ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 299

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

50. vuosikerta
16. marraskuuta 2007


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus)

1

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

16.11.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1234/2007,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2007,

maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen olisi liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä ’YMP’, toteuttaminen, ja siihen olisi erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä ’yhteinen markkinajärjestely’, jonka muoto voi perustamissopimuksen 34 artiklan mukaisesti vaihdella tuotteiden mukaan.

(2)

YMP:n käyttöönoton jälkeen neuvosto on vahvistanut 21 yhteistä markkinajärjestelyä, joita sovelletaan kuhunkin tuotteeseen tai tuoteryhmään ja joista kustakin säädetään erillisessä neuvoston perusasetuksessa:

neuvoston asetus (ETY) N:o 234/68, annettu 27 päivänä helmikuuta 1968, elävän kasviaineiston ja kukkaviljelytuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn luomisesta (2),

neuvoston asetus (ETY) N:o 827/68, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1968, tiettyjen perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (3),

neuvoston asetus (ETY) N:o 2759/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (4),

neuvoston asetus (ETY) N:o 2771/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, muna-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (5),

neuvoston asetus (ETY) N:o 2777/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, siipikarjanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (6),

neuvoston asetus (ETY) N:o 2075/92, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992, raakatupakan yhteisestä markkinajärjestelystä (7),

neuvoston asetus (ETY) N:o 404/93, annettu 13 päivänä helmikuuta 1993, banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä (8),

neuvoston asetus (EY) N:o 2200/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä (9),

neuvoston asetus (EY) N:o 2201/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä (10),

neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (11),

neuvoston asetus (EY) N:o 1255/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä (12),

neuvoston asetus (EY) N:o 1493/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, viinin yhteisestä markkinajärjestelystä (13),

neuvoston asetus (EY) N:o 1673/2000, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2000, kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä (14),

neuvoston asetus (EY) N:o 2529/2001, annettu 19 päivänä joulukuuta 2001, lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (15),

neuvoston asetus (EY) N:o 1784/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, viljan yhteisestä markkinajärjestelystä (16),

neuvoston asetus (EY) N:o 1785/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, riisin yhteisestä markkinajärjestelystä (17),

neuvoston asetus (EY) N:o 1786/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä (18),

neuvoston asetus (EY) N:o 865/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetuksen (ETY) N:o 827/68 muuttamisesta (19),

neuvoston asetus (EY) N:o 1947/2005, annettu 23 päivänä marraskuuta 2005, siemenalan yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetusten (ETY) N:o 2358/71 ja (ETY) N:o 1674/72 kumoamisesta (20),

neuvoston asetus (EY) N:o 1952/2005, annettu 23 päivänä marraskuuta 2005, humala-alan yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetusten (ETY) N:o 1696/71, (ETY) N:o 1037/72, (ETY) N:o 879/73 ja (ETY) N:o 1981/82 kumoamisesta (21),

neuvoston asetus (EY) N:o 318/2006, annettu 20 päivänä helmikuuta 2006, sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä (22).

(3)

Lisäksi neuvosto on vahvistanut kolme asetusta, joissa säädetään tiettyjä tuotteita koskevista erityissäännöistä, ottamatta kuitenkaan käyttöön näihin tuotteisiin sovellettavia yhteistä markkinajärjestelyä:

neuvoston asetus (EY) N:o 670/2003, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2003, maatalousperäisen etyylialkoholin markkinoihin liittyvistä erityistoimenpiteistä (23),

neuvoston asetus (EY) N:o 797/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, toimista, joiden tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä (24),

neuvoston asetus (EY) N:o 1544/2006, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, erityistoimenpiteistä silkkiäistoukkien kasvatuksen edistämiseksi (25).

(4)

Edellä mainittuihin asetuksiin, jäljempänä ’perusasetukset’, liittyy monesti useita neuvoston oheisasetuksia. Useimmat perusasetukset noudattavat samaa rakennetta, ja niissä on lukuisia yhteisiä säännöksiä. Tämä koskee erityisesti kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa noudatettavia sääntöjä ja yleisiä säännöksiä, mutta myös jossain määrin sisämarkkinoihin liittyviä sääntöjä. Perusasetuksiin sisältyy usein erilaisia ratkaisuja samanlaisiin tai samankaltaisiin ongelmiin.

(5)

Yhteisö on jo jonkin aikaa pyrkinyt yksinkertaistamaan YMP:tä koskevaa sääntelyä. Tämän mukaisesti yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (26) otettiin käyttöön kaikkia suoria tukia koskeva horisontaalinen säädöskehys, jossa useat tukijärjestelmät on yhdistetty tilatukijärjestelmään. Tätä lähestymistapaa olisi sovellettava myös perusasetuksiin. Tässä yhteydessä niihin sisältyvät säännöt olisi yhdistettävä yhteen säädöskehykseen ja alakohtaiset lähestymistavat olisi korvattava mahdollisuuksien mukaan horisontaalisilla lähestymistavoilla.

(6)

Ottaen huomioon edellä mainitut näkökohdat, olisi perusasetukset kumottava ja korvattava yhdellä asetuksella.

(7)

Yksinkertaistaminen ei saisi vaarantaa vuosien mittaan YMP:n yhteydessä tehtyjä poliittisia päätöksiä. Näin ollen tässä asetuksessa olisi rajoituttava ennen kaikkea tekniseen yksinkertaistamiseen. Sillä ei tästä syystä olisi kumottava tai muutettava olemassa olevia välineitä, jolleivät ne ole vanhentuneet tai tulleet tarpeettomiksi tai jollei niitä olisi niiden luonteen vuoksi käsiteltävä neuvoston tasolla, eikä ottaa käyttöön uusia välineitä tai toimenpiteitä.

(8)

Tätä taustaa vasten tähän asetukseen ei olisi sisällytettävä niitä yhteisten markkinajärjestelyjen osia, joita tarkistetaan poliittisesti. Tämä koskee useimpia hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste- ja viinialojen osia. Tästä syystä asetuksiin (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1493/1999 sisältyvät säännöt tulisi sisällyttää tähän asetukseen ainoastaan siltä osin kuin niitä koskevaa politiikkaa ei ole tarkoitus uudistaa. Näiden yhteisten markkinajärjestelyjen asiallinen sisältö olisi sisällytettävä tähän asetukseen vasta sen jälkeen kun asianomaisista uudistuksista on päästy ratkaisuun.

(9)

Viljaan, riisiin, sokeriin, kuivattuun rehuun, siemeniin, oliiviöljyyn ja syötäväksi tarkoitettuihin oliiveihin, pellavaan ja hamppuun, banaaneihin, maitoon ja maitotuotteisiin sekä silkkiäistoukkiin sovellettavissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty markkinointivuosista, jotka on mukautettu ensisijassa kunkin tuotteen biologisiin tuotantosykleihin. Näin ollen tähän asetukseen olisi sisällytettävä edellä mainituilla aloilla vahvistetut markkinointivuodet.

(10)

Markkinoiden vakauttamiseksi ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi maatalousväestölle eri aloilla on kehitetty erilaisia hintatukijärjestelmiä ja otettu samaan aikaan käyttöön suoran tuen järjestelmiä ottaen huomioon toisaalta kunkin alan erilaiset tarpeet ja toisaalta eri alojen riippuvuus toisistaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-alojen tuotteiden julkiset interventiot tai yksityisestä varastoinnista maksettavat tuet. Tämän asetuksen tavoitteet huomioiden on näin ollen tarpeen säilyttää hintatukitoimenpiteet, jos ne sisältyvät aiempiin välineisiin, tekemättä merkittäviä muutoksia aiempaan oikeudelliseen tilanteeseen.

(11)

Selkeyden ja avoimuuden vuoksi näitä toimenpiteitä koskeville säännöksille olisi luotava yhteinen rakenne säilyttäen samalla kullakin alalla noudatettava politiikka. Tästä syystä on aiheellista tehdä ero viitehintojen ja interventiohintojen välillä.

(12)

Viljaa, naudanlihaa sekä maitoa ja maitotuotteita koskeviin yhteisiin markkinajärjestelyihin on sisältynyt säännöksiä, joiden mukaan neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen muuttaa hintatasoja. Hintajärjestelmien herkkyyden vuoksi olisi tehtävä selväksi, että 37 artiklan 2 kohdan mukainen mahdollisuus muuttaa hintatasoja koskee kaikkia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia aloja.

(13)

Tämän lisäksi sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty mahdollisuudesta tarkistaa sokerin vakiolaatuja, jotka on määritelty tarkemmin asetuksessa (EY) N:o 318/2006, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti kaupalliset vaatimukset ja analyysitekniikan kehittyminen. Mainitussa asetuksessa on sen vuoksi säädetty komission toimivallasta muuttaa asianomaista liitettä. On erityisen tarpeellista säilyttää tämä mahdollisuus, jotta komissio voi tarpeen vaatiessa toteuttaa nopeita toimia.

(14)

Jotta varmistetaan luotettavan tiedon saanti sokerin yhteisön markkinahinnoista, olisi tähän asetukseen olisi sisällytettävä sokerin markkinajärjestelyssä säädetty hintaselvitysjärjestelmä, jonka perusteella olisi määriteltävä valkoisen sokerin markkinahinnan tasot.

(15)

Jotta viljan, riisin, voin ja rasvattoman maitojauheen interventiojärjestelmä ei muodostuisi itsessään myyntikanavaksi, olisi säilytettävä mahdollisuus aloittaa julkiset interventio-ostot vain tiettyinä aikoina vuodesta. Naudanlihatuotteiden, sianlihan ja voin osalta julkiset interventio-ostojen aloittamisen ja lopettamisen olisi tapahduttava tietyn kauden markkinahintojen tason perusteella. Maissi-, riisi- ja sokerialoilla olisi säilytettävä julkisia interventio-ostoja koskeva määrällinen rajoitus. Voin ja rasvattoman maitojauheen osalta on tarpeen säilyttää komissiolla olevat valtuudet keskeyttää tavanomainen osto, kun tietty määrä on saavutettu, tai korvata se tarjouskilpailulla tapahtuvalla ostolla.

(16)

Julkisten interventio-ostojen hintatasoa alennettiin aiemmin viljaa, riisiä ja naudanlihaa koskevissa yhteisissä markkinajärjestelyissä, ja se vahvistettiin samalla kun näillä aloilla otettiin käyttöön suoran tuen järjestelmiä. Näiden järjestelmien mukainen tuki ja interventiohinnat liittyvät näin ollen kiinteästi toisiinsa. Maito- ja maitotuotealan tuotteiden osalta hintataso vahvistettiin kyseisen alan tuotteiden kulutuksen edistämiseksi ja niiden kilpailukyvyn parantamiseksi. Riisi- ja sokerialoilla hinnat vahvistettiin markkinoiden vakauden edistämiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa markkinahinnat tiettynä markkinointivuotena laskevat seuraavaksi markkinointivuodeksi vahvistetun viitehinnan alle. Tällaiset neuvoston poliittiset päätökset ovat edelleen perusteltuja.

(17)

Kuten aiemmissa yhteisissä markkinajärjestelyissä tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta myydä julkisessa interventiossa ostetut tuotteet. Tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava siten, että vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan tavaroiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu.

(18)

Yhteisöllä on useiden maataloustuotteiden interventiovarastojensa ansiosta mahdollisuus parantaa merkittävästi vähävaraisimpien kansalaistensa hyvinvointia. On yhteisön edun mukaista aiheellisia toimenpiteitä toteuttamalla hyödyntää tätä mahdollisuutta jatkuvalla tavalla, kunnes varastot pienenevät tavanomaiselle tasolle. Edellä esitetyn perusteella yleisistä säännöistä yhteisön vähävaraisimmille henkilöille jaettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovuttamisesta interventiovarastoista tietyille järjestöille 10 päivänä joulukuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3730/87 (27) on tähän asti säädetty hyväntekeväisyysjärjestöjen hoitamasta elintarvikkeiden jakelusta. Tämä tärkeä sosiaalinen toimenpide, jolla voi olla suuri merkitys avunsaajille, ja on säilytettävä ja sisällytettävä tähän asetukseen.

(19)

Maitomarkkinoiden tasapainottamiseksi ja markkinahintojen vakauttamiseksi maidon ja maitotuotteiden yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty tuen myöntämisestä kerman sekä tiettyjen voi- ja juustotuotteiden yksityiseen varastointiin. Lisäksi komissiolla on ollut valtuudet päättää tuen myöntämisestä tiettyjen muiden juustotuotteiden, valkoisen sokerin, tietynlaisten oliiviöljyjen, tiettyjen naudanlihatuotteiden, rasvattoman maitojauheen, sianlihan sekä lampaan- ja vuohenlihan yksityistä varastointia varten. Tämän asetuksen tavoite huomioiden nämä toimenpiteet olisi säilytettävä.

(20)

Yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1183/2006 (28), yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen laatuluokituksen soveltamisalan laajentamisesta 7 päivänä toukokuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1186/90 (29), yhteisön sianruhojen luokitusasteikosta 13 päivänä marraskuuta 1984 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3220/84 (30) ja lampaanruhojen yhteisön luokitteluasteikosta ja tuoreiden ja jäähdytettyjen lampaanruhojen yhteisön vakiolaadusta 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2137/92 (31) säädetään yhteisön ruhojen luokitteluasteikoista naudanliha-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla. Näitä järjestelmiä ovat erityisen tärkeitä hintojen seurannalle ja interventiojärjestelyjen soveltamiselle kyseisillä aloilla. Lisäksi ne edistävät markkinoiden avoimuuden parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista. Tällaiset ruhojen luokittelujärjestelmät olisi säilytettävä. Tämän vuoksi on aiheellista sisällyttää niiden olennaiset osat tähän asetukseen, samalla kun komissio valtuutetaan sääntelemään tiettyjä melko teknisluonteisia seikkoja täytäntöönpanosäännöin.

(21)

Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion tiettyjen tuotteiden markkinoilla. Kokemus osoittaa, että vakavat markkinahäiriöt, kuten kulutuksen tai hintojen huomattava lasku, voivat johtua kansanterveyteen tai eläinten terveyteen kohdistuvien riskien aiheuttamasta kuluttajien luottamuksen menettämisestä.

(22)

Sen vuoksi tähän asetukseen olisi sisällytettävä naudanlihaa, maitoa ja maitotuotteita, sianlihaa, lampaan- ja vuohenlihaa, munia ja siipikarjanlihaa koskevissa yhteisissä markkinajärjestelyissä tällaisten tilanteiden korjaamiseksi säädetyt poikkeukselliset markkinatukitoimenpiteet samoin edellytyksin kuin niitä on sovellettu tähän asti. Komission olisi huolehdittava poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden toteuttamisesta, ja tällaisten toimenpiteiden olisi liityttävä suoraan tautien leviämisen estämiseksi hyväksyttyihin terveyttä ja eläinlääkintää koskeviin toimenpiteisiin tai johduttava niistä. Ne olisi toteutettava jäsenvaltioiden pyynnöstä vakavien häiriöiden välttämiseksi kyseisillä markkinoilla.

(23)

Tässä asetuksessa olisi pidettävä voimassa vilja- ja riisialan markkinajärjestelyissä säädetty komission mahdollisuus toteuttaa tarvittaessa erityisiä interventiotoimenpiteitä, kun tämä osoittautuu välttämättömäksi, jotta voidaan reagoida tehokkaasti markkinahäiriöiden uhkaan vilja-alalla ja jotta voidaan estää julkisen intervention laajamittainen soveltaminen tietyillä yhteisön alueilla riisialalla tai korvata luonnonkatastrofeista johtuva paddy- eli raakariisin puute.

(24)

Jotta yhteisön sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöille varmistettaisiin kohtuullinen elintaso, olisi vahvistettava vähimmäishinta vakiolaatua vastaavalle kiintiösokerijuurikkaalle ja tämä vakiolaatu olisi määriteltävä.

(25)

Sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullisen tasapainon varmistamiseksi tarvitaan erityisiä välineitä. Näin ollen sokerialan yhteiseen markkinajärjestelyyn tähän asti sisältyneet toimialakohtaisia sopimuksia koskevat vakiosäännökset olisi pidettävä voimassa.

(26)

On vaikea vahvistaa koko yhteisölle yhtenäisiä sokerijuurikkaiden ostoehtoja, koska luontoon liittyvät sekä taloudelliset ja tekniset olosuhteet ovat moninaiset. Toimialalla on jo sokerijuurikkaan viljelijöiden yhdistysten ja sokeriyritysten välisiä sopimuksia. Sen vuoksi puitesäännöksissä olisi määriteltävä ainoastaan sekä sokerijuurikkaan viljelijöiden että sokeriteollisuuden vaatimat vähimmäisvaatimukset, joilla varmistetaan sokerimarkkinoiden moitteeton toiminta ja mahdollisuus poiketa tietyistä säännöistä toimialan sisäisillä sopimuksilla. Sokerin yhteisen markkinajärjestelyn nojalla asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä II on säädetty tähän asti yksityiskohtaisemmista ehdoista. Näiden ehtojen erityisen teknisen luonteen vuoksi on asianmukaista käsitellä näitä kysymyksiä komission tasolla.

(27)

Sokerin markkinajärjestelyn nojalla säädettyä tuotantomaksua, jotta voidaan rahoittaa mainitusta yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvia menoja.

(28)

Olisi säilytettävä komissiolla oleva mahdollisuus päättää poistaa sokeria markkinoilta niin kauan kuin on tarpeen markkinoiden tasapainottamiseksi, jotta sokerimarkkinoiden rakenteellinen tasapaino voidaan pysyttää viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla.

(29)

Elävien kasvien, naudanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan, munien ja siipikarjanlihan yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty mahdollisuudesta toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin. Tällaiset toimenpiteet voivat edistää markkinoiden vakauttamista ja kohtuullisen elintason varmistamista alalla toimivalle maatalousväestölle. Tämä mahdollisuus olisi tämän asetuksen tavoitteet huomioiden säilytettävä. Mainittujen säännösten mukaisesti neuvosto voi antaa tällaisia toimenpiteitä koskevat yleiset säännöt perustamissopimuksen 37 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Näiden toimenpiteiden tavoitteet ovat täsmällisesti määriteltyjä, ja ne rajoittavat mahdollisesti toteuttavien toimenpiteiden luonnetta. Sen vuoksi neuvoston ei ole tarpeen antaa yleisiä lisäsääntöjä kyseisillä aloilla eikä siitä olisi enää säädettävä.

(30)

Asetuksessa (EY) N:o 318/2006 ja maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1788/2003 (32) säädetty tuotannon määrällinen rajoitus on ollut monien vuosien ajan tärkeä markkinapolitiikan väline sokeri- sekä maito- ja maitotuotealoilla. Syyt, joiden vuoksi yhteisö otti aikoinaan käyttöön tuotantokiintiöjärjestelmät molemmilla aloilla, ovat edelleen olemassa.

(31)

Sokerikiintiöjärjestelmästä on säädetty sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä, kun taas maitoalan vastaavaa järjestelmää on tähän asti säännelty säädöksellä joka on erillinen maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä. Näiden järjestelmien keskeinen merkitys ja tämän asetuksen tavoitteet huomioiden on aiheellista sisällyttää kumpaakin alaa koskevat säännökset tähän asetukseen tekemättä aiempaan oikeudelliseen tilanteeseen verrattuna merkittäviä muutoksia järjestelmiin ja niiden toimintaan.

(32)

Tässä asetuksessa säädetyssä sokerikiintiöjärjestelmässä olisi näin ollen otettava huomioon asetuksessa (EY) N:o 318/2006 säädetyt järjestelyt, ja siinä olisi erityisesti säilytettävä kiintiöiden oikeudellinen asema sikäli kuin kiintiöjärjestelmä, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, on sokerialan markkinoita säätelevä mekanismi, jolla pyritään varmistamaan saavuttamaan yleisen edun kannalta tärkeiden tavoitteiden saavuttaminen.

(33)

Tässä asetuksessa olisi tästä syystä myös annettava komissiolle myös mahdollisuus mukauttaa kiintiöitä kestävälle tasolle sen jälkeen, kun yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 320/2006 (33) perustettu rakenneuudistusrahasto lakkautetaan vuonna 2010.

(34)

Ottaen huomioon tarpeen sallia jalostusteollisuuden sekä sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelyn rakenteellisen mukauttamisen osalta kiintiöiden soveltamisaikana tietty kansallinen joustovara, olisi säilytettävä jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus muuttaa yritysten kiintiöitä tietyissä rajoissa rajoittamatta kuitenkaan rakenneuudistusrahaston toimintaa välineenä.

(35)

Jotta ylijäämäsokeri ei vääristäisi sokerimarkkinoita, on sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä säädetty, että komission olisi voitava tiettyjen perusteiden mukaisesti säätää siitä, että ylijäämäsokeri, -isoglukoosi tai -inuliinisiirappi siirretään seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon. Siinä tapauksessa, että sovellettavat edellytykset eivät joidenkin määrien osalta täyty, siinä on lisäksi säädetty ylijäämämaksusta, jotta tällaiset markkinatilannetta uhkaavat määrät eivät kasaantuisi. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(36)

Maitokiintiöjärjestelmän päätarkoituksena on vähentää asianomaisten markkinoiden kysynnän ja tarjonnan välistä epätasapainoa ja siitä johtuvaa rakenteellista ylijäämää ja siten tasapainottaa markkinoita, ja se on päätarkoituksena edelleen. Suoraan kulutukseen kerättyihin tai myytyihin tietyn takuukynnyksen ylittäviin maitomääriin sovellettava maksu olisi näin ollen säilytettävä. Tämän asetuksen tarkoituksen mukaisesti on tietyssä määrin tarpeen suorittaa erityisesti terminologista yhdenmukaistamista sokeri- ja maitokiintiöjärjestelmien välillä säilyttäen kaikilta osin niiden osalta vallitseva oikeudellinen tilanne. Näin ollen olisi aiheellista yhdenmukaistaa maitoalan terminologiaa sokerialan terminologian kanssa. Käsitteet ”kansallinen viitemäärä” ja ”tilakohtainen viitemäärä”, sellaisina kuin ne ovat asetuksessa (EY) N:o 1788/2003, olisi näin ollen korvattava käsitteillä ”kansallinen kiintiö” ja ”tilakohtainen kiintiö”, samalla kun pidetään voimassa määriteltävä oikeudellinen käsite.

(37)

Tämän asetuksen mukaista maitokiintiöjärjestelmän sisältöä olisi mukautettava asetuksen (EY) N:o 1788/2003 mukaisesti. Varsinkin ero toimitusten ja suoramyynnin välillä olisi säilytettävä, ja järjestelmää olisi sovellettava tilakohtaisten viiterasvapitoisuuksien ja rasvapitoisuuden kansallisen viitearvon perusteella. Viljelijöiden olisi sallittava tietyin edellytyksin siirtää tilakohtaisia kiintiöitään väliaikaisesti. Lisäksi olisi säilytettävä periaate, jonka mukaan tilakohtainen viitemäärä siirretään ostajalle, vuokralaiselle tai perijälle, silloin kun tila myydään, vuokrataan tai siirretään perintönä, samalla kun olisi pidettävä voimassa poikkeukset periaatteeseen, jonka mukaan kiintiöt ovat tilasidonnaisia, jotta voidaan jatkaa maidontuotannon rakenneuudistusta jatkamiseksi ja parantaa ympäristön tilaa. Säädökset, joiden mukaan jäsenvaltioilla on kiintiöiden erilaisten siirtotapojen mukaan ja puolueettomin perustein mahdollisuus siirtää osa siirretyistä määristä kansalliseen varantoon.

(38)

Ylijäämämaksu olisi vahvistettava ennaltaehkäisevälle tasolle, ja jäsenvaltioiden olisi suoritettava se heti, kun kansallinen kiintiö ylittyy. Tämän jälkeen jäsenvaltion olisi jaettava maksuvelvoite sellaisten tuottajien kesken, jotka ovat myötävaikuttaneet ylitykseen. Näiden tuottajien olisi maksettava jäsenvaltiolle osuutensa maksusta, joka johtuu käytettävissä olevan määrän ylittämisestä. Jäsenvaltioiden olisi suoritettava Euroopan maatalouden tukirahastolle (maataloustukirahasto) niiden kansallisen kiintiön ylittävää osuutta vastaava maksu, josta vähennetään kiinteä 1 prosentin suuruinen määrä, jotta voidaan ottaa huomioon konkurssitapaukset tai tiettyjen tuottajien lopullinen kyvyttömyys suorittaa osuutensa maksusta.

(39)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 (34) kutsutaan maitoalan lisämaksun soveltamisesta saatua tuottoa ”käyttötarkoitukseensa sidotuksi tuloksi”, joka on suoritettava yhteisön talousarvioon ja, jos se käytetään uudelleen, se on käytettävä yksinomaan maataloustukirahaston tai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) menojen rahoittamiseen. Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 1788/2003 22 artikla, jonka mukaan maksutuloja pidetään maatalousmarkkinoiden tasapainottamiseen tarkoitettuihin tukitoimiin kuuluvana ja ne on käytettävä maitoalan menojen rahoittamiseen, on vanhentunut eikä sitä olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(40)

Useissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty erilaisista tukijärjestelmistä.

(41)

Kuivatun rehun sekä pellavan ja hampun yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty näillä aloilla sovellettavista jalostustuista kyseisten alojen sisämarkkinoiden sääntelemiseksi. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(42)

Viljan ja perunatärkkelyksen erityisen markkinatilanteen perusteella viljan yhteiseen markkinajärjestelyyn on sisältynyt säännöksiä, joissa sallittiin tuotantotuen myöntäminen jos se osoittautuu välttämättömäksi. Tuotantotuen olisi oltava luonteeltaan sellaista, että kyseinen tuotantoala saa käyttämänsä perustuotteet alempaan hintaan kuin se, joka muodostuisi yhteisiä hintoja soveltamalla. Sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä otettiin käyttöön mahdollisuus myöntää tuotantotukea silloin, kun tiettyjen teollisuuden, kemian tai lääketeollisuuden tuotteiden valmistus edellyttää toimenpiteiden toteuttamista tiettyjen sokerituotteiden käyttöön saattamiseksi. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(43)

Maitomarkkinoiden tasapainottamiseksi ja maidon ja maitotuotteiden markkinahintojen vakauttamiseksi on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla lisätään maitotuotteiden myyntimahdollisuuksia. Tästä syystä maidon ja maitotuotteiden yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty tukien myöntämistä maitotuotteiden markkinoimiseksi tiettyihin käyttötarkoituksiin. Lisäksi yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty, että maidon kulutuksen edistämiseksi nuorten parissa yhteisön olisi vastattava osittain niistä kustannuksista, joita aiheutuu koulujen oppilaille toimitettavaa maitoa koskevan tuen myöntämisestä. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(44)

Yhteisön rahoitusosuutta, joka muodostuu prosenttiosuudesta, jonka jäsenvaltiot voivat pidättää suorasta tuesta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 i artiklan 4 alakohdan mukaisesti, tarvitaan hyväksyttyjen toimijaorganisaatioiden kannustamiseksi laatimaan toimintaohjelmia oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi. Tästä syystä oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty yhteisön tuesta, jota myönnetään kyseisissä toimintaohjelmissa toteutettaville toimille osoitetun ensisijaisuuden mukaan. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(45)

Asetuksella (ETY) N:o 2075/92 perustettiin yhteisön tupakkarahasto, jota rahoitetaan mainitun alan tukijärjestelmistä tehtävillä vähennyksillä ja jonka tavoitteena on toteuttaa erilaisia toimenpiteitä tällä alalla. Vuosi 2007 on viimeinen, jona asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 c luvussa säädetyt tukijärjestelmästä tehtävät vähennykset annetaan yhteisön tupakkarahaston käyttöön. Vaikka rahaston rahoittaminen lopetetaan ennen tämän asetuksen voimaantuloa, olisi asetuksen (ETY) N:o 2075/92 13 artikla säilytettävä, jotta sitä voidaan käyttää yhteisön tupakkarahastosta rahoitettavien monivuotisten ohjelmien oikeusperustana.

(46)

Mehiläishoidolle, joka on maatalouden ala, on ominaista tuotantoedellytysten ja -tasojen monimuotoisuus sekä taloudellisten toimijoiden hajaannus ja epäyhtenäisyys niin tuotannon kuin kaupan pitämisen vaiheissa. Ottaen huomioon varroapunkin lisääntyminen viime vuosina useissa jäsenvaltioissa ja tämän tuholaisen hunajantuotannolle aiheuttamat vaikeudet, yhteisön toimet ovat lisäksi edelleen välttämättömiä, sillä varroapunkkia ei voida kokonaan hävittää ja se on käsiteltävä sallituilla tuotteilla. Näissä olosuhteissa ja mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi yhteisössä on tarpeen laatia joka kolmas vuosi kansalliset ohjelmat, joihin sisältyy tekninen apu, varroapunkin torjunta, siirtohoidon järkeistäminen, yhteisön mehiläiskannan lisääminen sekä yhteistyö mehiläishoitoa ja siitä saatavia tuotteita koskevien tutkimusohjelmien kanssa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi. Yhteisön olisi osallistuttava kansallisten ohjelmien rahoitukseen.

(47)

Asetuksella (EY) N:o 1544/2006 korvattiin kaikki silkkiäistoukkia koskevat kansalliset tuet silkkiäistoukkien kasvatusta koskevalla yhteisön tukijärjestelmällä, joka muodostuu kiinteästä tukimäärästä käytettyä silkkiäismunalaatikkoa kohden.

(48)

Koska poliittiset syyt, joiden vuoksi edellä mainitut mehiläishoitoa ja silkkiäistoukkia koskevat järjestelmät otettiin käyttöön, ovat edelleen olemassa, nämä tukijärjestelmät olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(49)

Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevien vaatimusten soveltaminen voi parantaa tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Näin ollen tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista. Tästä syystä banaanien, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, elävien kasvien, munien ja siipikarjanlihan yhteisissä markkinajärjestelyissä on otettu käyttöön kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, jotka koskevat erityisesti laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, alkuperää ja pakkausmerkintöjä. Tämä lähestymistapa on aiheellista säilyttää tässä asetuksessa.

(50)

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien sekä banaanien yhteisissä markkinajärjestelyissä komissiolle on tähän asti annettu valtuudet antaa kaupan pitämistä koskeviin vaatimuksia koskevat säännökset. Vaatimusten yksityiskohtaisen teknisen luonteen vuoksi ja koska on jatkuvasti tarpeen parantaa niiden tehokkuutta ja mukauttaa niitä kauppatapojen kehitykseen, on aiheellista ulottaa tämä lähestymistapa koskemaan elävien kasvien aloja samalla kun täsmennetään perusteet, jotka komission on otettava huomioon asiaa koskevia sääntöjä vahvistaessaan. Lisäksi voi olla tarpeen hyväksyä erityistoimenpiteitä, erityisesti ajanmukaisia analyysimenetelmiä ja muita toimenpiteitä, joilla voidaan määrittää kyseisten vaatimusten ominaisuudet, jotta voidaan välttää väärinkäytökset, jotka liittyvät kuluttajille esitettyjen tuotteiden laatuun ja aitouteen, ja merkittävät markkinahäiriöt, joita tällaisista väärinkäytöksistä voi aiheutua.

(51)

Maidon, maitotuotteiden ja rasvojen kaupan pitämistä ja nimityksiä varten on otettu käyttöön useita oikeudellisia välineitä. Niiden tavoitteena on niin tuottajien kuin kuluttajien edun mukaisesti toisaalta parantaa maidon ja maitotuotteiden asemaa markkinoilla ja toisaalta varmistaa terve kilpailu maidosta tai muusta kuin maidosta saatavien levitettävien ravintorasvojen välillä. Maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä käytettävien nimitysten suojelemisesta 2 päivänä heinäkuuta 1987 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1898/87 (35) sisältyvien sääntöjen tavoitteena on suojella kuluttajaa ja luoda vääristymättömät kilpailuehdot maitotuotteiden ja niiden kanssa kilpailevien tuotteiden välille tuotteiden nimitysten, merkintöjen ja mainonnan alalla. Maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista lisäsäännöistä kulutukseen tarkoitetun maidon osalta 18 päivänä joulukuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2597/97 (36) vahvistetaan säännöt, joilla pyritään takaamaan kulutukseen tarkoitetun maidon hyvä laatu sekä kuluttajien tarpeita ja toiveita vastaavien tuotteiden tarjonta ja siten vakauttamaan kyseisiä markkinoita ja tarjoamaan kuluttajalle hyvälaatuista kulutukseen tarkoitettua maitoa. Levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista 5 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2991/94 (37) vahvistetaan kyseisille maitotuotteille ja muille kuin maitotuotteille kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, joihin kuuluvat selvä ja erottava luokittelu ja nimityksiä koskevat säännöt. Tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti nämä säännöt olisi pidettävä voimassa.

(52)

Muna- ja siipikarjanliha-alojen osalta on olemassa kaupan pitämisen vaatimuksiin ja tietyissä tapauksissa tuotantoon liittyviä säännöksiä. Nämä säännökset sisältyvät munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista 19 päivänä kesäkuuta 2006 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1028/2006 (38), tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1906/90 (39) ja siitosmunien ja siipikarjan poikasten tuotannosta ja pitämisestä kaupan 29 päivänä lokakuuta 1975 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2782/75 (40). Näiden asetusten keskeiset säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(53)

Asetuksessa (EY) N:o 1028/2006 säädetään, että kaupan pitämisen vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava kaikkiin yhteisössä kaupan pidettäviin ja pääsääntöisesti myös kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettuihin Gallus gallus -lajin kanojen muniin. Lisäksi siinä erotetaan toisistaan sellaisinaan ihmisravinnoksi soveltuvat munat ja sellaisinaan ihmisravinnoksi soveltumattomat munat ottamalla käyttöön kaksi munien laatuluokkaa ja säädetään kuluttajien riittävän tiedonsaannin varmistamisesta laatu- ja painoluokkien sekä käytetyn tuotantotavan tunnistamisen osalta. Lopuksi asetuksessa säädetään erityissäännöistä kolmansista maista tuotavien munien osalta. Säännösten mukaan eräissä kolmansissa maissa voimassa olevat erityissäännökset saattavat kuitenkin antaa perusteet poiketa kaupan pitämisen vaatimuksista, jos vastaavuus yhteisön lainsäädännön kanssa voidaan taata.

(54)

Siipikarjanlihan osalta asetuksessa (ETY) N:o 1906/90 määritetään, että kaupan pitämisen vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava ihmisravinnoksi soveltuvaan ja yhteisössä kaupan pidettävään tietyntyyppiseen siipikarjanlihaan ja että vientiin kolmansiin maihin tarkoitettu siipikarjanliha olisi kuitenkin jätettävä kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisen ulkopuolelle. Asetuksessa säädetään siipikarjanlihan luokittelemisesta kahteen luokkaan rakenteen ja ulkonäön perusteella sekä edellytyksistä, joilla siipikarjanlihaa voidaan tarjota myyntiin.

(55)

Näiden asetusten mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava jättää mainittujen kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisen ulkopuolelle munat ja siipikarjanliha, jotka myydään tietynmuotoisessa suorassa myynnissä tuottajalta lopulliselle kuluttajalle pieninä määrinä.

(56)

Asetuksessa (EY) N:o 2782/75 vahvistetaan erityiset säännöt, jotka koskevat siitosmunien ja siipikarjan poikasten kaupan pitämistä ja kuljetusta sekä siitosmunien asettamista haudottavaksi. Asetuksessa säädetään erityisesti poikasten tuotantoon tarkoitettujen siitosmunien varustamisesta tunnusmerkinnällä, pakkaustavoista ja kuljetuksessa käytettävästä pakkausmateriaalista. Siinä vahvistettujen pakollisten soveltamisvaatimusten ulkopuolelle jätetään kuitenkin pienikokoiset jalostuslaitokset ja siitosmunien tuotantolaitokset.

