12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/3

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 liitteessä V olevan A kohdan 3 alakohdassa säädetään mahdollisuudesta poiketa kokonaisrikkidioksidipitoisuudesta ilmasto-olojen niin edellyttäessä.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 (2) vahvistetaan tietyt asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti viinien kokonaisrikkidioksidipitoisuuksien osalta. Mainitun asetuksen 19 artiklan 4 kohdassa säädetään erityisesti, että saman asetuksen liitteessä XII a vahvistetaan luettelo tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat sallia ilmastollisista syistä 300 milligrammaa litraa kohti pienempien kokonaisrikkidioksidipitoisuuksien nostamisen enintään 40 milligrammalla litraa kohti.

(3)

Saksan hallitus on 12 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä pyytänyt lupaa sallia Baden-Württembergin, Baijerin, Hessenin ja Rheinland-Pfalzin alueiden viininviljelyalueilla vuoden 2006 viinisadon viinien osalta 300 milligrammaa litraa kohti pienempien kokonaisrikkidioksidipitoisuuksien nostamisen enintään 40 milligrammalla litraa kohti poikkeuksellisen epäsuotuisten ilmasto-olojen vuoksi. Tämä pyyntö olisi hyväksyttävä.

(4)

Saksan toimivaltaisten viranomaisten toimittamat tieteelliset raportit osoittavat, että asianmukaisen viiniyttämisen ja viinien säilyttämisen sekä viinien markkinoille soveltuvuuden varmistamiseksi rikkidioksidipitoisuuksia on lisättävä tavanomaisesti sallittuun pitoisuuteen nähden. Tämä tilapäinen toimenpide on ainoa käytettävissä oleva keino, jonka avulla voidaan varmistaa epäsuotuisissa ilmasto-oloissa kasvaneiden rypäleiden käyttäminen markkinoille soveltuvien viinien tuottamiseksi.

(5)

Tämän vuoksi asetusta (EY) N:o 1622/2000 olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/5

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 (2) vahvistetaan erityisesti sellaisten aineiden käytön edellytykset, joiden käyttö on sallittu asetuksella (EY) N:o 1493/1999. Erityisesti liitteessä IX a säädetään, että dimetyylidikarbonaatti on lisättävä ennen viinin pullotusta. Ilmaisun ”pullotus” käännös ja sen eri merkitykset eräissä kielissä ovat johtaneet siihen, että toimijat ja valvontaviranomaiset ovat tulkinneet kyseisen määräyksen merkitystä eri tavoin.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 753/2002 (3) määritellään asetuksen soveltamiseksi ilmaisu ”pullotus” sen 7 artiklassa.

(3)

Jotta dimetyylidikarbonaatin käyttöön sovellettavia määräyksiä tulkittaisiin yhdenmukaisesti, olisi käytettävä asetuksessa (EY) N:o 753/2002 esiintyvän ilmaisun ”pullotus” määritelmää asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 olevien määräysten täsmentämiseksi. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1622/2000 liitettä IX a olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

”—

Lisäämisen on tapahduttava vain vähän ennen pullotusta, joka on määritelty kyseisen tuotteen pakkaamiseksi enintään 60 litran astioihin kaupallisessa tarkoituksessa.”

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/6

(1)

Komissio vastaanotti 31 päivänä toukokuuta 2006 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, joka koski Amerikan yhdysvalloista (jäljempänä ’Yhdysvallat’), Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä ’Kiina’) ja Taiwanista peräisin olevia peroksosulfaatteja (jäljempänä ’persulfaatit’) ja jonka oli tehnyt CEFIC (jäljempänä ’valituksen tekijä’) 100:aa prosenttia persulfaattien kokonaistuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 13 päivänä heinäkuuta 2006, jolloin sitä koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2).

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville Yhdysvaltojen, Kiinan ja Taiwanin tuottajille, tuojille, kauppiaille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Yhdysvaltojen, Kiinan ja Taiwanin edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi aloittamisilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet tällaisten pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, ja muille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa, tarvittaessa niihin etuyhteydessä olevine myyntiyrityksineen, pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täytä markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä.

(6)

Kun otetaan huomioon ilmeisen suuri vientiä harjoittavien tuottajien määrä Kiinassa, komissio ilmoitti menettelyn käynnistämistä koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voitaisiin käyttää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otantaa polkumyynnin ja siitä aiheutuneen vahingon määrittämiseksi.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia kiinalaisia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan kalenterivuoden 2005 aikana.

(8)

Koska ainoastaan kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa teki yhteistyötä tutkimuksessa, päätettiin, että otantaa ei tarvita.

(9)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin kuudelta Kiinassa, kahdelta Yhdysvalloissa ja yhdeltä Taiwanissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä vertailumaassa Turkissa toimivalta tuottajalta. Täydellinen vastaus kyselylomakkeeseen saatiin kahdelta yhteisön tuottajalta, ja kaksi tuojaa toimi täysin yhteistyössä ja toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Yksikään käyttäjä ei vastannut kyselylomakkeeseen, eikä mikään käyttäjä toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana.

(10)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata (tässä tapauksessa Turkkia) koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

Turkissa toimiva tuottaja

(12)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(13)

Tarkasteltavana oleva tuote on Yhdysvalloista, Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevat peroksosulfaatit (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’). Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin 2833 40 00 ja ex 2842 90 80 (CN-koodit 1 päivästä tammikuuta 2007).

(14)

Persulfaatit ovat valkoisia, kiteisiä, hajuttomia suoloja, joita on neljää päätyyppiä: ammoniumpersulfaatti (NH4)2S2O8, natriumpersulfaatti (Na2S2O8), kaliumpersulfaatti (K2S2O8) ja kaliummonopersulfaatti (2KHSO5 * KHSO4 * K2SO4).

(15)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään initiaattorina tai hapettavana aineena monissa sovelluksissa. Esimerkkejä ovat käyttö polymerisaation initiaattorina polymeerien tuotannossa, syövytteenä painettujen piirilevyjen tuotannossa, käyttö hiuskosmetiikassa, tekstiilien suunnittelussa, paperintuotannossa sekä hammasproteesien puhdistusaineena ja desinfiointiaineena.

(16)

Yksi vientiä harjoittava Yhdysvaltojen tuottaja väitti, että kaliummonopersulfaattia ei pitäisi käsitellä samana tuotteena, sillä sen kemiallinen koostumus ja rakenne sekä sen käyttötarkoitukset ja asiakkaat ovat erilaiset. Väitettiin myös, että kaliummonopersulfaattia myydään eri hintatasolla kuin muita tuotetyyppejä.

(17)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kemiallisesta kaavasta ja osittain erilaisista käyttötarkoituksista riippumatta tarkasteltavana olevilla erityyppisillä tuotteilla oli kaikilla samat kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja niitä voidaan käyttää samoihin perustarkoituksiin. On myönnettävä, että kaikkia tyyppejä ei käytetä kaikkiin sovelluksiin, mutta kaikkien todettiin olevan keskenään vaihdettavissa vähintäänkin tiettyjen merkittävien sovellusten osalta. Erilaiset hintatasot eivät yksin riitä määrittämään, muodostavatko useat tuotetyypit yhden tuotteen. Koska todettiin, että kaikilla neljällä tyypillä on samanlaiset ominaisuudet ja yhteiset käyttötarkoitukset, tämä väite oli hylättävä. Sen vuoksi kaikkia neljää tyyppiä pidetään tässä menettelyssä yhtenä tuotteena.

(18)

Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamien ja myymien persulfaattien, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Taiwanin kotimarkkinoilla tuotettavien ja myytävien persulfaattien, näistä maista yhteisöön tuotavien persulfaattien sekä vertailumaana käytettävässä Turkissa tuotettavien ja myytävien persulfaattien fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ovat samat ja tuotteilla on samat käyttötarkoitukset.

(19)

Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(20)

Seuraavassa esiteltyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu kaikkiin Yhdysvalloissa ja Taiwanissa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Näin ollen polkumyyntiä koskevat päätelmät esitetään siten, että kunkin asianomaisen viejämaan osalta esitetään ainoastaan kyseistä maata koskevat tiedot.

(21)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(22)

Komissio yksilöi tämän jälkeen ne kotimarkkinoiden kokonaismyynniltään edustavien yritysten kotimarkkinoillaan myymät tuotetyypit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät tyypit tai suoraan verrattavissa niihin.

(23)

Tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotetyypin kokonaismäärästä.

(24)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin persulfaattityypin, jonka osalta kunkin yrityksen kotimarkkinamyynti kussakin viejämaassa oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin seuraavasti, kuinka suuri osuus kunkin vietyjä tuotelajeja vastaavan lajin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli kannattavaa tutkimusajanjaksona:

(25)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksona riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(26)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus tuotelajin kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia.

(27)

Tapauksissa, joissa jonkin tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä, kyseisen lajin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(28)

Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio määritti seuraavasti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti:

(29)

Laskennalliset normaaliarvot määritettiin lisäämällä kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voittomarginaali kunkin viejän vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, jotka oikaistiin tarvittaessa.

(30)

Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio tutki, olivatko kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia.

(31)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(32)

Jos vienti tapahtui etuyhteydessä olevien yhteisössä toimivien tuojien kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle ja jota oikaistiin asianmukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi. Tässä käytettiin etuyhteydessä olevien tuojien omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Voittomarginaali määritettiin yhteistyössä toimivilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen tietojen perusteella.

(33)

Jos vientimyynti oli tapahtunut yhteisön ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, vientihinta määritettiin sen hinnan perusteella, jolla tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomille asiakkaille yhteisössä.

(34)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(35)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(36)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotetyyppikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa.

(37)

Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyöstä kieltäytyneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin ensin yhteistyöstä kieltäytymisen taso. Sitä varten verrattiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman yhteisöön suuntautuneen viennin määrää Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin.

(38)

Koska yhteistyö oli Yhdysvalloissa ja Taiwanissa laajaa (käytännössä 100-prosenttista) ja koska ei ollut syytä olettaa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, katsottiin sopivaksi vahvistaa yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali korkeimman kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle.

(39)

Myös Kiinassa yhteistyötaso oli koko maan osalta erittäin korkea (yli 85 prosenttia). Jäljempänä selvitetään ne erityismenetelmät, joilla määritettiin koko maata koskeva polkumyyntimarginaali Kiinaa varten.

(40)

Kummankin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa edellä olevassa 21 kappaleessa määritellyllä tavalla. Kaikkien tuotetyyppien normaaliarvo määritettiin Yhdysvalloissa olevien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella 25 ja 26 kappaleessa kuvatulla tavalla, sillä tällainen myynti edusti kaikissa tapauksissa vähintään 10:tä prosenttia kyseisen tyypin kokonaismyyntimäärästä.

(41)

Yhden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta määritettiin siten kyseisen viejän osalta perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.

(42)

Toisen viejän kohdalla kaikki vienti yhteisöön tapahtuu etuyhteydessä olevan Sveitsissä toimivan kauppayhtiön kautta. Sen vuoksi vientihinta muodostettiin 33 kappaleessa kuvatulla tavalla.

(43)

Merkittävä osa tämän Yhdysvalloissa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynnistä yhteisöön siihen etuyhteydessä olevan sveitsiläisen yrityksen kautta suuntautui tuottajaan etuyhteydessä olevalle yritykselle, joka käytti tarkasteltavana olevaa tuotetta raaka-aineena toisen tuotteen valmistukseen; viimeksi mainitun tuotteen ei katsottu olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu samankaltainen tuote.

(44)

Koska todettiin, että vientiä harjoittavan tuottajan ja yhteisössä toimivan, siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välisten, etuyhteydessä olevan sveitsiläisen yrityksen kautta toteutettujen liiketoimien hintoihin vaikuttivat näiden kolmen yrityksen suhteet, mainittuja hintoja ei voitu käyttää kyseisten liiketoimien vientihinnan määrittämiseen.

(45)

Vientihintaa ei myöskään voitu laskea sellaisen jälleenmyyntihinnan pohjalta, jonka etuyhteydessä oleva yritys olisi perinyt riippumattomilta asiakkailta, koska tarkasteltavana oleva tuote muunnetaan merkittävällä tavalla etuyhteydessä olevan yrityksen valmistaman tuotteen saamiseksi, joten kaikki tällaiset kytköskäyttöön liittyvät liiketoimet jätettiin huomiotta vientihintaa määritettäessä.

(46)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten edellä esitettiin, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut koskivat alennuksia ja hyvityksiä, kuljetusta, vakuutusta, käsittelyä, lastausta, liitännäis- ja pakkauskustannuksia sekä luottokustannuksia ja tuontitulleja.

(47)

Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta kanavoituun yhden vientiä harjoittavan tuottajan myyntiin tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Oikaisu perustui Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan saamaan kaupan katteeseen, mutta tässä laskelmassa ei voitu käyttää etuyhteydessä olevan kauppiaan todellista voittoa, sillä vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan välinen suhde vaikutti merkittävästi siirtohintoihin. Kaupan kate laskettiin etuyhteydessä olevalle kauppiaalle tutkimusajanjakson aikana koituneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuullisen voittomarginaalin summaksi, joka tässä vaiheessa määritettiin 5 prosentiksi, koska yhteistyössä toimivilta, vastaavia toimintoja hoitavilta etuyhteydettömiltä yrityksiltä ei ollut käytettävissä merkityksellisiä tietoja.

(48)

Yksi Yhdysvalloissa sijaitseva vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan nojalla kaupan portaan erojen mukaisesti tehtävää oikaisua sillä perusteella, että tietty osa sen kotimaan myynnistä ei olisi verrattavissa sen vientimyyntiin sellaisten kotimaan markkinoiden erilaisten asiakasluokkien vuoksi, joille vientiä harjoittava tuottaja oli varannut erilaisia toimintoja. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että tämä väite oli perusteeton, sillä yritys ei esittänyt näyttöä toimintojen väitettyjen erojen tueksi. Lisäksi todettiin, että väitetyt hintaerot esitettyjen luokkien välillä eivät olleet johdonmukaisia läpi tuotetyyppien. Tästä syystä pyyntö hylättiin.

(49)

Koska yhteistyötaso oli korkea ja koska ei ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, vahvistettiin kaikkien muiden Yhdysvalloissa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali korkeimman kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle.

(50)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(51)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(52)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(53)

Kuusi vientiä harjoittavaa kiinalaista tuottajaa haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua, ja ne toimittivat vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetut lomakkeet täytettyinä annetun määräajan kuluessa. Komissio hankki ja tarkasti kyseisten yritysten toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien yhteydessä kaikki ne markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot, joita se piti tarpeellisina. Tutkimuksessa kävi ilmi, että markkinatalouskohtelu voitiin myöntää vain kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, mutta kolmen muun vientiä harjoittavan tuottajan pyyntö oli hylättävä. Markkinatalouskohtelu myönnettiin kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joista yhtä koskeva päätös riippuu myöhemmin saadun tiedon jatkotutkimuksesta, jota ei voitu täysin toteuttaa tässä vaiheessa ja joka kuvataan jäljempänä. Jos nämä tiedot vahvistetaan jatkotutkimuksessa, ne voivat johtaa merkittävään muutokseen siinä tilanteessa, johon markkinatalousaseman myöntämistä koskeva päätös perustui, sillä ne voivat vaikuttaa vaatimuksen 1 täyttymiseen. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka niiden kolmen yrityksen, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, katsottiin täyttävän edellä mainitut viisi edellytystä.

(54)

Tutkimus osoitti, että yritykset 1, 2 ja 3 eivät täyttäneet edellä mainittuja vaatimuksia 1, 2 ja 3.

(55)

Yksikään kolmesta yrityksestä ei näet voinut osoittaa, että sen liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan.

(56)

Yrityksen 1 osalta todettiin, että suurin osa sen hallituksen jäsenistä, myös hallituksen puheenjohtaja, joka omistaa merkittävän osuuden yrityksestä, oli samoja henkilöitä kuin ennen yksityistämistäkin ja että he olivat valtion nimittämiä. Heidän todettiin myös olevan kommunistisen puolueen jäseniä. Yritys ei myöskään kyennyt esittämään tositteita osakkeista yksityistämisprosessin aikana suoritetuista maksuista. Yritys 2 oli perustettu valtion yrityksenä ja yksityistetty vuonna 2000, ja tutkimuksessa kävi ilmi, että kolme yritysjohdon jäsentä oli ollut toimessaan jo ennen yksityistämistä, oli hoitanut yksityistämisen ja että heillä oli edelleen hallinnassaan yrityksen keskeiset päätöksentekoelimet. Näiden kolmen henkilön todettiin myös olevan kommunistisen puolueen jäseniä. Lisäksi todettiin, että yritys 2 oli antanut väärää tietoa sen osakkeiden omistuksesta ja yksityistämisprosessista ja näin kätkenyt valtion merkittävän puuttumisen asiaan. Yrityksen 3 kohdalla oli vahvoja viitteitä siitä, että yrityksen käynnistämiseen tarkoitettu pääoma oli saatu kylien omistamilta ja kollektiivisesti omistetuilta yrityksiltä, joita yrityksen nykyinen puheenjohtaja hallitsi, eikä yritys kyennyt selvittämään ja osoittamaan pääoman alkuperää.

(57)

Minkään kolmen yrityksen kirjanpito ei ollut IAS-standardien mukaista, ja lisäksi todettiin merkkejä kirjanpidon tilintarkastuksen vakavista laiminlyönneistä.

(58)

Aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä kohdistui lisäksi näiden yritysten kustannuksiin, erityisesti hankittujen maankäyttöoikeuksien kustannusten (yritykset 1 ja 3) tai yksityistämisen aikana siirrettyjen varojen (yritys 2) osalta.

(59)

Kolmen muun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta pääteltiin aluksi, että yritykset täyttivät kaikki viisi edellytystä.

(60)

Kun asianomaisille osapuolille oli ilmoitettu olennaisista tosiasioista ja huomioista ja annettu tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä, yhteisön tuotannonala kuitenkin vaati, että markkinatalouskohtelu olisi evättävä kahdelta niistä kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, joille oli ehdotettu markkinatalouskohtelun myöntämistä (jäljempänä yritykset 4 ja 5).

(61)

Yhteisön tuotannonala väitti, että valtio puuttui sekä yrityksen 4 hallintaan että sen rahoitukseen.

(62)

Yrityksen 5 osalta yhteisön tuotannonala ilmoitti, että yritys oli ilmoittanut työntekijämäärän liian pieneksi, minkä lisäksi se esitti kysymyksen alkuperäisen pääoman maksusta. Lisäksi se esitti kysymyksen etuyhteydessä olevan kauppayhtiön tekemistä tappioista.

(63)

Yrityksen 4 osalta ei ollut tässä vaiheessa mahdollista päätellä, olivatko esitetyt väitteet riittävä peruste markkinatalouskohtelun epäämiselle. Väitteitä on pidettävä vakavina, mutta tällä hetkellä on epävarmuutta näiden väitteiden taustalla olevista tosiseikoista. Yrityksen toimittamia tietoja on tarkasteltava edelleen, ja tarvitaan lisätutkimuksia, ennen kuin lopullinen päätös voidaan tehdä. Jotta asianomaisten osapuolten oikeuksien puolustaminen ei estyisi, katsottiin näissä erityisolosuhteissa asianmukaiseksi myöntää tässä vaiheessa markkinatalouskohtelu yritykselle 4 ja jatkaa tutkimuksia sen esittämän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön osalta.

(64)

Yritystä 5 vastaan esitetyt väitteet olivat pelkkiä olettamuksia. Komissio tarkisti tämän vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot ja päätteli, että väitteet eivät ole perusteltuja. Komission päätelmät tämän yrityksen osalta pysyvät siis voimassa.

(65)

Kun komission päätelmät oli ilmoitettu, kaikki kolme yritystä, joilta oli evätty markkinatalouskohtelu, esittivät, että päätös oli virheellinen ja että kaikki viisi yritystä täyttivät markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat perusteet ja että niille olisi tämän vuoksi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(66)

Yritys 1 väitti, että se oli toimittanut tositteet osakkeiden käteismaksusta komissiolle, ja kielsi kaiken valtion vaikutuksen sen päätöksentekoprosessiin. Se myös väitti, että sen tilinpito oli kansainvälisten kirjanpitonormien (IAS) mukainen ja että maankäyttöoikeuksien kustannukset vastasivat markkina-arvoja.

(67)

Yritys 2 vastusti sitä, että sen johtajiston jäsenyys kommunistisessa puolueessa oli johtanut päätelmään, jonka mukaan valtio puuttuu yrityksen päätöksentekoprosessiin, ja se toimitti näyttöä, joka tukee väitettä osakkeista yksityistämisprosessin aikana suoritetusta maksusta. Lisäksi yritys katsoi, että sen kirjanpito vastaa Kiinan kirjanpitonormeja vaikka se onkin osittain IAS-standardin vastainen.

(68)

Yritys 3 ilmoitti, että yrityksen käynnistämiseen käytetty pääoma oli saatu muilta yrityksiltä, jotka ovat saman osakkeenomistajan omistuksessa, ja että sen kirjanpito vastaa IAS-standardia ja sen maankäyttöoikeuksien hinnat olivat samanlaisia kuin muilla yrityksillä samalla alueella ja vastasivat markkinahintoja.

(69)

Komissio otti nämä huomautukset huomioon. Ne eivät kuitenkaan muuttaneet päätelmää, jonka mukaan näiltä kolmelta yritykseltä olisi evättävä markkinatalouskohtelu.

(70)

Yritys 1 väitti pelkästään, että pankin tiliotteet eivät olleet yleisesti käytössä Kiinassa, mutta se ei antanut mitään näyttöä sen tueksi, että sen osakkeista olisi yksityistämisen yhteydessä todellisuudessa suoritettu maksu. Yritys ei myöskään kiistänyt sitä, että yrityksen hallintorakenne on sama kuin ennen yksityistämistä ja että puheenjohtaja on kommunistisen puoleen jäsen. Se ei myöskään kiistänyt sitä, että suurimmilla osakkeenomistajilla ei ollut edustusta hallituksessa. Näin ollen todettiin, että yritys ei ollut riittävässä määrin osoittanut, ettei valtio merkittävästi puuttunut sen toimintaan.

(71)

Mitään uusia tekijöitä ei myöskään esitetty päätelmien hylkäämiseksi ja sen väitteen tueksi, että kirjanpito olisi IAS-standardin mukainen ja että maankäyttöoikeuksien kustannukset vastaisivat markkinaoloja.

(72)

Yritys 2 kiisti komission päätelmät, mutta ei kieltänyt niiden perustana olevia tosiseikkoja. Yksityistämisprosessin ja osakkeista suoritun maksun osalta yritys katsoi, että se oli toimittanut näkemystään tukevaa aineistoa, mutta se ei vastannut siihen seikkaan, että nämä asiakirjat olivat vääriä, kuten pääjohtaja myönsi tarkastuskäynnin aikana. Lisäksi yritys vahvisti, että keskeiset johdon asemat olivat kommunistisen puolueen jäsenten hallussa.

(73)

Mitään uusia tekijöitä ei myöskään esitetty sen väitteen tueksi, että kirjanpito olisi IAS-standardin mukainen, vaan yritys väitti ainoastaan, että se vastasi kiinalaisia tilinpitonormeja.

(74)

Yrityksen 3 osalta komissio epäili edelleenkin sen pääoman alkuperää. Yritys 3 totesikin ainoastaan, että pääoma oli saatu yrityksen 3 puheenjohtajalle kuuluvilta, etuyhteydessä olevilta yrityksiltä lainoina, jotka maksettiin takaisin joidenkin kuukausien kuluessa. Nämä uudet tiedot olivat ristiriidassa yrityksen 3 edustajien lausuntojen kanssa, jotka oli saatu yrityksen tiloihin tehdyn tilintarkastuskäynnin aikana, jolloin mitään asiakirja-aineistoa ei ollut saatavilla tarkasteltavaksi, minkä lisäksi ne olivat myös selkeästi puutteellisia, koska ne eivät tarjoa mitään selvitystä kyseisten lainojen takaisinmaksuun käytettyjen varojen alkuperästä.

(75)

Yritys lisäksi toisti näkemyksensä, jonka mukaan sen tilinpito oli IAS-standardin mukainen ja tutkimuksessa havaitut ristiriitaisuudet olivat itse asiassa selvitettävissä. Se toimitti kuitenkin vain osittaiset tiedot tällaista selvittämistä varten, ja näillä tiedoilla voitiin selittää vain vähäinen osa havaituista eroista. Nämä uudet tiedot oli joka tapauksessa toimitettu vasta tutkimuksen jälkeen ja niin myöhäisessä vaiheessa, että niiden todentaminen olisi käytännössä mahdotonta. Yritys ei myöskään osoittanut, että sen maksama alhainen hinta maankäyttöoikeuksista oli todellisuudessa markkinahinta.

(76)

Edellä esitetyn perusteella markkinatalouskohtelu myönnettiin kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle:

(77)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset ja niille voidaan sen vuoksi myöntää yksilöllinen kohtelu.

(78)

Vientiä harjoittavat tuottajat, joille markkinatalouskohtelua ei voitu myöntää, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Myös yritysten yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö kuitenkin hylättiin, koska ne eivät täytä 9 artiklan 5 kohdan b alakohdan vaatimuksia eli sitä, että vientihinnoista ja -määristä päätetään vapaasti ja että valtio ei puutu niiden toimintaan tavalla, joka mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos yksittäisille viejille vahvistetaan eri tullit.

(79)

Kolmen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa edellä olevassa 21 kappaleessa määritellyllä tavalla. Joidenkin tuotetyyppien normaaliarvo määritettiin Kiinassa olevien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella, kuten edellä 25 ja 26 kappaleessa selostettiin, ja niiden tuotetyyppien osalta, joiden kotimarkkinamyynti oli riittämätöntä eikä sitä voitu pitää edustavana tai joiden kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo määritettiin laskennallisesti 27–30 kappaleessa kuvatulla tavalla.

(80)

Kun oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo, 29 ja 30 kappaleessa tarkoitetut myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voittomarginaali perustuivat vientiä harjoittavan tuottajan todellisiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittoon samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(81)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa sovellettavien kotimaisten hintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(82)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää vertailumaana Japania määrittäessään normaaliarvoa ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta. Huomautuksia ei kuitenkaan esitetty.

(83)

Kaikkiin tiedossa olleisiin japanilaisiin persulfaattien tuottajiin otettiin yhteys, mutta yksikään ei suostunut yhteistyöhön.

(84)

Tämän jälkeen komissio otti yhteyden kaikkiin tunnettuihin persulfaattien tuottajiin niissä muissa maissa, joissa komissio tiesi tuottajia olevan eli Intiassa ja Turkissa, ja lähetti niille kyselylomakkeen. Intialaisilta yrityksiltä ei saatu vastauksia, mutta yksi turkkilainen tuottaja vastasi kyselylomakkeeseen.

(85)

Tämän jälkeen komissio tutki, olisiko Turkki kohtuullinen valinta vertailumaaksi. Todettiin, että Turkki on avoin markkina, jossa on matalat tuontitullit ja merkittävää tuontia kolmansista maista, vaikka siellä on vain yksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja. Tutkimuksessa ei myöskään ilmennyt mitään syytä, esim. kohtuuttoman korkeaa raaka-aineiden tai energian hintaa, jonka vuoksi Turkki ei olisi sopinut käytettäväksi normaaliarvon määritykseen.

(86)

Yhteistyössä toimivan turkkilaisen tuottajan vastauksessa toimitetut tiedot tarkastettiin paikan päällä, ja ne todettiin luotettaviksi tiedoiksi, joiden pohjalta normaaliarvo voidaan määrittää.

(87)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Turkki on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopiva ja tarkoituksenmukainen vertailumaa.

(88)

Normaaliarvo määritettiin niille tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli Turkin kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen arvon perusteella edellä esitetyn menetelmän mukaisesti.

(89)

Koska kotimarkkinamyynti etuyhteydettömille asiakkaille oli edustavaa ja yleisesti kannattavaa, normaaliarvo määritettiin kaikkien Turkin markkinoilla vastaavista tuotetyypeistä tavanomaisessa kaupankäynnissä maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, kuten 25 ja 26 kappaleessa kuvataan.

(90)

Kaikki yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientimyyntiä yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä taikka Kiinassa, Hongkongissa tai yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien tai etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä.

(91)

Jos tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä, vientihinta perustui tarkasteltavana olevasta tuotteesta maksettuihin tai maksettaviin hintoihin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(92)

Jos myynti tapahtui yhteisössä sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Jos myynti tapahtui yhteisön ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta määritettiin 33 kappaleessa esitetyn menetelmän pohjalta.

(93)

Oikaisuja tehtiin 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(94)

Etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden kautta kanavoituun myyntiin tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, jos näiden yritysten tehtävät olivat samantyyppisiä kuin palkkioperusteisesti työskentelevän edustajan tehtävät. Etuyhteydessä olevan yrityksen antamia tietoja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista voitiin näiltä osin pitää luotettavina, ja tämä oikaisu perustui myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuulliseksi katsotun 5 prosentin voittomarginaalin summaan, koska yhteistyössä toimivilta etuyhteydettömiltä yhteisön tuojilta tai kauppiailta ei ollut käytettävissä merkityksellisiä tietoja

(95)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu osoitti, että kahdella kyseisistä kolmesta viejästä polkumyyntimarginaali oli vähemmän kuin 2 prosenttia eli alle vähimmäistason. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(96)

Koska yhteistyötaso todettiin korkeaksi, kuten edellä selvitettiin, kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi verrattiin niiden kolmen yhteistyössä toimineen tuottajan, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, vientihinnan painotettua keskiarvoa ja vertailumaan tietoihin perustuvaa laskettua normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(97)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 102,7 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(98)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa 21 kappaleessa määritellyllä tavalla. Kaikkien tuotetyyppien normaaliarvo määritettiin Taiwanissa olevien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella 25 ja 26 kappaleessa kuvatulla tavalla, sillä tällainen myynti edusti kaikissa tapauksissa vähintään 10:tä prosenttia kyseisen tyypin kokonaismyyntimäärästä.

(99)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.

(100)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten edellä esitettiin, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin hyvitysten, kuljetusten, vakuutusten, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä pakkaus- ja luottokustannusten osalta.

(101)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja pyysi kaupan portaan erojen mukaisesti tehtävää oikaisua sillä perusteella, että tietty osa sen kotimaan myynnistä olisi tehty kaupan portaalla, joka ei ole verrattavissa sen vientimyyntiin. Tutkimuksen kuluessa todettiin, että kaupan porras, joka oli ilmoitettu yhdelle tärkeimmistä kotimaan asiakkaista, oli virheellinen, mikä herätti vakavia epäilyksiä tämän kaupan portaan eroja koskevan oikaisun perustelemiseksi esitetyn asiakasluokituksen luotettavuudesta. Joka tapauksessa todettiin, että väitetyt hintaerot esitettyjen luokkien välillä eivät olleet johdonmukaisia läpi tuotetyyppien tutkimusajanjakson aikana, ja väite oli tästä syystä hylättävä.

(102)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja haki oikaisua maksettujen palkkioiden eroihin ja viittasi erityisesti palkkioihin, joita oli maksettu taiwanilaiselle edustajalle Taiwanin markkinoilla tapahtuneesta myynnistä. Tutkimuksen aikana todettiin kuitenkin vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen pohjalta, että tämä edustaja hoiti samanlaisia tehtäviä kuin vientiä harjoittavan tuottajan myyntiosasto vientimyynnin osalta. Todettiin, että kyseiselle edustajalle oli todellakin maksettu palkkioita, mutta niiden ei todettu vaikuttaneen kotimaan hintojen ja vientihintojen vertailtavuuteen. Tästä syystä väite hylättiin, sillä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet.

(103)

Vientiä harjoittava tuottaja haki lisäksi oikaisua kuljetuskustannuksiin, jotka koituivat sen kotimarkkinoilla. Yritys ei kuitenkaan asianmukaisesti perustellut väitettään, ja toimitetut asiakirjat olivat osittain harhaanjohtavia. Sille ilmoitettiinkin, että perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti sovellettaisiin osittaista yhteistyötä koskevia säännöksiä. Koska yrityksiltä ei saatu tyydyttävää selvitystä toimitettuihin asiakirjoihin, polkumyyntilaskelma päädyttiin kotimaan markkinoiden kuljetuskustannusten osalta tekemään saatavilla olevien tosiseikkojen pohjalta. Oikaisu pohjautuu määriin, jotka voitiin perustella huolintapalveluilta saaduilla laskuilla.

(104)

Koska yhteistyötaso oli korkea ja koska ei ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, vahvistettiin kaikkien muiden Taiwanissa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali kyseisen maan yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle.

(105)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(106)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä kaksi Saksassa sijaitsevaa tuottajaa, joiden puolesta valitus tehtiin ja jotka toimivat tutkimuksessa yhteistyössä. Tutkimusajanjakson aikana niiden tuotanto oli 24 000–29 000 tonnia, mikä edustaa 100:aa prosenttia yhteisön tuotannosta. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yksi yhteisön tuottajista toi tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta tutkimusajanjakson aikana ja että se olisi tämän vuoksi suljettava yhteisön tuotannonalaa koskevan määritelmän ulkopuolelle. Kuten jäljempänä 151 kappaleessa mainitaan, tuontimäärät olivat kuitenkin vähäisiä ja tuontia harjoitettiin ainoastaan maailmanlaajuisten asiakkaiden säilyttämiseksi. Koska keskimääräiset jälleenmyyntihinnat olivat lisäksi merkittävästi korkeammat kuin Kiinan tuontihinnat, katsottiin, että tämän yhteisön tuottajan toteuttamassa tuonnissa oli pikemminkin kyse itsepuolustuksesta polkumyyntiä vastaan kuin itseaiheutetusta vahingosta. Tämän vuoksi nämä kaksi yhteisön tuottajaa katsotaan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi yhteisön tuotannonalaksi.

(107)

Yhteisön kulutus määritettiin seuraavien tietojen perusteella: kahden yhteisön tuottajan yhteisön markkinoilla myymät määrät, kyseisistä maista ja muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä kyseisillä CN-koodeilla Eurostatin tietojen mukaisesti sekä Taiwanin ja Yhdysvaltojen osalta todellisten varmennettujen tietojen pohjalta. Kiinan osalta yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman viennin määrä ei edustanut Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärää. Siksi katsottiin, että Kiinasta tulevan tuonnin osalta Eurostatin tiedot olivat luotettavin tietolähde yhteisön kokonaiskulutuksen määrittämistä varten.

(108)

Kuten 13 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin 2833 40 00 ja ex 2842 90 80. CN-koodia ex 2842 90 80 koskeviin Eurostatin tietoihin sisältyy yksi persulfaattien erityistyyppi (monopersulfaatti), jota tuodaan pääosin Yhdysvalloista, sekä muita tuotteita, kuten epäorgaanisten happojen tai peroksohappojen suoloja, jotka eivät ole tarkasteltavana olevaa tuotetta. Koska tästä laajemmasta tuoteluokasta ei ole mahdollista erottaa ainoastaan persulfaatteja koskevia tietoja, katsottiin, että tätä CN-koodia koskevat Eurostatin tiedot eivät antaisi luotettavaa kuvaa tilanteesta eikä niitä tämän vuoksi voitaisi käyttää. Kuten 107 kappaleessa mainittiin, Yhdysvaltojen ja Taiwanin osalta käytettiin joka tapauksessa todellisia tarkistettuja tuontitietoja.

(109)

Näiden tietojen perusteella todettiin, että kulutus lisääntyi 7 prosenttia tarkastelujaksolla.

Taulukko 1

Kulutus EU:ssa (määrä)

(110)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Kiinasta, Taiwanista ja Yhdysvalloista peräisin olevien persulfaattien tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(111)

Kullekin näistä maista vahvistetut tuonnin polkumyyntimarginaalit ovat selvästi perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaista vähimmäistasoa suuremmat, eikä kyseisistä maista tulevan tuonnin määrä ole perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti vähäpätöinen, eli niiden markkinaosuudet olivat 14,9, 5,9 ja 9,3 prosenttia tutkimusajanjaksona. Kuten 95 kappaleessa mainittiin, kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetty polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Näiden yritysten tuontia ei tämän vuoksi otettu huomioon.

(112)

Kilpailuedellytysten osalta tutkimus osoitti, kuten 18 kappaleessa kuvataan, että kyseisistä maista tuotavat ja yhteisön tuotannonalan valmistamat persulfaatit olivat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan samanlaista. Asianomaisista maista tuotuja persulfaatteja ja toisaalta yhteisössä tuotettuja ja myytyjä persulfaatteja pidettiin kaupan samankaltaisten myyntikanavien kautta ja samanlaisissa myyntiolosuhteissa, jolloin ne kilpailivat toistensa kanssa. Lisäksi havaittiin, että Kiinan, Taiwanin ja Yhdysvaltojen vientihintojen kehitys oli samanlainen tarkastelujaksolla ja että ne alittivat merkittävästi yhteisön tuottajien hinnat.

(113)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia olisi tämän vuoksi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(114)

Asianomaisista maista tuleva tuonti kasvoi 43 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuonnin määrä vuonna 2003 oli 8 778 tonnia, ja tutkimusajanjaksolla se oli 12 593 tonnia. Tuonti kasvoi erityisen voimakkaasti vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin se lisääntyi 31 prosenttia.

Taulukko 2

Asianomaisista maista tuleva tuonti

(115)

Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi 7,6 prosenttiyksikköä eli 22,6 prosentista 30,2 prosenttiin vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuuden kasvu oli erityisen merkittävä vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin kasvua oli 4,8 prosenttiyksikköä.

Taulukko 3

Asianomaisten maiden markkinaosuus

(116)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat 12 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Ne laskivat 946 eurosta tonnilta vuonna 2003 828 euroon tonnilta tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 4

Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat

(117)

Hinnan alittavuuden määrittämiseksi tarkasteltiin tutkimusajanjaksoon liittyviä hintatietoja. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat ovat nettohintoja, joista on vähennetty alennukset ja hyvitykset. Tarvittaessa näitä hintoja oikaistiin vapaasti lähettäjältä -tasoon eli poistamalla yhteisön rahtikustannukset. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hinnat ovat myös nettohintoja, joista on vähennetty alennukset ja hyvitykset ja jotka on tarvittaessa oikaistu cif yhteisön rajalla -tasolle.

(118)

Yhteisön tuotannonalan myyntihintoja ja asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hintoja verrattiin samassa kaupan portaassa eli yhteisön markkinoilla toimivien riippumattomien asiakkaiden tasolla.

(119)

Hinnan alittavuuden painotetut keskimääräiset marginaalit ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan myyntihinnoista olivat tutkimusajanjakson aikana 30,2 % taiwanilaisen viejän, 30,3 % Kiinan ja 7,4 % Yhdysvaltojen osalta. Kaikkien asianomaisten maiden hinnan alittavuuden painotettu keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla oli 22,7 %.

(120)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksona. Useimmat indikaattorit on luottamuksellisuuden säilyttämiseksi esitetty indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä, koska analyysi koskee vain kahta yritystä.

(121)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärässä näkyi selvä negatiivinen suuntaus vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Vuosina 2003–2004 tuotantomäärä oli vakaa, minkä jälkeen se äkillisesti supistui 10 prosenttia vuonna 2005, ja suuntaus jatkui tutkimusajanjaksolla. Vaikka yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli yli 70 prosenttia tutkimusajanjaksolla, yhteisön tuotannonalan kokonaistuotanto supistui 14 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(122)

Tuotantokapasiteetti säilyi vakaana vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä.

(123)

Seuraavassa taulukossa esitetään tiedot yhteisön tuotannonalan myynnistä riippumattomille asiakkaille yhteisössä.

Taulukko 6

Myyntimäärät, markkinaosuudet, hinnat ja keskimääräiset yksikköhinnat yhteisössä

(124)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät vähenivät asteittain 10 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että kulutus oli EY:ssä nousussa.

(125)

Yleisesti yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui jatkuvasti vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä 11 prosenttiyksikköä. Lasku oli erityisen huomattava vuosien 2003 ja 2004 välisenä aikana, jolloin markkinaosuus laski 7,6 prosenttiyksikköä. Sekä myyntimäärän että markkinaosuuden laskua voidaan tarkastella ottaen huomioon yhteisön kulutus, joka lisääntyi 7 prosenttia, sekä tuonti asianomaisista maista, joka lisääntyi tarkastelujaksolla. Samalla jaksolla yhteisön tuotannonalan yksikkökustannukset nousivat 5 prosenttia. Tuotantomäärä supistuikin, kun kapasiteetti säilyi vakaana, mikä johti suurempiin yleiskustannuksiin yksikköä kohden.

(126)

Yhteisön tuotannonalan yksikkökohtaiset myyntihinnat laskivat samaten jatkuvasti 8 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä hintojen lasku osoittaa, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään yleistä kustannusten nousua asiakkailleen. Yhteisön tuotannonalan oli päinvastoin laskettava hintojaan, jotta se ei menettäisi lisää asiakkaita tai tilauksia.

(127)

Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen suuruus kunkin kauden lopussa.

Taulukko 7

Varastot

(128)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että varastoja ei voida pitää merkityksellisenä vahinkoa osoittavana tekijänä, koska valtaosa tuotteen valmistuksesta tapahtuu tilauksesta. Siksi varastoja koskeva kehitys on vain tiedoksi. Varastojen taso pysyi joka tapauksessa kaikkiaan melko vakaana. Varastot supistuivat 17 prosenttia vuosien 2003 ja 2004 välillä ja kasvoivat sitten 41 prosenttia vuoden 2005 loppuun mennessä, minkä jälkeen ne taas supistuivat 21 prosenttia ja olivat lähes samalla tasolla kuin vuonna 2003.

(129)

Samankaltaisen tuotteen tuotantoon tehdyt investoinnit laskivat vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 45 prosenttia. Investoinnit vähentyivät rajusti, 79 prosenttia vuosien 2003 ja 2004 välillä, ja pysyivät alhaisella tasolla vuonna 2004. Tutkimusajanjaksolla investointien arvo kasvoi 27 prosenttia mutta pysyi vuoteen 2003 verrattuna alhaisella tasolla. Tutkimuksen aikana todettiin, että investoinnit rakennuksiin, tehtaisiin ja koneisiin tehtiin lähinnä tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi. Kun otetaan huomioon aiemmin mainittu alhainen kapasiteetin käyttöaste, investointeja ei missään tapauksessa tehty koko tuotantokapasiteetin lisäämiseksi.

(130)

Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tulos heikkeni, mutta sillä ei kuitenkaan ollut suurempia vaikutuksia pääoman saantiin tarkastelujaksolla.

(131)

Myyntimäärien pienentyminen yhdistettynä laskeviin myyntihintoihin vuoden 2003 ja tarkasteluajanjakson välillä vaikutti merkittävästi yhteisön tuotannonalan saavuttamaan kannattavuuteen, joka heikentyi 15,5 prosenttiyksikköä vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Kielteinen suuntaus oli erityisen selvä vuosina 2004–2005, jolloin kannattavuus heikkeni yli 10 prosenttiyksikköä. Koko sijoitetun pääoman tuotto laskettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen nettovoitto ennen veroja prosenttiosuutena samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytetyn omaisuuden nettokirjanpitoarvosta. Tämä indikaattori osoitti samanlaista suuntausta kuin kannattavuuskin, eli heikentyi merkittävästi tarkastelujakson aikana, erityisen selvästi vuosina 2004–2005, jolloin sijoitetun pääoman tuotto supistui 17 prosenttiyksikköä. Yhteisön tuotannonalan synnyttämässä kassavirrassa todettiin vastaava kielteinen kehityssuuntaus, jonka seurauksena yhteisön tuotannonalan yleinen rahoitustilanne heikentyi rajusti tarkasteluajanjaksolla.

(132)

Yhteisön tuotannonalan työllistämien henkilöiden määrä pieneni yhteensä 13 prosenttia, mikä johtui osittain tarkastelujakson alussa tapahtuneesta rakennemuutosprosessista. Vaikka yleiset työvoimakustannukset pienentyivät huomattavasti, keskimääräiset palkat pysyivät vakaina. Työllistettyjen lukumäärän pienentyminen vastasi tuotannon supistumista. Tämän seurauksena yhteisön tuotannonala pystyi säilyttämään tuottavuuden vuoden 2003 tasoa vastaavana.

(133)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(134)

Joulukuussa 1995 neuvosto määräsi lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin oleville peroksodisulfaatteille (persulfaateille) (3). Nämä toimenpiteet päätettiin huhtikuussa 2002 (4). Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa kerätyt tiedot antavat viitteitä siitä, että yhteisön tuotannonala oli toipunut aiemmasta polkumyynnistä, mutta sen tilanne heikentyi merkittävästi vuoden 2002 jälkeen, kun polkumyyntitullit kumottiin ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti pääsi jälleen yhteisön markkinoille.

(135)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että huolimatta kulutuksen 7 prosentin kasvusta yhteisön tuotannonalan myyntimäärä (–10 prosenttia) ja markkinaosuus (–11 prosenttiyksikköä) pienenivät tarkastelujaksolla. Se ei siis pystynyt hyötymään kasvusta tarkastelujaksolla.

(136)

Asianomaisista maista tuleva, polkumyynnillä tapahtuva persulfaattien tuonti kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi, eli 43 prosenttia, ja samalla näiden maiden markkinaosuus kasvoi 7,6 prosenttiyksikköä siten, että se tutkimusajanjaksolla oli 30,2 prosenttia yhteisön markkinoista. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat laskivat samalla merkittävästi ja ne alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat keskimäärin 22,7 prosentilla.

(137)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi osoitti, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla. Jotta se ei menettäisi lisää markkinaosuuttaan ja jotta se voisi säilyttää tuotannon järkevällä tasolla, yhteisön teollisuudenalan oli noudatettava polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintatasoja eli laskettava hintojaan 8 prosenttia vuoden 2003 ja tarkasteluajanjakson välillä. Seurauksena oli merkittävä kannattavuuden heikentyminen tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonala ei myöskään pystynyt siirtämään kustannusten kasvua asiakkailleen, ja sen rahoitustilanne heikentyi merkittävästi tarkastelujakson aikana.

(138)

Lisäksi myyntimäärän lasku osoitti, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt hyötymään kysynnän lisääntymisestä persulfaattimarkkinoilla.

(139)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(140)

Komissio on perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkinut, onko Yhdysvalloista, Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(141)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi tuntuvasti eli 43 prosenttia, ja sen markkinaosuus kasvoi 7,6 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui noin 11 prosenttiyksikköä. Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräinen yksikkökohtainen myyntihinta tonnia kohden laski 12 prosenttia ja alitti yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat keskimäärin 22,7 prosentilla tutkimusajanjaksolla. Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrän merkittävä lisääntyminen hinnoilla, jotka olivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmat, ja sen markkinaosuuden kasvu tarkastelujaksolla tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen selkeän heikkenemisen kanssa. Heikkeneminen näkyy erityisesti myyntihinnoissa, kannattavuudessa, sijoitetun pääoman tuotossa, kassavirrassa ja työllisyydessä.

(142)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia tutkittaessa todettiin, että hinta on keskeinen kilpailutekijä, sillä laatukysymykset eivät ole merkittävässä asemassa. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat yhteisön tuotannonalan samoin kuin kolmansien maiden viejien hintoja huomattavasti alhaisemmat.

(143)

Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että asianomainen hyvin alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat vuodesta 2003 lähtien, vaikutti ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

(144)

Eurostatin tietojen ja tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen mukaan tärkein kolmas maa, josta persulfaatteja tuodaan, on Turkki, jonka markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana oli 3 prosenttia. Toinen, vaikkakin vähäinen, viejämaa on Japani, joka tuontimäärät ovat tosin lähellä 0:aa prosenttia.

(145)

Muista kolmansista maista kuin Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista peräisin oleva tuonti vähentyi 8 prosenttia, 2 466 tonnista vuonna 2003 2 262 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen vastaava markkinaosuus pieneni 6,3 prosentista vuonna 2003 5,4 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(146)

Vuonna 2003 tuontia Turkista oli 2 161 tonnia, ja sen määrä vähentyi tarkastelujaksolla 42 prosenttia, 1 247 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 3 prosentin markkinaosuutta. Vaikka tuonti Turkista tapahtui yhteisön tuotannonalan myyntihintoja alhaisemmin hinnoin, sen vähäisen ja asteittain jopa supistuvan markkinaosuuden ei katsottu vaikuttaneen kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(147)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin osalta Eurostatin tilastot osoittavat hyvin alhaisia tuontitasoja: 304 tonnia vuonna 2003, josta tuonti kasvoi 1 015 tonniin tutkimusajanjaksolla. Kasvusta huolimatta tällainen tuonnin taso on edelleen hyvin lähellä vähimmäistasoa ja vastaa ainoastaan 2,4:ää prosenttia yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjaksolla. Tämän tuonnin hinnat olivat lisäksi merkittävästi korkeampia kuin asianomaisista maista ja Turkista tulevan tuonnin hinnat. Näin ollen todetaan, että tällä tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(148)

Alustavasti voidaan siis päätellä, että tuonti muualta kuin Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(149)

Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan persulfaattivienti yhteisön ulkopuolelle supistui (13 prosenttia). Myös yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat 9 prosentilla tarkastelujakson aikana. Tällainen vienti vastasi kuitenkin vain 6:ta prosenttia yhteisön tuotannonalan siitä kokonaismyynnistä, joka tutkimusajanjaksolla suuntautui etuyhteydettömille osapuolille, joten pääteltiin, ettei sillä ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(150)

Kuten 95 kappaleessa mainittiin, kahden vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Sen vuoksi kyseisten yritysten tuontia ei otettu huomioon edellä esitetyssä vahinkoanalyysissä. Sen sijaan tutkittiin, olisiko tämä tuonti voinut olla yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä. Tällaisen tuonnin määrä oli kuitenkin vähäinen, ja sen markkinaosuus tarkasteluajanjaksolla oli 6,9 prosenttia, joten katsottiin, että muutoin kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei riittäisi poistamaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(151)

Yksi yhteisön tuottaja toi tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevalta yritykseltä Kiinasta ja myi sen edelleen yhteisön markkinoilla. Vaikka jälleenmyyntihinnat alittivatkin yhteisön tuotannonalan hinnat, on huomattava, että tällaisen Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä oli vain vähäinen osa (alle 4 prosenttia) Kiinan tuonnin kokonaismäärästä. Tämä tuonti tapahtui lisäksi ainoastaan sen vuoksi, että pystyttäisiin säilyttämään maailmanlaajuisia asiakkaita, jotka muutoin olisivat ostaneet tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisilta toimittajilta polkumyyntihintaan. Jälleenmyyntihinta yhteisön markkinoilla oli lisäksi keskimäärin huomattavasti korkeampi kuin muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnat. Tämän vuoksi päätellään, että yhteisön tuotannonalan toteuttama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta ei poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(152)

Kun otetaan huomioon toisaalta Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan tilanteen ilmeinen heikkeneminen, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Yhteisön tuotannonalan oli erityisesti laskettava myyntihintojaan yhteisön markkinoilla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahvan hintapaineen takia. Kustannusten yleistä nousua ei näin ollen voitu siirtää asiakkaille, ja voittomarginaalit supistuivat huomattavasti, millä oli suuri vaikutus yhteisön tuotannonalan yleiseen rahoitustilanteeseen. Muiden tekijöiden, kuten muista kolmansista maista tulevan tuonnin, muutoin kuin polkumyynnillä Kiinasta tapahtuneen tuonnin, yhteisön tuotannonalan viennin, ja kustannusten kehityksen mahdollista vaikutusta tutkittiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(153)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista peräisin olevien persulfaattien tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(154)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä on tarkasteltava mahdollisten toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä myös toimenpiteistä luopumisen seurauksia.

(155)

Jotta olisi voitu arvioida toimenpiteiden käyttöönoton tai siitä luopumisen todennäköisiä vaikutuksia, kaikilta asianomaisilta osapuolilta, joita asian tiedettiin koskevan tai jotka ilmoittautuivat komissiolle, pyydettiin tietoja. Tämän vuoksi komissio lähetti kyselylomakkeet yhteisön tuotannonalalle, 12 etuyhteydettömälle tuojalle ja 11 käyttäjälle.

(156)

Kuten 9 kappaleessa selvitettiin, valituksen tekijöinä olevat kaksi yhteisön tuotannonalaan kuuluvaa tuottajaa ja kaksi etuyhteydetöntä tuojaa vastasi kyselylomakkeeseen.

(157)

Yhteisön tuotannonalan vahingollinen tilanne johtui siitä, että sillä oli vaikeuksia kilpailla polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtuneen tuonnin kanssa.

(158)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumista ja hinnankorotusten estymistä sekä palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön tuotannonalan pitäisi sen jälkeen pystyä kasvattamaan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan sekä saavuttamaan parempia mittakaavaetuja ja riittävät voitot, joilla tuotannonalan taloudellinen tilanne parantuisi ja tuotantolaitoksiin tehtävien investointien jatkaminen olisi perusteltua, jolloin yhteisön tuotannonalan elinkelpoisuus voitaisiin taata.

(159)

Jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikkenisi entisestään. Yhteisön tuotannonalaa haittaavat erityisesti alentuneista hinnoista johtuva tulonmenetys, markkinaosuuden pienentyminen sekä merkittävä voiton supistuminen. Kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan alentuneet tulot ja tutkimusajanjaksolla merkittävästi heikentynyt suuntaus, on mitä todennäköisintä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Tämä johtaisi lopulta tuotannon supistamiseen, mikä uhkaisi yhteisön työllisyyttä ja investointeja. Tämä on totta etenkin, kun Euroopan markkinat ovat nyt yksi harvoista vientimarkkinoista, jotka ovat avoinna asianomaisille maille sen jälkeen, kun Yhdysvallat on ottanut käyttöön polkumyyntitullit Kiinasta peräisin olevien persulfaattien tuonnissa. Yhteisön tuotannon päättyessä persulfaattien käyttäjät tulisivat riippuvaisemmiksi yhteisön ulkopuolisista toimittajista.

(160)

Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden elpyä vahingollisesta polkumyynnistä ja olisi näin ollen sen edun mukaista.

(161)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille tunnetuille tuojille/kauppiaille. Ainoastaan kaksi tuojaa vastasi kyselylomakkeeseen. Kyseisten kahden tuojan tuomat tarkasteltavana olevan tuotteen määrät muodostivat noin 18,9 prosenttia kokonaistuonnista yhteisöön ja 6,7 prosenttia yhteisön kulutuksesta.

(162)

On huomattava, että näiden tuojien ainoa hankintalähde tutkimusajanjaksolla olivat asianomaiset maat (Yhdysvallat ja Taiwan) ja että kyseiset tuojat näin ollen väittivät, että polkumyyntitullin määrääminen vaikuttaisi merkittävästi niiden rahoitustilanteeseen.

(163)

Asianomaisten tuojien toimittamien tietojen pohjalta todettiin kuitenkin, että persulfaattituonnin osuus yrityksen kokonaisliikevaihdosta vastasi tutkimusajanjakson aikana erittäin pientä osaa (eli 0,03–1,3 %). Ei siis voida kieltää, että polkumyyntitullin määrääminen saattaisi vaikuttaa näihin yrityksiin, mutta tällainen vaikutus olisi kokonaisuudessaan hyvin vähäinen.

(164)

Lisäksi voidaan kohtuudella olettaa, että mahdolliset hinnankorotukset siirretään ainakin osittain asiakkaille, sillä kuten 166 kappaleessa mainitaan, persulfaatit muodostavat useimmissa tapauksissa ainoastaan murto-osan näiden asiakkaiden kokonaiskustannuksista. Lopuksi on huomattava, että tarjolla on vaihtoehtoisia toimituslähteitä, kuten Turkki ja se osa Kiinan vientiä, johon ei sovelleta polkumyyntitulleja.

(165)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille yhteisön yhdelletoista tunnetulle käyttäjälle. Yhdeltäkään käyttäjältä ei saatu vastausta. Mikään muu käyttäjä ei toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana.

(166)

Ei ollut mitään merkkejä siitä, että käyttäjien etuihin kohdistuisi merkittäviä vaikutuksia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella persulfaatit muodostavat useimmissa tapauksissa vain vähäisen osan tuotannon kokonaiskustannuksia ja polkumyyntitullien vaikutus olisi vähäpätöinen.

(167)

Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävästi kielteisiä vaikutuksia, jos lainkaan, tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien ja tuojien tilanteeseen. Tämän perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolle ei näin ollen ole pakottavia esteitä.

(168)

Polkumyyntiä, siitä aiheutuvaa vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(169)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 12 prosenttia liikevaihdosta; sen perustana on valitus ja se vahvistui tutkimuksen aikana. Yhteisön tuotannonalan todelliset voitot eivät vuosina 2003 ja 2004 tai tarkastelujaksoa edeltävinä vuosina olleet koskaan tätä viitetasoa alhaisempia.

(170)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa (ks. 117–199 kappale) määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla/voitolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin cif-kokonaisarvosta.

(171)

Nämä erot koskivat kiinalaisia yhteistyössä toimivia vientiä harjoittavia tuottajia, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu havaittua polkumyyntimarginaalia korkeammalla tasolla. Laskettaessa kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavaa koko maata koskevaa vahingon korjaavaa tasoa on huomattava, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea. Sen vuoksi vahinkomarginaali laskettiin niiden yritysten, joille markkinatalouskohtelua ei myönnetty, cif-tuontihinnan painotetun keskiarvon ja edellä lasketun vahinkoa aiheuttamattoman hinnan välisenä erona. Yhdysvaltojen osalta vahingon korjaava taso oli alhaisempi kuin vientiä harjoittaville tuottajille todettu polkumyyntimarginaali, mutta Taiwanin osalta vahingon korjaava taso oli korkeampi kuin todettu polkumyyntimarginaali.

(172)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, mutta joka ei kuitenkaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ole edellä määriteltyä vahinkomarginaalia korkeampi.

(173)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” Yhdysvalloissa ja Taiwanissa sovellettavia tulleja sekä Kiinassa koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) voidaan siis soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(174)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista koskevat pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(175)

Edellä sanotun perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

(176)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi Kiinassa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Ainoastaan Kiinassa sijaitsevan asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistaman, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin voidaan soveltaa asianomaiselle tuottajalle laskettua polkumyyntimarginaalia. Näihin erityissäännöksiin, joita sovelletaan ainoastaan Kiinassa sijaitseviin yrityksiin, joiden osalta otetaan käyttöön yksilöllinen tulli, sisältyvät seuraavat:

(177)

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisille on esitettävä pätevä kauppalasku, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontitavaroista, joiden mukana ei ole tällaista kauppalaskua, kannetaan kaikkiin muihin Kiinassa sijaitseviin yrityksiin sovellettava jäännöspolkumyyntitulli.

(178)

Jos niiden Kiinassa sijaitsevien yritysten, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli tai jäännöstulli.

(179)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/30

(1)

Yhteisö on vuodesta 1990 rahoittanut jäsenvaltioiden toimia kalastuksenvalvonnan ja sääntöjen täytäntöönpanon alalla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (2) vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti.

(2)

Valvontajärjestelmän tehostamista koskevien parannusten aikaansaaminen kaikkialla yhteisössä on vaikeaa ilman kannustimia, erityisesti kun uutta teknologiaa testataan ja otetaan käyttöön, jos se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi.

(3)

Jäsenvaltioiden voimavarat ovat edelleen osoittautuneet riittämättömiksi asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisten velvoitteiden täyttämiseen. Erityisesti jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisön apua niiden kalastuksen valvonta- ja tarkkailuvalmiuksissa nykyisin esiintyvien erojen ratkaisemiseen.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 861/2006 säädetään muiden toimien ohella yhteisön rahoitustoimenpiteistä kalastuksen valvonnan, tarkastusten ja tarkkailun osalta kaudella 2007–2013.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdassa säädetään niistä kalastuksen valvontaa ja sääntöjen täytäntöönpanoa koskevista jäsenvaltioiden toimista, jotka ovat kelpoisia yhteisön rahoitustukeen.

(6)

Moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava selkeästi, mitä sääntöjä on noudatettava, jotta voi saada yhteisön rahoitustukea kalastuksenvalvonnan ja sääntöjen täytäntöönpanon alalla aiheutuviin menoihin.

(7)

On tarpeen varmistaa, että tällaisiin toimiin käytettävissä olevat yhteisön varat kohdennetaan tehokkaasti todettujen heikkouksien vähentämiseksi siten, että tarkastukset ovat korkealuokkaisia.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi arvioitava ohjelmansa ja niiden menojen vaikutukset valvontaan, tarkastuksiin ja tarkkailuun vuosittain koko kaudella 2007–2013.

(9)

Menettelyjen yksinkertaistamiseksi neuvoston päätösten 95/527/EY (3), 2001/431/EY (4) ja 2004/465/EY (5) mukaisesti hyväksyttyjä menoja koskevat korvaushakemukset olisi esitettävä 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen tämän asetuksen liitteiden VI ja VII mukaisesti.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

a)

’vuotuinen kalastuksenvalvontaohjelma’ jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 861/2006 20 artiklan mukaisesti suunnittelemaa vuosiohjelmaa;

b)

’talousarviositoumus’ toimea, jolla maksuihin tarvittavat määrärahat varaudutaan suorittamaan talousarviosta myöhemmin oikeudellisen sitoumuksen mukaisesti;

c)

’oikeudellinen sitoumus’ toimea, jolla jäsenvaltion tulojen ja menojen hyväksyjä luo tai vahvistaa velvoitteen, josta aiheutuu meno.

a)

vuosiennuste korvaushakemuksista;

b)

suunnitellut toimenpiteet, joilla tiedotetaan yleisölle hankkeen saamasta yhteisön rahoitustuesta;

c)

kun hankkeessa on kyse alusten ja ilma-alusten hankinnasta ja nykyaikaistamisesta, alus- tai ilma-alustyypin ominaisuudet;

d)

liitteen I mukaisesti laadittu kuvaus kaikista keinoista, joita hallinnolla on käytössä kalastuksenvalvonnassa.

a)

sisällyttävä kalastuksenvalvontaohjelmaan; ja

b)

liityttävä johonkin asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdassa tarkoitetuista toimista;

c)

koskettava hankkeita, joiden kustannukset ylittävät 40 000 euroa ilman arvonlisäveroa, paitsi jos hanke koskee asetuksen (EY) N:o 861/2006 8 artiklan a alakohdan ii tai v alakohdassa tarkoitettuja toimia, tai oltava asianmukaisesti perusteltuja;

d)

johduttava jäsenvaltioiden tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tekemistä oikeudellisista ja talousarviositoumuksista;

e)

koskettava tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti toteutettavia hankkeita;

f)

oltava yhteisön erityissääntöjen mukaisia, jos tällaisia sääntöjä sovelletaan.

a)

kalastuksen tarkkailumenetelmät;

b)

yhteistä kalastuspolitiikkaa ja erityisesti valvontaa koskeva yhteisön lainsäädäntö;

c)

kalastuksenvalvontatekniikoiden käyttö;

d)

sovellettavan valvontajärjestelmän täytäntöönpano jäsenvaltioissa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti.

a)

vaikutukset, myös rahalliset vaikutukset, sen vuotuiseen kalastuksenvalvontaohjelmaan;

b)

syyt viivästymiseen tai toteuttamatta jättämiseen;

c)

suunniteltu uusi toteutusaikataulu.

a)

toimitettava komissiolle kunkin vuoden 31 päivään maaliskuuta mennessä edeltävän vuoden kalastuksenvalvontaohjelmaa koskeva väliarviointikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:

b)

toimitettava komissiolle 31 päivään maaliskuuta 2014 mennessä lopullinen arviointikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/39

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille on jätetty 2 päivän ja 6 päivän huhtikuuta 2007 välisellä viikolla asetuksen (EY) N:o 950/2006 tai siirtymätoimenpiteistä sokerialalla Bulgarian ja Romanian liittymisen vuoksi 13 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1832/2006 (3) mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä on samansuuruinen tai suurempi kuin järjestysnumerolle 09.4318 käytettävissä oleva määrä.

(2)

Sen vuoksi komission olisi vahvistettava jakokerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisen määrän täyttymisestä,

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/42

(1)

Direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I on sisällytetty seuraavat tehoaineet: atsoksistrobiini komission direktiivillä 98/47/EY (2)1 päivään heinäkuuta 2008 saakka, imatsaliili komission direktiivillä 97/73/EY (3)31 päivään joulukuuta 2008 saakka, kresoksiimimetyyli komission direktiivillä 1999/1/EY (4)31 päivään tammikuuta 2009 saakka, spiroksamiini komission direktiivillä 1999/73/EC (5)1 päivään syyskuuta 2009 saakka, atsimsulfuroni komission direktiivillä 1999/80/EY (6)1 päivään lokakuuta 2009 saakka, proheksadionikalsium komission direktiivillä 2000/50/EY (7)20 päivään lokakuuta 2010 saakka ja fluroksipyyri komission direktiivillä 2000/10/EY (8)30 päivään marraskuuta 2010 saakka.

(2)

Tehoaineen sisällyttäminen voidaan uusia hakemuksesta edellyttäen, että hakemus tehdään vähintään kaksi vuotta ennen sisällyttämisen päättymistä. Komissio on vastaanottanut kaikkien edellä mainittujen tehoaineiden sisällyttämisen uusimista koskevat hakemukset.

(3)

Komissio vahvistaa liitteeseen I sisällyttämisen uusimisen kannalta välttämättömien lisätietojen toimittamista ja arviointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Tämän vuoksi on perusteltua uusia edellä mainittujen tehoaineiden sisällyttäminen liitteeseen I tarvittavaksi ajaksi, jotta ilmoittajat voivat laatia hakemuksensa ja jotta komissio voi järjestää niiden arvioinnin ja tehdä asiassa päätöksen.

(4)

Direktiiviä 91/414/ETY on sen vuoksi muutettava.

(5)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/47

(1)

Direktiivin 98/8/EY, jäljempänä ’direktiivi’, 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään, että jos tehoaineen arvioimiseksi vaadittuja tietoja ei ole toimitettu määrätyssä ajassa, tehoaine voidaan päättää jättää sisällyttämättä direktiivin liitteeseen I, I A tai I B. Tällaisen päätöksen jälkeen jäsenvaltioiden olisi peruttava kaikkien kyseistä tehoainetta sisältävien biosidituotteiden luvat.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 1896/2002 (2) ja (EY) N:o 2032/2003 (3) säädetään direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman ensimmäisen ja toisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Asetuksen (EY) N:o 2032/2003 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan 1 päivä syyskuuta 2006 päivämääräksi, josta alkaen jäsenvaltioiden on peruutettava sellaisia yksilöityjä olemassa olevia tehoaineita sisältäviä biosidivalmisteita koskevat luvat, joista ei ole tehty hyväksyttyä ilmoitusta tai joista mikään jäsenvaltio ei ole ilmaissut olevansa kiinnostunut.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 2032/2003, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1048/2005 (4), 4 a artiklassa säädetään edellytyksistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat hakea komissiolta mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetun käytöstä poistamisen määräajan jatkamista, sekä tällaisen lisäajan myöntämisehdoista.

(4)

Yksittäiset jäsenvaltiot ovat esittäneet komissiolle hakemuksia tämän käytöstä poistamisen määräajan jatkamisesta joidenkin sellaisten tehoaineiden osalta, joiden käyttö biosidituotteissa kielletään 1 päivästä syyskuuta 2006. Ne ovat myös toimittaneet tiedot, joissa perustellaan tarve jatkaa kyseisten aineiden käyttöä.

(5)

Puola on toimittanut tietoja, joissa osoitetaan, ettei historiallisten ja muiden rakennusten rakennuspuutavarassa hyönteisten torjunta-aineena käytetylle syflutriinille ole väliaikaisesti käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Kyseisen aineen käytöstä poistamisen määräaikaa on syytä hieman jatkaa, jotta vaihtoehtoisten aineiden tehokkuustiedot voidaan toimittaa ja jotta näiden aineiden saattaminen Puolan markkinoille olisi maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollista.

(6)

Ranska on toimittanut tietoja, joissa osoitetaan, että markkinoilla on tarpeen olla mahdollisimman laaja kirjo hyttysiä vastaan käytettäviä toukkamyrkkyjä, koska hyttyset levittävät vakavia sairauksia kyseisen jäsenvaltion merentakaisten departementtien väestön keskuudessa; Ranska on pyytänyt temefossin säilyttämistä markkinoilla näillä alueilla. Kyseisen aineen käytöstä poistamisen määräaikaa on aiheellista jatkaa, jotta mahdollistetaan aineen korvaaminen muilla soveltuvilla aineilla.

(7)

Ranska on toimittanut tietoja, joissa osoitetaan, että ammoniakin käyttöä eläinten hygienian hoitoon tarkoitettuna biosidivalmisteena on syytä väliaikaisesti jatkaa, jotta voidaan estää kokkidien, kryptosporidiumin ja sukkulamatojen aiheuttamia infektioita karjassa. Kyseisen aineen käytöstä poistamisen määräaikaa on aiheellista jatkaa, jotta mahdollistetaan sen asteittainen korvaaminen muilla saatavilla olevilla aineilla, jotka on ilmoitettu arvioitaviksi direktiivin tarkistusohjelman puitteissa.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat biosidituotteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaisia,

a)

käytön jatkaminen on mahdollista ainoastaan sillä ehdolla, että ainetta sisältävät tuotteet on hyväksytty välttämättömään käyttötarkoitukseen;

b)

käytön jatkaminen on sallittua ainoastaan, jos sillä ei ole ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä;

c)

lupaa myönnettäessä määrätään kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla vähennetään riskejä;

d)

tällaiset 1 päivän syyskuuta 2006 jälkeen edelleen markkinoilla olevat biosidituotteet merkitään uudelleen sen takaamiseksi, että merkinnät vastaavat rajoitettuja käyttöedellytyksiä;

e)

jäsenvaltioiden on varmistettava tapauksen mukaan, että lupien haltijat tai asianomaiset jäsenvaltiot pyrkivät löytämään vaihtoehtoja kyseisten aineiden käyttöön näissä käyttötarkoituksissa tai että laaditaan direktiivin 98/8/EY 11 artiklassa tarkoitettu asiakirja-aineisto, joka on toimitettava viimeistään 14 päivänä toukokuuta 2008.

12.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/50