21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/1

(1)

Euroopan unioni on perustanut Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (jäljempänä ”rahasto”) osoittaakseen solidaarisuutta katastrofialueiden väestöä kohtaan.

(2)

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen perusteella rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään miljardi euroa.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 2012/2002 säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön.

(4)

Saksa ja Ranska ovat esittäneet rahaston käyttöönottamiseksi hakemukset, jotka koskevat kahta voimakkaan myrskyn ja trooppisen pyörremyrskyn aiheuttamaa katastrofia,

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/2

(1)

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (1) 17 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tiettyjen terästuotteiden kauppaan sovelletaan erityistä määrällisiä järjestelyjä koskevaa sopimusta.

(2)

Euroopan yhteisön ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välisen tiettyjen terästuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen (2), joka tehtiin 19 päivänä heinäkuuta 2005, voimassaolo on päättynyt 31 päivänä joulukuuta 2006. Vuonna 2007 Euroopan yhteisön ja Kazakstanin välistä tiettyjen terästuotteiden kauppaa on säännelty asetuksella (EY) N:o 1870/2006 (3).

(3)

Molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään uuden sopimuksen vuodeksi 2008 ja sitä seuraaviksi vuosiksi.

(4)

Siihen saakka, kun uusi sopimus allekirjoitetaan ja se tulee voimaan, vuodeksi 2008 olisi vahvistettava määrälliset rajoitukset.

(5)

Ottaen huomioon, että vuoden 2007 määrällisten rajoitusten vahvistamiseen johtaneet edellytykset ovat suurelta osin edelleen olemassa, on tarkoituksenmukaista vahvistaa vuoden 2008 määrälliset rajoitukset samalle tasolle kuin vuonna 2007.

(6)

Keinojen tarjoaminen on tarpeen tämän järjestelmän hallinnoimiseksi Euroopan yhteisön sisällä siten, että uuden sopimuksen täytäntöönpanoa helpotetaan käyttämällä mahdollisimman paljon samanlaisia määräyksiä.

(7)

On tarpeen varmistaa, että kyseisten tuotteiden alkuperä tarkastetaan ja että tätä varten otetaan käyttöön asianmukaiset hallinnollisen yhteistyön menetelmät.

(8)

Vapaa-alueelle siirrettyjä tuotteita tai tuotteita, jotka tuodaan tullivarastointimenettelyssä, väliaikaisen maahantuonnin menettelyssä tai sisäisessä jalostusmenettelyssä (suspensiojärjestelmässä), ei pitäisi lukea kyseisille tuotteille vahvistettuihin rajoituksiin.

(9)

Tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta on tarpeen, että kyseisiltä tuotteilta edellytetään yhteisön tuontilisenssiä niiden luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen yhteisössä.

(10)

Sen varmistamiseksi, että määrällisiä rajoituksia ei ylitetä, on tarpeen vahvistaa hallintomenettely, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää tuontilisenssejä ennen kuin ne ovat saaneet komissiolta vahvistuksen siitä, että tarvittavat määrät ovat edelleen käytettävissä kyseisen määrällisen rajoituksen puitteissa,

—

kaksi kirjainta, joilla yksilöidään viejämaa seuraavasti:

—

kaksi kirjainta, joilla yksilöidään aiottu määräjäsenvaltio seuraavasti:

—

yksinumeroinen luku, jolla yksilöidään kiintiövuosi ja joka on asianomaisen vuosiluvun viimeinen numero, esimerkiksi ”4” vuoden 2004 osalta,

—

kaksinumeroinen luku, jolla yksilöidään asiakirjan myöntävä toimipaikka viejämaassa,

—

viisinumeroinen luku, joka on juokseva numero 00 001:n ja 99 999:n välillä ja joka on annettu kyseessä olevalle määräjäsenvaltiolle.

a)

viejän täydellinen nimi ja osoite;

b)

tuojan täydellinen nimi ja osoite;

c)

tavaroiden tarkka kuvaus ja Taric-koodi(t);

d)

tavaroiden alkuperämaa;

e)

lähetysmaa;

f)

kyseessä oleva tuoteryhmä ja tuotavien tuotteiden määrä;

g)

nettopaino Taric-nimikkeittäin;

h)

tuotteiden CIF-arvo yhteisön rajalla Taric-nimikkeittäin;

i)

maininta siitä, ovatko kyseiset tuotteet kakkoslaatua tai laatuvaatimuksia vastaamattomia;

j)

tarvittaessa maksu- ja toimituspäivämäärä sekä konossementin ja ostosopimuksen jäljennös;

k)

vientilisenssin päivämäärä ja numero;

l)

hallinnollisiin tarkoituksiin mahdollisesti käytettävä sisäinen koodi;

m)

päiväys ja tuojan allekirjoitus.

