ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 24

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

51. vuosikerta
29. tammikuu 2008


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 75/2008, annettu 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan yhteisön ja tiettyjen maiden välistä etuuskohteluun oikeutettua kauppaa koskevissa säännöksissä vahvistetusta menettelystä alkuperäselvitysten antamisen tai laatimisen ja tiettyjen valtuutetun viejän lupien antamisen helpottamiseksi yhteisössä annetun asetuksen (EY) N:o 1207/2001 muuttamisesta ( 1 )

1

 

 

Komission asetus (EY) N:o 76/2008, annettu 28 päivänä tammikuuta 2008, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

4

 

*

Komission asetus (EY) N:o 77/2008, annettu 28 päivänä tammikuuta 2008, AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen mukaisesti tuotavan ruokosokerin toimitusvelvollisuuden alaisten määrien vahvistamisesta toimitusjaksolle 2007/2008

6

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (Kodifioitu toisinto) ( 1 )

8

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/2/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden näkyvyysalueista ja tuulilasinpyyhkimistä (Kodifioitu toisinto) ( 1 )

30

 

 

TYÖJÄRJESTYKSET

 

*

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen muutokset

39

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2008/79/EY, Euratom

 

*

Neuvoston päätös, tehty 20 päivänä joulukuuta 2007, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta

42

 

*

Lausuma

44

 

 

Komissio

 

 

2008/80/EY

 

*

Komission päätös, tehty 21 päivänä joulukuuta 2007, Itävallan tasavallan tiedoksi antamista tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevista kansallisista säännöksistä (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 6646)  ( 1 )

45

 

 

SOPIMUKSET

 

 

Neuvosto

 

*

Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

51

 

*

Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

51

 

*

Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

51

 

*

Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen sopimuksen voimaantulosta

51

 

*

Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Bosnia ja Hertsegovinan välisen sopimuksen voimaantulosta

52

 

*

Tiedonanto henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Ukrainan välisen sopimuksen voimaantulosta

52

 

*

Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Albanian tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

52

 

*

Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Bosnia ja Hertsegovinan välisen sopimuksen voimaantulosta

52

 

*

Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

52

 

*

Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen sopimuksen voimaantulosta

53

 

*

Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

53

 

*

Tiedonanto Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

53

 

*

Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Ukrainan välisen sopimuksen voimaantulosta

53

 

 

III   Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

 

 

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

 

*

Neuvoston yhteinen kanta 2008/81/YUTP, hyväksytty 28 päivänä tammikuuta 2008, Sierra Leonea koskevan yhteisen kannan 98/409/YUTP muuttamisesta

54

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 75/2008,

annettu 28 päivänä tammikuuta 2008,

Euroopan yhteisön ja tiettyjen maiden välistä etuuskohteluun oikeutettua kauppaa koskevissa säännöksissä vahvistetusta menettelystä alkuperäselvitysten antamisen tai laatimisen ja tiettyjen valtuutetun viejän lupien antamisen helpottamiseksi yhteisössä annetun asetuksen (EY) N:o 1207/2001 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1207/2001 (1) vahvistetaan säännökset, joilla tuetaan alkuperäselvitysten moitteetonta antamista tai laatimista tuotteiden viennissä yhteisöstä yhteisön ja tiettyjen kolmansien maiden välistä etuuskohtelukauppaa koskevia järjestelyjä sovellettaessa.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1207/2001 liitteet III ja IV olisi muutettava sen varmistamiseksi, että yhteisön alkuperätuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperä ilmoitetaan oikein.

(3)

Tämän vuoksi asetus (EY) N:o 1207/2001 olisi muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1207/2001 seuraavasti:

1)

Korvataan liite III tämän asetuksen liitteessä I olevalla tekstillä.

2)

Korvataan liite IV tämän asetuksen liitteessä II olevalla tekstillä.

2 artikla

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa annetut hankkijan ilmoitukset tuotteista, joilla ei ole etuuskohtelualkuperäasemaa, jäävät voimaan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä tammikuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. RUPEL


(1)  EYVL L 165, 21.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1617/2006 (EUVL L 300, 31.10.2006, s. 5).


LIITE I

”LIITE III

Hankkijan ilmoitus tuotteista, joilla ei ole etuuskohtelualkuperäasemaa

Hankkijan ilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

Image


LIITE II

”LIITE IV

Hankkijan pitkäaikaisilmoitus tuotteista, joilla ei ole etuuskohtelualkuperäasemaa

Hankkijan ilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

Image


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/4


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 76/2008,

annettu 28 päivänä tammikuuta 2008,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (1) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä tammikuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 28 päivänä tammikuuta 2008 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

IL

154,9

MA

47,4

TN

132,6

TR

87,1

ZZ

105,5

0707 00 05

EG

190,8

JO

178,8

TR

119,1

ZZ

162,9

0709 90 70

MA

78,2

TR

150,9

ZZ

114,6

0709 90 80

EG

121,8

ZZ

121,8

0805 10 20

EG

46,2

IL

49,2

MA

71,2

TN

59,9

TR

77,4

ZZ

60,8

0805 20 10

MA

104,0

TR

104,0

ZZ

104,0

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

CN

84,1

IL

71,4

MA

152,6

PK

48,1

TR

86,0

US

60,1

ZZ

83,7

0805 50 10

EG

74,2

IL

120,2

TR

123,9

ZZ

106,1

0808 10 80

CA

84,1

CL

60,8

CN

85,1

MK

37,5

US

109,9

ZA

60,7

ZZ

73,0

0808 20 50

CL

59,3

CN

42,8

TR

159,1

US

110,7

ZA

107,0

ZZ

95,8


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/6


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 77/2008,

annettu 28 päivänä tammikuuta 2008,

AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen mukaisesti tuotavan ruokosokerin toimitusvelvollisuuden alaisten määrien vahvistamisesta toimitusjaksolle 2007/2008

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eräissä tariffikiintiöissä tai eräiden etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa sokerialan tuotteiden tuontia ja puhdistusta koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 950/2006 (2) 12 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin tullivapaiden toimitusvelvoitteiden määrittämistä.

(2)

AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen 3 ja 7 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 950/2006 12 artiklan 3 kohdan sekä 14 ja 15 artiklan soveltamisen vuoksi komissio määrittää käytettävissä olevien tietojen perusteella kullekin viejämaalle toimitusvelvollisuuden alaiset määrät toimitusjaksoksi 2007/2008.

(3)

Komission asetuksessa (EY) N:o 505/2007 (3) määritetään väliaikaisesti AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen mukaisesti tuotavan ruokosokerin toimitusvelvollisuuden alaiset määrät toimitusjaksolle 2007/2008.

(4)

Sen vuoksi on asetuksen (EY) N:o 950/2006 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti tarpeen vahvistaa toimitusvelvollisuuden alaiset määrät jaksolle 2007/2008.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin toimitusvelvollisuuden alaiset määrät toimitusjaksolle 2007/2008 ja kullekin asianomaiselle viejämaalle vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä tammikuuta 2008.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1260/2007 (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 1).

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 371/2007 (EUVL L 92, 3.4.2007, s. 6).

(3)  EUVL L 119, 9.5.2007, s. 22.


LIITE

AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuontia koskevat toimitusvelvollisuuden alaiset määrät toimitusjaksolla 2006/2007 valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistuina:

(tonnia)

AKT-pöytäkirjan/Intia-sopimuksen allekirjoittajamaa

Toimitusvelvoite 2007/2008

Barbados

32 864,83

Belize

53 741,88

Kongo

10 186,10

Norsunluurannikko

10 123,12

Fidži

162 656,25

Guyana

170 203,57

Intia

9 999,83

Jamaika

132 129,06

Kenia

5 017,07

Madagaskar

9 905,00

Malawi

19 898,32

Mauritius

476 789,70

Mosambik

5 965,92

Saint Kitts ja Nevis

0,00

Suriname

0,00

Swazimaa

117 368,72

Tansania

9 672,60

Trinidad ja Tobago

47 513,60

Uganda

0,00

Sambia

8 179,91

Zimbabwe

37 660,14

Yhteensä

1 319 875,62


DIREKTIIVIT

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/8


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/1/EY,

annettu 15 päivänä tammikuuta 2008,

ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi

(Kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/61/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (4). Mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteilla ja periaatteilla, sellaisina kuin ne on määritelty perustamissopimuksen 174 artiklassa, pyritään erityisesti ehkäisemään, vähentämään ja mahdollisuuksien mukaan estämään pilaantumista ensisijaisesti sen lähteellä sekä varmistamaan luonnonvarojen harkittu hoito noudattaen periaatetta, jonka mukaan saastuttajan olisi maksettava, ja periaatetta, jonka mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä.

(3)

Viidennessä ympäristöalan toimintaohjelmassa, jonka yleinen lähestymistapa hyväksyttiin yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta poliittisesta toimintaohjelmasta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa (5), asetettiin etusijalle ympäristön pilaantumisen vähentämisen yhtenäistäminen tärkeänä osana kehitystä kohti entistä kestävämpää tasapainoa toisaalta ihmisen toiminnan ja sosiaalis-taloudellisen kehityksen sekä toisaalta luonnonvarojen ja luonnon uusiutumiskyvyn välillä.

(4)

Ympäristön pilaantumisen vähentäminen yhtenäistetyin toimenpitein edellyttää sellaista toimintaa yhteisön tasolla, jolla muutetaan ja täydennetään teollisuuslaitosten aiheuttaman saastumisen ehkäisyä ja vähentämistä koskevaa olemassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä.

(5)

Teollisuuslaitosten aiheuttaman ilmansaastumisen ehkäisemisestä 28 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa neuvoston direktiivissä 84/360/ETY (6) luotiin yleiset puitteet, jotka edellyttävät ennakkolupaa ilmansaastumista mahdollisesti aiheuttavien teollisuuslaitosten toimintaa ja niihin tehtäviä oleellisia muutoksia varten.

(6)

Tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 15 päivänä helmikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/11/EY (7) edellytetään lupaa tällaisten aineiden päästöjä varten.

(7)

Vaikka yhteisöllä on lainsäädäntöä, joka koskee ilmansaastumisen torjumista ja vesistöihin päästettyjen vaarallisten aineiden päästöjen ehkäisemistä tai vähentämistä, yhteisöllä ei ole ollut vastaavaa lainsäädäntöä, jonka tarkoitus olisi ehkäistä tai vähentää päästöjä maaperään.

(8)

Ilmaan, veteen tai maaperään kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskevat erilliset toimenpiteet ovat omiaan edistämään saasteiden siirtymistä ympäristön eri osista toiseen, sen sijaan että ne suojelisivat ympäristöä kokonaisuudessaan.

(9)

Ympäristön pilaantumisen vähentämiseen tähtäävien yhtenäistettyjen toimenpiteiden tavoitteena on ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen ehkäiseminen kaikkialla, missä tämä voidaan toteuttaa, jätehallinto mukaan lukien, ja jos se osoittautuu mahdottomaksi, päästöjen supistaminen mahdollisimman vähäisiksi, kokonaisuudessaan korkeatasoisen ympäristönsuojelun saavuttamiseksi.

(10)

Tässä direktiivissä olisi luotava ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä koskevat yleiset puitteet. Siinä olisi säädettävä tarpeellisista toimista ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi, jotta koko ympäristön suojelussa saavutettaisiin korkea taso. Kestävän kehityksen periaatteen soveltamisella olisi edistettävä yhtenäistä lähestymistapaa ympäristön pilaantumisen vähentämiseen.

(11)

Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (8) säännösten soveltamista. Jos luvan myöntämisessä on otettava huomioon viimeksi mainitun direktiivin soveltamisen seurauksena saatuja tietoja tai päätelmiä, tämän direktiivin ei pitäisi rajoittaa direktiivin 85/337/ETY täytäntöönpanoa.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä tarkoitettu teollisia toimintoja harjoittava yrittäjä täyttää tiettyjen perusvelvoitteiden yleiset vaatimukset. Tätä varten riittää, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat nämä yleisperiaatteet huomioon laatiessaan lupaehtoja.

(13)

Eräitä tämän direktiivin mukaisesti annettuja säännöksiä on sovellettava olemassa oleviin laitoksiin 30 päivän lokakuuta 2007 jälkeen ja muita on tullut soveltaa 30 päivästä lokakuuta 1999.

(14)

Jotta saasteongelmiin voitaisiin puuttua entistä tehokkaammin ja kannattavammin, olisi toiminnasta vastaavan yrittäjän otettava huomioon ympäristönäkökohdat. Nämä on saatettava toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten tietoon, jotta he voivat ennen luvan myöntämistä varmistua siitä, että kaikki asianmukaiset ehkäisevät tai ympäristön pilaantumisen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet on otettu huomioon. Hyvin erilaisista lupahakemusmenettelyistä voi olla seurauksena, että ympäristönsuojelun ja yleisön tietämyksen taso on erilainen. Sen vuoksi tämän direktiivin mukaisissa lupahakemuksissa olisi oltava tietty vähimmäismäärä tietoja.

(15)

Korkein mahdollinen taso koko ympäristön suojelussa voitaisiin saavuttaa, jos toimivaltaisten viranomaisten lupamenettelyt ja -ehdot sovitetaan täysin yhteen.

(16)

Toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten olisi myönnettävä lupa tai muutettava sitä vain, kun ilman, veden ja maaperän yhtenäistettyjä ympäristönsuojelutoimenpiteitä on vahvistettu.

(17)

Lupaan olisi sisällytettävä kaikki lupaehtojen täyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotta täten voitaisiin saavuttaa korkea koko ympäristön suojelun taso, ja nämä toimenpiteet voidaan myös määrätä yleisesti velvoittavina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lupamenettelyä.

(18)

Päästön raja-arvojen, parametrien tai vastaavien teknisten toimenpiteiden olisi perustuttava parhaimpiin käytettävissä oleviin tekniikoihin, mikä ei kuitenkaan velvoita käyttämään tiettyä tekniikkaa tai teknologiaa, ja siihen, että otetaan huomioon kyseisen laitoksen tekniset piirteet, sen maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolot. Kaikissa tapauksissa lupaehdoissa olisi annettava määräyksiä kaukokulkeutuvan tai rajojen yli leviävän saasteen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi, ja niissä on taattava korkea ympäristönsuojelun taso kokonaisuudessaan.

(19)

Jäsenvaltioiden on määritettävä, miten voidaan tarvittaessa ottaa huomioon kyseessä olevan laitoksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolot.

(20)

Jos jokin ympäristön laatunormi edellyttää tiukempia vaatimuksia kuin ne, jotka voidaan saavuttaa parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla, luvassa olisi vaadittava lisäehtoja, tämän rajoittamatta muita toimia, joihin voidaan ryhtyä ympäristön laatunormien noudattamiseksi.

(21)

Koska parhaat käytettävissä olevat tekniikat muuttuvat ajan myötä erityisesti tekniikan kehityksen vuoksi, toimivaltaisten viranomaisten olisi seurattava tätä kehitystä tai oltava tietoisia siitä.

(22)

Laitoksiin tehdyt muutokset voivat lisätä ympäristön pilaantumista. Tämän vuoksi kaikista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön, olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tai viranomaisille. Huomattavaan laitosmuutokseen on saatava ennakolta tämän direktiivin mukainen lupa.

(23)

Lupaehtoja olisi säännöllisesti tarkistettava ja tarvittaessa ajanmukaistettava. Tietyin edellytyksin ne olisi tarkistettava joka tapauksessa.

