28.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/1

(1)

Neuvosto otti syyskuussa 1993 asetuksella (ETY) N:o 2474/93 (2) käyttöön 30,6 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien polkupyörien tuonnissa. Edellisen tarkastelun perusteella tulli nostettiin 48,5 prosenttiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1095/2005 (3), jäljempänä ’pääasiallinen toimenpide’.

(2)

Edellä mainitun polkumyyntitullin kiertämistä, jonka väitettiin tapahtuvan käyttämällä polkupyörien kokoonpanossa yhteisössä kiinalaisia polkupyörän osia, koskevan tutkimuksen perusteella neuvosto laajensi tammikuussa 1997 asetuksella (EY) N:o 71/97 (4) Kiinasta peräisin olevia polkupyöriä koskevan polkumyyntitullin Kiinasta peräisin oleviin oleellisiin polkupyörän osiin, jäljempänä ’kiertämisen estävä toimenpide’, perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti. Kiertämisen estävässä toimenpiteessä säädetään myös, että olisi vahvistettava vapautusjärjestelmä, jotta ne kokoonpanijat, jotka eivät kierrä polkupyöriä koskevaa toimenpidettä, voisivat tuoda polkupyörän osia Kiinasta polkumyyntitullitta ja saada vapautuksen polkupyörän osiin laajennetusta toimenpiteestä.

(3)

Neuvosto antoi kesäkuussa 1997 asetuksen (EY) N:o 88/97 (5) luvasta Kiinasta peräisin olevien tiettyjen polkupyörien osien tuonnin vapauttamiseksi edellä mainitusta laajennetusta polkumyyntitullista, ja vahvisti siten oikeudellisen kehyksen tullista vapauttavan järjestelmän, jäljempänä ’vapautusjärjestelmä’, toiminnalle.

(4)

Edellä mainittujen kolmen toimenpiteen seurauksena tällä hetkellä Kiinasta peräisin oleviin polkupyöriin sovelletaan 48,5 prosentin suuruista polkumyyntitullia, joka on laajennettu tiettyihin Kiinasta peräisin oleviin polkupyörän osiin, mutta ne yhteisön kokoonpanijat, jotka eivät kierrä kyseisiä toimenpiteitä, voivat saada vapautuksen jälkimmäisestä eli polkupyörän osiin sovellettavasta tullista.

(5)

Sen jälkeen kun toimenpiteitä laajennettiin tiettyjen polkupyörän osien tuontiin, komissio on myöntänyt lukuisille yhteisössä toimiville yrityksille vapautuksen kiertämisen estävästä toimenpiteestä. Komissio on saanut lisää vapautuspyyntöjä, ja vapautusta pyytävien osapuolten määrä on kasvanut huomattavasti. Ei ole kuitenkaan havaittavissa merkkejä siitä, että vapautuksen saaneet yritykset yrittäisivät kiertää toimenpiteitä.

(6)

Komissiolla on riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että kiertämisen estävän toimenpiteen kumoaminen ei johtaisi kiertämiskäytännön jatkumiseen tai toistumiseen.

(7)

Kiertämisen estävä toimenpide on ollut voimassa kymmenen vuotta, eikä sitä ole tarkasteltu kertaakaan sen käyttöön ottamisen jälkeen.

(8)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan mukaisen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se pani 28 päivänä marraskuuta 2006 vireille tämän kiertämisen estävän toimenpiteen tarkastelun Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (6).

(9)

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, onko kiertämisen estävän toimenpiteen soveltamisen voimassaoloa jatkettava.

(10)

Tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’ tai ’tutkimusajanjakso’. Kiertämisen jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(11)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti tiedossa oleville yhteisön kokoonpanijoille ja niiden yhdistyksille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(12)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(13)

Koska tässä tutkimuksessa oli osallisena ilmeisen suuri määrä yhteisön kokoonpanijoita, katsottiin asianmukaiseksi soveltaa otantamenetelmää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Voidakseen valita otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(14)

Lukuisat yhteisön kokoonpanijat – 158 yritystä – toimittivat asianmukaisesti täytetyt otantalomakkeet ja suostuivat jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näistä 158 yrityksestä valittiin otokseen kahdeksan yritystä, joiden todettiin edustavan yhteisön tuotannonalaa polkupyörien kokoonpanon määrän ja yhteisössä tapahtuvan myynnin osalta. Otokseen valittujen kahdeksan yhteisön kokoonpanijan osuus yhteisön tuotannonalan koko tuotannosta tutkimusajanjaksolla oli noin kolmannes, ja 158 yhteisön kokoonpanijaa vastasivat lähes kokonaan yhteisön tuotannosta. Otos käsitti yhteisön polkupyörien tuotantoa edustavan suurimman mahdollisen tuotanto- ja myyntimäärän, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(15)

Asianomaisia osapuolia kuultiin otoksen valinnassa perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa.

(16)

Sen vuoksi kyselylomakkeet lähetettiin kahdeksalle otokseen valitulle yhteisön kokoonpanijalle, joilta kaikilta saatiin vastaus.

(17)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki analyysinsä kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien otokseen valittujen yhteisössä toimivien kokoonpanijoiden toimitiloihin:

(18)

Tarkastelun kohteena ovat oleelliset polkupyörän osat:

(19)

Koska johdanto-osan 9 kappaleen mukaisesti oli tarkoitus arvioida, onko kiertämisen estävän toimenpiteen soveltamisen voimassaoloa jatkettava, tässä tarkastelussa tutkittiin, käytettiinkö kokoonpanotoimintaa toimenpiteen kiertämiseen tutkimusajanjakson aikana ja olivatko kyseiset olosuhteet luonteeltaan pysyviä.

(20)

Erityisesti tutkittiin, täyttyivätkö perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset, joiden perusteella kokoonpanotoiminta katsotaan toimenpiteiden kiertämiseksi, tutkimusajanjakson aikana ja onko todennäköistä, että kyseiset edellytykset täyttyvät, jos kiertämisen estävä toimenpide kumotaan.

(21)

Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(22)

Tutkittiin, kiersivätkö yhteisön kokoonpanijat voimassa olevaa kiertämisen estävää toimenpidettä tutkimusajanjakson aikana.

(23)

Kaikki tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yritykset olivat yhteisön kokoonpanijoita, joihin kiertämisen estävää toimenpidettä ei sovelleta, eli ne pystyivät tuomaan kiinalaisia polkupyörän osia polkumyyntitullitta ja käyttämään niitä polkupyörien kokoamiseen sillä edellytyksellä, että kyseisten kiinalaisten osien osuus ei ylitä 60:tä prosenttia kokoonpantujen polkupyörien osien kokonaisarvosta. Tutkimuksen mukaan otokseen valitut yhteisön kokoonpanijat noudattivat kyseistä sääntöä, sillä niiden ei todettu käyttävän kiinalaisia osia enempää kuin 60 prosenttia.

(24)

Kahdeksan otokseen valitun yhteisön kokoonpanijan ja 158:n asianmukaisesti täytetyn ja palautetun otantalomakkeen arvioinnin jälkeen todettiin, että kahdeksan otokseen valitun kokoonpanijan käyttämien kiinalaisten osien keskimääräinen osuus oli 37 prosenttia, eli huomattavasti alle 60 prosentin kynnyksen. Kaikkien yhteistyössä toimineiden kokoonpanijoiden osalta keskimääräinen osuus oli vielä alhaisempi ollen tutkimusajanjakson aikana 29 prosenttia.

(25)

Edellä mainitut osuudet vuosina 2003, 2004 ja 2005 esitetään seuraavassa taulukossa:

(26)

Koska yksi kiertämistä koskeva edellytys ei täyttynyt, todettiin, että kyseiset kokoonpanijat eivät kiertäneet voimassa olevaa toimenpidettä ja että ne täyttivät tullista vapauttamista koskevat vaatimukset.

(27)

Yhteistyössä toimineiden yhteisön kokoonpanijoiden osuus oli erittäin korkea, yli 90 prosenttia verrattuna yhteisön kokoonpanijoiden myymien polkupyörien määrään, eikä ilmennyt näyttöä siitä, että muut polkupyörien kokoonpanijat olisivat kiertäneet pääasiallista toimenpidettä. Tästä syystä ja päinvastaisen näytön puuttuessa voidaan päätellä, että tutkimusajanjakson aikana pääasiallista toimenpidettä ei kierretty.

(28)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin lisäksi, onko kiertämiskäytäntöjen esiintymättömyys pysyvää, eli onko todennäköistä, että kiertäminen ei toistuisi, vaikka kiertämisen estävä toimenpide kumottaisiin.

(29)

Ensin tutkittiin, alkaisiko kokoonpanotoiminta tai lisääntyisikö se huomattavasti kiertämisen estävän toimenpiteen kumoamisen jälkeen. Tältä osin on muistettava, että alkuperäisessä kiertämisen estämistä koskevassa tutkimuksessa todettiin, että sen jälkeen kun kiinalaisia polkupyöriä koskevat pääasialliset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 1993, kiinalaisten polkupyörän osien kokoonpano lisääntyi huomattavasti vuoteen 1997 saakka, jolloin kiertämisen estävä toimenpide otettiin käyttöön. Kaupan rakenteessa tapahtui huomattavia muutoksia: kiinalaisten polkupyörien tuonti laski jyrkästi, kun taas kiinalaisten osien tuonti alkoi kasvaa nopeasti. Tämän kokemuksen perusteella on olemassa vaara, että ilman kiertämisen estävää toimenpidettä kiinalaisten osien tuonti ja polkupyörien kokoonpano näistä osista kasvavat taas huomattavasti.

(30)

Tutkimus on osoittanut myös, että kiinalaiset polkupyörän osat ovat yleensä edullisempia kuin mistään muualta peräisin olevat polkupyörän osat. Näin ollen jos jotkin yhteisön kokoonpanijat lisäisivät kiinalaisten osien käyttöä, muut alkaisivat luultavasti myös käyttää niitä enemmän säilyttääkseen kilpailukykynsä.

(31)

Edellä esitetyn perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kiertämisen estävän toimenpiteen kumoaminen johtaisi kiinalaisten osien tuonnin ja kokoonpanotoiminnan huomattavaan kasvuun.

(32)

Tutkittiin, onko todennäköistä, että EY:n kokoonpanijoiden käyttämien kiinalaisten osien osuus kaikkien polkupyörien kokoonpanossa käytettyjen osien arvosta ylittäisi 60 prosenttia, jos kiertämisen estävä toimenpide kumottaisiin.

(33)

On huomattava, että johdanto-osan 24 kappaleen mukaisesti kiinalaisten osien keskimääräinen osuus kaiken kaikkiaan oli tutkimusajanjakson aikana 29 prosenttia, eli huomattavasti alle 60 prosentin kynnyksen. Kahdeksan otokseen valitun tuottajan osalta keskimääräinen osuus oli hiukan korkeampi eli 37 prosenttia.

(34)

Se, että EY:n kokoonpanijat käyttivät huomattavasti vähemmän kiinalaisia osia kuin niiden tullivapautusta koskevan 60 prosentin säännön mukaan olisi sallittua, johtuu tutkimuksen mukaan jossakin määrin seuraavista syistä:

(35)

Oli kuitenkin vaikea määrittää, ovatko edellä mainitut perustelut riittävät selittämään EY:n kokoonpanijoiden tällä hetkellä käyttämien kiinalaisten osien osuuden ja kiertämistä ja vapautusjärjestelmää koskevan 60 prosentin osuuden sallivan säännön välisen merkittävän eron.

(36)

Jotkin yhteisön kokoonpanijat totesivat, että ne toivat Kiinasta vähemmän kuin 60 prosenttia polkupyörän osista ainoastaan noudattaakseen niille myönnetystä vapautuksesta johtuvia velvoitteita.

(37)

Kuten johdanto-osan 30 kappaleessa jo todettiin, kiinalaiset polkupyörän osat ovat yleensä edullisempia kuin mistään muualta peräisin olevat osat, ja tästä syystä yhteisön kokoonpanijat saattaisivat alkaa käyttää enemmän kiinalaisia osia säilyttääkseen kilpailukykynsä.

(38)

Näin ollen tilanne on jokseenkin sekalainen. Kiinalaisten osien todellisen ja sallitun käytön välillä on merkittävä ero, ja sen vuoksi ei vaikuta ilmeiseltä, että polkupyörien kokoonpanijat ylittäisivät 60 prosentin kynnyksen lyhyellä aikavälillä.

(39)

Keskipitkällä aikavälillä tilanne sen sijaan kannustaisi voimakkaasti kiinalaisia polkupyörien kokoonpanijoita tuomaan enemmän kuin 60 prosentin kynnys sallii, ja ne voisivat alkaa uudelleen kiertää pääasiallista toimenpidettä viemällä EY:hyn niin sanottuja osittain osiinsa purettuja sarjoja tai täysin osiinsa purettuja sarjoja, eli melkein täydellisiä polkupyöriä erillisissä konteissa. Tällöin palattaisiin kiertämiseen, jota tapahtui 1990-luvulla ennen kuin kiertämisen estävä toimenpide otettiin käyttöön ja joka johtaisi selkeään 60 prosentin kynnyksen ylittämiseen.

(40)

Näin ollen koska on olemassa voimakkaita kannustimia tuoda enemmän kuin 60 prosentin kynnys sallii, vaikuttaa siltä, että on olemassa tietty riski, että 60 prosentin kynnys ylitettäisiin, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(41)

Arvonlisäystä koskevan 25 prosentin säännön osalta, joka on poikkeus 60 prosentin kynnystä koskeviin edellytyksiin, todettiin, että EY:n kokoonpanijoiden keskimääräinen arvonlisäys oli otantakaavakkeeseen saatujen 158 vastauksen perusteella 20 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Kahdeksan otokseen valitun yrityksen osalta keskimääräinen arvonlisäys oli 22 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Koska osien tuotanto yhteisössä on vähäistä, arvonlisäys ei todennäköisesti ylittäisi 25 prosentin kynnystä, vaikka kiinalaisten osien osuus ylittäisi 60 prosentin kynnyksen. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että yhteisön kokoonpanijat lisäisivät arvoa enemmän kuin 25 prosentilla.

(42)

Oli tutkittava, kumoutuisivatko polkumyyntitullin korjaavat vaikutukset ja toistuisiko polkumyynti, jos kiertämisen estävä toimenpide kumottaisiin. Nykyisissä markkinaolosuhteissa, joissa kiertämisen estävä toimenpide ja siihen liittyvä vapautusjärjestelmä ovat voimassa, ei kuitenkaan voitu tehdä riittävää analyysiä siitä, kumoutuisivatko tullin vaikutukset myyntihinnan osalta ja tapahtuisiko polkumyyntiä, koska laskemista varten EY:n hintojen olisi pitänyt perustua tilanteeseen, jossa polkupyörien kokoonpanossa käytetään vain kiinalaisia osia. Sen sijaan tutkimusajanjakson aikana kokoonpannut yhteisön pyörät tehtiin eri alkuperämaista, mukaan luettuna EY, Kiina ja muut kolmannet maat, peräisin olevista osista.

(43)

On kuitenkin muistettava, että vuonna 1997 tehdyssä kiertämisen estävään toimenpiteeseen johtaneessa tutkimuksessa osoitettiin, että kiinalaisiin polkupyöriin sovellettavan tullin korjaavat vaikutukset kumoutuivat myyntihinnan osalta ja polkumyyntiä tapahtui. Koska tutkimusajanjaksolta ei ole saatavissa vertailukelpoisia hintoja, kyseisen aikaisemman tutkimuksen kumoutumista ja polkumyyntiä koskevat tulokset, jotka esitetään kiertämisen estävää toimenpidettä koskevan asetuksen johdanto-osan 19–24 kappaleessa, pysyvät voimassa.

(44)

Tarkastelu on osoittanut, että polkumyyntiä ei vaikuta tällä hetkellä tapahtuvan. Se on kuitenkin osoittanut myös, että kiertämisen toistumisen riskiä ei voida kokonaan sulkea pois. Edellä esitetyn analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että on olemassa riski, joskin vähäinen, että keskipitkällä aikavälillä nykyinen kiertämisen esiintymättömyys ei jatku, jos kiertämisen estävä toimenpide kumotaan, koska yhteisön kokoonpanijat voisivat lisätä kokoonpanotoimintaansa huomattavasti käyttämällä kiinalaisia osia enemmän kuin 60 prosentin kynnys sallii, mikä johtaisi kiinalaisiin polkupyöriin sovellettavan polkumyyntitullin korjaavien vaikutusten kumoutumiseen.

(45)

Sen vuoksi kiertämisen estävä toimenpide pidetään voimassa sen varmistamiseksi, että pääasiallisen toimenpiteen, eli polkupyöriin sovellettavan tullin, tehokkuus säilyy ja toimenpiteen vaikutuksia ei voida kumota kiertämällä sitä kokoonpanotoiminnalla,

28.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/6

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 994/2007 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ja tällä hetkellä CN-koodeihin 7202 21 00, 7202 29 10 ja 7202 29 90 luokiteltavan ferropiin tuonnissa.

(2)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä, useat intressitahot ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Osapuolia, jotka pyysivät tulla kuulluiksi, kuultiin. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(3)

Komissio jatkoi tutkimustaan yhteisön etua koskevien näkökantojen osalta ja analysoi kyselylomakevastauksen sisältämät tiedot, jotka oli saatu eräiltä yhteisössä toimivilta käyttäjiltä väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(4)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166 kappaleessa todetaan, komissio otti tehtäväkseen tarkastella edelleen ja yksityiskohtaisemmin väliaikaisten toimenpiteiden vaikutusta käyttäjien tilanteeseen ennen lopullisten päätösten tekemistä.

(5)

Tätä varten komissio otti yhteyttä noin 500:aan yhteisössä sijaitsevaan valimoon ja lähetti niille kyselylomakkeen joko suoraan tai järjestöjen kautta, koska kyseinen tuotannonala ei ollut osoittanut erityistä kiinnostusta käynnissä olevaan menettelyyn ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Tutkimuksen alustavassa vaiheessa yhteistyötä tehneitä teräksentuottajia pyydettiin lisäksi toimittamaan lisätietoja, jotta komissio voisi analysoida väliaikaisten toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset niiden toimintaan.

(6)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset ainoastaan seitsemältä valimolta ja lisätietoja kahdeksalta teräksentuottajalta. Kaikki seitsemän valimoa ja kolme teräksentuottajista antoivat tarvittavat lisätiedot syvällisen analyysin tekemiseksi väliaikaisten toimenpiteiden vaikutuksista niiden taloudelliseen tilanteeseen.

(7)

Koska markkinatalouskohtelun saanut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimi tutkimusajanjaksolla hyvin monimutkaisessa liiketoimintaympäristössä, siltä pyydettiin lisätietoja lopullisten päätelmien tekemiseksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa todetaan, kyseisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ferropiin energiakustannuksia tutkittiin tarkemmin, koska se osti sähköä etuyhteydessä olevalta toimittajalta.

(8)

Edellä esitetyn perusteella suoritettiin kolme lisätarkistuskäyntiä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

Intressitahojen esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

(10)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(11)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 ja 16 kappaleessa todetaan, useat viejät väittivät, että kuona, joka sisältää huomattavasti vähemmän kuin 45 prosenttia piitä, olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska sillä ei väitetysti ole samoja fyysisiä perusominaisuuksia eikä samoja käyttötarkoituksia. Komissio otti tehtäväkseen lisäselvityksiä. Useilta intressitahoilta saatiin lisähuomautuksia alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(13)

Ensinnäkin on huomattava, että tässä tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote on vähintään 4 prosenttia rautaa ja enemmän kuin 8 prosenttia mutta vähemmän kuin 96 prosenttia piitä sisältävä ferropii. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kuonaa, joka sisältää vähemmän kuin 45 prosenttia piitä, voidaan käyttää terästeollisuudessa briketteinä, kuten ferropiitäkin, joka sisältää enemmän kuin 45 prosenttia piitä. Siksi voidaan todeta, että kuonalla on samat fyysiset perusominaisuudet kuin muilla enemmän piitä sisältävillä ferropiin tyypeillä ja että se on vaihdettavissa niiden kanssa. Edellä todetun perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleessa oleva alustava päätelmä, jonka mukaan epäpuhdasta ferropiitä olisi pidettävä tarkasteltavana olevana tuotteena.

(14)

Eräs etuyhteydetön tuoja väitti, että hienojakoinen ferropiijauhe, joka sisältää 15 prosenttia tai 45 prosenttia piitä, olisi jätettävä tutkimuksen tuotekatteen ulkopuolelle. Hienojakoisen ferropiijauheen jättäminen tämän tutkimuksen ulkopuolelle ei ole perusteltua erityisesti siksi, että ferropii, joka sisältää 15 prosenttia tai 45 prosenttia piitä, sisältyy tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Kyseinen tuoja ei komission pyynnöstä huolimatta myöskään toimittanut kuulemisen jälkeen todisteita väitteensä tueksi. Näin ollen väite oli hylättävä.

(15)

Koska samankaltaista tuotetta koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(16)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toisti omaisuutensa arvioidun käyttöiän muutosta koskevat huomautuksensa, jotka ilmenevät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleesta. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt uusia perusteluja, joita se ei jo olisi esittänyt tutkimuksen aiemmissa vaiheissa ja jotka tukisivat sen väitettä siitä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa olevat markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat alustavat päätelmät eivät pidä paikkaansa.

(17)

Koska muita huomautuksia markkinatalouskohtelusta ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18–26 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(18)

Koska yksilöllistä kohtelua koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–31 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(19)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Norja ei ole soveltuva vertailumaa, koska sen korkeat sähkökustannukset eivät edusta tuotannonalaa maailmanlaajuisesti ja koska raaka-aineiden saannissa verrattuna kiinalaisiin tuottajiin on eroja. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että norjalaiset tuottajat myyvät lähinnä vientimarkkinoille, koska niiden kotimaankulutuksesta suurin osa on oman tarpeen kattamista, ja että ne keskittyvät suurelta osin ferropiin erityislaatuihin, kun taas kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat valmistivat tutkimusajanjaksolla pelkästään vakiolaatuja. Vientiä harjoittava pyysi tällä perusteella mukautuksia Norjan normaaliarvoon.

(20)

Vaikka norjalaiset tuottajat myyvät kotimarkkinoidensa koon ja niillä vallitsevien kilpailuolosuhteiden vuoksi suuria määriä vientimarkkinoille, Norjaa pidetään soveltuvana vertailumaana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa todetaan.

(21)

Yrityksen esittämien muiden väitteiden osalta havaittiin, että sähkön osuus tuotantokustannuksista oli kiinalaisilla tuottajilla huomattavasti suurempi kuin norjalaisilla. Kiinalainen viejä ei myöskään toimittanut näyttöä siitä, että sähkön hinta olisi korkeampi Norjassa eikä siitä, että vaikeudet raaka-aineiden saannissa vaikuttaisivat Norjan normaaliarvoon. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(22)

Havaittiin kuitenkin, että norjalaisten tuottajien Norjassa myymät ferropiin tyypit ovat puhtauden osalta erilaisia kuin Kiinan yhteisöön tuomat tyypit. Siksi katsottiin, että mukautus oli perusteltu, kuten jäljempänä 25 kappaleesta ilmenee.

(23)

Koska muita vertailumaata koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32–36 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(24)

Koska normaaliarvon määrittämisessä käytettävää menetelmää koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37–47 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(25)

Eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja, jolle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, väitti, että normaaliarvo oli laskettu väärin, sillä se ei heijastanut Norjassa myytyjen tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppien ja Kiinasta viedyn samankaltaisen tuotteen eroja. Väitteen tarkastelun jälkeen katsottiin aiheelliseksi laskea normaaliarvo uudelleen ottaen huomioon Norjan kotimarkkinoilla myytyjen tuotetyyppien ja Kiinasta yhteisön tuotujen tuotteiden fyysisten ominaisuuksien erot. Normaaliarvo laskettiin tuotetyypeittäin ja mukautukset tehtiin epätoivotun titaanipitoisuuden ja ferropiipitoisuuden osalta niille tuotetyypeille, jotka eivät suoraan vastaa toisiaan.

(26)

Markkinatalouskohtelun saanut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja on osa erittäin suurta kiinalaista yritysryhmää, johon kuuluu lähes sata etuyhteydessä olevaa ja eri teollisuudenaloilla toimivaa yritystä. Koska yritysryhmän rakenne sekä ferropiin tuotannossa ja myynnissä toimivia yrityksiä koskevat konsolidointitoimet ovat monimutkaisia, pyydettiin lisää yritysryhmää koskevia ajantasaisia tietoja, joita tarkasteltiin. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa todetaan, että sähkön tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia tullaan tutkimaan tarkemmin.

(27)

Lisätutkimuksessa kävi ilmi, että hinta, jolla vientiä harjoittava tuottaja ostaa sähköä etuyhteydessä olevalta toimittajalta, oli hylättävä, sillä kyseisellä hinnalla ei ollut mahdollista kattaa kaikkia sähkön tuotannon aiheuttamia kustannuksia. Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia mukautettiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvien rahoituskustannusten ottamiseksi huomioon täysimääräisesti. Tutkimus nimittäin osoitti, että etuyhteydessä olevat tahot vastasivat osittain näistä kustannuksista eikä niitä ollut otettu huomioon alustavan normaaliarvon laskennassa.

(28)

Edellä mainittujen, perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisten mukautusten jälkeen havaittiin, että yhteisöön vientiä varten myytyjen tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkien tyyppien kotimaan myyntihinta oli kannattamaton. Näin ollen normaaliarvo oli määritettävä yritykselle laskennallisesti. Normaaliarvo määritettiin yrityksen omien tuotantokustannusten perusteella, joihin lisättiin tietty määrä mukautettuja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia varten, kuten edellä kuvataan. Normaaliarvon määrittämisessä käytettiin 5 prosentin voittomarginaalia perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti, koska yrityksellä ei ollut tuottavaa liiketoimintaa ja koska ei ollut mahdollista käyttää muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien saman yleisen tuoteluokan voittoja. Marginaali on kutakuinkin sama kuin normaaliarvon määrittämisessä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vientiä harjoittavalle tuottajalle käytetty marginaali, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 kappaleessa todetaan. Mitään tietoja ei toimitettu siitä, että tämän suuruinen voitto olisi suurempi kuin muiden viejien tai tuottajien samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden myynnistä Kiinan markkinoilla tavanomaisesti saama voitto.

(29)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi egyptiläisistä vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että laskennalliseen arvoon perustuvan normaaliarvon määrittämisessä olisi käytettävä pienempää voittomarginaalia, joka on samaa luokkaa kuin entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa käytetty marginaali.

(30)

On huomattava, että laskennallisesti määritetyt normaaliarvot muodostettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43–45 kappaleessa vahvistetun menetelmän mukaisesti. Käytetty voittomarginaali heijastaa Egyptin markkinoilla vallitsevaa tilannetta ja sitä on sovellettu perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseessa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Käytetty marginaali perustui näin ollen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen omaan todelliseen kannattavaan kotimaan myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjaksolla. Perusasetuksessa ei säädetä, että kyseinen voiton määrä olisi korvattava muulla määrällä, kuten asianomainen yritys ehdottaa. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(31)

Koska huomautuksia normaaliarvon määrittämisestä Kazakstanille ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(32)

Koska huomautuksia normaaliarvon määrittämisestä entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(33)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvon laskennassa käytetyt valuuttakurssit eivät vastaa myynnin tosiasiallista tapahtuma-aikaa. Tarkistuksen jälkeen todettiin, että väite oli perusteltu, ja laskelmia muutettiin vastaavasti.

(34)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs venäläinen vientiä harjoittava tuottaja asetti energiakustannustensa mukauttamisen kyseenalaiseksi ja väitti, että Venäjän viranomaisten asettamat energian hinnat eivät ole pakollisia vaan pikemminkin ohjeellisia. Tästä oli näyttönä yrityksen väite, että se maksoi suositeltua hintaa suuremman hinnan ja että sen sähköntoimittaja toimi kannattavasti. Yritys väitti myös, että kyseinen sähköntoimittaja on yksi niistä harvoista riippumattomista sähköntoimittajista Venäjällä, joka ei kuulu Venäjän suurimpaan energiayhtiön RAO UESR:iin, ja siksi se ei ole mukana OECD:n raportissa esille tuoduissa ristisubventiojärjestelyissä, joihin viitataan väliaikaisia toimenpiteitä koskevassa asetuksessa.

(35)

Koska yritys on esittänyt sähköä koskevia perusteltuja väitteitä, katsotaan, että sen normaaliarvon lopullisessa laskelmassa ei pitäisi tehdä mukautusta energiakustannusten takia.

(36)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja huomautti, että sen vientihinnan laskennassa oli käytetty tutkimusajanjakson lopussa voimassa ollutta Kiinan renminbin ja euron välistä valuuttakurssia, joka yliarvostaa valuuttakurssin arvon. Yritys esitti, että sen sijaan käytettäisiin tutkimusajanjakson keskimääräistä valuuttakurssia. Väitteen tarkastelun jälkeen päätettiin, että lopullisessa laskelmassa olisi käytettävä sen kuukauden keskimääräistä valuuttakurssia, jona tosiasialliset myyntitapahtumat suoritettiin.

(37)

Koska muita huomautuksia Kiinan vientihinnoista ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55 ja 56 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(38)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi egyptiläisistä vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että yhteisöön suuntautuvaan vientiin sovelletuissa valuuttakursseissa ja tarkasteltavana olevan tuotteen joidenkin tyyppien viennin nettoarvon painotetun keskiarvon määrittämisessä oli joitakin virheellisyyksiä. Väitteiden todettiin olevan perusteltuja, ja vientihintoja tarkistettiin vastaavasti.

(39)

Koska Kazakstanin vientihintoja koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(40)

Koska entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vientihintoja koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(41)

Väliaikaisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että siihen etuyhteydessä olevan EU:n tuojan voittomarginaali, jota käytettiin vientihinnan määrittämisessä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, oli liian suuri. Muistutettakoon, että vientihinnan määrittämisessä alustavassa vaiheessa käytettiin kyseisen etuyhteydessä olevan tuojan voittomarginaalia. Toimielinten jatkuvan käytännön mukaisesti käytettävän voiton määrän olisi perustuttava etuyhteydettömien tuojien saavuttamaan voittomarginaaliin. Näin ollen alustavassa vaiheessa käytettyä voittomarginaalia oli korjattava. Tämän muutoksen vaikutus oli se, että käytetty voitto kasvoi hieman, mikä on ristiriidassa yrityksen väitteen kanssa, että voiton määrä olisi liian korkea.

(42)

Väliaikaisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toinen venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen vientihinnan alustava laskelma oli virheellinen, koska noudettuna lähettäjältä -hinta laskettiin siten, että ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloitetusta hinnasta vähennettiin yritykseen etuyhteydessä olevan Brittiläisillä Neitsytsaarilla sijaitsevan kauppayhtiön myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, voitto ja kuljetuskustannukset. Yritys väitti, että kauppayhtiö on itse asiassa valmistajan myyntiosasto. Kumpikin yritys toimii yhteisen valvonnan alaisuudessa, ja ne suorittavat täydentäviä tehtäviä, jotka yleensä kuuluisivat yhden hallintorakenteen vastuulle. Lisäksi korostettiin, että kauppayhtiö ei hoida mitään muita tuotteita. Tällä perusteella yritys väitti, että noudettuna lähettäjältä -hinnan laskemisessa tehtiin liian suuria vähennyksiä. Tältä osin havaittiin, että kauppayhtiö laati laskuja yhteisössä sijaitseville asiakkaille ja vastaanotti niiltä maksuja. Lisäksi etuyhteydessä olevan kauppiaan myyntiin sisältyi myyntikate. Kauppiaan tilinpidosta kävi myös ilmi, että se kantoi myynti-, yleis- ja hallintokustannukset. Yritys ei osoittanut, että kyseiset kustannukset eivät johtuneet muun muassa tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä yhteisöön. Tämän perusteella yrityksen väite hylättiin. Alustavassa vaiheessa käytettyä voittomarginaalia oli korjattava samalla tavoin kuin edellisessä kappaleessa mainittua mukautusta, joka koski vientihinnan laskennallisessa määrittämisessä toiselle vientiä harjoittavalle venäläiselle tuottajalle käytettävää voiton määrää. Korjaus vaikutti siten, että käytetty voitto pieneni hieman.

(43)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi egyptiläisistä vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että sen osalta olisi tehtävä oikaisu niiden maahantuotujen raaka-aineiden tullimaksuihin, joita käytetään kotimarkkinoilla myytävien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuotannossa.

(44)

Vastauksena tähän muistutetaan, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa säädetään, että jos tuote on tarkoitettu kulutettavaksi viejämaassa, normaaliarvo oikaistaan samankaltaisen tuotteen tai siihen fyysisesti sisältyvien materiaalien tuontimaksuja ja välillisiä veroja vastaavalla määrällä, ja jos tuote viedään yhteisöön, kyseisiä maksuja ja veroja ei kanneta tai ne palautetaan.

(45)

Tuontimaksujen oikaisua koskeva pyyntö hyväksyttiin yhden raaka-aineen osalta, jota käytetään kotimarkkinoilla myytävän tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, sillä toimitettiin todisteet siitä, että maahantuodun ja Egyptissä myytyihin tarkasteltavana oleviin tuotteisiin fyysisesti sisältyvän raaka-aineen osalta oli maksettu asianmukaiset tullimaksut. Kahta muuta maahantuotua raaka-ainetta koskevat oikaisupyynnöt oli sen sijaan hylättävä, sillä tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkimusajanjaksolla niiden koko tuonti käytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä varten. Yritys ei osoittanut, että se oli maksanut tutkimusajanjaksolla tulleja, joita ei ollut sittemmin palautettu ja jotka näin ollen sisältyivät samankaltaisen tuotteen hintaan, kun sitä myytiin kotimarkkinoilla.

(46)

Yksi egyptiläisistä vientiä harjoittavista tuottajista pyysi kaupan portaan erojen mukaisesti tehtävää oikaisua ja perusteli sitä väitetyllä erolla koti- ja vientimarkkinoiden myynnissä. Yritys väitti, että kotimarkkinoiden koko myynti suuntautui loppukäyttäjille ja yhteisöön suuntautuva myynti taas jakelijoille. Yritys toimitti asiasta tietoja ja pyysi erityisen oikaisun tekemistä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan nojalla.

(47)

Tältä osin on huomattava, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohtaan perustuvaa oikaisua kaupan portaan mukaan voidaan harkita ainoastaan, jos osoitetaan, että kotimarkkinoilla on jatkuvia ja selviä eroja kaupan eri portaita vastaavissa toiminta- ja hintatasoissa.

(48)

Tässä tapauksessa alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen vahvistettiin, että Egyptin koko kotimaanmyynti suuntautui loppukäyttäjille. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaan kaupan portaasta johtuvaa eroa koti- ja vientimarkkinoiden välillä ei voitu määrittää, koska kaupan portaiden välillä ei ollut merkittäviä eroja Egyptin kotimarkkinoilla.

(49)

Yrityksen huomautukset analysoitiin alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, ja sen perusteella voidaan vahvistaa, että yrityksen koko vientimyynti yhteisöön suuntautui jakelijoille. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan säännösten mukaisesti tarkasteltiin, oliko perusteita tehdä kaupan portaan erojen mukainen erityisoikaisu, kuten yritys omien tietojensa pohjalta pyytää.

(50)

Katsottiin kuitenkin, että yrityksen toimittamien tietojen perusteella ei voitu määrittää erityistä oikaisua. Koska perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdassa säädetään, että ”oikaisun määrä vahvistetaan kyseisen eron markkina-arvon mukaan”, katsottiin, että jos yhteisön markkinoilla olisi hintaero myynnissä erityyppisille asiakkaille, tätä voitaisiin pitää riittävänä perustana eron markkina-arvon määrittämiseksi vastaavasti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan nojalla. Tätä varten tarkasteltiin yhteisön eri intressitahoilta saatuja tietoja niiden myynnistä erityyppisille asiakkaille. Havaittiin, että yhteisön tuotannonalan myynnissä erityyppisille asiakkaille oli hintaeroja yhteisön markkinoilla (tässä tapauksessa tarkasteltiin myyntihintoja loppukäyttäjille ja jakelijoille). Katsottiin, että egyptiläisen viejän normaaliarvoon olisi tehtävä todettua hintaeroa vastaava erityinen oikaisu.

(51)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa, eräs venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että on syrjintää olla myöntämättä sille oikaisua kaupan portaan mukaan, koska yhdelle egyptiläisistä viejistä oli myönnetty tällainen oikaisu. Kyseisen venäläisen viejän tapauksessa havaittiin, että oikaisu ei ollut perusteltu. Yrityksen toimittamien tarkistettujen tietojen perusteella ferropiin myyntihinnoissa ei ollut pysyviä eroja kaupan eri portaissa Venäjän markkinoilla. Tällä perusteella oikaisua ei myönnetty perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan nojalla.

(52)

Edellä 50 kappaleessa mainittua oikaisua lukuun ottamatta vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–63 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(53)

Alustavan vaiheen jälkeen tehty lisäanalyysi osoitti, että Venäjän yhteistyöhön osallistumisen aste oli arvioitu väärin. Yhteistyö oli itse asiassa noin 100-prosenttista, mutta sen oli virheellisesti arvioitu olevan 32 prosenttia (katso väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappale). Siksi jäännöspolkumyyntimarginaali olisi asetettava sen yrityksen tasolle, jolla on korkein polkumyyntimarginaali (eikä alustavassa vaiheessa käytetyn menetelmän mukaan eli sen edustavimman tuotetyypin polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo, jonka polkumyyntimarginaali on korkein).

(54)

Koska polkumyyntimarginaalin laskemisen yleisistä menetelmistä ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64–68 kappaleessa (edellä 46 kappaleessa kuvattua muutosta lukuun ottamatta) esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(55)

Niiden yritysten tapauksessa, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu tai yksilöllinen kohtelu, yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tyypin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotetyypin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(56)

Tämän perusteella lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(57)

Koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskentaperuste vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappaleessa. Koska Kiinan normaaliarvioihin ja vientihintoihin on tehty muutoksia, kuten edellä mainitaan, koko maata koskevaa marginaalia on myös mukautettu ja se olisi vahvistettava 55,6 prosentiksi CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(58)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi egyptiläisistä yrityksistä teki polkumyyntitullin laskentamenetelmää koskevan valituksen tarkentamatta asiaa mitenkään. Yritys ei perustellut huomautuksiaan. Väite oli näin ollen hylättävä.

(59)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(60)

Yhteistyön puuttuessa määritettiin ainoastaan koko maata koskeva polkumyyntimarginaali. Lopullinen polkumyyntimarginaali on prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna 37,1 prosenttia.

(61)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja on ainoa tunnettu ferropiin tuottaja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(62)

Kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa venäläistä tuottajaa ovat ainoat tunnetut ferropiin tuottajat Venäjällä. Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(63)

Eräät intressitahot väittivät, että vahinkoa koskevaa arviota ei pitäisi tehdä vahingon kokonaismäärän perusteella vaan yrityskohtaisesti, sillä vahinkojen määrän väitetään kehittyneen eri tavalla yhteisön eri tuottajien välillä.

(64)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa säädetään, että vahingon määrittämisessä on otettava huomioon kaikki olennaiset tekijät, jotka vaikuttavat yhteisön teollisuuden tilanteeseen. Perusasetuksen 4 artiklassa ”yhteisön tuotannonalaksi” määritellään samankaltaisten tuotteiden tuottajat yhteisössä kokonaisuutena tai ne tuottajat, joiden yhteinen tuotanto muodostaa pääosan koko yhteisön tuotannosta. Edellä todetun perusteella on selvää, että vahingon määrittämisessä on tarkasteltava yhteisön koko tuotannonalaa eikä jokaisen yhteisön tuottajan yksilöllistä tilannetta erikseen.

(65)

Edellä esitetyn perusteella väitteet hylättiin, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–80 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(66)

Eräs intressitaho väitti, että komissio ei ollut antanut väliaikaista tullia koskevassa asetuksessaan vahinkoa koskevan analyysin kannalta olennaisia tietoja, kuten ferropiin kysynnän kuukausittaista jakautumista, EU:n markkinoiden hintakehitystä, yhteisön tuotannonalan hintaa tai kustannusten kehitystä.

(67)

Perusasetuksessa ei edellytetä, että yhteisön tuottajat tai muut intressitahot antaisivat tarkastelujaksolta kuukausikohtaisia tietoja. Se olisi kohtuuttoman työlästä kaikille intressitahoille, ja yleisenä käytäntönä on, että polkumyyntiä ja vahinkoa koskevia tutkimuksia varten pyydetään vuosikohtaisia tietoja. Kyseinen intressitaho ei myöskään toimittanut näyttöä siitä, että kuukausikohtainen analyysi olisi tässä tapauksessa tarpeen vahingon arvioimiseksi. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 81, 85, 96 ja 97 kappaleessa olevat taulukot kuvastavat riittävällä tavalla yhteisön kulutusta, yhteisön hintoja, markkinahintaa, voittoa ja näin ollen yhteisön tuotannonalan kustannusten kehitystä tarkastelujaksolla. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(68)

Eräs intressitaho väitti, että Venäjän tuontia ei pitäisi laskea yhteen Kiinan tuonnin kanssa vahingon arvioimiseksi, koska niiden kilpailuolosuhteet yhteisön markkinoilla eivät ole samat. Se väitti erityisesti, että i) suurin osa kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista toimii keskusjohtoisen talousjärjestelmän olosuhteissa, ii) venäläiset yritykset myyvät etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä, kun taas kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myyvät suoraan riippumattomille asiakkaille, iii) kiinalaisten yritysten polkumyynnin ja hinnan alittavuuden marginaalit ovat huomattavasti suuremmat kuin venäläisten ja iv) kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia on tunkeutunut EU:n markkinoille yhä lisääntyvässä määrin, vuoden 2006 alkupuoliskolla 50 prosenttia enemmän kuin venäläisiä.

(69)

Mitä tulee ensimmäiseen väitteeseen, kiinalaisista vientiä harjoittavien tuottajien enemmistön toimiminen keskusjohtoisen talousjärjestelmän olosuhteissa ei ole syy jättää tuontia kumulaation ulkopuolelle, kuten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetään. Se, onko tarkasteltavana oleva tuote valmistettu kotimarkkinoilla markkinatalousolosuhteissa, ei ole olennaista tuonnin kumulaatiosta päätettäessä.

(70)

Mitä tulee myyntikanavien eroavuutta koskevaan toiseen väitteeseen, on huomattava, että vaikka venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttäisivätkin niihin etuyhteydessä olevia kauppiaita, sekä Kiinasta että Venäjältä tuodut samankaltaiset tuotteet myydään samantyyppisille loppukäyttäjille yhteisössä eli käyttäjille ja jakelijoille.

(71)

Mitä tulee polkumyynnin ja hintojen alittavuuden marginaaleja koskevaan kolmanteen väitteeseen, on huomattava, että kummassakin maassa polkumyyntimarginaalit on vahvistettu vähimmäistasoa suuremmiksi, kuten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa edellytetään, ja että hintojen alittavuutta havaittiin esiintyvän kummassakin maassa.

(72)

Tuontimääriä koskevan viimeisen väitteen osalta on huomattava, että Venäjältä (ja Kiinasta) tulevan tuonnin määrät eivät ole vähäisiä, kuten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa edellytetään, sillä Venäjän markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 18 ja Kiinan 21 prosenttia.

(73)

Kaikista näistä syistä Venäjän tuonnin jättäminen kumulaation ulkopuolelle ei ole perusteltua, joten väite hylätään.

(74)

Toinen intressitaho väitti, että komissio ei ollut analysoinut kilpailuolosuhteita asianomaisista maista tuotujen tuotteiden välillä, ja esitti, että Egyptistä polkumyynnillä tuotujen tuotteiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen olisi siksi arvioitava erikseen.

(75)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83 ja 89 kappaleessa esitetään, tuotujen tuotteiden kilpailuolosuhteet analysoitiin tuotteen samankaltaisuuden ja viejien toiminnan vastaavuuden osalta (tuontimäärät, tuontihintojen kehitys ja taso, kuinka paljon tuontihinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat ja myyntikanavien samankaltaisuus). Analyysistä kävi ilmi, että asianomaisista maista tulevan tuonnin kumulatiivinen arviointi oli perusteltu. Tämän perusteella pyyntö hylätään ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(76)

Eräs egyptiläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sen vähäinen vientimäärä tutkimusajanjaksolla ei ollut aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle ja että tilanne olisi sen osalta arvioitava erikseen. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan nojalla polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia yhteisön tuotannonalan tilanteeseen arvioidaan kumulatiivisesti, jos muun muassa yhdestäkään tutkimuksen kohteena olevasta maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen. Koska Egyptin tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 3,7 prosenttia, se ei ollut vähäpätöistä perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan tarkoituksessa. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(77)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–89 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(78)

Eräs intressitaho väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevia hintojen alittavuuden marginaaleja olisi pienennettävä 3–5 prosentilla, jotta ne vastaisivat paikallisesti hankittua ferropiitä, sillä yhteisön teräksentuottajan väitetään maksavan lisähintaa paikallisesti (EU:sta) hankitusta ferropiistä luotettavuuden, laadun ja toimitusaikojen takia.

(79)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 ja 87–89 kappaleessa selostetaan perusteet yhteisön tuotannonalan veloittamien hintojen ja asianomaisten viejien veloittamien hintojen vertailulle. Vertailussa otettiin huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleessa esitetyt tarkasteltavana olevan tuotteen erilaiset laadut. Luotettavuuden ja toimitusaikojen osalta tutkimuksessa ei ilmennyt, että mainitunlaista lisähintaa maksettaisiin tai että tällainen mahdollinen kilpailuetu sisältyisi yhteisön teollisuuden teräksentuottajilta veloittamiin hintoihin. Asianomainen intressitaho ei myöskään toimittanut todisteita väitteensä tueksi, joten väite oli hylättävä.

(80)

Eräät intressitahot asettivat kyseenalaiseksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleen menetelmän yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin laskemiseksi. Ne ehdottivat sellaisen tuotantokapasiteettia osoittavan luvun käyttämistä, jossa otettaisiin huomioon huoltotöiden ja sähkökatkosten aiheuttamat seisokit väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytetyn ”teoreettisen nimelliskapasiteetin” sijasta.

(81)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan koneiden ja laitteiden seisokit huoltotöiden ja sähkökatkosten takia olivat tilapäisiä eikä niitä sattunut säännöllisesti tarkastelujaksolla. On huomionarvoista, että vaikka tuotantokapasiteettiin tehtäisiin mukautuksia, kuten intressitahot ehdottavat, kapasiteettia ja sen käyttöastetta koskevat suuntaukset eivät muuttuisi miksikään. Yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa koskevat päätelmät olisivat myös aivan samat. Näin ollen tuotantokapasiteetin erilaisen määritelmän soveltamista koskeva pyyntö oli hylättävä.

(82)

Edellä olevien tosiasioiden ja huomioiden perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–110 kappaleessa esitetty päätelmä, että yhteisön teollisuudenalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(83)

Eräät intressitahot väittivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä ei pitäisi arvioida vahingon kokonaismäärän perusteella vaan yrityskohtaisesti, sillä syy-yhteyden väitetään olevan erilainen yhteisön eri tuottajilla.

(84)

Kuten edellä olevassa 64 kappaleessa todetaan vahingon osalta, perusasetuksen 3 artiklan 5, 6 ja 7 kohdassa ei ole oikeudellista perustetta sille, että syy-yhteys olisi arvioitava yhteisön tuotannonalan määritelmään kuuluvien yhteisön tuottajien osalta tuottajakohtaisesti. Yhteisön tuotannonalalla tarkoitetaan perusasetuksen 4 artikla mukaan samankaltaisten tuotteiden tuottajia yhteisössä kokonaisuutena tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa pääosan koko yhteisön tuotannosta.

(85)

Asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja markkinaosuus siis kasvoivat voimakkaasti tarkastelujaksolla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvun ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen välillä oli myös selkeä ajallinen yhteys. Yhteisön tuotannonala ei kyennyt nostamaan myyntihintojaan kokonaiskustannusten kattamiseen riittävälle tasolle, koska polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan myyntihintoja alhaisemmat.

(86)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan edellä todetun perusteella vahvistaa.

(87)

Eräät intressitahot väittivät, että ferropii on maailmanmarkkinoilla myytävä hyödyke ja että sen markkinahinnat muodostuvat terästeollisuuden vaihtelevan kysynnän mukaan eivätkä ne ole kustannusperusteisia.

(88)

Markkinatalouksissa ja tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tuotteen hinta muodostuu yleensä markkinoilla vallitsevan kysynnän ja tarjonnan mukaan. Muutkin tekijät, kuten polkumyynnillä tapahtuva halpatuonti, voivat vaikuttaa ratkaisevasti hinnanmuodostukseen. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa tutkimus osoitti, että ferropiin hinnan määrittämiseen todellakin vaikutti polkumyynnillä tuotu merkittävä määrä halpatuotteita. Vaikka onkin totta, että ferropiin globaali kysyntä erityisesti terästeollisuudessa on vaikuttanut hinnan määrittämiseen joissakin tarkastelujakson vaiheissa, käytettävissä olevista tiedoista käy ilmi, että oli ajanjaksoja, joina ferropiin sopimushinnat laskivat kasvavasta kysynnästä huolimatta.

(89)

Samat intressitahot toimittivat tietoja, joista käyvät ilmi EU:n raakateräksen ja ruostumattoman teräksen tuotanto sekä ferropiin spot-hinnat EU:ssa vuodesta 2002 lähtien. Näistä tiedoista intressitahot tekivät sen päätelmän, että ferropiin hinnat ovat voineet olla ainoastaan kysyntälähtöisiä (pääasiassa terästuottajien kysyntään perustuvia). Tietojen analysointi kuitenkin vahvisti 88 kappaleessa tehdyn päätelmän, että ferropiin hinnat laskivat tiettyinä ajanjaksoina jopa yhteisön tasolla huolimatta terästeollisuuden kasvavasta kysynnästä.

(90)

Siksi oli hylättävä väite, että ferropiin matalat hinnat olisivat johtuneet kysynnästä eivätkä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(91)

Eräs intressitaho väitti, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui pelkästään yhteisön tuottajien kilpailukyvyn puutteesta eikä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Kyseinen intressitaho siteerasi valmisteluasiakirjaa (3), jossa raaka-aineet ja energia nimettiin tärkeimmiksi tekijöiksi EU:n metalliteollisuuden kilpailukyvyn kannalta.

(92)

Edellä mainitun valmisteluasiakirjan tarkastelu kuitenkin osoitti, että siinä ei tehdä päätelmää EU:n ferroseosteollisuuden kilpailukyvyn puutteesta. Sen sijaan asiakirjassa todetaan, että ferroseosten tuottajat kohtaavat yhä kasvavaa tuontia kolmansista maista, kuten Kiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Brasiliasta ja Kazakstanista. Tuonti saattaa uhata EU:n ferroseosteollisuuden pitkän aikavälin kestävyyttä, jos tasapuolisia toimintaedellytyksiä kolmansien maiden kilpailijoiden kanssa ei nopeasti taata (4). Edellä esitetyn perusteella väite hylättiin.

(93)

Sama intressitaho väitti vielä, että useimmat yhteisön tuottajat toimivat kannattamattomasti jo ennen vahingollisen polkumyynnin tuloa yhteisön markkinoille. Yhteisön tuotannonalan heikkoa taloudellista tilannetta ei näin ollen aiheuttanut polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaan haavoittuva kustannusrakenne.

(94)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa osoitetaan selvästi, että yhteisön tuotannonalan toiminta oli vuonna 2003 kannattavaa, voittomarginaali ennen veroja oli 2,3 prosenttia ja se nousi 2,7 prosenttiin vuonna 2004. Vuonna 2005 tuottavuus kuitenkin kääntyi jyrkkään laskuun ja tappiot olivat –9,2 prosenttia liikevaihdosta. Suurimmat tappiot, –12,9 prosenttia, koituivat tutkimusajanjaksolla. Tässä yhteydessä muistutetaan, että osa vuotta 2005 kuuluu tutkimusajanjaksoon. Näin ollen väite, että yhteisön tuotannonala oli kannattamaton jo ennen vahingollisen polkumyynnin tuloa, oli hylättävä.

(95)

Koska muita uusia huomautuksia ei esitetty, voidaan vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappaleen päätelmä, että tuonti muista kolmansista maista ei ole vaikuttanut olennaisesti yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(96)

Useat intressitahot toistivat ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esittämänsä väitteet siitä, että yhteisön tuotannonalalle koitunut merkittävä vahinko johtuisi muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Näitä väitteitä jo käsiteltiin asianmukaisesti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Itseaiheutettua merkittävää vahinkoa koskevaa väitettä käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–136 kappaleessa, ja teräksen kysynnän supistumista koskevia väitteitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa. Vaikka näiden väitteiden tueksi ei toimitettu uusia tietoja, väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä tärkeimpiä päätelmiä selvennetään jäljempänä lisää.

(97)

Useat intressitahot väittivät, että yhteisön tuotannonalalle koituvien kustannusten, erityisesti raaka-aineiden ja sähkön, jyrkkä nousu ja erään yhteisön tuottajan tuotantokapasiteetissa tapahtunut vähennys aiheuttivat tutkimusajanjaksolla havaitut merkittävät vahingot.

(98)

Erään yhteisön tuottajan tuotantokapasiteetissa tapahtunutta vähennystä koskevan väitteen osalta muistutetaan, että uuden tilanteen ottamiseksi asianmukaisesti huomioon tuotantokapasiteettia oikaistiin vastaavasti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan.

(99)

Yhteisön tuotannonala väitti, että seosteollisuudessa havaitut kustannusten nousut tapahtuvat yleensä maailmanlaajuisesti, joten ne vaikuttavat tasapuolisesti teollisuuteen koko maailmassa. Tärkeimpien kustannuserien tarkastelujakson aikana tapahtuneen hintakehityksen analyysi osoittaa, että kustannukset nousivat (sähkö, kvartsiitti ja elektrodipasta). Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että vaikka myyntihinnan nousu kompensoi osittain kustannusten nousua, polkumyynnillä tapahtuvan halpatuonnin takia yhteisön tuotannonala ei voinut siirtää kustannusten nousua täysimääräisesti myyntihintoihinsa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–140 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan siis vahvistaa.

(100)

Useat intressitahot väittivät, että eräällä tietyllä yhteisön tuottajalla oli sähköntuottajansa kanssa ongelmia, jotka johtivat tuotantomäärien vähenemiseen vuosina 2005 ja 2006. Ne väittivät, että tämä selittää täydellisesti yhteisön tuotannonalan tuotannon ja myynnin supistumisen ja tuottavuuden menetyksen.

(101)

Kuten edellä 84 kappaleessa jo todetaan, aiheutuneita vahinkoja on analysoitava koko yhteisön tuotannonalan osalta. Vaikka kyseistä tuottajaa koskevat tiedot jätettäisiin vahinkoa koskevan analyysin ulkopuolelle, jäljelle jäävää yhteisön tuotannonalaa koskeva kehityssuuntaus olisi silti erittäin negatiivinen ja merkittävää vahinkoa koituisi edelleen. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(102)

Edellä esitetyssä tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien muiden tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset; näin ollen sen perusteella voidaan vahvistaa, että kyseiset muut tekijät eivät muuta sitä tosiseikkaa, että tarkastellun merkittävän vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(103)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Kiinasta, Kazakstanista, Egyptistä, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(104)

Koska muita asiaa koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–140 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(105)

Eräät intressitahot väittivät, että ferropiin markkinat ovat toipuneet tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen ja että hinnat ovat nousseet ennätyskorkeiksi. Yhteisön tuotannonala voisi näin ollen jatkaa tuotantoaan ja nostaa tuottavuuttaan tarvitsematta ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Lisäksi väitettiin, että ainoastaan ne kolmansissa maissa sijaitsevat vientiä harjoittavat tuottajat, joita polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät koske, hyötyisivät toimenpiteiden käyttöönotosta, eikä suinkaan yhteisön tuotannonala.

(106)

Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei yleensä oteta huomioon päätelmien teossa. Vaikka käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että ferropiin hinnat ovat todellakin olleet nousussa tutkimusajanjakson jälkeisinä kuukausina, ferropiin tärkeimpien tuotantopanosten hinnat ovat myös nousseet samana ajanjaksona. Tällä perusteella ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonala on siinä määrin toipunut, että toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi perusteltua. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(107)

Mitä tulee väitteeseen, että ainoastaan ne kolmansissa maissa sijaitsevat vientiä harjoittavat tuottajat, joita polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät koske, hyötyisivät toimenpiteiden käyttöönotosta, muistutetaan, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tavoitteena on korjata polkumyynnin aiheuttamia kaupan vääristymiä ja palauttaa todellinen kilpailu yhteisön markkinoille. Asianomaisista maista tulevaa tuontia ei siksi estetä yhteisön markkinoille, joilla vallitsee kaikkia toimijoita hyödyttävä todellinen kilpailu. Myös yhteisön tuotannonala hyötyy todellisen kilpailun palauttamisesta yhteisön markkinoille. Tällä perusteella katsottiin, että väite on perusteeton ja oli siksi hylättävä.

(108)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143–149 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(109)

Koska toimittajat eivät tehneet huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–152 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(110)

Eräs intressitaho, joka tuo ferropiitä Kiinasta ja toimittaa sitä lähinnä valimoille, väitti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla olisi valimoteollisuudelle vakavia kielteisiä vaikutuksia, jotka johtaisivat alan yritysten sulkemiseen ja sitä kautta työpaikkojen menetyksiin yhteisön markkinoilla.

(111)

Kuten jäljempänä 115 kappaleessa todetaan, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tehty lisätutkimus, joka suoritettiin valimoiden vähäisestä yhteistyöstä huolimatta, osoitti, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia valimoille. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(112)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153–158 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(113)

Kuten edellä 3–5 kappaleessa todetaan, väliaikaisten toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia käyttäjäteollisuuden, erityisesti valimoiden ja teräksentuottajien, tilanteeseen tutkittiin lisää. Vaikka intressitahoille lähetettiin yli 500 kyselylomaketta, niiden yhteistyö oli hyvin vähäistä, kuten 5 kappaleessa todetaan.

(114)

Lisäanalyysissä keskityttiin kahteen tärkeimpään käyttäjäryhmään eli teräksentuottajiin ja valimoihin. Saatujen lisätietojen perusteella vahvistettiin, että ferropii vastaa keskimäärin noin 0,7:ää prosenttia teräksentuottajien tuotantokustannuksista. Valimoiden osalta luku oli suurempi (1,4 prosenttia tuotantokustannuksista).

(115)

Tällä perusteella ja ottaen huomioon, että keskimääräinen lopullinen tulli on 23,4 prosenttia, toimenpiteiden vaikutuksen ei odoteta olevan merkittävä, terästeollisuuden taloudelliseen tulokseen 0,16 prosenttia ja valimoteollisuuden 0,33 prosenttia. Pessimistisimmässäkin ennusteessa olisi otettava huomioon kaupan vääristymien korjaamisen yleiset myönteiset vaikutukset yhteisön markkinoihin. Lisäksi jos analyysissä otettaisiin huomioon se, että tuonti asianomaisista maista oli noin 50 prosenttia yhteisön kulutuksesta, toimenpiteiden vaikutus käyttäjäteollisuuden taloudelliseen tulokseen olisi vielä huomattavasti pienempi.

(116)

Edellä olevan perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(117)

Useat intressitahot väittivät, että koska aiemmin käyttöön otetuilla polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei ollut odotettua korjaavaa vaikutusta yhteisön tuotannonalaan, toimielimet päättivät luopua polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä vuonna 2001 (ks. Brasiliasta, Kazakstanista, Kiinan kansantasavallasta, Ukrainasta, Venezuelasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn päättämisestä 21 päivänä helmikuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/230/EY (5) johdanto-osan 129 kappale).

(118)

Puuttumatta edellä esitetyn väitteen paikkaansapitävyyteen perusasetuksessa edellytetään, että päätökset tehdään meneillään olevan tutkimuksen eikä aiempien tutkimusten aikana koottujen ja analysoitujen tietojen perusteella. Intressitahojen edellä mainitulla oletuksella ei siksi ole merkitystä tässä tutkimuksessa ja se on hylättävä.

(119)

Ottaen huomioon yhteisön etua koskevien näkökohtien lisätutkimuksen tulokset edellä kuvatussa tapauksessa, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141–168 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(120)

Useat intressitahot kiistivät alustavat päätelmät siitä, että 5 prosentin voittomarginaali olisi se marginaali, jonka tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella odottaa saavuttavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa tällä sektorilla.

(121)

Eräs intressitaho väitti, että vahingon korvaavan tason määrittämisessä käytetty yhteisön tuotannonalan voittomarginaali olisi asetettava yhteisön tuotannonalan vuonna 2003 saaman voiton tasolle eli 2,3 prosenttiin eikä missään tapauksessa vuonna 2004 saadun voiton tasolle, sillä vuosi 2004 oli seossektorilla poikkeuksellisen menestyksekäs.

(122)

Vahingon korjaavan tason määrityksen on perustuttava arvioon siitä, kuinka korkean voittomarginaalin yhteisön tuotannonala voi kohtuudella odottaa saavuttavansa samankaltaisen tuotteen myynnissä yhteisön markkinoilla ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Tutkimuksen kohteena olevan jakson alussa saatua voittomarginaalia voidaan pitää ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia saatuna voittona. On kuitenkin muistettava, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana, joka johti Brasiliasta, Kazakstanista, Kiinan kansantasavallasta, Ukrainasta, Venezuelasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn päättämiseen, yhteisön tuotannonalan saavuttamat voitot ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia nousivat jopa 11,2 prosenttiin (ks. komission päätöksen 2001/230/EY johdanto-osan 105 kappale). Näin ollen tässä tutkimuksessa käytetty 5 prosentin voittomarginaali, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171 kappaleessa esitetään, heijastaa melko varovaista lähestymistapaa. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(123)

Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169–171 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(124)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön tasolla, joka on riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia.

(125)

Eräitä marginaaleja on muutettu ottaen huomioon alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräiltä intressitahoilta saadut tiedot ja tässä asetuksessa kuvatut tarkistukset.

(126)

Lopullisten polkumyyntitullien määrät ovat seuraavat:

(127)

Eräät intressitahot ehdottivat vähimmäistuontihinnan käyttöönottoa arvotullin sijasta. Katsottiin kuitenkin, että vähimmäistuontihinnan käyttöönotto ei ollut tässä tapauksessa asianmukaista. Havaittiin, että ferropiitä tuodaan monia erilaisia tyyppejä, joiden hinnat vaihtelevat huomattavasti. Lisäksi kaikilla yhteistyötä tehneillä viejillä on erisuuruinen tulli (toiset niistä perustuvat polkumyyntimarginaaleihin, toiset vahinkomarginaaleihin), mikä edellyttäisi monia eri vähimmäistuontihintoja. Vähimmäistuontihinnan käyttöönotto olisi näissä olosuhteissa erittäin tehoton keino. Tästä syystä ehdotus hylättiin.

(128)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan niiden tuotteiden tuontiin, jotka ovat peräisin asianomaisista maista ja erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamia. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(129)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (6), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(130)

Entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan tarjoama sitoumus hyväksyttiin alustavassa vaiheessa väliaikaista tullia koskevalla asetuksella. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi egyptiläinen vientiä harjoittava tuottaja, kaksi yhteistyötä tehnyttä venäläistä tuottajaa ja yksi kiinalainen viejä tarjosivat hintasitoumukset perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(131)

On kuitenkin huomattava, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen hinnat ovat osoittautuneet erittäin epävakaiksi, eikä ferropii sen vuoksi enää sovellu kiinteän hintasitoumuksen kohteeksi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarkasteltiin mahdollisuutta indeksoida vähimmäistuontihinta tärkeimmän tuotantopanoksen hintaan. Pääteltiin kuitenkin, että hintojen epävakautta markkinoilla ei voida selittää pelkästään tärkeimmän tuotantopanoksen hinnannousulla, joten ei ole mahdollista indeksoida vähimmäistuontihintaa tärkeimmän tuotantopanoksen hintaan. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että viejien tarjoamia sitoumuksia ei voida hyväksyä.

(132)

Tarkastellessaan sitä, pitäisikö neljän yrityksen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tarjoamat hintasitoumukset hyväksyä, komissio tutki myös sitä, miten entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan alustavassa vaiheessa hyväksytty sitoumus toimi epävakaiden hintojen muuttuneissa olosuhteissa. Edellä kuvatun hintojen epävakauden vuoksi sitoumuksen vähimmäistuontihinta ei enää riitä poistamaan tutkimuksessa todettua polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa. Hinnat ovat nimittäin nousseet huomattavasti sitoumuksen hyväksymisen jälkeisinä kuukausina. Koska vähimmäistuontihintaa ei voida indeksoida, pääteltiin, että sitoumus ei ole enää toimiva nykyisessä muodossaan eli kiintein vähimmäishinnoin. Näin ollen entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan tarjoama sitoumus olisi peruttava. Komissio perui sitoumuksen hyväksynnän komission asetuksella (EY) N:o 174/2008 (7).

(133)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti.

(134)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Näitä erityissäännöksiä sovelletaan vain yrityksiin, joiden osalta otetaan käyttöön yksilöllinen tulli, ja niiden yhteydessä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille on esitettävä pätevä kauppalasku, joka täyttää liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava kaikkiin muihin viejiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(135)

On huomattava, että jos niiden yritysten, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli,

28.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/21

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

28.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/23

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä30 päivänä marraskuuta 2006 julkaistulla ilmoituksella (2) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 994/2007 (3) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ja tällä hetkellä CN-koodeihin 7202 21 00, 7202 29 10 ja 7202 29 90 luokiteltavan ferropiin tuonnissa. Kyseiseen tuontiin sovellettava toimenpide on arvotulli, joka ei kuitenkaan koske yhtä entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa, jonka tarjoama sitoumus hyväksyttiin mainitussa asetuksessa.

(3)

Kun tutkittiin, onko kyseinen hintasitoumus edelleen tarkoituksenmukainen, ferropiin hintojen todettiin vaihtelevan yhä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton ja sitoumuksen hyväksymisen jälkeen. Ferropiin hintojen havaittiin yleisesti olevan erittäin epävakaita. Edellä kuvatun hintojen epävakauden vuoksi todettiin, että sitoumuksessa vahvistetut kiinteät vähimmäistuontihinnat eivät tutkimuksen tulosten perusteella enää ole perusteltu toimenpidemuoto.

(4)

Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarkasteltiin mahdollisuutta indeksoida vähimmäistuontihinnat tärkeimmän tuotantopanoksen hintaan. Pääteltiin kuitenkin, että hintojen epävakautta markkinoilla ei voida selittää pelkästään tärkeimmän tuotantopanoksen hinnannousulla, joten ei ole mahdollista indeksoida vähimmäistuontihintoja. Tästä syystä pääteltiin, että nykymuotoinen sitoumus, jossa vähimmäishinnat ovat kiinteät, ei ole enää toimiva ja että kiinteistä vähimmäishinnoista johtuvaa ongelmaa ei voida poistaa hintojen indeksoinnilla. Näin ollen pääteltiin, että ferropiitä koskevia kiinteitä hintasitoumuksia ei enää voida tehdä (katso myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 172/2008 (4) johdanto-osan 131 ja 132 kappale) ja että asianomaisen yrityksen tekemää sitoumusta koskeva hyväksyntä olisi peruutettava.

(5)

Asianomaiselle yritykselle ilmoitettiin komission päätelmistä ja se sai tilaisuuden esittää asiasta huomautuksia.

(6)

Yritys väitti, että komission perustelut sitoumuksen peruuttamiselle ovat ristiriidassa komission tekemän yhteisön etua koskevan analyysin kanssa, jota koskevassa yritykselle toimitetussa ilmoituksessa todetaan seuraavaa: ”Vaikka käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että ferropiin hinnat ovat todellakin olleet nousussa tutkimusajanjakson jälkeisinä kuukausina, ferropiin tärkeimpien tuotantopanosten hinnat ovat myös nousseet samana ajanjaksona”.

(7)

Tältä osin on huomattava, että edellä mainitussa toteamuksessa, joka vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 172/2008 johdanto-osan 106 kappaleessa, ei luoda yhteyttä ferropiin hintakehityksen ja tuotantopanosten välillä, vaan siinä on tarkoitus selvittää yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Vähimmäistuontihintojen indeksoimista koskevan komission vakiintuneen käytännön mukaisesti vähimmäistuontihinnat voidaan indeksoida vain silloin, kun sitoumuksen kohteena olevan tuotteen hinta vaihtelee tärkeimmästä tuotantopanoksesta riippuen. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tärkeimmästä tuotantopanoksesta (sähköstä) aiheutuneet kustannukset eivät korreloineet vahvasti ferropiin hinnannousun kanssa. Vaikka ferropiin hintojen ja tärkeimmän tuotantopanoksen välillä olisikin ollut yhteys, eri markkinoiden toisistaan poikkeavien sähkön hintojen vuoksi ei ole olemassa sopivaa sähkön hintoja koskevaa tietolähdettä, jonka perusteella vähimmäistuontihinnat voitaisiin indeksoida; tilanne on toinen muiden tuotteiden raaka-aineiden kuten öljyn hinnan suhteen. Lisäksi myös muilla raaka-aineilla kuten koksilla ja kvartsiitilla on huomattava mutta vaihtelevan suuruinen osuus ferropiin tuotantokustannuksissa. Näin ollen jos vähimmäistuontihinnat indeksoitaisiin kunkin kyseisen tuotantopanoksen hintaan, olisi vahvistettava monimutkaiset indeksointikaavat, jolloin indeksointikaavojen eri muuttujien määrittäminen ja sitoumusten käyttäminen olisi erittäin mutkikasta. Sen vuoksi pääteltiin, että vähimmäistuontihintoja ei voida indeksoida tärkeimmän tuotantopanoksen hintaan, ja yrityksen esittämä väite hylättiin.

(8)

Lisäksi yritys totesi vastustavansa komission käytäntöä, jonka mukaan alustavasti määritettyä ja/tai lopulliseksi ehdotettua toimenpiteen tasoa tai muotoa muutetaan sellaisten tietojen pohjalta, jotka kattavat tutkimusajanjakson jälkeisen ajan. Sitoumuksen lausekkeiden mukaisesti yritykselle ilmoitettiin, että komissio voi peruuttaa sitoumuksen hyväksynnän voimassaolon milloin tahansa sen soveltamisen aikana, jos sitoumuksen hyväksynnän ajankohtana vallinneet olosuhteet muuttuvat tai jos sitoumuksen seuranta ja valvonta on hankala toteuttaa eikä komission kelpuuttamaa ratkaisua löydetä. Tämän perusteella väite hylättiin.

(9)

Yritys väitti vielä, että komissio oli sitoumuksen vaikuttavuutta arvioidessaan päätynyt väärään päätelmään osittain siksi, että oli käytetty todentamattomia tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä ajalta. Tältä osin huomautetaan, että komissio noudatti tavanomaista käytäntöään, sillä analyysiä varten käytettiin pääasiassa Eurostatilta saatuja tietoja sekä yrityksen toimittamaa määräaikaista sitoumusraporttia. Sen vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(10)

Näin ollen komissio on päätellyt perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan sekä sitoumuksen asiaankuuluvien lausekkeiden, jotka antavat komissiolle luvan peruuttaa sitoumuksen hyväksyntä yksipuolisella päätöksellä, mukaisesti, että Silmak Dooel Export Import, Jegunovce -yrityksen tarjoaman sitoumuksen hyväksyntä olisi peruutettava.

(11)

Yhtä aikaa tämän asetuksen kanssa neuvosto on ottanut asetuksella (EY) N:o 172/2008 käyttöön muun muassa entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta peräisin olevaa ferropiitä koskevan lopullisen polkumyyntitullin, jota sovelletaan asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistaman kyseisen tuotteen tuonnissa,

28.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/25

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 327/98 avataan eräitä riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien tuontitariffikiintiöitä, jotka on jaettu alkuperämaittain ja useaan osakauteen mainitun asetuksen liitteen IX mukaisesti ja komission asetuksen (EY) N:o 60/2008 (3) mukaisesti, jolla avataan Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan kokonaan ja osittain hiotun riisin tuontitariffikiintiötä koskeva erityisosakausi helmikuussa 2008, ja vahvistetaan niiden hallinnointitapa.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 327/98 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kiintiön, jonka järjestysnumero on 09.4127, toinen osakausi vuonna 2008 on helmikuu.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 327/98 8 artiklan a alakohdan mukaisesti tehdyn ilmoituksen perusteella mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti helmikuun 2008 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiötä, jonka järjestysnumero on 09.4127, varten jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on pienempi kuin käytettävissä oleva määrä.

(4)

Sen vuoksi olisi vahvistettava kiintiötä, jonka järjestysnumero on 09.4127, varten seuraavalla osakaudella käytettävissä oleva kokonaismäärä asetuksen (EY) N:o 327/98 5 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti,

28.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/27

(1)

Eräs Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen ilmoitti komissiolle 15 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Shetlandinsaarten valtuuston, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan Shetlandinsaarista vastaava viranomainen, myöntämästä sääntöjenvastaisesta tuesta. Komissio pyysi 24 päivänä elokuuta 2004, 4 päivänä helmikuuta 2005, 11 päivänä toukokuuta 2005 ja 16 päivänä joulukuuta 2005 päivätyillä kirjeillä Yhdistyneeltä kuningaskunnalta tietoja tästä tuesta. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti komissiolle lisätietoja 10 päivänä joulukuuta 2004, 6 päivänä huhtikuuta 2005, 8 päivänä syyskuuta 2005 ja 31 päivänä tammikuuta 2006 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 13 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Yhdistynyt kuningaskunta esitti tukea koskevat huomautuksensa 16 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä30 päivänä marraskuuta 2006 (3). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta. Huomautuksia ei esitetty.

(4)

Shetlandinsaarten valtuusto suoritti kalatalousalalle maksuja kahden yleisen tukitoimenpiteen osana. Nämä toimenpiteet olivat nimeltään ”Aid to the Fish Catching and Processing Industry” (tuki kalastus- ja kalanjalostusalalle) ja ”Aid to the Fish Farming Industry” (tuki kalanviljelyalalle), ja ne koostuivat tosiasiallisesti useista erityyppisistä tukiohjelmista, jotka ovat olleet voimassa 1970-luvulta saakka. Eräs näistä tukiohjelmista oli niin kutsuttu ”First time shareholders scheme” (”Uusien osakkeenomistajien järjestelmä”, jäljempänä ’järjestelmä’). Tässä järjestelmässä, joka oli voimassa vuodesta 1982 14 päivään tammikuuta 2005 saakka, myönnettiin tukea osuutena omavastuuosuuteen olemassa olevaa tai uutta kalastusalusta koskevan osakkuuden hankkimiseksi. Tukea myönnettiin vain yli 18-vuotiaille henkilöille, joilla ei vielä ollut kalastusalusten osakkeita.

(5)

Tukea myönnettiin 50 prosenttia osakkeen hankintakustannuksista, olemassa olevien alusten tapauksessa enintään 7 500 Englannin puntaa ja uusien alusten tapauksessa enintään 15 000 Englannin puntaa. Jäljelle jäävän 50 prosentin osuuden tuensaajan tuli rahoittaa itse joko omilla säästöillään tai perheen sisäisellä lainalla. Tuki oli korkeintaan 25 prosenttia aluksen arvosta.

(6)

Tuki myönnettiin sillä edellytyksellä, että alusta käytettiin kokopäiväiseen kalastukseen seuraavien viiden vuoden ajan, ja että tuensaaja säilytti osakkeensa viiden vuoden ajan tuen saamisesta.

(7)

Komissio epäili vahvasti, voisiko tuki, jota järjestelmästä myönnetään ensimmäistä kertaa käytettyä alusta koskevaa osakkuutta hankkiville henkilöille, soveltua vuosilta 1994, 1997 ja 2001 peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen (4) 2.2.3.3 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin. Erityisesti oli syytä epäillä, ettei järjestelmä noudata edellytystä, jonka mukaan tukea voidaan myöntää vain aluksille, joiden ikä ei ostohetkellä ylitä kymmentä (5) tai kahtakymmentä (6) vuotta ja joita voidaan käyttää vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Komissio epäili myös järjestelmässä säädetyn tuen määrän soveltuvuutta (25 % aluksen todellisista hankintakustannuksista), sillä se ei ilmeisesti noudata olemassaoleviin tukijärjestelmiin 1. päivästä heinäkuuta 2001 alkaen sovellettavia vuoden 2001 suuntaviivoja, jotka sallivat korkeintaan 20 prosentin suuruisen tuen (7).

Uutta alusta koskevan osakkuuden hankkimista varten myönnettävän tuen osalta komissio totesi, että järjestelmässä ei ilmeisesti lainkaan mainittu kalastuslaivaston kokoa koskevia viitearvoja eikä hygienia- ja turvallisuusvaatimuksia tai velvollisuutta rekisteröidä aluksia kalastusrekisteriin niiden edellytysten mukaisesti, jotka on mainittu kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (8), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä joulukuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2369/2002 (9), 6, 7, 9 ja 10 artiklassa sekä liitteessä III. Tämän lisäksi järjestelmä ei ilmeisesti sisältänyt mitään asetuksessa (EY) N:o 2792/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2369/2002, mainittuihin lisävaatimuksiin viittaavia säännöksiä.

(8)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti 16 päivänä lokakuuta 2006 päivätyssä vastauksessaan lisätietoja järjestelmästä myönnetystä tuesta. Vastauksessa huomautettiin, että järjestelmästä myönnetyn tuen kokonaismäärä oli 581 750 Englannin puntaa, ei siis 8 000 000 puntaa, kuten komission päätöksessä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely oli mainittu. Yhdistynyt kuningaskunta huomautti myös, että 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen tukea ei ollut myönnetty uusien kalastusalusten ostoon, ja tämän vuoksi kysymys järjestelmän soveltuvuudesta on kyseisen päivämäärän jälkeen ollut tarpeeton.

(9)

Käytettyä alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen myönnettävän tuen osalta Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti, että järjestelmään ei liittynyt aluksen ikää koskevia ehtoja tai mainintaa siitä, että alusten pitäisi olla käytössä vielä vähintään kymmenen vuotta. Yhdistynyt kuningaskunta totesi kuitenkin, että järjestelmään liittyi viiden vuoden ehto tuen myöntämiselle, mihin sisältyvän sitoumuksen mukaan alusta tuli käyttää kalastukseen ainakin viiden vuoden ajan.

(10)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamaan luetteloon oli merkitty kaikki 25 päivän huhtikuuta 1996 ja 15 päivän heinäkuuta 2003 välisenä aikana käytettyä alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen myönnetyt 78 yksittäistä tukea, kukin suuruudeltaan 7 500 Englannin puntaa, sekä tuensaajien nimet ja alusten nimet ja iät. Tukiosuus vaihteli 0,12 prosentin ja 25 prosentin välillä. 1 päivän tammikuuta 2001 jälkeen tukiosuus ei kertaakaan ylittänyt 3,75:tä prosenttia.

(11)

Yhdistynyt kuningaskunta huomautti, että myönnetyistä 78 tuesta 36 ei vaikuttanut suuntaviivojen mukaiselta, mutta näistä 28 oli määrätty takaisinperittäviksi tai jo peritty takaisin kyseessä olevan aluksen menettämisen, takavarikon, myynnin tai käytöstä poistamisen vuoksi. Jäljelle jääneistä kahdeksasta tapauksesta kahdessa takaisinperintää ei ollut toteutettu, koska alus oli menetetty sen jälkeen kun tukiehdoissa mainittu viisi vuotta oli kulunut umpeen. Tämän jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta totesi jäljellä olevan ainoastaan kuusi mahdollisesti suuntaviivojen vastaista tukea, jotka koskivat joko edelleen käytössä olevia aluksia tai myöhemmin hankittuja aluksia, joille kyseessä olevasta tuesta saatava hyöty oli siirretty.

(12)

Lopuksi Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että jos komissio tekee kielteisen päätöksen, ennen 3 päivää kesäkuuta 2003 myönnetyn tuen takaisinmaksamista ei tulisi vaatia, koska se olisi vastoin luottamuksensuojan periaatetta. Tältä osin Yhdistynyt kuningaskunta viittasi kiintiöiden ostoa varten Shetlandinsaarilla (Yhdistynyt kuningaskunta) myönnettävistä lainoista 3 päivänä kesäkuuta 2003 tehtyyn komission päätökseen 2003/612/EY (10) ja Shetland Leasing and Property Developments Ltd:n investoinneista Shetlandinsaarilla (Yhdistynyt kuningaskunta) 7 päivänä joulukuuta 2005 tehtyyn komission päätökseen 2006/226/EY (11) todeten, että 3 päivään kesäkuuta 2003 saakka Shetlandinsaarten valtuusto katsoi oikeutetusti tällaiseen tukeen käytettyjen varojen olevan pikemminkin yksityisiä kuin julkisia.

(13)

Ensin on päätettävä, onko toimenpidettä pidettävä valtiontukena, ja jos on, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille.

(14)

Tukea on myönnetty rajalliselle määrälle kalatalousalan yrityksiä, joten se on luonteeltaan valikoivaa. Shetlandinsaaren valtuusto on myöntänyt valtion varoista tukea sellaisten yritysten hyväksi, jotka kilpailevat suoraan muiden kalatalousalan yritysten kanssa niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin muissakin jäsenvaltioissa. Näin ollen tuki vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, ja siinä näyttäisi olevan kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetusta valtiontuesta.

(15)

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan johdanto-osan 4 kappaleessa mainittuja kahta yleistä tukiohjelmaa on sovellettu ennen Yhdistyneen kuningaskunnan liittymistä Euroopan talousyhteisöön. Komissio toteaa kuitenkin, että saatujen tietojen mukaan uusien osakkeenomistajien järjestelmä otettiin käyttöön vasta vuonna 1982. Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan ole aiempien tietojen puuttumisen vuoksi pystynyt esittämään todisteita siitä, että tukitoimenpiteet olisivat olleet voimassa jo ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta liittyi yhteisöön. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti, että tukiohjelmia on vuosien kuluessa muutettu ja että näitä muutoksia ei ole koskaan annettu tiedoksi komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan (entisen 93 artiklan 3 kohdan) mukaisesti. Tästä syystä tukitoimenpiteitä on pidettävä uutena tukena.

(16)

Asetuksessa (EY) N:o 659/1999 ei mainita sen 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen sääntöjenvastaisten tukien, eli tukien jotka on pantu täytäntöön ilman, että komissiolla olisi ollut mahdollisuutta antaa lausuntoa niiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, tutkintaa koskevaa vanhentumisaikaa. Mainitun asetuksen 15 artiklassa säädetään kuitenkin, että komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, että vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle, ja että tukea koskevat komission toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Sen vuoksi komissio katsoo, ettei ole syytä tutkia tukia, jotka katsotaan vanhentuneiksi, eli siis sellaisia tukia, jotka on myönnetty yli kymmenen vuotta ennen komission niiden osalta aloittamaa ensimmäistä toimenpidettä.

(17)

Komissio katsoo, että tässä tapauksessa sen 24 päivänä elokuuta 2004 Yhdistyneelle kuningaskunnalle osoittama tietojen toimittamista koskeva pyyntö on keskeyttänyt vanhentumisajan. Sen vuoksi ennen 24 päivää elokuuta 1994 tuensaajille myönnetyt tuet katsotaan vanhentuneiksi. Näin ollen komissio on rajoittanut arviointinsa sellaiseen tukeen, joka on myönnetty 24 päivän elokuuta 1994 ja tammikuun 2005 välisenä aikana.

(18)

Valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos siihen voidaan soveltaa jotakin EY:n perustamissopimuksessa määrättyä poikkeusta. Kalatalousalan valtiontuen osalta valtiontukitoimenpiteitä pidetään yhteismarkkinoille soveltuvina, jos ne täyttävät kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevissa suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset. Vuoden 2004 suuntaviivojen 5.3 kohdan toisen kappaleen mukaan ”asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdan mukaista laitonta tukea arvioidaan niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita sovelletaan sillä hetkellä, kun tuen myöntämistä koskeva hallinnollinen toimi on tullut voimaan.” Tämä vastaa myös niitä yleisiä ohjeita, jotka mainitaan komission ilmoituksessa valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä (12). Tukea on näin ollen tarpeen arvioida sen perusteella, onko se vuoden 1994, 1997 ja 2001 kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen mukaista.

(19)

Päätöksessään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely komissio totesi uutta alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen myönnettävän tuen osalta, että ennen 1 päivää heinäkuuta 2001 myönnettyä tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Tämän päivämäärän jälkeen järjestelmän ehdot eivät kuitenkaan ilmeisesti ole täyttäneet voimassaolevia edellytyksiä, minkä vuoksi komissio epäilee vahvasti, että kaikki kyseisen päivämäärän jälkeen myönnetty tuki on yhteismarkkinoille soveltumatonta.

(20)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen perusteella voidaan osoittaa, että uutta alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen ei ole myönnetty tukea 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen, ja että järjestelmän voimassaolo on päättynyt 14 päivänä tammikuuta 2005.

(21)

Vuosien 1994, 1997 ja 2001 suuntaviivojen 2.2.3.3 kohdan mukaan tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana vain silloin, kun alusta voidaan käyttää vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Lisäksi vuoden 1994 ja 1997 suuntaviivojen mukaan aluksen on oltava vähintään kymmenen vuoden ikäinen, ja vuoden 2001 suuntaviivojen mukaan vähintään 20 vuoden ikäinen.

(22)

Järjestelmä ei sisällä mitään alusten ikään liittyviä edellytyksiä, ja Yhdistynyt kuningaskunta on vahvistanut, ettei muilla ehdoilla tai toimilla ole varmistettu tämän edellytyksen noudattamista. Järjestelmässä ei myöskään edellytetä alusten käyttämistä vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Näin järjestelmä ei selvästikään ole vuosien 1994, 1997 ja 2001 suuntaviivojen mukainen.

(23)

Yhteensopimattomuutta suuntaviivojen kanssa ei muuta se, että järjestelmässä vaadittiin aluksesta hankitun osakkuuden säilyttämistä vähintään viiden vuoden ajan ja että alusta tuli käyttää kalastukseen näiden vuosien aikana. Tämä edellytys varmisti vain sen, että alukset olivat käytössä ensimmäisten viiden vuoden ajan eli vain puolet suuntaviivoissa mainitusta ajasta.

(24)

Tämän vuoksi katsotaan, että järjestelmästä käytettyä alusta koskevan osakkuuden hankkimista varten myönnettävä tuki ei sovellu yhteismarkkinoille.

(25)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaan komission on päätettävä sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.

(26)

Yhdistynyt kuningaskunta on tuonut esille, että komission ei pidä vaatia tuen takaisinperimistä, jos se on vastoin luottamuksensuojan periaatetta, ja väittää, että tähän tapaukseen sovelletaan mainittua periaatetta.

(27)

Ohjelman rahoittamiseen on käytetty samoja varoja kuin tukiin, joista komissio on tehnyt tämän päätöksen johdanto-osan 12 kappaleessa tarkoitetut kielteiset päätökset 2003/612/EY ja 2006/226/EY. Kyseisissä tapauksissa komissio oli sitä mieltä, että varojen oli katsottava olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja. Samaan aikaan komissio myönsi, että näissä nimenomaisissa tapauksissa Shetlandinsaarten viranomaisissa ja organisaatioissa oli monien yhteensattumien kautta syntynyt perusteltu luottamus siihen, että kyseinen rahasto on luonteeltaan yksityinen, mikä esti sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisinperinnän.

(28)

Komissio katsoo kuitenkin, että päätöksissä 2003/612/EY ja 2006/226/EY huomioon otettuja seikkoja ei voida tässä tapauksessa soveltaa samalla tavalla ja perusteltua luottamusta ei ole syntynyt. Komissio panee erityisesti merkille Yhdistyneen kuningaskunnan toimet ja ilmoitukset, joista käy selvästi ilmi, että vastuuviranomaiset olivat tukea myönnettäessä vakuuttuneita siitä, että ohjelma oli osa valtiontukijärjestelmää ja että siihen oli sovellettava valtiontukisääntöjä.

(29)

Tähän tulokseen tullakseen komissio toteaa, että toisin kuin päätösten 2003/612/EY ja 2006/226/EY kohteena olevat tuet, kyseinen ohjelma on perustettu normaalin tukiohjelman muodossa ja koskee Shetlandinsaarten valtuuston kalastajille suoraan myöntämiä tukia. Tästä nimenomaisesta tapauksesta käy lisäksi selvästi ilmi Yhdistyneen kuningaskunnan katsoneen, että asiaan oli sovellettava valtiontukisääntöjä, sillä se on sisällyttänyt ohjelman menot toistuvasti Yhdistyneen kuningaskunnan valtiontukia koskeviin vuosikertomuksiin, jotka on yhteisön velvollisuuksien mukaisesti toimitettu komissiolle. Yhdistynyt kuningaskunta totesikin 10 päivänä joulukuuta 2004 päivätyssä kirjeessään vastauksena komission kysymyksiin, että ohjelmien mukaiset maksut oli monen vuoden ajan sisällytetty valtiontukia koskeviin vuosikertomuksiin, jotka oli vaatimusten mukaisesti lähetetty komissiolle vuosittain. Lisäksi se ilmoitti 6 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat toimineet usean vuoden ajan vilpittömässä mielessä ja siinä uskossa, että ohjelmat olivat valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaisia.

(30)

Kyseisten ilmoitusten ja asian olosuhteiden perusteella komissio on sitä mieltä, että tuen takaisinperinnän vaatimisen ei voida katsoa olevan ristiriidassa jonkin yhteisön lainsäädännön yleisen periaatteen kanssa. Näin ollen komissio katsoo asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takasin järjestelmän tuensaajilta jo täytäntöön pannuista toimenpiteistä riippumatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten tapausten soveltamista, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkitykseen tukeen kalastusalalla ja asetuksen (EY) N:o 1860/2004 muuttamisesta 24 päivänä heinäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 857/2007 (13) soveltamisalaan.

(31)

Tältä osin olisi korostettava, että takaisin perittävään tukeen olisi tehokkaan kilpailun palauttamiseksi lisättävä korko asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Korolle on laskettava korkoa asetuksen (EY) N:o 794/2004 (14) V luvun säännösten mukaisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan on siis varmistettava, että jo takaisin peritty tai perinnässä oleva tuki noudattaa tätä ehtoa, ja jos takaisin perittyyn summaan ei ole sisällytetty korkoa, toteuttaa tarvittavat toimenpiteet myös kyseisen koron määrän takaisinperimiseksi tuensaajilta.

(32)

Komissio pyytää Yhdistynyttä kuningaskuntaa palauttamaan sille liitteenä olevan takaisinperintämenettelyn edistymistä käsittelevän kysymyslomakkeen ja laatimaan luettelon niistä tuensaajista, joita takaisinperintä koskee.

(33)

Edellä IV jaksossa tehdyn arvioinnin perusteella komissio toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa myöntäessään sääntöjenvastaisesti tukea järjestelmästä.

(34)

Komissio katsoo, että järjestelmästä myönnetty tuki ei sovellu yhteismarkkinoille niiltä osin, kuin se koskee uuden osakkuuden hankkimista käytetystä aluksesta.

(35)

Koska 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen tukea ei ole myönnetty uuden osakkuuden hankkimiseen uudesta kalastusaluksesta, kaikkea järjestelmästä tätä tarkoitusta varten myönnettyä tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana,

a)

luettelo tuensaajista, joille on maksettu tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitettua tukea, joka ei täytä asetuksessa (EY) N:o 875/2007 säädettyjä vaatimuksia, sekä tieto kullekin tuensaajalle maksetun tuen kokonaismäärästä;

b)

kultakin tuensaajalta takaisinperittävän tuen kokonaismäärä (tuki ja takaisin perittävä korko);

c)

tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi; ja

d)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.