalta saatujen tietojen pohjalta. Tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa Yhdysvaltoja kaavailtiin sopivaksi vertailumaaksi, koska sitä oli jo käytetty alkuperäisessä tutkimuksessa. Osapuolet eivät esittäneet huomautuksia asiasta. Yhdysvaltalainen tuottaja, joka jo toimi yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa, toimitti kyselylomakkeella tiedot, joita käytettiin normaaliarvon määrittämisessä.

(29)

Ainoa tiedossa ollut valkovenäläinen tuottaja toimitti vastaukset kyselylomakkeella. Kaiken kaikkiaan Valko-Venäjä vei ureaa noin 25 000 tonnia eli 0,3 prosenttia yhteisön markkinoista. Koska markkinaosuus on hyvin pieni, Valko-Venäjän osalta tarkastellaan lähinnä polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä.

(30)

Tarkastelu koski Valko-Venäjän vientikäyttäytymistä kaikkiin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä. Maailman kaikille alueille suuntautunutta vientiä harjoitettiin hinnoin, jotka olivat johdonmukaisesti alhaisempia kuin samankaltaisilla markkinoilla todettu normaaliarvo, mikä on osoitus polkumyyntihinnoittelusta muille vientimarkkinoille.

(31)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Valko-Venäjän vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeammilla hinnoilla. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen.

(32)

Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen hieman korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat.

(33)

Edellä esitettyjen seikkojen ja huomioiden perusteella on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(34)

Kuten johdanto-osan 25 kappaleessa esitetään, yhteisöön suuntautuneen viennin todettiin tapahtuneen polkumyyntihinnoin. Tarkastelu koski myös Kroatian vientikäyttäytymistä kaikkiin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä. Maailman kaikille alueille suuntautunutta vientiä harjoitettiin hinnoin, jotka olivat alhaisempia kuin normaaliarvo, mikä on osoitus polkumyynnistä jopa ilman edellä kuvattua oikaisua.

(35)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Kroatian vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeampiin hintoihin. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen.

(36)

Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen hieman korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat.

(37)

Sen vuoksi on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(38)

Ainoa tiedossa ollut vientiä harjoittanut tuottaja toimitti vastaukset kyselylomakkeeseen epätäydellisinä. Koska se ei toimittanut joitakin puuttuneista tiedoista, oli tarpeen mukaan sovellettava perusasetuksen 18 artiklaa, kun se oli aiheellista. Saatavilla olleiden tietojen mukaan Libya vei tutkimusajanjaksolla ureaa yhteisöön yhteensä noin 70 000 tonnia, eli 0,8 prosenttia yhteisön markkinoista. Koska markkinaosuus on hyvin pieni, Libyan osalta tarkastellaan lähinnä polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä. Polkumyynnin ja sen toistumisen todennäköisyyden tarkastelu perustui saatavilla olleisiin tietoihin.

(39)

Koska käytettävissä ei ollut Libyan kotimarkkinamyynnin edustavia lukuja, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Tässä tapauksessa 8 prosentin voittomarginaali todettiin kohtuulliseksi.

(40)

Yhteistyössä toimineen libyalaisen yrityksen toimittaman kyselylomakkeen tarkastelu osoitti, että yritys harjoitti vientiä enimmäkseen muihin kolmansiin maihin. Sen vienti kolmansien maiden markkinoille oli tutkimusajanjaksolla noin 570 000 tonnia, eli yli kahdeksan kertaa yhteisön markkinoille suuntautuneen kokonaisviennin määrä. Vientihintojen vertailu normaaliarvoon edellä kuvatulla tavalla osoitti polkumyynnin olleen merkittävää.

(41)

Esitettiin vakavia epäilyjä siitä, oliko urean tärkeimmän tuotantopanoksen eli kaasun kustannukset merkitty todellisuutta vastaavasti vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon. Saatavilla olleiden tietojen perusteella todettiin, että kaasua oli hankittu erityisehdoin sillä perusteella, että sekä vientiä harjoittavan tuottajan että kaasuntoimittajan pääomistajana on Libyan valtio, ja että kaasun hinnat olivat epätavallisen alhaiset. Oikaisu nostaisi polkumyyntimarginaalia merkittävästi. Koska polkumyyntiä esiintyy ilman tätä oikaisua ja kun otetaan huomioon edellä esitetyt päätelmät vahingon toistumisen todennäköisyydestä, tällaisen oikaisun tekemistä ei pidetty tarpeellisena, vaikka siihen oli perusteet.

(42)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Libyan vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeammilla hinnoilla. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen.

(43)

Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen hieman korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat.

(44)

Edellä esitetyn perusteella on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(45)

Neljä tuottajaa toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Vain kaksi niistä harjoitti vientimyyntiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan Ukraina vei ureaa noin 20 000 tonnia eli 0,2 prosenttia yhteisön markkinoista. Koska markkinaosuus on hyvin pieni, Ukrainan osalta tarkastellaan lähinnä polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä.

