28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/3

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä11 päivänä marraskuuta 2006 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Intiasta peräisin olevan dihydromyrsenolin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Polkumyynnin vastainen menettely aloitettiin, kun seuraavat yhteisön tuottajat tekivät valituksen 29 päivänä syyskuuta 2006: Destilaciones Bordas Chinchurreta SA ja Sensient Fragrances SA, jäljempänä ’valituksen tekijät’; näiden valituksen tekijöiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia yhteisön dihydromyrsenolin kokonaistuotannosta. Valitukseen sisältyneet todisteet mainitun tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäviksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen aloittamisesta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville Intian tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden järjestöille sekä Intian edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää mahdollisuutta tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(4)

Koska Intiassa on ilmeisen paljon vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisöön tuojia, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin ja vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisön tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 väliseltä ajalta. Intiasta ilmoittautui kuitenkin vain kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yhteisöstä kaksi kyseisen tuotteen tuojaa, jotka toimittivat otantaan vaaditut tiedot menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitetyssä määräajassa. Näin ollen päätettiin, että otantamenetelmää ei tarvinnut käyttää.

(5)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille osapuolille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(6)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaus kahdelta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, neljältä samankaltaista tuotetta valmistavalta yhteisön tuottajalta, kahdelta tuojalta, jotka eivät olleet etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin, sekä yhdeltä yhteisön käyttäjältä.

(7)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkistuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(8)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin oleva dihydromyrsenoli, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jonka puhtaus on vähintään 93 painoprosenttia ja joka luokitellaan tavallisesti CN-koodiin ex 2905 22 90.

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote on värittömästä haalean keltaiseen vaihteleva neste, jolla on voimakas tuoretta limettiä muistuttava sitrusmaisen kukkainen ja makea tuoksu ja vain vähän tai ei lainkaan terpeenisiä pohjasävyjä ja joka on parafiiniöljyyn ja alkoholiin liukeneva ja veteen liukenematon. Se kuuluu asyklisten terpeenisten alkoholien ryhmään. Sen kemiallinen nimi on 2,6-dimetyyliokt-7-en-2-oli (CAS RN 18479-58-8).

(11)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään tavanomaisesti puhdistusaineissa, saippuan hajusteissa ja voimakkaana lisäsävyn tuojana sitrushedelmän ja limetin tapaisissa tuoksuissa.

(12)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella ja Intian kotimarkkinoille tuotetulla ja myydyllä dihydromyrsenolilla sekä yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä dihydromyrsenolilla todettiin olevan samat kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja loppukäyttötarkoitukset. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(13)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio määritteli ensin kummankin yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan osalta, onko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa verrattuna niiden yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti samankaltaisen tuotteen myynnin kotimarkkinoilla todettiin olevan edustavaa vain toisen yhteistyössä toimivan yrityksen osalta, sillä kyseisen yrityksen kotimaanmyynnin määrä ylitti 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(14)

Komissio yksilöi tämän jälkeen kyseisen yrityksen osalta puhtauden perusteella ne kotimarkkinoilla myydyt samankaltaiset tuotetyypit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt tyypit tai suoraan verrattavissa niihin. Kunkin tällaisen tuotetyypin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, kun sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan tuotetyypin yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä. Näin oli kaikkien kotimarkkinoilla myytävien tyyppien osalta, jotka olivat verrattavissa yhteisöön vietäviin.

(15)

Tämän jälkeen komissio tutki, voidaanko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotetyypin, jonka kotimarkkinamyynti on edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus kunkin vietävän tuotetyypin osalta.

(16)

Koska kaikkien tuotetyyppien osalta yli 80 prosenttia kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään laskettujen tuotantokustannusten suuruisilla nettohinnoilla ja koska samanaikaisesti myyntihintojen painotettu keskiarvo oli vähintään tuotantokustannuksia vastaava, tuotetyyppikohtainen normaaliarvo määritettiin sen kaikessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko tämä myynti kannattavaa.

(17)

Toisen vientiä harjoittava tuottajan osalta, jolla ei ollut tutkimusajanjaksona samankaltaisen tuotteen edustavaa kotimarkkinamyyntiä (katso edellä oleva johdanto-osan 13 kappale), normaaliarvo määritettiin toisen vientiä harjoittavan tuottajan tavanomaisen kaupankäynnin kotimarkkinahintojen perusteella (katso edellä oleva johdanto-osan 14–16 kappale) perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(18)

Yhteistyössä toimineiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan koko myynti oli tapahtunut suoraan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä. Tämän myynnin osalta vientihinta laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti näiden yhteisön riippumattomien asiakkaiden tosiasiassa maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(19)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut otettiin huomioon kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, alennusten, palkkioiden, luottokustannusten ja tuontikulujen erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(20)

Polkumyyntimarginaalit kahdelle yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotetyyppikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa.

(21)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, ja ne ovat näin ollen seuraavat:

(22)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka eivät toimineet yhteistyössä, polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso. Intiasta peräisin olevaa tuontia koskevien Eurostatin tietojen ja yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamien yhteisöön suuntautuvan viennin määrien vertailu osoitti, että yhteistyön taso oli korkea (yli 80 prosenttia). Tämän vuoksi ja koska ei ollut merkkejä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset olisivat harjoittaneet polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, katsottiin aiheelliseksi, että muiden yritysten, jotka olivat kieltäytyneet yhteistyöstä tutkimuksessa, polkumyyntimarginaali vahvistetaan sille tasolle, joka oli kahdelle yhteistyössä toimineelle yritykselle määritetyistä polkumyyntimarginaaleista korkeampi. Tämä menetelmä on yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukainen, ja se on tarpeen myös siksi, että yrityksiä ei haluta kannustaa yhteistyöstä kieltäytymiseen. Jäännöspolkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tämän vuoksi 7,5 prosenttia.

(23)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä viisi tuottajaa. Näiden viiden yhteisön tuottajan tuotannon katsotaan näin ollen muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

(24)

Näistä viidestä tuottajasta yhteensä neljä vastasi kyselylomakkeeseen. Yksi näistä vastaajista ei kuitenkaan ilmaissut nimenomaista tukeaan valitukselle eli se ei ilmoittanut mielipidettään. Tämän vuoksi kyseinen yritys ei voinut kuulua yhteisön tuotannonalaan eikä siis olla mukana vahinkoanalyysissä. Yrityksen tilanne otettiin kuitenkin huomioon, ja sitä tarkasteltiin muuna vahinkoa aiheuttavana tekijänä osassa 5, Syy-yhteys.

(25)

Kolme muuta yhteistyössä toiminutta yritystä edustavat yli 40:tä prosenttia samankaltaisen tuotteen yhteisön kokonaistuotannosta. Yksi niistä oli tuonut huomattavia määriä dihydromyrsenolia Intiasta tutkimusajanjaksona. Tuonti ei kuitenkaan ollut sen pääasiallista liiketoimintaa, ja katsottiin, että tuontia oli harjoitettu erityisesti yrityksen taloudellisen tilanteen parantamiseksi ja sen samankaltaisen tuotteen oman tuotannon säilyttämiseksi kannattavana, sillä polkumyynnillä tapahtuva tuonti oli runsasta ja laski merkittävästi hintoja. Sen vuoksi ei pidetty asianmukaisena jättää kyseistä tuottajaa yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

(26)

Tämän perusteella katsotaan, että edellä olevassa johdanto-osan 25 kappaleessa tarkoitetut kolme yhteisön tuottajaa muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan. Niistä käytetään jäljempänä ilmaisua ’yhteisön tuotannonala’.

(27)

Sen määrittämiseksi, aiheutuiko yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, sekä kulutuksen ja useiden yhteisön tuotannonalan tilanteeseen liittyvien taloudellisten indikaattorien määrittämiseksi tutkittiin, oliko yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannon myöhempi käyttötarkoitus otettava huomioon tarkastelussa ja missä määrin.

(28)

Dihydromyrsenolia käytetään välituotteena johdannaisten kuten tetrahydromyrsenolin ja myrsetolin tuotannossa tai tuoksujen valmistamisessa. Tutkimuksessa ilmeni, että yhteisön tuotannonalalla käytettiin tiettyjä määriä dihydromyrsenolia (noin 10 prosenttia sen kokonaistuotannosta) sisäisesti edellä mainittuihin tarkoituksiin. Tätä varten dihydromyrsenoli yksinkertaisesti siirrettiin ilman laskutusta saman yrityksen sisällä; se ei tullut vapaille markkinoille, sillä tuottaja käytti sen itse jatkojalostukseen ja/tai tuoksujen valmistamiseen. Näitä tilanteita kutsutaan käytöksi kytkösmarkkinoilla.

(29)

Lisäksi yhteisön tuotannonala myi dihydromyrsenolia etuyhteydessä oleville osapuolille yhteisöön ja kolmansiin maihin jäälleenmyyntiä tai käyttöä varten. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, ettei tätä myyntiä voida katsoa myynniksi kytkösmarkkinoilla, koska se tapahtui markkinahinnoin ja ostajat pystyivät valitsemaan toimittajan vapaasti. Myynti pitäisi päinvastoin katsoa myynniksi vapailla markkinoilla.

