I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

3.10.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 257/3

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1146/2007,

annettu 2 päivänä lokakuuta 2007,

varainhoitovuodelle 2008 kirjattavien varojen jakamista jäsenvaltioille koskevan suunnitelman hyväksymisestä interventiovarastoista peräisin olevien elintarvikkeiden toimittamiseksi yhteisön vähävaraisimmille henkilöille

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yleisistä säännöistä yhteisön vähävaraisimmille henkilöille jaettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovuttamisesta interventiovarastoista tietyille järjestöille 10 päivänä joulukuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3730/87 (1), ja erityisesti sen 6 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (2) ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Interventiovarastosta tulevien elintarvikkeiden yhteisön kaikkein varattomimpien hyväksi toimittamisen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 29 päivänä lokakuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3149/92 (3) 2 artiklan mukaisesti komission on hyväksyttävä varainhoitovuoden 2008 osalta käytettävissä olevista määrärahoista rahoitettava jakelusuunnitelma. Suunnitelmassa on vahvistettava kunkin toimea soveltavan jäsenvaltion osalta erityisesti käytettävissä oleva enimmäisrahoitus suunnitelman toteuttamiseksi kussakin jäsenvaltiossa ja jokaisen tuotelajin määrä, joka voidaan poistaa interventiovarastoista.

(2)	Jäsenvaltiot, joita suunnitelma koskee vuonna 2008, ovat toimittaneet asetuksen (ETY) N:o 3149/92 1 artiklan mukaisesti vaaditut tiedot.

(3)	Varojen jakamista varten on tarpeen ottaa huomioon tiedot siitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat käyttäneet niille aikaisempina varainhoitovuosina myönnettyjä varoja.

(4)

Asetuksen (ETY) N:o 3149/92 2 artiklan 3 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa säädetään määrärahojen myöntämisestä tuotteiden ostamiseksi markkinoilta, jos tuotetta ei ole tilapäisesti saatavilla interventiovarastoissa. Koska interventioelinten hallussa parhaillaan olevien viljan, rasvattoman maitojauheen ja riisin varastot ovat hyvin vähissä ja järjestelyt niiden myymiseksi markkinoilla sekä niiden jakamiseksi asetuksen (ETY) N:o 3149/92 mukaisesti on jo toteutettu eikä näiden tuotteiden ostamista ole suunniteltu vuonna 2007, on tarpeen vahvistaa määrärahat tarvittavan viljan, rasvattoman maitojauheen ja riisin ostamiseksi markkinoilta varainhoitovuoden 2008 suunnitelmaa varten.

(5)

Asetuksen (ETY) N:o 3149/92 7 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden välisistä tuotteiden siirroista, jos tuotteita ei ole sen jäsenvaltion interventiovarastoissa, joissa tuotteita tarvitaan vuotuisen suunnitelman toteuttamista varten. Sen vuoksi olisi sallittava suunnitelman toteuttamiseksi vuonna 2008 tarvittavat yhteisön sisäiset siirrot asetuksen (ETY) N:o 3149/92 7 artiklassa säädetyin edellytyksin.

(6)	Suunnitelmaa sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 2799/98 3 artiklan mukaisena määräytymisperusteena olisi pidettävä julkisten varastojen tilivuoden alkamispäivää.

(7)	Komissio on koonnut tämän suunnitelman laatimisen yhteydessä yhteisön vähävaraisimpien henkilöiden ongelmiin perehtyneiden tärkeimpien järjestöjen lausunnot asetuksen (ETY) N:o 3149/92 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(8)	Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vuoden 2008 osalta yhteisön vähävaraisimmille henkilöille asetuksen (ETY) N:o 3730/87 mukaisesti jaettavaksi tarkoitetut elintarviketoimitukset toteutetaan tämän asetuksen liitteessä I olevan vuotuisen jakelusuunnitelman mukaan.

2 artikla

Jäsenvaltioille myönnettävät määrärahat viljan, rasvattoman maitojauheen ja riisin ostamiseksi markkinoilta 1 artiklassa tarkoitettua suunnitelmaa varten vahvistetaan liitteessä II.

3 artikla

Tämän asetuksen liitteessä III lueteltujen tuotteiden yhteisön sisäiset siirrot sallitaan asetuksen (ETY) N:o 3149/92 7 artiklassa säädetyin edellytyksin.

4 artikla

Tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetun vuotuisen suunnitelman toteuttamiseksi asetuksen (EY) N:o 2799/98 3 artiklassa tarkoitettuna määräytymisperusteen päivämääränä pidetään 1 päivää lokakuuta 2007.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä lokakuuta 2007.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja

(1) EYVL L 352, 15.12.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2535/95 (EYVL L 260, 31.10.1995, s. 3).

(2) EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1.

(3) EYVL L 313, 30.10.1992, s. 50. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 758/2007 (EUVL L 172, 30.6.2007, s. 47).

LIITE I

VUOTUINEN JAKELUSUUNNITELMA VARAINHOITOVUODEKSI 2008

Käytettävissä olevat rahavarat suunnitelman täytäntöön panemiseksi kussakin jäsenvaltiossa:

(EUR)
Jäsenvaltio	Rahavarat
Belgique/België	8 461 690
България	6 883 712
Česká republika	155 443
Eesti	192 388
Eire/Ireland	155 965
Elláda	13 228 830
España	50 419 083
France	48 605 224
Italia	66 367 975
Latvija	153 910
Lietuva	4 249 149
Luxembourg	81 090
Magyarország	7 788 270
Malta	360 603
Polska	47 640 750
Portugal	12 568 188
România	23 126 824
Slovenija	1 429 303
Suomi/Finland	2 631 603
Yhteensä	294 500 000

Jokaisen tuotelajin määrä, joka voidaan poistaa yhteisön interventiovarastoista sen jakamiseksi jäsenvaltioissa a kohdassa esitettyjen määrien rajoissa:

(tonnia)
Jäsenvaltio	Sokeri
Belgique/België	4 154
България	6 385
Česká republika	67
España	6 500
France	3 718
Italia	7 000
Lietuva	2 889
Magyarország	1 544
Malta	397
Polska	14 826
Portugal	1 627
România	15 157
Slovenija	769
Yhteensä	65 034

LIITE II

Jäsenvaltioille myönnettävät määrärahat tuotteiden hankkimiseksi yhteisön markkinoilta liitteessä I olevassa a kohdassa esitettyjen määrien rajoissa:

(EUR)
Jäsenvaltio	Vilja	Riisi	Rasvaton maitojauhe
Belgique/België	2 120 960	800 000	3 300 000
България	1 990 461	1 768 251
Česká republika	36 472		81 843
Eesti	182 358
Éire/Ireland			147 834
Elláda	4 535 189		8 003 986
España	11 144 100	1 800 000	32 030 700
France	8 718 857	5 225 181	30 516 427
Italia	10 637 550	2 800 000	46 438 083
Latvija	145 886
Lietuva	1 463 223	606 607	706 455
Luxembourg			76 864
Magyarország	5 713 309		1 000 000
Malta	62 275	25 078	82 327
Polska	16 569 956		22 164 340
Portugal	1 208 732	1 423 588	8 575 856
România	15 355 270
Slovenija	173 087	102 509	746 140
Suomi/Finland	1 620 960		873 450
Yhteensä	81 678 645	14 551 214	154 744 304

LIITE III

Varainhoitovuoden 2008 suunnitelmassa sallitut sokeria koskevat yhteisön sisäiset siirrot

	Määrä (tonnia)	Haltija	Vastaanottaja
1.	3 718	BIRB, Belgique	ONIGC, France
2.	2 889	BIRB, Belgique	The Lithuanian Agricultural and Food Products Market regulation Agency
3.	6 385	MVH, Magyarország	ДФЗ, България
4.	14 826	MVH, Magyarország	ARR, Polska
5.	15 157	MVH, Magyarország	APIA, România
6.	769	MVH, Magyarország	AAMRD, Slovenija
7.	397	AGEA, Italia	National Research and Development Centre, Malta
8.	1 627	FEGA, España	INGA, Portugal

3.10.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 257/13

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2007/51/EY,

annettu 25 päivänä syyskuuta 2007,

neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Komission 28 päivänä tammikuuta 2005 antamassa elohopeaa koskevaa yhteisön strategiaa käsittelevässä tiedonannossa tarkastellaan kaikkia elohopean käyttökohteita ja päädytään katsomaan, että olisi asianmukaista ottaa käyttöön yhteisön tasoisia tuotteitten markkinoille saattamiseen liittyviä rajoituksia, jotka koskevat tiettyjä elohopeaa sisältäviä muita kuin sähköisiä tai elektronisia mitta- ja valvontalaitteita; kyseiset laitteet muodostavat tärkeimmän elohopeatuoteryhmän, johon ei vielä ole kohdistettu yhteisön toimia.

(2)	Rajoittamalla elohopeaa sisältävien mittalaitteiden saattamista markkinoille estettäisiin elohopean pääsy jätevirtaan, mikä puolestaan olisi hyödyllistä ympäristön ja ajan mittaan myös ihmisten terveyden kannalta.

(3)

Kun otetaan huomioon rajoitusten tekniseen ja taloudelliseen toteutettavuuteen liittyvät seikat, vaikuttaa mitta- ja valvontalaitteita koskevien käytettävissä olevien tietojen perusteella siltä, että välittömät rajoitukset olisi kohdistettava vain niihin mittalaitteisiin, jotka on tarkoitettu myytäväksi yleisölle sekä erityisesti kaikkiin kuumemittareihin.

(4)

Yli 50 vuotta vanhojen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden maahantuonti koskee joko antiikkiesineitä tai kulttuuriesineiden viennistä 9 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3911/92 (3) tarkoitettuja kulttuuriesineitä. Tällainen kauppa on määrältään rajallista eikä muodostane riskejä ihmisten terveydelle eikä ympäristölle, eikä sitä tulisi näin ollen rajoittaa.

(5)

Nykyään elohopeailmanpainemittareita valmistetaan vain muutamassa pienessä erikoistuneessa liikeyrityksessä, ja niitä myydään yleisölle pääasiassa koriste-esineinä. Näiden ilmanpainemittareiden markkinoille saattamisen osalta olisi säädettävä ylimääräisestä siirtymäajasta, jotta niiden valmistajat pystyvät mukauttamaan liiketoimintansa rajoituksiin ja siirtymään elohopeaa sisältämättömien ilmanpainemittareiden tuotantoon.

(6)

Ympäristöön pääsevän elohopean määrän minimoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että ammattimaisessa ja teollisessa käytössä vielä jäljellä olevista elohopeaa sisältävistä mittalaitteista, erityisesti terveydenhuoltoalalla käytettävistä verenpainemittareista, luovutaan vähitellen, komission olisi tehtävä selvitys teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisten luotettavien ja turvallisempien vaihtoehtojen saatavuudesta. Terveydenhuoltoalalla käytettävien verenpainemittareiden osalta olisi kuultava lääketieteen asiantuntijoita sen varmistamiseksi, että erityissairauksien diagnosoinnin ja hoidon asettamat tarpeet otetaan riittävällä tavalla huomioon.

(7)	Tällä direktiivillä olisi rajoitettava vain uusien mittalaitteiden saattamista markkinoille. Rajoitusta ei siksi pitäisi soveltaa laitteisiin, jotka ovat jo käytössä tai joita myydään käytettyinä.

(8)

Erot jäsenvaltioiden laeissa ja hallinnollisissa määräyksissä, jotka koskevat elohopean käytön rajoittamista eri mitta- ja valvontalaitteissa, voivat luoda esteitä kaupalle ja vääristää kilpailua yhteisössä, minkä vuoksi niillä voi olla välitöntä vaikutusta sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan. Siksi vaikuttaa tarpeelliselta lähentää mitta- ja valvontalaitteita koskevia jäsenvaltioiden lakeja ottamalla käyttöön elohopeaa sisältäviä tuotteita koskevia yhdenmukaistettuja säännöksiä ja huolehtia näin sisämarkkinoiden toimivuudesta sekä varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso.

(9)	Tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/769/ETY (4) olisi muutettava vastaavasti.

(10)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava rajoittamatta sen työsuojelun vähimmäisvaatimuksia koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista, joka sisältyy toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettuun neuvoston direktiiviin 89/391/ETY (5) sekä siihen perustuviin erityisdirektiiveihin, erityisesti työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7 päivänä huhtikuuta 1998 annettuun neuvoston direktiiviin 98/24/EY (6).