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/19

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3491/90 (1) 1 artiklassa säädetään kyseisestä maasta peräisin olevan riisin tuonnista kannettavien maksujen vähennyksistä. Vähennykset vastasivat toisaalta ecuina vahvistettuja määriä ja toisaalta riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 21 päivänä kesäkuuta 1976 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1418/76 (2) 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn teollisuuden suojamaksun määrää.

(2)

Kyseisen järjestelyn hyväksymisen jälkeen asiaa koskeviin horisontaaliasetuksiin on tehty useita muutoksia, mutta asetusta (ETY) N:o 3491/90 ei kuitenkaan ole muutettu. Mainitun asetuksen 1 artiklassa säädettyjä tuonnista kannettavien tullien laskentaa koskevia tekijöitä olisi sovellettava ottaen huomioon asianomaiset horisontaaliasetukset, mikä saattaa aiheuttaa erilaisia tulkintoja.

(3)

Erityisesti erilaiset tuontimaksut on muunnettu tuontitulleiksi 1 päivästä heinäkuuta 1995 maatalousalalla Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanemiseksi tarvittavista mukautuksista ja siirtymäjärjestelyistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3290/94 (3) hyväksymisen jälkeen.

(4)

Teollisuuden suojamaksu -käsite poistettiin 1 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen 22 päivänä toukokuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 797/2006 (4), jolla muutettiin asetusta (EY) N:o 1785/2003 riisin tuontijärjestelyjen osalta.

(5)

Yhteisön maatalouden valuuttajärjestelmässä vuonna 1984 käyttöön otettu switch-over-mekanismi, jonka tarkoituksena oli välttää se, etteivät maatalouden vaihtokurssit kehity samoin edellytyksin kuin rahamarkkinakurssit, poistettiin 1 päivästä helmikuuta 199523 päivänä tammikuuta 1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 150/95 (5), jolla muutettiin yhteisessä maatalouspolitiikassa sovellettavista muuntokursseista ja laskentayksiköstä annettua asetusta (ETY) N:o 3813/92. Koska asetus (ETY) N:o 3813/92 kumottiin 1 päivästä tammikuuta 1999 maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2799/98 (6), ecuina ilmoitettuja yhteisen maatalouden hintoja ja määriä nostettiin soveltamalla korjauskerrointa 1,207509, jotta voitiin tasoittaa yhteisessä maatalouspolitiikassa käytettyjä kursseja kansalliseen valuuttaan muunnettaessa käytettävien todellisten kurssien vaikutukset, ja sen vuoksi asetuksen (ETY) N:o 3491/90 1 artiklassa säädettyihin määriin sovellettiin samaa kerrointa 1,207509 1 päivästä helmikuuta 1995.

(6)

Tämän vuoksi asetusta (ETY) N:o 3491/90 olisi muutettava, jotta voidaan vahvistaa selkeästi seikat, jotka on otettava huomioon laskettaessa Bangladeshista peräisin olevan riisin mainitun asetuksen mukaisesta tuonnista kannettavia tulleja,

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tuotaessa Bangladeshista 2 artiklassa säädettyjen määrien rajoissa CN-koodeihin 1006 10 (lukuun ottamatta koodia 1006 10 10), 1006 20 ja 1006 30 kuuluvan riisin tuontitulli on samansuuruinen kuin

2)

Muutetaan 2 artiklan 1 kohta seuraavasti:

3)

Muutetaan alaviite 4 seuraavasti:

4)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen soveltamisesta annetaan asetuksen (EY) N:o 1785/2003 26 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.”

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/21

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 2015/2006 (3) vahvistetaan yhteisön kalastusaluksiin sovellettavat eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuudet vuosiksi 2007 ja 2008.

(2)

Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC) päätti kesäkuussa 2007 pitämässään ylimääräisessä kokouksessa laajentaa keltaroussin kalastuksen kieltoa NEAFC:n sääntelyalueella vuoden 2007 toisella vuosipuoliskolla koskevia suosituksia. Nämä suositukset olisi saatettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(3)

Kalastukseen tietyillä alueilla sovellettavia edellytyksiä on tarpeen selventää sen varmistamiseksi, että Norjan, Tanskan ja Ruotsin välistä 19 päivänä joulukuuta 1966 tehtyä vastavuoroista kalastusta Skagerrakissa ja Kattegatissa koskevaa sopimusta sovelletaan moitteettomasti. Muutos on näin ollen tarpeen.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 41/2007 (4) vahvistetaan yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet ja niihin liittyvät edellytykset vuodeksi 2007.