(30)

Kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden erottaminen toisistaan on olennaista vahinkoanalyysissä, sillä kytkösmarkkinoilla käytettäväksi eli tässä tapauksessa tuottajien itsensä sisäiseen käyttöön tarkoitetut tuotteet eivät kilpaile suoraan tuotteen tuonnin kanssa. Sitä vastoin vapailla markkinoilla myytäviksi tarkoitettujen tuotteiden todettiin kilpailevan suoraan tarkasteltavana olevan tuontituotteen kanssa.

(31)

Jotta yhteisön tuotannonalan tilanne voitaisiin kuvata mahdollisimman täydellisesti, tietoja on hankittu ja analysoitu dihydromyrsenolin kaikesta tuotantotoiminnasta, ja tämän jälkeen on määritetty, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille.

(32)

Seuraavien yhteisön tuotannonalaan liittyvien taloudellisten indikaattorien osalta todettiin, että tarkoituksenmukaisessa analyysissa ja arvioinnissa on keskityttävä vapailla markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen: myyntimäärä ja myyntihinnat yhteisön markkinoilla, markkinaosuus, kasvu, kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta, vientimäärä ja vientihinnat.

(33)

Muiden taloudellisten indikaattorien osalta tutkimuksen perusteella todettiin kuitenkin, että niitä voitaisiin tutkia järkevästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta. Tuotanto (sekä kytkös- että vapaille markkinoille), kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, palkat ja pääoman saanti riippuvat koko toiminnasta riippumatta siitä, onko tuotanto suunnattu kytkösmarkkinoille vai myydäänkö se vapailla markkinoilla.

(34)

Lopuksi voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan kytkösmarkkinoiden kehitystä tarkasteltiin muuna vahinkoa aiheuttavana tekijänä osassa 5, Syy-yhteys, sen selvittämiseksi, olisiko kehityksellä voinut olla vaikutusta sen tilanteeseen.

(35)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuottajien oman tuotannon niiden määrien perusteella, jotka oli tarkoitettu yhteisön vapaille markkinoille tai kytkösmarkkinoille näiden tuottajien käyttöön, sekä Eurostatista saatujen yhteisöön suuntautuvan tuonnin määrien perusteella.

(36)

Eurostatin osalta on huomattava, että kyseisiin tilastoihin voi sisältyä dihydromyrsenolin lisäksi muita tuotteita, sillä dihydromyrsenoli luokitellaan ex-alkuiseen CN-koodiin. Eurostatin tietoja vertailtiin näin ollen yhteisön tuotannonalan markkinatietoihin. Tämän seurauksena Japanista tapahtuvaa tuontia ei otettu huomioon, sillä sen katsottiin koostuvan kokonaisuudessaan muista tuotteista kuin dihydromyrsenolista, sillä kyseistä tuotetta ei tiedetä tuotettavan Japanissa. Muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuvan tuonnin osalta Eurostatin tilastot osoittautuivat melko tarkoiksi (ne eivät näyttäneet sisältävät merkittäviä määriä muita tuotteita kuin dihydromyrsenolia, mikä olisi olennaisesti vääristänyt kokonaiskuvaa), ja siksi näihin tietoihin ei tehty oikaisuja vahinko- ja syy-yhteysanalyysiä varten.

(37)

Tarkastelujakson alkupuoliskolla yhteisön dihydromyrsenolin markkinat olivat melko vakaat. Ne alkoivat kasvaa vuonna 2005, ja tutkimusajanjakson aikana ne saavuttivat tason, joka oli 23 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2003 eli noin 4 400 000 kilogrammaa.

(38)

Tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä nousi erittäin voimakkaasti vuonna 2004 eli yli 1 600 prosenttia. Se vielä lähes kaksinkertaistui vuonna 2005, mutta laski sitten tutkimusajanjakson aikana ja päätyi 2 963 prosenttia korkeammalle tasolle kuin tarkastelujakson alussa, eli tutkimusajanjakson aikana se oli noin 760 000 kilogrammaa, kun vuonna 2003 se oli ollut noin 25 000 kilogrammaa.

(39)

Keskimääräinen tuontihinta putosi lähes 20 prosenttia vuonna 2004, nousi alkuperäiselle tasolle vuonna 2005 ja nousi 11 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Kuten johdanto-osan 41 ja 42 kappaleesta on nähtävissä, tuontihinnat olivat huomattavasti yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmat tutkimusajanjakson aikana.

(40)

Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi lähes 17 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana eli 0,7 prosentista vuonna 2003 tutkimusajanjakson 17,3 prosenttiin. Merkittävä markkinaosuus saatiin vuonna 2004, mikä vastasi edellä kuvattua tuontimäärien nopeaa kasvua ja yhteisön vakaata kulutusta. Tutkimusajanjakson aikana intialaisten viejien markkinaosuus pieneni absoluuttisesti katsottuna 2,4 prosenttiyksikköä myyntimäärien kasvusta huolimatta. Kun muistetaan, että yhteisön kulutus kasvoi vain 23 prosenttia tarkastelujakson aikana, on kuitenkin ilmeistä, että Intiasta yhteisöön polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi paljon voimakkaammin jakson aikana.

(41)

Hinnan alittavuuden analysoinnissa verrattiin toisiinsa yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintoja ja yhteisön tuotannonalan hintoja suoraan verrattavissa olevien tuotetyyppien (puhtauden perusteella) painotettujen keskiarvojen perusteella tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotannonalan hinnat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle, ja niitä verrattiin tuonnin cif yhteisön rajalla -hintoihin, joihin oli lisätty tullit. Hintavertailu tehtiin samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja oli tarvittaessa oikaistu, ja niistä oli ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset.

(42)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien hintojen perusteella todetut hinnan alittavuuden marginaalit prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista ovat 5,8 prosenttia ja 7,4 prosenttia.

(43)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja seikkoja, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(44)

On muistettava, että yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen käyttö kytkösmarkkinoilla oli otettava huomioon vahinkoanalyysissä. Näin ollen tiettyjä vahinkoindikaattoreita tutkittiin keskittyen vapailla markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen, kun taas tiettyjä muita indikaattoreita voitiin tutkia järkevästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta (katso johdanto-osan 27–34 kappale).

(45)

Yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotanto kasvoi tarkastelujakson aikana 6 prosenttia. Se pysyi vakaana vuonna 2004, kasvoi vuonna 2005 vähän eli 2 prosenttia ja vielä 4 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Koska tuotantokapasiteetti pysyi vakaana, sen käyttöaste on hieman parantunut yhdessä kasvaneiden tuotantomäärien kanssa. Tutkimusajanjakson aikana kapasiteetin käyttöaste oli 73 prosenttia.

(46)

Varastot kasvoivat kokonaisuudessaan vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuoden 2004 huippu osui yksiin jäljempänä olevassa johdanto-osan 47 kappaleessa kuvatun myynnin äkillisen laskun kanssa. Tutkimusajanjaksolla varastot olivat 8 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2003.

(47)

Yhteisön tuotannonalan oman tuotannon myynti yhteisön vapailla markkinoilla laski äkillisesti 7 prosenttia vuonna 2004. Vuonna 2005 myynti palautui hieman alkuperäistä korkeammalle tasolle ja lisääntyi 19 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Koska kulutus oli lisääntynyt vuonna 2005 ja tutkimusajanjakson aikana (katso edellä oleva johdanto-osan 37 kappale), yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan vahvistanut markkina-asemaansa. Se päinvastoin tuskin säilytti markkinaosuutensa. Yhteisön tuotannon keskimääräiset myyntihinnat kuvastivat markkinoiden kehitystä. Ne putosivat jyrkästi vuonna 2004 eli 22 prosenttia, laskivat vielä 10 prosenttiyksikköä vuonna 2005 ja pysyivät suhteellisen vakaina tutkimusajanjaksolla.

(48)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus heikkeni voimakkaasti tarkastelujakson aikana. Vuonna 2003 saadun 12,3 prosentin voiton jälkeen yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen vapaille markkinoille tarkoitettu tuotanto muuttui vuonna 2004 erittäin tappiolliseksi, samansuuntaisesti edellä kuvatun myyntimäärien ja hintojen putoamisen kanssa. Vuonna 2005 tappiomarginaali kaksinkertaistui, ja tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonala teki tappiota lähes 17 prosenttia.

(49)

Investoinnit vähenivät merkittävästi tarkastelujakson aikana, ja tutkimusajanjaksolla ne olivat enää 7 prosenttia vuoden 2003 tasosta, mistä näkyy, että tuotannonalalla käytetään jo uudenaikaisia laitteita. Kuten edellä olevasta johdanto-osan 45 kappaleen taulukosta on nähtävissä, tuotantokapasiteettiin ei tehty investointeja, vaikka dihydromyrsenolin markkinoiden odotettiin säilyttävän kasvusuuntauksensa. Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna yhteisön tuotannonalan nettovoiton/-tappion ja sen tekemien investointien nettokirjanpitoarvon suhteena, kehittyi yhdenmukaisesti investointien ja voitto-/tappiomarginaalien kanssa. Tarkemmin sanottuna se väheni vuonna 2003 todetusta 13,7 prosentista – 26,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Samoin myös yhteisön tuotannonalan kassavirta heikkeni huomattavasti. Vuoden 2003 noin 1 300 000 euron suuruinen kassavirta kääntyi tutkimusajanjaksolla negatiiviseksi, ja oli yli 60 000 euroa. Kaikki nämä indikaattorit vahvistavat selkeästi sen, ettei yhteisön tuotannonala kyennyt saamaan pääomaa.

