6.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/1

(1)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen asteittaista luomista varten perustamissopimuksessa määrätään yhtäältä henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien toimien toteuttamisesta ja ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevista liitännäistoimenpiteistä ja toisaalta sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka koskevat turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien turvaamista.

(2)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vakuutti olevansa halukas luomaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen. Tätä varten yhteisellä eurooppalaisella turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikalla olisi pyrittävä sekä kolmansien maiden kansalaisten tasapuoliseen kohteluun että maahanmuuttovirtojen parempaan hallintaan. Turvapaikka-asioita koskevan yhteisen politiikan, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, olisi oltava olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua Euroopan unionista.

(3)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja pakolaisten asemasta 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa (jäljempänä ’Geneven yleissopimus’), sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, tunnustettuja periaatteita.

(4)

Jäsenvaltioiden on tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kohtelussa noudatettava niiden kansainvälisoikeudellisten sopimusten mukaisia velvoitteitaan, joiden sopimuspuolia ne ovat ja joissa kielletään syrjintä.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi tätä päätöstä täytäntöön pannessaan ensisijaisesti otettava huomioon YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaiset lapsen edut.

(6)

Tällaisen politiikan täytäntöönpanon olisi perustuttava jäsenvaltioiden yhteisvastuuseen, ja se edellyttää järjestelyjä, joilla edistetään pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta ja vastaanottamisen seurauksista jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakautumista. Tätä varten neuvoston päätöksellä 2000/596/EY (4) perustettiin Euroopan pakolaisrahasto vuosiksi 2000–2004. Päätös korvattiin 2 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/904/EY Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta kaudelle 2005–2010 (5). Näin varmistettiin jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun jatkuminen äskettäin hyväksytyn yhteisön turvapaikkalainsäädännön yhteydessä ja samalla otettiin huomioon Euroopan pakolaisrahaston täytäntöönpanosta vuosina 2000–2004 saadut kokemukset.

(7)

Eurooppa-neuvosto asetti 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 Haagin ohjelmassa tavoitteita ja painopisteitä, joiden avulla pyritään viemään yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää sen toisessa vaiheessa eteenpäin.

(8)

Eurooppa-neuvosto korosti erityisesti sitä, että Euroopan unionin on edistettävä jaetun vastuun hengessä avoimempaa, tasapuolisempaa ja tehokkaampaa kansainvälisen suojelun järjestelmää ja tarjottava pääsy suojelun piiriin ja kestäviin ratkaisuihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja pyysi kehittämään EU:n alueellisia suojeluohjelmia, joihin sisällytetään yhteinen uudelleensijoitusohjelma niille jäsenvaltioille, jotka ovat halukkaita osallistumaan tällaiseen ohjelmaan.

(9)

Eurooppa-neuvosto pyysi myös, että jäsenvaltioiden kansallisille turvapaikkaviranomaisille perustetaan asiaankuuluvat rakenteet käytännön yhteistyön helpottamiseksi, jotta voidaan perustaa EU:n laajuinen yhteinen menettely, kerätä, arvioida ja käyttää yhdessä alkuperämaita koskevia tietoja sekä purkaa turvapaikkajärjestelmiin tai vastaanottokapasiteettiin esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vuoksi kohdistuvia erityisiä paineita.

(10)

EU:n alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan rahaston, EU:ssa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten paluurahaston ja Euroopan ulkorajarahaston perustamisen vuosiksi 2007–2013 ohella olisi yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman yhteydessä perustettava uusi Euroopan pakolaisrahasto (jäljempänä ’rahasto’). Näin varmistettaisiin erityisesti yhteisten hallinnointi-, valvonta- ja arviointijärjestelmien käyttöönotto.

(11)

Rahaston soveltamisala ja tarkoitus huomioon ottaen siitä ei pitäisi missään tapauksessa tukea toimia, jotka koskevat kolmansissa maissa sijaitsevia henkilöiden säilöönottoalueita tai -keskuksia.

(12)

Rahaston kesto on sovitettava monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikaan talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (6) mukaisesti.

(13)

Tämä päätös on osa johdonmukaista kehystä, johon kuuluvat ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 574/2007/EY (7), Euroopan paluurahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 575/2007/EY (8) sekä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa… tehty neuvoston päätös 2007/.../EY (9) ja jonka tavoitteena on, että jäsenvaltiot jakavat oikeudenmukaisesti vastuun Euroopan unionin ulkorajojen yhdennetyn hallinnon sekä yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta. Mainitut toimet perustuvat perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon.

(14)

On tarpeen tukea ja edistää jäsenvaltioiden toimintaa, jotta ne voivat tarjota asianmukaiset vastaanotto-olosuhteet pakolaisille, siirtymään joutuneille henkilöille ja toissijaisen suojeluaseman saaneille henkilöille kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (10) mukaisesti, soveltaa tasapuolisia ja tehokkaita turvapaikkamenettelyjä sekä edistää hyviä käytäntöjä turvapaikka-asioiden alalla kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi ja jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien toimivuuden mahdollistamiseksi.

(15)

Pakolaisten kotouttaminen asuinvaltion yhteiskuntaan on eräs Geneven yleissopimuksen tavoitteista. Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjatut arvot on ulotettava koskemaan myös pakolaisia. Tätä varten on tuettava jäsenvaltioiden toimia, joiden tarkoituksena on edistää näiden henkilöiden sopeutumista vastaanottavan valtion yhteiskuntaan, talouselämään ja kulttuuriin, sillä näin voidaan edistää muun muassa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joiden ylläpitäminen ja vahvistaminen kuuluvat perustamissopimuksen 2 artiklassa sekä 3 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettuihin yhteisön keskeisiin tehtäviin.

(16)

Haagin ohjelmaa lähtökohtana pitäen on tarpeen varmistaa, että rahaston varoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti Euroopan unionin turvapaikkapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ottaen huomioon, että uudelleensijoittamista ja jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä on tuettava muun muassa keinona purkaa vastaanottovalmiuksiin ja turvapaikkajärjestelmiin kohdistuvia erityisiä paineita.

(17)

Rahastosta olisi tuettava jäsenvaltioiden toimia, joiden avulla ne pyrkivät parantamaan valmiuksiaan kehittää, seurata ja arvioida turvapaikkapolitiikkaansa voidakseen noudattaa yhteisön lainsäädäntöön perustuvia velvollisuuksiaan ja joilla pyritään erityisesti jäsenvaltioiden väliseen käytännön yhteistyöhön.

(18)

Rahastosta olisi myös tuettava jäsenvaltioiden vapaaehtoisia pyrkimyksiä antaa alueellaan kansainvälistä suojelua ja tarjota pysyvä ratkaisu pakolaisille ja kotiseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan ovat oikeutettuja uudelleensijoittamiseen, esimerkiksi toimia, joita jäsenvaltiot toteuttavat arvioidakseen uudelleensijoittamistarpeita ja siirtääkseen kyseiset henkilöt alueelleen antaakseen heille turvatun oikeudellisen aseman ja edistääkseen heidän tehokasta kotouttamistaan.

(19)

Rahaston luonteeseen kuuluu, että siitä olisi voitava tarjota tukea vapaaehtoiseen kustannusten jakamiseen sellaisten toimien yhteydessä, joista on sovittu jäsenvaltioiden välillä ja joissa kansainväliseen suojeluun oikeutettuja henkilöitä tai kansainvälistä suojelua hakeneita henkilöitä siirretään toiseen jäsenvaltioon, jossa he saavat samantasoisen suojelun.

(20)

Rahastosta olisi myös voitava tarjota riittävää tukea jäsenvaltioiden yhteisille toimille, joilla pyritään tunnistamaan parhaat käytännöt ja jakamaan ja edistämään niitä sekä luomaan toimivia yhteistyörakenteita, jotta voitaisiin parantaa päätöksenteon laatua yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän puitteissa.

(21)

Olisi muodostettava vararahasto hätätoimenpiteitä varten tilapäisen suojelun tarjoamiseksi tilanteissa, joissa suuri joukko siirtymään joutuneita henkilöitä hakee turvaa, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY (11) mukaisesti.

(22)

Vararahastoa olisi voitava käyttää myös tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä ratkaista erityisiä painetilanteita, jotka johtuvat siitä, että maahan saapuu yhtäkkiä suuria määriä mahdollisesti kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä, ja tilanteen vuoksi jäsenvaltioiden vastaanottovalmiuksiin tai turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu huomattavia kiireellisiä vaatimuksia. Olisi annettava säännökset taloudellisen avun myöntämisen ehdoista ja menettelyistä näissä tilanteissa.

(23)

Rahastosta annettava tuki olisi tehokkaampaa, ja se voitaisiin kohdistaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien yhteisrahoitus perustuisi monivuotiseen ohjelmaan, josta tehdään väliarviointi, ja vuosittaiseen ohjelmaan, jotka kukin jäsenvaltio laatii oman tilanteensa ja omien tarpeidensa pohjalta.

(24)

Vaikka on asianmukaista antaa kullekin jäsenvaltiolle kiinteä määrä, on kohtuullista jakaa suuri osa vuosittain käytettävissä olevista varoista suhteessa niihin rasituksiin, joita jäsenvaltioille aiheutuu pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta. Tämä koskee myös pakolaisia, jotka nauttivat kansallisten ohjelmien puitteissa kansainvälistä suojelua.

(25)

Henkilöt, joille annetaan kansainvälistä suojelua ja tarjotaan uudelleensijoittamisen avulla pysyvä ratkaisu, olisi laskettava mukaan kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden määrään, joka otetaan huomioon kohdennettaessa vuosittain käytettävissä olevia varoja jäsenvaltioiden kesken.

(26)

Koska uudelleensijoittamisen strateginen käyttö on tärkeää alueellisten suojeluohjelmien kohdemaista tai -alueilta tulevien henkilöiden kohdalla, on tarpeen lisätä taloudellista tukea sellaisten henkilöiden uudelleensijoittamiseen, jotka tulevat alueellisista suojeluohjelmista 1 päivänä syyskuuta 2005 hyväksytyssä komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja 12 päivänä lokakuuta 2005 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä kohdemaiksi tai -alueiksi nimetyistä läntisistä uusista itsenäisistä valtioista ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tai jostakin muusta myöhemmin kohdemaaksi nimettävästä maasta tai joltakin muulta myöhemmin kohdealueeksi nimettävältä alueelta.

(27)

Yhtä lailla on tarpeen lisätä taloudellista tukea uudelleensijoittamistoimiin, joiden kohteena ovat tietyt erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöryhmät, silloin kun uudelleensijoittamisen katsotaan olevan sopivin vastaus heidän erityistarpeisiinsa.

(28)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (12), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 53 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun jaetun hallinnoinnin mukaisesti olisi täsmennettävä komissiolle kuuluvat Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamistehtävät ja määriteltävä jäsenvaltioiden yhteistyövelvoitteet. Nämä tehtävät toteuttamalla komissio voisi olla varma siitä, että jäsenvaltiot käyttävät rahaston varoja laillisesti, asianmukaisesti ja varainhoitoasetuksen 27 artiklassa ja 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toimivuuden ja täytäntöönpanon laadukkuuden varmistamiseksi. Tätä varten on tarpeen vahvistaa kaikkia ohjelmia sitovat yleisperiaatteet ja tehtävät.

(30)

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaan vastuun rahaston tukitoimien täytäntöönpanosta ja valvonnasta olisi kuuluttava ensisijassa jäsenvaltioille.

(31)

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, menojen todentamiseen sekä sääntöjenvastaisuuksien ja yhteisön lainsäädännön rikkomisen ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet olisi täsmennettävä monivuotisten ja vuosittaisten ohjelmien tehokkaan ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Hallinnoinnin ja valvonnan osalta on erityisesti tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että aiheelliset järjestelmät ovat olemassa ja toimivat tyydyttävästi.

(32)

Jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä olisi kannustettava tällä alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoidon valvontaan liittyvää komission toimivaltaa.

(33)

Rahastosta tuettavien toimien teho ja vaikutus riippuvat myös toimien arvioinnista ja tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi vahvistettava tähän liittyvät jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja asiaankuuluvien tietojen laatu.

(34)

Koska yhteisön rahoituksen näkyvyys on tärkeää, komission olisi annettava ohjeita sen edistämiseksi, että rahastosta tukea saava viranomainen, valtioista riippumaton järjestö, kansainvälinen järjestö tai muu yhteisö tuo asianmukaisesti esiin saamansa avun, ja otettava huomioon yhteisesti hallinnoituja muita välineitä kuten rakennerahastoja koskeva käytäntö.

(35)

Toimien arviointi olisi järjestettävä siten, että niitä voidaan tarkistaa ohjelmakauden puolivälissä ja arvioida niiden vaikutuksia, ja arviointimenettely olisi nivottava hankkeiden seurantaan.

(36)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitetta, joka on pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta koituvien rasitteiden oikeudenmukainen jakaminen jäsenvaltioiden välillä, vaan se voidaan toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi ryhtyä toimiin perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(38)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (13) mukaisesti.

(39)

Koska tämän päätöksen toimenpide, joka liittyy strategisten suuntaviivojen hyväksymiseen, on laajakantoinen ja sen tarkoituksena on muuttaa tämän päätöksen muita kuin keskeisiä osia poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä tätä päätöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, siitä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää hallintomenettelyä noudattaen. Tehokkuussyistä olisi strategisia suuntaviivoja hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja.

(40)

Päätös 2004/904/EY olisi kumottava.

(41)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on 6 päivänä syyskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen.

(42)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on 27 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen.

(43)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(44)

Perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn soveltamisesta tietyillä kyseisen perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon kuuluvilla aloilla 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/927/EY (14) säädettiin, että perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä sovelletaan perustamissopimuksen 62 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan sekä 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan kattamilla aloilla,

a)

vastaanotto-olosuhteet ja turvapaikkamenettelyt;

b)

sellaisten 6 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden kotouttaminen, joiden oleskelu tietyssä jäsenvaltiossa on pysyvää ja vakiintunutta;

c)

jäsenvaltioiden turvapaikkapolitiikan kehittämis-, seuraamis- ja arvioimisvalmiuksien parantaminen ottaen huomioon nykyiseen ja tulevaan yhteisön lainsäädäntöön perustuvat yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevat velvollisuudet ja pitäen silmällä erityisesti jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä;

d)

6 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden uudelleensijoittaminen. Tässä päätöksessä ’uudelleensijoittamisella’ tarkoitetaan prosessia, jossa kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä siirretään UNHCR:n pyynnöstä kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella kolmannesta maasta jäsenvaltioon, jossa he saavat oleskella jonkin seuraavan aseman perusteella:

e)

6 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden siirtäminen heille kansainvälistä suojelua antaneesta jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, jossa he saavat samanlaisen suojelun, ja 6 artiklan c alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden siirtäminen toiseen jäsenvaltioon, jossa heidän kansainvälistä suojelua koskevat hakemuksensa käsitellään.

a)

majoittamiseen liittyvät perusrakenteet ja palvelut;

b)

rakenteet ja koulutus, joilla varmistetaan turvapaikanhakijoiden pääsy turvapaikkamenettelyihin;

c)

aineellisen avun tai fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon antaminen;

d)

sosiaaliavun tai hallinnollisia ja/tai oikeusmenettelyjä koskevien tietojen ja avun antaminen sekä turvapaikkamenettelyn mahdollista tulosta koskevien tietojen ja neuvonnan antaminen muun muassa vapaaehtoista paluuta koskevien näkökohtien osalta;

e)

oikeus- ja kieliapu;

f)

koulutus, kuten kielikoulutus, ja muut asianomaisen henkilön aseman mukaiset toimet;

g)

tukipalvelut, kuten käännösavun ja koulutuksen antaminen vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyjen tehokkuuden ja laadun parantamiseksi;

h)

niille vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisille suunnattu tiedottaminen ja sen paikallisviranomaisten henkilöstön koulutus, jotka joutuvat kosketuksiin tulijoiden kanssa;

i)

6 artiklan c alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden siirtäminen siitä jäsenvaltiosta, jossa he tosiasiassa oleskelevat, siihen jäsenvaltioon, jonka on käsiteltävä heidän kansainvälistä suojelua koskevat hakemuksensa.

a)

opastus ja tuki esimerkiksi majoituksen, toimeentulotuen, työmarkkinoille pääsyn, sosiaaliavun sekä fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon järjestämisessä;

b)

toimet kyseisten henkilöiden sopeuttamiseksi jäsenvaltion yhteiskuntaan sosiaalisella ja kulttuurisella tasolla sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusarvojen sisäistämiseksi;

c)

toimenpiteet, joiden tarkoituksena on kannustaa kyseisten henkilöiden pysyvää osallistumista jäsenvaltion yhteiskunta- ja kulttuurielämään;

d)

yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä pätevyyksien ja tutkintojen tunnustamista koskevat toimenpiteet;

e)

toimenpiteet, joiden tarkoituksena on auttaa asianomaisia henkilöitä ottamaan vastuu omasta elämästään ja huolehtimaan toimeentulostaan;

f)

toimenpiteet, joilla edistetään mielekkäitä yhteyksiä ja rakentavaa vuoropuhelua kyseisten henkilöiden ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä sekä keskeisten toimijoiden, kuten kansalaisten, paikallisviranomaisten, pakolaisjärjestöjen, vapaaehtoisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista;

g)

toimenpiteet, joilla autetaan kyseisiä henkilöitä hankkimaan uusia taitoja, kuten kielikoulutusta;

h)

toimenpiteet, joilla edistetään kyseisten henkilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia asioida ja saada yhtäläistä kohtelua asioidessaan julkisissa laitoksissa.

