ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 327

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

50. vuosikerta
13. joulukuuta 2007


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1463/2007, annettu 12 päivänä joulukuuta 2007, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1464/2007, annettu 12 päivänä joulukuuta 2007, asetuksella (EY) N:o 2535/2001 avatuissa tiettyjen maitotuotteiden tariffikiintiöissä marraskuussa 2007 jätettyjen tuontitodistushakemusten hyväksyttävyydestä

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1465/2007, annettu 12 päivänä joulukuuta 2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 752/2007 liitteen V muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen Ukrainasta tuotavien terästuotteiden määrällisistä rajoituksista

6

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1466/2007, annettu 12 päivänä joulukuuta 2007, Portugalin lipun alla purjehtivien alusten kummeliturskan kalastuksen kieltämisestä ICES-alueilla VIII c, IX ja X sekä EY:n vesillä CECAF-alueella 34.1.1

8

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2007/829/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 5 päivänä joulukuuta 2007, neuvoston pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettäviin kansallisiin asiantuntijoihin ja neuvoston pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettävään kansalliseen sotilashenkilöstöön sovellettavista säännöistä sekä päätöksen 2003/479/EY kumoamisesta

10

 

 

IV   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

 

EFTAn valvontaviranomainen

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 90/04/KOL, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2004, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 46. kerran lisäämällä uusi luku 24C: Valtiontukisääntöjen soveltaminen julkiseen yleisradiotoimintaan

21

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 1875/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta (EUVL L 360, 19.12.2006)

32

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 1459/2007, annettu 10 päivänä joulukuuta 2007, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Etelä-Afrikasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1858/2005 muuttamisesta (EUVL L 326, 12.12.2007)

32

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1463/2007,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2007,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä joulukuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2007.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 756/2007 (EUVL L 172, 30.6.2007, s. 41).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 12 päivänä joulukuuta 2007 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

IL

168,9

MA

91,0

TN

157,6

TR

108,7

ZZ

131,6

0707 00 05

JO

209,9

MA

47,6

TR

89,2

ZZ

115,6

0709 90 70

JO

149,8

MA

56,0

TR

108,3

ZZ

104,7

0709 90 80

EG

359,4

ZZ

359,4

0805 10 20

AR

12,5

AU

10,4

BR

25,6

SZ

31,4

TR

100,7

ZA

38,2

ZW

20,3

ZZ

34,2

0805 20 10

MA

79,8

ZZ

79,8

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

HR

32,2

IL

66,9

TR

72,7

ZZ

57,3

0805 50 10

EG

80,9

IL

82,7

TR

105,4

ZA

65,9

ZZ

83,7

0808 10 80

AR

79,2

CA

97,8

CL

86,0

CN

76,4

MK

30,6

US

87,4

ZA

82,4

ZZ

77,1

0808 20 50

AR

71,4

CN

40,6

TR

145,7

US

107,8

ZZ

91,4


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1464/2007,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2007,

asetuksella (EY) N:o 2535/2001 avatuissa tiettyjen maitotuotteiden tariffikiintiöissä marraskuussa 2007 jätettyjen tuontitodistushakemusten hyväksyttävyydestä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1),

ottaa huomioon tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (2) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta 14 päivänä joulukuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2535/2001 (3) liitteessä I mainituista tietyistä kiintiöistä on 20 päivän ja 30 päivän marraskuuta 2007 välisenä aikana jätetty hakemuksia määristä, jotka ovat suuremmat kuin käytettävissä olevat määrät. Tämän vuoksi olisi vahvistettava haettujen määrien myöntämisessä sovellettavat kertoimet,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2535/2001 liitteessä I olevan I.A osan, I.D, I.E, I.F, I.H ja I.I osassa tarkoitettuihin kiintiöihin kuuluvien tuotteiden määrät, joista on haettu tuontitodistuksia 20 päivän ja 30 päivän marraskuuta 2007 väliseksi ajanjaksoksi, kerrotaan tämän asetuksen liitteessä olevilla kertoimilla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä joulukuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2007.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1152/2007 (EUVL L 258, 4.10.2007, s. 3). Asetus (EY) N:o 1255/1999 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1) 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(2)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 289/2007 (EUVL L 78, 17.3.2007, s. 17).

(3)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 487/2007 (EUVL L 114, 1.5.2007, s. 8).


LIITE I.A

Kiintiön numero

Kerroin

09.4590

100 %

09.4599

100 %

09.4591

100 %

09.4592

09.4593

09.4594

100 %

09.4595

1,396665 %

09.4596

100 %


LIITE I.D

Turkista peräisin olevat tuotteet

Kiintiön numero

Kerroin

09.4101


LIITE I.E

Etelä-Afrikasta peräisin olevat tuotteet

Kiintiön numero

Kerroin

09.4151


LIITE I.F

Sveitsistä peräisin olevat tuotteet

Kiintiön numero

Kerroin

09.4155


LIITE I.H

Norjasta peräisin olevat tuottet

Kiintiön numero

Kerroin

09.4179

100 %


LIITE I.I

Islannista peräisin olevat tuotteet

Kiintiön numero

Kerroin

09.4205

100 %

09.4206

100 %


13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/6


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1465/2007,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2007,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 752/2007 liitteen V muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen Ukrainasta tuotavien terästuotteiden määrällisistä rajoituksista

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjä Ukrainasta tuotavia terästuotteita koskevien rajoitusten hallinnoinnista 30 päivänä toukokuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 752/2007 (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisö ja Ukrainan hallitus allekirjoittivat 18 päivänä kesäkuuta 2007 sopimuksen tiettyjen terästuotteiden kaupasta (2), jäljempänä ’sopimus’.

(2)

Sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jollei jompikumpi osapuoli sano sopimusta irti ilmoittamalla asiasta kirjallisesti toiselle osapuolelle vähintään kuusi kuukautta ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä, sen voimassaolo jatkuu ilman eri toimenpiteitä vuoden kerrallaan, ja että kunkin uusimisen yhteydessä nostetaan määriä kussakin tuoteryhmässä 2,5 prosenttia.

(3)

Ukraina ei ole ilmoittanut yhteisölle haluavansa irtisanoa sopimuksen. Sen vuoksi sopimuksen voimassaolo jatkuu ilman eri toimenpiteitä, ja määriä nostetaan kussakin tuoteryhmässä 2,5 prosenttia.

(4)

Tämän vuoksi asetusta (EY) N:o 752/2007 olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 752/2007 liitteessä V vahvistetut määrälliset rajoitukset vuodeksi 2007 tämän asetuksen liitteessä vahvistetuilla määrällisillä rajoituksilla vuodeksi 2008.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2007.

Komission puolesta

Peter MANDELSON

Komission jäsen


(1)  EUVL L 178, 6.7.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 6.7.2007, s. 24.


LIITE

MÄÄRÄLLISET RAJOITUKSET VUODEKSI 2008

(tonnia)

Tuotteet

2008

SA. Levyvalmisteet

SA1. Kelat

194 750

SA2. Raskaat levyt

399 750

SA3. Muut levyvalmisteet

143 500

SB. Pitkät tuotteet

SB1. Tangot

51 250

SB2. Valssilanka

199 875

SB3. Muut pitkät tuotteet

363 875

Huom. SA ja SB ovat tuoteluokkia.

SA1–SA3 ja SB1–SB3 ovat tuoteryhmiä.


13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/8


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1466/2007,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2007,

Portugalin lipun alla purjehtivien alusten kummeliturskan kalastuksen kieltämisestä ICES-alueilla VIII c, IX ja X sekä EY:n vesillä CECAF-alueella 34.1.1

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) ja erityisesti sen 21 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2007 21 päivänä joulukuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 41/2007 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2007.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen alusten kyseisessä liitteessä mainitun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2007 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaaminen ja purkaminen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kiintiön täyttyminen

Tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion kalastuskiintiö vuodeksi 2007 kyseisessä liitteessä tarkoitetulle kannalle katsotaan kokonaan käytetyksi liitteessä vahvistetusta päivämäärästä alkaen.

2 artikla

Kiellot

Tämän asetuksen liitteessä mainitun kannan kalastus kielletään siinä mainitun jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta tai siinä maassa rekisteröidyiltä aluksilta liitteessä vahvistetusta päivämäärästä alkaen. Kielletään aluksilta tuon päivämäärän jälkeen pyydetyn kannan hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaaminen ja purkaminen.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2007.

Komission puolesta

Fokion FOTIADIS

Kalastus- ja meriasioiden pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2007 (EUVL L 192, 24.7.2007, s. 1).

(2)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1967/2006 (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11); oikaistu EUVL L 36, 8.2.2007, s. 6.

(3)  EUVL L 15, 20.1.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 898/2007 (EUVL L 196, 28.7.2007, s. 22).


LIITE

Nro

86

Jäsenvaltio

Portugali

Kanta

HKE/8C3411

Laji

Kummeliturska (Merluccius merluccius)

Alue

VIII c, IX ja X; EY:n vedet CECAF-alueella 34.1.1

Päivämäärä

24.11.2007


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/10


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 5 päivänä joulukuuta 2007,

neuvoston pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettäviin kansallisiin asiantuntijoihin ja neuvoston pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettävään kansalliseen sotilashenkilöstöön sovellettavista säännöistä sekä päätöksen 2003/479/EY kumoamisesta

(2007/829/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 28 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston pääsihteeristön, jäljempänä ’pääsihteeristö’, olisi voitava hyödyntää pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettävien kansallisten asiantuntijoiden, jäljempänä ’kansalliset asiantuntijat’ , ja pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettävien kansallisten sotilashenkilöiden, jäljempänä ’kansalliset sotilashenkilöt’, korkeatasoista ammattitaitoa ja kokemusta erityisesti aloilla, joilla tällaista asiantuntemusta ei ole välittömästi saatavilla.

(2)

Tämän päätöksen tarkoituksena on edistää eurooppalaisia politiikkoja koskevan ammatillisen kokemuksen sekä tietämyksen vaihtoa siirtämällä pääsihteeristön palvelukseen tilapäisesti jäsenvaltioiden julkishallintojen tai kansainvälisten järjestöjen asiantuntijoita.

(3)

Kansallisten asiantuntijoiden olisi tultava jäsenvaltioiden julkishallinnoista tai kansainvälisistä järjestöistä.

(4)

Tässä päätöksessä vahvistettujen, kansallisia asiantuntijoita ja sotilashenkilöitä koskevien oikeuksien ja velvollisuuksien pitäisi taata, että he toimivat tehtäviään suorittaessaan ainoastaan pääsihteeristön edun mukaisesti.

(5)

Koska kansallisten asiantuntijoiden ja sotilashenkilöiden tehtävä on määräaikainen ja heidän asemansa poikkeuksellinen, heidän ei pitäisi suorittaa tehtäviä, jotka kuuluvat pääsihteeristölle sen julkisoikeudellisen erityisaseman perusteella, lukuun ottamatta tässä päätöksessä tarkoitettuja poikkeuksia.

(6)

Tässä päätöksessä olisi vahvistettava kaikki kansallisia asiantuntijoita ja sotilashenkilöitä koskevat työsuhteen ehdot ja sitä olisi sovellettava riippumatta siitä, mistä kulujen kattamiseksi tarvittavat määrärahat ovat peräisin.

(7)

Pääsihteeristön palvelukseen Euroopan unionin sotilasesikunnan perustamista varten siirrettävien sotilashenkilöiden osalta olisi vahvistettava erityissäännöksiä.

(8)

Koska näillä säännöillä korvataan ne, jotka on vahvistettu neuvoston päätöksellä 2003/479/EY (1), mainittu päätös olisi kumottava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen soveltamista edelleen kaikkiin niihin määräaikaisiin palvelussuhteisiin, jotka ovat meneillään tämän päätöksen tullessa voimaan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.   Näitä sääntöjä sovelletaan kansallisiin asiantuntijoihin, jotka jäsenvaltioiden julkishallinnot ovat määräaikaisesti siirtäneet pääsihteeristön yksiköiden palvelukseen. Niitä sovelletaan myös kansainvälisten järjestöjen määräaikaisesti siirtämiin asiantuntijoihin.

2.   Henkilöt, joihin näitä sääntöjä sovelletaan, pysyvät työnantajansa palveluksessa koko määräaikaisen palvelukseen siirron ajan, ja tämä työnantaja maksaa edelleen heidän palkkansa.

3.   Pääsihteeristö päättää tarpeen mukaan ja talousarvion asettamissa puitteissa kansallisten asiantuntijoiden palvelukseen ottamisesta. Varapääsihteeri vahvistaa tätä palvelukseen ottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

4.   Kansallisen asiantuntijan on oltava Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen, jollei varapääsihteeri myönnä tästä poikkeusta. Tällaista poikkeusta ei voida myöntää yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) eikä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) alalla. Kansallisten asiantuntijoiden palvelukseen ottaminen toteutetaan jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudesta maantieteellisesti mahdollisimman laajapohjaisesti. Jäsenvaltiot ja pääsihteeristö toimivat yhteistyössä varmistaakseen mahdollisuuksien mukaan miesten ja naisten välisen tasapainon ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen noudattamisen.

5.   Määräaikaisesta palvelukseen siirrosta sovitaan kirjeenvaihdolla, jonka osapuolina ovat toisaalta pääsihteeristön henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja ja toisaalta asianomaisen jäsenvaltion pysyvä edustusto tai kansainvälinen järjestö. Asemapaikan sijainti on mainittava kirjeenvaihdossa. Kirjeenvaihtoon liitetään pääsihteeristön palvelukseen siirrettäviin kansallisiin asiantuntijoihin sovellettavat säännöt.

2 artikla

Määräaikaisen palvelukseen siirron kesto

1.   Määräaikaisen palvelukseen siirron on oltava kestoltaan vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Palvelukseen siirtoa voidaan jatkaa siten, että sen kokonaiskesto on enintään neljä vuotta.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen kansallisen asiantuntijan määräaikaisen palvelukseen siirron kesto voi olla alle kuusi kuukautta, jos kyseessä on osallistuminen sotilas- tai siviilioperaatioiden valmisteluun tai niiden alkututkimukseen.

3.   Määräaikaisen palvelukseen siirron aiottu kesto on vahvistettava sen alkaessa 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla kirjeenvaihdolla. Samaa menettelyä sovelletaan määräaikaisen palvelukseen siirron kestoa pidennettäessä.

4.   Jos kansallinen asiantuntija on jo ollut määräaikaisesti pääsihteeristön palveluksessa, hänet voidaan siirtää uudelleen määräaikaiseen palvelukseen tällaisten henkilöiden pääsihteeristön yksiköissä tapahtuvan työskentelyn enimmäisaikoja koskevien sisäisten sääntöjen mukaisesti, ja aina seuraavin ehdoin:

a)

kansallinen asiantuntija täyttää edelleen määräaikaista palvelukseen siirtoa koskevat ehdot;

b)

uusi määräaikainen palvelukseen siirto voi alkaa vasta, kun edellisen määräaikaisen palvelukseen siirron päättymisestä on kulunut vähintään kuusi vuotta; jos kansallisen asiantuntijan kanssa on ensimmäisen määräaikaisen palvelukseen siirron päätyttyä tehty erillinen jatkosopimus, tämä kuuden vuoden jakso lasketaan alkavaksi viimeksi mainitun sopimuksen päättymisestä. Tämä säännös ei estä pääsihteeristöä hyväksymästä sellaisen kansallisen asiantuntijan määräaikaista palvelukseen siirtoa, jonka ensimmäinen määräaikainen palvelukseen siirto on kestänyt alle neljä vuotta, mutta tällöin uuden määräaikaisen palvelukseen siirron kesto ei voi ylittää aikaa, joka on neljän vuoden jaksosta jäänyt aiemmin käyttämättä;

c)

edellä b alakohdassa tarkoitettu jakso on vain kolme vuotta, jos ensimmäinen määräaikainen palvelukseen siirto on kestoltaan lyhyempi kuin kuusi kuukautta.

3 artikla

Asemapaikka

Kansallisten asiantuntijoiden asemapaikka on Brysselissä jossakin pääsihteeristön yhteystoimistossa tai missä tahansa muussa paikassa, jossa Euroopan unioni toimii neuvoston tekemän päätöksen nojalla. Asemapaikkaa voidaan muuttaa määräaikaisen palvelukseen siirron aikana uudella 1 artiklan 5 kohdan mukaisella kirjeenvaihdolla, jos alkuperäisessä kirjeenvaihdossa ei ollut sovittu mahdollisuudesta muuttaa asemapaikkaa. Hallinnolle, josta kansallinen asiantuntija siirretään määräaikaiseen palvelukseen, ilmoitetaan mahdollisista asemapaikan muutoksista.

4 artikla

Tehtävät

1.   Kansallinen asiantuntija avustaa pääsihteeristön virkamiehiä tai väliaikaisia toimihenkilöitä ja suorittaa hänelle osoitetut tehtävät.

Kansallisen asiantuntijan tehtävät määritellään pääsihteeristön ja sen hallinnon, josta hänet siirretään määräaikaiseen palvelukseen, välisellä sopimuksella pääsihteeristön edun mukaisesti ja hakijan ammattitaito huomioon ottaen.

2.   Kansallinen asiantuntija osallistuu virkamatkoihin ja kokouksiin vain, jos

a)

hän matkustaa yhdessä pääsihteeristön virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön kanssa; tai

b)

jos hän matkustaa yksin, hän toimii tarkkailijana tai ainoastaan tietojen hankkimiseksi.

Kansallinen asiantuntija ei voi tehdä pääsihteeristön puolesta sitoumusta kolmanteen osapuoleen nähden, ellei hänelle ole annettu asianomaisen yksikön pääjohtajan korkeana edustajana toimivan pääsihteerin nimissä tähän antamaa erityisvaltuutusta.

3.   Pääsihteeristö on yksin vastuussa kansallisen asiantuntijan suorittamien tehtävien hyväksymisestä.

4.   Asianomaisten pääsihteeristön yksiköiden, kansallisen asiantuntijan työnantajan ja kansallisen asiantuntijan on tehtävä kaikkensa, jotta tehtäviin, joita kansallinen asiantuntija suorittaa määräaikaisen palvelukseen siirron aikana, ei liity eturistiriitoja ja ettei tällaisia eturistiriitoja synny. Tätä varten pääsihteeristö ilmoittaa hyvissä ajoin kansalliselle asiantuntijalle ja hänen työnantajalleen kansallisen asiantuntijan aiotuista tehtävistä ja pyytää kansallista asiantuntijaa ja työnantajaa vahvistamaan kirjallisesti, että heillä ei ole tiedossaan mitään syitä, joiden vuoksi kansallinen asiantuntija ei voisi ottaa näitä tehtäviä hoitaakseen. Kansallista asiantuntijaa on erityisesti kehotettava ilmoittamaan kaikista eturistiriidoista, joita voi syntyä hänen perhetilanteensa (erityisesti hänen lähiomaistensa ammattitoiminnan taikka hänen tai lähiomaisten merkittävien taloudellisten kytkösten) ja niiden tehtävien välillä, joita hänen on tarkoitus hoitaa määräaikaisen palvelukseen siirron aikana.

Työnantajan ja kansallisen asiantuntijan on sitouduttava ilmoittamaan pääsihteeristölle sellaisista määräaikaisen palvelukseen siirron aikana tapahtuvista muutoksista, jotka voivat aiheuttaa tai synnyttää eturistiriidan.

5.   Kansallisesta asiantuntijasta on pyydettävä luotettavuusselvitys ennen määräaikaiseen palvelukseen siirtoa, jos pääsihteeristö katsoo, että kansalliselle asiantuntijalle osoitettujen tehtävien luonne edellyttää erityisiä turvallisuuteen liittyviä varotoimia.

6.   Jos 2, 3, 4 ja 7 kohdan säännöksiä noudateta, pääsihteeristöllä on oikeus päättää kansallisen asiantuntijan määräaikainen palvelukseen siirto 8 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

7.   Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen varapääsihteeri voi sen yksikön pääjohtajan ehdotuksesta, johon kansallinen asiantuntija on sijoitettu, osoittaa kansalliselle asiantuntijalle erityistehtäviä ja valtuuttaa hänet toteuttamaan yhden tai useamman erityistehtävän varmistettuaan, että mitään eturistiriitoja ei ole.

5 artikla

Oikeudet ja velvollisuudet

1.   Määräaikaisen palvelukseen siirron aikana kansallista asiantuntijaa koskee seuraava:

a)

kansallisen asiantuntijan on suoritettava tehtävänsä ja toimittava ainoastaan neuvoston edun mukaisesti;

b)

kansallisen asiantuntijan on pidätyttävä sellaisista teoista ja erityisesti sellaisista julkisista mielipiteenilmauksista, jotka voivat heikentää hänen asemaansa kohdistuvaa arvonantoa;

c)

jos kansallinen asiantuntija joutuu tehtäviään hoitaessaan ottamaan kantaa sellaiseen asiaan, jonka käsittelyssä tai ratkaisussa hänellä on hänen riippumattomuutensa mahdollisesti vaarantava henkilökohtainen etu, hänen on ilmoitettava tästä sen yksikön päällikölle, johon hänet on sijoitettu;

d)

kansallinen asiantuntija ei saa yksin eikä yhdessä muiden kanssa julkaista eikä antaa julkaistavaksi mitään Euroopan unionin toimintaan liittyvää tekstiä ilman pääsihteeristössä voimassa olevien vaatimusten ja sääntöjen mukaista lupaa. Tätä lupaa ei voida evätä kuin siinä tapauksessa, että aiottu julkaiseminen on omiaan vaarantamaan Euroopan unionin edut;

e)

kaikki oikeudet, jotka johtuvat kansallisen asiantuntijan toiminnasta hänen hoitaessaan tehtäviään, kuuluvat pääsihteeristölle;

f)

kansallisen asiantuntijan on asuttava asemapaikassaan tai sellaisen välimatkan päässä siitä, ettei hänen tehtäviensä hoitaminen häiriinny;

g)

kansallisen asiantuntijan on avustettava siinä yksikössä toimivia esimiehiään, jonka palvelukseen hänet on määräaikaisesti siirretty ja annettava heille neuvoja; hän on vastuussa näille esimiehille hänelle annettujen tehtävien suorittamisesta;

h)

kansallinen asiantuntija ei tehtäviään hoitaessaan saa ottaa vastaan ohjeita työnantajaltaan tai kansalliselta hallitukseltaan. Hän ei saa suorittaa mitään palvelusta työnantajalleen, hallituksille eikä kenellekään henkilölle tai millekään yritykselle tai julkisyhteisölle.

2.   Sekä määräaikaisen palvelukseen siirron aikana että sen päätyttyä kansallisen asiantuntijan on noudatettava ehdotonta vaitiolovelvollisuutta sellaisten seikkojen ja tietojen osalta, jotka hän saa tietoonsa tehtäviään hoitaessaan tai niiden yhteydessä. Hän ei saa missään muodossa antaa asiaankuulumattomille henkilöille mitään laillisesti julkistamattomia asiakirjoja tai tietoja eikä käyttää niitä omaksi hyödykseen.

3.   Kansallinen asiantuntija on määräaikaisen palvelukseen siirron päätyttyä edelleen velvollinen toimimaan tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja vaitiolovelvollisuutta noudattaen siltä osin kuin on kyse hänelle uskottujen uusien tehtävien hoidosta tai tietyn toimen tai etujen vastaanottamisesta.

Tämän vuoksi kansallisen asiantuntijan on määräaikaista palvelukseen siirtoa seuraavien kolmen vuoden ajan ilmoitettava viipymättä pääsihteeristölle sellaisista toimista ja tehtävistä, jotka hänen on suoritettava työnantajalleen ja jotka voivat johtaa sellaiseen eturistiriitaan, joka liittyy hänen määräaikaisen palvelukseen siirron aikana suorittamiensa tehtävien hoitoon.

4.   Kansallisen asiantuntijan on noudatettava pääsihteeristössä voimassa olevia turvallisuussääntöjä.

5.   Jos kansallinen asiantuntija määräaikaisen palvelukseen siirron aikana jättää noudattamatta 1, 2 ja 4 kohdan säännöksiä, pääsihteeristö voi päättää määräaikaisen palvelukseen siirron 8 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla.

6 artikla

Taso, ammattikokemus ja kielitaito

1.   Pääsihteeristön määräaikaiseen palvelukseen voidaan siirtää kansallinen asiantuntija, jolla on vähintään kolmen vuoden kokoaikainen työkokemus hallinnollisista tehtävistä, tieteen tai tekniikan alan tehtävistä taikka neuvonta- tai valvontatehtävistä tasolla, joka vastaa Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa määriteltyjä hallintovirkamiesten (AD) tai hallintoavustajien (AST) tehtäväryhmiä. Kansallisen asiantuntijan työnantajan on toimitettava pääsihteeristölle ennen määräaikaista palvelukseen siirtoa selvitys kansallisen asiantuntijan työtehtävistä kahdentoista viimeksi kuluneen kuukauden ajalta.

2.   Kansallisella asiantuntijalla on oltava jossakin yhteisön kielessä perusteellinen kielitaito ja toisessa yhteisön kielessä hänelle uskottujen tehtävien hoitamiseen riittävä kielitaito.

7 artikla

Määräaikaisen palvelukseen siirron keskeyttäminen

1.   Pääsihteeristö voi sallia määräaikaisen palvelukseen siirron keskeyttämisen ja vahvistaa sitä koskevat edellytykset. Keskeytyksen aikana:

a)

ei 15 ja 16 artiklassa säädettyjä korvauksia suoriteta;

b)

18 ja 19 artiklassa säädetyt kulut korvataan vain, jos keskeyttäminen tapahtuu pääsihteeristön pyynnöstä.

2.   Pääsihteeristö ilmoittaa asiasta kansallisen asiantuntijan työnantajalle.

8 artikla

Määräaikaisen palvelukseen siirron päättyminen

1.   Jollei 2 kohdasta muuta johdu, määräaikainen palvelukseen siirto voidaan päättää pääsihteeristön tai kansallisen asiantuntijan työnantajan pyynnöstä kolme kuukautta edeltäkäsin annettavalla ilmoituksella. Se voidaan myös päättää kansallisen asiantuntijan pyynnöstä samalla kolmen kuukauden irtisanomisajalla edellyttäen, että pääsihteeristö hyväksyy pyynnön.

2.   Määräaikainen palvelukseen siirto voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa päättää ilman irtisanomista:

a)

kansallisen asiantuntijan työnantajan toimesta, jos työnantajan olennaiset edut sitä vaativat;

b)

kansallisen asiantuntijan molemmille osapuolille esittämästä pyynnöstä tehtävällä pääsihteeristön ja työnantajan välisellä sopimuksella, jos kansallisen asiantuntijan olennaiset henkilökohtaiset tai ammatilliset edut sitä vaativat; sekä

c)

pääsihteeristön toimesta, jos kansallinen asiantuntija laiminlyö näiden sääntöjen mukaiset velvollisuutensa. Asianomaiselle on annettava ennalta mahdollisuus esittää vastineensa.

3.   Jos määräaikainen palvelukseen siirto päättyy 2 kohdan c alakohdan nojalla, pääsihteeristö ilmoittaa asiasta työnantajalle välittömästi.

II   LUKU

TYÖEHDOT

9 artikla

Sosiaaliturva

1.   Ennen määräaikaisen palvelukseen siirron alkamista on sen työnantajan, jonka palveluksessa määräaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija on, toimitettava pääsihteeristölle todistus siitä, että kyseiseen julkishallintoon tai kansainväliseen järjestöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan edelleen kyseiseen kansalliseen asiantuntijaan koko hänen määräaikaisen palvelukseen siirtonsa ajan ja että tämä julkishallinto tai kansainvälinen järjestö vastaa ulkomailla aiheutuvista kuluista.

2.   Kansallinen asiantuntija vakuutetaan tapaturmariskejä vastaan hänen palveluksensa alkamispäivästä lähtien. Pääsihteeristö toimittaa kansalliselle asiantuntijalle jäljennöksen tämän vakuutusturvan ehdoista päivänä, jona tämä käy henkilöstön ja hallinnon pääosaston toimivaltaisessa yksikössä määräaikaiseen palvelukseen siirtoon liittyvien muodollisuuksien hoitamista varten.