(50)

Yhteisön tuotannonala säilytti markkinaosuutensa, mutta kärsi kuitenkin merkittävät tappiot, joita seurasi muun muassa negatiivinen kassavirta. Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt markkinoiden kasvusta.

(51)

Samankaltaisen tuotteen tuotantoon osallistuvien yhteisön tuotannonalan työntekijöiden lukumäärä väheni tuotannon kasvusta huolimatta (katso edellä oleva johdanto-osan 45 kappale). Tutkimusajanjakson aikana työllisyys oli 15 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2003. Työvoiman kokonaiskustannukset ovat kuitenkin nousseet. Tarkemmin sanottuna ne nousivat 13 prosenttia vuonna 2004, pysyivät suhteellisen tasaisina vuonna 2005 ja laskivat hieman tutkimusajanjakson aikana, niin että ne olivat 6 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2003. Itse asiassa keskimääräiset työvoimakustannukset nousivat 24 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä nousu johtui inflaatiosta (noin 3 prosenttia vuosina 2004 ja 2005 Espanjassa) ja työllisyyden rakenteen muutoksista (suurempi koulutetun työvoiman osuus). Tuottavuus ilmaistuna tuotoksena työntekijää kohti vuodessa kasvoi 24 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson aikana.

(52)

Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien merkittävyydestä on todettava, että sen vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(53)

Ei ollut myöskään havaittavissa merkkejä siitä, että yhteisön tuotannonala olisi tutkimusajanjakson aikana ollut toipumassa aiemmin tapahtuneen polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

(54)

Tarkastelujakson aikana Intiasta polkumyynnillä tuleva halpatuonti kasvoi merkittävästi. Määrällisesti polkumyynnillä tapahtunut tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti lisääntyi noin 3 000 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Vastaavasti markkinaosuus yhteisön dihydromyrsenolimarkkinoista oli yli 17 prosenttia tutkimusajanjakson aikana, kun se oli vuonna 2003 vain 0,7 prosenttia.

(55)

Vaikka dihydromyrsenolin kulutus yhteisössä kasvoi 23 prosenttia tarkastelujakson aikana, yhteisön tuotannonala pystyi tutkimusajanjakson aikana saavuttamaan vain saman markkinaosuuden yhteisön markkinoilla kuin vuonna 2003; tämä johtuu varsinkin siitä, että yhteisön tuotannonalan tuotannon myynti kasvoi vuonna 2005 ja tutkimusajanjakson aikana. Kuten edellä oleva yhteisön tuotannonalan taloudellisten indikaattoreiden tarkastelu osoittaa, samanaikaisesti aiheutui suuria tappioita, minkä lisäksi sijoitetun pääoman tuotto heikkeni ja kassavirta oli negatiivinen. Vahinko näkyi käytännössä yhteisön tuotannonalan hintojen huomattavana alenemisena, mistä seurasi suoria ja huomattavia kielteisiä vaikutuksia kyseisten yritysten taloudelliseen tilanteeseen. Yhteisön tuotannonalan hinnat laskivat vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 4,55 eurosta 3,15 euroon. Tuotantokustannukset eivät kuitenkaan laskeneet hintojen laskua vastaavassa määrin. Yhteisön tuotannonala kääntyikin tappiolliseksi vuonna 2004, ja sille syntyi lisää tappioita dihydromyrsenolin myynnistä yhteisön markkinoilla vuonna 2005 ja tutkimusajanjakson aikana, jolloin myyntituotot juuri ja juuri kattoivat yhteisön tuotannonalan kiinteät kustannukset. Tällainen tilanne on luonnollisesti kestämätön pitkällä aikavälillä.

(56)

Kaikki edellä mainitut tekijät huomioon ottaen katsotaan alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(57)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, johtuiko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa olisi pidetty polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(58)

Tutkimuksessa paljastui, että Intiasta tuotu dihydromyrsenoli kilpailee suoraan yhteisön tuotannonalan tuottaman ja myymän dihydromyrsenolin kanssa, koska ne ovat samanlaiset kemiallisilta perusominaisuuksiltaan, keskenään vaihdettavissa ja koska niillä on samat jakelukanavat.

(59)

Asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin merkittävä kasvu (noin 3 000 prosenttia) sekä kyseisen tuonnin yhteisön markkinoilla saavuttaman markkinaosuuden merkittävä kasvu (noin 17 prosenttiyksikköä) tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa. Tähän heikkenemiseen sisältyi muun muassa yhteisön tuotannonalan hintatason putoaminen, mikä heikensi tuotannonalan taloudellisia tuloksia samalla jaksolla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat selvillä marginaaleilla, joten tuonnin voidaan perustellusti sanoa aiheuttaneen hintojen alenemisen, joka johti yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

(60)

Yksi osapuoli väitti, että monet tarkasteltavana olevan tuotteen valmistajat Intiassa ovat lopettaneet tuotteen valmistuksen, mikä on pienentänyt tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokapasiteettia Intiassa. Kyseinen osapuoli totesi, että Intiasta tapahtuva tuonti ei edellä mainituista syistä aiheuttanut yhteisön tuottajiin kohdistuvaa vahingon uhkaa. Tutkimuksessa todettiin, että osa edellä johdanto-osan 2 kappaleessa tarkoitetussa valituksessa mainituista tuottajista oli lopettanut dihydromyrsenolin tuotantonsa tutkimusajanjakson aikana; toisaalta tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että kapasiteettia oli lisätty. Ainakin yksi uusi intialainen dihydromyrsenolin tuottaja aloitti toiminnan vuonna 2005. Tästä syystä väite on hylättävä.

(61)

Koska voidaan selvästi vahvistaa toisaalta yhteisön tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavin hinnoin tapahtuneen polkumyynnin voimakkaan lisääntymisen ja toisaalta yhteisön tuotannonalan hintojen alenemisen ja taloudellisen tilanteen heikkenemisen samanaikaisuus, voidaan alustavasti päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaikutti ratkaisevasti yhteisön tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen.

(62)

Kuten edellä johdanto-osan 23–26 kappaleessa todetaan, yhteisössä on viisi samankaltaisen tuotteen tuottajaa; kahden niistä ei katsota kuuluvan yhteisön tuotannonalaan. Jäljempänä tarkastellaan, miten näiden kahden yrityksen myynnin määrä ja markkinaosuus kehittyivät. Varsinaisia lukuja ei luottamuksellisuussyistä voida ilmoittaa. Näin ollen tiedot esitetään ainoastaan indekseinä.

(63)

Muiden yhteisön tuottajien tuottaman dihydromyrsenolin myynti yhteisössä väheni 12 prosenttia tarkastelujaksolla. Vastaava markkinaosuus laski vielä merkittävämmin (28 prosenttia), koska markkinat laajenivat samalla jaksolla.

(64)

Edellä olevan perusteella voidaan alustavasti päätellä, että kahden muun yhteisön tuottajan toiminta ei aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(65)

Kuten edellä johdanto-osan 27–34 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonalan toiminta samankaltaisen tuotteen osalta käsittää muun muassa tuotteen käytön kytkösmarkkinoilla johdannaisten ja/tai tuoksujen ainesosien tuotannossa. Kuten edellä mainituissa johdanto-osan kappaleissa selostetaan, katsottiin aiheelliseksi jättää käyttö kytkösmarkkinoilla yhteisön tuotannonalalla huomiotta vahinkoindikaattoreiden tarkastelussa (tarkoituksenmukaisissa tapauksissa) ja tutkia sitä muiden tekijöiden, kuten yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon muiden mahdollisten syiden, yhteydessä.

(66)

Käyttö kytkösmarkkinoilla yhteisön tuotannonalalla väheni hieman tarkastelujakson aikana. Käyttö väheni 14 prosenttia vuonna 2004 ja vielä 14 prosenttiyksikköä vuonna 2005, minkä jälkeen se kasvoi tutkimusajanjakson aikana noin 240 000 kilogrammaan, joka on kuitenkin 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2003. Suhteellisina lukuina tarkasteltuna käyttö kytkösmarkkinoilla oli noin 10 prosenttia kokonaistuotantomäärästä, joskin vuosi 2005 oli poikkeus, sillä silloin vastaava luku oli 8 prosenttia.

(67)

Kun otetaan huomioon, että käyttö kytkösmarkkinoilla oli vain noin 10 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuotoksesta, edellä olevan perusteella voidaan alustavasti päätellä, että tällä kehityksellä ei voinut olla tuntuvaa osuutta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(68)

Yhteisön tuotannonalan vientitoiminta kasvoi jonkin verran määrällisesti tarkastelujakson aikana. Vientimyynnin määrä kasvoi 8 prosenttia vuonna 2004 ja vielä 12 prosenttiyksikköä vuonna 2005, minkä jälkeen se väheni tutkimusajanjakson aikana tasolle, joka oli 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Yksikköhinnat laskivat vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 26 prosenttia, kuten jäljempänä olevasta taulukosta ilmenee. On kuitenkin huomattava, että vientimyyntihinta laski vähemmän kuin myyntihinta yhteisössä ja että absoluuttisina lukuina tarkasteltuna vientimyyntihinta oli huomattavasti korkeampi kuin yhteisössä veloitettu myyntihinta.