(24)

Yleisön tehokkaan osallistumisen päätöksentekomenettelyyn olisi mahdollistettava se, että yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät ottaa huomioon mielipiteet ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä itse päätöksiin, mikä puolestaan lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille. Yleisöllä tulisi erityisesti olla oikeus saada tietoa laitosten toiminnasta ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta ympäristöön ja, ennen päätöksen tekoa, tietoa uusien laitosten lupahakemuksista tai olennaisista muutoksista sekä tietoa itse luvista, niiden ajanmukaistamisesta ja oleellisesta tarkkailutiedosta.

(25)

Sen vuoksi olisi edistettävä yleisön osallistumista, mukaan lukien yhdistykset, järjestöt ja ryhmät, erityisesti valtioista riippumattomat järjestöt, jotka edistävät ympäristönsuojelua, myös edistämällä yleisölle annettavaa ympäristökasvatusta.

(26)

Yhteisö allekirjoitti 25 päivänä kesäkuuta 1998 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’. Århusin yleissopimuksen tavoitteisiin kuuluu pyrkimys taata, että yleisö voi osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa tarkoituksena osaltaan suojella oikeutta elää yksilön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(27)

Parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden kehittäminen ja tietojen vaihtaminen niistä yhteisön tasolla voisi vähentää yhteisön sisällä ilmeneviä eroja teknologioissa ja edistää yhteisössä käytettävien raja-arvojen ja tekniikkojen maailmanlaajuista levitystä sekä auttaa jäsenvaltioita panemaan tämä direktiivi täytäntöön tehokkaasti.

(28)

Tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja tehosta olisi laadittava säännöllisesti selvityksiä.

(29)

Tämä direktiivi koskee laitoksia, joiden pilaamispotentiaali ja tästä johtuen rajojen yli ulottuva pilaaminen on merkittävä. Rajan toisella puolella olevaa valtiota olisi kuultava lupahakemuksista, jos uusilla laitoksilla tai tällaisiin laitoksiin tehtävillä olennaisilla muutoksilla voi olla haitallinen ja huomattava vaikutus ympäristöön. Näitä ehdotuksia tai huomattavia muutoksia koskevien hakemusten olisi oltava sen jäsenvaltion kansalaisten saatavilla, johon vaikutus saattaa kohdistua.

(30)

Tiettyjen tässä direktiivissä tarkoitettujen laitostyyppien ja pilaavien aineiden osalta voi olla tarpeen toimia yhteisön tasolla päästöjen raja-arvojen asettamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi asetettava perustamissopimuksen määräysten mukaisesti nämä päästörajat.

(31)

Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta työterveyden ja -turvallisuuden alalla annettujen yhteisön säännösten ja määräysten soveltamista.

(32)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa liitteessä VI olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

Tämän direktiivin tarkoituksena on liitteessä I mainitusta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen. Siinä säädetään yllä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvia ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvia päästöjä ehkäisevistä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjä vähentävistä toimenpiteistä, mukaan lukien jätteitä koskevat toimenpiteet, koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 85/337/ETY säännösten ja muiden yhteisön asiaa koskevien säännösten soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’aineella’ kaikkia alkuaineita ja niiden yhdisteitä, lukuun ottamatta perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom (9) mukaisia radioaktiivisia aineita sekä geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 23 päivänä huhtikuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/219/ETY (10) ja geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY (11) mukaisia geneettisesti muunnettuja organismeja;

2)

’pilaamisella’ aineiden, tärinän, lämmön tai melun päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään siten, että seuraukset voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle, tai että se vahingoittaa aineellista omaisuutta tai heikentää tai estää ympäristön virkistyskäyttöä tai ympäristön muuta oikeutettua käyttöä;

3)

’laitoksella’ kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää toimintaa, joka on teknisesti sidoksissa paikalla suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;

4)

’olemassa olevalla laitoksella’ laitosta, joka 30 päivänä lokakuuta 1999, ennen tätä päivämäärää voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, oli toiminnassa tai oli saanut luvan taikka laitosta, joka on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta täydellisen lupa-anomukseen liittyvän arvion, sillä edellytyksellä, että kyseinen laitos on otettu käyttöön viimeistään 30 päivänä lokakuuta 2000;

5)

’päästöllä’ laitoksesta yhdestä tai useammasta lähteestä suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään päästettyjä aineita, tärinää, lämpöä tai melua;

6)

’päästön raja-arvolla’ tietyillä erityisillä parametreillä ilmaistua päästön määrää, pitoisuutta ja/tai tasoa, jota tietyn ajanjakson tai tiettyjen ajanjaksojen kuluessa ei saa ylittää. Päästöjen raja-arvot voidaan myös määritellä tietyille aineryhmille tai -luokille, erityisesti niille, jotka luetellaan liitteessä III. Ainepäästöjen raja-arvoja sovelletaan yleensä päästökohdassa päästöjen tullessa laitoksesta ulos, jolloin mahdollinen laimentuminen ei vaikuta määrittelyyn. Mitä tulee epäsuoriin päästöihin veteen, vedenpuhdistamon vaikutus voidaan ottaa huomioon laitoksen päästöjen raja-arvoja määritettäessä, edellyttäen että näin taataan koko ympäristön suojelun vastaava taso ja ettei ympäristöön kohdisteta suurempaa epäpuhtausrasitetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2006/11/EY ja sen soveltamiseksi säädettyjen direktiivien noudattamista;

7)

’ympäristölaatunormilla’ yhteisön lainsäädännössä eriteltyjä vaatimuksia, jotka tietyn ympäristön tai ympäristön tietyn osan on tiettynä ajankohtana täytettävä;

8)

’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista tai viranomaisia tai elintä, jonka vastuulla on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tästä direktiivistä aiheutuvien tehtävien suorittaminen;

9)

’luvalla’ yhden tai useamman kirjallisen päätöksen osaa tai kokonaisuutta, jolla myönnetään lupa käyttää laitoksen osaa tai koko laitosta tietyillä ehdoilla, joilla varmistetaan se, että laitos täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Lupa voi koskea yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä;

10)

’käytön muutoksella’ muutosta laitoksen ominaisuuksissa tai toiminnassa taikka laitoksen laajennusta, jolla saattaa olla vaikutuksia ympäristöön;

11)

’olennaisella muutoksella’ käytön muutosta, jossa toimivaltaisen viranomaisen mukaan saattaa aiheutua merkittäviä ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia; tämän määritelmän mukaisesti käytön muutoksia tai laajennuksia pidetään olennaisina, jos muutos tai laajennus itsessään vastaa liitteessä I mahdollisesti vahvistettuja rajoja;

12)

’parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla’ tietyn toiminnan ja siinä käytettävien tapojen tehokkainta ja edistyneintä astetta, jolla voidaan osoittaa olevan sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat periaatteessa käytännön pohjaksi raja-arvoille, joiden tarkoitus on estää, ja milloin se ei ole mahdollista, vähentää yleisesti päästöjä ja vaikutuksia koko ympäristöön:

a)

’tekniikalla’ sekä käytettyä teknologiaa että laitoksen suunnittelua, rakennetta, ylläpitoa, käyttöä sekä tapaa, jolla sen toiminta pysäytetään;

b)

’käytettävissä olevalla tekniikalla’ tekniikkaa, joka on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että sen käyttö kyseisellä teollisuuden alalla taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla, kustannukset ja hyöty huomioon ottaen, on mahdollista; tällaista tekniikkaa joko voidaan käyttää tai tuottaa kyseisen jäsenvaltion alueella, jos kyseinen toiminnanharjoittaja voi käyttää sitä kohtuullisin ehdoin;

c)

’parhaalla’ tekniikkaa, jolla tehokkaimmin saavutetaan yleisesti korkea taso koko ympäristön suojelussa.

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa määritettäessä olisi otettava erityisesti huomioon liitteessä IV luetellut osatekijät;

13)

’toiminnanharjoittajalla’ ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai jolla on hallinnassaan laitos tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin määrätään, kuka tahansa henkilö, jolle on luovutettu ratkaiseva taloudellinen päätäntävalta laitoksen teknisen toiminnan suhteen;

14)

’yleisöllä’ yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

15)

’yleisöllä, jota asia koskee’ yleisöä, johon lupamenettely vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, tai yleisöä, jonka etua päätös luvan myöntämisestä tai luvan tai lupaehtojen päivittämisestä koskee; tämän määritelmän mukaisesti katsotaan, että asia koskee ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen etua.

3 artikla

Toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että laitosta käytetään siten, että

a)

kaikkiin asiaankuuluviin pilaantumista estäviin toimenpiteisiin on ryhdytty erityisesti käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa;

b)

merkittävää pilaantumista ei aiheuteta;

c)

jätteiden syntymistä vältetään jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (12) mukaisesti; jos jätteitä tuotetaan, ne käytetään hyödyksi tai, jos uudelleenkäyttö on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta, ne hävitetään siten, että niillä ei ole ympäristövaikutuksia tai vaikutus on mahdollisimman vähäistä;

d)

energiankäyttö on tehokasta;

e)

tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi;

f)

tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään toiminnan lopullisen päättymisen jälkeen, jotta pilaantumisvaara vältetään ja tuotantoalue saatetaan tyydyttävään tilaan.

2.   Tämän artiklan noudattamiseksi riittää, että jäsenvaliot varmistavat, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon 1 kohdassa määritetyt yleiset periaatteet päättäessään luvan myöntämisehdoista.

4 artikla

Luvan myöntäminen uusille laitoksille

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta uutta laitosta ei käytetä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa, tämän rajoittamatta tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/80/EY (13) esitettyjä poikkeuksia.

5 artikla

Vaatimukset luvan myöntämiselle olemassa oleville laitoksille

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat 6 ja 8 artiklan mukaisesti annettujen lupien avulla tai ehtoja asianmukaisesti uudelleen tarkistamalla ja tarpeellisesti ajanmukaistamalla, että olemassa olevat laitokset toimivat 3, 7, 9, 10 ja 13 artiklan sekä 14 artiklan a ja b alakohdan sekä 15 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti viimeistään 30 päivänä lokakuuta 2007, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön erityissäännösten soveltamista.

2.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet 1, 2, 11 ja 12 artiklan sekä 14 artiklan c alakohdan, 15 artiklan 1 ja 3 kohdan, 17 ja 18 artiklan sekä 19 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamiseksi olemassa oleviin laitoksiin 30 päivästä lokakuuta 1999.

6 artikla

Lupahakemukset

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettu lupahakemus sisältäisi tiedot

a)

laitoksesta ja sen toiminnasta;

b)

raaka- ja lisäaineista sekä muista laitoksessa käytetyistä tai tuotetuista aineista tai energiasta;

c)

laitoksen päästölähteistä;

d)

laitoksen sijaintipaikan olosuhteista;

e)

laitoksen arvioitujen päästöjen laadusta ja määrästä kuhunkin ympäristöelementtiin sekä päästöjen merkittävien ympäristövaikutusten erittelyyn;

f)

ehdotetuista teknisistä keinoista tai muista menetelmistä, joilla pyritään estämään laitoksen aiheuttamat päästöt, tai jos se ei ole mahdollista, vähentämään niitä;

g)

tarvittaessa toimenpiteistä laitoksen jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ja jätteiden hyödyntämiseksi;

h)

muista suunnitelluista toimenpiteistä, jotta noudatettaisiin 3 artiklassa tarkoitettuja toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleisiä periaatteita;

i)

ympäristöön joutuvien päästöjen suunnitellusta tarkkailusta;

j)

hakijan mahdollisesti tarkastelemista pääasiallisista vaihtoehdoista pääpiirteittäin.

Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä a–j alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.

2.   Silloin kun direktiivissä 85/337/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti hankitut tiedot tai vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (14) mukaisesti laadittu turvallisuuskertomus tai muut mitä tahansa muuta lainsäädäntöä soveltamalla hankitut tiedot mahdollistavat johonkin tämän artiklan säätämiin vaatimuksiin vastaamisen, voidaan nämä tiedot esittää lupahakemuksessa tai ne voidaan liittää siihen.

7 artikla

Yhtenäinen menettely lupien myöntämiseksi

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta luvan myöntämismenettely ja -ehdot olisivat täysin yhteensovitettuja silloin, kun siihen osallistuu useita toimivaltaisia viranomaisia, jotta voidaan taata tehokas yhtenäinen menettely kaikkien menettelyn osalta toimivaltaisten viranomaisten välillä.

8 artikla

Päätökset

Toimivaltainen viranomainen myöntää luvan, jonka ehdot takaavat, että laitos vastaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, tai päinvastaisessa tapauksessa kieltäytyy myöntämästä lupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä asetettujen muiden vaatimusten soveltamista.

Kaikkiin myönnettyihin tai muutettuihin lupiin on sisällyttävä tässä direktiivissä tarkoitetut yksityiskohtaiset määräykset, joilla suojellaan ilmaa, vesiä ja maaperää.

9 artikla

Luvan myöntämisehdot

1.   Jäsenvaltiot varmistavat, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 3 ja 10 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi, jotta varmistetaan ilman, veden ja maaperän suojelu ja saavutetaan näin koko ympäristön suojelun korkea taso.

2.   Kun on kyse uudesta laitoksesta tai olennaisesta muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6 ja 7 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät on otettava huomioon lupaa myönnettäessä.

3.   Luvan tulee käsittää päästöjen raja-arvot pilaantumista aiheuttaville aineille, erityisesti liitteessä III luetelluille, joita voidaan päästä kyseisestä laitoksesta merkittäviä määriä suhteessa niiden ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin siirtyä ympäristön osasta (vesi, ilma, maaperä) toiseen. Tarpeen vaatiessa lupa käsittää asiaankuuluvat maaperän ja pohjavesien suojelua sekä laitoksen jätehuoltoa koskevat määräykset. Tarvittaessa raja-arvoja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreillä ja teknisillä toimenpiteillä.

Liitteessä I olevassa 6.6 kohdassa tarkoitettujen laitosten osalta tämän kohdan mukaisesti määritetyissä päästöjen raja-arvoissa on otettava huomioon näihin laitosryhmiin soveltuvat käytännön näkökohdat.

Jos laitoksen kasvihuonekaasupäästöt nimetään kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (15) liitteessä I kyseisessä laitoksessa harjoitettavaan toimintaan liittyviksi, luvassa ei saa asettaa kyseisen kaasun suoralle päästölle raja-arvoa, ellei ole tarpeen varmistaa, että merkittävää paikallista pilaantumista ei aiheudu.

Jäsenvaltiot voivat päättää direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta, että energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia ei määrätä koskemaan polttolaitoksia tai muita laitoksia, joista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä laitosalueella.

Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa muutettava lupaa soveltuvin osin.

Ensimmäistä, toista ja kolmatta alakohtaa ei sovelleta laitoksiin, jotka on jätetty väliaikaisesti yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti.

4.   Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja 3 kohdassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, ilman määräystä käyttää tiettyä tekniikkaa tai tiettyä teknologiaa kuitenkin siten, että otetaan huomioon kyseisen laitoksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellinen sijainti sekä paikalliset ympäristöolosuhteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista. Kaikissa tapauksissa lupaehtojen on sisällettävä määräyksiä epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista sekä taattava koko ympäristön korkea suojelun taso.

