ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 171

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

50. vuosikerta
29. kesäkuu 2007


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ( 1 )

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 716/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa koskevista yhteisön tilastoista ( 1 )

17

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 717/2007, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2007, verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella ja direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta ( 1 )

32

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

29.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 171/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 715/2007

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007,

moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla on taattava tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus. Tästä syystä on moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetulla neuvoston direktiivillä 70/156/ETY (3) otettu käyttöön moottoriajoneuvoja koskeva kattava yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmä. Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnässä sovellettavat päästöjä koskevat tekniset vaatimukset olisi yhdenmukaistettava, jotta vältytään toisistaan poikkeavilta vaatimuksilta eri jäsenvaltioissa ja voidaan varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso.

(2)

Tämä asetus on yksi useista erillissäädöksistä, jotka koskevat direktiivin 70/156/ETY mukaista yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyä. Mainittu direktiivi olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(3)

Euroopan parlamentin pyynnöstä Euroopan unionin ajoneuvolainsäädännössä on otettu käyttöön uusi sääntelymalli. Siksi tässä asetuksessa annetaan ajoneuvojen päästöjä koskevat perussäännökset, mutta teknisistä eritelmistä säädetään komiteamenettelyjen mukaisesti hyväksyttävin täytäntöönpanotoimin.

(4)

Komissio käynnisti maaliskuussa 2001 Puhdasta ilmaa Eurooppaan (CAFE) -ohjelman, jonka tärkeimmät piirteet on esitetty 4 päivänä toukokuuta 2005 annetussa tiedonannossa. Tämä johti 21 päivänä syyskuuta 2005 annetulla tiedonannolla tapahtuneeseen ilman pilaantumista koskeva teemakohtaisen strategian hyväksymiseen. Teemakohtaiseen strategiaan sisältyy muun muassa päätelmä, jonka mukaan liikenteen alan (ilma-, meri- ja maaliikenne), kotitalouksien ja energia-alan, maatalouden ja teollisuuden päästöjä on saatava vähennettyä edelleen, jotta Euroopan unionin ilmanlaatua koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa. Ajoneuvojen päästöjen vähentämistä olisi tässä yhteydessä pidettävä kattavan strategian yhtenä osana. Euro 5- ja Euro 6 -standardi ovat yksi näistä toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään hiukkaspäästöjen ja typen oksidien ja hiilivedyn kaltaisten otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjen määrää.

(5)

Euroopan unionin ilmanlaatua koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkuvia pyrkimyksiä ajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi. Siksi alan edustajien olisi saatava selkeää tietoa tulevista päästörajoista. Tähän asetukseen sisältyy siksi Euro 5 -standardin lisäksi päästöjen raja-arvoja koskeva Euro 6 -standardi.

(6)

Erityisesti dieselkäyttöisistä ajoneuvoista peräisin olevien typpioksidipäästöjen huomattava vähentäminen on tarpeen ilmanlaadun parantamiseksi ja saastepäästöjä koskevien raja-arvojen noudattamiseksi. Siksi on välttämätöntä saavuttaa Euro 6 -vaiheessa tiukat raja-arvot luopumatta kuitenkaan eduista, joita dieselmoottorit tarjoavat polttoaineenkulutuksen sekä hiilivetyjen ja hiilimonoksidin päästöjen osalta. Päättämällä hyvissä ajoin seuraavasta vaiheesta typpioksidipäästöjen vähentämisessä varmistetaan, että ajoneuvojen valmistajilla on mahdollisuus pitkäjänteiseen Euroopan laajuiseen suunnitteluun.

(7)

Päästönormeja asetettaessa on tärkeää ottaa huomioon niiden vaikutukset markkinoihin ja valmistajien kilpailukykyyn, liiketoiminnalle aiheutuvat suorat ja välilliset kustannukset sekä innovaatioiden edistämisestä, paremmasta ilmanlaadusta, pienenevistä terveydenhuoltokustannuksista ja elinajanodotteen kasvamisesta saatava hyöty samoin kuin niiden merkitys hiilidioksidipäästöjen kokonaisvaikutuksen kannalta.

(8)

Ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen rajoittamaton saatavuus teknisten tietojen hakemiseen soveltuvien standardoitujen hakukeinojen avulla sekä tehokas kilpailu ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietopalveluiden markkinoilla ovat tarpeen parannettaessa sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamista koskevan vapauden suhteen. Suuri osa tällaisista tiedoista koskee ajoneuvojen sisäisiä valvontajärjestelmiä (on-board diagnostic, OBD) ja niiden yhteentoimivuutta ajoneuvojen muiden järjestelmien kanssa. On aiheellista säätää teknisistä eritelmistä, joita olisi noudatettava valmistajien verkkosivuilla, sekä kohdennetuista toimista, joilla varmistetaan, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat saada nämä tiedot kohtuullisin ehdoin. Sidosryhmien myötävaikutuksella hyväksytyt yhteiset standardit, kuten OASIS-formaatti (4), voivat helpottaa valmistajien ja palveluntarjoajien välistä tietojenvaihtoa. Siksi on järkevää vaatia aluksi käyttämään OASIS-standardin muotoisia teknisiä eritelmiä ja kehottaa komissiota pyytämään CEN/ISO:a kehittämään tätä muotoa vakioformaatiksi, jotta OASIS-formaatti voidaan aikanaan korvata.

(9)

Komission olisi viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta arvioitava uudelleen ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan järjestelmän toimivuutta sen määrittämiseksi, onko aiheellista koota kaikki ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat säännökset muutettuun tyyppihyväksyntää koskevaan puitedirektiiviin. Mikäli kaikkien ajoneuvoa koskevien tietojen saatavuutta koskevat säännökset sisällytetään tuohon direktiiviin, olisi tässä asetuksessa annetut vastaavat säännökset kumottava, edellyttäen että korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat nykyiset oikeudet säilytetään.

(10)

Komission olisi tarkasteltava toistaiseksi sääntelemättömiä päästöjä, joita syntyy uusien polttoaineiden, moottoritekniikoiden ja päästöjenrajoitusjärjestelmien yleistyvän käytön seurauksena, ja tarvittaessa annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotus sellaisten päästöjen sääntelemiseksi.

(11)

Jotta helpotetaan vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien autojen, joiden typen oksidien ja hiukkasten päästöt voivat olla vähäisiä, markkinoille pääsyä ja niillä pysymistä ja jotta samalla voidaan tukea myös bensiinillä käyvien ajoneuvojen päästöjen vähentämistä, tällä asetuksella otetaan käyttöön erilliset raja-arvot hiilivetyjen kokonaismassaa ja muiden hiilivetyjen kuin metaanin massaa varten.

(12)

Pyrkimyksiä tiukempien päästörajoitusten täytäntöönpanoon olisi jatkettava, mukaan luettuna hiilidioksidipäästöjen vähentäminen; lisäksi olisi varmistettava, että nämä rajoitukset perustuvat käytössä olevien ajoneuvojen todelliseen suorituskykyyn.

(13)

Jotta mikrohiukkaspäästöjen (0,1 μm tai alle) rajoittaminen voitaisiin varmistaa, komission olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian ja otettava viimeistään Euro 6 -vaiheen voimaan tullessa käyttöön hiukkasten määrään perustuva mittaus nykyisin käytettävän hiukkasmassan mittauksen lisäksi. Hiukkasten määrään perustuva tarkastelu olisi toteutettava Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission hiukkasmittausohjelman (Particulate Measurement Programme – PMP) tulosten perusteella ja olemassa olevia kunnianhimoisia ympäristötavoitteita noudattaen.

(14)

Hiukkaspäästöjen massaa ja hiukkasten lukumäärää koskevien laboratoriomittausten toistettavuuden parantamiseksi komission olisi otettava käyttöön nykyisen korvaava uusi mittausmenettely. Tämän olisi tapahduttava mahdollisimman pian ja viimeistään Euro 6 -vaiheen voimaan tullessa. Uuden menettelyn olisi perustuttava PMP:n tuloksiin. Kun uusi mittausmenetelmä on pantu täytäntöön, tässä asetuksessa asetetut hiukkasmassaan perustuvat päästöjen raja-arvot olisi kalibroitava uudelleen, sillä uudella menetelmällä mitaten massatasot ovat alhaisempia kuin nykyisellä menetelmällä saatavat.

(15)

Komission olisi tarkasteltava tarvetta tarkistaa uutta eurooppalaista ajosykliä, joka on testimenetelmä, johon päästöjä koskevat EY-tyyppihyväksynnän säännökset perustuvat. Testisyklien ajantasaistaminen tai korvaaminen voi olla tarpeen ajoneuvoja koskevissa eritelmissä ja kuljettajien käyttäytymisessä tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi. Tarkistuksia saatetaan tarvita sen varmistamiseksi, että todellisissa olosuhteissa syntyvät päästöt vastaavat tyyppihyväksynnässä mitattuja päästöjä. Olisi myös tarkasteltava mahdollisuutta käyttää kannettavia päästöjenmittauslaitteistoja ja soveltaa ”suurimman sallitun määrän” sääntelyperiaatetta.

(16)

Ajoneuvojen sisäiset valvontajärjestelmät ovat tärkeitä päästöjen rajoittamiseksi ajoneuvon käytön aikana. Koska todellisissa olosuhteissa tapahtuvien päästöjen rajoittaminen on tärkeää, komission olisi tarkasteltava kyseisiä järjestelmiä koskevia vaatimuksia ja vioista ilmoittamisen sietorajoja.

(17)

Ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen standardoitu mittausjärjestelmä on tarpeen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden välille ei synny teknisiä kaupan esteitä. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että kuluttajille ja käyttäjille tarjotaan puolueetonta ja täsmällistä tietoa.

(18)

Komission olisi tutkittava ennen uusia päästönormeja koskevan ehdotuksen laatimista, onko ajoneuvoluokkien jaotteleminen alaluokkiin enää tarpeen ja voidaanko soveltaa massasta riippumattomia päästörajoja.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi voitava taloudellisilla kannustimilla nopeuttaa yhteisön tasolla annetut vaatimukset täyttävien ajoneuvojen markkinoille saattamista. Tällaisten kannustimien olisi kuitenkin oltava perustamissopimuksen määräysten ja erityisesti valtion tukea koskevien sääntöjen mukaisia. Tämän tarkoituksena on estää sisämarkkinoiden vääristyminen. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen sisällyttää päästöt ajoneuvoverojen laskentaperusteisiin.

(20)

Kun otetaan huomioon, että ajoneuvojen päästöjä ja polttoaineen kulutusta koskeva lainsäädäntö on muotoutunut yli 35 vuoden aikana ja sitä käsitellään tällä hetkellä 24 direktiivissä, on syytä korvata kyseiset direktiivit uudella asetuksella ja joukolla täytäntöönpanotoimia. Asetuksella voidaan taata, että yksityiskohtaisia teknisiä säännöksiä voidaan suoraa soveltaa valmistajiin, hyväksyntäviranomaisiin ja teknisiin laitoksiin ja että niitä voidaan saattaa paljon nopeammin ja tehokkaammin ajan tasalle. Direktiivit 70/220/ETY (5), 72/306/ETY (6), 74/290/ETY (7), 80/1268/ETY (8), 83/351/ETY (9), 88/76/ETY (10), 88/436/ETY (11), 89/458/ETY (12), 91/441/ETY (13), 93/59/ETY (14), 94/12/EY (15), 96/69/EY (16), 98/69/EY (17), 2001/1/EY (18), 2001/100/EY (19) ja 2004/3/EY (20) olisi sen vuoksi kumottava. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi kumottava myös nyt kumottavien direktiivien täytäntöönpanemiseksi annetut säädökset.

(21)

Ajoneuvojen puristussytytysmoottoreiden kaasumaisten ja hiukkasmaisten päästöjen sekä ajoneuvoissa käytettävien maa- tai nestekaasulla toimivien ottomoottoreiden kaasupäästöjen torjumiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 28 päivänä syyskuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/55/EY (21) olisi ajoneuvojen päästöjä koskevan lainsäädännön soveltamisalan selkeyttämiseksi muutettava siten, että se kattaa kaikki raskaat ajoneuvot samalla kun tehdään selväksi, että tämä asetus koskee kevyitä ajoneuvoja.

(22)

Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen nykyisistä direktiiveistä tähän asetukseen, asetuksen soveltaminen olisi aloitettava hieman sen voimaantuloa myöhemmin. Valmistajien olisi sinä aikana kuitenkin voitava hyväksyttää ajoneuvot joko nykyisten direktiivien tai tämän asetuksen mukaisesti. Lisäksi taloudellisia kannustimia koskevia säännöksiä olisi voitava soveltaa välittömästi tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Tämän asetuksen voimaantulo ei vaikuta nykyisten direktiivien mukaisesti myönnettyjen tyyppihyväksyntöjen kelpoisuuteen.

(23)

Jotta nykyisistä direktiiveistä voitaisiin siirtyä tämän asetuksen soveltamiseen sujuvasti, Euro 5 -vaiheessa olisi säilytettävä erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin suunnitelluille ajoneuvoille myönnetyt poikkeukset. Poikkeusten olisi lakattava Euro 6 -vaiheen tullessa voimaan.

(24)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (22) mukaisesti.

(25)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta ottaa liitteessä I käyttöön hiukkasmääriin perustuvia päästörajoja sekä kalibroida uudelleen mainitussa liitteessä asetettuja hiukkasten massaan perustuvia päästörajoja. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niillä muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(26)

Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta vahvistaa tyyppihyväksyntää koskevia erityisiä menettelyjä, testejä ja vaatimuksia, tarkistettu pienhiukkasten mittausmenettely sekä hiukkasmäärin perustuva päästöarvo, ja hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat estolaitteiden käyttöä, ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta ja päästöjen mittaamiseen käytettyjä testisyklejä. Koska mainitut toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niillä täydennetään tätä asetusta lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat sisämarkkinoiden toteuttaminen ottamalla käyttöön moottoriajoneuvojen päästöjä koskevat yhteiset tekniset vaatimukset ja takaamalla, että riippumattomat toimijat saavat ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot samalla tavoin kuin valtuutetut jälleenmyyjät ja korjaamot, ja ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tästä syystä yhteisö voi hyväksyä toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

1.   Tällä asetuksella säädetään yhteiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat moottoriajoneuvojen, jäljempänä ’ajoneuvot’, ja niiden varaosien, kuten pilaantumista rajoittavien laitteiden, tyyppihyväksyntää niiden päästöjen osalta.

2.   Lisäksi tällä asetuksella annetaan säännöt, jotka koskevat käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta, pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyttä, ajoneuvon sisäisiä valvontajärjestelmiä (OBD-järjestelmiä), polttoaineen kulutuksen mittaamista ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saantia.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan direktiivin 70/156/ETY liitteessä II määriteltyihin M1- M2-, N1- ja N2-luokan ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg.

2.   Valmistajan pyynnöstä tämän asetuksen mukaisesti myönnetty tyyppihyväksyntä voidaan ulottaa 1 kohdassa tarkoitetuista ajoneuvoista direktiivin 70/156/ETY liitteessä II määriteltyihin M1-, M2-, N1- ja N2-luokan moottoriajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 840 kg ja jotka täyttävät tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteissä säädetyt edellytykset.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteissä tarkoitetaan

1)

’hybridiajoneuvolla’ ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi erilaista energiamuunninta ja kaksi erilaista energianvarastointijärjestelmää (ajoneuvossa) ajoneuvon voimanlähteinä;

2)

’erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin suunnitelluilla ajoneuvoilla’ M1-luokan dieselkäyttöisiä ajoneuvoja, jotka ovat joko

a)

erityistarkoitusta varten suunniteltuja, direktiivissä 70/156/ETY määriteltyjä ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 2 000 kg;

b)

ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 2 000 kg ja jotka on suunniteltu kuljettamaan vähintään 7 matkustajaa kuljettaja mukaan lukien, 1 päivästä syyskuuta 2012 lähtien ei kuitenkaan direktiivissä 70/156/ETY määriteltyjä M1G-luokan ajoneuvoja;

tai

c)

ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 1 760 kg ja jotka on erityisesti rakennettu kaupallisiin tarkoituksiin pyörätuolin käytön mahdollistamiseksi ajoneuvon sisällä;

3)

’vertailumassalla’ ajokunnossa olevan ajoneuvon massaa, josta on vähennetty kuljettajan 75 kg:n vakiomassa ja johon on lisätty 100 kg:n vakiomassa;

4)

’kaasumaisilla epäpuhtauksilla’ pakokaasujen hiilimonoksidipäästöjä, typen oksidipäästöjä typpidioksidin (NO2) ekvivalenttina ilmaistuna ja hiilivetypäästöjä;

5)

’hiukkasmaisilla epäpuhtauksilla’ pakokaasujen ainesosia, jotka poistetaan laimennetusta pakokaasusta 325 K:n (52 °C) enimmäislämpötilassa keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkistamista koskevassa testimenettelyssä kuvatuin suodattimin;

6)

’pakokaasupäästöillä’ kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien päästöjä;

7)

’haihtumispäästöillä’ ajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtuvia hiilivetyhöyryjä, pakokaasupäästöistä haihtuvia lukuun ottamatta;

8)

’kampikammiolla’ moottorin sisäisiä tai ulkopuolisia tiloja, jotka ovat yhteydessä öljypohjaan sisäisten tai ulkoisten putkien kautta, joiden läpi kaasut ja höyryt voivat haihtua;

9)

’ajoneuvon sisäisellä valvontajärjestelmällä’ eli ’OBD-järjestelmällä’ ajoneuvossa sijaitsevaa päästöjenvalvontajärjestelmää, joka kykenee ilmoittamaan toimintahäiriöiden todennäköiset sijainnit tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla;

10)

’estolaitteella’ rakenteeseen kuuluvaa laitetta, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametriä aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai poistaakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan toiminnan taikka joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta sellaisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana;

11)

’pilaantumista rajoittavalla laitteella’ ajoneuvon osia, jotka valvovat ja/tai rajoittavat pakokaasu- ja haihtumispäästöjä;

12)

’alkuperäisellä pilaantumista rajoittavalla laitteella’ pilaantumista rajoittavaa laitetta tai tällaisten laitteiden kokoonpanoa, joka kuuluu ajoneuvolle myönnetyn tyyppihyväksynnän piiriin;

13)

’korvaavalla pilaantumista rajoittavalla laitteella’ pilaantumista rajoittavaa laitetta tai tällaisten laitteiden kokoonpanoa, joka on tarkoitettu korvaamaan alkuperäinen pilaantumista rajoittava laite ja joka voidaan hyväksyä erillisenä teknisenä yksikkönä siten kuin se on määritelty direktiivissä 70/156/ETY;

14)

’ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavilla tiedoilla’ kaikkia ajoneuvon vianmääritystä, huoltoa, tarkastusta, määräaikaishuoltoa, korjaamista, uudelleenohjelmointia tai uudelleenalustusta koskevia tietoja, jotka valmistajat antavat valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille, mukaan luettuina kaikki muutokset ja lisäykset tällaisiin tietoihin. Näihin tietoihin sisältyvät kaikki tiedot, joita tarvitaan osien tai laitteiden asentamiseen ajoneuvoihin;

15)

’riippumattomalla toimijalla’ muita yrityksiä kuin valtuutettuja jälleenmyyjiä ja korjaamoja, jotka osallistuvat suoraan tai välillisesti moottoriajoneuvojen korjaukseen ja huoltoon, erityisesti korjausliikkeitä, korjauslaitteiden tai -työkalujen tai varaosien valmistajia tai jälleenmyyjiä, teknisten tietojen julkaisijoita, autokerhoja, tiepalveluiden tarjoajia, tarkastus- ja testauspalveluiden tarjoajia sekä koulutuspalveluita vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen laitteita asentaville, valmistaville ja korjaaville yrityksille tarjoavia yrityksiä;

16)

’biopolttoaineilla’ nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;

17)

’vaihtoehtoista polttoainetta käyttävällä ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jonka on suunniteltu voivan toimia ainakin yhdellä sentyyppisellä polttoaineella, joka on joko kaasumainen ilmakehän lämpötilassa ja paineessa tai joka on merkittävässä määrin peräisin muusta kuin mineraaliöljystä.