(5)

Yhteisön ja Islannin välillä 28 päivänä maaliskuuta 2007 käydyissä neuvotteluissa on päästy sopimukseen kiintiöistä, jotka Islannin alukset voivat kalastaa yhteisön kiintiöstä ennen 30 päivää huhtikuuta 2007 yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Grönlannin maakuntahallituksen välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti, sekä kiintiöistä, jotka Islannin talousalueella punasimppua kalastavat yhteisön alukset voivat kalastaa heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana. Tämä järjestely olisi saatettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(6)

Joihinkin TACeihin tietyillä alueilla sovellettavia edellytyksiä on tarpeen selventää sen varmistamiseksi, että Norjan, Tanskan ja Ruotsin välistä 19 päivänä joulukuuta 1966 tehtyä vastavuoroista kalastusta Skagerrakissa ja Kattegatissa koskevaa sopimusta sovelletaan moitteettomasti. Muutos on näin ollen tarpeen.

(7)

Tiettyjen kantojen tieteellinen tilanne olisi selvennettävä TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (5) soveltamisen osalta.

(8)

Jos yli 75 prosenttia varo-TACista on käytetty ennen sen soveltamisvuoden lokakuun 31 päivää, jäsenvaltio, jolla on sitä kantaa koskeva kiintiö, jolle kyseinen TAC on vahvistettu, voi asetuksen (EY) N:o 847/96 mukaisesti pyytää TACin korotusta. Tätä koskeva Alankomaiden pyyntö on todettu perustelluksi piikkikampelan ja silokampelan TACin osalta EY:n vesillä alueilla II a ja IV, ja se olisi pantava täytäntöön.

(9)

Yhteisön ja Färsaarten välisten kirjallisten neuvottelujen tuloksena on päästy sopimukseen vesillepääsystä sillin osalta ICES-alueilla I ja II (EY:n ja kansainväliset vedet). Tämä järjestely olisi saatettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(10)

Euroopan yhteisön ja Grönlannin välisen kalastuskumppanuussopimuksen (6) pöytäkirjan mukaisesti yhteisölle on myönnetty Itä-Grönnlannin vesille vuodeksi 2007 grönlanninpallasta koskeva lisäkiintiö. Tämä järjestely olisi saatettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(11)

Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC) antoi kesäkuussa 2007 pitämässään ylimääräisessä kokouksessa suosituksia punasimppua koskevista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä NEAFC:n sääntelyalueella (ICES-alueiden I ja II kansainväliset vedet) vuonna 2007. Nämä suositukset olisi saatettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(12)

Olisi selvennettävä edellytyksiä, joita sovelletaan korvattuihin tai käytöstä poistettuihin aluksiin kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen vuoksi myönnettävien lisäpäivien osalta, sillä viittaus tiettyihin aluksiin, joita pyyntiponnistusrajoitukset koskevat, on virheellinen.

(13)

Olisi selvennettävä pyyntiponnistusilmoitusten osalta asetuksen (EY) N:o 41/2007 liitteissä II A, II B ja II C vahvistettua preijausvaatimuksia koskevaa poikkeusta, jota sovelletaan alusten seurantajärjestelmällä varustettuihin aluksiin.

(14)

Olisi oikaistava asetuksen (EY) N:o 41/2007 liitteen II B otsikko, jotta varmistetaan johdonmukaisuus mainitun liitteen soveltamisalan kanssa.

(15)

Passiivisten pyydysten pituus olisi ilmoitettava 2,5 kilometrin sijaan viitenä merimailina, jotta varmistetaan, ettei verkkojen käsittelyn turvallisuus vaarannu passiivisten pyydysten ja puomitroolien merkitsemistä ja tunnistamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 1 päivänä maaliskuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 356/2005 (7) säädettyjen nykyisten passiivisten pyydysten merkitsemistä ja tunnistamista koskevien sääntöjen vuoksi.

(16)

Sen vuoksi asetukset (EY) N:o 2015/2006 ja (EY) N:o 41/2007 olisi muutettava,

1)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Pääsyrajoitukset

1.   Yhteisön alukset eivät saa kalastaa Skagerrakissa 12 meripeninkulman sisällä Norjan perusviivoista. Tanskan tai Ruotsin lipun alla purjehtivat alukset saavat kuitenkin kalastaa neljän meripeninkulman etäisyydellä Norjan perusviivoista.

2.   Yhteisön alukset saavat kalastaa Islannin lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla ainoastaan seuraavat koordinaatit yhdistävien suorien linjojen rajaamalla alueella:

2)

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 41/2007 liitteet I A, I B, II A, II B, II C ja III tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/33

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/35

(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 komissiolle annetaan valtuudet säätää asetuksella kynnyksestä, jonka alittavien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita ja joihin ei näin ollen sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ja selkeyttänyt perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisen tuen käsitettä lukuisissa päätöksissään. Komissio on myös esittänyt ensin vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan (3) ja myöhemmin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (4), joka korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1998/2006 (5), vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää koskevan politiikkansa, jossa määritetään, milloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta. Koska maatalousalalla sovelletaan erityisiä sääntöjä ja koska on vaarana, että tällä alalla pienetkin tukimäärät voivat täyttää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet, asetusta (EY) N:o 69/2001 ei sovelleta maatalousalaan. Asetusta (EY) N:o 1998/2006 ei puolestaan sovelleta maataloustuotteiden tuotannon alaan.

