16.11.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/1

(1)

Maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen olisi liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä ’YMP’, toteuttaminen, ja siihen olisi erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä ’yhteinen markkinajärjestely’, jonka muoto voi perustamissopimuksen 34 artiklan mukaisesti vaihdella tuotteiden mukaan.

(2)

YMP:n käyttöönoton jälkeen neuvosto on vahvistanut 21 yhteistä markkinajärjestelyä, joita sovelletaan kuhunkin tuotteeseen tai tuoteryhmään ja joista kustakin säädetään erillisessä neuvoston perusasetuksessa:

(3)

Lisäksi neuvosto on vahvistanut kolme asetusta, joissa säädetään tiettyjä tuotteita koskevista erityissäännöistä, ottamatta kuitenkaan käyttöön näihin tuotteisiin sovellettavia yhteistä markkinajärjestelyä:

(4)

Edellä mainittuihin asetuksiin, jäljempänä ’perusasetukset’, liittyy monesti useita neuvoston oheisasetuksia. Useimmat perusasetukset noudattavat samaa rakennetta, ja niissä on lukuisia yhteisiä säännöksiä. Tämä koskee erityisesti kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa noudatettavia sääntöjä ja yleisiä säännöksiä, mutta myös jossain määrin sisämarkkinoihin liittyviä sääntöjä. Perusasetuksiin sisältyy usein erilaisia ratkaisuja samanlaisiin tai samankaltaisiin ongelmiin.

(5)

Yhteisö on jo jonkin aikaa pyrkinyt yksinkertaistamaan YMP:tä koskevaa sääntelyä. Tämän mukaisesti yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (26) otettiin käyttöön kaikkia suoria tukia koskeva horisontaalinen säädöskehys, jossa useat tukijärjestelmät on yhdistetty tilatukijärjestelmään. Tätä lähestymistapaa olisi sovellettava myös perusasetuksiin. Tässä yhteydessä niihin sisältyvät säännöt olisi yhdistettävä yhteen säädöskehykseen ja alakohtaiset lähestymistavat olisi korvattava mahdollisuuksien mukaan horisontaalisilla lähestymistavoilla.

(6)

Ottaen huomioon edellä mainitut näkökohdat, olisi perusasetukset kumottava ja korvattava yhdellä asetuksella.

(7)

Yksinkertaistaminen ei saisi vaarantaa vuosien mittaan YMP:n yhteydessä tehtyjä poliittisia päätöksiä. Näin ollen tässä asetuksessa olisi rajoituttava ennen kaikkea tekniseen yksinkertaistamiseen. Sillä ei tästä syystä olisi kumottava tai muutettava olemassa olevia välineitä, jolleivät ne ole vanhentuneet tai tulleet tarpeettomiksi tai jollei niitä olisi niiden luonteen vuoksi käsiteltävä neuvoston tasolla, eikä ottaa käyttöön uusia välineitä tai toimenpiteitä.

(8)

Tätä taustaa vasten tähän asetukseen ei olisi sisällytettävä niitä yhteisten markkinajärjestelyjen osia, joita tarkistetaan poliittisesti. Tämä koskee useimpia hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste- ja viinialojen osia. Tästä syystä asetuksiin (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1493/1999 sisältyvät säännöt tulisi sisällyttää tähän asetukseen ainoastaan siltä osin kuin niitä koskevaa politiikkaa ei ole tarkoitus uudistaa. Näiden yhteisten markkinajärjestelyjen asiallinen sisältö olisi sisällytettävä tähän asetukseen vasta sen jälkeen kun asianomaisista uudistuksista on päästy ratkaisuun.

(9)

Viljaan, riisiin, sokeriin, kuivattuun rehuun, siemeniin, oliiviöljyyn ja syötäväksi tarkoitettuihin oliiveihin, pellavaan ja hamppuun, banaaneihin, maitoon ja maitotuotteisiin sekä silkkiäistoukkiin sovellettavissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty markkinointivuosista, jotka on mukautettu ensisijassa kunkin tuotteen biologisiin tuotantosykleihin. Näin ollen tähän asetukseen olisi sisällytettävä edellä mainituilla aloilla vahvistetut markkinointivuodet.

(10)

Markkinoiden vakauttamiseksi ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi maatalousväestölle eri aloilla on kehitetty erilaisia hintatukijärjestelmiä ja otettu samaan aikaan käyttöön suoran tuen järjestelmiä ottaen huomioon toisaalta kunkin alan erilaiset tarpeet ja toisaalta eri alojen riippuvuus toisistaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-alojen tuotteiden julkiset interventiot tai yksityisestä varastoinnista maksettavat tuet. Tämän asetuksen tavoitteet huomioiden on näin ollen tarpeen säilyttää hintatukitoimenpiteet, jos ne sisältyvät aiempiin välineisiin, tekemättä merkittäviä muutoksia aiempaan oikeudelliseen tilanteeseen.

(11)

Selkeyden ja avoimuuden vuoksi näitä toimenpiteitä koskeville säännöksille olisi luotava yhteinen rakenne säilyttäen samalla kullakin alalla noudatettava politiikka. Tästä syystä on aiheellista tehdä ero viitehintojen ja interventiohintojen välillä.

(12)

Viljaa, naudanlihaa sekä maitoa ja maitotuotteita koskeviin yhteisiin markkinajärjestelyihin on sisältynyt säännöksiä, joiden mukaan neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen muuttaa hintatasoja. Hintajärjestelmien herkkyyden vuoksi olisi tehtävä selväksi, että 37 artiklan 2 kohdan mukainen mahdollisuus muuttaa hintatasoja koskee kaikkia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia aloja.

(13)

Tämän lisäksi sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty mahdollisuudesta tarkistaa sokerin vakiolaatuja, jotka on määritelty tarkemmin asetuksessa (EY) N:o 318/2006, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti kaupalliset vaatimukset ja analyysitekniikan kehittyminen. Mainitussa asetuksessa on sen vuoksi säädetty komission toimivallasta muuttaa asianomaista liitettä. On erityisen tarpeellista säilyttää tämä mahdollisuus, jotta komissio voi tarpeen vaatiessa toteuttaa nopeita toimia.

(14)

Jotta varmistetaan luotettavan tiedon saanti sokerin yhteisön markkinahinnoista, olisi tähän asetukseen olisi sisällytettävä sokerin markkinajärjestelyssä säädetty hintaselvitysjärjestelmä, jonka perusteella olisi määriteltävä valkoisen sokerin markkinahinnan tasot.

(15)

Jotta viljan, riisin, voin ja rasvattoman maitojauheen interventiojärjestelmä ei muodostuisi itsessään myyntikanavaksi, olisi säilytettävä mahdollisuus aloittaa julkiset interventio-ostot vain tiettyinä aikoina vuodesta. Naudanlihatuotteiden, sianlihan ja voin osalta julkiset interventio-ostojen aloittamisen ja lopettamisen olisi tapahduttava tietyn kauden markkinahintojen tason perusteella. Maissi-, riisi- ja sokerialoilla olisi säilytettävä julkisia interventio-ostoja koskeva määrällinen rajoitus. Voin ja rasvattoman maitojauheen osalta on tarpeen säilyttää komissiolla olevat valtuudet keskeyttää tavanomainen osto, kun tietty määrä on saavutettu, tai korvata se tarjouskilpailulla tapahtuvalla ostolla.

(16)

Julkisten interventio-ostojen hintatasoa alennettiin aiemmin viljaa, riisiä ja naudanlihaa koskevissa yhteisissä markkinajärjestelyissä, ja se vahvistettiin samalla kun näillä aloilla otettiin käyttöön suoran tuen järjestelmiä. Näiden järjestelmien mukainen tuki ja interventiohinnat liittyvät näin ollen kiinteästi toisiinsa. Maito- ja maitotuotealan tuotteiden osalta hintataso vahvistettiin kyseisen alan tuotteiden kulutuksen edistämiseksi ja niiden kilpailukyvyn parantamiseksi. Riisi- ja sokerialoilla hinnat vahvistettiin markkinoiden vakauden edistämiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa markkinahinnat tiettynä markkinointivuotena laskevat seuraavaksi markkinointivuodeksi vahvistetun viitehinnan alle. Tällaiset neuvoston poliittiset päätökset ovat edelleen perusteltuja.

(17)

Kuten aiemmissa yhteisissä markkinajärjestelyissä tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta myydä julkisessa interventiossa ostetut tuotteet. Tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava siten, että vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan tavaroiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu.

(18)

Yhteisöllä on useiden maataloustuotteiden interventiovarastojensa ansiosta mahdollisuus parantaa merkittävästi vähävaraisimpien kansalaistensa hyvinvointia. On yhteisön edun mukaista aiheellisia toimenpiteitä toteuttamalla hyödyntää tätä mahdollisuutta jatkuvalla tavalla, kunnes varastot pienenevät tavanomaiselle tasolle. Edellä esitetyn perusteella yleisistä säännöistä yhteisön vähävaraisimmille henkilöille jaettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovuttamisesta interventiovarastoista tietyille järjestöille 10 päivänä joulukuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3730/87 (27) on tähän asti säädetty hyväntekeväisyysjärjestöjen hoitamasta elintarvikkeiden jakelusta. Tämä tärkeä sosiaalinen toimenpide, jolla voi olla suuri merkitys avunsaajille, ja on säilytettävä ja sisällytettävä tähän asetukseen.

(19)

Maitomarkkinoiden tasapainottamiseksi ja markkinahintojen vakauttamiseksi maidon ja maitotuotteiden yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty tuen myöntämisestä kerman sekä tiettyjen voi- ja juustotuotteiden yksityiseen varastointiin. Lisäksi komissiolla on ollut valtuudet päättää tuen myöntämisestä tiettyjen muiden juustotuotteiden, valkoisen sokerin, tietynlaisten oliiviöljyjen, tiettyjen naudanlihatuotteiden, rasvattoman maitojauheen, sianlihan sekä lampaan- ja vuohenlihan yksityistä varastointia varten. Tämän asetuksen tavoite huomioiden nämä toimenpiteet olisi säilytettävä.

(20)

Yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1183/2006 (28), yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen laatuluokituksen soveltamisalan laajentamisesta 7 päivänä toukokuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1186/90 (29), yhteisön sianruhojen luokitusasteikosta 13 päivänä marraskuuta 1984 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3220/84 (30) ja lampaanruhojen yhteisön luokitteluasteikosta ja tuoreiden ja jäähdytettyjen lampaanruhojen yhteisön vakiolaadusta 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2137/92 (31) säädetään yhteisön ruhojen luokitteluasteikoista naudanliha-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla. Näitä järjestelmiä ovat erityisen tärkeitä hintojen seurannalle ja interventiojärjestelyjen soveltamiselle kyseisillä aloilla. Lisäksi ne edistävät markkinoiden avoimuuden parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista. Tällaiset ruhojen luokittelujärjestelmät olisi säilytettävä. Tämän vuoksi on aiheellista sisällyttää niiden olennaiset osat tähän asetukseen, samalla kun komissio valtuutetaan sääntelemään tiettyjä melko teknisluonteisia seikkoja täytäntöönpanosäännöin.

(21)

Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion tiettyjen tuotteiden markkinoilla. Kokemus osoittaa, että vakavat markkinahäiriöt, kuten kulutuksen tai hintojen huomattava lasku, voivat johtua kansanterveyteen tai eläinten terveyteen kohdistuvien riskien aiheuttamasta kuluttajien luottamuksen menettämisestä.

(22)

Sen vuoksi tähän asetukseen olisi sisällytettävä naudanlihaa, maitoa ja maitotuotteita, sianlihaa, lampaan- ja vuohenlihaa, munia ja siipikarjanlihaa koskevissa yhteisissä markkinajärjestelyissä tällaisten tilanteiden korjaamiseksi säädetyt poikkeukselliset markkinatukitoimenpiteet samoin edellytyksin kuin niitä on sovellettu tähän asti. Komission olisi huolehdittava poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden toteuttamisesta, ja tällaisten toimenpiteiden olisi liityttävä suoraan tautien leviämisen estämiseksi hyväksyttyihin terveyttä ja eläinlääkintää koskeviin toimenpiteisiin tai johduttava niistä. Ne olisi toteutettava jäsenvaltioiden pyynnöstä vakavien häiriöiden välttämiseksi kyseisillä markkinoilla.

(23)

Tässä asetuksessa olisi pidettävä voimassa vilja- ja riisialan markkinajärjestelyissä säädetty komission mahdollisuus toteuttaa tarvittaessa erityisiä interventiotoimenpiteitä, kun tämä osoittautuu välttämättömäksi, jotta voidaan reagoida tehokkaasti markkinahäiriöiden uhkaan vilja-alalla ja jotta voidaan estää julkisen intervention laajamittainen soveltaminen tietyillä yhteisön alueilla riisialalla tai korvata luonnonkatastrofeista johtuva paddy- eli raakariisin puute.

(24)

Jotta yhteisön sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöille varmistettaisiin kohtuullinen elintaso, olisi vahvistettava vähimmäishinta vakiolaatua vastaavalle kiintiösokerijuurikkaalle ja tämä vakiolaatu olisi määriteltävä.

(25)

Sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullisen tasapainon varmistamiseksi tarvitaan erityisiä välineitä. Näin ollen sokerialan yhteiseen markkinajärjestelyyn tähän asti sisältyneet toimialakohtaisia sopimuksia koskevat vakiosäännökset olisi pidettävä voimassa.

(26)

On vaikea vahvistaa koko yhteisölle yhtenäisiä sokerijuurikkaiden ostoehtoja, koska luontoon liittyvät sekä taloudelliset ja tekniset olosuhteet ovat moninaiset. Toimialalla on jo sokerijuurikkaan viljelijöiden yhdistysten ja sokeriyritysten välisiä sopimuksia. Sen vuoksi puitesäännöksissä olisi määriteltävä ainoastaan sekä sokerijuurikkaan viljelijöiden että sokeriteollisuuden vaatimat vähimmäisvaatimukset, joilla varmistetaan sokerimarkkinoiden moitteeton toiminta ja mahdollisuus poiketa tietyistä säännöistä toimialan sisäisillä sopimuksilla. Sokerin yhteisen markkinajärjestelyn nojalla asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä II on säädetty tähän asti yksityiskohtaisemmista ehdoista. Näiden ehtojen erityisen teknisen luonteen vuoksi on asianmukaista käsitellä näitä kysymyksiä komission tasolla.

(27)

Sokerin markkinajärjestelyn nojalla säädettyä tuotantomaksua, jotta voidaan rahoittaa mainitusta yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvia menoja.

(28)

Olisi säilytettävä komissiolla oleva mahdollisuus päättää poistaa sokeria markkinoilta niin kauan kuin on tarpeen markkinoiden tasapainottamiseksi, jotta sokerimarkkinoiden rakenteellinen tasapaino voidaan pysyttää viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla.

(29)

Elävien kasvien, naudanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan, munien ja siipikarjanlihan yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty mahdollisuudesta toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin. Tällaiset toimenpiteet voivat edistää markkinoiden vakauttamista ja kohtuullisen elintason varmistamista alalla toimivalle maatalousväestölle. Tämä mahdollisuus olisi tämän asetuksen tavoitteet huomioiden säilytettävä. Mainittujen säännösten mukaisesti neuvosto voi antaa tällaisia toimenpiteitä koskevat yleiset säännöt perustamissopimuksen 37 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Näiden toimenpiteiden tavoitteet ovat täsmällisesti määriteltyjä, ja ne rajoittavat mahdollisesti toteuttavien toimenpiteiden luonnetta. Sen vuoksi neuvoston ei ole tarpeen antaa yleisiä lisäsääntöjä kyseisillä aloilla eikä siitä olisi enää säädettävä.

(30)

Asetuksessa (EY) N:o 318/2006 ja maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1788/2003 (32) säädetty tuotannon määrällinen rajoitus on ollut monien vuosien ajan tärkeä markkinapolitiikan väline sokeri- sekä maito- ja maitotuotealoilla. Syyt, joiden vuoksi yhteisö otti aikoinaan käyttöön tuotantokiintiöjärjestelmät molemmilla aloilla, ovat edelleen olemassa.

(31)

Sokerikiintiöjärjestelmästä on säädetty sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä, kun taas maitoalan vastaavaa järjestelmää on tähän asti säännelty säädöksellä joka on erillinen maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä. Näiden järjestelmien keskeinen merkitys ja tämän asetuksen tavoitteet huomioiden on aiheellista sisällyttää kumpaakin alaa koskevat säännökset tähän asetukseen tekemättä aiempaan oikeudelliseen tilanteeseen verrattuna merkittäviä muutoksia järjestelmiin ja niiden toimintaan.

(32)

Tässä asetuksessa säädetyssä sokerikiintiöjärjestelmässä olisi näin ollen otettava huomioon asetuksessa (EY) N:o 318/2006 säädetyt järjestelyt, ja siinä olisi erityisesti säilytettävä kiintiöiden oikeudellinen asema sikäli kuin kiintiöjärjestelmä, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, on sokerialan markkinoita säätelevä mekanismi, jolla pyritään varmistamaan saavuttamaan yleisen edun kannalta tärkeiden tavoitteiden saavuttaminen.

(33)

Tässä asetuksessa olisi tästä syystä myös annettava komissiolle myös mahdollisuus mukauttaa kiintiöitä kestävälle tasolle sen jälkeen, kun yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 320/2006 (33) perustettu rakenneuudistusrahasto lakkautetaan vuonna 2010.

(34)

Ottaen huomioon tarpeen sallia jalostusteollisuuden sekä sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelyn rakenteellisen mukauttamisen osalta kiintiöiden soveltamisaikana tietty kansallinen joustovara, olisi säilytettävä jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus muuttaa yritysten kiintiöitä tietyissä rajoissa rajoittamatta kuitenkaan rakenneuudistusrahaston toimintaa välineenä.

(35)

Jotta ylijäämäsokeri ei vääristäisi sokerimarkkinoita, on sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä säädetty, että komission olisi voitava tiettyjen perusteiden mukaisesti säätää siitä, että ylijäämäsokeri, -isoglukoosi tai -inuliinisiirappi siirretään seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon. Siinä tapauksessa, että sovellettavat edellytykset eivät joidenkin määrien osalta täyty, siinä on lisäksi säädetty ylijäämämaksusta, jotta tällaiset markkinatilannetta uhkaavat määrät eivät kasaantuisi. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(36)

Maitokiintiöjärjestelmän päätarkoituksena on vähentää asianomaisten markkinoiden kysynnän ja tarjonnan välistä epätasapainoa ja siitä johtuvaa rakenteellista ylijäämää ja siten tasapainottaa markkinoita, ja se on päätarkoituksena edelleen. Suoraan kulutukseen kerättyihin tai myytyihin tietyn takuukynnyksen ylittäviin maitomääriin sovellettava maksu olisi näin ollen säilytettävä. Tämän asetuksen tarkoituksen mukaisesti on tietyssä määrin tarpeen suorittaa erityisesti terminologista yhdenmukaistamista sokeri- ja maitokiintiöjärjestelmien välillä säilyttäen kaikilta osin niiden osalta vallitseva oikeudellinen tilanne. Näin ollen olisi aiheellista yhdenmukaistaa maitoalan terminologiaa sokerialan terminologian kanssa. Käsitteet ”kansallinen viitemäärä” ja ”tilakohtainen viitemäärä”, sellaisina kuin ne ovat asetuksessa (EY) N:o 1788/2003, olisi näin ollen korvattava käsitteillä ”kansallinen kiintiö” ja ”tilakohtainen kiintiö”, samalla kun pidetään voimassa määriteltävä oikeudellinen käsite.

(37)

Tämän asetuksen mukaista maitokiintiöjärjestelmän sisältöä olisi mukautettava asetuksen (EY) N:o 1788/2003 mukaisesti. Varsinkin ero toimitusten ja suoramyynnin välillä olisi säilytettävä, ja järjestelmää olisi sovellettava tilakohtaisten viiterasvapitoisuuksien ja rasvapitoisuuden kansallisen viitearvon perusteella. Viljelijöiden olisi sallittava tietyin edellytyksin siirtää tilakohtaisia kiintiöitään väliaikaisesti. Lisäksi olisi säilytettävä periaate, jonka mukaan tilakohtainen viitemäärä siirretään ostajalle, vuokralaiselle tai perijälle, silloin kun tila myydään, vuokrataan tai siirretään perintönä, samalla kun olisi pidettävä voimassa poikkeukset periaatteeseen, jonka mukaan kiintiöt ovat tilasidonnaisia, jotta voidaan jatkaa maidontuotannon rakenneuudistusta jatkamiseksi ja parantaa ympäristön tilaa. Säädökset, joiden mukaan jäsenvaltioilla on kiintiöiden erilaisten siirtotapojen mukaan ja puolueettomin perustein mahdollisuus siirtää osa siirretyistä määristä kansalliseen varantoon.

(38)

Ylijäämämaksu olisi vahvistettava ennaltaehkäisevälle tasolle, ja jäsenvaltioiden olisi suoritettava se heti, kun kansallinen kiintiö ylittyy. Tämän jälkeen jäsenvaltion olisi jaettava maksuvelvoite sellaisten tuottajien kesken, jotka ovat myötävaikuttaneet ylitykseen. Näiden tuottajien olisi maksettava jäsenvaltiolle osuutensa maksusta, joka johtuu käytettävissä olevan määrän ylittämisestä. Jäsenvaltioiden olisi suoritettava Euroopan maatalouden tukirahastolle (maataloustukirahasto) niiden kansallisen kiintiön ylittävää osuutta vastaava maksu, josta vähennetään kiinteä 1 prosentin suuruinen määrä, jotta voidaan ottaa huomioon konkurssitapaukset tai tiettyjen tuottajien lopullinen kyvyttömyys suorittaa osuutensa maksusta.

(39)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 (34) kutsutaan maitoalan lisämaksun soveltamisesta saatua tuottoa ”käyttötarkoitukseensa sidotuksi tuloksi”, joka on suoritettava yhteisön talousarvioon ja, jos se käytetään uudelleen, se on käytettävä yksinomaan maataloustukirahaston tai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) menojen rahoittamiseen. Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 1788/2003 22 artikla, jonka mukaan maksutuloja pidetään maatalousmarkkinoiden tasapainottamiseen tarkoitettuihin tukitoimiin kuuluvana ja ne on käytettävä maitoalan menojen rahoittamiseen, on vanhentunut eikä sitä olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(40)

Useissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty erilaisista tukijärjestelmistä.

(41)

Kuivatun rehun sekä pellavan ja hampun yhteisissä markkinajärjestelyissä on säädetty näillä aloilla sovellettavista jalostustuista kyseisten alojen sisämarkkinoiden sääntelemiseksi. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(42)

Viljan ja perunatärkkelyksen erityisen markkinatilanteen perusteella viljan yhteiseen markkinajärjestelyyn on sisältynyt säännöksiä, joissa sallittiin tuotantotuen myöntäminen jos se osoittautuu välttämättömäksi. Tuotantotuen olisi oltava luonteeltaan sellaista, että kyseinen tuotantoala saa käyttämänsä perustuotteet alempaan hintaan kuin se, joka muodostuisi yhteisiä hintoja soveltamalla. Sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä otettiin käyttöön mahdollisuus myöntää tuotantotukea silloin, kun tiettyjen teollisuuden, kemian tai lääketeollisuuden tuotteiden valmistus edellyttää toimenpiteiden toteuttamista tiettyjen sokerituotteiden käyttöön saattamiseksi. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(43)

Maitomarkkinoiden tasapainottamiseksi ja maidon ja maitotuotteiden markkinahintojen vakauttamiseksi on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla lisätään maitotuotteiden myyntimahdollisuuksia. Tästä syystä maidon ja maitotuotteiden yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty tukien myöntämistä maitotuotteiden markkinoimiseksi tiettyihin käyttötarkoituksiin. Lisäksi yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty, että maidon kulutuksen edistämiseksi nuorten parissa yhteisön olisi vastattava osittain niistä kustannuksista, joita aiheutuu koulujen oppilaille toimitettavaa maitoa koskevan tuen myöntämisestä. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(44)

Yhteisön rahoitusosuutta, joka muodostuu prosenttiosuudesta, jonka jäsenvaltiot voivat pidättää suorasta tuesta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 i artiklan 4 alakohdan mukaisesti, tarvitaan hyväksyttyjen toimijaorganisaatioiden kannustamiseksi laatimaan toimintaohjelmia oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi. Tästä syystä oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty yhteisön tuesta, jota myönnetään kyseisissä toimintaohjelmissa toteutettaville toimille osoitetun ensisijaisuuden mukaan. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(45)

Asetuksella (ETY) N:o 2075/92 perustettiin yhteisön tupakkarahasto, jota rahoitetaan mainitun alan tukijärjestelmistä tehtävillä vähennyksillä ja jonka tavoitteena on toteuttaa erilaisia toimenpiteitä tällä alalla. Vuosi 2007 on viimeinen, jona asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 c luvussa säädetyt tukijärjestelmästä tehtävät vähennykset annetaan yhteisön tupakkarahaston käyttöön. Vaikka rahaston rahoittaminen lopetetaan ennen tämän asetuksen voimaantuloa, olisi asetuksen (ETY) N:o 2075/92 13 artikla säilytettävä, jotta sitä voidaan käyttää yhteisön tupakkarahastosta rahoitettavien monivuotisten ohjelmien oikeusperustana.

(46)

Mehiläishoidolle, joka on maatalouden ala, on ominaista tuotantoedellytysten ja -tasojen monimuotoisuus sekä taloudellisten toimijoiden hajaannus ja epäyhtenäisyys niin tuotannon kuin kaupan pitämisen vaiheissa. Ottaen huomioon varroapunkin lisääntyminen viime vuosina useissa jäsenvaltioissa ja tämän tuholaisen hunajantuotannolle aiheuttamat vaikeudet, yhteisön toimet ovat lisäksi edelleen välttämättömiä, sillä varroapunkkia ei voida kokonaan hävittää ja se on käsiteltävä sallituilla tuotteilla. Näissä olosuhteissa ja mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi yhteisössä on tarpeen laatia joka kolmas vuosi kansalliset ohjelmat, joihin sisältyy tekninen apu, varroapunkin torjunta, siirtohoidon järkeistäminen, yhteisön mehiläiskannan lisääminen sekä yhteistyö mehiläishoitoa ja siitä saatavia tuotteita koskevien tutkimusohjelmien kanssa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi. Yhteisön olisi osallistuttava kansallisten ohjelmien rahoitukseen.

(47)

Asetuksella (EY) N:o 1544/2006 korvattiin kaikki silkkiäistoukkia koskevat kansalliset tuet silkkiäistoukkien kasvatusta koskevalla yhteisön tukijärjestelmällä, joka muodostuu kiinteästä tukimäärästä käytettyä silkkiäismunalaatikkoa kohden.

(48)

Koska poliittiset syyt, joiden vuoksi edellä mainitut mehiläishoitoa ja silkkiäistoukkia koskevat järjestelmät otettiin käyttöön, ovat edelleen olemassa, nämä tukijärjestelmät olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(49)

Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevien vaatimusten soveltaminen voi parantaa tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Näin ollen tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista. Tästä syystä banaanien, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, elävien kasvien, munien ja siipikarjanlihan yhteisissä markkinajärjestelyissä on otettu käyttöön kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, jotka koskevat erityisesti laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, alkuperää ja pakkausmerkintöjä. Tämä lähestymistapa on aiheellista säilyttää tässä asetuksessa.

(50)

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien sekä banaanien yhteisissä markkinajärjestelyissä komissiolle on tähän asti annettu valtuudet antaa kaupan pitämistä koskeviin vaatimuksia koskevat säännökset. Vaatimusten yksityiskohtaisen teknisen luonteen vuoksi ja koska on jatkuvasti tarpeen parantaa niiden tehokkuutta ja mukauttaa niitä kauppatapojen kehitykseen, on aiheellista ulottaa tämä lähestymistapa koskemaan elävien kasvien aloja samalla kun täsmennetään perusteet, jotka komission on otettava huomioon asiaa koskevia sääntöjä vahvistaessaan. Lisäksi voi olla tarpeen hyväksyä erityistoimenpiteitä, erityisesti ajanmukaisia analyysimenetelmiä ja muita toimenpiteitä, joilla voidaan määrittää kyseisten vaatimusten ominaisuudet, jotta voidaan välttää väärinkäytökset, jotka liittyvät kuluttajille esitettyjen tuotteiden laatuun ja aitouteen, ja merkittävät markkinahäiriöt, joita tällaisista väärinkäytöksistä voi aiheutua.

(51)

Maidon, maitotuotteiden ja rasvojen kaupan pitämistä ja nimityksiä varten on otettu käyttöön useita oikeudellisia välineitä. Niiden tavoitteena on niin tuottajien kuin kuluttajien edun mukaisesti toisaalta parantaa maidon ja maitotuotteiden asemaa markkinoilla ja toisaalta varmistaa terve kilpailu maidosta tai muusta kuin maidosta saatavien levitettävien ravintorasvojen välillä. Maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä käytettävien nimitysten suojelemisesta 2 päivänä heinäkuuta 1987 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1898/87 (35) sisältyvien sääntöjen tavoitteena on suojella kuluttajaa ja luoda vääristymättömät kilpailuehdot maitotuotteiden ja niiden kanssa kilpailevien tuotteiden välille tuotteiden nimitysten, merkintöjen ja mainonnan alalla. Maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista lisäsäännöistä kulutukseen tarkoitetun maidon osalta 18 päivänä joulukuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2597/97 (36) vahvistetaan säännöt, joilla pyritään takaamaan kulutukseen tarkoitetun maidon hyvä laatu sekä kuluttajien tarpeita ja toiveita vastaavien tuotteiden tarjonta ja siten vakauttamaan kyseisiä markkinoita ja tarjoamaan kuluttajalle hyvälaatuista kulutukseen tarkoitettua maitoa. Levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista 5 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2991/94 (37) vahvistetaan kyseisille maitotuotteille ja muille kuin maitotuotteille kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, joihin kuuluvat selvä ja erottava luokittelu ja nimityksiä koskevat säännöt. Tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti nämä säännöt olisi pidettävä voimassa.

(52)

Muna- ja siipikarjanliha-alojen osalta on olemassa kaupan pitämisen vaatimuksiin ja tietyissä tapauksissa tuotantoon liittyviä säännöksiä. Nämä säännökset sisältyvät munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista 19 päivänä kesäkuuta 2006 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1028/2006 (38), tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1906/90 (39) ja siitosmunien ja siipikarjan poikasten tuotannosta ja pitämisestä kaupan 29 päivänä lokakuuta 1975 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2782/75 (40). Näiden asetusten keskeiset säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(53)

Asetuksessa (EY) N:o 1028/2006 säädetään, että kaupan pitämisen vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava kaikkiin yhteisössä kaupan pidettäviin ja pääsääntöisesti myös kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettuihin Gallus gallus -lajin kanojen muniin. Lisäksi siinä erotetaan toisistaan sellaisinaan ihmisravinnoksi soveltuvat munat ja sellaisinaan ihmisravinnoksi soveltumattomat munat ottamalla käyttöön kaksi munien laatuluokkaa ja säädetään kuluttajien riittävän tiedonsaannin varmistamisesta laatu- ja painoluokkien sekä käytetyn tuotantotavan tunnistamisen osalta. Lopuksi asetuksessa säädetään erityissäännöistä kolmansista maista tuotavien munien osalta. Säännösten mukaan eräissä kolmansissa maissa voimassa olevat erityissäännökset saattavat kuitenkin antaa perusteet poiketa kaupan pitämisen vaatimuksista, jos vastaavuus yhteisön lainsäädännön kanssa voidaan taata.

(54)

Siipikarjanlihan osalta asetuksessa (ETY) N:o 1906/90 määritetään, että kaupan pitämisen vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava ihmisravinnoksi soveltuvaan ja yhteisössä kaupan pidettävään tietyntyyppiseen siipikarjanlihaan ja että vientiin kolmansiin maihin tarkoitettu siipikarjanliha olisi kuitenkin jätettävä kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisen ulkopuolelle. Asetuksessa säädetään siipikarjanlihan luokittelemisesta kahteen luokkaan rakenteen ja ulkonäön perusteella sekä edellytyksistä, joilla siipikarjanlihaa voidaan tarjota myyntiin.

(55)

Näiden asetusten mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava jättää mainittujen kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisen ulkopuolelle munat ja siipikarjanliha, jotka myydään tietynmuotoisessa suorassa myynnissä tuottajalta lopulliselle kuluttajalle pieninä määrinä.

(56)

Asetuksessa (EY) N:o 2782/75 vahvistetaan erityiset säännöt, jotka koskevat siitosmunien ja siipikarjan poikasten kaupan pitämistä ja kuljetusta sekä siitosmunien asettamista haudottavaksi. Asetuksessa säädetään erityisesti poikasten tuotantoon tarkoitettujen siitosmunien varustamisesta tunnusmerkinnällä, pakkaustavoista ja kuljetuksessa käytettävästä pakkausmateriaalista. Siinä vahvistettujen pakollisten soveltamisvaatimusten ulkopuolelle jätetään kuitenkin pienikokoiset jalostuslaitokset ja siitosmunien tuotantolaitokset.

(57)

Tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti nämä säännöt olisi säilytettävä sisällöltään sellaisenaan. Mainittujen asetusten muita, luonteeltaan teknisiä säännöksiä olisi kuitenkin käsiteltävä täytäntöönpanosäännöksissä, jotka komissio antaa.

(58)

Humalan yhteisen markkinajärjestelyn kaltaista laatupolitiikkaa olisi entiseen tapaan sovellettava koko yhteisössä panemalla täytäntöön varmentamista koskevia säännöksiä ja sääntöjä, joilla kielletään pääsääntöisesti sellaisten tuotteiden kaupan pitäminen, joille ei ole myönnetty todistusta, tai sellaisten tuontituotteiden kaupan pitäminen, jotka eivät noudata vastaavia laatuominaisuuksia.

(59)

Oliiviöljyn kuvaukset, määritelmät ja nimitykset ovat olennainen osa markkinoita siltä osin kuin on kyse laatuvaatimusten asettamisesta ja tarkoituksenmukaisen tiedon antamisesta kuluttajalle tuotteesta.

(60)

Eräs edellä mainittu tukijärjestelmä, joka osaltaan tasapainottaa maito- ja maitotuotemarkkinoita ja vakauttaa alan markkinahintoja, on kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostettavaa rasvatonta maitoa koskeva tukijärjestelmä, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 1255/1999. Maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista täydentävistä yleisistä säännöistä juustojen osalta 24 päivänä heinäkuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2204/90 (41) säädettiin kaseiinien ja kaseinaattien käyttöä juustojen valmistuksessa koskevista säännöistä, jotta voidaan torjua mainitusta tukijärjestelmästä mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset ottaen huomioon se, että korvaaminen kaseiinilla ja kaseinaateilla on vahingollista juustoille, ja siten vakauttaa markkinoita. Nämä säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(61)

Eräiden maatalouden raaka-aineiden jalostaminen etyylialkoholiksi liittyy läheisesti näiden raaka-aineiden taloudelliseen merkitykseen. Tämä voi lisätä huomattavasti näiden raaka-aineiden arvoa ja olla taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti erityisen tärkeää tiettyjen yhteisön alueiden taloudelle tai muodostaa merkittävän osan tällaisten maatalouden raaka-aineiden tuottajien tuloista. Sen avulla voidaan myös poistaa laadultaan epätyydyttävät tuotteet ja suhdanteista johtuvat ylijäämät, jotka voivat ajoittain vaikeuttaa eräiden alojen tilannetta.

(62)

Humala-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, tupakka- ja silkkiäistoukka-aloilla lainsäädännössä keskitytään politiikan päämäärien saavuttamiseksi eri tyyppisiin organisaatioihin, erityisesti yhteisen toiminnan kohteena olevien tuotteiden markkinoiden vakauttamiseksi sekä niiden laadun parantamiseksi ja takaamiseksi. Organisaatiojärjestelmää koskevat säännökset ovat tähän asti perustuneet siihen, että jäsenvaltiot tai tietyin edellytyksin komissio tunnustavat organisaatiot noudattaen komission hyväksymiä säännöksiä. Tämä järjestelmä olisi säilytettävä ja tähän asti voimassa olevat säännökset olisi yhdenmukaistettava.

(63)

Toimialakohtaisten järjestöjen tiettyjen toimintojen, joilla on erityistä merkitystä tupakka-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien nykyisten sääntöjen kannalta, tukemiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta laajentaa toimialakohtaisen järjestön omia jäseniään varten vahvistamat säännöt koskemaan tietyin edellytyksin kaikkia järjestöön kuulumattomia yhden tai useamman alueen tuottajia ja tuottajaryhmittymiä. Tätä tulisi soveltaa myös muuhun toimialakohtaisten järjestöjen toimintaan, josta on yleistä taloudellista tai teknistä etua tupakka-alalle ja tätä kautta hyötyä kaikille kyseisten ammatillisten alojen toimijoille. Jäsenvaltioiden ja komission olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä. Komissiolle olisi annettava pysyvä valvontavaltuudet erityisesti näiden järjestöjen hyväksymiin sopimuksiin ja yhteisiin menettelytapoihin nähden.

(64)

Tietyillä aloilla, lukuun ottamatta aloja, joiden osalta nykyisissä säännöissä säädetään tuottaja- tai toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnästä, jäsenvaltiot saattavat haluta hyväksyä tällaisia kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia organisaatioita sikäli kuin tämä on yhteisön lainsäädännön mukaista. Tätä mahdollisuutta olisi tämän vuoksi selvennettävä. Lisäksi olisi annettava säännöt, joiden mukaisesti nykyisten asetusten mukainen tuottaja- ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyntä pysyy voimassa tämän asetuksen antamisen jälkeen.

(65)

Yhteisön yhtenäismarkkinat edellyttävät kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitulli- ja vientitukijärjestelmä, ja sen olisi periaatteessa vakautettava yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin.

(66)

Seurattaessa vilja-, riisi-, sokeri-, siemen-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, pellava- ja hamppu-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha-, elävien kasvien ja maatalousperäisen etyylialkoholialojen yhteisten markkinajärjestelyjen mukaisesti kolmansien maiden kanssa käytävän maataloustuotteiden kaupan laajuutta on niin tuonnissa kuin viennissä sovellettu joko pakollisia todistusjärjestelmiä tai järjestelmiä, joiden mukaan komissiolla on toimivalta hyväksyä todistuksia koskevat vaatimukset.

(67)

Kauppavirtojen seuranta on ensisijaisesti hallinnointia koskeva asia, ja se olisi hoidettava joustavasti. Tätä taustaa vasten ja niistä yhteisistä markkinajärjestelyistä, joiden yhteydessä todistusten hallinnointi on jo siirretty komissiolle, saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa aiheelliselta laajentaa tämä lähestymistapa koskemaan kaikkia aloja, joilla käytetään tuonti- ja vientitodistuksia. Komission olisi tehtävä päätös todistuksia kokevista vaatimuksista ottaen huomioon tuontitodistusten tarpeen kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan kannalta.

(68)

Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimusten mukaisiin maataloustuotteisiin sovellettavat tullit vahvistetaan yleensä yhteisessä tullitariffissa. Joidenkin vilja- ja riisialojen tuotteiden osalta on kuitenkin lisämekanismien käyttöönoton vuoksi tarpeen säätää mahdollisuudesta tehdä poikkeuksia.

(69)

Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnista olisi maksettava lisätulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(70)

On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tuontitariffikiintiöitä.

(71)

Viljan, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien sekoituksiin sovellettavista tuontimaksuista 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2729/75 (42) tavoitteena on varmistaa tullijärjestelmän moitteeton toiminta viljan, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien sekoitusten tuonnin osalta. Nämä säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(72)

Yhteisö on sopinut kolmansien maiden kanssa useista yhteisön markkinoille pääsyä koskevista etuuskohtelujärjestelmistä, joiden ansiosta nämä maat voivat viedä ruokosokeria yhteisöön edullisin ehdoin. Sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä on säädetty puhdistamoiden puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tarpeen arvioinnista ja tuontitodistusten varaamisesta tietyin ehdoin yhteisössä päätoimisina puhdistamoina pidettäville, tuodun raa'an ruokosokerin merkittävien määrien erikoistuneille käyttäjille. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(73)

Jotta laittomat hamppuviljelmät eivät häiritsisi kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun yhteistä markkinajärjestelyä, asianomaisessa asetuksessa on säädetty hampun ja hampunsiementen tuonnin valvonnasta sen varmistamiseksi, että tällaiset tuotteet tarjoavat tietyt takuut tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THC) osalta. Lisäksi on muiden kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuontiin sovellettu valvontajärjestelmää, johon sisältyy kyseisten tuojien hyväksymisjärjestelmä. Nämä säännökset olisi pidettävä voimassa.

(74)

Koko yhteisössä noudatetaan humala-alan tuotteet kattavaa laatupolitiikkaa. Tuotujen tuotteiden osalta olisi tähän asetukseen sisällytettävä säännökset, joilla varmistetaan, että vain tuotteiden laadulliset vähimmäisominaisuudet täyttäviä tuotteita tuodaan.

(75)

Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Yhteisön olisi tällöin voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten sitoumusten mukaisia.

(76)

Yhteisten markkinajärjestelyjen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja erityisesti markkinahäiriöiden välttämiseksi joihinkin tuotteisiin sovellettavissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on perinteisesti säädetty mahdollisuudesta kieltää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö. Tämä mahdollisuus olisi säilytettävä. Lisäksi kokemus on osoittanut, että kun markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä näiden järjestelyjen käytön seurauksena, on syytä toteuttaa toimia ilman merkittävää viivettä. Komissiolle olisi näin ollen annettava tarvittavat valtuudet. On näin ollen aiheellista antaa komissiolle mahdollisuus keskeyttää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö tällaisissa tilanteissa.

(77)

Yhteisön osallistuminen tämän asetuksen soveltamisalueeseen kuuluvien tiettyjen tuotteiden kansainväliseen kauppaan olisi voitava turvata säätämällä mahdollisuudesta myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille yhteisön hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa yhteisön WTO-sitoumusten mukaista vientitukea. Tuettuun vientiin olisi sovellettava arvoon ja määrään perustuvia rajoituksia.

(78)

Vientitukia vahvistettaessa olisi arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen varmistettava valvomalla, että tuet maksetaan maataloustukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella, samalla kun sallitaan eriytetyn vientituen osalta ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen sillä maantieteellisellä alueella, jolla sovelletaan yhtenäistä vientituen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettava tuen määrä.

(79)

Määrällisten rajoitusten noudattaminen olisi varmistettava luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän avulla. Vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi tätä varten oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa kunkin tuotteen tilanteen mukaan. Tähän sääntöön olisi sallittava poikkeuksia vain niiden tuotteiden osalta, joita ei ole lueteltu perustamissopimuksen liitteessä I ja joihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintoa koskevien sääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisen tukea saavan viennin osalta, joka ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja määriä.

(80)

Elävien nautaeläimien viennin osalta olisi säädettävä, että vientitukien myöntäminen ja maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen säännösten noudattamista.

(81)

Maataloustuotteet voivat tietyissä tapauksissa saada erityistuontikohtelun kolmansissa maissa, jos nämä tuotteet vastaavat tiettyjä laatuominaisuuksia ja/tai hintaedellytyksiä. Hallinnollinen yhteistyö tuojana olevan kolmannen maan ja yhteisön viranomaisten välillä on tarpeen tällaisen järjestelmän moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi. Tämän vuoksi tuotteiden mukana olisi oltava yhteisössä myönnetty todistus.

(82)

Kukkasipulien viennillä kolmansiin maihin on suuri taloudellinen merkitys yhteisölle. Tämän viennin säilyminen ja kehittyminen voidaan varmistaa vakauttamalla tässä kaupassa sovellettavat hinnat. Tämän vuoksi olisi säädettävä vähimmäishinnat kyseisten tuotteiden viennille.

(83)

Perustamissopimuksen 36 artiklan mukaisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä koskevan perustamissopimuksen luvun määräyksiä vain siltä osin kuin neuvosto perustamissopimuksen 37 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen määrittää. Useissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on vahvistettu, että valtiontukia koskevia säännökset ovat laajalti sovellettavissa. Lisäksi tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1184/2006 (43) on määritelty erityisesti yrityksiin sovellettavien perustamissopimuksen sääntöjen soveltaminen. Koska tavoitteena on vahvistaa kattavat yhteiset markkinapoliittiset säännöt, kyseiset säännökset on aiheellista sisällyttää tähän asetukseen.

(84)

Kilpailusääntöjä, jotka koskevat perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, olisi sovellettava maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan, jollei niiden soveltaminen estä kansallisten maatalouden markkinajärjestelyjen toimintaa tai vaaranna YMP:n tavoitteiden saavuttamista.

(85)

Sellaisten maataloustuottajien yhteenliittymien asemaan, jotka nimenomaan pyrkivät tuottamaan tai pitämään kaupan maataloustuotteitaan yhteisesti tai käyttämään yhteisiä laitoksia, on sovellettava erityistä lähestymistapaa, jollei tällaisella yhteisellä toiminnalla estetä kilpailua tai vaaranneta perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttamista.

(86)

Sen välttämiseksi, että YMP:n kehittäminen vaarantuisi, sekä asianomaisten yritysten oikeusturvan ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi, ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta tutkia komission päätöksiä, ainoastaan komissiolla oltava toimivalta ratkaista, ovatko perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetut sopimukset, päätökset ja menettelytavat YMP tavoitteiden mukaisia.

(87)

Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Tietyissä tilanteissa olisi sallittava poikkeuksia. Tällaisia poikkeuksia sovellettaessa komission olisi voitava laatia luettelo nykyisistä, uusista tai ehdotetuista kansallisista tuista, annettava jäsenvaltioille aiheellisia huomautuksia ja ehdotettava niille sopivia toimenpiteitä.

(88)

Suomi ja Ruotsi ovat liittymisestään lähtien saaneet myöntää tukea porojen ja porotuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen kyseisen alan erityisen taloudellisen tilanteen vuoksi. Lisäksi Suomi saa erityisten ilmasto-olosuhteidensa vuoksi myöntää komission suostumuksella tukea tietyille määrille siemeniä ja tietyille määrille siemenviljaa, jotka on tuotettu yksinomaan Suomessa. Nämä poikkeukset on tarpeen säilyttää.

(89)

Sokerijuurikkaan viljelijät kohtaavat erityisen vakavia sopeutumisongelmia jäsenvaltioissa, joiden sokerikiintiöitä supistetaan merkittävästi. Tällöin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 f luvussa säädetty sokerijuurikkaan viljelijöille myönnettävä yhteisön siirtymäkauden tuki ei täysin riitä viljelijöiden vaikeuksien ratkaisemiseen. Sen vuoksi jäsenvaltioille, jotka ovat vähentäneet asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistettua sokerikiintiötään yli 50 prosenttia, olisi annettava lupa myöntää tukea sokerijuurikkaan viljelijöille yhteisön siirtymäkauden tuen soveltamisaikana. Sen varmistamiseksi, etteivät jotta jäsenvaltiot myönnä sokerijuurikkaan viljelijöille näiden tarpeita suurempaa valtiontukea, valtiontuen kokonaismäärän määrittämiseksi olisi edelleen edellytettävä komission hyväksyntää lukuun ottamatta Italiaa, jossa eniten tuottavan sokerijuurikkaan osalta voidaan arvioida tarvittavan 11 euroa tuotettua sokerijuurikastonnia kohti markkinaehtoihin sopeutumiseksi uudistuksen jälkeen. Lisäksi olisi pidettävä voimassa järjestelyt, joiden ansiosta sokerijuurikkaan viljelijät voivat hyötyä valtiontuesta suoraan tai epäsuorasti, ottaen huomioon Italiassa todennäköisesti ilmenevät erityisongelmat.

(90)

Suomessa sokerijuurikasta viljellään erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa, jotka sokeriuudistuksen yleisten vaikutusten ohella haittaavat tätä alaa. Sen vuoksi olisi pidettävä voimassa sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä annettu säännös, jonka mukaan tämä jäsenvaltio voi myöntää sokerijuurikkaan viljelijöilleen pysyvästi riittävän määrän valtiontukea.

(91)

Ottaen huomioon erityisen tilanteen Saksassa, missä kansallista tukea myönnetään tällä hetkellä lukuisille alkoholin pienehköille tuottajille Saksan alkoholimonopolia koskevien erityisehtojen nojalla, on tarpeen sallia tällaisen tuen myöntämisen jatkuminen tietyn rajoitetun ajan. On myös tarpeen säätää siitä, että komissio antaa tämän ajanjakson päättyessä poikkeuksen toimimisesta kertomuksen, johon liitetään asianmukaisia ehdotuksia.

(92)

Jos jokin jäsenvaltio haluaa tukea alueellaan toimenpiteitä maidon ja maitotuotteiden kulutuksen edistämiseksi yhteisössä, olisi säädettävä mahdollisuudesta rahoittaa tällaisia toimenpiteitä perimällä maidontuottajilta kansallisella tasolla myynninedistämismaksua.

(93)

Kuivatun rehun tuotannon mahdollisten kehityssuuntausten huomioon ottamiseksi komission olisi esitettävä neuvostolle kuivatun rehun yhteisen markkinajärjestelyn arvioinnin perusteella ennen 30 päivää syyskuuta 2008 mainittua alaa koskeva kertomus. Kertomukseen olisi liitettävä tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Lisäksi komission olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle mehiläishoitoalalla sovellettavasta tukijärjestelmästä.

(94)

Yhteisön humalamarkkinoiden nykytilasta ja niiden kehitysnäkymistä tarvitaan asianmukaista tietoa. Tästä syystä olisi säädettävä kaikkien yhteisössä tuotetun humalan toimitussopimusten rekisteröinnistä.

(95)

On aiheellista säätää tietyin edellytyksin ja tiettyjen tuotteiden osalta toimenpiteistä, jotka toteutetaan, jos markkinat häiriintyvät tai ovat vaarassa häiriintyä sisämarkkinahintojen tai maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen huomattavien muutosten vuoksi.

(96)

On tarpeen ottaa käyttöön maatalousperäistä etyylialkoholia koskevia erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan kerätä taloudellisia tietoja ja analysoida tilastotietoja markkinoiden seurannan mahdollistamiseksi. Siltä osin kuin maatalousperäisen etyylialkoholin markkinat liittyvät etyylialkoholin markkinoihin yleensä, on syytä saada tietoja myös muun kuin maatalousperäisen etyylialkoholin markkinoista.

(97)

Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista aiheutuvat menot asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaisesti.

(98)

Komissiolle olisi annettava valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi hätätilanteissa.

(99)

Koska maataloustuotteiden yhteismarkkinat kehittyvät jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi annettava toisilleen kaikki tällaiseen kehitykseen liittyvät tiedot.

(100)

Jotta voidaan välttää tässä asetuksessa säädettyjen etujen väärinkäyttö, näitä etuja ei saisi myöntää tai ne olisi tapauksen mukaan peruutettava, jos todetaan, että vaadittavat edellytykset näiden etujen saamiseksi on luotu keinotekoisesti ja tämän asetuksen tavoitteiden vastaisesti.

(101)

Tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattamisen takaamiseksi tarvitaan valvontaa ja, jollei niitä ole noudatettu, on sovellettava hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä. Tämän vuoksi komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä tämän mukaiset säännöt, myös ne, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisesta johtuvaa aiheettomien maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita.

(102)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi pääsääntöisesti päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (44) mukaisesti. Komissiolle olisi kuitenkin annettava valtuudet toimia oma-aloitteisesti sellaisten sillä tämän asetuksen mukaan olevien valtuuksien osalta, jotka liittyvät komission toimivaltaan, edellyttävät nopeaa toimintaa tai ovat luonteeltaan pelkästään hallinnollisia.

(103)

Koska tähän asetukseen on otettu mukaan hedelmiä ja vihanneksia sekä jalostettuja hedelmä- ja vihannestuotteita sekä viiniä koskeviin yhteisiin markkinajärjestelyihin sisältyviä tiettyjä näkökohtia, näihin yhteisiin markkinajärjestelyihin olisi tehtävä tiettyjä muutoksia.

(104)

Tähän asetukseen sisällytetään perustamissopimuksen kilpailusääntöjen sovellettavuutta koskevat säännökset. Nämä säännökset ovat tähän asti sisältyneet neuvoston asetukseen (EY) N:o 1184/2006. Mainitun asetuksen soveltamisalaa olisi muutettava, jotta sen säännöksiä voidaan soveltaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomiin tuotteisiin, jotka on lueteltu perustamissopimuksen liitteessä I.

(105)

Tähän asetukseen sisällytetään johdanto-osan 2 ja 3 kappaleessa lueteltuihin perusasetuksiin sisältyvät säännökset, lukuun ottamatta niitä, jotka sisältyvät asetuksiin (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1493/1999. Lisäksi tähän asetukseen sisällytetään seuraavien asetusten säännökset:

(106)

Mainitut asetukset olisi tämän vuoksi kumottava. Oikeusvarmuuden vuoksi ja ottaen huomioon tällä asetuksella kumottavien säädösten sekä kyseisten säädösten nojalla annettujen tai muutettujen säädösten lukumäärän on aiheellista selventää, että kumoaminen ei vaikuta niiden säädösten voimassaoloon, jotka on annettu kumotun säädöksen nojalla, tai niiden muutosten voimassaoloon, jotka kumotulla säädöksellä on tehty muihin säädöksiin.

(107)

Tätä asetuksen soveltaminen olisi pääsääntöisesti aloitettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Sen varmistamiseksi, etteivät tämän asetuksen uudet säännökset vaikuta meneillään olevaan markkinointivuoteen 2007/2008 niiden alojen osalta, joille markkinointivuodet on vahvistettu. Tätä asetusta olisi sen vuoksi olisi sen vuoksi sovellettava kyseisten alojen osalta vasta markkinointivuoden 2008/2009 alusta. Tämän johdosta näitä aloja koskevia asetuksia olisi sovellettava edelleen vastaavan markkinointivuoden 2008/2009 loppuun.

(108)

Tiettyjen sellaisten alojen osalta, joille ei ole vahvistettu markkinointivuosia olisi lisäksi säädettävä myöhemmästä soveltamispäivästä, jotta voidaan varmistaa joustava siirtyminen olemassa olevista markkinajärjestelyistä tähän asetukseen. Tämän johdosta olemassa olevia markkinointijärjestelyjä koskevat asetusten voimassaolon olisi näiden alojen osalta jatkuttava tässä asetuksessa säädettyyn myöhempään soveltamispäivään asti.

(109)

Asetuksen (EY) N:o 386/90 osalta toimivalta mainitussa asetuksessa säädetyn asiasisällön hyväksymiseen siirretään tällä asetuksella komissiolle. Lisäksi asetukset (ETY) N:o 3220/84, (ETY) N:o 1186/90, (ETY) N:o 2137/92 ja (EY) N:o 1183/2006 kumotaan tällä asetuksella, samalla kun vain tietyt osat kyseisistä asetuksista siirretään tähän asetukseen. Kyseisiin asetuksiin nykyisin sisältyvät muut yksityiskohdat on näin ollen käsiteltävä säännöissä, jotka komission on vielä määrä antaa. Komissiolle olisi annettava jonkin verran lisäaikaa asiaa koskevien sääntöjen vahvistamista varten. Mainittuja asetuksia olisi näin ollen sovellettava 31 päivään joulukuuta 2008.

(110)

Seuraavat asetukset ovat vanhentuneet, ja ne olisi kumottava:

(111)

Siirtyminen tällä asetuksella kumottavien asetusten säännöksissä ja asetuksissa säädetyistä nykyisistä järjestelyistä voi aiheuttaa vaikeuksia, joita tässä asetuksessa ei ole käsitelty. Tällaisten vaikeuksien ratkaisemiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä,

I OSA

II OSA

I OSASTO

I LUKU

I jakso

II jakso

I alajakso

II alajakso

III alajakso

IV alajakso

III jakso

I alajakso

II alajakso

IV jakso

II LUKU

I jakso

II jakso

III jakso

IV jakso

III LUKU

I jakso

II jakso

I alajakso

II alajakso

III jakso

I alajakso

II alajakso

III alajakso

IV jakso

IV LUKU

I jakso

I alajakso

II alajakso

II jakso

III jakso

IV jakso

V jakso

VI jakso

VII jakso

II OSASTO

I LUKU

I jakso

II jakso

III jakso

II LUKU

I jakso

II jakso

III jakso

III OSA

I LUKU

II LUKU

I jakso

II jakso

III jakso

IV jakso

I alajakso

II alajakso

III alajakso

IV alajakso

V jakso

III LUKU

I jakso

II jakso

III jakso

IV jakso

V jakso

VI jakso

IV OSA

I LUKU

II LUKU

V OSA

VI OSA

VII OSA

I LUKU

II LUKU

LIITE I

I osa:

II osa:

III osa:

IV osa:

V osa:

VI osa:

VII osa:

VIII osa:

IX osa:

X osa:

XI osa:

XII osa:

XIII osa:

XIV osa:

XV osa:

XVI osa:

XVII osa:

XVIII osa:

XIX osa:

XX osa:

XXI osa:

LIITE II

I osa:

II osa:

III osa:

LIITE III

I osa:

II osa:

III osa:

IV osa:

V osa:

VI osa:

VII osa:

VIII osa:

LIITE IV

A.

B.

LIITE V

A.

B.

C.

LIITE VI

LIITE VII

LIITE VIII

LIITE IX

LIITE X

LIITE XI

A.

B.

LIITE XII

LIITE XIII

LIITE XIV

A.

B.

C.

LIITE XV

Liitteen XV lisäys

LIITE XVI

LIITE XVII

LIITE XVIII

LIITE XIX

LIITE XX

I osa:

II osa:

III osa:

IV osa:

V osa:

LIITE XXI

LIITE XXII

a)

vilja, liitteessä I oleva I osa;

b)

riisi, liitteessä I oleva II osa;

c)

sokeri, liitteessä I oleva III osa;

d)

kuivattu rehu, liitteessä I oleva IV osa;

e)

siemenet, liitteessä I oleva V osa;

f)

humala, liitteessä I oleva VI osa;

g)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, liitteessä I oleva VII osa;

h)

pellava ja hamppu, liitteessä I oleva VIII osa;

i)

hedelmät ja vihannekset, liitteessä I oleva IX osa;

j)

hedelmä- ja vihannesjalosteet, liitteessä I oleva X osa;

k)

banaanit, liitteessä I oleva XI osa;

l)

viini, liitteessä I oleva XII osa;

m)

elävät kasvit ja kukkaviljelytuotteet, liitteessä I oleva XIII osa, jäljempänä ’elävien kasvien ala’;

n)

raakatupakka, liitteessä I oleva XIV osa;

o)

naudanliha, liitteessä I oleva XV osa;

p)

maito ja maitotuotteet, liitteessä I oleva XVI osa;

q)

sianliha, liitteessä I oleva XVII osa;

r)

lampaan- ja vuohenliha, liitteessä I oleva XVIII osa;

s)

munat, liitteessä I oleva XIX osa;

t)

siipikarjanliha, liitteessä I oleva XX osa;

u)

muut tuotteet, liitteessä I oleva XXI osa.

a)

maatalousperäinen etyylialkoholi, liitteessä II oleva I osa, jäljempänä ’maatalousperäinen etyylialkoholiala’;

b)

mehiläistuotteet, liitteessä II oleva II osa, jäljempänä ’mehiläishoitoala’;

c)

silkkiäistoukat, liitteessä II oleva III osa.

a)

’viljelijällä’ asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 määriteltyä viljelijää;

b)

’maksajavirastolla’ jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaisesti nimeämää elintä tai nimeämiä elimiä;

c)

’interventiohinnalla’ hintaa, jolla tuotteet on ostettava julkiseen interventioon.

a)

tietyn vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta banaanialalla;

b)

1 päivästä huhtikuuta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta:

c)

1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta:

d)

1 päivästä syyskuuta seuraavan vuoden 31 päivään elokuuta riisialalla;

e)

1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta sokerialalla.

a)

vilja;

b)

riisi;

c)

sokeri;

d)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

e)

naudanliha;

f)

maito ja maitotuotteet;

g)

sianliha;

h)

lampaan- ja vuohenliha.

a)

’viljalla’ yhteisössä korjattua viljaa;

b)

’maidolla’ yhteisössä tuotettua lehmänmaitoa;

c)

’rasvattomalla maidolla’ suoraan ja yksinomaan yhteisössä tuotetusta lehmänmaidosta saatua rasvatonta maitoa;

d)

’kermalla’ suoraan ja yksinomaan maidosta saatua kermaa.

a)

vilja-alalla:

101,31 euroa tonnilta korotettuna kuukausittain seuraavasti:

Kesäkuussa voimassa oleva maissin ja durran viitehinta on voimassa saman vuoden heinä-, elo- ja syyskuussa;

b)

paddy- eli raakariisin osalta 150 euroa tonnilta vakiolaadulle sellaisena kuin se määritellään liitteessä IV olevassa A kohdassa;

c)

sokerialalla:

Edellä i ja ii alakohdassa säädettyjä viitehintoja sovelletaan vakiolaatuiseen, sellaisena kuin se määritellään liitteessä IV olevassa B kohdassa, pakkaamattomaan sokeriin, vapaasti tehtaalla;

d)

naudanliha-alalla 2 224 euroa tonnilta urospuolisten nautojen laatuluokkaan R3 kuuluville ruhoille 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon mukaisesti;

e)

maito- ja maitotuotealalla:

f)

sianliha-alalla 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella 42 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yhteisön sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:

a)

tavallinen vehnä, durumvehnä, ohra, maissi ja durra;

b)

paddy- eli raakariisi;

c)

valkoinen sokeri tai raakasokeri edellyttäen, että kyseinen sokeri on tuotettu kiintiössä ja valmistettu yhteisössä korjatusta sokerijuurikkaasta tai -ruo'osta;

d)

tuore tai jäähdytetty naudanliha, joka kuuluu CN-koodeihin 0201 10 00 ja 0201 20 20–0201 20 50;

e)

yhteisön hyväksymässä yrityksessä suoraan ja yksinomaan pastöroidusta kermasta tuotettu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia;

f)

ensiluokkainen sumutuskuivattu rasvaton maitojauhe, joka on saatu yhteisön hyväksymässä yrityksessä suoraan ja yksinomaan rasvattomasta maidosta ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 35,6 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.

a)

1 päivästä elokuuta 30 päivään huhtikuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa;

b)

1 päivästä joulukuuta 30 päivään kesäkuuta Ruotsissa;

c)

1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta muissa jäsenvaltioissa.

a)

700 000 tonnia markkinointivuonna 2008/2009;

b)

0 tonnia markkinointivuodesta 2009/2010 lähtien.

a)

saavat myydä sokeria ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla viitehinnalla tai sitä alemmalla hinnalla, jos sokeri on tarkoitettu

b)

luovuttavat hallussaan olevan jalostamattoman sokerin yhteisön sisämarkkinoilla ihmisravintona käytettäväksi hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka kyseinen jäsenvaltio on tunnustanut tai tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio ei ole tunnustanut yhtään tällaista järjestöä, jotka komissio on tunnustanut, kulloistakin viitehintaa alemmalla hinnalla tai ilmaiseksi jaettavaksi osana yksittäisiä hätäapuoperaatioita.

a)

ilmaiseksi, tai

b)

hintaan, joka ei missään tapauksessa ole nimetyille järjestöille toimen toteuttamisesta aiheutuneiden kustannusten oikeuttamaa tasoa korkeampi.

a)

sitä ei tilapäisesti ole saatavissa yhteisön interventiovarastoista 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen suunnitelman täytäntöönpanon aikana niin paljon, että suunnitelma voidaan panna täytäntöön yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, ja edellyttäen, että kustannukset pysyvät yhteisön talousarviossa tähän tarkoitukseen varattujen kustannusten rajoissa, tai

b)

suunnitelman täytäntöönpano edellyttäisi muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tuotetta tarvitaan, interventiossa olevien tuotteiden siirtoa jäsenvaltiosta toiseen pieninä määrinä.

a)

seuraavien osalta:

b)

juusto:

a)

valkoinen sokeri;

b)

oliiviöljy;

c)

jäljempänä 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetulla yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikolla luokiteltujen täysikasvuisten nautaeläinten tuore tai jäähdytetty liha, joka varastoidaan ruhoina, puoliruhoina, saman ruhon neljänneksinä, etuneljänneksinä tai takaneljänneksinä;

d)

suoraan ja yksinomaan rasvattomasta maidosta yhteisön hyväksymässä yrityksessä saatu ensiluokkainen rasvaton maitojauhe;

e)

varastointia kestävät juustot ja lampaan ja/tai vuohen maidosta valmistetut juustot, joiden kypsymisaika on vähintään kuusi kuukautta;

f)

sianliha,

g)

lampaan- ja vuohenliha.

i)

rasvattoman maitojauheen ennakoitu hintakehitys;

ii)

tukea saavien ja muiden markkinoille tulevien juustojen välillä ylläpidettävä tasapaino.

a)

1 779 euroa tonnilta ekstra-neitsytoliiviöljyn osalta, tai

b)

1 710 euroa tonnilta neitsytoliiviöljyn osalta, tai

c)

1 524 euroa tonnilta sellaisen oliivilamppuöljyn osalta, jonka vapaiden happojen aste on 2; määrästä vähennetään 36,70 euroa tonnilta kutakin vapaiden happojen lisäastetta kohden.

a)

Iso-Britannia,

b)

Pohjois-Irlanti,

c)

jokainen jäsenvaltio erikseen, Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta.

a)

varastointimahdollisuudet ja -vaatimukset jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan maksajavirasto kuuluu, ja muissa jäsenvaltioissa;

b)

kaikki varastoinnista aiheutuvat lisäkustannukset jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan maksajavirasto kuuluu, ja kuljetuksesta aiheutuvat lisäkustannukset.

a)

kuljetetaan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyn luvan perusteella, tai

b)

siirretään yhdeltä maksajavirastolta toiselle.

a)

keskusten sijainti kyseisten tuotteiden ylijäämäalueilla;

b)

riittävien tilojen ja teknisten laitteistojen saatavuus;

c)

suotuisa tilanne kuljetusvälineiden suhteen.

a)

täysikasvuisten nautaeläinten ruhoista saatu naudanliha;

b)

muiden sikojen kuin siitossikojen ruhoista saatu sianliha.

a)

täytettävät vaatimukset ja edellytykset sekä, kun on kyse sianlihasta, 10 artiklassa tarkoitettujen julkisessa interventiossa ostettujen tai 28 ja 31 artiklassa tarkoitettujen yksityisen varastoinnin tukea saavien tuotteiden luettelo erityisesti laadun, laaturyhmien, laatuluokkien, luokkien, määrien, pakkausten ja merkintöjen, enimmäisiän, säilytyksen, vaihe, johon tuotteen interventiohinta liittyy, yksityisen varastoinnin kesto;

b)

liitteessä IV olevaan B osan muutokset;

c)

tarvittaessa sovellettavien hinnankorotusten ja -alennusten asteikko;

d)

maksajavirastojen toteuttamassa julkiseen interventioon haltuunotossa ja yksityisen varastoinnin tukea myönnettäessä noudatettavat menettelyt ja edellytykset, erityisesti:

e)

17 artiklassa ja 37 artiklassa tarkoitettujen edustavien markkinoiden luettelon hyväksyminen;

f)

säännöt, jotka koskevat julkisessa interventiossa ostettujen tuotteiden myyntiedellytyksiä, erityisesti myyntihintaa, tuotteiden varastosta poistamisen edellytyksiä ja tarvittaessa varastosta poistettujen tuotteiden myöhempää käyttöä tai määräpaikkaa, tehtäviä tarkastuksia ja mahdollisesti sovellettavaa vakuusjärjestelmää;

g)

27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen suunnitelman laatiminen;

h)

edellytykset, joita sovelletaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa hankinnoissa yhteisön markkinoilta;

i)

39 artiklassa tarkoitettuja lupia koskevat säännöt mukaan lukien, kun se on ehdottoman välttämätöntä, kaupassa noudatettavia sääntöjä koskevat poikkeukset;

j)

tarjouskilpailua käytettäessä noudatettaviin menettelyihin liittyvät säännöt;

k)

41 artiklassa tarkoitettujen interventiokeskusten nimeämistä koskevat säännöt;

l)

edellytykset, jotka niiden varastojen on täytettävä, joihin tuotteita saa varastoida;

m)

42 artiklan 1 kohdassa säädetyt yhteisön ruhojen luokitteluasteikot erityisesti seuraavilta osin:

a)

naudanliha;

b)

maito ja maitotuotteet;

c)

sianliha;

d)

lampaan- ja vuohenliha;

e)

munat;

f)

siipikarjanliha.

a)

estääkseen tämän osan I luvun II jaksossa säädetyn riisialan julkisen intervention laajamittaisen soveltamisen tietyillä yhteisön alueilla;

b)

korvatakseen luonnonkatastrofeista johtuvan paddy- eli raakariisin puutteen.

a)

27,83 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009;

b)

26,29 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

a)

kiintiösokeria;

b)

kiintiön ulkopuolista sokeria.

a)

edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut sokerijuurikasmäärät, joista ne ovat tehneet toimitussopimukset ennen kylvöä, sekä sopimuksen perustana oleva sokeripitoisuus;

b)

vastaava arvioitu saanto.

a)

ylijäämäsokerina, -isoglukoosina tai -inuliinisiirappina, jota voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina, isoglukoosina tai inuliinisiirappina, tai

b)

väliaikaisena kiintiötuotantona, josta osa voidaan varata vientiä varten noudattaen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia yhteisön sitoumuksia.

a)

perusteet, joita sokeriyrityksiin sovelletaan myönnettäessä sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä ennen kylvöä toimitussopimukset 50 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

b)

52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun markkinoilta poistetun kiintiösokerin prosenttiosuuden;

c)

edellytykset, jotka liittyvät vähimmäishinnan maksamiseen silloin, kun markkinoilta poistettu sokeri myydään yhteisön markkinoilla 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

a)

toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan laatua;

b)

toimenpiteet, joilla pyritään edistämään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa järjestelyä;

c)

toimenpiteet, joilla pyritään helpottamaan markkinahintojen kehityksen seurantaa;

d)

toimenpiteet, joilla pyritään käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella mahdollistamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen.

a)

65 artiklan a ja b alakohdassa määritellyt maito ja muut maitotuotteet;

b)

sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi.

a)

se todistaa, että sillä on ammattimainen tuotantokapasiteetti;

b)

se lupautuu toimittamaan tarvittavat tiedot ja hyväksyy tähän asetukseen liittyvät tarkastukset;

c)

sen hyväksyntää ei ole keskeytetty eikä peruutettu.

a)

sokerijuurikkaan tai -ruo'on määrät, joista on tehty toimitussopimus, sekä arvioitu sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja sokerin vastaava saanto hehtaaria kohden;

b)

tiedot, jotka koskevat sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja raakasokerin suunniteltuja ja tosiasiallisia toimituksia sekä sokerintuotantoa ja sokerivarastoja;

c)

myydyn valkoisen sokerin määrät sekä vastaavat hinnat ja ehdot.

a)

käyttää 62 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen tuotteiden tuotantoon;

b)

siirtää seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon 63 artiklan mukaisesti;

c)

käyttää syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää varten neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (60) II osaston mukaisesti; tai

d)

viedä komission vahvistaman määrällisen rajoituksen puitteissa ja perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten sitoumuksia noudattaen.

a)

siitä on tehty ennen markkinointivuoden loppua toimitussopimus sellaisen tuottajan ja käyttäjän välillä, joille molemmille on myönnetty hyväksyntä 57 artiklan mukaisesti; sekä

b)

se on toimitettu käyttäjälle viimeistään 30 päivänä marraskuuta seuraavana markkinointivuonna.

a)

bioetanoli, alkoholi, rommi, elävä hiiva sekä levitteiksi tarkoitettujen ja ”Rinse appelstroopiksi” jalostettavien siirappien määrät;

b)

tietyt teollisuustuotteet, jotka eivät sisällä sokeria mutta joiden valmistuksessa käytetään sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia;

c)

tietyt kemian- tai lääketeollisuuden tuotteet, jotka sisältävät sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

a)

ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle ennen tämän jäsenvaltion määrittelemää päivämäärää:

b)

sitouduttava varastoimaan siirrettävät määrät omalla kustannuksellaan kuluvan markkinointivuoden loppuun asti.

a)

minä tahansa markkinointivuonna tuotettu ylijäämäsokeri, -isoglukoosi ja -inuliinisiirappi lukuun ottamatta seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon siirrettyjä ja 63 artiklan mukaisesti varastoituja määriä tai 61 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitettuja määriä;

b)

teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, josta ei ole komission vahvistamaan määräpäivään mennessä toimitettu selvitystä, jonka mukaan se on valmistettu joksikin 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tuotteeksi;

c)

sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, joka on poistettu markkinoilta 52 artiklan mukaisesti ja jonka osalta 52 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ei ole täytetty.

a)

’maidolla’ yhdestä tai useammasta lehmästä lypsettyä tuotetta;

b)

’muilla maitotuotteilla’ muita maitotuotteita kuin maitoa, erityisesti rasvatonta maitoa, kermaa, voita, jogurttia ja juustoa; nämä muunnetaan tarvittaessa maitoekvivalentiksi soveltamalla niihin komission vahvistamia kertoimia;

c)

’tuottajalla’ viljelijää, jonka tila sijaitsee jonkin jäsenvaltion maantieteellisellä alueella ja joka tuottaa ja pitää kaupan maitoa tai joka valmistautuu harjoittamaan tällaista toimintaa hyvin pian;

d)

’tilalla’ asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklassa määriteltyä tilaa;

e)

’ostajalla’ yritystä tai ryhmittymää, joka ostaa maitoa tuottajalta:

Ostajana pidetään kuitenkin samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevien ostajien ryhmittymää, joka tekee jäsentensä lukuun ylijäämämaksun suorittamisen kannalta tarpeellisia hallinnollisia ja kirjanpidollisia toimia. Tämän alakohdan ensimmäistä virkettä sovellettaessa Kreikkaa pidetään yhtenä maantieteellisenä alueena, ja se voi pitää julkista elintä ostajaryhmittymänä;

f)

’toimituksella’ kaikkia tuottajan suorittamia maidon, ei kuitenkaan muiden maitotuotteiden, toimituksia ostajalle riippumatta siitä, hoitaako kuljetuksen tuottaja, ostaja, nämä tuotteet käsittelevä tai jalostava yritys taikka jokin kolmas osapuoli;

g)

’suoramyynnillä’ tuottajan suorittamaa maidon myyntiä tai siirtoa suoraan kuluttajalle sekä tuottajan suorittamaa muiden maitotuotteiden myyntiä tai siirtoa. Komissio voi f alakohdassa esitettyä toimituksen määritelmää noudattaen mukauttaa suoramyynnin määritelmää erityisesti sen varmistamiseksi, ettei mikään kaupan pidettävä maito- tai muu maitotuotemäärä jää kiintiöjärjestelmän ulkopuolelle;

h)

’kaupan pitämisellä’ maidon toimittamista taikka maidon tai muiden maitotuotteiden suoramyyntiä;

i)

’tilakohtaisella kiintiöllä’ tuottajan kiintiötä kunkin kahdentoista kuukauden jakson 1 päivänä huhtikuuta;

j)

’kansallisella kiintiöllä’ kullekin jäsenvaltiolle vahvistettua 66 artiklassa tarkoitettua kiintiötä;

k)

’käytettävissä olevalla kiintiöllä’ tuottajien 31 päivänä maaliskuuta käytettävissä olevaa kiintiötä sen kahdentoista kuukauden jakson aikana, jolle ylijäämämaksu on laskettu, ottaen huomioon kaikki kyseisen kahdentoista kuukauden jakson aikana tehdyt, tässä asetuksessa säädetyt siirrot, myynnit, muuntamiset ja väliaikaiset uudelleenjaot.

a)

tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukautuksen tekemiseksi;

b)

kunkin jäsenvaltion maksaman ylijäämämaksun laskemiseksi.

a)

tarve helpottaa rakenteellisia muutoksia ja mukautuksia;

b)

pakottava hallinnollinen tarve.

a)

myöntää tuottajille, jotka sitoutuvat lopettamaan pysyvästi maidontuotantonsa kokonaan tai osittain, yhtenä tai useampana vuotuisena eränä maksettavan korvauksen ja siirtää näin vapautuneet tilakohtaiset kiintiöt kansalliseen varantoon;

b)

määritellä objektiivisin perustein edellytykset, joilla toimivaltainen viranomainen tai sen nimeämä elin voi myöntää tuottajille maksua vastaan kahdentoista kuukauden jakson alussa tilakohtaiset kiintiöt, jotka ovat vapautuneet lopullisesti muilta tuottajilta edellisen kahdentoista kuukauden jakson päättyessä edellä mainitun maksun suuruista, yhtenä tai useampana vuotuisena eränä suoritettua korvausta vastaan;

c)

keskittää ja valvoa kiintiöiden siirtoja, joiden mukana ei siirry maa-alueita;

d)

säätää, että tuottajalle myönnetään kyseinen tilakohtainen kiintiö silloin, kun maa-alue on siirretty ympäristön parantamiseksi, jos maa-alueesta luopuva tuottaja haluaa jatkaa maidontuotantoa;

e)

määritellä objektiivisin perustein alueet tai keräilyalueet, joilla sallitaan kiintiöiden lopulliset siirrot ilman vastaavien maa-alueiden siirtämistä maidontuotannon rakenteen parantamiseksi;

f)

sallia tuottajan toimivaltaiselle viranomaiselle tai sen nimeämälle elimelle osoittamasta hakemuksesta kiintiöiden lopullisen siirron ilman vastaavien maa-alueiden siirtämistä ja päinvastoin maidontuotannon rakenteen parantamiseksi tilalla tai tuotannon laajaperäistämisen edistämiseksi.

a)

joko kansallisella tasolla sen määrän perusteella, jolla kunkin tuottajan kiintiö on ylittynyt;

b)

tai ensin ostajakohtaisesti ja tämän jälkeen tarvittaessa kansallisella tasolla.

a)

käyttää ylijäämän kokonaan tai osittain 75 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseen ja/tai

b)

jakaa sen kokonaan tai osittain tuottajille, jotka

a)

lisätiedot, jotka 57 artiklassa tarkoitettujen hyväksyttyjen yritysten on toimitettava, sekä hallinnollisia seuraamuksia ja yritysten hyväksynnän keskeyttämistä ja peruuttamista koskevat perusteet;

b)

58 artiklassa tarkoitettujen määrien ja 64 artiklassa tarkoitetun ylijäämämaksun vahvistaminen ja tiedoksi antaminen;

c)

poikkeukset 63 artiklassa säädetyistä vaatimuksista.

a)

jalostaja, joka on tehnyt sopimuksia kuivattavan rehun tuottajien kanssa. Jos sopimus on tuottajan toimittaman rehun jalostusta koskeva tuotantosopimus, siinä on oltava lauseke, jossa jalostusyritys velvoitetaan maksamaan tuottajalle tuki, jonka se saa sopimuksen mukaisesti jalostettavalle määrälle;

b)

yritys, joka jalostaa itse tuottamaansa satoa tai, jos kyseessä on yritysryhmä, sen jäsenten tuottamaa satoa;

c)

yritys, joka on hankkinut raaka-aineensa sellaisilta luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, jotka ovat tehneet sopimuksia kuivattavan rehun tuottajien kanssa.

a)

sen kosteuspitoisuus on enintään 11–14 prosenttia sen mukaan, missä muodossa tuote on;

b)

raakavalkuaisen vähimmäispitoisuus kuiva-aineessa on:

c)

tuote on laadultaan virheetöntä ja myyntikelpoista.

a)

yritysten tukea hakiessaan toimittamia ilmoituksia;

b)

tukikelpoisuuden määrittelemiseksi noudatettavia edellytyksiä, jotka liittyvät erityisesti varastokirjanpitoon ja muihin todistusasiakirjoihin;

c)

tässä alajaksossa säädetyn tuen ja ennakon myöntämistä sekä 87 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vakuuksien vapauttamista;

d)

edellytyksiä ja perusteita, jotka 86 artiklassa tarkoitettujen yritysten on täytettävä, ja jos yritykset hankkivat raaka-aineensa luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, tällaisten henkilöiden asettamia vakuuksia koskevia sääntöjä;

e)

jäsenvaltioiden soveltamia kuivattavan rehun ostajien hyväksyntää koskevia ehtoja;

f)

edellä 86 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten määrittelyperusteita;

g)

sopimusten tekemistä varten noudatettavia perusteita ja tietoja, jotka sopimusten on sisällettävä;

h)

edellä 89 artiklassa säädetyn taatun enimmäismäärän soveltamista;

i)

edellä 86 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi sovellettavia vaatimuksia, erityisesti karoteeni- ja kuitupitoisuuden osalta.

a)

edellä 91 artiklassa tarkoitettujen ensimmäisten jalostajien hyväksynnän edellytyksiä;

b)

edellytyksiä, joita hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien on noudatettava 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen myyntisopimusten ja sitoumusten osalta;

c)

vaatimuksia, joita viljelijöiden on noudatettava 91 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa;

d)

ominaisuuksia, jotka pitkillä pellavakuiduilla on oltava;

e)

edellytyksiä tuen ja ennakon myöntämiselle ja erityisesti varsien jalostamisesta esitettävää selvitystä;

f)

edellytyksiä, joita on noudatettava vahvistettaessa 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut rajat.

a)

maissista, vehnästä tai perunasta saatavalle tärkkelykselle sekä tietyille johdannaisille, joita käytetään tiettyjen tuotteiden valmistukseen ja joita koskeva luettelon komissio laatii;

b)

seuraaville määrille Suomessa ja Ruotsissa ohrasta ja kaurasta kunakin markkinointivuonna saatavaa tärkkelystä, koska mainituissa jäsenvaltioissa ei ole muiden tärkkelyksen tuotannossa käytettävien viljalajien merkittävää kotimaista tuotantoa, sikäli kuin tuki ei lisää näistä kahdesta viljalajista saatavan tärkkelyksen tuotantoa:

a)

rasvattomalle maitojauheelle 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa vahvistettu viitehinta;

b)

tarjontatilanteen kehittyminen rasvattoman maidon ja rasvattoman maitojauheen osalta ja niiden rehuna käytön kehittyminen;

c)

vasikoiden hintojen kehityssuunnat;

d)

rasvattoman maitojauheen kanssa kilpailevien valkuaisaineiden markkinahintojen kehityssuunnat.

a)

rasvattoman maitojauheen viitehinta tai ensiluokkaisen sumutuskuivatun rasvattoman maitojauheen markkinahinta, jos tämä hinta on viitehintaa suurempi;

b)

kaseiinin ja kaseinaattien markkinahinnat yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla.

a)

voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja järjestöt;

b)

asevoimat ja asemaltaan vastaavat jäsenvaltioiden yksiköt;

c)

konditoriatuotteiden ja jäätelön valmistajat;

d)

muiden komission määrittelemien elintarvikkeiden valmistajat;

e)

voiöljyä sellaisenaan käyttävät kuluttajat.

a)

oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan markkinoiden seuranta ja hallinnointi;

b)

oliivinviljelyn ympäristövaikutusten parantaminen;

c)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantaminen;

d)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien jäljitettävyysjärjestelmä sekä laadun varmentaminen ja suojaaminen, erityisesti loppukuluttajille myytävien oliiviöljyjen laadun tarkkailu kansallisten viranomaisten valvonnassa;

e)

toimijaorganisaatioiden toteuttamia oliiviöljyn laadun parantamiseen tähtääviä toimia koskevien tietojen levittäminen.

a)

100 prosenttia 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla aloilla toteutettavien toimien osalta;

b)

100 prosenttia käyttöomaisuuteen liittyvien investointien ja 75 prosenttia 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla alalla toteutettavien muiden toimien osalta;

c)

75 prosenttia sellaisten toimintaohjelmien osalta, joita toteuttavat hyväksytyt toimijaorganisaatiot vähintään kahdesta tuottajajäsenvaltiosta ainakin kolmessa kolmannessa maassa tai ei-tuottajajäsenvaltiossa 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetuilla aloilla, ja 50 prosenttia muiden näillä aloilla toteutettavien toimien osalta.

a)

kaikissa muodoissa tapahtuvan tupakankulutuksen haittavaikutuksia koskevan tietämyksen parantaminen erityisesti tiedotus- ja valistustoimien avulla, tiedonkeruun parantaminen tupakankulutuksen suuntausten selvittämiseksi ja tupakointia yhteisössä koskevien epidemiologisten tutkimusten tekemiseksi sekä tupakoinnin ehkäisemistä koskeva tutkimus;

b)

erityistoimenpiteet, joilla autetaan tupakanviljelijöitä suuntaamaan tuotantonsa muihin kasvilajeihin tai muuhun työpaikkoja luovaan taloudelliseen toimintaan, sekä tutkimukset, jotka koskevat tupakanviljelijöiden mahdollisuuksia tähän.

a)

pidättämällä asetuksen (ETY) N:o 2075/92, sellaisena kuin sitä sovelletaan vuoden 2005 satoon asti, I osastossa säädetystä palkkiosta kaksi prosenttia satovuonna 2002 ja kolme prosenttia satovuosina 2003, 2004 ja 2005 kaikkien 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden rahoittamiseksi;

b)

kalenterivuosina 2006 ja 2007 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 m artiklan mukaisesti.

a)

jäsenvaltioiden rahoitusosuuteen toimenpiteissä, joihin myönnetään yhteisön tukea tämän jakson säännösten mukaisesti;

b)

kansallisiin erityistukiin, joita myönnetään rakenteellisten tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien mehiläistarhojen suojelemiseksi tai talouskehitysohjelmien osana, tuotantoon tai kaupan pitämiseen myönnettäviä tukia lukuun ottamatta.

a)

mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien ryhmittymille annettava tekninen apu;

b)

varroapunkin torjunta;

c)

siirtohoidon järkeistäminen;

d)

hunajan fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia määrittäviä laboratorioita koskevat tukitoimenpiteet;

e)

tukitoimenpiteet yhteisön mehiläiskantojen lisäämiseksi;

f)

yhteistoiminta mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevan soveltavan tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa.

a)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit liitteessä I olevan VII osan a kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta;

b)

banaanit;

c)

elävät kasvit.

a)

vahvistetaan ottaen huomioon erityisesti:

b)

voivat koskea erityisesti laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, alkuperää ja pakkausmerkintöjä.

a)

CN-koodeihin 0405 ja ex 2106 kuuluvat maitorasvat;

b)

CN-koodiin ex 1517 kuuluvat rasvat;

c)

kasvi- ja/tai eläintuotteista koostuvat CN-koodiin ex 1517 ja ex 2106 kuuluvat rasvat.

a)

humalan tuotantopaikka tai -paikat;

b)

sadonkorjuuvuosi tai -vuodet;

c)

lajike tai lajikkeet.

a)

tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi; tai

b)

tiettyjen erityiskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta.

a)

ei saa vaikuttaa varmennustodistuksen saaneiden tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen;

b)

on varmistettava, että vältetään kaikenlaiset näitä tuotteita koskevat epäselvyydet.

a)

edellä 113 artiklassa tarkoitetut kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat vaatimuksista tehtäviä poikkeuksia, vaatimuksissa edellytettyjen tietojen esittämistä ja vaatimusten soveltamista yhteisöön tuotaviin ja yhteisöstä vietäviin tuotteisiin;

b)

niiden määritelmien ja nimitysten osalta, joita voidaan 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttää maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisessä:

c)

edellä 115 artiklassa tarkoitettujen levitettävien rasvojen vaatimusten osalta:

d)

liitteessä XIV olevassa A osassa esitettyjen, munien kaupan pitämistä koskevien säännösten osalta:

e)

liitteessä XIV olevassa B osassa esitettyjen, siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevien säännösten osalta:

f)

liitteessä XIV olevassa C osassa esitettyjen, siitosmunien ja siipikarjan poikasten tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien säännösten osalta:

g)

edellä 117 artiklassa tarkoitettujen humala-alan tuotteiden laadulliset vähimmäisominaisuudet;

h)

käytettävät analyysimenetelmät tarvittaessa;

i)

edellä 119 artiklassa tarkoitettujen kaseiinin ja kaseinaattien käytön osalta:

a)

muodostuvat jonkin seuraavan alan tuottajista:

b)

on perustettu tuottajien aloitteesta;

c)

pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, esimerkiksi:

a)

joihin kuuluu edustajia taloudellisten toimien aloilta, jotka liittyvät seuraavien alojen tuotteiden tuotantoon, kauppaan ja/tai jalostukseen:

b)

jotka on perustettu kokonaan tai osittain niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta;

c)

jotka pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, esimerkiksi:

a)

tutkimus tuotteiden arvon lisäämiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla;

b)

tupakanlehtien tai paalatun tupakan laadun parantamiseen tähtäävät tutkimukset;

c)

kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen turvaavia viljelymenetelmiä koskeva tutkimus.

a)

erityistavoitteet, joihin tällaisten organisaatioiden on pyrittävä;

b)

tällaisten organisaatioiden perussäännöt;

c)

tällaisten organisaatioiden toiminta;

d)

poikkeukset 122, 123 ja 125 artiklassa säädetyistä vaatimuksista;

e)

toimialakohtaiseksi organisaation hyväksynnästä mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset.

a)

vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b)

kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.