(69)

Tämän vuoksi voidaan alustavasti päätellä, että yhteisön tuotannonalan vientitulokset eivät vaikuttaneet huomattavasti yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(70)

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tuontia muista kolmansista maista kuin Intiasta. On huomattava, että Eurostatin toimittamat tiedot Japanista tapahtuvasta tuonnista jätettiin tarkastelun ulkopuolelle edellä johdanto-osan 36 kappaleessa selostettujen syiden vuoksi. Tutkimuksessa ei tehty muita oikaisuja Eurostatin tietoihin.

(71)

Jäljempänä oleva taulukko osoittaa, että muista kolmansista maista tapahtuneen tuonnin määrä pieneni tarkastelujakson aikana. Vuosina 2004 ja 2005 tapahtuneen romahduksen jälkeen tuonti elpyi tutkimusajanjakson aikana tasolle, joka oli 4 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2003. Kehitys tapahtui selvästi samaan aikaan kuin kyseisen tuonnin hinnat nousivat vuosina 2004 ja 2005 ja laskivat sitten tutkimusajanjakson aikana. Absoluuttisesti mitattuna muista kolmansista maista tapahtuneen tuonnin hintataso ylitti merkittävästi Intiasta tapahtuneen tuonnin hintatason koko tarkastelujakson ajan (katso edellä oleva johdanto-osan 39 kappale). Muista kolmansista maista tapahtuneen tuonnin markkinaosuus yhteisön markkinoilla kehittyi samansuuntaisesti kuin tuonnin määrä ja markkinoiden kasvu; markkinaosuus väheni vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 22 prosenttia.

(72)

Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että tuonti muista kolmansista maista kuin Intiasta ei aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(73)

Yksi osapuoli väitti, että vahinko on itse aiheutettu, koska valituksen tekijät ovat riippuvaisia samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytettyjen pääasiallisten raaka-aineiden tuonnista, minkä vuoksi ne eivät ole kilpailukykyisiä verrattuina muihin tuottajiin yhteisössä tai jopa maailmanlaajuisesti. Kun tutkimuksessa verrattiin valituksen tekijöiden ja muiden yhteisön tuottajien ja jopa yhteistyössä toimineiden intialaisten tuottajien käyttämien pääasiallisten raaka-aineiden lähteitä ja hintoja, ei tullut ilmi sellaisia merkittäviä eroja, joilla voitaisiin perustella edellä mainittuja väitteitä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(74)

Edellä esitetyn perusteella voidaan vahvistaa, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko, jolle on tunnusomaista varsinkin myynnin yksikköhintojen lasku ja sitä seurannut taloudellisen tilanteen huomattava heikkeneminen, johtui asianomaisesta maasta peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Vaikka kytkösmarkkinoilla käyttö ja vientitoiminta saattoivat jossain määrin pahentaa yhteisön tuotannonalan tilannetta, ne eivät kuitenkaan olleet kehitykseltään sellaisia, että ne olisivat poistaneet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan vahingollisen tilanteen välisen syy-yhteyden.

(75)

Edellä esitetyssä tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, minkä perusteella voidaan vahvistaa, että kyseiset muut tekijät eivät muuta sitä tosiseikkaa, että tarkastellun vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(76)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että asianomaisesta maasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(77)

Komissio tutki, oliko alustavasti todetusta vahingollisesta polkumyynnistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden vuoksi toimenpiteiden toteuttaminen ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tätä varten mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin menettelyn osapuoliin samoin kuin toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutuksia tarkasteltiin kaikkien esitettyjen todisteiden perusteella perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(78)

Vahinkoanalyysi osoitti selvästi, että yhteisön tuotannonala kärsi polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän jyrkkä kasvu aiheutti viime vuosina voimakkaan hintojen alenemisen. Jotta yhteisön tuotannonala säilyttäisi markkina-asemansa ja myynnin määrän vapailla markkinoilla – mikä on ratkaisevaa tuotantokustannusten kannalta – sen on pakko myydä hinnoin, jotka tuskin kattavat kiinteät kustannukset.

(79)

Ilman toimenpiteiden käyttöönottoa yhteisön tuotannonalan asema ei olisi pitkällä aikavälillä kestävä. Vaikka dihydromyrsenolin tuotanto työllistää suoraan varsin vähän henkilöstöä, tuotantoon kohdistuvat kielteiset vaikutukset sijoittuisivat suurelta osin yhdelle Espanjan alueelle, jonne valtaosa yhteisön tuotannosta on keskittynyt. Jos toimenpiteitä otetaan käyttöön ja tuontihinta palautetaan polkumyynnin poistavalle tasolle, yhteisön tuotannonala kykenisi kilpailemaan hyvän kauppatavan mukaisissa olosuhteissa asianmukaisen kilpailuedun perusteella. Voidaan odottaa, että yhteisön tuotannonalan myynnin määrät kasvaisivat ja että yhteisön tuotannonala voisi hyötyä suurtuotannon eduista. Lisäksi on odotettavissa, että yhteisön tuotannonala käyttää hyödykseen sen, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi tapahtuva hinnankorotusten estyminen poistuu, ja nostaa kohtuudella omia myyntihintojaan, varsinkin kun otetaan huomioon, että ehdotetuilla toimenpiteillä ehkäistään tutkimusajanjakson aikana havaittu hintojen alittavuus. Oletettu myönteinen kehitys antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa kriittistä taloudellista tilannettaan.

(80)

Toimenpiteiden käyttöönotto on siis selvästi yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, dihydromyrsenolin tuotanto yhteisössä voi lakata tai seurauksena voi olla jopa tuotantoyksiköiden sulkemisia.

(81)

Kuluttajajärjestöjä ei ole ilmoittautunut, eivätkä ne ole toimittaneet tietoja perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että dihydromyrsenolia käytetään ainoastaan raaka-aineena tai ainesosana muiden väli- tai lopputuotteiden valmistuksessa (katso johdanto-osan 11 ja 28 kappale), analyysissä on rajoituttu tarkastelemaan toimenpiteitten vaikutuksia tuotteen käyttäjiin. Dihydromyrsenolia käytetään tavallisesti puhdistusaineissa, saippuan hajusteissa ja tietyissä tuoksuissa. Käyttöaloina ovat toisin sanoen pyykinpesu- ja kodinhoitotuotteet, kauneudenhoitotuotteet sekä henkilökohtaisen hygienian hoitoon tarkoitetut tuotteet. Kyselylomake lähetettiin kolmelletoista tiedossa olleelle dihydromyrsenolin käyttäjälle yhteisössä sekä neljälle aromi- ja hajusteaineyhdistykselle. Komissio pyysi muiden tietojen lisäksi myös kommentteja siitä, olisiko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön etujen mukaista ja kuinka nämä toimenpiteet vaikuttaisivat käyttäjiin.

(82)

Kyselylomakkeisiin saatiin yksi vastaus eräältä valmistajalta, joka valmistaa useita pyykinpesu- ja kodinhoitotuotteita sekä henkilökohtaisen hygienian hoitoon tarkoitettuja tuotteita. Vastauksessa korostettiin, että tutkimuksen kohteena oleva tuote edustaa vain pientä osuutta kaikista väli- ja lopputuotekäytöistä. Yritys ei sitä paitsi käyttänyt Intiasta peräisin olevaa dihydromyrsenolia, joten se ei voinut toimittaa täydellisiä tietoja. Kyseinen käyttäjä kuitenkin oletti, että toimenpiteiden käyttöönotosta voisi seurata toimitusvaikeuksia ja hintojennousuja, mikä puolestaan voisi pitkällä aikavälillä johtaa hintasyistä tehtäviin muutoksiin tuoksujen koostumuksessa. Eräs toinen käyttäjä otti yhteyttä komissioon ja ilmoitti, ettei se käytä Intiasta peräisin olevaa dihydromyrsenolia. Yritys ei ottanut kantaa mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksiin. Yhdistyksiltä ei saatu kannanottoja.

(83)

Saatujen kannanottojen osalta tutkimuksessa todettiin, että dihydromyrsenolin toimituksissa ei ole kohtuudella odotettavissa vaikeuksia, sillä yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli vain 73 prosenttia tutkimusajanjakson aikana (katso edellä oleva johdanto-osan 45 kappale). Dihydromyrsenolia tuotetaan Intian lisäksi monissa muissa kolmansissa maissa. Ei ole myöskään odotettavissa tuntuvia hintojennousuja, sillä polkumyyntimarginaalit ovat tutkimuksen mukaan vähäiset. Kun otetaan huomioon tämä sekä dihydromyrsenolin vähäiset kustannusvaikutukset jatkojalostustuotteisiin, voidaan päätellä alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole huomattavaa vaikutusta yhteisön käyttäjien tilanteeseen.