(3)

Koska vuosien saatossa hankittu kokemus on kuitenkin osoittanut, että maatalousalalla myönnettävät erittäin vähäiset tukimäärät eivät tiettyjen edellytysten vallitessa välttämättä täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, komissio on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (6) vahvistanut säännöt, jotka mahdollistavat vähämerkityksisen tuen myöntämisen mainitulla alalla. Mainittu asetus, jonka nojalla yhdelle ja samalle yritykselle myönnettyjen vähämerkityksisten tukien kokonaismäärän ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, jos se ei ylitä 3 000:ta euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden aikana, eikä jäsenvaltiolle vahvistettua kokonaismäärää, joka on 0,3 prosenttia maatalousalan vuosituotannosta, kattaa niin maataloustuotteiden perustuotannon, jalostamisen kuin markkinoille saattamisenkin.

(4)

Koska maataloustuotteiden jalostamisen ja markkinoille saattamisen sekä teollisen toiminnan välillä on yhtäläisyyksiä, maataloustuotteiden jalostaminen ja markkinoille saattaminen on sisällytetty asetuksen (EY) N:o 1998/2006 soveltamisalaan, johon teollisen toiminnankin vähämerkityksiset tuet kuuluvat. Mainitut toiminnat on sen vuoksi jätetty asetuksen (EY) N:o 1860/2004 soveltamisalan ulkopuolelle. Asetus (EY) N:o 1860/2004 olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava uudella asetuksella, jota sovelletaan ainoastaan maataloustuotteiden tuotannon alalla.

(5)

Komission kokemusten perusteella tuen enimmäismäärä 3 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden aikana voitaisiin nostaa 7 500 euroon ja 0,3 prosentin enimmäismäärä maatalousalan vuosituotannosta 0,75 prosenttiin ilman, että se vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, että se vääristäisi tai uhkaisi vääristää kilpailua ja että näissä rajoissa myönnetyt tuet kuuluisivat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät. Tämän korotuksen turvin on lisäksi mahdollista keventää hallinnollista rasitetta. Huomioon otetaan verovuodet, joita yritys käyttää kyseisessä jäsenvaltiossa. Kolmen vuoden jaksolla tilannetta on tarkasteltava jatkuvasti siten, että kuluvana verovuonna sekä kahtena edeltävänä verovuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä määritetään aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä. Enimmäismääräksi vahvistetun 7 500 euron rajan ylittäviä tukia ei pitäisi voida jakaa pienempiin osiin, jotta kyseisiin osiin voitaisiin soveltaa tätä asetusta.

(6)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vientitukiin eikä tukiin, joilla suositaan kansallisten tuotteiden käyttöä tuontituotteiden kustannuksella. Erityisesti sitä ei pitäisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa maissa. Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskustannuksiin eikä sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tuotteen tuomiseksi markkinoille tai jo olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille.

(7)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että silloin kun yhteisö on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai joilla siitä poikettaisiin (7). Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettavien tai markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän mukaan.

(8)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle vahvistetun enimmäismäärän moitteettoman soveltamisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sovellettava samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, olisi muunnettava bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustuksina myönnettävien läpinäkyvien tukien tai useissa erissä maksettavien tukien avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuna markkinakorkona olisi käytettävä viitekorkoja, jotka komissio vahvistaa säännöllisesti objektiivisten kriteerien mukaisesti ja jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai internetissä. Pohjakorkoon saattaa kuitenkin olla tarpeen lisätä ylimääräisiä peruspisteitä annettujen vakuuksien tai tuensaajaan liittyvän riskin mukaan.

(9)

Saman selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan läpinäkyvään vähämerkityksiseen tukeen. ’Läpinäkyvällä tuella’ tarkoitetaan tukea, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten osalta. Korkotukilainoista koostuvaa tukea olisi pidettävä läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella. Pääomapanoksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei julkisten pääomapanosten kokonaismäärä ole pienempi kuin tuensaajakohtainen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (8) tarkoitetuista riskipääomasijoituksista koostuva tuki pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomaohjelmassa kunkin tuensaajayrityksen saaman pääomapanoksen määrä on enintään tuensaajakohtaisen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän suuruinen.