(46)

Kaasun kustannusten osalta havaittiin, että Ukraina tuo Venäjältä suurimman osan tuotantoalueella kulutetusta kaasusta. Tässä suhteessa kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että Venäjältä Ukrainaan tuodun maakaasun hinnat ovat selvästi sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksettuja markkinahintoja alemmat. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Venäjältä yhteisöön vietynä maakaasun hinta oli noin kaksi kertaa korkeampi kuin kaasun kotimarkkinahinta Ukrainassa. Siksi pyynnön esittäjän maksamat kaasukustannukset oikaistiin muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset. Waidhaus on tärkein venäläisen kaasun myyntikanava EU:hun, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna edustavana markkina-alueena.

(47)

Koska oikaistut kotimarkkinahinnat alittivat tutkimuksessa mukana olleista yrityksistä kolmen kustannukset, normaaliarvona käytettiin tuotantokustannuksia, joihin lisättiin 8 prosentin kohtuullinen voittomarginaali. Neljännen yrityksen osalta tähän tarkoitukseen käytettiin asianmukaisesti oikaistuja kotimarkkinahintoja.

(48)

Sen jälkeen tarkasteltiin ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientikäyttäytymistä kaikkiin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä. Maailman kaikille alueille suuntautunutta vientiä harjoitettiin hinnoin, jotka olivat johdonmukaisesti ja merkittävästi alhaisempia kuin määritetty normaaliarvo.

(49)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Ukrainan vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeammilla hinnoilla. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen. Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen vertailukelpoisella tasolla yhteisöön suuntautuneen viennin hintoihin nähden. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat. Edellä esitettyjen seikkojen ja huomioiden perusteella on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(50)

Saatujen tietojen mukaan Valko-Venäjällä oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 150 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 225 000 tonnia.

(51)

Ei ole poissuljettua, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnataan yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ainoalla valkovenäläisellä viejällä on toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta.

(52)

Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että osa tästä määrästä viedään myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille ovat todennäköisesti samaa luokkaa (tai jopa korkeampia) kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että vienti kasvaisi koko käyttämättömän kapasiteetin verran, mutta se todennäköisesti ylittäisi vähimmäistason, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(53)

Viennin mahdolliseen suuntaamiseen kolmansista maista yhteisöön pätevät samankaltaiset väitteet, joten on epätodennäköistä, että vienti yhteisöön kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(54)

Saatujen tietojen mukaan Kroatialla oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 120 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 60 000 tonnia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnattaisiin yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ainoalla kroatialaisella viejällä on hyvin toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta.

(55)

Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole estäneet Kroatiaa viemästä huomattavia määriä yhteisöön. Ei ole viitteitä siitä, että toimenpiteet olisivat estäneet yhteisöön vietyjen määrien lisäämistä. Näin ollen ei ole todennäköistä, että vientiä yhteisöön merkittävästi kasvatettaisiin kyseisen käyttämättömän kapasiteetin käyttöönotolla. Ei myöskään ole poissuljettua, että osa tästä määrästä voidaan viedä myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille olisivat todennäköisesti samaa luokkaa (tai hieman korkeampia) kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä.

(56)

Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että merkittävä osa Kroatian käyttämättömästä kapasiteetista käytettäisiin yhteisöön suuntautuvan viennin kasvattamiseen, mutta vientimäärät huomioon ottaen yhteisöön suuntautuvan viennin odotetaan säilyvän vähimmäistason yläpuolella.

(57)

Viennin mahdolliseen suuntaamiseen kolmansista maista yhteisöön pätevät samankaltaiset väitteet, joten on epätodennäköistä, että vienti yhteisöön kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(58)

Saatavilla olevien tietojen mukaan Libyalla oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 140 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 570 000 tonnia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnataan yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ainoalla libyalaisella viejällä on toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta.

(59)

Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että osa tästä määrästä viedään myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille ovat todennäköisesti samaa luokkaa (tai jopa korkeampia) kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että vienti kasvaisi koko käyttämättömän kapasiteetin verran mutta se todennäköisesti ylittäisi vähimmäistason, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(60)

Viennin mahdolliseen suuntaamiseen kolmansista maista yhteisöön pätevät samankaltaiset väitteet, joten on epätodennäköistä, että vienti yhteisöön kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(61)

Saatujen tietojen mukaan Ukrainalla oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 375 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 3 500 000 tonnia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnataan yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ukrainalaisilla viejillä on toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että osa tästä määrästä viedään myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille ovat todennäköisesti samaa luokkaa kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että vienti kasvaisi koko käyttämättömän kapasiteetin verran mutta se todennäköisesti ylittäisi vähimmäistason, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(62)

Viennin mahdollisesta suuntaamisesta kolmansista maista uudelleen yhteisöön pyynnön esittäjät ovat väittäneet, että ennustettu kapasiteetin lisäys muilla alueilla (etenkin Lähi-idässä) korvaisi Ukrainan viennin varsinkin Aasiassa, mutta myös Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, yli 3 000 000 tonnin osalta, joten tämä määrä suunnattaisiin uudelleen yhteisöön vietäväksi. Saatujen tietojen perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista päätellä, että tällainen siirtymä tapahtuisi, muun muassa siksi, että nämä markkinoille mahdollisesti tulevat ylimääräiset määrät voisivat tulla katetuksi kasvavalla maailmanlaajuisella kysynnällä. Ei ole myöskään poissuljettua, että kapasiteetti kasvaa pyynnön esittäjän arvioimaa aikaväliä pitemmällä ajalla. Kaiken kaikkiaan ei ole mahdollista vahvistaa, että yhteisön markkinoille todennäköisesti suunnattaisiin uudelleen huomattavasti aiempaa suurempia määriä lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(63)

Edellä mainitun tarkastelun perusteella todetaan, että merkittävien ureamäärien polkumyynti ei todennäköisesti jatkuisi Kroatian tapauksessa ja että polkumyynti ei toistuisi kolmen muun asianomaisen maan kohdalla, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(64)

Yhteisössä samankaltaista tuotetta valmistaa 16 tuottajaa, joiden tuotoksen katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon. Kahdeksasta on tullut yhteisön tuottajia Euroopan unionin laajentumisen ajankohtana 1 päivänä toukokuuta 2004.

(65)

Yhteensä 16:sta yhteisön tuottajasta 12 suostui yhteistyöhön tutkimuksessa, ja kolme lähetti tiedot otantaa varten mutta ei tarjoutunut laajempaan yhteistyöhön. Yksikään yhteisön tuottaja ei vastustanut tarkastelupyyntöä.

(66)

Yhteistyötä tekivät siis seuraavat 12 tuottajaa:

(67)

Näiden 12 yhteisön tuottajan osuus yhteisön koko tuotannosta oli tutkimusajanjaksolla noin 80 prosenttia, joten niiden katsotaan edustavan suurinta osaa samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta yhteisössä. Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’. Neljästä yhteistyöhön osallistumattomasta yhteisön tuottajasta käytetään jäljempänä nimitystä ’muut yhteisön tuottajat’.

(68)

Kuten edellä mainitaan, tutkimukseen valittiin neljän yrityksen otos. Kaikki otokseen valitut yhteisön tuottajat tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Lisäksi muut kahdeksan yhteistyöhön osallistuvaa tuottajaa toimittivat pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(69)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän ja EU:hun tapahtuvaa tuontia koskevien Eurostatin tilastojen perusteella. Euroopan unioni laajentui vuonna 2004, mutta kulutus määritettiin analyysin selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi 25 jäsenvaltion EU:n markkinoiden pohjalta koko tarkastelujakson ajalta. Koska tämä tutkimus pantiin vireille ennen Euroopan unionin laajentumista edelleen Bulgariaan ja Romaniaan, analyysi rajattiin koskemaan tilannetta 25 jäsenvaltiota käsittävässä EU:ssa.

(70)

Yhteisön kulutus kasvoi 3 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja säilyi vakaana tutkimusajanjaksoon asti.

(71)

Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta tulevan tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavassa kuvatulla tavalla. Tiedot perustuvat Eurostatin tilastoihin.

(72)

Valko-Venäjän tuontimäärät kasvoivat hieman vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja vähenivät sen jälkeen koko ajan tarkastelujakson aikana (– 81 prosenttia koko ajanjaksolla). Vastaavasti sen markkinaosuus kasvoi hieman vuodesta 2002 vuoteen 2003, pieneni sen jälkeen jatkuvasti, ja oli tutkimusajanjaksolla 0,3 prosenttia. Määrät vastasivat vähimmäismääriä vuodesta 2004 alkaen. Hinnat nousivat tarkastelujaksolla 107:sta 190 euroon/tonni.

(73)

Ukrainan tuontimäärät alittivat koko ajan vähimmäismäärän, ja sen tuontihinnat puolestaan nousivat 65 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(74)

Kroatian tuonti oli melko vakaata koko ajan, noin 2 prosenttia yhteisön markkinoista, mutta sen tuontihinnat nousivat 48 prosenttia.

(75)

Libyasta tullut tuonti kasvoi vuonna 2003 mutta laski sitten jatkuvasti tutkimusajanjakson loppuun asti. Koko ajanjaksolla tuonti väheni 49 prosenttia ja markkinaosuus putosi vuonna 2002 kirjatusta 1,6 prosentista 0,8 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Muiden asianomaisten maiden tapaan myös Libyan tuontihinnat nousivat, ja hinnannousuksi todettiin 77 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisen aikana.

(76)

Näiden neljän maan tuontihintojen kasvu on suhteellisesti suurempi tai vastaava kuin yhteisön myyntihintojen kasvu tuotannonalalla.

(77)

Tutkimusajanjaksolla esiintyneen hintojen alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja Kroatian ainoan vientiä harjoittavan ja yhteistyössä toimineen tuottajan CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti, jotta ne vastaisivat hintoja määräsatamissa. Vertailu osoitti, että tuontihinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 4,7 prosentin verran. Hinnat olivat kuitenkin samaa tasoa kuin vahvistettu yhteisön tuotannonalan hinta vahingollisten toimien puuttuessa.

(78)

Kun otetaan huomioon, että asianomaisista neljästä maasta kolmen markkinaosuudet jäivät alle vähimmäistason, sekä yksittäin että yhdessä tarkasteltuna, katsottiin, että niiden harjoittama tuonti yhteisöön ei aiheuttanut vahinkoa ja että sen vuoksi hinnan alittavuuden marginaalit eivät olleet olennaisia vahingon jatkumisen tarkastelun kannalta.

(79)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujakson aikana. Myös seuraavat määrät ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

(80)

On huomattava, että kokonaistuonti kolmansista maista kasvoi 4,4 prosenttia koko ajanjaksolla. Tämä johtuu lähinnä tähän asti tärkeimmästä viejämaasta eli Venäjältä tulleen tuonnin kasvusta (9,4 prosenttia). On myös huomattava, että Venäjältä tapahtuvaan tuontiin sovellettiin toimenpiteitä vähimmäistuontihintojen muodossa koko ajanjaksolla; nämä toimenpiteet kumottiin asetuksella (EY) N:o 907/2007 (ks. johdanto-osan 6 kappale). Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana Egyptistä tapahtunut tuonti kasvoi 7,7 prosenttia, kun taas tuonti muista kolmansista maista väheni saman verran, ja Romanian osuus tästä muiden kolmansien maiden tuonnista oli yli 40 prosenttia. Kaikki edellä mainitut maat harjoittivat vientiä yhteisöön hinnoin, jotka eivät alittaneet yhteisön tuotannonalan hintoja tutkimusajanjaksolla ja/tai jotka ylittävät yhteisön tuotannonalan hinnan vahingollisten toimien puuttuessa.

(81)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(82)

Yhteistyössä toimineista yhteisön tuottajista suurimman osan havaittiin käyttävän samankaltaista tuotetta jalostaakseen siitä sekoite- tai synteettisiä lannoitteita, jotka ovat typpipitoisia jatkojalostustuotteita ja sisältävät typen lisäksi myös muita aineita, kuten vesiliukoista fosforia ja/tai vesiliukoista kaliumia.

(83)

Tällaisten urean tuotannossa käytettävien sisäisten siirtojen todettiin pysyvän erillään avoimista markkinoista, eivätkä ne näytä kilpailevan suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että tällaisen kytköskäytön osuus on tasaisesti noin 20 prosentin luokkaa yhteisön tuotannonalan kokonaistuotannosta. Siksi sillä ei katsota olevan suurta merkitystä yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon kannalta.

(84)

Tietyt vahinkoindikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, varastot, myynti, markkinaosuus, kasvu ja työllisyys) arvioidaan otantaa sovellettaessa vakiintuneen käytännön mukaan koko yhteisön tuotannonalan osalta (ks. jäljempänä olevat taulukot), kun taas yksittäisten yritysten tulokseen liittyviä vahinkoindikaattoreita, kuten hintoja, tuotantokustannuksia, kannattavuutta, palkkoja, investointeja, sijoitetun pääoman tuottoa, kassavirtaa ja pääoman saantia tarkastellaan otokseen valituilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen pohjalta (ks. jäljempänä olevat taulukot).

(85)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto, kytkössiirtoihin käytetty osuus mukaan luettuna, säilyi käytännöllisesti katsoen samalla tasolla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, sillä se kasvoi 5 prosenttia vuonna 2003 ja väheni saman verran vuonna 2004. Tuotanto kasvoi hieman vuonna 2005 (2 prosenttiyksikköä) ja tutkimusajanjaksolla (1 prosenttiyksikkö) 4,45 miljoonan tonnin tasolle.

(86)

Tuotantokapasiteetti lisääntyi hiukan (5 prosenttia) vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotanto säilyi vakaana, joten kapasiteetin käyttöaste laski hieman vuoden 2002 tasolta 84 prosentista 81 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöasteeseen voi kuitenkin tämäntyyppisessä tuotannossa ja teollisuudessa vaikuttaa muiden samoilla tuotantolaitteilla valmistettavien tuotteiden tuotanto, jolloin käyttöasteen merkitys vahinkoa kuvaavana indikaattorina vähenee.

(87)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot säilyivät suhteellisen vakaina vuosien 2002 ja 2004 välisenä aikana ja kasvoivat sen jälkeen jyrkästi (24 prosenttiyksikköä vuonna 2005 ja edelleen 13 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson lopussa). Koska kytkössiirtoihin käytettyä ureaa varastoidaan sen tuotteen kanssa, jota myydään vapaille markkinoille, varastojen tasoa pidetään vähemmän merkityksellisenä vahinkoindikaattorina. Lisäksi on huomattava, että tutkimusajanjakson päättyminen osuu kausialennusmyyntien alkamisen ajankohtaan.

(88)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla väheni hieman eli 3 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä.

(89)

Myös yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni jonkin verran vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, 36,5 prosentista 34,3 prosenttiin.

(90)

Yhteisön tuotannonala menetti pienen osan markkinaosuudestaan vakailla markkinoilla tarkastelujakson aikana. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden menetys ei korvautunut asianomaisten neljän maan tuonnilla; kyseisten maiden markkinaosuus pieneni 5,8 prosentista 4,4 prosenttiin vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(91)

Työllisyys yhteisön tuotannonalalla putosi 6 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä samalla kun tuotanto hieman kasvoi, mikä kuvastaa yhteisön tuotannonalan pyrkimystä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään.

