ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 70
European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

50. vuosikerta
9. maaliskuu 2007

Sisältö

 

Sivu

 

*

Huomautus lukijalle

1

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 49 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat diesel- ja maakaasumoottoreiden ja nestekaasukäyttöisten ottomoottoreiden sekä diesel- tai maakaasumoottorilla tai nestekaasukäyttöisellä ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen hyväksyntää moottorin päästöjen osalta (EUVL L 375, 27.12.2006)

3

 

*

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 83 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää epäpuhtauspäästöjen osalta moottorin polttoainevaatimusten mukaan (EUVL L 375, 27.12.2006)

171

 

*

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 123 — Moottoriajoneuvoille tarkoitettujen mukautuvien etuvalaisujärjestelmien (AFS-järjestelmien) tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset määräykset (EUVL L 375, 27.12.2006)

355

 

*

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 124 — Henkilöautojen ja niiden perävaunujen pyörien hyväksymisen yhdenmukaiset vaatimukset (EUVL L 375, 27.12.2006)

413

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.

9.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 70/1

HUOMAUTUS LUKIJALLE

BG

:

Настоящият брой на Официален вестник е публикуван на испански, чешки, датски, немски, естонски, гръцки, английски, френски, италиански, латвийски, литовски, унгарски, малтийски, нидерландски, полски, португалски, словашки, словенски, фински и шведски език.

Поправката, включена в него, се отнася до актове, публикувани преди разширяването на Европейския съюз от 1 януари 2007 г.

ES

:

El presente Diario Oficial se publica en español, checo, danés, alemán, estonio, griego, inglés, francés, italiano, letón, lituano, húngaro, maltés, neerlandés, polaco, portugués, eslovaco, esloveno, finés y sueco.

Las correcciones de errores que contiene se refieren a los actos publicados con anterioridad a la ampliación de la Unión Europea del 1 de enero de 2007.

CS

:

Tento Úřední věstník se vydává ve španělštině, češtině, dánštině, němčině, estonštině, řečtině, angličtině, francouzštině, italštině, lotyštině, litevštině, maďarštině, maltštině, nizozemštině, polštině, portugalštině, slovenštině, slovinštině, finštině a švédštině.

Oprava zde uvedená se vztahuje na akty uveřejněné před rozšířením Evropské unie dne 1. ledna 2007.

DA

:

Denne EU-Tidende offentliggøres på dansk, engelsk, estisk, finsk, fransk, græsk, italiensk, lettisk, litauisk, maltesisk, nederlandsk, polsk, portugisisk, slovakisk, slovensk, spansk, svensk, tjekkisk, tysk og ungarsk.

Berigtigelserne heri henviser til retsakter, som blev offentliggjort før udvidelsen af Den Europæiske Union den 1. januar 2007.

DE

:

Dieses Amtsblatt wird in Spanisch, Tschechisch, Dänisch, Deutsch, Estnisch, Griechisch, Englisch, Französisch, Italienisch, Lettisch, Litauisch, Ungarisch, Maltesisch, Niederländisch, Polnisch, Portugiesisch, Slowakisch, Slowenisch, Finnisch und Schwedisch veröffentlicht.

Die darin enthaltenen Berichtigungen beziehen sich auf Rechtsakte, die vor der Erweiterung der Europäischen Union am 1. Januar 2007 veröffentlicht wurden.

ET

:

Käesolev Euroopa Liidu Teataja ilmub hispaania, tšehhi, taani, saksa, eesti, kreeka, inglise, prantsuse, itaalia, läti, leedu, ungari, malta, hollandi, poola, portugali, slovaki, slovneeni, soome ja rootsi keeles.

Selle parandustega viidatakse aktidele, mis on avaldatud enne Euroopa Liidu laienemist 1. jaanuaril 2007.

EL

:

Η παρούσα Επίσημη Εφημερίδα δημοσιεύεται στην ισπανική, τσεχική, δανική, γερμανική, εσθονική, ελληνική, αγγλική, γαλλική, ιταλική, λεττονική, λιθουανική, ουγγρική, μαλτέζικη, ολλανδική, πολωνική, πορτογαλική, σλοβακική, σλοβενική, φινλανδική και σουηδική γλώσσα.

Τα διορθωτικά που περιλαμβάνει αναφέρονται σε πράξεις που δημοσιεύθηκαν πριν από τη διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης την 1η Ιανουαρίου 2007.

EN

:

This Official Journal is published in Spanish, Czech, Danish, German, Estonian, Greek, English, French, Italian, Latvian, Lithuanian, Hungarian, Maltese, Dutch, Polish, Portuguese, Slovak, Slovenian, Finnish and Swedish.

The corrigenda contained herein refer to acts published prior to enlargement of the European Union on 1 January 2007.

FR

:

Le présent Journal officiel est publié dans les langues espagnole, tchèque, danoise, allemande, estonienne, grecque, anglaise, française, italienne, lettone, lituanienne, hongroise, maltaise, néerlandaise, polonaise, portugaise, slovaque, slovène, finnoise et suédoise.

Les rectificatifs qu'il contient se rapportent à des actes publiés antérieurement à l'élargissement de l'Union européenne du 1er janvier 2007.

IT

:

La presente Gazzetta ufficiale è pubblicata nelle lingue spagnola, ceca, danese, tedesca, estone, greca, inglese, francese, italiana, lettone, lituana, ungherese, maltese, olandese, polacca, portoghese, slovacca, slovena, finlandese e svedese.

Le rettifiche che essa contiene si riferiscono ad atti pubblicati anteriormente all'allargamento dell'Unione europea del 1o gennaio 2007.

LV

:

Šis Oficiālais Vēstnesis publicēts spāņu, čehu, dāņu, vācu, igauņu, grieķu, angļu, franču, itāļu, latviešu, lietuviešu, ungāru, maltiešu, holandiešu, poļu, portugāļu, slovāku, slovēņu, somu un zviedru valodā.

Šeit minētie labojumi attiecas uz tiesību aktiem, kas publicēti pirms Eiropas Savienības paplašināšanās 2007. gada 1. janvārī.

LT

:

Šis Oficialusis leidinys išleistas ispanų, čekų, danų, vokiečių, estų, graikų, anglų, prancūzų, italų, latvių, lietuvių, vengrų, maltiečių, olandų, lenkų, portugalų, slovakų, slovėnų, suomių ir švedų kalbomis.

Čia išspausdintas teisės aktų, paskelbtų iki Europos Sąjungos plėtros 2007 m. sausio 1 d., klaidų ištaisymas.

HU

:

Ez a Hivatalos Lap spanyol, cseh, dán, német, észt, görög, angol, francia, olasz, lett, litván, magyar, máltai, holland, lengyel, portugál, szlovák, szlovén, finn és svéd nyelven jelenik meg.

Az itt megjelent helyesbítések elsősorban a 2007. január 1-jei európai uniós bővítéssel kapcsolatos jogszabályokra vonatkoznak.

MT

:

Dan il-Ġurnal Uffiċjali hu ppubblikat fil-ligwa Spanjola, Ċeka, Daniża, Ġermaniża, Estonjana, Griega, Ingliża, Franċiża, Taljana, Latvjana, Litwana, Ungeriża, Maltija, Olandiża, Pollakka, Portugiża, Slovakka, Slovena, Finlandiża u Żvediża.

Il-corrigenda li tinstab hawnhekk tirreferi għal atti ppubblikati qabel it-tkabbir ta' l-Unjoni Ewropea fl-1 ta' Jannar 2007.

NL

:

Dit Publicatieblad wordt uitgegeven in de Spaanse, de Tsjechische, de Deense, de Duitse, de Estse, de Griekse, de Engelse, de Franse, de Italiaanse, de Letse, de Litouwse, de Hongaarse, de Maltese, de Nederlandse, de Poolse, de Portugese, de Slowaakse, de Sloveense, de Finse en de Zweedse taal.

De rectificaties in dit Publicatieblad hebben betrekking op besluiten die vóór de uitbreiding van de Europese Unie op 1 januari 2007 zijn gepubliceerd.

PL

:

Niniejszy Dziennik Urzędowy jest wydawany w językach: hiszpańskim, czeskim, duńskim, niemieckim, estońskim, greckim, angielskim, francuskim, włoskim, łotewskim, litewskim, węgierskim, maltańskim, niderlandzkim, polskim, portugalskim, słowackim, słoweńskim, fińskim i szwedzkim.

Sprostowania zawierają odniesienia do aktów opublikowanych przed rozszerzeniem Unii Europejskiej dnia 1 stycznia 2007 r.

PT

:

O presente Jornal Oficial é publicado nas línguas espanhola, checa, dinamarquesa, alemã, estónia, grega, inglesa, francesa, italiana, letã, lituana, húngara, maltesa, neerlandesa, polaca, portuguesa, eslovaca, eslovena, finlandesa e sueca.

As rectificações publicadas neste Jornal Oficial referem-se a actos publicados antes do alargamento da União Europeia de 1 de Janeiro de 2007.

RO

:

Prezentul Jurnal Oficial este publicat în limbile spaniolă, cehă, daneză, germană, estonă, greacă, engleză, franceză, italiană, letonă, lituaniană, maghiară, malteză, olandeză, polonă, portugheză, slovacă, slovenă, finlandeză şi suedeză.

Rectificările conţinute în acest Jurnal Oficial se referă la acte publicate anterior extinderii Uniunii Europene din 1 ianuarie 2007.

SK

:

Tento úradný vestník vychádza v španielskom, českom, dánskom, nemeckom, estónskom, gréckom, anglickom, francúzskom, talianskom, lotyšskom, litovskom, maďarskom, maltskom, holandskom, poľskom, portugalskom, slovenskom, slovinskom, fínskom a švédskom jazyku.

Korigendá, ktoré obsahuje, odkazujú na akty uverejnené pred rozšírením Európskej únie 1. januára 2007.

SL

:

Ta Uradni list je objavljen v španskem, češkem, danskem, nemškem, estonskem, grškem, angleškem, francoskem, italijanskem, latvijskem, litovskem, madžarskem, malteškem, nizozemskem, poljskem, portugalskem, slovaškem, slovenskem, finskem in švedskem jeziku.

Vsebovani popravki se nanašajo na akte objavljene pred širitvijo Evropske unije 1. januarja 2007.

FI

:

Tämä virallinen lehti on julkaistu espanjan, tšekin, tanskan, saksan, viron, kreikan, englannin, ranskan, italian, latvian, liettuan, unkarin, maltan, hollannin, puolan, portugalin, slovakin, sloveenin, suomen ja ruotsin kielellä.

Lehden sisältämät oikaisut liittyvät ennen Euroopan unionin laajentumista 1. tammikuuta 2007 julkaistuihin säädöksiin.

SV

:

Denna utgåva av Europeiska unionens officiella tidning publiceras på spanska, tjeckiska, danska, tyska, estniska, grekiska, engelska, franska, italienska, lettiska, litauiska, ungerska, maltesiska, nederländska, polska, portugisiska, slovakiska, slovenska, finska och svenska.

Rättelserna som den innehåller avser rättsakter som publicerades före utvidgningen av Europeiska unionen den 1 januari 2007.

Oikaisuja

9.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 70/3

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 49 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat diesel- ja maakaasumoottoreiden ja nestekaasukäyttöisten ottomoottoreiden sekä diesel- tai maakaasumoottorilla tai nestekaasukäyttöisellä ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen hyväksyntää moottorin päästöjen osalta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 375, 27. joulukuuta 2006 )

Korvataan sääntö nro 49 seuraavasti:

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 49 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat diesel- ja maakaasumoottoreiden ja nestekaasukäyttöisten ottomoottoreiden sekä diesel- tai maakaasumoottorilla tai nestekaasukäyttöisellä ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen hyväksyntää moottorin päästöjen osalta

Tarkistus 3

johon sisältyy:

muutossarja 01 — Voimaantulopäivä: 14. toukokuuta 1990

muutossarja 02 — Voimaantulopäivä: 30. joulukuuta 1992

oikaisu 1 muutossarjaan 02, ilmoitus tallettajille

C.N.232.1992.TREATIES-32, päivätty 11. syyskuuta 1992

oikaisu 2 muutossarjaan 02, ilmoitus tallettajille

C.N.353.1995.TREATIES-72, päivätty 13. marraskuuta 1995

oikaisu 1 tarkistukseen 2 (painovirhekorjaus — vain englanti)

täydennys 1 muutossarjaan 02 — Voimaantulopäivä: 18. toukokuuta 1996

täydennys 2 muutossarjaan 02 — Voimaantulopäivä: 28. elokuuta 1996

oikaisu 1 muutossarjan 02 täydennykseen 1, ilmoitus tallettajille

C.N.426.1997.TREATIES-96, päivätty 21. marraskuuta 1997

oikaisu 2 muutossarjan 02 täydennykseen 1, ilmoitus tallettajille

C.N.272.1999.TREATIES-2, päivätty 12. huhtikuuta 1999

oikaisu 1 muutossarjan 02 täydennykseen 2, ilmoitus tallettajille

C.N.271.1999.TREATIES-1, päivätty 12. huhtikuuta 1999

muutossarja 03 — Voimaantulopäivä: 27. joulukuuta 2001

muutossarja 04 — Voimaantulopäivä: 31. tammikuuta 2003

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan sellaisten yli 3,5 tonnia painavien luokan (1)  (2) M1 sekä luokkien M2, M3, N1, N2 ja N3 moottoriajoneuvojen diesel- ja maakaasumoottorien sekä nestekaasua polttoaineena käyttävien ottomoottorien tuottamiin kaasu- ja hiukkaspäästöihin, joiden rakenteellinen nopeus on yli 25 kilometriä tunnissa.

2.   MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET

Tässä säännössä tarkoitetaan:

2.1.   ”testisyklillä” useiden testipisteiden, joille kullekin on määritetty nopeus ja vääntömomentti, muodostamaa jaksoa; moottorin on noudatettava määritettyä nopeutta ja vääntömomenttia joko tasaisella nopeudella (ESC-testi) tai vaihtuvissa käyttöolosuhteissa (ETC-, ELR-testi),

2.2.   ”moottorin (moottoriperheen) hyväksynnällä” moottorityypin (moottoriperheen) hyväksyntää kaasu- ja hiukkaspäästöjen tason osalta,

2.3.   ”dieselmoottorilla” puristussytytysperiaatteella toimivaa moottoria,

”kaasumoottorilla” maakaasua tai nestekaasua polttoaineena käyttävää moottoria,

2.4.   ”moottorityypillä” sellaisten moottoreiden luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan tämän säännön liitteessä I esitettyjen moottorin olennaisten ominaisuuksien osalta,

2.5.   ”moottoriperheellä” valmistajan tekemää sellaisten moottoreiden ryhmittelyä, joilla oletetaan tämän säännön liitteen I lisäyksessä 2 määritellyn rakenteen perusteella olevan samanlaiset pakokaasupäästöjen ominaisuudet; kaikkien moottoriperheeseen kuuluvien moottoreiden on täytettävä sovellettavat päästöjen raja-arvot,

2.6.   ”kantamoottorilla” moottoriperheestä valittua moottoria, jonka päästöominaisuudet edustavat kyseistä moottoriperhettä,

2.7.   ”kaasupäästöillä” hiilimonoksidia, hiilivetyjä (dieselmoottorin suhteeksi oletetaan CH1,85, nestekaasua polttoaineena käyttävän moottorin suhteeksi CH2,525 ja etanolikäyttöistä dieselmoottoria koskevaksi molekyylikaavaksi CH3O0,5), metaanittomia hiilivetyjä (dieselmoottorin suhteeksi oletetaan CH1,85, nestekaasua polttoaineena käyttävän moottorin suhteeksi CH2,525 ja maakaasua polttoaineena käyttävän moottorin suhteeksi CH2,93), metaania (maakaasua polttoaineena käyttävän moottorin suhteeksi oletetaan CH4) ja typen oksideja, joiden määrä ilmoitetaan typpidioksidivastaavuutena (NO2),

”hiukkaspäästöillä” tiettyyn suodatinaineeseen jääviä aineita, kun pakokaasu on laimennettu puhtaalla, suodatetulla ilmalla siten, että lämpötila on enintään 325 K (52 °C),

2.8.   ”savulla” dieselmoottorin pakokaasuvirrassa suspensiona olevia hiukkasia, jotka absorboivat, heijastavat tai taittavat valoa,

2.9.   ”nettoteholla” tehoa, joka ilmaistaan ECE-kilowatteina ja joka mitataan testipenkissä kampiakselin tai sitä vastaavan osan päästä säännössä N:o 24 määritetyn tehon mittausmenetelmän mukaisesti,

2.10.   ”ilmoitetulla suurimmalla teholla (Pmax)” valmistajan hyväksyntähakemuksessa ilmoittamaa suurinta tehoa ECE-kilowatteina (nettoteho),

2.11.   ”kuormitusprosentilla” tietyllä moottorin kierrosnopeudella saatua prosenttiosuutta suurimmasta mahdollisesta vääntömomentista,

2.12.   ”ESC-testillä” kolmestatoista tämän säännön 5.2 kohdan mukaisesti suoritettavasta vakiomoodista muodostuvaa testisykliä,

2.13.   ”ELR-testillä” tämän säännön 5.2 kohdan mukaisesti moottorin vakiokierrosnopeudella suoritettavista kuormitusvaiheista muodostuvaa testisykliä,

2.14.   ”ETC-testillä” tämän säännön 5.2 kohdan mukaisesti suoritettavista 1 800:sta sekunneittain vaihtuvasta moodista muodostuvaa testisykliä,

2.15.   ”moottorin käyttökierrosnopeuden alueella” moottorin yleisimmin käytössä olevaa tämän säännön liitteen 4 mukaisesti määritettyjen alimman ja suurimman kierrosnopeuden välissä olevaa kierrosnopeuden aluetta,

2.16.   ”alimmalla kierrosnopeudella (nlo)” moottorin alinta kierrosnopeutta, jolla moottori tuottaa 50 prosenttia ilmoitetusta suurimmasta tehosta,

2.17.   ”suurimmalla kierrosnopeudella (nhi)” moottorin suurinta kierrosnopeutta, jolla moottori tuottaa 70 prosenttia ilmoitetusta suurimmasta tehosta,

2.18.   ”moottorin kierrosnopeuksilla A, B ja C” ESC- ja ELR-testeissä käytettäviä, tämän säännön liitteen 4 lisäyksessä 1 esitettyjä moottorin käyttökierrosnopeuden alueella olevia testinopeuksia,

2.19.   ”valvonta-alueella” moottorin kierrosnopeuksien A–C sekä 25–100 prosentin kuormituksen välistä aluetta,

2.20.   ”viitenopeudella (nref)” 100 prosentin kierrosnopeusarvoa, jota käytetään poistettaessa ETC-testin suhteellisten kierrosnopeusarvojen normalisointi tämän säännön liitteen 4 lisäyksen 2 mukaisesti,

2.21.   ”opasimetrillä” laitetta, jolla mitataan savuhiukkasten opasiteettia valon vähenemisperiaatteen mukaisesti,

2.22.   ”maakaasun ryhmällä” joko H- tai L-ryhmää sellaisina kuin ne on määritelty marraskuussa 1993 annetussa eurooppalaisessa standardissa EN 437,

2.23.   ”itsesäätyvyydellä” moottorin laitetta, jonka avulla ilman ja polttoaineen suhde pidetään vakiona,

2.24.   ”uudelleenkalibroinnilla” maakaasumoottorin hienosäätöä, jonka avulla sama suorituskyky (teho, polttoaineen kulutus) saavutetaan toisen lajin maakaasulla,

2.25.   ”Wobben indeksillä (alempi Wl tai ylempi Wu)” kaasun tilavuusyksikköä kohti mitatun vastaavan lämpöarvon ja kaasun suhteellisen tiheyden neliöjuuren suhdetta samoissa viiteolosuhteissa seuraavan kaavan mukaisesti:

Formula

2.26.   ”λ-muutoskertoimella (Sλ)” lauseketta, joka kuvaa moottorin hallintajärjestelmältä vaadittavaa ilman ylimäärän λ muutoksen mukautuvuutta, jos moottorin polttoaineena käytetään koostumukseltaan puhtaasta metaanista eroavaa kaasua (Sλ:n laskeminen: ks. liite 8),

2.27.   ”EYA:lla” erittäin ympäristöystävällistä ajoneuvoa, jonka käyttövoimana on moottori, joka ei ylitä tämän säännön 5.2.1 kohdan taulukoiden rivillä C annettuja päästöjen sallittuja raja-arvoja,

2.28.   ”estolaitteella” laitetta, joka mittaa tai havainnoi ajoneuvon nopeutta, moottorin kierrosnopeutta, vaihdetta, lämpötilaa, imusarjan painetta tai jotain muuta parametriä tai reagoi niihin aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai deaktivoidakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan tai toiminnan siten, että päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuus ajoneuvon normaalin käytön aikana alenee, paitsi jos tällaisen laitteen käyttö olennaisesti sisältyy sovellettaviin päästöjen varmentamistestimenettelyihin,

2.29.   ”lisäsäätölaitteella” moottoriin tai ajoneuvoon asennettua järjestelmää, toimintoa tai säätöstrategiaa, jota käytetään moottorin ja/tai sen lisälaitteiden suojaamiseksi sellaisissa toimintaolosuhteissa, jotka voisivat johtaa vaurioitumiseen tai rikkoutumiseen, tai jota käytetään moottorin käynnistämisen helpottamiseksi. Lisäsäätölaite voi olla myös strategia tai toimenpide, jos tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että kyseessä ei ole estolaite,

2.30.   ”irrationaalisella päästöjen rajoitusstrategialla” mitä tahansa strategiaa tai toimenpidettä, joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta ajoneuvon normaaleissa käyttöolosuhteissa sen tason alapuolelle, joka odotetaan saavutettavan sovellettavissa päästötestimenettelyissä.

Image

2.31.   Symbolit ja lyhenteet

2.31.1.   Testimuuttujien symbolit

Symboli

Yksikkö

Termi

AP

m2

Isokineettisen näytteenottoanturin poikkileikkauksen pinta-ala

AT

m2

Pakoputken poikkileikkauksen pinta-ala

CEE

—

Etaanihyötysuhde

CEM

—

Metaanihyötysuhde

C1

—

Hiilivetyjen hiili 1 -vastaavuus

conc

ppm/vol%

Konsentraatiota ilmaiseva alaindeksi

D0

m3/s

PDP-kalibrointiyhtälön vakiotekijä

DF

—

Laimennuskerroin

D

—

Besselin funktion vakio

E

—

Besselin funktion vakio

EZ

g/kWh

Tarkistuspisteen interpoloitu NOx-päästö

fa

—

Laboratorion olosuhdekerroin

fc

s–1

Bessel-suodattimen katkaisutaajuus

FFH

—

Polttoainekohtainen kerroin kosteuskorjauksen laskemiseksi

FS

—

Stoikiometrinen kerroin

GAIRW

kg/h

Imuilman massavirta (kostea)

GAIRD

kg/h

Imuilman massavirta (kuiva)

GDILW

kg/h

Laimennusilman massavirta (kostea)

GEDFW

kg/h

Vastaava laimennetun pakokaasun massavirta (kostea)

GEXHW

kg/h

Pakokaasun massavirta (kostea)

GFUEL

kg/h

Polttoaineen massavirta

GTOTW

kg/h

Laimennetun pakokaasun massavirta (kostea)

H

MJ/m3

Lämpöarvo

HREF

g/kg

Absoluuttisen kosteuden viitearvo (10,71 g/kg)

Ha

g/kg

Imuilman absoluuttinen kosteus

Hd

g/kg

Laimennusilman absoluuttinen kosteus

HTCRAT

mol/mol

Vety–hiili-suhde

I

—

Yksittäistä moodia ilmaiseva alaindeksi

K

—

Besselin vakio

K

m–1

Valon absorptiokerroin

KH,D

—

Dieselmoottoreiden NOx:n kosteuden korjauskerroin

KH,G

—

Kaasumoottoreiden NOx:n kosteuden korjauskerroin

KV

 

CFV-kalibrointitoiminto

KW,a

—

Imuilman kuivasta kosteaan korjauksen kerroin

KW,d

—

Laimennusilman kuivasta kosteaan korjauksen kerroin

KW,e

—

Laimennetun pakokaasun kuivasta kosteaan korjauksen kerroin

KW,r

—

Raakapakokaasun kuivasta kosteaan korjauksen kerroin

L

%

Testimoottorin vääntömomentti prosentteina suurimmasta vääntömomentista

La

m

Tehollinen optisen reitin pituus

M

 

PDP-kalibrointiyhtälön kulmakerrointekijä

Mass

g/h or g

Päästöjen massavirtaa ilmaiseva alaindeksi

MDIL

kg

Hiukkasten keruussa käytettävien suodattimien läpi kulkevan laimennusilmanäytteen massa

Md

mg

Kerätyn laimennusilman hiukkasnäytteen massa

Mf

mg

Kerätyn hiukkasnäytteen massa

Mf,p

mg

Ensisijaiseen suodattimeen kerätyn hiukkasnäytteen massa

Mf,b

mg

Toissijaiseen suodattimeen kerätyn hiukkasnäytteen massa

MSAM

kg

Hiukkasten keruussa käytettävien suodattimien läpi kulkevan laimennetun pakokaasunäytteen massa

MSEC

kg

Toisiolaimennusilman massa

MTOTW

kg

CVS-kokonaismassa syklin aikana kosteana

MTOTW,i

kg

Hetkellinen CVS-massa kosteana

N

%

Opasiteetti

NP

—

PDP:n kokonaiskierrosluku syklin aikana

NP,i

—

PDP:n kierrosluku tiettynä aikana

N

min–1

Moottorin kierrosnopeus

nP

s–1

PDP:n kierrosnopeus

nhi

min–1

Korkea kierrosnopeus

nlo

min–1

Alhainen kierrosnopeus

nref

min–1

Moottorin viitekierrosnopeus ETC-testissä

pa

kPa

Kylläisen vesihöyryn paine moottorin imuilmassa

pA

kPa

Absoluuttinen paine

pB

kPa

Ilman kokonaispaine

pd

kPa

Kylläisen vesihöyryn paine laimennusilmassa

ps

kPa

Kuiva ilmanpaine

p1

kPa

Alipaine CVS-laitteen PDP-pumpun sisäänmenokohdassa

P(a)

kW

Testin ajaksi asennettavien apulaitteiden käyttöteho

P(b)

kW

Testin ajaksi poistettavien apulaitteiden käyttöteho

P(n)

kW

Korjaamaton nettoteho

P(m)

kW

Testipenkissä mitattu teho

Ω

—

Besselin vakio

Qs

m3/s

CVS-laitteen kokonaisvirtaama

q

—

Laimennussuhde

r

—

Isokineettisen anturin ja pakoputken poikkileikkausten pinta-alojen suhde

Ra

%

Imuilman suhteellinen kosteus

Rd

%

Laimennusilman suhteellinen kosteus

Rf

—

FID-vastekerroin

ρ

kg/m3

Tiheys

S

kW

Dynamometrin asetusarvo

Si

m–1

Hetkellinen savutusarvo

Sλ

—

λ-muutoskerroin

T

K

Absoluuttinen lämpötila

Ta

K

Imuilman absoluuttinen lämpötila

t

s

Mittausaika

te

s

Sähköinen vasteaika

tf

s

Suodattimen vasteaika Besselin funktiota varten

tp

s

Fyysinen vasteaika

Δt

s

Peräkkäisten savumittausarvojen aikaväli (= 1/näytteenottotaajuus)

Δti

s

Näyteväli määritettäessä hetkellistä virtaamaa CFV-laitteessa

τ

%

Savun läpinäkyvyys

V0

m3/rev

PDP-laitteen todellinen tilavuusvirtaama

W

—

Wobben indeksi

Wact

kWh

ETC:n todellinen sykliteho

Wref

kWh

ETC:n viitesykliteho

WF

—

Painokerroin

WFE

—

Tehollinen painokerroin

X0

m3/rev

PDP-laitteen tilavuusvirtaaman kalibrointisuure

Yi

m–1

Savuarvon 1 sekunnin Bessel-keskiarvo

2.31.2.   Kemiallisten komponenttien symbolit

CH4

Metaani

C2H6

Etaani

C2H5OH

Etanoli

C3H8

Propaani

CO

Hiilimonoksidi

DOP

Di-oktyyliftalaatti

CO2

Hiilidioksidi

HC

Hiilivedyt

NMHC

Metaanittomat hiilivedyt

NOx

Typen oksidit

NO

Typpioksidi

NO2

Typpidioksidi

PT

Hiukkaset

2.31.3.   Lyhenteet

CFV

Kriittisen aukon virtaamaan perustuva vakiotilavuusvirtalaite

CLD

Kemiluminisenssi-analysaattori

ELR

Eurooppalainen kuormavastetestisykli (European Load Response Test Cycle)

ESC

Eurooppalainen vakiotilainen testisykli (European Steady State Test Cycle)

ETC

Eurooppalainen muuttuvatilainen testisykli (European Transient Test Cycle)

FID

Liekin ionisaatioilmaisin

GC

Kaasukromatografi

HCLD

Lämmitettävä kemiluminisenssi-analysaattori

HFID

Lämmitettävä liekki-ionisaatioilmaisin

LPG

Nestekaasu

NDIR

Non-dispersive-tyyppinen infrapuna-analysaattori

NG

Maakaasu

NMC

Metaanierotin

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1.   Moottoria erillisenä teknisenä yksikkönä koskevan hyväksynnän hakeminen

3.1.1.   Moottorin valmistajan tai valtuutetun edustajan on tehtävä moottorityypin hyväksyntähakemus kaasu- ja hiukkaspäästöjen tason osalta.

3.1.2.   Hakemukseen on sisällyttävä tarvittavat asiakirjat kolmena kappaleena. Hakemuksessa on esitettävä ainakin tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetut moottorin olennaiset ominaisuudet.

3.1.3.   Liitteessä 1 kuvattujen ”moottorityypin” ominaisuuksien mukainen moottori on luovutettava 5 kohdassa määritellyt hyväksyntätestit suorittavalle tekniselle tutkimuslaitokselle.

3.2.   Ajoneuvotyypin hyväksynnän hakeminen sen moottorin osalta

3.2.1.   Ajoneuvon valmistajan tai valtuutetun edustajan on tehtävä ajoneuvotyypin hyväksyntähakemus sen moottorin kaasu- ja hiukkaspäästöjen tason osalta.

Hakemukseen on sisällyttävä tarvittavat asiakirjat kolmena kappaleena. Hakemuksessa on esitettävä ainakin:

3.2.2.1.   liitteessä 1 tarkoitetut moottorin olennaiset ominaisuudet,

3.2.2.2.   liitteessä 1 tarkoitettujen moottoriin liittyvien osien kuvaus,

3.2.2.3.   jäljennös asennetun moottorityypin tyyppihyväksyntää koskevasta ilmoituslomakkeesta (liite 2A).

3.3.   Hyväksytyllä moottorilla varustetun ajoneuvotyypin hyväksynnän hakeminen

3.3.1.   Ajoneuvon valmistajan tai valtuutetun edustajan on tehtävä ajoneuvon hyväksyntähakemus sen hyväksytyn dieselmoottorin tai moottoriperheen kaasu- ja hiukkaspäästöjen tason ja sen hyväksytyn kaasumoottorin tai moottoriperheen kaasupäästöjen tason osalta.

Hakemukseen on sisällyttävä tarvittavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

3.3.2.1.   ajoneuvotyypin ja moottoriin liittyvien ajoneuvon osien tarvittavat, liitteessä 1 tarkoitetut tiedot sisältävä kuvaus sekä jäljennös ajoneuvotyyppiin asennetun moottorin ja tarvittaessa moottoriperheen hyväksyntää koskevasta ilmoituslomakkeesta (liite 2a) erillisenä teknisenä yksikkönä.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1.   Hyväksynnän antaminen kaikille polttoaineille

Hyväksynnän antaminen kaikille polttoaineille edellyttää seuraavien vaatimusten täyttymistä:

4.1.1.   Dieselöljy: jos moottori tai ajoneuvo tämän säännön 3.1, 3.2 tai 3.3. kohdan mukaisesti täyttää jäljempänä 5, 6 ja 7 kohdassa asetetut vaatimukset käytettäessä tämän säännön liitteessä 5 määritettyä vertailupolttoainetta, moottorityypille tai ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

Maakaasua polttoaineena käyttävän kantamoottorin pitää pystyä käyttämään kaikkia kaupan olevia, koostumukseltaan erilaisia polttoaineita. Maakaasua on periaatteessa kahta eri lajia, suurilämpöarvoista (H-ryhmän kaasua) ja vähälämpöarvoista (L-ryhmän kaasua), joskin lämpöarvot saattavat vaihdella huomattavasti kaasuryhmien sisällä; niiden energiamäärä Wobben indeksinä ja λ-muutoskertoimena (Sλ) ilmaistuna vaihtelee huomattavasti. Wobben indeksin ja Sλ-arvon laskemisessa käytettävät kaavat esitetään 2.25 ja 2.26 kohdassa. Maakaasujen, joiden λ-muutoskerroin on välillä 0,89–1,08 (0,89 ≤ Sλ ≤ 1,08) katsotaan kuuluvan H-ryhmään, kun taas maakaasujen, joiden λ-muutoskerroin on välillä 1,08–1,19 (1,08 ≤ Sλ ≤ 1,19) katsotaan kuuluvan L-ryhmään. Sλ-arvojen äärimmäiset vaihtelut on otettu huomioon vertailupolttoaineiden koostumuksessa.

Kantamoottorin on täytettävä tämän säännön vaatimukset liitteessä 6 määritettyjen vertailupolttoaineiden GR (polttoaine 1) ja G25 (polttoaine 2) osalta ilman eri säätöjä testien välillä. Polttoaineen vaihdon jälkeen sallitaan kuitenkin yhden ETC-syklin mittainen mukautusajo ilman mittausta. Ennen testiä kantamoottorille on suoritettava liitteen 4 lisäyksessä 2 olevassa 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukainen totutusajo.

4.1.2.1.   Valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata kolmannella polttoaineella (polttoaine 3), jos λ-muutoskerroin (Sλ) on arvojen 0,89 (ts. GR-polttoaineen alarajan) ja 1,19 (ts. G25-polttoaineen ylärajan) välillä, esimerkiksi jos polttoaine 3 on kaupan oleva polttoaine. Tämän testin tuloksia voidaan käyttää tuotannon vaatimustenmukaisuusarvioinnin perustana.

Jos maakaasumoottori on tarkoitettu käytettäväksi itsesäätyvästi sekä H-ryhmän kaasuilla että L-ryhmän kaasuilla siten, että kaasujen energiasisältöalue valitaan katkaisimella, kantamoottori testataan sekä H- että L-ryhmän asiaankuuluvilla liitteessä 6 määritellyillä vertailupolttoaineilla. Polttoaineet ovat GR (polttoaine 1) ja G23 (polttoaine 3) H-ryhmän kaasuille ja G25 (polttoaine 2) ja G23 (polttoaine 3) L-ryhmän kaasuille. Kantamoottorin on täytettävä tämän säännön vaatimukset katkaisimen kummassakin asennossa ilman polttoaineen uudelleensäätöä kahden testin välillä kyseisessä katkaisimen asennossa. Polttoaineen vaihdon jälkeen sallitaan kuitenkin yhden ETC-syklin mittainen mukautusajo ilman mittausta. Ennen testiä kantamoottorille on suoritettava liitteen 4 lisäyksessä 2 olevassa 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukainen totutusajo.

4.1.3.1.   Valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata G23:n sijaan kolmannella polttoaineella (polttoaine 3), jos λ-muutoskerroin (Sλ) on arvojen 0,89 (ts. GR-polttoaineen alarajan) ja 1,19 (ts. G25-polttoaineen ylärajan) välillä, esimerkiksi jos polttoaine 3 on kaupan oleva polttoaine. Tämän testin tuloksia voidaan käyttää tuotannon vaatimustenmukaisuusarvioinnin perustana.

4.1.4.   Maakaasua polttoaineena käyttävien moottoreiden osalta päästötulosten suhde r kullekin päästölle määritetään seuraavasti:

Formula

tai

Formula

ja

Formula

Nestekaasua polttoaineena käyttävän kantamoottorin pitää pystyä käyttämään kaikkia kaupan olevia, koostumukseltaan erilaisia polttoaineita. Käytettävän nestekaasun C3/C4-koostumus vaihtelee. Nämä vaihtelut on otettu huomioon vertailupolttoaineissa. Kantamoottorin on täytettävä päästövaatimukset liitteessä 7 tarkoitetuilla vertailupolttoaineilla A ja B ilman, että polttoaineen syöttöä säädetään testien välillä. Polttoaineen vaihdon jälkeen sallitaan kuitenkin yhden ETC-syklin mittainen mukautusajo ilman mittausta. Ennen testiä kantamoottorille on suoritettava liitteen 4 lisäyksessä 2 olevassa 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukainen totutusajo.

4.1.5.1.   Päästötulosten suhde r kullekin päästölle määritetään seuraavasti:

Formula

4.2.   Polttoainerajoitetun hyväksynnän antaminen

Polttoainerajoitettu hyväksyntä annetaan, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

Joko H-ryhmän tai L-ryhmän kaasulla toimimaan säädetyn maakaasukäyttöisen moottorin pakokaasupäästöjen hyväksyntä

Kantamoottori on testattava asiaankuuluvalla liitteessä 6 tarkoitetulla vastaavan kaasuryhmän vertailupolttoaineella. Polttoaineet ovat GR (polttoaine 1) ja G23 (polttoaine 3) H-ryhmän kaasuille ja G25 (polttoaine 2) ja G23 (polttoaine 3) L-ryhmän kaasuille. Kantamoottorin on täytettävä tämän säännön vaatimukset ilman, että polttoainejärjestelmän säätöjä muutetaan mitenkään kahden testin välillä. Polttoaineen vaihdon jälkeen sallitaan kuitenkin yhden ETC-syklin mittainen mukautusajo ilman mittausta. Ennen testiä kantamoottorille on suoritettava liitteen 4 lisäyksessä 2 olevassa 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukainen totutusajo.

4.2.1.1.   Valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata G23:n sijaan kolmannella polttoaineella (polttoaine 3), jos λ-muutoskerroin (Sλ) on arvojen 0,89 (ts. GR-polttoaineen alarajan) ja 1,19 (ts. G25-polttoaineen ylärajan) välillä, esimerkiksi jos polttoaine 3 on kaupan oleva polttoaine. Tämän testin tuloksia voidaan käyttää tuotannon vaatimustenmukaisuusarvioinnin perustana.

4.2.1.2.   Päästötulosten suhde r kullekin päästölle määritetään seuraavasti:

Formula

tai

Formula

ja

Formula

4.2.1.3.   Asiakkaalle toimitettaessa moottorissa on oltava tarra (ks. 4.11 kohta), josta ilmenee, mille kaasuryhmälle moottori on hyväksytty.

Yhdellä polttoaineen koostumuksella toimimaan säädetyn, maakaasulla tai nestekaasulla käyvän moottorin pakokaasupäästöjen hyväksyntä

4.2.2.1.   Maakaasukäyttöisen kantamoottorin on täytettävä päästövaatimukset liitteessä 7 tarkoitettujen vertailupolttoaineiden GR ja G25 osalta ja nestekaasukäyttöisen kantamoottorin liitteessä 7 tarkoitettujen vertailupolttoaineiden A ja B osalta.

Polttoaineen syöttöä saa hienosäätää testien välissä. Hienosäätöön sisältyy polttoaineen syöttötietokannan uudelleenkalibrointi, kuitenkin tietokannan perusrakennetta tai sen säätöstrategiaa muuttamatta. Tarvittaessa suoraan polttoaineen virtaamaan vaikuttavat osat, esimerkiksi ruiskutussuuttimet, voi vaihtaa.

4.2.2.2.   Valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata vertailupolttoaineilla GR ja G23 tai vertailupolttoaineilla G25 ja G23, jolloin hyväksyntä on vastaavasti voimassa ainoastaan joko H-ryhmän tai L-ryhmän kaasun osalta.

4.2.2.3.   Asiakkaalle toimitettaessa moottorissa on oltava tarra (ks. 4.11 kohta), josta ilmenee, mikä polttoainekoostumus moottorille on kalibroitu.

MAAKAASUA POLTTOAINEENA KÄYTTÄVIEN MOOTTORIEN HYVÄKSYNTÄ

 

4.1. kohta

Hyväksynnän antaminen kaikille polttoaineille

Testikäyttöjen lukumäärä

”r”:n laskeminen

4.2. kohta

Polttoainerajoitetun hyväksynnän antaminen

Testikäyttöjen lukumäärä

”r”:n laskeminen

Ks. 4.1.2 kohta Maakaasumoottori, joka pystyy käyttämään kaikkia koostumukseltaan erilaisia polttoaineita

GR (1) ja G25 (2)

valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata kolmannella kaupan olevalla polttoaineella (3),

jos Sλ = 0,89–1,19

2

(enintään 3)

Formula

ja, jos testataan kolmannella polttoaineella

Formula

ja

Formula

 

 

 

Ks. 4.1.3 kohta Maakaasumoot-tori, joka säätyy itse katkaisimella

GR (1) ja G23 (3) H-ryhmän kaasuille

ja

G25 (2) ja G23 (3) L-ryhmän kaasuille

valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata kaupan olevalla polttoaineella (3) G23:n sijaan,

jos Sλ = 0,89–1,19

2 H-ryhmän kaasuille ja

2 L-ryhmän kaasuille

asiaankuuluvassa katkaisimen asennossa

4

Formula

ja

Formula

 

 

 

Ks. 4.2.1 kohta Maakaasumoot-tori, joka on säädetty toimimaan H-ryhmän tai L-ryhmän kaasuilla

 

 

 

GR (1) ja G23 (3) H-ryhmän kaasuille

tai

G25 (2) ja G23 (3) L-ryhmän kaasuille

valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata kaupan olevalla polttoaineella (3) G23:n sijaan,

jos Sλ = 0,89–1,19

2 H-ryhmän kaasuille

tai

2 L-ryhmän kaasuille

2

Formula

H-ryhmän kaasuille

tai

Formula

L-ryhmän kaasuille

Ks. 4.2.2 kohta Maakaasumoot-tori, joka on säädetty toimi-maan tietyllä polttoaine-koostumuksella

 

 

 

GR (1) ja G25 (2),

hienosäätö testien välissä sallittu

valmistajan pyynnöstä moottori voidaan testata

GR:llä (1) ja G23:llä (3) H-ryhmän kaasujen osalta

tai

G25:llä (2) ja G23:llä (3) L-ryhmän kaasujen osalta

2

tai

2 H-ryhmän kaasuille

tai

2 L-ryhmän kaasuille

2

 

NESTEKAASUA POLTTOAINEENA KÄYTTÄVIEN MOOTTORIEN HYVÄKSYNTÄ

 

4.1. kohta

Hyväksynnän antaminen kaikille polttoaineille

Testi-käyttöjen lukumäärä

”r”:n laskeminen

4.2. kohta

Polttoainerajoitetun hyväksynnän antaminen

Testi-käyttöjen lukumäärä

”r”:n laskeminen

Ks.

4.1.5 kohta

Nestekaasumoot-tori, joka pystyy käyttämään kaikkia koostumukseltaan erilaisia polttoaineita

polttoaine A ja polttoaine B

2

Formula

 

 

 

Ks.

4.2.2 kohta

Nestekaasumoot-tori, joka on säädetty toimi-maan tietyllä polttoaine-koostumuksella

 

 

 

polttoaine A ja polttoaine B,

hienosäätö testien välillä sallittu

2

 

4.3.   Moottoriperheen jäsenen pakokaasupäästöjen hyväksyntä

4.3.1.   Jäljempänä 4.3.2 kohdassa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta kantamoottorin hyväksyntä koskee kaikkia moottoriperheen jäseniä ilman eri testejä, kun käytetään polttoainetta, joka kuuluu koostumukseltaan ryhmään, jolle kantamoottori on hyväksytty (4.2.2 kohdassa kuvattujen moottoreiden osalta), tai samaa polttoaineryhmää (4.1 tai 4.2 kohdassa kuvattujen moottoreiden osalta), jolle kantamoottori on hyväksytty.

4.3.2.   Toissijainen testimoottori

Jos hyväksyntäviranomainen toteaa moottoriperheeseen kuuluvan moottorin hyväksyntähakemuksen tai ajoneuvon moottorin hyväksyntähakemuksen yhteydessä, että jätetty hakemus ei valitun kantamoottorin osalta täysin edusta säännön lisäyksessä 1 määritettyä moottoriperhettä, se voi valita testattavaksi vaihtoehtoisen ja tarvittaessa uuden vertailutestimoottorin.

4.4.   Hyväksyntänumero on annettava kullekin hyväksytylle tyypille. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 04, joka vastaa muutossarjaa 04) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle moottorityypille tai ajoneuvotyypille.

4.5.   Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta moottorityypin tai ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä taikka tuotannon lopullisesta keskeyttämisestä tämän säännön liitteessä 2A tai 2B, tilanteen mukaan, esitetyn mallin mukaisella lomakkeella. Myös tyyppitestin aikana mitatut arvot on ilmoitettava.

Kaikkiin tämän säännön nojalla hyväksytyn moottorityypin mukaisiin moottoreihin ja kaikkiin tämän säännön nojalla hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jossa on:

4.6.1.   ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3),

4.6.2.   tämän säännön numero, jota seuraa R-kirjain, viiva ja 4.4.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella oleva hyväksyntänumero.

Hyväksyntämerkissä on kuitenkin oltava R-kirjaimen perässä toinenkin kirjainmerkki, jonka tarkoituksena on ilmaista ne päästöjen raja-arvot, joiden osalta hyväksyntä on myönnetty. Jos annettu hyväksyntä merkitsee 5.2.1 kohdan asiaankuuluvan taulukon tai taulukoiden rivillä A annettujen raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero I. Jos annettu hyväksyntä merkitsee 5.2.1 kohdan asiaankuuluvan taulukon tai taulukoiden rivillä B1 annettujen raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero II. Jos annettu hyväksyntä merkitsee 5.2.1 kohdan asiaankuuluvan taulukon tai taulukoiden rivillä B2 annettujen raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero III. Jos annettu hyväksyntä merkitsee 5.2.1 kohdan asiaankuuluvan taulukon tai taulukoiden rivillä C annettujen raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero IV.

Maakaasumoottorien hyväksyntämerkissä on oltava kansallisen tunnuksen perässä jälkiliite, jonka tarkoituksena on ilmaista, minkä kaasuryhmän osalta hyväksyntä on annettu. Merkki on seuraavanlainen:

4.6.3.1.1.   H, jos moottori on hyväksytty ja kalibroitu H-ryhmän kaasujen osalta,

4.6.3.1.2.   L, jos moottori on hyväksytty ja kalibroitu L-ryhmän kaasujen osalta,

4.6.3.1.3.   HL, jos moottori on hyväksytty ja kalibroitu sekä H- että L-ryhmän kaasujen osalta,

4.6.3.1.4.   Ht, jos moottori on kalibroitu ja hyväksytty tietyn H-ryhmän kaasun koostumuksen osalta ja moottori voidaan muuttaa jollekin toiselle H-ryhmän kaasulle hienosäätämällä moottorin polttoainejärjestelmää,

4.6.3.1.5.   Lt, jos moottori on kalibroitu ja hyväksytty tietyn L-ryhmän kaasun koostumuksen osalta ja moottori voidaan muuttaa jollekin toiselle L-ryhmän kaasulle hienosäätämällä moottorin polttoainejärjestelmää,

4.6.3.1.6.   HLt, jos moottori on kalibroitu ja hyväksytty tietyn joko H- tai L-ryhmän kaasun koostumuksen osalta ja moottori voidaan muuttaa jollekin toiselle H- tai L-ryhmän kaasulle hienosäätämällä moottorin polttoainejärjestelmää.

4.7.   Jos ajoneuvo tai moottori on sellaisen tyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön nojalla maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, 4.6.1 kohdassa tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella hyväksyntä on myönnetty tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin 4.6.1 kohdassa tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle.

4.8.   Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan hyväksyttyyn tyyppiin kiinnittämään tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.9.   Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkkien sijoittelusta.

Teknisenä yksikkönä hyväksytyssä moottorissa on oltava hyväksyntämerkin lisäksi seuraavat merkinnät:

4.10.1.   moottorin valmistajan tavaramerkki tai kauppanimi,

4.10.2.   valmistajan kaupallinen kuvaus.

4.11.   Tarrat

Polttoainerajoituksin hyväksytyssä maakaasu- tai nestekaasumoottorissa on oltava seuraavat tarrat:

4.11.1.   Sisältö

Tarrassa on oltava seuraavat tiedot:

Edellä 4.2.1.3 kohdan tapauksessa tarrassa on luettava ”AINOASTAAN H-RYHMÄN MAAKAASUN KÄYTTÖ SALLITTUA”. Tarvittaessa kirjain H korvataan kirjaimella L.

Edellä 4.2.2.3 kohdan tapauksessa tarrassa on luettava ”AINOASTAAN … -LUOKAN MAAKAASUN KÄYTTÖ SALLITTUA” tai tilanteen mukaan ”AINOASTAAN … -LUOKAN NESTEKAASUN KÄYTTÖ SALLITTUA”. Liitteen 6 tai 7 vastaavan taulukon (vastaavien taulukoiden) tiedot sekä moottorin valmistajan määrittämät yksittäiset komponentit ja rajat on annettava.

Kirjainten ja numeroiden on oltava vähintään 4 mm korkeita.

Huomautus: Jos tällaisen tarran sijoittaminen ei tilan puutteen vuoksi ole mahdollista, voidaan käyttää yksinkertaistettua koodia. Tässä tapauksessa kaikki edellä tarkoitetut tiedot sisältävän selvityksen on oltava vaivattomasti polttoainesäiliön täyttävän tai moottoria ja sen lisälaitteita huoltavan tai korjaavan henkilön sekä asianmukaisten viranomaisten saatavilla. Valmistaja ja hyväksyntäviranomainen sopivat keskenään selvityksen paikasta ja sisällöstä.

4.11.2.   Ominaisuudet

Tarrojen on kestettävä moottorin käyttöikä. Tarrojen on oltava helppolukuisia, ja niiden kirjainten ja numeroiden on oltava kulumattomia. Lisäksi tarrat on kiinnitettävä siten, että niiden kiinnitys kestää moottorin käyttöiän, eikä tarroja voi irrottaa tuhoamatta tai vahingoittamatta niitä.

4.11.3.   Sijoittaminen

Tarrat on kiinnitettävä moottorin sellaiseen osaan, joka on tarpeen moottorin tavanomaisessa käytössä ja jota ei yleensä tarvitse vaihtaa moottorin käyttöiän aikana. Lisäksi tarrat on sijoitettava siten, että ne ovat helposti nähtävissä, kun moottoriin on asennettu kaikki moottorin käytön kannalta tarpeelliset apulaitteet.

4.12.   Ajoneuvotyypin moottorin tyyppihyväksyntähakemuksen osalta 4.11 kohdassa tarkoitettu merkintä on myös sijoitettava polttoaineen täyttöaukon läheisyyteen.

4.13.   Hyväksytyllä moottorilla varustetun ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntähakemuksen osalta 4.11 kohdassa tarkoitettu merkintä on myös sijoitettava polttoaineen täyttöaukon läheisyyteen.

5.   ERITELMÄT JA TESTIT

5.1.   Yleistä

5.1.1.   Päästöjenrajoituslaitteet

5.1.1.1.   Osat, jotka voivat vaikuttaa dieselmoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöihin ja kaasumoottoreiden kaasupäästöihin, on suunniteltava, valmistettava, koottava ja asennettava niin, että moottori on tavanomaisessa käytössä tämän säännön vaatimusten mukainen.

5.1.2.   Päästöjenrajoituslaitteiden toiminnat

5.1.2.1.   Estolaitteen tai irrationaalisen päästöjenrajoitusstrategian käyttö on kielletty.

Moottoriin tai ajoneuvoon voidaan asentaa lisäsäätölaite, jos se:

5.1.2.2.1.   toimii vain muissa kuin 5.1.2.4 kohdassa eritellyissä olosuhteissa, tai

5.1.2.2.2.   aktivoituu vain väliaikaisesti 5.1.2.4 kohdassa eritellyissä olosuhteissa, kun tarkoituksena on moottorin suojaaminen vaurioilta, ilmankäsittelylaitteen suojaaminen, savun hallinta, kylmäkäynnistys tai moottorin lämmitys, tai

5.1.2.2.3.   aktivoituu vain ajoneuvon sisäisten signaalien vaikutuksesta toiminnan turvallisuuden tai varakäyntijärjestelmän toiminnan varmistamiseksi.

5.1.2.3.   Moottorin säätölaite, -toiminto, -järjestelmä tai -toimenpide, joka toimii 5.1.2.4 kohdassa eritellyissä olosuhteissa ja joka johtaa erilaisen tai muutetun moottorinohjausstrategian käyttöön, kuin mitä tavallisesti käytettäisiin sovellettavissa päästötesteissä, sallitaan, jos 5.1.3 ja/tai 5.1.4 kohtien vaatimuksia noudattaen voidaan täysin osoittaa, että toimenpide ei alenna päästöjenrajoitusjärjestelmän tehoa. Kaikissa muissa tapauksissa tällaisia laitteita pidetään estolaitteina.

5.1.2.4.   Edellä 5.1.2.2 kohdassa tarkoitetut käyttöolosuhteet vakaassa tilassa ja muuttuvissa olosuhteissa ovat seuraavat:

i)

korkeus enintään 1 000 metriä (tai vastaava ilmanpaine 90 kPa),

ii)

ympäristön lämpötila 283–303 K (10–30 °C),

iii)

moottorin jäähdytysnesteen lämpötila 343–368 K (70–95 °C).

5.1.3.   Elektronisten päästöjenrajoitusjärjestelmien erityisvaatimukset

5.1.3.1.   Vaadittavat asiakirjat

Valmistajan on toimitettava sellaiset asiakirjat, joista käy ilmi järjestelmän perusrakenne ja se, millä tavoin se, suoraan tai epäsuorasti, rajoittaa lähtömuuttujia.

Asiakirja-aineisto koostuu kahdesta osasta:

a)

Varsinainen asiakirjapaketti toimitetaan tekniselle tutkimuslaitokselle tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen kanssa, ja sen on sisällettävä järjestelmän täydellinen kuvaus. Tiedot voidaan esittää lyhyesti, jos voidaan osoittaa, että ne kattavat kaikki lähtömuuttujat, jotka säätötoimenpiteiden ja niiden tulomuuttujien matriisi sallii. Nämä tiedot liitetään tämän säännön 3 kohdassa vaadittuihin asiakirjoihin.

b)

Lisäaineisto, josta käyvät ilmi mahdollisen lisäsäätölaitteen muuttamat parametrit ja rajaolosuhteet, joissa laite toimii. Lisätietoihin on sisällyttävä kuvaus polttoaineen säätöjärjestelmän toiminnasta, ajoitusmenetelmistä ja kytkentäpisteistä kaikilla käyttötavoilla.

Lisäaineistosta on myös käytävä ilmi perusteet mahdollisen lisäsäätölaitteen käytölle, ja sen on sisällettävä lisäaineistoa ja testitietoja, jotka osoittavat mahdollisen moottoriin tai ajoneuvoon asennetun lisäsäätölaitteen vaikutukset pakokaasupäästöihin.

Tämä lisäaineisto käsitellään tarkoin luottamuksellisena, ja valmistaja pitää aineiston itsellään mutta niin, että se voidaan tarkastaa milloin tahansa tyyppihyväksyntää annettaessa tai tyyppihyväksynnän voimassaoloaikana.

Lisäksi tyyppihyväksyntäviranomainen ja/tai tekninen tutkimuslaitos voi, sen tarkastamiseksi, onko jotain strategiaa tai toimenpidettä pidettävä 2.28 ja 2.30 kohtien määritelmissä tarkoitettuna estolaitteena tai irrationaalisena päästöjenrajoitusstrategiana, vaatia NOX-vertailutestin suorittamista käyttämällä ETC-testiä joko tyyppihyväksyntätestin yhteydessä tai menettelyissä tarkastettaessa tuotannon vaatimustenmukaisuutta.

5.1.4.1.   Vaihtoehtona tämän säännön liitteessä 4 olevan lisäyksen 4 vaatimuksille, NOX-päästön näytteenotossa voidaan ETC-testin aikana käyttää raakapakokaasua ja noudattaa 15 päivänä syyskuuta 2001 päivätyn standardin ISO FDIS 16 183 vaatimuksia.

5.1.4.2.   Kun tarkastetaan, onko jotakin strategiaa tai toimenpidettä pidettävä estolaitteena tai irrationaalisena päästöjenrajoitusstrategiana 2.28 ja 2.30 kohdissa annettujen määritelmien mukaisesti, hyväksytään 10 prosentin lisämarginaali asianomaisen NOX-raja-arvon suhteen.

Jäljempänä 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden rivin A mukaista hyväksyntätestausta varten tavanomaisten dieselmoottoreiden, mukaan lukien ne moottorit, joissa käytetään elektronista polttoaineen ruiskutusta, pakokaasujen kierrätystä (EGR), ja/tai hapettavaa katalysaattoria, päästöt määritetään ESC- ja ELR-testeissä. Dieselmoottorit, joissa käytetään kehittyneitä pakokaasujen jälkikäsittelymenetelmiä, mukaan lukien typenpoistokatalysaattorit (deNOx) ja/tai hiukkasloukut, testataan lisäksi ETC-testissä.

Jäljempänä 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden rivin B1 tai B2 tai C mukaista hyväksyntätestausta varten päästöt määritellään ESC-, ELR- ja ETC-testeissä.

Kaasumoottoreiden kaasupäästöt määritetään ETC-testissä.

ESC- ja ELR-testausmenettelyt kuvataan liitteen 4 lisäyksessä 1 ja ETC-testausmenettely liitteen 4 lisäyksissä 2 ja 3.

Testattavaksi toimitetun moottorin kaasupäästöt ja hiukkaspäästöt mitataan tarvittaessa liitteessä 4 kuvatulla menetelmällä. Liitteen 4 lisäyksessä 4 kuvataan kaasupäästöjen ja hiukkaspäästöjen suositeltavat analysointimenetelmät ja suositeltavat näytteenottojärjestelmät. Tekninen tutkimuslaitos saattaa hyväksyä muita järjestelmiä tai analysaattoreita, jos niiden havaitaan tuottavan samat tulokset. Yksittäisen laboratorion osalta ne katsotaan vastaaviksi, jos testitulokset eroavat enintään ± 5 prosenttia jonkin edellä kuvatun viitejärjestelmän antamista tuloksista. Hiukkaspäästöjen osalta viitejärjestelmäksi katsotaan ainoastaan täysvirtauslaimennusjärjestelmä. Uuden järjestelmän sisällyttämiseksi sääntöön vastaavuus on määritettävä laskemalla toistettavuus laboratorioiden välisellä testillä ISO 5725 -standardissa kuvatulla tavalla.

5.2.1.   Raja-arvot

Hiilimonoksidin, kaikkien hiilivetyjen, typen oksidien ja hiukkasten ESC-testissä määritetyt massat sekä ELR-testissä määritetty savun opasiteetti eivät saa ylittää taulukossa 1 esitettyjä arvoja.

Niiden dieselmoottoreiden, jotka lisäksi testataan ETC-testissä, ja erityisesti kaasumoottoreiden osalta hiilimonoksidin, metaanittomien hiilivetyjen, metaanin (tarvittaessa), typen oksidien ja hiukkasten (tarvittaessa) määritetyt massat eivät saa ylittää taulukossa 2 esitettyjä arvoja.

Taulukko 1

Raja-arvot – ESC- ja ELR-testit

Rivi

Hiilimonoksidin massa (CO) g/kWh

Hiilivetyjen massa (HC) g/kWh

Typen oksidien massa (NOx) g/kWh

Hiukkasten massa (PT) g/kWh

Savu

m–1

A (2000)

2,1

0,66

5,0

0,10

0,13 (4)

0,8

B1 (2005)

1,5

0,46

3,5

0,02

0,5

B2 (2008)

1,5

0,46

2,0

0,02

0,5

C (EYA)

1,5

0,25

2,0

0,02

0,15


Taulukko 2

Raja-arvot – ETC-testit (6)

Rivi

Hiilimonoksidin massa (CO) g/kWh

Metaanittomien hiilivetyjen massa (NMHC) g/kWh

Metaanin massa (CH4) (7) g/kWh

Typen oksidien massa (NOx) g/kWh

Hiukkasten massa (PT) (8) g/kWh

A (2000)

5,45

0,78

1,6

5,0

0,16

0,21 (5)

B1 (2005)

4,0

0,55

1,1

3,5

0,03

B2 (2008)

4,0

0,55

1,1

2,0

0,03

C (EYA)

3,0

0,40

0,65

2,0

0,02

5.2.2.   Diesel- ja kaasumoottoreiden hiilivetypäästöjen mittaukset

5.2.2.1.   Valmistaja voi halutessaan mittauttaa hiilivetyjen massan ETC-testissä metaanittomien hiilivetyjen mittauksen sijasta. Tässä tapauksessa hiilivetyjen massan raja-arvo on sama kuin taulukon 2 metaanittomien hiilivetyjen massan raja-arvo.

5.2.3.   Dieselmoottoreiden erityisvaatimukset

5.2.3.1.   Tarkistusalueen satunnaisilla kohdilla ESC-testissä mitatut typen oksidien spesifiset massat saavat ylittää rinnakkaisista testitiloista saatavat interpoloidut arvot enintään kymmenellä prosentilla (viite liite 4, lisäys 1, 4.6.2 ja 4.6.3 kohta).

5.2.3.2.   ELR-testin satunnaisen testinopeuden savuarvo saa ylittää joko rinnakkaisten testinopeuksien suurimman savuarvon enintään 20 prosentilla tai raja-arvon enintään 5 prosentilla sen mukaan, kumpi on suurempi.

6.   ASENNUS AJONEUVOON

Ajoneuvon moottoriasennuksen on oltava seuraavien ominaisuuksien mukainen moottorin tyyppihyväksynnän mukaan:

6.1.1.   imualipaine ei saa olla tyyppihyväksytylle moottorille liitteessä 2A määritettyä suurempi,

6.1.2.   pakojärjestelmän vastapaine ei saa olla tyyppihyväksytylle moottorille liitteessä 2A määritettyä suurempi,

6.1.3.   moottorin käyttämiseen tarvittavien apulaitteiden käyttöteho ei saa olla tyyppihyväksytylle moottorille liitteessä 2A määritettyä suurempi.

7.   MOOTTORIPERHE

7.1.   Moottoriperheen määrittävät muuttujat

Moottorin valmistajan määrittämä moottoriperhe voidaan määritellä perheeseen kuuluvien moottoreiden yhteisten perusominaisuuksien avulla. Joissain tapauksissa muuttujien välillä saattaa olla vuorovaikutusta. Nämä tekijät on myös otettava huomioon, jotta varmistetaan, että moottoriperheeseen sisällytetään ainoastaan moottoreita, joiden pakokaasupäästöjen ominaisuudet ovat samanlaiset.

Moottoreiden voidaan katsoa kuuluvan samaan moottoriperheeseen, jos niiden seuraavat muuttujat ovat samat:

7.1.1.   Työtapa:

—

kaksitahti

—

nelitahti

7.1.2.   Jäähdytysjärjestelmä:

—

ilma

—

vesi

—

öljy

7.1.3.   Kaasumottoreiden ja jälkikäsittelylaitteilla varustettujen moottoreiden osalta

—

Sylinteriluku

(muiden dieselmoottoreiden, joissa on vähemmän sylintereitä kuin kantamoottorissa, voidaan katsoa kuuluvan samaan moottoriperheeseen, jos polttoaineen syöttöjärjestelmä syöttää polttoaineen kullekin sylinterille erikseen).

7.1.4.   Yksittäisen sylinterin iskutilavuus:

—

enintään 15 prosentin hajonta moottoriperheen sisällä

7.1.5.   Ilman täytösmenetelmä:

—

luonnollinen ilmanotto

—

paineahdettu

—

paineahdettu ahtoilman jäähdyttimellä

7.1.6.   Palotilan tyyppi tai rakenne:

—

esikammio

—

pyörrekammio

—

avokammio

7.1.7.   Venttiilit ja kanavat — sijainti, koko ja lukumäärä:

—

sylinterin kansi

—

sylinterin seinämä

—

kampikammio

7.1.8.   Polttoainejärjestelmä (dieselmoottorit):

—

pumppu-putki-suutin

—

rivipumppu

—

jakajapumppu

—

yksikköpumppu

—

yksikkösuutin

7.1.9.   Polttoainejärjestelmä (kaasumoottorit):

—

sekoitusyksikkö

—

kaasuinduktio/ruiskutus (yksipiste, monipiste)

—

nesteruiskutus (yksipiste, monipiste)

7.1.10.   Sytytysjärjestelmä (kaasumoottorit)

7.1.11.   Muut ominaisuudet:

—

pakokaasujen kierrätys

—

veden ruiskutus/emulsio

—

apuilman ruiskutus

—

ahtimen jäähdytysjärjestelmä

7.1.12.   Pakokaasun jälkikäsittely:

—

kolmitiekatalysaattori

—

hapetuskatalysaattori

—

pelkistyskatalysaattori

—

lämpöreaktori

—

hiukkasloukku

7.2.   Kantamoottorin valitseminen

7.2.1.   Dieselmoottorit

Moottoriperheen kantamoottori valitaan käyttäen ensisijaisena valintaperusteena suurinta polttoaineen syöttöä tahtia kohti ilmoitetulla suurimmalla vääntömomentin kierrosnopeudella. Jos tämä valintaperuste on sama kahdella tai usealla moottorilla, kantamoottori valitaan käyttäen toissijaisena valintaperusteena suurinta polttoaineen syöttöä tahtia kohti nimelliskierrosnopeudella. Joissakin tapauksissa hyväksyntäviranomainen saattaa tulla siihen tulokseen, että moottoriperheen suurimpien päästöarvojen määrittämiseen tarvitaan toinen moottori. Tämän vuoksi hyväksyntäviranomainen saattaa valita jonkin muun moottorin, jos joidenkin ominaisuuksien perusteella voidaan päätellä, että kyseisen moottorin päästöt ovat moottoriperheen moottoreiden suurimmat.

Jos perheen moottoreissa on muita ominaisuuksia, joiden voidaan olettaa vaikuttavan pakokaasupäästöihin, nämä ominaisuudet on tunnistettava ja otettava huomioon perheen kantamoottoria valittaessa.

7.2.2.   Kaasumoottorit

Perheen kantamoottori valitaan käyttäen ensisijaisena valintaperusteena suurinta iskutilavuutta. Jos tämä peruste on sama kahdella tai usealla moottorilla, kantamoottori valitaan toissijaisten valintaperusteiden avulla seuraavassa järjestyksessä:

—

suurin polttoaineen syöttö tahtia kohti ilmoitetun nimellistehon kierrosnopeudella,

—

suurin sytytysennakko,

—

alhaisin EGR-arvo,

—

ei ilmapumppua tai ilmapumpun alhaisin todellinen virtaama.

Joissakin tapauksissa hyväksyntäviranomainen saattaa tulla siihen tulokseen, että moottoriperheen suurimpien päästöarvojen määrittämiseen tarvitaan toinen moottori. Tämän vuoksi hyväksyntäviranomainen saattaa valita jonkin muun moottorin, jos joidenkin ominaisuuksien perusteella voidaan päätellä, että kyseisen moottorin päästöt ovat moottoriperheen moottoreiden suurimmat.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia:

8.1.   Kaikki moottorit tai ajoneuvot, joihin on liitetty tämän säännön mukainen hyväksyntämerkki, on valmistettava hyväksytyn tyypin mukaisiksi hyväksyntälomakkeessa ja sen liitteissä annetun kuvauksen osalta.

8.2.   Tuotannon vaatimustenmukaisuus päästörajojen osalta tarkistetaan pääsääntöisesti ilmoituslomakkeessa ja sen liitteissä esitetyn kuvauksen perusteella.

Jos epäpuhtauspäästöjä mitataan ja moottorin hyväksynnällä on ollut yksi tai useita laajennuksia, testit suoritetaan vastaavaan laajennukseen liittyvässä tietopaketissa kuvatulle moottorille (kuvatuille moottoreille).

Epäpuhtaustestissä käytettävän moottorin vaatimustenmukaisuus

Kun moottori on luovutettu viranomaisille, valmistaja ei saa tehdä säätöjä valittuihin moottoreihin.

8.3.1.1.   Sarjasta otetaan satunnaisotannalla kolme moottoria. Moottoreita, jotka testataan 5.2.1 kohdassa olevan rivin A mukaista hyväksyntää varten vain ESC- ja ELR-testeillä tai vain ETC-testillä, koskevat tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkistamisessa sovellettavat testit. Viranomaisen suostumuksella kaikki muut 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden rivien A, B1 tai B2 tai C mukaisesti hyväksytyt moottorit testataan joko ESC- ja ELR-testisykleissä tai ETC-testisyklissä tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseksi. Raja-arvot on annettu säännön 5.2.1 kohdassa.

8.3.1.2.   Testit tehdään tämän säännön lisäyksen 1 mukaisesti, mikäli toimivaltainen viranomainen hyväksyy valmistajan ilmoittaman tuotannon keskihajonnan.

Testit tehdään tämän säännön lisäyksen 2 mukaisesti, mikäli toimivaltainen viranomainen ei hyväksy valmistajan ilmoittamaa tuotannon keskihajontaa.

Valmistajan pyynnöstä testit voidaan suorittaa tämän säännön lisäyksen 3 mukaisesti.

8.3.1.3.   Vaatimustenmukaisuus todetaan moottorin näytteisiin perustuvan testin mukaan siten, että sarjan tuotannon katsotaan täyttävän vaatimustenmukaisuuden edellytykset, jos kaikkien päästöjen osalta voidaan tehdä myönteinen päätös, ja sarjan tuotannon ei katsota täyttävän vaatimustenmukaisuuden edellytyksiä, jos jollekin päästölle voidaan tehdä kielteinen päätös, vastaavassa lisäyksessä olevien testiperusteiden mukaisesti.

Kun yhden päästön osalta on tehty myönteinen päätös, päätöstä ei voi muuttaa muita päästöjä koskevien päätösten tekemiseksi tarvittavien lisätestien takia.

Jos kaikkien päästöjen osalta ei saada myönteistä päätöstä ja jos jonkin päästön osalta ei saada kielteistä päätöstä, testi suoritetaan toiselle moottorille (ks. kuva 2).

Jos päätöstä ei saada, valmistaja voi päättää keskeyttää testauksen milloin tahansa. Tällöin kirjataan kielteinen päätös.

Testit suoritetaan uusilla moottoreilla. Kaasumoottoreille on suoritettava liitteen 4 lisäyksessä 2 olevan 3 kohdan mukainen totutuskäyttö.

8.3.2.1.   Valmistajan pyynnöstä testit voidaan kuitenkin suorittaa diesel- tai kaasumoottoreille, joilla on suoritettu pidempi kuin 8.4.2.2 kohdan mukainen totutuskäyttö, kuitenkin enintään 100 tuntia. Tässä tapauksessa moottorin totutuskäytön suorittaa valmistaja, joka sitoutuu siihen, ettei säädä moottoreita.

8.3.2.2.   Kun valmistaja pyytää saada suorittaa 8.4.2.2.1 kohdan mukaisen totutuskäytön, totutuskäyttö voidaan suorittaa joko:

—

kaikille testattaville moottoreille

tai

—

ensimmäiselle testattavalle moottorille, jolloin evoluutiokerroin lasketaan seuraavasti:

—

epäpuhtauspäästöt mitataan ensimmäisen testattavan moottorin 0 ja x käyttötunnilla,

—

kunkin pilaavan aineen päästöjen evoluutiokerroin lasketaan 0 ja x käyttötunnin välillä:Formula

Kerroin voi olla pienempi kuin yksi.

Tämän jälkeen testattaville moottoreille ei tehdä totutuskäyttöä, mutta niiden 0 käyttötunnin päästöt korjataan evoluutiokertoimella.

Tässä tapauksessa otettavat arvot ovat:

—

ensimmäisen moottorin arvot kohdassa x tuntia,

—

muiden moottoreiden 0 tunnin arvot, jotka kerrotaan evoluutiokertoimella.

8.3.2.3.   Diesel- ja nestekaasumoottoreiden testit voidaan suorittaa kaupallisella polttoaineella. Valmistajan pyynnöstä voidaan kuitenkin käyttää liitteessä 5 tai 7 kuvattuja vertailupolttoaineita. Tämä edellyttää tämän säännön kohdassa 4 kuvattuja testejä, joissa kukin kaasumoottori testataan vähintään kahdella vertailupolttoaineella.

8.3.2.4.   Maakaasukäyttöisten kaasumoottoreiden testit voidaan suorittaa kaupallisella polttoaineella seuraavasti:

i)

H-merkityt moottorit H-ryhmän (0,89 ≤ Sλ ≤ 1,00) kaupallisella polttoaineella,

ii)

L-merkityt moottorit L-ryhmän (1,00 ≤ Sλ ≤ 1,19) kaupallisella polttoaineella,

iii)

HL-merkityt moottorit kaupallisella polttoaineella λ-muutoskertoimen äärirajoissa (0,89 ≤ Sλ ≤ 1,19).

Valmistajan pyynnöstä voidaan kuitenkin käyttää liitteessä 6 kuvattuja vertailupolttoaineita. Tämä edellyttää tämän säännön kohdassa 4 kuvattuja testejä.

8.3.2.5.   Jos testeissä kaupallista polttoainetta käyttänyt kaasumoottori ei ole vaatimusten mukainen ja testin tulos riitautetaan, testit on suoritettava uudelleen vertailupolttoaineella, jonka osalta kantamoottori on testattu, tai mahdollisesti 4.1.3.1 ja 4.2.1.1 kohdissa tarkoitetulla kolmannella polttoaineella, jos kantamoottori on testattu kyseisen polttoaineen osalta. Tämän jälkeen tulos on muunnettava laskutoimituksella käyttäen vastaavaa kerrointa (vastaavia kertoimia) r, ra tai rb, sellaisina kuin ne kuvataan 4.1.3.2, 4.1.5.1 ja 4.2.1.2 kohdissa. Jos r, ra tai rb on arvoltaan alle yksi, korjausta ei tehdä. Sekä mainittujen että laskettujen tulosten on osoitettava, että moottori on raja-arvojen mukainen kaikkien polttoaineiden osalta (polttoaineet 1 ja 2 sekä tarvittaessa polttoaine 3 maakaasukäyttöisten ja polttoaineet A ja B nestekaasukäyttöisten moottoreiden osalta).

8.3.2.6.   Tietyllä polttoainekoostumuksella käytettäväksi vahvistetun kaasumoottorin tuotannon vaatimustenmukaisuustestit on suoritettava polttoaineella, jolle moottori on kalibroitu.

Image

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENVASTAISUUDEN SEURAAMUKSET

9.1.   Moottori- tai ajoneuvotyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan 8.1 kohdan vaatimukset eivät täyty tai jos valittu (valitut) moottori(t) tai ajoneuvo(t) ei(vät) läpäise 8.3 kohdassa kuvattuja testejä.

9.2.   Jos tätä sääntöä soveltava vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2A tai 2B esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

10.   HYVÄKSYTYN TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

Hyväksyttyyn tyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen tyypin. Viranomaiset voivat:

10.1.1.   katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole huomattavaa huonontavaa vaikutusta ja että muutettu tyyppi joka tapauksessa on edelleen vaatimuksen mukainen, tai

10.1.2.   vaatia uutta testausselostetta testien tekemisestä vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

10.2.   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 4.5 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

10.3.   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 2A tai 2B esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11.   TUOTANNON LOPULLINEN KESKEYTTÄMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn tyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2A tai 2B esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

12.   SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

12.1.   Yleistä

12.1.1.   Muutossarjan 04 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perustuvia ECE-hyväksyntöjä.

12.1.2.   Muutossarjan 04 voimaantulosta alkaen sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää ECE-hyväksyntöjä ainoastaan, jos moottori täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset.

Moottorille on tehtävä tämän säännön 5.2 kohdassa määritetyt asiaankuuluvat testit ja sen on noudatettava tämän säännön 5.2.1 kohdassa asetettuja asiaankuuluvia päästörajoja jäljempänä olevan 12.2.1, 12.2.2 ja 12.2.3 kohdan mukaisesti.

12.2.   Uudet tyyppihyväksynnät

12.2.1.   Ellei jäljempänä olevan 12.4.1. kohdan määräyksistä muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat tämän säännön muutossarjan 04 voimaantulosta alkaen myöntää moottorille ECE-hyväksynnän ainoastaan, jos moottori noudattaa tämän säännön 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden riveillä A, B1, B2 tai C ilmoitettuja asiaankuuluvia päästörajoja.

12.2.2.   Ellei jäljempänä olevan 12.4.1. kohdan määräyksistä muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat lokakuun 1 päivästä 2005 alkaen myöntää moottorille ECE-hyväksynnän ainoastaan, jos moottori noudattaa tämän säännön 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden riveillä B1, B2 tai C ilmoitettuja asiaankuuluvia päästörajoja.

12.2.3.   Ellei jäljempänä olevan 12.4.1. kohdan määräyksistä muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat lokakuun 1 päivästä 2008 alkaen myöntää moottorille ECE-hyväksynnän ainoastaan, jos moottori noudattaa tämän säännön 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden riveillä B2 tai C ilmoitettuja asiaankuuluvia päästörajoja.

12.3.   Vanhojen tyyppihyväksyntien voimassaoloaika

12.3.1.   Lukuun ottamatta sitä, mitä on määrätty jäljempänä 12.3.2 ja 12.3.3 kohdassa, muutossarjan 04 virallisesta voimaantulosta alkaen tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 03, perusteella myönnettyjen tyyppihyväksyntien voimassaolo päättyy, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille, että tyyppihyväksytty moottori täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset edellä olevan 12.2.1 kohdan mukaisesti.

12.3.2.   Tyyppihyväksynnän laajentaminen

12.3.2.1.   Jäljempänä olevaa 12.3.2.2 ja 12.3.2.3 kohtaa sovelletaan vain sellaisiin uusiin puristussytytysmoottoreihin ja puristussytytysmoottorilla käyviin uusiin ajoneuvoihin, jotka on hyväksytty tämän säännön 5.2.1 kohdassa olevien taulukoiden rivillä A asetettujen vaatimusten perusteella.

12.3.2.2.   Vaihtoehtona 5.1.3 ja 5.1.4 kohdille valmistaja voi esittää tekniselle tutkimuslaitokselle tulokset NOx-vertailutestistä, joka on suoritettu käyttäen ETC-testiä moottorille, joka vastaa ominaisuuksiltaan liitteessä 1 kuvattua kantamoottoria ottaen huomioon 5.1.4.1 ja 5.1.4.2 kohtien säännökset. Valmistajan on lisäksi toimitettava kirjallinen lausunto siitä, että moottori ei käytä mitään tämän säännön 2 kohdassa määriteltyä estolaitetta tai irrationaalista päästöjenrajoitusstrategiaa.

12.3.2.3.   Valmistajan on myös annettava kirjallinen lausunto siitä, että NOX-vertailutestin tuloksia ja kantamoottoria koskevaa ilmoitusta, joita tarkoitetaan 5.1.4 kohdassa, voidaan soveltaa myös kaikkiin liitteessä 1 kuvattuihin moottorityyppeihin moottoriperheen sisällä.

12.3.3.   Kaasumoottorit

Lokakuun 1 päivästä 2003 alkaen kaasumoottoreille tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 03, perusteella myönnettyjen tyyppihyväksyntien voimassaolo päättyy, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille, että tyyppihyväksytty moottori täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset edellä olevan 12.2.1 kohdan mukaisesti.

12.3.4.   Lokakuun 1 päivästä 2006 alkaen tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perusteella myönnettyjen tyyppihyväksyntien voimassaolo päättyy, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille, että tyyppihyväksytty moottori täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset edellä olevan 12.2.2 kohdan mukaisesti.

12.3.5.   Lokakuun 1 päivästä 2009 alkaen tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perusteella myönnettyjen tyyppihyväksyntien voimassaolo päättyy, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille, että tyyppihyväksytty moottori täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset edellä olevan 12.2.3 kohdan mukaisesti.

12.4.   Käytössä olevien ajoneuvojen vaihto-osat

12.4.1.   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat edelleen myöntää hyväksyntiä moottoreille, jotka täyttävät tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna jollakin aiemmalla muutossarjalla, vaatimukset, tai tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, minkä tahansa tason perusteella, mikäli moottori on tarkoitettu vaihdettavaksi sellaiseen käytössä olevaan ajoneuvoon, johon sovellettiin kyseistä aikaisempaa standardia silloin, kun ajoneuvo otettiin käyttöön.

13.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta.

Lisäys 1

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAUSMENETTELY, KUN TAVANOMAINEN TUOTANNONVAIHTELU ON TYYDYTTÄVÄ

1.   Tässä lisäyksessä kuvataan menettelytavat, joita käytetään tuotannon vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen epäpuhtauspäästöjen osalta, kun valmistajan ilmoittama tavanomainen tuotannonvaihtelu on tyydyttävä.

2.   Näytteidenoton menettelytapa on valittu siten, että näytteen vähimmäiskoon ollessa kolme moottoria erän mahdollisuus läpäistä testi silloin, kun 40 prosenttia moottoreista on viallisia, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), kun taas erän mahdollisuus läpäistä testi silloin, kun 65 prosenttia moottoreista on viallisia, on 0,10 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Seuraavaa menettelytapaa käytetään kunkin säännön 5.2.1 kohdassa mainitun pilaannuttavan aineen osalta (ks. kuva 2):

Olkoon:

L

=

pilaavan aineen raja-arvon luonnollinen logaritmi,

xi

=

näytteen i:nnen moottorin mitatun arvon luonnollinen logaritmi,

s

=

tuotannon tavanomaisen vaihtelun arvio (mitattujen arvojen luonnollisen logaritmin ottamisen jälkeen),

n

=

nykyisen näytteen numero.

4.   Kunkin näytteen vakioitujen poikkeamien summa raja-arvolla lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

5.   Jonka jälkeen:

—

jos testin tilastollinen tulos on suurempi kuin näytteen koolle taulukossa 3 annettu myönteisen päätöksen luku, pilaavalle aineelle annetaan myönteinen päätös,

—

jos testin tilastollinen tulos on pienempi kuin näytteen koolle taulukossa 3 annettu kielteisen päätöksen luku, pilaavalle aineelle annetaan kielteinen päätös,

—

muussa tapauksessa testataan ylimääräinen moottori säännön 8.3.1 kohdan mukaisesti ja laskutoimitus sovelletaan näytteeseen, johon on lisätty yksi yksikkö.

Taulukko 3

Lisäyksen 1 näytetaulukon myönteisten ja kielteisten päätösten luvut

Näytteen vähimmäiskoko: 3

Testattujen moottoreiden kumulatiivinen määrä (näytteen koko)

Myönteisen päätöksen luku An

Kielteisen päätöksen luku Bn

3

3,327

–4,724

4

3,261

–4,790

5

3,195

–4,856

6

3,129

–4,922

7

3,063

–4,988

8

2,997

–5,054

9

2,931

–5,120

10

2,865

–5,185

11

2,799

–5,251

12

2,733

–5,317

13

2,667

–5,383

14

2,601

–5,449

15

2,535

–5,515

16

2,469

–5,581

17

2,403

–5,647

18

2,337

–5,713

19

2,271

–5,779

20

2,205

–5,845

21

2,139

–5,911

22

2,073

–5,977

23

2,007

–6,043

24

1,941

–6,109

25

1,875

–6,175

26

1,809

–6,241

27

1,743

–6,307

28

1,677

–6,373

29

1,611

–6,439

30

1,545

–6,505

31

1,479

–6,571

32

–2,112

–2,112

Lisäys 2

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAUSMENETTELY, KUN TAVANOMAINEN VAIHTELU EI OLE TYYDYTTÄVÄ TAI SE EI OLE KÄYTETTÄVISSÄ

1.   Tässä lisäyksessä kuvataan menettelytavat, joita käytetään tuotannon vaatimustenmukaisuuden toteamiseen epäpuhtauspäästöjen osalta, kun valmistajan ilmoittama tavanomainen tuotannonvaihtelu ei ole tyydyttävä tai ei ole käytettävissä.

2.   Näytteidenoton menettelytapa on valittu siten, että näytteen vähimmäiskoon ollessa kolme moottoria erän mahdollisuus läpäistä testi silloin, kun 40 prosenttia moottoreista on viallisia, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), kun taas erän mahdollisuus läpäistä testi silloin, kun 65 prosenttia moottoreista on viallisia, on 0,10 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Säännön 5.2.1 kohdassa mainittujen pilaavien aineiden arvojen jakauman oletetaan olevan logaritmisesti normaali, ja arvot pitää muuttaa ottamalla niiden luonnollinen logaritmi.

Arvot m0 ja m ovat vastaavasti näytteen vähimmäis- ja enimmäiskoko (m0 = 3 ja m = 32), ja n on testattavan näytteen numero.

4.   Jos sarjassa mitattujen arvojen luonnolliset logaritmit ovat x1, x2, …, xi ja L on pilaannuttavan aineen raja-arvon luonnollinen logaritmi, on

ja

di = xi – L

Formula

Formula

5.   Taulukossa 4 esitetään myönteisen (An) ja kielteisen (Bn) päätöksen luvut kunkin näytemäärän osalta. Testin tilastollinen tulos on suhde Formula ja sitä käytetään sarjan myönteisen tai kielteisen päätöksen määrittämiseen seuraavasti:

Jotta m0 ≤ n ≤ m:

—

päätös on sarjan osalta myönteinen, jos Formula

—

päätös on sarjan osalta kielteinen, jos Formula

—

tehdään uusi mittaus, jos Formula

6.   Huomautuksia:

Seuraavat rekursiiviset kaavat ovat hyödyksi testin peräkkäisiä tilastollisia arvoja laskettaessa:

Formula

Formula

Formula

Taulukko 4

Lisäyksen 2 näytetaulukon myönteisten ja kielteisten päätösten luvut

Näytteen vähimmäiskoko: 3

Testattujen moottoreiden kumulatiivinen määrä (näytteen koko)

Myönteisen päätöksen luku An

Kielteisen päätöksen luku Bn

3

–0,80381

16,64743

4

–0,76339

7,68627

5

–0,72982

4,67136

6

–0,69962

3,25573

7

–0,67129

2,45431

8

–0,64406

1,94369

9

–0,61750

1,59105

10

–0,59135

1,33295

11

–0,56542

1,13566

12

–0,53960

0,97970

13

–0,51379

0,85307

14

–0,48791

0,74801

15

–0,46191

0,65928

16

–0,43573

0,58321

17

–0,40933

0,51718

18

–0,38266

0,45922

19

–0,35570

0,40788

20

–0,32840

0,36203

21

–0,30072

0,32078

22

–0,27263

0,28343

23

–0,24410

0,24943

24

–0,21509

0,21831

25

–0,18557

0,18970

26

–0,15550

0,16328

27

–0,12483

0,13880

28

–0,09354

0,11603

29

–0,06159

0,09480

30

–0,02892

0,07493

31

–0,00449

0,05629

32

0,03876

0,03876

Lisäys 3

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAUSMENETTELY VALMISTAJAN PYYNNÖSTÄ

1.   Tässä lisäyksessä kuvataan menettelytavat, joiden avulla valmistajan pyynnöstä varmistetaan tuotannon vaatimustenmukaisuus epäpuhtauspäästöjen osalta.

2.   Näytteidenoton menettelytapa on valittu siten, että näytteen vähimmäiskoon ollessa kolme moottoria erän mahdollisuus läpäistä testi silloin, kun 30 prosenttia moottoreista on viallisia, on 0,90 (tuottajan riski = 10 prosenttia), kun taas erän mahdollisuus läpäistä testi silloin, kun 65 prosenttia moottoreista on viallisia, on 0,10 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Seuraavaa menettelytapaa käytetään kunkin säännön 5.2.1 kohdassa mainitun pilaannuttavan aineen osalta (ks. kuva 2):

Olkoon:

L

=

pilaavan aineen raja-arvo,

xi

=

näytteen i:nnen moottorin mittausarvo,

n

=

testattavan näytteen numero.

4.   Lasketaan näytteelle testin tilastollinen arvo, joka määrää ei-vaatimustenmukaisten moottoreiden määrän, eli xi ≥ L:

5.   Jonka jälkeen

—

jos testin tilastollinen tulos on pienempi tai yhtä suuri kuin näytteen koolle taulukossa 5 annettu myönteisen päätöksen luku, pilaavalle aineelle annetaan myönteinen päätös,

—

jos testin tilastollinen tulos on suurempi tai yhtä suuri kuin näytteen koolle taulukossa 5 annettu kielteisen päätöksen luku, pilaavalle aineelle annetaan kielteinen päätös,

—

muussa tapauksessa testataan ylimääräinen moottori säännön 8.3.1 kohdan mukaisesti ja laskutoimitus sovelletaan näytteeseen, johon on lisätty yksi yksikkö.

Taulukossa 5 esitetyt myönteisen ja kielteisen päätöksen luvut on laskettu kansainvälisen ISO 8422:1991 -normin avulla.

Taulukko 5:

Lisäyksen 3 näytetaulukon myönteisten ja kielteisten päätösten luvut

Näytteen vähimmäiskoko: 3

Testattujen moottoreiden kumulatiivinen määrä (näytteen koko)

Myönteisen päätöksen luku

Kielteisen päätöksen luku

3

—

3

4

0

4

5

0

4

6

1

5

7

1

5

8

2

6

9

2

6

10

3

7

11

3

7

12

4

8

13

4

8

14

5

9

15

5

9

16

6

10

17

6

10

18

7

11

19

8

9

LIITE 1

(KANTA)MOOTTORIN OLENNAISET OMINAISUUDET JA TESTIN SUORITTAMISTA KOSKEVAT TIEDOT (9)

1.   MOOTTORIN KUVAUS

1.1.   Valmistaja: …

1.2.   Valmistajan moottorikoodi: …

1.3.   Työtapa: nelitahtinen/kaksitahtinen (10)

Sylintereiden lukumäärä ja järjestely: …

1.4.1.   Halkaisija: … mm

1.4.2.   Iskunpituus: … mm

1.4.3.   Sytytysjärjestys: …

1.5.   Sylinteritilavuus: … cm3

1.6.   Volumetrinen puristussuhde (11): …

1.7.   Piirustus (piirustukset) palotilasta ja männänpäästä: …

1.8.   Imu- ja pakoaukkojen pienimmät poikkipinnat: … cm2

1.9.   Joutokäyntinopeus: … min–1

1.10.   Suurin nettoteho: … kW kierrosnopeudella … min–1

1.11.   Moottorin suurin sallittu kierrosnopeus: … min–1

1.12.   Suurin nettovääntömomentti: … Nm kierrosnopeudella … min–1

1.13.   Sytytysjärjestelmä: diesel/otto (10)

1.14.   Polttoaine: diesel/nestekaasu/H-ryhmän maakaasu/L-ryhmän maakaasu/HL-ryhmän maakaasu/etanoli (9)

Jäähdytysjärjestelmä

Neste

1.15.1.1.   Nesteen tyyppi: …

1.15.1.2.   Kiertopumppu (kiertopumput): kyllä/ei (10)

1.15.1.3.   Ominaisuudet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (tarvittaessa): …

1.15.1.4.   Välityssuhde (välityssuhteet) (tarvittaessa): …

Ilma

1.15.2.1.   Puhallin: kyllä/ei (10)

1.15.2.2.   Ominaisuudet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (tarvittaessa): …

1.15.2.3.   Välityssuhde (välityssuhteet) (tarvittaessa): …

Valmistajan sallima lämpötila

1.16.1.   Nestejäähdytys: korkein lämpötila pakoaukolla: … K

1.16.2.   Ilmajäähdytys: … Viitepiste: …

Viitepisteen korkein lämpötila: … K

1.16.3.   Ilman korkein lämpötila imuilman välijäähdyttimen pakoaukolla (tarvittaessa) … K

1.16.4.   Pakokaasun korkein lämpötila pakoputken (pakoputkien) ja pakosarjan ulkolaipan (ulkolaippojen)

tai turboahtimen (turboahtimien) liitoskohdassa: … K

1.16.5.   Polttoaineen lämpötila: vähintään. … K, enintään … K

dieselmoottorien osalta ruiskutuspumpun syötössä, kaasumoottorien osalta paineentasaajan viimeisessä vaiheessa.

1.16.6.   Polttoaineen paine: vähintään … kPa, enintään … kPa

paineentasaajan viimeisessä vaiheessa, ainoastaan maakaasulla toimivat moottorit.

1.16.7.   Voiteluaineen lämpötila: vähintään … K, enintään … K

Ahdin: kyllä/ei (10)

1.17.1.   Merkki: …

1.17.2.   Tyyppi: …

1.17.3.   Järjestelmän kuvaus

[esimerkiksi enimmäispaine, hukkaportti (tarvittaessa)]: …

1.17.4.   Välijäähdytin: kyllä/ei (10)

1.18.   Imujärjestelmä

Suurin sallittu imun alipaine moottorin nimelliskierrosnopeudella ja 100 prosentin kuormituksella säännön

N:o 24 mukaisissa käyttöolosuhteissa … kPa

1.19.   Pakojärjestelmä

Suurin sallittu pakokaasun vastapaine moottorin nimelliskierrosnopeudella ja 100 prosentin kuormituksella säännön

N:o 24 mukaisissa käyttöolosuhteissa … kPa

Pakojärjestelmän tilavuus: … dm3

2.   ILMANSAASTUMISEN TORJUMISEKSI TOTEUTETUT TOIMENPITEET

2.1.   Kampikammiokaasujen kierrätyslaite (kuvaus ja piirustukset): …

…

Muut pakokaasunpuhdistuslaitteet (jos sellaisia on eikä niitä mainita muissa kohdissa)

Katalysaattori: kyllä/ei (10)

2.2.1.1.   Merkki (merkit): …

2.2.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

2.2.1.3.   Katalysaattoreiden ja katalyyttielementtien lukumäärä: …

2.2.1.4.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) mitat, muoto ja tilavuus: …

2.2.1.5.   Katalysaattorin toimintatapa: …

2.2.1.6.   Jalometallien kokonaissisältö: …

2.2.1.7.   Suhteellinen pitoisuus: …

2.2.1.8.   Substraatti (rakenne ja materiaali): …

2.2.1.9.   Kennotiheys: …

2.2.1.10.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) kotelointityyppi: …

2.2.1.11.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) sijainti (paikka ja vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

…

Happianturi: kyllä/ei (10)

2.2.2.1.   Merkki (merkit): …

2.2.2.2.   Tyyppi: …

2.2.2.3.   Sijainti: …

Ilman suihkutus: kyllä/ei (10)

2.2.3.1.   Tyyppi (ilmapulssi, ilmapumppu jne.): …

Pakokaasun takaisinkierrätys: kyllä/ei (10)

2.2.4.1.   Ominaisuudet (virtaama jne.): …

Hiukkasloukku: kyllä/ei (10)

2.2.5.1.   Hiukkasloukun mitat, muoto ja tilavuus: …

2.2.5.2.   Hiukkasloukun tyyppi ja rakenne: …

2.2.5.3.   Sijainti (vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

2.2.5.4.   Talteenottomenetelmä tai -järjestelmä, kuvaus ja/tai piirustus: …

Muut järjestelmät: kyllä/ei (10)

2.2.6.1.   Kuvaus ja toiminta: …

3.   POLTTOAINEEN SYÖTTÖ

Dieselmoottorit

3.1.1.   Syöttöpumppu

Paine (11): … kPa tai ominaiskaavio (10): …

Ruiskutusjärjestelmä

Pumppu

3.1.2.1.1.   Merkki (merkit): …

3.1.2.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.2.1.3.   Virtausmäärä: … mm3  (11) iskua kohti moottorin kierrosnopeudella … min–1 ja täydellä ruiskutuksella tai ominaiskaavio (10)  (11): …

…

Ilmoitetaan käytetty menetelmä: moottorissa/pumppupenkissä (10)

Jos moottorissa on ahtopaineen säätö, ilmoitetaan polttoaineen virtausmäärän ja ahtopaineen suhde moottorin kierrosnopeuteen.

Ruiskutusennakko

3.1.2.1.4.1.   Ruiskutusennakon käyrä (11): …

3.1.2.1.4.2.   Ruiskutuksen staattinen ajoitus (11): …

Ruiskutusputkisto

3.1.2.2.1.   Pituus: … mm

3.1.2.2.2.   Sisähalkaisija: … mm

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet)

3.1.2.3.1.   Merkki (merkit): …

3.1.2.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.2.3.3.   Avautumispaine: … kPa (11)

tai ominaiskaavio (10)  (11): …

Kierroslukusäädin

3.1.2.4.1.   Merkki (merkit): …

3.1.2.4.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.2.4.3.   Katkaisun aloitusnopeus täydellä kuormituksella: … min–1

3.1.2.4.4.   Suurin kuormittamaton nopeus: … min–1

3.1.2.4.5.   Joutokäyntinopeus: … min–1

Kylmäkäynnistysjärjestelmä

3.1.3.1.   Merkki (merkit): …

3.1.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.3.3.   Kuvaus:

Apukäynnistyslaite: …

3.1.3.4.1.   Merkki:

3.1.3.4.2.   Tyyppi:

Kaasukäyttöiset moottorit (12)

3.2.1.   Polttoaine: maakaasu/nestekaasu (10)

Paineentasain (paineentasaimet) tai höyrystin/paineentasain (paineentasaimet) (11)

3.2.2.1.   Merkki (merkit): …

3.2.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.2.3.   Paineenalennusvaiheiden lukumäärä: …

3.2.2.4.   Viimeisen vaiheen paine: vähintään … kPa, enintään … kPa

3.2.2.5.   Pääsäätöpisteiden lukumäärä: …

3.2.2.6.   Joutokäynnin säätöpisteiden lukumäärä: …

3.2.2.7.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Polttoaineen syöttö: sekoitusyksikkö/kaasuruiskutus/nesteruiskutus/suoraruiskutus (10)

3.2.3.1.   Seoksen säätö: …

3.2.3.2.   Järjestelmän kuvaus ja/tai kaavio ja piirustukset: …

3.2.3.3.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Sekoitusyksikkö

3.2.4.1.   Numero: …

3.2.4.2.   Merkki (merkit): …

3.2.4.3.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.4.4.   Sijainti:

3.2.4.5.   Säätömahdollisuudet: …

3.2.4.6.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Imusarjaruiskutus

3.2.5.1.   Ruiskutus: yksipiste/monipiste (10)

3.2.5.2.   Ruiskutus: jatkuva/samanaikainen/jaksoittainen (10)

Ruiskutuslaitteisto

3.2.5.3.1.   Merkki (merkit): …

3.2.5.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.5.3.3.   Säätömahdollisuudet: …

3.2.5.3.4.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Syöttöpumppu (tarvittaessa): …

3.2.5.4.1.   Merkki (merkit): …

3.2.5.4.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.5.4.3.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet): …

3.2.5.5.1.   Merkki (merkit): …

3.2.5.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.5.5.3.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Suoraruiskutus

Ruiskutuspumppu/paineentasain (10)

3.2.6.1.1.   Merkki (merkit): …

3.2.6.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.6.1.3.   Ruiskutuksen ajoitus: …

3.2.6.1.4.   Hyväksyntänumero säännön N:o … mukaisesti: …

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet)

3.2.6.2.1.   Merkki (merkit): …

3.2.6.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.6.2.3.   Avautumispaine tai ominaiskaavio (11): …

3.2.6.2.4.   Hyväksyntänumero säännön N: o … mukaisesti: …

Elektroninen säätöyksikkö (Electronic control unit, ECU)

3.2.7.1.   Merkki (merkit): …

3.2.7.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.7.3.   Säätömahdollisuudet: …

Erityislaitteet maakaasua polttoaineena käytettäessä

Vaihtoehto 1 (ainoastaan, jos moottori on hyväksytty useiden eri polttoainekoostumusten osalta)

3.2.8.1.1.   Polttoaineen koostumus:

metaani (CH4):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

etaani (C2H6):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

propaani (C3H8):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

butaani (C4H10):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

C5/C5+:

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

happi (O2):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

inertti (N2, He jne.):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet)

3.2.8.1.2.1.   Merkki (merkit):

3.2.8.1.2.2.   Tyyppi (tyypit):

3.2.8.1.3.   Muita tietoja (tarvittaessa)

3.2.8.2.   Vaihtoehto 2 (ainoastaan, jos moottori on hyväksytty useiden eri polttoainekoostumusten osalta)

4.   VENTTIILIEN AJOITUS

4.1.   Venttiilien suurin nousu sekä suurimmat avautumis- ja sulkeutumiskulmat suhteessa kuolokohtiin tai vastaavat tiedot …

4.2.   Vertailu- ja/tai asetusalueet (10): …

5.   SYTYTYSJÄRJESTELMÄ (AINOASTAAN OTTOMOOTTORIT)

5.1.   Sytytysjärjestelmän tyyppi:

sytytystulpat ja yhteinen puola/sytytystulpat ja erilliset puolat/puola tulpassa/muu (mikä) (10)

Sytytyksen säätöyksikkö

5.2.1.   Merkki (merkit): …

5.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

5.3.   Sytytyksen ennakkokäyrä/ennakkokartta (10)  (11): …

5.4.   Sytytyksen ajoitus (11): … astetta ennen yläkuolokohtaa kierrosnopeudella … min-1 ja alipainesäätimen alipaineella … kPa

Sytytystulpat

5.5.1.   Merkki (merkit): …

5.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

5.5.3.   Kärkiväli: … mm

Sytytyspuola(t)

5.6.1.   Merkki (merkit): …

5.6.2.   Tyyppi (tyypit): …

6.   MOOTTORIN KÄYTTÄMÄT LAITTEET

Moottori on luovutettava testattavaksi kaikilla käytössä tarvittavilla apulaitteilla varustettuna (esimerkiksi tuuletin, vesipumppu) kuten säännön N:o 24 käyttöolosuhteissa määritellään.

6.1.   Koetta varten asennettavat apulaitteet

Jos testipenkkiin ei voi asentaa apulaitteita tai testipenkki ei sovellu siihen, apulaitteiden käyttöteho on määritettävä ja vähennettävä moottorin mitatusta tehosta testisyklin (testisyklien) koko käyttöalueella.

6.2.   Koetta varten poistettavat apulaitteet

Ainoastaan ajoneuvon käyttöä varten tarvittavat apulaitteet (esimerkiksi kompressori, ilmastointilaite) on poistettava koetta varten. Jos apulaitteita ei voi poistaa, niiden käyttöteho voidaan määrittää ja lisätä moottorin mitattuun tehoon testisyklin (testisyklien) koko käyttöalueella.

7.   LISÄTIETOJA TESTIOLOSUHTEISTA

Käytettävä voiteluaine

7.1.1.   Merkki: …

7.1.2.   Tyyppi: …

(Ilmoitetaan öljyn osuus prosentteina seoksesta, jos voiteluaine ja polttoaine sekoitetaan): …

Moottorin käyttämät laitteet (tarvittaessa)

Apulaitteiden käyttöteho on määritettävä ainoastaan, jos

—

moottorin käyttöä varten tarvittavia apulaitteita ei ole asennettu moottoriin,

ja/tai

—

moottorin käyttöä varten tarpeettomia apulaitteita on asennettu moottoriin.

7.2.1.   Numerointi- ja tunnistustiedot: …

7.2.2.   Ilmoitetuilla moottorin eri kierrosnopeuksilla käytetty teho:

Laite

Moottorin eri kierrosnopeuksilla käytetty teho (kW)

Joutokäynti

Alhainen nopeus

Suuri nopeus

Nopeus A (13)

Nopeus B (13)

Nopeus C (13)

Vertailunopeus (14)

P(a)

Moottorin käyttöä varten tarvittavat apulaitteet

(vähennetään moottorin mitatusta tehosta)

ks. 6.1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

P(b)

Moottorin käytössä tarpeettomat apulaitteet

(lisätään moottorin mitattuun tehoon)

ks. 6.2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

8.   MOOTTORIN SUORITUSKYKY

8.1.   Moottorin kierrosnopeudet (15)

Alhainen nopeus (nlo): … min–1

Suuri nopeus (nhi): … min–1

ESC- ja ELR-syklejä varten

Joutokäynti: … min–1

Nopeus A: … min–1

Nopeus B: … min–1

Nopeus C: … min–1

ETC-sykliä varten

Vertailunopeus: … min–1

8.2.   Moottorin teho (mitattu säännön N:o 24 säännösten mukaisesti), kilowatteina (kW)

 

Moottorin kierrosnopeus

Jouto-käynti

Nopeus A (13)

Nopeus B (13)

Nopeus C (13)

Vertailunopeus (14)

P(m)

Testipenkissä mitattu teho

 

 

 

 

 

P(a)

Testiä varten asennetta-vien apulaitteiden käyttöteho (6.1 kohta)

—

jos asennettu

—

jos ei asennettu

0

0

0

0

0

P(b)

Testiä varten poistetta-vien apulaitteiden käyttöteho (6.2 kohta)

—

jos asennettu

—

jos ei asennettu

0

0

0

0

0

P(n)

Moottorin nettoteho

= P(m) – P(a) + P(b)

 

 

 

 

 

Dynamometrin asetukset (kW)

ESC- ja ELR-testien sekä ETC-testin viitesyklin dynamometrin asetusten on perustuttava 8.2 kohdan moottorin nettotehoon P(n). On suositeltavaa asentaa moottori testipenkkiin nettotilassa. Tällöin P(m) ja P(n) ovat yhtä suuret. Jos moottoria ei ole mahdollista tai sopivaa käyttää nettotilassa, dynamometrin asetukset on korjattava nettotilaan yllä olevan kaavan avulla.

8.3.1.   ESC- ja ELR-testit

Dynamometrin asetukset on laskettava liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 1.2 kohdan kaavan mukaisesti.

Kuorma prosentteina

Moottorin kierrosnopeus

Joutokäynti

Nopeus A

Nopeus B

Nopeus C

10

—

 

 

 

25

—

 

 

 

50

—

 

 

 

75

—

 

 

 

100

 

 

 

 

8.3.2.   ETC-testi

Jos moottoria ei testata nettotilassa, moottorin valmistajan on toimitettava syklin koko käyttöalueelle teknisen tutkimuslaitoksen hyväksymä muuntokaava liitteen 4 lisäyksessä 2 olevassa 2 kohdassa tarkoitetun mitatun tehon tai mitatun syklityön muuntamiseksi nettotehoksi tai nettosyklityöksi.

LIITE 1

Lisäys 1

MOOTTORIIN LIITTYVIEN AJONEUVON OSIEN OMINAISUUDET

1.   Imujärjestelmän alipaine moottorin nimelliskierrosnopeudella

ja 100 prosentin kuormituksella:… kPa

2.   Pakojärjestelmän vastapaine moottorin nimelliskierrosnopeudella

ja 100 prosentin kuormituksella:… kPa

3.   Pakojärjestelmän tilavuus: … cm3

4.   Säännön N:o 24 mukaisissa käyttöolosuhteissa moottorin käyttöä varten tarvittavien apulaitteiden käyttöteho

Laite

Moottorin eri kierrosnopeuksilla käytetty teho (kW)

Joutokäynti

Alhainen nopeus

Korkea nopeus

Nopeus A (16)

Nopeus B (16)

Nopeus C (16)

Vertailunopeus (17)

P(a)

Moottorin käyttöä varten tarvittavat apulaitteet

(vähennetään moottorin mitatusta tehosta)

ks. liite 1, 6.1 kohta

 

 

 

 

 

 

 

LIITE 1

Lisäys 2

MOOTTORIPERHEEN OLENNAISET OMINAISUUDET

1.   YLEISET MUUTTUJAT

1.1.   Palamistahti: …

1.2.   Jäähdytysaine: …

1.3.   Sylinterien lukumäärä (18): …

1.4.   Yksittäisen sylinterin iskutilavuus: …

1.5.   Moottorin ilmanvaihto: …

1.6.   Palotilan tyyppi/rakenne: …

1.7.   Venttiilien ja venttiiliaukkojen järjestely, mitat ja lukumäärä: …

…

1.8.   Polttoainejärjestelmä: …

1.9.   Sytytysjärjestelmä (kaasumoottorit): …

1.10.   Muut ominaisuudet:

—

välijäähdytysjärjestelmä (18): …

—

pakokaasun takaisinkierrätys (18): …

—

veden ruiskutus/emulsio (18): …

—

ilman ruiskutus (18) …

1.11.   Pakokaasun jälkikäsittely (18): …

Todiste identtisestä (tai kantamoottorilla alhaisimmasta) suhteesta:

järjestelmän tilavuus/polttoaineen syöttö iskua kohti kaavion numeron (numeroiden) mukaisesti: …

2.   MOOTTORIPERHEEN LUETTELOINTI

Dieselmoottoriperheen nimi: …

2.1.1.   Kyseiseen perheeseen kuuluvien moottoreiden eritelmät:

 

 

 

 

 

Kantamoottori

Moottorityyppi

 

 

 

 

 

Sylinterien lukumäärä

 

 

 

 

 

Nimellisnopeus (min–1)

 

 

 

 

 

Polttoaineen syöttö iskua kohti (mm3)

 

 

 

 

 

Nettonimellisteho (kW)

 

 

 

 

 

Kierrosnopeus suurimmallavääntömomentilla (min–1)

 

 

 

 

 

Polttoaineen syöttö iskua kohti (mm3)

 

 

 

 

 

Suurin vääntömomentti (Nm)

 

 

 

 

 

Hidas joutokäyntinopeus (min–1)

 

 

 

 

 

Sylinterin iskutilavuus

(prosentteina kantamoottorin tilavuudesta)

 

 

 

 

100

Kaasumoottoriperheen nimi: …

2.2.1.   Kyseiseen perheeseen kuuluvien moottoreiden eritelmät:

 

 

 

 

 

Kantamoottori

Moottorityyppi

 

 

 

 

 

Sylinterien lukumäärä

 

 

 

 

 

Nimellisnopeus (min–1)

 

 

 

 

 

Polttoaineen syöttö iskua kohti (mm3)

 

 

 

 

 

Nettonimellisteho (kW)

 

 

 

 

 

Kierrosnopeus suurimmalla vääntömomentilla (min–1)

 

 

 

 

 

Polttoaineen syöttö iskua kohti (mm3)

 

 

 

 

 

Suurin vääntömomentti (Nm)

 

 

 

 

 

Hidas joutokäyntinopeus(min–1)

 

 

 

 

 

Sylinterin iskutilavuus(prosentteina kantamoottorin tilavuudesta)

 

 

 

 

100

Sytytyksen ajoitus

 

 

 

 

 

Pakokaasujen kierrätyksen virtaama

 

 

 

 

 

Ilmapumppu kyllä/ei

 

 

 

 

 

Ilmapumpun todellinen virtaama

 

 

 

 

 

LIITE 1

Lisäys 3

MOOTTORIPERHEESEEN KUULUVAN MOOTTORITYYPIN OLENNAISET OMINAISUUDET (19)

1.   MOOTTORIN KUVAUS

1.1.   Valmistaja: …

1.2.   Valmistajan moottorikoodi: …

1.3.   Työtapa: nelitahtinen/kaksitahtinen (20)

Sylintereiden lukumäärä ja järjestely: …

1.4.1.   Halkaisija: … mm

1.4.2.   Iskunpituus: … mm

1.4.3.   Sytytysjärjestys: …

1.5.   Sylinteritilavuus: … cm3

1.6.   Volumetrinen puristussuhde (21): …

1.7.   Piirustus (piirustukset) palotilasta ja männänpäästä: …

…

1.8.   Otto- ja poistokanavien pienin poikkileikkaus: … cm2

1.9.   Joutokäyntinopeus: … min–1

1.10.   Suurin nettoteho: … kW kierrosnopeudella … min–1

1.11.   Moottorin suurin sallittu kierrosnopeus: … min–1

1.12.   Suurin nettovääntömomentti: … Nm kierrosnopeudella … min–1

1.13.   Palamisjärjestelmä: dieselmoottori/ottomoottori (20)

1.14.   Polttoaine: diesel/nestekaasu/H-ryhmän maakaasu/L-ryhmän maakaasu/HL-ryhmän maakaasu/etanoli (19)

Jäähdytysjärjestelmä

Neste

1.15.1.1.   Nesteen tyyppi: …

1.15.1.2.   Kiertopumppu (kiertopumput): kyllä/ei (20)

1.15.1.3.   Ominaisuudet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (tarvittaessa): …

…

1.15.1.4.   Välityssuhde (välityssuhteet) (tarvittaessa): …

Ilma

1.15.2.1.   Puhallin: kyllä/ei (20)

1.15.2.2.   Ominaisuudet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (tarvittaessa): …

…

1.15.2.3.   Välityssuhde (välityssuhteet) (tarvittaessa): …

Valmistajan sallima lämpötila

1.16.1.   Nestejäähdytys: korkein ulostulolämpötila: … K

1.16.2.   Ilmajäähdytys: Vertailupiste: …

Korkein lämpötila vertailupisteessä: … K

1.16.3.   Ilman korkein lämpötila välijäähdyttimen ulostulokohdassa (tarvittaessa): … K

1.16.4.   Pakokaasun korkein lämpötila pakoputken (pakoputkien) ja pakosarjan ulkolaipan (ulkolaippojen) tai turboahtimen (turboahtimien) liitoskohdassa: … K

1.16.5.   Polttoaineen lämpötila: vähintään … K, enintään … K

dieselmoottorien osalta ruiskutuspumpun syötössä, maakaasulla toimivien moottorien osalta paineentasaajan viimeisessä vaiheessa

1.16.6.   Polttoaineen paine: vähintään … kPa, enintään … kPa

paineentasaajan viimeisessä vaiheessa, ainoastaan maakaasulla toimivat moottorit

1.16.7.   Voiteluaineen lämpötila: vähintään … K, enintään … K

Ahdin: kyllä/ei (20)

1.17.1.   Merkki: …

1.17.2.   Tyyppi: …

1.17.3.   Järjestelmän kuvaus [esimerkiksi suurin ahtopaine, pakokaasun ohivirtausventtiili (tarvittaessa)]: …

1.17.4.   Välijäähdytin: kyllä/ei (20)

1.18.   Imujärjestelmä

Suurin sallittu imun alipaine moottorin nimelliskierrosnopeudella ja 100 prosentin kuormituksella säännön N:o 24 mukaisissa käyttöolosuhteissa: … kPa

1.19.   Pakojärjestelmä

Suurin sallittu pakokaasun vastapaine moottorin nimelliskierrosnopeudella ja 100 prosentin kuormituksella säännön N:o 24 mukaisissa käyttöolosuhteissa: … kPa

Pakojärjestelmän tilavuus: … cm3

2.   ILMANSAASTUMISEN TORJUMISEKSI TOTEUTETUT TOIMENPITEET

2.1.   Kampikammiokaasujen kierrätyslaite (kuvaus ja piirustukset): …

Muut pakokaasunpuhdistuslaitteet (jos sellaisia on eikä niitä mainita muissa kohdissa)

Katalysaattori: kyllä/ei (20)

2.2.1.1.   Katalysaattoreiden ja katalyyttielementtien lukumäärä: …

2.2.1.2.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) mitat, muoto ja tilavuus: …

…

2.2.1.3.   Katalysaattorin toimintatapa: …

2.2.1.4.   Jalometallien kokonaissisältö: …

2.2.1.5.   Suhteellinen pitoisuus: …

2.2.1.6.   Substraatti (rakenne ja materiaali): …

2.2.1.7.   Kennotiheys: …

2.2.1.8.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) kotelointityyppi: …

2.2.1.9.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) sijainti (paikka ja vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

…

Happianturi: kyllä/ei (20)

2.2.2.1.   Tyyppi: …

Ilman suihkutus: kyllä/ei (20)

2.2.3.1.   Tyyppi (ilmapulssi, ilmapumppu jne.): …

Pakokaasun takaisinkierrätys: kyllä/ei (20)

2.2.4.1.   Ominaisuudet (virtaama jne.): …

Hiukkasloukku: kyllä/ei (20)

2.2.5.1.   Hiukkasloukun mitat, muoto ja tilavuus: …

…

2.2.5.2.   Hiukkasloukun tyyppi ja rakenne: …

2.2.5.3.   Sijainti (vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

2.2.5.4.   Talteenottomenetelmä tai -järjestelmä, kuvaus ja/tai piirustus: …

…

Muut järjestelmät: kyllä/ei (20)

2.2.6.1.   Kuvaus ja toiminta: …

3.   POLTTOAINEEN SYÖTTÖ

Dieselmoottorit

3.1.1.   Syöttöpumppu

Paine (21): … kPa tai ominaiskaavio (20): …

…

Ruiskutusjärjestelmä

Pumppu

3.1.2.1.1.   Merkki (merkit): …

3.1.2.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.2.1.3.   Virtausmäärä: … mm3  (21) iskua kohti moottorin kierrosnopeudella … min–1 ja täydellä ruiskutuksella tai ominaiskaavio (20)  (21): …

…

Ilmoitetaan käytetty menetelmä: moottorissa/pumppupenkissä (20)

Jos moottorissa on ahtopaineen säätö, ilmoitetaan polttoaineen virtausmäärän ja ahtopaineen suhde moottorin kierrosnopeuteen.

Ruiskutusennakko

3.1.2.1.4.1.   Ruiskutusennakon käyrä (21): …

3.1.2.1.4.2.   Ruiskutuksen staattinen ajoitus (21): …

Ruiskutusputkisto

3.1.2.2.1.   Pituus: … mm

3.1.2.2.2.   Sisähalkaisija: … mm

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet)

3.1.2.3.1.   Merkki (merkit): …

3.1.2.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.2.3.3.   Avautumispaine: … kPa (21)

tai ominaiskaavio (20)  (21): …

Kierroslukusäädin

3.1.2.4.1.   Merkki (merkit): …

3.1.2.4.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.2.4.3.   Katkaisun aloitusnopeus täydellä kuormituksella: … min–1

3.1.2.4.4.   Suurin kuormittamaton nopeus: … min–1

3.1.2.4.5.   Joutokäyntinopeus: … min–1

Kylmäkäynnistysjärjestelmä

3.1.3.1.   Merkki (merkit): …

3.1.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.1.3.3.   Kuvaus: …

Apukäynnistyslaite: …

3.1.3.4.1.   Merkki: …

3.1.3.4.2.   Tyyppi: …

Kaasukäyttöiset moottorit

3.2.1.   Polttoaine: maakaasu/nestekaasu (20)

Paineentasain (paineentasaimet) tai höyrystin/paineentasain (paineentasaimet) (20)

3.2.2.1.   Merkki (merkit): …

3.2.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.2.3.   Paineenalennusvaiheiden lukumäärä: …

3.2.2.4.   Viimeisen vaiheen paine: vähintään … kPa, enintään … kPa

3.2.2.5.   Pääsäätöpisteiden lukumäärä: …

3.2.2.6.   Joutokäynnin säätöpisteiden lukumäärä: …

3.2.2.7.   Hyväksyntänumero: …

Polttoaineen syöttö: sekoitusyksikkö/kaasuruiskutus/nesteruiskutus/suoraruiskutus (20)

3.2.3.1.   Seoksen säätö: …

3.2.3.2.   Järjestelmän kuvaus ja/tai kaavio ja piirustukset: …

…

3.2.3.3.   Hyväksyntänumero: …

Sekoitusyksikkö

3.2.4.1.   Numero: …

3.2.4.2.   Merkki (merkit): …

3.2.4.3.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.4.4.   Sijainti: …

3.2.4.5.   Säätömahdollisuudet: …

3.2.4.6.   Hyväksyntänumero: …

Imusarjaruiskutus

3.2.5.1.   Ruiskutus: yksipiste/monipiste (20)

3.2.5.2.   Ruiskutus: jatkuva/samanaikainen/jaksoittainen (20)

Ruiskutuslaitteisto

3.2.5.3.1.   Merkki (merkit): …

3.2.5.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.5.3.3.   Säätömahdollisuudet: …

3.2.5.3.4.   Hyväksyntänumero: …

Syöttöpumppu (tarvittaessa): …

3.2.5.4.1.   Merkki (merkit): …

3.2.5.4.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.5.4.3.   Hyväksyntänumero: …

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet): …

3.2.5.5.1.   Merkki (merkit): …

3.2.5.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.5.5.3.   Hyväksyntänumero: …

Suoraruiskutus

Ruiskutuspumppu/paineentasain (20)

3.2.6.1.1.   Merkki (merkit): …

3.2.6.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.6.1.3.   Ruiskutuksen ajoitus: …

3.2.6.1.4.   Hyväksyntänumero: …

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet)

3.2.6.2.1.   Merkki (merkit): …

3.2.6.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.6.2.3.   Avautumispaine tai ominaiskaavio (21): …

…

3.2.6.2.4.   Hyväksyntänumero: …

Elektroninen säätöyksikkö (Electronic control unit, ECU)

3.2.7.1.   Merkki (merkit): …

3.2.7.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.7.3.   Säätömahdollisuudet: …

Erityislaitteet maakaasua polttoaineena käytettäessä

Vaihtoehto 1 (ainoastaan, jos moottori on hyväksytty useiden eri polttoainekoostumusten osalta)

3.2.8.1.1.   Polttoaineen koostumus:

metaani (CH4):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

etaani (C2H6):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

propaani (C3H8):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

butaani (C4H10):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

C5/C5+:

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

happi (O2):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

inertti (N2, He jne.):

perus: … mooli-prosenttia

vähintään … mooli-prosenttia

enintään … mooli-prosenttia

Ruiskutussuutin (ruiskutussuuttimet)

3.2.8.1.2.1.   Merkki (merkit): …

3.2.8.1.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

3.2.8.1.3.   Muita tietoja (tarvittaessa)

3.2.8.2.   Vaihtoehto 2 (ainoastaan, jos moottori on hyväksytty useiden eri polttoainekoostumusten osalta)

4.   VENTTIILIEN AJOITUS

4.1.   Venttiilien suurin nousu sekä suurimmat avautumis- ja sulkeutumiskulmat suhteessa kuolokohtiin tai vastaavat tiedot: …

…

4.2.   Vertailu- ja/tai asetusalueet (20): …

…

5.   SYTYTYSJÄRJESTELMÄ (AINOASTAAN OTTOMOOTTORIT)

5.1.   Sytytysjärjestelmän tyyppi: sytytystulpat ja yhteinen puola/sytytystulpat ja erilliset puolat/puola tulpassa/muu (mikä) (20)

Sytytyksen säätöyksikkö

5.2.1.   Merkki (merkit): …

5.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

5.1.   Sytytyksen ennakkokäyrä/ennakkokartta (20)  (21): …

…

5.4.   Sytytyksen ajoitus (21): … astetta ennen yläkuolokohtaa kierrosnopeudella … min–1 ja alipainesäätimen alipaineella … kPa

Sytytystulpat

5.5.1.   Merkki (merkit): …

5.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

5.5.3.   Kärkiväli: … mm

Sytytyspuola(t)

5.6.1.   Merkki (merkit): …

5.6.2.   Tyyppi (tyypit): …

LIITE 2A

Image

Image

LIITE 2B

Image

Image

LIITE 3

HYVÄKSYNTÄMERKKIEN SIJOITTELU

(ks. tämän säännön 4.6 kohta)

HYVÄKSYNTÄ ”I” (rivi A).

(Ks. tämän säännön 4.6.3 kohta)

Malli A

Rivin A päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena dieseliä tai nestekaasua.

Image

Malli B

Rivin A päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena maakaasua. Kansallista tunnusta seuraava jälkiliite osoittaa tämän säännön 4.6.3.1 kohdan mukaisesti määritetyn polttoainelaadun.

Image

Edellä esitetyt moottoriin/ajoneuvoon kiinnitetyt hyväksyntämerkit osoittavat, että kyseinen moottori-/ajoneuvotyyppi on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 49 mukaisesti hyväksyntänumerolla 042439. Hyväksyntämerkki ilmaisee, että hyväksyntä on myönnetty säännön N:o 49, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimusten mukaisesti ja että tämän säännön 5.2.1 kohdassa esitettyjä asiaankuuluvia raja-arvoja noudatetaan.

HYVÄKSYNTÄ ”II” (rivi B1).

(Ks. tämän säännön 4.6.3 kohta)

Malli C

Rivin B päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena dieseliä tai nestekaasua.

Image

Malli D

Rivin B1 päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena maakaasua. Kansallista tunnusta seuraava jälkiliite osoittaa tämän säännön 4.6.3.1 kohdan mukaisesti määritetyn polttoainelaadun.

Image

Edellä esitetty moottoriin/ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen moottori-/ajoneuvotyyppi on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 49 mukaisesti hyväksyntänumerolla 042439. Hyväksyntämerkki ilmaisee, että hyväksyntä on myönnetty säännön N:o 49, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimusten mukaisesti ja että tämän säännön 5.2.1 kohdassa esitettyjä asiaankuuluvia raja-arvoja noudatetaan.

HYVÄKSYNTÄ ”III” (rivi B2).

(Ks. tämän säännön 4.6.3. kohta)

Malli E

Rivin B2 päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena dieseliä tai nestekaasua.

Image

Malli F

Rivin B2 päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena maakaasua. Kansallista tunnusta seuraava jälkiliite osoittaa tämän säännön 4.6.3.1 kohdan mukaisesti määritetyn polttoainelaadun.

Image

Edellä esitetty moottoriin/ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen moottori-/ajoneuvotyyppi on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 49 mukaisesti hyväksyntänumerolla 042439. Hyväksyntämerkki ilmaisee, että hyväksyntä on myönnetty säännön N:o 49, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimusten mukaisesti ja että tämän säännön 5.2.1 kohdassa esitettyjä asiaankuuluvia raja-arvoja noudatetaan.

HYVÄKSYNTÄ ”IV” (rivi C).

(Ks. tämän säännön 4.6.3. kohta)

Malli G

Rivin C päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena dieseliä tai nestekaasua.

Image

Malli H

Rivin C päästörajojen mukaisesti hyväksytyt moottorit, jotka käyttävät polttoaineena maakaasua. Kansallista tunnusta seuraava jälkiliite osoittaa tämän säännön 4.6.3.1 kohdan mukaisesti määritetyn polttoainelaadun.

Image

Edellä esitetty moottoriin/ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen moottori-/ajoneuvotyyppi on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 49 mukaisesti hyväksyntänumerolla 042439. Hyväksyntämerkki ilmaisee, että hyväksyntä on myönnetty säännön N:o 49, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimusten mukaisesti ja että tämän säännön 5.2.1 kohdassa esitettyjä asiaankuuluvia raja-arvoja noudatetaan.

YHDEN TAI USEAMMAN SÄÄNNÖN PERUSTEELLA HYVÄKSYTTY MOOTTORI/AJONEUVO

(Ks. tämän säännön 4.7 kohta)

Malli I

Image

Edellä esitetty moottoriin/ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen moottori-/ajoneuvotyyppi on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 49 (päästöraja IV) ja säännön N:o 24 mukaisesti (22). Hyväksyntänumeroiden kaksi ensimmäistä merkkiä osoittavat, että hyväksyntien myöntämisen hetkellä sääntö N:o 49 oli muutettuna muutossarjalla 04 ja sääntö N:o 24 oli muutettuna muutossarjalla 03.

LIITE 4

TESTAUSMENETTELY

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan menetelmät testattavien moottoreiden kaasu-, hiukkas- ja savupäästöjen määrittämiseksi. Liitteessä kuvataan kolme testisykliä, joita sovelletaan säännön 5.2 kohdan säännösten mukaisesti:

1.1.1.   ESC-testi, joka muodostuu kolmestatoista tasaisen moodin syklistä,

1.1.2.   ELR-testi, joka muodostuu eri nopeuksilla suoritettavista vaihtelevista kuormitusvaiheista, jotka ovat yhden testausmenettelyn kiinteitä osia, ja ne suoritetaan samanaikaisesti,

1.1.3.   ETC-testi, joka muodostuu sekunnittaisten siirtymätilojen sarjasta.

1.2.   Testi suoritetaan moottori testipenkkiin asennettuna ja dynamometriin kytkettynä.

1.3.   Mittausperiaate

Moottorin pakokaasuista mitattaviin päästöihin kuuluvat kaasumaiset komponentit (hiilimonoksidi, hiilivetyjen kokonaismäärä ainoastaan dieselmoottoreiden osalta ESC-testissä, metaanittomat hiilivedyt ainoastaan diesel- ja kaasumoottoreiden osalta ETC-testissä, metaani ainoastaan kaasumoottoreiden osalta ETC-testissä sekä typen oksidit), hiukkaset (ainoastaan dieselmoottoreiden ja kaasumoottoreiden osalta C-vaiheessa) ja savu (ainoastaan dieselmoottoreiden osalta ELR-testissä). Tämän lisäksi käytetään merkkikaasuna usein hiilidioksidia osittaisen ja täyslaimennusmenetelmän laimennussuhteen selvittämiseksi. Hyvän insinööritavan mukaisesti suositellaan hiilidioksidin yleistä mittausta mittausongelmien havaitsemiseksi testauskäytön aikana.

1.3.1.   ESC-testi

Edellä mainittujen pakokaasupäästöjen määrät mitataan ennalta määrätyssä lämpimän moottorin käyttötilannesarjassa ottamalla jatkuvasti näytteitä raakapakokaasusta. Testisykli muodostuu useista nopeus- ja tehotiloista, jotka kattavat dieselmoottoreiden tyypillisimmät käyttöolosuhteet. Kunkin moodin aikana määritetään teho, pakokaasun virtaus ja kunkin kaasupäästön konsentraatio, ja mitatut arvot painotetaan. Hiukkasnäyte laimennetaan käsitellyllä ulkoilmalla. Koko testin aikana otetaan yksi näyte, joka kerätään sopiviin suodattimiin. Kunkin päästön määrät lasketaan grammoina kilowattituntia kohti tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvatulla tavalla. Lisäksi mitataan NOx kolmessa tutkimuslaitoksen valitsemassa säätöalueen testauspisteessä (23) / ja mitattuja arvoja verrataan valitut testauspisteet sisältävistä testisyklin tiloista saatujen laskutoimitusten tuloksiin. NOx-tarkistuksessa varmistetaan moottorin päästöjen hallinnan tehokkuus moottorin tyypillisellä käyttöalueella.

1.3.2.   ELR-testi

Lämpimän moottorin savu määritetään ennalta määrätyssä kuormavastetestissä opasimetrin avulla. Testi muodostuu moottorin kuormittamisesta vakionopeudella 10–100 prosentin kuormalla kolmella eri moottorin kierrosnopeudella. Lisäksi suoritetaan neljäs teknisen tutkimuslaitoksen (23) valitsema kuormitusvaihe, jonka arvoa verrataan aikaisempien kuormitusvaiheiden tuloksiin. Savun enimmäismäärä määritetään keskiarvoalgoritmin avulla tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvatulla tavalla.

1.3.3.   ETC-testi

Edellä mainittujen pakokaasupäästöjen määrät tutkitaan ennalta määrätyssä lämpimän moottorin siirtymäsyklissä, joka perustuu kuorma- ja linja-autoihin asennettujen moottoreiden maantiekäytön rasitusmalleihin, laimentamalla kokonaispakokaasu ensin käsitellyllä ulkoilmalla. Dynamometriltä saatavia moottorin vääntömomentin ja kierrosnopeuden signaaleja käytetään tehon integroimiseksi suhteessa syklin aikaan, jolloin tulokseksi saadaan moottorin syklin aikana tekemä työ. NOx- ja HC-konsentraatiot syklin aikana määritetään integroimalla analysaattorin signaali. CO-, CO2- ja NMHC-konsentraatiot voidaan määrittää joko integroimalla analysaattorin signaali tai ottamalla pussinäytteitä. Hiukkaspäästöistä kerätään suhteellinen näyte sopiviin suodattimiin. Laimennetun pakokaasun virtaus syklin aikana määritetään pilaavien aineiden massapäästöarvojen laskemiseksi. Massapäästöarvot suhteutetaan moottorin työhön kunkin pilaavan aineen päästön määrittämiseksi grammoina kilowattituntia (kWh) kohti tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla.

2.   TESTIOLOSUHTEET

2.1.   Moottorin testiolosuhteet

2.1.1.   Moottorin imuilman absoluuttinen lämpötila (Ta) kelvineinä ja kuiva ilmanpaine (ps) kilopascaleina (kPa) mitataan, ja muuttuja F määritetään seuraavasti:

a)

dieselmoottorit:

Luonnollinen ilmanotto ja mekaanisesti ahdetut moottorit:

Formula

Turboahdetut moottorit, joko imuilman jäähdytyksellä tai ilman sitä:

Formula

b)

kaasumoottorit:

Formula

2.1.2.   Testin kelpoisuus

Jotta testiä voitaisiin pitää kelpoisena, muuttujan F on oltava seuraavien edellytysten mukainen:

0.96 ≤ F ≤ 1.06

2.2.   Ahtoilman jäähdytyksellä varustetut moottorit

Ahtoilman lämpötila kirjataan, ja se saa ilmoitetun enimmäistehon kierrosnopeudella ja täydellä kuormalla poiketa ± 5 K liitteen 1 lisäyksessä 1 olevassa 1.16.3 kohdassa määritetystä ahtoilman enimmäislämpötilasta. Jäähdytysväliaineen lämpötilan on oltava vähintään 293 K (20 °C).

Jos käytössä on testauslaitoksen järjestelmä tai ulkoinen puhallin, ahtoilman lämpötila saa ilmoitetun enimmäistehon kierrosnopeudella ja täydellä kuormalla poiketa ± 5 K liitteessä 1 olevassa 1.16.3 kohdassa määritetystä ahtoilman enimmäislämpötilasta. Edellä mainittujen edellytysten täyttämiseksi käytettyjä ahtoilman jäähdyttimen asetuksia ei säädetä ja niitä on käytettävä koko testisyklin ajan.

2.3.   Moottorin ilman imujärjestelmä

Moottorissa on käytettävä ilman imujärjestelmää, joka rajoittaa ilman imun korkeintaan ± 100 Pa:iin moottorin ylärajasta, kun moottori toimii ilmoitetun enimmäistehon kierrosnopeudella ja täydellä kuormalla.

2.4.   Moottorin pakojärjestelmä

Moottorissa on käytettävä pakojärjestelmää, jonka vastapaine on korkeintaan ±1 000 Pa moottorin ylärajasta, kun moottori toimii ilmoitetun enimmäistehon kierrosnopeudella ja täydellä kuormalla, ja jonka tilavuus on ± 40 prosentin tarkkuudella sama kuin valmistajan määrittämä. Testauslaitoksen järjestelmää voidaan käyttää, jos sen avulla saavutetaan moottorin todelliset toimintaolosuhteet. Pakojärjestelmän on oltava pakokaasun näytteenottoa koskevien, liitteen 4 lisäyksessä 4 olevan 3.4 kohdan ja liitteen 4 lisäyksessä 6 olevan 2.2.1 kohdan, EP ja 2.3.1 kohdan, EP vaatimusten mukainen.

Jos moottorissa on pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmä, pakoputken halkaisijan on oltava sama kuin käytössä olevissa laitteissa vähintään 4 pakoputken halkaisijaa virtaussuuntaa vastaan jälkikäsittelylaitteen sisältävän paisuntakammion syöttöaukosta lähtien. Etäisyys pakosarjan laipasta tai turboahtimen poistoaukolta jälkikäsittelylaitteeseen on oltava sama kuin ajoneuvokokoonpanossa tai valmistajan ilmoittamien, etäisyyttä koskevien määritelmien mukainen. Pakokaasujen vastapaineen tai rajoituksen on oltava edellä mainittujen perusteiden mukainen, ja siihen voidaan asettaa venttiili. Jälkikäsittelysäiliö voidaan poistaa harjoitustestien ja moottorin määrityskäytön ajaksi, ja se voidaan korvata vastaavalla epäaktiivista katalysaattoritukea sisältävällä säiliöllä.

2.5.   Jäähdytysjärjestelmä

Testissä on käytettävä tilavuudeltaan sellaista moottorin jäähdytysjärjestelmää, joka riittää moottorin valmistajan ilmoittaman normaalin käyntilämpötilan säilyttämiseen.

2.6   Voiteluöljy

Testissä käytettävän voiteluöljyn eritelmät on kirjattava ja esitettävä yhdessä testin tulosten kanssa kuten liitteessä 1 olevassa 7.1 kohdassa määritetään.

2.7.   Polttoaine

Polttoaineen on oltava liitteessä 5, 6 tai 7 määritettyä vertailupolttoainetta.

Valmistajan on määritettävä polttoaineen lämpötila ja mittauspiste liittee olevassa 1.16.5 kohdassa annetuissa rajoissa. Polttoaineen lämpötilan on oltava vähintään 306 K (33 °C). Jos polttoaineen lämpötilaa ei ole määritetty, sen on oltava 311 K ± 5 K (38 °C ± 5 °C) polttoaineen syötön tuloaukolla.

Maakaasu- ja nestekaasukäyttöisissä moottoreissa polttoaineen lämpötilan ja mittauspisteen on oltava liitteessä 1 olevassa 1.16.5 kohdassa tai liitteen 1 lisäyksessä 3 olevassa 1.16.5 kohdassa annetuissa rajoissa, jos moottori ei ole kantamoottori.

2.8.   Pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmän testaus

Jos moottorissa on pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmä, testisyklin (testisyklien) aikana mitattujen pakokaasupäästöjen on vastattava käyttöolosuhteiden päästöjä. Jos tätä ei voida saavuttaa yhdellä testisyklillä (esimerkiksi kun hiukkassuodatin on ajoittain regeneroituva), on suoritettava useita testisyklejä, joiden tuloksista otetaan keskiarvot ja/tai ne painotetaan. Moottorin valmistaja ja tekninen tutkimuslaitos sopivat hyvän insinööritavan mukaisesta tarkasta menettelytavasta.

LIITE 4

Lisäys 1

ESC- JA ELR-TESTISYKLIT

1.   MOOTTORIN JA DYNAMOMETRIN ASETUKSET

1.1.   Moottorin kierrosnopeuksien A, B ja C määrittäminen

Valmistajan on ilmoitettava moottorin kierrosnopeudet A, B ja C seuraavien säännösten mukaisesti:

Suuri nopeus nhi määritetään laskemalla 70 prosenttia liitteen 1 lisäyksessä 1 olevassa 8.2 kohdassa määritetystä ilmoitetusta suurimmasta nettotehosta P(n). Suurin moottorin kierrosnopeus, jolla tämä tehoarvo esiintyy tehokäyrällä, määritetään kierrosnopeudeksi nhi.

Alhainen nopeus nlo määritetään laskemalla 50 prosenttia liitteen 1 lisäyksessä 1 olevassa 8.2 kohdassa määritetystä ilmoitetusta suurimmasta nettotehosta P(n). Alhaisin moottorin kierrosnopeus, jolla tämä tehoarvo esiintyy tehokäyrällä, määritetään kierrosnopeudeksi nlo.

Moottorin kierrosnopeudet A, B ja C lasketaan seuraavasti:

Nopeus A

=

nlo + 25 % (nhi – nlo)

Nopeus B

=

nlo + 50 % (nhi – nlo)

Nopeus C

=

nlo + 75 % (nhi – nlo)

Nopeudet A, B ja C voidaan varmentaa jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

a)

Muut testikohdat on mitattava säännön N:o 24 mukaisen moottorin tehon hyväksynnän aikana nopeuksien nhi ja nlo määrittämiseksi tarkasti. Suurin teho, nhi and nlo, on määritettävä tehokäyrästä, ja moottorin kierrosnopeudet A, B ja C lasketaan edellä olevien säännösten mukaisesti.

b)

Moottorin koko kuormituskäyrä kartoitetaan kuormittamattoman enimmäisnopeuden ja joutokäynnin välillä käyttäen vähintään viittä mittauspistettä tuhannen kierroksen käyntinopeusalaa kohti sekä mittauspisteitä ± 50 kierroksen tarkkuudella ilmoitetun enimmäistehon nopeudesta. Suurin teho, nhi and nlo määritetään kyseisestä kartoituskäyrästä, ja moottorin kierrosnopeudet A, B ja C lasketaan yllä olevien säännösten mukaisesti.

Jos mitatut moottorin kierrosnopeudet vaihtelevat enintään ± 3 prosenttia moottorin valmistajan ilmoittamista moottorin kierrosnopeuksista, päästötestissä käytetään ilmoitettuja kierrosnopeuksia. Jos toleranssi ylittyy jollakin moottorin kierrosnopeudella, päästötestissä käytetään mitattuja moottorin kierrosnopeuksia.

1.2.   Dynamometrin asetusten määrittäminen

Täyskuormituksen vääntömomenttikäyrä määritetään kokeellisesti eri testitilojen vääntömomenttiarvojen laskemiseksi liitteen 1 lisäyksessä 1 olevassa 8.2 kohdassa määritetyissä netto-olosuhteissa. Mahdollisten moottorin käyttämien laitteiden käyttöteho otetaan laskuissa huomioon. Kunkin testimoodin, paitsi joutokäyntimoodin, dynamometriasetukset lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

jos testi suoritetaan netto-olosuhteissa,

Formula

jos testiä ei suoriteta netto-olosuhteissa,

jossa:

s

=

dynamometrin asetus, (kW)

P(n)

=

liitteen 1 lisäyksessä 1 olevassa 8.2 kohdassa tarkoitettu moottorin nettoteho, kW

L

=

2.7.1 kohdassa tarkoitettu prosentuaalinen kuormitus

P(a)

=

liitteen 1 lisäyksessä 1 olevan 6.1 kohdan mukaisesti asennettavien apulaitteiden käyttöteho

P(b)

=

liitteen 1 lisäyksessä 1 olevan 6.2 kohdan mukaisesti poistettavien apulaitteiden käyttöteho

2.   ESC-TESTIKÄYTTÖ

Valmistajan pyynnöstä voidaan suorittaa harjoitustesti, jonka aikana moottori ja pakoputkisto mukautetaan ennen mittaussykliä.

2.1.   Näytteenottosuodattimien valmisteleminen

Kukin suodatin (suodatinpari) sijoitetaan vähintään tuntia ennen testiä suljettuun mutta sinetöimättömään petrimaljaan, joka asetetaan punnituskammioon vakautumaan. Vakautusajan lopussa kukin suodatin (suodatinpari) punnitaan ja taarapaino kirjataan. Tämän jälkeen suodatin (suodatinpari) varastoidaan suljettuun petrimaljaan tai sinetöityyn suodatintelineeseen siihen asti, kun sitä käytetään testauksessa. Jos suodatinta (suodatinparia) ei käytetä kahdeksan tunnin kuluessa punnituskammiosta poistamisesta, se on käsiteltävä ja punnittava uudelleen ennen käyttöä.

2.2.   Mittauslaitteiston asentaminen

Instrumentaatio ja näytteenottimet asennetaan vaatimusten mukaisesti. Jos käytössä on pakokaasun laimennuksen täysvirtauslaimennusjärjestelmä, järjestelmään on liitettävä peräputki.

2.3.   Laimennusjärjestelmän ja moottorin käynnistäminen

Laimennusjärjestelmä ja moottori on käynnistettävä ja lämmitettävä valmistajan suositusten ja hyvän insinööritavan mukaisesti, kunnes kaikki paineet ja lämpötilat ovat vakautuneet enimmäistehoon.

2.4.   Hiukkasten keräämisjärjestelmän käynnistäminen

Hiukkasten keräämisjärjestelmä käynnistetään ja asetetaan ohitusasentoon. Laimennusilman hiukkasten taustataso voidaan määrittää johtamalla laimennusilmaa hiukkassuodattimien läpi. Jos käytetään suodatettua laimennusilmaa, voidaan tehdä yksi mittaus ennen testiä tai sen jälkeen. Jos laimennusilmaa ei suodateta, mittaukset voidaan tehdä ennen testiä sekä sen jälkeen ja laskea tulosten keskiarvo.

2.5.   Laimennussuhteen säätäminen

Laimennusilma säädetään siten, että laimennetun pakokaasun välittömästi ennen ensisijaista suodatinta mitattu lämpötila ei missään moodissa ole suurempi kuin 325 K (52 °C). Laimennussuhteen (q) on oltava vähintään 4.

Järjestelmissä, joissa laimennussuhteen säätö toteutetaan mittaamalla CO2- tai NOx -konsentraatio, laimennusilman CO2- tai NOx-konsentraatio on mitattava kunkin testin alussa ja lopussa. Tällöin taustailman CO2- tai NOx -konsentraatiomittausten alku- ja loppumittausten tulokset saavat erota toisistaan enintään 100 ppm (CO2) tai 5 ppm (NOx).

2.6.   Analysaattoreiden tarkistus

Päästöanalysaattorit on nollattava ja kohdistettava.

2.7.   Testisykli

2.7.1.   Testimoottorin dynamometrikäytössä on noudatettava seuraavaa 13-moodista sykliä.

Moodin numero

Moottorin kierrosnopeus

Prosentuaalinen kuorma

Painotuskerroin

Moodin pituus

1

Joutokäynti

—

0,15

4 minuuttia

2

A

100

0,08

2 minuuttia

3

B

50

0,10

2 minuuttia

4

B

75

0,10

2 minuuttia

5

A

50

0,05

2 minuuttia

6

A

75

0,05

2 minuuttia

7

A

25

0,05

2 minuuttia

8

B

100

0,09

2 minuuttia

9

B

25

0,10

2 minuuttia

10

C

100

0,08

2 minuuttia

11

C

25

0,05

2 minuuttia

12

C

75

0,05

2 minuuttia

13

C

50

0,05

2 minuuttia

2.7.2.   Testisarja

Testisarja käynnistetään. Testi suoritetaan 2.7.1 kohdassa asetetussa moodien numerojärjestyksessä.

Moottoria on käytettävä kussakin moodissa määrätty aika, ja moottorin kierrosnopeuden ja kuormituksen muutokset on tehtävä moodin 20 ensimmäisen sekunnin aikana. Määritetty kierrosnopeus on säilytettävä ± 50 kierroksen tarkkuudella, ja määritetty vääntömomentti on säilytettävä ± 2 prosentin tarkkuudella testinopeuden suurimmasta vääntömomentista.

Valmistajan pyynnöstä testisarja voidaan toistaa riittävän monta kertaa suuremman hiukkasmassan keräämiseksi suodattimeen. Valmistajan on toimitettava tarkka kuvaus tietojen arvioinnista ja laskutoimituksista. Kaasupäästöt määritetään ainoastaan ensimmäisen testisyklin aikana.

2.7.3.   Analysaattorin tulokset

Analysaattoreiden tulokset on tallennettava nauhapiirturilla tai mitattava vastaavalla tiedonkeruujärjestelmällä pakokaasun virratessa analysaattoreiden läpi koko testisyklin ajan.

2.7.4.   Hiukkasnäytteiden otto

Koko testimenettelyn aikana käytetään yhtä suodatinparia (ensisijainen suodatin ja toissijainen suodatin, ks. liitteen 4 lisäys 4). Testisyklin menettelytavassa määritetyt moodikohtaiset painotuskertoimet on otettava huomioon ottamalla syklin kunkin yksittäisen moodin pakokaasun massavirtaan suhteessa oleva näyte. Tämä voidaan toteuttaa säätämällä näytteen virtausta, näytteenottoaikaa ja/tai laimennussuhdetta siten, että 5.6 kohdassa tarkoitettujen tehollisten painotuskerrointen perusteet saavutetaan.

Moodikohtaisen näytteenottoajan on oltava vähintään 4 sekuntia/painotuskertoimen arvo 0,01. Näyte on otettava kussakin moodissa mahdollisimman myöhään. Hiukkasten kerääminen on lopetettava enintään 5 sekuntia ennen moodin loppua.

2.7.5.   Moottorin tila

Kunkin moodin aikana on kirjattava moottorin kierrosnopeus ja kuormitus, imuilman lämpötila ja alipaine, pakokaasun lämpötila ja vastapaine, polttoaineen virtaus ja ilman tai pakokaasun virtaus, ahtoilman lämpötila, polttoaineen lämpötila sekä kosteus siten, että kierrosnopeus- ja kuormitusvaatimukset (ks. 2.7.2 kohta) täyttyvät hiukkasnäytteen oton aikana tai joka tapauksessa kunkin moodin viimeisen minuutin aikana.

Muut laskutoimituksiin mahdollisesti tarvittavat tiedot on kirjattava (ks. 4 ja 5 kohta).

2.7.6.   Valvonta-alueen NOx-tarkistus

Valvonta-alueen NOx-tarkistus on suoritettava välittömästi sen jälkeen, kun moodi 13 on suoritettu. Moottoria on vakautettava moodissa 13 kolmen minuutin ajan ennen mittausten aloittamista. Valvonta-alueella on tehtävä kolme mittausta eri mittauspisteissä, jotka tekninen tutkimuslaitos valitsee (24). Kunkin mittauksen ajan on oltava kaksi minuuttia.

Mittauksen menettelytapa on samanlainen kuin 13-moodisen syklin NOx-mittaus, ja se on suoritettava tämän lisäyksen 2.7.3, 2.7.5 ja 4.1 kohdan sekä liitteen 4 lisäyksessä 4 olevan 3 kohdan mukaisesti.

Laskutoimitukset on suoritettava 4 kohdan mukaisesti.

2.7.7.   Analysaattorien uusintatarkistus

Uusintatarkistuksessa päästötestin jälkeen on käytettävä nollakaasua ja samaa vertailukaasua. Testi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ennen testiä ja testin jälkeen saatujen tulosten ero on alle 2 prosenttia vertailukaasun arvosta.

3.   ELR-TESTIKÄYTTÖ

3.1.   Mittauslaitteiston asentaminen

Opasimetri ja mahdolliset näyteanturit asennetaan äänenvaimentimen tai mahdollisesti asennetun jälkikäsittelylaitteen jälkeen mittauslaitteiden valmistajan yleisten asennusohjeiden mukaisesti. Lisäksi ISO-normin 11 614 10 kohdan vaatimukset on otettava soveltuvin osin huomioon.

Ennen nollauksen ja asteikon tarkistamista opasimetri on lämmitettävä ja vakautettava laitteen valmistajan suositusten mukaisesti. Jos opasimetri on varustettu puhdistusilmajärjestelmällä mittausoptiikan nokeentumisen estämiseksi, myös tämä järjestelmä on aktivoitava ja säädettävä valmistajan suositusten mukaisesti.

3.2.   Opasimetrin tarkistaminen

Nollauksen ja asteikon tarkistukset on tehtävä opasiteetin lukematilassa, sillä opasiteettiasteikossa on kaksi helposti määritettävää kalibrointipistettä eli nollan prosentin ja sadan prosentin opasiteetti. Tämän jälkeen lasketaan oikea valonabsorptiokerroin mitatun opasiteetin ja opasimetrin valmistajan antaman LA-arvon mukaisesti, kun laite palautetaan k-lukematilaan testausta varten.

Kun opasimetrin valokiilan edessä ei ole esteitä, opasiteettiarvon lukemaksi on säädettävä arvo 0,0 % ± 1,0 %. Kun valoa estetään pääsemästä vastaanottimeen, opasiteettiarvon lukemaksi on asetettava 100,0 % ± 1,0 %.

3.3.   Testisykli

3.3.1.   Moottorin vakioiminen

Moottori ja järjestelmä on lämmitettävä enimmäisteholla moottorin muuttujien vakioimiseksi moottorin valmistajan suositusten mukaisesti. Esivakiointivaiheen pitäisi myös estää pakokaasujärjestelmään aikaisemmista testeistä jääneiden kertymien vaikutus varsinaiseen mittaukseen.

Kun moottori on vakioitu, sykli on aloitettava 20 ± 2 sekunnin kuluessa esivakiointivaiheen jälkeen. Valmistajan pyynnöstä voidaan suorittaa harjoitustesti moottorin lisävakioimiseksi ennen mittaussykliä.

3.3.2.   Testisarja

Testi koostuu kolmen kuormitusvaiheen sarjasta kullakin kolmesta moottorin kierrosnopeudesta A (sykli 1), B (sykli 2) ja C (sykli 3), jotka on määritetty liitteessä 4 olevan 1.1 kohdan mukaisesti; niiden jälkeen seuraa valvonta-alueeseen kuuluvalla nopeudella ja teknisen tutkimuslaitoksen valitsemalla 10–100 prosentin kuormituksella suoritettava sykli (24). Testimoottorin dynamometrikäytössä on noudatettava kuvassa 3 esitettävää jaksoa.

Image

(a)

Moottoria on käytettävä nopeudella A ja 10 prosentin kuormalla 20 ± 2 sekunnin ajan. Määritetty kierrosnopeus on säilytettävä ± 20 kierroksen tarkkuudella ja määritetty vääntömomentti on säilytettävä ± 2 prosentin tarkkuudella testinopeuden enimmäisvääntömomentista.

(b)

Edellisen lohkon lopussa kierrosnopeuden säätövipu on siirrettävä nopeasti täysin auki -asentoon, jossa se on pidettävä 10 ± 1 sekunnin ajan. Dynamometrissä on käytettävä sopivaa kuormaa moottorin kierrosnopeuden pitämiseksi vakiona ± 150 kierroksen tarkkuudella kolmen ensimmäisen sekunnin ajan ja ± 20 kierroksen tarkkuudella lohkon loppuosan ajan.

(c)

Kohdissa a) ja b) kuvattu jakso on toistettava kaksi kertaa.

(d)

Kun kolmas kuormitusvaihe on suoritettu, moottori on säädettävä kierrosnopeudelle B ja 10 prosentin kuormalle 20 ± 2 sekunnin kuluessa.

(e)

Jakso kohdasta a) kohtaan c) on suoritettava moottorin toimiessa kierrosnopeudella B.

(f)

Kun kolmas kuormitusvaihe on suoritettu, moottori on säädettävä kierrosnopeudelle C ja 10 prosentin kuormalle 20 ± 2 sekunnin kuluessa.

(g)

Jakso kohdasta a) kohtaan c) on suoritettava moottorin toimiessa kierrosnopeudella C.

(h)

Kun kolmas kuormitusvaihe on suoritettu, moottori on säädettävä valitulle kierrosnopeudelle ja mille tahansa yli 10 prosentin kuormalle 20 ± 2 sekunnin kuluessa.

(i)

Jakso kohdasta a) kohtaan c) on suoritettava moottorin toimiessa valitulla kierrosnopeudella.

3.4.   Syklin kelpoisuus

Kunkin testinopeuden (A, B, C) keskisavuarvojen suhteellisten vakiopoikkeamien on oltava vähemmän kuin 15 prosenttia vastaavasta keskiarvosta (kunkin testinopeuden kolmesta peräkkäisestä kuormitusvaiheesta 6.3.3 kohdan mukaisesti lasketut SVA, SVB, ja SVC, tai vähemmän kuin 10 prosenttia säännön taulukossa 1 esitetystä raja-arvosta sen mukaan, kumpi on suurempi. Jos ero on suurempi, jakso on toistettava, kunnes kaikki kolme peräkkäistä kuormitusvaihetta täyttävät kelpoisuusperusteet.

3.5.   Opasimetrin uusintatarkistus

Opasimetrin testin jälkeinen nollapisteen poikkeama saa olla enintään ± 5,0 prosenttia säännön taulukossa 1 esitetystä raja-arvosta.

4.   KAASUPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN

4.1.   Tietojen arviointi

Kaasupäästöjen arvioimiseksi kunkin moodin viimeisen 30 sekunnin kaaviolukemasta on otettava keskiarvo, ja hiilivetyjen (HC), hiilimonoksidin (CO) ja typen oksidien (NOx) keskimääräiset konsentraatiot (conc) kunkin jakson aikana on määritettävä keskimääräisistä kaaviolukemista ja vastaavista kalibrointitiedoista. Toista kirjaamistapaa voidaan käyttää, jos se varmistaa vastaavanlaisen tietojen hankinnan.

Valvonta-alueen NOx-tarkistuksessa edellä mainittuja vaatimuksia sovelletaan ainoastaan typen oksideihin.

Pakokaasun virtaus GEXHW tai laimennetun pakokaasun virtaus GTOTW, jos sitä käytetään, on määritettävä liitteen 4 lisäyksessä 4 olevan 2.3 kohdan mukaisesti.

4.2.   Kuiva/kostea korjaus

Mitattu konsentraatio on muunnettava kosteaksi seuraavien kaavojen avulla, jos konsentraatiota ei ole mitattu kosteana.

conc (kostea) = Kw × conc (kuiva)

Raakapakokaasun osalta:

Formula

ja

Formula

Laimennetun pakokaasun osalta:

Formula

tai

Formula

Laimennusilman osalta:

Imuilman osalta:

(jos eri kuin laimennusilma)

KW,d = 1 – KW1

KW,a = 1 – KW2

Formula

Formula

Formula

Formula

jossa

Ha, Hd

=

veden määrä grammoina/kg kuivaa ilmaa

Rd, Ra

=

laimennus-/imuilman suhteellinen kosteus, %

pd, pa

=

laimennus-/imuilman kylläisen höyryn paine, kPa

pB

=

barometrinen kokonaispaine, kPa

4.3.   Kosteuden ja lämpötilan Nox-korjaus

Koska NOx-päästöt riippuvat ulkoilman olosuhteista, NOx-konsentraatioon on tehtävä seuraavan kaavan mukaiset ulkoilman lämpötilan ja kosteuden mukaiset korjaukset:

Formula

kun

A

=

0,309 GFUEL/GAIRD – 0,0266

B

=

–0,209 GFUEL/GAIRD + 0,00954

Ta

=

imuilman lämpötila, K (lämpötila ja kosteus on mitattava samasta pisteestä)

Ha

=

imuilman kosteus, veden määrä grammoina/kg kuivaa ilmaa, jossa

Formula

Ra

=

imuilman suhteellinen kosteus, %

ρa

=

imuilman kylläisen höyryn paine, kPa

ρB

=

barometrinen kokonaispaine, kPa

4.4.   Päästöjen massavirtauksien laskeminen

Kunkin moodin päästöjen massavirtaus (g/h) lasketaan seuraavasti olettaen, että pakokaasun tiheys lämpötilassa 273 K (0 °C) ja 101,3 kPa:n paineessa on 1,293 kg/m3:

(1)

=

NOx mass

=

0,001587 × NOx conc × KH,D × GEXHW

(2)

=

COmass

=

0,000966 × COconc × GEXHW

(3)

=

HCmass

=

0,000479 × HCconc × GEXHW

jossa NOx conc, COconc, HCconc  (25) ovat keskimääräisiä konsentraatioita (ppm) raakapakokaasussa 4.1 kohdan mukaisesti määritettynä.

Jos kaasupäästöt on vaihtoehtoisesti määritetty täysvirtauslaimennusjärjestelmän avulla, on sovellettava seuraavia kaavoja:

(1)

=

NOx mass

=

0,001587 × NOx conc × KH,D × GTOTW

(2)

=

COmass

=

0,000966 × COconc × GTOTW

(3)

=

HCmass

=

0,000479 × HCconc × GTOTW

jossa NOx conc, COconc, HCconc  (25) ovat kunkin moodin keskimääräisiä taustakorjattuja konsentraatioita (ppm) laimennetussa pakokaasussa liitteen 4 lisäyksessä 2 olevan 4.3.1.1 kohdan mukaisesti määritettynä.

4.5.   Spesifisten päästöjen laskeminen

Päästöt (g/kWh) on laskettava kaikille komponenteille erikseen seuraavasti:

Formula

Formula

Formula

Edellä olevassa laskussa käytetyt painotuskertoimet (WF) ovat 2.7.1 kohdan mukaiset.

4.6.   Pinta-alan tarkistusarvojen laskeminen

NOx-päästöt on mitattava ja laskettava 4.6.1 kohdan mukaisesti kolmessa 2.7.6 kohdan mukaan valitussa tarkistuspisteessä, ja ne on myös määritettävä interpoloimalla vastaavaa tarkistuspistettä lähinnä olevista testisyklin moodeista 4.6.2 kohdan mukaisesti. Mitattuja arvoja on sitten verrattava interpoloituihin arvoihin 4.6.3 kohdan mukaisesti.

4.6.1.   Spesifisen päästön laskeminen

Kunkin tarkistuspisteen (Z) NOx-päästöt on laskettava seuraavasti:

NOx mass,Z

=

0,001587 × NOx conc,Z × KH,D × GEXHW

NOx,Z

=

NOx mass,Z/P(n)Z

4.6.2.   Testisyklin päästöarvon määrittäminen

Kunkin tarkistuspisteen NOx-päästöt on interpoloitava valitun tarkistuspisteen Z kattavan testisyklin neljästä lähimmästä moodista kuten kuvassa 4 esitetään. Kyseisissä moodeissa (R, S, T, U) sovelletaan seuraavia määritelmiä:

Nopeus(R) = Nopeus(T) = nRT

Nopeus(S) = Nopeus (U) = nSU

Prosentuaalinen kuorma (R) = Prosentuaalinen kuorma (S)

Prosentuaalinen kuorma (T) = Prosentuaalinen kuorma (U).

Valitun tarkistuspisteen Z NOx-päästöt on laskettava seuraavasti:

EZ

=

ERS + (ETU – ERS) · (MZ – MRS)/(MTU – MRS)

ja:

ETU

=

ET + (EU – ET) · (nZ – nRT)/(nSU – nRT)

ERS

=

ER + (ES – ER) · (nZ – nRT)/(nSU – nRT)

MTU

=

MT + (MU – MT) · (nZ – nRT)/(nSU – nRT)

MRS

=

MR + (MS – MR) · (nZ – nRT)/(nSU – nRT)

jossa

ER, ES, ET, EU

=

tarkistuspisteen kattavien moodien 4.6.1 kohdan mukaisesti lasketut spesifiset NOx-päästöt

MR, MS, MT, MU

=

moottorin vääntömomentti tarkistuspisteen kattavissa moodeissa

Image

4.6.3.   NOx-päästöarvojen vertailu

Tarkistuspisteen Z mitattua spesifistä NOx -päästöä (NOx,Z) verrataan interpoloituun arvoon (EZ) seuraavasti:

NOx,diff = 100 × (NOx,z – Ez)/Ez

5.   HIUKKASPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN

5.1.   Tietojen arviointi

Suodattimien näytteiden kokonaismassat (MSAM,i) kirjataan kussakin moodissa hiukkasten arvioimiseksi.

Suodattimet on palautettava punnituskammioon, jossa niitä vakautetaan vähintään yhden ja enintään 80 tunnin ajan, minkä jälkeen ne punnitaan. Suodattimien bruttopaino kirjataan ja siitä vähennetään suodattimien taarapaino (ks. tämän lisäyksen 1 kohta). Hiukkasten massa Mf on ensisijaiseen suodattimeen ja toissijaiseen suodattimeen jääneiden hiukkasten massan summa.

Jos taustakorjausta käytetään, suodattimen läpi virtaavan laimennusilman massa (MDIL) ja hiukkasten massa (Md) on kirjattava. Jos mittauksia on tehty enemmän kuin yksi, kerroin Md/MDIL on laskettava kullekin yksittäiselle mittaukselle, ja arvoista on otettava keskiarvo.

5.2.   Osavirtauslaimennusjärjestelmä

Lopulliset, raportoitavat hiukkaspäästöjen testitulokset on määritettävä seuraavien vaiheiden avulla. Koska laimennussuhteen säädössä voi käyttää eri tapoja, arvo GEDFW voidaan laskea eri tavoin. Kaikkien laskutapojen on perustuttava näytteenottoajan yksittäisten moodien keskiarvoille.

5.2.1.   Isokineettiset järjestelmät

GEDFW,i = GEXHW,i × qI

Formula

jossa r vastaa isokineettisen anturin ja pakoputken poikkileikkauksen pinta-alan arvojen suhdetta:

Formula

5.2.2.   Järjestelmät, joissa mitataan CO2- tai NOx-konsentraatio

GEDFW,i = GEXHW,i × qi

Formula

jossa:

concE

=

merkkikaasun kostea konsentraatio raakapakokaasussa

concD

=

merkkikaasun kostea konsentraatio laimennetussa pakokaasussa

concA

=

merkkikaasun kostea konsentraatio laimennusilmassa

Kuivana mitatut konsentraatiot on muunnettava kosteiksi konsentraatioiksi tämän lisäyksen 4.2 kohdan mukaisesti.

5.2.3.   Järjestelmät, joissa käytetään CO2-mittausta ja hiilitasapainomenetelmää (26)

Formula

jossa:

CO2D

=

laimennetun pakokaasun CO2-konsentraatio

CO2A

=

laimennusilman CO2-konsentraatio

(kostea konsentraatio, tilavuusprosentteina)

Tämä yhtälö perustuu hiilitasapaino-oletukseen (moottoriin johdetut hiiliatomit päästetään hiilidioksidina) ja määritetään seuraavasti:

GEDFW,i = GEXHW,i × qi

Formula

ja

5.2.4.   Järjestelmät, joissa käytetään virtauksen mittausta

GEDFW,i = GEXHW,i × qi

Formula

5.3.   Täysvirtauslaimennusjärjestelmä

Raportoitavat hiukkaspäästöjen testitulokset on määritettävä seuraavien vaiheiden avulla. Kaikkien laskutapojen on perustuttava näytteenottoajan yksittäisten moodien keskiarvoille.

GEDFW,i = GTOTW,i

5.4.   Hiukkasten massavirran laskeminen

Hiukkasten massavirta on laskettava seuraavasti:

Formula

jossa

Formula

Formula

i = 1, …n

määritettynä testisyklin ajalta laskemalla yhteen yksittäisten moodien keskiarvot näytteenottoajalta.

Hiukkasten massavirran taustakorjaus voidaan tehdä seuraavasti:

Formula

Jos mittauksia tehdään enemmän kuin yksi, (Md/MDIL) on korvattava yhtälön (Md/MDIL) keskiarvolla.

DFi = 13,4 / (conc CO2 + (conc CO + conc HC) × 10–4)) yksittäisissä moodeissa

tai

DFi = 13,4 / concCO2 yksittäisissä moodeissa

5.5.   Spesifisen päästön laskeminen

Hiukkaspäästöt on laskettava seuraavasti:

Formula

5.6.   Tehollinen painotuskerroin

Kunkin moodin tehollinen painotuskerroin WFE,i lasketaan seuraavasti:

Formula

Tehollisten painotuskertoimien arvo saa poiketa enintään ± 0,003 (0,005 joutokäyntitilassa) 2.7.1 kohdassa luetelluista painotuskertoimista.

6.   SAVUARVOJEN LASKEMINEN

6.1.   Besselin algoritmi

Besselin algoritmia on käytettävä yhden sekunnin keskiarvojen laskemiseksi hetkellisistä savulukemista 6.3.1 kohdan mukaisesti muunnettuna. Algoritmi emuloi toisen kertaluvun alipäästösuodatinta, ja sen käyttö vaatii iteroituja laskutoimituksia kertoimien määrittämiseksi. Kyseiset kertoimet ovat opasimetrijärjestelmän vasteajan ja näytteenottotaajuuden funktio. Tämän vuoksi 6.1.1 kohdan toimenpiteet on toistettava aina, kun vasteaika ja/tai näytteenottotaajuus muuttuu.

6.1.1.   Suodattimen vasteajan ja Besselin vakioiden laskeminen

Tarvittava Bessel-suodattimen vasteaika (tF) on liitteen 4 lisäyksessä 4 olevassa 5.2.4 kohdassa tarkoitetun opasimetrijärjestelmän fyysisen ja sähköisen vasteajan funktio, ja se on laskettava seuraavan yhtälön avulla:

Formula

jossa

tp

=

fyysinen vasteaika, s

te

=

sähköinen vasteaika, s

Suodattimen katkaisutaajuuden (fc) arvioinnin laskut perustuvat 0-1 askelsyötteeseen ajassa ≤ 0,01s (ks. liite 8). Vasteaika on tämän askeltoiminnon Bessel-suodatetun lähtösignaalin 10 prosentin (t10) ja 90 prosentin (t90) välinen nousuaika. Tämä tulos on saatava iteroimalla fc-arvo, kunnes t90 – t10 ≈ tf. Fc-arvon ensimmäinen iterointi saadaan seuraavasta kaavasta:

fc = π / (10 × tF)

Besselin vakiot E ja K on laskettava seuraavien yhtälöiden avulla:

Formula

K = 2 × E × (D × Ω2 – 1) – 1

jossa

D

=

0,618034

Δt

=

1 / näytteenottotaajuus

Ω

=

1 / [tan(π × Δt × fc)]

6.1.2.   Besselin algoritmin laskeminen

Besselin algoritmin avulla laskettu keskimääräinen yhden sekunnin vaste askelsyötteeseen Si on laskettava seuraavasti arvojen E ja K avulla:

Yi

=

Yi–1 + E × (Si + 2 × Si–1 + Si–2 – 4 × Yi–2) + K × (Yi–1 – Yi–2)

jossa

Si–2 = Si–1 = 0

Si = 1

Yi–2 = Yi–1 = 0

Ajat t10 ja t90 on interpoloitava. Arvojen t90 ja t10 välinen aikaero määrittää fc:n tämän arvon vasteajan tF. Jos kyseinen vasteaika ei ole tarpeeksi lähellä vaadittavaa vasteaikaa, iterointia on jatkettava, kunnes todellinen vasteaika on yhden prosentin tarkkuudella sama kuin vaadittava vasteaika:

Formula

6.2   Tietojen arviointi

Savun mittausarvojen näytteenoton vähimmäistaajuus on 20 Hz.

6.3   Savun määrittäminen

6.3.1   Tietojen muuntaminen

Koska kaikkien opasimetrien perusmittayksikkö on läpäisykyky, savuarvot on muunnettava läpäistävyydestä (τ) valon absorptiokertoimeksi (k) seuraavasti:

Formula

ja: N = 100 – τ

jossa:

k

=

valon absorptiokerroin, m–1

LA

=

laitteen valmistajan antama optisen reitin tehollinen pituus, m

N

=

opasiteetti, %

τ

=

läpäistävyys, %

Muunnos on tehtävä ennen tietojen käsittelemistä edelleen.

6.3.2   Besselin keskiarvon mukaisen savuarvon laskeminen

Oikea katkaisutaajuus fc tuottaa suodattimen vaadittavan vasteajan tf. Kun tämä taajuus on määritetty 6.1.1 kohdan iterointiprosessin avulla, on laskettava Besselin algoritmin oikeat vakiot E ja K. Tämän jälkeen Besselin algoritmia on sovellettava hetkelliseen savujälkeen (k-arvo) 6.1.2 kohdan mukaisesti:

Yi

=

Yi–1 + E × (Si + 2 × Si–1 + Si–2 – 4 × Yi–2) + K × (Yi–1 – Yi–2)

Besselin algoritmi on luonnostaan rekursiivinen. Tämän vuoksi algoritmin käynnistämiseen tarvitaan muutamia arvojen Si–1 ja Si–2 alkusyötearvoja sekä arvojen Yi–1 ja Yi–2 alkulähtöarvoja. Näiden voidaan olettaa olevan 0.

Kolmen nopeuden A, B ja C kunkin kuormitusvaiheen suurin yhden sekunnin arvo Ymax on valittava kunkin savujäljen yksittäisistä Yi-arvoista.

6.3.3   Lopputulos

Keskimääräiset savuarvot (SV) kustakin testisyklistä (testinopeudesta) on laskettava seuraavasti:

Testinopeus A:

=

SVA

=

(Ymax1,A + Ymax2,A + Ymax3,A) / 3

Testinopeus B:

=

SVB

=

(Ymax1,B + Ymax2,B + Ymax3,B) / 3

Testinopeus C:

=

SVC

=

(Ymax1,C + Ymax2,C + Ymax3,C) / 3

jossa:

Ymax1, Ymax2, Ymax3

=

savuarvon korkein Besselin algoritmin mukainen yhden sekunnin keskiarvo kussakin kolmesta kuormitusvaiheesta

Lopullinen arvo on laskettava seuraavasti:

SV

=

(0,43 × SVA) + (0,56 × SVB) + (0,01 × SVC)

LIITE 4

Lisäys 2

ETC-TESTISYKLI

1.   MOOTTORIN KARTOITUSMENETTELY

1.1.   Kartoitusnopeusalueen määrittäminen

ETC:n luomiseksi testisolussa moottorin kierrosnopeudet on kartoitettava ennen testisykliä kierrosnopeus/vääntömomenttikäyrän määrittämiseksi. Suurin ja pienin kartoitusnopeus määritetään seuraavasti:

Pienin kartoitusnopeus

=

joutokäynti

Suurin kartoitusnopeus

=

nhi × 1,02 tai kierrosnopeus, jossa täyden kuormituksen vääntömomentti putoaa nollaan, sen mukaan, kumpi nopeus on alempi.

1.2.   Moottorin tehokartoituksen tekeminen

Moottori on lämmitettävä enimmäisteholla moottorin muuttujien vakioimiseksi moottorin valmistajan suositusten ja hyvän insinööritavan mukaisesti. Kun moottori on vakioitu, moottorin kartoitus on suoritettava seuraavasti:

Moottori irrotetaan kuormasta ja sitä käytetään joutokäyntinopeudella.

Moottoria käytetään täyskuormituksella/kaasuläppä täysin auki alimmalla kartoitusnopeudella.

Moottorin kierrosnopeutta nostetaan alimmasta kartoitusarvosta ylimpään kartoitusarvoon keskimäärin

8 ± 1 min–1/s nopeudella. Moottorin nopeus- ja vääntömomenttipisteet on kirjattava ja näytteenottotaajuuden on oltava vähintään yksi piste sekunnissa.

1.3.   Kartoituskäyrän luominen

Kaikki 1.2 kohdassa kirjatut tietopisteet on yhdistettävä pisteiden välisen lineaarisen interpoloinnin avulla. Tästä saatava vääntömomenttikäyrä on kartoituskäyrä, ja sen avulla moottorisyklin normalisoidut vääntömomenttiarvot muunnetaan testisyklin todellisiksi vääntömomenttiarvoiksi, kuten 2 kohdassa kuvataan.

1.4.   Vaihtoehtoinen kartoitus

Jos valmistaja uskoo, että edellä mainitut kartoitusmenetelmät eivät ole turvallisia tai että ne eivät edusta jonkin moottorin ominaisuuksia, voidaan käyttää muita kartoitusmenetelmiä. Kyseisillä vaihtoehtoisilla tekniikoilla on toteutettava eriteltyjen kartoitusmenetelmien tarkoitus suurimman käytettävissä olevan vääntömomentin määrittämiseksi kaikilla testisyklien aikana saavutettavilla kierrosnopeuksilla. Teknisen tutkimuslaitoksen on hyväksyttävä sekä poikkeaminen tässä kohdassa ilmoitetuista kartoitusmenetelmistä turvallisuus- tai sopimattomuussyistä että vaihtoehtoisen menettelyn perustelut. Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida hyväksyä rajoitettujen tai turboahdettujen moottoreiden osalta moottorin kierrosnopeutta jatkuvasti laskevia ajoja.

1.5.   Testien replikoiminen

Moottoria ei tarvitse kartoittaa ennen jokaista testisykliä. Moottori on uudelleenkartoitettava ennen testisykliä, jos:

—

edellisestä kartoituksesta on kulunut kohtuuttoman pitkä aika asiantuntijan harkinnan mukaisesti

tai

—

moottoriin on tehty fyysisiä muutoksia tai uudelleenkalibrointeja, jotka saattavat vaikuttaa moottorin suorituskykyyn.

2.   VIITETESTISYKLIN MUODOSTAMINEN

Siirtymätestin sykli kuvataan tämän liitteen lisäyksessä 3. Vääntömomentin ja kierrosnopeuden normalisoidut arvot on muutettava todellisiksi arvoiksi seuraavasti, jolloin tulokseksi saadaan viitesykli.

2.1.   Todellinen nopeus

Nopeuden normalisointi poistetaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

Viitenopeus (nref) vastaa lisäyksen 3 moottorin dynamometrisäädöissä eriteltyjä 100 prosentin nopeusarvoja. Se määritetään seuraavasti (ks. säännön kuva 1):

nref = nlo + 95 % × (nhi – nlo)

jossa nhi and nlo on joko eritelty säännön 2 kohdan mukaisesti tai määritetty liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 1.1 kohdan mukaisesti.

2.2.   Todellinen vääntömomentti

Vääntömomentti normalisoidaan vastaavan kierrosnopeuden enimmäisvääntömomentiksi. Viitesyklin vääntömomenttiarvojen normalisointi on poistettava seuraavasti 1.3 kohdan mukaisesti määritetyn kartoituskäyrän avulla:

Formula

(Todellinen vääntömomentti = % momentti × enimmäisvääntömomentti/100)

edellä 2.1 kohdassa määritetyn vastaavan todellisen nopeuden osalta.

Käyttöpisteiden (”m”) negatiiviset vääntömomenttiarvot ohittavat viitesyklin luonnin ajaksi normalisoimattomat arvot jollakin seuraavista tavoista:

—

negatiivinen 40 prosenttia vastaavassa nopeuspisteessä käytettävissä olevasta positiivisesta vääntömomentista,

—

negatiivisen vääntömomentin kartoitus vaaditaan moottorin käyttämiseksi kartoituksen vähimmäisnopeudesta enimmäisnopeuteen,

—

negatiivisen vääntömomentin määrittäminen on tarpeen moottorin käyttämiseksi joutokäynti- ja viitenopeuksilla ja näiden kahden pisteen välisellä lineaarisella interpoloinnilla.

2.3.   Esimerkki normalisoinnin poistomenettelystä

Tässä esimerkissä poistetaan seuraavan testipisteen normalisointi:

prosentuaalinen nopeus

=

43

prosentuaalinen vääntömomentti

=

82

Oletetaan seuraavat arvot:

viitenopeus

=

2 200 min–1

joutokäyntinopeus

=

600 min–1

jolloin tulokseksi saadaan

todellinen nopeus

=

Formula

todellinen vääntömomentti

=

Formula

jossa kartoituskäyrältä saatu enimmäisvääntömomentti moottorin kierrosnopeudella 1 288 min–1 on 700 Nm.

3.   PÄÄSTÖTESTIN KULKU

Valmistajan pyynnöstä voidaan suorittaa harjoitustesti, jonka aikana moottori ja pakoputkisto mukautetaan ennen mittaussykliä.

Maa- ja nestekaasua polttoaineena käyttäville moottoreille on suoritettava totutuskäyttö ETC-testillä. Moottoria käytetään vähintään kahden ETC-syklin ajan kunnes yhden ETC-syklin aikana mitattujen CO-päästöjen taso ylittää enintään 10 prosentilla edellisen ETC-syklin aikana mitattujen CO-päästöjen tason.

3.1.   Näytteenottosuodattimien valmisteleminen (tarvittaessa)

Kukin suodatin (suodatinpari) sijoitetaan vähintään tuntia ennen testiä suljettuun mutta sinetöimättömään petrimaljaan, joka asetetaan punnituskammioon vakautumaan. Vakautusajan lopussa kukin suodatin (suodatinpari) punnitaan ja taarapaino kirjataan. Tämän jälkeen suodatin (suodatinpari) varastoidaan suljettuun petrimaljaan tai sinetöityyn suodatintelineeseen siihen asti, kun sitä käytetään testauksessa. Jos suodatinta (suodatinparia) ei käytetä kahdeksan tunnin kuluessa punnituskammiosta poistamisesta, se on käsiteltävä ja punnittava uudelleen ennen käyttöä.

3.2.   Mittauslaitteiston asentaminen

Instrumentaatio ja näytteenottimet asennetaan vaatimusten mukaisesti. Täysvirtauslaimennusjärjestelmään on liitettävä peräputki.

3.3.   Laimennusjärjestelmän ja moottorin käynnistäminen

Laimennusjärjestelmä ja moottori on käynnistettävä ja lämmitettävä valmistajan suositusten ja hyvän insinööritavan mukaisesti, kunnes kaikki paineet ja lämpötilat ovat vakautuneet enimmäistehoon.

3.4.   Hiukkasten keräämisjärjestelmän käynnistäminen (tarvittaessa)

Hiukkasten keräämisjärjestelmä käynnistetään ja asetetaan ohitusasentoon. Laimennusilman hiukkasten taustataso voidaan määrittää johtamalla laimennusilmaa hiukkassuodattimien läpi. Jos käytetään suodatettua laimennusilmaa, voidaan tehdä yksi mittaus ennen testiä tai sen jälkeen. Jos laimennusilmaa ei suodateta, mittaukset voidaan tehdä ennen testiä sekä sen jälkeen ja laskea tulosten keskiarvo.

3.5.   Täysvirtauslaimennusjärjestelmän säätäminen

Laimennettu kokonaispakokaasuvirtaus on säädettävä siten, että vettä ei kondensoidu järjestelmään ja että suodattimen pinnan enimmäislämpötila on 325 K (52 °C) tai vähemmän (ks. liitteen 4 lisäyksessä 6 oleva 2.3.1 kohta, DT).

3.6.   Analysaattoreiden tarkistus

Päästöanalysaattorit on nollattava ja kohdistettava. Jos käytetään näytepusseja, ne on tyhjennettävä.

3.7.   Moottorin käynnistäminen

Vakautettu moottori on käynnistettävä omistajan käsikirjassa valmistajan suositteleman käynnistysmenetelmän mukaisesti joko tuotantokäynnistysmoottorin tai dynamometrin avulla. Testi voidaan valinnaisesti käynnistää myös moottorin esimukautusvaiheesta moottoria sammuttamatta, kun moottori on saavuttanut joutokäyntinopeuden.

3.8.   Testisykli

3.8.1.   Testisarja

Testijakso on käynnistettävä, jos moottori on saavuttanut joutokäyntinopeuden. Testi on suoritettava tämän lisäyksen 2 kohdan viitesyklin mukaisesti. Moottorin kierrosnopeuden ja vääntömomentin komentojen säätöpisteiden taajuuden on oltava 5 Hz (suositus: 10 Hz) tai suurempi. Moottorin kierrosnopeuden ja vääntömomentin takaisinkytkentä on kirjattava testisyklin aikana vähintään kerran sekunnissa, ja signaalit voidaan suodattaa elektronisesti.

3.8.2.   Analysaattorin tulokset

Jos sykli käynnistetään suoraan esimukautusvaiheesta, mittauslaitteisto on käynnistettävä samanaikaisesti moottorin tai testijakson käynnistämisen kanssa:

—

laimennusilman kerääminen tai analysointi on aloitettava,

—

laimennetun pakokaasun kerääminen tai analysointi on aloitettava,

—

laimennetun pakokaasun (CVS) määrän sekä tarvittavien lämpötilojen ja paineiden mittaaminen on aloitettava,

—

dynamometrin kierrosnopeuden ja vääntömomentin takaisinkytkentätietojen kirjaaminen on aloitettava.

HC ja NOx on mitattava jatkuvasti laimennustunnelissa 2 Hz:n taajuudella. Keskimääräiset konsentraatiot on määritettävä integroimalla analysaattorin signaalit testisyklin aikana. Järjestelmän vasteaika ei saa ylittää 20:tä sekuntia, ja se on tarvittaessa koordinoitava CVS:n virtauksen muutosten ja näytteenottoajan/testisyklin poikkeamien kanssa. CO, CO2, NMHC ja CH4 on määritettävä integroimalla tai analysoimalla syklin aikana näytepussiin kerääntyneet konsentraatiot. Laimennusilman kaasumaisten pilaavien aineiden konsentraatiot on määritettävä integroimalla tai keräämällä ne taustapussiin. Kaikki muut arvot on kirjattava vähintään kerran sekunnissa (1 Hz).

3.8.3.   Hiukkasten kerääminen (tarvittaessa)

Jos sykli käynnistetään suoraan esimukautusvaiheesta, hiukkasten keräämisjärjestelmä on vaihdettava ohitustilasta hiukkasten keräämistilaan samanaikaisesti moottorin tai testijakson käynnistämisen kanssa.

Jos virtauksen kompensaatiota ei käytetä, näytepumppu (näytepumput) on säädettävä siten, että virtaama hiukkasten näyteanturin tai siirtoputken läpi pidetään ± 5 prosentin tarkkuudella asetetusta virtauksesta. Jos virtauksen kompensaatiota (eli näytevirtauksen suhteellista säätöä) käytetään, on osoitettava, että päätunnelin virtauksen suhde hiukkasten näytevirtaukseen vaihtelee enintään ± 5 prosenttia asetusarvostaan (paitsi näytteenkeruun kymmenen ensimmäisen sekunnin aikana).

Huomautus: Kaksoislaimennustoiminnassa näytevirta on näytesuodattimien virtauksen ja toisen laimennuksen ilman virtauksen välinen nettoero.

Kaasumittarin (kaasumittareiden) tai virtausinstrumentaation syötön keskimääräinen lämpötila ja paine on kirjattava. Jos asetettua virtausta ei voida säilyttää koko syklin ajan (± 5 prosentin tarkkuudella) suodattimen suuren hiukkaskuormituksen vuoksi, testi ei ole pätevä. Testi on suoritettava uudelleen käyttäen pienempää virtausta ja/tai halkaisijaltaan suurempaa suodatinta.

3.8.4.   Moottorin pysähtyminen

Jos moottori pysähtyy milloin tahansa testisyklin aikana, moottori on esimukautettava ja käynnistettävä uudelleen, ja testi on toistettava. Jos jossakin tarvittavista testilaitteista esiintyy vika testisyklin aikana, testi ei ole pätevä.

3.8.5.   Testin jälkeiset toimet

Kun testi on suoritettu kokonaan, laimennetun pakokaasun tilavuusmittaus ja kaasun virtaus näytepusseihin on lopetettava ja hiukkasten näytepumppu on pysäytettävä. Integroiduissa analysointijärjestelmissä näytteenoton on jatkuttava, kunnes järjestelmän vasteajat ovat kuluneet umpeen.

Mahdollisten keräyspussien konsentraatiot on analysoitava mahdollisimman pian, viimeistään 20 minuutin kuluessa testisyklin päättymisestä.

Päästötestin jälkeen analysaattoreille tehdään uusintatarkistus nollakaasulla ja samalla vertailukaasulla. Testi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ennen testiä ja testin jälkeen saatujen tulosten ero on alle 2 prosenttia vertailukaasun arvosta.

Ainoastaan dieselmoottoreiden osalta hiukkassuodattimet on palautettava punnituskammioon viimeistään tunnin kuluttua testin päättymisestä ja niitä on vakautettava suljetussa, sinetöimättömässä petrimaljassa vähintään tunnin, mutta enintään 80 tunnin ajan ennen punnitsemista.

3.9.   Testikäytön verifiointi

3.9.1.   Tietojen siirtymä

Takaisinkytkennän ja viitesyklin arvojen välisen aikaviiveen aiheuttaman painotuksen minimoimiseksi koko moottorin kierrosnopeuden ja vääntömomentin takaisinkytkentäsignaalin sekvenssiä voidaan edistää tai jätättää ajallisesti suhteessa viitekierrosnopeuden ja -vääntömomentin sekvenssiin. Jos takaisinkytkentäsignaaleja siirretään, sekä kierrosnopeutta että vääntömomenttia on siirrettävä saman verran samaan suuntaan.

3.9.2.   Syklin työn laskeminen

Syklin todellinen työ Wact (kWh) on laskettava kirjattujen moottorin kierrosnopeuden ja vääntömomentin takaisinkytkentäarvojen kunkin parin avulla. Työ on laskettava takaisinkytkentätietojen siirron jälkeen, jos tämä vaihtoehto valitaan. Syklin todellista työtä Wact verrataan syklin viitetyöhön Wref ja sen avulla lasketaan jarrukohtaiset päästöt (ks. 4.4 ja 5.2 kohta). Samaa menetelmää käytetään sekä moottorin todellisen että viitetehon integroimiseen. Jos arvot on määritettävä vierekkäisten viitearvojen tai vierekkäisten mittausarvojen väliin, on käytettävä lineaarista interpolointia.

Syklin viitetyön ja todellisen työn integroinnissa kaikki negatiiviset vääntömomentin arvot on asetettava nollaksi ja otettava mukaan laskuihin. Jos integrointi suoritetaan viittä hertsiä pienemmällä taajuudella, ja jos tiettynä ajanjaksona vääntömomentin arvo muuttuu positiivisesta negatiiviseksi tai negatiivisesta positiiviseksi, negatiivinen osa on laskettava ja asetettava nollaksi. Positiivinen osa on sisällytettävä integroituun arvoon.

Wact-arvon on oltava –15 % — +5 % Wref-arvosta

3.9.3.   Testisyklin tilastollinen validointi

Kierrosnopeuden, vääntömomentin ja tehon takaisinkytkentäarvot on regressoitava lineaarisesti viitearvoihin nähden. Työ on laskettava takaisinkytkentätietojen siirron jälkeen, jos tämä vaihtoehto valitaan. Menetelmänä on käytettävä pienimmän neliösumman menetelmää, jossa yhtälöllä on seuraava muoto:

y = mx + b

jossa:

y

=

kierrosnopeuden (min–1), vääntömomentin (Nm) tai tehon (kW) takaisinkytkennän (todellinen) arvo

m

=

regressiolinjan kaltevuus

x

=

kierrosnopeuden (min–1), vääntömomentin (Nm) tai tehon (kW) viitearvo

b

=

regressiolinjan y-leikkaus

Y-arvon X-arvolle asetettu estimaatin keskivirhe (SE) ja determinaatiokerroin (r2) on laskettava kullekin regressiolinjalle.

Tämä analyysi suositellaan suoritettavaksi yhden hertsin taajuudella. Kaikki negatiiviset vääntömomentin viitearvot ja niiden takaisinkytkentäarvot on poistettava syklin vääntömomentin ja tehon tilastollisista validointilaskutoimituksista. Jotta testi voidaan katsoa kelpoiseksi, taulukossa 6 esitettyjen perusteiden on täytyttävä.

Taulukko 6

Regressiolinjan toleranssit

 

Kierrosnopeus

Vääntömomentti

Teho

Y-arvon X-arvolle asetettu estimaatin keskivirhe (SE)

enintään 100 min–1

enintään 13 % (15 %) tehon kartoituksessa saadusta moottorin suurimmasta vääntömomentista

enintään 8 % (15 %) tehon kartoituksessa saadusta moottorin suurimmasta tehosta

Regressiolinjan kaltevuus, m

0,95 – 1,03

0,83 – 1,03

0,89 – 1,03

(0,83 – 1,03)

Determinaatiokerroin, r2

vähintään 0,9700

(vähintään 0,9500)

vähintään 0,8800

(vähintään 0,7500)

vähintään 0,9100

(vähintään 0,7500)

Regressiolinjan Y-leikkaus, b

± 50 min–1

± 20 Nm tai ± 2 % (± 20 Nm tai ± 3 %) suurimmasta vääntö-momentista sen mukaan, kumpi on suurempi

± 4 kW tai ± 2 % (± 4 Kw tai ± 3 %) suurimmasta tehosta sen mukaan, kumpi on suurempi

Suluissa esitettyjä arvoja voidaan käyttää kaasumoottoreiden tyyppihyväksyntätestauksessa 1 päivään lokakuuta 2005 saakka.

Taulukko 7

Pisteet, jotka saa poistaa regressioanalyysistä

Olosuhteet

Poistettavat pisteet

Täysi kuormitus/kaasuläppä täysin auki ja vääntömomentin takaisinkytkentä ≠ viitevääntömomentti

Momentti ja/tai teho

Ei kuormitusta, ei joutokäyntipistettä ja vääntömomentin takaisinkytkentä > viitevääntömomentti

Momentti ja/tai teho

Ei kuormitusta, kaasuläppä kiinni, joutokäyntipiste ja nopeus > viitejoutokäynti

Nopeus ja/tai teho

4.   KAASUPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN

4.1.   Laimennetun pakokaasun virtauksen määrittäminen

Laimennetun pakokaasun kokonaisvirta syklin aikana (kg/testi) on laskettava syklin mittausarvoista ja virtauksen mittauslaitteen vastaavista kalibrointitiedoista (PDP:lle V0 tai CFV:lle KV kuten liitteen 4 lisäyksessä 5 olevassa 2 kohdassa määritetään). Jos laimennetun pakokaasun lämpötila pidetään vakiona lämmönvaihtimen avulla koko syklin ajan (PDP-CVS:lle ± 6 K, CFV-CVS:lle ± 11 K, ks. liitteen 4 lisäyksessä 6 oleva 2.3 kohta), on sovellettava seuraavia kaavoja.

PDP-CVS-järjestelmä:

MTOTW

=

1,293 × V0 × NP × (pB – p1) × 273 / (101,3 × T)

jossa:

MTOTW

=

laimennetun pakokaasun massa syklin aikana kosteana, kg

V0

=

testiolosuhteissa yhden kierroksen aikana pumpatun kaasun määrä, m3/kierros

NP

=

pumpun kierrosten kokonaismäärä testin aikana

pB

=

testisolun ilmanpaine, kPa

p1

=

ilmanpaineen alittava alipaine pumpun syötössä, kPa

T

=

syklin aikana, K

CFV-CVS-järjestelmä

MTOTW = 1,293 × t × Kv × pA / T 0,5

jossa:

MTOTW

=

laimennetun pakokaasun massa syklin aikana kosteana, kg

t

=

syklin aika, s

KV

=

kriittisen aukon virtaamaan perustuvan vakiotilavuusvirtalaitteen kalibrointikerroin normaaliolosuhteissa

pA

=

absoluuttinen paine vakiotilavuusvirtalaitteen syöttöpuolella, kPa

T

=

absoluuttinen lämpötila vakiotilavuusvirtalaitteen syöttöpuolella, K

Jos käytetään järjestelmää, jossa on virtauksen kompensaatio (eli järjestelmää, jossa ei ole lämmönvaihdinta), hetkellisten päästöjen massa on laskettava ja integroitava koko syklin ajalle. Tässä tapauksessa laimennetun pakokaasun hetkellinen massa lasketaan seuraavasti:

PDP-CVS-järjestelmä:

MTOTW,i = 1,293 × V0 × NP,i × (pB – p1) × 273 / (101,3 T)

jossa:

MTOTW,i

=

laimennetun pakokaasun hetkellinen massa kosteana, kg

NP,i

=

pumpun kierrosten kokonaismäärä ajanjaksona

CFV-CVS-järjestelmä:

MTOTW,i

=

1,293 × Δti × KV × pA / T 0,5

jossa

MTOTW,i

=

laimennetun pakokaasun hetkellinen massa kosteana, kg

Δti

=

ajanjakso, s

Jos näytteen hiukkasmaisten (MSAM) ja kaasumaisten pilaavien aineiden kokonaismassa on suurempi kuin 0,5 prosenttia CVS:n kokonaisvirtauksesta (MTOTW), CVS:n virtaus on korjattava MSAM-arvolle tai hiukkasnäyte on johdettava uudelleen CVS:n läpi ennen virtauksen mittauslaitetta (PDP tai CFV).

4.2.   Kosteuden NOx-korjaus

Koska NOx-päästöt riippuvat ympäröivän ilman olosuhteista, NOx-konsentraatio on korjattava ilman kosteuden suhteen seuraavissa kaavoissa annettujen tekijöiden avulla:

a)

dieselmoottorit:

Formula

b)

kaasumoottorit:

Formula

jossa:

Ha

=

imuilman kosteus, vettä/kg kuivaa ilmaa,

jossa

Formula

Ra

=

imuilman suhteellinen kosteus, %

pa

=

imuilman kylläisen höyryn paine, kPa

pB

=

barometrinen kokonaispaine, kPa

4.3.   Päästöjen massavirtauksen laskeminen

4.3.1.   Vakiomassavirtausjärjestelmät

Järjestelmissä, joissa on lämmönvaihdin, pilaavien aineiden massa (g/testi) määritetään seuraavien yhtälöiden avulla:

(1)

NOx mass

=

0,001587 · NOx conc · KH,D · MTOTW

(dieselmoottorit)

(2)

NOx mass

=

0,001587 · NOx conc · KH,G · MTOTW

(kaasumoottorit)

(3)

COmass

=

0,000966 · CO conc · MTOTW

 

(4)

HCmass

=

0,000479 · HCconc · MTOTW′

(dieselmoottorit)

(5)

HCmass

=

0,000502 · HCconc · MTOTW′

(nestekaasumoottorit)

(6)

HCmass

=

0,000552 · HCconc · MTOTW′

(maakaasumoottorit)

(7)

NMHCmass

=

0,000479 · NMHCconc · MTOTW′

(dieselmoottorit)

(8)

NMHCmass

=

0,000502 · NMHCconc · MTOTW′

(nestekaasumoottorit)

(9)

NMHCmass

=

0,000516 × NMHCconc × MTOTW′

(maakaasumoottorit)

(10)

CH4 mass

=

0,000552 × CH4 conc × MTOTW

(maakaasumoottorit)

jossa:

NOx conc, COconc, HCconc  (27), NMHCconc, CH4 conc = integroinnista (pakollinen NOx:n ja HC:n osalta) tai pussimittauksesta saadut syklin aikaiset keskimääräiset taustakorjauskonsentraatiot, ppm

MTOTW

=

4.1 kohdan mukaisesti määritetty syklin aikainen laimennetun pakokaasun kokonaismassa, kg

KH,D

=

4.2 kohdan mukaisesti määritetty dieselmoottoreiden kosteuden korjauskerroin, joka perustuu imuilman keskimääräiseen kosteuteen syklin aikana

KH,G

=

4.2 kohdan mukaisesti määritetty kaasumoottoreiden kosteuden korjauskerroin, joka perustuu imuilman keskimääräiseen kosteuteen syklin aikana

Kuivana mitatut konsentraatiot on muunnettava kosteiksi konsentraatioiksi liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 4.2 kohdan mukaisesti.

NMHCconc- ja CH4 conc-arvon määrittäminen riippuu käytetystä menetelmästä (ks. liitteen 4 lisäyksessä 4 oleva 3.3.4 kohta). Molemmat pitoisuudet on määriteltävä seuraavasti, siten että CH4 vähennetään HC-konsentraatiosta NMHCconc-arvon määrittämiseksi:

(a)

GC-menetelmä

NMHCconc = HCconc – CH4 conc

CH4 conc = mitattu arvo

(b)

NMC-menetelmä

Formula Formula

jossa:

HC(w/Cutter)

=

HC-konsentraatio, kun näytekaasu virtaa NMC:n läpi

HC(w/o Cutter)

=

HC-konsentraatio, kun näytekaasu ohittaa NMC:n

CEM

=

liitteen 4 lisäyksessä 5 olevan 1.8.4.1 kohdan mukaisesti määritetty metaanitehokkuus

CEE

=

liitteen 4 lisäyksessä 5 olevan 1.8.4.2 kohdan mukaisesti määritetty etaanitehokkuus

4.3.1.1.   Taustakorjattujen konsentraatioiden määrittäminen

Kaasumaisten pilaavien aineiden keskimääräiset taustakorjauskonsentraatiot laimennusilmassa on vähennettävä mitatuista konsentraatioista pilaannuttavien aineiden nettokonsentraatioiden selvittämiseksi. Taustakonsentraatioiden keskimääräiset arvot voidaan määrittää näytepussimenetelmällä tai integroimalla jatkuva mittaus. Seuraavaa kaavaa on käytettävä:

conc = conce – concd · (1 – (1/DF))

jossa:

conc

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio laimennetussa pakokaasussa korjattuna laimennusilman sisältämällä vastaavan pilaavan aineen määrällä, ppm

conce

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio mitattuna laimennetussa pakokaasussa, ppm

concd

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio mitattuna laimennusilmassa, ppm

DF

=

laimennuskerroin

Laimennuskerroin on laskettava seuraavasti:

Formula

jossa:

CO2,conce

=

CO2-konsentraatio laimennetussa pakokaasussa, tilavuusprosenttia

HCconce

=

HC-konsentraatio laimennetussa pakokaasussa, ppm C1

COconce

=

CO-konsentraatio laimennetussa pakokaasussa, ppm

FS

=

stoikiometrinen kerroin

Kuivana mitatut konsentraatiot on muunnettava kosteiksi konsentraatioiksi liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 4.2 kohdan mukaisesti.

Stoikiometrinen kerroin lasketaan seuraavasti:

Formula

jossa:

x, y

=

polttoaineen koostumus CxHy

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää seuraavia stoikiometrisiä kertoimia, jos polttoaineen koostumus ei ole tiedossa:

FS (diesel)

=

13,4

FS (nestekaasu)

=

11,6

FS (maakaasu)

=

9,5

4.3.2.   Virtauskompensoidut järjestelmät

Jos järjestelmässä ei ole lämmönvaihdinta, pilaavien aineiden massa (g/testi) on määritettävä laskemalla hetkellisten päästöjen massa ja integroimalla hetkelliset arvot koko syklin ajalle. Myös taustakorjaus on laskettava suoraan hetkellisen konsentraation arvolle. Seuraavia kaavoja on sovellettava:

(1)

=

NOx mass

=

Formula (dieselmoottorit)

(2)

=

NOx mass

=

Formula (kaasumoottorit)

(3)

=

COmass

=

Formula

(4)

=

HCmass

=

Formula (dieselmoottorit)

(5)

=

HCmass

=

Formula (nestekaasumoottorit)

(6)

=

HCmass

=

Formula (maakaasumoottorit)

(7)

=

NMHCmass

=

Formula (dieselmoottorit)

(8)

=

NMHCmass

=

Formula (nestekaasumoottorit)

(9)

=

NMHCmass

=

Formula (maakaasumoottorit)

(10)

=

CH4 mass

=

Formula (maakaasumoottorit)

jossa:

conce

=

aimennetusta pakokaasusta mitatun vastaavan pilaavan aineen konsentraatio, ppm

concd

=

laimennusilmasta mitatun vastaavan pilaavan aineen konsentraatio, ppm

MTOTW,i

=

laimennetun pakokaasun hetkellinen massa (ks. 4.1 kohta), kg

MTOTW

=

laimennetun pakokaasun kokonaismassa syklin aikana (ks. 4.1 kohta), kg

KH,D

=

4.2 kohdan mukaisesti määritetty dieselmoottoreiden kosteuden korjauskerroin, joka perustuu imuilman keskimääräiseen kosteuteen syklin aikana

KH,G

=

4.2 kohdan mukaisesti määritetty kaasumoottoreiden kosteuden korjauskerroin, joka perustuu imuilman keskimääräiseen kosteuteen syklin aikana

DF

=

4.3.1.1 kohdan mukaisesti määritetty laimennuskerroin

4.4.   Spesifisten päästöjen laskeminen

Kaikkien yksittäisten komponenttien päästöt (g/kWh) on laskettava 5.2.1 ja 5.2.2 kohdan mukaisesti asiaankuuluvan moottoritekniikan osalta seuraavasti:

Formula

=

NOx mass/Wact

(diesel- ja kaasumoottorit)

Formula

=

COmass/Wact

(diesel- ja kaasumoottorit)

Formula

=

HCmass/Wact

(diesel- ja kaasumoottorit)

Formula

=

NMHCmass/Wact

(diesel- ja kaasumoottorit)

Formula

=

CH4 mass/Wact

(maakaasukäyttöiset kaasumoottorit)

jossa:

Wact

=

3.9.2 kohdassa määritetty syklin todellinen työ, kWh

5.   HIUKKASPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN (TARVITTAESSA)

5.1.   Massavirtauksen laskeminen

Hiukkasten massavirta (g/testi) on laskettava seuraavasti:

Formula

jossa:

Mf

=

syklin aikana kerättyjen hiukkasnäytteiden massa, mg

MTOTW

=

4.1 kohdassa määritetty laimennetun pakokaasun kokonaismassa syklin aikana, kg

MSAM

=

laimennustunnelista hiukkasten keräämistä varten otetun laimennetun pakokaasun massa, kg

ja

Mf

=

Mf,p + Mf,b, jos nämä on punnittu erikseen, mg

Mf,p

=

ensisijaiseen suodattimeen kerättyjen hiukkasten massa, mg

Mf,b

=

toissijaiseen suodattimeen kerättyjen hiukkasten massa, mg

Jos käytössä on kaksoislaimennusjärjestelmä, toisiolaimennusilman massa on vähennettävä hiukkassuodattimien läpi johdetun kaksoislaimennetun pakokaasun kokonaismassasta.

MSAM = MTOT – MSEC

jossa:

MTOT

=

hiukkassuodattimien läpi johdetun kaksoislaimennetun pakokaasun massa, kg

MSEC

=

toisiolaimennusilman massa, kg

Jos laimennusilman taustahiukkastaso on määritetty 3.4 kohdan mukaisesti, hiukkasten massaan voidaan tehdä taustakorjaus. Tässä tapauksessa hiukkasten massa (g/testi) on laskettava seuraavasti:

Formula

jossa:

Mf, MSAM, MTOTW

=

ks. edellä

MDIL

=

taustahiukkasnäyteanturin ottaman ensimmäisen laimennusilman massa, kg

Md

=

ensimmäisestä laimennusilmasta kerättyjen taustahiukkasten massa, mg

DF

=

4.3.1.1 kohdassa määritetty laimennuskerroin

5.2.   Spesifisen päästön laskeminen

Hiukkaspäästöt (g/kWh) on laskettava seuraavalla tavalla:

Formula

jossa:

Wact = 3.9.2 kohdassa määritetty syklin todellinen työ, kWh.

LIITE 4

Lisäys 3

ETC-TESTIN DYNAMOMETRIAJO

Aika

Normaali-nopeus

Normaali-momentti

s

%

%

1

0

0

2

0

0

3

0

0

4

0

0

5

0

0

6

0

0

7

0

0

8

0

0

9

0

0

10

0

0

11

0

0

12

0

0

13

0

0

14

0

0

15

0

0

16

0,1

1,5

17

23,1

21,5

18

12,6

28,5

19

21,8

71

20

19,7

76,8

21

54,6

80,9

22

71,3

4,9

23

55,9

18,1

24

72

85,4

25

86,7

61,8

26

51,7

0

27

53,4

48,9

28

34,2

87,6

29

45,5

92,7

30

54,6

99,5

31

64,5

96,8

32

71,7

85,4

33

79,4

54,8

34

89,7

99,4

35

57,4

0

36

59,7

30,6

37

90,1

”m”

38

82,9

”m”

39

51,3

”m”

40

28,5

”m”

41

29,3

”m”

42

26,7

”m”

43

20,4

”m”

44

14,1

0

45

6,5

0

46

0

0

47

0

0

48

0

0

49

0

0

50

0

0

51

0

0

52

0

0

53

0

0

54

0

0

55

0

0

56

0

0

57

0

0

58

0

0

59

0

0

60

0

0

61

0

0

62

25,5

11,1

63

28,5

20,9

64

32

73,9

65

4

82,3

66

34,5

80,4

67

64,1

86

68

58

0

69

50,3

83,4

70

66,4

99,1

71

81,4

99,6

72

88,7

73,4

73

52,5

0

74

46,4

58,5

75

48,6

90,9

76

55,2

99,4

77

62,3

99

78

68,4

91,5

79

74,5

73,7

80

38

0

81

41,8

89,6

82

47,1

99,2

83

52,5

99,8

84

56,9

80,8

85

58,3

11,8

86

56,2

”m”

87

52

”m”

88

43,3

”m”

89

36,1

”m”

90

27,6

”m”

91

21,1

”m”

92

8

0

93

0

0

94

0

0

95

0

0

96

0

0

97

0

0

98

0

0

99

0

0

100

0

0

101

0

0

102

0

0

103

0

0

104

0

0

105

0

0

106

0

0

107

0

0

108

11,6

14,8

109

0

0

110

27,2

74,8

111

17

76,9

112

36

78

113

59,7

86

114

80,8

17,9

115

49,7

0

116

65,6

86

117

78,6

72,2

118

64,9

”m”

119

44,3

”m”

120

51,4

83,4

121

58,1

97

122

69,3

99,3

123

72

20,8

124

72,1

”m”

125

65,3

”m”

126

64

”m”

127

59,7

”m”

128

52,8

”m”

129

45,9

”m”

130

38,7

”m”

131

32,4

”m”

132

27

”m”

133

21,7

”m”

134

19,1

0,4

135

34,7

14

136

16,4

48,6

137

0

11,2

138

1,2

2,1

139

30,1

19,3

140

30

73,9

141

54,4

74,4

142

77,2

55,6

143

58,1

0

144

45

82,1

145

68,7

98,1

146

85,7

67,2

147

60,2

0

148

59,4

98

149

72,7

99,6

150

79,9

45

151

44,3

0

152

41,5

84,4

153

56,2

98,2

154

65,7

99,1

155

74,4

84,7

156

54,4

0

157

47,9

89,7

158

54,5

99,5

159

62,7

96,8

160

62,3

0

161

46,2

54,2

162

44,3

83,2

163

48,2

13,3

164

51

”m”

165

50

”m”

166

49,2

”m”

167

49,3

”m”

168

49,9

”m”

169

51,6

”m”

170

49,7

”m”

171

48,5

”m”

172

50,3

72,5

173

51,1

84,5

174

54,6

64,8

175

56,6

76,5

176

58

”m”

177

53,6

”m”

178

40,8

”m”

179

32,9

”m”

180

26,3

”m”

181

20,9

”m”

182

10

0

183

0

0

184

0

0

185

0

0

186

0

0

187

0

0

188

0

0

189

0

0

190

0

0

191

0

0

192

0

0

193

0

0

194

0

0

195

0

0

196

0

0

197

0

0

198

0

0

199

0

0

200

0

0

201

0

0

202

0

0

203

0

0

204

0

0

205

0

0

206

0

0

207

0

0

208

0

0

209

0

0

210

0

0

211

0

0

212

0

0

213

0

0

214

0

0

215

0

0

216

0

0

217

0

0

218

0

0

219

0

0

220

0

0

221

0

0

222

0

0

223

0

0

224

0

0

225

21,2

62,7

226

30,8

75,1

227

5,9

82,7

228

34,6

80,3

229

59,9

87

230

84,3

86,2

231

68,7

”m”

232

43,6

”m”

233

41,5

85,4

234

49,9

94,3

235

60,8

99

236

70,2

99,4

237

81,1

92,4

238

49,2

0

239

56

86,2

240

56,2

99,3

241

61,7

99

242

69,2

99,3

243

74,1

99,8

244

72,4

8,4

245

71,3

0

246

71,2

9,1

247

67,1

”m”

248

65,5

”m”

249

64,4

”m”

250

62,9

25,6

251

62,2

35,6

252

62,9

24,4

253

58,8

”m”

254

56,9

”m”

255

54,5

”m”

256

51,7

17

257

56,2

78,7

258

59,5

94,7

259

65,5

99,1

260

71,2

99,5

261

76,6

99,9

262

79

0

263

52,9

97,5

264

53,1

99,7

265

59

99,1

266

62,2

99

267

65

99,1

268

69

83,1

269

69,9

28,4

270

70,6

12,5

271

68,9

8,4

272

69,8

9,1

273

69,6

7

274

65,7

”m”

275

67,1

”m”

276

66,7

”m”

277

65,6

”m”

278

64,5

”m”

279

62,9

”m”

280

59,3

”m”

281

54,1

”m”

282

51,3

”m”

283

47,9

”m”

284

43,6

”m”

285

39,4

”m”

286

34,7

”m”

287

29,8

”m”

288

20,9

73,4

289

36,9

”m”

290

35,5

”m”

291

20,9

”m”

292

49,7

11,9

293

42,5

”m”

294

32

”m”

295

23,6

”m”

296

19,1

0

297

15,7

73,5

298

25,1

76,8

299

34,5

81,4

300

44,1

87,4

301

52,8

98,6

302

63,6

99

303

73,6

99,7

304

62,2

”m”

305

29,2

”m”

306

46,4

22

307

47,3

13,8

308

47,2

12,5

309

47,9

11,5

310

47,8

35,5

311

49,2

83,3

312

52,7

96,4

313

57,4

99,2

314

61,8

99

315

66,4

60,9

316

65,8

”m”

317

59

”m”

318

50,7

”m”

319

41,8

”m”

320

34,7

”m”

321

28,7

”m”

322

25,2

”m”

323

43

24,8

324

38,7

0

325

48,1

31,9

326

40,3

61

327

42,4

52,1

328

46,4

47,7

329

46,9

30,7

330

46,1

23,1

331

45,7

23,2

332

45,5

31,9

333

46,4

73,6

334

51,3

60,7

335

51,3

51,1

336

53,2

46,8

337

53,9

50

338

53,4

52,1

339

53,8

45,7

340

50,6

22,1

341

47,8

26

342

41,6

17,8

343

38,7

29,8

344

35,9

71,6

345

34,6

47,3

346

34,8

80,3

347

35,9

87,2

348

38,8

90,8

349

41,5

94,7

350

47,1

99,2

351

53,1

99,7

352

46,4

0

353

42,5

0,7

354

43,6

58,6

355

47,1

87,5

356

54,1

99,5

357

62,9

99

358

72,6

99,6

359

82,4

99,5

360

88

99,4

361

46,4

0

362

53,4

95,2

363

58,4

99,2

364

61,5

99

365

64,8

99

366

68,1

99,2

367

73,4

99,7

368

73,3

29,8

369

73,5

14,6

370

68,3

0

371

45,4

49,9

372

47,2

75,7

373

44,5

9

374

47,8

10,3

375

46,8

15,9

376

46,9

12,7

377

46,8

8,9

378

46,1

6,2

379

46,1

”m”

380

45,5

”m”

381

44,7

”m”

382

43,8

”m”

383

41

”m”

384

41,1

6,4

385

38

6,3

386

35,9

0,3

387

33,5

0

388

53,1

48,9

389

48,3

”m”

390

49,9

”m”

391

48

”m”

392

45,3

”m”

393

41,6

3,1

394

44,3

79

395

44,3

89,5

396

43,4

98,8

397

44,3

98,9

398

43

98,8

399

42,2

98,8

400

42,7

98,8

401

45

99

402

43,6

98,9

403

42,2

98,8

404

44,8

99

405

43,4

98,8

406

45

99

407

42,2

54,3

408

61,2

31,9

409

56,3

72,3

410

59,7

99,1

411

62,3

99

412

67,9

99,2

413

69,5

99,3

414

73,1

99,7

415

77,7

99,8

416

79,7

99,7

417

82,5

99,5

418

85,3

99,4

419

86,6

99,4

420

89,4

99,4

421

62,2

0

422

52,7

96,4

423

50,2

99,8

424

49,3

99,6

425

52,2

99,8

426

51,3

100

427

51,3

100

428

51,1

100

429

51,1

100

430

51,8

99,9

431

51,3

100

432

51,1

100

433

51,3

100

434

52,3

99,8

435

52,9

99,7

436

53,8

99,6

437

51,7

99,9

438

53,5

99,6

439

52

99,8

440

51,7

99,9

441

53,2

99,7

442

54,2

99,5

443

55,2

99,4

444

53,8

99,6

445

53,1

99,7

446

55

99,4

447

57

99,2

448

61,5

99

449

59,4

5,7

450

59

0

451

57,3

59,8

452

64,1

99

453

70,9

90,5

454

58

0

455

41,5

59,8

456

44,1

92,6

457

46,8

99,2

458

47,2

99,3

459

51

100

460

53,2

99,7

461

53,1

99,7

462

55,9

53,1

463

53,9

13,9

464

52,5

”m”

465

51,7

”m”

466

51,5

52,2

467

52,8

80

468

54,9

95

469

57,3

99,2

470

60,7

99,1

471

62,4

”m”

472

60,1

”m”

473

53,2

”m”

474

44

”m”

475

35,2

”m”

476

30,5

”m”

477

26,5

”m”

478

22,5

”m”

479

20,4

”m”

480

19,1

”m”

481

19,1

”m”

482

13,4

”m”

483

6,7

”m”

484

3,2

”m”

485

14,3

63,8

486

34,1

0

487

23,9

75,7

488

31,7

79,2

489

32,1

19,4

490

35,9

5,8

491

36,6

0,8

492

38,7

”m”

493

38,4

”m”

494

39,4

”m”

495

39,7

”m”

496

40,5

”m”

497

40,8

”m”

498

39,7

”m”

499

39,2

”m”

500

38,7

”m”

501

32,7

”m”

502

30,1

”m”

503

21,9

”m”

504

12,8

0

505

0

0

506

0

0

507

0

0

508

0

0

509

0

0

510

0

0

511

0

0

512

0

0

513

0

0

514

30,5

25,6

515

19,7

56,9

516

16,3

45,1

517

27,2

4,6

518

21,7

1,3

519

29,7

28,6

520

36,6

73,7

521

61,3

59,5

522

40,8

0

523

36,6

27,8

524

39,4

80,4

525

51,3

88,9

526

58,5

11,1

527

60,7

”m”

528

54,5

”m”

529

51,3

”m”

530

45,5

”m”

531

40,8

”m”

532

38,9

”m”

533

36,6

”m”

534

36,1

72,7

535

44,8

78,9

536

51,6

91,1

537

59,1

99,1

538

66

99,1

539

75,1

99,9

540

81

8

541

39,1

0

542

53,8

89,7

543

59,7

99,1

544

64,8

99

545

70,6

96,1

546

72,6

19,6

547

72

6,3

548

68,9

0,1

549

67,7

”m”

550

66,8

”m”

551

64,3

16,9

552

64,9

7

553

63,6

12,5

554

63

7,7

555

64,4

38,2

556

63

11,8

557

63,6

0

558

63,3

5

559

60,1

9,1

560

61

8,4

561

59,7

0,9

562

58,7

”m”

563

56

”m”

564

53,9

”m”

565

52,1

”m”

566

49,9

”m”

567

46,4

”m”

568

43,6

”m”

569

40,8

”m”

570

37,5

”m”

571

27,8

”m”

572

17,1

0,6

573

12,2

0,9

574

11,5

1,1

575

8,7

0,5

576

8

0,9

577

5,3

0,2

578

4

0

579

3,9

0

580

0

0

581

0

0

582

0

0

583

0

0

584

0

0

585

0

0

586

0

0

587

8,7

22,8

588

16,2

49,4

589

23,6

56

590

21,1

56,1

591

23,6

56

592

46,2

68,8

593

68,4

61,2

594

58,7

”m”

595

31,6

”m”

596

19,9

8,8

597

32,9

70,2

598

43

79

599

57,4

98,9

600

72,1

73,8

601

53

0

602

48,1

86

603

56,2

99

604

65,4

98,9

605

72,9

99,7

606

67,5

”m”

607

39

”m”

608

41,9

38,1

609

44,1

80,4

610

46,8

99,4

611

48,7

99,9

612

50,5

99,7

613

52,5

90,3

614

51

1,8

615

50

”m”

616

49,1

”m”

617

47

”m”

618

43,1

”m”

619

39,2

”m”

620

40,6

0,5

621

41,8

53,4

622

44,4

65,1

623

48,1

67,8

624

53,8

99,2

625

58,6

98,9

626

63,6

98,8

627

68,5

99,2

628

72,2

89,4

629

77,1

0

630

57,8

79,1

631

60,3

98,8

632

61,9

98,8

633

63,8

98,8

634

64,7

98,9

635

65,4

46,5

636

65,7

44,5

637

65,6

3,5

638

49,1

0

639

50,4

73,1

640

50,5

”m”

641

51

”m”

642

49,4

”m”

643

49,2

”m”

644

48,6

”m”

645

47,5

”m”

646

46,5

”m”

647

46

11,3

648

45,6

42,8

649

47,1

83

650

46,2

99,3

651

47,9

99,7

652

49,5

99,9

653

50,6

99,7

654

51

99,6

655

53

99,3

656

54,9

99,1

657

55,7

99

658

56

99

659

56,1

9,3

660

55,6

”m”

661

55,4

”m”

662

54,9

51,3

663

54,9

59,8

664

54

39,3

665

53,8

”m”

666

52

”m”

667

50,4

”m”

668

50,6

0

669

49,3

41,7

670

50

73,2

671

50,4

99,7

672

51,9

99,5

673

53,6

99,3

674

54,6

99,1

675

56

99

676

55,8

99

677

58,4

98,9

678

59,9

98,8

679

60,9

98,8

680

63

98,8

681

64,3

98,9

682

64,8

64

683

65,9

46,5

684

66,2

28,7

685

65,2

1,8

686

65

6,8

687

63,6

53,6

688

62,4

82,5

689

61,8

98,8

690

59,8

98,8

691

59,2

98,8

692

59,7

98,8

693

61,2

98,8

694

62,2

49,4

695

62,8

37,2

696

63,5

46,3

697

64,7

72,3

698

64,7

72,3

699

65,4

77,4

700

66,1

69,3

701

64,3

”m”

702

64,3

”m”

703

63

”m”

704

62,2

”m”

705

61,6

”m”

706

62,4

”m”

707

62,2

”m”

708

61

”m”

709

58,7

”m”

710

55,5

”m”

711

51,7

”m”

712

49,2

”m”

713

48,8

40,4

714

47,9

”m”

715

46,2

”m”

716

45,6

9,8

717

45,6

34,5

718

45,5

37,1

719

43,8

”m”

720

41,9

”m”

721

41,3

”m”

722

41,4

”m”

723

41,2

”m”

724

41,8

”m”

725

41,8

”m”

726

43,2

17,4

727

45

29

728

44,2

”m”

729

43,9

”m”

730

38

10,7

731

56,8

”m”

732

57,1

”m”

733

52

”m”

734

44,4

”m”

735

40,2

”m”

736

39,2

16,5

737

38,9

73,2

738

39,9

89,8

739

42,3

98,6

740

43,7

98,8

741

45,5

99,1

742

45,6

99,2

743

48,1

99,7

744

49

100

745

49,8

99,9

746

49,8

99,9

747

51,9

99,5

748

52,3

99,4

749

53,3

99,3

750

52,9

99,3

751

54,3

99,2

752

55,5

99,1

753

56,7

99

754

61,7

98,8

755

64,3

47,4

756

64,7

1,8

757

66,2

”m”

758

49,1

”m”

759

52,1

46

760

52,6

61

761

52,9

0

762

52,3

20,4

763

54,2

56,7

764

55,4

59,8

765

56,1

49,2

766

56,8

33,7

767

57,2

96

768

58,6

98,9

769

59,5

98,8

770

61,2

98,8

771

62,1

98,8

772

62,7

98,8

773

62,8

98,8

774

64

98,9

775

63,2

46,3

776

62,4

”m”

777

60,3

”m”

778

58,7

”m”

779

57,2

”m”

780

56,1

”m”

781

56

9,3

782

55,2

26,3

783

54,8

42,8

784

55,7

47,1

785

56,6

52,4

786

58

50,3

787

58,6

20,6

788

58,7

”m”

789

59,3

”m”

790

58,6

”m”

791

60,5

9,7

792

59,2

9,6

793

59,9

9,6

794

59,6

9,6

795

59,9

6,2

796

59,9

9,6

797

60,5

13,1

798

60,3

20,7

799

59,9

31

800

60,5

42

801

61,5

52,5

802

60,9

51,4

803

61,2

57,7

804

62,8

98,8

805

63,4

96,1

806

64,6

45,4

807

64,1

5

808

63

3,2

809

62,7

14,9

810

63,5

35,8

811

64,1

73,3

812

64,3

37,4

813

64,1

21

814

63,7

21

815

62,9

18

816

62,4

32,7

817

61,7

46,2

818

59,8

45,1

819

57,4

43,9

820

54,8

42,8

821

54,3

65,2

822

52,9

62,1

823

52,4

30,6

824

50,4

”m”

825

48,6

”m”

826

47,9

”m”

827

46,8

”m”

828

46,9

9,4

829

49,5

41,7

830

50,5

37,8

831

52,3

20,4

832

54,1

30,7

833

56,3

41,8

834

58,7

26,5

835

57,3

”m”

836

59

”m”

837

59,8

”m”

838

60,3

”m”

839

61,2

”m”

840

61,8

”m”

841

62,5

”m”

842

62,4

”m”

843

61,5

”m”

844

63,7

”m”

845

61,9

”m”

846

61,6

29,7

847

60,3

”m”

848

59,2

”m”

849

57,3

”m”

850

52,3

”m”

851

49,3

”m”

852

47,3

”m”

853

46,3

38,8

854

46,8

35,1

855

46,6

”m”

856

44,3

”m”

857

43,1

”m”

858

42,4

2,1

859

41,8

2,4

860

43,8

68,8

861

44,6

89,2

862

46

99,2

863

46,9

99,4

864

47,9

99,7

865

50,2

99,8

866

51,2

99,6

867

52,3

99,4

868

53

99,3

869

54,2

99,2

870

55,5

99,1

871

56,7

99

872

57,3

98,9

873

58

98,9

874

60,5

31,1

875

60,2

”m”

876

60,3

”m”

877

60,5

6,3

878

61,4

19,3

879

60,3

1,2

880

60,5

2,9

881

61,2

34,1

882

61,6

13,2

883

61,5

16,4

884

61,2

16,4

885

61,3

”m”

886

63,1

”m”

887

63,2

4,8

888

62,3

22,3

889

62

38,5

890

61,6

29,6

891

61,6

26,6

892

61,8

28,1

893

62

29,6

894

62

16,3

895

61,1

”m”

896

61,2

”m”

897

60,7

19,2

898

60,7

32,5

899

60,9

17,8

900

60,1

19,2

901

59,3

38,2

902

59,9

45

903

59,4

32,4

904

59,2

23,5

905

59,5

40,8

906

58,3

”m”

907

58,2

”m”

908

57,6

”m”

909

57,1

”m”

910

57

0,6

911

57

26,3

912

56,5

29,2

913

56,3

20,5

914

56,1

”m”

915

55,2

”m”

916

54,7

17,5

917

55,2

29,2

918

55,2

29,2

919

55,9

16

920

55,9

26,3

921

56,1

36,5

922

55,8

19

923

55,9

9,2

924

55,8

21,9

925

56,4

42,8

926

56,4

38

927

56,4

11

928

56,4

35,1

929

54

7,3

930

53,4

5,4

931

52,3

27,6

932

52,1

32

933

52,3

33,4

934

52,2

34,9

935

52,8

60,1

936

53,7

69,7

937

54

70,7

938

55,1

71,7

939

55,2

46

940

54,7

12,6

941

52,5

0

942

51,8

24,7

943

51,4

43,9

944

50,9

71,1

945

51,2

76,8

946

50,3

87,5

947

50,2

99,8

948

50,9

100

949

49,9

99,7

950

50,9

100

951

49,8

99,7

952

50,4

99,8

953

50,4

99,8

954

49,7

99,7

955

51

100

956

50,3

99,8

957

50,2

99,8

958

49,9

99,7

959

50,9

100

960

50

99,7

961

50,2

99,8

962

50,2

99,8

963

49,9

99,7

964

50,4

99,8

965

50,2

99,8

966

50,3

99,8

967

49,9

99,7

968

51,1

100

969

50,6

99,9

970

49,9

99,7

971

49,6

99,6

972

49,4

99,6

973

49

99,5

974

49,8

99,7

975

50,9

100

976

50,4

99,8

977

49,8

99,7

978

49,1

99,5

979

50,4

99,8

980

49,8

99,7

981

49,3

99,5

982

49,1

99,5

983

49,9

99,7

984

49,1

99,5

985

50,4

99,8

986

50,9

100

987

51,4

99,9

988

51,5

99,9

989

52,2

99,7

990

52,8

74,1

991

53,3

46

992

53,6

36,4

993

53,4

33,5

994

53,9

58,9

995

55,2

73,8

996

55,8

52,4

997

55,7

9,2

998

55,8

2,2

999

56,4

33,6

1 000

55,4

”m”

1 001

55,2

”m”

1 002

55,8

26,3

1 003

55,8

23,3

1 004

56,4

50,2

1 005

57,6

68,3

1 006

58,8

90,2

1 007

59,9

98,9

1 008

62,3

98,8

1 009

63,1

74,4

1 010

63,7

49,4

1 011

63,3

9,8

1 012

48

0

1 013

47,9

73,5

1 014

49,9

99,7

1 015

49,9

48,8

1 016

49,6

2,3

1 017

49,9

”m”

1 018

49,3

”m”

1 019

49,7

47,5

1 020

49,1

”m”

1 021

49,4

”m”

1 022

48,3

”m”

1 023

49,4

”m”

1 024

48,5

”m”

1 025

48,7

”m”

1 026

48,7

”m”

1 027

49,1

”m”

1 028

49

”m”

1 029

49,8

”m”

1 030

48,7

”m”

1 031

48,5

”m”

1 032

49,3

31,3

1 033

49,7

45,3

1 034

48,3

44,5

1 035

49,8

61

1 036

49,4

64,3

1 037

49,8

64,4

1 038

50,5

65,6

1 039

50,3

64,5

1 040

51,2

82,9

1 041

50,5

86

1 042

50,6

89

1 043

50,4

81,4

1 044

49,9

49,9

1 045

49,1

20,1

1 046

47,9

24

1 047

48,1

36,2

1 048

47,5

34,5

1 049

46,9

30,3

1 050

47,7

53,5

1 051

46,9

61,6

1 052

46,5

73,6

1 053

48

84,6

1 054

47,2

87,7

1 055

48,7

80

1 056

48,7

50,4

1 057

47,8

38,6

1 058

48,8

63,1

1 059

47,4

5

1 060

47,3

47,4

1 061

47,3

49,8

1 062

46,9

23,9

1 063

46,7

44,6

1 064

46,8

65,2

1 065

46,9

60,4

1 066

46,7

61,5

1 067

45,5

”m”

1 068

45,5

”m”

1 069

44,2

”m”

1 070

43

”m”

1 071

42,5

”m”

1 072

41

”m”

1 073

39,9

”m”

1 074

39,9

38,2

1 075

40,1

48,1

1 076

39,9

48

1 077

39,4

59,3

1 078

43,8

19,8

1 079

52,9

0

1 080

52,8

88,9

1 081

53,4

99,5

1 082

54,7

99,3

1 083

56,3

99,1

1 084

57,5

99

1 085

59

98,9

1 086

59,8

98,9

1 087

60,1

98,9

1 088

61,8

48,3

1 089

61,8

55,6

1 090

61,7

59,8

1 091

62

55,6

1 092

62,3

29,6

1 093

62

19,3

1 094

61,3

7,9

1 095

61,1

19,2

1 096

61,2

43

1 097

61,1

59,7

1 098

61,1

98,8

1 099

61,3

98,8

1 100

61,3

26,6

1 101

60,4

”m”

1 102

58,8

”m”

1 103

57,7

”m”

1 104

56

”m”

1 105

54,7

”m”

1 106

53,3

”m”

1 107

52,6

23,2

1 108

53,4

84,2

1 109

53,9

99,4

1 110

54,9

99,3

1 111

55,8

99,2

1 112

57,1

99

1 113

56,5

99,1

1 114

58,9

98,9

1 115

58,7

98,9

1 116

59,8

98,9

1 117

61

98,8

1 118

60,7

19,2

1 119

59,4

”m”

1 120

57,9

”m”

1 121

57,6

”m”

1 122

56,3

”m”

1 123

55

”m”

1 124

53,7

”m”

1 125

52,1

”m”

1 126

51,1

”m”

1 127

49,7

25,8

1 128

49,1

46,1

1 129

48,7

46,9

1 130

48,2

46,7

1 131

48

70

1 132

48

70

1 133

47,2

67,6

1 134

47,3

67,6

1 135

46,6

74,7

1 136

47,4

13

1 137

46,3

”m”

1 138

45,4

”m”

1 139

45,5

24,8

1 140

44,8

73,8

1 141

46,6

99

1 142

46,3

98,9

1 143

48,5

99,4

1 144

49,9

99,7

1 145

49,1

99,5

1 146

49,1

99,5

1 147

51

100

1 148

51,5

99,9

1 149

50,9

100

1 150

51,6

99,9

1 151

52,1

99,7

1 152

50,9

100

1 153

52,2

99,7

1 154

51,5

98,3

1 155

51,5

47,2

1 156

50,8

78,4

1 157

50,3

83

1 158

50,3

31,7

1 159

49,3

31,3

1 160

48,8

21,5

1 161

47,8

59,4

1 162

48,1

77,1

1 163

48,4

87,6

1 164

49,6

87,5

1 165

51

81,4

1 166

51,6

66,7

1 167

53,3

63,2

1 168

55,2

62

1 169

55,7

43,9

1 170

56,4

30,7

1 171

56,8

23,4

1 172

57

”m”

1 173

57,6

”m”

1 174

56,9

”m”

1 175

56,4

4

1 176

57

23,4

1 177

56,4

41,7

1 178

57

49,2

1 179

57,7

56,6

1 180

58,6

56,6

1 181

58,9

64

1 182

59,4

68,2

1 183

58,8

71,4

1 184

60,1

71,3

1 185

60,6

79,1

1 186

60,7

83,3

1 187

60,7

77,1

1 188

60

73,5

1 189

60,2

55,5

1 190

59,7

54,4

1 191

59,8

73,3

1 192

59,8

77,9

1 193

59,8

73,9

1 194

60

76,5

1 195

59,5

82,3

1 196

59,9

82,8

1 197

59,8

65,8

1 198

59

48,6

1 199

58,9

62,2

1 200

59,1

70,4

1 201

58,9

62,1

1 202

58,4

67,4

1 203

58,7

58,9

1 204

58,3

57,7

1 205

57,5

57,8

1 206

57,2

57,6

1 207

57,1

42,6

1 208

57

70,1

1 209

56,4

59,6

1 210

56,7

39

1 211

55,9

68,1

1 212

56,3

79,1

1 213

56,7

89,7

1 214

56

89,4

1 215

56

93,1

1 216

56,4

93,1

1 217

56,7

94,4

1 218

56,9

94,8

1 219

57

94,1

1 220

57,7

94,3

1 221

57,5

93,7

1 222

58,4

93,2

1 223

58,7

93,2

1 224

58,2

93,7

1 225

58,5

93,1

1 226

58,8

86,2

1 227

59

72,9

1 228

58,2

59,9

1 229

57,6

8,5

1 230

57,1

47,6

1 231

57,2

74,4

1 232

57

79,1

1 233

56,7

67,2

1 234

56,8

69,1

1 235

56,9

71,3

1 236

57

77,3

1 237

57,4

78,2

1 238

57,3

70,6

1 239

57,7

64

1 240

57,5

55,6

1 241

58,6

49,6

1 242

58,2

41,1

1 243

58,8

40,6

1 244

58,3

21,1

1 245

58,7

24,9

1 246

59,1

24,8

1 247

58,6

”m”

1 248

58,8

”m”

1 249

58,8

”m”

1 250

58,7

”m”

1 251

59,1

”m”

1 252

59,1

”m”

1 253

59,4

”m”

1 254

60,6

2,6

1 255

59,6

”m”

1 256

60,1

”m”

1 257

60,6

”m”

1 258

59,6

4,1

1 259

60,7

7,1

1 260

60,5

”m”

1 261

59,7

”m”

1 262

59,6

”m”

1 263

59,8

”m”

1 264

59,6

4,9

1 265

60,1

5,9

1 266

59,9

6,1

1 267

59,7

”m”

1 268

59,6

”m”

1 269

59,7

22

1 270

59,8

10,3

1 271

59,9

10

1 272

60,6

6,2

1 273

60,5

7,3

1 274

60,2

14,8

1 275

60,6

8,2

1 276

60,6

5,5

1 277

61

14,3

1 278

61

12

1 279

61,3

34,2

1 280

61,2

17,1

1 281

61,5

15,7

1 282

61

9,5

1 283

61,1

9,2

1 284

60,5

4,3

1 285

60,2

7,8

1 286

60,2

5,9

1 287

60,2

5,3

1 288

59,9

4,6

1 289

59,4

21,5

1 290

59,6

15,8

1 291

59,3

10,1

1 292

58,9

9,4

1 293

58,8

9

1 294

58,9

35,4

1 295

58,9

30,7

1 296

58,9

25,9

1 297

58,7

22,9

1 298

58,7

24,4

1 299

59,3

61

1 300

60,1

56

1 301

60,5

50,6

1 302

59,5

16,2

1 303

59,7

50

1 304

59,7

31,4

1 305

60,1

43,1

1 306

60,8

38,4

1 307

60,9

40,2

1 308

61,3

49,7

1 309

61,8

45,9

1 310

62

45,9

1 311

62,2

45,8

1 312

62,6

46,8

1 313

62,7

44,3

1 314

62,9

44,4

1 315

63,1

43,7

1 316

63,5

46,1

1 317

63,6

40,7

1 318

64,3

49,5

1 319

63,7

27

1 320

63,8

15

1 321

63,6

18,7

1 322

63,4

8,4

1 323

63,2

8,7

1 324

63,3

21,6

1 325

62,9

19,7

1 326

63

22,1

1 327

63,1

20,3

1 328

61,8

19,1

1 329

61,6

17,1

1 330

61

0

1 331

61,2

22

1 332

60,8

40,3

1 333

61,1

34,3

1 334

60,7

16,1

1 335

60,6

16,6

1 336

60,5

18,5

1 337

60,6

29,8

1 338

60,9

19,5

1 339

60,9

22,3

1 340

61,4

35,8

1 341

61,3

42,9

1 342

61,5

31

1 343

61,3

19,2

1 344

61

9,3

1 345

60,8

44,2

1 346

60,9

55,3

1 347

61,2

56

1 348

60,9

60,1

1 349

60,7

59,1

1 350

60,9

56,8

1 351

60,7

58,1

1 352

59,6

78,4

1 353

59,6

84,6

1 354

59,4

66,6

1 355

59,3

75,5

1 356

58,9

49,6

1 357

59,1

75,8

1 358

59

77,6

1 359

59

67,8

1 360

59

56,7

1 361

58,8

54,2

1 362

58,9

59,6

1 363

58,9

60,8

1 364

59,3

56,1

1 365

58,9

48,5

1 366

59,3

42,9

1 367

59,4

41,4

1 368

59,6

38,9

1 369

59,4

32,9

1 370

59,3

30,6

1 371

59,4

30

1 372

59,4

25,3

1 373

58,8

18,6

1 374

59,1

18

1 375

58,5

10,6

1 376

58,8

10,5

1 377

58,5

8,2

1 378

58,7

13,7

1 379

59,1

7,8

1 380

59,1

6

1 381

59,1

6

1 382

59,4

13,1

1 383

59,7

22,3

1 384

60,7

10,5

1 385

59,8

9,8

1 386

60,2

8,8

1 387

59,9

8,7

1 388

61

9,1

1 389

60,6

28,2

1 390

60,6

22

1 391

59,6

23,2

1 392

59,6

19

1 393

60,6

38,4

1 394

59,8

41,6

1 395

60

47,3

1 396

60,5

55,4

1 397

60,9

58,7

1 398

61,3

37,9

1 399

61,2

38,3

1 400

61,4

58,7

1 401

61,3

51,3

1 402

61,4

71,1

1 403

61,1

51

1 404

61,5

56,6

1 405

61

60,6

1 406

61,1

75,4

1 407

61,4

69,4

1 408

61,6

69,9

1 409

61,7

59,6

1 410

61,8

54,8

1 411

61,6

53,6

1 412

61,3

53,5

1 413

61,3

52,9

1 414

61,2

54,1

1 415

61,3

53,2

1 416

61,2

52,2

1 417

61,2

52,3

1 418

61

48

1 419

60,9

41,5

1 420

61

32,2

1 421

60,7

22

1 422

60,7

23,3

1 423

60,8

38,8

1 424

61

40,7

1 425

61

30,6

1 426

61,3

62,6

1 427

61,7

55,9

1 428

62,3

43,4

1 429

62,3

37,4

1 430

62,3

35,7

1 431

62,8

34,4

1 432

62,8

31,5

1 433

62,9

31,7

1 434

62,9

29,9

1 435

62,8

29,4

1 436

62,7

28,7

1 437

61,5

14,7

1 438

61,9

17,2

1 439

61,5

6,1

1 440

61

9,9

1 441

60,9

4,8

1 442

60,6

11,1

1 443

60,3

6,9

1 444

60,8

7

1 445

60,2

9,2

1 446

60,5

21,7

1 447

60,2

22,4

1 448

60,7

31,6

1 449

60,9

28,9

1 450

59,6

21,7

1 451

60,2

18

1 452

59,5

16,7

1 453

59,8

15,7

1 454

59,6

15,7

1 455

59,3

15,7

1 456

59

7,5

1 457

58,8

7,1

1 458

58,7

16,5

1 459

59,2

50,7

1 460

59,7

60,2

1 461

60,4

44

1 462

60,2

35,3

1 463

60,4

17,1

1 464

59,9

13,5

1 465

59,9

12,8

1 466

59,6

14,8

1 467

59,4

15,9

1 468

59,4

22

1 469

60,4

38,4

1 470

59,5

38,8

1 471

59,3

31,9

1 472

60,9

40,8

1 473

60,7

39

1 474

60,9

30,1

1 475

61

29,3

1 476

60,6

28,4

1 477

60,9

36,3

1 478

60,8

30,5

1 479

60,7

26,7

1 480

60,1

4,7

1 481

59,9

0

1 482

60,4

36,2

1 483

60,7

32,5

1 484

59,9

3,1

1 485

59,7

”m”

1 486

59,5

”m”

1 487

59,2

”m”

1 488

58,8

0,6

1 489

58,7

”m”

1 490

58,7

”m”

1 491

57,9

”m”

1 492

58,2

”m”

1 493

57,6

”m”

1 494

58,3

9,5

1 495

57,2

6

1 496

57,4

27,3

1 497

58,3

59,9

1 498

58,3

7,3

1 499

58,8

21,7

1 500

58,8

38,9

1 501

59,4

26,2

1 502

59,1

25,5

1 503

59,1

26

1 504

59

39,1

1 505

59,5

52,3

1 506

59,4

31

1 507

59,4

27

1 508

59,4

29,8

1 509

59,4

23,1

1 510

58,9

16

1 511

59

31,5

1 512

58,8

25,9

1 513

58,9

40,2

1 514

58,8

28,4

1 515

58,9

38,9

1 516

59,1

35,3

1 517

58,8

30,3

1 518

59

19

1 519

58,7

3

1 520

57,9

0

1 521

58

2,4

1 522

57,1

”m”

1 523

56,7

”m”

1 524

56,7

5,3

1 525

56,6

2,1

1 526

56,8

”m”

1 527

56,3

”m”

1 528

56,3

”m”

1 529

56

”m”

1 530

56,7

”m”

1 531

56,6

3,8

1 532

56,9

”m”

1 533

56,9

”m”

1 534

57,4

”m”

1 535

57,4

”m”

1 536

58,3

13,9

1 537

58,5

”m”

1 538

59,1

”m”

1 539

59,4

”m”

1 540

59,6

”m”

1 541

59,5

”m”

1 542

59,6

0,5

1 543

59,3

9,2

1 544

59,4

11,2

1 545

59,1

26,8

1 546

59

11,7

1 547

58,8

6,4

1 548

58,7

5

1 549

57,5

”m”

1 550

57,4

”m”

1 551

57,1

1,1

1 552

57,1

0

1 553

57

4,5

1 554

57,1

3,7

1 555

57,3

3,3

1 556

57,3

16,8

1 557

58,2

29,3

1 558

58,7

12,5

1 559

58,3

12,2

1 560

58,6

12,7

1 561

59

13,6

1 562

59,8

21,9

1 563

59,3

20,9

1 564

59,7

19,2

1 565

60,1

15,9

1 566

60,7

16,7

1 567

60,7

18,1

1 568

60,7

40,6

1 569

60,7

59,7

1 570

61,1

66,8

1 571

61,1

58,8

1 572

60,8

64,7

1 573

60,1

63,6

1 574

60,7

83,2

1 575

60,4

82,2

1 576

60

80,5

1 577

59,9

78,7

1 578

60,8

67,9

1 579

60,4

57,7

1 580

60,2

60,6

1 581

59,6

72,7

1 582

59,9

73,6

1 583

59,8

74,1

1 584

59,6

84,6

1 585

59,4

76,1

1 586

60,1

76,9

1 587

59,5

84,6

1 588

59,8

77,5

1 589

60,6

67,9

1 590

59,3

47,3

1 591

59,3

43,1

1 592

59,4

38,3

1 593

58,7

38,2

1 594

58,8

39,2

1 595

59,1

67,9

1 596

59,7

60,5

1 597

59,5

32,9

1 598

59,6

20

1 599

59,6

34,4

1 600

59,4

23,9

1 601

59,6

15,7

1 602

59,9

41

1 603

60,5

26,3

1 604

59,6

14

1 605

59,7

21,2

1 606

60,9

19,6

1 607

60,1

34,3

1 608

59,9

27

1 609

60,8

25,6

1 610

60,6

26,3

1 611

60,9

26,1

1 612

61,1

38

1 613

61,2

31,6

1 614

61,4

30,6

1 615

61,7

29,6

1 616

61,5

28,8

1 617

61,7

27,8

1 618

62,2

20,3

1 619

61,4

19,6

1 620

61,8

19,7

1 621

61,8

18,7

1 622

61,6

17,7

1 623

61,7

8,7

1 624

61,7

1,4

1 625

61,7

5,9

1 626

61,2

8,1

1 627

61,9

45,8

1 628

61,4

31,5

1 629

61,7

22,3

1 630

62,4

21,7

1 631

62,8

21,9

1 632

62,2

22,2

1 633

62,5

31

1 634

62,3

31,3

1 635

62,6

31,7

1 636

62,3

22,8

1 637

62,7

12,6

1 638

62,2

15,2

1 639

61,9

32,6

1 640

62,5

23,1

1 641

61,7

19,4

1 642

61,7

10,8

1 643

61,6

10,2

1 644

61,4

”m”

1 645

60,8

”m”

1 646

60,7

”m”

1 647

61

12,4

1 648

60,4

5,3

1 649

61

13,1

1 650

60,7

29,6

1 651

60,5

28,9

1 652

60,8

27,1

1 653

61,2

27,3

1 654

60,9

20,6

1 655

61,1

13,9

1 656

60,7

13,4

1 657

61,3

26,1

1 658

60,9

23,7

1 659

61,4

32,1

1 660

61,7

33,5

1 661

61,8

34,1

1 662

61,7

17

1 663

61,7

2,5

1 664

61,5

5,9

1 665

61,3

14,9

1 666

61,5

17,2

1 667

61,1

”m”

1 668

61,4

”m”

1 669

61,4

8,8

1 670

61,3

8,8

1 671

61

18

1 672

61,5

13

1 673

61

3,7

1 674

60,9

3,1

1 675

60,9

4,7

1 676

60,6

4,1

1 677

60,6

6,7

1 678

60,6

12,8

1 679

60,7

11,9

1 680

60,6

12,4

1 681

60,1

12,4

1 682

60,5

12

1 683

60,4

11,8

1 684

59,9

12,4

1 685

59,6

12,4

1 686

59,6

9,1

1 687

59,9

0

1 688

59,9

20,4

1 689

59,8

4,4

1 690

59,4

3,1

1 691

59,5

26,3

1 692

59,6

20,1

1 693

59,4

35

1 694

60,9

22,1

1 695

60,5

12,2

1 696

60,1

11

1 697

60,1

8,2

1 698

60,5

6,7

1 699

60

5,1

1 700

60

5,1

1 701

60

9

1 702

60,1

5,7

1 703

59,9

8,5

1 704

59,4

6

1 705

59,5

5,5

1 706

59,5

14,2

1 707

59,5

6,2

1 708

59,4

10,3

1 709

59,6

13,8

1 710

59,5

13,9

1 711

60,1

18,9

1 712

59,4

13,1

1 713

59,8

5,4

1 714

59,9

2,9

1 715

60,1

7,1

1 716

59,6

12

1 717

59,6

4,9

1 718

59,4

22,7

1 719

59,6

22

1 720

60,1

17,4

1 721

60,2

16,6

1 722

59,4

28,6

1 723

60,3

22,4

1 724

59,9

20

1 725

60,2

18,6

1 726

60,3

11,9

1 727

60,4

11,6

1 728

60,6

10,6

1 729

60,8

16

1 730

60,9

17

1 731

60,9

16,1

1 732

60,7

11,4

1 733

60,9

11,3

1 734

61,1

11,2

1 735

61,1

25,6

1 736

61

14,6

1 737

61

10,4

1 738

60,6

”m”

1 739

60,9

”m”

1 740

60,8

4,8

1 741

59,9

”m”

1 742

59,8

”m”

1 743

59,1

”m”

1 744

58,8

”m”

1 745

58,8

”m”

1 746

58,2

”m”

1 747

58,5

14,3

1 748

57,5

4,4

1 749

57,9

0

1 750

57,8

20,9

1 751

58,3

9,2

1 752

57,8

8,2

1 753

57,5

15,3

1 754

58,4

38

1 755

58,1

15,4

1 756

58,8

11,8

1 757

58,3

8,1

1 758

58,3

5,5

1 759

59

4,1

1 760

58,2

4,9

1 761

57,9

10,1

1 762

58,5

7,5

1 763

57,4

7

1 764

58,2

6,7

1 765

58,2

6,6

1 766

57,3

17,3

1 767

58

11,4

1 768

57,5

47,4

1 769

57,4

28,8

1 770

58,8

24,3

1 771

57,7

25,5

1 772

58,4

35,5

1 773

58,4

29,3

1 774

59

33,8

1 775

59

18,7

1 776

58,8

9,8

1 777

58,8

23,9

1 778

59,1

48,2

1 779

59,4

37,2

1 780

59,6

29,1

1 781

50

25

1 782

40

20

1 783

30

15

1 784

20

10

1 785

10

5

1 786

0

0

1 787

0

0

1 788

0

0

1 789

0

0

1 790

0

0

1 791

0

0

1 792

0

0

1 793

0

0

1 794

0

0

1 795

0

0

1 796

0

0

1 797

0

0

1 798

0

0

1 799

0

0

1 800

0

0

”m” = käyttö.

Kuvassa 5 esitetään ETC-testin dynamometriajo graafisesti.

Image

LIITE 4

Lisäys 4

MITTAUS- JA NÄYTTEENOTTOMENETTELYT

1.   JOHDANTO

Testattavaksi luovutetun moottorin päästöjen kaasumaiset komponentit sekä hiukkas- ja savupäästöt on mitattava liitteen 4 lisäyksessä 6 kuvattujen menetelmien avulla. Liitteen 4 lisäyksen 6 vastaavissa kohdissa kuvataan suositeltuja analyysijärjestelmiä kaasupäästöille (1 kohta), suositeltuja hiukkasten laimennus- ja näytteenottojärjestelmiä (2 kohta) ja suositeltuja savunmittausopasimetrejä (3 kohta).

ESC-testissä kaasumaiset komponentit on määritettävä raakapakokaasusta. Ne voidaan määrittää myös laimennetusta pakokaasusta, jos hiukkasmäärityksessä käytetään täysvirtauslaimennusjärjestelmää. Hiukkaset on määritettävä joko osa- tai täysvirtauslaimennusjärjestelmän avulla.

ETC-testissä on käytettävä ainoastaan täysvirtauslaimennusjärjestelmää kaasu- ja hiukkaspäästöjen määrittämiseksi, ja sen katsotaan olevan viitejärjestelmä. Tekninen tutkimuslaitos voi kuitenkin hyväksyä osavirtauslaimennusjärjestelmät, jos niiden säännön 6.2 kohdan mukainen vastaavuus on osoitettu ja jos tekniselle tutkimuslaitokselle annetaan yksityiskohtainen kuvaus tietojen arviointi- ja laskemismenettelyistä.

2.   DYNAMOMETRI JA TESTISOLUN LAITTEET

Seuraavia laitteita on käytettävä testattaessa moottoreiden päästöjä moottoridynamometrissä:

2.1.   Moottoridynamometri

Käytettävän moottoridynamometrin ominaisuuksien on oltava riittävät tämän liitteen lisäyksissä 1 ja 2 kuvattujen testisyklien suorittamiseen. Nopeudenmittausjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 2 prosenttia lukemasta. Vääntömomentin mittausjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 3 prosenttia lukemasta asteikon 20 prosenttia ylittävällä osalla ja ± 0,6 prosenttia koko asteikosta asteikon 20 prosenttia alittavalla osalla.

2.2.   Muut laitteet

Polttoaineen ja ilman kulutuksen, jäähdytysväliaineen ja voiteluaineen lämpötilan, pakokaasun paineen ja imuilman alipaineen, pakokaasun ja imuilman lämpötilan, ilmanpaineen, kosteuden ja polttoaineen lämpötilan mittauslaitteita on käytettävä tarpeen mukaan. Kyseisten laitteiden on oltava taulukossa 8 esitettyjen vaatimusten mukaiset:

Taulukko 8

Mittauslaitteiden tarkkuus

Mittauslaitteet

Tarkkuus

Polttoaineen kulutus

± 2 prosenttia moottorin suurimmasta arvosta

Ilman kulutus

± 2 prosenttia moottorin suurimmasta arvosta

Lämpötilat ≤ 600 K (327 °C)

± 2 K absoluuttinen

Lämpötilat ≥ 600 K (327 °C)

± 1 prosentti lukemasta

Ilmanpaine

± 0,1 kPa absoluuttinen

Pakokaasun paine

± 0,2 kPa absoluuttinen

Imuilman alipaine

± 0,05 kPa absoluuttinen

Muut paineet

± 0,1 kPa absoluuttinen

Suhteellinen kosteus

± 3 % absoluuttinen

Absoluuttinen kosteus

± 5 % lukemasta

2.3.   Pakokaasun virtaus

Raakapakokaasun päästöjen laskemiseksi on tiedettävä pakokaasun virtaus (ks. lisäyksessä 1 oleva 4.4 kohta). Pakokaasun virtauksen määrittämiseen voidaan käyttää toista seuraavista menetelmistä:

Pakokaasun virtauksen suora mittaus virtaussuuttimen tai vastaavan laitteen avulla;

Ilman ja polttoaineen virtauksen mittaus sopivilla mittausjärjestelmillä ja pakokaasun virtauksen laskeminen seuraavan yhtälön avulla:

GEXHW = GAIRW + GFUEL

(pakokaasun kostea massa)

Pakokaasun virtauksen määrittämisen tarkkuuden on oltava vähintään ± 2,5 prosenttia lukemasta tai parempi.

2.4.   Laimennetun pakokaasun virtaus

Laimennetun pakokaasun sisältämien päästöjen laskemiseksi täysvirtauslaimennusjärjestelmän (pakollinen ETC-testissä) avulla on tiedettävä laimennetun pakokaasun virtaus (ks. lisäyksessä 2 oleva 4.3 kohta). Laimennetun pakokaasun massan kokonaisvirtaus (GTOTW) tai laimennetun pakokaasun kokonaismassa syklin aikana (MTOTW) on mitattava PDP:n tai CFV:n avulla (liitteen 4 lisäyksessä 6 oleva 2.3.1 kohta). Tarkkuuden on oltava vähintään ± 2 prosenttia lukemasta, ja se on määritettävä liitteen 4 lisäyksessä 5 olevan 2.4 kohdan säännösten mukaisesti.

3.   KAASUMAISTEN KOMPONENTTIEN MÄÄRITTÄMINEN

3.1.   Analysaattorin yleiset eritelmät

Analysaattorin mittausalueen on sovelluttava pakokaasun komponenttien konsentraatioiden mittauksessa vaadittavalle tarkkuudelle (3.1.1 kohta). On suositeltavaa käyttää analysaattoreita siten, että mitattu konsentraatio on koko asteikon 15—100 prosentin välillä.

Jos tulostusjärjestelmä (tietokone, tietojenkoontiyksikkö) voi tuottaa riittävän tarkan ja erottelukykyisen tuloksen myös koko asteikon 15 prosenttia alittavalla osalla, myös kyseisen alueen mittaukset voidaan hyväksyä. Tässä tapauksessa on suoritettava lisäkalibrointi vähintään neljässä ei-nollakohtaisessa nimellisesti vakioetäisyyksin sijaitsevassa pisteessä kalibrointikäyrien tarkkuuden varmistamiseksi liitteen 4 lisäyksessä 5 olevan 1.5.5.2 kohdan mukaisesti.

Laitteiston sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) on oltava sellaisella tasolla, että sillä minimoidaan lisävirheiden mahdollisuus.

3.1.1.   Mittausvirhe

Mittauksen kokonaisvirhe, mukaan lukien ristiherkkyys muille kaasuille (ks. liitteen 4 lisäyksessä 5 oleva 1.9 kohta), ei saa ylittää ± 5:tä prosenttia lukemasta tai ± 3,5:tä prosenttia koko asteikosta sen mukaan, kumpi näistä on pienempi. Jos konsentraatio on alle 100 ppm, mittausvirhe saa olla enintään ± 4 ppm.

3.1.2.   Toistettavuus

Toistettavuuden, joka on määrityksen mukaisesti 2,5 kertaa kymmenen peräkkäisen kalibrointi- tai vertailukaasun vasteen vakiopoikkeama, on oltava enintään ± 1 prosentti koko asteikon konsentraatiosta kullekin 155 ppm (tai ppm C) ylittävälle alueelle tai ± 2 prosenttia kullekin 155 ppm (tai ppm C) alittavalle alueelle.

3.1.3.   Kohina

Analysaattorin huipusta huippuun -vaste nolla- ja kalibrointi- tai vertailukaasulle minä tahansa kymmenen sekunnin jaksona ei saa ylittää kahta prosenttia kaikkien käytettävien alueiden koko asteikosta.

3.1.4.   Nollapisteen poikkeama

Nollapisteen poikkeaman on oltava tunnin aikana alle 2 prosenttia alimman käytettävän alueen koko asteikosta. Nollavaste on määritetty nollakaasun keskivasteeksi 30 sekunnin aikana kohina mukaan lukien.

3.1.5   Asteikon poikkeama

Asteikon poikkeaman on oltava tunnin aikana alle 2 prosenttia alimman käytettävän alueen koko asteikosta. Asteikko on määritetty asteikkovasteen ja nollavasteen väliseksi eroksi. Asteikkovaste on määritetty vertailukaasun keskivasteeksi 30 sekunnin aikana kohina mukaan lukien.

3.2.   Kaasun kuivaaminen

Mahdollisen kaasun kuivauslaitteen vaikutuksen mitattavien kaasujen konsentraatioon on oltava mahdollisimman pieni. Kemiallisia kuivauslaitteita ei saa käyttää veden poistamiseen näytteestä.

3.3.   Analysaattorit

Käytettävät mittausperiaatteet kuvataan 3.3.1—3.3.4 kohdissa. Liitteen 4 lisäyksessä 6 annetaan yksityiskohtainen kuvaus mittausjärjestelmistä. Mitattavat kaasut on analysoitava seuraavien laitteiden avulla. Epälineaarisissa analysaattoreissa saa käyttää linearisointipiirejä.

3.3.1.   Hiilimonoksidin (CO) analyysi

Hiilimonoksidianalysaattorin on oltava tyypiltään ei-dispersiivinen infrapuna-absorptioanalysaattori (NDIR).

3.3.2.   Hiilidioksidin (CO2) analyysi

Hiilidioksidianalysaattorin on oltava tyypiltään ei-dispersiivinen infrapuna-absorptioanalysaattori (NDIR).

3.3.3.   Hiilivetyjen (HC) analyysi

Diesel- ja nestekaasumoottoreiden hiilivetyanalysaattorin on oltava tyypiltään lämmitetty liekki-ionianalysaattori (HFID), jonka ilmaisimen, venttiilien, putkistojen ja muiden lämmitettyjen osien avulla voidaan pitää kaasun lämpötilana 463 K ± 10 K (190 ± 10 °C). Maakaasukäyttöisten moottoreiden hiilivetyanalysaattori voi olla tyypiltään lämmittämätön liekki-ionianalysaattori (FID) käytettävän menetelmän mukaan (ks. liitteen 4 lisäyksessä 6 oleva 1.3 kohta).

3.3.4.   Metaanittomien hiilivetyjen (NMHC) analyysi (ainoastaan maakaasukäyttöiset kaasumoottorit)

Metaanittomat hiilivedyt on määritettävä toisella seuraavista menetelmistä:

3.3.4.1   Kaasukromatografiamenetelmä (GC)

Metaanittomat hiilivedyt on määritettävä vähentämällä kaasukromatografilla (GC) 423 K:n (150 °C:n) lämpötilassa analysoitu metaani 3.3.3 kohdan mukaisesti mitatuista hiilivedyistä.

3.3.4.2.   Metaanierotin-menetelmä (NMC)

Metaaniton jae on määritettävä lämmitetyn, FID:n kanssa sarjassa käytetyn NMC:n avulla 3.3.3 kohdan mukaisesti vähentämällä metaani hiilivedyistä.

3.3.5.   Typen oksidien (NOx) analyysi

Typen oksidien analysaattorin on oltava tyypiltään kemiluminisenssianalysaattori (CLD) tai lämmitetty kemiluminisenssianalysaattori (HCLD), jossa on NO2/NO-muunnin, jos mittaus tehdään kuivana. Jos mittaus tehdään kosteana, on käytettävä HCLD-analysaattoria, jonka muuntimen lämpötilan on oltava yli 328 K (55 °C), jos vesijäähdytyskokeen (ks. liitteen 4 lisäyksessä 5 oleva 1.9.2.2 kohta) tulos on tyydyttävä.

3.4.   Näytteiden ottaminen kaasupäästöistä

3.4.1.   Raakapakokaasu (ainoastaan ESC-testi)

Kaasupäästöjen näytteenottimet on sijoitettava mahdollisimman etäälle virtaussuuntaa vastaan pakojärjestelmän pakoaukosta, joko vähintään 0,5 metrin tai kolme kertaa pakoputken halkaisijan päähän, sen mukaan, kumpi on suurempi, ja niin lähelle moottoria, että pakokaasun lämpötila anturin kohdalla on vähintään 343 K (70 °C).

Jos monisylinterisessä moottorissa on monihaarainen pakosarja, näytteenottimen imuaukko on sijoitettava niin kauas virtaussuuntaan, että näyte edustaa kaikkien sylintereiden keskimääräisiä päästöjä. Jos monisylinterisessä moottorissa, esimerkiksi V-moottorissa, on selkeästi toisistaan erillään olevat pakosarjat, näyte voidaan ottaa kustakin ryhmästä erikseen ja laskea pakokaasun keskimääräiset päästöt. Myös muita menetelmiä, joiden on osoitettu korreloivan yllä kuvattujen menetelmien kanssa, voidaan käyttää. Pakokaasun päästöjen laskemisessa on käytettävä pakokaasun kokonaismassavirtaa.

Jos moottorissa on pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmä, pakokaasunäyte on otettava pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän jälkeen.

3.4.2.   Laimennettu pakokaasu (palkollinen ETC-testissä, valinnainen ESC-testissä)

Moottorin ja täysvirtauslaimennusjärjestelmän välisen pakoputken on oltava liitteen 4 lisäyksessä 6 olevan 2.3.1 kohdan, EP, mukainen.

Kaasupäästöjen näytteenotin (näytteenottimet) on asennettava laimennustunneliin hiukkasten näytteenottimen lähelle kohtaan, jossa laimennusilma ja pakokaasu ovat hyvin sekoittuneet.

ETC-testissä näytteenotto voidaan yleensä tehdä kahdella tavalla:

—

pilaavat aineet kerätään näytepussiin koko syklin ajan ja mitataan testin päätyttyä,

—

pilaavia aineita kerätään jatkuvasti ja ne integroidaan koko syklin ajalle; tämä menetelmä on pakollinen HC:n ja NOx:n osalta.

4.   HIUKKASTEN MÄÄRITTÄMINEN

Hiukkasten määrittämiseen tarvitaan laimennusjärjestelmä. Laimentaminen voidaan toteuttaa joko osavirtauslaimennuksena (ainoastaan ESC-testi) tai täysvirtauslaimennuksena (pakollinen ETC-testissä). Laimennusjärjestelmän virtauskapasiteetin on oltava riittävä estämään täysin veden kondensoituminen laimennus- ja näytteenottojärjestelmiin ja pitämään laimennetun pakokaasun lämpötila enintään 325 K:ssa (52 °C:ssa) suodattimien telineistä välittömästi virtaussuuntaa vastaan. Laimennusilmasta saa poistaa kosteuden ennen sen johtamista laimennusjärjestelmään, ja se on erityisen hyödyllistä, jos laimennusilma on hyvin kosteata. Laimennusilman lämpötilan on oltava 298 K ± 5 K (25 °C ± 5 °C). Jos ulkoilman lämpötila on alle 293 K (20 °C), laimennusilma on suositeltavaa esilämmittää lämpötilan ylärajan 303 K (30 °C) yläpuolelle. Laimennusilman lämpötila saa kuitenkin olla enintään 325 K (52 °C) ennen pakokaasun johtamista laimennustunneliin.

Osavirtauslaimennusjärjestelmä on suunniteltava siten, että pakokaasuvirta jaetaan kahteen jakeeseen, joista pienempi laimennetaan ilmalla ja jota näin ollen käytetään hiukkasten mittaamiseen. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää määrittää laimennussuhde erittäin tarkasti. Pakokaasuvirta voidaan jakaa eri menetelmillä, jolloin käytettävä jakomenetelmä määrää käytettävät näytteenottolaitteet ja -menettelyt varsin pitkälle (liitteessä 4 lisäyksessä 6 oleva 2.2 kohta). Hiukkasten näytteenotin on asennettava kaasupäästöjen näytteenottimen läheisyyteen, ja asennuksen on oltava 3.4.1 kohdan säännösten mukainen.

Hiukkasten massan määrittämiseksi vaaditaan hiukkasten näytteenottojärjestelmä, hiukkasten näytteenottosuodattimet, mikrogrammavaaka ja punnituskammio, jonka lämpötila ja kosteus on säädelty.

Hiukkasten näytteenotossa on käytettävä yksisuodatinmenetelmää, jossa käytetään yhtä suodatinparia (ks. 4.1.3 kohta) koko testisyklin ajan. ESC-testissä on seurattava näytteenottoaikoja ja -virtauksia erittäin tarkoin testin näytteenottovaiheen aikana.

4.1.   Hiukkasnäytesuodattimet

4.1.1.   Suodattimen eritelmä

Suodattimina on käytettävä fluorohiilipäällystettyjä lasikuitusuodattimia tai fluorohiilipohjaisia kalvosuodattimia. Kaikkien tyyppien 0,3 μm DOP (dioktyyliftalaatti) -keräystehokkuuden on oltava vähintään 95 prosenttia kaasun pintanopeudella 35—80 cm/s.

4.1.2.   Suodattimen koko

Hiukkassuodattimen pienin halkaisija on 47 mm (tahran halkaisija 37 mm). Myös halkaisijaltaan suurempia suodattimia voidaan käyttää (4.1.5 kohta).

4.1.3.   Ensisijaiset suodattimet ja toissijaiset suodattimet

Laimennetusta pakokaasusta on otettava testijakson ajan näytteet sarjaan sijoitetun suodatinparin avulla (yksi ensisijainen suodatin ja yksi toissijainen suodatin). Toissijainen suodatin saa sijaita enintään 100 mm virtaussuuntaan ensisijaisesta suodattimesta, eikä se saa koskettaa ensisijaista suodatinta. Suodattimet voi punnita erikseen tai parina siten, että suodattimien tahrapuolet ovat vierekkäin.

4.1.4.   Suodattimen pintanopeus

Kaasun pintanopeuden suodattimen läpi on oltava 35—80 cm/s. Paineen putoamisen kasvu testin alun ja lopun välillä saa olla enintään 25 kPa.

4.1.5.   Suodattimen kuormitus

Suodattimen suositeltu vähimmäiskuormitus on 0,5 mg/1 075 mm2:n tahra-alue. Taulukossa 9 esitetään yleisimmän kokoisten suodattimien arvot.

Taulukko 9

Suositellut suodattimen kuormitukset

Suodattimen halkaisija (mm)

Suositeltu tahran halkaisija

Suositeltu vähimmäiskuormitus

47

37

0,5

70

60

1,3

90

80

2,3

110

100

3,6

4.2.   Punnituskammion ja analyysivaa'an eritelmät

4.2.1.   Punnituskammion olosuhteet

Punnituskammio (tai punnitushuone), jossa hiukkassuodattimia vakautetaan ja jossa suodattimet punnitaan, on pidettävä suodattimien vakautus- ja punnitusaikana 295 K ± 3 K:n lämpötilassa (22 °C ± 3 °C). Kosteus on pidettävä 282,5 K ± 3 K:n (9,5 °C ± 3 °C) kastepisteessä ja suhteellisen kosteuden on oltava 45 prosenttia ± 8 prosenttia.

4.2.2.   Viitesuodattimen punnitseminen

Kammiossa (tai huoneessa) ei saa olla epäpuhtauksia (kuten pölyä), joka voisi laskeutua hiukkassuodattimille niiden vakautuksen aikana. Punnitushuoneen olot saavat poiketa 4.2.1 kohdassa eritellyistä, jos poikkeama kestää enintään 30 minuuttia. Punnitushuoneen pitäisi olla vaatimusten mukainen ennen henkilöstön menemistä huoneeseen. Näytesuodattimen (näytesuodatinparin) kanssa on punnittava mielellään samanaikaisesti tai enintään neljän tunnin kuluessa vähintään kaksi käyttämätöntä viitesuodatinta (viitesuodatinparia). Viitesuodattimien (viitesuodatinparien) on oltava samankokoisia ja samasta materiaalista kuin näytesuodattimien.

Jos viitesuodattimien (viitesuodatinparien) keskipaino muuttuu näytesuodattimien punnituksen välillä enemmän kuin ± 5 prosenttia (vastaavasti ± 7,5 prosenttia suodatinparin osalta) suositellusta suodattimen vähimmäiskuormituksesta (4.1.5 kohta), kaikki näytesuodattimet on hävitettävä ja päästötesti on uusittava.

Jos punnitushuoneen 4.2.1 kohdassa määritellyt vakausperusteet eivät täyty, mutta viitesuodattimien (viitesuodatinparien) punnitukset ovat kyseisten perusteiden mukaisia, moottorin valmistaja voi valita, hyväksyykö hän näytesuodattimien painot vai hylkääkö hän testin, korjauttaa punnitushuoneen säätöjärjestelmän ja suorituttaa testin uudelleen.

4.2.3.   Analyysivaaka

Kaikkien suodattimien painojen määrittämiseen käytettävän analyysivaa'an tarkkuuden (vakiopoikkeaman) on oltava 20 μg ja erotuskyvyn 10 μg (1 numero = 10 μg). Jos suodattimen halkaisija on alle 70 mm, tarkkuuden on oltava 2 µg ja erotuskyvyn 1 µg.

4.2.4.   Staattisten sähkön vaikutusten eliminointi

Staattisen sähkön vaikutuksen eliminoimiseksi suodattimet on neutralisoitava ennen punnitusta esimerkiksi poloniumneutraloijalla tai vaikutukseltaan vastaavalla laitteella.

4.3.   Hiukkasten mittauksen lisäeritelmät

Kaikki laimennusjärjestelmän ja näytteenottojärjestelmän raaka- ja laimennetun pakokaasun kanssa kosketuksiin joutuvat osat pakoputkesta suodatintelineeseen on suunniteltava siten, että hiukkasten kerääntyminen tai muuttuminen on mahdollisimman vähäistä. Kaikki osat on valmistettava sähköä johtavista materiaaleista, jotka eivät reagoi pakokaasun komponenttien kanssa, ja ne on maadoitettava sähköisesti sähköstaattisten vaikutusten estämiseksi.

5.   SAVUN OPASITEETIN MÄÄRITYS

Tässä osassa annetaan vaadittavien ja valinnaisien ELR-testissä käytettävien laitteiden eritelmät. Savun mittauksessa on käytettävä opasimetriä, jossa on opasiteetin ja valon absorptiokertoimen lukutilat. Opasiteetin lukutilaa on käytettävä ainoastaan kalibrointiin ja opasimetrin tarkistamiseen. Testisyklin savuarvot on mitattava valon absorptiokertoimen lukutilassa.

5.1.   Yleiset vaatimukset

ELR-testissä on käytettävä kolme toiminnallista yksikköä sisältävää savun mittaus- ja tietojenkäsittelyjärjestelmää. Nämä yksiköt voidaan integroida yhdeksi komponentiksi tai niitä voidaan käsitellä toisiinsa yhteydessä olevien komponenttien järjestelmänä. Toiminnalliset yksiköt ovat seuraavat:

—

liitteen 4 lisäyksessä 6 olevan 3 kohdan eritelmien mukainen opasimetri,

—

liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 6 kohdan mukaisten funktioiden suorittamiseen pystyvä tietojenkäsittely-yksikkö,

—

kirjoitin ja/tai sähköinen tallennusväline liitteen 4 lisäyksessä 1 olevassa 6.3 kohdassa määritettyjen vaadittavien savuarvojen kirjaamiseen ja tulostamiseen.

5.2.   Erityiset vaatimukset

5.2.1.   Lineaarisuus

Lineaarisuuden on oltava ± 2 prosenttia opasiteetista.

5.2.2.   Nollapisteen poikkeama

Nollapisteen poikkeama ei saa ylittää ± 1:tä prosenttia opasiteetista yhden tunnin mittaisen jakson aikana.

5.2.3.   Opasimetrin näyttö ja alue

Opasiteetin näyttöasteikon on oltava 0—100 prosentin opasiteetti ja luettavuuden 0,1 prosentin opasiteetti. Valon absorptiokertoimen näyttöasteikon on oltava 0—30 m–1 valon absorptiokerroin ja luettavuuden 0,01 m–1 valon absorptiokerroin.

5.2.4.   Laitteen vasteaika

Opasimetrin fyysinen vasteaika saa olla enintään 0,2 sekuntia. Fyysinen vasteaika on aika, joka kuluu nopeavasteisen vastaanottimen tulosteen muuttumiseen 10:stä 90 prosenttiin kokonaispoikkeamasta silloin, kun mitattavan kaasun opasiteetti muuttuu alle 0,1 sekunnissa.

Opasimetrin sähköinen vasteaika saa olla enintään 0,05 sekuntia. Sähköinen vasteaika on aika, joka kuluu opasimetrin tulosteen muuttumiseen 10:stä 90 prosenttiin koko asteikolla silloin, kun valonlähde keskeytetään tai sammutetaan kokonaan alle 0,01 sekunnissa.

5.2.5.   Harmaasuodattimet

Opasimetrin kalibrointiin, lineaarisuuden mittauksiin tai asteikon säätämiseen käytettävän harmaasuodattimen opasiteetin arvo on tunnettava 1,0 prosentin tarkkuudella. Suodattimen nimellisarvon tarkkuus on tarkistettava vähintään kerran vuodessa kansallisen tai kansainvälisen standardin viitteen avulla.

Harmaasuodattimet ovat herkkiä laitteita, ja ne vahingoittuvat helposti käytössä. Niitä on käsiteltävä ainoastaan tarvittaessa ja silloinkin huolellisesti suodattimen naarmuuntumisen tai likaantumisen välttämiseksi.

LIITE 4

Lisäys 5

KALIBROINTIMENETTELY

1.   ANALYYSILAITTEID EN KALIBROINTI

1.1.   Johdanto

Kaikki analysaattorit on kalibroitava niin usein kuin se on tarpeen tämän säännön tarkkuusvaatimusten täyttämiseksi. Tässä osassa kuvataan liitteen 4 lisäyksessä 4 olevassa 3 kohdassa ja liitteen 4 lisäyksessä 6 olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen analysaattoreiden kalibroimiseen käytettävät menetelmät.

1.2.   Kalibrointikaasut

Kaikkien kalibrointikaasujen pisimmät säilytysajat on otettava huomioon.

Valmistajan ilmoittama kalibrointikaasujen viimeinen käyttöpäivä on kirjattava.

1.2.1.   Puhtaat kaasut

Kaasuilta vaadittava puhtaus on määritetty jäljempänä esitetyillä epäpuhtauksien raja-arvoilla. Seuraavien kaasujen on oltava käytettävissä:

Puhdistettu typpi

(Epäpuhtaudet ≤ 1 ppm C1, ≤1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO)

Puhdistettu happi

(Puhtaus 99,5 tilavuusprosenttia O2)

Vety-helium-seos

(40 ± 2 % vetyä, loput heliumia)

(Epäpuhtaudet ≤ 1 ppm C1, ≤ 400 ppm CO2)

Puhdistettu synteettinen ilma

(Epäpuhtaudet ≤ 1 ppm C1, ≤1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO)

(Happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia.)

Puhdistettua propaania tai hiilimonoksidia (CO) CVS-tarkistukseen

1.2.2.   Kalibrointi- ja vertailukaasut

Kemialliselta koostumukseltaan seuraavat kaasujen sekoitukset on oltava käytettävissä:

C3H8

ja puhdistettua synteettistä ilmaa (ks. 1.2.1 kohta),

CO

ja puhdistettua typpeä,

NOx

ja puhdistettua typpeä (tämän kalibrointikaasun NO2-pitoisuus saa olla enintään 5 prosenttia NO-pitoisuudesta),

CO2

ja puhdistettua typpeä,

CH4

ja puhdistettua synteettistä ilmaa,

C2H6

ja puhdistettua synteettistä ilmaa.

Huomautus: Muita kaasujen yhdistelmiä saa käyttää, jos kaasut eivät reagoi keskenään.

Kalibrointi- ja vertailukaasun todellisen konsentraation on oltava ± 2 prosentin tarkkuudella sama kuin nimellisarvon. Kalibrointikaasun kaikki konsentraatiot on annettava tilavuuspohjaisina (tilavuusprosentteina tai tilavuus-ppm-arvoina).

Kalibrointi- ja vertailukaasut voidaan tuottaa myös kaasunjakajan avulla, jolloin kaasu laimennetaan puhdistetulla typellä (N2) tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla. Sekoituslaitteen tarkkuuden on oltava riittävä, jotta laimennettujen kalibrointikaasujen tarkkuus voidaan määrittää ± 2 prosentin tarkkuudella.

1.3.   Analysaattoreiden ja näytteenottojärjestelmän käyttö

Analysaattoreita on käytettävä laitteen valmistajan käynnistys- ja käyttöohjeiden mukaisesti. Jäljempänä 1.4–1.9 kohdissa esitetyt vähimmäisvaatimukset on otettava huomioon.

1.4.   Vuototesti

Järjestelmälle on tehtävä vuototesti. Näytteenotin on irrotettava pakojärjestelmästä ja pakojärjestelmän pää on tukittava. Analysaattorin pumppu on käynnistettävä. Alun vakautusjakson jälkeen kaikkien virtausmittareiden lukeman on oltava nolla. Jos lukema ei ole nolla, näytteenottolinjat on tarkistettava ja vika on korjattava.

Tyhjiöpuolen suurin sallittu vuotomäärä on 0,5 prosenttia tarkistettavan järjestelmän osan käytön aikaisesta virtauksesta. Analysaattorin ja ohituksen virtoja voidaan käyttää käytön aikaisten virtausten arvioimiseen.

Toinen tapa on aiheuttaa konsentraation askelmuutos näytteenottolinjan alussa vaihtamalla nollakaasusta vertailukaasuun. Alkukonsentraatiosta riittävän ajan kuluessa laskenut konsentraatio viittaa kalibroinnin tai tiiviyden häiriöihin.

1.5.   Kalibrointimenettely

1.5.1.   Instrumentit

Instrumentit on kalibroitava ja kalibrointikäyriä on verrattava vakiokaasuihin. Kalibroinnissa on käytettävä samoja kaasun virtauksia kuin pakokaasunäytteiden otossa.

1.5.2.   Lämmitysaika

Lämmitysajan on oltava valmistajan suositusten mukainen. Jos lämmitysaikaa ei ole määritetty, on suositeltavaa lämmittää analysaattoreita kahden tunnin ajan.

1.5.3.   NDIR- ja HFID-analysaattorit

NDIR-analysaattori on viritettävä tarpeen mukaisesti ja HFID-analysaattorin liekki on optimoitava (1.8.1 kohta).

1.5.4.   Kalibrointi

Kaikki tavallisesti käytettävät käyttöalueet on kalibroitava

CO, CO2, NOx ja HC-analysaattorit on nollattava puhdistetun synteettisen ilman (tai typen) avulla.

Analysaattoreihin on johdettava oikeat kalibrointikaasut, arvot on kirjattava, ja kalibrointikäyrä on määritettävä 1.5.5 kohdan mukaisesti.

Nollaus on tarkistettava uudelleen ja kalibrointimenettely tarvittaessa toistettava.

1.5.5.   Kalibrointikäyrän määrittäminen

1.5.5.1.   Yleiset ohjeet

Analysaattorin kalibrointikäyrä on määritettävä vähintään viiden mahdollisimman tasaisesti sijoitetun kalibrointipisteen (ei nollan) avulla. Suurimman nimelliskonsentraation on oltava vähintään 90 prosenttia koko asteikosta.

Kalibrointikäyrä on laskettava pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos tuloksen polynominen aste on suurempi kuin 3, kalibrointipisteiden määrän (nolla mukaan lukien) on oltava vähintään yhtä suuri kuin tämä polynominen aste ± 2.

Kalibrointikäyrä saa poiketa enintään ± 2 prosenttia kunkin kalibrointipisteen nimellisarvosta ja enintään ± 1 prosenttia kokonaisasteikosta nollan kohdalla.

Kalibrointikäyrästä ja kalibrointipisteistä voi varmistaa, että kalibrointi on suoritettu oikein. Analysaattorin erilaiset ominaismuuttujat on ilmoitettava, erityisesti seuraavat:

—

mittausalue

—

herkkyys

—

kalibroinnin suorituspäivämäärä.

1.5.5.2.   Kalibrointi alle 15 prosenttia kokonaisasteikosta olevalla alueella

Analysaattorin kalibrointikäyrä on muodostettava vähintään neljän nimellisen tasaisesti kokonaisasteikon 15 prosentin alle sijoitetun lisäkalibrointipisteen (ei nollan) avulla.

Kalibrointikäyrä on laskettava pienimmän neliösumman menetelmällä.

Kalibrointikäyrä saa poiketa enintään ± 4 prosenttia kunkin kalibrointipisteen nimellisarvosta ja enintään ± 1 prosenttia kokonaisasteikosta nollan kohdalla.

1.5.5.3.   Vaihtoehtoiset menetelmät

Jos jonkin muun menetelmän (esimerkiksi tietokoneen, elektronisesti säädetyn katkaisimen) voidaan osoittaa tuottavan vastaavan tarkkuuden, sitä voi käyttää.

1.6.   Kalibroinnin verifiointi

Kukin normaalisti käytettävä toiminta-alue on tarkistettava ennen kutakin analyysiä seuraavan menettelyn mukaisesti.

Kalibrointi on tarkistettava nollakaasun ja nimellisarvoltaan yli 80 prosenttia koko mittausasteikosta olevan vertailukaasun avulla.

Jos kahden testattavan pisteen mittausarvot eroavat enintään ± 4 prosenttia ilmoitetun viitearvon koko asteikosta, säätömuuttujia saa muuttaa. Jos erot ovat suuremmat, on muodostettava uusi kalibrointikäyrä 1.5.5 kohdan mukaisesti.

1.7.   NOx-muuntimen tehokkuustesti

NO2:n muuntamisessa NO:ksi käytettävän muuntimen tehokkuus on testattava 1.7.1–1.7.8 kohtien ohjeiden mukaisesti (kuva 6).

Image

1.7.1.   Testin asetukset

Muuntimien tehokkuus voidaan testata otsonaattoria käyttäen kuvassa 6 esitetyn testilaitteiston (ks. myös liitteen 4 lisäyksessä 4 oleva 3.3.5 kohta) ja jäljempänä kuvatun menettelyn avulla.

1.7.2.   Kalibrointi

CLD ja HCLD on kalibroitava yleisimmälle käyttöalueelle valmistajan ohjeiden mukaisesti nolla- ja vertailukaasun (jonka NO-pitoisuuden on oltava suunnilleen 80 prosenttia käyttöalueesta ja kaasuseoksen NO2-konsentraation on oltava alle 5 prosenttia NO-konsentraatiosta) avulla. NOx-analysaattorin on oltava NO-tilassa, jotta vertailukaasu ei läpäise muunninta. Ilmoitettu konsentraatio on kirjattava.

1.7.3.   Laskeminen

NOx-muuntimen tehokkuus lasketaan seuraavasti:

Formula

jossa:

a

on 1.7.6 kohdan mukainen NOx-konsentraatio

b

on 1.7.7 kohdan mukainen NOx-konsentraatio

c

on 1.7.4 kohdan mukainen NO-konsentraatio

d

on 1.7.5 kohdan mukainen NO-konsentraatio

1.7.4.   Hapen lisääminen

Happea tai nollailmaa lisätään T-liittimen avulla jatkuvasti kaasuvirtaan, kunnes ilmoitettu konsentraatio on noin 20 prosenttia pienempi kuin 1.7.2 kohdassa annettu ilmoitettu kalibrointikonsentraatio (analysaattori NO-tilassa). Ilmoitettu konsentraatio c on kirjattava. Otsonaattori ei saa olla aktivoituna prosessin aikana.

1.7.5.   Otsonaattorin aktivoiminen

Otsonaattori on nyt aktivoitu tuottamaan niin paljon otsonia, että NO-konsentraatio laskee noin 20 prosenttiin (vähimmäisarvo 10 prosenttia) 1.7.2 kohdassa annetusta kalibrointikonsentraatiosta. Ilmoitettu konsentraatio d on kirjattava (analysaattori NO-tilassa).

1.7.6.   NOx-tila

Seuraavaksi NO-analysaattori kytketään NOx-tilaan, jolloin (NO:sta, NO2:sta, O2:sta ja N2:sta koostuva) kaasuseos virtaa muuntimen läpi. Ilmoitettu konsentraatio a on kirjattava (analysaattori NOx -tilassa).

1.7.7.   Otsonaattorin aktivoinnin poistaminen

Otsonaattorin aktivointi on nyt poistettu. Edellä 1.7.6 kohdassa kuvattu kaasuseos virtaa muuntimen läpi ilmaisimeen. Ilmoitettu konsentraatio b on kirjattava (analysaattori NOx -tilassa).

1.7.8.   NO-tila

Kun otsonaattori on aktivoimattomassa tilassa ja laite on kytketty NO-tilaan, myös hapen tai synteettisen ilman virtaus katkaistaan. Analysaattorin NOx-lukema saa poiketa enintään ± 5 prosenttia 1.7.2 kohdan mukaisesti mitatusta arvosta (analysaattori NO-tilassa).

1.7.9.   Testin aikaväli

Muuntimen tehokkuus on testattava ennen jokaista NOx-analysaattorin kalibrointia.

1.7.10.   Tehokkuusvaatimukset

Muuntimen vähimmäistehokkuus on 90 prosenttia, mutta tehokkuudeltaan yli 95 prosenttia oleva muunnin on erittäin suositeltava.

Huomautus: Jos otsonaattori ei voi 1.7.5 kohdan mukaisesti vähentää konsentraatiota 80 prosentista 20 prosenttiin analysaattorin yleisimmällä alueella, on käytettävä suurinta aluetta, jolla vähennys saavutetaan.

1.8.   FID:n säätäminen

1.8.1.   Ilmaisimen vasteen optimointi

FID on säädettävä laitteen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tavallisimman käyttöalueen vasteen optimointiin on käytettävä propaania ilmavertailukaasussa.

Kun polttoaineen ja ilman virtaukset on asetettu valmistajan suositusten mukaisiksi, analysaattoriin on johdettava 350 ± 75 ppm C-vertailukaasua. Vaste tietyllä polttoainevirtauksella on määritettävä vertailukaasun vasteen ja nollakaasun vasteen välisestä erosta. Polttoaineen virtaus on säädettävä asteittain sekä valmistajan suosittelemaa suuremmaksi että sitä pienemmäksi. Vertailu- ja nollakaasujen vasteet on kirjattava näillä polttoainevirtauksilla. Vertailu- ja nollakaasujen vasteiden välinen ero on piirrettävä ja polttoaineen virtaus on säädettävä käyrän rikkaammalle puolelle.

1.8.2.   Hiilivetyvastekertoimet

Analysaattori on kalibroitava käyttämällä ilman propaanin ja puhdistetun synteettisen ilman sekoitusta 1.5 kohdan mukaisesti.

Vasteen kertoimet on määritettävä otettaessa analysaattori käyttöön ja suurten huoltojen yhteydessä. Tietyn hiilivetylajin vastekerroin (Rf) on FID:n C1-lukeman suhde kaasun konsentraatioon sylinterissä ppm C1-arvona ilmaistuna.

Testikaasun konsentraation on oltava riittävä tuottamaan noin koko asteikon 80 prosentin suuruinen vaste. Konsentraatio on tunnettava ± 2 prosentin tarkkuudella käyttäen viitteenä tilavuutena ilmaistua gravimetristä vakiota. Tämän lisäksi kaasusylinteriä on esivakautettava 24 tunnin ajan 298 K:n ± 5 K:n (25 °C:n ± 5 °C:n) lämpötilassa.

Käytettävät testikaasut ja suositellut suhteelliset vastekerroinalueet ovat seuraavat:

Metaani ja puhdistettu synteettinen ilma

1,00 ≤ Rf ≤ 1,15 (diesel- ja nestekaasumoottorit)

Metaani ja puhdistettu synteettinen ilma

1,00 ≤ Rf ≤ 1,07 (maakaasumoottorit)

Propyleeni ja puhdistettu synteettinen ilma

0,90 ≤ Rf ≤ 1,1

Tolueeni ja puhdistettu synteettinen ilma

0,90 ≤ Rf ≤ 1,10

Kyseiset arvot ovat suhteessa propaanin ja puhdistetun synteettisen ilman vastekertoimen (Rf) arvoon 1,00.

1.8.3.   Happi-interferenssitesti

Happi-interferenssitarkistus on tehtävä analysaattorin käyttöönoton ja suurten huoltojen yhteydessä.

Testissä on määritettävä vastekerroin 1.8.2 kohdan mukaisesti. Käytettävä testikaasu ja suositeltu suhteellinen vastekerroinalue on seuraava:

Propaani ja typpi

0,95 ≤ Rf ≤ 1,05

Kyseinen arvo on suhteessa propaanin ja puhdistetun synteettisen ilman vastekertoimen (Rf) arvoon 1,00.

FID-polttimen ilman happikonsentraation on oltava ± 1 mooliprosentin tarkkuudella sama kuin viimeisimmässä happi-intereferenssitestissä käytetyn polttimen ilman happikonsentraatio. Jos ero on suurempi, happi-intereferenssi on tarkistettava ja analysaattori on säädettävä tarvittaessa uudelleen.

1.8.4.   NMC:n tehokkuus (ainoastaan maakaasukäyttöisten kaasumoottoreiden osalta)

NMC:tä käytetään ei-metaanisten hiilivetyjen poistamiseen kaasunäytteestä hapettamalla hiilivedyt metaania lukuun ottamatta. Ihanteellisesti metaanin muunnos on 0 prosenttia, ja muiden hiilivetyjen muunnos etaanina on 100 prosenttia. NMHC:n mittaamiseksi tarkasti nämä kaksi tehokkuutta on määritettävä ja niitä on käytettävä NMHC-päästön massavirtauksen laskemiseksi (ks. liitteen 4 lisäyksessä 2 oleva 4.3 kohta).

1.8.4.1.   Metaanitehokkuus

Metaanikalibrointikaasua on johdettava FID:n läpi sekä NMC ohittaen että sitä ohittamatta, ja saadut kaksi konsentraatiota on kirjattava. Tehokkuus on määritettävä seuraavasti:

Formula

jossa:

concw

=

HC-konsentraatio, kun CH4 virtaa NMC:n läpi

concw/o

=

HC-konsentraatio, kun CH4 ohittaa NMC:n

1.8.4.2.   Etaanitehokkuus

Etaanikalibrointikaasu on johdettava FID:n läpi sekä NMC ohittaen että sitä ohittamatta, ja saadut kaksi konsentraatiota on kirjattava. Tehokkuus on määritettävä seuraavasti:

Formula

jossa:

concw

=

HC-konsentraatio, kun C2H6 virtaa NMC:n läpi

concw/o

=

HC-konsentraatio, kun C2H6 ohittaa NMC:n

1.9.   CO, CO2 ja NOx-analysaattoreiden interferenssit

Muiden kuin analysoitavien kaasujen läsnäolo pakokaasussa saattaa vaikuttaa lukemaan monin eri tavoin. NDIR-instrumenteissa esiintyy positiivista interferenssiä, kun interferoiva kaasu vaikuttaa samoin kuin mitattava kaasu, mutta vähäisemmässä määrin. NDIR-instrumenttien negatiivista interferenssiä esiintyy, kun interferoiva kaasu laajentaa mitattavan kaasun absorptioaluetta, ja CLD-instrumenteissa esiintyy negatiivista interferenssiä, kun interferoiva kaasu vaimentaa säteilyä. Interferenssitarkistukset 1.9.1 ja 1.9.2 kohdassa on tehtävä ennen analysaattorin alkukäyttöönottoa ja suurten huoltojen yhteydessä.

1.9.1.   CO-analysaattorin interferenssitarkistus

Vesi ja CO2 saattavat vaikuttaa CO-analysaattorin suorituskykyyn. Tämän vuoksi huoneenlämpöisen veden läpi on kuplitettava CO2-vertailukaasua, jonka konsentraatio on 80—100 prosenttia testauksessa käytettävän suurimman alueen koko asteikosta, ja analysaattorin vaste on kirjattava. Analysaattorin vaste saa olla enintään yksi prosentti koko asteikosta, kun alue on 300 ppm tai sitä suurempi, tai yli 3 ppm, jos alue on alle 300 ppm.

1.9.2.   NOx-analysaattorin vaimennustarkistukset

CLD- (ja HCLD-)analysaattoreihin vaikuttavat kaksi kaasua ovat CO2 ja vesihöyry. Näiden kaasujen vaimennusvasteet ovat suhteessa niiden konsentraatioihin, ja sen vuoksi niiden vaimennus suurimmilla testauksessa odotettavissa olevilla konsentraatioilla on määritettävä testaamalla.

1.9.2.1.   CO2-vaimennuksen tarkistus

NDIR-analysaattorin läpi on johdettava CO2-vertailukaasua, jonka konsentraatio on 80–100 prosenttia suurimmasta käyttöalueesta, ja CO2-arvo on kirjattava arvona A. Tämän jälkeen vertailukaasua laimennetaan noin 50 prosenttia NO-vertailukaasulla, ja se johdetaan NDIR- ja (H)CLD-analysaattorin läpi, jolloin CO2- ja NO-arvot kirjataan vastaavasti arvoina B ja C. Tämän jälkeen CO2-virtaus katkaistaan ja (H)CLD-analysaattorin läpi johdetaan pelkästään NO-vertailukaasua, ja NO-arvo kirjataan arvona D.

Vaimennus, joka saa olla enintään 3 prosenttia koko asteikosta, lasketaan seuraavasti:

Formula

jossa:

A

NDIR-analysaattorin avulla mitattu laimentamaton CO2-konsentraatio prosentteina

B

NDIR-analysaattorin avulla mitattu laimennettu CO2-konsentraatio prosentteina

C

(H)CLD-analysaattorin avulla mitattu laimennettu NO-konsentraatio, ppm

D

(H)CLD-analysaattorin avulla mitattu laimentamaton NO-konsentraatio, ppm

CO2- ja NO-vertailukaasujen arvojen laimentamiseksi ja määrän määrittämiseksi voidaan myös käyttää muita menetelmiä, esimerkiksi dynaamista sekoitusta.

1.9.2.2.   Veden vaimennustesti

Tätä tarkistusta käytetään ainoastaan kostean kaasun konsentraatiomittauksiin. Veden vaimennuksen laskemisessa on otettava huomioon NO-vertailukaasun laimentaminen vesihöyryllä ja seoksen vesihöyrykonsentraation määrittäminen testauksen aikana odotettuun arvoon.

(H)CLD-analysaattorin läpi johdetaan NO-vertailukaasua, jonka konsentraatio on 80—100 prosenttia tavallisen käyttöalueen koko asteikosta, ja NO-arvo kirjataan arvona D. NO-vertailukaasu kuplitetaan tämän jälkeen huoneenlämpöisen veden läpi ja johdetaan (H)CLD-analysaattorin läpi, jonka jälkeen NO-arvo kirjataan arvona C. Analysaattorin absoluuttinen käyttöpaine ja veden lämpötila on määritettävä ja kirjattava vastaavasti arvoina E ja F. Seoksen kylläisen vesihöyryn paine, joka vastaa kuplitusveden lämpötilaa F, on määritettävä ja kirjattava arvona G. Seoksen vesihöyrykonsentraatio (H, prosentteina) lasketaan seuraavasti:

H = 100 × (G / E)

Odotettu laimennetun NO-vertailukaasun (vesihöyryssä) konsentraatio (De) lasketaan seuraavasti

De = D × (1 – H / 100)

Dieselmoottorin pakokaasuissa pakokaasujen suurin testauksen aikana odotettu vesihöyrykonsentraatio (Hm, prosentteina) on arvioitava laimentamattoman CO2-vertailukaasun konsentraatiosta (A, mitattu 1.9.2.1 kohdan mukaisesti) seuraavasti olettaen, että polttoaineen atomien H/C-suhde on 1,8:1:

Hm = 0,9 × A

Veden vaimennus, joka saa olla enintään 3 prosenttia, on laskettava seuraavasti:

% vaimennus = 100 × ((De – C) / De) × (Hm / H)

jossa:

De

oletettu laimennetun NO:n konsentraatio, ppm

C

laimennetun NO:n konsentraatio, ppm

Hm

vesihöyryn suurin konsentraatio, prosentteina

H

vesihöyryn todellinen konsentraatio, prosentteina

Huomautus: On tärkeää, että NO-vertailukaasun NO2-konsentraatio on tämän tarkistuksen aikana erittäin pieni, sillä veden NO2-absorptiota ei ole otettu huomioon vaimennuslaskuissa.

1.10.   Kalibrointivälit

Analysaattorit on kalibroitava 1.5 kohdan mukaisesti vähintään kolmen kuukauden välein tai aina, kun järjestelmää on korjattu tai muutettu siten, että se saattaa vaikuttaa kalibrointiin.

2.   CVS-JÄRJESTELMÄN KALIBROINTI

2.1.   Yleistä

CVS-järjestelmä on kalibroitava tarkan, kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisen virtausmittarin ja rajoituslaitteen avulla. Virtaus järjestelmän läpi on mitattava eri rajoitusasetuksilla, ja järjestelmän säätömuuttujat on mitattava ja suhteutettava virtaukseen.

Kalibroinnissa voi käyttää erityyppisiä virtausmittareita, esimerkiksi kalibroitua vakiotilavuusvirtalaitetta, kalibroitua laminaarista virtausmittaria tai kalibroitua turbiinimittaria.

2.2.   Vakiotilavuusvirtapumpun (PDP) kalibrointi

Kaikki pumppuun liittyvät muuttujat on mitattava samanaikaisesti pumpun kanssa sarjaan kytketyn virtausmittarin muuttujien kanssa. Laskettu virtaus (m3/min pumpun syötössä, absoluuttinen paine ja lämpötila) on piirrettävä yhdessä korrelaatiofunktion, joka on pumpun muuttujien määrätyn yhdistelmän arvo, kanssa. Tämän jälkeen on määritettävä lineaarinen funktio, joka suhteuttaa pumpun virtauksen ja korrelaatiofunktion. Jos CVS:n käyttö on moninopeuksinen, kaikki käytettävät alueet on kalibroitava. Lämpötila on pidettävä vakaana kalibroinnin aikana.

2.2.1.   Tietojen analysointi

Ilman virtaus (Qs) kullakin rajoitusasetuksella (vähintään 6 asetusta) on laskettava virtausmittarin tiedoista valmistajan määrittämän menetelmän avulla vakio-oloissa arvona m3/min. Ilman virtaus on tämän jälkeen muunnettava pumpun virtaukseksi (V0) kuutiometreinä pumpun kierrosta kohti (m3/kierros) pumpun syötön absoluuttisessa paineessa ja lämpötilassa seuraavasti:

Formula

jossa:

Qs

=

ilman virtaus vakio-oloissa (101,3 kPa, 273 K), m3/s

T

=

lämpötila pumpun syötössä, K

pA

=

absoluuttinen paine pumpun syötössä (pB - p1), kPa

n

=

pumpun kierrosnopeus, kierrosta/s

Jotta paineen vaihtelut pumpussa ja pumpun jättämä voidaan ottaa huomioon, on laskettava pumpun nopeuden, pumpun syötön ja lähdön välisen paine-eron ja absoluuttisen pumpun lähtöpaineen välinen korrelaatiokerroin (X0) seuraavasti:

Formula

jossa:

ΔpP

=

pumpun syötön ja lähdön välinen paine-ero, kPa

pA

=

absoluuttinen lähtöpaine pumpun lähdössä, kPa

Kalibrointiyhtälö on luotava tekemällä lineaarinen pienimmän neliösumman sovitus seuraavasti:

V0 = D0 – m × (X0)

D0 ja m ovat vastaavasti leikkauspiste- ja kulmakerroinvakiot, jotka kuvaavat regressiolinjoja.

Jos CVS-järjestelmä on moninopeuksinen, pumpun eri virtausalueille luotujen kalibrointikäyrien on oltava lähes samansuuntaisia, ja leikkauspistearvojen (D0) on suurennuttava, kun pumpun virtausalue pienenee.

Yhtälöstä laskettujen arvojen on oltava ± 0,5 prosentin tarkkuudella samat kuin mittausarvon V0. Kulmakerroinvakio m:n arvot vaihtelevat pumpusta riippuen. Hiukkasten vaikutus vähentää ajan myötä pumpun jättämää, mitä pienentyneet m:n arvot esittävät. Tämän vuoksi kalibrointi on suoritettava pumpun käynnistyksen yhteydessä ja suurempien huoltojen jälkeen ja jos koko järjestelmän verifiointi (2.4 kohta) ilmaisee pumpun jättämän muuttuneen.

2.3.   Kriittisen aukon virtaamaan perustuvan vakiotilavuusvirtalaitteen (CFV) kalibrointi

CFV:n kalibrointi perustuu kriittisen vakiotilavuusvirtalaitteen virtausyhtälöön. Kaasun virtaus on syöttöpaineen ja -lämpötilan funktio jäljempänä esitetyn yhtälön mukaisesti:

Formula

jossa:

Kv

=

kalibrointikerroin

pA

=

absoluuttinen paine vakiotilavuusvirtalaitteen syöttöpuolella, kPa

T

=

lämpötila vakiotilavuusvirtalaitteen syötössä, K

2.3.1.   Tietojen analysointi

Ilman virtaus (Qs) kullakin rajoitusasetuksella (vähintään 8 asetusta) on laskettava virtausmittarin tiedoista valmistajan määrittämän menetelmän avulla vakio-oloissa arvona m3/min. Kalibrointikerroin on laskettava kunkin asetuksen kalibrointitiedoista seuraavasti:

Formula

jossa:

Qs

=

ilman virtaus vakio-oloissa (101,3 kPa, 273 K), m3/s

T

=

lämpötila vakiotilavuusvirtalaitteen syötössä, K

pA

=

absoluuttinen paine vakiotilavuusvirtalaitteen syöttöpuolella, kPa

Kriittisen virtauksen alueen määrittämiseksi Kv on piirrettävä vakiotilavuusvirtalaitteen syöttöpaineen funktiona. Kriittisellä (kuristetulla) virtauksella Kv:n arvo on verrattain vakio. Paineen alentuessa (alipaine kasvaa) vakiotilavuusvirtalaitteen kuristus poistuu ja Kv pienenee, mikä ilmaisee, että CFV toimii sallitun alueen ulkopuolella.

Keskimääräinen Kv ja vakiopoikkeama on laskettava vähintään kahdeksassa pisteessä kriittisen virtauksen alueella. Vakiopoikkeama saa olla enintään ± 0,3 prosenttia KV:n keskimääräisestä arvosta.

2.4.   Järjestelmän kokonaisverifiointi

CVS-näytteenottojärjestelmän ja analysointijärjestelmän kokonaistarkkuus on määritettävä johtamalla tunnettu massa pilaavaa kaasua järjestelmään sen toimiessa normaalisti. Pilaava aine analysoidaan ja massa lasketaan liitteen 4 lisäyksessä 2 olevan 4.3 kohdan mukaisesti lukuun ottamatta propaania, jolle on käytettävä kerrointa 0,000472 HC:n kertoimen 0,000479 sijasta. Tähän voidaan käyttää jompaakumpaa seuraavista tekniikoista.

2.4.1.   Mittaaminen kriittisen virtausaukon avulla

CVS-järjestelmään on johdettava tunnettu määrä puhdasta kaasua (hiilimonoksidia tai propaania) kalibroidun kriittisen aukon kautta. Jos syöttöpaine on riittävän suuri, kriittisen virtausaukon avulla säädettävä virtaus ei riipu aukon lähtöpaineesta (= kriittisestä virtauksesta). CVS-järjestelmää on käytettävä samoin kuin tavallisessa pakokaasujen päästötestissä noin 5—10 minuutin ajan. Kaasunäyte on analysoitava tavallisen laitteiston (näytepussi- tai integrointimenetelmä) avulla, ja kaasun massa on laskettava. Näin määritetyn massan on oltava ± 3 prosentin tarkkuudella sama kuin syötetyn kaasun tunnetun massan.

2.4.2.   Mittaaminen gravimetrisen tekniikan avulla

Pienen, hiilimonoksidilla tai propaanilla täytetyn sylinterin paino on määritettävä ± 0,01 gramman tarkkuudella. CVS-järjestelmää on käytettävä samoin kuin tavallisessa pakokaasujen päästötestissä noin 5—10 minuutin ajan samalla, kun järjestelmään syötetään hiilimonoksidia tai propaania. Syötetyn puhtaan kaasun määrä määritetään painoerot punnitsemalla. Kaasunäyte on analysoitava tavallisen laitteiston (näytepussi- tai integrointimenetelmä) avulla, ja kaasun massa on laskettava. Näin määritetyn massan on oltava ± 3 prosentin tarkkuudella sama kuin syötetyn kaasun tunnetun massan.

3.   HIUKKASTEN MITTAUSJÄRJESTELMÄN KALIBROINTI

3.1.   Johdanto

Kaikki komponentit on kalibroitava aina, kun se on tarpeen tämän säännön tarkkuusvaatimuksien täyttämiseksi. Tässä osassa kuvataan liitteen 4 lisäyksessä 4 olevassa 4 kohdassa ja liitteen 4 lisäyksessä 6 olevassa 2 kohdassa tarkoitettujen komponenttien kalibrointimenetelmät.

3.2.   Virtauksen mittaus

Kaasun virtausmittarien tai virtauksen mittausinstrumenttien kalibroinnin on oltava kansainvälisten ja/tai kansallisten standardien mukainen. Mitatun arvon enimmäisvirhe saa olla enintään ± 2 prosenttia lukemasta.

Jos kaasuvirtaus on määritetty virtauserojen mittauksella, eron suurimman virheen on oltava niin pieni, että GEDF:n tarkkuus on ± 4 prosenttia (ks. myös liitteen 4 lisäyksessä 6 oleva 2.2.1 kohta, EGA). Se voidaan laskea ottamalla kunkin instrumentin virheistä neliöllinen keskiarvo.

3.3.   Osittaisen virtauksen olosuhteiden tarkistaminen

Pakokaasun nopeusalue ja paineenvaihtelut on tarkistettava ja säädettävä tarvittaessa liitteen 4 lisäyksen 6 olevan 2.2.1 kohdan, EP, vaatimusten mukaisiksi.

3.4.   Kalibrointivälit

Virtauksen mittausinstrumentit on kalibroitava vähintään kolmen kuukauden välein tai aina, kun järjestelmään tehdään korjauksia tai muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa kalibrointiin.

4.   SAVUNMITTAUSLAITTEISTON KALIBROINTI

4.1.   Johdanto

Opasimetri on kalibroitava aina, kun se on tarpeellista tämän säännön tarkkuusvaatimusten täyttämiseksi. Tässä osassa kuvataan liitteen 4 lisäyksessä 4 olevassa 5 kohdassa ja liitteen 4 lisäyksessä 6 olevassa 3 kohdassa tarkoitettujen komponenttien kalibrointimenetelmät.

4.2.   Kalibrointimenettely

4.2.1.   Lämmitysaika

Opasimetri on lämmitettävä ja vakautettava valmistajan suositusten mukaisesti. Jos opasimetri on varustettu huuhteluilmajärjestelmällä laitteen optiikan nokeentumisen estämiseksi, myös kyseinen järjestelmä on aktivoitava ja säädettävä valmistajan suositusten mukaisesti.

4.2.2.   Lineaarisuusvasteen muodostaminen

Opasimetrin lineaarisuus on tarkistettava opasiteetin lukutilassa valmistajan suositusten mukaisesti. Opasimetrin eteen on tuotava kolme valonläpäisykyvyltään tunnettua harmaasuodatinta, joiden on oltava liitteen 4 lisäyksessä 4 olevan 5.2.5 kohdan mukaisia, ja arvot on kirjattava. Harmaasuodattimien nimellisopasiteettien on oltava noin 10, 20 ja 40 prosenttia.

Lineaarisuus saa erota enintään ± 2 prosenttia harmaasuodattimen nimellisopasiteetista. Edellä mainitun arvon mahdollisesti ylittävä epälineaarisuus on korjattava ennen testiä.

4.3.   Kalibrointivälit

Opasimetri on kalibroitava 4.2.2 kohdan mukaisesti vähintään kolmen kuukauden välein tai aina, kun järjestelmään tehdään korjauksia tai muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa kalibrointiin.

LIITE 4

Lisäys 6

NÄYTTEENOTTO- JA ANALYSOINTIJÄRJESTELMÄT

1.   KAASUPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

1.1.   Johdanto

Jäljempänä 1.2 kohdassa ja kuvissa 7 ja 8 on yksityiskohtaiset kuvaukset suositelluista näytteenotto- ja analysointijärjestelmistä. Koska eri kokoonpanot saattavat tuottaa vastaavia tuloksia, laitteistojen ei tarvitse olla täysin kuvien 7 ja 8 mukaiset. Lisätietojen tuottamiseen sekä järjestelmien toimintojen koordinointiin voi käyttää lisäosia, esimerkiksi mittalaitteita, venttiilejä, solenoideja, pumppuja ja katkaisimia. Jos joitakin osia ei joissakin järjestelmissä tarvita tarkkuuden varmistamiseen, ne voi poistaa, jos se on hyvän insinööritavan mukaista.

Image

1.2.   Analysointijärjestelmän kuvaus

Seuraavassa on kuvattu raakapakokaasun (kuva 7, ainoastaan ESC-testi) tai laimennetun (kuva 8, ETC- ja ESC-testi) pakokaasun kaasupäästöjen analysointijärjestelmä, joka perustuu

HFID-analysaattorin käyttöön hiilivetyjen mittaamisessa,

NDIR-analysaattoreiden käyttöön hiilimonoksidin ja hiilidioksidin mittaamisessa,

HCLD-analysaattorin tai vastaavan käyttöön typen oksidien mittaamisessa.

Kaikkien tutkittavien komponenttien näyte voidaan ottaa yhdellä näytteenottimella tai kahdella lähekkäin sijaitsevalla näytteenottimella, jolloin näyte jaetaan sisäisesti eri analysaattoreihin. Pakokaasun komponenttien (mukaan lukien vesi ja rikkihappo) kondensoituminen analysointijärjestelmän laitteisiin missä tahansa pisteessä on estettävä.

Image

1.2.1.   Kuvien 7 ja 8 osat

EP

Pakoputki

SP1

Pakokaasunäytteenotin (ainoastaan kuva 7)

Päästä suljettu, monireikäinen ja suora ruostumattomasta teräksestä valmistettu näytteenotin on suositeltava. Sisähalkaisija ei saa olla näytteenottolinjan sisähalkaisijaa suurempi. Näytteenottimen seinämän paksuus saa olla enintään 1 mm. Näytteenottimessa on oltava vähintään kolme reikää kolmessa eri säteittäisessä tasossa näytteiden ottamiseksi lähes samasta virtauksesta. Näytteenottimen on peitettävä vähintään 80 prosenttia pakoputken halkaisijasta. Näytteenottoon voidaan käyttää yhtä tai kahta näytteenotinta.

SP2

Laimennetun pakokaasun HC-näytteenotin (ainoastaan kuva 8)

Näytteenottimen on oltava:

—

määritetty lämmitetyn näytteenottolinjan HSL1 ensimmäisen 254–762 millimetrin alueelle,

—

sisähalkaisijaltaan vähintään viisi millimetriä,

—

asennettu laimennustunnelin DT (ks. 2,3 kohta, kuva 20) kohtaan, jossa laimennusilma ja pakokaasu ovat sekoittuneet hyvin (noin 10 tunnelin halkaisijaa virtaussuuntaan kohdasta, jossa pakokaasu tulee laimennustunneliin),

—

(säteittäisesti) riittävän kaukana muista antureista ja tunnelin seinämistä pyörteilyn haitallisten vaikutusten välttämiseksi,

—

lämmitetty siten, että kaasun lämpötila näytteenottimen poistoaukolla on 463 K ± 10 K (190 °C ± 10 °C).

SP3

Laimennetun pakokaasun CO-, CO2- ja NOx-näytteenotin (ainoastaan kuva 8)

Näytteenottimen on oltava:

—

samassa tasossa kuin SP2,

—

(säteittäisesti) riittävän kaukana muista antureista ja tunnelin seinämistä pyörteilyn haitallisten vaikutusten välttämiseksi,

—

lämmitetty sekä eristetty koko pituudeltaan veden tiivistymisen estämiseksi siten, että alin lämpötila on 328 K (55 °C).

HSL1

Lämmitetty näytteenottolinja

Näytteenottolinjasta otetaan kaasunäyte yhdellä näytteenottimella jakopisteeseen (jakopisteisiin) ja hiilivetyanalysaattoriin.

Näytteenottolinjan:

—

sisähalkaisijan on oltava vähintään 5 millimetriä ja enintään 13,5 millimetriä,

—

on oltava valmistettu ruostumattomasta teräksestä tai polytetrafluorieteenistä (PTFE),

—

on pidettävä seinämä lämpötilassa 463 K ± 10 K (190 °C ± 10 °C) mitattuna kustakin erikseen säädetystä lämmitetystä osasta, jos pakokaasun lämpötila näytteenottimessa on enintään 463 K (190 °C),

—

seinämän lämpötilan on oltava yli 453 K (180 °C), jos pakokaasun lämpötila näytteenottimessa on yli 463 K (190 °C),

—

kaasun lämpötilan on oltava 463 K ± 10 K (190 °C ± 10 °C) välittömästi ennen lämmitettyä suodatinta F2 ja HFID-anturia.

HSL2

Lämmitetty NOx-näytteenottolinja

Näytteenottolinjan:

—

seinämän lämpötilan on oltava 328 K–473 K (55 °C–200 °C) muuntimeen C saakka, kun käytetään jäähdytyskylpyä B, ja analysaattoriin saakka, kun jäähdytyskylpyä B ei käytetä,

—

on oltava valmistettu ruostumattomasta teräksestä tai polytetrafluorieteenistä (PTFE).

SL

CO- ja CO2-näytteenottolinja

Näytteenottolinjan on oltava valmistettu ruostumattomasta teräksestä tai polytetrafluorieteenistä (PTFE). Se voi olla lämmitetty tai lämmittämätön.

BK

Taustapussi (valinnainen, ainoastaan kuva 8)

Taustailman konsentraatioiden mittaamista varten.

BG

Näytepussi (valinnainen; kuva 8, ainoastaan CO ja CO2)

Näytekonsentraatioiden mittaamista varten.

F1

Lämmitetty esisuodatin (valinnainen)

Lämpötilan on oltava sama kuin pisteessä HSL1.

F2

Lämmitetty suodatin

Suodattimen on poistettava kaasunäytteestä kaikki kiinteät hiukkaset ennen analysaattoria. Lämpötilan on oltava sama kuin pisteessä HSL1. Suodatin on vaihdettava tarvittaessa.

P

Lämmitetty näytteenottopumppu

Pumppu on lämmitettävä samaan lämpötilaan kuin HSL1.

HC

Lämmitetty liekki-ionianalysaattori (HFID) hiilivetyjen määrittämiseksi.

Lämpötila on pidettävä välillä 453 K–473 K (180 °C–200 °C).

CO, CO2

NDIR-analysaattorit hiilimonoksidin ja hiilidioksidin määrittämistä varten (valinnainen hiukkasmittauksen laimennussuhteen määrittämistä varten).

NO

CLD- tai HCLD- analysaattori typen oksidien määrittämistä varten.

Jos HCLD-analysaattoria käytetään, sen lämpötila on pidettävä välillä 328 K–473 K (55 °C–200 °C).

C

Muunnin

NO2 on pelkistettävä muuntimen avulla katalyyttisesti NO:ksi ennen analysointia CLD- tai HCLD-analysaattorissa.

B

Jäähdytyskylpy (valinnainen)

Veden jäähdyttämistä ja pakokaasunäytteestä lauhduttamista varten. Kylpy on pidettävä lämpötilassa 273 K–277 K (0 °C–4 °C) jään tai jäähdytyslaitteiston avulla. Kylpy on valinnainen, jos vesihöyry ei häiritse analysaattoria liitteen 4 lisäyksessä 5 olevan 1.9.1 ja 1.9.2 kohdan mukaisesti. Jos vesi poistetaan kondensoimalla, näytekaasun lämpötilaa tai kastepistettä on tarkkailtava joko vesiloukussa tai siitä virtaussuuntaan. Näytekaasun lämpötila tai kastepiste ei saa ylittää lämpötilaa 280 K (7 °C). Näytteestä ei saa poistaa vettä kemiallisten kuivaimien avulla.

T1, T2, T3

Lämpötila-anturi

Kaasuvirran lämpötilan seuraamista varten.

T4

Lämpötila-anturi

NO2 – NO -muuntimen lämpötilan seuraamista varten.

T5

Lämpötila-anturi

Jäähdytyskylvyn lämpötilan seuraamista varten.

G1, G2, G3

Painemittari

Näytteenottolinjojen paineen mittaamista varten.

R1, R2

Paineen säädin

Vastaavasti HFID-analysaattorin ilman ja polttoaineen paineen säätämistä varten.

R3, R4, R5

Paineen säädin

Näytteenottolinjojen paineen ja analysaattoreihin menevän virtauksen säätämistä varten.

FL1, FL2, FL3

Virtausmittari

Näytteen ohitusvirtauksen tarkkailemista varten.

FL4–FL6

Virtausmittari (valinnainen)

Analysaattoreiden läpi kulkevan virtauksen tarkkailemista varten.

V1–V5

Valitsinventtiili

Näytteen, vertailukaasun tai ilmakaasun virran valitsemiseksi analysaattoreille.

V6, V7

Solenoidiventtiili

NO2-NO-muuntimen ohittamista varten.

V8

Neulaventtiili

NO2-NO-muuntimen C ja ohituksen kautta ohjattavien virtausten tasapainottamista varten.

V9, V10

Neulaventtiili

Analysaattoreille menevien virtausten tasaamista varten.

V11, V12

Poistoventtiili (valinnainen)

Lauhteen poistamiseksi kylvystä B.

1.3.   NMHC-analyysi (ainoastaan maakaasukäyttöiset kaasumoottorit)

1.3.1.   Kaasukromatografimenetelmä (GC, kuva 9)

Kaasukromatografimenetelmää käytettäessä näytettä syötetään pieni, mitattu määrä analyysikolonniin, jonka läpi se kuljetetaan inertin kantokaasun avulla. Kolonnissa erotetaan eri komponentit toisistaan niiden kiehumispisteiden mukaisesti siten, että ne poistuvat kolonnista eri aikoina. Tämän jälkeen komponentit johdetaan analysaattorin läpi, joka lähettää komponentin konsentraatiosta riippuvan sähköisen signaalin. Koska tämä ei ole jatkuva analyysimenetelmä, sitä voi käyttää ainoastaan liitteen 4 lisäyksessä 4 olevassa 3.4.2 kohdassa kuvatun pussinäytteenoton kanssa.

NMHC-analyysissä on käytettävä automaattista kaasukromatografia, jossa on FID-analysaattori. Pakokaasunäyte on kerättävä näytepussiin, josta siitä otetaan osa kaasukromatografiin johdettavaksi. Näyte erotetaan kahdeksi osaksi (CH4/ilma/CO ja NMHC/CO2/H2O) Porapak-kolonnissa. Molekyyliseulakolonnissa erotetaan metaani (CH4) ilmasta ja hiilimonoksidista (CO), ennen kuin se johdetaan FID-analysaattoriin, jossa metaanikonsentraatio mitataan. Koko sykli yhden näytteen johtamisesta seuraavan näytteen johtamiseen voidaan suorittaa 30 sekunnissa. NMHC määritetään vähentämällä CH4-konsentraatio hiilivetyjen kokonaiskonsentraatiosta (katso liitteen 4 lisäyksessä 2 oleva 4.3.1 kohta).

Kuvassa 9 esitetään tavanomainen kaasukromatografi metaanin (CH4) rutiinimääritystä varten. Myös muita hyvän insinööritavan mukaisia kaasukromatografimenetelmiä voidaan käyttää.

Image

Kuvan 9 osat

PC

Porapak-kolonni

Analyysissa on käytettävä Porapak N -kolonnia, jonka mitat ovat 180/300 μm (50/80 verkko), 610 mm (pituus) × 2,16 mm (sisähalkaisija). Kolonnia on vakioitava kantokaasun avulla ennen ensimmäistä käyttöä vähintään 12 tunnin ajan lämpötilassa 423 K (150 °C).

MSC

Molekyyliseulakolonni

Analyysissa on käytettävä tyyppi 13X-kolonnia, jonka mitat ovat 250/350 μm (45/60 verkko), 1 220 mm (pituus) × 2,16 mm (sisähalkaisija). Kolonnia on vakioitava kantokaasun avulla ennen ensimmäistä käyttöä vähintään 12 tunnin ajan lämpötilassa 423 K (150 °C).

OV

Uuni

Kolonnien ja venttiilien pitämiseksi analysaattorin toiminnan vaatimassa tasaisessa lämpötilassa ja kolonnien käyttölämpötilaansa 423 K (150 °C) vakioimista varten.

SLP

Näytesilmukka

Ruostumattomasta teräksestä tehtyä putkea, jonka pituus riittää noin 1 kuutiosenttimetrin tilavuuden muodostamiseen.

P

Pumppu

Näytteen kaasukromatografiin johtamista varten.

D

Kuivain

Kantokaasussa mahdollisesti olevan veden ja muiden epäpuhtauksien poistamiseen on käytettävä molekyyliseulan sisältävää kuivainta.

HC

Liekki-ionisaatioanalysaattori (FID) metaanikonsentraation mittaamista varten.

V1

Näytteensyöttöventtiili

Näytepussista kuvan 8 näytteenottolinjan SL kautta otetun näytteen syöttämistä varten. Venttiilin on oltava kuolleelta tilavuudeltaan vähäinen, kaasutiivis ja lämmitettävissä lämpötilaan 423 K (150 °C).

V3

Valitsinventtiili

Vertailukaasun, näytteen tai virtaamattoman tilan valitsemista varten.

V2, V4, V5, V6, V7, V8

Neulaventtiili

Järjestelmän virtausten asettamista varten.

R1, R2, R3

Paineen säädin

Vastaavasti polttoaineen (= kantokaasun), näytteen ja ilman virtausten säätämistä varten.

FC

Virtauskapillaari

FID-analysaattorille menevän ilman virtauksen säätämistä varten.

G1, G2, G3

Painemittari

Vastaavasti polttoaineen (= kantokaasun), näytteen ja ilman virtausten säätämistä varten.

F1, F2, F3, F4, F5

Suodatin

Sintrattuja metallisuodattimia, joiden avulla estetään kiinteiden epäpuhtauksien pääseminen pumppuun tai mittauslaitteeseen.

FL1

Virtausmittari

Näytteen ohitusvirtauksen mittaamista varten.

1.3.2.   Metaanierotinmenetelmä (NMC, kuva 10)

Erotin hapettaa metaania (CH4) lukuun ottamatta kaikki hiilivedyt hiilidioksidiksi (CO2) ja vedeksi, joten kun näyte on johdettu NMC:n läpi, FID-analysaattori havaitsee ainoastaan metaanin. Jos näytteet otetaan pusseihin, näytteenottolinjalle SL on asennettava virran poikkeutusjärjestelmä (ks. 1.2 kohta, kuva 8), jonka avulla virtaus voidaan vaihtoehtoisesti johtaa erottimen läpi tai sen ohitse kuvan 10 yläosan mukaisesti. NMHC-mittauksen yhteydessä molempia arvoja (HC ja CH4) on tarkkailtava FID-analysaattorissa ja ne on kirjattava. Integrointimenetelmää käytettäessä on HSL1-linjalle asennettava rinnakkain tavallisen FID-analysaattorin kanssa NMC-laite sarjaan toisen FID-analysaattorin kanssa (ks. 1.2 kohta, kuva 8) kuvan 10 alaosan mukaisesti.

NMHC-mittausta varten kahden FID-analysaattorin arvoja (HC ja CH4) on tarkkailtava ja arvot on kirjattava. Erottimen CH4- ja C2H6-katalysointiominaisuudet pakokaasuvirran olosuhteita vastaavassa vesipitoisuudessa 600 K:n (327 °C) lämpötilassa tai sen yläpuolella on selvitettävä ennen testauksia. Näytteeksi otetun pakokaasuvirran kastepiste ja O2-taso on tunnettava. FID-analysaattorin suhteellinen CH4-vaste on kirjattava (katso liitteen 4 lisäyksessä 5 oleva 1.8.2 kohta).

Image

Kuvan 10 osat

NMC

Metaanierotin

Muiden hiilivetyjen paitsi metaanin hapettamista varten.

HC

Lämmitettävä liekki-ionisaatioilmaisin (HFID)

hiilivety- ja metaanikonsentraation mittaamiseen. Lämpötila on pidettävä välillä 453 K–473 K (180 °C–200 °C).

V1

Valitsinventtiili

Näytteen, nollakaasun tai vertailukaasun virran valitsemista varten. V1 on identtinen kuvan 8 venttiilin V2 kanssa.

V2, V3

Solenoidiventtiili

NMC:n ohittamista varten

V4

Neulaventtiili

NMC:n ja ohituksen läpi kulkevien virtausten tasapainottamista varten.

R1

Paineen säädin

Näytteenottolinjan paineen ja HFID:n virtauksen säätämistä varten. R1 on identtinen kuvan 8 venttiilin R3 kanssa.

FL1

Virtausmittari

Näytteen ohitusvirtauksen mittaamista varten. FL1 on identtinen kuvan 8 mittarin FL1 kanssa.

2.   PAKOKAASUN LAIMENTAMINEN JA HIUKKASTEN MÄÄRITTÄMINEN

2.1.   Johdanto

Jäljempänä 2.2, 2,3 ja 2,4 kohdassa sekä kuvissa 11–22 esitetään suositellut laimennus- ja näytteenottojärjestelmät yksityiskohtaisesti. Koska erilaiset kokoonpanot voivat tuottaa vastaavia tuloksia, käytettävän laitteiston ei tarvitse olla täysin näiden kuvien mukainen. Lisätietojen tuottamiseen sekä järjestelmien toimintojen koordinointiin voi käyttää lisäosia, esimerkiksi mittalaitteita, venttiilejä, solenoideja, pumppuja ja katkaisimia. Jos joitakin osia ei joissakin järjestelmissä tarvita tarkkuuden varmistamiseen, ne voi poistaa, jos se on hyvän insinööritavan mukaista.

2.2.   Osavirtauslaimennusjärjestelmä

Kuvissa 11–19 esitetään laimennusjärjestelmä, joka perustuu pakokaasuvirran osan laimentamiseen. Pakokaasuvirran jakaminen ja sen jälkeinen laimennusprosessi voidaan toteuttaa eri laimennusjärjestelmätyyppien avulla. Hiukkasten keräämistä varten hiukkasten keräilyjärjestelmään johdetaan joko laimennettu pakokaasu kokonaisuudessaan tai ainoastaan osa siitä (2.4 kohta, kuva 21). Ensimmäinen menetelmä on kokonaisnäytteenottomenetelmä, jälkimmäinen jakeittainen näytteenottomenetelmä.

Laimennussuhteen laskeminen riippuu käytetystä järjestelmätyypistä. Seuraavia tyyppejä suositellaan:

Isokineettiset järjestelmä (kuvat 11, 12)

Näissä järjestelmissä siirtoputkeen tuleva virtaus sovitetaan kokonaispakokaasuvirtaan kaasun nopeuden ja/tai paineen suhteen, mikä vaatii häiriöttömän ja tasaisen pakokaasuvirran näytteenottimen kohdalla. Tämä saadaan yleensä aikaan käyttämällä resonaattoria ja suoraa lähestymisputkea näytteenottokohdasta virtaussuuntaa vastaan. Jakosuhde lasketaan sen jälkeen helposti mitattavista arvoista, kuten putken läpimitoista. On huomattava, että isokineesiä käytetään ainoastaan virtausolosuhteiden yhteen sovittamiseen eikä kokojakauman yhteen sovittamiseen. Jälkimmäinen ei ole tavallisesti välttämätöntä, koska hiukkaset ovat riittävän pieniä seuraamaan nesteen virtausviivoja.

Virtausohjatut järjestelmät ja konsentraatiomittaus (kuvat 13–17)

Näissä järjestelmissä näyte otetaan kokonaispakokaasuvirrasta säätämällä laimennusilmavirtaa ja kokonaislaimennuspakokaasuvirtaa. Laimennussuhde määritetään merkkikaasupitoisuuksista, esimerkiksi CO2:sta tai NOx:stä, joita esiintyy luonnostaan moottorin pakokaasussa. Konsentraatiot laimennuspakokaasussa ja laimennusilmassa mitataan, kun taas konsentraation raakapakokaasussa voi joko mitata suoraan tai määrittää polttoainevirran ja hiilitasapainon yhtälöstä, jos polttoaineen koostumus tunnetaan. Järjestelmiä voi ohjata lasketulla laimennussuhteella (kuvat 13 ja 14) tai virtauksella siirtoputkeen (kuvat 12, 13 ja 14).

Virtausohjatut järjestelmät ja virtausmittaus (kuvat 18 ja 19)

Näissä järjestelmissä näyte otetaan kokonaispakokaasuvirrasta säätämällä laimennusilmavirta ja laimennetun pakokaasun kokonaisvirta. Laimennussuhde määritetään näiden kahden virtauksen erosta. Virtausmittarien tarkka kalibrointi toisiinsa nähden on välttämätöntä, koska näiden kahden virtauksen suhteellinen suuruus voi johtaa merkittäviin virheisiin suuria laimennussuhteita käytettäessä (15 ja sitä suuremmat). Virtauksen ohjaus tapahtuu hyvin yksinkertaisesti pitämällä laimennuspakokaasuvirran nopeus vakiona ja vaihtelemalla tarvittaessa laimennusilmavirran nopeutta.

Osavirtauslaimennusjärjestelmiä käytettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että vältetään hiukkasten hävikkiin siirtoputkessa liittyvät mahdolliset ongelmat, ja siihen, että varmistetaan edustavan näytteen ottaminen moottorin pakokaasusta, sekä jakosuhteen määrittämiseen. Kuvatuissa järjestelmissä kiinnitetään huomiota näihin kriittisiin alueisiin.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT siirtoputken TT kautta isokineettisellä näytteenottimella ISP. Pakokaasun paine-ero pakoputken ja näytteenottimen sisääntulon välillä mitataan paineanturilla DPT. Tämä signaali lähetetään virtauksen ohjaimelle FC1, joka ohjaa imupuhallinta SB pitämään yllä nollapaine-eroa näytteenottimen kärjessä. Näissä olosuhteissa pakokaasun nopeudet EP:ssä ja ISP:ssä ovat samat, ja virtaus ISP:n ja TT:n kautta on vakio-osuus (jako-osa) pakokaasuvirrasta. Jakosuhde määritetään EP:n ja ISP:n poikkileikkauspinta-aloista. Laimennusilman virtaus mitataan virtauksen mittauslaitteella FM1. Laimennussuhde lasketaan laimennusilman virtauksesta ja jakosuhteesta.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT siirtoputken TT kautta isokineettisellä näytteenottimella ISP. Pakokaasun paine-ero pakoputken ja näytteenottimen sisääntulon välillä mitataan paineanturilla DPT. Tämä signaali lähetetään virtauksen ohjaimelle FC1, joka ohjaa painepuhallinta PB pitämään yllä nollapaine-eroa näytteenottimen kärjessä. Tämä tapahtuu ottamalla pieni osa laimennusilmasta, jonka virtausnopeus on jo mitattu virtauksen mittauslaitteella FM1, ja syöttämällä se TT:hen paineilma-aukon avulla. Näissä olosuhteissa pakokaasun nopeudet EP:ssä ja ISP:ssä ovat samat, ja virtaus ISP:n ja TT:n kautta on vakio-osuus (jako-osa) pakokaasuvirrasta. Jakosuhde määritetään EP:n ja ISP:n poikkileikkauspinta-aloista. Laimennusilma imetään DT:n läpi imupuhaltimella SB, ja virtausnopeus mitataan FM1:llä DT:n sisääntulon kohdalla. Laimennussuhde lasketaan laimennusilman virtauksesta ja jakosuhteesta.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT näytteenottimen SP ja siirtoputken TT kautta. Merkkikaasupitoisuudet (CO2 tai NOx) mitataan raakapakokaasusta ja laimennetusta pakokaasusta sekä laimennusilmasta pakokaasuanalysaattor(e)illa EGA. Nämä signaalit lähetetään virtauksen ohjaimelle FC2, joka ohjaa joko painepuhallinta PB tai imupuhallinta SB pitämään yllä haluttu pakokaasun jako ja laimennussuhde DT:ssä. Laimennussuhde lasketaan raakapakokaasun, laimennetun pakokaasun ja laimennusilman merkkikaasupitoisuuksista.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT näytteenottimen SP ja siirtoputken TT kautta. CO2-konsentraatiot mitataan laimennetusta pakokaasusta ja laimennusilmasta pakokaasuanalysaattor(e)illa EGA. CO2- ja polttoainevirran GFUEL-signaalit lähetetään joko virtauksen ohjaimeen FC2 tai hiukkasnäytteenottojärjestelmän virtauksen ohjaimeen FC3 (ks. kuva 21). FC2 ohjaa painepuhallinta PB, kun taas FC3 ohjaa näytteenottopumppua P (ks. kuva 21) säätäen virrat järjestelmään ja siitä ulos siten, että pidetään yllä haluttu pakokaasun jako ja laimennussuhde DT:ssä. Laimennussuhde lasketaan CO2-konsentraatioista ja GFUEL-arvosta hiilitasapaino-oletuksen avulla.

Image

Raakapakokaasu siirtyy pakoputkesta EP laimennustunneliin DT näytteenottimen SP ja siirtoputken TT kautta kurkun VN DT:ssä aikaansaaman alipaineen ansiosta. Kaasun virtaus TT:n läpi riippuu liikemäärän vaihdosta kurkun vyöhykkeellä, ja siksi siihen vaikuttaa kaasun absoluuttinen lämpötila TT:n ulostulon kohdalla. Tämän seurauksena pakokaasun jako tietyn tunnelin virtauksen osalta ei ole vakio, ja laimennussuhde pienellä kuormituksella on jonkin verran alhaisempi kuin suurella kuormituksella. Merkkikaasukonsentraatiot (CO2 tai NOx) mitataan raakapakokaasusta, laimennetusta pakokaasusta ja laimennetusta ilmasta pakokaasuanalysaattor(e)illa EGA ja laimennussuhde lasketaan näin mitatuista arvoista.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT näytteenottimen SP ja siirtoputken TT kautta aukko- tai kurkkusarjan sisältävän virtauksen jakajan avulla. Ensimmäinen (FD1) sijaitsee EP:ssä ja toinen (FD2) TT:ssä. Lisäksi kaksi paineenohjausventtiiliä (PCV1 ja PCV2) tarvitaan ylläpitämään jatkuvaa pakokaasun jakoa ohjaamalla EP:n vastapainetta ja DT:n painetta. PCV1 sijaitsee EP:ssä SP:stä virtaussuuntaan, ja PCV2 sijaitsee painepuhaltimen PB ja DT:n välissä. Merkkikaasukonsentraatiot (CO2 tai NOx) mitataan raakapakokaasusta, laimennetusta pakokaasusta ja laimennusilmasta pakokaasuanalysaattor(e)illa EGA. Ne ovat tarpeen pakokaasujaon tarkistamista varten, ja niitä voidaan käyttää säätämään PCV1:tä ja PCV2:ta tarkkaa jako-ohjausta varten. Laimennussuhde lasketaan merkkikaasukonsentraatioista.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT siirtoputken TT kautta virtauksen jakajalla FD3, joka koostuu useista pakoputkeen EP asennetuista putkista, joiden mitat ovat samat (sama läpimitta, pituus ja pohjan säde). Näistä putkista yhden läpi tuleva pakokaasu johdetaan DT:hen, ja jäljellä olevien putkien läpi tuleva pakokaasu johdetaan vaimennustilan DC läpi. Pakokaasun jako määräytyy täten putkien kokonaislukumäärän perusteella. Jatkuva jaon ohjaus vaatii nollapaine-eron DC:n ja TT:n ulostulon välillä, joka mitataan paine-eroanturilla DPT. Nollapaine-ero saadaan aikaan ruiskuttamalla raitista ilmaa DT:hen TT:n ulostulon kohdalla. Merkkikaasukonsentraatiot (CO2 tai NOx) mitataan raakapakokaasusta, laimennetusta pakokaasusta ja laimennusilmasta pakokaasuanalysaattor(e)illa EGA. Ne ovat tarpeen pakokaasun jaon tarkistamista varten, ja niitä voi käyttää ohjaamaan ruiskutusilman virtausta tarkkaa jako-ohjausta varten. Laimennussuhde lasketaan merkkikaasukonsentraatioista.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT näytteenottimen SP ja siirtoputken TT kautta. Tunnelin läpi kulkevaa kokonaisvirtaa säädetään virtauksen ohjaimella FC3 ja hiukkasnäytteenottojärjestelmän näytteenottopumpulla P (ks. kuva 18). Laimennusilmavirtaa ohjataan virtauksen ohjaimella FC2, joka voi käyttää GEXHW-, GAIRW- tai GFUEL-arvoja komentosignaaleina haluttua pakokaasun jakoa varten. Näytteen virta DT:hen on kokonaisvirran ja laimennusilmavirran välinen ero. Laimennusilman virtaus mitataan virtauksen mittauslaitteella FM1, ja kokonaisvirtaus hiukkasnäytteenottojärjestelmän virtauksen mittauslaitteella FM3 (ks. kuva 21). Laimennussuhde lasketaan näistä kahdesta virtausnopeudesta.

Image

Raakapakokaasu siirretään pakoputkesta EP laimennustunneliin DT näytteenottimen SP ja siirtoputken TT kautta. Pakokaasun jakoa sekä virtausta DT:hen ohjataan virtauksen ohjaimella FC2, joka säätää painepuhaltimen PB ja imupuhaltimen SB virtaukset (tai nopeudet). Tämä on mahdollista, koska hiukkasnäytteenottojärjestelmällä otettu näyte palautetaan DT:hen. GEXHW-, GAIRW- tai GFUEL-arvoja voidaan käyttää FC2:n komentosignaaleina. Laimennusilman virtaus mitataan virtauksen mittauslaitteella FM1 ja kokonaisvirta virtauksen mittauslaitteella FM2. Laimennussuhde lasketaan kahdesta virtauksesta.

2.2.1.   Kuvien 11–19 osat

EP

Pakoputki

Pakoputki voi olla eristetty. Pakoputken lämpöinertian vähentämiseksi suositellaan paksuuden ja halkaisijan väliseksi suhteeksi 0,015 tai vähemmän. Joustavien osien käyttö on rajoitettava pituuden ja halkaisijan väliseen suhteeseen 12 tai vähemmän. Mutkat minimoidaan inertiakerrostumisen vähentämiseksi. Jos järjestelmään kuuluu testialustan äänenvaimennin, äänenvaimennin voi myös olla eristetty.

Isokineettisen järjestelmän osalta pakoputkessa ei saa olla kulmia, mutkia ja äkillisiä halkaisijan muutoksia ainakaan kuuden putken halkaisijan matkalla näytteenottimen kärjestä virtaussuuntaa vastaan ja kolmen putken halkaisijan matkalla näytteenottimen kärjestä virtaussuuntaan. Kaasun nopeuden näytteenottovyöhykkeellä on oltava yli 10 m/s, paitsi joutokäyntimoodin aikana. Pakokaasun paineen heilahtelut eivät saa ylittää keskimäärin arvoa ± 500 Pa. Mikään toimenpide paineen heilahtelujen vähentämiseksi, paitsi alustatyyppisen pakokaasujärjestelmän (mukaan lukien äänenvaimennin ja jälkikäsittelylaitteet) käyttö, ei saa muuttaa moottorin suoritusarvoja eikä aiheuttaa hiukkasten kertymistä.

Sellaisten järjestelmien osalta, joissa ei ole isokineettisiä näytteenottimia, suositellaan suoraa putkea kuuden putken halkaisijan matkalla näytteenottimen kärjestä virtaussuuntaa vastaan ja kolmen putken halkaisijan matkalla näytteenottimen kärjestä virtaussuuntaan.

SP

Näytteenotin (kuvat 10, 14, 15, 16, 18, 19)

Pienimmän sisähalkaisijan on oltava 4 mm. Pienimmän halkaisijan suhteen pakoputken ja näytteenottimen välillä on oltava 4. Näytteenottimen on oltava avoin putki, joka osoittaa virtaussuuntaa vastaan pakoputken keskiviivan kohdalla, tai monireikäinen näytteenotin, kuten otsakkeen SP1 alla kuvataan 1.2.1 kohdan kuvassa 5.

ISP

Isokineettinen näytteenotin (kuvat 11, 12)

Isokineettinen näytteenotin on asennettava virtaussuuntaa vastaan suunnattuna pakoputken keskiviivalle kohtaan, jossa osan EP virtausolosuhteet täyttyvät, ja se on suunniteltava antamaan suhteellinen näyte raakapakokaasusta. Pienimmän sisähalkaisijan on oltava 12 mm.

Isokineettistä pakokaasun jakoa varten tarvitaan ohjausjärjestelmä pitämään yllä nollapaine-eroa EP:n ja ISP:n välillä. Näissä olosuhteissa pakokaasun nopeudet EP:ssä ja ISP:ssä ovat samat, ja massavirta ISP:n läpi on vakio-osuus pakokaasuvirrasta. ISP on liitettävä paine-eroanturiin DPT. Ohjaus nollapaine-eron aikaansaamiseksi EP:n ja ISP:n välillä toteutetaan virtauksen ohjaimella FC1.

FD1, FD2

Virtauksen jakaja (kuva 16)

Sarja kurkkuja tai aukkoja asennetaan vastaavasti pakoputkeen EP ja siirtoputkeen TT suhteellisen näytteen saamiseksi raakapakokaasusta. Ohjausjärjestelmä, joka koostuu kahdesta paineen-ohjausventtiilistä PCV1 ja PCV2, on tarpeen suhteellista jakoa varten ohjaamalla paineita EP:ssä ja DT:ssä.

FD3

Virtauksen jakaja (kuva 17)

Sarja putkia (moniputkiyksikkö) asennetaan pakoputkeen EP ottamaan suhteellinen näyte raakapakokaasusta. Yksi putkista syöttää pakokaasua laimennustunneliin DT, kun taas toiset putket poistavat pakokaasua vaimennustilaan DC. Putkilla on oltava samat mitat (sama halkaisija, pituus, taivutussäde) siten, että pakokaasun jako riippuu putkien kokonaismäärästä. Suhteellista jakoa varten on oltava myös ohjausjärjestelmä, jonka avulla nollapaine-eroa pidetään yllä moniputkiyksikön DC:hen johtavan ulostulon ja TT:n ulostulon välillä. Näissä olosuhteissa pakokaasun nopeudet EP:ssä ja FD3:ssa ovat suhteessa toisiinsa, ja virtaus TT on vakio-osuus pakokaasuvirrasta. Nämä kaksi pistettä on liitettävä paine-eroanturiin DPT. Ohjaus nollapaine-eron aikaansaamiseksi toteutetaan virtauksen ohjaimella FC1.

EGA

Pakokaasuanalysaattori (kuvat 13, 14, 15, 16, 17)

CO2- tai NOx-analysaattoreita voidaan käyttää (hiilitasapainomenetelmää käytettäessä vain CO2). Analysaattorit on kalibroitava kuten kaasupäästöjen mittaukseen käytettävät analysaattorit. Konsentraatioerojen määrittämiseksi voidaan käyttää yhtä tai useampaa analysaattoria. Mittausjärjestelmien tarkkuuden on oltava sellainen, että GEDFW,i:n tarkkuus on ± 4 prosenttia.

TT

Siirtoputki (kuvat 11–19)

Siirtoputken on oltava

—

mahdollisimman lyhyt, kuitenkin enintään 5 metriä pitkä,

—

halkaisijaltaan samankokoinen tai suurempi kuin näytteenotin, ei kuitenkaan suurempi kuin 25 mm,

—

laimennustunnelin keskiviivan kohdalla ulostuleva ja virtaussuuntaan suuntautuva.

Jos putken pituus on 1 metri tai vähemmän, se on eristettävä aineella, jonka suurin lämmönjohtavuus on 0,05 W/m * K, säteittäissuuntaisen eristyksen paksuuden vastatessa näytteenottimen halkaisijaa. Jos putken pituus on enemmän kuin 1 metri, se on eristettävä ja seinämä lämmitettävä vähimmäislämpötilaan 523 K (250 °C).

DPT

Paine-eroanturi (kuvat 11, 12 ja 17)

Paine-eroanturin toiminta-alueen on oltava ± 500 Pa tai pienempi.

FC1

Virtauksen ohjain (kuvat 11, 12 ja 17)

Isokineettisten järjestelmien (kuvat 11 ja 12) osalta virtauksen ohjain on tarpeen nollapaine-eron ylläpitämiseksi EP:n ja ISP:n välillä. Säätö voi tapahtua:

(a)

ohjaamalla imupuhaltimen (SB) nopeutta tai virtausta ja pitämällä painepuhaltimen (PB) nopeus tai virtaus vakiona kunkin toimintatavan aikana (kuva 11),

tai

(b)

säätämällä imupuhallin (SB) laimennetun pakokaasun tasaiselle massavirralle ja ohjaamalla painepuhaltimen PB virtausta ja siten myös pakokaasunäytevirtaa siirtoputken (TT) pään alueella (kuva 12).

Jos järjestelmä on paineohjattu, jäännösvirhe säätöpiirissä saa olla enintään ± 3 Pa. Paineen heilahtelut laimennustunnelissa saavat olla keskimäärin enintään kuin ± 250 Pa.

Moniputkijärjestelmässä (kuva 17) virtauksen ohjain on tarpeen pakokaasun suhteellista jakoa varten, jotta voidaan pitää yllä nollapaine-ero moniputkiyksikön ulostulon ja TT:n ulostulon välillä. Säätö tapahtuu ohjaamalla DT:hen ruiskutettavan ilmavirran nopeutta TT:n ulostulon kohdalla.

PCV1, PCV2

Paineensäätöventtiili (kuva 16)

Kaksoiskurkku-/kaksoisaukkojärjestelmässä tarvitaan kaksi paineensäätöventtiiliä virran suhteellista jakoa varten ohjaamalla EP:n vastapainetta ja DT:ssä olevaa painetta. Venttiilit on sijoitettava SP:stä virtaussuuntaan EP:ssä ja PB:n ja DT:n väliin.

DC

Vaimennustila (kuva 17)

Vaimennustila on asennettava moniputkiyksikön ulostulon kohdalle minimoimaan painevaihtelut pakoputkessa EP.

VN

Kurkku (kuva 15)

Kurkku asennetaan laimennustunneliin DT alipaineen synnyttämiseksi siirtoputken TT:n ulostulon alueella. Kaasuvirtaus TT:n läpi määräytyy liikemäärän vaihdosta kurkkuvyöhykkeellä, ja se on periaatteessa suhteessa painepuhaltimen PB virtaukseen, mikä johtaa vakiolaimennussuhteeseen. Koska liikemäärän vaihtoon vaikuttaa TT:n ulostulossa vallitseva lämpötila ja paine-ero EP:n ja DT:n välillä, todellinen laimennussuhde on hieman pienempi pienellä kuormituksella kuin suurella kuormituksella.

FC2

Virtauksen ohjain (kuvat 13, 14, 18 ja 19; valinnainen)

Virtauksen ohjainta voidaan käyttää ohjaamaan painepuhaltimen PB ja/tai imupuhaltimen SB virtausta. Sen voi liittää pakokaasu-, imuilma- tai polttoainevirtasignaaleihin ja/tai CO2:n tai NOx:n erotussignaaleihin.

Kun käytetään paineilmasyöttöä (kuva 18), FC2 ohjaa suoraan ilmavirtaa.

FM1

Virtauksen mittauslaite (kuvat 11, 12, 18 ja 19)

Kaasumittari tai muu virtausmittausvälineistö laimennusilmavirran mittaamista varten. FM1 on valinnainen, jos painepuhallin PB on kalibroitu mittaamaan virtausta.

FM2

Virtauksen mittauslaite (kuva 19)

Kaasumittari tai muu virtausmittausvälineistö laimennetun pakokaasuvirran mittaamista varten. FM2 on valinnainen, jos imupuhallin SB on kalibroitu mittaamaan virtausta.

PB

Painepuhallin (kuvat 11, 12, 13, 14, 15, 16 ja 19)

PB voidaan liittää virtauksen ohjaimeen FC1 tai FC2 laimennusilman virtauksen säätämistä varten. PB:tä ei tarvita käytettäessä läppäventtiiliä. PB:tä voidaan käyttää mittaamaan laimennusilmavirtaa, jos se on kalibroitu.

SB

Imupuhallin (kuvat 11, 12, 13, 16, 17 ja 19)

Ainoastaan jakeittain tapahtuvaa näytteenottoa soveltavia järjestelmiä varten. SB:tä voidaan käyttää mittaamaan laimennettua pakokaasuvirtaa, jos se on kalibroitu.

DAF

Laimennusilmasuodatin (kuvat 11–19)

Taustahiilivetyjen eliminoimiseksi suositellaan, että laimennusilma suodatetaan ja esipuhdistetaan puuhiilellä. Valmistajan pyynnöstä laimennusilmanäyte on otettava hyvän insinööritavan mukaisesti taustahiukkastasojen määrittämiseksi, ja nämä voidaan sen jälkeen vähentää laimennetusta pakokaasusta mitatuista arvoista.

DT

Laimennustunneli (kuvat 11–19)

Laimennustunnelin:

—

on oltava riittävän pitkä, jotta pakokaasu ja laimennusilma sekoittuvat täydellisesti pyörrevirtausolosuhteissa,

—

on oltava valmistettu ruostumattomasta teräksestä, ja sen

—

paksuuden ja halkaisijan suhteen on oltava 0,025 tai vähemmän sellaisten laimennustunneleiden osalta, joiden sisähalkaisija on yli 75 mm,

—

seinämän nimellispaksuuden on oltava vähintään 1,5 mm sellaisten laimennustunneleiden osalta, joiden sisähalkaisija on 75 mm tai sitä pienempi,

—

halkaisijan on oltava ainakin 75 mm jakeittain tapahtuvaa näytteenottoa varten,

—

halkaisijaksi kokonaisnäytteenottoa varten suositellaan ainakin 25 mm,

—

seinämän voi lämmittää korkeintaan 325 K:n (52 °C:n) lämpötilaan suoralla lämmityksellä tai laimennusilman esilämmityksellä edellyttäen, että ilman lämpötila ei ole yli 325 K (52 °C) ennen pakokaasun syöttämistä laimennustunneliin,

—

voi eristää.

Moottorin pakokaasun on sekoituttava perusteellisesti laimennusilman kanssa. Jakeittain tapahtuvaa näytteenottoa soveltavissa järjestelmissä sekoituksen laatu on tarkastettava käyttöönoton jälkeen tunnelin CO2-profiililla moottorin käydessä (ainakin neljästä toisistaan samalla etäisyydellä olevasta mittauskohdasta). Tarvittaessa voidaan käyttää sekoitussuutinta.

Huomautus: Jos ympäristön lämpötila laimennustunnelin (DT) läheisyydessä on alle 293 K (20 °C), on ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, ettei menetettäisi hiukkasia laimennustunnelin viileisiin seinämiin. Sen vuoksi suositellaan tunnelin lämmittämistä ja/tai eristämistä edellä esitettyjen rajoitusten mukaisesti.

Suurilla moottorin kuormituksilla tunneli voidaan jäähdyttää sitä vahingoittamattomalla menetelmällä kuten kierrätyspuhaltimella, kunhan jäähdytysaineen lämpötila on vähintään 293 K (20 °C).

HE

Lämmönvaihdin (kuvat 16 ja 17)

Lämmönvaihtimen tehon on oltava riittävä pitämään lämpötila imupuhaltimen SB sisääntulon kohdalla ± 11 K:n sisällä kokeen aikana noudatetusta keskimääräisestä käyttölämpötilasta.

2.3.   Täysvirtauslaimennusjärjestelmä

Kuvassa 20 esitetään kokonaispakokaasun laimennukseen perustuva laimennusjärjestelmä, jossa käytetään vakiokeräysjärjestelmää (CVS). Pakokaasun ja laimennusilman seoksen koko tilavuus on mitattava. Käytössä voi olla joko PDP- tai CFV-järjestelmä.

Tämän jälkeen tapahtuvaa hiukkasten keruuta varten näyte laimennetusta pakokaasusta ohjataan hiukkasnäytteenottojärjestelmään (2.4 kohta, kuvat 21 ja 22). Jos tämä tehdään suoraan, tästä käytetään nimitystä yksinkertainen laimennus. Jos näyte laimennetaan vielä kerran toisessa laimennustunnelissa, tästä käytetään nimitystä kaksinkertainen laimennus. Tämä on hyödyllistä, jos suodattimen etupinnan lämpötilavaatimusta ei pystytä täyttämään yhdellä laimennuksella. Vaikka kaksinkertainen laimennusjärjestelmä onkin osittain laimennusjärjestelmä, se kuvataan hiukkasnäytteenottojärjestelmän muunnoksena 2.4 kohdassa kuvassa 22, koska useimmat sen osat ovat samoja kuin tyypillisessä hiukkasnäytteenottojärjestelmässä.

Image

Raakapakokaasun kokonaismäärä sekoitetaan laimennusilmaan laimennustunnelissa DT. Laimennetun pakokaasun virtaus mitataan joko vakiotilavuusvirtapumpulla PDP tai kriittisen aukon virtaamaan perustuvalla vakiotilavuusvirtalaitteella CFV. Suhteelliseen hiukkasnäytteenottoon ja virtauksen määritykseen voidaan käyttää lämmönvaihdinta HE tai sähköistä virtauksen kompensointia EFC. Koska hiukkasten massan määritys perustuu laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaukseen, laimennussuhdetta ei tarvitse laskea.

2.3.1.   Kuvan 20 osat

EP

Pakoputki

Pakoputken pituus moottorin pakosarjan ulostulon, turboahtimen ulostulon tai jälkikäsittelylaitteen kohdalta laimennustunneliin ei saa olla yli 10 metriä. Jos pakoputken pituus virtaussuuntaan moottorin pakosarjasta, turboahtimen ulostulosta tai jälkikäsittelylaitteesta on yli 4 metriä, kaikki yli 4 metriä pitkät putket on eristettävä lukuun ottamatta linjassa olevaa savumittaria, jos sellainen on käytössä. Eristyksen säteittäisen paksuuden on oltava vähintään 25 mm. Eristysaineen lämmönjohtavuusarvo ei saa olla suurempi kuin 0,1 W/mK lämpötilassa 673 K (400 °C) mitattuna. Pakoputken lämpöinertian vähentämiseksi suositellaan paksuuden ja halkaisijan väliseksi suhteeksi 0,015 tai vähemmän. Joustavien osien käyttö on rajoitettava pituuden ja halkaisijan väliseen suhteeseen 12 tai vähemmän.

PDP

Vakiotilavuusvirtapumppu

PDP mittaa laimennetun pakokaasun kokonaisvirran pumpun kierrosten lukumäärän ja pumpun iskutilavuuden perusteella. Pakokaasujärjestelmän vastapainetta ei saa alentaa keinotekoisesti PDP:n tai laimennusilman sisääntulojärjestelmän avulla. Staattisen pakokaasun vastapaineen, joka on mitattu PDP-järjestelmän ollessa käynnissä, on oltava ± 1,5 kPa:n sisällä staattisesta paineesta, joka on mitattu ilman yhteyttä PDP:hen samalla moottorin käyntinopeudella ja kuormituksella. Kaasuseoksen lämpötilan välittömästi PDP:n edellä on oltava ± 6 K:n sisällä kokeen aikana noudatetusta keskimääräisestä käyttölämpötilasta, kun virtauksen kompensointia ei käytetä. Virtauksen kompensointia voi käyttää ainoastaan, jos lämpötila PDP:n sisääntulon kohdalla ei ole yli 323 K (50 °C).

CFV

Kriittisen aukon virtaamaan perustuva vakiotilavuusvirtalaite

CFV mittaa laimennetun kokonaispakokaasuvirran pitämällä yllä virtausta kuristetussa olotilassa (kriittinen virtaus). Staattisen pakokaasun vastapaineen, joka on mitattu CFV-järjestelmän ollessa käynnissä, on oltava ± 1,5 kPa:n sisällä staattisesta paineesta, joka on mitattu ilman yhteyttä CFV:hen samalla moottorin käyntinopeudella ja kuormituksella. Kaasuseoksen lämpötilan välittömästi CFV:n edellä on oltava ± 11 K:n sisällä kokeen aikana noudatetusta keskimääräisestä käyttölämpötilasta, kun virtauksen kompensointia ei käytetä.

HE

Lämmönvaihdin (valinnainen, jos EFC on käytössä)

Lämmönvaihtimen tehon on oltava riittävä pitämään lämpötila edellä vaadittujen rajojen sisällä.

EFC

Elektroninen virtauksen kompensointi (valinnainen, jos HE on käytössä)

Jos lämpötilaa joko PDP:n tai CFV:n sisääntulon kohdalla ei pidetä edellä mainittujen rajojen sisällä, on otettava käyttöön virtauksen kompensointijärjestelmä virtauksen yhtäjaksoista mittaamista ja hiukkasjärjestelmän suhteellisen näytteenoton ohjausta varten. Tätä tarkoitusta varten jatkuvasti mitattuja virtaussignaaleja käytetään korjaamaan vastaavasti näytteenottovirtausta hiukkasnäytteenottojärjestelmän hiukkassuodattimien läpi (ks. 2.4 kohta, kuvat 21 ja 22).

DT

Laimennustunneli

Laimennustunnelin:

—

on oltava halkaisijaltaan riittävän pieni pyörteisen virtauksen synnyttämistä varten (Reynoldsin luvun on oltava suurempi kuin 4 000) ja riittävän pitkä, jotta pakokaasu ja laimennusilma sekoittuvat täydellisesti; sekoitussuutinta voidaan käyttää,

—

on oltava halkaisijaltaan ainakin 460 mm, kun käytetään yksinkertaista laimennusjärjestelmää,

—

on oltava halkaisijaltaan ainakin 210 mm, kun käytetään kaksinkertaista laimennusjärjestelmää,

—

voi eristää.

Moottorin pakokaasu on johdettava virtaussuuntaan kohdassa, jossa se tulee laimennustunneliin, ja se on sekoitettava perusteellisesti.

Kun käytetään yksinkertaista laimennusta, laimennustunnelista otettu näyte siirretään hiukkasnäytteen ottojärjestelmään (2.4 kohta, kuva 21). PDP:n tai CFV:n virtauskapasiteetin on oltava riittävä säilyttämään laimennetun pakokaasun lämpötila 325 K:ssa (52 °C:ssa) tai sitä alemmassa lämpötilassa välittömästi ennen ensisijaista hiukkassuodatinta.

Kun käytetään kaksoislaimennusta, laimennustunnelista otettu näyte siirretään toiseen laimennustunneliin, jossa sitä laimennetaan edelleen, ja johdetaan sen jälkeen näytteenottosuodattimien läpi (2.4 kohta, kuva 22). PDP:n tai CFV:n virtauskapasiteetin on oltava riittävä pitämään DT:ssä olevan laimennetun pakokaasuvirran lämpötila 464 K:ssä (191 °C:ssa) tai sitä alemmassa lämpötilassa näytteenottovyöhykkeellä. Toisen laimennusjärjestelmän on tuotettava riittävästi toisiolaimennusilmaa pitämään kaksoislaimennettu pakokaasuvirta lämpötilassa 325 K (52 °C) tai sitä alemmassa lämpötilassa välittömästi ennen ensisijaista hiukkassuodatinta.

DAF

Laimennusilmasuodatin

Taustahiilivetyjen eliminoimiseksi suositellaan, että laimennusilma suodatetaan ja esipuhdistetaan puuhiilellä. Valmistajan pyynnöstä laimennusilmanäyte on otettava hyvän insinööritavan mukaisesti taustahiukkastasojen määrittämiseksi, ja nämä voidaan sen jälkeen vähentää laimennetusta pakokaasusta mitatuista arvoista.

PSP

Hiukkasnäytteenotin

Näytteenotin on PTT:n johto-osa, ja:

—

se on asennettava virtaussuuntaa vastaan suunnattuna kohtaan, jossa laimennusilma ja pakokaasu ovat hyvin sekoittuneet, eli laimennustunnelin DT keskiviivalle suunnilleen 10 tunnelin halkaisijan päähän virtaussuuntaan siitä kohdasta, jossa pakokaasu tulee sisään laimennustunneliin,

—

sen sisähalkaisijan on oltava vähintään 12 mm,

—

seinämän voi lämmittää korkeintaan 325 K:n (52 °C:n) lämpötilaan suoralla lämmityksellä tai laimennusilman esilämmityksellä edellyttäen, että ilman lämpötila ei ole yli 325 K (52 °C) ennen pakokaasun syöttämistä laimennustunneliin,

—

se voidaan eristää.

2.4.   Hiukkasnäytteenottojärjestelmä

Hiukkasnäytteenottojärjestelmä tarvitaan hiukkasten keräämiseksi hiukkassuodattimesta. Kun kyseessä on osavirtauslaimennuksen kokonaisnäytteenotto, jossa koko laimennettu pakokaasunäyte johdetaan suodattimien läpi, laimennus- (2.2 kohta, kuvat 14 ja 18) ja näytteenottojärjestelmä muodostavat yleensä yhtenäisen kokonaisuuden. Kun kyseessä on osavirtauslaimennuksen tai täysvirtauslaimennuksen jakeittain tapahtuva näytteenotto, jossa vain osa laimennetusta pakokaasusta ohjataan suodattimien läpi, laimennus- (2.2 kohta, kuvat 11, 12, 13, 15, 16, 17 ja 19 sekä 2,3 kohta, kuva 20) ja näytteenottojärjestelmät muodostavat yleensä eri kokonaisuudet.

Tässä säännössä täysvirtauslaimennusjärjestelmän kaksoislaimennusjärjestelmää (kuva 22) pidetään tyypillisen, kuvassa 21 esitetyn hiukkasnäytteenottojärjestelmän erityismuunnoksena. Kaksoislaimennusjärjestelmä sisältää kaikki hiukkasnäytteenottojärjestelmän tärkeät osat, kuten suodatintelineet ja näytteenottopumpun, sekä lisäksi joitakin laimennuslaitteita, kuten laimennusilman syöttölaitteet ja toisen laimennustunnelin.

Säätöpiireihin kohdistuvien vaikutusten välttämiseksi suositellaan, että näytteenottopumppua käytetään koko testausmenettelyn ajan. Yhtä suodatinta käyttävässä menetelmässä on käytettävä ohitusjärjestelmää näytteen ohjaamiseksi näytteenottosuodattimien läpi haluttuina aikoina. Kytkentätoiminnan häiriöt säätöpiireihin on minimoitava.

Image

Näyte laimennetusta pakokaasusta otetaan osavirtaus- tai täysvirtauslaimennusjärjestelmän laimennustunnelista DT hiukkasnäytteenottimen PSP ja hiukkasten siirtoputken PTT kautta näytteenottopumpun P avulla. Näyte johdetaan hiukkasnäytteenottosuodattimet sisältävän (sisältävien) suodattimenpitim(i)en FH läpi. Näytteen virtausta ohjataan virtauksen ohjaimella FC3. Jos käytetään elektronista virtauksen kompensointia EFC (ks. kuva 20), laimennettua pakokaasuvirtaa käytetään komentosignaalina FC3:lle.

Image

Näyte laimennetusta pakokaasusta siirretään täysvirtauslaimennusjärjestelmän laimennustunnelista DT hiukkasnäytteenottimen PSP ja hiukkasten siirtoputken PTT kautta toiseen laimennustunneliin SDT, jossa se laimennetaan vielä kerran. Sen jälkeen näyte johdetaan hiukkasnäytteenottosuodattimet sisältävän (sisältävien) suodattimenpitim(i)en FH läpi. Laimennusilman virtaus on tavallisesti vakio, kun taas näytteen virtausta ohjataan virtauksen ohjaimella FC3. Jos käytetään elektronista virtauksen kompensointia EFC (ks. kuva 20), laimennettua kokonaispakokaasuvirtaa käytetään komentosignaalina FC3:lle.

2.4.1.   Kuvien 21 ja 22 osat

PTT

Hiukkasten siirtoputki (kuvat 21 ja 22)

Hiukkasten siirtoputken pituus ei saa olla yli 1 020 mm, ja sen pituus on pidettävä mahdollisimman pienenä aina, kun se on mahdollista. Mahdollisten näytteenottimien (esimerkiksi niissä osavirtauslaimennusjärjestelmissä, joissa näytteenotto tapahtuu jakeittain, ja täysvirtauslaimennusjärjestelmissä) pituus on otettava mukaan (SP, ISP ja PSP, ks. 2.2 ja 2.3 kohta).

Kyseiset mitat koskevat:

—

osavirtauslaimennuksen jakeittain tapahtuvaa näytteenottoa ja yksinkertaista täysvirtauslaimennusjärjestelmää näytteenottimen (SP, ISP ja PSP) kärjestä suodatintelineeseen,

—

osavirtauslaimennuksen kokonaisnäytteenottoa laimennustunnelin päästä suodatintelineeseen,

—

täysvirtauskaksoislaimennusjärjestelmää näytteenottimen (PSP) kärjestä toiseen laimennustunneliin.

Siirtoputki

—

seinämän voi lämmittää korkeintaan 325 K:n (52 °C:n) lämpötilaan suoralla lämmityksellä tai laimennusilman esilämmityksellä edellyttäen, että ilman lämpötila ei ole yli 325 K (52 °C) ennen pakokaasun syöttämistä laimennustunneliin,

—

voidaan eristää.

SDT

Toinen laimennustunneli (kuva 22)

Toisen laimennustunnelin vähimmäishalkaisija on 75 mm, ja sen pituuden on oltava riittävä tuottamaan kaksoislaimennetulle näytteelle vähintään 0,25 sekunnin viipymisaika. Ensisijaisen suodattimen telineen FH on oltava 300 mm:n päässä SDT:n ulostulosta.

Toinen laimennustunneli:

—

seinämän voi lämmittää korkeintaan 325 K:n (52 °C:n) lämpötilaan suoralla lämmityksellä tai laimennusilman esilämmityksellä edellyttäen, että ilman lämpötila ei ole yli 325 K (52 °C) ennen pakokaasun syöttämistä laimennustunneliin,

—

voidaan eristää.

FH

Suodatinteline(et) (kuvat 21 ja 22)

Ensisijaiselle ja toissijaiselle suodattimelle voidaan käyttää yhtä suodatinkoteloa tai erillisiä suodatinkoteloita. Liitteen 4 lisäyksessä 4 olevan 4.1.3 kohdan vaatimukset on täytettävä.

Suodatinteline(et):

—

seinämän voi lämmittää korkeintaan 325 K:n (52 °C:n) lämpötilaan suoralla lämmityksellä tai laimennusilman esilämmityksellä edellyttäen, että ilman lämpötila ei ole yli 325 K (52 °C) ennen pakokaasun syöttämistä laimennustunneliin,

—

voidaan eristää.

P

Näytteenottopumppu (kuvat 21 ja 22)

Hiukkasnäytteenottopumpun on sijaittava riittävän kaukana tunnelista siten, että sisääntulokaasun lämpötila pysyy vakiona (± 3 K), jos virtauksen korjausta FC3:n avulla ei käytetä.

DP

Laimennusilmapumppu (kuva 22)

Laimennusilmapumppu on sijoitettava siten, että toisiolaimennusilmaa syötetään lämpötilassa 298 K ± 5 K (25 °C ± 5 °C), jos laimennusilmaa ei esilämmitetä.

FC3

Virtauksen ohjain (kuvat 21 ja 22)

Virtauksen ohjainta on käytettävä kompensoimaan hiukkasnäytteen virtaus lämpötilan ja vastapaineen vaihteluiden osalta näytteen kulkureitillä, jos muita välineitä ei ole käytettävissä. Virtauksen ohjain vaaditaan, jos käytetään elektronista virtauksen kompensaatiota EFC (ks. kuva 20).

FM3

Virtauksen mittauslaite (kuvat 21 ja 22)

Hiukkasnäytevirran kaasumittari tai virtausmittari on sijoitettava riittävän kauas näytteenottopumpusta P siten, että sisääntulokaasun lämpötila pysyy vakiona (± 3 K), jos virtauksen korjausta FC3:n avulla ei käytetä.

FM4

Virtauksen mittauslaite (kuva 22)

Laimennusilmavirran kaasumittari tai virtausmittari on sijoitettava siten, että sisääntulokaasun lämpötila on yhtäjaksoisesti 298 K ± 5 K (25 °C ± 5 °C).

BV

Palloventtiili (valinnainen)

Palloventtiilin sisähalkaisija ei saa olla pienempi kuin hiukkassiirtoputken PTT sisähalkaisija, ja sen kytkentäajan on oltava alle 0,5 sekuntia.

Huom.: Jos ympäristön lämpötila PSP:n, PTT:n, SDT:n ja FH:n läheisyydessä on alle 293 K (20 °C), on ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, ettei hiukkasia menetettäisi kyseisten osien viileisiin seinämiin. Sen vuoksi suositellaan kyseisten osien lämmittämistä ja/tai eristämistä vastaavissa kuvauksissa annettujen rajoitusten mukaisesti. Samoin suositellaan, ettei suodattimen etupinnan lämpötila olisi näytteenoton aikana alle 293 K (20 °C).

Suurilla moottorin kuormituksilla edellä mainitut osat voidaan jäähdyttää niitä vahingoittamattomalla menetelmällä kuten kierrätyspuhaltimella, kunhan jäähdytysaineen lämpötila on vähintään 293 K (20 °C).

3.   SAVUN OPASITEETIN MÄÄRITYS

3.1.   Johdanto

Jäljempänä 3.2 ja 3.3 kohdassa ja kuvissa 23 ja 24 esitetään yksityiskohtaiset kuvaukset suositelluista opasimetrijärjestelmistä. Koska eri kokoonpanot saattavat tuottaa vastaavia tuloksia, laitteistojen ei tarvitse olla täysin kuvien 23 ja 24 mukaiset. Lisätietojen tuottamiseen sekä järjestelmien toimintojen koordinointiin voi käyttää lisäosia, esimerkiksi mittalaitteita, venttiilejä, solenoideja, pumppuja ja katkaisimia. Jos joitakin osia ei joissakin järjestelmissä tarvita tarkkuuden varmistamiseen, ne voi poistaa, jos se on hyvän insinööritavan mukaista.

Mittausperiaatteena on, että valoa johdetaan tietty matka mitattavan savun lävitse ja että lähetetyn ja vastaanottimen saavuttavan valon välisen suhteen avulla arvioidaan väliaineen valonhimmennysominaisuudet. Savun mittaus riippuu laitteen mallista, ja mittaus voidaan tehdään tehdä pakoputkessa (täysvirtausopasimetri linjassa), pakoputken päässä (täysvirtausopasimetri linjan päässä) tai ottamalla näyte pakoputkesta (osavirtausopasimetri). Jotta opasiteettisignaalista voidaan määrittää valon absorptiokerroin, laitteen valmistajan on ilmoitettava laitteen optisen reitin pituus.

3.2.   Täysvirtausopasimetri

Kahta täysvirtausopasimetrin yleistä tyyppiä voidaan käyttää (kuva 23). Linjaopasimetrin avulla mitataan koko pakokaasuvirran opasiteetti pakoputkessa. Tämän tyyppisessä opasimetrissä optisen reitin tehollinen pituus on opasimetrin mallin funktio.

Linjan päähän asennettavan opasimetrin avulla koko pakokaasuvirran opasiteetti mitataan pakokaasun poistuessa pakoputkesta. Tämän tyyppisessä opasimetrissä optisen reitin tehollinen pituus on pakoputken mallin ja pakoputken pään sekä opasimetrin välisen etäisyyden funktio.

Image

3.2.1.   Kuvan 23 osat

EP

Pakoputki

Linjaopasimetriä käytettäessä pakoputken halkaisijan on oltava vakio kolmen pakoputken halkaisijan verran mittausvyöhykkeestä virtaussuuntaa vastaan ja virtaussuuntaan. Jos mittausvyöhykkeen halkaisija on suurempi kuin pakoputken halkaisija, suositellaan käytettäväksi putkea, joka asteittain kapenee ennen mittausvyöhykettä.

Linjan päähän asennettavaa opasimetriä käytettäessä pakoputken on oltava viimeisen 0,6 metrin pituudelta poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoinen eikä siinä saa olla kulmia tai mutkia. Pakoputken pään on oltava suora. Opasimetri on asennettava keskelle pakokaasuvirtaa 25 ± 5 mm:n päähän pakoputken päästä.

OPL

Optisen reitin pituus

Savun himmentämän optisen reitin pituus opasimetrin valonlähteestä vastaanottimeen, tiheysvaihteluista ja katveista johtuvat epäyhtenäisyydet tarvittaessa korjattuina. Laitteen valmistajan on ilmoitettava optisen reitin pituus ottaen samalla huomioon nokeentumisenestotoimet (esimerkiksi huuhteluilma). Jos optisen reitin pituus ei ole käytettävissä, se on määritettävä ISO IDS 11614 -standardin 11.6.5 kohdan mukaisesti. Optisen reitin pituuden määrittämiseksi oikein kaasun vähimmäisnopeuden on oltava 20 m/s.

LS

Valonlähde

Valonlähteen on oltava joko hehkulamppu, jonka värilämpötila on 2 800–3 250 K tai vihreää valoa lähettävä diodi (LED), jonka spektrihuippu on välillä 550–570 nm. Valonlähteen on oltava suojattu nokeentumiselta siten, että optisen reitin pituus on valmistajan suositusten mukainen.

LD

Valoanturi

Anturin on oltava joko valokenno tai valodiodi (tarvittaessa suodattimella varustettu). Jos valonlähde on hehkulamppu, anturin spektrivasteen huipun on oltava sama kuin ihmissilmän fototooppisen käyrän (suurin vaste) alueella 550–570 nm, alle 4 prosentin tarkkuudella alle 430 nm:n ja yli 680 nm:n alueiden suurimmasta vasteesta. Valoanturin on oltava suojattu nokeentumiselta siten, että optisen reitin pituus on valmistajan suositusten mukainen.

CL

Kollimaatiolinssi

Valonlähteen on oltava kollimoitu siten, että valokeilan suurin halkaisija on 30 mm. Valokeilan säteiden on oltava 3 asteen tarkkuudella samansuuntaisia optiseen akseliin nähden.

T1

Lämpötila-anturi (valinnainen)

Pakokaasun lämpötilaa voidaan tarkkailla testin aikana.

3.3.   Osavirtausopasimetri

Osavirtausopasimetriä käytettäessä (kuva 24) pakoputkesta otetaan edustava pakokaasunäyte, joka johdetaan siirtolinjaa pitkin mittauskammioon. Tämän tyyppisessä opasimetrissä optisen reitin tehollinen pituus on opasimetrin mallin funktio. Seuraavassa kohdassa tarkoitettuja vasteaikoja sovelletaan laitteen valmistajan ilmoittamaan opasimetrin vähimmäisvirtaukseen.

Image

3.3.1.   Kuvan 24 osat

EP

Pakoputki

Pakoputken on oltava suora putki ainakin 6 putken halkaisijan verran virtaussuuntaa vastaan ja 3 putken halkaisijan verran virtaussuuntaan näytteenottimen kärjestä.

SP

Näytteenotin

Näytteenottimen on oltava avoin putki, joka osoittaa virtaussuuntaa vastaan pakoputken keskiviivan tai suunnilleen pakoputken keskiviivan kohdalla. Näytteenottimen on oltava vähintään 5 mm:n päässä pakoputken seinämästä. Näytteenottimen halkaisijan on oltava riittävän suuri varmistamaan edustavan näytteen otto ja riittävä virtaus opasimetrin läpi.

TT

Siirtoputki

Siirtoputken

—

on oltava mahdollisimman lyhyt, ja sillä on varmistettava pakokaasun lämpötila 373 ± 30 K (100 °C ± 30 °C) mittauskammion sisäänmenossa,

—

seinämälämpötilan on oltava riittävästi pakokaasun kastepistettä korkeampi, jotta estettäisiin kondensaatio,

—

halkaisijan on oltava koko pituudelta sama kuin näytteenottimen halkaisijan,

—

vasteajajan on oltava alle 0,05 sekuntia välineistön vähimmäisvirtauksella liitteen 4 lisäyksessä 4 olevan 5.2.4 kohdan mukaisesti määritettynä,

—

vaikutus savuhuippuun ei saa olla merkittävä.

FM

Virtauksen mittauslaite

Välineistö, jonka avulla mitataan oikea virtaus mittauskammioon. Välineistön valmistajan on ilmoitettava pienin ja suurin virtaus, ja niiden on oltava sellaiset, että TT:n vasteaikavaatimus ja optisen reitin pituutta koskevat määritelmät täyttyvät. Virtauksen mittauslaite saa sijaita mahdollisen näytteenottopumpun P läheisyydessä.

MC

Mittauskammio

Mittauskammion sisäpinnan on oltava heijastamaton tai optisen ympäristön vastaava. Diffuusion aiheuttaman hajavalon heijastumisen anturiin on oltava mahdollisimman vähäistä.

Mittauskammion kaasun paine ei saa erota ilmanpaineesta enempää kuin 0,75 kPa. Jos laitteen malli ei mahdollista tätä, opasimetrin lukema on muunnettava ilmanpaineeseen perustuvaksi.

Mittauskammion seinämän lämpötilan on oltava ± 5 K:n tarkkuudella 343 K (70 °C)–373 K (100 °C), mutta joka tapauksessa niin paljon pakokaasun kastepisteen yläpuolella, että kondensaatiota ei esiinny. Mittauskammio on varustettava tarkoituksenmukaisilla lämpötilan mittauslaitteilla.

OPL

Optisen reitin pituus

Savun himmentämän optisen reitin pituus opasimetrin valonlähteestä vastaanottimeen, tiheysvaihteluista ja katveista johtuvat epäyhtenäisyydet tarvittaessa korjattuina. Laitteen valmistajan on ilmoitettava optisen reitin pituus ottaen samalla huomioon nokeentumisenestotoimet (esimerkiksi huuhteluilma). Jos optisen reitin pituus ei ole käytettävissä, se on määritettävä ISO IDS 11614 -standardin 11.6.5 kohdan mukaisesti.

LS

Valonlähde

Valonlähteen on oltava joko hehkulamppu, jonka värilämpötila on 2 800–3 250 K tai vihreää valoa lähettävä diodi (LED), jonka spektrihuippu on välillä 550–570 nm. Valonlähteen on oltava suojattu nokeentumiselta siten, että optisen reitin pituus on valmistajan suositusten mukainen.

LD

Valoanturi

Anturin on oltava joko valokenno tai valodiodi (tarvittaessa suodattimella varustettu). Jos valonlähde on hehkulamppu, anturin spektrivasteen huipun on oltava sama kuin ihmissilmän fototooppisen käyrän (suurin vaste) alueella 550–570 nm, alle 4 prosentin tarkkuudella alle 430 nm:n ja yli 680 nm:n alueiden suurimmasta vasteesta. Valoanturin on oltava suojattu nokeentumiselta siten, että optisen reitin pituus on valmistajan suositusten mukainen.

CL

Kollimaatiolinssi

Valonlähteen on oltava kollimoitu siten, että valokeilan suurin halkaisija on 30 mm. Valokeilan säteiden on oltava 3 asteen tarkkuudella samansuuntaisia optiseen akseliin nähden.

T1

Lämpötila-anturi

Pakokaasun lämpötilan tarkkailemiseksi kohdassa, jossa pakokaasu tulee sisään mittauskammioon.

P

Näytteenottopumppu (valinnainen)

Mittauskammiosta virtaussuuntaan voidaan asentaa näytteenottopumppu siirtämään näytekaasu mittauskammion läpi.

LIITE 5

HYVÄKSYNTÄTESTEISSÄ JA TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VARMISTAMISESSA KÄYTETTÄVIEN DIESELMOOTTOREIDEN VERTAILUPOLTTOAINEIDEN TEKNISET OMINAISUUDET

1.   DIESELPOLTTOAINE (28)

Muuttuja

Yksikkö

Raja-arvot (28)

Testimenetelmä (29)

Julkaisuvuosi

Vähintään

Enintään

Setaaniluku (30)

 

52

54

ISO 5165

1998 (31)

Tiheys lämpötilassa 15 °C

kg/m3

833

837

ISO 3675

1995

Tislaus:

 

 

 

 

 

– 50 %:n piste

°C

245

 

ISO 3405

1998

– 95 %:n piste

°C

345

350

ISO 3405

1998

– lopullinen kiehumispiste

°C

—

370

ISO 3405

1998

Leimahduspiste

°C

55

—

EN 27719

1993

CFPP

°C

—

–5

EN 116

1981

Viskositeetti 40 °C

mm2/s

2,5

3,5

EN-ISO 3104

1996

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt

% m/m

3,0

6,0

IP 391 (*)

1995

Rikkipitoisuus (32)

mg/kg

—

300

pr. EN-ISO/DIS 14596

1998 (31)

Kuparikorroosio

 

—

1

EN-ISO 2160

1995

Conradsonin hiili-jäännös (10 % DR)

% m/m

—

0,2

EN-ISO 10370

 

Tuhkapitoisuus

% m/m

—

0,01

EN-ISO 6245

1995

Vesipitoisuus

% m/m

—

0,05

EN-ISO 12937

1995

Neutralointiluku (vahva happo)

mg OH/g

—

0,02

ASTM D 974-95

1998 (31)

Hapettumisvakaus (33)

mg/ml

—

0,025

EN-ISO 12205

1996


2.   DIESELMOOTTOREIHIN TARKOITETTU ETANOLI (34)

Muuttuja

Yksikkö

Raja-arvot (35)

Testimenetelmä (36)

Vähintään

Enintään

Alkoholi, massa

% m/m

92,4

—

ASTM D 5501

Alkoholin kokonaismäärään sisältyvä muu alkoholi kuin etanoli, massa

% m/m

—

2

ASTM D 5501

Tiheys lämpötilassa 15 °C

kg/m3

795

815

ASTM D 4052

Tuhkapitoisuus

% m/m

 

0,001

ISO 6245

Leimahduspiste

°C

10

 

ISO 2719

Happamuus, etikkahappona laskettuna

% m/m

—

0,0025

ISO 1388-2

Neutralointiluku (vahva happo)

KOH mg/l

—

1

 

Väri

Väriskaalan mukaan

—

10

ASTM D 1209

Kuiva-ainepitoisuus lämpötilassa 100 °C

mg/kg

 

15

ISO 759

Vesipitoisuus

% m/m

 

6,5

ISO 760

Aldehydit etikkahappona laskettuna

% m/m

 

0,0025

ISO 1388-4

Rikkihappopitoisuus

mg/kg

—

10

ASTM D 5453

Esterit etyyliasetaattina laskettuna

% m/m

—

0,1

ASTM D 1617

LIITE 6

HYVÄKSYNTÄTESTEISSÄ JA TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VARMISTAMISESSA KÄYTETTÄVIEN MAAKAASUVERTAILUPOLTTOAINEIDEN TEKNISET OMINAISUUDET

Tyyppi: MAAKAASU (NG)

Euroopassa on kaupan kahta eri polttoainelajia:

—

H-ryhmä, jonka äärimmäiset vertailupolttoaineet ovat GR ja G23,

—

L-ryhmä, jonka äärimmäiset vertailupolttoaineet G23 ja G25.

Jäljempänä esitetään yhteenveto GR, G23 ja G25-vertailupolttoaineiden ominaisuuksista.

Vertailupolttoaine GR

Ominaisuudet

Yksiköt

Perusta

Raja-arvot

Testimenetelmä

Alaraja

Yläraja

Koostumus:

 

 

 

 

 

Metaani

mooli %

87

84

89

 

Etaani

mooli %

13

11

15

 

Tasapaino (37)

mooli %

—

—

1

ISO 6974

Rikkipitoisuus

mg/m3  (38)

—

—

10

ISO 6326-5


Vertailupolttoaine G23

Ominaisuudet

Yksiköt

Perusta

Raja-arvot

Testimenetelmä

Alaraja

Yläraja

Koostumus:

 

 

 

 

 

Metaani

mooli %

92,5

91,5

93,5

 

Tasapaino (39)

mooli %

—

—

1

ISO 6974

N2

mooli %

7,5

6,5

8,5

 

Rikkipitoisuus

mg/m3  (40)

—

—

10

ISO 6326-5


Vertailupolttoaine G25

Ominaisuudet

Yksiköt

Perusta

Raja-arvot

Testimenetelmä

Alaraja

Yläraja

Koostumus:

 

 

 

 

 

Metaani

mooli %

86

84

88

 

Tasapaino (41)

mooli %

—

—

1

ISO 6974

N2

mooli %

14

12

16

 

Rikkipitoisuus

mg/m3  (42)

—

—

10

ISO 6326-5

LIITE 7

TYYPPI: NESTEKAASU (LPG)

Parametri

Yksikkö

Raja-arvot

Poltto-aine A

Raja-arvot

Poltto-aine B

Testi-menetelmä

Alaraja

Yläraja

Alaraja

Yläraja

Moottorin oktaaniluku

 

92,5 (43)

 

92,5

 

EN 589 Liite B

Koostumus:

 

 

 

 

 

 

C3-pitoisuus

tilavuus %

48

52

83

87

 

C4-pitoisuus

tilavuus %

48

52

13

17

ISO 7941

Olefiinit

tilavuus %

 

12

 

14

 

Haihdutusjäännös

mg/kg

 

50

 

50

NFM 41015

Rikin kokonaismäärä

paino ppm (43)

 

50

 

50

EN 24260

Rikkivety

—

 

ei rajaa

 

ei rajaa

ISO 8819

Kuparinauha-korroosio

luokitus

 

luokka 1

 

luokka 1

ISO 6251 (44)

Vesi lämpötilassa 0 °C

 

 

vapaa

 

vapaa

silmämääräi-nen tarkastus

LIITE 8

ESIMERKKEJÄ LASKUTOIMITUKSISTA

1.   ESC-TESTI

1.1.   Kaasupäästöt

Yksittäisen moodin tulosten laskemiseen tarvittavat tiedot esitetään jäljempänä. Tässä esimerkissä CO ja NOx on mitattu kuivana, HC kosteana. HC-konsentraatio on ilmoitettu propaanivastaavuutena (C3), ja C1-vastaavuus saadaan kertomalla se kolmella. Laskutoimitus suoritetaan samoin muissa moodeissa.

P

(kW)

Ta

(K)

Ha

(g/kg)

GEXH

(kg)

GAIRW

(kg)

GFUEL

(kg)

HC

(ppm)

CO

(ppm)

NOx

(ppm)

82,9

294,8

7,81

563,38

545,29

18,09

6,3

41,2

495

Kuivan/kostean korjaustekijän KW,r laskeminen (liite 4, lisäys 1, 4.2 kohta):

Formula ja Formula

Formula

Kostean konsentraation laskeminen:

CO = 41,2 × 0,9239 = 38,1 ppm

NOx = 495 × 0,9239 = 457 ppm

NOx:n kosteuskorjaustekijän KH,D laskeminen (liite 4, lisäys 1, 4.3 kohta):

A = 0,309 × 18,09 / 541,06 – 0,0266 = –0,0163

B = –0,209 × 18,09 / 541,06 + 0,00954 = 0,0026

Formula

Päästöjen massavirtausten laskeminen (liite 4, lisäys 1, 4.4 kohta):

NOx = 0,001587 × 457 × 0,9625 × 563,38 = 393,27 g/h

CO = 0,000966 × 38,1 × 563,38 = 20,735 g/h

HC = 0,000479 × 6,3 × 3 × 563,38 = 5,100 g/h

Spesifisten päästöjen laskeminen (liite 4, lisäys 1, 4.5 kohta):

Seuraavan esimerkinomaisen laskutoimituksen avulla lasketaan CO-arvot; muiden komponenttien laskutoimitukset ovat samanlaisia.

Yksittäisten moodien päästöjen massavirtaukset kerrotaan vastaavilla painotuskertoimilla liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 2.7.1 kohdan mukaisesti ja ne lasketaan yhteen syklin keskimääräisen päästöjen massavirtauksen laskemiseksi:

CO

=

(6,7 × 0,15) + (24,6 × 0,08) + (20,5 × 0,10) + (20,7 × 0,10) + (20,6 × 0,05) + (15,0 × 0,05) + (19,7 × 0,05) + (74,5 × 0,09) + (31,5 × 0,10) + (81,9 × 0,08) + (34,8 × 0,05) + (30,8 × 0,05) + (27,3 × 0,05) = 30,91 g/h

Yksittäisten moodien moottorin teho kerrotaan vastaavilla painotuskertoimilla liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 2.7.1 kohdan mukaisesti ja ne lasketaan yhteen syklin keskimääräisen tehon laskemiseksi:

P(n)

=

(0,1 × 0,15) + (96,8 × 0,08) + (55,2 × 0,10) + (82,9 × 0,10) + (46,8 × 0,05) + (70,1 × 0,05) + (23,0 × 0,05) + (114,3 × 0,09) + (27,0 × 0,10) + (122,0 × 0,08) + (28,6 × 0,05) + (87,4 × 0,05) + (57,9 × 0,05) = 60,006 kW

Formula

Satunnaisen pisteen NOx-päästön laskeminen (liite 4, lisäys 1, 4.6.1 kohta):

Oletetaan, että satunnaisessa pisteessä on määritetty seuraavat arvot:

nZ

= 1 600 min–1

 

MZ

= 495 Nm

 

NOx mass,Z

= 487,9 g/h

(edellisten kaavojen mukaan laskettuna)

P(n)Z

= 83 kW

 

NOx,Z

= 487,9 / 83

= 5,878 g/kWh

Päästöarvon laskeminen testisyklistä (liite 4, lisäys 1, 4.6.2 kohta):

Oletetaan, että neljän ympäröivän ESC-testin moodin arvot ovat seuraavat:

nRT

nSU

ER

ES

ET

EU

MR

MS

MT

MU

1 368

1 785

5,943

5,565

5,889

4,973

515

460

681

610

ETU = 5,889 + (4,973 – 5,889) × (1 600 – 1 368) / (1 785 – 1 368) = 5,377 g/kWh

ERS = 5,943 + (5,565 – 5,943) × (1 600 – 1 368) / (1 785 – 1 368) = 5,732 g/kWh

MTU = 681 + (601 – 681) × (1 600 – 1 368) / (1 785 – 1 368) = 641,3 Nm

MRS = 515 + (460 – 515) × (1 600 – 1 368) / (1 785 – 1 368) = 484,3 Nm

EZ = 5,732 + (5,377 – 5,732) × (495 – 484,3) / (641,3 – 484,3) = 5,708 g/kWh

NOx-päästöarvojen vertaileminen (liite 4, lisäys 1, 4.6.3 kohta):

NOx diff = 100 × (5,878 – 5,708) / 5,708 = 2,98 %

1.2.   Hiukkaspäästöt

Hiukkasten mittaus perustuu hiukkasten keräämiseen koko syklin ajalta, mutta näytteen ja virtauksen arvot (MSAM ja GEDF) määritetään yksittäisten moodien aikana. GEDF:n laskeminen riippuu käytettävästä järjestelmästä. Seuraavissa esimerkeissä käytetään järjestelmää, jossa on CO2-mittaus ja hiilitasapainomenetelmä, sekä järjestelmää, jossa käytetään virtauksen mittausta. Täysvirtauslaimennusjärjestelmää käytettäessä GEDF mitataan suoraan CVS-laitteiston avulla.

GEDF:n laskeminen (liite 4, lisäys 1, 5.2.3 ja 5.2.4 kohta)

Oletetaan, että moodista 4 on saatu seuraavat mittaustiedot. Laskutoimitus suoritetaan samoin muissa moodeissa.

GEXH

(kg/h)

GFUEL

(kg/h)

GDILW

(kg/h)

GTOTW

(kg/h)

CO2D

(%)

CO2A

(%)

334,02

10,76

5,4435

6,0

0,657

0,040

a)

hiilitasapainomenetelmä

Formula

b)

virtauksen mittaus -menetelmä

Formula

GEDFW = 334,02 × 10,78 = 3 600,7 kg/h

Massavirtauksen laskeminen (liite 4, lisäys 1, 5.4 kohta):

Yksittäisten moodien GEDFW-virtaukset kerrotaan vastaavilla painotuskertoimilla liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 2.7.1 kohdan mukaisesti ja ne lasketaan yhteen syklin keskimääräisen GEDF:n laskemiseksi. Näytteen kokonaismäärä MSAM lasketaan yhteen yksittäisten moodien näytteiden määristä.

Formula

=

(3 567 × 0,15) + (3 592 × 0,08) + (3 611 × 0,10) + (3 600 × 0,10) + (3 618 × 0,05) + (3 600 × 0,05) + (3 640 × 0,05) + (3 614 × 0,09) + (3 620 × 0,10) + (3 601 × 0,08) + (3 639 × 0,05) + (3 582 × 0,05) + (3 635 × 0,05) = 3 604,6 kg/h

MSAM

=

0,226 + 0,122 + 0,151 + 0,152 + 0,076 + 0,076 + 0,076 + 0,136 + 0,151 + 0,121 + 0,076 + 0,076 + 0,075 = 1,515 kg

Jos suodattimissa olevien hiukkasten massa on 2,5 mg, saadaan seuraava tulos:

Formula

Taustakorjaus (valinnainen)

Oletetaan, että on tehty yksi taustamittaus, josta on saatu seuraavat arvot. Laimennuskertoimen DF laskutoimitus suoritetaan tämän liitteen 3.1 kohdassa kuvatulla tavalla, eikä sitä esitetä tässä.

Md = 0,1 mg; MDIL = 1,5 kg

Sum of DF = [(1–1 / 119,15) × 0,15] + [(1–1 / 8,89) × 0,08] + [(1–1 / 14,75) × 0,10] + [(1–1 / 10,10) × 0,10] + [(1–1 / 18,02) × 0,05] + [(1–1 / 12,33) × 0,05] + [(1–1 / 32,18) × 0,05] + [(1–1 / 6,94) × 0,09] + [(1–1 / 25,19) × 0,10] + [(1–1 / 6,12) × 0,08] + [(1–1 / 20,87) × 0,05] + [(1–1 / 8,77) × 0,05] + [(1–1 / 12,59) × 0,05] = 0,923

Formula

Spesifisen päästön laskeminen (liite 4, lisäys 1, 5.5 kohta):

P(n)

=

(0,1 × 0,15) + (96,8 × 0,08) + (55,2 × 0,10) + (82,9 × 0,10) + (46,8 × 0,05) + (70,1 × 0,05) + (23,0 × 0,05) + (114,3 × 0,09) + (27,0 × 0,10) + (122,0 × 0,08) + (28,6 × 0,05) + (87,4 × 0,05) + (57,9 × 0,05) = 60,006 kW

Formula = 0,099 g/kWh, jos taustakorjattu

Formula = 0,095 g/kWh

Spesifisen painotuskertoimen laskeminen (liite 4, lisäys 1, 5.6 kohta):

Oletetaan edellä moodille 4 lasketut arvot, jolloin:

Formula

Kyseinen arvo on vaadittavan arvon 0,10 ± 0,003 mukainen.

2.   ELR-TESTI

Koska Bessel-suodatus on aivan uusi keskiarvonmääritysmenetelmä eurooppalaisessa pakokaasulainsäädännössä, alla selitetään Bessel-suodatin, esitetään esimerkki Besselin algoritmista sekä esimerkki lopullisten savuarvojen laskemisesta. Besselin algoritmin vakiot riippuvat ainoastaan opasimetrin mallista ja tietojenhankintalaitteiston näytteenottotaajuudesta. On suositeltavaa, että opasimetrin valmistaja ilmoittaa lopulliset Besselin suodatinvakiot eri näytteenottotaajuuksille ja että asiakas käyttää näitä vakioita Besselin algoritmin muodostamiseen ja savuarvojen laskemiseen.

2.1.   Yleisiä tietoja Bessel-suodattimesta

Käsittelemättömässä opasiteettisignaalissa on yleensä erittäin hajanaisia arvoja suurtaajuisten vaihtelujen vuoksi. ELR-testissä nämä suurtaajuiset vaihtelut poistetaan Bessel-suodattimen avulla. Bessel-suodatin on rekursiivinen toisen kertaluvun alipäästösuodatin, joka mahdollistaa signaalin nopeimman nousun ilman ylitystä.

Jos oletetaan, että pakoputkessa on reaaliaikainen raakapakokaasuvirta, kaikki opasimetrit näyttävät viivästyneen ja eri tavoin mitatun opasiteettijäljen. Mitatun opasiteettijäljen viive ja suuruus riippuvat pääasiallisesti opasimetrin mittauskammion, myös pakokaasun näytteenottolinjojen, geometriasta ja ajasta, joka opasimetrin elektroniikalta kuluu signaalin käsittelemiseen. Näitä kahta vaikutusta kuvaavia arvoja kutsutaan fyysiseksi ja sähköiseksi vasteajaksi, jotka vastaavat kunkin opasimetrityypin yhtä suodatinta.

Bessel-suodattimen käyttämisen tarkoituksena on taata koko opasimetrijärjestelmässä samanlaiset suodatinominaisuudet, jotka koostuvat seuraavista:

—

opasimetrin fyysinen vasteaika (tp),

—

opasimetrin sähköinen vasteaika (te),

—

käytettävän Bessel-suodattimen suodatinvasteaika (tF).

Tulokseksi saatava järjestelmän kokonaisvasteaika tAver saadaan seuraavasti:

Formula

ja kaikentyyppisten opasimetrien kokonaisvasteajan on oltava yhtä suuri saman savuarvon tuottamiseksi. Tämän vuoksi Bessel-suodatin on muodostettava siten, että suodattimen vasteajan (tF) on yhdessä yksittäisen opasimetrin fyysisen (tp) ja sähköisen (te) vasteajan kanssa tuotettava tarvittava kokonaisvasteaika (tAver). Koska tp ja te ovat yksittäisten opasimetrien kiinteitä arvoja, ja tässä säännössä tAver on 1,0 sekuntia, tF voidaan laskea seuraavasti:

Formula

Määrityksen mukaisesti suodattimen vasteaika tF on suodatetun lähtösignaalin 10 ja 90 prosentin välinen nousuaika askelsyötesignaalilla. Tämän vuoksi Bessel-suodattimen leikkaustaajuus on iteroitava siten, että Bessel-suodattimen vasteaika sopii vaadittavaan nousuaikaan.

Image

Kuvassa a esitetään askelsyötesignaalin jälki, Bessel-suodatettu lähtösignaali ja Bessel-suodattimen vasteaika (tF).

Bessel-suodattimen lopullisen algoritmin muodostaminen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii useita iterointivaiheita. Iterointimenettelyn kaavio esitetään jäljempänä.

Image

Characteristics of opacimeter

=

Opasimetrin ominaisuudet

Regulation

=

Säätely

Data aquisition system sample rate

=

Tietojenhankintajärjestelmän näytteenottotaajuus

Step

=

Vaihe

Required overall Bessel filter response time

=

Bessel-suodattimen vaadittava kokonaisvasteaika

Design of Bessel filter algorithm

=

Bessel-suodattimen algoritmin muodostaminen

Application of Bessel filter on step input

=

Bessel-suodattimen käyttäminen askelsyötteeseen

Calculation of iterated filter response time

=

Iteroidun suodattimen vasteajan laskeminen

Adjustment of cut-off frequency

=

Katkaisutaajuuden säätäminen

Deviation between tF and tF,iter

=

tF:n ja tF,iter:n välinen poikkeama

Iteration

=

Iterointi

Check for iteration criteria

=

Iterointiperusteiden tarkistaminen

yes, no

=

kyllä, ei

Final Bessel filter constants and algorithm

=

Lopulliset Bessel-suodattimen vakiot ja algoritmi

2.2.   Besselin algoritmin laskeminen

Tässä esimerkissä Besselin algoritmi muodostetaan useissa vaiheissa edellä olevan liitteen 4 lisäyksessä 1 olevaan 6.1 kohtaan perustuvan iterointimenettelyn mukaisesti.

Opasimetrin ja tietojenhankintalaitteiston ominaisuuksien oletetaan olevan seuraavat:

—

fyysinen vasteaika tp 0,15 s

—

sähköinen vasteaika te 0,05 s

—

kokonaisvasteaika tAver 1,00 s (tämän säännön määrityksen mukaisesti)

—

näytteenottotaajuus 150 Hz

Vaihe 1 Bessel-suodattimen tarvittava vasteaika tF:

Formula

Vaihe 2 Katkaisutaajuuden arvioiminen ja Besselin vakioiden E ja K laskeminen ensimmäistä iterointia varten:

fc = 3,1415 / (10 × 0,987421) = 0,318152 Hz

Δt = 1/150 = 0,006667 s

Ω = 1 / [tan (3,1415 × 0,006667 × 0,318152)] = 150,076644

Formula

K = 2 × 7,07948 × 10–5 × (0,618034 × 150,076644 – 1) – 1 = 0,970783

Tästä saadaan Besselin algoritmi:

Yi = Yi –1 + 7,07948 × 10–5 × (Si + 2 × Si –1 + Si–2 – 4 × Yi–2) + 0,970783 × (Yi –1 – Yi–2)

jossa Si vastaa askelsyötesignaalien arvoja (joko ”0” tai ”1”) ja Yi lähtösignaalin suodatettuja arvoja.

Vaihe 3 Bessel-suodattimen käyttäminen askelsyötteeseen:

Bessel-suodattimen vasteaika tF määritetään suodatetun lähtösignaalin 10 ja 90 prosentin väliseksi nousuajaksi askelsyötesignaalilla. Lähtösignaalin aikojen 10 % (t10) ja 90 % (t90) määrittämiseksi askelsyötteeseen on käytettävä Bessel-suodatinta yllä mainittujen arvojen fc, E ja K avulla.

Taulukossa B esitetään indeksiluvut, aika ja askelsyötesignaalin arvot sekä tulokseksi saatavat suodatetun lähtösignaalin arvot ensimmäistä ja toista iterointia varten. t10:n ja t90:n viereiset pisteet on merkitty lihavoiduin numeroin. Taulukon B ensimmäisessä iteroinnissa 10 prosentin arvo esiintyy indeksilukujen 30 ja 31 välissä ja 90 prosentin arvo esiintyy indeksilukujen 191 ja 192 välissä. tF,iter-arvon laskemista varten t10:n ja t90:n tarkat arvot määritetään viereisten mittauspisteiden välisen lineaarisen interpoloinnin avulla seuraavasti:

t10= tlower + Δt × (0,1 – outlower) / (outupper – outlower)

t90= tlower + Δt × (0,9 – outlower) / (outupper – outlower)

jossa outupper ja outlower ovat vastaavasti Bessel-suodatetun lähtösignaalin viereiset pisteet ja jossa tlower on viereisen aikapisteen aika taulukossa B esitetyn mukaisesti.

t10 = 0,200000 + 0,006667 × (0,1 – 0,099208) / (0,104794 – 0,099208) = 0,200945 s

t90 =1,273333 + 0,006667 × (0,9 – 0,899147) / (0,901168 – 0,899147) = 1,276147 s

Vaihe 4 Ensimmäisen iterointikierroksen suodattimen vasteaika

tF,iter = 1,276147 – 0,200945 = 1,075202 s

Vaihe 5 Vaaditun ja saadun suodattimen vasteajan ero ensimmäisellä iterointikierroksella

Δ = (1,075202 – 0,987421) / 0,987421 = 0,081641

Vaihe 6 Iterointiperusteiden tarkistaminen

|Δ| ≤ 0,01 vaaditaan. Koska 0,081641 > 0,01, iterointiperuste ei täyty ja toinen iterointikierros on aloitettava. Tällä iterointikierroksella lasketaan uusi katkaisutaajuus fc:n ja Δ:n avulla seuraavasti:

fc,new = 0,318152 × (1 + 0,081641) = 0,344126 Hz

Tätä uutta katkaisutaajuutta käytetään toisella iterointikierroksella alkaen jälleen vaiheesta 2. Iterointi on toistettava, kunnes iterointiperusteet täyttyvät. Taulukossa A esitetään ensimmäisen ja toisen iterointikierroksen tulokset.

Taulukko A

Ensimmäisen ja toisen iteroinnin arvot

Muuttuja

1. iterointi

2. iterointi

fc (Hz)

0,318152

0,344126

E (-)

7,07948 × 10–5

8,272777 × 10–5

K (-)

0,970783

0,968410

t10 (s)

0,200945

0,185523

t90 (s)

1,276147

1,179562

tF,iter (s)

1,075202

0,994039

Δ (-)

0,081641

0,006657

fc,new (Hz)

0,344126

0,346417

Vaihe 7 Lopullinen Besselin algoritmi:

Kun iterointiperusteet on saavutettu, lopulliset Bessel-suodattimen vakiot ja lopullinen Besselin algoritmi lasketaan vaiheen 2 mukaisesti. Tässä esimerkissä iterointiperusteet on saavutettu toisen iteroinnin jälkeen (Δ = 0,006657 ≤ 0,01). Tämän jälkeen käytetään lopullista algoritmia keskimääräisten savuarvojen määrittämiseen (ks. seuraava 2.3 kohta).

YI = Yi –1 + 8,272777 × 10–5 × (Si + 2 × Si –1 + Si–2 – 4 × Yi–2) + 0,968410 × (Yi –1 – Yi–2)

Taulukko B

Askelsyötesignaalin ja Bessel-suodatetun lähtösignaalin arvot ensimmäisellä ja toisella iterointikierroksella

Indeksi I

[-]

Aika

[s]

Askelsyötesignaali

Si

[-]

Suodatettu lähtösignaali

Yi

[-]

1. iterointi

2. iterointi

–2

–0,013333

0

0,000000

0,000000

–1

–0,006667

0

0,000000

0,000000

0

0,000000

1

0,000071

0,000083

1

0,006667

1

0,000352

0,000411

2

0,013333

1

0,000908

0,001060

3

0,020000

1

0,001731

0,002019

4

0,026667

1

0,002813

0,003278

5

0,033333

1

0,004145

0,004828

~

~

~

~

~

24

0,160000

1

0,067877

0,077876

25

0,166667

1

0,072816

0,083476

26

0,173333

1

0,077874

0,089205

27

0,180000

1

0,083047

0,095056

28

0,186667

1

0,088331

0,101024

29

0,193333

1

0,093719

0,107102

30

0,200000

1

0,099208

0,113286

31

0,206667

1

0,104794

0,119570

32

0,213333

1

0,110471

0,125949

33

0,220000

1

0,116236

0,132418

34

0,226667

1

0,122085

0,138972

35

0,233333

1

0,128013

0,145605

36

0,240000

1

0,134016

0,152314

37

0,246667

1

0,140091

0,159094

~

~

~

~

~

175

1,166667

1

0,862416

0,895701

176

1,173333

1

0,864968

0,897941

177

1,180000

1

0,867484

0,900145

178

1,186667

1

0,869964

0,902312

179

1,193333

1

0,872410

0,904445

180

1,200000

1

0,874821

0,906542

181

1,206667

1

0,877197

0,908605

182

1,213333

1

0,879540

0,910633

183

1,220000

1

0,881849

0,912628

184

1,226667

1

0,884125

0,914589

185

1,233333

1

0,886367

0,916517

186

1,240000

1

0,888577

0,918412

187

1,246667

1

0,890755

0,920276

188

1,253333

1

0,892900

0,922107

189

1,260000

1

0,895014

0,923907

190

1,266667

1

0,897096

0,925676

191

1,273333

1

0,899147

0,927414

192

1,280000

1

0,901168

0,929121

193

1,286667

1

0,903158

0,930799

194

1,293333

1

0,905117

0,932448

195

1,300000

1

0,907047

0,934067

~

~

~

~

~

2.3.   Savuarvojen laskeminen

Seuraavassa kaaviossa esitetään yleinen menettelytapa lopullisen savuarvon määrittämiseksi.

Image

Kuvassa b esitetään ELR-testin ensimmäisessä kuormitusvaiheessa mitatun raakaopasiteettisignaalin ja sekä suodatetun että suodattamattoman valon absorptiokertoimen (k-arvo) jäljet. Suodatetun k-jäljen suurin arvo Ymax1,A on osoitettu. Taulukko C sisältää vastaavasti indeksin i, ajan (näytteenottotaajuus 150 Hz), raakaopasiteetin sekä suodattamattoman ja suodatetun k-arvon numeeriset arvot. Suodatus on tehty tämän liitteen 2.2 kohdassa muodostetun Besselin algoritmin vakioiden avulla. Suuren tietomäärän vuoksi taulukoissa on esitetty ainoastaan savujäljen alun ja suurimman arvon alueet.

Suurin arvo (i = 272) lasketaan seuraavien taulukon C oletettujen tietojen avulla. Kaikki muut yksittäiset savuarvot lasketaan samalla tavalla. Algoritmin käynnistämiseksi s–1, s–2, y–1 ja y–2 asetetaan nollaksi.

Image

K-arvon laskeminen (liite 4, lisäys 1, 6.3.1 kohta):

LA (m)

0,430

Indeksi I

272

N (%)

16,783

S271 (m–1)

0,427392

S270 (m–1)

0,427532

Y271 (m–1)

0,542383

Y270 (m–1)

0,542337

Formula

Tämä arvo vastaa seuraavan yhtälön arvoa S272.

Savun Bessel-keskiarvon laskeminen (liite 4, lisäys 1, 6.3.2 kohta):

Seuraavassa yhtälössä käytetään edellisen 2.2 kohdan Besselin vakioita. Edellä lasketun mukaisesti todellinen suodattamaton k-arvo vastaa arvoa S272 (Si). S271 (Si –1) ja S270 (Si-2) ovat kaksi edellistä suodattamatonta k-arvoa, Y271 (Yi –1) ja Y270 (Yi-2) ovat kaksi edellistä suodatettua k-arvoa.

Y272

=

0,542383 + 8,272777 × 10–5 × (0,427252 + 2 × 0,427392 + 0,427532 – 4 × 0,542337) + 0,968410 × (0,542383 – 0,542337) = 0,542389 m–1

Tämä arvo vastaa seuraavan yhtälön arvoa Ymax1,A.

Lopullisen savuarvon laskeminen (liite 4, lisäys 1, 6.3.3 kohta):

Kustakin savujäljestä otetaan suurin suodatettu k-arvo lisälaskutoimituksia varten. Oletetaan seuraavat arvot:

Nopeus

Ymax (m–1)

Sykli 1

Sykli 2

Sykli 3

A

0,5424

0,5435

0,5587

B

0,5596

0,5400

0,5389

C

0,4912

0,5207

0,5177


SVA

=

(0,5424 + 0,5435 + 0,5587) / 3

=

0,5482 m–1

SVB

=

(0,5596 + 0,5400 + 0,5389) / 3

=

0,5462 m–1

SVC

=

(0,4912 + 0,5207 + 0,5177) / 3

=

0,5099 m–1

SV

=

(0,43 × 0,5482) + (0,56 × 0,5462) + (0,01 × 0,5099)

=

0,5467 m–1

Syklin kelpoisuus (liite 4, lisäys 1, 3.4 kohta)

Ennen savuarvon SV laskemista on todettava syklin kelpoisuus laskemalla kolmen syklin savun suhteelliset vakiopoikkeamat kullekin nopeudelle.

Nopeus

Keskimääräinen savuarvo SV (m–1)

Absoluuttinen vakiopoikkeama (m–1)

Suhteellinen vakiopoikkeama (%)

A

0,5482

0,0091

1,7

B

0,5462

0,0116

2,1

C

0,5099

0,0162

3,2

Tässä esimerkissä 15 prosentin kelpoisuusperuste täyttyy kaikille nopeuksille.

Taulukko C

Opasiteetin N arvot, suodattamaton ja suodatettu k-arvo kuormitusvaiheen alussa

Indeksi i

[-]

Aika

[s]

Opasiteetti N

[%]

Suodattamaton

k-arvo

[m–1]

Suodatettu

k-arvo

[m–1]

–2

0,000000

0,000000

0,000000

0,000000

–1

0,000000

0,000000

0,000000

0,000000

0

0,000000

0,000000

0,000000

0,000000

1

0,006667

0,020000

0,000465

0,000000

2

0,013333

0,020000

0,000465

0,000000

3

0,020000

0,020000

0,000465

0,000000

4

0,026667

0,020000

0,000465

0,000001

5

0,033333

0,020000

0,000465

0,000002

6

0,040000

0,020000

0,000465

0,000002

7

0,046667

0,020000

0,000465

0,000003

8

0,053333

0,020000

0,000465

0,000004

9

0,060000

0,020000

0,000465

0,000005

10

0,066667

0,020000

0,000465

0,000006

11

0,073333

0,020000

0,000465

0,000008

12

0,080000

0,020000

0,000465

0,000009

13

0,086667

0,020000

0,000465

0,000011

14

0,093333

0,020000

0,000465

0,000012

15

0,100000

0,192000

0,004469

0,000014

16

0,106667

0,212000

0,004935

0,000018

17

0,113333

0,212000

0,004935

0,000022

18

0,120000

0,212000

0,004935

0,000028

19

0,126667

0,343000

0,007990

0,000036

20

0,133333

0,566000

0,013200

0,000047

21

0,140000

0,889000

0,020767

0,000061

22

0,146667

0,929000

0,021706

0,000082

23

0,153333

0,929000

0,021706

0,000109

24

0,160000

1,263000

0,029559

0,000143

25

0,166667

1,455000

0,034086

0,000185

26

0,173333

1,697000

0,039804

0,000237

27

0,180000

2,030000

0,047695

0,000301

28

0,186667

2,081000

0,048906

0,000378

29

0,193333

2,081000

0,048906

0,000469

30

0,200000

2,424000

0,057067

0,000573

31

0,206667

2,475000

0,058282

0,000693

32

0,213333

2,475000

0,058282

0,000827

33

0,220000

2,808000

0,066237

0,000977

34

0,226667

3,010000

0,071075

0,001144

35

0,233333

3,253000

0,076909

0,001328

36

0,240000

3,606000

0,085410

0,001533

37

0,246667

3,960000

0,093966

0,001758

38

0,253333

4,455000

0,105983

0,002007

39

0,260000

4,818000

0,114836

0,002283

40

0,266667

5,020000

0,119776

0,002587

~

~

~

~

~


Taulukko C (jatkuu)

Opasiteetin N arvot, suodattamaton ja suodatettu k-arvo arvon Ymax1,A läheisyydessä.

(≡ suurin arvo lihavoitu)

Indeksi i

[-]

Aika

[s]

Opasiteetti N

[%]

Suodattamaton

k-arvo

[m–1]

Suodatettu

k-arvo

[m–1]

~

~

~

~

~

259

1,726667

17,182000

0,438429

0,538856

260

1,733333

16,949000

0,431896

0,539423

261

1,740000

16,788000

0,427392

0,539936

262

1,746667

16,798000

0,427671

0,540396

263

1,753333

16,788000

0,427392

0,540805

264

1,760000

16,798000

0,427671

0,541163

265

1,766667

16,798000

0,427671

0,541473

266

1,773333

16,788000

0,427392

0,541735

267

1,780000

16,788000

0,427392

0,541951

268

1,786667

16,798000

0,427671

0,542123

269

1,793333

16,798000

0,427671

0,542251

270

1,800000

16,793000

0,427532

0,542337

271

1,806667

16,788000

0,427392

0,542383

272

1,813333

16,783000

0,427252

0,542389

273

1,820000

16,780000

0,427168

0,542357

274

1,826667

16,798000

0,427671

0,542288

275

1,833333

16,778000

0,427112

0,542183

276

1,840000

16,808000

0,427951

0,542043

277

1,846667

16,768000

0,426833

0,541870

278

1,853333

16,010000

0,405750

0,541662

279

1,860000

16,010000

0,405750

0,541418

280

1,866667

16,000000

0,405473

0,541136

281

1,873333

16,010000

0,405750

0,540819

282

1,880000

16,000000

0,405473

0,540466

283

1,886667

16,010000

0,405750

0,540080

284

1,893333

16,394000

0,416406

0,539663

285

1,900000

16,394000

0,416406

0,539216

286

1,906667

16,404000

0,416685

0,538744

287

1,913333

16,394000

0,416406

0,538245

288

1,920000

16,394000

0,416406

0,537722

289

1,926667

16,384000

0,416128

0,537175

290

1,933333

16,010000

0,405750

0,536604

291

1,940000

16,010000

0,405750

0,536009

292

1,946667

16,000000

0,405473

0,535389

293

1,953333

16,010000

0,405750

0,534745

294

1,960000

16,212000

0,411349

0,534079

295

1,966667

16,394000

0,416406

0,533394

296

1,973333

16,394000

0,416406

0,532691

297

1,980000

16,192000

0,410794

0,531971

298

1,986667

16,000000

0,405473

0,531233

299

1,993333

16,000000

0,405473

0,530477

300

2,000000

16,000000

0,405473

0,529704

~

~

~

~

~

3.   ETC-TESTI

3.1.   Kaasupäästöt (dieselmoottori)

Oletetaan seuraavat PDP-CVS-järjestelmän testitulokset:

V0

(m3/rev)

0,1776

Np

(rev)

23 073

pB

(kPa)

98,0

p1

(kPa)

2,3

T

(K)

322,5

Ha

(g/kg)

12,8

NOx conce

(ppm)

53,7

NOx concd

(ppm)

0,4

CO conce

(ppm)

38,9

CO concd

(ppm)

1,0

HC conce

(ppm) ilman erotinta

9,00

HC concd

(ppm) ilman erotinta

3,02

HC conce

(ppm) erottimella

1,20

HC concd

(ppm) erottimella

0,65

CO2,conce

(%)

0,723

Wact

(kWh)

62,72

Laimennetun pakokaasun virtauksen laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.1 kohta):

MTOTW

= 1,293 × 0,1776 × 23 073 × (98,0 – 2,3) × 273 / (101,3 × 322,5)

= 4 237,2 kg

NOx-korjauskertoimen laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.2 kohta):

Formula

NMHC-konsentraation laskeminen NMC-menetelmällä (liite 4, lisäys 2, 4.3.1 kohta), kun oletetaan, että metaanitehokkuusarvo on 0,04 ja etaanitehokkuusarvo 0,98:

Formula

Formula

Taustakorjattujen konsentraatioiden laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.3.1.1 kohta):

Oletetaan, että dieselpolttoaineen koostumus on C1H1,8

Formula

Formula

NOx conc

=

53,7 – 0,4 · (1 – (1 / 18,69))

=

53,3 ppm

COconc

=

38,9 – 1,0 · (1 – (1 / 18,69))

=

37,9 ppm

HCconc

=

9,00 – 3,02 · (1 – (1 / 18,69))

=

6,14 ppm

NMHCconc

=

7,91 – 2,39 · (1 – (1 / 18,69))

=

5,65 ppm

Päästöjen massavirran laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4,3,1 kohta):

NOx mass

=

0,001587 · 53,3 · 1,039 · 4 237,2

=

372,391 g

COmass

=

0,000966 · 37,9 · 4 237,2

=

155,129 g

HCmass

=

0,000479 · 6,14 · 4 237,2

=

12,462 g

NMHCmass

=

0,000479 · 5,65 · 4 237,2

=

11,467 g

Spesifisten päästöjen laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.4 kohta):

Formula

Formula

Formula

Formula

3.2.   Hiukkaspäästöt (dieselmoottori)

Oletetaan seuraavat testitulokset kaksoislaimennusta käyttävässä PDP–CVS–järjestelmässä:

MTOTW (kg)

4 237,2

Mf,p (mg)

3,030

Mf,b (mg)

0,044

MTOT (kg)

2,159

MSEC (kg)

0,909

Md (mg)

0,341

MDIL (kg)

1,245

DF

18,69

Wact (kWh)

62,72

Päästön massan laskeminen (liite 4, lisäys 2, 5.1 kohta):

Mf = 3,030 + 0,044 = 3,074 mg

MSAM = 2,159 – 0,909 = 1,250 kg

Formula

Taustakorjatun päästön massan laskeminen (liite 4, lisäys 2, 5.1 kohta):

Formula

Spesifisen päästön laskeminen (liite 4, lisäys 2, 5.2 kohta):

Formula

Formula

Formula

3.3.   Kaasupäästöt [paineistettua maakaasua (CNG) käyttävä moottori]

Oletetaan seuraavat PDP–CVS–järjestelmän testitulokset:

MTOTW

(kg)

4 237,2

Ha

(g/kg)

12,8

NOx conce

(ppm)

17,2

NOx concd

(ppm)

0,4

COconce

(ppm)

44,3

COconcd

(ppm)

1,0

HCconce

(ppm) ilman erotinta

27,0

HCconcd

(ppm) ilman erotinta

2,02

HCconce

(ppm) erottimella

18,0

HCconcd

(ppm) erottimella

0,65

CH4 conce

(ppm)

18,0

CH4 concd

(ppm)

1,1

CO2,conce

(%)

0,723

Wact

(kWh)

62,72

NOx–korjauskertoimen laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.2 kohta):

Formula

NMHC–konsentraation laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.3.1 kohta):

a)

GC–menetelmä

NMHCconce = 27,0 – 18,0 = 9,0 ppm

b)

NMC–menetelmä

Oletetaan, että metaanitehokkuusarvo on 0,04 ja etaanitehokkuusarvo 0,98 (ks. liitteen 4 lisäyksessä 5 oleva 1.8.4 kohta):

Formula

Formula

Taustakorjattujen konsentraatioiden laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4.3.1.1 kohta):

Jos polttoaineena käytetään 100–prosenttista metaania, jonka koostumus on C1H4

Formula

Formula

NMHC:n taustakonsentraatio on GC–menetelmää käytettäessä HCconcd:n ja CH4 concd:n välinen ero.

NOx conc

= 17,2 – 0,4 · (1 – (1/13,01)) = 16,8 ppm

 

COconc

= 44,3 – 1,0 · (1 – (1/13,01)) = 43,4 ppm

 

NMHCconc

= 8,4 – 1,37 · (1 – (1/13,01)) = 7,13 ppm

(metaanist erinevate süsivesinike eemaldamise meetod)

NMHCconc

= 9,0 – 0,92 · (1 – (1/13,01)) = 8,15 ppm

(gaasikromatograafiline meetod)

CH4 conc

= 18,0 – 1,1 · (1 – (1/13,01)) = 17,0 ppm

(gaasikromatograafiline meetod)

Päästöjen massavirtauksen laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4,3,1, kohta):

NOx mass

= 0,001587 · 16,8 · 1,074 · 4 237,2 = 121,330 g

 

COmass

= 0,000966 · 43,4 · 4 237,2 = 177,642 g

 

NMHCmass

= 0,000516 · 7,13 · 4 237,2 = 15,589 g

(metaanist erinevate süsivesinike eemaldamise meetod)

NMHCmass

= 0,000516 · 8,15 · 4 237,2 = 17,819 g

(gaasikromatograafiline meetod)

CH4 mass

= 0,000552 · 17,0 · 4 237,2 = 39,762 g

(gaasikromatograafiline meetod)

Spesifisten päästöjen laskeminen (liite 4, lisäys 2, 4,4 kohta):

Formula

= 121,330 / 62,72

= 1,93 g/kWh

 

Formula

= 177,642 / 62,72

= 2,83 g/kWh

 

Formula

= 15,589 / 62,72

= 0,249 g/kWh

(NMC method)

Formula

= 17,819 / 62,72

= 0,284 g/kWh

(GC Method)

Formula

= 39,762 / 62,72

= 0,634 g/kWh

(GC method)

4.   λ-MUUTOSKERROIN (Sλ)

4.1.   λ-muutoskertoimen (Sλ) (45) laskeminen

Formula

jossa:

Sλ

=

λ-muutoskerroin,

inertti %

=

inerttien kaasujen (eli N2, CO2, He jne.) määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

O2*

=

alkuperäisen hapen määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

n ja m

=

viittaavat polttoaineen hiilivetyjä edustavaan keskimääräiseen CnHm-arvoon, eli:

Formula

Formula

jossa:

CH4

=

metaanin määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

C2

=

kaikkien C2-hiilivetyjen (eli C2H6, C2H4, jne.) määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

C3

=

kaikkien C3-hiilivetyjen (eli C3H8, C3H6, jne.) määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

C4

=

kaikkien C4-hiilivetyjen (eli C4H10, C4H8, jne.) määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

C5

=

kaikkien C5-hiilivetyjen (eli C5H12, C5H10, jne.) määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina,

laimennus

=

laimennuskaasujen (eli O2*, N2, CO2, He, jne.) määrä polttoaineessa tilavuusprosentteina

4.2.   Esimerkkejä λ-muutoskertoimen Sλ laskemisesta:

Esimerkki 1: G25: CH4 = 86 %, N2 = 14 % (tilavuusprosentteina)

Formula

Formula

Formula

Esimerkki 2: GR: CH4 = 87 %, C2H6 = 13 % (tilavuusprosesentteina)

Formula

Formula

Formula

Esimerkki 3: USA: CH4 = 89 %, C2H6 = 4,5 %, C3H8 = 2,3 %, C6H14 = 0,2 %, O2 = 0,6 %, N2 = 4 %

Formula

Formula

Formula

Formula

LIITE 9

ETANOLIKÄYTTÖISTEN DIESELMOOTTOREIDEN ERITYISET TEKNISET VAATIMUKSET

Etanolikäyttöisten dieselmoottoreiden osalta tämän säännön liitteessä 4 määriteltyihin testausmenettelyihin sovelletaan seuraavassa esitettyjä, asianomaisiin kohtiin, yhtälöihin ja muuttujiin tehtyjä erityisiä muutoksia.

Liitteessä 4 olevassa lisäyksessä 1:

4.2.   Kuiva/kostea korjaus

Formula

4.3.   Kosteuden ja lämpötilan NOX-korjaus

Formula

kun

A

=

0,181 GFUEL / GAIRD – 0,0266

B

=

–0,123 GFUEL / GAIRD + 0,00954

Ta

=

imuilman lämpötila, K (lämpötila ja kosteus on mitattava samasta pisteestä)

Ha

=

imuilman kosteus, veden määrä grammoina/kg kuivaa ilmaa

4.4.   Päästöjen massavirtauksien laskeminen

Kunkin moodin päästöjen massavirtaus (g/h) lasketaan seuraavasti olettaen, että pakokaasun tiheys lämpötilassa 273 K (0 °C) ja 101,3 kPa:n paineessa on 1 272 kg/m3:

1)

=

NOx mass

=

0,001613 · NOx conc · KH,D · GEXHW

2)

=

COmass

=

0,000982 · COconc · GEXHW

3)

=

HCmass

=

0,000809 · HCconc · KH,D · GEXHW

jossa NOx conc, COconc, HCconc  (46) ovat keskimääräisiä konsentraatioita (ppm) raakapakokaasussa 4.1 kohdan mukaisesti määritettynä.

Jos kaasupäästöt on vaihtoehtoisesti määritetty täysvirtauslaimennusjärjestelmän avulla, on sovellettava seuraavia kaavoja:

1)

=

NOx mass

=

0,001587 · NOx conc · KH,D · GTOTW

2)

=

COmass

=

0,000966 · COconc · GTOTW

3)

=

HCmass

=

0,000795 · HCconc· GTOTW

jossa NOx conc, COconc, HCconc  (46) ovat kunkin moodin keskimääräisiä taustakorjattuja konsentraatioita (ppm) laimennetussa pakokaasussa liitteen 4 lisäyksessä 2 olevan 4.3.1.1 kohdan mukaisesti määritettynä.

Liitteessä 4 olevassa lisäyksessä 2:

Lisäyksessä 2 olevaa 3.1, 3.4, 3.8.3 ja 5 kohtaa ei sovelleta yksinomaan dieselmoottoreihin. Kohtia sovelletaan myös etanolikäyttöisiin dieselmoottoreihin.

4.2.   Testausolosuhteet on järjestettävä niin, että moottorin imuilman lämpötila ja kosteus vastaavat vakio-olosuhteita testiajon aikana. Vakio-olosuhteet ovat 6 ± 0,5 g vettä kilogrammaa kuivaa ilmaa kohti lämpötilassa 298 ± 3 K. Näiden raja-arvojen puitteissa ei saa enää tehdä NOX-korjausta. Testi on mitätön, jos näitä edellytyksiä ei täytetä.

4.3.   Päästöjen massavirtauksen laskeminen

4.3.1.   Vakiomassavirtausjärjestelmät

Järjestelmissä, joissa on lämmönvaihdin, pilaavien aineiden massa (g/testi) määritetään seuraavien yhtälöiden avulla:

1)

=

NOx mass

=

0,001587 · NOX conc · KH,D · MTOTW (etanolikäyttöiset moottorit)

2)

=

COmass

=

0,000966 · CO conc MTOTW (etanolikäyttöiset moottorit)

3)

=

HCmass

=

0,000794 · HC conc · MTOTW' (etanolikäyttöiset moottorit)

jossa

NOx conc, COconc, HCconc  (46), NMHCconc, = keskimääräisiä integroimalla (pakollinen NOx:lle ja HC:lle) tai pussimittauksesta saatuja syklin aikaisia taustakorjattuja konsentraatioita, ppm

MTOTW = 4.1 kohdan mukaisesti määritetty syklin aikainen laimennetun pakokaasun kokonaismassa, kg

4.3.1.1.   Taustakorjattujen konsentraatioiden määrittäminen

Kaasumaisten pilaavien aineiden keskimääräiset taustakorjauskonsentraatiot laimennusilmassa on vähennettävä mitatuista konsentraatioista pilaannuttavien aineiden nettokonsentraatioiden selvittämiseksi. Taustakonsentraatioiden keskimääräiset arvot voidaan määrittää näytepussimenetelmällä tai integroimalla jatkuva mittaus. Seuraavaa kaavaa on käytettävä:

conc = conce – concd × (1 – (1 / DF))

jossa

conc

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio laimennetussa pakokaasussa korjattuna laimennusilman sisältämällä vastaavan pilaavan aineen määrällä, ppm

conce

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio mitattuna laimennetussa pakokaasussa, ppm

concd

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio mitattuna laimennusilmassa, ppm

DF

=

laimennuskerroin

Laimennuskerroin lasketaan seuraavasti:

Formula

jossa

CO2,conce

=

CO2-konsentraatio laimennetussa pakokaasussa, tilavuusprosenttia,

HCconce

=

HC-konsentraatio laimennetussa pakokaasussa, ppm C1

COconce

=

CO-konsentraatio laimennetussa pakokaasussa, ppm

FS

=

stoikiometrinen kerroin

Kuivana mitatut konsentraatiot on muunnettava kosteiksi konsentraatioiksi liitteen 4 lisäyksessä 1 olevan 4.2 kohdan mukaisesti.

Stoikiometrinen kerroin lasketaan yleiselle polttoaineen koostumukselle CHαOßNY seuraavasti:

Formula

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää seuraavia stoikiometrisiä kertoimia, jos polttoaineen koostumus ei ole tiedossa:

FS (etanoli) = 12,3

4.3.2.   Virtauskompensoidut järjestelmät

Jos järjestelmässä ei ole lämmönvaihdinta, pilaavien aineiden massa (g/testi) on määritettävä laskemalla hetkellisten päästöjen massa ja integroimalla hetkelliset arvot koko syklin ajalle. Myös taustakorjaus on laskettava suoraan hetkellisen konsentraation arvolle. Seuraavia kaavoja on sovellettava:

(1)

=

NOx mass

=

Formula

(2)

=

COmass

=

Formula

(3)

=

HCmass

=

Formula

jossa

conce

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio mitattuna laimennetussa pakokaasussa, ppm

concd

=

vastaavan pilaavan aineen konsentraatio mitattuna laimennusilmassa, ppm

MTOTW,I

=

laimennetun pakokaasun hetkellinen massa (ks. 4.1 kohta), kg

MTOTW

=

laimennetun pakokaasun kokonaismassa syklin aikana (ks. 4.1 kohta), kg

DF

=

4.3.1.1 kohdan mukaisesti määritetty laimennuskerroin

4.4.   Spesifisten päästöjen laskeminen

Kaikkien yksittäisten komponenttien päästöt (g/kWh) on laskettava seuraavasti:

Formula

Formula

Formula

jossa

Wact = 3.9.2 kohdassa määritetty syklin todellinen työ, kWh.

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 mukaisesti (TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2).

(2)  Luokkien N1, N2 ja M2 moottoriajoneuvoissa käytettäviä moottoreita ei hyväksytä tämän säännön mukaisesti, mikäli ajoneuvot hyväksytään säännön N:o 83 mukaisesti.

(3)  1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekin tasavalta, 9 Espanja, 10 Serbia ja Montenegro, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sweitsi, 15 (antamatta), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24 Irlanti, 25 Kroatia, 26 Slovenia, 27 Slovakia, 28 Valkovenäjä, 29 Viro, 30 (antamatta), 31 Bosnia ja Herzegovina, 32 Latvia, 33 (antamatta), 34 Bulgaria, 35 (antamatta), 36 Liettua, 37 Turkki, 38 (antamatta), 39 Azerbaidžan, 40 entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 41 (antamatta), 42 Euroopan yhteisö (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät omilla ECE-tunnuksillaan), 43 Japani, 44 (antamatta), 45 Australia, 46 Ukraina, 47 Etelä-Afrikka, 48 Uusi Seelanti, 49 Kypros, 50 Malta ja 51 Korean tasavalta. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

(4)  Moottoreille, joiden iskutilavuus sylinteriä kohden on alle 0,75 dm3 ja joiden nimellistehon kierrosnopeus on yli 3 000 min–1.

(5)  Moottoreille, joiden iskutilavuus sylinteriä kohden on alle 0,75 dm3 ja joiden nimellistehon kierrosnopeus on yli 3 000 min–1.

(6)  Edellytyksiä, joita sovelletaan ETC-testien kelpoisuuden tarkistamiseen (ks. liitteen 4 lisäyksessä 2 oleva 3.9 kohta) verrattaessa kaasumoottoreiden päästöjä rivin A raja-arvoihin, on tarkasteltava uudelleen ja niitä on tarvittaessa muutettava konsolidoidussa päätöslauselmassa R.E.3 asetetun menettelyn mukaisesti.

(7)  Ainoastaan maakaasumoottoreille.

(8)  Ei sovelleta kaasukäyttöisiin moottoreihin vaiheessa A ja vaiheessa B1 ja B2.

(9)  Ei-tavanomaisten moottoreiden ja järjestelmien osalta valmistajan on toimitettava tässä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot.

(10)  Tarpeeton yliviivataan.

(11)  Määritetään toleranssi.

(12)  Jos järjestelmän kokoonpano on erilainen, toimitetaan vastaavat tiedot (3.2 kohtaa varten).

(13)  ESC-testi.

(14)  Ainoastaan ETC-testi.

(15)  Määritetään toleranssi; poikkeama saa olla ± 3 prosenttia valmistajan ilmoittamista arvoista.

(16)  ESC-testi.

(17)  Ainoastaan ETC-testi.

(18)  Jos ei sovellettavissa, se merkitään.

(19)  Ilmoitettava perheen kunkin moottorin osalta.

(20)  Tarpeeton yliviivataan.

(21)  Määritetään toleranssi.

(22)  Jälkimmäinen säännön numero on ainoastaan esimerkki.

(23)  Testauspisteet on valittava hyväksyttyjen tilastollisten satunnaismenetelmien avulla.

(24)  Testauspisteet on valittava hyväksyttyjen tilastollisten satunnaismenetelmien avulla.

(25)  Perustuu C1-ekvivalenttiin.

(26)  Arvo koskee ainoastaan säännössä määritettyä vertailupolttoainetta.

(27)  Perustuu C1-ekvivalenttiin.

(28)  Jos moottorin tai ajoneuvon lämpöhyötysuhde on laskettava, polttoaineen lämpöarvo voidaan laskea seuraavasti:

Spesifinen energia (lämpöarvo) (netto) MJ/kg = (46,423 – 8,792d2 + 3,170d) (1 – (x + y + s)) + 9,420s – 2,499x

jossa

d

=

tiheys 15 °C:n lämpötilassa

x

=

suhde veden massaan nähden (% jaettuna sadalla)

y

=

suhde tuhkan massaan nähden (% jaettuna sadalla)

s

=

suhde rikin massaan nähden (% jaettuna sadalla).

(29)  Eritelmän arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, Petroleum products – Determination and application of precision data in relation to methods of test, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R - toistettavuus). Näistä tilastollisten syiden takia välttämättömistä määrityksistä huolimatta polttoaineen valmistajan pitäisi kuitenkin pyrkiä nolla-arvoon niissä kohdin, missä pakollinen yläraja on 2R, ja ylä- ja alarajojen kohdalla keskiarvoon. Jos polttoaineen vastaavuutta eritelmän vaatimusten kanssa joudutaan selvittämään, on sovellettava ISO 4259 -standardin ehtoja.

(30)  Setaanilukuvaatimus ei ole 4R-vähimmäisvaatimuksen mukainen. Polttoaineen toimittajan ja käyttäjän välisten riitatapausten ratkaisemiseksi voidaan kuitenkin käyttää ISO 4259 -standardin ehtoja, jos yksittäisten määritysten sijasta tehdään tarvittavan tarkkuuden saavuttamiseksi riittävän suuri määrä uusintamittauksia.

(31)  Julkaisukuukausi täydennetään ajallaan.

(32)  Testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus on ilmoitettava. Lisäksi vertailupolttoaineen, jota käytetään hyväksyttäessä ajoneuvo tai moottori tämän säännön 5.2.1 kohdan taulukon rivillä B olevien raja-arvojen mukaisesti, enimmäisrikkipitoisuus on 50 ppm.

(33)  Vaikka hapettumisvakautta säädellään, säilytysaika on todennäköisesti rajallinen. Säilytysolosuhteista ja säilytysajasta on tarvittaessa kysyttävä neuvoa tuotteen toimittajalta.

(34)  Polttoaineena käytettävään etanoliin saa lisätä moottorin valmistajan määrittämää setaanin parannusainetta. Sallittava enimmäismäärä on 10 % m/m.

(35)  Eritelmän arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, Petroleum product – Determination and application of precision data in relation to methods of test, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R – toistettavuus). Näistä tilastollisten syiden takia välttämättömistä määrityksistä huolimatta polttoaineen valmistajan pitäisi kuitenkin pyrkiä nolla-arvoon niissä kohdin, missä pakollinen yläraja on 2R, ja ylä- ja alarajojen kohdalla keskiarvoon. Jos polttoaineen vastaavuutta eritelmän vaatimusten kanssa joudutaan selvittämään, on sovellettava ISO 4259 -standardin ehtoja.

(36)  Kaikkien edellä lueteltujen ominaisuuksien osalta on käytettävä vastaavia ISO-menetelmiä, kun ne vahvistetaan.

(37)  Inertit + C2+

(38)  Arvo määriteltävä vakio-olosuhteissa (293,2 K (20 °C) ja 101,3 kPa).

(39)  Inertit (eri kuin N2) + C2/C2+

(40)  Arvo määriteltävä vakio-olosuhteissa (293,2 K (20 °C) ja 101,3 kPa).

(41)  Inertit (eri kuin N2) + C2/C2+

(42)  Arvo määriteltävä vakio-olosuhteissa (293,2 K (20 °C) ja 101,3 kPa).

(43)  Arvo määriteltävä vakio-olosuhteissa (293,2 K (20 °C) ja 101,3 kPa).

(44)  Tällä menetelmällä ei voi tarkasti määrittää korroosiota aiheuttavien aineiden läsnäoloa, jos näyte sisältää korroosionestoaineita tai muita kemikaaleja, jotka vähentävät näytteen kuparinauhakorroosiota. Tämän vuoksi kyseisten aineiden lisääminen ainoastaan testituloksiin vaikuttamiseksi on kiellettyä.

(45)  Auton moottoreiden polttoaineiden stoikiometriset ilman ja polttoaineen väliset suhteet — SAE J1829, kesäkuu 1987.

John B. Heywood, Internal Combustion Engine Fundamentals, McGraw-Hill, 1988, kappale 3.4 ”Combustion stoichiometry” (sivut 68–72).

(46)  Perustuu C1-ekvivalenttiin.

9.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 70/171

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 83 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää epäpuhtauspäästöjen osalta moottorin polttoainevaatimusten mukaan

( Euroopan unionin virallinen lehti L 375, 27. joulukuuta 2006 )

Korvataan sääntö nro 83 seuraavasti:

Sääntö N:o 83 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 83 — Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää epäpuhtauspäästöjen osalta moottorin polttoainevaatimusten mukaan

Tarkistus 3

johon sisältyvät kaikki seuraavat voimassa olevat tekstit:

johon sisältyvät kaikki voimassa olevat tekstit muutossarjaan 05 asti – Voimaantulopäivä: 29. maaliskuuta 2001

täydennys 1 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 12. syyskuuta 2001

täydennys 2 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 21. helmikuuta 2002

oikaisu 1 muutossarjaan 05, ilmoitus tallettajille C.N.111.2002.TREATIES-1 päivätty 8. helmikuuta 2002

oikaisu 2 muutossarjaan 05, ilmoitus tallettajille C.N.883.2003.TREATIES-1 päivätty 2. syyskuuta 2003

täydennys 3 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 27. helmikuuta 2004

täydennys 4 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 12. elokuuta 2004

oikaisu 3 muutossarjaan 05, ilmoitus tallettajille C.N. 1038.2004.TREATIES-1 päivätty 4. lokakuuta 2004

täydennys 5 muutossarjaan 05 – Voimaantulopäivä: 4. huhtikuuta 2005

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan (1)

1.1.1.   ottomoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten moottoriajoneuvojen pakokaasupäästöihin normaalissa ja alhaisessa ympäristön lämpötilassa, haihtumispäästöihin, kampikammiokaasujen päästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.2.   dieselmoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten M1- ja N1-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on 3 500 kg, pakokaasupäästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.3.   ottomoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen pakokaasupäästöihin normaalissa ja alhaisessa ympäristön lämpötilassa, haihtumispäästöihin, kampikammiokaasujen päästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.4.   dieselmoottorilla varustettujen vähintään nelipyöräisten M1- ja N1-luokan sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen, joiden enimmäismassa on 3 500 kg, pakokaasupäästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

1.1.5.   Sääntöä ei sovelleta:

—

ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on alle 400 kg, ja ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on alle 50 km/h,

—

ajoneuvoihin, joiden tyhjäpaino on enintään 400 kg, jos ne on tarkoitettu matkustajien kuljettamiseen, tai 550 kg, jos ne on tarkoitettu tavaroiden kuljettamiseen, ja joiden moottorin suurin teho on enintään 15 kW.

1.1.6.   Valmistajan pyynnöstä tämän säännön mukainen tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa jo tyyppihyväksytyistä dieselmoottorilla varustetuista M1- tai N1-luokan ajoneuvoista koskemaan myös M2- ja N2-luokan ajoneuvoja, joiden vertailumassa ei ole suurempi kuin 2 840 kilogrammaa ja jotka vastaavat 7 kohdan vaatimuksia (hyväksynnän laajentaminen).

1.1.7.   Tätä sääntöä ei sovelleta dieselmoottorilla tai maakaasua tai nestekaasua polttoaineena käyttävällä ottomoottorilla varustettuihin N1-luokan ajoneuvoihin, mikäli ne on tyyppihyväksytty säännön N:o 49 nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna viimeisimmällä muutossarjalla.

1.2.   Tätä sääntöä ei sovelleta maakaasua tai nestekaasua polttoaineena käyttävällä ottomoottorilla varustettuihin yli 3 500 kg:n painaviin M1-luokan sekä luokkien M2, M3, N2, N3 ajoneuvoihin, joihin sovelletaan sääntöä N:o 49.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä tarkoitetaan:

”Ajoneuvotyypillä” moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan olennaisilta osiltaan, kuten:

2.1.1.   ekvivalentti-inertialtaan, joka määritellään suhteessa vertailumassaan liitteessä 4 olevan 5.1. kohdan mukaisesti, ja

2.1.2.   moottorin ja ajoneuvon ominaisuuksiltaan, sellaisina kuin ne määritellään liitteessä 1.

”Vertailumassalla” ajoneuvon tyhjäpainoa lisättynä 100 kg:n vakioarvolla liitteiden 4 ja 8 mukaista testiä varten.

2.2.1.   ”Tyhjäpainolla” ajoneuvon painoa ajokunnossa ilman kuljettajaa, matkustajia tai kuormaa, mutta mukaan lukien 90-prosenttisesti täytetty polttoainetankki, tavanomaiset työkalut ja ajoneuvon varapyörä (tilanteen mukaan).

2.3.   ”Enimmäispainolla” ajoneuvon valmistajan ilmoittamaa teknisesti sallittua enimmäispainoa (joka saattaa olla suurempi kuin kansallisten viranomaisten sallima arvo).

2.4.   ”Kaasumaisilla epäpuhtauksilla” pakokaasujen hiilimonoksidipäästöjä, typen oksidipäästöjä typpidioksidiekvivalenttina (NO2) ilmaistuna ja hiilivetypäästöjä olettaen hiilivetysuhteeksi:

—

C1H1.85 bensiinin osalta

—

C1H1.86 dieselpolttoaineen osalta

—

C1H2.525 nestekaasun osalta

—

C1H4 maakaasun osalta.

2.5.   ”Hiukkasepäpuhtauksilla” pakokaasun osia, jotka poistetaan laimennetusta pakokaasusta enintään 325 K:n (52 °C) lämpötilassa liitteessä 4 esitettyjen suodattimien avulla.

2.6.   ”Pakokaasupäästöillä”:

—

ottomoottoreiden osalta kaasumaisia päästöjä,

—

dieselmoottoreiden osalta kaasumaisia päästöjä ja hiukkaspäästöjä.

”Haihtumispäästöillä” muita kuin pakoputken kautta moottoriajoneuvon polttoainejärjestelmästä pääseviä hiilivetyhöyryjä.

2.7.1.   ”Säiliön tuuletushäviöllä” hiilivetypäästöjä, jotka aiheutuvat lämpötilan muutoksista polttonestesäiliössä (olettaen hiilivetysuhteeksi C1H2.33).

2.7.2.   ”Polttoaineen haihtumilla” hiilivetypäästöjä ajojakson jälkeen pysäytetyn ajoneuvon polttoainejärjestelmästä (olettaen hiilivetysuhteeksi C1 H2.20).

2.8.   ”Moottorin kampikammiolla” moottorin sisä- tai ulkopuolella olevia tiloja, jotka ovat yhteydessä öljypohjaan sisäisillä tai ulkoisilla kanavilla, joiden kautta kaasut ja höyryt voivat poistua.

2.9.   ”Kylmäkäynnistyslaitteella” laitetta, joka rikastaa moottorin polttoaineen ja ilman suhdetta väliaikaisesti auttaen siten moottorin käynnistymistä.

2.10.   ”Käynnistysapulaitteella” laitetta, joka auttaa moottoria käynnistymään ilman polttoaineilmaseoksen rikastusta, esimerkiksi hehkutulpat, ruiskutuksen ajoituksen muutokset.

”Moottorin iskutilavuudella”:

2.11.1.   iskumäntämoottoreiden osalta moottorin nimellistä iskutilavuutta;

2.11.2.   kiertomäntämoottoreiden osalta (Wankel) palotilan kaksinkertaista nimellistä iskutilavuutta mäntää kohden.

2.12.   ”Pakokaasunpuhdistuslaitteilla” niitä ajoneuvon osia, jotka säätelevät tai rajoittavat pakokaasupäästöjä ja haihtumispäästöjä.

2.13.   ”OBD-järjestelmällä” ajoneuvossa sijaitsevaa päästöjenrajoituslaitteiden kunnonvalvontajärjestelmää, jonka on kyettävä ilmoittamaan toimintahäiriöiden todennäköiset sijainnit tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.14.   ”Käytössä olevan ajoneuvon testillä” tarkoitetaan tämän säännön 8.2.1. kohdan mukaisia testejä ja vaatimustenmukaisuuden arviointia.

2.15.   ”Asianmukaisesti huolletulla ja käytetyllä” testiajoneuvon osalta, että ajoneuvo täyttää valitun ajoneuvon hyväksymiselle asetettavat edellytykset, joista määrätään tämän säännön lisäyksessä 3 olevassa 2 kohdassa.

”Estolaitteella” rakenteeseen kuuluvaa laitetta, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametria aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai palauttaakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan toiminnan taikka joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta sellaisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana. Tällaista rakenteeseen kuuluvaa laitetta ei tarvitse pitää estolaitteena, jos:

2.16.1.   laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi tai

2.16.2.   laite ei toimi muutoin kuin moottorin käynnistämiseksi tai

2.16.3.   laitteen toimintaolosuhteet sisältyvät olennaisilta osiltaan tyyppi I tai tyyppi VI -testin piiriin.

2.17.   ”Ajoneuvoperheellä” ajoneuvotyyppien ryhmää, joka tunnistetaan kanta-ajoneuvon perusteella liitteen 12 tarkoitusta varten.

2.18.   ”Moottorin polttoainevaatimuksella” moottorin tavallisesti käyttämää polttoainetyyppiä:

—

bensiiniä

—

nestekaasua (LPG)

—

maakaasua (NG)

—

sekä bensiiniä että nestekaasua (LPG)

—

sekä bensiiniä että maakaasua (NG)

—

dieselpolttoainetta.

”Ajoneuvon hyväksynnällä” ajoneuvotyypin hyväksyntää seuraavien rajoitusten osalta (2):

2.19.1.   lyijyttömällä bensiinillä tai sekä lyijyttömällä bensiinillä että nestekaasulla tai maakaasulla toimivien ajoneuvojen pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kampikammiopäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä, kylmäkäynnistyspäästöjä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä B),

2.19.2.   dieselpolttoaineella toimivien ajoneuvojen kaasu- ja hiukkaspäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä C),

2.19.3.   nestekaasulla tai maakaasulla toimivien ajoneuvojen moottorin kaasupäästöjä, kampikammiopäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä, kylmäkäynnistyspäästöjä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä D).

2.20.   ”Jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä” päästöjä vähentävää järjestelmää (kuten katalysaattoria tai hiukkasloukkua), joka on säännöllisesti regeneroitava enintään 4 000 ajokilometrin välein. Niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, päästövaatimukset voivat ylittyä. Jos päästöjä vähentävän laitteen regenerointi tapahtuu ainakin kerran I-tyypin testin aikana ja se on jo regeneroitu ainakin kerran ajoneuvoa valmisteltaessa, sitä pidetään jatkuvasti regeneroituvana järjestelmänä, joka ei vaadi erillistä testimenettelyä. Liite 13 ei koske jatkuvasti regeneroituvia järjestelmiä.

Valmistajan pyynnöstä voidaan jaksoittaisesti regeneroituville laitteille tarkoitettu testi jättää suorittamatta regeneroituvalle laitteelle, mikäli valmistaja toimittaa tyyppihyväksynnästä vastaavalle viranomaiselle tiedot, joiden mukaan päästöt eivät niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, ylitä 5.3.1.4. kohdassa ilmoitettuja kyseiseen ajoneuvoluokkaan sovellettavia vaatimuksia teknisen tutkimuslaitoksen hyväksyttyä asian.

Hybridiajoneuvot

2.21.1.   Hybridiajoneuvon yleinen määritelmä:

”Hybridiajoneuvolla” tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi erilaista energiamuunninta ja kaksi erilaista energianvarastointijärjestelmää (ajoneuvossa) ajoneuvon voimanlähteinä.

2.21.2.   Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon määritelmä:

”Sähkökäyttöisellä hybridiajoneuvolla” tarkoitetaan ajoneuvoa, joka käyttää mekaanisen liikkeen aikaansaamiseksi energiaa molemmista seuraavista ajoneuvossa sijaitsevista varastoidun energian/voiman lähteistä:

—

kulutuspolttoaine

—

sähköenergian/voiman varastointilaite (esim. akku, varaaja, vauhtipyörä/generaattori jne.).

2.22.   ”Yhdellä polttoaineella toimivalla ajoneuvolla” ajoneuvoa, joka on ensisijaisesti suunniteltu toimimaan pysyvästi nestekaasulla tai maakaasulla, mutta jossa voi myös olla bensiinijärjestelmä ainoastaan hätätapauksia ja käynnistystä varten ja jonka bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä.

2.23.   ”kahdella polttoaineella toimivalla ajoneuvolla” ajoneuvoa, joka voi toimia osan ajasta bensiinillä ja osan ajasta myös joko nestekaasulla tai maakaasulla.

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

Ajoneuvon valmistajan tai valtuutetun edustajan on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää pakokaasupäästöjen, kampikammiopäästöjen, haihtumispäästöjen, pakokaasupuhdistuslaitteiden kestävyyden ja OBD-järjestelmän osalta.

Jos hakemus koskee OBD-järjestelmää, siihen liitetään liitteessä 1 olevassa 4.2.11.2.7. kohdassa vaaditut lisätiedot sekä

valmistajan ilmoitus

3.1.1.1.1.   kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta siitä sytytyskatkojen prosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka aiheuttaisi liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymisen, jos tämä sytytyskatkojen osuus esiintyisi tyyppi I -testissä käynnistyksestä lähtien, sellaisena kuin testi on kuvattu liitteessä 4 olevassa 5.3.1 kohdassa

3.1.1.1.2.   kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta siitä sytytyskatkojen prosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka saattaisi aiheuttaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden liiallisen kuumenemisen ennen peruuttamatonta vaurioitumista

3.1.1.2.   yksityiskohtainen kirjallinen kuvaus OBD-järjestelmän toiminnallisista ominaisuuksista ja täydellinen luettelo ajoneuvon päästöjenrajoitusjärjestelmän asiaankuuluvista osista eli OBD-järjestelmän valvonnassa olevista antureista, toimilaitteista ja muista osista

3.1.1.3.   kuvaus OBD-järjestelmässä käytetystä vianilmaisimesta, jolla viasta ilmoitetaan ajoneuvon kuljettajalle

jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista varten

3.1.1.4.   tarvittaessa liitteen 11 lisäyksen 2 mukaiset ajoneuvoperheen olennaiset piirteet.

3.1.2.   Hyväksyttäväksi aiotulla OBD-järjestelmällä varustettu, ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava ajoneuvo on toimitettava tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle liitteessä 11 olevan 3 kohdan mukaisia testejä varten. Jos tutkimuslaitos katsoo, että toimitettu ajoneuvo ei ole kaikilta osin liitteen 11 lisäyksessä 2 kuvattua ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava, tarvittaessa on toimitettava toinen ajoneuvo testattavaksi liitteessä 11 olevan 3 kohdan mukaisesti.

Pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kestävyyttä ja OBD-järjestelmää koskevan ilmoituslomakkeen malli on liitteessä 1. Liitteessä 1 olevassa 4.2.11.2.7.6. kohdassa luetellut tiedot sisällytetään liitteessä 2 olevan tyyppihyväksyntäilmoituksen lisäykseen 1 (”OBD-järjestelmään liittyvät tiedot”).

3.2.1.   Tarvittaessa hakemukseen on liitettävä jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista ja huononemiskertoimien määrittämistä varten.

3.3.   Tämän säännön 5 kohdassa kuvattuja testejä varten on hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle toimitettava ajoneuvo, joka vastaa hyväksynnän kohteena olevaa tyyppiä.

4.   HYVÄKSYNNÄN ANTAMINEN

4.1.   Mikäli tämän tarkistuksen nojalla hyväksyttäväksi esitettävä ajoneuvotyyppi täyttää jäljempänä 5 kohdassa asetetut vaatimukset, ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

4.2.   Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero.

Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, minkä muutossarjan mukaan hyväksyntä on myönnetty. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

4.3.1.   Mikäli tähän tekstiin tehdään muutoksia eli esimerkiksi jos asetetaan uusia raja-arvoja, sopimuspuolille ilmoitetaan, mitkä aiemmin hyväksytyistä ajoneuvotyypeistä ovat uusien määräysten mukaisia.

Kaikkiin tämän säännön nojalla hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa eriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jossa on:

4.4.1.   ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3),

4.4.2.   tämän säännön numero, jota seuraa R-kirjain, viiva ja 4.4.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella oleva hyväksyntänumero.

4.4.3.   Hyväksyntämerkissä on kuitenkin oltava R-kirjaimen perässä toinenkin kirjainmerkki, jonka tarkoituksena on ilmaista ne päästöjen raja-arvot, joiden osalta hyväksyntä on myönnetty. Jos annettu hyväksyntä merkitsee tämän säännön 5.3.1.4.1. kohdassa olevan taulukon rivillä A annettujen tyyppi I -testin raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero I. Jos annettu hyväksyntä merkitsee tämän säännön 5.3.1.4.1. kohdassa olevan taulukon rivillä B annettujen tyyppi I -testin raja-arvojen noudattamista, R-kirjaimen perään merkitään roomalainen numero II.

4.5.   Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön nojalla maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, 4.4.1 kohdassa tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa; tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin 4.4.1 kohdassa määritellyn symbolin oikealle puolelle.

4.6.   Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.7.   Hyväksyntämerkki on sijoitettava ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.8.   Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkin sijoittelusta.

5.   VAATIMUKSET JA TESTIT

Huomaa: Vaihtoehtona tämän kohdan vaatimuksille voi valmistaja, jonka maailmanlaajuinen vuosituotanto on vähemmän kuin 10 000 yksikköä, saada hyväksynnän seuraavissa asiakirjoissa esitettyjen vastaavien teknisten vaatimusten perusteella: Barclay's Publishingin julkaisema California Code of Regulations, Title 13, Paragraphs 1960.1(f)(2) tai (g)(1) ja (g)(2), 1960.1(p), jota sovelletaan mallivuodesta 1996, 1 968,1, 1976 ja 1975, jota sovelletaan henkilöautoihin mallivuodesta 1995.

5.1.   Yleistä

5.1.1.   Osat, jotka voivat vaikuttaa päästöihin, on suunniteltava, valmistettava ja koottava siten, että ajoneuvo tavanomaisessa käytössä täyttää tämän säännön vaatimukset kyseisiin osiin kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

Valmistajan toteuttamien teknisten toimenpiteiden on oltava sellaisia, että pakokaasu- ja haihtumispäästöjä rajoitetaan tehokkaasti tämän säännön määräysten mukaisesti ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Myös päästöjenrajoitusjärjestelmän letkujen, niiden liitosten ja liitäntöjen on oltava turvallisia ja järjestelmän rakenteen on oltava alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pakokaasupäästöjä koskevien määräysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan 5.3.1.4 kohdan ja 8.2.3.1. kohdan määräyksiä. Haihtumispäästöjä koskevien edellytysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan 5.3.1.4 kohdan ja 8.2.3.1. kohdan määräyksiä.

5.1.2.1.   Estolaitteen käyttö on kielletty.

5.1.3.   Polttonestesäiliöiden täyttöaukot

5.1.3.1.   Noudattaen, mitä 5.1.3.2 kohdassa vahvistetaan, bensiinisäiliön täyttöaukko on suunniteltava siten, ettei säiliötä voida täyttää täyttöpistoolilla, jonka suuttimen halkaisija on 23,6 mm tai suurempi.

Edellä olevaa 5.1.3.1 kohtaa ei sovelleta ajoneuvoon, joka täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:

5.1.3.2.1.   ajoneuvo on suunniteltu ja rakennettu siten, ettei lyijyä sisältävän polttoaineen käytöstä ole haittaa millekään kaasumaisia päästöjä rajoittavalle laitteelle, ja

5.1.3.2.2.   ajoneuvoon on näkyvästi ja pysyvästi merkitty helposti luettava tunnus, joka määritellään standardissa ISO 2 575:1982, paikkaan, joka on bensiinisäiliötä täyttävän henkilön välittömästi nähtävissä. Lisämerkinnät sallitaan.

Polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttumisesta aiheutuvat liialliset haihtumispäästöt ja polttoaineen läikkyminen on estettävä.

Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä jotakin seuraavista:

5.1.4.1.   automaattisesti avautuvaa ja sulkeutuvaa polttoaineen täyttöaukon tulppaa, jota ei voi irrottaa

5.1.4.2.   rakenteellisia ominaisuuksia, joilla estetään liialliset haihtumispäästöt polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttuessa

5.1.4.3.   muuta järjestelmää, jolla on sama vaikutus. Tällaisia voivat olla ketjulla varustettu täyttöaukon tulppa tai tulppa, joka avataan ajoneuvon käynnistämiseksi käytettävän virta-avaimen avulla. Tässä tapauksessa avain on voitava poistaa täyttöaukon tulpasta ainoastaan tulpan ollessa lukittuna.

5.1.5.   Elektroniikkalaitteiston suojausta koskevat määräykset

5.1.5.1.   Päästöjenvalvontatietokoneella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos muutokset ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai korjauksen kannalta. Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava ja niillä on varmistettava vähintään sama suojelun taso kuin standardin ISO DIS 15031-7, päivätty lokakuussa 1998, (SAE J2 186, päivätty lokakuussa 1996) vaatimuksissa, jos tietoturvaan liittyvien tietojen vaihto tapahtuu yhteyskäytäntöjen ja vianmääritysliittimen avulla liitteen II lisäyksessä 1 olevan 6.5 kohdan mukaisesti. Kalibrointiin käytettävien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä.

5.1.5.2.   Ohjelmoidut moottorin ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen osat tai sinetöidyt (tai juotetut) koteloinnit).

5.1.5.3.   Jos puristussytytteisen polttomoottorin polttoaineensyötössä käytetään mekaanista pumppua, valmistajan on varmistettava polttoaineensyötön enimmäismäärän asetuksen suojaus ajoneuvon käytön aikana.

5.1.5.4.   Valmistajat voivat hakea tyyppihyväksyntäviranomaisilta vapautusta jostakin näistä vaatimuksista niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojaa. Harkitessaan vapautuksen myöntämistä viranomaiset ottavat huomioon suorittimien senhetkisen saatavuuden, ajoneuvon suorituskyvyn ja ajoneuvon todennäköisen myyntimäärän, mutta viranomaiset voivat ottaa huomioon muitakin tekijöitä.

5.1.5.5.   Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi Electrical Erasable Programmable Read-Only Memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä, ja kirjoitussuojia, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen. Viranomaisten on hyväksyttävä menetelmät, joilla turvataan riittävä suojaus.

5.1.6.   Ajoneuvolle voidaan tehdä katsastus sen määrittämiseksi, mikä on sen suorituskyky tämän säännön 5.3.7 kohdan mukaisesti kerättyihin tietoihin verrattuna. Jos tarkastus edellyttää erityismenettelyä, se kuvataan käyttöohjeessa (tai vastaavassa). Erityismenettely ei saa edellyttää sellaisten erityislaitteiden käyttöä, joita ei ole toimitettu ajoneuvon mukana.

5.2.   Testien suoritus

Taulukko 1 esittää ajoneuvon tyyppihyväksynnän eri vaihtoehdot.

5.2.1.   Ottomoottoreilla varustetuille ajoneuvoille ja ottomoottoreilla varustetuille sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

—

tyyppi I (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

—

tyyppi II (hiilidioksidipäästöt joutokäyntinopeudella)

—

tyyppi III (kampikammiokaasujen päästöt)

—

tyyppi IV (haihtumispäästöt)

—

tyyppi V (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

—

tyyppi VI (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

—

OBD-järjestelmän testi.

5.2.2.   Ottomoottorilla varustetut ajoneuvot ja ottomoottorilla varustetut sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot, joissa käytetään polttoaineena nestekaasua tai maakaasua (yhdellä polttoaineella tai kahdella polttoaineella toimivat ajoneuvot), on testattava seuraavissa testeissä (taulukon 1 mukaan):

—

tyyppi I -testi (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus),

—

tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöt joutokäynnillä),

—

tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöt),

—

tyyppi IV -testi (haihtumispäästöt), jos sovellettavissa,

—

tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys),

—

tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus), jos sovellettavissa,

—

OBD-testi, jos sovellettavissa.

5.2.3.   Dieselmoottoreilla varustetuille ajoneuvoille ja dieselmoottoreilla varustetuille sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

—

tyyppi I (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

—

tyyppi V (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

—

ja, soveltuvissa tapauksissa OBD-järjestelmän testi.

Taulukko 1

Tyyppihyväksynnän ja laajennusten eri vaihtoehdot

Tyyppihyväk-syntätesti

Ottomoottorilla varustetut M- ja N-luokan ajoneuvot

Dieselmoottorilla varustetut M1- ja N1-luokan ajoneuvot

Bensiinikäyttöinen ajoneuvo

Kahdella polttoaineella toimiva ajoneuvo

Yhdellä polttoaineella toimiva ajoneuvo

 

Tyyppi I

Kyllä

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

Kyllä (testataan molemmilla polttoainetyypeillä)

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

Kyllä

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

Kyllä

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

Tyyppi II

Kyllä

Kyllä

(testataan molemmilla polttoainetyypeillä)

Kyllä

—

Tyyppi III

Kyllä

Kyllä

(testataan ainoastaan bensiinillä)

Kyllä

—

Tyyppi IV

Kyllä

(enimmäismassa

≤ 3,5 t)

Kyllä

(testataan ainoastaan bensiinillä)

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

—

—

Tyyppi V

Kyllä

(enimmäismassa

≤ 3,5 t)

Kyllä

(testataan ainoastaan bensiinillä)

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

Kyllä

(enimmäismassa

≤ 3,5 t)

Kyllä

(enimmäismassa

≤ 3,5 t)

Tyyppi VI

Kyllä

(enimmäismassa

≤ 3,5 t)

Kyllä

(enimmäismassa ≤ 3,5 t)

(testataan ainoastaan bensiinillä)

—

—

Laajennus

7 kohta

7 kohta

7 kohta

7 kohta;

M2- ja N2-luokan ajoneuvot, joiden vertailumassa on ≤ 2 840 kg.

Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä

Kyllä, 11.1.5.1.1 tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti

Kyllä, 11.1.5.1.2. tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti

Kyllä, 11.1.5.1.2 tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti

Kyllä, 11.1.5.2.1 tai 11.1.5.2.2. tai 11.1.5.2.3. tai 11.1.5.3 kohdan mukaisesti

5.3.   Testien määrittäminen

5.3.1.   Tyyppi I -testi (simuloi keskimääräisiä pakokaasupäästöjä kylmäkäynnistyksen jälkeen).

5.3.1.1.   Kuvassa 1 esitetään tyyppi I -testin eri vaihtoehdot. Tämä testi on suoritettava kaikille 1 jaksossa tarkoitetuille ajoneuvoille, joiden enimmäismassa ei ole suurempi kuin 3,5 tonnia.

Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

On suoritettava keskeytyksettä testi, jonka kokonaiskestoaika on 19 minuuttia ja 40 sekuntia ja jossa on kaksi osaa, osa I ja II. Valmistajan suostumuksella osan I lopun ja osan II alun välissä voi mittauslaitteiden säädön helpottamiseksi olla enintään 20 sekunnin jakso, jolloin näytteenottoa ei suoriteta.

5.3.1.2.1.1.   Nestekaasua tai maakaasua polttoaineena käyttävät ajoneuvot on testattava tyyppi I -testissä nestekaasun tai maakaasun koostumuksen vaihteluiden osalta liitteen 12 edellytysten mukaisesti. Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on testattava molempien polttoaineiden osalta, jolloin nestekaasulla tai maakaasulla käynti on testattava nestekaasun tai maakaasun koostumuksessa esiintyvien vaihteluiden osalta liitteen 12 vaatimusten mukaisesti.

5.3.1.2.1.2.   Sen estämättä mitä edellä 5.3.1.2.1.1 kohdassa säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi I -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.1.2.2.   Testin osa I koostuu neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Jokainen kaupunkiajosyklin perusosa koostuu viidestätoista vaiheesta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.).

5.3.1.2.3.   Testin osa II käsittää yhden taajama-alueen ulkopuolisen ajosyklin. Taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli käsittää 13 vaihetta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.).

5.3.1.2.4.   Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja edustava näyte kerätään yhteen tai useampaan pussiin. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, näyte otetaan ja analysoidaan jäljempänä esitetyn menettelyn avulla ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Hiilimonoksidi-, hiilivety- ja typen oksidipäästöjen lisäksi on tallennettava hiukkaspäästöt dieselmoottorilla varustetuista ajoneuvoista.

5.3.1.3.   Testi suoritetaan käyttäen liitteessä 4 esitettyä menettelyä. Kaasujen keräämiseen ja analysointiin ja hiukkasten irrotukseen ja punnitukseen käytettävien menetelmien on oltava vaatimusten mukaisia.

Jollei 5.3.1.5 kohdan vaatimuksissa toisin määrätä, testi toistetaan kolme kertaa. Jokaisen testin tulokset on kerrottava oikeilla huononemiskertoimilla, jotka saadaan 5.3.6 kohdasta, ja jos kyseessä on 2.20 kohdan määritelmän mukainen jaksottaisesti regeneroituva järjestelmä, tulokset on kerrottava myös liitteestä 13 saatavalla tekijällä Ki. Tuloksena saatavien kaasumaisten päästöjen massojen, sekä dieselmoottoreilla varustettujen ajoneuvojen hiukkaspäästöjen massan, on kussakin testissä oltava pienempiä kuin seuraavissa taulukoissa esitetyt raja-arvot:

Raja-arvot

 

Vertailumassa

(VM)

(kg)

Hiilimomoksidin

massa

(CO)

Hiilivetyjen massa

(HC)

Typen oksidien massa (NOx)

Hiilivetyjen ja typen oksidien yhteen-laskettu massa

(HC + NOx)

Hiukkasten massa (4)

(PM)

L1

(g/km)

L2

(g/km)

L3

(g/km)

L2 + L3

(g/km)

L4

(g/km)

Ajoneuvoluokka

Alaluokka

 

Bensiini

Diesel

Bensiini

Diesel

Bensiini

Diesel

Bensiini

Diesel

Diesel

A(2000)

M (5)

—

kaikki

2,3

0,64

0,20

—

0,15

0,50

—

0,56

0,05

N1  (6)

I

VM ≤ 1 305

2,3

0,64

0,20

—

0,15

0,50

—

0,56

0,05

II

1 305 < VM ≤ 1 760

4,17

0,80

0,25

—

0,18

0,65

—

0,72

0,07

III

1 760 < VM

5,22

0,95

0,29

—

0,21

0,78

—

0,86

0,10

B(2005)

M (5)

—

kaikki

1,0

0,50

0,10

—

0,08

0,25

—

0,30

0,025

N1  (6)

I

VM ≤ 1 305

1,0

0,50

0,10

—

0,08

0,25

—

0,30

0,025

II

1 305 < VM ≤ 1 760

1,81

0,63

0,13

—

0,10

0,33

—

0,39

0,04

III

1 760 < VM

2,27

0,74

0,16

—

0,11

0,39

—

0,46

0,06

5.3.1.4.1.   Jokaisen epäpuhtauden osalta, joita tarkoitetaan 5.3.1.4 kohdassa, sallitaan yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 % edellyttäen, että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on epäpuhtauksien rajan alapuolella. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.1.4.2.   Kun testit suoritetaan kaasumaisilla polttoaineilla, tulokseksi saatavan kaasupäästöjen massan on oltava edellä olevassa taulukossa bensiinimoottoreilla varustetuille ajoneuvoille asetettuja raja-arvoja pienempi.

Edellä 5.3.1.4 kohdassa vahvistettua testien lukumäärää voidaan vähentää jäljempänä esitetyin edellytyksin, jossa V1 on ensimmäisen testin tulos ja V2 toisen testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta epäpuhtaudesta tai kahden epäpuhtauden yhdistelmästä.

5.3.1.5.1.   Vain yksi testi suoritetaan, jos testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta epäpuhtaudesta tai kahden epäpuhtauden yhdistelmästä on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L (eli V1 ≤ 0,70 L).

5.3.1.5.2.   Jos 5.1.3.5.1 kohdan vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta päästöstä tai kahden päästön yhdistelmästä täyttää seuraavat ehdot:

V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L

5.3.2.   Tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöjen testi joutokäyntinopeudella)

Testi on suoritettava kaikille ottomoottorilla varustetuille ajoneuvoille, joiden enimmäismassa ylittää 3,5 tonnia.

5.3.2.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on testattava tyyppi II -testissä molempien polttoaineiden osalta.

Kuvio 1

Etenemisjärjestys tyyppi I -hyväksynnässä

(katso 5.3.1 kohta)

Image

5.3.2.1.2.   Sen estämättä mitä edellä 5.3.2.1.1 kohdassa säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi II -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.2.2.   Liitteessä 5 tarkoitetuissa olosuhteissa suoritetussa tarkastuksessa joutokäynnillä mitattu hiilimonoksidipitoisuus pakokaasujen tilavuudesta ei saa olla suurempi kuin 3,5 % valmistajan vahvistamissa säätöä koskevissa olosuhteissa eikä se saa olla suurempi kuin 4,5 % kyseisessä liitteessä määritellyn säätöalueen sisällä.

5.3.3.   Tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöjen tarkastaminen)

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille, lukuun ottamatta dieselmoottorilla varustettuja ajoneuvoja.

5.3.3.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi III -testissä ainoastaan bensiinin osalta..

5.3.3.1.2.   Sen estämättä mitä edellä 5.3.3.1.1 kohdassa säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi III -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.3.2.   Jäljempänä liitteen 6 mukaisesti testattuna, moottorin kampikammion tuuletusjärjestelmä ei saa päästää kampikammiokaasuja ilmakehään.

5.3.4.   Tyyppi IV -testi (haihtumispäästöjen määritys)

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille lukuun ottamatta niitä, joissa on dieselmoottori, niitä, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua, ja niitä, joiden enimmäismassa on yli 3 500 kg.

5.3.4.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi III -testissä ainoastaan bensiinin osalta.

5.3.4.2.   Jäljempänä liitteen 7 mukaisesti testattuna haihtumispäästöjen on oltava alle 2 g/testi.

5.3.5.   Tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

Tämä testi on tehtävä kaikille M1- ja N1-luokan I-alaluokan ottomoottorilla varustetuille ajoneuvoille lukuun ottamatta useammalle kuin kuudelle matkustajalle suunniteltuja ajoneuvoja sekä ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg.

5.3.5.1.1.   Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

5.3.5.1.2.   Testi koostuu tyyppi I -testin ensimmäisen osan neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Tyyppi I -testi on kuvattu liitteen 4 lisäyksessä 1 sekä lisäyksen kuvissa 1/1 ja 1/2 ja 1/3. Testi alhaisessa ympäristön lämpötilassa on kestoltaan 780 sekuntia pitkä, se on tehtävä yhtäjaksoisesti ja se on aloitettava moottorin käynnistämisestä.

5.3.5.1.3.   Testi alhaisessa lämpötilassa on tehtävä 266 K:n (–7 °C) ympäristön lämpötilassa. Testattavat ajoneuvot on vakautettava ennen testaamista yhdenmukaisella tavalla, jotta testin tulokset ovat toistettavissa. Vakauttaminen ja testin muut osat on tehtävä liitteessä 8 kuvatulla tavalla.

5.3.5.1.4.   Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja niistä kerätään edustava näyte. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, niistä otetaan näyte ja se analysoidaan liitteessä 8 esitetyn menettelyn avulla ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Laimennetuista pakokaasuista analysoidaan hiilimonoksidi ja hiilivedyt.

Testi on suoritettava kolme kertaa 5.3.5.2.2 ja 5.3.5.3 kohdan määräyksiä noudattaen. Tuloksena saatavien hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen massojen on oltava pienempiä kuin seuraavassa taulukossa esitetyt raja-arvot:

Testilämpötila

Hiilimonoksidi L1

(g/km)

Hiilivedyt L2

(g/km)

266 K (–7 °C)

15

1,8

5.3.5.2.1.   Sen estämättä, mitä 5.3.5.2 kohdassa määrätään, kunkin epäpuhtauden osalta sallitaan enintään yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 prosenttia, edellyttäen että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin vahvistettu raja-arvo. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.5.2.2.   Edellä 5.3.5.2 kohdassa vahvistettu testien lukumäärä voidaan valmistajan pyynnöstä nostaa kymmeneen, jos ensimmäisten kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on alempi kuin 110 prosenttia raja-arvosta. Tässä tapauksessa ainoa vaatimus on, että kaikkien kymmenen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin raja-arvo.

Edellä 5.3.5.2 kohdassa määrättyä testien lukumäärää voidaan vähentää 5.3.5.3.1 ja 5.3.5.3.2 kohdassa määrätyin edellytyksin.

5.3.5.3.1.   Vain yksi testi tehdään, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L.

5.3.5.3.2.   Jos 5.3.5.3.1 kohdan vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,85 L ja kahden ensimmäisen tuloksen summa on pienempi tai yhtä suuri kuin 1,70 L sekä toisen testin tulos on pienempi tai yhtä suuri kuin L.

(V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L)

5.3.6.   Tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille, joita koskee 5.3.1 kohdan testi. Testi on vanhentamistesti, jossa ajoneuvolla ajetaan testiradalla, tiellä tai alustadynamometrillä 80 000 km liitteessä 9 esitetyn ohjelman mukaisesti.

5.3.6.1.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi V -testissä ainoastaan bensiinin osalta.. Siinä tapauksessa lyijyttömän bensiinin osalta todetun huononemiskertoimen katsotaan pätevän myös nestekaasun ja maakaasun osalta.

5.3.6.2.   Poiketen 5.3.6.1 kohdan vaatimuksista, valmistaja voi halutessaan käyttää seuraavan taulukon huononemiskertoimia vaihtoehtona 5.3.6.1 kohdan testaukselle.

Moottoriluokka

Huononemiskertoimet

Pilaannuttava aine

CO

HC

NOx

HC + NOx  (7)

Hiukkaset

Kipinäsytytteinen polttomoottori

1,2

1,2

1,2

—

—

Puristussytytteinen polttomoottori

1,1

—

1

1

1,2

Valmistajan pyynnöstä tutkimuslaitos voi suorittaa tyyppi I -testin, ennen kuin tyyppi V -testi on suoritettu, käyttäen edellä esitetyn taulukon huononemiskertoimia. Kun tyyppi V -testi on suoritettu, tutkimuslaitos saa muuttaa liitteeseen 2 merkittyjä tyyppihyväksyntätuloksia vaihtamalla edellä esitetyn taulukon huononemiskertoimet tyyppi V -testissä mitattuihin kertoimiin.

5.3.6.3.   Huononemiskertoimet määritetään käyttämällä joko 5.3.6.1 kohdan menettelyä tai 5.3.6.2 kohdan taulukkoarvoja. Kertoimia käytetään tarkastettaessa, täyttyvätkö 5.3.1.4 ja 8.2.3.1 kohdan vaatimukset.

5.3.7.   Katsastusta varten tarvittavat päästötiedot

5.3.7.1.   Tämä vaatimus koskee kaikkia kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettuja ajoneuvoja, joille haetaan tyyppihyväksyntää tämän tarkistuksen mukaisesti.

5.3.7.2.   Liitteen 5 (tyyppi II -testi) mukaisessa testissä, joka tehdään nimellisellä joutokäyntinopeudella, on kirjattava muistiin

a)

pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti

b)

moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mukaan lukien mahdolliset toleranssit.

5.3.7.3.   Suurella joutokäyntinopeudella (> 2 000 min.–1) tehtävässä testissä on kirjattava muistiin

a)

pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti

b)

lambda-arvo (8)

c)

moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mukaan lukien mahdolliset toleranssit

5.3.7.4.   Moottoriöljyn lämpötila testin aikana on mitattava ja kirjattava muistiin.

5.3.7.5.   On täydennettävä liitteessä 2 olevan 17 kohdan taulukko.

5.3.7.6.   Valmistaja vahvistaa 5.3.7.3 kohdan mukaisesti tyyppihyväksynnän yhteydessä tallennetun lambda-arvon oikeaksi ja tuotannossa tyypillisen ajoneuvon arvoa edustavaksi 24 kuukauden kuluessa siitä, kun tekninen tutkimuslaitos on antanut tyyppihyväksynnän. On suoritettava arviointi, joka perustuu tuotannosta otettujen ajoneuvojen tarkastuksiin ja tutkimuksiin.

5.3.8.   OBD-testi

Tämä testi on suoritettava kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille. Testissä noudatetaan liitteessä 11 olevassa 3 kohdassa kuvattua menettelyä.

6.   AJONEUVOTYYPIN MUUTOKSET

Ajoneuvotyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin. Viranomaiset voivat:

6.1.1.   katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole huomattavaa huonontavaa vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa on edelleen vaatimuksen mukainen, tai

6.1.2.   vaatia uutta testausselostetta testien tekemisestä vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

6.2.   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 4.3 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

6.3.   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

7.   HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

Muutettaessa tämän säännön mukaisesti annettua tyyppihyväksyntää sovelletaan tilanteen mukaan seuraavia erityisiä määräyksiä:

7.1.   Pakokaasupäästöjä koskevat laajennukset (tyyppi I, II ja VI -testit)

7.1.1.   Ajoneuvotyypit, joiden vertailumassat ovat erilaiset

7.1.1.1.   Ajoneuvotyypille annettua tyyppihyväksyntää voidaan laajentaa koskemaan ainoastaan ajoneuvotyyppejä, joiden vertailumassa edellyttää kahden seuraavaksi korkeamman ekvivalentti-inertialuokan tai minkä tahansa alemman ekvivalentti-inertialuokan käyttämistä.

7.1.1.2.   Jos N1-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen ja M-luokan 5.3.1.4 kohdan (2) huomautuksessa tarkoitettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyttäväksi haetun ajoneuvotyypin vertailumassa edellyttää sellaisen ekvivalentti-inertialuokan käyttöä, joka on alhaisempi kuin jo tyyppihyväksytyssä ajoneuvotyypissä, tyyppihyväksynnän laajentaminen annetaan, jos tyyppihyväksytyn ajoneuvon päästöjen massat vastaavat sille ajoneuvolle, jolle tyyppihyväksynnän laajennusta haetaan, määriteltyjä raja-arvoja.

7.1.2.   Ajoneuvotyypit, joilla on eri kokonaisvälityssuhteet

Ajoneuvotyypille annettu hyväksyntä voidaan seuraavin edellytyksin laajentaa koskemaan ajoneuvotyyppejä, jotka eroavat hyväksytystä tyypistä vain välityssuhteiltaan.

7.1.2.1.   Jokaiselle tyyppi I ja tyyppi VI -testissä käytetylle välityssuhteelle määritetään suhde:

Formula

jossa V1 on hyväksytyn ajoneuvotyypin nopeus ja V2 laajennushakemuksen kohteena olevan ajoneuvotyypin nopeus moottorin kierrosnopeudella 1 000 min–1.

7.1.2.2.   Jos jokaisella välityssuhteella E ≤ 8 prosenttia, on laajennus annettava uusimatta tyyppi I ja tyyppi VI -testejä.

7.1.2.3.   Jos vähintään yhdellä välityssuhteella E > 8 prosenttia ja jokaisella välityssuhteella E ± 13 prosenttia, on tyyppi I ja tyyppi VI -testi uusittava, mutta testi voidaan tehdä valmistajan valitsemassa laboratoriossa teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella. Testien selosteet on lähetettävä tyyppihyväksyntätesteistä vastuussa olevalle tutkimuslaitokselle.

7.1.3.   Ajoneuvotyypit, joilla on eri vertailumassat ja eri kokonaisvälityssuhteet

Ajoneuvotyypille annettu hyväksyntä voidaan laajentaa ajoneuvotyypeille, jotka eroavat hyväksytystä tyypistä vain vertailumassaltaan ja kokonaisvälityssuhteiltaan, jos kaikki 7.1.1 ja 7.1.2 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät.

Huomaa: Kun ajoneuvotyyppi on hyväksytty 7.1.1–7.1.3 kohdan määräysten mukaisesti, tätä hyväksyntää ei voida laajentaa koskemaan muita ajoneuvotyyppejä.

7.2.   Haihtumispäästöt (tyyppi IV -testi)

Hyväksyntä, joka on annettu haihtumispäästöjen valvontajärjestelmällä varustetulle ajoneuvotyypille, voidaan laajentaa seuraavin edellytyksin:

7.2.1.1.   Polttoaineen ja ilman annostelujärjestelmän perusperiaatteen (esimerkiksi yksipisteruiskutus, kaasutin) on oltava sama.

7.2.1.2.   Polttonestesäiliön muodon ja polttonestesäiliön ja polttoaineletkujen materiaalien on oltava samat. Testi tehdään tuoteperheen huonoimmalle tapaukselle letkunpituuden ja poikkipinnan osalta. Tyyppihyväksyntätesteistä vastaava tutkimuslaitos päättää, ovatko erilaiset haihtuneen ja nestemäisen polttoaineen erottimet hyväksyttävissä. Polttonestesäiliön tilavuuden toleranssi on ± 10 prosenttia. Säiliön paineventtiilin säädön on oltava sama.

7.2.1.3.   Polttoainekaasun varastointimenetelmän on oltava sama, esimerkiksi loukun muoto ja tilavuus, väliaine, ilmanpuhdistin (jos sitä käytetään haihtumispäästöjen valvontaan) ym.

7.2.1.4.   Kaasuttimen kohokammion tilavuuden toleranssi on ± 10 millilitraa.

7.2.1.5.   Varastoidun polttoainekaasun poistumismenetelmän on oltava sama (esimerkiksi ilmavirta, poistumisaika tai poistumistilavuus ajosyklin aikana).

7.2.1.6.   Polttoaineen syöttöjärjestelmän tiivistys- ja tuuletusmenetelmien on oltava samat.

7.2.2.   Täydentäviä huomautuksia:

i)

eri moottorikoot sallitaan;

ii)

eri moottoritehot sallitaan;

iii)

automaattiset ja käsivalintaiset vaihteistot sekä kaksi- ja nelipyörävedot sallitaan;

iv)

eri korimallit sallitaan;

v)

eri pyörä- ja rengaskoot sallitaan.

7.3.   Pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys (tyyppi V -testi)

Ajoneuvotyypille annettu hyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan eri ajoneuvotyyppejä edellyttäen, että moottorin ja pakokaasunvalvontajärjestelmän yhdistelmä on samanlainen kuin jo hyväksytyssä ajoneuvossa. Tätä tarkoitusta varten ne ajoneuvotyypit, joiden jäljempänä esitetyt parametrit ovat samat tai vahvistettujen rajojen sisällä, katsotaan kuuluviksi samaan moottori-pakokaasunvalvontajärjestelmäyhdistelmään.

—

Moottori:

—

sylinterien lukumäärä,

—

iskutilavuus (± 15 prosenttia),

—

sylinteriryhmän rakenne,

—

venttiilien lukumäärä,

—

polttoainejärjestelmä,

—

jäähdytysjärjestelmän tyyppi,

—

palamisprosessi,

—

mitat sylinterien keskikohdista keskikohtiin.

7.3.1.2.   Pakokaasunvalvontajärjestelmä:

Katalysaattorit:

—

katalyyttielementtien ja katalysaattorien lukumäärä,

—

katalysaattoreiden koko ja muoto (monoliitin massa ± 10 prosenttia),

—

katalyyttitoiminnan tyyppi (hapettava, kolmitie jne, …),

—

jalometallimäärä (sama tai suurempi),

—

jalometallisuhde (± 15 prosenttia),

—

korvaava aine (rakenne ja materiaali),

—

hilatiheys,

—

katalysaattori(e)n kotelon tyyppi,

—

katalysaattorien sijainti (paikka ja etäisyys pakojärjestelmässä, joka ei aiheuta yli ± 50 K:n lämpötilavaihtelua katalysaattorien ilmansyöttöaukossa).

Lämpötilanvaihtelu tarkistetaan tasaisissa olosuhteissa nopeuden ollessa 120 km/h ja kuorma-asetuksen tyyppi I -testin mukainen.

Ilmansyöttö: käytössä vai ei tyyppi (sykähdysilma, ilmapumput jne, …).

Pakokaasujen takaisinkierrätys: käytössä vai ei.

7.3.1.3.   Inertialuokka: kaksi välittömästi seuraavaa ylempää inertialuokkaa tai mikä tahansa alempi inertialuokka.

7.3.1.4.   Kestävyystesti voidaan suorittaa ajoneuvolla, jonka korimalli, vaihteisto (automaattinen tai käsivalintainen) ja pyörä- tai rengaskoko ovat erilaiset kuin tyyppihyväksyntäanomuksen kohteena olevassa ajoneuvotyypissä.

7.4.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä

7.4.1.   Ajoneuvotyypille annettua sisäisen valvontajärjestelmän tyyppihyväksyntää voidaan laajentaa muihin ajoneuvotyyppeihin, jotka kuuluvat samaan OBD-ajoneuvoperheeseen liitteen 11 lisäyksen 2 mukaisesti. Moottorin päästöjenrajoitusjärjestelmän on oltava samanlainen kuin jo hyväksytyssä ajoneuvossa ja sen on vastattava liitteen 11 lisäyksessä 2 esitetyn OBD-moottoriperheen kuvausta lukuun ottamatta seuraavia ominaisuuksia:

—

moottorin lisälaitteet

—

renkaat

—

hitausmassaluokka

—

jäähdytysjärjestelmä

—

kokonaisvälityssuhde

—

vaihteiston tyyppi

—

korityyppi.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1.   Kaikkien ajoneuvojen, joihin on liitetty tämän säännön mukainen hyväksyntämerkki, on oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisia niiden osien osalta, jotka voivat vaikuttaa moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöihin, kampikammiopäästöihin ja haihtumispäästöihin. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia:

Tuotannon vaatimustenmukaisuus ajoneuvon päästöihin sovellettavien rajojen osalta (tyyppi I, II, III ja IV -testit) tarkistetaan pääsääntöisesti ilmoituslomakkeessa ja sen liitteissä esitetyn kuvauksen perusteella.

Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus

Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa päästöjä koskeviin tyyppihyväksyntöihin liittyen, että päästöjenrajoituslaitteet toimivat ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan, kun ajoneuvoa käytetään tavanomaisissa olosuhteissa (asianmukaisesti huollettujen ja käytettyjen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus). Toimenpiteet toteutetaan tämän säännön mukaisesti viiden vuoden ikään saakka tai kunnes ajoneuvolla on ajettu 80 000 kilometriä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi, sekä 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen viiden vuoden ikään saakka tai kunnes ajoneuvolla on ajettu 100 000 kilometriä, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi.

Hallinnollinen yksikkö tarkastaa käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden valmistajalla olevien asiaa koskevien tietojen perusteella käyttäen vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) kuvatun kaltaisia menettelyjä.

Lisäyksen 4 kuvissa 4/1 ja 4/2 esitetään käytönaikaisessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa käytettävä menettely.

8.2.1.1.   Käytössä olevien ajoneuvojen perheen määrittelevät ominaisuudet

Käytössä olevien ajoneuvojen perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Näin ollen niiden ajoneuvotyyppien, joille ainakin seuraavat ominaisuudet ovat yhteisiä tai ilmoitettujen toleranssien rajoissa, katsotaan kuuluvan samaan käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen:

—

polttotapahtuma (kaksitahti-, nelitahti-, kiertomoottori),

—

sylinterien lukumäärä,

—

sylinterilohkon muoto (rivimoottori, V-moottori, tähtimoottori, vastaiskumoottori, muu). Sylinterien kaltevuus tai suunta ei ole arviointiperuste,

—

polttoaineensyöttömenetelmä (esim. epäsuora tai suora ruiskutus),

—

jäähdytysjärjestelmä (ilma, vesi, öljy),

—

moottorin kaasunvaihto (vapaasti hengittävä, ahdettu),

—

polttoaine, jota varten moottori on suunniteltu (bensiini, diesel, maakaasu, nestekaasu jne.). Kahta polttoainetta käyttävät ajoneuvot voidaan luokitella samaan ryhmään yhtä polttoainetta käyttävien ajoneuvojen kanssa, jos toinen polttoaineista on yleinen,

—

katalysaattorin tyyppi (kolmitiekatalyytti tai muu(t)),

—

hiukkasloukun tyyppi (kyllä tai ei),

—

pakokaasun takaisinkierrätys (kyllä tai ei),

—

perheeseen kuuluvan suurimman moottorin sylinteritilavuus, josta vähennetään 30 prosenttia.

Hallinnollinen yksikkö tarkastaa käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden valmistajan toimittamien tietojen perusteella. Näihin tietoihin on sisällyttävä, niihin kuitenkaan rajoittumatta, seuraavat tiedot:

8.2.1.2.1.   Valmistajan nimi ja osoite

8.2.1.2.2.   Valmistajan valtuutettujen edustajien nimet, osoitteet, puhelin- ja faksinumerot sekä sähköpostiosoitteet niillä alueilla, jotka valmistajan ilmoittamat tiedot kattavat

8.2.1.2.3.   Valmistajan ilmoittamien tietojen kattamien ajoneuvojen mallinimi (mallinimet)

8.2.1.2.4.   Tarvittaessa luettelo valmistajan ilmoittamien tietojen kattamista ajoneuvotyypeistä, eli 8.2.1.1 kohdan mukainen käytössä olevien ajoneuvojen perhe

8.2.1.2.5.   Ajoneuvon tunnusnumeron (VIN) koodit, joita sovelletaan käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluviin ajoneuvotyyppeihin (VIN-etuliite)

8.2.1.2.6.   Käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluviin ajoneuvotyyppeihin sovellettavien tyyppihyväksyntöjen numerot, mukaan luettuna tarvittaessa kaikkien laajennusten numerot sekä kaikkien sellaisten korjaavien toimenpiteiden numerot, joissa ajoneuvolle tehdään pieniä korjauksia seuraavan huollon yhteydessä tai ajoneuvo kutsutaan korjattavaksi (suuret muutokset).

8.2.1.2.7.   Tiedot valmistajan ilmoittamien tietojen kattamien ajoneuvojen tyyppihyväksyntöjen laajentamisista ja korjaavista toimenpiteistä, joissa ajoneuvolle tehdään pieniä korjauksia seuraavan huollon yhteydessä tai ajoneuvo kutsutaan korjattavaksi (jos hallinnollinen yksikkö näitä tietoja pyytää).

8.2.1.2.8.   Ajanjakso, jonka kuluessa valmistajan ilmoittamat tiedot on kerätty

8.2.1.2.9.   Valmistajan ilmoittamien tietojen kattama ajoneuvojen valmistusaika (esim. kalenterivuonna 2001 valmistetut ajoneuvot)

Valmistajan käytönaikaisessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa käyttämä menettely, mukaan luettuna:

8.2.1.2.10.1.   Ajoneuvon paikantamismenetelmä

8.2.1.2.10.2.   Ajoneuvon valinta- ja hylkäysperusteet

8.2.1.2.10.3.   Ohjelmassa käytetyt testityypit ja -menettelyt

8.2.1.2.10.4.   Valmistajan hyväksymis- ja hylkäysperusteet käytössä olevien ajoneuvojen perheelle

8.2.1.2.10.5.   Maantieteellinen alue (alueet), jolla (joilla) valmistaja on kerännyt tietoja

8.2.1.2.10.6.   Otoksen suuruus ja käytetty otantasuunnitelma

Valmistajan käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyn tulokset, mukaan luettuna:

8.2.1.2.11.1.   Tunnistetiedot ohjelmaan sisältyvistä ajoneuvoista (testatuista tai testaamattomista).

Näihin tietoihin on sisällyttävä:

—

mallinimi,

—

ajoneuvon tunnusnumero (VIN),

—

rekisterinumero,

—

valmistuspäivämäärä,

—

käyttöalue (jos tiedossa),

—

rengastus.

8.2.1.2.11.2.   Syy(t) ajoneuvon hylkäämiseen otoksesta

8.2.1.2.11.3.   Otoksen kunkin ajoneuvon huoltohistoria (mukaan luettuna kaikki suuret muutokset)

8.2.1.2.11.4.   Otoksen kunkin ajoneuvon korjaushistoria (jos tiedossa)

8.2.1.2.11.5.   Testitiedot, mukaan luettuna:

—

testauspäivämäärä,

—

testauspaikka,

—

ajoneuvon matkamittarin lukema,

—

testipolttoaineen eritelmät (esim. testin vertailupolttoaine tai kaupallinen polttoaine),

—

testausolosuhteet (lämpötila, kosteus, dynamometrin inertiapaino),

—

dynamometrin asetukset (esim. tehoasetus),

—

testitulokset (vähintään kolmesta eri ajoneuvosta kussakin ajoneuvoperheessä).

8.2.1.2.12.   OBD-järjestelmän tallenteet.

8.2.2.   Valmistajan keräämien tietojen on oltava riittävän täydelliset toiminnan arvioimiseksi käytettäessä ajoneuvoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, siten kuin 8.2 kohdassa on määritelty, ja niiden on oltava valmistajan alueellisia osuuksia edustavia.

Tällä säännöllä valmistajaa ei velvoiteta tarkastamaan ajoneuvotyypin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta, jos valmistaja pystyy osoittamaan tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseisen ajoneuvotyypin maailmanlaajuinen myynti on alle 10 000 ajoneuvoa vuodessa.

Euroopan unionissa myytävien ajoneuvojen osalta valmistajaa ei velvoiteta tarkastamaan ajoneuvotyypin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta, jos valmistaja pystyy osoittamaan tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseisen ajoneuvotyypin myynti on alle 5 000 ajoneuvoa vuodessa Euroopan unionin alueella.

Kun tyyppi I -testi suoritetaan ja ajoneuvon tyyppihyväksyntään liittyy yksi tai useampia laajennuksia, testit suoritetaan joko alkuperäisessä ilmoituskokonaisuudessa tai asiaa koskevaa laajennusta koskevassa ilmoituskokonaisuudessa kuvatulla ajoneuvolla.

Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus tyyppi I -testin perusteella

Kun viranomainen on suorittanut valinnan, valmistaja ei saa tehdä säätöjä valittuihin ajoneuvoihin.

Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan liitteessä 14 määritetyissä olosuhteissa:

—

Ulkopuolelta eli sähköverkosta ladattavien ajoneuvojen päästöt mitataan siten, että ajoneuvo on sähköverkosta ladattaville hybridiajoneuvoille tehtävän tyyppi I -testin edellytyksen B mukaisessa testauskunnossa.

—

Pelkästään polttomoottorilla ladattavien ajoneuvojen päästöt mitataan samoissa olosuhteissa kuin pelkästään polttomoottorilla ladattaville hybridiajoneuvoille tehtävässä tyyppi I -testissä.

Sarjasta otetaan sattumanvaraisesti kolme ajoneuvoa ja ne testataan 5.3.1 kohdan mukaisesti. Huononemiskertoimia käytetään samalla tavalla. Raja-arvot esitetään 5.3.1.4 kohdassa.

8.2.3.1.1.1.   Edellä 2.20 kohdassa määriteltyjen jaksottaisesti regeneroitavien järjestelmien kohdalla tulokset on kerrottava tekijällä Ki, jonka arvo on saatu liitteessä 13 esitetyllä tavalla ajankohtana, jolloin tyyppihyväksyntä on myönnetty.

Valmistajan pyynnöstä testaus voidaan tehdä välittömästi regeneroinnin tapahduttua.

8.2.3.1.2.   Mikäli viranomainen hyväksyy valmistajan edellä olevan 8.2.1 kohdan mukaisesti ilmoittaman tuotannon keskihajonnan, testit suoritetaan lisäyksen 1 mukaisesti.

Mikäli viranomainen ei hyväksy valmistajan edellä olevan 8.2.1 kohdan mukaisesti ilmoittamaa tuotannon keskihajontaa, testit suoritetaan lisäyksen 2 mukaisesti.

8.2.3.1.3.   Sarjatuotantoa on pidettävä vaatimustenmukaisena tai -vastaisena näyteajoneuvoilla tehtyjen testien perusteella asianmukaisessa lisäyksessä käytettyjen testausperusteiden mukaisesti heti, kun kaikkien epäpuhtauksien osalta tehdään myönteinen päätös tai yhden epäpuhtauden osalta tehdään kielteinen päätös.

Jos yhden epäpuhtauden osalta tehdään myönteinen päätös, muiden epäpuhtauksien osalta tehtävien päätösten yhteydessä tehtävät täydentävät testit eivät vaikuta päätökseen.

Jos kaikkien epäpuhtauksien osalta ei tehdä myönteistä päätöstä ja jos yhden epäpuhtauden osalta ei tehdä kielteistä päätöstä, suoritetaan testi ylimääräisellä ajoneuvolla (ks. kuva 2 jäljempänä).

Poiketen siitä, mitä liitteessä 4 olevassa 3.1.1 kohdassa määrätään, testit suoritetaan ajoneuvoilla, jotka tulevat suoraan tuotantolinjalta.

Valmistajan pyynnöstä testit suoritetaan kuitenkin ajoneuvoille, joita on sisäänajettu

—

enintään 3 000 km ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta,

—

enintään 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta.

Molemmissa tapauksissa sisäänajon suorittaa valmistaja, joka sitoutuu olemaan tekemättä näihin ajoneuvoihin mitään säätöjä.

Kuva 2

Image

8.2.3.2.2.   Kun valmistaja pyytää saada suorittaa sisäänajon (”x” km, missä x ≤ 3 000 km ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ja x ≤ 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta), menetellään seuraavasti:

a)

epäpuhtauksien päästöt (tyyppi I) mitataan nollan ja ”x” km:n kohdalla ensimmäisen testattavan ajoneuvon osalta,

b)

päästöjen kehityskerroin nollan ja ”x” km:n välillä lasketaan kunkin epäpuhtauden osalta seuraavasti:

päästöt ”x” km kohdalla/päästöt 0 km kohdalla

Se voi olla pienempi kuin 1,

c)

muita ajoneuvoja ei sisäänajeta, mutta niiden päästöihin 0 km:n kohdalla vaikuttaa kehityskerroin.

Tässä tapauksessa huomioon otettavat arvot ovat:

i)

ensimmäisen ajoneuvon osalta arvo ’x’ km:n kohdalla,

ii)

muiden ajoneuvojen osalta arvot 0 km:n kohdalla kehityskertoimella kerrottuna.

8.2.3.2.3.   Testit voidaan tehdä kauppalaadun polttoaineella. Valmistajan pyynnöstä käytetään kuitenkin liitteessä 10 esitettyjä vertailupolttoaineita.

i)

Jos tyyppi III -testi on tehtävä, se tehdään kaikille tyypin I COP -testiin valituille ajoneuvoille. 5.3.3.2 kohdan edellytyksiä on noudatettava. Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan liitteessä 14 olevassa 5 kohdassa määritetyissä olosuhteissa.

ii)

Jos tyyppi IV -testi on tehtävä, se tehdään liitteessä 7 olevan 7 kohdan mukaan.

8.2.4.   Liitteen 7 mukaisesti testattuna kaikkien hyväksytyn tyypin mukaisten tuotannosta otettujen ajoneuvojen keskimääräisten haihtumispäästöjen on oltava 5.3.4.2 kohdassa asetettua raja-arvoa alemmat.

8.2.5.   Rutiininomaisia tuotantolinjan päässä tehtäviä testejä varten hyväksynnän haltija voi osoittaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden ottamalla näytteitä ajoneuvoista, jotka täyttävät liitteessä 7 olevan 7 kohdan vaatimukset.

8.2.6.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD)

Jos OBD-järjestelmän suorituskyky tarkastetaan, se on tehtävä seuraavasti:

8.2.6.1.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että tuotteen laatu on epätyydyttävä, tuotantosarjasta otetaan satunnaisesti ajoneuvo, jolle tehdään liitteen 11 lisäyksessä 1 kuvatut testit.

Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan liitteessä 14 olevassa 9 kohdassa määritetyissä olosuhteissa.

8.2.6.2.   Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos ajoneuvo täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

8.2.6.3.   Jollei sarjasta poimittu ajoneuvo täytä 8.2.6.1 kohdan vaatimuksia, otetaan samasta sarjasta uusi, neljän ajoneuvon satunnaisotos, jolle tehdään liitteen 11 lisäyksessä 1 kuvatut testit. Testit voidaan tehdä ajoneuvoille, joita on sisäänajettu enintään 15 000 kilometriä.

8.2.6.4.   Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos vähintään kolme ajoneuvoa täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

Edellä 8.2.1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella hallinnollisen yksikön on joko

—

päätettävä, että ajoneuvotyypin tai käytössä olevien ajoneuvojen perheen vaatimustenmukaisuus käytössä toteutuu, ja pidätyttävä muista toimista,

—

päätettävä, että valmistajan toimittamat tiedot eivät riitä päätöksen tekemiseen, ja pyydettävä valmistajalta lisätietoja tai uusia testituloksia,

tai

—

päätettävä, että ajoneuvotyypin tai käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluvan ajoneuvotyypin (kuuluvien ajoneuvotyyppien) vaatimustenmukaisuus käytössä ei ole tyydyttävä, ja ryhdyttävä toimenpiteisiin ajoneuvotyypin (ajoneuvotyyppien) testauttamiseksi lisäyksen 3 mukaisesti.

Jos valmistajalle on annettu lupa olla tarkastamatta tiettyä ajoneuvotyyppiä 8.2.2 kohdan mukaisesti, hallinnollinen yksikkö saattaa testauttaa kyseiset ajoneuvotyypit lisäyksen 3 mukaisesti.

8.2.7.1.   Jos katsotaan tarpeellisiksi tehdä tyyppi I -testit sen tarkastamiseksi, että päästöjenrajoituslaitteet täyttävät niille asetettavat toimintavaatimukset käytössä ollessaan, testit on tehtävä noudattaen testimenettelyä, joka täyttää lisäyksessä 4 tarkoitetut tilastolliset kriteerit.

8.2.7.2.   Tyyppihyväksyntäviranomainen valitsee yhteistoiminnassa valmistajan kanssa otoksen ajoneuvoista, joilla on ajettu riittävän pitkä matka ja joita tiedetään kohtuullisella varmuudella käytetyn tavanomaisissa olosuhteissa. Valmistajaa on kuultava valittaessa ajoneuvoja otokseen ja valmistajan on sallittava olla läsnä tarkastettaessa ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta.

Valmistajalla on oikeus tehdä tyyppihyväksyntäviranomaisen valvonnassa päästöjen raja-arvot ylittäviin ajoneuvoihin kohdistuvia tarkastuksia, jotka voivat olla luonteeltaan myös ainetta hajottavia, selvittääkseen ajoneuvojen toiminnan heikkenemiseen johtaneet valmistajasta itsestään riippumattomat syyt (esimerkiksi lyijypitoisen bensiinin käyttö ennen testiajankohtaa). Jos tarkastusten tulokset vahvistavat tällaisten syiden olemassaolon, vastaavat testitulokset jätetään ottamatta huomioon tarkastettaessa vaatimustenmukaisuutta.

8.2.7.3.1.   Myös otokseen kuuluvien sellaisten ajoneuvojen testitulokset jätetään ottamatta huomioon vaatimustenmukaisuutta tarkastettaessa,

i)

joille on annettu hyväksyntätodistus, jonka mukaan ne noudattavat säännön 05-muutossarjan 5.3.1.4 kohdassa olevia luokan A päästörajoja, mikäli kyseisissä ajoneuvoissa on käytetty säännöllisesti polttoainetta, jonka rikkipitoisuus on yli 150 mg/kg (bensiini) tai 350 mg/kg (diesel),

tai

ii)

joille on annettu hyväksyntätodistus, jonka mukaan ne noudattavat säännön 05-muutossarjan 5.3.1.4 kohdassa olevia luokan B päästörajoja, mikäli kyseisissä ajoneuvoissa on käytetty säännöllisesti polttoaineena bensiiniä tai dieseliä, jonka rikkipitoisuus on yli 50 mg/kg.

8.2.7.4.   Jos tyyppihyväksyntäviranomainen ei hyväksy testien tuloksia lisäyksessä 4 esitettyjen kriteereiden mukaisesti, vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) tarkoitetut toimenpiteet ulotetaan koskemaan lisäyksessä 3 olevan 6 kohdan mukaisesti sellaisia samaa ajoneuvotyyppiä edustavia käytössä olevia ajoneuvoja, joiden voidaan olettaa kärsivän samoista puutteista.

Valmistajan esittämä suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi on hyväksytettävä tyyppihyväksyntäviranomaisella. Valmistaja on vastuussa korjaavista toimenpiteistä tehdyn suunnitelman täytäntöönpanosta sellaisena kuin suunnitelma on hyväksytty.

Typpihyväksyntäviranomainen antaa päätöksensä tiedoksi sopimuspuolille 30 päivän kuluessa. Sopimuspuolet voivat vaatia, että samaa korjaavia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa sovelletaan kaikkiin samaa tyyppiä edustaviin ajoneuvoihin, jotka on rekisteröity niiden alueella.

8.2.7.5.   Jos sopimuspuoli toteaa, että ajoneuvotyyppi ei ole siihen sovellettavien lisäyksessä 3 esitettyjen vaatimusten mukainen, sen on annettava asia tiedoksi viipymättä sille sopimuspuolelle, joka myönsi alkuperäisen tyyppihyväksynnän sopimuksen mukaisesti.

Jollei sopimuksesta muuta johdu, sen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen, joka myönsi alkuperäisen tyyppihyväksynnän, ilmoittaa valmistajalle, että ajoneuvotyyppi on näiden vaatimusten vastainen ja valmistajalta edellytetään tiettyjä toimenpiteitä. Valmistaja toimittaa viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman, jonka olisi vastattava sisällöltään lisäyksessä 3 olevien 6.1–6.8 kohdan vaatimuksia. Alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen kuulee tämän jälkeen kahden kuukauden kuluessa valmistajaa saavuttaakseen yhteisymmärryksen toimenpidesuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Jos alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen toteaa, että yhteisymmärrykseen ei voida päästä, aloitetaan asiaankuuluvat sopimuksen mukaiset menettelyt.

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENVASTAISUUDEN SEURAAMUKSET

9.1.   Ajoneuvotyypille tämän tarkistuksen perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan 8.1 kohdan vaatimukset eivät täyty tai jos valittu (valitut) ajoneuvo(t) ei(vät) läpäise edellä 8.2 kohdassa kuvattuja testejä.

9.2.   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

10.   LOPULLISESTI KESKEYTETTY TUOTANTO

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille lähettämällä niille jäljennökset tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisesta lomakkeesta.

11.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

11.1.   Yleistä

11.1.1.   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei voi 05-muutossarjan virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna 05-muutossarjalla, perusteella.

11.1.2.   Uudet tyyppihyväksynnät

11.1.2.1.   Ellei 11.1.4, 11.1.5 ja 11.1.6 kohdasta muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää hyväksyntiä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna 05-muutossarjalla.

Näitä vaatimuksia sovelletaan M-luokan ja N1-luokan ajoneuvoihin alkaen siitä päivästä, jona 05-muutossarja tulee voimaan.

Ajoneuvojen on noudatettava tyyppi I -testin raja-arvoja, jotka on määritetty tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A tai rivillä B.

11.1.2.2.   Ellei 11.1.4, 11.1.5, 11.1.6 ja 11.1.7 kohdasta muuta johdu, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää hyväksyntiä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna 05-muutossarjalla.

Vaatimuksia sovelletaan sellaisiin M-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvoihin tammikuun 1 päivästä 2005.

Vaatimuksia sovelletaan sellaisiin M-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokat II ja III) ajoneuvoihin tammikuun 1 päivästä 2006.

Ajoneuvojen on noudatettava tyyppi I -testin raja-arvoja, jotka on määritetty tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B.

11.1.3.   Olemassa olevien tyyppihyväksyntien voimassaolon päättyminen

11.1.3.1.   Ellei 11.1.4, 11.1.5 ja 11.1.6 kohdasta muuta johdu, tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo lakkaa sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta siitä päivästä alkaen, jona 05-muutossarja tulee voimaan, ja sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka II tai III) ajoneuvojen osalta tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.1 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

11.1.3.2.   Ellei 11.1.4, 11.1.5, 11.1.6 ja 11.1.7 kohdasta muuta johdu, tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 05, ja tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A esitettyjen raja-arvojen perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo lakkaa sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta tammikuun 1 päivästä 2006 alkaen ja sellaisten M-luokan ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka II tai III) ajoneuvojen osalta tammikuun 1 päivästä 2007 alkaen, ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.1 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

11.1.4.   Erityismääräykset

11.1.4.1.   Tammikuun 1 päivään 2003 saakka M1-luokan dieselmoottoriajoneuvoja, joiden enimmäismassa on yli 2 000 kg ja jotka

i)

on tarkoitettu yli kuuden henkilön kuljetukseen (kuljettaja mukaan lukien),

tai

ii)

ovat ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (9) / liitteen 7 määritelmän mukaan maastoajoneuvoja,

pidetään 11.1.3.1 ja 11.1.3.2 kohtaa sovellettaessa N1-luokan ajoneuvoina.

11.1.4.2.   Suoraruiskutusottomoottorilla varustetuille, useammalle kuin kuudelle matkustajalle (kuljettaja mukaan lukien) tarkoitetuille ajoneuvoille tämän säännön 5.3.1.4.1 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimusten mukaisesti myönnetyt hyväksynnät ovat voimassa tammikuun 1 päivään 2002 asti.

11.1.4.3.   Tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, mukaisia tyyppihyväksyntä- ja vaatimustenmukaisuusmääräyksiä sovelletaan 11.1.2.1 ja 11.1.3.1 kohdassa mainittuihin päivämääriin asti.

11.1.4.4.   Liitteessä 8 määritettyä tyyppi VI -testiä sovelletaan tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen uusiin M1-luokan ja N1-luokan alaluokan 1 ajoneuvotyyppeihin, jotka on varustettu ottomoottorilla. Tätä vaatimusta ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka on suunniteltu useamman kuin kuuden matkustajan (kuljettaja mukaan lukien) kuljetukseen tai joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg.

11.1.5.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

Ottomoottorilla varustetut ajoneuvot

11.1.5.1.1.   Bensiinillä toimiviin M1- ja N1-luokan ajoneuvoihin on asennettava tämän säännön liitteessä 11 olevassa 3.1 kohdassa kuvattu ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä 11.1.2 kohdassa määrätyistä päivämääristä alkaen.

11.1.5.1.2.   M1-luokan ajoneuvoihin, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvoihin, joissa käytetään polttoaineena pysyvästi tai osittain joko nestekaasua tai maakaasua, on asennettava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä lokakuuta 2004 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä heinäkuuta 2005 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

M1-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvoihin, joissa käytetään polttoaineena pysyvästi tai osittain joko nestekaasua tai maakaasua, on asennettava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä tammikuuta 2006 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

Dieselmoottorilla varustetut ajoneuvot

11.1.5.2.1.   M1-luokan ajoneuvoihin, paitsi ajoneuvoihin, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle matkustajalle (kuljettaja mukaan lukien) tai joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä lokakuuta 2004 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä heinäkuuta 2005 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.2.2.   M1-luokan ajoneuvoihin, joita 11.1.5.2.1 kohta ei koske, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä tammikuuta 2005 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2006 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.2.3.   N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvoihin ja M1-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä 1 päivästä tammikuuta 2006 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.2.4.   Jos ennen edellä olevassa kohdassa mainittuja päivämääriä käyttöön otetuissa dieselmoottorilla varustetuissa ajoneuvoissa on sisäinen valvontajärjestelmä, sovelletaan liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3–6.5.3.6 kohdan säännöksiä.

Sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä seuraavien vaatimusten mukaisesti:

11.1.5.3.1.   Ottomoottorilla varustettuihin sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin, dieselmoottorilla varustettuihin sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin, joiden enimmäismassa ei ole suurempi kuin 2 500 kg, ja dieselmoottorilla varustettuihin N1-luokan (alaluokka I) sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin 1 päivästä tammikuuta 2005 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2006 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.3.2.   Dieselmoottorilla varustettuihin N1-luokan (alaluokat II ja III) sähkökäyttöisiin hybridiajoneuvoihin ja dieselmoottorilla varustettuihin M1-luokan ajoneuvoihin, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg 1 päivästä tammikuuta 2006 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta.

11.1.5.4.   Muihin luokkiin kuuluvat ajoneuvot tai ne M1-luokan ja N1-luokan ajoneuvot, jotka eivät kuulu edellä olevan kohdan soveltamisalaan, voidaan varustaa sisäisellä valvontajärjestelmällä. Siinä tapauksessa niiden on noudatettava liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3–6.5.3.6 kohdan mukaisia OBD-järjestelmään liittyviä vaatimuksia.

11.1.6.   Hyväksynnät muutossarjalla 04 muutetun säännön perusteella

11.1.6.1.   Sopimuspuolet voivat 11.1.2 ja 11.1.3 kohdan vaatimuksista poiketen hyväksyä edelleen sellaisia ajoneuvoja ja tunnustaa sellaisten olemassa olevien hyväksyntien pätevyyden, jotka noudattavat

i)

tämän säännön muutossarjaan 04 sisältyvän 5.3.1.4.1 kohdan vaatimuksia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa lyijyttömän bensiinin käyttö ei ole yleisesti mahdollista,

ja

ii)

tämän säännön muutossarjaan 04 sisältyvän 5.3.1.4.2 kohdan vaatimuksia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa lyijytöntä bensiiniä, jonka rikkipitoisuus on enintään 50 mg/kg, ei ole yleisesti saatavilla,

ja

iii)

tämän säännön muutossarjaan 04 sisältyvän 5.3.1.4.3 kohdan vaatimuksia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa dieselpolttoainetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 350 mg/kg, ei ole yleisesti saatavilla.

11.1.6.2.   Poikkeuksena sopimuspuolille tämän säännön nojalla kuuluvista velvoitteista, tämän säännön, sellaisena kuin se on muutossarjalla 04 muutettuna, perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo Euroopan yhteisössä lakkaa

i)

1 päivänä tammikuuta 2001 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta,

ja

ii)

1 päivänä tammikuuta 2002 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, tai N1-luokan (alaluokat II ja III) ajoneuvojen osalta,

ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.1 kohdassa esitetyn mukaisesti.

11.1.7.   Hyväksynnät muutossarjalla 05 muutetun säännön perusteella

11.1.7.1.   Sopimuspuolet voivat 11.1.2.2 ja 11.1.3.2 kohdan vaatimuksista poiketen hyväksyä edelleen ajoneuvoja ja tunnustaa ajoneuvoille tämän säännön muutossarjaan 05 sisältyvässä 5.3.1.4 kohdassa asetettujen vaatimusten (luokan A päästöt) perusteella myönnettyjen hyväksyntien pätevyyden, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin tai otettaviksi ensimmäistä kertaa käyttöön sellaisissa maissa, joissa lyijytöntä bensiiniä tai dieselpolttoainetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 50 mg/kg tai vähemmän, ei ole yleisesti saatavilla.

11.1.7.2.   Poikkeuksena sopimuspuolille tämän säännön nojalla kuuluvista velvoitteista, tämän säännön muutossarjaan 05 sisältyvän 5.3.1.4 kohdan A-luokan päästörajojen noudattamista osoittavien hyväksyntien voimassaolo Euroopan yhteisössä lakkaa

i)

1 päivänä tammikuuta 2006 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on enintään 2 500 kg, ja N1-luokan (alaluokka I) ajoneuvojen osalta,

ja

ii)

1 päivänä tammikuuta 2007 sellaisten M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on yli 2 500 kg, tai N1-luokan (alaluokat II ja III) ajoneuvojen osalta,

ellei hyväksynnän myöntänyt sopimuspuoli ilmoita muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille, että hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset edellä 11.1.2.2 kohdassa esitetyn mukaisesti.

12.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

Lisäys 1

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMISESSA NOUDATETTAVA MENETTELY, KUN VALMISTAJAN ILMOITTAMA TUOTANNON STANDARDIPOIKKEAMA ON TYYDYTTÄVÄ

1.   Tässä lisäyksessä kuvaillaan tyyppi I -testin tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten tarkastamisessa noudatettavaa menettelyä, kun valmistajan ilmoittama tuotannon standardipoikkeama on tyydyttävä.

2.   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 65 prosenttia siitä on viallista, on 0,1 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Kunkin tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa tarkoitetun epäpuhtauden osalta sovelletaan seuraavaa menettelyä (ks. tämän säännön kuva 2).

—

=

L

=

epäpuhtauden raja-arvon luonnollinen logaritmi,

—

=

xi

=

näytteen i:nnelle ajoneuvolle mitatun arvon luonnollinen logaritmi,

—

=

s

=

tuotannon arvioitu standardipoikkeama, kun mitattujen arvojen luonnolliset logaritmit on otettu,

—

=

n

=

näytekoko.

4.   Lasketaan näytteelle testimuuttuja, joka edustaa raja-arvon standardipoikkeamien summaa ja joka määritellään seuraavasti:

Formula

Siten:

5.1.   jos testimuuttuja on näytteen koolle määrättyä taulukossa (1/1, jäljempänä) olevaa hyväksymiskynnystä korkeampi, epäpuhtaus hyväksytään,

5.2. jos testimuuttuja on näytteen koolle määrättyä taulukossa (1/1, jäljempänä) olevaa hylkäämiskynnystä pienempi, epäpuhtaus hylätään; muutoin testataan ylimääräinen ajoneuvo ja laskentamenettelyä sovelletaan yhdellä yksiköllä lisättyyn näytteeseen.

Taulukko 1/1

Testattavien ajoneuvojen yhteismäärä (näytekoko)

Hyväksymiskynnys

Hylkäämiskynnys

3

3,327

–4,724

4

3,261

–4,79

5

3,195

–4,856

6

3,129

–4,922

7

3,063

–4,988

8

2,997

–5,054

9

2,931

–5,12

10

2,865

–5,185

11

2,799

–5,251

12

2,733

–5,317

13

2,667

–5,383

14

2,601

–5,449

15

2,535

–5,515

16

2,469

–5,581

17

2,403

–5,647

18

2,337

–5,713

19

2,271

–5,779

20

2,205

–5,845

21

2,139

–5,911

22

2,073

–5,977

23

2,007

–6,043

24

1,941

–6,109

25

1,875

–6,175

26

1,809

–6,241

27

1,743

–6,307

28

1,677

–6,373

29

1,611

–6,439

30

1,545

–6,505

31

1,479

–6,571

32

–2,112

–2,112

Lisäys 2

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMISESSA NOUDATETTAVA MENETTELY, KUN VALMISTAJAN ILMOITTAMA TUOTANNON STANDARDIPOIKKEAMA EI OLE TYYDYTTÄVÄ TAI SAATAVILLA

1.   Tässä lisäyksessä kuvaillaan tuotannon vaatimustenmukaisuutta tyyppi I -testin osalta koskevien vaatimusten tarkastamisessa noudatettavaa menettelyä, kun valmistajan toimittama standardipoikkeama ei ole tyydyttävä tai saatavilla.

2.   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 65 prosenttia siitä on viallista, on 0,1 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

3.   Tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa määriteltyjen epäpuhtauksien mitattujen arvojen oletetaan jakautuvan logaritminormaalisesti ja ne on ensin muunnettava niiden luonnollisen logaritmin avulla. Olkoon m0 ja m pienin ja suurin näytekoko (m0 = 3 ja m = 32), ja n käytettävän näytteen koko.

4.   Jos sarjasta mitattujen arvojen luonnolliset logaritmit ovat x1, x2 …, xi ja L on hyväksytyn tyypin epäpuhtauden raja-arvon luonnollinen logaritmi, määritellään:

d1 = x1 – L

Formula

ja

Formula

5.   Taulukossa 1/2 esitetään hyväksymisarvot (An) ja hylkäämisarvot (Bn) näytekoon mukaan. Testimuuttuja on dn/Vn -suhde ja sitä on käytettävä sarjan hyväksymisen tai hylkäämisen määrittämiseksi seuraavasti.

Kun m0 ≤ n ≤ m:

i)

 sarja hyväksytään, jos 

Formula

ii)

 sarja hylätään, jos

Formula

iii)

 testataan ylimääräinen ajoneuvo, jos

Formula

6.   Huomautuksia:

Seuraavat rekursiiviset kaavat ovat hyödyllisiä laskettaessa peräkkäisiä testimuuttujien arvoja:

Formula

Formula

Formula

Taulukko 1/2

Miniminäytekoko = 3

Näytekoko

(n)

Hyväksymiskynnys

(An)

Hylkäämiskynnys

(Bn)

3

–0,80381

16,64743

4

–0,76339

7,68627

5

–0,72982

4,67136

6

–0,69962

3,25573

7

–0,67129

2,45431

8

–0,64406

1,94369

9

–0,61750

1,59105

10

–0,59135

1,33295

11

–0,56542

1,13566

12

–0,53960

0,97970

13

–0,51379

0,85307

14

–0,48791

0,74801

15

–0,46191

0,65928

16

–0,43573

0,58321

17

–0,40933

0,51718

18

–0,38266

0,45922

19

–0,35570

0,40788

20

–0,32840

0,36203

21

–0,30072

0,32078

22

–0,27263

0,28343

23

–0,24410

0,24943

24

–0,21509

0,21831

25

–0,18557

0,18970

26

–0,15550

0,16328

27

–0,12483

0,13880

28

–0,09354

0,11603

29

–0,06159

0,09480

30

–0,02892

0,07493

31

0,00449

0,05629

32

0,03876

0,03876

Lisäys 3

KÄYTÖSSÄ OLEVIEN AJONEUVOJEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMINEN

1.   JOHDANTO

Tässä lisäyksessä vahvistetaan tämän säännön 8.2.7 kohdassa tarkoitetut valintaperusteet, joita on sovellettava valittaessa testattavia ajoneuvoja, sekä menettelyt käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden testausta varten.

2.   VALINTAPERUSTEET

Tämän lisäyksen 2.1–2.8 kohdassa määritetään perusteet, joiden nojalla valittu ajoneuvo voidaan hyväksyä. Tiedot kerätään tarkastelemalla ajoneuvoa ja haastattelemalla omistajaa/kuljettajaa.

2.1.   Ajoneuvon on oltava tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyttyä ajoneuvotyyppiä, jolla on vuoden 1958 sopimuksen mukainen vaatimustenmukaisuustodistus. Ajoneuvon on oltava rekisteröity ja käytössä sopimusta soveltavassa valtiossa.

2.2.   Ajoneuvolla ajetun kilometrimäärän on oltava vähintään 15 000 tai ajoneuvon on täytynyt olla käytössä vähintään kuuden kuukauden ajan, sen mukaan, kumpi ehto täyttyy myöhemmin, ja sillä ajettu kilometrimäärä saa olla enintään 80 000 tai sen käyttöaika saa olla enintään viisi vuotta, sen mukaan kumpi ehto täyttyy aikaisemmin.

2.3.   Ajoneuvosta on oltava huoltokirja, josta käy ilmi, että ajoneuvoa on huollettu asianmukaisesti, esimerkiksi että huollot on tehty valmistajan suositusten mukaisesti.

2.4.   Ajoneuvossa ei saa olla merkkejä epäasianmukaisesta käytöstä (esimerkiksi kilpa-ajosta, ylikuormituksesta, väärän polttoaineen käytöstä tai muusta väärinkäytöstä) eikä muista tekijöistä (esimerkiksi virittäminen), jotka voivat vaikuttaa päästöihin. Jos ajoneuvossa on OBD-järjestelmä, on otettava huomioon tietokoneeseen tallennetut vikakoodit ja tiedot ajetusta matkasta. Ajoneuvoa ei valita testattavaksi, jos tietokoneessa olevista tiedoista käy ilmi, että ajoneuvo on ollut toiminnassa vikakoodin tallennuksen jälkeen eikä pikaista korjausta ole tehty.

2.5.   Moottoriin ei ole tehty luvattomia suuria korjauksia eikä ajoneuvoon suuria korjauksia.

2.6.   Ajoneuvon polttoainesäiliöstä otetun polttoainenäytteen lyijy- ja rikkipitoisuuden on noudatettava sovellettavia standardeja eikä väärää polttoainetta saa käyttää. Tarkastuksia voidaan tehdä pakokaasusta ym.

2.7.   Laboratorion henkilökunnan turvallisuuden vaarantavista seikoista ei ole merkkejä.

2.8.   Kaikki ajoneuvon pakokaasunpuhdistusjärjestelmän osat ovat sovellettavan tyyppihyväksynnän mukaiset.

3.   TARKASTUS JA HUOLTO

Testattavaksi hyväksytyt ajoneuvot tarkastetaan ja niihin tehdään tarvittaessa tavanomainen huolto 3.1–3.7 kohdan mukaisesti ennen pakokaasupäästöjen mittaamista.

3.1.   Tarkastetaan ilmansuodatin, kaikki ajohihnat, kaikkien nesteiden taso, jäähdyttimen tulppa, kaikki tyhjiöletkut ja pakokaasunpuhdistusjärjestelmän sähköjohdot; tarkastetaan sytytys, polttoaineen mittaus ja pakokaasunpuhdistusjärjestelmän osat väärien säätöjen ja/tai ohjeiden vastaisten muutosten havaitsemiseksi. Kirjataan muistiin kaikki poikkeavuudet.

3.2.   OBD-järjestelmän vahingoittumattomuus tarkastetaan. Kaikki OBD-muistin sisältämät vikatiedot on tallennettava ja tarvittavat korjaukset on toteutettava. Jos OBD-järjestelmän vianilmaisin havaitsee vian esivakauttavan ajosyklin aikana, vika voidaan tunnistaa ja korjata. Testi voidaan tehdä uudelleen, ja korjatulla ajoneuvolla saatuja tuloksia käytetään.

3.3.   Sytytysjärjestelmä on tarkastettava ja vialliset osat vaihdettava, esimerkiksi sytytystulpat, johdot jne.

3.4.   Puristukset on tarkastettava. Jos tulos ei ole tyydyttävä, ajoneuvo on hylättävä.

3.5.   Moottorin parametrit on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti ja säädettävä tarvittaessa.

3.6.   Jos ajoneuvolle vahvistetun huoltovälin täyttymiseen on enintään 800 kilometriä, huolto tehdään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Matkamittarin lukemasta riippumatta öljyt ja ilmansuodatin voidaan vaihtaa valmistajan pyynnöstä.

3.7.   Kun ajoneuvo on hyväksytty, polttoaine on vaihdettava asianmukaiseen päästötestin vertailupolttoaineeseen, jollei valmistaja hyväksy kaupallisen polttoaineen käyttöä.

Jos ajoneuvo on varustettu 2.20 kohdassa määritellyllä jaksottaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, ajoneuvon regenerointikausi ei saa olla lähellä. (Valmistajalle on annettava tilaisuus vahvistaa asia.)

3.8.1.   Jos näin kuitenkin on, ajoneuvolla on ajettava regeneroinnin loppuun asti. Jos regenerointi tapahtuu päästömittausten aikana, on tehtävä lisätesti sen varmistamiseksi, että regenerointi on päättynyt. Sen jälkeen tehdään kokonaan uusi testi, eikä ensimmäisen ja toisen testin tuloksia oteta huomioon.

3.8.2.   Vaihtoehtoisesti 3.8.1 kohdan sijaan jos ajoneuvo lähestyy regenerointivaihetta, valmistaja voi vaatia, että käytetään erityistä mukautussykliä sen varmistamiseksi, että regenerointi ---- (tähän voi sisältyä esim. ajoa suurella nopeudella tai suurella kuormituksella).

Valmistaja voi vaatia, että testaus suoritetaan välittömästi regeneroinnin jälkeen tai valmistajan määrittämän mukautussyklin ja normaalin esivakiointivaiheen jälkeen.

4.   TESTAUS KÄYTÖSSÄ

4.1.   Kun ajoneuvon tarkastus katsotaan tarpeelliseksi, tämän säännön liitteen 4 mukaiset päästötestit tehdään esivakautetuille ajoneuvoille, jotka on valittu tämän lisäyksen 2 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

4.2.   OBD-järjestelmällä varustetuista ajoneuvoista voidaan tarkastaa vianilmaisimen toiminta käytössä jne. (esimerkiksi tämän säännön liitteessä 11 määritellyt vianilmaisun rajat) tyyppihyväksynnän mukaisten päästötasojen osalta.

4.3.   OBD-järjestelmästä voidaan tarkastaa esimerkiksi, esiintyykö sovellettavia raja-arvoja korkeampia päästötasoja, jotka eivät aiheuta vikailmoitusta, vianilmaisimen järjestelmällistä virheellistä aktivoitumista, sekä onko OBD-järjestelmässä viallisia tai heikentyneitä osia.

4.4.   Jos osan tai järjestelmän toiminta on ristiriidassa kyseisen ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntätodistuksessa ja/tai asiakirjoissa annettujen tietojen kanssa ja tällainen poikkeama ei ole luvallinen vuoden 1958 sopimuksen mukaisesti, mutta OBD-järjestelmä ei anna vikailmoitusta, osaa tai järjestelmää ei saa vaihtaa ennen päästötestiä, jollei todeta, että osaa tai järjestelmää on käsitelty ohjeiden vastaisesti tai väärinkäytetty tavalla, joka estää OBD-järjestelmää havaitsemasta syntyvää vikaa.

5.   TULOSTEN ARVIOINTI

5.1.   Testituloksia arvioidaan lisäyksessä 4 esitetyn menettelyn mukaisesti.

5.2.   Testituloksia ei saa kertoa huononemiskertoimilla.

5.3.   Edellä 2.20 kohdassa määriteltyjen jaksottaisesti regeneroitavien järjestelmien kohdalla tulokset on kerrottava tekijöillä Ki, joiden arvot on saatu tyyppihyväksynnän myöntämisen ajankohtana.

6.   SUUNNITELMA KORJAAVIKSI TOIMENPITEIKSI

6.1.   Jos yksi tai useampi ajoneuvo osoittautuu päästöiltään poikkeavaksi ja se joko

—

täyttää lisäyksessä 4 olevassa 3.2.3 kohdassa esitetyt ehdot ja hallinnollinen yksikkö ja valmistaja ovat yhtä mieltä siitä, että liiallisten päästöjen syy on sama,

tai

—

täyttää lisäyksessä 4 olevassa 3.2.4 kohdassa esitetyt ehdot ja hallinnollinen yksikkö on selvittänyt, että liiallisten päästöjen syy on sama,

hallinnollisen yksikön on pyydettävä valmistajaa toimittamaan suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi, joilla vaatimustenvastaisuus poistetaan.

6.2.   Suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle viimeistään 60 työpäivän kuluttua 6.1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiantopäivämäärästä. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman hyväksymisestä tai hylkäämisestä 30 työpäivän kuluessa. Lisäaikaa on kuitenkin myönnettävä, jos valmistaja voi osoittaa toimivaltaista tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että lisäaika on tarpeen vaatimustenvastaisuuden tutkimiseen, jotta voidaan toimittaa suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi.

6.3.   Korjaavien toimenpiteiden piiriin on kuuluttava kaikkien ajoneuvojen, joissa on todennäköisesti sama vika. Tarve muuttaa tyyppihyväksyntäasiakirjoja on arvioitava.

6.4.   Valmistajalla on oltava jäljennös kaikesta korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan liittyvästä kirjeenvaihdosta. Valmistajan on lisäksi pidettävä kirjaa käytössä olevien ajoneuvojen korjausmenettelystä ja toimitettava säännöllisesti tilannekatsauksia tyyppihyväksyntäviranomaiselle.

Korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman on täytettävä 6.5.1–6.5.11 kohdassa asetetut vaatimukset. Valmistajan on annettava korjaavia toimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle sen yksikäsitteisesti yksilöivä nimi tai numero.

6.5.1.   Kuvaus kustakin korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan sisältyvästä ajoneuvotyypistä.

6.5.2.   Kuvaus erityismuutoksista, mukautuksista, korjauksista ja muista muutoksista, jotka tehdään ajoneuvoihin niiden saattamiseksi vaatimustenmukaisiksi, mukaan lukien lyhyt tiivistelmä tiedoista ja teknisistä tutkimuksista, jotka tukevat valmistajan päätöstä valita kyseiset toimenpiteet ajoneuvon saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi.

6.5.3.   Kuvaus tavasta, jolla valmistaja antaa tiedon ajoneuvojen omistajille.

6.5.4.   Mahdollinen kuvaus oikeasta huollosta ja käytöstä, jotka valmistaja vahvistaa edellytyksiksi oikeudelle tehdä korjauksia korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman puitteissa, sekä selvitys valmistajan syistä tällaisten edellytysten asettamiseen. Mitään huolto- tai käyttöedellytyksiä ei saa asettaa, jolleivät ne todistettavasti liity vaatimustenvastaisuuteen ja sitä korjaaviin toimenpiteisiin.

6.5.5.   Kuvaus menettelystä, jota ajoneuvon omistajan on noudatettava saadakseen vaatimustenvastaisuuden korjautetuksi. On mainittava ajankohta, jonka jälkeen korjaavat toimenpiteet voidaan toteuttaa, arvio korjaamon työhönsä tarvitsemasta ajasta ja tieto siitä, missä korjaus voidaan tehdä. Korjaus on tehtävä joutuisasti, kohtuullisen ajan kuluttua ajoneuvon toimittamisesta.

6.5.6.   Jäljennös ajoneuvon omistajalle toimitetuista tiedoista.

6.5.7.   Lyhyt kuvaus järjestelyistä, joita valmistaja käyttää varmistaakseen, että osia ja järjestelmiä on riittävästi korjaavia toimenpiteitä varten. On ilmoitettava, milloin osia tai järjestelmiä on saatavilla riittävästi korjausmenettelyn aloittamiseksi.

6.5.8.   Jäljennös kaikista ohjeista, jotka lähetetään korjauksen suorittaville henkilöille.

6.5.9.   Kuvaus ehdotettujen korjaavien toimenpiteiden vaikutuksesta kunkin suunnitelmaan kuuluvan ajoneuvotyypin päästöihin, polttoaineenkulutukseen, ajettavuuteen ja turvallisuuteen sekä näitä päätelmiä tukevia tietoja, teknisiä selvityksiä jne.

6.5.10.   Kaikki muut tiedot tai selvitykset, joita hyväksyntäviranomainen voi kohtuudella pitää tarpeellisina korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman arvioimiseksi.

6.5.11.   Jos korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan sisältyy käytössä olevien ajoneuvojen korjaaminen, on tyyppihyväksyntäviranomaiselle toimitettava tieto menetelmästä, jota käytetään tehtyjen korjausten merkitsemiseen. Jos käytetään leimaa, on toimitettava esimerkki siitä.

6.6.   Valmistajaa voidaan vaatia tekemään hyväksyttävästi suunnitellut ja tarvittavat testit osille ja ajoneuvoille, joihin on tehty ehdotettu muutos tai korjaus, jotta voidaan todeta kyseisen muutoksen tai korjauksen tuloksellisuus.

6.7.   Valmistajan on merkittävä muistiin tiedot jokaisesta korjattavaksi kutsutusta ja korjatusta ajoneuvosta sekä korjaukset tehneistä korjaamoista. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on pyynnöstään saatava haltuunsa näin syntyneet asiakirjat viiden vuoden ajan korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman täytäntöönpanosta.

6.8.   Korjauksesta ja/tai muutoksesta tai uusien laitteiden lisäämisestä on tehtävä merkintä valmistajan ajoneuvon omistajalle antamaan todistukseen.

Lisäys 4

KÄYTÖNAIKAISEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄ TILASTOLLINEN MENETTELY

1.   Tässä lisäyksessä kuvataan menettely, jota on käytettävä varmistettaessa vaatimustenmukaisuus käytössä tyyppi I -testin mukaisesti.

2.   On noudatettava kahta menettelyä:

i)

Näistä ensimmäinen koskee otoksessa havaittuja ajoneuvoja, jotka päästöjä koskevan vian vuoksi näkyvät tuloksissa muista havainnoista selvästi poikkeavina (jäljempänä oleva 3 kohta).

ii)

Toinen menettely koskee koko otosta (jäljempänä oleva 4 kohta).

3.   NOUDATETTAVA MENETTELY, JOS NÄYTTEESSÄ ON PÄÄSTÖILTÄÄN POIKKEAVIA AJONEUVOJA (10)

3.1.   Näytteestä, jonka vähimmäiskoko on kolme ja enimmäiskoko kohdan 4 menettelyllä määritetty koko, otetaan satunnaisesti yksi ajoneuvo, jonka säännellyn pilaannuttavan aineen päästöt mitataan sen määrittämiseksi, onko ajoneuvo päästöiltään poikkeava.

Ajoneuvon katsotaan olevan päästöiltään poikkeavan, jos joko 3.2.1 tai 3.2.2 kohdassa esitetyt ehdot täyttyvät.

3.2.1.   Kun kyseessä on ajoneuvo, joka on tyyppihyväksytty 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A esitettyjen raja-arvojen mukaisesti, päästöiltään poikkeavia ovat ajoneuvot, joiden osalta minkä tahansa säännellyn pilaannuttavan aineen sovellettava raja-arvo ylittyy 1,2-kertaisesti.

3.2.2.   Kun kyseessä on ajoneuvo, joka on tyyppihyväksytty 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A esitettyjen raja-arvojen mukaisesti, päästöiltään poikkeavia ovat ajoneuvot, joiden osalta minkä tahansa säännellyn pilaannuttavan aineen sovellettava raja-arvo ylittyy 1,5-kertaisesti.

Ajoneuvo, jonka mitatut jonkin säännellyn pilaannuttavan aineen päästöt ovat ”välialueella” (11).

3.2.3.1.   Jos ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot, liiallisen päästön syy on selvitettävä ja näytteestä on otettava testattavaksi satunnaisesti toinen ajoneuvo.

Jos useampi kuin yksi ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot, hallinnollisen yksikön ja valmistajan on selvitettävä, johtuuko kaikkien ajoneuvojen liiallinen päästö samasta syystä.

3.2.3.2.1.   Jos sekä hallinnollinen yksikkö että valmistaja ovat samaa mieltä siitä, että liiallinen päästö johtuu samasta syystä, katsotaan, että näyte ei ole läpäissyt testiä; tällöin sovelletaan lisäyksessä 3 olevassa 6 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa korjaaviksi toimenpiteiksi.

3.2.3.2.2.   Jos hallinnollinen yksikkö ja valmistaja eivät pääse yksimielisyyteen yksittäisen ajoneuvon liiallisen päästön syystä tai siitä, että useamman kuin yhden ajoneuvon osalta syy on sama, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo, ellei näytteen suurinta kokoa ole jo saavutettu.

3.2.3.3.   Jos löydetään vain yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo tai jos on löydetty useampi kuin yksi ajoneuvo ja hallinnollinen yksikkö ja valmistaja ovat yhtä mieltä siitä, että tulokset johtuvat eri syistä, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo, ellei näytteen suurinta kokoa ole jo saavutettu.

3.2.3.4.   Jos suurin näytekoko on saavutettu ja on löydetty enintään yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo, jonka osalta liiallisen päästön syy on sama, näytteen katsotaan läpäisseen testin tämän lisäyksen 3 kohdan osalta.

3.2.3.5.   Jos alkuperäinen näyte on käytetty loppuun, lisätään alkuperäiseen näytteeseen uusi ajoneuvo ja otetaan se testattavaksi.

3.2.3.6.   Aina, kun näytteestä otetaan uusi ajoneuvo, sovelletaan kasvaneeseen näytteeseen tämän lisäyksen 4 kohdassa tarkoitettua tilastollista menettelyä.

Ajoneuvo, jonka mitatut jonkin säännellyn pilaannuttavan aineen päästöt ovat ”hylkäysalueella” (12).

3.2.4.1.   Jos ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot, hallinnollisen yksikön on selvitettävä liiallisen päästön syy ja näytteestä on otettava testattavaksi satunnaisesti toinen ajoneuvo.

3.2.4.2.   Jos useampi kuin yksi ajoneuvo täyttää tämän kohdan ehdot ja hallinnollinen yksikkö toteaa, että liiallinen päästö johtuu samasta syystä, valmistajalle ilmoitetaan, että näytteen ei katsota läpäisseen testiä, sekä tämän päätöksen syyt; tällöin sovelletaan lisäyksessä 3 olevassa 6 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa korjaaviksi toimenpiteiksi.

3.2.4.3.   Jos löydetään vain yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo tai jos on löydetty useampi kuin yksi ajoneuvo ja hallinnollinen yksikkö katsoo, että tulokset johtuvat eri syistä, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo, ellei näytteen suurinta kokoa ole jo saavutettu.

3.2.4.4.   Jos suurin näytekoko on saavutettu ja on löydetty enintään yksi tämän kohdan ehdot täyttävä ajoneuvo, jonka osalta liiallisen päästön syy on sama, näytteen katsotaan läpäisseen testin tämän lisäyksen 3 kohdan osalta.

3.2.4.5.   Jos alkuperäinen näyte on käytetty loppuun, lisätään alkuperäiseen näytteeseen uusi ajoneuvo ja otetaan se testattavaksi.

3.2.4.6.   Aina, kun näytteestä otetaan uusi ajoneuvo, sovelletaan kasvaneeseen näytteeseen tämän lisäyksen 4 kohdassa tarkoitettua tilastollista menettelyä.

3.2.5.   Aina, kun havaitaan, että ajoneuvo ei ole päästöiltään poikkeava, otetaan näytteestä satunnaisesti uusi ajoneuvo.

4.   SOVELLETTAVA MENETTELY, KUN PÄÄSTÖLTÄÄN POIKKEAVIA AJONEUVOJA EI KÄSITELLÄ ERIKSEEN

4.1.   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 75 prosenttia siitä on viallista, on 0,15 (kuluttajan riski = 15 prosenttia).

4.2.   Kunkin tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevassa taulukossa tarkoitetun epäpuhtauden osalta sovelletaan seuraavaa menettelyä (ks. jäljempänä kuva 4/2).

Olkoon

—

=

L

=

epäpuhtaudelle vahvistettu raja-arvo,

—

=

xi

=

otoksen i:nnestä ajoneuvosta mitattu arvo

—

=

n

=

tarkasteltavan otoksen numero.

4.3.   Lasketaan otokselle testimuuttujan arvo, jonka avulla saadaan vaatimusten vastaisten ajoneuvojen lukumäärä, toisin sanoen xi > L.

Jos

i)

testimuuttujan arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa ilmoitettu otoskokoa vastaava hyväksymiskynnys, kyseisen epäpuhtauden osalta tehdään hyväksyvä päätös

ii)

testimuuttujan arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa ilmoitettu otoskokoa vastaava hylkäämiskynnys, kyseisen epäpuhtauden osalta tehdään hylkäävä päätös

iii)

kumpikaan edellisistä ehdoista ei toteudu, testataan vielä yksi ajoneuvo ja sovelletaan menettelyä otokseen, joka on kooltaan yhden suurempi kuin aikaisemmin.

Seuraavassa taulukossa olevat hyväksymis- ja hylkäämiskynnykset on laskettu kansainvälisen standardin ISO 8422:1991 mukaisesti.

Otoksen katsotaan läpäisseen testin, jos se täyttää tämän lisäyksen 3 ja 4 kohdassa esitetyt vaatimukset.

Table 4/1

Table for acceptance/rejection sampling plan by attributes

Cumulative sample size (n)

Pass decision number

Fail decision number

3

0

—

4

1

—

5

1

5

6

2

6

7

2

6

8

3

7

9

4

8

10

4

8

11

5

9

12

5

9

13

6

10

14

6

11

15

7

11

16

8

12

17

8

12

18

9

13

19

9

13

20

11

12

Kuva 4/1

Käytönaikainen vaatimustenmukaisuuden tarkastus – tarkastusmenettely

Image

Kuva 4/2

Käytönaikainen vaatimustenmukaisuuden tarkastus – ajoneuvojen valinta ja testaus

Image

LIITE 1

MOOTTORIN JA AJONEUVON OMINAISUUDET JA TESTIN SUORITTAMISTA KOSKEVAT TIEDOT

Seuraavat tiedot on tarvittaessa toimitettava kolmena kappaleena.

Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-kokoisina tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisista mikroprosessorilla ohjatuista toiminnoista on toimitettava tarvittavat käyttöä koskevat tiedot.

1.   YLEISTÄ

1.1.   Merkki (yrityksen nimi): …

1.2.   Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (luetellaan kaikki vaihtoehdot): …

Tyypin tunnistustavat, jos ne on merkitty ajoneuvoon: …

1.3.1.   Näiden merkintöjen sijainti: …

1.4.   Ajoneuvoluokka: …

1.5.   Valmistajan nimi ja osoite: …

1.6.   Valmistajan valtuutetun edustajan nimi ja osoite tarvittaessa: …

2.   AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

2.1.   Valokuvat ja/tai piirustukset edustavasta ajoneuvosta: …

2.2.   Vetävät akselit (lukumäärä, sijainti, kytkentä muihin akseleihin): …

MASSAT (kilogrammoina) (viitataan piirustukseen tarvittaessa)

3.1.   Ajokuntoisen korilla varustetun ajoneuvon massa tai alustan massa ohjaamoineen, jos valmistaja ei asenna koria (mukaan lukien jäähdytysneste, voiteluöljyt, polttoaine, työkalut, varapyörä ja kuljettaja): …

3.2.   Valmistajan ilmoittama suurin teknisesti sallittu massa kuormitettuna: …

4.   ENERGIANMUUNTIMIEN KUVAUS

Moottorin valmistaja: …

4.1.1.   Valmistajan merkitsemä moottorin koodi (merkittynä moottoriin,

tai muut tunnistustavat): …

Polttomoottori …

Moottoria koskevat lisätiedot: …

4.2.1.1.   Toimintaperiaate: otto/diesel, neli-/kaksitahtinen (13)

Sylintereiden lukumäärä, järjestely ja sytytysjärjestys: …

4.2.1.2.1.   Halkaisija (14): … mm

4.2.1.2.2.   Iskunpituus (14): … mm

4.2.1.3.   Sylinteritilavuus (15): … cm3

4.2.1.4.   Volumetrinen puristussuhde (16): …

4.2.1.5.   Piirustukset palotilasta ja männänpäästä: …

4.2.1.6.   Moottorin normaali joutokäyntinopeus (16): …

4.2.1.7.   Moottorin suuri joutokäyntinopeus (16): …

4.2.1.8.   Valmistajan ilmoittama hiilimonoksidipitoisuus pakokaasun tilavuudesta moottorin joutokäyntiä (16) … prosenttia

4.2.1.9.   Suurin nettoteho (16): … kW kierrosnopeudella … min–1

4.2.2.   Polttoaine: dieselöljy/bensiini/nestekaasu/maakaasu (13)

4.2.3.   Tutkimusoktaaniluku (RON): …

4.2.4.   Polttoaineen syöttö

Kaasuttimella/kaasuttimilla: kyllä/ei (13)

4.2.4.1.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.1.2.   Tyyppi (tyypit):

4.2.4.1.3.   Lukumäärä: …

Säädöt (16): …

4.2.4.1.4.1.   Suuttimet: …

4.2.4.1.4.2.   Kaasuttimen kurkut: …

4.2.4.1.4.3.   Kohokammion pinnakorkeus: …

4.2.4.1.4.4.   Kohon massa: …

4.2.4.1.4.5.   Kohon neula: …

Kylmäkäynnistysjärjestelmä: käsikäyttöinen/automaattinen (13)

4.2.4.1.5.1.   Toimintaperiaate: …

4.2.4.1.5.2.   Toimintarajat/säädöt (13)  (16): …

Polttoaineen ruiskutuksella (ainoastaan dieselmoottorit): kyllä/ei (13)

4.2.4.2.1.   Järjestelmän kuvaus …

4.2.4.2.2.   Toimintaperiaate: suora ruiskutus/esikammio/pyörrekammio (13)

4.2.4.2.3.   Ruiskutuspumppu

4.2.4.2.3.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.3.3.   Suurin polttoaineen virtausmäärä (13)  (16): … mm3/isku tai jakso pumpun kierrosnopeudella (13)  (16): … min–1 tai ominaiskaavio: …

4.2.4.2.3.4.   Ruiskutuksen ennakkosäätölaite (16): …

4.2.4.2.3.5.   Ruiskutusennakon käyrä (16): …

4.2.4.2.3.6.   Kalibrointimenettely: testipenkki/moottori (13)

4.2.4.2.4.   Säädin

4.2.4.2.4.1.   Tyyppi: …

Ruiskutuksen katkaisupiste: …

4.2.4.2.4.2.1.   Ryntäysnopeus kuormitettuna: … min–1

4.2.4.2.4.2.2.   Ryntäysnopeus kuormittamattomana: … min–1

4.2.4.2.4.3.   Joutokäyntinopeus: … min–1

4.2.4.2.5.   Ruiskutussuutin (-suuttimet):

4.2.4.2.5.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.5.3.   Avautumispaine (16): … kPa tai ominaiskaavio: …

4.2.4.2.6.   Kylmäkäynnistysjärjestelmä

4.2.4.2.6.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.6.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.6.3.   Kuvaus: …

4.2.4.2.7.   Apukäynnistyslaite

4.2.4.2.7.1.   Merkki (merkit): …

4.2.4.2.7.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.4.2.7.3.   Kuvaus: …

Polttoaineen ruiskutuksella (ainoastaan ottomoottorit): kyllä/ei (13)

4.2.4.3.1.   Järjestelmän kuvaus: …

4.2.4.3.2.   Toimintaperiaate: imusarja (yksi/monipiste)/suora ruiskutus/muu (määritellään)

Ohjausyksikkö — tyyppi (tai nro):

tiedot annettava jatkuvaruiskutteisten järjestelmien osalta; muiden järjestelmien osalta annetaan vastaavat tiedot

Polttoaineen säädin — tyyppi:

Ilmanvirtausanturi — tyyppi:

Polttoaineen jakaja — tyyppi:

Paineen säädin — tyyppi:

Mikrokytkin — tyyppi:

Joutokäynnin säätöruuvi — tyyppi:

Kuristustila – tyyppi:

Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi — tyyppi:

Ilman lämpötila-anturi — tyyppi:

Ilman lämpötilakytkin — tyyppi:

Suoja elektromagneettisia häiriöitä vastaan. Kuvaus ja/tai piirustus (13): …

…

…

4.2.4.3.3.   Merkki (merkit):

4.2.4.3.4.   Tyyppi (tyypit):

4.2.4.3.5.   Ruiskutussuuttimet: Avautumispaine (13)  (16): … kPa tai ominaiskäyrä: …

4.2.4.3.6.   Ruiskutuksen ennakkosäätölaite: …

Kylmäkäynnistysjärjestelmä: …

4.2.4.3.7.1.   Toimintaperiaate (-periaatteet): …

4.2.4.3.7.2.   Toimintarajat/säädöt (13)  (16): …

Syöttöpumppu …

4.2.4.4.1.   Paine (13)  (16): … kPa tai ominaiskaavio: …

Sytytys …

4.2.5.1.   Merkki (merkit): …

4.2.5.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.5.3.   Toimintaperiaate: …

4.2.5.4.   Sytytysennakkokäyrä (16): …

4.2.5.5.   Staattinen sytytyksen ajoitus (16): … astetta ennen yläkuolokohtaa …

4.2.5.6.   Katkoajan kärkiväli (16): …

4.2.5.7.   Katkojan kosketuskulma (16): …

Sytytystulpat …

4.2.5.8.1.   Merkki: …

4.2.5.8.2.   Tyyppi: …

4.2.5.8.3.   Sytytystulppien kärkiväli: … mm

Sytytyspuola …

4.2.5.9.1.   Merkki: …

4.2.5.9.2.   Tyyppi: …

Sytytyskondensaattori …

4.2.5.10.1.   Merkki: …

4.2.5.10.2.   Tyyppi: …

4.2.6.   Jäähdytysjärjestelmä: neste/ilma (13)

Imujärjestelmä: …

Ahdin: kyllä/ei (13)

4.2.7.1.1.   Merkki (merkit): …

4.2.7.1.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.7.1.3.   Järjestelmän kuvaus (suurin ahtopaine: kPa, ohivirtausläppä) …

4.2.7.2.   Välijäähdytin: kyllä/ei (13)

Imuputkien ja niiden apulaitteiden kuvaus ja piirustukset (kokoojakammio, lämmityslaite, lisäimuaukot jne.): …

4.2.7.3.1.   Imusarjan kuvaus (piirustukset ja/tai valokuvat): …

Ilmansuodatin, piirustukset: …, tai

4.2.7.3.2.1.   Merkki (merkit): …

4.2.7.3.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

Imuäänen vaimennin, piirustukset: …, tai

4.2.7.3.3.1.   Merkki (merkit): …

4.2.7.3.3.2.   Tyyppi (tyypit): …

Pakojärjestelmä …

4.2.8.1.   Pakojärjestelmän kuvaus ja piirustukset: …

Venttiilin ajoitus tai vastaavat tiedot: …

4.2.9.1.   Suurin venttiilin nosto, avautumis- ja sulkeutumiskulmat tai vaihtoehtoisten jakojärjestelmien ajoituksen yksityiskohdat ylä- ja alakuolokohtaan nähden: …

4.2.9.2.   Vertailu- ja/tai säätöalueet (13)  (16): …

Käytettävä voiteluaine: …

4.2.10.1.   Merkki: …

4.2.10.2.   Tyyppi: …

Ilman pilaantumisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet: …

4.2.11.1.   Kampikammiokaasujen kierrätyslaite (kuvaus ja piirustukset): …

Muut pakokaasunpuhdistuslaitteet (jos sellaisia on eikä niitä mainita muissa kohdissa): …

Katalysaattori: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.1.1.   Katalysaattoreiden ja katalyyttielementtien lukumäärä: …

4.2.11.2.1.2.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) mitat ja muoto (tilavuus jne …): …

4.2.11.2.1.3.   Katalysaattorin toimintatapa: …

4.2.11.2.1.4.   Jalometallien kokonaissisältö: …

4.2.11.2.1.5.   Suhteellinen pitoisuus: …

4.2.11.2.1.6.   Substraatti (rakenne ja materiaali): …

4.2.11.2.1.7.   Kennotiheys: …

4.2.11.2.1.8.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) kotelointityyppi: …

4.2.11.2.1.9.   Katalysaattorin (katalysaattoreiden) sijainti (paikka ja vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

Regenerointijärjestelmät/pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmät, kuvaus: …

4.2.11.2.1.10.1.   I-tyypin käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu tyyppi I -testiä vastaavissa olosuhteissa (etäisyys D liitteen 13 kuvassa 1): …

…

4.2.11.2.1.10.2.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla on määritetty jaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu …

4.2.11.2.1.10.3.   Muuttujat, joiden avulla määritellään regeneroinnin tapahtumiseksi tarvittavan latauksen taso (esim. lämpötila, paine jne.): …

4.2.11.2.1.10.4.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla järjestelmä ladataan liitteessä 13 olevassa 3.1 kohdassa kuvatussa testimenettelyssä: …

Happianturi: tyyppi …

4.2.11.2.1.11.1.   Happianturin sijainti: …

4.2.11.2.1.11.2.   Happianturin säätöalue (16): …

Ilman suihkutus: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.2.1.   Tyyppi (ilmapulssi, ilmapumppu jne …): …

Pakokaasun takaisinkierrätys: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.3.1.   Ominaisuudet (virtausmäärä jne …): …

4.2.11.2.4.   Haihtumispäästöjen valvontajärjestelmä: Laitteiden yksityiskohtainen kuvaus ja niiden viritystila: …

Piirustus haihtumispäästöjen valvontajärjestelmästä: …

Piirustus hiilisäiliöstä: …

Piirustus polttoainesäiliöstä tilavuus- ja materiaalitietoineen: …

Hiukkasloukku: kyllä/ei (13)

4.2.11.2.5.1.   Hiukkasloukun mitat ja muoto (tilavuus): …

4.2.11.2.5.2.   Hiukkasloukun tyyppi ja rakenne: …

4.2.11.2.5.3.   Hiukkasloukun sijainti (vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

Regenerointijärjestelmä/menetelmä: Kuvaus ja piirustus: …

4.2.11.2.5.4.1.   I-tyypin käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu tyyppi I -testiä vastaavissa olosuhteissa (etäisyys D liitteen 13 kuvassa 1): …

…

4.2.11.2.5.4.2.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla on määritetty jaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu: …

4.2.11.2.5.4.3.   Muuttujat, joiden avulla määritellään regeneroinnin tapahtumiseksi tarvittavan latauksen taso (esim. lämpötila, paine jne.): …

4.2.11.2.5.4.4.   Kuvaus menetelmästä, jonka avulla järjestelmä ladataan liitteessä 13 olevassa 3.1 kohdassa kuvatussa testimenettelyssä: …

4.2.11.2.6.   Muut järjestelmät (kuvaus ja toimintaperiaate): …

4.2.11.2.7.   Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

4.2.11.2.7.1.   Kirjallinen kuvaus ja/tai piirros vianilmaisimesta: …

4.2.11.2.7.2.   Luettelo kaikista OBD-järjestelmän valvomista osista ja niiden tarkoituksesta: …

4.2.11.2.7.3.   Kirjallinen kuvaus (toiminnan perusperiaatteet) seuraavista:

4.2.11.2.7.3.1.   Kipinäsytytteiset polttomoottorit

4.2.11.2.7.3.1.1.   Katalysaattorin valvonta: …

4.2.11.2.7.3.1.2.   Sytytyskatkojen havaitseminen: …

4.2.11.2.7.3.1.3.   Happianturin valvonta: …

4.2.11.2.7.3.1.4.   Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo: …

4.2.11.2.7.3.2.   Puristussytytteiset polttomoottorit:

4.2.11.2.7.3.2.1.   Katalysaattorin valvonta: …

4.2.11.2.7.3.2.2.   Hiukkasloukun valvonta: …

4.2.11.2.7.3.2.3.   Sähköisen polttoaineensyöttöjärjestelmän valvonta: …

4.2.11.2.7.3.2.4.   Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo: …

4.2.11.2.7.4.   Vianilmaisimen aktivoitumisehdot (kiinteä ajokertamäärä tai tilastollinen menetelmä): …

4.2.11.2.7.5.   Luettelo kaikista OBD-järjestelmän tulostuskoodeista ja tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna): …

Ajoneuvon valmistajan on toimitettava jäljempänä esitetyt lisätiedot, jotta OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistus on mahdollista, jos kyseiset tiedot eivät kuulu teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edusta joko ajoneuvon valmistajan tai OEM-toimittajan (-toimittajien) erityistä taitotietoa.

4.2.11.2.7.6.1.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä käytettyjen esivakauttavien syklien tyypin ja lukumäärän kuvaus.

4.2.11.2.7.6.2.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä OBD-järjestelmän valvoman osan osalta käytetyn OBD-järjestelmän demonstraatiosyklin tyypin kuvaus.

4.2.11.2.7.6.3.   Kattava asiakirja, jossa kuvataan kaikki ne osat, joita tarkkaillaan sensorilla vianmääritykseen ja vianilmaisimen aktivoitumiseen liittyvän järjestelmän yhteydessä (käyntijaksojen kiinteä lukumäärä tai tilastollinen menetelmä), mukaan luettuna sensorilla tarkkailtujen merkityksellisten toissijaisten parametrien luettelo kunkin OBD-järjestelmällä valvotun osan osalta. Luettelo kaikista OBD-järjestelmän niistä tulostuskoodeista ja niiden tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna), jotka koskevat päästöihin liittyviä ja päästöihin liittymättömiä yksittäisiä käyttövoimajärjestelmän osia, kun osan valvontaa käytetään vianilmaisimen aktivoitumisen määrittämiseen. Erityisesti palveluissa $05 (testiarvot ID $21–FF) ja $06 annetuista tiedoista on esitettävä tyhjentävä selitys. Jos kyse on ajoneuvotyypeistä, jotka käyttävät tietoyhteyttä ISO-standardin 15765-4 ”Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emissions-related systems” mukaisesti, palvelussa $06 (testiarvot ID $00–FF) annetuista tiedoista on annettava tyhjentävä selitys jokaisen tuetun OBD-valvonta-ID:n osalta.

4.2.11.2.7.6.4.   Tässä kohdassa vaaditut tiedot voidaan määrittää esimerkiksi täydentämällä seuraavassa esitetty taulukko, joka on liitettävä tähän liitteeseen.

Osa

Vian tunnus-koodi

Seuranta-järjestelmä

Vian-määritys-perusteet

Vianilmaisimen akti-voitumis-perusteet

Toissijaiset parametrit

Esivakautus

Demon-straatio-testi

Katalysaattori

P0420

Happisensori 1 ja 2:n signaalit

Sensori 1:n ja 2:n signaalien erot

3. sykli

Moottorin käyntinopeus, moottorin kuormitus, A/F-moodi, katalysaattorin lämpötila

Kaksi tyyppi I -sykliä

Tyyppi I

Nestekaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (13)

4.2.12.1.   Hyväksyntänumero: …

4.2.12.2.   Moottorin hallinnan elektroninen valvontayksikkö nestekaasusyötön osalta

4.2.12.2.1.   Merkki (merkit): …

4.2.12.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.12.2.3.   Päästöihin liittyvät säätömahdollisuudet: …

Lisäasiakirjat: …

4.2.12.3.1.   Kuvaus katalysaattorin suojauksesta vaihdettaessa polttoaine bensiinistä nestekaasuun tai päinvastoin: …

4.2.12.3.2.   Järjestelmän kokoonpano (sähkökytkennät, alipainekytkennät, tasausputket jne …): …

4.2.12.3.3.   Piirustus tunnuksesta: …

Maakaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (13)

4.2.13.1.   Hyväksyntänumero: …

4.2.13.2.   Moottorin hallinnan elektroninen valvontayksikkö maakaasusyötön osalta

4.2.13.2.1.   Merkki (merkit): …

4.2.13.2.2.   Tyyppi (tyypit): …

4.2.13.2.3.   Päästöihin liittyvät säätömahdollisuudet: …

Lisäasiakirjat: …

4.2.13.3.1.   Kuvaus katalysaattorin suojauksesta vaihdettaessa polttoaine bensiinistä nestekaasuun tai päinvastoin: …

4.2.13.3.2.   Järjestelmän kokoonpano (sähkökytkennät, alipainekytkennät, tasausputket jne …): …

4.2.13.3.3.   Piirustus tunnuksesta: …

Sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo:

kyllä/ei (13)

Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon luokka:

Sähköverkosta ladattava/pelkästään polttomoottorilla

ladattava (13)

…

Käyttötavan vaihtokytkin:

on/ei ole (13)

Valittavissa olevat toimintatilat

…

Pelkkä sähkö:

kyllä/ei (13)

Pelkkä polttoaine:

kyllä/ei (13)

Hybriditilat:

kyllä/ei (13)

(jos kyllä, lyhyt kuvaus)

Kuvaus energianvarastointilaitteesta: (akku, varaaja, vauhtipyörä/generaattori jne …) …

4.3.3.1.   Merkki: …

4.3.3.2.   Tyyppi: …

4.3.3.3.   Tunnistusnumero: …

4.3.3.4.   Sähkökemiallisen kytkennän laatu: …

4.3.3.5.   Energia: … (akun osalta: jännite ja Ah-teho 2 tunnissa, varaajan osalta: J, jne …) …

4.3.3.6.   Laturi: ajoneuvossa/ulkoinen/ei ole (13)

Sähkölaitteet (kuvataan kukin sähkölaite erikseen)

4.3.4.1.   Merkki: …

4.3.4.2.   Tyyppi: …

Ensisijainen käyttö: ajomoottori/generaattori

4.3.4.3.1.   Käytettäessä ajomoottorina: yksi moottori/monta moottoria (lukumäärä): …

4.3.4.4.   Suurin teho: … kW

Toimintaperiaate: …

4.3.4.5.1.   tasavirta/vaihtovirta/faasien lukumäärä: …

4.3.4.5.2.   erillinen heräte/sarja/yhdistelmä (13)

4.3.4.5.3.   synkroninen/asynkroninen (13)

Ohjausyksikkö …

4.3.5.1.   Merkki: …

4.3.5.2.   Tyyppi: …

4.3.5.3.   Tunnistusnumero: …

Tehonsäädin

4.3.6.1.   Merkki: …

4.3.6.2.   Tyyppi: …

4.3.6.3.   Tunnistusnumero: …

4.3.7.   Ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde … km (säännön N:o 101 liitteen 7 mukaan): …

4.3.8.   Valmistajan esivakautussuositus: …

5.   VOIMANSIIRTO

Kytkin (tyyppi):

5.1.1.   Suurin momentinmuuntosuhde: …

Vaihdelaatikko: …

5.2.1.   Tyyppi: …

5.2.2.   Sijainti moottoriin nähden: …

5.2.3.   Ohjausmenetelmä: …

5.3.   Välityssuhteet …

Vaihde

Vaihteiston sisäiset välityssuhteet

Vetopyörästön välityssuhde

Kokonais-välityssuhteet

Suurin CVT:n osalta (17)

 

 

 

1

 

 

 

2

 

 

 

3

 

 

 

4, 5, muut

 

 

 

Pienin CVT:n osalta (17)

 

 

 

Peruutus

 

 

 

6.   PYÖRÄNTUENTA

Renkaat ja pyörät

…

…

…

Rengas/pyöräyhdistelmä(t) (ilmoitetaan renkaiden kokomerkintä, pienin kantavuusluku, pienin nopeusluokkamerkki; ilmoitetaan pyörien vanteen koko (koot) ja keskipoikkeama(t) …

6.1.1.1.   Akselit

6.1.1.1.1.   Akseli 1: …

6.1.1.1.2.   Akseli 2: …

6.1.1.1.3.   Akseli 3: …

6.1.1.1.4.   Akseli 4: … jne.

Vierintäsäteiden ylä- ja alaraja …

6.1.2.1.   Akselit

6.1.2.1.1.   Akseli 1: …

6.1.2.1.2.   Akseli 2: …

6.1.2.1.3.   Akseli 3: …

6.1.2.1.4.   Akseli 4: … etc.

6.1.3.   Ajoneuvon valmistajan suosittelema(t) rengaspaine(et):

… kPa

7.   KORI

7.1.   Istuinten lukumäärä: …

LIITE 2

Image

Image

Image

Image

LIITE 2

Lisäys 1

OBD – JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVÄT TIEDOT

Kuten tämän säännön liitteessä 1 olevassa ilmoituslomakkeen 4.2.11.2.7.6 kohdassa mainitaan, ajoneuvon valmistajan on toimitettava tässä lisäyksessä esitetyt tiedot, jotta OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistus on mahdollista. Ajoneuvon valmistajan ei tarvitse toimittaa kyseisiä tietoja, jos ne kuuluvat teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edustavat joko ajoneuvon valmistajan tai OEM-toimittajan (-toimittajien) erityistä taitotietoa.

Tämä lisäys toimitetaan pyynnöstä ja syrjimättömällä tavalla osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajien saataville.

1.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä käytettyjen esivakauttavien syklien tyypin ja lukumäärän kuvaus.

2.   Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä OBD-järjestelmän valvoman osan osalta käytetyn OBD-järjestelmän demonstraatiosyklin tyypin kuvaus.

3.   Kattava asiakirja, jossa kuvataan kaikki ne osat, joita tarkkaillaan sensorilla vianmääritykseen ja vianilmaisimen aktivoitumiseen liittyvän järjestelmän yhteydessä (käyntijaksojen kiinteä lukumäärä tai tilastollinen menetelmä), mukaan luettuna sensorilla tarkkailtujen merkityksellisten toissijaisten parametrien luettelo kunkin OBD-järjestelmällä valvotun osan osalta. Luettelo kaikista OBD-järjestelmän niistä tulostuskoodeista ja niiden tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna), jotka koskevat päästöihin liittyviä ja päästöihin liittymättömiä yksittäisiä käyttövoimajärjestelmän osia, kun osan valvontaa käytetään vianilmaisimen aktivoitumisen määrittämiseen. Erityisesti palveluissa $05 (testiarvot ID $21–FF) ja $06 annetuista tiedoista on esitettävä tyhjentävä selitys. Jos kyse on ajoneuvotyypeistä, jotka käyttävät tietoyhteyttä ISO-standardin 15765-4 ”Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emissions-related systems” mukaisesti, palvelussa $06 (testiarvot ID $00–FF) annetuista tiedoista on annettava tyhjentävä selitys jokaisen tuetun OBD-valvonta-ID:n osalta.

Nämä tiedot voidaan antaa taulukon muodossa seuraavasti:

Osa

Vian tunnus-koodi

Seuranta-järjestelmä

Vian-määritys-perusteet

Vianilmai-simen akti-voitumis-perusteet

Toissijaiset parametrit

Esivakautus

Demonstraatio-testi

Katalysaattori

P0420

Happi-sensori 1:n ja 2:n signaalit

Sensori 1:n ja 2:n signaalien erot

3. sykli

Moottorin käyntinopeus, moottorin kuormitus, A/F-moodi, katalysaattorin lämpötila

Kaksi tyyppi I -sykliä

Tyyppi I

LIITE 3

HYVÄKSYNTÄMERKIN SIJOITTELU

Hyväksyntä B (rivi A) (18)

Bensiinillä (lyijytön) taikka lyijyttömällä bensiinillä sekä nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Image

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A (2000) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä B (rivi B) (18)

Bensiinillä (lyijytön) taikka lyijyttömällä bensiinillä sekä nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Image

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B (2005) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä C (rivi A) (18)

Dieselöljyllä toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Image

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A (2000) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä C (rivi B) (18)

Dieselöljyllä toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Image

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B (2005) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä D (rivi A) (18)

Nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Image

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä A (2000) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

Hyväksyntä D (rivi B) (18)

Nestekaasulla tai maakaasulla toimivan moottorin aiheuttamien kaasupäästöjen tason perusteella hyväksytyt ajoneuvot.

Image

Ajoneuvo, johon on kiinnitetty edellä oleva hyväksyntämerkki tämän säännön 4 kohdan mukaisesti, kuuluu ajoneuvotyyppiin, joka on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön N:o 83 mukaisesti hyväksyntänumerolla 052439. Hyväksyntämerkki osoittaa, että ajoneuvotyyppi vastaa säännön N:o 83, johon muutossarja 05 on sisällytetty, vaatimuksia ja että se noudattaa tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B (2005) esitettyjä tyyppi I -testin raja-arvoja.

LIITE 4

TYYPPI I -TESTI

(Pakokaasupäästöjen tarkastus kylmäkäynnistyksen jälkeen)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön 5.3.1 kohdassa määritetyn tyyppi I -testin menettely. Kun vertailupolttoaineena käytetään nestekaasua tai maakaasua, sovelletaan lisäksi liitteen 12 säännöksiä. Jos ajoneuvo on varustettu 2.20 kohdassa kuvatulla jaksottaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, sovelletaan liitteen 13 säännöksiä.

2.   TOIMINTASYKLI ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

2.1.   Syklin kuvaus

Toimintasykli alustadynamometrillä kuvataan tämän liitteen lisäyksessä 1.

2.2.   Syklin ajamisen yleiset ehdot

Syklin ajoa on tarvittaessa kokeiltava ennakolta, jotta voidaan selvittää kaasu- ja jarrupolkimien käyttö siten, että saavutetaan sykli, joka pysyy teoreettisen syklin toleranssialueen sisällä.

2.3.   Vaihteiston käyttö

2.3.1.   Jos ykkösvaihteella saavutettava suurin nopeus on pienempi kuin 15 km/h, käytetään kaupunkiajosyklissä (osa 1) kakkos-, kolmos- ja nelosvaihteita ja taajama-alueen ulkopuolisessa ajosyklissä (osa 2) kakkos-, kolmos-, nelos- ja viitosvaihteita. Vastaavia vaihteita voidaan käyttää myös silloin, kun ajo-ohjeet suosittelevat liikkeellelähtöä tasamaalta kakkosvaihteella tai kun ykkösvaihde on tarkoitettu käytettäväksi vain maastoajoon, ryömintään tai hinaukseen.

Ajoneuvoja, jotka eivät saavuta vaadittua kiihtyvyyttä ja jaksolle ilmoitettua suurinta nopeutta, on ajettava kaasupoljin täysin alaspainettuna, jotta vaadittu ajojakso saavutetaan uudelleen. Poikkeukset testijaksosta on merkittävä testausselosteeseen.

2.3.2.   Puoliautomaattisella vaihteistolla varustetut ajoneuvot testataan käyttämällä tavanomaisesti ajossa käytettäviä vaihteita ja käyttämällä vaihteita valmistajan ohjeiden mukaisesti.

2.3.3.   Automaattivaihteistolla varustetut ajoneuvot testataan suurin ajovaihde (drive) kytkettynä. Kaasupoljinta on käytettävä siten, että saavutetaan mahdollisimman tasainen kiihtyvyys, jolloin vaihteet kytkeytyvät tavanomaisessa järjestyksessä. Tämän liitteen lisäyksessä 1 esitettyjä vaihtamiskohtia ei sovelleta; kiihdytyksen on jatkuttava koko sen suoraviivaisen ajanjakson ajan, jota kuvaa suora viiva, joka yhdistää jokaisen joutokäyntijakson lopun seuraavaan tasaisen nopeusjakson alkuun. Jäljempänä 2.4 kohdassa esitettyjä toleransseja sovelletaan.

2.3.4.   Ajoneuvot, jotka on varustettu kuljettajan kytkemällä ylivaihteella, testataan kaupunkiajosyklissä (osa 1) ylivaihde irtikytkettynä ja taajama-alueen ulkopuolisessa ajosyklissä (osa 2) ylivaihde kytkettynä.

2.3.5.   Valmistajan pyynnöstä kytkin voi olla irtikytkettynä edellisen toiminnan aikana, kun kyseessä on ajoneuvotyyppi, jonka moottorin joutokäyntinopeus on korkeampi kuin moottorin nopeus peruskaupunkiajosyklin (osa 1) toimintojen 5, 12 ja 24 aikana.

2.4.   Toleranssit

2.4.1.   Mitatun ja teoreettisen nopeuden eroksi sallitaan ± 2 km/h kiihdytyksen ja tasaisen nopeuden aikana sekä hidastuksen aikana ajoneuvon jarruja käytettäessä. Jos ajoneuvo hidastuu nopeammin ilman jarrujen käyttöä, sovelletaan vain jäljempänä olevan 6.5.3 kohdan vaatimuksia. Tätä suuremmat nopeustoleranssit sallitaan vaiheen vaihtojen aikana edellyttäen, että toleransseja ei ylitetä yli 0,5 sekunniksi missään tilanteessa.

2.4.2.   Aikatoleranssit ovat ± 1,0 sekunti. Toleransseja sovelletaan kaupunkiajosyklissä (osa 1) kunkin vaihtamishetken (19) alussa ja lopussa ja taajama-alueen ulkopuolisen ajosyklin (osa 2) toiminnoissa N:o 3, 5 ja 7.

2.4.3.   Nopeus- ja aikatoleranssit yhdistetään tämän liitteen lisäyksessä 1 esitetyllä tavalla.

3.   AJONEUVO JA POLTTOAINE

3.1.   Testiajoneuvo

3.1.1.   Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa. Sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä.

3.1.2.   Pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja, jotka vähentäisivät kerättävää kaasumäärää, jonka on oltava sama kuin moottorista lähtevä kaasumäärä.

3.1.3.   Imujärjestelmän tiiviys voidaan tarkastaa, jotta varmistetaan, ettei polttoaine-ilmaseokseen pääse vahingossa lisäilmaa.

3.1.4.   Moottorin ja ajoneuvon hallintalaitteiden säätöjen ja asetusten on oltava valmistajan suositusten mukaiset. Tätä vaatimusta sovelletaan erityisesti joutokäynnin säätöihin (kierrosnopeus ja pakokaasujen hiilimonoksidipitoisuus), kylmäkäynnistyslaitteen säätöihin ja pakokaasupäästöjen valvontajärjestelmään.

3.1.5.   Testattava ajoneuvo tai vastaava ajoneuvo on tarvittaessa varustettava laitteella, jolla voidaan mitata alustadynamometrin säätämisessä tarvittavat ominaisparametrit tämän liitteen 4.1.1 kohdan määräysten mukaisesti.

3.1.6.   Testeistä vastaava tutkimuslaitos voi varmistaa, että ajoneuvon teho vastaa valmistajan ilmoittamaa, että sitä voi käyttää tavanomaiseen ajoon ja erityisesti, että se käynnistyy sekä kylmänä että kuumana.

3.2.   Polttoaine

Kun ajoneuvoa testataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A vahvistettujen päästöjen raja-arvojen osalta, asianmukaisen vertailupolttoaineen on oltava liitteessä 10 olevassa 1 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen tai kaasumaisten vertailupolttoaineiden tapauksessa liitteessä 10a olevassa 1.1.1. tai 1.2 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen.

Kun ajoneuvoa testataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä B vahvistettujen päästöjen raja-arvojen osalta, asianmukaisen vertailupolttoaineen on oltava liitteessä 10 olevassa 2 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen tai kaasumaisten vertailupolttoaineiden tapauksessa liitteessä 10a olevassa 1.1.2. tai 1.2 kohdassa esitettyjen määritelmien mukainen.

3.2.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on testattava liitteen 12 mukaisesti liitteessä 10a määritety(i)llä asianmukaisella (asianmukaisilla) vertailupolttoaineella (vertailupolttoaineilla).

4.   TESTIVARUSTUS

4.1.   Alustadynamometri

4.1.1.   Dynamometrin on kyettävä simuloimaan ajovastuksia yhdellä seuraavista luokituksista:

—

dynamometri kiinteällä kuormituskäyrällä; dynamometri, jonka fyysiset ominaisuudet antavat kiinteän kuormituskäyrän muodon;

—

dynamometri säädettävällä kuormituskäyrällä; dynamometri, jossa vähintään kahta ajovastusparametria voidaan säätää kuormituskäyrän muodon muuttamiseksi.

4.1.2.   Dynamometrin säätö ei saa muuttua ajan kuluessa. Se ei saa aiheuttaa tärinää, joka voitaisiin havaita ajoneuvossa ja joka voisi heikentää ajoneuvon tavanomaisia toimintoja.

4.1.3.   Sen on oltava varustettu inertian ja kuorman simuloinnilla. Kaksirullaisen dynamometrin osalta nämä simuloinnit kytketään eturullaan.

4.1.4.   Tarkkuus

4.1.4.1.   Kuorma on kyettävä mittaamaan ja lukemaan ± 5 prosentin tarkkuudella.

4.1.4.2.   Jos dynamometrissä on kiinteä kuormituskäyrä, on kuorman säädön tarkkuuden oltava 80 km/h nopeudella ± 5 prosenttia. Jos dynamometrissä on säädettävä kuormituskäyrä, on dynamometrin sovittamistarkkuuden ajovastuksiin oltava 5 prosenttia nopeudessa 120, 100, 80, 60 ja 40 km/h ja 10 prosenttia nopeudessa 20 km/h. Sen alapuolella dynamometrin absorption on oltava positiivinen.

4.1.4.3.   Pyörivien osien kokonaisinertian (tarvittaessa mukaan lukien simuloitu inertia) on oltava tunnettu ja ± 20 kg:n sisällä testin inertialuokasta.

4.1.4.4.   Ajoneuvon nopeus on mitattava rullan pyörimisnopeutena (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta). Nopeuden mittaustarkkuuden on oltava ± 1 km/h yli 10 km/h:n nopeuksilla.

4.1.4.5.   Ajoneuvon ajama matka on mitattava rullan pyörimisliikkeenä (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta).

4.1.5.   Kuorman ja inertian asetus

4.1.5.1.   Dynamometri kiinteällä kuormituskäyrällä: kuorman simulointi on säädettävä absorboimaan vetopyöräteho 80 km/h tasaisella nopeudella ja absorboitu teho nopeudella 50 km/h on merkittävä muistiin. Keinot, joilla tämä kuorma määritetään ja säädetään, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 3.

4.1.5.2.   Dynamometri säädettävällä kuormituskäyrällä: kuorman simulointi on säädettävä absorboimaan vetopyöräteho nopeuksien 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h osalta. Keinot, joilla nämä kuormat määritetään ja säädetään, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 3.

4.1.5.3.   Inertia

Dynamometrit, joissa on sähköinen inertian simulointi, on osoitettava yhtäpitäviksi mekaanisten hitauden inertiajärjestelmien kanssa. Tapa, jolla yhtäpitävyys todetaan, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 4.

4.2.   Pakokaasun näytteenottojärjestelmä

4.2.1.   Pakokaasun näytteenottojärjestelmän on kyettävä mittaamaan epäpuhtauksien todelliset määrät mitattavista pakokaasuista. Mittaukseen käytetään vakiotilavuuskerääjäjärjestelmää (CVS). Se edellyttää, että ajoneuvon pakokaasua jatkuvasti laimennetaan ulkoilmalla valvotuissa olosuhteissa. Vakiotilavuuskerääjämenetelmällä mitattaessa on täytettävä kaksi edellytystä: pakokaasujen ja laimennusilmaseoksen kokonaistilavuus on mitattava, ja analysointia varten kerätään jatkuvasti suhteellinen näyte tilavuudesta. Epäpuhtauksien päästömäärät määritetään näytteiden pitoisuuksista, jotka korjataan ulkoilman epäpuhtauspitoisuudella ja testijakson kokonaisvirtauksella.

Hiukkaspäästöjen taso määritetään käyttämällä sopivia suodattimia, joilla kerätään hiukkaset virtauksen suhteellisesta osuudesta testin ajan ja saatu hiukkasmäärä punnitaan 4.3.1.1 kohdan mukaisesti.

4.2.2.   Virtauksen järjestelmän läpi on oltava riittävä, jotta veden kondensoituminen estetään kaikissa testin aikana mahdollisissa olosuhteissa, kuten lisäyksessä 5 määritellään.

4.2.3.   Lisäyksessä 5 esitetään kolme esimerkkiä vakiotilavuuskerääjäjärjestelmistä, jotka täyttävät tässä liitteessä vahvistetut vaatimukset.

4.2.4.   Kaasun ja ilman seoksen on oltava homogeenista keräysputken pisteessä S2.

4.2.5.   Putken on otettava edustava näyte laimennetuista pakokaasuista.

4.2.6.   Järjestelmässä ei saa olla kaasuvuotoja. Rakenteen ja materiaalien on oltava sellaiset, ettei järjestelmä vaikuta laimennetun pakokaasun epäpuhtauspitoisuuksiin. Jos yksikin osa (lämmönvaihdin, puhallin jne.) voi muuttaa jonkin kaasumaisen epäpuhtauden pitoisuutta laimennetussa kaasussa, on kyseisen epäpuhtauden näytteenotto suoritettava ennen tätä osaa, jos ongelmaa ei voida korjata.

4.2.7.   Jos testattava ajoneuvo on varustettu useampihaaraisella pakoputkella, yhdistävät putket on kytkettävä mahdollisimman lähelle ajoneuvoa, mutta siten, että ne eivät haittaa ajoneuvon toimintaa.

4.2.8.   Staattisen paineen vaihtelut ajoneuvon pakoputkessa (pakoputkissa) eivät saa poiketa enempää kuin ± 1,25 kPa niistä staattisen paineen vaihteluista, jotka on mitattu dynamometrin ajosyklin aikana ilman liitäntää pakoputkeen (pakoputkiin). Näytteenottojärjestelmiä, joilla voidaan ylläpitää staattisen paineen toleranssi ± 0,25 kPa, on käytettävä, jos valmistajan kirjallinen pyyntö hyväksynnän antavalle viranomaiselle selvittää kapeamman toleranssin tarpeen. Vastapaine on mitattava pakoputkesta mahdollisimman läheltä sen päätä tai jatkeesta, jonka halkaisija on sama.

4.2.9.   Pakokaasujen ohjaamiseen käytettävien venttiilien on oltava nopeasäätöistä ja nopeatoimista tyyppiä.

4.2.10.   Kaasunäytteet kerätään riittävän suuriin näytepusseihin. Pussien on oltava materiaalia, joka ei muuta kaasumaista epäpuhtautta yli ± 2 prosenttia 20 minuutin varastoinnin jälkeen.

4.3.   Analysointilaitteisto

4.3.1.   Vaatimukset

4.3.1.1.   Kaasumaiset epäpuhtaudet on analysoitava seuraavilla laitteilla:

Hiilimonoksidin (CO) ja hiilidioksidin (CO2) analysointi:

hiilimonoksidi- ja hiilidioksidianalysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapuna-absorptiotyyppiä (NDIR).

Hiilivetyjen (HC) analysointi – ottomoottorit:

analysaattorin on oltava liekki-ionisaatiotyyppiä (FID) kalibroituna propaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

Hiilivetyjen (HC) analysointi – dieselmoottorit:

analysaattorin on oltava liekki-ionisaatiotyyppiä (FID), joka on varustettu ilmaisimella, venttiileillä, putkistolla jne., jotka lämmitetään 463 K (190 °C) ± 10 K lämpötilaan (HFID). Se kalibroidaan propaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

Typen oksidien (NOx) analysointi:

analysaattorin on oltava joko kemiluminesenssityyppiä (CLA) tai ei-dispersoivaa ultraviolettiresonanssiabsorptiotyyppiä (NDUVR), molemmat varustettuna NOx–NO-muuntimella.

Hiukkaset – Kerättyjen hiukkasten massan määritys:

Hiukkaset kerätään molemmilla kerroilla kahdella sarjaan asennetulla suodattimella näytekaasuvirrasta. Kullakin suodatinparilla kerätty hiukkasmäärä on oltava seuraavan kaavan mukainen:

Formula → Formula

jossa:

Vep

=

virtaus suodattimien läpi

Vmix

=

:virtaus tunnelin läpi

M

=

hiukkasten massa (g/km)

Mlimit

=

hiukkasten massaraja (voimassaoleva massaraja g/km)

m

=

suodattimilla kerätty hiukkasmassa (g)

d

=

:toimintasykliä vastaava todellinen ajomatka).

Hiukkasten näytemäärä (Vep/Vmix) säädetään siten, että M = Mlimit, 1 ≤ m ≤ 5 mg (käytettäessä halkaisijaltaan 47 mm:n suodattimia).

Suodatinpinnan on koostuttava materiaalista, joka on vettä hylkivää ja reagoimatonta pakokaasun osien suhteen (fluoridihiilipäällysteiset lasikuitusuodattimet tai vastaavat).

4.3.1.2.   Tarkkuus

Analysaattorien on oltava mittausalueeltaan sellaisia, että saavutetaan vaadittu tarkkuus pakokaasunäytteen epäpuhtauksien pitoisuuksien mittaamisessa.

Mittausvirhe ei saa ylittää ± 2 prosenttia (analysaattorin luonnollinen virhe) kalibrointikaasujen todellisista arvoista riippumatta.

Jos konsentraatio on alle 100 ppm, mittausvirhe saa olla enintään ± 2 ppm.

Ympäröivää ilmaa koskeva näyte on mitattava samalla analysaattorilla asianmukaisella mittausalueella.

Kaikkien suodattimien punnituksiin käytettävän vaa'an tarkkuuden on oltava 5 μg (standardipoikkeama) ja luettavuuden 1 μg.

4.3.1.3.   Kylmäloukku

Mitään kaasunkuivauslaitetta ei saa käyttää ennen analysaattoreita, ellei ole osoitettu, ettei sillä ole vaikutusta kaasuvirran epäpuhtauspitoisuuteen.

4.3.2.   Erityiset vaatimukset dieselmoottoreille

Jatkuvaan HC-analysointiin liekki-ionisaatiotunnistimella (HFID) on käytettävä lämmitettyä näytteenottolinjaa sekä tallenninta (R). Mitattujen hiilivetyjen keskimääräinen pitoisuus määritellään integroimalla. Testin ajan lämmitetyn näytteenottolinjan lämpötila on pidettävä 463 K (190 °C) ± 10 K suuruisena. Lämmitetty näytteenottolinja on varustettava lämmitetyllä suodattimella (FH), joka poistaa ≥ 0,3 μm:n hiukkaset 99-prosenttisesti, poistamaan kaikki kiinteät hiukkaset analysointiin tarvittavasta jatkuvasta kaasuvirrasta.

Näytteenottojärjestelmän vasteaika (putkesta analysaattorin sisäänmenoon) ei saa olla yli neljä sekuntia.

HFID-laitetta on käytettävä vakiovirtausjärjestelmällä (lämmönvaihdin), jotta saadaan edustava näyte, jollei tehdä kompensointia muuttuville CFV- tai CFO-virtauksille.

Hiukkasten keräysyksikön on käsitettävä laimennustunneli, keräysputki, suodatinyksikkö, osavirtauspumppu, virtausmäärän säätimiä ja mittausyksiköitä. Hiukkasnäytteenoton osavirtaus imetään kahden sarjaan asennetun suodattimen läpi. Keräysputki, jota käytetään hiukkasten näytteenottoon kaasuvirrasta, on oltava sijoitettu laimennusilman syöttökanavaan siten, että homogeenisesta pakokaasuilmaseoksen virrasta saadaan edustava näyte, kun pakokaasuilmaseoksen lämpötila ennen hiukkassuodatinta on enintään 325 K (52 °C). Kaasuvirran lämpötila virtausmittarissa ei saa vaihdella yli ± 3 K eikä virtausmäärän massa yli ± 5 prosenttia. Jos tilavuusvirta muuttuu liiaksi suodattimien ylikuormittumisen takia, testi on pysäytettävä. Kun testi uusitaan, on virtausmäärää vähennettävä tai käytettävä suurempaa suodatinta. Suodattimet on poistettava kammiosta aikaisintaan tuntia ennen testin alkua.

Tarvittavat hiukkassuodattimet on vakautettava (lämpötilan ja kosteuden suhteen) avoimessa astiassa, pölyltä suojattuna, vähintään 8 ja enintään 56 tuntia ennen testiä ilmastoidussa kammiossa. Vakauttamisen jälkeen puhtaat suodattimet punnitaan ja varastoidaan, kunnes ne käytetään. Jos suodattimia ei käytetä tunnin kuluessa niiden poistamisesta punnitusastiasta, ne on punnittava uudelleen.

Yhden tunnin raja voidaan korvata kahdeksan tunnin rajalla, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

stabiloitunut suodatin asetetaan ja pidetään tiivistetyssä suodattimen pitimessä, jonka päädyt ovat tulpatut, tai

stabiloitunut suodatin asetetaan tiivistettyyn suodattimen pitimeen, joka sitten välittömästi asennetaan näytelinjaan, jonka läpi ei ole virtausta.

4.3.3.   Kalibrointi

Kukin analysaattori on kalibroitava niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävänä kuukautena, ja vähintään kuuden kuukauden välein tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi.

Käytettävä kalibrointimenetelmä esitetään tämän liitteen lisäyksessä 6 edellä olevassa 4.3.1 kohdassa tarkoitettujen analysaattorien osalta.

4.4.   Tilavuusmittaus

4.4.1.   Vakiotilavuuskerääjään otetun laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden mittausmenetelmän on oltava sellainen, että mittaustarkkuus on ± 2 prosenttia.

4.4.2.   Vakiotilavuuskerääjän kalibrointi

Vakiotilavuuskerääjäjärjestelmän tilavuuden mittauslaite on kalibroitava menetelmällä, jolla saavutetaan vaadittu tarkkuus, ja riittävän usein tämän tarkkuuden ylläpitämiseksi.

Tämän liitteen lisäyksessä 6 annetaan esimerkki kalibrointimenettelystä, joka antaa vaaditun tarkkuuden. Menetelmässä hyödynnetään dynaamista virtausmittauslaitetta, joka on dynaaminen ja soveltuu vakiotilavuuskerääjätestissä esiintyvälle suurelle virtausmäärälle. Laitteen tarkkuuden on oltava taattu hyväksytyn kansallisen tai kansainvälisen standardin mukaisesti.

4.5.   Kaasut

4.5.1.   Puhtaat kaasut

Seuraavat puhtaat kaasut on tarvittaessa oltava käytettävissä kalibrointia ja käyttöä varten:

—

puhdistettu typpi (puhtaus: ± 1 ppm C, ± 1 ppm CO, ± 400 ppm CO2, ± 0,1 ppm NO),

—

puhdistettu synteettinen ilma (puhtaus: ± 1 ppm C, 1 ppm CO, 400 ppm CO2, 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia,

—

puhdistettu happi: (puhtaus > 99,5 tilavuusprosenttia O2),

—

puhdistettu vety (ja vetyä sisältävä seos): (puhtaus ± 1 ppm C, ± 400 ppm CO2).

—

hiilimonoksidi: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia)

—

propaani: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia).

4.5.2.   Kalibrointi- ja vertailukaasut

Käytettävissä on oltava kaasuja, joilla on seuraavat kemialliset koostumukset:

—

C8 H8 ja puhdistettu synteettinen ilma (ks. tämän liitteen 4.5.1 kohta),

—

CO ja puhdistettu typpi,

—

CO2 ja puhdistettu typpi,

—

NO ja puhdistettu typpi. (Tämän kalibrointikaasun NO2-määrä ei saa ylittää 5 prosenttia NO-pitoisuudesta.)

Kalibrointikaasun todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetusta arvosta.

Tämän liitteen lisäyksessä 6 eritellyt pitoisuudet voidaan myös saada aikaan kaasunjakajalla, laimentaen puhdistetulla N2:lla tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla. Sekoituslaitteen tarkkuuden on oltava riittävä, jotta laimennettujen kalibrointikaasujen tarkkuus voidaan määrittää ± 2 prosentin tarkkuudella.

4.6.   Lisälaitteet

4.6.1.   Lämpötilat

Lisäyksessä 8 esitetyt lämpötilat on mitattava ± 1,5 K:n tarkkuudella.

4.6.2.   Paine

Ulkoilman paine on pystyttävä mittaamaan ± 0,1 kPa:n tarkkuudella.

4.6.3.   Absoluuttinen kosteus

Absoluuttinen kosteus (H) on pystyttävä mittaamaan ± 5 prosentin tarkkuudella.

Pakokaasun näytteenottojärjestelmä on tarkastettava tämän liitteen lisäyksessä 7 olevassa 3 jaksossa esitetyllä menetelmällä.

Tuodun ja mitatun kaasumäärän suurin sallittu poikkeama on 5 prosenttia.

5.   TESTIN VALMISTELU

5.1.   Inertiasimulaattorien säätö ajoneuvon hitautta vastaavaksi

Inertiasimulaattoria käytetään, jotta pyörivien massojen kokonaisinertia saadaan suhteessa vertailumassaan seuraavissa rajoissa:

Ajoneuvojen vertailumassa VM (kg)

Ekvivalentti-inertia I (kg)

VM ≤ 480

455

480 < VM ≤ 540

510

540 < VM ≤ 595

570

595 < VM ≤ 650

625

650 < VM ≤ 710

680

710 < VM ≤ 765

740

765 < VM ≤ 850

800

850 < VM ≤ 965

910

965 < VM ≤ 1 080

1 020

1 080 < VM ≤ 1 190

1 130

1 190 < VM ≤ 1 305

1 250

1 305 < VM ≤ 1 420

1 360

1 420 < VM ≤ 1 530

1 470

1 530 < VM ≤ 1 640

1 590

1 640 < VM ≤ 1 760

1 700

1 760 < VM ≤ 1 870

1 810

1 870 < VM ≤ 1 980

1 930

1 980 < VM ≤ 2 100

2 040

2 100 < VM ≤ 2 210

2 150

2 210 < VM ≤ 2 380

2 270

2 380 < VM ≤ 2 610

2 270

2 610 < VM

2 270

Jos dynamometrissä ei ole vastaavaa ekvivalentti-inertiaa, on käytettävä ajoneuvon vertailumassaa lähimpänä olevaa korkeampaa arvoa.

5.2.   Dynamometrin säätö

Kuorma säädetään edellä 4.1.5 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

Käytetty menetelmä ja saadut arvot (ekvivalentti-inertialle ominainen säätöparametri) on tallennettava testausselosteeseen.

5.3.   Ajoneuvon esivakauttaminen

Dieselmoottorilla varustetulla ajoneuvolla on hiukkaspäästöjen mittausta varten ajettava tämän liitteen lisäyksessä 1 esitettyä osan II sykliä vähintään 6 ja enintään 36 tuntia ennen testausta. On ajettava kolme peräkkäistä sykliä. Dynamometrin asetus osoitetaan edellä 5.1 ja 5.2 kohdassa.

Valmistajan pyynnöstä kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot voidaan vakauttaa ajamalla yksi osan I ja kaksi osan II ajosykliä.

Tämän dieselmoottorin esivakauttamisen jälkeen ja ennen testausta on diesel- ja ottomoottorilla varustettuja ajoneuvoja säilytettävä huoneessa, jonka lämpötila pysyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Tätä vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta.

5.3.1.1.   Jos valmistaja niin pyytää, testi on suoritettava 30 tunnin kuluessa siitä, kun ajoneuvoa on ajettu sen tavanomaisessa lämpötilassa.

5.3.1.2.   Ottomoottorilla varustetut ajoneuvot, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua tai jotka on varustettu niin, että ne voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, on esivakautettava ennen toisella vertailupolttoaineella suoritettavaa testiä ensimmäisellä kaasumaisella vertailupolttoaineella ja toisella kaasumaisella vertailupolttoaineella suoritettavien testien välissä. Kyseinen esivakautus suoritetaan toisella vertailupolttoaineella ajamalla esivakauttava ajosykli, joka koostuu tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvatun testisyklin yhdestä 1 osasta (taajamajakso) ja kahdesta 2 osasta (taajaman ulkopuolinen jakso). Valmistajan pyynnöstä ja teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella kyseistä esivakautusta voidaan laajentaa. Dynamometrin asetuksen on oltava tämän liitteen 5.1 ja 5.2 kohdassa ilmoitettu.

5.3.2.   Rengaspaineiden on oltava valmistajan ilmoittamat ja niitä on käytettävä tiellä suoritettavassa esitestissä jarrun säätämiseksi. Rengaspaineita voidaan nostaa enintään 50 prosenttia valmistajan suosituksesta käytettäessä kaksirullaista dynamometriä. Käytetty rengaspaine on kirjattava testausselosteeseen.

6.   MENETTELY DYNAMOMETRILLÄ

6.1.   Erityiset vaatimukset syklin aikana

6.1.1.   Testin aikana testihuoneen lämpötilan on oltava 293–303 K (20–30 °C). Testihuoneen ilman tai moottorin imuilman absoluuttisen kosteuden (H) on oltava seuraavanlainen:

5,5 ≤ H ≤ 12,2 (g H2O/kg kuivaa ilmaa)

6.1.2.   Ajoneuvon on testin aikana oltava suunnilleen vaakatasossa, jotta polttoaineen jakelussa ei ilmenisi mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

6.1.3.   Ajoneuvoon kohdistetaan nopeudeltaan vaihteleva ilmavirtaus. Tuulennopeuden on oltava sellainen, että 10 km:n tuntinopeudesta aina vähintään 50 km:n tuntinopeuteen asti ilman vaakasuora nopeus puhaltimen suuaukossa on ± 5 km/h vastaavasta dynamometrirullan vauhdista. Puhallinta koskeva lopullinen valinta tapahtuu seuraavien ominaispiirteiden mukaan:

—

Alue: vähintään 0,2 m2

—

Matalamman reunan korkeus maasta: noin 20 cm

—

Etäisyys auton etuosasta: noin 30 cm.

Vaihtoehtoisesti puhallinnopeuden on oltava vähintään 6 m/s (21,6 km/h).

Tuulettimen korkeutta voidaan muuttaa eritysajoneuvojen osalta (esimerkiksi pakettiautot, maastoajoneuvot) valmistajan pyynnöstä.

6.1.4.   Testin aikana on nopeus kirjattava ylös ajan funktiona tai kerättävä tietojenhankintajärjestelmällä siten, että suoritettujen syklien oikeellisuus voidaan tarkistaa.

6.2.   Moottorin käynnistäminen

6.2.1.   Moottori on käynnistettävä tarkoitukseen varatuilla laitteilla valmistajan ohjeiden mukaisesti siten kuin ne esiintyvät ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa.

6.2.2.   Ensimmäinen ajojakso alkaa moottorin käynnistyksen alkaessa.

6.2.3.   Kun polttoaineena käytetään nestekaasua, moottori saadaan käynnistää bensiinillä ja vaihtaa toimimaan nestekaasulla ennalta määritetyn ajan, jota kuljettaja ei voi muuttaa, jälkeen.

6.3.   Joutokäynti

6.3.1.   Käsivalintainen tai puoliautomaattinen vaihteisto: ks. tämän liitteen lisäyksessä 1 olevat taulukot 1.2 ja 1.3.

6.3.2.   Automaattivaihteisto

Ensimmäisen kytkennän jälkeen valitsinta ei saa käyttää missään vaiheessa testin aikana, paitsi jäljempänä 6.4.3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos valitsinta käytetään mahdollisen ylivaihteen kytkemiseen.

6.4.   Kiihdytykset

6.4.1.   Kiihdytykset on tehtävä siten, että kiihtyvyys olisi mahdollisimman tasainen toiminnan ajan.

6.4.2.   Jos kiihdytystä ei voida tehdä vahvistetussa ajassa, tarvittava lisäaika vähennetään, jos mahdollista, vaihtamiseen varatusta ajasta, mutta muuten seuraavasta tasaisen nopeuden jaksosta.

6.4.3.   Automaattivaihteistot

Jos kiihdytystä ei voida tehdä vahvistetussa ajassa, vaihteenvalitsinta käytetään noudattaen käsivalintaisia vaihteistoja koskevia vaatimuksia.

6.5.   Hidastukset

6.5.1.   Kaikki kaupunkiajosyklin (osa 1) perusosan hidastukset tehdään nostamalla jalka täysin kaasulta kytkimen pysyessä päällä. Kytkin irrotetaan vaihdevipuun koskematta sillä seuraavista nopeuksista, kumpi on suurempi: 10 km/h tai moottorin joutokäyntinopeutta vastaava nopeus.

Kaikki taajama-alueen ulkopuolisen ajosyklin (osa 2) hidastukset tehdään nostamalla jalka täysin kaasulta kytkimen pysyessä päällä. Kytkin irrotetaan vaihdevipuun koskematta 50 km/h:n nopeudessa viimeisessä hidastuksessa.

6.5.2.   Jos hidastusjakso on pitempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, ajoneuvon jarruja käytetään, jotta syklin ajoitus saavutetaan.

6.5.3.   Jos hidastusjakso on lyhyempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, teoreettisen syklin ajoitus saavutetaan yhdistämällä tasaisen nopeuden jakso tai joutokäyntijakso seuraavaan toimintaan.

6.5.4.   Kaupunkiajosyklin (osa 1) perusosan hidastusjakson lopussa (ajoneuvon pysäytys rullilla) vaihde siirretään vapaalle ja kytkin nostetaan.

6.6.   Tasaiset nopeudet

6.6.1.   Kaasun pumppaamista tai sulkemista on vältettävä siirryttäessä kiihdytyksestä seuraavaan tasaiseen nopeuteen.

6.6.2.   Vakionopeusjaksot saavutetaan kiinteällä kaasupolkimen asennolla.

7.   KAASUJEN JA HIUKKASTEN NÄYTTEENOTTO JA ANALYSOINTI

7.1.   Näytteenotto

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen moottorin käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL) tai, kun kyseessä on tyyppi VI-testi, viimeisen kaupunkisyklin perusjakson (osa 1) viimeisen joutokäyntijakson loppuessa.

7.2.   Analysointi

7.2.1.   Pussin sisältämät pakokaasut on analysoitava mahdollisimman pian eikä missään tapauksessa myöhemmin kuin 20 minuuttia testisyklin loppumisesta. Käytetyt hiukkassuodattimet on vietävä kammioon viimeistään tunnin kuluttua pakokaasutestin päättymisestä ja niitä on vakautettava siellä 2–36 tuntia ja sitten punnittava.

7.2.2.   Ennen kunkin näytteen analysointia on kunkin epäpuhtauden osalta analysaattorin asetus nollattava sopivalla nollakaasulla.

7.2.3.   Analysaattorit asetetaan vastaamaan kalibrointikäyriä käyttämällä vertailukaasuja, joiden nimellispitoisuudet ovat 70–100 prosenttia mittausalueesta.

7.2.4.   Tämän jälkeen analysaattorien nollakohdat tarkastetaan. Jos lukema poikkeaa edellä 7.2.2 kohdassa tarkoitetusta asteikosta yli 2 prosenttia, menettely uusitaan.

7.2.5.   Tämän jälkeen näytteet analysoidaan.

7.2.6.   Analysoinnin jälkeen nolla- ja asteikkokohdat tarkastetaan samoilla kaasuilla. Jos uusintatarkastukset ovat ± 2 prosentin sisällä edellä 7.2.3 kohdassa saaduista, analyysi voidaan hyväksyä.

7.2.7.   Tämän jakson kaikissa kohdissa on eri kaasujen virtausmäärien ja paineiden oltava samat kuin on käytetty analysaattoreita kalibroitaessa.

7.2.8.   Kunkin kaasuista mitatun epäpuhtauden pitoisuuslukema on se, joka on luettu mittauslaitteesta sen tasaantumisen jälkeen Dieselmoottoreiden hiilivetypäästöjen massat lasketaan integroidusta HFID:in lukemasta, tarvittaessa korjattuna vaihtelevalle virtaukselle tämän liitteen lisäyksessä 5 esitetyllä tavalla.

8.   KAASUMAISTEN JA HIUKKASEPÄPUHTAUSPÄÄSTÖJEN MÄÄRÄN MÄÄRITYS

8.1.   Huomioitava tilavuus

Huomioitava tilavuus on korjattava vastaamaan olosuhteita 101,33 kPa ja 273,2 K.

8.2.   Kaasumaisten ja hiukkasepäpuhtauspäästöjen kokonaismassa

Ajoneuvosta testin aikana tulleen kunkin epäpuhtauden massa m määritetään volumetrisen pitoisuuden ja kyseisen kaasun tilavuuden tulona huomioiden seuraavat tiheydet edellä mainituissa vertailuolosuhteissa.

—

hiilimonoksidin (CO) osalta:

d = 1,25 g/l

—

hiilivetyjen osalta:

 

—

bensiinille (CH1.85)

d = 0,619 g/l

—

dieselöljylle (CHl.86)

d = 0,619 g/1

—

nestekaasulle (CH2.525)

d = 0,649 g/l

—

maakaasulle (CH4)

d = 0,714 g/l

—

typen oksidien (NOx) osalta:

d = 2,05 g/l

Testin aikana ajoneuvosta saadun hiukkaspäästön massa m määritetään punnitsemalla kahdella suodattimella kerättyjen hiukkasten massa, m1 ensimmäisestä suodattimesta, m2 toisesta suodattimesta:

—

jos 0,95 (m1 + m2) ≤ m1,

m = m1,

—

jos 0,95 (m1 + m2) > m1,

m = m1 + m2,

—

jos m2 > m1,

testi on hylätty.

Tämän liitteen lisäyksessä 8 esitetään laskelmat esimerkkeineen, joita käytetään kaasumaisten ja hiukkasepäpuhtauspäästöjen massojen määrittämiseen.

LIITE 4

Lisäys 1

TYYPPI I -TESTIN TOIMINTASYKLIN OSAT

1.   TOIMINTASYKLI

Toimintasykli, joka koostuu osasta 1 (kaupunkiajosykli) ja osasta 2 (taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli), esitetään kuvassa 1/1.

2.   KAUPUNKIAJOSYKLIN (Osa I) PERUSOSA

(Ks. kuva 1/2 ja taulukko 1.2.)

2.1.   Jako vaiheittain:

 

Aika (s)

prosenttia

Joutokäynti

60

30,8

35,4

Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä

9

4,6

 

Vaihteen siirto

8

4,1

 

Kiihdytykset

36

18,5

 

Tasaisen nopeuden jaksot

57

29,2

 

Hidastukset

25

12,8

 

 

195

100

 

2.2.   Jako vaihteiden käytön mukaan

 

Aika (s)

prosenttia

Joutokäynti

60

30,8

35,4

Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä

9

4,6

 

Vaihteen siirto

8

4,1

 

Ykkösvaihde

24

12,3

 

Kakkosvaihde

53

27,2

 

Kolmosvaihde

41

21

 

 

195

100

 

2.3.   Yleistä

—

Keskinopeus testin aikana:

19 km/h

—

Tehollinen ajoaika:

195 s

—

Teoreettinen ajomatka yhdessä syklissä:

1,013 km

—

Vastaava ajomatka neljässä syklissä:

4,052 km


Taulukko 1.2

Kaupunkiajon perussykli alustadynamometrillä (Osa 1)

Toiminnan N:o

Toiminta

Vaihe

Kiihtyvyys

(m/s2)

Nopeus

(km/h)

Kestoaika

Kumulatiivinen aika

(s)

Käytettävä vaihde käsivalintaisella vaihteistolla

Toiminta (s)

Vaihe (s)

1

Joutokäynti

1

 

 

11

11

11

6 s PM + 5 s K1  (20)

2

Kiihdytys

2

1,04

0–15

4

4

15

1

3

Tasainen nopeus

3

 

15

9

8

23

1

4

Hidastus

4

–0,69

15–10

2

5

25

1

5

Hidastus,

kytkin irti

 

–0,92

10–0

3

 

28

K1  (20)

6

Joutokäynti

5

 

 

21

21

49

16 s PM + 5 s K1  (20)

7

Kiihdytys

6

0,83

0–15

5

12

54

1

8

Vaihteen siirto

 

 

 

2

 

56

 

9

Kiihdytys

 

0,94

15–32

5

 

61

2

10

Tasainen nopeus

7

 

32

24

24

85

2

11

Hidastus

8

–0,75

32–10

8

11

93

2

12

Hidastus, kytkin irti

 

–0,92

10–0

3

 

96

K2  (20)

13

Joutokäynti

9

0–15

0–15

21

 

117

16 s PM + 5 s K1  (20)

14

Kiihdytys

10

 

 

5

26

122

1

15

Vaihteen siirto

 

 

 

2

 

124

 

16

Kiihdytys

 

0,62

15–35

9

 

133

2

17

Vaihteen siirto

 

 

 

2

 

135

 

18

Kiihdytys

 

0,52

35–50

8

 

143

3

19

Tasainen nopeus

11

 

50

12

12

155

3

20

Hidastus

12

–0,52

50–35

8

8

163

3

21

Tasainen nopeus

13

 

35

13

13

176

3

22

Vaihteen siirto

14

 

 

2

12

178

 

23

Hidastus

 

–0,99

35–10

7

 

185

2

24

Hidastus, kytkin irti

 

–0,92

10–0

3

 

188

K2  (20)

25

Joutokäynti

15

 

 

7

7

195

7 s PM (20)

Image

Image

3.   TAAJAMA-ALUEEN ULKOPUOLINEN AJOSYKLI (Osa 2)

(Ks. kuva 1/3 ja taulukko 1.3.)

3.1.   Jako vaiheittain:

 

Aika (s)

prosenttia

Joutokäynti:

20

5,0

Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä:

20

5,0

Vaihteen siirto:

6

1,5

Kiihdytykset:

103

25,8

Tasaisen nopeuden jaksot:

209

52,2

Hidastukset:

42

10,5

 

400

100

3.2.   Jako vaihteiden käytön mukaan:

 

Aika (s)

prosenttia

Joutokäynti:

20

5,0

Joutokäynti, auto liikkuu, kytkin päällä; yhteensä:

20

5,0

Vaihteen siirto:

6

1,5

Ykkösvaihde:

5

1,3

Kakkosvaihde

9

2,2

Kolmosvaihde:

8

2

Nelosvaihde:

99

24,8

Viitosvaihde:

233

58,2

 

400

100

3.3.   Yleistä

—

Keskinopeus testin aikana:

62,6 km/h

—

Tehollinen ajoaika:

400 s

—

Teoreettinen ajomatka yhdessä syklissä:

6,955 km

—

Suurin nopeus:

120 km/h

—

Suurin kiihtyvyys:

0,833 m/s2

—

Suurin hidastuvuus:

–1,389 m/s2


Taulukko 1.3

Tyyppi I -testin taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli (osa 2)

Toiminnan N:o

Toiminta

Vaihe N:o

Kiihtyvyys

(m/s2)

Nopeus

(km/h)

Kestoaika

Kumulatiivinen aika

(s)

Käytettävä vaihde käsi-valintaisella vaihteistolla

Toiminta (s)

Vaihe (s)

1

Joutokäynti

1

 

 

20

20

20

K1  (21)

2

Kiihdytys

12

0,83

0

5

41

25

1

3

Vaihteen siirto

 

 

 

2

 

27

—

4

Kiihdytys

 

0,62

15–35

9

 

36

2

5

Vaihteen siirto

 

 

 

2

 

38

—

6

Kiihdytys

 

0,52

35–30

8

 

46

3

7

Vaihteen siirto

 

 

 

2

 

48

—

8

Kiihdytys

 

0,43

50–70

13

 

61

4

9

Tasainen nopeus

3

 

70

50

50

111

5

10

Hidastus

4

–0,69

70–50

8

8

119

4 s · 5 + 4 s · 4

11

Tasainen nopeus

5

 

50

69

69

188

4

12

Kiihdytys

6

0,43

50–70

13

13

201

4

13

Tasainen nopeus

7

 

70

50

50

251

5

14

Kiihdytys

8

0,24

70–100

35

35

286

5

15

Tasainen nopeus (22)

9

 

100

30

30

316

5 (22)

16

Kiihdytys (22)

10

0,28

100–120

20

20

336

5 (22)

17

Tasainen nopeus (22)

11

 

120

10

20

346

5 (22)

18

Hidastus (22)

12

–0,69

120–80

16

34

362

5 (22)

19

Hidastus (22)

 

–1,04

80–50

8

 

370

5 (22)

20

Hidastus, kytkin irti

 

1,39

50–0

10

 

380

K5 (21)

21

Joutokäynti

13

 

 

20

20

400

PM (21)

Image

LIITE 4

Lisäys 2

ALUSTADYNAMOMETRI

1.   MÄÄRITELMÄ ALUSTADYNAMOMETRISTÄ KIINTEÄLLÄ KUORMITUSKÄYRÄLLÄ

1.1.   Johdanto

Jos alustadynamometrillä ei voi jäljitellä kokonaisajovastuksia nopeuksilla 10–120 km/h, on suositeltavaa käyttää alustadynamometriä, jolla on jäljempänä määritellyt ominaisuudet.

1.2.   Määritelmä

1.2.1.   Alustadynamometri voi olla yksi- tai kaksirullainen.

Eturulla käyttää suoraan tai epäsuorasti inertiamassoja ja tehon absorptiolaitetta.

1.2.2.   Jarrulaitteen ja alustadynamometrin sisäisten kitkavaikutusten absorboima kuorma 0-nopeudesta 120 km/h tuntinopeuteen on seuraava:

F = (a + b · V2) ± 0,1 · F80 (ei ole negatiivinen)

jossa:

—

=

F

=

alustadynamometrin absorboima kokonaiskuorma (N)

—

=

a

=

pyörimisvastuksen arvoekvivalentti (N)

—

=

b

=

ilmanvastuksen kerroinekvivalentti [N/(km/h)2]

—

=

V

=

nopeus (km/h)

—

=

F80

=

kuorma nopeudessa 80 km/h (N).

2.   DYNAMOMETRIN KALIBROINTIMENETELMÄ

2.1.   Johdanto

Tässä lisäyksessä esitetään dynamometrin jarrun absorboiman kuorman määritysmenetelmä. Absorboitunut kuorma muodostuu kitkavaikutusten ja jarrulaitteiston absorboimasta kuormasta.

Dynamometri otetaan käyttöön testissä käytettävien testinopeuksien ulkopuolella. Dynamometrin käynnistämiseen käytettävä laite kytketään irti: vetorullan pyörimisnopeus laskee.

Tehon absorptioyksikkö ja kitkavaikutukset vaimentavat rullien liike-energiaa. Tämä menetelmä ei huomioi vaihtelua rullien sisäisissä kitkavaikutuksissa sen mukaan, onko rullien päällä ajoneuvo vai ei. Takarullan kitkavaikutusta ei huomioida, kun se on vapaa.

2.2.   Kuorman mittauslaitteiston kalibroiminen 80 km/h nopeuteen absorboidun kuorman funktiona

On käytettävä seuraavaa menettelyä (ks. myös kuvaa 2/1).

2.2.1.   Mitataan rullan pyörimisnopeus, jollei sitä vielä ole tehty. Voidaan käyttää viidettä pyörää, kierroslaskuria tai muuta menetelmää.

2.2.2.   Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin käynnistykseen.

Käytetään vauhtipyörää tai muuta inertian simulointijärjestelmää kyseiselle inertialuokalle.

Kuva 2/1:

Alustadynamometrin absorboimaa tehoa kuvaava kaavio

Image

2.2.4.   Kiihdytetään dynamometri nopeuteen 80 km/h.

2.2.5.   Kirjataan mitattu kuorma Fi (N).

2.2.6.   Kiihdytetään dynamometri nopeuteen 90 km/h.

2.2.7.   Kytketään dynamometrin käynnistykseen käytetty laite irti.

2.2.8.   Merkitään muistiin aika, jossa dynamometrin nopeus laskee 85 km/h:stä 75 km/h:iin.

2.2.9.   Säädetään tehon absorptiolaite eri tasolle.

2.2.10.   Edellä 2.2.4–2.2.9 kohdan vaatimukset on toistettava riittävän usein, jotta katetaan käytetyt kuorman vaihtelut.

2.2.11.   Lasketaan absorboitunut kuorma seuraavan kaavan avulla:

Formula

jossa:

—

=

F

=

absorboitunut kuorma N:ssä

—

=

Mi

=

ekvivalentti-inertia kilogrammoina (ilman vapaana pyörivän taemman rullan inertiavaikutuksia)

—

=

ΔV

=

poikkeama vauhdin osalta m/s (10 km/h = 2,775 m/s)

—

=

t

=

rullan hidastumiseen nopeudesta 85 km/h nopeuteen 75 km/h kulunut aika.

Kuviossa 2/2 esitetään mitattu kuorma nopeuden ollessa 80 km/h kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona.

Kuvio 2/2:

Nopeudessa 80 km/h mitattu kuorma kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona

Image

2.2.13.   Edellä 2.2.3-2.2.12 kohdassa esitetyt vaatimukset on toistettava kaikille käytetyille inertialuokille.

2.3.   Kuorman mittauslaitteiston kalibroiminen absorboidun kuorman funktiona muilla nopeuksilla.

Edellä 2.2 kohdassa esitetyt menettelyt on toistettava riittävän usein valituille nopeuksille.

2.4.   Dynamometrin kuorman absorptiokäyrän tarkastaminen vertailuarvosta 80 km/h nopeudella.

2.4.1.   Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin käynnistykseen.

2.4.2.   Säädetään dynamometri absorboituun kuormaan 80 km/h:ssä.

2.4.3.   Kirjataan absorboitunut kuorma nopeuksilla 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h.

2.4.4.   Piirretään käyrä F(V) ja tarkastetaan, että se vastaa tämän lisäyksen 1.2.2 kohdan vaatimuksia.

2.4.5.   Toistetaan 2.4.1–2.4.4 kohdassa annettu menettely muilla kuorma F:n arvoilla 80 km/h:ssa ja muilla inertia-arvoilla.

2.5.   Samaa menettelyä on käytettävä voiman tai vääntömomentin kalibrointiin.

3.   DYNAMOMETRIN SÄÄTÖ

3.1.   Asetusmenetelmät

3.1.1.   Johdanto

Tämä menetelmä ei ole suositeltava ja sitä saa käyttää vain kiinteän kuormituskäyrän dynamometreille kuorman säädön mittaamiseksi 80 km/h nopeudessa eikä sitä voi käyttää sellaisten ajoneuvojen osalta, joissa on dieselmoottori.

3.1.2.   Testikojeisto

Alipaine (tai absoluuttipaine) ajoneuvon imusarjassa on mitattava ± 0,25 kPa:n tarkkuudella. Paineen arvoa on voitava tallentaa jatkuvasti tai enintään yhden sekunnin välein. Nopeuden arvoa on tallennettava jatkuvasti ± 0,4 km/h:n tarkkuudella.

3.1.3.   Testi tiellä

3.1.3.1.   Varmistetaan, että tämän liitteen lisäyksessä 3 olevan 4 jakson vaatimukset täyttyvät.

3.1.3.2.   Ajetaan ajoneuvolla tasaista 80 km/h nopeutta ja tallennetaan nopeus ja alipaine (tai absoluuttipaine) edellä olevan 3.1.2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

3.1.3.3.   Toistetaan edellä 3.1.3.2 kohdassa vahvistettu menettely kolme kertaa molempiin suuntiin. Kaikki kuusi ajoa on tehtävä neljän tunnin kuluessa.

3.1.4.   Tulosten käsittely ja hyväksyntäkriteerit

3.1.4.1.   Tarkastellaan 3.1.3.2 ja 3.1.3.3 kohdan mukaisesti saatuja tuloksia. (Nopeus ei saa olla pienempi kuin 79,5 km/h tai suurempi kuin 80,5 km/h kauemmin kuin yhden sekunnin ajan.) Luetaan kustakin ajosta alipaine sekunnin välein ja lasketaan alipaineen keskiarvo (v) ja keskihajonta (keskihajonnat). Laskentaan on sisällyttävä vähintään 10 alipainelukemaa.

3.1.4.2.   Keskihajonta ei saa ylittää 10 prosenttia keskiarvosta (v) kussakin ajossa.

3.1.4.3.   Lasketaan keskiarvo kuudelle ajolle (kolme ajoa kumpaankin suuntaan).

3.1.5.   Dynamometrin säätö

3.1.5.1.   Valmistelu

Suoritetaan tämän liitteen lisäyksessä 3 olevassa 5.1.2.2.1–5.1.2.2.4 kohdassa eritellyt toiminnat.

3.1.5.2.   Kuorman säätö

Lämmityksen jälkeen ajetaan ajoneuvoa tasaisella 80 km/h nopeudella ja säädetään dynamometrin kuorma siten, että alipainelukema (v) on edellä 3.1.4.3 kohdan mukainen. Poikkeama siitä ei saa olla suurempi kuin 0,25 kPa. Tähän on käytettävä samoja mittauslaitteita kuin testissä tiellä.

3.2.   Vaihtoehtoiset asetusmenetelmät

Ajoneuvon valmistajan suostumuksella voidaan käyttää seuraavaa menetelmää:

3.2.1.   Jarrulaitteisto säädetään absorboimaan vetopyörästön teho tasaisella 80 km/h nopeudella seuraavan taulukon mukaisesti:

Ajoneuvojen vertailumassa

Ekvivalentti-inertia

Dynamometrin absorboima teho ja kuorma 80 km/h nopeudella

Kerroin

VM (kg)

kg

kW

N

a

b

N

N/(km/h)

VM ≤ 480

455

3,8

171

3,8

0,0261

480 < VM ≤ 540

510

4,1

185

4,2

0,0282

540 < VM ≤595

570

4,3

194

4,4

0,0296

595 < VM ≤ 650

625

4,5

203

4,6

0,0309

650 < VM ≤ 710

680

4,7

212

4,8

0,0323

710 < VM ≤ 765

740

4,9

221

5,0

0,0337

765 < VM ≤ 850

800

5,1

230

5,2

0,0351

850 < VM ≤ 965

910

5,6

252

5,7

0,0385

965 < VM ≤ 1 080

1 020

6,0

270

6,1

0,0412

1 080 < VM ≤ 1 190

1 130

6,3

284

6,4

0,0433

1 190 < VM ≤ 1 305

1 250

6,7

302

6,8

0,0460

1 305 < VM ≤ 1 420

1 360

7,0

315

7,1

0,0481

1 420 < VM ≤ 1 530

1 470

7,3

329

7,4

0,0502

1 530 < VM ≤ 1 640

1 590

7,5

338

7,6

0,0515

1 640 < VM ≤ 1 760

1 700

7,8

351

7,9

0,0536

1 760 < VM ≤ 1 870

1 810

8,1

365

8,2

0,0557

1 870 < VM ≤ 1 980

1 930

8,4

378

8,5

0,0577

1 980 < VM ≤ 2 100

2 040

8,6

387

8,7

0,0591

2 100 < VM ≤ 2 210

2 150

8,8

396

8,9

0,0605

2 210 < VM ≤ 2 380

2 270

9,0

405

9,1

0,0619

2 380 < VM ≤ 2 610

2 270

9,4

423

9,5

0,0646

2 610 < VM

2 270

9,8

441

9,9

0,0674

3.2.2.   Muiden ajoneuvojen kuin henkilöautojen, joiden vertailupaino on suurempi kuin 1 700 kg, ja ajoneuvojen, joiden kaikki pyörät ovat vetäviä, osalta 3.2.1 kohdan taulukossa esitetyt tehoarvot kerrotaan tekijällä 1,3.

LIITE 4

Lisäys 3

AJONEUVON AJOVASTUKSET – MITTAUSMENETELMÄ TIELLÄ – SIMULOINTI ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

1.   MENETELMIEN TAVOITE

Jäljempänä määriteltyjen menetelmien tavoite on mitata ajoneuvon ajovastus vakionopeuksilla tiellä ja simuloida tätä vastusta dynamometrillä liitteessä 4 olevan 4.1.5 kohdan edellytysten mukaisesti.

2.   TIEN MÄÄRITELMÄ

Tien on oltava vaakasuora ja riittävän pitkä, jotta jäljempänä tarkoitetut mittaukset voidaan tehdä. Nousun tai laskun on oltava vakio ± 0,1 prosentin tarkkuudella eikä se saa olla suurempi kuin 1,5 prosenttia.

3.   ULKOILMAN OLOSUHTEET

3.1.   Tuuli

Testaus voidaan tehdä vain tuulilla, joiden nopeuksien keskiarvo on pienempi kuin 3 m/s ja suurimmat nopeudet pienempiä kuin 5 m/s. Lisäksi tuulen vaakasuoran vektoriosan testaustiehen nähden on oltava pienempi kuin 2 m/s. Tuulen nopeus on mitattava 0,7 m tien pinnan yläpuolelta.

3.2.   Kosteus

Tien on oltava kuiva.

3.3.   Paine – Lämpötila

Testin aikana ilman tiheys ei saa poiketa enempää kuin ± 7,5 prosenttia vertailuolosuhteista p = 100 kPa ja T = 293,2 K.

4.   AJONEUVON VALMISTELU (23)

4.1.   Testiajoneuvon valinta

Kun kaikkia ajoneuvotyyppiä koskevia variantteja ei ole mitattu, on testiajoneuvoa valittaessa käytettävä seuraavia perusteita.

4.1.1.   Kori

Kun on olemassa tyypiltään erilaisia koreja, testi tehdään vähiten aerodynaamiselle korille. Valmistajan on toimitettava valintaa koskevat tarvittavat tiedot.

4.1.2.   Renkaat

Testiin valitaan mahdollisimman leveät renkaat. Jos rengaskokoja on enemmän kuin kolme, valitaan ne renkaat, joissa on suurin kulutuspinta.

4.1.3.   Testipaino

Testipainona käytetään ajoneuvon vertailupainoa suurimman inertialuvun mukaisesti.

4.1.4.   Moottori

Testiajoneuvossa on oltava mahdollisimman suuri yksi tai useampi lämmönvaihdin.

4.1.5.   Voimansiirto

Testi suoritetaan kullakin seuraavista vaihdelaatikon vaihteistotyypeistä:

—

etuvetoinen,

—

takavetoinen,

—

kokonainen 4 × 4,

—

osittainen 4 × 4,

—

automaattivaihteinen,

—

käsivaihteinen.

4.2.   Sisäänajo

Ajoneuvon on oltava normaalissa ajokunnossa ja -säädöissä, ja sillä on oltava takanaan vähintään 3 000 km:n pituinen totutusajo. Renkaat on ajettava sisään samalla kuin ajoneuvokin, tai niiden kulutuspinnan urasyvyyden on oltava 90–50 prosenttia alkuperäisestä urasyvyydestä.

4.3.   Tarkastukset

Seuraavat tarkastukset on tehtävä ajoneuvon valmistajan asianomaiselle käytölle antamien ohjeiden mukaisesti:

—

pyörät, pölykapselit, renkaat (merkki, tyyppi, paine),

—

etuakseligeometria,

—

jarrujen säätö (hankautumisen estäminen), etu- ja taka-akseleiden voitelu,

—

jousituksen ja ajoneuvon maavaran säätö jne.

4.4.   Testin valmistelu

4.4.1.   Ajoneuvo kuormataan vertailumassaansa. Ajoneuvon maavaran on oltava sellainen, että kuorman painopiste sijaitsee ulompien etuistuinten ”R”-pisteiden puolivälissä ja näiden pisteiden kautta kulkevalla suoralla.

4.4.2.   Tiellä suoritettavissa testeissä ajoneuvon ikkunoiden on oltava kiinni. Ilmastointilaitteiden, valaisimien ym. suojusten on oltava pois käytöstä -asennossa.

4.4.3.   Ajoneuvon on oltava puhdas.

4.4.4.   Ajoneuvo saatetaan sopivalla tavalla tavanomaiseen käyntilämpötilaan välittömästi ennen testiä.

5.   MENETELMÄT

5.1.   Energian muutosmenetelmä rullauksen aikana

5.1.1.   Tiellä

5.1.1.1.   Testilaitteisto ja virhe

Ajan mittausvirheen on oltava pienempi kuin ± 0,1 s.

Nopeuden mittausvirheen on oltava pienempi kuin ± 2 prosenttia.

5.1.1.2.   Testausmenettely

5.1.1.2.1.   Kiihdytetään ajoneuvo 10 km/h suurempaan nopeuteen kuin valittu testinopeus V.

5.1.1.2.2.   Siirretään vaihde ”vapaa” asentoon.

5.1.1.2.3.   Mitataan aika (t1), joka kuluu hidastumiseen nopeudesta:

V2 = V + ΔV km/h nopeuteen V1 = V – ΔV km/h

5.1.1.2.4.   Suoritetaan sama testi vastakkaiseen suuntaan: t2.

5.1.1.2.5.   Lasketaan aikojen t1 ja t2 keskiarvo T.

5.1.1.2.6.   Toistetaan nämä testit useita kertoja, jotta tilastollinen tarkkuus (p) keskiarvosta:

Formula ei ole suurempi kuin 2 prosenttia (p ≤ 2 prosenttia)

Tilastollinen tarkkuus (p) määritellään:

Formula

jossa:

—

t

=

alla olevassa taulukossa annettu kerroin,

—

n

=

testien lukumäärä,

—

s

=

keskihajonta

Formula


n

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

t

3,2

2,8

2,6

2,5

2,4

2,3

2,3

2,2

2,2

2,2

2,2

2,2

Formula

1,6

1,25

1,06

0,94

0,85

0,77

0,73

0,66

0,64

0,61

0,59

0,57

5.1.1.2.7.   Lasketaan teho kaavasta:

Formula

jossa:

—

=

P

=

ilmaistaan kilowatteina,

—

=

V

=

testin nopeus m/s,

—

=

ΔV

=

nopeuden poikkeama nopeudesta V m/s,

—

=

M

=

vertailumassa kg,

—

=

T

=

aika sekunteina (s).

5.1.1.2.8.   Ajoradalla määritettyä tehoa (P) korjataan ympäröivien olosuhteiden mukaan seuraavasti:

Pkorjattu = K · Pmitattu

Formula

jossa:

—

=

RR

=

rullausvastus nopeudessa V

—

=

RAERO

=

ilmanvastus nopeudessa V

—

=

RT

=

kokonaisajovastus = RR + RAERO

—

=

KR

=

rullausvastuksen lämpötilaa koskeva korjaustekijä, jonka on oltava: 8,64 A 10–3/°C, tai viranomaisen hyväksymä valmistajan korjaustekijä

—

=

t

=

tietestissä ympäröivä lämpötila °C

—

=

t0

=

vertailulämpötila = 20 °C

—

=

p

=

ilmantiheys testiolosuhteissa

—

=

p0

=

ilmantiheys vertailuolosuhteissa (20 °C, 100 kPa).

Ajoneuvon valmistajan on täsmennettävä suhteet RR/RT ja RAERO/RT yhtiössä tavanomaisesti saatavissa olevan tiedon perusteella.

Jos arvoja ei ole saatavissa, voidaan käyttää seuraavan kaavan avulla saatavia pyörintä- ja kokonaisvastuksen suhteita, jollei valmistajan ja kyseisen teknisen laitoksen välisestä sopimuksesta muuta johdu:

Formula

jossa:

—

M = ajoneuvon massa kilogrammoina

—

sekä kunkin nopeuden osalta seuraavassa taulukossa esitetyt tekijät a ja b:

V (km/h)

a

b

20

7,24 A 10–5

0,82

40

1,59 A 10–4

0,54

60

1,96 A 10–4

0,33

80

1,85 A 10–4

0,23

100

1,63 A 10–4

0,18

120

1,57 A 10–4

0,14

5.1.2.   Dynamometrillä

5.1.2.1.   Mittauslaitteisto ja tarkkuus

Laitteiston on oltava samanlainen kuin tiellä käytetty.

5.1.2.2.   Testausmenettely

5.1.2.2.1.   Asennetaan ajoneuvo testidynamometrille.

5.1.2.2.2.   Säädetään vetopyörien rengaspaine (kylmänä) dynamometrin vaatimaan arvoon.

5.1.2.2.3.   Säädetään dynamometrin ekvivalentti-inertia.

5.1.2.2.4.   Saatetaan ajoneuvo ja dynamometri käyttölämpötilaan sopivalla tavalla.

5.1.2.2.5.   Suoritetaan edellä 5.1.1.2 kohdassa (lukuun ottamatta 5.1.1.2.4 ja 5.1.1.2.5 kohtaa) esitetyt toiminnat ja korvataan 5.1.1.2.7 kohdan kaavassa tekijä M tekijällä I.

5.1.2.2.6.   Säädetään jarrulaitteisto siten, että saadaan korjattu teho (5.1.1.2.8 kohta) ja että ajoneuvon massan (M) ajoradalla ja käytettävän testimassan ekvivalentti-inertian välinen ero otetaan huomioon. Tämä voidaan suorittaa laskemalla tiellä keskimääräinen vapaalla ajettaessa kuluva hidastusaika nopeudesta V2 nopeuteen V1 ja laskemalla sama aika dynamometrillä seuraavien suhteiden avulla:

Formula

K = edellä 5.1.1.2.8 kohdassa täsmennetty arvo.

5.1.2.2.7.   Teho Pa, jonka dynamometri tulee absorboimaan, olisi määritettävä, jotta saman ajoneuvon osalta saataisiin eri päivinä sama teho (5.1.1.2.8 kohta).

5.2.   Vääntömomentin mittausmenetelmä vakionopeudella

5.2.1.   Tiellä

5.2.1.1.   Mittauslaitteisto ja virhe

Vääntömomentin mittaus on suoritettava sopivalla mittauslaitteella, joka antaa ± 2 prosentin tarkkuuden.

Nopeusmittauksen tarkkuuden on oltava ± 2 prosenttia.

5.2.1.2.   Testausmenettely

5.2.1.2.1.   Kiihdytetään ajoneuvo valittuun vakiintuneeseen nopeuteen V.

5.2.1.2.2.   Tallennetaan vääntömomentti Ct ja nopeus vähintään 20 sekunnin ajan. Tiedot rekisteröivän järjestelmän tarkkuuden on oltava vähintään ± 1 Nm vääntömomentin osalta ja ± 0,2 km/h nopeuden osalta.

5.2.1.2.3.   Vääntömomentin Ct ja nopeuden poikkeamat suhteessa aikaan saavat olla enintään 5 prosenttia mittausjakson kunkin sekunnin aikana.

5.2.1.2.4.   Vääntömomentti Ct1 on keskimääräinen vääntömomentti, joka saadaan seuraavasta kaavasta:

Formula

5.2.1.2.5.   Suoritetaan testi kumpaankin suuntaan kolme kertaa. Keskimääräinen vääntömomentti määritetään vertailunopeuden osalta kuuden mittauksen perusteella. Jos keskimääräinen nopeus poikkeaa enemmän kuin 1 km/h vertailunopeudesta, on keskimääräisen vääntömomentin laskennassa käytettävä lineaarista regressiota.

5.2.1.2.6.   Määritetään näiden kahden vääntömomentin Ct1 ja Ct2 keskiarvo ts. Ct.

5.2.1.2.7.   Ajomatkalla määritettyä keskimääräistä vääntömomenttia CT on korjattava ympäröivien olosuhteiden mukaisesti seuraavalla tavalla:

CTkorjattu = K · CTmitattu

jossa K:n osalta määritelmä löytyy tämän lisäyksen 5.1.1.2.8 kohdasta.

5.2.2.   Dynamometrillä

5.2.2.1.   Mittauslaitteisto ja virhe

Laitteiston on oltava samanlainen kuin tiellä käytetty.

5.2.2.2.   Testausmenettely

5.2.2.2.1.   Toteutetaan edellä 5.1.2.2.1–5.1.2.2.4 kohdassa esitetyt toimenpiteet.

5.2.2.2.2.   Toteutetaan edellä 5.2.1.2.1–5.2.1.2.4 kohdassa esitetyt toimenpiteet.

5.2.2.2.3.   Säädetään jarrutuslaitteisto siten, että se vastaa edellä 5.2.1.2.7 kohdassa esitettyä korjattua ajomatkalla saatua kokonaisvääntömomenttia.

5.2.2.2.4.   Suoritetaan samat toiminnat kuin 5.1.2.2.7 kohdassa samaa tarkoitusta varten.

LIITE 4

Lisäys 4

MUIDEN KUIN MEKAANISTEN INERTIOIDEN TARKASTUS

1.   TAVOITE

Tässä lisäyksessä esitetty menetelmä tekee mahdolliseksi tarkastaa, että dynamometrin simuloitu kokonaisinertia toteutuu tyydyttävästi toimintasyklin ajovaiheissa. Dynamometrin valmistajan on esitettävä menetelmä erityisten vaatimusten tarkistamiseksi 3 kohdan mukaisesti.

2.   PERIAATE

2.1.   Toimintayhtälöiden laatiminen

Koska dynamometrin rullan/rullien pyörimisnopeus vaihtelee, rullan/rullien pinnassa vaikuttava voima voidaan esittää kaavalla:

F = I · γ = IM · γ + F1

jossa:

—

=

F

=

voima rullan/rullien pinnassa

—

=

I

=

dynamometrin kokonaisinertia (ajoneuvon ekvivalentti-inertia: ks. 5.1 kohdan taulukko)

—

=

IM

=

dynamometrin mekaanisten massojen inertia,

—

=

γ

=

tangentiaalinen kiihtyvyys rullan pinnassa,

—

=

F1

=

inertiavoima.

Huomautus: Selitys tästä kaavasta mekaanisella inertiasimuloinnilla varustettujen dynamometrien osalta on liitteenä.

Siten kokonaisinertia voidaan esittää seuraavasti:

I = Im+ F1 / γ

jossa:

—

Im voidaan laskea tai mitata perinteisin menetelmin,

—

F1 voidaan mitata dynamometrissä,

—

γ voidaan laskea rullien kehänopeuksista.

Kokonaisinertia (I) määritetään kiihdytys- tai hidastustestissä, joissa arvot ovat yhtä suuria tai suurempia kuin toimintasyklissä saadut.

2.2.   Eritelmät kokonaisinertian laskennasta

Testaus- ja laskentamenetelmien on mahdollistettava kokonaisinertian I määritys pienemmällä kuin kahden prosentin suhteellisella virheellä (ΔI/I).

3.   ERITELMÄT

Simuloidun kokonaishitauden I massan on oltava sama kuin vastaavan ekvivalentti-inertian teoreettinen arvo (ks. liitteessä 4 oleva 5.1 kohta) seuraavin toleranssein:

3.1.1.   ± 5 prosenttia kunkin hetkellisen arvon teoreettisesta arvosta;

3.1.2.   ± 2 prosenttia kullekin syklin sarjalle lasketun keskiarvon teoreettisesta arvosta.

3.2.   Edellä 3.1.1 kohdassa esitetty raja nostetaan ± 50 prosenttiin yhden sekunnin ajaksi käynnistettäessä ja kahden sekunnin ajaksi vaihtamiskohdissa, kun ajoneuvossa on käsivalintainen vaihteisto.

4.   TARKASTUSMENETTELY

4.1.   Tarkastus suoritetaan kunkin testin aikana koko liitteessä 4 olevassa 2.1 kohdassa määritellyn syklin ajan.

4.2.   Kuitenkin, jos 3 kohdan vaatimukset täyttyvät hetkellisillä kiihtyvyyksillä, jotka ovat vähintään kolme kertaa suurempia tai pienempiä kuin teoreettisen syklin sarjoissa saadut arvot, edellä esitetty tarkastus ei ole tarpeen.

LIITE 4

Lisäys 5

PAKOKAASUPÄÄSTÖJEN NÄYTTEENOTTOJÄRJESTELMIEN KUVAUS

1.   JOHDANTO

1.1.   Liitteessä 4 olevassa 4.2 kohdassa esitetyt vaatimukset täyttäviä näytteenottolaitteita on useita tyyppejä.

Jäljempänä 3.1, 3.2 ja 3.3 kohdassa esitetyt laitteet voidaan hyväksyä, jos ne täyttävät muuttuvan laimennuksen periaatteeseen liittyvät pääkriteerit.

1.2.   Laboratorion on tiedotteissaan mainittava testin suorituksessa käytetty näytteenottojärjestelmä.

2.   MUUTTUVAN LAIMENNUKSEN JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVÄT KRITEERIT PAKOKAASUPÄÄSTÖJEN MITTAUKSELLE

2.1.   Soveltamisala

Tässä jaksossa määritellään sellaisen pakokaasun näytteenottojärjestelmän toiminnalliset ominaisuudet, jota käytetään mittaamaan ajoneuvon pakokaasun todelliset päästöjen massat noudattaen tämän säännön määräyksiä.

Muuttuvan laimennuksen näytteenoton periaate päästöjen massojen mittauksessa edellyttää, että kolme ehtoa täyttyy:

2.1.1.   ajoneuvon pakokaasuja on jatkuvasti laimennettava ulkoilmalla eritellyissä olosuhteissa;

2.1.2.   pakokaasujen ja laimennusilman seoksen kokonaistilavuus on mitattava tarkasti;

2.1.3.   jatkuva suhteellinen näyte laimennetuista pakokaasuista ja laimennusilmasta on kerättävä analysointia varten.

Kaasupäästöjen massa määritetään suhteellisen näytteen pitoisuuksista ja testin aikana mitatusta kokonaistilavuudesta. Näytteen pitoisuudet korjataan ottamaan huomioon ulkoilman epäpuhtauspitoisuus.

Lisäksi dieselmoottorilla varustetuista ajoneuvoista piirretään hiukkaspäästöt.

2.2.   Tekninen yhteenveto

Kuvassa 5/1 esitetään näytteenottojärjestelmän kaavio.

2.2.1.1.   Ajoneuvon pakokaasut on laimennettava riittävällä määrällä ulkoilmaa, jotta vettä ei kondensoidu näytteenotto- ja mittausjärjestelmään.

2.2.2.   Pakokaasun näytteenottojärjestelmä on suunniteltava siten, että on mahdollista mitata CO2-, CO-, HC- ja NOx-päästöjen keskimääräiset tilavuuspitoisuudet ja lisäksi dieselmoottorilla varustetuista ajoneuvoista hiukkaspäästöt, joita ajoneuvon testisyklin aikaiset pakokaasut sisältävät.

2.2.3.   Ilman ja pakokaasujen seoksen on oltava homogeenista kohdassa, jossa keräysputki sijaitsee (ks. 2.3.1.2 kohta jäljempänä).

2.2.4.   Putken on otettava laimennetuista kaasuista edustava näyte.

2.2.5.   Järjestelmän on mahdollistettava laimennettujen pakokaasujen kokonaistilavuuden mittaaminen.

2.2.6.   Näytteenottojärjestelmän on oltava kaasutiivis. Muuttuvan laimennuksen näytteenottojärjestelmän suunnittelun ja siihen tarvittujen materiaalien on oltava sellaisia, etteivät ne vaikuta laimennettujen pakokaasujen epäpuhtauspitoisuuksiin. Jos jokin järjestelmän osa (lämmönvaihdin, sykloniseparaattori, puhallin jne.) muuttaisi jonkin epäpuhtauden pitoisuutta laimennetuissa pakokaasuissa eikä vikaa voida korjata, on sen epäpuhtauden näytteenotto suoritettava ennen kyseistä osaa.

2.2.7.   Jos testattava ajoneuvo on varustettu pakojärjestelmällä, jossa on enemmän kuin yksi pakoaukko, liitäntäputket on kytkettävä yhteen putkistolla, joka on asennettu mahdollisimman lähelle ajoneuvoa.

2.2.8.   Kaasunäytteet on kerättävä riittävän suuriin näytepusseihin, jotta kaasuvirtausta ei rajoiteta näytteenottojakson aikana. Pussien on oltava materiaaleista, jotka eivät vaikuta kaasumaisten päästöjen pitoisuuksiin (ks. jäljempänä 2.3.4.4 kohta).

2.2.9.   Muuttuvan laimennuksen järjestelmän on oltava siten suunniteltu, että näyte voidaan ottaa muuttamatta vastapainetta pakoputken päässä merkittävästi (ks. jäljempänä 2.3.1.1 kohta).

2.3.   Erityiset vaatimukset

2.3.1.   Pakokaasun keräys- ja laimennuslaite

2.3.1.1.   Ajoneuvon pakoputkien ja sekoituskammion välisen yhdysputken on oltava mahdollisimman lyhyt; se ei saa missään tapauksessa:

i)

aiheuttaa staattisen paineen muuttumista yli ± 0,75 kPa testattavan ajoneuvon pakoputkissa 50 km/h nopeudessa tai yli ± 1,25 kPa koko testin aikana verrattuna niihin staattisiin paineisiin, jotka on tallennettu, kun ajoneuvon pakoputkiin ei ole liitetty mitään. Paine on mitattava pakoputkesta tai samanhalkaisijaisesta jatkeesta mahdollisimman läheltä putken päätä,

ii)

muuttaa pakokaasun luonnetta.

2.3.1.2.   Sekoituskammio, jossa ajoneuvon pakokaasut ja laimennusilma sekoitetaan, on välttämätön, jotta saadaan homogeeninen seos kammion ulostulossa.

Seoksen homogeenisuus missään keräysputken leikkauskohdassa ei saa poiketa yli 2 prosenttia niiden arvojen keskiarvosta, jotka on saatu vähintään viidestä pisteestä, jotka sijaitsevat tasaisin välein kaasuvirran poikkipinnassa. Jotta voitaisiin saattaa olosuhteiden vaikutus pakoputkessa mahdollisimman pieneksi ja rajoittaa paineen lasku laimennusilman säätölaitteessa, jos sellainen on, paine sekoituskammion sisällä ei saa poiketa yli ± 0,25 kPa ilmakehän paineesta.

2.3.2.   Imulaite/tilavuuden mittauslaite

Tässä laitteessa voi olla erilaisia kiinteitä nopeuksia, jotta varmistetaan riittävä virtaus veden kondensoitumisen estämiseksi. Yleensä tämä saavutetaan pitämällä CO2-pitoisuus laimennetun pakokaasun näytepussissa alle kolmen tilavuusprosentin.

2.3.3.   Tilavuuden mittaus

2.3.3.1.   Tilavuuden mittauslaitteen on säilytettävä kalibrointitarkkuutensa ± 2 prosentissa kaikissa käyttötilanteissa. Jos laite ei voi kompensoida pakokaasujen ja laimennusilman seoksen lämpötilan muutoksia mittauspisteessä, on käytettävä lämmönvaihdinta pitämään lämpötila ± 6 K:n sisällä annetusta käyttölämpötilasta.

Tarvittaessa voidaan käyttää sykloniseparaattoria suojaamaan tilavuusmittauslaitetta.

2.3.3.2.   Lämpötila-anturi on asennettava välittömästi ennen tilavuuden mittauslaitetta. Lämpötila-anturin tarkkuuden on oltava ± 1 K ja vasteajan 0,1 sekuntia 62 prosentissa annetusta lämpötilan vaihtelusta (arvo mitattu silikoniöljyssä).

2.3.3.3.   Painemittausten tarkkuuden on oltava ± 0,4 kPa testin aikana.

2.3.3.4.   Paineen poikkeama ilmakehän paineesta mitataan ennen tilavuuden mittauslaitetta ja tarvittaessa sen jälkeen.

Kuva 5/1

Pakokaasupäästöjen mittaamiseen käytettävän muuttuvan laimennuksen järjestelmän kaavio

Image

2.3.4.   Kaasunäytteen otto

2.3.4.1.   Laimennetut pakokaasut

2.3.4.1.1.   Laimennettujen pakokaasujen näyte otetaan ennen imulaitetta, mutta mahdollisten vakauttamislaitteiden jälkeen (jos sellaisia on).

2.3.4.1.2.   Virtausmäärä ei saa poiketa yli ± 2 prosenttia keskiarvosta.

2.3.4.1.3.   Näytteenottomäärä ei saa laskea 5 l/min alapuolelle, eikä se saa olla enempää kuin 0,2 prosenttia laimennettujen pakokaasujen virtausmäärästä.

2.3.4.2.   Laimennusilma

2.3.4.2.1.   Näyte laimennusilmasta otetaan vakiovirtausmäärällä läheltä ulkoilman sisääntuloa (suodattimen jälkeen, jos sellainen on asennettu).

2.3.4.2.2.   Sekoitusalueen pakokaasut eivät saa liata ilmaa.

2.3.4.2.3.   Laimennusilman näytteenottomäärän on oltava verrattavissa laimennettujen pakokaasujen näytteenottomäärään.

2.3.4.3.   Näytteenottotoimenpiteet

2.3.4.3.1.   Näytteenottotoimenpiteisiin käytettävien materiaalien on oltava sellaisia, etteivät ne muuta epäpuhtauspitoisuutta.

2.3.4.3.2.   Suodattimia voidaan käyttää kiinteiden hiukkasten erottamiseen näytteestä.

2.3.4.3.3.   Pumppuja tarvitaan siirtämään näyte näytepussiin (näytepusseihin).

2.3.4.3.4.   Virtauksen säätöventtiileitä ja virtausmittareita tarvitaan näytteenotossa tarvittavien virtausmäärien aikaansaamiseksi.

2.3.4.3.5.   Kaasutiiviitä pikakiinnitteisiä liittimiä voidaan käyttää kolmitoimiventtiilien ja näytepussien välissä, jolloin liittimet tiivistyvät automaattisesti pussin puolelta. Muita järjestelmiä voidaan käyttää siirtämään näytteet analysaattorille (esim. kolmitoimisulkuventtiilejä).

2.3.4.3.6.   Näytekaasujen ohjaukseen käytettävien erilaisten venttiilien on oltava pikasäätöistä ja pikatoimista tyyppiä.

2.3.4.4.   Näytteen varastointi

Kaasunäytteet kerätään riittävän suuriin pusseihin, jotta näytteenottomäärä ei vähene. Pussien on oltava materiaalista, joka ei muuta synteettisten kaasumaisten päästöjen pitoisuutta yli 2 prosenttia 20 minuutin jälkeen.

2.4.   Lisänäytteenottoyksikkö dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen testaukseen

2.4.1.   Erotuksena ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen kaasunäytteiden otosta, hiilivetyjen ja hiukkasten näytteenottopisteet sijaitsevat laimennustunnelissa.

2.4.2.   Pakokaasujen lämpöhäviöiden vähentämiseksi pakoputken pään ja laimennustunnelin sisäänmenon välillä putki ei saa olla yli 3,6 m pitkä, tai 6,1 m lämpöeristettynä. Sen sisähalkaisija ei saa olla suurempi kuin 105 mm.

2.4.3.   Laimennustunnelissa, joka koostuu sähköä johtavasta materiaalista valmistetusta suorasta putkesta, sovelletaan pääasiassa pyörrevirtausta (Reynoldsin luku ≥ 4 000), jotta varmistetaan, että laimennettu pakokaasu on näytteenottopisteissä homogeenistä ja että näyte koostuu edustavista kaasuista ja hiukkasista. Laimennustunnelin halkaisijan on oltava vähintään 200 mm ja järjestelmä on maadoitettava.

2.4.4.   Hiukkasten näytteenottojärjestelmä koostuu keräysputkesta laimennustunnelissa ja kahdesta sarjaan asennetusta suodattimesta. Virtauksen suunnassa ennen ja jälkeen kahden suodattimen on pikatoimiset venttiilit.

Keräysputken on oltava muodoltaan kuvan 5/2 mukainen.

2.4.5.   Hiukkasten keräysputki on järjestettävä seuraavasti:

Se on asennettava tunnelin keskilinjan läheisyyteen, karkeasti 10 tunnelinhalkaisijan päähän myötävirtaan kaasun sisääntulosta, ja sen sisähalkaisijan on oltava vähintään 12 mm.

Etäisyyden näytteenottokärjestä suodattimen kiinnikkeeseen on oltava vähintään viisi kertaa keräysputken halkaisija, mutta ei suurempi kuin 1 020 mm.

2.4.6.   Näytekaasun virtausmittausyksikkö koostuu pumpuista, kaasuvirtauksen säätimistä ja virtausmittareista.

2.4.7.   Hiilivetyjen näytteenottojärjestelmä koostuu lämmitetystä keräysputkesta, linjasta, suodattimesta ja pumpusta. Keräysputki on asennettava samalle etäisyydelle pakokaasun sisääntulosta kuin hiukkasten keräysputki siten, ettei kumpikaan häiritse toisen näytteenottoa. Putken pienin sisähalkaisija on 4 mm.

2.4.8.   Kaikki lämmitetyt osat on pidettävä 463 K (190 oc) ± 10 K:n lämpötilassa lämmitysjärjestelmän avulla.

2.4.9.   Jos virtausmäärän muutoksia ei voida kompensoida, on käytettävä lämmönvaihdinta ja lämpötilan säädintä 2.3.3.1 kohdassa esitetyllä tavalla, jotta varmistetaan, että virtausmäärä järjestelmässä on vakio ja näytteenottomäärä on vastaavassa suhteessa.

3.   LAITTEIDEN KUVAUS

3.1.   Muuttuva laimennuslaite kiertomäntäpumpulla (PDP-CVS) (Kuva 5/3)

3.1.1.   Kiertomäntäpumppu-vakiotilavuuskerääjä (PDP-CVS) täyttää tämän liitteen vaatimukset annostelemalla vakiolämpötilassa ja -paineessa pumpun läpi. Kokonaistilavuus mitataan laskemalla kalibroidun kiertomäntäpumpun kierrokset. Suhteellinen näyte saadaan ottamalla näyte pumpulla, virtausmittarilla ja virtauksen säätöventtiilillä vakiovirtausmäärällä.

3.1.2.   Kuvassa 5/3 on piirustus tällaisesta näytteenottojärjestelmästä. Koska erilaisilla järjestelyillä voidaan saada tarkkoja tuloksia, ei kaavion täsmällinen noudattaminen ole välttämätöntä. Lisälaitteita, kuten mittareita, venttiilejä, solenoideja ja kytkimiä, voidaan käyttää lisätietojen saamiseksi ja laitejärjestelmän toimintojen yhteensovittamiseen.

Näytteenottolaitteisto koostuu:

3.1.3.1.   laimennusilman suodattimesta (D), joka voi tarvittaessa olla esilämmitetty. Suodattimessa on oltava aktiivihiili kahden paperikerroksen välissä ja sitä käytetään vähentämään ja stabiloimaan laimennusilmassa olevaa hiilivetypitoisuutta;

3.1.3.2.   sekoituskammiosta (M), jossa pakokaasu ja ilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi;

3.1.3.3.   lämmönvaihtimesta (H), jonka teho on riittävä, jotta ilman ja pakokaasun seoksen lämpötila mitattuna välittömästi ennen kiertomäntäpumppua on koko testin ajan ± 6 K:n sisällä suunnitellusta käyttölämpötilasta. Tämä laite ei saa vaikuttaa laimennettujen kaasujen epäpuhtauspitoisuuksiin, jotka erotetaan analysointia varten;

3.1.3.4.   lämpötilan säätöjärjestelmästä (TC), jota käytetään lämmönvaihtimen esilämmitykseen ennen testiä ja säätämään sen lämpötilaa testin aikana siten, että poikkeama suunnitellusta käyttölämpötilasta on alle ± 6 K;

kiertomäntäpumpusta (PDP), jota käytetään siirtämään ilman ja pakokaasun seos vakiovirtausmäärällä; pumpun tuoton on oltava riittävän suuri, jotta vettä ei kondensoidu järjestelmään testin aikana missään toimintaolosuhteissa; tämä voidaan yleensä varmistaa käyttämällä kiertomäntäpumppua, jonka virtauskapasiteetti on:

3.1.3.5.1.   kaksinkertainen verrattuna suurimpaan pakokaasuvirtaan, joka saadaan toimintasyklin kiihdytyksissä, tai

3.1.3.5.2.   riittävä varmistamaan, että CO2 pitoisuus laimennetun pakokaasun näytepussissa on pienempi kuin kolme tilavuusprosenttia bensiinin ja dieselöljyn osalta, pienempi kuin 2,2 tilavuusprosenttia nestekaasun osalta ja pienempi kuin 1,5 tilavuusprosenttia maakaasun osalta;

Kuva 5/2

Hiukkasten keräysputken muoto

Image

3.1.3.6.   lämpötila-anturista (T1) (tarkkuus ± 0,4 kPa), joka on asennettu välittömästi ennen tilavuusmittaria ja jota käytetään mittaamaan kaasuseoksen ja ulkoilman välinen paine-ero;

3.1.3.7.   painemittarista (G1) (tarkkuus ± 0,4 KPa), joka on asennettu välittömästi ennen kiertomäntäpumppua ja jota käytetään mittaamaan kaasuseoksen ja ulkoilman välinen paine-ero;

3.1.3.8.   toisesta painemittarista (G2) (tarkkuus ± 0,4 kPa), joka on asennettu niin, että pumpun imupuolen ja painepuolen paine-ero voidaan rekisteröidä;

3.1.3.9.   kahdesta näytteenottoaukosta (S1 ja S2), joista otetaan vakionäytteitä laimennusilmasta ja laimennetusta pakokaasun ja ilman seoksesta;

3.1.3.10.   suodattimesta (F), jolla poistetaan kiinteät hiukkaset analysoitaviksi kerättävistä kaasuvirroista;

3.1.3.11.   pumpuista (P), joilla saadaan laimennusilman ja laimennetun pakokaasun ja ilman seoksen vakiovirtaus testin aikana;

3.1.3.12.   virtauksen säätimistä (N), joilla taataan tasainen kaasunäytteiden vakiovirtaus testin aikana keräysputkista S1 ja S2; kaasunäytteiden virtauksen on oltava sellainen, että kunkin testin lopussa näytteiden määrä on riittävä analysointia varten (noin 10 litraa minuutissa);

3.1.3.13.   virtausmittareista (FL) kaasunäytteiden vakiovirtauksen säätämiseen ja valvontaan testin aikana;

3.1.3.14.   pikatoimisista venttiileistä (V), joilla ohjataan kaasunäytteiden vakiovirtaus näytepusseihin tai ulos;

3.1.3.15.   kaasutiiviistä pikalukitusliittimistä (Q) pikatoimiventtiilien ja näytepussien välissä; liittimen on sulkeuduttava automaattisesti näytepussin puolelle; vaihtoehtoisesti voidaan käyttää muita keinoja näytteiden siirtämiseen analysaattorille (esimerkiksi kolmitoimisulkuhanoja);

3.1.3.16.   pusseista (B) laimennetun pakokaasun ja laimennusilman näytteiden keräämiseen testien aikana; niiden on oltava riittävän suuria, jotta näytevirtausta ei estetä; pussin materiaalin on oltava sellaista, ettei se vaikuta itse mittauksiin eikä kaasunäytteiden kemialliseen koostumukseen (esim. laminoitua polyetyleeni/polyamidikalvoa tai fluorattuja monihiilivetyjä);

3.1.3.17.   digitaalisesta laskimesta (C), jolla kirjataan kiertomäntäpumpun kierrokset testin aikana.

3.1.4.   Dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen testauksessa tarvittavat lisälaitteet

Jotta liitteessä 4 olevan 4.3.1.1 ja 4.3.2 kohdan vaatimukset täyttyisivät, on kuvassa 5/3 katkoviivan sisään jääviä lisälaitteita käytettävä dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen testauksessa.

—

Fh

on lämmitetty suodatin,

—

S3

on näytteenottopiste lähellä sekoituskammiota,

—

Vh

on lämmitetty monitoimiventtiili,

—

Q

on pikaliitin, jolla ulkoilmanäyte BA voidaan analysoida HFID:llä,

—

HFID

on lämmitetty liekki-ionisaatioanalysaattori,

—

R ja I

ovat hetkellisten hiilivetypitoisuuksien integrointi- ja tallennusmenetelmät,

—

Lh

on lämmitetty näytelinja.

Kaikki lämmitetyt osat on pidettävä 463 (190 °C) ± 10 K:n lämpötilassa.

Hiukkasten näytteenottojärjestelmä:

—

S4

keräysputki laimennustunnelissa,

—

Fp

suodatinyksikkö, joka koostuu kahdesta sarjaan asennetusta suodattimesta; kytkentäjärjestely muille rinnan kytketyille suodatinpareille,

—

näytteenottolinja,

—

pumput, virtauksen säätimet, virtausmittausyksiköt.

3.2.   Laimennuslaite kriittisen virtauksen venturiputkella (CFV-CVS-järjestelmä) (Kuva 5/4)

3.2.1.   Kriittisen virtauksen venturiputken käyttö CVS-näytteenottomenettelyn yhteydessä perustuu kriittisen virtauksen mekaniikan periaatteisiin. Laimennuksen ja pakokaasun muuttuvan seoksen virtausmäärä ylläpidetään äänennopeutena, joka on suoraan verrannollinen kaasun lämpötilan neliöjuureen. Virtausta valvotaan, lasketaan ja integroidaan jatkuvasti testin ajan.

Jos käytetään lisäksi toista kriittisen virtauksen näytteenottoventuriputkea, otettujen kaasunäytteiden suhteellisuus varmistetaan. Kun sekä paine että lämpötila ovat yhtä suuret kahdessa venturiputken sisäänmenoaukossa, näytteenottoon ohjatun kaasuvirtauksen tilavuus on suhteessa tuotettuun laimennetun pakokaasuseoksen kokonaistilavuuteen, ja siten tämän liitteen vaatimukset täyttyvät.

3.2.2.   Kuvassa 5/4 on piirustus tällaisesta näytteenottojärjestelmästä. Koska eri rakennevaihtoehdoilla voidaan saada tarkkoja tuloksia, piirustuksen ehdoton noudattaminen ei ole tarpeen. Lisälaitteita, kuten mittareita, venttiilejä, solenoideja ja kytkimiä, voidaan käyttää antamaan lisätietoja ja ohjaamaan laitejärjestelmän toimintoja.

Keräyslaitteisto käsittää:

3.2.3.1.   laimennusilman suodattimen (D), joka voi tarvittaessa olla esilämmitetty: suodattimessa on oltava aktiivihiili paperikerrosten välissä, ja sitä on käytettävä vähentämään ja stabiloimaan laimennusilmassa olevia hiilivetyjen taustapäästöjä;

3.2.3.2.   sekoituskammion (M), jossa pakokaasu ja ilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi;

3.2.3.3.   syklonierottimen (CS), jolla poistetaan kiinteät hiukkaset;

3.2.3.4.   kaksi keräysputkea (S1 ja S2), joilla otetaan näytteet laimennusilmasta sekä laimennetusta pakokaasusta;

3.2.3.5.   kriittisen virtauksen näytteenottoventuriputken (SV), jolla otetaan suhteellisia näytteitä laimennetusta pakokaasusta keräysputkessa S2;

3.2.3.6.   suodattimen (F), jolla poistetaan kiinteät hiukkaset analysointiin ohjatuista kaasuvirroista;

3.2.3.7.   pumput (P), joilla kerätään osa ilmavirrasta ja laimennetusta pakokaasusta pusseihin testin aikana;

3.2.3.8.   virtauksen säätimen (N), jolla taataan testin aikana keräysputkesta S1 otettujen kaasunäytteiden jatkuva virtaus; kaasunäytteiden virtauksen on oltava sellainen, että testin lopussa näytteiden määrä on riittävä analysointia varten (noin 10 litraa minuutissa);

3.2.3.9.   virtauksen tasaajan (PS) näytteenottolinjassa;

3.2.3.10.   virtausmittarit (FL) kaasunäytteiden virtauksen säätöä ja valvontaa varten testien aikana;

3.2.3.11.   pikatoimiset magneettiventtiilit (V), joilla ohjataan kaasunäytteiden vakiovirtaus näytepusseihin tai ulos;

3.2.3.12.   kaasutiiviit pikalukitusliittimet (Q) pikatoimiventtiilien ja näytepussien välissä; liittimen on sulkeuduttava automaattisesti näytepussin puolelle; vaihtoehtoisesti voidaan käyttää muita keinoja näytteiden siirtämiseen analysaattorille (esimerkiksi kolmitoimisulkuhanoja);

3.2.3.13.   pussit (B) laimennetun pakokaasun ja laimennusilman näytteiden keräämiseen testien aikana; niiden on oltava riittävän suuria, jotta näytevirtausta ei estetä; pussin materiaalin on oltava sellaista, ettei se vaikuta itse mittauksiin eikä kaasunäytteiden kemialliseen koostumukseen (esim. laminoitua polyetyleeni/polyamidikalvoa tai fluorattuja monihiilivetyjä);

3.2.3.14.   painemittarin (G), jonka tarkkuus on ± 0,4 kPa;

3.2.3.15.   lämpötila-anturin (T), jonka tarkkuus on ± 1 K ja toimintaviive 0,1 sekuntia 62 prosenttiin lämpötilan muutoksesta (mitattuna silikoniöljyssä);

3.2.3.16.   mittaavan kriittisen virtauksen venturiletkun (MV), jolla mitataan laimennetun pakokaasun virtaustilavuus;

Kuva 5/3

Vakiotilavuuskerääjä kiertomäntäpumpulla (PDP-CVS -järjestelmä)

Image

Kuva 5/4

Vakiotilavuuskerääjä kriittisen virtauksen venturiputkella (CFV-CVS- järjestelmä)

Image

3.2.3.17.   puhaltimen (BL), jonka teho riittää käsittelemään laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden.

CFV-CVS-järjestelmän kapasiteetin on oltava sellainen, että missään testin aikana mahdollisesti esiintyvissä olosuhteissa vettä ei kondensoidu. Tämä voidaan yleensä varmistaa käyttämällä puhallinta, jonka teho on:

3.2.3.18.1.   kaksinkertainen verrattuna toimintasyklin kiihdytysten tuottamaan suurimpaan pakokaasuvirtaan, tai

3.2.3.18.2.   riittävä varmistamaan, että CO2-pitoisuus laimennetun pakokaasun näytepussissa on pienempi kuin 3 tilavuusprosenttia.

3.2.4.   Dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen testauksessa tarvittavat lisälaitteet

Jotta liitteessä 4 olevan 4.3.1.1 ja 4.3.2 kohdan vaatimukset täyttyisivät, on kuvassa 5/4 katkoviivan sisään jääviä lisälaitteita käytettävä dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen testauksessa.

—

Fh

on lämmitetty suodatin,

—

S3

on hiilivetynäyte,

—

Vh

on lämmitetty monitoimiventtiili,

—

Q

on pikaliitin, jolla ulkoilmanäyte BA voidaan analysoida HFID:llä,

—

HFID

on lämmitetty liekki-ionisaatioanalysaattori,

—

R ja I

ovat hetkellisten hiilivetypitoisuuksien integrointi- ja tallennusmenetelmät,

—

Lh

on lämmitetty näytelinja.

Kaikki lämmitetyt osat on pidettävä 463 (190 °C) ± 10 K:n lämpötilassa.

Jos muuttuvan virtauksen kompensointi ei ole mahdollista, tarvitaan tämän lisäyksen 3.1.3 kohdassa esitetty lämmönvaihdin (H) ja lämpötilan säätöjärjestelmä (TC) takaamaan vakiovirtaus venturiletkun (MV) läpi ja siten suhteellinen virtaus S3:n läpi.näytteenottolinja,

—

S4

=

keräysputki laimennustunnelissa,

—

Fp

=

suodatinyksikkö, joka koostuu kahdesta sarjaan asennetusta suodattimesta; kytkentäjärjestely muille rinnan kytketyille suodatinpareille,

—

näytteenottolinja,

—

pumput, virtauksen säätimet, virtausmittausyksiköt.

LIITE 4

Lisäys 6

LAITTEIDEN KALIBROINTIMENETELMÄ

1.   KALIBROINTIKÄYRÄN MÄÄRITYS

1.1.   Kukin tavanomaisesti käytetty toiminta-alue kalibroidaan liitteessä 4 olevan 4.3.3 kohdan vaatimusten ja seuraavan menettelyn mukaisesti:

1.2.   Analysaattorin kalibrointikäyrä määritetään vähintään viiden kalibrointipisteen avulla, jotka ovat mahdollisimman tasaväliset. Suurimman pitoisuuden omaavan kalibrointikaasun nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta.

1.3.   Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos tuloksen polynominen aste on suurempi kuin 3, kalibrointipisteiden määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin tämä polynominen aste ± 2.

1.4.   Kalibrointikäyrä ei saa poiketa yli ± 2 prosenttia kunkin kalibrointikaasun nimellisarvosta.

1.5.   Kalibrointikäyrän muoto

Kalibrointikäyrän muodosta ja kalibrointipisteistä on mahdollista tarkastaa, että kalibrointi on oikein suoritettu. Analysaattorin erilaiset ominaismuuttujat on ilmoitettava, erityisesti seuraavat:

—

asteikko,

—

herkkyys,

—

nollapiste,

—

päivä, jona kalibrointi on suoritettu.

1.6.   Jos tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että vaihtoehtoinen teknologia (esimerkiksi tietokone, sähköisesti ohjattu aluekytkin ym.) antaa vastaavan tarkkuuden, näitä vaihtoehtoja voidaan käyttää.

1.7.   Kalibroinnin todentaminen

1.7.1.   Kukin tavanomaisesti käytetty toiminta-alue on tarkastettava ennen kutakin analyysiä seuraavasti:

1.7.2.   Kalibrointi tarkastetaan käyttämällä nollakaasua ja vertailukaasua, jonka nimellisarvo on 80–95 prosenttia analysoitavasta oletusarvosta.

1.7.3.   Jos tarkastelluissa kahdessa pisteessä arvo ei poikkea teoreettisesta arvosta enempää kuin ± 5 prosenttia täydestä asteikkoarvosta, säätöparametreja voidaan muuttaa. Jos näin ei ole, on uusi kalibrointikäyrä määritettävä tämän lisäyksen 1 kohdan mukaisesti.

1.7.4.   Testauksen jälkeen käytetään nollakaasua ja samaa vertailukaasua jälkitarkastukseen. Analyysi katsotaan hyväksyttäväksi, jos näiden kahden mittaustuloksen ero on vähemmän kuin 2 prosenttia.

2.   LIEKKI-IONISAATTORIN JA HIILIVETYJEN VASTEEN TARKASTUS

2.1.   Liekki-ionisaattorin vasteen optimointi

FID-laite on säädettävä laitevalmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimointiin on käytettävä propaania ilmassa yleisimmällä mittausalueella.

2.2.   HC-analysaattorin kalibrointi

Analysaattori on kalibroitava käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa. Ks. liitteessä 4 oleva 4.5.2 kohta (kalibrointi ja vertailukaasut).

Määritetään kalibrointikäyrä tämän lisäyksen 1.1–1.5 kohdassa esitetyllä tavalla.

2.3.   Eri hiilivetyjen vastetekijät ja suositellut raja-arvot

Tietyn hiilivetylajin vastetekijä (Rf) on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusylinterin pitoisuuteen, joka on ilmaistu ppm C1:nä.

Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta toiminta-alueella. Pitoisuuden on oltava tunnettu ± 2 prosentin tarkkuudella verrattuna tilavuutena ilmaistuun gravimetriseen vakioon. Lisäksi kaasusylinteriä on vakautettava 24 tuntia lämpötilassa 293–303 K (20 ja 30 °C).

Vastetekijät määritellään, kun analysaattori otetaan käyttöön ja sen jälkeen isompien huoltojen yhteydessä. Käytettävät testikaasut ja suositellut vastetekijät ovat:

—

metaani ja puhdistettu ilma:

1,00 < Rf < 1,15

—

tai 1,00 < Rf < 1,05

maakaasua polttoaineena käyttävien ajoneuvojen osalta,

—

propyleeni ja puhdistettu ilma:

0,90 < Rf < 1,00

—

tolueeni ja puhdistettu ilma:

0,90 < Rf < 1,00

Suhteessa vastetekijään (Rf) = 1,00 propaanille ja puhtaalle ilmalle.

2.4.   Hapen vaikutuksen tarkastus ja suositellut rajat

Vastetekijä on määritettävä edellä 2.3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Käytettävä testikaasu ja suositeltava vastetekijäalue on:

propaani ja typpi:

0,95 < Rf < 1,05

3.   NOx-MUUNTIMEN HYÖTYSUHDETESTI

Muuntimen, jolla NO2 muutetaan NO:ksi, hyötysuhde testataan seuraavasti:

Muuntimien hyötysuhde voidaan tarkastaa otsonaattorin avulla käyttäen kuvassa 6/1 olevaa testijärjestelyä ja jäljempänä esitettyä menettelyä.

3.1.   Kalibroidaan analysaattori yleisimmällä toiminta-alueella valmistajan eritelmien mukaisesti käyttäen nolla- ja vertailukaasua (jonka NO-pitoisuus on noin 80 prosenttia toiminta-alueesta ja kaasuseoksen NO2-pitoisuus alle 5 prosenttia NO-pitoisuudesta). NOx-analysaattorin on oltava NO-moodissa, niin että vertailukaasu ei kulje muuntimen läpi. Merkitään osoitettu pitoisuus muistiin.

3.2.   T-liitoksen kautta happea tai synteettistä ilmaa lisätään jatkuvasti kaasuvirtaan, kunnes osoitettu pitoisuus on noin 10 prosenttia vähemmän kuin edellä 3.1 kohdassa saatu kalibrointipitoisuus. Merkitään osoitettu pitoisuus (C) muistiin. Otsonaattori on pois toiminnasta tämän prosessin aikana.

3.3.   Nyt otsonaattori kytketään tuottamaan riittävästi otsonia, jotta NO-pitoisuus laskee 20 prosenttiin (alimmillaan 10 prosenttiin) edellä olevan 3.1 kohdan kalibrointipitoisuudesta. Merkitään osoitettu pitoisuus (d) muistiin.

3.4.   Sitten NOx -analysaattori kytketään NOx-moodiin, mikä tarkoittaa, että kaasuseos (joka sisältää NO, NO2, O2 ja N2) kulkee nyt muuntimen läpi. Merkitään osoitettu pitoisuus (a) muistiin.

Kuva 6/1

NOx- muuntimen hyötysuhdelaitteen kaavio

Image

3.5.   Otsonaattori kytketään nyt pois toiminnasta. Edellä 3.2 kohdassa esitetty kaasuseos kulkee muuntimen läpi ilmaisimeen. Merkitään osoitettu pitoisuus (b) muistiin.

3.6.   Kun otsonaattori on pois toiminnasta, on myös hapen tai synteettisen ilman virtaus katkaistu. Tällöin analysaattorin NO2-lukema ei saa olla enemmän kuin 5 prosenttia edellä 3.1 kohdassa annetun arvon yläpuolella.

3.7.   NOx-muuntimen hyötysuhde lasketaan seuraavasti:

Formula

3.8.   Muuntimen hyötysuhde ei saa olla pienempi kuin 95 prosenttia.

3.9.   Muuntimen hyötysuhde on tarkastettava vähintään kerran viikossa.

4.   CVS-JÄRJESTELMÄN KALIBROINTI

CVS-järjestelmä on kalibroitava käyttäen tarkkaa virtausmittaria ja kuristinlaitetta. Virtaus järjestelmän läpi on mitattava eri painelukemilla ja järjestelmän säätöparametrit mitattava ja suhteutettava virtauksiin.

4.1.1.   Useita eri virtausmittarityyppejä voidaan käyttää, esim. kalibroitua venturiputkea, laminaarivirtausmittaria, kalibroitua turbiinimittaria, jos ne ovat dynaamisia mittausjärjestelmiä ja täyttävät liitteessä 4 olevan 4.4.1 ja 4.4.2 kohdan vaatimukset.

4.1.2.   Seuraavissa kohdissa esitetään yksityiskohtaisesti PDP- ja CFV-yksiköiden kalibrointimenetelmät käyttäen laminaarista virtausmittaria, joka antaa vaaditun tarkkuuden, sekä kalibroinnin pätevyyden tilastollinen tarkastus.

4.2.   Kiertomäntäpumpun (PDP) kalibrointi

4.2.1.   Seuraava kalibrointimenettely selvittää laitteet, testivarustelun ja eri parametrit, jotka mitataan CVS-pumpun virtausmäärän määritystä varten. Kaikki pumppuun liittyvät parametrit mitataan yhtaikaa niiden parametrien kanssa, jotka liittyvät pumpun kanssa sarjaan kytkettyyn virtausmittariin. Laskettu virtausmäärä (ilmaistuna m3/min pumpun imupuolella, absoluuttipaine ja lämpötila) voidaan sitten piirtää verrattuna korrelaatiofunktioon, joka on tietyn pumpun parametrien yhdistelmän arvo. Siten määritetään lineaarinen yhtälö, joka ilmaisee pumpun virtauksen ja korrelaatiofunktion suhteen toisiinsa. Jos CVS:n käyttö on moninopeuksinen, on kalibrointi suoritettava jokaiselle käytettävälle alueelle.

Tämä kalibrointimenettely perustuu virtausmäärän kussakin pisteessä ilmaisevien pumpun ja tilavuusmittarin parametrien absoluuttisten arvojen mittaamiseen. Kolme ehtoa on täytettävä, jotta varmistetaan kalibrointikäyrän tarkkuus ja oikeellisuus.

4.2.2.1.   Pumpun paineet on mitattava pumppuun tehdyistä mittausrei'istä eikä pumpun imu- ja painepuolen ulkoisista putkista. Paineenmittausreiät, jotka on tehty pumpun käyttöpäädyn ylä- ja alakeskiöihin, antavat todelliset pumpun sisäiset paineet ja siten ilmaisevat absoluuttiset paine-erot.

4.2.2.2.   Lämpötila on pidettävä vakaana kalibroinnin aikana. Laminaarinen virtausmittari on herkkä tulopuolen lämpötilan vaihteluille, jotka aiheuttavat mittauspisteiden hajontaa. Asteittaiset ± 1 K:n lämpötilanvaihtelut ovat hyväksyttäviä, jos ne tapahtuvat useita minuutteja kestävän jakson aikana.

4.2.2.3.   Kaikkien virtausmittarin ja CVS-pumpun välisten liitosten on oltava vuotamattomia.

Pakokaasupäästötestin aikana näiden samojen pumppuparametrien mittaus antaa käyttäjälle mahdollisuuden laskea virtausmäärä kalibrointiyhtälöstä.

4.2.3.1.   Tämän lisäyksen kuvassa 6/2 esitetään eräs mahdollinen testijärjestely. Muutokset ovat sallittuja, jos hyväksynnän antava viranomainen on hyväksynyt ne tarkkuudeltaan vastaaviksi. Jos käytetään lisäyksessä 5 olevan kuvan 5/3 mukaista järjestelyä, seuraavat tiedot on selvitettävä annetuissa tarkkuusrajoissa:

—

ulkoilman paine (korjattu)(Pb)

± 0,03 kPa

—

ulkoilman lämpötila (T)

± 0,2 K

—

ilman lämpötila LFE:ssä (ETI)

± 0,15 K

—

alipaine ennen LFE:tä (EPI)

± 0,01 kPa

—

paine-ero LFE-kennon yli (EDP)

± 0,0015 kPa

—

ilman lämpötila CVS-pumpun imupuolella (PTI)

± 0,2 K

—

ilman lämpötila CVS-pumpun painepuolella (PTO)

± 0,2 K

—

alipaine CVS-pumpun imupuolella (PPI)

± 0,22 kPa

—

ylipaine CVS-pumpun painepuolella (PPO)

± 0,22 kPa

—

pumpun kierrokset testijakson aikana (n)

± 1 l/min

—

jakson aika (vähintään 250 s)(t)

± 0,1 s

4.2.3.2.   Kun järjestelmä on kytketty tämän lisäyksen kuvan 6/2 mukaisesti, asetetaan säädettävä kuristin täysin auki ja käytetään CVS-pumppua 20 minuuttia ennen kalibroinnin aloitusta.

4.2.3.3.   Säädetään kuristusventtiili kiinnipäin sellaisin alipainevälein (noin 1 kPa), jolla saadaan vähintään kuusi mittauspistettä kokonaiskalibrointiin. Annetaan järjestelmän tasaantua kolme minuuttia ja toistetaan mittaus.

4.2.4.   Tietojen analysointi

4.2.4.1.   Ilman virtausmäärä (Qs) kussakin testipisteessä lasketaan vakiokuutiometreiksi minuutissa virtausmittarin tiedoista käyttäen valmistajan ilmoittamaa menetelmää.

4.2.4.2.   Ilman virtausmäärä muutetaan sitten pumpun virtaukseksi (V0) (m3/kierros) pumpun imupuolen absoluuttisessa lämpötilassa ja paineessa.

Formula

jossa:

—

=

V0

=

pumpun virtausmäärä olosuhteissa Tp ja Pp (m3/kierros),

—

=

Qs

=

ilman virtausmäärä olosuhteissa 101,33 kPa ja 273,2 K (m3/min),

—

=

Tp

=

pumpun imupuolen lämpötila (K),

—

=

Pp

=

pumpun imupuolen absoluuttipaine (kPa),

—

=

n

=

pumpun pyörimisnopeus kierroksina minuutissa.

Jotta kompensoitaisiin pumpun nopeuden ja paineen vaihteluiden ja pumpun luiston vaikutus, korrelaatiofunktio (x0) pumpun nopeudesta (n), paine-erosta pumpun imupuolen ja painepuolen välillä ja pumpun painepuolen absoluuttipaineesta lasketaan seuraavalla kaavalla:

Formula

jossa:

—

=

x0

=

korrelaatiofunktio,

—

=

ΔPp

=

pumpun imu- ja painepuolen paine-ero (kPa),

—

=

Pe

=

painepuolen absoluuttipaine (PPO + Pb) (kPa).

Seuraavien kaavojen mukaiset kalibrointiyhtälöt saadaan tekemällä pienimmän neliösumman sovitus:

V0 = D0 – M (x0)

n = A - B (ΔPp)

D0, M, A ja B ovat käyriä kuvaavat muotovakiot.

Kuva 6/2

PDP-CVS-laitteiston kalibrointi

Image

Kuva 6/3

CFV-CVS-laitteiston kalibrointi

Image

4.2.4.3.   Moninopeuksinen CVS-järjestelmä on kalibroitava jokaiselle käytettävälle nopeudelle. Alueille tehtävien kalibrointikäyrien on oltava lähes yhdensuuntaisia ja muotovakioiden (D0) arvon on kasvettava, kun pumpun virtausalue laskee.

Jos kalibrointi on huolella suoritettu, yhtälöstä lasketut arvot ovat ± 0,5 prosentin sisällä V0:n mitatusta arvosta. M:n arvot vaihtelevat pumppukohtaisesti. Kalibrointi suoritetaan pumpun liikkeelle laskemisen yhteydessä ja suuremman huollon jälkeen.

Kriittisen virtauksen venturiputken (CFV) kalibrointi

4.3.1.   Kriittisen virtauksen venturiputken kalibrointi perustuu kriittisen venturiputken virtausyhtälöön:

Formula

jossa:

—

=

Qs

=

virtaus,

—

=

Kv

=

kalibrointikerroin,

—

=

P

=

absoluuttipaine (kPa),

—

=

T

=

absoluuttinen lämpötila (K).

Kaasun virtaus on imupuolen paineen ja lämpötilan funktio.

Jäljempänä kuvattu kalibrointimenettely määrittää kalibrointikertoimen arvon mitatuilla paineen, lämpötilan ja virtausmäärän arvoilla.

4.3.2.   CFV:n elektroniikkaosien kalibroinnissa on noudatettava valmistajan suosittamaa menettelyä.

4.3.3.   Kriittisen virtauksen venturiputken virtauksen kalibrointimittaukset on suoritettava ja seuraavat arvot on mitattava annetuissa tarkkuusrajoissa:

—

ulkoilman paine (korjattu) (Pb)

± 0,03 kPa,

—

ilman lämpötila virtausmittarissa (ETI)

± 0,15 K,

—

alipaine ennen LFE:tä (EPI)

± 0,01 kPa,

—

paine-ero LFE-kennon yli (EDP)

± 0,0015 kPa,

—

ilman virtausmäärä (Qs)

± 0,5 prosenttia,

—

CFV:n imupuolen alipaine (PPI)

± 0,02 kPa,

—

lämpötila venturiputken sisäänmenoaukossa (Tv)

± 0,2 K.

4.3.4.   Laitteet on asennettava tämän lisäyksen kuvassa 3 esitetyllä tavalla ja vuodot tarkastettava. Virtausmittauslaitteen ja kriittisen virtauksen venturiputken väliset vuodot heikentävät kalibroinnin tarkkuutta huomattavasti.

4.3.5.   Säädettävä kuristinläppä on asetettava aukiasentoon, puhallin käynnistetään ja järjestelmän annetaan tasaantua. Kaikkien laitteiden antamat tiedot tallennetaan.

4.3.6.   Kuristinläpän asentoa muutetaan ja venturiputken kriittisen virtauksen alueelta otetaan vähintään kahdeksan lukemaa.

4.3.7.   Kalibroinnissa tallennettuja tietoja on käytettävä seuraavissa laskelmissa.

Ilman virtausmäärä (Qs) kussakin testipisteessä lasketaan virtausmittarin tiedoista käyttämällä valmistajan vahvistamaa menetelmää.

Kalibrointikertoimien arvot kussakin mittauspisteessä lasketaan kaavasta:

Formula

jossa:

—

=

Qs

=

virtausmäärä m3/min olosuhteissa 273,2 K ja 101,33 kPa,

—

=

Tv

=

lämpötila venturiputken sisäänmenoaukossa (K),

—

=

Pv

=

absoluuttipaine venturiputken sisäänmenoaukossa (kPa).

Piirretään Kv venturiputken imupuolen paineen funktiona. Soonisella virtauksella Kv:n arvo on lähes vakio. Kun paine laskee (alipaine kasvaa), venturiputki ei kurista ja Kv laskee. Seurauksena saatavat Kv:n muutokset eivät ole sallittuja.

Lasketaan Kv:n keskiarvo ja normaalipoikkeama vähintään kahdeksalle pisteelle ja kriittiselle alueelle.

Jos normaalipoikkeama on enemmän kuin 0,3 prosenttia Kv:n keskiarvosta, on tehtävä korjauksia.

LIITE 4

Lisäys 7

KOKO JÄRJESTELMÄN TARKASTUS

1.   Liitteessä 4 olevan 4.7 kohdan vaatimusten täyttämiseksi on CVS-näytteenottojärjestelmän ja analysointijärjestelmän kokonaistarkkuus määritettävä syöttämällä järjestelmään tunnettu massa kaasumaista päästöä ja käyttämällä samalla laitteistoa samoin kuin tavanomaisessa testissä ja sitten epäpuhtauksien massa analysoidaan ja lasketaan liitteen 4 lisäyksen 8 kaavojen mukaisesti, paitsi että propaanin tiheydeksi oletetaan 1,967 grammaa litralta vakio-olosuhteissa. Seuraavan kahden tekniikan tiedetään antavan riittävän tarkkuuden.

2.   Mitataan vakiovirtaus puhdasta kaasua (Co tai C3H8) käyttäen kriittisen virtauksen kuristin laitetta

2.1.   Tunnettu määrä puhdasta kaasua (CO tai C3H8) syötetään CVS-järjestelmään kalibroidun kriittisen kuristinlaitteen läpi. Jos paine sisäänmenossa on riittävän korkea, kriittisen virtauksen kuristinlaitteen avulla säädetty virtausmäärä (q) on riippumaton mittalaipan ulostulopaineesta (kriittinen virtaus). Jos yli 5 prosentin poikkeamia esiintyy, virheen syy on määritettävä ja korjattava. CVS-järjestelmää käytetään kuin pakokaasutestissä noin 5-10 minuuttia. Näytepussiin kerätty kaasu analysoidaan tavallisilla laitteilla ja tuloksia verrataan kaasunäytteiden ennalta tunnettuun pitoisuuteen.

3.   Mitataan rajoitettu määrä puhdasta kaasua (CO tai C3H8) gravimetrisellä tekniikalla

3.1.   Seuraavaa gravimetristä menettelyä voidaan käyttää CVS-järjestelmän tarkastamiseen.

Joko hiilimonoksidia tai propaania sisältävän pienen sylinterin paino määritetään ± 0,01 gramman tarkkuudella. Noin 5–10 minuutin ajan CVS-järjestelmää käytetään kuten tavanomaisessa pakokaasutestissä, samalla kun CO:ta tai propaania syötetään järjestelmään. Puhtaan kaasun määrä määritetään punnitsemalla painoero. Näytepussiin kerätty kaasu analysoidaan pakokaasuanalyysiin tavanomaisesti käytetyillä laitteilla. Tuloksia verrataan aiemmin laskettuihin lukuihin.

LIITE 4

Lisäys 8

EPÄPUHTAUSPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN

1.   YLEISET MÄÄRÄYKSET

1.1.   Kaasumaiset päästöt lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

Formula (1)

jossa:

—

=

Mi

=

epäpuhtauspäästöjen i massa grammoina kilometriä kohti,

—

=

Vmix

=

laimennetun pakokaasun tilavuus ilmaistuna l/testi ja korjattuna vakio-olosuhteisiin (273,2 K ja 101,33 kPa),

—

=

Qi

=

epäpuhtauden i tiheys g/l tavanomaisessa lämpötilassa ja -paineessa (273,2 K ja 101,33 kPa),

—

=

kh

=

kosteuskorjauskerroin, jota käytetään typen oksidien päästöjen massan laskemiseen. HC:lle ja CO:lle ei ole kosteuskorjausta,

—

=

Ci

=

epäpuhtauden i pitoisuus laimennetussa pakokaasussa ilmaistuna ppm:nä ja korjattuna laimennusilman sisältämällä epäpuhtauden i määrällä,

—

=

d

=

toimintasykliä vastaava ajomatka kilometreinä,

1.2.   Tilavuuden määritys

1.2.1.   Tilavuuden laskeminen käytettäessä säädettävää laimennuslaitetta, jossa virtaus pidetään vakiona kuristinlaitteen tai venturiputken avulla.

Tallentakaa jatkuvasti tilavuusvirran arvot ja laskekaa kokonaistilavuus testin kestoajalta.

1.2.2.   Tilavuuden laskeminen kiertomäntäpumppua käytettäessä.

Laimennetun pakokaasun tilavuus kiertomäntäpumpun omaavissa järjestelmissä lasketaan seuraavasta kaavasta:

V = V0 · N

jossa:

—

=

V

=

laimennetun kaasun tilavuus ilmaistuna l/testi (ennen korjausta),

—

=

V0

=

kiertomäntäpumpun siirtämän kaasun tilavuus testausolosuhteissa l/kierros,

—

=

N

=

kierrosten lukumäärä testiä kohti.

1.2.3.   Laimennetun pakokaasun tilavuuden korjaus vakio-olosuhteisiin.

Laimennetun pakokaasun tilavuus korjataan seuraavalla kaavalla:

Formula (2)

jossa:

Formula (3)

jossa:

—

=

PB

=

ulkoilman paine testihuoneessa (kPa),

—

=

P1

=

kiertomäntäpumpun imupuolen alipaine (kPa) ulkoilman paineeseen nähden,

—

=

Tp

=

kiertomäntäpumppuun menevän laimennetun pakokaasun keskimääräinen lämpötila testin aikana (K).

1.3.   Näytepussissa olevien epäpuhtauksien korjattujen pitoisuuksien laskeminen

Formula (4)

jossa:

—

=

Ci

=

epäpuhtauden i pitoisuus laimennetussa pakokaasussa, ilmaistuna ppm:nä ja korjattuna laimennusilman sisältämällä i:n määrällä,

—

=

Ce

=

epäpuhtauden i mitattu pitoisuus laimennetussa pakokaasussa (ppm),

—

=

Cd

=

epäpuhtauden i pitoisuus laimennusilmassa (ppm),

—

=

DF

=

laimennuskerroin.

Laimennuskerroin lasketaan seuraavasti:

Bensiinin ja dieselöljyn osalta

DF =

Formula

bensiinin ja dieselöljyn osalta (5a)

DF =

Formula

nestekaasun osalta (5b)

DF =

Formula

maakaasun osalta (5c)

Näissä yhtälöissä:

—

=

CCO2

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun CO2-pitoisuus tilavuusprosentteina,

—

=

CHC

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun HC-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina,

—

=

CCO

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun CO-pitoisuus ppm:nä.

1.4.   No:n kosteuskorjauskertoimen määritys

Kosteuden vaikutuksen korjaamiseksi typen oksideista saatuihin tuloksiin sovelletaan seuraavaa yhtälöä:

Formula (6)

jossa:

Formula

jossa:

—

=

H

=

absoluuttinen kosteus ilmaistuna grammoina vettä kuivaa ilmakiloa kohden,

—

=

Ra

=

ulkoilman suhteellinen kosteus ilmaistuna prosentteina,

—

=

Pd

=

kyllästetyn höyryn paine ulkoilman lämpötilassa (kPa),

—

=

PB

=

ulkoilman paine testihuoneessa (kPa).

1.5.   Esimerkki

1.5.1.   Tiedot

1.5.1.1.   Ulkoilman olosuhteet:

—

lämpötila: 23 °C = 297,2 K,

—

paine: PB = 101,33 kPa,

—

suhteellinen kosteus: Ra = 60 prosenttia,

—

kyllästyshöyrynpaine: Pd = 2,81 kPa H2O:n osalta 23 °C:ssa.

1.5.1.2.   Mitattu ja vakio-olosuhteisiin alennettu tilavuus (ks. 1 kohta)

V = 51,961 m3

1.5.1.3.   Analysaattorin lukemat:

 

Laimennettu pakokaasu

Laimennusilma

HC (24)

92 ppm

3,0 ppm

CO

470 ppm

0 ppm

NOx

70 ppm

0 ppm

CO2

1.6 til-%

0,03 til-%

1.5.2.   Laskeminen

1.5.2.1.   Kosteuden korjauskerroin (kH) (katso kaava 6):

Formula

Formula

H =10,5092

Formula

Formula

kh = 0,9934

1.5.2.2.   Laimennuskerroin (DF) (katso kaava (5))

Formula

Formula

DF = 8,091

1.5.2.3.   Näytepussissa olevien korjattujen epäpuhtauspitoisuuden laskeminen:

HC, päästöjen massat (ks. kaavat (4) ja (1))

Ci

=

 Ce – Cd

Formula

Ci

=

 92 – 3 (1-)

Formula

Ci

=

89,371

MHC

=

 CHC · Vmix · QHC

Formula

QHC

=

0,619 bensiinin ja dieselöljyn osalta

QHC

=

0,649 nestekaasun osalta

QHC

=

0,714 maakaasun osalta

MHC

=

 89.371 · 51.961 · 0.619 · 10–6 ·

Formula

MHC

=

Formula

g/km

CO, päästöjen massat (ks. kaava (1))

MCO

=

 CCO · Vmix · QCO ·

Formula

QCO

=

1,25

MCO

=

 470 · 51,961 · 1.25 · 10–6 ·

Formula

MCO

=

Formula

 g/km

NOx päästöjen massat (ks. kaava (1))

MNOx

=

 CNOx · Vmix · QNOx · kH ·

Formula

QNOx

=

2,05

MNOx

=

 70 · 51,961 · 2,05 · 0,9934 · 10–6 ·

Formula

MNOx

=

Formula

 g/km

2.   DIESELMOOTTORILLA VARUSTETTUJA AJONEUVOJA KOSKEVAT ERITYISET MÄÄRÄYKSET

2.1.   HC-määritys dieselmoottoreille

Keskimääräinen HC-pitoisuus, jota käytetään HC-päästöjen massan määritykseen dieselmoottoreille, lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Formula (7)

jossa:

—

=

Formula

=

lämmitetyn FID:n lukeman integraali testin aikana (t2 – t1)

—

=

Ce

=

laimennetusta pakokaasusta mitattu HC-pitoisuus ppm:nä Ci:tä, joka korvataan suoraan CHC:lla kaikissa tarvittavissa yhtälöissä.

2.2.   Hiukkasten määritys

Hiukkaspäästö Mp (g/km) lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

Formula

kun pakokaasut poistetaan tunnelista,

Formula

kun pakokaasut palautetaan tunneliin,

joissa:

Vmix

=

laimennetun pakokaasun (ks. 1.1 kohta) tilavuus standardiolosuhteissa,

Vep

=

hiukkassuodattimen läpi virtaavan pakokaasun tilavuus standardiolosuhteissa,

Pe

=

suodattimiin kerääntynyt hiukkasmassa,

d

=

toimintasykliä vastaava todellinen ajomatka km,

Mp

=

hiukkaspäästö g/km.

LIITE 5

TYYPPI II -TESTI

(Hiilimonoksidipäästön testi joutokäyntinopeudella)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön 5.3.2 kohdassa määritetyn tyyppi II -testin menettely.

2.   MITTAUSOLOSUHTEET

2.1.   Polttoaineen on oltava vertailupolttoainetta, jota koskevat vaatimukset annetaan tämän säännön liitteissä 10 ja 10a.

Testin aikana ympäristön lämpötilan on oltava välillä 293 ja 303 K (20 °C ja 30 °C). Moottoria lämmitetään, kunnes jäähdytys- ja voitelunesteiden lämpötilat ja öljynpaine ovat saavuttaneet tasapainonsa.

2.2.1.   Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, testataan tyyppi I -testissä käytety(i)llä vertailupolttoaineella (vertailupolttoaineilla).

2.3.   Käsivalintaisella tai puoliautomaattisella vaihteistolla varustettujen ajoneuvojen osalta testi on suoritettava vaihde ”vapaalla”- asennossa ja kytkin kytkettynä.

2.4.   Automaattivaihteistolla varustetuilla ajoneuvoilla testi on suoritettava vaihteenvalitsin joko ”vapaa”- tai ”pysäköinti”- asennossa.

2.5.   Joutokäyntinopeuden säätölaitteet

2.5.1.   Määritelmä

Tässä säännössä ”joutokäyntinopeuden säätölaitteilla” tarkoitetaan käyttölaitteita, joilla mekaanikko voi helposti muuttaa moottorin joutokäyntiä käyttäen vain 2.5.1.1 kohdassa tarkoitettuja työkaluja. Erityisesti polttoaineen ja ilman virtauksen kalibrointilaitteita ei katsota säätölaitteiksi, jos säätö edellyttää sinettien irrottamista, jonka toimenpiteen tavallisesti voi suorittaa vain ammattimainen mekaanikko.

2.5.1.1.   Työkalut, joita voi käyttää joutokäynnin säätöön: ruuvitaltat (tavalliset tai ristipäiset), ruuviavaimet (lenkkiavaimet, kiintoavaimet ja jakoavaimet), pihdit, kuusiokoloavaimet.

2.5.2.   Mittauspisteiden määritys

2.5.2.1.   Ensin suoritetaan mittaus valmistajan ilmoittamissa säätöä koskevissa olosuhteissa.

2.5.2.2.   Portaattomasti säätyville säätölaitteille määritetään riittävä määrä tyypillisiä asentoja.

2.5.2.3.   Pakokaasujen hiilimonoksidipitoisuuden mittaus on tehtävä kaikilla mahdollisilla säätölaitteiden asennoilla, mutta portaattomasti säädettäviin laitteisiin sovelletaan vain edellä 2.5.2.2 kohdassa määriteltyjä asentoja.

Tyyppi II -testi katsotaan hyväksyttäväksi, jos vähintään toinen seuraavista kahdesta edellytyksestä täyttyy:

2.5.2.4.1.   yksikään edellä olevan 2.5.2.3 kohdan mukaisesti mitatuista arvoista ei ylitä raja-arvoja;

2.5.2.4.2.   suurin pitoisuus, joka saadaan muuttamalla yhtä säätölaitetta portaattomasti samalla kun muut laitteet pidetään samassa asennossa, ei ylitä raja-arvoa, ja tämä ehto on täytettävä muiden säätölaitteiden kuin portaattomasti säädetyn laitteen eri yhdistelmillä.

Säätölaitteiden mahdollisia asentoja rajoittavat:

2.5.2.5.1.   ensiksi, suurempi seuraavista kahdesta arvosta: joko alhaisin joutokäyntinopeus, jonka moottori voi saavuttaa, tai valmistajan suosittelema nopeus miinus 100 kierrosta minuutissa;

2.5.2.5.2.   toiseksi, pienin seuraavista kolmesta arvosta:

joko suurin nopeus, jonka moottori voi saavuttaa käyttämällä joutokäyntinopeuden säätölaitteita,

tai valmistajan suosittelema nopeus lisättynä 250 kierroksella minuutissa,

tai automaattikytkimen kytkentänopeus.

2.5.2.6.   Lisäksi mittaussäädöiksi ei saa valita säätöjä, joilla moottori ei käy kunnolla. Erityisesti, kun moottori on varustettu useilla kaasuttimilla, on kaikissa kaasuttimissa oltava sama säätö.

3.   KAASUNÄYTTEIDEN OTTO

3.1.   Keräysputki asennetaan pakojärjestelmään vähintään 300 mm:n syvyyteen mahdollisimman lähelle pakoputkea putkeen, jolla pakojärjestelmä on yhdistetty näytepussiin.

3.2.   CO-pitoisuus (CCO) ja CO2-pitoisuus (CCO2 ) määritetään mittauslaitteen lukemista tai tallennuksista kalibrointikäyrien avulla.

3.3.   Nelitahtimoottoreille korjattu hiilimonoksidipitoisuus on:

Formula (tilavuusprosenttia)

3.4.   Edellä 3.3 kohdassa tarkoitetun kaavan avulla laskettua pitoisuutta CCO (ks. 3.2 kohta) ei tarvitse korjata, jos mitattu kokonaispitoisuus (CCO + CCO2 ) on nelitahtimoottoreilla vähintään seuraava:

—

bensiinin osalta:

15 prosenttia

—

nestekaasun osalta:

13,5 prosenttia

—

maakaasun osalta:

11,5 prosenttia

LIITE 6

TYYPPI III -TESTI

(Kampikammiokaasupäästöjen tarkastaminen)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön 5.3.3 kohdassa tarkoitetun tyyppi III -testin testausmenettely.

2.   YLEISET MÄÄRÄYKSET

2.1.   Tyyppi III -testi suoritetaan ajoneuvolle, joka on varustettu ottomoottorilla ja jolle suoritetaan tapauksen mukaan myös tyyppi I- ja II -testit.

2.2.   Testissä on oltava mukana myös täysin tiiviiksi tehtyjä moottoreita lukuun ottamatta niitä, jotka on suunniteltu siten, että pienikin vuoto voi aiheuttaa pahoja toimintahäiriöitä (kuten vastaiskumoottorit).

3.   TESTAUSOLOSUHTEET

3.1.   Joutokäynti on säädettävä valmistajan suositusten mukaisesti.

3.2.   Mittaukset tehdään kolmessa eri moottorin toiminnan olosuhteessa:

Olosuhde N:o

Ajoneuvon nopeus (km/h)

1

Joutokäynti

2

50 ± 2 (kolmosvaihde tai ”drive”)

3

50 ± 2 (kolmosvaihde tai ”drive”)


Olosuhde N:o

Jarrun absorboima teho

1

Ei

2

Tyyppi I -testi nopeudessa 50 km/h

3

Kuten toimintatila 2, mutta kerrottuna kertoimella 1,7

4.   TESTAUSMENETELMÄ

4.1.   Kampikammion tuuletusjärjestelmän luotettava toiminta on tarkastettava edellä 3.2 kohdassa luetelluissa olosuhteissa.

5.   MENETELMÄ KAMPIKAMMION TULETUSJÄRJESTELMÄN TOIMINNAN TARKASTAMISEKSI

5.1.   Moottorissa olevia aukkoja ei saa muuttaa.

5.2.   Kampikammion paine mitataan sopivasta kohdasta. Se mitataan öljyn mittatikun reiästä viistoputkisella painemittarilla.

5.3.   Ajoneuvo katsotaan hyväksyttäväksi, jos kaikissa edellä 3.2 kohdassa esitetyissä olosuhteissa kampikammiosta mitattu paine ei ylitä mittaushetkellä vallitsevaa ulkoilman painetta.

5.4.   Edellä esitetyllä menetelmällä tehtävässä testissä paine imusarjassa mitataan ± 1 kPa:n tarkkuudella.

5.5.   Ajoneuvon nopeus dynamometrillä mitataan ± 2 km/h:n tarkkuudella.

5.6.   Kampikammion paine on mitattava ± 0,01 kPa:n tarkkuudella.

5.7.   Jos jossakin edellä 3.2 kohdassa määritellyssä olosuhteessa kampikammiosta mitattu paine ylittää ulkoilman paineen, suoritetaan jäljempänä 6 kohdassa määritelty lisätesti, jos valmistaja niin pyytää.

6.   LISÄTESTAUSMENETELMÄ

6.1.   Moottorissa olevia aukkoja ei saa muuttaa.

6.2.   Öljyn mittatikun reikään asennetaan noin viiden litran joustava pussi, joka sietää kampikammiokaasuja. Pussin on oltava tyhjä ennen kutakin mittausta.

6.3.   Pussin on oltava suljettuna ennen kutakin mittausta. Se avataan kampikammiolle viideksi minuutiksi kussakin edellä 3.2 kohdassa esitetyssä olosuhteessa.

6.4.   Ajoneuvo katsotaan hyväksyttäväksi, jos pussi ei näkyvästi täyty missään edellä 3.2 kohdassa esitetyssä mittausolosuhteessa.

6.5.   Huomautus

6.5.1.   Jos moottorin rakenne on sellainen, ettei testiä voida suorittaa edellä 6.1–6.4 kohdassa esitetyillä menetelmillä, mittaukset on tehtävä samalla menetelmällä muutettuna seuraavasti:

6.5.2.   ennen testiä kaikki moottorin aukot suljetaan paitsi se, jota tarvitaan kaasujen talteenottoon;

6.5.3.   Pussi liitetään sopivaan haaraan, joka ei aiheuta ylimääräistä painehäviötä ja joka on asennettu kaasunkierrätyspiiriin suoraan moottorista tulevaan aukkoon.

TYYPPI III -TESTI

Image

LIITE 7

TYYPPI IV -TESTI

(Ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen haihtumispäästöjen määrittäminen)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön 5.3.4 kohdan mukaisessa tyyppi IV -testissä noudatettava menettely.

Tämä menettely on menetelmä, jolla määritetään kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetun ajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtuvat hiilivedyt.

2.   TESTIN KUVAUS

Haihtumispäästötestin (kuva 7/1 jäljempänä) tarkoituksena on määrittää hiilivetyjen haihtumispäästöt, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta, ja kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta ajoneuvon ollessa pysäköitynä sekä kaupunkiajosta. Testi käsittää seuraavat vaiheet:

2.1.   testin valmistelun, mukaan lukien kaupunkiajosykli (osa 1) ja taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli (osa 2),

2.2.   niiden haihtumispäästöjen määrittämisen, jotka aiheutuvat kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta (kuumahaihtuma) ajoneuvon ollessa pysäköitynä,

2.3.   niiden haihtumispäästöjen määrittämisen, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta ajoneuvon ollessa pysäköitynä.

Kuumahaihtuman ja lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvan haihtuman määrittämisestä saadut hiilivetypäästöjen massat lasketaan yhteen ja testistä annetaan yhteenlaskettu tulos.

3.   AJONEUVO JA POLTTOAINE

3.1.   Ajoneuvo

3.1.1.   Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa, sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä. Haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän on oltava kytkettynä ja sen on oltava toiminut oikein tämän ajan ja aktiivihiilisäiliön (-säiliöiden) on oltava ollut tavanomaisessa käytössä ilman tavallisuudesta poikkeavaa tyhjentämistä tai kuormitusta.

3.2.   Polttoaine

3.2.1.   Testeissä on käytettävä sopivaa vertailupolttoainetta, joka määritellään tämän säännön liitteessä 10.

4.   HAIHTUMISPÄÄSTÖTESTIN TESTAUSLAITTEISTO

4.1.   Alustadynamometri

Alustadynamometrin on oltava liitteessä 4 esitettyjen vaatimusten mukainen.

4.2.   Haihtumispäästöjen mittaustila

Haihtumispäästöjen mittaustilan on oltava kaasutiivis suorakulmainen mittauskammio, johon testattava ajoneuvo mahtuu. Ajoneuvoon on päästävä käsiksi joka puolelta, ja suljettuna mittaustilan on oltava kaasutiivis tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti. Mittaustilan sisäpinnan on oltava läpäisemätöntä materiaalia, joka ei reagoi hiilivetyjen kanssa. Lämpötilan säätelyjärjestelmän on koko testin ajan voitava ohjata mittaustilan lämpötilaa määritellyn lämpötila/aikaohjelman mukaisesti, josta sallittu keskimääräinen lämpötilapoikkeama on ± 1 K.

Säätelyjärjestelmä on säädettävä siten, että lämpötilavaihtelut ovat tasaisia ja lämpötiloissa on mahdollisimman vähän ylityksiä, huojuntaa ja epävakaisuutta ympäröivän lämpötilan pitkän aikavälin tavoitearvoihin verrattuna. Sisäpinnan lämpötila ei saa missään vaiheessa laskea alemmaksi kuin 278 K (5 °C) tai nousta korkeammaksi kuin 328 K (55 °C) lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvien päästöjen testauksen aikana.

Seinärakenteen on johdettava lämpöä hyvin. Sisäpinnan lämpötila ei saa laskea alemmaksi kuin 293 K (20 °C) tai nousta korkeammaksi kuin 325 K (52 °C) kuumaksi ajetun moottorin aiheuttamien haihtumispäästöjen testauksen aikana.

Lämpötilavaihtelusta aiheutuviin mittaustilan tilavuuden muutoksiin varaudutaan käyttämällä joko tilavuudeltaan muuttuvaa tai tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa.

4.2.1.   Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila

Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila laajenee ja supistuu mittaustilassa olevien ilmamassojen lämpötilamuutoksia vastaavasti. Kaksi käytettävissä olevaa keinoa mittaustilan tilavuuden muuttamiseksi ovat liikkuva(t) paneeli(t) tai paljerakenne, jossa mittaustilan sisällä oleva(t) läpäisemätön (läpäisemättömät) pussi(t) laajenee (laajenevat) tai supistuu (supistuvat) tilan sisällä olevan paineen muutosten vaikutuksesta ottamalla korvausilmaa tilan ulkopuolelta. Tilavuuden muutoksiin mukautuvien rakenteiden osalta on varmistettava tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti, että mittaustilan eheys säilyy lämpötilan vaihdellessa sallitulla alueella.

Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on rajoitettava mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen välinen erotus enimmäisarvoon ± 5 kPa.

Mittaustilan tilavuus on voitava lukita määrättyyn arvoon. Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan ”nimellisen tilavuuden” on voitava muuttua +7 prosenttia (katso tämän liitteen lisäyksessä 1 oleva 2.1.1 kohta) testauksen aikana tapahtuvan lämpötilan ja ilmanpaineen vaihtelun mukaisesti.

4.2.2.   Tilavuudeltaan muuttumaton mittaustila

Tilavuudeltaan muuttumattoman mittaustilan on oltava koottu lujista paneeleista, jotka pitävät mittaustilan tilavuuden muuttumattomana ja ovat seuraavien vaatimusten mukaisia.

4.2.2.1.   Mittaustilassa on oltava ilmanvaihtojärjestelmä, joka poistaa mittaustilasta ilmaa pienellä ja tasaisella virtaamalla koko testin ajan. Ilmanvaihtojärjestelmä voi korvata ulos virtaavan ilman aiheuttamaa vajetta mittaustilaa ympäröivällä ilmalla. Sisään päästettävä ilma on suodatettava aktiivihiilellä suhteellisen tasaisen hiilivetytason ylläpitämiseksi. Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on pidettävä mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen välinen erotus 0:n ja -5 kPa:n välillä.

4.2.2.2.   Laitteistolla on voitava mitata poistetun ja sisään päästettävän ilman hiilivetyjen massa 0,01 gramman resoluutiolla. Mittaustilasta poistuvasta ja sen sisään päästetystä ilmasta voidaan suhteellisella osavirtaperiaatteella toimivalla laitteella kerätä näytepussi. Vaihtoehtoisesti mittaustilaan päästettyä ja tilasta poistettua virtaamaa voidaan tarkkailla jatkuvasti prosessiin suoraan kytketyn FID-analysaattorin avulla, ja virtaamat ja niiden mittaus voidaan sovittaa yhteen siten, että saadaan jatkuva tallenne poistettujen hiilivetyjen määrästä.

4.3.   Analysointijärjestelmät

4.3.1.   Hiilivetyanalysaattori

4.3.1.1.   Mittaustilan ilmaa valvotaan liekki-ionisaatiotyyppisellä hiilivetyilmaisimella (FID). Näytekaasu on imettävä yhden sivuseinän keskipisteestä tai kammion katosta, ja mahdolliset ohivirtaukset on johdettava takaisin mittaustilaan, mieluiten heti sekoitustuulettimen taakse.

4.3.1.2.   Hiilivetyanalysaattorin vasteajan on oltava enintään 1,5 sekuntia lukemaan, joka on 90 prosenttia lopullisesta lukemasta. Stabiilisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta 15 minuutin ajan kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.3.   Keskihajonnan avulla ilmaistun analysaattorin toistuvuuden on oltava parempi kuin ± 1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla.

Kuva 7/1

HAIHTUMISPÄÄSTÖN MÄÄRITTÄMINEN

3 000 km:n sisäänajojakso (ei liiallista tyhjennystä/kuormitusta)

Aktiivihiilisäiliön (-säiliöiden) käytön aikainen tehon heikkeneminen todettu

Ajoneuvon höyrypesu (tarvittaessa)

Image

4.3.1.4.   Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastusmenettelyssä.

4.3.2.   Hiilivetyanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä

4.3.2.1.   Hiilivetyanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia joko kynäpiirturilla tai muulla tietojenkäsittelyjärjestelmällä ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteessa on näyttävä selvä merkki kuumahaihtuman ja lämpötilan vuorokausivaihtelun testauksen alkamisesta ja päättymisestä (mukaan lukien näytteenottojaksojen alkaminen ja päättyminen sekä kunkin testin alkamisen ja päättymisen välinen aika).

4.4.   Polttoainesäiliön lämmitys (ainoastaan, jos aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä)

4.4.1.   Ajoneuvon polttoainesäiliössä (-säiliöissä) olevaa polttoainetta on lämmitettävä säädettävällä lämmönlähteellä, esimerkiksi 2 000 watin tehoinen lämmitystyyny on sopiva. Lämmitysjärjestelmän on lämmitettävä tasaisesti säiliön seinämiä polttoainepinnan alapuolella siten, että se ei aiheuta polttoaineen paikallista ylikuumenemista. Säiliössä polttoaineen yläpuolella olevaa höyryä ei saa lämmittää.

4.4.2.   Säiliön lämmityslaitteen on kyettävä lämmittämään säiliössä oleva polttoaine tasaisesti 289 K:n (16 °C) alkulämpötilasta 14 K:n verran 60 minuutissa, lämpötila-anturin sijainnin ollessa jäljempänä olevan 5.1.1 kohdan mukainen. Lämmitysjärjestelmän on kyettävä pitämään polttoaineen lämpötila ± 1,5 K:n sisällä vaaditusta lämpötilasta säiliön lämmityksen aikana.

4.5.   Lämpötilalukemien tallennus

4.5.1.   Mittauskammiossa (SHED) vallitseva lämpötila tallennetaan kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteet sijaitsevat mittaustilan sisällä noin 0,1 metrin etäisyydellä kummankin sivuseinän pystysuorasta keskiviivasta 0,9 ± 0,2 metrin korkeudella.

4.5.2.   Polttoainesäiliön (-säiliöiden) lämpötila mitataan anturilla, joka on asennettu polttonestesäiliöön jäljempänä olevan 5.1.1 kohdan mukaisesti tapauksissa, joissa aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä (5.1.5 kohta).

4.5.3.   Lämpötilatietoja on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittausten koko keston ajan.

4.5.4.   Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 1,0 K ja lämpötila on kyettävä lukemaan ± 0,4 K:n tarkkuudella.

4.5.5.   Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.6.   Painelukemien tallennus

4.6.1.   Testausalueen ilmanpaineen ja mittaustilan sisällä vallitsevan ilmanpaineen välinen erotus Δp on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittauksen koko keston ajan.

4.6.2.   Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 2 kPa ja paine on kyettävä lukemaan ± 0,2 K:n tarkkuudella.

4.6.3.   Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.7.   Tuulettimet

4.7.1.   Kammion hiilivetypitoisuus on kyettävä alentamaan ulkoilman tasolle käyttämällä yhtä tai useampaa tuuletinta tai puhallinta mittaustilan (SHED) oven (ovien) ollessa auki.

4.7.2.   Kammiossa on oltava yksi tai useampi tuuletin tai puhallin, joiden teho vastaa ilmavirtaa 0,1–0,5 m3/min. ja joilla mittaustilan ilma saadaan kunnolla sekoitetuksi. Kammion lämpötila ja hiilivetypitoisuus on kyettävä pitämään tasaisena mittausten ajan. Tuulettimien tai puhaltimien ilmavirtausta ei saa kohdistaa suoraan mittaustilassa olevaan ajoneuvoon.

4.8.   Kaasut

4.8.1.   Kalibrointia ja käyttöä varten on oltava saatavilla seuraavia puhtaita kaasuja:

—

puhdistettua synteettistä ilmaa: (epäpuhtauksia < 1 ppm C1 ekvivalenttina, ≤ 1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO);

happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia.

—

hiilivetyanalysaattorin polttoainekaasua: (40 ± 2 prosenttia vetyä ja loppu heliumia, jossa on vähemmän kuin 1 ppm C1-ekvivalenttia hiilivetyjä, vähemmän kuin 400 ppm CO2),

—

propaania (C3H8): puhtaus vähintään 99,5 prosenttia,

—

butaania (C4H10): puhtaus vähintään 98 prosenttia,

—

typpeä (N2): puhtaus vähintään 98 prosenttia.

4.8.2.   Käytettävissä on oltava propaanin (C3H8) ja puhdistetun synteettisen ilman seoksia sisältäviä kalibrointi- ja vertailukaasuja. Kalibrointikaasun todellisten pitoisuuksien on oltava kahden prosentin sisällä annetuista arvoista. Kaasunjakajaa käyttämällä saatujen laimennettujen kaasujen tarkkuuden on oltava kahden prosentin sisällä todellisesta arvosta. Lisäyksessä 1 tarkoitetut pitoisuudet voidaan myös saada aikaan kaasunjakajalla, jossa laimennuskaasuna käytetään synteettistä ilmaa.

4.9.   Lisävarusteet

4.9.1.   Testialueen absoluuttinen kosteus (H) on kyettävä mittaamaan ± 5 prosentin tarkkuudella.

5.   TESTAUSMENETTELY

5.1.   Testin valmistelu

5.1.1.   Ajoneuvon mekaaninen valmistelu ennen testiä on seuraava:

a)

ajoneuvon pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja,

b)

ajoneuvo voidaan höyrypestä ennen testiä,

c)

jos aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä (jäljempänä 5.1.5 kohta), on ajoneuvon polttoainesäiliö varustettava lämpötila-anturilla, jonka avulla lämpötila voidaan mitata säiliössä olevan polttoaineen keskipisteestä, kun säiliö on täytetty 40 prosenttiin tilavuudestaan,

d)

polttoainejärjestelmään voidaan asentaa lisävarusteita ja liittimiä, joiden avulla polttoainesäiliö voidaan tyhjentää täysin. Tämän vuoksi säiliön kuorta ei tarvitse muuttaa,

e)

valmistaja voi tehdä ehdotuksen testimenettelystä, jolla otetaan huomioon ainoastaan ajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtumalla poistuvat hiilivedyt.

5.1.2.   Ajoneuvo viedään testialueelle, jossa ympäristön lämpötila on 293–303 K (20–30 °C).

5.1.3.   Aktiivihiilisäiliön (-säiliöiden) tehon heikkeneminen käytössä on tarkastettava. Tämä voidaan tehdä osoittamalla, että säiliö on ollut käytössä vähintään 3 000 ajokilometrin ajan. Jos aktiivihiilisäiliöitä on useampi kuin yksi, on seuraavaa menettelyä sovellettava jokaiseen säiliöön.

5.1.3.1.   Aktiivihiilisäiliö poistetaan ajoneuvosta. Tämän vaiheen aikana on erityisesti varottava vaurioittamasta laitteiden osia ja polttoainejärjestelmää.

5.1.3.2.   Aktiivihiilisäiliön paino tarkastetaan.

5.1.3.3.   Aktiivihiilisäiliö liitetään mahdollisesti ajoneuvon ulkopuolella olevaan polttoainesäiliöön, joka on täytetty vertailupolttoaineella 40 prosenttiin polttoainesäiliön (-säiliöiden) tilavuudesta.

5.1.3.4.   Polttoainesäiliössä olevan polttoaineen lämpötilan olisi oltava 183–287 K (10–14 °C).

5.1.3.5.   (Ajoneuvon ulkopuolella olevaa) polttoainesäiliötä lämmitetään lämpötilasta 288 K lämpötilaan 318 K (15–45 °C) (nostamalla lämpötilaa 1 °C 9 minuutissa).

5.1.3.6.   Jos aktiivihiilisäiliön ylivuoto tapahtuu ennen kuin lämpötila on 318 K (45 °C), lämmityslaite kytketään irti. Tämän jälkeen säiliö punnitaan. Jos aktiivihiilisäiliön ylivuotoa ei ole tapahtunut lämpötilan saavuttaessa 318 K (45 °C), menettely toistetaan 5.1.3.3 kohdasta alkaen ylivuotoon asti.

5.1.3.7.   Ylivuoto voidaan todeta tämän liitteen 5.1.5 ja 5.1.6 kohdassa kuvatulla tavalla tai käyttäen jotakin muuta näytteenotto- ja analyysijärjestelmää, jonka avulla voidaan havaita aktiivihiilisäiliöstä ylivuotovaiheessa tulevat hiilivetypäästöt.

5.1.3.8.   Aktiivihiilisäiliötä tyhjennetään käyttäen 25 ± 5 litraa koelaboratorion ilmaa minuutissa hiililitraa kohden, kunnes säiliön ilma on vaihtunut 300 kertaa.

5.1.3.9.   Aktiivihiilisäiliön paino tarkastetaan.

5.1.3.10.   Toistetaan 5.1.3.4–5.1.3.9 kohdan menettelyn kaikki vaiheet yhdeksän kertaa. Testi voidaan lopettaa ennen tätä, jos aktiivihiilisäiliöiden paino on tasaantunut viimeisten syklien jälkeen, ei kuitenkaan ennen kuin on suoritettu kolme edellä kuvatun mukaista sykliä.

5.1.3.11.   Aktiivihiilisäiliö asennetaan takaisin paikalleen ja ajoneuvo saatetaan tavanomaiseen ajokuntoon.

5.1.4.   Aktiivihiilisäiliö on vakautettava käyttäen joitakin 5.1.5 ja 5.1.6 kohdassa eritellyistä menetelmistä. Jos ajoneuvossa on useampia aktiivihiilisäiliöitä, jokainen säiliö on vakautettava erikseen.

5.1.4.1.   Ylivuoto todetaan mittaamalla aktiivihiilisäiliöstä tulevat päästöt.

Ylivuodolla tarkoitetaan tässä pistettä, jossa hiilivetypäästöjen kertymä on kaksi grammaa.

5.1.4.2.   Ylivuoto voidaan todeta käyttäen haihtumispäästöjen mittaustilaa 5.1.5 ja 5.1.6 kohdassa kuvatulla tavalla. Ylivuoto voidaan vaihtoehtoisesti todeta käyttäen toista, ajoneuvon aktiivihiilisäiliöstä myötävirtaan kytkettyä apusäiliötä. Apusäiliö on tuuletettava huolellisesti ennen täyttämistä.

5.1.4.3.   Mittauskammiota on tuuletettava välittömästi ennen testin aloittamista usean minuutin ajan, kunnes tausta-arvot ovat vakaat. Kammion sekoitustuulettimen (-tuulettimien) on tällöin oltava kytkettynä (kytkettyinä).

Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue on tarkastettava välittömästi ennen testiä.

5.1.5.   Aktiivihiilisäiliöiden täyttö ylivuotopisteeseen kohotettaessa lämpötilaa toistuvasti

5.1.5.1.   Ajoneuvon (ajoneuvojen) polttoainesäiliö (-säiliöt) tyhjennetään käyttäen asennettuja tyhjennyshanoja. Tyhjennys on suoritettava siten, että ajoneuvoon asennettuja haihtumispäästöjen mittauslaitteita ei tyhjennetä eikä kuormiteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä yleensä irrottamalla polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa.

5.1.5.2.   Polttoainesäiliö (-säiliöt) täytetään testipolttoaineella, jonka lämpötila on 283–287 K (10–14 °C), 40 ± 2 prosenttiin polttoainesäiliön tavallisesta tilavuudesta. Ajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukon tulpan (tulppien) on oltava paikoillaan tässä vaiheessa.

5.1.5.3.   Ajoneuvo on asetettava haihtumispäästöjen mittaustilaan moottori pysäytettynä tunnin sisällä polttoainesäiliöiden uudelleentäytöstä. Polttoainesäiliön lämpötila-anturi on kytkettävä lämpötilan tallennusjärjestelmään. Lämmönlähde on asetettava polttoainesäiliöön (-säiliöihin) nähden asianmukaisesti ja kytkettävä lämpötilan säätimeen. Lämmönlähteelle asetettavat vaatimukset ovat edellä 4.4 kohdassa. Jos ajoneuvossa on useampi kuin yksi polttoainesäiliö, on kaikkia säiliöitä lämmitettävä samalla jäljempänä esitetyllä tavalla. Säiliöiden lämpötilojen on oltava samat ± 1,5 K:n tarkkuudella.

5.1.5.4.   Polttoaine voidaan lämmittää keinotekoisesti aloituslämpötilaan 293 K (20 °C) ± 1 K.

5.1.5.5.   Heti kun polttoaine saavuttaa vähintään lämpötilan 292 K (19 °C), on puhallin pysäytettävä, ovet suljettava ja tiivistettävä ja mittaustilan hiilivetypitoisuuden mittaus aloitettava.

5.1.5.6.   Kun lämpötila polttoainesäiliössä on 293 K (20 °C), alkaa 15 K:n (15 °C) lineaarinen lämpötilan nosto. Lämmityksen aikana polttoaineen lämpötilan on noudatettava alla olevaa funktiota ± 1,5 1,5 K:n tarkkuudella. Lämpötilan kohoamiseen kulunut aika ja lämpötilan nousu tallennetaan.

Tr = T0 + 0,2333 · t

jossa:

Tr

=

vaadittu lämpötila (K);

T0

=

säiliön alkulämpötila (K);

t

=

aika säiliön lämmityksen aloittamisesta minuutteina.

5.1.5.7.   Välittömästi ylivuodon tapahduttua tai polttoaineen lämpötilan noustua lukemaan 308 K (35 °C), sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin, lämmönlähde on kytkettävä irti, mittaustilan ovien tiivistys poistettava, ovet avattava ja polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa (tulpat) poistettava. Jos ylivuotoa ei ole tapahtunut lämpötilan noustua lukemaan 308 K (35 °C), lämmönlähde on poistettava ajoneuvosta, ajoneuvo vietävä ulos haihtumispäästöjen mittaustilasta ja jäljempänä 5.1.7 kohdassa kuvattu menettely toistettava kokonaisuudessaan, kunnes ylivuoto tapahtuu.

5.1.6.   Aktiivihiilisäiliöiden täyttö ylivuotopisteeseen butaania käyttäen

5.1.6.1.   Jos mittaustilaa käytetään ylivuodon toteamiseen (katso edellä 5.1.4.2 kohta), ajoneuvo sijoitetaan haihtumispäästöjen mittaustilaan moottori pysäytettynä.

5.1.6.2.   Aktiivihiilisäiliö esikäsitellään sen täyttöä varten. Aktiivihiilisäiliötä ei saa poistaa ajoneuvosta, jollei säiliön sijainti ajoneuvossa vaikeuta sen käsittelyä siinä määrin, ettei täyttöä kohtuudella voida edellyttää suoritettavaksi muutoin kuin poistamalla säiliö ajoneuvosta. Tämän vaiheen aikana on erityisesti varottava vaurioittamasta polttoainejärjestelmää ja sen osia.

5.1.6.3.   Aktiivihiilisäiliötä täytetään 50 tilavuusprosenttia butaania ja 50 tilavuusprosenttia typpeä sisältävällä seoksella, käyttäen virtausnopeutta 40 grammaa butaania tunnissa.

5.1.6.4.   Höyrystin kytketään irti välittömästi, kun aktiivihiilisäiliön ylivuoto on tapahtunut.

5.1.6.5.   Aktiivihiilisäiliö asennetaan takaisin paikalleen ja ajoneuvo saatetaan tavanomaiseen ajokuntoon.

5.1.7.   Polttoaineen tyhjennys ja uudelleentäyttö

5.1.7.1.   Ajoneuvon (ajoneuvojen) polttoainesäiliö (-säiliöt) tyhjennetään käyttäen asennettuja tyhjennyshanoja. Tämä on tehtävä siten, että ajoneuvoon asennettuja haihtumispäästöjen rajoituslaitteita ei tyhjennetä tai kuormiteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä yleensä irrottamalla polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa.

5.1.7.2.   Polttoainesäiliö (-säiliöt) täytetään testipolttoaineella, jonka lämpötila on 291 ± 8 K (18 ± 8 °C), 40 + 2 prosenttiin polttoainesäiliön tavallisesta tilavuudesta. Ajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukon tulpan (tulppien) on oltava paikoillaan tässä vaiheessa.

5.2.   Esivakauttamisajo

5.2.1.   Tunnin kuluessa siitä, kun aktiivihiilisäiliö on täytetty 5.1.5 tai 5.1.6 kohdan mukaisesti, ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille ja ajetaan yksi osan 1 ajosykli ja kaksi osan 2 ajosykliä, jotka on määritelty liitteessä 4. Pakokaasunäytteitä ei oteta tänä aikana.

5.3.   Lämpötilan vakauttaminen

5.3.1.   Viiden minuutin kuluessa edellä 5.2.1 kohdassa määritellyn esivakauttamisen päättymisestä konepelti on suljettava täysin, auto ajettava pois alustadynamometriltä ja pysäköitävä seisonta-alueelle. Auto on pysäköitynä vähintään 12 tuntia ja enintään 36 tuntia. Jakson päättyessä moottoriöljyn ja jäähdytysveden lämpötilan on oltava saavuttanut ympäristön lämpötila ± 3 K:n tarkkuudella.

5.4.   Dynamometritesti

5.4.1.   Seisontavaiheen päätyttyä ajoneuvolla ajetaan yksi tyyppi I -testiajo kokonaisuudessaan liitteen 4 mukaisesti (kylmäkäynnistys, kaupunkiajosykli ja taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli). Sen jälkeen moottori pysäytetään. Tämän vaiheen aikana voidaan ottaa pakokaasunäytteitä, mutta näin saatuja tuloksia ei käytetä tyyppihyväksynnän myöntämisessä pakokaasupäästöjen osalta.

5.4.2.   Kahden minuutin kuluessa 5.4.1 kohdassa kuvatun tyyppi I -testiajon päättymisestä ajoneuvolla ajetaan toinen vakauttamisajo, joka käsittää yhden tyyppi I -testin mukaisen kaupunkiajosyklin (lämmin käynnistys). Tämän jälkeen moottori pysäytetään jälleen. Tämän vaiheen aikana ei ole tarpeen ottaa pakokaasunäytteitä.

5.5.   Kuumahaihtumatesti

5.5.1.   Mittauskammiota on tuuletettava ennen testiajon päättymistä useiden minuuttien ajan, kunnes hiilivetyjen tausta-arvot ovat vakaat. Myös kammion sekoitustuulettim(i)en on tällöin oltava kytkettyinä.

5.5.2.   Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä.

5.5.3.   Esivakauttavan ajosyklin päätyttyä konepelti on suljettava täysin ja kaikki ajoneuvon ja testilaitteiston väliset kytkennät irrotettava. Tämän jälkeen ajoneuvo ajetaan mittauskammioon käyttämällä kaasupoljinta mahdollisimman vähän. Moottori on pysäytettävä ennen kuin mikään osa ajoneuvosta on mittauskammion sisäpuolella. Moottorin pysäyttämishetki tallennetaan haihtumispäästömittauksen tietojentallennusjärjestelmään ja lämpötilalukemien tallennus aloitetaan. Ajoneuvon ikkunat ja tavaratila on avattava tässä vaiheessa, jolleivät ne jo ole auki.

5.5.4.   Ajoneuvo on työnnettävä tai siirrettävä mittauskammioon jollain muulla tavoin moottori pysäytettynä.

5.5.5.   Mittaustilan ovet suljetaan ja saatetaan kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa moottorin pysäyttämisestä ja seitsemän minuutin kuluessa esivakauttavan ajon päättymisestä.

5.5.6.   Kun kammio on tiivistetty, 60 ± 0,5 minuutin mittainen kuumahaihtumajakso alkaa. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jotta saadaan kuumahaihtumatestin alkulukemat CHCi, Pi ja Ti. Näitä arvoja käytetään haihtumispäästöjen laskentaan jäljempänä olevan 6 kohdan mukaisesti. Mittaushuoneen ilman lämpötilan T on oltava vähintään 296 K ja enintään 304 K 60 minuuttia pitkän kuumahaihtumajakson aikana.

5.5.7.   Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen 60 ± 0,5 minuutin testijakson päättymistä.

5.5.8.   Kammion hiilivetypitoisuus mitataan 60 ± 0,5 minuutin mittaisen testijakson lopussa. Myös lämpötila ja ilmanpaine mitataan. Nämä ovat 6 kohdan mukaisessa laskennassa käytettävät kuumahaihtumatestin loppulukemat CHCf, Pf jaTf.

5.6.   Lämpötilan vakauttaminen

5.6.1.   Testiajoneuvo työnnetään tai siirretään muulla tavoin moottoria käyttämättä seisonta-alueelle, ja ajoneuvon lämpötilaa vakautetaan vähintään kuuden ja enintään 36 tunnin ajan kuumahaihtumatestin ja lämpötilan vuorokausivaihtelutestin välissä. Vakautuksen on tapahduttava tästä jaksosta vähintään 6 tunnin ajan lämpötilassa 293 K ± 2 K (20 °C ± 2 °C).

5.7.   Lämpötilan vuorokausivaihtelutesti

5.7.1.   Testiajoneuvon on oltava ympäristön lämpötilassa yhden syklin ajan tämän liitteen lisäyksessä 2 esitetyn kaavion mukaisesti, jossa annetuista luvuista lämpötila ei millään hetkellä saa poiketa enempää kuin ± 2 K. Keskimääräinen lämpötilapoikkeama, joka lasketaan käyttäen kaikkien mitattujen lämpötilapoikkeamien itseisarvoja, ei saa olla suurempi kuin 1 K. Ympäristön lämpötila on mitattava vähintään kerran minuutissa. Lämpötilan vaihtelu aloitetaan, kun aika Taloitus = 0, jäljempänä olevan 5.7.6 kohdan mukaisesti.

5.7.2.   Mittauskammiota on tuuletettava välittömästi ennen testin aloittamista usean minuutin ajan, kunnes tausta-arvot ovat vakaat. Kammion sekoitustuulettim(i)en on tällöin oltava kytketty(i)nä.

5.7.3.   Testiajoneuvo on tuotava mittaustilaan moottori pysäytettynä ja ikkunat ja tavaratila(t) auki. Sekoitustuuletin (-tuulettimet) on säädettävä siten, että ilman virtaus testiajoneuvon polttoainesäiliön alla on jatkuvasti vähintään 8 kilometriä tunnissa.

5.7.4.   Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue on tarkastettava välittömästi ennen testiä.

5.7.5.   Mittaustilan ovet suljetaan ja saatetaan kaasutiiviiksi.

5.7.6.   Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan 10 minuutin kuluessa ovien sulkemisesta ja tiivistämisestä, jotta saadaan alkulukemat CHCi, Pi ja Ti lämpötilan vuorokausivaihtelutestiä varten. Tämä on vaihe, jossa aika Taloitus = 0.

5.7.7.   Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi ennen testin päättymistä.

5.7.8.   Näytteenotto päästöistä on lopetettava 24 tunnin ± 6 minuutin kuluttua 5.7.6 kohdassa tarkoitetusta näytteenoton aloittamisesta. Näytteenoton aloituksen ja sen päättymisen välillä kulunut aika tallennetaan. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jotta saadaan 6 kohdan mukaiseen laskelmaan lämpötilan vuorokausivaihtelutestin loppulukemat CHCf, Pf ja Tf. Haihtumispäästötesti on täten suoritettu.

6.   LASKENTA

6.1.   Edellä 5 kohdassa kuvattujen haihtumispäästötestien avulla voidaan laskea lämpötilan vuorokausivaihtelua ja kuumahaihtumia testattaessa syntyneet hiilivetypäästöt. Näissä testivaiheissa syntyneet haihtumishäviöt lasketaan käyttäen mittaustilassa vallinneita alkuhetken ja loppuhetken hiilivetypitoisuuksia, lämpötiloja ja paineita sekä mittaustilan nettotilavuutta. Laskennassa käytetään seuraavaa kaavaa:

Formula

jossa:

—

=

MHC

=

hiilivedyn määrä grammoina,

—

=

MHC,out

=

tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa(grammoina),

—

=

MHC,i

=

tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina),

—

=

CHC

=

mittaustilassa mitattu hiilivetypitoisuus (ppm (tilavuus) C1 ekvivalenttina),

—

=

V

=

mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä korjattuna ajoneuvon tilavuudella ikkunoiden ja tavaratilan ollessa auki. Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritetty, vähennetään 1,42 kuutiometrin suuruinen tilavuus,

—

=

T

=

ympäristön lämpötila kammiossa, K,

—

=

P

=

ilmanpaine, kPa

—

=

H/C

=

hiili/vetysuhde,

—

=

k

=

1,2 · (12 + H/C);

kun:

—

=

i

=

on lukema testin alussa,

—

=

f

=

on lukema testin lopussa,

—

=

H/C

=

arvoksi oletetaan 2,33 lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä,

—

=

H/C

=

arvoksi oletetaan 2,20 kuumahaihtumatestissä.

6.2.   Testin kokonaistulos

Ajoneuvon yhteenlaskettu hiilivetypäästöjen massa on

Mtotal = MDI + MHS

missä:

—

=

Mtotal

=

ajoneuvon päästöjen yhteenlaskettu massa (grammaa),

—

=

MDI

=

hiilivetypäästöjen massa (grammaa) lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä,

—

=

MHS

=

hiilivetypäästöjen massa (grammaa) kuumahaihtumatestissä.

7.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

7.1.   Rutiininomaisia tuotantolinjan päässä tehtäviä testejä varten hyväksynnän haltija voi osoittaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden ottamalla näytteitä ajoneuvoista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset.

7.2.   Vuototesti

7.2.1.   Päästöjen valvontajärjestelmästä ulkoilmaan johtavat aukot on eristettävä.

7.2.2.   Polttoainejärjestelmään syötetään paine, jonka suuruus on 370 ± 10 mm H2O:a.

7.2.3.   Paineen on annettava tasaantua ennen polttoainejärjestelmän erottamista painelähteestä.

7.2.4.   Polttoainejärjestelmän erotuksen jälkeen paine ei saa laskea enempää kuin 50 mm H2O:a viidessä minuutissa.

7.3.   Tuuletustesti

7.3.1.   Päästöjen valvontajärjestelmästä ulkoilmaan johtavat aukot on eristettävä.

7.3.2.   Polttoainejärjestelmään syötetään paine, jonka suuruus on 370 ± 10 mm H2O:a.

7.3.3.   Paineen on annettava tasaantua ennen polttoainejärjestelmän erottamista painelähteestä.

7.3.4.   Päästöjen valvontajärjestelmän tuuletusaukot ulkoilmaan palautetaan tuotantokuntoon.

7.3.5.   Polttoainejärjestelmän paineen on laskettava alle 100 mm:iin H20:a vähintään 30 sekunnin, mutta enintään kahden minuutin kuluttua.

7.3.6.   Valmistajan pyynnöstä kaasunpäästöön liittyvä toiminnallinen kapasiteetti voidaan osoittaa käyttämällä vastaavia vaihtoehtoisia menettelyjä. Valmistajan on esitettävä erityinen menettely tekniselle laitokselle tyyppihyväksyntämenettelyn aikana.

7.4.   Tyhjennystesti

7.4.1.   Laite, joka kykenee ilmaisemaan ilman virtausmäärän 1 l/min, kytketään tyhjennysaukkoon ja paineastia, joka on riittävän suuri, jottei sillä ole merkittävää vaikutusta tyhjennysjärjestelmään, yhdistetään kytkentäventtiilin kautta tyhjennysaukkoon, tai vaihtoehtoisesti,

7.4.2.   valmistaja voi käyttää itse valitsemaansa virtausmittaria, jos toimivaltainen viranomainen sen hyväksyy.

7.4.3.   Ajoneuvoa on käytettävä siten, että mikä tahansa tyhjennysjärjestelmän rakenneominaisuus, joka voi rajoittaa tyhjennystä, havaitaan ja olosuhteet merkitään muistiin.

7.4.4.   Kun moottori toimii edellä 7.4.3 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa, ilman virtaus määritetään joko:

7.4.4.1.   kytkemällä 7.4.1 kohdassa tarkoitettu laite toimintaan. On havaittava paineen lasku ulkoilman paineesta tasolle, joka osoittaa, että 1,0 litra ilmaa on virrannut haihtumispäästöjen valvontajärjestelmään minuutissa; tai

7.4.4.2.   jos käytetään vaihtoehtoista virtausmittauslaitetta, on lukemaksi todettava vähintään 1 l/min.

7.4.4.3.   Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoista puhdistustestimenettelyä, jos menettely on esitetty tekniselle laitokselle ja hyväksytty kyseisen laitoksen toimesta tyyppihyväksyntämenettelyn aikana.

7.5.   Tyyppihyväksynnän antanut toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät, joita sovelletaan jokaiseen tuotantoyksikköön.

7.5.1.   Tarkastajan on otettava riittävän laaja otos sarjasta.

7.5.2.   Tarkastaja voi testata nämä ajoneuvot soveltamalla tämän säännön 8.2.5 kohtaa.

7.6.   Jos edellä olevan 7.5 kohdan vaatimukset eivät täyty, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikkiin tarpeellisiin toimiin ryhdytään tuotannon vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseksi uudelleen mahdollisimman nopeasti.

LIITE 7

Lisäys 1

LAITTEISTON KALIBROINTI HAIHTUMISPÄÄSTÖTESTIÄ VARTEN

1.   KALIBROINTIEN VÄLINEN AIKA JA KALIBROINTIMENETELMÄT

1.1.   Kaikki laitteet on kalibroitava ennen kuin ne otetaan käyttöön ensimmäisen kerran ja tämän jälkeen niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävän kuukauden kuluessa. Käytettävät kalibrointimenetelmät esitetään tässä lisäyksessä.

1.2.   Yleensä on käytettävä ensin mainittuja lämpötilasarjoja. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää hakasulkeissa olevia lämpötilasarjoja.

2.   MITTAUSTILAN KALIBROINTI

2.1.   Mittaustilan sisätilavuuden alkumäärittely

2.1.1.   Ennen kuin kammio otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, sen sisätilavuus on määritettävä seuraavasti.

Kammion sisäseinät mitataan huolellisesti, kaikki mittaustilan epäsäännöllisyydet kuten jäykistyssauvat huomioon ottaen. Kammion sisätilavuus määritetään näiden mittojen perusteella.

Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan tilavuus lukitaan määrättyyn arvoon tilan ollessa 303 K:n (30 °C) [302 K (29 °C)] ympäristön lämpötilassa. Tämän nimellistilavuuden on oltava toistettavissa siten, että ero on korkeintaan ± 0,5 prosenttia ilmoitetusta tilavuudesta.

2.1.2.   Todellinen sisätilavuus määritetään vähentämällä kammion sisätilavuudesta 1,42 kuutiometriä. Vaihtoehtoisesti 1,42 kuutiometrin sijasta voidaan käyttää testattavan ajoneuvon tilavuutta sen matkatavaratilan ja ikkunoiden ollessa auki.

2.1.3.   Kammio on tarkastettava 2.3 kohdan mukaisesti. Jos kammiosta mitattu propaanin massa ei vastaa sinne ruiskutettua massaa niin, että ero on enintään ± 2 prosenttia, on toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

2.2.   Kammion taustapäästöjen määrittäminen

Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että kammiossa ei ole mitään aineita, joista pääsee merkittäviä määriä hiilivetyjä. Tarkastus on tehtävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen mittaustilassa tehdyn mahdollisesti taustapäästöihin vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja vähintään kerran vuodessa.

2.2.1.   Tilavuudeltaan muuttuvaa mittaustilaa voidaan käyttää joko lukittuna tiettyyn tilavuusasemaan kuten edellä 2.1.1 kohdassa esitetään tai tilavuudeltaan vapaasti muuttuvana. Ympäristön lämpötila on pidettävä 308 ± 2 K:n (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)] suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.2.   Tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa on käytettävä tuuletusaukot suljettuina. Ympäristön lämpötila on pidettävä 308 K ± 2 K:n (35 ± 2 °C) [309 K ± 2 K (36 ± 2 °C) suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.3.   Mittaustila voidaan tiivistää ja sekoitustuuletin voi olla käynnissä enintään 12 tuntia ennen kuin neljä tuntia kestävä taustapitoisuuksien näytteenotto alkaa.

2.2.4.   Kalibroidaan analysaattori (tarvittaessa), nollataan ja mittausalue tarkastetaan.

2.2.5.   Mittaustilaa ilmataan, kunnes saadaan vakaa lukema hiilivedylle. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy.

2.2.6.   Kammio tiivistetään ja mitataan hiilivedyt, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHCi, Pi, ja Ti, joita käytetään laskettaessa taustapitoisuuksia mittaustilassa.

2.2.7.   Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi.

2.2.8.   Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, samaa analysaattoria käytetään kammion hiilivetypitoisuuden mittauksessa. Lämpötila ja ilmanpaine mitataan myös. Nämä ovat loppulukemat CHCf, Pf, ja Tf.

2.2.9.   Mittaustilassa testin aikana tapahtunut hiilivetyjen massan muutos lasketaan jäljempänä olevan 2.4 kohdan mukaisesti. Mittaustilan taustapäästö saa olla enintään 0,05 grammaa.

2.3.   Kalibrointi ja hiilivetyjen säilyvyystesti

Kalibroinnilla ja hiilivetyjen säilyvyystestillä kammiossa tarkastetaan edellä 2.1 kohdassa laskettu tilavuus ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä. Mittaustilan vuodon määrä on määritettävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen sen eheyteen mahdollisesti vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja tämän jälkeen vähintään kerran kuussa. Jos kuutena peräkkäisenä kuukautena tehdyt säilyvyystarkastukset eivät ole antaneet aihetta korjauksiin, voidaan mittaustilan vuodon määrä vastedes määrittää neljännesvuosittain, edellyttäen, että korjaavia toimenpiteitä ei tarvita.

2.3.1.   Mittaustilaa ilmataan, kunnes päästään vakaaseen hiilivetypitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Hiilivetyanalysaattori nollataan, kalibroidaan tarvittaessa ja mittausalue tarkastetaan.

2.3.2.   Tilavuudeltaan muuttuvat mittaustilat lukitaan nimellistilavuusasentoonsa. Tilavuudeltaan muuttumattomien mittaustilojen tuuletusaukot suljetaan.

2.3.3.   Lämpötilan säätöjärjestelmä käynnistetään (jos se ei vielä ole toiminnassa) ja se säädetään aloituslämpötilaan 308 K (35 °C) [309 K (36 °C)].

2.3.4.   Kun mittaustilan lämpötila tasaantuu arvoon 308 ± 2 K (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)], mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHCi, Pi, ja Ti, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa.

2.3.5.   Mittaustilaan ruiskutetaan noin 4 grammaa propaania. Propaanin määrä on mitattava vähintään ± 2 prosentin tarkkuudella mitatusta arvosta.

2.3.6.   Kammion sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan, minkä jälkeen mitataan hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat mittaustilan kalibroinnin lukemat CHCf, Pf ja Tf ja säilyvyystarkastuksen alkulukemat CHCi, Pi ja Ti.

2.3.7.   Mittaustilassa olevan propaanin massa lasketaan käyttämällä edellä olevan 2.3.4 ja 2.3.6 kohdan mukaisia lukemia ja jäljempänä olevan 2.4 kohdan kaavaa. Propaanin massa ei saa erota enempää kuin ± 2 prosenttia edellä 2.3.5 kohdassa mitatusta propaanin massasta.

2.3.8.   Tilavuudeltaan muuttuvat mittaustilat vapautetaan nimellistilavuuteen lukitusta asemasta. Tilavuudeltaan muuttumattomien mittaustilojen tuuletusaukot avataan.

2.3.9.   Aloitetaan 24 tuntia kestävä lämpötilan vaihtelu 15 minuutin kuluessa mittaustilan tiivistämisestä tämän liitteen lisäyksessä 2 olevan kaavion [vaihtoehtoisen kaavion] mukaisesti 308 K:n (35 °C) lämpötilasta 293 K:n (20 °C) lämpötilaan ja takaisin 308 K:n (35 °C) lämpötilaan [308,6 K:n (35,6 °C) lämpötilasta 295,2 K:n (22,2 °C) lämpötilaan ja takaisin 308,6 K:n (35,6 °C) lämpötilaan]. (Liitteessä 7 olevassa 5.7.1 kohdassa tarkoitetut poikkeamat sallitaan.)

2.3.10.   Lämpötilavaihtelun 24 tunnin jakson päätyttyä mitataan ja tallennetaan hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen loppuarvot. Nämä ovat hiilivetyjen säilyvyystarkastuksen loppulukemat CHCf, Pf ja Tf.

2.3.11.   Hiilivetyjen massa lasketaan edellä olevan 2.3.10 ja 2.3.6 kohdan lukemien perusteella jäljempänä olevan 2.4 kohdan kaavaa käyttäen. Massa ei saa poiketa enempää kuin 3 prosenttia 2.3.7 kohdassa tarkoitetusta hiilivetyjen massasta.

2.4.   Laskelmat

Kammiossa vallitsevan hiilivetyjen taustapitoisuuden ja vuodon määrän määrittämisessä käytetään laskelmaa hiilivetyjen massan nettomuutoksesta mittaustilassa. Hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen alku- ja loppulukemia käytetään massan muutoksen laskemiseen seuraavan kaavan mukaisesti.

Formula

jossa:

—

=

MHC

=

hiilivedyn määrä grammoina,

—

=

MHC,out

=

tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa (grammoina),

—

=

MHC,i

=

tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina),

—

=

CHC

=

hiilivetypitoisuus mittaustilassa (ppm hiiltä) (Huom. ppm hiiltä ppm propaania × 3),

—

=

V

=

mittaustilan tilavuus kuutiometreinä,

—

=

T

=

ympäristön lämpötila mittaustilassa, (K),

—

=

P

=

ilmanpaine, (kPa),

—

=

k

=

17,6;

kun:

—

i

on lukema testin alussa,

—

f

on lukema testin lopussa.

3.   FID-TYYPPISEN HIILIVETYANALYSAATTORIN TARKASTUS

3.1.   Ilmaisimen vasteen optimointi

FID-laite on säädettävä mittauslaitteen valmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimointiin on käytettävä propaania ilmassa yleisimmällä mittausalueella.

3.2.   HC-analysaattorin kalibrointi

Analysaattori on kalibroitava käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa. Ks. liitteessä 4 oleva 4.5.2 kohta (kalibrointi ja vertailukaasut).

Kalibrointikäyrä määritetään tämän lisäyksen 4.1–4.5 kohdassa esitetyllä tavalla.

3.3.   Hapen vaikutuksen tarkastus ja suositellut rajat

Vastetekijä (Rf) tietylle hiilivetylajille on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusäiliön pitoisuuteen, joka on ilmaistu ppm C1:nä. Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 prosenttia täydestä näytöstä käyttöalueella. Pitoisuuden on oltava tunnettu ± 2 prosentin tarkkuudella verrattuna tilavuutena ilmaistuun gravimetriseen vakioon. Lisäksi kaasusäiliötä on esivakautettava 24 tuntia lämpötilassa 293–303 K (20–30 °C).

Vastetekijät määritellään, kun analysaattori otetaan käyttöön, ja sen jälkeen suurempien määräaikaishuoltojen yhteydessä. Käytettävä vertailukaasu on propaania ja puhdasta ilmaa, joka antaa vastetekijän 1,00.

Hapen vaikutuksen ja suositellun vastetekijäalueen määritykseen tarvittavat testikaasut ovat seuraavanlaista:

Propaania ja typpeä: 0,95 < Rf ≤ 1,05.

4.   HIILIVETYANALYSAATTORIN KALIBROINTI

Kukin tavanomaisesti käytetyistä käyttöalueista kalibroidaan seuraavalla menettelyllä:

4.1.   Määritetään kalibrointikäyrä vähintään viidessä kalibrointipisteessä, jotka ovat mahdollisimman tasavälisesti käyttöalueella. Suurimman pitoisuuden omaavan kalibrointikaasun nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta.

4.2.   Lasketaan kalibrointikäyrä pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos saatu polynomin asteluku on suurempi kuin 3, on kalibrointipisteiden lukumäärän oltava vähintään polynomin asteluku plus 2.

4.3.   Kalibrointikäyrä ei saa poiketa yli 2 prosenttia kunkin kalibrointikaasun nimellisarvosta.

4.4.   Edellä 3.2 kohdassa saadun polynomin kertoimia käyttäen tehdään taulukko osoitetuista lukemista ja todellisista pitoisuuksista siten, että porrastus on korkeintaan 1 prosenttia täydestä asteikosta. Tämä suoritetaan kullekin kalibroidulle analysaattorin alueelle. Taulukon on sisällettävä myös muuta tärkeää tietoa, kuten:

a)

kalibrointipäivämäärä, alue- ja nollauspotentiometrien lukemat (jos mahdollista),

b)

nimellisasteikko,

c)

kunkin käytetyn kalibrointikaasun vertailutiedot,

d)

kunkin käytetyn kalibrointikaasun todellinen ja osoitettu arvo sekä prosentuaaliset erot,

e)

FID:n polttoaine ja tyyppi,

f)

FID:n ilmanpaine.

4.5.   Jos tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että vaihtoehtoinen teknologia (esimerkiksi tietokone, elektronisesti ohjattu aluekytkin ym.) antaa vastaavan tarkkuuden, näitä vaihtoehtoja voidaan käyttää.

LIITE 7

Lisäys 2

Lämpötilan muuttumiskaavio mittaustilan kalibroinnissa ja lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä

Vaihtoehtoinen lämpötilan muuttumiskaavio mittaustilan kalibroinnissa liitteen 7 lisäyksessä 1 olevien 1.2 ja 2.3.9 kohdan mukaisesti

Aika (tunteina)

Lämpötila

(°Ci)

Aika (tunteina)

Lämpötila

(°Ci)

kalibrointi

testi

13

0/24

20,0

0

35,6

14

1

20,2

1

35,3

15

2

20,5

2

34,5

16

3

21,2

3

33,2

17

4

23,1

4

31,4

18

5

25,1

5

29,7

19

6

27,2

6

28,2

20

7

29,8

7

27,2

21

8

31,8

8

26,1

22

9

33,3

9

25,1

23

10

34,4

10

24,3

24/0

11

35,0

11

23,7

1

12

34,7

12

23,3

2

13

33,8

13

22,9

3

14

32,0

14

22,6

4

15

30,0

15

22,2

5

16

28,4

16

22,5

6

17

26,9

17

24,2

7

18

25,2

18

26,8

8

19

24,0

19

29,6

9

20

23,0

20

31,9

10

21

22,0

21

33,9

11

22

20,8

22

35,1

12

23

20,2

23

35,4

 

 

 

24

35,6

LIITE 8

TYYPPI VI -TESTI

(Alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien, pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen tarkastus)

1.   JOHDANTO

Tätä liitettä sovelletaan ainoastaan ottomoottorilla varustettuihin ajoneuvoihin. Siinä kuvataan tämän säännön 5.3.5 kohdassa määriteltyä tyyppi VI -testiä varten vaadittavat laitteet ja testimenettely, jolla määritetään alhaisessa ympäristön lämpötilassa syntyvät hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöt. Tässä säännössä käsitellään seuraavia asioita:

i)

Laitteistovaatimukset

ii)

Testiolosuhteet

iii)

Testimenettelyt ja vaadittavat tiedot

2.   TESTILAITTEISTO

2.1.   Tiivistelmä

2.1.1.   Tämä luku koskee ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen alhaisen lämpötilan pakokaasupäästötestejä varten tarvittavia laitteita. Tarvittavat laitteet ja vaatimukset ovat samat kuin liitteessä 4 ja sen lisäyksissä määritellyssä tyyppi I -testissä, jollei tyyppi VI -testille aseteta erityisiä vaatimuksia. Poikkeukset, joita on sovellettava alhaisessa lämpötilassa tehtävään tyyppi VI -testaukseen, esitetään 2.2–2.6 kohdassa.

2.2.   Alustadynamometri

2.2.1.   Sovelletaan liitteessä 4 olevan 4.1 kohdan vaatimuksia. Dynamometri on säädettävä ajoneuvon toiminnan simuloimiseksi tiellä 266 K:n (–7 °C) lämpötilassa. Säätö voi perustua 266 K:n (–7 °C) lämpötilassa vaikuttavien ajovastusvoimien profiilin määrittämiseen. Liitteen 4 lisäyksen 3 mukaisesti määritetty ajovastus voidaan vaihtoehtoisesti säätää vähentämällä rullausaikaa 10 prosenttia. Tekninen tutkimuslaitos voi hyväksyä käytettäväksi muita menetelmiä ajovastuksen määrittämiseksi.

2.2.2.   Dynamometrin kalibrointiin sovelletaan liitteen 4 lisäyksessä 2 olevia määräyksiä.

2.3.   Näytteenottojärjestelmä

2.3.1.   Sovelletaan liitteessä 4 olevan 4.2 kohdan ja liitteen 4 lisäyksen 5 määräyksiä. Lisäyksessä 5 oleva 2.3.2 kohta muutetaan seuraavasti:

”Putkia, CVS-järjestelmän virtauskapasiteettia sekä laimennusilman lämpötilaa ja kosteutta (joka voi olla suuruudeltaan erilainen kuin ajoneuvon ottaman ilman kosteus) on säädettävä siten, että veden tiivistyminen järjestelmässä estetään lähes kokonaan (0,142–0,165 m3/s on riittävä virtaus useimmille ajoneuvoille).”

2.4.   Analysointilaitteisto

2.4.1.   Liitteessä 4 olevan 4.3 kohdan määräyksiä sovelletaan, mutta ainoastaan hiilimonoksidin, hiilidioksidin ja hiilivetyjen testauksen osalta.

2.4.2.   Analysointilaitteiston kalibroinnin osalta sovelletaan liitteen 4 lisäyksen 6 määräyksiä.

2.5.   Kaasut

2.5.1.   Liitteessä 4 olevan 4.5 kohdan määräykset ovat voimassa soveltuvin osin.

2.6.   Lisälaitteet

2.6.1.   Tilavuuden, lämpötilan, paineen ja kosteuden mittaamiseen käytettäviin laitteisiin sovelletaan liitteessä 4 olevien 4.4 ja 4.6 kohdan määräyksiä.

3.   TESTIN KULKU JA TESTIPOLTTOAINE

3.1.   Yleiset vaatimukset

3.1.1.   Tyyppi VI-testin vaiheet näkyvät kuvassa 8/1. Testiajoneuvoon kohdistuvan ympäristön lämpötilan on oltava keskimäärin 266 K (–7 °C) ± 3 K ja lämpötilan on oltava vähintään 260 K (–13 °C) tai enintään 272 K (–1 °C).

Lämpötila ei saa olla alempi kuin 263 K (–10 °C) tai olla korkeampi kuin 269 K (–4 °C) pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

3.1.2.   Testihuoneen lämpötila on mitattava testauksen aikana tuulettimen lähdöstä (tämän liitteen 5.2.1 kohta). Selostuksessa ilmoitettava ympäristön lämpötila on aritmeettinen keskiarvo testihuoneen lämpötilamittauksista, jotka on tehty tasaisin, enintään yhden minuutin väliajoin.

3.2.   Testimenettely

Liitteen 4 lisäyksen 1 kuvan 1/1 mukaisen kaupunkiajosyklin osa I koostuu neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta, jotka muodostavat yhdessä täydellisen osan I syklin.

3.2.1.   Moottori käynnistetään, näytteenotto aloitetaan ja ensimmäinen sykli ajetaan liitteessä 4 olevan taulukon 1.2 ja kuvan 1/1 mukaisesti.

3.3.   Testin valmistelu

3.3.1.   Testiajoneuvoon sovelletaan liitteessä 4 olevan 3.1 kohdan määräyksiä. Dynamometrin säätämiseen ekvivalenttia inertiaa vastaavasti sovelletaan liitteessä 4 olevan 5.1 kohdan määräyksiä.

3.4.   Testipolttoaine

3.4.1.   Testipolttoaineen on täytettävä liitteessä 10 olevassa C osassa asetetut vaatimukset.

4.   AJONEUVON VAKAUTTAMINEN

4.1.   Tiivistelmä

4.1.1.   Testiajoneuvot on vakautettava yhdenmukaisella tavalla päästötestien toistettavuuden varmistamiseksi. Vakauttaminen koostuu alustadynamometrillä suoritettavasta vakautusajosta, jota seuraa seisontajakso ennen tämän liitteen 4.3 kohdan mukaisesti tehtävää päästötestiä.

4.2.   Vakauttaminen

4.2.1.   Polttoainesäiliö(t) on täytettävä vaadittavalla testipolttoaineella. Jos polttoainetank(e)issa jo oleva polttoaine ei täytä edellä olevan 3.4.1 kohdan mukaisia vaatimuksia, säiliö on tyhjennettävä ennen täyttämistä. Testipolttoaineen lämpötilan on oltava alempi tai yhtä suuri kuin 289 K (+16 °C). Haihtumispäästöjä rajoittavaa järjestelmää ei tällöin saa tyhjentää eikä kuormittaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

4.2.2.   Ajoneuvo siirretään testihuoneeseen ja asetetaan alustadynamometrille.

4.2.3.   Vakauttaminen koostuu liitteen 4 lisäyksen 1 kuvassa 1/1 esitetyn ajosyklin osista I ja II. Valmistajan pyynnöstä kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot voidaan vakauttaa ajamalla yksi osan I ja kaksi osan II ajosykliä.

4.2.4.   Testihuoneen lämpötilan on vakauttamisen aikana pysyttävä suhteellisen vakiona eikä se saa olla korkeampi kuin 303 K (30 °C).

Kuva 8/1

Testi alhaisessa ympäristön lämpötilassa

Image

4.2.5.   Vetävien pyörien rengaspaineet on säädettävä liitteessä 4 olevan 5.3.2 kohdan määräysten mukaisesti.

4.2.6.   Moottori on pysäytettävä kymmenen minuutin kuluessa vakauttamisen päättymisestä.

4.2.7.   Jos valmistaja pyytää lisävakauttamista ja tekninen tutkimuslaitos sen hyväksyy, se voidaan sallia poikkeustapauksissa. Tekninen tutkimuslaitos voi myös päättää suorittaa lisävakauttamisen. Lisävakauttamisen on koostuttava yhdestä tai useammasta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvatusta osan I ajojaksosta. Lisävakauttamisen laajuus on merkittävä testiselostuksiin.

4.3.   Seisonta

4.3.1.   Ajoneuvon stabilointiin ennen päästötestiä on käytettävä valmistajan valinnan mukaisesti jompaakumpaa seuraavista kahdesta menetelmästä.

4.3.2.   Vakiomenetelmä.

Ajoneuvoa on seisotettava vähintään 12 tunnin ja enintään 36 tunnin ajan ennen alhaisessa lämpötilassa tehtävää päästötestiä. Ympäristön lämpötila (kuiva lämpömittari) on pidettävä tänä aikana keskimäärin seuraavanlaisena:

266 K (–7 °C) ± 3 K jakson jokaisena tuntina eikä lämpötila saa olla alempi kuin 260 K (–13 °C) eikä korkeampi kuin 272 K (–1 °C). Lämpötila ei myöskään saa laskea 263 K:n (–10 °C) alapuolelle eikä ylittää 269:ää K:iä (–4 °C) pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

4.3.3.   Pakotettu menetelmä

Ajoneuvoa on seisotettava enintään 36 tunnin ajan ennen alhaisessa lämpötilassa tehtävää päästötestiä.

4.3.3.1.   Ajoneuvoa ei tänä aikana saa seisottaa korkeammassa ympäristön lämpötilassa kuin 303 K (30 °C).

4.3.3.2.   Ajoneuvo voidaan jäähdyttää testilämpötilaan pakotettua jäähdytystä käyttäen. Jos jäähdytykseen käytetään tuulettimia, ne on asetettava pystysuoraan asentoon siten, että käyttölaitteisto ja moottori jäähtyvät mahdollisimman tehokkaasti, eikä pääasiassa öljypohja. Tuulettimia ei saa asettaa ajoneuvon alle.

4.3.3.3.   Ympäristön lämpötilaa on säädettävä tarkoin vasta sen jälkeen, kun ajoneuvo on jäähdytetty 266 K:n (–7 °C) ± 2 K lämpötilaan, mikä todetaan tarkastamalla öljyn lämpötila.

Edustava lämpötila-arvo saadaan mittaamalla öljypohjan keskiosasta, ei pinnalta eikä pohjalta. Jos öljyn lämpötilaa seurataan kahdessa tai useammassa pisteessä, lämpötilavaatimuksen on toteuduttava kaikissa näistä.

4.3.3.4.   Ajoneuvoa on seisotettava vähintään yhden tunnin ajan sen jälkeen, kun se on jäähdytetty 266 K:n (–7 °C) ± 2 K lämpötilaan ennen alhaisessa lämpötilassa tehtävää pakokaasupäästötestiä. Tänä aikana on ympäristön lämpötilan (kuiva lämpömittari) oltava keskimäärin 266 K (–7 °C) ± 3 K eikä se saa olla alempi kuin 260 K (–13 °C) eikä korkeampi kuin 272 K (–1 °C).

Lämpötila ei myöskään saa laskea 263 K:n (–10 °C) alapuolelle eikä ylittää 269 K:iä (–4 °C) pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

4.3.4.   Jos ajoneuvo on vakautettu 266 K (–7 °C) lämpötilaan erillisessä tilassa ja se siirretään testihuoneeseen lämpimän tilan kautta, ajoneuvoa on vakautettava uudelleen testihuoneessa vähintään kuusi kertaa sen ajan verran kuin se oli lämpimässä ympäristössä. Tänä aikana on ympäristön lämpötilan (kuiva lämpömittari) oltava keskimäärin 266 K (–7 °C) ± 3 K eikä se saa olla alempi kuin 260 K (–13 °C) eikä korkeampi kuin 272 K (–1 °C).

Lämpötila ei myöskään saa laskea 263 K:n (–10 °C) alapuolelle eikä ylittää 269 K:iä (–4 °C) pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

5.   MENETTELY ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

5.1.   Tiivistelmä

5.1.1.   Näytteenotto päästöistä tehdään osan I syklin (liitteen 4 lisäys 1, kuva 1/1) mukaisessa testissä. Kokonaiskestoltaan 780 sekunnin mittainen testi alhaisessa lämpötilassa koostuu moottorin käynnistämisestä, välittömästä näytteenotosta, osan I syklin ajosta ja moottorin pysäyttämisestä. Pakokaasupäästöjä laimennetaan ympäristöstä saatavalla ilmalla ja päästöjä vastaava näyte kerätään analyysiä varten. Pussiin kerätyistä pakokaasuista analysoidaan hiilivedyt, hiilimonoksidi ja hiilidioksidi. Laimennusilmasta otetusta näytteestä analysoidaan samoin hiilivedyt, hiilimonoksidi ja hiilidioksidi.

5.2.   Toiminta alustadynamometrillä

5.2.1.   Tuuletin

5.2.1.1.   Tuuletin on sijoitettava siten, että ilmavirta kohdistuu asianmukaisesti jäähdyttimeen (vesijäähdytys) tai ilmanottoon (ilmajäähdytys) sekä ajoneuvoon.

5.2.1.2.   Testattaessa ajoneuvoja, joiden moottori on edessä, tuuletin on sijoitettava ajoneuvon eteen enintään 300 millimetrin päähän siitä. Jos kyseessä on ajoneuvo, jonka moottori on takana, tai jos edellä kuvatun järjestelyn toteuttaminen on hankalaa, tuuletin on sijoitettava siten, että ajoneuvoa voidaan jäähdyttää riittävällä ilmamäärällä.

5.2.1.3.   Tuulettimen pyörimisnopeuden on oltava sellainen, että tuulettimen toimiessa nopeusalueella 10 km – vähintään 50 km/h ilmavirran lineaarinen nopeus puhaltimen lähdössä on ± 5 km/h vastaavasta rullan nopeudesta. Puhaltimella on oltava seuraavat ominaisuudet:

i)

ala: vähintään 0,2 m2

ii)

alaosan korkeus maanpinnasta: noin 20 cm.

Puhallusnopeuden on vaihtoehtoisesti oltava vähintään 6 m/s (21,6 km/h). Valmistajan pyynnöstä tuulettimen korkeutta voidaan muuttaa erityisajoneuvojen (esimerkiksi pakettiautot, maastoajoneuvot) osalta.

5.2.1.4.   On käytettävä dynamometrin rullasta (rullista) mitattua ajoneuvon nopeutta (liitteessä 4 oleva 4.1.4.4 kohta).

5.2.3.   Tarvittaessa voidaan ajaa alustavia testisyklejä joko sen määrittämiseksi, miten kiihdytyksen ja jarrutuksen säätö toteutetaan parhaalla tavalla siten, että sykli edustaa teoreettista sykliä sille määrätyissä rajoissa, tai näytteenottojärjestelmän säätämistä varten. Tällainen ajo olisi tehtävä ennen kuvan 8/1 mukaista ”START”-kohtaa.

5.2.4.   Ilman kosteus on pidettävä niin alhaisena, että dynamometrin rullalla (rullilla) ei esiinny kondensaatiota.

5.2.5.   Dynamometri on lämmitettävä perusteellisesti dynamometrin valmistajan ohjeiden mukaisesti sellaista menettelyä tai säätömenetelmää käyttäen, jolla varmistetaan jäännöskitkavoiman stabiilisuus.

5.2.6.   Dynamometrin lämmittämisen ja testin aloittamisen välille ei saa jäädä pitempää aikaa kuin kymmenen minuuttia, jos dynamometrin laakereita ei lämmitetä erikseen. Jos dynamometrin laakereita lämmitetään erikseen, päästötesti on aloitettava viimeistään 20 minuutin kuluttua dynamometrin lämmittämisen jälkeen.

5.2.7.   Jos dynamometrin tehoa on säädettävä käsin, säätö on tehtävä aikaisintaan yhtä tuntia ennen pakokaasupäästöjen testausta. Säädössä ei saa käyttää testiajoneuvoa. Dynamometrit, joissa käytetään ennalta valittavien tehoasetusten automaattista säätöä, voidaan säätää milloin tahansa ennen päästötestin alkua.

5.2.8.   Ennen kuin päästötestin ajojakso voi alkaa, testihuoneen lämpötilan on oltava 266 K (–7 °C) ± 2 K mitattuna tuulettimen ilmavirrasta enintään 1,5 metrin etäisyydellä ajoneuvosta.

5.2.9.   Ajoneuvon käydessä lämmittimet eivät saisi olla käytössä.

5.2.10.   Ajettu kokonaismatka tai rullien pyörähdysten kokonaismäärä on kirjattava muistiin.

5.2.11.   Nelipyörävetoiset ajoneuvot testataan kaksivetoisesti toimivina. Dynamometrin säätöä varten tehtävässä tien aiheuttaman kokonaisvoiman määrityksessä ajoneuvoa käytetään sille ensisijaisesti suunnitellulla vetotavalla.

5.3.   Testaus

5.3.1.   Ajoneuvon käynnistämiseen, testin tekemiseen ja päästöistä tehtävään näytteenottoon sovelletaan liitteessä 4 olevien kohdan 6.2–6.6 määräyksiä. Näytteenotto on aloitettava ennen moottorin käynnistämistä tai moottorin käynnistystä aloitettaessa ja se on lopetettava osan I viimeiseen perusosaan kuuluvan joutokäyntijakson loputtua (kaupunkiajosykli), 780 sekunnin kuluttua.

Ensimmäinen ajosykli aloitetaan 11 sekunnin joutokäyntijaksolla heti moottorin käynnistyksen jälkeen.

5.3.2.   Päästönäytteiden analysoinnissa sovelletaan liitteessä 4 olevan 7.2 kohdan määräyksiä. Analysoidessaan päästönäytteitä teknisen tutkimuslaitoksen on huolehdittava siitä, että vesihöyry ei pääse tiivistymään pakokaasunäytepusseissa.

5.3.3.   Massapäästölaskelmiin sovelletaan liitteessä 4 olevan 8 kohdan määräyksiä.

6.   MUUT VAATIMUKSET

6.1.   Järjenvastaiset päästöjenrajoitusmenetelmät

6.1.1.   Estolaitteena voidaan pitää jokaista järjenvastaista päästöjenrajoitusmenetelmää, joka johtaa päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuuden vähenemiseen ajettaessa tavanomaisissa toimintaolosuhteissa alhaisessa lämpötilassa, niiltä osin kuin menetelmä ei kuulu vakioitujen päästötestien piiriin.

LIITE 9

TYYPPI V -TESTI

(Pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyden todentamiseen käytettävän vanhentamiskokeen kuvaus)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä esitetään pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyden todentamiseen käytettävä testi, joka tehdään otto- tai dieselmoottorilla varustetuille ajoneuvoille 80 000 km pituisena vanhentamistestinä.

2.   TESTIAJONEUVO

2.1.   Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa; moottorin ja pakokaasunpuhdistuslaitteiden on oltava uusia. Ajoneuvo saa olla sama kuin tyyppi I -testiin varattu; tyyppi I -testi on tehtävä sen jälkeen, kun ajoneuvolla on ajettu vähintään 3 000 km jäljempänä 5.1 kohdassa esitettyä vanhentamissykliä.

3.   POLTTOAINE

Kestävyystesti suoritetaan sopivalla kaupallisesti saatavissa olevalla polttoaineella.

4.   AJONEUVON HUOLTO JA SÄÄDÖT

Huoltojen, säätöjen ja ajoneuvon hallintalaitteiden käytön on oltava valmistajan suositusten mukaisia.

5.   AJONEUVON KÄYTTÖ RADALLA, TIELLÄ TAI DYNAMOMETRILLÄ

5.1.   Toimintasykli

Ajomatka saavutetaan radalla, tiellä tai rulladynamometrillä jäljempänä esitetyn ajosuunnitelman (kuva 9/1) mukaisesti:

5.1.1.   kestotestisuunnitelma koostuu 11 syklistä, joista kukin on 6 km,

5.1.2.   ensimmäisten yhdeksän syklin aikana ajoneuvo pysäytetään neljä kertaa keskellä sykliä, jolloin moottori käy kullakin kerralla joutokäyntiä 15 sekuntia,

5.1.3.   tavanomainen kiihdytys ja hidastus,

5.1.4.   viisi hidastusta kunkin syklin keskellä syklin nopeudesta 32 km/h:iin, ja ajoneuvo kiihdytetään taas asteittain syklinopeuteen,

5.1.5.   kymmenes sykli ajetaan tasaisella 89 km/h nopeudella,

5.1.6.   yhdestoista sykli alkaa suurimmalla kiihdytyksellä pysähdyspisteestä nopeuteen 113 km/h. Puolimatkassa jarrutetaan normaalisti, kunnes ajoneuvo pysähtyy. Tätä seuraa 15 sekunnin joutokäyntijakso ja toinen suurin kiihdytys.

Ajosuunnitelma aloitetaan sen jälkeen uudelleen alusta.

Kunkin syklin suurin nopeus esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 9.1

Kunkin syklin suurin nopeus

Sykli

Syklin nopeus

km/h

1

64

2

48

3

64

4

64

5

56

6

48

7

56

8

72

9

56

10

89

11

113

5.2.   Valmistajan pyynnöstä saadaan käyttää vaihtoehtoista maantietestisuunnitelmaa. Vaihtoehtoisten testisuunnitelmien on oltava tutkimuslaitoksen hyväksymiä ennen testiä, ja sen keskinopeuden, nopeusjakautuman, pysähdysten lukumäärän kilometriä kohden ja kiihdytysten lukumäärän kilometriä kohden on oltava olennaisilta osin samoja kuin radalla tai rulladynamometrillä käytettävässä ajosuunnitelmassa, kuten 5.1 kohdassa ja kuvassa 9/1 osoitetaan.

5.3.   Kestotestiä, tai valmistajan niin valitessa, muutettua kestotestiä jatketaan, kunnes ajoneuvolla on ajettu vähintään 80 000 km.

5.4.   Testivarustus

5.4.1.   Alustadynamometri

5.4.1.1.   Kun kestävyystesti suoritetaan dynamometrillä, dynamometrin on oltava sellainen, että 5.1 kohdassa esitetty sykli kyetään ajamaan sillä. Erityisesti dynamometrin on oltava varustettu hitauden simulointijärjestelmillä ja ajovastuksilla.

5.4.1.2.   Jarru on säädettävä siten, että vetäviin pyöriin tuleva teho absorboidaan tasaisella 80 km/h nopeudella. Tämän tehon määritykseen ja jarrun säätämiseen käytettävät menetelmät ovat samat kuin tämän direktiivin liitteen 4 lisäyksessä 3 esitetyt.

5.4.1.3.   Ajoneuvon jäähdytysjärjestelmän on toimittava siten, että auto toimii vastaavilla lämpötiloilla kuin maantiellä (öljy, vesi, pakojärjestelmä ym.).

5.4.1.4.   Muut testipenkin säädöt ja ominaisuudet katsotaan tarvittaessa samoiksi kuin tämän säännön liitteessä 4 esitetyt (esimerkiksi inertia, joka voi olla mekaanista tai elektronista).

5.4.1.5.   Ajoneuvo voidaan tarvittaessa siirtää toiseen penkkiin päästömittausten suorittamista varten.

5.4.2.   Ajo radalla tai tiellä

Kun kestotesti suoritetaan radalla tai tiellä, ajoneuvon vertailumassan on oltava vähintään sama kuin alustadynamometrillä suoritettavassa testissä.

Kuva 9/1

Ajosuunnitelma

Image

6.   EPÄPUHTAUSPÄÄSTÖJEN MITTAAMINEN

Pakokaasupäästöt mitataan tyyppi I -testillä, joka määritellään tämän säännön 5.3.1 kohdassa, testin alussa (0 km) ja 10 000 km:n välein (± 400 km) tai useammin säännöllisin välein, kunnes on ajettu 80 000 km. Noudatettavat raja-arvot vahvistetaan tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa.

Jos ajoneuvo on varustettu tämän säännön 2.20 kohdassa määritellyllä jaksottaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, ajoneuvon regenerointiajankohta ei saa olla lähellä. Jos näin kuitenkin on, ajoneuvolla on ajettava regeneroinnin loppuun asti. Jos regenerointi tapahtuu päästömittausten aikana, on tehtävä uusi testi (joka käsittää myös esivakauttamisen), eikä ensimmäistä tulosta oteta lukuun.

Kaikki pakokaasupäästötulokset on piirrettävä ajomatkan funktiona pyöristettynä lähimpään kilometriin, ja kaikkien mittauspisteiden kautta piirretään pienimmän neliösumman menetelmällä saatu paras suorasovitus. Tässä laskelmassa ei oteta huomioon testin alussa (0 km) saatuja tuloksia.

Tulokset hyväksytään huononemiskertoimen laskentaan vain, jos suoralla olevat interpoloidut 6 400 km:n ja 80 000 km:n pisteet ovat edellä tarkoitettujen rajojen sisällä.

Tulokset ovat silti hyväksyttäviä, jos parhaiten sovitettu suora leikkaa hyväksyntärajan negatiivisella kulmakertoimella (6 400 km:n interpoloitu piste on ylempänä kuin 80 000 km:n interpoloitu piste), mutta 80 000 km:n todellinen mittauspiste on raja-arvon alapuolella.

Pakokaasupäästöjen huononemiskerroin lasketaan kullekin epäpuhtaudelle seuraavasti:

Formula

jossa:

—

=

Mi1

=

epäpuhtauden i päästön massa g/km interpoloituna 6 400 km:iin,

—

=

Mi2

=

epäpuhtauden i päästön massa g/km interpoloituna 80 000 km:iin.

Nämä interpoloidut arvot otetaan neljällä desimaalilla ennen jakolaskua huononemiskertoimen määrittämiseksi. Tulos pyöristetään kolmeen desimaaliin.

Jos huononemiskerroin on pienempi kuin yksi, sen arvoksi otetaan yksi.

LIITE 10

VERTAILUPOLTTOAINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1.

VERTAILUPOLTTOAINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET, KUN AJONEUVOJA TESTATAAN 5.3.1.4 KOHDAN TAULUKON RIVILLÄ A VAHVISTETTUJEN PÄÄSTÖRAJOJEN OSALTA – TYYPPI I -TESTI

1.1.

 OTTOMOOTTORILLA VARUSTETTUJEN AJONEUVOJEN TESTAAMISEEN KÄYTETTÄVÄN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET TIEDOT

Tyyppi: lyijytön bensiini

Parametri

Yksikkö

Raja-arvot (25)

Testimenetelmä

Pienin

Suurin

Tutkimusoktaaniluku, RON

 

95,0

—

EN 25164

Moottorioktaaniluku, MON

 

85,0

—

EN 25163

Tiheys 15 °C:ssa

kg/m3

748

762

ISO 3675

Reid-höyrynpaine

kPa

56,0

60,0

EN 12

Tislaus:

 

 

 

 

—

alkukiehumispiste

°C

24

40

EN-ISO 3405

—

haihtunut 100 °C:ssa

til-%

49,0

57,0

EN-ISO 3405

—

haihtunut 150 °C:ssa

til-%

81,0

87,0

EN-ISO 3405

—

loppukiehumispiste

°C

190

215

EN-ISO 3405

Hiiltojäännös

til-%

—

2

EN-ISO 3405

Hiilivetyanalyysi:

 

 

 

 

—

olefiinit

til-%

—

10

ASTM D 1319

—

aromaattiset aineet

til-%

28,0

40,0

ASTM D 1319

—

bentseeni

til-%

—

1,0

pr. EN 12177

—

tyydyttyneet hiilivedyt

til-%

—

loput

ASTM D 1319

Hiili/vety-suhde

 

ilmoitetaan

ilmoitetaan

 

Induktioaika (26)

min.

480

—

EN-ISO 7536

Happipitoisuus

massa-%

—

2,3

EN 1601

Hartsipitoisuus

mg/ml

—

0,04

EN-ISO 6246

Rikkipitoisuus (27)

mg/kg

—

100

pr. EN ISO/DIS 14596

Luokka I kuparikorroosio

 

—

1

EN-ISO 2160

Lyijypitoisuus

mg/l

—

5

EN 237

Fosforipitoisuus

mg/l

—

1,3

ASTM D 3231

1.2.

 DIESELMOOTTORILLA VARUSTETTUJEN AJONEUVOJEN TESTAAMISEEN KÄYTETTÄVÄN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET TIEDOT

Tyyppi: dieselpolttoaine

Parametri

Yksikkö

Raja-arvot (28)

Testimenetelmä

Pienin

Suurin

Setaaniluku (29)

 

52,0

54,0

EN-ISO 5165

Tiheys 15 °C:ssa

kg/m3

833

837

EN-ISO 3675

Tislaus:

 

 

 

 

—

50 prosentin piste

°C

245

—

EN-ISO 3405

—

95 prosentin piste

°C

345

350

EN-ISO 3405

—

loppukiehumispiste

°C

—

370

EN-ISO 3405

Leimahduspiste

°C

55

—

EN 22719

Suodatettavuus

°C

—

–5

EN 116

Viskositeetti 40 °C:ssa

mm2/s

2,5

3,5

EN-ISO 3104

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt

massa-%

3

6,0

IP 391

Rikkipitoisuus (30)

mg/kg

—

300

pr. EN-ISO/DIS 14596

Kuparikorroosio

 

—

1

EN-ISO 2160

Conradson-hiiltojäännös (10 % pohjasta)

massa-%

—

0,2

EN-ISO 10370

Tuhkapitoisuus

massa-%

—

0,01

EN-ISO 6245

Vesipitoisuus

massa-%

—

0,02

EN-ISO 12937

Kokonaisemäsluku (TBN)

mg KOH/g

—

0,02

ASTM D 974-95

Hapetusstabiilisuus (31)

mg/ml

—

0,025

EN-ISO 12205

Kehitteillä olevan uuden ja paremman menetelmän mukaiset polysykliset aromaatit

massa-%

—

—

EN 12916

2.   VERTAILUPOLTTOAINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET, KUN AJONEUVOJA TESTATAAN 5.3.1.4 KOHDAN TAULUKON RIVILLÄ B VAHVISTETTUJEN PÄÄSTÖRAJOJEN OSALTA – TYYPPI I -TESTI

2.1.   OTTOMOOTTORILLA VARUSTETTUJEN AJONEUVOJEN TESTAAMISEEN KÄYTETTÄVÄN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET TIEDOT

Tyyppi: lyijytön bensiini

Parametri

Yksikkö

Raja-arvot (32)

Testimenetelmä

Pienin

Suurin

Tutkimusoktaaniluku, RON

 

95,0

—

EN 25164

Moottorioktaaniluku, MON

 

85,0

—

EN 25163

Tiheys 15 °C:ssa

kg/m3

740

754

ISO 3675

Reid-höyrynpaine

kPa

56,0

60,0

pr. EN ISO 13016-1 (DVPE)

Tislaus:

 

 

 

 

—

haihtunut 70 °C:ssa

til-%

24,0

40,0

EN-ISO 3405

—

haihtunut 100 °C:ssa

til-%

50,0

58,0

EN-ISO 3405

—

haihtunut 150 °C:ssa

til-%

83,0

89,0

EN-ISO 3405

—

loppukiehumispiste

°C

190

210

EN-ISO 3405

Hiiltojäännös

til-%

—

2,0

EN-ISO 3405

Hiilivetyanalyysi:

 

 

 

 

Olefiinit

til-%

—

10,0

ASTM D 1319

Aromaattiset aineet

til-%

29,0

35,0

ASTM D 1319

Tyydyttyneet hiilivedyt

til-%

ilmoitetaan

ASTM D 1319

Bentseeni

til-%

—

1,0

pr. EN 12177

Hiili/vety-suhde

 

ilmoitetaan

 

Induktioaika (33)

min

480

—

EN-ISO 7536

Happipitoisuus

massa-%

—

1,0

EN 1601

Hartsipitoisuus

mg/ml

—

0,04

EN-ISO 6246

Rikkipitoisuus (34)

mg/kg

—

10

ASTM D 5453

Kuparikorroosio

 

—

luokka 1

EN-ISO 2160

Lyijypitoisuus

mg/l

—

5

EN 237

Fosforipitoisuus

mg/l

—

1,3

ASTM D 3231

2.2.   DIESELMOOTTORILLA VARUSTETTUJEN AJONEUVOJEN TESTAAMISEEN KÄYTETTÄVÄN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET TIEDOT

Tyyppi: dieselpolttoaine

Parametri

Yksikkö

Raja-arvot (35)

Testimenetelmä

Pienin

Suurin

Setaaniluku (36)

 

52,0

54,0

EN-ISO 5165

Tiheys 15 °C:ssa

kg/m3

833

837

EN-ISO 3675

Tislaus:

 

 

 

 

—

50 prosentin piste

°C

245

—

EN-ISO 3405

—

95 prosentin piste

°C

345

350

EN-ISO 3405

—

loppukiehumispiste

°C

—

370

EN-ISO 3405

Leimahduspiste

°C

55

—

EN 22719

Suodatettavuus

°C

—

–5

EN 116

Viskositeetti 40 °C:ssa

mm2/s

2,3

3,3

EN-ISO 3104

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt

massa-%

3,0

6,0

IP 391

Rikkipitoisuus (37)

mg/kg

—

10

ASTM D 5453

Kuparikorroosio

 

—

luokka 1

EN-ISO 2160

Conradson-hiiltojäännös (10 % pohjasta)

massa-%

—

0,2

EN-ISO 10370

Tuhkapitoisuus

massa-%

—

0,01

EN-ISO 6245

Vesipitoisuus

massa-%

—

0,02

EN-ISO 12937

Kokonaisemäsluku (TBN)

mg KOH/g

—

0,02

ASTM D 974

Hapetusstabiilius (38)

mg/ml

—

0,025

EN-ISO 12205

Voitelevuus (kulumisjäljen halkaisija 60 °C:ssa suoritetun HFRR-testin jälkeen)

μm

—

400

CEC F-06-A-96

Rasvahappojen metyyliesterit (FAME)

kielletty

3.   OTTOMOOTTORILLA VARUSTETTUJEN AJONEUVOJEN TESTAAMISEEN ALHAISESSA YMPÄRISTÖN LÄMPÖTILASSA TYYPPI VI - TESTILLÄ KÄYTETTÄVÄN VERTAILUPOLTTOAINEEN ERITELMÄT

Tyyppi: lyijytön bensiini

Parametri

Yksikkö

Raja-arvot (39)

Testimenetelmä

Pienin

Suurin

Tutkimusoktaaniluku, RON

 

95,0

—

EN 25164

Moottorioktaaniluku, MON

 

85,0

—

EN 25163

Tiheys 15 °C:ssa

kg/m3

740

754

ISO 3675

Reid-höyrynpaine

kPa

56,0

95,0

pr. EN ISO 13016-1 (DVPE)

Tislaus:

 

 

 

 

—

haihtunut 70 °C:ssa

til-%

24,0

40,0

EN-ISO 3405

—

haihtunut 100 °C:ssa

til-%

50,0

58,0

EN-ISO 3405

—

haihtunut 150 °C:ssa

til-%

83,0

89,0

EN-ISO 3405

—

loppukiehumispiste

°C

190

210

EN-ISO 3405

Hiiltojäännös

til-%

—

2,0

EN-ISO 3405

Hiilivetyanalyysi:

 

 

 

 

Olefiinit

til-%

—

10,0

ASTM D 1319

Aromaattiset aineet

til-%

29,0

35,0

ASTM D 1319

Tyydyttyneet hiilivedyt

til-%

ilmoitetaan

ASTM D 1319

Bentseeni

til-%

—

1,0

pr. EN 12177

Hiili/vety-suhde

 

ilmoitetaan

 

Induktioaika (40)

min.

480

—

EN-ISO 7536

Happipitoisuus

massa-%

—

1,0

EN 1601

Hartsipitoisuus

mg/ml

—

0,04

EN-ISO 6246

Rikkipitoisuus (41)

mg/kg

—

10

ASTM D 5453

Kuparikorroosio

 

—

luokka 1

EN-ISO 2160

Lyijypitoisuus

mg/l

—

5

EN 237

Fosforipitoisuus

mg/l

—

1,3

ASTM D 3231

LIITE 10a

1.   KAASUMAISTEN VERTAILUPOLTTOAINEIDEN ERITELMÄT

1.1.   NESTEKAASUVERTAILUPOLTTOAINEIDEN TEKNISET TIEDOT

1.1.1.   NIIDEN NESTEKAASUVERTAILUPOLTTOAINEIDEN TEKNISET TIEDOT, JOITA KÄYTETÄÄN TESTATTAESSA AJONEUVOJA LIITTEESSÄ I OLEVAN 5.3.1.4 KOHDAN TAULUKON RIVILLÄ A VAHVISTETTUJEN PÄÄSTÖRAJOJEN OSALTA – TYYPPI I TESTI

Parametri

Yksikkö

Polttoaine A

Polttoaine B

Testimenetelmä

Koostumus:

 

 

 

ISO 7941

C3-pitoisuus

til-%

30 ± 2

85 ± 2

 

C4-pitoisuus

til-%

tasapaino-suhde

tasapaino-suhde

 

< C3, >C4

til-%

enintään 2

enintään 2

 

Olefiinit

til-%

enintään 12

enintään 15

 

Haihdutusjäämä

mg/kg

enintään 50

enintään 50

ISO 13757

Vesi 0 °C:ssa

 

vapaa

vapaa

silmämääräinen tarkastus

Kokonaisrikkipitoisuus

mg/kg

enintään 50

enintään 50

EN 24260

Rikkivety

 

ei rikkivetyä

ei rikkivetyä

ISO 8819

Kuparinauhakorroosio

aste

luokka 1

luokka 1

ISO 6251 (42)

Tuoksu

 

luonteen-omainen

luonteen-omainen

 

Moottorioktaaniluku

 

vähintään 89

vähintään 89

EN 589 liite B

1.1.2.   NIIDEN NESTEKAASUVERTAILUPOLTTOAINEIDEN TEKNISET TIEDOT, JOITA KÄYTETÄÄN TESTATTAESSA AJONEUVOJA LIITTEESSÄ I OLEVAN 5.3.1.4 KOHDAN TAULUKON RIVILLÄ B VAHVISTETTUJEN PÄÄSTÖRAJOJEN OSALTA – TYYPPI I TESTI

Parametri

Yksikkö

Polttoaine A

Polttoaine B

Testimenetelmä

Koostumus:

 

 

 

ISO 7941

C3-pitoisuus

til-%

30 ± 2

85 ± 2

 

C4-pitoisuus

til-%

tasapaino-suhde

tasapaino-suhde

 

< C3, >C4

til-%

enintään 2

enintään 2

 

Olefiinit

til-%

enintään 12

enintään 15

 

Haihdutusjäämä

mg/kg

enintään 50

enintään 50

ISO 13757

Vesi 0 °C:ssa

 

vapaa

vapaa

silmämääräinen tarkastus

Kokonaisrikkipitoisuus

mg/kg

enintään 10

enintään 10

EN 24260

Rikkivety

 

ei rikkivetyä

ei rikkivetyä

ISO 8819

Kuparinauhakorroosio

aste

luokka 1

luokka 1

ISO 6251 (43)

Tuoksu

 

luonteen-omainen

luonteen-omainen

 

Moottorioktaaniluku

 

vähintään 89

vähintään 89

EN 589 liite B

1.2.   MAAKAASUVERTAILUPOLTTOAINEIDEN TEKNISET TIEDOT

Ominaisuudet

Yksiköt

Perusta

Raja-arvot

Testimenetelmä

Alaraja

Yläraja

Vertailupolttoaine G20

Koostumus:

 

 

 

 

 

Metaani

mooli-%

100

99

100

ISO 6974

Tasapaino (44)

mooli-%

—

—

1

ISO 6974

N2

mooli-%

 

 

 

ISO 6974

Rikkipitoisuus

mg/m3  (45)

—

—

10

ISO 6326-5

Wobben indeksi (netto)

MJ/m3  (46)

48,2

47,2

49,2

 

Vertailupolttoaine G25

Koostumus:

 

 

 

 

 

Metaani

mooli-%

86

84

88

ISO 6974

Tasapaino (44)

mooli-%

—

—

1

ISO 6974

N2

mooli-%

14

12

16

ISO 6974

Rikkipitoisuus

mg/m3  (45)

—

—

10

ISO 6326-5

Wobben indeksi (netto)

MJ/m3  (46)

39,4

38,2

40,6

 

LIITE 11

MOOTTORIAJONEUVOJEN SISÄINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ (OBD-JÄRJESTELMÄ)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä käsitellään moottoriajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) toiminnallisia ominaisuuksia.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

2.1.   ”OBD-järjestelmällä” ajoneuvoon asennettua, päästöjenrajoituslaitteistoa valvovaa järjestelmää, jonka on kyettävä ilmaisemaan vian todennäköinen sijainti tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.2.   ”Ajoneuvotyypillä” moottorikäyttöisten ajoneuvojen luokkaa, johon kuuluvien ajoneuvojen moottorit ja OBD-järjestelmät ovat samanlaisia olennaisten ominaisuuksiensa osalta.

2.3.   ”Ajoneuvoperheellä” valmistajan määrittelemää sellaisten ajoneuvojen ryhmää, joiden ominaisuuksien voidaan ajoneuvojen rakenteen perusteella olettaa olevan samankaltaiset pakokaasupäästöjen ja OBD-järjestelmien osalta. Kaikkien ajoneuvoperheeseen kuuluvien moottorien on noudatettava tämän säännön vaatimuksia, jotka on määritetty tämän liitteen lisäyksessä 2.

2.4.   ”Päästöjenrajoitusjärjestelmällä” moottorin toiminnan sähköistä ohjainta sekä kaikkia pakokaasu- ja haihtumispäästöihin vaikuttavia laitteita, jotka lähettävät tietoja ohjaimelle tai vastaanottavat tietoja ohjaimelta.

2.5.   ”Vianilmaisimella” ääni- tai valomerkkiä, joka selkeästi ilmoittaa ajoneuvon kuljettajalle viasta OBD-järjestelmään yhteydessä olevassa osassa tai itse OBD-järjestelmässä.

2.6.   ”Vialla” päästöihin vaikuttavan osan tai järjestelmän vikaa, joka johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdassa tarkoitetut rajat ylittäviin päästöihin, tai sitä, että OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään tässä liitteessä esitettyjä valvontaa koskevia perusvaatimuksia.

2.7.   ”Lisäilmalla” ilmaa, joka otetaan pakojärjestelmään pumpun tai imuventtiilin avulla tai muulla tavalla ja jota käytetään hapettamaan pakokaasuvirrassa olevaa hiilimonoksidia ja hiilivetyjä.

2.8.   ”Moottorin sytytyskatkolla” sitä, että kipinäsytytteisen polttomoottorin sylinterissä oleva polttoaine ei syty, koska kipinää ei synny, polttoaineen annostus ei toimi, puristus on liian pieni, tai syttyminen ei tapahdu jostain muusta syystä. Ajoneuvon sisäisessä valvonnassa sillä tarkoitetaan sitä epäonnistuneiden sytytysten prosenttiosuutta, joka (valmistajan ilmoituksen mukaan) johtaisi 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat ylittäviin päästöihin, tai prosenttiosuutta, joka voi johtaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden tuhoisaan ylikuumenemiseen.

2.9.   ”Tyyppi I -testillä” liitteen 4 lisäyksen 1 mukaista ajosykliä (sen osia 1 ja 2), jota käytetään päästöjä koskevien hyväksyntöjen antamiseksi.

2.10.   ”Ajosyklillä” jaksoa, joka koostuu moottorin käynnistyksestä käynnistä, jonka aikana mahdollinen vika havaitaan, ja moottorin pysäyttämisestä.

2.11.   ”Lämmitysjaksolla” jaksoa, jonka aikana moottoria käytetään kylliksi, jotta jäähdytysnesteen lämpötila kohoaa vähintään 22 K moottorin käynnistyshetkestä mitattuna ja saavuttaa vähintään 343 K:n (70 °C:n) lämpötilan.

2.12.   ”Polttoaineen syötönsäädöllä” syötetyn polttoainemäärän säätöä takaisinkytkennän perusteella. Lyhyen aikavälin syötönsäädöllä tarkoitetaan muuttuvaa tai välitöntä säätelyä. Pitkän aikavälin säädöllä tarkoitetaan edellistä vähittäisempiä muutoksia syöttöjärjestelmän säädössä. Pitkän aikavälin säädöllä otetaan huomioon ajoneuvojen eroavaisuudet ja vähittäiset, ajan myötä tapahtuvat muutokset.

2.13.   ”Laskennallisella kuormitusarvolla” suhteellista ilmavirtausta jaettuna huippuvirtauksella. jos mahdollista, huippuvirtauksen arvoa korjaavana tekijänä otetaan huomioon korkeus merenpinnasta. Tämän määritelmän avulla saadaan moottorista riippumaton suhdeluku, joka antaa ajoneuvoa huoltavalle henkilölle tiedon siitä, kuinka suuri osa moottoritehosta on käytössä (täyskaasu 100 prosenttia):

Formula

2.14.   ”Päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäätötilalla” tilannetta, jossa moottorin ohjain on siirtynyt käyttämään pysyviä säätöarvoja, jolloin se ei tarvitse tietoja sellaiselta vikaantuneelta osalta tai järjestelmältä, jonka vikaantuminen voisi johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdassa tarkoitettujen päästörajojen ylittymiseen.

2.15.   ”Voimanottolaitteella” auton moottorista voimansa saavaa laitetta, jonka avulla voidaan käyttää autoon asennettuja lisävarusteita.

2.16.   ”Pääsyllä” kaikkien niiden päästöihin liittyvien OBD-tietojen, mukaan lukien kaikkien vikakoodien, saatavuutta, joita tarvitaan ajoneuvon päästöihin liittyvien osien tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen vianmääritykseen tarkoitetulta vakioliittimeltä sarjaportin kautta (tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan 6.5.3.5 kohdan mukaisesti).

2.17.   ”Rajoittamattomalla”:

2.17.1.   pääsyä, joka ei edellytä vain valmistajalta saatavaa pääsykoodia tai vastaavaa laitetta, tai

2.17.2.   pääsyä, joka mahdollistaa tuotetun tiedon arvioinnin ilman erityisiä ainutkertaisia dekoodaustietoja, ellei kyseisiä tietoja itsessään ole standardoitu.

2.18.   ”Standardoidulla”, että kaikki datavirtatiedot, mukaan lukien kaikki käytetyt vikakoodit, tuotetaan yksinomaan sellaisten teollisuuden standardien mukaisesti, jotka johtavat mahdollisimman suureen yhdenmukaistamiseen ajoneuvoteollisuudessa, sen vuoksi, että niiden muoto ja sallitut vaihtoehdot on selkeästi määritelty, ja joiden käyttö on nimenomaisesti sallittu tämän säännön mukaan.

2.19.   ”Korjaustiedoilla” tietoja, jotka ovat tarpeen ajoneuvon vianmääritykseen, huoltoon, tarkastukseen tai korjaukseen ja jotka valmistaja tarjoaa myös hyväksymiensä jälleenmyyjien/korjaamojen käyttöön. Näihin tietoihin sisältyvät – tarpeen mukaan – huoltokäsikirjat, tekniset ohjeet, vianmääritysohjeet (esimerkiksi mittausten vähimmäis/enimmäisarvot), kytkentäkaaviot, ajoneuvotyyppiin sovellettavan ohjelman kalibrointitunnistenumero, ohjeet yksittäisiä ja erityistapauksia varten, työkaluista ja laitteista annetut tiedot, järjestelmän antamat tiedot ja kaksisuuntaiset valvonta- ja testaustiedot. Valmistajaa ei velvoiteta antamaan teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattua tietoa tai tietoa, joka edellyttää valmistajan ja/tai OEM-toimittajan (Original Equipment Manufacturer) erityistä taitotietoa.

2.20.   ”Puutteella” ajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) osalta sitä, että enintään kahdessa erillisessä osassa tai järjestelmässä, joita valvotaan, on tilapäisiä tai pysyviä käyttöominaisuuksia, jotka heikentävät kyseisten osien tai järjestelmien muuten tehokasta sisäistä valvontaa tai eivät täytä kaikkia muita sisäisen valvontajärjestelmän tarkkoja vaatimuksia. Ajoneuvot, joissa on tällaisia puutteita, voidaan tyyppihyväksyä, rekisteröidä ja myydä tämän liitteen 4 kohdan mukaisesti.

3.   VAATIMUKSET JA TESTIT

3.1.   Kaikkiin ajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka on suunniteltu, rakennettu ja asennettu sillä tavoin, että se kykenee ilmoittamaan erilaisesta kulumisesta ja vioista koko ajoneuvon käyttöiän ajan. Tältä osin hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä se, että ajoneuvoissa, joilla on ajettu enemmän kuin 3.3.1 kohdan mukaisessa tyyppi V -kestävyystestissä tarkoitettu matka, OBD-järjestelmän toiminta voi olla heikentynyt siten, että 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat voivat ylittyä ennen kuin järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon kuljettajalle.

3.1.1.   Ajoneuvon tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen tarvittavaa pääsyä ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään ei saa rajoittaa, ja pääsy on standardoitava. Kaikkien ajoneuvon päästöihin liittyvien vikakoodien on oltava tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan 6.5.3.4 kohdan mukaisia.

3.1.2.   Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valmistaja on toimittanut korjaustiedot jollekin hyväksymälleen jälleenmyyjälle tai korjaamolle, valmistaja antaa kyseiset tiedot (myös kaikki myöhemmät muutokset ja täydennykset) käyttöön kohtuullista ja syrjimätöntä korvausta vastaan ja tekee asiasta asianmukaisen ilmoituksen hyväksyntäviranomaiselle.

Jos tätä määräystä ei noudateta, hyväksyntäviranomainen toteuttaa toimenpiteitä tyyppihyväksynnästä ja päästökatsastuksesta säädetyn menettelyn mukaisesti varmistaakseen korjaustietojen saatavuuden.

3.2.   OBD-järjestelmän on oltava siten suunniteltu, rakennettu ja ajoneuvoon asennettu, että ajoneuvo täyttää tässä liitteessä esitetyt vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

3.2.1.   OBD-järjestelmän toiminnan keskeyttäminen tilapäisesti

3.2.1.1.   Valmistaja voi määritellä järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos polttoaineen vähyys vaikuttaa järjestelmän toimintakykyyn. Tällaista keskeytystä ei saa esiintyä, jos polttoainetta on enemmän kuin 20 prosenttia säiliön nimellistilavuudesta.

3.2.1.2.   Valmistaja voi määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos ympäristön lämpötila moottoria käynnistettäessä on alle 266 K (–7 °C) tai ollaan yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta, sillä edellytyksellä, että valmistaja toimittaa tietoja ja/tai teknisen laskelman, jotka osoittavat riittävän perusteellisesti, että valvonta olisi epäluotettava näissä olosuhteissa. Valmistaja voi pyytää lupaa määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytys myös muissa käynnistyslämpötiloissa, jos valmistaja osoittaa viranomaisille antamissaan tiedoissa ja/tai teknisessä laskelmassa, että vianmääritys epäonnistuu mainituissa olosuhteissa. Vianilmaisinta ei tarvitse sytyttää, jos OBD-järjestelmän raja-arvot ylittyvät regenerointivaiheessa, ellei siinä havaita vikaa.

3.2.1.3.   Ajoneuvoissa, joihin voidaan asentaa voimanottolaitteita, valvontalaitteiden toimintakeskeytys on sallittu sillä edellytyksellä, että se tapahtuu vain voimanottolaitteen ollessa kytkettynä.

3.2.2.   Sytytyskatko – kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

3.2.2.1.   Valmistajat voivat soveltaa tietyissä moottorin pyörimisnopeus- ja kuormitusolosuhteissa sytytyskatkoja koskevaan vianilmaisuun suurempaa raja-arvoa kuin viranomaiselle ilmoitettu, jos viranomaiselle voidaan osoittaa, että havainnot olisivat epäluotettavia pienempää raja-arvoa käytettäessä.

3.2.2.2.   Jos valmistaja voi osoittaa viranomaisille, että sytytyskatkojen suurten osuuksien havaitseminen ei ole vielä toteutettavissa tai että sytytyskatkoja ei voida erottaa muista vaikutuksista (esimerkiksi tienpinnan epätasaisuus, vaihteen vaihtaminen, häiriöt välittömästi moottorin käynnistämisen jälkeen), sytytyskatkojen valvonta voidaan keskeyttää mainituissa olosuhteissa.

3.3.   Testien kuvaus

3.3.1.   Testit suoritetaan tämän liitteen lisäyksen 1 mukaista menettelyä noudattaen ajoneuvolle, jolle on jo tehty liitteen 9 mukainen tyyppi V -kestävyystesti. Testit suoritetaan tyyppi V -kestävyystestin lopuksi.

Jos tyyppi V -kestävyystestiä ei suoriteta tai jos valmistaja tätä pyytää, voidaan OBD-järjestelmän testaamiseen käyttää sopivalla tavalla sisäänajettua, samaa tyyppiä edustavaa ajoneuvoa.

3.3.2.   Sisäisen valvontajärjestelmän avulla on kyettävä havaitsemaan päästöjen vähentämiseen liittyvän osan tai järjestelmän vika silloin, kun se johtaa alla mainitut rajat ylittäviin päästöihin:

 

Vertailu-massa (VM)

(kg)

Hiilimonoksidin massa (CO)

L1

(g/km)

Hiilivetyjen kokonaismassa (THC)

L2

(g/km)

Typen oksidien massa (NOx)

L3

(g/km)

Hiukkasten massa (47) (PM)

L4

(g/km)

Luokka

Ala-luokka

 

Bensiini

Diesel

Bensiini

Diesel

Bensiinil

Diesel

Diesel

M (48)

—

kaikki

3,20

3,20

0,40

0,40

0,60

1,20

0,18

N1  (49)

I

RM ≤ 1 305

3,20

3,20

0,40

0,40

0,60

1,20

0,18

II

1 305 < RM ≤ 1 760

5,80

4,00

0,50

0,50

0,70

1,60

0,23

III

1 760 < RM

7,30

4,80

0,60

0,60

0,80

1,90

0,28

3.3.3.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asettavat vaatimukset

Edellä 3.3.2 kohdan vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava vähintään:

3.3.3.1.   katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä ainoastaan hiilivetypäästöjen osalta. Valmistajat voivat valvoa etummaista katalysaattoria erikseen tai yhdessä lähinnä sijaitsevan katalysaattorin (sijaitsevien katalysaattorien) kanssa. Katalysaattorissa tai katalysaattoriyhdistelmässä katsotaan olevan häiriö, jos päästöt ylittävät 3.3.2 kohdan taulukon mukaiset hiilivedyn raja-arvot.

3.3.3.2.   sytytyskatkojen esiintymistä moottorin toiminta-alueella, jonka seuraavat kuvaajat rajaavat:

a)

suurin pyörimisnopeus on joko 4 500 min–1 tai 1 000 min–1 suurempi kuin suurin nopeus tyyppi I -testin aikana, näistä arvoista käytetään pienempää,

b)

perusmomenttikuvaaja (eli moottorin kuormitus vaihteen ollessa vapaalla),

c)

seuraavia moottorin toimintapisteitä yhdistävä jana: perusmomentin arvo pyörimisnopeudella 3 000 min–1 ja a-kohdan mukaisesti määritetyllä pyörimisnopeuden suurimmalla arvolla, kun paine moottorin imusarjassa on 13,33 kPa pienempi kuin perusmomentilla mitattu paine;

3.3.3.3.   happitunnistimen kulumista

3.3.3.4.   jos OBD-järjestelmä on toiminnassa valitulla polttoaineella, muita päästöjenrajoitusjärjestelmän osia tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen ja joiden vioittuminen voi johtaa 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen;

3.3.3.5.   muita päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen, mukaan luettuna nämä toiminnot mahdollistavat tunnistimet, valvotaan virtapiirin eheyden osalta, jos niitä ei valvota muutoin;

3.3.3.6.   hiilivetysäiliön tyhjentymistä ohjaavaa sähköistä järjestelmää on valvottava vähintään virtapiirien eheyden osalta.

3.3.4.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asetettavat vaatimukset

Edellä 3.3.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava:

3.3.4.1.   katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä, jos ajoneuvossa on katalysaattori

3.3.4.2.   hiukkasloukun toimintaa ja eheyttä, jos ajoneuvossa on hiukkasloukku

3.3.4.3.   polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä annostelun ja ajoituksen sähköisiä säätimiä virtapiirien eheyden ja laitteiden toimivuuden osalta

3.3.4.4.   muita päästöjenrajoitusjärjestelmän osia tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia, tietokoneeseen yhteydessä olevia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä, joiden vioittuminen voi johtaa 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen. Tällaisia osia tai järjestelmiä ovat esimerkiksi ilmavirtauksen massaa ja tilavuutta (sekä lämpötilaa), ahtopainetta ja imusarjan painetta valvovat ja säätävät laitteet (sekä anturit, jotka mahdollistavat nämä toiminnot)

3.3.4.5.   muita päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen, valvotaan virtapiirin eheyden osalta, jos niitä ei valvota muutoin.

3.3.5.   Valmistajat voivat osoittaa tyyppihyväksyntäviranomaisille, että tiettyjä osia tai järjestelmiä ei tarvitse valvoa, jos niiden rikkoutuessa tai ne poistettaessa päästöt eivät ylitä tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisia raja-arvoja.

3.4.   Jokainen moottorin käynnistys aloittaa sarjan tarkastuksia, jotka ainakin kerran viedään loppuun saakka, jos toimitaan asianmukaisissa testausolosuhteissa. Testausolosuhteet on valittava siten, että ne kaikki saavutetaan tavanomaisessa, tyyppi I -testin mukaisessa ajossa.

3.5.   Vianilmaisimen aktivointi

3.5.1.   OBD-järjestelmässä on oltava vianilmaisin, joka on selkeästi ajoneuvon kuljettajan nähtävillä. Vianilmaisinta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan kuljettajalle hätäkäynnistyksen tai huonontuneen toiminnan. Vianilmaisimen on näyttävä kaikissa valaistusolosuhteissa. Aktivoiduttuaan ilmaisimen on näytettävä ISO 2575 (50) -standardin mukainen kuvatunnus. Ajoneuvoon ei saa asentaa enempää kuin yksi päästöjenrajo itusjärjestelmään liittyvä yleinen vianilmaisin. Erilliset yksittäiset varoitusvalot (esimerkiksi jarrujärjestelmään, turvavöihin, öljynpaineeseen ynnä muuhun liittyvät) ovat sallittuja. Vianilmaisimessa ei saa käyttää punaista väriä.

3.5.2.   Jos vianilmaisimen toimintaperiaate on sellainen, että vianilmaisimen aktivoitumiseen vaaditaan enemmän kuin kaksi vakautusjaksoa, valmistajan on toimitettava tiedot ja/tai tekninen laskelma, jotka osoittavat asianmukaisesti, että valvontajärjestelmä havaitsee osien kulumisen tästä huolimatta tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Järjestelmiä, joissa vianilmaisimen aktivoituminen vaatii keskimäärin enemmän kuin kymmenen käyntijaksoa, ei saa hyväksyä. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina moottorin ohjaimen kytkettyä toimintaan päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäädön, jos 3.3.2 kohdan mukaiset päästöarvot ylittyvät tai jos OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään tämän liitteen 3.3.3 tai 3.3.4 kohdassa tarkoitettuja valvontaa koskevia perusvaatimuksia. Vianilmaisimen on annettava selkeä varoitusmerkki esimerkiksi vilkkuvan valon avulla aina, kun sytytyskatkojen määrä on valmistajan määrittämien ohjearvojen mukaan vaarassa johtaa katalysaattorin vaurioitumiseen. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina, kun virtalukko on väliasennossa ennen moottorin käynnistymistä, ja sen on palauduttava moottorin käynnistyttyä, jos vikoja ei ole havaittu.

3.6.   OBD-järjestelmän on tallennettava päästöjenrajoitusjärjestelmän tilan ilmoittama(t) vikakoodi(t). Erillisiä tilakoodeja on käytettävä oikein toimivien päästöjenrajoitusjärjestelmien tunnistamiseksi ja sellaisten päästönrajoitusjärjestelmien tunnistamiseksi, joita on käytettävä edelleen ajoneuvoissa, jotta niitä voidaan kunnolla arvioida. Jos vianilmaisin aktivoituu huononemisen, toimintavian tai päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäädön takia, laitteen on tallennettava sellainen vikakoodi, joka ilmaisee toimintavian tyypin. Vikakoodi on tallennettava myös tämän liitteen 3.3.3.5 ja 3.3.4.5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

3.6.1.   Tiedon matkasta, jonka ajoneuvo on kulkenut siitä lähtien, kun vikakoodi on tallentunut, on oltava aina saatavissa vakioliittimeltä sarjaportin kautta (51).

3.6.2.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ei tarvitse ilmoittaa, missä sylinterissä sytytyskatko sattui, jos muistiin tallentuu erillinen yhden tai useamman sylinterin sytytyskatkoa osoittava koodi.

3.7.   Vianilmaisimen palauttaminen

3.7.1.   Jos sytytyskatkoja ei enää ole niin paljon, että katalysaattori on vaarassa vaurioitua (valmistajan määritelmän mukaan), tai moottoria käytetään sellaisella nopeudella ja kuormituksella, jossa sytytyskatkot eivät aiheuta katalysaattorin vaurioitumista, vianilmaisin voidaan kytkeä takaisin edelliseen asentoon ensimmäisen käyntijakson aikana, jona sytytyskatko havaittiin, ja normaaliin toiminta-asentoon seuraavien käyntijaksojen aikana. Jos vianilmaisin palautetaan aiempaan asentoon, vastaavat vikakoodit ja tallentuneet tilatiedot voidaan poistaa.

3.7.2.   Kaikissa muissa vikatapauksissa vianilmaisin voidaan palauttaa, kun vianilmaisimen aktivoinnista huolehtiva valvontajärjestelmä ei enää havaitse kolmen peräkkäisen käyntijakson aikana samaa vikaa tai muuta vikaa, joka yksinään aiheuttaisi vianilmaisimen aktivoitumisen.

3.8.   Vikakoodin poistaminen

3.8.1.   OBD-järjestelmä voi poistaa vikakoodin, tiedon kuljetusta matkasta ja tilatiedot vikahetkellä, jos sama vika ei tallennu uudelleen vähintään 40 moottorin lämmitysjakson aikana.

3.9.   Kahta polttoainetta käyttävät kaasumoottoriajoneuvot

3.9.1.   Kahta polttoainetta käyttävien kaasumoottoriajoneuvojen osalta toteutetaan seuraavat menettelyt:

—

virhetoimintojen osoittimen (MI) aktivointi (ks. tämän liitteen 3.5 kohta),

—

virhekoodin tallentaminen (ks. tämän liitteen 3.6 kohta),

—

virhetoimintojen osoittimen (MI) katkaisu (ks. tämän liitteen 3.7 kohta),

—

virhekoodin poistaminen (ks. tämän liitteen 3.8 kohta),

toisistaan riippumatta, kun ajoneuvo käy joko bensiinillä tai kaasulla. Kun ajoneuvo on bensiinikäytössä, minkään edellä annetun menettelyn tulos ei saa muuttua, jos ajoneuvo on kaasukäytössä. Kun ajoneuvo on kaasukäytössä, minkään edellä annetun menettelyn tulos ei saa muuttua, jos ajoneuvo on bensiinikäytössä.

4.   SISÄISTEN VALVONTAJÄRJESTELMIEN (OBD-JÄRJESTELMIEN) TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

4.1.   Valmistaja voi pyytää viranomaiselta, että OBD-järjestelmä hyväksytään tyyppihyväksyntää varten, vaikka järjestelmässä on yksi tai useampi sellainen puute, että tämän liitteen erityisvaatimukset eivät täysin täyty.

4.2.   Harkitessaan pyyntöä viranomaiset päättävät, onko yhdenmukaisuus tämän liitteen vaatimusten kanssa mahdotonta tai kohtuutonta.

Viranomaiset ottavat huomioon valmistajan toimittamat tiedot, joihin kuuluvat muun muassa tekninen toteutettavuus, puutteiden korjaamisen edellyttämä aika ja tuotantojaksot, mukaan luettuina moottoreiden ja ajoneuvomallien käyttöönotto ja käytöstä poisto ja tietokoneiden ohjelmointipäivitys, OBD-järjestelmän tehokkuus tämän säännön vaatimuksiin nähden ja valmistajan osoittama riittävä pyrkimys täyttää tämän säännön vaatimukset.

4.2.1.   Viranomaiset eivät hyväksy pyyntöä, jos puutteisiin sisältyy vaaditun vianmääritysvalvonnan puuttuminen.

4.2.2.   Viranomaiset eivät hyväksy puutteen hyväksymisestä tehtyä pyyntöä, jos 3.3.2 kohdassa esitettyjä OBD:n raja-arvoja ei noudateta.

4.3.   Puutteiden järjestyksestä päätettäessä asetetaan ensimmäiseksi tämän liitteen 3.3.3.1, 3.3.3.2 ja 3.3.3.3 kohtaan liittyvät ottomoottoreiden puutteet ja tämän liitteen 3.3.4.1, 3.3.4.2 ja 3.3.4.3 kohtaan liittyvät dieselmoottoreiden puutteet.

4.4.   Ennen tyyppihyväksyntää tai sen aikana ei hyväksytä minkäänlaisia tämän liitteen lisäyksessä 1 olevaan 6.5 kohtaan, lukuun ottamatta 6.5.3.4 kohtaa, liittyviä puutteita. Tätä kohtaa ei sovelleta kahta polttoainetta käyttäviin kaasumoottoriajoneuvoihin.

4.5.   Kahta polttoainetta käyttävät kaasumoottoriajoneuvot

4.5.1.   Sanotun vaikuttamatta 3.9.1 kohdan vaatimuksiin ja valmistajan pyynnöstä hallinnollisen yksikön on hyväksyttävä seuraavat puutteet tämän liitteen vaatimusten mukaisiksi kahta polttoainetta käyttävien kaasukäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntää varten:

—

vianmäärityskoodien, kuljetun matkan ja pysäytyskuvatiedon pyyhkiytyminen moottorin 40 lämmityskierroksen jälkeen riippumatta siitä, mitä polttoainetta käytetään,

—

vianilmaisimen aktivoituminen kummankin polttoaineen (bensiinin ja kaasun) osalta silloin, kun on havaittu virhetoiminta toisella polttoaineella,

—

vianilmaisimen meneminen pois toiminnasta kolmen sellaisen peräkkäisen ajojakson jälkeen, joiden aikana ei havaita virhetoimintoja, riippumatta siitä, mitä polttoainetta käytetään,

—

kahden tilakoodin käyttö, yksi kutakin polttoainetyyppiä varten.

Valmistaja voi pyytää muitakin vaihtoehtoja, jotka hallinnollinen yksikkö voi hyväksyä harkintansa mukaan.

4.5.2.   Sanotun vaikuttamatta tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan 6.6 kohdan vaatimuksiin ja valmistajan pyynnöstä tyyppihyväksyntäviranomaisen on hyväksyttävä seuraavat puutteet tämän liitteen vaatimusten mukaisiksi vianmäärityssignaalien arviointia ja siirtoa varten:

—

käytössä olevan polttoaineen vianmäärityssignaalien siirtäminen yhdellä lähdeosoitteella,

—

yhden vianmäärityssignaalisarjan arviointi molempia polttoainetyyppejä varten (vastaa yksipolttoaineisten ajoneuvojen arviointia; riippumaton käytettävästä polttoaineesta),

—

yhden (toiseen kahdesta polttoainetyypistä liittyvän) vianmäärityssignaalisarjan valinta polttoainekytkimen asennolla,

—

yhden vianmäärityssignaalisarjan arviointi ja siirtäminen molempien polttoaineiden osalta käytössä olevasta polttoaineesta riippumatta bensiinijärjestelmän tietokoneelle. Kaasun syöttöä käsittelevä tietokone arvioi ja välittää kaasupolttoainejärjestelmään liittyvät vianmäärityssignaalit ja tallentaa tilaa koskevat tiedot.

Valmistaja voi pyytää muitakin vaihtoehtoja, jotka tyyppihyväksyntäviranomainen voi hyväksyä harkintansa mukaan.

4.6.   Puutejakso

4.6.1.   Puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kahden vuoden ajan ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntäpäivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kahta vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään kolmen vuoden ajan.

4.6.1.1.   Kahta polttoainetta käyttävän kaasuajoneuvon osalta 4.5 kohdan mukaisesti myönnettyä puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kolmen vuoden ajan ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntäpäivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kolmea vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään neljän vuoden ajan.

4.6.2.   Valmistaja voi pyytää, että hallinnollinen yksikkö myöntää puutteen jälkikäteen, jos puute havaitaan alkuperäisen tyyppihyväksynnän jälkeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kahden vuoden ajan hallinnolliselle yksikölle ilmoittamisen päivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kahta vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään kolmen vuoden ajan.

4.7.   Viranomaiset ilmoittavat puutteen hyväksymistä koskevasta päätöksestään kaikille muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä.

5.   OBD-JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVIEN TIETOJEN SAATAVUUS

5.1.   Tyyppihyväksyntähakemukseen tai tyyppihyväksynnän muuttamista koskevaan hakemukseen on liitettävä ajoneuvon OBD-järjestelmää koskevat asiaan vaikuttavat tiedot. Näiden asiaan vaikuttavien tietojen avulla varaosien tai jälkeenpäin asennettavien osien valmistajien on pystyttävä valmistamaan ajoneuvon OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivia osia, jolloin järjestelmä toimii moitteettomasti eikä ajoneuvon käyttäjä kohtaa vikoja järjestelmää käyttäessään. Näiden asiaan vaikuttavien tietojen avulla myös vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistajien on pystyttävä valmistamaan välineitä ja laitteita, joilla ajoneuvojen päästöjenrajoitusjärjestelmät voidaan testata ja niiden mahdolliset viat määrittää tehokkaasti ja tarkasti.

5.2.   Hallinnollisen yksikön on pyynnöstä ja syrjimättömällä tavalla toimitettava liitteen 2 lisäys 1, joka sisältää OBD-järjestelmää koskevat asianomaiset tiedot, asiasta kiinnostuneiden osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajien saataville.

5.2.1.   Jos hallinnollinen yksikkö saa asiasta kiinnostuneelta osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajalta sellaisen ajoneuvon OBD-järjestelmän tietoja koskevan pyynnön, joka on tyyppihyväksytty säännön aiemman version mukaisesti:

—

hallinnollisen yksikön on 30 päivän kuluessa esitettävä kyseisen ajoneuvon valmistajalle pyyntö asettaa saataville liitteessä 1 olevassa 4.2.11.2.7.6 kohdassa edellytetyt tiedot. Liitteessä olevan 4.2.11.2.7.6 kohdan toisen alakohdan vaatimuksia ei sovelleta,

—

valmistajan on toimitettava kyseiset tiedot hallinnolliselle yksikölle kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä,

—

hallinnollisen yksikön on toimitettava kyseiset tiedot sopimusvaltioiden hallinnollisille yksiköille, ja alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntäneen hallinnollisen yksikön on liitettävä tiedot ajoneuvon tyyppihyväksyntätietojen liitteeseen 1.

Tämä vaatimus ei mitätöi säännön N:o 83 mukaisesti aikaisemmin myönnettyä hyväksyntää, eikä se estä tällaisen hyväksynnän laajentamista sen säännön vaatimusten mukaisesti, jonka nojalla hyväksyntä alun perin myönnettiin.

5.2.2.   Tietoja voidaan pyytää ainoastaan varaosista, joihin sovelletaan UNECE-tyyppihyväksyntämenettelyä, tai osista, jotka muodostavat osan järjestelmästä, johon sovelletaan UNECE-tyyppihyväksyntämenettelyä.

5.2.3.   Tietoja koskevassa pyynnössä on tarkasti määriteltävä ajoneuvomalli, jonka osalta tietoja pyydetään. Pyynnössä on vahvistettava, että tietoja pyydetään varaosien, jälkeenpäin asennettavien osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden kehittämistä varten.

LIITE 11

Lisäys 1

AJONEUVON SISÄISEN VALVONTAJÄRJESTELMÄN (OBD-JÄRJESTELMÄN) TOIMINTA

1.   JOHDANTO

Tässä lisäyksessä selostetaan, miten liitteessä 11 olevan 3 kohdan mukaiset testit suoritetaan. Ajoneuvoon asennetun OBD-järjestelmän toiminta testataan järjestämällä vikoja niihin moottorin ohjaus- ja päästöjenrajoitusjärjestelmän osiin, joita OBD-järjestelmä valvoo. Mukana on myös OBD-järjestelmien kestävyyden määrittämistä varten tehtäviä testejä.

Valmistajan on asetettava saataville vikojen simuloimiseen käytettävät vialliset osat ja/tai sähkölaitteet. Ajoneuvon päästöt eivät saa näiden osien ja laitteiden vuoksi ylittää 3.3.2 kohdan mukaisia päästörajoja enempää kuin 20 prosenttia, kun päästöt mitataan ajettaessa tyyppi I -testin sykli.

OBD-järjestelmä hyväksytään, jos vianilmaisin aktivoituu, kun testataan ajoneuvo viallisella osalla tai laitteella varustettuna. OBD-järjestelmä hyväksytään myös, jos vianilmaisin aktivoituu OBD:n raja-arvojen alapuolella.

2.   TESTIN KUVAUS

2.1.   OBD-järjestelmien testaaminen käsittää seuraavat vaiheet:

2.1.1.   simuloidaan vika moottorin ohjausjärjestelmään tai päästöjenrajoitusjärjestelmään kuuluvassa osassa

2.1.2.   ajetaan vialliseksi simuloidulla ajoneuvolla vakautusajo 6.2.1 tai 6.2.2 kohdan mukaisesti

2.1.3.   ajetaan ajoneuvoa vialliseksi simuloituna tyyppi I -testin sykli ja mitataan päästöt

2.1.4.   todetaan, havaitseeko OBD-järjestelmä simuloidun vian ja ilmoittaako se viasta kuljettajalle asianmukaisella tavalla.

2.2.   Yhden tai useamman osan vikoja voidaan valmistajan pyynnöstä vaihtoehtoisesti simuloida sähköisesti tämän lisäyksen 6 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

2.3.   Valmistajat voivat pyytää, että tarkkailu suoritetaan muissa olosuhteissa kuin ajettaessa tyyppi I -testiä, jos viranomaiselle voidaan osoittaa, että valvonta tyyppi I -testin aikana rajoittaisi valvontaa ajoneuvon normaalikäytössä.

3.   TESTIAJONEUVO JA -POLTTOAINE

3.1.   Ajoneuvo

Testiajoneuvon on täytettävä liitteessä 3 olevan 3.1 kohdan vaatimukset.

3.2.   Polttoaine

Testauksessa on käytettävä oikeaa vertailupolttoainetta, joka on määritelty bensiinin ja dieselin osalta liitteessä 10 ja neste -ja maakaasun osalta liitteessä 10 a. Hallinnollinen yksikkö voi valita polttoainetyypin kutakin testattavaa vikaa varten (jotka määritellään tämän lisäyksen 6.3 kohdassa) liitteen 10 a vertailupolttoaineista, kun testataan yhtä polttoainetta käyttävää kaasuajoneuvoa, ja liitteen 10 tai 10 a vertailupolttoaineista, kun testataan kahta polttoainetta käyttävää kaasuajoneuvoa. Valittua polttoainetyyppiä ei saa vaihtaa minkään testivaiheen aikana (kuvaus tämän liitteen 2.1–2.3 kohdassa). Jos käytetään neste- tai maakaasua, on sallittava, että moottori käynnistetään bensiinillä ja neste- tai maakaasun käyttöön siirrytään, kun ennakolta määrätty, automaattisesti valvottava (ei käyttäjän valvoma) aika on kulunut.

4.   TESTILÄMPÖTILA JA -PAINE

4.1.   Testi on suoritettava liitteessä 4 esitetyssä tyyppi I -testissä vaaditussa paineessa ja lämpötilassa.

5.   TESTAUSVÄLINEET

5.1.   Alustadynamometri

Alustadynamometrin on oltava liitteessä 4 esitettyjen vaatimusten mukainen.

6.   OBD-JÄRJESTELMÄN TESTAUSMENETTELY

6.1.   Alustadynamometrin toimintajakson on täytettävä liitteen 4 vaatimukset.

6.2.   Ajoneuvon vakauttaminen

6.2.1.   Kun jokin 6.3 kohdassa esitetyistä, moottorityypin mukaisista vikasäädöistä on tehty, ajoneuvo on vakautettava testiä varten ajamalla vähintään kaksi peräkkäistä tyyppi I -testin ajosykliä (osat 1 ja 2). Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetuilla ajoneuvoilla saa ajaa kaksi ylimääräistä, osan 2 mukaista ajosykliä.

6.2.2.   Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoisia vakauttamismenetelmiä.

6.3.   Testattavat vikatyypit

6.3.1.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

6.3.1.1.   Katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vian sähköinen simulointi.

6.3.1.2.   Sytytyskatkot liitteessä 11 olevassa 3.3.3.2 kohdassa määritellyissä valvontaolosuhteissa.

6.3.1.3.   Happitunnistimen vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vikatilanteen sähköinen simulointi.

6.3.1.4.   Muiden päästöihin vaikuttavien, käyttövoimalaitteen hallintatietokoneeseen liitettyjen osien sähköinen irtikytkentä (mikäli ne ovat aktiivisia valitulla polttoainetyypillä).

6.3.1.5.   Tyhjentymistä ohjaavan elektronisen laitteen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen ja jos se on aktiivinen valitulla polttoaineella). Tyyppi I -testiä ei tarvitse tehdä tämän vian osalta.

6.3.2.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

6.3.2.1.   Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vastaavan vian sähköinen simulointi.

6.3.2.2.   Hiukkasloukulla varustetuissa ajoneuvoissa hiukkasloukun poisto, tai jos anturit ovat loukun kiinteitä osia, loukun virheellinen asentaminen.

6.3.2.3.   Polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä mahdollisesti olevien sähköisten annostelu- ja ajoituslaitteiden sähköinen irtikytkentä.

6.3.2.4.   Muiden päästöihin vaikuttavien, käyttövoimalaitteita ohjaavaan tietokoneeseen yhteydessä olevien osien sähköinen irtikytkentä.

6.3.2.5.   Täyttääkseen 6.3.2.3 ja 6.3.2.4 kohdan vaatimukset valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaisen suostumuksella asianmukaisella tavalla, että OBD-järjestelmä ilmoittaa viasta tehtäessä irtikytkentä.

6.4.   OBD-järjestelmän testaus

6.4.1.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot:

6.4.1.1.   Kun ajoneuvo on vakautettu 6.2 kohdan mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2).

Vianilmaisimen on aktivoiduttava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen kohdassa 6.4.1.2—6.4.1.5 mainituissa olosuhteissa. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla 6.4.1.6 kohdan mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen virheiden kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä (4).

6.4.1.2.   Katalysaattorin vaihto kuluneeseen tai vioittuneeseen tai kuluneen tai vioittuneen katalysaattorin sähköinen simulointi, joka johtaa liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisen, hiilivetypäästöjen raja-arvon ylittymiseen.

6.4.1.3.   Liitteessä 11 olevassa 3.3.3.2 kohdassa määriteltyjen valvontaolosuhteiden mukainen aiheutettu sytytyskatko, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisista raja-arvoista.

6.4.1.4.   Happitunnistimen vaihto kuluneeseen tai vioittuneeseen tai kuluneen tai vioittuneen happitunnistimen sähköinen simulointi, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisista rajaarvoista.

6.4.1.5.   Tyhjentymistä ohjaavan elektronisen laitteen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen ja jos se on aktiivinen valitulla polttoaineella).

6.4.1.6.   Muiden sellaisten päästöihin vaikuttavien, tietokoneeseen kytkettyjen käyttövoimalaitteen osien sähköinen irtikytkentä (mikäli ne ovat aktiivisia valitulla polttoainetyypillä), joka aiheuttaa minkä tahansa tämän liitteen 3.3.2 kohdassa esitetyn rajan ylittävät päästöt.

6.4.2.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

6.4.2.1.   Kun ajoneuvo on vakautettu 6.2 kohdan mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2).

Vianilmaisimen on aktivoiduttava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen 6.4.2.2—6.4.2.5 kohdassa mainituissa olosuhteissa. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla 6.4.2.5 kohdan mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen vikojen kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä.

6.4.2.2.   Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vastaavan vian sähköinen simulointi, joka johtaa siihen, että liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat ylitetään.

6.4.2.3.   Hiukkasloukulla varustetuissa ajoneuvoissa hiukkasloukun poisto tai sen vaihtaminen edellä olevassa 6.3.2.2 kohdassa tarkoitetut ehdot täyttävään vialliseen hiukkasloukkuun, mikä johtaa siihen, että liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat ylitetään.

6.4.2.4.   Tämän lisäyksen 6.3.2.5 kohdan mukaisesti polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä mahdollisesti olevan sähköisen annostelu- ja ajoituslaitteen irtikytkentä, joka johtaa liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen.

6.4.2.5.   Tämän lisäyksen 6.3.2.5 kohdan mukaisesti jonkin päästöihin vaikuttavan, tietokoneeseen yhteydessä olevan käyttövoimalaitteiden osan irtikytkentä, joka johtaa liitteessä 11 olevan 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen.

6.5.   Vianmääritystä tukevat tiedot

6.5.1.1.   Kun jossakin osassa tai järjestelmässä havaitaan ensimmäinen vika, moottorin senhetkiset tilatiedot on tallennettava tietokoneen muistiin. Jos polttoainejärjestelmässä tai sytytyksessä sattuu myöhemmin uusia vikoja, aiemmin tallentuneiden tilatietojen on korvauduttava polttoainejärjestelmää tai sytytystä koskevilla tiedoilla (ensin tapahtuva vika). Moottoritiedoista on tallennettava laskennallinen kuormitusarvo, moottorin pyörimisnopeus, polttoaineen syötön asetusarvo (jos saatavilla), polttoaineen paine (jos saatavilla), ajoneuvon nopeus (jos saatavilla), jäähdytysnesteen lämpötila, imusarjan paine (jos saatavilla), oliko lambda-säätö toiminnassa (jos saatavilla) sekä tietojen tallentumisen aiheuttanut vikakoodi, mutta myös muista tietoja voidaan tallentaa. Valmistajan on valittava tallennettaviksi tehokkaan korjaustyön kannalta sopivimmat tilatiedot. Tilatiedot on tallennettava yhdestä vikatilanteesta. Valmistajat voivat halutessaan tallentaa tilatiedot useammista vikatilanteista, jos ainakin vaaditut tiedot voidaan lukea tavanomaisella 6.5.3.2 ja 6.5.3.3 kohdan vaatimusten mukaisella lukupäätteellä. Jos tietojen tallentumisen aiheuttanut vikakoodi poistetaan liitteessä 11 olevan 3.7 kohdan mukaisesti, tallentuneet moottoritiedot voidaan myös poistaa.

6.5.1.2.   Jos seuraavat tiedot tuodaan ajoneuvon tietokoneelle tai se kykenee määrittämään ne, niiden on vaadittujen tilatietojen lisäksi oltava pyynnöstä saatavissa sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta: valvontajärjestelmän ilmoittamat vikakoodit, moottorin jäähdytysnesteen lämpötila, onko polttoaineen lambda-säätö toiminnassa, polttoaineen syötön asetusarvo, sytytysennakon arvo, imuilman lämpötila, imusarjan paine, imuilman virtaus, moottorin pyörimisnopeus, kaasuläpän asentoanturin lähtöarvo, lisäilman syöttö (ennen katalysaattoria, katalysaattorin jälkeen, ohivirtaus), laskennallinen kuormitusarvo, ajoneuvon nopeus ja polttoaineen paine.

Tiedot on annettava tämän liitteen 6.5.3 kohdan määräyksiä noudattaen standardiyksikköinä. Varsinaiset tiedot on yksilöitävä ja erotettava selkeästi oletusarvoista ja varakäyntiarvoista.

6.5.1.3.   Kaikista niistä päästöjenrajoitusjärjestelmistä, joita testataan erikseen käytön aikana (esimerkiksi katalysaattori ja happitunnistin), lukuun ottamatta sytytyskatkojen havaitsemista, polttoainejärjestelmän tarkkailua ja yleistä osien vikaantumisen valvontaa, viimeisimpien testitulosten ja testissä käytettyjen raja-arvojen on oltava saatavilla tämän liitteen 6.5.3 kohdan mukaisesti sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta. Edellä mainittujen poikkeusten osalta sarjaliikenneyhteyden kautta on oltava saatavilla viimeisimmän testin tulokset (hyväksytty/hylätty).

6.5.1.4.   Jäljempänä 6.5.3.3 kohdassa tarkoitettujen tietojen ajoneuvoon hyväksyttyä OBD-järjestelmää koskevista vaatimuksista (liite 11 tai 5 kohdassa määritellyt vaihtoehtoiset vaatimukset) ja OBD-järjestelmän valvomista tärkeimmistä päästöjenrajoitusjärjestelmistä on oltava saatavilla sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta tämän lisäyksen 6.5.3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

6.5.1.5.   Uusien ajoneuvotyyppien osalta 1 päivästä tammikuuta 2003 ja kaikkien uusien käyttöönotettavien ajoneuvotyyppien osalta 1 päivästä tammikuuta 2005 ohjelmiston kalibrointitunnus on oltava saatavilla standardoidun dataliittimen sarjaportin kautta. Ohjelmiston kalibrointitunnus esitetään standardoidussa muodossa.

6.5.2.   Päästöjenrajoitusjärjestelmän toimintaa valvovan järjestelmän ei edellytetä valvovan osien toimintaa vian tultua havaituksi, jos valvonta saattaisi vaarantaa turvallisuutta tai johtaa osan vaurioitumiseen.

6.5.3.   Päästöjenrajoitusjärjestelmää valvovien järjestelmien on oltava seuraavien ISO-standardien ja/tai SAE-spesifikaation mukaisia ja järjestelmiin on oltava pääsy standardoidun tietoliikenneyhteyden kautta.

6.5.3.1.   Ajoneuvon tietokoneen ja ulkopuolisen tietokoneen välisen tietoliikenneyhteyden on oltava jonkin jäljempänä mainitun standardin mukainen kuvatuin rajoituksin:

—

ISO 9141-2: 1994 (muutettu 1996) ”Road Vehicles – Diagnostic Systems – Osa 2: CARB requirements for interchange of digital information”

—

SAE J1850: maaliskuu 1998 ”Class B Data Communication Network Interface”. Päästöihin liittyvissä sanomissa käytetään syklistä redundanssitarkistusta ja kolmen tavun mittaista otsikkoa, mutta ei tavuerottelua eikä tarkistussummia.

—

ISO 14230 – Part 4 ”Road Vehicles – Keyword protocol 2000 for diagnostic systems – Osa 4: Requirements for emission-relate systems”

—

ISO DIS 15765-4 ”Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Osa 4: Requirements for emission-related systems”, päivätty 1. marraskuuta 2001.

6.5.3.2.   Testauslaitteiden ja vianmäärityslaitteiden, joita tarvitaan OBD-järjestelmien kanssa harjoitettavassa tietoliikenteessä, on täytettävä tai ylitettävä standardissa ISO DIS 15031-4 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Osa 4: Emissions-related diagnostic services”, päivätty 1. marraskuuta 2001, esitetyt toiminnalliset vaatimukset.

6.5.3.3.   Vianmääritystä tukevat perustiedot (tämän lisäyksen 6.5.1 kohdan mukaisesti) sekä kaksisuuntaiset tarkistustiedot on annettava saataville standardissa ISO DIS 15031-5 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Osa 5: Emissions-related diagnostic services”, päivätty 1. marraskuuta 2001, määriteltyä esitystapaa ja yksiköitä käyttäen ja niitä on kyettävä lukemaan standardissa ISO DIS 15031-4 asetettujen vaatimusten mukaisella lukupäätteellä.

Ajoneuvon valmistajan on annettava kansalliselle standardointielimelle kaikki päästöihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot kuten parametritunnukset (PID), OBD-valvonta-ID:t tai testi-ID:t, joita ei ole täsmennetty standardissa ISO DIS 15031-5 mutta jotka liittyvät tähän sääntöön.

6.5.3.4.   Valmistajan on yksilöitävä havaittu vika käyttämällä tarkoitukseen soveltuvaa vikakoodia, joka on ”päästöihin liittyvän järjestelmän vianmäärityskoodeja” koskevan standardin ISO DIS 15031-6 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Osa 6: Diagnostic trouble code definitions” 6.3 jakson vaatimusten mukainen. Jos tämä ei ole mahdollista, valmistaja voi käyttää standardin ISO DIS 15031-6 5.3 ja 5.6 jakson mukaisia vianmäärityskoodeja. Vikakoodeihin on oltava pääsy vianmääritykseen käytettävillä vakiolaitteilla, jotka täyttävät tämän liitteen 6.5.3.2 kohdan määräykset.

Ajoneuvon valmistajan on annettava kansalliselle standardointielimelle kaikki päästöihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot kuten parametritunnukset (PID), OBD-valvonta-ID:t tai testi-ID:t, joita ei ole täsmennetty standardissa ISO DIS 15031-5 mutta jotka liittyvät tähän sääntöön.

6.5.3.5.   Ajoneuvon ja lukupäätteen välinen tietoliikennerajapinta on standardoitava ja sen on täytettävä kaikki standardin ISO DIS 15031-3 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Osa 3: Diagnostic connector and related electrical circuits: specification and use”, päivätty 1. marraskuuta 2001, vaatimukset. Asennuskohta on valittava hallinnollisen yksikön suostumuksella siten, että huoltohenkilökunnalla on helppo pääsy siihen mutta että se on suojattu siten, että asiattomat henkilöt eivät pääse siihen käsiksi.

6.6.   Kahta polttoainetta käyttävien kaasuajoneuvojen vianmäärityssignaaleja koskevat erityisvaatimukset

6.6.1.   Niissä kahta polttoainetta käyttävissä kaasuajoneuvoissa, joissa eri polttoainejärjestelmien vianmäärityssignaalit tallennetaan samalle tietokoneelle, bensiini- ja kaasukäytön vianmäärityssignaalit on arvioitava ja lähetettävä toisistaan riippumatta.

6.6.2.   Niissä kahta polttoainetta käyttävissä kaasuajoneuvoissa, joissa eri polttoainejärjestelmien vianmäärityssignaalit tallennetaan erillisille tietokoneille, bensiini- ja kaasukäytön vianmäärityssignaalit on arvioitava ja lähetettävä kyseiselle polttoaineelle tarkoitetulta tietokoneelta.

6.6.3.   Vianmäärityslaitteen vaatimuksesta ajoneuvon signaalit lähetetään bensiinikäytön osalta yhdellä lähdeosoitteella ja kaasukäytön osalta toisella osoitteella. Lähdeosoitteiden käyttö kuvataan standardissa ISO DIS 15031-5 ”Road vehicles — Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics — Osa 5: Emissions-related diagnostic services”, 1. marraskuuta 2001.

LIITE 11

Lisäys 2

AJONEUVOPERHEEN OLENNAISET PIIRTEET

1.   OMINAISUUDET, JOTKA MÄÄRITTELEVÄT OBD-PERHEEN

OBD-perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Joissain tapauksissa ominaisuudet voivat vaikuttaa toisiinsa. Tällainen yhteisvaikutus on myös otettava huomioon, ja on varmistettava, että vain ajoneuvot, jotka ovat pakokaasupäästöjensä osalta samanlaiset, luetaan samaan OBD-perheeseen.

2.   Edellä esitetyn tavoitteen kannalta katsotaan, että ajoneuvotyypit kuuluvat samaan perheeseen moottorin, päästöjenrajoitusjärjestelmän ja sisäisen valvontajärjestelmän osalta, jos ne ovat tässä kohdassa lueteltujen ominaisuuksien suhteen samanlaisia.

Moottori:

a)

kiertoprosessi (kipinäsytytteinen polttomoottori, puristussytytteinen polttomoottori, kaksitahtinen, nelitahtinen)

b)

polttoaineensyöttömenetelmä (kaasutin tai ruiskutus).

Päästöjenrajoitusjärjestelmä:

a)

katalysaattorin tyyppi (hapetus, kolmitoiminen, lämmitetty, muu)

b)

hiukkasloukun tyyppi

c)

lisäilman suihkutus (on/ei ole)

d)

pakokaasujen kierrätys (on/ei ole).

OBD-järjestelmän osat ja toiminta

 

OBD-järjestelmän suorittama toiminnan valvonta, vikojen havaitseminen ja vikojen ilmaisu ajoneuvon kuljettajalle.

LIITE 12

NESTEKAASUA TAI MAAKAASUA POLTTOAINEENA KÄYTTÄVÄN AJONEUVON ECE-TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan sellaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntään sovellettavat erityisvaatimukset, joka toimii nestekaasulla tai maakaasulla tai joka voi toimia sekä lyijyttömällä bensiinillä että nestekaasulla tai maakaasulla tapahtuvan testauksen osalta.

Markkinoilla on tarjolla koostumukseltaan suuresti vaihtelevaa nestekaasua ja maakaasua, jolloin polttoaineen syöttöjärjestelmän on pystyttävä mukautumaan kyseisiin koostumuksiin. Kyseisen kyvyn osoittamiseksi ajoneuvo on testattava tyyppi I -testissä kahdella äärimmäisellä vertailupolttoaineella, ja ajoneuvon on osoitettava polttoaineen syöttöjärjestelmän itsemukautuvuus. Kun ajoneuvon polttoaineen syöttöjärjestelmän itsemukautuvuus on osoitettu, kyseistä ajoneuvoa voidaan pitää perheen kanta-ajoneuvona. Jos kyseiseen perheeseen kuuluville ajoneuvoille asetettujen vaatimusten mukaisiin ajoneuvoihin asennetaan sama polttoaineen syöttöjärjestelmä, ajoneuvot on tarpeen testata ainoastaan yhdellä polttoaineella.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä:

2.1.   ”kanta-ajoneuvolla” tarkoitetaan ajoneuvoa, joka on valittu toimimaan ajoneuvona, jossa polttoaineen syöttöjärjestelmän itsemukautuvuus osoitetaan ja johon perheeseen kuuluvat ajoneuvot viittaavat. Perheessä voi olla useampia kuin yksi kanta-ajoneuvo,

2.2.   Perheeseen kuuluva ajoneuvo

2.2.1.   ”perheeseen kuuluva ajoneuvo” on ajoneuvo, joka ei poikkea kanta-ajoneuvo(i)sta seuraavien olennaisten ominaisuuksien osalta:

a)

se on saman ajoneuvovalmistajan tuotantoa,

b)

siihen sovelletaan samoja päästöjen raja-arvoja,

c)

jos kaasun syöttöjärjestelmä on keskitetty koko moottorin osalta:

sen varmennettu lähtöteho on 0,7–1,15 × kanta-ajoneuvon lähtöteho,

jos kaasun syöttöjärjestelmässä on erillinen syöttö sylinteriä kohti:

sen varmennettu lähtöteho sylinteriä kohti on 0,7–1,15 × kanta-ajoneuvon lähtöteho,

d)

jos siihen on asennettu katalysaattorijärjestelmä, sen katalysaattori on samantyyppinen (kolmitiekatalysaattori, hapetus, NOx:n poisto),

e)

sen kaasun syöttöjärjestelmä (paineensäädin mukaan lukien) on saman järjestelmävalmistajan tuotantoa ja samaa tyyppiä: imu, höyryruiskutus, (yksipiste, monipiste), nesteruiskutus (yksipiste, monipiste),

f)

kyseistä kaasun syöttöjärjestelmää valvoo samantyyppinen ja samat tekniset ominaisuudet omaava elektroninen valvontayksikkö, joka sisältää samat ohjelmistoperiaatteet ja saman valvontastrategian.

2.2.2.   Vaatimuksen c) osalta: jos osoittautuu, että kaksi kaasua polttoaineena käyttävää ajoneuvoa voisi kuulua samaan perheeseen niiden varmennettua lähtötehoa, vastaavasti P1 ja P2 (P1 < P2), lukuun ottamatta, ja kumpikin ajoneuvoista testataan kanta-ajoneuvon testimenettelyllä, perhesuhde katsotaan päteväksi kaikkien niiden ajoneuvojen osalta, joiden varmennettu lähtöteho on 0,7 P1–1,15 P2.

3.   TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MYÖNTÄMINEN

Tyyppihyväksyntä myönnetään edellyttäen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

3.1.   Kanta-ajoneuvon pakokaasupäästöjen hyväksyntä

Kanta-ajoneuvon olisi pystyttävä mukautumaan kaikkiin markkinoilla mahdollisesti esiintyviin polttoainekoostumuksiin. Käytettävän nestekaasun C3/C4-koostumus vaihtelee. Maakaasua on yleensä olemassa kahdentyyppistä polttoainetta, lämpöarvoltaan korkeaa (H-kaasu) ja lämpöarvoltaan matalaa (L-kaasu), mutta kummankin laadun sisällä on huomattavaa vaihtelua; polttoaineet eroavat merkittävästi Wobben indeksin suhteen. Kyseiset vaihtelut näkyvät vertailupolttoaineissa.

3.1.1.   Kanta-ajoneuvo(t) on testattava tyyppi I -testissä kahdella liitteen 10 a äärimmäisellä vertailupolttoaineella.

3.1.1.1.   Jos siirtymistä yhdestä polttoaineesta toiseen käytännössä helpotetaan katkaisinta käyttämällä, katkaisinta ei saa käyttää tyyppihyväksynnän aikana. Tällaisessa tapauksessa voidaan liitteessä 4 olevassa 5.3.1 kohdassa tarkoitettua esivakauttavaa ajosykliä valmistajan pyynnöstä ja teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella pidentää.

3.1.2.   Ajoneuvo(je)n katsotaan olevan vaatimustenmukainen (vaatimustenmukaiset), jos ajoneuvo(t) täyttää (täyttävät) päästöjen raja-arvot.

3.1.3.   Päästötulosten suhde r kullekin päästölle määritetään seuraavasti:

Polttoaineen tyyppi (tyypit)

Vertailupolttoaineet

”r”:n laskeminen

Nestekaasu ja bensiini(hyväksyntä B)

Polttoaine A

Formula

tai pelkkä nestekaasu(hyväksyntä D)

Polttoaine B

Maakaasu ja bensiini(hyväksyntä B)

Polttoaine G 20

Formula

tai pelkkä maakaasu(hyväksyntä D)

Polttoaine G 25

3.2.   Perheeseen kuuluvan ajoneuvon pakokaasupäästöjen hyväksyntä:

Perheeseen kuuluvalle ajoneuvolle on suoritettava tyyppi I -testi yhdellä vertailupolttoaineella. Vertailupolttoaineena voidaan käyttää kumpaa tahansa vertailupolttoaineista. Ajoneuvon katsotaan olevan vaatimustenmukainen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.2.1.   Ajoneuvo on edellä 2.2 kohdassa tarkoitetun perheeseen kuuluvan ajoneuvon määritelmän mukainen.

3.2.2.   Jos testipolttoaineena on vertailupolttoaine A nestekaasun osalta tai G20 maakaasun osalta, päätöstulos kerrotaan asiaankuuluvalla ”r”-kertoimella, jos r > 1; jos r < 1, korjausta ei tarvita.

Jos testipolttoaineena on vertailupolttoaine B nestekaasun osalta tai G25 maakaasun osalta, päätöstulos jaetaan asiaankuuluvalla ”r”-kertoimella, jos r > 1; jos r < 1, korjausta ei tarvita.

3.2.3.   Ajoneuvon on oltava asianmukaista luokkaa koskevien päästöjen raja-arvojen mukainen sekä mitattujen että laskemalla saatujen päästöjen osalta.

3.2.4.   Jos samalla moottorilla tehdään useita testejä, lasketaan ensin vertailupolttoaineella G20 tai A saatujen tulosten ja vertailupolttoaineella G25 tai B saatujen tulosten keskiarvo; ”r”-tekijä lasketaan sen jälkeen keskiarvotuloksista.

4.   YLEISET EDELLYTYKSET

Testi vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi voidaan suorittaa markkinoilla saatavissa olevalla polttoaineella, jonka C3/C4-suhde on vertailupolttoaineiden C3/C4-suhteiden välillä nestekaasun osalta tai jonka Wobben indeksi on äärimmäisten vertailupolttoaineiden Wobben indeksien välillä maakaasun osalta. Tällaisessa tapauksessa on suoritettava polttoaineanalyysi.

LIITE 13

PÄÄSTÖJEN TESTAUSMENETTELY JAKSOITTAISESTI REGENEROITUVALLA JÄRJESTELMÄLLÄ VARUSTETUILLE AJONEUVOILLE

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä määritellään ne erityismääräykset, jotka koskevat tämän säännön 2.20 kohdassa määritellyllä jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää.

2.   TYYPPIHYVÄKSYNNÄN SOVELTAMISALA JA LAAJENTAMINEN

2.1.   Jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustetut ajoneuvoperheet

Tämä menettely koskee tämän säännön 2.20 kohdassa määritellyllä jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettuja ajoneuvoja. Tässä liitteessä käsiteltäviä asioita varten voidaan muodostaa ajoneuvoperheitä. Näin ollen niitä jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettuja ajoneuvotyyppejä, joiden seuraavassa kuvatut ominaisuudet ovat identtisiä tai annettujen toleranssien sisällä, on pidettävä samaan ajoneuvoperheeseen kuuluvaksi jaksottaisesti regeneroituville järjestelmille spesifisten mittausten osalta.

2.1.1.   Identtiset ominaisuudet ovat:

Moottori:

 

palamisprosessi,

jaksottaisesti regeneroituva järjestelmä (eli katalysaattori, hiukkasloukku):

a)

rakenne (eli kotelointi, käytettävä jalometalli, käytettävä substraatti, kennotiheys),

b)

tyyppi ja toimintaperiaate,

c)

annostelu ja lisäainejärjestelmä,

d)

tilavuus (± 10 prosenttia),

e)

sijoituspaikka (lämpötila ± 50 °C nopeudella 120 km/t tai 5 prosentin ero maksimilämpötilassa/-paineessa).

2.2.   Ajoneuvotyypit, joiden vertailumassat ovat erilaiset

Tämän säännön 2.20 kohdassa määritellyllä jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan tämän liitteen mukaisen menettelyn yhteydessä kehitetyn Ki-kertoimen soveltamisalaa voidaan laajentaa toisiin saman ajoneuvoperheen ajoneuvoihin, joiden viitepaino on joko toisessa kahdesta seuraavaksi korkeammasta ekvivalenttisen inertian luokista tai missä tahansa alemmassa luokassa.

3.   TESTAUSMENETTELY

Ajoneuvo voidaan varustaa kytkimellä, jolla voidaan joko estää tai sallia regenerointiprosessi, edellyttäen, ettei toimenpiteellä ole vaikutusta moottorin alkuperäisiin säätöihin. Kytkin sallitaan vain estämään regenerointi regenerointijärjestelmän latauksen aikana ja esivalmisteluvaiheiden aikana. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää mitattaessa päästöjä regenerointijakson aikana, vaan päästötesti on tehtävä käyttäen valmistajan alkuperäistä ohjausyksikköä.

3.1.   Pakokaasupäästöjen mittaus kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu

Keskimääräiset päästöt regenerointijaksojen välissä ja regeneroituvan laitteen latauksen aikana on määritettävä useamman suunnilleen tasaisin väliajoin tehdyn (jos niitä on enemmän kuin kaksi) tyyppi I -käyttöjakson tai vastaavan moottorin testipenkkijakson aritmeettisena keskiarvona. Vaihtoehtoisesti valmistaja voi toimittaa tiedot, jotka osoittavat, että päästöt pysyvät vakioina (15 prosentin rajoissa) regenerointijaksojen välissä. Tässä tapauksessa voidaan käyttää tavanomaisen tyyppi I -testin aikana mitattuja päästöarvoja. Kaikissa muissa tapauksissa on tehtävä päästömittaus ainakin kahdelle tyyppi I -käyttöjaksolle tai vastaavalle moottoritestipenkkijaksolle, yksi välittömästi regeneroinnin jälkeen (ennen uutta latausta) ja toinen mahdollisimman vähän ennen regenerointijaksoa. Kaikki päästömittaukset ja laskelmat on tehtävä liitteessä 4 olevien 5, 6, 7 ja 8 kohtien mukaisesti.

3.1.2.   Latausprosessi ja Ki-kertoimen määritys on tehtävä tyyppi I -käyttöjakson aikana dynamometrissä tai moottoritestipenkissä käyttäen vastaavaa testijaksoa. Jaksoja voidaan ajaa jatkuvasti (ts. ilman, että moottori jaksojen välissä sammutetaan). Ajoneuvo voidaan välillä ottaa pois dynamometristä, kun joitain testijaksoja on ajettu, ja jatkaa testiä myöhemmin.

3.1.3.   Jaksojen lukumäärä (D) kahden regenerointijakson välissä, niiden jaksojen lukumäärä (n), joiden aikana päästömittauksia tehdään, sekä kaikki päästömittausarvot (M'sij) on mainittava liitteessä 1 olevissa 4.2.11.2.1.10.1–4.2.11.2.1.10.4 tai 4.2.11.2.5.4.1–4.2.11.2.5.4.4 kohdissa soveltuvin osin.

3.2.   Päästöjen mittaus regeneroinnin aikana

3.2.1.   Ajoneuvon mahdollinen valmistelu regenerointivaiheen aikana tehtäviä päästötestejä varten on tehtävä liitteessä 4 olevan 5.3 kohdan mukaisia valmistelujaksoja tai vastaavia moottoritestipenkkijaksoja käyttäen sen mukaan, mikä latausmenettely on edellä 3.1.2 kohdassa valittu.

3.2.2.   Liitteessä 4 esitetyt testiolot ja ajoneuvon testauskunto tyyppi I -testiä varten pätevät ennen ensimmäistä hyväksyttävää päästötestiä.

3.2.3.   Regenerointi ei saa tapahtua ajoneuvon valmistelun aikana. Tämä voidaan varmistaa yhdellä seuraavista tavoista:

3.2.3.1.   Esivalmistelujaksojen ajaksi voidaan asentaa ”vale”regeneraatiojärjestelmä tai vain osa järjestelmästä.

3.2.3.2.   Voidaan myös käyttää mitä hyvänsä muuta valmistajan ja typpihyväksynnästä vastaavan viranomaisen välillä sovittua menetelmää.

3.2.4.   Regenerointijakson sisältävä pakokaasujen päästötesti kylmäkäynnistyksen aikana on tehtävä tyyppi I -käyttöjakson tai vastaavan moottoritestipenkkijakson mukaisesti. Mikäli kahden regenerointijakson välissä tehtävät päästömittaukset tehdään moottoritestipenkissä, regenerointijakson sisältävä päästötesti on myös tehtävä moottoritestipenkissä.

3.2.5.   Mikäli regenerointiprosessi vaatii enemmän kuin yhden toimintajakson, sen jälkeen tehtävä(t) testijakso(t) on tehtävä välittömästi moottoria välillä sammuttamatta, kunnes regenerointi on suoritettu loppuun (kukin jakso on tehtävä loppuun). Uuden testin valmisteluajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt (esim. hiukkassuodattimen vaihto). Tänä aikana moottorin on oltava sammuksissa.

3.2.6.   Regeneroinnin aikana vallitsevat päästöarvot (Mri) on laskettava liitteessä 4 olevan 8 kohdan mukaisesti. Koko regenerointiprosessin aikana tapahtuneiden käyttöjaksojen lukumäärä (d) on merkittävä muistiin.

3.3.   Pakokaasupäästöjen yhdistelmän laskeminen

Formula n ≥ 2; Formula

Formula

jossa kunkin tarkasteltavan pilaannuttavan aineen (i) osalta:

—

=

M′sij

=

pilaannuttavan aineen (i) päästöjen massa ilmaistuna grammoina/km yhden tyyppi I -käyttöjakson (tai vastaavan moottoritestipenkkijakson) aikana ilman regenerointia

—

=

M′rij

=

pilaannuttavan aineen (i) päästöjen massa ilmaistuna grammoina/km yhden tyyppi I -käyttöjakson (tai vastaavan moottoritestipenkkijakson) aikana regeneroinnin aikana (kun n > 1, ensimmäinen tyyppi I -testi tehdään kylmänä ja muut jaksot kuumana)

—

=

Msi

=

pilaannuttavan aineen (i) päästöjen massa grammoina/km ilman regenerointia

—

=

Mri

=

pilaannuttavan aineen (i) päästöjen massa grammoina/km regeneroinnin aikana

—

=

Mpi

=

pilaannuttavan aineen (i) päästöjen massa grammoina/km

—

=

n

=

niiden testipisteiden lukumäärä, joissa päästömittauksia tehdään (tyyppi I -käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen aikana) kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu, ≥ 2

—

=

d

=

regeneroinnin vaatima käyttöjaksojen lukumäärä

—

=

D

=

kahden regenerointijakson välillä olevien käyttöjaksojen lukumäärä

Kuvio 1 havainnollistaa mitattavia suureita.

Kuva 8/1

Päästötestissä mitatut suureet regeneraatiojaksojen aikana ja niiden välissä (kaavamainen esimerkki; aikavälillä D päästöt saattavat joko lisääntyä tai alentua)

Image

3.4.   Regenerointikertoimen K arvon laskeminen kullekin tarkasteltavalle pilaannuttavalle aineelle (i)

Ki = Mpi / Msi

Msi-, Mpi- ja Ki -tulokset on kirjattava teknisen tutkimuslaitoksen testausselosteeseen.

Ki voidaan määrittää yksittäisen jakson perusteella.

LIITE 14

PÄÄSTÖJEN TESTAUSMENETTELY SÄHKÖKÄYTTÖISILLE HYBRIDIAJONEUVOILLE

1.   JOHDANTO

1.1.   Tässä liitteessä määritellään ne erityismääräykset, jotka koskevat tämän säännön 2.21.2 kohdassa määriteltyjen sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen tyyppihyväksyntää.

1.2.   Yleissääntönä on se, että sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille tehdään tyypin I, II, III, IV, V, VI testit ja OBD-testi liitteiden 4, 5, 6, 7, 9, 8 ja 11 mukaisesti, ellei tässä liitteessä ole toisin määrätty.

1.3.   Sähköverkosta ladattavat ajoneuvot (luokiteltu 2 kohdassa) testataan vain tyyppi I -testin osalta edellytyksen A ja edellytyksen B mukaisesti. Edellytysten A ja B mukaisesti saadut testitulokset ja painotetut arvot merkitään ilmoituslomakkeeseen.

1.4.   Päästötestien tulosten on noudatettava raja-arvoja kaikissa tässä säännössä kuvatuissa testausolosuhteissa.

2.   SÄHKÖKÄYTTÖISTEN HYBRIDIAJONEUVOJEN LUOKAT:

Ajoneuvon lataus

Sähköverkosta ladattava (52)

(OVC)

Pelkästään polttomoottorilla ladattava (53)

(NOVC)

Käyttötavan vaihtokytkin:

Ei ole

On

Ei ole

On

3.   TYYPPI I -TESTAUSMENETELMÄT

3.1.   ULKOPUOLELTA LADATTAVA (OVC) AJONEUVO, JOSSA EI OLE KÄYTTÖTAVAN VAIHTOKYTKINTÄ

3.1.1.   Tehdään kaksi testiä seuraavissa olosuhteissa:

Edellytys A:

testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite.

Edellytys B:

testi suoritetaan ilman sähköenergian/voiman varastointilaitetta minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin).

Sähköenergian/voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili tyyppi I -testin eri vaiheissa esitetään lisäyksessä 1.

3.1.2.   Edellytys A

3.1.2.1.   Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.):

—

tasaisella 50 km/h:n nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy,

—

tai, jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty,

—

tai valmistajan suositusten mukaan.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

3.1.2.2.   Ajoneuvon esivalmistelu

3.1.2.2.1.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta käytetään liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattua osan 2 sykliä. Ajetaan kolme perättäistä sykliä jäljempänä olevan 3.1.2.5.3 kohdan mukaan.

3.1.2.2.2.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla jäljempänä olevan 3.1.2.5.3. kohdan mukaisesti.

3.1.2.3.   Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta, ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen jäljempänä 3.1.2.4 kohdassa kuvatun latauksen tuloksena.

3.1.2.4.   Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana:

a)

käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on,

tai

b)

käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta yön yli jatkuvan normaalin latausmenettelyn mukaisesti.

Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.

Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.

3.1.2.5.   Testimenettely

3.1.2.5.1.   Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.1.2.5.2.   Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL).

3.1.2.5.3.   Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4 mukaisesti, tai jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuten ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattuja vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteessä 4 olevan 2.3.3 kohdan kuvausta.

3.1.2.5.4.   Pakokaasut analysoidaan liitteen 4 mukaisesti.

3.1.2.6.   Testituloksia verrataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin pilaannuttavan aineen keskimääräinen päästöarvo edellytyksen A mukaisesti (M1i).

3.1.3.   Edellytys B

3.1.3.1.   Ajoneuvon esivalmistelu

3.1.3.1.1.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta käytetään liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattua osan 2 sykliä. Ajetaan kolme perättäistä sykliä jäljempänä olevan 3.1.3.4.3 kohdan mukaan.

3.1.3.1.2.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla jäljempänä olevan 3.1.3.4.3. kohdan mukaisesti.

3.1.3.2.   Ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.):

—

tasaisella 50 km/h:n nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy,

—

tai, jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty,

—

tai valmistajan suositusten mukaan.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

3.1.3.3.   Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Tätä vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta.

3.1.3.4.   Testimenettely

3.1.3.4.1.   Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.1.3.4.2.   Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL).

3.1.3.4.3.   Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4 mukaisesti, tai jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuten ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattuja vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteessä 4 olevan 2.3.3 kohdan kuvausta.

3.1.3.4.4.   Pakokaasut analysoidaan liitteen 4 mukaisesti.

3.1.3.5.   Testituloksia verrataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin pilaannuttavan aineen keskimääräinen päästöarvo edellytyksen B mukaisesti (M2i).

3.1.4.   Testitulokset

3.1.4.1.   Painotetut arvot lasketaan ilmoitusta varten seuraavasti:

Mi = (De · M1i + Dav · M2i) / (De + Dav)

jossa:

—

=

Mi

=

epäpuhtauspäästöjen i massa grammoina kilometriä kohti,

—

=

M1i

=

edellä olevan 3.1.2.6 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästöjen i keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite,

—

=

M2i

=

edellä olevan 3.1.3.5 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästöjen i keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite,

—

=

De

=

ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde säännön N:o 101 liitteessä 7 kuvatun menettelyn mukaisesti; valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä,

—

=

Dav

=

25 km (keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä)

3.2.   ULKOPUOLELTA LADATTAVA (OVC) AJONEUVO, JOSSA ON KÄYTTÖTAVAN VAIHTOKYTKIN

3.2.1.   Tehdään kaksi testiä seuraavissa olosuhteissa:

Edellytys A

testi suoritaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite.

Edellytys B

testi suoritetaan ilman sähköenergian/voiman varastointilaitetta minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin).

3.2.1.3.   Käyttötavan vaihtokytkin on säädettävä seuraavan taulukon mukaan:

Hybriditilat

Pelkkä sähkö

Hybridi

Kytkin asennossa

Pelkkä polttoaineen kulutus

Hybridi

Kytkin asennossa

Pelkkä sähkö

Pelkkä polttoaineen kulutus

Hybridi

Kytkin asennossa

Hybriditila n (54)

…

Hybriditila m (54)

Kytkin asennossa

Akunlataustila

Edellytys A

Täyteen ladattu

Hybridi

Hybridi

Hybridi

Eniten sähköä käyttävä hybriditila (55)

Edellytys B

Minimilataustila

Hybridi

Polttoaineen kulutus

Polttoaineen kulutus

Eniten polttoainetta kuluttava tila (56)

3.2.2.   Edellytys A

3.2.2.1.   Jos ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde on suurempi kuin yksi kokonainen jakso, tyyppi I -testi voidaan valmistajan pyynnöstä suorittaa käyttämällä pelkkää sähköä. Siinä tapauksessa moottoria ei tarvitse esivakauttaa 3.2.2.3.1 tai 3.2.2.3.2 kohdan mukaisesti.

3.2.2.2.   Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla siten, että kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 prosenttia ± 5 prosenttia ajoneuvon puolen tunnin purkamisella saavuttamasta enimmäisnopeudesta (määritetty säännössä N:o 101).

Purkaminen lakkaa, kun:

—

a) ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65 prosenttia sen puolen tunnin purkamisella saavuttamasta suurimmasta nopeudesta,

tai

—

kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo,

tai

—

kun on ajettu 100 km:n matka.

Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa pelkällä sähköllä, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.):

—

tasaisella 50 km/h:n nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy,

tai

—

jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty,

tai

—

tai valmistajan suositusten mukaan.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

3.2.2.3.   Ajoneuvon esivalmistelu

3.2.2.3.1.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta käytetään liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattua osan 2 sykliä. Ajetaan kolme perättäistä sykliä jäljempänä olevan 3.2.2.6.3 kohdan mukaan.

3.2.2.3.2.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla jäljempänä olevan 3.2.2.6.3 kohdan mukaisesti.

3.2.2.4.   Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta, ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen 3.2.2.5 kohdassa kuvatun latauksen tuloksena.

3.2.2.5.   Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana:

a)

käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on,

tai

b)

käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta normaalin yön yli jatkuvan latausmenettelyn mukaisesti.

Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.

Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.

3.2.2.6.   Testimenettely

3.2.2.6.1.   Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.2.2.6.2.   Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL).

3.2.2.6.3.   Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4 mukaisesti, tai jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuten ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattuja vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteessä 4 olevan 2.3.3 kohdan kuvausta.

3.2.2.6.4.   Pakokaasut analysoidaan liitteen 4 mukaisesti.

3.2.2.7.   Testituloksia verrataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin pilaannuttavan aineen keskimääräinen päästöarvo edellytyksen A mukaisesti (M1i).

3.2.3.   Edellytys B

3.2.3.1.   Ajoneuvon esivalmistelu

3.2.3.1.1.   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta käytetään liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattua osan 2 sykliä. Ajetaan kolme perättäistä sykliä jäljempänä olevan 3.2.3.4.3 kohdan mukaan.

3.2.3.1.2.   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla jäljempänä olevan 3.2.3.4.3 kohdan mukaisesti.

3.2.3.2.   Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan 3.2.2.2 kohdan mukaisesti.

3.2.3.3.   Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Tätä vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta.

3.2.3.4.   Testimenettely

3.2.3.4.1.   Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.2.3.4.2.   Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL).

3.2.3.4.3.   Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4 mukaisesti, tai jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuten ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattuja vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteessä 4 olevan 2.3.3 kohdan kuvausta.

3.2.3.4.4.   Pakokaasut analysoidaan liitteen 4 mukaisesti.

3.2.3.5.   Testituloksia verrataan tämän säännön 5.3.1.4 kohdassa määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin pilaannuttavan aineen keskimääräinen päästöarvo edellytyksen B mukaisesti (M2i).

3.2.4.   Testitulokset

3.2.4.1.   Painotetut arvot lasketaan ilmoitusta varten seuraavasti:

Mi = (De A M1i + Dav A M2i) / (De + Dav)

jossa:

—

=

Mi

=

epäpuhtauspäästöjen i massa grammoina kilometriä kohti,

—

=

M1i

=

edellä olevan 3.2.2.7 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästöjen i keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite

—

=

M2i

=

edellä olevan 3.2.3.5 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästöjen i keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite,

—

=

De

=

ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde, kun kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö”, säännön N:o 101 liitteessä 7 kuvatun menettelyn mukaisesti. Jos asentoa ”pelkkä sähkö” ei ole, valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä,

—

=

Dav

=

25 km (keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä).

3.3.   AJONEUVO, JOTA EI VOI LADATA ULKOPUOLELTA (NOTOVC) JA JOSSA EI OLE KÄYTTÖTAVAN VAIHTOKYTKINTÄ

3.3.1.   Ajoneuvot testaan liitteen 4 mukaisesti.

3.3.2.   Esivakauttamiseksi suoritetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa.

3.3.3.   Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4 mukaisesti, tai jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuten ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattuja vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteessä 4 olevan 2.3.3 kohdan kuvausta.

3.4.   AJONEUVO, JOTA EI VOI LADATA ULKOPUOLELTA (NOTOVC) JA JOSSA ON KÄYTTÖTAVAN VAIHTOKYTKIN

3.4.1.   Ajoneuvot esivakautetaan ja testataan hybriditilassa liitteen 4 mukaisesti. Jos käytettävissä on useita hybriditiloja, testi suoritetaan siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila). Tekninen tutkimuslaitos varmistaa valmistajan toimittamien tietojen perusteella, että raja-arvoja noudatetaan kaikissa hybriditiloissa.

3.4.2.   Esivakauttamiseksi suoritetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa.

3.4.3.   Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4 mukaisesti, tai jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuten ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteen 4 lisäyksessä 1 kuvattuja vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteessä 4 olevan 2.3.3 kohdan kuvausta.

4.   TYYPPI II -TESTIMENETELMÄT

4.1.   Ajoneuvot on testattava liitteen 5 mukaisesti siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä. Valmistajan on osoitettava sellainen käyttötapa, jonka avulla tämän testin suorittaminen on mahdollista.

Tarvittaessa käytetään tämän säännön 5.1.6 kohdassa esitettyä erityistä menettelyä.

5.   TYYPPI III -TESTIMENETELMÄT

5.1.   Ajoneuvot on testattava liitteen 6 mukaisesti siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä. Valmistajan on osoitettava sellainen käyttötapa, jonka avulla tämän testin suorittaminen on mahdollista.

5.2.   Testit suoritetaan vain liitteessä 6 olevassa 3.2 kohdassa määritetyissä olosuhteissa 1 ja 2. Jos testaaminen edellytyksen 2 mukaisesti on jostakin syystä mahdotonta, on vaihtoehtoisesti määritettävä toinen tasaista nopeutta koskeva edellytys (siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä kuormitettuna).

6.   TYYPPI IV -TESTIMENETELMÄT

6.1.   Ajoneuvot testaan liitteen 7 mukaisesti.

6.2.   Ennen testimenettelyn aloittamista (liitteessä 7 oleva 5.1 kohta) ajoneuvot esivakautetaan seuraavasti:

6.2.1.   Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot:

6.2.1.1.   Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot, joissa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä: menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.):

—

tasaisella 50 km/h:n nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy,

tai

—

jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty,

tai

—

tai valmistajan suositusten mukaan.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

6.2.1.2.   Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot, joissa on käyttötavan vaihtokytkin: Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla siten, että kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 prosenttia ± 5 prosenttia ajoneuvon puolen tunnin purkamisella saavuttamasta enimmäisnopeudesta.

Purkaminen lakkaa, kun:

—

ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65 prosenttia sen puolen tunnin purkamisella saavuttamasta suurimmasta nopeudesta,

tai

—

kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo,

tai

—

kun on ajettu 100 km:n matka.

Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa pelkällä sähköllä, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.):

—

tasaisella 50 km/h:n nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy,

tai

—

jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty,

tai

—

tai valmistajan suositusten mukaan.

Moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

6.2.2.   Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta:

6.2.2.1.   Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta ja joissa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä: menettelyn aluksi suoritetaan esivakauttaminen, jossa ajetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa.

6.2.2.2.   Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta ja joissa on käyttötavan vaihtokytkin: menettelyn aluksi suoritetaan esivakauttaminen, jossa ajetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa siten, että ajoneuvo kulkee hybriditilassa. Jos käytettävissä on useita hybriditiloja, testi suoritetaan siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).

6.3.   Esivakauttamisajo ja dynamometritesti tehdään liitteessä 7 olevan 5.2 ja 5.4 kohdan mukaisesti.

6.3.1.   Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot: samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin edellytys B (3.1.3 ja 3.2.3 kohta).

6.3.2.   Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta: samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testi.

7.   TYYPPI V -TESTIMENETELMÄT

7.1.   Ajoneuvot testaan liitteen 9 mukaisesti.

7.2.   Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot:

Sähköenergian/voiman varastointilaitetta saa vaihtaa kahdesti päivässä ajomatkaa kerrytettäessä.

Ulkopuolelta ladattavissa ajoneuvoissa, joissa on käyttötavan vaihtokytkin, ajomatkaa kerrytetään ajamalla siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).

Ajomatkaa kerrytettäessä vaihtaminen toiseen hybriditilaan on sallittua, jos se on tarpeen ajomatkan kerryttämisen jatkamiseksi, mikäli tekninen tutkimuslaitos suostuu siihen.

Päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin edellytys B (3.1.3 ja 3.2.3 kohta).

7.3.   Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta:

Ajoneuvoissa, joita ei voi ladata ulkopuolelta ja joissa on käyttötavan vaihtokytkin, ajomatkaa kerrytetään ajamalla siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).

Päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.

8.   TYYPPI VI -TESTIMENETELMÄT

8.1.   Ajoneuvot testaan liitteen 8 mukaisesti.

8.2.   Ulkopuolelta ladattavien ajoneuvojen päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin edellytys B (3.1.3 ja 3.2.3 kohta).

8.3.   Ajoneuvojen, joita ei voi ladata ulkopuolelta, päästöt mitataan samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.

9.   SISÄISEN VALVONTAJÄRJESTELMÄN (OBD-JÄRJESTELMÄ) TESTAUSMENETELMÄT

9.1.   Ajoneuvot testaan liitteen 11 mukaisesti.

9.2.   Ulkopuolelta ladattavien ajoneuvojen päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin edellytys B (3.1.3 ja 3.2.3 kohta).

9.3.   Ajoneuvojen, joita ei voi ladata ulkopuolelta, päästöt mitataan samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.

LIITE 14

Lisäys 1

Sähköenergian/voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen tyyppi I -testissä

Tyyppi I -testin edellytys A

Image

Edellytys A:

1)

sähköenergian/voiman varastointilaitteen alkuperäinen lataustila

2)

purku 3.1.2.1 tai 3.2.2.1 kohdan mukaisesti

3)

ajoneuvon esivakauttaminen 3.1.2.2 tai 3.2.2.2 kohdan mukaisesti

4)

lataaminen seisonta-aikana 3.1.2.3 ja 3.1.2.4 tai 3.2.2.3 ja 3.2.2.4 kohdan mukaisesti

5)

3.1.2.5 tai 3.2.2.5 kohdan mukainen testi

Tyyppi I -testin edellytys B

Image

Edellytys B:

1)

alkuperäinen lataustila

2)

ajoneuvon esivakauttaminen 3.1.3.1 tai 3.2.3.1 kohdan mukaisesti

3)

purku 3.1.3.2 tai 3.2.3.2 kohdan mukaisesti

4)

seisonta-aika 3.1.3.3 tai 3.2.3.3 kohdan mukaisesti

5)

3.1.3.4 tai 3.2.3.4 kohdan mukainen testi

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 7 (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2) määritellyt ajoneuvoluokat.

(2)  Hyväksyntä A kumottu. Tämän säännön 05-muutossarjassa kielletään lyijypitoisen bensiinin käyttö.

(3)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia ja Montenegro 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidzhan 39, entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö (hyväksynnät myöntävät jäsenvaltiot käyttäen omia ECE-tunnuksiaan) 42, Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 48, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50 ja Korean tasavalta 51. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.

(4)  Puristussytytteisten polttomoottoreiden osalta.

(5)  Lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 21 500 kg.

(6)  Sekä alaviitteessä 2 tarkoitetut M-luokan ajoneuvot.

(7)  Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta.

(8)  Lambda-arvon laskentaan käytetään seuraavaa yksinkertaistettua Brettschneiderin yhtälöä:

Formula

jossa:

[ ]

=

pitoisuus tilavuusprosentteina

K1

=

muunnoskerroin muunnettaessa NDIR-mittaustulosta FID-mittaustulokseksi (mittalaitteiston valmistajan ilmoittama)

Hcv

=

atomisuhde vety-hiili

—

bensiinin osalta 1,73

—

nestekaasun osalta 2,53

—

maakaasun osalta 4,0

Ocv

=

atomisuhde happi-hiili

—

bensiinin osalta 0,02

—

nestekaasun osalta 0,0

—

maakaasun osalta 0,0

(9)  Asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend. 2.

(10)  Joulukuun 31 päivään 2003 mennessä on toimitettava todelliset käytönaikaiset tiedot, joiden perusteella tämän kohdan vaatimuksia voidaan tarkistaa ja harkita a) onko päästöiltään poikkeavan ajoneuvon määritelmää tarkistettava niiden ajoneuvojen osalta, jotka on tyyppihyväksytty 5.3.1.4 kohdassa olevan taulukon rivillä B esitettyjen raja-arvojen mukaisesti, b) onko päästöiltään poikkeavien ajoneuvojen tunnistusmenettelyä muutettava ja c) olisiko käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyt korvattava sopivana ajankohtana uudella tilastollisella menettelyllä. Tarvittaessa ehdotetaan muutoksia.

(11)  ”Välialueella” tarkoitetaan minkä tahansa ajoneuvon osalta seuraavaa: ajoneuvon on täytettävä 3.2.1 tai 3.2.2 kohdassa esitetyt ehdot, ja sen lisäksi jonkin säännellyn pilaannuttavan aineen mitatun arvon on oltava alempi kuin 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A annettu kyseisen säännellyn pilaannuttavan aineen raja-arvo kerrottuna arvolla 2,5.

(12)  ”Hylkäysalueella” tarkoitetaan minkä tahansa ajoneuvon osalta seuraavaa: jonkin säännellyn pilaannuttavan aineen mitattu arvo ylittää tason, joka määritellään kertomalla 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A annettu kyseisen säännellyn pilaannuttavan aineen raja-arvo arvolla 2.5.

(13)  Tarpeeton yliviivataan.

(14)  Luku pyöristetään lähimpään millimetrin kymmenykseen.

(15)  Luku lasketaan käyttämällä arvoa π = 3,1416 ja se pyöristetään lähimpään cm3: iin.

(16)  Määritetään toleranssi.

(17)  Portaattomasti säätyvä vaihteisto

(18)  Ks. tämän säännön 2.19 ja 5.3.1.4 kohta.

(19)  On huomattava, että sallittu kahden sekunnin aika sisältää vaihteen vaihtamiseen kuluvan ajan ja tarvittaessa tietyn varan ottaa jaksotus kiinni.

(20)  PM = vaihde vapaalla, kytkin päällä. K1, K2 = ykkös- tai kakkosvaihde kytketty, kytkin irti.

(21)

PM

=

vaihde vapaalla, kytkin päällä.

K1, K5

=

ykkös- tai viitosvaihde kytketty, kytkin irti.

(22)  Isävaihteita voidaan käyttää valmistajan suositusten mukaisesti, jos ajoneuvon vaihteistossa on enemmän kuin viisi vaihdetta.

(23)  Sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen osalta valmistaja sopii teknisen tutkimuslaitoksen kanssa ajoneuvon asemasta suoritettaessa tässä lisäyksessä kuvattua testiä, kunnes asiaan sovellettavat yhdenmukaiset tekniset määräykset on annettu.

(24)  ppm:inä hiiliekvivalenttia

(25)  Edellä tarkoitetut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, ”Petroleum products — Determination and application of precision data in relation to methods of test”, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).

Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259 vaatimuksia.

(26)  Polttoaineessa voi olla hapetuksenestoaineita ja metallinsitojia, joita tavallisesti käytetään stabiloimaan jalostamon polttoainevirtoja, mutta peseviä/hajottavia lisäaineita tai liuotinöljyjä ei saa lisätä.

(27)  Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.

(28)  Edellä tarkoitetut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, ”Petroleum products — Determination and application of precision data in relation to methods of test”, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).

Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259 vaatimuksia.

(29)  Setaanilukuvaatimus ei ole 4R-vähimmäisvaatimuksen mukainen. Jos kuitenkin polttoaineen toimittajan ja käyttäjän välillä on erimielisyyksiä, voidaan niiden ratkaisemiseksi käyttää ISO-standardin 4259 vaatimuksia, jos tehdään yksittäisten määritysten sijasta riittävä määrä toistomittauksia tarpeellisen tarkkuuden saavuttamiseksi.

(30)  Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.

(31)  Vaikka hapettumisvakautta säädellään, säilytysaika on todennäköisesti rajallinen. Säilytysolosuhteista ja säilytysajasta on tarvittaessa kysyttävä neuvoa tuotteen toimittajalta.

(32)  Edellä tarkoitetut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, ”Petroleum products — Determination and application of precision data in relation to methods of test”, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).

Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259 vaatimuksia.

(33)  Polttoaineessa voi olla hapetuksenestoaineita ja metallinsitojia, joita tavallisesti käytetään stabiloimaan jalostamon polttoainevirtoja, mutta peseviä/hajottavia lisäaineita tai liuotinöljyjä ei saa lisätä.

(34)  Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.

(35)  Eritelmän arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, ”Petroleum products — Determination and application of precision data in relation to methods of test”, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).

Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259 vaatimuksia.

(36)  Setaanilukuvaatimus ei ole 4R-vähimmäisvaatimuksen mukainen. Jos kuitenkin polttoaineen toimittajan ja käyttäjän välillä on erimielisyyksiä, voidaan niiden ratkaisemiseksi käyttää ISO-standardin 4259 vaatimuksia, jos tehdään yksittäisten määritysten sijasta riittävä määrä toistomittauksia tarpeellisen tarkkuuden saavuttamiseksi.

(37)  Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.

(38)  Vaikka hapettumisstabiilisuus on säädelty, varastointiaika on todennäköisesti rajallinen. Varastointiolosuhteista ja -ajasta on tarvittaessa kysyttävä neuvoa tuotteen toimittajalta.

(39)  Edellä tarkoitetut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259 -standardia, ”Petroleum products — Determination and application of precision data in relation to methods of test”, ja vähimmäisarvon määrittämisessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).

Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259 vaatimuksia.

(40)  Polttoaineessa voi olla hapetuksenestoaineita ja metallinsitojia, joita tavallisesti käytetään stabiloimaan jalostamon polttoainevirtoja, mutta peseviä/hajottavia lisäaineita tai liuotinöljyjä ei saa lisätä.

(41)  Tyyppi VI -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.

(42)  Tällä menetelmällä ei välttämättä voida täsmällisesti määritellä, onko näytteessä syövyttäviä aineita, jos näyte sisältää korroosionestoaineita tai muita kemikaaleja, jotka vähentävät näytteen kuparinauhakorroosiota. Tästä johtuen kyseisten aineiden lisääminen ainoastaan testimenetelmän antamaan tulokseen vaikuttamiseksi on kielletty.

(43)  Tällä menetelmällä ei välttämättä voida täsmällisesti määritellä, onko näytteessä syövyttäviä aineita, jos näyte sisältää korroosionestoaineita tai muita kemikaaleja, jotka vähentävät näytteen kuparinauhakorroosiota. Tästä johtuen kyseisten aineiden lisääminen ainoastaan testimenetelmän antamaan tulokseen vaikuttamiseksi on kielletty.

(44)  Inertit (muut kuin N2) + C2 +C2+

(45)  Arvo määritettävä seuraavissa olosuhteissa: 293,2 K (20 °C) ja 101,3 kPa.

(46)  Arvo määritettävä seuraavissa olosuhteissa: 273,2 K (0 °C) ja 101,3 kPa.

(47)  Dieselmoottoreiden osalta.

(48)  Lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg.

(49)  Sekä alaviitteessä 2 tarkoitetut M-luokan ajoneuvot.

(50)  ISO 2575-1982 ”Road vehicles — Symbols for controls, indicators and tell-tales” (johdettu standardi SFS4712 Ajoneuvot. Katkaisimien, osoittimien ja merkkivalojen kuvatunnukset).

(51)  Tätä vaatimusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2003 ainoastaan uusiin ajoneuvotyyppeihin, joissa moottorin ohjaimeen tuodaan sähköinen nopeustieto. Kaikkien 1 päivän tammikuuta 2005 jälkeen käyttöön otettavien ajoneuvojen on täytettävä tämä vaatimus.

(52)  tai ”ulkopuolelta ladattava ajoneuvo”.

(53)  tai ”ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta”.

(54)  Esimerkiksi: urheilullinen, taloudellinen, kaupunkiajo, taajaman ulkopuolinen ajo jne …

(55)  Eniten sähköä käyttävä hybriditila:

Hybriditila, jossa todistetusti kuluu eniten sähköä verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin hybriditiloihin testattaessa säännön N:o 101 liitteessä 10 olevan 4 kohdan edellytyksen A mukaisesti. Määritetään valmistajan toimittamien tietojen perusteella ja teknisen tutkimuslaitoksen kanssa yhteisymmärryksessä.

(56)  Eniten polttoainetta kuluttava tila:

Hybriditila, jossa todistetusti kuluu eniten polttoainetta verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin hybriditiloihin testattaessa säännön N:o 101 liitteessä 10 olevan 4 kohdan edellytyksen B mukaisesti. Määritetään valmistajan toimittamien tietojen perusteella ja teknisen tutkimuslaitoksen kanssa yhteisymmärryksessä.

9.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 70/355

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 123 — Moottoriajoneuvoille tarkoitettujen mukautuvien etuvalaisujärjestelmien (AFS-järjestelmien) tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset määräykset

( Euroopan unionin virallinen lehti L 375, 27. joulukuuta 2006 )

Korvataan sääntö nro 123 seuraavasti:

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 123 — Moottoriajoneuvoille tarkoitettujen mukautuvien etuvalaisujärjestelmien (AFS-järjestelmien) tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset määräykset

A.   HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan moottoriajoneuvoille tarkoitettuihin mukautuviin etuvalaisujärjestelmiin (AFS-järjestelmiin).

1.   MÄÄRITELMÄT

Tätä sääntöä sovellettaessa on huomioitava seuraavaa:

1.1   On sovellettava määritelmiä, jotka sisältyvät sääntöön nro 48 ja sen tarkistuksiin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksyntää haettaessa.

1.2   ”Mukautuva etuvalaisujärjestelmä” (jäljempänä myös ”järjestelmä”) on valaisinlaite, jonka tuottamien valokeilojen ominaisuutena on mukautua automaattisesti lähivalojen ja tarvittaessa kaukovalojen erilaisiin käyttötilanteisiin kohdassa 6.1.1 tarkoitettujen vähimmäisedellytysten mukaisesti. Järjestelmään kuuluu ”käyttölaite”, tarvittaessa yksi tai useampi ”virransyöttö- ja säätölaite” sekä ajoneuvon oikealle ja vasemmalle puolelle sijoitetut asennusyksiköt.

1.3   Lähivalojen ”luokka” (C, V, E tai W) tarkoittaa lähivaloja, joilla on tässä säännössä ja säännössä nro 48 (1) esitetyt ominaisuudet.

Järjestelmän tuottaman etuvalaisun ”toimintamuoto” tarkoittaa tämän säännön 6.2 ja 6.3 kohdan mukaista jonkin lähivaloluokan tai kaukovalojen valokeilaa, jonka valmistaja on suunnitellut käytettäväksi tietyissä ajoneuvoissa ja tietyissä olosuhteissa.

1.4.1   ”Kääntyvällä valolla” tarkoitetaan etuvalaisutoimintoa, jossa valokeila siirtyy vaakatasossa tai mukautuu (tuottaen vastaavan tuloksen) ja joka on suunniteltu mutkia, kaarteita ja tienristeyksiä varten ja jolla on erityisiä fotometrisiä ominaisuuksia.

1.4.2   ”Luokan 1 kääntyvä valo” on kääntyvä valo, jonka valorajan kulma siirtyy vaakatasossa.

1.4.3   ”Luokan 2 kääntyvä valo” on kääntyvä valo, jonka valorajan kulma ei siirry vaakatasossa.

1.5   ”Valaisinyksikkö” on valoa antavan järjestelmän osa, joka voi muodostua optisista, mekaanisista tai sähköisistä laitteista ja joka on suunniteltu tuottamaan kokonaan tai osittain järjestelmään kuuluvien etuvalojen valokeilan.

1.6   ”Asennusyksikkö” on yhtenäinen kotelo (valonlähteen runko), joka sisältää yhden tai useamman valaisinyksikön.

1.7   ”Oikea sivusta” tai ”vasen sivusta” käsittää kaikki valaisinyksiköt, jotka on tarkoitettu asennettaviksi kyseiselle puolelle ajoneuvon pituussuuntaista keskitasoa ajoneuvon ajosuuntaan katsottaessa.

1.8   ”Käyttölaitteella” tarkoitetaan järjestelmän osaa tai osia, jotka ottavat vastaan ajoneuvosta tulevat signaalit ja ohjaavat automaattisesti valaisinyksikköjen toimintaa.

1.9   ”Neutraali tila” on järjestelmän tila, jossa käytössä on luokan C lähivalot (peruslähivalot) tai tarvittaessa kaukovalot eikä mikään AFS-käyttösignaali ole toiminnassa.

1.10   ”Signaali” on säännön nro 48 mukaisesti määritelty AFS-käyttösignaali tai muu järjestelmään saapuva täydentävä tai järjestelmästä ajoneuvoon lähtevä käyttösignaali.

1.11   ”Signaaligeneraattori” on laite, joka voi tuottaa yhden tai useamman signaalin järjestelmän käyttökokeiluja varten.

1.12   ”Virransyöttö- ja säätölaite” tarkoittaa yhtä tai useampaa komponenttia järjestelmässä, joka syöttää energiaa kyseisen järjestelmän yhteen tai useampaan osaan; se toimii virran ja/tai jännitteen säätimenä yhdelle tai useammalle valonlähteelle sähköisen valonsäätimen tavoin.

1.13   ”Järjestelmän viiteakseli” on ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason ja yhden valaisinyksikön viitekeskiön kautta kulkevan vaakatason leikkauslinja jäljempänä 2.2.1 kohdassa tarkoitetulla tavalla piirroksin esitettynä.

1.14   ”Linssi” on asennusyksikön uloin osa, joka ohjaa valon valaisevan pinnan läpi.

1.15   ”Päällyste” on yhtenä tai useampana kerroksena linssin ulkopinnalle levitetty valmiste.

Eri ”tyypin” järjestelmät ovat järjestelmiä, joiden välillä on esimerkiksi seuraaviin seikkoihin liittyviä oleellisia eroja:

1.16.1   tavaramerkki tai kauppanimi,

1.16.2   sellaisten komponenttien lisäys tai poisto, jotka voivat heikentää järjestelmän optisia tai fotometrisiä ominaisuuksia,

1.16.3   soveltuminen oikeanpuoleiseen tai vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tai molempiin,

1.16.4   valaisutoiminto tai -toiminnot, niiden toimintamuoto tai -muodot ja tuotetut valaisuluokat,

1.16.5   linssien valmistusmateriaalit ja mahdollisesti niiden päällysteet,

1.16.6   järjestelmän hallintasignaalin tai -signaalien ominaisuus tai ominaisuudet.

1.17   ”Kohdentaminen” tarkoittaa valokeilan tai sen osan suuntaamista määräysten mukaiseen mittausruutuun.

1.18   ”Säätö” tarkoittaa järjestelmään kuuluvien keinojen käyttöä valokeilan pysty- ja/tai vaakasuuntaisessa kohdentamisessa.

1.19   ”Liikenteen suunnan vaihtumistoiminto” tarkoittaa etuvalaisutoimintoa tai jotain etuvalaisimien tai niiden yhden tai useamman osan toimintamuotoa tai kyseisten tekijöiden yhdistelmää, jonka tarkoituksena on estää häikäisy ja taata riittävä valaistus, kun ajoneuvoa, joka on varustettu tietynpuoleiseen liikenteeseen suunnitellulla järjestelmällä, käytetään tilapäisesti maassa, jossa on toisenpuoleinen liikenne.

1.20   ”Korvaustoiminto” tarkoittaa ajovalojen ja/tai etuosan merkkivalojen toimintaa tai toimintamuotoa tai niiden yhden tai useamman osan tai kyseisten komponenttien yhdistelmän toimintoa, joka on suunniteltu korvaamaan häiriön sattuessa jokin etuvalaisimien toiminta tai toimintamuoto.

2.   JÄRJESTELMÄN TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

Tyyppihyväksynnän hakeminen on järjestelmän kauppanimen tai tavaramerkin haltijan tai tämän asianmukaisesti valtuuttaman edustajan tehtävä.

Hakemuksessa on selvitettävä:

järjestelmään kuuluvat etuvalaisutoiminnot, joille haetaan tämän säännön mukaista tyyppihyväksyntää,

2.1.1.1   muut yhdellä tai useammalla valaisimella toteutettavat etuvalaisu- tai etuosan merkkivalotoiminnot siitä riippumatta, onko valaisimet ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevan järjestelmän valaisinyksikköihin; selvitys on laadittava riittävän yksityiskohtaisesti, jotta kyseinen valaisin tai kyseiset valaisimet voidaan tunnistaa, ja sen yhteydessä (erillisenä) on ilmoitettava sääntö tai säännöt, joiden nojalla valaisimille olisi myönnettävä tyyppihyväksyntä,

2.1.2   onko lähivalot suunniteltu sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen vai pelkästään toisenpuoleiseen liikenteeseen,

sisältyykö järjestelmään yksi vai useampi säädettävä valaisinyksikkö,

2.1.3.1   kunkin valaisinyksikön asennuskohta suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen halkileikkaukseen,

2.1.3.2   normaaliasennosta tai -asennoista ylöspäin ja alaspäin poikkeavat enimmäiskulmat, jotka säätölaitteella tai -laitteilla voidaan saavuttaa pystysuunnassa,

2.1.4   säännön nro 37 tai säännön nro 99 mukaisella tavalla määritelty käytettyjen vaihdettavien tai ei-vaihdettavien valonlähteiden (tai valonlähteen) luokka,

kuuluuko järjestelmään yksi tai useampi ei-vaihdettava valonlähde,

2.1.5.1   kuuluuko järjestelmään valaisinyksikkö tai -yksiköitä, joissa on kyseisiä ei-vaihdettavia valonlähteitä,

2.1.6   toimintaedellytykset, toisin sanoen tapauksen mukaan tämän säännön liitteessä 9 määritellyt eri syöttöjännitteet.

Jokaiseen tyyppihyväksyntähakemukseen on liitettävä:

2.2.1   kolmena kappaleena laadittavat kyllin yksityiskohtaiset piirrokset, joiden avulla voidaan tunnistaa järjestelmän tyyppi ja osoitetaan tyyppihyväksyntänumeron tai -numeroiden suunniteltu sijainti sekä lisätunnusten sijainti suhteessa tyyppihyväksyntämerkinnän tai -merkintöjen ympäryskehään; edelleen piirroksin on osoitettava, mihin geometriseen asentoon valaisinyksiköt on asennettava ajoneuvossa suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon sekä esitettävä kunkin valaisimen läpileikkaus pystysuunnassa (akselia myöten) ja edestä; lisäksi on osoitettava optisten ominaisuuksien tärkeimmät yksityiskohdat, erityisesti viiteakseli tai -akselit, piste tai pisteet, jotka (joka) on testeissä katsottava viitekeskiöksi, sekä mahdollisten linssien kaikki optiset ominaisuudet,

järjestelmän suppea tekninen kuvaus, jossa on yksilöitävä:

a)

järjestelmän tuottama valaisu sekä sen eri toimintamuodot (2),

b)

toistensa toimintaan vaikuttavat valaisinyksiköt (2) ja signaalit (3) sekä niiden toiminnan tekniset ominaisuudet,

c)

mahdollisten kääntyvien ajovalojen luokat (2),

d)

tarvittaessa luokan E lähivaloja koskevien määräysten soveltamiseen vaikuttavat lisätiedot tämän säännön liitteessä 3 olevan taulukon 6 mukaisesti,

e)

tarvittaessa luokan W lähivaloihin sovellettavat määräykset tämän säännön liitteen 3 mukaisesti,

f)

valaisinyksiköt (3), jotka tuottavat yhden tai useamman lähivalojen valorajan tai vaikuttavat valorajan muodostumiseen,

g)

tämän säännön 6.4.6 kohdan määräysten mukainen tieto tai mukaiset tiedot (2) säännössä nro 48 olevan 6.22.6.1.2.1 ja 6.22.6.1.3 kohdan osalta,

h)

tämän säännön 6.2.9.1 kohdan mukaisen lähivalojen vähimmäisvalaistuksen takaavat valaisinyksiköt,

i)

testejä varten tarvittavat asennus- ja säätöohjeet,

j)

muut merkitykselliset tiedot,

2.2.2.1   turvajärjestelmä sellaisena kuin se on määritelty ajoneuvon asiakirjoissa, joiden on täytettävä seuraavat tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan teknisen yksikön asettamat vaatimukset:

i)

annettava tiedot teknisistä mittaustuloksista, jotta järjestelmä voidaan todeta jäljempänä olevan 5.7.3, 5.9 ja 6.2.6.4 kohdan mukaiseksi,

ii)

selvitettävä jäljempänä olevan 6.2.7 kohdan mukaisesti mittaustulosten tarkistamista koskevat ohjeet,

ja/tai

iii)

annettava viitteet asianmukaisiin asiakirjoihin, joista ilmenee järjestelmän luotettavuus ja toimivuus sen perusteella, mitä on todettu edellä 2.2.2.1 kohdan i alakohdan mukaisissa mittauksissa, esimerkiksi ”vioittumis- ja vaikutusanalyysissä” (Failure Mode and Effect Analysis – FMEA), ”vikapuun analyysissä” (Fault Tree Analysis – FTA) tai muulla vastaavalla, järjestelmän turvallisuutta selvittävällä menetelmällä,

2.2.2.2   virransyöttö- ja säätölaitteiden merkki ja tyyppi, jos nämä eivät ilmene asennusyksiköstä.

2.2.3   Mukaan on liitettävä kaksi näytettä järjestelmästä, jolle tyyppihyväksyntää haetaan; lisäksi mukaan on liitettävä asennuslaitteet, virransyöttö- ja säätölaitteet sekä mahdolliset signaaligeneraattorit.

Linsseissä käytetyn muovin testausta varten hakemukseen on liitettävä

14 linssiä.

2.2.4.1.1   Linsseistä 10 kappaletta voidaan korvata 10:llä vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, jossa on tasainen tai kupera ulkopinta ja keskellä lähes tasainen vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm).

2.2.4.1.2   Kunkin linssin tai materiaalinäytteen on oltava valmistettu sarjatuotannossa käytetyllä menetelmällä.

2.2.4.2   Mukaan on liitettävä valaisinkomponentti tai optinen osa, johon linssit voidaan kiinnittää valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

2.2.5   Muovikomponenttien kestävyys järjestelmään kuuluvan valonlähteen tai siihen kuuluvien valonlähteiden, esimerkiksi purkauslamppujen tuottamalle ultraviolettisäteilylle testataan tämän säännön liitteessä 6 olevan 2.2.4 kohdan mukaisesti.

Mukaan on liitettävä näyte kaikista järjestelmässä käytetyistä materiaaleista tai koko järjestelmä tai siitä yksi tai useampi osa, joka sisältää kyseiset materiaalit. Kaikkien materiaalinäytteiden on oltava samanlaisia ja niiden mahdollisen pintakäsittelyn on oltava sama kuin jos niitä käytettäisiin tyyppihyväksynnän saaneessa järjestelmässä.

2.2.6   Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen päällyste on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja päällysteiden testausraportti.

2.2.7   Jos kyse on jäljempänä olevan 4.1.7 kohdan mukaisesta järjestelmästä, näytteeksi on toimitettava jäljempänä 4.1.6 kohdassa tarkoitettua ajoneuvoa tai tarkoitettuja ajoneuvoja edustava malliajoneuvo.

3.   MERKINNÄT

3.1   Tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevan järjestelmän asennusyksiköissä on oltava hakijan kauppanimi tai tavaramerkki.

Asennusyksiköiden linsseissä tai kotelossa on oltava kylliksi paikkoja tyyppihyväksyntämerkinnälle ja 4 kohdassa määrätyille lisätunnuksille. Kyseiset paikat on osoitettava edellä olevassa 2.2.1 kohdassa tarkoitetuissa piirustuksissa.

3.2.1   Jos linssiä ei kuitenkaan voida irrottaa asennusyksikön rungosta, riittää yksi 4.2.5 kohdan mukainen merkintä.

3.3   Asennusyksiköissä tai järjestelmissä, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikeanpuoleisen että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on oltava asianmukaiset merkinnät, joista ilmenee ajoneuvon optisen komponentin tai optisten komponenttien tai heijastimen tai heijastimien valonlähteen tai -lähteiden molemmat kiinnitysasennot. Merkinnät muodostuvat kirjaimista ”R/D” oikeanpuoleista liikennettä ja kirjaimista ”L/G” vasemmanpuolesta liikennettä varten.

3.4   Jos järjestelmä on suunniteltu täyttämään jäljempänä 5.8.2 kohdassa esitetyt vaatimukset siten että asennusyksikön linssin edestä peitetään jokin alue, kyseinen alue on osoitettava pysyvästi. Jos alue on selvästi osoitettu, kirjainmerkintöjä ei tarvita.

4.   TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

4.1   Yleistä

4.1.1   Jos järjestelmän kaikki edellä olevan 2 kohdan mukaisesti tyyppihyväksyntää varten toimitetut näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, tyyppihyväksyntä myönnetään.

4.1.2   Jos järjestelmään kuuluvat ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useamman kuin yhden säännön vaatimukset, yhden kansainvälisen tyyppihyväksyntämerkin kiinnittäminen riittää edellyttäen, että kukin valaisimista täyttää siihen sovellettavat vaatimukset.

4.1.3   Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero, jonka kaksi ensimmäistä numeroa (tällä hetkellä 00) ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron kyseisenä tyyppihyväksynnän myöntämispäivänä. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle järjestelmälle.

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta järjestelmän tyyppihyväksynnästä, tyyppihyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopullisesta päättymisestä tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, johon on liitetty 2.1.3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.1.4.1   Jos asennusyksikkö tai -yksiköt on varustettu säädettävällä heijastimella, ja jos asennusyksiköt on suunniteltu käytettäväksi vain 2.1.3 kohdan mukaisissa asennoissa, tyyppihyväksyntä velvoittaa hakijan tiedottamaan käyttäjälle asianmukaisella tavalla oikeasta kiinnitysasennosta tai oikeista -asennoista.

4.1.5   Edellä 3.1 kohdassa tarkoitetun merkinnän lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyttyyn järjestelmään kuuluvaan asennusyksikköön on kiinnitettävä edellä 3.2 kohdassa tarkoitettuihin paikkoihin jäljempänä olevan 4.2 ja 4.3 kohdan mukainen tyyppihyväksyntämerkki.

4.1.6   Hakijan on ilmoitettava tämän säännön liitteen 1 mukaisella lomakkeella ajoneuvo tai ajoneuvot, joihin järjestelmä on tarkoitettu.

Jos tyyppihyväksyntää haetaan järjestelmälle, jota ei ole tarkoitettu katettavaksi tietyntyyppisen ajoneuvon tyyppihyväksynnällä säännön nro 48 mukaisesti,

4.1.7.1   hakijan on esitettävä riittävät asiakirjat, jotka osoittavat, että järjestelmä voi asianmukaisesti asennettuna täyttää säännössä nro 48 olevan 6.22 kohdan määräykset,

4.1.7.2   ja järjestelmä on tällöin tyyppihyväksyttävä säännön nro 10 mukaisesti.

4.2   Tyyppihyväksyntämerkin koostumus

Tyyppihyväksyntämerkki muodostuu

kansainvälisestä tyyppihyväksyntämerkinnästä, jonka osat ovat

4.2.1.1   ympyrään sijoitettuina E-kirjain ja tyyppihyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (4),

4.2.1.2   edellä 4.1.3 kohdassa tarkoitettu tyyppihyväksyntänumero,

yhdestä tai useammasta lisätunnuksesta seuraavasti:

4.2.2.1   järjestelmän merkkinä kirjain ”X” ja järjestelmän toimintoja osoittamassa yksi tai useampi kirjain seuraavasti:

”C”

luokan C lähivalot; tämän jälkeen lähivalojen muut asianmukaiset luokkatunnukset,

”E”

luokan E lähivalot,

”V”

luokan V lähivalot,

”W”

luokan W lähivalot,

”R”

kaukovalot,

4.2.2.2   kunkin tunnuksen yllä vaakasuora viiva, jos valaisun tai sen toimintamuodot tuottaa useampi kuin yksi ajoneuvon toiselle sivustalle tai molemmille sivustoille sijoitettu asennusyksikkö,

4.2.2.3   tunnus ”T” kaikkien sellaisten valaisu- ja/tai valaisuluokkatunnusten jälkeen, jotka täyttävät kääntyviä valoja koskevat määräykset, siten että kaikki tunnukset ovat äärimmäisinä vasemmalla,

4.2.2.4   erillisten asennusyksiköiden merkkinä kirjain ”X” sekä asennusyksikköihin kuuluvien valaisinyksiköiden toimintamuotoja vastaava kirjain tai vastaavat kirjaimet.

4.2.2.5   Jos ajoneuvon toiselle sivustalle sijoitettu asennusyksikkö ei ole ainoa valaisun tai sen toimintamuodot tuottava asennusyksikkö, valoja osoittavan tunnuksen päällä on oltava vaakasuora viiva.

4.2.2.6   Ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sovellettavien määräysten mukaisten järjestelmien tai niiden yhden tai useamman osan merkkinä on oltava nuoli, joka osoittaa asennusyksikköä edestä katsottaessa oikealle, toisin sanoen ajoradan liikennöitävälle puolelle.

4.2.2.7   Järjestelmässä tai sen yhdessä tai useammassa osassa, joka on sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sovellettavien määräysten mukainen (esimerkiksi niin että optista komponenttia tai valonlähdettä voidaan säätää), on oltava sekä vasemmalle että oikealle osoittava vaakasuora nuoli.

4.2.2.8   Asennusyksiköt, joissa on muovisia linssejä, on merkittävä kirjaimin ”PL”, jotka sijoitetaan edellä 4.2.2.1–4.2.2.7 kohdassa tarkoitettujen tunnusten läheisyyteen.

4.2.2.9   Asennusyksikköihin, jotka täyttävät tämän säännön määräykset kaukovalojen osalta, on E-kirjainta ympäröivän kehän läheisyyteen sijoitettava enimmäisvalotehoa osoittava merkintä ilmaistuna jäljempänä 6.3.2.1.3 kohdassa määritellyllä tavalla.

Kaikissa tapauksissa liitteessä 4 olevan 1.1.1.1 kohdan mukaisessa testausmenettelyssä käytettävästä toimintamuodosta ja liitteessä 4 olevan 1.1.1.2 kohdan mukaisesta sallitusta jännitteestä (sallituista jännitteistä) on määrättävä tyyppihyväksyntälomakkeissa ja niille maille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa, jotka ovat sopimuksen sopimuspuolia ja soveltavat tätä sääntöä.

Kyseisissä tapauksissa järjestelmissä tai niiden yhdessä tai useammassa osassa on oltava seuraavat merkinnät:

4.2.3.1   Tämän säännön määräysten mukaisissa asennusyksiköissä, jotka on suunniteltu siten, että lähivalon valonlähde tai valonlähteet eivät voi syttyä samanaikaisesti kuin muu mahdollisesti sen tai niiden kanssa rakenteellisesti yhdistetty valaisutoiminto, on tyyppihyväksyntämerkkiin lähivalotunnuksen jälkeen merkittävä vinoviiva (/).

4.2.3.2   Asennusyksikköihin, jotka täyttävät tämän säännön liitteen 4 vaatimukset ainoastaan 6 V:n tai 12 V:n jännitteellä, on lähelle valonlähteen tai valonlähteiden kantaa merkittävä tunnus 24, jonka yli on vedetty risti (X).

4.2.4   Tyyppihyväksyntänumeroon kuuluvat kaksi numeroa (tällä hetkellä 00), joista ilmenee sääntöön viimeksi tehtyjen tärkeiden teknisten muutosten järjestysnumero kyseisenä tyyppihyväksynnän myöntämispäivänä, ja mahdollisesti vaadittava nuoli voidaan merkitä edellä mainittujen lisätunnusten läheisyyteen.

4.2.5   Edellä 4.2.1 ja 4.2.2 kohdassa tarkoitettujen merkkien ja tunnusten on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä. Ne voidaan sijoittaa sisä- tai ulkopuolelle (läpinäkyvään tai läpinäkymättömään kohtaan) asennusyksiköissä, joita ei voida erottaa niiden valoa heijastavasta pinnasta. Niiden on joka tapauksessa jäätävä näkyviin, kun asennusyksikkö on kiinnitetty ajoneuvoon. Jotta tämä vaatimus täyttyisi, ajoneuvossa olevaa irrotettavaa osaa saadaan siirtää.

4.3   Tyyppihyväksyntämerkin sijoitus

4.3.1   Itsenäiset valaisimet

Tämän säännön liitteen 2 kuvioissa 1–10 annetaan esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkin ja edellä mainittujen lisätunnusten sijoituksesta.

Ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet

Jos järjestelmään ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useiden sääntöjen vaatimukset, valaisimeen voidaan kiinnittää yhdenmukaistettu kansainvälinen tyyppihyväksyntämerkki, jossa on ympyrään sijoitettuina E-kirjain ja tyyppihyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero sekä ympyrän jälkeen tyyppihyväksyntänumero. Tämä tyyppihyväksyntämerkki voidaan sijoittaa ryhmitetyissä, yhdistetyissä tai rakenteellisesti yhdistetyissä valaisimissa mihin tahansa valaisimien kohtaan edellyttäen,

4.3.2.1.1   että se on näkyvissä 4.2.5 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

4.3.2.1.2   että mitään ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien valonlähdettä ei voida irrottaa irrottamatta samalla tyyppihyväksyntämerkkiä.

Sitä sääntöä vastaava valaisimen tunnus, jonka perusteella tyyppihyväksyntä on myönnetty, ja sääntöön viimeksi tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaava järjestysnumero tyyppihyväksynnän myöntämispäivänä sekä mahdollisesti vaadittava nuoli on merkittävä:

4.3.2.2.1   joko kyseiseen valaisevaan pintaan

4.3.2.2.2   tai ryhmässä siten, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista on helposti tunnistettavissa (ks. liitteen 2 esimerkit).

4.3.2.3   Yhdenmukaistetun tyyppihyväksyntämerkin osat eivät saa olla kooltaan pienempiä kuin tyyppihyväksynnän perusteena olevan säännön mukaisesti pienimmältä merkinnältä vaadittava vähimmäiskoko.

4.3.2.4   Jokaiselle valaisintyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien tyypille.

4.3.2.5   Tämän säännön liitteen 2 kuvioissa 11 ja 12 annetaan esimerkkejä ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien tyyppihyväksyntämerkeistä ja kaikista jäljempänä mainituista lisätunnuksista sellaisia järjestelmiä varten, jotka toimivat useista ajoneuvon toisella sivustalla olevista asennusyksiköistä käsin.

4.3.2.6   Tämän säännön liitteen 2 kuviossa 13 annetaan esimerkkejä koko järjestelmän kattavien tyyppihyväksyntämerkkien sijoituksesta.

B.   JÄRJESTELMIIN TAI NIIDEN YHTEEN TAI USEAMPAAN OSAAN SOVELLETTAVAT TEKNISET MÄÄRÄYKSET

Ellei toisin määrätä, fotometriset mittaukset on suoritettava tämän säännön liitteessä 9 annettujen määräysten mukaisesti.

5.   YLEISET MÄÄRÄYKSET

Kaikkien näytteiden, joiden tyyppihyväksyntää haetaan ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen, on oltava jäljempänä 6 ja 7 kohdassa annettujen määräysten mukaiset. Sitä vastoin jos tyyppihyväksyntää haetaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, jäljempänä 6 kohdassa ja tämän säännön asianmukaisissa liitteissä annettuja määräyksiä on sovellettava vaihtamalla vasen oikeaksi ja päinvastoin.

Kulma-asentojen ja komponenttien merkinnät muutetaan samalla tavoin vaihtamalla ”R:n” paikalle ”L” ja päinvastoin.

5.1.2   Järjestelmien tai, jos kyse on niiden yhdestä tai useammasta osasta, on oltava siten valmistettuja, että ne säilyttävät niille asetetut fotometriset ominaisuudet ja pysyvät tavanomaisessa käytössä hyvässä toimintakunnossa niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

Järjestelmät tai, jos kyse on niiden yhdestä tai useammasta osasta, on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvossa niihin sovellettavien määräysten mukaisesti.

5.2.1   Järjestelmiä tai, jos kyse on niiden yhdestä tai useammasta osasta, ei tarvitse varustaa kyseisellä laitteella, jos laitteen käyttö on rajoitettu ajoneuvoihin, joissa säätö voidaan toteuttaa muilla keinoin tai sitä ei hakijan selvityksen mukaan tarvita.

Järjestelmiä ei saa varustaa valonlähtein, joille ei ole myönnetty säännön nro 37 tai säännön nro 99 mukaista tyyppihyväksyntää.

5.3.1   Vaihdettavien valonlähteiden kannan on oltava kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisun nro 60061–2 ilmoituslomakkeessa esitettyjen mittojen mukainen kuten asianmukaisessa valonlähteitä koskevassa säännössä on määrätty.

5.3.2   Jos jokin valonlähde ei ole vaihdettava, sitä ei saa asentaa valaisinyksikköön, joka tuottaa neutraalissa tilassa olevaa lähivaloa.

5.4   Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on valmistettu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, ne voivat olla mukautettavissa toisenpuoleiseen liikenteeseen joko niitä ajoneuvoon asennettaessa suoritetun alkuperäisen säädön tai käyttäjän harkinnanvaraisen toimenpiteen tuloksena. Joka tapauksessa vain kaksi toisistaan täysin erillistä säätöä, toinen oikeanpuoleista ja toinen vasemmanpuolesta liikennettä varten, voivat olla mahdollisia, ja säädön vaihtuminen epähuomiossa toiseksi sekä sen juuttuminen väliasentoon on tehtävä mahdottomaksi.

5.5   Tämän säännön liitteen 4 määräysten mukaisesti on suoritettava lisätestejä sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät muutu kohtuuttomasti käytön aikana.

5.6   Jos jonkin valaisinyksikön linssi on valmistettu muovista, testit on suoritettava tämän säännön liitteen 6 määräysten mukaisesti.

Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on suunniteltu tuottamaan vuorotellen lähivaloa ja kaukovaloa, kaikki valaisinyksikköön kiinteästi asennetut mekaaniset, sähkömagneettiset tai muunlaiset osat, joiden tarkoituksena on valotyypin vaihtaminen, on suunniteltava siten,

5.7.1   että ne ovat kyllin lujia toimiakseen häiriöttä 50 000 kertaa normaalikäytössä niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä huolimatta,

5.7.2   että joko lähivalot tai kaukovalot saadaan aina toimimaan ilman väliasentoon tai epämääräiseen tilaan joutumisen mahdollisuutta, ja jos valoja ei saada toimimaan, aiheutuvan tilan on täytettävä jäljempänä 5.7.3 kohdassa asetetut vaatimukset,

5.7.3   että epäkuntoon joutuessaan järjestelmä tuottaa automaattisesti lähivalot tai siirtyy tilaan, jonka fotometriset arvot eivät ylitä 1,5 luksia tämän säännön liitteessä 3 määritellyllä vyöhykkeellä III b eivätkä alita 4 luksia missään segmentin Emax kohdassa, vaikka valokeila sammuu, heikkenee tai painuu alas ja/tai toimintamuoto korvautuu toisella,

5.7.4   että käyttäjä ei voi tavallisilla työkaluilla muuttaa liikkuvien osien muotoa tai asentoa eikä vaikuttaa kytkimen toimintaan.

Järjestelmät on varustettava toiminnoin, jotka mahdollistavat niiden tilapäisen käytön maissa, joissa liikenteen suunta on toinen kuin siinä maassa, jota varten tyyppihyväksyntää haetaan, ilman että vastaan tulevalle liikenteelle aiheutuu kohtuutonta haittaa. Tätä varten järjestelmien tai, jos kyse on niiden yhdestä tai useammasta osasta, on

5.8.1   annettava käyttäjälle mahdollisuus suorittaa edellä 5.4 kohdassa tarkoitettu säätö ilman erityistyökaluja, tai

mukauduttava liikenteen suunnan vaihtumiseen toimintamuodolla, joka tuottaa enintään 1,5 luksin valaistuksen vastaan tulevan liikenteen vyöhykkeellä III b ja vähintään 6 luksin valaistuksen kohdassa 50 V, kun testit suoritetaan jäljempänä olevan 6.2 kohdan mukaisesti liikenteen alkuperäisen suunnan edellyttämää säätöä muuttamatta.

5.8.2.1   Tämän tuloksen saavuttamiseksi linssin asianmukaisen osan peittäminen edellä 3.4 kohdassa esitetyllä tavalla voi ratkaista asian kokonaan tai osittain.

5.9   Järjestelmät on suunniteltava siten, että jos johonkin valonlähteeseen tulee toimintahäiriö, käynnistyy tarvittava signaali, jotta säännön nro 48 asianmukaiset vaatimukset täyttyvät.

5.10   Komponentti tai komponentit, joihin vaihdettava valonlähde on kiinnitetty, on suunniteltava siten, että valonlähde on helppo asentaa, niin ettei pimeässäkään on erehtymisen mahdollisuutta.

Jos järjestelmä on edellä olevan 4.1.7 kohdan mukainen,

5.11.1   sen mukana on oltava yksi kappale jäljempänä 4.1.4 kohdassa määriteltyä lomaketta ja ohjeet, joiden avulla järjestelmä voidaan asentaa säännön nro 48 määräysten mukaisesti.

5.11.2   Tyyppihyväksynnästä vastaavan teknisen yksikön on varmistettava,

a)

että järjestelmä voidaan annettujen ohjeiden mukaan asentaa oikein,

b)

että kun järjestelmä on asennettu ajoneuvoon, se täyttää säännössä nro 48 olevan 6.22 kohdan vaatimukset.

Maantiellä suoritettava ajotesti, jolla varmistetaan säännössä nro 48 olevan 6.22.7.4 kohdan määräysten mukaisuus, on pakollinen. Ajotestin on katettava myös kaikki järjestelmän säätöön liittyvät asianmukaiset tilanteet hakijan antaman selvityksen pohjalta. On ilmoitettava, onko kaikki toimintamuodot testattu niiden ollessa käynnissä ja poissa käynnistä hakijan antaman selvityksen edellyttämällä tavalla. Kaikki ilmenneet toimintahäiriöt (esimerkiksi liian laaja kulma tai välkkyminen) on vaadittava korjaamaan.

6.   VALAISTUS

6.1   Yleiset määräykset

6.1.1   Jokaisen järjestelmän on tuotettava luokan C lähivalot jäljempänä olevan 6.2.5 kohdan mukaisesti sekä yhdet tai useammat jonkin muun luokan tai joidenkin muiden luokkien lähivalot. Järjestelmään voi kuulua yksi tai useampia muita toimintamuotoja kussakin lähivaloluokassa sekä tämän säännön 6.3 ja/tai 2.1.1.1 kohdan mukaiset etuvalaisutoiminnot.

6.1.2   Automaattisten muutosten on oltava mahdollisia järjestelmässä, jotta tielle saadaan kunnollinen valaistus, joka ei haittaa kuljettajaa eikä muita tienkäyttäjiä.

6.1.3   Järjestelmä katsotaan hyväksyttäväksi, jos se täyttää asianmukaisesti 6.2 ja 6.3 kohdan fotometriset vaatimukset.

Fotometriset mittaukset suoritetaan hakijan ohjeita noudattaen

6.1.4.1   edellä olevan 1.9 kohdan mukaisella tavalla määritellyssä neutraalissa tilassa,

6.1.4.2   signaalin V, signaalin W, signaalin E tai signaalin T ollessa käytössä tilanteen mukaan 1.10 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

6.1.4.3   tarvittaessa minkä tahansa muun 1.10 kohdan mukaisen signaalin tai signaaliyhdistelmän ollessa käytössä hakijan osoittamalla tavalla.

6.2   Lähivaloihin sovellettavat määräykset

Ennen jäljempänä olevien kohtien mukaisia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan, toisin sanoen tilaan, jossa se tuottaa luokan C lähivalot.

Lähivalojen on tuotettava neutraalissa tilassa järjestelmän (toisin sanoen ajoneuvon) kummallekin sivustalle vähintään yhden valaisinyksikön avulla tämän säännön liitteen 8 mukainen valoraja, tai sitten

6.2.1.1   järjestelmässä on oltava muita menetelmiä, esimerkiksi optisia välineitä tai tilapäisiä apuvaloja, jotka mahdollistavat valokeilojen selvän ja virheettömän kohdentamisen.

6.2.1.2   Liitettä 8 ei sovelleta edellä 5.8–5.8.2.1 kohdassa tarkoitettuun liikenteen suunnan muutostoimintoon.

6.2.2   Järjestelmä tai, jos kyse on sen yhdestä tai useammasta osasta, on kohdennettava siten, että valorajan sijainti on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukainen.

6.2.3   Kun järjestelmä tai, jos kyse on sen yhdestä tai useammasta osasta, on näin kohdennettu, sen on täytettävä jäljempänä olevissa asianomaisissa kohdissa asetetut vaatimukset, mikäli tyyppihyväksyntää haetaan ainoastaan lähivaloille. Jos järjestelmä on suunniteltu tuottamaan lisävaloa tai merkkivaloja tämän säännön soveltamisalan mukaisesti, sen on täytettävä myös jäljempänä olevissa asianmukaisissa kohdissa asetetut vaatimukset edellyttäen, ettei se ole säädettävissä erikseen.

6.2.4   Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista ei näin kohdennettuna täytä edellä 6.2.3 kodassa asetettuja vaatimuksia, sen asentoa voidaan valmistajan ohjeita noudattaen muuttaa alkuperäisestä asennosta enintään 0,5 astetta oikealle tai vasemmalle ja 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin.

6.2.5   Kun järjestelmä tuottaa tietynlaiset lähivalot, sen on oltava tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 (fotometriset vaatimukset) A osan ja talukon 2 (Emax ja valorajan sijainti) asianmukaisessa sarakkeessa (C, V, E tai W) ja taulukossa 2sekä tämän säännön liitteen 8 osastossa 1 (valorajaan sovellettavat määräykset) asetettujen vaatimusten mukainen.

Valokeila voidaan tuottaa kääntyvien valojen toimintamuodossa edellyttäen,

6.2.6.1   että järjestelmä on tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 (fotometriset vaatimukset) B osan ja taulukon 2 (valorajaan sovellettavat määräykset) 2 kohdan asianmukaisten määräysten mukainen, kun arvot mitataan liitteessä 9 osoitetun menettelyn mukaisesti siinä kääntyvien valojen luokassa (1 tai 2), jota varten tyyppihyväksyntää haetaan;

6.2.6.2   että kohta Emax ei joudu sen suorakaiteen ulkopuolelle, joka tarkasteltavassa lähivaloluokassa määräytyy seuraavasti: ylempi sivu on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 määritetyn ylimmän pystyasennon mukainen, alempi sivu on 2 astetta linjan H–H alapuolella, vasen sivu on 45 astetta vasemmalle ja oikea sivu 45 astetta oikealle järjestelmän viiteakselista;

6.2.6.3   että kun signaali T vastaa ajoneuvon pienintä kääntösädettä vasemmalle (tai oikealle), järjestelmä tuottaa vähintään 3 luksin valaistuksen yhdessä tai useammassa pisteessä vyöhykkeellä, jonka yläraja noudattaa linjaa H–H, alaraja on 2 astetta siitä alaspäin sekä vasen ja oikea raja sijaitsevat 10–45 astetta vasemmalle ja oikealle järjestelmän viiteakselista;

6.2.6.4   että jos tyyppihyväksyntää haetaan luokan 1 kääntyvälle valolle, järjestelmän käyttö rajoittuu ajoneuvoihin, jotka on suunniteltu siten, että järjestelmän tuottaman valorajan kulman vaakasuora osa on säännössä nro 48 olevan 6.22.7.4.5 kohdan i alakohdan asianmukaisten määräysten mukainen;

että jos tyyppihyväksyntää haetaan luokan 1 kääntyville valoille, järjestelmä on suunniteltu siten, että jos valon sivusuuntaiseen liikkeeseen tai valaistuksen vaihtoon tulee toimintahäiriö, voidaan luoda automaattisesti uudet fotometriset olosuhteet, jotka vastaavat joko edellä 6.2.5 kohdassa määriteltyjä olosuhteita tai tuottavat arvot, jotka ovat enintään 1,5 luksia tämän säännön liitteessä 3 määritellyllä vyöhykkeellä III b ja vähintään 4 luksia jossakin segmentin Emax pisteessä;

6.2.6.5.1   tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos 1 luksin arvo ei ylity missään kohdin alueella, jonka vasen raja on enintään 5 astetta vasemmalle järjestelmän viiteakselista 0,3 asteen korkeudella linjasta H–H ja vähintään 5 astetta vasemmalle viiteakselista 0,57 asteen korkeudella kyseisestä linjasta.

6.2.7   Järjestelmä on tarkastettava valmistajan ohjeita noudattaen edellä 2.2.2.1 kohdassa määritellyn turvallisuusperiaatteen mukaisesti.

6.2.8   Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on suunniteltu sekä oikeanpuoleiseen että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, on molemmissa edellä olevan 5.4 kohdan mukaisissa käyttöasennoissa täytettävä kyseisen suuntaista liikennettä varten asetetut vaatimukset.

Järjestelmät on suunniteltava siten,

6.2.9.1   että lähivalot tuottavat kaikissa erikseen määrätyissä toimintamuodoissaan vähintään 3 luksin valaistuksen pisteessä 50 V järjestelmän kummallakin sivustalla;

tämä määräys ei koske luokan V lähivaloa tai -valoja;

6.2.9.2   että neljä sekuntia järjestelmän käynnistämisestä, kun sen edellisestä toimintakerrasta on kulunut vähintään 30 minuuttia, luokan C lähivalot tuottavat vähintään 5 luksin valaistuksen pisteessä 50 V;

6.2.9.3   että tämän lisäksi,

jos järjestelmään tulee tämän säännön 6.1.4.3 kohdassa määritelty signaali, 6.2 kohdan vaatimukset täyttyvät.

6.3   Kaukovaloja koskevat määräykset

Ennen jäljempänä olevien kohtien mukaisia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan.

Järjestelmän valaisinyksiköt tai -yksikkö on säädettävä valmistajan ohjeita noudattaen siten, että enimmäisvalaistuksen vyöhyke keskittyy linjojen H–H ja V–V leikkauspisteeseen HV.

6.3.1.1   Valaisinyksiköt, jotka eivät ole erikseen säädettäviä tai jotka on säädetty 6.2 kohdan mukaisesti suoritettujen mittausten perusteella, on testattava edellä mainitulla tavalla.

Kun valaistus mitataan tämän säännön liitteessä 9 asetettujen määräysten mukaisesti, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Pisteen HV on sijaittava 80:tä prosenttia kaukovalojen enimmäisvalaistuksesta edustavan isoluksikäyrän rajaamalla alueella.

6.3.2.1.1   Enimmäisarvo (EM) ei saa olla pienempi kuin 48 luksia eikä missään oloissa suurempi kuin 240 luksia.

6.3.2.1.2   Jokaisen kaukovalojen enimmäisvoimakkuuteen vaikuttavan asennusyksikön enimmäisvoimakkuus (IM) lasketaan tuhansina kandeloina seuraavaa kaavaa käyttäen:

IM = 0,625 EM

6.3.2.1.3   Edellä 4.2.2.9 kohdassa tarkoitettu enimmäisvoimakkuuden viitemerkki (I’M) lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

Formula

Tämä arvo pyöristetään lähimpään arvoon 5 – 10 – 12,5 – 17,5 – 20 – 25 – 27,5 – 30 – 37,5 – 40 – 45 – 50.

6.3.2.2   Siirryttäessä pisteestä HV vaakasuoraan oikealle ja vasemmalle kaukovalojen valaistuksen on oltava vähintään 24 luksia 2,6 asteen kulmaan saakka ja vähintään 6 luksia 5,2 asteen kulmaan saakka.

Järjestelmän tuottama valaistus tai valaistuksen osa voi olla automaattisesti sivuttain siirtyvä (tai siten muuttuva, että tulos on vastaava) edellyttäen,

6.3.3.1   että järjestelmä täyttää edellä 6.3.2.1.1 ja 6.3.2.2 kohdassa asetetut vaatimukset, kun kukin valaisinyksikkö mitataan liitteessä 9 esitetyn menettelyn mukaisesti.

Järjestelmä on suunniteltava siten,

6.3.4.1   että sekä oikean- että vasemmanpuoleinen valaisinyksikkö (tai -yksiköt) tuottaa kumpikin vähintään puolet edellä 6.3.2.2 kohdassa määrätystä kaukovalojen vähimmäisvalaistuksesta,

6.3.4.2   että neljä sekuntia järjestelmän käynnistämisestä, kun sen edellisestä toimintakerrasta on kulunut vähintään 30 minuuttia, kaukovalojen pisteestä HV voidaan mitata vähintään 42 luksin valaistus,

6.3.4.3   että jos järjestelmään tulee tämän säännön 6.1.4.3 kohdassa tarkoitettu signaali, 6.3 kohdan vaatimukset täyttyvät.

6.3.5   Jos asianomaiseen valokeilaan sovellettavat vaatimukset eivät täyty, valokeila voidaan kohdentaa uudelleen kääntämällä sitä alkuperäiseen asentoon nähden 0,5 astetta ylös- tai alaspäin ja/tai 1 aste oikealle tai vasemmalle. Uudessa asennossa on kaikkien fotometristen vaatimusten täytyttävä. Näitä määräyksiä ei sovelleta tämän säännön 6.3.1.1 kohdassa määriteltyihin valaisinyksiköihin.

6.4   Muut määräykset

Jos kyseessä on säädettävin valaisinyksiköin varustettu järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista, 6.2 kohdan (lähivalot) ja 6.3 kohdan (kaukovalot) määräyksiä sovelletaan kaikkiin 2.1.3 kohdassa (säätöalue) määriteltyihin kiinnitysasentoihin. Tarkastuksessa käytetään seuraavaa menettelyä:

6.4.1   Jokainen hakemuksessa ilmoitettu asento todennetaan testausgoniometrillä suhteessa viitekeskiön ja pisteen HV väliseen suoraan mittausruudussa. Säädettävä järjestelmä tai, jos kyseessä on yksi tai useampi sen osista, säädetään tällöin asentoon, jossa mittausruutuun lankeava valo täyttää asianmukaiset kohdennusvaatimukset.

6.4.2   Jos järjestelmä tai, jos kyseessä on yksi tai useampi sen osista, on alun perin asennettu 6.4.1 kohdan määräysten mukaisesti, järjestelmän tai sen osien on täytettävä 6.2 ja 6.3 kohdan asianmukaiset fotometriset vaatimukset.

Kun heijastinta tai järjestelmää tai yhtä tai useampaa sen osista on käännetty pystysuunnassa noin 2 astetta tai vähintään ääriasentoonsa, jos tämä poikkeaa alle 2 astetta lähtöasennosta, suoritetaan lisätestejä käyttäen järjestelmään tai yhteen tai useampaan sen osista kuuluvaa säätölaitetta. Sen jälkeen kun koko järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on kohdennettu uudelleen (esimerkiksi goniometriä käyttäen) vastaavaan päinvastaiseen suuntaan, valon määrä jäljempänä mainituissa kohdissa on tarkastettava, ja sen on pysyttävä annetuissa rajoissa.

6.4.3.1   Lähivalot: pisteet HV ja 75 R, tai tarvittaessa piste 50 R, sekä kaukovalot: IM ja piste HV (prosentteina IM:stä).

6.4.4   Jos hakija on ilmoittanut useamman kuin yhden kiinnitysasennon, 6.4.1–6.4.3 kohdan menettely on toistettava kaikissa asennoissa.

6.4.5   Jos hakija ei ole ilmoittanut erityistä kiinnitysasentoa, järjestelmä tai, jos kyseessä on yksi tai useampi sen osista, on kohdennettava 6.2 kohdassa (lähivalot) ja 6.3 kohdassa (kaukovalot) määrättyjä mittauksia varten järjestelmän tai sen yhden tai useamman osan säätölaitteen ollessa keskiasennossa. 6.4.3 kohdassa tarkoitetut lisätestit on suoritettava sen jälkeen, kun heijastin tai sen osat on säädetty ääriasentoihinsa (± 2 asteen siirtymän sijaan) ajovalaisimien säätölaitteen avulla.

6.4.6   Tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella on ilmoitettava, mikä valaisinyksikkö tai mitkä valaisinyksiköt tuottavat tämän säännön liitteessä 8 määritellyn valorajan, joka lankeaa vyöhykkeelle, joka ulottuu 6 astetta vasemmalle ja 4 astetta oikealle sekä 0,8 astetta alemmaksi vedetyn vaakasuoran linjan yläpuolelle.

6.4.7   Tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella on ilmoitettava, mikä luokan E lähivalojen toimintamuoto (mitkä toimintamuodot) on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 6 esitettyjen tietojen mukainen.

7.   VÄRI

7.1   Tuotetun valon on oltava väriltään valkoinen. Kansainvälisen valaistustoimikunnan (CIE) värikoordinaatteina ilmaistuna järjestelmän kaikkien osien tuottamien valoarvojen on sijoituttava seuraaviin rajoihin:

raja siniseen päin

x ≥ 0,310

raja keltaiseen päin

x ≤ 0,500

raja vihreään päin

y ≤ 0,150 + 0,640 x

raja vihreään päin

y ≤ 0,440

raja purppuraan päin

y ≥ 0,050 + 0,750 x

raja punaiseen päin

y ≥ 0,382.

C.   MUUT HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

8.   JÄRJESTELMÄTYYPIN MUUTTAMINEN JA TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

Kaikki järjestelmätyypin muutokset on ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle, joka voi silloin

8.1.1   joko katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole huomattavia kielteisiä vaikutuksia ja että järjestelmä joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset,

8.1.2   tai vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

8.2   Tyyppihyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, on annettava tiedoksi edellä olevan 4.1.4 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille.

8.3   Tyyppihyväksynnän laajentamisen myöntävä toimivaltainen viranomainen antaa kullekin laajentamista koskevalle ilmoituslomakkeelle sarjanumeron ja ilmoittaa asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 mukaiset (E/ECE/324–E/ECE/TRANS/505/Rev.2) ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

9.1   Tämän säännön perusteella tyyppihyväksytyt järjestelmät on valmistettava siten, että ne ovat hyväksytyn tyypin mukaiset ja täyttävät 6 ja 7 kohdassa asetetut vaatimukset.

9.2   Tämän säännön liitteessä 5 asetettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten on täytyttävä.

9.3   Tämän säännön liitteessä 7 asetettujen tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevien vähimmäisvaatimusten on täytyttävä.

9.4   Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tarkastukset on tavanomaisesti suoritettava kerran kahdessa vuodessa.

9.5   Jos jokin järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on viallinen, sitä ei oteta huomioon.

9.6   Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

10.   TUOTANNON VAATIMUSTENVASTAISUUDEN SEURAAMUKSET

10.1   Järjestelmätyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos määräyksiä ei noudateta tai jos tyyppihyväksyntämerkillä varustettu järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

10.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä tyyppihyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

11.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

11.1   Jos tyyppihyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksytyn järjestelmän valmistuksen, hänen on ilmoitettava tästä tyyppihyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

12.   TYYPPIHYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TARKASTUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNNÄN ANTAVIEN VIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

12.1   Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät tyyppihyväksynnän ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä tyyppihyväksynnästä tai sen laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta.

LIITE 1

Image

Image

Image

LIITE 2

ESIMERKKEJÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Esimerkki 1

a ≥ 8 mm (lasilinssi)a ≥ 5 mm (muovilinssi)

Image

Image

Kuvio 1

Kuvio 2

Asennusyksikkö, jossa on jompikumpi edellä esitetyistä hyväksyntämerkeistä, on tyyppihyväksytty Alankomaissa (E4) tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyntänumerolla 19 243, ja se vastaa tämän säännön, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan (00), vaatimuksia. Lähivalot on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Kirjaimet CT (kuvio 1) osoittavat, että kyseessä ovat kääntyvät lähivalot, ja kirjaimet CWR (kuvio 2), että kyseessä ovat luokan C lähivalot, luokan W lähivalot ja kaukovalot.

Luku 30 ilmaisee, että kaukovalojen enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa.

Huomautus: Tyyppihyväksyntänumero ja lisämerkinnät on sijoitettava E-kirjainta ympäröivän kehän läheisyyteen, kyseisen kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Tyyppihyväksyntänumero on kirjoitettava kokonaisuudessaan samalle puolelle E-kirjainta ja sen suuntaisesti.

Roomalaisten numeroiden käyttämistä tyyppihyväksyntänumeroissa on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Esimerkki 2

Image

Image

Kuvio 3

Kuvio 4 a

Image

Kuvio 4 b

Edellä olevalla tyyppihyväksyntämerkillä varustettu järjestelmän asennusyksikkö on tämän säännön määräysten mukainen sekä lähivalojen että kaukovalojen osalta, ja se on suunniteltu seuraavaan tarkoitukseen:

Kuvio 3: Luokan C lähivalot ja luokan E lähivalot ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuviot 4 a ja 4 b: Luokan C lähivalot ja luokan V lähivalot, jotka soveltuvat kummankinpuoleiseen liikenteeseen optisen komponentin tai valonlähteen säätökoneiston ansiosta, sekä kaukovalot. Luokan C lähivalojen, luokan V lähivalojen ja kaukovalojen on täytettävä kääntyviin valoihin sovellettavat määräykset, kuten T-kirjain osoittaa. R-kirjaimen yläpuolella oleva viiva osoittaa, että järjestelmän kyseisellä sivustalla on useita kaukovalot tuottavia asennusyksiköitä.

Esimerkki 3

Image

Image

Kuvio 5

Kuvio 6

Edellä olevalla tyyppihyväksyntämerkillä varustettu asennusyksikkö sisältää muovisen linssin, se on tämän säännön määräysten mukainen ainoastaan lähivalojen osalta, ja se on suunniteltu seuraavaan tarkoitukseen:

Kuvio 5: Luokan C lähivalot ja luokan W lähivalot kummankinpuoleiseen liikenteeseen.

Kuvio 6: Luokan C kääntyvät lähivalot ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Esimerkki 4

Image

Image

Kuvio 7

Kuvio 8

Kuvio 7: Tällä tyyppihyväksyntämerkillä varustettu asennusyksikkö täyttää tämän säännön vaatimukset luokan C lähivalojen ja luokan V lähivalojen osalta, ja se on suunniteltu yksinomaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuvio 8: Tällä tyyppihyväksyntämerkillä varustettu asennusyksikkö on järjestelmään kuuluva erillinen asennusyksikkö, ja se täyttää tämän säännön vaatimukset ainoastaan kaukovalojen osalta.

Esimerkki 5: Asennusyksikkö, jossa on tämän säännön vaatimukset täyttävä muovinen linssi.

Image

Image

Kuvio 9

Kuvio 10

Kuvio 9: Luokan C kääntyvät lähivalot ja luokan W kääntyvät lähivalot sekä kaukovalot ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Lähivalot eivät saa olla miltään osin toiminnassa samaan aikaan kuin rakenteellisesti yhdistetyt kaukovalot.

Kuvio 10: Luokan E lähivalot ja luokan W lähivalot ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen, sekä kaukovalot. E- ja W-kirjainten yläpuolelle sijoitettu viiva osoittaa, että kyseiset lähivaloluokat tulevat useammasta kuin yhdestä asennusyksiköstä kyseisen järjestelmän sivustalta.

Esimerkki 6: Yksinkertaistettu merkintätapa ryhmitettyjä, yhdistettyjä ja rakenteellisesti yhdistettyjä valaisimia varten, jotka on tyyppihyväksytty jonkin muun kuin käsillä olevan säännön mukaisesti (kuvio 11) (pysty- ja vaakasuorat viivat eivät kuulu tyyppihyväksyntämerkkiin, ja niiden tarkoituksena on vain esittää kaavamaisesti valolaitteen muotoa.)

Nämä kaksi esimerkkiä kuvaavat järjestelmän samalle sivustalle sijoitettuja asennusyksikköjä, joiden (mallin A ja mallin B) tyyppihyväksyntämerkki osoittaa seuraavaa:

Asennusyksikössä 1:

seisontavalot, joka on tyyppihyväksytty sääntöön nro 7 tehdyn muutossarjan 02 mukaisesti;

yksi tai useampi valaisinyksikkö ja siinä luokan C kääntyvät lähivalot, jotka on tarkoitettu toimimaan yhden tai useamman samalle sivustalle sijoitetun asennusyksikön kanssa (kuten C-kirjaimen ylle sijoitettu viiva osoittaa), ja luokan V lähivalot; molemmat lähivalot on tarkoitettu sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen; lisäksi kaukovalot, joiden enimmäisteho on 86 250–101 250 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa) ja jotka on tyyppihyväksytty tämän säännön vaatimusten mukaisesti sen alkuperäisessä muodossa (00) ja joihin kuuluu muovinen linssi;

päiväkäyttöön tarkoitetut ajovalot, joka on tyyppihyväksytty sääntöön nro 87 tehdyn muutossarjan 00 mukaisesti;

luokan 1 a etusuuntavalot, jotka on tyyppihyväksytty sääntöön nro 6 tehdyn muutossarjan 01 mukaisesti;

asennusyksikössä 3:

sääntöön nro 19 tehdyn muutossarjan 02 mukaisesti tyyppihyväksytyt etusumuvalot tai oikean- ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitetut luokan C kääntyvät lähivalot, jotka toimivat yhdessä yhden tai useamman samalle sivustalle sijoitetun asennusyksikön kanssa, kuten C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa.

Esimerkki 7: Erään järjestelmän tyyppihyväksyntämerkintöjen sijoittelu (kuvio 12)

Image

Nämä kaksi esimerkkiä kuvaavat mukautuvaa etuvalaisujärjestelmää, joka koostuu kahdesta (samaan tarkoitukseen suunnitellusta) asennusyksiköstä järjestelmän eri sivustoilla (asennusyksiköt nro 1 ja nro 3 vasemmalla sivustalla sekä asennusyksiköt nro 2 ja nro 4 oikealla sivustalla).

Edellä olevalla tyyppihyväksyntänumerolla varustettu järjestelmän asennusyksikkö nro 1 (tai nro 2) on tämän säännön vaatimusten (muutossarjan 00) mukainen sekä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen luokan C lähivalojen osalta että enimmäisvaloteholtaan 86 250–101 250 kandelan (kuten luku 30 osoittaa) kaukovalojen osalta, jotka on ryhmitetty sääntöön nro 6 tehdyn muutossarjan 01 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen luokan 1 a etusuuntavalojen kanssa.

Image

Esimerkissä 7 a järjestelmän asennusyksikköön nro 1 (tai nro 2) kuuluvat luokan C kääntyvät lähivalot, luokan W lähivalot, luokan V lähivalot ja luokan E lähivalot. C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa, että luokan C lähivalot tuotetaan kahdesta asennusyksiköstä järjestelmän kyseiseltä puolelta.

Asennusyksikkö nro 3 (tai nro 4) on tarkoitettu tuottamaan osa luokan C lähivaloista järjestelmän toiselta sivustalta, kuten C-kirjaimen ylle vedetty pystyviiva osoittaa.

Esimerkissä 7 b järjestelmän asennusyksikkö nro 1 (tai nro 2) on suunniteltu tuottamaan luokan C lähivalot, luokan W lähivalot ja luokan E lähivalot. W-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa, että luokan W lähivalot tuotetaan kahdesta asennusyksiköstä järjestelmän kyseiseltä sivustalta. Tunnusluettelon jälkeen oikealle puolelle (tyyppihyväksyntänumerosta vasemmalle) sijoitettu T-kirjain osoittaa, että kaikki valot, toisin sanoen luokan C lähivalot, luokan W lähivalot ja luokan E lähivalot sekä kaukovalot, ovat kääntyviä.

Järjestelmän asennusyksikkö nro 3 (tai nro 4) on tarkoitettu tuottamaan osa luokan W lähivaloista järjestelmän kyseiseltä sivustalta (kuten W-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa) ja osa luokan V lähivaloista.

Esimerkki 8:

Erään järjestelmän molempia sivustoja koskevien tyyppihyväksyntämerkintöjen sijoittelu (kuvio 13)

Tämä esimerkki esittää mukautuvaa etuvalaisujärjestelmää, joka koostuu kahdesta ajoneuvon vasemmalla sivustalla olevasta asennusyksiköstä ja yhdestä oikealla sivustalla olevasta asennusyksiköstä.

Yllä olevilla tyyppihyväksyntämerkinnöillä varustettu järjestelmä on tämän säännön määräysten (muutossarja 00) mukainen sekä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen lähivalojen että sellaisten kaukovalojen osalta, joiden enimmäisvaloteho on 86 250–101 250 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa) ja jotka on ryhmitetty sääntöön nro 6 tehdyn muutossarjan 01 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen luokan 1 a etusuuntavalojen ja sääntöön nro 7 tehdyn muutossarjan 02 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen seisontavalojen kanssa.

Image

Järjestelmän (vasemmanpuoleinen) asennusyksikkö nro 1 on suunniteltu vahvistamaan luokan C lähivaloja ja luokan E lähivaloja. C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa, että useista kyseisen puolen asennusyksiköistä vahvistetaan luokan C lähivaloja. Tunnusluettelon jälkeen oikealle puolelle sijoitettu T-kirjain osoittaa, että sekä luokan C lähivalot että luokan E lähivalot ovat kääntyviä.

Järjestelmän (vasemmanpuoleinen) asennusyksikkö nro 3 on tarkoitettu tuottamaan osa luokan C lähivaloista järjestelmän kyseiseltä sivustalta (kuten C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa) ja osa luokan W lähivaloista.

Järjestelmän (oikeanpuoleinen) asennusyksikkö nro 2 on suunniteltu vahvistamaan luokan C lähivaloja ja luokan E lähivaloja, jotka molemmat ovat kääntyviä, sekä luokan W lähivaloja.

Huomautus: Edellä mainituissa esimerkeissä 6, 7 ja 8 järjestelmän eri asennusyksiköillä on oltava sama tyyppihyväksyntänumero.

LIITE 3

LÄHIVALOIHIN SOVELLETTAVAT FOTOMETRISET MÄÄRÄYKSET (5)

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

”yläpuolisella” pystyakselin mukaisesti yläpuolelle sijoitettua, ”alapuolisella” pystyakselin mukaisesti alapuolelle sijoitettua

Kulma-asennot ilmaistaan asteina ylöspäin (U) tai asteina alaspäin (D) linjasta H–H, sekä oikealle (R) tai vasemmalle (L) linjasta V–V.

Kuvio 1: Lähivalojen fotometristen vaatimusten kulma-asennot(oikeanpuoleiseen liikenteeseen)

Image

Taulukko 1:

Lähivaloihin sovellettavat fotometriset vaatimukset

Vaatimukset lukseina 25 m:n etäisyydellä

Kulma-asennot/astetta

Lähivalot:

vaakasuoraan

pystysuoraan

luokka C

luokka V

luokka E

luokka W

 

nro

Alue

mihin/mistä

mihin

mihin

vähintään

enintään

vähintään

enintään

vähintään

enintään

vähintään

enintään

Osa A

1

B50L (9)

L 3,43

 

U 0,57

 

0,4

 

0,4

 

0,7 (13)

 

0,7

2

HV (9)

V

 

H

 

0,7

 

0,7

 

 

 

 

3

BR (9)

R 2,5

 

U 1

0,2

2

0,1

1

0,2

2

0,2

3

4

Segmentti BRR (9)

R 8

R 20

U 0,57

 

4

 

1

 

4

 

6

5

Segmentti BLL (9)

L 8

L 20

U 0,57

 

0,7

 

1

 

1

 

1

6

P

L 7

 

H

0,1

 

 

 

 

 

0,1

 

7

Vyöhyke III (kuten määritelty jäljempänä taulukossa 3)

 

 

 

 

0,7

 

0,7

 

1

 

1

8a

S50, S50LL, S50RR (10)

 

 

U 4

0,1 (12)

 

 

 

0,1 (12)

 

0,1 (12)

 

9a

S100, S100LL, S100RR (10)

 

 

U 2

0,2 (12)

 

 

 

0,2 (12)

 

0,2 (12)

 

10

50 R

R 1,72

 

D 0,86

 

 

6

 

 

 

 

 

11

75 R

1,15

 

D 0,57

12

 

 

 

18

 

24

 

12

50 V

V

 

D 0,86

6

 

6

 

12

 

12

 

13

50 L

L 3,43

 

D 0,86

4,2

15

4,2

15

8

 

8

30

14

25LL

L 16

 

D 1,72

1,4

 

1

 

1,4

 

4

 

15

25 RR

R 11

 

D 1,72

1,4

 

1

 

1,4

 

4

 

16

Segmentti 20 ja alemmat

L 3,5

V

D 2

 

 

 

 

 

 

 

20 (7)

17

Segmentti 10 ja alemmat

L 4,5

R 2,0

D 4

 

14 (6)

 

14 (6)

 

14 (6)

 

8 (7)

18

Emax  (8)

 

 

 

20

50

10

50

20

90 (13)

35

80 (7)

B osa (kääntyvät valot) Sovelletaan taulukon 1 osaa A, kun rivien 1, 2, 7, 13 ja 18 tiedot on ensin korvattu seuraavasti:

Osa B osa

1

B50L (9)

L 3,43

 

U 0,57

 

0,6

 

0,6

 

 

 

0,9

2

HV (9)

 

 

 

 

1

 

1

 

 

 

 

7

Vyöhyke III (kuten määritelty jäljempänä taulukossa 3)

 

 

 

 

1

 

1

 

1

 

1

13

50L

L 3,43

 

D 0,86

2

 

2

 

4

 

4

 

18

Emax  (11)

 

 

 

12

50

6

50

12

90 (13)

24

80 (7)


Taulukko 2:

Lähivaloja koskevia tekijöitä, kulma-asentoja ja astearvoja sekä lisävaatimuksia

 

Kulma-asento asteina

Luokan C lähivalot

Luokan V lähivalot

Luokan E lähivalot

Luokan W lähivalot

nro

Kyseinen lähivalojen osa ja sitä koskevat vaatimukset

vaaka suoraan

pysty suoraan

vaaka suoraan

pysty suoraan

vaaka suoraan

pysty suoraan

vaaka suoraan

pysty suoraan

2.1

Emax:n on sijoituttava segmentin Emax yläpuoliseen suorakaiteeseen, joka rajoittuu välille

0,5 L

ja 3 R

0,3 D

ja 1,72 D

 

0,3 D

ja 1,72 D

0,5 L

ja 3 R

0,1 D

ja 1,72 D

0,5 L

ja 3 R

0,3 D

ja 1,72 D

2.2

Valorajan ja sen osien on

—

oltava tämän säännön liitteessä 8 olevan 1 kohdan määräysten mukaiset, kun kulma on linjalla V–V,

 

—

langettava siten, että vaakasuora osa sijoittuu seuraavasti:

 

V = 0,57 D

 

≤ 0,57 D

≥ 1,3 D

 

≤ 0,23 D (14)

≥ 0,57 D

 

≤ 0,23 D

≥ 0,57 D


Taulukko 3:

Lähivalojen vyöhykkeet III ja huippuasennot

Kulma-asento asteina

Kolmiomerkki nro

1

2

3

4

5

6

7

8

Vyöhyke III a

Luokan C tai luokan V lähivalojen osalta

vaakasuoraan

8 L

8 L

8 R

8 R

6 R

1,5 R

V-V

4 L

pystysuoraan

1 U

4 U

4 U

2 U

1,5 U

1,5 U

H-H

H-H

Vyöhyke III b

luokan W tai luokan E lähivalojen osalta

vaakasuoraan

8 L

8 L

8 R

8 R

6 R

1,5 R

0,5 L

4 L

pystysuoraan

1 U

4 U

4 U

2 U

1,5 U

1,5 U

0,34 U

0,34 U


Taulukko 4:

Luokan W lähivaloja koskevat lisävaatimukset lukseina 25 m:n etäisyydellä

4.1

Segmentteihin E, F1, F2 ja F3 sovellettavat määritelmät ja vaatimukset (ei esitetty edellä kuviossa 1)

Sallittu enimmäismäärä on 0,2 luksia a) segmentissä E, jonka yläraja on 10 astetta U sekä sivurajat 20 astetta L ja 20 astetta R, ja b) kolmessa pystysegmentissä (F1, F2 ja F3) vaakasuuntaisen asennon ollessa 10 astetta L ja V sekä 10 astetta R, kaikki kolme välillä 10 astetta U ja 60 astetta U.

4.2

Segmenttiä Emax, segmenttiä 20 ja segmenttiä 10 koskevat muut määräykset (lisämääräykset):

taulukon 1 osaa A tai B voidaan soveltaa edellyttäen, että rivien 16, 17 ja 18 enimmäisvaatimukset korvataan jäljempänä olevilla.

Jos luokan W lähivalot on suunniteltu tuottamaan hakijan ohjeiden ja tämän säännön 2.2.2 kohdan mukaisesti segmentissä 20 ja sen alapuolella enintään 10 luksin valotehon ja segmentissä 10 ja sen alapuolella enintään 4 luksin valotehon, kyseisten lähivalojen Emax:n nimellisarvo ei saa ylittää 100:a luksia.


Taulukko 5:

Mittauspisteiden yläosaan ja kulma-asentoon sovellettavat määräykset

Pisteen sijainti

S50LL

S50

S50RR

S100LL

S100

S100RR

Kulma-asento asteina

4 U/8 L

4 U/V-V

4 U/8 R

2 U/4 L

2 U/V-V

2 U/4 R


Taulukko 6:

Luokan E lähivaloihin sovellettavat lisämääräykset

Taulukon 1 osaa A tai B voidaan soveltaa edellyttäen, että taulukon 1 rivit 1 ja 18 ja taulukossa 2 oleva 2.2 kohta korvataan seuraavasti:

Kohta

Selite

Edellä esitetyn taulukon osan A tai B rivi 1

Edellä esitetyn taulukon osan A tai B rivi 18

Edellä esitetyssä taulukossa 2 oleva 2.2 kohta

nro

kaikki tiedot

EB50L lukseina 25 m:n etäisyydellä

Emax lukseina 25 m:n etäisyydellä

Valorajan vaakasuoran osan asema asteina

 

 

enintään

enintään

ei yli

6.1

E1

0,6

80

0,34 D

6.2

E2

0,5

70

0,45 D

6.3

E3

0,4

60

0,57 D

Vain tiedoksi: edellä esitetyssä taulukossa 1 ilmoitetut fotometriset arvot ovat kandeloina seuraavat:

Vaatimukset kandeloina

Kulma-asento asteina

Lähivalot

vaakasuoraan

pystysuoraan

luokka C

luokka V

luokka E

luokka W

 

nro

Alue

mihin/mistä

mihin

mihin

vähintään

enintään

vähintään

enintään

vähintään

enintään

vähintään

enintään

A osa

1

B50L (18)

L 3,43

 

U 0,57

 

250

 

250

 

438 (22)

 

438

2

HV (18)

V

 

H

 

438

 

438

 

 

 

 

3

BR (18)

R 2,5

 

U 1

125

1 250

63

625

125

1 250

125

1 875

4

Segmentti BRR (18)

R 8

R 20

U 0,57

 

2 500

 

625

 

2 500

 

3 750

5

Segmentti BLL (18)

L 8

L 20

U 0,57

 

438

 

625

 

625

 

625

6

P

L 7

 

H

63

 

 

 

 

 

63

 

7

Vyöhyke III (kuten määritelty edellä taulukossa 3)

 

 

 

 

438

 

438

 

625

 

625

8 a

S50, S50LL, S50RR (19)

 

 

U 4

63 (21)

 

 

 

63 (21)

 

63 (21)

 

9 a

S100, S100LL, S100RR (19)

 

 

U 2

125 (21)

 

 

 

125 (21)

 

125 (21)

 

10

50 R

R 1,72

 

D 0,86

 

 

3 750

 

 

 

 

 

11

75 R

R 1,15

 

D 0,57

7 500

 

 

 

11 250

 

15 000

 

12

50 V

V

 

D 0,86

3 750

 

3 750

 

7 500

 

7 500

 

13

50 L

L 3,43

 

D 0,86

2 625

9 375

2 625

9 375

5 000

 

5 000

18 750

14

25 LL

L 16

 

D 1,72

875

 

625

 

875

 

2 500

 

15

25 RR

R 11

 

D 1,72

875

 

625

 

875

 

2 500

 

16

Segmentti 20 ja alemmat

L 3,5

V

D 2

 

 

 

 

 

 

 

12 500

17

Segmentti 10 ja alemmat

L 4,5

R 20

D 4

 

8 750 (15)

 

8 750 (15)

 

8 750 (15)

 

5 000 (16)

18

Emax  (17)

 

 

 

12 500

31 250

6 250

31 250

12 500

56 250 (22)

21 875

50 000 (16)

B osa (kääntyvät valot) Sovelletaan taulukon 1 osaa A, kun rivit 1, 2, 7, 13 ja 18 on ensin korvattu seuraavasti:

B osa

1

B50L (18)

L 3,43

 

U 0,57

 

375

 

375

 

 

 

563

2

HV (18)

 

 

 

 

625

 

625

 

 

 

 

7

Vyöhyke III (kuten määritelty edellä taulukossa 3)

 

 

 

 

625

 

625

 

625

 

625

13

50L

L 3,43

 

D 0,86

1 250

 

1 250

 

2 500

 

2 500

 

18

Emax  (20)

 

 

 

7 500

31 250

3 750

31 250

7 500

56 250 (22)

15 000

50 000 (16)

LIITE 4

TOIMINNASSA OLEVIEN JÄRJESTELMIEN FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUSTESTI

KOKONAISTEN JÄRJESTELMIEN TESTIT

Kun fotometriset ominaisuudet on mitattu tämän säännön määräysten mukaisesti kaukovalojen pisteessä Emax ja tapauksen mukaan lähivalojen pisteissä HV, 50V ja B50L (tai R), on testattava fotometristen ominaisuuksien vakaus toiminnan aikana käyttämällä kokonaisen järjestelmän käsittävää näytettä.

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

a)

”kokonaisella järjestelmällä” järjestelmän oikeaa ja vasenta sivustaa sekä valojen sähköistä säätölaitetta (säätölaitteita) ja/tai virransyöttö- ja käyttölaitteita sekä korin osia ja valaisimia, jotka voivat vaikuttaa lämmön poistumiseen; järjestelmän asennusyksiköt ja järjestelmäkokonaisuuden tuottama valo tai sen valot voidaan tarvittaessa testata kukin erikseen;

b)

”testinäytteellä” jäljempänä seuraavassa tekstissä joko koko testattavaa järjestelmää tai testattavaa asennusyksikköä;

c)

”valonlähteellä” useampilankaisen hehkulampun jokaista hehkulankaa.

Testit on suoritettava

i)

kuivassa ja tyynessä ilmassa, ympäröivän ilman lämpötilan ollessa 23 ± 5 °C ja testinäytteen ollessa kiinnitettynä alustalle ikään kuin se olisi asianmukaisesti asennettu ajoneuvoon;

ii)

jos kyse on vaihdettavista valonlähteistä, on käytettävä vähintään tunnin poltettua sarjavalmisteista hehkulamppua tai vähintään 15 tuntia poltettua sarjavalmisteista purkauslamppua.

Mittauslaitteiden on vastattava niitä laitteita, joita on käytetty järjestelmien tyyppihyväksynnässä.

Jos järjestelmällä tai yhdellä tai useammalla sen osista suoritetaan uusia testejä, ne on ensin säädettävä neutraaliin tilaan.

1.   FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUSTESTIT

1.1   Varsinainen testi

Jokaisen testinäytteen on oltava toiminnassa 12 tuntia, kuten 1.1.1 kohdassa määrätään, ja se on tarkastettava 1.1.2 kohdassa määrätyllä tavalla.

1.1.1   Testausmenettely

1.1.1.1   Testijakso

a)

Jos testinäyte on suunniteltu vain yhtä valaisutehtävää varten (lähivalot tai kaukovalot) ja lähivalojen tapauksessa vain yhtä luokkaa varten, asianomainen valonlähde tai asianomaiset valonlähteet on sytytettävä edellä 1.1 kohdassa sanotuksi ajaksi (23).

b)

Jos testinäytteellä on enemmän kuin yksi tehtävä tai enemmän kuin yksi tämän säännön mukainen lähivalojen luokka, ja jos hakija ilmoittaa, että jokaisella testinäytteen tehtävää tai luokkaa varten on erillinen valonlähde (erilliset valonlähteet), joka syttyy (jotka syttyvät) vuorollaan (24), tämä on otettava huomioon testiä suoritettaessa käynnistämällä sellainen toimintamuoto (23), joka kuluttaa eniten energiaa kussakin tehtävässä tai lähivalojen luokassa, ja pitämällä sen toiminnassa keskeytyksettä 1.1 kohdassa määrätyn ajan (tasaisesti jaettuna).

Kaikissa muissa tapauksissa (23)  (24), testinäytteen on käytävä läpi jäljempänä kuvattu sykli järjestelmän kaikissa toimintamuodoissa (luokan C, luokan V, luokan E ja luokan W lähivalot) siitä riippumatta, mikä on testinäytteen itsensä osittain tai kokonaan tuottama toimintamuoto, koko 1.1 kohdassa määrätyn ajan (tasaisesti jaettuna) seuraavasti:

 

ensin sytytetään 15 minuutiksi esimerkiksi luokan C lähivalot niiden eniten energiaa kuluttavassa toimintamuodossa;

 

pidetään lähivalot sytytettyinä 5 minuuttia samassa toimintamuodossa kuin edellä mutta lisäksi sytytetään hakijan antamien ohjeiden mukaisesti testinäytteen muutkin valonlähteet (25), jotka voidaan sytyttää samanaikaisesti;

Kun kohdassa 1.1 tarkoitettu aika (tasaisesti jaettuna) on kulunut, mahdollisen toisen, kolmannen ja neljännen lähivaloluokan on käytävä läpi edellä kuvattu testisykli niin ikään edellä määrätyssä järjestyksessä.

c)

Jos testinäytteellä on muita ryhmitettyjä valaisutehtäviä, kukin valaisutehtävistä on käynnistettävä samanaikaisesti edellä a tai b kohdassa tarkoitetuksi ajaksi valmistajan suosittelemalla tavalla.

d)

Jos testinäyte on suunniteltu tuottamaan kääntyvät lähivalot jännitteen kytkeytyessä samalla lisävalonlähteeseen, kyseinen valonlähde on sytytettävä samanaikaisesti 1 minuutiksi ja sammutettava sitten 9 minuutiksi pelkästään lähivalojen ollessa sytytettyinä edellä a ja b kohdassa määrätyllä tavalla.

1.1.1.2   Testausjännite

a)

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkuvalonlähteet:

Jännite on säädettävä siten, että saavutetaan 90 prosenttia käytettäville hehkuvalonlähteille säännössä nro 37 vahvistetusta enimmäistehosta. Käytetyn jännitteen on kaikissa tapauksissa oltava 12 V:n nimellisjännitteellä toimivan hehkuvalonlähteen vastaavien arvojen mukainen, paitsi jos hakija ilmoittaa, että testattavaa osaa voidaan käyttää muulla jännitteellä. Tällöin testi on suoritettava käyttäen hehkuvalonlähteessä korkeinta mahdollista tehoa.

b)

Vaihdettavat purkausvalonlähteet: Kyseisten valonlähteiden sähköisen säädön testausjännite on 13,5 ± 0,1 V, jos ajoneuvo toimii 12 V:n jännitteellä, ellei tyyppihyväksyntähakemuksessa toisin ilmoiteta.

c)

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat hehkuvalonlähteet: Ei-vaihdettavalla valonlähteellä (hehku- ja/tai muulla valonlähteellä) varustettujen valaisinyksikköjen mittaukset on suoritettava 6,75 V:n, 13,5 V:n tai 28 V:n jännitteellä tai mahdollisesti muilla jännitteillä, jotka vastaavat hakijan ilmoittamaa ajoneuvon jännitettä.

d)

Jos vaihdettava tai ei-vaihdettava valonlähde toimii ajoneuvon syöttöjännitteestä riippumatta ja täysin järjestelmän itsensä säätämänä tai jos valonlähteitä käyttää erillinen virransyöttö ja -säätölaite, edellä mainitut testausjännitteet on syötettävä kyseisen laitteen tuloliittimeen. Testilaboratorio voi pyytää valmistajaa toimittamaan sille asianmukaisen virransyöttö- ja säätölaitteen tai valonlähteen tai -lähteiden käyttämisessä tarvittavan erityisen virtalähteen.

1.1.2   Testitulokset

1.1.2.1   Silmämääräinen tarkastus

Kun testinäytteen lämpötila on vakiintunut ympäröivän lämpötilan mukaiseksi, testinäytteeseen kuuluva linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi pyyhitään puhtaalla kostealla pumpulirievulla. Sitten testinäyte tarkastetaan silmämääräisesti, eikä vääntymistä, muodonmuutoksia, halkeamia tai värimuutoksia saa olla todettavissa testinäytteen linssissä eikä mahdollisessa ulkopuolisessa linssissä.

1.1.2.2   Fotometrinen testi

Tämän säännön määräysten mukaisesti fotometriset arvot on tarkastettava seuraavista pisteistä:

 

luokan C ja eräiden muiden luokkien lähivaloissa pisteistä 50V, B50L (tai R) ja mahdollisesti HV,

 

neutraaliin tilaan säädetyissä kaukovaloissa pisteestä Emax.

 

Uusi kohdennussäätö voi olla tarpeen, jotta voidaan ottaa huomioon testinäytteen alustan mahdollinen lämpövääristymä (valorajan mahdollinen siirtyminen: katso tämän liitteen 2 kohta).

 

Fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit.

1.2   Likainen testinäyte

Kun testinäyte on testattu edellä olevan 1.1 kohdan mukaisesti, kukin lähivalojen toiminto tai luokka (26) sytytetään tunniksi 1.1.1 kohdassa määrätyllä tavalla sen jälkeen, kun se on ensin valmisteltu 1.2.1 kohdan mukaisesti ja tarkistettu 1.1.2 kohdan mukaisesti. Jokaista testausta on seurattava kyllin pitkä jäähdytysjakso.

1.2.1   Testinäytteen esikäsittely

1.2.1   Testiseos

1.2.1.1   Jos järjestelmän yhdessä tai useammassa osassa on lasilinssi, testinäytteeseen levitettävä veden ja lian sekoitus muodostetaan seuraavista aineksista:

 

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 µm, mikä vastaa 2.1.3 kohdassa tarkoitettua jakaumaa,

 

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 µm,

 

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (27),

 

riittävästi tislattua vettä, jonka johtavuus on pienempi kuin 1 mS/m.

1.2.1.2   Jos järjestelmässä tai yhdessä tai useammassa sen osista on muovinen ulkolinssi, testimateriaaliin levitettävän vesi- ja likaseoksen on koostuttava seuraavasti:

 

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 µm, mikä vastaa 2.1.3 kohdassa tarkoitettua jakaumaa,

 

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 µm,

 

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (27),

 

5 paino-osaa 99-prosenttisesti puhdasta natriumkloridia,

 

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on pienempi kuin 1 mS/m,

 

2 ± 1 paino-osa pinta-aktiivista ainetta.

1.2.1.3   Hiukkasten jakauma koon mukaan

Hiukkaskoko (µm)

Hiukkasten jakauma koon mukaan (%)

0–5

12 ± 2

5–10

12 ± 3

10–20

14 ± 3

20–40

23 ± 3

40–80

30 ± 3

80–100

9 ± 3

1.2.1.4   Testiseos saa olla enintään 14 vuorokauden ikäinen.

1.2.1.5   Testiseoksen levittäminen testinäytteeseen

Testiseosta levitetään tasaisesti koko testinäytteen valaisevalle pinnalle tai valaiseville pinnoille, ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin kussakin seuraavista pisteistä mitatuista arvoista tässä liitteessä tarkoitetuissa olosuhteissa:

neutraaliin tilaan säädetyissä kaukovaloissa pisteessä Emax.

luokan C lähivaloissa ja niiden kaikissa ilmoitetuissa toimintamuodoissa pisteessä 50V.

2.   LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA JOHTUVA VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Tässä testissä tarkistetaan, että lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ei ylitä arvoa, joka on määritelty toiminnassa olevalle luokan C lähivalot (perusvalot) tuottavalle järjestelmälle tai yhdelle tai useammalle sen osista tai kullekin lähivaloille määrätylle toimintamuodolle.

Jos testinäyte koostuu useammasta kuin yhdestä valorajan tuottavasta valaisinyksiköstä tai useammasta kuin yhdestä valaisinyksikkökokonaisuudesta, jokainen niistä katsotaan tässä testissä tarkoitetuksi testinäytteeksi, ja se on testattava erikseen.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu testinäyte on testattava 2.1 kohdan mukaisesti sitä alustastaan irrottamatta tai alustaan nähden uudelleen säätämättä.

Jos testinäyte on varustettu liikkuvalla optisella osalla, testissä otetaan huomioon ainoastaan asento, joka on lähinnä keskikokoista kulmaa pystytasossa ja/tai neutraaliin tilaan säädetyssä alkuasennossa.

Testi rajoitetaan koskemaan ainoastaan suoran maantien liikennettä vastaavia tulosignaaleja.

2.1   Testi

Tätä testiä varten jännite on säädettävä 1.1.1.2 kohdan määräysten mukaisesti.

Testinäyte on käynnistettävä ja testattava, kun se tuottaa tapauksen mukaan luokan C, luokan V, luokan E tai luokan W lähivalot.

Valorajan vaakasuoran osan asento V–V:n ja pisteen B50L (tai R) kautta kulkevan pystysuoran linjan välissä on tarkastettava 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r60) sytyttämisestä.

Edellä kuvattu valorajan asennon muutoksen mittaus on suoritettava menetelmällä, joka antaa riittävän tarkan ja luotettavan tuloksen.

2.2.   Testitulos

2.2.1   Milliradiaaneina (mrad) ilmoitettava testitulos katsotaan testinäytteen kannalta hyväksyttäväksi, jos itseisarvo Formula testattavasta osasta mitattuna on enintään 1,0 mrad (Δ rI ≤ 1,0 mrad).

2.2.2   Jos tämä arvo on yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad (1,0 mrad < Δ rI ≤ 1,5 mrad), testataan uusi osa 2.1 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun se on käynyt kolmesti peräkkäin läpi seuraavassa määritellyn syklin, jotta voidaan vakiinnuttaa testattavan kappaleen mekaanisten osien sijainti alustassa, joka vastaa oikeaa asennusta ajoneuvossa:

lähivalot tunnin ajan sytytettyinä (syöttövirta säädettynä 1.1.1.2 kohdan mukaisesti),

lähivalot tunnin ajan sammutettuina.

Järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista katsotaan hyväksyttäväksi, jos ensimmäisestä testattavasta osasta mitatun itseisarvon Δ rI ja toisesta testattavasta osasta mitatun itseisarvon Δ rII keskiarvo on enintään 1,0 mrad.

Formula

LIITE 5

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKISTUSMENETELMIIN SOVELLETTAVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   YLEISET MÄÄRÄYKSET

1.1   Tämän säännön mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat määräykset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia. Tämä määräys koskee myös väriä.

Sarjavalmisteisten järjestelmien fotometristen ominaisuuksien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos testattaessa sattumanvaraisesti valittua ja jännitteisellä, tarvittaessa korjatulla valonlähteellä varustettua järjestelmää tämän säännön liitteessä 9 olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti

mikään tämän säännön liitteessä 9 olevan 2 kohdan määräysten mukaisesti saaduista ja korjatuista arvoista ei poikkea kielteisesti yli 20:tä prosenttia tässä säännössä määrätystä arvosta.

1.2.1.1   Lähivalojen ja niiden toimintojen arvot voivat poiketa kielteisesti enintään seuraavasti:

 

pisteessä B50L mitattujen enimmäisarvojen osalta: 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia);

 

vyöhykkeellä III pisteessä HV ja segmentissä BLL mitattujen enimmäisarvojen osalta: 0,3 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,45 luksia (vastaa 30:tä prosenttia);

 

segmenteissä E, F1, F2, ja F3 mitattujen enimmäisarvojen osalta: 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia).

 

Pisteissä BR, P, S50, S50LL, S50RR, S100, S100LL ja S100RR sekä tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 alaviitteessä 4 tarkoitetuissa pisteissä (B50L, HV, BR, BRR ja BLL) mitattujen vähimmäisarvojen osalta puolet vaaditusta arvosta (vastaa 20:tä prosenttia) ja kolme neljäsosaa vaaditusta arvosta (vastaa 30:tä prosenttia).

1.2.1.2   Kun kysymys on kaukovaloista, jos piste HV sijaitsee alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, fotometrisille arvoille sallitaan kaikissa tämän säännön 6.3.2 kohdassa tarkoitetuissa mittauspisteissä +20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja –20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.2   Jos edellä kuvatun testin tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmän kohdennusta voidaan muuttaa edellyttäen, että valokeilan akseli siirtyy sivusuunnassa enintään 0,5 astetta oikeaan tai vasempaan ja pystysuunnassa enintään 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin itsenäisesti mutta alkuperäisen säädön edellyttämällä tavalla.

Näitä määräyksiä ei sovelleta tämän säännön 6.3.1.1 kohdassa määriteltyihin valaisinyksiköihin.

1.2.3   Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan vertailuvalonlähteen ja/tai toisen virransyöttö- ja säätölaitteen kanssa.

1.3   Lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystyasennon muuttuminen tarkistetaan seuraavalla menetelmällä:

 

Yksi järjestelmistä testataan liitteessä 4 olevan 2.1 kohdan menettelyn mukaisesti, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteessä 4 olevassa 2.2.2 kohdassa määritellyn syklin.

 

Järjestelmä katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

 

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan jokin toinen osa, minkä jälkeen molemmista osista mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4   Tämän säännön 7 kohdassa määriteltyjen värivaatimusten on täytyttävä.

2.   VALMISTAJAN SUORITTAMAA VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUSTA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tyyppihyväksynnän haltijan on suoritettava kullekin järjestelmätyypille asianmukaisin väliajoin ainakin seuraavassa esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön määräysten mukaisesti.

Jos näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava tarvittavat toimet kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1   Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan lähivalojen valorajan pystysuuntaisen siirtymän tarkastusta.

2.2   Testimenetelmät

2.2.1   Testit on yleensä suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2   Missä tahansa valmistajan suorittamassa vaatimustenmukaisuustestissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia menetelmiä tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3   Edellä olevan 2.2.1 ja 2.2.2 kohdan soveltaminen edellyttää testilaitteen säännöllistä kalibrointia ja testilaitteen vastaavuutta toimivaltaisen viranomaisen suorittaman mittauksen kanssa.

2.2.4   Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä erityisesti hallinnollisten tarkastusten ja näytteenottojen osalta.

2.3   Näytteenotto

Järjestelmänäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien järjestelmien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä koskettava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoa. Valmistaja voi kuitenkin yhdistää useista eri tehtaista saadut samaa järjestelmätyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samoja laatuperusteita ja samaa laadunhallintaa.

2.4   Mitatut ja tallennetut fotometriset ominaisuudet

Näytevalaisimien fotometriset ominaisuudet mitataan tässä säännössä määritellyistä pisteistä seuraavasti:

kaukovalojen osalta pisteistä Emax, HV (28), HL ja HR (29),

lähivalojen osalta pisteistä B50L, HV (tarvittaessa), 50V, 75R (tarvittaessa) ja 25LL (katso liitteen 3 kuvio 1).

2.5   Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastukselle tämän säännön 9.1 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 7 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäistodennäköisyys on 0,95.

LIITE 6

MUOVISEN LINSSIN SISÄLTÄMIIN JÄRJESTELMIIN SOVELLETTAVAT MÄÄRÄYKSET – LINSSIEN TAI MATERIAALINÄYTTEIDEN JA KOKONAISTENJÄRJESTELMIEN TAI NIIDEN YHDEN TAI USEAMMAN OSAN TESTAAMINEN

1.   YLEISET MÄÄRÄYKSET

1.1   Tämän säännön 2.2.4 kohdan mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä jäljempänä 2.1–2.5 kohdassa asetetut vaatimukset.

1.2   Kahden kokonaista järjestelmää edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön 2.2.3 kohdan mukaisesti ja jotka sisältävät muovisia linssejä, on linssien materiaalin osalta täytettävä jäljempänä 2.6 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

1.3   Muovisten linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä mahdollisen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi, tyyppihyväksyntätesteissä tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

1.4   Jos järjestelmän valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt jäljempänä 2.1–2.5 kohdassa tarkoitetut testit tai vastaavat toisen säännön mukaiset testit, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa; vain lisäyksen 1 taulukossa B määrätyt testit ovat pakolliset.

1.5   Jos järjestelmä tai jokin sen osista on suunniteltu yksinomaan oikeanpuoleiseen tai yksinomaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, tässä liitteessä tarkoitetut testit voidaan suorittaa yhdellä hakijan valitsemalla näytekappaleella.

2.   TESTIT

2.1   Lämpötilamuutosten sieto

2.1.1   Testit

Kolmen uuden näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

 

3 tuntia lämpötilassa 40 ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

 

1 tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

 

15 tuntia lämpötilassa 30 ± 2 °C,

 

1 tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

 

3 tuntia lämpötilassa 80 ± 2 °C,

 

1 tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä vähintään 4 tuntia lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Huomautus: Yhden tunnin sykleihin lämpötilassa 23 ± 5 °C on sisällyttävä lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi tarvittavat siirtymäjaksot lämpötilaa muutettaessa.

2.1.2   Fotometriset mittaukset

2.1.2.1   Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Fotometriset mittaukset suoritetaan tämän säännön liitteen 9 mukaisesti seuraavista pisteistä:

 

Luokan C lähivalojen osalta pisteistä B50L ja 50V,

 

järjestelmän kaukovalojen osalta pisteestä Emax.

2.1.2.2   Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat vaihdella enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2   Ilmakehässä esiintyvien aineiden ja kemikaalien sieto

2.2.1   Ilmakehässä esiintyvien aineiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) altistetaan sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin värilämpötilassa 5 500–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin sijoitetaan asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään hyvin tuntuvasti säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm ja yli 2 500 nm. Näytteet altistetaan voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 ± 200 MJ/m2. Testausrakenteen sisällä näytteiden kanssa samaan tasoon asetetusta mustasta levystä mitatun lämpötilan on oltava 50 ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet suihkutetaan tislatulla vedellä, jonka johtavuus on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus 5 minuuttia, kuivaus 25 minuuttia.

2.2.2   Kemikaalien sieto

Kun edellä 2.2.1 kohdassa tarkoitettu testi ja jäljempänä 2.2.3.1 kohdassa tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat käsitellään 2.2.2.2 kohdassa tarkoitetulla tavalla jäljempänä 2.2.2.1 kohdassa määritellyllä seoksella.

2.2.2.1   Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava: 61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2   Testiseoksen levittäminen

Liotetaan (ISO 105 -standardin mukaista) puuvillakankaan palaa, kunnes se on läpeensä kyllästetty edellä 2.2.2.1 kohdassa määritellyllä seoksella; kangas levitetään seuraavien 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle paineessa 50 N/cm2, joka vastaa 14 × 14 mm:n testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa kyllästetään uudelleen seoksella niin, että neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama määritellyn testiseoksen koostumuksen kanssa.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan tasauttaa säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3   Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, niiden annetaan kuivua ilmassa, ja ne pestään sitten 2.3 kohdassa (puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella lämpötilassa 23 ± 5 °C. Tämän jälkeen näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia, lämpötilassa 23 ± 5 °C, ja pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3   Tulokset

2.2.3.1   Ilmakehän sisältämien aineiden sietotestin jälkeen näytteiden ulkopinnoissa ei saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia, ja valon läpäisyn keskivaihtelu Δt =(T2-T3) / T2 mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,020 (Δ tm ≤ 0,020).

2.2.3.2   Kemikaalien sietotestin jälkeen näytteissä ei saa esiintyä kemiallisen vaikutuksen jälkiä, jotka voisivat aiheuttaa valovirran hajonnan Δd =(T5-T4) / T2 mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti, jolloin valovirran hajonnan keskiarvo kolmessa näytteessä saa olla enintään 0,020 (Δ dm ≤ 0,020).

2.2.4   Valonlähteen tuottaman säteilyn sieto

Tarvittaessa suoritetaan seuraava testi:

Litteitä näytekappaleita kaikista järjestelmään kuuluvista valon läpäisyyn tarkoitetuista muovikomponenteista altistetaan valonlähteen valolle. Näytekappaleiden välisten kulmien ja etäisyyksien kaltaisten muuttujien on oltava samat kuin järjestelmässä. Kaikkien näytekappaleiden on oltava väreiltään ja mahdollisilta pintakäsittelyiltään yhdenmukaisia järjestelmän osien kanssa.

1 500 tunnin keskeytyksettömän altistuksen jälkeen kappaleen läpäisseen valon kolorimetriset ominaisuudet on testattava uudella valonlähteellä, eikä näytekappaleiden pinnassa saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia.

Sisämateriaalien sietoa valonlähteen tuottamalle ultraviolettisäteilylle ei ole tarpeen tarkistaa, jos valonlähde on säännön nro 37 mukainen tai jos se on purkaustyyppinen ja heikosti ultraviolettia säteilevä tai jos on ryhdytty toimiin järjestelmän komponenttien suojaamiseksi ultraviolettisäteilyltä esimerkiksi lasisuotimien avulla.

2.3   Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1   Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat lämmitetään lämpötilaan 50 ± 5 °C ja upotetaan viideksi minuutiksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 ± 5 °C ja jonka koostumus on: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin päätteeksi näytteet kuivataan lämpötilassa 50 ± 5 °C. Näytteiden pinta puhdistetaan kostealla kankaalla.

2.3.2   Hiilivetyjen sieto

Kyseisten kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti 1 minuutin ajan 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina) sisältävään seokseen kastetulla puuvillakankaalla, minkä jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3   Tulokset

Kun edellä esitetyt kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, valon läpäisyn vaihtelun keskiarvo Δ t = (T2 – T3) / T2 mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,010 (Δ tm < 0,010).

2.4   Mekaanisen rappeutumisen sieto

2.4.1   Mekaanisen rappeutumisen aikaansaava menetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille suoritetaan yhdenmukaisen mekaanisen rappeutumisen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2   Tulokset

Tämän testin jälkeen vaihtelut

 

läpäisyssä Δt = (T2 – T3) / T2

 

ja hajonnassa Δd = (T5 – T4) / T2

mitataan lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti tämän säännön 2.2.4.1.1 kohdassa määritellyllä vyöhykkeellä, ja kyseisten kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

Δ tm ≤ 0,100; Δ dm ≤ 0,050.

2.5   Mahdollisten päällysteiden pysyvyystesti

2.5.1   Näytteen esikäsittely

20 mm × 20 mm:n suuruinen alue linssin päällysteestä viilletään partaterällä tai neulalla ruudukoksi, jonka neliöt ovat kooltaan suunnilleen 2 × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin päällysteen puhkaisemiseksi.

2.5.2   Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ± 20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakio-olosuhteissa. Kyseistä teippiä, jonka on oltava vähintään 25 mm leveä, painetaan vähintään viiden minuutin ajan 2.5.1 kohdassa määritellyllä tavalla valmisteltua pintaa vasten.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima. Teipin irtoamisen vakionopeuden on tällöin oltava 1,5 ± 0,2 m/s.

2.5.3   Tulokset

Ruudutetulla alueella ei saa esiintyä mainittavia huononemia. Huononemat ruudutuksen leikkauskohdissa tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos huonontunutta aluetta on enintään 15 prosenttia ruudutetusta pinnasta.

2.6   Muovisen linssin sisältävien kokonaisten järjestelmien testaaminen

2.6.1   Linssin pinnan mekaanisen rappeutumisen sieto

2.6.1.1   Testit

Järjestelmän nro 1 linssille on suoritettava edellä 2.4.1 kohdassa määritelty testi.

2.6.1.2   Tulokset

Testin jälkeen järjestelmälle tai yhdelle tai useammalle sen osista tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulosten on oltava enintään 30 prosenttia pisteille B50L ja HV määritellyistä raja-arvoista ja vähintään 10 prosenttia pisteelle 75R mahdollisesti määritellyistä raja-arvoista.

2.6.2   Mahdollisten päällysteiden pysyvyystesti

Asennusyksikön nro 2 linssille on suoritettava edellä 2.5 kohdassa määritelty testi.

3.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS

3.1   Linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta samaan sarjaan kuuluvat asennusyksiköt katsotaan tämän säännön mukaisiksi, jos

3.1.1   kemikaalien sietotestin sekä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen näytteiden ulkopinnoissa ei ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2 kohta),

3.1.2   edellä 2.6.1.1 kohdassa määritellyn testin jälkeen fotometriset arvot 2.6.1.2 kohdassa tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määritellyissä rajoissa.

3.2   Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla järjestelmänäytteellä.

LIITE 6

Lisäys 1

TYYPPIHYVÄKSYNTÄTESTIEN AIKAJÄRJESTYS

A.   Muoveille (tämän säännön 2.2.4 kohdan mukaisesti toimitetuille linsseille tai materiaalinäytteille) suoritettavat testit

Näytteet

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

Testit

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

1.1

Rajoitettu fotometria (2.1.2 kohta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

X

 

1.1.1

Lämpötilamuutos (2.1.1 kohta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

X

 

1.2

Rajoitettu fotometria (2.1.2 kohta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

X

 

1.2.1

Läpäisyn mittaus

X

X

X

X

X

X

X

X

X

 

 

 

 

 

1.2.2

Hajonnan mittaus

X

X

X

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

1.3

Ilmakehässä esiintyvät aineet (2.2.1 kohta)

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1.3.1

Läpäisyn mittaus

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1.4

Kemikaalit (2.2.2 kohta)

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1.4.1

Hajonnan mittaus

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1.5

Puhdistusaineet (2.3.1)

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

1.6

Hiilivedyt (2.3.2)

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

1.6.1

Läpäisyn mittaus

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

 

 

 

1.7

Rappeutuminen (2.4.1 kohta)

 

 

 

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

1.7.1

Läpäisyn mittaus

 

 

 

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

1.7.2

Hajonnan mittaus

 

 

 

 

 

 

X

X

X

 

 

 

 

 

1.8

Pysyvyys (2.5 kohta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

1.9

Valonlähteen säteilyn sieto(2.2.4 kohta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

 

 

 

 

B.   (Tämän säännön 2.2.3 kohdan mukaisesti toimitetuille) kokonaisille järjestelmille suoritettavat testit

Testit

Kokonainen järjestelmä

Näyte nro

1

2

2.1

Rappeutuminen (2.6.1.1 kohta)

X

 

2.2

Fotometria (2.6.1.2 kohta)

X

 

2.3

Pysyvyys (2.6.2 kohta)

 

X

LIITE 6

Lisäys 2

VALON HAJONNAN JA LÄPÄISYN MITTAUSMENETELMÄ

1.   LAITTEISTO (katso jäljempänä kuvio 1)

Kollimaattori K:n, jolla on puolihajoama β/2 = 17,4 × 10–4 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin Dτ, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen Dτ ilmaisimeen R; linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β/2 = 14 astetta.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat αo/2 = 1 astetta ja αmax/2 = 12 astetta, sijoitetaan linssin L2 kuvafokaalitasolle.

Himmentimen läpinäkymätön keskiosa on tarpeen suoraan valonlähteestä tulevan valon eliminoimiseksi. Himmentimen keskiosa on voitava irrottaa valonsäteestä siten, että se palaa täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa.

Etäisyys L2–Dτ ja linssin L2 fokaalipituus F2 on valittava niin, että kuva Dτ peittää täysin ilmaisimen R.

L2:n osalta suositellaan käytettäväksi noin 80 mm:n polttoväliä.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 0,001 yksikköä.

Image

2.   MITTAUKSET

Seuraavat lukemat on otettava:

Mittaus

Näytteestä

DD:n keskiosasta

Lukema

T1

ei

ei

tulovalovirta alkulukemassa

T2

kyllä

(ennen testiä)

ei

uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24°asteen kentässä

T3

kyllä

(testin jälkeen)

ei

testatun materiaalin läpäisemä valovirta 24°asteen kentässä

T4

kyllä

(ennen testiä)

kyllä

uuden materiaalin hajauttama valovirta

T5

kyllä

(testin jälkeen)

kyllä

testatun materiaalin hajauttama valovirta

LIITE 6

Lisäys 3

SUIHKUTUSTESTAUSMENETELMÄ

1.   TESTAUSLAITTEISTO

1.1   Ruisku

Käytettävässä vesiruiskussa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, joka mahdollistaa 0,24 ± 0,02 litran nestevirran minuutissa käyttöpaineella 6,0 bar –0/+0,5 bar.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm rappeutumiselle altistetulla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

1.2   Testiseos

Testiseos koostuu

silikahiekasta, jonka kovuus on 7 Mohrin asteikolla, raekoko 0–0,2 mm, jakauma lähes normaali ja kulmakerroin 1,8–2,

vedestä, jonka kovuus on enintään 205 g/m3, niin, että seoksessa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2.   TESTAUS

Linssien ulkopinnat altistetaan kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle; suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Rappeutuminen tarkistetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on asetettu testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes vaihtelu näytteiden aikaansaaman valon hajonnassa lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä mitattuna on sellainen, että: Δd = (T5 – T4) / T2 = 0,0250 ± 0,0025.

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti rappeutunut.

LIITE 6

Lisäys 4

TEIPIN PYSYVYYSTESTI

1.   TARKOITUS

Tämän menetelmän avulla pystytään vakio-olosuhteissa määrittämään teipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden.

2.   PERIAATE

Mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan teippi lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3.   YMPÄRÖIVÄT OLOSUHTEET

Lämpötilan on oltava 23 ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 65 ± 15 prosenttia.

4.   TESTIKAPPALEET

Ennen testiä teipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan erikseen määritellyissä olosuhteissa (ks. 3 kohta edellä).

Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta. Kyseiset testikappaleet otetaan rullasta sen jälkeen, kun teipistä on poistettu kolme ensimmäistä kierrosta.

5.   MENETTELY

Testi on suoritettava 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa.

Teipistä otetaan viisi testikappaletta siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten kappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavalla tavalla:

Teippi kiinnitetään lasilevyyn asteittain sormen kevyellä pituussuuntaisesti hankaavalla liikkeellä liikaa painamatta niin että teipin ja lasilevyn väliin ei jää ilmakuplia.

Yhdistelmä jätetään edellä määriteltyihin ympäröiviin olosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleeseen nähden kohtisuorasti.

Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallinen pää taivutetaan 90 asteen kulmaan. Voimaa käytetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva pysyy kohtisuorassa kyseiseen voimaan ja levyyn nähden.

Teippi vedetään irti nopeudella 300 ± 30 mm/s ja tarvittava voima kirjataan.

6.   TULOKSET

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen, ja mediaaniarvo on mittauksen tulos. Arvo ilmaistaan Newtoneina (N) teipin leveyssenttimetriä kohti.

LIITE 7

TARKASTAJAN TEKEMÄÄ NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   YLEISTÄ

1.1   Mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat tämän säännön määräykset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia. Tämä pätee myös väreihin.

Sarjavalmisteisten järjestelmien fotometristen ominaisuuksien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos sattumanvaraisesti valittua ja jännitteisellä, tarvittaessa korjatulla valonlähteellä varustettua järjestelmää tämän säännön liitteessä 9 olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti testattaessa

mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20:tä prosenttia tässä säännössä määritellystä arvosta.

1.2.1.1   Lähivalojen ja niiden toimintojen eräiden arvojen osalta kielteinen enimmäispoikkeama on seuraava:

—

pisteessä B50L mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia),

—

vyöhykkeellä III pisteessä HV ja segmentissä BLL mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,3 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,45 luksia (vastaa 30:tä prosenttia),

—

Segmenteissä E, F1, F2, ja F3 mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia),

—

Pisteissä BR, P, S50, S50LL, S50RR, S100, S100LL ja S100RR sekä tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 alaviitteessä 4 tarkoitetuissa pisteissä (B50L, HV, BR, BRR et BLL) mitattujen vähimmäisarvojen osalta puolet vaaditusta arvosta (vastaa 20:tä prosenttia) ja kolme neljäsosaa vaaditusta arvosta (vastaa 30:tä prosenttia).

1.2.1.2   Kun kysymys on kaukovaloista, jos piste HV sijaitsee alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, fotometrisille arvoille sallitaan kaikissa tämän säännön 6.3.2 kohdassa tarkoitetuissa mittauspisteissä +20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja -20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.2   Jos edellä kuvatun testin tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmän kohdennusta voidaan muuttaa edellyttäen, että valokeilan akseli siirtyy sivusuunnassa enintään 0,5 astetta oikeaan tai vasempaan ja pystysuunnassa enintään 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin alkuperäisestä säädöstä riippumatta. Näitä määräyksiä ei sovelleta tämän säännön 6.3.1.1 kohdassa määriteltyihin valaisinyksiköihin.

1.2.3   Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmä testataan uudestaan käyttäen toista vertailuvalonlähdettä ja/tai toista virransyöttö- ja säätölaitetta.

1.2.4   Järjestelmiä, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

1.2.5   Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

2.   ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä järjestelmää. Ensimmäinen ja kolmas järjestelmänäyte merkitään A:ksi ja toinen ja neljäs järjestelmänäyte B:ksi.

2.1   Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella, jos järjestelmistä mitattujen arvojen kielteiset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1   Näyte A

A1

toinen järjestelmistä

 

0 %

 

toinen

enintään

20 %

A2

molemmat järjestelmät

yli

0 %

 

 

mutta enintään

20 %

 

siirrytään näytteeseen B

 

 

2.1.1.2   Näyte B

B1:

molemmat järjestelmät

0 %

2.1.2   tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen A osalta täyttyvät.

2.2   Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1   Näyte A

A3

toinen järjestelmistä

enintään

20 %

 

Toinen

yli

20 %

 

 

mutta enintään

30 %

2.2.1.2   Näyte B

B2

A2:n osalta

 

 

 

toinen järjestelmistä

yli

0 %

 

 

mutta enintään

20 %

 

Toinen

enintään

20 %

B3

A2:n osalta

 

 

 

toinen järjestelmistä

 

0 %

 

Toinen

yli

20 %

 

 

mutta enintään

30 %

2.2.2   tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen A osalta eivät täyty.

2.3   Tyyppihyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja 10 kohtaa sovellettava, jos tämän liitteen kuvion 1 mukaisen näytteenottomenettelyn perusteella järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1   Näyte A

A4

toinen järjestelmistä

enintään

20 %

 

Toinen

yli

30 %

A5

molemmat järjestelmät

yli

20 %

2.3.2   Näyte B

B4

A2:n osalta

 

 

 

toinen järjestelmistä

yli

0 %

 

 

mutta enintään

20 %

 

Toinen

yli

20 %

B5

A2:n osalta

 

 

 

molemmat järjestelmät

yli

20 %

B6

A2:n osalta

 

 

 

toinen järjestelmistä

 

0 %

 

Toinen

yli

30 %

2.3.3   tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteiden A ja B osalta eivät täyty.

3.   TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

Näytteenotto on toistettava A3:n, B2:n ja B3:n osalta kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta; kyseisen kolmannen näytteen C on koostuttava kahdesta sellaiseen erään kuuluvasta järjestelmästä, joka on valmistettu valmistajan saatettua tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi.

3.1   Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella, jos järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.1.1.1   Näyte C

C1

toinen järjestelmistä

 

0 %

 

Toinen

enintään

20 %

C2

molemmat järjestelmät

yli

0 %

 

 

mutta enintään

20 %

 

siirrytään näytteeseen D

 

 

3.1.1.2   Näyte D

D1

C2:n osalta

 

 

molemmat järjestelmät

0 %

3.1.2   tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen C osalta täyttyvät.

3.2   Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.2.1.1   Näyte D

D2

C2:n osalta

 

 

 

toinen järjestelmistä

yli

0 %

 

 

mutta enintään

20 %

 

toinen

enintään

20 %

3.2.1.2   tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen C osalta eivät täyty.

3.3   Tyyppihyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja 10 kohtaa sovellettava, jos tämän liitteen kuvion 1 mukaisen näytteenottomenettelyn perusteella järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.3.1   Näyte C

C3

toinen järjestelmistä

yli

20 %

 

toinen

enintään

20 %

C4

molemmat järjestelmät

yli

20 %

3.3.2   Näyte D

D3

C2:n osalta

 

 

 

toinen järjestelmistä

 

0 %

 

 

tai yli

0 %

 

toinen

yli

20 %

3.3.3   tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteiden C ja D osalta eivät täyty.

4.   LÄHIVALOJEN VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Lämmön vaikutuksesta johtuva lähivalojen valorajan pystyasennon muuttuminen tarkistetaan seuraavalla menetelmällä:

 

Yksi näytettä A edustavista järjestelmistä on tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteessä 4 olevan 2.1 kohdan menettelyn mukaisesti, kun järjestelmä on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteessä 4 olevassa 2.2.2 kohdassa määritellyn syklin.

 

Järjestelmä katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

 

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2 mrad, testataan näytteestä A toinen järjestelmä, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

 

Jos kyseinen arvo 1,5 mrad näytteen A osalta ei kuitenkaan täyty, kaksi näytteen B järjestelmää on testattava saman menettelyn mukaisesti, ja molempien näytteiden arvo Δr saa olla enintään 1,5 mrad.

Kuvio 1

Image

Huomautus: Ilmauksella ”laite” tarkoitetaan tässä kuviossa ”järjestelmää”.

LIITE 8

LÄHIVALOJEN VALORAJAN JA KOHDENTAMISEN SÄÄTÖÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET (30)

1.   VALORAJAN MÄÄRITTELY

Valorajan, joka lankeaa tämän säännön liitteessä 9 määriteltyyn mittausruutuun, on oltava kyllin terävä säädön mahdollistamiseksi, ja sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Muoto (katso kuvio A.8–1)

Valoraja muodostuu

—

vasemmanpuoleisesta vaakasuorasta osasta

—

oikeanpuoleisesta kohoavasta osasta.

Lisäksi valorajan on muodostuttava siten, että kun se on kohdennettu jäljempänä olevassa 2.1–2.5 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

1.1.1   vaakasuora osa erkanee pystysuunnassa enintään

—

0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin vaakatason keskilinjasta alueella, joka sijaitsee 0,5–4,5 astetta vasemmalle linjasta V–V,

—

0,1 astetta ylöspäin tai alaspäin kahden kolmasosan osuudella kyseisestä pituudesta.

1.1.2   Kohoavaan osaan kuuluvan

—

vasemman reunan on oltava kyllin terävä

—

suoran, joka lähtee A:n ja V–V:n yhtymäkohdasta tangenttina edellä mainittuun reunaan nähden, on oltava 10–60 asteen kulmassa linjaan H–H (ks. jäljempänä kuvio A.8–1).

2.   SILMÄMÄÄRÄINEN SÄÄTÖMENETELMÄ

2.1   Ennen uusia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan.

Seuraavia ohjeita sovelletaan sellaisten valaisinyksiköiden valokeiloihin, joita hakijan ilmoituksen mukaan on säädettävä.

2.2   Valokeila on kohdennettava pystysuunnassa siten, että sen valorajan vaakasuora osa sijoittuu nimellisasentoonsa (linja A) tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen määräysten mukaisesti. Vaatimus katsotaan täytetyksi, jos valorajan vaakasuoran osan keskitaso sijoittuu linjalle A (ks. jäljempänä kuvio A.8–2).

Valokeilan on sijoituttava vaakasuunnassa siten, että sen kohoava osa on oikealle linjasta V–V ja kiinnittyy siihen (ks. jäljempänä kuvio A.8–2).

2.3.1   Jos osittainen valokeila tuottaa vain valorajan vaakasuoran osan, vaakatason säätöön ei sovelleta erityisvaatimuksia, ellei hakija tätä erikseen pyydä.

2.4   Jos valaisinyksikköä ei ole suunniteltu säädettäväksi erikseen hakijan ohjeiden mukaisesti, sen valorajan on täytettävä asianmukaiset vaatimukset.

2.5   Valaisinyksikköjen, jotka on säädetty hakijan osoittamalla tavalla tämän säännön 5.2 ja 6.2.1.1 kohdan määräysten mukaisesti, on tuotettava valoraja, jonka muoto ja sijainti ovat tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukaiset.

2.6   Jos kyseessä ovat toisentyyppiset lähivalot, valorajan muodon ja sijainnin on tällöinkin täytettävä automaattisesti tämän säännön liitteen 3 taulukon 2 asianmukaiset määräykset.

2.7   Hakijan ohjeiden ja edellä 2.1 ja 2.6 kohdassa annettujen määräysten mukaista kohdentamista ja/tai alkusäätöä voidaan soveltaa myös erikseen asennettaviin valaisinyksikköihin.

Kuviot

Image

Image

Huomautus: valorajan sijainti mittausruudussa on esitetty kaavamaisesti.

LIITE 9

FOTOMETRISIÄ MITTAUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1.   YLEISET MÄÄRÄYKSET

1.1   Järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on asennettava goniometriin, jonka vaaka-akseli on kiinteä ja kiertoakseli on kohtisuorassa asennossa kiinteään akseliin nähden.

1.2   Valoarvot määritellään valotusmittarilla, joka sijoitetaan sivuiltaan 65 mm:n pituiseen neliöön vähintään 25 metrin etäisyydelle kunkin valaisinyksikön viitekeskiön eteen goniometrin keskipisteestä kohtisuoraan vedetyllä mittausakselilla.

1.3   Fotometristen mittausten aikana hajaheijastukset on estettävä tarkoituksenmukaisella suojauksella.

1.4   Valonvoimakkuudet mitataan ja arvioidaan mittaussuuntaan nähden kohtisuoraan tasoon kohdistuvana valaistuksena 25 metrin nimellisetäisyydellä.

1.5   Pallokoordinaatit ilmoitetaan kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisun nro 70 (Wien 1987) mukaisesti asteina pallossa, jolla on pystysuora napa-akseli ja joka siis vastaa goniometriä, jonka vaaka-akseli on maahan nähden kiinteä ja jonka liikkuva kiertoakseli on kohtisuorassa asennossa vaaka-akseliin nähden.

1.6   Muut fotometriset menetelmät ovat hyväksyttäviä, jos niissä noudatetaan asianmukaista vastaavuutta.

1.7   Valaisinyksiköiden viitekeskiön siirtymää goniometrin kiertoakseliin nähden on vältettävä. Tämä koskee erityisesti pystysuuntaa ja valorajan tuottavia valaisinyksiköitä.

Säätö on suoritettava mittausruudulla, joka voidaan sijoittaa lähemmäksi kuin valotusmittari.

Kussakin mittauspisteessä (kulma-asennossa) valojen toiminnoille tai toimintamuodoille tässä säännössä asetettuja vaatimuksia sovelletaan puoleen järjestelmän kaikista valaisinyksiköistä saatujen kyseisiä toimintoja tai toimintamuotoja tai vastaavien vaatimusten alaisia valaisinyksiköitä koskevien arvojen summasta.

1.8.1   Kuitenkin jos vaatimukset on määritelty koskemaan vain yhtä sivustaa, jakoa kahdella ei sovelleta. Tämä koskee 6.2.9.1, 6.3.2.1.2, 6.3.2.1.3 ja 6.4.6 kohtaa sekä liitteen 3 taulukon 1 alaviitettä 4.

1.9   Järjestelmän valaisinyksiköt on mitattava yksitellen. Kuitenkin jos samaan asennusyksikköön kuuluu kaksi tai useampia valaisinyksikköjä, joiden valonlähteet on varustettu samantyyppisellä (teholtaan säädellyllä tai säätelemättömällä) virransyötöllä, ne voidaan mitata samanaikaisesti edellyttäen, että niiden valaisevat pinnat ovat mitoiltaan ja sijoitukseltaan sellaiset, että ne mahtuvat enintään 300 mm:n levyiseen ja 150 mm:n korkuiseen suorakaiteeseen ja että valmistaja on ilmoittanut niiden yhteisen viitekeskiön.

1.10   Ennen uusia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan.

1.11   Järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on kohdennettava ennen mittausten aloittamista siten, että valorajan sijainti on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukainen. Yksittäin mitattavat ja valorajattomat järjestelmän osat on sijoitettava goniometriin hakijan antamien ohjeiden (kyseisen kiinnitysasennon) edellyttämällä tavalla.

2.   VALONLÄHTEIDEN MUKAISET MITTAUSVAATIMUKSET

2.1   Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkuvalonlähteet:

Järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on varustettava yhdellä tai useammalla värittömällä vakiohehkulampulla, joka on suunniteltu toimimaan 12 voltin nimellisjännitteellä. Testin aikana hehkulampun tai -lamppujen napojen jännitettä säädetään niin, että saavutetaan säännön nro 37 tietolomakkeessa ilmoitetun mukainen vertailuvalovirta.

Järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista katsotaan hyväksyttäväksi, jos tämän säännön 6 kohdan vaatimukset täyttyvät vähintään yhden vakiohehkulampun osalta, joka voidaan toimittaa järjestelmän mukana.

2.2   Vaihdettavat purkausvalonlähteet:

Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on varustettu vaihdettavalla purkausvalonlähteellä, sen on täytettävä tämän säännön asianmukaisissa kohdissa asetetut fotometriset vaatimukset vähintään yhden vakiovalonlähteen osalta, jota on kulutettu vähintään 15 syklin ajan säännössä nro 99 tarkoitetulla tavalla. Kyseisen purkausvalonlähteen valovirta voi poiketa säännössä nro 99 tarkoitetusta tavoitevalovirrasta.

Mitatut fotometriset arvot on tällöin korjattava vastaavasti. Ne on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista.

2.3   Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat valonlähteet:

Kaikki ei-vaihdettavilla valonlähteillä (hehku- tai muilla lampuilla) varustetuilla valoilla tehtävät mittaukset on suoritettava 6,75 voltin, 13,5 voltin tai 28 voltin jännitteellä tai hakijan ilmoittamalla jännitteellä ajoneuvon muut virransyöttöjärjestelmät huomioon otettuina. Saadut fotometriset arvot on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista.

2.4   Jos vaihdettava tai ei-vaihdettava valonlähde toimii ajoneuvon jännitteestä riippumatta ja täysin järjestelmän itsensä säätämänä, tai jos valolla on erityinen virtalähde, edellä 2.3 kohdassa määritelty testausjännite on syötettävä kyseisen laitteen tai energianlähteen tuloliittimeen. Testilaboratorio voi vaatia valmistajaa toimittamaan sille kyseiset erityisvirtalähteet.

Saadut fotometriset arvot on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista, paitsi jos kyseistä korjauskerrointa on jo käytetty edellä olevan 2.2 kohdan määräysten mukaisesti.

3.   KÄÄNTYVIEN VALOJEN MITTAUSVAATIMUKSET

Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista toimii kääntyvien valojen tapaan, tämän säännön 6.2 kohdan (lähivalot) ja/tai 6.32 kohdan (kaukovalot) määräyksiä sovelletaan kaikkiin ajoneuvon kääntösäteen käyttötilanteisiin. Lähivalojen ja kaukovalojen tarkistamisessa käytettävä testimenettely on seuraava:

Järjestelmä on testiä varten saatettava neutraaliin tilaan (ohjauspyörä keskiasennossa kuten suoralla tiellä) ja lisäksi sellaiseen tilaan tai sellaisiin tiloihin, jotka vastaavat ajoneuvon pienintä kääntösädettä oikealle ja vasemmalle käännyttäessä, mahdollisia signaaligeneraattoreita käyttäen.

3.1.1.1   Tämän säännön 6.2.6.2, 6.2.6.3 ja 6.2.6.5.1 kohdan vaatimusten mukaisuus on tarkistettava luokan 1 ja 2 kääntyvien valojen osalta ilman vaakatason uudelleenkohdistamista.

3.1.1.2   Tämän säännön 6.2.6.1 ja 6.3 kohdan vaatimusten mukaisuus on tapauksen mukaan tarkistettava

—

luokan 2 kääntyvien valojen osalta ilman vaakatason uudelleenkohdentamista

—

luokan 1 kääntyvien lähivalojen tai kääntyvien kaukovalojen osalta sen jälkeen, kun kyseinen asennusyksikkö on kohdennettu uudestaan vaakatasossa (esimerkiksi goniometrin avulla) vastaavaan vastakkaiseen suuntaan.

3.1.2   Jos ajoneuvon kääntösäde on muu kuin edellä 3.1.1 kohdassa määritelty, luokan 1 tai 2 kääntyviä valoja testattaessa on varmistettava, että valon hajonta on tasainen eikä valo aiheuta liiallista häikäisyä. Muussa tapauksessa on syytä tarkistaa tämän säännön liitteen 3 taulukossa 1 asetettujen vaatimusten mukaisuus.

LIITE 10

ERITTELYLOMAKE

suurin koko: A4 (210 × 297 mm)

MUKAUTUVAN ETUVALAISUJÄRJESTELMÄN ERITTELYLOMAKE NRO 1

Järjestelmä tuottaa itse mukautuvien valaisimien ja niiden toimintamuotojen käyttösignaalit

Käyttösignaali

Signaalin käyttämätvalaisinten toimintamuodot (31)

Tekninen eritelmä (32)

(tarvittaessa eri paperilla)

Lähivalot

Kaukovalot

Luokka C

Luokka V

Luokka E

Luokka W

Ei ole/puuttuu

Image

 

 

 

Image

 

Signaali V

Image

Image

Image

Image

Image

 

Signaali E

Image

Image

Image

Image

Image

 

Signaali W

Image

Image

Image

Image

Image

 

Signaali T

Image

Image

Image

Image

Image

 

Muu signaali (33)

Image

Image

Image

Image

Image

 


MUKAUTUVAN ETUVALAISUJÄRJESTELMÄN ERITTELYLOMAKE NRO 2

Valorajat sekä valaisinyksiköiden säätölaitteet ja -menetelmät

Valaisinyksikkö nro (34)

Valoraja (35)

Säätölaite

Ominaisuudet ja mahdolliset lisälaitteet (38)

Valaisinyksikkö tuottaa yhden tai useamman lähivalojen valorajan tai vaikuttaa sen muodostumiseen

Pystysuoraan

Vaakasuoraan

Tämän säännön liitteen 8 määräysten mukainen (36)

Edellyttää tämän säännön 6.4.6 kohdan määräysten soveltamista (36)

Erillinen (”pääasiallinen”) (36)  (39)

Kytketty pääyksikköön nro (37)

Erillinen (”pääasiallinen”) (36)  (39)

Kytkettypääyksikköön nro (37)

1

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

2

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

3

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

4

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

5

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

6

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

7

on/ei

on/ei

on/ei

…

on/ei

…

 

(1)  Selityksenä todettakoon, että luokka C tarkoittaa peruslähivaloja, luokka V valaistuilla alueilla, esimerkiksi taajamissa käytettäviä lähivaloja, luokka E maanteillä tai moottoriteillä käytettäviä lähivaloja ja luokka W huonolla säällä, esimerkiksi märällä tiellä käytettäviä lähivaloja.

(2)  Esitettävä liitteenä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

(3)  Esitettävä liitteenä 10 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

(4)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Jugoslavia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 ja 39 (antamatta), entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksillaan), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, 50 Malta ja 51 Korean tasavalta. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen tyyppihyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

(5)  Huomautus: Tämän säännön liitteessä 9 määrätty mittausmenettely.

(6)  Enintään 18 luksia, jos järjestelmä on suunniteltu tuottamaan myös luokan W lähivalot.

(7)  Sovelletaan myös jäljempänä taulukossa 4 asetettuja vaatimuksia.

(8)  Jäljempänä olevan taulukon 2 mukaiset sijaintivaatimukset (segmentti Emax).

(9)  Järjestelmän molemminpuolinen vähintään 0,1 luksin suuruinen vahvistus mitattuna tämän säännön liitteen 9 määräysten mukaisesti.

(10)  Jäljempänä olevan taulukon 5 mukaiset sijaintivaatimukset.

(11)  Tämän säännön 6.2.6.2 kohdassa tarkoitetut sijaintivaatimukset.

(12)  Järjestelmään rakenteellisesti yhdistetty tai siihen asennettavaksi tarkoitettu seisontavalopari, joka voidaan sytyttää hakijan osoittamalla tavalla.

(13)  Sovelletaan myös jäljempänä olevan taulukon 6 mukaisia vaatimuksia.

(14)  Sovelletaan myös edellä olevan taulukon 6 mukaisia vaatimuksia

(15)  Enintään 11 250 kandelaa, jos järjestelmä on suunniteltu tuottamaan myös luokan W lähivalot.

(16)  Sovelletaan myös edellä taulukossa 4 asetettuja vaatimuksia.

(17)  Edellä olevan taulukon 2 mukaiset sijaintivaatimukset (segmentti Emax).

(18)  Järjestelmän molemmilta sivustoilta saatavan vahvistuksen on oltava tämän säännön liitteen 9 määräysten mukaisesti mitattuna vähintään 63 kandelaa.

(19)  Edellä olevan taulukon 5 mukaiset sijaintivaatimukset.

(20)  Tämän säännön 6.2.6.2 kohdassa tarkoitetut sijaintivaatimukset.

(21)  Järjestelmään rakenteellisesti yhdistetty tai järjestelmän kanssa samanaikaisesti asennettavaksi tarkoitettu seisontavalopari, joka voidaan sytyttää hakijan osoittamalla tavalla.

(22)  Sovelletaan myös edellä olevan taulukon 6 mukaisia vaatimuksia.

(23)  Jos testinäyte on ryhmitetty ja/tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalojen kanssa, näiden on oltava sytytettyinä koko testin ajan. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että palamis- ja sammumisajat ovat suunnilleen yhdenmittaiset.

(24)  Lisävalonlähteiden sytyttämistä valoja väläytettäessä ei voida pitää tavanomaisena käyttönä.

(25)  Vaikka tämän säännön mukaista tyyppihyväksyntää ei olisi haettukaan, on otettava huomioon valaisimien kaikki valonlähteet lukuun ottamatta niitä, joita tarkoitetaan alaviitteessä 2.

(26)  Mahdollisia luokan W lähivaloja ei oteta huomioon valaisinyksiköissä, jotka tuottavat jonkin muun luokan lähivalot tai joilla on jokin toinen valaisutehtävä tai jotka vahvistavat sitä.

(27)  NaCMC on tavallisesti lyhenteellä CMC merkityn karboksimetyyliselluloosan natriumsuola. Seoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7, ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20° C:n lämpötilassa on 200–300 cP.

(28)  Jos kaukovalot ja lähivalot on rakenteellisesti yhdistetty, mittauspiste HV on sama molemmille valoille.

(29)  Linjalla H–H sijaitsevat pisteet HL ja HR asetetaan 2,6 astetta vasemmalle ja 2,6 astetta oikealle pisteestä HV.

(30)  Täydennetään mahdollisesti uusilla yleisillä määräyksillä, jotka ovat tutkittavina Euroopan sääntelyviranomaisten ryhmässä (ERG).

(31)  Rasti asianmukaisiin ruutuihin.

(32)  Ilmoitettavat tiedot:

—

fyysiset ominaisuudet (sähkövirta/jännite, optiset, mekaaniset, hydrauliset ja paineilmalaitteet jne.)

—

tietotyyppi (jatkuva/analogis-binaarinen, digitaalinen tms.)

—

ajalliset tiedot (aikavakio, tarkkuus jne.)

—

signaalin tila, kun säännössä nro 48 olevassa 6.22.7.4 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät

—

signaalin tila häiriön sattuessa (suhteessa järjestelmän alkutilaan).

(33)  Hakijoiden antamien eritelmien vaatiessa; käytetään tarvittaessa eri paperia.

(34)  Järjestelmän kunkin valaisinyksikön kuvaus tämän säännön liitteen 1 mukaisesti ja tämän säännön 2.2.1 kohdassa esitettyä mallia käyttäen; jatketaan tarvittaessa eri paperille (papereille).

(35)  Säännössä nro 48 olevan 6.22.6.1.2 kohdan määräysten mukaisesti.

(36)  Tarpeeton yliviivataan.

(37)  Jos valaisinyksiköitä on useita, ilmoitetaan niiden lukumäärä.

(38)  Esimerkiksi valaisinyksiköiden tai valaisinyksikköryhmien säätöjärjestys tai säätömenetelmiä koskevat lisävaatimukset.

(39)  ”Pääasiallisen” valaisinyksikön säätö voi aiheuttaa yhden tai useamman muun valaisinyksikön säädön.

9.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 70/413

Oikaistaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 124 — Henkilöautojen ja niiden perävaunujen pyörien hyväksymisen yhdenmukaiset vaatimukset

( Euroopan unionin virallinen lehti L 375, 27. joulukuuta 2006 )

Korvataan sääntö nro 124 seuraavasti:

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 124 — Henkilöautojen ja niiden perävaunujen pyörien hyväksymisen yhdenmukaiset vaatimukset

1.   SOVELTAMISALA

Tämä sääntö koskee luokkien M1, M1G, O1 ja O2  (1) ajoneuvoja varten tarkoitettuja uusia varaosapyöriä.

Sitä ei sovelleta kohdassa 2.3 määriteltyihin ensiasennuspyöriin eikä kohdassa 2.4.1 määriteltyihin ajoneuvon valmistajan varaosapyöriin. Sitä ei myöskään sovelleta kohdassa 2.5 määriteltyihin erikoispyöriin, vaan ne hyväksytään edelleen kansallisesti.

Tämä sääntö sisältää pyörien valmistamiseen ja asentamiseen liittyviä vaatimuksia.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä käytetään seuraavia määritelmiä:

”Pyörällä” tarkoitetaan renkaan ja akselin välissä olevaa pyörivää kantavaa osaa. Se koostuu yleensä kahdesta pääosasta:

a)

vanne

b)

pyörännapa.

Vanne ja pyörännapa voivat olla yhdysrakenteisia, pysyvästi toisiinsa kiinnitettyjä tai irrotettavissa.

2.1.1.   ”Levypyörällä” tarkoitetaan vanteen ja pyörännavan pysyvää yhdistelmää.

2.1.2.   ”Irrotettavalla vanteella varustetulla pyörällä” tarkoitetaan pyörää, jossa irrotettava vanne on kiinnitetty pyörännapaan.

2.1.3.   ”Vanteella” tarkoitetaan pyörän sitä osaa, johon rengas asennetaan ja tuetaan.

2.1.4.   ”Pyörännavalla” tarkoitetaan pyörän sitä osaa, joka toimii akselin ja vanteen välisenä tukiosana.

”Pyörätyypillä” tarkoitetaan pyöriä, joiden seuraavat olennaiset ominaispiirteet ovat samat:

2.2.1.   pyörän valmistaja

2.2.2.   pyörän tai vanteen kokomerkintä (ISO 3911:1998)

2.2.3.   rakennemateriaalit

2.2.4.   pyörän kiinnitysreiät

2.2.5.   enimmäiskantavuus

2.2.6.   suositeltu enimmäistäyttöpaine

2.2.7.   valmistusmenetelmä (hitsattu, taottu, valettu …).

2.3.   ”Ensiasennuspyörillä” tarkoitetaan pyöriä, jotka ajoneuvon valmistaja on hyväksynyt asennettaviksi ajoneuvotyyppiin ajoneuvon valmistuksen aikana.

”Varaosapyörillä” tarkoitetaan pyöriä, jotka on tarkoitettu ensiasennuspyörien korvaamiseen ajoneuvon käyttöiän aikana. Varaosapyörät voivat kuulua johonkin seuraavista luokista:

2.4.1.   ”Ajoneuvon valmistajan varaosapyörät” ovat ajoneuvon valmistajan toimittamia pyöriä.

2.4.2.   ”Täysin vastaavat varaosapyörät” ovat pyöriä, jotka on valmistettu käyttäen samoja laitteita ja materiaaleja kuin ajoneuvon valmistajan toimittamat varaosapyörät. Ne eroavat ajoneuvon valmistajan varaosapyöristä pelkästään siinä suhteessa, ettei niissä ole ajoneuvon valmistajan tavaramerkkejä eikä osanumeroa.

2.4.3.   ”Jäljennösvaraosapyörät” ovat pyöriä, jotka ovat ajoneuvon valmistajan varaosapyörien jäljennöksiä mutta joiden valmistaja ei toimita ajoneuvon valmistajalle eritelmien mukaisia pyöriä. Rakenteeltaan (perusmuodolta, mitoilta, keskiösyvyydeltä, materiaalin tyypiltä ja laadulta jne.) ja käyttöiältään ne vastaavat täysin ajoneuvon valmistajan varaosapyöriä.

2.4.4.   ”Osajäljennösvaraosapyörät” ovat pyöriä, joiden valmistaja ei toimita ajoneuvon valmistajalle eritelmän mukaisia pyöriä. Pyörän rakenne, keskiösyvyys, vannetyyppi sekä renkaan kiinnityspulttikehän ja tappikiinnityskehän halkaisija vastaavat ensiasennuspyörää, mutta pyörän muoto, materiaali ym. ominaisuudet voivat olla erilaiset.

2.5.   ”Erikoispyörillä” tarkoitetaan pyöriä, jotka eivät ole ensiasennuspyöriä eivätkä täytä kohdassa 2.4 kuvattujen pyörien kriteerejä (esim. pyörän vanteen leveys tai halkaisija on erilainen).

2.6.   ”Keskiösyvyydellä” tarkoitetaan kiinnitystason ja vanteen keskiviivan välistä etäisyyttä (ns. ET-luku, positiivinen kuten kuvassa 1, nolla tai negatiivinen).

2.7.   ”Dynaamisella säteellä” tarkoitetaan dynaamista kuormitettua sädettä eli suurimman pyörällä pyöränvalmistajan ohjeiden mukaisesti käytettävän renkaan teoreettista vierintämatkaa jaettuna arvolla 2π.

2.8.   ”Kansainvälisillä rengas- ja vannestandardeilla” tarkoitetaan seuraavien järjestöjen laatimia pyörien standardointiin liittyviä asiakirjoja:

a)

Kansainvälinen standardoimisjärjestö (ISO) (2)

b)

The European Tyre and Rim Technical Organisation (ETRTO) (3): ”Standards Manual”

c)

The European Tyre and Rim Technical Organisation (ETRTO) (3): ”Engineering Design Information – obsolete data”

d)

The Tyre and Rim Association of Australia (TRA) (4): ”Year Book”

e)

The Japan Automobile Tire Manufacturers Association (JATMA) (5): ”Year Book”

f)

The Tyre and Rim Association of Australia (TRAA) (6): ”Standard Manual”

g)

The Associação Latino Americana de Pneus e Aros (ALAPA) (7): ”Manual de Normal Technicas”

h)

The Scandinavian Tyre and Rim Organisation (STRO) (8): ”Data Book”.

Kuva 1

Image

2.9.   ”Teknisellä murtumalla” tarkoitetaan dynaamisen testin aikana tapahtuvaa yli 1 mm suuruista materiaalin lohkeamista (valmistusprosessin aiheuttamia vikoja ei oteta huomioon).

2.10.   ”Pyörän profiililla” tarkoitetaan pyörän sisäprofiilin pyöriessään muodostamaa muotoa (ks. liite 10, kuva 1).

2.11.   ”Rengaskokomerkinnällä” tarkoitetaan merkintää, josta käyvät ilmi poikkileikkauksen nimellisleveys, nimellissivusuhde sekä vanteen nimellishalkaisijan ilmoittava numero (termit määritellään tarkemmin säännössä nro 30).

3.   HYVÄKSYNTÄHAKEMUS

Pyörätyypin hyväksymistä koskevan hakemuksen jättää pyörän valmistaja tai hänen asianmukaisesti valtuuttamansa edustaja. Hakemukseen on liitettävä seuraavat:

3.1.1.   Piirustukset, jotka ovat riittävän yksityiskohtaiset tyypin yksilöimiseksi, kolmena kappaleena. Piirustuksissa on osoitettava myös hyväksyntämerkille ja pyörämerkinnöille varattu paikka.

Tekninen kuvaus, joka sisältää vähintään seuraavat:

3.1.2.1.   Varaosapyörien luokka – ks. kohdat 2.4.2, 2.4.3 ja 2.4.4.

3.1.2.2.   vanteen muoto – pyörän keskiösyvyys – pyörän kiinnitys

3.1.2.3.   pulttien ja mutterien kiristysmomentti

3.1.2.4.   tasauspainojen kiinnitysmenetelmä

3.1.2.5.   tarvittavat lisävarusteet (ts. muut asennusosat)

3.1.2.6.   kansainvälisen standardin viite

3.1.2.7.   soveltuvuus sisärenkaattomille renkaille

3.1.2.8.   sopivat venttiilityypit

3.1.2.9.   enimmäiskantavuus

3.1.2.10.   enimmäistäyttöpaine

3.1.2.11.   materiaalin erittely sen kemiallinen koostumus mukaan luettuna (ks. liite 4)

3.1.2.12.   ajoneuvonvalmistajan ensiasennusrenkaille vahvistamat rengaskoot.

3.1.3.   Tämän säännön liitteen 10 kohdan 1 mukaiset asiakirjat:

—

ajoneuvon ominaisuudet (liite 10, kohta 1.2.)

—

muut ominaisuudet (liite 10, kohta 1.3)

—

asennusohjeet (liite 10, kohta 1.4)

—

muut vaatimukset (liite 10, kohta 2).

3.1.4.   Pyörätyyppiä edustavat pyörät, joita tyyppihyväksyntäviranomaiset tarvitsevat testien suorittamista tai testausselosteita varten.

3.2.   Jos hyväksyntää haetaan täysin vastaavalle pyörälle, hakijan on osoitettava tyyppihyväksyntäviranomaisille, että pyörä todella on kohdan 2.4.2 määritelmän mukainen ”täysin vastaava varaosapyörä”.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1.   Jos kohdan 3 mukaisesti hyväksyntää varten toimitettu pyörä täyttää vaatimukset, pyörätyypille annetaan hyväksyntä.

4.2.   Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00 säännön ollessa yhä alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle pyörätyypille.

4.3.   Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta pyörätyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä tai laajentamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

Jokaisessa tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä vastaavassa pyörässä on kohdassa 5 määrättyjen merkintöjen lisäksi oltava selvästi luettavissa oleva, pysyvästi merkitty hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:

4.4.1.   ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (ks. liite 2) (9)

4.4.2.   tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja kohdan 4.2 mukainen hyväksyntänumero.

4.5.   Hyväksyntämerkin on oltava pysyvä, näkyvä ja selvästi luettavissa, kun rengas on kiinnitetty pyörään.

4.6.   Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkki hyväksyntämerkin sijoittelusta.

4.7.   Testit voidaan tehdä pyöränvalmistajan tiloissa, kunhan tyyppihyväksyntäviranomainen tai sen valtuuttama edustaja on mukana testeissä.

5.   PYÖRÄN MERKINNÄT

Pyörään on pysyvästi ja selvästi luettavasti tehtävä seuraavat merkinnät valmistajan valitsemaan paikkaan siten, että ne ovat näkyvissä, kun pyörään on asennettu rengas:

5.1.1.   valmistajan nimi tai tavaramerkki

pyörän tai vanteen muodon osoittava merkintä

5.1.2.1.   Merkintä on tehtävä jonkin kansainvälisen rengas- ja vannestandardin mukaisesti, ja sen on sisällettävä ainakin seuraavat:

—

vanteen kokomerkintä, jossa on

—

vanteen muoto ja nimellishalkaisija

—

yksiosaisissa vanteissa merkki ”x”

—

moniosaisissa vanteissa merkki ”-”

—

A-kirjain, jos vanteen uran sijainti on asymmetrinen (vapaaehtoinen)

—

S-kirjain, jos vanteen uran sijainti on symmetrinen (vapaaehtoinen).

5.1.3.   pyörän keskiösyvyys

5.1.4.   valmistuspäivämäärä (ainakin kuukausi ja vuosi)

5.1.5.   pyörän/vanteen osanumero.

5.2.   Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkki pyörään tehtävien merkintöjen sijoittelusta.

6.   YLEISET VAATIMUKSET

6.1.   Vanteen muodon on oltava pyörän valmistajan täsmentämän kansainvälisen standardin mukainen.

Vanteen muodon on oltava sellainen, että renkaat ja venttiilit voidaan asentaa asianmukaisesti.

6.2.1.   Sisärenkaattomien renkaiden kanssa käytettäviksi tarkoitettujen pyörien on oltava sellaiset, ettei ilma pääse vuotamaan pois.

6.3.   Pyörien rakennemateriaalit on analysoitava liitteen 4 mukaisesti.

6.4.   Kohdassa 2.4.2 olevan määritelmän mukaisten täysin vastaavien varaosapyörien osalta ei vaadita kohdassa 6.5 esitettyä fysikaalista testausta eikä tämän säännön liitteen 10 kohdassa 2 esitettyä ajoneuvon varusteisiin liittyvää testausta.

Jäljennösvaraosapyörien ja osajäljennösvaraosapyörien on läpäistävä seuraavat testit:

6.5.1.   Teräslevypyörät

6.5.1.1.   Levypyörät

a)

liitteen 6 mukainen kiertotaivutustesti

b)

liitteen 7 mukainen vieritystesti.

6.5.2.   Alumiiniseoksesta valmistetut pyörät

6.5.2.1.   Yksiosaiset pyörät

a)

liitteen 5 mukainen korroosiotesti; jos tuotantolinjalla käytetään aina samaa prosessia, riittää yksi edustava testi

b)

liitteen 6 mukainen kiertotaivutustesti

c)

liitteen 7 mukainen vieritystesti

d)

liitteen 8 mukainen törmäystesti.

6.5.2.2.   Irrotettavalla vanteella varustetut pyörät

a)

liitteen 5 mukainen korroosiotesti

b)

liitteen 6 mukainen kiertotaivutustesti

c)

liitteen 7 mukainen vieritystesti

d)

liitteen 8 mukainen törmäystesti

e)

liitteen 9 mukainen vaihtuvalla momentilla tehtävä vääntötesti.

6.5.3.   Magnesiumseoksesta valmistetut pyörät

6.5.3.1.   Yksiosaiset pyörät

a)

liitteen 5 mukainen korroosiotesti

b)

liitteen 6 mukainen kiertotaivutustesti

c)

liitteen 7 mukainen vieritystesti

d)

liitteen 8 mukainen törmäystesti.

6.5.3.2.   Irrotettavalla vanteella varustetut pyörät

a)

liitteen 5 mukainen korroosiotesti

b)

liitteen 6 mukainen kiertotaivutustesti

c)

liitteen 7 mukainen vieritystesti

d)

liitteen 8 mukainen törmäystesti

e)

liitteen 9 mukainen vaihtuvalla momentilla tehtävä vääntötesti.

6.6.   Jos pyöränvalmistaja hakee tyyppihyväksyntää pyöräsarjalle, kaikkia testejä ei tarvitse tehdä kaikille sarjaan kuuluville erityyppisille pyörille. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai nimetty tekninen tutkimuslaitos voivat harkintansa mukaan soveltaa valinnassa huonoimman mahdollisen tapauksen periaatetta (ks. tämän säännön liitteen 6 kohta 4).

Osajäljennösvaraosapyörien on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta ne voidaan asentaa ajoneuvoon asianmukaisesti:

6.7.1.   ECE-tyyppihyväksyttyjen pyörien vanteen nimellishalkaisijan, vanteen nimellisleveyden sekä nimelliskeskiösyvyyden on oltava samat kuin valmistajan varaosapyörässä.

6.7.2.   Pyörien on sovelluttava käytettäviksi sellaisten renkaiden kanssa, jotka vastaavat ajoneuvon valmistajan kyseiselle mallille alun perin täsmentämää rengaskokoa.

6.7.3.   Pyörän asentamista ajoneuvoon koskevat tarkastukset ja asiakirjat kuvataan liitteessä 10.

7.   PYÖRÄN HYVÄKSYNNÄN MUUTOS JA LAAJENNUS

Kaikista pyörätyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Viranomainen voi tällöin

7.1.1.   joko katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että pyörätyyppi joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset

7.1.2.   tai vaatia lisätestejä.

7.2.   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, on annettava tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä.

7.3.   Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1.   Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) määräysten mukaisia.

8.2.   Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Varmennuksia tehdään tavallisesti kerran kahdessa vuodessa.

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENVASTAISUUDEN SEURAAMUKSET

9.1.   Pyörätyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä esitetyt vaatimukset eivät täyty tai jos hyväksyntämerkillä varustettu pyörä ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

9.2.   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

10.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija kokonaan lopettaa tämän säännön perusteella hyväksytyn pyörän valmistamisen, hänen on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

11.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN LAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta.

LIITE 1

Image

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKKI

Image

Yllä olevalla hyväksyntämerkillä varustettu pyörä on hyväksytty Italiassa (E3) hyväksyntänumerolla 001148.

Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa tarkoittavat, että hyväksyntä on myönnetty säännön numero XY vaatimusten mukaisesti säännön alkuperäisessä muodossa.

Hyväksyntämerkki, säännön numero ja hyväksyntänumero voidaan sijoittaa erilleen toisistaan niiden järjestys säilyttäen.

LIITE 3

PYÖRÄN MERKINNÄT

Esimerkki tämän säännön mukaiseen pyörään tehtävistä merkinnöistä:

ABCDE

 5

Formula

J x 14 FH

36

01 99

ab123

Merkintä kertoo pyörästä seuraavaa:

—

valmistaja ABCDE

—

vanteen muodon merkintä (5Formula J)

—

yksiosainen rakenne (x)

—

vanteen nimellishalkaisijan koodi (14)

—

uran sijainti epäsymmetrinen (ei merkintää)

—

litteä turvaolake vanteen pohjassa vain toisella puolella (FH) – vapaaehtoinen merkintä

—

pyörän keskiösyvyys 36 mm

—

valmistettu tammikuussa 1999 (0199)

—

valmistajan osanumero (ab123).

Vannetyypin merkinnässä on oltava järjestyksessä vanteen muodon merkintä, rakenne, vanteen nimellishalkaisijan koodi, uran sijainti sekä vanteen pohjan konfiguraatio, kuten esimerkissä 5Formula J x 14 FH. Ensimmäisten kolmen merkinnän järjestystä voidaan muuttaa (esim. 14 x 5Formula J FH).

Pyörän keskiösyvyys, valmistuspäivä ja valmistajan nimi voidaan sijoittaa erilleen vannetyypin merkinnästä.

LIITE 4

MATERIAALITESTI

Tehdään seuraavat metallurgiset analyysit ja laaditaan niistä selosteet.

Materiaali

Testit

Alumiiniseos

a, c, e

Magnesiumseos

a, c, e

Teräs

a, b, d

(a)

Tehdään raaka-aineelle kemiallinen analyysi.

(b)

Tarkastetaan seuraavat materiaaleihin liittyvät mekaaniset ominaisuudet (R p0,2, R m ja A):

—

prosentuaalinen venymä murtumisen jälkeen (A): mittapituuden pysyvä piteneminen murtumisen jälkeen (Lu – Lo) prosentteina alkuperäispituudesta (Lo)

jossa

alkuperäinen mittapituus (Lo )

:

on mittapituus ennen voiman kohdistamista

lopullinen mittapituus (Lu )

:

on mittapituus testauskappaleen murtumisen jälkeen

—

venymäraja, ei-verrannollinen venymä (Rp ): Kuormitus, jonka arvolla ei-verrannollinen venymä on yhtä suuri kuin määritelty prosenttiosuus venymämittarin mittapituudesta (Le ). Käytettyä symbolia seuraava elementti ilmoittaa määritellyn prosenttiosuuden venymämittarin mittapituudesta, esim. Rp0,2.

—

vetolujuus (Rm ): maksimivoimaa vastaava kuormitus (Fm ).

(c)

Tarkastetaan mekaaniset ominaisuudet (R p0,2, R m ja A) testauskappaleista, jotka on otettu navan kiinnitysalueelta ja levyn ja vanteen yhtymäalueelta taikka mahdolliselta murtuma-alueelta.

(d)

Analysoidaan metallurgiset virheet ja raaka-aineen rakenne.

(e)

Analysoidaan metallurgiset virheet sekä rakenne testauskappaleista, jotka on otettu navan kiinnitysalueelta ja levyn ja vanteen yhtymäalueelta taikka mahdolliselta murtuma-alueelta.

LIITE 5

KORROOSIOTESTI

Tehdään ISO 9227:n mukainen 384 tunnin suolasumutesti.

1.1.   Näytteen valmistelu

Tuotantovaiheessa otettua pintakäsiteltyä koekappaletta vioitetaan ristikkäisillä naarmuilla ja kiveniskemillä (ISO 565), jotka vastaavat ajoneuvon tavanomaisessa käytössä syntyviä vaurioita (vauriot on tehtävä vanteen laippaan ja pyörän sisäpuolelle).

1.2.   Testin kulku

Pintakäsitellylle näytteelle tehdään suolasumutesti, jossa näyte ja kaikki sen kanssa normaalisti kosketuksissa olevat osat asetetaan pystyasentoon suolasumutestauslaitteistoon. Pyörää käännetään 90 astetta 48 tunnin välein.

1.3.   Arviointi

Arvioidaan yksittäiset tekijät, jotka voivat vaikuttaa korroosioon (peitteet, ruuvit, sinkki- tai kadmiumpäällyskiekot, metalliseoksen eristyspäällykset jne.).

Testausasiakirjoissa on oltava mukana valokuvia tärkeimmistä korroosiopisteistä, jotka on materiaalivikojen esiin tuomiseksi puhdistettu mekaanisesti.

Testin kestettyä 192 tuntia ei saa esiintyä merkittävää korroosiota. 384 testaustunnin jälkeen korroosio ei saa olla vaikuttanut haitallisesti pyörän toimintaan, asennusosiin eikä vanteen pohjaan. Korrodoituneen kohdan sijainnin mukaan asia on varmistettava liitteen 6 mukaisella kiertotaivutustestillä tai liitteen 7 mukaisella vieritystestillä.

LIITE 6

KIERTOTAIVUTUSTESTI

1.   TESTIN KUVAUS

Kiertotaivutustestissä simuloidaan pyörään mutka-ajossa kohdistuvia sivuttaisvoimia. Testi tehdään neljälle pyörälle, kahdelle enimmäissivuvoiman arvolla 50 % ja kahdelle arvolla 75 %. Vanne kiinnitetään tukevasti testauspenkkiin, ja navan asennusalueeseen kohdistetaan taivutusmomentti Mb (käyttäen kuormitusvartta, jonka laipan kiinnityspulttikehän halkaisija on sama kuin pyörän kohdeajoneuvossa). Kevytmetallipyörät kiinnitetään vanteen sisälaipasta kahdella puoliympyrän muotoisella laipalla.

Jos käytetään muita kiinnitysvälineitä, niiden vastaavuus on osoitettava.

Ruuvit ja kiinnitysmutterit kiristetään ajoneuvonvalmistajan ilmoittamaan momenttiin ja kiristetään uudelleen noin 10 000 kierroksen jälkeen.

2.   TAIVUTUSMOMENTTI LASKETAAN SEURAAVALLA KAAVALLA:

Autot ja maastoajoneuvot: MbmaX = S × FV (μ × rdyn + d)

MbmaX

=

viitetaivutusmomentin enimmäisarvo [Nm]

FV

=

pyörän enimmäiskantavuus [N]

rdyn

=

suurimman pyörälle suositellun renkaan dynaaminen säde [m]

d

=

keskiösyvyys [m]

μ

=

kitkakerroin

S

=

turvakerroin

3.   Testi tehdään kahdella enimmäismomentin prosentuaalisella arvolla (50 % ja 75 %) seuraavien normien mukaisesti:

Kitkakerroin

0,9

Turvakerroin

2,0

Nimelliskierrosluku minuutissa

Kierrosten määrä minuutissa voi olla suurin mahdollinen, kunhan se on testauslaitteiston resonanssitaajuuden ulkopuolella.


 

Alumiini/magnesium

Teräs

Ajoneuvoluokka

M1 ja M1G

O1 ja O2

M1 ja M1G

O1 ja O2

Kierroksia vähintään arvolla 75 % MbmaX

2,0 × 105

0,66 × 105

6,0 × 104

2,0 × 104

Kierroksia vähintään arvolla 50 % MbmaX

1,8 × 106

0,69 × 106

6,0 × 105

2,3 × 105

Hyväksymisrajat

Akselin siirtymä alle 10 prosenttia suurempi kuin noin 10 000 kierroksen jälkeen mitattu siirtymä.

Teknisiä murtumia ei hyväksytä.

—

Pyörän kiinnityspulttien ja mutterien kiristysmomentin hyväksyttävä pienenemä (10)

Enintään 30 prosenttia

4.   TESTAUSOHJELMA PYÖRÄSARJAA VARTEN

Samaa tyyppiä olevat pyörät (kohta 2.2), joiden keskiösyvyydet poikkeavat toisistaan, voidaan ryhmitellä seuraavan testausohjelman mukaisesti käyttäen perustana suurinta testaustaivutusmomentin arvoa. Testiin on otettava mukaan keskireiältään suuremmat pyöräversiot. Jos pyörä ei läpäise testiä, näytekappaleita testataan lisää.

Tarvittavat testit:

Testattavien pyörien määrä

Kiertotaivutustesti

 

Lyhyt testi

Pitkä testi

Pulttikehän minimihalkaisija

Pulttikehän maksimihalkaisija

Vain yksi pulttikehän halkaisija

1

1

2

1

1

2

Keskiösyvyysvaihtelu enint. 2 mm

2–5 mm

yli 5 mm

—

1

1

—

—

1

Testit, jotka on tehtävä, jos pyörän sallittu enimmäiskuormitus kasvaa:

Jos tuloksena oleva testin taivutusmomentti kasvaa enint. 10 prosenttia maksimista

1

1

Lyhyt testi

=

kiertotaivutustesti arvolla 75 % × l Mbmax

(lasketaan pyörän enimmäiskantavuuden osalta)

Pitkä testi

=

kiertotaivutustesti arvolla 50 % × l Mbmax

Jos testausmomenttia kasvatetaan yli 10 prosenttia verrattuna ensimmäiseen hyväksyntään, koko testausohjelma on uusittava.

Image

LIITE 7

VIERITYSTESTI

1.   TESTIN KUVAUS

Vieritystestissä simuloidaan pyörään suoraan ajettaessa kohdistuvaa rasitusta testaamalla pyörää vierittäen sitä sylinteriä vasten, jonka ulkohalkaisija on vähintään 1,7 m ulkoisessa vieritystestissä tai jonka sisähalkaisija on vähintään yhtä suuri kuin renkaan dynaaminen säde jaettuna tekijällä 0,4 sisäisessä vieritystestissä. Testataan kaksi pyörää.

2.   TESTAUSKUORMITUS LASKETAAN SEURAAVALLA KAAVALLA:

Kaikki ajoneuvotyypit

FP = S × FV

FP

=

testauskuormitus [N]

FV

=

pyörän enimmäiskantavuus [N]

S

=

turvakerroin

3.   TESTIMENETTELY JA VAATIMUKSET

Testit tehdään seuraavien eritelmien mukaisesti:

 

M1 ja M1G

O1 ja O2

Vierityssuunta

Suoraan

Turvakerroin S

2,5

2,25 (11)

2,0

Renkaat

Normaalista (sarja)tuotannosta otetut renkaat, joiden suurin poikkileikkauksen nimellisleveys vastaa, mikäli mahdollista, renkaalle suositeltua arvoa

Testinopeus (km/h)

Renkaan nopeusmerkinnän mukainen suurin sallittu nopeus, yleensä 60–100 km/h

Vastaava vierintämatka

2 000 km

1 000 km (11)

2 000 km

1 000 km (11)

Rengaspaine testin alussa (ei tarkisteta eikä säädetä testin aikana)

Normaalikäyttö:

vierintäkoepaine

Enintään

160 kPa

280 kPa

Yli

160 kPa

vähintään 400 kPa

Hyväksymisrajat

Teknisiä murtumia tai ilmavuotoja ei hyväksytä.

Pyörän kiinnityspulttien ja mutterien kiristysmomentin hyväksyttävä pienenemä (12)

≤ 30 prosenttia

Image

LIITE 8

ISKUTESTI

1.   TESTIN KUVAUS

Tarkastetaan pyörän kestävyys sen iskeydyttyä esteeseen tutkimalla, onko sen reunoilla ja muissa kriittisissä kohdissa murtumia. Sen osoittamiseksi, että pyörän kestävyys murtumien suhteen on riittävä, on tehtävä liitteen 8 lisäyksessä 1 kuvattu iskutesti.

2.   TESTAUSKUORMITUS LASKETAAN seuraavalla kaavalla:

D

=

0,6 × FV / g + 180 [kg]

D

=

pudotettavan kappaleen massa [kg]

FV

=

pyörän enimmäiskantavuus [N]

g

=

painovoimasta johtuva kiihtyvyys (9,81 m/s2)

3.   TESTIMENETTELY JA VAATIMUKSET

 

M1 ja M1G

Menettely ja vaatimukset

Liitteen 8 lisäyksen 1 mukaiset

Rengaspaine

Renkaanvalmistajan suosittelema rengaspaine kantavuusluvun ja enimmäisnopeuden perusteella; kuitenkin vähintään 200 kPa.

Renkaat

Normaalista (sarja)tuotannosta otetut renkaat, joiden poikkileikkauksen vähimmäisnimellisleveys ja renkaan vähimmäisvierintämatka vastaavat kyseiselle pyörälle suositeltua rengassarjaa.

Hyväksymiskriteerit

Testi hyväksytään, jos pyörän pinnassa ei ole näkyvää murtumaa eikä rengaspaine ole lainkaan vähentynyt minuutin kuluttua testin suorittamisesta. Pudotuskappaleen suorasta kontaktista aiheutuvat murtumat ja painaumat hyväksytään.

Kun kyse on pyörästä, jonka vanne tai muu osa on irrotettavissa, testi hylätään, jos puolan tai tuuletusaukon lähellä olevat kierteitetyt kiinnikkeet eivät kestä.

Testattavien pyörien määrä

Yksi kutakin iskukohtaa kohti.

Iskukohdat

Yksi alueella, jossa puolat yhdistyvät vanteeseen, ja toinen kahden puolan välissä hyvin lähellä venttiiliaukkoa.

Iskusuunta ei – mikäli mahdollista – saa osua yhteen kiinnitysreiän ja pyörän keskustan välisen säteislinjan kanssa.

4.   TESTAUSOHJELMA PYÖRÄSARJAA VARTEN

Tarvittavat testit:

Testattavat pyörät

Iskutesti

Kiinnitysreikäkehän vähimmäishalkaisija

Kiinnitysreikäkehän enimmäishalkaisija

Yksi kutakin iskukohtaa kohti.

Yksi kutakin iskukohtaa kohti.

LIITE 8

Lisäys 1

HENKILÖAUTOT – KEVYTMETALLIPYÖRÄT – ISKUTESTI

1.   SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä esitetään laboratoriotestausmenettely, jolla arvioidaan kevytmetalliseoksista joko kokonaan tai osittain valmistetun pyörän ominaisuuksia, jotka liittyvät aksiaaliseen (sivuttaiseen) törmäykseen katukiveyksen reunaan. Testi on tarkoitettu henkilöautojen pyörien seulontaan tai laadunvalvontaan.

2.   TESTAUSLAITTEISTO

2.1.   Uudet, täysin valmiit pyörät, jotka edustavat henkilöautoihin tarkoitettuja pyöriä ja jotka on varustettu renkailla.

2.2.   Iskuvoimatestauslaite, jossa on pystysuoraan liikkuva iskukappale, jonka iskupinta on vähintään 125 mm leveä ja vähintään 375 mm pitkä ja jonka terävät reunat on pyöristetty tai viistottu (ks. kuva 1). Kilogrammoina ilmaistu pudotuskappaleen massa D lasketaan ± 2 prosentin toleranssilla seuraavasta kaavasta:

D = 0,6 × FV / g + 180 [kg]

jossa FV/g on pyörän ja/tai ajoneuvon valmistajan ilmoittama kilogrammoina ilmaistu pyörän staattinen enimmäiskuormitus.

2.3.   1 000 kg painava kappale.

3.   KALIBROINTI

Varmistetaan kalibrointiadapterilla, että kun 1 000 kg:n kappale (kohta 2.3) vaikuttaa pystysuoraan pyörän kiinnitykseen kuvan 2 mukaisesti, se aiheuttaa 7,5 ± 0,75 mm:n painuman palkin keskeltä mitattuna.

4.   TESTAUSMENETTELY

4.1.   Testattava pyörä (kohta 2.1) asennetaan renkaineen testauslaitteeseen (kohta 2.2) niin, että iskuvoima kohdistuu pyörän vanteen laippaan. Pyörä asennetaan niin, että sen akseli on 13 ± 1 asteen kulmassa pystyakseliin nähden ja sen korkein kohta osuu iskukappaleen alle.

Testipyörälle asennettavan renkaan on oltava poikkileikkauksensa nimellisleveydeltä pienin pyörällä käytettäväksi tarkoitettu sisärenkaaton vyörengas. Renkaan täyttöpaineen on oltava ajoneuvonvalmistajan täsmentämän arvon mukainen taikka 200 kPa, jos arvoa ei ole täsmennetty.

Testaustilan lämpötilan on oltava 10–30 °C testin koko kestoajan.

4.2.   Varmistetaan, että pyörä asennetaan napaan kiinnikkeillä, jotka kooltaan vastaavat ajoneuvoissa käytettäviä kiinnikkeitä. Kiinnikkeet kiristetään käsin ajoneuvon tai pyörän valmistajan suosittelemaan momenttiin taikka valmistajan suosittelemalla menetelmällä.

Koska pyörän keskiön rakenne voi vaihdella, testi on tehtävä riittävän moneen kohtaan vanteen reunalla, jotta pyörän keskiön osien kunto voidaan arvioida. Kussakin testissä käytetään uutta pyörää.

Puolia testattaessa testi tehdään pultinreikää lähimmälle puolalle.

4.3.   Kohdistetaan iskukappale renkaan päälle niin, että se ulottuu vanteen laipalle 25 ± 1 mm etäisyydelle. Iskukappale nostetaan 230 ± 2 mm vanteen laipan korkeimman kohdan yläpuolelle ja sen annetaan pudota.

5.   HYLKÄYSPERUSTEET

Pyörä hylätään testissä seuraavissa tapauksissa:

a)

Pyöräasennelman keskiosassa on näkyviä murtumia.

b)

Keskiö irtoaa vanteesta.

c)

Rengas tyhjenee kokonaan 1 minuutin kuluessa.

Pyörää ei hylätä, jos pyöräasennelman muoto muuttuu tai vanteen siinä osassa, johon iskulaitteen iskupinta osuu, on murtumia.

Huom: Testeissä käytettyjä renkaita ja pyöriä ei pidä asentaa ajoneuvoon.

Image

Image

Image

LIITE 9

VAIHTUVALLA MOMENTILLA TEHTÄVÄ VÄÄNTÖTESTI

1.   TESTIN KUVAUS

Vaihtuvalla momentilla tehtävässä vääntötestissä simuloidaan pyörään jarrutuksen ja kiihdytyksen aikana kohdistuvaa vääntövoimaa. Pyörät testataan kullakin laskennallisen vääntövoiman enimmäisarvon prosentuaalisella arvolla (50 ja 75 prosenttia). Kukin pyörä kiinnitetään tukevasti testauspenkkiin, ja siihen kohdistetaan suuruudeltaan ± MT vaihteleva vääntövoima kiinnityspinnan läpi, ts. jarrulevyn tai jonkin muun osan läpi.

2.   TESTAUSVÄÄNTÖ LASKETAAN SEURAAVALLA KAAVALLA:

MT = S × FV × rdyn

jossa

MT

=

testausvääntö [Nm]

S

=

turvakerroin

FV

=

pyörän enimmäiskantavuus [N]

rdyn

=

dynaaminen säde [m]

Testit tehdään seuraavien parametrien mukaisesti:

Turvakerroin S

1,0

Kierroksia vähintään arvolla ± 90 % MT

2 × 105

Kierroksia vähintään arvolla ± 45 % MT

2 × 106

Hyväksymiskriteerit

Teknisiä murtumia ei hyväksytä.

Hyväksyttävä pienenemä pyörän kiinnityspulttien ja mutterien alkuperäisestä momentista (13)

30 prosenttia

LIITE 10

AJONEUVON VARUSTEIDEN TARKASTUKSET JA ASIAKIRJAT

1.   ASENNUSTIEDOT

Tyyppihyväksyntäviranomaiselle on toimitettava seuraavat tiedot, jotka on annettava myös kuluttajalle pyörän mukana.

1.1.   Pyörän ominaisuudet:

ECE-hyväksyntänumero, pyörän tyyppi ja versio, kansainvälinen vannemerkintä (esim. 15 H2 × 5 Formula J) sekä keskiösyvyys.

1.2.   Ajoneuvon ominaisuudet:

Ajoneuvon valmistaja, mallinimi ja kuvaus, teho sekä tunnistenumerosta (VIN) ainakin WMI- ja VDS-osa sekä VIS-osan ensimmäinen, mallivuoden ilmoittava merkki (ks. ISO 3779-1983).

1.3.   Muut ominaisuudet: Mahdolliset erityisvaatimukset, erityisasennusosat jne. käytettäessä valmistajan varaosapyöriä tai ECE-hyväksyttyyn pyörään liittyvät erityisvaatimukset.

1.4.   Asennusohjeet Pyörän asentamiseen liittyvät suositukset ja turvatoimet.

Lisä- tai korvaavien kiinnikkeiden käyttö, esimerkiksi pitemmät kiinnityspultit kevytmetallipyörien asentamiseen. Kiristysmomentti; kiinnitettävä huomiota oikean kiristysmomentin merkitykseen sekä suositeltava kalibroidun momenttiavaimen käyttöä.

Ohje, jonka mukaan kiinnikkeet on kiristettävä uudelleen 50 km ajon jälkeen. Tietoja mahdollisten pölykapselien käytöstä ja asentamisesta.

1.5.   Esimerkki asennus- ja varustetietotaulukon rakenteesta

Pyörän ominaisuudet (pakolliset kentät lihavoiduin kirjasimin)

ECE- hyväksyntänumero

Pyörän tyyppi

Koko

Keskiösyvyys

Pulttikehän halkaisija

Kiinnitysreiät (14)

XY R-I 0001148

6014

6Jx14H2

38 mm

98 mm

4

Pyörän versio

Kontrollitapin sijainti

Pyörän merkinnät

Keskikehän merkintä

Keskireiän halkaisija

Pyörän enimmäiskantavuus (N)

A

Kyllä

98-38

120-98

58,1 mm

5 500


Ajoneuvon ominaisuudet

Ajoneuvon valmistaja

Ajoneuvon mallinimi

Ajoneuvon tyyppi

Teho (kW)

Tunnistetiedot (VIN)

FIAT

ALFA ROMEO 145/146

ALFA ROMEO 930

66–95

WMI

VDS

Vuodet

1C9

Y817H3

4


Muut ominaisuudet

Viitenro

Ominaisuus

1/

Kuvulliset kiinnitysruuvit

2.   LISÄVAATIMUKSET

2.1.   Pyörän profiilin tarkastus

Pyörän sisäosan on oltava muotoilultaan sellainen (ks. pyörän profiili kuvassa 1), että jarru-, ripustus- ja ohjauslaitteiden osille on riittävästi tilaa.

Jos pyörän profiili on ajoneuvonvalmistajan varaosapyörän profiiliviivan ulkopuolella, tarkistusta ei tarvita.

Jos pyörän profiili taas on ajoneuvonvalmistajan varaosapyörän profiiliviivan sisäpuolella, on tarkistettava, että jarru-, ripustus- ja ohjauslaitteiden osat sekä muut korin alle asennetut osat mahtuvat toimimaan. Myös tasauspainojen vaikutus on otettava huomioon.

Pääsääntönä on, että seuraavien kriteerien on täytyttävä:

jarrulaitteiden osien vaatima vapaa tila (hankalin tilanne, esim. uudet jarrupalat) vähintään 3 mm (15)

ripustuslaitteiden osien (esim. ylemmät ja alemmat tukivarret) vaatima vapaa tila vähintään 4 mm

ohjauslaitteiden osien (esim. raidetanko ja ohjausnivelet) vaatima vapaa tila vähintään 4 mm

tasauspainojen ja ajoneuvon osien välinen vapaa tila vähintään 2 mm.

Testi voidaan tehdä staattisesti tai dynaamisesti. Jos ajoneuvonvalmistajan varaosapyörän tarjoamat vapaat tilat ovat pienemmät kuin edellä määritellyt, voidaan hyväksyä ne.

2.2.   Tuuletusaukkojen tarkastus

Hyväksytty pyörä ei saa vähentää jarrutustehoa verrattuna valmistajan varaosapyörään. Jarruista johtuu lämpöä teräslevypyörään enemmän kuin kevytmetallipyörään. Jos ajoneuvonvalmistajan varaosapyörä on suunniteltu siten, että ilma virtaa jarruista pyörän tuuletusaukkojen kautta (esim. pyörän pyörimisen aiheuttaman imun ansiosta) tietyllä tavalla, ja jos osajäljennösvaraosapyörän tuuletusaukkoala on pienempi kuin ajoneuvonvalmistajan varaosapyörässä, jarrujen teho on arvioitava vertailutestillä.

Testi on tehtävä säännön nro 13 liitteessä 4 olevan kohdan 1.5 (Tyyppi I – häipymistesti) vaatimusten mukaisesti. Kriteerinä käytetään jarrujen lämpötilaa. Ajoneuvonvalmistajan varaosapyörää käytettäessä mitattu enimmäislämpötila (jarrulevyistä tai -rummuista) ei saa ylittyä hyväksyttävää pyörää testattaessa.

Tavallisesti asennettavat pölykapselit otetaan huomioon.

2.3.   Pyörän kiinnitys

Pyörän kiinnittämiseen on suositeltavaa käyttää ajoneuvonvalmistajan varaosapyörän kiinnitysosia. Jos käytetään erikoiskiinnikkeitä, on osajäljennösvaraosapyörä voitava asentaa ilman muita muutoksia. Kiinnikkeiden perusmäärää (esim. 4 tai 5 reikää) ei saa muuttaa. Kiinnikkeet eivät saa estää muiden osien (esim. jarrunosien) toimintaa. Pulttien, mutterien ja ruuvien kierrepituuden on oltava sama kuin ajoneuvonvalmistajan varaosapyörässä ja kiinnikkeissä. Pulttien ja mutterien profiilin on vastattava niiden kiinnitysreikien profiilia hyväksytyssä pyörässä. Kiinnitysosien valmistusmateriaalin on oltava vähintään vastaavaa kuin ajoneuvonvalmistajan varaosapyörien kiinnitysosien.

Jos pyörän mukana toimitetaan lisävarusteita, on toimitettava myös niiden asentamiseen tarvittavat erikoistyökalut.

Jos mukana toimitetaan erilaisia pyöränkiinnitysosia, ne on sisällytettävä kohdassa 1.2 vaadittuihin tietoihin, ja lisäksi on toimitettava tarvittavat erikoistyökalut.

2.4.   Ulkonevat osat

Kun hyväksytty pyörä on kiinnitetty ajoneuvoon mahdollisine tarvittavine lisävarusteineen, siitä ei saa aiheutua vaaraa. Säännön nro 26 vaatimuksia on noudatettava.

2.5.   Sekalaista

Suoritettujen testien yksityiskohdat ja tulokset on kirjattava testausselosteeseen. Siinä vahvistetaan, että testattu pyörä on vaatimusten mukainen.

Image

(1)  M- ja O-luokka sellaisina kuin ne on määritelty ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman liitteessä 7 (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2).

(2)  Rengasstandardit saa seuraavista osoitteista:

ISO, 1, rue de Varembé, Case postale 56, CH-1211 Genève 20 – Sveitsi.

(3)  ETRTO, 32 Av. Brugmann - Bte 2, B-1060 Bruxelles, Belgia.

(4)  TRA, 175 Montrose West Avenue, Suite 150, Copley, Ohio, 44321 USA.

(5)  JATMA, NO.33 MORI BLDG. 8th Floor 3-8-21, Toranomon Minato-Ku, Tokio 105-0001 Japani.

(6)  TRAA, Suite 1, Hawthorn House, 795 Glenferrie Road, Hawthorn, Victoria, 3122 Australia.

(7)  ALAPA, Avenida Paulista 244-12o Andar, CEP, 01310 Sao Paulo, SP Brazil.

(8)  STRO, Älggatan 48 A, Nb, S-216 15 Malmö, Ruots.

(9)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Jugoslavia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaižan 39, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksillaan), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50 ja Korean tasavalta 51. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

(10)  Tarkastakaa pyörän kiinnitysmomentin pienenemä kiristämällä, ei mittaamalla kiinnityksen löysäämiseen tarvittava momentti.

(11)  Teräslevypyörillä varustetut henkilöautot.

(12)  Tarkastakaa pyörän kiinnitysmomentin pienenemä kiristämällä, ei mittaamalla kiinnityksen löysäämiseen tarvittava momentti.

(13)  Tarkastakaa pyörän kiinnitysmomentin pienenemä kiristämällä, ei mittaamalla kiinnityksen löysäämiseen tarvittava momentti.

(14)  Suositellaan ajoneuvonvalmistajan varaosapyörän jarruosia ja pyörän profiilia. Koska ajoneuvon valmistuksessa käytettäviin jarrunosiin tai ensiasennuspyörän profiiliin voi tulla muutoksia, on syytä huolehtia käytönaikaisesta seurannasta.

(15)  Suositellaan ajoneuvonvalmistajan varaosapyörän jarruosia ja pyörän profiilia. Koska ajoneuvon valmistuksessa käytettäviin jarrunosiin tai ensiasennuspyörän profiiliin voi tulla muutoksia, on syytä huolehtia käytönaikaisesta seurannasta.