(57)

Tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti nämä säännöt olisi säilytettävä sisällöltään sellaisenaan. Mainittujen asetusten muita, luonteeltaan teknisiä säännöksiä olisi kuitenkin käsiteltävä täytäntöönpanosäännöksissä, jotka komissio antaa.

(58)

Humalan yhteisen markkinajärjestelyn kaltaista laatupolitiikkaa olisi entiseen tapaan sovellettava koko yhteisössä panemalla täytäntöön varmentamista koskevia säännöksiä ja sääntöjä, joilla kielletään pääsääntöisesti sellaisten tuotteiden kaupan pitäminen, joille ei ole myönnetty todistusta, tai sellaisten tuontituotteiden kaupan pitäminen, jotka eivät noudata vastaavia laatuominaisuuksia.

(59)

Oliiviöljyn kuvaukset, määritelmät ja nimitykset ovat olennainen osa markkinoita siltä osin kuin on kyse laatuvaatimusten asettamisesta ja tarkoituksenmukaisen tiedon antamisesta kuluttajalle tuotteesta.

(60)

Eräs edellä mainittu tukijärjestelmä, joka osaltaan tasapainottaa maito- ja maitotuotemarkkinoita ja vakauttaa alan markkinahintoja, on kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostettavaa rasvatonta maitoa koskeva tukijärjestelmä, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 1255/1999. Maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista täydentävistä yleisistä säännöistä juustojen osalta 24 päivänä heinäkuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2204/90 (41) säädettiin kaseiinien ja kaseinaattien käyttöä juustojen valmistuksessa koskevista säännöistä, jotta voidaan torjua mainitusta tukijärjestelmästä mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset ottaen huomioon se, että korvaaminen kaseiinilla ja kaseinaateilla on vahingollista juustoille, ja siten vakauttaa markkinoita. Nämä säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(61)

Eräiden maatalouden raaka-aineiden jalostaminen etyylialkoholiksi liittyy läheisesti näiden raaka-aineiden taloudelliseen merkitykseen. Tämä voi lisätä huomattavasti näiden raaka-aineiden arvoa ja olla taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti erityisen tärkeää tiettyjen yhteisön alueiden taloudelle tai muodostaa merkittävän osan tällaisten maatalouden raaka-aineiden tuottajien tuloista. Sen avulla voidaan myös poistaa laadultaan epätyydyttävät tuotteet ja suhdanteista johtuvat ylijäämät, jotka voivat ajoittain vaikeuttaa eräiden alojen tilannetta.

(62)

Humala-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, tupakka- ja silkkiäistoukka-aloilla lainsäädännössä keskitytään politiikan päämäärien saavuttamiseksi eri tyyppisiin organisaatioihin, erityisesti yhteisen toiminnan kohteena olevien tuotteiden markkinoiden vakauttamiseksi sekä niiden laadun parantamiseksi ja takaamiseksi. Organisaatiojärjestelmää koskevat säännökset ovat tähän asti perustuneet siihen, että jäsenvaltiot tai tietyin edellytyksin komissio tunnustavat organisaatiot noudattaen komission hyväksymiä säännöksiä. Tämä järjestelmä olisi säilytettävä ja tähän asti voimassa olevat säännökset olisi yhdenmukaistettava.

(63)

Toimialakohtaisten järjestöjen tiettyjen toimintojen, joilla on erityistä merkitystä tupakka-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien nykyisten sääntöjen kannalta, tukemiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta laajentaa toimialakohtaisen järjestön omia jäseniään varten vahvistamat säännöt koskemaan tietyin edellytyksin kaikkia järjestöön kuulumattomia yhden tai useamman alueen tuottajia ja tuottajaryhmittymiä. Tätä tulisi soveltaa myös muuhun toimialakohtaisten järjestöjen toimintaan, josta on yleistä taloudellista tai teknistä etua tupakka-alalle ja tätä kautta hyötyä kaikille kyseisten ammatillisten alojen toimijoille. Jäsenvaltioiden ja komission olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä. Komissiolle olisi annettava pysyvä valvontavaltuudet erityisesti näiden järjestöjen hyväksymiin sopimuksiin ja yhteisiin menettelytapoihin nähden.

(64)

Tietyillä aloilla, lukuun ottamatta aloja, joiden osalta nykyisissä säännöissä säädetään tuottaja- tai toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnästä, jäsenvaltiot saattavat haluta hyväksyä tällaisia kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia organisaatioita sikäli kuin tämä on yhteisön lainsäädännön mukaista. Tätä mahdollisuutta olisi tämän vuoksi selvennettävä. Lisäksi olisi annettava säännöt, joiden mukaisesti nykyisten asetusten mukainen tuottaja- ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyntä pysyy voimassa tämän asetuksen antamisen jälkeen.

(65)

Yhteisön yhtenäismarkkinat edellyttävät kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitulli- ja vientitukijärjestelmä, ja sen olisi periaatteessa vakautettava yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin.

(66)

Seurattaessa vilja-, riisi-, sokeri-, siemen-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, pellava- ja hamppu-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha-, elävien kasvien ja maatalousperäisen etyylialkoholialojen yhteisten markkinajärjestelyjen mukaisesti kolmansien maiden kanssa käytävän maataloustuotteiden kaupan laajuutta on niin tuonnissa kuin viennissä sovellettu joko pakollisia todistusjärjestelmiä tai järjestelmiä, joiden mukaan komissiolla on toimivalta hyväksyä todistuksia koskevat vaatimukset.

(67)

Kauppavirtojen seuranta on ensisijaisesti hallinnointia koskeva asia, ja se olisi hoidettava joustavasti. Tätä taustaa vasten ja niistä yhteisistä markkinajärjestelyistä, joiden yhteydessä todistusten hallinnointi on jo siirretty komissiolle, saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa aiheelliselta laajentaa tämä lähestymistapa koskemaan kaikkia aloja, joilla käytetään tuonti- ja vientitodistuksia. Komission olisi tehtävä päätös todistuksia kokevista vaatimuksista ottaen huomioon tuontitodistusten tarpeen kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan kannalta.

(68)

Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimusten mukaisiin maataloustuotteisiin sovellettavat tullit vahvistetaan yleensä yhteisessä tullitariffissa. Joidenkin vilja- ja riisialojen tuotteiden osalta on kuitenkin lisämekanismien käyttöönoton vuoksi tarpeen säätää mahdollisuudesta tehdä poikkeuksia.

(69)

Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnista olisi maksettava lisätulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(70)

On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tuontitariffikiintiöitä.

(71)

Viljan, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien sekoituksiin sovellettavista tuontimaksuista 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2729/75 (42) tavoitteena on varmistaa tullijärjestelmän moitteeton toiminta viljan, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien sekoitusten tuonnin osalta. Nämä säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(72)

Yhteisö on sopinut kolmansien maiden kanssa useista yhteisön markkinoille pääsyä koskevista etuuskohtelujärjestelmistä, joiden ansiosta nämä maat voivat viedä ruokosokeria yhteisöön edullisin ehdoin. Sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty puhdistamoiden puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tarpeen arvioinnista ja tuontitodistusten varaamisesta tietyin ehdoin yhteisössä päätoimisina puhdistamoina pidettäville, tuodun raa'an ruokosokerin merkittävien määrien erikoistuneille käyttäjille. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(73)

Jotta laittomat hamppuviljelmät eivät häiritsisi kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun yhteistä markkinajärjestelyä, asianomaisessa asetuksessa on säädetty hampun ja hampunsiementen tuonnin valvonnasta sen varmistamiseksi, että tällaiset tuotteet tarjoavat tietyt takuut tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THC) osalta. Lisäksi on muiden kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuontiin sovellettu valvontajärjestelmää, johon sisältyy kyseisten tuojien hyväksymisjärjestelmä. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(74)

Koko yhteisössä noudatetaan humala-alan tuotteet kattavaa laatupolitiikkaa. Tuotujen tuotteiden osalta olisi tähän asetukseen sisällytettävä säännökset, joilla varmistetaan, että vain tuotteiden laadulliset vähimmäisominaisuudet täyttäviä tuotteita tuodaan.

(75)

Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Yhteisön olisi tällöin voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten sitoumusten mukaisia.

(76)

Yhteisten markkinajärjestelyjen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja erityisesti markkinahäiriöiden välttämiseksi joihinkin tuotteisiin sovellettavissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on perinteisesti säädetty mahdollisuudesta kieltää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö. Tämä mahdollisuus olisi säilytettävä. Lisäksi kokemus on osoittanut, että kun markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä näiden järjestelyjen käytön seurauksena, on syytä toteuttaa toimia ilman merkittävää viivettä. Komissiolle olisi näin ollen annettava tarvittavat valtuudet. On näin ollen aiheellista antaa komissiolle mahdollisuus keskeyttää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö tällaisissa tilanteissa.

(77)

Yhteisön osallistuminen tämän asetuksen soveltamisalueeseen kuuluvien tiettyjen tuotteiden kansainväliseen kauppaan olisi voitava turvata säätämällä mahdollisuudesta myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille yhteisön hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa yhteisön WTO-sitoumusten mukaista vientitukea. Tuettuun vientiin olisi sovellettava arvoon ja määrään perustuvia rajoituksia.

(78)

Vientitukia vahvistettaessa olisi arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen varmistettava valvomalla, että tuet maksetaan maataloustukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella, samalla kun sallitaan eriytetyn vientituen osalta ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen sillä maantieteellisellä alueella, jolla sovelletaan yhtenäistä vientituen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettava tuen määrä.

(79)

Määrällisten rajoitusten noudattaminen olisi varmistettava luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän avulla. Vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi tätä varten oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa kunkin tuotteen tilanteen mukaan. Tähän sääntöön olisi sallittava poikkeuksia vain niiden tuotteiden osalta, joita ei ole lueteltu perustamissopimuksen liitteessä I ja joihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintoa koskevien sääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisen tukea saavan viennin osalta, joka ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja määriä.

(80)

Elävien nautaeläimien viennin osalta olisi säädettävä, että vientitukien myöntäminen ja maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen säännösten noudattamista.

(81)

Maataloustuotteet voivat tietyissä tapauksissa saada erityistuontikohtelun kolmansissa maissa, jos nämä tuotteet vastaavat tiettyjä laatuominaisuuksia ja/tai hintaedellytyksiä. Hallinnollinen yhteistyö tuojana olevan kolmannen maan ja yhteisön viranomaisten välillä on tarpeen tällaisen järjestelmän moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi. Tämän vuoksi tuotteiden mukana olisi oltava yhteisössä myönnetty todistus.

(82)

Kukkasipulien viennillä kolmansiin maihin on suuri taloudellinen merkitys yhteisölle. Tämän viennin säilyminen ja kehittyminen voidaan varmistaa vakauttamalla tässä kaupassa sovellettavat hinnat. Tämän vuoksi olisi säädettävä vähimmäishinnat kyseisten tuotteiden viennille.

(83)

Perustamissopimuksen 36 artiklan mukaisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä koskevan perustamissopimuksen luvun määräyksiä vain siltä osin kuin neuvosto perustamissopimuksen 37 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen määrittää. Useissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on vahvistettu, että valtiontukia koskevia säännökset ovat laajalti sovellettavissa. Lisäksi tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1184/2006 (43) on määritelty erityisesti yrityksiin sovellettavien perustamissopimuksen sääntöjen soveltaminen. Koska tavoitteena on vahvistaa kattavat yhteiset markkinapoliittiset säännöt, kyseiset säännökset on aiheellista sisällyttää tähän asetukseen.

(84)

Kilpailusääntöjä, jotka koskevat perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, olisi sovellettava maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan, jollei niiden soveltaminen estä kansallisten maatalouden markkinajärjestelyjen toimintaa tai vaaranna YMP:n tavoitteiden saavuttamista.

(85)

Sellaisten maataloustuottajien yhteenliittymien asemaan, jotka nimenomaan pyrkivät tuottamaan tai pitämään kaupan maataloustuotteitaan yhteisesti tai käyttämään yhteisiä laitoksia, on sovellettava erityistä lähestymistapaa, jollei tällaisella yhteisellä toiminnalla estetä kilpailua tai vaaranneta perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttamista.

(86)

Sen välttämiseksi, että YMP:n kehittäminen vaarantuisi, sekä asianomaisten yritysten oikeusturvan ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi, ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta tutkia komission päätöksiä, ainoastaan komissiolla oltava toimivalta ratkaista, ovatko perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetut sopimukset, päätökset ja menettelytavat YMP tavoitteiden mukaisia.

(87)

Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Tietyissä tilanteissa olisi sallittava poikkeuksia. Tällaisia poikkeuksia sovellettaessa komission olisi voitava laatia luettelo nykyisistä, uusista tai ehdotetuista kansallisista tuista, annettava jäsenvaltioille aiheellisia huomautuksia ja ehdotettava niille sopivia toimenpiteitä.

(88)

Suomi ja Ruotsi ovat liittymisestään lähtien saaneet myöntää tukea porojen ja porotuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen kyseisen alan erityisen taloudellisen tilanteen vuoksi. Lisäksi Suomi saa erityisten ilmasto-olosuhteidensa vuoksi myöntää komission suostumuksella tukea tietyille määrille siemeniä ja tietyille määrille siemenviljaa, jotka on tuotettu yksinomaan Suomessa. Nämä poikkeukset on tarpeen säilyttää.

(89)

Sokerijuurikkaan viljelijät kohtaavat erityisen vakavia sopeutumisongelmia jäsenvaltioissa, joiden sokerikiintiöitä supistetaan merkittävästi. Tällöin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 f luvussa säädetty sokerijuurikkaan viljelijöille myönnettävä yhteisön siirtymäkauden tuki ei täysin riitä viljelijöiden vaikeuksien ratkaisemiseen. Sen vuoksi jäsenvaltioille, jotka ovat vähentäneet asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistettua sokerikiintiötään yli 50 prosenttia, olisi annettava lupa myöntää tukea sokerijuurikkaan viljelijöille yhteisön siirtymäkauden tuen soveltamisaikana. Sen varmistamiseksi, etteivät jotta jäsenvaltiot myönnä sokerijuurikkaan viljelijöille näiden tarpeita suurempaa valtiontukea, valtiontuen kokonaismäärän määrittämiseksi olisi edelleen edellytettävä komission hyväksyntää lukuun ottamatta Italiaa, jossa eniten tuottavan sokerijuurikkaan osalta voidaan arvioida tarvittavan 11 euroa tuotettua sokerijuurikastonnia kohti markkinaehtoihin sopeutumiseksi uudistuksen jälkeen. Lisäksi olisi pidettävä voimassa järjestelyt, joiden ansiosta sokerijuurikkaan viljelijät voivat hyötyä valtiontuesta suoraan tai epäsuorasti, ottaen huomioon Italiassa todennäköisesti ilmenevät erityisongelmat.

(90)

Suomessa sokerijuurikasta viljellään erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa, jotka sokeriuudistuksen yleisten vaikutusten ohella haittaavat tätä alaa. Sen vuoksi olisi pidettävä voimassa sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä annettu säännös, jonka mukaan tämä jäsenvaltio voi myöntää sokerijuurikkaan viljelijöilleen pysyvästi riittävän määrän valtiontukea.

(91)

Ottaen huomioon erityisen tilanteen Saksassa, missä kansallista tukea myönnetään tällä hetkellä lukuisille alkoholin pienehköille tuottajille Saksan alkoholimonopolia koskevien erityisehtojen nojalla, on tarpeen sallia tällaisen tuen myöntämisen jatkuminen tietyn rajoitetun ajan. On myös tarpeen säätää siitä, että komissio antaa tämän ajanjakson päättyessä poikkeuksen toimimisesta kertomuksen, johon liitetään asianmukaisia ehdotuksia.

(92)

Jos jokin jäsenvaltio haluaa tukea alueellaan toimenpiteitä maidon ja maitotuotteiden kulutuksen edistämiseksi yhteisössä, olisi säädettävä mahdollisuudesta rahoittaa tällaisia toimenpiteitä perimällä maidontuottajilta kansallisella tasolla myynninedistämismaksua.

(93)

Kuivatun rehun tuotannon mahdollisten kehityssuuntausten huomioon ottamiseksi komission olisi esitettävä neuvostolle kuivatun rehun yhteisen markkinajärjestelyn arvioinnin perusteella ennen 30 päivää syyskuuta 2008 mainittua alaa koskeva kertomus. Kertomukseen olisi liitettävä tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Lisäksi komission olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle mehiläishoitoalalla sovellettavasta tukijärjestelmästä.

(94)

Yhteisön humalamarkkinoiden nykytilasta ja niiden kehitysnäkymistä tarvitaan asianmukaista tietoa. Tästä syystä olisi säädettävä kaikkien yhteisössä tuotetun humalan toimitussopimusten rekisteröinnistä.

(95)

On aiheellista säätää tietyin edellytyksin ja tiettyjen tuotteiden osalta toimenpiteistä, jotka toteutetaan, jos markkinat häiriintyvät tai ovat vaarassa häiriintyä sisämarkkinahintojen tai maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen huomattavien muutosten vuoksi.

(96)

On tarpeen ottaa käyttöön maatalousperäistä etyylialkoholia koskevia erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan kerätä taloudellisia tietoja ja analysoida tilastotietoja markkinoiden seurannan mahdollistamiseksi. Siltä osin kuin maatalousperäisen etyylialkoholin markkinat liittyvät etyylialkoholin markkinoihin yleensä, on syytä saada tietoja myös muun kuin maatalousperäisen etyylialkoholin markkinoista.

(97)

Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista aiheutuvat menot asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaisesti.

(98)

Komissiolle olisi annettava valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi hätätilanteissa.

(99)

Koska maataloustuotteiden yhteismarkkinat kehittyvät jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi annettava toisilleen kaikki tällaiseen kehitykseen liittyvät tiedot.

(100)

Jotta voidaan välttää tässä asetuksessa säädettyjen etujen väärinkäyttö, näitä etuja ei saisi myöntää tai ne olisi tapauksen mukaan peruutettava, jos todetaan, että vaadittavat edellytykset näiden etujen saamiseksi on luotu keinotekoisesti ja tämän asetuksen tavoitteiden vastaisesti.

(101)

Tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattamisen takaamiseksi tarvitaan valvontaa ja, jollei niitä ole noudatettu, on sovellettava hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä. Tämän vuoksi komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä tämän mukaiset säännöt, myös ne, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisesta johtuvaa aiheettomien maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita.

(102)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi pääsääntöisesti päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (44) mukaisesti. Komissiolle olisi kuitenkin annettava valtuudet toimia oma-aloitteisesti sellaisten sillä tämän asetuksen mukaan olevien valtuuksien osalta, jotka liittyvät komission toimivaltaan, edellyttävät nopeaa toimintaa tai ovat luonteeltaan pelkästään hallinnollisia.

(103)

Koska tähän asetukseen on otettu mukaan hedelmiä ja vihanneksia sekä jalostettuja hedelmä- ja vihannestuotteita sekä viiniä koskeviin yhteisiin markkinajärjestelyihin sisältyviä tiettyjä näkökohtia, näihin yhteisiin markkinajärjestelyihin olisi tehtävä tiettyjä muutoksia.

(104)

Tähän asetukseen sisällytetään perustamissopimuksen kilpailusääntöjen sovellettavuutta koskevat säännökset. Nämä säännökset ovat tähän asti sisältyneet neuvoston asetukseen (EY) N:o 1184/2006. Mainitun asetuksen soveltamisalaa olisi muutettava, jotta sen säännöksiä voidaan soveltaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomiin tuotteisiin, jotka on lueteltu perustamissopimuksen liitteessä I.

(105)

Tähän asetukseen sisällytetään johdanto-osan 2 ja 3 kappaleessa lueteltuihin perusasetuksiin sisältyvät säännökset, lukuun ottamatta niitä, jotka sisältyvät asetuksiin (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1493/1999. Lisäksi tähän asetukseen sisällytetään seuraavien asetusten säännökset:

neuvoston asetus (ETY) N:o 2729/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, viljan, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien sekoituksiin sovellettavista tuontimaksuista;

neuvoston asetus (ETY) N:o 2763/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, yksityisen varastoinnin tukien myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä sianliha-alalla (45);

neuvoston asetus (ETY) N:o 2782/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, siitosmunien ja siipikarjan poikasten tuotannosta ja pitämisestä kaupan;

neuvoston asetus (ETY) N:o 707/76, annettu 25 päivänä maaliskuuta 1976, silkkiäistoukkien kasvattajien tuottajaryhmittymien hyväksymisestä (46);

neuvoston asetus (ETY) N:o 1055/77, annettu 17 päivänä toukokuuta 1977, interventioelimen ostamien tuotteiden varastoinnista ja siirtämisestä (47);

neuvoston asetus (ETY) N:o 2931/79, annettu 20 päivänä joulukuuta 1979, kolmannessa maassa erityistuontikohtelun saavien maataloustuotteiden viennin tukemisesta (48);

neuvoston asetus (ETY) N:o 3220/84, annettu 13 päivänä marraskuuta 1984, yhteisön sianruhojen luokitusasteikosta;

neuvoston asetus (ETY) N:o 1898/87, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1987, maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä käytettyjen nimikkeiden suojelusta;

neuvoston asetus (ETY) N:o 3730/87, annettu 10 päivänä joulukuuta 1987, yleisistä säännöistä yhteisön vähävaraisimmille henkilöille jaettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovuttamisesta interventiovarastoista tietyille järjestöille;

neuvoston asetus (ETY) N:o 386/90, annettu 12 päivänä helmikuuta 1990, tukea tai muita taloudellisia suorituksia saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä suoritettavasta valvonnasta (49);

neuvoston asetus (ETY) N:o 1186/90, annettu 7 päivänä toukokuuta 1990, yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen laatuluokituksen soveltamisalan laajentamisesta;

neuvoston asetus (ETY) N:o 1906/90, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista;

neuvoston asetus (ETY) N:o 2204/90, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1990, maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista täydentävistä yleisistä säännöistä juustojen osalta;

neuvoston asetus (ETY) N:o 2077/92, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992, tupakka-alan toimialakohtaisista järjestöistä ja sopimuksista (50);

neuvoston asetus (ETY) N:o 2137/92, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, lampaanruhojen yhteisön luokitteluasteikosta ja tuoreiden ja jäähdytettyjen lampaanruhojen yhteisön vakiolaadusta ja asetuksen (ETY) N:o 338/91 voimassaolon jatkamisesta;

neuvoston asetus (EY) N:o 2991/94, annettu 5 päivänä joulukuuta 1994, levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista;

neuvoston asetus (EY) N:o 2597/97, annettu 18 päivänä joulukuuta 1997, maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista lisäsäännöistä kulutukseen tarkoitetun maidon osalta;

neuvoston asetus (EY) N:o 2250/1999, annettu 22 päivänä lokakuuta 1999, Uudesta-Seelannista peräisin olevaa voita koskevasta tariffikiintiöstä (51);

neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta;

neuvoston asetus (EY) N:o 1028/2006, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2006, munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista;

neuvoston asetus (EY) N:o 1183/2006, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta.

(106)

Mainitut asetukset olisi tämän vuoksi kumottava. Oikeusvarmuuden vuoksi ja ottaen huomioon tällä asetuksella kumottavien säädösten sekä kyseisten säädösten nojalla annettujen tai muutettujen säädösten lukumäärän on aiheellista selventää, että kumoaminen ei vaikuta niiden säädösten voimassaoloon, jotka on annettu kumotun säädöksen nojalla, tai niiden muutosten voimassaoloon, jotka kumotulla säädöksellä on tehty muihin säädöksiin.

(107)

Tätä asetuksen soveltaminen olisi pääsääntöisesti aloitettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Sen varmistamiseksi, etteivät tämän asetuksen uudet säännökset vaikuta meneillään olevaan markkinointivuoteen 2007/2008 niiden alojen osalta, joille markkinointivuodet on vahvistettu. Tätä asetusta olisi sen vuoksi olisi sen vuoksi sovellettava kyseisten alojen osalta vasta markkinointivuoden 2008/2009 alusta. Tämän johdosta näitä aloja koskevia asetuksia olisi sovellettava edelleen vastaavan markkinointivuoden 2008/2009 loppuun.

(108)

Tiettyjen sellaisten alojen osalta, joille ei ole vahvistettu markkinointivuosia olisi lisäksi säädettävä myöhemmästä soveltamispäivästä, jotta voidaan varmistaa joustava siirtyminen olemassa olevista markkinajärjestelyistä tähän asetukseen. Tämän johdosta olemassa olevia markkinointijärjestelyjä koskevat asetusten voimassaolon olisi näiden alojen osalta jatkuttava tässä asetuksessa säädettyyn myöhempään soveltamispäivään asti.

(109)

Asetuksen (EY) N:o 386/90 osalta toimivalta mainitussa asetuksessa säädetyn asiasisällön hyväksymiseen siirretään tällä asetuksella komissiolle. Lisäksi asetukset (ETY) N:o 3220/84, (ETY) N:o 1186/90, (ETY) N:o 2137/92 ja (EY) N:o 1183/2006 kumotaan tällä asetuksella, samalla kun vain tietyt osat kyseisistä asetuksista siirretään tähän asetukseen. Kyseisiin asetuksiin nykyisin sisältyvät muut yksityiskohdat on näin ollen käsiteltävä säännöissä, jotka komission on vielä määrä antaa. Komissiolle olisi annettava jonkin verran lisäaikaa asiaa koskevien sääntöjen vahvistamista varten. Mainittuja asetuksia olisi näin ollen sovellettava 31 päivään joulukuuta 2008.

(110)

Seuraavat asetukset ovat vanhentuneet, ja ne olisi kumottava:

neuvoston asetus (ETY) N:o 315/68, annettu 12 päivänä maaliskuuta 1968, kukkasipulien ja -mukuloiden laatuvaatimusten vahvistamisesta (52);

neuvoston asetus (ETY) N:o 316/68, annettu 12 päivänä maaliskuuta 1968, tuoreiden leikkokukkien ja tuoreen leikkovihreän laatuvaatimuksista (53);

neuvoston asetus (ETY) N:o 2517/69, annettu 9 päivänä joulukuuta 1969, tietyistä toimenpiteistä yhteisön hedelmätuotannon tervehdyttämiseksi (54);

neuvoston asetus (ETY) N:o 2728/75, annettu 29 päivänä lokakuuta 1975, tärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden ja perunatärkkelyksen tuotanto- ja kauppatuesta (55);

neuvoston asetus (ETY) N:o 1358/80, annettu 5 päivänä kesäkuuta 1980, täysikasvuisten nautojen ohjehinnan ja interventiohinnan vahvistamisesta markkinointivuodelle 1980/1981 sekä yhteisön täysikasvuisten nautojen ruhojen luokitteluasteikon käyttöönottamisesta (56);

neuvoston asetus (ETY) N:o 4088/87, annettu 21 päivänä joulukuuta 1987, etuustullien soveltamisedellytyksistä tiettyjen Kyprokselta, Israelista ja Jordaniasta peräisin olevien kukkaviljelytuotteiden tuontiin (57);

neuvoston päätös 74/583/ETY, tehty 20 päivänä marraskuuta 1974, sokerin liikkeiden valvonnasta (58).

(111)

Siirtyminen tällä asetuksella kumottavien asetusten säännöksissä ja asetuksissa säädetyistä nykyisistä järjestelyistä voi aiheuttaa vaikeuksia, joita tässä asetuksessa ei ole käsitelty. Tällaisten vaikeuksien ratkaisemiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

SISÄLLYSLUETTELO

I OSA

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

II OSA

SISÄMARKKINAT

I OSASTO

MARKKINAINTERVENTIOT

I LUKU

Julkiset interventiot ja yksityinen varastointi

I jakso

Yleiset säännökset

II jakso

Julkiset inverventiot

I alajakso

Yleiset säännökset

II alajakso

Ostojen aloittaminen ja keskeyttäminen

III alajakso

Interventiohinta

IV alajakso

Interventiomyynti

III jakso

Yksityinen varastointi

I alajakso

Pakollinen tuki

II alajakso

Vapaaehtoinen tuki

IV jakso

Yhteiset säännökset

II LUKU

Erityiset interventiotoimenpiteet

I jakso

Poikkeukselliset markkinatukitoimenpiteet

II jakso

Vilja- ja riisialojen toimenpiteet

III jakso

Sokerialan toimenpiteet

IV jakso

Tarjonnan mukauttaminen

III LUKU

Tuotannon rajoittamista koskevat järjestelmät

I jakso

Yleiset säännökset

II jakso

Sokeri

I alajakso

Kiintiön myöntäminen ja hallinnointi

II alajakso

Kiintiön ylittäminen

III jakso

Maito

I alajakso

Yleiset säännökset

II alajakso

Kiintiön myöntäminen ja hallinnointi

III alajakso

Kiintiön ylittäminen

IV jakso

Menettelysäännökset

IV LUKU

Tukijärjestelmät

I jakso

Jalostustuki

I alajakso

Kuivattu rehu

II alajakso

Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava

II jakso

Tuotantotuki

III jakso

Tuet maito- ja maitotuotealalla

IV jakso

Tuet oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla

V jakso

Yhteisön tupakkarahasto

VI jakso

Mehiläishoitoalaa koskevat erityissäännökset

VII jakso

Tuet silkkiäistoukka-alalla

II OSASTO

KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTANTOA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I LUKU

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja tuotantoedellytykset

I jakso

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

II jakso

Tuotantoedellytykset

III jakso

Menettelysäännöt

II LUKU

Tuottajaorganisaatiot, toimialakohtaiset organisaatiot ja toimijaorganisaatiot

I jakso

Yleiset periaatteet

II jakso

Tupakka-alan toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännöt

III jakso

Menettelysäännöt

III OSA

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I LUKU

Yleiset säännökset

II LUKU

Tuonti

I jakso

Tuontitodistukset

II jakso

Tuontitullit ja maksut

III jakso

Tuontikiintiön hallinnointi

IV jakso

Eräitä tuotteita koskevat erityissäännökset

I alajakso

Tuontia koskevat erityissäännökset vilja- ja riisialalla

II alajakso

Sokerin tuontietuusjärjestelyt

III alajakso

Hampun tuontia koskevat erityissäännökset

IV alajakso

Humalan tuontia koskevat erityissäännökset

V jakso

Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus

III LUKU

Vienti

I jakso

Vientitodistukset

II jakso

Vientituet

III jakso

Vientikiintiön hallinnointi maito- ja maitotuotealalla

IV jakso

Erityistuontikohtelu kolmansissa maissa

V jakso

Eläviä kasveja koskevat erityissäännökset

VI jakso

Ulkoinen jalostus

IV OSA

KILPAILUSÄÄNNÖT

I LUKU

Yrityksiin sovellettavat säännöt

II LUKU

Valtiontukisäännöt

V OSA

YKSITTÄISIÄ ALOJA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

VI OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

VII OSA

TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Täytäntöönpanosäännökset

II LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

LIITE I

LUETTELO 1 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA

I osa:

Vilja

II osa:

Riisi

III osa:

Sokeri

IV osa:

Kuivattu rehu

V osa:

Siemenet

VI osa:

Humala

VII osa:

Oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit

VIII osa:

Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava ja hamppu

IX osa:

Hedelmät ja vihannekset

X osa:

Hedelmä- ja vihannesjalosteet

XI osa:

Banaanit

XII osa:

Viini

XIII osa:

Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä

XIV osa:

Raakatupakka

XV osa:

Naudanliha

XVI osa:

Maito ja maitotuotteet

XVII osa:

Sianliha

XVIII osa:

Lampaan- ja vuohenliha

XIX osa:

Munat

XX osa:

Siipikarjanliha

XXI osa:

Muut tuotteet

LIITE II

LUETTELO 1 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA

I osa:

Maatalousperäinen etyylialkoholi

II osa:

Mehiläistuotteet

III osa:

Silkkiäistoukat

LIITE III

2 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT MÄÄRITELMÄT

I osa:

Riisialan määritelmät

II osa:

Sokerialan määritelmät

III osa:

Humala-alan määritelmät

IV osa:

Naudanliha-alan määritelmät

V osa:

Maito- ja maitotuotealan määritelmät

VI osa:

Muna-alan määritelmät

VII osa:

Siipikarjanliha-alan määritelmät

VIII osa:

Mehiläishoitoalan määritelmät

LIITE IV

RIISIN JA SOKERIN VAKIOLAATU

A.

Paddy- eli raakariisin vakiolaatu

B.

Sokerin vakiolaadut

LIITE V

42 ARTIKLASSA ARTIKLASSA TARKOITETUT YHTEISÖN RUHOJEN LUOKITTELUASTEIKOT

A.

Yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikko

B.

Yhteisön sianruhojen luokitusasteikko

C.

Yhteisön lampaanruhojen luokitusasteikko

LIITE VI

56 JA 59 ARTIKLASSA TARKOITETUT KANSALLISET JA ALUEELLISET KIINTIÖT

LIITE VII

58 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT ISOGLUKOOSIN TÄYDENTÄVÄT KIINTIÖT

LIITE VIII

SOKERI- TAI ISOGLUKOOSIKIINTIÖIDEN SIIRTOA 60 ARTIKLAN MUKAISESTI KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT

LIITE IX

KANSALLISET KIINTIÖT JA RAKENNEUUDISTUSVARANNON MÄÄRÄT

LIITE X

70 ARTIKLASSA TARKOITETTU VIITERASVAPITOISUUS

LIITE XI

 

A.

94 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun taatun enimmäismäärän jako jäsenvaltioiden kesken

B.

89 artiklassa tarkoitetun taatun enimmäismäärän jako jäsenvaltioiden kesken

LIITE XII

114 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT MAIDON JA MAITOTUOTTEIDEN MÄÄRITELMÄT JA NIMITYKSET

LIITE XIII

114 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU IHMISRAVINNOKSI TARKOITETUN MAIDON KAUPAN PITÄMINEN

LIITE XIV

116 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUNA- JA SIIPIKARJA-ALOJEN TUOTTEIDEN KAUPAN PITÄMISTÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

A.

Gallus gallus -lajien munien kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

B.

Siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

C.

Siitosmunien ja siipikarjan poikasten tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

LIITE XV

115 ARTIKLASSA TARKOITETUT LEVITETTÄVIIN RASVOIHIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET

Liitteen XV lisäys

 

LIITE XVI

118 ARTIKLASSA TARKOITETUT OLIIVIÖLJYJEN JA OLIIVIN PURISTEMASSAÖLJYJEN KUVAUKSET JA MÄÄRITELMÄT

LIITE XVII

137 JA 139 ARTIKLASSA TARKOITETUT RIISIN TUONTITULLIT

LIITE XVIII

138 ARTIKLASSA TARKOITETUT BASMATI-RIISIN LAJIKKEET

LIITE XIX

153 ARTIKLAN 3 KOHDASSA JA 154 ARTIKLAN 1 KOHDAN b ALAKOHDASSA SEKÄ LIITTEESSÄ III OLEVAN II OSAN 12 KOHDASSA TARKOITETUT VALTIOT

LIITE XX

VILJA-, RIISI-, SOKERI-, MAITO- JA MUNA-ALAN TAVARALUETTELO 23 ARTIKLAN a ALAKOHDAN ii ALAKOHDASSA SÄÄDETTYÄ TARKOITUSTA JA III OSAN III LUVUN II JAKSOSSA TARKOITETTUA VIENTITUKIEN MYÖNTÄMISTÄ VARTEN

I osa:

Vilja

II osa:

Riisi

III osa:

Sokeri

IV osa:

Maito

V osa:

Munat

LIITE XXI

LUETTELO TIETYISTÄ SOKERIA SISÄLTÄVISTÄ TAVAROISTA III OSAN III LUVUN II JAKSOSSA TARKOITETTUA VIENTITUKIEN MYÖNTÄMISTÄ VARTEN

LIITE XXII

202 ARTIKLASSA TARKOITETUT VASTAAVUUSTAULUKOT

I OSA

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavien alojen tuotteita, joista säädetään tarkemmin liitteessä I, koskeva yhteinen markkinajärjestely:

a)

vilja, liitteessä I oleva I osa;

b)

riisi, liitteessä I oleva II osa;

c)

sokeri, liitteessä I oleva III osa;

d)

kuivattu rehu, liitteessä I oleva IV osa;

e)

siemenet, liitteessä I oleva V osa;

f)

humala, liitteessä I oleva VI osa;

g)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, liitteessä I oleva VII osa;

h)

pellava ja hamppu, liitteessä I oleva VIII osa;

i)

hedelmät ja vihannekset, liitteessä I oleva IX osa;

j)

hedelmä- ja vihannesjalosteet, liitteessä I oleva X osa;

k)

banaanit, liitteessä I oleva XI osa;

l)

viini, liitteessä I oleva XII osa;

m)

elävät kasvit ja kukkaviljelytuotteet, liitteessä I oleva XIII osa, jäljempänä ’elävien kasvien ala’;

n)

raakatupakka, liitteessä I oleva XIV osa;

o)

naudanliha, liitteessä I oleva XV osa;

p)

maito ja maitotuotteet, liitteessä I oleva XVI osa;

q)

sianliha, liitteessä I oleva XVII osa;

r)

lampaan- ja vuohenliha, liitteessä I oleva XVIII osa;

s)

munat, liitteessä I oleva XIX osa;

t)

siipikarjanliha, liitteessä I oleva XX osa;

u)

muut tuotteet, liitteessä I oleva XXI osa.

2.   Hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan ja viinialan osalta sovelletaan ainoastaan tämän asetuksen 195 artiklaa.

3.   Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavilla aloilla toteutettavat erityistoimenpiteet, jotka luetellaan ja jotka voidaan tarvittaessa määritellä tarkemmin liitteessä II:

a)

maatalousperäinen etyylialkoholi, liitteessä II oleva I osa, jäljempänä ’maatalousperäinen etyylialkoholiala’;

b)

mehiläistuotteet, liitteessä II oleva II osa, jäljempänä ’mehiläishoitoala’;

c)

silkkiäistoukat, liitteessä II oleva III osa.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan liitteessä III vahvistettuja tiettyjä aloja koskevia määritelmiä.

2.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’viljelijällä’ asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 määriteltyä viljelijää;

b)

’maksajavirastolla’ jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaisesti nimeämää elintä tai nimeämiä elimiä;

c)

’interventiohinnalla’ hintaa, jolla tuotteet on ostettava julkiseen interventioon.

3 artikla

Markkinointivuodet

Vahvistetaan seuraavat markkinointivuodet:

a)

tietyn vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta banaanialalla;

b)

1 päivästä huhtikuuta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta:

i)

kuivarehualalla,

ii)

silkkiäistoukka-alalla;

c)

1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta:

i)

vilja-alalla,

ii)

siemenalalla,

iii)

oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla,

iv)

pellava- ja hamppualalla,

v)

maito ja maitotuotealalla;

d)

1 päivästä syyskuuta seuraavan vuoden 31 päivään elokuuta riisialalla;

e)

1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta sokerialalla.

4 artikla

Komission toimivalta

Kun toimivaltaa on siirretty komissiolle, se toimii 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

5 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio voi antaa 2 artiklan soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

Komissio voi muuttaa liitteessä III olevassa I osassa vahvistettuja riisin määritelmiä ja mainitussa liitteessä olevan II osan 12 kohdassa vahvistettua AKT-maista/Intiasta peräisin olevan sokerin määritelmää.

Komissio voi myös vahvistaa riisin muuntokurssit jalostuksen eri vaiheissa, jalostuskustannukset ja sivutuotteiden arvon.

II OSA

SISÄMARKKINAT

I OSASTO

MARKKINAINTERVENTIOT

I LUKU

Julkiset interventiot ja yksityinen varastointi

I jakso

Yleiset säännökset

6 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä luvussa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan tarvittaessa julkisiin interventio-ostoihin ja yksityiseen varastointiin myönnettäviin tukiin seuraavilla aloilla:

a)

vilja;

b)

riisi;

c)

sokeri;

d)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

e)

naudanliha;

f)

maito ja maitotuotteet;

g)

sianliha;

h)

lampaan- ja vuohenliha.

2.   Tässä luvussa tarkoitetaan:

a)

’viljalla’ yhteisössä korjattua viljaa;

b)

’maidolla’ yhteisössä tuotettua lehmänmaitoa;

c)

’rasvattomalla maidolla’ suoraan ja yksinomaan yhteisössä tuotetusta lehmänmaidosta saatua rasvatonta maitoa;

d)

’kermalla’ suoraan ja yksinomaan maidosta saatua kermaa.

7 artikla

Yhteisön alkuperä

Julkisia interventio-ostoja voidaan soveltaa ainoastaan yhteisöstä peräisin oleviin tuotteisiin ja tukea niiden yksityiseen varastointiin voidaan myöntää ainoastaan tällaisille tuotteille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 2 kohdan soveltamista.

8 artikla

Viitehinnat

1.   Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tuotteille, joihin sovelletaan interventiotoimenpiteitä, vahvistetaan seuraavat viitehinnat:

a)

vilja-alalla:

101,31 euroa tonnilta korotettuna kuukausittain seuraavasti:

marraskuu: 0,46 eurolla tonnilta,

joulukuu: 0,92 eurolla tonnilta,

tammikuu: 1,38 eurolla tonnilta,

helmikuu: 1,84 eurolla tonnilta,

maaliskuu: 2,30 eurolla tonnilta,

huhtikuu: 2,76 eurolla tonnilta,

toukokuu: 3,22 eurolla tonnilta,

kesäkuu: 3,22 eurolla tonnilta.

Kesäkuussa voimassa oleva maissin ja durran viitehinta on voimassa saman vuoden heinä-, elo- ja syyskuussa;

b)

paddy- eli raakariisin osalta 150 euroa tonnilta vakiolaadulle sellaisena kuin se määritellään liitteessä IV olevassa A kohdassa;

c)

sokerialalla:

i)

valkoinen sokeri:

541,5 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009,

404,4 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen;

ii)

raakasokeri:

448,8 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009,

335,2 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

Edellä i ja ii alakohdassa säädettyjä viitehintoja sovelletaan vakiolaatuiseen, sellaisena kuin se määritellään liitteessä IV olevassa B kohdassa, pakkaamattomaan sokeriin, vapaasti tehtaalla;

d)

naudanliha-alalla 2 224 euroa tonnilta urospuolisten nautojen laatuluokkaan R3 kuuluville ruhoille 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon mukaisesti;

e)

maito- ja maitotuotealalla:

i)

246,39 euroa 100 kilogrammalta voita;

ii)

174,69 euroa 100 kilogrammalta rasvatonta maitojauhetta;

f)

sianliha-alalla 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella 42 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yhteisön sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:

i)

ruhot, joiden paino on vähintään 60 kilogrammaa, mutta alle 120 kilogrammaa: luokka E liitteessä V olevan B kohdan II kohdan mukaisesti;

ii)

ruhot, joiden paino on vähintään 120, mutta enintään 180 kilogrammaa: luokka R liitteessä V olevan B kohdan II kohdan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt viljan ja riisin viitehinnat koskevat purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa. Nämä viitehinnat koskevat kaikkia 41 artiklan mukaisesti nimettyjä yhteisön interventiokeskuksia.

3.   Neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen muuttaa tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettuja viitehintoja tuotannon ja markkinoiden kehityksen perusteella.

9 artikla

Sokerimarkkinoiden hintaselvitykset

Komissio ottaa käyttöön sokerimarkkinoilla esiintyviä hintoja koskevan tietojärjestelmän, johon kuuluu sokerimarkkinoiden hintatasojen julkaisemista koskeva järjestelmä.

Järjestelmän perustana ovat valkoista sokeria tuottavien yritysten tai muiden sokerikauppaan osallistuvien toimijoiden toimittamat tiedot. Näitä tietoja käsitellään luottamuksellisina.

Komissio varmistaa, että julkaistavista tiedoista ei voida tunnistaa yksittäisten yritysten tai toimijoiden hintoja.

II jakso

Julkiset interventiot

I alajakso

Yleiset säännökset

10 artikla

Julkiseen interventioon hyväksytyt tuotteet

1.   Julkista interventiota sovelletaan seuraaviin tuotteisiin tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komissio 43 artiklan mukaisesti määrittämien lisävaatimusten ja -edellytysten mukaisesti:

a)

tavallinen vehnä, durumvehnä, ohra, maissi ja durra;

b)

paddy- eli raakariisi;

c)

valkoinen sokeri tai raakasokeri edellyttäen, että kyseinen sokeri on tuotettu kiintiössä ja valmistettu yhteisössä korjatusta sokerijuurikkaasta tai -ruo'osta;

d)

tuore tai jäähdytetty naudanliha, joka kuuluu CN-koodeihin 0201 10 00 ja 0201 20 20–0201 20 50;

e)

yhteisön hyväksymässä yrityksessä suoraan ja yksinomaan pastöroidusta kermasta tuotettu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia;

f)

ensiluokkainen sumutuskuivattu rasvaton maitojauhe, joka on saatu yhteisön hyväksymässä yrityksessä suoraan ja yksinomaan rasvattomasta maidosta ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 35,6 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.

2.   Sianliha-alalla voidaan soveltaa julkista interventiota, jollei tässä jaksossa säädetyistä edellytyksistä ja niistä lisävaatimuksista ja -edellytyksistä, jotka komission antaa 43 artiklan mukaisesti, muuta johdu, CN -koodiin 0203 11 10 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen ruhojen tai puoliruhojen, alanimikkeeseen ex 0203 19 15 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen kyljen ja kupeen (lihaskudosta sisältävä silava) sekä alanimikkeeseen ex 0209 00 11 kuuluvan tuoreen tai jäähdytetyn sulattamattoman siansilavan osalta.

II alajakso

Ostojen aloittaminen ja keskeyttäminen

11 artikla

Vilja

1.   Viljan julkinen interventio on avoinna:

a)

1 päivästä elokuuta 30 päivään huhtikuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa;

b)

1 päivästä joulukuuta 30 päivään kesäkuuta Ruotsissa;

c)

1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta muissa jäsenvaltioissa.

Maissin julkisia interventio-ostoja tehdään kuitenkin enintään:

a)

700 000 tonnia markkinointivuonna 2008/2009;

b)

0 tonnia markkinointivuodesta 2009/2010 lähtien.

2.   Jos Ruotsin interventiojakso johtaa siihen, että tällaista viljaa saatetaan muista jäsenvaltioista interventioon Ruotsiin, komissio toteuttaa toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

12 artikla

Riisi

Paddy- eli raakariisin julkinen interventio on avoinna 1 päivän huhtikuuta ja 31 päivän heinäkuuta välisenä aikana. Julkisia interventio-ostoja tehdään kuitenkin enintään 75 000 tonnia jaksoa kohden.

13 artikla

Sokeri

1.   Sokerin julkinen interventio on avoinna markkinointivuosina 2008/2009 ja 2009/2010. Julkisia interventio-ostoja tehdään kuitenkin markkinointivuotta kohden enintään 600 000 tonnia valkoisena sokerina ilmaistuna.

2.   Markkinointivuoden aikana 1 kohdan mukaisesti varastoituun sokeriin ei saa soveltaa muita 32, 52 tai 63 artiklassa säädettyjä varastointitoimenpiteitä.

14 artikla

Naudanliha

1.   Komissio avaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta naudanlihan julkisen intervention, jos 42 artiklan 1 kohdassa säädetyn yhteisön ruhojen luokitteluasteikon perusteella noteerattu markkinoiden keskihinta jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion jollakin alueella on kahden peräkkäisen viikon ajan alle 1 560 euroa tonnilta.

2.   Komissio keskeyttää ilman 188 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta julkisen intervention, kun 1 kohdassa mainittu edellytys ei enää täyty vähintään yhden viikon aikana.

15 artikla

Voi

1.   Komissio avaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta voin julkisen intervention yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa minkä tahansa vuoden 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana, jos voin markkinahinnat kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ovat edustavana ajanjaksona alle 92 prosenttia viitehinnasta.

2.   Sitten kun voin markkinahinnat kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ovat edustavana ajanjaksona vähintään 92 prosenttia viitehinnasta, komissio keskeyttää ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta julkiset interventio-ostot.

Lisäksi jos interventioon tarjotut määrät ovat 1 kohdassa säädettynä aikana yli 30 000 tonnia, komissio voi keskeyttää julkiset interventio-ostot. Tässä tapauksessa ostot voidaan toteuttaa tarjouskilpailumenettelyllä komission myöhemmin määrittelemien tarjouseritelmien mukaisesti.

3.   Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt voin markkinahintojen toteamisesta.

16 artikla

Rasvaton maitojauhe

Rasvattoman maitojauheen julkinen interventio avataan 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana.

Komissio voi kuitenkin keskeyttää julkisen intervention heti, kun interventioon tarjotut määrät mainittuna aikana ylittävät 109 000 tonnia. Tässä tapauksessa ostot voidaan toteuttaa tarjouskilpailumenettelyllä komission myöhemmin määrittelemien tarjouseritelmien mukaisesti.

17 artikla

Sianliha

Komissio voi päättää avata julkisen intervention sianliha-alalla, kun teurastettujen sikojen yhteisön keskimääräinen markkinahinta, joka on vahvistettu kussakin jäsenvaltiossa yhteisön edustavilla markkinoilla noteerattujen ja kunkin jäsenvaltion sikakarjan suhteellista merkitystä ilmaisevilla kertoimilla painotettujen hintojen perusteella, on alle 103 prosenttia viitehinnasta ja tulee todennäköisesti pysymään tällä tasolla.

III alajakso

Interventiohinta

18 artikla

Vilja

Interventiohinnan on vastattava viitehintaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta laadullisista syistä johtuvia hinnankorotuksia tai -alennuksia.

19 artikla

Riisi

Riisin interventiohinnan on vastattava viitehintaa.

Jos maksajavirastolle tarjottujen tuotteiden laatu kuitenkin eroaa liitteessä IV olevassa A kohdassa määritellystä vakiolaadusta, interventiohintaa korotetaan tai lasketaan tämän mukaisesti.

Lisäksi komissio voi vahvistaa interventiohinnan korotuksia ja -alennuksia, jotta varmistetaan tuotannon suuntaaminen tiettyihin lajikkeisiin.

20 artikla

Sokeri

Sokerin interventiohinnan on oltava 80 prosenttia sitä markkinointivuotta seuraavaksi markkinointivuodeksi vahvistetusta viitehinnasta, jona tarjous jätetään.

Jos maksajavirastolle tarjotun sokerin laatu kuitenkin eroaa liitteessä IV olevassa B kohdassa määritellystä vakiolaadusta, jolle viitehinta on vahvistettu, interventiohintaa korotetaan tai alennetaan vastaavasti.

21 artikla

Naudanliha

1.   Komissio määrittää naudanlihan interventiohinnat ja interventioon hyväksytyt määrät tarjouskilpailumenettelyllä. Erityisolosuhteissa ne voidaan vahvistaa jäsenvaltiota tai jonkin jäsenvaltion aluetta kohden markkinoilla noteerattujen keskihintojen pohjalta.

2.   Vain sellaiset tarjoukset voidaan hyväksyä, jotka vastaavat enintään jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion jollakin alueella noteerattua markkinoiden keskihintaa, johon lisätään komission objektiivisin perustein määrittämä määrä.

22 artikla

Voi

Voin interventiohinnan on oltava 90 prosenttia viitehinnasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta interventiohinnan vahvistamista tarjouskilpailumenettelyllä 15 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

23 artikla

Rasvaton maitojauhe

Rasvattoman maidon interventiohinnan on vastattava viitehintaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta interventiohinnan vahvistamista tarjouskilpailumenettelyllä 16 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

Jos tosiasiallinen valkuaisainepitoisuus on kuitenkin pienempi kuin 10 artiklan f alakohdassa vahvistettu 35,6 painoprosentin vähimmäisvalkuaisainepitoisuus mutta vähintään 31,4 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta, interventiohinnan on vastattava viitehintaa, josta vähennetään 1,75 prosenttia kutakin 35,6 painoprosentin valkuaisainepitoisuuden alittavaa prosenttiyksikköä kohden.

24 artikla

Sianliha

1.   Komissio vahvistaa sianliha-alan interventiohinnan vakiolaatuisille sianruhoille. Interventiohinta ei saa olla korkeampi kuin 92 prosenttia eikä alempi kuin 78 prosenttia viitehinnasta.

2.   Muiden vakiolaatuisten tuotteiden kuin sianruhojen interventiohinnat lasketaan sianruhojen interventiohinnan pohjalta näiden tuotteiden kaupallisen arvon ja teurastettujen sikojen kaupallisen arvon suhteen perusteella.

3.   Muiden kuin vakiolaatuisten tuotteiden interventiohinnat lasketaan kyseisten vakiolaatuisten tuotteiden voimassa olevien hintojen pohjalta ottaen huomioon laatuerot vakiolaatuihin nähden. Näitä hintoja sovelletaan määritettyihin laatuihin.

IV alajakso

Interventiomyynti

25 artikla

Yleiset periaatteet

Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on myytävä siten, että vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan tuotteiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu sekä noudattaen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia sitoumuksia.

26 artikla

Sokerin myynti

Maksajavirastot saavat myydä julkisessa interventiossa ostetun sokerin vain hinnalla, joka on korkeampi kuin siksi markkinointivuodeksi vahvistettu viitehinta, jona myynti tapahtuu.

Komissio voi kuitenkin päättää, että maksajavirastot:

a)

saavat myydä sokeria ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla viitehinnalla tai sitä alemmalla hinnalla, jos sokeri on tarkoitettu

i)

käytettäväksi rehuna, tai

ii)

vietäväksi joko jalostamattomana tai jalostettuna perustamissopimuksen liitteessä I tai tämän asetuksen liitteessä XX olevassa III osassa luetelluiksi tuotteiksi;

b)

luovuttavat hallussaan olevan jalostamattoman sokerin yhteisön sisämarkkinoilla ihmisravintona käytettäväksi hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka kyseinen jäsenvaltio on tunnustanut tai tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio ei ole tunnustanut yhtään tällaista järjestöä, jotka komissio on tunnustanut, kulloistakin viitehintaa alemmalla hinnalla tai ilmaiseksi jaettavaksi osana yksittäisiä hätäapuoperaatioita.

27 artikla

Jakelu yhteisön vähävaraisimmille henkilöille

1.   Interventiovarastoissa olevia tuotteita on annettava tiettyjen nimettyjen järjestöjen saataville, jotta elintarvikkeita voidaan jakaa yhteisön vähävaraisimmille henkilöille vuosittaisen suunnitelman mukaisesti.

Jakelu on hoidettava

a)

ilmaiseksi, tai

b)

hintaan, joka ei missään tapauksessa ole nimetyille järjestöille toimen toteuttamisesta aiheutuneiden kustannusten oikeuttamaa tasoa korkeampi.

2.   Tuote voidaan hankkia yhteisön markkinoilta, kun

a)

sitä ei tilapäisesti ole saatavissa yhteisön interventiovarastoista 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen suunnitelman täytäntöönpanon aikana niin paljon, että suunnitelma voidaan panna täytäntöön yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, ja edellyttäen, että kustannukset pysyvät yhteisön talousarviossa tähän tarkoitukseen varattujen kustannusten rajoissa, tai

b)

suunnitelman täytäntöönpano edellyttäisi muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tuotetta tarvitaan, interventiossa olevien tuotteiden siirtoa jäsenvaltiosta toiseen pieninä määrinä.

3.   Kyseisten jäsenvaltioiden on nimettävä 1 kohdassa tarkoitetut järjestöt ja ilmoitettava komissiolle joka vuosi hyvissä ajoin, haluavatko ne soveltaa tätä järjestelmää.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet luovutetaan ilmaiseksi nimetyille järjestöille. Niiden kirjanpitoarvon on vastattava interventiohintaa, jota on tarvittaessa tarkistettu laatuerot huomioon ottavilla kertoimilla.

5.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti luovutetut tuotteet rahoitetaan maataloustukirahaston soveltuvan budjettikohdan määrärahoista Euroopan yhteisöjen talousarviosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 190 artiklan soveltamista. On mahdollista myös säätää, että tästä rahoituksesta katetaan tuotteiden kuljetuskustannukset interventiokeskuksista sekä hallinnolliset kustannukset, jotka aiheutuvat nimetyille järjestöille tässä artiklassa säädetyn järjestelmän täytäntöönpanosta, lukuun ottamatta 1 ja 2 kohdan soveltamisesta avunsaajalle aiheutuvia kustannuksia.

III jakso

Yksityinen varastointi

I alajakso

Pakollinen tuki

28 artikla

Tukikelpoiset tuotteet

Seuraavien tuotteiden yksityiseen varastointiin on myönnettävä tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 43 artiklan mukaisesti hyväksymien lisävaatimusten ja -edellytysten mukaisesti:

a)

seuraavien osalta:

i)

kerma,

ii)

yhteisön hyväksymässä yrityksessä kermasta tai maidosta tuotettu suolaton voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia,

iii)

yhteisön hyväksymässä yrityksessä kermasta tai maidosta tuotettu suolattu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 80 painoprosenttia, vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia ja suolapitoisuus enintään 2 painoprosenttia;

b)

juusto:

i)

vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen Grana Padano -juusto,

ii)

vähintään 15 kuukauden ikäinen Parmigiano Reggiano -juusto,

iii)

vähintään kolmen kuukauden ikäinen Provolone-juusto.

29 artikla

Kermaa ja voita koskevat edellytykset ja tuen taso

Komissio määrittää voin tukikelpoiset kansalliset laatuluokat. Voi on merkittävä tämän mukaisesti.

Komissio vahvistaa kerman ja voin tuen määrän ottaen huomioon varastointikustannukset sekä tuoreen voin ja varastoidun voin ennakoidun hintakehityksen.

Jos varastoja purettaessa markkinat ovat varastoinnin aikana kehittyneet epäedulliseen suuntaan, joka ei ollut ennakoitavissa, tuen määrää voidaan korottaa.

30 artikla

Juustoa koskevat edellytykset ja tuen taso

Komissio vahvistaa juustoon sovellettavat edellytykset ja maksettavan tuen määrän. Tuen määrä vahvistetaan ottaen huomioon varastointikustannukset ja markkinahintojen ennakoitu kehitys.

Komission ensimmäisen kohdan mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaa sen jäsenvaltion nimeämä maksajavirasto, jossa kyseiset juustot tuotetaan ja jossa ne saavat oikeuden alkuperänimitykseen.

II alajakso

Vapaaehtoinen tuki

31 artikla

Tukikelpoiset tuotteet

1.   Seuraavien tuotteiden yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 43 artiklan mukaisesti hyväksymien lisävaatimusten ja -edellytysten mukaisesti:

a)

valkoinen sokeri;

b)

oliiviöljy;

c)

jäljempänä 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetulla yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikolla luokiteltujen täysikasvuisten nautaeläinten tuore tai jäähdytetty liha, joka varastoidaan ruhoina, puoliruhoina, saman ruhon neljänneksinä, etuneljänneksinä tai takaneljänneksinä;

d)

suoraan ja yksinomaan rasvattomasta maidosta yhteisön hyväksymässä yrityksessä saatu ensiluokkainen rasvaton maitojauhe;

e)

varastointia kestävät juustot ja lampaan ja/tai vuohen maidosta valmistetut juustot, joiden kypsymisaika on vähintään kuusi kuukautta;

f)

sianliha,

g)

lampaan- ja vuohenliha.

Komissio voi muuttaa ensimmäisen kohdan c alakohdassa säädettyjen tuotteiden luetteloa markkinatilanteen sitä vaatiessa.

2.   Komissio vahvistaa 1 kohdassa säädetyn julkisen varastoinnin tuen ennakolta tai tarjouskilpailumenettelyllä.

Edellä 1 kohdan d ja e alakohdassa säädettyjen tuotteiden osalta tuki vahvistetaan varastointikustannusten sekä seuraavien perusteella:

i)

rasvattoman maitojauheen ennakoitu hintakehitys;

ii)

tukea saavien ja muiden markkinoille tulevien juustojen välillä ylläpidettävä tasapaino.

32 artikla

Valkoista sokeria koskevat myöntämisedellytykset

1.   Jos edustavana ajanjaksona todettu valkoisen sokerin yhteisön keskihinta on alhaisempi kuin viitehinta ja markkinoiden tilanne huomioon ottaen todennäköisesti pysyy mainitulla tasolla, komissio voi päättää myöntää tukea valkoisen sokerin yksityistä varastointia varten yrityksille, joille on myönnetty sokerikiintiö.

2.   Markkinointivuoden aikana 1 kohdan mukaisesti varastoituun sokeriin ei saa soveltaa muita 13, 52 tai 63 artiklan mukaisia varastointitoimenpiteitä.

33 artikla

Oliiviöljyä koskevat myöntämisedellytykset

Komissio voi päättää sallia, että riittävät takeet tarjoavat, jäsenvaltioiden hyväksymät elimet tekevät varastointisopimuksia kaupan pitämästään oliiviöljystä, jos yhteisön joidenkin alueiden markkinoilla esiintyy vakavia häiriöitä muun muassa silloin, kun edustavana ajanjaksona noteerattu markkinoiden keskihinta on alhaisempi kuin

a)

1 779 euroa tonnilta ekstra-neitsytoliiviöljyn osalta, tai

b)

1 710 euroa tonnilta neitsytoliiviöljyn osalta, tai

c)

1 524 euroa tonnilta sellaisen oliivilamppuöljyn osalta, jonka vapaiden happojen aste on 2; määrästä vähennetään 36,70 euroa tonnilta kutakin vapaiden happojen lisäastetta kohden.

34 artikla

Naudanliha-alan tuotteita koskevat myöntämisedellytykset

Kun 42 artiklan 1 kohdassa säädetyn yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon perusteella noteerattu yhteisön markkinoiden keskihinta on alle 103 prosenttia viitehinnasta ja tulee todennäköisesti pysymään tällä tasolla, komissio voi päättää myöntää tukea yksityistä varastointia varten.

35 artikla

Rasvatonta maitojauhetta koskevat myöntämisedellytykset

Komissio voi päättää myöntää tukea rasvattoman maitojauheen yksityistä varastointia varten erityisesti, jos tuotteen hintojen ja varastojen kehitys kuvastaa markkinoilla vallitsevaa vakavaa häiriötä, joka voidaan välttää tai jota voidaan lieventää kausittaisella varastoinnilla.

36 artikla

Juustoa koskevat myöntämisedellytykset

1.   Jos 31 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen juustotuotteiden hintojen kehitys ja varastotilanne osoittavat vakavaa markkinoiden epätasapainoa, joka voidaan poistaa tai jota voidaan vähentää kausittaisella varastoinnilla, komissio voi päättää myöntää tukea yksityistä varastointia varten.

2.   Jos varastointisopimuksen päättymisen aikaan varastossa olevien juustojen markkinahintojen taso on korkeampi kuin sopimusta allekirjoitettaessa, komissio voi päättää tarkistaa tuen määrää vastaavasti.

37 artikla

Sianlihaa koskevat myöntämisedellytykset

Kun sianruhojen yhteisön markkinoiden keskihinta, joka on vahvistettu kussakin jäsenvaltiossa yhteisön edustavilla markkinoilla noteerattujen ja kunkin jäsenvaltion sikakarjan suhteellista merkitystä ilmaisevilla kertoimilla painotettujen hintojen perusteella, on alle 103 prosenttia viitehinnasta ja tulee todennäköisesti pysymään tällä tasolla, komissio voi päättää myöntää tukea yksityistä varastointia varten.

38 artikla

Lampaan- ja vuohenlihaa koskevat myöntämisedellytykset

Komissio voi päättää myöntää tukea yksityistä varastointia varten, kun lampaan- ja vuohenlihan markkinatilanne osoittautuu erityisen vaikeaksi yhdellä tai useammalla seuraavista hinnanmäärittelyalueista:

a)

Iso-Britannia,

b)

Pohjois-Irlanti,

c)

jokainen jäsenvaltio erikseen, Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta.

IV jakso

Yhteiset säännökset

39 artikla

Varastointia koskevat säännöt

1.   Maksajavirastot eivät saa varastoida ostamiaan tuotteita sen jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, jonka lainkäyttövaltaan ne kuuluvat, jollei komissio ole antanut siihen ennakolta lupaa.

Tätä artiklaa sovellettaessa Belgian ja Luxemburgin alueita pidetään yhtenä jäsenvaltiona.

2.   Lupa on myönnettävä, jos varastointi on välttämätöntä, ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)

varastointimahdollisuudet ja -vaatimukset jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan maksajavirasto kuuluu, ja muissa jäsenvaltioissa;

b)

kaikki varastoinnista aiheutuvat lisäkustannukset jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan maksajavirasto kuuluu, ja kuljetuksesta aiheutuvat lisäkustannukset.

3.   Lupa varastointiin kolmannessa maassa myönnetään vain, jos varastointi toisessa jäsenvaltiossa aiheuttaa 2 kohdassa säädetyt perusteet huomioon ottaen huomattavia vaikeuksia.

4.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot todetaan kaikkien jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen.

5.   Mitään tulleja ja mitään yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti myönnettäviä tai kannettavia määriä ei sovelleta tuotteisiin, jotka

a)

kuljetetaan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyn luvan perusteella, tai

b)

siirretään yhdeltä maksajavirastolta toiselle.

6.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimiva maksajavirasto on vastuussa niistä tuotteista, jotka varastoidaan sen jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, jonka lainkäyttövaltaan se kuuluu.

7.   Jos maksajaviraston hallussaan pitämiä tuotteita, jotka ovat sen jäsenvaltion ulkopuolella, jonka lainkäyttövaltaan maksajavirasto kuuluu, ei tuoda takaisin tämän jäsenvaltion alueelle, tuotteet on myytävä varastointipaikkakunnalle vahvistetuin tai vahvistettavin hinnoin ja ehdoin.

40 artikla

Tarjouskilpailumenettelyä koskevat säännöt

Tarjouskilpailun on taattava kaikille asianosaisille yhtäläinen osallistumismahdollisuus.

Tarjouksia valittaessa etusijalle asetetaan yhteisölle edullisemmat tarjoukset. Sopimus voidaan aina jättää tekemättä.

41 artikla

Interventiokeskukset

1.   Komissio nimeää vilja- ja riisialojen interventiokeskukset ja määrittää niihin sovellettavat edellytykset.

Vilja-alan tuotteiden osalta komissio voi nimetä kullekin viljalajille oman interventiokeskuksen.

2.   Interventiokeskusten luetteloa laatiessaan komissio ottaa huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a)

keskusten sijainti kyseisten tuotteiden ylijäämäalueilla;

b)

riittävien tilojen ja teknisten laitteistojen saatavuus;

c)

suotuisa tilanne kuljetusvälineiden suhteen.

42 artikla

Ruhojen luokittelu

1.   Yhteisön ruhojen luokitteluasteikkoja sovelletaan liitteessä V vahvistettujen sääntöjen mukaisesti seuraavilla aloilla:

a)

täysikasvuisten nautaeläinten ruhoista saatu naudanliha;

b)

muiden sikojen kuin siitossikojen ruhoista saatu sianliha.

Lampaan- ja vuohenliha-alalla jäsenvaltiot voivat soveltaa yhteisön lampaanruhojen luokitteluasteikkoa liitteessä V olevan C kohdan sääntöjen mukaisesti.

2.   Täysikasvuisten nautaeläinten ja lampaiden ruhojen luokittelua koskevat paikan päällä tapahtuvat tarkastukset suorittaa yhteisön puolesta komission tarkastuskomitea, joka koostuu komission asiantuntijoista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista. Komitea antaa komissiolle ja jäsenvaltioille kertomuksen tehdyistä tarkastuksista.

Yhteisö vastaa tehdyistä tarkastuksista johtuvista kustannuksista.

43 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Rajoittamatta tämän luvun säännöksillä komissiolle annettujen erityisten toimivaltuuksien soveltamista komissio hyväksyy sen luvun täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka voivat liittyä erityisesti seuraaviin seikkoihin:

a)

täytettävät vaatimukset ja edellytykset sekä, kun on kyse sianlihasta, 10 artiklassa tarkoitettujen julkisessa interventiossa ostettujen tai 28 ja 31 artiklassa tarkoitettujen yksityisen varastoinnin tukea saavien tuotteiden luettelo erityisesti laadun, laaturyhmien, laatuluokkien, luokkien, määrien, pakkausten ja merkintöjen, enimmäisiän, säilytyksen, vaihe, johon tuotteen interventiohinta liittyy, yksityisen varastoinnin kesto;

b)

liitteessä IV olevaan B osan muutokset;

c)

tarvittaessa sovellettavien hinnankorotusten ja -alennusten asteikko;

d)

maksajavirastojen toteuttamassa julkiseen interventioon haltuunotossa ja yksityisen varastoinnin tukea myönnettäessä noudatettavat menettelyt ja edellytykset, erityisesti:

i)

sopimusten tekeminen ja niiden sisältö;

ii)

yksityisen varastoinnin kesto ja edellytykset, joita on noudatettava sopimuksissa mainittuja aikoja pidennettäessä tai lyhennettäessä;

iii)

edellytykset, joiden mukaisesti voidaan päättää yksityisen varastointisopimuksen kattamien tuotteiden saattamisesta uudelleen markkinoille tai niiden myynnistä;

iv)

jäsenvaltio, jossa yksityistä varastointia koskeva pyyntö voidaan esittää;

e)

17 artiklassa ja 37 artiklassa tarkoitettujen edustavien markkinoiden luettelon hyväksyminen;

f)

säännöt, jotka koskevat julkisessa interventiossa ostettujen tuotteiden myyntiedellytyksiä, erityisesti myyntihintaa, tuotteiden varastosta poistamisen edellytyksiä ja tarvittaessa varastosta poistettujen tuotteiden myöhempää käyttöä tai määräpaikkaa, tehtäviä tarkastuksia ja mahdollisesti sovellettavaa vakuusjärjestelmää;

g)

27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen suunnitelman laatiminen;

h)

edellytykset, joita sovelletaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa hankinnoissa yhteisön markkinoilta;

i)

39 artiklassa tarkoitettuja lupia koskevat säännöt mukaan lukien, kun se on ehdottoman välttämätöntä, kaupassa noudatettavia sääntöjä koskevat poikkeukset;

j)

tarjouskilpailua käytettäessä noudatettaviin menettelyihin liittyvät säännöt;

k)

41 artiklassa tarkoitettujen interventiokeskusten nimeämistä koskevat säännöt;

l)

edellytykset, jotka niiden varastojen on täytettävä, joihin tuotteita saa varastoida;

m)

42 artiklan 1 kohdassa säädetyt yhteisön ruhojen luokitteluasteikot erityisesti seuraavilta osin:

i)

määritelmät;

ii)

täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluun liittyvät ruhojen tarjontamuodot hintaselvitystä varten;

iii)

niiden toimenpiteiden osalta, jotka teurastamoiden on toteutettava liitteessä V olevan A kohdan III kohdan mukaisesti:

niitä teurastamoja koskevat direktiivin 88/409/ETY 5 artiklassa tarkoitetut poikkeukset, jotka haluavat rajoittaa tuotantonsa paikallisille markkinoille,

poikkeukset, joita voidaan myöntää pyynnöstä jäsenvaltioiden teurastamoille, joissa teurastetaan vähän nautaeläimiä;

iv)

luvan antaminen jäsenvaltioille olla soveltamatta sianruhojen luokitteluasteikkoa ja käyttää painon ja vähärasvaisen lihan osuuden lisäksi muita arviointiperusteita;

v)

säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden suorittamia tiettyjen tuotteiden hintaselvityksiä.

II LUKU

Erityiset interventiotoimenpiteet

I jakso

Poikkeukselliset markkinatukitoimenpiteet

44 artikla

Eläintaudit

1.   Komissio voi toteuttaa poikkeuksellisia markkinatukitoimenpiteitä eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien yhteisön sisäisen ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan rajoitusten huomioon ottamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä voidaan toteuttaa seuraavilla aloilla:

a)

naudanliha;

b)

maito ja maitotuotteet;

c)

sianliha;

d)

lampaan- ja vuohenliha;

e)

munat;

f)

siipikarjanliha.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä.

Ne voidaan toteuttaa vain, jos kyseinen yksi tai useampi jäsenvaltio on toteuttanut pikaisesti terveys- ja eläinlääkintätoimenpiteitä taudin pysäyttämistä varten, ja ne voidaan toteuttaa ainoastaan niin laajoina ja niin pitkän aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen asianomaisten markkinoiden tukemiseksi.

45 artikla

Kuluttajien luottamuksen menettäminen

Komissio voi toteuttaa siipikarjanliha- ja muna-aloilla poikkeuksellisia markkinatukitoimenpiteitä ottaakseen huomioon vakavat markkinahäiriöt, jotka liittyvät suoraan kansanterveyden tai eläinten terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen.

Nämä toimenpiteet toteutetaan kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä.

46 artikla

Rahoitus

1.   Yhteisö osallistuu 44 ja 45 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten toimenpiteiden rahoitukseen osuudella, joka on 50 prosenttia jäsenvaltioille aiheutuvista menoista.

Suu- ja sorkkataudin torjumiseksi naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla yhteisö osallistuu rahoitukseen kuitenkin osuudella, joka on 60 prosenttia tällaisista menoista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tuottajat osallistuvat jäsenvaltioille aiheutuviin menoihin, siitä ei seuraa kilpailun vääristymistä eri jäsenvaltioiden tuottajien kesken.

3.   Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta 44 ja 45 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksellisia toimenpiteitä koskeviin jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin.

II jakso

Vilja- ja riisialojen toimenpiteet

47 artikla

Erityiset markkinatoimenpiteet vilja-alalla

1.   Markkinatilanteen vaatiessa komissio voi toteuttaa erityisiä interventiotoimenpiteitä vilja-alalla. Tällaisia interventiotoimenpiteitä voidaan hyväksyä erityisesti, jos yhdellä tai useammalla yhteisön alueella markkinahinnat laskevat tai uhkaavat laskea suhteessa interventiohintaan.

2.   Komissio päättää erityisten interventiotoimenpiteiden laadusta ja soveltamisesta sekä näiden toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden myyntiin saattamisen edellytyksistä ja siinä noudatettavista menettelyistä tai muuta käyttöä koskevista edellytyksistä.

48 artikla

Erityiset markkinatoimenpiteet riisialalla

1.   Komissio voi toteuttaa erityistoimenpiteitä

a)

estääkseen tämän osan I luvun II jaksossa säädetyn riisialan julkisen intervention laajamittaisen soveltamisen tietyillä yhteisön alueilla;

b)

korvatakseen luonnonkatastrofeista johtuvan paddy- eli raakariisin puutteen.

2.   Komissio hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

III jakso

Sokerialan toimenpiteet

49 artikla

Sokerijuurikkaan vähimmäishinta

1.   Kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta on:

a)

27,83 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009;

b)

26,29 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vähimmäishintaa sovelletaan liitteessä IV olevassa B kohdassa määriteltyyn vakiolaatuiseen sokerijuurikkaaseen.

3.   Kiintiösokerin valmistukseen tarkoitettuja, sokerin valmistukseen soveltuvia kiintiösokerijuurikkaita ostavien sokeriyritysten on maksettava vähintään vähimmäishinta, jota mukautetaan korottamalla tai alentamalla hintaa, jos juurikkaat poikkeavat vakiolaadusta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja korotuksia ja alennuksia sovelletaan komission vahvistamien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

4.   Niiden sokerijuurikasmäärien osalta, jotka vastaavat teollisuudelle tarkoitetun sokerin tai ylijäämäsokerin määriä, joihin sovelletaan 64 artiklassa säädettyä ylijäämämaksua, asianomaisen sokeriyrityksen on mukautettava ostohintaa siten, että se on vähintään yhtä suuri kuin kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta.

50 artikla

Toimialakohtaiset sopimukset

1.   Toimialakohtaisten sopimusten ja toimitussopimusten on oltava 3 kohdan ja komission vahvistamien ostoehtojen mukaisia erityisesti sokerijuurikkaan osto-, toimitus-, haltuunotto- ja maksuehtojen osalta.

2.   Sokerijuurikkaan ja -ruo'on ostoehtoihin sovelletaan näiden raaka-aineiden yhteisön viljelijöiden ja yhteisön sokeriyritysten välisiä toimialakohtaisia sopimuksia.

3.   Toimitussopimuksessa on tehtävä ero sen mukaan, tulevatko sokerijuurikkaasta valmistettavat sokerimäärät olemaan:

a)

kiintiösokeria;

b)

kiintiön ulkopuolista sokeria.

4.   Kunkin sokeriyrityksen on toimitettava jäsenvaltiolle, jossa se tuottaa sokeria, seuraavat tiedot:

a)

edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut sokerijuurikasmäärät, joista ne ovat tehneet toimitussopimukset ennen kylvöä, sekä sopimuksen perustana oleva sokeripitoisuus;

b)

vastaava arvioitu saanto.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja.

5.   Jos sokeriyritys ei ole tehnyt ennen kylvöä toimitussopimusta, jonka mukaan yrityksen kiintiösokeria vastaavan sokerijuurikasmäärän osalta maksetaan kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta, sen on maksettava vähintään kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta kaikista sokerijuurikkaista, jotka se jalostaa sokeriksi.

6.   Toimialakohtaisissa sopimuksissa voidaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella poiketa 3 ja 4 kohdasta.

7.   Jos toimialakohtaisia sopimuksia ei ole, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava asianomaisten osapuolten etujen suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen mukaisesti.

51 artikla

Tuotantomaksu

1.   Sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottaville yrityksille myönnetyistä 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöistä peritään tuotantomaksu.

2.   Tuotantomaksu on 12 euroa tonnilta kiintiösokeria ja -inuliinisiirappia. Isoglukoosin tuotantomaksu on 50 prosenttia sokeriin sovellettavasta tuotantomaksusta.

3.   Jäsenvaltion on perittävä 1 kohdan mukaisesti maksettu tuotantomaksu kokonaisuudessaan alueelleen sijoittautuneilta yrityksiltä suhteessa niiden asianomaisen markkinointivuoden kiintiöön.

Yritysten on suoritettava maksut ennen asianomaisen markkinointivuoden helmikuun loppua.

4.   Yhteisön sokeri- ja inuliinisiirappiyritykset voivat vaatia, että sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijät tai juurisikurin toimittajat vastaavat enintään 50 prosentista asianomaisesta tuotantomaksusta.

52 artikla

Sokerin poistaminen markkinoilta

1.   Jotta markkinoiden rakenteellinen tasapaino säilyisi viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla, markkinoilta voidaan poistaa seuraavan markkinointivuoden alkuun asti tietty, kaikille jäsenvaltioille sama prosenttiosuus kiintiösokeria, -isoglukoosia ja -inuliinisiirappia ottaen huomioon perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat yhteisön sitoumukset.

Tällöin asianomaisena markkinointivuonna sama prosenttiosuus vähennetään 153 artiklassa säädetystä puhdistettavaksi tarkoitetun tuontiraakasokerin perinteisestä hankintatarpeesta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu markkinoiltapoistamisen prosenttiosuus vahvistetaan viimeistään 31 päivänä lokakuuta asianomaisena markkinointivuonna kyseisen markkinointivuoden odotettavissa olevien markkinasuuntausten perusteella.

3.   Kunkin yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, on varastoitava markkinoiltapoistamisjaksona omalla kustannuksellaan sokerimäärät, jotka johtuvat 1 kohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden soveltamisesta yrityksen tuotantokiintiöön kyseisenä markkinointivuonna.

Minä tahansa markkinointivuonna markkinoilta poistettuja sokerimääriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä. Odotettavissa olevat markkinasuuntaukset huomioon ottaen komissio voi kuitenkin päättää, että kuluvana ja/tai seuraavana markkinointivuonna markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia pidetään kokonaan tai osittain:

a)

ylijäämäsokerina, -isoglukoosina tai -inuliinisiirappina, jota voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina, isoglukoosina tai inuliinisiirappina, tai

b)

väliaikaisena kiintiötuotantona, josta osa voidaan varata vientiä varten noudattaen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia yhteisön sitoumuksia.

4.   Jos yhteisön sokeritarjonta on riittämätön, komissio voi päättää, että tietty määrä markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia voidaan myydä yhteisön markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä.

5.   Markkinointivuoden aikana tämän artiklan mukaisesti varastoituun sokeriin ei saa soveltaa muita 13, 32 tai 63 artiklan mukaisia varastointitoimenpiteitä.

53 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio voi hyväksyä antaa tämän jakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti:

a)

perusteet, joita sokeriyrityksiin sovelletaan myönnettäessä sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä ennen kylvöä toimitussopimukset 50 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

b)

52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun markkinoilta poistetun kiintiösokerin prosenttiosuuden;

c)

edellytykset, jotka liittyvät vähimmäishinnan maksamiseen silloin, kun markkinoilta poistettu sokeri myydään yhteisön markkinoilla 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

IV jakso

Tarjonnan mukauttaminen

54 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin

Jotta rohkaistaisiin ammattialajärjestöjä ja ammattialojen yhteisiä järjestöjä toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, komissio voi toteuttaa seuraavat elävien kasvien, naudanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan, munien ja siipikarjanlihan aloja koskevat toimenpiteet:

a)

toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan laatua;

b)

toimenpiteet, joilla pyritään edistämään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa järjestelyä;

c)

toimenpiteet, joilla pyritään helpottamaan markkinahintojen kehityksen seurantaa;

d)

toimenpiteet, joilla pyritään käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella mahdollistamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen.

III LUKU

Tuotannon rajoittamista koskevat järjestelmät

I jakso

Yleiset säännökset

55 artikla

Kiintiöjärjestelmät

1.   Kiintiöjärjestelmä koskee seuraavia tuotteita:

a)

65 artiklan a ja b alakohdassa määritellyt maito ja muut maitotuotteet;

b)

sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi.

2.   Jos tuottaja ylittää sovellettavan kiintiön eikä käytä sokerin ylijäämiä 61 artiklassa säädetyllä tavalla, näistä määristä peritään ylijäämämaksu, jollei II ja III jakson edellytyksistä muuta johdu.

3.   Tätä asetusta on sovellettava rajoittamatta perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1868/94 (59) soveltamista.

II jakso

Sokeri

I alajakso

Kiintiön myöntäminen ja hallinnointi

56 artikla

Kiintiön myöntäminen

1.   Liitteessä VI vahvistetaan sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin tuotantokiintiöt kansallisella tai alueellisella tasolla.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä kiintiö kullekin alueelleen sijoittautuneelle sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle, joka on hyväksytty 57 artiklan mukaisesti.

Kunkin yrityksen kiintiö on yhtä suuri kuin sille markkinointivuodeksi 2007/2008 asetuksen (EY) N:o 318/2006 mukaisesti myönnetty kiintiö.

3.   Jos kiintiö myönnetään sokeriyritykselle, jolla on useampia kuin yksi tuotantoyksikkö, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, jotka ne katsovat tarpeellisiksi sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöiden etujen huomioon ottamiseksi.

57 artikla

Hyväksytyt yritykset

1.   Jäsenvaltion on pyynnöstä myönnettävä hyväksyntä sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle tai näitä tuotteita joksikin 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisältyväksi tuotteeksi jalostavalle yritykselle, jos yritys täyttää seuraavat edellytykset:

a)

se todistaa, että sillä on ammattimainen tuotantokapasiteetti;

b)

se lupautuu toimittamaan tarvittavat tiedot ja hyväksyy tähän asetukseen liittyvät tarkastukset;

c)

sen hyväksyntää ei ole keskeytetty eikä peruutettu.

2.   Hyväksytyn yrityksen on toimitettava seuraavat tiedot sille jäsenvaltiolle, jonka alueella sokerijuurikas tai -ruoko korjataan tai jossa puhdistaminen tapahtuu:

a)

sokerijuurikkaan tai -ruo'on määrät, joista on tehty toimitussopimus, sekä arvioitu sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja sokerin vastaava saanto hehtaaria kohden;

b)

tiedot, jotka koskevat sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja raakasokerin suunniteltuja ja tosiasiallisia toimituksia sekä sokerintuotantoa ja sokerivarastoja;

c)

myydyn valkoisen sokerin määrät sekä vastaavat hinnat ja ehdot.

58 artikla

Isoglukoosin lisä- ja täydentävä kiintiö

1.   Markkinointivuonna 2008/2009 edellisen markkinointivuoden kiintiöön lisätään isoglukoosin lisäkiintiö, jonka suuruus on 100 000 tonnia. Tämä lisäys ei koske Bulgariaa ja Romaniaa.

Markkinointivuonna 2008/2009 edellisen markkinointivuoden kiintiöön lisätään isoglukoosin lisäkiintiö, jonka suuruus on Bulgarian osalta 11 045 tonnia ja Romanian osalta 1 966 tonnia.

Jäsenvaltion on myönnettävä yrityksille lisäkiintiöt suhteessa isoglukoosikiintiöihin, jotka niille on myönnetty 56 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Italia, Liettua ja Ruotsi voivat pyynnöstä myöntää alueelleen sijoittautuneelle yritykselle täydentävän isoglukoosikiintiön markkinointivuosina 2008/2009 ja 2009/2010. Täydentävien kiintiöiden enimmäismäärät jäsenvaltiota kohden vahvistetaan liitteessä VII.

3.   Yrityksille 2 kohdan mukaisesti myönnetyistä kiintiöistä on perittävä 730 euron kertamaksu. Se peritään myönnettyä täydentävän kiintiön tonnia kohden.

59 artikla

Kiintiöiden hallinnointi

1.   Komissio mukauttaa liitteessä VI vahvistettuja kiintiöitä markkinointivuosien 2008/2009, 2009/2010 ja 2010/2011 osalta viimeistään edellisen markkinointivuoden helmikuun lopussa. Mukautuksissa on otettava huomioon tämän artiklan 2 kohdan, tämän asetuksen 58 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan soveltamisen tulokset.

2.   Jotta vältetään markkinoiden epätasapaino markkinointivuodesta 2010/2011 alkaen, komissio vahvistaa asetuksessa (EY) N:o 320/2006 säädetyn rakenneuudistusjärjestelmän tulokset huomioon ottaen viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2010 yhteisestä prosenttiosuuden, jolla vähennetään olemassa olevia sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöitä jäsenvaltiota tai aluetta kohden.

3.   Jäsenvaltioiden on mukautettava kunkin yrityksen kiintiötä tämän mukaisesti.

60 artikla

Kansallisen kiintiön uudelleenjakaminen

1.   Jäsenvaltio saa alentaa alueelleen sijoittautuneelle yritykselle myönnettyä sokeri- tai isoglukoosikiintiötä enintään 10 prosenttia kunakin markkinointivuonna.

2.   Jäsenvaltiot voivat siirtää kiintiöitä yritysten välillä liitteessä VIII vahvistettuja sääntöjä noudattaen sekä ottaen huomioon kunkin osapuolen ja erityisesti sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijöiden edut.

3.   Kyseisen jäsenvaltion on myönnettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti alennetut määrät yhdelle tai useammalle alueelleen sijoittautuneelle yritykselle riippumatta siitä, onko niillä kiintiö.

II alajakso

Kiintiön ylittäminen

61 artikla

Soveltamisala

Sokeri, isoglukoosi tai inuliinisiirappi, jota tuotetaan jonakin markkinointivuonna 56 artiklassa tarkoitetun kiintiön ulkopuolella, voidaan:

a)

käyttää 62 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen tuotteiden tuotantoon;

b)

siirtää seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon 63 artiklan mukaisesti;

c)

käyttää syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää varten neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (60) II osaston mukaisesti; tai

d)

viedä komission vahvistaman määrällisen rajoituksen puitteissa ja perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten sitoumuksia noudattaen.

Muihin määriin sovelletaan 64 artiklassa tarkoitettua ylijäämämaksua.

62 artikla

Teollisuudelle tarkoitettu sokeri

1.   Teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi on varattava jonkin 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuotantoon silloin kun:

a)

siitä on tehty ennen markkinointivuoden loppua toimitussopimus sellaisen tuottajan ja käyttäjän välillä, joille molemmille on myönnetty hyväksyntä 57 artiklan mukaisesti; sekä

b)

se on toimitettu käyttäjälle viimeistään 30 päivänä marraskuuta seuraavana markkinointivuonna.

2.   Komissio laatii luettelon tuotteista, joiden tuotannossa käytetään teollisuudelle tarkoitettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

Luettelo sisältää muun muassa seuraavat tuotteet:

a)

bioetanoli, alkoholi, rommi, elävä hiiva sekä levitteiksi tarkoitettujen ja ”Rinse appelstroopiksi” jalostettavien siirappien määrät;

b)

tietyt teollisuustuotteet, jotka eivät sisällä sokeria mutta joiden valmistuksessa käytetään sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia;

c)

tietyt kemian- tai lääketeollisuuden tuotteet, jotka sisältävät sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

63 artikla

Ylijäämäsokerin siirtäminen

1.   Kukin yritys voi päättää siirtää sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappikiintiönsä ylittävän tuotantonsa kokonaan tai osittain siten, että se luetaan seuraavan markkinointivuoden tuotantoon. Tätä koskeva päätös on peruuttamaton, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehneiden yritysten on:

a)

ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle ennen tämän jäsenvaltion määrittelemää päivämäärää:

siirrettävän sokeriuo'on määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana,

siirrettävän sokerin tai inuliinisiirapin muut määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 15 päivän huhtikuuta välisenä aikana;

b)

sitouduttava varastoimaan siirrettävät määrät omalla kustannuksellaan kuluvan markkinointivuoden loppuun asti.

3.   Jos yrityksen lopullinen tuotanto on kyseisenä markkinointivuonna pienempi kuin 1 kohdan mukaisen päätöksen tekohetkellä tehty arvio, siirrettyä määrää voidaan mukauttaa taannehtivasti viimeistään 31 päivänä lokakuuta seuraavana markkinointivuonna.

4.   Siirrettyjä määriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

5.   Markkinointivuoden aikana tämän artiklan mukaisesti varastoituun sokeriin ei saa soveltaa muita 13, 32 tai 52 artiklassa säädettyjä varastointitoimenpiteitä.

64 artikla

Ylijäämämaksu

1.   Ylijäämämaksu peritään seuraavien tuotteiden määristä:

a)

minä tahansa markkinointivuonna tuotettu ylijäämäsokeri, -isoglukoosi ja -inuliinisiirappi lukuun ottamatta seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon siirrettyjä ja 63 artiklan mukaisesti varastoituja määriä tai 61 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitettuja määriä;

b)

teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, josta ei ole komission vahvistamaan määräpäivään mennessä toimitettu selvitystä, jonka mukaan se on valmistettu joksikin 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tuotteeksi;

c)

sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, joka on poistettu markkinoilta 52 artiklan mukaisesti ja jonka osalta 52 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ei ole täytetty.

2.   Komissio vahvistaa ylijäämämaksun riittävän korkealle tasolle, jotta estetään 1 kohdassa tarkoitettujen määrien kasaantuminen.

3.   Jäsenvaltion on perittävä 1 kohdassa tarkoitettu ylijäämämaksu alueelleen sijoittautuneilta yrityksiltä niiden 1 kohdassa tarkoitettujen tuotantomäärien mukaan, jotka on todettu näiden yritysten osalta kyseisenä markkinointivuonna.

III jakso

Maito

I alajakso

Yleiset säännökset

65 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

a)

’maidolla’ yhdestä tai useammasta lehmästä lypsettyä tuotetta;

b)

’muilla maitotuotteilla’ muita maitotuotteita kuin maitoa, erityisesti rasvatonta maitoa, kermaa, voita, jogurttia ja juustoa; nämä muunnetaan tarvittaessa maitoekvivalentiksi soveltamalla niihin komission vahvistamia kertoimia;

c)

’tuottajalla’ viljelijää, jonka tila sijaitsee jonkin jäsenvaltion maantieteellisellä alueella ja joka tuottaa ja pitää kaupan maitoa tai joka valmistautuu harjoittamaan tällaista toimintaa hyvin pian;

d)

’tilalla’ asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklassa määriteltyä tilaa;

e)

’ostajalla’ yritystä tai ryhmittymää, joka ostaa maitoa tuottajalta:

kerätäkseen, pakatakseen, varastoidakseen, jäähdyttääkseen tai jalostaakseen maitoa, myös toimeksiantona,

myydäkseen maidon yhdelle tai useammalle maitoa tai muita maitotuotteita käsittelevälle tai jalostavalle yritykselle.

Ostajana pidetään kuitenkin samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevien ostajien ryhmittymää, joka tekee jäsentensä lukuun ylijäämämaksun suorittamisen kannalta tarpeellisia hallinnollisia ja kirjanpidollisia toimia. Tämän alakohdan ensimmäistä virkettä sovellettaessa Kreikkaa pidetään yhtenä maantieteellisenä alueena, ja se voi pitää julkista elintä ostajaryhmittymänä;

f)

’toimituksella’ kaikkia tuottajan suorittamia maidon, ei kuitenkaan muiden maitotuotteiden, toimituksia ostajalle riippumatta siitä, hoitaako kuljetuksen tuottaja, ostaja, nämä tuotteet käsittelevä tai jalostava yritys taikka jokin kolmas osapuoli;

g)

’suoramyynnillä’ tuottajan suorittamaa maidon myyntiä tai siirtoa suoraan kuluttajalle sekä tuottajan suorittamaa muiden maitotuotteiden myyntiä tai siirtoa. Komissio voi f alakohdassa esitettyä toimituksen määritelmää noudattaen mukauttaa suoramyynnin määritelmää erityisesti sen varmistamiseksi, ettei mikään kaupan pidettävä maito- tai muu maitotuotemäärä jää kiintiöjärjestelmän ulkopuolelle;

h)

’kaupan pitämisellä’ maidon toimittamista taikka maidon tai muiden maitotuotteiden suoramyyntiä;

i)

’tilakohtaisella kiintiöllä’ tuottajan kiintiötä kunkin kahdentoista kuukauden jakson 1 päivänä huhtikuuta;

j)

’kansallisella kiintiöllä’ kullekin jäsenvaltiolle vahvistettua 66 artiklassa tarkoitettua kiintiötä;

k)

’käytettävissä olevalla kiintiöllä’ tuottajien 31 päivänä maaliskuuta käytettävissä olevaa kiintiötä sen kahdentoista kuukauden jakson aikana, jolle ylijäämämaksu on laskettu, ottaen huomioon kaikki kyseisen kahdentoista kuukauden jakson aikana tehdyt, tässä asetuksessa säädetyt siirrot, myynnit, muuntamiset ja väliaikaiset uudelleenjaot.

II alajakso

Kiintiön myöntäminen ja hallinnointi

66 artikla

Kansalliset kiintiöt

1.   Seitsemän 1 päivänä huhtikuuta 2008 alkavan peräkkäisen kahdentoista kuukauden jakson, jäljempänä ’kahdentoista kuukauden jakso’, aikana kaupan pidettävien maidon ja muiden maitotuotteiden kansalliset tuotantokiintiöt vahvistetaan liitteessä X olevassa 1 kohdassa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kiintiöt jaetaan tuottajien kesken 67 artiklan mukaisesti tekemällä ero toimitusten ja suoramyynnin välillä. Kansallisen kiintiön ylittäminen määritellään kansallisella tasolla kussakin jäsenvaltiossa tämän jakson mukaisesti eriteltynä toimitusten ja suoramyynnin osalta.

3.   Liitteessä X olevassa 1 kohdassa esitetyt kansalliset kiintiöt vahvistetaan, jollei markkinoiden yleistilanteen vuoksi mahdollisesti tehtävästä tarkistuksesta ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevista erityisolosuhteista muuta johdu.

4.   Bulgariaa ja Romaniaa varten perustetaan erityinen rakenneuudistusvaranto liitteessä X olevassa 2 kohdassa esitetyn mukaisesti. Tämä varanto vapautetaan 1 päivästä huhtikuuta 2009 alkaen siinä määrin kuin maidon ja maitotuotteiden tilalla tapahtuva kulutus on kussakin näistä maista laskenut vuodesta 2002.

Komissio päättää varannon vapauttamisesta ja sen jakamisesta toimitusten ja suoramyynnin kiintiöön niiden kertomusten pohjalta, jotka Bulgaria ja Romania toimittavat komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Tässä kertomuksessa on esitettävä yksityiskohtaisesti tosiasiallisen rakenneuudistusprosessin tulokset ja suuntaukset kummankin maan maitoalalla ja erityisesti siirtyminen tilalla tapahtuvaan kulutukseen suunnatusta tuotannosta markkinoille suuntautuvaan tuotantoon.

5.   Bulgarian, Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Romanian, Slovenian ja Slovakian kansalliseen kiintiöön on sisällyttävä kaikki maito tai maitomäärää vastaavat tuotteet, jotka on toimitettu ostajalle tai myyty suoraan, riippumatta siitä, onko ne tuotettu tai pidetty kaupan mainituissa maissa sovellettavan siirtymätoimenpiteen puitteissa.

67 artikla

Tilakohtaiset kiintiöt

1.   Tuottajien tilakohtaisen kiintiön tai tilakohtaisten kiintiöiden on 1 päivänä huhtikuuta 2008 vastattava heidän 31 päivän maaliskuuta 2008 mukaista tilakohtaista viitemääräänsä tai tilakohtaisia viitemääriään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 päivänä huhtikuuta 2008 tapahtuneita kiintiöiden siirtoja, myyntejä ja muuntamisia.

2.   Tuottajalla voi olla käytössään yksi tai kaksi tilakohtaista kiintiötä, joista toinen on toimituksia ja toinen suoramyyntiä varten. Ainoastaan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi muuntaa tuottajan kiintiöiden välistä jakoa tuottajan perustellusta pyynnöstä.

3.   Jos tuottajalla on kaksi kiintiötä, tuottajan mahdollinen ylijäämämaksu lasketaan erikseen kummankin kiintiön osalta.

4.   Komissio voi korottaa 66 artiklassa tarkoitetun Suomen kansallisen kiintiön toimituksia koskevan osuuden enintään 200 000 tonniin korvauksena suomalaisille SLOM-tuottajille. Tämä yhteisön lainsäädännön mukaisesti jaettava varanto on käytettävä yksinomaan sellaisten tuottajien hyväksi, joiden kohdalla Euroopan unioniin liittyminen on vaikuttanut haitallisesti oikeuteen aloittaa tuotanto uudelleen.

5.   Jäljempänä 71 artiklassa säädetyn kansallisen varannon täydentämiseksi mahdollisesti tehdyt vähennykset huomioon ottaen tilakohtaisia kiintiöitä mukautetaan tarvittaessa kunkin kyseessä olevan kahdentoista kuukauden jakson osalta, jotta tilakohtaisten toimituskiintiöiden summa ja tilakohtaisten suoramyyntikiintiöiden summa ei missään jäsenvaltiossa ylitä 69 artiklan mukaisesti mukautettua vastaavaa kansallista kiintiötä.

68 artikla

Kansallisessa varannossa olevien kiintiöiden jako

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä säännöt, joiden mukaisesti 71 artiklassa säädetyssä kansallisessa varannossa olevat määrät voidaan jakaa tuottajille joko kokonaisuudessaan tai osittain komissiolle ilmoitettavien objektiivisten perusteiden mukaisesti.

69 artikla

Kiintiöiden hallinnointi

1.   Komissio mukauttaa kansallisten kiintiöiden jakoa toimitusten ja suoramyynnin kesken kunkin jäsenvaltion ja kunkin jakson osalta ennen kyseisen jakson päättymistä ottaen huomioon tuottajien esittämät pyynnöt tilakohtaisten toimitus- ja suoramyyntikiintiöiden muuntamisesta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain ennen komission 192 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistamia päivämääriä ja sääntöjä noudattaen tiedot, joita tarvitaan:

a)

tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukautuksen tekemiseksi;

b)

kunkin jäsenvaltion maksaman ylijäämämaksun laskemiseksi.

70 artikla

Rasvapitoisuus

1.   Kullekin tuottajalle on vahvistettava viiterasvapitoisuus, jota sovelletaan tälle tuottajalle myönnettyyn tilakohtaiseen toimituskiintiöön.

2.   Tuottajille 31 päivänä maaliskuuta 2008 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnettyjen kiintiöiden osalta 1 kohdassa tarkoitettu viiterasvapitoisuus on sama kuin kyseiseen kiintiöön mainittuna päivänä sovellettu viiterasvapitoisuus.

3.   Viiterasvapitoisuutta muutetaan 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen muuntamisten yhteydessä ja hankittaessa, siirrettäessä tai väliaikaisesti siirrettäessä kiintiöitä noudattaen niitä sääntöjä, jotka komissio hyväksyy.

4.   Rasvapitoisuus, jota sovelletaan uusiin tuottajiin, joiden tilakohtainen toimituskiintiö on myönnetty kokonaisuudessaan kansallisesta varannosta vahvistetaan komission hyväksymien sääntöjen mukaisesti.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tilakohtaista viiterasvapitoisuutta mukautetaan tarvittaessa tämän asetuksen tullessa voimaan ja sen jälkeen aina tarvittaessa kunkin kahdentoista kuukauden jakson alussa, jotta kunkin jäsenvaltion tilakohtaisten edustavien rasvapitoisuuksien painotettu keskiarvo ei ylitä yli 0,1 grammalla kiloa kohden liitteessä X vahvistettua viiterasvapitoisuutta.

Romanian osalta liitteessä X vahvistettua viiterasvapitoisuutta tarkastellaan uudelleen koko vuoden 2004 lukujen perusteella ja komissio mukauttaa sitä tarvittaessa.

71 artikla

Kansallinen varanto

1.   Kunkin jäsenvaltion on perustettava kansallinen varanto liitteessä IX vahvistetuille kansallisille kiintiöille erityisesti 68 artiklassa säädettyjä jakoja varten. Kansallista varantoa täydennetään tarvittaessa ottamalla takaisin 72 artiklassa säädetyt määrät, peruuttamalla osa 76 artiklassa säädetyistä siirroista tai tekemällä kaikista tilakohtaisista kiintiöistä tasavähennyksiä. Kyseisten kiintiöiden alkuperäinen käyttötarkoitus (toimitukset tai suoramyynti) säilyy.

2.   Mahdolliset jäsenvaltiolle myönnetyt lisäkiintiöt sisällytetään ilman eri toimenpiteitä kansalliseen varantoon ja jaetaan toimituksiin ja suoramyyntiin ennakoitavissa olevien tarpeiden mukaisesti.

3.   Kansallisessa varannossa olevilla kiintiöillä ei ole viiterasvapitoisuutta.

72 artikla

Toiminnan harjoittamatta jättäminen

1.   Kun tilakohtaisia kiintiöitä hallussaan pitävä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei enää täytä jonkin kahdentoista kuukauden jakson aikana 65 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, vastaavat määrät on siirrettävä kansalliseen varantoon viimeistään seuraavan kalenterivuoden 1 päivänä huhtikuuta, jollei kyseinen henkilö ryhdy uudelleen 65 artiklan c alakohdan mukaiseksi tuottajaksi ennen mainittua päivää.

Jos tällainen henkilö ryhtyy uudelleen tuottajaksi viimeistään määrien poistamista seuraavan toisen kahdentoista kuukauden jakson lopussa, häneltä otettu tilakohtainen kiintiö palautetaan kyseiselle henkilölle kokonaan tai osittain viimeistään hakupäivää seuraavana 1 päivänä huhtikuuta.

2.   Jos tuottajat eivät pidä kaupan vähintään 70:tä prosenttia tilakohtaisesta kiintiöstään vähintään yhden kahdentoista kuukauden jakson aikana, jäsenvaltiot voivat päättää, onko käyttämätön kiintiö siirrettävä kokonaan tai osittain kansalliseen varantoon ja millä edellytyksillä tämä tapahtuu.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa edellytykset, joiden mukaisesti kiintiö jaetaan uudelleen kyseisille tuottajille, jos nämä jatkavat kaupan pitämistä.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta ylivoimaisen esteen tapauksissa eikä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka vaikuttavat tilapäisesti kyseisten tuottajien tuotantokapasiteettiin ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten tunnustamia.

73 artikla

Väliaikaiset siirrot

1.   Jäsenvaltioiden on kunkin kahdentoista kuukauden jakson loppuun mennessä sallittava, että tuottajat siirtävät kyseisen jakson aikana väliaikaisesti osan tilakohtaisista kiintiöistä, jotka ovat niiden käytettävissä mutta joita ne eivät aio käyttää.

Jäsenvaltiot voivat säännellä siirtoja tuottajaluokkien tai maidontuotantorakenteiden perusteella, rajoittaa ne koskemaan ainoastaan ostajia tai rajoittaa ne alueiden sisäisiksi, sallia 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa koko kiintiön siirtämisen ja määrittää, missä määrin siirtäjä voi uusia siirtoja.

2.   Kukin jäsenvaltio voi päättää olla panematta 1 kohtaa täytäntöön toisen tai molempien seuraavien tekijöiden perusteella:

a)

tarve helpottaa rakenteellisia muutoksia ja mukautuksia;

b)

pakottava hallinnollinen tarve.

74 artikla

Kiintiöiden siirrot maa-alueen mukana

1.   Tilakohtaiset kiintiöt siirtyvät tilan mukana sen haltuunsa ottavalle tuottajalle, kun tila myydään, vuokrataan tai se siirtyy perintönä, ennakkoperintönä tai muuna siirtona, jolla on vastaavia oikeudellisia vaikutuksia, noudattaen yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka jäsenvaltio määrittelee ottaen huomioon maidontuotantoon käytettävän pinta-alan tai muut objektiiviset perusteet ja tarvittaessa osapuolten välisen sopimuksen. Se osa kiintiöstä, jota tarvittaessa ei siirretä tilan mukana, lisätään kansalliseen varantoon.

2.   Jos kiintiöt on siirretty tai siirretään 1 kohdan mukaisesti maanvuokrauksella tai muuna siirtona, jolla on vastaavia oikeudellisia vaikutuksia, jäsenvaltiot voivat päättää objektiivisin perustein ja sen varmistamiseksi, että kiintiöt jaetaan yksinomaan tuottajille, ettei kiintiötä siirretä tilan mukana.

3.   Kun maa-alue siirretään viranomaisille ja/tai kun julkinen etu niin vaatii tai kun siirto tapahtuu muista kuin maatalouteen perustuvista syistä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet osapuolten oikeutettujen etujen turvaamiseksi ja ennen kaikkea siitä, että tällaisesta maa-alueesta luopuvat tuottajat voivat halutessaan jatkaa maidontuotantoa.

4.   Jos maanvuokraussopimus päättyy ilman, että sen jatkaminen on mahdollista vastaavilla ehdoilla, tai tilanteissa, joilla on vastaavia oikeudellisia vaikutuksia, ja jos osapuolet eivät pääse keskenään sopimukseen, kyseiset tilakohtaiset kiintiöt siirretään osittain tai kokonaan määrät haltuunsa ottavalle tuottajalle noudattaen säännöksiä, jotka jäsenvaltio antaa osapuolten oikeutetut edut huomioon ottaen.

75 artikla

Erityiset siirtotoimenpiteet

1.   Jotta maidontuotannon rakenneuudistus onnistuisi tai ympäristöä voitaisiin parantaa, jäsenvaltiot voivat noudattaen yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka ne vahvistavat ottaen huomioon osapuolten oikeutetut edut:

a)

myöntää tuottajille, jotka sitoutuvat lopettamaan pysyvästi maidontuotantonsa kokonaan tai osittain, yhtenä tai useampana vuotuisena eränä maksettavan korvauksen ja siirtää näin vapautuneet tilakohtaiset kiintiöt kansalliseen varantoon;

b)

määritellä objektiivisin perustein edellytykset, joilla toimivaltainen viranomainen tai sen nimeämä elin voi myöntää tuottajille maksua vastaan kahdentoista kuukauden jakson alussa tilakohtaiset kiintiöt, jotka ovat vapautuneet lopullisesti muilta tuottajilta edellisen kahdentoista kuukauden jakson päättyessä edellä mainitun maksun suuruista, yhtenä tai useampana vuotuisena eränä suoritettua korvausta vastaan;

c)

keskittää ja valvoa kiintiöiden siirtoja, joiden mukana ei siirry maa-alueita;

d)

säätää, että tuottajalle myönnetään kyseinen tilakohtainen kiintiö silloin, kun maa-alue on siirretty ympäristön parantamiseksi, jos maa-alueesta luopuva tuottaja haluaa jatkaa maidontuotantoa;

e)

määritellä objektiivisin perustein alueet tai keräilyalueet, joilla sallitaan kiintiöiden lopulliset siirrot ilman vastaavien maa-alueiden siirtämistä maidontuotannon rakenteen parantamiseksi;

f)

sallia tuottajan toimivaltaiselle viranomaiselle tai sen nimeämälle elimelle osoittamasta hakemuksesta kiintiöiden lopullisen siirron ilman vastaavien maa-alueiden siirtämistä ja päinvastoin maidontuotannon rakenteen parantamiseksi tilalla tai tuotannon laajaperäistämisen edistämiseksi.

2.   Edellä oleva 1 kohta voidaan panna täytäntöön kansallisella tasolla, sopivalla alueellisella tasolla tai erityisillä keräilyalueilla.

76 artikla

Kiintiöistä tehtävä vähennys

1.   Jäsenvaltiot voivat 74 ja 75 artiklassa tarkoitettujen siirtojen yhteydessä vähentää objektiivisin perustein osan tilakohtaisista kiintiöistä kansalliseen varantoon.

2.   Jos kiintiöt on siirretty tai siirretään 74 ja 75 artiklan mukaisesti sitä vastaavan maa-alueen mukana tai ilman sitä maanvuokrauksella tai muuna siirtona, jolla on vastaavia oikeudellisia vaikutuksia, jäsenvaltiot voivat päättää objektiivisin perustein ja sen varmistamiseksi, että kiintiöt jaetaan yksinomaan tuottajille, palautuuko siirretty kiintiö kokonaan tai osittain kansalliseen varantoon ja millä edellytyksillä tämä tapahtuu.

77 artikla

Tuki kiintiöiden hankkimiseen

Mikään viranomainen ei saa myöntää kiintiöiden hankintaan suoraan liittyvää taloudellista tukea kiintiöiden myyntiin, siirtoon tai jakamiseen tämän jakson mukaisesti.

III alajakso

Kiintiön ylittäminen

78 artikla

Ylijäämämaksu

1.   Ylijäämämaksu, joka peritään kansallisen kiintiön ulkopuolella kaupan pidettävästä maidosta ja muista maitotuotteista, vahvistetaan II alajakson mukaisesti.

Maksun määrä 100 kilogrammaa maitoa kohden on 27,83 euroa.

2.   Jäsenvaltioiden on maksettava yhteisölle erikseen toimitusten ja suoramyynnin osalta määritellyn kansallisen kiintiön ylityksestä johtuva ylijäämämaksu. Niiden on maksettava siitä 99 prosenttia maataloustukirahastolle kyseistä kahdentoista kuukauden jaksoa seuraavan 16 päivän lokakuuta ja 30 päivän marraskuuta välisenä aikana.

3.   Jos 1 kohdassa säädettyä ylijäämämaksua ei ole maksettu määräpäivään mennessä, komissio vähentää maatalousrahastojen komiteaa kuultuaan maksamatta jäänyttä ylijäämämaksua vastaavan määrän asetuksen (EY) N:o 1290/2005 14 artiklassa ja 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista kuukausittaisista maksuista. Ennen kuin komissio tekee päätöksensä se ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle, jonka on ilmoitettava kantansa viikon kuluessa. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2040/2000 (61) 14 artiklaa ei sovelleta.

4.   Komissio päättää yksityiskohtaisista tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevista järjestelyistä.

79 artikla

Tuottajien maksuosuus ylijäämämaksusta

Ylijäämämaksu jaetaan kokonaisuudessaan 80 ja 83 artiklan mukaisesti niiden tuottajien kesken, jotka ovat osaltaan aiheuttaneet 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansallisten kiintiöiden kulloisenkin ylityksen.

Tuottajien on maksettava jäsenvaltiolle 69, 70 ja 80 artiklan mukaisesti laskettu maksuosuutensa ylijäämämaksusta pelkästään sillä perusteella, että ne ovat ylittäneet käytettävissä olevat kiintiönsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 80 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan soveltamista.

80 artikla

Toimituksia koskeva ylijäämämaksu

1.   Ylijäämämaksun lopullista tilittämistä varten kunkin tuottajan toimittamia määriä korotetaan tai alennetaan kertoimia käyttäen ja noudattaen komission vahvistamia ehtoja todellisen rasvapitoisuuden ja viiterasvapitoisuuden mahdollisen eron huomioon ottamiseksi.

2.   Jos 1 kohdan mukaisesti tarkistettujen toimitusten kokonaismäärä on kansallisella tasolla tosiasiallisia toimituksia pienempi, ylijäämämaksu lasketaan tosiasiallisten toimitusten perusteella. Tässä tapauksessa kutakin alaspäin tehtävää tarkistusta vähennetään suhteellisesti siten, että tarkistettujen toimitusten kokonaismäärä vastaa tosiasiallisia toimituksia.

Jos 1 kohdan mukaisesti tarkistettujen toimitusten kokonaismäärä on tosiasiallisia toimituksia suurempi, ylijäämämaksu lasketaan tarkistettujen toimitusten perusteella.

3.   Kunkin tuottajan ylijäämämaksua koskeva maksuosuus vahvistetaan jäsenvaltion päätöksellä sen jälkeen, kun kansallisen toimituskiintiön käyttämätön osa on jaettu uudelleen tai jätetty jakamatta, joko suhteessa kunkin tuottajan tilakohtaisiin kiintiöihin tai jäsenvaltioiden vahvistamin objektiivisin perustein:

a)

joko kansallisella tasolla sen määrän perusteella, jolla kunkin tuottajan kiintiö on ylittynyt;

b)

tai ensin ostajakohtaisesti ja tämän jälkeen tarvittaessa kansallisella tasolla.

81 artikla

Ostajien tehtävät

1.   Ostajat vastaavat ylijäämämaksua koskevan tuottajien maksuosuuden perimisestä kyseisiltä tuottajilta ja maksavat jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ennen komission vahvistamaa määräaikaa ja sen vahvistamaa menettelyä noudattaen maksuosuudet, jotka vähennetään ylityksen aiheuttaneille tuottajille maksetusta maidon hinnasta tai jotka peritään muulla asianmukaisella tavalla.

2.   Jos yksi ostaja korvaa yhden tai useamman muun ostajan joko kokonaan tai osittain, meneillään olevan kahdentoista kuukauden jakson loppuajan osalta otetaan huomioon tuottajien käytettävissä olevat tilakohtaiset kiintiöt sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jo toimitetut määrät ja niiden rasvapitoisuus on otettu huomioon. Tätä kohtaa sovelletaan myös silloin, kun tuottaja siirtyy yhdeltä ostajalta toiselle.

3.   Jos tuottajan toimittamat määrät ylittävät viitekauden aikana kyseisen tuottajan käytettävissä olevan kiintiön, asianomainen jäsenvaltio voi päättää, että ostaja vähentää osan maidon hinnasta kaikkien sellaisten kyseisen tuottajan toimitusten osalta, jotka ylittävät kiintiön, ennakkona tuottajan maksuosuudesta jäsenvaltion vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltio voi vahvistaa erityisjärjestelyjä, jotta ostajat pystyisivät vähentämään tämän ennakon, jos tuottajat toimittavat useille ostajille.

82 artikla

Hyväksyntä

Ostajan asema edellyttää ennakkohyväksyntää, jonka jäsenvaltio myöntää komission vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Komissio vahvistaa edellytykset, jotka tuottajien on täytettävä, ja tiedot, jotka näiden on toimitettava suoramyynnin yhteydessä.

83 artikla

Suoramyyntiä koskeva ylijäämämaksu

1.   Suoramyynnin yhteydessä kunkin tuottajan ylijäämämaksua koskeva maksuosuus vahvistetaan jäsenvaltion päätöksellä sopivalla alueellisella tai kansallisella tasolla sen jälkeen, kun suoramyyntiin varatun kansallisen kiintiön käyttämätön osa on jaettu uudelleen tai jätetty jakamatta.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava myytyjen tai luovutettujen maitotuotteiden valmistukseen myydyn, luovutetun tai käytetyn maidon kokonaismäärästä maksettavaa ylijäämämaksua koskevan tuottajien maksuosuuden laskentaperusta komission vahvistamien perusteiden mukaisesti.

3.   Rasvapitoisuuden tarkistamista ei oteta huomioon ylijäämämaksun lopullisen tilitystä suoritettaessa.

4.   Komissio määrittää, miten ja milloin ylijäämämaksu on maksettava jäsenvaltion toimivaltaiselle elimelle.

84 artikla

Liikaa maksetut tai maksamattomat määrät

1.   Kun ylijäämämaksu on maksettava ja tuottajilta peritty maksuosuus on suurempi kuin kyseinen maksu toimitusten ja suoramyynnin yhteydessä, jäsenvaltio voi:

a)

käyttää ylijäämän kokonaan tai osittain 75 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseen ja/tai

b)

jakaa sen kokonaan tai osittain tuottajille, jotka

kuuluvat etuoikeutettuihin luokkiin, jotka jäsenvaltio on ottanut käyttöön komission vahvistamien objektiivisten perusteiden ja määräaikojen mukaisesti, tai

ovat joutuneet poikkeukselliseen tilanteeseen, joka aiheutuu kansallisesta säännöksestä, joka ei liity tässä luvussa säädettyyn maitoa ja muita maitotuotteita koskevaan kiintiöjärjestelmään.

2.   Jos on todettu, ettei ylijäämämaksua ole tarpeen maksaa, ostajien tai jäsenvaltion mahdollisesti perimät ennakot on palautettava viimeistään seuraavan kahdentoista kuukauden jakson päättyessä.

3.   Jos ostaja ei ole noudattanut velvoitetta periä tuottajien maksuosuutta ylijäämämaksusta 81 artiklan mukaisesti, jäsenvaltio voi periä maksamattomat määrät suoraan tuottajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraamuksia, joita se voi soveltaa sääntöjä rikkoneeseen ostajaan.

4.   Jos tuottaja tai ostaja ei noudata maksuja koskevaa määräaikaa, jäsenvaltiolle on maksettava komission vahvistama viivästyskorko.

IV jakso

Menettelysäännökset

85 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joihin voivat erityisesti kuulua:

a)

lisätiedot, jotka 57 artiklassa tarkoitettujen hyväksyttyjen yritysten on toimitettava, sekä hallinnollisia seuraamuksia ja yritysten hyväksynnän keskeyttämistä ja peruuttamista koskevat perusteet;

b)

58 artiklassa tarkoitettujen määrien ja 64 artiklassa tarkoitetun ylijäämämaksun vahvistaminen ja tiedoksi antaminen;

c)

poikkeukset 63 artiklassa säädetyistä vaatimuksista.

IV LUKU

Tukijärjestelmät

I jakso

Jalostustuki

I alajakso

Kuivattu rehu

86 artikla

Tukikelpoiset yritykset

1.   Kuivarehualan tuotteita koskevaa jalostustukea myönnetään mainitun alan tuotteita jalostaville yrityksille, jotka kuuluvat vähintään yhteen seuraavista luokista:

a)

jalostaja, joka on tehnyt sopimuksia kuivattavan rehun tuottajien kanssa. Jos sopimus on tuottajan toimittaman rehun jalostusta koskeva tuotantosopimus, siinä on oltava lauseke, jossa jalostusyritys velvoitetaan maksamaan tuottajalle tuki, jonka se saa sopimuksen mukaisesti jalostettavalle määrälle;

b)

yritys, joka jalostaa itse tuottamaansa satoa tai, jos kyseessä on yritysryhmä, sen jäsenten tuottamaa satoa;

c)

yritys, joka on hankkinut raaka-aineensa sellaisilta luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, jotka ovat tehneet sopimuksia kuivattavan rehun tuottajien kanssa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki maksetaan jalostuslaitoksesta pois kuljetetulle kuivatulle rehulle, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sen kosteuspitoisuus on enintään 11–14 prosenttia sen mukaan, missä muodossa tuote on;

b)

raakavalkuaisen vähimmäispitoisuus kuiva-aineessa on:

i)

vähintään 15 prosenttia liitteessä I olevan IV osan a kohdassa ja b kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta;

ii)

vähintään 45 prosenttia liitteessä I olevan IV osan b kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta;

c)

tuote on laadultaan virheetöntä ja myyntikelpoista.

87 artikla

Ennakkokorvaus

1.   Jalostusyrityksillä on oikeus ennakkomaksuun, joka on 19,80 euroa tonnilta tai 26,40 euroa tonnilta, jos ne ovat asettaneet vakuuden, joka on 6,60 euroa tonnilta.

Jäsenvaltioiden on tarvittavin tarkastuksin varmistettava hakijan oikeus tukeen. Ennakko maksetaan, kun oikeus tukeen on todettu.

Ennakko voidaan kuitenkin maksaa ennen kuin oikeus tukeen on todettu, jos jalostaja antaa vakuuden, jonka arvo on ennakkomaksun määrä 10 prosentilla korotettuna. Tämä vakuus toimii myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna vakuutena. Se alennetaan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun määrän tasolle, kun oikeus tukeen on todettu, ja se vapautuu kokonaisuudessaan, kun tuen loppuosa maksetaan.

2.   Ennakko voidaan maksaa vasta, kun kuivattu rehu on kuljetettu pois jalostusyrityksestä.

3.   Jos kuivattua rehua jalostavalle yritykselle on maksettu ennakkoa, yritykselle myönnettävän tuen kokonaismäärän ja ennakon välinen erotus maksetaan ottaen huomioon 88 artiklan 2 kohdan säännökset.

4.   Jos ennakko ylittää kokonaismäärän, johon jalostusyritys on oikeutettu 88 artiklan 2 kohdan soveltamisen jälkeen, jalostajan on pyynnöstä korvattava ylittävä määrä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

88 artikla

Tuen määrä

1.   Edellä 86 artiklassa säädetyksi tueksi vahvistetaan 33 euroa tonnilta.

2.   Jos kuivatun rehun määrä, jolle tukea haetaan, jonain markkinointivuonna ylittää 89 artiklassa säädetyn taatun enimmäismäärän, tukea on poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alennettava kussakin jäsenvaltiossa, jossa tuotanto ylittää taatun kansallisen määrän, vähentämällä menoja sen mukaisesti, mikä on kyseisen jäsenvaltion ylityksen prosentuaalinen osuus kaikkien ylitysten yhteismäärästä.

Komissio vahvistaa tämän alennuksen tasolle, jolla varmistetaan, että talousarviomenot eivät ylitä määrää, joka olisi toteutunut, jos taattua enimmäismäärää ei olisi ylitetty.

89 artikla

Taattu määrä

Markkinointivuosikohtaiseksi taatuksi enimmäismääräksi, jolle 86 artiklassa säädettyä tukea voidaan myöntää, vahvistetaan4 960 723 tonnia dehydratoitua ja/tai aurinkokuivattua rehua. Tämä määrä on jaettava kyseessä olevien jäsenvaltioiden kesken kansallisina taattuina enimmäismäärinä liitteessä XI olevan B kohdan mukaisesti.

90 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän alajakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka voivat erityisesti sisältää sääntöjä, jotka koskevat:

a)

yritysten tukea hakiessaan toimittamia ilmoituksia;

b)

tukikelpoisuuden määrittelemiseksi noudatettavia edellytyksiä, jotka liittyvät erityisesti varastokirjanpitoon ja muihin todistusasiakirjoihin;

c)

tässä alajaksossa säädetyn tuen ja ennakon myöntämistä sekä 87 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vakuuksien vapauttamista;

d)

edellytyksiä ja perusteita, jotka 86 artiklassa tarkoitettujen yritysten on täytettävä, ja jos yritykset hankkivat raaka-aineensa luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, tällaisten henkilöiden asettamia vakuuksia koskevia sääntöjä;

e)

jäsenvaltioiden soveltamia kuivattavan rehun ostajien hyväksyntää koskevia ehtoja;

f)

edellä 86 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten määrittelyperusteita;

g)

sopimusten tekemistä varten noudatettavia perusteita ja tietoja, jotka sopimusten on sisällettävä;

h)

edellä 89 artiklassa säädetyn taatun enimmäismäärän soveltamista;

i)

edellä 86 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi sovellettavia vaatimuksia, erityisesti karoteeni- ja kuitupitoisuuden osalta.

II alajakso

Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava

91 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Kuiduntuotantoon tarkoitettujen pellavanvarsien jalostustukea myönnetään hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle sen kuitumäärän mukaan, joka on tosiasiallisesti saatu niistä varsista, joista viljelijän kanssa on tehty myyntisopimus.

Jos niiden varsien omistusoikeus säilyy viljelijöillä, jotka nämä sopimuksesta antavat hyväksytyn ensimmäisen jalostajan jalostettaviksi, ja jos viljelijät osoittavat saattaneensa saadut kuidut markkinoille, tuki myönnetään kuitenkin viljelijöille.

Jos hyväksytty ensimmäinen jalostaja ja viljelijä ovat yksi ja sama henkilö, myyntisopimus korvataan asianosaisen sitoumuksella suorittaa jalostus itse.

2.   Tämän alajakson soveltamiseksi ’hyväksytyllä ensimmäisellä jalostajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmittymää – riippumatta siitä, mikä on ryhmittymän tai sen jäsenten oikeudellinen asema kansallisessa lainsäädännössä – jonka sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, jonka alueella sen pellavakuituja tuottavat laitokset sijaitsevat.

92 artikla

Tuen määrä

1.   Edellä 91 artiklassa säädetyn jalostustuen määräksi vahvistetaan 200 euroa tonnilta pitkiä pellavakuituja.

2.   Tukea saavien kuitujen määrää rajoitetaan niiden pinta-alojen perusteella, joista on tehty 91 artiklassa tarkoitettu sopimus tai sitoumus.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut rajat siten, että noudatetaan 94 artiklassa tarkoitettuja taattuja kansallisia määriä.

93 artikla

Ennakkokorvaus

Hyväksytyn ensimmäisen jalostajan hakemuksesta 91 artiklassa tarkoitetusta tuesta maksetaan ennakkoa saatujen kuitujen määrien mukaan.

94 artikla

Taattu määrä

1.   Tukikelpoisten pitkien pellavakuitujen markkinointivuosikohtaiseksi taatuksi enimmäismääräksi vahvistetaan 80 878 tonnia. Tämä määrä on jaettava tiettyjen jäsenvaltioiden kesken kansallisina taattuina määrinä liitteessä XI olevan A kohdan mukaisesti.

2.   Kun jäsenvaltiossa saadut kuidut ovat peräisin toisessa jäsenvaltiossa tuotetuista varsista, kyseiset kuitumäärät kirjataan sen jäsenvaltion taattuun kansalliseen määrään, jossa varret on korjattu. Tuen maksaa jäsenvaltio, jonka taattuun kansalliseen määrään kirjaaminen on tehty.

95 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän alajakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka voivat erityisesti sisältää sääntöjä, jotka koskevat:

a)

edellä 91 artiklassa tarkoitettujen ensimmäisten jalostajien hyväksynnän edellytyksiä;

b)

edellytyksiä, joita hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien on noudatettava 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen myyntisopimusten ja sitoumusten osalta;

c)

vaatimuksia, joita viljelijöiden on noudatettava 91 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa;

d)

ominaisuuksia, jotka pitkillä pellavakuiduilla on oltava;

e)

edellytyksiä tuen ja ennakon myöntämiselle ja erityisesti varsien jalostamisesta esitettävää selvitystä;

f)

edellytyksiä, joita on noudatettava vahvistettaessa 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut rajat.

II jakso

Tuotantotuki

96 artikla

Tärkkelyksen tuotantotuki

1.   Tuotantotukea voidaan myöntää:

a)

maissista, vehnästä tai perunasta saatavalle tärkkelykselle sekä tietyille johdannaisille, joita käytetään tiettyjen tuotteiden valmistukseen ja joita koskeva luettelon komissio laatii;

b)

seuraaville määrille Suomessa ja Ruotsissa ohrasta ja kaurasta kunakin markkinointivuonna saatavaa tärkkelystä, koska mainituissa jäsenvaltioissa ei ole muiden tärkkelyksen tuotannossa käytettävien viljalajien merkittävää kotimaista tuotantoa, sikäli kuin tuki ei lisää näistä kahdesta viljalajista saatavan tärkkelyksen tuotantoa:

i)

50 000 tonnia Suomessa,

ii)

10 000 tonnia Ruotsissa.

2.   Komissio vahvistaa määräajoin 1 kohdassa tarkoitetun tuen määrän.

97 artikla

Tuotantotuki sokerialalla

1.   Liitteessä I olevan III osan b–e kohdassa luetelluille sokerialan tuotteille voidaan myöntää tuotantotukea, jos 62 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen ei ole saatavilla ylijäämäsokeria tai tuontisokeria taikka ylijäämäisoglukoosia tai ylijäämäinuliinisiirappia maailmanmarkkinahintaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuotantotuki vahvistetaan ottaen huomioon erityisesti tuontisokerin käytöstä alalle aiheutuvat kustannukset siinä tapauksessa, että sokeri olisi hankittava maailmanmarkkinoilta, sekä yhteisön markkinoilla saatavilla olevan ylijäämäsokerin hinta tai viitehinta, jos ylijäämäsokeria ei ole.

98 artikla

Myöntämisen edellytykset

Komissio vahvistaa tässä jaksossa tarkoitettujen tuotantotukien myöntämisen edellytykset sekä tuotantotukien määrän ja 97 artiklassa säädetyn sokerin tuotantotuen osalta tukikelpoiset tuotemäärät.

III jakso

Tuet maito- ja maitotuotealalla

99 artikla

Tuki eläinten ruokinnassa käytettävälle rasvattomalle maidolle ja rasvattomalle maitojauheelle

1.   Eläinten ruokinnassa käytettävälle rasvattomalle maidolle ja rasvattomalle maitojauheelle myönnetään tukea komission myöhemmin määrittelemien edellytysten ja tuotevaatimusten mukaisesti.

Tässä artiklassa kirnupiimä ja kirnupiimäjauhe rinnastetaan rasvattomaan maitoon ja rasvattomaan maitojauheeseen.

2.   Komissio vahvistaa tuen määrät ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a)

rasvattomalle maitojauheelle 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa vahvistettu viitehinta;

b)

tarjontatilanteen kehittyminen rasvattoman maidon ja rasvattoman maitojauheen osalta ja niiden rehuna käytön kehittyminen;

c)

vasikoiden hintojen kehityssuunnat;

d)

rasvattoman maitojauheen kanssa kilpailevien valkuaisaineiden markkinahintojen kehityssuunnat.

100 artikla

Tuki kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostetulle rasvattomalle maidolle

1.   Yhteisössä tuotetulle, kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostetulle rasvattomalle maidolle myönnetään tukea komission myöhemmin määrittelemien, tällaista maitoa ja siitä valmistettuja kaseiinia ja kaseinaatteja koskevien edellytysten ja tuotevaatimusten mukaisesti.

2.   Komissio vahvistaa tuen ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a)

rasvattoman maitojauheen viitehinta tai ensiluokkaisen sumutuskuivatun rasvattoman maitojauheen markkinahinta, jos tämä hinta on viitehintaa suurempi;

b)

kaseiinin ja kaseinaattien markkinahinnat yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla.

Tuki voi vaihdella sen mukaan, onko rasvaton maito jalostettu kaseiiniksi tai kaseinaateiksi sekä näiden tuotteiden laadun mukaan.

101 artikla

Tuki kerman, voin ja voiöljyn hankkimiseksi alennetuin hinnoin

Jos maitotuotteiden ylijäämiä muodostuu tai on vaarassa muodostua, komissio voi määrittelemiensä edellytysten mukaisesti päättää myöntää tukea, jonka avulla seuraavat tahot voivat hankkia kermaa, voita ja voiöljyä alennetuin hinnoin:

a)

voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja järjestöt;

b)

asevoimat ja asemaltaan vastaavat jäsenvaltioiden yksiköt;

c)

konditoriatuotteiden ja jäätelön valmistajat;

d)

muiden komission määrittelemien elintarvikkeiden valmistajat;

e)

voiöljyä sellaisenaan käyttävät kuluttajat.

102 artikla

Tuki maitotuotteiden toimittamiseksi koulujen oppilaille

1.   Komission myöhemmin määrittelemille tietyille jalostetuille maitotuotteille, jotka kuuluvat CN-koodeihin 0401, 0403, 0404 90 ja 0406 tai CN-koodiin 2202 90, myönnetään yhteisön tukea komission määrittelemien edellytysten mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 180 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat yhteisön tuen lisäksi myöntää kansallista tukea 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden toimittamiseen koulujen oppilaille. Jäsenvaltiot voivat rahoittaa kansallisen tukensa maitoalalla kerätyillä maksuilla tai maitoalan muunlaisen osallistumisen avulla.

3.   Täysmaidon osalta yhteisön tuki on 18,15 euroa/100 kg.

Komissio määrittelee muiden maitotuotteiden tuen määrät ottaen huomioon kyseisten tuotteiden maitopitoisuuden.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään enintään 0,25 litralta maitoekvivalenttia oppilasta kohti päivässä.

IV jakso

Tuet oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla

103 artikla

Tuet toimijaorganisaatioille

1.   Yhteisö rahoittaa jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 i artiklan 4 kohdan mukaisesti pidättämistä määristä 125 artiklassa tarkoitettujen toimijaorganisaatioiden laatimia kolmivuotisia toimintaohjelmia yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)

oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan markkinoiden seuranta ja hallinnointi;

b)

oliivinviljelyn ympäristövaikutusten parantaminen;

c)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantaminen;

d)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien jäljitettävyysjärjestelmä sekä laadun varmentaminen ja suojaaminen, erityisesti loppukuluttajille myytävien oliiviöljyjen laadun tarkkailu kansallisten viranomaisten valvonnassa;

e)

toimijaorganisaatioiden toteuttamia oliiviöljyn laadun parantamiseen tähtääviä toimia koskevien tietojen levittäminen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuille toimintaohjelmille myönnettävä yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärä on samansuuruinen kuin jäsenvaltioiden määristä pidättämä osuus. Rahoitusta voidaan myöntää tukikelpoisiin kustannuksiin seuraavien enimmäismäärien rajoissa:

a)

100 prosenttia 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla aloilla toteutettavien toimien osalta;

b)

100 prosenttia käyttöomaisuuteen liittyvien investointien ja 75 prosenttia 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla alalla toteutettavien muiden toimien osalta;

c)

75 prosenttia sellaisten toimintaohjelmien osalta, joita toteuttavat hyväksytyt toimijaorganisaatiot vähintään kahdesta tuottajajäsenvaltiosta ainakin kolmessa kolmannessa maassa tai ei-tuottajajäsenvaltiossa 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetuilla aloilla, ja 50 prosenttia muiden näillä aloilla toteutettavien toimien osalta.

Jäsenvaltio myöntää lisärahoitusta, jonka määrä voi olla enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka eivät saa yhteisön rahoitusta.

Komissio vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti menettelyt, joita sovelletaan jäsenvaltioiden suorittamaan toimintaohjelmien hyväksymiseen ja tällaisten ohjelmien tukikelpoisten toimien lajit.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edellytykset yhteisön rahoituksen myöntämiseksi täyttyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi antaa 194 artiklan mukaisesti. Tässä tarkoituksessa niiden on tarkastettava toimintaohjelmat ja toteutettava valvontasuunnitelma, joka sisältää riskianalyysiin perustuvan otoksen, joka koskee vähintään 30:tä prosenttia tuottajaorganisaatioista vuodessa ja kaikkia muita toimijaorganisaatioita, jotka saavat yhteisön rahoitusta tämän artiklan nojalla.

V jakso

Yhteisön tupakkarahasto

104 artikla

Tupakkarahasto

1.   Perustetaan yhteisön tupakkarahasto, jäljempänä ’rahasto’, josta rahoitetaan toimenpiteitä seuraavilla aloilla:

a)

kaikissa muodoissa tapahtuvan tupakankulutuksen haittavaikutuksia koskevan tietämyksen parantaminen erityisesti tiedotus- ja valistustoimien avulla, tiedonkeruun parantaminen tupakankulutuksen suuntausten selvittämiseksi ja tupakointia yhteisössä koskevien epidemiologisten tutkimusten tekemiseksi sekä tupakoinnin ehkäisemistä koskeva tutkimus;

b)

erityistoimenpiteet, joilla autetaan tupakanviljelijöitä suuntaamaan tuotantonsa muihin kasvilajeihin tai muuhun työpaikkoja luovaan taloudelliseen toimintaan, sekä tutkimukset, jotka koskevat tupakanviljelijöiden mahdollisuuksia tähän.

2.   Rahasto rahoitetaan:

a)

pidättämällä asetuksen (ETY) N:o 2075/92, sellaisena kuin sitä sovelletaan vuoden 2005 satoon asti, I osastossa säädetystä palkkiosta kaksi prosenttia satovuonna 2002 ja kolme prosenttia satovuosina 2003, 2004 ja 2005 kaikkien 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden rahoittamiseksi;

b)

kalenterivuosina 2006 ja 2007 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 m artiklan mukaisesti.

3.   Komissio hyväksyy tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

VI jakso

Mehiläishoitoalaa koskevat erityissäännökset

105 artikla

Soveltamisala

1.   Jäsenvaltiot voivat mehiläistuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien yleisten edellytysten parantamiseksi laatia kolmen vuoden ajan sovellettavan kansallisen ohjelman, jäljempänä ’mehiläishoito-ohjelma’.

2.   Poiketen siitä, mitä 180 artiklassa säädetään, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta:

a)

jäsenvaltioiden rahoitusosuuteen toimenpiteissä, joihin myönnetään yhteisön tukea tämän jakson säännösten mukaisesti;

b)

kansallisiin erityistukiin, joita myönnetään rakenteellisten tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien mehiläistarhojen suojelemiseksi tai talouskehitysohjelmien osana, tuotantoon tai kaupan pitämiseen myönnettäviä tukia lukuun ottamatta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava b alakohdassa tarkoitetuista tuista komissiolle salla kuin aikaan kuin ne toimittavat sille mehiläishoito-ohjelmansa 109 artiklan mukaisesti.

106 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Seuraavat toimenpiteet voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmaan:

a)

mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien ryhmittymille annettava tekninen apu;

b)

varroapunkin torjunta;

c)

siirtohoidon järkeistäminen;

d)

hunajan fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia määrittäviä laboratorioita koskevat tukitoimenpiteet;

e)

tukitoimenpiteet yhteisön mehiläiskantojen lisäämiseksi;

f)

yhteistoiminta mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevan soveltavan tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Maaseuturahastosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (62) mukaisesti rahoitetut toimenpiteet eivät kuulu mehiläishoito-ohjelmien piiriin.

107 artikla

Tutkimus mehiläishoitoalan tuotannon ja kaupan pitämisen rakenteesta

Voidakseen päästä osallisiksi 108 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta osarahoituksesta jäsenvaltioiden on suoritettava tutkimus mehiläishoitoalan rakenteesta alueellaan sekä tuotannon että kaupan pitämisen osalta.

108 artikla

Rahoitus

1.   Yhteisö osallistuu mehiläishoito-ohjelmien rahoitukseen 50 prosenttiin asti niistä jäsenvaltioille aiheutuvista menoista.

2.   Jäsenvaltioiden on suoritettava mehiläishoito-ohjelmien osana toteutettuihin toimiin liittyvät menot kunakin vuonna 15 päivään lokakuuta mennessä.

109 artikla

Kuuleminen

Mehiläishoito-ohjelma on laadittava läheisessä yhteistyössä mehiläishoitoalan edustavien järjestöjen ja osuuskuntien kanssa. Se on toimitettava komissiolle hyväksyttäväksi.

110 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt tämän jakson soveltamisesta.

VII jakso

Tuet silkkiäistoukka-alalla

111 artikla

Silkkiäistoukkien kasvattajille myönnettävä tuki

1.   Tukea myönnetään yhteisössä kasvatetuille CN-koodiin ex 0106 90 00 kuuluville silkkiäistoukille ja CN-koodiin ex 0511 99 85 kuuluville silkkiäismunille.

2.   Tukea myönnetään silkkiäistoukkien kasvattajille käytettyä silkkiäismunalaatikkoa kohden edellyttäen, että laatikot sisältävät myöhemmin määritettävän vähimmäismäärän silkkiäismunia ja että toukkien kasvatus on suoritettu asianmukaisesti loppuun.

3.   Tuki yhtä käytettyä silkkiäismunalaatikkoa kohden on 133,26 euroa.

112 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisesti 111 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vähimmäismäärää.

II OSASTO

KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTANTOA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I LUKU

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja tuotantoedellytykset

I jakso

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

113 artikla

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

1.   Komissio voi säätää seuraavien alojen yhden tai useamman tuotteen kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista:

a)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit liitteessä I olevan VII osan a kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta;

b)

banaanit;

c)

elävät kasvit.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset:

a)

vahvistetaan ottaen huomioon erityisesti:

i)

kyseisten tuotteiden erityispiirteet;

ii)

tarve varmistaa edellytykset näiden tuotteiden sujuvalle myynnille markkinoilla;

iii)

kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja;

iv)

liitteessä I olevan VII osan a kohdassa tarkoitettujen oliiviöljyjen osalta muutokset menetelmissä, joita käytetään näiden tuotteiden fysikaalisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittämiseen;

b)

voivat koskea erityisesti laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, alkuperää ja pakkausmerkintöjä.

3.   Jollei komissio toisin säädä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja perusteiden mukaisesti, tuotteita, joiden kaupan pitämistä koskevat vaatimukset on vahvistettu, voidaan pitää yhteisössä kaupan ainoastaan tällaisia vaatimuksia noudattaen.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava, ovatko nämä tuotteet mainittujen vaatimusten mukaiset, ja sovellettava tarvittaessa seuraamuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi hyväksyä 194 artiklan mukaisesti.

114 artikla

Maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

1.   Ihmisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita voidaan pitää kaupan maitona ja maitotuotteina ainoastaan, jos ne vastaavat liitteessä XII säädettyjä määritelmiä ja nimityksiä.

2.   CN-koodiin 0401 kuuluvaa ihmisravinnoksi tarkoitettua maitoa voidaan pitää yhteisössä kaupan ainoastaan liitteen XIII ja erityisesti sen I kohdassa esitettyjen määritelmien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännössä säädettyjä poikkeuksia ja kansanterveyden suojelemiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista.

115 artikla

Rasvojen kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

Liitteessä XV säädettyjä vaatimuksia on sovellettava seuraaviin ihmisravinnoksi tarkoitettuihin tuotteisiin, joiden rasvapitoisuus on vähintään 10 painoprosenttia mutta alle 90 painoprosenttia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 114 artiklan 1 kohdan säännösten tai eläinlääkintä- ja elintarvikealalla annettujen säännösten, joiden tarkoituksena on taata tuotteiden hygienia- ja terveysvaatimusten noudattaminen ja ihmisten ja eläinten terveyden suojelu, soveltamista:

a)

CN-koodeihin 0405 ja ex 2106 kuuluvat maitorasvat;

b)

CN-koodiin ex 1517 kuuluvat rasvat;

c)

kasvi- ja/tai eläintuotteista koostuvat CN-koodiin ex 1517 ja ex 2106 kuuluvat rasvat.

Rasvapitoisuuden, lisättyä suolaa lukuun ottamatta, on oltava vähintään kaksi kolmasosaa kuiva-aineesta.

Näitä vaatimuksia sovelletaan kuitenkin vain tuotteisiin, jotka säilyttävät kiinteän koostumuksensa 20 oC:n lämpötilassa ja jotka soveltuvat levitteiksi.

116 artikla

Muna- ja siipikarjanliha-alojen tuotteiden kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

Muna- ja siipikarjanliha-alojen tuotteet on pidettävä kaupan liitteessä IV esitettyjen säännösten mukaisesti.

117 artikla

Humalan varmentaminen

1.   Yhteisössä korjattuihin tai valmistettuihin humala-alan tuotteisiin on sovellettava varmentamismenettelyä.

2.   Varmennustodistus voidaan antaa ainoastaan tuotteille, joiden laatu vastaa määrätylle kaupan pitämisen vaiheelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Humalajauheelle, lupuliinipitoiselle humalajauheelle, humalauutteelle ja humalatuotteiden seoksille voidaan antaa varmennustodistus ainoastaan, jos näiden tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

3.   Varmennustodistuksessa on ilmoitettava vähintään:

a)

humalan tuotantopaikka tai -paikat;

b)

sadonkorjuuvuosi tai -vuodet;

c)

lajike tai lajikkeet.

4.   Humala-alan tuotteita voidaan pitää kaupan tai viedä ainoastaan, jos niille on annettu 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu varmennustodistus.

Jos on kyse humala-alan tuontituotteista, 158 artiklan 2 kohdassa säädettyä todistusta pidetään varmennustodistusta vastaavana.

5.   Komissio voi toteuttaa 4 kohdasta poikkeavia toimenpiteitä:

a)

tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi; tai

b)

tiettyjen erityiskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä:

a)

ei saa vaikuttaa varmennustodistuksen saaneiden tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen;

b)

on varmistettava, että vältetään kaikenlaiset näitä tuotteita koskevat epäselvyydet.

118 artikla

Oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

1.   Liitteessä XV esitettyjen oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kuvausten ja määritelmien käyttö on pakollista yhteisössä toteutettavassa kyseisten tuotteiden kaupan pitämisessä ja, sikäli kuin se on kansainvälisten pakottavien sääntöjen mukaista, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.

2.   Vähittäismyyntivaiheessa voidaan pitää kaupan ainoastaan liitteessä XV olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 3 ja 6 kohdassa tarkoitettuja öljyjä.

II jakso

Tuotantoedellytykset

119 artikla

Kaseiinin ja kaseinaattien käyttö juuston valmistuksessa

Kaseiinien ja kaseinaattien käyttö juuston valmistuksessa edellyttää ennakkolupaa, joka myönnetään vain, jos tällainen käyttö on tuotteiden valmistamisen välttämätön edellytys.

120 artikla

Maatalousperäisen etyylialkoholin tuotantomenetelmä

Komissio voi vahvistaa perustamissopimuksen liitteessä I luetellusta tietystä maataloustuotteesta saatavan maatalousperäisen etyylialkoholin tuotantomenetelmän ja ominaisuudet.

III jakso

Menettelysäännöt

121 artikla

Vaatimusten, täytäntöönpanosääntöjen ja poikkeusten vahvistaminen

Komissio vahvistaa tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka voivat koskea seuraavia:

a)

edellä 113 artiklassa tarkoitetut kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat vaatimuksista tehtäviä poikkeuksia, vaatimuksissa edellytettyjen tietojen esittämistä ja vaatimusten soveltamista yhteisöön tuotaviin ja yhteisöstä vietäviin tuotteisiin;

b)

niiden määritelmien ja nimitysten osalta, joita voidaan 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttää maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä:

i)

luettelon laatiminen liitteessä XII olevan III kohdan 1 alakohdassa tarkoitetuista tuotteista ja tarvittaessa sen täydentäminen jäsenvaltioiden toimittamien luetteloiden perusteella;

ii)

liitteessä XII olevan II kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan a alakohdassa esitetyistä nimityksistä laaditun luettelon täydentäminen tarvittaessa;

c)

edellä 115 artiklassa tarkoitettujen levitettävien rasvojen vaatimusten osalta:

i)

luettelo liitteessä XV olevan I kohdan 2 alakohdan kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuista tuotteista jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien luetteloiden perusteella;

ii)

edellä 115 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden koostumuksen ja tuotanto-ominaisuuksien valvontaan tarvittavat analyysimenetelmät;

iii)

yksityiskohtaiset säännöt näytteiden ottamisesta;

iv)

yksityiskohtaiset säännöt 115 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden markkinoita koskevien tilastotietojen saannista;

d)

liitteessä XIV olevassa A osassa esitettyjen, munien kaupan pitämistä koskevien säännösten osalta:

i)

määritelmät;

ii)

munien keruutiheys, toimittaminen, säilyttäminen ja käsittely;

iii)

laatuvaatimukset, erityisesti kuoren ulkonäkö, valkuaisen ja keltuaisen koostumus sekä ilmatilan korkeus;

iv)

painoluokitus poikkeuksineen;

v)

munien merkitseminen ja pakkauksissa olevat merkinnät sekä poikkeukset ja pakkaamojen osalta sovellettavat säännöt;

vi)

kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa;

vii)

tuotantotavat;

e)

liitteessä XIV olevassa B osassa esitettyjen, siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevien säännösten osalta:

i)

määritelmät;

ii)

luettelo siipikarjanruhoista, kyseisten ruhojen osista ja muista eläimenosista, mukaan lukien hanhenmaksa, joihin sovelletaan liitteessä XIV olevaa B osaa;

iii)

liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 1 kohdassa tarkoitetut luokitteluperusteet;

iv)

säännöt, jotka koskevat lopulliselle kuluttajalle tarkoitettua siipikarjanlihaa seuraavissa kaupallisissa asiakirjoissa, merkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa esitettäviä lisämerkintöjä sekä direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan 1 kohdassa tarkoitettu myyntinimike;

v)

vapaaehtoiset merkinnät, jotka koskevat käytettyä jäähdytysmenetelmää ja tuotantotyyppiä;

vi)

poikkeukset, joita voidaan soveltaa, kun on kyseessä toimitus leikkaamoon tai jalostuslaitokseen;

vii)

säännöt, joita sovelletaan prosentteina ilmaistavan veden imeytymisen osalta tuoreiden, jäädytettyjen ja pakastettujen ruhojen ja palojen valmistuksessa sekä tältä osin tehtävät merkinnät;

f)

liitteessä XIV olevassa C osassa esitettyjen, siitosmunien ja siipikarjan poikasten tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien säännösten osalta:

i)

määritelmät;

ii)

siitosmunia tai siipikarjan poikasia tuottavien tai kaupan pitävien laitosten rekisteröiminen;

iii)

siitosmuniin tehtävät merkinnät, mukaan lukien kolmansista maista tuotavat tai kolmansiin maihin vietävät munat, sekä pakkauksiin tehtävät merkinnät, samoin kuin kolmansista maista peräisin olevien poikasten osalta sovellettavat säännöt;

iv)

rekisterit, joita hautomojen on pidettävä;

v)

haudontalaitteesta poistettujen haudottujen munien mahdollinen käyttö muuhun tarkoitukseen kuin ihmisravinnoksi;

vi)

hautomojen ja muiden laitosten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toimittamat tiedot;

vii)

mukana seuraavat asiakirjat;

g)

edellä 117 artiklassa tarkoitettujen humala-alan tuotteiden laadulliset vähimmäisominaisuudet;

h)

käytettävät analyysimenetelmät tarvittaessa;

i)

edellä 119 artiklassa tarkoitettujen kaseiinin ja kaseinaattien käytön osalta:

i)

edellytykset, joiden mukaan jäsenvaltiot myöntävät luvat sekä sekoituksen enimmäisprosenttiosuudet objektiivisten perusteiden mukaisesti ottaen huomioon tekniseltä kannalta välttämättömät seikat;

ii)

velvollisuudet, joita i alakohdan mukaisesti luvan saaneiden yritysten on noudatettava.

II LUKU

Tuottajaorganisaatiot, toimialakohtaiset organisaatiot ja toimijaorganisaatiot

I jakso

Yleiset periaatteet

122 artikla

Tuottajaorganisaatiot

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tuottajaorganisaatiot, jotka

a)

muodostuvat jonkin seuraavan alan tuottajista:

i)

humala-ala;

ii)

oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien ala;

iii)

silkkiäistoukka-ala;

b)

on perustettu tuottajien aloitteesta;

c)

pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, esimerkiksi:

i)

keskittämään tarjontaa ja pitämään kaupan jäsenten tuotantoa;

ii)

mukauttamaan yhdessä tuotantoa markkinoiden vaatimuksiin ja parantamaan tuotetta;

iii)

edistämään tuotannon järkeistämistä ja koneistamista.

123 artikla

Toimialakohtaiset organisaatiot

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä toimialakohtaiset organisaatiot,

a)

joihin kuuluu edustajia taloudellisten toimien aloilta, jotka liittyvät seuraavien alojen tuotteiden tuotantoon, kauppaan ja/tai jalostukseen:

i)

oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien ala;

ii)

tupakka-ala;

b)

jotka on perustettu kokonaan tai osittain niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta;

c)

jotka pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, esimerkiksi:

i)

keskittämään ja sovittamaan yhteen jäsenten tuotteiden tarjontaa ja kaupan pitämistä;

ii)

mukauttamaan tuotantoa ja jalostusta markkinoiden vaatimuksiin ja parantamaan tuotetta;

iii)

edistämään tuotannon ja jalostuksen järkeistämistä ja koneistamista;

iv)

toteuttamaan tutkimuksia kestävistä tuotantomenetelmistä ja markkinoiden kehityksestä.

Silloin kun toimialakohtaiset organisaatiot harjoittavat toimintaansa useamman jäsenvaltion alueilla, hyväksynnän myöntää komissio ilman 188 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta.

124 artikla

Tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevat yhteiset säännökset

1.   Edellä 122 artiklaa ja 123 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti antamaa tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyntää millä tahansa 1 artiklassa tarkoitetulla alalla, lukuun ottamatta 122 artiklassa ja 123 artiklan 1 kohdassa mainittuja aloja.

2.   Asetusten (EY) N:o 865/2004, (EY) N:o 1952/2005 ja (EY) N:o 1544/2006 mukaisesti hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita pidetään tämän asetuksen 122 artiklan mukaisina hyväksyttyinä tuottajaorganisaatioina.

Asetusten (ETY) N:o 2077/92 ja (EY) N:o 865/2004 mukaisesti hyväksyttyjä toimialakohtaisia organisaatioita pidetään tämän asetuksen 123 artiklan mukaisina hyväksyttyinä toimialakohtaisina organisaatioina.

125 artikla

Toimijaorganisaatiot

Tässä asetuksessa toimijaorganisaatioihin katsotaan kuuluvan hyväksytyt tuottajaorganisaatiot, hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot sekä oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan muiden toimijoiden hyväksytyt organisaatiot ja niiden yhteenliittymät.

II jakso

Tupakka-alan toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännöt

126 artikla

Organisaatioon kuulumattomien toimijoiden maksamat jäsenmaksut

1.   Jos yhdestä tai useammasta 2 kohdassa tarkoitetusta hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation harjoittamasta toiminnasta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy yhteen tai useampaan kyseessä olevaan tuotteeseen, hyväksynnän antanut jäsenvaltio tai, jos komissio on antanut hyväksynnän, komissioilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta, voi päättää, että organisaatioon kuulumattomien yksittäisten toimijoiden tai ryhmien, jotka eivät ole organisaation jäseniä mutta jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on maksettava organisaatiolle jäsenmaksuja vastaava määrä kokonaan tai osittain, siltä osin kuin tällaisten jäsenmaksujen on tarkoitus kattaa kyseisestä toiminnasta suoraan aiheutuneet kulut, hallinnollisia kustannuksia lukuun ottamatta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimintojen on liityttävä johonkin seuraavista tavoitteista:

a)

tutkimus tuotteiden arvon lisäämiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla;

b)

tupakanlehtien tai paalatun tupakan laadun parantamiseen tähtäävät tutkimukset;

c)

kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen turvaavia viljelymenetelmiä koskeva tutkimus.

3.   Kyseessä olevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle päätöksistä, jotka ne aikovat tehdä 1 kohdan mukaisesti. Näitä päätöksiä ei saa soveltaa ennen kuin on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona asiasta ilmoitettiin komissiolle. Tämän kolmen kuukauden aikana kuluessa komissio voi vaatia päätösehdotuksen hylkäämistä kokonaan tai osittain, jos yleinen taloudellinen etu, johon asiassa on vedottu, ei vaikuta perustellulta.

4.   Kun komission tämän luvun säännösten mukaisesti hyväksymän toimialakohtaisen organisaation toteuttamat toimet edistävät yleistä taloudellista etua, komissio toimittaa päätösluonnoksensa jäsenvaltioille, joiden on esitettävä huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

III jakso

Menettelysäännöt

127 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio antaa tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisesti yksittäisten alojen tuottajaorganisaatioiden, toimialakohtaisten organisaatioiden ja toimijaorganisaatioiden hyväksynnän edellytyksiä ja -menettelyjä, mukaan luettuina:

a)

erityistavoitteet, joihin tällaisten organisaatioiden on pyrittävä;

b)

tällaisten organisaatioiden perussäännöt;

c)

tällaisten organisaatioiden toiminta;

d)

poikkeukset 122, 123 ja 125 artiklassa säädetyistä vaatimuksista;

e)

toimialakohtaiseksi organisaation hyväksynnästä mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset.

III OSA

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I LUKU

Yleiset säännökset

128 artikla

Yleiset periaatteet

Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään:

a)

vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b)

kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

129 artikla

Yhdistetty nimikkeistö

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tariffiluokitteluun sovelletaan tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2658/2007 (63) säädetyn yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja sen soveltamista koskevia erityissääntöjä. Tämän asetuksen soveltamisen pohjalta saatu tullinimikkeistö, mukaan luettuina tarvittaessa liitteen III määritelmät, liitetään yhteiseen tullitariffiin.

II LUKU

Tuonti

I jakso

Tuontitodistukset

130 artikla

Tuontitodistukset

1.   Komissio voi edellyttää seuraavien alojen yhden tai useamman tuotteen yhteisöön tuontia varten tuontitodistuksen esittämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen mukaisesti vaaditaan tuontitodistukset:

a)

vilja;

b)

riisi;

c)

sokeri;

d)

siemenet;

e)

oliivit ja syötäväksi tarkoitetut oliivit CN-koodeihin 1509, 1510 00, 0709 90 39, 0711 20 90, 2306 90 19, 1522 00 31 ja 1522 00 39 kuuluvien tuotteiden osalta;

f)

pellava ja hamppu, kun kyse on hampusta;

g)

banaanit;

h)

elävät kasvit;

i)

naudanliha;

j)

maito ja maitotuotteet;

k)

sianliha;

l)

lampaan- ja vuohenliha;

m)

munat;

n)

siipikarjanliha;

o)

maatalousperäinen etyylialkoholi.

2.   Komissio ottaa 1 kohtaa soveltaessaan huomioon tuontitodistusten tarpeen kyseessä olevien markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan kannalta.

131 artikla

Todistusten myöntäminen

Jäsenvaltioiden on myönnettävä tuontitodistukset kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä, jollei neuvoston asetuksessa tai muussa neuvoston säädöksessä toisin säädetä ja rajoittamatta tämän luvun soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

132 artikla

Voimassaolo

Tuontitodistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä.

133 artikla

Vakuus

1.   Jollei komissio toisin säädä, todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuus, jolla taataan, että tuotteet tuodaan todistuksen voimassaoloaikana.

2.   Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus pidätetään kokonaan tai osittain, jos tuonti ei toteudu todistuksen voimassaoloaikana tai se toteutuu vain osittain.

134 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan luettuina todistusten voimassaoloajat ja vakuuden suuruus.

II jakso

Tuontitullit ja maksut

135 artikla

Tuontitullit

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja.

136 artikla

Viljojen tuontitullien laskeminen

1.   Sen estämättä, mitä 135 artiklassa säädetään, CN-koodiin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta 55 prosentilla korotettuna ja kyseiseen lähetykseen sovellettavalla cif-tuontihinnalla vähennettynä. Tämä tulli ei kuitenkaan voi olla korkeampi kuin yhdistetyn nimikkeistön pohjalta määritelty sopimustulli.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuontimaksun laskemista varten edustavat cif-tuontihinnat vahvistetaan säännöllisesti mainitussa kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

137 artikla

Esikuoritun riisin tuontitullien laskeminen

1.   Sen estämättä, mitä 135 artiklassa säädetään, komissio vahvistaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta CN-koodiin 1006 20 kuuluvan esikuoritun riisin tuontitullin kymmenen päivän kuluessa kyseessä olevan viitejakson päättymisestä liitteessä XVII olevan 1 kohdan mukaisesti.

Komissio vahvistaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta uuden sovellettavan tullin, jos mainitun liitteen mukaisesti tehdyt laskelmat osoittavat, että tullia on tarpeen muuttaa. Aiemmin vahvistettua tullia sovelletaan uuden sovellettavan tullin vahvistamiseen asti.

2.   Liitteessä XVII olevassa 1 kohdassa tarkoitetun tuonnin laskemiseksi on otettava huomioon määrät, joille CN-koodiin 1006 20 kuuluvan esikuoritun riisin tuontitodistuksia myönnettiin vastaavalla viitejaksolla, lukuun ottamatta 138 artiklassa tarkoitetun Basmati-riisin tuontitodistuksia.

3.   Vuosittainen viitemäärä on 449 678 tonnia. Osittainen viitemäärä vastaa kunakin markkinointivuonna puolta vuosittaisesta viitemäärästä.

138 artikla

Esikuoritun Basmati-riisin tuontitullien laskeminen

Sen estämättä, mitä 135 artiklassa säädetään, CN-koodeihin 1006 20 17 ja 1006 20 98 kuuluviin liitteessä XVIII lueteltuihin esikuoritun Basmati-riisin lajikkeisiin voidaan komission vahvistamin edellytyksin soveltaa tuontitullia, joka on nolla.

139 artikla

Hiotun riisin tuontitullien laskeminen

1.   Sen estämättä, mitä 135 artiklassa säädetään, komissio vahvistaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta CN-koodiin 1006 30 kuuluvan osittain tai kokonaan hiotun riisin tuontitullin kymmenen päivän kuluessa kyseessä olevan viitejakson päättymisestä liitteessä XVII olevan 2 kohdan mukaisesti.

Komissio vahvistaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta uuden sovellettavan tullin, jos kyseisen liitteen mukaisesti tehdyt laskelmat osoittavat, että tullia on tarpeen muuttaa. Aiemmin vahvistettua tullia sovelletaan uuden sovellettavan tullin vahvistamiseen asti.

2.   Liitteessä XVII olevassa 2 kohdassa tarkoitetun tuonnin laskemiseksi on otettava huomioon määrät, joille CN-koodiin 1006 30 kuuluvan osittain tai kokonaan hiotun riisin tuontitodistuksia myönnettiin vastaavalla viitejaksolla.

140 artikla

Rikkoutuneiden riisinjyvien tuontitullien laskeminen

Sen estämättä, mitä 135 artiklassa säädetään, CN-koodiin 1006 40 00 kuuluvien rikkoutuneiden riisinjyvien tuontitulli on 65 euroa tonnilta.

141 artikla

Lisätuontitullit

1.   Yhden tai useamman 135–140 artiklassa säädetyn tullimaksun alaisen vilja-, riisi-, sokeri-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha- ja banaanialan tuotteen tuonnissa on sovellettava lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla, jos:

a)

tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut WTO:lle (”käynnistyshinta”);

b)

tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason (”käynnistysmäärä”).

Käynnistysmäärä perustuu markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin, jotka määritellään tapauksen mukaan tuonnin prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

2.   Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden.

3.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai yhteisön tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.

142 artikla

Tuontitullien soveltamisen keskeyttäminen sokerialalla

Jotta varmistetaan 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistamiseksi tarvittava saatavuus, komissio voi keskeyttää tuontitullien soveltamisen kokonaan tai osittain seuraavien tuotteiden tiettyjen määrien osalta:

a)

CN-koodiin 1701 kuuluva sokeri;

b)

CN-koodeihin 1702 30 10, 1702 40 10, 1702 60 10 ja 1702 90 30 kuuluva isoglukoosi.

143 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt täsmentäen erityisesti:

a)

edellä olevan 136 artiklan osalta:

i)

korkealaatuista tavallista vehnää koskevat vähimmäisvaatimukset;

ii)

huomioon otettavat hintanoteeraukset;

iii)

tarvittaessa mahdollisuuden antaa toimijoille tietyissä tapauksissa mahdollisuus saada sovellettavan tullin suuruus tietoonsa ennen kyseessä olevien lähetysten saapumista;

b)

edellä 141 artiklan osalta tuotteet, joihin lisätuontitulleja sovelletaan, sekä muut tarvittavat edellytykset mainitun artiklan 1 kohdan soveltamisen varmistamiseksi.

III jakso

Tuontikiintiön hallinnointi

144 artikla

Tariffikiintiöt

1.   Komissio avaa 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnissa sovellettavat, perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt ja hallinnoi niitä hyväksymiensä yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää:

a)

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (”ensin tullutta palvellaan ensin” -periaate);

b)

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (”samanaikaisen tarkastelun menetelmä”);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (”perinteiset/uudet toimijat” -menetelmä).

3.   Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

145 artikla

Tariffikiintiöiden avaaminen

Komissio säätää vuosittaisista tariffikiintiöistä, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja päättää käytettävästä hallinnointimenetelmästä.

146 artikla

Erityissäännöt

1.   CN-koodeihin 0202 20 30, 0202 30 ja 0206 29 91 kuuluvan jäädytetyn ja jalostukseen tarkoitetun naudanlihan 54 703 tonnin tuontikiintiön osalta neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen määrätä, että koko kiintiö tai osa siitä kattaa vastaavan määrän laatulihaa muuntokurssilla 4,375.

2.   Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiön sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiön osalta 148 artiklassa tarkoitettuihin yksityiskohtaisiin sääntöihin on sisällyttävä myös säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden maksajavirastojen tuomien määrien julkisen varastoinnin ja kyseisten jäsenvaltioiden markkinoille saattamisen toteuttamiseksi.

147 artikla

Banaaneista kannettavat tullit

Tämän luvun soveltaminen ei rajoita neuvoston asetuksen (EY) N:o 1964/2005 (64) soveltamista.

148 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy tämän jakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat:

a)

takeita tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamisen mahdollistavan asiakirjan hyväksymistä;

c)

tuontitodistusten myöntämisedellytyksiä ja voimassaoloaikaa.

IV jakso

Eräitä tuotteita koskevat erityissäännökset

I alajakso

Tuontia koskevat erityissäännökset vilja- ja riisialalla

149 artikla

Eri viljojen seosten tuonti

Liitteessä I olevan I osan a ja b kohtaan kuuluvista viljoista koostuviin seoksiin sovellettava tuontitulli on vahvistettava seuraavasti:

a)

jos seos koostuu kahdesta tällaisesta viljasta, tuontitulli on se, jota sovelletaan:

i)

painoltaan suurempaan ainesosaan, jos se on vähintään 90 prosenttia seoksen painosta;

ii)

ainesosaan, jolla on korkeampi tuontitulli, jos kumpikaan ainesosista ei ole vähintään 90 prosenttia seoksen painosta;

b)

jos seos koostuu useammasta kuin kahdesta tällaisesta viljasta ja jos useista viljoista kukin on enemmän kuin 10 prosenttia seoksen painosta, seokseen sovellettava tuontitulli on korkein näihin viljoihin sovellettavista tuontitulleista, siinäkin tapauksessa, että kahdella tai useammalla niistä on sama tuontitulli.

Jos ainoastaan yksi vilja on enemmän kuin 10 prosenttia seoksen painosta, sovellettava tuontitulli on tähän viljaan sovellettava tuontitulli;

c)

kaikissa a ja b alakohdan soveltamisalaan kuulumattomissa tapauksissa sovellettava tuontitulli on seokseen kuuluviin viljoihin sovellettavista tuontitulleista korkein, siinäkin tapauksessa, että kahdella tai useammalla viljalla on sama tuontitulli.

150 artikla

Viljoista ja riisistä koostuvien seosten tuonti

Yhdestä tai useammasta liitteessä I olevan I osan a ja b kohtaan kuuluvasta viljasta sekä yhdestä tai useammasta liitteessä I olevan II osan a ja b kohtaan kuuluvasta tuotteesta koostuviin seoksiin sovellettava tuontitulli on se, jota sovelletaan ainesosaan tai tuotteeseen, jolla on korkein tuontitulli.

151 artikla

Riisiseosten tuonti

Useampiin eri jalostusryhmiin tai -asteisiin luokiteltavasta riisistä koostuviin seoksiin taikka useampiin eri jalostusryhmiin tai -asteisiin luokiteltavasta riisistä ja rikkoutuneista riisinjyvistä koostuviin sekoituksiin sovellettava tuontitulli on se, jota sovelletaan:

a)

painoltaan suurimpaan ainesosaan, jos se on vähintään 90 prosenttia seoksen painosta;

b)

ainesosaan, jolla on korkein tuontitulli, jos yksikään ainesosista ei ole vähintään 90 prosenttia seoksen painosta.

152 artikla

Tariffiluokittelun sovellettavuus

Jos 149–151 artiklassa säädettyä tuontitullin vahvistamismenettelyä ei voida soveltaa, mainituissa artikloissa tarkoitettuihin seoksiin sovellettava tulli on seosten tariffiluokittelun perusteella määritelty tulli.

II alajakso

Sokerin tuontietuusjärjestelyt

153 artikla

Perinteinen hankintatarve puhdistusta varten

1.   Sen estämättä, mitä 52 artiklan 1 kohdassa säädetään, puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin perinteiseksi hankintatarpeeksi yhteisössä vahvistetaan markkinointivuotta kohden 2 424 735 tonnia valkoisena sokerina ilmaistuna.

Perinteinen hankintatarve jakautuu markkinointivuonna 2008/2009 seuraavasti:

a)

Bulgaria 198 748 tonnia;

b)

Ranska 296 627 tonnia;

c)

Italia 100 000 tonnia;

d)

Portugali 291 633 tonnia;

e)

Romania 329 636 tonnia;

f)

Slovenia 19 585 tonnia;

g)

Suomi 59 925 tonnia;

h)

Yhdistynyt kuningaskunta 1 128 581 tonnia.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua perinteistä hankintatarvetta korotetaan 65 000 tonnilla. Tämä määrä koskee raakaa ruokosokeria, ja se varataan markkinointivuodeksi 2008/2009 ainoata Portugalissa vuonna 2005 toiminnassa olevaa sokerijuurikkaan jalostustehdasta varten. Tätä jalostustehdasta pidetään päätoimisena puhdistamona.

3.   Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tuontitodistuksia saa myöntää vain päätoimisille puhdistamoille sillä edellytyksellä, että asianomaiset määrät eivät ylitä määriä, jotka saadaan tuoda 1 kohdassa tarkoitetun perinteisen hankintatarpeen puitteissa. Todistuksia voidaan siirtää ainoastaan päätoimisten puhdistamojen kesken, ja niiden voimassaolo lakkaa sen markkinointivuoden lopussa, jolle ne on myönnetty.

Tätä kohtaa sovelletaan markkinointivuoteen 2008/2009 ja kunkin seuraavan markkinointivuoden ensimmäisiin kolmeen kuukauteen.

4.   Tuontitullien soveltaminen liitteessä XIX tarkoitetuista valtioista peräisin olevaan puhdistettavaksi tarkoitettuun, CN-koodiin 1701 11 10 kuuluvaan ruokosokeriin keskeytetään sellaisen täydentävän määrän osalta, joka tarvitaan markkinointivuonna 2008/2009 päätoimisten puhdistamojen riittävien hankintojen varmistamiseksi.

Komissio vahvistaa täydentävän määrän, joka perustuu 1 kohdassa tarkoitetun perinteisen hankintatarpeen ja puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin hankintaennusteiden väliseen tasapainoon kyseessä olevana markkinointivuonna. Komissio voi tarkistaa tätä tasapainoa markkinointivuoden aikana, ja se voi perustua kulutukseen tarkoitetun raakasokerin historiallisiin kiinteisiin arvioihin.

154 artikla

Takuuhinta

1.   AKT-maista/Intiasta peräisin olevalle sokerille vahvistettuja takuuhintoja sovelletaan tuotaessa vakiolaatuista raakasokeria ja valkoista sokeria:

a)

vähiten kehittyneistä maista neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 (65) 12 ja 13 artiklassa tarkoitettujen järjestelyjen mukaisesti;

b)

liitteessä XIX luetelluista valtioista silloin kun kyseessä on 153 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu täydentävä määrä.

2.   Takuuhintaista sokeria koskevissa tuontitodistushakemuksissa on oltava mukana vientimaan viranomaisten myöntämä vientitodistus, jossa todistetaan sokerin olevan asianomaisissa sopimuksissa vahvistettujen sääntöjen mukaista.

155 artikla

Sokeripöytäkirjan mukaiset sitoumukset

Komissio voi toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että AKT-maista/Intiasta peräisin oleva sokeri tuodaan yhteisöön AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä V olevassa pöytäkirjassa nro 3 ja Euroopan yhteisön ja Intian tasavallan välisessä ruokosokeria koskevassa sopimuksessa vahvistetuin edellytyksin. Nämä toimenpiteet voivat tarvittaessa poiketa tämän asetuksen 153 artiklasta.

156 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tämän alajakson soveltamista erityisesti kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi. Ne voivat sisältää myös muutoksia liitteeseen XIX.

III alajakso

Hampun tuontia koskevat erityissäännökset

157 artikla

Hampun tuonti

1.   Seuraavia tuotteita voidaan tuoda yhteisöön vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

CN-koodiin 5302 10 00 kuuluvan raa'an hampun on täytettävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 52 artiklassa säädetyt edellytykset;

b)

CN-koodiin ex 1207 99 15 kuuluvien, kylvettäviksi tarkoitettujen hampunsiementen mukana on oltava selvitys siitä, että tetrahydrokannabinolipitoisuus (THC) ei ylitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 52 artiklan mukaisesti vahvistettua pitoisuutta;

c)

CN-koodiin 1207 99 91 kuuluvia, muita kuin kylvettäviksi tarkoitettuja hampunsiemeniä tuovat vain jäsenvaltion hyväksymät tuojat, jotta varmistetaan, että tällaisia siemeniä ei käytetä kylvämiseen.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen tuotteiden yhteisöön tuontiin on tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen määrittelemistä varten sovellettava tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission 194 artiklan mukaisesti mahdollisesti antamien erityissäännösten soveltamista.

3.   Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita niiden tiukempien säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat antaneet perustamissopimuksen ja WTO:n maataloussopimukseen perustuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

IV alajakso

Humalan tuontia koskevat erityissäännökset

158 artikla

Humalan tuonti

1.   Humala-alan tuotteita voidaan tuoda kolmansista maista ainoastaan, jos niiden laatuominaisuudet vastaavat vähintään yhteisössä korjatuille ja yhteisössä korjatuista tuotteista valmistetuille tuotteille vahvistettuja vaatimuksia.

2.   Tuotteilla katsotaan olevan 1 kohdassa tarkoitetut ominaisuudet, jos niiden mukana seuraa alkuperämaan viranomaisten myöntämä ja 117 artiklassa tarkoitettua varmennustodistusta vastaavaksi todettu todistus.

Humalajauheen, lupuliinipitoisen humalajauheen, humalauutteen ja humalatuotteiden seosten osalta todistus voidaan todeta varmennustodistusta vastaavaksi ainoastaan, jos kyseisten tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

Todistusten vastaavuus on tarkastettava komission hyväksymiä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

V jakso

Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus

159 artikla

Suojatoimenpiteet

1.   Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan suojatoimenpiteitä neuvoston asetusten (EY) N:o 519/94 (66) ja (EY) N:o 3285/94 (67) mukaisesti.

2.   Jollei muiden neuvoston säädösten nojalla toisin säädetä, komissio toteuttaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa.

3.   Komissio voi toteuttaa ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission 1 ja 2 kohdan mukaisesti tekemän päätöksen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen päätöksen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

4.   Jos komissio katsoo, että mikä tahansa 1 tai 2 kohdan mukaisesti toteutettu suojatoimenpide olisi kumottava tai sitä olisi muutettava, se toimii seuraavasti:

a)

jos toimenpiteestä on päättänyt neuvosto, komissio ehdottaa neuvostolle suojatoimenpiteen muuttamista tai kumoamista. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä;

b)

kaikissa muissa tapauksissa komissio kumoaa yhteisön suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta.

160 artikla

Sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1.   Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan sisäisen jalostusmenettelyn käytön vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha-alan ja maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

2.   Siinä määrin kuin se on tarpeen maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen kieltää sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

III LUKU

Vienti

I jakso

Vientitodistukset

161 artikla

Vientitodistukset

1.   Komissio voi edellyttää seuraavien alojen yhden tai useamman tuotteen yhteisöstä vientiä varten vientitodistuksen esittämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen mukaisesti vaaditaan vientitodistuksia:

a)

vilja;

b)

riisi;

c)

sokeri;

d)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit liitteessä I olevan VII osan a kohdassa tarkoitetun oliiviöljyn osalta;

e)

naudanliha;

f)

maito ja maitotuotteet;

g)

sianliha;

h)

lampaan- ja vuohenliha;

i)

munat;

j)

siipikarjanliha;

k)

maatalousperäinen etyylialkoholi.

Komissio ottaa ensimmäistä alakohtaa soveltaessaan huomioon vientitodistusten tarpeen kyseessä olevien markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden viennin seurannan kannalta.

2.   Edellä olevaa 131–133 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

3.   Komissio vahvistaa 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan luettuina todistusten voimassaoloajat ja vakuuden suuruuden.

II jakso

Vientituet

162 artikla

Vientitukien soveltamisala

1.   Jotta vienti olisi maailmanmarkkinanoteerausten ja -hintojen perusteella mahdollista sekä perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvissa rajoissa, mainittujen noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan seuraavien tuotteiden osalta kattaa vientituella:

a)

seuraavien alojen tuotteet, jotka viedään sellaisenaan:

i)

vilja;

ii)

riisi;

iii)

sokeri liitteessä I olevan III osan b, c, d ja g kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta;

iv)

naudanliha;

v)

maito ja maitotuotteet;

vi)

sianliha;

vii)

munat;

viii)

siipikarjanliha;

b)

edellä a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa luetellut tuotteet, jotka viedään liitteissä XX ja XXI lueteltuina tavaroina.

Kun kyse on liitteessä XX olevassa IV osassa lueteltuina tuotteina vietävistä maidosta ja maitotuotteista, vientitukia voidaan myöntää ainoastaan liitteessä I olevan XVI osan a–e ja g kohdassa luetelluille tuotteille.

2.   Vientituki tuotteille, jotka viedään liitteissä XX ja XXI lueteltuina jalostettuina tavaroina, ei saa olla suurempi kuin samojen, sellaisenaan vietävien tuotteiden vientituki.

3.   Tiettyjen viljasta saatavien alkoholipitoisten juomien valmistuksen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissio voi mukauttaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vientitukien myöntämisperusteita ja valvontamenetelmiä tarpeellisessa määrin tähän erityistilanteeseen soiviksi.

163 artikla

Vientituen jakaminen

Määrät, jotka voidaan viedä vientituella, myönnetään noudattamalla menetelmää, joka:

a)

sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne, aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää kyseessä olevien toimijoiden ja etenkin suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b)

on toimijoille hallinnollisesti kevein, kun hallinnolliset vaatimukset otetaan huomioon.

c)

estää kaikenlaisen syrjinnän kyseessä olevien toimijoiden välillä.

164 artikla

Vientituen vahvistaminen

1.   Vientituki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä. Se voi vaihdella määräpaikan mukaan, erityisesti jos maailmanmarkkinatilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat velvoitteet niin edellyttävät.

2.   Komissio vahvistaa vientituet.

Vientituet voidaan vahvistaa:

a)

säännöllisin määräajoin;

b)

sellaisia tuotteita koskevilla tarjouskilpailuilla, joiden osalta on ennen tämän asetuksen soveltamisen aloittamista 204 artiklan 2 kohdan mukaisesti säädetty tällaisesta menettelystä.

Tarjouskilpailulla vahvistettua tukea lukuun ottamatta luettelo tuotteista, joille myönnetään vientitukea, sekä vientitukien määrä on vahvistettava vähintään kerran kolmessa kuukaudessa. Vientituen määrä voi kuitenkin pysyä samana pidempään kuin kolme kuukautta ja tarvittaessa komissio voi ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta tarkistaa sitä muuna ajankohtana joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

3.   Tiettyä tuotetta koskevia vientitukia vahvistettaessa on otettava huomioon yksi tai useampi seuraavista seikoista:

a)

vallitseva tilanne ja kehitysnäkymät seuraavien seikkojen osalta:

kyseisen tuotteen hinnat ja saatavuus yhteisön markkinoilla,

kyseisen tuotteen hinnat maailmanmarkkinoilla;

b)

yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet, joiden tarkoituksena on taata tasapaino markkinoilla sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys;

c)

tarve välttää häiriöitä, jotka saattavat luoda pitkäaikaista epätasapainoa kysynnän ja tarjonnan välillä yhteisön markkinoilla;

d)

suunnitellun viennin taloudelliset näkymät;

e)

perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat rajoitukset;

f)

tarve säilyttää tasapaino yhteisöstä kolmansiin maihin jalostettuina tuotteina vietävien maatalouden perustuotteiden ja kolmansista maista tuotavien sisäiseen jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden käytön välillä;

g)

suotuisimmat kaupan pitämisen kustannukset ja kuljetuskustannukset yhteisön markkinoilta yhteisön satamiin tai muihin vientipaikkoihin, mukaan luettuina kuljetuskustannukset määrämaihin;

h)

kysyntä yhteisön markkinoilla;

i)

sianliha-, muna- ja siipikarjanliha-alojen osalta näiden alojen tuotteiden tuottamiseen yhteisössä tarvittavan rehuviljamäärän hintojen erotus yhteisön sisällä ja maailmanmarkkinoilla.

4.   Komissio voi vahvistaa vientitukiin sovellettavan korjausmäärän vilja- ja riisialojen osalta. Komissio voi kuitenkin ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta tarvittaessa muuttaa korjausmääriä.

Ensimmäistä alakohtaa voidaan soveltaa myös tuotteisiin, jotka viedään liitteessä XX lueteltuina tavaroina.

165 artikla

Varastossa olleen maltaan vientituki

Edellisen markkinointivuoden lopussa varastossa olleen maltaan tai mainittuna aikana varastossa olleesta ohrasta valmistetun maltaan vientiin sovelletaan markkinointivuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana tukea, jota olisi sovellettu kyseisen vientitodistuksen osalta edellisen markkinointivuoden viimeisen kuukauden aikana toteutuneeseen vientiin.

166 artikla

Vientituen tarkistaminen viljan osalta

Jollei komissio toisin säädä, komissio tarkistaa liitteessä I olevan I osan a ja b kohdassa luetelluille tuotteille maksettavaa, 167 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettua vientitukea interventiohintaan sovellettavien kuukausittaisten korotusten ja tarvittaessa tämän hinnan muutosten mukaisesti.

Ensimmäistä kohtaa voidaan soveltaa kokonaan tai osittain liitteessä I olevan I osan c ja d kohdassa lueteltuihin tuotteisiin sekä liitteessä I olevassa I osassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jotka viedään liitteessä XX olevassa I osassa tarkoitettuina tavaroina. Siinä tapauksessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkistusta korjataan soveltamalla kuukausittaiseen korotukseen kerrointa, joka kuvaa suhdetta perustuotteen määrän ja vietävän jalostustuotteen sisältämän tai vietävässä kauppatavarassa käytetyn perustuotteen määrän välillä.

167 artikla

Vientituen myöntäminen

1.   Edellä 162 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetelluille sellaisenaan vietäville tuotteille voivaan myöntää tukea vain hakemuksesta ja esittämällä asianmukaisen vientitodistuksen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan vientitodistuksen hakemispäivänä sovellettavaa vientitukea tai tapauksen mukaan asianomaiseen tarjousmenettelyyn perustuvaa vientitukea ja eriytetyn tuen osalta vientitukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan:

a)

todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan; tai

b)

tapauksen mukaan todelliseen määräpaikkaan, jos se ei ole sama kuin todistuksessa mainittu määräpaikka, jolloin sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientitodistuksessa mainittuun määräpaikkaan sovellettava määrä.

Komissio voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä tässä kohdassa säädetyn jouston väärinkäytön välttämiseksi.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi päättää, että vientitodistukset voidaan siitosmunien ja päivänikäisten untuvikkojen osalta myöntää jälkikäteen.

4.   Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 (68) 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan päättää, että 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tämän asetuksen 162 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tavaroihin.

5.   Komissio voi myöntää poikkeuksia 1 ja 2 kohdasta elintarvikeaputoimien yhteydessä vientitukea saavien tuotteiden osalta.

6.   Vientituki maksetaan, kun esitetään selvitys siitä, että:

a)

tuotteet on viety yhteisöstä;

b)

tuotteet ovat eriytetyn vientituen tapauksessa saapuneet todistuksessa ilmoitettuun määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, jolle on vahvistettu vientituki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan b alakohdan soveltamista.

Komissio voi kuitenkin sallia poikkeuksia, jos säädetään edellytyksistä, jotka tarjoavat vastaavat takuut.

7.   Komissio voi yhden tai useamman tuotteen osalta vahvistaa vientituen myöntämiselle lisäedellytyksiä. Niissä voidaan vaatia, että:

a)

vientitukia maksetaan ainoastaan yhteisöstä peräisin oleville tuotteille;

b)

tuontituotteista maksettavan vientitukien määrän on oltava samansuuruinen kuin tuotaessa kannetut tuontitullit, jos ne ovat pienempiä kuin sovellettava vientituki.

168 artikla

Elävistä eläimistä naudanliha-alalla maksettavat vientituet

Naudanliha-alan tuotteiden osalta eläviä eläimiä koskevien vientitukien myöntäminen ja maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen säännösten noudattamista.

169 artikla

Vientirajoitukset

Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien määrällisten sitoumusten noudattaminen taataan kyseessä oleviin tuotteisiin sovellettavien viiteajanjaksojen osalta myönnettyjen vientitodistusten perusteella. WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viitejakson päättyminen ei vaikuta vientitodistusten voimassaoloon.

170 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio vahvistaa tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti:

a)

ne, jotka koskevat sellaisten vietävissä olevien määrien uudelleenjakamista, joita ei ole myönnetty eikä käytetty;

b)

ne, jotka koskevat vientitukikelpoisten tuotteiden laatua ja muita erityisvaatimuksia ja -edellytyksiä;

c)

ne, jotka koskevat vientitukien ja kaikkien muiden vientitoimiin liittyvien taloudellisten suoritusten maksuun oikeuttavien toimien, fyysiset ja asiakirjatarkastukset mukaan luettuina, toteuttamista ja säännönmukaisuutta.

Komissio tekee liitteeseen XX tarvittavat muutokset ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 3448/93 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut perusteet.

Edellä olevan 167 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on kuitenkin 162 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta vahvistettava asetuksen (EY) N:o 3448/93 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III jakso

Vientikiintiön hallinnointi maito- ja maitotuotealalla

171 artikla

Kolmansien maiden avaamien tariffikiintiöiden hallinnointi

1.   Jos perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyssä sopimuksessa määrätään jonkin kolmannen maan maidon ja maitotuotteiden osalta avaaman tariffikiintiön hallinnoinnista kokonaan tai osittain, komissio vahvistaa sovellettavan hallinnointimenetelmän ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tariffikiintiöitä on hallinnoitava tavalla, jolla vältetään kaikenlainen kyseessä olevien toimijoiden välinen syrjintä ja varmistetaan kyseisen kiintiön tarjoamien mahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää:

a)

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (”ensin tullutta palvellaan ensin” -periaate);

b)

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (”samanaikaisen tarkastelun menetelmä”);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (”perinteiset/uudet toimijat -menetelmä”).

IV jakso

Erityistuontikohtelu kolmansissa maissa

172 artikla

Erityistuontikohtelun kolmannessa maassa saavien tuotteiden todistukset

1.   Vietäessä tuotteita, jotka yhteisön perustamissopimuksen 300 artiklan nojalla tekemien sopimusten mukaisesti voivat saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, jos tiettyjä edellytyksiä noudatetaan, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

2.   Komissio hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamiseksi.

V jakso

Eläviä kasveja koskevat erityissäännökset

173 artikla

Viennin vähimmäishinnat

1.   Komissio voi vahvistaa kullekin CN-koodiin 0601 10 kuuluvalle elävien kasvien alan tuotteelle hyvissä ajoin ennen markkinointikautta yhden tai useamman vähimmäishinnan kolmansiin maihin vientiä varten.

Tällaisten tuotteiden vienti on sallittu ainoastaan, jos se tapahtuu yhtä suureen tai korkeampaan hintaan kuin kyseiselle tuotteelle vahvistettu vähimmäishinta.

2.   Komissio hyväksyy 1 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyistä sopimuksista aiheutuvia velvoitteita noudattaen.

VI jakso

Ulkoinen jalostus

174 artikla

Ulkoisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1.   Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan ulkoisen jalostusmenettelyn käytön vilja-, riisi-, naudanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha- sekä siipikarjanliha-alan tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

2.   Siinä määrin kuin se on tarpeen maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen kieltää ulkoisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

IV OSA

KILPAILUSÄÄNNÖT

I LUKU

Yrityksiin sovellettavat säännöt

175 artikla

Perustamissopimuksen 81–86 artiklan soveltaminen

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 81–86 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja 82 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa, k alakohdassa ja m–u alakohdassa sekä 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 176 artiklasta muuta johdu.

176 artikla

Poikkeukset

1.   Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen 175 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka kuuluvat olennaisena osana kansalliseen markkinajärjestelyyn tai jotka ovat tarpeen perustamissopimuksen 33 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Erityisesti perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin yksittäisen jäsenvaltion maataloustuottajien, tuottajien yhteenliittymien tai tällaisten yhteenliittymien muodostamien liittojen sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa tai myyntiä taikka maataloustuotteiden yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostuslaitosten käyttöä sikäli kuin niihin ei sisälly velvoitetta noudattaa määrättyjä hintoja, jollei komissio totea, että kilpailu tällöin estyy tai että perustamissopimuksen 33 artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu.

2.   Jollei yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta tutkia komission päätöksiä muuta johdu, ainoastaan komissiolla on toimivalta, sen jälkeen kun se on kuullut jäsenvaltioita ja niitä yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä, joita asia koskee, sekä muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joiden kuulemista se pitää tarpeellisena, ratkaista päätöksellään, joka on julkaistava, mitkä sopimukset, päätökset ja menettelytavat täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Komissio tekee kyseisen ratkaisun joko omasta aloitteestaan taikka jonkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai sellaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän pyynnöstä, jota asia koskee.

3.   Edellä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöksessä on mainittava asianosaisten nimet ja päätöksen pääasiallinen sisältö. Siinä on otettava huomioon yritysten perustellut edut niiden liikesalaisuuksien suojan suhteen.

177 artikla

Tupakka-alan sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

1.   Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tupakka-alan hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön tämän asetuksen 123 artiklan c alakohdassa tarkoitetut tavoitteet, edellyttäen että:

a)

sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle;

b)

komissio ei ole kolmen kuukauden kuluessa kaikkien vaadittavien yksityiskohtaisten tietojen saamisesta todennut näiden sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan yhteisön kilpailusääntöjen vastaisia.

Sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei saa panna täytäntöön mainitun kolmen kuukauden jakson aikana.

2.   Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat on julistettava yhteisön kilpailusääntöjen vastaisiksi seuraavissa tapauksissa:

a)

ne voivat aiheuttaa markkinoiden lokeroitumista yhteisön sisällä;

b)

ne voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa;

c)

ne voivat luoda kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisen organisaation toimenpiteellä pyritään;

d)

ne sisältävät hintojen tai kiintiöiden vahvistamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä, joita toimialakohtaiset organisaatiot toteuttavat yhteisön sääntöihin sisältyvien erityisten säännösten soveltamiseksi;

e)

ne voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua kyseisten tuotteiden merkittävältä osalta.

3.   Jos komissio toteaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan jälkeen, että tämän luvun soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty, se tekee ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta päätöksen siitä, että kyseiseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

Tätä päätöstä ei voida soveltaa ennen kuin sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle organisaatiolle, paitsi jos viimeksi mainittu on antanut virheellisiä tietoja tai on käyttänyt väärin 1 kohdassa säädettyä poikkeusta.

178 artikla

Tupakka-alan sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen sitova vaikutus toimialakohtaisiin organisaatioihin kuulumattomiin toimijoihin

1.   Tupakka-alan toimialakohtaiset organisaatiot voivat pyytää, että niiden tietyistä sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista tehdään rajoitetuksi ajaksi sitovia niiden jäsenistön edustamiin ammattialoihin kuulumattomille saman talouden alan yksittäisille toimijoille tai näiden ryhmittymille alueella, jolla ne harjoittavat toimintaansa.

Sääntöjen laajennuksen soveltamiseksi toimialakohtaisten organisaatioiden on edustettava vähintään kahta kolmasosaa kyseisestä tuotannosta ja/tai kaupasta. Jos ehdotettu sääntöjen laajennus koskee useampaa aluetta, toimialakohtaisten organisaatioiden on osoitettava, että niillä on vähimmäisedustavuus jokaisella jäsenistönsä edustamalla ammattialalla jokaisella niistä alueista, joille niiden toiminta ulottuu.

2.   Sääntöjen, joiden soveltamisalan laajentamista pyydetään, on pitänyt olla voimassa vähintään vuoden ja niiden on liityttävä johonkin seuraavista tavoitteista:

a)

tuotannon ja markkinoiden tuntemus;

b)

vähimmäislaatujen määrittely;

c)

ympäristönsuojelun vaatimukset täyttävien viljelymenetelmien käyttö;

d)

pakkaamista ja tarjontamuotoa koskevien vähimmäisvaatimusten määrittely;

e)

varmennettujen siementen käyttö ja tuotteiden laadun valvonta.

3.   Sääntöjen laajentamisen edellytyksenä on komission antama hyväksyntä.

179 artikla

Tupakka-alan sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevat täytäntöönpanosäännöt

Komissio vahvistaa 177 ja 178 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien tiedoksiantamista ja julkaisemista koskevat säännöt.

II LUKU

Valtiontukisäännöt

180 artikla

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan soveltaminen

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu ja lukuun ottamatta erityisesti tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuja valtiontukia, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa, k alakohdassa ja m–u alakohdassa sekä 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

181 artikla

Maito- ja maitotuotealaa koskevat erityissäännökset

Jollei perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, kielletään tuet, joiden määrä vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I olevassa XVI osassa lueteltujen tuotteiden hinnan tai määrän perusteella.

Kielletään myös kansalliset toimenpiteet, jotka sallivat tämän asetuksen liitteessä I olevassa XVI osassa lueteltujen tuotteiden hintojen tasaamisen.

182 artikla

Kansalliset erityissäännökset

1.   Suomi ja Ruotsi voivat komission suostumuksella myöntää tukea porojen ja porotuotteiden (CN-koodit ex 0208 ja ex 0210) tuotantoon ja kaupan pitämiseen sikäli kuin niistä ei aiheudu perinteisten tuotantotasojen lisäystä.

2.   Suomi voi erityisten ilmasto-olosuhteidensa vuoksi myöntää komission suostumuksella tukea tietyille määrille siemeniä ja tietyille määrille siemenviljaa, jotka on tuotettu yksinomaan Suomessa.

3.   Jäsenvaltiot, jotka alentavat asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistettua sokerikiintiötään yli 50 prosenttia, voivat myöntää väliaikaista valtiontukea ajanjaksona, jona sokerijuurikkaan viljelijöille tarkoitettua siirtymäkauden tukea maksetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 f luvun mukaisesti. Komissio tekee kyseessä olevan jäsenvaltion hakemuksesta päätöksen tätä toimenpidettä varten käytettävissä olevan valtiontuen kokonaismäärästä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu väliaikainen tuki ei saa Italian osalta olla yli 11 euroa markkinointivuotta ja sokerijuurikastonnia kohden, ja se on myönnettävä sokerijuurikkaan viljelijöille ja sokerijuurikkaiden kuljetuksiin.

Suomi saa myöntää sokerijuurikkaan viljelijöille tukea enintään 350 euroa hehtaaria ja markkinointivuotta kohden.

Kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle markkinointivuonna tosiasiallisesti myönnetty valtiontuen määrä 30 päivän kuluessa kunkin markkinointivuoden päättymisestä.

4.   Saksa voi 31 päivään joulukuuta 2010 asti myöntää tukea sellaisia tuotteita koskevan alkoholimonopolinsa puitteissa, jotka monopoli edelleen muunnettuina saattaa markkinoille perustamissopimuksen liitteessä I mainittuna maatalousperäisenä etyylialkoholina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan ja 88 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamista. Tämän tuen kokonaismäärä ei saa ylittää 110 miljoonaa euroa vuodessa.

Saksan on annettava komissiolle vuosittain 30 päivään kesäkuuta mennessä kertomus järjestelmän toimivuudesta.

V OSA

YKSITTÄISIÄ ALOJA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

183 artikla

Maito- ja maitotuotealan myynninedistämismaksu

Rajoittamatta tämän asetuksen 180 artiklan mukaisesti perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan soveltamista, jäsenvaltio voi periä kaupan pidetyistä maitomääristä ja maitoa vastaavista tuotemääristä maidontuottajiltaan myynninedistämismaksua rahoittaakseen kulutuksen edistämistä yhteisössä, maidon ja maitotuotteiden markkinoiden laajentamista ja laadun parantamista koskevia toimenpiteitä.

184 artikla

Tiettyjä aloja koskevat kertomukset

Komissio antaa:

1)

tämän asetuksen sisältämien säännösten arvioinnin perusteella ennen 30 päivää syyskuuta 2008 neuvostolle kuivarehualaa koskevan kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti palkokasvirehun ja muun tuorerehun viljelyalojen kehittymistä, kuivatun rehun tuotantoa ja saavutettua fossiilisten polttoaineiden säästöä. Kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia;

2)

joka kolmas vuosi ja ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen II osan I osaston IV luvun VI jaksossa vahvistettujen mehiläishoitoalaa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

3)

ennen 31 päivää joulukuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 182 artiklan 4 kohdassa säädetyn Saksan alkoholimonopolia koskevan poikkeuksen soveltamisesta, mukaan luettuna kyseisen monopolin puitteissa myönnettyjen tukien arviointi, ja tarvittaessa asianmukaiset ehdotukset.

185 artikla

Humala-alan sopimusten rekisteröinti

1.   Kunkin tuottajajäsenvaltion sitä varten nimeämien elinten on rekisteröitävä kaikki yhteisössä tuotetun humalan toimitusta koskevat sopimukset, jotka on tehty tuottajan tai tuottajaorganisaation ja ostajan välillä.

2.   Määrättyjen määrien toimittamista sovittuun hintaan yhtenä tai useampana satokautena koskevia sopimuksia, jotka on tehty ennen asianomaisen ensimmäisen satovuoden 1 päivää elokuuta, pidetään ”etukäteen tehtyinä sopimuksina”. Ne on rekisteröitävä erikseen.

3.   Rekisteröinnissä kirjattuja tietoja saa käyttää vain tämän asetuksen soveltamiseksi.

4.   Komissio vahvistaa humalan toimitussopimusten rekisteröintiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

186 artikla

Sisämarkkinahintoihin liittyvät häiriöt

Komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet seuraavissa tilanteissa, jos kyseiset tilanteet näyttävät jatkuvan, minkä vuoksi markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä:

a)

sokeri-, humala-, naudanliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-alan tuotteiden osalta, jos minkä tahansa kyseisen tuotteen yhteisön markkinahinta nousee tai laskee merkittävästi;

b)

sianliha-, muna- ja siipikarjanliha-alan tuotteiden sekä oliiviöljyn osalta, jos minkä tahansa kyseisen tuotteen yhteisön markkinahinta nousee merkittävästi.

187 artikla

Maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen aiheuttamat häiriöt

Jos yhden tai useamman vilja-, riisi-, sokeri- ja maito- tai maitotuotealan tuotteen maailmanmarkkinanoteeraukset tai -hinnat saavuttavat tason, joka häiritsee tai uhkaa häiritä tuotteiden saatavuutta yhteisön markkinoilla, ja jos tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena ja huononevan, komissio voi toteuttaa kyseessä olevan alan osalta tarvittavat toimenpiteet. Se voi erityisesti keskeyttää tuontitullien kantamisen kokonaan tai osittain tiettyjen määrien osalta.

188 artikla

Häiriötilanteissa sovellettavia toimenpiteitä koskevat edellytykset ja täytäntöönpanosäännöt

1.   Edellä 186 ja 187 artiklassa säädetyt toimenpiteet voidaan toteuttaa:

a)

edellyttäen, että kaikki muut tämän asetuksen nojalla käytettävissä olevat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä;

b)

perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan mukaisista sopimuksista aiheutuvia velvoitteita noudattaen.

2.   Komissio voi hyväksyy 186 ja 187 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

189 artikla

Tiedonannot etyylialkoholialalla

1.   Jäsenvaltioiden on etyylialkoholialan tuotteiden osalta annettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)

maatalousperäisen etyylialkoholin tuotanto hehtolitroina puhdasta alkoholia, eriteltynä alkoholin valmistukseen käytetyn tuotteen mukaan;

b)

maatalousperäisen etyylialkoholin myynti hehtolitroina puhdasta alkoholia, eriteltynä käyttötarkoitusalan mukaan;

c)

kyseisessä jäsenvaltiossa edellisen vuoden lopussa käytettävissä olleet maatalousperäisen etyylialkoholin varastot;

d)

kuluvan vuoden tuotantoa koskevat arviot.

Komissio hyväksyy näiden tietojen toimittamista koskevat säännöt ja erityisesti tietojen toimittamistiheyden ja käyttötarkoitusalojen määrittelyn.

2.   Komissio laatii 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean myötävaikutusta tilaston yhteisön maatalousperäisen etyylialkoholin markkinoista edellisenä vuonna ja tilastoarvion kuluvalle vuodelle.

Yhteisön tilasto sisältää myös tietoja muusta kuin maatalousperäisestä etyylialkoholista. Komissio vahvistaa näiden tietojen täsmällisen sisällön ja menetelmät niiden keräämiseksi.

Tätä kohtaa sovellettaessa ”muulla kuin maatalousperäisellä etyylialkoholilla” tarkoitetaan CN-koodeihin 2207, 2208 90 91 ja 2208 90 99 kuuluvia tuotteita, jotka on saatu muusta kuin perustamissopimuksen liitteessä I luetellusta tietystä maataloustuotteesta.

3.   Komissio antaa jäsenvaltioille tiedoksi 2 kohdassa tarkoitetut tilastot ja arviot.

VI OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

190 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

Asetusta (EY) N:o 1290/2005 ja sen täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan menoihin, jotka aiheutuvat jäsenvaltioille tästä asetuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

191 artikla

Kiireelliset toimenpiteet

Komissio toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa.

Nämä toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä.

192 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission välinen tiedonvaihto

1.   Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamisen tai markkinoiden seurannan ja analysoinnin ja 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita koskevien kansainvälisten velvoitteiden noudattamisen kannalta tarpeelliset tiedot.

2.   Komissio hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt sen määrittelemiseksi, mitkä tiedot ovat tarpeen 1 kohdan soveltamiseksi sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat näiden tietojen muotoa, sisältöä, aikataulua ja määräaikoja sekä tietojen ja asiakirjojen toimittamista tai käyttöön saattamista koskevia järjestelyjä.

193 artikla

Säännösten kiertämistä koskeva lauseke

Tässä asetuksessa säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että näiden etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja tämän asetuksen mukaisten tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisten säännösten soveltamista.

194 artikla

Tarkastukset ja hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset sekä niistä raportointi

Komissio määrittelee:

a)

säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden toteuttamia tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvien velvoitteiden noudattamiseen liittyviä hallinnollisia ja fyysisiä tarkastuksia;

b)

hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltamista koskevan järjestelmän, kun havaitaan tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisiä;

c)

säännöt tämän asetuksen soveltamisen seurauksena aiheettomasti maksettujen maksujen takaisinperinnästä;

d)

säännöt, jotka koskevat toteutettujen tarkastusten ja niiden tulosten raportointia.

Edellä d alakohdassa tarkoitetut hallinnolliset seuraamukset on porrastettava havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan.

VII OSA

TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Täytäntöönpanosäännökset

195 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

196 artikla

Komitean työskentelyn järjestäminen

Edellä 195 artiklassa tarkoitetun komitean kokousten järjestämisessä on erityisesti otettava huomioon sen vastuualan laajuus, käsiteltävien kysymysten erityispiirteet sekä tarve saada käyttöön asianmukaista asiantuntemusta.

II LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

197 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 muutokset

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 1493/1999 74–76 artikla.

198 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2200/96 muutokset

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 ja 47 artikla.

199 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2201/96 muutokset

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 2201/96 29 ja 30 artikla.

200 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1184/2006 muutokset

Muutetaan asetus (EY) N:o 1184/2006 seuraavasti:

1)

Korvataan nimi seuraavasti:

”Neuvoston asetus (EY) N:o 1184/2006, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta tiettyjen maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan”.

2)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan perustamissopimuksen 81–86 artiklan sekä 88 artiklan eräiden määräysten soveltamiseen, jotka koskevat perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (69) 1 artiklan 1 kohdan a–h, k sekä m–u alakohdassa ja 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita lukuun ottamatta.

1 a artikla

Jollei tämän asetuksen 2 artiklasta muuta johdu, perustamissopimuksen 81–86 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja 82 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa.

3)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin tämän asetuksen 1 a artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka kuuluvat olennaisena osana kansallisiin markkinoihin tai jotka ovat tarpeen perustamissopimuksen 33 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.”

4)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohtaa ja 88 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotannon tai kaupan tukeen.”

201 artikla

Kumoamiset

1.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, kumotaan seuraavat asetukset:

a)

asetukset (ETY) N:o 234/68, (ETY) N:o 827/68, (ETY) N:o 2517/69, (ETY) N:o 2728/75, (ETY) N:o 1055/77, (ETY) N:o 2931/79, (ETY) N:o 1358/80, (ETY) N:o 3730/87, (ETY) N:o 4088/87, (ETY) N:o 404/93, (EY) N:o 670/2003 ja (EY) N:o 797/2004, 1 päivästä tammikuuta 2008;

b)

asetukset (ETY) N:o 707/76, (EY) N:o 1786/2003, (EY) N:o 1788/2003 ja (EY) N:o 1544/2006, 1 päivästä huhtikuuta 2008;

c)

asetukset (ETY) N:o 315/68, (ETY) N:o 316/68, (ETY) N:o 2729/75, (ETY) N:o 2759/75, (ETY) N:o 2763/75, (ETY) N:o 2771/75, (ETY) N:o 2777/75, (ETY) N:o 2782/75, (ETY) N:o 1898/87, (ETY) N:o 1906/90, (ETY) N:o 2204/90, (ETY) N:o 2075/92, (ETY) N:o 2077/92, (ETY) N:o 2991/94, (EY) N:o 2597/97, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1255/1999, (EY) N:o 2250/1999, (EY) N:o 1673/2000, (EY) N:o 2529/2001, (EY) N:o 1784/2003, (EY) N:o 865/2004, (EY) N:o 1947/2005, (EY) N:o 1952/2005 ja (EY) N:o 1028/2006, 1 päivästä heinäkuuta 2008;

d)

asetus (EY) N:o 1785/2003, 1 päivästä syyskuuta 2008;

e)

asetus (EY) N:o 318/2006, 1 päivästä lokakuuta 2008;

f)

asetukset (ETY) N:o 3220/84, (ETY) N:o 386/90, (ETY) N:o 1186/90, (ETY) N:o 2137/92 ja (EY) N:o 1183/2006, 1 päivästä tammikuuta 2009.

2.   Kumotaan päätös 74/583/ETY 1 päivästä tammikuuta 2008.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asetusten kumoaminen ei vaikuta:

a)

kyseisten asetusten perusteella annettujen yhteisön säädösten voimassaoloon; eikä

b)

kyseisillä asetuksilla muihin yhteisön lainsäädännön säädöksiin, joita ei kumota tällä asetuksella, tehtyjen muutosten voimassaoloon.

202 artikla

Viittaukset

Viittauksia 197–201 artiklalla muutettuihin tai kumottuihin säännöksiin ja asetuksiin on pidettävä viittauksina tähän asetukseen, ja ne on luettava liitteessä XXII esitettyjen vastaavuustaulukkojen mukaisesti.

203 artikla

Siirtymäsäännökset

Komissio voi toteuttaa toimenpiteitä, joilla helpotetaan siirtymistä 197–201 artiklalla muutetuissa tai kumotuissa asetuksissa säädetyistä järjestelyistä niihin, jotka on vahvistettu tässä asetuksessa.

204 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Sitä sovelletaan kuitenkin:

a)

vilja-, siemen-, humala-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, pellava- ja hamppu-, raakatupakka-, naudanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna- ja siipikarjanliha-alan osalta 1 päivästä heinäkuuta 2008;

b)

riisialan osalta 1 päivästä syyskuuta 2008;

c)

sokerialan osalta 1 päivästä lokakuuta 2008 lukuun ottamatta 59 artiklaa, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008;

d)

kuivarehualan ja silkkiäistoukka-alan osalta 1 päivästä huhtikuuta 2008;

e)

viinialan sekä 197 artiklan osalta 1 päivästä elokuuta 2008;

f)

maito- ja maitotuotealan osalta, II osan I osaston III luvussa vahvistettuja säännöksiä lukuun ottamatta, 1 päivästä heinäkuuta 2008;

g)

tämän asetuksen II osan I osaston III luvussa vahvistetun maidontuotannon rajoittamista koskevan järjestelmän osalta 1 päivästä huhtikuuta 2008;

h)

42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisön ruhojen luokitteluasteikkojen osalta 1 päivästä tammikuuta 2009.

Edellä olevia 27, 39 ja 172 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008 ja 149–152 artiklaa 1 päivästä heinäkuuta 2008 kaikkien asianomaisten tuotteiden osalta.

3.   Sokerialan osalta II osan I osastoa sovelletaan sokerin markkinointivuoden 2014/2015 päättymiseen asti.

4.   Tämän asetuksen II osan I osaston III luvussa vahvistettuun maidontuotannon rajoittamista koskevaan järjestelmään liittyviä säännöksiä sovelletaan 66 artiklan mukaisesti 31 päivään maaliskuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä lokakuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. SILVA


(1)  Lausunto annettu 24. toukokuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 55, 2.3.1968, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(3)  EYVL L 151, 30.6.1968, s. 16, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 97).

(4)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(5)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 49 asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 679/2006 (EUVL L 119, 4.5.2006, s. 1).

(6)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 77, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 679/2006.

(7)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 70, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1679/2005 (EUVL L 271, 15.10.2005, s. 1).

(8)  EYVL L 47, 25.2.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2013/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 13).

(9)  EYVL L 297, 21.11.96, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1182/2007 (EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1).

(10)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1182/2007.

(11)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005.

(12)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1152/2007 (EUVL L 258, 4.10.2007, s. 3).

(13)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(14)  EYVL L 193, 29.7.2000, s. 16, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 953/2006 (EUVL L 175, 29.6.2006, s. 1).

(15)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 3, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005.

(16)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 735/2007 (EUVL L 169, 29.6.2007, s. 6).

(17)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 797/2006 (EUVL L 144, 31.5.2006, s. 1).

(18)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 114, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 456/2006 (EUVL L 82, 21.3.2006, s. 1).

(19)  EYVL L 161, 30.4.2004, s. 97, oikaisu EUVL L 206, 9.6.2004, s. 37.

(20)  EUVL L 312, 29.11.2005, s. 3, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1247/2007 (EUVL L 282, 26.10.2007, s. 1).

(21)  EUVL L 314, 30.11.2005, s. 1.

(22)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1260/2007 (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 1).

(23)  EUVL L 97, 15.4.2003, s. 6.

(24)  EUVL L 125, 28.4.2004, s. 1.

(25)  EUVL L 286, 17.10.2006, s. 1.

(26)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2013/2006.

(27)  EYVL L 352, 15.12.1987, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2535/95 (EYVL L 260, 31.10.1995, s. 3).

(28)  EUVL L 214, 4.8.2006, s. 1.

(29)  EYVL L 119, 11.5.1990, s. 32, asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(30)  EYVL L 301, 20.11.1984, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3513/93 (EYVL L 320, 22.12.1993, s. 5).

(31)  EYVL L 214, 30.7.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(32)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 123, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1186/2007 (EUVL L 265, 11.10.2007, s. 22).

(33)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 42, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1261/2007 (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 8).

(34)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 378/2007 (EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1).

(35)  EYVL L 182, 3.7.1987, s. 36, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(36)  EYVL L 351, 23.12.1997, s. 13, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1153/2007 (EUVL L 258, 4.10.2007, s. 6).

(37)  EYVL L 316, 9.12.1994, s. 2.

(38)  EUVL L 186, 7.7.2006, s. 1.

(39)  EYVL L 173, 6.7.1990, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1029/2006 (EUVL L 186, 7.7.2006, s. 6).

(40)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 100, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(41)  EYVL L 201, 31.7.1990, s. 7, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2583/2001 (EYVL L 345, 29.12.2001, s. 6).

(42)  EYVL L 281, 1.11.1975, s. 18, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 3290/94 (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 105).

(43)  EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

(44)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(45)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 19.

(46)  EYVL L 84, 31.3.1976, s. 1.

(47)  EYVL L 128, 24.5.1977, s. 1.

(48)  EYVL L 334, 28.12.1979, s. 8.

(49)  EYVL L 42, 16.2.1990, s. 6, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 163/94 (EYVL L 24, 29.1.1994, s. 2).

(50)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 80.

(51)  EYVL L 275, 26.10.1999, s. 4.

(52)  EYVL L 71, 21.3.1968, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 4112/88 (EYVL L 361, 29.12.1988, s. 7).

(53)  EYVL L 71, 21.3.1968, s. 8, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 309/79 (EYVL L 42, 17.2.1979, s. 21).

(54)  EYVL L 318, 18.12.1969, s. 15, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1153/78 (EYVL L 144, 31.5.1978, s. 4).

(55)  EYVL L 281, 1.11.1975, s. 17.

(56)  EYVL L 140, 5.6.1980, s. 4.

(57)  EYVL L 382, 31.12.87, s. 22, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1300/97 (EYVL L 177 5.7.1997 s. 1).

(58)  EYVL L 317, 27.11.1974, s. 21.

(59)  EYVL L 197, 30.7.1994, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 671/2007 (EUVL L 156, 16.6.2007, s. 1).

(60)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(61)  EYVL L 244, 29.9.2000, s. 27.

(62)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(63)  EYVL L 256, 7.9.1987, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 733/2007 (EUVL L 169, 29.6.2007, s. 1).

(64)  EUVL L 316, 2.12.2005, s. 1.

(65)  EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1.

(66)  EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89.

(67)  EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53.

(68)  EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18.

(69)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.”


LIITE I

LUETTELO 1 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA

I osa: Vilja

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat vilja-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0709 90 60

Sokerimaissi, tuore tai jäähdytetty

0712 90 19

Kuivattu sokerimaissi, kokonainen, paloiteltu, viipaloitu, rouhittu tai jauhettu, mutta ei enempää valmistettu, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi

1001 90 91

Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, siemenvilja

1001 90 99

Spelttivehnä, tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu

1002 00 00

Ruis

1003 00

Ohra

1004 00

Kaura

1005 10 90

Maissin, muun kuin hybridimaissin siemenet

1005 90 00

Maissi, ei kuitenkaan siemenvilja

1007 00 90

Durransiemenet, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut hybridit

1008

Tattari, hirssi ja kanariansiemenet; muu vilja

b)

1001 10

Durumvehnä

c)

1101 00 00

Hienot vehnäjauhot tai vehnän ja rukiin sekajauhot

1102 10 00

Hienot ruisjauhot

1103 11

Vehnärouhe ja karkeat jauhot

1107

Maltaat, myös paahdetut

d)

0714

Maniokki- (kassava-), arrow- ja salepjuuret, maa-artisokat, bataatit ja niiden kaltaiset runsaasti tärkkelystä tai inuliinia sisältävät juuret ja mukulat, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt tai kuivatut, myös paloitellut tai pelleteiksi valmistetut; saagoydin

 

ex 1102

Muut hienot viljajauhot kuin vehnäjauhot tai vehnän ja rukiin sekajauhot:

 

1102 20

maissijauho

 

1102 90

muut:

 

1102 90 10

– –

ohrajauho

 

1102 90 30

– –

kaurajauho

 

1102 90 90

– –

muu

 

ex 1103

Viljarouheet, karkeat viljajauhot ja viljapelletit, ei kuitenkaan alanimikkeen 1103 11 vehnä eikä alanimikkeen 1103 19 50 riisi eikä alanimikkeen 1103 20 50 riisipelletit

 

ex 1104

Muulla tavoin käsitellyt viljanjyvät (esim. kuoritut, valssatut, hiutaleiksi valmistetut, pyöristetyt, leikatut tai karkeasti rouhitut), ei kuitenkaan nimikkeen 1006 riisi eikä alanimikkeen 1104 19 91 riisihiutaleet; viljanjyvien alkiot, kokonaiset, valssatut, hiutaleiksi valmistetut tai jauhetut

 

1106 20

Nimikkeen 0714 saagosta, juurista tai mukuloista valmistetut hienot ja karkeat jauhot

 

ex 1108

Tärkkelys; inuliini:

tärkkelys:

 

1108 11 00

– –

vehnätärkkelys

 

1108 12 00

– –

maissitärkkelys

 

1108 13 00

– –

perunatärkkelys

 

1108 14 00

– –

maniokkitärkkelys (kassavatärkkelys)

 

ex 1108 19

– –

muu tärkkelys:

 

1108 19 90

– – –

muu

 

1109 00 00

Vehnägluteeni, myös kuivattu

 

1702

Muut sokerit, myös kemiallisesti puhdas laktoosi, maltoosi, glukoosi ja fruktoosi (levuloosi), jähmeät; lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät sokerisiirapit; keinotekoinen hunaja, myös luonnonhunajan kanssa sekoitettuna; sokeriväri:

 

ex 1702 30

glukoosi ja glukoosisiirappi, joissa ei ole lainkaan fruktoosia tai joissa sitä on vähemmän kuin 20 prosenttia kuivapainosta:

– –

muut:

– – –

muut:

 

1702 30 91

– – – –

valkoisena kiteisenä jauheena, myös yhteenpuristettuna

 

1702 30 99

– – – –

muut

 

ex 1702 40

glukoosi ja glukoosisiirappi, jossa on vähintään 20 prosenttia, mutta vähemmän kuin 50 prosenttia fruktoosia kuivapainosta, ei kuitenkaan inverttisokeri:

 

1702 40 90

– –

muu

 

ex 1702 90

muut, myös inverttisokeri ja muut sokeri- ja sokerisiirappiseokset, joissa on fruktoosia 50 prosenttia kuivapainosta:

 

1702 90 50

– –

maltodekstriini ja maltodekstriinisiirappi

– –

sokeriväri:

– – –

muut:

 

1702 90 75

– – – –

jauheena, myös yhteenpuristettuna

 

1702 90 79

– – – –

muut

 

2106

Muualle kuulumattomat elintarvikevalmisteet:

 

ex 2106 90

muut

– –

lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit:

– – –

muut

 

2106 90 55

– – – –

glukoosi- ja maltodekstriinisiirappi

 

ex 2302

Leseet, lesejauhot ja muut viljan seulomisessa, jauhamisessa tai muussa käsittelyssä syntyneet jätetuotteet, myös pelleteiksi valmistetut

 

ex 2303

Tärkkelyksenvalmistuksen jätetuotteet ja niiden kaltaiset jäteaineet, sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet, rankki ja muut panimo- ja polttimojätteet, myös pelleteiksi valmistetut:

 

2303 10

tärkkelyksenvalmistuksen jätetuotteet ja niiden kaltaiset jäteaineet

 

2303 30 00

rankki ja muut panimo- ja polttimojätteet

 

ex 2306

Öljykakut ja muut kasvirasvojen tai -öljyjen erottamisessa muodostuneet kiinteät jätetuotteet, myös jauhetut tai pelleteiksi valmistetut, muut kuin nimikkeisiin 2304 tai 2305 kuuluvat, jotka ovat peräisin:

muut

 

2306 90 05

– –

maissinalkioista

 

ex 2308

Muualle kuulumattomat kasviaineet ja kasvialkuperäiset jätteet sekä kasvialkuperäiset jätetuotteet ja sivutuotteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan, myös pelleteiksi valmistetut:

 

2308 00 40

Tammenterhot ja hevoskastanjat; hedelmien (muiden kuin rypäleiden) puristejäännös

 

2309

Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan:

 

ex 2309 10

koiran- tai kissanruoka vähittäismyyntipakkauksissa:

 

2309 10 11

2309 10 13

2309 10 31

2309 10 33

2309 10 51

2309 10 53

– –

jossa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 51–1702 30 99, 1702 40 90, 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka jossa on maitotuotteita (1), ei kuitenkaan valmisteet tai ruoka, joka sisältää vähintään 50 painoprosenttia maitotuotteita

 

ex 2309 90

muut:

 

2309 90 20

– –

yhdistetyn nimikkeistön 23 ryhmän 5 lisähuomautuksessa tarkoitetut tuotteet

– –

muut, myös sekavalmisteet

 

2309 90 31

2309 90 33

2309 90 41

2309 90 43

2309 90 51

2309 90 53

– – –

muut, joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 51–1702 30 99, 1702 40 90, 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita (1), ei kuitenkaan valmisteet tai ruoka, joka sisältää vähintään 50 painoprosenttia maitotuotteita

II osa: Riisi

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat riisialan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

1006 10 21—

1006 10 98

Kuorimaton riisi (paddy- eli raakariisi), muu kuin kylvämiseen tarkoitettu

1006 20

Esikuorittu (ruskea) riisi

1006 30

Osittain tai kokonaan hiottu riisi, myös kiillotettu tai lasitettu

b)

1006 40 00

Rikkoutuneet riisinjyvät

c)

1102 90 50

Hienot riisijauhot

1103 19 50

Riisistä valmistetut rouheet ja karkeat jauhot

1103 20 50

Riisipelletit

1104 19 91

Riisihiutaleet

ex 1104 19 99

Valssatut riisinjyvät

1108 19 10

Riisitärkkelys

III osa: Sokeri

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat sokerialan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

1212 91

Sokerijuurikas

1212 99 20

Sokeriruoko

b)

1701

Ruoko- ja juurikassokeri sekä kemiallisesti puhdas sakkaroosi, jähmeä

c)

1702 20

Vaahterasokeri ja vaahterasiirappi

1702 60 95 ja

1702 90 99

Muut sokerit ja sokerisiirapit, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät, ei kuitenkaan laktoosi tai glukoosi, maltodekstriini ja isoglukoosi

1702 90 60

Keinotekoinen hunaja, myös luonnonhunajan kanssa sekoitettuna

1702 90 71

Sokeriväri, jossa on sakkaroosia vähintään 50 prosenttia kuivapainosta

2106 90 59

Lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit, muut kuin isoglukoosi-, laktoosi-, glukoosi- ja maltodekstriinisiirapit

d)

1702 30 10

1702 40 10

1702 60 10

1702 90 30

Isoglukoosi

e)

1702 60 80

1702 90 80

Inuliinisiirappi

f)

1703

Sokerin erottamisessa ja puhdistamisessa syntyvä melassi

g)

2106 90 30

Maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit

h)

2303 20

Sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet

IV osa: Kuivattu rehu

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat kuivarehualan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

ex 1214 10 00

sini- eli rehumailasjauho (alfalfajauho) ja -pelletit

muulla tavoin kuivatusta ja jauhetusta sini- eli rehumailasesta (alfalfa) valmistetut jauhot ja pelletit

ex 1214 90 90

keinotekoisesti lämpökuivatut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna ja niiden kaltaiset rehuaineet, lukuun ottamatta heinää ja rehukaalia sekä heinää sisältäviä tuotteita

muulla tavoin kuivatut ja jauhetut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna, hunajalootus, kahviherne ja linnunjalka

b)

ex 2309 90 99

sini- eli rehumailasmehusta (alfalfamehusta) ja vihermehusta saatavat valkuaisainetiivisteet

yksinomaan edellä tarkoitettujen tiivisteiden valmistuksessa saadusta kiinteästä puristejäännöksestä ja mehusta saadut dehydratoidut tuotteet

V osa: Siemenet

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat siemenalan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

0712 90 11

Sokerimaissihybridit:

kylvämiseen tarkoitetut

0713 10 10

Herneet (Pisum sativum):

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 20 00

Kahviherneet (garbanzot):

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 31 00

Vigna mungo (L.) Hepper - tai Vigna radiata (L.) Wilczek -lajin pavut:

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 32 00

Adsukipavut (Phaseolus tai Vigna angularis):

kylvämiseen tarkoitetut

0713 33 10

Tarhapavut (Phaseolus vulgaris):

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 39 00

Muut pavut:

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 40 00

Linssit eli kylvövirvilät:

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 50 00

Härkäpavut (Vicia faba var. major, Vicia faba var. equina ja Viciafaba var. minor):

kylvämiseen tarkoitetut

ex 0713 90 00

Muut kuivatut palkokasvit:

kylvämiseen tarkoitetut

1001 90 10

Spelttivehnä:

kylvämiseen tarkoitettu

ex 1005 10

Hybridimaissi, siemenvilja

1006 10 10

Kuorimaton riisi (paddy- eli raakariisi):

siemenvilja

1007 00 10

Durrahybridit:

kylvämiseen tarkoitetut

1201 00 10

Soijapavut, myös murskatut:

kylvämiseen tarkoitetut

1202 10 10

Paahtamattomat tai muulla tavoin kypsentämättömät maapähkinät, kuorelliset:

kylvämiseen tarkoitetut

1204 00 10

Pellavansiemenet, myös murskatut:

kylvämiseen tarkoitetut

1205 10 10 ja

ex 1205 90 00

Rapsin- ja rypsinsiemenet, myös murskatut, kylvämiseen tarkoitetut

muut

1206 00 10

Auringonkukansiemenet, myös murskatut:

kylvämiseen tarkoitetut

ex 1207

Muut öljysiemenet ja -hedelmät, myös murskatut:

kylvämiseen tarkoitetut

1209

Siemenet, hedelmät ja itiöt, jollaisia käytetään:

kylvämiseen

VI osa: Humala

1.

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat humala-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

1210

Tuoreet tai kuivatut humalantähkät, myös murskatut, jauhetut tai pelleteiksi valmistetut; lupuliini

2.

Tämän asetuksen kaupan pitämistä ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevia sääntöjä sovelletaan lisäksi seuraaviin tuotteisiin:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

1302 13 00

Humalasta saadut kasvimehut ja -uutteet

VII osa: Oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

1509

Oliiviöljy ja sen jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

1510 00

Muut yksinomaan oliiveista saadut öljyt ja niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat, myös näiden öljyjen tai jakeiden ja nimikkeen 1509 öljyjen tai jakeiden sekoitukset

b)

0709 90 31

Tuoreet tai jäädytetyt oliivit, muuhun käyttöön kuin öljyn valmistukseen tarkoitetut

0709 90 39

Muut oliivit, tuoreet tai jäähdytetyt

0710 80 10

Oliivit (myös höyryssä tai vedessä keitetyt), jäädytetyt

0711 20

Oliivit, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina

ex 0712 90 90

Kuivatut oliivit, kokonaiset, paloitellut, viipaloidut, rouhitut tai jauhetut, mutta ei enempää valmistetut

2001 90 65

Oliivit, etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt

ex 2004 90 30

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt oliivit, jäädytetyt

2005 70

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt oliivit, muut kuin jäädytetyt

c)

1522 00 31

1522 00 39

Rasva-aineiden tai eläin- tai kasvivahojen käsittelyssä syntyneet jätteet, joissa on oliiviöljyn ominaisuudet omaavaa öljyä

2306 90 11

2306 90 19

Öljykakut ja muut oliiviöljyn erottamisessa syntyneet jätetuotteet

VIII osa: Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava ja hamppu

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

5301

Pellava, raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty; pellavarohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

5302

Hamppu (Cannabis sativa L.), raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty; hamppurohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

IX osa: Hedelmät ja vihannekset

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat hedelmä- ja vihannesalan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

0702 00 00

Tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit

0703

Sipuli, tuoreet tai jäähdytetyt kepa-, salotti-, valko- ja purjosipulit sekä muut Allium-sukuiset kasvikset

0704

Tuore tai jäähdytetty keräkaali, kukkakaali, kyssäkaali ja lehtikaali sekä niiden kaltainen Brassica-sukuinen syötävä kaali

0705

Tuoreet tai jäähdytetyt salaatit (Lactuca sativa) sekä sikurit ja endiivit (Cichorium spp.)

0706

Tuoreet tai jäähdytetyt porkkanat, nauriit, punajuuret, kaurajuuret, mukulasellerit, retiisit ja retikat sekä niiden kaltaiset syötävät juuret

0707 00

Tuoreet tai jäähdytetyt kurkut

0708

Tuoreet tai jäähdytetyt palkokasvit, myös silvityt

ex 0709

Muut tuoreet tai jäähdytetyt kasvikset, ei kuitenkaan alanimikkeiden 0709 60 91, 0709 60 95, 0709 60 99, 0709 90 31, 0709 90 39 ja 0709 90 60 kasvikset

ex 0802

Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät, myös kuorettomat, ei kuitenkaan alanimikkeen 0802 90 20 areca- eli betelpähkinät ja koolapähkinät (colapähkinät)

0803 00 11

Tuoreet jauhobanaanit

ex 0803 00 90

Kuivatut jauhobanaanit

0804 20 10

Tuoreet viikunat

0804 30 00

Ananakset

0804 40 00

Avokadot

0804 50 00

Guavat, mangot ja mangostanit

0805

Tuoreet tai kuivatut sitrushedelmät

0806 10 10

Tuoreet, syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet

0807

Tuoreet melonit (myös vesimelonit) ja papaijat

0808

Tuoreet omenat, päärynät ja kvittenit

0809

Tuoreet aprikoosit, kirsikat, persikat (myös nektariinit), luumut ja oratuomenmarjat

0810

Muut tuoreet hedelmät

0813 50 31

0813 50 39

Sekoitukset, jotka sisältävät yksinomaan nimikkeiden 0801 ja 0802 kuivattuja pähkinöitä

0910 20

Sahrami

ex 0910 99

Tuore tai jäähdytetty timjami

ex 1211 90 85

Tuore tai jäähdytetty basilika, sitruunamelissa, minttu, mäkimeirami (origanum vulgare), rosmariini, salvia

1212 99 30

Johanneksenleipä

X osa: Hedelmä- ja vihannesjalosteet

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat jalostetut hedelmä- ja vihannestuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

ex 0710

Jäädytetyt kasvikset (myös höyryssä tai vedessä keitetyt), ei kuitenkaan alanimikkeen 0710 40 00 sokerimaissi, alanimikkeen 0710 80 10 oliivit eivätkä alanimikkeen 0710 80 59Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät

 

ex 0711

Kasvikset, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina, ei kuitenkaan alanimikkeen 0711 20oliivit, alanimikkeen 0711 90 10Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät eikä alanimikkeen 0711 90 30 sokerimaissi

 

ex 0712

Kuivatut kasvikset, myös paloitellut, viipaloidut, rouhitut tai jauhetut, mutta ei enempää valmistetut, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 0712 90 05 lämpökuivauksella keinotekoisesti kuivatut perunat, jotka eivät sovellu ihmisravinnoksi, alanimikkeiden ex 0712 90 11 and 0712 90 19 sokerimaissi eivätkä alanimikkeen ex 0712 90 90 oliivit

 

0804 20 90

Kuivatut viikunat

 

0806 20

Kuivatut viinirypäleet

 

ex 0811

Jäädytetyt hedelmät ja pähkinät, keittämättömät tai vedessä tai höyryssä keitetyt, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 0811 90 95 jäädytetyt banaanit

 

ex 0812

Hedelmät ja pähkinät, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 0812 90 98 banaanit

 

ex 0813

Kuivatut hedelmät, nimikkeisiin 0801–0806 kuulumattomat; tämän ryhmän pähkinöiden tai kuivattujen hedelmien sekoitukset, ei kuitenkaan alanimikkeiden 0813 50 31 ja 0813 50 39 sekoitukset, jotka sisältävät yksinomaan nimikkeiden 0801 ja 0802 pähkinöitä

 

0814 00 00

Sitrushedelmien ja melonin (myös vesimelonin) kuoret, tuoreet, jäädytetyt, kuivatut tai väliaikaisesti suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa säilöttyinä

 

0904 20 10

Kuivatut makeat ja miedot paprikat, murskaamattomat ja jauhamattomat

b)

ex 0811

Jäädytetyt hedelmät ja vihannekset, keittämättömät tai vedessä tai höyryssä keitetyt, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät

 

ex 1302 20

Pektiiniaineet ja pektinaatit

 

ex 2001

Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt kasvikset, hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat, ei kuitenkaan:

alanimikkeen 2001 90 20Capsicum-sukuiset hedelmät, muut kuin makeat ja miedot paprikat

alanimikkeen 2001 90 30 sokerimaissi (Zea mays var. saccharata)

alanimikkeen 2001 90 40 jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä

alanimikkeen 2001 90 60 palmunsydämet

alanimikkeen 2001 90 65 oliivit

alanimikkeen ex 2001 90 99 viinilehdet, humalanversot ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat

 

2002

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt tomaatit

 

2003

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt sienet ja multasienet (tryffelit)

 

ex 2004

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädytetyt, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 2004 90 10 sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), alanimikkeen ex 2004 90 30 oliivit eivätkä alanimikkeen 2004 10 91 valmistetut tai säilötyt hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina olevat perunat

 

ex 2005

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädyttämättömät, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet, ei kuitenkaan alanimikkeen 2005 70 oliivit, alanimikkeen 2005 80 00 sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), alanimikkeen 2005 99 10Capsicum-sukuiset hedelmät, muut kuin makeat ja miedot paprikat eivätkä alanimikkeen 2005 20 10 valmistetut tai säilötyt hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina olevat perunat

 

ex 2006 00

Sokerilla säilötyt (valellut, lasitetut tai kandeeratut) hedelmät, pähkinät, hedelmänkuoret ja muut kasvinosat, ei kuitenkaan alanimikkeiden ex 2006 00 38 ja ex 2006 00 99 sokerilla säilötyt banaanit

 

ex 2007

Keittämällä valmistetut hillot, hedelmähyytelöt, marmelaatit, hedelmä- ja pähkinäsoseet sekä hedelmä- ja pähkinäpastat, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät, ei kuitenkaan:

alanimikkeen ex 2007 10 homogenoidut banaanivalmisteet

alanimikkeiden ex 2007 99 39, ex 2007 99 57 ja ex 2007 99 98 banaanista valmistetut hillot, hyytelöt, marmelaatit, soseet tai pastat

 

ex 2008

Muulla tavalla valmistetut tai säilötyt hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat, myös lisättyä sokeria, muuta makeutusainetta tai alkoholia sisältävät, muualle kuulumattomat, ei kuitenkaan:

alanimikkeen 2008 11 10 maapähkinävoi

alanimikkeen 2008 91 00 palmunsydämet

alanimikkeen 2008 99 85 maissi

alanimikkeen 2008 99 91 jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä

alanimikkeen ex 2008 99 99 viinilehdet, humalanversot ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat

alanimikkeiden ex 2008 92 59, ex 2008 92 78, ex 2008 92 93 ja ex 2008 92 98 muulla tavalla valmistetut tai säilötyt banaanisekoitukset

alanimikkeiden ex 2008 99 49, ex 2008 99 67 ja ex 2008 99 99 muulla tavalla valmistetut tai säilötyt banaanit

 

ex 2009

Käymättömät ja lisättyä alkoholia sisältämättömät hedelmämehut (ei kuitenkaan alanimikkeiden 2009 61ja 2009 69 viinirypälemehu ja rypäleen puristemehu eikä alanimikkeen ex 2009 80 banaanimehu) ja vihannesmehut, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät

XI osa: Banaanit

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat banaanialan tuotteet:

CN-koodit

Tavaran kuvaus

0803 00 19

Tuoreet banaanit, ei kuitenkaan jauhobanaanit

ex 0803 00 90

Kuivatut banaanit, ei kuitenkaan jauhobanaanit

ex 0812 90 98

Väliaikaisesti säilötyt banaanit

ex 0813 50 99

Sekoitukset, jotka sisältävät kuivattuja banaaneja

1106 30 10

Banaanista valmistetut hienot ja karkeat jauhot sekä jauheet

ex 2006 00 99

Sokerilla säilötyt banaanit

ex 2007 10 99

Homogenoidut banaanivalmisteet

ex 2007 99 39

ex 2007 99 57

ex 2007 99 98

Banaanista valmistetut hillot, hyytelöt, marmelaatit, soseet ja pastat

ex 2008 92 59

ex 2008 92 78

ex 2008 92 93

ex 2008 92 98

Sekoitukset, jotka sisältävät muuten valmistettuja tai säilöttyjä banaaneja, lisättyä alkoholia sisältämättömät

ex 2008 99 49

ex 2008 99 67

ex 2008 99 99

Muuten valmistetut tai säilötyt banaanit

ex 2009 80 35

ex 2009 80 38

ex 2009 80 79

ex 2009 80 86

ex 2009 80 89

ex 2009 80 99

Banaanimehut

XII osa: Viini

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat viinialan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

2009 61

2009 69

Viinirypälemehu (mukaan lukien rypäleen puristemehu ”grape must”)

2204 30 92

2204 30 94

2204 30 96

2204 30 98

Muu rypäleen puristemehu (grape must), muu kuin käymistilassa tai jonka käyminen on pysäytetty muuten kuin alkoholia lisäämällä

b)

ex 2204

Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, myös väkevöity viini; rypäleen puristemehu (grape must), muu kuin nimikkeeseen 2009 kuuluva, ei kuitenkaan alanimikkeiden 2204 30 92, 2204 30 94, 2204 30 96 ja 2204 30 98 muu rypäleen puristemehu

c)

0806 10 90

Tuoreet viinirypäleet, muut kuin syötäväksi tarkoitetut

2209 00 11

2209 00 19

Viinietikka

d)

2206 00 10

Piquette (puristejäännöksestä valmistettu viini)

2307 00 11

2307 00 19

Viinisakka

2308 00 11

2308 00 19

Viinirypäleiden puristejäännös

XIII osa: Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä

Elävien puiden ja muiden elävien kasvien, sipulien, juurien ja niiden kaltaisten tuotteiden, leikkokukkien ja leikkovihreän alalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki yhdistetyn nimikkeistön 6 ryhmään kuuluvat tuotteet.

XIV osa: Raakatupakka

Raakatupakka-alalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön CN-nimikkeeseen 2401 kuuluvat raakatupakka tai valmistamaton tupakka ja tupakanjätteet.

XV osa: Naudanliha

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat naudanliha-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0102 90 05–

0102 90 79

Elävät, kotieläiminä pidettävät nautaeläimet, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet

0201

Naudanliha, tuore tai jäähdytetty

0202

Naudanliha, jäädytetty

0206 10 95

Pallealiha ja kuveliha, tuore tai jäähdytetty

0206 29 91

Pallealiha ja kuveliha, jäädytetty

0210 20

Naudanliha, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

0210 99 51

Pallealiha ja kuveliha, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

0210 99 90

Lihasta tai muista eläimenosista valmistettu syötävä jauho ja jauhe

1602 50 10

Muut valmisteet ja säilykkeet naudanlihasta tai muista naudanosista, kypsentämättömät; kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

1602 90 61

Muut valmisteet ja säilykkeet naudanlihasta tai muista naudanosista, kypsentämättömät; kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

b)

0102 10

Elävät nautaeläimet, puhdasrotuiset siitoseläimet

0206 10 91

0206 10 99

Muut tuoreet tai jäähdytetyt nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha, muuhun kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen

0206 21 00

0206 22 00

0206 29 99

Muut jäädytetyt nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha, muuhun kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen

0210 99 59

Muut suolatut, suolavedessä olevat, kuivatut tai savustetut nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha

ex 1502 00 90

Muiden kuin nimikkeen 1503 nautaeläintenrasva

1602 50 31–

1602 50 80

Muut valmisteet ja säilykkeet naudanlihasta tai muista naudanosista, muu kuin kypsentämätön liha tai kypsentämättömät muut eläimenosat ja kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

1602 90 69

Muut valmisteet ja säilykkeet, joissa on muuta kuin kypsentämätöntä naudan lihaa tai muita naudanosia, ja kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

XVI osa: Maito ja maitotuotteet

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat maito- ja maitotuotealan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0401

Maito ja kerma, tiivistämätön ja lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön

b)

0402

Maito ja kerma, tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä

c)

0403 10 11–

0403 10 39

0403 90 11–

0403 90 69

Kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, jogurtti, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä, maustamaton ja lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä

d)

0404

Hera, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä; muualle kuulumattomat maidon luonnollisista ainesosista koostuvat tuotteet, myös sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät

e)

ex 0405

Voi ja muut maitorasvat; maidosta valmistetut levitteet, joiden rasvapitoisuus on suurempi kuin 75 mutta pienempi kuin 80 painoprosenttia

f)

0406

Juustot ja juustoaine

g)

1702 19 00

Laktoosi ja laktoosisiirappi, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämätön, laktoosipitoisuus vedettömänä laktoosina ilmaistuna vähemmän kuin 99 prosenttia kuiva-aineen painosta

h)

2106 90 51

Maku- tai väriainetta sisältävä laktoosisiirappi

i)

ex 2309

Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan:

valmisteet ja rehut, joissa on tuotteita, joihin sovelletaan tätä asetusta suoraan tai asetuksen (EY) N:o 1667/2006 nojalla, lukuun ottamatta valmisteita ja rehuja, joihin sovelletaan tämän liitteen I osaa

XVII osa: Sianliha

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat sianliha-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

ex 0103

Elävät siat, kotieläinlajit, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet

b)

ex 0203

Kesyn sian liha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

ex 0206

Kesyn sian muut syötävät osat, tuoreet, jäädytetyt tai jäähdytetyt, muut kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut

ex 0209 00

Siansilava vailla lihaskudosta, sianrasva, sulattamattomat tai muutoin erottamattomat, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut

ex 0210

Kesyn sian liha ja kesyä sikaa olevat muut syötävät osat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut

1501 00 11

1501 00 19

Sianrasva, myös sianihra (laardi)

c)

1601 00

Makkarat ja niiden kaltaiset tuotteet, jotka on valmistettu lihasta, muista eläimenosista tai verestä; näihin tuotteisiin perustuvat elintarvikevalmisteet

1602 10 00

Homogenoidut valmisteet lihasta, muista eläimenosista tai verestä

1602 20 90

Muusta eläimenmaksasta kuin hanhen- tai ankanmaksasta valmistetut valmisteet ja säilykkeet

1602 41 10

1602 42 10

1602 49 11–

1602 49 50

Muut valmisteet ja säilykkeet, jotka on valmistettu kesyn sian lihasta tai kesyä sikaa olevista muista eläimenosista

1602 90 10

Eläimenverestä tehdyt valmisteet

1602 90 51

Muut valmisteet tai säilykkeet, joissa on kesyn sian lihaa tai kesyä sikaa olevia muita eläimenosia

1902 20 30

Täytetyt makaronivalmisteet, myös kypsennetyt tai muulla tavalla valmistetut, joissa on enemmän kuin 20 painoprosenttia makkaraa ja sen kaltaisia tuotteita, lihaa ja muita eläimenosia (mukaan lukien rasva lajista tai alkuperästä riippumatta)

XVIII osa: Lampaan- ja vuohenliha

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat lampaan- ja vuohenliha-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0104 10 30

Karitsat (enintään vuoden ikäiset)

 

0104 10 80

Elävät lampaat, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet ja karitsat

 

0104 20 90

Elävät vuohet, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet

 

0204

Lampaan- tai vuohenliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

 

0210 99 21

Lampaan- ja vuohenliha, luullinen, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

 

0210 99 29

Lampaan- ja vuohenliha, luuton, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

b)

0104 10 10

Elävät lampaat, puhdasrotuiset siitoseläimet

 

0104 20 10

Elävät vuohet, puhdasrotuiset siitoseläimet

 

0206 80 99

Lampaan ja vuohen muut syötävät osat, tuoreet tai jäähdytetyt, muut kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut

 

0206 90 99

Lampaan ja vuohen muut syötävät osat, jäädytetyt, muut kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut

 

0210 99 60

Lampaan ja vuohen muut syötävät osat, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

 

ex 1502 00 90

Lampaan ja vuohen rasva, muut kuin nimikkeeseen 1503 kuuluvat

c)

1602 90 72

Muut valmisteet ja säilykkeet lampaan- tai vuohenlihasta tai muista lampaan tai vuohen osista, kypsentämättömät;

 

1602 90 74

Kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

d)

1602 90 76

1602 90 78

Muut valmisteet ja säilykkeet lampaan- ja vuohenlihasta tai muista lampaan tai vuohen osista, muut kuin kypsentämättömät tai kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

XIX osa: Munat

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat muna-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0407 00 11

0407 00 19

0407 00 30

Kuorelliset linnunmunat, tuoreet, säilötyt tai keitetyt

b)

0408 11 80

0408 19 81

0408 19 89

0408 91 80

0408 99 80

Kuorettomat linnunmunat ja munankeltuainen, tuoreet, kuivatut, höyryssä tai vedessä keitetyt, muotoillut, jäädytetyt tai muulla tavalla säilötyt, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät, muut kuin ihmisravinnoksi soveltumattomat

XX osa: Siipikarjanliha

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat seuraavat siipikarjanliha-alan tuotteet:

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0105

Elävä siipikarja eli kanat, ankat, hanhet, kalkkunat ja helmikanat

b)

ex 0207

Nimikkeeseen 0105 kuuluvan siipikarjan liha ja muut syötävät osat, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt, ei kuitenkaan c alakohtaan kuuluva maksa

c)

0207 13 91

Siipikarjan maksa, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

0207 14 91

 

0207 26 91

 

0207 27 91

 

0207 34

 

0207 35 91

 

0207 36 81

 

0207 36 85

 

0207 36 89

 

0210 99 71

Siipikarjan maksa, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

0210 99 79

 

d)

0209 00 90

Siipikarjanrasva, sulattamaton tai muutoin erottamaton, tuore, jäähdytetty, jäädytetty, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

e)

1501 00 90

Siipikarjanrasva

f)

1602 20 11

Hanhen- tai ankanmaksa, muulla tavalla valmistettu tai säilötty

1602 20 19

 

1602 31

Nimikkeeseen 0105 kuuluvan siipikarjan liha tai muut eläimen osat, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

1602 32

 

1602 39

 

XXI osa: Muut tuotteet

CN-koodi

Tavaran kuvaus

ex 0101

Elävät hevoset, aasit, muulit ja muuliaasit:

0101 10

puhdasrotuiset siitoseläimet:

0101 10 10

– –

hevoset (2)

0101 10 90

– –

muu

0101 90

muut:

– –

hevoset:

0101 90 19

– – –

muut kuin teuraseläimet

0101 90 30

– –

aasit

0101 90 90

– –

muulit ja muuliaasit

ex 0102

Elävät nautaeläimet:

ex 0102 90

muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet:

0102 90 90

– –

muut kuin kotieläinlajit

ex 0103

Elävät siat:

0103 10 00

puhdasrotuiset siitoseläimet (3)

muut:

ex 0103 91

– –

paino pienempi kuin 50 kg:

0103 91 90

– – –

muut kuin kotieläinlajit

ex 0103 92

– –

paino vähintään 50 kg

0103 92 90

– –

muut kuin kotieläinlajit

0106 00

Muut elävät eläimet

ex 0203

Sianliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty:

tuore tai jäähdytetty:

ex 0203 11

– –

ruhot ja puoliruhot:

0203 11 90

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

ex 0203 12

– –

kinkku, lapa ja niiden palat, luulliset:

0203 12 90

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

ex 0203 19

– –

muut:

0203 19 90

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

– –

jäädytetty:

ex 0203 21

– –

ruhot ja puoliruhot:

0203 21 90

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

ex 0203 22

– –

kinkku, lapa ja niiden palat, luulliset:

0203 22 90

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

ex 0203 29

– –

muut:

0203 29 90

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

ex 0205 00

Aasin-, muulin- tai muuliaasinliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty:

ex 0206

Naudan, sian, lampaan, vuohen, hevosen, aasin, muulin ja muuliaasin muut syötävät osat, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt:

ex 0206 10

nautaa, tuoreet tai jäähdytetyt:

0206 10 10

– –

farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (4)

nautaa, jäädytetyt:

ex 0206 22 00

– –

maksa:

– – –

farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (4)

ex 0206 29

– –

muut:

0206 29 10

– – –

farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (4)

ex 0206 30 00

sikaa, tuoreet tai jäähdytetyt:

– – –

farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (4)

– –

muut:

– – –

muuta kuin kesyä sikaa

sikaa, jäädytetyt:

ex 0206 41 00

– –

maksa:

– – – –

farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (4)

– – –

muuta:

– – – –

muuta kuin kesyä sikaa

ex 0206 49

– –

muut:

ex 0206 49 20

– – –

kesyä sikaa:

– – – –

farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (4)

0206 49 80