I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

3.5.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/3

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 13 päivänä huhtikuuta 2007,

lintuinfluenssaa siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa koskevien valvontaohjelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja päätöksen 2004/450/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1554)

(2007/268/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (1) ja erityisesti sen 24 artiklan 2 kohdan 4 alakohdan ja 10 artiklan,

ottaa huomioon yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/94/EY (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyssä päätöksessä 90/424/ETY vahvistetaan menettelyt yhteisön rahoituksen myöntämiseksi eläintautien hävittämis-, torjunta- ja valvontaohjelmille.

(2)

Päätöksessä 90/424/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/53/EY (3), säädetään, että jäsenvaltioille voidaan myöntää yhteisön rahoitusta jäsenvaltioiden toteuttamiin hävittämistoimiin, joilla torjutaan sellaisia matalapatogeenisiä lintuinfluenssaviruskantoja (LPAI), joiden tiedetään voivan muuntua korkeapatogeeniseksi lintuinfluenssaksi (HPAI). Päätöksen 90/424/ETY 24 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 30 päivänä seuraavan vuoden aikana alkavat, vuoden kestävät tai monivuotiset ohjelmat, joita varten ne toivovat saavansa yhteisön rahoitusta.

(3)

Yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/40/ETY (4) määritellään yhteisön torjuntatoimenpiteet, joita sovelletaan, jos siipikarjassa esiintyy korkeapatogeenistä lintuinfluenssaa (HPAI). Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan säädetä alatyyppejä H5 ja H7 olevan matalapatogeenisen lintuinfluenssan (LPAI) torjunnasta eikä tämän taudin säännöllisestä seurannasta siipikarjassa eikä luonnonvaraisissa linnuissa.

(4)	Jäsenvaltiot ovat vuodesta 2002 lähtien panneet täytäntöön lintuinfluenssaa siipikarjassa koskevia pakollisia tutkimuksia esittämällä komissiolle vuosittain valvontaohjelmia, kuten komission päätöksissä 2002/649/EY (5), 2004/111/EY (6), 2005/464/EY (7) ja 2006/101/EY (8) säädetään.

(5)

Direktiivissä 2005/94/EY säädetään tietyistä ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, jotka liittyvät lintuinfluenssan valvontaan ja varhaiseen toteamiseen. Jäsenvaltioiden on saatettava kyseinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2007, ja direktiivi 92/40/ETY kumotaan samasta päivästä alkaen.

(6)

Direktiivissä 2005/94/EY säädetyt lintuinfluenssan torjuntaa koskevat yhteisön toimenpiteet kattavat myös alatyyppejä H5 ja H7 olevien lintuinfluenssavirusten aiheuttaman matalapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten torjunnan siipikarjassa. Voidakseen todeta näiden virusten mahdollisen esiintymisen siipikarjaparvissa jäsenvaltioiden on toteutettava pakollisia valvontaohjelmia. Näillä torjuntatoimenpiteillä pyritään ehkäisemään alatyyppejä H5 ja H7 olevan matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen laajalle siipikarjapopulaation keskuudessa, jotta voidaan ehkäistä riski niiden muuntumisesta korkeapatogeenisiksi kannoiksi, millä saattaa olla tuhoisat seuraukset.

(7)

Direktiivissä 2005/94/EY säädetään lisäksi valvontaohjelmien toteuttamisesta luonnonvaraisissa linnuissa tavoitteena lisätä säännöllisesti päivitettyjen riskinarviointien pohjalta tietämystä luonnonvaraisten lintujen aiheuttamista uhkista minkä tahansa linnuissa esiintyvän lintuperäisen influenssaviruksen suhteen.

(8)

Koska korkeapatogeenistä H5N1-tyyppiä on viime aikoina esiintynyt laajalti luonnonvaraisissa linnuissa Euroopassa, on tärkeää edelleen tiukentaa valvontatoimia ottaen huomioon jäsenvaltioiden vuosien 2003 ja 2006 välillä tekemien tutkimusten tulokset ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (9) yhteistyössä Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston Ornis-komitean tieteellisen työryhmän kanssa vastikään tekemä tutkimustyö. Kyseiset tahot jatkavat työskentelyään, jonka tulosten pohjalta toimet saatetaan joutua saattamaan uudelleen ajan tasalle.

(9)	Toteutettaessa luonnonvaraisia lintuja koskevia valvontaohjelmia on otettava täysimääräisesti huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (10) vaatimukset.

(10)

Eläintautien hävittämis-, seuranta- ja valvontaohjelmille myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevien hakemusten sisällön vakiovaatimuksista 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/450/EY (11) vahvistetaan eläintautien hävittämis-, seuranta- ja valvontaohjelmille myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevien hakemusten sisällön vakiovaatimukset.

(11)

Koska päätöksessä 90/424/ETY nyt säädetään, että yhteisön rahoitusta myönnetään menoihin, joita jäsenvaltioille on aiheutunut tiettyjen eläintautien, lintuinfluenssa mukaan luettuna, kansallisten hävittämis-, valvonta- ja seurantaohjelmien rahoittamisesta, jäsenvaltiot voivat esittää komissiolle lintuinfluenssan valvontaohjelmat yhteisön rahoituksen saamiseksi viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta päätöksen 90/424/ETY 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Päätöstä 2004/450/EY olisi muutettava, jotta voidaan vahvistaa lintuinfluenssan valvontaohjelmille myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevien hakemusten sisällön vakiovaatimukset.

(12)	Sen vuoksi päätöstä 2004/450/EY olisi muutettava.

(13)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Lintuinfluenssan valvontaohjelmien hyväksyminen

Lintuinfluenssaa siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa koskevien valvontaohjelmien, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava direktiivin 2005/94/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on noudatettava tämän päätöksen liitteissä I ja II asetettuja ohjeita.

2 artikla

Päätöksen 2004/450/EY muutokset

Muutetaan päätös 2004/450/EY seuraavasti:

Lisätään 1 artiklaan c alakohta seuraavasti:

”c)	liitteessä I olevassa C osassa mainittujen eläintautien osalta vähintään liitteessä IV tarkoitetut tiedot.”

2)	Lisätään C osa liitteeseen I seuraavasti: ”C OSA 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettu tauti lintuinfluenssa.”

3)	Lisätään uusi liite IV, jonka teksti on tämän päätöksen liitteessä III.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä huhtikuuta 2007.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston päätöksellä 2006/965/EY (EUVL L 397, 30.12.2006, s. 22).

(2) EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16.

(3) EUVL L 29, 2.2.2006, s. 37.

(4) EYVL L 167, 22.6.1992, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 352).

(5) EYVL L 213, 9.8.2002, s. 38.

(6) EUVL L 32, 5.2.2004, s. 20. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/615/EY (EUVL L 278, 27.8.2004, s. 59).

(7) EUVL L 164, 24.6.2005, s. 52. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2005/726/EY (EUVL L 273, 19.10.2005, s. 21).

(8) EUVL L 46, 16.2.2006, s. 40.

(9) Tieteellinen lausunto ”Migratory birds and their possible role in the spread of highly pathogenic avian influenza” (EFSA, 12. toukokuuta 2006) ja sen lisäys (11. joulukuuta 2006).

(10) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

(11) EUVL L 155, 30.4.2004, s. 90, oikaisu (EUVL L 92, 12.4.2005, s. 16). Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/282/EY (EUVL L 104, 13.4.2006, s. 40).

LIITE I

Ohjeet lintuinfluenssaa siipikarjassa koskevien valvontaohjelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa

A. Valvonnan tavoitteet, yleiset vaatimukset ja perusteet

A.1 Tavoitteet

Siipikarjassa esiintyvien matalapatogeenisen lintuinfluenssan (LPAI:n) alatyyppien H5 ja H7 serologisessa valvonnassa on pyrittävä

1.	toteamaan alatyyppejä H5 ja H7 olevat subkliiniset LPAI-tartunnat ja täydentämään näin varhaiseen toteamiseen tähtääviä järjestelmiä ja ehkäisemään myöhemmin näiden virusten mahdollinen muuntuminen korkeapatogeenisiksi kannoiksi.

2.	toteamaan alatyyppejä H5 ja H7 olevat LPAI-tartunnat erityisesti kohdennetuissa siipikarjapopulaatioissa, joilla on erityinen riski saada tartunta niiden kasvatuksessa käytetyn järjestelmän tai tiettyjen lajien alttiuden vuoksi.

3.	osaltaan osoittamaan, että jossakin maassa, jollakin alueella tai jossakin osastossa ei esiinny lintuinfluenssaa, josta olisi ilmoitettava kansainvälisessä kaupassa Maailman eläintautijärjestön OIE:n sääntöjen mukaisesti.

A.2 Yleiset vaatimukset ja perusteet

1.	Näytteenotto on saatava päätökseen ohjelman täytäntöönpanovuoden 31 päivään joulukuuta mennessä. Siipikarjan osalta näytteenoton on vaatimusten mukaisesti katettava kunkin siipikarjaluokan tuotantokausi.

2.	Resurssien säästämiseksi on suositeltavaa käyttää muihin tarkoituksiin kerättyjä näytteitä.

3.	Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa laboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa, jotka ovat kansallisten laboratorioiden valvonnassa.

Kaikki tulokset (sekä serologiset että virologiset) on lähetettävä lintuinfluenssaa tutkivaan yhteisön vertailulaboratorioon vertailua varten. Hyvä tiedonkulku on varmistettava. Yhteisön vertailulaboratorion on annettava teknistä tukea, ja sillä on oltava laaja varasto diagnosointiin tarvittavia reagensseja.

Kaikki lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava yhteisön vertailulaboratoriolle yhteisön lainsäädännön mukaisesti, ellei myönnetä poikkeusta päätöksessä 2006/437/EY (1) vahvistetun taudinmäärityskäsikirjan V luvussa olevan 4 kohdan (Erotusdiagnoosi) mukaisesti. Alatyyppiä H5 ja H7 olevat virukset on toimitettava viipymättä, ja niille on tehtävä kyseisen taudinmäärityskäsikirjan mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi/suonensisäinen patogeenisuusindeksi IVPI).

6.	Kansallisten laboratorioiden on mahdollisuuksien mukaan toimitettava yhteisön vertailulaboratoriolle sorsalinnuilta (Anseriformes) kerätty alatyyppien H5 ja H7 positiivinen seerumi, jotta voitaisiin laatia arkisto testauksen jatkokehityksen helpottamiseksi.

B. Siipikarjan lintuinfluenssavalvonta

1.	Kaikki positiiviset tulokset on tutkittava jälkeenpäin tilalla, ja tutkimusten päätelmistä on raportoitava komissiolle ja yhteisön vertailulaboratoriolle.

Yhteisön vertailulaboratorion on toimitettava yhteisön vertailulaboratorioon lähetettävään aineistoon liitettävät erityisprotokollat ja raportointitaulukot valvontatietojen keruuta varten. Mainituissa taulukoissa osoitetaan laboratoriotestauksessa käytetyt menetelmät. Toimitettuja taulukoita käytetään siten, että tulokset esitetään yhdessä asiakirjassa.

Serologista tutkimusta varten on otettava verinäytteet kaikilta siipikarjalajeilta, myös laidunkanaloissa kasvatetuilta lajeilta, ja tilaa kohden vähintään 5–10 linnulta (lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja viiriäisiä), myös eri eläinsuojissa pidetyiltä linnuilta, jos tilalla on enemmän kuin yksi eläinsuoja. Jos eläinsuojia on useita, tilakohtaista otoskokoa olisi kasvatettava sopivasti. On suositeltavaa ottaa näyte vähintään viideltä linnulta eläinsuojaa kohden.

Näytteitä on otettava koko jäsenvaltion alueelta siten, että niiden voidaan katsoa edustavan koko jäsenvaltiota, ottaen huomioon seuraavat näkökohdat:

a)	niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet otetaan (lukuun ottamatta ankkoja, hanhia ja kalkkunoita); lukumäärä määritetään siten, että taataan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartuntatilojen yleisyys on vähintään 5 prosenttia 95 prosentin luottamusvälillä (ks. taulukko 1); ja

b)	niiden lintujen lukumäärä, joista näytteet otetaan, määritetään kutakin tilaa kohden siten, että taataan 95 prosentin todennäköisyys todeta ainakin yksi positiivinen lintu, jos seropositiivisten lintujen esiintyvyys on vähintään 30 prosenttia.

Riskinarvioinnin ja kussakin jäsenvaltiossa vallitsevan tilanteen perusteella näytteenottoa suunniteltaessa on niin ikään otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

tuotantotyyppien ja niihin liittyvien erityisriskien osalta näytteenotto on kohdistettava laidunkanalatuotantoon, siipikarjan pitämiseen ulkona sekä takapihoilla pidettäviin parviin; lisäksi siinä on tarkasteltava muita tekijöitä, kuten eri-ikäisten lintujen pitämistä yhtäaikaisesti, pintaveden käyttöä, eläinten pitämistä suhteellisen pitkän eliniän ajan ja useamman kuin yhden lajin pitämistä tilalla tai muita asiaan vaikuttavia tekijöitä;

b)	niiden kalkkuna-, ankka- ja hanhitilojen lukumäärä, joilta näytteet otetaan, määritetään siten, että taataan vähintään yhden tartuntatilan toteaminen, jos tartuntatilojen yleisyys on vähintään 5 prosenttia 99 prosentin luottamusvälillä (katso taulukko 2);

c)	jos jäsenvaltiossa on merkittävä määrä riistalintuja, sileälastaisia lintuja ja viiriäisiä tuottavia tiloja, nämä tilat on otettava ohjelmaan mukaan. Viiriäisten osalta näytteitä otetaan vain täysikasvuisista (tai munivista) siitoslinnuista;

d)	näytteet on otettava tuotantokauden aikana. Näytteenotto voidaan kuitenkin tarvittaessa paikallisesti sovittaa määrättyihin kausiin, joina muiden isäntäsiipikarjojen esiintyminen tilalla saattaisi aiheuttaa suuremman taudin leviämisriskin;

e)	jos takapihoilla pidettäviä parvia on huomattava määrä, valvonta voidaan ulottaa myös niihin;

jäsenvaltiot, joiden on otettava näytteitä Newcastlen taudin toteamiseksi voidakseen komission päätöksen 94/327/EY (2) mukaisesti säilyttää asemansa maana, jossa Newcastlen tautia vastaan ei rokoteta, voivat käyttää mainittuja jalostusparvista otettuja näytteitä H5- ja H7-virusten vasta-aineiden valvonnassa.

Taulukko 1

Niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava, kunkin siipikarjaluokan osalta (lukuun ottamatta kalkkuna-, ankka- ja hanhitiloja)

Tilojen lukumäärä kunkin siipikarjaluokan osalta kussakin jäsenvaltiossa	Niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava
Enintään 34	kaikki
35–50	35
51–80	42
81–250	53
> 250	60

Taulukko 2

Niiden kalkkuna-, ankka- ja hanhitilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava

Tilojen lukumäärä kussakin jäsenvaltiossa	Niiden tilojen lukumäärä, joilta näytteet on otettava
Enintään 46	kaikki
47–60	47
61–100	59
101–350	80
> 350	90

C. Erityisvaatimukset lintuinfluenssan H5- ja H7-alatyypin tartuntojen toteamiseksi ankoissa, hanhissa ja viiriäisissä

1.	Verinäytteet serologista testausta varten on otettava mieluiten ulkona pidetyistä linnuista.

2.	Kultakin valitulta tilalta on otettava 40–50 verinäytettä serologista testausta varten.

3.	Jos kaupallisia parvia ei ole, valvonta voidaan toteuttaa takapihoilla pidettävien parvien keskuudessa.

D. Laboratoriotestit

Laboratoriotestit on suoritettava lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan (päätös 2006/437/EY) mukaisesti, sillä siinä esitetään lintuinfluenssan vahvistamista ja erotusdiagnoosia koskevat menettelyt (mukaan lukien ankoista ja hanhista otetun seerumin tutkiminen hemagglutinaation inhibitiotestillä).

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat tehdä laboratoriotestejä, joista ei säädetä lintuinfluenssaa koskevassa taudinmäärityskäsikirjassa ja joita ei kuvata OIE:n maaeläimille tarkoitettuja diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä käsikirjassa, on toimitettava tarvittavat validointitiedot yhteisön vertailulaboratoriolle samanaikaisesti, kun ne toimittavat ohjelmansa komissiolle hyväksymistä varten.

Kaikille positiivisille serologisille löydöksille on tehtävä kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa laboratorioissa hemagglutinaation inhibitiotesti käyttäen annettuja, lintuinfluenssaa tutkivan yhteisön vertailulaboratorion toimittamia kantoja:

a)	Alkutestissä käytettävä kanta: Ostrich/Denmark/72420/96 (H5N2)

b)	Kaikki positiiviset näytteet on testattava kannalla Duck/Denmark/64650/03 (H5N7) ristiinreagoivan N2-vasta-aineen eliminoimiseksi.

a)	Alkutestissä käytettävä kanta: Turkey/England/647/77 (H7N7)

b)	Kaikki positiiviset näytteet on testattava kannalla African Starling/983/79 (H7N1) ristiinreagoivan N7-vasta-aineen eliminoimiseksi.

(1) EUVL L 237, 31.8.2006, s. 1.

(2) EYVL L 146, 11.6.1994, s. 17.

LIITE II

Ohjeet lintuinfluenssaa luonnonvaraisissa linnuissa koskevien valvontaohjelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa

A. Valvonnan tavoitteet, yleiset vaatimukset ja perusteet

A1 Tavoitteet

Luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan virologisessa valvonnassa pyritään tunnistamaan riski lintuinfluenssavirusten (LPAI ja HPAI) kulkeutumisesta kotieläiminä pidettävään siipikarjaan

—	varmistamalla tyyppiä H5N1 olevan HPAI:n varhainen toteaminen tutkimalla sairastavuuden ja kuolleisuuden kasvua luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti valikoiduissa suuririskisissä lajeissa,

—

tehostamalla elävien ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen valvontaa, jos luonnonvaraisissa linnuissa todetaan tyyppiä H5N1 olevaa HPAI:ta, sen määrittämiseksi, voivatko muiden lajien luonnonvaraiset linnut toimia oireettomina kantajina tai tartuntaa välittävinä lajeina (ks. tässä liitteessä oleva E osa),

—

jatkamalla luonnossa elävien eri muuttolintulajien valvontaa perustasolla osana jatkuvaa LPAI-virusten seurantaa. Näytteenotossa on keskityttävä lahkojen Anseriformes (sorsalinnut) ja Charadriiformes (rantalinnut ja lokit) lintuihin sen arvioimiseksi, kantavatko ne alatyyppiä H5 ja H7 olevia LPAI-viruksia (jolloin todettaisiin myös tyyppiä H5N1 oleva HPAI ja muut HPAI-lajit, jos niitä esiintyy). Näytteenotossa on keskityttävä erityisesti suuririskisiin lajeihin.

A2 Yleiset vaatimukset ja perusteet

1.	Näytteenotto on saatava päätökseen ohjelman täytäntöönpanovuoden 31 päivään joulukuuta mennessä.

2.	Näytteet on tutkittava jäsenvaltioiden kansallisissa lintuinfluenssaa tutkivissa laboratorioissa tai muissa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laboratorioissa, jotka ovat kansallisten laboratorioiden valvonnassa.

3.	Kaikki tulokset on lähetettävä lintuinfluenssaa tutkivaan yhteisön vertailulaboratorioon vertailua varten. Hyvä tiedonkulku on varmistettava. Yhteisön vertailulaboratorion on annettava teknistä tukea, ja sillä on oltava laaja varasto diagnosointiin tarvittavia reagensseja.

Kaikki luonnonvaraisista linnuista saadut lintuinfluenssaviruksen isolaatit on toimitettava yhteisön vertailulaboratoriolle yhteisön lainsäädännön mukaisesti, ellei myönnetä poikkeusta päätöksessä 2006/437/EY vahvistetun taudinmäärityskäsikirjan V luvussa olevan 4 kohdan (Erotusdiagnoosi) mukaisesti. Alatyyppiä H5 ja H7 olevat virukset on toimitettava viipymättä, ja niille on tehtävä kyseisen taudinmäärityskäsikirjan mukaiset yleiset tunnistamistestit (nukleotidien sekvenssianalyysi / suonensisäinen patogeenisuusindeksi IVPI).

B. Luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssavalvonta

Suunnittelu ja toteutus

Epidemiologien, ornitologien ja toimivaltaisen luonnonsuojeluviranomaisen kanssa on tehtävä tiivistä yhteistyötä suunniteltaessa valvontaa, tunnistettaessa lajeja ja optimoitaessa näytteenottoa. Valvonnan suunnittelussa on otettava huomioon kansallinen tilanne siten, että lajit valitaan näytteenottoa varten niiden yleisyyden ja lintupopulaatioiden koon mukaan. Näytteenotossa on otettava huomioon muuttokäyttäytymisen kausiluonteisuus, joka voi vaihdella jäsenvaltioittain. Siinä on otettava huomioon lintulajien käyttäytyminen, kuten muuttoreitit, pääasiallisen elinympäristö, esiintyminen parvissa, samoin kuin se, missä määrin eri lajit sekoittuvat muuton aikana keskenään, sekä vuosina 2003–2006 toteutetun edellisen valvonnan tulokset. Lintuinfluenssaa luonnonvaraisissa linnuissa seuraava työryhmä, joka analysoi uudet tiedot niiden tullessa käytettäviksi, tarkkailee tilannetta jatkuvasti ja antaa palautetta.

Tyyppiä H5N1 olevan HPAI:n osalta kaikkia näitä tekijöitä on tarkasteltava siltä osin, kuinka todennäköisesti luonnonvaraiset linnut altistuvat tartunnan saaneelle siipikarjalle ja tartunnan saaneille luonnonvaraisille linnuille tartunta-alueilla ja kuinka todennäköisesti luonnonvaraiset linnut joutuvat kosketuksiin eri jäsenvaltioiden siipikarjantuotantojärjestelmään kuuluvan siipikarjan kanssa.

Näiden todennäköisyyksien arvioimiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa (1) esitetyt päätöksentekokaaviot ja -taulukot, jotka on laadittu yhteistyössä Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston kanssa, voivat tarjota tehokkaan työvälineen jäsenvaltioiden paikallisen riskinarvioinnin mukauttamiseksi muuttuvaan tilanteeseen jäsenvaltioiden tiiviin yhteistyön ja näkemysten vaihdon pohjalta.

Yhteydet lintujensuojelu- ja/tai havainnointilaitoksiin ja rengastusasemiin ovat tarpeen. Näytteet otetaan tarvittaessa näiden ryhmien tai asemien henkilökunnan, metsästäjien ja muiden ornitologiaa tuntevien valvonnassa.

Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen passiivisen valvonnan on kohdistuttava

a)	alueisiin, joilla luonnonvaraisten lintujen sairastavuus ja kuolleisuus ovat lisääntyneet;

b)	alueisiin, jotka ovat lähellä niitä merialueita, järviä ja vesiväyliä, joista kuolleita lintuja on löytynyt, erityisesti silloin, kun nämä alueet ovat siipikarjatilojen läheisyydessä;

c)	lintuihin, jotka kuuluvat D osassa lueteltuihin suuririskisiksi todettuihin lajeihin, ja muihin näiden lintujen välittömässä läheisyydessä eläviin luonnonvaraisiin lintuihin.

Elävien ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkimusten alueilla, joilla on todettu H5N1-tapauksia, olisi mieluiten kohdistuttava

a)	luonnonvaraisiin lintuihin tai siipikarjaan, jotta voidaan mahdollisesti tunnistaa oireettomat kantajat;

b)	alueisiin, joilla on epidemiologinen yhteys näihin tapauksiin;

c)	lintuihin, jotka joutuvat mahdollisesti läheiseen kosketukseen siipikarjatilojen kanssa (suojavyöhyke, valvontavyöhyke ja alue B) ja jotka voivat toimia tartuntaa välittävinä lajeina, erityisesti E osassa luetellut lajit.

Elävien ja kliinisesti terveiden ja/tai kliinisesti sairaiden, loukkaantuneiden tai saaliiksi saatujen (2) lintujen aktiivinen valvonta on kohdistettava

a)	lahkoihin Anseriformes (sorsalinnut) ja Charadriiformes (rantalinnut ja lokit) kuuluviin muuttolintuihin;

b)	sellaisiin tunnistettuihin alueisiin, joille on keskittynyt suuri määrä eri lajien muuttolintuja ja joilla eri lajien linnut sekoittuvat keskenään, erityisesti jos nämä alueet sijaitsevat siipikarjatilojen läheisyydessä;

c)	valikoituihin suuririskisiin lajeihin (3).

Näytteenottomenettelyt

Ilmeisen terveiltä luonnossa eläviltä linnuilta otetaan nielusta ja yhteissuolesta pyyhkäisynäytteet virologista tutkimusta varten. Jos jostakin syystä ei ole käytännöllistä ottaa pyyhkäisynäytteitä yhteissuolesta eläviltä linnuilta, vaihtoehtona voidaan käyttää huolellisesti kerättyjä tuoreita ulostenäytteitä. Jäljitettävyys on kuitenkin varmistettava, kun on kyse paikoista, joissa eri lajien linnut ovat kosketuksissa toisiinsa.

2.	Kuolleina löydetyiltä tai ammutuilta luonnonvaraisilta linnuilta otetaan yhteissuolesta ja henkitorvesta/nielusta pyyhkäisynäyte ja/tai kudosnäyte (aivoista, sydämestä, keuhkoista, henkitorvesta, munuaisesta ja sisäelimistä) viruksen eristämistä ja molekyylien osoittamista (PCR) varten.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä näytteiden varastointiin ja kuljetukseen. Pyyhkäisynäytteet on jäähdytettävä jäillä tai jäädytetyillä geelipakkauksilla ja toimitettava laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näytteitä ei saa jäädyttää ellei se ole aivan välttämätöntä. Pyyhkäisynäytteet on upotettava kokonaan antibiootteja sisältävään kuljetusliuokseen tai erityiseen virusten kuljetukseen tarkoitettuun elatusaineeseen, jos sellainen on saatavilla. Näytteet on asetettava kuljetusliuokseen jäähdyttämisen lisäksi eikä sen vaihtoehtona. Jos tällaista elatusainetta ei ole käytettävissä, pyyhkäisynäytteet on palautettava koteloonsa ja toimitettava kuivina. Jos näytteiden nopeaa, 48 tunnin kuluessa tapahtuvaa kuljetusta laboratorioon (kuljetuselatusaineessa, jonka lämpötila on 4 °C) ei voida taata, näytteet on välittömästi jäädytettävä, varastoitava ja kuljetettava tämän jälkeen kuivajäässä. Useat eri tekijät saattavat vaikuttaa näytteiden varastointiin ja kuljetukseen, joten valitun kuljetusmenetelmän on oltava tarkoitukseensa sopiva.

4.	Näytteenottomenettelyt on toteutettava lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan (päätös 2006/437/EY) mukaisesti; siinä esitetään menettelyt lintuinfluenssan vahvistamista ja erotusdiagnoosia varten.

C. Laboratoriotestit

1.	Laboratoriotestit on toteutettava lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan (päätös 2006/437/EY) mukaisesti; siinä esitetään menettelyt lintuinfluenssan vahvistamista ja erotusdiagnoosia varten.

Kaikki luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaa varten kerätyt näytteet on testattava mahdollisimman pian molekyylitesteillä, jos sellaisia on käytettävissä, ja taudinmäärityskäsikirjan (komission päätös 2006/437/EY) mukaisesti. Nämä testit on tehtävä sellaisissa laboratorioissa, jotka voivat taata laadunvarmistuksen ja jotka käyttävät lintuinfluenssaa tutkivan yhteisön vertailulaboratorion tunnustamia menetelmiä. Käytettyjen menetelmien on lisäksi annettava hyväksyttävät tulokset kansallisten laboratorioiden tuoreimmasta vertailevasta rengastestistä. On suositeltavaa tehdä alustava seulonta käyttäen M-geenin PCR:tä siten, että H5-positiivisille tapauksille tehdään pikatesti (kahden viikon kuluessa), ja positiivisen tuloksen löydyttyä katkaisukohdan analyysi on suoritettava mahdollisimman pian sen määrittämiseksi, onko kyseessä korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI) vai matalapatogeeninen lintuinfluenssa (LPAI). Jos H5-tyypin HPAI vahvistetaan, on nopeasti tehtävä lisämääritys N-tyypin määrittämiseksi (tästäkin voidaan kuitenkin saada näyttöä vain N1:n sulkemiseksi pois laskuista).

4.	Laboratoriossa on sallittua yhdistää enintään viisi samasta lajista, samasta paikasta ja samaan aikaan kerättyä näytettä, jos voidaan varmistaa, että positiivisen tuloksen löydyttyä yksittäiset näytteet voidaan tunnistaa ja testata uudelleen.

Serologista valvontaa ei sovelleta luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssatutkimuksiin, koska serologisilla menetelmillä ei voida erottaa HP- ja LP-kantoja toisistaan ja koska vasta-ainelöydösten avulla ei voida päätellä sitä, missä luonnonvaraiset linnut ovat saattaneet saada tartunnan. Serologinen valvonta saattaa kuitenkin olla tärkeää tutkittaessa, missä alueella asuvissa lintulajeissa tai muuttolintulajeissa H5- ja H7-virukset ovat/olivat yleisiä (tai endeemisiä). Tällaisia määrityksiä saa tehdä vain erikoistuneissa laboratorioissa, jotka käyttävät huolellisesti valittuja antigeenejä hemagglutiniinin spesifisten vasta-aineiden toteamisen varmistamiseksi (eli poistamaan N-spesifisten vasta-aineiden aiheuttama mahdollinen interferenssi).

Luettelo luonnonvaraisista lintulajeista, joihin liittyy kasvanut lintuinfluenssariski (4)

Yleisnimi	Tieteellinen nimi
Pikkujoutsen	Cygnus columbianus
Laulujoutsen	Cygnus cygnus
Kyhmyjoutsen	Cygnus olor
Hanhet
Lyhytnokkahanhi	Anser brachyrhynchus
Metsähanhi	Anser fabalis
Tundrahanhi (eurooppalainen rotu)	Anser albifrons albifrons
Kiljuhanhi	Anser erythropus
Merihanhi	Anser anser
Valkoposkihanhi	Branta leucopsis
Sepelhanhi	Branta bernicla
Punakaulahanhi	Branta ruficollis
Kanadanhanhi	Branta canadensis
Ankat
Haapana	Anas penelope
Tavi	Anas crecca
Sinisorsa	Anas platyrhynchos
Jouhisorsa	Anas acuta
Heinätavi	Anas querquedula
Lapasorsa	Anas clypeata
Marmorisorsa	Marmaronetta angustirostris
Punapäänarsku	Netta rufina
Punasotka	Aythya ferina
Tukkasotka	Aythya fuligula
Kahlaajat
Töyhtöhyyppä	Vanellus vanellus
Kapustarinta	Pluvialis apricaria
Mustapyrstökuiri	Limosa limosa
Suokukko	Philomachus pugnax
Lokit
Naurulokki	Larus ridibundus
Kalalokki	Larus canus

Luettelo linnuista, jotka elävät kotieläiminä pidetyn siipikarjan läheisyydessä (5)

Yleisnimi	Tieteellinen nimi	Sen todennäköisyys, että laji joutuu kosketuksiin siipikarjan kanssa
Ryhmä 1. Lajit, jotka liittyvät läheisesti siipikarjantuotantoon Euroopassa
Kesyhanhi	Anser anser domesticus	Suuri
Kesyyntynyt sinisorsa	Anas platyrhynchos	Suuri
Kesyyntynyt myskisorsa	Cairina moschata	Suuri
Kesykyyhky	Columba livia	Suuri
Varpunen	Passer domesticus	Suuri
Ryhmä 2. Lajit, joita saattaa esiintyä Pohjois-Euroopassa samoilla maatalousmailla kuin kotieläiminä pidettyä siipikarjaa
Kapustarinta	Pluvialis apricaria	Alhainen
Töyhtöhyyppä	Vanellus vanellus	Kohtalainen
Naurulokki	Larus ridibundus	Suuri
Kalalokki	Larus canus	Suuri
Harmaalokki	Larus argentatus	Alhainen
Sepelkyyhky	Columba palumbus	Suuri
Turkinkyyhky	Streptopelia decaocto	Suuri
Fasaani	Phasianus colchicus	Suuri
Kiurulajit	Alauda & Galerida spp.	Alhainen
Kirviset		Alhainen
Västäräkit		Kohtalainen
Räkättirastas	Turdus pilaris	Kohtalainen
Punakylkirastas	Turdus iliacus	Kohtalainen
Harakka	Pica pica	Suuri
Naakka	Corvus monedula	Suuri
Mustavaris	Corvus frugilegus	Kohtalainen
Nokivaris	Corvus corone	Kohtalainen
Korppi	Corvus corax	Alhainen
Kottarainen	Sturnus vulgaris	Suuri
Mustakottarainen	Sturnus unicolor	Suuri
Varpunen	Passer domesticus	Suuri
Pikkuvarpunen	Passer montanus	Suuri
Peipot		Kohtalainen
Sirkut	Miliaria, Emberiza spp.	Kohtalainen
Ryhmä 3. Lajit, joita saattaa esiintyä Pohjois-Euroopassa samoissa kosteikoissa kuin kotieläiminä pidettyjä vesilintuja
Haikarat	Egretta spp.	Alhainen
Haikarat	Ardea ja muut spp.	Kohtalainen
Merimetso	Phalacrocorax carbo	Kohtalainen
Kattohaikarat	Ciconia spp.	Alhainen
Kyhmyjoutsen	Cygnus olor	Kohtalainen
Merihanhi	Anser anser	Kohtalainen
Kanadanhanhi	Branta canadensis	Alhainen
Ankat	Anas & Aythya spp.	Alhainen
Sinisorsa	Anas platyrhynchos	Suuri
Nokikana	Fulica atra	Kohtalainen
Liejukana	Gallinula chloropus	Kohtalainen

(1) Tieteellinen lausunto ”Migratory birds and their possible role in the spread of highly pathogenic avian influenza” (EFSA, 12. toukokuuta 2006).

(2) Saatu saaliiksi siten, että on noudatettu luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY vaatimuksia.

(3) Asiasta päättää Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto.

(4) Kyseessä ei ole rajoittava luettelo, vaan sen avulla pyritään ainoastaan tunnistamaan ne muuttolintulajit, joista voi aiheutua suuri riski lintuinfluenssan kulkeutumisesta yhteisöön ottaen huomioon sen, että ne muuttavat alueille, joilla tyyppiä H5N1 olevaa HPAI:ta on esiintynyt joko luonnonvaraisissa linnuissa tai siipikarjassa. Luettelo perustuu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan 12. toukokuuta 2006 antamaan tieteelliseen lausuntoon ”Migratory birds and their possible role in the spread of highly pathogenic avian influenza” sekä ORNIS-komitean ja Euroopan komission ympäristöasioiden pääosastolle työskentelevien toimeksisaajien työhön. Luettelo voidaan kuitenkin saattaa ajan tasalle uusien tieteellisten tutkimusten tulosten tullessa saataville ja kansallisten viranomaisten toteuttamien, kyseisen maan ornitologisen erityistilanteen huomioon ottavien riskinarviointien pohjalta.

(5) Tämä ei ole tyhjentävä luettelo, vaan sen avulla on pelkästään tarkoitus tunnistaa ne alueella asuvat tai paikalliset eurooppalaiset lintulajit, jotka elävät kotieläiminä pidetyn siipikarjan läheisyydessä (erityisesti Luoteis-Euroopassa) ja jotka voivat potentiaalisesti siirtää tyyppiä H5N1 olevaa HPAI:ta mahdollisesti oireettomista tartunnan saaneista luonnonvaraisista linnuista (tartuntaa välittävät lajit). Luettelo perustuu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan 12. toukokuuta 2006 antamaan tieteelliseen lausuntoon ”Migratory birds and their possible role in the spread of highly pathogenic avian influenza” sekä ORNIS-komitean ja Euroopan komission ympäristöasioiden pääosastolle (PO ENV) työskentelevien toimeksisaajien työhön. Luettelo voidaan kuitenkin saattaa ajan tasalle ja sitä voidaan laajentaa, kun saataville tulee uusien tieteellisten tutkimusten tuloksia. PO ENV on antanut Wetland International- ja EURING-järjestöille tehtäväksi tarkastella, päivittää ja laajentaa niitä lajeja ja alueita koskevaa alustavaa analyysia, joihin liittyy suuri riski, Euroopassa vuonna 2006 tapahtuneiden H5N1:n taudinpurkausten pohjalta sekä määrittää muita lintulajeja, joihin liittyy suuri riski ja jotka voivat välittää virusta luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan ja/tai ihmisten välillä eri puolilla Eurooppaa. Tulosten pitäisi olla käytettävissä kesäkuun 2007 loppuun mennessä.

(http://ec.europa.eu/environment/nature/nature_conservation/focus_wild_birds/avian_influenza/pdf/avian_influenza_report.pdf). Tästä saa luotettavamman alustavan luettelon suuririskisistä lajeista ja siitä, millainen riski niillä on joutua kosketuksiin siipikarjan kanssa EU:ssa; lähestymistapa on lisäksi kohdennetumpi.

LIITE III

”LIITE IV

3.5.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/18

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007,

hevosen näivetystautia koskevista suojatoimenpiteistä Romaniassa

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1652)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/269/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Hevosen näivetystauti (equine infectious anaemia) on virustauti, joka vaikuttaa vain heimoon Equidae kuuluviin eläimiin. Hevosen näivetystautitartunta saattaa jäädä huomaamatta, ellei kuolema johdu akuutista kliinisestä kohtauksesta. Itämisaika on yleensä yhdestä kolmeen viikkoa, mutta se voi olla jopa kolme kuukautta. Tartunnan saanut hevoseläin on tartunnan kantaja loppuikänsä, ja se voi levittää tartunnan muihin hevoseläimiin. Tartunta tapahtuu tartunnan saaneen hevoseläimen veren siirtymisestä todennäköisimmin verta imevän paarman välityksellä tai kohdussa sikiöön taikka saastuneiden neulojen tai viruksen sisältävien verituotteiden käytöstä.

(2)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/426/ETY (2) liitteen A mukaisesti hevosen näivetystauti on ilmoituspakon alainen tauti. Lisäksi eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössä 21 päivänä joulukuuta 1982 annetussa neuvoston direktiivissä 82/894/ETY (3) säädetään, että hevosen näivetystaudin puhkeamisesta on ilmoitettava sekä komissiolle että muille jäsenvaltioille eläintautien ilmoitusjärjestelmän välityksellä.

(3)

Direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 5 kohdassa säädetään rajoituksista, jotka koskevat sellaisilta tiloilta peräisin olevien hevoseläinten liikkuvuutta, joilla hevosen näivetystautia on todistettavasti esiintynyt, siihen saakka kunnes tartunnan saaneiden eläinten teurastuksen jälkeen jäljellä olevien eläinten reaktio kahteen Cogginsin kokeeseen on negatiivinen.

(4)

Hevosen näivetystautia esiintyy Romaniassa muista jäsenvaltioista poiketen endeemisesti, eikä tartunnan saaneiden hevoseläinten välitöntä teurastusta toteuteta johdonmukaisesti. Tästä syystä Romania on Euroopan unioniin liittymisen jälkeen jatkanut hevoseläinten tuontia Romaniasta koskevista suojatoimenpiteistä 29 päivänä marraskuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/825/EY (4) säädettyjen asianmukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa vapaaehtoisesti soveltuvin osin.

(5)	Elävien hevoseläinten, niiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden kaupan vuoksi Romanian tautitilanne saattaa muodostaa vaaran hevoseläinten terveydelle yhteisössä.

(6)	Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä suojatoimenpiteet, joissa vahvistetaan erityisjärjestelyt Romaniasta peräisin olevien hevoseläinten, niiden munasolujen ja alkioiden kaupassa ja liikkumisessa muiden jäsenvaltioiden hevoseläinten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

(7)

Rekisteröityjen hevoseläinten mukana seuraavasta tunnistusasiakirjasta (passista) 20 päivänä lokakuuta 1993 tehdyssä komission päätöksessä 93/623/ETY (5) ja päätöksen 93/623/ETY muuttamisesta sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamisesta 22 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/68/EY (6) säädetään, että hevoseläimiä liikuteltaessa ja kuljetettaessa niiden mukana on oltava tunnistusasiakirja.

(8)

Hevoseläinten liikkumiseen ja kuljetukseen liittyviä todistuksia koskevat vaatimukset vahvistetaan direktiivin 90/426/ETY 8 artiklassa. Jotta sellaisilta alueilta peräisin olevien rekisteröityjen hevoseläinten, joilla esiintyy hevosen näivetystautia, liikkuminen muihin jäsenvaltioihin voitaisiin jäljittää paremmin, direktiivin 90/426/ETY liitteen B mukainen todistus olisi korvattava kyseisen direktiivin liitteen C mukaisella terveystodistuksella.

(9)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/65/ETY (7) liitteessä D olevan II luvun A osan mukaisesti hevosen sukuisten eläinten siemennesteen kaupassa käytettävän terveystodistuksen mallista 24 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyssä komission päätöksessä 95/307/EY (8) säädetään, että oriille on tehtävä hevosen näivetystautia koskeva koe, jos siemenneste kerätään yhteisön sisäistä kauppaa varten. Hevoseläinten munasolujen ja alkioiden kaupassa käytettävän terveystodistuksen mallista 24 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyssä komission päätöksessä 95/294/EY (9) vahvistettuja eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia on kuitenkin täydennettävä siten, että vaaditaan hevosen näivetystautia koskeva koe, jos munasolut ja alkiot kerätään Romaniasta peräisin olevilta tammoilta.

(10)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Romaniasta peräisin oleviin hevoseläimiin sovellettavat suojatoimenpiteet

1. Romanian on varmistettava, että hevoseläimiä ei lähetetä muihin jäsenvaltioihin, elleivät kyseiset hevoseläimet täytä seuraavia edellytyksiä:

niille on tehty Cogginsin koe negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu enintään 30 päivää ennen lähettämistä; testi ja sen tulos merkitään päätöksissä 93/623/ETY ja 2000/68/EY tarkoitetun tunnistusasiakirjan VII lukuun; kyseisen tunnistusasiakirjan on oltava mukana eläintä kuljetettaessa;

b)	niiden mukana on oltava direktiivin 90/426/ETY liitteen C mukaisesti terveystodistus, jossa oltava seuraava lisämerkintä: ”Komission päätöksen 2007/269/EY mukainen hevoseläin.”

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta Romanian ulkopuolella sijaitsevilta tiloilta peräisin oleviin hevoseläimiin, jotka kuljetaan Romanian läpi kauttakulkuna pääväyliä tai moottoriteitä pitkin tai jotka kuljetetaan Romanian läpi suoraan teurastamoon välitöntä teurastusta varten niin että matka ei keskeydy.

3. Romanian on varmistettava, että hevoseläinten munasoluja ja alkioita ei lähetetä muihin jäsenvaltioihin, elleivät kyseiset tuotteet täytä seuraavia edellytyksiä:

a)	ne on kerätty luovuttajatammoilta, joille on tehty Cogginsin koe negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu kustakin tammasta enintään 30 päivää ennen lähetykseen kuuluvien munasolujen tai alkioiden keräämistä; ja

b)	munasolujen ja alkioiden lähetyksen mukana on oltava päätöksen 95/294/EY liitteen mukainen terveystodistus, jossa oltava seuraava lisämerkintä: ”Komission päätöksen 2007/269/EY mukaiset munasolut tai alkiot.”

4. Romanian on esitettävä säännöllisesti komissiolle ja muille jäsenvaltioille kertomus hevosen näivetystaudin kehittymisestä ja sen valvontaa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

2 artikla

Soveltaminen

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 23 päivänä huhtikuuta 2007.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(2) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 352).

(3) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/216/EY (EUVL L 67, 5.3.2004, s. 27).

(4) EUVL L 358, 3.12.2004, s. 18. Päätös kumottu asetuksella (EY) N:o 1792/2006 (EUVL L 362, 20.12.2006, s. 1).

(5) EYVL L 298, 3.12.1993, s. 45. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/68/EY (EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72).

(6) EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72.

(7) EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/68/EY (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 321, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 128).

(8) EYVL L 185, 4.8.1995, s. 58.

(9) EYVL L 182, 2.8.1995, s. 27.

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

3.5.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/29

NEUVOSTON PÄÄTÖS 2007/274/YOS,

tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007,

Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välisen turvaluokiteltujen tietojen turvaamista koskevan sopimuksen tekemisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 24 ja 38 artiklan,

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion suosituksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto päätti istunnossaan 27 ja 28 päivänä marraskuuta 2003 valtuuttaa puheenjohtajavaltion aloittamaan korkeana edustajana toimivan pääsihteerin avustamana neuvottelut eräiden kolmansien valtioiden kanssa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan mukaisesti, jotta Euroopan unioni tekisi niistä kunkin kanssa sopimuksen turvaluokiteltujen tietojen vaihtoon sovellettavista turvallisuusmenettelyistä.

(2)	Saatuaan nämä neuvotteluvaltuudet puheenjohtajavaltio neuvotteli korkeana edustajana toimivan pääsihteerin avustamana Amerikan yhdysvaltojen hallituksen kanssa sopimuksen turvaluokiteltujen tietojen turvaamisesta.

(3)	Sopimus olisi hyväksyttävä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan unionin puolesta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välinen sopimus turvaluokiteltujen tietojen turvaamisesta.

Sopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään henkilö, jolla on valtuudet allekirjoittaa sopimus Euroopan unionia sitovasti.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

4 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Luxemburgissa 23 päivänä huhtikuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F.-W. STEINMEIER

KÄÄNNÖS

Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välinen

SOPIMUS

turvaluokiteltujen tietojen turvaamisesta

AMERIKAN YHDYSVALTOJEN HALLITUS, jäljempänä ’Yhdysvaltojen hallitus’,

EUROOPAN UNIONI, jäljempänä ’EU’, jäljempänä ’sopimuspuolet’, jotka

OTTAVAT HUOMIOON, että Yhdysvaltojen hallituksen ja EU:n yhteisenä tavoitteena on parantaa kaikin tavoin omaa turvallisuuttaan ja huolehtia kansalaistensa korkeatasoisesta suojasta turvallisuuteen perustuvalla alueella,

OTTAVAT HUOMIOON, että Yhdysvaltojen hallitus ja EU ovat yhtä mieltä siitä, että niiden välistä neuvonpitoa ja yhteistyötä olisi kehitettävä yhteistä etua koskevissa turvallisuuskysymyksissä,

OTTAVAT HUOMIOON, että tämän vuoksi on olemassa jatkuva tarve vaihtaa turvaluokiteltuja tietoja Yhdysvaltojen hallituksen ja EU:n välillä,

TOTEAVAT, että täysipainoinen ja tehokas neuvonpito ja yhteistyö voivat edellyttää Yhdysvaltojen hallituksen ja EU:n turvaluokiteltujen tietojen saamista käyttöön sekä turvaluokiteltujen tietojen vaihtoa Yhdysvaltojen hallituksen ja EU:n kesken,

OVAT TIETOISIA siitä, että tämä turvaluokiteltujen tietojen käyttöön saaminen ja vaihto edellyttää asianmukaisia turvatoimia,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä sopimusta sovelletaan turvaluokiteltuihin tietoihin, joita sopimuspuolet luovuttavat toisilleen tai vaihtavat keskenään.

2. Kumpikin sopimuspuoli suojaa toiselta sopimuspuolelta saamansa turvaluokitellut tiedot erityisesti luvattomalta ilmaisemiselta tämän sopimuksen määräysten sekä sopimuspuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä sopimuksessa ’EU’ tarkoittaa Euroopan unionin neuvostoa, jäljempänä ’neuvosto’, sen korkeana edustajana toimivaa pääsihteeriä ja neuvoston pääsihteeristöä sekä Euroopan yhteisöjen komissiota, jäljempänä ’Euroopan komissio’.

2. Tässä sopimuksessa ’turvaluokitellut tiedot’ tarkoittavat tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia tietoja ja aineistoa, i) joiden luvaton ilmaiseminen voisi aiheuttaa jonkinlaista vahinkoa tai haittaa Yhdysvaltojen hallituksen, EU:n tai yhden tai useamman sen jäsenvaltion eduille; ii) joka on suojattava luvattomalta ilmaisemiselta Yhdysvaltojen hallituksen tai EU:n turvallisuusetujen vuoksi; ja iii) johon on merkitty Yhdysvaltojen hallituksen tai EU:n antama turvaluokitus. Tiedot voivat olla suullisessa, visuaalisessa, sähköisessä, magneettisessa tai asiakirjamuodossa taikka muun materiaalin muodossa, mukaan lukien laitteet ja teknologia.

3 artikla

Turvaluokitukset

1. Turvaluokitellut tiedot merkitään seuraavasti:

a)	Yhdysvaltojen hallituksen osalta turvaluokitellut tiedot merkitään seuraavasti: TOP SECRET, SECRET tai CONFIDENTIAL.

b)	EU:n osalta turvaluokitellut tiedot merkitään seuraavasti: TRÈS SECRET UE / EU TOP SECRET, SECRET UE, CONFIDENTIEL UE tai RESTREINT UE.

2. Turvaluokat vastaavat toisiaan seuraavasti:

Euroopan unionissa	Amerikan yhdysvalloissa
TRÈS SECRET UE / EU TOP SECRET	TOP SECRET
SECRET UE	SECRET
CONFIDENTIEL UE	CONFIDENTIAL
RESTREINT UE	(Ei vastinetta Yhdysvalloissa)

3. Sopimuspuolen toiselle sopimuspuolelle luovuttamiin turvaluokiteltuihin tietoihin on leimattava tai merkittävä tai niissä on mainittava tiedot luovuttavan sopimuspuolen nimi. Vastaanottavan sopimuspuolen on suojattava toisen sopimuspuolen luovuttamat turvaluokitellut tiedot tavalla, joka vastaa vähintään tiedot luovuttavan sopimuspuolen suojaustapaa.

4 artikla

Turvaluokiteltujen tietojen suojaaminen

1. Kummallakin sopimuspuolella on oltava turvallisuusjärjestelmä ja kummankin sopimuspuolen on toteutettava turvallisuustoimenpiteet, jotka perustuvat sen laeissa ja määräyksissä säädettyihin perusperiaatteisiin ja turvallisuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin, jotta varmistetaan, että turvaluokiteltuihin tietoihin sovelletaan samantasoista suojaa. Sopimuspuolen on toimitettava toiselle sopimuspuolelle tämän pyynnöstä tiedot turvaluokiteltujen tietojen turvaamista koskevista turvallisuusvaatimuksistaan, -menettelyistään ja -käytännöistään, mukaan lukien koulutus.

2. Vastaanottavan sopimuspuolen on annettava luovuttavalta sopimuspuolelta saamilleen vähintään samanasteinen suoja kuin tiedot luovuttava sopimuspuoli niille antaa.

3. Vastaanottava sopimuspuoli ei saa käyttää tai antaa käyttää turvaluokiteltuja tietoja muuhun kuin siihen tarkoitukseen, jota varten ne on toimitettu ilman tiedot luovuttavan sopimuspuolen kirjallista ennakkohyväksyntää.

4. Vastaanottava sopimuspuoli ei saa luovuttaa edelleen tai ilmaista turvaluokiteltuja tietoja ilman tiedot luovuttavan sopimuspuolen kirjallista ennakkohyväksyntää.

5. Vastaanottavan sopimuspuolen on noudatettava kaikkia turvaluokiteltujen tietojen edelleen luovuttamista koskevia rajoituksia, jotka luovuttava sopimuspuoli on asettanut tiedot ilmaistessaan.

6. Vastaanottavan sopimuspuolen on varmistettava, että tämän sopimuksen nojalla luovutettujen tai vaihdettujen turvaluokiteltujen tietojen luovuttajan oikeudet sekä teollis- ja tekijänoikeudet, kuten patentit, tekijänoikeudet ja liikesalaisuudet, suojataan riittävällä tavalla.

7. Kenelläkään ei ole oikeutta saada käyttöönsä toiselta sopimuspuolelta saatuja turvaluokiteltuja tietoja yksinomaan aseman, nimityksen tai luotettavuusselvityksen nojalla. Turvaluokiteltuja tietoja annetaan ainoastaan sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden virkatehtävien hoito sitä edellyttää ja joista on tarvittaessa tehty vaadittava henkilökohtainen luotettavuusselvitys sopimuspuolten asettamien vaatimusten mukaisesti.

8. Vastaanottavan sopimuspuolen on varmistettava, että kaikille turvaluokiteltuja tietoja käyttöönsä saaville henkilöille ilmoitetaan heidän velvollisuudestaan suojata tiedot sovellettavan lainsäädännön ja määräysten mukaisesti.

5 artikla

Henkilöstön luotettavuusselvitykset

1. Sopimuspuolet varmistavat, että kaikkien sellaisten henkilöiden luotettavuus, joiden on virkatehtäviensä hoitamiseksi saatava käyttöönsä tämän sopimuksen mukaisesti toimitettuja tai vaihdettuja turvaluokkiin CONFIDENTIEL UE tai CONFIDENTIAL tai sitä korkeampiin turvaluokkiin kuuluvia turvaluokiteltuja tietoja, tai joilla voi tehtävänsä tai asemansa perusteella olla oikeus saada kyseisiä tietoja käyttöönsä, selvitetään asianmukaisella tavalla ennen kuin tiedot annetaan heidän käyttöönsä.

2. Sopimuspuolen on ratkaistava henkilön luotettavuus luotettavuusselvityksen perusteella kyseisen sopimuspuolen turvallisuusetujen mukaisesti ja päätöksen on perustuttava kaikkiin saatavissa oleviin tietoihin, joista ilmenee, onko henkilön uskollisuus, rehellisyys ja luotettavuus kiistaton.

3. Kunkin sopimuspuolen tekemien luotettavuusselvitysten on perustuttava asianmukaiseen tutkimukseen, jonka on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta saadaan varmuus siitä, että 2 kohdassa tarkoitetut kriteerit ovat täyttyneet sellaisen henkilön kohdalla, jonka käyttöön turvaluokiteltuja tietoja on tarkoitus antaa. EU:n osalta asianomaisen henkilön jäsenvaltion kansallinen turvallisuusviranomainen on se toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tarvittavien turvallisuustutkimusten tekemisestä kyseisen jäsenvaltion kansalaisista.

6 artikla

Säilytyspaikan vaihtuminen

Luovuttava sopimuspuoli varmistaa, että kaikki turvaluokitellut tiedot ovat riittävällä tavalla suojattuja siihen asti, kun tietojen säilytys siirtyy vastaanottavalle sopimuspuolelle. Vastaanottava sopimuspuoli varmistaa, että kaikki toisen sopimuspuolen turvaluokitellut tiedot suojataan riittävällä tavalla heti kun luovutetut tiedot ovat siirtyneet sen säilytettäviksi.

7 artikla

Sopimuspuolten turvaluokiteltujen tietojen säilyttämiseen käyttämien toimitilojen ja toimipaikkojen turvallisuus

Kunkin sopimuspuolen on varmistettava sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti niiden toimitilojen ja toimipaikkojen turvallisuus, joissa toisen sopimuspuolen sille luovuttamia turvaluokiteltuja tietoja säilytetään, ja varmistettava kunkin sellaisen toimitilan tai toimipaikan osalta, että tietojen valvomiseksi ja suojaamiseksi toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet.

8 artikla

Turvaluokiteltujen tietojen luovuttaminen toimeksisaajille

1. Toiselta sopimuspuolelta saatuja turvaluokiteltuja tietoja voidaan luovuttaa toimeksisaajalle tai mahdolliselle toimeksisaajalle tiedot luovuttavan sopimuspuolen kirjallisella ennakkosuostumuksella. Ennen kuin toiselta sopimuspuolelta saatuja turvaluokiteltuja tietoja luovutetaan toimeksisaajalle tai mahdolliselle toimeksisaajalle, vastaanottavan sopimuspuolen on varmistettava, että toimeksisaajalla tai mahdollisella toimeksisaajalla on tietojen suojaamisen edellyttämät voimavarat ja toimitilat ja että toimeksisaajasta on tehty asianmukainen luotettavuusselvitys.

2. Tätä artiklaa ei sovelleta Euroopan unionin palkkaamaan sopimussuhteiseen henkilöstöön eikä Yhdysvaltojen henkilökohtaisen työsopimuksen perusteella palkkaamaan henkilöstöön.

9 artikla

Tietojen toimittaminen

1. Turvaluokiteltuja tietoja toimitetaan sopimuspuolten välillä yhteisesti sovittuja kanavia pitkin.

Tämän sopimuksen soveltamistarkoituksessa:

a)	EU:n osalta kaikki turvaluokitellut kirjalliset tiedot lähetetään Euroopan unionin neuvoston ylikirjaajalle. Neuvoston ylikirjaaja (Chief Registry Officer) toimittaa kaikki tällaiset tiedot edelleen jäsenvaltioille ja Euroopan komissiolle, jollei 3 kohdasta muuta johdu.

Yhdysvaltojen hallituksen osalta kaikki kirjalliset turvaluokitellut tiedot lähetetään, jollei toisin määrätä, Amerikan yhdysvaltojen Euroopan unionin edustuston välityksellä; sen osoite on:

Mission of the United States of America to the European Union

Registry Officer

Rue Zinner 13

B-1000 Bryssel

2. Turvaluokiteltujen tietojen lähettäminen sähköisesti Yhdysvaltojen hallituksen ja EU:n välillä ja EU:n ja Yhdysvaltojen hallituksen välillä turvaluokkiin CONFIDENTIAL / CONFIDENTIEL UE kuuluviin tietoihin saakka salataan tiedot luovuttavan sopimuspuolen turvallisuusohjeiden ja -määräysten mukaisesti. Tiedot luovuttavan sopimuspuolen vaatimuksia on noudatettava turvaluokiteltuja tietoja lähetettäessä, tallennettaessa ja käsiteltäessä sopimuspuolten sisäisissä verkoissa.

3. Poikkeuksellisesti toisen sopimuspuolen turvaluokitellut tiedot, jotka vain tietyillä kyseisen sopimuspuolen toimivaltaisilla virkamiehillä, elimillä tai yksiköillä on oikeus saada käyttöönsä, voidaan operatiivisista syistä osoittaa tietyille toisen sopimuspuolen toimivaltaisille virkamiehille, elimille tai yksiköille, jotka on erikseen nimetty vastaanottajiksi, ja antaa ne ainoastaan näiden käyttöön, ottaen huomioon näiden toimivaltuudet ja ”tarve tietää” -periaate. EU:n osalta tällaiset tiedot lähetetään neuvoston ylikirjaajan välityksellä tai Euroopan komission turvallisuusasioiden pääosaston ylikirjaajan välityksellä, kun tiedot osoitetaan Euroopan komissiolle.

10 artikla

Käynnit sopimuspuolten toimitiloissa ja toimipaikoissa

Yhden sopimuspuolen käyntejä toisen sopimuspuolen toimitiloissa ja toimipaikoissa varten sopimuspuolet vahvistavat vaadittaessa henkilöstön luotettavuusselvitykset käyttäen yhteisesti hyväksyttyjä kanavia.

11 artikla

Vastavuoroiset turvallisuuskäynnit

Tässä sopimuksessa määrättyjen turvallisuusvaatimusten täytäntöönpano voidaan todentaa sopimuspuolten turvallisuushenkilöstön suorittamin vastavuoroisin käynnein, joiden tarkoituksena on arvioida tämän sopimuksen nojalla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta ja teknistä suojausta koskevaa järjestelyä, joka perustetaan 13 artiklan mukaisesti sopimuspuolten toimittamien tai vaihtamien turvaluokiteltujen tietojen suojaamiseksi. Näin ollen kunkin sopimuspuolen turvallisuusalan edustajat voivat sen jälkeen, kun asiasta on ensin neuvoteltu, käydä toisen sopimuspuolen luona keskustelemassa ja tarkkailemassa kyseisen toisen sopimuspuolen täytäntöönpanomenettelyjä. Isäntänä toimivan sopimuspuolen on avustettava vierailevia turvallisuusalan edustajia sen arvioimisessa, onko vierailevalta sopimuspuolelta saatujen tietojen suoja riittävä.

12 artikla

Valvonta

1. Yhdysvaltojen hallituksen osalta ulkoasiain- ja puolustusministerit ja kansallisen tiedusteluviraston johtaja valvovat tämän sopimuksen täytäntöönpanoa.

2. EU:n osalta neuvoston pääsihteeri ja turvallisuusasioista vastaava komission jäsen valvovat tämän sopimuksen täytäntöönpanoa.

13 artikla

Teknistä suojausta koskeva järjestely

1. Tämän sopimuksen täytäntöön panemiseksi 2–4 kohdassa nimetyt kolme viranomaista sopivat teknistä suojausta koskevasta järjestelystä sopimuspuolten tämän sopimuksen nojalla luovuttamien tai vaihtamien turvaluokiteltujen tietojen vastavuoroista suojaamista koskevien vaatimusten vahvistamiseksi.

2. Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriö vastaa Yhdysvaltojen hallituksen nimissä ja sen alaisuudessa 1 kohdassa mainitun teknistä suojausta koskevan järjestelyn kehittämisestä tämän sopimuksen nojalla Yhdysvaltojen hallitukselle luovutettujen tai sen kanssa vaihdettujen turvaluokiteltujen tietojen suojaamiseksi ja turvaamiseksi.

3. Neuvoston pääsihteeristön turvallisuusyksikkö, joka toimii neuvoston pääsihteerin johdolla ja puolesta sekä neuvoston nimissä ja alaisuudessa, vastaa 1 kohdassa mainitun teknistä suojausta koskevan järjestelyn kehittämisestä tämän sopimuksen nojalla neuvostolle tai neuvoston pääsihteeristölle luovutettujen tai näiden kanssa vaihdettujen turvaluokiteltujen tietojen suojaamiseksi ja turvaamiseksi.

4. Euroopan komission turvallisuustoimisto, joka toimii turvallisuusasioista vastaavan komission jäsenen alaisuudessa, vastaa 1 kohdassa mainitun teknistä suojausta koskevan järjestelyn kehittämisestä tämän sopimuksen nojalla Euroopan komissiolle luovutettujen tai sen kanssa vaihdettujen turvaluokiteltujen tietojen suojaamiseksi.

5. EU:n osalta järjestelyn hyväksyy neuvoston turvakomitea.

14 artikla

Turvaluokan alentaminen ja poistaminen

1. Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että turvaluokiteltujen tietojen turvaluokkaa olisi alennettava heti, kun tiedot eivät enää edellytä korkeampaa suojauksen tasoa, tai niiden turvaluokitus olisi poistettava heti, kun tiedot eivät enää edellytä suojausta luvattomalta ilmaisemiselta.

2. Tiedot luovuttavalla sopimuspuolella on täysi harkintavalta sen omien turvaluokiteltujen tietojen turvaluokan alentamisen tai poistamisen osalta. Vastaanottava sopimuspuoli ei saa alentaa tai poistaa toiselta sopimuspuolelta saatujen turvaluokiteltujen tietojen turvaluokkaa, vaikka asiakirjassa olisi selvät turvaluokituksen poistamisohjeet, ilman tiedot luovuttavan sopimuspuolen kirjallista ennakkosuostumusta.

15 artikla

Katoaminen tai vaarantuminen

Tiedot luovuttaneelle sopimuspuolelle ilmoitetaan havaittaessa sen turvaluokiteltujen tietojen todistettavasta tai epäillystä katoamisesta tai vaarantumisesta, ja vastaanottava sopimuspuoli käynnistää tutkinnan olosuhteiden selvittämiseksi. Tiedot luovuttaneelle sopimuspuolelle toimitetaan tiedot tutkinnan tuloksista ja tapahtuneen toistumisen estämiseksi toteutetuista toimista. Sopimuksen 13 artiklassa tarkoitetut viranomaiset voivat vahvistaa tältä osin noudatettavat menettelyt.

16 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Kaikki mahdolliset tästä sopimuksesta johtuvat tai siihen liittyvät riidat sopimuspuolten välillä ratkaistaan yksinomaan sopimuspuolten välisin neuvotteluin.

17 artikla

Kustannukset

Kumpikin sopimuspuoli vastaa omista tämän sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksistaan.

18 artikla

Kyky suojata turvaluokitellut tiedot

Ennen turvaluokiteltujen tietojen luovuttamista tai vaihtamista sopimuspuolten välillä 12 artiklassa tarkoitettujen asiasta vastaavien turvallisuusviranomaisten on oltava yhtä mieltä siitä, että vastaanottava sopimuspuoli kykenee suojaamaan ja turvaamaan tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat tiedot 13 artiklan mukaisesti perustettavan teknistä suojausta koskevan järjestelyn mukaisesti.

19 artikla

Muut sopimukset

Tämän sopimuksen määräykset eivät muuta sopimuspuolten välillä voimassa olevia sopimuksia tai järjestelyjä eivätkä Yhdysvaltojen hallituksen ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisiä sopimuksia. Tämä sopimus ei estä sopimuspuolia tekemästä muita tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien turvaluokiteltujen tietojen luovuttamista tai vaihtoa koskevia sopimuksia edellyttäen, että ne eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen mukaisten velvoitteiden kanssa.

20 artikla

Voimaantulo, muutokset ja irtisanominen

1. Tämä sopimus tulee voimaan sinä päivänä, jona jälkimmäinen sopimuspuoli allekirjoittaa sen.

2. Kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle lakiensa ja määräystensä muutoksista, jotka voisivat vaikuttaa tässä sopimuksessa tarkoitettuun turvaluokiteltujen tietojen suojaan. Näissä tapauksissa sopimuspuolet neuvottelevat muuttaakseen tarvittaessa tätä sopimusta 3 kohdan mukaisesti.

3. Tätä sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten välisellä kirjallisella sopimuksella.

4. Kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle yhdeksänkymmentä päivää ennen aiottua sopimuksen irtisanomista. Sopimuksen irtisanomisesta huolimatta kaikki tämän sopimuksen nojalla luovutetut turvaluokitellut tiedot on edelleen suojattava tämän sopimuksen mukaisesti. Sopimuspuolet neuvottelevat välittömästi tällaisia turvaluokiteltuja tietoja koskevista järjestelyistä.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, viranomaistensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Washingtonissa kolmantenakymmenentenä päivänä huhtikuuta vuonna 2007 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Euroopan unionin puolesta

Amerikan yhdysvaltojen hallituksen puolesta

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 115

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	50. vuosikerta 3. toukokuu 2007

Sisältö	I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
	ASETUKSET
	Komission asetus (EY) N:o 489/2007, annettu 2 päivänä toukokuuta 2007, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	1

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Komissio
	2007/268/EY
*	Komission päätös, tehty 13 päivänä huhtikuuta 2007, lintuinfluenssaa siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa koskevien valvontaohjelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja päätöksen 2004/450/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1554)	3
	2007/269/EY
*	Komission päätös, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007, hevosen näivetystautia koskevista suojatoimenpiteistä Romaniassa (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1652) ( 1 )	18
	2007/270/EY
*	Komission päätös, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007, yhteisön osallistumisesta Alankomaissa vuonna 2006 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1746)	20
	2007/271/EY
*	Komission päätös, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007, yhteisön taloudellisesta tuesta vuonna 2007 järjestettävälle raivotaudin hävittämistä Euraasiassa käsittelevälle OIE:n konferenssille	22
	2007/272/EY
*	Komission päätös, tehty 25 päivänä huhtikuuta 2007, yhteisön osallistumisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2006 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1785)	24
	2007/273/EY
*	Komission päätös, tehty 25 päivänä huhtikuuta 2007, yhteisön osallistumisesta Saksassa vuonna 2006 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1786)	26
	SOPIMUKSET
	Neuvosto
*	Ilmoitus Euroopan yhteisön ja Mikronesian liittovaltion välisen kalastuskumppanuussopimuksen voimaantulopäivästä	28

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmannen maan koodi (1)	Tuonnin kiinteä arvo
0702 00 00	MA	48,6
	TN	127,8
	TR	140,3
	ZZ	105,6
0707 00 05	JO	196,3
	MA	69,3
	MK	53,2
	TR	109,7
	ZZ	107,1
0709 90 70	TR	106,1
0709 90 70	ZZ	106,1
0805 10 20	EG	41,7
	IL	69,7
	MA	44,8
	TN	50,1
	ZZ	51,6
0805 50 10	IL	61,4
0805 50 10	ZZ	61,4
0808 10 80	AR	80,6
	BR	80,3
	CA	99,8
	CL	86,1
	CN	100,5
	NZ	129,9
	US	109,5
	UY	65,9
	ZA	85,9
	ZZ	93,2

	III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset
	EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET
*	Neuvoston päätös 2007/274/YOS, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007, Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välisen turvaluokiteltujen tietojen turvaamista koskevan sopimuksen tekemisestä	29
	Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välinen Sopimus turvaluokiteltujen tietojen turvaamisesta	30