5.   Luvan on käsitettävä asianmukaiset vaatimukset päästöjen tarkkailusta, ja siinä on määriteltävä mittausmenetelmät, mittausten tiheys ja niiden arviointimenettely, ja siinä on mainittava velvoite toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle tarvittavat tiedot luvan ehtojen noudattamisen valvomiseksi.

Liitteessä I olevassa 6.6 kohdassa tarkoitettujen laitosten osalta tässä kohdassa tarkoitetuissa toimenpiteissä voidaan ottaa huomioon kustannukset ja hyödyt.

6.   Luvan on käsitettävä laitoksen muuhun kuin tavanomaiseen käyttöön liittyvät toimenpiteet. Tällä tavoin otetaan asiaan kuuluvalla tavalla huomioon laitoksen käynnistys, vuodot, virhetoiminnot, väliaikainen seisautus tai lopullinen toiminnan lakkauttaminen, jos on olemassa vaara, että kyseisillä toimilla on vaikutuksia ympäristöön.

Lupaan voi myös sisältyä tilapäisiä poikkeuksia 4 kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin, jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä kunnostussuunnitelma varmistaa näiden vaatimusten noudattamisen kuuden kuukauden kuluessa ja jos suunnitelman toteuttaminen johtaa pilaantumisen vähentymiseen.

7.   Lupa voi käsittää muita tämän direktiivin toteutumista palvelevia erityisiä määräyksiä jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen asianmukaiseksi katsomassa määrin.

8.   Jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjä vaatimuksia tietyille laitosryhmille yleisesti sitovassa muodossa sen sijaan, että niitä sisällytetään yksittäisiin lupaehtoihin ja edellyttäen, että varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa ja vastaava korkea ympäristönsuojelun taso kokonaisuudessaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin lupamenettelyn täytäntöönpanovelvoitteen soveltamista.

10 artikla

Paras käytettävissä oleva tekniikka ja ympäristönlaatunormit

Jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, luvassa edellytetään lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.

11 artikla

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys

Jäsenvaltiot huolehtivat, että toimivaltainen viranomainen seuraa parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitystä tai että siitä tiedotetaan viranomaiselle.

12 artikla

Toiminnanharjoittajien laitoksissa tekemät muutokset

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittaja tiedottaa kaikista laitoksen toiminnassa suunnitelluista muutoksista toimivaltaisille viranomaisille. Tarpeen vaatiessa toimivaltaiset viranomaiset ajanmukaistavat luvan tai sen ehdot.

2.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jottei mihinkään toiminnanharjoittajan suunnittelemaan olennaiseen muutokseen ryhdytä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa. Lupahakemuksen ja toimivaltaisten viranomaisten päätöksen on käsitettävä laitoksen osat sekä 6 artiklassa luetellut seikat, joita muutokset voivat koskea. Tätä asiaa koskevia 3 artiklan, 6–10 artiklan ja 15 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

13 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama lupaehtojen tarkistus ja ajanmukaistaminen

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset arvioivat säännöllisesti uudelleen ja ajanmukaistavat tarpeen vaatiessa lupaehdot.

2.   Tarkastus suoritetaan joka tapauksessa, jos

a)

laitoksen aiheuttama pilaantuminen on niin merkittävää, että luvan nojalla voimassa olevat päästöjen raja-arvot olisi arvioitava uudelleen tai uusia päästöjen raja-arvoja olisi lisättävä;

b)

olennaiset muutokset parhaassa käytettävissä olevassa tekniikassa mahdollistavat päästöihin merkittävän vähennyksen ilman kohtuuttomia kustannuksia;

c)

menetelmän käytön tai toiminnan turvallisuus vaatii toisenlaisen tekniikan käyttöä;

d)

uudet yhteisön tai kansallisen lainsäädännön säännökset edellyttävät sitä.

14 artikla

Lupaehtojen noudattaminen

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

a)

toiminnanharjoittaja täyttää toiminnassaan lupaehdot;

b)

toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti laitoksen päästöjen tarkkailun tuloksista ja pienimmällä mahdollisella viiveellä kaikista tapahtumista tai onnettomuuksista, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia;

c)

laitosten toiminnanharjoittajat antavat toimivaltaisen viranomaisen edustajille kaiken tarvittavan avun, jotta nämä pystyvät suorittamaan tarkastukset laitoksessa, ottamaan näytteitä ja keräämään kaiken tehtävänsä suorittamiseen tämän direktiivin mukaisesti tarvittavan tiedon.

15 artikla

Tiedon saatavuus ja yleisön osallistuminen lupamenettelyyn

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee

a)

luvan myöntämistä uusille laitoksille;

b)

luvan myöntämistä olennaiseen muutokseen;

c)

laitoksen luvan tai lupaehtojen tarkistamista 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä V säädettyä menettelyä.

2.   Edellä 9 artiklassa tarkoitettujen lupaehtojen mukaisesti saatujen, toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevien päästöjä koskevien valvontatulosten on oltava julkisesti saatavilla.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (16) 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

4.   Kun päätös on tehty, toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava asiasta yleisölle asianmukaisten menettelyjen mukaisesti ja saatettava yleisön saataville seuraavat tiedot:

a)

päätöksen sisältö mukaan lukien jäljennös luvasta ja sen ehdoista ja myöhemmät tarkistukset; ja

b)

tutkittuaan yleisön, jota asia koskee, ilmaisemat muistutukset ja mielipiteet, päätöksen perusteena olevat seikat ja näkökohdat, mukaan lukien tiedot yleisön osallistumismenettelystä.

16 artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, kun on kyse

a)

niistä, joiden etua asia riittävästi koskee; tai

b)

niistä, jotka väittävät oikeuksiensa heikentyvän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevissa säännöksissä niin edellytetään.

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, missä vaiheessa muita päätöksistä, toimista tai laiminlyönneistä voidaan valittaa.

3.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun ja mikä oikeuden heikentymisen tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. Ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä.

Tällaisilla järjestöillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.   Tämän artiklan säännökset eivät estä mahdollisuutta, että hallinnollinen viranomainen alustavasti tutkii asian uudelleen, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen hallinnollisten muutoksenhakumenettelyjen loppuunsaattamisesta ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

Kyseisen menettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea, eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

5.   Tämän artiklan säännösten tehostamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan käytännön tietoja mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

17 artikla

Tietojen vaihtaminen

1.   Tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet ilmoittaakseen komissiolle joka kolmas vuosi, ja ensimmäisen kerran ennen 30 päivää huhtikuuta 2001, saatavilla olevat edustavat tiedot liitteessä I olevista toimintaluokittain sovituista raja-arvoista sekä tarvittaessa parhaista käytettävissä olevista tekniikoista, joista arvot johdetaan erityisesti 9 artiklan säännösten mukaisesti. Myöhempiä ilmoituksia varten kyseisiä tietoja täydennetään tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2.   Komissio organisoi tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden ja parhaista käytettävissä olevista teknisistä keinoista, niihin liittyvästä tarkkailusta ja niiden kehityksestä kiinnostuneen teollisuuden välille.

Komissio julkaisee tietojen vaihdon tulokset joka kolmas vuosi.

3.   Jäsenvaltioiden on joka kolmas vuosi, ja ensimmäisen kerran 30 päivästä lokakuuta 199930 päivään lokakuuta 2002 välisen ajanjakson osalta, toimitettava komissiolle tietoja tämän direktiivin täytäntöönpanosta sektorikohtaisessa kertomuksessa. Tämä kertomus on laadittava eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun direktiivin 91/692/ETY (17) 6 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti komission valmisteleman kyselylomakkeen tai ohjeistuksen pohjalta. Kyselylomake tai ohjeistus lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen sen jakson alkua, jolta kertomus laaditaan. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmevuotiskauden päättymisestä, jota kertomus koskee.

Komissio julkaisee yhteisön kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun se vastaanotti jäsenvaltioiden kertomukset.

Komissio toimittaa yhteisön kertomuksen sekä tarvittaessa ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.   Jäsenvaltiot perustavat tai nimeävät viranomaisen tai viranomaiset, jotka ovat vastuussa tietojen vaihdosta 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, ja ilmoittavat tästä komissiolle.

18 artikla

Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset

1.   Jos jäsenvaltio toteaa, että tietyn laitoksen käytöllä on todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, tai jos jäsenvaltio, johon laitoksen käyttö todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi, sitä pyytää, sen jäsenvaltion, jonka alueella 4 artiklan tai 12 artiklan 2 kohdan mukaista lupaa on haettu, on toimitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle liitteen V mukaisesti toimitettavat tai saataville annettavat tiedot samanaikaisesti kun ne annetaan oman maan kansalaisten saataville. Nämä tiedot ovat pohjana tarvittaville neuvotteluille kahden jäsenvaltion välisissä keskinäisissä suhteissa vastavuoroisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot valvovat keskinäisissä suhteissansa, että 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakemukset annetaan asianmukaiseksi ajaksi yleisesti saataville mahdollisesti altistumisen kohteena olevassa jäsenvaltiossa, jotta tämä valtio voisi ottaa kantaa asiaan ennen toimivaltaisen viranomaisen päätöstä.

3.   Kun toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen hakemuksesta, 1 ja 2 kohdan mukaisten kuulemisten tulokset on otettava huomioon.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdan mukaisesti kuulluille jäsenvaltioille hakemusta koskevasta päätöksestä ja toimitettava niille 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot. Näiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan yleisön, jota asia koskee, saataville asianmukaisella tavalla niiden omalla alueella.

19 artikla

Päästöjen raja-arvot yhteisössä

1.   Kun yhteisöllisten toimien tarve on yksilöity, erityisesti 17 artiklassa säädetyn tietojen vaihdon perusteella, Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat, komission ehdotuksesta, perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn mukaisesti päästöjen raja-arvot

a)

liitteessä I tarkoitetuille laitosluokille mainitun liitteen 5.1 ja 5.4 kohdassa tarkoitettuja kaatopaikkoja lukuun ottamatta;

ja

b)

liitteessä III tarkoitetuille pilaaville aineille.

2.   Yhteisön yhteisten, tätä direktiiviä soveltamalla määriteltyjen päästöjen raja-arvojen puuttuessa sovelletaan liitteessä II lueteltujen direktiivien mukaisia asianmukaisia ja muiden yhteisön säädösten mukaisia päästöjen raja-arvoja liitteessä I tarkoitettuihin laitoksiin tämän direktiivin mukaisina päästöjen vähimmäisraja-arvoina.

3.   Liitteessä I olevissa 5.1 ja 5.4 kohdassa tarkoitettujen kaatopaikkojen osalta sovellettavat tekniset määräykset vahvistetaan kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/31/EY (18), sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin vaatimusten soveltamista.

20 artikla

Siirtymävaiheen säännökset

1.   Direktiivin 84/360/ETY, direktiivin 2006/11/EY 4 ja 5 artiklan ja 6 artiklan 2 kohdan sekä liitteessä II tarkoitettujen direktiivien lupajärjestelmiin liittyviä asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan olemassa oleviin ja liitteessä I tarkoitetuilla aloilla toimiviin laitoksiin siihen asti, kunnes toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitetut tarvittavat toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivillä 2001/80/EY säädettyjen poikkeuksien soveltamista.

2.   Liitteessä II lueteltujen direktiivien lupajärjestelmiin liittyviä asiaa koskevia säännöksiä ei liitteessä I tarkoitettujen toimintojen osalta sovelleta laitoksiin, jotka eivät ole 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuja olemassa olevia laitoksia.

3.   Kumotaan direktiivi 84/360/ETY 30 päivänä lokakuuta 2007.

Neuvosto muuttaa tai Euroopan parlamentti ja neuvosto muuttavat komission ehdotuksesta tarpeen mukaan liitteessä II lueteltujen muiden direktiivien asiaa koskevia säännöksiä niiden mukauttamiseksi tämän direktiivin vaatimuksiin ennen 30 päivää lokakuuta 2007.

21 artikla

Säännösten toimittaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

22 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 96/61/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VI olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä VI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

23 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

24 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 15 päivänä tammikuuta 2008.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. LENARČIČ


(1)  EUVL C 97, 28.4.2007, s. 12.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 19. kesäkuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 17. joulukuuta 2007.

(3)  EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

(4)  Katso liitteessä VI oleva A osa.

(5)  EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1.

(6)  EYVL L 188, 16.7.1984, s. 20. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48).

(7)  EUVL L 64, 4.3.2006, s. 52.

(8)  EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

(9)  EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(10)  EYVL L 117, 8.5.1990, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2005/174/EY (EUVL L 59, 5.3.2005, s. 20).

(11)  EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1830/2003 (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 24).

(12)  EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.

(13)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

(14)  EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(15)  EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/101/EY (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 18).

(16)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(17)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

(18)  EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.


LIITE I

TEOLLISEN TOIMINNAN 1 ARTIKLASSA TARKOITETUT LUOKAT

1.   Tämä direktiivi ei koske laitoksia tai laitosten osia, joita käytetään uusien tuotteiden ja menetelmien tutkimukseen, kehittämiseen tai testaamiseen.

2.   Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos sama toiminnanharjoittaja suorittaa useampaa saman otsakkeen alle lukeutuvaa toimintaa samassa laitoksessa tai samalla paikalla, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen.

1.   Energia-alan teollisuus

1.1   Polttolaitokset, joiden lämmöntuotto on enemmän kuin 50 MW

1.2   Kaasun- ja öljynjalostamot

1.3   Koksaamot

1.4   Kivihiiltä kaasuttavat ja nesteyttävät laitokset

2.   Metallien tuotanto ja jalostus

2.1   Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus- ja sintrauslaitokset

2.2   Raakarautaa tai terästä tuottavat laitokset (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, joiden kapasiteetti ylittää 2,5 tonnia tunnissa

2.3   Laitokset, joissa rautametalleja jalostetaan:

a)

kuumavalssausmenetelmällä kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia raakaterästä tunnissa;

b)

takomalla vasaroiden iskutyön ylittäessä 50 kilojoulea vasaraa kohti ja käytetyn lämmöntuoton ylittäessä 20 MW;

c)

suojakäsittelemällä sulalla metallilla käsittelykapasiteetin ylittäessä 2 tonnia raakaterästä tunnissa

2.4   Rautametallivalimot, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä

2.5   Laitokset,

a)

joissa tuotetaan ei-rautametalleja malmista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyysimenetelmillä;

b)

joissa sulatetaan ei-rautametalleja, sisältäen metalliseokset, mukaan luettuna kierrätettävät tuotteet, (puhdistuksesta, sulattovalusta jne.) ja joiden sulatuskapasiteetti ylittää 4 tonnia päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 20 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta

2.6   Metallien ja muovien pintakäsittelylaitokset, joissa käytetään elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessa enemmän kuin 30 m3

3.   Mineraaliteollisuus

3.1   Laitokset, jotka tuottavat klinkkeriä (sementti) kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai kalkkia kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä

3.2   Asbestia ja asbestipohjaisia tuotteita valmistavat laitokset

3.3   Lasia valmistavat laitokset, mukaan lukien lasikuituja valmistavat laitokset, joiden sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä

3.4   Mineraaleja sulattavat laitokset, mukaan lukien mineraalikuituja valmistavat laitokset, joiden sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä

3.5   Laitokset, joissa valmistetaan keraamisia tuotteita, polttamalla, erityisesti kattotiiliä, tiiliä, tulenkestäviä rakennuskiviä, laattoja, hiekkakiveä tai posliinia, ja joiden tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä ja/tai uunin tilavuus ylittää 4 m3 ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m3 uunia kohden

4.   Kemian teollisuus

Tuotanto tämän kohdan toimintaluokissa tarkoitetussa merkityksessä tarkoittaa teollisessa mittakaavassa tapahtuvaa 4.1–4.6 kohdassa mainittujen aineiden tai aineryhmien kemiallista jalostamista

4.1   Kemialliset laitokset, jotka valmistavat orgaanisen kemian perustuotteita, kuten

a)

yksinkertaisia hiilivetyjä (suoraketjuisia tai rengasrakenteisia, tyydyttyneitä tai tyydyttämättömiä, alifaattisia tai aromaattisia);

b)

happea sisältäviä hiilivetyjä, kuten alkoholeja, aldehydejä, ketoneita, karboksyylihappoja, estereitä, asetaatteja, eettereitä, peroksideja, epoksihartseja;

c)

rikin hiilivetyjä;

d)

typpipitoisia hiilivetyjä, kuten amiineja, amideja, typpiyhdisteitä, nitroyhdisteitä tai nitraattiyhdisteitä, nitriilejä, syanaatteja, isosyanaatteja;

e)

fosforia sisältäviä hiilivetyjä;

f)

halogenoituja hiilivetyjä;

g)

organometallisia yhdisteitä;

h)

perusmuoveja (polymeerejä, synteettisiä kuituja, selluloosapohjaisia kuituja);

i)

synteettisiä kumeja;

j)

väriaineita ja pigmenttejä;

k)

pinta-aktiivisia aineita

4.2   Kemialliset laitokset, joissa valmistetaan epäorgaanisia kemiallisia perustuotteita, kuten

a)

kaasuja, kuten ammoniakkia, klooria tai kloorivetyä, fluoria tai fluorivetyä, hiilen oksideja, rikkiyhdisteitä, typen oksideja, vetyä, rikkidioksidia, karbonyylikloridia;

b)

happoja, kuten kromihappoa, fluorivetyhappoa, fosforihappoa, typpihappoa, kloorivetyhappoa, rikkihappoa, oleiinihappoa, rikkihapokkeita;

c)

emäksiä, kuten ammoniumhydroksidia, kaliumhydroksidia, natriumhydroksidia;

d)

suoloja, kuten ammoniumkloridia, kaliumkloraattia, kaliumkarbonaattia, natriumkarbonaattia, perboraattia, hopeanitraattia;

e)

epämetalleja, metallioksideja tai muita epäorgaanisia yhdisteitä, kuten kalsiumkarbidia, piitä, piikarbidia

4.3   Kemialliset laitokset, jotka valmistavat fosforiin, typpeen tai kaliumiin perustuvia lannoitteita (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta)

4.4   Kasvinsuojeluaineita lähtöaineita ja torjunta-aineita valmistavat kemialliset laitokset

4.5   Farmaseuttisten valmisteiden lähtöaineita kemiallisella tai biologisella menetelmällä valmistavat laitokset

4.6   Räjähteitä valmistavat kemialliset laitokset

5.   Jätehuolto

Rajoittamatta direktiivin 2006/12/EY 11 artiklan tai vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (1) 3 artiklan soveltamista:

5.1   Direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja vaarallisia jätteitä hävittävät ja uudelleenkäytettävät laitokset, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 2006/12/EY liitteissä II A ja II B (toiminnat R1, R5, R6, R8 ja R9) ja jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annetussa direktiivissä 75/439/ETY (2), ja joiden kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä

5.2   Yhdyskuntajätteen (kotitalouksista peräisin olevan jätteen sekä vastaavan kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista peräisin olevan jätteen) polttolaitokset, joiden kapasiteetti ylittää 3 tonnia tunnissa

5.3   Direktiivin 2006/12/EY liitteen II A otsakkeiden D8, D9 alla määritellyn kaltaiset vaarattomien jätteiden hävityslaitokset, joiden kapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä

5.4   Kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä päivässä tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta inerttijätteen kaatopaikkoja

6.   Muu toiminta

6.1   Teollisuuslaitokset, joissa valmistetaan

a)

massaa puusta tai muista kuitumateriaaleista;

b)

paperia tai kartonkia kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia päivässä

6.2   Kuitujen tai tekstiilien esikäsittely- (pesu, valkaisu, merserointi) tai värjäyslaitokset, joiden käsittelykapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä

6.3   Nahanparkituslaitokset, joiden käsittelykapasiteetti on enemmän kuin 12 tonnia valmiita tuotteita päivässä

a)

Teurastamot, jotka tuottavat enemmän kuin 50 tonnia ruhoja päivässä

b)

Sellaisten elintarvikkeiden käsittely ja jalostus, jotka valmistetaan

eläinperäisistä raaka-aineista (paitsi maidosta) ja jossa valmiiden tuotteiden tuotanto ylittää 75 tonnia päivässä,

kasviperäisistä raaka-aineista ja jossa valmiiden tuotteiden tuotanto on enemmän kuin 300 tonnia päivässä (neljännesvuosittain laskettavan keskiarvon perusteella)

c)

Maidon käsittely ja jalostus vastaanotetun maidon määrän ylittäessä 200 tonnia päivässä (vuosittain laskettavan keskiarvon perusteella)

6.5   Ruhoja ja eläinperäistä jätettä hävittävät ja jälleenkäyttävät laitokset, joiden käsittelykapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä

6.6   Siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitokset, joissa on enemmän kuin

a)

40 000 siipikarjapaikkaa

b)

2 000 paikkaa tuotantosioille (yli 30 kg:n painoisille) tai

c)

750 emakkopaikkaa

6.7   Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittelylaitokset, erityisesti kiillotusta, painatusta, pinnoittamista, rasvanpoistoa, vedenpitäviksi käsiteltyjä, liimausta, maalausta, puhdistamista tai kyllästystä suorittavat laitokset, joissa käytetään orgaanisia liuottimia liuottimen kulutuskapasiteetin ylittäessä 150 kg tunnissa tai 200 tonnia vuodessa

6.8   Hiiliä (kivihiiltä) tai elektrografiittia polttamalla tai hiilettämällä valmistavat laitokset


(1)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

(2)  EYVL L 194, 25.7.1975, s. 23. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/76/EY (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91).


LIITE II

LUETTELO 19 ARTIKLAN 2 JA 3 KOHDASSA JA 20 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA DIREKTIIVEISTÄ

1.

Asbestin aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja vähentämisestä 19 päivänä maaliskuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/217/ETY

2.

Kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 22 päivänä maaliskuuta 1982 annettu neuvoston direktiivi 82/176/ETY

3.

Kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 26 päivänä syyskuuta 1983 annettu neuvoston direktiivi 83/513/ETY

4.

Muiden alojen kuin kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 8 päivänä maaliskuuta 1984 annettu neuvoston direktiivi 84/156/ETY

5.

Heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 9 päivänä lokakuuta 1984 annettu neuvoston direktiivi 84/491/ETY

6.

Direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon I sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 12 päivänä kesäkuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/280/ETY

7.

Jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY

8.

Menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi 15 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/112/ETY

9.

Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/ETY

10.

Tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 15 päivänä helmikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/11/EY

11.

Jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY

12.

Jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/439/ETY

13.

Vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/689/ETY

14.

Kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/31/EY


LIITE III

LUETTELO TÄRKEIMMISTÄ PILAANTUMISTA AIHEUTTAVISTA AINEISTA, JOS NE OVAT MERKITYKSELLISIÄ, KUN ASETETAAN PÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOJA

Ilma

1.

Rikin oksidit ja muut rikkiyhdisteet

2.

Typen oksidit ja muut typpiyhdisteet

3.

Hiilimonoksidi

4.

Helposti haihtuvat orgaaniset yhdisteet

5.

Metallit ja niiden yhdisteet

6.

Hiukkaset

7.

Asbesti (suspendoituneet hiukkaset, kuidut)

8.

Kloori ja sen yhdisteet

9.

Fluori ja sen yhdisteet

10.

Arseeni ja sen yhdisteet

11.

Syanidit

12.

Aineet ja valmisteet, joilla on todettu olevan karsinogeenisia tai mutageenisia ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa lisääntymiseen ilman kautta

13.

Polyklooratut dibentsodioksiinit ja polyklooratut dibentsofuraanit

Vesi

1.

Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä

2.

Organofosforiyhdisteet

3.

Orgaaniset tinayhdisteet

4.

Aineet ja valmisteet, joilla on todettu olevan karsinogeenisia tai mutageenisia ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa lisääntymiseen vesiympäristössä tai sen välityksellä

5.

Pysyvät hiilivedyt ja pysyvät ja biokertyvät myrkylliset orgaaniset aineet

6.

Syanidit

7.

Metallit ja niiden yhdisteet

8.

Arseeni ja sen yhdisteet

9.

Biosidit ja kasvinsuojeluaineet

10.

Suspendoituneet aineet

11.

Rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit)

12.

Happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa parametreillä kuten BHK, KHK)


LIITE IV

Seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon yleisesti tai yksittäistapauksissa 2 artiklan 12 alakohdassa määritellyistä parhaista käytettävissä olevista teknisistä keinoista päätettäessä, kun otetaan huomioon toimenpiteestä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset ja edut sekä varovaisuus- ja ennaltaehkäisyn periaatteet:

1.

vähän jätteitä tuottavien teknisten keinojen käyttö;

2.

mahdollisimman vaarattomien aineiden käyttö;

3.

prosessissa käytettyjen ja tuotettujen aineiden ja jätteiden talteenotto- ja kierrätyskeinojen kehittäminen kun se on tarpeellista;

4.

vertailukelpoiset prosessit, laitteet ja toimintamenetelmät, joita on kokeiltu menestyksekkäästi teollisessa mittakaavassa;

5.

tekniikan kehitys ja muutokset tieteellisessä tiedossa ja ymmärtämyksessä;

6.

kyseessä olevien päästöjen luonne, vaikutukset ja laajuus;

7.

uusien tai olemassa olevien laitosten käyttöönottopäivä;

8.

parhaan käytettävissä olevan teknisen keinon käyttöönottoon vaadittava aika;

9.

prosessissa käytettävien raaka-aineiden (mukaan lukien vesi) kulutus ja ominaisuudet sekä energiankäytön tehokkuus;

10.

päästöjen kokonaisvaikutuksen ja ympäristöriskien ehkäisyn ja minimoimisen tarve;

11.

onnettomuuksien ehkäisyn ja niiden ympäristöseurausten minimoimisen tarve;

12.

komission 17 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti julkaisemat tiedot tai kansainvälisten järjestöjen julkaisemat tiedot.


LIITE V

YLEISÖN OSALLISTUMINEN PÄÄTÖKSENTEKOON

1.

Yleisölle on ilmoitettava (julkisin ilmoituksin tai muilla asianmukaisilla tavoilla, kuten mahdollisuuksien mukaan sähköisin viestimin) seuraavat seikat päätöksentekomenettelyn varhaisessa vaiheessa tai viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

a)

lupahakemus tai tilanteen mukaan ehdotus luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mukaan lukien 6 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus;

b)

tarvittaessa tieto, että päätökseen sovelletaan kansallista tai valtiosta toiseen ulottuvien ympäristövaikutusten arviointimenettelyä taikka että siitä käydään 18 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja;

c)

yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta saa asiaan liittyviä tietoja, joille huomautukset (tai kysymykset) voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;

d)

mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on;

e)

tilanteen mukaan yksityiskohtaiset tiedot ehdotuksesta luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi;

f)

milloin, missä ja miten asiaan liittyvät tiedot annetaan saataville;

g)

yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä 5 kohdan mukaista yleisön osallistumista ja kuulemista varten.

2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville saatetaan

a)

kansallisen lainsäädännön mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja ohjeet, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY säännösten mukaisesti muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta 8 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti.

3.

Yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle tai muistutuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään.

4.

Päätöstä tehdessä tämän liitteen mukaisen kuulemisen tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon.

5.

Jäsenvaltiot päättävät yksityiskohtaisista järjestelyistä yleisölle tiedottamisesta (esimerkiksi jakamalla ilmoituksia tietyllä alueella tai ilmoittamalla asiasta paikallisissa sanomalehdissä) sekä yleisön, jota asia koskee, kuulemisesta (esimerkiksi kirjallisten lausuntojen tai julkisen kuulemisen avulla). On asetettava kohtuulliset määräajat, joilla mahdollistetaan, että yleisölle tiedottamiseen ja yleisön, jota asia koskee, valmistautumiseen sekä tehokkaaseen osallistumiseen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon tämän liitteen mukaisesti jää riittävästi aikaa.


LIITE VI

A   OSA

Kumottu direktiivi ja sen muutokset (22 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 96/61/EY

(EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY

(EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

ainoastaan 4 artikla ja liite II

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY

(EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

ainoastaan 26 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003

(EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

ainoastaan liitteessä III oleva 61 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006

(EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

ainoastaan 21 artiklan 2 kohta


B   OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle (22 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

96/61/EY

30 päivä lokakuuta 1999

2003/35/EY

25 päivä kesäkuuta 2005

2003/87/EY

31 päivä joulukuuta 2003


LIITE VII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 96/61/EY

Tämä direktiivi

1 artikla

1 artikla

2 artiklan johdantokappale

2 artiklan johdantokappale

2 artiklan 1–9 alakohta

2 artiklan 1–9 alakohta

2 artiklan 10 alakohdan a alakohta

2 artiklan 10 alakohta

2 artiklan 10 alakohdan b alakohta

2 artiklan 11 alakohta

2 artiklan 11 alakohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

2 artiklan 12 alakohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

2 artiklan 11 alakohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

2 artiklan 12 alakohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

2 artiklan 11 alakohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

2 artiklan 12 alakohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

2 artiklan 11 alakohdan ensimmäisen alakohdan kolmas luetelmakohta

2 artiklan 12 alakohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta

2 artiklan 11 alakohdan toinen alakohta

2 artiklan 12 alakohdan toinen alakohta

2 artiklan 12 alakohta

2 artiklan 13 alakohta

2 artiklan 13 alakohta

2 artiklan 14 alakohta

2 artiklan 14 alakohta

2 artiklan 15 alakohta

3 artiklan ensimmäinen kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan toinen kohta

3 artiklan 2 kohta

4 artikla

4 artikla

5 artikla

5 artikla

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen–kymmenes luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–j alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 2 kohta

6 artiklan 2 kohta

7–12 artikla

7–12 artikla

13 artiklan 1 kohta

13 artiklan 1 kohta

13 artiklan 2 kohdan johdantokappale

13 artiklan 2 kohdan johdantokappale

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan a–d alakohta

14 artiklan johdantokappale

14 artiklan johdantokappale

14 artiklan ensimmäinen–kolmas luetelmakohta

14 artiklan a–c alakohta

15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen–kolmas luetelmakohta

15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohta

15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

15 artiklan 2 kohta

15 artiklan 2 kohta

15 artiklan 4 kohta

15 artiklan 3 kohta

15 artiklan 5 kohta

15 artiklan 4 kohta

15 a artiklan ensimmäisen alakohdan johdantokappale ja loppukappale

16 artiklan 1 kohta

15 a artiklan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta

16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

15 a artiklan toinen alakohta

16 artiklan 2 kohta

15 a artiklan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

16 artiklan 3 kolmannen kohdan ensimmäinen alakohta

15 a artiklan kolmannen alakohdan kolmas virke

16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

15 a artiklan neljäs alakohta

16 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

15 a artiklan viides alakohta

16 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

15 a artiklan kuudes alakohta

16 artiklan 5 kohta

16 artikla

17 artikla

17 artikla

18 artikla

18 artiklan 1 kohdan johdantokappale ja loppukappale

19 artiklan 1 kohta

18 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

19 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

18 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

19 artiklan 2 kohta

18 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

19 artiklan 3 kohta

19 artikla

20 artiklan 1 kohta

20 artiklan 1 kohta

20 artiklan 2 kohta

20 artiklan 2 kohta

20 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

20 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

20 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

21 artiklan 1 kohta

21 artiklan 2 kohta

21 artikla

22 artikla

22 artikla

23 artikla

23 artikla

24 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite III

Liite IV

Liite IV

Liite V

Liite V

Liite VI

Liite VII


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/30


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/2/EY,

annettu 15 päivänä tammikuuta 2008,

pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden näkyvyysalueista ja tuulilasinpyyhkimistä

(Kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden näkyvyysalueita ja tuulilasin pyyhkimiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 25 päivänä kesäkuuta 1974 annettua neuvoston direktiiviä 74/347/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (4). Mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Direktiivi 74/347/ETY on yksi neuvoston direktiivissä 74/150/ETY, sellaisena kuin se on korvattuna maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä 26 päivänä toukokuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/37/EY (5), säädettyyn EY-tyyppihyväksyntäjärjestelmään kuuluvista erityisdirektiiveistä, ja direktiivissä 74/347/ETY vahvistetaan maatalous- ja metsätraktoreiden suunnittelua ja rakennetta koskevat tekniset vaatimukset muun muassa näkyvyysalueiden ja tuulilasinpyyhkimien osalta. Näiden teknisten vaatimusten tarkoituksena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen siten, että direktiivissä 2003/37/EY säädettyä EY-tyyppihyväksyntämenettelyä voidaan soveltaa kaikkiin traktorityyppeihin. Sen vuoksi maatalous- tai metsätraktoreita, niiden perävaunuja ja vedettäviä vaihdettavissa olevia koneita ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettuja järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia direktiivin 2003/37/EY säännöksiä sovelletaan tähän direktiiviin.

(3)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1.   ”Maatalous- ja metsätraktorilla” tarkoitetaan pyörillä tai telaketjuilla varustettua moottoriajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi akselia, jonka tärkein ominaisuus on sen vetävä voima, ja joka on suunniteltu erityisesti hinaamaan, työntämään, kuljettamaan tai käyttämään tiettyjä työvälineitä, koneita tai perävaunuja, jotka on tarkoitettu käytettäviksi maataloudessa tai metsänhoidossa. Se voidaan varustaa kuljettamaan kuormaa ja matkustajia.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan 1 kohdassa määriteltyihin traktoreihin, joissa on ilmarenkaat ja jotka on suunniteltu niin, että niiden suurin nopeus on 6–40 km/h.

2 artikla

Jäsenvaltio ei saa evätä traktorilta EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää tuulilasin pyyhkimiin liittyvistä syistä, jos tuulilasin pyyhkimet täyttävät liitteessä I vahvistetut vaatimukset.

3 artikla

Jäsenvaltio ei saa evätä traktoreiden rekisteröintiä tai kieltää niiden myyntiä, käyttöönottoa tai käyttöä tuulilasin pyyhkimiin liittyvistä syistä, jos tuulilasin pyyhkimet täyttävät liitteessä I vahvistetut vaatimukset.

4 artikla

Tarvittavat muutokset liitteen I vaatimusten mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen annetaan direktiivin 2003/37/EY 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

6 artikla

Kumotaan direktiivi 74/347/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä II olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

7 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2008.

8 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 15 päivänä tammikuuta 2008.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. LENARČIČ


(1)  EUVL C 161, 13.7.2007, s. 35.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 19. kesäkuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös. tehty 17. joulukuuta 2007.

(3)  EYVL L 191, 15.7.1974, s. 5. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/54/EY (EYVL L 277, 10.10.1997, s. 24).

(4)  Katso liitteessä II oleva A osa.

(5)  EUVL L 171, 9.7.2003, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/96/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 81).


LIITE I

NÄKYVYYSALUE

MÄÄRITELMÄT JA VAATIMUKSET

1.   MÄÄRITELMÄT

1.1   Näkyvyysalue

’Näkyvyysalueella’ tarkoitetaan niitä etu- ja sivusuuntia, joihin traktorin kuljettaja näkee.

1.2   Vertailupiste

’Vertailupisteellä’ tarkoitetaan sovittua kohtaa, jossa traktorin kuljettajan silmien oletetaan sijaitsevan yhdessä pisteessä. Vertailupiste sijaitsee traktorin pitkittäisen keskitason suuntaisella tasolla, joka kulkee istuimen keskikohdan kautta, 700 mm pystysuoraan tuon tason ja istuimen pinnan leikkauskohdan linjasta ja 270 mm lantionojan suuntaan kohtisuorasta istuimen pinnan etureunan kautta kulkevasta tasosta, joka on kohtisuorassa traktorin pitkittäiseen keskitasoon nähden (kuva 1). Siten määritelty vertailupiste liittyy tyhjään istuimeen, joka on asennettu traktorin valmistajan ilmoittamaan keskikohtaan.

1.3   Puoliympyrän muotoinen näkyvyysalue

’Puoliympyrän muotoisella näkyvyysalueella’ tarkoitetaan puoliympyrää, jonka säde on 12 m pisteestä, joka sijaitsee tien vaakatasolla kohtisuoraan vertailupisteen alla siten että puoliympyrän kaari on kulkusuunnassa traktorin edessä ja puoliympyrän rajaava halkaisija on suorassa kulmassa traktorin pitkittäisakseliin nähden (kuva 2).

1.4   Peittovaikutus

’Peittovaikutuksella’ tarkoitetaan niitä puoliympyrän muotoisen näkyvyysalueen sektoreiden jänteitä, joita ei näy sellaisten rakenteen osien vuoksi kuten kattopylväät, ilmanottoaukot tai pakoputket ja tuulilasin kehys.

1.5   Näkyvyyssektori

’Näkyvyyssektorilla’ tarkoitetaan sitä näkyvyysalueen osaa, jonka rajaavat:

1.5.1

ylhäällä

vertailupisteen kautta kulkeva vaakataso;

1.5.2

tien tasolla

vyöhyke, joka sijaitsee puoliympyrän muotoisen näkyvyysalueen ulkopuolella ja muodostaa jatkon puoliympyrän muotoisen näkyvyysalueen sektorille, jonka jänne on 9,5 m ja joka on kohtisuorassa traktorin pitkittäisen keskitason suuntaiseen kuljettajan istuimen keskikohdan läpi kulkevaan tasoon nähden, joka jakaa jänteen kahteen osaan.

1.6   Tuulilasin pyyhkimien pyyhkimä alue

’Tuulilasin pyyhkimien pyyhkimällä alueella’ tarkoitetaan sitä tuulilasin ulkopinnan osaa, jonka tuulilasin pyyhkimet pyyhkivät.

2.   VAATIMUKSET

2.1   Yleistä

Traktorin on oltava siten rakennettu ja varustettu, että kuljettajalla on sekä tieliikenteessä, että maatalous- ja metsäkäytössä riittävä näkyvyysalue kaikissa tavanomaisissa maantiekäyttöön ja pelloilla ja metsissä tehtävään työhön liittyvissä oloissa. Näkyvyysaluetta pidetään riittävänä, kun kuljettaja näkee, jos mahdollista, osan kumpaakin etupyörää ja kun seuraavat vaatimukset täyttyvät.

2.2   Näkyvyysalueen tarkastaminen

2.2.1   Peittovaikutusten määritysmenettely

2.2.1.1   Traktori on sijoitettava vaakasuoralle pinnalle kuvan 2 mukaisesti. Vaakasuoralle vertailupisteen tasolla olevalle tuelle on asennettava kaksi pistemäistä valonlähdettä, esimerkiksi 2 × 150 W, 12 V, 65 mm:n päähän toisistaan symmetrisesti vertailupisteeseen nähden. Tuen on oltava keskikohdastaan pyöritettävä vertailupisteen kautta kulkevan pystyakselin kohdalta. Tuki on kohdistettava peittovaikutusten mittaamista varten siten, että kaksi valonlähdettä toisiinsa yhdistävä linja on kohtisuorassa peittävän osan ja vertailupisteen toisiinsa yhdistävään linjaan nähden.

Peittävän osan puoliympyrän muotoiselle näkyvyysalueelle muodostamien varjojen (sisin varjo) limittymiskohdat, jotka syntyvät kun valonlähteet sytytetään samanaikaisesti tai vuorotellen, on mitattava 1.4 kohdan mukaisesti (kuva 3).

2.2.1.2   Peittovaikutukset saavat olla enintään 700 mm.

2.2.1.3   Yli 80 mm leveiden toisiinsa liittyvien rakenteen osien peittovaikutusten on oltava muodoltaan sellaisia, että kahden peittovaikutuksen keskikohdan välillä on vähintään 2 200 mm:n väli puoliympyrän muotoisen näkyvyysalueen jänteenä mitattuna.

2.2.1.4   Puoliympyrän muotoisella näkyvyysalueella saa olla korkeintaan kuusi peittovaikutusta ja 1.5 kohdassa määritellyllä näkyvyyssektorilla korkeintaan kaksi.

2.2.1.5   Yli 700 mm mutta alle 1 500 mm olevat peittovaikutukset ovat kuitenkin sallittuja näkyvyyssektorin ulkopuolella, jos komponentteja, joista ne aiheutuvat, ei voida suunnitella uudestaan tai sijoittaa toisin. Tällaisia peittovaikutuksia saa kummallakin puolen olla korkeintaan kaksi, joista toinen ei saa ylittää 700 mm eikä toinen 1 500 mm, tai kaksi tällaista peittovaikutusta, joista molemmat ovat enintään 1 200 mm.

2.2.1.6   Tyyppihyväksyttyjen taustapeilien aiheuttamat kuolleet kohdat voidaan jättää huomiotta, jos nämä peilit on suunniteltu siten, ettei niitä voida asentaa mitenkään toisin.

2.2.2   Peittovaikutusten matemaattinen määrittäminen kaksiokulaarisesta kuvasta:

2.2.2.1   Vaihtoehtona 2.2.1 kohdassa esitetylle menettelylle yksittäisten peittovaikutusten hyväksyttävyys voidaan määrittää matemaattisesti. Edellä 2.2.1.2–2.2.1.6 kohdan vaatimuksia sovelletaan peittovaikutusten koon, jakauman ja lukumäärän osalta.

2.2.2.2   Kaksiokulaariselle kuvalle, jossa okulaarien väli on 65 mm, peittovaikutus saadaan millimetreinä kaavasta:

Formula

jossa

a

on näkyvyyden peittävän osan ja vertailupisteen etäisyys toisistaan millimetreinä mitattuna vertailupisteen, osan keskikohdan ja puoliympyrän muotoisen näkyvyysalueen kehän toisiinsa yhdistävää näkyvää sädettä pitkin,

b

on näkyvyyden peittävän osan leveys millimetreinä mitattuna vaakasuoraan ja kohtisuorassa näkyvää sädettä vastaan.

2.3   Edellä 2.2 kohdassa tarkoitetut tarkastusmenetelmät voidaan korvata muilla, jos niiden voidaan osoittaa olevan täysin vastaavia.

2.4   Tuulilasin läpinäkyvä alue

Määriteltäessä peittovaikutuksia näkyvyyssektorissa, tuulilasin kehyksestä ja mistä tahansa muusta esteestä johtuvia peittovaikutuksia voidaan 2.2.1.4 kohdan säännösten mukaisesti pitää yhtenä ainoana vaikutuksena, jos tämän peittovaikutuksen uloimpien pisteiden välinen etäisyys on enintään 700 mm.

2.5   Tuulilasin pyyhkimet

2.5.1   Tuulilasein varustetut traktorit on myös varustettava moottorikäyttöisillä tuulilasin pyyhkimillä ja näiden pyyhkimien pyyhkimän alueen on varmistettava esteetön näkyvyys eteenpäin, joka vastaa puoliympyrän muotoisen näkyvyysalueen vähintään 8 m pitkää jännettä näkyvyyssektorissa.

2.5.2   Tuulilasin pyyhkijöiden toimintanopeuden on oltava vähintään 20 jaksoa minuutissa.

Image

Image

Image


LIITE II

A   OSA

Kumottu direktiivi ja sen muutokset (6 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 74/347/ETY

(EYVL L 191, 15.7.1974, s. 5)

 

Komission direktiivi 79/1073/ETY

(EYVL L 331, 27.12.1979, s. 20)

 

Neuvoston direktiivi 82/890/ETY

(EYVL L 378, 31.12.1982, s. 45)

ainoastaan 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvien, direktiiviin 74/347/ETY tehtyjen viittausten osalta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/54/EY

(EYVL L 277, 10.10.1997, s. 24)

ainoastaan 1 artiklan ensimmäiseen luetelmakohtaan sisältyvien, direktiiviin 74/347/ETY tehtyjen viittausten osalta


B   OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiseksi (6 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

Soveltamispäivä

74/347/ETY

2 päivä tammikuuta 1976 (1)

 

79/1073/ETY

30 päivä huhtikuuta 1980

 

82/890/ETY

22 päivä kesäkuuta 1984

 

97/54/EY

22 päivä syyskuuta 1998

23 päivä syyskuuta 1998


(1)  3 a artiklan mukaisesti, sellaisena kuin se on lisättynä direktiivin 79/1073/ETY 1 artiklan 2 alakohdalla:

”1.   Alkaen 1 päivästä toukokuuta 1980 jäsenvaltiot eivät saa traktoreiden näkyvyysalueeseen liittyvistä syistä

evätä traktorityypiltä ETY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää, tai kieltäytyä antamasta direktiivin 74/150/ETY 10 artiklan 1 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettua asiakirjaa,

tai kieltää traktoreiden ensimmäistä käyttöönottoa,

jos tämän traktorityypin tai näiden traktoreiden näkyvyysalue on tämän direktiivin säännösten mukainen.

2.   Alkaen 1 päivästä lokakuuta 1980 jäsenvaltiot

eivät enää saa antaa direktiivin 74/150/ETY 10 artiklan 1 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettua asiakirjaa traktorityypille, jonka näkyvyysalue ei ole tämän direktiivin säännösten mukainen,

saavat evätä kansallisen tyyppihyväksynnän traktorityypiltä, jonka näkyvyysalue ei ole tämän direktiivin säännösten mukainen.

3.   Alkaen 1 päivästä tammikuuta 1983 jäsenvaltiot saavat kieltää traktoreiden, joiden näkyvyysalue ei ole tämän direktiivin säännösten mukainen, ensimmäisen käyttöönoton.”


LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 74/347/ETY

Tämä direktiivi

1, 2 ja 3 artikla

1, 2 ja 3 artikla

3 a artikla

Liitteessä II oleva taulukon alaviite (*)

4 artikla

4 artikla

5 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohta

5 artikla

6 ja 7 artikla

6 artikla

8 artikla

Liite

Liite I

Liitteessä oleva 1–2.3 kohta

Liitteessä I oleva 1–2.3 kohta

Liitteessä oleva 2.4 kohta

Liitteessä oleva 2.5 kohta

Liitteessä I oleva 2.4 kohta

Liitteessä oleva 2.6 kohta

Liitteessä I oleva 2.5 kohta

Liitteessä olevat kuvat 1, 2 ja 3

Liitteessä I olevat kuvat 1, 2 ja 3

Liite II

Liite III


TYÖJÄRJESTYKSET

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/39


YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TYÖJÄRJESTYKSEN MUUTOKSET

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 223 artiklan kuudennen kohdan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 139 artiklan kuudennen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ennakkoratkaisupyynnöt, jotka voidaan esittää yhteisöjen tuomioistuimelle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon kuuluvilla aloilla, joilla pyritään pitämään yllä ja kehittämään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, edellyttävät tietyissä tapauksissa yhteisöjen tuomioistuimelta nopeaa ratkaisua, koska kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia on ratkaistava kiireellisesti.

(2)

Tavallisen ennakkoratkaisumenettelyn, sellaisena kuin se järjestetään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa ja työjärjestyksen määräyksissä, avulla yhteisöjen tuomioistuin ei voi ratkaista sille esitettyjä kysymyksiä niin nopeasti kuin edellä tarkoitetuissa tapauksissa on tarpeen. Nopeutetussa menettelyssä, josta työjärjestyksen 104 a artiklassa määrätään ennakkoratkaisupyyntöjä varten, on samat vaiheet kuin tavallisessa ennakkoratkaisumenettelyssä, ja sitä voidaan käyttää vain poikkeuksellisesti, jolloin asian käsittelyä voidaan nopeuttaa lähinnä siten, että kyseessä olevalle ennakkoratkaisupyynnölle annetaan menettelyn kaikissa vaiheissa etusija kaikkiin muihin vireillä oleviin asioihin nähden.

(3)

Jos ennakkoratkaisupyyntöjä on huomattava määrä, ne voidaan käsitellä nopeasti vain ottamalla käyttöön kiireellinen ennakkoratkaisumenettely, jossa rajoitetaan ja yksinkertaistetaan ennakkoratkaisumenettelyn vaiheita,

neuvoston annettua hyväksyntänsä 20 päivänä joulukuuta 2007,

ON TEHNYT SEURAAVAT MUUTOKSET TYÖJÄRJESTYKSEENSÄ:

1 artikla

Muutetaan 19 päivänä kesäkuuta 1991 tehtyä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestystä (EYVL L 176, 4.7.1991, s. 7, oikaisu EYVL L 383, 29.12.1992, s. 117), sellaisena kuin se on muutettuna 21 päivänä helmikuuta 1995 (EYVL L 44, 28.2.1995, s. 61), 11 päivänä maaliskuuta 1997 (EYVL L 103, 19.4.1997, s. 1, oikaisu EYVL L 351, 23.12.1997, s. 72), 16 päivänä toukokuuta 2000 (EYVL L 122, 24.5.2000, s. 43), 28 päivänä marraskuuta 2000 (EYVL L 322, 19.12.2000, s. 1), 3 päivänä huhtikuuta 2001 (EYVL L 119, 27.4.2001, s. 1), 17 päivänä syyskuuta 2002 (EYVL L 272, 10.10.2002, s. 24, oikaisu EYVL L 281, 19.10.2002, s. 24), 8 päivänä huhtikuuta 2003 (EUVL L 147, 14.6.2003, s. 17), 19 päivänä huhtikuuta 2004 (EUVL L 132, 29.4.2004, s. 2), 20 päivänä huhtikuuta 2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 107), 12 päivänä heinäkuuta 2005 (EUVL L 203, 4.8.2005, s. 19), 18 päivänä lokakuuta 2005 (EUVL L 288, 29.10.2005, s. 51) ja 18 päivänä joulukuuta 2006 (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 44), seuraavasti:

1.

Muutetaan 9 artiklaa seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yhteisöjen tuomioistuin perustaa keskuudestaan viiden ja kolmen tuomarin jaostoja sen mukaan, mitä perussäännön 16 artiklassa määrätään, ja päättää tuomareiden jakautumisesta jaostoihin.

Yhteisöjen tuomioistuin nimeää sen viiden tuomarin jaoston, joka vastaa, tai ne viiden tuomarin jaostot, jotka vastaavat yhden vuoden ajan 104 b artiklassa tarkoitetuista asioista.

Päätös siitä, miten tuomarit jakautuvat jaostoihin, ja päätös 104 b artiklassa tarkoitetuista asioista vastaavan jaoston tai niistä vastaavien jaostojen nimeämisestä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

b)

Lisätään 2 kohtaan seuraavat kaksi alakohtaa:

”Esittelevä tuomari valitaan 104 b artiklassa tarkoitetuissa asioissa edellä 1 kohdan nojalla nimetyn jaoston tuomareista tämän jaoston puheenjohtajan ehdotuksesta. Mikäli jaosto päättää, ettei asiaa käsitellä kiireellisessä menettelyssä, yhteisöjen tuomioistuimen presidentti voi antaa asian käsiteltäväksi esittelevälle tuomarille, joka kuuluu toiseen jaostoon.

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, jos esittelevä tuomari on poissa tai estynyt.”

2.

Lisätään 104 a artiklan jälkeen seuraava artikla:

”104 b artikla

1.   Ennakkoratkaisupyyntö, jossa esitetään kysymys tai kysymyksiä unionisopimuksen VI osastossa tai EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastossa tarkoitetuista asioista, voidaan kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti yhteisöjen tuomioistuimen omasta aloitteesta käsitellä tämän työjärjestyksen määräyksistä poiketen kiireellisessä menettelyssä.

Kansallinen tuomioistuin esittää pyynnössään ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen ja tällaisen poikkeusmenettelyn soveltaminen on perusteltua, ja ilmoittaa mahdollisuuksien mukaan vastauksen, jota se ehdottaa ennakkoratkaisukysymyksiin.

Mikäli kansallinen tuomioistuin ei ole pyytänyt kiireellisen menettelyn käyttämistä, yhteisöjen tuomioistuimen presidentti voi, jos tätä menettelyä on ilmeisesti tarpeen soveltaa, pyytää jäljempänä tarkoitettua jaostoa tutkimaan, onko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen käsitellä kyseisessä menettelyssä.

Tässä artiklassa tarkoitettuja asioita käsittelemään nimetty jaosto tekee esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja julkisasiamiestä kuultuaan päätöksen siitä, käsitelläänkö ennakkoratkaisupyyntö kiireellisessä menettelyssä. Jaoston kokoonpano määräytyy 11 c artiklan mukaisesti sinä päivänä, jona asia annetaan esittelevän tuomarin käsiteltäväksi, jos kansallinen tuomioistuin pyytää kiireellisen menettelyn soveltamista, tai, jos tämän menettelyn soveltaminen tutkitaan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin pyynnöstä, sinä päivänä, jona tämä pyyntö esitetään.

2.   Kirjaaja huolehtii siitä, että edellisessä kohdassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö annetaan silloin, kun kansallinen tuomioistuin on pyytänyt kiireellisen menettelyn soveltamista tai kun yhteisöjen tuomioistuimen presidentti on pyytänyt tässä artiklassa tarkoitettuja asioita käsittelemään nimettyä jaostoa tutkimaan tarpeen käsitellä ennakkoratkaisupyyntö tällaisessa menettelyssä, välittömästi tiedoksi kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian asianosaisille, jäsenvaltiolle, jossa tämä tuomioistuin sijaitsee, sekä perussäännön 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainituille toimielimille tämän määräyksen mukaisin edellytyksin.

Päätös siitä, käsitelläänkö ennakkoratkaisupyyntö kiireellisessä menettelyssä, annetaan välittömästi tiedoksi kansalliselle tuomioistuimelle sekä edellisessä alakohdassa mainituille asianosaisille, jäsenvaltiolle ja toimielimille. Päätöksessä, jonka mukaan ennakkoratkaisupyyntö käsitellään kiireellisessä menettelyssä, asetetaan määräaika, jossa viimeksi mainitut voivat jättää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia. Päätöksessä voidaan täsmentää ne oikeudelliset seikat, joita näissä kirjelmissä tai kirjallisissa huomautuksissa on käsiteltävä, ja siinä voidaan määrätä näiden asiakirjojen enimmäispituudesta.

Heti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannon jälkeen ennakkoratkaisupyyntö annetaan kyseisen tiedoksiannon vastaanottajien lisäksi tiedoksi muille perussäännön 23 artiklassa mainituille osapuolille, ja päätös siitä, käsitelläänkö ennakkoratkaisupyyntö kiireellisessä menettelyssä, annetaan näille samoille osapuolille tiedoksi heti toisessa alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannon jälkeen.

Asianosaisille ja muille perussäännön 23 artiklassa mainituille osapuolille ilmoitetaan todennäköisestä istuntopäivästä heti kun mahdollista.

Kun ennakkoratkaisupyyntöä ei käsitellä kiireellisessä menettelyssä, asian käsittely jatkuu perussäännön 23 artiklan määräysten ja tämän työjärjestyksen sovellettavien määräysten mukaisesti.

3.   Kiireellisessä menettelyssä käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö sekä jätetyt kirjelmät tai kirjalliset huomautukset annetaan tiedoksi perussäännön 23 artiklassa mainituille muille osapuolille kuin edellisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituille asianosaisille ja osapuolille. Ennakkoratkaisupyyntöön liitetään tämän pyynnön tai sen mahdollisen tiivistelmän käännös 104 artiklan 1 kohdassa määrätyin edellytyksin.

Jätetyt kirjelmät tai kirjalliset huomautukset annetaan lisäksi tiedoksi edellisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituille asianosaisille ja muille osapuolille.

Istuntopäivästä ilmoitetaan asianosaisille ja muille osapuolille edellisissä alakohdissa tarkoitettujen tiedoksiantojen yhteydessä.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettuja asioita käsittelemään nimetty jaosto voi äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa päättää, että tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua kirjallista käsittelyä ei toteuteta.

5.   Tässä artiklassa tarkoitettuja asioita käsittelemään nimetty jaosto ratkaisee asian julkisasiamiestä kuultuaan.

Se voi päättää kokoontua kolmen tuomarin ratkaisukokoonpanossa. Tässä tapauksessa ratkaisukokoonpanoon kuuluvat kyseisen jaoston puheenjohtaja, esittelevä tuomari ja se ensimmäinen tuomari, joka nimetään, tai tarvittaessa ne kaksi ensimmäistä tuomaria, jotka nimetään 11 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luettelon perusteella silloin, kun edellä olevan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti määritetään kyseisen jaoston kokoonpano.

Se voi myös päättää siirtää asian yhteisöjen tuomioistuimelle, jotta tämä antaisi asian käsiteltäväksi laajemmassa ratkaisukokoonpanossa. Kiireellinen menettely jatkuu uudessa ratkaisukokoonpanossa tarvittaessa suullisen käsittelyn uudelleenaloittamisen jälkeen.

6.   Tässä artiklassa mainitut oikeudenkäyntiasiakirjat katsotaan jätetyiksi, kun kirjaamoon toimitetaan telekopiolaitteen tai muun yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevan teknisen tiedonsiirtovälineen välityksellä jäljennös allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta ja niistä liiteasiakirjoista, joihin asiassa vedotaan, sekä 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu liiteluettelo. Asiakirjan alkuperäiskappale ja edellä mainitut liitteet toimitetaan yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon.

Tässä artiklassa määrätyt tiedoksiannot voidaan tehdä toimittamalla asiakirjasta jäljennös telekopiolaitteen tai muun yhteisöjen tuomioistuimen ja vastaanottajan käytettävissä olevan teknisen tiedonsiirtovälineen välityksellä.”

2 artikla

Nämä työjärjestyksen muutokset, jotka ovat todistusvoimaisia työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kielillä, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niiden julkaisemista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Tehty Luxemburgissa 15 päivänä tammikuuta 2008.


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/42


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 20 päivänä joulukuuta 2007,

yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta

(2008/79/EY, Euratom)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 245 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 160 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 11 päivänä heinäkuuta 2007 esittämän pyynnön,

ottaa huomioon komission 20 päivänä marraskuuta 2007 antaman lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 29 päivänä marraskuuta 2007 antaman lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

On määrättävä mahdollisuudesta poiketa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan tietyistä asian käsittelyä koskevista määräyksistä, kun vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevia ennakkoratkaisupyyntöjä varten otetaan käyttöön kiireellinen ennakkoratkaisumenettely, ja määräyksessä, jossa kyseiset poikkeukset sallitaan, on asianmukaista mainita myös nopeutettu menettely, josta määrätään yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksessä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Lisätään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehtyyn pöytäkirjaan 23 artiklan jälkeen seuraava artikla:

”23a artikla

Työjärjestyksessä voidaan määrätä nopeutetusta menettelystä ja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevien ennakkoratkaisupyyntöjen osalta kiireellisestä menettelystä.

Näissä menettelyissä voidaan kirjelmien tai kirjallisten huomautusten jättämiselle määrätä määräaika, joka on 23 artiklassa määrättyä määräaikaa lyhyempi, ja 20 artiklan neljännestä kohdasta poiketen voidaan määrätä, että julkisasiamies ei anna ratkaisuehdotusta.

Kiireellisessä menettelyssä voidaan lisäksi määrätä rajoituksista sen suhteen, millä 23 artiklassa mainituilla asianosaisilla ja muilla osapuolilla on oikeus jättää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia, ja erittäin kiireellisissä tapauksissa voidaan määrätä, että kirjallista käsittelyä ei toteuteta.”

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Tehty Brysselissä 20 päivänä joulukuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. NUNES CORREIA


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/44


LAUSUMA

Neuvosto pyytää yhteisöjen tuomioistuinta esittämään ennakkoratkaisumenettelyjen käyttöönottoa kansallisissa tuomioistuimissa koskevassa ilmoituksessa kansallisten tuomioistuinten tarvitsemat tiedot tapauksista, joissa on tarpeen pyytää kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn aloittamista erityisesti kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädettyjen määräaikojen lyhyyden vuoksi tai asianomaiselle henkilölle koituvien seurausten vakavuuden vuoksi. Neuvosto pyytää tuomioistuinta soveltamaan kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä vapaudenmenetystapauksissa.

Neuvosto panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuin aikoo asian kiireellisyyden huomioon ottaen huolehtia siitä, että jäsenvaltioilla on mahdollisten kirjelmien laatimista ja suullisten huomautusten valmistelemista varten riittävästi aikaa ja tarpeelliset käännökset, jotta varmistetaan tehokas ja hyödyllinen osallistuminen menettelyyn. Neuvosto pyytää tuomioistuinta huolehtimaan siitä, että tähän liittyvät määräajat ovat periaatteessa vähintään 10 työpäivää, ja mukauttamaan suullisen käsittelyn kiireellisen menettelyn vaatimuksiin. Neuvosto huomauttaa, että kiireellinen ennakkoratkaisumenettely olisi saatettava päätökseen kolmen kuukauden kuluessa.

Neuvosto panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuin aikoo varmistaa avoimuuden noudattamisen kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä samoin kuin muissakin menettelyissä, ja pyytää tuomioistuinta esittämään viimeistään kolmen vuoden kuluttua kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn käyttöönotosta tiedoiltaan vuosittain ajantasaistettavan kertomuksen menettelyn käytöstä ja erityisesti käytännöstä, jota yhteisöjen tuomioistuin noudattaa kiireellisen menettelyn aloittamista tai aloittamatta jättämistä koskevissa ratkaisuissaan.


Komissio

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/45


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 21 päivänä joulukuuta 2007,

Itävallan tasavallan tiedoksi antamista tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevista kansallisista säännöksistä

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 6646)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/80/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan 6 kohdan,

ottaa huomioon tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

I   TOSISEIKAT JA ASIAN KÄSITTELY

(1)

Itävallan tasavalta antoi tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetun asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti komissiolle 29 päivänä kesäkuuta 2007 tiedoksi vuonna 2002 antamansa kansalliset säännökset (Itävallan maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesihuoltoministeriön asetus BGBl. II N:o 447/2002 osittain fluorattujen fluorihiilivetyjen (HFC), perfluorihiilivetyjen (PFC) ja rikkiheksafluoridin (SF6) kielloista ja rajoituksista (HFC-PFC-SF6-asetus), julkaistu Itävallan virallisessa lehdessä 10 päivänä joulukuuta 2002), sellaisina kuin ne ovat muutettuina 21 päivänä kesäkuuta 2007 annetulla asetuksella BGBl. II N:o 139/2007.

(2)

Kirjeessään Itävallan hallitus toteaa, että Itävallan tasavalta aikoo asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti pitää voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 saakka kansalliset säännöksensä, jotka ovat kyseisen asetuksen säännöksiä tiukemmat.

1.   YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNTÖ

1.1   EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN 95 ARTIKLAN 4, 5 JA 6 KOHTA

(3)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

(4)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 5 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio lisäksi pitää tarpeellisena ottaa käyttöön uuteen, ympäristönsuojelua tai työympäristön suojelua koskevaan tieteelliseen näyttöön perustuvia kansallisia säännöksiä tai määräyksiä kyseisen jäsenvaltion erityisten ongelmien vuoksi, jotka ovat ilmenneet yhdenmukaistamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen, jäsenvaltio antaa suunnitellut säännökset ja määräykset sekä niiden käyttöönottamisen tiedoksi komissiolle.

(5)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaan komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi antamisesta todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

1.2   ASETUS (EY) N:O 842/2006

(6)

Tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetun asetuksen (EY) N:o 842/2006 tavoitteena on torjua ja rajoittaa tiettyjen Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvien fluorattujen kaasujen (HFC, PFC ja SF6) päästöjä.

(7)

Asetus (EY) N:o 842/2006 sisältää myös joitakin markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia kieltoja, joita pidetään asianmukaisina, kun yhteisön tasolla on saatavilla kustannustehokkaita vaihtoehtoja ja kun vuotojen estämistä ja talteenottoa ei voida käytännössä parantaa.

(8)

Asetuksella (EY) N:o 842/2006 on kaksi eri oikeusperustaa: EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta, joka koskee asetuksen kaikkia säännöksiä, ja 95 artikla, joka koskee asetuksen 7, 8 ja 9 artiklaa, joilla on vaikutuksia tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen EY:n yhtenäismarkkinoilla.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklassa, joka koskee markkinoille saattamista, kielletään erityisesti eräiden sellaisten tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattaminen, jotka sisältävät asetuksen soveltamisalaan kuuluvia fluorattuja kaasuja tai joiden toiminta perustuu fluorattuihin kaasuihin. Kyseisen artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä toteuttaneet asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kansallisia toimenpiteitä, jotka ovat kyseisessä artiklassa säädettyjä tiukempia, saavat pitää nämä voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 saakka. Kyseisen artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että nämä toimenpiteet ja niiden perusteet on annettava tiedoksi komissiolle ja että näiden toimenpiteiden on oltava perustamissopimuksen mukaisia.

(10)

Asetusta sovelletaan 4 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen, lukuun ottamatta 9 artiklaa ja liitettä II, joita sovelletaan 4 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen.

2.   TIEDOKSI ANNETUT KANSALLISET SÄÄNNÖKSET

(11)

Itävallan tasavallan tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä säädetään 10 päivänä joulukuuta 2002 annetussa asetuksessa BGBl. II N:o 447/2002, ja niitä muutettiin 21 päivänä kesäkuuta 2007 annetulla asetuksella BGBl. II N:o 139/2007.

(12)

Asetus BGBl. II N:o 447/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella BGBl. II N:o 139/2007, jäljempänä ’säädös’, koskee seuraavia kolmea niistä kasvihuonekaasuista, jotka kuuluvat Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan ja joista useimpien globaali lämmityspotentiaali on suuri: osittain fluoratut fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6); säädöksellään Itävalta pyrkii saavuttamaan päästöjenvähentämistavoitteensa.

(13)

Säädöksellä kielletään edellä mainittujen kasvihuonekaasujen markkinoille saattaminen ja käyttö sekä niiden käyttö tietyissä laitteissa, yksiköissä ja tuotteissa, paitsi tutkimus-, kehitys- ja analyyttisissä tarkoituksissa. Yksityiskohtaiset säännökset kielloista ja lupien edellytyksistä annetaan säädöksen 4–17 pykälässä.

(14)

Vuonna 2007 tehdyssä muutossäädöksessä otetaan huomioon Itävallan perustuslakituomioistuimen kaksi päätöstä (joista toinen on annettu 9 päivänä kesäkuuta 2005 ja julkaistu Itävallan virallisessa lehdessä 9 päivänä elokuuta 2005 ja toinen annettu 1 päivänä joulukuuta 2005 ja julkaistu Itävallan virallisessa lehdessä 24 päivänä helmikuuta 2006), joilla kumotaan lainvastaisina asetuksen 12 pykälän 2 momentin 3 kohdassa vahvistettu HFC-yhdisteiden globaalin lämmityspotentiaalin raja-arvo (3 000) sekä 12 pykälän 2 momentin 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu poikkeuslauseke.

(15)

Vuonna 2007 tehdyllä muutossäädöksellä myös lievennetään jäähdytys- ja ilmastointialaan liittyviä rajoituksia niiden saattamiseksi asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännösten mukaisiksi. Siirrettävät jäähdytys- ja ilmastointilaitteet eivät kuulu muutetun säädöksen soveltamisalaan. Kiinteiden laitteiden osalta kiellot koskevat ainoastaan pieniä pistokkeella kytkettäviä yksiköitä, joiden kylmäainetäytös on enintään 150 grammaa, ja itsenäisiä laitteita, joiden kylmäainetäytös on vähintään 20 kilogrammaa. Muiden laitteiden teknisiä parametreja määriteltäessä varmistetaan, ettei kylmäainetta käytetä enempää kuin mikä on uusimman kehityksen mukaista. Mukautuksia on tehty myös HFC-yhdisteitä sisältävien aerosolien käsittelyyn ja SF6:n käyttöön niiden saattamiseksi yhdenmukaisiksi EU:n lainsäädännön kanssa.

(16)

Komissio ilmoitti 1 päivänä elokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Itävallan hallitukselle, että se oli vastaanottanut tiedoksiannon ja että perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukainen kuuden kuukauden tarkastelujakso oli alkanut 30 päivänä kesäkuuta 2007, joka oli tiedoksiannon vastaanottoa seuraava päivä.

(17)

Komissio ilmoitti 12 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellä kyseisestä tiedoksiannosta muille jäsenvaltioille, joilla oli mahdollisuus toimittaa huomautuksia 30 päivän kuluessa. Lisäksi komissio julkaisi tiedoksiantoa koskevan tiedonannon Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) ilmoittaakseen muille, joita asia koskee, edellä mainituista Itävallan säännöksistä ja niiden voimassa pitämisen perusteista.

II   ARVIOINTI

1.   HYVÄKSYTTÄVYYDEN ARVIOINTI

(18)

Itävallan tiedoksiantoa on tarkasteltu EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 ja 5 kohdan perusteella sekä asetuksen (EY) N:o 842/2006 mukaisesti.

(19)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohta koskee tilanteita, joissa jäsenvaltio katsoo yhdenmukaistamistoimenpiteen jälkeen olevan tarpeen pitää voimassa kansalliset säännökset tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä.

(20)

Koska vuonna 2002 annettuja säännöksiä muutettiin vuonna 2007, on kuitenkin aiheellista tutkia, koskeeko EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 5 kohta säädöksen niitä säännöksiä, joita muutettiin asetuksen (EY) N:o 842/2006 antamisen jälkeen. Jos muutossäädöksellä muutettiin sellaisten säännösten asiasisältöä, jotka tulivat voimaan jo ennen yhdenmukaistamissäädöstä, ne olisi pitänyt antaa komissiolle tiedoksi ennen niiden hyväksymistä ja perustella uudella tieteellisellä näytöllä kyseisen jäsenvaltion erityisistä ongelmista, jotka ovat ilmenneet yhdenmukaistamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen.

(21)

Muutossäädöksen analyysi osoitti, että vuonna 2007 tehdyillä muutoksilla pyrittiin joko poistamaan säännöksiä (muutossäädöksen 10 ja 12 kohta), rajoittamaan niiden soveltamisalaa tiettyihin tuotteisiin tai käyttötarkoituksiin asettamatta uusia lisävaatimuksia (muutossäädöksen 1, 3 ja 10 kohta) tai ottamaan käyttöön uusia mahdollisuuksia poiketa vuonna 2002 annetussa säädöksessä säädetyistä rajoituksista (muutossäädöksen 6 ja 7 kohta). Lisäksi muutossäädökseen lisättiin viittaukset asetukseen (EY) N:o 842/2006 ja vaatimukset, joissa nimenomaisesti otetaan huomioon yhdenmukaistamistoimenpide (muutossäädöksen 1, 8 ja 9 kohta).

(22)

Muutossäädöksellä ei siis muutettu sellaisten säännösten asiasisältöä, jotka tulivat voimaan jo ennen yhdenmukaistamistoimenpiteen antamista, eikä sen myötä otettu käyttöön lisärajoituksia. Näin ollen muutossäädös ei sisällä uusia säännöksiä, joita olisi pidettävä asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännöksiä tiukempina, vaan vähentää säännösten sisämarkkinavaikutuksia. Siksi on aiheellista arvioida säädöksen kaikkia – myös vuonna 2007 muutettuja – säännöksiä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan perusteella.

(23)

Säädös kuitenkin sisältää edelleenkin asetusta (EY) N:o 842/2006 tiukempia säännöksiä, sillä siinä kielletään fluorattuja kaasuja sisältävien uusien tuotteiden tuonti, myynti ja käyttö 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen sekä uusien ja talteen otettujen fluorattujen kaasujen tuonti, myynti ja käyttö samoin 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen, kun taas asetus sisältää vähemmän rajoittavan markkinoille saattamista koskevan kiellon, sillä sitä sovelletaan ainoastaan liitteessä II lueteltuihin tuotteisiin. Lisäksi asetuksessa säädetään vain SF6:n käyttörajoituksista, kun taas säädöksellä valvotaan myös HFC- ja PFC-yhdisteiden käyttöä. Koska säädöksen sisältämät markkinoille saattamista ja käytön valvontaa koskevat säännökset ulottuvat asetusta laajemmalle, säädös on tiukempi kuin voimassa oleva yhteisön lainsäädäntö.

(24)

Itävallan tasavallan mukaan nämä tiukemmat säännökset ovat tarpeen, jotta Itävalta voi täyttää Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteensa eli vähentää kasvihuonekaasupäästöjensä kokonaismäärää 13 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä, mikä Itävallan väittämän mukaan edellyttää keskitettyjä toimia, jotta voidaan puuttua kaikkiin kasvihuonekaasujen lähteisiin.

(25)

Yhteensopivuutta arvioidaan perustamissopimuksen 95 artiklan 4 ja 6 kohdan perusteella ottaen huomioon asetus (EY) N:o 842/2006. Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että tiedoksiannon yhteydessä annetaan tiedoksi myös perusteet, jotka voivat liittyä yhteen tai useaan 30 artiklassa määrättyyn tärkeään tarpeeseen tai ympäristön taikka työympäristön suojeluun.

(26)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että Itävallan tasavallan toimittama pyyntö saada pitää voimassa tiettyjä teollisuudessa käytettäviä kasvihuonekaasuja koskevat kansalliset säännökset voidaan hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla.

2.   PERUSTEIDEN ARVIOINTI

(27)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan ja 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan komission on varmistettava, että kaikki mainitussa artiklassa määrätyt edellytykset, joiden perusteella jäsenvaltio voi pitää yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavat kansalliset säännökset voimassa, täyttyvät. Kansallisten säännösten on erityisesti oltava perusteltavissa perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitetuilla tärkeillä tarpeilla tai ympäristön taikka työympäristön suojeluun liittyvillä perusteilla, eivätkä ne saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen, eivätkä ne saa estää sisämarkkinoiden toimintaa kohtuuttomasti tai tarpeettomasti.

2.1   TODISTUSTAAKKA

(28)

Kun komissio tutkii, ovatko perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi annetut kansalliset toimenpiteet perusteltuja, se tukeutuu arviossaan tiedoksiannon tehneen jäsenvaltion ilmoittamiin perusteisiin. Tämä tarkoittaa, että EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaan kansallisten toimenpiteiden perusteltavuuden osoittaminen on toimenpiteiden voimassa pitämistä pyytävän jäsenvaltion vastuulla.

2.2   PERUSTELU PERUSTAMISSOPIMUKSEN 30 ARTIKLASSA TARKOITETUILLA TÄRKEILLÄ TARPEILLA TAI YMPÄRISTÖN TAIKKA TYÖYMPÄRISTÖN SUOJELUUN LIITTYVILLÄ PERUSTEILLA

2.2.1   Itävallan kanta

(29)

Itävallan viranomaiset perustelevat kansallisten säännöstensä voimassa pitämistä sitoumuksilla, joita Itävallan tasavallalla on Kioton pöytäkirjan perusteella. Säädöksen antaminen oli yksi niistä toimenpiteistä, joiden avulla Itävalta pyrkii täyttämään velvoitteensa vähentää päästöjään 13 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä, mikä vastaa 67 miljoonan tonnin enimmäispäästöjä hiilidioksidiekvivalentteina.

(30)

Itävalta toimitti komissiolle toukokuussa 2006 tehdyn selvityksen uusimmasta kehityksestä valikoiduilla aloilla, joilla käytetään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joilla on globaalia lämmityspotentiaalia. Selvityksestä ilmenee, että säädöksen kattamien fluorattujen kaasujen osuus Itävallan kasvihuonekaasupäästöistä oli yli kaksi prosenttia vuonna 2003 ja että sen odotetaan kaksinkertaistuvan noin vuoteen 2010 mennessä. Säädös on tästä syystä erottamaton osa kansallista ilmastonsuojelustrategiaa.

(31)

Itävallan hallitus katsoo, että säädöksen tarkoituksena on suojella ympäristöä ja että säädös on fluorattujen kaasujen päästöjen torjumisen ja vähentämisen kannalta tarpeellinen ja oikeasuhtainen. Näin ollen säädös on Itävallan näkemyksen mukaan EY:n perustamissopimuksen mukainen.

2.2.2   Itävallan kannan arviointi

(32)

Tutkittuaan Itävallan toimittamat tiedot komissio toteaa, että pyynnön pitää voimassa asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännöksiä tiukempia kansallisia säännöksiä voidaan katsoa olevan perustamissopimuksen mukainen seuraavassa esitetyistä syistä ja erityisesti, koska kansalliset säännökset on saatettu yhdenmukaisemmiksi mainitun asetuksen kanssa.

(33)

Komissio oli jo vuonna 2004 eli ennen asetuksen (EY) N:o 842/2006 voimaantuloa käynnistänyt rikkomusmenettelyn asetusta BGBl. II N:o 447/2002 vastaan. Itävallalle osoittamassaan virallisessa ilmoituksessa komissio korosti, että kieltoa, jonka mukaan HFC-yhdisteitä ei saa käyttää jäähdytys- ja ilmastointijärjestelmissä, voidaan pitää epäsuhtaisena, sillä kyseiset järjestelmät ovat suljettuja, mikä mahdollistaa HFC-yhdisteiden päästöjen minimoimisen, kunhan asianmukainen toiminta, huolto ja kierrätys voidaan taata.

(34)

Rikkomusmenettely perustui EY:n perustamissopimuksen 28–30 artiklaan. Se päätettiin sen jälkeen, kun asetus (EY) N:o 842/2006 oli annettu ja kun Itävalta oli antanut kyseisen asetuksen 9 artiklan 3 kohdan nojalla tiedoksi kansalliset säännökset, jotka ovat asetuksen säännöksiä tiukemmat.

(35)

Komissio oli arvioinut virallisessa ilmoituksessa, että Itävallan säännökset saattaisivat olla EY:n perustamissopimuksen 28 artiklan vastaiset seuraavassa esitetyistä syistä. Ensinnäkin kielto, jonka mukaan HFC-yhdisteitä ei saa käyttää jäähdytys- ja lauhdutusaineina, ei vaikuttanut tarpeelliselta eikä oikeasuhtaiselta siihen nähden, että tavoitteena on taata kasvihuonekaasupäästöjen asianmukainen vähentäminen kohtuullisilla ja tehokkailla keinoilla ympäristön suojelemiseksi. Toisekseen kun kyseessä on HFC-yhdisteiden käyttö sammutusaineina, säädöksen sisältämä globaalin lämmityspotentiaalin raja-arvo voisi olla keino mielivaltaiseen syrjintään muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita kohtaan.

(36)

Nämä ongelmat ratkaistiin muutosasetuksella N:o 139/2007. Vuonna 2007 tehdyllä muutossäädöksellä kumottiin ja lievennettiin joitakin kieltoja, joten tiedoksi annetut säännökset ovat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaiset eivätkä estä sisämarkkinoiden toimintaa.

(37)

Tarkistuksen yhteydessä kumottiin HFC-yhdisteiden käyttökielto seuraavissa jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa ja vastaavissa käyttötarkoituksissa: tietokoneiden jäähdytyslaitteet täytöksen koosta riippumatta, laitteet, joiden kylmäainetäytös on vähintään 150 grammaa ja enintään 20 kilogrammaa, itsenäiset yksiköt, joiden kylmäainetäytös on enintään 20 kilogrammaa, kompaktit yksiköt, joiden täytös on 0,5 kilogrammaa kilowattia kohden, sekä suuret kiinteät yhteenliitetyt yksiköt, joiden täytös on enintään 100 kilogrammaa. Näin ollen kieltoa ei sovelleta useimpiin jäähdytys- ja ilmanvaihtojärjestelmiin. Näissä muutoksissa otetaan huomioon edellä mainittu komissiolle toimitettu toukokuussa 2006 tehty selvitys. Tarkistuksen yhteydessä kumottiin myös HFC-yhdisteiden käyttökielto sammutusaineina.

2.2.2.1   Ympäristöperusteet

(38)

EY sitoutui Kioton pöytäkirjan puitteissa vähentämään jäsenvaltioiden yhteenlaskettuja kasvihuonekaasupäästöjä vuosina 2008–2012 vähintään kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasosta. EY:n kanssa Kioton pöytäkirjan johdosta käymissään keskusteluissa Itävallan tasavalta sitoutui vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään mainittuna ajanjaksona yhteensä 13 prosentilla (3).

(39)

Säädös on osa Itävallan laajempaa strategiaa, jonka avulla Itävalta pyrkii saavuttamaan päästöjenvähentämistavoitteensa, josta on sovittu Kioton pöytäkirjassa ja sen jälkeen yhteisön tasolla hyväksytyssä taakanjakosopimuksessa.

(40)

Strategia kattaa kaikki kasvihuonekaasupäästöjen lähteet, jotka kuuluvat Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan. Fluorattuja kaasuja koskevat toimet ovat siten osa sitä toimenpidepakettia, jonka avulla Itävalta pyrkii täyttämään velvoitteensa. Jos lisäsääntelyä ei toteuteta, fluorattujen kaasujen päästöjen arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2010 mennessä jäähdytyksen käytön lisääntymisen vuoksi ja myös siksi, että HCFC-yhdisteiden käytöstä jäähdytyksessä ollaan vähitellen luopumassa otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (4) mukaisesti.

(41)

Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että Itävallan tasavallan esittämät ympäristöperusteet (fluorattujen kaasujen päästöjen vähentäminen ja torjuminen) ovat kohtuullisia ja valideja.

2.2.2.2   Itävallan säädöksen tarkoituksenmukaisuus ja oikeasuhtaisuus fluorattujen kasvihuonekaasujen lisävähentämistavoitteeseen nähden

(42)

Vähentääkseen ja torjuakseen lisää fluorattujen kaasujen päästöjä Itävalta päätti jo vuonna 2002 kieltää uusien laitteiden markkinoille saattamisen valikoidusti. Päätös perustui fluorattuja kaasuja sisältämättömien vaihtoehtojen olemassaolosta ja saatavuudesta tehtyihin tutkimuksiin. Kansallisia säännöksiä tarkistettiin vuonna 2006, jotta voitiin ottaa huomioon uusi tieteellis-tekninen näyttö ja kehitys sekä komission esittämät kysymykset kansallisten säännösten suhteellisuudesta.

(43)

Lisäksi on huomattava, että asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti kansalliset toimenpiteet voidaan pitää voimassa vain 31 päivään joulukuuta 2012 saakka; tästä syystä ja siksi, että Itävallan tasavalta viittasi tiedoksiannossaan tähän artiklaan, säädöstä voidaan soveltaa vain rajoitetun ajan.

(44)

Säädöksen mukaan on mahdollista myöntää poikkeuksia, jos HFC-yhdisteiden käytölle vaahdoissa ja vaahtoa sisältävissä tuotteissa ei ole saatavilla vaihtoehtoja. Lisäksi poikkeuksia, jotka koskevat HFC-yhdisteiden käyttöä vientiin tarkoitetuissa viihde- ja koristelutarkoituksiin myytävissä aerosoleissa, on laajennettu.

(45)

Vaikka säädöksellä on vaikutuksia tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä, edellä tehdyn analyysin perusteella komissio katsoo kuitenkin, että säädös on ympäristöpoliittiselta kannalta perusteltu ja että siinä otetaan huomioon suunniteltujen kieltojen vaikutukset sisämarkkinoiden toimintaan, erityisesti koska se perustuu analyysiin vaihtoehtojen olemassaolosta ja saatavuudesta Itävallan erityisolosuhteissa sekä tarjoaa lisäksi mahdollisuuden poiketa kiellosta yksittäistapauksissa.

2.3   EI NÄYTTÖÄ MIELIVALTAISESTA SYRJINNÄSTÄ EIKÄ JÄSENVALTIOIDEN VÄLISEN KAUPAN PEITELLYSTÄ RAJOITTAMISESTA

(46)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaan komissio hyväksyy tai hylkää kansalliset säännökset todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

(47)

Olisi muistettava, että EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla tehtyä pyyntöä on arvioitava kyseisen artiklan 4 ja 6 kohdassa määrättyjen edellytysten perusteella. Jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty, pyyntö on hylättävä eikä muiden edellytysten täyttymistä ole tarpeen tutkia.

(48)

Ilmoitetut kansalliset säännökset ovat luonteeltaan yleisiä, ja niitä sovelletaan sekä kotimaisiin että tuontituotteisiin. Koska HFC-yhdisteiden käyttöä koskevat kansalliset säännökset on saatettu yhdenmukaisiksi asetuksen (EY) N:o 842/2006 kanssa, ei ole mitään näyttöä siitä, että tiedoksi annettuja kansallisia säännöksiä voitaisiin käyttää mielivaltaisen syrjinnän keinona talouden toimijoiden välillä yhteisössä.

(49)

Kun otetaan huomioon muista ETA-valtioista, myös Euroopan unionin jäsenvaltioista, tehtävien ostojen rajoittaminen, pidetään selvänä sitä, että näillä säännöksillä pyritään toimenpiteiden soveltamisalan laajuudessa varmistamaan kaikkien aineiden ja tuotteiden yhtäläinen kohtelu niiden alkuperästä riippumatta, olivatpa ne kotimaassa valmistettuja, maahantuotuja tai sisämarkkinoilta ostettuja. ETA:n ulkopuolelta tuotuihin tavaroihin sovelletaan markkinoille saattamista koskevia säännöksiä. Tämä koskee myös sellaisesta ETA-valtiosta ostettuja tavaroita, joka ei ole EU:n jäsenvaltio; tässä tapauksessa toimenpiteet perustuvat kuitenkin kahteen eri sääntelyelementtiin, sillä kyseessä on samalla sekä markkinoille saattaminen että osto ETA-valtiosta. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa tällaisten tavaroiden syrjivään kohteluun.

(50)

Säädöksen tavoitteena on suojella ympäristöä, eikä ole mitään viitteitä siitä, että sen tavoitteena olisi mielivaltainen syrjintä tai kaupan peitelty rajoittaminen tai että sen soveltaminen johtaisi näihin.

(51)

Komissio katsoo, ettei ole olemassa näyttöä siitä, että Itävallan viranomaisten tiedoksi antamat kansalliset säännökset estäisivät sisämarkkinoiden toimintaa tavoitteisiin nähden kohtuuttomasti.

III   PÄÄTELMÄ

(52)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että Itävallan viranomaisten 29 päivänä kesäkuuta 2007 toimittama pyyntö pitää voimassa asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännöksiä tiukempia kansallisia säännöksiä 31 päivään joulukuuta 2012 saakka sellaisten tuotteiden ja laitteiden osalta, jotka sisältävät fluorattuja kaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, voidaan hyväksyä.

(53)

Lisäksi komissio katsoo, että vuonna 2002 annetut ja vuonna 2007 muutetut kansalliset säännökset

vastaavat ympäristönsuojelutarpeita,

ottavat huomioon vaihtoehtojen olemassaolon sekä teknisen ja taloudellisen saatavuuden Itävallassa kiellettyjen käyttötarkoitusten korvaamiseksi ja todennäköisesti vaikuttavat talouteen vain rajoitetusti,

eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään,

eivät ole keino jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen,

ja ovat näin ollen perustamissopimuksen mukaisia.

Näin ollen komissio katsoo, että kansalliset säännökset voidaan pitää voimassa.

Olisi kuitenkin huomattava, että säädöksen 8 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voida myöntää 4 päivän heinäkuuta 2008 jälkeen asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä II tarkoitetuille yksikomponenttisille saumaeristeille, paitsi kun myöntäminen on tarpeen kansallisten turvallisuusnormien täyttämiseksi,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään Itävallan tasavallan 29 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä komissiolle tiedoksi antamat tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevat kansalliset säännökset, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännöksiä tiukemmat ja koskevat sellaisten tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattamista, jotka sisältävät fluorattuja kaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin. Itävallan tasavallan sallitaan pitää nämä säännökset voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 saakka.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2007.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen


(1)  EUVL L 161, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL C 245, 19.10.2007, s. 4.

(3)  Neuvoston päätös 2002/358/EY, tehty 25 päivänä huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1).

(4)  EYVL L 244, 29.9.2000, s. 1. Αsetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 899/2007 (EUVL L 196, 28.7.2007, s. 24).


SOPIMUKSET

Neuvosto

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/51


Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välinen sopimus ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 22 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 20. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/51


Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välinen sopimus ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 22 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 14. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/51


Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välinen sopimus ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 22 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 12. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/51


Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välinen sopimus ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 22 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 29. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/52


Tiedonanto ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Bosnia ja Hertsegovinan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Bosnia ja Hertsegovinan välinen sopimus ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 22 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 30. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/52


Tiedonanto henkilöiden takaisinottoa koskevan Euroopan yhteisön ja Ukrainan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Ukrainan välinen sopimus henkilöiden takaisinotosta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 22 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 30. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/52


Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Albanian tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Albanian tasavallan välinen sopimus viisumien myöntämisen helpottamisesta tulee voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 14 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 13. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/52


Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Bosnia ja Hertsegovinan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Bosnia ja Hertsegovinan välinen sopimus viisumien myöntämisen helpottamisesta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 14 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 30. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/52


Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välinen sopimus viisumien myöntämisen helpottamisesta tulee voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 14 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 14. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/53


Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välinen sopimus viisumien myöntämisen helpottamisesta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 14 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 30. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/53


Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välinen sopimus viisumien myöntämisen helpottamisesta tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 14 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 12 päivänä marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/53


Tiedonanto Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välinen sopimus Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamisesta tulee voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 15 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 20. marraskuuta 2007.


29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/53


Tiedonanto viisumien myöntämisen helpottamista koskevan Euroopan yhteisön ja Ukrainan välisen sopimuksen voimaantulosta

Euroopan yhteisön ja Ukrainan välinen sopimus viisumien myöntämisen helpottamisesta tuli voimaan 1. tammikuuta 2008 sen jälkeen, kun sopimuksen 14 artiklassa määrätty menettely oli saatettu päätökseen 30. marraskuuta 2007.


III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

29.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/54


NEUVOSTON YHTEINEN KANTA 2008/81/YUTP,

hyväksytty 28 päivänä tammikuuta 2008,

Sierra Leonea koskevan yhteisen kannan 98/409/YUTP muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 15 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto määritteli 29 päivänä kesäkuuta 1998 yhteisen kannan 98/409/YUTP (1) Sierra Leonesta Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1171(1998) määrättyjen toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi 21 päivänä joulukuuta 2007 päätöslauselman 1793(2007), jossa määrätään Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1171(1998) 5 kohdassa määrättyjä toimenpiteitä koskevasta poikkeuksesta. Yhteinen kanta 98/409/YUTP olisi sen vuoksi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN YHTEISEN KANNAN:

1 artikla

Lisätään yhteisen kannan 98/409/YUTP 4 artiklaan kolmas kohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä kohdassa säädettyä toimenpidettä ei sovelleta sellaisten todistajien matkustamiseen, joiden edellytetään olevan läsnä Sierra Leonen erityistuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä.”

2 artikla

Tämä yhteinen kanta tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

3 artikla

Tämä yhteinen kanta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 28 päivänä tammikuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. RUPEL


(1)  EYVL L 187, 1.7.1998, s. 1.