3.   Jos lisä- tai erityisvakuutus on tarpeen sellaisen virkamatkan yhteydessä, johon kansallinen asiantuntija osallistuu 4 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan nojalla, tai asemapaikan sijaintiin liittyvien erityisten riskien takia, pääsihteeristö vastaa siihen liittyvistä kuluista.

10 artikla

Työaika

1.   Pääsihteeristössä voimassa olevia työaikaa koskevia sääntöjä sovelletaan kansalliseen asiantuntijaan. Varapääsihteeri voi muuttaa näitä sääntöjä pääsihteeristön tarpeiden mukaisesti.

2.   Kansallisen asiantuntijan työ on kokopäiväistä koko määräaikaisen palvelukseen siirron ajan. Saatuaan pääosastolta asianmukaisesti perustellun pyynnön henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja voi, jos se on pääsihteeristön etujen mukaista, antaa kansalliselle asiantuntijalle luvan hoitaa tehtäviään osa-aikaisesti sen jälkeen, kun hänen työnantajansa on antanut tähän luvan.

3.   Jos osa-aikatyöhön on annettu lupa, kansallisen asiantuntijan on työskenneltävä vähintään puolet tavanomaisesta työajasta.

4.   Kansalliselle asiantuntijalle voidaan myöntää pääsihteeristössä sovellettavat korvaukset vuorotyöstä tai päivystysvelvollisuudesta.

11 artikla

Sairaudesta ja tapaturmasta johtuva poissaolo

1.   Jos kansallinen asiantuntija on kykenemätön hoitamaan tehtäviään sairauden tai tapaturman vuoksi, hänen on mahdollisimman pian ilmoitettava siitä esimiehelleen ja kerrottava olinpaikkansa. Hänen on toimitettava lääkärintodistus, jos hän on poissa yli kolme päivää, ja häntä voidaan vaatia käymään pääsihteeristön järjestämässä lääkärintarkastuksessa.

2.   Jos kansallinen asiantuntija on kahdentoista kuukauden aikana poissa työstä sairauden tai tapaturman vuoksi enintään kolmen vuorokauden pituisia jaksoja yhteensä yli kaksitoista päivää, hänen on esitettävä lääkärintodistus kaikista uusista sairauden aiheuttamista poissaoloista.

3.   Jos sairausloma kestää yli kuukauden tai on pidempi kuin kansallisen asiantuntijan kertynyt palvelusaika riippuen siitä, kumpi on pidempi, 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen korvausten maksaminen keskeytetään ilman eri toimenpiteitä. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos kyse on raskauteen liittyvästä sairaudesta. Sairausloma voi jatkua enintään määräaikaisen palvelukseen siirron päättymiseen asti.

4.   Jos kansallinen asiantuntija kuitenkin saa määräaikaisen palvelukseen siirron kestäessä työhön liittyvän vamman, hänelle maksetaan 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut korvaukset täysimääräisesti koko työkyvyttömyyden ajan siihen asti, kun määräaikainen palvelukseen siirto päättyy.

12 artikla

Vuosiloma, erityislomat ja vapaapäivät

1.   Kansallisella asiantuntijalla on oikeus kahden ja puolen arkipäivän lomaan täyttä palveluskuukautta kohti (30 päivää kalenterivuotta kohti).

2.   Yksikön, johon kansallinen asiantuntija on sijoitettu, on hyväksyttävä lomat ennakolta.

3.   Kansalliselle asiantuntijalle voidaan perustellusta hakemuksesta myöntää erityislomia seuraavasti:

kansallisen asiantuntijan avioituminen: kaksi päivää;

puolison vakava sairaus: enintään kolme päivää vuodessa;

puolison kuolema: neljä päivää;

ylenevää polvea olevan sukulaisen vakava sairaus: enintään kaksi päivää vuodessa;

ylenevää polvea olevan sukulaisen kuolema: kaksi päivää;

lapsen syntymä: kymmenen päivää, jotka on pidettävä syntymää seuraavan kuukauden aikana;

lapsen vakava sairaus: enintään kaksi päivää vuodessa;

muutto tehtävien vastaanottamista varten: enintään kaksi päivää;

lapsen kuolema: neljä päivää.

Ylimääräistä erityislomaa voidaan myöntää kaksi päivää kutakin 12 kuukauden jaksoa kohti asianosaisen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

4.   Pääsihteeristö voi kansallisen asiantuntijan työnantajan asianmukaisesti perustelemasta pyynnöstä myöntää kansalliselle asiantuntijalle erityislomaa enintään kaksi päivää kutakin 12 kuukauden jaksoa kohti. Asiaa koskevat pyynnöt käsitellään tapauskohtaisesti.

5.   Osa-aikatyön tapauksessa vuosiloman kestoa lyhennetään vastaavasti.

6.   Määräaikaisen palvelukseen siirron päättyessä käyttämättä olevista lomapäivistä ei makseta korvausta.

7.   Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta kansallisiin asiantuntijoihin, joiden määräaikaisen palvelukseen siirron kesto on alle kuusi kuukautta. Kuitenkin kansalliselle asiantuntijalle, jonka määräaikaisen palvelukseen siirron kesto on alle kuusi kuukautta, voidaan myöntää hänen esittämästään perustellusta hakemuksesta erityisloma sen yksikön pääjohtajan päätöksellä, johon hänet on sijoitettu. Tämä erityisloma voi olla enintään kolme päivää koko määräaikaisen palvelukseen siirron aikana. Ennen loman myöntämistä edellä mainitun vastuuhenkilön on kuultava henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajaa.

13 artikla

Äitiysloma

1.   Kansalliselle asiantuntijalle myönnetään synnytyksen johdosta 20 viikon pituinen äitiysloma, jonka aikana hänelle maksetaan 15 artiklassa tarkoitetut korvaukset. Loma saa alkaa aikaisintaan kuusi viikkoa ennen lääkärintodistuksessa ilmoitettua synnytyksen arvioitua päivämäärää ja päättyy aikaisintaan 14 viikkoa synnytyksen jälkeen. Jos lapsia syntyy kaksi tai useampia tai jos kyseessä on ennenaikainen synnytys tai jos syntynyt lapsi on vammainen, loman pituus on 24 viikkoa. Tätä säännöstä sovellettaessa ennenaikaisella synnytyksellä tarkoitetaan synnytystä, joka tapahtuu ennen 34:nnen raskausviikon päättymistä.

2.   Jos kansallinen asiantuntija on työnantajansa kotimaan lainsäädännön perusteella oikeutettu pidempään äitiyslomaan, määräaikainen palvelukseen siirto keskeytetään pääsihteeristön myöntämän loman ylittävän jakson ajaksi. Tässä tapauksessa määräaikaisen palvelukseen siirron kestoa pidennetään keskeytystä vastaavalla ajalla, jos se on pääsihteeristön edun mukaista.

3.   Vaihtoehtoisesti kansallinen asiantuntija voi hakea määräaikaisen palvelukseen siirron keskeyttämistä koko äitiysloman ajaksi. Tässä tapauksessa määräaikaisen palvelukseen siirron kestoa pidennetään keskeytystä vastaavalla ajalla, jos se on pääsihteeristön edun mukaista.

14 artikla

Hallinto ja valvonta

Lomapäivien hallinnosta ja valvonnasta vastaa pääsihteeristön hallinto. Työaikojen ja poissaolojen valvonnasta vastaa se pääosasto tai yksikkö, johon kansallinen asiantuntija on sijoitettu.

III   LUKU

KORVAUKSET JA KULUT

15 artikla

Korvaukset

1.   Kansallisella asiantuntijalla on oikeus saada koko määräaikaisen palvelukseen siirron ajan päivärahaa. Jos lähtöpaikkakunnan ja asemapaikan välimatka on enintään 150 kilometriä, päivärahan määrä on 29,44 euroa. Jos välimatka on yli 150 kilometriä, päivärahan määrä on 117,74 euroa.

2.   Jos pääsihteeristö tai työnantaja ei ole korvannut kansallisen asiantuntijan muuttokuluja, hänelle maksetaan kuukausittain lisäkorvaus alla olevan taulukon mukaisesti:

Lähtöpaikkakunnan ja asemapaikan välimatka (km)

Määrä euroina

0–150

0

> 150

75,68

> 300

134,54

> 500

218,65

> 800

353,20

> 1 300

555,03

> 2 000

664,37

Korvaus maksetaan kuukausittain jälkikäteen. Korvaus on maksettava 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarvittaessa sen kuukauden loppuun asti, jolloin kansallinen asiantuntija muuttaa.

3.   Nämä korvaukset maksetaan myös virkamatkojen sekä vuosiloman, äitiysloman, erityisloman ja pääsihteeristön myöntämien vapaapäivien ajalta.

4.   Kun kansallinen asiantuntija aloittaa tehtävänsä, hänelle maksetaan yhdessä erässä ennakkoon oleskelukorvaukset 75 päivän ajalta eikä tältä jaksolta enää myöhemmin makseta päivärahaa. Jos kansallisen asiantuntijan tehtävät päättyvät ennen tämän jakson päättymistä, kansallisen asiantuntijan on palautettava summa, joka lasketaan sen mukaan, paljonko jaksosta on jäljellä.

5.   Pääsihteeristölle ilmoitetaan 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kirjeenvaihdon yhteydessä kaikki kansallisen asiantuntijan saamat tämän artiklan 1, 2, 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuihin etuihin rinnastettavat edut. Nämä vähennetään vastaavista pääsihteeristön maksamista korvauksista.

6.   Oleskelukorvaukset tarkistetaan kerran vuodessa Brysselissä ja Luxemburgissa työskentelevien yhteisön virkamiesten palkkauksen tarkistusta vastaavasti; tarkistuksella ei ole takautuvaa vaikutusta.

7.   Johonkin pääsihteeristön yhteystoimistoon tai mihin tahansa muuhun paikkaan, jossa unioni toimii neuvoston tekemän päätöksen nojalla, sijoitetun kansallisen asiantuntijan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut oleskelukorvaukset voidaan henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajan perustellulla päätöksellä korvata vuokralisällä, jos tämä on perusteltua asemapaikkamaan asumiskustannuksiin liittyvien seikkojen vuoksi.

8.   Jos asemapaikka on EU:n ulkopuolella, voidaan elinkustannusten tai erityisen vaikeiden elinolojen huomioon ottamiseksi myöntää henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajan perustellulla päätöksellä asemapaikan perusteella vahvistettava erityiskorvaus. Korvaus maksetaan kuukausittain, ja se on 10–15 prosenttia palkkaluokan AD 6 tai AST 4 ensimmäisellä tasolla maksettavasta peruspalkasta, sen tehtäväryhmän mukaan, johon kansallinen asiantuntija rinnastetaan.

16 artikla

Kiinteämääräinen lisäkorvaus

1.   Kansalliselle asiantuntijalle myönnetään kiinteämääräinen lisäkorvaus, joka on määrältään yhtä suuri kuin erotus hänen työnantajansa maksaman vuosittaisen bruttopalkan (perhelisiä lukuun ottamatta) ja pääsihteeristön 15 artiklan mukaisesti mahdollisesti maksamien korvausten yhteenlasketun määrän ja palkkaluokan A 6 tai AST 4 ensimmäisellä tasolla maksettavan peruspalkan välillä, sen tehtäväryhmän mukaan, johon hänet rinnastetaan. Tätä korvausta ei kuitenkaan myönnetä, jos määräaikaisesti palvelukseen siirretyn kansallisen asiantuntijan lähtöpaikkakunta sijaitsee enintään 150 kilometrin päässä asemapaikasta.

2.   Tämän korvauksen määrä tarkistetaan kerran vuodessa yhteisöjen virkamiesten palkkauksen tarkistusta vastaavasti; tarkistuksella ei ole takautuvaa vaikutusta.

17 artikla

Palvelukseenotto-, asema-, lähtö- ja paluupaikkakunnat

1.   Näissä säännöissä tarkoitetaan

palvelukseenottopaikkakunnalla paikkakuntaa, jolla kansallinen asiantuntija työskenteli työnantajansa palveluksessa välittömästi ennen määräaikaista palvelukseen siirtoa,

asemapaikalla sen pääsihteeristön yksikön tai toimiston toimipaikkaa, johon kansallinen asiantuntija sijoitetaan, tai paikkaa, jossa kansallinen asiantuntija toimii neuvoston tekemän päätöksen nojalla,

lähtöpaikkakunnalla paikkakuntaa, jolla kansallisen asiantuntijan työnantajan toimipaikka sijaitsee,

paluupaikkakunnalla paikkakuntaa, jolla kansallinen asiantuntija harjoittaa pääasiallista ammattitoimintaansa määräaikaisen palvelukseen siirron päätyttyä.

2.   Jos palvelukseenottopaikkakunta tai paluupaikkakunta sijaitsee Euroopan unionin alueen ulkopuolella tai muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kansallisen asiantuntijan työnantajan toimipaikka sijaitsee, tai jos kansallinen asiantuntija ei harjoita ammattitoimintaa määräaikaisen palvelukseen siirron päätyttyä, lähtöpaikkakunta on tapauksen mukaan joko palvelukseenottopaikkakunta tai paluupaikkakunta.

Palvelukseenottopaikkakunta, asemapaikka tai asemapaikat sekä lähtöpaikkakunta vahvistetaan 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kirjeenvaihdossa. Paluupaikkakunta vahvistetaan kansallisen asiantuntijan työnantajan ilmoituksen perusteella.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa ei oteta huomioon olosuhteita, jotka aiheutuvat kansallisen asiantuntijan muulle kuin asemapaikkavaltiolle tai kansainväliselle järjestölle suorittamista tehtävistä.

18 artikla

Matkakulut

1.   Kansallisella asiantuntijalla, jonka palvelukseenottopaikkakunta sijaitsee yli 150 kilometrin päässä asemapaikasta, on oikeus saada korvaus määräaikaisen palvelukseen siirron alussa maksetuista matkakuluista, jotka aiheutuvat:

a)

hänelle itselleen;

b)

hänen puolisolleen ja huollettavanaan oleville lapsille edellyttäen, että he asuvat yhdessä kansallisen asiantuntijan kanssa ja että pääsihteeristö korvaa muuttokustannukset.