a)

alkuperämaita koskevien tietojen keräämistä, muokkaamista, käyttöä ja levittämistä edistävät toimet, myös kääntäminen;

b)

toimet, joilla tehostetaan valmiuksia kerätä, analysoida ja jakaa tilastotietoa turvapaikkamenettelyistä, vastaanotosta, kotouttamisesta ja kansainvälistä suojelua saavista henkilöistä;

c)

toimet, joilla lisätään valmiuksia käsitellä turvapaikkahakemuksia, mukaan lukien turvapaikkahakemukset, joihin on haettu muutosta;

d)

toimet, joilla edistetään turvapaikkapolitiikan arviointia, kuten kansalliset vaikutustenarvioinnit, kohderyhmien parissa tehtävät selvitykset, indikaattorien kehittäminen ja esikuva-analyysi (benchmarking).

a)

uudelleensijoittamisohjelman perustamiseen ja kehittämiseen liittyvät toimet;

b)

toimet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan potentiaalisten uudelleensijoittamistapausten arviointiin, esimerkiksi virkamatkat vastaanottavaan maahan, haastattelut, lääkärintarkastukset ja turvallisuusselvitykset;

c)

lähtöä edeltävä terveydentilan arviointi ja sairaanhoito;

d)

lähtöä edeltävä aineellinen huolenpito;

e)

lähtöä edeltävät tiedottamistoimenpiteet;

f)

matkajärjestelyt, mukaan luettuina matkan aikana lääketieteellisistä syistä tarvittavien saattajan palvelujen järjestäminen;

g)

heti saapumisen jälkeen järjestettävä tiedottaminen ja avustaminen, tulkkauspalvelut mukaan luettuina.

a)

lähtöä edeltävät tiedottamistoimenpiteet;

b)

matkajärjestelyt, mukaan lukien matkan aikana lääketieteellisistä syistä tarvittavien saattajan palvelujen järjestäminen;

c)

heti saapumisen jälkeen järjestettävä tiedottaminen ja avustaminen, tulkkauspalvelut mukaan luettuina.

a)

edistetään yhteisön lainsäädännön ja hyvien käytänteiden täytäntöönpanoon liittyvää yhteisön tason yhteistyötä, mukaan lukien tätä yhteistyötä tukevat tulkkaus- ja käännöspalvelut;

b)

tuetaan valtioidenvälisten yhteistyöverkostojen perustamista sekä sellaisiin valtioidenvälisiin kumppanuuksiin perustuvia pilottihankkeita, jotka on perustettu vähintään kahdessa jäsenvaltiossa sijaitsevien toimijoiden välillä innovoinnin edistämiseksi, kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtamisen helpottamiseksi ja turvapaikkapolitiikan laadun parantamiseksi;

c)

tuetaan valtioidenvälisiä tiedotuskampanjoita;

d)

tuetaan tutkimuksia, tiedon levitystä ja vaihtoa parhaista käytänteistä ja kaikista muista turvapaikkapolitiikkojen näkökohdista, myös huipputeknologian käytöstä ja keskeisten toimijoiden, kuten paikallis- ja alueviranomaisten, pakolaisjärjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen välisestä yhteistyöstä kansallisella tasolla;

e)

tuetaan pilottihankkeita, myös innovatiivisia hankkeita, ja tutkimuksia, joissa kartoitetaan yhteisön tason yhteistyön ja yhteisön lainsäädännön uusia muotoja tällä alalla;

f)

tuetaan yhteisten tilastollisten välineiden, menetelmien ja indikaattoreiden kehittämistä ja soveltamista jäsenvaltioiden toimesta toiminnan kehittämisen mittaamiseksi turvapaikka-alalla;

g)

tarjotaan verkoille, jotka yhdistävät sellaisia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita avustavia valtioista riippumattomia järjestöjä, jotka sijaitsevat vähintään kymmenessä jäsenvaltiossa, rakennetukea kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihdon helpottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että yhteisön turvapaikkapolitiikan ja -käytännön kehittämisessä otetaan huomioon valtioista riippumattomien järjestöjen kokemukset ja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden edut;

h)

annetaan jäsenvaltioille tukipalveluja asianmukaisesti perustelluissa hätätilanteissa, jotka edellyttävät kiireellisiä toimia.

a)

ne on tarkoitus toteuttaa välittömästi eikä niitä ole käytännössä mahdollista sisällyttää vuosittaiseen ohjelmaan ja

b)

ne eivät kestä kuutta kuukautta kauempaa.

a)

vastaanotto ja majoitus;

b)

toimeentulon turvaaminen, mukaan luettuina ruoka ja vaatetus;

c)

lääketieteellinen, psykologinen tai muu apu;

d)

asianomaisten henkilöiden vastaanottamisesta ja hätätoimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvat henkilöstö- ja hallintokulut;

e)

logistiikka- ja kuljetuskulut;

f)

oikeus- ja kieliapu;

g)

käännös- ja tulkkauspalvelut, alkuperämaa-asiantuntemus ja muut toimenpiteet, joilla edistetään mahdollisesti kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden nopeaa tunnistamista ja turvapaikkahakemusten tasapuolista ja tehokasta käsittelyä.

a)

kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt, joille on myönnetty Geneven yleissopimuksessa määritelty pakolaisasema ja tämän aseman perusteella lupa oleskella jossakin jäsenvaltiossa;

b)

kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt, jotka saavat direktiivissä 2004/83/EY tarkoitettua toissijaista suojelua;

c)

kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt, jotka ovat hakeneet jotakin a tai b alakohdassa tarkoitettua suojelun muotoa;

d)

kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt, jotka saavat direktiivissä 2001/55/EY tarkoitettua tilapäistä suojelua;

e)

kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt, joita ollaan uudelleensijoittamassa tai jotka on uudelleensijoitettu jäsenvaltioon.

a)

varmistamalla 32 artiklassa kuvattuja menettelyjä noudattaen, että jäsenvaltioissa on olemassa hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja että ne toimivat moitteettomasti;

b)

pidättämällä maksut tai lykkäämällä niiden maksamista kokonaan tai osittain 41 ja 42 artiklassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti, jos kansalliset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat puutteelliset, ja soveltamalla kaikkia tarpeellisia rahoitusoikaisuja 45 ja 46 artiklassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti.

a)

30 prosenttia määrärahoista suhteutettuna niiden henkilöiden määrään, jotka on hyväksytty johonkin 6 artiklan a, b ja e alakohdassa tarkoitetuista kohderyhmistä kolmen edeltävän vuoden aikana;

b)

70 prosenttia määrärahoista suhteutettuna niiden henkilöiden määrään, jotka on rekisteröity johonkin 6 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitetuista kohderyhmistä kolmen edeltävän vuoden aikana.

a)

alueellisen suojeluohjelman kohdemaasta tai -alueelta tulevat henkilöt;

b)

vailla huoltajaa olevat alaikäiset;

c)

lapset ja naiset, jotka ovat vaarassa joutua erityisesti henkisen, ruumiillisen tai seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön uhreiksi;

d)

henkilöt, joilla on vakavia terveydenhoitoon liittyviä tarpeita, joihin voidaan vastata ainoastaan uudelleensijoittamisen avulla.

a)

jäsenvaltion tilanne ja tarpeet;

b)

kustannustehokkuus, ottaen huomioon muun muassa hankkeen kohteena olevien henkilöiden määrän;

c)

rahoitusta hakevan järjestön ja sen mahdollisten yhteistyökumppaneiden kokemus, asiantuntemus, luotettavuus sekä niiden rahoitusosuus;

d)

kyseisen hankkeen ja muiden Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai osana kansallisia ohjelmia rahoitettavien toimien keskinäinen täydentävyys.

a)

tutkimukset, arvioinnit, asiantuntijaraportit ja tilastot, myös sellaiset, jotka koskevat rahaston toimintaa yleisesti;

b)

jäsenvaltioille, lopullisille tuensaajille ja suurelle yleisölle suunnatut tiedotustoimenpiteet, mukaan lukien tiedotuskampanjat ja rahastosta tuettujen hankkeiden yhteinen tietokanta;

c)

hallinnoinnissa, seurannassa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien sähköisten järjestelmien käyttöönotto, käyttö ja keskinäiset yhteydet;

d)

yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

e)

arviointimenetelmien parantaminen ja tietojenvaihto alan käytännöistä;

f)

jäsenvaltioiden 25 artiklan mukaisesti nimeämille viranomaisille suunnatut tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, joilla täydennetään jäsenvaltioiden toimia ohjauksen antamiseksi viranomaisilleen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

vuosiksi 2008–2010 7 prosenttia jäsenvaltion vuosittaisesta osarahoitusosuudesta ja lisäksi 30 000 euroa; ja

b)

vuosiksi 2011–2013 4 prosenttia jäsenvaltion vuosittaisesta osarahoitusosuudesta ja lisäksi 30 000 euroa.

a)

kuvaus jäsenvaltiossa vallitsevasta tilanteesta 6 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottojärjestelyjen, turvapaikkamenettelyjen, vapaaehtoisen paluuseen liittyvien neuvontapalvelujen, kotouttamisen ja uudelleensijoittamisen ja jäsenvaltiosta toiseen siirtämisen osalta sekä turvapaikkapolitiikan kehittämisestä, seurannasta ja arvioinnista;

b)

analyysi jäsenvaltion tarpeista, jotka koskevat 6 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottoa, turvapaikkamenettelyjä, vapaaehtoiseen paluuseen liittyvää neuvontapalvelua, kotouttamista ja uudelleensijoittamista ja toiseen jäsenvaltioon siirtämistä sekä turvapaikkapolitiikan kehittämistä, seurantaa ja arviointia;

c)

asianmukainen strategia, jonka avulla tavoitteet voidaan saavuttaa, ja niiden täytäntöönpanoa koskevat painopisteet sekä kuvaus toimista, joiden avulla painopisteet on tarkoitus toteuttaa;

d)

arvio strategian yhteensopivuudesta muiden alueellisten, kansallisten ja yhteisön välineiden kanssa;

e)

tiedot painopisteistä ja niiden erityistavoitteista. Tavoitteet on ilmoitettava määrällisinä käyttäen rajoitettua määrää indikaattoreita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Indikaattoreilla on voitava mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna ja tavoitteiden tehokkuutta painopisteiden toteuttamisessa;

f)

kuvaus valitusta lähestymistavasta 11 artiklassa säädetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanemiseksi;

g)

alustava rahoitussuunnitelma, jossa täsmennetään kunkin painopisteen ja vuosittaisen ohjelman osalta, minkä verran rahoitusta olisi saatava rahastosta, sekä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatavan yhteisrahoituksen kokonaismäärä;

h)

säännökset, joilla varmistetaan monivuotisen ohjelman julkistaminen.

a)

monivuotisen ohjelman luonnoksen johdonmukaisuus rahaston tavoitteiden ja 17 artiklassa määritettyjen strategisten suuntaviivojen kanssa;

b)

monivuotisen ohjelman luonnoksessa suunniteltujen toimien aiheellisuus ehdotetun strategian perusteella;

c)

rahaston tukitoimien täytäntöönpanoa varten jäsenvaltiossa käyttöön otettujen hallinnointi- ja valvontajärjestelyjen yhdenmukaisuus tämän päätöksen säännösten kanssa;

d)

monivuotisen ohjelman luonnoksen yhdenmukaisuus yhteisön lainsäädännön kanssa yleensä ja erityisesti sellaisen yhteisön lainsäädännön kanssa, jonka tarkoituksena on varmistaa henkilöiden vapaa liikkuvuus, sekä siihen suoraan liittyvien, ulkorajavalvontaa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevien liitännäistoimien kanssa.

a)

yleiset säännöt, joiden mukaan vuosittaisen ohjelman perusteella rahoitettavat hankkeet valitaan;

b)

kuvaus vuosittaisen ohjelman mukaisesti tuettavista toimista;

c)

rahastosta myönnettävän rahoituksen jakautuminen ohjelman eri toimien kesken sekä 16 artiklassa tarkoitettuun tekniseen apuun haettava määrä vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanoa varten.

a)

seikkaperäinen kuvaus vallitsevasta tilanteesta, erityisesti tulijoiden määrä, vaikutus vastaanottovalmiuksiin ja turvapaikkajärjestelmään tai infrastruktuuriin ja kiireelliset tarpeet sekä perusteltu ennuste tilanteen kehittymisestä lyhyellä aikavälillä;

b)

tilanteen poikkeuksellisuuden perusteleminen tekijöillä, joihin voi kuulua tuoreita tilasto- ja muita tietoja henkilöiden maahantulosta tietyssä paikassa kyseisellä rajalla;

c)

seikkaperäinen kuvaus suunnitelluista hätätoimista, niiden laajuudesta, luonteesta ja yhteistyökumppaneista;

d)

suunniteltujen toimien arvioitujen kustannusten jaottelu.

a)

hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien asianomaisten elinten tehtävien määrittely ja tehtävien jakautuminen kunkin elimen sisällä;

b)

tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten elinten välillä ja kunkin elimen sisällä;

c)

riittävät resurssit kullekin elimelle sille osoitettujen tehtävien suorittamiseksi rahastosta yhteisrahoitettavien toimien täytäntöönpanokaudella;

d)

menettelyt vuosittaisten ohjelmien puitteissa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

e)

sähköisessä muodossa olevat luotettavat järjestelmät tilinpitoa, seurantaa ja tilinpäätösraportointia varten;

f)

raportointi- ja seurantajärjestelmä, jos vastuuelin siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

g)

suoritettavia tehtäviä koskevat menettelyohjeet;

h)

järjestelyt järjestelmän toiminnan tarkastamiseksi;

i)

järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

j)

sääntöjenvastaisuuksia ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevat raportointi- ja seurantamenettelyt.

a)

vastuuviranomainen: jäsenvaltion toiminnallinen yksikkö, jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin taikka jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaan toimiva julkisen palvelun tehtävää suorittava elin, joka on vastuussa rahastosta tukea saavien monivuotisen ohjelman ja vuosittaisten ohjelmien hallinnoinnista ja kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

b)

todentamisviranomainen: jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin tai tällaisena elimenä tai viranomaisena toimiva henkilö, joka todentaa menoilmoitukset ennen niiden lähettämistä komissiolle;

c)

tarkastusviranomainen: jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin, jonka on oltava toiminnassaan riippumaton vastuuviranomaisesta ja todentamisviranomaisesta ja jonka tehtävänä on tarkastaa hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tosiasiallinen toimivuus;

d)

tarvittaessa valtuutettu viranomainen.

a)

sen on oltava oikeushenkilö, paitsi jos se on jäsenvaltion toiminnallinen yksikkö;

b)

sillä on oltava käytössään infrastruktuuri, jonka avulla se voi helposti pitää yhteyttä suureen käyttäjäkuntaan sekä muiden jäsenvaltioiden vastuuviranomaisiin ja komissioon;

c)

sen on työskenneltävä sellaisessa hallinnollisessa ympäristössä, jossa se kykenee hoitamaan tehtävänsä asianmukaisesti ja välttämään eturistiriidat;

d)

sen on voitava soveltaa yhteisön varainhoitoa koskevia sääntöjä;

e)

sillä on oltava hallinnoitavikseen saamiensa yhteisön varojen määrää vastaavat taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset;

f)

sillä on oltava henkilökunta, jolla on kansainvälisessä työympäristössä tehtävään hallintotyöhön soveltuva pätevyys.

a)

kumppanien kuuleminen 11 artiklan mukaisesti;

b)

monivuotisia ja vuosittaisia ohjelmia, joihin 18 ja 20 artiklassa viitataan, koskevien ehdotusten toimittaminen komissiolle;

c)

tarvittaessa tarjouskilpailujen ja ehdotuspyyntöjen organisointi ja julkaiseminen;

d)

rahastosta yhteisrahoitettavien hankkeiden valinnan järjestäminen 14 artiklan 5 kohdan mukaisia vaatimuksia noudattaen;

e)

komission suorittamien maksujen vastaanottaminen ja varojen maksaminen lopullisille tuensaajille;

f)

johdonmukaisuuden ja täydentävyyden varmistaminen rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen ja muista asiaankuuluvista kansallisista ja yhteisön rahoitusvälineistä myönnettävän rahoituksen välillä;

g)

yhteisrahoitettujen tuotteiden ja palvelujen toimituksen seuraaminen ja sen varmistaminen, että toimien osalta ilmoitetut menot ovat todella toteutuneet ja että ne ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

h)

sen varmistaminen, että käytössä on sähköinen järjestelmä vuosittaisten ohjelmien kutakin toimea koskevan kirjanpitoaineiston tallentamista ja säilyttämistä varten ja että varainhoitoa, seurantaa, valvontaa ja arviointia varten tarvittavat täytäntöönpanoa koskevat tiedot kerätään;

i)

sen varmistaminen, että lopullisilla tuensaajilla ja muilla rahastosta yhteisrahoitusta saavien toimien täytäntöönpanoon osallistuvilla tahoilla on joko erillinen kirjanpito tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille toimeen liittyville maksutapahtumille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten kirjanpitosääntöjen soveltamista;

j)

sen varmistaminen, että 49 artiklassa tarkoitetut rahastoa koskevat arvioinnit tehdään 50 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa ja että ne täyttävät komission ja jäsenvaltion välillä sovitut laatuvaatimukset;

k)

menettelyjen käyttöönotto sen varmistamiseksi, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat, joita tarvitaan asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi, säilytetään 43 artiklan vaatimusten mukaisesti;

l)

sen varmistaminen, että tarkastusviranomainen saa 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten suorittamista varten kaikki tarvittavat tiedot hallinnointimenettelyistä ja rahastosta yhteisrahoitusta saavista hankkeista;

m)

sen varmistaminen, että todentamisviranomainen saa kaikki todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

n)

vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien seuranta- ja loppukertomusten, todentamisviranomaisen todentamien menoilmoitusten ja maksupyyntöjen tai tarvittaessa maksuilmoitusten laatiminen ja toimittaminen komissiolle;

o)

tiedottaminen ja neuvonta sekä tuettujen toimien tulosten levittäminen;

p)

yhteistyö komission ja muiden jäsenvaltioiden vastuuviranomaisten kanssa;

q)

sen tarkistaminen, että lopulliset tuensaajat ovat panneet täytäntöön 33 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut suuntaviivat.

a)

todentaa, että

b)

varmistaa, että se on saanut vastuuviranomaiselta todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoilmoituksiin sisältyviä menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

c)

ottaa todentamisessa huomioon kaikkien tarkastusviranomaisen tekemien tai sen vastuulla tehtyjen tarkastusten tulokset;

d)

säilyttää komissiolle ilmoitettuja menoja koskevan kirjanpitoaineiston sähköisessä muodossa;

e)

todentaa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi aiheettomasti maksetuiksi todettujen yhteisön varojen takaisinperinnän tarvittaessa korkoineen;

f)

pitää kirjaa takaisin perittävistä määristä ja takaisin perityistä määristä Euroopan unionin yleisen talousarvion mukaisesti mahdollisuuksien mukaan vähentämällä ne seuraavasta menoilmoituksesta.

a)

varmistaa, että tarkastukset tehdään hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan tarkastamiseksi;

b)

varmistaa, että toimia koskevat tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisista otoksista ilmoitettujen menojen tarkastamiseksi; otoksen on edustettava vähintään 10:tä prosenttia kunkin vuosittaisen ohjelman tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

c)

esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa monivuotisen ohjelman hyväksymisestä a ja b alakohdassa mainittuja tarkastuksia suorittavat elimet kattavan tarkastusstrategian sen varmistaen, että tärkeimmät tuensaajat tarkastetaan ja että tarkastukset jakautuvat tasaisesti koko ohjelmakaudelle.

a)

vuosittaisen tarkastuskertomuksen, jossa esitetään tarkastusstrategian mukaisesti vuosittaiseen ohjelmaan kohdistettujen tarkastusten havainnot ja havaitut puutteellisuudet ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä;

b)

tarkastusviranomaisen vastuulla tehtyihin tarkastuksiin perustuvan lausunnon siitä, antaako hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminta kohtuulliset takeet komissiolle esitettyjen menoilmoitusten oikeellisuudesta sekä ilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

c)

lausuman, jossa arvioidaan loppumaksupyynnön tai maksuilmoituksen pätevyys sekä asianomaisten menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus.

a)

29 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 35 artiklan mukaisesti laadittu todennettu menoilmoitus ja loppumaksupyyntö tai maksuilmoitus;

b)

51 artiklassa säädetty vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus;

c)

30 artiklan 3 kohdassa mainitut vuosittainen tarkastuskertomus, lausunto ja lausuma.

a)

kansallisen tai yhteisön tarkastuselimen kertomuksessa on todisteita, jotka viittaavat huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnassa;

b)

mainitun virkamiehen on tehtävä lisätarkistuksia saatuaan tietoonsa tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu.

a)

ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka vaikuttaa maksujen todentamismenettelyn luotettavuuteen ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä; tai

b)

todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu; tai

c)

jäsenvaltio ei ole täyttänyt sille 31 ja 32 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteita.

a)

ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka on saattanut vaaraan ohjelmaan jo maksetun yhteisön rahoitusosuuden;

b)

todennettuun maksuilmoitukseen sisältyvä meno on sääntöjenvastainen, eikä jäsenvaltio ole oikaissut sitä ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn aloittamista;

c)

jäsenvaltio ei ole täyttänyt 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn aloittamista.

a)

vuosittaisen ohjelman rahoituksen ja toiminnan täytäntöönpano;

b)

monivuotisen ohjelman ja sen painopisteiden täytäntöönpanossa saavutettu edistys suhteessa sen todennettavissa oleviin erityistavoitteisiin siten, että indikaattorit ilmaistaan määrällisinä aina kun se on mahdollista;

c)

vastuuviranomaisen täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi toteuttamat toimet, erityisesti

d)

toimenpiteet vuosittaisista ohjelmista ja monivuotisista ohjelmista tiedottamiseksi ja niiden julkistamiseksi.

6.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/22

(1)

Vaikka kaikki jäsenvaltiot myötävaikuttavat siihen, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajoilla tehtävät henkilötarkastukset ja rajavalvonta ovat korkealla ja yhdenmukaisella tasolla ja yhteisten sääntöjen mukaisia, joillekin jäsenvaltioille lankeaa raskaampi taakka kuin toisille.

(2)

Jäsenvaltioihin kohdistuu erilainen taakka sen mukaan, millainen tilanne jäsenvaltiossa vallitsee seuraavien seikkojen suhteen: ulkorajojen maantieteelliset olosuhteet, virallisten ja toiminnassa olevien rajanylityspaikkojen määrä, laillisen ja laittoman maahanmuuton aiheuttaman paineen taso, jäsenvaltioon kohdistuvat riskit ja uhkatekijät sekä viisumihakemusten käsittelystä ja viisumien myöntämisestä kansallisille viranomaisille aiheutuva työmäärä.

(3)

Ulkorajojen valvonnasta aiheutuvien kustannusten jakaminen jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kesken on yksi ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisen politiikan viidestä osa-alueesta. Komissio on tehnyt asiasta ehdotuksen 7 päivänä toukokuuta 2002 antamassaan tiedonannossa ”Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa”, ja neuvosto on hyväksynyt sen 14 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa asiakirjassa ”Suunnitelma Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen valvonnasta”.

(4)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26 päivänä lokakuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004 (4) on myötävaikuttanut merkittävästi Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän operatiivisen ulottuvuuden asteittaiseen kehittämiseen. Jotta ulkorajoilla tehtäviin rajatarkastuksiin ja -valvontaan voitaisiin kuitenkin soveltaa tehokkaita ja yhteisiä normeja, tarvitaan yhteisön taloudellisen yhteisvastuun välinettä, jolla voidaan tukea niitä jäsenvaltioita, joiden osaksi lankeaa yhteisön edun mukainen pysyvä ja raskas taloudellinen taakka.

(5)

Yhteinen lainsäädäntö, sellaisena kuin se on määritelty erityisesti henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 562/2006 (5), edellyttää rajatarkastuksia laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnan helpottamiseksi ja jäsenvaltioiden sisäistä turvallisuutta koskevien uhkien ehkäisemiseksi. Yhteisessä lainsäädännössä säädetään myös, että rajatarkastukset on suoritettava ihmisarvoa täysin kunnioittaen.

(6)

Ulkorajarahaston, jäljempänä ’rahasto’, avulla olisi osoitettava yhteisvastuullisuutta myöntämällä rahoitustukea niille jäsenvaltioille, jotka soveltavat ulkorajoja koskevia Schengenin säännöstön määräyksiä.

(7)

Tällaisen rahoitustuen suunnittelussa olisi otettava huomioon se, että tuki on tarkoitettu myös jatkojärjestelyiksi rahoitukselle, jota Euroopan unioni on aiemmin myöntänyt niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä tämän päätöksen tullessa voimaan sovella kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan pelkästään jatkaa toimia, joita on aiemmin rahoitettu muista Euroopan unionin yleiseen talousarvioon kuuluvista rahoituslähteistä. Jäsenvaltioiden olisi saatava tukea rahastosta, jos ne valmistautuvat täyteen osallistumiseen mahdollisimman nopeasti 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 hyväksytyn Haagin ohjelman mukaisesti.

(8)

Lisäksi rahaston toiminnassa olisi otettava huomioon erityistilanteet, kuten kolmansien maiden kansalaisten kauttakulku maitse, kun kyseiset henkilöt joutuvat väistämättä kulkemaan yhden tai useamman jäsenvaltion alueen läpi matkustaakseen kahden omaan maahansa kuuluvan, maantieteellisesti erillään olevan osan välillä. Tämä ei ole ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden edun mukaista vaan myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, jotka ovat poistaneet tarkastukset sisärajoiltaan. Rahoitettavat toimet olisi tällöin määriteltävä seikkaperäisesti ja varat olisi kohdennettava arvioimalla näihin toimiin liittyvät todelliset tarpeet.

(9)

Yhdenmukaisen ja korkeatasoisen ulkorajavalvonnan ja joustavan rajanylitysliikenteen varmistamiseksi rahastolla olisi edistettävä Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän kehittämistä, mihin sisältyy kaikki politiikkaan, lainsäädäntöön, järjestelmälliseen yhteistyöhön ja kulujen, henkilöstön, laitteiston ja teknologian jakamiseen liittyvät toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat eri tasoilla yhteistyössä ja tarvittaessa myös muiden toimijoiden kanssa, jotka käyttävät muun muassa nelitasoista rajaturvallisuusjärjestelmää ja Euroopan unionin yhdennettyä riskianalyysia.

(10)

Vuoden 2003 liittymisasiakirjaan (6) sisältyvän, henkilöiden kauttakulkua maitse Kaliningradin alueen ja Venäjän federaation muiden osien välillä koskevan pöytäkirjan N:o 5 mukaisesti rahastosta katetaan mahdolliset lisäkustannukset, joita aiheutuu tällaista kauttakulkua koskevan säännöstön erityisten säännösten täytäntöönpanosta.

(11)

Asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’virasto’, puitteissa kehitettävän operatiivisen yhteistyön täydennyksenä ja jäsenvaltioille osoitettavien varojen jakamisen lisäksi rahaston avulla olisi myös voitava toteuttaa yhteisön toimia rajojen strategisissa kohdissa havaittujen heikkouksien johdosta osallistumalla tällaisten heikkouksien korjaamiseen tarkoitettujen erityistoimien yhteisrahoitukseen tällaisiin toimiin vuosittain varattavan määrän mukaisesti.

(12)

Rahastosta olisi myös tuettava kansallisia toimenpiteitä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kun kyseessä on viisumipolitiikka ja muut ennen rajamuodollisuuksia eli ennen ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia toteutettavat toimet. Jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten kolmansissa maissa järjestämien toimien tehokas hallinnointi on yhteisen viisumipolitiikan edun mukaista, sillä se on osa monikerroksista järjestelmää, jonka avulla pyritään helpottamaan laillista matkustamista ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa Euroopan unioniin, ja olennainen osa Euroopan ulkorajojen yhdennettyä valvontajärjestelmää.

(13)

Rahaston soveltamisala ja tarkoitus huomioon ottaen siitä ei pitäisi missään tapauksessa tukea toimia, jotka koskevat kolmansissa maissa sijaitsevia henkilöiden säilöönottoalueita tai -keskuksia.

(14)

Olisi vahvistettava objektiiviset perusteet, joiden mukaisesti vuosittain käytettävissä olevia varoja jaetaan jäsenvaltioille. Perusteet olisi ryhmiteltävä rajatyyppien mukaisesti ottaen huomioon liikenne ja uhkien taso jäsenvaltioiden ulkorajoilla.

(15)

Perusteiden soveltamista olisi tarkasteltava uudelleen vuonna 2010, jotta voitaisiin ottaa huomioon mahdolliset uudet olosuhteet, kuten erityisesti ne, jotka johtuvat ulkorajoilla tapahtuneista muutoksista.

(16)

Kun otetaan huomioon, että viraston tehtävänä on avustaa jäsenvaltioita ulkorajojen valvontaan liittyvien operatiivisten näkökohtien täytäntöönpanossa, ja koska tavoitteena on kehittää täydentävyyttä viraston tehtävien ja jäsenvaltioiden vastuulla olevien ulkorajoilla tehtävien rajatarkastusten ja -valvonnan välillä, komission olisi kuultava virastoa jäsenvaltioiden esittämistä monivuotisten ohjelmien luonnoksista ja komission laatimista strategisista suuntaviivoista.

(17)

Lisäksi komissio voi pyytää virastoa osallistumaan komission seuraavista seikoista laatimaan arviointiin: rahaston vaikutukset ulkorajavalvontaa koskevan politiikan ja lainsäädännön kehittämiseen, rahaston ja viraston tehtävien yhteisvaikutus sekä niiden perusteiden tarkoituksenmukaisuus, jotka koskevat varojen jakamista jäsenvaltioiden kesken, kun otetaan huomioon Euroopan unionin tavoitteet kyseisellä alalla.

(18)

Tämä päätös on osa johdonmukaista kehystä, johon kuuluvat myös Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 573/2007/EY (7), Euroopan paluurahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 575/2007/EY (8) sekä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ... tehty neuvoston päätös 2007/.../EY (9) ja jonka tavoitteena on, että jäsenvaltiot jakavat oikeudenmukaisesti vastuun Euroopan unionin ulkorajojen yhdennetyn hallinnon sekä yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta. Mainitut toimet perustuvat perustamissopimuksen kolmannnen osan IV osastoon.

(19)

Jäsenvaltion ei tulisi osallistua tähän rahastoon samanaikaisesti kun se osallistuu tulevaan väliaikaiseen välineeseen, jonka tarkoituksena on auttaa tukea saavia jäsenvaltioita rahoittamaan toimia Euroopan unionin uusilla ulkorajoilla Schengenin säännöstön soveltamiseksi ja ulkorajavalvonnan harjoittamiseksi.

(20)

Tästä rahastosta tuettujen toimien olisi täydennettävä ulkoista apua koskevilla yhteisön välineillä tuettavia toimia ja ne olisi toteutettava Euroopan unionin ulkosuhdepolitiikan ja erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoisia ulottuvuuksia koskevan strategian puitteissa.

(21)

Rahastosta myönnettävä tuki olisi tehokkaampaa ja se voitaisiin kohdistaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien yhteisrahoitus perustuisi strategiseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun, jonka kukin jäsenvaltio toteuttaa käyden vuoropuhelua komission kanssa.

(22)

Jokaisen jäsenvaltion olisi laadittava komission antamien strategisten suuntaviivojen pohjalta monivuotinen ohjelma, jossa otetaan huomioon kyseisen valtion erityinen tilanne ja tarpeet ja määritetään kehittämisstrategia, jota olisi käytettävä viitekehyksenä vuosittaisissa ohjelmissa lueteltujen toimien täytäntöönpanoa valmisteltaessa.

(23)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (10), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 53 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanomenetelmien mukaisesti olisi täsmennettävä komissiolle kuuluvat Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamistehtävät ja määriteltävä jäsenvaltioiden yhteistyövelvoitteet. Nämä tehtävät toteuttamalla komissio voisi olla varma siitä, että jäsenvaltiot käyttävät rahaston varoja laillisesti, asianmukaisesti ja varainhoitoasetuksen 27 artiklassa ja 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toimivuuden ja täytäntöönpanon laadun varmistamiseksi. Tätä varten on tarpeen vahvistaa kaikkia ohjelmia sitovat yleisperiaatteet ja tehtävät.

(25)

Koska rahastosta voidaan tukea kansallisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltio toteuttaa eri tasoilla ja paikkakunnilla Schengenin säännöstön määräysten täytäntöönpanemiseksi ja jotka vaihtelevat ulkoraja-asioista viisumipolitiikkaan, toimintaan saattaa osallistua useampi kuin yksi jäsenvaltion viranomainen. Tästä syystä jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus nimittää useampia todentamis- ja tarkastusviranomaisia tai valtuutettuja viranomaisia edellyttäen, että näiden viranomaisten keskinäinen tehtävänjako on selkeä.

(26)

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaan vastuun rahaston täytäntöönpanosta ja valvonnasta olisi kuuluttava ensi sijassa jäsenvaltioille.

(27)

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, menojen todentamiseen sekä sääntöjenvastaisuuksien ja yhteisön lainsäädännön rikkomisen ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet olisi täsmennettävä monivuotisten ja vuosittaisten ohjelmien tehokkaan ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Hallinnoinnin ja valvonnan osalta on erityisesti tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että järjestelmät ovat olemassa ja toimivat tyydyttävästi.

(28)

Jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä olisi kannustettava tällä alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoidon valvontaan liittyvää komission toimivaltaa.

(29)

Rahastosta tuettavien toimien teho ja vaikutus riippuvat myös toimien arvioinnista ja tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi vahvistettava tähän liittyvät jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja asiaankuuluvien tietojen laatu.

(30)

Toimien arviointi olisi järjestettävä siten, että niitä voidaan tarkistaa ohjelmakauden aikana ja arvioida niiden vaikutuksia, ja arviointimenettely olisi nivottava hankkeen seurantaan.

(31)

Koska yhteisön rahoituksen näkyvyys on tärkeää, komission olisi annettava ohjeita sen edistämiseksi, että rahastosta tukea saava viranomainen, valtioista riippumaton järjestö, kansainvälinen järjestö tai muu yhteisö tuo asianmukaisesti esiin saamansa avun, ja otettava huomioon yhteisesti hallinnoituja muita välineitä kuten rakennerahastoja koskeva käytäntö.

(32)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (11) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitetta, joka on Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän käyttöönoton tukeminen ja sen osana jäsenvaltioiden kolmansissa maissa toimivien konsuli- ja muiden viranomaisten järjestämien toimien hallinnointi siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden alueelle suuntautuvista kolmansien maiden kansalaisten virroista, vaan se voidaan toimien laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(34)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti.

(35)

Koska tämän päätöksen toimenpide, joka koskee strategisten suuntaviivojen hyväksymistä, on laajakantoinen ja sen tarkoituksena on muuttaa tämän päätöksen muita kuin keskeisiä osia poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä tätä päätöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, siitä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää hallintomenettelyä noudattaen. Tehokkuussyistä olisi strategisia suuntaviivoja hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja.

(36)

Tämän päätöksen tiettyjä säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007, jotta rahasto voidaan panna täytäntöön mahdollisimman pian.

(37)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (13) 1 artiklan A ja B kohdassa tarkoitetulla alalla.

(38)

Olisi sovittava järjestelystä, jonka mukaisesti Islannin ja Norjan edustajat voisivat osallistua täytäntöönpanovaltaansa käyttävää komissiota avustavien komiteoiden työhön. Tällaista järjestelyä on tarkasteltu Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä, johdanto-osan 37 kappaleessa tarkoitettuun sopimukseen liitetyssä kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa komiteoista, jotka avustavat Euroopan komissiota tämän käyttäessä toimeenpanovaltaansa (14).

(39)

Sveitsin osalta tällä päätöksellä kehitetään Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä allekirjoitetussa sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja Schengenin säännöstön määräyksiä, jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, kun se luetaan yhdessä kyseisen sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 2004/860/EY (15) 4 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(40)

Olisi sovittava järjestelystä, jonka mukaisesti Sveitsin edustajat voisivat osallistua täytäntöönpanovaltaansa käyttävää komissiota avustavien komiteoiden työhön. Tällaista järjestelyä on tarkasteltu johdanto-osan 39 kappaleessa tarkoitettuun sopimukseen liitetyssä Euroopan unionin neuvoston ja Sveitsin välisessä kirjeenvaihdossa.

(41)

Yhteisön ja Islannin, Norjan ja Sveitsin välillä olisi tehtävä sopimus, jotta voitaisiin määritellä lisäsäännöt, joita tarvitaan tämän välineen täytäntöönpanemiseksi.

(42)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tämä päätös perustuu Schengenin säännöstöön Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan on edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti päätettävä kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tekemispäivästä, saattaako se päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään vai ei.

(43)

Tällä päätöksellä kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (16) ja myöhemmin Schengenin säännöstön osien voimaansaattamisesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/926/EY (17) mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei tämän vuoksi osallistu päätöksen tekemiseen, päätös ei sido sitä, eikä päätöstä sovelleta siihen.

(44)

Tällä päätöksellä kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (18) mukaisesti. Irlanti ei tämän vuoksi osallistu tämän päätöksen tekemiseen, päätös ei sido sitä eikä päätöstä sovelleta siihen.

(45)

EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn soveltamisesta tietyillä kyseisen perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon kuuluvilla aloilla 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/927/EY (19) mahdollistettiin perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitetun menettelyn soveltaminen perustamissopimuksen 62 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan sekä 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan kattamilla aloilla,

1.

’ulkorajoilla’ jäsenvaltioiden ulkorajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina, merirajoja, lentoasemia ja joki-, meri- ja järviliikenteen satamia, joihin sovelletaan ulkorajojen ylittämistä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, riippumatta siitä, ovatko ne väliaikaisia;

2.

’väliaikaisilla ulkorajoilla’

3.

’rajanylityspaikalla’ toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa, josta on ilmoitettu asetuksen (EY) N:o 562/2006 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

4.

’virastolla’ asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustettua Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa.

a)

ulkorajoihin liittyvien tarkastus- ja valvontatehtävien tehokas järjestäminen;

b)

jäsenvaltioiden harjoittama matkustajavirtojen tehokas hallinta ulkorajoilla, jotta varmistetaan toisaalta suojelun korkea taso ulkorajoilla ja toisaalta ulkorajojen vaivaton ylittäminen Schengenin säännöstön mukaisesti ja inhimillisen kohtelun ja ihmisarvon periaatteet;

c)

rajavartijat soveltavat yhdenmukaisesti ulkorajojen ylittämistä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, erityisesti asetusta (EY) N:o 562/2006;

d)

jäsenvaltioiden kolmansissa maissa toimivien konsuli- ja muiden viranomaisten järjestämien toimien hallinnoinnin parantaminen jäsenvaltioiden alueelle suuntautuvien kolmansien maiden kansalaisten virtojen osalta ja jäsenvaltioiden asian osalta harjoittaman yhteistyön parantaminen.

a)

toteutetaan suositukset, operatiiviset standardit ja parhaat käytänteet, jotka perustuvat rajavalvonnan alalla tehtyyn jäsenvaltioiden operatiiviseen yhteistyöhön;

b)

kehitetään ja sovelletaan rajanylityspaikkojen välisten osuuksien valvontajärjestelmien parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä;

c)

otetaan käyttöön sellaisia toimenpiteitä tai kehitetään sellaisia tehokkaita järjestelmiä, joiden avulla pystytään järjestelmällisesti keräämään keskeisiä tietoja tilanteen kehittymisestä paikalla ulkorajan läheisyydessä, ulkorajalla ja välittömästi ulkorajan toisella puolella;

d)

varmistetaan, että kaikenlaiset ulkorajat (maa, ilma, meri) ylittävien henkilöiden määrä rekisteröidään asianmukaisesti;

e)

otetaan käyttöön järjestelmä, jonka avulla kerätään matkustajaluokkia sekä tarkastus- ja valvontatoimenpiteiden määrää ja luonnetta koskevia tilastollisia ja hallinnollisia tietoja erilaisilta ulkorajoilta käyttäen apuna tietojen rekisteröintiä ja muita tietolähteitä, tai parannetaan tällaista järjestelmää;

f)

huolehditaan siitä, että kaikkien rajanylityspaikoilla toimivien viranomaisten toimintaa koordinoidaan tehokkaasti, rakenteellisesti, strategisesti ja operatiivisesti;

g)

kehitetään rajavartijoiden valvonta-, neuvonta- ja tarkastustehtäviin liittyviä valmiuksia ja pätevyyttä;

h)

kehitetään kansallisella tasolla tapahtuvaa tietojenvaihtoa ulkorajojen valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä sekä näiden viranomaisten ja muiden maahanmuutto-, turvapaikka- ja muista tähän liittyvistä asioista vastaavien viranomaisten välillä;

i)

edistetään laadunhallintanormeja.

a)

kehitetään väliaikaisia ulkorajoja lukuun ottamatta uusia työmenetelmiä, logistisia toimenpiteitä ja huipputeknologiaa tavoitteena tehostaa unioniin tulevien ja sieltä poistuvien henkilöiden järjestelmällisiä tarkastuksia rajanylityspaikoilla;

b)

edistetään teknologian käyttöä sekä teknologian tehokkaasta hyödyntämisestä vastaavan henkilöstön erityiskoulutusta;

c)

edistetään tietojenvaihtoa väärennetyistä tai vääristä matkustusasiakirjoista ja tällaisia asiakirjoja koskevan koulutuksen parantamista muun muassa kehittämällä ja levittämällä yhteisiä työvälineitä ja käytänteitä tällaisten asiakirjojen tunnistamiseksi;

d)

edistetään tehokasta ja reaaliaikaista tiedonhakua rajanylityspaikoissa laajojen tietotekniikkajärjestelmien, kuten Schengenin tietojärjestelmän (SIS) ja viisumitietojärjestelmän (VIS), avulla sekä tehokasta reaaliaikaista tietojenvaihtoa kaikkien ulkorajoilla olevien rajanylityspaikkojen välillä;

e)

varmistetaan riskianalyysin tulosten optimaalinen soveltaminen operatiivisella ja teknisellä tasolla.

a)

yhdenmukaistetaan vähitellen rajavartijoiden koulutusta ja pätevyysvaatimuksia kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti ottamalla käyttöön viraston kehittämä yhteinen opetussuunnitelma ja täydentämällä johdonmukaisesti viraston toimintaa tällä alalla;

b)

tuetaan ja lisätään jäsenvaltioiden välistä rajavartijoiden vaihtoa ja tilapäistä siirtoa suuntaviivojen ja viraston alalla toteuttamien toimien täydennyksenä;

c)

edistetään yhteensopivan huipputeknologian käyttöä ulkorajoilla aina kun tämä on välttämätöntä sääntöjen oikean, tehokkaan tai yhdenmukaisen soveltamisen kannalta;

d)

edistetään viranomaisten valmiuksia soveltaa samoja menettelyjä ja tehdä yhdenmukaisia, nopeita ja laadukkaita päätöksiä ulkorajojen ylittämisen osalta viisumien myöntäminen mukaan luettuna;

e)

edistetään yhteisen Rajavartijan käytännön käsikirjan käyttöä;

f)

rakennetaan ja parannetaan niille henkilöille tarkoitettuja tiloja ja keskuksia, joiden maahanpääsy on evätty tai jotka on pysäytetty heidän ylitettyään ulkorajan laittomasti taikka lähestyttyään ulkorajaa tarkoituksenaan tulla laittomasti jäsenvaltioiden alueelle;

g)

parannetaan rajanylityspaikkojen tilojen turvallisuutta rajavartijoiden turvallisuuden varmistamiseksi sekä laitteiden, valvontajärjestelmien ja kulkuneuvojen suojelemiseksi.

a)

vahvistetaan maahanmuuton yhteyshenkilöiden verkoston toimintavalmiuksia ja edistetään tehokkaampaa yhteistyötä jäsenvaltioiden yksiköiden välisen verkoston välityksellä;

b)

otetaan käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on avustaa jäsenvaltioita ja liikenteenharjoittajia niille liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/82/EY (20) sekä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen (21), jäljempänä ’Schengenin yleissopimus’, 26 artiklan määräysten nojalla kuuluvien velvoitteiden täyttämisessä laittoman maahantulon estämiseksi ulkorajoilla;

c)

edistetään lähtömaissa lentoasemilla toimivien liikenteenharjoittajien kanssa tehtävän yhteistyön tehostamista muun muassa liikenteenharjoittajien henkilöstön yhdenmukaisella koulutuksella matkustusasiakirjojen käsittelyssä;

d)

edistetään laadunhallintaa sekä palvelujen ja valmiuksien laatua viisuminhakumenettelyn perusrakenteen osalta;

e)

edistetään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tavoitteena kehittää konsuliviranomaisten valmiuksia käsitellä viisumihakemuksia;

f)

edistetään kolmansissa maissa toimivien jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten yhteisiä tutkintakäytänteitä ja yhdenmukaisia hallinnollisia menettelyjä ja viisumipäätöksiä;

g)

edistetään eri jäsenvaltioiden konsuli- ja muiden viranomaisten välistä järjestelmällistä ja säännöllistä yhteistyötä, erityisesti VIS:n osalta, mukaan luettuna viisumien myöntämiseen tarkoitettujen resurssien ja välineiden yhteiskäyttö, viisumihakemuksia koskevat tietojenvaihto, kyselyt ja tutkimukset sekä yhteisten viisumihakemuskeskusten kehittäminen;

h)

edistetään kansallisia aloitteita, joiden tavoitteena ovat eri jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten yhteiset tutkintakäytänteet ja yhdenmukaiset hallinnolliset menettelyt ja viisumeita koskevat päätökset;

i)

kehitetään yhteisiä konsuliviranomaisia.

a)

rajanylityspaikkojen perusrakenteet ja rakennukset, kuten raja-asemat, helikoptereiden laskeutumispaikat sekä ajoneuvojen odotuskaistat tai henkilöiden tarkastuskopit rajanylityspaikoilla;

b)

rajanylityspaikkojen välisillä osuuksilla harjoitettavan valvonnan ja ulkorajan laittoman ylittämisen torjumisen edellyttämät perusrakenteet, rakennukset ja järjestelmät;

c)

toimintavälineet, kuten tunnistimet, videovalvontavälineet, asiakirjojen tutkintavälineet, välineet väärennösten tunnistamiseksi ja siirrettävät tai kiinteät päätteet tietojen hakemiseksi tietojärjestelmästä SIS, viisumitietojärjestelmästä VIS, eurooppalaisesta kuvantallennusjärjestelmästä (FADO) ja muista eurooppalaisista ja kansallisista järjestelmistä;

d)

ulkorajojen valvontaan tarkoitetut kulkuneuvot, esimerkiksi ajoneuvot, alukset, helikopterit ja kevyet ilma-alukset, jotka on erityisesti varustettu rajavalvontaan ja kulkuneuvoissa olevien henkilöiden havaitsemiseen tarkoitetuilla elektronisilla laitteilla;

e)

tietojen reaaliaikaiseen vaihtoon asianomaisten viranomaisten välillä tarkoitetut välineet;

f)

tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmät;

g)

ohjelmat henkilöstön lähettämiseksi henkilövaihtoon (esimerkiksi rajavartijat, maahanmuuttoviranomaiset ja konsulivirkamiehet);

h)

asianomaisten viranomaisten henkilöstön koulutus, kielikoulutus mukaan lukien;

i)

investoinnit huipputeknologian kehittämiseen, testaamiseen ja asennukseen;

j)

tutkimukset ja pilottihankkeet, joilla toteutetaan suositukset, operatiiviset standardit ja parhaat käytänteet, jotka ovat tulosta jäsenvaltioiden rajavalvonnan alalla toteuttamasta operatiivisesta yhteistyöstä;

k)

tutkimukset ja pilottihankkeet, joiden tarkoituksena on edistää innovointia, helpottaa kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoa ja parantaa kolmansissa maissa toimivien jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten ja muiden elinten järjestämien toimien hallinnon laatua siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden alueelle suuntautuvista kolmansien maiden kansalaisten virroista ja jäsenvaltioiden tämän osalta tekemästä yhteistyöstä.

a)

investoinnit perusrakenteisiin;

b)

erityisen kauttakulkujärjestelyn täytäntöönpanosta vastaavan henkilöstön koulutus;

c)

toiminnan lisäkustannukset, myös erityisen kauttakulkujärjestelyn toiminnasta vastaavan henkilöstön palkkakustannukset.

a)

myötävaikutetaan jäsenvaltioiden kolmansissa maissa toimivien konsuli- ja muiden viranomaisten toiminnan, siltä osin kuin on kyse kolmansien maiden kansalaisten jäsenvaltioiden alueelle suuntautuvista matkustajavirroista, ja jäsenvaltioiden asian osalta harjoittaman yhteistyön parantamiseen lentoyhtiöiden asiantuntijoiden ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden toiminta mukaan luettuna;

b)

edistetään tullivalvonnan ja eläinlääkintään tai kasvinsuojeluun liittyvien tarkastusten asteittaista sisällyttämistä ulkorajojen yhdennettyyn valvontatoimintaan alan yleisen kehityksen mukaisesti;

c)

annetaan tukipalveluja jäsenvaltioille asianmukaisesti perustelluissa hätätilanteissa, jotka edellyttävät kiireellisiä toimia jäsenvaltioiden ulkorajoilla.

a)

edistetään yhteisön lainsäädännön ja hyvien käytänteiden täytäntöönpanoon liittyvää yhteisön tason yhteistyötä;

b)

tuetaan valtioidenvälisten yhteistyöverkostojen perustamista sekä sellaisiin valtioidenvälisiin kumppanuuksiin perustuvia pilottihankkeita, jotka on perustettu vähintään kahden jäsenvaltion konsuliviranomaisten välillä innovoinnin edistämiseksi sekä kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtamisen helpottamiseksi;

c)

tuetaan tutkimuksia sekä tiedon levitystä ja vaihtoa parhaista käytänteistä ja kaikista muista näkökohdista, jotka liittyvät mainittuun yleistavoitteeseen eli edistävät jäsenvaltioiden kolmansissa maissa toimivien konsuliviranomaisten toiminnan ja jäsenvaltioiden tällä alalla harjoittaman yhteistyön parantamista, myös huipputeknologian käytön osalta;

d)

tuetaan hankkeita ja tutkimuksia, joissa kartoitetaan yhteisön tason yhteistyön ja yhteisön lainsäädännön mahdollisia uusia muotoja tällä alalla, erityisesti yhteisten viisumihakemuskeskusten osalta;

e)

tuetaan yhteisten tilastollisten välineiden, menetelmien ja indikaattoreiden kehittämistä ja soveltamista jäsenvaltioissa toiminnan kehittämisen mittaamiseksi viisumipolitiikan ja konsuliyhteistyön aloilla.

a)

varmistamalla 34 artiklassa kuvattuja menettelyjä noudattaen, että jäsenvaltioissa on olemassa hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja että ne toimivat moitteettomasti;

b)

pidättämällä maksut tai lykkäämällä niiden maksamista kokonaan tai osittain 43 ja 44 artiklassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti, jos kansalliset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat puutteelliset, ja soveltamalla kaikkia tarpeellisia rahoitusoikaisuja 47 ja 48 artiklassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti.

a)

30 prosenttia maaulkorajoille;

b)

35 prosenttia meriulkorajoille;

c)

20 prosenttia lentoasemille;

d)

15 prosenttia konsulivirastoille.

a)

70 prosenttia ulkorajaosuudelle, joka lasketaan painotustekijöiden perusteella kullekin 15 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti määritellylle erityiselle rajaosuudelle; ja

b)

30 prosenttia ulkorajojen työmäärälle, joka määritellään 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

a)

70 prosenttia ulkorajaosuudelle, joka lasketaan painotustekijöiden perusteella kullekin 15 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti määritellylle erityiselle rajaosuudelle; ja

b)

30 prosenttia meriulkorajojen työmäärälle, joka määritellään 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

a)

50 prosenttia jäsenvaltioiden konsuliviranomaisille maissa, jotka on mainittu luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (24) liitteessä I; ja

b)

50 prosenttia 7 kohdan c alakohdan mukaisesti määritellylle työmäärälle, joka koskee viisumipolitiikan hoitoa jäsenvaltioiden konsuliviranomaisissa maissa, jotka on mainittu asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä I.

a)

on otettava huomioon vuoden 2003 liittymisasiakirjan pöytäkirjassa nro 10 olevan 2 artiklan mukaisesta järjestelystä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 866/2004 (25) 1 artiklassa mainittujen alueiden välinen linja, vaikka se ei muodostakaan ulkomaarajaa, niin kauan kuin vuoden 2003 liittymisasiakirjan pöytäkirjan nro 10 1 artiklan määräyksiä sovelletaan, mutta ei kyseisen linjan pohjoispuolella sijaitsevaa merirajaosuutta;

b)

’meriulkorajoilla’ tarkoitetaan yksinomaan tämän päätöksen soveltamiseksi ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jäsenvaltioiden aluevesien ulkorajaa siten kuin se on määriteltynä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 4–16 artiklan mukaisesti. Jos laittoman maahanmuuton ja maahantulon ehkäiseminen edellyttää säännöllisesti toteutettavia pitkän matkan operaatioita, meriulkorajoilla tarkoitetaan kuitenkin sellaisten alueiden ulkorajaa, joilla uhka on merkittävä. Tämä määritellään ottamalla huomioon kyseisten jäsenvaltioiden toimittamat operatiiviset tiedot kahdelta edeltävältä vuodelta. Tätä ’meriulkorajoja’ koskevaa määritelmää käytetään yksinomaan tämän päätöksen soveltamiseksi, ja kaikkien operaatioiden on oltava kansainvälisen oikeuden mukaisia.

a)

maaulkorajoilla ja meriulkorajoilla:

b)

lentoasemilla:

c)

konsulivirastoissa:

viisumihakemusten määrä.

a)

ulkorajalta käännytettyjen kolmansien maiden kansalaisten määrä;

b)

niiden kolmansien maiden kansalaisten määrä, jotka on otettu kiinni heidän ylittäessään tai yrittäessään ylittää laittomasti ulkorajan;

c)

niiden henkilöiden määrä, jotka on tavattu tarkoituksellisesti avustamasta kolmansien maiden kansalaisia luvattomassa maahantulossa;

d)

väärennettyjen tai väärien matkustusasiakirjojen määrä ja sellaisten väärin perustein myönnettyjen matkustusasiakirjojen ja viisumeiden määrä, jotka on havaittu rajanylityspaikolla Schengenin rajasäännöstön mukaisesti.

a)

maaulkoraja:

b)

meriulkoraja:

a)

jäsenvaltion tilanne ja tarpeet;

b)

kustannustehokkuus, ottaen huomioon muun muassa hankkeen kohteena olevien henkilöiden määrän;

c)

rahoitusta hakevan järjestön ja sen mahdollisten yhteistyökumppaneiden kokemus, asiantuntemus, luotettavuus sekä niiden rahoitusosuus;

d)

kyseisten hankkeiden ja muiden Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai osana kansallisia ohjelmia rahoitettavien toimien keskinäinen täydentävyys.

a)

tutkimukset, arvioinnit, asiantuntijaraportit ja tilastot, myös sellaiset, jotka koskevat rahaston toimintaa yleisesti;

b)

jäsenvaltioille, lopullisille tuensaajille ja suurelle yleisölle suunnatut tiedotustoimenpiteet, mukaan lukien tiedotuskampanjat ja rahastosta tuettujen hankkeiden yhteinen tietokanta;

c)

hallinnoinnissa, seurannassa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien sähköisten järjestelmien käyttöönotto, käyttö ja keskinäiset yhteydet;

d)

yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

e)

arviointimenetelmien parantaminen ja tietojenvaihto alan käytännöistä;

f)

jäsenvaltioiden 27 artiklan mukaisesti nimeämille viranomaisille suunnatut tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, joilla täydennetään jäsenvaltioiden toimia ohjauksen antamiseksi viranomaisilleen 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

vuosiksi 2007—2010 7 prosenttia jäsenvaltion vuosittaisesta osarahoitusosuudesta ja lisäksi 30 000 euroa ja

b)

vuosiksi 2011—2013 4 prosenttia jäsenvaltion vuosittaisesta osarahoitusosuudesta ja lisäksi 30 000 euroa.

a)

kuvaus jäsenvaltion nykytilanteesta perusrakenteen, välineiden, kulkuneuvojen, tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien sekä raja- ja konsuliviranomaisten palveluksessa olevan henkilöstön koulutusjärjestelyjen osalta;

b)

analyysi kyseisen jäsenvaltion tarpeista perusrakenteen, välineiden, kulkuneuvojen, tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien sekä raja- ja konsuliviranomaisten palveluksessa olevan henkilöstön koulutusjärjestelyjen osalta sekä kuvaus toiminnallisista tavoitteista, joiden avulla näihin tarpeisiin on tarkoitus vastata monivuotisen ohjelmakauden aikana;

c)

asianmukainen strategia, jonka avulla tavoitteet voidaan saavuttaa, ja niiden täytäntöönpanoa koskevat painopisteet sekä kuvaus toimista, joiden avulla painopisteet on tarkoitus toteuttaa;

d)

arvio strategian yhteensopivuudesta muiden alueellisten, kansallisten ja yhteisön välineiden kanssa;

e)

tiedot painopisteistä ja niiden erityistavoitteista. Tavoitteet on ilmoitettava määrällisinä käyttäen rajoitettua määrää indikaattoreita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Indikaattoreilla on voitava mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna ja tavoitteiden tehokkuutta painopisteiden toteuttamisessa;

f)

kuvaus valitusta lähestymistavasta 12 artiklassa säädetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanemiseksi;

g)

alustava rahoitussuunnitelma, jossa täsmennetään kunkin painopisteen ja vuosittaisen ohjelman osalta, minkä verran rahoitusta olisi saatava rahastosta, sekä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatavan yhteisrahoituksen kokonaismäärä;

h)

säännökset, joilla varmistetaan monivuotisen ohjelman julkistaminen.

a)

monivuotisen ohjelman luonnoksen johdonmukaisuus rahaston tavoitteiden ja 20 artiklassa määritettyjen strategisten suuntaviivojen kanssa;

b)

monivuotisen ohjelman luonnoksessa suunniteltujen toimien aiheellisuus ehdotetun strategian perusteella;

c)

rahaston tukitoimien täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioissa käyttöön otettujen hallinnointi- ja valvontajärjestelyjen yhdenmukaisuus tämän päätöksen säännösten kanssa;

d)

monivuotisen ohjelman luoonoksen yhdenmukaisuus yhteisön lainsäädännön kanssa yleensä ja erityisesti sellaisen yhteisön lainsäädännön kanssa, jonka tarkoituksena on varmistaa henkilöiden vapaa liikkuvuus, sekä siihen suoraan liittyvien, ulkorajavalvontaa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevien liitännäistoimien kanssa.

a)

yleiset säännöt, joiden mukaan vuosittaisen ohjelman perusteella rahoitettavat hankkeet valitaan;

b)

kuvaus vuosittaisen ohjelman mukaisesti tuettavista toimista;

c)

rahastosta myönnettävän rahoituksen jakautuminen ohjelman eri toimien kesken sekä 18 artiklassa tarkoitettuun tekniseen apuun haettava määrä vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanoa varten.

a)

hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien asianomaisten elinten tehtävien määrittely ja tehtävien jakautuminen kunkin elimen sisällä;

b)

tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten elinten välillä ja kunkin elimen sisällä;

c)

riittävät resurssit kullekin elimelle sille osoitettujen tehtävien suorittamiseksi rahastosta yhteisrahoitettavien toimien täytäntöönpanokaudella;

d)

menettelyt vuosittaisten ohjelmien puitteissa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

e)

sähköisessä muodossa olevat luotettavat järjestelmät tilinpitoa, seurantaa ja tilinpäätösraportointia varten;

f)

raportointi- ja seurantajärjestelmä, jos vastuuelin siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

g)

suoritettavia tehtäviä koskevat menettelyohjeet;

h)

järjestelyt järjestelmän toiminnan tarkastamiseksi;

i)

järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

j)

sääntöjenvastaisuuksia ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevat raportointi- ja seurantamenettelyt.

a)

vastuuviranomainen: jäsenvaltion toiminnallinen yksikkö tai jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin taikka jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaan toimiva julkisen palvelun tehtävää suorittava elin, joka on vastuussa rahastosta tukea saavien monivuotisen ohjelman ja vuosittaisten ohjelmien hallinnoinnista ja kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

b)

todentamisviranomainen: jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin tai tällaisena elimenä tai viranomaisena toimiva henkilö, joka todentaa menoilmoitukset ennen niiden lähettämistä komissiolle;

c)

tarkastusviranomainen: kansallinen viranomainen tai elin, jonka on oltava toiminnassaan riippumaton vastuuviranomaisesta ja todentamisviranomaisesta ja jonka jäsenvaltio on nimennyt tarkastamaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tosiasiallisen toimivuuden;

d)

tarvittaessa valtuutettu viranomainen.

a)

sen on oltava oikeushenkilö, paitsi jos se on jäsenvaltion toiminnallinen yksikkö;

b)

sillä on oltava käytössään infrastruktuuri, jonka avulla se voi helposti pitää yhteyttä suureen käyttäjäkuntaan sekä muiden jäsenvaltioiden vastuuviranomaisiin ja komissioon;

c)

sen on työskenneltävä sellaisessa hallinnollisessa ympäristössä, jossa se kykenee hoitamaan tehtävänsä asianmukaisesti ja välttämään eturistiriidat;

d)

sen on voitava soveltaa yhteisön varainhoitoa koskevia sääntöjä;

e)

sillä on oltava hallinnoitavikseen saamiensa yhteisön varojen määrää vastaavat taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset;

f)

sillä on oltava henkilökunta, jolla on kansainvälisessä työympäristössä tehtävään hallintotyöhön soveltuva pätevyys.

a)

kumppanien kuuleminen 12 artiklan mukaisesti;

b)

monivuotisia ja vuosittaisia ohjelmia, joihin 21 ja 23 artiklassa viitataan, koskevien ehdotusten toimittaminen komissiolle;

c)

tarvittaessa tarjouskilpailujen ja ehdotuspyyntöjen organisointi ja julkaiseminen;

d)

rahastosta yhteisrahoitettavien hankkeiden valinnan järjestäminen 16 artiklan 5 kohdan mukaisia vaatimuksia noudattaen;

e)

komission suorittamien maksujen vastaanottaminen ja varojen maksaminen lopullisille tuensaajille;

f)

johdonmukaisuuden ja täydentävyyden varmistaminen rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen ja muista asiaankuuluvista kansallisista ja yhteisön rahoitusvälineistä myönnettävän rahoituksen välillä;

g)

yhteisrahoitettujen tuotteiden ja palvelujen toimituksen seuraaminen ja sen varmistaminen, että toimien osalta ilmoitetut menot ovat todella toteutuneet ja että ne ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

h)

sen varmistaminen, että käytössä on sähköinen järjestelmä vuosittaisten ohjelmien kutakin toimea koskevan kirjanpitoaineiston tallentamista ja säilyttämistä varten ja että varainhoitoa, seurantaa, valvontaa ja arviointia varten tarvittavat täytäntöönpanoa koskevat tiedot kerätään;

i)

sen varmistaminen, että lopullisilla tuensaajilla ja muilla rahastosta yhteisrahoitusta saavien toimien täytäntöönpanoon osallistuvilla tahoilla on joko erillinen kirjanpito tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille toimeen liittyville maksutapahtumille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten kirjanpitosääntöjen soveltamista;

j)

sen varmistaminen, että 51 artiklassa tarkoitetut rahaston arvioinnit tehdään 52 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa ja että ne täyttävät komission ja jäsenvaltion välillä sovitut laatuvaatimukset;

k)

menettelyjen käyttöönotto sen varmistamiseksi, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat, joita tarvitaan asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi, säilytetään 45 artiklan vaatimusten mukaisesti;

l)

sen varmistaminen, että tarkastusviranomainen saa 32 artiklan 1 kohdassa mainittujen tarkastusten suorittamista varten kaikki tarvittavat tiedot hallinnointimenettelyistä ja rahastosta yhteisrahoitusta saavista hankkeista;

m)

sen varmistaminen, että todentamisviranomainen saa kaikki todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

n)

vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien seuranta- ja loppukertomusten, todentamisviranomaisen todentamien menoilmoitusten ja maksupyyntöjen tai tarvittaessa maksuilmoitusten laatiminen ja toimittaminen komissiolle;

o)

tiedottaminen ja neuvonta sekä tuettujen toimien tulosten levittäminen;

p)

yhteistyö komission ja muiden jäsenvaltioiden vastuuviranomaisten kanssa;

q)

sen tarkistaminen, että lopulliset edunsaajat ovat panneet täytäntöön 35 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut suuntaviivat.

a)

todentaa, että:

b)

varmistaa, että se on saanut vastuuviranomaiselta todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoilmoituksiin sisältyviä menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

c)

ottaa todentamisessa huomioon tarkastusviranomaisen tekemien tai sen vastuulla tehtyjen tarkastusten tulokset;

d)

säilyttää komissiolle ilmoitettuja menoja koskevan kirjanpitoaineiston sähköisessä muodossa;

e)

todentaa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi aiheettomasti maksetuiksi todettujen yhteisön varojen takaisinperinnän tarvittaessa korkoineen;

f)

pitää kirjaa takaisin perittävistä määristä ja takaisin perityistä määristä Euroopan unionin yleisen talousarvion mukaisesti mahdollisuuksien mukaan vähentämällä ne seuraavasta menoilmoituksesta.

a)

varmistaa, että tarkastuksia tehdään hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tehokkaasta toiminnasta varmistumiseksi;

b)

varmistaa, että toimia koskevat tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisista otoksista ilmoitettujen menojen tarkastamiseksi; otoksen on edustettava vähintään 10:tä prosenttia kunkin vuosittaisen ohjelman tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

c)

esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa monivuotisen ohjelman hyväksymisestä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittavat elimet kattavan tarkastusstrategian sen varmistamiseksi, että tärkeimmät yhteisrahoituksen saajat tarkastetaan ja että tarkastukset jakautuvat tasaisesti koko ohjelmakaudelle.

a)

vuosittaisen tarkastuskertomuksen, jossa esitetään tarkastusstrategian mukaisesti vuosittaiseen ohjelmaan kohdistettujen tarkastusten havainnot ja havaitut puutteellisuudet ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä;

b)

tarkastusviranomaisen vastuulla tehtyihin tarkastuksiin perustuvan lausunnon siitä, antaako hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminta kohtuulliset takeet komissiolle esitettyjen menoilmoitusten oikeellisuudesta sekä ilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

c)

lausuman, jossa arvioidaan loppumaksupyynnön tai maksuilmoituksen pätevyys sekä asianomaisten menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus.

a)

31 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 37 artiklan mukaisesti laadittu todennettu menoilmoitus ja loppumaksupyyntö tai maksuilmoitus;

b)

53 artiklassa säädetty vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus;

c)

32 artiklan 3 kohdassa mainitut vuosittainen tarkastuskertomus, lausunto ja lausuma.

a)

kansallisen tai yhteisön tarkastuselimen kertomuksessa on todisteita, jotka viittaavat huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnassa;

b)

mainitun virkamiehen on tehtävä lisätarkistuksia saatuaan tietoonsa tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu.

a)

ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka vaikuttaa maksujen todentamismenettelyn luotettavuuteen ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä; tai

b)

todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu; tai

c)

jäsenvaltio ei ole täyttänyt sille 33 ja 34 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteita.

a)

ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka on saattanut vaaraan ohjelmaan jo maksetun yhteisön rahoitusosuuden;

b)

todennettuun maksuilmoitukseen sisältyvä meno on sääntöjenvastainen, eikä jäsenvaltio ole oikaissut sitä ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn aloittamista;

c)

jäsenvaltio ei ole täyttänyt 33 artiklan mukaisia velvoitteitaan ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn aloittamista.

a)

viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010 arviointikertomus rahastosta osarahoitettujen toimien täytäntöönpanosta;

b)

arviointikertomus rahastosta rahoitettujen toimien tuloksista ja vaikutuksista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012 vuosien 2007–2010 osalta ja 30 päivänä kesäkuuta 2015 vuosien 2011–2013 osalta.

a)

viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010 kertomuksen 14 ja 15 artiklan soveltamisesta sekä tarvittaessa ehdotukset muutoksiksi;

b)

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 välikertomuksen rahastosta rahoitettujen toimien tuloksista ja niihin liittyvistä laadullisista ja määrällisistä näkökohdista sekä ehdotuksen rahaston kehittämiseksi jatkossa;

c)

jälkiarviointikertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 vuosilta 2007–2010 ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 vuosilta 2011–2013.

a)

vuosittaisen ohjelman rahoituksen ja toiminnan täytäntöönpano;

b)

monivuotisen ohjelman ja sen painopisteiden täytäntöönpanossa saavutettu edistys suhteessa sen todennettavissa oleviin erityistavoitteisiin siten, että indikaattorit ilmaistaan määrällisinä aina kun se on mahdollista;

c)

vastuuviranomaisen täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi toteuttamat toimet, erityisesti:

d)

toimenpiteet vuosittaisista ohjelmista ja monivuotisista ohjelmista tiedottamiseksi ja niiden julkistamiseksi.

a)

nimettävä mahdollisimman pian 7 päivän kesäkuuta 2007 jälkeen ja viimeistään 22 päivänä kesäkuuta 2007 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kansallinen vastuuviranomainen sekä tarvittaessa valtuutettu viranomainen;

b)

toimitettava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2007 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus.

a)

arvion niille varainhoitovuodeksi 2007 myönnettävistä määristä;

b)

varainhoitovuodelle 2007 lasketun arvion ekstrapolaatioon perustuvat arviot jäsenvaltioille varainhoitovuosiksi 2008–2013 myönnettävistä määristä; tässä otetaan huomioon rahoituskehyksen mukaiset vuosille 2007–2013 esitetyt vuosittaiset määrärahat.

a)

komissio esittää jäsenvaltioille viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2007 arvion niille varainhoitovuodeksi 2007 myönnettävistä määristä;

b)

jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2007 vuosittaisen ohjelman 2007 luonnos;

c)

jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2008 vuosittaisen ohjelman 2008 luonnos.

6.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/45

(1)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen asteittaista luomista varten perustamissopimuksessa määrätään yhtäältä henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien toimien toteuttamisesta ja ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevista liitännäistoimenpiteistä ja toisaalta sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka koskevat turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia.

(2)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vakuutti olevansa halukas luomaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen. Tätä varten yhteisellä eurooppalaisella turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikalla olisi pyrittävä sekä kolmansien maiden kansalaisten tasapuoliseen kohteluun että maahanmuuttovirtojen parempaan hallintaan.

(3)

Tehokkaalla yhteisön palauttamispolitiikalla täydennetään laillista maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskevaa uskottavaa politiikkaa; lisäksi se on keskeinen osa laittoman maahanmuuton torjuntaa. Jäsenvaltiot ovat varanneet merkittävästi varoja paluuohjelmien ja pakkoon perustuvaan kotiinpaluuseen liittyvien toimien toteuttamiseen. Yhteisön varoista asianmukaisesti tuetuilla Euroopan unionin yhteisillä tämän alan toimilla voitaisiin tukea jäsenvaltioita, korostaa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamisen tarpeellisuutta ja lisätä yhteisvastuuta jäsenvaltioiden välillä.

(4)

Neuvosto hyväksyi 28 päivänä helmikuuta 2002 laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa Euroopan unionissa koskevan kattavan toimintasuunnitelman (4), jossa korostetaan, että takaisinotto- ja palauttamispolitiikka on olennainen osa laittoman maahanmuuton torjuntaa. Toimintasuunnitelman mukaan yhteisön palauttamispolitiikan olisi perustuttava kahteen tekijään eli yhteisiin periaatteisiin ja yhteisiin toimiin, joiden lisäksi olisi parannettava jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä.

(5)

Neuvoston 28 päivänä marraskuuta 2002 hyväksymässä palauttamista koskevassa toimintaohjelmassa, joka perustuu laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden palauttamispolitiikkaa yhteisössä koskevaan 14 päivänä lokakuuta 2002 annettuun komission tiedonantoon, käsitellään palauttamismenettelyjen hallinnointiin jäsenvaltioissa liittyvää koko toimintaketjua mukaan luettuina kolmansien maiden kansalaisten vapaaehtoinen ja pakkoon perustuva paluu sekä valmistelujen ja seurannan kaltaiset palauttamisen keskeiset vaiheet.

(6)

Thessalonikissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tutkimaan kaikkia tekijöitä, jotka liittyvät yhteisön erilliseen palauttamisvälineeseen, jotta voidaan tukea erityisesti palauttamista koskevaan toimintaohjelmaan sisältyviä painopisteitä.

(7)

Neuvoston 2 päivänä marraskuuta 2004 antamissa päätelmissä yhteisen takaisinottopolitiikan onnistuneen kehittämisen painopisteistä korostetaan, että yhteisön takaisinottosopimusten avulla edistetään merkittävästi muuttoliikkeen yhteisen hallinnan tehokkuutta ja niillä on suuri merkitys laittoman maahanmuuton torjunnassa. Ne ovat tärkeä osatekijä Euroopan unionin ja laittomien maahanmuuttajien alkuperämaiden, aiempien asuinmaiden tai kauttakulkumaiden välisessä vuoropuhelussa ja yhteistyössä.

(8)

Vuosia 2005 ja 2006 koskevat valmistelutoimet aloitettiin sen jälkeen, kun neuvosto pyysi 8 päivänä kesäkuuta 2004 annetuissa päätelmissä budjettivallan käyttäjää tekemään valmistelutoimet mahdollisiksi ja kehotti komissiota ottamaan huomioon neuvoston näkemyksen yhdennettyjen palauttamissuunnitelmien laatimisesta tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

(9)

Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti ”Haagin ohjelmassa” aloittamaan Euroopan paluurahaston, jäljempänä ’rahasto’, valmisteluvaiheen ja perustamaan rahaston vuoteen 2007 mennessä valmisteluvaiheen arvioinnin perusteella.

(10)

Neuvosto tutki marraskuussa 2004 puheenjohtajavaltion laatimaa kertomusta analyysista, joka oli tehty tiettyihin maihin palauttamisessa sovelletuista parhaista käytänteistä. Kertomuksen mukaan mahdollisia toimintatapoja on monia, ja jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän käytännön yhteistyötä palautusmenettelyissä. Kertomuksen mukaan palauttamispolitiikassa ja yleisessä politiikassa voitaisiin soveltaa yhdenmukaisempaa lähestymistapaa sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Kertomuksessa käsiteltiin myös jäsenvaltioittain parhaita käytänteitä, jotka liittyvät kolmansien maiden kansalaisten vapaaehtoiseen tai pakkoon perustuvaan paluuseen alkuperä- tai kauttakulkumaahan; näitä ovat muun muassa pysyvään paluuseen johtavat vapaaehtoiset paluuohjelmat, paluuseen liittyvät neuvontapalvelut sekä yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestäminen muun muassa tilauslentoja käyttäen.

(11)

Yhteisön käyttöön on annettava väline, jolla tuetaan ja kannustetaan jäsenvaltioiden toimia, joilla kehitetään palauttamismenettelyjen hallinnoinnin kaikkia osa-alueita; välineen on perustuttava yhdenmukaiseen palauttamismenettelyjen hallinnointijärjestelmään ja sillä on tuettava palauttamismenettelyjä koskevaan yhteisön lainsäädäntöön perustuvien yhteisten palauttamisnormien tasapuolista ja tehokasta täytäntöönpanoa.

(12)

Tästä päätöksestä ei ole tarkoitus myöntää rahoitusta vuonna 2007, jotta palauttamiseen liittyvien valmistelutoimien tulokset (vuosina 2005 ja 2006) voidaan ottaa huomioon komission laadittua kertomuksen valmistelutoimien arvioinnista.

(13)

Yhteisiä normeja ovat erityisesti kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 annettu neuvoston direktiivi 2001/40/EY (5), sen antamisen jälkeen kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun direktiivin 2001/40/EY soveltamisesta aiheutuvan taloudellisen epätasapainon korvaamista koskevista perusteista ja käytännön järjestelyistä 23 päivänä helmikuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/191/EY (6) sekä yhteisten lentojen järjestämisestä henkilökohtaisen maastapoistamispäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten poistamiseksi kahden tai useamman jäsenvaltion alueelta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/573/EY (7).

(14)

Tämä koskee myös tulevia yhteisön välineitä, kuten yhteiset normit ja menettelyt, joita sovelletaan jäsenvaltioissa palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia; näillä välineillä pyritään luomaan tasapuoliset olosuhteet Euroopan unionissa sovellettaville palauttamismenettelyille, ja niissä määritetään palauttamisen edellytykset ja jäsenvaltioiden liikkumavara niiden toteuttaessa palauttamistoimia.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahastosta tuetuissa toimissa noudatetaan tapauksen mukaan perusoikeuksista johdettuja velvoitteita, jotka on esitetty erityisesti Euroopan yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus), Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä Geneven pakolaissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, ja muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä välineissä, kuten vuonna 1989 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa lapsen oikeuksista.

(16)

Koska joukkokarkotukset on kielletty Euroopan ihmisoikeussopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan nojalla, ainoastaan henkilökohtaisten maastapoistamispäätösten kohteena olevat henkilöt olisi palautettava tämän päätöksen nojalla rahoituskelpoisten yhteisten palautusoperaatioiden kautta.

(17)

Rahaston soveltamisala ja tarkoitus huomioon ottaen siitä ei pitäisi missään tapauksessa tukea toimia, jotka koskevat kolmansissa maissa sijaitsevia henkilöiden säilöönottoalueita tai -keskuksia.

(18)

Kuten neuvoston 28 päivänä marraskuuta 2002 hyväksymässä palauttamista koskevassa toimintaohjelmassa todettiin ja Euroopan unionin muissa tämän alan välineissä, kuten erityisesti neuvoston 2 päivänä marraskuuta 2005 antamissa päätelmissä vapaaehtoisesta paluusta on jatkuvasti toistettu, vapaaehtoinen paluu on paluuta koskevan tasapainoisen, tehokkaan ja kestävän lähestymistavan tärkeä osa.

(19)

Haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistilanne tulisi ottaa huomioon tukikelpoisissa toimissa, jotka toteutetaan palauttamisen yhdennetyn hallinnoinnin puitteissa.

(20)

Palauttamisen hallinnoinnin parantamiseksi kansallisella tasolla rahaston soveltamisalan tulisi myös kattaa toimet, jotka liittyvät sellaisten henkilöiden vapaaehtoiseen paluuseen, jotka eivät ole velvoitettuja poistumaan alueelta, kuten turvapaikanhakijat, joiden hakemukseen ei ole toistaiseksi annettu kielteistä päätöstä, tai henkilöt, jotka ovat kansainvälisen suojelun kohteena kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (8) mukaisesti, tai henkilöt, jotka ovat väliaikaisen suojelun kohteena vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY (9) mukaisesti.

(21)

Tällä päätöksellä olisi pyrittävä ensisijaisesti edistämään yhdenmukaista palauttamismenettelyjen hallinnointia kansallisella tasolla. Jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan palauttamistoimet osana yhdenmukaisia palauttamissuunnitelmia, joissa analysoidaan tilannetta jäsenvaltioissa suhteessa toimien kohderyhmiin, asetetaan toimille tavoitteita ja laaditaan Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) kaltaisten sidosryhmien kanssa palauttamisjärjestelmiä, joissa keskitytään tehokkaaseen ja pysyvään palauttamiseen johtaviin toimenpiteisiin. Yhdenmukaisia palauttamissuunnitelmia olisi tarvittaessa arvioitava ja mukautettava säännöllisesti.

(22)

Henkilöiden ja erityisesti sellaisten henkilöiden, joilla ei ole velvoitetta poistua alueelta, vapaaehtoista paluuta olisi edistettävä säätämällä heitä koskevista kannustimista, esimerkiksi soveltamalla paluun tehostetun tukemisen kaltaista erityiskohtelua. Vapaaehtoinen paluu on kaikkien osapuolten etujen mukaista, koska se antaa palaajille mahdollisuuden ihmisarvoiseen paluuseen ja vähentää jäsenvaltion viranomaisille aiheutuvia kustannuksia. Jäsenvaltioita olisi kannustettava tukemaan vapaaehtoista paluuta.

(23)

Käytännössä kuitenkin vapaaehtoinen paluu ja pakkoon perustuva paluu ovat sidoksissa toisiinsa ja niillä on toisiaan vahvistava vaikutus, ja jäsenvaltioita olisi kannustettava ottamaan huomioon näiden kahden menettelytavan toisiaan täydentävä vaikutus palauttamismenettelyjen hallinnoinnissa. Pakkoon perustuvia palauttamisia on väistämättä toteutettava, jotta Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sekä jäsenvaltioiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmien eheys voidaan turvata. Olisi oltava mahdollisuus soveltaa pakkoon perustuvaa palauttamista, jotta voidaan säilyttää järjestelmän perusta ja noudattaa oikeusvaltioperiaatetta, joka on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen perusedellytys. Tällä päätöksellä olisi sen vuoksi tuettava jäsenvaltioiden toimia, joilla helpotetaan pakkoon perustuvaa palauttamista.

(24)

Lisäksi suurimmat jäsenvaltioissa koetut palauttamiseen liittyvät ongelmat koskevat usein pakkoon perustuvaa paluuta. Keskeinen ongelma on palautettavan henkilön henkilöllisyyteen liittyvä epävarmuus ja/tai matkustusasiakirjojen puuttuminen. Tällaisten ongelmien voittamiseksi jäsenvaltioita olisi kannustettava kehittämään yhteistyötä kolmansien maiden konsuliviranomaisten kanssa ja parantamaan samanaikaisesti tähän liittyvää keskinäistä tietojen vaihtoaan ja operatiivista yhteistyötään.

(25)

Tällä päätöksellä on myös välttämätöntä tukea niissä jäsenvaltioissa, jotka katsovat sen olevan tarpeellista, palautettavien henkilöiden hyväksi näiden alkuperämaassa toteutettavia erityistoimia, joilla ensinnäkin varmistetaan onnistunut paluu lähtökaupunkiin tai -alueelle ja toiseksi edistetään pysyvää asettautumista kyseiseen yhteiskuntaan. Näihin toimenpiteisiin ei pitäisi sisältyä suoraa tukea kolmansille maille, ja toimenpiteille olisi voitava myöntää rahoitusta ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat jatkoa toimenpiteille, jotka on aloitettu ja pääosin toteutettu jäsenvaltioiden alueella osana yhdenmukaista palauttamissuunnitelmaa.

(26)

Tämän lisäksi kyseisten toimenpiteiden olisi oltava synergiassa ulkoista apua koskevilla yhteisön välineillä tuettavien toimien kanssa, joista mainittakoon erityisesti turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskeva aihekohtainen ohjelma.

(27)

Tämä päätös on osa johdonmukaista kehystä, johon kuuluvat myös pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 573/2007/EY (10), Euroopan ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 574/2007/EY (11) sekä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehty neuvoston päätös 2007/.../EY (12) ja jonka tavoitteena on, että jäsenvaltiot jakavat oikeudenmukaisesti vastuun unionin ulkorajojen yhdennetyn hallinnon sekä yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta. Mainitut toimet perustuvat perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon.

(28)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (13) mukaisesti perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’virasto’, tehtävä on muun muassa avustaa tarvittaessa jäsenvaltioiden yhteisten palauttamistoimien organisoinnissa ja määrittää parhaita käytänteitä, jotka liittyvät matkustusasiakirjojen hankintaan ja jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maastapoistamiseen. Viraston tulisi varmistaa, että jäsenvaltioiden välisten palauttamistoimien koordinoinnin edellytykset täyttyvät, mutta sen olisi jätettävä yhteisten palauttamistoimien täytäntöönpano ja organisointi toimivaltaisille kansallisille elimille. Viraston olisi voitava käyttää varoja, joita myönnetään tässä päätöksessä tarkoitettujen yhteisön toimien perusteella.

(29)

Rahastosta myönnettävä tuki olisi tehokkaampaa ja se voitaisiin kohdistaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien yhteisrahoitus perustuisi strategiseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun, jonka kukin jäsenvaltio toteuttaa käyden vuoropuhelua komission kanssa.

(30)

Jokaisen jäsenvaltion olisi laadittava komission antamien strategisten suuntaviivojen pohjalta monivuotinen ohjelma, jossa otetaan huomioon kyseisen valtion erityinen tilanne ja tarpeet ja määritetään kehittämisstrategia, jota olisi käytettävä viitekehyksenä vuosittaisissa ohjelmissa lueteltujen toimien täytäntöönpanoa valmisteltaessa.

(31)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (14), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 53 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitun jaetun hallinnoinnin mukaisesti olisi täsmennettävä edellytykset, joiden mukaisesti komissio voi täyttää Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevat velvollisuutensa, ja selkeästi määriteltävä jäsenvaltioiden yhteistyövelvoitteet. Nämä tehtävät toteuttamalla komissio voisi olla varma siitä, että jäsenvaltiot käyttävät rahaston varoja laillisesti, asianmukaisesti ja varainhoitoasetuksen 27 artiklassa ja 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

(32)

Komission olisi vahvistettava käytettävissä olevien maksusitoumusmäärärahojen ohjeellinen jako objektiivista ja avointa menettelyä noudattaen.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toimivuuden ja täytäntöönpanon laadukkuuden varmistamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen vahvistaa kaikkia ohjelmia sitovat yleisperiaatteet ja tehtävät.

(34)

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaan vastuun rahaston tukitoimien täytäntöönpanosta ja valvonnasta olisi kuuluttava ensisijassa jäsenvaltioille.

(35)

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, menojen todentamiseen sekä sääntöjenvastaisuuksien ja yhteisön lainsäädännön rikkomisen ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet olisi täsmennettävä monivuotisten ja vuosittaisten ohjelmien tehokkaan ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Hallinnoinnin ja valvonnan osalta on erityisesti tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että asianmukaiset järjestelmät ovat olemassa ja toimivat tyydyttävästi.

(36)

Jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä olisi kannustettava tällä alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoidon valvontaan liittyvää komission toimivaltaa.

(37)

Tällä rahastolla tuettavien toimien teho ja vaikutus riippuvat myös toimien arvioinnista ja tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi muodollisesti vahvistettava tähän liittyvät jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja asiaankuuluvien tietojen laatu.

(38)

Toimien arviointi olisi järjestettävä siten, että niitä voidaan tarkistaa ohjelmakauden aikana ja arvioida niiden vaikutuksia, ja arviointimenettely olisi nivottava hankkeen seurantaan.

(39)

Koska yhteisön rahoituksen näkyvyys on tärkeää, komission olisi annettava ohjeita sen edistämiseksi, että rahastosta tukea saava viranomainen, valtioista riippumaton järjestö, kansainvälinen järjestö tai muu yhteisö tuo asianmukaisesti esiin saamansa avun, ja otettava huomioon yhteisesti hallinnoituja muita välineitä kuten rakennerahastoja koskeva käytäntö.

(40)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (15) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitetta, joka on laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen edistäminen yhteisten normien ja yhdenmukaisen palauttamismenettelyjen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti, vaan se voidaan toimien laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(42)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (16) mukaisesti.

(43)

Koska tämän päätöksen toimenpide, joka liittyy strategisten suuntaviivojen hyväksymiseen, on laajakantoinen ja sen tarkoituksena on muuttaa tämän päätöksen muita kuin keskeisiä osia poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä tätä päätöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, siitä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää hallintomenettelyä noudattaen. Tehokkuussyistä olisi strategisia suuntaviivoja hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja.

(44)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen, eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(45)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on 6 päivänä syyskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen.

(46)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on 27 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen.

(47)

Perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn soveltamisesta tietyillä kyseisen perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoon kuuluvilla aloilla 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/927/EY (17) säädettiin, että perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä sovelletaan perustamissopimuksen 62 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan sekä 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan kattamilla aloilla,

a)

jäsenvaltioissa sovellettavan yhdenmukaisen palauttamismenettelyjen hallinnointijärjestelmän käyttöönotto sekä sen organisoinnin ja täytäntöönpanon kehittäminen;

b)

jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostaminen yhdenmukaisen palauttamismenettelyjen hallinnointijärjestelmän ja sen täytäntöönpanon puitteissa;

c)

yhteisten palauttamisnormien tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen edistäminen alan yleisen kehityksen mukaisesti.

a)

suunnitelmat perustuvat kattavaan tilannearvioon, joka on tehty jäsenvaltiossa toimien kohderyhmästä tai erityisestä palauttamista koskevasta aihepiiristä ja suunniteltuihin toimiin liittyvistä haasteista (esimerkiksi matkustusasiakirjojen hankkiminen ja muut paluuta koskevat käytännön ongelmat) ottaen tapausten määrä tarvittaessa huomioon. Kattava arvio on laadittava yhteistyössä kaikkien asiaan liittyvien viranomaisten ja kumppanien kanssa;

b)

suunnitelmilla pyritään toteuttamaan kattavia toimia, jotka tukevat kolmansien maiden kansalaisten — erityisesti niiden, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä — vapaaehtoista paluuta, ja tarvittaessa toteutetaan kyseisten henkilöiden pakkoon perustuvia palauttamistoimia humanitaarisia periaatteita noudattaen ja ihmisarvoa kunnioittaen;

c)

suunnitelmiin sisältyy aikataulu ja tarvittaessa säännöllinen arviointijärjestelmä, jonka perusteella voidaan mukauttaa suunnittelua ja arvioida suunnitelman käytännön vaikutuksia; ja

d)

suunnitelmiin sisältyy jäsenvaltioiden harkinnan mukaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan tarvittaessa toimivaltaisten hallinto-, lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä hallinnon eri tasoilla.

a)

jäsenvaltioiden viranomaisten sekä kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten välisen tehokkaan, vakaan ja jatkuvan operatiivisen yhteistyön luominen tai kehittäminen, kun tavoitteena on hankkia matkustusasiakirjoja kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ja varmistaa nopeat ja onnistuneet maastapoistamiset;

b)

palauttamiseen liittyvien tiedottamistapojen edistäminen turvapaikka- ja maahanmuuttomenettelyjen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja kolmansien maiden kansalaisten henkilökohtaista kannustamista vapaaehtoiseen paluuseen koskevien keinojen edistäminen;

c)

kolmansien maiden kansalaisten vapaaehtoisen paluun edistäminen erityisesti saattajan kanssa toteutettavien vapaaehtoisten paluuohjelmien kautta, kun tavoitteena on varmistaa paluun tosiasiallisuus ja pysyvyys;

d)

eri tasoilla toimivien kansallisten, alue-, paikallis-, kaupunki- ja muiden viranomaisten välisten yhteistyötapojen kehittäminen, jonka avulla viranomaiset voivat nopeasti saada tietoja paluukokemuksista ja -käytännöistä muualla ja yhdistää voimavaransa aina, kun se on mahdollista;

e)

kolmansien maiden kansalaisten, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, pakkoon perustuvan paluun yksinkertaistaminen ja täytäntöönpano, kun tavoitteena on lisätä maahanmuuttopolitiikan uskottavuutta ja luotettavuutta ja lyhentää pakkoon perustuvaa maastapoistamista odottavien henkilöiden säilöönottoaikaa.

a)

yhteistyö, joka liittyy alkuperämaata, aiempaa asuinmaata tai kauttakulkuvaltiota koskevien tietojen keräämiseen ja niiden antamiseen mahdollisesti palautettaville henkilöille;

b)

jäsenvaltioiden viranomaisten sekä kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten välisten tehokkaiden, vakaiden ja pitkäaikaisten operatiivisten suhteiden kehittämiseen tähtäävä yhteistyö, jonka tavoitteena on parantaa konsuliviranomaisista saatavaa apua hankittaessa matkustusasiakirjoja kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ja varmistaa nopeat ja onnistuneet maastapoistamiset;

c)

yhteisten yhdenmukaisten palauttamissuunnitelmien laatiminen ja niiden täytäntöönpano mukaan luettuina yhteiset vapaaehtoiset paluuohjelmat, jotka koskevat tiettyjä alkuperämaita sekä aiempia asuin- tai kauttakulkuvaltioita;

d)

tutkimukset, jotka tehdään palauttamista koskevan jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön nykytilasta ja kehittämismahdollisuuksista sekä kansainvälisten ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden roolista;

e)

tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihto sekä tuki- ja neuvontapalvelut palautettaessa erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä;

f)

parhaita käytänteitä koskevien seminaarien järjestäminen tiettyjä kolmansia maita ja/tai alueita käsitteleville henkilöille;

g)

yhteiset toimenpiteet, joilla mahdollistetaan takaisinotettujen henkilöiden vastaanotto alkuperämaissa sekä aiemmissa asuin- tai kauttakulkuvaltioissa;

h)

yhteinen toimien suunnittelu sen varmistamiseksi, että henkilöt voivat palata pysyvästi alkuperämaahansa tai aiempaan asuinvaltioonsa.

a)

toimivaltaisten viranomaisten valmiuksien lisääminen, jotta ne voivat viivytyksettä tehdä nopeita ja laadukkaita palauttamispäätöksiä;

b)

toimivaltaisten hallintoviranomaisten valmiuksien lisääminen, jotta ne voivat panna maastapoistamispäätökset täytäntöön viivytyksettä, ihmisarvoa kunnioittaen ja kyseisiä toimia koskevia eurooppalaisia turvallisuusnormeja noudattaen;

c)

oikeusviranomaisten valmiuksien lisääminen, jotta ne voivat aiempaa nopeammin käsitellä palauttamispäätökset, joihin on haettu muutosta;

d)

palauttamistoimien oikeudellisia ja käytännön näkökohtia koskevien seminaarien ja yhteisen koulutuksen järjestäminen toimivaltaisten kansallisten, alue-, paikallis-, kaupunki- ja muiden toimivaltaisten hallinto-, lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten henkilöstölle;

e)

toimivaltaisten hallintoviranomaisten valmiuksien lisääminen, jotta ne pystyvät panemaan tehokkaasti täytäntöön yhteisiin palauttamistoimiin ja vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvät yhteiset järjestelyt mukaan luettuina suositukset, operatiiviset normit ja parhaat käytänteet, jotka virasto on määritellyt palauttamismenettelyjen alalla.

1)

kaikissa palauttamistapauksissa: kolmansien maiden kansalaisten yleinen tiedottaminen palauttamiseen liittyvistä asioista, henkilökohtainen neuvonta vapaaehtoiseen paluuseen liittyvistä mahdollisuuksista, kääntämiskustannukset, välttämättömien matkustusasiakirjojen hankkiminen, ennen paluuta tarvittavien lääkärintarkastusten kustannukset, palautettavien henkilöiden ja saattajien (mukaan lukien lääkintähenkilökunta ja tulkit) matka- ja ateriakustannukset, saattajien (mukaan lukien lääkintähenkilökunta ja tulkit) majoituskulut, kuljettamisesta jäsenvaltiossa ja jäsenvaltiosta lopulliseen määränpäähän kohdemaassa aiheutuvat kustannukset sekä yhteistyö alkuperämaiden sekä aiempien asuin- tai kauttakulkuvaltioiden viranomaisten kanssa;

2)

kaikissa palauttamistapauksissa: erityistuki haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten alaikäisille, ilman huoltajaa oleville alaikäisille, vammaisille, vanhuksille, raskaana oleville naisille, yksinhuoltajille, joilla on alaikäisiä lapsia, ja kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psykologisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneille henkilöille;

3)

lisäksi kolmansien maiden kansalaisten, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, pakkoon perustuvan palauttamisen yhteydessä kustannukset, jotka aiheutuvat yhteisissä palauttamistoimissa palaajien ja palauttamiseen osallistuvasta jäsenvaltiosta tulevien saattajien matkoista, aterioista ja väliaikaisesta majoituksesta palauttamisen järjestävässä jäsenvaltiossa ennen lähtöä;

4)

lisäksi niiden vapaaehtoisesti palaavien kolmansien maiden kansalaisten osalta, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, palautettavien henkilöiden tukeminen paluun valmistelussa sekä ennen paluuta aiheutuvat välttämättömät kustannukset;

5)

lisäksi, niiden vapaaehtoisesti palaavien kolmansien maiden kansalaisten osalta, jotka eivät ole velvoitettuja poistumaan jäsenvaltioiden alueelta, sekä muissa tapauksissa jäsenvaltioiden harkinnan mukaan, rajoitettu rahallinen avustus, jolla voidaan kattaa paluun jälkeiset alkuvaiheen kustannukset, palaajan henkilökohtaisen omaisuuden kuljetuskustannukset, kustannukset asianmukaisesta väliaikaismajoituksesta vastaanottokeskuksessa tai tarvittaessa hotellissa kohdemaassa paluun jälkeisinä päivinä, koulutus- ja työllistymistuki sekä tarvittaessa rajoitettu määrä tukea taloudellisen toiminnan käynnistämiseen;

6)

toimivaltaisten hallinto-, lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten henkilöstön koulutus, kyseisten henkilöiden tilapäiset siirrot toiseen jäsenvaltioon, jotta voidaan varmistaa palauttamista koskevien yhteisten normien tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen ja palautettavien kohteluun vaikuttavien kansainvälisten sopimusten mukaisten velvoitteiden noudattaminen sekä tehostaa yhteistyötä; virkamatkat, joiden aikana arvioidaan palauttamiskäytänteiden tuloksia kolmansissa maissa;

7)

kun kyseessä on operatiivinen yhteistyö kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa tavoitteena hankkia matkustusasiakirjoja ja varmistaa nopea maastapoistamismenettely, kolmansien maiden kansalaisten tunnistamisesta ja heidän matkustusasiakirjojensa todentamisesta vastaavien viranomaisten henkilöstön matka- ja majoituskustannukset jäsenvaltioissa;

8)

sellaisten kolmansien maiden kansalaisten, jotka eivät ole velvoitettuja poistumaan jäsenvaltioiden alueelta, uudelleenkotoutumisen yhteydessä rahakannustimet ja muut lyhyen aikavälin toimenpiteet, joilla aloitetaan palaajan uudelleenkotoutumisprosessi ja edistetään sitä koulutus- ja työllistymistuella; taloudellisen toiminnan käynnistämiseen myönnettävä tuki sekä paluun jälkeiset tuki- ja neuvontapalvelut;

9)

sellaisten kolmansien maiden kansalaisten, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, uudelleenkotoutumisen yhteydessä toimenpiteet, joilla edistetään pysyvää paluuta yhdenmukaisen palauttamismenettelyjen hallinnoinnin mukaisesti, ja jäsenvaltion harkinnan mukaan rahakannustimet ja muut lyhyen aikavälin toimenpiteet, joilla aloitetaan palaajan uudelleenkotoutumisprosessi ja edistetään sitä koulutus- ja työllistymistuella; taloudellisen toiminnan käynnistämiseen myönnettävä tuki sekä paluun jälkeiset tuki- ja neuvontapalvelut; jäsenvaltioiden toimet, joilla tuetaan palaajien vastaanottamista heidän saapuessaan kolmanteen maahan.

a)

edistetään yhteisön lainsäädännön ja hyvien käytänteiden täytäntöönpanoon liittyvää yhteisön tason yhteistyötä;

b)

tuetaan valtioidenvälisten yhteistyöverkostojen perustamista sekä sellaisiin valtioidenvälisiin kumppanuuksiin perustuvia pilottihankkeita, jotka on perustettu vähintään kahdessa jäsenvaltiossa sijaitsevien toimijoiden välillä innovoinnin edistämiseksi, kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtamisen helpottamiseksi ja palauttamispolitiikan laadun parantamiseksi;

c)

tuetaan valtioidenvälisiä tiedotuskampanjoita;

d)

tuetaan tutkimuksia sekä tiedon levitystä ja vaihtoa parhaista käytänteistä ja kaikista muista näkökohdista, jotka liittyvät palauttamispolitiikkaan, myös huipputeknologian käyttöön; kannustetaan erityisesti tekemään enemmän aikaisempien ja nykyisten palautusohjelmien vaikutusta koskevaa vertailevaa tutkimusta;

e)

tuetaan pilottihankkeita ja tutkimuksia, joissa kartoitetaan yhteisön tason yhteistyön ja yhteisön lainsäädännön uusia muotoja tällä alalla;

f)

tuetaan yhteisten tilastollisten välineiden, menetelmien ja indikaattoreiden kehittämistä ja soveltamista jäsenvaltioiden toimesta toiminnan kehittämisen mittaamiseksi palauttamisen alalla, erityisesti vapaaehtoisen paluun ja pakkoon perustuvan paluun mukaan eriteltyjen tilastotietojen levittämiseksi;

g)

tuetaan palautuksen alaa ja saattajia koskevan yhteisen käsikirjan laatimista ja säännöllistä ajantasaistamista yhteistyössä viraston kanssa;

h)

tarjotaan jäsenvaltioille tukipalveluja asianmukaisesti perustelluissa kiireellisiä toimia vaativissa hätätilanteissa.

a)

kolmansien maiden kansalaiset, joiden pyyntöön saada kansainvälistä suojelua ei ole toistaiseksi annettu kielteistä päätöstä ja jotka saattavat päättää palaavansa vapaaehtoisesti edellyttäen, että he eivät ole saaneet uutta kansalaisuutta eivätkä ole poistuneet jäsenvaltion alueelta;

b)

kolmansien maiden kansalaiset, jotka jossakin jäsenvaltiossa saavat kansainvälistä suojelua direktiivissä 2004/83/EY tarkoitetussa merkityksessä tai tilapäistä suojelua direktiivissä 2001/55/EY tarkoitetussa merkityksessä ja jotka päättävät palata vapaaehtoisesti edellyttäen, että he eivät ole saaneet uutta kansalaisuutta eivätkä ole poistuneet jäsenvaltion alueelta;

c)

kolmansien maiden kansalaiset, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioon saapumisen ja/tai jäsenvaltiossa oleskelun ehtoja ja jotka jäsenvaltion alueelta poistumisvelvoitteen mukaisesti päättävät palata vapaaehtoisesti;

d)

muut kolmansien maiden kansalaiset, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioon saapumisen ja/tai jäsenvaltiossa oleskelun ehtoja.

a)

varmistamalla 32 artiklassa kuvattuja menettelyjä noudattaen, että jäsenvaltioissa on olemassa hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja että ne toimivat moitteettomasti;

b)

pidättämällä maksut tai lykkäämällä niiden maksamista kokonaan tai osittain 41 ja 42 artiklassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti, jos kansalliset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat puutteelliset, ja soveltamalla kaikkia tarpeellisia rahoitusoikaisuja 45 ja 46 artiklassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti.

a)

50 prosenttia suhteutettuna niiden kolmansien maiden kansalaisten määrään kolmelta edeltäneeltä vuodelta, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltion alueelle saapumisen ja siellä oleskelun edellytyksiä ja joista on annettu kansallisen ja/tai yhteisön lainsäädännön mukainen palauttamispäätös eli hallinnollinen tai oikeudellinen päätös tai toimi, jolla oleskelu todetaan laittomaksi ja asetetaan velvoite poistua maasta;

b)

50 prosenttia suhteutettuna niiden kolmansien maiden kansalaisten määrään kolmelta edeltäneeltä vuodelta, jotka ovat tosiasiallisesti poistuneet jäsenvaltion alueelta hallinnollisen tai oikeudellisen määräyksen nojalla, riippumatta siitä, onko maasta poistuminen tapahtunut vapaaehtoisesti vai pakkoon perustuen.

a)

kolmansien maiden kansalaiset, joiden maahantulon jäsenvaltio on estänyt kauttakulkualueella;

b)

kolmansien maiden kansalaiset, jotka jäsenvaltio palauttaa toiseen jäsenvaltioon, erityisesti kun palautus tapahtuu niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (18) nojalla.

a)

kyseisen jäsenvaltion tilanne ja tarpeet;

b)

kustannustehokkuus, ottaen huomioon muun muassa hankkeen kohteena olevien henkilöiden määrän;

c)

rahoitusta hakevan järjestön ja sen mahdollisten yhteistyökumppaneiden kokemus, asiantuntemus, luotettavuus sekä niiden rahoitusosuus;

d)

kyseisen hankkeen ja muiden Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai osana kansallisia ohjelmia rahoitettavien toimien keskinäinen täydentävyys.

a)

tutkimukset, arvioinnit, asiantuntijaraportit ja tilastot, myös sellaiset, jotka koskevat rahaston toimintaa yleisesti;

b)

jäsenvaltioille, lopullisille tuensaajille ja suurelle yleisölle suunnatut tiedotustoimenpiteet, mukaan lukien tiedotuskampanjat ja rahastosta tuettujen hankkeiden yhteinen tietokanta;

c)

hallinnoinnissa, seurannassa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien sähköisten järjestelmien käyttöönotto, käyttö ja keskinäiset yhteydet;

d)

yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

e)

arviointimenetelmien parantaminen ja tietojenvaihto alan käytännöistä;

f)

jäsenvaltioiden 25 artiklan mukaisesti nimeämille viranomaisille suunnatut tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, joilla täydennetään jäsenvaltioiden toimia ohjauksen antamiseksi viranomaisilleen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

vuosiksi 2007—2010 7 prosenttia jäsenvaltion vuosittaisesta osarahoitusosuudesta ja lisäksi 30 000 euroa ja

b)

vuosiksi 2011—2013 4 prosenttia jäsenvaltion vuosittaisesta osarahoitusosuudesta ja lisäksi 30 000 euroa.

a)

sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttamista, joilla ei ole passia eikä muita henkilöllisyyspapereita;

b)

sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttamista, joihin ei sovelleta yhteisön takaisinottosopimuksia eikä kansallisia kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia, jotta voidaan tehostaa valtion kansainvälisen oikeuden mukaista velvoitetta ottaa takaisin omat kansalaisensa;

c)

kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden palauttamista tiettyyn kolmanteen maahan, kun nämä ovat tulleet kyseisestä maasta tai ovat oleskelleet siellä vailla kansalaisuutta;

d)

sellaisten henkilöiden palauttamista, jotka eivät ole velvoitettuja poistumaan jäsenvaltioiden alueelta, kuten turvapaikanhakijat, joiden hakemukseen ei ole toistaiseksi vastattu kieltävästi, sekä henkilöt, jotka saavat kansainvälistä suojelua direktiivissä 2004/83/EY tarkoitetussa merkityksessä tai väliaikaista suojelua direktiivissä 2001/55/EY tarkoitetussa merkityksessä;

e)

erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien paluuta.

a)

kuvaus jäsenvaltiossa vallitsevasta tilanteesta seuraavien osalta: yhdenmukainen palauttamismenettelyjen hallinnointi, yhteistyö kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa, vapaaehtoisessa ja pakkoon perustuvassa paluussa sovellettavat toimenpiteet ja käytänteet sekä eritellyt tiedot vapaaehtoisesta ja pakkoon perustuvasta paluusta, sikäli kun ne ovat saatavissa; uudelleenkotouttamistoimiin ja pysyvään paluuseen sovellettava lähestymistapa, toimivaltaisten hallinto- ja oikeusviranomaisten kapasiteetin lisääminen sekä yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa edellä mainituissa asioissa;

b)

analyysi jäsenvaltion soveltamista vaatimuksista seuraavilla osa-alueilla: yhteistyö kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa, vapaaehtoisessa ja pakkoon perustuvassa paluussa sovellettavat toimenpiteet ja käytänteet, uudelleenkotouttamistoimiin ja pysyvään paluuseen sovellettava lähestymistapa, toimivaltaisten hallinto- ja oikeusviranomaisten kapasiteetin lisääminen sekä yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa edellä mainituissa asioissa; lisäksi on ilmoitettava operatiiviset tavoitteet, joilla kyseiset vaatimukset on tarkoitus täyttää monivuotisen ohjelmakauden aikana;

c)

asianmukainen strategia, jonka avulla tavoitteet voidaan saavuttaa, ja niiden täytäntöönpanoa koskevat painopisteet sekä kuvaus toimista, joiden avulla painopisteet on tarkoitus toteuttaa;

d)

arvio strategian yhteensopivuudesta muiden alueellisten, kansallisten ja yhteisön välineiden kanssa;

e)

tiedot painopisteistä ja niiden erityistavoitteista. Tavoitteet on ilmoitettava määrällisinä käyttäen rajoitettua määrää indikaattoreita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Indikaattoreilla on voitava mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna ja tavoitteiden tehokkuutta painopisteiden toteuttamisessa;

f)

kuvaus valitusta lähestymistavasta 12 artiklassa säädetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanemiseksi;

g)

alustava rahoitussuunnitelma, jossa täsmennetään kunkin painopisteen ja vuosittaisen ohjelman osalta, minkä verran rahoitusta olisi saatava rahastosta, sekä julkisista tai yksityisistä lähteistä saatavan yhteisrahoituksen kokonaismäärä;

h)

säännökset, joilla varmistetaan monivuotisen ohjelman julkistaminen.

a)

monivuotisen ohjelman luonnoksen johdonmukaisuus rahaston tavoitteiden ja 18 artiklassa määritettyjen strategisten suuntaviivojen kanssa;

b)

monivuotisen ohjelman luonnoksessa suunniteltujen toimien aiheellisuus ehdotetun strategian perusteella;

c)

rahaston tukitoimien täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioissa käyttöön otettujen hallinnointi- ja valvontajärjestelyjen yhdenmukaisuus tämän päätöksen säännösten kanssa;

d)

monivuotisen ohjelman luonnoksen yhdenmukaisuus yhteisön lainsäädännön kanssa yleensä ja erityisesti sellaisen yhteisön lainsäädännön kanssa, jonka tarkoituksena on varmistaa henkilöiden vapaa liikkuvuus, sekä siihen suoraan liittyvien, ulkorajavalvontaa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevien liitännäistoimien kanssa.

a)

yleiset säännöt, joiden mukaan vuosittaisen ohjelman perusteella rahoitettavat hankkeet valitaan;

b)

kuvaus vuosittaisen ohjelman mukaisesti tuettavista toimista;

c)

rahastosta myönnettävän rahoituksen jakautuminen ohjelman eri toimien kesken sekä 17 artiklassa tarkoitettuun tekniseen apuun haettava määrä vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanoa varten.

a)

hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien elinten tehtävien määrittely ja tehtävien jakautuminen kunkin elimen sisällä;

b)

tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten elinten välillä ja kunkin elimen sisällä;

c)

riittävät resurssit kullekin elimelle sille osoitettujen tehtävien suorittamiseksi rahastosta yhteisrahoitettavien toimien täytäntöönpanokaudella;

d)

menettelyt vuosittaisten ohjelmien puitteissa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

e)

sähköisessä muodossa olevat luotettavat järjestelmät tilinpitoa, seurantaa ja tilinpäätösraportointia varten;

f)

raportointi- ja seurantajärjestelmä, jos vastuuelin siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

g)

suoritettavia tehtäviä koskevat menettelyohjeet;

h)

järjestelyt järjestelmän toiminnan tarkastamiseksi;

i)

järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

j)

sääntöjenvastaisuuksia ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevat raportointi- ja seurantamenettelyt.

a)

vastuuviranomainen: jäsenvaltion toiminnallinen yksikkö, jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin taikka jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaan toimiva julkisen palvelun tehtävää suorittava elin, joka on vastuussa rahastosta tukea saavien monivuotisen ohjelman ja vuosittaisten ohjelmien hallinnoinnista ja kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

b)

todentamisviranomainen: jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin tai tällaisena elimenä tai viranomaisena toimiva henkilö, joka todentaa menoilmoitukset ennen niiden lähettämistä komissiolle;

c)

tarkastusviranomainen: jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen tai elin, jonka on oltava toiminnassaan riippumaton vastuuviranomaisesta ja todentamisviranomaisesta ja jonka tehtävänä on tarkastaa hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tosiasiallinen toimivuus;

d)

tarvittaessa valtuutettu viranomainen.

a)

sen on oltava oikeushenkilö, paitsi jos se on jäsenvaltion toiminnallinen yksikkö;

b)

sillä on oltava käytössään infrastruktuuri, jonka avulla se voi helposti pitää yhteyttä suureen käyttäjäkuntaan sekä muiden jäsenvaltioiden vastuuviranomaisiin ja komissioon;

c)

sen on työskenneltävä sellaisessa hallinnollisessa ympäristössä, jossa se kykenee hoitamaan tehtävänsä asianmukaisesti ja välttämään eturistiriidat;

d)

sen on voitava soveltaa yhteisön varainhoitoa koskevia sääntöjä;

e)

sillä on oltava hallinnoitavikseen saamiensa yhteisön varojen määrää vastaavat taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset;

f)

sillä on oltava henkilökunta, jolla on kansainvälisessä työympäristössä tehtävään hallintotyöhön soveltuva pätevyys.

a)

kumppanien kuuleminen 12 artiklan mukaisesti;

b)

monivuotisia ja vuosittaisia ohjelmia, joihin 19 ja 21 artiklassa viitataan, koskevien ehdotusten toimittaminen komissiolle;

c)

tarvittaessa tarjouskilpailujen ja ehdotuspyyntöjen organisointi ja julkaiseminen;

d)

rahastosta yhteisrahoitettavien hankkeiden valinnan järjestäminen 15 artiklan 5 kohdan mukaisia vaatimuksia noudattaen;

e)

komission suorittamien maksujen vastaanottaminen ja varojen maksaminen lopullisille tuensaajille;

f)

johdonmukaisuuden ja täydentävyyden varmistaminen rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen ja muista asiaankuuluvista kansallisista ja yhteisön rahoitusvälineistä myönnettävän rahoituksen välillä;

g)

yhteisrahoitettujen tuotteiden ja palvelujen toimituksen seuraaminen ja sen varmistaminen, että toimien osalta ilmoitetut menot ovat todella toteutuneet ja että ne ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

h)

sen varmistaminen, että käytössä on sähköinen järjestelmä vuosittaisten ohjelmien kutakin toimea koskevan kirjanpitoaineiston tallentamista ja säilyttämistä varten ja että varainhoitoa, seurantaa, valvontaa ja arviointia varten tarvittavat täytäntöönpanoa koskevat tiedot kerätään;

i)

sen varmistaminen, että lopullisilla tuensaajilla ja muilla rahastosta yhteisrahoitusta saavien toimien täytäntöönpanoon osallistuvilla tahoilla on joko erillinen kirjanpito tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille toimeen liittyville maksutapahtumille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten kirjanpitosääntöjen soveltamista;

j)

sen varmistaminen, että 49 artiklassa tarkoitetut rahastoa koskevat arvioinnit tehdään 50 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa ja että ne täyttävät komission ja jäsenvaltion välillä sovitut laatuvaatimukset;

k)

menettelyjen käyttöönotto sen varmistamiseksi, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat, joita tarvitaan asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi, säilytetään 43 artiklan vaatimusten mukaisesti;

l)

sen varmistaminen, että tarkastusviranomainen saa 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten suorittamista varten kaikki tarvittavat tiedot hallinnointimenettelyistä ja rahastosta yhteisrahoitusta saavista hankkeista;

m)

sen varmistaminen, että todentamisviranomainen saa kaikki todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

n)

vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien seuranta- ja loppukertomusten, todentamisviranomaisen todentamien menoilmoitusten ja maksupyyntöjen tai tarvittaessa maksuilmoitusten laatiminen ja toimittaminen komissiolle;

o)

tiedottaminen ja neuvonta sekä tuettujen toimien tulosten levittäminen;

p)

yhteistyö komission ja muiden jäsenvaltioiden vastuuviranomaisten kanssa;

q)

sen varmistaminen, että lopulliset tuensaajat panevat 33 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut suuntaviivat täytäntöön.

a)

todentaa, että:

b)

varmistaa, että se on saanut vastuuviranomaiselta todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoilmoituksiin sisältyviä menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

c)

ottaa todentamisessa huomioon tarkastusviranomaisen tekemien tai sen vastuulla tehtyjen tarkastusten tulokset;

d)

säilyttää komissiolle ilmoitettuja menoja koskevan kirjanpitoaineiston sähköisessä muodossa;

e)

todentaa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi aiheettomasti maksetuiksi todettujen yhteisön varojen takaisinperinnän tarvittaessa korkoineen;

f)

pitää kirjaa takaisin perittävistä määristä ja takaisin perityistä määristä Euroopan unionin yleisen talousarvion mukaisesti mahdollisuuksien mukaan vähentämällä ne seuraavasta menoilmoituksesta.

a)

varmistaa, että tarkastukset tehdään hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan tarkastamiseksi;

b)

varmistaa, että toimia koskevat tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisista otoksista ilmoitettujen menojen tarkastamiseksi; otoksen on edustettava vähintään 10: tä prosenttia kunkin vuosittaisen ohjelman tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

c)

esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa monivuotisen ohjelman hyväksymisestä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittavat elimet kattavan tarkastusstrategian varmistaen, että tärkeimmät yhteisrahoituksen saajat tarkastetaan ja että tarkastukset jakautuvat tasaisesti koko ohjelmakaudelle.

a)

vuosittaisen tarkastuskertomuksen, jossa esitetään tarkastusstrategian mukaisesti vuosittaiseen ohjelmaan kohdistettujen tarkastusten havainnot ja havaitut puutteellisuudet ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä;

b)

tarkastusviranomaisen vastuulla tehtyihin tarkastuksiin perustuvan lausunnon siitä, antaako hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminta kohtuulliset takeet komissiolle esitettyjen menoilmoitusten oikeellisuudesta sekä ilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

c)

lausuman, jossa arvioidaan loppumaksupyynnön tai maksuilmoituksen pätevyys sekä asianomaisten menojen sääntöjenmukaisuus.

a)

todennettu menoilmoitus, joka on laadittu 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 35 artiklan mukaisesti, ja loppumaksupyyntö tai maksuilmoitus;

b)

51 artiklassa säädetty vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus;

c)

30 artiklan 3 kohdassa mainitut vuosittainen tarkastuskertomus, lausunto ja lausuma.

a)

kansallisen tai yhteisön tarkastuselimen kertomuksessa on todisteita, jotka viittaavat huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnassa,

b)

mainitun virkamiehen on tehtävä lisätarkistuksia saatuaan tietoonsa tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu.

a)

ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka vaikuttaa maksujen todentamismenettelyn luotettavuuteen ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä, tai

b)

todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu, tai

c)

jäsenvaltio ei ole täyttänyt sille 31 ja 32 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteita.

a)

ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka on saattanut vaaraan ohjelmaan jo maksetun yhteisön rahoitusosuuden;

b)