(10)

On tarpeen huolehtia sellaisten takausjärjestelyjen oikeusvarmuudesta, jotka todennäköisesti eivät vaikuta kauppaan eivätkä vääristä kilpailua ja joista on saatavilla riittävästi tietoa, jotta niiden mahdolliset vaikutukset voidaan arvioida luotettavasti. Tässä asetuksessa olisi säädettävä takauskohtaisesta enimmäismäärästä, joka perustuu sen yksittäisen lainan taattuun määrään, jolle takaus on annettu. Tämä enimmäismäärä on määritettävä menetelmällä, jolla arvioidaan elinkelpoisille yrityksille annettavien lainojen takausjärjestelyihin sisältyvä valtiontuki. Enimmäismäärää ei saisi soveltaa takausjärjestelyjen ulkopuolella myönnettyyn tapauskohtaiseen yksittäiseen tukeen eikä sellaisten toimien takauksiin, jotka eivät ole lainaa, kuten omaan pääomaan kohdistuvien liiketoimien takauksiin. Takauksia koskevan enimmäismäärän määrittelyn on perustuttava siihen, että kun otetaan huomioon yhteisön takausjärjestelyjen huonointa skenaariota vastaava 13 prosentin katto (maksukyvyttömyyden nettomäärä), voidaan katsoa, että 56 250 euron suuruisen takauksen bruttoavustusekvivalentti on vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä eli 7 500 euroa. Tätä enimmäismäärää on voitava soveltaa ainoastaan takauksiin, jotka kattavat enintään 80 prosenttia perustana olevasta lainasta. Jäsenvaltio voi myös käyttää komission hyväksymää menetelmää sen jälkeen, kun siitä on ilmoitettu valtiontukialaa koskevan komission säädöksen nojalla, arvioidakseen takaukseen sisältyvän bruttoavustusekvivalentin, jos hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takauksen ja perustana olevan toimen tyyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

(11)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (9) tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä niille myönnetyn tuen bruttoavustusekvivalenttia on vaikea määritellä.

(12)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle myönnetään oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(13)

Jotta vältetään yhteisön eri rahoitusvälineissä sovellettavien tuen enimmäisintensiteettien kiertäminen, samoihin tukikelpoisiin menoihin ei pitäisi voida myöntää vähämerkityksistä tukea valtiontuen lisäksi, jos tällainen tuen kasautuminen johtaisi tuki-intensiteettiin, joka ylittää yhteisön lainsäädännössä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuki-intensiteetin.

(14)

Tällä asetuksella ei suljeta pois mahdollisuutta, että jonkin jäsenvaltion hyväksymää toimenpidettä ei katsota perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaiseksi valtiontueksi jollakin muulla perusteella kuin tämän asetuksen nojalla, esimerkiksi kun on kyse pääomapanoksesta tai takauksesta, jos kyseinen toimenpide on tavanomaisilla markkinatalousedellytyksillä toimivan yksityisen sijoittajan periaatteen mukainen.

(15)

Komission on varmistettava, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevan säännön mukaisesti myönnetty tuki on valtiontukisääntöjen vaatimusten mukaista. Perustamissopimuksen 10 artiklassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi helpotettava tämän tavoitteen saavuttamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, että vähämerkityksistä tukea koskevan säännön perusteella myönnetyn tuen kokonaismäärä ei ylitä 7 500 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti eikä kokonaistuen enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion maatalousalan tuotannon arvon perusteella. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi vähämerkityksistä tukea myöntäessään ilmoitettava yrityksille tuen määrä ja vähämerkityksinen luonne viittaamalla tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen kyseisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus kuluvan verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja tarkistettava huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärien noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla. Kun kyseessä ovat Euroopan investointirahaston takausjärjestelyt, Euroopan investointirahasto voi laatia luettelon tuensaajista ja edellyttää jäsenvaltioita ilmoittamaan tuensaajille, että on kyse vähämerkityksisestä tuesta.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 voimassaolon oli alun perin tarkoitus päättyä 31 päivänä joulukuuta 2008. Koska tämän asetuksen on määrä tulla voimaan ennen mainittua päivämäärää, olisi syytä selventää sen seurauksia siltä osin kuin on kyse sen soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 1860/2004 nojalla maataloustuotteiden tuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettyihin tukiin.

(17)

Ottaen huomioon komission saama kokemus ja erityisesti tarve tarkistaa säännöllisesti valtiontukipolitiikkaa tämän asetuksen soveltamisaikaa olisi rajoitettava. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy eikä sitä jatketa, jäsenvaltioilla olisi oltava sen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi,

a)

tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan;

b)

vientiin liittyvien toimien tukea eli tukea, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin menoihin;

c)

tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella;

d)

vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyä tukea.