2.   Jollei matkaa tehdä lentäen, korvaus on kiinteämääräinen ja rajoittuu toisen luokan junalipun hintaan ilman lisämaksuja. Tämä koskee myös autolla tehtäviä matkoja. Jos junamatkan pituus on yli 500 kilometriä tai jos tavanomaiseen matkareittiin sisältyy merimatka, lentomatka voidaan korvata alennushintaan (PEX tai APEX) perustuvien todellisten kulujen mukaan lentolippujen ja tarkastuskorttien esittämistä vastaan.

3.   Kansallisella asiantuntijalla on oikeus saada edellä mainittujen enimmäismäärien puitteissa itselleen ja tarvittaessa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille henkilöille korvaus kuluista, jotka aiheutuvat matkasta paluupaikkakunnalle määräaikaisen palvelukseen siirron päättyessä. Tämä korvaus voi olla enintään samansuuruinen kuin se korvaus, johon hän on oikeutettu, jos hän palaa palvelukseenottopaikkakunnalle.

4.   Jos kansallinen asiantuntija on muuttanut palvelukseenottopaikkakunnalta asemapaikkaan, hän saa vuosittain kiinteämääräisen korvauksen kuluista, jotka aiheutuvat sekä hänen että hänen puolisonsa ja huollettavanaan olevien lastensa edestakaisesta matkasta asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle, pääsihteeristössä voimassa olevien määräysten mukaisesti.

19 artikla

Muuttokulut

1.   Kansallinen asiantuntija voi, saatuaan siihen etukäteen pääsihteeristön luvan, siirtää irtaimistonsa ja henkilökohtaiset tavaransa palvelukseenottopaikkakunnalta asemapaikkaan pääsihteeristön kustannuksella niiden pääsihteeristössä voimassa olevien määräysten mukaisesti, jotka koskevat muuttokulujen korvaamista, edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kansallisen asiantuntijan määräaikainen palvelukseen siirto kestää aluksi kaksi vuotta;

b)

kansallisen asiantuntijan palvelukseenottopaikkakunta sijaitsee vähintään 100 kilometrin päässä asemapaikasta;

c)

muutto tapahtuu kuuden kuukauden kuluessa määräaikaisen palvelukseen siirron alkamisesta;

d)

lupa pyydetään vähintään kaksi kuukautta ennen suunniteltua muuttopäivää;

e)

työnantaja ei korvaa muuttokuluja;

f)

kansallinen asiantuntija esittää pääsihteeristölle alkuperäiset kustannusarviot, kuitit ja laskut sekä todistuksen, jossa työnantaja vahvistaa, ettei se korvaa muuttokuluja.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu ja jos pääsihteeristö on korvannut asemapaikkaan muuttamisesta aiheutuneet kulut, kansallisella asiantuntijalla on, saatuaan siihen etukäteen luvan, oikeus saada määräaikaisen palvelukseen siirron päättyessä korvaus niistä kuluista, jotka aiheutuvat muuttamisesta asemapaikasta paluupaikkakunnalle, pääsihteeristössä sillä hetkellä voimassa olevien, muuttokulujen korvaamista koskevien määräysten mukaisesti edellyttäen, että 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut edellytykset ja seuraavat ehdot täyttyvät:

a)

muutto ei saa tapahtua aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen määräaikaisen palvelukseen siirron päättymistä; sekä

b)

muuton on tapahduttava kuuden kuukauden kuluessa määräaikaisen palvelukseen siirron päättymisestä;

c)

pääsihteeristön korvaamat muuttokulut, jotka aiheutuvat muutosta määräaikaisen palvelukseen siirron päättyessä, voivat olla enintään samansuuruiset kuin ne muuttokulut, joihin kansallinen asiantuntija on oikeutettu, jos hän palaa palvelukseenottopaikkakunnalle;

d)

kansallinen asiantuntija esittää pääsihteeristölle alkuperäiset kustannusarviot, kuitit ja laskut sekä todistuksen, jossa työnantaja vahvistaa, ettei se korvaa muuttokuluja, ei kokonaan eikä osittain.

3.   Kansallisella asiantuntijalla, jonka määräaikainen palvelukseen siirto päättyy hänen omasta tai työnantajan pyynnöstä ennen kuin kaksi vuotta on kulunut sen alkamisesta, ei ole oikeutta muuttokulujen korvaamiseen määräaikaisen palvelukseen siirron päättyessä.

20 artikla

Virkamatkat ja niistä aiheutuvat kulut

1.   Kansallinen asiantuntija voidaan määrätä virkamatkalle 4 artiklan mukaisesti.

2.   Virkamatkakulut korvataan pääsihteeristössä voimassa olevien määräysten mukaisesti.

21 artikla

Koulutus

Kansallinen asiantuntija voi osallistua pääsihteeristön järjestämään koulutukseen, jos se on pääsihteeristön etujen mukaista. Päätettäessä, annetaanko kansalliselle asiantuntijalle lupa osallistua kursseille, on otettava huomioon kansallisen asiantuntijan kohtuullinen etu erityisesti hänen määräaikaiseen palvelukseen siirron jälkeisen ammattiuransa kannalta.

22 artikla

Hallinnolliset säännökset

1.   Kansallisen asiantuntijan on ilmoittauduttava määräaikaisen palvelukseen siirron ensimmäisenä päivänä henkilöstön ja hallinnon pääosaston toimivaltaisessa yksikössä tarvittavien hallinnollisten muodollisuuksien hoitamista varten. Hän voi aloittaa tehtävässään joko kuukauden ensimmäisenä tai kuudentenatoista päivänä.

2.   Johonkin pääsihteeristön yhteystoimistoon sijoitetun kansallisen asiantuntijan on ilmoittauduttava asemapaikassaan sijaitsevassa pääsihteeristön toimivaltaisessa yksikössä.

3.   Pääsihteeristön toimivaltainen yksikkö suorittaa maksut euroina Brysselissä sijaitsevaan pankkiin avatulle tilille. Kansalliselle asiantuntijalle, joka on sijoitettu muualle kuin Brysseliin, maksut voidaan suorittaa euroina joko Brysselissä tai kansallisen asiantuntijan lähtöpaikkakunnalla sijaitsevaan pankkiin avatulle tilille. Asumiskorvaus voidaan maksaa muuna valuuttana asemapaikassa sijaitsevaan pankkiin avatulle tilille.

IV   LUKU

KULUITTA LYHYTAIKAISESTI PALVELUKSEEN SIIRRETTÄVÄT KANSALLISET ASIANTUNTIJAT

23 artikla

Kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija

1.   Tässä päätöksessä kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävällä asiantuntijalla tarkoitetaan korkeatasoista kansallista erikoisasiantuntijaa, joka siirretään määräaikaisesti palvelukseen erityisten tehtävien suorittamista varten enintään kolmen kuukauden ajaksi. Hänen määräaikaisesta palvelukseen siirrostaan ei aiheudu neuvostolle minkäänlaisten korvausten tai kulujen maksamista, lukuun ottamatta tarvittaessa 28 artiklassa säädettyjä kuluja, ja sanotun rajoittamatta toisenlaisen sopimuksen tekemistä pääsihteeristön ja sen hallinnon välillä, josta kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija siirretään.

2.   Kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija voidaan siirtää palvelukseen määräaikaisesti vain poikkeustapauksissa, varapääsihteerin luvalla. Kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävän kansallisen asiantuntijan määräaikaisen palvelukseen siirron tarkoituksena voi olla vain sellaisten tehtävien hoitaminen, joiden loppuun saattaminen erittäin lyhyessä ajassa olisi pääsihteeristölle vaikeaa. Tämä koskee

tiedonkeruumatkoja,

tiettyjen kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua ja arviointia,

tiettyihin kriisinhallintaharjoituksiin osallistumista.

3.   Jollei 23–28 artiklasta muuta johdu, 1–14 ja 20–22 artiklan sääntöjä sovelletaan myös kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettäviin kansallisiin asiantuntijoihin.

4.   Jollei 5 artiklasta muuta johdu, kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävän kansallisen asiantuntijan on toiminnassaan aina otettava huomioon se, että hänet on siirretty määräaikaisesti neuvoston palvelukseen ja että hänen toimintansa on aina oltava tämän aseman mukaista.

24 artikla

Määräaikaisen palvelukseen siirron kesto

1.   Edellä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kautta voidaan jatkaa kerran enintään kolmella kuukaudella.

2.   Jos kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija on jo ollut määräaikaisesti pääsihteeristön palveluksessa, hänet voidaan siirtää uudelleen määräaikaiseen palvelukseen tässä päätöksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, ja aina seuraavin ehdoin:

uusi määräaikainen palvelukseen siirto voi alkaa vasta, kun edellisen määräaikaisen palvelukseen siirron päättymisestä on kulunut vähintään yksi vuosi, jos kansallinen asiantuntija siirretään määräaikaiseen palvelukseen tämän luvun sääntöjen nojalla,

uusi määräaikainen palvelukseen siirto voi alkaa vasta, kun edellisen määräaikaisen palvelukseen siirron päättymisestä on kulunut vähintään kolme vuotta, jos kansallinen asiantuntija siirretään määräaikaiseen palvelukseen tämän päätöksen 1 artiklan nojalla.

3.   Poikkeustapauksissa 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua jaksoa voidaan lyhentää varapääsihteerin päätöksellä.

25 artikla

Soveltamisala

1.   Tämän päätöksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kirjeenvaihdossa mainitaan henkilö, joka vastaa pääosastosta tai osastosta, yksiköstä, operaatiosta tai harjoituksesta, jota varten kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija siirretään määräaikaiseen palvelukseen, sekä annetaan yksityiskohtainen kuvaus tälle kuuluvista tehtävistä.

2.   Kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija ottaa vastaan hänelle kuuluvia konkreettisia tehtäviä koskevat ohjeet 1 kohdassa tarkoitetulta vastuuhenkilöltä.

26 artikla

Vakuutus

Jollei 28 artiklasta muuta johdu ja 9 artiklan 2 kohdasta poiketen, pääsihteeristö ei vakuuta kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävää kansallista asiantuntijaa tapaturmariskejä vastaan.

27 artikla

Työolot

1.   Tämän päätöksen 10 artiklan 1 kohdasta poiketen kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävän kansallisen asiantuntijan on noudatettava asemapaikassaan voimassa olevia työaikaa koskevia sääntöjä. Henkilö, joka vastaa hallintoyksiköstä, operaatiosta tai harjoituksesta, jota varten kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija siirretään määräaikaiseen palvelukseen, voi muuttaa näitä sääntöjä toiminnan tarpeiden mukaisesti.

2.   Tämän päätöksen 10 artiklan 2 kohdan toisesta virkkeestä poiketen kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävän kansallisen asiantuntijan työ on aina kokopäiväistä koko määräaikaisen palvelukseen siirron ajan.

3.   Tämän päätöksen 10 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävään kansalliseen asiantuntijaan.

4.   Kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävän kansallisen asiantuntijan läsnäolo- ja lomapäivien hallinnosta ja valvonnasta vastaa 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vastuuhenkilö.

5.   Tämän päätöksen 12 artiklan 3, 4 ja 7 kohtaa ei sovelleta kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettäviin kansallisiin asiantuntijoihin. Hänelle voidaan kuitenkin myöntää esittämästään perustellusta hakemuksesta erityisloma sen yksikön pääjohtajan päätöksellä, johon hänet on sijoitettu. Tämä erityisloma voi olla enintään kolme päivää koko määräaikaisen palvelukseen siirron aikana. Ennen loman myöntämistä edellä mainitun vastuuhenkilön on kuultava henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajaa.

28 artikla

Virkamatkat

1.   Jos kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija osallistuu virkamatkoihin asemapaikkansa ulkopuolelle, kulut korvataan virkamiesten virkamatkakuluja koskevien voimassa olevien sääntöjen mukaan, paitsi jos pääsihteeristö ja se hallinto, josta kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävä kansallinen asiantuntija siirretään määräaikaiseen palvelukseen, ovat sopineet muista järjestelyistä.

2.   Jos pääsihteeristö myöntää jonkin virkamatkan yhteydessä virkamiehille erityisen vakuutuksen suurta riskiä vastaan, tämä etu laajennetaan koskemaan myös samaan virkamatkaan osallistuvaa kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävää kansallista asiantuntijaa.

3.   Kuluitta lyhytaikaisesti palvelukseen siirrettävän kansallisen asiantuntijan, joka osallistuu EU:n alueen ulkopuolelle suuntautuvaan virkamatkaan, on noudatettava pääsihteeristössä kyseisten virkamatkojen yhteydessä voimassa olevia turvallisuusjärjestelyjä.

V   LUKU

SÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN PALVELUKSEEN SIIRRETTYIHIN KANSALLISIIN SOTILASHENKILÖIHIN

29 artikla

Palvelukseen siirrettyihin sotilashenkilöihin sovellettavat säännöt

Jollei 30–42 artiklasta muuta johdu, edellä olevien lukujen sääntöjä sovelletaan myös pääsihteeristön palvelukseen Euroopan unionin sotilasesikunnan perustamista varten palvelukseen siirrettäviin kansallisiin sotilashenkilöihin Euroopan unionin sotilasesikunnan perustamisesta 22 päivänä tammikuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/80/YUTP (2) mukaisesti.

30 artikla

Edellytykset

Kansallisten sotilashenkilöiden on siirtomääräyksensä keston ajan oltava palkallisessa palvelussuhteessa jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion asevoimiin. Heidän on oltava jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisia.

31 artikla

Palvelukseen ottaminen

Poiketen 1 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen säännöksistä korkeana edustajana toimiva pääsihteeri vahvistaa kansallisten sotilashenkilöiden palvelukseen ottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

32 artikla

Kirjeenvaihto

Tämän päätöksen 1 artiklan 5 kohtaa sovellettaessa kirjeenvaihdon osapuolina ovat korkeana edustajana toimiva pääsihteeri ja asianomaisen jäsenvaltion pysyvä edustusto. Tässä kirjeenvaihdossa on lisäksi mainittava kaikki seikat, jotka voivat mahdollisesti rajoittaa kansallisen asiantuntijan osallistumista virkamatkoihin.

33 artikla

Määräaikaisen palvelukseen siirron kesto

1.   Tämän päätöksen 2 artiklan 1 kohdasta poiketen määräaikaisen palvelukseen siirron keston on oltava vähintään kuusi kuukautta ja enintään kolme vuotta ja sitä voidaan pidentää perättäin enintään neljän vuoden kokonaisajaksi.

2.   Tämän päätöksen 2 artiklan 4 kohdan b alakohdasta poiketen uusi määräaikainen palvelukseen siirto voi, olosuhteiden salliessa ja korkeana edustajana toimivan pääsihteerin suostumuksella, alkaa uudelleen vasta, kun edellisen siirron päättymisestä on poikkeustapauksia lukuun ottamatta kulunut vähintään kolme vuotta.

34 artikla

Tehtävät

Tämän päätöksen 4 artiklan 1 kohdasta poiketen kansalliset sotilashenkilöt vastaavat korkeana edustajana toimivan pääsihteerin alaisuudessa heille päätöksen 2001/80/YUTP liitteen mukaisesti annetuista tehtävistä ja toiminnoista.

35 artikla

Sitoumukset ulkopuolisia kohtaan

Tämän päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta poiketen kansalliset sotilashenkilöt eivät voi tehdä pääsihteeristön puolesta ulkopuoliseen tahoon kohdistuvia sitoumuksia, ellei korkeana edustajana toimivan pääsihteerin erityisesti antamasta valtuutuksesta toisin johdu.

36 artikla

Luotettavuusselvitys

Tämän päätöksen 4 artiklan 5 kohdasta poiketen on 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kirjeenvaihdossa määrättävä kansallista sotilashenkilöä koskevan luotettavuusselvityksen asiaankuuluvasta tasosta, joka ei voi olla SECRET-turvaluokkaa alhaisempi.

37 artikla

Ammattikokemus

Tämän päätöksen 6 artiklan 1 kohdasta poiketen pääsihteeristön palvelukseen voidaan siirtää suunnittelu- tai tutkimustason sotilashenkilö, jolla on korkeatasoinen pätevyys suoritettavien tehtävien hoitamiseen.

38 artikla

Määräaikaisen palvelukseen siirron keskeyttäminen ja päättyminen

1.   Korkeana edustajana toimiva neuvoston pääsihteeri antaa luvan soveltaa 7 artiklan 1 kohtaa kansalliseen sotilashenkilöön.

2.   Tämän päätöksen 8 artiklan 2 kohdasta poiketen määräaikainen palvelukseen siirto voidaan päättää ilman irtisanomista, jos se on pääsihteeristön tai kansallisen sotilashenkilön kansallisen hallinnon etujen mukaista, tai muusta perustellusta syystä.

39 artikla

Velvollisuuksien vakava rikkominen

1.   Määräaikainen palvelukseen siirto voidaan päättää ilman irtisanomista, jos kansallinen sotilashenkilö on tahallaan tai huolimattomuuttaan vakavasti laiminlyönyt velvollisuutensa. Tämän päätöksen 8 artiklan 2 kohdan c alakohdasta poiketen korkeana edustajana toimiva pääsihteeri päättää tästä sen jälkeen, kun asianomaiselle on annettu mahdollisuus esittää vastineensa. Ennen päätöksen tekemistä korkeana edustajana toimiva pääsihteeri ilmoittaa siitä sen jäsenvaltion pysyvälle edustajalle, jonka kansalainen kansallinen sotilashenkilö on. Tämän päätöksen seurauksena ei 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuja korvauksia myönnetä.

Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä ja sen jälkeen, kun asianomaiselle on annettu mahdollisuus esittää vastineensa, kansallinen sotilashenkilö voidaan pidättää tehtäviensä hoidosta, jos korkeana edustajana toimiva pääsihteeri katsoo hänen syyllistyneen vakavaan laiminlyöntiin. Edellä 15 ja 16 artiklassa tarkoitettuja korvauksia ei makseta tämän tehtävien hoidosta pidättämisen aikana, jonka kesto voi olla enintään kolme kuukautta.

2.   Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri ilmoittaa kansallisille viranomaisille tapauksista, joissa kansallinen sotilashenkilö rikkoo tässä päätöksessä vahvistettuja tai tarkoitettuja sääntöjä.

3.   Kansalliseen sotilashenkilöön sovelletaan edelleen hänen jäsenvaltionsa kansallisia kurinpitosäännöksiä.

40 artikla

Työaika

Tämän päätöksen 10 artiklan 2 kohdan toista virkettä ei sovelleta kansalliseen sotilashenkilöön.

41 artikla

Erityisloma

Tämän päätöksen 12 artiklan 4 kohdasta poiketen pääsihteeristö voi myöntää ylimääräistä palkatonta erityislomaa työnantajan antamaa koulutusta varten tämän asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

42 artikla

Korvaukset

Tämän päätöksen 15 artiklan 1 kohdasta ja 16 artiklasta poiketen voidaan 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kirjeenvaihdossa määrätä, ettei kyseisissä säännöksissä säädettyjä korvauksia makseta.

VI   LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

43 artikla

Kumoaminen

Kumotaan neuvoston päätös 2003/479/EY. Sitä voidaan kuitenkin soveltaa edelleen kaikkiin määräaikaisiin palvelussuhteisiin, jotka ovat meneillään tämän päätöksen voimaan tullessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 44 artiklan soveltamista.

44 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kaikkiin uusiin määräaikaisiin palvelukseen siirtoihin sekä määräaikaisen palvelukseen siirron pidennyksiin sen voimaantuloa seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä.

Tehty Brysselissä 5 päivänä joulukuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. VIEIRA DA SILVA


(1)  EUVL L 160, 28.6.2003, s. 72. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2007/456/EY (EUVL L 173, 3.7.2007, s. 27).

(2)  EYVL L 27, 30.1.2001, s. 7. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2005/395/YUTP (EUVL L 132, 26.5.2005, s. 17).


IV Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

EFTAn valvontaviranomainen

13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/21


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 90/04/KOL,

tehty 23 päivänä huhtikuuta 2004,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 46. kerran lisäämällä uusi luku 24C: Valtiontukisääntöjen soveltaminen julkiseen yleisradiotoimintaan

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61–63 artiklan ja sen pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTA-valtioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen (2) ja erityisesti sen 24 artiklan, 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja sen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan, sekä katsoo seuraavaa:

EFTAn valvontaviranomainen varmistaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan nojalla ETA-sopimuksen valtiontukea koskevien määräysten soveltamisen.

VALVONTA- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla EFTAn valvontaviranomainen antaa ilmoituksia ja suuntaviivoja asioista, joita ETA-sopimus koskee, jos kyseisessä sopimuksessa taikka valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti näin määrätään tai jos EFTAn valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena.

EFTAn valvontaviranomainen palauttaa mieleen 19 päivänä tammikuuta 1994 hyväksymänsä valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (3)  (4).

EUROOPAN komissio esitti 17. lokakuuta 2001 uuden tiedonannon periaatteista valtiontukisääntöjen soveltamiseen julkiseen yleisradiotoimintaan (5).

KYSEINEN tiedonanto on merkityksellinen myös Euroopan talousalueen kannalta.

ETA:n valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen on taattava koko Euroopan talousalueella.

ETA-sopimuksen liitteen XV lopussa olevaan lukuun ”Yleistä” kuuluvan II kohdan mukaan EFTAn valvontaviranomaisen on annettava Euroopan komissiota kuultuaan säädökset, jotka vastaavat Euroopan komission antamia säädöksiä.

EFTAn valvontaviranomainen on kuullut Euroopan komissiota.

EFTAn valvontaviranomainen on kuullut EFTA-valtioita asiasta pidetyssä monenvälisessä kokouksessa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1.

Valtiontuen suuntaviivoja muutetaan lisäämällä niihin uusi luku 24C ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen julkiseen yleisradiotoimintaan”. Uusi luku on tämän päätöksen liitteenä.

2.

Päätös annetaan tiedoksi EFTA-valtioille lähettämällä niille kirjeitse jäljennös tästä päätöksestä ja sen liitteestä.

3.

Päätös annetaan tiedoksi Euroopan komissiolle ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 27 olevan d kohdan mukaisesti lähettämällä sille jäljennös tästä päätöksestä ja sen liitteestä.

4.

Tämä päätös ja sen liite julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

5.

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

Tehty Brysselissä 23 päivänä huhtikuuta 2004.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Hannes HAFSTEIN

Puheenjohtaja

Einar M. BULL

Kollegion jäsen


(1)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(2)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’.

(4)  Alun perin julkaistu EYVL:ssä L 231, 3.9.1994, ja ETA-täydennysosassa 32, 3.9.1994, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä N:o 62/04/KOL, 31.3.2004 (ei vielä julkaistu).

(5)  Komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan, EYVL C 320, 15.11.2001, s. 5.


LIITE

24C   VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN JULKISEEN YLEISRADIOTOIMINTAAN (1)

24C.1   Johdanto

(1)

Radio- ja televisiolähetystoiminta on muuttunut huomattavasti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Monopolien lakkauttaminen, uusien yhtiöiden tulo markkinoille ja teknologian nopea kehitys ovat muuttaneet perusteellisesti kilpailuympäristöä. Televisiolähetystoimintaa on harjoittanut perinteisesti monopoliasemassa toimiva julkinen yleisradioyhtiö julkisen sääntelyn alaisena. Kyseinen tilanne on johtunut pääasiassa lähetystaajuuksien rajallisesta saatavuudesta ja korkeista markkinoillepääsyn esteistä.

(2)

Taloudellinen ja teknologinen kehitys mahdollisti kuitenkin 1970-luvulla EFTA-valtioille myös muiden operaattoreiden lähetystoiminnan sallimisen. Tästä syystä EFTA-valtiot ovat päättäneet hyväksyä kilpailun markkinoilla. Tämä on antanut kuluttajille enemmän valinnanmahdollisuuksia, sillä tarjolla on monia uusia kanavia ja palveluja. Se on myös edistänyt vahvojen eurooppalaisten radio- ja televisioyhtiöiden perustamista ja kasvua, uusien teknologioiden kehittämistä sekä varmistanut laajan moniarvoisuuden alalla. Vapauttaessaan markkinat kilpailulle EFTA-valtiot katsoivat, että julkista yleisradiotoimintaa on jatkettava. Sen avulla voidaan varmistaa ohjelmasisällön monipuolisuus ja sellaisten tarpeiden tyydyttäminen, joita yksityiset radio- ja televisioyhtiöt eivät ehkä täyttäisi parhaalla mahdollisella tavalla.

(3)

Monet yksityiset radio- ja televisioyhtiöt ovat ilmoittaneet valvontaviranomaiselle, että lisääntynyt kilpailu yhdessä valtionrahoitteisten operaattoreiden toiminnan kanssa on aiheuttanut kasvavaa huolta toimintaedellytysten tasapuolisuudesta. Kantelut koskevat ETA-sopimuksen 61 artiklan oletettua rikkomista tilanteissa, jotka liittyvät julkisiin rahoitusjärjestelyihin julkisten yleisradiotoiminnan harjoittajien hyväksi.

(4)

Näissä suuntaviivoissa esitetään periaatteet, joita valvontaviranomaisen tulee noudattaa soveltaessaan ETA-sopimuksen 61 artiklaa ja 59 artiklan 2 kohtaa julkiselle yleisradiotoiminnalle myönnettyyn valtion rahoitukseen. Tämä tiedonanto tekee valvontaviranomaisen toimintalinjoista mahdollisimman avoimia.

24C.2   Julkisen yleisradiotoiminnan tehtävä

(1)

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden ja hallitusten edustajien 1 päivänä tammikuuta 1999 antamassa päätöslauselmassa julkisesta yleisradiotoiminnasta (jäljempänä ’päätöslauselma julkisesta yleisradiotoiminnasta’) (2) todetaan, että ”yleisradiotoiminnalla hoidetaan yleishyödyllisiä kulttuurisia, sosiaalisia ja demokratiaa koskevia tehtäviä ja että sillä siksi on keskeinen merkitys demokratian, moniarvoisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden turvaamisessa”.

(2)

Julkista yleisradiotoimintaa ei voida verrata julkiseen palveluun millään muulla talouden alalla, vaikka sillä onkin selkeästi taloudellista merkitystä. Mikään muu palvelu ei pysty samanaikaisesti kattamaan yhtä laajaa väestönosuutta, tarjoamaan paljon informaatiota ja ohjelmasisältöä ja vaikuttamaan sekä yksilöjen että yleisön mielipiteeseen.

(3)

Julkisella yleisradiotoiminnalla on merkittävä tehtävä jokaisen maan kulttuurisen monimuotoisuuden edistäjänä, opetusohjelmien tarjoajana, objektiivisena tiedonvälittäjänä ja moniarvoisuuden turvaajana sekä demokraattisen, maksuttoman ja laadukkaan viihteen tarjoajana (3).

(4)

Lisäksi yleisradiotoimintaa pidetään yleensä erittäin luotettavana tietolähteenä ja huomattavalle väestönosalle se on myös tärkein tietolähde. Tällä tavoin se edistää julkista keskustelua ja varmistaa myös kaikkien kansalaisten jonkinasteisen osallistumisen yhteiskunnallisiin asioihin.

(5)

Julkisen palvelun tehtävät on tunnustettu ETA-sopimuksessa (4). Asian kannalta keskeinen määräys on ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohta, joka kuuluu seuraavasti: ”Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.”

(6)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut kahdessa asiassa, että televisiotoiminta voidaan EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti katsoa ”yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi” (5). Tuomioistuin on korostanut sitä, että kyseisiin palveluihin sovelletaan kilpailusääntöjä, jollei tule osoitetuksi, että niiden soveltaminen ei ole sopusoinnussa niiden tehtävien täyttämisen kanssa (6).

(7)

Päätöslauselmassa julkisesta yleisradiotoiminnasta otettiin huomioon yleisradiotoiminnan erityisluonne ja esitettiin periaatteet ja edellytykset, joiden mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä tulisi alalla soveltaa:

”Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset eivät rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa, siinä määrin kuin rahoitus myönnetään yleisradioyrityksille kunkin jäsenvaltion antaman, määrittelemän ja järjestämän julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi, ja siinä määrin kuin rahoitus ei vaikuta yhteisön kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista, kun samalla otetaan huomioon tällaisen julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen.”

Koska kyseinen päätöslauselma on sisällytetty ETA-sopimukseen säädöksenä, jonka sopimuspuolet ottavat huomioon (7), sovelletaan ETA-alueella edellä esitetyn kaltaisia periaatteita.

(8)

Päätöslauselmassa julkisesta yleisradiotoiminnasta korostetaan entisestään julkisen yleisradiotoiminnan yhteiskunnallista, demokraattista ja kulttuurista merkitystä seuraavasti: ”julkisen yleisradiotoiminnan erityisvelvoitteen täyttämisen välttämätön edellytys on, että erilaiset kanavat ja palvelut ovat suuren yleisön saatavilla syrjimättömyyden ja yhtäläisten mahdollisuuksien pohjalta”. Julkisen yleisradiotoiminnan on ”hyödynnettävä tekniikan kehitystä”, sillä on ”tärkeä tehtävä uusista audiovisuaalialan palveluista ja tietopalveluista sekä uusista tekniikoista koituvien hyötyjen saattamisessa yleisön saataville” ja sen tehtäviin kuuluu ”toiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen digitaalisena aikana”. Päätöslauselmassa todetaan lisäksi, että ”julkisen yleisradiotoiminnan on voitava vastaisuudessakin tarjota laaja ohjelmistovalikoima jäsenvaltioiden sille määrittelemän tehtävän mukaisesti puhutellakseen koko yhteiskuntaa; näin ollen on perusteltua, että julkisella yleisradiotoiminnalla pyritään saavuttamaan laaja yleisö”.

(9)

Näiden yleisradiotoiminnalle ominaisten piirteiden vuoksi julkisen palvelun tehtävää, joka kattaa ”laajan ohjelmistovalikoiman jäsenvaltioiden sille määrittelemän tehtävän mukaisesti”, kuten todetaan julkista yleisradiotoimintaa koskevassa päätöslauselmassa, voidaan periaatteessa pitää perusteltuna. Tavoitteena on tasapainoinen ja vaihteleva ohjelmistovalikoima, jolla pystytään säilyttämään tietty yleisöosuus julkisille yleisradioyhtiöille ja varmistamaan näin tehtävän täyttäminen – eli yhteiskunnan demokraattisten, sosiaalisten ja kulttuuritarpeiden täyttäminen ja moniarvoisuuden turvaaminen.

(10)

On huomattava, että kaupallisilla radio- ja televisioyhtiöillä, joista osaa koskevat julkisen palvelun velvoitteet, on oma roolinsa julkista yleisradiotoimintaa koskevan päätöslauselman tavoitteiden toteuttamisessa, sillä ne edistävät moniarvoisuutta, herättävät kulttuurista ja politiikasta käytävää keskustelua sekä laajentavat ohjelmistovalikoimaa.

24C.3   Lainsäädännöllinen tausta

(1)

Sovellettaessa valtiontukisääntöjä julkiseen yleisradiotoimintaan on otettava huomioon monia eri seikkoja. ETA-sopimuksen 61 artikla sisältää valtiontukea koskevia määräyksiä, ja 59 artiklan 2 kohdassa määrätään ETA-sopimuksen määräysten ja erityisesti kilpailusääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 esitetään valtiontukitapauksiin sovellettavat menettelysäännöt.

(2)

Euroopan yhteisöjen osalta sisällytettiin Amsterdamin sopimuksella perustamissopimukseen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva artikla (EY:n perustamissopimuksen 16 artikla) ja tulkitseva pöytäkirja jäsenvaltioiden julkisesta yleisradiotoiminnasta. Jo Maastrichtin sopimuksella perustamissopimukseen oli lisätty yhteisön aseman kulttuurin alalla määrittävä artikla (EY:n perustamissopimuksen 151 artikla) ja määräyksiä kulttuurin edistämiseksi myönnettävän valtiontuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille (EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohta). ETA-sopimukseen ei sisälly kulttuurialaa koskevaa poikkeusta, joka vastaisi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisia toimenpiteitä koskeva poikkeus olisi täysin poissuljettu. Valvontaviranomaisen jo aiemmin hyväksymien tapausten tapaan tällaiset tukitoimet voitaisiin hyväksyä kulttuuriin liittyvistä syistä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella (8).

(3)

Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/552/ETY (9), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (10), on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteeseen X (11). Jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 25 päivänä kesäkuuta 1980 annettu komission direktiivi 80/723/ETY (12), sellaisena kuin se on muutettuna 26 päivänä heinäkuuta 2000 annetulla direktiivillä 2000/52/EY (13), sisällytettiin ETA-sopimuksen lainsäädännöllisiin puitteisiin ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 6/2001 (14). EFTAn tuomioistuin tulkitsee näitä sääntöjä EFTA-pilarin puitteissa ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin sekä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yhteisöpilarin puitteissa. Valvontaviranomainen on myös esittänyt useita suuntaviivoja valtiontukisääntöjen soveltamisesta, ja nämä vastaavat Euroopan yhteisöjen komission antamia vastaavia tiedonantoja.

24C.4   ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan sovellettavuus

24C.4.1   Julkiselle yleisradiotoiminnalle myönnetty valtion rahoitus katsotaan valtiontueksi

(1)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(2)

Valtion toimenpiteen tarkoitus ei ole ratkaiseva seikka sen sisältämän valtiontuen arvioimiseksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti, vaan ratkaisevia ovat toimenpiteen vaikutukset. Valtion julkiseen yleisradiotoimintaan myöntämää rahoitusta on pidettävä yleensä valtiontukena, sikäli kuin se täyttää edellä mainitut arviointiperusteet. Julkisia yleisradioyhtiöitä rahoitetaan yleensä valtion talousarviosta tai tv-vastaanottimien haltijoilta perityin lupamaksuin. Tietyissä erityisolosuhteissa valtio voi sijoittaa pääomaa julkiseen yleisradioyhtiöön tai luopua lainojensa takaisinmaksuvaateista. Tällaiset rahoitustoimenpiteet perustuvat yleensä julkisten viranomaisten toimintaan ja niihin liittyy valtion varojen siirtämistä. Kun lisäksi tällaiset toimenpiteet eivät täytä markkinataloudessa toimivan sijoittajan testiä valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen julkisten viranomaisten omistuksia koskevan luvun 19 sekä valtiontukisääntöjen soveltamisesta tehdasteollisuuden alalla toimiviin julkisiin yhtiöihin koskevan luvun 20 mukaisesti (15), ne suosivat useimmissa tapauksissa ainoastaan joitakin yleisradioyhtiöitä ja voivat siten vääristää kilpailua. Rahoitukseen mahdollisesti sisältyvä valtiontuki on arvioitava tapauskohtaisesti rahoituksen luonteesta riippuen (16).

(3)

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”kun valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki vahvistaa yrityksen asemaa verrattuna toiseen yhteisön sisäisessä kaupassa kilpailevaan yritykseen, kyseisen tuen on katsottava vaikuttaneen viimeksi mainittuun yritykseen” (17). Näin ollen julkiseen yleisradiotoimintaan myönnetyn valtion rahoituksen voidaan yleensä katsoa vaikuttavan sopimuspuolten väliseen kauppaan. Tämä koskee erityisesti ohjelmaoikeuksien ostoa ja myyntiä, mikä tapahtuu usein kansainvälisellä tasolla. Niiden julkisten yleisradioyhtiöiden osalta, jotka saavat myydä mainosaikaa, myös mainostamisella on rajatylittäviä vaikutuksia varsinkin kansalliset rajat ylittävillä yhtenäisillä kielialueilla. Lisäksi kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden omistajana voi olla useampi kuin yksi ETA-valtio.

(4)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (18) yleisesti ottaen valtion varojen siirtäminen tietylle yritykselle tulee katsoa valtiontueksi (jos kaikki edellytykset EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi täyttyvät). Yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt tuomiossaan, joka koski Altmark Trans GmbH:tä (19) (jäljempänä ’Altmark-tuomio’), että ”siltä osin kuin valtion toimenpidettä on pidettävä korvauksena, joka on vastike edunsaajayritysten suorittamista sellaisista palveluista, jotka johtuvat julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, siten, että kyseiset yritykset eivät todellisuudessa saa taloudellista etua ja että kyseinen toimenpide ei näin ollen aseta kyseisiä yrityksiä edullisempaan kilpailutilanteeseen suhteessa niiden kilpailijayrityksiin, tällaiseen toimenpiteeseen ei sovelleta perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa (josta on muutettuna tullut EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta).”

(5)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Altmark-tuomion mukaan seuraavien neljän edellytyksen on kuitenkin täytyttävä, jotta tällaista korvausta ei luokiteltaisi valtiontueksi:

”—

Ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi.

Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta vältettäisiin sellaisen taloudellisen edun sisältyminen korvaukseen, joka olisi omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa sen kilpailijayrityksiin.

Kolmanneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

Neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä kuljetusvälineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.”

(6)

Valvontaviranomainen ottaa huomioon tämän yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan arvioidessaan julkisen palvelun korvauksia ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan perusteella. Valtiontuki, joka täyttää edellä mainitut perusteet, ei ole näin ollen ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea eikä siitä tarvitse ilmoittaa valvontaviranomaiselle.

24C.4.2   Tuen luonne: voimassa oleva vai uusi tuki

(1)

Nykyisin useimmissa EFTA-valtioissa sovellettavat rahoitusjärjestelyt otettiin käyttöön kauan sitten. Tämän vuoksi valvontaviranomaisen on ensiksi määritettävä, voidaanko nämä tukiohjelmat katsoa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi (20).

(2)

Voimassa olevaa tukea säännellään valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdassa, jossa määrätään, että ”EFTAn valvontaviranomainen seuraa jatkuvasti EFTA-valtioiden kanssa niiden voimassa olevia tukijärjestelmiä. Se tekee EFTA-valtioille ehdotuksia ETA-sopimuksen asteittaisen kehittämisen tai sen toiminnan kannalta aiheellisiksi toimenpiteiksi”.

(3)

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan b kohdan i alakohdassa määritellään voimassa oleviksi ”tuet, jotka olivat olemassa ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa kyseisessä EFTA-valtiossa, eli tukiohjelmat ja yksittäiset tuet, jotka on otettu käyttöön ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa ja joita voidaan soveltaa edelleen ETA-sopimuksen voimaantulon jälkeen”.

(4)

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan b kohdan v alakohdassa voimassa olevaksi tueksi määritellään myös ”tuet, joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi Euroopan talousalueen kehityksen johdosta ilman, että EFTA-valtio olisi muuttanut niitä”.

(5)

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3 ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (21) valvontaviranomaisen on tarkistettava, ovatko tuen lainsäädännölliset puitteet muuttuneet niiden antamisen jälkeen. Valvontaviranomainen ottaa huomioon kaikki oikeudelliset ja taloudelliset seikat, jotka liittyvät tietyn EFTA-valtion yleisradiotoimintaan. Vaikka tällaisen arvioinnin kannalta merkityksellisissä oikeudellisissa ja taloudellisissa seikoissa on yhtymäkohtia kaikissa tai useimmissa ETA-valtioissa, valvontaviranomainen katsoo, että tässä yhteydessä paras lähestymistapa on tapauskohtainen arviointi.

24C.5   Valtiontuen soveltuvuuden arviointi ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla

(1)

Valvontaviranomaisen on tutkittava julkisille yleisradioyhtiöille myönnettävää valtiontukea määrittääkseen, voidaanko sitä pitää ETA-sopimuksen toiminnan kannalta soveltuvana. Tällöin voidaan soveltaa ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdassa lueteltuja poikkeuksia.

(2)

ETA-sopimukseen ei sisälly määräyksiä, jotka vastaisivat EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdan määräyksiä komission velvoittamisesta ottamaan kulttuurinäkökohdat huomioon muiden määräysten mukaisissa toimissaan. Se ei myöskään sisällä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaista kulttuurialaa koskevaa poikkeusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtiontukisääntöjen soveltaminen ei jättäisi tilaa kulttuurinäkökohtien huomioon ottamiselle. Tässä yhteydessä voidaankin muistuttaa, että valvontaviranomainen esitti Norjan elokuvatuotannon ja elokuviin liittyvän toiminnan valtiontukia koskevassa päätöksessään, että elokuva-alan tukitoimenpiteet saatetaan hyväksyä kulttuuriperustein ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla edellyttäen, että asiaa tarkasteltaessa otetaan riittävästi huomioon Euroopan yhteisöjen komission kehittämät perusteet ja että lähestymistapa ei eroa Euroopan yhteisöjen komission ennen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan hyväksymistä harjoittamasta käytännöstä. Toiseksi olisi huomattava, että Euroopan yhteisöjen komissio ilmoitti selkeästi päätöksissään NN 49/97 ja N 357/99, jotka koskivat Irlannin elokuva- ja televisiotuotannolle myönnettyä tukipakettia, että EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan 1 kohdan ja 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan käyttöönotto ei välttämättä heijastanut muutosta Euroopan yhteisöjen komission kulttuurialan suhteen harjoittamassa politiikassa. Kolmanneksi julkista yleisradiotoimintaa koskevassa päätöslauselmassa tunnustettiin, että julkisella yleisradiotoiminnalla on kulttuurinen tehtävä ja että kilpailusääntöjä sovellettaessa olisi otettava huomioon julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen.