II LUKU

TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT VALMISTAJAN VELVOLLISUUDET

4 artikla

Valmistajan velvollisuudet

1.   Valmistajan on osoitettava, että kaikki yhteisössä myydyt, rekisteröidyt tai käyttöön otetut uudet ajoneuvot on tyyppihyväksytty tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti. Valmistajan on myös osoitettava, että kaikki uudet tyyppihyväksytettävät korvaavat pilaantumista rajoittavat laitteet, jotka myydään tai otetaan käyttöön yhteisössä, on tyyppihyväksytty tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.

Nämä velvollisuudet sisältävät liitteessä I ja 5 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanotoimissa asetettujen päästörajojen noudattamisen.

2.   Valmistajan on taattava, että tyyppihyväksyntämenettelyjä, joiden tarkoituksena on tuotannon vaatimustenmukaisuuden, pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyden ja käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen, noudatetaan.

Valmistajan toteuttamilla teknisillä toimenpiteillä on lisäksi voitava varmistaa, että pakokaasupäästöjä ja haihtumispäästöjä rajoitetaan tämän asetuksen mukaisesti tehokkaasti ajoneuvojen tavanomaisen elinkaaren ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Näin ollen käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden noudattamista koskevat toimenpiteet tarkistetaan enintään viiden vuoden tai 100 000 kilometrin kuluttua sen mukaan, kumpi näistä toteutuu aiemmin. Pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyden testaaminen tyyppihyväksyntää varten kattaa 160 000 km. Voidakseen noudattaa tätä kestävyystestiä valmistajilla olisi oltava mahdollisuus testata testipenkin avulla ajoneuvojen ikääntymisen vaikutuksia, jollei 4 kohdassa tarkoitetuista täytäntöönpanotoimenpiteistä muuta johdu.

Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus on tarkastettava erityisesti pakokaasupäästöjen osalta vertailemalla niitä liitteessä I vahvistettuihin päästörajoihin. Komissio arvioi testimenetelmiä uudelleen haihtumispäästöjen ja matalissa ympäristön lämpötiloissa esiintyvien päästöjen rajoittamisen tehostamiseksi.

3.   Valmistajan on ilmoitettava hiilidioksidipäästöt ja polttoaineen kulutusluvut ajoneuvon ostajalle ostohetkellä annettavassa asiakirjassa.

4.   Erityismenettelyt ja -vaatimukset, jotka koskevat 2 ja 3 kohdan soveltamista, säädetään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5 artikla

Vaatimukset ja testit

1.   Valmistajan on varustettava ajoneuvot siten, että ne osat, jotka voivat vaikuttaa päästöjen määrään, on suunniteltu, valmistettu ja asennettu siten, että ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukainen.

2.   Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käyttö on kielletty. Tätä kieltoa ei sovelleta, jos

a)

laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi;

b)

laite ei toimi muutoin kuin moottorin käynnistämiseksi;

tai

c)

edellytykset sisältyvät olennaisilta osiltaan haihtumispäästöjen ja keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkistamista koskeviin testimenettelyihin.

3.   Tässä kohdassa määritellyt tyyppihyväksyntää koskevat erityismenettelyt, -testit ja -vaatimukset, samoin kuin 2 kohdan soveltamista koskevat vaatimukset, joilla muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti. Tähän kuuluvat seuraavia seikkoja koskevien vaatimusten vahvistaminen:

a)

pakokaasupäästöt, myös testisyklit, päästöt matalissa ympäristön lämpötiloissa, päästöt joutokäynnillä, savun tiheys sekä jälkikäsittelyjärjestelmien moitteeton toiminta ja regenerointi;

b)

haihtumispäästöt ja kampikammiopäästöt;

c)

OBD-järjestelmät ja pilaantumista rajoittavien laitteiden käytönaikainen tehokkuus;

d)

pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyys, korvaavat pilaantumista rajoittavat laitteet, käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus, tuotannon vaatimustenmukaisuus ja ajokelpoisuus;

e)

kasvihuonekaasupäästöjen ja polttoaineen kulutuksen mittaus;

f)

hybridiajoneuvot ja vaihtoehtoista polttoainetta käyttävät ajoneuvot;

g)

tyyppihyväksyntöjen ja vaatimusten laajentaminen koskemaan pieniä valmistajia;

h)

testauslaitteet;

ja

i)

vertailupolttoaine kuten bensiini, diesel, kaasumaiset polttoaineet ja biopolttoaineet, kuten bioetanoli, biodiesel ja biokaasu.

Edellä mainittuja vaatimuksia sovelletaan tarvittaessa ajoneuvoihin riippumatta siitä millaista polttoainetta ne käyttävät.

III LUKU

AJONEUVOJEN KORJAAMISEEN JA HUOLTAMISEEN TARVITTAVIEN TIETOJEN SAANTI

6 artikla

Valmistajan velvollisuudet

1.   Valmistajan on annettava standardoidun hakutoiminnon avulla itsenäisille toimijoille vapaa ja standardoitu pääsy ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin verkkosivustojen kautta helposti ja nopeasti sekä tavalla, joka ei ole syrjivä verrattuna valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille annettuihin mahdollisuuksiin tai myönnettyyn pääsyyn. Tämän tavoitteen toteuttamisen helpottamiseksi tiedot on annettava yhdenmukaisella tavalla, aluksi OASIS-formaatin (Organization for the Advancement of Structured Information Standards) (23) teknisten vaatimusten mukaisesti. Valmistajan on asetettava myös ohjekirjat itsenäisten toimijoiden sekä valtuutettujen jälleenmyyjien ja korjaamojen käyttöön.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja ovat

a)

ajoneuvon yksiselitteinen tunnistaminen;

b)

huoltokirjat;

c)

tekniset ohjeet;

d)

osia ja vianmääritystä koskevat tiedot (kuten mittausten teoreettiset enimmäis- ja vähimmäisarvot);

e)

johdotuskaaviot;

f)

vianmäärityskoodit (myös valmistajakohtaiset koodit);

g)

ajoneuvotyyppiä koskeva ohjelmiston kalibrointitunnus;

h)

välineistä ja laitteista annetut sekä välineiden ja laitteiden välittämät tiedot;

ja

i)

datatietueita koskevat tiedot sekä kaksisuuntaiset valvonta- ja testaustiedot.

3.   Tietyn ajoneuvovalmistajan jakelujärjestelmään kuuluvat valtuutetut jälleenmyyjät tai korjaamot on tätä asetusta sovellettaessa katsottava itsenäisiksi toimijoiksi siltä osin kuin ne tarjoavat korjaus- tai huoltopalveluja ajoneuvoille, joiden osalta ne eivät ole ajoneuvovalmistajan jakelujärjestelmään kuuluvia.

4.   Ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen on oltava aina saatavilla, jollei tietojärjestelmän huolto muuta vaadi.

5.   OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistamista ja huoltamista varten valmistajan on annettava OBD-järjestelmän ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja syrjimättömällä tavalla kaikille halukkaille osien, vianetsintävälineiden tai testilaitteiden valmistajille ja/tai korjaajille.

6.   Vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien autojen laitteiden suunnittelua ja valmistusta varten valmistajien on annettava OBD-järjestelmän sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot syrjimättömällä tavalla kaikille vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käytössä tarvittavien laitteiden asentajille, valmistajille ja korjaajille.

7.   Hakiessaan EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää valmistajan on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle todiste tämän asetuksen noudattamisesta ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien ja 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen saannin osalta. Jos tällaisia tietoja ei vielä ole saatavilla tai tietojen saanti ei kyseisenä ajankohtana vielä ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaista, valmistajan on annettava todiste kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona tyyppihyväksyntä annetaan. Jos todistetta asetuksen noudattamisesta ei anneta mainitussa määräajassa, hyväksyntäviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet noudattamisen varmistamiseksi.

Valmistajan on annettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen myöhemmät muutokset ja lisäykset saataville verkkosivuillaan samaan aikaan kuin ne annetaan valtuutettujen korjaamoiden käyttöön.

7 artikla

Ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saannista perittävä maksu

1.   Valmistajat saavat veloittaa kohtuullisen ja kustannuksiin nähden suhteutetun maksun tämän asetuksen piiriin kuuluvien ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saannista; maksu ei ole kohtuullinen eikä suhteutettu, jos se ehkäisee ohjeiden käyttöä jättämällä huomioimatta sen, miten paljon itsenäinen käyttäjä käyttää tietoja.

2.   Valmistajan on asetettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot käyttöön päivä-, kuukausi- ja vuosikohtaisesti, jolloin tietojen saannista perittävät maksut vaihtelevat sen kauden mukaan, jona tietoja on käytetty.

8 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Ne 6 ja 7 artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, joilla muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti. Tähän kuuluu teknisten erittelyjen määrittely ja ajan tasalle saattaminen siltä osin kuin on kyse tavasta, jolla OBD-järjestelmää koskevat sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on annettava, jolloin on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yritysten erityistarpeisiin.

9 artikla

Kertomus

Komissio esittää viimeistään 2 päivänä heinäkuuta 2011 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan järjestelmän toimivuudesta ottaen erityisesti huomioon kilpailuun ja sisämarkkinoiden toimivuuteen sekä ympäristönsuojeluun kohdistuvat vaikutukset. Kertomuksessa arvioidaan, onko asianmukaista koota kaikki ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat säännökset tyyppihyväksyntää koskevaan tarkistettuun puitedirektiiviin.

IV LUKU

JÄSENVALTIOIDEN VELVOLLISUUDET

10 artikla

Tyyppihyväksyntä

1.   Jos valmistaja sitä pyytää, jäsenvaltion viranomaiset eivät 2 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen saa evätä uudelta ajoneuvotyypiltä EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää eivätkä kieltää uuden ajoneuvon rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa ajoneuvojen päästöihin tai polttoaineenkulutukseen liittyvistä syistä, jos kyseinen ajoneuvo on tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden ja erityisesti liitteen I taulukossa 1 säädettyjen Euro 5 -päästörajojen tai liitteen I taulukossa 2 säädettyjen Euro 6 -päästörajojen mukainen.

2.   Jäsenvaltioiden viranomaisten on 1 päivästä syyskuuta 2009 ja N1-luokan alaluokkiin II ja III ja N2-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta 1 päivästä syyskuuta 2010 alkaen evättävä EY-tyyppihyväksyntä tai kansallinen tyyppihyväksyntä uudelta ajoneuvotyypiltä ajoneuvon päästöihin tai polttoaineenkulutukseen liittyvistä syistä, jos ajoneuvotyyppi ei ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden ja erityisesti liitteiden mukainen, lukuun ottamatta liitteen I taulukossa 2 säädettyjä Euro 6 -päästöraja-arvoja. Pakokaasupäästöjen mittaamistestin osalta erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin suunniteltuihin ajoneuvoihin sovelletaan samoja raja-arvoja kuin N1-luokan alaluokan III ajoneuvoihin.

3.   Jäsenvaltioiden viranomaisten on 1 päivästä tammikuuta 2011 ja N1-luokan alaluokkiin II ja III ja N2-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin suunniteltujen ajoneuvojen osalta 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen sellaisten uusien ajoneuvojen osalta, jotka eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden ja erityisesti liitteiden mukaisia, lukuun ottamatta liitteen I taulukossa 2 säädettyjä Euro 6 -päästörajoja, katsottava, että vaatimustenmukaisuustodistukset eivät enää ole voimassa direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niiden on kiellettävä päästöihin tai polttoaineenkulutukseen liittyvistä syistä tällaisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto. Pakokaasupäästöjen mittaamistestin osalta erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin suunniteltuihin ajoneuvoihin sovelletaan samoja raja-arvoja kuin N1-luokan alaluokan III ajoneuvoihin.

4.   Jäsenvaltioiden viranomaisten on 1 päivästä syyskuuta 2014 ja N1-luokan alaluokkiin II ja III ja N2-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta 1 päivästä syyskuuta 2015 alkaen evättävä EY-tyyppihyväksyntä tai kansallinen tyyppihyväksyntä uudelta ajoneuvotyypiltä ajoneuvon päästöihin tai polttoaineenkulutukseen liittyvistä syistä, jos ajoneuvotyyppi ei ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden ja erityisesti liitteessä I olevassa taulukossa 2 säädettyjen Euro 6 -päästöraja-arvojen mukainen.

5.   Jäsenvaltioiden viranomaisten on 1 päivästä syyskuuta 2015 ja N1-luokan alaluokkiin II ja III ja N2-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta 1 päivästä syyskuuta 2016 alkaen sellaisten uusien ajoneuvojen osalta, jotka eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden ja erityisesti liitteessä I olevassa taulukossa 2 säädettyjen Euro 6 -päästöraja-arvojen mukaisia, katsottava, että vaatimustenmukaisuustodistukset eivät enää ole voimassa direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niiden on kiellettävä päästöihin tai polttoaineenkulutukseen liittyvistä syistä tällaisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto.

11 artikla

Korvaavien osien tyyppihyväksyntä

1.   Jäsenvaltioiden viranomaisten on kiellettävä sellaisten uusien korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden myynti ja ajoneuvoon asentaminen, jotka on tarkoitettu asennettavaksi tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvoihin, jos nämä laitteet eivät ole sellaista tyyppiä, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.

2.   Kansalliset viranomaiset voivat edelleen myöntää pidennyksiä pilaantumista rajoittavien laitteiden tätä asetusta edeltäville standardeille myönnetyille EY-tyyppihyväksynnöille samoin ehdoin, joilla hyväksynnät alun perin on myönnetty. Kansallisten viranomaisten on kiellettävä näiden korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden myynti tai asentaminen ajoneuvoon, jolleivät ne ole tyyppiä, jolle asianomainen tyyppihyväksyntä on myönnetty.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohdan vaatimuksia ei sovelleta korvaaviin pilaantumista rajoittaviin laitteisiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi ajoneuvoihin, joiden tyyppihyväksyntä on myönnetty ennen varaosien tyyppihyväksyntävaatimusten hyväksymistä.

12 artikla

Taloudelliset kannustimet

1.   Jäsenvaltiot voivat säätää taloudellisista kannustimista, joita sovelletaan sellaisiin sarjavalmisteisiin moottoriajoneuvoihin, jotka ovat tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia.

Näitä kannustimia voidaan soveltaa kaikkiin jäsenvaltion markkinoille myytäväksi saatettuihin uusiin ajoneuvoihin, jotka ennen 10 artiklan 3 kohdassa säädettyjä ajankohtia ovat vähintään liitteen I taulukossa 1 vahvistettujen päästöraja-arvojen mukaisia; kannustimien voimassaolon on päätyttävä mainittuina ajankohtina.

Yksinomaan liitteen I taulukon 2 mukaisia päästöraja-arvoja noudattaviin ajoneuvoihin sovellettavia taloudellisia kannustimia voidaan myöntää jäsenvaltion markkinoille myytäviksi saatettujen uusien ajoneuvojen osalta 10 artiklan 3 kohdassa säädetystä ajankohdasta alkaen ja ennen 10 artiklan 5 kohdassa säädettyä ajankohtaa; kannustimien voimassaolon on päätyttävä 10 artiklan 5 kohdassa säädettyinä ajankohtina.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää taloudellisia kannustimia, jotka koskevat käytössä olevien ajoneuvojen jälkikäteen varustamista ja sellaisten ajoneuvojen romuttamista, jotka eivät ole kyseessä olevien raja-arvojen mukaisia.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen taloudellisten kannustimien arvo kunkin ajoneuvotyypin osalta ei saa ylittää ajoneuvoon päästörajojen noudattamiseksi asennetuista teknisistä laitteista aiheutuvia lisäkustannuksia ajoneuvoon asentamisesta aiheutuvat kulut mukaan luettuina.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen taloudellisten kannustimien käyttöönottoa tai muuttamista koskevista suunnitelmista on ilmoitettava komissiolle hyvissä ajoin.

13 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan valmistajiin tämän asetuksen säännösten rikkomisen johdosta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset säännökset komissiolle viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2009 ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin tehtävistä muutoksista.

2.   Seuraavien on sisällyttävä rangaistaviksi säädettäviin rikkomuksiin:

a)

väärien tietojen antaminen hyväksyntämenettelyn tai markkinoilta pois vetämiseen johtavan menettelyn kuluessa;

b)

testitulosten väärentäminen tyyppihyväksynnän tai käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden osalta;

c)

sellaisten tietojen tai teknisten erittelyjen ilmoittamatta jättäminen, jotka saattaisivat johtaa markkinoilta pois vetämiseen tai tyyppihyväksynnän peruuttamiseen;

d)

laittomien keinojen käyttäminen;

ja

e)

kieltäytyminen antamasta tietoja käytettäviksi.

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

14 artikla

Eritelmien uudelleenmäärittely

1.   Komission on harkittava, sisällytetäänkö metaanipäästöt hiilidioksidipäästölaskelmaan. Tarpeen vaatiessa komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen metaanipäästöjen käsittelemistä tai rajoittamista koskeviksi toimenpiteiksi.

2.   Kun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission hiukkasmittausohjelma, jota toteutetaan ajoneuvoja koskevien määräysten yhdenmukaistamista käsittelevän maailmanfoorumin puitteissa, on saatu päätökseen, ja viimeistään Euro 6 -vaiheen voimaan tullessa komissio hyväksyy, ympäristöä koskevia nykyisiä kunnianhimoisia tavoitteita heikentämättä, seuraavia toimenpiteitä, joilla muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun muassa sitä täydentämällä:

a)

tämän asetuksen muuttaminen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen, hiukkasten massaan perustuvien raja-arvojen kalibroimiseksi uudelleen ja hiukkasten määrään perustuvien raja-arvojen ottamiseksi käyttöön kyseisessä liitteessä siten, että ne vastaavat laajasti bensiinin ja dieselin massaraja-arvoja;

b)

tarkistetun hiukkasten ja hiukkasten määrän raja-arvon mittaamista koskevan menettelyn ottaminen käyttöön 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti.

3.   Komissio seuraa 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä, testejä ja vaatimuksia sekä päästöjen mittaamisessa käytettäviä testisyklejä. Jos tämän johdosta havaitaan, että ne eivät enää ole asianmukaisia tai eivät enää vastaa todellisia päästöjä, niitä mukautetaan vastaamaan tieliikenteessä ajamisesta todellisuudessa syntyviä päästöjä. Tarvittavat toimenpiteet, joilla muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti.

4.   Komissio seuraa 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten ja testien kohteena olevia epäpuhtauksia. Jos komissio katsoo, että on asianmukaista antaa säännöksiä muiden epäpuhtauksien päästöistä, se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta sen mukaisesti.

5.   Komissio seuraa liitteessä I olevassa taulukossa 4 asetettuja hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästörajoja kylmäkäynnistystestissä ja antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen päästörajojen tiukentamisesta.

6.   Direktiivin 2005/55/EY asiaa koskevat liitteet muutetaan 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti niin, että ne sisältävät kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset.

15 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

16 artikla

Direktiivien 70/156/ETY ja 2005/55/EY muuttaminen

1.   Muutetaan direktiivi 70/156/ETY tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

2.   Muutetaan direktiivi 2005/55/EY seuraavasti:

a)

Korvataan direktiivin otsikko seuraavasti:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/55/EY, annettu 28 päivänä syyskuuta 2005, raskaiden hyötyajoneuvojen ja moottoreiden tyyppihyväksynnästä niiden päästöjen osalta (Euro IV ja V)”.

b)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)

’ajoneuvolla’ kaikkia moottoriajoneuvoja, jotka on määritelty direktiivin 70/156/ETY 2 artiklassa ja joiden vertailumassa on yli 2 610 kg;

b)

’moottorilla’ ajoneuvon käyttövoiman lähdettä, jolle voidaan myöntää tyyppihyväksyntä erillisenä teknisenä yksikkönä, siten kuin on määritelty direktiivin 70/156/ETY 2 artiklassa;

c)

’erittäin ympäristöystävällisellä ajoneuvolla’ tai ’(EYA)’ ajoneuvoa, jonka käyttövoimana on moottori, joka ei ylitä direktiivin liitteessä I olevan 6.2.1 kohdan taulukoiden rivillä C säädettyjä päästöjen sallittuja raja-arvoja.”

c)

Korvataan liitteessä 1 oleva 1 osa seuraavasti:

”1.

Tätä direktiiviä sovelletaan kaasu- ja hiukkaspäästöjen valvontaan, päästövalvontalaitteiden elinkaareen, käytössä olevien ajoneuvojen/moottoreiden ja kaikkien moottoriajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD) vaatimustenmukaisuuteen sekä 1 artiklassa määriteltyihin moottoreihin, lukuun ottamatta M1-, N1-, N2- ja M2-luokan ajoneuvoja, joille on myönnetty tyyppihyväksyntä asetuksen (EY) N:o 715/2007 (24) mukaisesti.

17 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan seuraavat direktiivit 2 päivästä tammikuuta 2013 alkaen:

direktiivi 70/220/ETY,

direktiivi 72/306/ETY,

direktiivi 74/290/ETY,

direktiivi 77/102/ETY,

direktiivi 78/665/ETY,

direktiivi 80/1268/ETY

direktiivi 83/351/ETY,

direktiivi 88/76/ETY,

direktiivi 88/436/ETY,

direktiivi 89/458/ETY,

direktiivi 91/441/ETY,

direktiivi 93/59/ETY,

direktiivi 93/116/EY,

direktiivi 94/12/EY,

direktiivi 96/44/EY,

direktiivi 96/69/EY,

direktiivi 98/69/EY,

direktiivi 98/77/EY,

direktiivi 1999/100/EY

direktiivi 1999/102/EY,

direktiivi 2001/1/EY,

direktiivi 2001/100/EY,

direktiivi 2002/80/EY,

direktiivi 2003/76/EY,

direktiivi 2004/3/EY.

2.   Kumotaan moottoriajoneuvoja koskevien neuvoston direktiivien 70/157/ETY, 70/220/ETY, 72/245/ETY, 72/306/ETY, 80/1268/ETY ja 80/1269/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 17 päivänä heinäkuuta 1989 annetun komission direktiivin 89/491/ETY (25) liitteet II ja V 2 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

3.   Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

4.   Jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitettujen direktiivien nojalla antamansa täytäntöönpanosäännökset 2 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

18 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 3 päivästä tammikuuta 2009, lukuun ottamatta 10 artiklan 1 kohtaa ja 12 artiklaa, joita sovelletaan 2 päivästä heinäkuuta 2007.

3.   Edellä 5 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut muutokset tai täytäntöönpanotoimet hyväksytään viimeistään 2 päivänä heinäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä kesäkuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. GLOSER


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 62.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 13. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 30. toukokuuta 2007.

(3)  EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/96/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 81).

(4)  Organization for the Advancement of Structured Information Standards.

(5)  Neuvoston direktiivi 70/220/ETY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 1970, moottoriajoneuvojen ottomoottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 76, 6.4.1970, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/76/EY (EUVL L 206, 15.8.2003, s. 29).

(6)  Neuvoston direktiivi 72/306/ETY, annettu 2 päivänä elokuuta 1972, ajoneuvojen dieselmoottoreiden päästöjen vähentämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 190, 20.8.1972, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2005/21/EY (EUVL L 61, 8.3.2005, s. 25).

(7)  Neuvoston direktiivi 74/290/ETY, annettu 28 päivänä toukokuuta 1974, moottoriajoneuvojen ottomoottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 70/220/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen (EYVL L 159, 15.6.1974, s. 61), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/101/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 238).

(8)  Neuvoston direktiivi 80/1268/ETY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1980, moottoriajoneuvojen polttoaineen kulutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 375, 31.12.1980, s. 36), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/3/EY (EUVL L 49, 19.2.2004, s. 36).

(9)  Neuvoston direktiivi 83/351/ETY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1983, moottoriajoneuvojen ottomoottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 197, 20.7.1983, s. 1).

(10)  Neuvoston direktiivi 88/76/ETY, annettu 3 päivänä joulukuuta 1987, moottoriajoneuvojen moottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 36, 9.2.1988, s. 1).

(11)  Neuvoston direktiivi 88/436/ETY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1988, moottoriajoneuvojen moottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (dieselmoottoreiden hiukkaspäästöjen vähentäminen) (EYVL L 214, 6.8.1988, s. 1).

(12)  Neuvoston direktiivi 89/458/ETY, annettu 18 päivänä heinäkuuta 1989, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta eurooppalaisten päästöjä koskevien standardien mukaiseksi alle 1,4 litraisten autojen osalta (EYVL L 226, 3.8.1989, s. 1).

(13)  Neuvoston direktiivi 91/441/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1991, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 242, 30.8.1991, s. 1).

(14)  Neuvoston direktiivi 93/59/ETY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1993, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 186, 28.7.1993, s. 21).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/12/EY, annettu 23 päivänä maaliskuuta 1994, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettavista toimenpiteistä (EYVL L 100, 19.4.1994, s. 42).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/69/EY, annettu 8 päivänä lokakuuta 1996, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä annetun direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 282, 1.11.1996, s. 64).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/69/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettavista toimenpiteistä (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 1).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/1/EY, annettu 22 päivänä tammikuuta 2001, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan neuvoston direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 35, 6.2.2001, s. 34).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/100/EY, annettu 7 päivänä joulukuuta 2001, moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta (EYVL L 16, 18.1.2002, s. 32).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/3/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, neuvoston direktiivien 70/156/ETY ja 80/1268/ETY muuttamisesta N1-luokan ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineen kulutuksen mittaamisen osalta (EUVL L 49, 19.2.2004, s. 36).

(21)  EUVL L 275, 20.10.2005, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/51/EY (EUVL L 152, 7.6.2006, s. 11).

(22)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(23)  OASIS-formaatilla tarkoitetaan teknisiä eritelmiä, jotka sisältyvät OASIS-asiakirjaan SC2-D5, Format of Automotive Repair Information, versio 1.0, 28. toukokuuta 2003 (luettavissa osoitteessa: http://www.oasis-open.org/committees/download.php/2412/Draft%20Committee%20Specification.pdf) sekä 10. tammikuuta 2003 päivätyn OASIS-asiakirjan SC1-D2, Autorepair Requirements Specification, versio 6.1, lukuihin 3.2, 3.5, 3.6, 3.7 ja 3.8 (luettavissa osoitteessa: http://lists.oasis-open.org/archives/autorepair/200302/pdf00005.pdf), joissa käytetään vain avointa teksti- ja kuvaformaattia.

(24)  EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1.”

(25)  EYVL L 238, 15.8.1989, s. 43.


LIITE I

PÄÄSTÖRAJAT

Taulukko 1

Euro 5 -päästörajat

 

Vertailumassa

(RM)

(kg)

Raja-arvot

Hiilimonoksidin massa

(CO)

Hiilivetyjen kokonaismassa

(THC)

Ei-metaanisten hiilivetyjen massa

(NMHC)

Typen oksidien massa

(NOx)

Kaikkien hiilivetyjen ja typen oksidien yhteenlaskettu massa

(THC + NOx)

Hiukkasmassa

(PM)

Hiukkasten lukumäärä (1)

(P)

L1

(mg/km)

L2

(mg/km)

L3

(mg/km)

L4

(mg/km)

L2 + L4

(mg/km)

L5

(mg/km)

L6

(#/km)

Ajoneuvoluokka

Alaluokka

 

PI

CI

PI

CI

PI

CI

PI

CI

PI

CI

PI (2)

CI

PI

CI

M

Kaikki

1 000

500

100

68

60

180

230

5,0

5,0

 

 

N1

I

RM ≤ 1 305

1 000

500

100

68

60

180

230

5,0

5,0

 

 

II

1 305 < RM ≤ 1 760

1 810

630

130

90

75

235

295

5,0

5,0

 

 

III

1 760 < RM

2 270

740

160

108

82

280

350

5,0

5,0

 

 

N2

 

 

2 270

740

160

108

82

280

350

5,0

5,0

 

 

Selitykset: PI (Positive Ignition) = ottomoottorit, CI (Compression Ignition) = puristussytytysmoottorit


Taulukko 2

Euro 6 -päästörajat

 

Vertailumassa

(RM)

(kg)

Raja-arvot

Hiilimonoksidin massa

(CO)

Kaikkien hiilivetyjen massa

(THC)

Ei-metaanisten hiilivetyjen massa

(NMHC)

Typen oksidien massa

(NOx)

Hiilivetyjen ja typen oksidien yhteenlaskettu massa

(THC + NOx)

Hiukkasmassa

(PM)

Hiukkasten lukumäärä (3)

(P)

L1

(mg/km)

L2

(mg/km)

L3

(mg/km)

L4

(mg/km)

L2 + L4

(mg/km)

L5

(mg/km)

L6

(#/km)

Ajoneuvoluokka

Alaluokka

 

PI

CI

PI

CI

PI

CI

PI

CI

PI

CI

PI (4)

CI

PI

CI

M

Kaikki

1 000

500

100

68

60

80

170

5,0

5,0

 

 

N1

I

RM ≤ 1 305

1 000

500

100

68

60

80

170

5,0

5,0

 

 

II

1 305 < RM ≤ 1 760

1 810

630

130

90

75

105

195

5,0

5,0

 

 

III

1 760 < RM

2 270

740

160

108

82

125

215

5,0

5,0

 

 

N2

 

 

2 270

740

160

108

82

125

215

5,0

5,0

 

 

Selitykset: PI = (Positive Ignition) ottomoottorit, CI = (Compression Ignition) puristussytytysmoottori


Taulukko 3

Päästörajat haihtumispäästöjä mittaavassa testissä

Haihtumispäästöjen massa (g/testi)

2,0


Taulukko 4

Pakokaasujen hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen rajat kylmäkäynnistystestissä

Testilämpötila 266 K (–7 °C)

Ajoneuvoluokka

Alaluokka

Hiilimonoksidin massa (CO)

L1 (g/km)

Hiilivetyjen massa (HC)

L2 (g/km)

M

15

1,8

N1

I

15

1,8

II

24

2,7

III

30

3,2

N2

 

30

3,2


(1)  Lukumäärää koskeva standardi määritellään mahdollisimman pian ja viimeistään Euro 6 -vaiheen tullessa voimaan.

(2)  Ottomoottoreja koskevia hiukkasmassastandardeja sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.

(3)  Tätä vaihetta varten määitellään myöhemmin lukumäärää koskeva standardi.

(4)  Ottomoottoreja koskevia hiukkasmassastandardeja sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.


LIITE II

Direktiivin 70/156/ETY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY seuraavasti:

1)

Lisätään 2 artiklan viimeisen luetelmakohdan jälkeen virke seuraavasti:

”Jos tässä direktiivissä viitataan erityisdirektiiviin tai -asetukseen, tarkoitetaan myös niiden täytäntöönpanosäädöksiä.”

2)

Korvataan seuraavissa kohdissa sana ”erillisdirektiivi” tai ”erityisdirektiivi” eri taivutusmuodoissaan sanoilla ”erityisdirektiivi tai -asetus” vastaavasti taivutettuina:

2 artiklan ensimmäinen luetelmakohta; 2 artiklan yhdeksäs luetelmakohta; 2 artiklan kymmenes luetelmakohta; 2 artiklan neljästoista luetelmakohta; 3 artiklan 1 kohta; 3 artiklan 2 kohta; 3 artiklan 4 kohta; 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta; 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohta; 4 artiklan toinen alakohta; 5 artiklan 4 kohta; 5 artiklan 5 kohta; 6 artiklan 3 kohta; 8 artiklan 2 kohdan johdantolause; 8 artiklan 2 kohdan c alakohta; 13 artiklan 4 kohta; 13 artiklan 5 kohta; 14 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan i alakohta; Liite IV, I osa, toinen rivi; Liite IV, II osa, ensimmäinen kohta; Liite IV, II osa, taulukon alaviite 1, Liite V, 1 (a) jakso; Liite V, 1 (b) jakso; Liite VII (1) 4 osa; Liite X, alaviite 2; Liite X, 2.1. jakso; Liite X, 3.3. jakso; Liite IV, 1 (1.1) jakso; Liite VII, osa 4; Liite X, 2.1. jakso; Liite X, 3.3. jakso; Liite X, alaviite 2; Liite XI, lisäys 4, alaviite X, kirjaimien merkitys; Liite XIV, 2 (a) jakso; Liite XII, B(2) jakso; Liite XIV, 2 (c) jakso.

3)

Korvataan seuraavissa kohdissa sanat ”erillisdirektiivit” tai ”erityisdirektiivit” taikka sanat ”erilliset direktiivit” eri taivutusmuodoissaan sanoilla ”erityisdirektiivit tai -asetukset” vastaavasti taivutettuina:

2 artiklan kahdeksas luetelmakohta; 3 artiklan 1 kohta; 3 artiklan 2 kohta; 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta; 4 artiklan 1 kohdan b alakohta; 4 artiklan 3 kohta; 5 artiklan 5 kohta; 5 artiklan 6 kohta; 7 artiklan 2 kohta; 8 artiklan 2 kohdan c alakohta; 9 artiklan 2 kohta; 10 artiklan 2 kohta; 11 artiklan 1 kohta; 13 artiklan 2 kohta; Liiteluettelo: liitteen XIII otsikko; Liite I, ensimmäinen kohta; Liite III, osa III; Liite IV, I osa, ensimmäinen rivi; Liite V, 1 (a) jakso; Liite V, 1 (b) jakso; Liite V, 1 (c) jakso; Liite V, 3 jakson johdantolause; Liite V 3 (a) jakso, Liite V, 3 (b) jakso; Liite VI, EY-tyyppihyväksyntätodistuksen sivu 1, kohdat 1 ja 2; Liite VII, alaviite (1); Liite X, 2.2. jakso; Liite X, 2.3.5 jakso; Liite X, 3.5. jakso; Liite XIV, 1.1. jakso; Liite XIV, 2 (a) jakso; Liite XIV, 2 (c) jakso; Liite XIV, 2 (d) jakso.

4)

Lisätään seuraavissa kohdissa eri taivutusmuodoissaan olevan sanan ”direktiivi” tai ”perusdirektiivi” taikka ”muutosdirektiivi” tai ”muuttava direktiivi” jälkeen sanat ”tai asetus” tai tapauksen mukaan ”tai -asetus” vastaavasti taivutettuna:

5 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta; Liite IV, I osa, taulukon alaviite X; Liite VI, EY-tyyppihyväksyntätodistuksen sivu 2, taulukkojen otsikot; Liite VII (1) 2 osa; Liite VII (1) 3 osa; Liite VII (1) 4 osa; Liite VIII, kohdat 1, 2, 2.1, 2.2, ja 3; Liite IX, M1-luokan valmiit tai valmistuneet ajoneuvot, sivu 2, kohdat 45, 46.1 ja 46.2; Liite IX, M2- ja M3-luokan valmiit tai valmistuneet ajoneuvot, sivu 2, kohdat 45 ja 46.1; Liite IX, N1, N2 ja N3-luokan valmiit tai valmistuneet ajoneuvot, sivu 2, kohdat 45. ja 46.1; Liite IX, M1-luokan keskeneräiset ajoneuvot, sivu 2, kohdat 45 ja 46.1; Liite IX, M2- ja M3-luokan keskeneräiset ajoneuvot, sivu 2, kohdat 45 ja 46.1; Liite IX, N1-, N2- ja N3-luokan keskeneräiset ajoneuvot, sivu 2, kohdat 45 ja 46.1; Liite X, 1.2.2. jakso; Liite XI, lisäys 4, kirjainten merkitys: N/A; Liite XV, taulukon otsikko.

Lisätään sanan ”direktiivit” jälkeen sanat ”tai asetukset” vastaavasti taivutettuina:

Liite IX, M1-luokan valmiit ajoneuvot, sivu 2; Liite IX, Liite IX, M2- ja M3-luokan valmiit tai valmistuneet ajoneuvot, sivu 2; Liite IX, N1, N2 ja N3- luokan valmiit tai valmistuneet ajoneuvot, sivu 2; Liite IX, M1-luokan keskeneräiset ajoneuvot, sivu 2; Liite IX, M2- ja M3-luokan keskeneräiset ajoneuvot, sivu 2; Liite IX, N1-, N2- ja N3-luokan keskeneräiset ajoneuvot, sivu 2.

5)

Lisätään 8 artiklan 2 kohdan c alakohtaan ilmauksen ”direktiivi(t)” jälkeen asianmukaisesti taivutettuna ilmaus ”tai asetus/asetukset”.

6)

Korvataan liitteessä IV olevan I osan taulukon 2 kohta ja taulukon otsikko seuraavasti:

”Kohde

Direktiivin/asetuksen numero

EU:n virallisen lehden viite

Soveltamisala

M1

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

2. Päästöt/Tiedonsaanti

…/…/EY

(EY) N:o …/…

L …, …, s. …

X (1)

X (1)

 

X (1)

X (1)

 

 

 

 

 

7)

Kumotaan liitteessä IV olevan I osan taulukon 11 ja 39 kohta.

8)

Lisätään liitteessä VII 4 kohtaan sanan ”direktiivin” jälkeen sanat ”tai asetuksen”.

9)

Lisätään liitteessä VII olevaan 5 kohtaan ilmauksen ”muuttava direktiivi” jälkeen sanat ”tai asetus”.

10)

Korvataan liitteessä XI olevassa lisäyksessä 1 olevan taulukon 2 kohta ja taulukon otsikko seuraavasti:

”Kohta

Kohde:

Direktiivin/asetuksen numero

M1 ≤ 2 500 (1) kg

M1 > 2 500 (1) kg

M2

M3

2

Päästöt/tiedonsaanti

…/…/EY

(EY) N:o …/…

Q

G+Q

G+Q”

 

11)

Poistetaan liitteen XI lisäyksessä 1 olevan taulukon 11 ja 39 kohta.

12)

Korvataan liitteessä XI olevassa lisäyksessä 2 taulukon 2 kohta ja taulukon otsikko seuraavasti:

”Kohta

Kohde

Direktiivin/asetuksen numero

M1

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

2

Päästöt/Tiedonsaanti

…/…/EY

(EY) N:o …/…

A

A

 

A

A”

 

 

 

 

 

13)

Poistetaan liitteen XI lisäyksessä 2 olevan taulukon 11 ja 39 kohta.

14)

Korvataan liitteessä XI olevassa lisäyksessä 3 olevan taulukon 2 kohta ja taulukon otsikko seuraavasti:

”Kohta

Kohde

Direktiivin/asetuksen numero

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

2

Päästöt/Tiedonsaanti

…/…/EY

(EY) N:o …/…

Q

 

Q

Q”

 

 

 

 

 

15)

Poistetaan liitteen XI lisäyksessä 3 oleva 11 kohta.

16)

Korvataan liitteessä XI olevassa lisäyksessä 4 olevan taulukon 2 kohta ja taulukon otsikko seuraavasti:

”Kohta

Kohde

Direktiivin/asetuksen numero

N-luokan ajoneuvonosturi

2

Päästöt/Tiedonsaanti

…/…/EY

(EY) N:o …/…

N/A”

17)

Poistetaan liitteen XI lisäyksessä 4 olevan taulukon 11 kohta.


(1)  Ajoneuvot, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg. Voidaan soveltaa valmistajan pyynnöstä ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 840 kg.”


29.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 171/17


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 716/2007,

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007,

ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa koskevista yhteisön tilastoista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa koko taloudessa koskevat säännölliset ja korkealaatuiset tilastot ovat olennaisen tärkeitä, jotta ulkomaisessa määräysvallassa olevien yritysten vaikutusta koko Euroopan talouteen voitaisiin riittävällä tavalla arvioida. Tämä helpottaisi myös sisämarkkinoiden toiminnan tehokkuuden ja globalisaation yhteydessä tapahtuvan talouksien vähittäisen yhdentymisen seurantaa. Monikansalliset yritykset ovat tässä yhteydessä merkittävämpiä, mutta ulkomainen määräysvalta voi koskea myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(2)

Palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) täytäntöönpanon ja uudelleentarkastelun sekä tulevia sopimuksia koskevien parhaillaan ja tulevaisuudessa käytävien neuvottelujen tueksi tarvitaan asiaan liittyvää tilastotietoa.

(3)

Ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevia tilastoja, joilla mitataan ulkomaisen määräysvallan suoria ja epäsuoria vaikutuksia tiettyjen maiden ja toimialojen työllisyyteen, palkkoihin ja tuottavuuteen, tarvitaan valmisteltaessa talous-, kilpailu-, yritys- ja tutkimuspolitiikkaa sekä tekniseen kehitykseen ja työllisyyteen liittyvää politiikkaa markkinoiden vapauttamisprosessin yhteydessä.

(4)

Yhteisön nykyisen lainsäädännön nojalla tuotettu tai eri jäsenvaltioissa saatavilla oleva tieto on riittämätöntä tai tarkoitukseen sopimatonta tai se ei ole riittävän vertailukelpoista ollakseen luotettava perusta komission työlle.

(5)

Asetuksella (EY) N:o 184/2005 (3) vahvistetaan yhteinen kehys maksutasetta, kansainvälistä palvelukauppaa ja suoria ulkomaisia sijoituksia koskevien yhteisön tilastojen tuottamiseksi. Maksutasetilastot kattavat vain osittain palvelukaupan yleissopimukseen (GATS) sisältyvät tiedot, joten ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevien yksityiskohtaisten tilastojen säännöllinen tuottaminen on olennaisen tärkeää.

(6)

Yritystoiminnan rakennetilastoista 20 päivänä joulukuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 58/97 (4) ja tilastoyksiköistä yhteisön tuotantojärjestelmän havainnointia ja analyysia varten 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 696/93 (5) vahvistetaan yhteinen kehys yhteisössä toimivien yritysten rakennetta ja toimintoja koskevien yhteisön tilastojen keruuta, laatimista, toimittamista ja arviointia varten.

(7)

Tilinpidon kokoaminen Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/96 (6) mukaisesti edellyttää vertailukelpoisia, kattavia ja luotettavia yritystilastoja ulkomaisista osakkuus- ja tytäryhtiöistä.

(8)

Kansainvälisen palvelukaupan tilastoja koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien käsikirjassa, Kansainvälisen valuuttarahaston maksutasekäsikirjassa (5. painos) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön suorien ulkomaisten sijoitusten kiinnityspistemääritelmässä määritellään yleiset säännöt, joiden mukaan ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevat tilastot on kerättävä.

(9)

Yhteisön tilastojen tuottamiseen sovelletaan yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 (7) säännöksiä.

(10)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevien vertailukelpoisten tilastojen tuottaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutuksen takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(11)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(12)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa liitteisiin I ja II sisältyvät määritelmät, liitteen III yksityiskohtaisuuden taso sekä sen perusteella liitteisiin I ja II tehtävät muutokset tarkoituksena panna täytäntöön koetutkimusten tulokset ja määritellä asianmukaiset yhteiset laatustandardit sekä laaturaporttien sisältö ja ajoitus. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia tai täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(13)

Asiassa on kuultu neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (9) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa ja neuvoston päätöksellä 2006/856/EY (10) perustettua raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomiteaa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen kehys ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintoja koskevien yhteisön tilastojen tuottamista varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’ulkomaisella osakkuus- ja tytäryhtiöllä’ tietoja keräävässä maassa sijaitsevaa yritystä, johon tämän maan ulkopuolella sijaitsevalla institutionaalisella yksiköllä on määräysvaltaa, tai tietoja keräävän maan ulkopuolella sijaitsevaa yritystä, johon tietoja keräävässä maassa sijaitsevalla yrityksellä on määräysvaltaa;

b)

’määräysvallalla’ mahdollisuutta päättää yrityksen yleisestä politiikasta valitsemalla tarpeen mukaan sopivia johtajia. Yrityksen A katsotaan tässä yhteydessä olevan institutionaalisen yksikön B määräysvallassa, jos B:llä on määräysvallassaan – suoraan tai epäsuorasti – yli puolet osakkaiden äänioikeudesta tai yli puolet osakkeista;

c)

’ulkomaisella määräysvallalla’ sitä, että institutionaalisella yksiköllä on määräysvaltaa toisessa maassa sijaitsevaan institutionaaliseen yksikköön nähden;

d)

’sivuliikkeillä’ paikallisia yksiköitä, jotka eivät ole erillisiä oikeushenkilöitä ja jotka ovat riippuvaisia ulkomaisessa määräysvallassa olevista yrityksistä. Niitä kohdellaan asetuksen (ETY) N:o 696/93 liitteessä olevan III jakson B alajakson Selventäviä huomautuksia 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettuina yritysmäisinä yhteisöinä;

e)

’ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevilla tilastoilla’ ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden kokonaistoimintaa kuvaavia tilastoja;

f)

’ulkomaisten yritysten kyseisessä maassa sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden liiketoimintaa koskevilla tilastoilla’ tietoja keräävässä maassa sijaitsevien ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden toimintaa kuvaavia tilastoja;

g)

’kotimaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden liiketoimintaa koskevilla tilastoilla’ tietoja keräävässä maassa sijaitsevien institutionaalisten yksiköiden määräysvallassa olevien ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden toimintaa kuvaavia tilastoja;

h)

’ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävällä institutionaalisella yksiköllä’ institutionaalista yksikköä, joka on ylimpänä ulkomaisen osakkuus- ja tytäryhtiön määräysvaltaketjussa ja joka ei ole minkään muun institutionaalisen yksikön määräysvallassa;

i)

’yrityksellä’, ’paikallisella yksiköllä’ ja ’institutionaalisella yksiköllä’ samaa kuin asetuksessa (ETY) N:o 696/93.

3 artikla

Tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostatille) ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevat tiedot liitteissä I, II ja III tarkoitettujen ominaisuustietojen, toimialan ja maantieteellisen erittelyn mukaisesti.

4 artikla

Tietolähteet

1.   Jäsenvaltioiden on kerättävä tässä asetuksessa vaaditut tiedot kaikista sopiviksi ja asianmukaisiksi katsomistaan lähteistä, kuitenkin niin, että ne täyttävät 6 artiklassa tarkoitetut laatua koskevat edellytykset.

2.   Luonnollisten ja oikeushenkilöiden, joita pyydetään toimittamaan tietoja, on vastatessaan noudatettava määräaikoja ja määritelmiä, jotka jäsenvaltioiden tiedonkeruusta vastaavat kansalliset laitokset tämän asetuksen mukaisesti asettavat.

3.   Jos vaadittavia tietoja ei voida kohtuullisin kustannuksin kerätä, voidaan toimittaa parhaat mahdolliset estimaatit, nolla-arvot mukaan lukien.

5 artikla

Koetutkimukset

1.   Komissio laatii ohjelman koetutkimuksille, joita asetuksen (EY) N:o 322/97 2 artiklassa tarkoitetut kansalliset viranomaiset tekevät vapaaehtoisesti ulkomaisten yritysten kyseisessä maassa ja kotimaisten yritysten ulkomailla sijaitsevia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevien tilastojen lisämuuttujista ja erittelyistä.

2.   Koetutkimuksilla arvioidaan tiedonkeruun asianmukaisuutta ja toteutettavuutta ottamalla huomioon tietojen saatavuudesta koituva hyöty suhteessa tilastojärjestelmän kustannuksiin ja yrityksille aiheutuviin rasitteisiin.

3.   Koetutkimuksia koskeva komission ohjelma on liitteen I ja II mukainen.

4.   Koetutkimusten tulosten perusteella komissio toteuttaa tarvittavat ulkomaisten yritysten kyseisessä maassa ja kotimaisten yritysten ulkomailla sijaitsevia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevien tilastojen täytäntöönpanotoimenpiteet 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Koetutkimukset on saatettava loppuun viimeistään 19 päivänä heinäkuuta 2010.

6 artikla

Laatustandardit ja kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että toimitettujen tietojen laatu vastaa yhteisiä laatustandardeja.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostatille) selvitys toimitettujen tietojen laadusta, jäljempänä ’laatuselvitykset’.

3.   Komissio tarkentaa yhteiset laatustandardit sekä laatuselvitysten sisällön ja ajoituksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Komissio arvioi toimitettujen tietojen laadun.

7 artikla

Suosituskäsikirja

Komissio julkaisee jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä suosituskäsikirjan, joka sisältää tarvittavat määritelmät ja lisäohjeita tämän asetuksen nojalla tuotettavista yhteisön tilastoista.

8 artikla

Aikataulu ja poikkeukset

1.   Jäsenvaltiot keräävät tiedot liitteiden I ja II mukaisen täytäntöönpanoaikataulun mukaisesti.

2.   Komissio voi 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen myöntää jäsenvaltioille rajoitetuksi ajaksi poikkeuksia tämän asetuksen säännöksistä siirtymäaikana, joka voi olla enintään neljä vuotta liitteissä I ja II tarkoitetusta ensimmäisestä viitevuodesta, jos jäsenvaltioiden kansallisiin järjestelmiin on tehtävä suuria mukautuksia.

9 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Seuraavat tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet hyväksytään 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen:

a)

toimenpiteet, joilla luodaan sopiva formaatti ja menettely jäsenvaltioiden tulosten lähettämistä varten;

ja

b)

toimenpiteet, joilla myönnetään 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioille poikkeuksia, mukaan lukien koetutkimusten jälkeen asetettavia uusia vaatimuksia koskevat poikkeukset, jos jäsenvaltioiden kansallisiin järjestelmiin on tehtävä suuria mukautuksia.

2.   Seuraavat toimenpiteet, joilla muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia myös täydentämällä sitä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen:

a)

toimenpiteet, joilla mukautetaan liitteissä I ja II olevia määritelmiä, liitteessä III lueteltua yksityiskohtaisuuden tasoa ja liitteitä I ja II kaikkien näistä johtuvien muutosten huomioon ottamiseksi;

b)

toimenpiteet, joilla pannaan koetutkimusten tulokset täytäntöön 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)

toimenpiteet, joilla määritellään asianmukaiset yhteiset laatustandardit sekä laatuselvitysten sisältö ja ajoitus 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Erityisesti on otettava huomioon periaate, jonka mukaan tällaisten toimenpiteiden hyötyjen on oltava niiden kustannuksia merkittävämpiä, ja periaate, jonka mukaan jäsenvaltioille tai yrityksille aiheutuvien taloudellisten lisärasitteiden on pysyttävä kohtuullisina.

10 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa tilasto-ohjelmakomitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4.   Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit voivat osallistua komitean kokouksiin tarkkailijoina.

11 artikla

Yhteistyö raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomitean kanssa

Tämän asetuksen täytäntöönpanossa komissio pyytää raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomitean lausuntoa kaikista mainitun komitean toimivaltaan kuuluvista toimenpiteistä, erityisesti kaikista toimenpiteistä, jotka koskevat tietojen keräämisessä ja tilastollisessa käsittelyssä sekä tulosten käsittelyssä ja toimittamisessa tapahtuvaa mukauttamista taloudelliseen ja tekniseen kehitykseen.

12 artikla

Täytäntöönpanokertomus

Komissio antaa viimeistään 19 päivänä heinäkuuta 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen. Kertomuksessa erityisesti

a)

arvioidaan tuotettujen tilastojen laatu;

b)

arvioidaan tuotettujen tilastojen ansiosta yhteisölle, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille koituneet hyödyt suhteessa kustannuksiin;

c)

arvioidaan koetutkimusten edistymistä ja täytäntöönpanoa;

ja

d)

yksilöidään alat, joilla tilastoja voidaan parantaa, ja muutokset, joita pidetään saatujen tulosten ja niihin liittyvien kustannusten perusteella tarpeellisina.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä kesäkuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. GLOSER


(1)  EUVL C 144, 14.6.2005, s. 14.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 12. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 25. toukokuuta 2007.

(3)  EUVL L 35, 8.2.2005, s. 23, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 602/2006 (EUVL L 106, 19.4.2006, s. 10).

(4)  EYVL L 14, 17.1.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1893/2006 (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

(5)  EYVL L 76, 30.3.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1267/2003 (EUVL L 180, 18.7.2003, s. 1).

(7)  EYVL L 52, 22.2.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(9)  EYVL L 181, 28.6.1989, s. 47.

(10)  EUVL L 332, 30.11.2006, s. 21.


LIITE I

YHTEINEN MODUULI ULKOMAISTEN YRITYSTEN KYSEISESSÄ MAASSA SIJAITSEVIEN OSAKKUUS- JA TYTÄRYHTIÖIDEN LIIKETOIMINTAA KOSKEVISTA TILASTOISTA

1 JAKSO

Tilastoyksikkö

Tilastoyksiköitä ovat kaikki yritykset ja kaikki sivuliikkeet, jotka ovat 2 artiklan määritelmän mukaisesti ulkomaisessa määräysvallassa.

2 JAKSO

Ominaisuustiedot

Seuraavat yritystoiminnan rakennetilastoja varten vahvistetuista ominaisuustietojen määritelmistä 17 päivänä joulukuuta 1998 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2700/98 (1) määritellyt ominaisuustiedot kerätään:

Koodi

Otsake

11 11 0

Yritysten lukumäärä

12 11 0

Liikevaihto

12 12 0

Tuotannon arvo

12 15 0

Arvonlisäys tuotannontekijähintaan

13 11 0

Tavaroiden ja palvelujen ostot yhteensä

13 12 0

Sellaisinaan jälleenmyytäväksi hankittujen tavaroiden ja palvelujen ostot yhteensä

13 31 0

Henkilöstömenot

15 11 0

Bruttoinvestoinnit aineelliseen käyttöomaisuuteen

16 11 0

Työhön osallistuvien lukumäärä

22 11 0

Yrityksen sisäiset tutkimus- ja kehittämiskustannukset yhteensä (2)

22 12 0

Tutkimus- ja kehittämishenkilöstön lukumäärä yhteensä (2)

Jos Työhön osallistuvien lukumäärää ei ole saatavilla, kerätään sen sijaan Palkatun henkilöstön lukumäärä (koodi 16 13 0).

Muuttujat Yrityksen sisäiset tutkimus- ja kehittämiskustannukset yhteensä (koodi 22 11 0) ja Tutkimus- ja kehittämishenkilöstön lukumäärä yhteensä (koodi 22 12 0) kerätään ainoastaan NACE:n pääluokista C, D, E ja F.

NACE:n pääluokasta J kerätään ainoastaan Yritysten lukumäärä, Liikevaihto (3) sekä Työhön osallistuvien lukumäärä (tai vaihtoehtoisesti palkatun henkilöstön lukumäärä).

3 JAKSO

Yksityiskohtaisuus

Tiedot toimitetaan käsitteen ”ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävä institutionaalinen yksikkö” mukaisesti maantieteellisen erittelyn tasolta 2-IN yhdistettynä toimintakohtaisen erittelyn tasoon 3 liitteen III mukaisesti sekä maantieteellisen erittelyn tasolta 3 yhdistettynä yritystoimintaan.

4 JAKSO

Ensimmäinen viitevuosi ja tilastojakso

1.

Ensimmäinen viitevuosi, jolta vuositilastot kerätään, on kalenterivuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.

2.

Jäsenvaltiot toimittavat tiedot jokaiselta kalenterivuodelta sen jälkeen.

3.

Ensimmäinen viitevuosi, jolta muuttujat Yrityksen sisäiset tutkimus- ja kehittämiskustannukset yhteensä (koodi 22 11 0) sekä Tutkimus- ja kehittämishenkilöstön lukumäärä yhteensä (koodi 22 12 0) kerätään, on vuosi 2007.

5 JAKSO

Tulosten toimittaminen

Tulokset toimitetaan 20 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

6 JAKSO

Kertomukset ja koetutkimukset

1.

Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kertomuksen tätä yhteistä moduulia varten kerättävän tilastotiedon määritelmästä, rakenteesta ja saatavuudesta.

2.

Komissio käynnistää tämän liitteen yksityiskohtaisuuden tason mukaiset koetutkimukset, jotka asetuksen (EY) N:o 322/97 2 artiklassa tarkoitetut kansalliset viranomaiset toteuttavat tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti.

3.

Koetutkimuksilla arvioidaan tietojen hankkimisen toteutettavuutta ottamalla huomioon tietojen saatavuudesta koituva hyöty suhteessa niiden keräämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja yrityksille aiheutuviin rasitteisiin.

4.

Koetutkimukset tehdään seuraavien ominaisuustietojen osalta:

Koodi

Otsake

 

Tavaroiden ja palvelujen vienti

 

Tavaroiden ja palvelujen tuonti

 

Yritysryhmän sisäinen tavaroiden ja palvelujen vienti

 

Yritysryhmän sisäinen tavaroiden ja palvelujen tuonti

Vienti, tuonti sekä yritysryhmän sisäinen vienti ja tuonti jaetaan tavaroihin ja palveluihin.

5.

Koetutkimukset tehdään myös tiedonkeruun toteutettavuuden arvioimiseksi NACE:n pääluokkien M, N ja O toimialoilta sekä muuttujien Yrityksen sisäiset tutkimus- ja kehittämiskustannukset yhteensä (koodi 22 11 0) sekä Tutkimus- ja kehittämishenkilöstön lukumäärä yhteensä (koodi 22 12 0) keruusta NACEn pääluokkien G, H, I, K, M, N ja O toimialoilta. Koetutkimuksia tehdään myös tietojen erittelystä kokoluokkiin pääluokan 2 mukaan Työhön osallistuvien lukumääränä mitattuna, jotta tällaisen erittelyn merkitystä, toteutettavuutta ja kustannuksia voidaan arvioida.


(1)  EYVL L 344, 18.12.1998, s. 49, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1670/2003 (EUVL L 244, 29.9.2003, s. 74).

(2)  Muuttujat 22 11 0 ja 22 12 0 ilmoitetaan joka toinen vuosi. Jos kokonaisliikevaihto tai palkatun henkilöstön lukumäärä NACE Rev 1.1:n pääluokkien C–F jollain kaksinumerotasolla on jossain jäsenvaltiossa alle yksi prosenttia yhteisön kokonaismäärästä, ominaisuustietoihin 22 11 0 ja 22 12 0 liittyviä, tämän asetuksen edellyttämiä tilastoja varten tarvittavia tietoja, ei tarvitse kerätä.

(3)  NACE Rev. 1.1:n kaksinumerotasolla 65 liikevaihto korvataan tuotannon arvolla.


LIITE II

YHTEINEN MODUULI KOTIMAISTEN YRITYSTEN ULKOMAILLA SIJAITSEVIEN OSAKKUUS- JA TYTÄRYHTIÖIDEN LIIKETOIMINTAA KOSKEVISTA TILASTOISTA

1 JAKSO

Tilastoyksikkö

Tilastoyksiköitä ovat kaikki ulkomailla sijaitsevat yritykset ja sivuliikkeet, jotka ovat 2 artiklan määritelmien mukaisesti sellaisen institutionaalisen yksikön määräysvallassa, joka sijaitsee tietoja keräävässä maassa.

2 JAKSO

Ominaisuustiedot

Kerätään asetuksen (EY) N:o 2700/98 liitteessä määritellyt seuraavat ominaisuustiedot:

Koodi

Nimi

12 11 0

Liikevaihto

16 11 0

Työhön osallistuvien lukumäärä

11 11 0

Yritysten lukumäärä

Jos Työhön osallistuvien lukumäärää ei ole saatavilla, kerätään sen sijaan Palkatun henkilöstön lukumäärä (koodi 16 13 0).

3 JAKSO

Yksityiskohtaisuus

Tiedot toimitetaan ulkomaisen osakkuus- tai tytäryhtiön yksityiskohtaisten sijaintimaata koskevien tai toimintakohtaisten tasojen mukaisesti eriteltyinä liitteen III mukaisesti. Sijaintimaata koskeva toimintakohtainen taso yhdistetään seuraavasti:

Maantieteellisen erittelyn taso 1 ja toimintakohtaisen erittelyn taso 2.

Maantieteellisen erittelyn taso 2-OUT ja toimintakohtaisen erittelyn taso 1.

Maantieteellisen erittelyn taso 3 ja ainoastaan kokonaistoimintaa koskevat tiedot.

4 JAKSO

Ensimmäinen viitevuosi ja tilastojakso

1.

Ensimmäinen viitevuosi, jolta vuositilastot kerätään, on kalenterivuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.

2.

Jäsenvaltiot toimittavat tiedot jokaiselta kalenterivuodelta sen jälkeen.

5 JAKSO

Tulosten toimittaminen

Tulokset toimitetaan 20 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

6 JAKSO

Kertomukset ja koetutkimukset

1.

Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kertomuksen tätä yhteistä moduulia varten kerättävän tilastotiedon määritelmästä, rakenteesta ja saatavuudesta.

2.

Komissio käynnistää tämän liitteen yksityiskohtaisuuden tason mukaiset koetutkimukset, jotka asetuksen (EY) N:o 322/97 2 artiklassa tarkoitetut kansalliset viranomaiset toteuttavat tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti.

3.

Koetutkimuksilla arvioidaan tietojen hankkimisen merkitystä ja toteutettavuutta ottamalla huomioon tietojen saatavuudesta koituva hyöty suhteessa niiden keräämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja yrityksille aiheutuviin rasitteisiin.

4.

Koetutkimukset toteutetaan seuraavista ominaisuuksista:

Koodi

Nimi

13 31 0

Henkilöstömenot

 

Tavaroiden ja palvelujen vienti

 

Tavaroiden ja palvelujen tuonti

 

Yritysryhmän sisäinen tavaroiden ja palvelujen vienti

 

Yritysryhmän sisäinen tavaroiden ja palvelujen tuonti

12 15 0

Arvonlisäys tuotannontekijähintaan

15 11 0

Bruttoinvestoinnit aineelliseen käyttöomaisuuteen


LIITE III

YKSITYISKOHTAISET MAANTIETEELLISET JA TOIMINTAKOHTAISET TASOT

Maantieteellisen erittelyn tasot

Taso 1

 

Taso 2-OUT

(Taso 1 + 24 maata)

V2

EU-27:n ulkopuoliset maat

V2

EU-27:n ulkopuoliset maat

 

 

IS

Islanti

 

 

LI

Liechtenstein

 

 

NO

Norja

CH

Sveitsi

CH

Sveitsi

 

 

HR

Kroatia

RU

Venäjän federaatio

RU

Venäjän federaatio

 

 

TR

Turkki

 

 

EG

Egypti

 

 

MA

Marokko

 

 

NG

Nigeria

 

 

ZA

Etelä-Afrikka

CA

Kanada

CA

Kanada

US

Yhdysvallat

US

Yhdysvallat

 

 

MX

Meksiko

 

 

AR

Argentiina

BR

Brasilia

BR

Brasilia

 

 

CL

Chile

 

 

UY

Uruguay

 

 

VE

Venezuela

 

 

IL

Israel

CN

Kiina

CN

Kiina

HK

Hongkong

HK

Hongkong

IN

Intia

IN

Intia

 

 

ID

Indonesia

JP

Japani

JP

Japani

 

 

KR

Etelä-Korea

 

 

MY

Malesia

 

 

PH

Filippiinit

 

 

SG

Singapore

 

 

TW

Taiwan

 

 

TH

Thaimaa

 

 

AU

Australia

 

 

NZ

Uusi-Seelanti

Z8

EU-27:n ulkopuoliset maat, erittelemättä

Z8

EU-27:n ulkopuoliset maat, erittelemättä

C4

Offshore-rahoituskeskukset

C4

Offshore-rahoituskeskukset

Z7

Ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävien institutionaalisten yksiköiden (UCI) (1) määräysvalta jaettu useamman kuin yhden jäsenvaltion kesken.

Z7

Ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävien institutionaalisten yksiköiden (UCI) (1) määräysvalta jaettu useamman kuin yhden jäsenvaltion kesken.


Taso 2-IN

A1

Maailma yhteensä (kaikki yksiköt tietoja keräävä maa mukaan luettuna)

Z9

Muu maailma (tietoja keräävä maa poisluettuna)

A2

Tietoja keräävän maan määräysvallassa

V1

EU-27 (EU-27:n sisällä) tietoja keräävä maa poisluettuna

BE

Belgia

BG

Bulgaria

CZ

Tšekki

DK

Tanska

DE

Saksa

EE

Viro

IE

Irlanti

GR

Kreikka

ES

Espanja

FR

Ranska

IT

Italia

CY

Kypros

LV

Latvia

LT

Liettua

LU

Luxemburg

HU

Unkari

MT

Malta

NL

Alankomaat

AT

Itävalta

PL

Puola

PT

Portugali

RO

Romania

SI

Slovenia

SK

Slovakia

FI

Suomi

SE

Ruotsi

UK

Yhdistynyt kuningaskunta

Z7

UCI:den (2) määräysvalta jaettu tasan useamman kuin yhden jäsenvaltion kesken.

V2

EU-27:n ulkopuoliset maat

AU

Australia

CA

Kanada

CH

Sveitsi

CN

Kiina

HK

Hongkong

IL

Israel

IS

Islanti

JP

Japani

LI

Liechtenstein

NO

Norja

NZ

Uusi-Seelanti

RU

Venäjän federaatio

TR

Turkki

US

Yhdysvallat

C4

Offshore-rahoituskeskukset

Z8

EU27:n ulkopuoliset maat, erittelemättä


Taso 3

AD

Andorra

EE

Viro (3)

KZ

Kazakstan

QA

Qatar

AE

Arabiemiirikunnat

EG

Egypti

LA

Laos

RO

Romania (3)

AF

Afganistan

ER

Eritrea

LB

Libanon

RS

Serbia

AG

Antigua ja Barbuda

ES

Espanja (3)

LC

Saint Lucia

RU

Venäjän federaatio

AI

Anguilla

ET

Etiopia

LI

Liechtenstein

RW

Ruanda

AL

Albania

FI

Suomi (3)

LK

Sri Lanka

SA

Saudi-Arabia

AM

Armenia

FJ

Fidži

LR

Liberia

SB

Salomonsaaret

AN

Alankomaiden Antillit

FK

Falklandinsaaret

LS

Lesotho

SC

Seychellit

AO

Angola

FM

Mikronesia

LT

Liettua (3)

SD

Sudan

AQ

Antarktis

FO

Färsaaret

LU

Luxemburg (3)

SE

Ruotsi (3)

AR

Argentina

FR

Ranska (3)

LV

Latvia (3)

SG

Singapore

AS

Amerikan Samoa

GA

Gabon

LY

Libya

SH

Saint Helena

AT

Itävalta (3)

GD

Grenada

MA

Marokko

SI

Slovenia (3)

AU

Australia

GE

Georgia

MD

Moldova

SK

Slovakia (3)

AW

Aruba

GG

Guernsey

ME

Montenegro

SL

Sierra Leone

AZ

Azerbaidžan

GH

Ghana

MG

Madagaskar

SM

San Marino

BA

Bosnia ja Hertsegovina

GI

Gibraltar

MH

Marshallinsaaret

SN

Senegal

BB

Barbados

GLH

Grönlanti

MK (5)

entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

SO

Somalia

BD

Bangladesh

GL

Gambia

ML

Mali

SR

Suriname

BE

Belgia (3)

GN

Guinea

MM

Myanmar

ST

São Tomé ja Príncipe

BF

Burkina Faso

GQ

Päiväntasaajan Guinea

MN

Mongolia

SV

El Salvador

BG

Bulgaria (3)

GR

Kreikka (3)

MO

Macao

SY

Syyria

BH

Bahrain

GS

Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

MP

Pohjois-Mariaanit

SZ

Swazimaa

BI

Burundi

GT

Guatemala

MR

Mauritania

TC

Turks- ja Caicossaaret

BJ

Benin

GU

Guam

MS

Montserrat

TD

Tšad

BM

Bermuda

GW

Guinea-Bissau

MT

Malta (3)

TF

Ranskan eteläiset alueet

BN

Brunei

GY

Guyana

MU

Mauritius

TG

Togo

BO

Bolivia

HK

Hongkong

MV

Malediivit

TH

Thaimaa

BR

Brasilia

HM

Heard ja McDonaldinsaaret

MW

Malawi

TJ

Tadžikistan

BS

Bahama

HN

Honduras

MX

Meksiko

TK

Tokelau

BT

Bhutan

HR

Kroatia

MY

Malesia

TM

Turkmenistan

BV

Bouvet’nsaari

HT

Haiti

MZ

Mosambik

TN

Tunisia

BW

Botswana

HU

Unkari (3)

NA

Namibia

TO

Tonga

BY

Valko-Venäjä

ID

Indonesia

NC

Uusi-Kaledonia

TP

Itä-Timor

BZ

Belize

IE

Irlanti (3)

NE

Niger

TR

Turkki

CA

Kanada

IL

Israel

NF

Norfolkinsaari

TT

Trinidad ja Tobago

CC

Kookossaaret

IM

Mansaari

NG

Nigeria

TV

Tuvalu

CD

Kongon demokraattinen tasavalta

IN

Intia

NI

Nicaragua

TW

Taiwan

CF

Keski-Afrikan tasavalta

IO

Brittiläinen Intian valtameren alue

NL

Alankomaat (3)

TZ

Tansania

CG

Kongo

IQ

Irak

NO

Norja

UA

Ukraina

CH

Sveitsi

IR

Iranin islamilainen tasavalta

NP

Nepal

UG

Uganda

CI

Norsunluurannikko

IS

Islanti

NR

Nauru

UK

Yhdistynyt kuningaskunta (3)

CK

Cookinsaaret

IT

Italia (3)

NU

Niuesaari

UM

Yhdysvaltain Tyynenmeren erillissaaret

CL

Chile

JE

Jersey

NZ

Uusi-Seelanti

US

Yhdysvallat

CM

Kamerun

JM

Jamaika

OM

Oman

UY

Uruguay

CN

Kiina

JO

Jordania

PA

Panama

UZ

Uzbekistan

CO

Kolumbia

JP

Japani

PE

Peru

VA

Pyhä istuin (Vatikaanivaltio)

CR

Costa-Rica

KE

Kenia

PF

Ranskan Polynesia

VC

Saint Vincent ja Grenadiinit

CU

Kuuba

KG

Kirgisistan

PG

Papua-Uusi-Guinea

VE

Venezuela

CV

Kap Verde

KH

Kambodža

PH

Filippiinit

VG

Brittiläiset Neitsytsaaret

CX

Joulusaari

KI

Kiribati

PK

Pakistan

VI

Yhdysvaltain Neitsytsaaret

CY

Kypros (3)

KM

Komorit

PL

Puola (3)

VN

Vietnam

CZ

Tšekki (3)

KN

Saint Kitts ja Nevis

PN

Pitcairn

VU

Vanuatu

DE

Saksa (3)

KP

Korean demokraattinen kansantasavalta

PS

Palestiinalaisalue, miehitetty

WF

Wallis ja Futura

DJ

Djibouti

KR

Korean tasavalta

PT

Portugali (3)

WS

Samoa

DK

Tanska (3)

KW

Kuwait

PW

Palau

YE

Jemen

DM

Dominica

KY

Caymansaaret

PY

Paraguay

 

 

DO

Dominikaaninen tasavalta

 

 

 

 

ZA

Etelä-Afrikka

DZ

Algeria

 

 

 

 

ZM

Sambia

EC

Ecuador

Z8

EU-27:n ulkopuoliset maat, erittelemätön

 

 

ZW

Zimbabwe

A2

Tietoja keräävän maan määräysvallassa

Z7

UCI:den (4) määräysvalta jaettu tasan useamman kuin yhden jäsenvaltion kesken.

 

 

 

 


Toimintakohtaisen erittelyn tasot

Taso 1

Taso 2

 

 

NACE rev. 1.1 (6)

KOKONAISTOIMINTA

KOKONAISTOIMINTA

Pääluokat C–O (ei L)

KAIVOS- JA LOUHOSTEOLLISUUS

KAIVOSTOIMINTA JA LOUHINTA

Pääluokka C

josta:

 

Öljyn ja kaasun tuotanto

Kaksinumerotaso 11

TEOLLISUUS

TEOLLISUUS

Pääluokka D

Elintarvikkeet

Välitaso DA

Tekstiilit ja vaatteet

Välitaso DB

Puutavara, julkaiseminen ja painaminen

Välitasot DD ja DE

Tekstiilit + puutavaran tuottaminen YHTEENSÄ

 

Öljytuotteiden jalostus ja muut käsittelyt

Kaksinumerotaso 23

Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus

Kaksinumerotaso 24

Kumi- ja muovituotteet

Kaksinumerotaso 25

Öljy, kemiallisten, kumi- ja muovituotteiden valmistus

Öljy-, kemiallisten, kumi- ja muovituotteiden valmistus YHTEENSÄ

 

Metallituotteet

Välitaso DJ

Koneet ja laitteet

Kaksinumerotaso 29

Metallituotteet sekä koneet ja laitteet YHTEENSÄ

 

Toimisto- ja tietokoneet

Kaksinumerotaso 30

Radio-, televisio- ja tietoliikennevälineet

Kaksinumerotaso 32

Toimisto- ja tietokoneet, radio-, televisio- ja tietoliikennevälineet

Toimisto- ja tietokoneet, radio-, televisio- ja tietoliikennevälineet YHTEENSÄ

 

Moottoriajoneuvot

Kaksinumerotaso 34

Muut kulkuneuvot

Kaksinumerotaso 35

Ajoneuvot, muut kulkuneuvot

Ajoneuvot + muut kulkuneuvot YHTEENSÄ

 

Teollisuustuotteet, muualle luokittelemattomat

 

SÄHKÖ, KAASU JA VESI

SÄHKÖ, KAASU JA VESI

Pääluokka E

RAKENTAMINEN

RAKENTAMINEN

Pääluokka F

PALVELUT YHTEENSÄ

PALVELUT YHTEENSÄ

 

KAUPPA JA KORJAUSTOIMINTA

KAUPPA JA KORJAUSTOIMINTA

Pääluokka G

Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien myynti, korjaus ja huolto; moottoriajoneuvojen polttoaineen vähittäismyynti

Kaksinumerotaso 50

Tukkukauppa ja agentuuritoiminta, ei kuitenkaan moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa

Kaksinumerotaso 51

Vähittäiskauppa, ei kuitenkaan moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa; henkilökohtaisten ja kotitaloustavaroiden korjaus

Kaksinumerotaso 52

HOTELLIT JA RAVINTOLAT

HOTELLIT JA RAVINTOLAT

Pääluokka H

KULJETUKSET, VARASTOINTI JA TIETOLIIKENNE

KULJETUKSET, VARASTOINTI JA TIETOLIIKENNE

Pääluokka I

Kuljetus ja varastointi

Kaksinumerotasot 60, 61, 62 ja 63

Maaliikenne; putkijohtokuljetus

Kaksinumerotaso 60

Vesiliikenne

Kaksinumerotaso 61

Ilmaliikenne

Kaksinumerotaso 62

Liikenteeseen liittyvä ja sitä avustava toiminta; matkatoimistotoiminta

Kaksinumerotaso 63

Posti- ja teleliikenne

Kaksinumerotaso 64

Posti- ja kuriiritoiminta

Kolminumerotaso 64.1

Teleliikenne

Kolminumerotaso 64.2

RAHOITUKSEN VÄLITYS

RAHOITUKSEN VÄLITYS

Pääluokka J

Rahoituksen välitys, ei kuitenkaan vakuutustoiminta

Kaksinumerotaso 65

Vakuutustoiminta, ei kuitenkaan pakollinen sosiaalivakuutus

Kaksinumerotaso 66

Rahoitusta tukeva toiminta

Kaksinumerotaso 67

KIINTEISTÖALAN TOIMINTA

Pääluokka K, kaksinumerotaso 70

KONEIDEN JA LAITTEIDEN VUOKRAUS ILMAN KÄYTTÄJÄÄ SEKÄ HENKILÖKOHTAISTEN TAVAROIDEN JA KOTITALOUSTAVAROIDEN VUOKRAUS

Pääluokka K, kaksinumerotaso 71

TIETOJENKÄSITTELY- JA SIIHEN LIITTYVÄ TOIMINTA

TIETOJENKÄSITTELY- JA SIIHEN LIITTYVÄ TOIMINTA

Pääluokka K, kaksinumerotaso 72

TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINTA

TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINTA

Pääluokka K, kaksinumerotaso 73

MUU LIIKE-ELÄMÄÄN LIITTYVÄ TOIMINTA

MUU LIIKE-ELÄMÄÄN LIITTYVÄ TOIMINTA

Pääluokka K, kaksinumerotaso 74

Lakiasiat, laskentatoimi, markkinatutkimukset, konsulttitoiminta

Kolminumerotaso 74.1

Lakiasiaintoiminta

Nelinumerotaso 74.11

Laskentatoimi, kirjanpito ja tilintarkastus; veroneuvonta

Nelinumerotaso 74.12

Markkina- ja mielipidetutkimukset

Nelinumerotaso 74.13

Liikkeenjohdon konsulttitoiminta

Nelinumerotaso 74.14

Holdingyhtiöiden liikkeenjohto

Nelinumerotaso 74.15

Arkkitehti- ja insinööritoiminta sekä muu tekninen toiminta

Kolminumerotaso 74.2

Mainonta

Kolminumerotaso 74.4

Liike-elämään liittyvä toiminta, muualle luokittelematon

Kolminumerotasot 74.3, 74.5, 74.6, 74.7 ja 74.8

KOULUTUS

Pääluokka M

TERVEYDENHUOLTO JA SOSIAALITYÖ

Pääluokka N

JÄTEVEDET JA JÄTEHUOLTO

Pääluokka O, kaksinumerotaso 90

JÄRJESTÖJEN TOIMINTA, MUUALLE LUOKITTELEMATON

Pääluokka O, kaksinumeroraso 91

VIRKISTYS-, KULTTUURI- JA URHEILUTOIMINTA

VIRKISTYS-, KULTTUURI- JA URHEILUTOIMINTA

Pääluokka O, kaksinumerotaso 92

Elokuva-, radio-, televisio- ja muu viihdetoiminta

Kolminumerotasot 92.1, 92.2 ja 92.3

Uutistoimistotoiminta

Kolminumerotaso 92.4

Kirjastojen, arkistojen, museoiden ja muiden kulttuurilaitosten toiminta

Kolminumerotaso 92.5

Urheilu- ja muu virkistystoiminta

Kolminumerotasot 92.6 ja 92.7

MUU PALVELUTOIMINTA

Pääluokka O, kaksinumerotaso 93

MUUT PALVELUT

 

Ei eritelty

 


Taso 3 (NACE Rev. 1.1)

Kohta

Pyydetty yksityiskohtainen taso

Yritystoiminta

Pääluokat C–K

Kaivos- ja louhosteollisuus

Pääluokka C

Teollisuus

Pääluokka D

Kaikki välitasot DA–DN

Kaikki kaksinumerotasot 15–37

Aggregaatit:

Korkea teknologia (HIT)

24.4, 30, 32, 33, 35.3

Korkean keskitason teknologia (MHT)

24 paitsi 24.4, 29, 31, 34, 35.2, 35.4, 35.5

Matalan keskitason teknologia (MLT)

23, 25–28, 35.1

Matala teknologia (LOT)

15–22, 36, 37

Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto

Pääluokka E

Kaikki kaksinumerotasot (40–41)

Rakentaminen

Pääluokka F (Kaksinumerotaso 45)

Kaikki kolminumerotasot (45.1–45.5)

Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen, moottoripyörien sekä henkilökohtaisten ja kotitaloustavaroiden korjaus

Pääluokka G

Kaikki kaksinumerotasot (50–52)

Kolminumerotasot 50.1 + 50.2 + 50.3, 50.4, 50.5, 51.1–51.9

Kolminumerotasot 52.1–52.7

Hotellit ja ravintolat

Pääluokka H (kaksinumerotaso 55)

Kolminumerotasot 55.1–55.5

Kuljetukset, varastointi ja tietoliikenne

Pääluokka I

Kaikki kaksinumerotasot

Kolminumerotasot 60.1, 60.2, 60.3, 63.1 + 63.2, 63.3, 63.4, 64.1, 64.2

Rahoituksen välitys

Pääluokka J

Kaikki kaksinumerotasot

Kiinteistöalan toiminta, vuokraustoiminta sekä liiketoiminta

Pääluokka K

Kaksinumerotaso 70

Kaksinumerotaso 71, kolminumerotasot 71.1 + 71.2, 71.3 ja 71.4

Kaksinumerotaso 72, kolminumerotasot 72.1–72.6

Kaksinumerotaso 73

Kaksinumerotaso 74, aggregaatit 74.1–74.4 ja 74.5–74.8


(1)  Ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävä institutionaalinen yksikkö.

(2)  Ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävä institutionaalinen yksikkö.

(3)  Vain IN.

(4)  Ulkomaisessa osakkuus- ja tytäryhtiössä lopullista määräysvaltaa käyttävä institutionaalinen yksikkö.

(5)  Väliaikainen koodi, jolla ei ole vaikutusta maan lopulliseen nimeen, joka otetaan käyttöön YK:ssa parhaillaan käytävien neuvottelujen päätyttyä.

(6)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 3037/90, annettu 9 päivänä lokakuuta 1990, Euroopan yhteisön tilastollisesta toimialaluokituksesta (EYVL L 293, 24.10.1990, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1893/2006.


29.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 171/32


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 717/2007

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2007,

verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella ja direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yleisten matkapuhelinverkkojen käyttäjiltä, kuten opiskelijoilta sekä liikematkailijoilta ja turisteilta, matkapuhelimien käytöstä ulkomailla yhteisön alueella matkustettaessa laskutettavien hintojen korkea taso huolestuttaa kansallisia sääntelyviranomaisia, kuluttajia ja yhteisöjen toimielimiä. Liian korkeat vähittäishinnat johtuvat sekä ulkomaisen isäntäverkon operaattorin perimistä korkeista tukkuhinnoista että – monissa tapauksissa – asiakkaan oman verkko-operaattorin perimistä korkeista vähittäistason voittomarginaaleista. Tukkuhinnoista saatuja alennuksia ei useinkaan siirretä vähittäisasiakkaalle. Vaikka jotkut operaattorit ovat äskettäin ottaneet käyttöön hintajärjestelmiä, joissa asiakkaille tarjotaan edullisempia ehtoja ja alhaisempia hintoja, on edelleen näyttöä siitä, että kustannusten ja hintojen välinen suhde ei ole sellainen kuin täysin kilpailluilla markkinoilla vallitsisi.

(2)

Yksilöiden liikkuvuuteen perustuvan Euroopan sosiaalisen, koulutuksellisen ja kulttuurisen alueen luomisen olisi helpotettava kansalaisten viestintää, jotta voidaan rakentaa todellinen ”kansalaisten Eurooppa”.

(3)

Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (3), sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (4), sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/21/EY (puitedirektiivi) (5), yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (6) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (7), joista jäljempänä käytetään yhdessä nimitystä ”vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä”, pyritään luomaan yhteisöön sähköisen viestinnän sisämarkkinat ja varmistamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja lisääntyneen kilpailun kautta.

(4)

Tämä asetus ei ole erillinen toimi, vaan se täydentää ja tukee yhteisön laajuisten verkkovierailujen osalta säännöksiä, jotka sisältyvät vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmään. Mainittu järjestelmä ei ole kuitenkaan tarjonnut kansallisille sääntelyviranomaisille riittäviä keinoja ryhtyä tehokkaisiin ja päättäväisiin toimiin yhteisössä tarjottavien verkkovierailupalvelujen hinnoittelun suhteen, joten sillä ei ole kyetty varmistamaan verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tämä asetus on tarkoituksenmukainen keino tilanteen korjaamiseksi.

(5)

Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä perustuu periaatteelle, jonka mukaan ennakkosääntelyvelvoitteita asetetaan vain silloin, kun tosiasiallista kilpailua ei ole, ja siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten säännöllisesti suorittamasta markkina-analyysi- ja velvoitteiden uudelleentarkasteluprosessista, jonka perusteella voidaan asettaa ennakkovelvoitteita sellaisille operaattoreille, jotka on nimetty huomattavan markkinavoiman yrityksiksi. Tämän prosessin vaiheita ovat merkityksellisten markkinoiden määrittely direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla annetun komission suosituksen (8), jäljempänä ”suositus”, mukaisesti, määriteltyjen markkinoiden analyysi markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä koskevien komission ohjeiden (9) mukaisesti, huomattavan markkinavoiman operaattoreiden nimeäminen ja ennakkovelvoitteiden asettaminen näille operaattoreille.

(6)

Suosituksessa yksilöidään yhdeksi ennakkosääntelyn alaiseksi markkinaksi kansainvälisten verkkovierailupalvelujen kansalliset tukkumarkkinat yleisessä matkapuhelinverkossa. Kansallisten sääntelyviranomaisten tekemä työ (sekä itsenäisesti että eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmässä) kansainvälisten verkkovierailupalvelujen kansallisten tukkumarkkinoiden analysoinnissa on kuitenkin osoittanut, että kansallinen sääntelyviranomainen ei ole vielä tehokkaasti pystynyt puuttumaan yhteisön laajuisten verkkovierailujen tukkuhintojen korkeaan tasoon, koska huomattavan markkinavoiman yritysten yksilöinti on vaikeaa kansainvälisten verkkovierailujen erityispiirteiden ja valtioiden rajat ylittävän luonteen takia.

(7)

Kansainvälisten verkkovierailupalvelujen vähittäistason tarjonnan osalta suosituksessa ei yksilöidä mitään kansainvälisten verkkovierailujen vähittäismarkkinaa merkitykselliseksi markkinaksi muun muassa siitä syystä, että kansainvälisiä verkkovierailupalveluja ei osteta erikseen vaan ne ovat osa laajempaa kuluttajatuotetta, jonka asiakkaat ostavat kotioperaattoriltaan.

(8)

Kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka vastaavat niiden alueella yleensä asuvien matkapuhelinasiakkaiden etujen turvaamisesta ja edistämisestä, eivät myöskään pysty valvomaan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien vierailuverkkojen operaattoreiden toimintaa, joista nämä asiakkaat ovat riippuvaisia käyttäessään kansainvälisiä verkkovierailupalveluja. Tämä este voisi myös heikentää jäsenvaltioiden sellaisten toimenpiteiden tehokkuutta, jotka perustuvat niille jäävään toimivaltaan antaa kuluttajansuojasäännöksiä.

(9)

Tämän vuoksi jäsenvaltioihin kohdistuu paineita, jotta ne ryhtyisivät toimiin kansainvälisten verkkovierailumaksujen alentamiseksi, mutta vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä kansallisten sääntelyviranomaisten suoritettavaksi säädetty ennakkosääntelymekanismi on osoittautunut riittämättömäksi siihen, että viranomaiset voisivat päättäväisesti ajaa kuluttajien etua tällä nimenomaisella alalla.

(10)

Lisäksi Euroopan parlamentin päätöslauselmassa Euroopan sähköisen viestinnän sääntelystä ja markkinoista vuonna 2004 (10) komissiota kehotettiin kehittämään uusia aloitteita, joiden avulla voitaisiin laskea valtioiden rajat ylittävien matkapuheluiden korkeita hintoja, ja 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että kohdennettu, tehokas ja yhdennetty tieto- ja viestintäteknologiapolitiikka niin Euroopan kuin jäsenvaltioidenkin tasolla on oleellinen edellytys uudistetun Lissabonin strategian talouskasvua ja tuottavuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle ja korosti samassa yhteydessä, että verkkovierailumaksujen hintojen alentaminen on tärkeää kilpailukyvyn kannalta.

(11)

Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmällä pyrittiin – tuolloin ilmeisten näkökohtien pohjalta – poistamaan kaikki jäsenvaltioiden välisen kaupan esteet yhdenmukaistettavalta alalta, muun muassa sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat verkkovierailumaksuihin. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää yhdenmukaistettujen sääntöjen mukauttamista rinnan muiden näkökohtien kanssa, jotta löydettäisiin mahdollisimman tehokkaat keinot saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja ja parantaa samalla sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä.

(12)

Siksi vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää, erityisesti puitedirektiiviä, olisi muutettava, jotta muutoin sovellettavista säännöistä voidaan poiketa, toisin sanoen palveluvalikoimien hinnat pitäisi huomattavan markkinavoiman puuttuessa määrittää kaupallisella sopimuksella, ja asettaa täydentäviä sääntelyvelvoitteita, jotka heijastavat yhteisön laajuisten verkkovierailupalvelujen erityispiirteitä.

(13)

Verkkovierailujen vähittäis- ja tukkumarkkinoihin liittyy ainutlaatuisia piirteitä, joiden vuoksi on perusteltua toteuttaa poikkeuksellisia toimenpiteitä, jotka ovat laajakantoisempia kuin vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisesti käytettävissä olevat mekanismit.

(14)

Sääntelyvelvoitteita pitäisi verkkovierailuasiakkaiden etujen suojaamiseksi asettaa niin vähittäis- kuin tukkutasollakin, koska kokemus on osoittanut, että yhteisön laajuisten verkkovierailupalvelujen tukkuhinnoista saadut alennukset eivät välttämättä näy verkkovierailujen vähittäishintojen alentumisena, koska siihen ei ole kannustimia. Toisaalta toimet vähittäishintojen alentamiseksi, ilman että puututaan näiden palvelujen tarjontaan liittyvien tukkutason kustannusten tasoon, voisivat vääristää yhteisön laajuisten verkkovierailumarkkinoiden kunnollista toimintaa.

(15)

Sääntelyvelvoitteiden pitäisi tulla voimaan mahdollisimman nopeasti, kuitenkin siten, että operaattoreille annetaan kohtuullisesti aikaa sopeuttaa hintojaan ja palveluvalikoimaansa, jotta ne pystyvät noudattamaan velvoitteita, ja niitä olisi sovellettava jäsenvaltioissa sellaisenaan.

(16)

Olisi noudatettava yhteistä lähestymistapaa, jotta varmistetaan, että maanpäällisten yleisten matkapuhelinverkkojen käyttäjät eivät yhteisön alueella matkustaessaan joudu maksamaan yhteisön laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja puheluja soittaessaan tai vastaanottaessaan, ja jotta siten saavutetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja ja turvataan matkapuhelinoperaattoreiden välinen kilpailu ja säilytetään sekä innovointikannustimet että kuluttajien valintamahdollisuudet. Tätä yhteistä lähestymistapaa tarvitaan palvelujen valtion rajat ylittävän luonteen vuoksi, jotta matkapuhelinoperaattorit voivat toimia yhden yhteisen ja johdonmukaisen sekä objektiivisiin kriteereihin perustuvan sääntelyjärjestelmän puitteissa.

(17)

Tehokkain ja oikeasuhteisin lähestymistapa yhteisönsisäisten verkkovierailupuhelujen soittamisen ja vastaanottamisen hintatason sääntelemiseksi on yhteisön laajuisen keskimääräisen minuuttihinnan enimmäismäärän vahvistaminen tukkutasolla sekä maksujen rajoittaminen vähittäistasolla ottamalla käyttöön eurotariffi. Keskimääräistä tukkuhintaa olisi sovellettava minkä tahansa yhteisössä olevan operaattoriparin välillä määrätyn ajanjakson ajan.

(18)

Eurotariffi olisi vahvistettava tasolle, joka turvaa operaattoreille riittävän katteen ja kannustaa tarjoamaan kilpailukykyisiä verkkovierailupalveluita alemmin maksuin. Operaattoreiden olisi tarjottava eurotariffia aktiivisesti ja maksutta sekä selvällä ja avoimella tavalla kaikille verkkovierailuasiakkailleen.

(19)

Tämän sääntelyyn perustuvan lähestymistavan pitäisi varmistaa, että yhteisön laajuisten verkkovierailujen vähittäishinnat heijastavat kohtuullisemmin palvelun tarjonnasta aiheutuvia kustannuksia. Verkkovierailuasiakkaille tarjottavan enimmäismääräisen eurotariffin olisi siten vastattava kohtuullista katetta, joka ylittää verkkovierailupalvelujen tarjoamisen tukkukustannukset, samalla kun operaattorit säilyttävät vapauden kilpailla eriyttämällä tarjontaansa ja mukauttamalla hinnoittelurakennettaan markkinaolosuhteiden ja kuluttajien mieltymysten mukaan. Tätä sääntelyyn perustuvaa lähestymistapaa ei tulisi soveltaa lisäarvopalveluihin.

(20)

Tämän sääntelylähestymistavan pitäisi olla helposti toteutettavissa ja valvottavissa, jotta toimenpiteiden kohteeksi joutuville operaattoreille ja mekanismin täytäntöönpanon valvonnasta vastaaville kansallisille sääntelyviranomaisille aiheutuva hallinnollinen taakka voidaan minimoida. Sen olisi myös oltava avoin ja välittömästi yhteisön kaikkien matkapuhelinasiakkaiden ymmärrettävissä. Lisäksi sen olisi luotava varmuutta ja ennakoitavuutta verkkovierailupalveluja tukku- ja vähittäistasolla tarjoaville operaattoreille. Siksi minuuttikohtaiset enimmäishinnat sekä tukku- että vähittäistasolla olisi eriteltävä rahamääräisesti tässä asetuksessa.

(21)

Täten yksilöidyssä suurimmassa sallitussa tukkutason minuuttikohtaisessa keskimääräisessä hinnassa olisi otettava huomioon yhteisön laajuisen verkkovierailupuhelun eri osatekijät, erityisesti matkapuhelinverkossa puhelujen soittamisesta ja vastaanottamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien yleiskustannukset, merkinanto ja välitys. Puhelujen soittamisen ja vastaanottamisen soveltuvimpana vertailukohtana on yhteisössä toimivien matkapuhelinoperaattoreiden keskimääräinen puhelujen vastaanottamisesta perimä maksu, joka perustuu kansallisten sääntelyviranomaisten antamiin tietoihin, jotka komissio julkaisee. Tässä asetuksessa vahvistettu suurin sallittu minuuttikohtainen keskimääräinen hinta olisi siksi määritettävä ottaen huomioon keskimääräinen matkapuhelun vastaanottamisesta perittävä maksu, joka toimii vertailukohtana kyseisille kustannuksille. Tukkutason suurimman sallitun hinnan olisi laskettava vuosittain, jotta otettaisiin huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten ajoittain toteuttamat matkapuhelujen vastaanottamisesta perittävien maksujen alentamiset.

(22)

Vähittäistasolla sovellettavan eurotariffin olisi annettava verkkovierailuasiakkaille takeet siitä, että heiltä ei laskuteta kohtuutonta hintaa verkkovierailupuhelun soittamisesta tai vastaanottamisesta, samalla kun se jättää kotioperaattoreille riittävästi katetta asiakkaille tarjoamiensa tuotteiden eriyttämiseksi.

(23)

Kaikkien kuluttajien olisi voitava lisämaksuitta tai ennakkoehdoitta valita yksinkertainen verkkovierailuhinta, joka ei ylitä säänneltyjä hintoja. Tukkukustannusten ja vähittäishintojen välisen kohtuullisen katteen olisi annettava operaattoreille takeet kaikkien vähittäistason erityisten verkkovierailukustannusten kattamisesta, asianmukaiset markkinointikulut ja laitetuet mukaan lukien, ja mahdollistettava myös kohtuullinen voitto. Eurotariffi on asianmukainen keino mahdollistaa suojan kuluttajille ja joustavuuden operaattoreille. Eurotariffin olisi laskettava vuosittain tukkutason enimmäismäärien mukaisesti.

(24)

Uusien verkkovierailuasiakkaiden olisi oltava täysin perillä yhteisössä sovellettavien verkkovierailun hintojen valikoimasta, mukaan lukien eurotariffin mukaiset hinnat. Nykyisille verkkovierailuasiakkaille olisi tarjottava mahdollisuus valita uusi eurotariffin mukainen hinta tai muu verkkovierailuhinta tietyn ajan kuluessa. Nykyiset verkkovierailuasiakkaat, jotka eivät ole tehneet kyseistä valintaa määräajassa, jaotellaan niihin, jotka ovat jo vapaaehtoisesti siirtyneet erityiseen verkkovierailuhintaan tai -pakettiin kyseisen ajan kuluessa, sekä niihin, jotka eivät ole tehneet niin. Jälkimmäiseen ryhmään olisi automaattisesti sovellettava tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaista hintaa. Verkkovierailuasiakkaisiin, jotka hyötyvät jo yksilöllisten vaatimustensa mukaisista ja niiden perusteella valitsemistaan erityisistä verkkovierailuhinnoista tai -paketeista, olisi sovellettava edelleen heidän aiemmin valitsemaansa hintaa tai pakettia, mikäli he eivät ilmoita valintaansa määräajassa sen jälkeen, kun heitä on muistutettu nykyisistä hintaehdoista. Tällaisiin erityisiin verkkovierailuhintoihin ja -paketteihin voisivat kuulua esimerkiksi kiinteät verkkovierailumaksut, muut kuin julkiset hinnat, hinnat, joihin sisältyy ylimääräisiä kiinteitä verkkovierailumaksuja, eurotariffin enimmäistasoa alempia minuuttikohtaisia maksuja koskevat hinnastot tai puhelun muodostamisesta perittäviä maksuja koskevat hinnastot.

(25)

Vähittäistason yhteisön laajuisten verkkovierailupalvelujen tarjoajilla on oltava aikaa mukauttaa hintojaan tässä asetuksessa säädettyjen rajoitusten mukaisiksi.

(26)

Tukkutason yhteisön laajuisten verkkovierailupalvelujen tarjoajilla olisi vastaavasti oltava siirtymäaika tässä asetuksessa säädettyihin rajoituksiin mukautumiseksi.

(27)

Koska tässä asetuksessa säädetään, että vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän muodostavat direktiivit eivät rajoita erityistoimia, jotka toteutetaan matkapuhelujen yhteisön laajuisten verkkovierailuhintojen sääntelemiseksi, ja koska yhteisön laajuisten verkkovierailupalvelujen tarjoajat voidaan tässä asetuksessa velvoittaa tekemään muutoksia verkkovierailun vähittäishintoihin tämän asetuksen vaatimusten täyttämiseksi, tällaisten muutosten ei pitäisi antaa matkapuhelinasiakkaille oikeutta vetäytyä sopimuksesta vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän toteuttamisesta annettujen kansallisten säännösten mukaisesti.

(28)

Tämä asetus ei saisi estää tekemästä asiakkaille innovatiivisia tarjouksia, jotka ovat edullisempia kuin tässä asetuksessa säädetty eurotariffin enimmäistaso, vaan asetuksella olisi itse asiassa kannustettava tekemään verkkovierailuasiakkaille innovatiivisia tarjouksia alemmin hinnoin. Tässä asetuksessa ei edellytetä verkkovierailumaksujen uudelleen käyttöönottamista tapauksissa, joissa ne on lakkautettu kokonaan, eikä nykyisten verkkovierailumaksujen korottamista tässä asetuksessa säädettyjen rajoitusten tasolle.

(29)

Kotioperaattorit voivat tarjota kohtuukäyttöön sovellettavaa, kaikenkattavaa kuukausittaista kiinteää maksua, johon ei sovelleta maksurajoituksia. Tämä kiinteä maksu voi kattaa yhteisönlaajuiset verkkovierailun puhelinpalvelut ja/tai yhteisössä tarjottavat datapalvelut (mukaan lukien tekstiviestipalvelut ja multimediaviestipalvelut).

(30)

Jotta kaikki matkapuhelimien käyttäjät hyötyisivät tämän asetuksen säännöksistä, vähittäishinnoitteluvaatimuksia olisi sovellettava riippumatta siitä, onko verkkovierailuasiakkailla kotioperaattoreidensa kanssa etukäteismaksuun vai jälkikäteislaskutukseen perustuva sopimus ja riippumatta siitä, onko kotioperaattorilla oma verkosto vai onko hän virtuaalisen matkapuhelinverkon operaattori vai matkapuhelinpalvelujen jälleenmyyjä.

(31)

Jos yhteisön matkapuhelinpalvelujen tarjoajat katsovat, että heidän asiakkailleen koituvat yhteentoimivuusedut ja päästä päähän -liitettävyydestä koituvat edut vaarantuvat, koska muissa jäsenvaltioissa toimivien matkapuhelinverkko-operaattoreiden kanssa tehdyt verkkovierailujärjestelyt päättyvät tai saattavat päättyä, tai että he eivät kykene tarjoamaan asiakkailleen palvelua toisessa jäsenvaltiossa, koska ainakaan yhden tukkutason verkkopalvelujen tarjoajan kanssa ei ole saatu aikaan sopimusta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi käytettävä tarvittaessa käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan mukaisia valtuuksiaan varmistaakseen asianmukaisen pääsyn ja yhteenliittämisen, jotta päästä päähän -liitettävyys ja palvelujen yhteentoimivuus kyetään varmistamaan ottaen huomioon puitedirektiivin 8 artiklassa tarkoitetut tavoitteet ja erityisesti täysin toimivien sähköisten viestintäpalvelujen sisämarkkinoiden luomista koskeva tavoite.

(32)

Jotta parannettaisiin yhteisön alueella soitettavien ja vastaanotettavien säänneltyjen verkkovierailupuhelujen vähittäishintojen avoimuutta ja jotta verkkovierailuasiakkaiden olisi ulkomailla oleskellessaan helpompi tehdä matkapuhelimen käyttöä koskevat päätöksensä, matkapuhelinpalvelujen tarjoajien olisi annettava verkkovierailuasiakkailleen mahdollisuus saada helposti ja maksutta tietoa vierailujäsenvaltiossa heihin sovellettavista verkkovierailuhinnoista puheluja soitettaessa ja vastaanotettaessa. Lisäksi palveluntarjoajien olisi annettava asiakkailleen pyynnöstä ja maksutta lisätietoja minuutti- tai yksikkökohtaisista datamaksuista (alv mukaan lukien), joita vierailujäsenvaltiossa peritään puhelujen soittamisesta ja vastaanottamisesta sekä tekstiviestien ja multimediaviestien lähettämisestä ja vastaanottamisesta ja muista datapalveluista.

(33)

Avoimuus edellyttää lisäksi, että palveluntarjoajat antavat tietoja verkkovierailumaksuista, erityisesti eurotariffista sekä kaikenkattavasta kiinteästä hinnasta, mikäli ne sellaista tarjoavat, liittymäsopimuksia tehtäessä ja joka kerta, kun verkkovierailumaksuihin tehdään muutoksia. Kotioperaattoreiden olisi annettava verkkovierailumaksuja koskevat tiedot asianmukaisin tavoin, kuten laskutuksen, Internetin, televisiomainosten tai suoramainontapostin avulla. Kotioperaattoreiden olisi lisäksi varmistettava, että kaikki niiden verkkovierailuasiakkaat ovat tietoisia säänneltyjen hintojen käytettävyydestä, ja niiden olisi lähetettävä näille asiakkaille selkeä ja puolueeton viesti, jossa mainitaan eurotariffia koskevat ehdot sekä oikeus siirtyä eurotariffiin tai luopua siitä.

(34)

Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisten tehtävien suorittamisesta vastaavilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisen valvontaan ja niiden täytäntöönpanoon omalla alueellaan. Niiden olisi myös seurattava matkapuhelinasiakkaille tarjottavien puhelu- ja datapalvelujen hintakehitystä yhteisön alueella tapahtuvissa verkkovierailuissa, mukaan lukien tarvittaessa yhteisön syrjäisimmillä alueilla soitettaviin ja vastaanotettaviin verkkovierailupuheluihin liittyvät erityiset kustannukset ja tarpeen varmistaa, että nämä kustannukset voidaan kattaa riittävästi tukkumarkkinoilla ja että liikenteen ohjaustekniikkaa ei käytetä valintojen rajoittamiseen kuluttajien edun vastaisesti. Niiden olisi varmistettava, että niillä, joita asia koskee, on saatavissaan ajantasaista tietoa tämän asetuksen soveltamisesta, ja julkaistava tämän valvonnan tulokset kuuden kuukauden välein. Tiedot olisi annettava erikseen yritysasiakkaille sekä etukäteismaksua tai jälkikäteislaskutusta käyttäville asiakkaille.

(35)

Yhteisön syrjäisimmillä alueilla, joilla matkapuhelinliikenteen toimiluvat myönnetään erillään valtion alueen muita osia koskevista toimiluvista, tapahtuva maansisäinen verkkovierailu voisi hyötyä maksualennuksista, jotka vastaavat yhteisön verkkovierailumarkkinoilla sovellettavia maksualennuksia. Tämän asetuksen täytäntöönpano ei saisi johtaa siihen, että maansisäisiä verkkovierailupalveluja käyttäviin asiakkaisiin sovellettaisiin epäedullisempaa hinnoittelua kuin yhteisön laajuisia verkkovierailupalveluja käyttäviin asiakkaisiin. Kansalliset viranomaiset voivat tätä varten toteuttaa yhteisön oikeuden mukaisia lisätoimia.

(36)

Koska puhelinpalvelujen ohella myös uudet datapalvelut yleistyvät yhä enemmän, tässä asetuksessa olisi mahdollistettava myös näiden palvelujen markkinoiden kehityksen valvonta. Komission olisi siksi valvottava verkkovierailudatapalvelujen, kuten tekstiviestipalvelujen ja multimediaviestipalvelujen, markkinoita.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi hallitulla, yhdenmukaisella ja riittävän nopealla tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat yhteisen lähestymistavan hyväksyminen sen varmistamiseksi, että yleisten matkapuhelinverkkojen käyttäjät eivät yhteisön alueella matkustaessaan joudu maksamaan yhteisön laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja puheluja soittaessaan tai vastaanottaessaan, ja siten korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttaminen ja matkapuhelinoperaattoreiden välisen kilpailun turvaaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Yhteinen lähestymistapa olisi hyväksyttävä kolmen vuoden ajaksi. Tämän asetuksen soveltamisalaa voidaan komission suorittaman uudelleenarvioinnin perusteella laajentaa tai muuttaa. Komission olisi arvioitava tämän asetuksen vaikuttavuutta ja sen merkitystä sääntelykehyksen täytäntöönpanon ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toimivuuden kannalta ja tarkasteltava, miten asetus vaikuttaa pienempiin matkapuhelinpalvelujen tarjoajiin yhteisössä sekä niiden asemaan yhteisön laajuisilla verkkovierailumarkkinoilla,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella otetaan käyttöön yhteinen lähestymistapa, jolla varmistetaan, että yleisten matkapuhelinverkkojen käyttäjät eivät yhteisön alueella matkustaessaan joudu maksamaan yhteisön laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja puheluja soittaessaan ja vastaanottaessaan, ja jotta samalla edistetään sisämarkkinoiden asianmukaista toimivuutta ja siten saavutetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja ja turvataan matkapuhelinoperaattoreiden välinen kilpailu sekä säilytetään innovointikannustimet ja kuluttajien valintamahdollisuudet. Tässä asetuksessa säädetään säännöistä hinnoille, joita matkapuhelinoperaattorit voivat periä yhteisön alueella soitettavien ja vastaanotettavien puhelujen kansainvälisten verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta, ja sitä sovelletaan sekä verkko-operaattoreiden toisiltaan perimiin tukkutason hintoihin että kotioperaattorien vähittäistasolla perimiin hintoihin.

2.   Tällä asetuksella vahvistetaan myös säännöt, joilla pyritään lisäämään hinnoittelun avoimuutta ja parantamaan maksuista tiedottamista yhteisön laajuisten verkkovierailupalvelujen käyttäjille.

3.   Tämä asetus on puitedirektiivin 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu erityistoimenpide.

4.   Tässä asetuksessa vahvistetut hintarajat ilmaistaan euroina. Kun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut maksut ilmaistaan muuna valuuttana, mainittujen artiklojen mukaiset alkuperäiset rajat määritetään kyseisenä valuuttana soveltamalla 30 päivänä kesäkuuta 2007 ilmoitettua viitekurssia, jonka Euroopan keskuspankki on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jäljempänä 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjen rajojen myöhemmän alentamisen yhteydessä tarkistetut arvot määritetään soveltamalla viitekurssia, joka on julkaistu mainitulla tavalla kuukautta ennen päivää, josta alkaen tarkistettuja arvoja sovelletaan.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklassa, puitedirektiivin 2 artiklassa ja yleispalveludirektiivin 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

”eurotariffilla” tarkoitetaan tariffia, joka ei ylitä 4 artiklassa tarkoitettua enimmäismaksua, jonka kotioperaattori voi periä säänneltyjen verkkovierailupuhelujen tarjoamisesta mainitun artiklan mukaisesti;

b)

”kotioperaattorilla” tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa verkkovierailuasiakkaalle yleisiä maanpäällisiä matkapuhelinpalveluja joko oman verkkonsa välityksellä taikka virtuaalisen matkapuhelinverkon operaattorina tai jälleenmyyjänä;

c)

”kotiverkolla” tarkoitetaan yleistä maanpäällistä matkapuhelinverkkoa, joka sijaitsee jossakin jäsenvaltiossa ja jota kotioperaattori käyttää yleisten maanpäällisten matkapuhelinpalvelujen tarjoamiseen verkkovierailuasiakkaalle;

d)

”yhteisön laajuisella verkkovierailulla” tarkoitetaan matkapuhelimen tai muun laitteen käyttöä yhteisön sisäisten puhelujen soittamiseen tai vastaanottamiseen silloin, kun verkkovierailuasiakas on muussa jäsenvaltiossa kuin oman kotiverkkonsa sijaintivaltiossa, kotiverkon ja vierailuverkon operaattorin välisin järjestelyin;

e)

”säännellyllä verkkovierailupuhelulla” tarkoitetaan verkkovierailuasiakkaan vierailuverkossa soittamaa matkapuhelua, jossa siirtyy vain puhe ja jonka kohdeverkko on yhteisön alueella sijaitseva yleinen puhelinverkko, tai verkkovierailuasiakkaan vierailuverkossa vastaanottamaa matkapuhelua, jossa siirtyy vain puhe ja joka on soitettu yhteisön alueella sijaitsevasta yleisestä puhelinverkosta;

f)

”verkkovierailuasiakkaalla” tarkoitetaan yhteisössä sijaitsevan yleisen maanpäällisen matkapuhelinverkon avulla yleisiä maanpäällisiä matkapuhelinpalveluja tarjoavan operaattorin asiakasta, joka voi kotioperaattorinsa kanssa tekemän sopimuksen tai muiden järjestelyjen perusteella käyttää matkapuhelinta tai muuta laitetta puhelujen soittamiseen tai vastaanottamiseen vierailuverkossa kotiverkon ja vierailuverkon operaattorin välisin järjestelyin;

g)

”vierailuverkolla” tarkoitetaan jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin kotiverkon sijaintivaltiossa sijaitsevaa yleistä maanpäällistä matkapuhelinverkkoa, jonka avulla verkkovierailuasiakas voi soittaa tai vastaanottaa puheluja kotiverkon operaattorin kanssa tehdyin järjestelyin.

3 artikla

Säänneltyjen verkkovierailupuhelujen soittamisesta perittävät tukkuhinnat

1.   Keskimääräinen tukkuhinta, jonka vierailuverkon operaattori voi periä verkkovierailuasiakkaan kotiverkon operaattorilta vierailuverkosta soitetun säännellyn verkkovierailupuhelun tarjoamisesta, mukaan luettuna muun muassa nousevan liikenteen, välityksen ja laskevan liikenteen kustannukset, ei saa ylittää 0,30 euroa minuutilta.

2.   Kaikkiin operaattoripareihin sovelletaan tätä keskimääräistä tukkuhintaa, jota koskevat laskelmat tehdään 12 kuukauden jaksolle tai lyhyemmälle ajanjaksolle, joka on jäljellä ennen tämän asetuksen voimassaolon päättymistä. Keskimääräinen enimmäistukkuhinta alennetaan 30 päivänä elokuuta 2008 0,28 euroon ja 30 päivänä elokuuta 2009 0,26 euroon.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa koskevat laskelmat tehdään jakamalla tukkutason yhteenlasketut verkkovierailutulot niiden tukkutason verkkovierailuminuuttien kokonaislukumäärällä, jotka asianomainen operaattori on myynyt kyseisenä ajanjaksona yhteisössä tukkutason verkkovierailupuhelujen tarjoamista varten. Vierailuverkon operaattorilla on oikeus tehdä ero puhelinliikenteen ruuhka-aikoina ja hiljaisina aikoina perittävien maksujen välillä.

4 artikla

Säännellyistä verkkovierailupuheluista perittävät vähittäishinnat

1.   Kotioperaattoreiden on saatettava 2 kohdassa tarkoitettu eurotariffi kaikkien verkkovierailuasiakkaidensa saataville ja tarjottava sitä selkeästi ja avoimesti. Eurotariffiin ei saa sisältyä mitään tilausmaksua tai muuta kiinteää tai toistuvaa maksua, ja se voidaan yhdistää minkä tahansa muun vähittäistason hinnaston kanssa.

Kotioperaattoreiden on tarjousta tehdessään muistutettava kaikkia verkkovierailuasiakkaitaan, jotka ovat valinneet erityisen verkkovierailuhinnaston tai -paketin ennen 30 päivänä kesäkuuta 2007, kyseiseen hinnastoon tai pakettiin sovellettavista ehdoista.

2.   Eurotariffin vähittäishinta – ilman alv:tä – jonka kotioperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan säännellyn verkkovierailupuhelun tarjoamisesta, saa vaihdella verkkovierailupuheluittain, mutta se saa olla soitettujen puhelujen osalta enintään 0,49 euroa minuutilta ja vastaanotettujen puhelujen osalta enintään 0,24 euroa minuutilta. Soitettujen puhelujen hintarajat alenevat ensin 0,46 euroon ja vastaanotettujen puhelujen hintarajat 0,22 euroon 30 päivänä elokuuta 2008 ja soitettujen puhelujen hintarajat edelleen 0,43 euroon ja vastaanotettujen puhelujen hintarajat 0,19 euroon 30 päivänä elokuuta 2009.

3.   Kaikille verkkovierailuasiakkaille on tarjottava 2 kohdassa tarkoitettua hinnastoa.

Kaikille nykyisille verkkovierailuasiakkaille on annettava 30 päivänä heinäkuuta 2007 mennessä mahdollisuus päättää joko eurotariffin tai muun verkkovierailuhinnaston käyttämisestä, ja verkkovierailuasiakkaalla on oikeus ilmoittaa valinnastaan kotioperaattorille kahden kuukauden kuluessa. Pyydettyä hinnastoa on alettava soveltaa viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun kotioperaattori on saanut ilmoituksen asiakkaan pyynnöstä.

Verkkovierailuasiakkaille, jotka eivät ole ilmoittaneet valintaansa kahden kuukauden aikana, tarjotaan automaattisesti 2 kohdassa tarkoitettua eurotariffia.

Verkkovierailuasiakkaat, jotka ovat jo ennen 30 päivänä kesäkuuta 2007 tehneet tietoisen valinnan tietystä verkkovierailuhinnastosta tai -paketista, joka poikkeaa siitä verkkovierailuhinnastosta, jota muutoin sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty, pysyvät kuitenkin edelleen aiemmin valitun hinnaston tai paketin piirissä, elleivät he ole ilmoittaneet muusta valinnasta tämän kohdan mukaisesti.

4.   Kaikki verkkovierailuasiakkaat voivat milloin tahansa 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn päätyttyä pyytää eurotariffiin siirtymistä tai eurotariffista luopumista. Vaihto on toteutettava yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin osiin. Kotioperaattori voi siirtää tällaisen vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinta on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kolme kuukautta.

5 artikla

3 ja 6 artiklan soveltaminen

1.   3 artiklaa sovelletaan 30 päivänä elokuuta 2007 alkaen.

2.   6 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan 30 päivänä syyskuuta 2007 alkaen.

6 artikla

Vähittäishintojen avoimuus

1.   Jokaisen kotioperaattorin on asiakkaan saapuessa toisen jäsenvaltion alueelle toimitettava viestipalvelua käyttäen asiakkaalle automaattisesti sekä viivytyksittä ja maksutta yksilölliset tiedot verkkovierailun arvonlisäverollisista perushinnoista, joita asiakkaaseen sovelletaan tämän soittaessa tai vastaanottaessa puheluja vierailujäsenvaltiossa, varoittaakseen verkkovierailuasiakasta siitä, että häneltä peritään verkkovierailumaksu hänen soittaessaan tai vastaanottaessaan puhelun; tämä velvoite ei koske tapauksia, joissa asiakas on ilmoittanut kotioperaattorille, ettei hän tarvitse tällaista palvelua.

Tässä kohdassa tarkoitettuihin yksilöityihin perushintatietoihin sisältyvät enimmäishinnat, joita asiakkaaseen voidaan soveltaa hänen hintajärjestelmänsä mukaisesti hänen soittaessaan puheluja vierailujäsenvaltiossa ja kotiverkkonsa jäsenvaltioon sekä hänen vastaanottaessaan puheluja. Tietoihin on sisällyttävä myös 2 kohdassa tarkoitettu maksuton numero, josta voi saada yksityiskohtaisempia tietoja.

Asiakkaalla, joka on ilmoittanut, että hän ei tarvitse automaattista viestipalvelua, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta kotioperaattoria tarjoamaan jälleen kyseistä palvelua.

Kotioperaattorien on tarjottava sokeille tai heikkonäköisille asiakkailleen yksilölliset perushintatiedot automaattisesti puhelimitse maksutta, jos nämä asiakkaat niin pyytävät.

2.   Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, asiakkailla on oikeus pyytää ja saada maksutta yksityiskohtaisempia yksilöityjä hintatietoja puhelujen, tekstiviestipalvelujen, multimediaviestipalvelujen ja muiden datapalvelujen verkkovierailuhinnoista joko matkapuhelimitse tai tekstiviestein. Tällainen pyyntö esitetään maksuttomaan numeroon, jota kotioperaattori pitää yllä tätä tarkoitusta varten.

3.   Kotioperaattorin on annettava kaikille käyttäjille liittymäsopimusten tekemisen yhteydessä täydelliset tiedot sovellettavista verkkovierailuhinnoista ja erityisesti eurotariffista. Kotioperaattoreiden on lisäksi annettava verkkovierailuasiakkailleen ajantasaista tietoa hinnoista viipymättä aina kun hinnat muuttuvat.

Kotioperaattoreiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että heidän kaikki verkkovierailuasiakkaansa ovat perillä eurotariffin käytettävyydestä. Kotioperaattoreiden on erityisesti ilmoitettava kaikille verkkovierailuasiakkailleen 30 päivänä heinäkuuta 2007 mennessä selkeästi ja puolueettomasti ehdoista, jotka koskevat eurotariffia. Tämän jälkeen heidän on muistutettava eurotariffista kohtuullisin väliajoin kaikkia asiakkaita, jotka ovat valinneet jonkin muun hinnan.

7 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava tämän asetuksen noudattamista omalla alueellaan.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava ajantasaista tietoa tämän asetuksen ja erityisesti sen 3 ja 4 artiklan soveltamisesta siten, että asianosaiset saavat tiedon käyttöönsä helposti.

3.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on 11 artiklassa tarkoitetun uudelleentarkastelun valmistelemiseksi valvottava verkkovierailuasiakkailta puhelin- ja datapalvelujen sekä tekstiviestipalvelujen ja multimediaviestipalvelujen tarjoamisesta perittävien kokonaistukkuhintojen ja vähittäishintojen kehittymistä, myös perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös tarkkailtava tahatonta verkkovierailua naapurijäsenvaltioiden rajat ylittävillä alueilla ja valvottava sitä, käytetäänkö liikenteen ohjaustekniikkaa asiakkaan edun vastaisella tavalla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle kuuden kuukauden välein valvonnan tuloksista, mukaan lukien yhtiöitä ja etukäteismaksua ja jälkikäteislaskutusta käyttäviä asiakkaita koskevat erilliset tiedot.

4.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on toimivalta vaatia tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden alaisilta yrityksiltä kaikki tämän asetuksen täytäntöönpanon ja sen valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot. Näiden yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä sekä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämän aikataulun mukaisesti että sen vaatimalla tarkkuudella.

5.   Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ryhtyä toimiin omasta aloitteestaan tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Niiden on erityisesti käytettävä tarvittaessa käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan mukaisia valtuuksiaan varmistaakseen asianmukaisen pääsyn ja yhteenliitettävyyden, jotta päästä päähän -liitettävyys ja verkkovierailupalvelujen yhteentoimivuus voidaan taata.

6.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tässä asetuksessa asetettuja velvoitteita on rikottu, sillä on valtuudet vaatia tällaisen rikkomisen välitöntä lopettamista.

8 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1.   Jos sähköistä viestintäverkkoa ylläpitävien tai sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten välille syntyy riita tässä asetuksessa tarkoitetuista velvoitteista, riidan ratkaisemisessa sovelletaan puitedirektiivin 20 ja 21 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

2.   Jos riita, jossa on mukana asiakas tai loppukäyttäjä ja joka koskee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita, jää ratkaisematta, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiassa voidaan turvautua yleispalveludirektiivin 34 artiklassa tarkoitettuun tuomioistuimen ulkopuoliseen riitojenratkaisumenettelyyn.

9 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset säännökset komissiolle viimeistään 30 päivänä maaliskuuta 2008 ja ilmoitettava viipymättä niihin myöhemmin mahdollisesti tehdyistä muutoksista.

10 artikla

Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) muuttaminen

Lisätään direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 1 artiklaan kohta seuraavasti:

”5.   Tällä direktiivillä ja erityisdirektiiveillä ei rajoiteta mitään sellaista erityistoimenpidettä, joka toteutetaan yhteisön yleisissä matkapuhelinverkoissa tehtävien kansainvälisten verkkovierailujen sääntelemiseksi”.

11 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee uudelleen tämän asetuksen toimivuutta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä joulukuuta 2008. Komissio arvioi erityisesti, onko tämän asetuksen tavoitteet saavutettu. Komissio tarkastelee kertomuksessaan verkkovierailuasiakkailta puhelinpalvelujen ja datapalvelujen tarjoamisesta perittävien kokonaistukkuhintojen ja vähittäishintojen kehittymistä, mukaan lukien tekstiviestipalvelujen ja multimediaviestipalvelujen hinnat, ja antaa tarvittaessa suosituksia näiden palvelujen sääntelytarpeesta. Komissio voi tätä tarkoitusta varten käyttää 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja.

2.   Komissio arvioi kertomuksessaan markkinoiden kehittymisen perusteella ja kilpailutilanne ja kuluttajansuoja huomioon ottaen, onko asetuksen voimassaoloaikaa tarpeen pidentää 13 artiklassa tarkoitetusta jaksosta tai onko asetusta tarpeen tarkistaa, kun otetaan huomioon matkapuhelinpalveluista ja datapalveluista perittävien hintojen kehittyminen kansallisella tasolla sekä asetuksen vaikutukset pieniin, itsenäisiin tai vasta toimintansa aloittaneisiin operaattoreihin. Jos komissio pitää tätä tarpeellisena, se toimittaa asiaa koskevan ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

12 artikla

Ilmoitusvelvollisuudet

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä elokuuta 2007 ne kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka vastaavat tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamisesta.

13 artikla

Voimaantulo ja voimassaolon päättyminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen voimassaolo päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. MERKEL


(1)  EUVL C 324, 30.12.2006, s. 42.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 23. toukokuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 25. kesäkuuta 2007.

(3)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7.

(4)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21.

(5)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(6)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

(7)  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/24/EY (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 54).

(8)  EUVL L 114, 8.5.2003, s. 45.

(9)  EYVL C 165, 11.7.2002, s. 6.

(10)  EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 143.