27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/1

—

Viro 83,4.

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/2

(1)

Yhteisön 1 päivänä tammikuuta 1995 ja 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuneiden laajentumisten yhteydessä ei mukautettu komission asetusta (ETY) N:o 3149/92 (3) mainittuina päivinä jäseniksi liittyneiden uusien jäsenvaltioiden kielillä olevien mainintojen sisällyttämiseksi siihen. Mainittua asetusta olisi täydennettävä sisällyttämällä siihen maininnat kyseessä olevilla kielillä.

(2)

Jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus komission asetuksen (EY) N:o 725/2007 (4) kanssa, jolla mukautetaan asetusta (ETY) N:o 3149/92 Bulgarian ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007.

(3)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 3149/92 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 7 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Lähtöpaikan interventioelimen tekemässä lähetysilmoituksessa on oltava yksi liitteessä olevista maininnoista.”

2)

Lisätään tämän asetuksen liite liitteeksi.

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/4

(1)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 3149/92 (2) on tietyt maininnat yhteisön, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2006, kaikilla kielillä. Kyseisiin mainintoihin olisi sisällytettävä maininnat myös bulgarian ja romanian kielillä.

(2)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 3149/92 olisi muutettava,

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/6

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/8

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistetaan säännöt nautaeläinten, lampaiden ja vuohien tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden seurantaa varten sekä niitä hävittämistoimenpiteitä varten, jotka on toteutettava lampaiden ja vuohien tarttuvan spongiformisen enkefalopatian (TSE) toteamisen jälkeen.

(2)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi lokakuussa 2005 lausunnon pienten märehtijöiden epätyypillisten TSE-tapausten luokituksesta. EFSA:n lausunnossa todetaan, että epätyypillisen scrapien operatiivinen määritelmä on mahdollista tehdä ja siitä saadaan scrapie-tapausten luokitukseen tarvittavat tiedot. Lisäksi EFSA suosittelee käytettäväksi valvontaohjelmia, joihin sisältyy testausta ja näytteenottojärjestelyjä, jotta pienten märehtijöiden kaikki TSE-muodot pystytään toteamaan.

(3)

Tästä syystä katsotaan asianmukaiseksi ottaa käyttöön pienten märehtijöiden TSE:n, scrapie-tapauksen, klassisen scrapie-tapauksen ja epätyypillisen scrapie-tapauksen määritelmät.

(4)

Kun ihmisravinnoksi teurastetulle eläimelle tehdyn nykyisten sääntöjen eli asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen III mukaisen pikatestin tulos on positiivinen, positiiviseksi todetun ruhon lisäksi on hävitettävä vähintään välittömästi ennen positiiviseksi todettua ruhoa teurastettu ruho ja kaksi välittömästi positiiviseksi todetun ruhon jälkeen teurastettua ruhoa samalla teurastuslinjalla.

(5)

Pikatestillä positiiviseksi todetun ruhon läheisyydessä olleiden kolmen ruhon täydellinen hävittäminen samalla teurastuslinjalla on riskiin nähden suhteetonta. Kyseiset ruhot olisi hävitettävä ainoastaan, jos pikatestin tulos varmistuu positiiviseksi tai siitä ei saada täyttä varmuutta vertailumenetelmillä tehdyissä tutkimuksissa.

(6)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksilla (EY) N:o 214/2005 (2) ja (EY) 1041/2006 (3), säädetään lampaiden ja vuohien tehostetuista seurantaohjelmista sen jälkeen, kun vuonna 2005 oli todettu vuohessa naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) -tartunta ja lampaissa kolme epätavallista TSE-tapausta, joissa BSE-tartuntaa ei voitu sulkea pois. Mainittuja seurantaohjelmia olisi tarkistettava kaksi vuotta jatkuneen tehostetun testaustoiminnan tulosten perusteella, sillä uusia BSE-tapauksia lampaissa ja vuohissa ei ole todettu. Ohjelmien tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi uudistettuja seurantavaatimuksia olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2007.

(7)

Lampaita ja vuohia koskevat seurantaohjelmat olisi arvioitava ja niitä olisi tarkistettava uuden tieteellisen tiedon perusteella.

(8)

TSE-tartunnan saaneita karjoja koskeva nykyinen tiukka teurastus- ja uusimisohjelma vaikuttaa lampaiden ja vuohien tehostetun seurannan tulosten perusteella suhteettomalta. Lisäksi useat erityisesti tartunnan saaneiden karjojen uusimista koskevat seikat hankaloittavat karjassa todettua TSE-tartuntaa seuraavien toimenpiteiden tehokasta toteuttamista.

(9)

EFSA antoi 8 päivänä maaliskuuta 2007 lausunnon tietyistä lampaiden ja vuohien TSE-riskeihin liittyvistä näkökohdista. Viranomaisen lausunnossa todetaan, että epidemiologisesta tai molekyylitason yhteydestä klassisen ja/tai epätyypillisen scrapien ja ihmisissä esiintyvien TSE:iden välillä ei ole näyttöä ja että BSE-taudinaiheuttaja on ainoa zoonoosien aiheuttajaksi tunnistettu TSE-taudinaiheuttaja. Viranomainen toteaa myös, että nykyiset EY:n lainsäädännön mukaiset erottelevat testit, jotka on tarkoitettu scrapien ja BSE:n erottelemiseen, ovat luotettavia BSE:n erottamiseksi klassisesta ja epätyypillisestä scrapiesta.

(10)

Muita tekijöitä, jotka vahvistavat pienten märehtijöiden TSE:n hävittämistoimenpiteiden uudelleenarviointitarpeen, ovat muun muassa puuttuva tieteellinen näyttö siitä, että scrapie voisi tarttua ihmisiin, pois suljettu BSE:n mahdollisuus pienten märehtijöiden TSE-tapauksissa ja todetut epätyypilliset TSE-tapaukset, joissa tartunnan leviäminen karjan sisällä on vähäistä mutta joita esiintyy myös lampaissa, joiden genotyyppiä pidetään resistenttinä BSE:lle ja klassiselle scrapielle.

(11)

Lampaan- ja vuohenkasvatusalan rakenne on huomattavan erilainen eri puolilla yhteisöä, minkä vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa vaihtoehtoisia toimintatapoja edellyttäen, että vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt.

(12)

Komission TSE-suunnitelmassa, joka hyväksyttiin 15 päivänä heinäkuuta 2005, vahvistetaan yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi tarkistaa pienten märehtijöiden hävittämistoimenpiteet niin, että otetaan huomioon käytettävissä olevat uudet diagnoosivälineet ja huolehditaan nykyisen tasoisen kuluttajansuojan säilymisestä.

(13)

EFSA antoi 13 päivänä heinäkuuta 2006 lausunnon jalostusohjelmista, joiden tavoitteena on saada lampaissa aikaan TSE-resistenssi. EFSA:n lausunnossa todetaan, että jalostusohjelmat lisäävät lammaspopulaatioiden kykyä vastustaa nykyisin tunnettuja TSE:itä ja parantavat siten osaltaan sekä eläinten terveyttä että kuluttajansuojaa. EFSA antoi myös prioniproteiinin genotyypin määrittelemistä koskevia suosituksia.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 6 a artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön jalostusohjelmia, joiden tavoitteena on TSE-resistenssi niiden lammaspopulaatioissa. On tarpeen ottaa käyttöön kyseisiä jalostusohjelmia koskevat yhdenmukaiset vähimmäisvaatimukset.

(15)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 999/2001 olisi muutettava.

(16)

Vähimmäisvaatimuksista jalostusohjelmien perustamiseksi tavoitteena saada lampaissa aikaan resistenssi tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita vastaan 13 päivänä helmikuuta 2003 tehty komission päätös 2003/100/EY (4) on vanhentunut, sillä siinä annetut säännökset on nyt tarkoitus korvata tässä asetuksessa vahvistetuilla säännöksillä. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi mainittu päätös olisi kumottava.

(17)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/21

(1)