(3)

Valvontaviranomaisen tulee päättää, sovelletaanko ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan poikkeusmääräyksiä ja miten kulttuurinäkökohdat tulisi ottaa huomioon. Olisi pidettävä mielessä, että valtiontukikieltoon poikkeuksen myöntäviä määräyksiä on sovellettava kurinalaisesti. Tästä syystä Euroopan yhteisöjen komission mielestä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu kulttuurin käsite on tulkittava suppeasti myönnettäessä poikkeuksia valtiontuen kieltävien määräyksien soveltamiseen. Sama pätee valvontaviranomaisen tutkiessa, voidaanko toimenpiteen suhteen myöntää poikkeus kulttuuriin liittyvistä syistä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kuten komissio totesi asiassa Kinderkanal ja Phoenix tekemässään päätöksessä, jäsenvaltioiden opetukselliset ja demokraattiset tarpeet eivät liity kulttuurin edistämiseen (22). Tässä suhteessa on huomattava, että tässä yhteydessä erotetaan kunkin yhteiskunnan kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja demokraattiset tarpeet. Tietenkin myös opetustoimella voi olla kulttuurinen puoli.

(4)

Julkisille yleisradioyhtiöille myönnettävässä valtiontuessa ei yleensä tehdä eroa kyseisten tarpeiden välillä. Jollei EFTA-valtio siis esitä erillistä määritelmää ja erillisrahoitusta yksinomaan kulttuurin edistämiseen myönnettävälle valtiontuelle, tällaista tukea ei yleensä voida hyväksyä kyseisin perustein. Sitä voidaan kuitenkin tavallisesti arvioida ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan perusteella, jossa käsitellään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. Riippumatta soveltuvuuden arvioinnissa käytettävästä oikeusperustasta valvontakomitea tekee asiasisältöä koskevan analyysin samoja eli näissä suuntaviivoissa esitettyjä arviointiperusteita soveltaen.

24C.6   Valtiontuen soveltuvuuden arviointi ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla

(1)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 86 artikla (23) sisältää poikkeusmääräyksen, jota on tulkittava suppeasti. Tuomioistuin on selventänyt, että jotta toimenpiteeseen voidaan soveltaa kyseistä poikkeusta, sen on täytettävä seuraavat ehdot:

i)

kyseessä on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu ja jäsenvaltio on määritellyt sen selvästi sellaiseksi (määritelmä);

ii)

jäsenvaltio on uskonut nimenomaan kyseessä olevan yrityksen tehtäväksi kyseisen palvelun tarjoamisen (tehtävänanto);

iii)

perustamissopimukseen sisältyvien kilpailusääntöjen (tässä tapauksessa valtiontukien kiellon) soveltaminen estäisi yritykselle osoitettujen tehtävien täyttämisen eikä poikkeus vaikuta kaupan kehitykseen yhteisön etujen kanssa ristiriitaisella tavalla (suhteellisuustesti).

(2)

Valvontaviranomainen arvioi, täyttyvätkö kyseiset perusteet soveltaessaan ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohtaa EFTA-valtioihin.

(3)

Julkista yleisradiotoimintaa koskevassa erityistapauksessa edellä olevaa lähestymistapaa on muokattava ottaen huomioon päätöslauselma julkisesta yleisradiotoiminnasta. Siinä viitataan julkisen palvelun tehtävään, jonka ”kukin jäsenvaltio antaa, määrittelee ja järjestää” (määritelmä ja tehtävänanto), ja määrätään julkisen yleisradiotoiminnan rahoitusta koskevasta poikkeuksesta perustamissopimuksen määräyksiin ”siinä määrin kuin rahoitus myönnetään yleisradioyrityksille … julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi, ja siinä määrin kuin rahoitus ei vaikuta yhteisön kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista, kun samalla otetaan huomioon tällaisen julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen” (suhteellisuus).

(4)

Kuten Euroopan yhteisöjen komission äskettäisestä tapauskäytännöstä käy ilmi, toimenpidettä, joka ei täytä kaikkia Altmark-perusteita, on analysoitava EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan ja vastaavasti ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti (24).

24C.6.1   Julkisen palvelun tehtävän määritelmä

(1)

Jotta 24C.6 kohdan 1 alakohdassa esitetty ehto ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi voidaan täyttää, on välttämätöntä määritellä julkisen palvelun tehtävä virallisesti. Vasta sen jälkeen valvontaviranomainen voi arvioida riittävällä oikeusvarmuudella, voidaanko ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta soveltaa.

(2)

Julkisen palvelun tehtävän määritteleminen kuuluu EFTA-valtioiden toimivaltaan, ja päätös voidaan tehdä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Yleensä tätä toimivaltaa käytettäessä on otettava huomioon käsite yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista. Kun otetaan huomioon yleisradiotoiminnan erityisluonne, laaja-alainen määritelmä, jonka mukaan tietyn yleisradioyhtiön tehtäväksi uskotaan tasapainoisen ja vaihtelevan ohjelmiston tarjoaminen julkisen palvelun tehtävän mukaisesti, samalla kun pidetään katsojaosuus riittävän suurena, voidaan katsoa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla oikeutetuksi. Tällainen määritelmä olisi yhdenmukainen yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämistä koskevan tavoitteen kanssa ja varmistaisi moniarvoisuuden, mukaan lukien kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus.

(3)

Julkisen palvelun tehtävään saattaa kuulua joitain palveluja, jotka eivät ole ohjelmia perinteisessä merkityksessä, esimerkiksi online-tietopalveluja, silloin kun ne täyttävät samat yhteiskunnan demokraattiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet, kun otetaan huomioon toiminnan kehitys ja monipuolistuminen digitaalitekniikan myötä.

(4)

Silloin kun julkisen palvelun tehtävän soveltamisala kattaa uusia palveluja, määritelmää ja tehtävänantoa koskevaa säännöstä olisi muutettava vastaavasti ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan rajoissa.

(5)

Valvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa, noudattavatko EFTA-valtiot ETA-sopimuksen määräyksiä. Määriteltäessä julkista palvelua yleisradiotoiminnan alalla valvontaviranomaisen tehtävä rajoittuu selvien virheiden valvontaan. Valvontaviranomainen ei päätä, tarjotaanko ohjelmaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna eikä aseta epäilyksenalaiseksi jonkin tuotteen luonnetta tai laatua. Julkisen palvelun tehtävän määrittelyssä olisi kuitenkin tehty selvä virhe, jos tehtävään kuuluisi toimintoja, joiden ei kohtuudella voitaisi katsoa täyttävän ”yhteiskunnan demokraattisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita”. Tämä pätee yleensä esimerkiksi sähköiseen kaupankäyntiin. Tässä yhteydessä on muistettava, että julkisen palvelun tehtävä kattaa yleisölle tarjotut yleishyödylliset palvelut. Julkisen palvelun tehtävän määrittelyä koskevaa kysymystä ei pidä sekoittaa kysymykseen näiden palvelujen rahoitusjärjestelystä. Vaikka julkiset yleisradioyhtiöt voivat harjoittaa kaupallisia toimintoja, kuten mainosajan myyntiä tulojen hankkimiseksi, tällaisia toimintoja ei yleensä voida katsoa osaksi julkisen palvelun tehtävää.

(6)

Julkisen palvelun tehtävän määritelmän olisi oltava mahdollisimman tarkka. Siinä olisi todettava selvästi, onko EFTA-valtion tarkoituksena sisällyttää jokin tietty toiminnanharjoittajan toiminto julkisen palvelun tehtävään. Ilman selvää ja tarkkaa määritelmää niistä velvoitteista, joita aiotaan asettaa julkiselle yleisradioyhtiölle, valvontaviranomainen ei voi suorittaa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisia tehtäviään eikä siten myöntää kyseisen määräyksen mukaisia poikkeuksia.

(7)

Julkisen palvelun tehtävään sisällytettyjen toimintojen selvä määrittely on tärkeää myös muille kuin yleisradioyhtiöille, kun ne suunnittelevat toimintaansa.

(8)

Lisäksi julkisen palvelun tehtävän olisi oltava tarkkarajainen, jotta EFTA-valtioiden viranomaiset voivat valvoa tehokkaasti tehtävän täyttämistä, kuten seuraavassa luvussa esitetään.

24C.6.2   Tehtävänanto ja valvonta

(1)

Jotta ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta voidaan soveltaa, julkisen palvelun tehtävä on myönnettävä virallisesti (esimerkiksi lainsäädännöllä, sopimuksella tai toimeksiannolla) yhdelle tai useammalle yritykselle.

(2)

Täsmällisesti määritellyn julkisen palvelun tehtävän antaminen virallisesti julkiselle yleisradioyhtiölle ei yksin riitä. Julkista palvelua on myös käytännössä tarjottava valtion ja kyseisen yrityksen välillä virallisesti vahvistetulla tavalla. Tästä syystä on tarpeen, että sopiva viranomainen tai nimetty toimielin valvoo palvelun tarjoamista. Tällaisen valvovan viranomaisen tai toimielimen tarve on ilmeinen silloin, kun toiminnanharjoittajalle asetetaan laatuvaatimuksia. Valvontaviranomainen ei kuitenkaan arvioi laatuvaatimusten täyttämistä vaan sen on voitava luottaa siihen, että EFTA-valtiot vastaavat asianmukaisesta valvonnasta.

(3)

EFTA-valtion toimivaltaan kuuluu sen järjestelyn valitseminen, jolla varmistetaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen tehokas valvonta. Tällainen toimielin on tehokas vain, jos se on riippumaton julkisen palvelun tehtävän saaneesta yrityksestä.

(4)

Jos ei ole riittävää ja luotettavaa osoitusta siitä, että julkista palvelua todella tarjotaan vahvistetulla tavalla, valvontaviranomainen ei voi suorittaa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisia tehtäviään eikä siten voi myöntää määräyksen mukaisia poikkeuksia.

24C.6.3   Julkisen yleisradiotoiminnan rahoitus ja suhteellisuustesti

24C.6.3.1   Rahoituksen valinta

(1)

Julkisen palvelun velvoitteet voivat olla määrällisiä, laadullisia tai molempia. Riippumatta velvoitteiden muodosta ne voivat oikeuttaa korvaukseen, jos ne aiheuttavat sellaisia ylimääräisiä kustannuksia, joita yleisradioyhtiölle ei muutoin olisi aiheutunut.

(2)

Rahoitusjärjestelyt voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: yhden rahoituslähteen järjestelmä ja sekarahoitusjärjestelmä. Yhden rahoituslähteen järjestelmän ryhmä käsittää järjestelmät, joissa julkista yleisradiotoimintaa rahoitetaan vain julkisista varoista sen muodosta riippumatta. Sekarahoitusjärjestelmä kattaa monenlaisia rahoitusjärjestelmiä, joissa julkista yleisradiotoimintaa rahoitetaan valtion varojen ja kaupallisesta toiminnasta saatavien tulojen erilaisilla yhdistelmillä. Tällaista kaupallista toimintaa voivat olla mainosajan tai ohjelmien myynti.

(3)

Julkista yleisradiotoimintaa koskevassa päätöslauselmassa todetaan seuraavaa: ”Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset eivät rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa…”. Tämä koskee myös rahoitusjärjestelmän valintaa. Periaatteessa ei ole syytä vastustaa kaksoisrahoitusjärjestelmän (julkisten varojen ja mainostulojen yhdistelmä) valintaa yksirahoitusjärjestelmän sijaan (ainoastaan julkiset varat), jos järjestelmä ei vaikuta kyseisten markkinoiden kilpailuun (esim. mainonta ja ohjelmien hankinta ja/tai myynti) yhteisön edun vastaisella tavalla.

(4)

Vaikka EFTA-valtio voi vapaasti valita julkisen yleisradiotoiminnan rahoitustavan, valvontaviranomaisen on ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla varmistettava, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen myönnetyt poikkeukset kilpailusääntöjen tavanomaisesta soveltamisesta eivät vaikuta kohtuuttomalla tavalla kilpailuun ETA-alueella. Kyse on käänteisestä testistä eli sillä tutkitaan, ettei toteutettu toimenpide ole kohtuuton. Tuki ei saa myöskään vaikuttaa kaupan kehitykseen yleisten etujen vastaisella tavalla.

(5)

Julkista yleisradiotoimintaa koskevassa päätöslauselmassa vahvistetaan tämä lähestymistapa myös julkisen yleisradiotoiminnan osalta ja todetaan, että rahoitus ei saa vaikuttaa ”yhteisön kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista, kun samalla otetaan huomioon tällaisen julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen”.

24C.6.3.2   Valtiontuen arviointia koskevat avoimuusvaatimukset

(1)

Edellä kuvailtu valvontaviranomaisen suorittama arviointi edellyttää, että julkisen palvelun tehtävästä on laadittu selkeä ja täsmällinen määritelmä ja tehtävän täyttämiseen tarvittavat toiminnot pidetään erillään muusta toiminnasta. Erillistä kirjanpitoa vaaditaan tavallisesti jo kansallisella tasolla, jotta voidaan taata julkisten varojen käyttämisen avoimuus ja tilintekovelvollisuus. Erillinen kirjanpito on tarpeen, jotta valvontaviranomainen voi toteuttaa suhteellisuustestin. Se antaa valvontaviranomaiselle keinon tutkia oletettuja ristikkäistukia ja myös puolustaa oikeutettuja korvauksia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta. Vain asianmukaisen tulojen ja menojen kohdentamisen perusteella voidaan määrittää, onko julkinen rahoitus todella rajattu julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä aiheutuneisiin nettokustannuksiin ja näin ollen hyväksyttävissä ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Julkisten viranomaisten ja julkisten yritysten ja yritysten, joille on annettu erityis- tai yksinoikeuksia tai joiden tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaminen, välisiä taloudellisia suhteita koskevat avoimuusvaatimukset esitetään direktiivissä 80/723/ETY (25).

(3)

Direktiivissä 80/723/ETY vaaditaan EFTA-valtioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellainen yritys, jolle on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia tai jonka tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoaminen ja joka saa jonkin muotoista valtiontukea ja harjoittaa muuta toimintaa, ts. muita kuin julkisen palvelun tehtäviä: a) pitää erillistä juoksevaa kirjanpitoa eri toiminnoista, toisin sanoen julkisen palvelun tehtävistä ja muusta toiminnasta; b) merkitsee ja kohdentaa asianmukaisesti kaikki tulot ja menot ja soveltaa johdonmukaisesti objektiivisesti perusteltuja kustannuslaskennan periaatteita ja c) antaa erillisen kirjanpidon perustana olevista kustannuslaskennan periaatteista selkeät tiedot.

(4)

Yleisiä avoimuusvaatimuksia sovelletaan myös yleisradioyhtiöihin direktiivin 2000/52/EY johdanto-osan viidennessä kappaleessa mainitulla tavalla (26). Kyseisen kohdan mukaan uusia vaatimuksia sovelletaan julkisiin yleisradioyhtiöihin, jos niille myönnetään valtiontukea tai niiden tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen ilman, että valtiontukea olisi vahvistettu asianmukaiseksi ajaksi avointa ja syrjimätöntä menettelyä noudattaen. Erillistä kirjanpitoa koskevaa velvoitetta ei sovelleta julkisiin yleisradioyhtiöihin, joiden toiminta rajoittuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamiseen ja jotka eivät harjoita muunlaista toimintaa.

(5)

Erillinen kirjanpito ei aiheuta erityisiä ongelmia yleisradiotoiminnassa tulopuolella, mutta sen soveltaminen ei ole välttämättä helppoa tai edes mahdollista menopuolella. Tämä johtuu siitä, että yleisradiotoiminnassa EFTA-valtiot voivat katsoa, että yleisen palvelun tehtävä kattaa yleisradioyhtiön koko ohjelmiston, ja sallia samalla kaupallisen toiminnan. Toisin sanoen erilaisilla toiminnoilla on suurelta osin sama tuotantopanos.

(6)

Tämän vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että tulopuolella yleisradioyhtiöiden olisi kirjattava yksityiskohtaisesti kaikki tulonlähteet ja tulojen määrät, jotka kertyvät muusta kuin julkisen palvelun piiriin kuuluvasta toiminnasta.

(7)

Menopuolella kustannukset, jotka liittyvät muuhun kuin julkisen palvelun piiriin kuuluvaan toimintaan, olisi eriteltävä selvästi. Jos samoja resursseja (henkilöstö, laitteisto, kiinteät laitteet jne.) käytetään sekä julkisen palvelun tarjoamiseen että muuhun toimintaan, niiden kustannukset on kohdennettava yhtiön kokonaiskustannusten eron perusteella julkisen palvelun piiriin kuulumaton toiminta sekä mukaan luettuna että pois luettuna (27).

(8)

Tämä merkitsee sitä, että toisin kuin yleishyödyllisessä yritystoiminnassa yleensä, menoja, jotka ovat kokonaan kohdennettavissa julkisen palvelun toimintoihin samalla kun hyödynnetään kaupallista toimintaa, ei tarvitse jakaa näille kahdelle toimintalajille, vaan ne voidaan suoraan kohdentaa julkiseen palveluun. Tästä ovat esimerkkinä sellaisen ohjelman tuotantokustannukset, joka lähetetään osana julkisen palvelun tehtävää, mutta joka myös myydään muille yleisradioyhtiöille. Tärkein esimerkki on kuitenkin sen yleisön suuruus, joka hankitaan julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi ja mainosajan myymiseksi. Katsotaan, että näiden kustannusten täydellinen jakautuminen kahden toiminnan välillä on keinotekoista ja merkityksetöntä. Kustannusten kohdentamista kirjanpidon avoimuuden kannalta ei pidä kuitenkaan sekoittaa kustannusten takaisinsaamiseen hinnoittelupolitiikkaa määriteltäessä. Jäljempänä mainittua aihetta käsitellään 24C.6.3.3 kohdan 2 alakohdassa.

24C.6.3.3   Suhteellisuus

(1)

Arvioidessaan näiden järjestelmien mukaisen valtion rahoituksen suhteellisuutta valvontaviranomaisen lähtökohtana on periaate, jonka mukaan valtion rahoitus on tavallisesti tarpeen, jotta yritys voi täyttää julkisen palvelun tehtävänsä. Jotta suhteellisuustesti läpäistäisiin, valtiontuki ei saa ylittää julkisen palvelun tehtävien täyttämisestä aiheutuvia nettokustannuksia. Arvioinnissa otetaan huomioon myös muut julkisen palvelun tehtävistä saadut suorat tai välilliset tulot. Tästä syystä nettohyöty, jonka muut toiminnot saavat julkisen palvelun tehtävästä, on otettava huomioon tuen suhteellisuutta arvioitaessa.

(2)

Toisaalta saattaa esiintyä markkinavääristymiä, jotka eivät ole tarpeen julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi. Jos julkisen yleisradioyhtiön alhaisemmat tulot katetaan valtiontuella, se saattaa alentaa mainoshintoja tai ryhtyä muihin julkisen palvelun tehtävään kuulumattomiin toimiin vähentääkseen kilpailijoiden tuloja. Tällaisen käytännön ei voida katsoa kuuluvan yleisradioyhtiölle annetun julkisen palvelun tehtävän perusluonteeseen. Jos julkinen yleisradioyhtiö käyttää muissa kuin julkisen palvelun tehtävään kuuluvissa toiminnoissa hintoja, jotka ovat alhaisemmat kuin se tarvitsee kattaakseen yksin toiminnoista aiheutuvat kustannukset, jotka tehokkaasti toimivan kaupallisen yhtiön olisi samanlaisessa tilanteessa saatava takaisin, tämä viittaa siihen, että julkisen palvelun velvoitteiden korvaukset ovat liian suuret. Ne vaikuttaisivat joka tapauksessa Euroopan talousalueen kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista.

(3)

Suhteellisuustestiä suorittaessaan valvontaviranomainen katsoo, voidaanko tuesta aiheutuvia kilpailunvääristymiä perustella EFTA-valtion määrittelemällä julkisen palvelun ja rahoituksen tarpeella. Tarvittaessa valvontaviranomainen ryhtyy toimiin ETA-sopimuksen muiden määräysten perusteella.

(4)

Niiden vaikutusten arvioinnin, joita valtiontuki aiheuttaa kilpailuun ja kaupan kehitykseen, on perustuttava jokaisen tilanteen erityispiirteisiin. Näissä suuntaviivoissa ei voida kuvailla kilpailurakennetta ja muita markkinakohtaisia ominaispiirteitä, sillä ne eroavat yleensä melko paljon markkinoittain. Samasta syystä näissä suuntaviivoissa ei voida ennakolta kuvailla olosuhteita, joissa julkisten yleisradioyhtiöiden hinnat ovat kohdan 24.C.6.3.3 alakohdassa 2 selostettujen periaatteiden mukaisia. Tämän vuoksi julkisille yleisradioyhtiöille myönnettyä valtiontukea voidaan arvioida ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla vain tapauskohtaisesti valvontaviranomaisen käytännön perusteella.

(5)

Valvontaviranomainen ottaa arvioinnissaan huomioon, että jos valtiontuki on tarpeen julkisen palvelun velvoitteen täyttämiseksi, järjestelmällä voi kokonaisuutena olla myös myönteistä vaikutusta, sillä se voi tarjota vaihtoehtoisen toimituslähteen joillakin merkityksellisillä markkinoilla (28). Tätä vaikutusta on kuitenkin tarkasteltava suhteessa tuen mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin, kuten toisten yhtiöiden markkinoille tulon estämiseen ja oligopolistisemman markkinarakenteen mahdollistamiseen tai julkisten yleisradiotoiminnan harjoittajien kilpailun vastaiseen toimintaan merkityksellisillä markkinoilla.

(6)

Valvontaviranomainen ottaa huomioon myös sen, että joillain EFTA-valtioilla voi olla vaikeuksia kerätä tarvittavat varat, jos julkisten palvelujen kustannukset asukasta kohden ovat korkeammat ja jos edellytykset pysyvät muutoin samanlaisina (29).


(1)  Tämä luku perustuu suurelta osin komission tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan, EYVL C 320, 15.11.2001, s. 5.

(2)  EYVL C 30, 5.2.1999, s. 1; sisällytetty ETA-sopimuksen liitteen X kohtaan 4 säädöksenä, jonka sopimuspuolet ottavat huomioon, päätöksellä N:o 118/1999, EYVL L 325, 21.12.2000, s. 33, ja ETA-täydennysosa N:o 60, 21.12.2000, s. 423 (Islanti) ja s. 424 (Norja), ja joka tuli voimaan 1.10.1999.

(3)  ”The digital age: European Audiovisual Policy. Report from the high level group on audiovisual policy”, 1998.

(4)  Näissä suuntaviivoissa termi ’julkinen palvelu’ vastaa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan termiä ’yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut’.

(5)  EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohta vastaa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohtaa.

(6)  Asia T-69/89, Radio Telefis Eireann v. komissio, Kok. 1991, s. II-485, 82 kohta; asia 155/73, Giuseppe Sacchi, Kok. 1974, s. 409, 15 kohta.

(7)  Ks. alaviite 2.

(8)  EFTAn valvontaviranomaisen päätös 32/02/KOL, tehty 20.2.2002, elokuvatuotannosta ja elokuviin liittyvästä toiminnasta Norjassa. Lisätietoja näiden suuntaviivojen 24.C.5 kohdan 2 alakohdassa.

(9)  EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23.

(10)  EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60.

(11)  Sekakomitean päätös N:o 82/1999, EYVL L 296, 23.11.2000, s. 39, ja ETA-täydennysosa N:o 54, 23.11.2000, s. 99 (Islanti) ja osa 2, s. 69 (Norja), joka tuli voimaan 1.7.2000.

(12)  EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35, sisällytetty ETA-sopimuksen liitteeseen XV.

(13)  EYVL L 193, 29.7.2000, s. 75.

(14)  EYVL L 66, 8.3.2001, s. 48, ja ETA-täydennysosa N:o 12, 8.3.2001, s. 6, joka tuli voimaan 1.6.2002.

(15)  Valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen luku 19 perustuu tiedotteeseen EY 9-1984 ETY:n perustamissopimuksen (aiempien) 92 ja 93 artiklan soveltamisesta julkisten viranomaisten omistuksiin. Luku 20 vastaa komission tiedonantoa jäsenvaltioille ETY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan (nykyisin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan) soveltamisesta ja komission direktiivin 80/723/ETY 5 artiklan soveltamisesta tehdasteollisuuden alalla toimiviin julkisiin yhtiöihin, EYVL C 307, 13.11.1993, s. 3.

(16)  Ks. komission päätös NN 88/98, ympärivuorokautisen mainoksettoman uutiskanavan rahoittaminen BBC:n lupamaksuilla, EYVL C 78, 18.3.2000, s. 6, ja tuki NN 70/98, valtiontuki julkisille tv-kanaville (Kinderkanal ja Phoenix), EYVL C 238, 21.8.1999, s. 3.

(17)  Asiat 730/79, Philip Morris Holland v. komissio, Kok. 1980, s. 2671, 11 kohta; C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433, 27 kohta; C-156/98, Saksa v. komissio, Kok. 2000, s. I-6857, 33 kohta.

(18)  Asiat T-106/95, FFSA ym. v. komissio, Kok. 1997, s. II-229; T-46/97, SIC v. komissio, Kok. 2000, s. II-2125 ja C-332/98, Ranska v. komissio, Kok. 2000, s. I-4833.

(19)  Asia C-280/00 Altmark Trans GmbH, Regierungspräsidium Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, Kok. 2003, s. I-7747, kohta 87.

(20)  Vastaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohtaa.

(21)  Asia C-44/93, Namur-Les Assurances du Crédit SA v. Office National du Ducroire ja Belgia, Kok. 1994, s. I-3829.

(22)  Ks. alaviite 16.

(23)  EY:n perustamissopimuksen 86 artikla vastaa ETA-sopimuksen 59 artiklaa.

(24)  Komission päätös C62/1999, RAI, kohta 99, ja C85/2001, RTP, kohta 158.

(25)  Ks. alaviite 12.

(26)  Ks. alaviitteet 13 ja 14.

(27)  Tämä viittaa hypoteettiseen tilanteeseen, jolloin muut kuin julkisen palvelun piiriin kuuluvat toiminnot olisi lakkautettava: täten vältetyt kustannukset ovat yhteisiä kustannuksia, jotka kohdennetaan muihin kuin julkisen palvelun piiriin kuuluviin toimintoihin.

(28)  Tämä ei merkitse sitä, että valtiontukea voidaan perustella keinona tarjonnan ja kilpailun lisäämiseen tietyillä markkinoilla. Valtiontuki, joka sallii yhtiön pysymisen markkinoilla sen tappioista huolimatta, aiheuttaa vakavan kilpailunvääristymän, sillä se johtaa pitkällä aikavälillä tehottomampaan toimintaan, suppeampaan tarjontaan ja korkeampiin kuluttajahintoihin. Oikeudellisten ja taloudellisten markkinoillepääsyn esteiden poistaminen, tehokkaan kilpailupolitiikan harjoittaminen ja moniarvoisuuden edistäminen ovat tässä suhteessa tehokkaampia keinoja. Luontaiset monopolit ovat yleensä sääntelyn kohteena.

(29)  Samanlaisia vaikeuksia voi olla myös silloin, kun julkinen yleisradiotoiminta kohdistuu kielellisiin vähemmistöihin tai paikallisiin tarpeisiin.


Oikaisuja

13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/32


Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 1875/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 360, 19. joulukuuta 2006 )

Sivulla 99, 15 kohdan otsakkeen alla oleva ensimmäisen kohdan toinen virke:

korvataan:

”Asianomainen tullimenettely merkitään käyttämällä hallinnollisen yhtenäisasiakirjan 1 kohdan toisessa tai kolmannessa alajaossa olevia koodeja.”

seuraavasti:

”Asianomainen tullimenettely merkitään käyttämällä liitteen 37 I osaston B kohdassa olevan taulukon sarakkeiden otsakkeissa tullimenettelyjen tunnistamiseen käytettyjä kirjaimia (A–K).”


13.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/32


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 1459/2007, annettu 10 päivänä joulukuuta 2007, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Etelä-Afrikasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1858/2005 muuttamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 326, 12. joulukuuta 2007 )

Sivulla 19, johdanto-osan 14 kappaleessa:

korvataan:

”komission päätöksessä 2007/1459/EY”

seuraavasti:

”komission päätöksessä 2007/814/EY”.

Sivulla 19, alaviitteessä 1:

korvataan:

”(1)

Ks. tämän virallisen lehden sivu 18.”

seuraavasti:

”(1)

Ks. tämän virallisen lehden sivu 25.”