ISSN 1725-261X |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97 |
|
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
50. vuosikerta |
Sisältö |
|
I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista |
Sivu |
|
|
ASETUKSET |
|
|
|
||
|
* |
||
|
* |
||
|
* |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
DIREKTIIVIT |
|
|
* |
Komission direktiivi 2007/21/EY, annettu 10 päivänä huhtikuuta 2007, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta tehoaineiden atsoksistrobiini, imatsaliili, kresoksiimimetyyli, spiroksamiini, atsimsulfuroni, proheksadionikalsium ja fluroksipyyri liitteeseen I sisällyttämisen päättymispäivien osalta ( 1 ) |
|
|
II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista |
|
|
|
PÄÄTÖKSET |
|
|
|
Komissio |
|
|
|
2007/226/EY |
|
|
* |
|
|
Oikaisuja |
|
|
* |
||
|
* |
|
|
|
(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista
ASETUKSET
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/1 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 387/2007,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2007,
tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta. |
(2) |
Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan 12 päivänä huhtikuuta 2007.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Jean-Luc DEMARTY
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).
LIITE
tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 11 päivänä huhtikuuta 2007 annettuun komission asetukseen
(EUR/100 kg) |
||
CN-koodi |
Kolmannen maan koodi (1) |
Tuonnin kiinteä arvo |
0702 00 00 |
MA |
104,8 |
TN |
143,7 |
|
TR |
158,1 |
|
ZZ |
135,5 |
|
0707 00 05 |
JO |
171,8 |
TR |
67,0 |
|
ZZ |
119,4 |
|
0709 90 70 |
MA |
69,8 |
TR |
77,1 |
|
ZZ |
73,5 |
|
0709 90 80 |
IL |
84,1 |
ZZ |
84,1 |
|
0805 10 20 |
EG |
48,8 |
IL |
51,4 |
|
MA |
45,1 |
|
TN |
55,3 |
|
TR |
74,9 |
|
ZZ |
55,1 |
|
0805 50 10 |
IL |
65,6 |
TR |
68,4 |
|
ZZ |
67,0 |
|
0808 10 80 |
AR |
85,0 |
BR |
80,2 |
|
CA |
124,4 |
|
CL |
89,4 |
|
CN |
82,4 |
|
NZ |
122,4 |
|
US |
118,1 |
|
UY |
68,4 |
|
ZA |
94,3 |
|
ZZ |
96,1 |
|
0808 20 50 |
AR |
78,7 |
CL |
104,4 |
|
ZA |
87,1 |
|
ZZ |
90,1 |
(1) Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/3 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 388/2007,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2007,
viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä koskevista yhteisön säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1622/2000 muuttamisesta
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (1) ja erityisesti sen 46 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 liitteessä V olevan A kohdan 3 alakohdassa säädetään mahdollisuudesta poiketa kokonaisrikkidioksidipitoisuudesta ilmasto-olojen niin edellyttäessä. |
(2) |
Komission asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 (2) vahvistetaan tietyt asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti viinien kokonaisrikkidioksidipitoisuuksien osalta. Mainitun asetuksen 19 artiklan 4 kohdassa säädetään erityisesti, että saman asetuksen liitteessä XII a vahvistetaan luettelo tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat sallia ilmastollisista syistä 300 milligrammaa litraa kohti pienempien kokonaisrikkidioksidipitoisuuksien nostamisen enintään 40 milligrammalla litraa kohti. |
(3) |
Saksan hallitus on 12 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä pyytänyt lupaa sallia Baden-Württembergin, Baijerin, Hessenin ja Rheinland-Pfalzin alueiden viininviljelyalueilla vuoden 2006 viinisadon viinien osalta 300 milligrammaa litraa kohti pienempien kokonaisrikkidioksidipitoisuuksien nostamisen enintään 40 milligrammalla litraa kohti poikkeuksellisen epäsuotuisten ilmasto-olojen vuoksi. Tämä pyyntö olisi hyväksyttävä. |
(4) |
Saksan toimivaltaisten viranomaisten toimittamat tieteelliset raportit osoittavat, että asianmukaisen viiniyttämisen ja viinien säilyttämisen sekä viinien markkinoille soveltuvuuden varmistamiseksi rikkidioksidipitoisuuksia on lisättävä tavanomaisesti sallittuun pitoisuuteen nähden. Tämä tilapäinen toimenpide on ainoa käytettävissä oleva keino, jonka avulla voidaan varmistaa epäsuotuisissa ilmasto-oloissa kasvaneiden rypäleiden käyttäminen markkinoille soveltuvien viinien tuottamiseksi. |
(5) |
Tämän vuoksi asetusta (EY) N:o 1622/2000 olisi muutettava. |
(6) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Korvataan asetuksen (EY) N:o 1622/2000 liite XII a tämän asetuksen liitteenä olevalla tekstillä.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Mariann FISCHER BOEL
Komission jäsen
(1) EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).
(2) EYVL L 194, 31.7.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2030/2006 (EUVL L 414, 30.12.2006, s. 40).
LIITE
”LIITE XII A
Kokonaisrikkidioksidipitoisuuden enimmäismäärän nostaminen ilmasto-olojen niin edellyttäessä
(19 artikla)
|
Vuosi |
Jäsenvaltio |
Viininviljelyalue(et) |
Kyseeseen tulevat viinit |
1. |
2000 |
Saksa |
Kaikki Saksan alueella sijaitsevat viininviljelyalueet |
Kaikki vuoden 2000 aikana korjatuista rypäleistä saadut viinit |
2. |
2006 |
Saksa |
Baden-Württembergin, Baijerin, Hessenin ja Rheinland-Pfalzin alueiden viininviljelyalueet |
Kaikki vuoden 2006 aikana korjatuista rypäleistä saadut viinit” |
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/5 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 389/2007,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2007,
viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä koskevista yhteisön säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1622/2000 muuttamisesta
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (1) ja erityisesti sen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 (2) vahvistetaan erityisesti sellaisten aineiden käytön edellytykset, joiden käyttö on sallittu asetuksella (EY) N:o 1493/1999. Erityisesti liitteessä IX a säädetään, että dimetyylidikarbonaatti on lisättävä ennen viinin pullotusta. Ilmaisun ”pullotus” käännös ja sen eri merkitykset eräissä kielissä ovat johtaneet siihen, että toimijat ja valvontaviranomaiset ovat tulkinneet kyseisen määräyksen merkitystä eri tavoin. |
(2) |
Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 753/2002 (3) määritellään asetuksen soveltamiseksi ilmaisu ”pullotus” sen 7 artiklassa. |
(3) |
Jotta dimetyylidikarbonaatin käyttöön sovellettavia määräyksiä tulkittaisiin yhdenmukaisesti, olisi käytettävä asetuksessa (EY) N:o 753/2002 esiintyvän ilmaisun ”pullotus” määritelmää asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 olevien määräysten täsmentämiseksi. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1622/2000 liitettä IX a olisi muutettava. |
(4) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Korvataan asetuksen (EY) N:o 1622/2000 liitteessä IX a olevan toisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:
”— |
Lisäämisen on tapahduttava vain vähän ennen pullotusta, joka on määritelty kyseisen tuotteen pakkaamiseksi enintään 60 litran astioihin kaupallisessa tarkoituksessa.” |
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Mariann FISCHER BOEL
Komission jäsen
(1) EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).
(2) EYVL L 194, 31.7.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2030/2006 (EUVL L 414, 30.12.2006, s. 40).
(3) EYVL L 118, 4.5.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2016/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 38).
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/6 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 390/2007,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2007,
väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista, Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien peroksosulfaattien (persulfaattien) tuonnissa
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 7 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
A. MENETTELY
1. Menettelyn aloittaminen
(1) |
Komissio vastaanotti 31 päivänä toukokuuta 2006 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, joka koski Amerikan yhdysvalloista (jäljempänä ’Yhdysvallat’), Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä ’Kiina’) ja Taiwanista peräisin olevia peroksosulfaatteja (jäljempänä ’persulfaatit’) ja jonka oli tehnyt CEFIC (jäljempänä ’valituksen tekijä’) 100:aa prosenttia persulfaattien kokonaistuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta. |
(2) |
Valituksessa esitetty näyttö tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle. |
(3) |
Menettely aloitettiin 13 päivänä heinäkuuta 2006, jolloin sitä koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). |
2. Menettelyn osapuolet
(4) |
Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville Yhdysvaltojen, Kiinan ja Taiwanin tuottajille, tuojille, kauppiaille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Yhdysvaltojen, Kiinan ja Taiwanin edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi aloittamisilmoituksessa asetetussa määräajassa. |
(5) |
Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet tällaisten pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, ja muille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa, tarvittaessa niihin etuyhteydessä olevine myyntiyrityksineen, pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täytä markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä. |
(6) |
Kun otetaan huomioon ilmeisen suuri vientiä harjoittavien tuottajien määrä Kiinassa, komissio ilmoitti menettelyn käynnistämistä koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voitaisiin käyttää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otantaa polkumyynnin ja siitä aiheutuneen vahingon määrittämiseksi. |
(7) |
Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia kiinalaisia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan kalenterivuoden 2005 aikana. |
(8) |
Koska ainoastaan kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa teki yhteistyötä tutkimuksessa, päätettiin, että otantaa ei tarvita. |
(9) |
Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin kuudelta Kiinassa, kahdelta Yhdysvalloissa ja yhdeltä Taiwanissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä vertailumaassa Turkissa toimivalta tuottajalta. Täydellinen vastaus kyselylomakkeeseen saatiin kahdelta yhteisön tuottajalta, ja kaksi tuojaa toimi täysin yhteistyössä ja toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Yksikään käyttäjä ei vastannut kyselylomakkeeseen, eikä mikään käyttäjä toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana. |
(10) |
Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:
|
(11) |
Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata (tässä tapauksessa Turkkia) koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin: Turkissa toimiva tuottaja
|
3. Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso
(12) |
Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’. |
B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE
1. Tarkasteltavana oleva tuote
(13) |
Tarkasteltavana oleva tuote on Yhdysvalloista, Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevat peroksosulfaatit (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’). Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin 2833 40 00 ja ex 2842 90 80 (CN-koodit 1 päivästä tammikuuta 2007). |
(14) |
Persulfaatit ovat valkoisia, kiteisiä, hajuttomia suoloja, joita on neljää päätyyppiä: ammoniumpersulfaatti (NH4)2S2O8, natriumpersulfaatti (Na2S2O8), kaliumpersulfaatti (K2S2O8) ja kaliummonopersulfaatti (2KHSO5 * KHSO4 * K2SO4). |
(15) |
Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään initiaattorina tai hapettavana aineena monissa sovelluksissa. Esimerkkejä ovat käyttö polymerisaation initiaattorina polymeerien tuotannossa, syövytteenä painettujen piirilevyjen tuotannossa, käyttö hiuskosmetiikassa, tekstiilien suunnittelussa, paperintuotannossa sekä hammasproteesien puhdistusaineena ja desinfiointiaineena. |
(16) |
Yksi vientiä harjoittava Yhdysvaltojen tuottaja väitti, että kaliummonopersulfaattia ei pitäisi käsitellä samana tuotteena, sillä sen kemiallinen koostumus ja rakenne sekä sen käyttötarkoitukset ja asiakkaat ovat erilaiset. Väitettiin myös, että kaliummonopersulfaattia myydään eri hintatasolla kuin muita tuotetyyppejä. |
(17) |
Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kemiallisesta kaavasta ja osittain erilaisista käyttötarkoituksista riippumatta tarkasteltavana olevilla erityyppisillä tuotteilla oli kaikilla samat kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja niitä voidaan käyttää samoihin perustarkoituksiin. On myönnettävä, että kaikkia tyyppejä ei käytetä kaikkiin sovelluksiin, mutta kaikkien todettiin olevan keskenään vaihdettavissa vähintäänkin tiettyjen merkittävien sovellusten osalta. Erilaiset hintatasot eivät yksin riitä määrittämään, muodostavatko useat tuotetyypit yhden tuotteen. Koska todettiin, että kaikilla neljällä tyypillä on samanlaiset ominaisuudet ja yhteiset käyttötarkoitukset, tämä väite oli hylättävä. Sen vuoksi kaikkia neljää tyyppiä pidetään tässä menettelyssä yhtenä tuotteena. |
2. Samankaltainen tuote
(18) |
Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamien ja myymien persulfaattien, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Taiwanin kotimarkkinoilla tuotettavien ja myytävien persulfaattien, näistä maista yhteisöön tuotavien persulfaattien sekä vertailumaana käytettävässä Turkissa tuotettavien ja myytävien persulfaattien fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ovat samat ja tuotteilla on samat käyttötarkoitukset. |
(19) |
Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina. |
C. POLKUMYYNTI
1. Yleiset menetelmät
(20) |
Seuraavassa esiteltyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu kaikkiin Yhdysvalloissa ja Taiwanissa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Näin ollen polkumyyntiä koskevat päätelmät esitetään siten, että kunkin asianomaisen viejämaan osalta esitetään ainoastaan kyseistä maata koskevat tiedot. |
1.1 Normaaliarvo
(21) |
Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. |
(22) |
Komissio yksilöi tämän jälkeen ne kotimarkkinoiden kokonaismyynniltään edustavien yritysten kotimarkkinoillaan myymät tuotetyypit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät tyypit tai suoraan verrattavissa niihin. |
(23) |
Tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotetyypin kokonaismäärästä. |
(24) |
Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin persulfaattityypin, jonka osalta kunkin yrityksen kotimarkkinamyynti kussakin viejämaassa oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin seuraavasti, kuinka suuri osuus kunkin vietyjä tuotelajeja vastaavan lajin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli kannattavaa tutkimusajanjaksona: |
(25) |
Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksona riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. |
(26) |
Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus tuotelajin kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia. |
(27) |
Tapauksissa, joissa jonkin tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä, kyseisen lajin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi. |
(28) |
Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio määritti seuraavasti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti: |
(29) |
Laskennalliset normaaliarvot määritettiin lisäämällä kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voittomarginaali kunkin viejän vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, jotka oikaistiin tarvittaessa. |
(30) |
Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio tutki, olivatko kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia. |
1.2 Vientihinta
(31) |
Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella. |
(32) |
Jos vienti tapahtui etuyhteydessä olevien yhteisössä toimivien tuojien kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle ja jota oikaistiin asianmukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi. Tässä käytettiin etuyhteydessä olevien tuojien omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Voittomarginaali määritettiin yhteistyössä toimivilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen tietojen perusteella. |
(33) |
Jos vientimyynti oli tapahtunut yhteisön ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, vientihinta määritettiin sen hinnan perusteella, jolla tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomille asiakkaille yhteisössä. |
1.3 Vertailu
(34) |
Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. |
(35) |
Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. |
1.4 Polkumyyntimarginaalit
(36) |
Polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotetyyppikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa. |
(37) |
Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyöstä kieltäytyneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin ensin yhteistyöstä kieltäytymisen taso. Sitä varten verrattiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman yhteisöön suuntautuneen viennin määrää Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin. |
(38) |
Koska yhteistyö oli Yhdysvalloissa ja Taiwanissa laajaa (käytännössä 100-prosenttista) ja koska ei ollut syytä olettaa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, katsottiin sopivaksi vahvistaa yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali korkeimman kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle. |
(39) |
Myös Kiinassa yhteistyötaso oli koko maan osalta erittäin korkea (yli 85 prosenttia). Jäljempänä selvitetään ne erityismenetelmät, joilla määritettiin koko maata koskeva polkumyyntimarginaali Kiinaa varten. |
2. Yhdysvallat
2.1 Normaaliarvo
(40) |
Kummankin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa edellä olevassa 21 kappaleessa määritellyllä tavalla. Kaikkien tuotetyyppien normaaliarvo määritettiin Yhdysvalloissa olevien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella 25 ja 26 kappaleessa kuvatulla tavalla, sillä tällainen myynti edusti kaikissa tapauksissa vähintään 10:tä prosenttia kyseisen tyypin kokonaismyyntimäärästä. |
2.2 Vientihinta
(41) |
Yhden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta määritettiin siten kyseisen viejän osalta perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella. |
(42) |
Toisen viejän kohdalla kaikki vienti yhteisöön tapahtuu etuyhteydessä olevan Sveitsissä toimivan kauppayhtiön kautta. Sen vuoksi vientihinta muodostettiin 33 kappaleessa kuvatulla tavalla. |
(43) |
Merkittävä osa tämän Yhdysvalloissa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynnistä yhteisöön siihen etuyhteydessä olevan sveitsiläisen yrityksen kautta suuntautui tuottajaan etuyhteydessä olevalle yritykselle, joka käytti tarkasteltavana olevaa tuotetta raaka-aineena toisen tuotteen valmistukseen; viimeksi mainitun tuotteen ei katsottu olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu samankaltainen tuote. |
(44) |
Koska todettiin, että vientiä harjoittavan tuottajan ja yhteisössä toimivan, siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välisten, etuyhteydessä olevan sveitsiläisen yrityksen kautta toteutettujen liiketoimien hintoihin vaikuttivat näiden kolmen yrityksen suhteet, mainittuja hintoja ei voitu käyttää kyseisten liiketoimien vientihinnan määrittämiseen. |
(45) |
Vientihintaa ei myöskään voitu laskea sellaisen jälleenmyyntihinnan pohjalta, jonka etuyhteydessä oleva yritys olisi perinyt riippumattomilta asiakkailta, koska tarkasteltavana oleva tuote muunnetaan merkittävällä tavalla etuyhteydessä olevan yrityksen valmistaman tuotteen saamiseksi, joten kaikki tällaiset kytköskäyttöön liittyvät liiketoimet jätettiin huomiotta vientihintaa määritettäessä. |
2.3 Vertailu
(46) |
Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten edellä esitettiin, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut koskivat alennuksia ja hyvityksiä, kuljetusta, vakuutusta, käsittelyä, lastausta, liitännäis- ja pakkauskustannuksia sekä luottokustannuksia ja tuontitulleja. |
(47) |
Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta kanavoituun yhden vientiä harjoittavan tuottajan myyntiin tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Oikaisu perustui Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan saamaan kaupan katteeseen, mutta tässä laskelmassa ei voitu käyttää etuyhteydessä olevan kauppiaan todellista voittoa, sillä vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan välinen suhde vaikutti merkittävästi siirtohintoihin. Kaupan kate laskettiin etuyhteydessä olevalle kauppiaalle tutkimusajanjakson aikana koituneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuullisen voittomarginaalin summaksi, joka tässä vaiheessa määritettiin 5 prosentiksi, koska yhteistyössä toimivilta, vastaavia toimintoja hoitavilta etuyhteydettömiltä yrityksiltä ei ollut käytettävissä merkityksellisiä tietoja. |
(48) |
Yksi Yhdysvalloissa sijaitseva vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan nojalla kaupan portaan erojen mukaisesti tehtävää oikaisua sillä perusteella, että tietty osa sen kotimaan myynnistä ei olisi verrattavissa sen vientimyyntiin sellaisten kotimaan markkinoiden erilaisten asiakasluokkien vuoksi, joille vientiä harjoittava tuottaja oli varannut erilaisia toimintoja. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että tämä väite oli perusteeton, sillä yritys ei esittänyt näyttöä toimintojen väitettyjen erojen tueksi. Lisäksi todettiin, että väitetyt hintaerot esitettyjen luokkien välillä eivät olleet johdonmukaisia läpi tuotetyyppien. Tästä syystä pyyntö hylättiin. |
2.4 Polkumyyntimarginaalit
(49) |
Koska yhteistyötaso oli korkea ja koska ei ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, vahvistettiin kaikkien muiden Yhdysvalloissa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali korkeimman kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle. |
(50) |
Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:
|
3. Kiina
3.1 Markkinatalouskohtelu
(51) |
Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. |
(52) |
Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:
|
(53) |
Kuusi vientiä harjoittavaa kiinalaista tuottajaa haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua, ja ne toimittivat vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetut lomakkeet täytettyinä annetun määräajan kuluessa. Komissio hankki ja tarkasti kyseisten yritysten toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien yhteydessä kaikki ne markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot, joita se piti tarpeellisina. Tutkimuksessa kävi ilmi, että markkinatalouskohtelu voitiin myöntää vain kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, mutta kolmen muun vientiä harjoittavan tuottajan pyyntö oli hylättävä. Markkinatalouskohtelu myönnettiin kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joista yhtä koskeva päätös riippuu myöhemmin saadun tiedon jatkotutkimuksesta, jota ei voitu täysin toteuttaa tässä vaiheessa ja joka kuvataan jäljempänä. Jos nämä tiedot vahvistetaan jatkotutkimuksessa, ne voivat johtaa merkittävään muutokseen siinä tilanteessa, johon markkinatalousaseman myöntämistä koskeva päätös perustui, sillä ne voivat vaikuttaa vaatimuksen 1 täyttymiseen. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka niiden kolmen yrityksen, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, katsottiin täyttävän edellä mainitut viisi edellytystä.
|
(54) |
Tutkimus osoitti, että yritykset 1, 2 ja 3 eivät täyttäneet edellä mainittuja vaatimuksia 1, 2 ja 3. |
(55) |
Yksikään kolmesta yrityksestä ei näet voinut osoittaa, että sen liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan. |
(56) |
Yrityksen 1 osalta todettiin, että suurin osa sen hallituksen jäsenistä, myös hallituksen puheenjohtaja, joka omistaa merkittävän osuuden yrityksestä, oli samoja henkilöitä kuin ennen yksityistämistäkin ja että he olivat valtion nimittämiä. Heidän todettiin myös olevan kommunistisen puolueen jäseniä. Yritys ei myöskään kyennyt esittämään tositteita osakkeista yksityistämisprosessin aikana suoritetuista maksuista. Yritys 2 oli perustettu valtion yrityksenä ja yksityistetty vuonna 2000, ja tutkimuksessa kävi ilmi, että kolme yritysjohdon jäsentä oli ollut toimessaan jo ennen yksityistämistä, oli hoitanut yksityistämisen ja että heillä oli edelleen hallinnassaan yrityksen keskeiset päätöksentekoelimet. Näiden kolmen henkilön todettiin myös olevan kommunistisen puolueen jäseniä. Lisäksi todettiin, että yritys 2 oli antanut väärää tietoa sen osakkeiden omistuksesta ja yksityistämisprosessista ja näin kätkenyt valtion merkittävän puuttumisen asiaan. Yrityksen 3 kohdalla oli vahvoja viitteitä siitä, että yrityksen käynnistämiseen tarkoitettu pääoma oli saatu kylien omistamilta ja kollektiivisesti omistetuilta yrityksiltä, joita yrityksen nykyinen puheenjohtaja hallitsi, eikä yritys kyennyt selvittämään ja osoittamaan pääoman alkuperää. |
(57) |
Minkään kolmen yrityksen kirjanpito ei ollut IAS-standardien mukaista, ja lisäksi todettiin merkkejä kirjanpidon tilintarkastuksen vakavista laiminlyönneistä. |
(58) |
Aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä kohdistui lisäksi näiden yritysten kustannuksiin, erityisesti hankittujen maankäyttöoikeuksien kustannusten (yritykset 1 ja 3) tai yksityistämisen aikana siirrettyjen varojen (yritys 2) osalta. |
(59) |
Kolmen muun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta pääteltiin aluksi, että yritykset täyttivät kaikki viisi edellytystä. |
(60) |
Kun asianomaisille osapuolille oli ilmoitettu olennaisista tosiasioista ja huomioista ja annettu tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä, yhteisön tuotannonala kuitenkin vaati, että markkinatalouskohtelu olisi evättävä kahdelta niistä kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, joille oli ehdotettu markkinatalouskohtelun myöntämistä (jäljempänä yritykset 4 ja 5). |
(61) |
Yhteisön tuotannonala väitti, että valtio puuttui sekä yrityksen 4 hallintaan että sen rahoitukseen. |
(62) |
Yrityksen 5 osalta yhteisön tuotannonala ilmoitti, että yritys oli ilmoittanut työntekijämäärän liian pieneksi, minkä lisäksi se esitti kysymyksen alkuperäisen pääoman maksusta. Lisäksi se esitti kysymyksen etuyhteydessä olevan kauppayhtiön tekemistä tappioista. |
(63) |
Yrityksen 4 osalta ei ollut tässä vaiheessa mahdollista päätellä, olivatko esitetyt väitteet riittävä peruste markkinatalouskohtelun epäämiselle. Väitteitä on pidettävä vakavina, mutta tällä hetkellä on epävarmuutta näiden väitteiden taustalla olevista tosiseikoista. Yrityksen toimittamia tietoja on tarkasteltava edelleen, ja tarvitaan lisätutkimuksia, ennen kuin lopullinen päätös voidaan tehdä. Jotta asianomaisten osapuolten oikeuksien puolustaminen ei estyisi, katsottiin näissä erityisolosuhteissa asianmukaiseksi myöntää tässä vaiheessa markkinatalouskohtelu yritykselle 4 ja jatkaa tutkimuksia sen esittämän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön osalta. |
(64) |
Yritystä 5 vastaan esitetyt väitteet olivat pelkkiä olettamuksia. Komissio tarkisti tämän vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot ja päätteli, että väitteet eivät ole perusteltuja. Komission päätelmät tämän yrityksen osalta pysyvät siis voimassa. |
(65) |
Kun komission päätelmät oli ilmoitettu, kaikki kolme yritystä, joilta oli evätty markkinatalouskohtelu, esittivät, että päätös oli virheellinen ja että kaikki viisi yritystä täyttivät markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat perusteet ja että niille olisi tämän vuoksi myönnettävä markkinatalouskohtelu. |
(66) |
Yritys 1 väitti, että se oli toimittanut tositteet osakkeiden käteismaksusta komissiolle, ja kielsi kaiken valtion vaikutuksen sen päätöksentekoprosessiin. Se myös väitti, että sen tilinpito oli kansainvälisten kirjanpitonormien (IAS) mukainen ja että maankäyttöoikeuksien kustannukset vastasivat markkina-arvoja. |
(67) |
Yritys 2 vastusti sitä, että sen johtajiston jäsenyys kommunistisessa puolueessa oli johtanut päätelmään, jonka mukaan valtio puuttuu yrityksen päätöksentekoprosessiin, ja se toimitti näyttöä, joka tukee väitettä osakkeista yksityistämisprosessin aikana suoritetusta maksusta. Lisäksi yritys katsoi, että sen kirjanpito vastaa Kiinan kirjanpitonormeja vaikka se onkin osittain IAS-standardin vastainen. |
(68) |
Yritys 3 ilmoitti, että yrityksen käynnistämiseen käytetty pääoma oli saatu muilta yrityksiltä, jotka ovat saman osakkeenomistajan omistuksessa, ja että sen kirjanpito vastaa IAS-standardia ja sen maankäyttöoikeuksien hinnat olivat samanlaisia kuin muilla yrityksillä samalla alueella ja vastasivat markkinahintoja. |
(69) |
Komissio otti nämä huomautukset huomioon. Ne eivät kuitenkaan muuttaneet päätelmää, jonka mukaan näiltä kolmelta yritykseltä olisi evättävä markkinatalouskohtelu. |
(70) |
Yritys 1 väitti pelkästään, että pankin tiliotteet eivät olleet yleisesti käytössä Kiinassa, mutta se ei antanut mitään näyttöä sen tueksi, että sen osakkeista olisi yksityistämisen yhteydessä todellisuudessa suoritettu maksu. Yritys ei myöskään kiistänyt sitä, että yrityksen hallintorakenne on sama kuin ennen yksityistämistä ja että puheenjohtaja on kommunistisen puoleen jäsen. Se ei myöskään kiistänyt sitä, että suurimmilla osakkeenomistajilla ei ollut edustusta hallituksessa. Näin ollen todettiin, että yritys ei ollut riittävässä määrin osoittanut, ettei valtio merkittävästi puuttunut sen toimintaan. |
(71) |
Mitään uusia tekijöitä ei myöskään esitetty päätelmien hylkäämiseksi ja sen väitteen tueksi, että kirjanpito olisi IAS-standardin mukainen ja että maankäyttöoikeuksien kustannukset vastaisivat markkinaoloja. |
(72) |
Yritys 2 kiisti komission päätelmät, mutta ei kieltänyt niiden perustana olevia tosiseikkoja. Yksityistämisprosessin ja osakkeista suoritun maksun osalta yritys katsoi, että se oli toimittanut näkemystään tukevaa aineistoa, mutta se ei vastannut siihen seikkaan, että nämä asiakirjat olivat vääriä, kuten pääjohtaja myönsi tarkastuskäynnin aikana. Lisäksi yritys vahvisti, että keskeiset johdon asemat olivat kommunistisen puolueen jäsenten hallussa. |
(73) |
Mitään uusia tekijöitä ei myöskään esitetty sen väitteen tueksi, että kirjanpito olisi IAS-standardin mukainen, vaan yritys väitti ainoastaan, että se vastasi kiinalaisia tilinpitonormeja. |
(74) |
Yrityksen 3 osalta komissio epäili edelleenkin sen pääoman alkuperää. Yritys 3 totesikin ainoastaan, että pääoma oli saatu yrityksen 3 puheenjohtajalle kuuluvilta, etuyhteydessä olevilta yrityksiltä lainoina, jotka maksettiin takaisin joidenkin kuukausien kuluessa. Nämä uudet tiedot olivat ristiriidassa yrityksen 3 edustajien lausuntojen kanssa, jotka oli saatu yrityksen tiloihin tehdyn tilintarkastuskäynnin aikana, jolloin mitään asiakirja-aineistoa ei ollut saatavilla tarkasteltavaksi, minkä lisäksi ne olivat myös selkeästi puutteellisia, koska ne eivät tarjoa mitään selvitystä kyseisten lainojen takaisinmaksuun käytettyjen varojen alkuperästä. |
(75) |
Yritys lisäksi toisti näkemyksensä, jonka mukaan sen tilinpito oli IAS-standardin mukainen ja tutkimuksessa havaitut ristiriitaisuudet olivat itse asiassa selvitettävissä. Se toimitti kuitenkin vain osittaiset tiedot tällaista selvittämistä varten, ja näillä tiedoilla voitiin selittää vain vähäinen osa havaituista eroista. Nämä uudet tiedot oli joka tapauksessa toimitettu vasta tutkimuksen jälkeen ja niin myöhäisessä vaiheessa, että niiden todentaminen olisi käytännössä mahdotonta. Yritys ei myöskään osoittanut, että sen maksama alhainen hinta maankäyttöoikeuksista oli todellisuudessa markkinahinta. |
(76) |
Edellä esitetyn perusteella markkinatalouskohtelu myönnettiin kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle:
|
3.2 Yksilöllinen kohtelu
(77) |
Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset ja niille voidaan sen vuoksi myöntää yksilöllinen kohtelu. |
(78) |
Vientiä harjoittavat tuottajat, joille markkinatalouskohtelua ei voitu myöntää, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Myös yritysten yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö kuitenkin hylättiin, koska ne eivät täytä 9 artiklan 5 kohdan b alakohdan vaatimuksia eli sitä, että vientihinnoista ja -määristä päätetään vapaasti ja että valtio ei puutu niiden toimintaan tavalla, joka mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos yksittäisille viejille vahvistetaan eri tullit. |
3.3 Normaaliarvo
a) Normaaliarvon määrittäminen niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu
(79) |
Kolmen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa edellä olevassa 21 kappaleessa määritellyllä tavalla. Joidenkin tuotetyyppien normaaliarvo määritettiin Kiinassa olevien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella, kuten edellä 25 ja 26 kappaleessa selostettiin, ja niiden tuotetyyppien osalta, joiden kotimarkkinamyynti oli riittämätöntä eikä sitä voitu pitää edustavana tai joiden kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo määritettiin laskennallisesti 27–30 kappaleessa kuvatulla tavalla. |
(80) |
Kun oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo, 29 ja 30 kappaleessa tarkoitetut myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voittomarginaali perustuivat vientiä harjoittavan tuottajan todellisiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittoon samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. |
b) Normaaliarvon määrittäminen niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua
i) Vertailumaa
(81) |
Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa sovellettavien kotimaisten hintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella. |
(82) |
Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää vertailumaana Japania määrittäessään normaaliarvoa ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta. Huomautuksia ei kuitenkaan esitetty. |
(83) |
Kaikkiin tiedossa olleisiin japanilaisiin persulfaattien tuottajiin otettiin yhteys, mutta yksikään ei suostunut yhteistyöhön. |
(84) |
Tämän jälkeen komissio otti yhteyden kaikkiin tunnettuihin persulfaattien tuottajiin niissä muissa maissa, joissa komissio tiesi tuottajia olevan eli Intiassa ja Turkissa, ja lähetti niille kyselylomakkeen. Intialaisilta yrityksiltä ei saatu vastauksia, mutta yksi turkkilainen tuottaja vastasi kyselylomakkeeseen. |
(85) |
Tämän jälkeen komissio tutki, olisiko Turkki kohtuullinen valinta vertailumaaksi. Todettiin, että Turkki on avoin markkina, jossa on matalat tuontitullit ja merkittävää tuontia kolmansista maista, vaikka siellä on vain yksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja. Tutkimuksessa ei myöskään ilmennyt mitään syytä, esim. kohtuuttoman korkeaa raaka-aineiden tai energian hintaa, jonka vuoksi Turkki ei olisi sopinut käytettäväksi normaaliarvon määritykseen. |
(86) |
Yhteistyössä toimivan turkkilaisen tuottajan vastauksessa toimitetut tiedot tarkastettiin paikan päällä, ja ne todettiin luotettaviksi tiedoiksi, joiden pohjalta normaaliarvo voidaan määrittää. |
(87) |
Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Turkki on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopiva ja tarkoituksenmukainen vertailumaa. |
ii) Normaaliarvo
(88) |
Normaaliarvo määritettiin niille tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli Turkin kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen arvon perusteella edellä esitetyn menetelmän mukaisesti. |
(89) |
Koska kotimarkkinamyynti etuyhteydettömille asiakkaille oli edustavaa ja yleisesti kannattavaa, normaaliarvo määritettiin kaikkien Turkin markkinoilla vastaavista tuotetyypeistä tavanomaisessa kaupankäynnissä maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, kuten 25 ja 26 kappaleessa kuvataan. |
3.4 Vientihinnat
(90) |
Kaikki yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientimyyntiä yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä taikka Kiinassa, Hongkongissa tai yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien tai etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä. |
(91) |
Jos tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä, vientihinta perustui tarkasteltavana olevasta tuotteesta maksettuihin tai maksettaviin hintoihin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti. |
(92) |
Jos myynti tapahtui yhteisössä sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Jos myynti tapahtui yhteisön ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta määritettiin 33 kappaleessa esitetyn menetelmän pohjalta. |
3.5 Vertailu
(93) |
Oikaisuja tehtiin 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö. |
(94) |
Etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden kautta kanavoituun myyntiin tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, jos näiden yritysten tehtävät olivat samantyyppisiä kuin palkkioperusteisesti työskentelevän edustajan tehtävät. Etuyhteydessä olevan yrityksen antamia tietoja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista voitiin näiltä osin pitää luotettavina, ja tämä oikaisu perustui myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuulliseksi katsotun 5 prosentin voittomarginaalin summaan, koska yhteistyössä toimivilta etuyhteydettömiltä yhteisön tuojilta tai kauppiailta ei ollut käytettävissä merkityksellisiä tietoja |
3.6 Polkumyyntimarginaalit
a) Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu
(95) |
Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu osoitti, että kahdella kyseisistä kolmesta viejästä polkumyyntimarginaali oli vähemmän kuin 2 prosenttia eli alle vähimmäistason. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:
|
b) Kaikki muut vientiä harjoittavat tuottajat
(96) |
Koska yhteistyötaso todettiin korkeaksi, kuten edellä selvitettiin, kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi verrattiin niiden kolmen yhteistyössä toimineen tuottajan, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, vientihinnan painotettua keskiarvoa ja vertailumaan tietoihin perustuvaa laskettua normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla. |
(97) |
Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 102,7 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana. |
4. Taiwan
4.1 Normaaliarvo
(98) |
Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa 21 kappaleessa määritellyllä tavalla. Kaikkien tuotetyyppien normaaliarvo määritettiin Taiwanissa olevien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella 25 ja 26 kappaleessa kuvatulla tavalla, sillä tällainen myynti edusti kaikissa tapauksissa vähintään 10:tä prosenttia kyseisen tyypin kokonaismyyntimäärästä. |
4.2 Vientihinta
(99) |
Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella. |
4.3 Vertailu
(100) |
Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten edellä esitettiin, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin hyvitysten, kuljetusten, vakuutusten, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä pakkaus- ja luottokustannusten osalta. |
(101) |
Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja pyysi kaupan portaan erojen mukaisesti tehtävää oikaisua sillä perusteella, että tietty osa sen kotimaan myynnistä olisi tehty kaupan portaalla, joka ei ole verrattavissa sen vientimyyntiin. Tutkimuksen kuluessa todettiin, että kaupan porras, joka oli ilmoitettu yhdelle tärkeimmistä kotimaan asiakkaista, oli virheellinen, mikä herätti vakavia epäilyksiä tämän kaupan portaan eroja koskevan oikaisun perustelemiseksi esitetyn asiakasluokituksen luotettavuudesta. Joka tapauksessa todettiin, että väitetyt hintaerot esitettyjen luokkien välillä eivät olleet johdonmukaisia läpi tuotetyyppien tutkimusajanjakson aikana, ja väite oli tästä syystä hylättävä. |
(102) |
Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja haki oikaisua maksettujen palkkioiden eroihin ja viittasi erityisesti palkkioihin, joita oli maksettu taiwanilaiselle edustajalle Taiwanin markkinoilla tapahtuneesta myynnistä. Tutkimuksen aikana todettiin kuitenkin vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen pohjalta, että tämä edustaja hoiti samanlaisia tehtäviä kuin vientiä harjoittavan tuottajan myyntiosasto vientimyynnin osalta. Todettiin, että kyseiselle edustajalle oli todellakin maksettu palkkioita, mutta niiden ei todettu vaikuttaneen kotimaan hintojen ja vientihintojen vertailtavuuteen. Tästä syystä väite hylättiin, sillä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet. |
(103) |
Vientiä harjoittava tuottaja haki lisäksi oikaisua kuljetuskustannuksiin, jotka koituivat sen kotimarkkinoilla. Yritys ei kuitenkaan asianmukaisesti perustellut väitettään, ja toimitetut asiakirjat olivat osittain harhaanjohtavia. Sille ilmoitettiinkin, että perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti sovellettaisiin osittaista yhteistyötä koskevia säännöksiä. Koska yrityksiltä ei saatu tyydyttävää selvitystä toimitettuihin asiakirjoihin, polkumyyntilaskelma päädyttiin kotimaan markkinoiden kuljetuskustannusten osalta tekemään saatavilla olevien tosiseikkojen pohjalta. Oikaisu pohjautuu määriin, jotka voitiin perustella huolintapalveluilta saaduilla laskuilla. |
4.4 Polkumyyntimarginaalit
(104) |
Koska yhteistyötaso oli korkea ja koska ei ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, vahvistettiin kaikkien muiden Taiwanissa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle. |
(105) |
Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:
|
D. VAHINKO
1. Yhteisön tuotanto ja yhteisön tuotannonala
(106) |
Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä kaksi Saksassa sijaitsevaa tuottajaa, joiden puolesta valitus tehtiin ja jotka toimivat tutkimuksessa yhteistyössä. Tutkimusajanjakson aikana niiden tuotanto oli 24 000–29 000 tonnia, mikä edustaa 100:aa prosenttia yhteisön tuotannosta. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yksi yhteisön tuottajista toi tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta tutkimusajanjakson aikana ja että se olisi tämän vuoksi suljettava yhteisön tuotannonalaa koskevan määritelmän ulkopuolelle. Kuten jäljempänä 151 kappaleessa mainitaan, tuontimäärät olivat kuitenkin vähäisiä ja tuontia harjoitettiin ainoastaan maailmanlaajuisten asiakkaiden säilyttämiseksi. Koska keskimääräiset jälleenmyyntihinnat olivat lisäksi merkittävästi korkeammat kuin Kiinan tuontihinnat, katsottiin, että tämän yhteisön tuottajan toteuttamassa tuonnissa oli pikemminkin kyse itsepuolustuksesta polkumyyntiä vastaan kuin itseaiheutetusta vahingosta. Tämän vuoksi nämä kaksi yhteisön tuottajaa katsotaan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi yhteisön tuotannonalaksi. |
2. Yhteisön kulutus
(107) |
Yhteisön kulutus määritettiin seuraavien tietojen perusteella: kahden yhteisön tuottajan yhteisön markkinoilla myymät määrät, kyseisistä maista ja muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä kyseisillä CN-koodeilla Eurostatin tietojen mukaisesti sekä Taiwanin ja Yhdysvaltojen osalta todellisten varmennettujen tietojen pohjalta. Kiinan osalta yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman viennin määrä ei edustanut Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärää. Siksi katsottiin, että Kiinasta tulevan tuonnin osalta Eurostatin tiedot olivat luotettavin tietolähde yhteisön kokonaiskulutuksen määrittämistä varten. |
(108) |
Kuten 13 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin 2833 40 00 ja ex 2842 90 80. CN-koodia ex 2842 90 80 koskeviin Eurostatin tietoihin sisältyy yksi persulfaattien erityistyyppi (monopersulfaatti), jota tuodaan pääosin Yhdysvalloista, sekä muita tuotteita, kuten epäorgaanisten happojen tai peroksohappojen suoloja, jotka eivät ole tarkasteltavana olevaa tuotetta. Koska tästä laajemmasta tuoteluokasta ei ole mahdollista erottaa ainoastaan persulfaatteja koskevia tietoja, katsottiin, että tätä CN-koodia koskevat Eurostatin tiedot eivät antaisi luotettavaa kuvaa tilanteesta eikä niitä tämän vuoksi voitaisi käyttää. Kuten 107 kappaleessa mainittiin, Yhdysvaltojen ja Taiwanin osalta käytettiin joka tapauksessa todellisia tarkistettuja tuontitietoja. |
(109) |
Näiden tietojen perusteella todettiin, että kulutus lisääntyi 7 prosenttia tarkastelujaksolla. Taulukko 1 Kulutus EU:ssa (määrä)
|
3. Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi
(110) |
Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Kiinasta, Taiwanista ja Yhdysvalloista peräisin olevien persulfaattien tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. |
(111) |
Kullekin näistä maista vahvistetut tuonnin polkumyyntimarginaalit ovat selvästi perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaista vähimmäistasoa suuremmat, eikä kyseisistä maista tulevan tuonnin määrä ole perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti vähäpätöinen, eli niiden markkinaosuudet olivat 14,9, 5,9 ja 9,3 prosenttia tutkimusajanjaksona. Kuten 95 kappaleessa mainittiin, kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetty polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Näiden yritysten tuontia ei tämän vuoksi otettu huomioon. |
(112) |
Kilpailuedellytysten osalta tutkimus osoitti, kuten 18 kappaleessa kuvataan, että kyseisistä maista tuotavat ja yhteisön tuotannonalan valmistamat persulfaatit olivat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan samanlaista. Asianomaisista maista tuotuja persulfaatteja ja toisaalta yhteisössä tuotettuja ja myytyjä persulfaatteja pidettiin kaupan samankaltaisten myyntikanavien kautta ja samanlaisissa myyntiolosuhteissa, jolloin ne kilpailivat toistensa kanssa. Lisäksi havaittiin, että Kiinan, Taiwanin ja Yhdysvaltojen vientihintojen kehitys oli samanlainen tarkastelujaksolla ja että ne alittivat merkittävästi yhteisön tuottajien hinnat. |
(113) |
Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia olisi tämän vuoksi tarkasteltava kumulatiivisesti. |
4. Asianomaisista maista tuleva tuonti
4.1 Tarkasteltavana olevan tuonnin määrä ja markkinaosuus
(114) |
Asianomaisista maista tuleva tuonti kasvoi 43 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuonnin määrä vuonna 2003 oli 8 778 tonnia, ja tutkimusajanjaksolla se oli 12 593 tonnia. Tuonti kasvoi erityisen voimakkaasti vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin se lisääntyi 31 prosenttia. Taulukko 2 Asianomaisista maista tuleva tuonti
|
(115) |
Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi 7,6 prosenttiyksikköä eli 22,6 prosentista 30,2 prosenttiin vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuuden kasvu oli erityisen merkittävä vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin kasvua oli 4,8 prosenttiyksikköä. Taulukko 3 Asianomaisten maiden markkinaosuus
|
4.2 Hinta
(116) |
Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat 12 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Ne laskivat 946 eurosta tonnilta vuonna 2003 828 euroon tonnilta tutkimusajanjakson aikana. Taulukko 4 Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat
|
4.3 Hinnan alittavuus
(117) |
Hinnan alittavuuden määrittämiseksi tarkasteltiin tutkimusajanjaksoon liittyviä hintatietoja. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat ovat nettohintoja, joista on vähennetty alennukset ja hyvitykset. Tarvittaessa näitä hintoja oikaistiin vapaasti lähettäjältä -tasoon eli poistamalla yhteisön rahtikustannukset. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hinnat ovat myös nettohintoja, joista on vähennetty alennukset ja hyvitykset ja jotka on tarvittaessa oikaistu cif yhteisön rajalla -tasolle. |
(118) |
Yhteisön tuotannonalan myyntihintoja ja asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hintoja verrattiin samassa kaupan portaassa eli yhteisön markkinoilla toimivien riippumattomien asiakkaiden tasolla. |
(119) |
Hinnan alittavuuden painotetut keskimääräiset marginaalit ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan myyntihinnoista olivat tutkimusajanjakson aikana 30,2 % taiwanilaisen viejän, 30,3 % Kiinan ja 7,4 % Yhdysvaltojen osalta. Kaikkien asianomaisten maiden hinnan alittavuuden painotettu keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla oli 22,7 %. |
5. Yhteisön tuotannonalan tilanne
(120) |
Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksona. Useimmat indikaattorit on luottamuksellisuuden säilyttämiseksi esitetty indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä, koska analyysi koskee vain kahta yritystä. |
5.1 Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste
Taulukko 5
Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste
|
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Tuotanto, tonnia (vaihteluvälit) |
29 000–34 000 |
29 000–34 000 |
26 000–31 000 |
24 000–29 000 |
Tuotanto (indeksi) |
100 |
100 |
90 |
86 |
Tuotantokapasiteetti, tonnia (vaihteluvälit) |
37 000–42 000 |
37 000–42 000 |
37 000–42 000 |
37 000–42 000 |
Tuotantokapasiteetti (indeksi) |
100 |
100 |
100 |
100 |
Kapasiteetin käyttöaste |
83 % |
83 % |
75 % |
71 % |
(121) |
Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärässä näkyi selvä negatiivinen suuntaus vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuosina 2003–2004 tuotantomäärä oli vakaa, minkä jälkeen se äkillisesti supistui 10 prosenttia vuonna 2005, ja suuntaus jatkui tutkimusajanjaksolla. Vaikka yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli yli 70 prosenttia tutkimusajanjaksolla, yhteisön tuotannonalan kokonaistuotanto supistui 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. |
(122) |
Tuotantokapasiteetti säilyi vakaana vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. |
5.2 Myyntimäärät, markkinaosuudet, kasvu ja keskimääräinen yksikköhinta yhteisössä
(123) |
Seuraavassa taulukossa esitetään tiedot yhteisön tuotannonalan myynnistä riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Taulukko 6 Myyntimäärät, markkinaosuudet, hinnat ja keskimääräiset yksikköhinnat yhteisössä
|
(124) |
Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät vähenivät asteittain 10 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että kulutus oli EY:ssä nousussa. |
(125) |
Yleisesti yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui jatkuvasti vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä 11 prosenttiyksikköä. Lasku oli erityisen huomattava vuosien 2003 ja 2004 välisenä aikana, jolloin markkinaosuus laski 7,6 prosenttiyksikköä. Sekä myyntimäärän että markkinaosuuden laskua voidaan tarkastella ottaen huomioon yhteisön kulutus, joka lisääntyi 7 prosenttia, sekä tuonti asianomaisista maista, joka lisääntyi tarkastelujaksolla. Samalla jaksolla yhteisön tuotannonalan yksikkökustannukset nousivat 5 prosenttia. Tuotantomäärä supistuikin, kun kapasiteetti säilyi vakaana, mikä johti suurempiin yleiskustannuksiin yksikköä kohden. |
(126) |
Yhteisön tuotannonalan yksikkökohtaiset myyntihinnat laskivat samaten jatkuvasti 8 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä hintojen lasku osoittaa, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään yleistä kustannusten nousua asiakkailleen. Yhteisön tuotannonalan oli päinvastoin laskettava hintojaan, jotta se ei menettäisi lisää asiakkaita tai tilauksia. |
5.3 Varastot
(127) |
Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen suuruus kunkin kauden lopussa. Taulukko 7 Varastot
|
(128) |
Tutkimuksessa kävi ilmi, että varastoja ei voida pitää merkityksellisenä vahinkoa osoittavana tekijänä, koska valtaosa tuotteen valmistuksesta tapahtuu tilauksesta. Siksi varastoja koskeva kehitys on vain tiedoksi. Varastojen taso pysyi joka tapauksessa kaikkiaan melko vakaana. Varastot supistuivat 17 prosenttia vuosien 2003 ja 2004 välillä ja kasvoivat sitten 41 prosenttia vuoden 2005 loppuun mennessä, minkä jälkeen ne taas supistuivat 21 prosenttia ja olivat lähes samalla tasolla kuin vuonna 2003. |
5.4 Investoinnit ja pääoman saanti
Taulukko 8
Investoinnit
|
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Investoinnit (indeksi) |
100 |
21 |
28 |
55 |
(129) |
Samankaltaisen tuotteen tuotantoon tehdyt investoinnit laskivat vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 45 prosenttia. Investoinnit vähentyivät rajusti, 79 prosenttia vuosien 2003 ja 2004 välillä, ja pysyivät alhaisella tasolla vuonna 2004. Tutkimusajanjaksolla investointien arvo kasvoi 27 prosenttia mutta pysyi vuoteen 2003 verrattuna alhaisella tasolla. Tutkimuksen aikana todettiin, että investoinnit rakennuksiin, tehtaisiin ja koneisiin tehtiin lähinnä tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi. Kun otetaan huomioon aiemmin mainittu alhainen kapasiteetin käyttöaste, investointeja ei missään tapauksessa tehty koko tuotantokapasiteetin lisäämiseksi. |
(130) |
Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tulos heikkeni, mutta sillä ei kuitenkaan ollut suurempia vaikutuksia pääoman saantiin tarkastelujaksolla. |
5.5 Kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta
Taulukko 9
Kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta
|
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Yhteisön myynnin kannattavuus (vaihteluväli) |
15–25 % |
10–20 % |
2–11 % |
1–10 % |
Yhteisön myynnin kannattavuus (indeksi) |
100 |
79 |
26 |
20 |
Koko sijoitetun pääoman tuotto (vaihteluväli) |
30–40 % |
20–30 % |
5–15 % |
1–10 % |
Koko sijoitetun pääoman tuotto (indeksi) |
100 |
77 |
26 |
19 |
Kassavirta (indeksi) |
100 |
88 |
41 |
28 |
(131) |
Myyntimäärien pienentyminen yhdistettynä laskeviin myyntihintoihin vuoden 2003 ja tarkasteluajanjakson välillä vaikutti merkittävästi yhteisön tuotannonalan saavuttamaan kannattavuuteen, joka heikentyi 15,5 prosenttiyksikköä vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Kielteinen suuntaus oli erityisen selvä vuosina 2004–2005, jolloin kannattavuus heikkeni yli 10 prosenttiyksikköä. Koko sijoitetun pääoman tuotto laskettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen nettovoitto ennen veroja prosenttiosuutena samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytetyn omaisuuden nettokirjanpitoarvosta. Tämä indikaattori osoitti samanlaista suuntausta kuin kannattavuuskin, eli heikentyi merkittävästi tarkastelujakson aikana, erityisen selvästi vuosina 2004–2005, jolloin sijoitetun pääoman tuotto supistui 17 prosenttiyksikköä. Yhteisön tuotannonalan synnyttämässä kassavirrassa todettiin vastaava kielteinen kehityssuuntaus, jonka seurauksena yhteisön tuotannonalan yleinen rahoitustilanne heikentyi rajusti tarkasteluajanjaksolla. |
5.6 Työllisyys, tuottavuus ja palkat
Taulukko 10
Työllisyys, tuottavuus ja palkat
|
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Palkansaajien lukumäärä, indeksi |
100 |
95 |
89 |
87 |
Työvoimakustannukset, indeksi |
100 |
93 |
88 |
86 |
Keskimääräiset työvoimakustannukset |
100 |
98 |
99 |
99 |
Tuottavuus (indeksi) |
100 |
105 |
101 |
99 |
(132) |
Yhteisön tuotannonalan työllistämien henkilöiden määrä pieneni yhteensä 13 prosenttia, mikä johtui osittain tarkastelujakson alussa tapahtuneesta rakennemuutosprosessista. Vaikka yleiset työvoimakustannukset pienentyivät huomattavasti, keskimääräiset palkat pysyivät vakaina. Työllistettyjen lukumäärän pienentyminen vastasi tuotannon supistumista. Tämän seurauksena yhteisön tuotannonala pystyi säilyttämään tuottavuuden vuoden 2003 tasoa vastaavana. |
5.7 Polkumyyntimarginaalin merkittävyys
(133) |
Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat. |
5.8 Toipuminen aiemmasta polkumyynnistä
(134) |
Joulukuussa 1995 neuvosto määräsi lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin oleville peroksodisulfaatteille (persulfaateille) (3). Nämä toimenpiteet päätettiin huhtikuussa 2002 (4). Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa kerätyt tiedot antavat viitteitä siitä, että yhteisön tuotannonala oli toipunut aiemmasta polkumyynnistä, mutta sen tilanne heikentyi merkittävästi vuoden 2002 jälkeen, kun polkumyyntitullit kumottiin ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti pääsi jälleen yhteisön markkinoille. |
5.9 Kasvu
(135) |
Tutkimuksessa kävi ilmi, että huolimatta kulutuksen 7 prosentin kasvusta yhteisön tuotannonalan myyntimäärä (–10 prosenttia) ja markkinaosuus (–11 prosenttiyksikköä) pienenivät tarkastelujaksolla. Se ei siis pystynyt hyötymään kasvusta tarkastelujaksolla. |
6. Vahinkoa koskeva päätelmä
(136) |
Asianomaisista maista tuleva, polkumyynnillä tapahtuva persulfaattien tuonti kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi, eli 43 prosenttia, ja samalla näiden maiden markkinaosuus kasvoi 7,6 prosenttiyksikköä siten, että se tutkimusajanjaksolla oli 30,2 prosenttia yhteisön markkinoista. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat laskivat samalla merkittävästi ja ne alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat keskimäärin 22,7 prosentilla. |
(137) |
Vahinkoindikaattoreiden analyysi osoitti, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla. Jotta se ei menettäisi lisää markkinaosuuttaan ja jotta se voisi säilyttää tuotannon järkevällä tasolla, yhteisön teollisuudenalan oli noudatettava polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintatasoja eli laskettava hintojaan 8 prosenttia vuoden 2003 ja tarkasteluajanjakson välillä. Seurauksena oli merkittävä kannattavuuden heikentyminen tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonala ei myöskään pystynyt siirtämään kustannusten kasvua asiakkailleen, ja sen rahoitustilanne heikentyi merkittävästi tarkastelujakson aikana. |
(138) |
Lisäksi myyntimäärän lasku osoitti, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt hyötymään kysynnän lisääntymisestä persulfaattimarkkinoilla. |
(139) |
Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. |
E. SYY-YHTEYS
1. Johdanto
(140) |
Komissio on perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkinut, onko Yhdysvalloista, Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. |
2. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus
(141) |
Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi tuntuvasti eli 43 prosenttia, ja sen markkinaosuus kasvoi 7,6 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui noin 11 prosenttiyksikköä. Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräinen yksikkökohtainen myyntihinta tonnia kohden laski 12 prosenttia ja alitti yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat keskimäärin 22,7 prosentilla tutkimusajanjaksolla. Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrän merkittävä lisääntyminen hinnoilla, jotka olivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmat, ja sen markkinaosuuden kasvu tarkastelujaksolla tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen selkeän heikkenemisen kanssa. Heikkeneminen näkyy erityisesti myyntihinnoissa, kannattavuudessa, sijoitetun pääoman tuotossa, kassavirrassa ja työllisyydessä. |
(142) |
Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia tutkittaessa todettiin, että hinta on keskeinen kilpailutekijä, sillä laatukysymykset eivät ole merkittävässä asemassa. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat yhteisön tuotannonalan samoin kuin kolmansien maiden viejien hintoja huomattavasti alhaisemmat. |
(143) |
Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että asianomainen hyvin alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat vuodesta 2003 lähtien, vaikutti ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. |
3. Muiden tekijöiden vaikutus
a) Muista yhteisön ulkopuolisista maista kuin Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista peräisin oleva tuonti
Taulukko 11
Muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti (määrät)
Tuonti (tonnia) |
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Turkki |
2 161 |
2 327 |
1 198 |
1 247 |
Indeksi |
100 |
108 |
55 |
58 |
Japani |
146 |
0 |
24 |
10 |
Indeksi |
100 |
0 |
16 |
7 |
Muut |
158 |
260 |
976 |
1 005 |
Indeksi |
100 |
165 |
618 |
636 |
Muut maat yhteensä |
2 466 |
2 587 |
2 198 |
2 262 |
Indeksi |
100 |
105 |
89 |
92 |
Taulukko 12
Muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti (keskimääräinen hinta)
Keskimääräiset hinnat (euroa) |
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Turkki |
1 022 |
974 |
977 |
900 |
Indeksi |
100 |
95 |
96 |
88 |
Japani |
856 |
0 |
827 |
1 635 |
Indeksi |
100 |
0 |
97 |
191 |
Muut |
2 202 |
1 277 |
805 |
839 |
Indeksi |
100 |
58 |
37 |
38 |
Muut maat yhteensä |
1 088 |
1 004 |
899 |
876 |
Indeksi |
100 |
92 |
83 |
80 |
Taulukko 13
Markkinaosuudet
Markkinaosuudet, % |
2003 |
2004 |
2005 |
Tutkimusajanjakso |
Turkki |
5,6 |
5,5 |
2,9 |
3,0 |
Japani |
0,4 |
0 |
0,1 |
0,0 |
Muut |
0,4 |
0,6 |
2,4 |
2,4 |
Muut maat yhteensä |
6,3 |
6,2 |
5,4 |
5,4 |
(144) |
Eurostatin tietojen ja tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen mukaan tärkein kolmas maa, josta persulfaatteja tuodaan, on Turkki, jonka markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana oli 3 prosenttia. Toinen, vaikkakin vähäinen, viejämaa on Japani, joka tuontimäärät ovat tosin lähellä 0:aa prosenttia. |
(145) |
Muista kolmansista maista kuin Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista peräisin oleva tuonti vähentyi 8 prosenttia, 2 466 tonnista vuonna 2003 2 262 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen vastaava markkinaosuus pieneni 6,3 prosentista vuonna 2003 5,4 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. |
(146) |
Vuonna 2003 tuontia Turkista oli 2 161 tonnia, ja sen määrä vähentyi tarkastelujaksolla 42 prosenttia, 1 247 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 3 prosentin markkinaosuutta. Vaikka tuonti Turkista tapahtui yhteisön tuotannonalan myyntihintoja alhaisemmin hinnoin, sen vähäisen ja asteittain jopa supistuvan markkinaosuuden ei katsottu vaikuttaneen kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. |
(147) |
Muista kolmansista maista tulevan tuonnin osalta Eurostatin tilastot osoittavat hyvin alhaisia tuontitasoja: 304 tonnia vuonna 2003, josta tuonti kasvoi 1 015 tonniin tutkimusajanjaksolla. Kasvusta huolimatta tällainen tuonnin taso on edelleen hyvin lähellä vähimmäistasoa ja vastaa ainoastaan 2,4:ää prosenttia yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjaksolla. Tämän tuonnin hinnat olivat lisäksi merkittävästi korkeampia kuin asianomaisista maista ja Turkista tulevan tuonnin hinnat. Näin ollen todetaan, että tällä tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. |
(148) |
Alustavasti voidaan siis päätellä, että tuonti muualta kuin Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. |
b) Yhteisön tuotannonalan vienti
(149) |
Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan persulfaattivienti yhteisön ulkopuolelle supistui (13 prosenttia). Myös yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat 9 prosentilla tarkastelujakson aikana. Tällainen vienti vastasi kuitenkin vain 6:ta prosenttia yhteisön tuotannonalan siitä kokonaismyynnistä, joka tutkimusajanjaksolla suuntautui etuyhteydettömille osapuolille, joten pääteltiin, ettei sillä ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. |
c) Muutoin kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta
(150) |
Kuten 95 kappaleessa mainittiin, kahden vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Sen vuoksi kyseisten yritysten tuontia ei otettu huomioon edellä esitetyssä vahinkoanalyysissä. Sen sijaan tutkittiin, olisiko tämä tuonti voinut olla yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä. Tällaisen tuonnin määrä oli kuitenkin vähäinen, ja sen markkinaosuus tarkasteluajanjaksolla oli 6,9 prosenttia, joten katsottiin, että muutoin kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei riittäisi poistamaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä. |
d) Yhteisön tuotannonalan tuonti
(151) |
Yksi yhteisön tuottaja toi tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevalta yritykseltä Kiinasta ja myi sen edelleen yhteisön markkinoilla. Vaikka jälleenmyyntihinnat alittivatkin yhteisön tuotannonalan hinnat, on huomattava, että tällaisen Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä oli vain vähäinen osa (alle 4 prosenttia) Kiinan tuonnin kokonaismäärästä. Tämä tuonti tapahtui lisäksi ainoastaan sen vuoksi, että pystyttäisiin säilyttämään maailmanlaajuisia asiakkaita, jotka muutoin olisivat ostaneet tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisilta toimittajilta polkumyyntihintaan. Jälleenmyyntihinta yhteisön markkinoilla oli lisäksi keskimäärin huomattavasti korkeampi kuin muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnat. Tämän vuoksi päätellään, että yhteisön tuotannonalan toteuttama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta ei poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. |
4. Syy-yhteyttä koskevat päätelmät
(152) |
Kun otetaan huomioon toisaalta Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan tilanteen ilmeinen heikkeneminen, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Yhteisön tuotannonalan oli erityisesti laskettava myyntihintojaan yhteisön markkinoilla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahvan hintapaineen takia. Kustannusten yleistä nousua ei näin ollen voitu siirtää asiakkaille, ja voittomarginaalit supistuivat huomattavasti, millä oli suuri vaikutus yhteisön tuotannonalan yleiseen rahoitustilanteeseen. Muiden tekijöiden, kuten muista kolmansista maista tulevan tuonnin, muutoin kuin polkumyynnillä Kiinasta tapahtuneen tuonnin, yhteisön tuotannonalan viennin, ja kustannusten kehityksen mahdollista vaikutusta tutkittiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. |
(153) |
Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista peräisin olevien persulfaattien tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. |
F. YHTEISÖN ETU
(154) |
Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä on tarkasteltava mahdollisten toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä myös toimenpiteistä luopumisen seurauksia. |
(155) |
Jotta olisi voitu arvioida toimenpiteiden käyttöönoton tai siitä luopumisen todennäköisiä vaikutuksia, kaikilta asianomaisilta osapuolilta, joita asian tiedettiin koskevan tai jotka ilmoittautuivat komissiolle, pyydettiin tietoja. Tämän vuoksi komissio lähetti kyselylomakkeet yhteisön tuotannonalalle, 12 etuyhteydettömälle tuojalle ja 11 käyttäjälle. |
(156) |
Kuten 9 kappaleessa selvitettiin, valituksen tekijöinä olevat kaksi yhteisön tuotannonalaan kuuluvaa tuottajaa ja kaksi etuyhteydetöntä tuojaa vastasi kyselylomakkeeseen. |
1. Yhteisön tuotannonalan edut
(157) |
Yhteisön tuotannonalan vahingollinen tilanne johtui siitä, että sillä oli vaikeuksia kilpailla polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtuneen tuonnin kanssa. |
(158) |
Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumista ja hinnankorotusten estymistä sekä palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön tuotannonalan pitäisi sen jälkeen pystyä kasvattamaan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan sekä saavuttamaan parempia mittakaavaetuja ja riittävät voitot, joilla tuotannonalan taloudellinen tilanne parantuisi ja tuotantolaitoksiin tehtävien investointien jatkaminen olisi perusteltua, jolloin yhteisön tuotannonalan elinkelpoisuus voitaisiin taata. |
(159) |
Jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikkenisi entisestään. Yhteisön tuotannonalaa haittaavat erityisesti alentuneista hinnoista johtuva tulonmenetys, markkinaosuuden pienentyminen sekä merkittävä voiton supistuminen. Kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan alentuneet tulot ja tutkimusajanjaksolla merkittävästi heikentynyt suuntaus, on mitä todennäköisintä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Tämä johtaisi lopulta tuotannon supistamiseen, mikä uhkaisi yhteisön työllisyyttä ja investointeja. Tämä on totta etenkin, kun Euroopan markkinat ovat nyt yksi harvoista vientimarkkinoista, jotka ovat avoinna asianomaisille maille sen jälkeen, kun Yhdysvallat on ottanut käyttöön polkumyyntitullit Kiinasta peräisin olevien persulfaattien tuonnissa. Yhteisön tuotannon päättyessä persulfaattien käyttäjät tulisivat riippuvaisemmiksi yhteisön ulkopuolisista toimittajista. |
(160) |
Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden elpyä vahingollisesta polkumyynnistä ja olisi näin ollen sen edun mukaista. |
2. Etuyhteydettömien tuojien etu
(161) |
Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille tunnetuille tuojille/kauppiaille. Ainoastaan kaksi tuojaa vastasi kyselylomakkeeseen. Kyseisten kahden tuojan tuomat tarkasteltavana olevan tuotteen määrät muodostivat noin 18,9 prosenttia kokonaistuonnista yhteisöön ja 6,7 prosenttia yhteisön kulutuksesta. |
(162) |
On huomattava, että näiden tuojien ainoa hankintalähde tutkimusajanjaksolla olivat asianomaiset maat (Yhdysvallat ja Taiwan) ja että kyseiset tuojat näin ollen väittivät, että polkumyyntitullin määrääminen vaikuttaisi merkittävästi niiden rahoitustilanteeseen. |
(163) |
Asianomaisten tuojien toimittamien tietojen pohjalta todettiin kuitenkin, että persulfaattituonnin osuus yrityksen kokonaisliikevaihdosta vastasi tutkimusajanjakson aikana erittäin pientä osaa (eli 0,03–1,3 %). Ei siis voida kieltää, että polkumyyntitullin määrääminen saattaisi vaikuttaa näihin yrityksiin, mutta tällainen vaikutus olisi kokonaisuudessaan hyvin vähäinen. |
(164) |
Lisäksi voidaan kohtuudella olettaa, että mahdolliset hinnankorotukset siirretään ainakin osittain asiakkaille, sillä kuten 166 kappaleessa mainitaan, persulfaatit muodostavat useimmissa tapauksissa ainoastaan murto-osan näiden asiakkaiden kokonaiskustannuksista. Lopuksi on huomattava, että tarjolla on vaihtoehtoisia toimituslähteitä, kuten Turkki ja se osa Kiinan vientiä, johon ei sovelleta polkumyyntitulleja. |
3. Käyttäjien etu
(165) |
Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille yhteisön yhdelletoista tunnetulle käyttäjälle. Yhdeltäkään käyttäjältä ei saatu vastausta. Mikään muu käyttäjä ei toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana. |
(166) |
Ei ollut mitään merkkejä siitä, että käyttäjien etuihin kohdistuisi merkittäviä vaikutuksia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella persulfaatit muodostavat useimmissa tapauksissa vain vähäisen osan tuotannon kokonaiskustannuksia ja polkumyyntitullien vaikutus olisi vähäpätöinen. |
4. Yhteisön etua koskeva päätelmä
(167) |
Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävästi kielteisiä vaikutuksia, jos lainkaan, tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien ja tuojien tilanteeseen. Tämän perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolle ei näin ollen ole pakottavia esteitä. |
G. VÄLIAIKAISET POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET
1. Vahingon korjaava taso
(168) |
Polkumyyntiä, siitä aiheutuvaa vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. |
(169) |
Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 12 prosenttia liikevaihdosta; sen perustana on valitus ja se vahvistui tutkimuksen aikana. Yhteisön tuotannonalan todelliset voitot eivät vuosina 2003 ja 2004 tai tarkastelujaksoa edeltävinä vuosina olleet koskaan tätä viitetasoa alhaisempia. |
(170) |
Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa (ks. 117–199 kappale) määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla/voitolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin cif-kokonaisarvosta. |
(171) |
Nämä erot koskivat kiinalaisia yhteistyössä toimivia vientiä harjoittavia tuottajia, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu havaittua polkumyyntimarginaalia korkeammalla tasolla. Laskettaessa kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavaa koko maata koskevaa vahingon korjaavaa tasoa on huomattava, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea. Sen vuoksi vahinkomarginaali laskettiin niiden yritysten, joille markkinatalouskohtelua ei myönnetty, cif-tuontihinnan painotetun keskiarvon ja edellä lasketun vahinkoa aiheuttamattoman hinnan välisenä erona. Yhdysvaltojen osalta vahingon korjaava taso oli alhaisempi kuin vientiä harjoittaville tuottajille todettu polkumyyntimarginaali, mutta Taiwanin osalta vahingon korjaava taso oli korkeampi kuin todettu polkumyyntimarginaali. |
2. Väliaikaiset toimenpiteet
(172) |
Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, mutta joka ei kuitenkaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ole edellä määriteltyä vahinkomarginaalia korkeampi. |
(173) |
Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” Yhdysvalloissa ja Taiwanissa sovellettavia tulleja sekä Kiinassa koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) voidaan siis soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. |
(174) |
Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista koskevat pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle. |
(175) |
Edellä sanotun perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:
|
3. Erityiset seurantatoimet
(176) |
Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi Kiinassa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Ainoastaan Kiinassa sijaitsevan asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistaman, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin voidaan soveltaa asianomaiselle tuottajalle laskettua polkumyyntimarginaalia. Näihin erityissäännöksiin, joita sovelletaan ainoastaan Kiinassa sijaitseviin yrityksiin, joiden osalta otetaan käyttöön yksilöllinen tulli, sisältyvät seuraavat: |
(177) |
Jäsenvaltioiden tulliviranomaisille on esitettävä pätevä kauppalasku, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontitavaroista, joiden mukana ei ole tällaista kauppalaskua, kannetaan kaikkiin muihin Kiinassa sijaitseviin yrityksiin sovellettava jäännöspolkumyyntitulli. |
(178) |
Jos niiden Kiinassa sijaitsevien yritysten, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli tai jäännöstulli. |
H. LOPPUSÄÄNNÖKSET
(179) |
Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
1. Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jota sovelletaan tuotaessa Amerikan yhdysvalloista, Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevia peroksosulfaatteja (persulfaatteja, myös kaliumperoksomonosulfaattia, jotka luokitellaan CN-koodeihin 2833 40 00 ja ex 2842 90 80 (TARIC-koodi 2842908020).
2. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava väliaikainen polkumyyntitulli jäljempänä mainittujen yritysten valmistamien tuotteiden osalta on seuraava:
Maa |
Yritys |
Polkumyyntitulli |
Taric-lisäkoodi |
Amerikan yhdysvallat |
E.I. DuPont De Nemours, Wilmington, Delaware |
10,6 % |
A818 |
FMC Corporation, Tonawanda, New York |
39,0 % |
A819 |
|
Kaikki muut yritykset |
39,0 % |
A999 |
|
Kiinan kansantasavalta |
ABC Chemicals (Shanghai) Co., Ltd, Shanghai |
0 % |
A820 |
Degussa-AJ (Shanghai) Initiators Co., Ltd, Shanghai |
14,4 % |
A821 |
|
Hebei Yatai Electrochemistry Co., Ltd, Wang Jia Jing |
0 % |
A822 |
|
Kaikki muut yritykset |
67,4 % |
A999 |
|
Taiwan |
San Yuan Chemical Co., Ltd, Chiayi |
22,6 % |
A823 |
Kaikki muut yritykset |
22,6 % |
A999 |
3. Edellä 2 kohdassa mainituille Kiinassa sijaitseville yrityksille määritetyn yksilöllisen polkumyyntitullin soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka täyttää liitteessä esitetyt vaatimukset. Jos tällaista kauppalaskua ei esitetä, asianomaiseen yritykseen sovelletaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.
5. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.
2 artikla
Asianomaiset osapuolet voivat yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin, ja ne voivat saman ajan kuluessa esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla komission kuulemiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista.
Asianomaiset osapuolet voivat asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti esittää huomautuksiaan tämän asetuksen soveltamisesta yhden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta.
3 artikla
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Peter MANDELSON
Komission jäsen
(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).
(2) EUVL C 162, 13.7.2006, s. 5.
(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 2961/95 (EYVL L 308, 21.12.1995, s. 61).
(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 695/2002 (EUVL L 109, 25.4.2002, s. 1).
(5) European Commission, Directorate-General for Trade, Direction B, B-1049 Brussels, Belgium.
LIITE
Tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun pätevään kauppalaskuun, jossa on yrityksen virallinen leima, on liitettävä asianomaisen yrityksen työntekijän allekirjoittama vakuutus seuraavasti:
1) |
Kauppalaskun kirjoittaneen yrityksen työntekijän nimi ja tehtävänimike. |
2) |
Seuraava ilmoitus: ”Allekirjoittanut vahvistaa, että tässä laskussa tarkoitetut, Euroopan yhteisöön vietäväksi myydyt persulfaatit, [määrä], on valmistanut [yrityksen nimi ja osoite], [Taric-lisäkoodi], Kiinan kansantasavallassa. Allekirjoittanut vakuuttaa, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja paikkansapitävät.” |
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/30 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 391/2007,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2007,
neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä jäsenvaltioille yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavien seuranta- ja valvontajärjestelmien toteutuksesta aiheutuvien menojen osalta
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä 22 päivänä toukokuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Yhteisö on vuodesta 1990 rahoittanut jäsenvaltioiden toimia kalastuksenvalvonnan ja sääntöjen täytäntöönpanon alalla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (2) vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti. |
(2) |
Valvontajärjestelmän tehostamista koskevien parannusten aikaansaaminen kaikkialla yhteisössä on vaikeaa ilman kannustimia, erityisesti kun uutta teknologiaa testataan ja otetaan käyttöön, jos se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi. |
(3) |
Jäsenvaltioiden voimavarat ovat edelleen osoittautuneet riittämättömiksi asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisten velvoitteiden täyttämiseen. Erityisesti jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisön apua niiden kalastuksen valvonta- ja tarkkailuvalmiuksissa nykyisin esiintyvien erojen ratkaisemiseen. |
(4) |
Asetuksessa (EY) N:o 861/2006 säädetään muiden toimien ohella yhteisön rahoitustoimenpiteistä kalastuksen valvonnan, tarkastusten ja tarkkailun osalta kaudella 2007–2013. |
(5) |
Asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdassa säädetään niistä kalastuksen valvontaa ja sääntöjen täytäntöönpanoa koskevista jäsenvaltioiden toimista, jotka ovat kelpoisia yhteisön rahoitustukeen. |
(6) |
Moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava selkeästi, mitä sääntöjä on noudatettava, jotta voi saada yhteisön rahoitustukea kalastuksenvalvonnan ja sääntöjen täytäntöönpanon alalla aiheutuviin menoihin. |
(7) |
On tarpeen varmistaa, että tällaisiin toimiin käytettävissä olevat yhteisön varat kohdennetaan tehokkaasti todettujen heikkouksien vähentämiseksi siten, että tarkastukset ovat korkealuokkaisia. |
(8) |
Jäsenvaltioiden olisi arvioitava ohjelmansa ja niiden menojen vaikutukset valvontaan, tarkastuksiin ja tarkkailuun vuosittain koko kaudella 2007–2013. |
(9) |
Menettelyjen yksinkertaistamiseksi neuvoston päätösten 95/527/EY (3), 2001/431/EY (4) ja 2004/465/EY (5) mukaisesti hyväksyttyjä menoja koskevat korvaushakemukset olisi esitettävä 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen tämän asetuksen liitteiden VI ja VII mukaisesti. |
(10) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 861/2006 täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt yhteisön rahoitusosuudesta jäsenvaltioille yhteiseen kalastuspolitiikkaan kaudella 2007–2013 sovellettavien seuranta- ja valvontajärjestelmien toteutuksesta aiheutuvien menojen osalta.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan ilmaisulla:
a) |
’vuotuinen kalastuksenvalvontaohjelma’ jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 861/2006 20 artiklan mukaisesti suunnittelemaa vuosiohjelmaa; |
b) |
’talousarviositoumus’ toimea, jolla maksuihin tarvittavat määrärahat varaudutaan suorittamaan talousarviosta myöhemmin oikeudellisen sitoumuksen mukaisesti; |
c) |
’oikeudellinen sitoumus’ toimea, jolla jäsenvaltion tulojen ja menojen hyväksyjä luo tai vahvistaa velvoitteen, josta aiheutuu meno. |
3 artikla
Vuotuiset kalastuksenvalvontaohjelmat
1. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat saada rahoitusosuuden asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdan mukaisesti aiheutuneisiin menoihin, on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta vuotuinen kalastuksenvalvontaohjelmansa.
2. Asetuksen (EY) N:o 861/2006 20 artiklassa vaadittujen tietojen lisäksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava kalastuksenvalvontaohjelmassaan seuraavat tiedot kunkin hankkeen osalta:
a) |
vuosiennuste korvaushakemuksista; |
b) |
suunnitellut toimenpiteet, joilla tiedotetaan yleisölle hankkeen saamasta yhteisön rahoitustuesta; |
c) |
kun hankkeessa on kyse alusten ja ilma-alusten hankinnasta ja nykyaikaistamisesta, alus- tai ilma-alustyypin ominaisuudet; |
d) |
liitteen I mukaisesti laadittu kuvaus kaikista keinoista, joita hallinnolla on käytössä kalastuksenvalvonnassa. |
3. Yksityiskohtaiset säännöt joidenkin toimien korvauskelpoisuudesta vahvistetaan liitteissä II, III ja IV.
4 artikla
Menoihin sitoutuminen
Jäsenvaltioiden on tehtävä oikeudelliset ja talousarviositoumukset toimista, joiden katsotaan voivan saada asetuksen (EY) N:o 861/2006 21 artiklassa tarkoitetulla päätöksellä myönnetyn rahoitusosuuden, 12 kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona se sai tiedoksi tällaisen päätöksen.
5 artikla
Korvauskelpoiset menot
Jotta menot olisivat korvauskelpoisia, niiden on:
a) |
sisällyttävä kalastuksenvalvontaohjelmaan; ja |
b) |
liityttävä johonkin asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdassa tarkoitetuista toimista; |
c) |
koskettava hankkeita, joiden kustannukset ylittävät 40 000 euroa ilman arvonlisäveroa, paitsi jos hanke koskee asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdan ii tai v alakohdassa tarkoitettuja toimia, tai oltava asianmukaisesti perusteltuja; |
d) |
johduttava jäsenvaltioiden tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tekemistä oikeudellisista ja talousarviositoumuksista; |
e) |
koskettava tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti toteutettavia hankkeita; |
f) |
oltava yhteisön erityissääntöjen mukaisia, jos tällaisia sääntöjä sovelletaan. |
6 artikla
Joihinkin toimiin liittyvät korvauskelpoiset menot
1. Uudesta valvontatekniikasta aiheutuneet menot ovat korvauskelpoisia siinä määrin, kuin tekniikka on liitteen II mukaista ja sitä käytetään kalastuksen seurantaan ja valvontaan kyseisen jäsenvaltion ilmoituksen mukaisesti.
2. Ilma-alusten ja alusten hankinnasta ja nykyaikaistamisesta aiheutuneet menot ovat korvauskelpoisia siinä määrin, kuin alukset ovat liitteen III mukaisia ja niitä käytetään kalastuksen seurantaan ja valvontaan kyseisen jäsenvaltion ilmoituksen mukaisesti vähintään 25 prosenttia niiden toiminta-ajasta.
3. Koulutuksesta ja vaihto-ohjelmista sekä seminaareista ja tiedotusvälineistä aiheutuneet menot ovat korvauskelpoisia siinä määrin kuin ne ovat liitteen IV mukaisia. Tällaisiin menoihin voivat kuulua muun muassa seuraavat:
a) |
kalastuksen tarkkailumenetelmät; |
b) |
yhteistä kalastuspolitiikkaa ja erityisesti valvontaa koskeva yhteisön lainsäädäntö; |
c) |
kalastuksenvalvontatekniikoiden käyttö; |
d) |
sovellettavan valvontajärjestelmän täytäntöönpano jäsenvaltioissa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti. |
7 artikla
Korvauksen ulkopuolelle jäävät menot
1. Menot eivät ole korvauskelpoisia, jos ne ovat aiheutuneet ennen 1 päivää tammikuuta sinä vuonna, jona vuotuinen kalastuksenvalvontaohjelma on jätetty komissiolle.
2. Arvonlisävero (alv) ei ole korvauskelpoinen.
3. Liitteessä V vahvistetaan ohjeellinen luettelo menoista, jotka eivät ole korvauskelpoisia.
8 artikla
Hankkeiden toteutus
1. Hankkeet on aloitettava ja päätettävä vuotuisessa kalastuksenvalvontaohjelmassa olevan aikataulun mukaisesti.
2. Aikataulussa on ilmoitettava hankkeiden suunniteltu aloitus- ja päättämispäivä.
9 artikla
Hankkeiden toteuttamatta jättäminen ja viivästymiset
Jos jäsenvaltio päättää jättää kaikki sellaiset hankkeet, joille on myönnetty rahoitusosuus, tai osan niistä toteuttamatta, tai hankkeissa on viivästymiä, jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle kirjallisesti seuraavat seikat:
a) |
vaikutukset, myös rahalliset vaikutukset, sen vuotuiseen kalastuksenvalvontaohjelmaan; |
b) |
syyt viivästymiseen tai toteuttamatta jättämiseen; |
c) |
suunniteltu uusi toteutusaikataulu. |
10 artikla
Ennakot
1. Komissio voi jäsenvaltion perustellusta hakemuksesta myöntää kullekin hankkeelle ennakkoa enintään 50 prosenttia asetuksen (EY) N:o 861/2006 21 artiklassa säädetyllä päätöksellä myönnetystä rahoitusosuudesta. Ennakon määrä vähennetään kyseiselle jäsenvaltiolle tätä hanketta varten myönnetyn rahoitusosuuden välimaksuista ja loppumaksusta.
2. Jäsenvaltion hakemuksen liitteenä on oltava oikeaksi todistettu jäljennös asianomaisen hallinnonalan ja toimittajan välisestä sopimuksesta.
3. Jollei jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tee sitovaa oikeudellista sitoumusta tämän asetuksen 4 artiklassa säädetyssä ajassa, myönnetty ennakko on maksettava takaisin viipymättä.
11 artikla
Korvaushakemukset
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava korvaushakemuksensa komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa menojen aiheutumisesta.
2. Korvaushakemuksiin on sisällyttävä liitteessä VI luetellut seikat, ja ne on laadittava liitteessä VII vahvistetun lomakkeen mukaisesti.
3. Korvaushakemuksia jättäessään jäsenvaltioiden on tarkistettava ja todistettava, että menot ovat aiheutuneet asetuksessa (EY) N:o 861/2006, tässä asetuksessa ja asetuksen (EY) N:o 861/2006 21 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä säädettyjen edellytysten sekä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Hakemuksessa on oltava liitteessä VII vahvistetun lomakkeen mukainen toimitetun kirjanpitoaineiston täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä koskeva vakuutus.
4. Alle 20 000 euron määrää koskevia hakemuksia ei käsitellä, ellei niitä ole asianmukaisesti perusteltu. Hakemukset voidaan ryhmittää uudelleen.
5. Sellaisia hankkeita koskevat hakemukset, joita ei ole saatettu loppuun tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitetun aikataulun mukaisesti, voidaan hyväksyä vain silloin kun viivästyminen on asianmukaisesti perusteltu. Jos näitä hakemuksia ei hyväksytä, yhteisön määrärahat vapautetaan.
6. Jos komissio katsoo, ettei hakemus täytä asetuksessa (EY) N:o 861/2006, tässä asetuksessa, asetuksen (EY) N:o 861/2006 21 artiklassa säädetyssä päätöksessä tai yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja julkisten hankintojen edellytyksiä, se pyytää jäsenvaltiota jättämään asiaa koskevat huomautuksensa asetetussa määräajassa. Jos tutkinta vahvistaa, etteivät edellytykset täyty, komissio evää kyseessä olevien menojen korvaamisen joko kokonaan tai osittain ja vaatii tarvittaessa, että maksetut ennakot palautetaan.
12 artikla
Valuutta
1. Kaikki kalastuksenvalvontaohjelmat, menojen korvaushakemukset ja ennakkojen maksupyynnöt on ilmoitettava euroina.
2. Korvaukset maksetaan euroina sen vaihtokurssin mukaan, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa sinä päivänä, kun komission menoja hyväksyvä yksikkö laatii maksu- tai perintämääräyksen.
3. Jäsenvaltioiden, jotka eivät osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, on ilmoitettava käytetty vaihtokurssi.
13 artikla
Tilintarkastukset ja rahoitusoikaisut
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle kaikki niiden pyytämät tiedot asetuksen (EY) N:o 861/2006 28 artiklassa tarkoitettuja tarkastuksia ja rahoitusoikaisuja varten.
14 artikla
Jäsenvaltioiden kertomukset
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot, joiden avulla komissio voi tarkistaa, kuinka rahoitusosuutta on käytetty, ja arvioida tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden vaikutuksia valvonta-, tarkastus- ja tarkkailutoimiin.
2. Lisäksi jäsenvaltioiden on:
a) |
toimitettava komissiolle kunkin vuoden 31 päivään maaliskuuta mennessä edeltävän vuoden kalastuksenvalvontaohjelmaa koskeva väliarviointikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:
|
b) |
toimitettava komissiolle 31 päivään maaliskuuta 2014 mennessä lopullinen arviointikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:
|
15 artikla
Siirtymäsäännökset
Päätösten 95/527/EY, 2001/431/EY ja 2004/465/EY mukaisesti hyväksyttyihin menoihin liittyvän rahoitusosuuden korvaushakemukset esitetään 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen tämän asetuksen liitteiden VI ja VII mukaisesti.
16 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Joe BORG
Komission jäsen
(1) EUVL L 160, 14.6.2006, s. 1.
(2) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.
(3) EYVL L 301, 14.12.1995, s. 30.
(4) EYVL L 154, 9.6.2001, s. 22.
(5) EUVL L 157, 30.4.2004, s. 114, oikaisu EUVL L 195, 2.6.2004, s. 36. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/2/EY (EUVL L 2, 5.1.2006, s. 4).
LIITE I
Kuvaus jäsenvaltiolla kalastuksen seurannassa ja valvonnassa käytössä olevista keinoista
Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun kuvaukseen keinoista, joita jäsenvaltiolla on käytössä kalastuksenvalvonnassa, on sisällyttävä seuraavat seikat:
a) |
lyhyt kuvaus kalastuksenvalvonnasta vastaavista hallinnollisista elimistä kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla; |
b) |
lyhyt kuvaus henkilöresursseista, laitteista (erityisesti käytössä olevien alusten, ilma-alusten ja helikopterien lukumäärä) ja tärkeimmistä toimista, jotka on toteutettu edellisenä vuonna yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi; |
c) |
euroina ilmaistu kalastuksenvalvonnan vuositalousarvio, jossa on yksityiskohtaiset tiedot kalastuksenvalvontaan käytettävien keinojen investoinneista ja juoksevista kuluista (tiedot luokittain, myös henkilöresurssit). |
LIITE II
Ohjeellinen luettelo korvauskelpoisista valvontatekniikan menoeristä
Seuraavat menot ovat korvauskelpoisia:
a) |
Tietokonelaitteiden ja tietoverkkojen (myös kaukopaikannusvalmiuden) hankinta, asennus ja tekninen apu kalastustoimien seurantaan, valvontaan ja tarkkailuun liittyvän tehokkaan ja turvallisen tiedonvälityksen varmistamiseksi. Teknisestä avusta aiheutuneet menot ovat korvauskelpoisia kaksi vuotta asennuksesta. |
b) |
Seuraavien laitteiden hankkiminen ja asentaminen:
Laitteiden on oltava asiaa koskevien yhteisön sääntöjen vaatimusten mukaisia. |
c) |
Sellaisten mikrotietokoneiden, kannettavien tietokoneiden ja kämmentietokoneiden hankinta, jotka on tarkoitettu kalastukseen liittyvien tietojen säilyttämiseen ja käsittelemiseen. |
d) |
Kalastustoimien valvonnassa käytettävään uuteen teknologiaan ja sen käyttöön ottamiseen liittyvät pilottihankkeet. |
LIITE III
Ohjeellinen luettelo kalastuksenvalvontaan käytettävien ilma-alusten ja alusten hankintaan ja nykyaikaistamiseen liittyvistä korvauskelpoisista menoeristä
Seuraavat menot ovat korvauskelpoisia:
a) |
Kiinteäsiipiset ilma-alukset, miehittämättömät ilma-alukset ja helikopterit sekä niiden kalastuksenvalvontaan tarkoitetut laitteet. Erityisesti paikannus-, tiedonanto- ja navigointilaitteet ja -ohjelmistot, jotka on asennettu alukselle ja jotka kuuluvat aluksiin tai ilma-aluksiin, joita käytetään kalastustoiminnan tarkastuksiin ja tarkkailuun ja joiden avulla tietoja voidaan vaihtaa alusten tai ilma-alusten ja kalastuksen valvontaviranomaisten välillä. |
b) |
Vanhentuneet laitteet korvaavat laitteet, joilla tehostetaan kalastuksenvalvontaa. Konehuoneen, ohjaamon, alukselle nousuun ja alukselta poistumiseen liittyvien laitteiden nykyaikaistamiskulut ovat myös korvauskelpoisia. |
c) |
Yhteysalukset (mm. Searider-/RIB-veneet) asennettuine laitteineen ja moottoreineen, nostotaavetit ja -kurjet (myös hydrauliset järjestelmät ja asennus), pääalukseen yhteysalusten vuoksi tehtävät muutokset (esim. kannen ja kansirakenteiden vahvistaminen). |
d) |
Aluksen käyttövoimajärjestelmän tärkeimmät osat, kuten potkurijärjestelmät, vaihdelaatikot, uudet pää- ja apukoneistot. |
e) |
Tiedonantojen luottamuksellisuuden varmistavat laitteet, kuten koodaus- ja salauslaitteet. |
f) |
Alukselle asennettavat vesitiiviit mikrotietokoneet. |
LIITE IV
Ohjeellinen luettelo koulutukseen ja vaihto-ohjelmiin sekä seminaareihin ja tiedotusvälineisiin liittyvistä korvauskelpoisista menoeristä
a) |
Seuraavat menot ovat korvauskelpoisia:
|
b) |
Menot ovat korvauskelpoisia siinä laajuudessa kuin ne ovat korvauskelpoisia asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaan. |
LIITE V
Ohjeellinen luettelo ei-korvauskelpoisista menoeristä
Seuraavat menot eivät ole korvauskelpoisia:
a) |
vuokra- ja leasing-sopimukset; |
b) |
laitteet, joita ei käytetä yksinomaan kalastuksenvalvontaan, esim. mikrotietokoneet, kannettavat tietokoneet, skannerit, tulostimet, matkapuhelimet, puhelinkeskukset, kannettavat radiopuhelimet, mittanauhat, viivoittimet ja muut vastaavat välineet, videot sekä valokuvauslaitteet; |
c) |
vaatteet ja jalkineet, mm. univormut ja suojapuvut, ja tavanomaiset henkilökohtaiset varusteet; |
d) |
juoksevat ja ylläpitokulut, kuten televiestintäkulut, rahoituskorot, vakuutukset ja polttoaine; |
e) |
minkä tahansa korvauskelpoisen kohteen käyttövalmiuden säilyttämiseen tarvittavat varaosat; |
f) |
ajoneuvot ja moottoripyörät; |
g) |
rakennukset ja tontit; |
h) |
palkat ja lisät. |
LIITE VI
Korvaushakemusten sisältö
Korvaushakemuksissa on annettava seuraavat tiedot:
a) |
Kirje, jossa mainitaan haetun korvauksen kokonaissumma. Kirjeessä on mainittava selkeästi seuraavat seikat:
|
b) |
Menoilmoitus liitteessä VII vahvistetulla lomakkeella (yksi komission päätöstä kohti). |
c) |
Luettelo, joka sisältää seuraavat tiedot:
|
d) |
Kustakin hankkeesta, josta haetaan korvausta, seuraavat asiakirjat:
|
LIITE VII
Menoja koskeva vakuutus
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/39 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 392/2007,
annettu 11 päivänä huhtikuuta 2007,
sokerialan tuotteiden 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisenä aikana haettujen tuontitodistusten myöntämiseen tariffikiintiöissä ja etuuskohtelusopimusten mukaisesti sovellettavasta jakokertoimesta
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1),
ottaa huomioon eräissä tariffikiintiöissä tai eräiden etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa sokerialan tuotteiden tuontia ja puhdistusta koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 950/2006 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Toimivaltaisille viranomaisille on jätetty 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla asetuksen (EY) N:o 950/2006 tai siirtymätoimenpiteistä sokerialalla Bulgarian ja Romanian liittymisen vuoksi 13 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1832/2006 (3) mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä on samansuuruinen tai suurempi kuin järjestysnumerolle 09.4318 käytettävissä oleva määrä. |
(2) |
Sen vuoksi komission olisi vahvistettava jakokerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisen määrän täyttymisestä, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Tuontitodistukset, joita on haettu asetuksen (EY) N:o 950/2006 4 artiklan 2 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 1832/2006 5 artiklan mukaisesti 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisenä aikana, myönnetään tämän asetuksen liitteessä mainittujen määrien rajoissa.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Jean-Luc DEMARTY
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.
(2) EUVL L 178, 1.7.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2006/2006 (EUVL L 379, 28.12.2006. s. 95).
(3) EUVL L 354, 14.12.2006, s. 8.
LIITE
Etuuskohteluun oikeutettu AKT–maista/Intiasta peräisin oleva sokeri
Asetuksen (EY) N:o 950/2006 IV osasto
Markkinointivuosi 2006/2007
Järjestysnumero |
Maa |
Haetuista määristä myönnettävä prosenttiosuus 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla |
Raja |
09.4331 |
Barbados |
100 |
|
09.4332 |
Belize |
0 |
Saavutettu |
09.4333 |
Norsunluurannikko |
100 |
|
09.4334 |
Kongo |
100 |
|
09.4335 |
Fidži |
100 |
|
09.4336 |
Guyana |
100 |
|
09.4337 |
Intia |
0 |
Saavutettu |
09.4338 |
Jamaika |
100 |
|
09.4339 |
Kenia |
100 |
|
09.4340 |
Madagaskar |
100 |
|
09.4341 |
Malawi |
100 |
|
09.4342 |
Mauritius |
100 |
|
09.4343 |
Mosambik |
0 |
Saavutettu |
09.4344 |
Saint Kitts ja Nevis |
— |
|
09.4345 |
Suriname |
— |
|
09.4346 |
Swazimaa |
100 |
|
09.4347 |
Tansania |
0 |
Saavutettu |
09.4348 |
Trinidad ja Tobago |
100 |
|
09.4349 |
Uganda |
— |
|
09.4350 |
Sambia |
100 |
|
09.4351 |
Zimbabwe |
100 |
|
Täydentävä sokeri
Asetuksen (EY) N:o 950/2006 V osasto
Markkinointivuosi 2006/2007
Järjestysnumero |
Maa |
Haetuista määristä myönnettävä prosenttiosuus 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla |
Raja |
09.4315 |
Intia |
100 |
|
09.4316 |
AKT-pöytäkirjan allekirjoittajamaat |
100 |
|
CXL-myönnytyksiin oikeutettu sokeri
Asetuksen (EY) N:o 950/2006 VI osasto
Markkinointivuosi 2006/2007
Järjestysnumero |
Maa |
Haetuista määristä myönnettävä prosenttiosuus 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla |
Raja |
09.4317 |
Australia |
0 |
Saavutettu |
09.4318 |
Brasilia |
14,2857 |
Saavutettu |
09.4319 |
Kuuba |
0 |
Saavutettu |
09.4320 |
Muut kolmannet maat |
0 |
Saavutettu |
Balkanin maista peräisin oleva sokeri
Asetuksen (EY) N:o 950/2006 VII osasto
Markkinointivuosi 2006/2007
Järjestysnumero |
Maa |
Haetuista määristä myönnettävä prosenttiosuus 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla |
Raja |
09.4324 |
Albania |
100 |
|
09.4325 |
Bosnia ja Hertsegovina |
0 |
Saavutettu |
09.4326 |
Serbia, Montenegro ja Kosovo |
100 |
|
09.4327 |
Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia |
100 |
|
09.4328 |
Kroatia |
100 |
|
Poikkeustuonnin alainen sokeri ja teollisuuden tarpeisiin tuotava sokeri
Asetuksen (EY) N:o 950/2006 VIII osasto
Markkinointivuosi 2006/2007
Järjestysnumero |
Tyyppi |
Haetuista määristä myönnettävä prosenttiosuus 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla |
Raja |
09.4380 |
Poikkeustuonnin alainen |
— |
|
09.4390 |
Teollisuuden tarpeisiin tuotava |
100 |
|
Sokerin tuonti Bulgarialle ja Romanialle avatuissa siirtymäkauden tariffikiintiöissä
Asetuksen (EY) N:o 1832/2006 I luvun 2 jakso
Markkinointivuosi 2006/2007
Järjestysnumero |
Maa |
Haetuista määristä myönnettävä prosenttiosuus 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla |
Raja |
09.4365 |
Bulgaria |
0 |
Saavutettu |
09.4366 |
Romania |
100 |
|
DIREKTIIVIT
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/42 |
KOMISSION DIREKTIIVI 2007/21/EY,
annettu 10 päivänä huhtikuuta 2007,
neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta tehoaineiden atsoksistrobiini, imatsaliili, kresoksiimimetyyli, spiroksamiini, atsimsulfuroni, proheksadionikalsium ja fluroksipyyri liitteeseen I sisällyttämisen päättymispäivien osalta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 5 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I on sisällytetty seuraavat tehoaineet: atsoksistrobiini komission direktiivillä 98/47/EY (2)1 päivään heinäkuuta 2008 saakka, imatsaliili komission direktiivillä 97/73/EY (3)31 päivään joulukuuta 2008 saakka, kresoksiimimetyyli komission direktiivillä 1999/1/EY (4)31 päivään tammikuuta 2009 saakka, spiroksamiini komission direktiivillä 1999/73/EC (5)1 päivään syyskuuta 2009 saakka, atsimsulfuroni komission direktiivillä 1999/80/EY (6)1 päivään lokakuuta 2009 saakka, proheksadionikalsium komission direktiivillä 2000/50/EY (7)20 päivään lokakuuta 2010 saakka ja fluroksipyyri komission direktiivillä 2000/10/EY (8)30 päivään marraskuuta 2010 saakka. |
(2) |
Tehoaineen sisällyttäminen voidaan uusia hakemuksesta edellyttäen, että hakemus tehdään vähintään kaksi vuotta ennen sisällyttämisen päättymistä. Komissio on vastaanottanut kaikkien edellä mainittujen tehoaineiden sisällyttämisen uusimista koskevat hakemukset. |
(3) |
Komissio vahvistaa liitteeseen I sisällyttämisen uusimisen kannalta välttämättömien lisätietojen toimittamista ja arviointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Tämän vuoksi on perusteltua uusia edellä mainittujen tehoaineiden sisällyttäminen liitteeseen I tarvittavaksi ajaksi, jotta ilmoittajat voivat laatia hakemuksensa ja jotta komissio voi järjestää niiden arvioinnin ja tehdä asiassa päätöksen. |
(4) |
Direktiiviä 91/414/ETY on sen vuoksi muutettava. |
(5) |
Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.
2 artikla
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ja julkaistava ne viimeistään 12 päivästä joulukuuta 2007. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 13 päivästä joulukuuta 2007.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä 10 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Markos KYPRIANOU
Komission jäsen
(1) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2007/6/EY (EUVL L 43, 15.2.2007, s. 13).
(2) EYVL L 191, 7.7.1998, s. 50.
(3) EYVL L 353, 24.12.1997, s. 26.
(4) EYVL L 21, 28.1.1999, s. 21.
(5) EYVL L 206, 5.8.1999, s. 16; oikaisu: EYVL L 221, 21.8.1999, s. 19.
(6) EYVL L 210, 10.8.1999, s. 13.
(7) EYVL L 198, 4.8.2000, s. 39.
(8) EYVL L 57, 2.3.2000, s. 28.
LIITE
Korvataan direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevat rivit 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 8 seuraavasti:
”1 |
Imatsaliili CAS-numero: 73790–28–0, 35554–44–0 CIPAC-numero: 335 |
(+)-1-(β-allyloksi-2,4-dikloorifenyylietyyli) imidatsoli tai (+)-allyyli-1-(2,4-dikloorifenyyli)-2-imidatsoli-1-yylietyylieetteri |
975 g/kg |
1. tammikuuta 1999 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan sienitautien torjunta-aineena käyttöä varten. Seuraaviin käyttötarkoituksiin sovelletaan seuraavia erityisehtoja:
Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 11. heinäkuuta 1997. |
||||||
2 |
Atsoksistrobiini CAS-numero: 131860–33–8 CIPAC-numero: 571 |
Metyyli(E)-2-{2[6-(2-syanofenoksi)pyrimidiini-4-yylioksi]fenyyli-3-metoksiakrylaatti |
930 g/kg (Z-isomeeriä enintään 25 g/kg) |
1. heinäkuuta 1998 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan käyttöön sienitautien torjunta-aineena. Yhtenäisten periaatteiden mukaisesti tehtävissä päätöksissä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vesieliöihin kohdistuvaan vaikutukseen. Lupaedellytyksiin on sisällyttävä tarvittaessa riskinhallintatoimenpiteitä. Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 22. huhtikuuta 1998. |
||||||
3 |
Kresoksiimi-metyyli CAS-numero: 143390–89–0 CIPAC-numero: 568 |
Metyyli (E)-2-metoksi-imino-2-[2-(o-tolyylioksimetyyli)fenyyli] asetaatti |
910 g/kg |
1. helmikuuta 1999 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan käyttöön sienitautien torjunta-aineena. Yhtenäisten periaatteiden mukaisesti tehtävissä päätöksissä jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota pohjavesien suojeluun herkillä alueilla. Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 16. lokakuuta 1998. |
||||||
4 |
Spiroksamiini CAS-numero: 1181134–30–8 CIPAC-numero: 572 |
(8-tert-butyyli-1,4-dioksaspiro [4.5] dekanaani-2-yylimetyyli)-etyylipropyyliamiini |
940 g/kg (dia-stereomeerit A ja B yhdistettyinä) |
1. syyskuuta 1999 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan sienitautien torjunta-aineena käyttöä varten. Yhtenäisten periaatteiden mukaisesti tehtävissä päätöksissä jäsenvaltioiden on
Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 12. toukokuuta 1999. |
||||||
5 |
Atsimsulfuroni CAS-numero: 120162–55–2 CIPAC-numero: 584 |
1-(4,6-dimetoksipyrimidiini-2-yyli)-3-[1-metyyli-4-(2-metyyli-2H-tetrasoli-5-yyli)-pyratsoli-5-yylisulfonyyli]-urea |
980 g/kg |
1. lokakuuta 1999 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan käyttöön rikkakasvien torjunta-aineena. Lupaa ei saa myöntää atsimsulfuronin käyttöön lentolevityksessä. Yhtenäisten periaatteiden mukaisesti tehtävissä päätöksissä jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota vesieliöihin ja muihin kuin kohdelajina oleviin maanpäällisiin kasveihin kohdistuviin vaikutuksiin ja varmistettava, että lupaedellytyksiin sisältyy tarvittaessa riskinhallintatoimenpiteitä (esim. riisinviljelyssä vettä on pidettävä pellolla tietty vähimmäisaika ennen veden valuttamista pois). Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 2. heinäkuuta 1999. |
||||||
6 |
Fluroksipyyri CAS-numero: 69377–81–7 CIPAC-numero: 431 |
4-amino-3,5-dikloori-6-fluori-2-pyridyylioksietikkahappo |
950 g/kg |
1. joulukuuta 2000 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan käyttöön rikkakasvien torjunta-aineena. Yhtenäisten periaatteiden mukaisesti tehtävissä päätöksissä jäsenvaltioiden on
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos tarkastelukertomuksen 7 kohdassa edellytettyjen lisäkokeiden tuloksia ja tietoja ei ole toimitettu 1. joulukuuta 2000 mennessä. Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 30. marraskuuta 1999. |
||||||
8 |
Proheksadioni-kalsium CAS-numero: 127277–53–6 CIPAC-numero: 567 |
Kalsium 3,5-diokso-4-propionyylisykloheksaani-karboksylaatti |
890 g/kg |
1. lokakuuta 2000 |
31. joulukuuta 2011 |
Lupa voidaan myöntää ainoastaan kasvien kasvunsäätelyaineena käyttöä varten. Päivämäärä, jona tarkastelukertomus saatiin valmiiksi pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa: 16. kesäkuuta 2000.” |
II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
PÄÄTÖKSET
Komissio
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/47 |
KOMISSION PÄÄTÖS,
tehty 11 päivänä huhtikuuta 2007,
sellaisten tiettyjä tehoaineita sisältävien biosidituotteiden markkinoille saattamisen määräajan jatkamisesta, joita ei ole tutkittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman aikana
(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 1545)
(Ainoastaan ranskan- ja puolankieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)
(2007/226/EY)
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Direktiivin 98/8/EY, jäljempänä ’direktiivi’, 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään, että jos tehoaineen arvioimiseksi vaadittuja tietoja ei ole toimitettu määrätyssä ajassa, tehoaine voidaan päättää jättää sisällyttämättä direktiivin liitteeseen I, I A tai I B. Tällaisen päätöksen jälkeen jäsenvaltioiden olisi peruttava kaikkien kyseistä tehoainetta sisältävien biosidituotteiden luvat. |
(2) |
Komission asetuksissa (EY) N:o 1896/2002 (2) ja (EY) N:o 2032/2003 (3) säädetään direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman ensimmäisen ja toisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Asetuksen (EY) N:o 2032/2003 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan 1 päivä syyskuuta 2006 päivämääräksi, josta alkaen jäsenvaltioiden on peruutettava sellaisia yksilöityjä olemassa olevia tehoaineita sisältäviä biosidivalmisteita koskevat luvat, joista ei ole tehty hyväksyttyä ilmoitusta tai joista mikään jäsenvaltio ei ole ilmaissut olevansa kiinnostunut. |
(3) |
Asetuksen (EY) N:o 2032/2003, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1048/2005 (4), 4 a artiklassa säädetään edellytyksistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat hakea komissiolta mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetun käytöstä poistamisen määräajan jatkamista, sekä tällaisen lisäajan myöntämisehdoista. |
(4) |
Yksittäiset jäsenvaltiot ovat esittäneet komissiolle hakemuksia tämän käytöstä poistamisen määräajan jatkamisesta joidenkin sellaisten tehoaineiden osalta, joiden käyttö biosidituotteissa kielletään 1 päivästä syyskuuta 2006. Ne ovat myös toimittaneet tiedot, joissa perustellaan tarve jatkaa kyseisten aineiden käyttöä. |
(5) |
Puola on toimittanut tietoja, joissa osoitetaan, ettei historiallisten ja muiden rakennusten rakennuspuutavarassa hyönteisten torjunta-aineena käytetylle syflutriinille ole väliaikaisesti käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Kyseisen aineen käytöstä poistamisen määräaikaa on syytä hieman jatkaa, jotta vaihtoehtoisten aineiden tehokkuustiedot voidaan toimittaa ja jotta näiden aineiden saattaminen Puolan markkinoille olisi maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollista. |
(6) |
Ranska on toimittanut tietoja, joissa osoitetaan, että markkinoilla on tarpeen olla mahdollisimman laaja kirjo hyttysiä vastaan käytettäviä toukkamyrkkyjä, koska hyttyset levittävät vakavia sairauksia kyseisen jäsenvaltion merentakaisten departementtien väestön keskuudessa; Ranska on pyytänyt temefossin säilyttämistä markkinoilla näillä alueilla. Kyseisen aineen käytöstä poistamisen määräaikaa on aiheellista jatkaa, jotta mahdollistetaan aineen korvaaminen muilla soveltuvilla aineilla. |
(7) |
Ranska on toimittanut tietoja, joissa osoitetaan, että ammoniakin käyttöä eläinten hygienian hoitoon tarkoitettuna biosidivalmisteena on syytä väliaikaisesti jatkaa, jotta voidaan estää kokkidien, kryptosporidiumin ja sukkulamatojen aiheuttamia infektioita karjassa. Kyseisen aineen käytöstä poistamisen määräaikaa on aiheellista jatkaa, jotta mahdollistetaan sen asteittainen korvaaminen muilla saatavilla olevilla aineilla, jotka on ilmoitettu arvioitaviksi direktiivin tarkistusohjelman puitteissa. |
(8) |
Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat biosidituotteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaisia, |
ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2032/2003 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, tämän päätöksen liitteessä olevassa sarakkeessa B luetellut jäsenvaltiot voivat myöntää tai pitää voimassa luvan saattaa markkinoille liitteessä olevassa sarakkeessa A lueteltuja tehoaineita sisältäviä biosidituotteita sarakkeessa D lueteltuja välttämättömiä käyttötarkoituksia varten kyseisen liitteen sarakkeessa C mainittuihin määräaikoihin saakka.
2 artikla
1. Tämän päätöksen 1 artiklassa säädettyä poikkeusta soveltavien jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien edellytysten täyttyminen:
a) |
käytön jatkaminen on mahdollista ainoastaan sillä ehdolla, että ainetta sisältävät tuotteet on hyväksytty välttämättömään käyttötarkoitukseen; |
b) |
käytön jatkaminen on sallittua ainoastaan, jos sillä ei ole ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä; |
c) |
lupaa myönnettäessä määrätään kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla vähennetään riskejä; |
d) |
tällaiset 1 päivän syyskuuta 2006 jälkeen edelleen markkinoilla olevat biosidituotteet merkitään uudelleen sen takaamiseksi, että merkinnät vastaavat rajoitettuja käyttöedellytyksiä; |
e) |
jäsenvaltioiden on varmistettava tapauksen mukaan, että lupien haltijat tai asianomaiset jäsenvaltiot pyrkivät löytämään vaihtoehtoja kyseisten aineiden käyttöön näissä käyttötarkoituksissa tai että laaditaan direktiivin 98/8/EY 11 artiklassa tarkoitettu asiakirja-aineisto, joka on toimitettava viimeistään 14 päivänä toukokuuta 2008. |
2. Kyseisten jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan ilmoitettava komissiolle vuosittain 1 kohdan soveltamisesta ja erityisesti e alakohdan mukaisesti toteutetuista toimista.
3 artikla
Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle ja Puolan tasavallalle.
Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Stavros DIMAS
Komission jäsen
(1) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/140/EY (EUVL L 414, 30.12.2006, s. 78).
(2) EYVL L 228, 8.9.2000, s. 6. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2032/2003 (EUVL L 307, 24.11.2003, s. 1).
(3) Asetus sellaisena kuin se on viimeski muutettuna asetuksella (EY) N:o 1849/2006 (EUVL L 355, 15.12.2006, s. 63).
(4) EUVL L 178, 9.7.2005, s. 1.
LIITE
Luettelo 1 artiklassa tarkoitetuista luvista
Sarake A |
Sarake B |
Sarake C |
Sarake D |
Tehoaine |
Jäsenvaltio |
Määräajat |
Käyttö |
Syflutriini EY-nro 269–855–7 CAS-nro 68359–37–5 |
Puola |
1.9.2007 |
Rakennuspuutavarassa käytettävä hyönteisten torjunta-aine. Ainoastaan ammattikäyttöön. |
Temefossi EY-nro 222–191–1 CAS-nro 3383–96–8 |
Ranska |
14.5.2009 |
Tartunnanlevittäjähyttysten torjunnassa ainoastaan Ranskan merentakaisissa departementeissa käytettävä aine. |
Ammoniakki EY-nro 231–635–3 CAS-nro 7664–41–7 |
Ranska |
14.5.2008 |
Eläinten hygienian hoitoon tarkoitettu biosidivalmiste, jolla pyritään estämään kokkidien, kryptosporidiumin ja sukkulamatojen aiheuttamia infektioita karjassa; käytetään ainoastaan, jos saatavilla ei ole muita, vaikutuksiltaan vastaavia aineita. |
Oikaisuja
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/50 |
Oikaistaan komission direktiivi 2007/19/EY, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2007, elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista tarvikkeista annetun direktiivin 2002/72/EY ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien muovisten tarvikkeiden sisältämien ainesosien siirtymisen tarkastamiseen käytettävistä simulanteista annetun neuvoston direktiivin 85/572/ETY muuttamisesta
( Euroopan unionin virallinen lehti L 91, 31. maaliskuuta 2007 )
Korvataan direktiivi 2007/19/EY seuraavasti:
KOMISSION DIREKTIIVI 2007/19/EY,
annettu 2 päivänä huhtikuuta 2007,
elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista tarvikkeista annetun direktiivin 2002/72/EY ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien muovisten tarvikkeiden sisältämien ainesosien siirtymisen tarkastamiseen käytettävistä simulanteista annetun neuvoston direktiivin 85/572/ETY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/509/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan,
on kuullut Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, jäljempänä ’viranomainen’,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission direktiivi 2002/72/EY (2) on puiteasetuksessa (EY) N:o 1935/2004 tarkoitettu erityisdirektiivi, jolla yhdenmukaistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia muovisia tarvikkeita koskevat säännöt. |
(2) |
Direktiivissä 2002/72/EY vahvistetaan luettelo niistä aineista – erityisesti lisäaineista ja monomeereistä – joita on sallittua käyttää näiden tarvikkeiden valmistuksessa, niiden käyttöä koskevat rajoitukset, pakkausmerkintöjä koskevat säännöt sekä kuluttajille tai elintarvikealan toimijoille tarvikkeiden asianmukaisesta käytöstä annettavat tiedot. |
(3) |
Komissiolle toimitetuissa tiedoissa osoitetaan, että pehmittimiä, joita käytetään esimerkiksi kansissa olevissa polyvinyylikloridista (PVC-muovista) valmistetuissa tiivisteissä, saattaa siirtyä rasvapitoisiin elintarvikkeisiin sellaisia määriä, että ne saattavat vaarantaa ihmisten terveyden tai aiheuttaa elintarvikkeiden koostumukseen muutoksia, joita ei voida hyväksyä. Sen vuoksi olisi selvennettävä, että vaikka tiivisteet olisivat osa esimerkiksi metallisia kansia, ne kuuluvat direktiivin 2002/72/EY soveltamisalaan. Samalla olisi annettava erityiset säännöt lisäaineiden käytöstä näiden tiivisteiden valmistuksessa. On aiheellista ottaa huomioon, että kansien valmistajat tarvitsevat riittävästi aikaa sopeutuakseen joihinkin direktiivin 2002/72/EY säännöksiin. Ottaen erityisesti huomioon se, kuinka paljon aikaa tarvitaan kansien tiivisteiden valmistuksessa käytettävien erityisten lisäaineiden arviointiin liittyvän hakemuksen valmisteluun, tässä vaiheessa ei ole vielä mahdollista vahvistaa aikataulua niiden arviointia varten. Muovisia tarvikkeita varten laadittavaa sallittujen lisäaineiden luetteloa ei tämän vuoksi pitäisi ensi vaiheessa soveltaa kansissa käytettävien tiivisteiden valmistukseen, jotta muiden lisäaineiden käyttö olisi edelleen kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollista. Tilannetta olisi myöhemmässä vaiheessa arvioitava uudelleen. |
(4) |
Direktiivi 2002/72/EY olisi saatettava ajan tasalle, koska viranomaisen arvioimien aineiden riskinarvioinnista on saatu uutta tietoa ja koska siirtymän laskemista koskevia nykyisiä sääntöjä on mukautettava tekniikan kehitykseen. Selkeyden vuoksi tekstiin olisi lisättävä käytettyjen teknisten termien määritelmät. |
(5) |
Kokonaissiirtymää ja ainekohtaista siirtymää koskevien sääntöjen olisi perustuttava samaan periaatteeseen, ja sen vuoksi ne olisi sovitettava yhteen. |
(6) |
Imeväisten suojelun parantamiseksi olisi otettava käyttöön erityiset säännöt, sillä imeväiset nauttivat ruumiinpainoonsa nähden enemmän ruokaa kuin aikuiset. |
(7) |
Direktiivin 2002/72/EY liitteessä III olevassa B jaksossa lueteltujen lisäaineiden ainekohtaisen siirtymän raja-arvojen (SML) noudattamisen tarkastamista, joka tapahtuu käyttämällä simulanttia D, olisi sovellettava samaan aikaan kuin muita tällä direktiivillä käyttöön otettavia siirtymän laskemista koskevia säännöksiä, jotta kuluttajan todellinen altistuminen kyseisille lisäaineille voidaan arvioida paremmin. Sen vuoksi olisi pidennettävä määräaikaa, joka on asetettu edellä mainitun noudattamisen tarkastamisen soveltamiselle. |
(8) |
Polymerisaation apuaineina (PPA) käytettävien lisäaineiden asemaa olisi selkiytettävä. Ne polymerisaation apuaineet, jotka toimivat myös lisäaineina, on arvioitava ja sisällytettävä tulevaan sallittujen lisäaineiden luetteloon. Jotkin niistä sisältyvät jo nykyiseen lisäaineiden epätäydelliseen luetteloon. Mitä tulee lisäaineisiin, jotka toimivat yksinomaan polymerisaation apuaineina ja joita ei näin ollen ole tarkoitus esiintyä valmiissa tarvikkeessa, olisi täsmennettävä, että niiden käyttö on kansallisen lainsäädännön mukaisesti edelleen mahdollista myös tulevan sallittujen lisäaineiden luettelon hyväksymisen jälkeen. Tilannetta olisi myöhemmässä vaiheessa arvioitava uudelleen. |
(9) |
Tutkimukset ovat osoittaneet, että atsodikarbonamidi hajoaa semikarbatsidiksi korkeassa lämpötilassa tapahtuvan käsittelyn aikana. Viranomaista pyydettiin vuonna 2003 keräämään tietoja ja arvioimaan semikarbatsidin esiintymisestä elintarvikkeissa aiheutuvia mahdollisia riskejä. Näitä tietoja odoteltaessa atsodikarbonamidin käyttö muovisissa tarvikkeissa kiellettiin komission direktiivillä 2004/1/EY (3) elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 7 artiklan mukaisesti. Viranomainen tuli 21 päivänä kesäkuuta 2005 antamassaan lausunnossa (5) siihen tulokseen, että semikarbatsidin karsinogeenisuus ei aiheuta ihmisten terveyden kannalta huolta elintarvikkeissa esiintyvinä pitoisuuksina, jos varmistetaan, että semikarbatsidia ei enää muodostu atsodikarbonamidistä. Tämän vuoksi on aiheellista kieltää edelleen atsodikarbonamidin käyttö muovisissa tarvikkeissa. |
(10) |
Olisi otettava käyttöön muovisen estokerroksen käsite, jolla tarkoitetaan muovisessa tarvikkeessa olevaa estettä, joka ehkäisee siirtymän elintarvikkeeseen tai vähentää sitä. Ainoastaan lasi ja jotkin metallit voivat estää siirtymän täydellisesti. Muovit, joiden ominaisuudet ja teho on arvioitava, voivat toimia osittaisina estokerroksina ja saattavat auttaa vähentämään ainekohtaisen siirtymän raja-arvon (SML) tai määritysrajan alapuolelle. Muovisen estokerroksen toisella puolella voidaan käyttää muita kuin sallittuja aineita edellyttäen, että ne täyttävät tietyt vaatimukset ja että niiden siirtymä pysyy tietyn määritysrajan alapuolella. Kun otetaan huomioon imeväisille ja muille erityisen herkille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet sekä se, että tämäntyyppisiä analyysejä on vaikea tehdä, koska niihin vaikuttavat useat analyysiherkkyyspoikkeamat, muovisen estokerroksen läpi tapahtuvan muun kuin sallitun aineen siirtymän enimmäismääräksi olisi vahvistettava 0,01 mg/kg elintarvikkeiden ja elintarvikesimulanttien osalta. |
(11) |
Direktiivin 2002/72/EY 9 artiklassa säädetään, että tarvikkeisiin on liitettävä kirjallinen vakuutus siitä, että ne vastaavat niihin sovellettavia sääntöjä. Tavarantoimittajien koordinoinnin ja vastuun lujittamiseksi vastuussa olevien henkilöiden olisi asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdan mukaisesti dokumentoitava valmistuksen joka vaiheessa, mukaan lukien lähtöaineiden valmistus, asiaankuuluvien sääntöjen noudattaminen vaatimustenmukaisuusilmoituksessa, joka asetetaan asiakkaiden saataville. Lisäksi valmistuksen joka vaiheessa olisi valvontaviranomaisten saataville asetettava todistusasiakirjat, joilla vahvistetaan vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisältö. |
(12) |
Asetuksen (EY) N:o 178/2002 17 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että elintarvikkeet täyttävät niihin sovellettavat säännöt. Sen vuoksi elintarvikealan toimijoiden olisi saatava haltuunsa oleelliset tiedot, jotta ne voivat varmistaa, että tarvikkeista tapahtuva siirtymä elintarvikkeisiin on elintarvikelainsäädännössä määrättyjen eritelmien ja rajoitusten mukaista. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon luottamuksellisuusvaatimus. |
(13) |
Asianomaisten toimijoiden olisi kansainvälisesti tunnustettujen tieteellisten periaatteiden mukaisesti arvioitava, ovatko direktiivin 2002/72/EY liitteissä II ja III oleviin luetteloihin sisältymättömät aineet, kuten direktiivin 2002/72/EY liitteessä II olevassa 3 kohdassa ja sen liitteessä III olevassa 3 kohdassa tarkoitetut epäpuhtaudet tai reaktiotuotteet, asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklan mukaiset. |
(14) |
Jotta kuluttajan altistuminen voitaisiin arvioida tarkemmin, olisi siirtymätesteissä otettava käyttöön uusi vähennystekijä, jota kutsutaan rasvan vähennystekijäksi (Fat Reduction Factor, FRF). Arvioitaessa altistumista aineille, jotka siirtyvät pääasiassa rasvapitoisiin elintarvikkeisiin (lipofiiliset aineet), on tähän saakka lähdetty siitä yleisestä oletuksesta, että ihminen syö vuorokaudessa yhden kilon ruokaa. Ihminen kuitenkin syö päivässä enintään 200 grammaa rasvaa. Tämä olisi otettava huomioon siten, että ainekohtaista siirtymää korjataan lipofiilisiin aineisiin sovellettavalla rasvan vähennystekijällä elintarvikealan tiedekomitean lausunnon (6) ja viranomaisen lausunnon (7) mukaisesti. |
(15) |
Viranomaisen (8) arvioimien monomeerien ja muiden lähtöaineiden riskinarviointiin liittyvien uusien tietojen perusteella olisi tietyt jäsenvaltioissa väliaikaisesti hyväksytyt ja eräät uudet monomeerit sisällytettävä sallituista aineista laadittuun yhteisön luetteloon. Yhteisön tasolla jo vahvistettuja rajoituksia ja/tai eritelmiä olisi muiden aineiden kohdalla muutettava käytettävissä olevien uusien tietojen perusteella. |
(16) |
Epätäydellistä luetteloa lisäaineista, joita voidaan käyttää muovisten tarvikkeiden valmistuksessa, olisi muutettava viranomaisen arvioimien muiden lisäaineiden sisällyttämiseksi siihen. Yhteisön tasolla jo vahvistettuja rajoituksia ja/tai eritelmiä olisi tiettyjen lisäaineiden kohdalla muutettava näiden käytettävissä olevien uusien arviointien perusteella. |
(17) |
Komission direktiivillä 2005/79/EY (9) tehtiin muutoksia aineen, jonka viitenumero on 35760, osalta rajoituksiin ja/tai eritelmiin direktiivin 2002/72/EY liitteessä III olevassa A jaksossa B jakson sijasta ja aineen, jonka viitenumero on 67180, osalta mainitussa liitteessä olevassa B jaksossa eikä A jaksossa. Lisäksi muovien, joiden viitenumerot ovat 43480, 45200, 81760 ja 88640, kohdalla viittaus direktiivin 2002/72/EY liitteessä III mainittuihin rajoituksiin ja/tai eritelmiin on epäselvä. Oikeusvarmuuden vuoksi aineet nro 35760 ja 67180 on näin ollen sijoitettava asianmukaiseen jaksoon lisäaineluettelossa ja aineille nro 43480, 45200, 81760 ja 88640 on asetettava uudet rajoitukset ja eritelmät. |
(18) |
On käynyt ilmi, että nykyisin käytettävä tislattu vesi ei ole riittävä simulantti joillekin maitovalmisteille. Se olisi korvattava 50-prosenttisella etanolilla, joka simuloi maitovalmisteiden rasvapitoisuutta paremmin. |
(19) |
Epoksidoitua soijaöljyä (ESBO) käytetään pehmittimenä tiivisteissä. Kun otetaan huomioon viranomaisen 16 päivänä maaliskuuta 2006 antama lausunto (10) aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa tarvikkeissa käytetylle epoksidoidulle soijaöljylle, on aiheellista lyhentää määräaikaa, jonka kuluessa kansissa käytettyjen tiivisteiden on täytettävä epoksidoitua soijaöljyä ja sen substituutteja koskevat rajoitukset, jotka säädetään direktiivissä 2002/72/EY. Samaa määräaikaa olisi sovellettava atsodikarbonamidin käyttökieltoon. |
(20) |
Tiettyjä ftalaatteja käytetään pehmittiminä tiivisteissä ja muissa muovista valmistetuissa sovelluksissa. Tietyistä ftalaateista syyskuussa 2005 julkaistuissa lausunnoissaan (11) viranomainen vahvisti tietyille ftalaateille siedettävän päiväannoksen (TDI) ja arvioi, että ihmisten altistuminen tietyille ftalaateille on samaa suuruusluokkaa kuin siedettävä päiväannos. Sen vuoksi on aiheellista lyhentää määräaikaa, jonka kuluessa muovisten tarvikkeiden on täytettävä direktiivissä 2002/72/EY näille aineille säädetyt rajoitukset. |
(21) |
Sen vuoksi neuvoston direktiiviä 85/572/ETY (12) ja direktiiviä 2002/72/EY olisi muutettava. |
(22) |
Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutetaan direktiivi 2002/72/EY seuraavasti:
1) |
Muutetaan 1 artikla seuraavasti:
|
2) |
Lisätään 1 a artikla seuraavasti: ”1 a artikla Tässä direktiivissä tarkoitetaan
|
3) |
Korvataan 2 artikla seuraavasti: ”2 artikla 1. Muovisista tarvikkeista ei saa siirtyä niiden ainesosia elintarvikkeisiin niin, että määrä on enemmän kuin 60 milligrammaa siirtyneitä ainesosia kilogrammalta elintarviketta tai elintarvikesimulanttia (mg/kg) (kokonaissiirtymän raja-arvo). Tämän rajan on kuitenkin oltava 10 milligrammaa neliödesimetriltä tarvikkeen pintaa (mg/dm2) kohden seuraavissa tapauksissa:
2. Niiden muovisten tarvikkeiden osalta, jotka on tarkoitettu joutumaan kosketukseen tai jotka jo ovat kosketuksessa komission direktiiveissä 91/321/ETY (14) ja 96/5/EY (15) määriteltyjen imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden kanssa, kokonaissiirtymän raja-arvo on aina 60 mg/kg. |
4) |
Korvataan 4 artiklan 2 kohdassa päivämäärä ”1 päivästä heinäkuuta 2006” päivämäärällä ”1 päivästä toukokuuta 2008”. |
5) |
Lisätään 4 c, 4 d ja 4 e artikla seuraavasti: ”4 c artikla Edellä 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen kansien muovikerrosten tai muovipinnoitteiden valmistukseen tarkoitettujen lisäaineiden käytön osalta sovelletaan seuraavia sääntöjä:
4 d artikla Yksinomaan polymerisaation apuaineina (PPA) toimivien lisäaineiden, joita ei ole tarkoitus esiintyä valmiissa tarvikkeessa, jäljempänä ’polymerisaation apuaineet’, käyttöön muovisten tarvikkeiden valmistuksessa sovelletaan seuraavia sääntöjä:
4 e artikla Atsodikarbonamidin, jonka viitenumero on 36640 ja CAS-numero 000123-77-3, käyttö muovisten tarvikkeiden valmistuksessa on kiellettyä.” |
6) |
Korvataan 5 a artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Muissa kaupan vaiheissa kuin vähittäismyynnissä muovisiin tarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu saatettaviksi kosketukseen elintarvikkeen kanssa ja jotka sisältävät 1 kohdassa tarkoitettuja lisäaineita, on liitettävä 9 artiklassa tarkoitetut tiedot sisältävä kirjallinen vakuutus.” |
7) |
Lisätään 7 artiklaan kohta seuraavasti: ”Niiden muovisten tarvikkeiden osalta, jotka on tarkoitettu joutumaan kosketukseen tai jotka jo ovat kosketuksissa direktiiveissä 91/321/ETY ja 96/5/EY määriteltyjen imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden kanssa, ainekohtaiset siirtymien raja-arvot ilmaistaan aina mg/kg:na.” |
8) |
Lisätään 7 a artikla seuraavasti: ”7 a artikla 1. Monikerroksisissa muovisissa tarvikkeissa jokaisen muovikerroksen koostumuksen on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset. 2. Jos valmis tarvike noudattaa tässä direktiivissä säädettyjä ainekohtaisten siirtymien ja kokonaissiirtymien raja-arvoja, kerros, joka ei ole suoraan kosketuksessa elintarvikkeen kanssa ja joka on erotettu elintarvikkeesta muovisella estokerroksella, saa 1 kohdan säännöksistä poiketen
3. Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen aineiden siirtymä elintarvikkeeseen tai simulanttiin saa olla enintään 0,01 mg/kg mitattuna tilastollisella varmuudella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (16) 11 artiklan mukaisella analyysimenetelmällä. Raja-arvo on aina ilmaistava pitoisuutena elintarvikkeissa tai simulanteissa. Sitä sovelletaan yhdisteiden ryhmään, jos yhdisteet liittyvät toisiinsa rakenteellisesti ja toksikologisesti, kuten erityisesti isomeerit tai samaan funktionaaliseen ryhmään kuuluvat yhdisteet, ja sen on sisällettävä mahdollinen suoran kosketuksen aiheuttama siirtymä painetulta pinnalta. 4. Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut aineet eivät saa kuulua kumpaankaan seuraavista ryhmistä:
|
9) |
Lisätään 8 artiklaan 5 kohta seuraavasti: ”5. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, liitteessä III olevassa B jaksossa tarkoitettujen ftalaattien (aineet, joiden viitenumerot ovat 74640, 74880, 74560, 75100 ja 75105) osalta ainekohtaisten siirtymien raja-arvot tarkastetaan ainoastaan elintarvikesimulanteissa. Ainekohtaisten siirtymien raja-arvot voidaan kuitenkin tarkastaa elintarvikkeissa, jos elintarvike ei ole vielä joutunut kosketukseen tarvikkeen kanssa ja se on etukäteen testattu ftalaattien varalta eikä määrä ole tilastollisesti merkittävä tai suurempi tai yhtä suuri kuin määritysraja.” |
10) |
Korvataan 9 artikla seuraavasti: ”9 artikla 1. Muissa kaupan vaiheissa kuin vähittäismyynnissä tarvikkeisiin ja aineisiin, jotka on tarkoitettu näiden tarvikkeiden valmistukseen, on liitettävä asetuksen (EY) N:o 1935/2004 16 artiklan mukaisesti ilmoitus vaatimustenmukaisuudesta. 2. Talouden toimijan on annettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, ja sen on sisällettävä tämän direktiivin liitteessä VI a vahvistetut tiedot. 3. Asianomaisen toimijan on annettava pyynnöstä kansallisille toimivaltaisille viranomaisille asianmukaiset asiakirjat, joilla osoitetaan tarvikkeiden ja niiden valmistukseen tarkoitettujen aineiden noudattavan tämän direktiivin vaatimuksia. Asiakirja-aineiston on sisällettävä testausolosuhteet ja testitulokset, laskelmat, muut analyysit sekä näyttöä turvallisuudesta tai vaatimustenmukaisuuden osoittavat perustelut.” |
11) |
Muutetaan liitteet I, II ja III tämän direktiivin liitteiden I, II ja III mukaisesti. |
12) |
Lisätään tämän direktiivin liitteen IV teksti liitteeksi IV a. |
13) |
Muutetaan liitteet V ja VI tämän direktiivin liitteiden V ja VI mukaisesti. |
14) |
Lisätään tämän direktiivin liitteen VII teksti liitteeksi VI a. |
2 artikla
Muutetaan direktiivin 85/572/ETY liite tämän direktiivin liitteen VIII mukaisesti.
3 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2008. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
Niiden on sovellettava kyseisiä säännöksiä siten, että
a) |
sallitaan 1 päivästä toukokuuta 2008 alkaen sellaisten elintarvikkeen kanssa kosketukseen tarkoitettujen muovisten tarvikkeiden kauppa ja käyttö, jotka ovat direktiivin 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia; |
b) |
kielletään 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen sellaisten tiivisteen sisältävien kansien valmistaminen ja tuonti yhteisöön, jotka eivät ole direktiivissä 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, säädettyjen viitenumeroita 30340, 30401, 36640, 56800, 76815, 76866, 88640 ja 93760 koskevien rajoitusten ja eritelmien mukaisia; |
c) |
kielletään 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen sellaisten elintarvikkeen kanssa kosketukseen tarkoitettujen muovisten tarvikkeiden valmistaminen ja tuonti yhteisöön, jotka eivät ole direktiivissä 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, ftalaateille (viitenumerot 74560, 74640, 74880, 75100 ja 75105) säädettyjen rajoitusten ja eritelmien mukaisia; |
d) |
kielletään 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen sellaisten elintarvikkeen kanssa kosketukseen tarkoitettujen muovisten tarvikkeiden valmistaminen ja tuonti yhteisöön, jotka eivät ole direktiivin 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta b ja c alakohdan soveltamista. |
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
4 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
5 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä 2 päivänä huhtikuuta 2007.
Komission puolesta
Markos KYPRIANOU
Komission jäsen
LIITE I
Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liite I seuraavasti:
1) |
Lisätään 2 a ja 2 b kohta seuraavasti: 2 a. Ainekohtaisen siirtymän korjaaminen elintarvikkeissa, jotka sisältävät yli 20 prosenttia rasvaa, rasvan vähennystekijällä (FRF): ’Rasvan vähennystekijä’ (FRF) on välillä 1–5 oleva luku, jolla lipofiilisten aineiden mitattu siirtymä rasvapitoiseen elintarvikkeeseen tai simulanttiin D ja sen substituutteihin jaetaan ennen vertaamista ainekohtaisten siirtymien raja-arvoihin. Yleiset säännöt Liitteessä IV a luetellaan aineet, joita pidetään FRF:ää sovellettaessa lipofiilisinä. Lipofiilisten aineiden ainekohtainen siirtymä mg/kg:na (M) korjataan FRF:llä, jonka arvo on välillä 1–5 (MFRF). Ennen kuin siirtymää verrataan lakisääteiseen raja-arvoon, sovelletaan seuraavia yhtälöitä: MFRF = M/FRF ja FRF = (g rasvaa elintarvikkeessa/kilo elintarviketta)/200 = (% rasvaa × 5) / 100 Laskelmaa ei korjata FRF:llä seuraavissa tapauksissa:
Korjaus tehdään FRF:llä tietyissä olosuhteissa seuraavassa tapauksessa: Kun on kyse astioista ja muista täytettävistä tarvikkeista, joiden tilavuus on alle 500 ml tai yli 10 l, ja sellaisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista arkeista ja kalvoista, jotka sisältävät yli 20 prosenttia rasvaa, siirtymä lasketaan joko pitoisuutena elintarvikkeessa tai elintarvikesimulantissa (mg/kg) ja korjataan FRF:llä tai se lasketaan uudelleen mg/dm2:nä soveltamatta FRF:ää. Jos jompikumpi näistä kahdesta arvosta on pienempi kuin SML, tarvikkeen katsotaan olevan vaatimusten mukainen. FRF:n soveltaminen ei saa johtaa siihen, että ainekohtainen siirtymä on suurempi kuin kokonaissiirtymän raja-arvo. 2 b. Ainekohtaisen siirtymän korjaaminen elintarvikesimulantissa D: Lipofiilisten aineiden ainekohtainen siirtymä simulanttiin D ja sen substituutteihin korjataan seuraavilla kertoimilla:
|
2) |
Lisätään 5 a kohta seuraavasti: 5 a. Kannet, korkit, tiivisteet, tulpat ja vastaavat sulkemiseen tarkoitetut tarvikkeet
|
LIITE II
Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liite II seuraavasti:
1) |
Muutetaan A jakso seuraavasti:
|
2) |
Poistetaan B jaksossa seuraavat monomeerit ja muut lähtöaineet:
|
LIITE III
Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liite III seuraavasti:
1) |
Muutetaan A jakso seuraavasti:
|
2) |
Muutetaan B jakso seuraavasti:
|
LIITE IV
”LIITE IV a
LIPOFIILISET AINEET, JOIHIN RASVAN VÄHENNYSTEKIJÄÄ (FRF) SOVELLETAAN
Viitenro |
CAS-nro |
NIMI |
31520 |
061167-58-6 |
Akryylihappo, 2-tert-butyyli-6-(3-tert-butyyli-2-hydroksi-5-metyylibentsyyli)-4-metyylifenyyliesteri |
31530 |
123968-25-2 |
Akryylihappo, 2,4-di-tert-pentyyli-6-[1-(3,5-di-tert-pentyyli-2-hydroksi-fenyyli)etyyli])fenyyliesteri |
31920 |
000103-23-1 |
Adipiinihappo, bis(2-etyyliheksyyli)esteri |
38240 |
000119-61-9 |
Bentsofenoni |
38515 |
001533-45-5 |
4,4′-bis(2-bentsoksatsolyyli)stilbeeni |
38560 |
007128-64-5 |
2,5-bis(5-tert-butyyli-2-bentsoksatsolyyli)tiofeeni |
38700 |
063397-60-4 |
Bis(2-karbobutoksietyyli)tina-bis(iso-oktyylimerkaptoasetaatti) |
38800 |
032687-78-8 |
N,N′-bis[3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionyyli]hydratsidi |
38810 |
080693-00-1 |
Bis(2,6-di-tert-butyyli-4-metyylifenyyli)pentaerytritolidifosfiitti |
38820 |
026741-53-7 |
Bis(2,4-di-tert-butyylifenyyli)pentaerytritolidifosfiitti |
38840 |
154862-43-8 |
Bis(2,4-dikumyylifenyyli)pentaerytritolidifosfiitti |
39060 |
035958-30-6 |
1,1-bis(2-hydroksi-3,5-di-tert-butyylifenyyli)etaani |
39925 |
129228-21-3 |
3,3-bis(metoksimetyyli)-2,5-dimetyyliheksaani |
40000 |
000991-84-4 |
2,4-bis(oktyylimerkapto)-6-(4-hydroksi-3,5-di-tert-butyylianilino)-1,3,5-triatsiini |
40020 |
110553-27-0 |
2,4-bis(oktyylitiometyyli)-6-metyylifenoli |
40800 |
013003-12-8 |
4,4′-butylideenibis(6-tert-butyyli-3-metyylifenyyli-ditridekyylifosfiitti) |
42000 |
063438-80-2 |
(2-karbobutoksietyyli)tina-tris(iso-oktyylimerkaptoasetaatti) |
45450 |
068610-51-5 |
p-kresoli-disyklopentadieeni-isobutyleeni, kopolymeeri |
45705 |
166412-78-8 |
1,2-sykloheksaanidikarboksyylihappo, di-isononyyliesteri |
46720 |
004130-42-1 |
2,6-di-tert-butyyli-4-etyylifenoli |
47540 |
027458-90-8 |
Di-tert-dodekyylidisulfidi |
47600 |
084030-61-5 |
Di-n-dodekyylitina-bis(iso-oktyylimerkaptoasetaatti) |
48800 |
000097-23-4 |
2,2′-dihydroksi-5,5′-diklooridifenyylimetaani |
48880 |
000131-53-3 |
2,2′-dihydroksi-4-metoksibentsofenoni |
49485 |
134701-20-5 |
2,4-dimetyyli-6-(1-metyylipentadekyyli)fenoli |
49840 |
002500-88-1 |
Dioktadekyylidisulfidi |
51680 |
000102-08-9 |
N,N′-difenyylitiourea |
52320 |
052047-59-3 |
2-(4-dodekyylifenyyli)indoli |
53200 |
023949-66-8 |
2-etoksi-2′-etyylioksanilidi |
54300 |
118337-09-0 |
2,2′-etylideenibis(4,6-di-tert-butyylifenyyli)fluorifosfoniitti |
59120 |
023128-74-7 |
1,6-heksametyleeni-bis[3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionamidi] |
59200 |
035074-77-2 |
1,6-heksametyleeni-bis[3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionaatti] |
60320 |
070321-86-7 |
2-[2-hydroksi-3,5-bis(1,1-dimetyylibentsyyli)fenyyli]bentsotriatsoli |
60400 |
003896-11-5 |
2-[2′-hydroksi-3′-tert-butyyli-5′-metyylifenyyli)-5-klooribentsotriatsoli |
60480 |
003864-99-1 |
2-(2′-hydroksi-3,5′-di-tert-butyylifenyyli)-5-klooribentsotriatsoli |
61280 |
003293-97-8 |
2-hydroksi-4-n-heksyloksibentsofenoni |
61360 |
000131-57-7 |
2-hydroksi-4-metoksibentsofenoni |
61600 |
001843-05-6 |
2-hydroksi-4-n-oktyylioksibentsofenoni |
66360 |
085209-91-2 |
2,2′-metyleenibis(4,6-di-tert-butyylifenyyli)natriumfosfaatti |
66400 |
000088-24-4 |
2,2′-metyleenibis(4-etyyli-6-tert-butyylifenoli) |
66480 |
000119-47-1 |
2,2′-metyleenibis(4-metyyli-6-tert-butyylifenoli) |
66560 |
004066-02-8 |
2,2′-metyleenibis(4-metyyli-6-sykloheksyylifenoli) |
66580 |
000077-62-3 |
2,2′-metyleenibis[4-metyyli-6-(1-metyylisykloheksyyli)fenoli] |
68145 |
080410-33-9 |
2,2′,2″-nitrilo[trietyyli tris(3,3′,5,5′-tetra-tert-butyyli-1,1′-bifenyyli-2,2′-diyyli)fosfiitti] |
68320 |
002082-79-3 |
Oktadekyyli-3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionaatti |
68400 |
010094-45-8 |
Oktadekyylierukahappoamidi |
69840 |
016260-09-6 |
Oleyylipalmitamidi |
71670 |
178671-58-4 |
Pentaerytritolitetrakis(2-syano-3,3-difenyyliakrylaatti) |
72081/10 |
— |
Maaöljyn hiilivetyhartsit (hydratut) |
72160 |
000948-65-2 |
2-fenyyli-indoli |
72800 |
001241-94-7 |
Fosforihappo, difenyyli-2-etyyliheksyyliesteri |
73160 |
— |
Fosforihappo, mono- ja di-n-alkyyli(C16 ja C18)esterit |
74010 |
145650-60-8 |
Fosfiittihappo, bis(2,4-di-tert-butyyli-6-metyylifenyyli)etyyliesterit |
74400 |
— |
Fosfiittihappo, tris(nonyyli-dinonyylifenyyli)esterit |
76866 |
— |
1,2-propaanidiolin ja/tai 1,3- ja/tai 1,4-butaanidiolin ja/tai polypropyleeniglykolin polyesterit adipiinihapon kanssa, myös etikkahapon tai rasvahappojen C12-C18 tai n-oktanolin ja/tai n-dekanolin kanssa |
77440 |
— |
Polyetyleeniglykolidirisino-oleaatti |
78320 |
009004-97-1 |
Polyetyleeniglykolimonorisino-oleaatti |
81200 |
071878-19-8 |
Poly[6-[(1,1,3,3-tetrametyylibutyyli)amino]-1,3,5-triatsiini-2,4-diyyli-[(2,2,6,6-tetrametyyli-4-piperidyyli)imino]heksametyleeni-(2,2,6,6-tetrametyyli-4-piperidyyli)imino] |
83599 |
068442-12-6 |
Oleiinihappo-2-merkaptoetyyliesterin reaktiotuotteet diklooridimetyylitinan, natriumsulfidin ja trikloorimetyylitinan kanssa |
83700 |
000141-22-0 |
Risiiniöljyhappo |
84800 |
000087-18-3 |
Salisyylihappo, 4-tert-butyylifenyyliesteri |
92320 |
— |
Glykolihapon tetradekyyli-polyetyleenioksidi(3-8)eetteri |
92560 |
038613-77-3 |
Tetrakis(2,4-di-tert-butyylifenyyli)-4,4′-bifenyleeni-difosfoniitti |
92700 |
078301-43-6 |
2,2,4,4-tetrametyyli-20-(2,3-epoksipropyyli)-7-oksa-3,20-diatsadispiro[5.1.11.2]-henikosan-21-oni, polymeeri |
92800 |
000096-69-5 |
4,4′-tiobis(6-tert-butyyli-3-metyylifenoli) |
92880 |
041484-35-9 |
Tiodietanoli-bis[3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionaatti] |
93120 |
000123-28-4 |
Tiodipropionihappo, didodekyyliesteri |
93280 |
000693-36-7 |
Tiodipropionihappo, dioktadekyyliesteri |
95270 |
161717-32-4 |
2,4,6-tris(tert-butyyli)fenyyli-2-butyyli-2-etyyli-1,3-propaanidiolifosfiitti |
95280 |
040601-76-1 |
1,3,5-tris(4-tert-butyyli-3-hydroksi-2,6-dimetyylibentsyyli)1,3,5-triatsiini-2,4,6(1H,3H,5H)-trioni |
95360 |
027676-62-6 |
1,3,5-tris(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksibentsyyli)-1,3,5-triatsiini-2,4,6(1H,3H,5H)-trioni |
95600 |
001843-03-4 |
1,1,3-tris(2-metyyli-4-hydroksi-5-tert-butyylifenyyli)butaani” |
LIITE V
Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liite V seuraavasti:
1) |
Korvataan A jakso seuraavasti: ”A jakso: Yleiset eritelmät Muoviset tarvikkeet eivät saa vapauttaa primaarisia aromaattisia amiineja havaittavia määriä (DL = 0,01 mg kilogrammaan elintarviketta tai elintarvikesimulanttia). Rajoituksen ulkopuolelle jää kuitenkin liitteissä II ja III olevissa luetteloissa mainittavien primaaristen aromaattisten amiinien siirtymä.” |
2) |
Lisätään B jaksoon seuraavat uudet eritelmät numerojärjestyksessä:
|
LIITE VI
Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liite VI seuraavasti:
1) |
Korvataan huomautus (8) seuraavasti:
|
2) |
Lisätään huomautukset 41 ja 42 seuraavasti:
|
LIITE VII
”LIITE VI a
VAATIMUSTENMUKAISUUSILMOITUS
Edellä 9 artiklassa tarkoitetun kirjallisen vakuutuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
1. |
sen taloudellisen toimijan nimi ja osoite, joka valmistaa tai tuo muovisia tarvikkeita tai näiden tarvikkeiden valmistukseen tarkoitettuja aineita; |
2. |
tarvikkeiden tai näiden tarvikkeiden valmistukseen tarkoitettujen aineiden tunnistamiseen tarvittavat tiedot; |
3. |
vakuutuksen päivämäärä; |
4. |
vahvistus siitä, että muoviset tarvikkeet täyttävät asiaan liittyvät tässä direktiivissä ja asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 säädetyt vaatimukset; |
5. |
riittävät tiedot niistä käytetyistä aineista, joiden osalta on tämän direktiivin nojalla voimassa rajoituksia ja/tai eritelmiä, jotta aineiden jatkokäyttäjinä toimivat yritykset voivat varmistaa rajoitusten noudattamisen; |
6. |
riittävät tiedot aineista, joiden käyttöön elintarvikkeissa sovelletaan rajoituksia; kyse on kokeellisesti tai teoreettisin laskelmin saaduista tiedoista niiden ainekohtaisen siirtymän tasosta ja tarvittaessa niiden puhtausvaatimuksista direktiivien 95/31/EY, 95/45/EY ja 96/77/EY mukaisesti, jotta näiden tarvikkeiden käyttäjät voivat noudattaa elintarvikkeita koskevia yhteisön säännöksiä tai niiden puuttuessa kansallisia säännöksiä; |
7. |
tarvikkeiden käyttöä koskevat eritelmät, kuten:
|
8. |
Kun muovista estokerrosta käytetään monikerroksisessa muovisessa tarvikkeessa, on vahvistettava, että tarvike täyttää tämän direktiivin 7 a artiklan 2, 3 ja 4 kohdan vaatimukset. |
Kirjallisen vakuutuksen avulla on voitava helposti tunnistaa ne tarvikkeet tai aineet, joita varten se on annettu, ja vakuutus on annettava uudestaan, jos tuotannossa tapahtuu merkittäviä muutoksia, jotka aiheuttavat muutoksia siirtymään, tai jos saataville tulee uusia tieteellisiä tietoja.”
LIITE VIII
Muutetaan direktiivin 85/572/ETY liite seuraavasti:
1) |
Korvataan 3 kohta seuraavasti:
|
2) |
Lisätään 4 a kohta seuraavasti:
|
3) |
Korvataan 07 jaksossa oleva taulukko seuraavalla taulukolla:
|
(1) EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4.
(2) EYVL L 220, 15.8.2002, s. 18, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/79/EY (EUVL L 302, 19.11.2005, s. 35).
(3) EUVL L 7, 13.1.2004, s. 45.
(4) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 575/2006 (EUVL L 100, 8.4.2006, s. 3).
(5) The EFSA Journal (2005) 219, 1–36.
(6) Elintarvikealan tiedekomitean 4 päivänä joulukuuta 2002 antama lausunto rasvan(kulutuksen) vähennystekijän (FRF) käyttöönotosta arvioitaessa altistumista elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista tarvikkeista siirtyville aineille.
http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out149_en.pdf
(7) Elintarvikkeiden lisäaineita, aromiaineita, valmistuksen apuaineita sekä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja käsittelevän tiedelautakunnan komission pyynnöstä antama lausunto rasvan(kulutuksen) vähennystekijän käyttöönotosta imeväisten ja pikkulasten osalta, The EFSA Journal (2004) 103, 1–8.
(8) The EFSA Journal (2005) 218, 1–9.
The EFSA Journal (2005) 248, 1–16.
The EFSA Journal (2005) 273, 1–26.
The EFSA Journal (2006) 316–318, 1–10.
The EFSA Journal (2006) 395–401, 1–21.
(9) EUVL L 302, 19.11.2005, s. 35.
(10) The EFSA Journal (2006) 332, 1–9.
(11) The EFSA Journal (2005) 244, 1–18.
The EFSA Journal (2005) 245, 1–14.
The EFSA Journal (2005) 243, 1–20.
The EFSA Journal (2005) 242, 1–17.
The EFSA Journal (2005) 241, 1–14.
(12) EYVL L 372, 31.12.1985, s. 14.
(13) EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4.”
(14) EYVL L 175, 4.7.1991, s. 35.
(15) EYVL L 49, 28.2.1996, s. 17.”
(16) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1; oikaistu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.
(17) EYVL 196, 16.8.1967, s. 1.”
(18) EYVL L 339, 30.12.1996, s. 1.”
12.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 97/70 |
Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 372/2007, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2007, migraation väliaikaisten raja-arvojen vahvistamisesta elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien kansien tiivisteiden pehmittimille
( Euroopan unionin virallinen lehti L 92, 3. huhtikuuta 2007 )
Korvataan sivulla 9 johdanto-osan 2 kappale seuraavasti:
”(2) |
Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista muovisista tarvikkeista annetun komission direktiivin 2002/72/EY muuttamisesta 2 päivänä huhtikuuta 2007 annetussa komission direktiivissä 2007/19/EY (3) selvennetään, että kansien tiivisteet kuuluvat direktiivin 2002/72/EY soveltamisalaan. Siinä määrätään, että jäsenvaltioiden on 1 päivään toukokuuta 2008 mennessä vahvistettava toimenpiteet, joilla kansien tiivisteiden vapaa liikkuvuus sallitaan, jos ne ovat SML-arvon mukaisia. Kansien tiivisteet, jotka eivät ole SML-arvon mukaisia, kielletään 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen.” |
Korvataan sivulla 9 alaviite 3 seuraavasti: