22.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/1

(1)

Komissiolle tehtiin vuosien 2002 (2) ja 2003 (3) aikana useita kanteluja, joissa väitettiin Alankomaiden yleisradioyhtiöihin sovellettavan julkista rahoitusta koskevan järjestelmän olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea.

(2)

Kantelujen alustavan tutkinnan aikana komissio sai kantelijoilta (4) ja Alankomaiden viranomaisilta (5) lisätietoja.

(3)

Väitettyjä tukitoimia koskevan alustavan arvioinnin perusteella komissio ilmoitti Alankomaille 3 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että se oli päättänyt aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn tiettyjen sellaisten toimenpiteiden osalta, joiden voitaisiin katsoa olevan uutta tukea.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(5)

Alankomaat vastasi menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 30 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Lisäksi komissiolle esitti huomautuksensa 11 asianomaista (7). Komissio toimitti huomautukset edelleen Alankomaille 29 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Alankomaiden viranomaisten vastaukset saatiin 13 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio esitti Alankomaiden viranomaisille 4 päivänä tammikuuta 2005 ja 25 päivänä toukokuuta 2005 päivätyillä kirjeillä lisäkysymyksiä, joihin viranomaiset vastasivat 27 päivänä tammikuuta 2005 ja 25 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyillä kirjeillä. Lisätietoja saatiin yhdeltä kantelijalta (De Telegraaf) 25 päivänä heinäkuuta 2005 ja Alankomaiden viranomaisilta 2 päivänä syyskuuta. Komissio pyysi 22 päivänä marraskuuta 2005 sähköpostitse Alankomaiden viranomaisilta lisäselvennyksiä, ja nämä vastasivat 25 päivänä marraskuuta 2005. Komissio päätti viranomaisten kanssa pidetyn kokouksen jälkeen, että selvennyksiä tarvittiin vielä lisää. Tästä syystä Alankomaiden viranomaisille lähetettiin 22 päivänä joulukuuta 2005 tietopyyntö, johon viranomaiset lisäaikaa saatuaan vastasivat 3 päivänä helmikuuta 2006. Komissio ja Alankomaiden viranomaiset lähettivät tämän vastauksen johdosta toisilleen vielä sähköpostia helmikuussa ja huhtikuussa 2006.

(7)

Asiasta järjestettiin Alankomaiden viranomaisten ja komission yhteinen kokous 24 päivänä syyskuuta 2004. De Telegraafin kanssa järjestettiin kokous 27 päivänä lokakuuta 2004. Broadcast Partnersin kanssa järjestettiin kokous 5 päivänä tammikuuta 2005. Komission ja RTL:n kokous pidettiin 27 päivänä heinäkuuta 2005 ja komission ja VESTRAn kokous 23 päivänä syyskuuta 2005. Komissio piti kokouksen Alankomaiden viranomaisten kanssa vielä 1 päivänä helmikuuta ja 14 päivänä helmikuuta 2006.

(8)

Tämän ”uutta tukea” koskevan menettelyn lisäksi julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden rahoitusta valtion vuosittain maksamilla korvauksilla ja kulttuurituotannon edistämisrahaston (Stichting Stimuleringsfonds Nederlandse Culturele Omroepproducties, Stifo) (8) varoilla arvioidaan parhaillaan erillisessä voimassa olevaa tukea koskevassa menettelyssä (vrt. valtiontukiasia nro E-5/2005). Nyt kyseessä olevassa komission päätöksessä viitataan voimassa olevaa tukea koskevan menettelyn kohteena oleviin toimenpiteisiin vain niiltä osin kuin on tarpeen saada kokonaiskuva yleisradiotoiminnan rahoituksesta. Päätöksessä ei kuitenkaan käsitellä kysymystä siitä, ovatko säännölliset vuotuiset maksut ja edistämisrahastosta maksettavat maksut valtiontukisääntöjen mukaisia.

(9)

Lisäksi tässä päätöksessä arvioidaan vain julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden perustoimintoja (niin kutsutut pääasialliset tehtävät), ei uusien mediapalvelujen tai SMS (tekstiviesti)- tai i-mode-palvelujen tarjonnan kaltaisia oheistoimintoja. Päätös ei myöskään käsittele NOS:n verkko-operaattori Nozemaan tekemiä investointeja, jotka kantelujen mukaan olisivat saattaneet jäädä tekemättä markkinaolosuhteissa. Näitä kysymyksiä käsitellään erillään.

(10)

Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta kattoi menettelyn vuodesta 1992. Näyttää kuitenkin siltä, että ensimmäiset tapauskohtaiset korvaukset maksettiin vasta vuonna 1994. Nyt ovat lisäksi saatavilla numerotiedot vuoteen 2005 asti, ja ne olisi otettava huomioon. Tämän päätöksen kattama ajanjakso ulottuisi näin ollen vuodesta 1994, jolloin maksettiin ensimmäiset tapauskohtaiset korvaukset, vuoteen 2005 eli viimeisimpään vuoteen, jolta lopulliset numerotiedot ovat saatavilla. On paikallaan todeta, että Alankomaiden viranomaiset kehottivat komissiota ottamaan huomioon myös vuoden 2006 tiedot. Ne ovat kuitenkin vasta alustavia, eikä niitä sen vuoksi voida ottaa huomioon.

(11)

Tämän luvun 2.1 jaksossa esitellään yleisradiotoiminnan toimijat ja 2.2 jaksossa Alankomaiden yleisradiotoiminnan rahoitusjärjestelmän eri osat. Tässä yhteydessä kuvataan oikeudelliset säännökset, joilla yleisradioyhtiöille osoitetaan julkisen palvelun tehtävä, selitetään eri rahoitusmuodot (vuotuiset maksut ja tapauskohtaiset maksut) ja lopuksi selitetään, mitä varantoja yleisradioyhtiöt ovat luoneet ja käyttävät täyttääkseen julkisen tehtävänsä. Sen jälkeen tarkastellaan Alankomaiden yleisradioyhtiöiden liiketoimintaa (2.5 jakso). Seuraavassa 2.6 jaksossa selvitetään, kuinka NOS hankki jalkapallo-ottelujen lähetysoikeudet, ja 2.7 jaksossa tarkastellaan yleisradioyhtiöiden ja kaapelioperaattorien välisiä suhteita. Lopuksi 2.8 jaksossa tarkastellaan tämän päätöksen aiheena olevia toimenpiteitä.

(12)

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmä koostuu eri organisaatioista, joihin kuuluu kahdeksan yksityistä yhdistystä (yksityisiä radio- ja televisioyhtiöitä, joilla on julkisen palvelun tehtävää hoitavia jäseniä) ja kymmenen yksityistä säätiötä (yksityisiä radio- ja televisioyhtiöitä, joilla ei ole julkisen palvelun tehtävää hoitavia jäseniä) (9).

(13)

Johdanto-osan 12 kappaleessa mainittujen radio- ja televisioyhtiöiden lisäksi julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmään kuuluu vielä yksi toimija, NOS, jolla on kaksitahoinen rooli. Ensinnäkin se on julkisen palvelun yleisradioyhtiö, joka vastaa televisio- ja radio-ohjelmista (nimellä NOS RTV). Toiseksi se koordinoi koko julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmää. Tätä tehtävää hoitaa NOS:in hallintoneuvosto (Publieke Omroep, jäljempänä ’PO’). PO, jonka tehtävistä säädetään viestintälaissa, tukee yleisradioyhtiöiden välistä yhteistyötä, koordinoi kolmea julkista televisiokanavaa ja raportoi yleisradioyhtiöiden toiminnasta kahdesti vuodessa viestintäviranomaiselle.

(14)

NOS saa rahoitusta viestintäbudjetista sekä PO:n että NOS RTV:n tehtäviä varten.

(15)

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt lähettävät julkisen palvelun televisio-ohjelmia kolmella julkisella kanavalla (10).

(16)

Yleisradiotoiminnan järjestelmään kuuluu myös Alankomaiden yleisradiotoiminnan ohjelmatuotannosta vastaava järjestö (Nederlands Omroepbedrijf, jäljempänä ’NOB’). NOB tallentaa ääntä, liikkuvaa kuvaa ja tietoa, valmistelee niiden siirron ja siirtää ne kaikille mahdollisille jakelukanaville. Näitä palveluja NOB tarjoaa kaupallisille radio- ja televisioyhtiöille ja julkisen palvelun yleisradioyhtiöille. Alankomaiden hallitus pitää julkisen palvelun yleisradioyhtiöille tarjottuja palveluja julkisina palveluina, ja niitä rahoitetaan julkisin varoin (11).

(17)

Mainosajan myynnistä ja mainosten lähettämisestä julkisilla kanavilla vastaa yksinään erillinen säätiö (Stichting Ether Reclame, jäljempänä ’STER’). Se vastaa lähetysajasta, joka sille on myönnetty. STER:n saamat tulot siirretään suoraan valtiolle.

(18)

Kansallisten julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden lisäksi kansallisella tasolla toimii useita kaupallisia radio- ja televisioyhtiöitä. Niitä ovat esimerkiksi RTL (RTL 4, 5 ja 7 (kaikki kuuluvat CLT-UFA -yhtymään), SBS6, NET5 ja Veronica (SBS Broadcasting group) ja Talpa (Talpa Media Holding). Ne saavat tulonsa pääasiassa televisiomainonnalla.

(19)

Yleisradiotoimintaa säätelevät nykyään 21 päivänä huhtikuuta 1987 annettu viestintälaki (Stb. 1987, 249) ja viestintäasetus. Laki sallii yleisradioyhtiöiden harjoittavan neljänlaisia toimintoja. Ne määritellään nykyisessä viestintälaissa pääasiallisiksi tehtäviksi, oheistehtäviksi, oheistoiminnoiksi ja liitännäistoiminnoiksi. Yleisradioyhtiöt voivat saada valtiolta rahoitusta pääasiallisten tehtävien ja oheistehtävien suorittamista varten.

(20)

Viestintälain 13c §:n 1 momentin mukaan julkisen palvelun yleisradiotoiminnan pääasiallisina tehtävinä on

(21)

Viestintälain 13c §:n 2 momentissa säädetään yleisradioyhtiöiden lähettämiin ohjelmiin sovellettavista yleisistä vaatimuksista. Ohjelmien on välitettävä kuva yhteiskunnasta tasapainoisella tavalla ja niiden on kuvattava väestölle tärkeitä asioita ja sen näkemyksiä yhteiskunnasta, kulttuurista ja filosofiasta, ja

(22)

Eri ohjelma-aloille, kuten kulttuurille, koulutukselle ja viihteelle myönnettävän kokonaisohjelma-ajan prosenttiosuus on ennalta määrätty (12).

(23)

Viestintälain 16 §:ssä säädetään, että tietyt tehtävät hoitaa NOS-RTV, ja vahvistetaan kyseiset tehtävät yksityiskohtaisesti. Niihin kuuluu myös urheiluohjelmien tarjonta, kilpailut, cup-ottelut ja kansainväliset urheilutapahtumat mukaan luettuina mutta kuitenkin niihin rajoittumatta. Säännöt eivät määrää ennalta sitä, kuinka suuri prosenttiosuus ohjelma-ajasta käytetään tällaisiin urheiluohjelmiin. Käytännössä NOS-RTV pyrkii käyttämään urheiluohjelmiin 9–11 prosenttia koko ohjelma-ajasta (13).

(24)

Yleisradiotoimintaa harjoittavat yhdistykset ovat oikeutettuja ohjelma-aikaan kansallisten televisio-ohjelmien lähetystä varten, ja tämän tehtävän suorittamiseen niillä on oikeus saada valtiolta rahoitusta (viestintälain 31 §:n 4 momentti).

(25)

Vuonna 2000 voimaan tulleen viestintälain 13c §:n 3 momentin mukaan yleisradiotoiminnan järjestelmä voi myös täyttää 1 momentissa mainitut tehtävänsä tarjoamalla ja jakamalla ohjelma-aineistoa muulla tavoin kuin 1 momentin a kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toisin sanoen, julkisen palvelun yleisradioyhtiöt voivat lähettää 20 kappaleessa mainittujen pääasiallisten tehtävien yhteydessä julkisen palvelun ohjelmasisältöjä myös muiden viestintäkanavien (esim. Internet) kautta.

(26)

Näiden niin kutsuttujen oheistehtävien on täytettävä tietyt ehdot. Niitä ei esimerkiksi saa käyttää voiton hankkimiseksi kolmansille osapuolille (viestintälain 55 §). Verkkosivuston tai teemakanavan ylläpito ovat esimerkkejä oheistehtävistä.

(27)

On myös paikallaan mainita, että pääasiallisen tehtävän ja oheistehtävien hyödyntäminen tuo julkisen palvelun yleisradioyhtiöille tuloja käytettäväksi julkisen palvelun tarkoituksiin (14).

(28)

Alankomaiden julkisen palvelun yleisradioyhtiöt voivat myös harjoittaa toimintaa, joka voidaan määritellä oheis- ja liitännäistoiminnoiksi. Oheistoimintojen (15) on täytettävä tietyt lakisääteiset ehdot. Esimerkkejä oheistoiminnoista ovat ohjelmaoppaiden myynti, sponsorointi, ohjelmaoikeuksien ja ohjelmiin liittyvän aineiston myynti, toimistotilan vuokraus ja drive in -näytökset.

(29)

Muita toimintoja ovat niin kutsutut liitännäistoiminnot. Ne ovat toimintoja, joita yleisradiotoimintaa harjoittavat yhdistykset tarjoavat jäsenilleen. Niihin kuuluu muun muassa lehtien julkaisu ja matkojen järjestäminen ja myynti.

(30)

Riippumattoman viestintäviranomaisen (Commissariaat voor de Media) tehtävänä on varmistaa, että ohjelmasuunnittelun ja rahoituksen yhteydessä noudatetaan viestintälain ja täytäntöönpanolainsäädännön (viestintälain 9 §) vaatimuksia.

(31)

Viestintälain 134 §:n mukaan viestintäviranomaisen tehtävänä on varmistaa, että yleisradioyhtiöt täyttävät velvollisuutensa ja esimerkiksi noudattavat eri ohjelmatyypeille vahvistettuja kiintiöitä. Viestintäkomissio voi määrätä sakkoja, jos velvollisuuksia ei täytetä. Lisäksi viestintäviranomainen valvoo, että yleisradioyhtiöt noudattavat sponsorointia ja mainontaa koskevia oikeudellisia rajoituksia.

(32)

Viestintäviranomainen tarkastaa vuosittain toimitettujen tilintarkastuskertomusten perusteella, vastaavatko yleisradioyhtiöiden tilit viestintälain, viestintäasetuksen ja rahoituskäsikirjan vaatimuksia. Jos näin on, viranomainen vahvistaa (budjetoidut) määrät säännöllistä ohjelmatarjontaa varten (viestintälain 100 ja 101 §).

(33)

Yleisradioyhtiöiden pääasiallinen rahoituslähde on valtiolta vuosittain saatava korvaus. Määrärahavaihtelujen tasoittamiseksi yleisradioyhtiöt saavat pitää tiettyjä varantoja. Lisäksi yleisradioyhtiöt ovat saaneet vuodesta 1994 lähtien tapauskohtaisia maksuja.

(34)

Koska tapauskohtaisen rahoituksen soveltuvuutta yhteismarkkinoille ei voida arvioida ottamatta huomioon muita julkisen rahoituksen lähteitä, seuraava kuvaus kattaa sekä vuotuiset että tapauskohtaiset maksut, vaikka tämä päätös ei koskekaan vuotuisia maksuja eikä Stifosta maksettuja maksuja (ks. 8 kappale).

(35)

Alankomaiden yleisradioyhtiöt saavat vuosittain määrärahan valtion viestintäbudjetista. Vuosina 1994–2005 nämä maksut olivat yhteensä noin 7,1 miljardia euroa. Siitä noin 819,6 miljoonaa euroa siirrettiin PO:lle hallinto- ja koordinointitehtäviä varten, ja loput 6,3 miljardia euroa maksettiin yksittäisille yleisradioyhtiöille. Viestintäbudjetin varat tulevat monesta lähteestä: valtion yleisradiomaksu (kerätään veronmaksajilta), STER:ltä saatavat mainostulot sekä yleisradiotoiminnan yleisen rahaston (Algemene Omroepreserve, jäljempänä ’AOR’) (16) korkotuloista. Viestintäbudjetin kokonaismäärä ratkaisee, kuinka paljon vuotuista rahoitusta voidaan asettaa yleisradioyhtiöiden (ja muiden media-alan organisaatioiden) käyttöön.

(36)

Saamiensa vuotuisten maksujen lisäksi yleisradioyhtiöt saivat maksuja Stifosta (kulttuurituotannon edistämisrahasto). Stifosta myönnetyt varat ovat valtiontukitoimenpide, jonka komissio on kuitenkin hyväksynyt (valtiontukiasia N:o NN 32/91). Stifo-tukitoimenpidettä on näin ollen pidettävä voimassa olevana tukena. Yksittäisille julkisen palvelun yleisradioyhtiöille maksetut Stifo-maksut (PO ei saanut Stifosta maksuja) olivat kyseisellä ajanjaksolla yhteensä 155 miljoonaa euroa.

(37)

Edellä 34 ja 35 kappaleessa mainittujen, yleisradioyhtiöiden rahoituksen säännöllisiksi lähteiksi katsottavien varainsiirtojen lisäksi yleisradioyhtiöille myönnettiin useita tapauskohtaisia maksuja. Ne joko maksettiin suoraan yleisradioyhtiöille tai kanavoitiin erityisrahastojen ja varantojen kautta.

(38)

Vastikevarat ovat tiettyyn tarkoitukseen varattu osa viestintäbudjetista. Vuosina 1996–1998 NOS RTV:lle siirrettiin vastikevaroista [...] (17) miljoonaa euroa. Vastikevarat otettiin käyttöön vuonna 1996 ohjelmaoikeuksien hintojen nousun yhteisrahoitusta varten. Varojen jakoa koskevat ehdot on hyväksytty valtion ja yleisradioyhtiöiden molemminpuolisella sopimuksella. Jos yleisradioyhtiöt eivät kykene yleisen talousarvionsa puitteissa ostamaan oikeuksia, joiden hinta on noussut kohtuuttomasti, valtio yhteisrahoittaa tarvittavalla määrällä kyseisten oikeuksien hankinnan.

(39)

Kulttuuriministerille myönnettiin vuonna 1998 mahdollisuus (viestintälain 106a §) siirtää varoja tapauskohtaisesti AOR:stä (viestintäviranomaisen hallinnoima yleisradiotoiminnan yleinen rahasto) PO:n yksittäisten hankkeiden rahoittamista varten perustettuun rahastoon. Rahasto perustettiin vuonna 1999, ja sen nimeksi tuli ”FOR”. Se toimii PO:n valvonnassa.

(40)

Periaatteena on, että jos AOR:n varat kasvavat yli 90,8 miljoonan euron, on aiheellista siirtää niitä FOR:iin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Joka vuosi opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeri päättää, onko siirto mahdollinen, ja myönteisessä tapauksessa siirrettävän määrän. Jos siirto hyväksytään, asianomaiset säännöt vahvistetaan pöytäkirjassa. Tällaiset pöytäkirjat on laadittu vuosina 1999 ja 2001. Viestintälain 99 §:n 2 momentin d kohdan mukaan talousarviossa on myös esitettävä hallintoneuvoston ehdotus varojen käytölle. Tämän ehdotuksen perusteella ministeri voi saattaa FOR:stä PO:n käyttöön varoja käytettäväksi tarkoituksiin, jotka hän samassa yhteydessä vahvistaa (18). Vaikka FOR on PO:n hankkeita varten perustettu rahasto, sen varat eivät ole PO:n varallisuudeksi katsottavia varoja.

(41)

FOR:stä käytettävissä olevien varojen ansiosta PO voi tukea laadun parantamista, parantaa ohjelmasuunnittelua ja investoida yleisradioyhtiöihin yleisesti. Täsmällisemmin sanottuna FOR:n tavoitteina on

(42)

Vuoteen 2005 mennessä yleisradiotoiminnan järjestelmä oli saanut FOR:stä 191,2 miljoonaa euroa, josta 157,4 miljoonaa euroa siirrettiin yksittäisille julkisen palvelun yleisradioyhtiöille ja 33,8 miljoonaa euroa PO:lle.

(43)

Yhteistuotantorahasto (Coproductiefonds Binnenlandse Omroep) perustettiin rahoittamaan Alankomaiden yleisradioyhtiöiden ja muiden ohjelmantuottajien yhteistuotantoja. Sen tulot muodostuvat tekijänoikeusmaksuista, joita Belgian ja Saksan kaapelioperaattorit maksavat kolmen Alankomaiden kanavan lähettämisestä Belgiassa ja Saksassa. Rahaston ovat perustaneet yleisradioyhtiöt, ja sitä hallinnoi säätiö. Rahaston johtokunta muodostuu yleisradioyhtiöiden johtajista.

(44)

Vuonna 1994 Alankomaiden viranomaiset päättivät maksaa varoja kahdelle yhteistuotantorahaston hallinnoimalle alarahastolle eli Filmfonds-rahastolle, joka rahoittaa elokuvien ja dokumenttiohjelmien yhteistuotantoja, ja Telefilm-hankkeelle, jolla pyritään edistämään korkeatasoisten tv-elokuvien tuotantoa.

(45)

Yksittäiset julkisen palvelun yleisradioyhtiöt saivat vuosina 1994–2005 yhteistuotantorahastosta julkisia varoja 31,7 miljoonaa euroa (PO ei saanut varoja yhteistuotantorahastosta).

(46)

Kullakin julkisen palvelun yleisradioyhtiöllä on joitakin varantoja, tyypillisesti ohjelmatoimintaan liittyviä varantoja sekä joko yhdistys- tai säätiövarantoja sen mukaan, onko asianomainen yleisradioyhtiö yhdistys vai säätiö.

(47)

Yksittäisillä julkisen palvelun yleisradioyhtiöillä on lupa kasvattaa varantojaan, jos kokonaistulot ovat menoja suuremmat. Nämä varat voidaan käyttää ohjelmakuluihin tulevina vuosina.

(48)

Alankomaiden viranomaisten mukaan ohjelmatoiminnan varantoon lisätään tuotettujen mutta vielä lähettämättä olevien ohjelmien arvoa vastaava määrä (19). Varantoon sisältyy siten myös jo tuotettujen ohjelmien arvo. Vuonna 2005 yksittäisten yleisradioyhtiöiden hallussa olevien ohjelmatoiminnan varantojen määrä oli yhteensä 78,6 miljoonaa euroa.

(49)

Vuonna 2005 PO lisäksi päätti, että osa ohjelmatoiminnan varannosta olisi siirrettävä PO:lle, ja yleisradioyhtiöiden sallittiin pitää itsellään enimmillään määrä, joka vastasi 5–10 prosenttia vuotuisesta talousarviosta. Yleisradioyhtiöt siirsivät PO:lle 42,457 miljoonaa euroa.

(50)

Julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavat yhdistykset olivat aluksi yksityisoikeudellisia yhteisöjä. Vuosien myötä ne ovat koonneet omat yhdistysvarantonsa jäseniltä saamistaan avustuksista ja lahjoituksista. Yhdistysvarannot olivat siten peräisin yksityisistä varoista. Vuonna 1993 Alankomaiden hallitus päätti jäädyttää yhdistysvarannot. Siitä alkaen liitännäistoiminnoilla ja muulla ei-julkisella toiminnalla saatu voitto on periaatteessa (20) ollut käytettävä julkiseen palvelutoimintaan eikä sitä ole enää voitu siirtää yhdistysvarantoon. Alankomaissa julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden hallussa olevat yhdistysvarat olivat vuonna 2005 yhteensä noin 131,1 miljoonaa euroa.

(51)

NOS RTV:llä sekä NPS:llä ja muilla pienemmillä yleisradioyhtiöillä, joilla ei ole jäseniä (viestintälain 39f §), on ”säätiövarantoja” (stichtingsreserve). Vuonna 2005 säätiövarantoja oli yhteensä 42,2 miljoonaa euroa (21).

(52)

Kuten edellä 17 kappaleessa todettiin, STER vastaa julkisen palvelun kanavilla harjoitetusta mainonnasta.

(53)

Muita tärkeitä tv-mainosaikaa myyviä yhtiöitä Alankomaissa ovat IP ja SBS. IP myy mainosaikaa kaupallisten televisioyhtiöiden RTL4:n, RTL5:n ja Yorinin puolesta, ja SBS myy mainosaikaa kaupallisten televisioyhtiöiden SBS6:n, Net 5:n ja Veronican puolesta. IP:n ja SBS:n lisäksi mainosaikaa myyvät myös muutamat muut kaupalliset televisioyhtiöt (22). STER:n veloittamat hinnat lasketaan mainostoimistojen ennusteiden, kilpailijoiden soveltamien hintojen ja aikaisemman hintakehityksen perusteella.

(54)

Taulukossa 1 esitetään, kuinka niiden julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden, joiden mainosajan myyntiä STER hoitaa, katsojaosuus on muuttunut. Ikäryhmässä 13+ katsojaosuus on vähentynyt vuosien 1997 ja 2005 välillä 38,8 prosentista 35,4 prosenttiin. Ikäryhmässä 20–49-vuotiaat katsojaosuus on vielä pienempi, 27,2 prosenttia.

Taulukko 1.

Katsojaosuus ikäryhmissä 13+ ja 20–49 (klo 18.00–24.00), 1997–2005

(55)

Vuodesta 1994 kaupallisten televisioyhtiöiden saamat mainostulot, sekä listahintoihin perustuvat bruttotulot että myönnetyt alennukset huomioon ottaen saadut nettotulot, ovat olleet suuremmat kuin yleisradioyhtiöiden saamat tulot.

Taulukko 2.

Televisiomainonnasta saadut bruttotulot vuosina 1994–2005 (miljoonaa euroa)

Taulukko 3.

Televisiomainonnasta saadut nettotulot vuosina 1994–2005 (miljoonaa euroa)

(56)

Kuten edellä olevista taulukoista voi päätellä, televisiomainonnasta saadut bruttotulot ja nettotulot ovat muuttuneet eri tavalla. Alankomaiden viranomaisten mukaan sen lisäksi, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöillä on korkeammat listahinnat kuin kaupallisilla televisioyhtiöillä, ne myös myöntävät näitä vähemmän alennuksia (23).

(57)

Tutkinta-ajanjakson aikana NOS RTV sai useiden tärkeiden jalkapallotapahtumien lähetysoikeudet (24). Kaupallinen televisioyhtiö Canal+ (maksu-tv) sai oikeudet Alankomaiden ykkösliigan ottelujen suoriin lähetyksiin. Lisäksi NOS RTV siirsi osittain Mestarien liigan ottelujen lähetysoikeudet Canal+:lle. Kaupallinen televisioyhtiö SBS sai lähetysoikeudet kahteen kansalliseen cup-otteluun. Se sai lähetysoikeudet myös Alankomaiden ykkösdivisioonan otteluihin ja Alankomaiden joukkueen karsintaotteluihin vuoden 2004 Euroopan mestaruuskilpailuja varten. Eri ulkomaisten jalkapallosarjojen lähetysoikeudet ovat CLT-UFA:lla, joka on Euroopan suurin televisioyhtymä (esim. RTL:n emoyhtiö).

(58)

Alankomaiden laissa perinteistä kaapelilähetystä pidetään tekijänoikeuskysymysten kannalta erillisenä julkaisemisena. Periaatteessa kaikilta tekijänoikeuksien haltijoilta tarvitaan lupa, ja oikeuksien haltija voi vaatia kaapelioperaattorilta julkaisemisesta maksun. Vuodesta 1985 on VECAIn (kaapelioperaattorien edustaja) ja NOS RTV:n (yleisradioyhtiöiden edustaja) välillä ollut voimassa sopimus, jonka mukaan kaapelioperaattorit vapautetaan julkisen palvelun yleisradioyhtiöille (tekijänoikeuksien haltijoita) maksettavista tekijänoikeusmaksuista, kun näiden ohjelmia lähetetään kaapelin välityksellä (25). Sopimus tehtiin Alankomaiden hallituksen pyynnöstä sillä perusteella, että kansalaiset maksavat jo osuuden yleisradiotoiminnasta. Tekijänoikeusmaksujen perimistä kaapelioperaattoreilta ei pidetty toivottavana, sillä se saattaisi johtaa korkeampiin kaapelimaksuihin. Kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt eivät myöskään ole pyytäneet kaapelioperaattoreilta tekijänoikeusmaksuja, mikä ei kuitenkaan liity edellä mainittuun julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden kanssa tehtyyn sopimukseen.

(59)

On syytä muistaa, että lain mukaan kaapelioperaattorit ovat velvollisia lähettämään kaikki yleisradioyhtiöiden radio- ja televisio-ohjelmat (jakeluvelvoite) mutta eivät voi veloittaa niiltä siirtokuluja.

(60)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä (26) vahvistetun mukaisesti tämän päätöksen aiheena ovat seuraavat toimenpiteet:

(61)

Alustavan tutkintansa jälkeen komissio katsoi, että tietyt toimenpiteet, jakeluvelvoitetta mahdollisesti lukuun ottamatta, ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Komissio ilmaisi vielä epäilyksensä siitä, onko kyseinen valtiontuki EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaa tukea.

(62)

Rahoituksen oikeasuhteisuuden osalta komissio katsoi, ettei ollut varmuutta siitä, että kustannukset ja tulot jaettiin selvästi määriteltyjen kustannuslaskennan periaatteiden mukaisesti. Komissiolle ei ollut selvää, olivatko muun kuin julkisen palvelun tuottamat tulot otettu kokonaisuudessaan huomioon laskettaessa julkisen rahoituksen tarvetta, ja näin oli olemassa riski, että rahoitus oli noussut julkisen palvelun kustannuksia suuremmaksi.

(63)

Komissio katsoi myös, että FOR:n sekä ohjelmatoiminnan varantojen määrä viittasi rakenteelliseen ylikompensaatioon. Komissio pani merkille, että tapauskohtaisten maksujen kokonaismäärästä oli käyttämättä 110 miljoonaa euroa (vuoden 2001 lukujen perusteella).

(64)

Komissio ilmoitti vielä aikovansa tutkia, oliko kilpailu markkinoilla vääristynyt kohtuuttomasti. Komissio painotti, että kilpailu markkinoilla saattoi olla vääristynyt mainonnan, kaapelilähetyksiin liittyvien tekijänoikeuksien ja jalkapallo-ohjelmien lähetysoikeuksien osalta.

(65)

NOB:llä ei ole lupaa veloittaa yleisradioyhtiöiltä niille tarjoamistaan palveluista, vaan se saa tämän tehtävän korvauksen suoraan valtiolta. Komissio totesi, että teknisten palvelujen tarjoaminen maksutta saattaisi olla yleisradioyhtiöille annettua tukea.

(66)

Tähän päätökseen liittyen esitettiin seuraavat huomautukset.

(67)

Alankomaiden yleisradioyhtiöt väittivät, että kyseessä olevia toimenpiteitä olisi pidettävä voimassa olevana tukena, sillä ne ovat osa yleisradiotoiminnan yleistä rahoitusjärjestelmää. Lisäksi ne huomauttivat, että komission olisi arvioitava yleisradiotoiminnan rahoitusta ainoastaan EY:n perustamissopimukseen liitetyn, jäsenvaltioiden julkisesta yleisradiotoiminnasta tehdyn pöytäkirjan, jäljempänä ’Amsterdamin pöytäkirja’, perusteella eikä sen tulisi soveltaa Altmark-tuomion (27) perusteita tai EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohtaa tai 86 artiklan 2 kohtaa.

(68)

CLT-UFA huomautti, että riippumaton tilintarkastaja saattoi tarkastaa ja hyväksyä julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmän tilit vasta vuodesta 2002 alkaen.

(69)

Yleisradioyhtiöt huomauttivat, että kyseessä ei ole 110 miljoonan euron ylikompensaatio, kuten komissio esittää. Ensinnäkin yleisradioyhtiöt ja viranomaiset käyttävät eri kirjanpitojärjestelmää. Viranomaiset käyttävät käteiskuitteihin perustuvaa järjestelmää ja yleisradioyhtiöt merkitsevät tulot ja menot tileihin tilitapahtuman mukaan. Tästä aiheutuu eroja. Yleisradioyhtiöiden mukaan FOR:n tulot on sitä paitsi varattu tiettyihin tuleviin kohteisiin. Ne huomauttivat lisäksi, ettei liian suuri rahoitus voi johtaa vääristymiin muilla markkinoilla, koska se voidaan käyttää vain julkisen palvelun toimintoihin.

(70)

ACT totesi, että STER toimii kilpailunvastaisesti alittaessaan hintoja mainonnan markkinoilla. Se väittää, että koska yleisradioyhtiöillä ei ole vuodessa yhtä paljon mainosaikaa kuin kaupallisilla televisioyhtiöillä, STER:n olisi sovellettava korkeampia hintoja kuin kaupallisten toimijoiden.

(71)

SBS Broadcasting vahvisti, että hinnat Alankomaiden televisiomainonnan markkinoilla on vahvistettu GRP (Gross Rating Point) 20–49 -luokalle. Koska yleisradioyhtiöillä on kuitenkin kaupallisia televisioyhtiöitä enemmän asianomaiseen katsojaryhmään kuulumattomia katsojia, mainostajat olisivat halukkaita maksamaan korkeampia hintoja GRP 20–49 -luokalle kohdennetusta mainosajasta. Sen vuoksi GRP 20–49 -hintojen vertailu ei kuvasta tuotteen taloudellista todellisuutta. SBS huomautti vielä, että yleisradioyhtiöt asettivat GRP 13+ -katsojaryhmälle alhaisemmat hinnat kuin kaupalliset televisioyhtiöt. Huomautustensa tueksi SBS toimitti katsauksia GRP 13+ -hinnoista, joita oli sovellettu parhaaseen katseluaikaan eri kanavilla vuosina 1995–2004, vuosien 2003 ja 2004 osalta kuukausittain eriteltynä. Ne osoittavat yleisradioyhtiöiden hintojen olleen alhaisemmat kuin useimmilla kaupallisilla toimijoilla.

(72)

CLT-UFA:n mukaan NOS RTV on maksanut liian korkeita hintoja jalkapallo-ottelujen lähetysoikeuksista. Hinnat olisivat olleet selvästi markkinahintoja korkeammat. CLT-UFA toimitti laskentamallin (28) osoittaakseen, kuinka se oli laskenut jalkapallo-ottelujen lähetysoikeuksien hinnat. Laskelman pohjalta CLT-UFA päätteli, että NOS RTV:n tekemä tarjous vuoden 2002 Mestarien liigan ottelujen lähetysoikeuksista oli merkittävästi korkeampi kuin CLT-UFA:n tarjous. ACT ja CLT-UFA katsoivat lisäksi, ettei komission tulisi pitää näyttöä siitä, että jalkapallo-ottelujen lähetysoikeuksista on maksettu ylihintaa, riittämättömänä sen vuoksi, että yhdessä esimerkkitapauksessa kaupallinen toimija on ehkä tehnyt suuremman tarjouksen.

(73)

VECAI (kaapelioperaattorien järjestö) otti esille kaksi asiaa. Ensinnäkin se katsoo, että kaapelioperaattorien, joihin sovelletaan jakeluvelvoitetta, olisi voitava pyytää maksu asianomaisilta yleisradioyhtiöiltä. Jakeluvelvoitteen johdosta yleisradioyhtiöt eivät ole maksaneet signaalin siirtämisestä kaapeliverkossa.

(74)

Toiseksi VECAI väitti, että kaapelioperaattorit tosiasiassa maksavat NOS RTV:n puolesta maksun oikeuksia hallinnoivalle organisaatiolle mutta että NOS RTV ja Alankomaiden viranomaiset pitävät sitä hallinnointimaksuna. VECAIn mukaan kyse on peitellystä tekijänoikeusmaksusta.

(75)

Alankomaiden viranomaisten mukaan komission oletus, etteivät kyseiset toimenpiteet olisi osa yleisradioyhtiöiden valtiolta saamaa säännöllistä vuotuista rahoitusta, on virheellinen. Tutkinnan kohteena oleva rahoitus perustuu tavanomaiseen rahoitusjärjestelyyn, ja se sisältyi erottamattomasti yleisradioyhtiöille maksettujen maksujen perustana olleeseen budjettisuunnitelmaan. Viranomaisten mukaan FOR, vastikevarat, yhteistuotantorahaston varat ja NOB:lle maksetut maksut ovat osa tavanomaista vuotuista rahoitusjärjestelyä.

(76)

Alankomaiden viranomaiset kiinnittivät komission huomiota vielä siihen, että arvioinnissa olisi otettava huomioon julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden erityinen toimintaympäristö. Viranomaiset pyytävät komissiota ottamaan huomioon Amsterdamin pöytäkirjan soveltamisen. Tarvittaessa nyt menettelyn kohteena olevat toimenpiteet olisi luokiteltava EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi tueksi, joka vastaa Amsterdamin pöytäkirjassa vahvistettuja periaatteita.

(77)

Komission alustavasti ilmoittama mahdollisen ylikompensaation määrä on virheellinen. Laskelman perustana käytettiin varoja, jotka luokiteltiin virheellisesti varannoksi. Niiden käyttö on kuitenkin ennalta määrätty ja sitä valvotaan, joten ylikompensaatio ei ole mahdollinen. Viranomaiset väittävät vielä, että jos kyseiset toimenpiteet luokiteltaisiin valtiontueksi, tuki olisi katsottava EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi valtiontueksi.

(78)

Alankomaiden viranomaiset korostavat, että yleisradiotoimintaa harjoittavien yhdistysten tilit on aina hyväksynyt riippumaton tilintarkastaja.

(79)

Alankomaiden viranomaiset katsovat, että enemmän tai vähemmän suosittuja urheilulajeja koskevien ohjelmien lähettäminen sisältyy yleisradioyhtiöiden pääasialliseen tehtävään. Viranomaisten mukaan yleisradioyhtiöt eivät päättäessään tarjouksesta lähetysoikeuksien saamiseksi maksaneet liikaa verrattuna siihen, mikä oli tarpeen tärkeiden oikeuksien saamiseksi, kun otetaan huomioon niiden julkisen palvelun tehtävä ja ohjelmatoiminta kokonaisuudessaan.

(80)

Viranomaiset toistavat, että NOB:n julkisen palvelun tehtävä on erottamaton osa julkisen palvelun järjestelmää. Se, ettei yleisradioyhtiöiltä veloiteta NOB:n tarjoamista palveluista, ei merkitse, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöille myönnettäisiin tukea.

(81)

Alankomaiden viranomaiset toteavat, että koska kaupalliset televisioyhtiöt eivät myöskään vaadi kaapelioperaattoreilta tekijänoikeusmaksuja, NOS RTV:n voitaisiin katsoa toimivan kyseisillä markkinoilla tavallisena markkinatoimijana.

(82)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavat edellytykset sille, että kyseessä on valtiontuki. Ensinnäkin toimenpiteen on oltava valtion toteuttama tai valtion varoista myönnetty. Toiseksi siitä on oltava etua vastaanottajalle. Kolmanneksi sen täytyy vääristää tai uhata vääristää kilpailua. Neljänneksi on oltava todennäköistä, että toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(83)

Viestintälain 106a §:ssä ja 170c §:ssä tarkoitetut maksut, jotka komissio luokittelee tapauskohtaisiksi maksuiksi, voidaan jakaa niin kutsuttujen vastikevarojen maksuiksi, FOR-maksuiksi ja yhteistuotantomaksuiksi.

(84)

Vastikevarat siirretään ensin sivuun AOR:n sisällä (AOR on rahasto, jonka varat ovat viestintäviranomaisen hallinnoimia valtion varoja) julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden tietyntyyppisiä ennakoimattoman korkeita menoja varten. Toisessa vaiheessa varat siirretään AOR:stä NOS RTV:lle.

(85)

FOR-rahastosta maksetut maksut katsotaan valtion varoiksi. Vaikka FOR on PO:n hallinnoima ja johtama rahasto, sen varat tulevat AOR:stä, joka sisältyy viestintäbudjettiin.

(86)

Vielä tärkeämpää on, että kuten 2.3.3.2 jaksossa kuvataan, PO jakaa varat FOR-varojen käytöstä edeltä käsin tehtyjen sopimusten perusteella. Vaikka PO ehdottaakin, kuinka varat olisi käytettävä, opetus-, tiede- ja kulttuuriministeri hyväksyy ehdotuksen ja vahvistaa, mihin tarkoituksiin varoja voidaan käyttää. PO voi ainoastaan päättää rahojen käyttämisestä sen jälkeen, kun ministeri on vahvistanut perusteet varojen jakamiselle. PO:n on otettava huomioon ministerin vahvistamat säännöt. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että maksujen suoritus FOR:stä yksittäisille yleisradioyhtiöille merkitsee valtion varojen siirtoa. Kyseessä on valtion varojen siirto, jonka valtio suorittaa (30).

(87)

Yleisradioyhtiöt saivat tutkinta-ajanjakson aikana FOR:stä 191,2 miljoonaa euroa ja vastikevaroja [...] miljoonaa euroa.

(88)

Yhteistuotantorahastosta maksetut maksut katsotaan valtion varoiksi. Kuten 43 kappaleessa kuvataan, yhteistuotantorahaston varat tulevat suorina rahoitusosuuksina viestintäbudjetista ja lisäksi tekijänoikeusmaksuista, joita belgialaiset ja saksalaiset kaapelioperaattorit maksavat kolmen Alankomaiden kanavan lähettämisestä Belgiassa ja Saksassa. Komissio katsoo, että viestintäbudjetista maksettavien suorien rahoitusosuuksien lisäksi myös tekijänoikeusmaksuja voidaan pitää valtion varoina. Tekijänoikeusmaksuilla olisikin pitänyt rahoittaa yleisradioyhtiöiden julkisen palvelun kuluja. Kun ne on siirretty yhteistuotantorahastoon, julkisen rahoituksen tarve on kasvanut. Tekijänoikeusmaksut ovat siten valtion menettämiä varoja.

(89)

Vaikka yhteistuotantorahaston omistaa ja sitä hallinnoi säätiö (jonka hallintoneuvostoa johtavat julkisen palvelun yleisradioyhtiöt), varojen siirto rahastosta julkisen palvelun yleisradioyhtiöille voi tapahtua vain valtion määräämin edellytyksin.

(90)

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt saivat yhteistuotantorahastosta tutkinta-ajanjakson aikana 31,7 miljoonaa euroa. Tämä määrä valtion varoja siirrettiin yksittäisille yleisradioyhtiöille.

(91)

Kaapelioperaattorien jakeluvelvoite ei käsitä valtion varojen siirtoa eikä myöskään kaapelioperaattorien menetettyjä tuloja voida pitää valtion varojen siirtona (31). Komissio ei havainnut merkkejä päinvastaisesta. Sen vuoksi voidaan vahvistaa alustava näkemys, jonka mukaan toimenpide ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(92)

Valtio maksaa julkiselle yritykselle NOB:lle palveluista, jotka se on velvollinen suorittamaan yleisradioyhtiöille. Maksuissa on kyse valtion varojen suorista siirroista. Viime kädessä ne hyödyttävät yleisradioyhtiöitä, jotka saavat palvelut ilmaiseksi (32). Alankomaiden viranomaiset ovat itsekin todenneet, että NOB pelkästään välittää valtiolta tulevan rahoituksen NOB:ltä palvelut saaville julkisen palvelun yleisradioyhtiöille.

(93)

Tapauskohtainen rahoitus (maksut FOR:ään ja vastikevarojen kautta), siirrot yhteistuotantorahastoon ja teknisten palvelujen tarjoaminen maksutta merkitsevät Alankomaiden julkisen palvelun yleisradioyhtiöille taloudellista etua, sillä toimenpiteet vähentävät niiden toimintakuluja, joista ne joutuisivat muussa tapauksessa vastaamaan.

(94)

Alankomaiden viranomaiset ja yleisradioyhtiöt ovat väittäneet, että tutkimuksen kohteena olevat toimenpiteet korvaavat Alankomaiden julkisille yleisradioyhtiöille näiden yleisen palvelun tehtävän suorittamisesta aiheutuneet nettokustannukset. Tämä tarkoittaisi, ettei toimenpiteistä koidu etua julkisen palvelun yleisradioyhtiöille ja etteivät ne ole samanlaista tukea kuin mistä oli kyse Altmark-tuomiossa (33).

(95)

Valtion toimenpiteitä, joilla korvataan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista aiheutuvat nettolisäkustannukset, ei pidetä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, jos korvaus on määritelty siten, ettei sen voida katsoa tuovan yritykselle todellista etua. Altmark-tuomiossa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ilmoitti edellytykset, jotka on täytettävä välttyäkseen tällaiselta luokittelulta. Kyseiset edellytykset ovat:

(96)

Komissio katsoo, että kolme viimeistä edellä mainituista edellytyksistä eivät täyty nyt kyseessä olevassa tapauksessa. Ensinnäkin varojen siirto FOR:stä ja vastikevaroista sekä rahoitusosuuksien maksu yhteistuotantorahastosta julkisen palvelun yleisradioyhtiöille ei tapahtunut edeltä käsin puolueettomasti ja avoimesti vahvistettujen muuttujien perusteella.

(97)

Lisäksi sekä tapauskohtaisissa rahoitustoimenpiteissä että yhteistuotantorahastosta suoritetuissa maksuissa ei ole otettu huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden tuloja eikä niihin sisälly tarvittavia suojatoimia ylikompensaation poissulkemiseksi. Tosiasiassa tapauskohtainen rahoitus johtikin huomattavan suureen ylikompensaatioon, mistä esitetään yksityiskohtaisempi arvio jäljempänä.

(98)

Alankomaiden yleisradioyhtiöitä ei ole valittu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen suorittajiksi tarjouskilpailulla eikä millään tavalla ole pyritty varmistamaan, että korvauksen määrä määritetään arvioimalla kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja riittävillä tuotantovälineillä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä. Sama koskee NOB:n julkisen palvelun yleisradioyhtiöille tarjoamien teknisten palvelujen rahoitusta.

(99)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että tässä tapauksessa eivät täyty kaikki Altmark-tuomiossa vahvistetut edellytykset.

(100)

Tapauskohtainen rahoitus, varojen siirto yhteistuotantorahastosta ja Alankomaiden julkisen palvelun yleisradioyhtiöille toimitettavat maksuttomat tekniset laitteet merkitsevät etua, joka ei ole yhdenkään muun vastaavassa tilanteessa olevan yrityksen ulottuvilla. Ottaen huomioon, että kilpailu vääristyy aina, kun valtiontuki vahvistaa tuensaajayrityksen kilpailuasemaa suhteessa kilpailijoihin, on mahdollista, että etu vääristää julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden ja muiden yritysten välistä kilpailua (34).

(101)

Jos valtiontuki vahvistaa yrityksen asemaa muihin jäsenvaltioiden välisessä kaupassa kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (35), vaikka tukea saava yritys ei itse harjoittaisi vientiä (36). Vastaavasti jos jokin jäsenvaltio myöntää tukea palvelu- ja jakeluteollisuudessa toimiville yrityksille, tukea saavien yritysten ei tarvitse itse harjoittaa toimintaansa kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella, jotta tuki vaikuttaisi yhteisökauppaan (37).

(102)

Tätä oikeuskäytäntöä vastaa valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan annettu komission tiedonanto (38), jonka mukaan:

”Julkiseen yleisradiotoimintaan myönnetyn julkisen rahoituksen voidaan yleensä katsoa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämä koskee erityisesti ohjelmaoikeuksien ostoa ja myyntiä, mikä tapahtuu usein kansainvälisellä tasolla. Niiden yleisradioyhtiöiden osalta, jotka saavat myydä mainosaikaa, myös mainostamisella on rajatylittäviä vaikutuksia varsinkin kansalliset rajat ylittävillä yhtenäisillä kielialueilla. Lisäksi omistajana voi olla useampi kuin yksi jäsenvaltio.” (39)

(103)

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa Alankomaiden yleisradioyhtiöt toimivat itse kansainvälisillä markkinoilla. Ne osallistuvat televisio-ohjelmien vaihtoon Euroopan yleisradioliiton välityksellä ja kuuluvat Eurovisio-järjestelmään. Lisäksi niiden ohjelmia lähetetään Belgiassa ja Saksassa. Tämän lisäksi Alankomaiden yleisradioyhtiöt kilpailevat suoraan kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden kanssa, jotka toimivat kansainvälisillä yleisradiolähetysten markkinoilla ja joilla on kansainvälinen omistusrakenne.

(104)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että tapauskohtainen rahoitus, varojen siirtäminen yhteistuotantorahastoon ja teknisten palvelujen tarjoaminen maksutta voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(105)

Koska kaikki EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät eivätkä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Altmark-tuomiossa vahvistamat edellytykset täyty kokonaisuudessaan, komissio katsoo, että tapauskohtainen rahoitus (rahoitus FOR:stä ja vastikevaroista), yhteistuotantorahaston kautta myönnetyt varat sekä teknisten palvelujen tarjoaminen maksutta Alankomaiden yleisradioyhtiöille on 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Toisaalta etu, jonka vapaa pääsy kaapeliverkkoon tarjoaa, ei käsitä valtion varojen siirtoa eikä se ole valtiontukea.

(106)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 659/99 (40) 1 artiklan b kohdan mukaan ”voimassa olevalla tuella” tarkoitetaan muun muassa

(107)

Edellä todetun mukaisesti voidaan erottaa toisistaan vuotuiset maksut, joita tämä päätös ei koske, sekä tapauskohtaiset maksut.

(108)

Vuotuiset maksut perustuvat viestintälain 110 §:ään. Siinä todetaan, että yhteisöt, joille on myönnetty ohjelma-aikaa, ovat oikeutettuja saamaan rahoitusta yleisestä talousarviosta. Viestintälaissa säädetään myös rahoituksen tasosta ja saatavuudesta. Tämä rahoitusjärjestelmä oli olemassa jo ennen EY:n perustamissopimuksen voimaantuloa, ja se on voimassa olevaa tukea, minkä komissio on tunnustanut valtiontukipäätökseen E-5/2005 liittyvässä menettelyssä (41).

(109)

Niin kutsuttuihin tapauskohtaisiin maksuihin liittyy erityispiirteitä, jotka erottavat ne säännöllisistä vuotuisista maksuista ja joiden vuoksi niitä ei pitäisi määritellä voimassa olevaksi tueksi:

(110)

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt ovat saaneet NOB:ltä maksutta teknisiä palveluja siitä asti, kun vuoden 1987 viestintälaki tuli voimaan. Tuosta vuodesta lähtien NOB on tarjonnut palveluja julkisen palvelun yleisradioyhtiöille, vaikka alun perin niistä vastasi NOS. NOB:n tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, ja se tarjoaa palvelut yksittäisille julkisen palvelun yleisradioyhtiöille maksutta ja saa maksun suoraan valtiolta. Siten myös tätä toimenpidettä voidaan pitää uutena tukitoimena.

(111)

Tapauskohtainen rahoitus (maksut FOR:stä ja vastikevaroista yksittäisille yleisradioyhtiöille), siirrot yhteistuotantorahastosta ja teknisten palvelujen tarjoaminen maksutta olisi katsottava ennemmin uudeksi tueksi kuin voimassa olevaksi tueksi.

(112)

Tukitoimien erityispiirteiden johdosta ainoa mahdollinen peruste niiden soveltuvuudelle yhteismarkkinoille on EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohta, jossa todetaan, että ”yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja (…) sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.”

(113)

Yhteisöjen tuomioistuimen on katsonut johdonmukaisesti, että EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohta saattaa oikeuttaa poikkeamaan säännöstä, joka kieltää valtiontuen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja suorittavilta yrityksiltä. Altmark-tuomiossa tuomioistuin vahvistaa implisiittisesti, että valtiontuki, jolla hyvitetään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta yritykselle aiheutuneet kustannukset, voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset (43).

(114)

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (44) mukaan perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohta sisältää poikkeuksen, jota on tulkittava suppeasti. Tuomioistuin on selventänyt, että toimenpiteeseen voidaan soveltaa kyseistä poikkeusta, jos se täyttää seuraavat ehdot:

(115)

Yleisradiotoiminnasta annetussa tiedonannossa vahvistetaan menetelmät ja periaatteet, joilla komissio valvoo edellä mainittujen edellytysten täyttämistä. Sen vuoksi komission on nyt kyseessä olevassa tapauksessa otettava kantaa seuraaviin kysymyksiin:

(116)

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että tapauskohtainen rahoitus ja teknisten palvelujen tarjoaminen maksutta on tarkoitettu tukemaan toimintaa, joka sisältyy yleisen julkisen palvelun tehtäväkenttään. Sen vuoksi on tarpeen arvioida julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden rahoituksen tasoa kokonaisuudessaan, mutta tässä päätöksessä ei edellä mainittuja toimenpiteitä lukuun ottamatta pyritä arvioimaan julkisen rahoituksen järjestelmää ja edellytyksiä. Päätöksessä ei myöskään käsitellä sitä, kuinka julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmä on kokonaisuudessaan organisoitu.

(117)

Kuten yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 33 kohdassa todetaan, jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä yleisradioyhtiön julkisen palvelun tehtävä. Ottaen huomioon yleisradiotoiminnan erityisluonteen komissio katsoo, että ”laaja-alainen määritelmä, jonka mukaan tietyn yleisradioyhtiön tehtäväksi uskotaan tasapainoisen ja vaihtelevan ohjelmiston tarjoaminen julkisen palvelun tehtävän mukaisesti, voidaan katsoa pöytäkirjan tulkitsevien määräysten mukaan 86 artiklan 2 kohdan nojalla oikeutetuksi. Tällainen määritelmä olisi yhdenmukainen yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämistä koskevan tavoitteen kanssa ja varmistaisi moniarvoisuuden, mukaan lukien kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus.”

(118)

Vaikka määritelmä voikin olla laaja, sen olisi kuitenkin oltava riittävän selkeä ja tarkka, jotta olisi selvää, tarkoittaako jäsenvaltio tietyn toiminnan, jota julkisen palvelun tehtävän saanut yritys harjoittaa, sisältyvän julkisen palvelun tehtäväkenttään. Kuten yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 36 kohdassa todetaan, komission tehtävänä on vain varmistaa, ettei julkisen palvelun määritelmään sisälly selviä virheitä.

(119)

Alankomaiden yleisradioyhtiöiden pääasiallisena tehtävänä on tuottaa laadukkaita ja vaihtelevia ohjelmia yleiseen lähetykseen julkisilla kanavilla yleisen edun mukaisesti, kuten säädetään viestintälain 13c §:ssä. Laissa säädetään myös ohjelmasuunnitteluun sovellettavista erityisvaatimuksista, jotka koskevat sisältöluokkia ja kullekin luokalle varattavaa ohjelma-aikaa.

(120)

CLT-UFA totesi Alankomaiden yleisradioyhtiöiden lähettävän liian paljon urheiluohjelmia, erityisesti liikaa jalkapalloa. Kantelijat ovat täsmentäneet, että NOS RTV lähettää Alankomaissa suurimman osan kaikista urheilutapahtumista. Kuten edellä todettiin, tapauskohtaisella rahoituksella oli tarkoitus rahoittaa toimintaa, joka sisältyy yleisen julkisen palvelun tehtäväkenttään, ja näin ollen se oli tarkoitettu myös urheilutapahtumien lähetysoikeuksien hankintaa varten.

(121)

Komissio ei kuitenkaan pidä selvänä virheenä sitä, että urheiluohjelmien lähetykseen käytetään noin 10 prosenttia koko ohjelma-ajasta. Urheilu voi sisältyä yleisradioyhtiöiden julkisen palvelun tehtäväkenttään ja urheiluohjelmille varattu 10 prosentin osuus ohjelma-ajasta sopii julkisen palvelun tehtävään tarjota tasapainoista ja vaihtelevaa ohjelmistoa.

(122)

Komissio katsoo, että pääasiallinen tehtävä, sellaisena kuin se määritellään viestintälain 13c §:n 1 momentissa, määritellään melko laveasti mutta että sen voidaan katsoa täyttävän Alankomaiden yhteiskunnan demokraattiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tarpeet, kuten Amsterdamin pöytäkirjassa edellytetään. Näin ollen lainsäädännössä oleva pääasiallisen tehtävän määritelmä on riittävän selkeä ja tarkka eikä siihen sisälly selviä virheitä.

(123)

Yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 40 kohdan mukaan poikkeuksen soveltaminen 86 artiklan 2 kohdan nojalla edellyttää, että julkisen palvelun tehtävä on osoitettu Alankomaiden yleisradioyhtiöille virallisella asiakirjalla. Komissio huomauttaa, että viestintälain 13c §:ssä ja sitä tukevassa lainsäädännössä määritelty julkisen palvelun tehtävä osoitetaan viestintälailla NOS:lle. Lain 31 §:ssä annetaan yleisradioyhtiöille oikeus lähettää ohjelmia julkisilla kanavilla, ja komissio katsoo, että pääasiallinen tehtävä lähettää ohjelmia on osoitettu riittävällä tavalla yleisradioyhtiöille.

(124)

Yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 6.3 luvussa selvitetään, että komission on arvioitava oikeasuhteisuutta kahdelta kannalta (45).

(125)

Sen on ensinnäkin laskettava Alankomaiden yleisradioyhtiöille osoitetun julkisen palvelun tehtävän nettokustannukset ja tarkistettava, onko tehtävästä maksettu liian suurta korvausta. Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava valtiontuki ei saa ylittää tehtävästä aiheutuvia nettokustannuksia. Nettokustannuksia laskettaessa on otettava huomioon myös muut julkisen palvelun tehtävästä suoraan tai välillisesti saadut tulot. Sen vuoksi julkisen palvelun toiminnoista saatava nettohyöty otetaan huomioon tuen oikeasuhteisuutta arvioitaessa.

(126)

Toisaalta komission on tutkittava kaikki käytettävissään olevat tiedot, jotka viittaavat siihen, että yleisradioyhtiöt ovat vääristäneet kilpailua markkinoilla enemmän kuin on tarpeen julkisen palvelun tehtävän hoitamiseksi. Esimerkiksi jos julkisen palvelun yleisradioyhtiön alhaisemmat tulot katetaan valtiontuella, se saattaa alentaa mainoshintoja tai ryhtyä markkinoilla muihin julkisen palvelun tehtävään kuulumattomiin toimiin kilpailijoiden tuloja vähentääkseen. Tällainen toiminta edellyttäisi lisää julkista rahoitusta, jolla korvattaisiin liiketoiminnan menetetyt tulot ja joka sen vuoksi merkitsisi sitä, että julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä maksetaan liian suurta korvausta.

(127)

Komission on ensinnäkin määritettävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannukset. Koska Alankomaiden yleisradioyhtiöt harjoittavat myös julkiseen palveluun kuulumatonta toimintaa, niillä on jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta 25 päivänä kesäkuuta 1980 annetun komission direktiivin 80/723/ETY (46), sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2000/52/EY (47), mukaisesti oltava erilliset kirjanpidot erilaisia toimintoja varten. Kustannukset ja tulot on kirjattava asianmukaisesti eri toimintoihin selkeästi määriteltyjen ja puolueettomien kustannuslaskennan periaatteiden mukaisesti. Ainoastaan kokonaisuudessaan julkisen palvelun toiminnoista johtuvia kustannuksia ei tarvitse jakaa suhteellisesti kummallekin palvelumuodolle, vaan ne voidaan kirjata kokonaan julkiselle palvelulle, vaikka niistä koituu etua myös liiketoiminnalle (48).

(128)

Direktiivi 80/723/ETY on pantu Alankomaissa täytäntöön kilpailulain (Mededingingswet) muutoksella (49). Lisäksi erityinen asetus (50) velvoittaa yleisradioyhtiöt pitämään erillistä kirjanpitoa kaikista oheis- ja liitännäistoiminnoista. Tämän pohjalta Alankomaiden viranomaiset ovat toimittaneet yleisradioyhtiöiden kustannus- ja tulotietoja vuosilta 1994–2005.

(129)

Direktiivin 80/723/ETY vaatimusten mukaan sen lisäksi, että jäsenvaltioiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa julkisen palvelun toiminnoille ja niihin kuulumattomille toiminnoille, myös kaikki kustannukset ja tulot on jaettava oikein soveltamalla johdonmukaisesti objektiivisesti perusteltuja kustannuslaskennan periaatteita, ja että kustannusten jakoon on sovellettava selkeästi määriteltyjä periaatteita, joiden mukaan erillisiä kirjanpitoja pidetään.

(130)

Kyseessä olevassa asiassa komissio kuitenkin huomauttaa, ettei asetuksessa määritellä, miten yleisradioyhtiöiden olisi jaettava julkiselle palvelulle ja muille toiminnoille yhteiset kustannukset. Alankomaiden viranomaisilta saadut tiedot vahvistavat vielä, että yleisradioyhtiöt käyttävät kustannusten jaossa erilaisia menetelmiä. Viranomaiset vahvistavat, että yksittäisten yleisradioyhtiöiden kustannukset on jaettu oikein, mutta koska kukin yleisradioyhtiö päättää kustannusten jaosta itse, eri yleisradioyhtiöt saattavat jakaa ne eri tavoin. Komissio kuitenkin katsoo, että se, etteivät yleisradioyhtiöt toimi yhtenäisellä tavalla, merkitsee, ettei asetuksessa säädetä riittävän tarkasti kustannusten jakamisesta.

(131)

Sen vuoksi Alankomaiden viranomaisten toimittamien tietojen perusteella ei voida päätellä, että kustannukset on jaettu asianmukaisesti hyväksyttyjä kustannusten kohdentamismenetelmiä käyttäen. Näin ollen komissio katsoo, että kaikki yleisradioyhtiöiden liiketoiminnan nettotulot olisi otettava huomioon ratkaistaessa, onko julkinen rahoitus ollut oikeasuhteista julkisen palvelun kustannuksiin nähden. Tämä vastaa myös julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmään sovellettavaa Alankomaiden lainsäädäntöä, joka velvoittaa yleisradioyhtiöt käyttämään julkisen palvelun tarkoituksiin kaiken saamansa voiton, myös sen, joka on peräisin liiketoiminnasta (51).

(132)

Yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 57 kohdan mukaan valtiontuki ei saa ylittää yleisradioyhtiölle julkisen palvelun tehtävien täyttämisestä aiheutuvia nettokustannuksia. Siis sen jälkeen, kun julkisen palvelun nettokustannukset on määritetty, on laskettava, onko julkisen rahoituksen kokonaismäärä kustannuksia suurempi.

(133)

Kuten edellä todettiin, silloin kun kustannuksia ei ole jaettu kattavasti tai tarkoituksenmukaisesti, on julkisen palvelun nettokustannuksia laskettaessa otettava huomioon nettotulot kaikesta sellaisesta toiminnasta, jota on tuettu suoraan tai välillisesti julkisella rahoituksella (52). Ainoastaan täysin erillisestä liiketoiminnasta saatuja tuloja ei tarvitse ottaa huomioon julkisen palvelun tehtävän suorittamisesta aiheutuneita nettokustannuksia laskettaessa. Se on toimintaa, joka ei ole hyötynyt julkisesta rahoituksesta suoraan tai välillisesti — esimerkiksi halvempien tuotantopanosten muodossa — tai jonka osalta kyseinen osuus julkisen palvelun toiminnan kanssa yhteisistä tai sen tuloksena saaduista tuotantopanoksista on kokonaan maksettu.

(134)

Kuten aikaisemmin jo huomautettiin, Alankomaiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmässä ei määritellä ”erillisiä” toimintoja eikä varoja jaeta kattavalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla yleisradioyhtiöiden eri toimintamuotojen kesken. Viestintälaissa säädetään lisäksi, että kaikki pääasiallisesta tehtävästä ja oheistehtävistä (53) sekä oheis- ja liitännäistoiminnoista (54) saatavat nettotulot on käytettävä julkisen palvelun tehtävän täyttämiseen (55).

(135)

Tämän vuoksi julkisen palvelun toiminnasta aiheutuneet nettokustannukset lasketaan ottaen huomioon julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden kaikesta toiminnasta kertyneet tulot. Näin ollen:

(136)

Edellä mainittujen kohtien summa ratkaisee, ylittääkö julkinen rahoitus kokonaisuudessaan julkisen palvelun kokonaisnettokustannukset, toisin sanoen, onko julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä maksettu liian suuri korvaus.

(137)

NOB:n maksutta tarjoamat tekniset palvelut olisi periaatteessa otettava huomioon ylikompensaatiota arvioitaessa. Toimenpidettä ei kuitenkaan ole tarpeen sisällyttää selvästi laskelmaan, koska maksuttomaan tekniseen palveluun liittyviä etuja voidaan pitää korvaavina kustannuksina, jotka muussa tapauksessa olisi pitänyt rahoittaa. Kyseisten kustannusten maksaminen olisi siten lisännyt samalla määrällä Alankomaiden yleisradioyhtiöille osoitetun julkisen palvelun tehtävän kustannuksia. Kyseisten kustannusten sisällyttäminen laskelmaan ei näin ollen muuttaisi nettokustannuksia koskevaa lopullista tulosta (57).

(138)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio määritteli ylikompensaation alustavasti 110 miljoonaksi euroksi. Laskelma perustui puutteellisiin lukuihin varantoihin tehdyistä tosiasiallisista siirroista ja koko julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmän hallinnassa vuosina 1992–2002 olleiden varantojen määrästä. Viranomaiset eivät toimittaneet tuolloin kattavasti tietoja yksittäisistä yleisradioyhtiöistä.

(139)

Menettelyn aloittamisen jälkeen komissio sai yksittäisten yleisradioyhtiöiden kustannus- ja tulotiedot, jotka ovat yksityiskohtaisemmat kuin menettelyn aloittamisen aikaan toimitetut koko järjestelmää koskevat luvut. Uusiin tietoihin sisältyi tosiasialliset tiedot vuoteen 2005 asti ja myös vuotta 2006 koskeva arvio.

(140)

Tämä päätös koskee tapauskohtaisia maksuja, jotka maksettiin vuosina 1994–2005. Ajanjakson päättymispäivän osalta Alankomaiden viranomaiset kehottivat komissiota ottamaan huomioon myös vuoden 2006 luvut. Komissio ei kuitenkaan pidä tätä tarkoituksenmukaisena, sillä vuoden 2006 luvut ovat vasta arvioita meneillään olevasta tilivuodesta.

(141)

Nähtävästi 14:lle kaikkiaan 19:stä julkisen palvelun yleisradioyhtiöstä on maksettu liian suuria korvauksia vuosina 1994–2005. Tästä on kertynyt 32 miljoonan euron voitot, jotka yhtiöt ovat yleensä siirtäneet ohjelmatoiminnan varantoonsa.

(142)

Joissakin tapauksissa osa liian suurista korvauksista on kuitenkin käytetty tasapainottamaan vuotta 1994 edeltävän ajan liian pieniä korvauksia. Joidenkin yleisradioyhtiöiden ohjelmatoiminnan varanto oli vuoden 1994 alussa miinusmerkkinen (58). Yleisradioyhtiöt saivat kirjata miinusmerkkisen ohjelmatoiminnan varannon vain siinä tapauksessa, että julkisen palvelun kustannukset olivat suuremmat kuin eri lähteistä saatu julkisen palvelun rahoitus. Toisin sanoen ohjelmatoiminnan varanto saattoi olla miinusmerkkinen ainoastaan silloin, kun julkisen palvelun kustannusten korvaus oli liian pieni.

(143)

Toisaalta liiketoiminnan mahdolliset tappiot oli rahoitettava yhdistysvarannoista eikä niihin voitu käyttää ohjelmatoiminnan varantoja. Alankomaiden viranomaisten mukaan yhdistysvarannot on muodostettu yksityisin varoin.

(144)

Joissakin tapauksissa julkisen palvelun kustannusten korvausten puutteet rahoitettiin tilapäisesti yhdistysvarannosta. Vuonna 1993 Alankomaiden viranomaiset ”jäädyttivät” yhdistysvarannot, minkä jälkeen julkisen palvelun toiminnan ja liiketoiminnan tuloja ei enää voinut lisätä niihin. Poikkeuksellisesti korvattiin kuitenkin ennen vuotta 1994 yhdistysvarannoista suoritetut maksut, jotta vielä korvaamatta olevat julkisen palvelun kustannukset saatiin katettua. Alankomaiden viranomaisten mukaan tämä oli ainoa tilanne, jossa kyseisiä varantoja lisättiin vielä vuoden 1994 jälkeen (59).

(145)

Komissio katsoo, että syynä negatiivisiin ohjelmatoiminnan varantoihin ja positiivisiin yhdistysvarantoihin olivat yksinomaan aiemmat julkisen palvelun kustannusten liian pienet korvaukset. Niiden tasapainottamiseen myöhemmin käytetyt varat katsotaan sen vuoksi julkisen palvelun tehtävän tukikelpoisiksi kustannuksiksi. Vastaavia määriä ei sen vuoksi tarvitse ottaa huomioon ylikompensaatiota vahvistettaessa.

(146)

Kuten edellä 141 kappaleessa todettiin, liian suuret korvaukset ovat yleensä päätyneet ohjelmatoiminnan varantoihin. Vuonna 2005 PO päätti ensimmäisen kerran viestintälain 109a §:n ja 19a §:n 1 momentin h kohdan nojalla, että yksittäisen yleisradioyhtiön vuotuisen talousarvion 5–10 prosentilla ylittävät varannot on siirrettävä PO:lle (60). Tämän siirron katsotaan kuuluvan tapauskohtaisiin toimenpiteisiin, ja se otetaan huomioon määritettäessä korvausten oikeasuhteisuutta. Siirrot ovat johtaneet siihen, että yksittäisten julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden saamat korvaukset ovat pienentyneet ja PO:n saamat liian suuret korvaukset kasvaneet.

(147)

Kun julkisen palvelun nettokustannukset on vähennetty 8.3.2 jaksossa selostetulla tavalla kultakin vuodelta vuodesta 1994 vuoteen 2005 valtiolta saadun rahoituksen kokonaismäärästä, komission päätelmä on, ettei yksikään yleisradioyhtiö ole saanut julkista rahoitusta niin paljon, että se olisi yli 10 prosenttia sen vuotuisesta talousarviosta. Koska julkisen yleisradiotoiminnan kustannukset saattavat vaihdella vuosittain, valtio voi varainhoidollisista syistä toivoa voivansa pitää julkisen rahoituksen vaihtelut mahdollisimman pieninä ja sallia sen, että tietty prosenttiosuus vuotuisesta ylikompensaatiosta siirretään seuraavalle vuodelle. Komissio on hyväksynyt tämän periaatteen Tanskan yleisradiotoimintaan liittyvässä tapauksessa (61).

(148)

Edellä mainitussa tapauksessa komissio totesi, että kyseisten varantojen käyttö mainittuun tarkoitukseen on vahvistettava ja, jos korvaukset on määritetty liian suuriksi, ne on maksettava takaisin tiettyinä aikoina vähentämällä ne seuraavan vuoden korvauksista. Jos siis ylikompensaatio on enintään 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä, se on EY:n perustamissopimuksen mukainen ja voidaan siirtää seuraavalle vuoden mittaiselle kaudelle ja vähentää kyseiseltä kaudelta maksettavan korvauksen määrästä.

(149)

Kuten jo mainittiin, Alankomaiden viranomaiset ovat päättäneet, että kukin julkisen palvelun yleisradioyhtiö voi pitää vain yhtä varantoa, joka saa olla enintään 5–10 prosenttia sen vuotuisesta talousarviosta (62). Tämän rajoituksen huomioon ottaen PO määräsi vuonna 2005, että 42,457 miljoonaa euroa yksittäisten yleisradioyhtiöiden varantoja oli siirrettävä PO:lle. Myös viranomaiset ovat sitoutuneet valvomaan varantoja säännöllisesti ja määräämään yli 10 prosenttia vuotuista korvausta suuremman määrän maksettavaksi takaisin vuodesta 2006 alkaen (63). Tämän vuoksi katsotaan edellytysten täyttyvän sille, että ylikompensaatio, joka ei ylitä 10 prosenttia julkisen palvelun yleisradioyhtiön vuotuisesta talousarviosta, voidaan hyväksyä yhteismarkkinoille soveltuvana (64).

(150)

Koska ylikompensaatio ei ylitä 10 prosenttia vuotuisesta talousarviosta, sitä voidaan pitää julkisen palvelun tehtävän täyttämisen kannalta perusteltuna ja sen vuoksi tuen katsotaan olevan EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaa tukea.

(151)

Myös PO on saanut korvauksia yleisradiotoiminnan järjestelmän hallinnointi- ja koordinointitehtävästä. PO on tätä tehtävää hoitava erillinen organisaatio, jolla on sisäiset erilliset kirjanpidot. Alankomaiden viranomaiset ovat todenneet, että vaikka NOS RTV ja PO ovat saman oikeussubjektin osia ja niillä on myös konsolidoitu tilinpäätös, niillä ei missään olosuhteissa ole mahdollisuutta käyttää toistensa varoja.

(152)

PO:n erillisten kirjanpitojen perusteella ja edellä selostetun menettelyn tuloksena komissio katsoo, että PO on saanut ylikompensaatiota yhteensä 55,908 miljoonaa euroa, johon eivät sisälly yksittäisiltä yleisradioyhtiöiltä vuonna 2005 siirretyt varannot. Niiden määrä oli 42,457 miljoonaa euroa. Kun kyseiset siirrot otetaan huomioon, PO:n saama ylikompensaatio on 98,365 (55,908 + 42,457) miljoonaa euroa.

Taulukko 4.

Yleisesitys PO:n vuotuisesta rahoituksesta (1994–2005), miljoonaa euroa (65)

(153)

Katsotaan, ettei 98,365 miljoonan euron ylikompensaatio ole tarpeen julkisen palvelun tehtävän suorittamiselle ja ettei siihen näin ollen voida soveltaa 86 artiklan 2 kohdan nojalla poikkeusta valtiontukikiellosta. Tämän vuoksi ylikompensaatiota ei pidetä yhteismarkkinoille soveltuvana tukena ja se olisi periaatteessa perittävä PO:lta takaisin.

(154)

Ylikompensaatio näkyy kuitenkin ylittävän PO:n saamien tapauskohtaisten maksujen kokonaismäärän. PO on saanut valtion viestintäbudjetista tapauskohtaisina maksuina 33,870 miljoonaa euroa sekä muilta yleisradioyhtiöiltä tapauskohtaisina siirtoina 42,457 miljoonaa euroa. Se on siis saanut tapauskohtaisten toimenpiteiden muodossa yhteensä 76,327 miljoonaa euroa. Tapauskohtaiset maksut ovat lisäksi kasvaneet korkoa, mikä olisi otettava huomioon määritettäessä varojen määrää, jota ei saatu voimassa olevien tukitoimien puitteissa. Tämän vuoksi takaisin olisi perittävä 76,327 miljoonaa euroa ja korot, koska ylikompensaation loppuosa on myönnetty voimassa olevan tuen puitteissa eikä sitä voida periä takaisin.

(155)

Kuten yleisradiotoiminnasta annetussa tiedonannossa todetaan, komissio katsoo, ettei yleisradioyhtiöiden tarvitse toimia kilpailunvastaisella tavalla täyttääkseen julkisen palvelun tehtävänsä. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio mainitsi seuraavat mahdolliset markkinoiden vääristymät.

(156)

Vuonna 1985 tehdyssä yleisradioyhtiöiden ja kaapelioperaattorien välisessä vakiosopimuksessa määrätään Alankomaiden hallituksen pyynnöstä, ettei kaapelioperaattorien tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksuja alankomaalaisten julkisten televisio-ohjelmien lähettämisestä. PO ei siis vaatinut kaapelioperaattoreilta tekijänoikeusmaksuja, ja voidaan kysyä, toimiko se tavanomaisen markkinatoimijan tavoin luopuessaan liiketulosta.

(157)

Alankomaiden viranomaiset kuitenkin väittävät, ettei markkinakäyttäytyminen ja se, ettei PO vaadi tekijänoikeusmaksuja, ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Myöskään kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt eivät vaadi kaapelioperaattoreilta maksua ohjelmiensa lähettämisestä (66).

(158)

Yleisradioyhtiöiden ja kaapelioperaattorien väliset kaupalliset sopimukset voivatkin olla erilaisia etenkin siltä osin kuin liiketoimeen sisältyy lähetyspalvelujen vaihtoa sisällön saatavuuteen, mistä on etua kummallekin osapuolelle. Tämän mukaisesti komissio päättelee, ettei ole selviä merkkejä siitä, että PO toimisi markkinakäyttäytymiseen nähden ristiriitaisella tavalla ja että se liiketuloista luopumalla lisäisi julkisen rahoituksen tarvetta.

(159)

Muodollista tutkintamenettelyä aloitettaessa komissiolla ei ollut riittävästi viitteitä siitä, että STER on todella harjoittanut alihinnoittelua. Kantelijoiden ja Alankomaiden viranomaisten tutkinnan aloittamisen jälkeen toimittamat tiedot on kuitenkin arvioitava.

(160)

Tiedonannon 58 kohdan mukaan julkisen palvelun yleisradioyhtiöt saattavat alentaa mainoshintoja kilpailijoiden tuloja vähentääkseen. Olisi kuitenkin muistettava, että Alankomaissa yleisradioyhtiöt eivät suoranaisesti harjoita mainostoimintaa, vaan siitä vastaa erillinen organisaatio, STER. STER:n tehtävänmäärittelyn mukaan sen on hallinnoitava käytettävissä olevaa mainosaikaa siten, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden keskitettyyn rahoitukseen kohdistuu mahdollisimman edullinen vaikutus. Se toimii välittäjänä, jonka tehtävänä on maksimoida yleisradioyhtiöiden mainosajan myynnistä saatava tuotto. Kuten 17 kappaleessa jo mainittiin, STER siirtää mainostulot suoraan viestintäbudjettiin.

(161)

Jos STER harjoittaisi alihinnoittelua, sen pitäisi ilmetä jollakin tai kaikilla seuraavista tavoista: STER:llä olisi kilpailijoihin verrattuna alhaisemmat hinnat, STER:n markkinaosuus kasvaisi ja sen tulot vähenisivät.

(162)

Ensinnäkin, kuten komissiokin totesi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, mainosaikaa myyvien julkisten ja yksityisten yritysten hintojen vertailun voitaisiin katsoa olevan lähellä yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 58 kohdassa mainittuja kriteerejä.

(163)

Hintojen vertailua varten sopivin kohderyhmä on 20–49-vuotiaat. Kuten taulukosta 5 ilmenee, on erilaisia alaryhmiä, joista useimmissa on kohderyhmänä 20–49-vuotiaat katsojat.

Taulukko 5.

STER:n kohderyhminä olevien GRP-luokkien prosenttiosuudet (2004)

(164)

Taulukosta 5 ilmenee, että STER myy mainosaikaa, joka on kohdennettu pääasiassa 20–49-vuotiaille katsojille. Vuodesta 1999 alkaen STER:n osuus mainonnan markkinoista sekä julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden tavoittama osuus 20–49-vuotiaista katsojista ovat vähentyneet. Kyseisen 20–49-vuotiaiden kohderyhmän osalta mainostajilta veloitetut bruttohinnat olivat seuraavat:

Taulukko 6.

Bruttohinnat GRP 20–49 -luokassa (klo 18.00–24.00), 1995–2005, euroa

(165)

Edellä ilmoitettujen lukujen perusteella STER:n listahinnat GRP 20–49 -luokassa ovat olleet ainoastaan hieman alhaisemmat kuin kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden listahinnat. Alankomaiden viranomaisten mukaan sekä STER että kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt myöntävät melko huomattavia alennuksia. Radio- ja televisioyhtiöt näyttävät myöntäneen paljon suurempia alennuksia, etenkin vuodesta 1998 alkaen. Alennukset esitetään seuraavassa:

Taulukko 7.

Tosiasialliset alennukset prosentteina vuosina 1994–2005

(166)

Vaikka STER:llä ei ole yhtä paljon vastaanottavaista katsojakuntaa kuin kaupallisilla radio- ja televisioyhtiöillä — sen valikoivuus on vähäinen, minkä vuoksi se ei pysty yhtä hyvin tarjoamaan tarkoin rajattua kohderyhmää — ja sillä on kokonaisuudessaan pienempi katsojakunta ja pienempi osuus mainonnan markkinoista (ks. taulukko 9), sillä on korkeammat nettohinnat kuin mitä kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt ovat veloittaneet.

Taulukko 8.

Nettohinnat GRP 20–49 -luokassa (klo 18.00–24.00), 1995–2005, euroa

(167)

Taulukosta 9 voidaan lisäksi päätellä, että yleisradiotoiminnan katsojaosuuden väheneminen ja sen markkinaosuuden väheneminen korreloivat selvästi keskenään. Ei ole näyttöä siitä, että STER olisi mahdollisen alihinnoittelun vuoksi lisäämässä markkinaosuuttaan tai edes säilyttämässä sen ennallaan huolimatta sen asiakkaina olevien yleisradioyhtiöiden katsojaosuuden pienenemisestä. STER päinvastoin menettää osuuttaan mainonnan markkinoista samaan tahtiin kuin julkisen palvelun yleisradioyhtiöt menettävät katsojia.

Taulukko 9.

Katsojakunta ja osuus mainonnan markkinoista

(168)

Ei myöskään ole näyttöä siitä, että STER menettäisi mainostuloja markkinaosuuttaan kasvattaakseen.

Kuvio 1.

Brutto- ja nettotulojen kehitys

(169)

Taulukosta 7 ja kuviosta 1 voidaan päätellä, että STER on tarjonnut huomattavia alennuksia. Kuviosta 1 voidaan kuitenkin myös päätellä, että alennuksista huolimatta nettomainostulot ovat pysyneet jokseenkin ennallaan. Alennusten myöntäminen ei ole johtanut merkittäviin tulojen muutoksiin.

(170)

Tämän perusteella näyttää siltä, ettei mikään niistä seikoista, jotka tavallisesti liittyvät alihinnoitteluun — alhaisemmat hinnat, markkinaosuuden kasvu ja tilapäinen tulojen menetys — ole toteutunut Alankomaiden mainonnan markkinoilla. Jälleen on korostettava, että STER ei ole riippuvainen julkisen palvelun yleisradioyhtiöistä ja että sen tulot menevät suoraan viestintäbudjettiin. Tämän mukaisesti komissio päättelee, ettei ole merkkejä siitä, että STER olisi harjoittanut alihinnoittelua siinä määrin, että se johtaisi kohtuuttomaan tulojen menetykseen, joka puolestaan lisäisi julkisen palvelun yleisradiotoiminnan järjestelmän julkisen rahoituksen tarvetta.

(171)

SBS Broadcasting BV väitti, että pelkkä GRP 20–49 -luokalle kohdennetusta mainosajasta STER:lle maksettujen hintojen ja IP:lle ja/tai SBS:lle maksettujen hintojen vertailu ei voi olla ainoa peruste määritettäessä, onko STER harjoittanut alihinnoittelua.

(172)

SBS toteaa vielä, että mainostajat ovat halukkaita maksamaan lisähintaa STER:n tarjoamasta GRP 20–49 -luokalle kohdennetusta mainosajasta, koska se saavuttaa myös kohderyhmän ulkopuolisia ihmisiä. Lisäksi STER on soveltanut GRP 13+ -luokalle (teini-ikäiset) tarkoitettuun mainosaikaan hintoja, jotka ovat paljon alhaisemmat kuin kaupallisten kilpailijoiden hinnat. Komissio toimitti edellä esitetyt huomautukset Alankomaiden viranomaisille (67).

(173)

Ensimmäisen huomautuksen osalta olisi tehtävä heti selväksi, että tuotteitaan mainostaessaan markkinointiyhtiöt pyrkivät tavoittamaan jonkin kohderyhmän. Tähän ryhmään kuulumattomat katsojat eivät ole tärkeitä. Yksi kriteereistä mainosaikaa ostettaessa on mahdollisuus valita kohderyhmä. Jos mainospaikka ei ole valikoiva, toisin sanoen ”jätettä” on runsaasti (mainonta tavoittaa ihmisiä kohderyhmän ulkopuolelta), se ei ole edullinen. Koska STER:n myymä mainosaika on vain vähän valikoivaa — se tavoittaa monenlaiset katsojat — STER:n on Alankomaiden viranomaisten mukaan todellisuudessa vaikea pitää mainosajan hintojaan entisellä tasolla. Toiseksi GRP 13+ -luokka ei ole yhtä tärkeä kuin GRP 20–49 -luokka. Taulukossa 5 esitetyt tiedot osoittavat GRP 13+ -luokan suhteellisen vähäisen merkityksen, ja niistä ilmenee selvästi, ettei GRP 13+ -luokka ole ratkaiseva hintavertailua tehtäessä. Kuten Alankomaiden viranomaiset totesivat, GRP 20–49 -luokka on paljon tärkeämpi. Se, että STER:llä on GRP 13+ -luokan osalta alhaisemmat hinnat, ei sinänsä todista, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöt harjoittaisivat alihinnoittelua.

(174)

Vaikka STER on tarjonnut huomattavia alennuksia, mainostulot eivät ole kokonaisuudessaan vähentyneet vaan pysyneet ennallaan. Komissio on arvioinut muut väitteet ja Alankomaiden viranomaisten vastaukset ja katsoo, ettei nykyisellään ole näyttöä siitä, etteikö STER olisi pyrkinyt maksimoimaan mainostulojaan ja että sen toiminta olisi lisännyt julkisen rahoituksen tarvetta.

(175)

Tutkintamenettelyn aloittamisen ajankohtana komissio totesi, ettei ollut selvää näyttöä, jonka perusteella olisi pitänyt päätellä yleisradioyhtiöiden maksaneen jalkapallotapahtumien lähetysoikeuksista rakenteellisesti markkinahintaa korkeampaa hintaa. Yhtenä perusteluna oli se, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöt tekivät neuvotteluissa korkeamman tarjouksen kuin mitä kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt olivat halukkaita maksamaan. CLT-UFA valitti Alankomaiden yleisradioyhtiöiden maksaneen jalkapallotapahtumien lähetysoikeuksista liian korkeita hintoja. Komissio ilmoitti tarkastelevansa vielä tilannetta.

(176)

Seuraava tutkinta ei tuonut esille näyttöä siitä, että yleisradioyhtiöt olisivat tarjonneet enemmän kuin kaupalliset radio- ja televisioyhtiöt tai että ne olisivat hankkineet jalkapallotapahtumien lähetysoikeudet tavalla, joka todennäköisesti sulkisi markkinat kilpailijoilta. Tutkinta-ajalta havaittiin sitä paitsi esimerkkejä tärkeistä jalkapallotapahtumista, joiden lähetysoikeudet olivat kaupallisilla radio- ja televisioyhtiöillä (ks. 55 kappale).

(177)

Vaikka siis tässä menettelyssä ei voitu määritellä kilpailunvastaisia toimintatapoja, kysymystä siitä, tarjoaako järjestelmä sinänsä riittävän suojan mahdollista kilpailunvastaista toimintaa vastaan, tarkastellaan kuitenkin voimassa olevaa tukea koskevassa menettelyssä E-5/2005.

(178)

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoo, että korvauksia on maksettu liikaa 98,365 miljoonaa euroa valtion tukitoimenpiteillä, joita ei voida pitää EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvana tukena ja jotka sen vuoksi olisi perittävä NOS:ltä takaisin sen PO:na suorittamista tehtävistä.

(179)

Koska ylikompensaation määrä kuitenkin ylittää PO:n saamien tapauskohtaisten korvausten kokonaismäärän, 76,3 miljoonaa euroa, takaisin olisi perittävä 76,327 miljoonaa euroa korkoineen, koska ylikompensaation loppuosa on myönnetty voimassa olevan tuen puitteissa eikä sitä voida periä takaisin,

1.

liitännäistoiminnoista saadut tulot ovat yleensä jäsenten maksamia rahoitusosuuksia, jäsenlehdistä saatuja tuloja ja lahjoituksia,

2.

pääomatulot ovat korko-, vuokra- ja osinkotuloja,

3.

ohjelmalehdistä saadut tulot ovat ohjelmalehtien (joihin sisältyy yksityiskohtaiset ohjelmatiedot, ohjelma-arvosteluja, mainoksia jne.) julkaisemisesta saatavia tuloja,

4.

muusta toiminnasta saatavat tulot ovat CD- ja DVD-tuotannosta ja ohjelmaformaattien myynnistä saatavia tuloja.

22.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/25

(1)

Komissio päätti 3. toukokuuta 2005 antaa luvan pelastustuen (N69/2005) myöntämiseen Cyprus Airways Public Ltd:lle (päätös 2005/1322).

(2)

Kyproksen viranomaiset ilmoittivat päiväämättömällä, 9. marraskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä (DG TREN A/28405) Euroopan komissiolle Cyprus Airways Public Ltd. -yhtiötä koskevasta rakenneuudistussuunnitelmasta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja noudattaen edellä mainittua pelastamistukea koskevaa sitoumustaan. Komission pääsihteeristö kirjasi ilmoituksen saapuneeksi 14. marraskuuta 2005 viitteellä SG(05)A10041 ja asialle annettiin numero N 555/2005.

(3)

Komissio pyysi 18. marraskuuta 2005 Kyproksen viranomaisilta selventäviä lisätietoja (D(05)125084). Kyproksen viranomaiset vastasivat komission kysymyksiin 23. tammikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 24. tammikuuta 2006 (viitteellä DG TREN A/11819). Brysselissä järjestettiin 14. joulukuuta 2005 Kyproksen tasavallan ja komission edustajien välinen kokous. Seuraava korkean tason kokous pidettiin Brysselissä 30. tammikuuta 2006, ja silloin keskusteltiin asian edistymisestä.

(4)

Komissio aloitti 22. maaliskuuta 2006 tekemällään päätöksellä, joka annettiin tiedoksi Kyproksen hallitukselle 23 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä (SG-Greffe (2006) D/201246), perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn. Menettelyn numero on C 10/2004.

(5)

Komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin myös Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä asiasta. Kyproksen viranomaiset toimittivat huomautuksensa komissiolle 20. huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellään.

(6)

Komissio sai menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa annetun määräajan kuluessa asianomaisilta osapuolilta yhden huomautuksen. Tämä huomautus lähetettiin sitten Kyproksen viranomaisten tarkasteltavaksi (viitteellä D(2006) 213376), ja Kyproksen huomautukset vastaanotettiin 28. heinäkuuta 2006 (ne kirjattiin saapuneeksi 1. elokuuta 2006 viitteellä A/28810). Kyproksen viranomaisilta saatiin lisätietoja 19. joulukuuta 2006 päivätyllä faksilla (joka kirjattiin saapuneeksi 31. joulukuuta 2006 viitteellä A/40766). Lisätietoja ja -huomautuksia saatiin faksilla 28. helmikuuta 2007.

(7)

Vuonna 1947 julkiseksi osakeyhtiöksi perustetun Cyprus Airways Public Ltd. -yhtiön pääasiallisena toimintana on matkustajien ja rahdin ilmakuljetus sekä muut lentoliikennepalvelut. Yhtiön pääosakkeenomistaja on Kyproksen valtio (69,62 %), ja loput osakkeet ovat noin 4 200 yksityisen piensijoittajan hallussa.

(8)

Cyprus Airways Public Ltd. (jäljempänä ’Cyprus Airways’) kuuluu Cyprus Airways -ryhmään (jäljempänä ’ryhmä’).

(9)

Yhtiö harjoittaa nykyisin säännöllistä liikennettä Euroopassa ja Lähi-idässä sijaitseviin kohteisiin, ja sillä on käytössään 11 ilma-alusta: kaksi vuonna 2002 toimitettua A319-alusta, jotka omistaa Cyprus Airways; seitsemän vuoden 1989 toukokuun ja vuoden 1993 maaliskuun välillä toimitettua A320–200s-alusta, jotka omistaa Cyprus Airways; yksi ilma-alus, joka oli aikaisemmin vuokrattu Eurocyprialle miehistöineen ja kaksi vuosina 2002 ja 2003 toimitettua (vuokrattua) A330-200-alusta.

(10)

Kun rakenneuudistussuunnitelmaa koskeva ilmoitus tehtiin, Cyprus Airways Public Ltd omisti 100-prosenttisesti muut ryhmään kuuluvat yhtiöt, jotka olivat:

(11)

Tämä yhtiö (jäljempänä ’Eurocypria’) harjoittaa tilauslentoja yli 50 eurooppalaiselta lentokentältä. Sen käytössä on viisi ilma-alusta: neljä vuokrattua Boeing 737–800 –alusta, jotka on hankittu vuoden 2003 helmi- ja huhtikuun välisenä aikana ja joiden matkustajakapasiteetti on 189 matkustajaa alusta kohti, sekä Cyprus Airwaysin Eurocyprialle miehistöineen vuokraama A320-alus (A320).

(12)

Hellas Jet SA (jäljempänä ’Hellas Jet’) perustettiin Ateenassa 1. heinäkuuta 2002, ja se aloitti toimintansa 24. kesäkuuta 2004. Hellas Jetin oli määrä olla uusi Ateenaan asettautunut eurooppalainen lentoyhtiö. Se liikennöi kolmella vuokratulla Airbus A320 -aluksella, joiden kotikenttä on Ateenan kansainvälinen lentokenttä. Liiketoimintasuunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, ja reittilennot keskeytettiin vuoden 2005 toukokuussa. Tästä yrityksestä koitui taloudellista tappiota, joka kesäkuuhun 2005 mennessä oli tullut maksamaan ryhmälle yhteensä 29,5 miljoonaa Kyproksen puntaa (51,4 miljoonaa euroa).

(13)

Tämä tytäryhtiö (jäljempänä ’Zenon’) tarjoaa palveluja kyproslaisille matkatoimistoille. Zenon toimittaa ja jakelee erityisesti verkkotekniikalla tietoa, jonka avulla matkatoimistot voivat tehdä lentokoneiden paikanvarauksia, hoitaa lipunmyyntiä sekä tehdä hotelli- ja autovarauksia.

(14)

Tämä yhtiö aloitti toimintansa vuonna 1996, jolloin se otti hoidettavakseen Larnacan ja Paphoksen lentokenttien verovapaiden myymälöiden toiminnan. Kun rakenneuudistussuunnitelmaa koskeva ilmoitus tehtiin, tarkoituksena oli, että Larnacan ja Paphoksen lentokenttien verovapaiden myymälöiden toiminnasta vastaa uusi toimiluvan haltija, joka ei enää kuulu ryhmään. Tämä toteutui kesäkuussa 2006.

(15)

Komission päätös aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely perustui moniin seikkoihin, jotka kävivät ilmi rakenneuudistussuunnitelman tarkastelun yhteydessä. Komissio epäili, noudattiko suunnitelma asiaa koskevia yhteisön puitesääntöjä eli vuonna 2004 annettuja yhteisön suuntaviivoja (3), jotka koskevat valtiontukea vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (jäljempänä ’pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivat’).

(16)

Tämän rakenneuudistussuunnitelman keskeisenä perustana on Kyproksen valtion takaama markkinaehtoinen laina, jota myönnetään kymmeneksi vuodeksi ja jota käytetään ensi kädessä pelastamistuen hyväksynnän jälkeen toukokuussa 2005 otetun 30 miljoonan Kyproksen punnan (51 miljoonan euron) suuruisen lyhytaikaisen lainan takaisinmaksuun. Jäljelle jäävä lainasumma käytetään lentoyhtiön rakenneuudistukseen.

(17)

Rakenneuudistussuunnitelman ensimmäisten 24 kuukauden aikana keskitytään lähinnä kustannusten leikkaamiseen ja valikoivaan tulojen lisäämiseen. Hallitus ja yhtiön johto arvioivat, että kokonaiskustannuksia on tarpeen vähentää 13 prosenttia. Tämä oli tarkoitus saavuttaa vähentämällä henkilöstöä noin 20 prosenttia ja alentamalla samalla henkilöstön palkkatasoa keskimäärin 15 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstöstä, jonka määrä 1. syyskuuta 2005 oli 1 840 henkilöä, oli tarkoitus rakennesuunnitelman mukaan irtisanoa 385 henkilöä. Irtisanomisten avulla saavutetaan noin 7 miljoonan Kyproksen punnan (12 miljoonan euron) suuruiset vuotuiset säästöt. Henkilöstökustannuksia muuten leikkaamalla saadaan aikaan noin 4,6 miljoonan Kyproksen punnan (8 miljoonan euron) lisäsäästöt.

(18)

Komissio ei ollut vakuuttunut siitä, että suunnitelmalla voitaisiin palauttaa yhtiön pitkän aikavälin elinkelpoisuus mahdollisimman lyhyessä ajassa ja ilman tulevaisuudessa tarvittavaa lisätukea. Komissio totesi myös, ettei sillä ollut riittävästi tietoja, jotta se voisi ottaa kantaa siihen, onko rakenneuudistussuunnitelman tukiosa pidetty mahdollisimman pienenä. Komissio asetti myös kyseenalaiseksi sen, oliko yhtiölle myönnettävä pitkä aikavälin laina tarpeen maksaa takaisin 10 vuoden aikana. Komissio sanoi, ettei sen käytössä ole riittävästi tietoja, jotta se voisi päätellä, ovatko rahoitussuunnitelmat järkeviä tai ovatko niiden perustana olevat olettamukset todenmukaisia. Se olisi erittäin kiinnostunut kuulemaan yhtiön kilpailijoiden näkemyksen tästä asiasta.

(19)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan Cyprus Airwaysin tilausliikennettä harjoittava tytäryhtiö Eurocypria myydään valtiolle ulkopuolisen asiantuntijan määrittämään hintaan. Hinnaksi oli alustavasti arvioitu 15 miljoonaa Kyproksen puntaa (26 miljoonaa euroa). Eurocypria erotetaan näin ollen Cyprus Airways -ryhmästä, minkä jälkeen se liikennöi täysin erillisenä yksikkönä. Cyprus Airways voi käyttää saamansa (valtion sille maksaman) myyntituoton rakenneuudistuksensa rahoittamiseen. Komissio suhtautui varauksella Eurocyprian myyntiin sekä siihen, miten myyntihinta oli määritelty. Jos Eurocypriasta maksettu hinta ei ole markkinahinta, kyseinen summa on katsottava valtiontueksi.

(20)

Rakenneuudistussuunnitelman toinen osa, joka toteutetaan 18 kuukauden kuluttua suunnitelman käynnistämisestä, on 14 miljoonan Kyproksen punnan (24 miljoonan euron) pääomankorotus. Kaikkien osakkeenomistajien (valtion ja yksityisten osakkeenomistajien) odotetaan osallistuvan siihen suhteellisen osakkuutensa mukaisesti. Tästä pääomankorotuksesta valtion osuus on 9,8 miljoonaa Kyproksen puntaa (17 miljoonaa euroa), ja yksityisten osakkaiden osuus noin 4,2 miljoonaa Kyproksen puntaa (7,3 miljoonaa euroa). Komissio ilmoitti menettelyä aloitettaessa, ettei se voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, jonka mukaan valtion osallistuminen pääomankorotukseen voisi olla valtiontukea.

(21)

Komissio epäili, että rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotetut vastasuoritteet eivät ehkä olisi riittäviä tuesta aiheutuvan markkinoiden vääristymisen korjaamiseksi. Suunnitelmaan sisältyi melko pieniä Cyprus Airwaysin kaluston ja reittiverkoston supistuksia. Tilausliikennettä harjoittava Eurocypria-tytäryhtiö oli tarkoitus myydä ja lisäksi oli tarkoitus lakkauttaa toinen tytäryhtiö Hellas Jet ja luopua sen kolmesta ilma-aluksesta. Komissio suhtautui varauksella erityisesti siihen, että Eurocypria oli tarkoitus myydä Cyprus Airwaysin pääosakkeenomistajalle. Komissio kehotti yhtiön kilpailijoita ilmaisemaan näkemyksensä tästä asiasta.

(22)

Cyprus Airwaysin kokoisten yhtiöiden olisi yleensä itse rahoitettava noin puolet rakenneuudistuskustannuksista. Komissio suhtautuu varauksella yhtiön oman rahoitusosuuden tasoon ja siihen, mitä olisi pidettävä yhtiön omana rahoitusosuutena.

(23)

Kyproksen viranomaiset vastasivat menettelyn aloittamiseen siten, että ne yrittivät selvittää joitakin komission esille ottamia seikkoja.

(24)

Cyprus Airwaysin pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamiseen liittyvien kysymysten osalta rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotettiin, että (55 miljoonan Kyproksen punnan suuruisella pitkäaikaisella lainalla sekä Eurocyprian myyntituotolla rahoitetut) rakenneuudistuskustannukset jakautuisivat seuraavasti:

(25)

Sekä Kyproksen viranomaiset että lentoyhtiö ovat myöntäneet yhtiön tulevan toiminnan osalta, ettei aikaisemmin käytössä ollutta Cyprus Airwaysin strategista toimintamallia enää voida soveltaa siinä kilpailuympäristössä, jossa yhtiö nykyään toimii. Perusongelma on se, että Cyprus Airwaysin toiminnan kustannustaso vastaa täysimittaisen reittiliikenteen harjoittajan kustannuksia, kun vapaa-ajan matkoihin keskittyneet Kyproksen vapautuneet lentoliikennemarkkinat takaavat vain sellaisen tulotason, joka vastaa Cyprus Airwaysin todellisten kilpailijoiden eli tilauslentoyhtiöiden ja/tai halpalentoyhtiöiden tulotasoa.

(26)

Cyprus Airwaysillä on sen tämänhetkisessä liiketoimintaympäristössä, ja ottaen huomioon Kyproksen täysin vapautuneet lentoliikennemarkkinat, vain rajalliset mahdollisuudet kasvattaa toimintaansa tai lisätä tulojaan. Edes lentoliikennemarkkinoille ennustettu 4 prosentin kasvu ei antaisi Cyprus Airwaysille mahdollisuutta päästä eroon tämänhetkisistä vaikeuksistaan ilman lisätoimia. Tämän vuoksi yhtiö on sitoutunut toteuttamaan ankaran rakenneuudistuksen, johon sisältyviä merkittäviä kustannusleikkauksia ei voida välttää.

(27)

Yhtiö arvioi rakenneuudistussuunnitelmassa, että sen kokonaiskustannuksia olisi vähennettävä 13 prosentilla. Tämä oli tarkoitus saavuttaa vähentämällä henkilöstökustannuksia noin 20 prosenttia ja alentamalla samalla henkilöstön palkkatasoa keskimäärin 15 prosenttia.

(28)

Näiden kustannusleikkausten lisäksi yhtiön on toteutettava muita käynnissä olevan rakenneuudistussuunnitelman osia. Kustannusleikkaukset ovat tässä aikaisessa vaiheessa merkittäviä yhtiön pitkän aikavälin elinkelpoisuuden takaamiseksi. Nyt on tarkoitus antaa lentoyhtiölle mahdollisuus asemoida itsensä uudelleen markkinoilla, jotta se voisi jatkaa toimintaansa ja jotta se voisi ilman sille maksettavia lisätukia saada keskipitkällä aikavälillä kohtuullisen tuoton tehdyille investoinneille. Vuonna 2007 on tarkoitus toteuttaa toinen sarja kustannusleikkauksia, joissa keskitytään ulkoistamiseen ja kyseisen toimialan parhaisiin toimintatapoihin.

Cyprus Airwaysin tuottojen ja tappioiden kehitys (ennuste)  (4)

(29)

Yhtiön tulevan muutoksen pohjana on edellä mainituista matalammista kustannuksista saadun hyödyn vakauttaminen ja yhtiön vakaa kasvu. Nämä näkökohdat huomioon ottaen rakenneuudistussuunnitelmassa ennustetaan matkustajaliikenteen kehittyvän vuosina 2004–2010 seuraavalla tavalla:

Cyprus Airwaysin matkustajaliikenteen kehitys (ennuste)  (4)

(30)

Kyproksen hallitus ilmoitti Eurocyprian myynnin yhteydessä, että se oli PricewaterhouseCoopersin (PwC:n) Cyprus Airwaysille tekemän, Eurocyprian markkinahintaa koskevan aikaisemman arvion lisäksi tilannut toisen arvion HSBC:ltä määrittääkseen myyntihinnan vakiintuneiden ja hyväksyttyjen menetelmien perusteella. Eurocyprian myynti valtiolle tapahtuisi näin ollen tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti.

(31)

PwC käytti yhtiötä arvioidessaan diskontatun kassavirran menetelmää, ja se vertaili epäsuoria tunnuslukuja markkinalähtöiseen lähestymistapaan. Se tarkasteli myös liiketoimia, joissa saman toimialan vastaavia yhtiöitä oli ostettu tai myyty.

(32)

PwC ilmoitti, että yhtiö saa tulonsa matkustajapaikkojen myynnistä matkanjärjestäjille. Kuljetettuja matkustajia oli vuonna 2005 yhteensä 662 561, ja matkustajamäärän odotettiin vuoden 2006 aikana nousevan 829 092 matkustajaan. Vuodelle 2006 ennakoidut tulot perustuivat aiempiin sopimuksiin. Vuoden 2005 toimintakustannusten merkittävimpiä osatekijöitä olivat: lentopolttoaine (30 %), lentokoneiden vuokrat (22 %) ja lentokentällä sekä lennon aikana aiheutuvat kustannukset (15 %), miehistökustannukset (11,5 %) sekä huolto- ja suunnittelukustannukset (9,5 %).

Keskeiset suoritusmittarit

(33)

Eurocypria ennakoi varainhoitovuodelle 2005 noin 440 000 Kyproksen punnan suuruista voittoa, mikä tarkoitti edellisiin vuosiin verrattuna huomattavaa suorituskyvyn laskua. Syynä esitettyihin lukuihin oli vuonna 2005 tapahtunut polttoainehintojen jyrkkä nousu, jota ei voitu siirtää matkustajien maksettavaksi matkanjärjestäjien kanssa tehtyjen sopimusten luonteen vuoksi.

(34)

Diskontatun kassavirran menetelmä antaa käsityksen siitä, minkälaisia tuloksia tulevien vapaiden kassavirtojen arvoon perustuva liiketoiminta voi tulevaisuudessa antaa. Sen tarkoituksena on laskea sijoittajille maksettavien tulevien kassavirtojen tämänhetkinen arvo. Tuloksena saadut kassavirrat on diskontattava edellytetyn tuottoarvon perusteella, jotta saataisiin aikaan arvio liiketoiminnan tämänhetkisestä arvosta.

(35)

Eurocyprian johto valmisteli nelivuotisen (2006–2009) rahoitussuunnitelman, jonka perusteella voitiin päätellä yrityksen ”loppuarvo”, millä tarkoitetaan sitä summaa, jonka sijoittaja olisi tällä hetkellä valmis maksamaan oikeudesta liiketoiminnasta edellä mainitun neljän vuoden jakson jälkeen saataviin kassavirtoihin. Loppuarvoksi saatiin 14,54 miljoonaa Kyproksen puntaa, josta sitten diskontattiin 9,35 prosentin pääomakustannusten painotettu keskiarvo. Lopputuloksena oli yrityksen 14,21 miljoonan Kyproksen punnan nettonykyarvo.

(36)

Nettonykyarvoon sovellettiin tämän jälkeen joitakin herkkyysanalyyseja, jotta voitaisiin ottaa huomioon lukuisia mahdollisia parametrejä, kuten Yhdysvaltain dollarin ja Kyproksen punnan välisen vaihtokurssin vaihtelut (monet yhtiön kustannuksista ovat dollarimääräisiä kun sen tulot puolestaan ovat eri valuutoissa), erilaiset kasvuennusteet ja polttoainehintojen vaihtelut. Nämä herkkyysanalyysit korostivat Eurocyprian suurta herkkyyttä (yhteinen tekijä suurimmalle osalle yhteisön lentoyhtiöitä) valuuttakurssien ja polttoainehintojen vaihtelulle.

(37)

Edellä kuvatun analyysin perusteella PwC päätteli suuntaa antavasti, että Eurocyprian arvo sijoittuu 12,5–16 miljoonan Kyproksen punnan välille.

(38)

PwC suoritti Eurocyprian arvosta myös vertailevan markkina-analyysin, jossa se vertasi Eurocypriaa muihin vastaavanlaisiin tai vastaavantyyppistä toimintaa harjoittaviin yrityksiin. Tätä pidetään validina vertailumenetelmänä, sillä samantyyppisten liikeyritysten toimintaehdot ja tulevaisuudennäkymät riippuvat yhteisistä tekijöistä, kuten tuotteiden ja palveluiden yleisestä kysynnästä sekä kustannusrakenteesta ja toimintaympäristöistä.

(39)

Koska vertailukohtana ei ollut pörssinoteerattuja tilauslentoyhtiöitä, PwC käytti vertailussa erilaisia halpalentoyhtiöitä sekä tilaus- ja reittilentoyhtiöitä. Laskelma tehtiin ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (EBITDA eli Earnings Before Interest, Taxes, Depreciation and Amortization) laskettujen tämänhetkisten ja ennakoitujen tulojen pohjalta, ja sen mukaan yrityksen pääoman suuntaa antava arvo sijoittuisi 12,5–13,5 miljoonan Kyproksen punnan välille. PwC huomautti, että tämä tulos on samansuuntainen kuin diskontatun kassavirran menetelmällä saatu tulos.

(40)

PwC teki vielä kolmannen, lopullisen Eurocypriaa koskevan arvion, joka perustui tuoreisiin liiketoimiin ja jolla voitiin PwC:n mukaan arvioida kahden aikaisemmin mainitun menetelmän kohtuullisuutta. Tämä lähestymistapa perustuu ajatukseen, jonka mukaan liiketoimeen halukkaiden ostajan ja myyjän tavanomaisen kaupan edellytysten mukaisesti asettama hinta on hyvä arvon indikaattori. PwC käytti maailmanlaajuisen verkostonsa välityksellä saatavilla olevia tietoja ja päätteli tämän menetelmän avulla Eurocyprian suuntaa antavaksi arvoksi noin 10,5–13 miljoonaa Kyproksen puntaa. PWC totesi, että tämäkin tulos on samansuuntainen kuin diskontatun kassavirran menetelmällä saatu tulos.

(41)

Näin ollen ja edellä esitettyjen analyysien perusteella PwC päätteli, että Eurocyprian arvo sijoittuisi 12,5–15,5 miljoonan Kyproksen punnan välille.

(42)

PwC lisäsi vielä, että sen esittämä Eurocyprian arvoa koskeva arvio perustui sellaisiin yhtiötä koskeviin rahoitussuunnitelmiin, joissa Eurocypria olisi edelleen Cyprus Airwaysiin jollakin tavalla yhteydessä. PwC:n mukaan tällainen yhteys aiheuttaisi esimerkiksi joitakin esteitä yhtiön laajenemiselle ja rajoittaisi sen kasvua ottaen huomioon, että Eurocypria on Cyprus Airwaysin tytäryhtiö. Eurocyprian asema Cyprus Airwaysin tytäryhtiönä rajoittaa sen mahdollisuuksia kilpailukykyiseen hinnoitteluun palveluiden ulkoistamisessa. Jos Eurocypria pysyy osana ryhmää, on myös todennäköistä, ettei se voi kilpailla samoilla reiteillä Cyprus Airwaysin kanssa.

(43)

Tämän perusteella PwC päättelee, että Eurocyprian arvo olisi todennäköisesti korkeampi, jos se olisi näistä rajoituksista riippumaton erillinen yksikkö.

(44)

HSBC suoritti toisen arvion. HSBC omaksui samanlaisen lähestymistavan kuin PwC. HSBC:n alkuperäisen arvion mukaan Eurocyprian pääoman kokonaisarvo olisi 13 miljoonaa Kyproksen puntaa. HSBC suoritti sitten arvoa koskevan vertailevan arvioinnin, jossa se tarkasteli Eurocypriaan verrattavissa olevia pörssinoteerattuja yhtiöitä. Tuloksena saatiin Eurocyprian arvoksi 11,8 miljoonaa Kyproksen puntaa.

(45)

HSBC viittasi yhtiön herkkyyteen ennen kaikkea polttoaineiden hinnoittelun vaihtelulle ja päätteli, että yhtiön arvon painotettu keskiarvo sijoittuisi 12,3–13,8 miljoonan Kyproksen punnan välille.

(46)

Pääoman lisäyksellä olisi tarkoitus kattaa negatiivista nettoarvoa, joka on seurausta Cyprus Airwaysin pääomaa kuluttaneista aikaisemmin kertyneistä tappioista. Pääoman lisäys toteutetaan uusmerkinnällä, jota tarjotaan osakkeenomistajille määräsuhteen mukaisesti: 70 % osakkeista tarjotaan valtiolle ja 30 % yksityisille osakkeenomistajille. Kyproksen hallituksen mukaan tämä pääoman lisäys on sijoitus, joka vastaa markkinataloussijoittajan tekemää sijoitusta.

(47)

Vastasuoritteiden osalta Kyproksen viranomaiset toistivat näkemyksensä siitä, että lentoyhtiö on itse asiassa uudistanut toimintaansa vuodesta 2004 lähtien. Lentoyhtiö luopui tässä yhteydessä vuoden 2004 lopulla kahdesta ilma-aluksesta ja useista reiteistä sekä pienensi liikennöintitiheyttä joillakin muilla reiteillään. Kun otetaan huomioon, että lentoyhtiön kalusto koostui vuonna 2004 yhteensä 12 ilma-aluksesta, tämä supistus oli viranomaisten mukaan erittäin merkittävä ja vastaavanlaajuisella toiminnan lisäsupistuksella olisi tässä vaiheessa negatiivinen vaikutus lentoyhtiön pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen.

(48)

Kyproksen viranomaiset väittivät myös, että Hellas Jetiä koskeva myyntipäätös ja päätös olla uusimatta kolmen Hellas Jetin vuokraaman ilma-aluksen sopimusta merkitsi koko ryhmän kapasiteetin merkittävää pienenemistä, joka olisi tulkittava vastasuoritteeksi. Vastaavasti Eurocyprian myynti pienentäisi ryhmän kalustoa edelleen 6 ilma-aluksella, ja myynnin jälkeen nämä kaksi yhtiötä olisivat oikeudellisesti ja rahoituksellisesti riippumattomia.

(49)

Kyproksen viranomaisten mielestä rakenneuudistuksen puitteissa ei ole enää mahdollista toteuttaa vastasuoritteita ilman että rakenneuudistuksen tavoitteen toteutuminen vaarantuu. Kyproksen viranomaiset korostivat sitä, että Cyprus Airways on erittäin pieni toimija yhteisön ilmailumarkkinoilla ja että sen toiminta ei todennäköisesti vaikuta alan kilpailuympäristöön.

(50)

Kypros muodostaa lähinnä kohdemarkkina-alueen, jonka markkinat ovat vapautuneet jo jonkin aikaa sitten. Tällä hetkellä noin 99 lentoyhtiötä harjoittaa reitti- ja tilauslentoja Kyprokselle ja sieltä pois. Kun asiaa tutkitaan tarkemmin, voidaan todeta, että 80 % liikenteestä on yhteisön tai Euroopan talousalueen sisäistä liikennettä, ja tässä liikenteessä markkinat on täysin vapautettu. Lisäksi 8–9 % liikenteestä koostuu kolmansista maista peräisin olevista tilauslennoista, jotka nekin toimivat täysin vapautuneilla markkinoilla. Jäljelle jäävät 10–11 % koostuu Lähi-idästä ja Persianlahden alueelta peräisin olevasta liikenteestä. Tämän liikenteen ilmailupoliittiseen tilanteeseen vaikuttavat kahdenväliset sopimukset Kyproksen ja näiden valtioiden välillä. Kyproksen viranomaiset ovat tässä yhteydessä sitä mieltä, että Kyproksen ilmailumarkkinoiden lisävapauttamiselle on vain erittäin rajalliset mahdollisuudet kansallisin toimin.

(51)

Kyproksen viranomaiset haluaisivat selvittää joitakin omaan rahoitusosuuteensa liittyviä seikkoja. Cyprus Airways ei ole onnistunut asettamaan omistamaansa lentokalustoa liikepankeilta hakemiensa lainojen vakuudeksi lähinnä ilma-alusten suhteellisen iän vuoksi (yhtiön omistamat 7 A320-ilma-alusta toimitettiin sille vuosina 1989–1993). Cyprus Airways on tehnyt lainahakemuksia, mutta se on saanut kielteisiä vastauksia useilta liikepankeilta. Hallitus selitti myös, että kaluston osittaista myyntiä ei pidetty realistisena vaihtoehtona, koska sen seurauksena yhtiö ei voisi jatkaa toimintaansa. Eurocyprian myynti oli tämän vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto, ja hallituksen mielestä tytäryhtiön myynti pitäisi katsoa omaksi rahoitusosuudeksi.

(52)

Hellas Jet puolestaan lopetti säännöllisen lentoliikennetoimintansa toukokuussa 2005 ja alkoi reittiliikennepalveluiden sijaan toimia lentokoneiden välittäjänä ja tilauslentojen harjoittajana. Se teki tätä varten sopimuksen Trans World Aviation –nimisen kreikkalaisen yrityksen kanssa. Yhtiön pääomasta oli jo myyty 51 % ja hallitus neuvotteli parhaillaan yhtiön jäljellä olevan osan myynnistä.

(53)

Kyproksen viranomaisten mielestä myös vuoden 2007 puoliväliin suunniteltu pääomankorotus on osa rakenneuudistukseen kuuluvaa omaa rahoitusosuutta. Viranomaisten mielestä omana rahoitusosuutena olisi pidettävä myös vuonna 2005 tapahtunutta ilma-aluksen (5 miljoonaa Kyproksen puntaa), A320-ilma-aluksen varamoottorin (1,7 miljoonaa Kyproksen puntaa) ja varaosien (700 000 Kyproksen puntaa) myyntiä, joista saatiin yhteensä 7,4 miljoonaa Kyproksen puntaa.

(54)

Lopuksi Kyproksen viranomaiset kiinnittivät oman rahoitusosuuden ja rakenneuudistuksen välisen suhteen osalta komission huomion pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen kohtaan 56, jossa säädetään seuraavaa:

Tuen hyväksymisedellytykset voivat kuitenkin olla asetettavien vastasuoritteiden ja tuensaajan rahoitusosuuden osalta joustavampia tukialueilla, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä säädetä toisin.

(55)

Viranomaiset huomauttivat vielä, että vuosien 2000–2006 osalta koko Kyprosta pidetään yhtenä alueena, joka kuuluu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, ja että Cyprus Airways on erityisen tärkeä Kyproksen taloudelle, joka perustuu paljolti matkailuun. Tämän vuoksi lentoyhtiön toimintakapasiteetin pienentäminen edelleen joko vastasuoritteiden tai erittäin korkean oman rahoitusosuuden johdosta aiheuttaa väistämättä kauaskantoisia seurauksia matkailualalle sekä yleisesti alueelliselle kehitykselle.

(56)

Yksi asianomainen osapuoli lähetti huomautuksensa esitetyn määräajan kuluessa sen jälkeen, kun Kyproksen viranomaisille osoitettu kirje oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(57)

Komissio totesi, etteivät yhtiön kilpailijat esittäneet huomautuksia menettelyn aloittamisen yhteydessä.

(58)

Huomautuksen lähetti Pancypria Airlinen lentäjien yhdistys PASYPI, joka halusi esittää näkemyksensä Cyprus Airwaysin rakenneuudistussuunnitelmasta ja yhtiön hyvästä ja tehokkaasta johtamisesta. He esittivät, että jos nykyinen rakenneuudistussuunnitelma hyväksytään ”tämänhetkisen johtamisajattelun” puitteissa, yhtiölle saattaa koitua ”erittäin tuhoisia” seurauksia.

(59)

Cyprus Airways ei ollut PASYPI:n mielestä esittänyt työntekijöilleen kunnollista ja toteuttamiskelpoista liiketoimintasuunnitelmaa, koska komissio oli hyväksynyt yhtiölle myönnettävän pelastamistuen. Rakenneuudistustoimia ei ollut sovellettu yhtiön hallintoon eikä sen toimintaan, mikä oli seurausta poliittisista intresseistä ja kytköksistä.

(60)

Yhdistyksen mukaan yhtiön palveluksessa on liikaa henkilökuntaa ja yhtiön johdon laatimat suunnitelmat henkilöstön vähentämiseksi siten, että ne vastaisivat kansainvälistä standardia ja vertailukelpoisia lukuja, eivät olleet toimineet. Epäonnistumisen syiksi ilmoitettiin poliittiset paineet ja näkökohdat.

(61)

PASYPI huomauttaa, etteivät yksityiset osakkeenomistajat osallistu yhtiön elinkelpoisuuden tukemiseen ja että kustannusten vähentämiseen osallistuvat eri osapuolista vain työntekijät.

(62)

Lentäjien yhdistys kritisoi myös yhtiön hallintoa siitä, miten se oli kohdellut kahta tytäryhtiötä eli Eurocypriaa ja Hellas Jetiä. Eurocyprian osalta yhdistys kysyi, onko tämän yhtiön myynnillä kielteisiä ja rajoittavia vaikutuksia Cyprus Airwaysin tulevaisuuteen ja laajenemiseen. Hellas Jetin osalta yhdistys toteaa, ettei johto ole koskaan kertonut henkilökunnalle yhtiön tappioista eikä ilmoittanut, toimiiko yhtiö edelleen.

(63)

Lopuksi lentäjien yhdistys toteaa, että lentoyhtiö tarvitsee uuden liiketoimintasuunnitelman ja että se on yksityistettävä.

(64)

Kyproksen viranomaiset aloittivat vastauksensa lentäjien yhdistykseltä saamiinsa huomautuksiin toteamalla, etteivät sen esittämät väitteet olleet perusteltuja ja että ne eivät pohjautuneet vakaisiin liiketoiminnallisiin perusteisiin tai taustaan.

(65)

Hallitus kiisti jyrkästi viittaukset siihen, että yhtiön toimintaan olisi puututtu poliittisesti, ja totesi, että vaikka hallitus onkin nimittänyt suurimman osan johtokunnan jäsenistä, heillä oli samat velvollisuudet kuin minkä tahansa muun julkisen pörssiyhtiön johtokunnan jäsenillä. Johtokunta tekee ainoastaan yhtiön parhaan edun mukaisia päätöksiä.

(66)

Hallitus totesi rakenneuudistussuunnitelmasta, että suunnitelman soveltaminen oli käynnissä ja että yhtiössä tapahtuvat muutokset olivat jo havaittavissa. Vuosikohtaisten säästöjen määrä vastasi rakenneuudistussuunnitelmassa kaavailtua 19,5 miljoonan Kyproksen punnan säästötavoitetta. Suunnitelman perusajatuksena oli vähentää kustannuksia, jotta lentoyhtiö voisi uudistaa toimintaansa kilpailukykyisesti. Koska työvoimakustannukset olivat merkittävä tekijä, henkilökuntaan kohdistuvia vaikutuksia kuten irtisanomisia tai palkkojen laskua ei voitu välttää.

(67)

Hallitus kumosi PASYPI:n esittämät väitteet liiasta henkilökunnasta ja totesi, että irtisanottujen, ennen vuoden 2006 yhtiön jättävien työntekijöiden määrä oli arvion mukaan 414 rakenneuudistussuunnitelmassa kaavailtujen 385 työntekijän sijaan.

(68)

Pääomankorotuksen suhteen hallitus selitti, että se oli tarkoitus toteuttaa vuoden 2007 puolivälissä, jolloin rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanosta saadut konkreettiset tulokset näkyvät selvästi. Tarkoituksena on säilyttää ennallaan yhtiön yksityisten ja julkisten osakkeenomistajien välinen suhde.

(69)

Hallitus selitti, että Eurocyprian myyntiä pidettiin toimena, joka auttaisi Cyprus Airwaysiä saavuttamaan yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivoihin sisältyvät yhtiön omaa rahoitusosuutta koskevat tavoitteet. Se totesi, että Eurocyprian myynti riippumattoman hinta-arvion mukaiseen hintaan (13,425 miljoonaa Kyproksen puntaa) oli tarkoitus toteuttaa vuoden 2006 elokuun alussa.

(70)

Hellas Jetin osalta hallitus ilmoitti, että Cyprus Airwaysin, Hellas Jetin ja Trans World Aviation SA:n (jonka toiminimenä Kreikassa on Air Miles) välisen kolmikantasopimuksen mukaan Cyprus Airways oli sopinut Hellas Jetin myymisestä Trans World Aviationille 2 miljoonan euron hintaan (1,16 miljoonaa Kyproksen puntaa). Ne totesivat, että Cyprus Airwaysin tarkoituksena oli ollut pienentää Hellas Jetin liiketappioita mahdollisimman paljon ja luopua tästä yhteisyrityksestä heti kun sen aikaisemmin Hellas Jetin kaluston osalta antamien takeiden voimassaolo päättyi, ja väittivät, että tätä summaa olisi pidettävä omana rahoitusosuutena.

(71)

Hallitus hylkäsi lentäjien yhdistyksen esittämän pyynnön uudesta rakenneuudistussuunnitelmasta ja vakuutti, ettei tämänhetkistä liiketoimintasuunnitelmaa ole tarpeen tarkistaa. Hallitus ei sulkenut pois mahdollisuutta yksityistää yhtiö, jos se saisi houkuttelevan tarjouksen.

(72)

Kyproksen viranomaiset toimittivat komission pyynnöstä 19. joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä vuoden 2007 puoliväliin suunniteltua pääomankorotusta koskevia lisätietoja. Viranomaisten mukaan julkinen osakeyhtiö ei Kyproksen yhtiöoikeuden säännösten mukaisesti saa tarjota merkittäväksi osakkeita, joiden hinta alittaa niiden nimellisarvon. Cyprus Airwaysin osakkeita myytiin siihen aikaan Kyproksen arvopaperipörssissä hintaan, joka sijoittui 0,15–0,16 Kyproksen punnan välille, vaikka niiden nimellinen osakekohtainen arvo oli 0,50 Kyproksen puntaa. Koska vaikutti siltä, että osakkeiden liikkeeseenlaskua nimellisarvoa vastaavaan tai sen ylittävään hintaan ei voida pitää onnistuneena toimena, olisi osakepääoman nimellisarvoa tarpeen alentaa.

(73)

Menettely osakepääoman nimellisarvoa vähentämiseksi on jo aloitettu, ja yhtiö vähentää tätä arvoa poistamalla aikaisemmin kertyneitä tappioita (mikä on sen yhtiöjärjestyksen mukaan sallittua). Cyprus Airwaysin johtokunta aloitti pääomankorotusta koskevan menettelyn 12. joulukuuta 2006 pitämässään kokouksessa järjestämällä liikkeeseenlaskun merkintäsitoumuksen. Liike- ja sijoituspankki Cisco (joka on yksityisessä omistuksessa olevan Bank of Cyprusin tytäryhtiö) on ilmoittanut olevansa halukas ehdotetun liikkeeseenlaskun merkintäsitoumukseen. Ciscolle maksetaan palkkio Cyprus Airwaysin pääomankorotuksen merkintäsitoumuksesta, ja tämä palkkio vastaa tämänkaltaisesta liiketoimesta maksettua markkinahintaista korvausta. Sijoituspankin aiesopimuksen kopio on toimitettu komission yksiköille.

(74)

Seuraavana kehitysvaiheena oli vuoden 2007 tammikuun puolivälissä järjestetty ylimääräinen yhtiökokous, jossa 75 prosentin enemmistö osakkaista hyväksyi erityisresoluution osakepääoman vähentämisestä. Kyproksen alioikeuden (District Court) olisi sitten ratifioitava erityisresoluutio ja rekisteröitävä se yhtiörekisteriin. Koko menettelyn odotetaan kestävän 6–7 kuukautta (oikeusistuimelle on tässä laskettu 3 kuukautta käsittelyaikaa).

(75)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(76)

Valtionavun käsitettä sovelletaan mihin tahansa suoraan tai välillisesti myönnettyyn etuun, joka on rahoitettu valtion varoin itse valtion tai siirretyn toimivallan nojalla välittäjänä toimivan elimen toimesta.

(77)

Komissio tunnisti menettelyn aloittamisen yhteydessä kolme rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvää tekijää, jotka saattavat olla valtionapua, ja komission on näin ollen tarkasteltava niitä voidakseen määritellä, onko kyseessä valtionapu.

(78)

Cyprus Airwaysin rakenneuudistuskustannukset katetaan osittain ja väliaikaisesti liikepankin takaamalla 55 miljoonan Kyproksen punnan (96 miljoonan euron) markkinaehtoisella lainalla. Kuten tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä on selitetty, Kyproksen viranomaiset aikovat antaa Cyprus Airwaysille valtion lainatakuun tämän lainan kattamiseksi.

(79)

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetussa komission tiedonannossa  (9) määritetään kriteerit, joilla varmistetaan, että takaus ei ole valtiontukea (katso 4 kohdan 2 alakohtaa). Kaksi tärkeää kumulatiivista edellytystä ovat seuraavat:

(80)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kumpikaan näistä kriteereistä ei täyty, sillä Cyprus Airways ei maksa valtiolle markkinoilla noudatettavia maksuja sen eduksi koituvasta takauksesta, ja kun otetaan huomioon sen vaikea taloudellinen tilanne ja sen jo saama pelastamistuki on erittäin epätodennäköistä, että yhtiö olisi yksin voinut saada tällaisen takauksen.

(81)

Lisäksi takaus on myönnetty valtion varoista, koska sen antajana on suoraan valtio. Takauksen saajana on yksi yhtiö (Cyprus Airways), joka kilpailee muiden yhteisön lentoyhtiöiden kanssa. Kilpailutilanne on korostunut erityisesti sen jälkeen, kun lentoliikennemarkkinoiden vapautumisen kolmas vaihe (”kolmas paketti”) tuli voimaan 1. tammikuuta 1993. Takaus vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja yhteismarkkinoihin, koska se koskee jäsenvaltioiden väliseen kuljetustoimintaan osallistuvaa yhtiötä ja vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua näillä markkinoilla.

(82)

Valtiontakausta pidetään tämän vuoksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisena valtion tukena. Myös Kyproksen viranomaiset hyväksyvät tämän päätelmän, sillä ne ovat takauksen osalta pyrkineet täyttämään pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivoihin sisältyvät edellytykset.

(83)

Vaikka Kyproksen viranomaisten oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus antaa takaus koko 55 miljoonan Kyproksen punnan suuruiselle lainalle, viranomaiset päättivät pienentää takauksen kattaman rakenneuudistuslainan osuuden enintään 45 miljoonaan Kyproksen puntaan, jotta ne voisivat rajata tuen minimiin ja taata sen, että yhtiö osallistuu riittävässä määrin omien rakenneuudistuskustannustensa maksamiseen. Lisäksi Kyproksen viranomaiset tarkensivat, että takauksen saanut lainan osa ja takaamaton lainan osa ovat erillisiä lainoja, eikä takaamaton laina ole millään lailla riippuvainen takauksen saaneesta lainasta. Tämä tarkoittaa sitä, että lentoyhtiön on järjestettävä vähintään 10 miljoonan Kyproksen punnan osuus 55 miljoonan Kyproksen punnan liikelainasta ilman valtiontakausta tai muita valtion toimia.

(84)

Kyproksen viranomaiset ovat ilmoittaneet, että Eurocyprian myynti on saatettu päätökseen vuoden 2006 elokuussa ja että yhtiö myytiin valtiolle 13,425 miljoonan Kyproksen punnan hintaan. Komission on tämän vuoksi tutkittava, kuinka tähän hintaan päädyttiin, tarkasteltava sen paikkansapitävyyttä ja määriteltävä, liittyikö liiketoimeen valtionapua. Tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen 59 kohdan ja seuraavien kohtien mukaan kyseessä saattaisi olla valtiontuki, erityisesti siinä tapauksessa, jos yhtiöstä maksettu hinta on liian korkea verrattuna sen markkinahintaan.

(85)

Komissio huomautti tässä yhteydessä, että tähän summaan on päädytty kahden, sekä myyjän että ostajan pyynnöstä laaditun asiantuntijalausunnon perusteella. Komissio on analysoinut asiantuntijalausunnot yksityiskohtaisesti, ja se päättelee niiden perusteella, että hinta vastaa käypää markkinahintaa. Se huomauttaa myös, että myyntihinta on joka tapauksessa pienempi kuin rakenneuudistussuunnitelmassa ja tutkintamenettelyn aloittamisen yhteydessä kaavailtu 15 miljoonaa Kyproksen puntaa. Komissio päättelee näin ollen, että Eurocyprian myynti ei ole valtiontukea Cyprus Airwaysille, koska yhtiön myyntihinta ei ylittänyt sen todellista arvoa.

(86)

Komissio toteaa vielä, että Kyproksen viranomaiset olivat ilmaisseet aikomuksensa, jonka mukaan Eurocypria toimii jatkossa täysin itsenäisenä, Cyprus Airways -ryhmän ulkopuolisena yhtiönä. Komissio katsoo, että koska Eurocypria pysyy valtion omistuksessa, on olemassa vaara siitä, että yhtiö ei toimi täysin riippumattomasti suhteessa entiseen emoyhtiöönsä. Tämän vuoksi komissio aikoo asettaa Kyprokselle ehtoja voidakseen varmistua siitä, että nämä kaksi yhtiötä ovat ja pysyvät erillisinä riittävän kauan ja että ne hoitavat kaiken keskinäisen liiketoimintansa tavanomaisen kaupan edellytysten mukaisesti.

(87)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan vuoden 2007 puolivälissä eli noin 18 kuukautta rakenneuudistuksen alun jälkeen Cyprus Airwaysin pääomaa korotetaan noin 14 miljoonalla Kyproksen punnalla. Kyproksen viranomaisten tarkoituksena on toteuttaa tämä pääomankorotus siten, että nykyisten osakkeenomistajien väliset omistussuhteet säilyvät ennallaan eli että yhtiön yksityisten ja julkisten osakkeenomistajien välinen suhde ei muutu. Tämä tarkoittaa sitä, että valtion maksuosuus korottaa pääomaa 9,8 miljoonalla Kyproksen punnalla (17 miljoonalla eurolla tai 70 prosentilla) ja että muiden osakkeenomistajien osuus lisää pääomaa 4,2 miljoonalla Kyproksen punnalla (7,3 miljoonalla eurolla tai 30 prosentilla).

(88)

Komissio on tämän vuoksi päättänyt määritellä, onko tässä tilanteessa maksettavaksi suunniteltu pääomankorotuksen julkinen osuus valtiontukea. Komissio käyttää päätöksensä laatimisen perustana markkinataloussijoittajaperiaatetta, eli lähestymistapaa, jonka yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (10) on vahvistanut. Yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sen määrittelemiseksi, onko julkinen rahoitus valtion tukea, on otettava huomioon minkälaisia todellisia mahdollisuuksia edunsaajayhtiöllä olisi saada vastaavat varat käyttöönsä tavallisilta pääomamarkkinoilta. Kyseessä ei ole valtion tuki silloin, kun uusi julkinen pääoma saadaan sellaisissa olosuhteissa, jotka yksityinen sijoittaja voi hyväksyä toimiessaan tavallisin markkinatalouden ehdoin.

(89)

Julkisen sijoittajan käyttäytymistä on siis verrattava yksityisen sijoittajan oletettuun käyttäytymiseen, kuten sellaisen yksityisen holding-yhtiön tai yksityisen konsernin käyttäytymiseen, joka noudattaa kokonaisvaltaista tai alakohtaista rakennepolitiikkaa ja jota ohjaavat pidemmän aikavälin kannattavuusnäkymät (11). Vastaavasti komissio on sitä mieltä, että julkisista varoista saadut rahoitusosuudet eivät ole valtion tukea, jos yksityiset osakkeenomistajat osallistuvat toimintaan vähintään osuudella, joka vastaa niiden omistamien osakkeiden määrää, ja toiseksi jos olosuhteet vastaavat julkisen sijoittajan tilannetta ja lopuksi jos yksityisten osakkeenomistajien merkitsemillä osakkeilla on todellista taloudellista merkitystä. Komission mielestä julkisten ja yksityisten sijoittajien tasavertainen asema on taattu silloin, kun joku liikepankki tai sijoittaja suostuu etukäteen ja markkinaehdoilla takaamaan yksityisten sijoittajien osallistumisen pääomankorotukseen samoin ehdoin, joita julkiselle sijoittajalle tarjotaan. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (12) ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ovat säännöllisesti soveltaneet tätä rahoitusosuuksien vastaavuuteen perustuvaa lähestymistapaa.

(90)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa liike- ja sijoituspankki Cisco on suostunut markkinaehdoilla vastaamaan yksityisten sijoittajien merkintäsitoumuksesta sen määrän osalta, joka vastaa 30 prosenttia ehdotetusta pääomankorotuksesta. Kyproksen viranomaiset ovat lisäksi tarkentaneet, että kaikki osakkeenomistajat ostavat osakkeita samaan hintaan, jonka Cyprus Airways ja Cisco määrittelevät yhdessä, ja samoilla markkinaehdoilla kuin yksityiset sijoittajat.

(91)

Komissio on saanut tähän liittyen kopion 14. joulukuuta 2006 päivätystä aiesopimuksesta, jonka Cisco lähetti Cyprus Airwaysille ja jossa pankki hyväksyy pääomankorotusoperaation menestystä koskevan sopimuksen laatimisen. Cisco on lisäksi tarkastellut rakenneuudistussuunnitelmaa ja pääomankorotusta yksityiskohtaisesti ennen kuin se sitoutui vastaamaan yksityisten sijoittajien investoinneista. Lisäksi se aikoo ennen lopullisen sopimuksen tekemistä tehdä due diligence –tarkastuksen (tai teettää sellaisen), jollainen kaikkien sijoittajien on tehtävä ennen operaation käynnistämistä. Tällä tavoin pankki voi varautua operaatioon kaikin tarvittavin vakuuksin ja takauksin ja mukauttaa tarjoustaan ottamiinsa riskeihin. On huomattava, että tämä pankki ei ole suoraan tai välillisesti kyseisen jäsenvaltion määräysvallassa. Lopullinen takaussopimus allekirjoitetaan Ciscon kanssa lähellä osakeannin alkua, ja se sisältää lausekkeet ja sitoumukset, jotka tämäntyyppisiin sopimuksiin yleensä sisältyvät parhaiden kansallisten ja kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti.

(92)

Lopullisen takaussopimuksen tekemiselle asetetut ehdot voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ehdot liittyvät suhteellisen tavanomaisiin tekijöihin eivätkä vaikuta suoraan komission tekemään arviointiin vaan pelkästään sopimuksen käytännön täytäntöönpanoon. Niitä ovat muun muassa seuraavat:

(93)

Toiseen ryhmään kuuluvat pankin aiesopimuksessaan mainitsemat ehdot voivat sen sijaan vaikuttaa komission arviointiin, minkä vuoksi ne on analysoitava yksityiskohtaisesti. Kyseiset ehdot ovat seuraavat:

(94)

Mitä tulee uusien osakkeiden merkintähintaan, Cisco ja Cyprus Airways ovat päättäneet, että liikkeelle laskettavien uusien osakkeiden hinta tai korkein ja alin noteeraus määritetään yhdessä markkinakäytäntöjen mukaisesti operaation alussa vallitsevissa osakemarkkinaolosuhteissa. Kypros on vahvistanut komissiolle, että käytössä on yhtenäinen hinta kaikkia merkitsijöitä varten ja ettei takaajalle myönnetä erityistä alennusta.

(95)

Mitä tulee toiseksi pankeille palkkioina suorittaviin korvauksiin, nämä korvaukset perustuvat siihen osaan operaation arvosta (30 %), joka merkitään vapailla markkinoilla. Kyproksen viranomaiset ovat ilmoittaneet, että Ciscolle maksettava palkkio vastaa markkinakäytäntöjä Euroopan keskeisillä pörssimarkkinoilla, kun on kyse vastaavien osakesijoitusoperaatioiden toteutuksen takaamisesta markkinoilla. Komissio voi näin ollen päätellä, että Cyprus Airwaysin ja Ciscon välinen liiketoimi on tämäntyyppisiin operaatioihin sovellettavien markkinaehtojen mukainen ja ettei se johda siihen, että pankki maksaa alempaa hintaa osakkeista, jotka se mahdollisesti merkitsee. Näin ollen pankille maksettavilla palkkioilla ei ole sellaista vaikutusta, että pankki voisi niiden vuoksi osallistua operaatioon edullisemmin ehdoin kuin valtio tai muut osakkeenomistajat.

(96)

Mitä tulee kolmanneksi sekä valtion että pankin esittämään vaatimukseen siitä, että toinen osapuoli osallistuu pääomankorotukseen, komissio painottaa, että tämä molempien osapuolten esittämä vaatimus on olennainen ja ratkaiseva seikka, joka takaa pääomankorotuksen onnistumisen.

(97)

Komissio panee myös merkille Kyproksen viranomaisten antaman sitoumuksen toimittaa komissiolle pankkien kanssa tehdyt lopulliset sopimukset, jotka sisältävät kyseiset viralliset ja varauksettomat merkintäsitoumukset, välittömästi niiden tekemisen jälkeen ja ennen kuin valtion viranomaiset ovat osallistuneet uuteen pääomankorotukseen. Toinen Kyproksen viranomaisten antama sitoumus on se, että ne esittävät operaation jälkeen selvityksen, missä laajuudessa kyseiseen pääomankorotukseen on tosiasiallisesti osallistuttu. Tältä osin komissio lähtee siitä, ettei ole olemassa liitännäis- tai implisiittisiä sopimuksia, joiden nojalla Kyproksen valtio voisi vapauttaa pankin velvoitteestaan, jos markkinat eivät merkitsisi pääomakorotuksen osakeantia riittävässä määrin. Komissio kiinnittää mitä suurinta huomiota siihen, että näitä sitoumuksia noudatetaan tiukasti, sillä komission on niiden perusteella voitava tarkistaa, että tämän päätöksen ehtoja noudatetaan.

(98)

Tämä operaatio antaa yksityisille markkinoille mahdollisuuden merkitä uusannin osakkeita merkittävässä määrin (jopa 30 prosentin enimmäismäärään asti) samoin ehdoin kuin julkiset osakkeenomistajat, koska osakkeiden hinta on sama ja kuhunkin osakkeeseen liittyvät oikeudet ovat samat kaikkien osakkeenomistajien osalta.

(99)

Yhteenvetona voidaan tämän analyysin ja komission vakiintuneen käytännön sekä yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan todeta, että valtion osallistumista pääomankorotukseen yhdessä yksityisten sijoittajien kanssa on tarkasteltava erillisenä ja muista rakenneuudistustoimista riippumattomana toimena. Vuoden 2007 puoliväliin suunniteltuun pääomankorotukseen osallistuvat samanaikaisesti sekä julkiset että yksityiset osakkeenomistajat, ja siksi valtion osallistumista ei voi pitää valtion tukena, mikäli täytetään edellä esitetyt ehdot siitä, että pääomankorotuksesta vastaa liikepankki siten, että taataan sekä julkisten että yksityisten sijoittajien osakkeenomistajien tosiasiallinen, samanaikainen osallistuminen ja että julkisten ja yksityisten osakkeenomistajien väliset omistussuhteet säilyvät ennallaan.

(100)

Komissio huomauttaa kuitenkin, että yhteisön tuomioistuinten oikeuskäytännössä todetaan, että pelkästään se seikka, että julkinen yritys on jo tehnyt tytäryhtiöönsä pääomasijoituksia, joita on pidetty tukena, ei lähtökohtaisesti estä pitämästä myöhempää pääomasijoitusta sellaisena sijoituksena, joka täyttää markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen. Kuitenkin, kun kyseessä on se, että sama sijoittaja on tehnyt kahden vuoden aikana kolme pääomasijoitusta, joista kaksi ensimmäistä eivät tuottaneet mitään, komission kuuluu tarkastaa, voitiinko kolmas pääomasijoitus järkevästi erottaa kahdesta ensimmäisestä ja voitiinko sitä pitää itsenäisenä sijoituksena yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että seikkoja, joilla on tässä tapauksessa merkitystä arvioitaessa sitä, voitiinko kolmas pääomasijoitus järkevästi erottaa kahdesta ensimmäisestä ja voitiinko sitä pitää itsenäisenä sijoituksena yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa, ovat erityisesti kyseisten pääomasijoitusten aikajärjestys, niiden tarkoitus ja tytäryhtiön tilanne, silloin kun kunkin pääomasijoituksen tekemisestä päätettiin  (13).

(101)

Käsiteltävänä olevan tapauksen osalta komissio huomauttaa, että vaikka valtio ja yksityiset osakkeenomistajat voivat pääomankorotuksen yhteydessä merkitä osakkeita samaan hintaan ja vaikka kuhunkin uuteen osakkeeseen liittyvät oikeudet ovat samat kaikkien osakkeenomistajien osalta, valtio toimii kuitenkin samalla edunsaajan merkittävän lainan takaajana. Tämän seikan vaikutus ulottuu pitkälle pääomankorotuksen jälkeen, ja valtio ostaa lisäksi rakenneuudistuksen kohteena olevan yhtiön tytäryhtiön. Kun otetaan huomioon pääomankorotuksen ja näiden kahden toimen yhteisvaikutus, ei kuitenkaan ole välttämätöntä arvioida tarkasti, tapahtuuko valtion ja yksityisten osakkeenomistajien osallistuminen pääomankorotukseen aivan toisiaan vastaavin ehdoin, sillä komission mielestä edellä esitetyn analyysin perusteella on selvää, että vaikka valtion osallistumista pääomankorotukseen pidettäisiinkin valtion tukena, tämän valtion tuen katsottaisiin sopivan yhteismarkkinoille.

(102)

Koska komissio on todennut, että Cyprus Airwaysin rakenneuudistuksen osittaiseen rahoittamiseen tarkoitettu valtion takaama 55 miljoonan Kyproksen punnan pitkäaikainen laina on valtion tukea ja että valtion osallistuminen pääomankorotukseen saattaa sisältää valtion tueksi katsottavia osatekijöitä, komission on tarkasteltava tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(103)

Tämän vuoksi on tarpeen tutkia kyseisen tuen soveltuvuutta ottaen huomioon EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohta, jossa määrätään poikkeuksista 87 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yhteismarkkinoille soveltumattomuutta koskevaan yleissääntöön.

(104)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeuksia ei sovelleta käsiteltävänä olevaan asiaan, koska kyseiset tukitoimenpiteet eivät ole luonteeltaan sosiaalisia eikä niitä myönnetä yksittäisille kuluttajille. Niillä ei myöskään korvata luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamaa vahinkoa, eikä niitä myönnetä Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut.

(105)

Tässä asiassa ei voida soveltaa 87 artiklan 3 kohdan a, b ja d alakohdan poikkeuksia, koska tuella ei edistetä taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, sillä ei edistetä Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta tai poisteta jäsenvaltion taloudessa olevaa vakavaa häiriötä eikä sillä edistetä kulttuuria tai kulttuuriperintöä.

(106)

Näin ollen ainoastaan 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeusta voidaan soveltaa. 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti valtion tuki on mahdollista hyväksyä tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(107)

Yhteisön puitteina voidaan näin ollen tuen soveltuvuutta koskevaa päätöstä tehtäessä käyttää yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivoja sekä jo aikaisemmin mainittuja vuoden 1994 suuntaviivoja.

(108)

Komission on tämän vuoksi arvioitava, noudatetaanko rakenneuudistussuunnitelmassa sovellettavien suuntaviivojen säännöksiä. Perusperiaatteena (yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen 31 kohta) ”olisi sen vuoksi oltava, että rakenneuudistustuki hyväksytään vain, kun voidaan osoittaa, ettei sen myöntäminen ole yhteisön edun vastaista. Tämä on mahdollista vain silloin kun tuki täyttää tiukat perusteet ja kun mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset tasapainottuvat yrityksen toiminnan jatkumisen tuomilla eduilla (…) ja periaatteessa riittävillä vastasuoritteilla kilpailijoiden hyväksi.”

(109)

Suuntaviivoissa luetellaan sitten joitakin edellytyksiä, joiden täyttyessä tukea voidaan myöntää.

(110)

Komission on ensin määriteltävä, voidaanko Cyprus Airwaysille myöntää rakenneuudistustukea yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen mukaisesti. Suuntaviivojen 9 kohdassa todetaan, että vaikeuksissa olevalle yritykselle ei ole yhteisön määritelmää ja lisätään, että ”komissio katsoo (…) kuitenkin, että kyse on vaikeuksissa olevasta yrityksestä, jos yritys ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen”.

(111)

Suuntaviivoissa (10 kohta) todetaan, että ”yritys katsotaan periaatteessa näissä suuntaviivoissa tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi sen koosta riippumatta seuraavissa olosuhteissa: a) jos kyse on yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana”.

(112)

Lisäksi 11 kohdassa todetaan, että ”vaikka mikään 10 kohdassa esitetyistä olosuhteista ei ole käsillä, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa, etenkin jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä”.

(113)

Komissio totesi menettelyn aloittamisen yhteydessä, että Cyprus Airways on yhtiö, jonka osakkaiden vastuu on rajattu ja joka on menettänyt huomattavan osan rekisteröidystä pääomastaan. 31. joulukuuta 2003 Cyprus Airwaysin rekisteröity pääoma oli 55 miljoonaa Kyproksen puntaa (95 miljoonaa euroa), mutta 31. joulukuuta 2004 mennessä se oli edellisten 12 kuukauden aikana menettänyt 26,2 miljoonaa Kyproksen puntaa (44,8 miljoonaa euroa) eli lähes 50 % osakepääomastaan.

(114)

Komissio totesi, että ryhmän tappiot (joiden syynä oli lähinnä Cyprus Airways) kasvoivat 20,9 miljoonasta Kyproksen punnasta vuonna 2003 yhteensä 39,4 miljoonaan Kyproksen puntaan vuoden 2004 loppuun mennessä. Cyprus Airwaysin osakkeenomistajien pääoma oli näin ollen pienentynyt 55,6 miljoonasta Kyproksen punnasta (95 miljoonasta eurosta) vuonna 2003 yhteensä 14,4 miljoonaan Kyproksen puntaan (25 miljoonaan euroon) vuonna 2004. Kun otetaan huomioon yhtiön vaikea taloudellinen tilanne, on erittäin epätodennäköistä, että yhtiö voisi saada markkinatalouden ehtoihin perustuvaa rahoitusta.

(115)

Komissio päätteli tämän vuoksi 3. toukokuuta 2005 tekemässään Cyprus Airwaysille myönnettävää pelastamistukea koskevassa päätöksessä, että Cyprus Airways tosiaan on yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen mukainen vaikeuksissa oleva yritys. Komissio päätyi samaan lopputulokseen myös menettelyn aloittamisen yhteydessä. Cyprus Airwaysille voidaan näin ollen myöntää rakenneuudistustukea yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen mukaisesti.

(116)

Toinen (yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen 35 kohdassa esitetty) täytettävä edellytys on seuraava: ”Rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja suunnitelman on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella”.

(117)

Suuntaviivojen 37 kohdan mukaan ”Rakenneuudistussuunnitelmassa on esitettävä yrityksen muuttamista siten, että se voi rakenneuudistuksen jälkeen vastata itse kaikista kustannuksistaan, omaisuuserien arvon alentuminen ja rahoituskulut mukaan luettuina. Rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen oman pääoman tuoton on oltava riittävän korkea, jotta se voi kilpailla omin voimin”.

(118)

Tähän mennessä yhtiö on rakenneuudistuksen puitteissa pienentänyt kustannuksiaan 19,5 miljoonalla Kyproksen punnalla ja irtisanonut enemmän henkilökuntaa kuin rakenneuudistussuunnitelmassa edellytettiin. Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyi 385 työntekijän vähentäminen (työntekijöitä yhteensä 1800), ja lopulta 414 työntekijää käytti hyväkseen mahdollisuutta lähteä yhtiöstä. Tämä kustannuspohjan merkittävä pieneneminen, yhtiöön jäävien työntekijöiden osalta neuvotellut palkkaleikkaukset sekä tuotannon kasvu ja paremmat työmenetelmät luovat merkittäviä säästöjä, ja niiden on tarkoitus antaa yhtiölle tarvittavaa joustovaraa ja sopeutumiskykyä tavoitteiden saavuttamista varten.

(119)

Komission mielestä Cyprus Airwaysin pitäisi kyetä menestyksekkäästi toteuttamaan rakenneuudistuksensa määräajan puitteissa. Vaikka pelastamistuen myöntämisestä (toukokuussa 2005) on kulunut vasta 18 kuukautta, yhtiön tulokset ovat jo hieman odotettua parempia. Jatkossa yhtiön olisi tulosten parantamiseksi kiinnitettävä huomiota työntekijöidensä mielipiteisiin siitä, kuinka tarvittava rakenneuudistus on suoritettava. Rakenneuudistuksen hallinnointi on erittäin tärkeää tämäntyyppisissä tapauksissa, ja kolmansilta osapuolilta saadut huomautukset osoittavat, että erityisesti tässä tapauksessa hallinnointi voi olla erityisen tärkeää.

(120)

Valtion osittain takaaman 55 miljoonan Kyproksen punnan (96 miljoonan euron) pitkäaikaisen lainan osalta Kyproksen viranomaiset ovat osoittaneet, että tämä summa (ja Eurocyprian myynnistä saatava myyntituotto) käytetään tulevina vuosina lentoyhtiön rakenneuudistusta varten maksetun pelastamistuen takaisinmaksuun. Vuoden 2007 puoliväliin suunniteltu 14 miljoonan Kyproksen punnan pääomankorotus käytetään jäljellä olevan velkasumman pienentämiseen. Rakenneuudistussuunnitelmaa toteutetaan tiiviisti yhdessä kustannussäästösuunnitelman kanssa, jotta tulot voitaisiin maksimoida. Yhtiön tuloja on tarkoitus vähitellen kasvattaa, jotta jäljellä olevaa lainasaldoa voitaisiin maksaa takaisin tulojen avulla.

(121)

Komission on myös arvioitava, vastaavatko rakenneuudistuksen perustana olevat oletukset todellisia olosuhteita ja vastaavatko ennusteet suuntaviivoihin sisältyviä edellytyksiä Yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen 35 kohdassa edellytetään, että ”tämä suunnitelma, joka sisältää kaikki tarpeelliset tiedot, kuten selvityksen markkinoista, on esitettävä komissiolle. Elinkelpoisuuden paranemisen on perustuttava pääasiassa rakenneuudistussuunnitelman sisältämiin yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Se voi perustua hintojen tai kysynnän muutosten kaltaisiin ulkoisiin seikkoihin, joihin yritys ei voi itse paljoa vaikuttaa, vain siinä tapauksessa, että markkinoiden kehittymisestä esitetyt arviot ovat yleisesti hyväksyttyjä. Rakenneuudistus edellyttää luopumista sellaisesta toiminnasta, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista”.

(122)

Tässä yhteydessä voidaan tarkistaa, että rakenneuudistussuunnitelman tämä osa on toteutunut suunnitelmien mukaisesti. Komissio viittaa tässä tapauksessa liikennemäärien ja markkinoiden kehityksen osalta kahteen riippumattomaan tutkimukseen, jotka suoritettiin Eurocyprian arvioinnin yhteydessä, siinä määrin, kuin nämä liittyvät Kyproksen ilmailumarkkinoiden kehitykseen.

(123)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan Kyproksen lentoliikenteen oletetaan kasvavan keskimäärin 3,5 prosentilla vuodessa jakson 2005–2010 aikana, kun taas Cyprus Airwaysin liikenne kasvaa arvioiden mukaan keskimäärin 2,4 prosentilla vuodessa jaksolla 2005–2010. PwC:n laatiman raportin mukaan Kyproksen lentoliikenteen kokonaiskasvuennuste on kansainvälisen lentokuljetusliiton IATA:n mukaan 4,3 % vuosina 2006–2008. Tämä viittaisi siihen, että suunnitelmassa huomioon otetut oletukset olivat järkeviä. Näin ollen rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvät Cyprus Airwaysin tuloksia koskevat ennusteet vaikuttavat uskottavilta, kun otetaan huomioon muut yhtiön toteuttamat rationalisoinnit.

(124)

Edellä esitetyt tekijät huomioon ottaen komissio on sitä mieltä, että Cyprus Airways kykenee liiketoimintasuunnitelmansa mukaisesti saavuttamaan taloudellisen elinkelpoisuutensa kohtuullisessa ajassa.

(125)

Yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen 38 kohdassa edellytetään seuraavaa: ”jotta kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset, on toteutettava vastasuoritteita niin, että tavoitellut myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä suuremmat. Muutoin tuen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisen edun kanssa ja sen vuoksi soveltumaton yhteismarkkinoille”.

(126)

Suuntaviivojen 39 kohdassa tarkennetaan vielä, että ”vastasuoritteisiin voi kuulua omaisuuserien myynti, kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistukset ja kyseisille markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen. Arvioidessaan, ovatko vastasuoritteet asianmukaisia, komissio ottaa huomioon markkinarakenteen ja kilpailuedellytykset varmistaakseen, etteivät tällaiset toimenpiteet heikennä markkinarakennetta (…)”.

(127)

Komission on tämän vuoksi tarkasteltava rakenneuudistusta ja määriteltävä, onko Cyprus Airwaysin ja Cyprus Airways -ryhmän suhteen toteutettu tarvittavat toimet, jotta tuen kilpailua vääristävät vaikutukset voitaisiin minimoida.

(128)

Yhtiö aloitti vuoden 2004 lopussa toimintasuunnitelman täytäntöönpanon ja poisti kalustostaan kaksi ilma-alusta, joista toinen vuokrattiin miehistöineen Eurocyprialle. Yhtiö luopui joistakin aikaisemmin harjoittamistaan reiteistä, kuten Varsovasta, Budapestistä ja Colombosta.

(129)

Tässä yhteydessä lentoyhtiön kalusto pieneni yhdellä ilma-aluksella vuoden 2004 lopussa. Rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon hetkellä Cyprus Airways harjoitti toimintaansa 10 ilma-aluksella (joista 2 oli A319-, 6 A320-200- ja 2 A330-200-alusta) ja vuokrasi lisäksi miehistöineen Eurocyprialle yhtä A320-200-alusta. Tämä vuokrajärjestely päättyi vuoden 2006 kesäkauden lopussa. Lisäksi komissio huomauttaa, että lentoliikenteen kasvuennusteet vaihtelevat keskimäärin 3,5 prosentista 4,3 prosenttiin vuodessa jakson 2005–2010 aikana, kun taas Cyprus Airwaysin liikenne kasvaa arvioiden mukaan keskimäärin 2,4 prosentilla vuodessa jaksolla 2005–2010, mikä johtaa siihen, että yhtiön markkinaosuus pienenee jakson aikana 26,6 prosentista enintään 23,2 prosenttiin Komissio pitää todennäköisenä ajatusta, jonka mukaan yhtiön kaluston tai markkinaosuuden pienentäminen edelleen voisi vaarantaa sen mahdollisuudet palauttaa toimintakykynsä ilman että siitä koituisi merkityksellisiä kaupallisia mahdollisuuksia kilpailijoille.

(130)

Komissio pyysi menettelyn aloittamisen yhteydessä erityisesti kolmansien osapuolten näkemyksiä tähän liittyen, mutta se ei saanut asiaa koskevia huomautuksia.

(131)

Lisäksi komissio korostaa sitä, että yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen 55 kohdassa edellytetään seuraavaa: ”Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on (…) yksi yhteisön ensisijaisista tavoitteista. (…) Komission on siis otettava huomioon aluekehitystarpeet arvioidessaan tukialueilla myönnettävää rakenneuudistustukea”. Lisäksi suuntaviivoissa (56 kohta) edellytetään, että ”tuen hyväksymisedellytykset voivat kuitenkin olla asetettavien vastasuoritteiden ja tuensaajan rahoitusosuuden osalta joustavampia tukialueilla (…)”.

(132)

Tässä yhteydessä on muistettava, että 1 toukokuuta 2004 ja 31 joulukuuta 2006 välisellä jaksolla (14) koko Kypros oli tukikelpoinen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan, 3 kohdan c alakohtaan sisältyvän poikkeuksen mukaisesti. Vuosina 2007–2013 kahden 50 prosenttia Kyproksen väestöstä kattavan alueen olisi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan, 3 kohdan c alakohtaan sisältyvän poikkeuksen mukaisesti oltava tukikelpoisia vastaanottamaan alueellista investointitukea, jonka intensiteetti on 15 prosenttia. Kyproksella on useita alueellisia ja siksi pysyviä ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat sen sosiaalis-taloudelliseen kehitykseen. Kyproksen syrjäinen eteläinen sijainti aiheuttaa välittömiä ongelmia, jotka liittyvät muille Euroopan unionin alueille pääsemiseen, ja tämän seurauksena lento- ja meriliikenne, ja erityisesti lentoliikenne, on maan kannalta erityisen tärkeässä asemassa. Tämä on tärkeää, sillä lentomatkailu on ainoa luotettava keino järjestää liikeyritysten matkustajaliikenne. Eurostatin vuoden 2003 eri maiden ”ilmailuriippuvuutta” kuvaavista tilastoista (15) käy ilmi, että Kypros on kaikista jäsenvaltioista riippuvaisin lentoliikenteestä.

(133)

Ottaen huomioon edellä mainitut seikat, Kyproksen lentoliikennemarkkinoiden erityispiirteet sekä sen seikan, että Cyprus Airways on jo vähentänyt kalustoaan ja että aikaisempi tytäryhtiö Eurocypria toimii nyt oikeudellisesti ja rahoituksellisesti itsenäisenä yrityksenä eikä Cyprus Airways enää omista tai kontrolloi sitä, komissio päättelee, että Kyproksen viranomaiset ovat ehdottaneet riittäviä vastasuoritteita korjatakseen rakenneuudistuksen aiheuttamaa markkinoiden vääristymistä.

(134)

Yhteisön pelastamis- ja rakenneuudistustuen suuntaviivojen 43 kohdassa edellytetään, että ”tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen, sen osakkaiden tai yhtymän, johon yritys kuuluu, käytettävissä olevat varat. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki”. Komission mielestä tämä edellytys täyttyy.

(135)

Kuten edellä on mainittu, rakenneuudistuskustannukset ovat yhteensä 71,1 miljoonaa Kyproksen puntaa. Toisaalta on otettava huomioon, että rakenneuudistuksen rahoittamiseen on varattu 55 miljoonan Kyproksen punnan laina (joka on osittain valtion takaama), Eurocyprian myyntituotto eli 13,425 miljoonaa Kyproksen puntaa sekä muista lähteistä, erityisesti omaisuuserien myynnistä saatavat noin 8,5 miljoonaa Kyproksen puntaa. Suunnitellusta pääomankorotuksesta saatavia varoja ei tulisi lisätä näihin toimiin, sillä ne käytetään täysimääräisesti 55 miljoonan Kyproksen punnan suuruisen lainan osittaiseen takaisinmaksuun. Ne eivät näin ollen kasvata rakenneuudistukseen käytettyjen resurssien kokonaismäärää, vaan ainoastaan korvaavat niitä vastaavan osan lainasta. Varojen kokonaismäärä on näin ollen noin 76,9 miljoonaa Kyproksen puntaa. Tämä summa on komission mielestä hyväksyttävä, ja se päättelee, ettei jatkuvasti käytettävissä olevia varoja ole suhteessa liikaa verrattuna vastaaviin kustannuksiin, sillä suurin osa rakenneuudistukseen käytettävistä varoista koostuu lainasta, jonka takaisinmaksu yhtiön on järjestettävä sen omasta tuotosta. Nämä varat eivät näin ollen ole jatkuvasti käytettävissä olevia varoja, ja yhtiön on vastattava lopullisista rakenneuudistuskustannuksista.

(136)

Komissio huomauttaa lisäksi, että Kyproksen viranomaisten sitoumus pienentää 55 miljoonan Kyproksen punnan lainaa varten myönnetyn hallituksen takauksen määrää tarkoittaa itse asiassa valtion tuen rajoittamista verrattuna alkuperäiseen suunnitelmaan.

(137)

Oman rahoitusosuuden osalta suuntaviivoissa (43 kohdassa) edellytetään, että ”tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. Tällainen rahoitusosuus on merkki markkinoiden uskosta elinkelpoisuuden palautumiseen. Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavaroja”. Tämän jälkeen suuntaviivoissa ilmoitetaan, minkä tasoista omaa rahoitusta tavallisesti pidetään sopivana. Cyprus Airwaysin kokoiselle yhtiölle oman rahoituksen taso olisi 50 prosenttia.

(138)

Komission arvion mukaan rakenneuudistuskustannukset olisivat noin 71,1 miljoonaa Kyproksen puntaa.

(139)

Omana rahoitusosuutena olisi pidettävä seuraavia summia: vähintään 4,2 miljoonaa Kyproksen puntaa, joka vastaa yksityisten sijoittajien tulevaa osuutta 14 miljoonan Kyproksen punnan pääomankorotuksesta; 55 miljoonan Kyproksen punnan liikelainaan sisältyvä, lentoyhtiön markkinoilta lainaama vähintään 10 miljoonan Kyproksen punnan osuus, jolle ei myönnetä valtiotakausta tai muita valtion tukitoimia; sekä erilaisten (edellä 53 kohdassa mainittujen) omaisuuserien myynnistä saatava noin 8,5 miljoonan Kyproksen punnan myyntituotto.

(140)

Kyproksen viranomaiset ovat myös sitä mieltä, että Eurocyprian myyntituottoa tulisi pitää omana rahoitusosuutena. Komission käytäntö (16) tällaisissa tapauksissa on seuraava: jos omaisuuserästä maksetaan tällaisessa kaupassa niiden todellinen arvo (riippumatta siitä, kuka ostaja on), myyntitulot eivät ole valtion tukea omaisuuttaan myyvälle yritykselle. Tämän omaisuuden myyntituottoa voidaan käyttää rakenneuudistuksen rahoittamiseen ja sitä on pidettävä omana rahoitusosuutena. Tämä tarkoittaa sitä, että Eurocyprian myynnistä saatua 13,425 miljoonan Kyproksen punnan myyntituottoa olisi myös pidettävänä omana rahoitusosuutena. Tätä päätelmää vahvistavat käsiteltävänä olevassa tapauksessa vielä Kyproksen viranomaisten sitoumus sekä komission asettama edellytys, jonka mukaan Eurocypria toimii täysin erillisenä yksikkönä ja kilpailee tosiasiallisesti Cyprus Airlinesin kanssa.

(141)

Oma rahoitusosuus on näin laskettuna vähintään 36,2 miljoonaa Kyproksen puntaa. Se kattaa näin ollen 51 prosenttia rakenneuudistuksen kustannuksista. Komissio päättelee näin ollen, että edellytys riittävästä osallistumisesta rakenneuudistuskustannuksiin täyttyy tässä tapauksessa.

(142)

Komissio korostaa vielä, että rakenneuudistuskustannukset katetaan pääosin 55 miljoonan Kyproksen punnan lainalla, joka yhtiön on valtion osittaisesta takauksesta huolimatta maksettava takaisin sen omasta tuotosta, eikä 55 miljoonan Kyproksen punnan valtion tuesta (17). Yhtiön on itse tehtävä tulosta voidakseen ajan mittaan kattaa omasta rakenneuudistuksestaan aiheutuvat kustannukset — tämän menettelyn vaikutus on verrattavissa tilanteeseen, jossa se olisi itse rahoittanut rakenneuudistuksensa, mutta valtion takaaman liikelainan ansiosta yhtiölle koituvat rahoitusvaikutukset jakautuvat nyt useamman vuoden osalle.

a)

Kyproksen valtion Cyprus Airways Public Ltd:lle takaama laina on maksettu takaisin tai

b)

kunnes Kyproksen valtiolla ei enää ole suoraa eikä epäsuoraa osake-enemmistöä ja/tai määräävää asemaa kummankaan yrityksen pääoman osalta.

a)

pääomankorotus tapahtuu vasta sen jälkeen, kun nimetty liikepankki on allekirjoittanut virallisen ja varauksettoman merkintäsitoumussopimuksen, jolla se takaa operaation toteutuksen tavalliseen tapaan, lukuun ottamatta force majeure -tilanteisiin, sota- ja terroritekoihin ja muihin vastaaviin liittyviä tavallisesti mainittuja olosuhteita,

b)

valtio voi merkitä pääomankorotuksesta enintään 70 prosenttia,

c)

valtio merkitsee uusia osakkeita samoin oikeuksin, samoin ehdoin ja samaan yksikköhintaan kuin yksityiset sijoittajat ilman että tämä vaikuttaa pankin ehdottamaan merkintäsitoumuksen täytäntöönpanoa koskevaan aikatauluun,

d)

operaatioon ei saa liittyä liitännäis- tai implisiittisiä sopimuksia, joiden nojalla valtio voisi vapauttaa pankin velvoitteestaan, jos markkinat eivät merkitsisi pääomakorotuksen osakeantia riittävässä määrin, tai myöntää pankille erityistä alennusta merkintähinnasta.