(84)

Tutkimuksessa otettiin yhteyttä 27:ään tiedossa olevaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuojaan/kauppiaaseen yhteisössä. Kolme kyseisistä yrityksistä ilmoitti komissiolle, että ne eivät tuo dihydromyrsenolia Intiasta. Kyselylomakkeeseen saatiin lopulta vastaukset vain kahdelta sellaiselta tuojalta, jotka eivät ole etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin. Toinen tuojista ilmoitti lopettaneensa dihydromyrsenolin tuonnin Intiasta tutkimusajanjakson aikana, koska sen toimittaja oli päättänyt myydä tuotetta yksinomaan tiettyjen muiden jakelijoiden kautta. Kyseinen tuoja ei ottanut kantaa toimenpiteiden todennäköisiin vaikutuksiin, koska ne eivät ilmeisesti enää koskisi sitä. Toisen yhteistyössä toimivan tuojan tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen myynti yhteisössä oli alle 20 prosenttia yrityksen kokonaisliikevaihdosta, ja sen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista Intiasta oli melko vähäinen. Yritys ei ottanut erityisemmin kantaa siihen, miten mahdolliset toimenpiteet todennäköisesti vaikuttaisivat yrityksen omaan liiketoimintaan. Se totesi ainoastaan, että olivatpa toimenpiteet minkä luonteisia tahansa, intialaiset tuottajat mukautuisivat niihin parantamalla tehokkuuttaan, kun taas yhteisön tuottajat voisivat saamansa suojan ansiosta jatkaa tehotonta tuotantoaan eikä niiden olisi pakko tehdä uudelleenjärjestelyjä. Tältä osin on viitattava johdanto-osan 79 kappaleeseen ja huomautettava, että polkumyyntitoimenpiteet johtaisivat vastoin edellä olevia väitteitä siihen, että yhteisön tuotannonala voisi lisätä myynnin määrää ja parantaa kriittistä taloudellista tilannettaan; toimenpiteet antaisivat toisin sanoen mahdollisuuden parantaa tuotannon tehokkuutta. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(85)

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat sekä varsinkin yhteisön etuyhteydettömien tuojien/kauppiaiden yhteistyön vähäisyys, voidaan päätellä alustavasti, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei olisi ratkaisevia haitallisia vaikutuksia niiden tilanteeseen.

(86)

Edellä esitetty tarkastelu osoitti, että toimenpiteiden käyttöönotto on yhteisön edun mukaista, koska toimenpiteiden odotetaan rajoittavan polkuhinnoilla tapahtuvan tuonnin suurta määrää ja poistavan kyseisen tuonnin hinnan alittavuuden, millä on osoitettu olevan huomattava kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Toimenpiteistä odotetaan olevan etua myös muille yhteisön tuottajille.

(87)

Tarkastelu osoitti lisäksi, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei todennäköisesti ole huomattavia vaikutuksia käyttäjiin.

(88)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön etuyhteydettömien tuojien/kauppiaiden yhteistyö oli vähäistä, niiden etua oli mahdotonta tarkastella perusteellisesti. Voidaan kuitenkin päätellä, että kyseiset toimijat päättivät kieltäytyä yhteistyöstä tutkimuksessa, koska Intiasta tapahtuvaa dihydromyrsenolin tuontia koskevien toimenpiteiden käyttöönotto ei vaikuttaisi huomattavasti niiden toimintaan.

(89)

Kaiken kaikkiaan katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto eli vahingollisen polkumyynnin lopettaminen antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa taloudellista tilannettaan ja säilyttää toimintansa ja että kielteiset vaikutukset, joita niillä saattaa olla joillekin muille yhteisön taloudellisille toimijoille, eivät ole suhteettomia verrattuna yhteisön tuotannonalan saavuttamiin etuihin.

(90)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei tässä tapauksessa ole olemassa pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien käyttöönotosta.

(91)

Polkumyyntiä, siitä johtuvaa vahinkoa ja yhteisön etua koskevat alustavat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön Intiasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(92)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä pitäisi voida taata yhteisön tuotannonalalle mahdollisuus kattaa kustannuksensa ja saada sellainen ennen veroja laskettu myyntivoitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(93)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin alustavasti, että 5 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Vuonna 2003 eli ennen Intiasta peräisin olevan polkumyynnin voimakasta lisääntymistä yhteisön tuotannonala sai 12,3 prosenttia voittoa myydessään samankaltaista tuotetta vapailla markkinoilla (katso edellä oleva johdanto-osan 48 kappale). Katsottiin kuitenkin aiheelliseksi oikaista tätä voittoprosenttia, jotta siinä otettaisiin huomioon se, että yhteisön ja maailman laajuiset dihydromyrsenolin markkinat ovat kasvaneet, että on lisätty kapasiteettia ja että tämän seurauksena yleinen hintataso on – polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin esiintymisestä huolimatta – hieman laskenut, kun taas yksikkökohtaiset tuotantokustannukset ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Ei vaikuttanut riittävän perustellulta, että voitto olisi noin 12 prosentin suuruinen tilanteessa, jossa polkumyyntiä ei esiinny; 5 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia pidettiin sen sijaan sopivampana määränä kyseisessä tilanteessa.

(94)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tulokseksi saatu hinnanero ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä cif-tuontiarvosta. Nämä erot olivat molempien yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien osalta korkeammat kuin polkumyyntimarginaalit.

(95)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti katsotaan, että yhteistyössä toimiville vientiä harjoittaville tuottajille olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit todettujen polkumyyntimarginaalien suuruisina.

(96)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, minkä vuoksi katsottiin aiheelliseksi, että muiden yritysten, jotka olivat kieltäytyneet yhteistyöstä tutkimuksessa, polkumyyntimarginaali vahvistetaan sille tasolle, joka oli yhteistyössä toimineille yrityksille määritetyistä polkumyyntimarginaaleista korkeampi (katso edellä oleva johdanto-osan 22 kappale). Jäännöstulliksi vahvistetaan tämän vuoksi 7,5 prosenttia.

(97)

Väliaikaisten polkumyyntitullien olisi edellä mainituin perustein oltava suuruudeltaan seuraavat:

(98)

Tässä asetuksessa yritykselle vahvistettava yksilöllinen polkumyyntitulli määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Siinä on siten otettu huomioon tutkimuksessa todettu yritystä koskeva tilanne. Kyseistä tullia voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, kyseisen yrityksen eli tarkoin määrätyn oikeussubjektin tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa tätä tullia, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(99)

Kaikki tämän yrityskohtaisen polkumyyntitullin soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(100)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Viimeksi mainittuja yrityksiä pyydetään kuitenkin esittämään perusasetuksen 11 artiklan mukainen tarkastelupyyntö, kun ne täyttävät kyseisen artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt vaatimukset, jotta niiden tilannetta voitaisiin tarkastella yksilöllisesti.

(101)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/20

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 1623/2000 (2) 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään viinin väkevöittämiseen käytettyä rypäleen puristemehua koskeviin järjestelyihin liittyvästä poikkeuksesta, joka koskee muualta kuin CIII a- ja CIII b -viininviljelyvyöhykkeiltä tulevaa rypäleen tiivistemehua. Poikkeus päättyy viinivuoden 2006/2007 lopussa. Ennen kyseisen tukijärjestelyn perusteellisempaa muuttamista viinivuodelle 2008/2009 suunnitellun viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen yhteydessä poikkeusta olisi jatkettava viinivuoden 2007/2008 loppuun asti.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1623/2000 52 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään viinivuosiksi 2001/2002–2006/2007 poikkeuksesta sellaisista rypäleistä saatujen viinien tislausjärjestelmään, jotka on luokiteltu samanaikaisesti sekä viininvalmistukseen käytettäviin rypälelajikkeisiin että alkuperämerkinnällä varustettujen viinistä tislattujen alkoholijuomien valmistukseen käytettäviin rypälelajikkeisiin. Poikkeus koskee ”tavanomaisesti viiniytettyä määrää”. Ennen kyseisen järjestelmän perusteellisempaa muuttamista viinivuodelle 2008/2009 suunnitellun viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen yhteydessä poikkeusta olisi jatkettava viinivuoden 2007/2008 loppuun asti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1623/2000 63 a artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määritellään tuotannon prosenttiosuus, jolla tuottajat voivat osallistua viinin tislaukseen juotavaksi tarkoitetuksi alkoholiksi. On tarpeen määritellä kyseinen prosenttiosuus viinivuodeksi 2007/2008.

(4)

Sen vuoksi on syytä muuttaa asetusta (EY) N:o 1623/2000.

(5)

Koska seuraava viinivuosi alkaa 1 päivänä elokuuta 2007, tätä asetusta olisi sovellettava kyseisestä päivämäärästä alkaen.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa oleva ilmaisu ”viinivuosina 2003/2004–2006/2007” ilmaisulla ”viinivuosina 2003/2004–2007/2008”.

2)

Korvataan 52 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa oleva ilmaisu ”viinivuosina 2001/2002–2006/2007” ilmaisulla ”viinivuosina 2001/2002–2007/2008”.

3)

Korvataan 63 a artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeinen virke seuraavasti:

”Viinivuosien 2004/2005, 2005/2006, 2006/2007 ja 2007/2008 osalta prosenttiosuudeksi vahvistetaan 25 prosenttia.”

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/22

(1)

ICES-alueiden II a ja IV (EY:n vedet) kilohailikannan saalisrajoituksista säädetään väliaikaisesti asetuksen (EY) N:o 41/2007 liitteessä I A.

(2)

Mainitun asetuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi tarkistaa saalisrajoituksia vuoden 2007 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kerättyjen tieteellisten tietojen perusteella.

(3)

Vuoden 2007 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kerättyjen tieteellisten tietojen perusteella kilohailin saalisrajoituksia asianomaisilla alueilla olisi mukautettava.

(4)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 41/2007 liitettä I A olisi muutettava.

(5)

Koska kilohaili on lyhytikäinen laji, saalisrajoitukset olisi pantava täytäntöön mahdollisimman pian, jotta voidaan välttää kannan mahdolliseen liikakalastukseen johtavat viiveet.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/24

(1)

Vuoden 2007 yhdistetyssä nimikkeistössä, josta säädetään tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 (2), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1549/2006 (3), muutettiin eräiden tuotteiden yhdistetyn nimikkeistön koodeja (CN-koodeja). Joihinkin näistä CN-koodeista viitataan asetuksen (EY) N:o 2037/2000 liitteessä IV, joka koskee otsonikerrosta heikentäviä aineita ja otsonikerrosta heikentäviä aineita sisältäviä seoksia. Näin ollen kyseistä liitettä olisi mukautettava. Koska muutoksia on monta, liite on selkeyden vuoksi korvattava kokonaisuudessaan.

(2)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 2037/2000 olisi muutettava.

(3)

Koska asetus (EY) N:o 1549/2006 tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2037/2000 18 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/26

(1)

Sokerimarkkinoiden tilanteen yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla huomioon ottaen olisi avattava markkinointivuoden 2007/2008 loppuun saakka valkoisen sokerin vientiä koskeva pysyvä tarjouskilpailu, joka maailmanmarkkinahintojen mahdolliset heilahtelut huomioon ottaen antaa mahdollisuuden vientitukien vahvistamiseen.

(2)

Olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa vahvistettuja sokerin vientitukien vahvistamiseen käytettävää tarjouskilpailumenettelyä koskevia yleisiä sääntöjä.

(3)

Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden yhteisöön jälleentuonnista aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maiden osalta vientitukea.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 ja 33 artiklan mukaan vientitukia voidaan myöntää kattamaan kilpailukyvyn erot yhteisön ja kolmansien maiden viennin välillä. Yhteisön vienti tiettyihin lähellä sijaitseviin määräpaikkoihin ja kolmansiin maihin, jotka myöntävät yhteisön tuotteille tuonnin etuuskohtelun, on nykyään erityisen edullisessa kilpailuasemassa. Tästä syystä kyseisiä määräpaikkoja koskevat vientituet olisi poistettava.

(5)

Toimenpiteen erityisluonteen takia olisi vahvistettava pysyvän tarjouskilpailun yhteydessä annettavia vientitodistuksia koskevat asianmukaiset säännökset, jotka koskevat erityisesti todistusten myöntämisen määräaikaa, voimassaoloaikaa, vakuuden määrää sekä määrää, jonka osalta todistuksesta johtuva vientivelvoite täytetään. Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (2) säännöksiä samoin kuin maataloustuotteiden vientimaksujen soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 19 päivänä tammikuuta 1989 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 120/89 (3) säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava edelleen.

(6)

Tämän asetuksen säännöksillä korvataan elokuusta 2007 alkaen osittaisten tarjouskilpailujen osalta valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientitukien vahvistamiseksi markkinointivuodeksi 2006/2007 28 päivänä kesäkuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 958/2006 (4). Mainittu asetus olisi avoimuuden ja oikeudellisen selkeyden vuoksi kumottava 1 päivästä elokuuta 2007.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

alkaa 1 päivänä elokuuta 2007;

b)

päättyy 9 päivänä elokuuta 2007 kello 10.00 Brysselin aikaa.

a)

alkaa ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun edellistä osittaista tarjouskilpailua koskeva määräaika on päättynyt;

b)

päättyy kello 10.00 Brysselin aikaa:

a)

Tarjouksessa on oltava

b)

Ennen tarjousten tekemiselle asetetun määräajan päättymistä esitetään todiste siitä, että tarjouksen tekijä on asettanut tarjouksessa ilmoitetun vakuuden.

c)

Vietävä määrä koskee vähintään 250:tä tonnia valkoista sokeria.

d)

Tarjoukseen sisältyy tarjouksen tekijän ilmoitus, jossa tämä sitoutuu tarjouskilpailun voittaessaan hakemaan 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa vientitodistuksen tai vientitodistukset vietäville valkoisen sokerin määrille.

e)

Tarjoukseen sisältyy tarjouksentekijän ilmoitus, jossa tämä vahvistaa, että vietävä tuote on laadultaan virheetöntä, aitoa ja kauppakelpoista CN-koodiin 1701 99 10 kuuluvaa valkoista sokeria.

f)

Tarjoukseen sisältyy tarjouksentekijän ilmoitus, jossa tämä sitoutuu tarjouskilpailun voittaessaan

a)

päätös on tehtävä vientituen enimmäismäärästä kyseisten tarjousten tekemiselle asetetun määräajan päättymispäivänä;

b)

tarjouskilpailun ratkaisun on koskettava koko sitä tavaramäärää, josta tarjous on tehty, tai tiettyä osaa siitä.

a)

tarjouksentekijöiden osalta siltä määrältä, jota koskeva tarjouskilpailu on jätetty ratkaisematta;

b)

niiden tarjouskilpailun voittajien osalta, jotka eivät ole hakeneet kyseistä vientitodistusta 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, 10 euron määrältä 100 kilogrammaa valkoista sokeria kohden;

c)

tarjouskilpailun voittajien osalta siltä määrältä, jonka osalta nämä ovat täyttäneet asetuksen (EY) N:o 1291/2000 31 artiklan b alakohdassa ja 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun, tämän asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta todistuksesta johtuvan vientivelvoitteen asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklassa säädetyin edellytyksin.

a)

joko tarjouksista otetaan huomioon osa jokaisessa tarjouksessa olevasta kokonaismäärästä;

b)

tai kunkin tarjouskilpailun osalta erikseen vahvistettavaan enimmäistonnimäärään asti;

c)

arpomalla.

a)

tarjouskilpailua koskeva viite;

b)

vietävä valkoisen sokerin määrä;

c)

euroina ilmaistu vientituen määrä, joka myönnetään 100 kilogrammalta valkoista sokeria b alakohdassa tarkoitetun määrän osalta.

a)

seuraavalla viikolla pidettävän osittaisen tarjouskilpailun alkamispäivää edeltävänä viimeisenä työpäivänä;

b)

seuraavan viikon viimeisenä työpäivänä, jollei kyseisellä viikolla järjestetä osittaista tarjouskilpailua.

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/31

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Tullikoodeksikomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/33

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/35

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Tullikoodeksikomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/37

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Tullikoodeksikomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/39

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voin ja kerman markkinoiden interventiotoimenpiteiden osalta 16 päivänä joulukuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2771/1999 (2) 21 artiklan mukaisesti interventioelimet ovat saattaneet pysyvällä tarjouskilpailulla myyntiin tietyt hallussaan olleet voin määrät.

(2)

Kussakin yksittäisessä tarjouskilpailussa saadut tarjoukset huomioon ottaen on asetuksen (EY) N:o 2771/1999 24 a artiklan mukaisesti vahvistettava vähimmäismyyntihinta tai tehtävä päätös tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Saadut tarjoukset huomioon ottaen olisi vahvistettava vähimmäismyyntihinta.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/40

(1)

Päätöksen kohteena olevat yritykset osallistuivat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan jatkuvaan ja yhtenäiseen rikkomiseen vahvistamalla tienpäällystebitumin hinnat Alankomaissa.

(2)

Bitumia saadaan polttoaineen tuotannon sivutuotteena. Tavallisesti sitä saadaan tiettyjen raskaiden raakaöljyjen tislauksen yhteydessä. Erilaisilla raakaöljyillä ja jalostustoiminnoilla saadaan aikaan erilaisia bitumilajeja, joita voidaan edelleen muokata lisäämällä polymeerejä parantamaan suorituskykyä. Bitumia käytetään pääasiassa asfaltin valmistamisessa, jossa sen tehtävänä on liittää yhteen muita ainesosia. Jäljelle jäävä osa bitumin tuotannosta käytetään erilaisiin teollisiin sovelluksiin.

(3)

Tämän päätöksen kohteena oleva tuote on tienrakennukseen käytettävä bitumi ja vastaavat sovellukset. Siihen viitataan myös tunkeuman eli kovuusluokan mukaan, tie- tai asfalttibitumina. Tässä siihen viitataan tienpäällystebitumina.

(4)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kartelliin kuului Alankomaiden alue. Kartellin suuruudeksi arvioitiin noin 62 miljoonaa euroa vuonna 2001, joka oli viimeinen kokonainen vuosi, jolloin rikkomista esiintyi. Järjestelyjen erityispiirteenä oli, että tavanomaisesta poiketen kilpailunvastaista yhteistyötä ei ollut pelkästään myyjien kesken vaan myyjät ja ostajat toimivat yhdessä. Kartelliin osallistui kahdeksan tienpäällystebitumin yhdeksästä toimittajasta ja kuusi (nyt viisi) suurinta tienrakennusyritystä tuotteen ostajina.

(5)

Jäljempänä mainitut yritykset, joille päätös on osoitettu, osallistuivat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan jatkuvaan ja yhtenäiseen rikkomiseen Alankomaissa. Toiminnan pääasiallisena ominaisuutena oli, että toimittajat ja ostajat sopivat yhdessä kyseisen tuotteen hinnoista ja hinnanalennuksista.