(92)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto työntekijää kohti vuodessa kasvoi 6 prosenttia vuosien 2002 ja 2003 välillä ja säilyi muuttumattomana tutkimusajanjaksoon asti, mikä on osoitus yhteisön tuotannonalan työvoiman vähentämisen ja tuotannon kasvun positiivisesta yhteisvaikutuksesta.

(93)

Tarkasteltaessa tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan tutkimusajanjaksolla ottaen huomioon, että i) tuonti Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja Libyasta oli vähimmäistasoa pienempi, ii) tuonti Kroatiasta säilyi samalla tasolla ja tuonnin hinnat nousivat EU:n myyntihintojen kasvua mukaillen ja iii) yhteisön tuotannonalan yleinen taloudellinen tilanne oli hyvin myönteinen, kyseisiä vaikutuksia ei pidetä merkittävinä eikä indikaattoria merkityksellisenä.

(94)

Edellä ja jäljempänä tarkastellut indikaattorit osoittavat selvästi huomattavaa parannusta yhteisön tuotannonalan taloudellisessa ja rahoituksellisessa tilanteessa.

(95)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien keskimääräinen nettomyyntihinta kasvoi huomattavasti vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mikä on osoitus johdonmukaisesta ja jatkuvasta raaka-aineiden kustannusten noususta ja kyseisellä ajalla vallitsevista myönteisistä urean kansainvälisistä markkinaolosuhteista.

(96)

Työntekijäkohtainen keskipalkka nousi 13 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä jäljempänä olevan taulukon mukaisesti. Palkkojen nousua voidaan pitää maltillisena, kun otetaan huomioon inflaatio ja työvoiman yleinen vähentyminen.

(97)

Otokseen valittujen neljän tuottajan vuotuiset investoinnit samankaltaiseen tuotteeseen kasvoivat tarkastelujakson aikana 74 prosenttia vaihdellen kuitenkin jonkin verran. Investoinnit kohdistuivat pääasiassa vanhojen koneiden ajanmukaistamiseen ja ympäristövaatimusten täyttämiseen. Tämä on osoitus yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Tulokset näkyvät tuottavuuden kehityksessä: se kasvoi samana aikana huomattavasti (ks. johdanto-osan 92 kappale).

(98)

Otokseen valittujen tuottajien kannattavuus parani selvästi vuodesta 2002 vuoteen 2005, jolloin se oli yli 19 prosenttia myynnin arvosta. Kaasun hinnan tasainen nousu vuoden 2006 alussa johti tuloksen palautumiseen 10,7 prosentin tasolle tutkimusajanjakson aikana. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli katsottu, että ilman vahingollista polkumyyntiä olisi voitu saavuttaa 8 prosentin voittomarginaali. Sijoitetun pääoman tuotto ilmaistuna voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä koko tarkastelujakson ajan.

(99)

Kassavirta kasvoi huomattavasti vuodesta 2002 vuoteen 2005 ja pieneni tasaisesti tutkimusajanjaksolla. Kehitys on samansuuntainen samalla kaudella havaitun yleisen kannattavuuden kehittymisen kanssa.

(100)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla yhteisön tuottajilla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa.

(101)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus samoin kuin sen myynnin määrä yhteisön markkinoilla laskivat hieman. Yhteisön tuotannonalan kokonaistilanne parani kuitenkin tarkastelujakson aikana.

(102)

Varastojen kasvua lukuun ottamatta lähes kaikkien muiden vahinkoindikaattorien kehitys oli myönteistä: yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä kasvoi ja yksikkömyyntihinnat nousivat, ja vuoden 2002 jälkeen kannattavuus ylitti merkittävästi alkuperäisessä tutkimuksessa asetetun kannattavuuden tavoitetason.

(103)

Sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta kehittyivät nekin myönteisesti. Palkkakehitys oli maltillista ja yhteisön tuotannonala jatkoi investoimista. Myös tuottavuus kasvoi huomattavasti, mikä kertoo tuotannon myönteisestä kehityksestä ja yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa sitä investoinnein.

(104)

Pyynnön esittäjä väitti, että pitkän aikavälin kannattavuusvaatimusten myynnin tuottona mitattuna olisi urean tuotannonalalla oltava 25 prosentin tasolla verojen jälkeen. Tämä tarkoittaisi noin 36 prosentin voittoa liikevaihdosta ennen veroja. Pyynnön esittäjä väitti, että tämä olisi perusteltua uuden ammoniakin/urean tuotantolaitoksen perustamiskustannusten vuoksi, mikä edellyttäisi 11 prosentin suuruista sijoitetun pääoman tuottoa (jonka väitetään vastaavan 36 prosentin voittoa liikevaihdosta ennen veroja). Tältä osin on huomattava, ettei pyynnön esittäjä ole missään vaiheessa tätä menettelyä vaatinut näin korkeaa tavoitetasoa voitolle, ja alkuperäisessä tutkimuksessa määritettiin 8 prosentin voittomarginaali, johon voidaan päästä silloin, kun vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä ei esiinny. Lisäksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-210/95 antamassaan tuomiossa vahvistanut, että ’… voittomarginaali, joka neuvoston on käytettävä laskiessaan tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.’ (8) Samassa asiassa vahvistettiin myös, että ’… väitteelle, jonka mukaan voittomarginaali, jota toimielinten on käytettävä, on oltava se, jota tarvitaan yhteisön teollisuuden henkiinjäämisen ja/tai pääomalle saatavan riittävän tuoton varmistamiseksi, ei löydy mitään tukea perusasetuksesta.’

(105)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että lannoitetuotannossa myynnin tuotto ei ole asianmukainen vahingon indikaattori voiton osalta ja että sijoitetun pääoman tuotto on tällaiseen arviointiin laadullisesti paremmin soveltuva. Lisäksi väitettiin, että viimeksi mainitun indikaattorin perusteella yhteisön tuotannonalalle aiheutui vahinkoa.

(106)

Kun otetaan huomioon lannoiteteollisuuden erityispiirteet (muun muassa sen pääomaintensiivisyys) ja lannoitemarkkinoiden luonne (sen raaka-ainehintojen ja lopputuotteiden hintojen vaihtelu), on todettava, että myynnin tuotto ei yksinään ole välttämättä kaikkein informatiivisin kannattavuuden indikaattori ja että sen lisäksi olisi käytettävä esimerkiksi sijoitetun pääoman tuottoa kuvaavia indikaattoreita. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan ole toimittanut näyttöä siitä, että jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei olisi esiintynyt, yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan tuottoja vaaditulla tasolla. Pyynnön esittäjä ei myöskään osoittanut, minkä voittomarginaalin yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan, jos polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei olisi esiintynyt. Näin ollen väite hylättiin.

(107)

Sen vuoksi todetaan, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ei jatkunut.

(108)

Koska asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin aiheuttama vahinko ei jatkunut, arvioinnissa keskityttiin tarkastelemaan merkittävän vahingon toistumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin. Sitä varten tarkasteltiin kahta keskeistä muuttujaa: i) asianomaisten maiden mahdollisia vientimääriä ja hintoja sekä ii) arvioitujen määrien ja hintojen vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan.

(109)

Tarkastelu perustuu yleisiin markkinaolosuhteisiin, joille on ominaista hinnannousun ja voiton jatkuva kasvu sekä yhteisössä sekä muualla maailmassa. Tämä johtuu pitkälti tarjonnan ylittävästä kysynnästä. Ei ole viitteitä siitä, että kyseiset yleiset olosuhteet vaihtelisivat merkittävästi lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

(110)

Kuten edellä todettiin, ukrainalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veisivät todennäköisesti enintään 375 000 tonnia lisää ureaa yhteisöön, jos toimenpiteiden voimassaolo lakkaa. Libyan osalta tämä määrä olisi enintään 140 000 tonnia ja Valko-Venäjän kohdalla enintään 150 000 tonnia. Myöskään Kroatian osalta luvut eivät todennäköisesti kasvaisi paljoakaan nykytasosta.

(111)

Yhteisöön ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja on tarkasteltu edellä. Kun otetaan huomioon myös jäljempänä kuvatut markkinaolosuhteet ja hintaan eniten vaikuttavat tekijät, kuten kaasu, tarkastelun tuloksena todetaan, että vientihinnat säilyvät todennäköisesti korkeina. Näin ollen ei voida päätellä, että hinnat ja/tai myynti todennäköisesti huomattavasti alittaisivat yhteisön tuotannonalan hinnat tai kustannukset.

(112)

Urean markkinoiden ennustetaan tulevina vuosina merkittävästi kasvavan sekä yhteisössä (9) että maailmanlaajuisesti lähinnä maataloustuotannon kasvun vuoksi (biopolttoainesovellusten osalta) mutta myös AdBluen (10) teollisen käytön laajentumisen myötä. Esimerkiksi maatalouden pääosaston heinäkuussa 2007 julkaisemassa Euroopan unionin maatalousmarkkinoiden näkymiä vuosina 2007–2014 käsittelevässä asiakirjassa vahvistetaan, että viljantuotanto kasvaa todennäköisesti jopa 20 prosenttia kyseisenä aikana. Pyynnön esittäjän oman arvion mukaan kasvu olisi 10 prosenttia. Lisäksi syyskuun lopussa 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2007 (11) säädetään poikkeamisesta kesannoinnin osalta vuonna 2008. Yhteisön markkinoiden odotettavissa oleva kasvu (noin 1 miljoonan tonnin lisäys) todennäköisesti ylittää enimmäismäärät, joita viejämaat pystyisivät viemään yhteisöön. Sen vuoksi kyseisestä lisäviennistä ei todennäköisesti aiheutuisi merkittävää määrien epätasapainoa varsinkaan siksi, että yhteisön mahdollisen enimmäistuotannon ja kulutuksen väliseksi eroksi on arvioitu noin 2 miljoonaa tonnia, eikä ole viitteitä siitä, että tätä eroa voitaisiin kuroa umpeen muulla tuonnilla (esim. Venäjältä peräisin olevalla tuonnilla, jota kuvataan asetuksessa (EY) N:o 907/2007) siinä määrin, että ylitarjonta estäisi markkinahintojen kasvua tai alentaisi niitä.

(113)

Edellä esitetyn perusteella ei ole todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan olisi vähennettävä myyntiään tai tuotantoaan tai alennettava hintojaan siinä määrin, että vähennyksillä olisi merkittävä vaikutus sen kannattavuuteen ja kokonaisasemaan. Sen vuoksi on todennäköistä, että voitot säilyvät nykytasolla ja ovat osoitus suotuisista markkinaolosuhteista, jotka ovat vallinneet etenkin vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(114)

Edellä esitetyn johdosta ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistuminen olisi todennäköistä, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan.

(115)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden kumoamista aiotaan suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Huomautuksia, jotka olisivat antaneet aihetta muuttaa edellä mainittuja päätelmiä, ei esitetty.

(116)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan urean tuonnissa sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi kumottava ja menettely olisi päätettävä.

(117)

Kun otetaan huomioon edellä kuvatut olosuhteet eli kustannusrakenteen huomattava vääristyminen ja/tai viejien harjoittama vienti kaikista neljästä asianomaisesta maasta, on todettu tarpeelliseksi seurata tarkasti Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan urean tuonnin kehitystä, jotta tilanteen niin vaatiessa voidaan ryhtyä nopeasti tarpeellisiin toimiin,

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/49

(1)

Yhteisö on neuvotellut Guinea-Bissaun tasavallan kanssa kalastuskumppanuussopimuksen, joka antaa yhteisön aluksille kalastusmahdollisuuksia Guinea-Bissaun suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvilla vesillä.

(2)

Neuvottelujen päätteeksi kalastuskumppanuussopimus parafoitiin 23 päivänä toukokuuta 2007.

(3)

On yhteisön edun mukaista hyväksyä tämä sopimus.

(4)

Olisi määriteltävä jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien jakoperusteet,

a)

katkaravun pyynti:

b)

kalojen/pääjalkaisten pyynti:

c)

nuottaa käyttävät tonnikala-alukset ja pintasiima-alukset:

d)

vapapyydyksiä käyttävät alukset:

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/51

(1)

Yhteisö on neuvotellut Norsunluurannikon kanssa kalastuskumppanuussopimuksen, joka antaa yhteisön aluksille kalastusmahdollisuuksia Norsunluurannikon suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvilla vesillä.

(2)

Neuvottelujen päätteeksi parafoitiin uusi kalastuskumppanuussopimus 5 päivänä huhtikuuta 2007.

(3)

On yhteisön edun mukaista hyväksyä tämä sopimus.

(4)

Olisi määriteltävä jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien jakoperusteet,

—

25 nuotta-alusta:

—

15 pintasiima-alusta:

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/53

(1)

Afrikan unionin komission puheenjohtaja pyysi 25 päivänä lokakuuta 2007 pääsihteerille / korkealle edustajalle osoitetulla kirjeellä Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan niiden pakotteiden täytäntöönpanoa, jotka Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto on päättänyt kohdistaa Anjouanin saaren lainvastaisesti toimiviin viranomaisiin ja tiettyihin niiden kanssa yhteydessä oleviin henkilöihin.

(2)

Yhteisessä kannassa 2008/187/YUTP määrätään Anjouanin saaren lainvastaisesti toimivia viranomaisia ja tiettyjä niiden kanssa yhteydessä olevia henkilöitä koskevien rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta. Nämä toimenpiteet koskevat erityisesti kyseisille henkilöille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä.

(3)

Mainitut toimenpiteet kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan. Koska halutaan varmistaa, että talouden toimijat soveltavat niitä yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa, niiden täytäntöönpanemiseksi tarvitaan yhteisön osalta yhteisön lainsäädäntöä.

a)

’varoilla’ rahoitusomaisuutta ja kaikenlaisia taloudellisia etuja, mukaan luettuina muun muassa seuraavat:

b)

’varojen jäädyttämisellä’ toimia, joilla estetään kaikki sellainen varojen siirtäminen, kuljettaminen, muuntaminen, käyttö, käyttöön antaminen tai myyminen, joka muuttaisi niiden määrää, suuruutta, sijaintia, omistusta, hallintaa, luonnetta tai käyttötarkoitusta, taikka muut sellaiset muutokset, jotka mahdollistaisivat varojen käytön, mukaan luettuna omaisuudenhoito;

c)

’taloudellisilla resursseilla’ kaikenlaista aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta, joka ei ole varoja mutta jota voidaan käyttää varojen, tavaroiden ja palvelujen hankkimiseen;

d)

’taloudellisten resurssien jäädyttämisellä’ toimia, joilla estetään niiden käyttäminen varojen, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen muun muassa niitä myymällä, vuokraamalla tai kiinnittämällä;

e)

’yhteisön alueella’ niitä alueita, joihin sovelletaan perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin.

a)

kyseisistä tileistä kertyvät korko- tai muut tuotot;

b)

sellaisista sopimuksista tai velvoitteista johtuvat maksut, jotka tehtiin tai jotka syntyivät ennen sitä päivää, josta lähtien kyseiset tilit ovat kuuluneet tämän asetuksen säännösten soveltamisalaan,

a)

ovat tarpeen liitteessä I lueteltujen henkilöiden ja heidän huollettavinaan olevien perheenjäsenten perustarpeiden tyydyttämiseksi mukaan luettuina menot, jotka aiheutuvat elintarvikkeiden hankinnasta, vuokrasta tai asuntolainasta, lääkkeistä ja sairaanhoidosta, veroista, vakuutusmaksuista ja julkisten palvelujen käytöstä;

b)

on tarkoitettu yksinomaan oikeudellisiin palveluihin liittyvien kohtuullisten palkkioiden maksamiseen ja näistä palveluista aiheutuneiden kulujen korvaamiseen;

c)

on tarkoitettu yksinomaan jäädytettyjen varojen tai jäädytettyjen taloudellisten resurssien tavanomaisesta säilyttämisestä tai hoidosta aiheutuvien palkkioiden tai palvelumaksujen maksamiseen;

d)

ovat tarpeen poikkeuksellisia menoja varten edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut kaikille muille jäsenvaltioille ja komissiolle vähintään kaksi viikkoa ennen luvan antamista perusteet, joiden nojalla se katsoo, että erityinen lupa olisi annettava.

a)

toimitettava välittömästi kaikki tämän asetuksen noudattamista edistävät tiedot, kuten 2 artiklan mukaisesti jäädytetyt tilit ja määrät, liitteessä II luetelluilla internetsivustoilla ilmoitetuille asuin- tai sijaintijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille sekä komissiolle, joko suoraan tai jäsenvaltioiden välityksellä,

b)

toimittava yhteistyössä liitteessä II luetelluilla internetsivustoilla ilmoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa kyseisten tietojen tarkistamisessa.

a)

muuttamaan liite I yhteisen kannan 2008/187/YUTP liitettä koskevien päätösten perusteella;

b)

muuttamaan liite II jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella.

a)

yhteisön alueella, sen ilmatila mukaan luettuna;

b)

jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisessa ilma-aluksessa tai muussa aluksessa;

c)

yhteisön alueella tai sen ulkopuolella olevaan jäsenvaltion kansalaiseen;

d)

oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen, joka on perustettu tai muodostettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti;

e)

oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen, jonka harjoittama liiketoiminta tapahtuu kokonaan tai osittain yhteisön alueella.

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/60

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/62

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1249/96 (2) 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan tuotaessa korkealaatuista tavallista vehnää edellytetään ylimääräisen erityisvakuuden esittämistä, joka täydentää vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusten järjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä heinäkuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1342/2003 (3) säädettyjä vakuuksia. Kyseinen 95 euroa tonnilta oleva ylimääräinen vakuus on perusteltu tavallisen vehnän eri luokkien välillä voimassa olevien tuontitullien eron vuoksi sen mukaan, onko kyseessä korkealaatuinen vai heikko- ja keskilaatuinen vehnä.

(2)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2008 (4) keskeytetään väliaikaisesti eräiden viljojen tuontitullien kantaminen markkinointivuonna 2007/2008. Markkinointivuosi päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2008, ja tullit voidaan ottaa käyttöön uudelleen ennen kyseistä päivää, jos se on markkinatilanteen mukaan perusteltua.

(3)

Tuontitullien väliaikainen keskeyttäminen, jota sovelletaan 4 päivästä tammikuuta 2008 alkaen myönnettyjen tuontitodistusten perusteella tapahtuvaan tuontiin asetuksen (EY) N:o 1/2008 2 artiklan mukaisesti, on johtanut siihen, että tuontitodistukseen liittyviä vakuuksia täydentävän ylimääräisten erityisvakuuksien järjestelmän käyttöönoton perusteena olevat erityisolosuhteet ovat tilapäisesti lakanneet olemasta. Kun otetaan huomioon kyseiset tavalliseen vehnään asetuksen (EY) N:o 1/2008 voimaantulon jälkeen sovellettavat uudet edellytykset, asetuksen (EY) N:o 1249/96 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetty 95 euroa tonnilta oleva ylimääräinen vakuus ei ole enää perusteltu ennen tuontitullien ottamista uudelleen käyttöön.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1/2008 julkaisemisen jälkeen eräät toimijat ovat kuitenkin asettaneet kyseisen ylimääräisen vakuuden. Kyseisille toimijoille vakuuden asettamisesta aiheutuvien taloudellisten rasitusten rajoittamiseksi olisi säädettävä kyseisen vakuuden vapauttamisesta välittömästi.

(5)

Sen vuoksi asetuksesta (EY) N:o 1249/96 olisi poikettava.

(6)

Jotta vältettäisiin se, että toimijat asettavat edelleen ylimääräisen vakuuden, ja koska 4 päivästä tammikuuta 2008 alkaen asetetut vakuudet on tarpeen vapauttaa nopeasti, on suotavaa, että tätä asetusta sovelletaan välittömästi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

18.3.2008   

FI