1)

’maataloustuotteiden tuotannon alalla toimivilla yrityksillä’, maataloustuotteiden alkutuotannossa toimivia yrityksiä;

2)

’maataloustuotteilla’ perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (10) soveltamisalaan kuuluvia kalastus- ja vesiviljelytuotteita lukuun ottamatta.

a)

lainoista muodostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä tukena, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella;

b)

pääomapanoksista muodostuvaa tukea voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, jos julkisten pääomapanosten kokonaismäärä on enintään vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän suuruinen;

c)

riskipääomasijoituksista muodostuvaa tukea voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomaohjelmassa kunkin yrityksen saamien pääomapanosten määrä on enintään vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän suuruinen;

d)

takausjärjestelyjen osana annettuja yksittäisiä tukia yrityksille, jotka eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena, kun perusteena olevan lainan taattu osuus ei ole yli 56 250 euroa yritystä kohti. Jos perusteena olevan lainan taattu osuus muodostaa vain tietyn osuuden enimmäismäärästä, takauksen bruttoavustusekvivalentin katsotaan olevan vastaava osuus 2 kohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä. Takaus voi olla enintään 80 prosenttia perusteena olevasta lainasta.

i)

komissio on hyväksynyt ennen järjestelyjen täytäntöönpanoa tässä asetuksessa tarkoitettujen takausten bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävän menetelmän valtiontukialaa koskevan komission säädöksen nojalla;

ii)

hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takauksen ja perustana olevan toimen tyyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

a)

Euroopan investointirahasto laatii vuosittain niiden tietojen pohjalta, jotka rahoituksen välittäjien on sille toimitettava, luettelon tuensaajista ja kunkin tuensaajan saamista bruttoavustusekvivalenteista. Euroopan investointirahasto toimittaa tiedot kyseiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle;

b)

kyseinen jäsenvaltio toimittaa nämä tiedot lopullisille tuensaajille kolmen kuukauden kuluessa tietojen saamisesta;

c)

kyseinen jäsenvaltio saa kultakin tuensaajalta ilmoituksen, jonka mukaan tuensaajan saama vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei ylitä vähämerkityksiselle tuelle asetettua enimmäismäärää. Jos enimmäismäärä ylittyy, kyseisen jäsenvaltion on vakuutettava, että ylittymiseen johtava tukitoimenpide ilmoitetaan komissiolle tai että tuki peritään takaisin tuensaajalta.

a)

yksittäisten vähämerkityksisten tukien osalta kymmenen vuotta tuen myöntämisestä;

b)

vähämerkityksisten tukijärjestelmien osalta kymmenen vuotta viimeisen yksittäisen kyseisestä järjestelmästä myönnetyn tuen osalta.

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/42

(1)

Komissio on vastaanottanut perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisen pyynnön panna vireille uutta viejää koskeva tarkastelu. Pyynnön esitti Kiinan kansantasavallassa, jäljempänä ’asianomainen maa’, toimiva vientiä harjoittava tuottaja Yingkou Dalmond Refractories Co. Ltd, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’.

(2)

Tarkastelun kohteena olevat tuotteet, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia kemiallisesti sidottuja, polttamattomia magnesiittitiiliä, joiden magnesiaosan magnesiumoksidipitoisuus on vähintään 80 prosenttia, myös magnesiittia sisältäviä, ja jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 6815 91 00, ex 6815 99 10 ja ex 6815 99 90 (Taric-koodit 6815910010, 6815991020 ja 6815999020). Nämä CN-koodit ovat ainoastaan ohjeellisia.

(3)

Voimassa oleva toimenpide on lopullinen polkumyyntitulli, joka otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 1659/2005 (2); sen perusteella Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan, myös pyynnön esittäjän tuottaman, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa yhteisöön sovelletaan 39,9 prosentin suuruista lopullista polkumyyntitullia, kun taas asetuksessa erikseen mainittuihin lukuisiin yrityksiin sovelletaan yksilöllistä tullia.

(4)

Pyynnön esittäjä väittää, että se toimii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisissa markkinatalousolosuhteissa tai vaihtoehtoisesti täyttää yksilölliselle kohtelulle asetetut vaatimukset perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja että se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjaksona, jonka perusteella polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön eli 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisenä aikana, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimusajanjakso’, ja että se ei ole etuyhteydessä yhteenkään vientiä harjoittavaan tuottajaan, jonka tuotteeseen sovelletaan edellä mainittuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(5)

Pyynnön esittäjä väittää lisäksi, että se aloitti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin yhteisöön alkuperäisen tutkimusajanjakson päätyttyä.

(6)

Niille yhteisön tuottajille, joita asian tiedetään koskevan, on ilmoitettu edellä mainitusta pyynnöstä, ja niille on annettu tilaisuus esittää huomautuksia.