(11)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 76/769/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 3 päivänä lokakuuta 2008. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 3 päivästä huhtikuuta 2009 alkaen.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä syyskuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. LOBO ANTUNES

(1) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 115.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. marraskuuta 2006 (EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 111), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 19. huhtikuuta 2007 (EUVL C 109 E, 15.5.2007, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. heinäkuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL L 395, 31.12.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(4) EYVL L 262, 27.9.1976, s. 201. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/139/EY (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 94).

(5) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/30/EY (EUVL L 165, 27.6.2007, s. 21).

(6) EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/30/EY.

(7) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

LIITE

Lisätään direktiivin 76/769/ETY liitteeseen I kohta seuraavasti:

”19a.

Elohopea

CAS No 7439-97-6

Ei saa saattaa markkinoille:

a)	kuumemittareissa;

b)	muissa mittalaitteissa, jotka on tarkoitettu myytäväksi yleisölle (esim. painemittarit, ilmanpainemittarit, verenpainemittarit, muut lämpömittarit kuin kuumemittarit).

Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan rajoitusta ei sovelleta:

a)	mittalaitteisiin, jotka ovat yli 50 vuotta vanhoja 3 päivänä lokakuuta 2007; tai

b)	ilmanpainemittareihin (lukuun ottamatta a alakohdassa tarkoitettuja ilmanpainemittareita) ennen 3 päivää lokakuuta 2009.

Komissio tekee 3 päivään lokakuuta 2009 mennessä selvityksen teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisten, luotettavien ja turvallisempien vaihtoehtojen saatavuudesta elohopeaa sisältävien verenpainemittareiden ja muiden terveydenhuollossa ja muussa ammattimaisessa ja teollisessa käytössä olevien mittalaitteiden osalta.

Tämän selvityksen pohjalta tai heti, jos komissio saa uutta tietoa verenpainemittareiden ja muiden elohopeaa sisältävien mittalaitteiden luotettavista turvallisemmista vaihtoehdoista, komissio laatii tarvittaessa säädösehdotuksen 1 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten ulottamisesta koskemaan verenpainemittareita ja muita terveydenhuollossa ja muussa ammattimaisessa ja teollisessa käytössä käytettäviä mittalaitteita niin, että elohopean käytöstä mittalaitteissa luovutaan vähitellen aina kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.”

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON YHTEISELLÄ PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELYLLÄ TEKEMÄT PÄÄTÖKSET

3.10.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 257/16

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1149/2007/EY,

tehty 25 päivänä syyskuuta 2007,

yksityisoikeutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 5 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jolla henkilöiden vapaa liikkuvuus varmistetaan. Tätä varten yhteisön olisi toteutettava muun muassa yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

(2)	Aiempien ohjelmien jälkeen, joita olivat muun muassa Grotius (2) ja Robert Schuman -hanke (3), neuvoston asetuksella (EY) N:o 743/2002 (4) luotiin vuosiksi 2002–2006 yhteisön yleiset toimintapuitteet oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi yksityisoikeuden alalla.

(3)	Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Haagin ohjelman: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa (5), jäljempänä ’Haagin ohjelma’.

(4)	Neuvosto ja komissio hyväksyivät vuoden 2005 kesäkuussa toimintaohjelman Haagin ohjelman toteuttamiseksi (6).

(5)	Perustamissopimuksessa ja Haagin ohjelmassa vahvistetut kunnianhimoiset tavoitteet olisi pyrittävä toteuttamaan perustamalla joustava ja tehokas ohjelma, joka helpottaa suunnittelua ja toteutusta.

(6)	Yksityisoikeutta koskevassa ohjelmassa olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti säädettävä komission aloitteista yksityisoikeudellista yhteistyötä edistävien ja helpottavien organisaatioiden tukitoimia varten sekä yksittäisten hankkeiden tukitoimia varten.

(7)	Yksityisoikeutta koskeva yleinen ohjelma, jonka tavoitteena on lisätä jäsenvaltioiden oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmien keskinäistä tuntemusta, poistaa osaltaan yksityisoikeudellisen yhteistyön esteitä, mikä parantaa sisämarkkinoiden toimintaa.

(8)

Haagin ohjelman mukaan keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi on pyrittävä selkeästi parantamaan keskinäistä ymmärtämystä oikeusviranomaisten ja eri oikeusjärjestelmien välillä. Kansallisten viranomaisten eurooppalaiset verkostot olisi tässä yhteydessä erityisesti huomioitava ja niitä olisi tuettava.

(9)

Tämän päätöksen olisi annettava mahdollisuus tarjota yhteisrahoitusta tiettyjen eurooppalaisten verkostojen toimille edellyttäen, että menot aiheutuvat yleistä eurooppalaista etua koskevasta tavoitteesta. Tällainen yhteisrahoitus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokin tuleva ohjelma kattaisi tällaiset verkostot, eikä se estä muita eurooppalaisia verkostoja saamasta tukea toimilleen tämän päätöksen mukaisesti.

(10)	Yksityisoikeutta koskevasta ohjelmasta avustusta saavien laitosten, yhdistysten tai verkostojen olisi tuotava esiin yhteisöltä saatu tuki komission tätä varten laatimien näkyvyyttä koskevien ohjeiden mukaisesti.

(11)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(12)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitteita, vaan ne voidaan ohjelman laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(13)

On sovellettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (8) (jäljempänä ’varainhoitoasetus’) ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (9), joilla turvataan yhteisön taloudelliset edut, ja otettava huomioon yksinkertaisuuden ja vastaavuuden periaatteet budjettivälineiden valinnassa, niiden tapausten määrän rajoittaminen, joissa komissiolla säilyy välitön toteuttamis- ja hallinnointivastuu, ja oikean suhteen säilyttäminen resurssien määrän ja niiden käytöstä johtuvien hallinnollisten rasitteiden välillä.

(14)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärinkäytettyjen varojen takaisinperimiseksi Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (10), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (11) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (12) mukaisesti.

(15)	Varainhoitoasetuksessa säädetään, että toiminta-avustusten kattamiseksi on annettava perussäädös.

(16)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (13) mukaisesti, jolloin hallintomenettelyn piiriin kuuluvat toimenpiteet olisi erotettava neuvoa-antavan menettelyn piiriin kuuluvista toimenpiteistä; neuvoa-antava menettely on tällöin joissakin tapauksissa tehokkuuden parantamisen kannalta sopivampi vaihtoehto.

(17)

Päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti komission olisi tiedotettava Euroopan parlamentille säännöllisesti tämän ohjelman täytäntöönpanoon liittyvästä komiteoiden työstä. Euroopan parlamentille olisi erityisesti lähetettävä ehdotus vuosiohjelmaksi, kun se toimitetaan hallintokomitealle. Lisäksi Euroopan parlamentille olisi lähetettävä mainitun komitean äänestystulokset ja yhteenveto sen kokouspöytäkirjoista.

(18)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen.

(19)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen.

(20)	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut tätä päätöstä koskevan lausunnon (14).

(21)	Ohjelman tehokkaan ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Ohjelman perustaminen

1. Tällä päätöksellä perustetaan osana perusoikeuksia ja oikeusasioita koskevaa yleisohjelmaa yksityisoikeutta koskeva erityisohjelma, jäljempänä ’ohjelma’, jolla edistetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen asteittaista perustamista.

2. Ohjelma kattaa kauden 1 päivästä tammikuuta 2007 aina 31 päivään joulukuuta 2013.

3. Tässä päätöksessä ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta.

2 artikla

Yleiset tavoitteet

1. Ohjelmalla on seuraavat yleiset tavoitteet:

a)	edistää oikeudellista yhteistyötä, jolloin pyrkimyksenä on luoda yksityisoikeuden alalla todellinen Euroopan oikeusalue, joka perustuu vastavuoroiseen tunnustamiseen ja keskinäiseen luottamukseen;

b)	edistää rajatylittäviä riita-asioita käsittelevien oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteiden poistamista jäsenvaltioissa;

c)	parantaa erityisesti oikeussuojaa edistämällä yksityishenkilöiden ja yritysten arkea siten, että ne voivat käyttää oikeuksiaan koko Euroopan unionissa;

d)	parantaa oikeus- ja hallintoviranomaisten sekä oikeusalan ammattilaisten välisiä yhteyksiä, tiedonvaihtoa ja verkottumista muun muassa tukemalla oikeudellista koulutusta tarkoituksena parantaa erityisesti kyseisten viranomaisten ja alan ammattilaisten keskinäistä ymmärtämystä.

2. Ohjelman yleisillä tavoitteilla myötävaikutetaan yhteisön politiikkojen kehittämiseen ja erityisesti Euroopan oikeusalueen luomiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön tavoitteita ja toimivaltuuksia.

3 artikla

Erityiset tavoitteet

Ohjelmalla on seuraavat erityiset tavoitteet:

edistää yksityisoikeudellista yhteistyötä, jonka tavoitteena on:

i)	taata oikeusvarmuus ja parantaa oikeussuojaa;

ii)	edistää siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tehtyjen päätösten vastavuoroista tunnustamista;

iii)	poistaa yksityisoikeuden ja siviiliprosessien eroavuuksista johtuvia rajatylittävien oikeudenkäyntien esteitä ja edistää sitä varten tarvittavaa lainsäädännön yhteensopivuutta;

iv)	varmistaa asianmukainen oikeudenkäyttö välttämällä toimivaltaristiriitoja;

b)	parantaa jäsenvaltioiden oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmien keskinäistä tuntemusta yksityisoikeuden alalla sekä edistää ja lujittaa verkottumista, keskinäistä yhteistyötä ja tietojen, kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoa ja levitystä;

c)	varmistaa siviili- ja kauppaoikeuden alalla harjoitettavassa oikeudellisessa yhteistyössä sovellettavien yhteisön välineiden moitteeton täytäntöönpano, asianmukainen ja konkreettinen soveltaminen sekä arviointi;

d)	parantaa tiedotusta jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä ja oikeussuojasta;

e)	edistää unionin ja yhteisön lainsäädäntöä koskevaa oikeudellisissa ammateissa toimivien koulutusta;

f)	arvioida yleisiä edellytyksiä, joita tarvitaan keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi, kunnioittaen täysin oikeuslaitoksen riippumattomuutta;

g)	edistetään neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (15) perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston toimintaa.

4 artikla

Toimet

Edellä 2 ja 3 artiklassa vahvistettujen yleisten ja erityisten tavoitteiden saavuttamiseksi ohjelmalla tuetaan seuraavanlaisia toimia 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa vuotuisissa työohjelmissa määrätyin edellytyksin:

komission käynnistämät erityistoimet kuten selvitykset ja tutkimukset, mielipidemittaukset ja -selvitykset, indikaattoreiden ja yhteisten menetelmien määrittäminen, tietojen ja tilastojen keruu, käsittely ja levittäminen, seminaarit, konferenssit ja asiantuntijakokoukset, julkisten kampanjoiden ja tilaisuuksien järjestäminen, www-sivustojen kehittäminen ja ylläpito, tiedotusaineiston laatiminen ja levittäminen, kansallisten asiantuntijoiden verkostojen tuki ja hallinnointi, analyysit, seuranta ja arvioinnit; tai

jäsenvaltion viranomaisen tai muun elimen, kansainvälisen järjestön tai valtioista riippumattoman järjestön esittämät yhteisön edun mukaiset erityiset valtioidenväliset hankkeet, joihin osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota tai vähintään yksi jäsenvaltio ja yksi muu valtio, joka voi olla liittyvä maa tai ehdokasmaa; tai

c)	ohjelman yleisten tavoitteiden mukaisesti yleiseurooppalaista etua ajavien valtiosta riippumattomien järjestöjen tai muiden organisaatioiden toiminnan tukeminen vuotuisissa työohjelmissa määrätyin edellytyksin; tai

toiminta-avustukset sellaisten menojen yhteisrahoittamiseksi, jotka liittyvät Euroopan tuomarineuvostojen verkoston (European Network of Councils for the Judiciary) ja Euroopan unionin korkeimpien oikeuksien presidenttien verkoston (Network of the Presidents of the Supreme Judicial Courts of the European Union) pysyviin työohjelmiin, edellyttäen että menot aiheutuvat yleistä eurooppalaista etua koskevan tavoitteen toteuttamisesta edistämällä näkemysten ja kokemusten vaihtoa asioissa, jotka koskevat verkostojen jäsenten oikeuskäytäntöä, järjestäytymistä ja toimintaa niiden käyttäessä tuomiovaltaa ja/tai toimiessa neuvonantajina erityisesti yhteisön oikeuden alalla.