(6)

Nämä yritykset ja niiden oikeushenkilöt, jotka mainittuina ajanjaksoina osallistuivat rikkomiseen (jotkut niistä ovat vastuussa emoyhtiön ominaisuudessa), on lueteltu seuraavassa. On syytä huomata, että tiettyjen yritysten kohdalla päätös on osoitettu useammalle kuin yhdelle oikeushenkilölle:

(7)

Kilpailunvastaisen yhteistyön käytäntö voidaan luokitella tienpäällystebitumin hinnan vahvistamiseksi toimittajien välillä, tärkeimpien ostajien välillä sekä kyseisten toimittajien ja ostajien välillä.

(8)

Todisteet kartellin toiminnasta kattavat jakson 1. huhtikuuta 1994–15. huhtikuuta 2002 ja liittyvät keskeisesti siihen, että yritykset vahvistivat säännöllisesti yhdessä tienpäällystebitumin myyntiä ja ostoa varten Alankomaissa bruttohinnan, yhtenäisen alennuksen bruttohinnasta mukana olleille tienrakentajille ja pienemmän enimmäisalennuksen bruttohinnasta muille tienrakentajille.

(9)

Komissio katsoo, että koko valmistelevien ja yhteisten kokousten järjestelmä, joka johti Alankomaissa sopimuksiin tienpäällystebitumin bruttohinnoista ja hinnanalennuksista bitumin toimittajien ryhmän ja tienrakentajien ryhmän välillä, on osa samaa järjestelyä, joka muodostaa yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan yhden rikkomisen.

(10)

Sakon perusmäärä määritellään rikkomisen vakavuuden ja keston mukaisesti.

(11)

Arvioidessaan rikkomisen vakavuutta komissio ottaa huomioon rikkomisen luonteen, sen todellisen vaikutuksen markkinoihin, jos se on määritettävissä, ja merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koon.

(12)

Otettuaan huomioon rikkomisen luonteen ja sen, että rikkomisella on täytynyt olla vaikutuksia ja että se on kattanut merkittävän osan yhteismarkkinoita, komissio katsoo, että yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, ovat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa erittäin vakavalla tavalla.

(13)

Kun on kyse erittäin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, todennäköisten sakkojen porrastaminen mahdollistaa yritysten erilaisen kohtelun, jotta voidaan ottaa huomioon rikkomiseen syyllistyneiden yritysten todelliset taloudelliset mahdollisuudet haitata kilpailua merkittävästi. Tällainen on erityisen tarpeellista silloin, kuten tässä tapauksessa, kun rikkomiseen osallistuneiden yritysten markkinaosuudet poikkeavat huomattavasti toisistaan.

(14)

Yritykset on jaettu kuuteen luokkaan sen suhteellisen painoarvon perusteella, joka niillä oli merkityksellisillä markkinoilla vuonna 2001. Se oli viimeinen kokonainen vuosi, jolloin yritykset osallistuivat rikkomiseen.

(15)

Komissio toteaa, että tässä menettelyssä tilikautena 2005, joka on viimeisin tätä päätöstä edeltävä tilikausi, yritysten maailmanlaajuiset liikevaihdot olivat seuraavat: Shell 246 miljardia euroa, BP 203 miljardia euroa, Total 143 miljardia euroa ja Kuwait Petroleum 37 miljardia euroa. Kaikkien muiden yritysten maailmanlaajuiset liikevaihdot olivat alle 10 miljardia euroa.

(16)

Komissio katsoo, että kerrointa ei tarvita sakon riittävän estävän vaikutuksen varmistamiseksi niiden yritysten osalta, joiden maailmanlaajuiset liikevaihdot olivat alle 10 miljardia euroa. Komissio harkitsee asianmukaisen kertoimen soveltamista vain Shellin, BP:n, Totalin ja Kuwait Petroleumin osalta määrättävään sakkoon.

(17)

Yksilöityä kerrointa sovelletaan kuhunkin yritykseen sen harjoittaman rikkomisen keston mukaisesti, joka vaihtelee 1,5 ja 8 vuoden välillä (ks. edellä 6 kohta).

(18)

Syyllistyessään tähän rikkomiseen Shell oli jo ollut komission aikaisempien kartellikieltopäätösten kohteena (1). Uusiminen on raskauttava seikka, mikä oikeuttaa Shellille määrättävän sakon perusmäärän korottamisen 50 prosentilla.

(19)

Tarkastusten aikana KWS kieltäytyi alistumasta tutkimukseen, mikä sai tarkastajat turvautumaan kansallisten kilpailuviranomaisten ja poliisin apuun. Komissio katsoo, että estäminen on raskauttava seikka, mikä oikeuttaa KWS:lle määrättävän sakon perusmäärän korottamisen 10 prosentilla.

(20)

Bitumin toimittajien ryhmästä Shell ja bitumin ostajien ryhmästä KWS kantavat erityisen vastuun kartellin käynnistäjinä ja johtajina. Ne olivat kartellin toiminnassa liikkeelle paneva voima. Tämä osallisuus oikeuttaa Shellille ja KWS:lle määrättävän sakon perusmäärän korottamisen 50 prosentilla.

(21)

Asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 23 artiklan 2 kohdassa säädetään yrityksille määrättävästä sakosta, joka on enintään 10 prosenttia liikevaihdosta. Tätä rajaa sovelletaan sakkoihin, jotka on laskettu seuraaville yrityksille: Esha (Esha Holding BV, Smid & Hollander BV ja Esha Port Services Amsterdam BV) sekä Klöckner Bitumen BV.

(22)

BP oli ensimmäinen yritys, joka ilmoitti komissiolle bitumialan kartellista Alankomaissa, ja komissio myönsi BP:lle ehdollisen vapautuksen sakoista tiedonannon 15 kohdan mukaisesti. BP on tehnyt koko komissiossa toteutetun hallintomenettelyn ajan kaikin tavoin yhteistyötä, joka on ollut jatkuvaa ja nopeaa. BP lopetti osallistumisensa epäiltyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun se toimitti sakoista vapauttamisesta tai sakkojen lieventämisestä annetussa tiedonannossa tarkoitetut todisteet, eikä se ole painostanut muita yrityksiä osallistumaan kilpailusääntöjen rikkomiseen. Näin ollen BP:lle voidaan myöntää täysi vapautus sakoista.

(23)

Kuwait Petroleum oli seuraava yritys, joka otti yhteyttä komissioon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon mukaisesti, ja se oli ensimmäinen yritys, joka täytti tiedonannon 21 kohdan edellytykset. Kuwait Petroleumin toimittamat todisteet olivat luonteeltaan sellaisia, että ne lisäsivät komission mahdollisuuksia todistaa kyseessä olleet tosiseikat, ja sen vuoksi ne antoivat merkittävää lisäarvoa komission hallussa jo olleisiin todisteisiin verrattuna. Tämä lisäarvo oli merkittävä, koska se vahvisti olemassa olevat tiedot ja yhdessä komission jo hallussa olleiden tietojen kanssa auttoi komissiota todistamaan rikkomisen tapahtuneen. BP ei osallistunut säännöllisesti bitumia koskeviin neuvotteluihin ostajien kanssa, ja Kuwait Petroleum antoi ensimmäisenä suoria todisteita tästä keskeisestä osasta kartellin toiminnassa. Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon mukaisesti Kuwait Petroleumin sakkoa voidaan lieventää 30–50 prosenttia.

(24)

Kuwait Petroleumille määrättävän sakon täsmällisen lievennyksen laskemiseksi on otettava huomioon Kuwait Petroleumin tekemä hakemus lievennyksestä ja yhtiön sen jälkeen toimittamat lisätodisteet, joiden yksityiskohtien ansiosta komissio kykeni todistamaan kyseiset tosiseikat. On kuitenkin otettava huomioon myös se, että yhtiö teki hakemuksen yli 11 kuukautta komission tekemien tarkastusten jälkeen ja vasta sen jälkeen, kun komissio oli lähettänyt osapuolille pyynnön saada tapahtumista yksityiskohtaisia tietoja. Komissio suhtautuu vakavasti siihen, että Kuwait Petroleum korjaili myöhemmin tiettyjä tärkeitä lausuntojaan, joita se oli antanut ExxonMobilin väitetystä osallisuudesta kartelliin, eikä niitä voitu käyttää todisteina kyseistä yritystä vastaan. Komissio päättelee, että Kuwait Petroleumille voidaan myöntää 30 prosentin lievennys siitä sakosta, joka sille muutoin olisi määrätty.

(25)

Myös Shell teki hakemuksen tiedonannon B jakson mukaisesti, mutta sille ei myönnetä lievennystä puuttuvan merkittävän lisäarvon vuoksi.

(26)

Nynäs ja Total väittävät toimittaneensa vapaaehtoisesti komissiolle tietoja, jotka osoittivat niiden osallistuneen kartellin toimintaan. Komissio kuitenkin katsoo, että kyseiset tiedot eivät tarjoa sellaista merkittävää lisäarvoa, jonka perusteella komissio lieventäisi sakkoa.

(27)

Wintershall väittää, että BP:n sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen tulisi kattaa myös se. Wintershall on kuitenkin edelleen BP:stä erillinen yritys, ja juuri BP eikä Wintershall päätti hakea sakoista vapauttamista.