(7)

Komissio on saatavilla olevan näytön tutkittuaan päättänyt, että näyttö on riittävä perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisen uuden viejän tarkastelun panemiseksi vireille sen määrittämiseksi, toimiiko pyynnön esittäjä markkinatalousolosuhteissa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa määritellyn mukaisesti tai täyttääkö se vaihtoehtoisesti yksilöllisen tullin vahvistamiselle asetetut vaatimukset perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti; tällöin pyynnön esittäjää varten määritetään yksilöllinen polkumyyntimarginaali ja, jos polkumyyntiä todetaan esiintyvän, se tulli, joka kannetaan sen valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa yhteisöön.

(8)

Jos todetaan, että pyynnön esittäjä täyttää yksilöllisen tullin vahvistamiselle asetetut vaatimukset, saattaa olla tarpeen muuttaa asetuksen (EY) N:o 1659/2005 1 artiklan 2 kohdassa mainitsemattomien yritysten valmistamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuonnissa tällä hetkellä sovellettavaa tullia.

(9)

Voimassa oleva polkumyyntitulli olisi kumottava perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla pyynnön esittäjän tuottaman ja yhteisöön vientiä varten myymän tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta. Samalla tämän tuonnin kirjaaminen olisi tehtävä pakolliseksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että polkumyyntitullit voidaan kantaa taannehtivasti tämän tarkastelun vireillepanopäivästä siinä tapauksessa, että tarkastelu osoittaa pyynnön esittäjän harjoittavan polkumyyntiä. Pyynnön esittäjän maksettaviksi tulevaisuudessa mahdollisesti lankeavia määriä ei voida menettelyn tässä vaiheessa arvioida.

(10)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi asetettava määräajat, joiden kuluessa

(11)

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tai ei toimita tarvittavia tietoja määräajassa tai jos se huomattavasti vaikeuttaa tutkimusta, päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(12)

Jos asianomaisen osapuolen todetaan toimittaneen vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, niitä ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii yhteistyössä vain osittain ja tämän vuoksi käytetään käytettävissä olevia tietoja, lopputulos voi olla osapuolen kannalta epäedullisempi kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä.

(13)

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) mukaisesti.

(14)

Jos puolustautumisoikeuksien käytössä ilmenee vaikeuksia, asianomainen osapuoli voi ottaa yhteyttä kuulemismenettelystä vastaavaan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö. Hän toimii tarvittaessa sovittelijana menettelytapakysymyksissä, jotka vaikuttavat osapuolten etuihin kyseisessä menettelyssä. Tällaisia kysymyksiä ovat lähinnä oikeus tutustua asiakirjoihin, salassapito, määräaikojen pidentäminen ja kirjallisten ja/tai suullisten näkökantojen käsittely. Asianomaiset osapuolet saavat tarkempia yhteys- ja lisätietoja kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilla kauppapolitiikan pääosaston osoitteessa (http://ec.europa.eu/trade),

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate H

Office: J-79 4/23

B-1049 Brussels

Faksi: (32-2) 295 65 05

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/46

(1)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 27 artiklassa säädetty hyvitys voidaan myöntää tietyin edellytyksin yhteisön tonnikalan tuottajajärjestöille sen kalenterivuosineljänneksen aikana jalostusteollisuudelle toimitetuista tonnikalamääristä, jota hintanoteeraukset koskevat, jos sekä vuosineljänneksen keskimääräinen myyntihinta yhteisön markkinoilla että tuontihinta, korotettuna tarvittaessa tasoitusmaksulla, olivat alle 87 prosenttia yhteisön kyseisen tuotteen tuottajahinnasta.

(2)

Yhteisön markkinoiden tilanteen tarkastelu on osoittanut, että valkotonnikalan (Thunnus alalunga) osalta asetuksen (EY) N:o 104/2000 27 artiklassa tarkoitettu vuosineljänneksen keskimääräinen myyntihinta ja tuontihinta olivat 1 päivästä tammikuuta31 päivään maaliskuuta 2007 molemmat alle 87 prosenttia voimassa olevasta yhteisön tuottajahinnasta, joka vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1969/2006 (2).

(3)

Oikeus hyvitykseen olisi määritettävä sellaisten myyntien perusteella, joiden kauppalasku on päivätty käsiteltävänä olevana vuosineljänneksenä ja jotka on otettu huomioon laskettaessa neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä jalostusteollisuuteen tarkoitetusta tonnikalasta myönnettävän tasaushyvityksen osalta 9 päivänä marraskuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2183/2001 (3) 4 artiklan mukaisesti kuukausittaista keskimääräistä myyntihintaa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyvityksen taso ei missään tapauksessa saa ylittää kyseisen tuotteen käynnistyskynnyksen ja yhteisön markkinoiden keskimääräisen myyntihinnan välistä erotusta eikä kiinteää määrää, joka on 12 prosenttia tästä kynnyksestä.

(5)

Hyvitykseen oikeutetut määrät eivät missään tapauksessa saa ylittää kyseisen vuosineljänneksen osalta asetuksen (EY) N:o 104/2000 27 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä.

(6)

Kyseisen vuosineljänneksen aikana yhteisön tullialueelle sijoittautuneelle jalostusteollisuudelle myydyt ja toimitetut valkotonnikalan (Thunnus alalunga) määrät ylittävät kolmen edellisen kalastusvuoden saman vuosineljänneksen aikana myydyt ja toimitetut määrät. Koska määrät ylittävät asetuksen (EY) N:o 104/2000 27 artiklan 3 kohdassa vahvistetun rajan, kyseisten tuotteiden osalta on syytä rajoittaa hyvitykseen oikeutettuja kokonaismääriä.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 27 artiklan 4 kohdassa säädettyjen enimmäismäärien mukaisesti kullekin tuottajajärjestölle myönnettävän hyvityksen määrää laskettaessa olisi vahvistettava hyvitykseen oikeutettujen määrien jakaminen asianomaisten tuottajajärjestöjen kesken suhteessa vastaavan vuosineljänneksen tuotantoon kalastusvuosina 2004, 2005 ja 2006.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/49

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 327/98 (3) 3 artiklassa rajoitetaan eräissä kolmansissa maissa myönnettyjen vientitodistusten voimassaoloaikaa, jotta tuontitodistushakemukset esitettäisiin kuluvan kiintiövuoden aikana.

(2)

Kyseinen säännös on hallinnollinen rasite yhteisön viranomaisille, vaikka todistusten voimassaolo ja niiden valvonta ovat pääasiassa vientimaiden viranomaisten vastuulla. Sen vuoksi säännöksen säilyttäminen tuontitodistushakemusten kelpoisuusedellytyksenä ei ole perusteltua eikä tarpeellista. Sen vuoksi se olisi poistettava.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 327/98 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/50

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1670/2006 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuki myönnetään niistä viljamääristä, jotka on tislattu ja tarkastutettu, korjattuna kertoimella, joka vahvistetaan vuosittain kullekin jäsenvaltiolle. Tämä kerroin ilmaisee kyseisten tislattujen alkoholijuomien vietyjen kokonaismäärien ja kaupan pidettyjen kokonaismäärien välisen suhteen kyseisen tislatun alkoholijuoman keskimääräistä ikääntymiskautta vastaavana aikana näiden määrien kehityksessä havaitun suuntauksen perusteella.

(2)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien, 1 päivän tammikuuta 2006 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välistä jaksoa koskevien tietojen perusteella skotlantilaisen viskin keskimääräinen ikääntymiskausi vuonna 2006 oli kuusi vuotta.

(3)

Sen vuoksi on syytä vahvistaa kertoimet 1 päivän lokakuuta 2007 ja 30 päivän syyskuuta 2008 väliseksi ajaksi.

(4)

Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen pöytäkirjassa n:o 3 olevassa 10 artiklassa suljetaan vientitukien ulkopuolelle Liechtensteiniin, Islantiin ja Norjaan suuntautuva vienti. Yhteisö on lisäksi tehnyt joidenkin kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joihin sisältyy vientitukien poistaminen. Se olisi sen vuoksi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 1670/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettaessa kertoimia jaksoksi 2007/2008,

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/52

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1670/2006 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuki myönnetään niistä viljamääristä, jotka on tislattu ja tarkastutettu, korjattuna kertoimella, joka vahvistetaan vuosittain kullekin jäsenvaltiolle. Tämä kerroin ilmaisee kyseisten tislattujen alkoholijuomien vietyjen kokonaismäärien ja kaupan pidettyjen kokonaismäärien välisen suhteen kyseisen tislatun alkoholijuoman keskimääräistä ikääntymiskautta vastaavana aikana näiden määrien kehityksessä havaitun suuntauksen perusteella.

(2)

Irlannin toimittamien, 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2006 välistä jaksoa koskevien tietojen perusteella irlantilaisen viskin keskimääräinen ikääntymiskausi vuonna 2006 oli viisi vuotta.

(3)

Sen vuoksi on syytä vahvistaa kertoimet 1 päivän lokakuuta 2007 ja 30 päivän syyskuuta 2008 väliseksi ajaksi.

(4)

Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen pöytäkirjassa n:o 3 olevassa 10 artiklassa suljetaan vientitukien ulkopuolelle Liechtensteiniin, Islantiin ja Norjaan suuntautuva vienti. Yhteisö on lisäksi tehnyt joidenkin kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joihin sisältyy vientitukien poistaminen. Se olisi sen vuoksi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 1670/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettaessa kertoimia jaksoksi 2007/2008,

21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/54