5 artikla

Osallistuminen

1. Ohjelman toimiin voivat osallistua seuraavat maat: liittyvät maat, ehdokasmaat sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat Länsi-Balkanin maat näiden maiden kanssa tehdyissä tai tehtävissä assosiaatiosopimuksissa tai yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevissa assosiaatiosopimusten lisäpöytäkirjoissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2. Hankkeissa voi olla mukana oikeudellisissa ammateissa toimivia Tanskasta, sellaisista ehdokasmaista, jotka eivät osallistu ohjelmaan, jos tämä edistää näiden maiden valmistautumista liittymiseen, tai muista kolmansista maista, jotka eivät osallistu ohjelmaan, jos tämä palvelee hankkeiden tavoitteita.

6 artikla

Kohderyhmät

1. Ohjelma on suunnattu muun muassa oikeudellisissa ammateissa toimiville, kansallisille viranomaisille ja unionin kansalaisille yleensä.

2. ’Oikeudellisissa ammateissa toimivilla’ tarkoitetaan tässä päätöksessä tuomareita, syyttäjiä, asianajajia, notaareita, yliopistollista opetushenkilöstöä, tutkimushenkilöstöä, ministeriöiden virkamiehiä, tuomioistuinten avustavaa henkilöstöä, haastemiehiä, tuomioistuinten tulkkeja ja muita oikeuslaitoksen piiriin yksityisoikeuden alalla liittyviä ammattihenkilöitä.

7 artikla

Ohjelmaan osallistuminen

Ohjelmaan voivat osallistua laitokset sekä julkiset tai yksityiset organisaatiot, myös ammattialajärjestöt, yliopistot, tutkimusinstituutit, oikeudellista koulutusta oikeudellisissa ammateissa toimiville antavat oppilaitokset, kansainväliset järjestöt ja valtioista riippumattomat järjestöt jäsenvaltioissa.

8 artikla

Tukimuodot

1. Yhteisön myöntämä rahoitus voi olla oikeudelliselta muodoltaan:

avustus;

b)	julkisia hankintoja koskeva sopimus.

2. Yhteisön avustukset myönnetään ehdotuspyyntöjen perusteella toiminta-avustuksina tai yksittäisiin toimiin myönnettyinä avustuksina. Yhteisrahoituksen enimmäisosuus määritetään vuotuisissa työohjelmissa.

3. Lisäksi rahoitusta varataan liitännäistoimiin, joita rahoitetaan julkisia hankintoja koskevien sopimusten avulla; yhteisön rahoitusta myönnetään tässä tapauksessa palvelujen ja tavaroiden hankintaan. Tällä rahoituksella katetaan muun muassa menoja, jotka liittyvät tiedotukseen ja viestintään sekä hankkeiden, politiikkojen, ohjelmien ja lainsäädännön valmisteluun, toteutukseen, seurantaan, tarkastamiseen ja arviointiin.

9 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Komissio panee yhteisön rahoitustuen täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti.

2. Ohjelman täytäntöön panemiseksi komissio hyväksyy 2 artiklassa vahvistettujen yleisten tavoitteiden rajoissa vuotuiset työohjelmat, joissa määritellään erityiset tavoitteet, ensisijaiset aihealueet, 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut liitännäistoimet ja esitetään tarvittaessa luettelo muista toimista.

3. Vuotuiset työohjelmat hyväksytään 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Toimille myönnettävän tuen arviointi- ja myöntämismenettelyissä on otettava huomioon muun muassa seuraavat kriteerit:

a)	ehdotetun toimen yhdenmukaisuus vuotuisen työohjelman, 2 ja 3 artiklassa esitettyjen yleisten tavoitteiden sekä 4 artiklassa esitettyjen toimien lajien kanssa;

b)	ehdotetun toimen suunnittelun, organisoinnin, esittelyn ja odotettujen tulosten laatu;

c)	yhteisöltä haetun rahoituksen määrä ja sen asianmukaisuus odotettuihin tuloksiin nähden;

d)	odotettujen tulosten vaikutus 2 ja 3 artiklassa esitettyihin tavoitteisiin sekä 4 artiklassa tarkoitettuihin toimiin.

5. Edellä 4 artiklan d alakohdassa tarkoitettuja toiminta-avustuksia koskevia hakemuksia arvioidaan seuraavin perustein:

a)	vastaavuus ohjelman tavoitteiden kanssa;

b)	ehdotettujen toimien laatu;

c)	toimien todennäköinen kerrannaisvaikutus toimien kohdeyleisön kannalta;

d)	toteutettavien toimien maantieteellinen ulottuvuus;

e)	kansalaisten osallistuminen asianomaisten järjestöjen toimielimiin;

f)	ehdotetun toimen kustannus-hyötysuhde.

6. Komissio tarkastelee jokaista sille 4 artiklan b ja c alakohdan mukaisesti toimitettua ehdotettua tointa. Kyseisiin toimiin liittyvät päätökset tehdään 11 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Hallintokomitea

1. Komissiota avustaa hallintokomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

11 artikla

Neuvoa-antava komitea

1. Komissiota avustaa neuvoa-antava komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

12 artikla

Täydentävyys

1. Ohjelman täytäntöönpanossa pyritään yhteisvaikutukseen ja täydentävyyteen muiden yhteisön välineiden kanssa. Tämä koskee erityisesti perusoikeuksia ja oikeusasioita koskevaan yleisohjelmaan kuuluvaa rikosoikeutta koskevaa erityisohjelmaa sekä turvallisuutta ja vapauksien suojelua sekä yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevia yleisohjelmia. Yksityisoikeutta koskevat tilastotiedot kootaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa käyttäen tarvittaessa apuna yhteisön tilasto-ohjelmaa.

2. Ohjelmassa voidaan poikkeuksellisesti käyttää resursseja yhdessä muiden yhteisön välineiden, erityisesti perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaan kuuluvan rikosoikeutta koskevan erityisohjelman kanssa, jotta voidaan toteuttaa toimia, jotka vastaavat molempien ohjelmien tavoitteita.

3. Tämän päätöksen nojalla rahoitettavat toimet eivät voi saada rahoitustukea samaan tarkoitukseen mistään muusta unionin tai yhteisön rahoitusvälineestä. Ohjelman tuensaajien on ilmoitettava komissiolle Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ja muista lähteistä saamastaan rahoituksesta sekä vireillä olevista rahoitushakemuksista.

13 artikla

Määrärahat

1. Rahoituspuitteet tämän päätöksen toteuttamiseksi ovat 109 300 000 euroa 1 artiklassa säädetyksi ajanjaksoksi.

2. Tässä ohjelmassa säädettyihin toimiin kohdennetut määrärahat sisällytetään Euroopan unionin yleisen talousarvion vuotuisiin määrärahoihin. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy kutakin varainhoitovuotta varten käytettävissä olevat määrärahat yleisen rahoituskehyksen asettamissa rajoissa.

14 artikla

Seuranta

1. Komissio varmistaa, että kukin tuensaaja toimittaa kertomuksia ohjelmasta rahoitettavien toimien teknisestä ja taloudellisesta etenemisestä ja että kolmen kuukauden kuluessa toimen päättymisestä toimitetaan loppukertomus. Komissio määrittää kertomusten muodon ja sisällön. Komissio saattaa kertomukset jäsenvaltioiden saataville.

2. Komission virkamiehet ja muu henkilöstö voivat suorittaa ohjelmasta rahoitettujen toimien tarkastuksia paikan päällä, myös pistokokein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tilintarkastustuomioistuimen yhdessä toimivaltaisten kansallisten tilintarkastuselinten tai -viranomaisten kanssa suorittamia perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisia tarkastuksia tai 279 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaista valvontaa.

3. Komissio varmistaa, että tämän ohjelman täytäntöönpanoa varten tehtävissä sopimuksissa määrätään erityisesti komission (tai sen valtuuttaman edustajan) suorittamasta rahoitusta koskevasta ja muusta valvonnasta, joka voidaan tarvittaessa suorittaa paikan päällä, sekä tilintarkastustuomioistuimen suorittamista tarkastuksista.

4. Komissio varmistaa, että rahoitustuen saaja säilyttää komission saatavilla kaikki asiakirjat toimeen liittyvistä menoista viiden vuoden ajan viimeisen tointa koskevan maksun suorittamisesta.

5. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kertomusten ja pistokokeina suoritettujen tarkastusten perusteella komissio varmistaa, että tarvittaessa alun perin myönnetyn rahoitustuen määrää, ehtoja tai myös maksuaikataulua mukautetaan.

6. Komissio varmistaa, että toteutetaan kaikki muut tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahoitettavat toimet suoritetaan asianmukaisesti sekä tämän päätöksen ja varainhoitoasetuksen säännöksiä noudattaen.

15 artikla

Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen

1. Komissio varmistaa tämän päätöksen nojalla rahoitettavien toimien toteutuksen yhteydessä, että yhteisön taloudellisia etuja suojataan petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja perimällä aiheettomasti maksetut varat takaisin ja, jos väärinkäytöksiä havaitaan, tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95, (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EY) N:o 1073/1999 mukaisesti.

2. Päätöksestä rahoitettavien yhteisön toimien yhteydessä asetuksia (EY, Euratom) N:o 2988/95 ja (Euratom, EY) N:o 2185/96 sovelletaan kuhunkin yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen taikka ohjelmaan perustuvan sopimusvelvoitteen rikkomiseen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla perusteettomasta menosta aiheutuva vahinko Euroopan unionin yleiselle talousarviolle tai Euroopan yhteisöjen hallinnoimille talousarvioille.

3. Komissio varmistaa, että tointa varten myönnettyä rahoitustukea vähennetään, tuen suorittamista lykätään tai tuki peritään takaisin, jos komissio havaitsee väärinkäytöksiä, joihin luetaan tämän päätöksen tai asianomaisen rahoitustuen myöntämistä koskevan päätöksen tai sopimuksen säännösten tai määräysten noudattamatta jättäminen, tai jos ilmenee, että tointa on komission hyväksyntää pyytämättä muutettu tavalla, joka on ristiriidassa hankkeen luonteen tai sen toteutusta koskevien ehtojen kanssa.

4. Jos määräaikoja ei ole noudatettu tai jos vain osa myönnetystä rahoitustuesta on perusteltua tietyn toimen toteutuksen edistymisen johdosta, tuensaajan on esitettävä komissiolle selvitys asiasta määräajassa. Jos tuensaaja ei anna tyydyttävää vastausta, komissio varmistaa, että rahoitustuen loppuosa voidaan peruuttaa ja vaatia jo maksettujen erien palauttamista.

5. Komissio varmistaa, että kaikki aiheettomasti maksetut määrät palautetaan komissiolle. Kaikkiin määriin, joita ei makseta takaisin ajoissa, lisätään korko varainhoitoasetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

16 artikla

Arviointi

1. Ohjelmaa seurataan säännöllisesti, jotta sen nojalla toteutettujen toimien toteutusta voidaan tarkkailla.

2. Komissio varmistaa, että ulkopuolinen riippumaton taho arvioi ohjelman säännöllisesti.

3. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle:

a)	vuosittaisen selvityksen ohjelman täytäntöönpanosta;

b)	väliarviointia koskevan kertomuksen saaduista tuloksista ja ohjelman täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista, 4 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen toiminta-avustusten saajien toteuttamat toimet mukaan lukien, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2011;

c)	tiedonannon ohjelman jatkamisesta viimeistään 30 päivänä elokuuta 2012;

d)	jälkiarviointia koskevan kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

17 artikla

Toimien julkaiseminen

Komissio julkaisee joka vuosi luettelon ohjelman nojalla rahoitetuista toimista ja lyhyen kuvauksen kustakin hankkeesta.

18 artikla

Näkyvyys

Komissio antaa ohjeet tämän päätöksen nojalla myönnetyn rahoitustuen näkyvyyden varmistamisesta.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä syyskuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. LOBO ANTUNES

(1) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 13. kesäkuuta 2007 (EUVL C 171 E, 24.7.2007, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. heinäkuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 18. syyskuuta 2007.

(2) Yhteinen toiminta 96/636/YOS, 28 päivältä lokakuuta 1996, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella oikeusalalla toimivien tuki- ja vaihto-ohjelmasta (”Grotius”) (EYVL L 287, 8.11.1996, s. 3); Neuvoston asetus (EY) N:o 290/2001, annettu 12 päivänä helmikuuta 2001, siviilioikeuden alalla toimivan tuki- ja vaihto-ohjelman (siviilioikeuden alaa koskeva Grotius-ohjelma) jatkamisesta (EYVL L 43, 14.2.2001, s. 1).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1496/98/EY, tehty 22 päivänä kesäkuuta 1998, toimintaohjelman laatimisesta yhteisön oikeuden tuntemuksen parantamiseksi lakimiesten keskuudessa (Robert Schuman -ohjelma) (EYVL L 196, 14.7.1998, s. 24).

(4) EYVL L 115, 1.5.2002, s. 1.

(5) EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1.

(6) EUVL C 198, 12.8.2005, s. 1.

(7) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(8) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1).

(9) EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007 (EUVL L 111, 28.4.2007, s. 13).

(10) EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(11) EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(12) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(13) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(14) EUVL C 69, 21.3.2006, s. 1.

(15) EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.

3.10.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 257/23

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1150/2007/EY,

tehty 25 päivänä syyskuuta 2007,

huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Perustamissopimuksen mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Yhteisön toimintaan on sisällyttävä myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen.

(2)	Yhteisön toiminnan olisi täydennettävä kansallisia politiikkoja, joilla pyritään kohentamaan kansanterveyttä, torjumaan ihmisten terveyttä vaarantavia tekijöitä ja vähentämään huumeriippuvuuteen liittyviä terveysongelmia, mukaan lukien tiedotus- ja ennalta ehkäisevät politiikat.

(3)	Tutkimusten mukaan huumeriippuvuudesta aiheutuva sairastuvuus ja kuolevuus vaikuttavat huomattavaan määrään Euroopan kansalaisia, joten huumeriippuvuuteen liittyvät terveysongelmat ovat merkittävä kansanterveysongelma.

(4)

EU:n huumausainestrategian ja huumausaineita koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2000–2004) loppuarvioinnin tuloksista laaditussa, neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoitetussa komission tiedonannossa todetaan, että kansalaisyhteiskunnan olisi säännöllisesti osallistuttava EU:n huumepolitiikan kehittämiseen.

(5)

Yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) hyväksymisestä 23 päivänä syyskuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1786/2002/EY (4) todetaan, että olisi kehitettävä huumeriippuvuuteen puuttuvia strategioita ja toimenpiteitä, sillä huumeriippuvuus on yksi merkittävistä elintapoihin liittyvistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä.

(6)

Huumausaineiden väärinkäyttöön liittyvien terveyshaittojen ehkäisemisestä ja vähentämisestä 18 päivänä kesäkuuta 2003 antamassaan suosituksessa 2003/488/EY (5) neuvosto suositti, että jäsenvaltiot asettavat yhdeksi kansanterveysalan tavoitteeksi huumeriippuvuuden ehkäisemisen ja huumeisiin liittyvien riskien vähentämisen ja kehittävät ja täytäntöönpanevat kattavia strategioita.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 Euroopan unionin huumausainestrategian (2005–2012), joka kattaa kaikki huumeisiin liittyvät Euroopan unionin toimet ja jossa asetetaan toiminnan päätavoitteet. Näihin tavoitteisiin kuuluu terveydensuojelun, hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkean tason saavuttaminen ehkäisemällä ja vähentämällä huumeiden käyttöä, huumeriippuvuutta sekä huumeista aiheutuvia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.

(8)

Neuvosto hyväksyi huumausaineita koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2005–2008) (6) keskeiseksi toimintavälineeksi, jolla Euroopan unionin huumausainestrategia (2005–2012) muunnetaan käytännön toimiksi. Toimintasuunnitelman perimmäisenä tavoitteena on vähentää huomattavasti huumeiden käyttöä väestön keskuudessa sekä rajoittaa laittomien huumeiden käytöstä ja kaupasta aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

(9)

Tämän päätöksen nojalla perustetun huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan ohjelman, jäljempänä ’ohjelma’, tarkoituksena on saavuttaa EU:n huumausainestrategiassa (2005–2012) ja huumausaineita koskevissa EU:n toimintasuunnitelmissa (2005–2008 ja 2009–2012) yksilöidyt tavoitteet tukemalla hankkeita, jotka tähtäävät huumausaineiden käytön torjuntaan muun muassa ottamalla huomioon huumeriippuvuuteen liittyvien terveysongelmien vähentämisen ja hoitomenetelmät sekä viimeisimmän tieteellisen tietämyksen.

(10)

On tärkeää ja välttämätöntä tunnustaa, että huumeilla on vakavia välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen terveyteen ja psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä asianomaisten henkilöiden yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja että niistä aiheutuu suuria sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia koko yhteiskunnalle.

(11)	Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä huumausaineiden käytön ehkäisemiseen nuorten keskuudessa, sillä he ovat yhteiskunnan haavoittuvin osa. Ehkäisemisen tärkein haaste on nuorten kannustaminen omaksumaan terveelliset elämäntavat.

(12)	Euroopan yhteisö voi tuoda lisäarvoa jäsenvaltioiden huumetorjunnassa ja -tiedotuksessa sekä väärinkäyttäjien hoidossa ja huumausaineista aiheutuvien haittojen vähentämisessä toteuttamiin toimiin niitä täydentämällä ja edistämällä yhteisvaikutusta.

(13)

Komission olisi menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tiedotettava tämän ohjelman täytäntöönpanoon liittyvästä komitean työstä. Euroopan parlamentin olisi erityisesti saatava luonnos vuotuiseksi työohjelmaksi silloin, kun se toimitetaan hallintokomitealle. Lisäksi Euroopan parlamentin olisi saatava komitean kokousten äänestystulokset ja yhteenvedot sen pöytäkirjoista.

(14)

Täydentävyys Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen, jäljempänä ’huumeseurantakeskus’, teknisen asiantuntemuksen kanssa olisi varmistettava käyttämällä huumeseurantakeskuksessa kehitettyjä menetelmiä ja parhaita käytänteitä ja siten, että huumeseurantakeskus osallistuu vuotuisen työohjelman valmisteluun.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitteita, sillä tietoja on vaihdettava yhteisön tasolla ja hyviä käytänteitä on levitettävä koko yhteisössä, vaan tavoitteet voidaan, yhteensovitetun ja monialaisen lähestymistavan tarpeellisuuden vuoksi ja ohjelman laajuus ja vaikutukset huomioon ottaen, saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(16)	Koska yhteisön rahoituksen näkyvyys on tärkeätä, komission olisi annettava ohjeet sen varmistamiseksi, että ohjelmasta tukea saava viranomainen, kansalaisjärjestö, kansainvälinen järjestö tai muu yhteisö tuo asianmukaisesti esiin saamansa avun.

(17)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(18)

Olisi sovellettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (9), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (10), joilla turvataan yhteisön taloudelliset edut, ja otetaan huomioon yksinkertaisuuden ja vastaavuuden periaatteet budjettivälineiden valinnassa, niiden tapausten määrän rajoittaminen, joissa komissiolla säilyy välitön toteuttamis- ja hallinnointivastuu, ja resurssien määrän pitäminen oikeassa suhteessa resurssien käytöstä johtuvaan hallinnolliseen kuormitukseen.

(19)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (11), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (12) sekä petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (13) mukaisesti.

(20)	Varainhoitoasetuksessa säädetään, että toiminta-avustukset on sidottava perussäädökseen.

(21)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY mukaisesti, ja hallintomenettelyn piiriin kuuluvat toimenpiteet olisi pidettävä erillään neuvoa-antavan menettelyn piiriin kuuluvista toimenpiteistä, koska neuvoa-antava menettely on tietyissä tapauksissa ja suurempaan tehokkuuteen pääsemiseksi asianmukaisin.

(22)	Ohjelman tehokkaan ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Ohjelman perustaminen ja soveltamisala

1. Tällä päätöksellä perustetaan huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskeva erityisohjelma, jäljempänä ’ohjelma’, joka on osa perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa ja jolla edistetään ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua ja huumeriippuvuuteen liittyvien terveysongelmien vähentämistä.

2. Ohjelma kattaa kauden 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013.

2 artikla

Yleiset tavoitteet

Ohjelmalla on seuraavat yleiset tavoitteet:

a)	ehkäistä ja vähentää huumeiden käyttöä, huumeriippuvuutta ja huumeiden aiheuttamia haittoja;

b)	edistää huumeiden käyttöä koskevan tiedotuksen parantamista; ja

c)	tukea EU:n huumausainestrategian täytäntöönpanoa.

3 artikla

Erityiset tavoitteet

Ohjelmalla on seuraavat erityiset tavoitteet:

edistää kansainvälisiä toimia, joilla:

i)	perustetaan monialaisia verkostoja;

ii)	huolehditaan tietoperustan laajentamisesta, tietojenvaihdosta ja hyvien käytänteiden tunnistamisesta ja levittämisestä muun muassa koulutuksen, opintokäyntien ja henkilöstövaihdon avulla;

iii)	lisätään tietoisuutta huumeiden käytön aiheuttamista terveysongelmista ja sosiaalisista ongelmista ja kannustetaan avoimeen vuoropuheluun, jotta tietämys huumeilmiöstä lisääntyisi; ja

iv)	tuetaan toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään huumausaineiden käyttöä sekä etsimään keinoja huumeriippuvuuteen liittyvien terveysongelmien vähentämiseksi sekä hoitomenetelmien kehittämiseksi viimeisimmän tieteellisen tietämyksen pohjalta;

b)	pyrkiä saamaan kansalaisyhteiskunta mukaan Euroopan unionin huumausainestrategian ja Euroopan unionin toimintasuunnitelmien toteuttamiseen ja kehittämiseen; ja

c)	seurata ja toteuttaa erityistoimia ja arvioida niiden toteutusta vuosiksi 2005–2008 ja 2009–2012 laadittujen huumeita koskevien toimintasuunnitelmien puitteissa. Euroopan parlamentti on mukana arviointiprosessissa osallistumalla komission arvioinnin ohjausryhmään.

4 artikla

Toimet

Edellä olevassa 2 ja 3 artiklassa vahvistettujen yleisten ja erityisten tavoitteiden saavuttamiseksi ohjelmasta tuetaan 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa esitetyin edellytyksin seuraavanlaisia toimia:

komission toteuttamat erityistoimet eli muun muassa selvitykset ja tutkimukset, mielipidemittaukset ja -selvitykset, indikaattoreiden ja yhteisten menetelmien luominen, tietojen ja tilastoiden keruu, käsittely ja levittäminen, seminaarit, konferenssit ja asiantuntijakokoukset, julkisten kampanjoiden ja tilaisuuksien järjestäminen, verkkosivujen kehittäminen ja ylläpito, tiedotusmateriaalin laatiminen ja levittäminen, kansallisten asiantuntijoiden verkostojen tuki ja aktivoiminen, analyysit, seuranta ja arvioinnit;

b)	vähintään kahden jäsenvaltion tai vähintään yhden jäsenvaltion ja muun valtion, joka voi olla joko liittyvä tai jäsenehdokasvaltio, esittämät, yhteisön edun mukaiset erityiset valtioidenväliset hankkeet vuotuisessa työohjelmassa esitetyin edellytyksin; tai

c)	ohjelman yleisten tavoitteiden mukaisesti yleistä eurooppalaista etua ajavien kansalaisjärjestöjen tai muiden organisaatioiden toiminnan tukeminen vuotuisessa työohjelmassa esitetyin edellytyksin.

5 artikla

Osallistuminen

Ohjelman toimiin voivat osallistua seuraavat maat:

a)	ETA-sopimukseen kuuluvat Efta-maat ETA-sopimuksen määräysten mukaisesti; ja

b)	ehdokasmaat sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat Länsi-Balkanin maat näiden maiden kanssa tehdyissä tai tehtävissä assosiaatiosopimuksissa tai yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevissa assosiaatiosopimusten lisäpöytäkirjoissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Ehdokasmaat, jotka eivät osallistu ohjelmaan, voivat olla mukana hankkeissa, jos tämä edistää näiden maiden valmistautumista liittymiseen, kuten myös muut kolmannet maat tai kansainväliset järjestöt, jotka eivät osallistu ohjelmaan, jos tämä palvelee hankkeiden tavoitteita.

6 artikla

Kohderyhmät

1. Ohjelma on suunnattu kaikille ryhmille, jotka ovat suoraan tai välillisesti tekemisissä huumeilmiön kanssa.

2. Nuoret, naiset, heikommassa asemassa olevat ryhmät ja sosiaalisesti epäsuotuisalla alueella elävät ihmiset ovat huumeiden käytön riskiryhmiä, jotka määritellään kohderyhmiksi. Muita kohderyhmiä ovat opettajat ja opetushenkilöstö, vanhemmat, sosiaalityöntekijät, paikalliset ja kansalliset viranomaiset, lääkärit ja hoitohenkilöstö, oikeusviranomaiset, lainvalvonta- ja vankeinhoitoviranomaiset, kansalaisjärjestöt, ammattijärjestöt ja uskonnolliset yhteisöt.

7 artikla

Ohjelmaan osallistuminen

Ohjelmaan voivat osallistua julkiset tai yksityiset organisaatiot ja laitokset (asiaankuuluvan tason paikallisviranomaiset, yliopistojen laitokset ja tutkimuskeskukset), jotka toimivat huumetiedotuksen ja huumeiden käytön torjunnan alalla, mukaan lukien huumeista aiheutuvien haittojen vähentäminen ja hoito.

Voittoa tavoittelevat elimet ja järjestöt voivat saada avustuksia ohjelmasta ainoastaan yhdessä voittoa tavoittelemattomien ja valtiollisten järjestöjen kanssa.

8 artikla

Tukimuodot

1. Yhteisön myöntämä rahoitus voi olla oikeudelliselta muodoltaan:

a)	avustus; tai

b)	julkisia hankintoja koskeva sopimus.

2. Yhteisön avustukset myönnetään ehdotuspyyntöjen perusteella, lukuun ottamatta varainhoitoasetuksessa mainittuja asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia, ja tuki myönnetään toiminnalle tai yksittäiselle toimelle osoitettuna avustuksena.

Vuotuisessa työohjelmassa määritetään avustuksiin myönnettävien vuosittaisten kulujen vähimmäisosuus ja yhteisrahoituksen enimmäisosuus.

3. Lisäksi rahoitusta varataan liitännäistoimiin, joita rahoitetaan julkisia hankintoja koskevien sopimusten avulla; yhteisön rahoitusta myönnetään tässä tapauksessa palvelujen ja tavaroiden hankintaan. Tällä rahoituksella katetaan muun muassa kustannuksia, jotka liittyvät tiedotukseen ja viestintään sekä hankkeiden, politiikkojen, ohjelmien ja lainsäädännön valmisteluun, toteutukseen, seurantaan, tarkastamiseen ja arviointiin.

9 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Komissio panee yhteisön rahoitustuen täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti.

2. Ohjelman täytäntöönpanemiseksi komissio hyväksyy 2 artiklassa määriteltyjen yleisten tavoitteiden rajoissa vuotuisen työohjelman, jossa otetaan huomioon huumeseurantakeskuksen tekninen asiantuntemus. Ohjelmassa määritellään erityiset tavoitteet, ensisijaiset aihealueet, 8 artiklassa tarkoitetut liitännäistoimet ja esitetään tarvittaessa luettelo muista toimista.

Ensimmäinen vuotuinen työohjelma hyväksytään viimeistään 23 päivänä tammikuuta 2008.

3. Vuotuinen työohjelma hyväksytään 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

4. Toimille myönnettävän tuen arviointi- ja myöntämismenettelyissä on otettava huomioon muun muassa seuraavat perusteet:

a)	ehdotetun toimen yhdenmukaisuus vuotuisen työohjelman, 2 ja 3 artiklassa esitettyjen tavoitteiden ja 4 artiklassa esitettyjen toimien lajien kanssa;

b)	ehdotetun toimen suunnittelun, organisoinnin, esittelyn ja odotettujen tulosten laatu;

c)	yhteisöltä haetun rahoituksen määrä ja sen asianmukaisuus odotettujen tulosten kannalta; ja

d)	odotettujen tulosten vaikutus 2 ja 3 artiklassa esitettyihin tavoitteisiin sekä 4 artiklassa tarkoitettuihin eri toimiin.

5. Edellä 4 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja toiminta-avustuksia koskevia hakemuksia arvioidaan seuraavin perustein:

a)	niiden vastaavuus ohjelman tavoitteiden kanssa;

b)	ehdotettujen toimien laatu;

c)	toimien todennäköinen kerrannaisvaikutus toimien kohdeyleisön kannalta;

d)	toteutettavien toimien maantieteellinen ja sosiaalinen vaikutus;

e)	kansalaisten osallistuminen asianomaisten järjestöjen rakenteisiin; ja

f)	ehdotetun toimen kustannus-hyötysuhde.

6. Komissio tekee 4 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin ehdotettuihin toimiin liittyvät päätökset 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen. Komissio tekee 4 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin hankkeisiin ja toimiin liittyvät päätökset 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Komissio tekee sellaisiin avustushakemuksiin, joissa on osallisina voittoa tavoittelevia elimiä tai järjestöjä, liittyvät päätökset 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

10 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

11 artikla

Täydentävyys

1. Ohjelman täytäntöönpanossa pyritään yhteisvaikutukseen ja täydentävyyteen muiden yhteisön välineiden kanssa. Tämä koskee erityisesti turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevaa yleisohjelmaa, seitsemättä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmaa sekä yhteisön kansanterveyden alan ohjelmaa. Täydentävyys huumeseurantakeskuksessa kehitettyjen menetelmien ja parhaiden käytänteiden kanssa varmistetaan erityisesti huumeita koskevien tilastotietojen osalta.

2. Ohjelmassa voidaan käyttää resursseja yhdessä muiden yhteisön välineiden kanssa. Tämä koskee erityisesti turvallisuutta ja vapauksien suojelua sekä yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevia yleisohjelmia sekä seitsemättä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmaa. Tavoitteena on toteuttaa toimia, jotka vastaavat kaikkien näiden ohjelmien tavoitteita.

3. Tämän päätöksen nojalla rahoitettavat toimet eivät voi saada rahoitustukea samaan tarkoitukseen mistään muusta yhteisön rahoitusvälineestä. Komissio vaatii, että tämän ohjelman tuensaajat antavat komissiolle tiedot Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä saamastaan rahoituksesta sekä vireillä olevista rahoitushakemuksista.

12 artikla

Määrärahat

1. Rahoituspuitteet tämän päätöksen toteuttamiseksi 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliseksi kaudeksi ovat 21 350 000 euroa.

2. Tässä ohjelmassa säädettyihin toimiin sidotut määrärahat sisällytetään Euroopan unionin yleisen talousarvion vuosittaisiin määrärahoihin. Budjettivallan käyttäjä myöntää käytettävissä olevat vuosittaiset määrärahat rahoituskehyksen asettamissa rajoissa.

13 artikla

Seuranta

1. Komissio varmistaa, että tuensaaja toimittaa kertomuksia ohjelmasta rahoitettavien toimien teknisestä ja taloudellisesta etenemisestä ja että kolmen kuukauden kuluessa toimen päättymisestä toimitetaan loppukertomus. Komissio määrittää kertomusten muodon ja sisällön.

2. Komissio varmistaa, että ohjelman täytäntöönpanoa varten tehtävissä sopimuksissa määrätään erityisesti komission (tai sen valtuuttaman edustajan) suorittamasta rahoitusta koskevasta ja muusta valvonnasta, joka voidaan tarvittaessa suorittaa paikan päällä ja pistokokein, sekä tilintarkastustuomioistuimen suorittamista tarkastuksista.

3. Komissio edellyttää, että tuensaaja säilyttää komission saatavilla kaikki asiakirjat toimeen liittyvistä menoista viiden vuoden ajan viimeisen tointa koskevan maksun suorittamisesta.

4. Edellä olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kertomusten ja paikan päällä suoritettujen tarkastusten perusteella komissio mukauttaa tarvittaessa alun perin myönnetyn rahoitustuen määrää, ehtoja ja myös maksuaikataulua.

5. Komissio toteuttaa kaikki muut tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahoitettavat toimet suoritetaan asianmukaisesti sekä tämän päätöksen ja varainhoitoasetuksen säännöksiä noudattaen.

14 artikla

Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen

1. Komissio varmistaa tämän päätöksen nojalla rahoitettavien toimien toteutuksen yhteydessä, että yhteisön taloudellisia etuja suojataan petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja perimällä virheellisesti maksetut varat takaisin ja, jos väärinkäytöksiä havaitaan, tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95, (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EY) N:o 1073/1999 mukaisesti.

3. Komissio vähentää toimea varten myönnettyä rahoitustukea, lykkää tuen suorittamista tai perii sen takaisin, jos se havaitsee väärinkäytöksiä, joihin luetaan tämän päätöksen tai asianomaisen rahoitustuen myöntämistä koskevan päätöksen tai sopimuksen säännösten tai määräysten noudattamatta jättäminen, tai jos ilmenee, että toimea on komission hyväksyntää pyytämättä muutettu tavalla, joka on ristiriidassa hankkeen luonteen tai sen toteutusta koskevien ehtojen kanssa.

4. Jos määräaikoja ei ole noudatettu tai jos vain osa myönnetystä rahoitustuesta on perusteltua tietyn toimen toteutuksen edistymisen johdosta, komissio pyytää tuensaajaa esittämään selvityksen asiasta tietyssä määräajassa. Jos tuensaaja ei anna tyydyttävää vastausta, komissio voi peruuttaa rahoitustuen loppuosan ja vaatia jo maksettujen erien palauttamista.

5. Komissio varmistaa, että kaikki aiheettomasti maksetut erät palautetaan komissiolle. Kaikkiin määriin, joita ei makseta takaisin ajoissa, lisätään korko varainhoitoasetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

15 artikla

Arviointi

1. Ohjelmaa seurataan säännöllisesti, jotta sen nojalla toteutettujen toimien toteutusta voidaan tarkkailla.

2. Komissio varmistaa, että ulkopuolinen riippumaton taho arvioi ohjelman säännöllisesti.

3. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle:

a)	vuosittaisen selvityksen ohjelman täytäntöönpanosta;

b)	väliarviointia koskevan kertomuksen saaduista tuloksista ja ohjelman täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2011;

c)	tiedonannon ohjelman jatkamisesta viimeistään 30 päivänä elokuuta 2012; ja

d)	jälkiarviointia koskevan kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

16 artikla

Hankkeiden julkaiseminen

Komissio julkaisee joka vuosi luettelon ohjelmasta rahoitetuista hankkeista ja lyhyen kuvauksen kustakin hankkeesta.

17 artikla

Näkyvyys

Komissio antaa ohjeet tämän päätöksen nojalla myönnetyn rahoitustuen näkyvyyden varmistamisesta.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007, lukuun ottamatta 9 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 10 artiklan 3 kohtaa, joita sovelletaan tämän päätöksen voimaantulopäivästä.

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä syyskuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. LOBO ANTUNES

(1) EUVL C 69, 21.3.2006, s. 1.

(2) EUVL C 192, 16.8.2006, s. 25.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 23. heinäkuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 6. syyskuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 1. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 786/2004/EY (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 7).

(5) EUVL L 165, 3.7.2003, s. 31.

(6) EUVL C 168, 8.7.2005, s. 1.

(7) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(8) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(9) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1).

(10) EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007 (EUVL L 111, 28.4.2007, s. 13).

(11) EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(12) EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(13) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

3.10.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 257/30

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 28 päivänä syyskuuta 2007,

yhteisön rahoitusosuuden myöntämisestä jäsenvaltioissa toteutettavalle selvitykselle salmonellan esiintyvyydestä jalostussikakarjoissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 4434)

(2007/636/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (1) ja erityisesti sen 20 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksessä 90/424/ETY säädetään menettelyistä, jotka säätelevät yhteisön rahoitusosuutta tietyistä eläinlääkintäalan toimenpiteistä, tekniset ja tieteelliset toimenpiteet mukaan luettuina. Sen mukaan yhteisön on toteutettava tai autettava jäsenvaltioita toteuttamaan teknisiä ja tieteellisiä toimenpiteitä, joita tarvitaan yhteisön eläinlääkintälainsäädännön ja eläinlääkintäalan koulutuksen kehittämiseen.

(2)

Salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 (2) 4 artiklan ja liitteen I mukaan on asetettava yhteisön tavoite salmonellan esiintymisen vähentämiseksi jalostussikakarjojen populaatioissa.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) zoonoositietojen keruun seurantaa käsittelevä työryhmä antoi 30 päivänä huhtikuuta 2007 kertomuksen ehdotuksesta, joka koskee teknisiä ohjeita EU:ssa toteutettavalle tutkimukselle salmonellan esiintyvyyden perustasosta jalostussioilla (3), jäljempänä ’EFSAn kertomus’.

(4)

Yhteisön tavoitteen asettamiseksi saatavilla on oltava vertailukelpoisia tietoja niiden tilojen prosentuaalisesta määrästä jäsenvaltioissa, joilla salmonellatartuntaa esiintyy jalostussioissa. Tällaisia tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla, mistä syystä olisi toteutettava erityisselvitys salmonellan esiintymisen seuraamiseksi jalostussioissa asianmukaisena ajanjaksona, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset kausivaihtelut. Selvityksen olisi perustuttava EFSAn kertomukseen.

(5)	EFSAn kertomuksessa suositetaan myös lisänäytteenottoa tilojen sisäisen esiintyvyyden arvioimiseksi. Tällainen näytteenotto olisi suoritettava useassa jäsenvaltiossa, jotka edustavat maantieteellisesti erilaisia olosuhteita yhteisössä.

(6)

Selvityksen avulla on tarkoitus saada teknisiä tietoja, jotka ovat tarpeellisia yhteisön eläinlääkintälainsäädännön kehittämisen kannalta. Koska vertailukelpoisten tietojen kerääminen salmonellan esiintymisestä jalostussioissa eri jäsenvaltioissa on tärkeää, jäsenvaltioille olisi myönnettävä yhteisön rahoitusta selvityksen erityisvaatimusten täyttämiseksi. Laboratoriotestauksen aiheuttamat kustannukset olisi korvattava sataprosenttisesti tiettyyn enimmäismäärään asti. Mihinkään muihin aiheutuneisiin kuluihin, kuten näytteenotto-, matkustus- ja hallinnollisiin kuluihin, ei saa yhteisön rahoitusta.

(7)	Yhteisön rahoitusosuus myönnetään sillä edellytyksellä, että selvitys toteutetaan yhteisön lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukaisesti ja että tiettyjä muita ehtoja noudatetaan.

(8)	Yhteisön rahoitusosuus olisi myönnettävä sillä edellytyksellä, että säädetyt toimet toteutetaan tosiasiallisesti ja että toimivaltaiset viranomaiset toimittavat kaikki tarpeelliset tiedot säädetyssä määräajassa.

(9)

Hallinnon sujuvuuden vuoksi kaikki menot, joille haetaan yhteisön rahoitusta, olisi ilmaistava euroina. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (4) mukaisesti muussa valuutassa kuin euroina ilmoitettujen menojen osalta rahamäärä on muunnettava euroiksi Euroopan keskuspankin ennen sen kuukauden ensimmäistä päivää vahvistaman viimeisimmän vaihtokurssin mukaisesti, jona kyseinen jäsenvaltio tekee maksatuspyynnön.

(10)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä päätöksessä annetaan säännöt yhteisön rahoitusosuuden myöntämisestä jäsenvaltioissa toteutettavalle perustason selvitykselle Salmonella spp.:n esiintyvyyden arvioimiseksi yhteisön jalostussioissa tilatasolla, jäljempänä ’selvitys’.

Selvityksen tulosten perusteella asetetaan yhteisön tavoite asetuksen (EY) N:o 2160/2003 4 artiklan mukaisesti ja määritetään paras toimintamalli tavoitteen toteutumisen arvioimiseksi vastaisuudessa.

2 artikla

Määritelmä

Tässä päätöksessä ’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 2160/2003 3 artiklan mukaisesti nimettyä jäsenvaltion viranomaista tai viranomaisia.

3 artikla

Selvityksen tavoite

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä selvitys Salmonella spp.:n esiintyvyyden arvioimiseksi jalostussioissa ja toteutettava näytteenotto tilatasolla liitteen I mukaisesti.

2. Selvitys kattaa yhden vuoden pituisen ajanjakson, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2008.

4 artikla

Näytteiden otto ja analysointi

Näytteenotto ja analyysi on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen toimesta tai sen valvonnassa liitteessä I annettujen teknisten eritelmien mukaisesti.

5 artikla

Yhteisön rahoitusosuuden myöntämisedellytykset

1. Yhteisön rahoitusosuus analyysien kustannuksista myönnetään jäsenvaltioille liitteessä II yhteisrahoitukselle selvityksen ajaksi vahvistettuun enimmäismäärään asti.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukainen yhteisön rahoitusosuus myönnetään jäsenvaltioille edellyttäen, että selvitys toteutetaan yhteisön lain asiaankuuluvien säännösten, myös kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen, mukaisesti ja että seuraavia ehtoja noudatetaan:

a)	Selvityksen toteuttamiseksi tarvittavien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten on tultava voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2008.

b)	Komissiolle on toimitettava viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2008 tilannekatsaus, joka sisältää liitteessä I olevassa 5.1 kohdassa luetellut tiedot ja joka kattaa 1 päivän tammikuuta 2008 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajan.

c)	Komissiolle on toimitettava viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2009 selvityksen toteuttamista koskeva loppukertomus, joka sisältää todisteet jäsenvaltioille analyyseista koituneista kustannuksista sekä niiden tulokset ajanjaksolta 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2008.

d)	Selvitys on toteutettava tosiasiallisesti.

Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa todisteissa koituneista kustannuksista on oltava ainakin liitteessä III vahvistetut tiedot.

3. Jos 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu loppukertomus jätetään toimittamatta, yhteisön maksamaa rahoitusosuutta pienennetään asteittain siten, että vähennys on 31 päivään maaliskuuta 2009 mennessä 25 prosenttia, 30 päivään huhtikuuta 2009 mennessä 50 prosenttia ja 31 päivään toukokuuta 2009 mennessä 100 prosenttia kokonaismäärästä.

6 artikla

Maksettavat enimmäismäärät

Yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärät, joilla jäsenvaltioille korvataan selvitystä varten toteutetuista analyyseista aiheutuvat kustannukset, eivät saa ylittää seuraavia määriä:

a)	20 euroa Salmonella spp.:n bakteriologisen osoittamisen varalta tehtyä testiä kohden;

b)	30 euroa relevanttien isolaattien serotyypin määritystä varten.

7 artikla

Tietojenkeruu, arviointi ja raportointi

1. Toimivaltaisen viranomaisen, jonka vastuulla on valmistella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY (5) 9 artiklan 1 kohdan mukainen vuosittain annettava kansallinen kertomus, on kerättävä ja arvioitava selvityksestä saadut tulokset.

2. Komissio toimittaa edellä 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset tiedot ja arvion Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, joka tutkii ne.

3. Kansalliset tiedot ja tulokset julkistetaan muodossa, jolla taataan luottamuksellisten tietojen salassapito.

8 artikla

Menojen muuntokurssi

Jos jäsenvaltion menot on ilmaistu muussa valuutassa kuin euroina, sen on muunnettava määrä euroiksi käyttämällä viimeisintä vaihtokurssia, jonka Euroopan keskuspankki on vahvistanut ennen sen kuukauden ensimmäistä päivää, jona jäsenvaltio jättää hakemuksen yhteisön rahoitusosuuden myöntämiseksi.

9 artikla

Voimaantulo

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

10 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2007.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(2) EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(3) The EFSA Journal (2007) 99, 1–28.

(4) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 378/2007 (EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1).

(5) EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31.

LIITE I

3 artiklan 1 kohdassa, 4 artiklassa ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tekniset eritelmät

1. SELVITYSMALLI

Selvitys on toteutettava 1 kuvassa esitetyn mallin mukaisesti.

Kuva 1: Selvitysmalli

2. OTANTAKEHIKKO

2.1 Populaation rajaaminen

Selvitys toteutetaan tiloilla, joilla on vähintään 80 prosenttia kyseisen jäsenvaltion jalostussikapopulaatiosta. Näytteitä otetaan etusijassa tiloilta, joilla on vähintään 50 jalostussikaa. Jos kuitenkin tilat, joilla on vähintään 50 jalostussikaa, eivät muodosta 80:tä prosenttia kansallisesta jalostussikakarjasta, näytteitä otetaan myös pienemmiltä tiloilta, joilla on alle 50 jalostussikaa.

Jalostussikoja pitävät tilat luokitetaan joko ”jalostustiloiksi” tai ”tuotantotiloiksi”. Jalostustilat myyvät nuoria emakoita ja/tai karjuja jalostustarkoituksiin. Ne myyvät yleensä vähintään 40 prosenttia kasvattamistaan nuorista emakoista jalostettaviksi; loput myydään teurastettaviksi. Tuotantotilat puolestaan myyvät sikoja pääasiassa lihotusta tai teurastusta varten.

Salmonellan esiintyvyys on mitattava erikseen jalostustiloilla (selvityksen 1 osa) ja tuotantotiloilla (selvityksen 2 osa), jotka edustavat kuvassa 2 esitettyä karjaa, lukuun ottamatta karjoja, joihin kuuluu sikoja vieroitetuista sioista aina loppukasvatusvaiheessa oleviin sikoihin.

Kuva 2: Tilat

2.2 Otos ja näytteenottostrategia

Selvityksen molemmilla osilla on oltava samanlainen kaksivaiheinen otanta-asetelma. Ensimmäisessä vaiheessa jokaisen jäsenvaltion jalostustiloista valitaan satunnaisotos ja tuotantotiloista toinen satunnaisotos. Otokseen vaadittavien tilojen lukumäärä esitetään 2.3 jaksossa. Toisessa vaiheessa kultakin valitulta tilalta valitaan näytteenottoa varten karsinoiden lukumäärä (katso 2.2.2 jakso).

2.2.1 Ensimmäinen vaihe: tilojen valinta

Jokaisen jäsenvaltion on luotava kaksi otantakehikkoa. Ensimmäisessä otantakehikossa luetellaan kaikki selvitykseen kelpoiset jalostustilat (yleensä tilat, joilla on vähintään 50 jalostussikaa – katso 2.1 jakso) ja toisessa kaikki selvitykseen kelpoiset tuotantotilat. Sen jälkeen molemmista luetteloista valitaan tarvittava määrä tiloja kutakin selvityksen osaa varten satunnaisesti. Satunnaisotoksen tarkoituksena on varmistaa, että selvitys sisältää karjakooltaan erilaisia tiloja kaikilta jäsenvaltion alueilta, joilla pidetään sikoja. On todettu, että joissakin jäsenvaltioissa saattaa olla joitakin tiloja (esim. alle 10 prosenttia kaikista selvitykseen kelpoisista tiloista), joilla karjan suuruusluokka on hyvin suuri. Satunnaisotanta saattaa tällöin vahingossa johtaa siihen, ettei yksikään näistä suurikarjaisista tiloista tule valituksi. Jäsenvaltio saa käyttää ositusperustetta ennen tilan valintaa, esimerkiksi määrittääkseen ositteen, johon kuuluu 10 prosenttia suurimmista karjoista, ja osoittaakseen 10 prosenttia vaaditusta otoskoosta tähän ositteeseen. Jäsenvaltio voi vastaavalla tavalla osittaa otoksen hallinnollisten alueiden mukaan suhteessa kullakin alueella olevan selvitykseen kelpoisen karjan osuuteen. Ositukset on selostettava raportissa, jonka jäsenvaltio toimittaa 5 kohdan 1 alakohdan mukaisesti komissiolle.

Jos valitulla tilalla ei voida suorittaa näytteenottoa (esimerkiksi siksi, ettei tilaa näytteenottoajankohtana ole enää olemassa), samasta otantakehikosta on valittava satunnaisesti uusi tila. Jos ositusta (esim. karjan suuruusluokan tai alueen mukaan) on käytetty, uusi tila on valittava samasta ositteesta.

Primaarinäytteen koko (niiden tilojen lukumäärä, joilta otetaan näyte) on jaettava mahdollisimman tasapuolisesti koko vuodelle, jotta se kattaa mahdollisuuksien mukaan eri vuodenajat. Näyte otetaan kuukausittain noin 1/12-osasta tilojen määrää.

Ulkotilat on otettava tutkimukseen mukaan, mutta pakollista ositusta kyseistä tuotantotyyppiä varten ei edellytetä.

2.2.2 Toinen vaihe: näytteenotto tilalla

Jokaisen näytteenoton kohteeksi valitun jalostus- ja tuotantokarjan osalta yli kuuden kuukauden ikäisten jalostussikojen karsinat, ulkotarhat tai ryhmät valitaan satunnaisesti.

Näytteenoton kohteena olevien karsinoiden, ulkotarhojen tai ryhmien lukumäärä valitaan suhteessa eri tuotantovaiheissa (tiineenä, ei-tiineenä ja muut jalostussikaluokat) olevien jalostussikojen määrään. Näytteenoton kohteena olevia tarkkoja ikäluokkia ei ole määrätty, mutta sitä koskevat tiedot kerätään näytteenoton yhteydessä.

Vastikään tilalle saapuneita jalostussikoja, jotka ovat vielä karanteenissa, ei oteta selvitykseen mukaan.

2.3 Otoskoon laskenta

2.3.1 Primaarinäytteen koko (ensimmäisen vaiheen otoskoko)

Säännöllinen primaarinäytteen koon laskenta suoritetaan jalostustiloille ja toinen säännöllinen primaarinäytteen koon laskenta tuotantotiloille. Primaarinäytteen koon on oltava yhtä suuri kuin näytteenoton kohteena olevien jalostustilojen lukumäärä ja näytteenoton kohteena olevien tuotantotilojen lukumäärä kussakin jäsenvaltiossa, ja se määritellään ottaen huomioon seuraavat perusteet, oletuksena yksinkertainen satunnaisotanta:

a)	jalostustilojen kokonaismäärä (jalostustilat, selvityksen 1 osa)

b)	tuotantotilojen kokonaismäärä (tuotantotilat, selvityksen 2 osa)

c)	odotettu esiintyvyys vuosittain (p): 50 %;

d)	haluttu luotettavuustaso (Z): 95 %, vastaa Zα-arvoa 1,96;

e)	tarkkuus (L): 7,5 %;

f)	käyttäen näitä arvoja ja kaavaa:

Laskenta suoritetaan ensin jalostustilojen ja sen jälkeen tuotantotilojen osalta. Kummassakin tapauksessa oletukset edellä c–e vaiheissa ovat samat.

Jos joko jalostuskarjan tai tuotantokarjan otantakehikossa on vähintään 100 000 tilaa, populaatiota voidaan käytännön syistä pitää äärettömänä, jolloin satunnaisesti kyseisestä otantakehikosta valittujen tilojen lukumäärä on 171 (katso taulukko 1). Jos jalostuskarjan tai tuotantokarjan lukumäärä on alle 100 000, sovelletaan äärellisen populaation korjauskerrointa, ja näytteenoton kohteeksi voidaan valita vähemmän tiloja taulukon 1 mukaisesti.

Esimerkiksi, jos jäsenvaltiossa on 1 000 tuotantoryhmään kuuluvaa tilaa ja 250 jalostusryhmään kuuluvaa tilaa, näytteenoton kohteeksi otetaan 147 tuotantoryhmän tilaa ja 102 jalostusryhmän tilaa.

Taulukko 1

Selvityksen jommassakummassa osassa näytteenoton kohteena olevien jalostussikatilojen lukumäärä suhteessa äärelliseen populaatiokokoon (jäsenvaltion jalostussikatilojen määrä yhteensä)

Jalostussikatilojen lukumäärä (N)	Otoskoko (n) äärellistä populaatiokokoa varten, 7,5 %:n tarkkuudella
100 000	171
10 000	169
5 000	166
2 000	158
1 000	147
500	128
250	102
150	80
125	73
100	64
90	59
80	55
70	50
60	45
50	39
40	33
30	26
20	18
10	10

Katoa ennakoidaan ottamalla näytteitä kummassakin ryhmässä noin kymmenen prosenttia ilmoitettuja lukuja enemmän. Selvitykseen sopimattomat tilat korvataan selvityksen yhteydessä (katso 2.2.1 jakso).

Jos ”jalostustilojen” määrää ei ole mahdollista arvioida ennen selvityksen aloittamista, näytteenoton kohteena olevien tilojen määrä valitaan taulukon 1 mukaisesti emakkotilojen kokonaismäärän perusteella (X tilaa). Näytteenoton kohteena olevien tilojen määrää nostetaan vähintään 30 prosentilla ((X + 30 prosenttia) tilaa). Toimivaltainen viranomainen yksilöi ennen selvitystä jalostustilojen määrän niin, että se vastaa vähintään edellä tarkoitettua 30:tä prosenttia. Maatilakäyntien yhteydessä tilat luokitellaan edellä esitettyjen määritelmien mukaisesti jalostustiloiksi tai tuotantotiloiksi.

2.3.2 Sekundäärinäytteen koko (toisen vaiheen otoskoko)

Jokaisella valitulla tilalla kerätään rutiiniluonteisesti ulostenäytteet (katso 3.1 jakso) kymmenestä satunnaisesti valitusta karsinasta, ulkotarhasta tai jalostussikojen ryhmästä. Tarvittaessa (esimerkiksi porsitustiloissa tai jos emakoita pidetään alle kymmenen emakon pienryhmissä), ryhmä voi koostua useammasta kuin yhdestä karsinasta. Jokaisessa rutiininäytteessä olisi oltava vähintään kymmenen jalostussian näytteet.

Jos kuitenkin pienillä tiloilla tai tiloilla, joilla suuria jalostussikamääriä pidetään ulkotarhassa, karsinoiden, tarhojen tai ryhmien määrä on alle kymmenen, näytteet otetaan samasta karsinasta, tarhasta tai ryhmästä niin, että rutiininäytteitä saadaan yhteensä kymmenen.

3. NÄYTTEEN KERUU KARJASTA

3.1 Rutiininäytteen tyyppi ja yksityiskohdat

Bakteriologista analyysia varten kerättävän aineksen on oltava tuoretta ulostetta, joka edustaa tutkimusyksikkönä olevaa koko tilaa. Koska jokainen tila on oma yksikkönsä, ennen näytteenottoa on päätettävä, mistä karsinoista, ulkotarhoista tai ryhmistä näyte otetaan. Saatu näyte pannaan ristikontaminaation välttämiseksi erilliseen astiaan ja lähetetään laboratorioon.

Kunkin yhteen kerätyn ulostenäytteen on oltava yhteensä vähintään 25 grammaa, ja näytteiden keruussa voidaan noudattaa kahta eri tapaa:

Jos karsinassa tai ulkotarhassa on sekaulostekerääntymä, ulostemassasta voidaan ottaa pyyhkäisemällä laaja pyyhkäisynäyte (esim. 20 cm × 20 cm) varmistaen, että näytteeseen saadaan vähintään 25 grammaa seka-ainesta. Tähän päästään esimerkiksi pyyhkäisemällä näytteenkeräintä kahden metrin pituisesti siksakaten niin, että se on reilusti ulosteen peitossa. Tarvittaessa, esimerkiksi kuumalla säällä tai lattian ollessa raollinen, voidaan näytteenkeräin kostuttaa sopivalla nesteellä, kuten juomavedellä.

Jos edellä tarkoitettua sekaulostekerääntymää ei ole (esimerkiksi pellolla, isossa ulkotarhassa tai porsitustilassa taikka karsinoissa tai muissa tiloissa, joissa on vain vähän sikoja ryhmää kohti) näytteeksi otetaan yksittäisiä hyppysellisiä yksittäisestä tuoreesta ulostemassasta tai paikoista niin, että näytteeksi saadaan yhteensä vähintään 25 grammaa, ja se edustaa vähintään 10 yksilön ulostetta. Nämä yksittäisnäytteet olisi kerättävä niin, että ne edustavat koko kyseistä aluetta.

Ensimmäistä vaihtoehtoa olisi suosittava silloin, kun se on mahdollista. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jokaiseen näytteeseen on saatava ainakin kymmenen yksilön näytteet; muussa tapauksessa sovelletaan toista vaihtoehtoa.

3.2 Lisänäytteenotto tilan sisäistä esiintyvyyttä koskevassa tutkimuksessa

Yhteensä kymmenellä satunnaisesti jalostus- ja tuotantotilojen kokonaisotoksesta valitulla tilalla on tehtävä tehostettu näytteenotto. Näillä tiloilla kerätään kymmenen rutiininäytettä samaan tapaan kuin edellä kuvataan (3.1 jakso). Lisäksi jokaisesta valitusta karsinasta kerätään 10 vähintään 30 gramman yksittäisnäytettä ja yksilöidään niin, että kyseiset 10 yksittäisnäytettä voidaan yhdistää kyseisestä karsinasta otettuihin rutiininäytteisiin. Näin ollen jokaiselta edellä tarkoitetulta kymmeneltä tilalta kerätään 10 rutiininäytettä ja 100 (10 × 10) yksittäisnäytettä. Näiden näytteiden käsittelyä kuvataan 4.3.1 jaksossa.

Tätä näytteenottoa olisi sovellettava Tšekissä, Tanskassa, Romaniassa, Sloveniassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

3.3 Näytettä koskevat tiedot

Kaikki näytteestä käytettävissä olevat asiaankuuluvat tiedot merkitään toimivaltaisen viranomaisen tuottamaan näytteenottolomakkeeseen, jotta 5 osan tietovaatimukset voidaan täyttää.

Jokainen näyte ja sen näytelomake merkitään yksilöllisellä numerolla, jota käytetään näytteenotosta testaukseen, sekä karsinan tunnuksella. Toimivaltaisen viranomaisen on järjestettävä yksilöllisen numerointijärjestelmän käyttö ja numeroiden jakaminen.

3.4 Näytteiden kuljetus

Näytteitä suositetaan säilytettäviksi + 2–8 °C:ssa, eikä niihin saa kuljetuksen aikana kohdistua ulkoista kontaminaatiota. Näytteet on lähetettävä laboratorioon mahdollisimman pian pikapostina tai kuriiripostina 36 tunnin sisällä, ja niiden on saavuttava laboratorioon 72 tunnin sisällä näytteenotosta.

4. LABORATORION ANALYYSIMENETELMÄT

4.1 Laboratoriot

Analyysi ja serotyypin määritys tehdään kansallisessa vertailulaboratoriossa. Jos kansallisella vertailulaboratoriolla ei ole valmiuksia tehdä kaikkia analyyseja tai jos se ei tee bakteerien osoittamista rutiiniluonteisesti, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää nimetä muutamia muita salmonellan viralliseen valvontaan osallistuvia laboratorioita tekemään kyseisiä analyyseja. Näillä laboratorioilla on oltava näyttöä vaadittujen osoittamismenetelmien käytöstä ja niillä on oltava ISO-standardin 17025 mukainen laadunvarmistusjärjestelmä. Niiden on lisäksi oltava kansallisen vertailulaboratorion valvonnassa.

4.2 Näytteiden vastaanotto

Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä kylmässä bakteriologiseen tutkimukseen saakka, ja ne on mielellään tutkittava 24 tunnin kuluessa niiden vastaanotosta, ja viimeistään 96 tunnin kuluttua näytteiden keräämisestä.

4.3 Näytteiden analyysi

Jäsenvaltioiden on taattava, että kaikki asiaan osallistuvat osapuolet ovat saaneet riittävän koulutuksen analyysien suorittamiseen.

4.3.1 Valmistelu

Laboratoriossa rutiininäytteet sekoitetaan huolellisesti ja perusteellisesti ennen kuin 25 grammaa kerätään analyysia varten.

Edellä 3.2 kohdan mukaisesti suoritettavaa tilan sisäisen esiintyvyyden arviointia varten jokainen yksittäisesti kerätyistä näytteistä (30 g) on jaettava kahteen osaan. Yksi osa, joka painaa vähintään 25 grammaa, on sekoitettava huolellisesti ja perusteellisesti ja sen jälkeen viljeltävä erikseen. Jäljelle jäävä toinen osa käytetään valitusta karsinasta, ryhmästä tai ulkotarhasta valituista 10 yksittäisnäytteestä keinotekoisesti kootun näytteen valmisteluun. Viimeksi mainittu osa valmistetaan lisäämällä 10 kertaa 2,5 gramman yksittäisnäyte niin, että tuloksena saadaan 25 gramman keinotekoisesti koottu näyte. Keinotekoisesti kootut näytteet sekoitetaan huolellisesti ja perusteellisesti ennen analyysia. Yhteensä 10 rutiininäytettä, 10 keinotekoisesti koottua näytettä ja 100 yksittäisnäytettä on analysoitava jokaiselta niiltä 10 tilalta, jotka on valittu tilan sisäisen esiintyvyyden arviointia varten.

4.3.2 Osoittamis- ja tunnistamismenetelmät

4.3.2.1 Salmonellan osoittaminen

Salmonellan osoittamiseksi on käytettävä Bilthovenissa, Alankomaissa sijaitsevan salmonellasta vastaavan yhteisön vertailulaboratorion suosittelemaa menetelmää. Menetelmä kuvataan ISO 6579 standardin liitteessä D ”Detection of Salmonella spp. in animal faeces and in samples of the primary production stage” (Salmonella spp.:n toteaminen eläinten ulosteessa alkutuotantovaiheessa). Noudatetaan liitteen D viimeisintä versiota.

4.3.2.2 Salmonellan serotyyppien määritys

Kaikille eristetyille kannoille, jotka on vahvistettu salmonella-lajeiksi, tehdään salmonellasta vastaavassa kansallisessa vertailulaboratoriossa serotyypin määritys Kaufmann-Whiten menetelmän mukaisesti.

Laadunvarmistusta varten salmonellasta vastaavaan yhteisön vertailulaboratorioon lähetetään 16 isolaattia, joiden tyyppi voidaan määrittää, ja 16 isolaattia, joiden tyyppiä ei voida määrittää. Osa näistä isolaateista on lähetettävä yhteisön vertailulaboratorioon neljännesvuosittain. Jos eristettyjä kantoja on vähemmän, kaikki isolaatit lähetetään.

4.3.2.3 Salmonellan faagityyppien määritys

Jos määritetään Salmonella Enteritidis ja Salmonella Typhimurium -isolaattien faagityyppi (valinnainen), on käytettävä salmonellan faagityypin määrityksestä vastaavan WHO:n vertailukeskuksen kuvaamia menetelmiä (Health Protection Agency (HPA), Colindale, Lontoo).

5. JÄSENVALTIOIDEN RAPORTOINTI

5.1 Yleiskuvaus selvityksen toteutuksesta:

Kirjallisessa raportissa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	Jäsenvaltio

Jalostussikatilojen populaation kuvaus

Jalostustilat

i)	Jalostustilojen kokonaismäärä

ii)	Ydintilojen kokonaismäärä

iii)	Siitostilojen kokonaismäärä

iv)	Näytteenoton kohteeksi suunniteltujen jalostustilojen lukumäärä ja tosiasiassa näytteenoton kohteena olleiden jalostustilojen lukumäärä; näytteenoton kohteeksi suunniteltujen sellaisten tilojen lukumäärä, joilla näytteenottoa ei ole suoritettu, ja syy sille

v)	Huomautuksia jalostustiloja koskevan näytteenotto-ohjelman yleisestä edustavuudesta

Tuotantotilat

i)	Tuotantotilojen kokonaismäärä

ii)	Porsitus – vieroitus/kasvatustilojen kokonaismäärä

iii)	Yhdistelmätilojen (porsitus – loppukasvatus) kokonaismäärä

iv)	Näytteenoton kohteeksi suunniteltujen tuotantotilojen lukumäärä ja tosiasiassa näytteenoton kohteena olleiden tuotantotilojen lukumäärä; näytteenoton kohteeksi suunniteltujen sellaisten tilojen lukumäärä, joilla näytteenottoa ei ole suoritettu, ja syy sille

v)	Huomautuksia tuotantotiloja koskevan näytteenotto-ohjelman yleisestä edustavuudesta

Saatujen ja analysoitujen näytteiden lukumäärä:

i)	Jalostustiloilta

ii)	Tuotantotiloilta

iii)	Tilan sisäistä esiintyvyyttä koskevaan tutkimukseen osallistuneilta tiloilta

Kokonaistulokset:

i)	Salmonellasta ja salmonellan serotyypeistä tartunnan saaneiden jalostus- ja tuotantotilojen esiintyvyys

ii)	Tilan sisäistä esiintyvyyttä koskevan tutkimuksen tulos

Luettelo salmonellaa koskevasta perustason tutkimuksesta vastuussa olevista laboratorioista

i)	Osoittaminen

ii)	Serotyypin määritys

iii)	Faagityyppien määritys (jos suoritettu)

5.2 Täydelliset tiedot kustakin tilasta, josta on otettu näyte, sekä vastaavat testitulokset

Jäsenvaltioiden on toimitettava sähköisesti tutkimuksen tulokset käsittelemättöminä tietoina käyttäen komission antamia tietojenkeruulomakkeita ja tietohakemistoa. Kyseinen hakemisto ja lomakkeet ovat komission laatimia.

5.2.1 Jäsenvaltioissa on kerättävä kaikista näytteenottoon valituista tiloista seuraavat tiedot:

a)	Tilan tunnus

Tilan tuotantotapa

i)	Sisätiloissa tapahtuva tuotanto versus ”ulkotiloissa tapahtuva mikä tahansa tuotantovaihe”

ii)	Ydintila, siitostila, porsitus – vieroitustila, porsitus – loppukasvatustila ja porsitus – kasvatustila

c)	Tilakoko: jalostussikojen lukumäärä näytteenottoajankohtana (täysikasvuiset)

d)	Korvaavia sikoja koskeva politiikka: kaikki korvaavat siat ostetaan; jotkin korvaavat siat itsekasvatettuja jalostussikoja tai kaikki korvaavat siat itsekasvatettuja jalostussikoja

e)	(Vapaaehtoisesti:) Ripulin kliiniset oireet: oliko ripulin oireita kolmen kuukauden aikana ennen näytteenottoa?

5.2.2 Jäsenvaltioissa on kerättävä kaikista laboratorioon lähetetyistä näytteistä seuraavat tiedot:

a)	Näytteen tunnus

b)	Alustavassa analyysissä mukana olleen laboratorion tunnus

c)	Näytteenottopäivä

d)	Laboratorioanalyysin aloituspäivä

e)	Salmonellan osoittaminen: kvalitatiivinen tulos (positiivinen/negatiivinen)

f)	Salmonellan serotyyppien määritys: osoitetut (osoitettu) serovari(t) (saattaa olla useampia kuin yksi)

g)	Sikojen ikä: kaikki nuoret emakot versus kaikenikäiset jalostussiat

h)	Sukupuoli: vain emakot; emakot ja karjut tai vain karjut

i)	Tuotantovaihe: synnytys; astutus, tiineys (muu?)

j)	Tilat: raollinen lattia (kokonaan/osittain); kiinteä lattia; paksu olkikerros tai muu

k)	Ruokavalio: ruokitaanko tässä karsinassa, ulkotarhassa tai ryhmässä olevia sikoja ainoastaan rehuseoksella?

l)	Täydennysrehu: onko rehuun lisätty jotakin Salmonellaa vähentävää ainetta (kuten orgaanista happoa, probioottia)?

m)	Antibioottien systemaattinen käyttö: annetaanko antibiootteja kaikille tämän ryhmän eläimille kaikilla annostelutavoilla

n)	Viimeinen mikrobilääkkeiden antopäivä eläimille (viimeisten neljän viikon aikana)

5.2.3 Seuraavat lisätiedot on kerättävä jäsenvaltioissa jokaisesta laboratorioon lähetettävästä yksittäisnäytteestä tilan sisäiseen esiintyvyyteen liittyvän näytteenoton yhteydessä

a)	Kootun näytteen tunnus

b)	Salmonellan osoittaminen kussakin yksittäisnäytteessä: kvalitatiivinen tulos (positiivinen/negatiivinen)

c)	Salmonellan serotyypin osoittaminen kussakin yksittäisnäytteessä: osoitettu (osoitetut) serovari(t) (saattaa olla useampia kuin yksi)

LIITE II

5 artiklassa tarkoitettu yhteisön jäsenvaltioille myöntämän rahoitustuen enimmäismäärä

Jäsenvaltio	Analyysien yhteisrahoituksen enimmäismäärä (euroa)
Belgia – BE	59 800
Bulgaria – BG	52 260
Tšekki – CZ	102 960
Tanska – DK	98 280
Saksa – DE	57 980
Viro – EE	9 360
Irlanti – IE	43 420
Kreikka – EL	39 260
Espanja – ES	82 680
Ranska – FR	82 680
Italia – IT	79 300
Kypros – CY	20 020
Latvia – LV	3 380
Liettua – LT	13 780
Luxemburg – LU	11 960
Unkari – HU	74 360
Malta – MT	0
Alankomaat – NL	87 100
Itävalta – AT	59 020
Puola – PL	85 020
Portugali – PT	54 860
Romania – RO	107 900
Slovenia – SI	81 120
Slovakia – SK	54 080
Suomi – FI	64 740
Ruotsi – SE	81 120
Yhdistynyt kuningaskunta – UK	102 960
Yhteensä	1 609 400

LIITE III

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 257

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	50. vuosikerta 3. lokakuuta 2007

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
		Komission asetus (EY) N:o 1145/2007, annettu 2 päivänä lokakuuta 2007, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	1
	*	Komission asetus (EY) N:o 1146/2007, annettu 2 päivänä lokakuuta 2007, varainhoitovuodelle 2008 kirjattavien varojen jakamista jäsenvaltioille koskevan suunnitelman hyväksymisestä interventiovarastoista peräisin olevien elintarvikkeiden toimittamiseksi yhteisön vähävaraisimmille henkilöille	3
	*	Komission asetus (EY) N:o 1147/2007, annettu 1 päivänä lokakuuta 2007, Portugalin lipun alla purjehtivien alusten grönlanninpallaksen kalastuksen kieltämisestä NAFO 3LMNO -alueella	9
	*	Komission asetus (EY) N:o 1148/2007, annettu 2 päivänä lokakuuta 2007, Espanjan lipun alla purjehtivien alusten limapäiden kalastuksen kieltämisestä ICES-alueilla I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV (yhteisön vedet ja vedet, jotka eivät kuulu kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan)	11
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/51/EY, annettu 25 päivänä syyskuuta 2007, neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista ( 1 )	13
		EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON YHTEISELLÄ PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELYLLÄ TEKEMÄT PÄÄTÖKSET
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1149/2007/EY, tehty 25 päivänä syyskuuta 2007, yksityisoikeutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa	16
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1150/2007/EY, tehty 25 päivänä syyskuuta 2007, huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa	23

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmannen maan koodi (1)	Tuonnin kiinteä arvo
0702 00 00	MK	42,1
	TR	97,2
	XS	28,3
	ZZ	55,9
0707 00 05	EG	135,3
	JO	151,2
	TR	110,0
	ZZ	132,2
0709 90 70	JO	139,2
	TR	115,1
	ZZ	127,2
0805 50 10	AR	83,7
	TR	91,9
	UY	82,6
	ZA	70,8
	ZZ	82,3
0806 10 10	BR	275,6
	IL	284,6
	MK	11,8
	TR	104,7
	US	230,0
	ZZ	181,3
0808 10 80	AR	87,7
	AU	173,8
	BR	45,1
	CL	83,4
	NZ	91,9
	US	96,7
	ZA	79,6
	ZZ	94,0
0808 20 50	CN	69,7
	TR	124,2
	ZA	78,1
	ZZ	90,7

Nro	21
Jäsenvaltio	Portugali
Kanta	GHL/N3LMNO
Laji	Grönlanninpallas (Reinhardtius hippoglossoides)
Alue	NAFO 3LMNO
Päivämäärä	28.8.2007

Nro	38
Jäsenvaltio	Espanja
Kanta	ALF/1X14-
Laji	Limapäät (Beryx spp.)
Alue	I, II, III, IV,V, VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV (yhteisön vedet ja vedet, jotka eivät kuulu kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan)
Päivämäärä	10.8.2007

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	2007/636/EY
*	Komission päätös, tehty 28 päivänä syyskuuta 2007, yhteisön rahoitusosuuden myöntämisestä jäsenvaltioissa toteutettavalle selvitykselle salmonellan esiintyvyydestä jalostussikakarjoissa (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 4434)	30