Kunkin jäsenvaltion laatimasta käytännön täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta, joka muodostaa työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevien yhteisön säännösten täytäntöönpanoa koskevien komission määräaikaiskertomusten perustan, säädetään toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/391/ETY (3) sekä sen 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erityisdirektiiveissä, jotka ovat työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 30 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/654/ETY (4), työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 30 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/655/ETY (5), työntekijöiden työpaikalla käyttämille henkilönsuojaimille turvallisuutta ja terveyttä varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista 30 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/656/ETY (6), terveyttä ja turvallisuutta varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista sellaisessa käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä, johon liittyy erityisesti työntekijän selän vahingoittumisen vaara 29 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/269/ETY (7), turvallisuutta ja terveyttä varten näyttöpäätetyölle asetettavista vähimmäisvaatimuksista 29 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/270/ETY (8), turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla 24 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/57/ETY (9), työssä käytettäviä turvallisuus- ja/tai terveysmerkkejä koskevista vähimmäisvaatimuksista 24 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/58/ETY (10), toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/85/ETY (11), vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 3 päivänä marraskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/91/ETY (12), vähimmäisvaatimuksista avo- ja kaivoslouhintateollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 3 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/104/ETY (13), turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista kalastusaluksilla tehtävässä työssä 23 päivänä marraskuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/103/EY (14), työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7 päivänä huhtikuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/24/EY (15), vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 16 päivänä joulukuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/92/EY (16), terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/44/EY (17), terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille 6 päivänä helmikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/10/EY (18), terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/40/EY (19) sekä terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (keinotekoinen optinen säteily) aiheutuville riskeille 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/25/EY (20).

(2)

Täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta säädetään myös määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä 25 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/383/ETY (21), terveydelle ja turvallisuudelle asetettavista vähimmäisvaatimuksista aluksilla tapahtuvan sairaanhoidon parantamiseksi 31 päivänä maaliskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/29/ETY (22) sekä nuorten työntekijöiden suojelusta 22 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa neuvoston direktiivissä 94/33/EY (23).

(3)

Direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erityisdirektiiveissä sekä direktiiveissä 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY olevat kertomusten laadintaa koskevat säännökset vaihtelevat kertomusten toimittamisvälin ja sisällön osalta.

(4)

Jäsenvaltioiden velvoite laatia kertomus käytännön täytäntöönpanosta ja komission velvoite laatia kertomus kansallisten kertomusten perusteella on lainsäädäntömenettelyn tärkeä vaihe, jossa kootaan yhteen kyseisten direktiivien säännösten käytännön täytäntöönpanosta saadut kokemukset ja arvioidaan täytäntöönpanon eri näkökohtia; siksi on tarpeen laajentaa kyseisen velvoitteen soveltaminen koskemaan seuraavia direktiivejä, joissa ei säädetä kertomusten laadinnasta: työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/54/EY (seitsemäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (24), työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY (kuudes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan l kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (25) sekä työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä 19 päivänä syyskuuta 1983 annettu neuvoston direktiivi 83/477/ETY (toinen direktiivin 80/1107/ETY 8 artiklassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (26).

(5)

Tämän vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa direktiivin 89/391/ETY, sen 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityisdirektiivien sekä direktiivien 83/477/ETY, 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY säännökset.

(6)

Komission tiedonannossa ”Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006” mainitaan sellaisten lainsäädäntöaloitteiden laadinta, joilla yksinkertaistetaan ja järkeistetään täytäntöönpanoa koskevia kertomuksia; tämä toimintatapa on valittu myös yhdeksi ensisijaisista toimista yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseksi osana lainsäädännön parantamista koskevaa aloitetta.

(7)

On tarpeen yksinkertaistaa menettelyä yhdenmukaistamalla komissiolle toimitettavien täytäntöönpanoa koskevien kansallisten kertomusten toimitusväli ja säätämällä vain yhdestä käytännön täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta, jossa on kaikkiin direktiiveihin sovellettava yleisosa ja kunkin direktiivin ominaispiirteitä kuvaavat erityisosat. Näillä säännöksillä ja erityisesti direktiiviin 89/391/ETY lisättävällä uudella 17 a artiklalla täytäntöönpanoa koskevaan raportointimenettelyyn voidaan sisällyttää myös direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erityisdirektiivit, joissa ei säädetä kyseisten kertomusten laadinnasta, eli direktiivit 2000/54/EY ja 2004/37/EY, sekä kaikki direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tulevat erityisdirektiivit.

(8)

Olisi aiheellista säätää jäsenvaltioiden kertomusten laadinnasta ja niiden komissiolle toimittamisesta viiden vuoden välein; ensimmäisen kertomuksen olisi poikkeuksellisesti katettava pidempi ajanjakso; kertomusten rakenteen olisi oltava yhtenäinen, jotta niitä voidaan hyödyntää; kertomukset olisi laadittava komission kyselykaavakkeen pohjalta sen jälkeen, kun on kuultu työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavaa komiteaa, ja niihin on sisällytettävä asianmukaiset tiedot ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä jäsenvaltioissa, jotta komissio voi ottaa huomioon kaikki Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön olennaiset tutkimustulokset arvioidakseen asianmukaisesti, miten lainsäädäntö käytännössä toimii.

(9)

Komissio kuuli työmarkkinaosapuolia yhteisön tasolla asiaan liittyvän yhteisön toiminnan mahdollisista suuntaviivoista perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(10)

Kuulemisen jälkeen komissio piti yhteisön toimia aiheellisina, ja se kuuli uudelleen työmarkkinaosapuolia yhteisön tasolla suunnitellun ehdotuksen sisällöstä perustamissopimuksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(11)

Tämän toisen kuulemisvaiheen päätyttyä työmarkkinaosapuolet eivät ole ilmoittaneet komissiolle halukkuudestaan käynnistää menettelyä, joka voisi johtaa perustamissopimuksen 138 artiklan 4 kohdan mukaisen sopimuksen tekemiseen.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä vaadittaviin toimenpiteisiin tämän direktiivin aiheuttamien muutosten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kun otetaan huomioon direktiivin erityisluonne, tämä voidaan tarvittaessa toteuttaa hallinnollisten määräysten muodossa,

1)

direktiivin 89/391/ETY 18 artiklan 3 ja 4 kohta;

2)

direktiivin 89/654/ETY 10 artiklan 3 ja 4 kohta;

3)

direktiivin 89/655/ETY 10 artiklan 3 ja 4 kohta;

4)

direktiivin 89/656/ETY 10 artiklan 3 ja 4 kohta;

5)

direktiivin 90/269/ETY 9 artiklan 3 ja 4 kohta;

6)

direktiivin 90/270/ETY 11 artiklan 3 ja 4 kohta;

7)

direktiivin 91/383/ETY 10 artiklan 3 ja 4 kohta;

8)

direktiivin 92/29/ETY 9 artiklan 3 ja 4 kohta;

9)

direktiivin 92/57/ETY 14 artiklan 4 ja 5 kohta;

10)

direktiivin 92/58/ETY 11 artiklan 4 ja 5 kohta;

11)

direktiivin 92/85/ETY 14 artiklan 4, 5 ja 6 kohta;

12)

direktiivin 92/91/ETY 12 artiklan 4 kohta;

13)

direktiivin 92/104/ETY 13 artiklan 4 kohta;

14)

direktiivin 93/103/EY 13 artiklan 3 ja 4 kohta;

15)

direktiivin 94/33/EY 17 artiklan 4 ja 5 kohta;

16)

direktiivin 98/24/EY 15 artikla;

17)

direktiivin 1999/92/EY 13 artiklan 3 kohta;

18)

direktiivin 2002/44/EY 13 artikla;

19)

direktiivin 2003/10/EY 16 artikla;

20)

direktiivin 2004/40/EY 12 artikla;

21)

direktiivin 2006/25/EY 12 artikla.

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/25

(1)

Esittelijänä toimiva jäsenvaltio ilmoitti komissiolle, että direktiivissä 90/642/ETY diatsinonille asetettuja jäämien enimmäismääriä saattaa olla tarpeen tarkistaa, sillä kuluttajien jäämille altistuminen aiheuttaa huolta. Komissiolle on esitetty ehdotukset jäämiä koskevien yhteisön enimmäismäärien tarkistamiseksi.

(2)

Sekä yhteisön käyttämät että Codex Alimentariuksessa suositetut jäämien enimmäismäärät vahvistetaan ja arvioidaan samankaltaisin menetelmin. Diatsinonille on olemassa muutamia Codexin asettamia jäämien enimmäismääriä. Esittelijänä toimiva jäsenvaltio on lisäksi arvioinut Codexin suosittelemiin jäämien enimmäismääriin perustuvat yhteisön käyttämät jäämien enimmäismäärät kuluttajille koituvaa riskiä koskevien uusien tietojen pohjalta.

(3)

Elintarvikkeiden välityksellä tapahtuvaa kuluttajien elinikäistä ja lyhytaikaista altistumista diatsinonille on arvioitu yhteisössä käytössä olevien menettelyjen ja käytänteiden mukaan ottaen huomioon Maailman terveysjärjestön julkaisemat ohjeet (2). Tältä pohjalta on aiheellista vahvistaa uudet jäämien enimmäismäärät, joilla taataan, että kuluttajien altistuminen ei ole liiallista.

(4)

Kuluttajien akuuttia altistumista diatsinonille kaikkien sellaisten elintarvikkeiden välityksellä, jotka saattavat sisältää jäämiä, on tarvittaessa arvioitu yhteisössä käytössä olevien menettelyjen ja käytänteiden mukaan ottaen samalla huomioon Maailman terveysjärjestön julkaisemat ohjeet. On todettu, että uusia jäämien enimmäismääriä vastaavilla tai niitä alhaisemmilla torjunta-ainejäämillä ei ole akuutteja myrkytysvaikutuksia.

(5)

Sen vuoksi on tarpeen muuttaa direktiivin 90/642/ETY liitteessä II vahvistettuja jäämien enimmäismääriä torjunta-aineiden käyttökiellon asianmukaisen seurannan ja valvonnan mahdollistamiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi.

(6)

Yhteisön kauppakumppaneita on kuultu uusista jäämien enimmäismääristä Maailman kauppajärjestön välityksellä, ja niiden näitä tasoja koskevat huomautukset on otettu huomioon.

(7)

Sen vuoksi päätöksen 90/642/ETY liitettä II olisi muutettava.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/33

(1)

Italia on pyytänyt 9 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, jonka komission pääsihteeristö on kirjannut saapuneeksi 11 päivänä lokakuuta 2006, lupaa ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka poikkeavat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) säännöksistä, jotka koskevat verovelvollisen oikeutta hankinnoista maksetun arvonlisäveron vähentämiseen, sekä mainitun direktiivin säännöksistä, joiden mukaan yrityksen liikeomaisuuden yksityiskäytöstä on suoritettava veroa.

(2)

Direktiivi 77/388/ETY on korvattu direktiivillä 2006/112/EY.

(3)

Komissio on direktiivin 2006/112/ETY 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittanut Italian hakemuksen muille jäsenvaltioille 28 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Se oli antanut Italialle aiemmin 21 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä tiedon siitä, että sillä oli kaikki hakemuksen arviointia varten tarvittavat tiedot.

(4)

Direktiivin 2006/112/EY 168 artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verosta, joka tämän on maksettava, arvonlisävero, joka on kannettu verovelvollisen verollisia liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohta sisältää vaatimuksen, jonka mukaan liikeomaisuuden yksityiskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa.

(5)

Ajoneuvojen yksityiskäyttöä on vaikea määrittää tarkasti, ja silloinkin, kun se on mahdollista, määritysmenetelmää on usein hankala käyttää. Hakemuksen kohteena olevissa toimenpiteissä arvonlisäveroksi, joka voidaan vähentää sellaisiin ajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista, jotka eivät ole pelkästään yrityskäytössä, vahvistettaisiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteä prosenttimäärä. Italian viranomaisten mielestä 40 prosentin osuus on käytettävissä olevien tietojen perusteella oikeutettu. Jos ajoneuvoon sovelletaan edellä mainittua rajoitusta, siihen ei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tulisi soveltaa vaatimusta, jonka mukaan ajoneuvon yksityiskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa. Näitä toimenpiteitä voidaan perustella tarpeella yksinkertaistaa arvonlisäveron kantamista ja estää veropetokset, jotka perustuvat virheelliseen kirjanpitoon.

(6)

Koska ehdotettu prosenttimäärä perustuu ajoneuvojen yrityskäyttöä koskeviin alustaviin päätelmiin, poikkeavia toimenpiteitä olisi rajoitettava ajallisesti, jotta niiden toimivuutta ja prosenttimäärän sopivuutta voidaan arvioida.

(7)

Komissio on 4 päivänä marraskuuta 2004 antanut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi, joka koskee direktiivin 77/388/ETY (nykyään direktiivin 2006/112/EY) muuttamista arvonlisäveron vähennysoikeuden osalta (3). Poikkeavien toimenpiteiden voimassaolon olisi päätyttävä, kun ehdotettu direktiivi tulee voimaan, jos tämä tapahtuu ennen tässä päätöksessä mainittua päivämäärää,

—

ajoneuvo on osa verovelvollisen elinkeinoa,

—

ajoneuvoa käytetään taksina,

—

autokoulu käyttää ajoneuvoa opetuksessaan,

—

ajoneuvoa vuokrataan tai liisataan,

—

ajoneuvo on myyntiedustajien käytössä.

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/35

27.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/35