(28)

Seuraavat yritykset rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklaa säännöllisesti vahvistamalla yhdessä tienpäällystebitumin myyntiä ja ostoa varten Alankomaissa bruttohinnan, yhtenäisen alennuksen bruttohinnasta mukana olleille tienrakentajille ja pienemmän enimmäisalennuksen bruttohinnasta muille tienrakentajille:

(29)

Edellä esitetyn rikkomisen mukaisesti määrätään seuraavat sakot:

(30)

Edellä lueteltujen yritysten on lopetettava heti 28 kohdassa tarkoitettu rikkominen, jos näin ei ole vielä tapahtunut. Yritysten on pidätyttävä vastedes harjoittamasta edellä mainitun rikkomisen kaltaista toimintaa ja toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on samanlaisia tai vastaavia tavoitteita tai vaikutuksia.

(31)

Päätöksen julkinen toisinto on saatavilla todistusvoimaisilla kielillä kilpailun pääosaston Internet-sivuilla osoitteessa http://ec.europa.eu/comm/competition/index_en. html

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/45

(1)

Komissio ilmoitti 11 päivänä marraskuuta 2006Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Intiasta peräisin olevan dihydromyrsenolin, jonka puhtausaste on vähintään 93 painoprosenttia ja joka yleensä luokitellaan CN-koodiin ex 2905 22 90, yhteisöön tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta.

(2)

Tukien vastainen menettely aloitettiin perusasetuksen 10 artiklan mukaisesti seuraavien yhteisön tuottajien 29 päivänä syyskuuta 2006 jättämän valituksen perusteella: Destilaciones Bordas Chinchurreta SA ja Sensient Fragrances SA, jäljempänä ’valituksen tekijät’, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia yhteisön dihydromyrsenolin kokonaistuotannosta. Valitus sisälsi alustavaa näyttöä mainitun tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuvan merkittävän vahingon olemassaolosta, mikä katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireillepanosta Intian viranomaisille, vientiä harjoittaville Intian tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden järjestöille sekä valituksen tekijöille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Valituksen tekijät peruuttivat virallisesti valituksensa 25 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä komissiolle osoitetulla kirjeellään.

(5)

Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan menettely voidaan päättää, jos valitus peruutetaan, paitsi jos päättäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

(6)

Komissio katsoi, että tämä menettely olisi päätettävä, koska tutkimuksessa ei tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi menettelyn päättäminen ei olisi yhteisön edun mukaista. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Vastalauseita ei esitetty.

(7)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että Intiasta peräisin olevan dihydromyrsenolin yhteisöön tuontia koskeva tukien vastainen menettely olisi päätettävä ottamatta käyttöön tasoitustoimenpiteitä,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/46

(1)

Euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit siirtävät perussäännön 30.1 artiklan nojalla Euroopan keskuspankille (EKP) valuuttavarantosaamisia, ja EKP:llä on täysi oikeus pitää hallussaan ja hoitaa sille siirrettyjä valuuttavarantoja.

(2)

Perussäännön 9.2 ja 12.1 artiklan nojalla EKP voi hoitaa joitakin tehtäviään kansallisten keskuspankkien kautta ja käyttää kansallisia keskuspankkeja joidenkin operaatioidensa suorittamiseen. EKP katsoo, että kansallisten keskuspankkien tulee tämän mukaisesti hoitaa EKP:lle siirrettyjä valuuttavarantoja EKP:n edustajina.

(3)

Kansallisten keskuspankkien suorittamasta Euroopan keskuspankin valuuttavarantosaamisten hoidosta sekä näillä valuuttavarantosaamisilla suoritettavia operaatioita varten laadituista oikeudellisista asiakirjoista 21 päivänä joulukuuta 2006 annettujen suuntaviivojen EKP/2006/28 (1) mukaan eurojärjestelmään osallistuvien kansallisten keskuspankkien edellytetään suorittavan operaatioita EKP:n valuuttavarannoilla EKP:n edustajina käyttäen suuntaviivoissa mainittuja oikeudellisia asiakirjoja.

(4)

Suuntaviivoissa EKP/2006/28 annettua ”eurooppalaisten lainkäyttöalueiden” määritelmää tulisi muuttaa siten, että se kattaa talous- ja rahaliittoon tulevaisuudessa liittyvät jäsenvaltiot.

(5)

Jotta hyväksyttävien instrumenttien listaan voitaisiin sisällyttää uusi, OTC-johdannaisoperaatioihin luettaviin koronvaihtosopimuksiin liittyvä instrumentti, jossa riski on katettu vakuudella tiettyjen kynnysarvojen ylityttyä, suuntaviivoja EKP/2006/28 olisi edelleen muutettava siten, että koronvaihtosopimuksista laaditaan samanlaiset asiakirjat kuin OTC-johdannaisoperaatioista,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

2)

Korvataan 3 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Kaikki EKP:n valuuttavarantosaamisilla suoritettavat operaatiot hoidetaan käyttäen tässä artiklassa tarkoitettuja vakiomuotoisia oikeudellisia asiakirjoja. Johtokunta voi kuitenkin tietyn jäsenvaltion osalta päättää liitteessä I olevan 1 kohdan c alakohdassa tai 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vakiosopimuksen käyttämisestä 1 kohdan a alakohdassa tai 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sopimuksen sijasta euron käyttöönoton yhteydessä, jos käytettävissä ei ole muodoltaan ja sisällöltään EKP:n hyväksyttävissä olevaa oikeudellista arviointia, joka koskee mainitun vakiosopimuksen käyttöä kyseisessä jäsenvaltiossa. Johtokunta ilmoittaa viipymättä EKP:n neuvostolle tämän säännöksen nojalla tehdyistä päätöksistä.

2.   EKP:n valuuttavarantosaamisilla suoritettavista vakuudellisista operaatioista, mukaan lukien takaisinostosopimukset, takaisinmyyntisopimukset, buy/sell-back -sopimukset ja sell/buy-back -sopimukset sekä kaikki OTC-johdannaissopimukset, laaditaan liitteessä I lueteltujen vakiosopimusten mukaiset asiakirjat, joiden muodon ja joihin tehtävät muutokset EKP hyväksyy ajoittain.”

3)

Korvataan liitteessä I oleva 2 kohta seuraavasti:

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/48

(1)

Neuvosto teki 19 päivänä huhtikuuta 2007 päätöksen 2007/238/YUTP (2) Torben BRYLLEn nimittämisestä Euroopan unionin erityisedustajaksi Sudaniin.

(2)

Sudanissa oleva Euroopan unionin erityisedustaja muun muassa varmistaa Darfurin alueella Sudanissa toteutettavaan Afrikan unionin operaatioon (AMIS) liittyvän unionin tuen yhteensovittamisen ja johdonmukaisuuden. Yhteisen toiminnan 2005/557/YUTP 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti poliittisesta neuvonantajasta, sotilasneuvonantajasta ja poliisineuvonantajasta muodostuva EU:n erityisedustajan alaisuudessa Addis Abebassa toimiva EU:n koordinointiyksikkö huolehtii päivittäisestä yhteensovittamisesta kaikkien asiaankuuluvien EU:n toimijoiden sekä Afrikan unionin johtamisjärjestelyyn Addis Abebassa kuuluvan hallinnollisen valvonta- ja johtokeskuksen kanssa EU:n johdonmukaisen ja nopean tuen varmistamiseksi AMIS-operaatiolle.

(3)

Neuvosto valtuutti yhteisen toiminnan 2005/557/YUTP 4 artiklassa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean nimittämään EU:n erityisedustajan sotilasneuvonantajan yhteisen ulkopolitiikan korkeana edustajana toimivan pääsihteerin ehdotuksesta, joka perustuu EU:n erityisedustajan suositukseen.

(4)

Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri on EU:n erityisedustajan suosituksesta ehdottanut, että eversti Michel BILLARD nimitettäisiin EU:n erityisedustajan uudeksi sotilasneuvonantajaksi.

(5)

Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 6 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden EU:n päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla,

28.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 196/49

(1)

neuvosto päätti 12. kesäkuuta 2007 hyväksyä Europolin toimihenkilöiden palkkoihin ja palkkioihin 1,5 prosentin korotuksen, joka tuli takautuvasti voimaan 1. heinäkuuta 2006,

(2)

hallintoneuvosto päätti 18. heinäkuuta 2007 toimeenpanna korotukset, joista mainitaan hallintoneuvoston 16. marraskuuta 1999 (2) antaman päätöksen liitteen 4 artiklassa, prosenttimääräisesti samansuuruisina ja samasta päivästä lähtien kuin neuvosto on niistä päättänyt 12. kesäkuuta 2007 1 kohdan mukaisesti,

(3)

hallintoneuvoston saman, 18. heinäkuuta 2007 tekemän päätöksen mukaisesti vahvistetut määrät julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

1.

Europolin hallintoneuvoston 16. marraskuuta 1999 antaman päätöksen liitteen 4 artiklan ensimmäisessä lauseessa mainittu summa muutetaan 113,68 euroksi.

2.

Europolin hallintoneuvoston 16. marraskuuta 1999 tekemän päätöksen liitteen 4 artiklaan sisältyvässä taulukossa euroina esitetyt summat muutetaan seuraavanlaisiksi: