NEUVOSTON ASETUS (Euratom) N:o 1908/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007–2011)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 7 ja 10 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan atomienergiayhteisön seitsemäs puiteohjelma vahvistettiin Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännestä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2007–2011) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/970/Euratom (4). Komission tehtävänä on huolehtia puiteohjelman ja sen erityisohjelmien täytäntöönpanosta sekä siihen liittyvistä rahoituskysymyksistä.

(2)

Seitsemäs puiteohjelma pannaan täytäntöön noudattaen Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (6), jäljempänä ’soveltamissäännöt’.

(3)	Seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanossa noudatetaan lisäksi valtiontukisääntöjä ja erityisesti tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevia sääntöjä (7), jotka ovat tällä hetkellä Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle.

(4)

Luottamuksellisten tietojen käsittelyyn sovelletaan kaikkea asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, myös toimielinten sisäisiä sääntöjä, kuten turvallisuussäännösten osalta komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehtyä komission päätöstä 2001/844/EY, EHTY, Euratom (8).

(5)

Yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista koskevien sääntöjen olisi muodostettava yhtenäinen, kattava ja selkeä kehys, jonka avulla voidaan varmistaa, että puiteohjelma pannaan täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti ja että se on yksinkertaistettujen menettelyjen ansiosta helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

(6)	Säännöissä olisi myös helpotettava osallistujien synnyttämien teollis- ja tekijänoikeuksien hyödyntämistä ja otettava huomioon osallistujien mahdollinen kansainvälinen järjestäytymistapa samalla kun suojellaan muiden osallistujien ja yhteisön oikeutettuja etuja.

(7)	Seitsemännessä puiteohjelmassa olisi edistettävä yhteisön syrjäisimpien alueiden osallistumista. Lisäksi olisi pyrittävä siihen, että osallistujia olisi laajasti eri yrityksistä, tutkimuskeskuksista ja korkeakouluista.

(8)	Yhtenäisyyden ja selkeyden vuoksi olisi sovellettava 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY (9) mukaista mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) määritelmää.

(9)	On tarpeen määrittää osallistumista koskevat vähimmäisehdot sekä yleisellä tasolla että seitsemännen puiteohjelman epäsuorien toimien erityispiirteet huomioiden. Erityisesti olisi vahvistettava osallistujien lukumäärää sekä niiden sijoittautumispaikkaa koskevat säännöt.

(10)	On tarkoituksenmukaista, että puiteohjelmaan voivat osallistua kaikki oikeussubjektit, kunhan vähimmäisehdot on täytetty. Jos osallistujia on vähimmäisehdot ylittävä määrä, olisi varmistettava, että asianomainen epäsuora toimi toteutetaan tehokkaasti.

(11)	Kansainvälisiä järjestöjä, jotka kehittävät ydinalan tutkimus- ja koulutusyhteistyötä Euroopassa ja joiden jäsenistä suuri osa on yhteisön jäsenvaltioita tai assosioituneita maita, olisi kannustettava osallistumaan seitsemänteen puiteohjelmaan.

(12)

Myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden oikeussubjektien sekä kansainvälisten järjestöjen olisi voitava osallistua puiteohjelmaan Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen 101 artiklan mukaisesti. On kuitenkin aiheellista edellyttää, että tällainen osallistuminen edistää seitsemännen puiteohjelman tavoitteiden saavuttamista ja on sen vuoksi perusteltua.

(13)	Euratomin perustamissopimuksen 198 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden lainkäyttövallan piiriin kuuluvien Euroopan ulkopuolisten alueiden oikeussubjektit voivat saada tukea seitsemännestä puiteohjelmasta.

(14)	Edellä mainittuja tavoitteita silmällä pitäen on tarpeen määrittää ehdot ja edellytykset, joiden mukaisesti yhteisön rahoitusta annetaan epäsuorien toimien osallistujille.

(15)

Siirtymisen kuudennessa puiteohjelmassa käytetystä kustannusten laskentatavasta olisi tapahduttava tehokkaasti ja sujuvasti. Osallistujien eduksi seitsemännen puiteohjelman seurantaprosessissa olisi sen vuoksi otettava huomioon tämän muutoksen vaikutukset talousarvioon sekä erityisesti sen vaikutukset osallistujien hallinnolliseen taakkaan.

(16)

Komission on tarpeellista laatia varainhoitoasetusta ja sen soveltamissääntöjä sekä tätä asetusta täydentäviä lisäsääntöjä ja -menettelyjä, joita sovelletaan ehdotusten jättämisen, arvioinnin ja valinnan sekä avustusten myöntämisen ja osallistujien käytössä olevien muutoksenhakumenettelyjen yhteydessä. Erityisesti olisi laadittava riippumattomien asiantuntijoiden käyttöä koskevat säännöt.

(17)

Komission on aiheellista laatia varainhoitoasetusta ja sen soveltamissääntöjä täydentäviä lisäsääntöjä ja -menettelyjä, joita sovelletaan arvioitaessa seitsemännen puiteohjelman epäsuorien toimien osallistujien oikeudellisia ja taloudellisia toimintaedellytyksiä. Sääntöjen olisi mahdollistettava oikea tasapaino yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen ja oikeussubjektien puiteohjelmaan osallistumisen yksinkertaistamisen ja helpottamisen välillä.

(18)

Varainhoitoasetuksessa ja sen soveltamissäännöissä sekä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95 (10) säädetään muun muassa yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta, petosten ja väärinkäytösten torjumisesta, komission saatavien perintämenettelyistä, sulkemisesta sopimus- ja avustusmenettelyjen ulkopuolelle ja siihen liittyvistä seuraamuksista sekä komission ja tilintarkastustuomioistuimen Euratomin perustamissopimuksen 160 c artiklan nojalla tekemistä tarkastuksista.

(19)	Yhteisön rahoitustuki olisi maksettava osallistujille ilman aiheetonta viivytystä.

(20)

Kutakin toimea varten tehtävissä sopimuksissa olisi määrättävä komission tai sen valtuuttamien edustajien suorittamasta varainkäytön valvonnasta ja muusta valvonnasta sekä tilintarkastustuomioistuimen tekemistä tilintarkastuksista ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) paikan päällä tekemistä tarkastuksista, jotka suoritetaan komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (11) säädettyjä menettelyjä noudattaen.

(21)

Komission olisi seurattava sekä seitsemännen puiteohjelman yhteydessä toteutettavia epäsuoria toimia että koko seitsemättä puiteohjelmaa ja sen erityisohjelmia. Epäsuorien toimien toteuttamisen tehokkaan ja yhdenmukaisen seurannan ja arvioinnin varmistamiseksi komission olisi perustettava asianmukainen tietojärjestelmä ja ylläpidettävä sitä.

(22)	Seitsemännen puiteohjelman olisi vastattava ja edistettävä eurooppalaisten tutkijoiden peruskirjassa ja tutkijoiden työhönoton säännöstössä (12) esitettyjä yleisperiaatteita niiden vapaaehtoisuus huomioon ottaen.

(23)	Tutkimustulosten levittämistä koskevilla säännöillä olisi varmistettava, että osallistujat suojaavat tarvittaessa toimien myötä syntyneet teollis- ja tekijänoikeudet ja käyttävät ja levittävät tutkimustuloksia.

(24)

Nämä säännöt olisi laadittava siten, että niissä kunnioitetaan teollis- ja tekijänoikeuksien omistajien oikeuksia mutta varmistetaan samalla, että osallistujat ja tarvittaessa niiden jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan sijoittautuneet liitännäisosallistujat voivat saada käyttöönsä hankkeeseen tuotua tietoa sekä hankkeen tutkimustyössä syntyvää tietämystä siinä määrin kuin se on tarpeen tutkimustyön tekemistä tai sen tuloksena saadun tietämyksen käyttöä varten.

(25)

Kuudennessa puiteohjelmassa säädetystä velvoitteesta, jonka mukaan tiettyjen osallistujien oli otettava taloudellinen vastuu samaan konsortioon kuuluvien kumppaneidensa puolesta, luovutaan. Olisi perustettava komission hoitama osallistujien takuurahasto sellaisten saatavien kattamiseksi, joita sääntöjen vastaisesti toimineet osallistujat eivät maksa takaisin. Tämä menettelytapa edistää yksinkertaistamista ja helpottaa osallistumista samalla kun se suojaa yhteisön taloudellisia etuja puiteohjelman kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

(26)	Yhteisön rahoitus yhteisyrityksille, jotka on perustettu Euratomin perustamissopimuksen 45–51 artiklan nojalla, ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

(27)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan niitä perusoikeuksia ja noudatetaan niitä periaatteita, jotka on tunnustettu erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

(28)

Yhteisö voi antaa varainhoitoasetuksessa säädetyllä tavalla rahoitustukea muun muassa: a) julkisten hankintojen kautta maksamalla hinnan tavaroista tai palveluista, joista on tehty sopimus ja jotka on valittu tarjouspyyntöjen perusteella; b) myöntämällä avustuksia; c) antamalla organisaatioille tukea jäsenmaksun muodossa; d) maksamalla palkkioita tämän asetuksen 16 artiklassa tarkoitetuille riippumattomille asiantuntijoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja muiden oikeussubjektien osallistumista toimiin, jotka yksi tai useampi osallistuja toteuttaa seitsemännestä puiteohjelmasta tehdyn päätöksen 2006/970/Euratom liitteessä II olevassa a osassa yksilöityjen rahoitusjärjestelyjen avulla, jäljempänä ’epäsuorat toimet’.

Lisäksi asetuksessa vahvistetaan varainhoitoasetuksen ja soveltamissääntöjen mukaiset säännöt, jotka koskevat yhteisön rahoitustuen myöntämistä seitsemännen puiteohjelman epäsuoriin toimiin osallistujille.

Seitsemännessä puiteohjelmassa tehdyn tutkimustyön tulosten osalta tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tulosaineiston julkistamista kaikin asianmukaisin keinoin (lukuun ottamatta sen suojaamista koskeviin muodollisuuksiin liittyvää julkistamista), sekä tulosaineiston julkaisemista mitä tahansa välinettä käyttäen, jäljempänä ’levittäminen’.

Niin ikään siinä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tulosaineiston suoraa tai välillistä hyödyntämistä muussa tutkimustoiminnassa, joka ei kuulu kyseisen epäsuoran toimen piiriin, tai tuotteen tai prosessin kehittämisessä, luomisessa ja kaupallistamisessa taikka palvelun luomisessa ja tarjoamisessa, jäljempänä ’käyttö’.

Asetuksessa vahvistetaan myös sekä tulosaineiston että tausta-aineiston osalta säännöt, jotka koskevat tulos- ja tausta-aineistoon liittyviä lisenssejä ja käyttöoikeuksia, jäljempänä ’käyttöoikeudet’.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan varainhoitoasetuksessa ja soveltamissäännöissä olevien määritelmien lisäksi:

1)

’oikeussubjektilla’ mitä tahansa luonnollista henkilöä tai sijoittautumispaikkansa kansallisen oikeuden taikka yhteisön oikeuden tai kansainvälisen oikeuden nojalla muodostettua oikeushenkilöä, jolla on oikeushenkilöllisyys ja joka voi omissa nimissään käyttää oikeuksia ja täyttää velvoitteita; kun kyseessä on luonnollinen henkilö, sijoittautumispaikkaa koskevien viittausten katsotaan tarkoittavan asuinpaikkaa;

2)	’liitännäisosallistujalla’ mitä tahansa oikeussubjektia, joka on suoraan tai välillisesti osallistujan määräysvallassa tai saman suoran tai välillisen määräysvallan alainen kuin osallistuja, kun määräysvalta syntyy 7 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla;

3)

’oikeudenmukaisilla ja kohtuullisilla ehdoilla’ tarkoituksenmukaisia ehtoja, mahdolliset taloudelliset ehdot mukaan luettuina, ottaen huomioon käyttöoikeuden pyytämiseen liittyvät erityisolosuhteet, esimerkiksi pyynnön kohteena olevan tulos- tai tausta-aineiston todellinen tai mahdollinen arvo ja/tai suunnitellun käytön laajuus, kesto tai muut ominaisuudet;

4)	’tulosaineistolla’ kyseisen epäsuoran toimen tuloksia, mukaan luettuna tieto, riippumatta siitä, voidaanko ne suojata; tällaisiin tuloksiin sisältyvät tekijänoikeuden lähioikeudet, mallioikeudet, patenttioikeudet, kasvinjalostajanoikeudet ja vastaavat suojamuodot;

5)

’tausta-aineistolla’ epäsuoran toimen toteuttamista tai epäsuoran toimen tulosten käyttöä varten tarvittavaa tietoa, joka on osallistujien hallussa ennen niiden liittymistä avustussopimukseen, sekä tällaiseen tietoon liittyviä tekijänoikeuksia tai muita immateriaalioikeuksia, joille on haettu suojaa ennen liittymistä avustussopimukseen;

6)	’osallistujalla’ epäsuoraan toimeen osallistuvaa oikeussubjektia, jolla on tämän asetuksen nojalla oikeuksia ja velvoitteita yhteisöön nähden;

7)	’tutkimusorganisaatiolla’ oikeussubjektia, joka on määritetty voittoa tavoittelemattomaksi organisaatioksi, jonka yhtenä päätavoitteena on tutkimuksen tekeminen tai teknologian kehittäminen;

8)	’kolmannella maalla’ valtiota, joka ei ole yhteisön jäsenvaltio;

9)	’assosioituneella maalla’ kolmatta maata, joka on sopimuspuolena yhteisön kanssa tehdyssä kansainvälisessä sopimuksessa, jonka ehtojen mukaisesti tai jonka perusteella maa osallistuu koko seitsemännen puiteohjelman tai jonkin sen osan rahoitukseen;

10)	’kansainvälisellä järjestöllä’ hallitusten välistä järjestöä, joka on muu kuin Euroopan yhteisö ja jolla on kansainvälisen julkisoikeuden nojalla oikeushenkilöllisyys, sekä tällaisen kansainvälisen järjestön perustamaa erityisjärjestöä;

11)	’Euroopan etua edistävällä kansainvälisellä järjestöllä’ kansainvälistä järjestöä, jonka jäsenistä suurin osa on yhteisön jäsenvaltioita tai assosioituneita maita ja jonka ensisijaisena tavoitteena on edistää tiede- ja teknologiayhteistyötä Euroopassa;

12)	’julkisyhteisöllä’ oikeussubjektia, joka on määritetty julkisyhteisöksi kansallisessa oikeudessa, sekä kansainvälisiä järjestöjä;

13)	’pk-yrityksillä’6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

14)	’työohjelmalla’ komission vahvistamaa suunnitelmaa, jonka avulla pannaan täytäntöön päätöksen 2006/970/Euratom 2 artiklassa tarkoitettu erityisohjelma;

15)	’rahoitusjärjestelyillä’ päätöksen 2006/970/Euratom liitteessä II olevassa a osassa määritettyjä mekanismeja, joita käytetään yhteisön rahoittaessa epäsuoria toimia.

3 artikla

Luottamuksellisuus

Komission ja osallistujien on pidettävä luottamuksellisina kaikki tiedot, tietämys ja asiakirjat, jotka on toimitettu niille luottamuksellisina, ellei avustussopimuksessa, nimeämiskirjeessä tai muussa sopimuksessa määritetyistä ehdoista muuta johdu.

II LUKU

OSALLISTUMINEN

4 artikla

Fuusioenergiatutkimusta koskevat erityissäännöt

Tämän luvun sääntöjä sovelletaan rajoittamatta IV luvussa määritettyjen, aihealueen ”Fuusioenergiatutkimus” toimia koskevien erityissääntöjen soveltamista.

1 JAKSO

Vähimmäisehdot

5 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Epäsuoraan toimeen voivat osallistua kaikki yhteisön jäsenvaltioon, assosioituneeseen maahan tai kolmanteen maahan sijoittautuneet yritykset, korkeakoulut, tutkimuskeskukset ja muut oikeussubjektit, kunhan tässä luvussa säädetyt vähimmäisehdot ja mahdolliset 11 artiklan nojalla asetetut erityisehdot on täytetty.

Jos kuitenkin kyseessä on 6 tai 8 artiklassa tarkoitettu epäsuora toimi, jossa vähimmäisehdot voivat täyttyä ilman jäsenvaltioon sijoittautuneen oikeussubjektin osallistumista, edellytyksenä on, että osallistumisen on edistettävä Euratomin perustamissopimuksen 1 ja 2 artiklassa määritettyjen tavoitteiden saavuttamista.

2.   Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus, jäljempänä ’YTK’, voi osallistua epäsuoriin toimiin samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin ja velvoittein kuin jäsenvaltioon sijoittautunut oikeussubjekti.

6 artikla

Vähimmäisehdot

1.   Epäsuoria toimia koskevat vähimmäisehdot ovat seuraavat:

a)	osallistujina on vähintään kolme oikeussubjektia, joista jokainen on sijoittautunut jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan ja joista mitkään kaksi eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan;

b)	kaikki kolme oikeussubjektia ovat 7 artiklan mukaisesti toisistaan riippumattomia.

2.   Jos jokin osallistujista on YTK tai Euroopan etua edistävä kansainvälinen järjestö tai yhteisön oikeuden nojalla muodostettu oikeussubjekti, sen katsotaan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa olevan sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan kuin saman toimen muiden osallistujien.

7 artikla

Riippumattomuus

1.   Kahden oikeussubjektin katsotaan olevan toisistaan riippumattomia, jos kumpikaan niistä ei ole suoraan tai välillisesti toisen määräysvallassa tai saman suoran tai välillisen määräysvallan alainen kuin toinen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määräysvalta voi syntyä erityisesti seuraavilla kahdella tavalla:

a)	yli 50 prosenttia oikeussubjektin liikkeelle lasketun osakepääoman nimellisarvosta tai enemmistö sen osakkeenomistajien tai yhtiökumppanien äänivallasta on suoraan tai välillisesti toisen hallussa;

b)	oikeussubjektia koskeva päätösvalta on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti suoraan tai välillisesti toisen hallussa.

3.   Seuraavien oikeussubjektien välisten suhteiden ei kuitenkaan katsota yksinään muodostavan määräysvaltasuhdetta:

a)	samalla julkisella sijoitusyhtiöllä, institutionaalisella sijoittajalla tai pääomasijoitusyhtiöllä on suoraan tai välillisesti hallussaan yli 50 prosenttia liikkeelle lasketun osakepääoman nimellisarvosta tai enemmistö osakkeenomistajien tai yhtiökumppanien äänivallasta;

b)	kyseiset oikeussubjektit ovat saman julkisyhteisön omistuksessa tai valvonnassa.

8 artikla

Koordinointi- ja tukitoimet sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevat toimet

Koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa vähimmäisehtona on yksi osallistuva oikeussubjekti.

Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta toimissa, joiden tarkoituksena on koordinoida tutkimustoimintaa.

9 artikla

Yksin ainoana oikeussubjektina toimivat osallistujat

Jos joukko oikeussubjekteja, jotka muodostavat yhdessä yhden oikeussubjektin, täyttää epäsuoraa toimea koskevat vähimmäisehdot, viimeksi mainittu oikeussubjekti voi olla yksin epäsuoran toimen ainoa osallistuja, jos se on sijoittautunut jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan.

10 artikla

Kansainväliset järjestöt ja kolmansiin maihin sijoittautuneet oikeussubjektit

Kansainväliset järjestöt ja kolmansiin maihin sijoittautuneet oikeussubjektit voivat osallistua epäsuoriin toimiin edellyttäen, että tässä luvussa säädetyt vähimmäisehdot sekä mahdolliset erityisohjelmissa tai asianomaisissa työohjelmissa esitetyt ehdot on täytetty.

11 artikla

Lisäehdot

Tässä luvussa säädettyjen vähimmäisehtojen lisäksi myös erityisohjelmissa ja työohjelmissa voidaan määrittää osallistujien vähimmäismäärää koskevia ehtoja.

Lisäksi niissä voidaan epäsuoran toimen luonteen ja tavoitteiden mukaan määrittää lisäehtoja, jotka koskevat osallistujan tyyppiä ja aiheellisissa tapauksissa sijoittautumispaikkaa.

2 JAKSO

Menettelyt

1 alajakso

Ehdotuspyynnöt

12 artikla

Ehdotuspyynnöt

1.   Komissio julkaisee epäsuoria toimia koskevia ehdotuspyyntöjä asianomaisissa erityisohjelmissa ja työohjelmissa määritettyjen vaatimusten mukaisesti.

Soveltamissäännöissä säädetyn julkaisemisen lisäksi komissio julkaisee ehdotuspyynnöt seitsemännen puiteohjelman Internet-sivuilla, valikoitujen tiedotuskanavien välityksellä sekä jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden perustamien kansallisten yhteyspisteiden kautta.

2.   Jos osallistujien ei tarvitse tehdä konsortiosopimusta, komissio mainitsee asiasta ehdotuspyynnössä.

3.   Ehdotuspyynnöissä tavoitteet ilmaistaan selvästi, jotta hakijat eivät vastaa niihin aiheettomasti.

13 artikla

Poikkeukset

Komissio ei julkaise ehdotuspyyntöjä seuraavista toimista:

a)	koordinointi- ja tukitoimet, joiden toteuttajina ovat oikeussubjektit, jotka määritetään erityisohjelmissa tai vastaavasti työohjelmissa silloin kun erityisohjelma sallii soveltamissääntöjen mukaisesti edunsaajien määrittämisen työohjelmissa;

b)	koordinointi- ja tukitoimet, joissa on kysymys varainhoitoasetuksessa määritettyjen julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesta tavaroiden tai palvelujen hankinnasta;

c)	riippumattomien asiantuntijoiden nimeämiseen liittyvät koordinointi- ja tukitoimet;

d)	muut toimet, jos asiasta säädetään varainhoitoasetuksessa tai soveltamissäännöissä.

2 alajakso

Ehdotusten arviointi ja valinta sekä avustusten myöntäminen

14 artikla

Arviointi, valinta ja avustusten myöntäminen

1.   Komissio arvioi kaikki ehdotuspyynnön johdosta jätetyt ehdotukset soveltaen arviointiperiaatteita sekä valinta- ja avustuksenmyöntämisperusteita.

Perusteita ovat huippuosaaminen, vaikutukset ja täytäntöönpano. Työohjelmassa määritellään tämän mukaisesti arviointi- ja valintaperusteet, ja siinä voidaan lisäksi määritellä lisävaatimuksia, painotuksia ja pistekynnyksiä tai täsmentää perusteiden soveltamista.

2.   Ehdotuksia, jotka ovat eettisten perusperiaatteiden vastaisia tai jotka eivät täytä erityisohjelmassa, työohjelmassa tai ehdotuspyynnössä asetettuja ehtoja, ei valita. Tällaiset ehdotukset voidaan milloin tahansa sulkea pois arviointi-, valinta- ja avustuksenmyöntämismenettelystä.

3.   Ehdotukset asetetaan arvioinnin tulosten perusteella paremmuusjärjestykseen. Rahoituspäätökset tehdään tämän paremmuusjärjestyksen perusteella.

15 artikla

Ehdotusten jättämiseen, arviointiin ja valintaan sekä avustuksen myöntämiseen liittyvät menettelyt

1.   Jos ehdotuspyynnön yhteydessä sovelletaan kaksivaiheista arviointimenettelyä, ainoastaan ne ehdotukset, jotka läpäisevät ensimmäisen, arviointiperusteiden rajoitettuun määrään perustuvan arviointivaiheen, etenevät jatkoarviointiin.

2.   Jos ehdotuspyynnön yhteydessä sovelletaan kaksivaiheista jättämismenettelyä, ainoastaan niitä hakijoita, joiden ehdotus läpäisee arvioinnin ensimmäisen vaiheen, pyydetään jättämään täydellinen ehdotus toisessa vaiheessa.

Kaikille hakijoille ilmoitetaan viipymättä ensimmäisen arviointivaiheen tuloksista.

3.   Komissio laatii ja julkaisee säännöt, jotka koskevat ehdotusten jättämismenettelyä sekä siihen liittyviä arviointi-, valinta- ja avustuksen myöntämismenettelyjä, ja julkaisee hakijoille oppaita sekä ohjeita arvioijille. Erityisesti se määrittää yksityiskohtaiset säännöt kaksivaiheista ehdotusten jättämismenettelyä (myös ensimmäisen vaiheen ehdotusten sekä toisen vaiheen täydellisten ehdotusten laajuuden ja luonteen osalta) sekä kaksivaiheista arviointimenettelyä varten.

Komissio antaa tietoja ja vahvistaa hakijoiden käytössä olevat muutoksenhakumenettelyt.

4.   Komissio laatii ja julkaisee säännöt, joita soveltaen todennetaan yhdenmukaisesti epäsuorien toimien osallistujien olemassaolo ja oikeudellinen asema sekä niiden taloudelliset toimintaedellytykset.

Komissio ei toista tällaista todentamista, ellei kyseisen osallistujan tilanteessa tapahdu muutoksia.

16 artikla

Riippumattomien asiantuntijoiden nimittäminen

1.   Komissio nimittää riippumattomia asiantuntijoita avustamaan ehdotusten arvioinneissa.

Edellä 13 artiklassa tarkoitettujen koordinointi- ja tukitoimien yhteydessä komissio nimittää riippumattomia asiantuntijoita ainoastaan, jos se katsoo sen aiheelliseksi.

2.   Riippumattomat asiantuntijat valitaan heille annettavien tehtävien edellyttämän osaamisen ja tietämyksen perusteella. Tapauksissa, joissa riippumattomien asiantuntijoiden on käsiteltävä salaisiksi luokiteltuja tietoja, heille on tehtävä asianmukainen luotettavuusselvitys ennen nimittämistä.

Riippumattomat asiantuntijat etsitään ja valitaan käyttäen yksittäisille henkilöille tarkoitettuja hakemuspyyntöjä sekä asiaankuuluville organisaatioille, kuten kansallisille tutkimusvirastoille, tutkimuslaitoksille tai yrityksille, suunnattuja pyyntöjä, joiden avulla laaditaan luetteloita sopivista ehdokkaista.

Komissio voi valita tehtävään myös tarvittavan osaamisen omaavia henkilöitä luetteloiden ulkopuolelta, jos se katsoo sen aiheelliseksi.

Riippumattomien asiantuntijoiden ryhmiä nimitettäessä huolehditaan asianmukaisin toimenpitein siitä, että ryhmissä on kohtuullisen tasapuolisesti sekä miehiä että naisia.

3.   Nimittäessään riippumattoman asiantuntijan komissio huolehtii kaikin tarvittavin toimenpitein siitä, ettei asiantuntijalla ole eturistiriitaa asiassa, josta hänen on määrä antaa lausuntonsa.

4.   Komissio laatii vakiomuotoisen nimityskirjeen, jäljempänä ’nimityskirje’, joka sisältää vakuutuksen siitä, ettei riippumattomalla asiantuntijalla ole nimitysajankohtana eturistiriitoja ja että riippumaton asiantuntija sitoutuu ilmoittamaan komissiolle mahdollisista eturistiriidoista, jotka ilmenevät hänen antaessaan lausuntoaan tai suorittaessaan tehtäviään. Komissio antaa nimityskirjeen kullekin riippumattomalle asiantuntijalle yhteisön ja asiantuntijan väliseksi sopimukseksi.

5.   Komissio julkaisee vuosittain sopivaa välinettä käyttäen luettelon riippumattomista asiantuntijoista, jotka ovat avustaneet sitä puiteohjelman ja kunkin erityisohjelman yhteydessä.

3 alajakso

Toteutus ja avustussopimukset

17 artikla

Yleistä

1.   Osallistujien on toteutettava epäsuora toimi ja kaikki sen edellyttämät tarpeelliset ja kohtuulliset toimenpiteet. Saman epäsuoran toimen osallistujien on suoritettava työ yhteisvastuullisesti suhteessa yhteisöön.

2.   Komissio laatii 18 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun vakiosopimuksen pohjalta ja käytettävän rahoitusjärjestelyn ominaispiirteet huomioon ottaen yhteisön ja osallistujien välisen avustussopimuksen.

3.   Osallistujat eivät saa tehdä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa avustussopimuksen kanssa.

4.   Jos osallistuja ei noudata epäsuoran toimen teknistä täytäntöönpanoa koskevia velvoitteitaan, muiden osallistujien on täytettävä avustussopimus ilman ylimääräistä yhteisön rahoitustukea, ellei komissio erikseen vapauta niitä tästä velvoitteesta.

5.   Jos toimen toteuttaminen on mahdotonta tai jos osallistujat jättävät sen toteuttamatta, komissio huolehtii siitä, että toimi lopetetaan.

6.   Osallistujien on huolehdittava siitä, että komissiolle ilmoitetaan kaikista tapahtumista, joilla voi olla vaikutuksia epäsuoran toimen toteutukseen tai yhteisön etuihin.

7.   Jos avustussopimuksessa niin määrätään, epäsuoran toimen osallistujat voivat teettää työn tiettyjä osia alihankintana kolmansilla osapuolilla.

8.   Komissio vahvistaa osallistujien käytössä olevat muutoksenhakumenettelyt.

18 artikla

Avustussopimuksiin sisällytettävät yleiset määräykset

1.   Avustussopimuksessa on määritettävä osallistujien oikeudet ja velvoitteet suhteessa yhteisöön päätöksen 2006/970/Euratom, tämän asetuksen, varainhoitoasetuksen, soveltamissääntöjen sekä yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti.

Lisäksi siinä on määritettävä samoin edellytyksin niiden oikeussubjektien oikeudet ja velvoitteet, jotka tulevat osallistujiksi jo meneillään olevaan epäsuoraan toimeen.

2.   Avustussopimuksissa on tarvittaessa määritettävä, miltä osin yhteisön rahoitustuella korvataan tukikelpoisia kustannuksia ja miltä osin sovelletaan kiinteitä korvausosuuksia (mukaan luettuina yksikkökustannustaulukon mukaan korvattavat kustannukset) tai kokonaissummia.

3.   Avustussopimuksessa on eriteltävä, minkälaiset konsortion kokoonpanon muutokset edellyttävät ennalta järjestettävää tarjouskilpailua.

4.   Avustussopimuksessa on edellytettävä, että komissiolle annetaan määräaikaiskertomuksia sopimuksen kohteena olevan epäsuoran toimen toteutuksen edistymisestä.

5.   Avustussopimuksessa voidaan tarvittaessa määrätä, että kaikista suunnitelluista tulosaineiston omistusoikeuden siirroista kolmannelle osapuolelle on ilmoitettava etukäteen komissiolle.

6.   Jos avustussopimuksessa edellytetään, että osallistujat toteuttavat kolmansia osapuolia hyödyttäviä toimia, osallistujien on tiedotettava asiasta laajasti ja määritettävä, arvioitava ja valittava kolmannet osapuolet avoimesti, oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Jos työohjelmassa niin määrätään, avustussopimuksessa on määritettävä perusteet tällaisten kolmansien osapuolten valintaa varten. Komissio varaa oikeuden kieltäytyä hyväksymästä valittuja kolmansia osapuolia.

7.   Komissio laatii läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tämän asetuksen mukaisen vakioavustussopimuksen. Jos vakioavustussopimukseen on tarpeen tehdä huomattavia muutoksia, komissio tarkistaa sitä asianmukaisella tavalla läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

8.   Vakioavustussopimuksessa otetaan huomioon eurooppalaisessa tutkijoiden peruskirjassa ja tutkijoiden työhönottosäännöstössä esitetyt yleiset periaatteet. Lisäksi siinä huomioidaan tarvittavalla tavalla synergia koulutuksen kaikkien tasojen kanssa, valmiudet ja mahdollisuudet edistää laajaa vuoropuhelua tieteellisistä kysymyksistä ja tutkimustuloksista tiedeyhteisön ulkopuolisen yleisön kanssa, toimet, joilla voidaan edistää naisten osallisuutta ja asemaa tutkimuksessa, sekä toimet, jotka liittyvät tutkimuksen sosioekonomisiin näkökohtiin.

9.   Vakioavustussopimuksessa määrätään komission tai komission valtuuttaman edustajan sekä tilintarkastustuomioistuimen suorittamasta seurannasta ja varainhoidon valvonnasta.

10.   Avustussopimuksessa voidaan osallistujille vahvistaa määräaikoja tässä asetuksessa säädettyjen ilmoitusten tekemiseksi.

19 artikla

Käyttöoikeuksia, käyttöä ja levittämistä koskevat määräykset

1.   Avustussopimuksessa on määritettävä osallistujien oikeudet ja velvoitteet, jotka liittyvät käyttöoikeuksiin, käyttöön ja levittämiseen, niiltä osin kuin näitä oikeuksia ja velvoitteita ei ole määritetty tässä asetuksessa.

Näihin liittyen avustussopimuksessa on edellytettävä tulosaineiston käyttöä ja levittämistä koskevan suunnitelman toimittamista komissiolle.

2.   Avustussopimuksessa voidaan määritellä ehdot, joiden mukaisesti osallistujat voivat kieltäytyä tiettyjen komission valtuuttamien edustajien suorittamasta tulosaineiston käyttöä ja levittämistä koskevasta teknologisesta tarkastuksesta.

20 artikla

Irtisanomista koskevat määräykset

Avustussopimuksessa on yksilöitävä perusteet, joilla se voidaan irtisanoa osittain tai kokonaan erityisesti tämän asetuksen noudattamatta jättämisen, avustussopimuksen täyttämättä jättämisen tai sen rikkomisen johdosta; lisäksi on yksilöitävä seuraukset, jotka aiheutuvat muille osallistujille siitä, että jokin osallistuja ei noudata velvoitteitaan.

21 artikla

Erityismääräykset

1.   Jos kyse on epäsuorista toimista, joilla tuetaan olemassa olevia tutkimusinfrastruktuureja tai — soveltuvissa tapauksissa — uusia tutkimusinfrastruktuureja, avustussopimuksessa voi olla luottamuksellisuutta, julkisuutta, käyttöoikeuksia ja sitoumuksia koskevia erityismääräyksiä, joilla voi olla vaikutuksia infrastruktuurin käyttäjien kannalta.

2.   Jos kyse on epäsuorista toimista, joilla tuetaan tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä, avustussopimuksessa voi olla luottamuksellisuutta, käyttöoikeuksia ja sitoumuksia koskevia erityismääräyksiä, jotka liittyvät toimesta hyötyviin tutkijoihin.

3.   Avustussopimuksessa voi Euratomin perustamissopimuksen 24 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden maanpuolustuksellisten etujen suojaamiseksi tarvittaessa olla erityismääräyksiä, jotka koskevat luottamuksellisuutta, tietojen turvaluokitusta, käyttöoikeuksia sekä tulosaineiston omistusoikeuden siirtoa ja tulosaineiston käyttöä.

22 artikla

Allekirjoittaminen ja liittyminen

Avustussopimus tulee voimaan, kun koordinaattori ja komissio ovat allekirjoittaneet sen.

Sitä sovelletaan kaikkiin osallistujiin, jotka ovat virallisesti liittyneet siihen.

4 alajakso

Konsortiot

23 artikla

Konsortiosopimukset

1.   Ellei ehdotuspyynnössä toisin mainita, kaikkien epäsuoran toimen osallistujien on tehtävä sopimus, jäljempänä ’konsortiosopimus’, jossa määrätään muun muassa:

a)	konsortion sisäisestä organisoinnista;

b)	yhteisön rahoitustuen jakamisesta;

c)	levittämistä ja käyttöä sekä käyttöoikeuksia koskevista, III luvun sääntöjä täydentävistä sekä avustussopimuksen määräyksiin liittyvistä säännöistä;

d)	konsortion sisäisten riitojen ratkaisusta, vallan väärinkäyttöä koskevat tapaukset mukaan luettuina;

e)	vastuusta, vahingonkorvauksista ja luottamuksellisuutta koskevista järjestelyistä osallistujien välillä.

2.   Komissio laatii ja julkaisee ohjeet tärkeimmistä kysymyksistä, joista osallistujat voivat sopia konsortiosopimuksissaan.

24 artikla

Koordinaattori

1.   Oikeussubjektien, jotka haluavat osallistua epäsuoraan toimeen, on nimettävä keskuudestaan koordinaattori, joka suorittaa seuraavat tehtävät tämän asetuksen, varainhoitoasetuksen, soveltamissääntöjen sekä avustussopimuksen mukaisesti:

a)	seuraa, että epäsuoran toimen osallistujat noudattavat velvoitteitaan;

b)	tarkistaa, että avustussopimuksessa mainitut oikeussubjektit suorittavat avustussopimukseen liittymisen edellyttämät muodollisuudet;

c)	ottaa vastaan yhteisön rahoitustuen ja jakaa sen konsortio- ja avustussopimuksen mukaisesti;

d)	huolehtii yhteisön rahoitustukeen liittyvästä kirjanpidosta ja tileistä, ja ilmoittaa komissiolle sen jaosta 23 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 35 artiklan mukaisesti;

e)	toimii välittäjänä osallistujien välisen tehokkaan ja moitteettoman yhteydenpidon mahdollistamiseksi ja raportoi säännöllisesti osallistujille ja komissiolle hankkeen edistymisestä.

2.   Koordinaattori on mainittava nimeltä avustussopimuksessa.

Uuden koordinaattorin nimeäminen edellyttää komission kirjallista hyväksyntää.

25 artikla

Konsortion muutokset

1.   Epäsuoran toimen osallistujat voivat konsortiosopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti sopia uuden osallistujan ottamisesta mukaan konsortioon tai mukana olevan osallistujan poistamisesta.

2.   Kaikkien oikeussubjektien, jotka tulevat mukaan meneillään olevaan toimeen, on liityttävä avustussopimukseen.

3.   Kun avustussopimuksessa mainituissa erityistapauksissa niin määrätään, konsortion on julkaistava tarjouskilpailuilmoitus ja levitettävä sitä laajasti käyttäen apuna valikoituja tiedotuskanavia, erityisesti seitsemännen puiteohjelman Internet-sivustoja, alan lehdistöä tai tiedotteita sekä jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden tiedotus- ja tukitoimia varten perustamia kansallisia yhteyspisteitä.

Konsortion on arvioitava tarjoukset toimessa alun perin sovelletuin perustein konsortion nimittämien riippumattomien asiantuntijoiden avustuksella 14 ja 16 artiklassa säädettyjä periaatteita noudattaen.

4.   Konsortion on ilmoitettava kaikista ehdotetuista kokoonpanonsa muutoksista komissiolle, joka voi 45 päivän kuluessa ilmoituksesta kieltäytyä hyväksymästä muutosta.

Konsortion kokoonpanon muutokset, joiden yhteydessä esitetään muita avustussopimukseen tehtäviä muutoksia, jotka eivät ole suoraan yhteydessä kokoonpanon muutokseen, edellyttävät komission kirjallista hyväksyntää.

5 alajakso

Ohjelmien ja epäsuorien toimien seuranta ja arviointi sekä tietojen antaminen

26 artikla

Seuranta ja arviointi

1.   Komissio seuraa epäsuorien toimien toteutusta käyttäen apuna 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitettuja määräaikaiskertomuksia toteutuksen edistymisestä.

Erityisesti komissio seuraa 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla toimitettavan, tulosaineiston käyttöä ja levittämistä koskevan suunnitelman täytäntöönpanoa.

Komissiota voivat edellä mainituissa tehtävissä avustaa 16 artiklan mukaisesti nimetyt riippumattomat asiantuntijat.

2.   Komissio perustaa tietojärjestelmän, jonka avulla tätä seurantaa voidaan toteuttaa tehokkaasti ja johdonmukaisesti koko puiteohjelmassa, ja ylläpitää sitä.

Jollei 3 artiklasta muuta johdu, komissio julkaisee sopivaa välinettä käyttäen tiedot rahoitetuista hankkeista.

3.   Valvontaan ja arviointiin, joihin puiteohjelmaa koskevan päätöksen 2006/970/Euratom 6 artiklassa viitataan, sisältyy tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä näkökohtia, ja siinä käsitellään talousarviovaikutuksia, jotka aiheutuvat kustannusten laskentatavan muutoksista kuudenteen puiteohjelmaan verrattuna, sekä sen vaikutuksia osallistujien hallinnolliseen taakkaan.

4.   Komission tulee nimetä 16 artiklan mukaisesti riippumattomia asiantuntijoita avustamaan seitsemännen puiteohjelman ja sen erityisohjelmien edellyttämissä arvioinneissa ja tarvittaessa aiempien puiteohjelmien arvioinneissa.

5.   Lisäksi komissio voi perustaa 16 artiklan mukaisesti nimettäviä riippumattomien asiantuntijoiden ryhmiä, joiden tehtävänä on antaa yhteisön tutkimuspolitiikan suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevia neuvoja.

27 artikla

Saataville annettavat tiedot

1.   Ottaen 3 artiklan asianmukaisesti huomioon komissio antaa jäsenvaltion tai assosioituneen maan pyynnöstä tämän käyttöön hallussaan olevat hyödylliset tiedot, jotka sillä on epäsuorissa toimissa suoritetun työn tulosaineistosta, edellyttäen että seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	kyseisillä tiedoilla on merkitystä yleisen edun kannalta;

b)	osallistujat eivät ole esittäneet vankkoja ja riittäviä perusteita sille, että kyseisiä tietoja ei saisi antaa saataville.

2.   Annettaessa tietoja 1 kohdan mukaisesti komission tai osallistujien oikeuksia tai velvoitteita ei missään tapauksessa siirretä vastaanottajalle.

Vastaanottajan on kuitenkin kohdeltava kaikkia tällaisia tietoja luottamuksellisesti, paitsi jos tiedoista tulee julkisia tai osallistujat julkistavat ne tai ne on annettu komissiolle ilman salassapitorajoituksia.

3 JAKSO

Yhteisön rahoitustuki

1 alajakso

Rahoituskelpoisuus ja avustusmuodot

28 artikla

Rahoituskelpoisuus

1.   Yhteisön rahoitustukea voivat saada seuraavat epäsuoraan toimeen osallistuvat oikeussubjektit:

a)	jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan sijoittautuneet tai yhteisön oikeuden nojalla muodostetut oikeussubjektit;

b)	Euroopan etua edistävät kansainväliset järjestöt.

2.   Jos osallistuja on kansainvälinen järjestö, joka on muu kuin Euroopan etua edistävä kansainvälinen järjestö, tai oikeussubjekti, joka on sijoittautunut muuhun kolmanteen maahan kuin assosioituneeseen maahan, yhteisön rahoitustukea voidaan myöntää, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)	tällainen mahdollisuus sisältyy erityisohjelmiin tai asianomaiseen työohjelmaan;

b)	rahoitus on olennaisen tärkeää epäsuoran toimen toteuttamisen kannalta;

c)	tällainen rahoitus sisältyy yhteisön ja oikeussubjektin sijoittautumismaan kahdenväliseen tiede- ja teknologiasopimukseen tai muuhun järjestelyyn.

29 artikla

Avustusmuodot

Yhteisön rahoitustuki päätöksen 2006/970/Euratom liitteessä II olevassa a osassa tarkoitettuihin avustuksiin määräytyy tukikelpoisten kustannusten mukaan, jotka korvataan kokonaan tai osittain.

Yhteisön rahoitustuki voidaan kuitenkin myöntää kiinteinä korvausosuuksina, mukaan luettuina tietyn yksikkökustannustaulukon mukaan korvattavat kustannukset, tai kokonaissummina tai siinä voidaan yhdistää tukikelpoisten kustannusten mukaan maksettavat korvaukset, kiinteänä osuutena maksettava rahoitus ja kokonaissummat. Lisäksi yhteisön rahoitustukea voidaan myöntää apurahoina tai palkintoina.

Työohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä määritetään, mitä avustusmuotoa kussakin toimessa käytetään.

30 artikla

Tukikelpoisten kustannusten mukaan maksettavat korvaukset

1.   Avustuksin rahoitetut epäsuorat toimet edellyttävät osallistujien yhteisrahoitusta.

Yhteisön rahoitustuki, jolla korvataan tukikelpoisia kustannuksia, ei saa tuottaa voittoa.

2.   Tulot otetaan huomioon toimen toteutuksen päätyttyä suoritettavassa avustuksen maksussa.

3.   Epäsuoran toimen toteutuksesta aiheutuneet kustannukset ovat tukikelpoisia, jos ne täyttävät seuraavat ehdot:

a)	ne ovat todellisia;

b)	ne ovat aiheutuneet toimen keston aikana, lukuun ottamatta kustannuksia, jotka aiheutuvat avustussopimuksessa edellytetyistä loppukertomuksista;

c)

ne on määritetty osallistujan tavanomaisten kirjanpito- ja hallinnointiperiaatteiden ja -käytänteiden mukaisesti, ja kustannusmäärät on käytetty yksinomaan epäsuoran toimen tavoitteiden ja toimella tavoiteltujen tulosten saavuttamiseksi sekä tavalla, joka on taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukainen;

d)	ne on kirjattu osallistujan tileihin ja, jos kyse on kolmansien osapuolten osuuksista, ne on kirjattu kolmansien osapuolten tileihin;

e)

niihin ei ole sisällytetty ei-tukikelpoisia kustannuksia, kuten yksilöitävissä olevia välillisiä veroja, mukaan luettuna arvonlisävero, tulleja, maksettavia korkoja, tappio- tai maksuvarauksia, kurssitappioita, pääoman tuottoon liittyviä kustannuksia, jonkin toisen yhteisön hankkeen yhteydessä ilmoitettuja tai aiheutuneita taikka korvattuja kustannuksia, velkoja ja velanhoitomaksuja, kohtuuttomia tai perusteettomia menoja, eikä muita kustannuksia, jotka eivät täytä a–d alakohdassa säädettyjä ehtoja.

Edellä olevaa a alakohtaa sovellettaessa voidaan käyttää keskimääräisiä henkilöstökustannuksia, jos ne ovat osallistujan hallinnointiperiaatteiden ja kirjanpitokäytänteiden mukaisia eivätkä poikkea merkittävästi todellisista kustannuksista.

4.   Yhteisön rahoitustuki lasketaan koko epäsuoran toimen kustannusten mukaan, mutta korvaus maksetaan kunkin osallistujan ilmoittamien kustannusten perusteella.

31 artikla

Tukikelpoiset välittömät ja välilliset kustannukset

1.   Tukikelpoisia kustannuksia ovat kustannukset, jotka voidaan kohdentaa suoraan toimelle, jäljempänä ’tukikelpoiset välittömät kustannukset’, sekä soveltuvissa tapauksissa kustannukset, joita ei voida kohdentaa suoraan toimelle mutta jotka ovat aiheutuneet suorassa yhteydessä toimelle kohdennettaviin tukikelpoisiin välittömiin kustannuksiin, jäljempänä ’tukikelpoiset välilliset kustannukset’.

2.   Osallistujille aiheutuneiden kustannusten korvaaminen perustuu tukikelpoisiin välittömiin ja välillisiin kustannuksiin.

Edellä 30 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti osallistuja voi soveltaa sitä edustavan oikeussubjektin tasolla aiheutuvien välillisten kustannusten laskemiseen yksinkertaistettua menetelmää, mikäli se on sen tavanomaisten kirjanpito- ja hallinnointiperiaatteiden ja -käytänteiden mukaista. Tältä osin noudatettavat periaatteet esitetään vakioavustussopimuksessa.

3.   Avustussopimuksessa voidaan erityisesti koordinointi- ja tukitoimien sekä soveltuvissa tapauksissa tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevien toimien osalta määrätä, että tukikelpoisten välillisten kustannusten korvaus rajoitetaan tiettyyn enimmäisprosenttiosuuteen tukikelpoisista välittömistä kustannuksista, joihin ei lueta alihankinnan tukikelpoisia välittömiä kustannuksia.

4.   Edellä olevasta 2 kohdasta poiketen osallistuja voi valita tukikelpoisten välillisten kustannusten kattamiseksi vaihtoehdon, jossa sille maksetaan tietty kiinteä osuus sen tukikelpoisten välittömien kustannusten kokonaismäärästä, johon ei lueta alihankinnan tukikelpoisia välittömiä kustannuksia eikä kolmansien osapuolten kustannusten korvaamista.

Komissio vahvistaa asianmukaiset kiinteät osuudet yleisen varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen mukaisesti tosiasiallisista välillisistä kustannuksista tekemänsä tarkan arvion perusteella.

5.   Voittoa tavoittelemattomat julkisyhteisöt, keski- tai korkea-asteen oppilaitokset, tutkimusorganisaatiot sekä pk-yritykset, jotka eivät varmuudella pysty arvioimaan tiettyyn toimeen liittyviä tosiasiallisia välillisiä kustannuksiaan, voivat sellaisiin rahoitusjärjestelyihin osallistuessaan, jotka koskevat 32 artiklassa tarkoitettuja tutkimus- ja teknologiankehittämistoimia sekä demonstrointitoimia, valita vaihtoehdon, jossa niille maksetaan 60 prosentin kiinteä osuus niiden tukikelpoisten välittömien kustannusten kokonaismäärästä, sellaisten avustusten osalta, jotka myönnetään ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyvän ehdotuspyyntömenettelyn perusteella.

Helpottaakseen 2 kohdassa tarkoitetun yleisperiaatteen täysimääräiseen soveltamiseen siirtymistä komissio vahvistaa niiden avustusten osalta, jotka myönnetään 31 päivän joulukuuta 2009 jälkeen päättyvän ehdotuspyyntömenettelyn perusteella, asianmukaisen kiinteän osuuden, jonka olisi vastattava arviota tosiasiallisista välillisistä kustannuksista mutta jonka on kuitenkin oltava vähintään 40 prosenttia. Vahvistettava osuus perustuu arvioon sellaisten voittoa tavoittelemattomien julkisyhteisöjen, keski- tai korkea-asteen oppilaitosten, tutkimusorganisaatioiden sekä pk-yritysten osallistumisesta, jotka eivät varmuudella pysty arvioimaan tiettyyn toimeen liittyviä tosiasiallisia välillisiä kustannuksiaan.

6.   Kaikki kiinteät osuudet esitetään vakioavustussopimuksessa.

32 artikla

Rahoituksen enimmäismäärät

1.   Yhteisön rahoitustuen osuus tutkimus- ja teknologiankehittämistoimissa voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

Voittoa tavoittelemattomille julkisyhteisöille, keski- tai korkea-asteen oppilaitoksille, tutkimusorganisaatioille ja pk-yrityksille myönnettävän yhteisön rahoitustuen osuus voi kuitenkin olla enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

2.   Yhteisön rahoitustuen osuus demonstrointitoimissa voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.   Yhteisön rahoitustuen osuus koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

4.   Yhteisön rahoitustuen osuus hallintotoimintoja, kuten tilinpäätöstä koskevia todistuksia, sekä muita 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomia toimintoja varten voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja muita toimintoja ovat muun muassa koulutus sellaisten toimien yhteydessä, jotka eivät kuulu tutkijoiden koulutuksen ja urakehityksen tukemiseen tarkoitetun rahoitusjärjestelyn piiriin, sekä koordinointi, verkostoituminen ja tulosten levittäminen.

5.   Sovellettaessa 1–4 alakohtaa otetaan yhteisön rahoitustuen osuuden määrittämiseksi huomioon tukikelpoiset kustannukset ja tulot.

6.   Edellä olevaa 1–5 kohtaa sovelletaan tarpeen mukaan epäsuorissa toimissa, joissa rahoitus toteutetaan kauttaaltaan kiinteinä korvausosuuksina tai kokonaissummina.

33 artikla

Kertomukset ja tukikelpoisten kustannusten tarkastukset

1.   Tukikelpoisista kustannuksista, ennakkomaksuista kertyvistä koroista sekä kuhunkin epäsuoraan toimeen liittyvistä tuloista on toimitettava komissiolle määräajoin kertomus ja tarvittaessa todistus tilinpäätöksestä varainhoitoasetuksen ja soveltamissääntöjen mukaisesti.

Jos toimea varten saadaan muuta rahoitusta, siitä on raportoitava ja se on tarvittaessa varmennettava toimen päättyessä.

2.   Sen estämättä, mitä varainhoitoasetuksessa ja soveltamissäännöissä säädetään, tilinpäätöstä koskeva todistus on pakollinen vain silloin, kun osallistujalle epäsuoran toimen osalta maksettujen väli- ja loppumaksujen yhteenlaskettu määrä on vähintään 375 000 euroa.

Osallistujalta vaaditaan enintään kaksi vuotta kestäviin epäsuoriin toimiin kuitenkin vain yksi todistus tilinpäätöksestä hankkeen päättyessä.

Kokonaissummilla tai kiinteillä korvausosuuksilla korvattaviin epäsuoriin toimiin ei vaadita todistusta tilinpäätöksestä.

3.   Julkisyhteisöjen, tutkimusorganisaatioiden ja keski- tai korkea-asteen oppilaitosten kyseessä ollessa 1 kohdassa edellytetyn tilinpäätöstä koskevan todistuksen voi vahvistaa toimivaltainen viranomainen.

34 artikla

Huippuosaamisen verkostot

1.   Työohjelmassa määritetään, mitä avustusmuotoa huippuosaamisen verkostoissa käytetään.

2.   Jos yhteisön rahoitustuki huippuosaamisen verkostoihin myönnetään kokonaissummana, se lasketaan huippuosaamisen verkostoon osallistuvien tutkijoiden määrän ja toimen keston perusteella. Yksikkömäärä, jota sovelletaan kokonaissummien yhteydessä, on 23 500 euroa vuodessa tutkijaa kohti.

Komissio tarkistaa määrää varainhoitoasetuksen ja soveltamissääntöjen mukaisesti.

3.   Työohjelmassa määritetään osallistujien enimmäismäärä sekä tarvittaessa tutkijoiden enimmäismäärä, jota voidaan käyttää laskuperustana laskettaessa kokonaissumman enimmäismäärää. Osallistujia voi kuitenkin tarvittaessa olla rahoitustuen määrittämisessä sovellettavia enimmäismääriä enemmän.

4.   Maksaminen tapahtuu määräaikaissuorituksina.

Määräaikaissuoritukset tehdään yhteisen toimintaohjelman toteutuksen edistymistä koskevan arvioinnin perusteella; arvioinnissa mitataan tutkimusvoimavarojen ja -kapasiteetin integrointia käyttäen apuna konsortion kanssa sovittuja ja avustussopimuksessa yksilöityjä suoritusindikaattoreita.

2 alajakso

Maksut, jakaminen, takaisinperintä ja takuut

35 artikla

Maksut ja jakaminen

1.   Yhteisön rahoitustuki maksetaan ilman aiheetonta viivytystä osallistujille koordinaattorin välityksellä.

2.   Koordinaattorin on pidettävä kirjanpitoa, jonka avulla voidaan milloin tahansa määrittää, mikä osuus yhteisön varoista on jaettu kullekin osallistujalle.

Koordinaattorin on toimitettava pyynnöstä nämä tiedot komissiolle.

36 artikla

Takaisinperintä

Komissio voi tehdä päätöksen rahoitustuen perimisestä takaisin varainhoitoasetuksen mukaisesti.

37 artikla

Riskinhallintajärjestelmä

1.   Kunkin osallistujan taloudellinen vastuu rajoittuu osallistujan omiin velkoihin, jollei 2-5 kohdasta muuta johdu.

2.   Niihin yhteisölle kuuluviin tukimääriin liittyvien riskien hallitsemiseksi, joita ei saada perityksi takaisin, komissio perustaa osallistujien takuurahaston, jäljempänä ’takuurahasto’, ja hallinnoi sitä liitteen mukaisesti.

Takuurahaston tuottamat korkotulot lisätään takuurahaston varoihin ja niitä käytetään yksinomaan liitteen 3 kohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

3.   Avustuksen muodossa toteutettavaan epäsuoraan toimeen osallistujan rahoitusosuus takuurahastoon saa olla korkeintaan viisi prosenttia yhteisön osallistujalle maksamasta rahoitustuesta. Toimen päätyttyä takuurahastoon maksettu määrä palautetaan osallistujalle koordinaattorin kautta, jollei 4 kohdasta muuta johdu.

4.   Jos takuurahaston tuottamat korkotulot eivät riitä kattamaan yhteisölle kuuluvia tukimääriä, komissio voi vähentää osallistujalle palautettavasta määrästä enintään yhden prosentin suuruisen määrän yhteisön osallistujalle maksamasta rahoitustuesta.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta, julkisyhteisöihin, sellaisiin oikeussubjekteihin, joiden osallistumisen epäsuoraan toimeen jäsenvaltio tai assosioitunut maa takaa, eikä keski- tai korkea-asteen oppilaitoksiin.

6.   Komissio tarkistaa etukäteen vain koordinaattorien taloudelliset toimintaedellytykset ja sellaisten muiden kuin 5 kohdassa tarkoitettujen osallistujien taloudelliset toimintaedellytykset, jotka hakevat yli 500 000 euroa yhteisön rahoitustukea epäsuoraan toimeen, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jolloin jo käytettävissä olevien tietojen perusteella on perusteltua epäillä näiden osallistujien taloudellisia toimintaedellytyksiä.

7.   Takuurahasto katsotaan varainhoitoasetuksen mukaiseksi riittäväksi takuuksi. Osallistujilta ei saa edellyttää eikä vaatia lisätakuita eikä -vakuuksia.

III LUKU

LEVITTÄMINEN JA KÄYTTÖ SEKÄ KÄYTTÖOIKEUDET

1 JAKSO

Tulosaineisto

38 artikla

Fuusioenergiatutkimusta koskevat erityissäännöt

Tämän luvun sääntöjä sovelletaan rajoittamatta tämän asetuksen IV luvussa määritettyjen, aihealueen ”Fuusioenergiatutkimus” toimia koskevien erityissääntöjen soveltamista.

1 alajakso

Omistus

39 artikla

Tulosaineiston omistus

1.   Muissa kuin 3 kohdassa tarkoitetuissa epäsuorissa toimissa suoritetun työn tulosaineisto on sen osallistujan omaisuutta, joka on suorittanut kyseisen tulosaineiston tuottaneen työn.

2.   Jos osallistujan palveluksessa olevat työntekijät tai muu henkilöstö voivat vaatia oikeuksia tulosaineistoon, osallistujan on huolehdittava siitä, että näitä oikeuksia on mahdollista käyttää tavalla, joka on sopusoinnussa osallistujalle avustussopimuksen nojalla kuuluvien velvoitteiden kanssa.

3.   Tulosaineisto on yhteisön omaisuutta seuraavissa tapauksissa:

a)	koordinointi- ja tukitoimissa, joissa on kysymys varainhoitoasetuksessa määritettyjen julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesta tavaroiden tai palvelujen hankinnasta;

b)	koordinointi- ja tukitoimissa, jotka liittyvät riippumattomiin asiantuntijoihin.

40 artikla

Tulosaineiston yhteisomistus

1.   Jos useat osallistujat ovat yhdessä suorittaneet tulosaineistoa tuottanutta työtä ja jos ei voida määritellä kunkin osuutta työstä, osallistujilla on yhteinen omistusoikeus tähän tulosaineistoon.

Osallistujat tekevät sopimuksen yhteisen omistusoikeuden jakamisesta ja käytön ehdoista avustussopimuksen ehtojen mukaisesti.

2.   Jos yhteisestä omistusoikeudesta ei ole vielä tehty sopimusta, kullakin yhteisomistajalla on oikeus myöntää seuraavia ehtoja noudattaen kolmansille osapuolille rinnakkaislisenssejä, jotka eivät oikeuta alilisenssien antamiseen:

a)	muille yhteisomistajille on ilmoitettava etukäteen asiasta;

b)	muille yhteisomistajille on suoritettava oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus.

3.   Komissio voi pyynnöstä antaa neuvoja yhteisomistusta koskevaan sopimukseen mahdollisesti sisällytettävistä näkökohdista.

41 artikla

Tulosaineiston siirto

1.   Tulosaineiston omistaja voi siirtää tulosaineiston mille tahansa oikeussubjektille, jollei 42 artiklan 2–5 kohdan säännöksistä muuta johdu.

2.   Jos osallistuja siirtää tulosaineiston omistusoikeuden, sen on siirrettävä siirronsaajalle kyseiseen tulosaineistoon liittyvät velvoitteensa, myös velvoitteen siirtää ne velvoitteet mahdollisille tuleville siirronsaajille, avustussopimuksen mukaisesti.

3.   Jos osallistujan on siirrettävä käyttöoikeudet, sen on — ellei sen luottamuksellisuutta koskevista velvoitteista muuta johdu — ilmoitettava asiasta etukäteen saman toimen muille osallistujille ja annettava näille riittävät tiedot tulosaineiston uudesta omistajasta, jotta nämä voisivat käyttää avustussopimuksen mukaisia käyttöoikeuksiaan.

Muut osallistujat voivat kuitenkin kirjallisella sopimuksella luopua oikeudestaan osallistujakohtaiseen etukäteisilmoitukseen tapauksissa, joissa omistusoikeus siirretään yhdeltä osallistujalta erikseen nimetylle kolmannelle osapuolelle.

4.   Saatuaan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ilmoituksen joku muista osallistujista voi kieltäytyä hyväksymästä omistusoikeuden siirtoa sillä perusteella, että se vaikuttaisi haitallisesti niiden käyttöoikeuksiin.

Jos joku muista osallistujista voi osoittaa, että suunniteltu omistusoikeuden siirto vaikuttaisi haitallisesti sen oikeuksiin, siirtoa ei saa tehdä ennen kuin asianomaiset osallistujat ovat päässeet keskenään sopimukseen asiasta.

5.   Avustussopimuksessa voidaan tarvittaessa määrätä, että komissiolle on ilmoitettava etukäteen kaikista suunnitelluista omistusoikeuden siirroista tai lisenssin myöntämisistä kolmannelle osapuolelle, joka on sijoittautunut seitsemänteen puiteohjelmaan assosioitumattomaan kolmanteen maahan.

42 artikla

Euroopan kilpailukyvyn säilyttäminen, jäsenvaltioiden maanpuolustukselliset edut ja eettiset periaatteet

Komissio voi kieltäytyä hyväksymästä tulosaineiston omistusoikeuden siirtoa tai tulosaineistoa koskevan lisenssin myöntämistä kolmannelle osapuolelle, joka on sijoittautunut seitsemänteen puiteohjelmaan assosioitumattomaan kolmanteen maahan, jos se katsoo, että tällainen omistusoikeuden siirto tai lisenssin myöntäminen ei edistä Euroopan talouden kilpailukyvyn kehittämistä tai että se on ristiriidassa Euratomin perustamissopimuksen 24 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden maanpuolustuksellisten etujen taikka eettisten periaatteiden kanssa.

Tällaisissa tapauksissa omistusoikeutta ei saa siirtää eikä lisenssiä myöntää ennen kuin on osoitettu komissiota tyydyttävällä tavalla, että käyttöön otettavat suojatoimenpiteet ovat riittäviä.

2 alajakso

Suojaaminen, julkaiseminen, levittäminen ja käyttö

43 artikla

Tulosaineiston suojaaminen

Jos tulosaineistoa voidaan käyttää teollisissa tai kaupallisissa sovelluksissa, tulosaineiston omistajan on huolehdittava sen riittävästä ja tehokkaasta suojaamisesta siten, että tulosaineiston omistajan ja muiden asianomaisen epäsuoran toimen osallistujien oikeutetut edut, erityisesti kaupalliset edut, otetaan asianmukaisesti huomioon.

Jos osallistuja, joka ei ole tulosaineiston omistaja, vetoaa oikeutettuun etuunsa, sen on kussakin tapauksessa osoitettava, että sille aiheutuisi kohtuuttoman suurta vahinkoa, jos sen oikeutettua etua ei otettaisi huomioon.

Jos tulosaineistoa voidaan käyttää teollisissa tai kaupallisissa sovelluksissa, eikä sen omistaja suojaa sitä eikä siirrä sitä siihen liittyvine velvoitteineen toiselle osallistujalle, jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan sijoittautuneelle liitännäisosallistujalle taikka mille tahansa muulle jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan sijoittautuneelle kolmannelle osapuolelle 41 artiklan mukaisesti, mitään toimenpiteitä tulosaineiston levittämiseksi ei saa toteuttaa ennen kuin niistä on ilmoitettu komissiolle.

Tällaisessa tapauksessa komissio voi asianomaisen osallistujan suostumuksella ottaa omistukseensa kyseisen tulosaineiston ja toteuttaa toimenpiteitä sen suojaamiseksi riittävällä ja tehokkaalla tavalla. Asianomainen osallistuja voi kieltäytyä antamasta suostumusta ainoastaan, jos se voi osoittaa, että tästä aiheutuisi kohtuuttoman suurta vahinkoa sen etujen kannalta.

44 artikla

Yhteisön rahoitustukea koskeva maininta

Kaikkiin tulosaineistoon liittyviin julkaisuihin, osallistujan jättämiin tai osallistujan puolesta jätettäviin patenttihakemuksiin sekä muihin levittämisen muotoihin on sisällytettävä maininta siitä, että kyseisen tulosaineiston tuottamista varten on saatu Euroopan yhteisön rahoitustukea. Mainintaan voi sisältyä myös visuaalisia osia.

Kyseistä mainintaa koskevat ehdot määritetään avustussopimuksessa.

45 artikla

Käyttö ja levittäminen

1.   Osallistujien on käytettävä omistamaansa tulosaineistoa tai huolehdittava siitä, että sitä käytetään.

2.   Jokaisen osallistujan on huolehdittava siitä, että sen omistama tulosaineisto levitetään mahdollisimman nopeasti. Jos se ei näin tee, komissio voi levittää kyseisen tulosaineiston Euratomin perustamissopimuksen 12 artiklan nojalla.

Avustussopimuksessa voidaan asettaa tätä koskevia määräaikoja.

3.   Levittämistoimenpiteissä on otettava huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen, luottamuksellisuutta koskevat velvoitteet sekä tulosaineiston omistajan oikeutetut edut, sekä Euratomin perustamissopimuksen 24 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden maanpuolustukselliset edut.

4.   Kaikista levittämistoimenpiteistä on ilmoitettava etukäteen muille osallistujille.

Muut osallistujat voivat ilmoituksen saatuaan kieltäytyä hyväksymästä levittämistoimenpiteitä, jos ne katsovat, että toimenpiteistä aiheutuisi kohtuuttomasti haittaa niiden tulosaineistoon tai tausta-aineistoon liittyvien oikeutettujen etujen kannalta. Tällaisissa tapauksissa levittämistoimenpiteitä ei saa toteuttaa ilman, että toteutetaan asianmukaiset toimet näiden oikeutettujen etujen turvaamiseksi.

2 JAKSO

Tausta-aineiston ja tulosaineiston käyttöoikeudet

46 artikla

Kohteena oleva tausta-aineisto

Osallistujat voivat määritellä epäsuoraa toimea varten tarvittavan tausta-aineiston kirjallisessa sopimuksessa ja yksilöidä tarvittaessa tausta-aineistoa, joka jätetään sen ulkopuolelle.

47 artikla

Periaatteet

1.   Kaikki käyttöoikeuksia koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti.

2.   Ellei tulosaineiston tai tausta-aineiston omistaja toisin sovi, käyttöoikeudet eivät anna oikeutta myöntää alilisenssejä.

3.   Tulosaineistoa tai tausta-aineistoa koskevia yksinomaisia lisenssejä voidaan myöntää, jos kaikki muut osallistujat vahvistavat kirjallisesti luopuvansa käyttöoikeuksistaan tulosaineistoon tai tausta-aineistoon.

4.   Kaikissa sopimuksissa, joilla annetaan tulosaineiston tai tausta-aineiston käyttöoikeudet osallistujille tai kolmansille osapuolille, on varmistettava, että muiden osallistujien potentiaaliset käyttöoikeudet säilyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

5.   Saman toimen osallistujien on ilmoitettava viipymättä toisilleen kaikista tausta-aineiston käyttöoikeuksien myöntämistä koskevista rajoituksista ja muista rajoituksista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi käyttöoikeuksien myöntämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 48 ja 49 artiklan sekä avustussopimuksen soveltamista.

6.   Jos jonkin osallistujan osallistuminen epäsuoraan toimeen päättyy, päättyminen ei vaikuta kyseisen osallistujan velvollisuuteen myöntää käyttöoikeudet saman toimen jäljelle jääville osallistujille avustussopimuksessa määritetyin ehdoin ja edellytyksin.

48 artikla

Epäsuorien toimien toteuttamista varten tarvittavat käyttöoikeudet

1.   Saman epäsuoran toimen muille osallistujille on myönnettävä käyttöoikeudet tulosaineistoon, jos tulosaineistoa tarvitaan näiden osallistujien oman työn suorittamiseksi kyseisessä epäsuorassa toimessa.

Tällaiset käyttöoikeudet on myönnettävä ilman maksua.

2.   Saman epäsuoran toimen muille osallistujille on myönnettävä käyttöoikeudet tausta- aineistoon, jos tausta-aineistoa tarvitaan näiden osallistujien oman työn suorittamiseksi kyseisessä epäsuorassa toimessa, edellyttäen, että asianomaisella osallistujalla on oikeus myöntää ne.

Tällaiset käyttöoikeudet on myönnettävä ilman maksua, elleivät kaikki osallistujat sovi toisin ennen liittymistään avustussopimukseen.

49 artikla

Tulosaineiston käyttöä varten tarvittavat käyttöoikeudet

1.   Saman epäsuoran toimen osallistujille on myönnettävä käyttöoikeudet tulosaineistoon, jos tulosaineistoa tarvitaan niiden oman tulosaineiston käyttöä varten.

Jollei sopimuksesta muuta johdu, tällaiset käyttöoikeudet on myönnettävä joko oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin tai kokonaan ilman maksua.

2.   Saman epäsuoran toimen osallistujille on myönnettävä käyttöoikeudet tausta-aineistoon, jos tausta-aineistoa tarvitaan niiden oman tulosaineiston käyttöä varten, edellyttäen, että asianomaisella osallistujalla on oikeus myöntää ne.

Jollei sopimuksesta muuta johdu, tällaiset käyttöoikeudet on myönnettävä joko oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin tai kokonaan ilman maksua.

3.   Myös jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan sijoittautuneelle liitännäisosallistujalle on myönnettävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut käyttöoikeudet tulosaineistoon tai tausta-aineistoon samoin edellytyksin kuin osallistujalle, johon sillä on liitännäissuhde, jollei avustussopimuksessa tai konsortiosopimuksessa toisin määrätä.

4.   Edellä olevissa 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja käyttöoikeuksia koskeva pyyntö voidaan tehdä yhden vuoden kuluessa joko:

a)	epäsuoran toimen päättymisestä; tai

b)	kyseisen tausta-aineiston tai tulosaineiston omistajan osallistumisen päättymisestä.

Asianomaiset osallistujat voivat kuitenkin sopia muusta aikarajasta.

IV LUKU

AIHEALUEEN ”FUUSIOENERGIATUTKIMUS” TOIMISSA SOVELLETTAVAT ERITYISET OSALLISTUMISSÄÄNNÖT

50 artikla

Soveltamisala

Tämän luvun sääntöjä sovelletaan toimiin, jotka toteutetaan erityisohjelmassa määritetyllä aihealueella ”Fuusioenergiatutkimus”. Jos tässä luvussa olevat säännöt ja II ja III luvun säännöt ovat keskenään ristiriidassa, sovelletaan tämän luvun sääntöjä.

51 artikla

Fuusioenergiatutkimuksen toteutus

Aihealueen ”Fuusioenergiatutkimus” toimet voidaan toteuttaa noudattaen seuraavissa yhteyksissä määriteltyjä levittämistä ja käyttöä koskevia menettelyjä ja sääntöjä:

a)	assosiaatiosopimukset, jotka on tehty yhteisön ja jäsenvaltioiden tai assosioituneiden kolmansien maiden taikka yhteisön ja jäsenvaltioihin tai assosioituneisiin kolmansiin maihin sijoittautuneiden oikeussubjektien välillä;

b)	Euroopan fuusiokehityssopimus (EFDA), joka on tehty yhteisön ja jäsenvaltioihin tai assosioituneisiin maihin sijoittautuneiden tai niiden puolesta toimivien organisaatioiden välillä;

c)	Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston V luvun määräyksiin perustuva ITERistä vastaava eurooppalainen yhteisyritys;

d)	kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvät kansainväliset sopimukset tai tällaisella sopimuksella perustetut oikeussubjektit; tämä koskee erityisesti ITER-sopimusta;

e)	muut yhteisön ja assosioituneiden organisaatioiden välillä tehdyt monenväliset sopimukset, erityisesti henkilöstön liikkuvuutta koskeva sopimus;

f)	fuusioenergian tutkimusta edistävät yhteisrahoitteiset toimet jäsenvaltioihin tai seitsemänteen Euratom-puiteohjelmaan assosioituneisiin maihin sijoittautuneiden elinten kanssa sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole tehty assosiaatiosopimusta.

52 artikla

Yhteisön rahoitustuki

1.   Edellä 51 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa assosiaatiosopimuksissa ja 51 artiklan f alakohdassa tarkoitetuissa yhteisrahoitteisissa toimissa on vahvistettava säännöt, jotka koskevat yhteisön rahoitustukea niiden piiriin kuuluvaa toimintaa varten.

Yhteisön rahoitustuen vuosittainen perusosuus saa olla enintään 20 prosenttia seitsemännen puiteohjelman keston aikana.

2.   Kun komissio on ensin kuullut Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännen ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2007–2011) (13) täytäntöönpanemiseksi toteutettavan erityisohjelman 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua fuusio-ohjelman neuvoa-antavaa komiteaa, se voi rahoittaa:

a)

assosiaatiosopimusten puitteissa enintään 40 prosentin osuudella menoja, jotka aiheutuvat assosioituneiden oikeussubjektien välisistä yhteistyöhankkeista, joita neuvoa-antava komitea on suositellut ensisijaisesti tuettaviksi hankkeiksi ja jotka komissio on hyväksynyt; ensisijaisesti tuettavia ovat ennen kaikkea toimet, joilla on merkitystä ITERin/DEMOn kannalta; tämä ei kuitenkaan koske hankkeita, jotka on jo luokiteltu ensisijaisiksi aikaisempien puiteohjelmien aikana;

b)	toimia, jotka toteutetaan Euroopan fuusiokehityssopimuksen perusteella, mukaan luettuina hankinnat, tai 51 artiklan c alakohdassa tarkoitetun yhteisyrityksen puitteissa;

c)	toimia, jotka toteutetaan henkilöstön liikkuvuutta koskevan sopimuksen perusteella.

3.   Niissä hankkeissa ja toimissa, jotka saavat rahoitustukea 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, kaikilla 51 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla oikeussubjekteilla on oikeus osallistua kyseisillä laitteistoilla suoritettaviin kokeisiin.

4.   Yhteisön rahoitustuki toimille, jotka toteutetaan 51 artiklan d alakohdassa tarkoitetun kansainvälisen yhteistyösopimuksen puitteissa, määritetään mainitun sopimuksen ehtojen mukaisesti tai sen määrittää sanotulla sopimuksella perustettu oikeussubjekti. Yhteisö voi hallinnoida osallistumistaan tällaiseen sopimukseen sekä sitä varten antamaansa rahoitustukea sopivan oikeussubjektin avulla.

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

53 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

LIITE

Osallistujien takuurahasto

1.

Takuurahastoa hallinnoi yhteisö, jota edustaa osallistujien puolesta toimeenpanevana elimenä toimiva komissio vakioavustussopimuksessa asetettavien ehtojen mukaisesti. Komissio antaa takuurahaston varainhallinnan joko Euroopan investointipankin tai 13 artiklan b alakohdan mukaisesti jonkin asianmukaisen rahoituslaitoksen, jäljempänä ’tallettajapankki’, tehtäväksi. Tallettajapankki hallinnoi takuurahastoa komissiolta saamiensa ohjeiden mukaisesti.

2.	Komissio voi vähentää konsortiolle maksamastaan ensimmäisestä ennakkorahoitusmäärästä rahoitusosuuden, joka osallistujien on määrä maksaa takuurahastoon, ja maksaa sen osallistujien puolesta takuurahastoon.

3.

Jos yhteisöllä on saatavia osallistujalta, komissio voi, rajoittamatta seuraamuksia, joita voidaan määrätä maksun laiminlyöneelle osallistujalle varainhoitoasetuksen mukaisesti, joko: a) määrätä tallettajapankin siirtämään saatava suoraan takuurahastosta epäsuoran toimen koordinaattorille, jos toimen toteuttaminen on kesken ja muut osallistujat päättävät toteuttaa sen 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti alkuperäisiä tavoitteita noudattaen. Takuurahastosta siirrettyjen saatavien katsotaan olevan yhteisön rahoitustukea; tai b) periä tosiasiallisesti kyseisen saatavan takuurahastolta, jos epäsuora toimi lopetetaan tai on jo saatettu päätökseen. Komissio lähettää kyseiselle osallistujalle määräyksen maksaa saatava takuurahastolle. Komissio voi tehdä sitä varten perintäpäätöksen varainhoitoasetuksen mukaisesti.

4.

Takuurahastosta seitsemännen puiteohjelman aikana takaisin perityt määrät katsotaan varainhoitoasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti ohjelmaan sidotuiksi tuloiksi. Kun kaikki seitsemännen puiteohjelman mukaiset avustukset on toteutettu, komissio perii takuurahastoon jääneet määrät ja ne merkitään yhteisön talousarvioon, jollei kahdeksatta puiteohjelmaa koskevista päätöksistä muuta johdu.

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 18 päivänä joulukuuta 2006,

Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännestä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2007–2011)

(2006/970/Euratom)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 7 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tutkimuksen ja koulutuksen alalla toteutettavat yhteiset kansalliset ja Euroopan tason toimet ovat olennaisen tärkeitä taloudellisen kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi Euroopassa.

(2)	Seitsemännen puiteohjelman olisi täydennettävä EU:n muita tutkimuspoliittisia toimia, jotka ovat tarpeen Lissabonin strategian toteuttamiseksi, erityisesti koulutusta, kilpailukykyä, innovointia, teollisuutta, työllisyyttä ja ympäristöä koskevia toimia.

(3)	Seitsemäs puiteohjelma rakentuu niille tuloksille, joita sitä edeltäneessä puiteohjelmassa on saavutettu pyrittäessä luomaan eurooppalaista tutkimusaluetta, ja vie niitä eteenpäin eurooppalaisen osaamistalouden ja -yhteiskunnan kehittämiseksi.

(4)	Komission vihreässä kirjassa ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” tuodaan esille ydinvoiman käyttö keinona vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä Euroopan riippuvuutta tuontienergiasta.

(5)	Komissio antoi 24 päivänä elokuuta 2005 päätelmät, jotka koskivat sellaisten yhteisön toimien täytäntöönpanon ja tulosten arviointia, jotka tällä alalla on toteutettu arviointia edeltäneiden viiden vuoden aikana, sekä päätelmiä koskevat huomautuksensa.

(6)

ITER-neuvotteluja koskevien neuvotteluohjeiden muuttamisesta 26 päivänä marraskuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen mukaisesti seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavissa fuusiotutkimustoimissa keskitytään ennen kaikkea kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin (ITER) toteuttamiseen Euroopassa osana laajempaa fuusioenergiaohjelmaa.

(7)	Seitsemännen puiteohjelman toteutuksen yhteydessä voidaan perustaa Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 45–51 artiklassa tarkoitettuja yhteisyrityksiä.

(8)

Seitsemännessä puiteohjelmassa tuettavissa tutkimustoimissa olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät eettiset perusperiaatteet. Puiteohjelmassa on otettu ja otetaan myös jatkossa huomioon luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot.

(9)

Tässä päätöksessä vahvistetaan puiteohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(10)	On tärkeää varmistaa, että seitsemännen puiteohjelman varainhoito on moitteetonta ja että puiteohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen ja helposti kaikkien osallistujien ulottuvilla.

(11)	Seitsemännessä puiteohjelmassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon naisten asema tieteessä ja tutkimuksessa ja pyritään edistämään heidän aktiivista osallistumistaan tutkimukseen.

(12)

Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) olisi osallistuttava asiakaslähtöisen tieteellisen ja teknologisen tuen antamiseen yhteisön politiikkojen laatimista, kehittämistä, toteuttamista ja seurantaa varten. Tässä suhteessa on hyödyllistä, että YTK toimii jatkossakin riippumattomana tieteen ja teknologian vertailukeskuksena EU:ssa sen erityisosaamiseen kuuluvilla aloilla.

(13)

Eurooppalaisen tutkimustyön kansainvälisellä ja maailmanlaajuisella ulottuvuudella on suuri merkitys kaikkia osapuolia hyödyttävänä toimintana. Kaikkien maiden, jotka ovat tehneet asiaa koskevat sopimukset, olisi voitava osallistua seitsemänteen puiteohjelmaan, ja hankekohtaisesti myös kolmansien maiden yksiköiden ja kansainvälisten tieteellisen yhteistyön järjestöjen olisi voitava osallistua siihen, jos niiden osallistuminen on yhteisen edun mukaista.

(14)	Seitsemännen puiteohjelman olisi edistettävä Euroopan unionin laajentumista antamalla ehdokasmaille tieteellistä ja teknologista tukea, jotta ne voivat panna täytäntöön yhteisön säännöstön ja integroitua eurooppalaiseen tutkimusalueeseen.

(15)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (4), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (5) sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 (6) mukaisesti.

(16)	Komissio on kuullut tieteellis-teknistä komiteaa, joka on antanut lausuntonsa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Seitsemännen tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman hyväksyminen

Hyväksytään ydinalan tutkimusta ja koulutusta koskeva monivuotinen puiteohjelma, jäljempänä ’seitsemäs puiteohjelma’, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2011.

2 artikla

Tavoitteet

1.   Seitsemännellä puiteohjelmalla pyritään Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 1 artiklan ja 2 artiklan a alakohdan mukaisiin yleisiin tavoitteisiin ja edesautetaan samalla eurooppalaisen tutkimusalueen varaan rakentuvan osaamisyhteiskunnan aikaansaamista.

2.   Seitsemäs puiteohjelma käsittää yhteisön tutkimukseen, teknologian kehittämiseen, kansainväliseen yhteistyöhön, teknisen tiedon levittämiseen ja tulosten hyödyntämiseen liittyviä toimia sekä koulutustoimia, jotka määritetään kahdessa erityisohjelmassa.

Ensimmäinen erityisohjelma koostuu seuraavista osa-alueista:

a)	fuusioenergiatutkimus, jonka tarkoituksena on kehittää teknologiaa turvallista, kestävää, ympäristön kannalta vastuullista ja taloudellisesti elinkelpoista energialähdettä varten;

b)	ydinfissio ja säteilysuojelu, joiden osalta tavoitteena on erityisesti parantaa ydinfission sekä teollisuudessa ja lääketieteessä tapahtuvan muun säteilyn käytön turvallisuutta, resurssitehokkuutta ja kustannustehokkuutta.

Toinen erityisohjelma käsittää yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) toimet ydinenergian alalla.

3.   Erityisohjelmien yleiskuvaukset sisältyvät liitteeseen I.

3 artikla

Yhteisön kokonaisrahoituksen enimmäismäärä ja ohjelmien osuudet

1.   Rahoituksen kokonaismäärä seitsemännen puiteohjelman toteuttamiseksi vuosina 2007–2011 on enintään 2 751 miljoonaa euroa. Määrä jakautuu seuraavasti (milj. euroa):

Fuusioenergiatutkimus (7)	1 947
Ydinfissio ja säteilysuojelu	287
YTK:n toimet ydinalalla	517

2.   Yksityiskohtaiset säännöt yhteisön osallistumiselle seitsemännen puiteohjelman rahoitukseen ovat liitteessä II.

4 artikla

Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen

Tämän päätöksen nojalla rahoitettavissa yhteisön toimissa sovelletaan asetusta (EY, Euratom) N:o 2988/95 ja asetusta (Euratom, EY) N:o 2185/96 kaikkiin yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkomuksiin, mukaan lukien seitsemännen puiteohjelman perusteella asetetun sopimusvelvoitteen rikkomukset, jotka johtuvat taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja joiden tuloksena on tai voisi olla perusteettoman menon takia aiheutuva vahinko Euroopan unionin yleiselle talousarviolle tai unionin vastuulla oleville talousarvioille.

5 artikla

Eettiset perusperiaatteet

Kaikessa seitsemänteen puiteohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.

6 artikla

Seuranta, arviointi ja uudelleentarkastelu

1.   Komissio seuraa jatkuvasti ja järjestelmällisesti seitsemännen puiteohjelman ja sen erityisohjelmien täytäntöönpanoa ja raportoi säännöllisesti tämän seurannan tuloksista sekä levittää niistä tietoa.

2.   Komissio tekee viimeistään vuonna 2010 ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella seitsemännestä puiteohjelmasta ja sen erityisohjelmista konkreettisten tulosten perusteella väliarvioinnin, jonka perustana käytetään kuudennen puiteohjelman jälkikäteisarviointia. Arvioinnissa tarkastellaan käynnissä olevan tutkimustoiminnan laatua, täytäntöönpanon ja hallinnoinnin laadukkuutta sekä edistymistä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

3.   Seitsemännen puiteohjelman päättymisen jälkeen komissio teettää ohjelman perusteluja, toteutusta ja saavutuksia koskevan ulkopuolisen arvioinnin, jonka suorittavat riippumattomat asiantuntijat.

Komissio toimittaa arvioinnin päätelmät ja niitä koskevat omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

LIITE I

TIETEELLISET JA TEKNOLOGISET TAVOITTEET, AIHEALUEET JA TOIMET

JOHDANTO

Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemäs ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelma jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen koostuu fuusioenergiatutkimukseen sekä ydinfissioon ja säteilysuojeluun liittyvistä ”välillisistä” toimista ja toinen YTK:n ”suorasta” tutkimustoiminnasta.

I.A.   FUUSIOENERGIATUTKIMUS

Tavoite

Tavoitteena on ITER-hankkeen tietoperustan kehittäminen ja hankkeen toteuttaminen merkittävänä askeleena kohti prototyyppireaktorien luomista turvallisia, kestäviä, ympäristön kannalta vastuullisia ja taloudellisesti elinkelpoisia voimalaitoksia varten.

Lähtökohdat

Euroopan energiahuollossa on vakavia puutteita niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna. Erityisesti tarvitaan toimenpiteitä, joilla vastataan energiansaannin varmuuteen, ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyviin haasteisiin sekä varmistetaan samalla, ettei tuleva talouskasvu vaarannu.

Niiden toimien lisäksi, joita EU toteuttaa uusiutuvien energialähteiden tutkimuksen alalla, fuusioenergia voi muutaman vuosikymmenen kuluttua olla merkittävä osatekijä EU:n kestävän ja varman energiansaannin turvaamisessa, kun markkinoille saadaan kaupallisia fuusioreaktoreita. Sen onnistunut kehittäminen loisi turvallisen, kestävän ja ympäristöä säästävän energialähteen. Eurooppalainen fuusiotutkimus käsittää kaikki fuusioenergiaan liittyvät toimet jäsenvaltioissa ja assosioituneissa kolmansissa maissa, ja sen pitkän aikavälin tavoitteena on saada yhdessä aikaan noin 30–35 vuodessa, teknologian ja tieteen kehitys huomioon ottaen, prototyyppireaktoreita edellä mainitut vaatimukset täyttäviä ja taloudellisesti elinkelpoisia voimalaitoksia varten.

Pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi noudatetaan strategiaa, jonka ensimmäisenä päätavoitteena on ITERin rakentaminen (ITER on mittava koelaitos, jolla demonstroidaan fuusioenergian tieteellistä ja teknistä toteutettavuutta). Tämän jälkeen on määrä rakentaa demonstraatiofuusiovoimalaitos DEMO. Strategiaan liittyy dynaaminen ohjelma, jolla tuetaan ITERiä koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä ja jossa kehitetään DEMOssa tarvittavia fuusiomateriaaleja, -teknologiaa ja -fysiikkaa. Ohjelmaan osallistuvat Euroopan teollisuus, fuusioassosiaatiot ja kolmannet maat, erityisesti ITER-sopimuksen sopimuspuolet.

Toimet

1.   ITERin toteuttaminen

Tähän sisältyvät toimet, jotka liittyvät ITERin yhteiseen toteuttamiseen (kansainvälisenä tutkimusinfrastruktuurina), erityisesti sijoituspaikan valmistelu, ITER-organisaation ja ITERistä vastaavan eurooppalaisen yhteisyrityksen perustaminen, johdon ja henkilöstön valinta, yleinen tekninen ja hallinnollinen tuki, laitteiden ja laitosten rakentaminen ja hankkeen tukeminen rakentamisvaiheen aikana.

2.   ITERin toimintaa valmistelevat T&K-toimet

Kohdennetussa fysiikka- ja teknologiaohjelmassa hyödynnetään asiaan liittyviä fuusio-ohjelman laitoksia ja resursseja eli JETiä ja muita olemassa olevia, tulevia tai rakenteilla olevia magneettiseen koossapitoon perustuvia laitteistoja (tokamakeja, stellaraattoreita ja kääntökenttäpinteitä (RFP)). Ohjelmassa arvioidaan ITERin keskeisiä teknologioita, valitaan ITER-hankkeessa käytettävät vaihtoehdot ja valmistellaan ITERin toimintaa kokeellisilla ja teoreettisilla toimilla.

3.   DEMOa valmistelevat teknologiatoimet

Tähän sisältyvät fuusiomateriaalien ja keskeisten fuusioteknologioiden, muun muassa vaipparakenteiden, voimakas kehittäminen sekä erityisen hankeryhmän perustaminen valmistelemaan kansainvälisen fuusiomateriaalien säteilytyslaitoksen (International Fusion Materials Irradiation Facility, IFMIF) rakentamista DEMOssa käytettävien materiaalien kvalifiointia varten. Toimiin sisältyvät myös materiaalien säteilytystestaus ja -mallintaminen, DEMOn rakennekonseptia koskevat tutkimukset sekä fuusioenergian turvallisuus-, ympäristö- ja sosioekonomisia näkökohtia koskevat tutkimukset.

4.   Pidemmän aikavälin T&K-toimet

Toimiin sisältyvät sellaisten magneettisen koossapidon ratkaisujen parannettujen mallien kehittäminen, joista voi olla hyötyä fuusiovoimalaitoksissa (toimissa keskitytään W7–X-stellaraattorin rakennustöiden loppuunsaattamiseen), fuusioplasmojen käyttäytymisen syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä teoreettinen työ ja mallintaminen sekä inertiaalikoossapitoa koskevien jäsenvaltioiden siviilitutkimustoimien koordinointi yhteydenpitotoimien avulla.

5.   Henkilöstövoimavarat ja koulutus

Tähän sisältyvät toimet, joissa otetaan huomioon ITERin välittömät ja keskipitkän aikavälin tarpeet ja fuusioteknologian tuleva kehittäminen ja joiden avulla pyritään varmistamaan, että saatavilla on riittävästi osaavaa, korkeasti koulutettua ja kokenutta henkilöstöä erityisesti fuusiofysiikan ja -tekniikan alalla.

6.   Infrastruktuurit

Rakennettava kansainvälinen fuusioenergiatutkimuslaitos ITER on osa uusia tutkimusinfrastruktuureita, joilla on vahva eurooppalainen ulottuvuus.

7.   Teknologiansiirtoprosessit

ITER edellyttää uusia ja entistä joustavampia organisaatiorakenteita, jotta sen synnyttämän innovointi- ja teknologiaprosessin tulokset saadaan siirretyksi nopeasti teollisuuden käyttöön ja jotta Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn parantamisen asettamiin haasteisiin voidaan vastata.

I.B.   YDINFISSIO JA SÄTEILYSUOJELU

Tavoite

Tavoitteena on luoda vankka tieteellinen ja tekninen perusta, jonka avulla voidaan nopeuttaa pitkäikäisen radioaktiivisen jätteen turvalliseen huoltoon liittyvää käytännön kehitystyötä, parantaa erityisesti ydinenergian turvallisuutta, resurssitehokkuutta ja kustannustehokkuutta ja luoda luotettava ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä järjestelmä ihmisen ja ympäristön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn vaikutuksilta.

Lähtökohdat

Ydinvoimalla tuotetaan tällä hetkellä kolmasosa kaikesta EU:ssa kulutetusta sähköstä, ja ydinvoima on merkittävin perussähkön lähde. Koska ydinvoimalaitoksen toiminnasta ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä, ydinvoima on yhtenä tärkeänä tekijänä mukana pohdittaessa keinoja, joilla voidaan torjua ilmastonmuutosta ja vähentää Euroopan riippuvuutta tuontienergiasta. Koko Euroopan ydinalalle on ominaista uusimman huipputeknologian käyttö, ja ala tarjoaa korkeaa osaamista vaativia työpaikkoja useille sadoille tuhansille ihmisille. Tulevaisuuden kehittyneempi ydinteknologia voisi tarjota mahdollisuuksia parantaa merkittävästi tehokkuutta ja luonnonvarojen käyttöä, varmistaen samalla entistä korkeammat turvastandardit ja pienemmän jätemäärän tuottamisen kuin nykyisillä ratkaisuilla.

Tämän energialähteen käytön jatkamiseen EU:ssa liittyy kuitenkin merkittäviä kysymyksiä, jotka vaativat huomiota. Lisäponnisteluja tarvitaan, jotta yhteisön ydinturvallisuus säilyisi entiseen tapaan erinomaisena. Säteilysuojelun parantaminen on myös edelleen yksi painopisteistä. Keskeisiä kysymyksiä ovat reaktoreiden toimintaturvallisuus ja pitkäikäisen jätteen käsittely. Molemmat kysymykset ovat jatkuvan teknisen työn kohteena, mutta asiaa on tarkasteltava myös poliittisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kaikessa säteilyn käytössä niin teollisuudessa kuin lääketieteessäkin kantavana periaatteena on ihmisten ja ympäristön suojelu. Kaikille jäljempänä selostettaville aihealueille onkin ominaista se, että ensisijaisena päämääränä on varmistaa korkea turvallisuustaso. Toisaalta koko ydintutkimuksen ja -tekniikan alalla on olemassa selkeästi havaittavissa olevia tarpeita, jotka liittyvät tutkimusinfrastruktuurien käyttömahdollisuuksiin ja asiantuntemuksen saatavuuteen. Lisäksi yksittäisiä tekniikan osa-alueita yhdistävät toisiinsa keskeiset monialaiset aiheet, kuten ydinpolttoainekierto, aktinidikemia, riskianalyysi ja turvallisuusarviointi, sekä yhteiskunnalliset ja hallintoon liittyvät kysymykset.

Tutkimusta tarvitaan myös uusien tieteellisten ja teknologisten mahdollisuuksien kartoittamiseksi ja puiteohjelman aikana esiin nouseviin uusiin politiikan tarpeisiin vastaamiseksi joustavalla tavalla.

Toimet

1.   Radioaktiivisen jätteen huolto

Toteutukseen keskittyvä tutkimus- ja kehitystyö, jonka kohteena ovat kaikki keskeiset jäljellä olevat näkökohdat, jotka liittyvät on käytetyn polttoaineen ja pitkäikäisen radioaktiivisen jätteen loppusijoittamiseen maaperään, ja tarpeen mukaan teknologioiden ja turvallisuuden demonstrointi, sekä perustan luominen yhteisen eurooppalaisen näkemyksen muodostamiselle jätehuoltoon ja jätteen loppusijoitukseen liittyvistä keskeisistä kysymyksistä. Partitiota ja transmutointia ja/tai muita loppusijoitettavan jätteen määrän ja/tai vaarallisuuden vähentämiseen tähtääviä ratkaisuja koskeva tutkimus.

2.   Reaktorijärjestelmät

Tutkimus, jolla tuetaan kaikkien olennaisten nykyisten reaktorijärjestelmätyyppien turvallisen käytön jatkamista (polttoainekiertoon liittyvät laitokset mukaan luettuna) ottaen huomioon uudet haasteet kuten käyttöiän pidentäminen ja uusien kehittyneiden turvallisuusarviointimenetelmien kehittäminen (joka käsittää sekä teknisen että inhimillisen näkökulman), myös vakavien onnettomuuksien varalta, sekä tutkimus, jossa arvioidaan tulevien reaktorijärjestelmien käyttömahdollisuuksia ja turvallisuus- ja jätehuoltonäkökohtia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, tavoitteena EU:ssa jo saavutetun korkean turvallisuustason säilyttäminen ja radioaktiivisen jätteen pitkän aikavälin huollon merkittävä parantaminen.

3.   Säteilysuojelu

Lääketieteellistä käyttöä ja onnettomuuksien hallintaa koskeva tutkimus, jossa käsitellään erityisesti pienten annosten aiheuttamia riskejä ja jonka tarkoituksena on luoda tieteellinen pohja luotettavalle, tasapuoliselle ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävälle suojelujärjestelmälle, joka ei tarpeettomasti rajoita säteilyn hyödyllistä ja laaja-alaista käyttöä lääketieteessä ja teollisuudessa. Tutkimus, jolla pyritään minimoimaan sellaisten terroritekojen vaikutukset, joissa käytetään ydin- ja säteilyaineita, sekä ydinaineiden päätyminen muuhun kuin niiden ilmoitettuun käyttötarkoitukseen.

4.   Infrastruktuurit

Tuetaan mahdollisuuksia käyttää erilaisia tutkimusinfrastruktuureja, kuten materiaalitestaukseen tarkoitettuja laitoksia, maanalaisia tutkimuslaboratorioita sekä radiobiologian tutkimuslaitteistoja ja kudospankkeja, jotka ovat välttämättömiä teknisten saavutusten, innovaatioiden ja turvallisuuden korkean tason säilyttämiseksi Euroopan ydinalalla. Lisäksi tuetaan näiden infrastruktuurien keskinäistä yhteistyötä.

5.   Henkilöstövoimavarat, liikkuvuus ja koulutus

Tuetaan tieteellisen osaamisen ja inhimillisten valmiuksien säilyttämistä ja kehittämistä (esimerkiksi yhteisten koulutustoimien avulla), jotta voidaan taata sopivan pätevyyden omaavien tutkijoiden, insinöörien ja työntekijöiden saatavuus ydinalalla pitkällä aikavälillä.

II.   YHTEISEN TUTKIMUSKESKUKSEN (YTK) TOIMET YDINALALLA

Tavoite

Tavoitteena on sellaisen asiakaslähtöisen tieteellisen ja teknisen tuen antaminen yhteisön poliittiselle päätöksentekoprosessille ydinalalla, jonka avulla voidaan varmistaa tuki nykyisten politiikkojen toteutukselle ja seurannalle ja vastata joustavasti uusiin politiikan haasteisiin.

Lähtökohdat

YTK tukee Euroopan energiahuoltostrategian tavoitteita ja erityisesti sitä, että Kioton pöytäkirjan tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Yhteisöllä on monilla ydinteknologian osa-aloilla tunnustettua osaamista, joka perustuu alalla aiemmin saavutetun menestyksen muodostamalle vankalle pohjalle. YTK:n hyödyllisyys yhteisön politiikkojen tukijana ja ydinalan tutkimuksen uusien suuntauksien myötävaikuttajana perustuu sen tieteelliseen asiantuntemukseen ja kiinteisiin yhteyksiin kansainväliseen tiedeyhteisöön sekä yhteistyöhön muiden tutkimuskeskusten kanssa ja osaamisen levittämiseen. YTK:lla on pätevä henkilöstö ja alan uusinta kehitystä edustavat laitteistot, joiden avulla se voi tehdä tunnustettua tieteellistä ja teknistä työtä, jotta eurooppalainen tutkimus säilyttäisi asemansa alan eturintamassa tieteellisen ja teknisen työnsä laadun kautta. YTK tukee yhteisön pyrkimystä ylläpitää perusosaamista ja asiantuntemusta tulevaisuutta varten tarjoamalla muille tutkijoille mahdollisuuksia käyttää YTK:n infrastruktuureja sekä kouluttamalla nuoria tutkijoita ja edistämällä heidän liikkuvuuttaan, pitäen näin yllä ydinalan osaamista Euroopassa. Uusia tarpeita on ilmennyt etenkin ulkosuhteisiin ja turvallisuuteen liittyvillä politiikan aloilla. Näissä tapauksissa tarvitaan YTK:n omia varmennettuja tietoja, analyysejä ja järjestelmiä, joita ei aina ole saatavilla markkinoilta.

YTK:n ydinalan toimilla pyritään tyydyttämään T&K-vaatimukset sekä komission että jäsenvaltioiden tukemiseksi. Tämän ohjelman tavoitteena on kehittää ja koota osaamista ja tarjota aineksia keskusteluun, jota käydään ydinenergian tuotannosta ja sen turvallisuudesta ja luotettavuudesta, kestävyydestä ja valvonnasta, sen aiheuttamista uhista sekä siihen liittyvistä haasteista, mukaan lukien innovatiivisten ja uusien järjestelmien arviointi.

Toimet

YTK:n toimissa keskitytään seuraaviin aiheisiin:

1)

Ydinjätehuolto ja ympäristövaikutukset, joiden osalta tavoitteena on ymmärtää ydinpolttoaineprosesseja energian tuotannosta jätteen loppusijoitukseen ja kehittää toimivia ratkaisuja korkea-aktiivisen jätteen huoltoon kahden päävaihtoehdon pohjalta (suora loppusijoitus tai partitio ja transmutaatio). Erityisesti kehitetään toimia, joilla voidaan lisätä tietämystä ja parantaa pitkäikäisen jätteen prosessointia tai käsittelyä sekä tehostaa aktinideja koskevaa perustutkimusta.

2)

Ydinturvallisuus, jonka osalta tavoitteena on tehdä tutkimusta, joka koskee nykyisin käytössä olevia ja uudenlaisia polttoainekiertoja, länsimaisten ja venäläisten reaktorityyppien reaktoriturvallisuutta sekä uusia reaktoriratkaisuja. Lisäksi YTK edistää ja koordinoi Euroopan osallistumista neljännen sukupolven reaktoreita käsittelevään kansainväliseen tutkimus- ja kehitysfoorumiin (Generation IV International Forum), jossa ovat mukana maailman parhaat tutkimusorganisaatiot. YTK toimii tällä osa-alueella tutkimuksen integroijana ja huolehtii siitä, että Eurooppa osallistuu GIF-foorumiin laadukkaalla panoksella. YTK toimii yksinomaan aloilla, joilla voidaan parantaa innovatiivisten polttoainekiertojen turvallisuus- ja materiaalivalvontanäkökohtia ja erityisesti uusien polttoaineiden karakterisointia, testausta ja analysointia, sekä järjestelmien turvallisuus- ja laatutavoitteiden, turvallisuusvaatimusten ja kehittyneiden arviointimenetelmien kehittämistä.

3)

Ydinmateriaalivalvonta, jonka osalta tavoitteena on tukea yhteisön sitoumusten noudattamista, erityisesti polttoainekiertoon liittyvien laitosten valvontaa keskittyen polttoainekierron loppupäähän, ja ympäristön radioaktiivisuuden seurantaa, lisäpöytäkirjan ja integroidun ydinmateriaalivalvonnan täytäntöönpanoa sekä toimia, joilla pyritään estämään ydinmateriaalien ja radioaktiivisten aineiden päätyminen laittoman kaupan kautta muuhun kuin niiden ilmoitettuun käyttötarkoitukseen.

Lisäksi YTK edistää tosiasioihin perustuvaa keskustelua ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa, jotka koskevat Euroopan energiantarpeen tyydyttämiseksi tarvittavaa energiayhdistelmää (mukaan lukien uusiutuvat energianlähteet ja ydinvoima).

LIITE II

RAHOITUSJÄRJESTELYT

Seitsemännen puiteohjelman toteuttamista varten vahvistettujen osallistumissääntöjen mukaisesti yhteisö tukee erilaisin rahoitusjärjestelyin erityisohjelmissa määriteltyjä tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen liittyviä toimia, mukaan lukien demonstrointitoimet. Järjestelyjä käytetään joko yksin tai yhdistelminä erilaisten seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavien toimien rahoittamiseen.

1.   FUUSIOENERGIAN RAHOITUSJÄRJESTELYT

Fuusioenergian tutkimuksen alalla toimien erityisluonne edellyttää erityisjärjestelyjä. Rahoitustukea annetaan toimille, jotka toteutetaan seuraavissa yhteyksissä määriteltyjen menettelyjen mukaisesti:

1.1

komission ja jäsenvaltioiden tai täysin assosioituneiden kolmansien maiden taikka jäsenvaltioissa tai täysin assosioituneissa kolmansissa maissa sijaitsevien yksiköiden väliset assosiaatiosopimukset, joissa määrätään yhteisön fuusioenergiaa koskevan tutkimusohjelman osan toteuttamisesta Euratomin perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti;

1.2

Euroopan fuusiokehityssopimus (EFDA), joka on komission ja jäsenvaltioissa ja assosioituneissa kolmansissa maissa sijaitsevien tai niiden puolesta toimivien organisaatioiden välillä tehty monenvälinen sopimus, jossa luodaan puitteet muun muassa assosioituneiden organisaatioiden ja teollisuuden fuusioteknologiaa koskevalle lisätutkimukselle, JET-laitteiden käytölle ja Euroopan osallistumiselle kansainväliseen yhteistyöhön;

1.3	Euratomin perustamissopimuksen 45–51 artiklaan perustuva ITERistä vastaava eurooppalainen yhteisyritys;

1.4	Euratomin ja kolmansien maiden väliset kansainväliset sopimukset, jotka kattavat fuusioenergian tutkimuksen ja kehittämisen alalla toteutettavat toimet, erityisesti ITER-sopimus;

1.5	muut yhteisön ja assosioituneiden organisaatioiden väliset monenväliset sopimukset, erityisesti henkilöstön liikkuvuutta koskeva sopimus;

1.6	yhteisrahoitteiset toimet, joilla edistetään fuusioenergian tutkimusta elimissä, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa tai sellaisissa seitsemänteen puiteohjelmaan assosioituneissa kolmansissa maissa, joiden kanssa ei ole tehty assosiaatiosopimusta.

Edellä mainittujen toimien lisäksi voidaan toteuttaa tutkijavoimavarojen, koulutusapurahojen ja integroitujen infrastruktuurialoitteiden edistämiseen ja kehittämiseen liittyviä toimia sekä erityisiä tukitoimia, joiden tarkoituksena on erityisesti fuusioenergian tutkimuksen koordinointi, näitä toimia tukevien selvitysten tekeminen sekä julkaisujen, tiedonvaihdon ja koulutuksen tukeminen teknologian siirron edistämiseksi.

2.   MUIDEN OSA-ALUEIDEN RAHOITUSJÄRJESTELYT

Seitsemännen puiteohjelman muuta kuin fuusioenergiaa koskevia toimia rahoitetaan erilaisilla rahoitusjärjestelyillä. Järjestelyjä käytetään joko yksin tai yhdistelminä erilaisten seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavien toimien rahoittamiseen.

Erityisohjelmia koskevissa päätöksissä, työohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä mainitaan tarpeen mukaan

—	eri toimien rahoituksessa käytetty järjestely (käytetyt järjestelyt),

—	osallistujat (esim. tutkimuslaitokset, korkeakoulut, teollisuus, viranomaiset), joille voidaan myöntää rahoitusta,

—	toimet (tutkimus, kehittäminen, demonstrointi, koulutus, tulosten levittäminen, tietämyksen siirtäminen ja muut asiaan liittyvät toimet), jotka voidaan rahoittaa kullakin järjestelyllä.

Jos erilaisten rahoitusjärjestelyn käyttäminen on mahdollista, työohjelmissa voidaan tarkentaa, mitä rahoitusjärjestelyä käytetään sitä aihetta varten, josta ehdotuksia pyydetään.

Rahoitusjärjestelyt ovat seuraavat:

a)

Pääasiassa ehdotuspyyntöjen pohjalta toteutettavien toimien tukeminen: 1. Yhteistyöhankkeet Tukea annetaan konsortioiden toteuttamille tutkimushankkeille, joissa on osallistujia eri maista. Tutkimushankkeiden tavoitteena tulee olla uuden osaamisen tai teknologian tai uusien tuotteiden tai yhteisten tutkimusresurssien kehittäminen. Hankkeiden koko, laajuus ja organisointi voivat vaihdella aloittain ja aiheittain. Hankkeet voivat vaihdella pienistä tai keskisuurista kohdennetuista tutkimustoimista suurempiin integroiviin hankkeisiin, joissa kootaan huomattava määrä resursseja määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi. 2. Huippuosaamisen verkostot Tukea annetaan yhteisille tutkimusohjelmille, joiden toteuttamisesta vastaavat useat tutkimusorganisaatiot, jotka yhdistävät toimintojaan tietyllä alalla. Tutkimusryhmät toteuttavat ohjelmat pitkäaikaisena yhteistyönä. Näiden yhteisten tutkimusohjelmien toteuttaminen edellyttää virallista sitoumusta tutkimusorganisaatioilta, jotka yhdistävät osan voimavaroistaan ja toiminnoistaan. 3. Koordinointi- ja tukitoimet Tukea annetaan toimille, joiden tarkoituksena on koordinoida tai tukea tutkimusta (verkottuminen, tutkijavaihto, selvitykset, konferenssit jne.). Näitä toimia voidaan toteuttaa myös muilla tavoin kuin ehdotuspyynnöillä. 4. Tutkijavoimavarojen ja liikkuvuuden edistämis- ja kehittämistoimet Tutkijoiden koulutuksen ja urakehityksen tukeminen.

b)

Tukeakseen komission ehdotuksesta neuvoston päätösten perusteella toteutettavia toimia, yhteisö antaa rahoitustukea monirahoitteisille suuren mittakaavan aloitteille seuraavissa muodoissa: — rahoitus yhteisyritysten toteuttamiseen Euratomin perustamissopimuksen 45–51 artiklassa esitettyjen menettelyjen ja säännösten mukaisesti, — rahoitus Euroopan etua palvelevien uusien infrastruktuurien kehittämiseen.

Yhteisö toteuttaa rahoitusjärjestelyt yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista koskevista säännöistä annettavan asetuksen säännöksiä, asiaan liittyviä valtiontukea koskevia asiakirjoja, erityisesti tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevia yhteisön puitteita, sekä alalla sovellettavia kansainvälisiä sääntöjä noudattaen. Näiden kansainvälisten puitteiden mukaisesti yhteisön rahoituksen määrää ja muotoa on voitava mukauttaa tapauskohtaisesti ja erityisesti silloin, kun rahoitusta on mahdollista saada muista julkisista lähteistä, mukaan lukien muut yhteisön rahoituslähteet, kuten Euroopan investointipankki.

Jos epäsuorassa toimessa on osallistujia kehityksessä jälkeenjääneiltä alueilta (lähentymisalueilta (8) ja syrjäisimmiltä alueilta), rakennerahastoista myönnetään lisärahoitusta aina kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.

3.   SUORAT TOIMET — YHTEINEN TUTKIMUSKESKUS

Yhteisö toteuttaa YTK:n täytäntöön panemia toimia, joista käytetään nimitystä ”suorat toimet”.

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä joulukuuta 2006,

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöönpanemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö”

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/971/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 166 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (jäljempänä ’puiteohjelma’) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1982/2006/EY (3) pannaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöön erityisohjelmin, joissa määritetään täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, vahvistetaan erityisohjelmien kesto sekä määrätään tarpeellisiksi arvioiduista varoista.

(2)

Puiteohjelma rakentuu neljäntyyppisistä toimista: valtioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä politiikan tarpeiden mukaan määritellyillä aihealueilla (”Yhteistyö”); tutkijalähtöisestä tutkimuksesta, joka perustuu tutkimusyhteisön aloitteisiin (”Ideat”); tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä varten annettavasta tuesta (”Ihmiset”) sekä tutkimusvalmiuksien luomista varten annettavasta tuesta (”Valmiudet”). Tällä erityisohjelmalla olisi pantava täytäntöön ”Yhteistyö”-osioon sisältyvät epäsuorat toimet.

(3)	Tässä erityisohjelmassa olisi sovellettava sääntöjä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista puiteohjelmaan sekä sen tutkimustulosten levittämistä (jäljempänä ’osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt’).

(4)

Puiteohjelman olisi täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia sekä yhteisön muita toimia, jotka ovat tarpeen Lissabonin tavoitteiden edellyttämien strategisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, sekä niiden ohella erityisesti rakennerahastoja, maataloutta, koulutusta, kulttuuria, kilpailukykyä ja innovointia, teollisuutta, terveyttä, kuluttajansuojaa, työllisyyttä, energiaa, liikennettä ja ympäristöä koskevia toimia.

(5)

Tästä puiteohjelmasta tuettavien innovointiin ja pk-yrityksiin liittyvien toimien olisi täydennettävä toimia, jotka toteutetaan kilpailukykyä ja innovointia koskevan puiteohjelman yhteydessä ja jotka edistävät osaltaan tutkimuksen ja innovoinnin lähentymistä, ja edistettävä kaikkia innovoinnin muotoja.

(6)

Puiteohjelmaa täytäntöön pantaessa voidaan toteuttaa täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, päättää yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai perustaa yhteisyrityksiä taikka ottaa käyttöön muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(7)	Erityisohjelmasta olisi rahoitettava Euroopan investointipankille (EIP) myönnettävää avustusta ”riskinjaon rahoitusvälineen” muodostamista varten, jotta voitaisiin parantaa EIP:n lainojen saatavuutta.

(8)	Erityisohjelmasta olisi tuettava pk-yritysten asianmukaista osallistumista niitä hyödyttävien konkreettisten toimenpiteiden ja erityistoimien avulla, muita yhteisön ohjelmia täydentävällä tavalla.

(9)

Yhteisö on tehnyt perustamissopimuksen 170 artiklan nojalla useita tutkimuksen alaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä olisi lujitettava, jotta yhteisö voitaisiin kytkeä entistä tiiviimmin osaksi maailmanlaajuista tutkimusyhteisöä. Erityisohjelman olisi sen vuoksi oltava avoin kaikille maille, jotka ovat tehneet asiaa koskevat sopimukset, ja lisäksi sen olisi oltava hankekohtaisesti avoin kolmansien maiden yksiköille ja kansainvälisille tieteellisen yhteistyön järjestöille, jos niiden osallistuminen on molemminpuolisen edun mukaista.

(10)	Tähän ohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, joihin kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät eettiset periaatteet.

(11)	Puiteohjelman toteuttamisella olisi edistettävä kestävää kehitystä.

(12)

Olisi varmistettava, että puiteohjelman varainhoito on moitteetonta ja että puiteohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen sekä samalla taattava oikeusvarmuus ja se, että ohjelma on helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja mainitun varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (5) sekä niiden mahdollisten tulevien muutosten mukaisesti.

(13)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset ja Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin nähden oikeasuhteiset toimenpiteet sekä myönnettyjen tukien vaikuttavuuden että näiden varojen käytön tehokkuuden seuraamiseksi väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (6), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (7) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (8) mukaisesti.

(14)

Tämän päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteet ovat pääasiassa hallintotoimenpiteitä, ja ne olisi näin ollen hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä noudattaen. Toisaalta ihmisalkioiden ja ihmisalkioiden kantasolujen käyttöä sisältävään tutkimukseen liittyy tämän päätöksen 4 artiklassa esitettyjä eettisiä kysymyksiä. Tämän lisäksi TTK-toimet, joihin kuuluu ”Turvallisuus”-aihealueella tehtävää tutkimusta, ovat uusi ja hyvin arka alue erityisesti mahdollisten uhkien ja vaaratilanteiden osalta. Tämän vuoksi kyseisten hankkeiden rahoittamistoimenpiteet olisi näin ollen hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

(15)	Kullakin aihealueella olisi oltava oma budjettikohtansa Euroopan yhteisöjen yleisessä talousarviossa.

(16)

Ohjelman täytäntöönpanossa on otettava asianmukaisesti huomioon sukupuolten tasa-arvo sekä muun muassa niiden tutkijoiden työehdot, työhönottoprosessien avoimuus sekä urakehitys, jotka otetaan työskentelemään tämän ohjelman toimien yhteydessä rahoitettavissa hankkeissa ja ohjelmissa. Näitä seikkoja koskevana vaikkakin vapaaehtoisena ohjeena on eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä 11 päivänä maaliskuuta 2005 annettu komission suositus (10),

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan tutkimukseen, teknologian kehittämiseen sekä demonstrointiin liittyviä yhteisön toimia koskeva ”Yhteistyö”-erityisohjelma, jäljempänä ’erityisohjelma’, ajanjaksoksi, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

2 artikla

Erityisohjelmassa tuetaan erityyppisiä ”Yhteistyö”-erityisohjelman piiriin kuuluvia tutkimustoimia, jotka toteutetaan valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä seuraavilla aihealueilla:

a)

Terveys;

b)	Elintarvikkeet, maatalous, kalatalous ja bioteknologia;

c)	Tieto- ja viestintäteknologia;

d)	Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat;

e)

Energia;

f)	Ympäristö (myös ilmastonmuutos);

g)	Liikenne (myös ilmailu);

h)	Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet;

i)

Avaruus;

j)	Turvallisuus.

Tämän erityisohjelman täytäntöön panemiseksi voi olla tarpeen, että toteutetaan täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, että yhteisö osallistuu useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai että perustetaan yhteisyrityksiä taikka muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklan mukaisesti.

Näiden toimien tavoitteet ja pääpiirteet määritetään liitteessä I.

3 artikla

Erityisohjelman toteuttamista varten tarpeelliseksi katsottu rahoitusmäärä on puiteohjelman liitteen II mukaisesti 32 413 miljoonaa euroa, josta komission hallintomenojen osuuden on oltava alle 6 prosenttia. Rahoitusmäärän ohjeellinen jakautuminen esitetään liitteessä II.

4 artikla

1.   Kaikessa tähän erityisohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.

2.   Erityisohjelmasta ei rahoiteta seuraavia tutkimusaloja:

—	lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus,

—	tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä (11),

—	tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita vain tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

3.   Ihmisen — sekä aikuisen ihmisen että ihmisalkion — kantasoluja koskevaa tutkimusta voidaan rahoittaa tutkimusehdotuksen sisällöstä ja asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n lainsäädännöstä riippuen.

Ihmisalkion kantasolujen tutkimusta koskevien rahoitushakemusten on sisällettävä tarvittavat tiedot jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimilupia ja valvontaa koskevista toimenpiteistä sekä tiedot annettavista eettisistä hyväksynnöistä.

Laitosten, organisaatioiden ja tutkijoiden on ihmisalkioista saatavien kantasolujen hankinnan osalta oltava tiukan lupajärjestelmän ja valvonnan alaisia asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n lainsäädännön mukaisesti.

4.   Edellä määritettyjä tutkimusaloja tarkastellaan tieteen edistymisen perusteella ennen tämän ohjelman toista vaihetta (2010–2013).

5 artikla

1.   Erityisohjelma pannaan täytäntöön käyttämällä puiteohjelman liitteessä III määritettyjä rahoitusjärjestelyjä.

2.   Erityisohjelman liitteessä III määritetään järjestelyt, jotka koskevat riskinjako-rahoitusvälineenä käytettävän avustuksen myöntämistä Euroopan investointipankille.

3.   Liitteessä IV esitetään ohjeellinen luettelo mahdollisista yhteisistä teknologia-aloitteista, joista voidaan tehdä erilliset päätökset, ja ohjeellinen luettelo aloitteista kansallisten tutkimusohjelmien mahdollista yhteistoteutusta varten, josta voidaan tehdä erillinen päätös perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla.

4.   Tässä erityisohjelmassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevia sääntöjä.

6 artikla

1.   Komissio laatii tämän erityisohjelman täytäntöönpanoa varten työohjelman, jossa määritellään tarkemmin liitteessä I esitetyt tavoitteet ja tieteelliset ja teknologiset painopisteet, kullakin ehdotuspyynnön kohteena olevalla aihealueella sovellettava rahoitusjärjestely sekä täytäntöönpanon aikataulu.

2.   Työohjelmassa otetaan huomioon olennaiset tutkimustoimet, joita toteutetaan jäsenvaltioiden, assosioituneiden valtioiden sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden toimesta, sekä Euroopan tasolla saatava lisäarvo, vaikutukset teollisuuden kilpailukykyyn ja merkitys yhteisön muiden politiikkojen kannalta. Työohjelma päivitetään tarpeen mukaan.

3.   Rahoitusjärjestelyjen puitteissa toteutettavia epäsuoria toimia koskevien ehdotusten arvioinnissa ja hankkeiden valinnassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen 15 artiklan 1a kohdassa säädettyjä kriteereitä.

4.   Työohjelmassa voidaan yksilöidä

a)	organisaatioita, jotka saavat tukea jäsenmaksun muodossa;

b)	toimia yksittäisten oikeussubjektien toimien tukemiseksi.

7 artikla

1.   Erityisohjelman täytäntöönpanosta vastaa komissio.

2.   Tämän päätöksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä hallintomenettelyä sovelletaan seuraaviin toimenpiteisiin:

a)	6 artiklassa tarkoitettu työohjelma, sovellettavat rahoitusjärjestelyt, ehdotuspyyntöjen sisältö sekä sovellettavat arviointi- ja valintaperusteet mukaan lukien;

b)	tehtäessä muutoksia liitteen II mukaiseen rahoituksen kokonaismäärän ohjeelliseen jakautumiseen;

c)	2 artiklassa tarkoitettujen, aihealueisiin a–g ja i kuuluvien toimien rahoituksen hyväksyminen tapauksissa, joissa tämän ohjelman mukainen yhteisön arvioitu rahoitusosuus on 1,5 miljoonaa euroa tai enemmän;

d)	muiden kuin tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettujen, 2 artiklassa tarkoitettujen aihealueeseen j kuuluvien toimien rahoituksen hyväksyminen tapauksissa, joissa tämän ohjelman mukainen yhteisön arvioitu rahoitusosuus on 0,6 miljoonaa euroa tai enemmän;

e)	puiteohjelman 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen arviointien toimeksiannon laatiminen.

3.   Tämän päätöksen 8 artiklan 3 kohdassa säädettyä sääntelymenettelyä sovelletaan seuraaviin toimenpiteisiin:

a)	2 artiklan j alakohdassa tarkoitetun aihealueen työohjelma ja siihen kuuluvien toimien rahoituksen hyväksyminen;

b)	sellaisten toimien rahoituksen hyväksyminen, joihin liittyy ihmisalkioiden ja ihmisalkioiden kantasolujen käyttöä.

8 artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

4.   Komissio tiedottaa säännöllisesti komitealle erityisohjelman täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä ja antaa sille oikea-aikaisia tietoja kaikista tämän ohjelman mukaisesti ehdotetuista tai rahoitetuista TTK-toimista liitteen V mukaisesti.

5.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

9 artikla

Komissio järjestää tämän erityisohjelman kattamilla aloilla toteutettujen toimien osalta puiteohjelmasta tehdyn päätöksen 7 artiklassa tarkoitetun riippumattoman seurannan, arvioinnin ja uudelleentarkastelun.

10 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

TIETEELLISET JA TEKNOLOGISET TAVOITTEET SEKÄ AIHEALUEIDEN JA TOIMIEN PÄÄPIIRTEET

Tässä erityisohjelmassa tuetaan erilaajuista valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, joka toteutetaan Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella. Tukea annetaan tietyille aihealueille, jotka sijoittuvat sellaisille osaamisen ja teknologian kehityksen kannalta keskeisille aloille, joilla on tuettava ja lisättävä tutkimusta, jotta pystyttäisiin vastaamaan Euroopan kohtaamiin sosiaalisiin ja taloudellisiin sekä kansanterveyttä, ympäristöä ja teollisuutta koskeviin haasteisiin.

Koko erityisohjelmaa koskevana yleisenä tavoitteena on, että samalla kun edistetään huippuosaamisen terävintä kärkeä edustavaa tutkimusta, jonka ensisijaisena tarkoituksena on tietämyksen lisääminen, edistetään myös kestävää kehitystä.

Yhteisön toimia toteutetaan seuraavilla kymmenellä aihe-alueella:

1)

Terveys

2)	Elintarvikkeet, maatalous, kalatalous ja bioteknologia

3)	Tieto- ja viestintäteknologia

4)	Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat

5)

Energia

6)	Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)

7)	Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)

8)	Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet

9)

Avaruus

10)	Turvallisuus.

Jäljempänä kuvataan kunkin aihealueen osalta tavoite, toimien toteutuksessa sovellettava lähestymistapa sekä toimien sisältö. Kuvaus käsittää myös laajamittaiset aloitteet (joita selostetaan pääpiirteittäin liitteessä IV), kansainvälisen yhteistyön, yllättävät tarpeet sekä ennakoimattomat yhteisön politiikkaan liittyvät tarpeet.

Kestävän kehityksen periaate otetaan toiminnassa asianmukaisesti huomioon. Miesten ja naisten välisiä yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan, perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa vahvistetun yhteisön politiikan tavoitteen mukaisesti erityisohjelmassa varmistetaan miesten ja naisten tasa-arvoa ja naistutkijoiden osallistumista edistävien asianmukaisten toimien toteuttaminen. Lisäksi erityisohjelman toimissa otetaan tarpeen mukaan huomioon tutkimustoimintaan ja siihen perustuviin mahdollisiin sovelluksiin liittyvät eettiset, sosiaaliset, oikeudelliset ja laajemmat kulttuuriin liittyvät näkökohdat sekä tieteen ja teknologian kehityksen sosioekonomiset vaikutukset ja tulevaisuudennäkymät.

Monitieteinen ja tieteidenvälinen tutkimus sekä yhteiset ehdotuspyynnöt

Erityistä huomiota kiinnitetään sellaisiin tieteellisiin ja teknologisiin painopistealoihin, jotka koskevat yhteisesti eri aihealueita. Tällaisia voivat olla muun muassa meritieteet ja -teknologiat. Monitieteisyyttä edistetään tarkastelemalla yhteisesti eri aihealueiden näkökulmasta tutkimus- ja teknologia-aiheita, jotka ovat relevantteja useamman kuin yhden aihealueen kannalta. Useita aihealueita koskevien toimien toteutuksessa

—	käytetään aihealueiden yhteisiä ehdotuspyyntöjä, jos tutkimusaihe on selvästi relevantti kunkin asianomaisen aihealueen toimien kannalta,

—	hyödynnetään ”yllättäviä tarpeita” koskevaa tointa, jossa painotetaan erityisesti tieteidenvälistä tutkimusta,

—	kuullaan työohjelmaa laadittaessa ulkopuolisia tahoja, tutkijat mukaan luettuina, jotka edustavat laajasti eri tieteenaloja ja taustaryhmiä,

—	raportoidaan säännöllisesti tieteidenvälisistä tutkimusaloista osana koko ohjelmaa koskevaa seurantaa, arviointia ja uudelleentarkastelua,

—	huolehditaan siitä, että politiikan kannalta olennainen tutkimus on sopusoinnussa yhteisön eri aloilla harjoittaman politiikan kanssa.

Koordinoinnista tämän erityisohjelman aihealueiden ja seitsemännen puiteohjelman muiden erityisohjelmien toimien, kuten ”Valmiudet” -erityisohjelman tutkimusinfrastruktuureja koskevien toimien, välillä huolehtii Euroopan komissio. (12)

Muuttuvien tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioon ottaminen

Jotta voitaisiin varmistaa, että aihealueet ovat jatkuvasti relevantteja alan toimijoiden kannalta ja että nämä osallistuvat toimintaan jatkuvasti, tukeudutaan muiden tietolähteiden ohella ”eurooppalaisten teknologiayhteisöjen” (European Technology Platforms) tekemään työhön. Näin erityisohjelmalla ja alan toimijoiden panoksella edistetään relevanttien — esimerkiksi eurooppalaisten teknologiayhteisöjen laatimien — strategisten tutkimuslinjausten toteutusta niiltä osin kuin näistä linjauksista on saatavissa aidosti lisäarvoa Euroopan tasolla. Tutkimustarpeet, jotka on yksilöity tähän mennessä laadituissa strategisissa tutkimuslinjauksissa, on jo yleisellä tasolla paljolti sisällytetty kymmenen aihealueen määrittelyihin. Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja mahdollisesti myös alueiden tutkimusklusterit voivat osaltaan helpottaa ja järjestää alan toimijoiden, pk-yritykset mukaan luettuina, osallistumista niiden erityisalaan liittyviin tutkimushankkeisiin, myös hankkeisiin, jotka voivat saada rahoitusta puiteohjelmasta. Niiden yksityiskohtainen tekninen sisältö otetaan huomioon myöhemmin laadittaessa seikkaperäistä työohjelmaa erityisiä ehdotuspyyntöjä varten.

Erityisohjelmassa huolehditaan myös siitä, että aihealueet ovat jatkuvasti relevantteja yhteisön politiikan ja säännösten laatimisen, täytäntöönpanon ja arvioinnin kannalta. Tämä koskee yhteisön politiikkaa muun muassa terveyden, turvallisuuden, kuluttajansuojan, energiahuollon, ympäristön, kehitysavun, kalastuksen, meriasioiden, maatalouden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, liikenteen, koulutuksen, tietoyhteiskunnan ja viestinten, työllisyyden, sosiaaliasioiden, koheesion sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen aloilla. Sama koskee myös esinormatiivista ja normien laadintaan liittyvää tutkimusta, jota tarvitaan standardien yhteentoimivuuden ja laadun ja niiden täytäntöönpanon parantamiseksi. Tässä yhteydessä voidaan käyttää apuna foorumeja, joiden puitteissa eri sidosryhmät pohtivat yhdessä tiedeyhteisön kanssa sosiaali-, ympäristö- tai muun politiikan kannalta olennaisia strategisia tutkimuslinjauksia.

Kullakin aihealueella toteutetaan määriteltyjen toimien lisäksi joustavasti ja avoimuuden periaatetta noudattaen erityistoimia, joilla vastataan ”yllättäviin tarpeisiin” ja ”ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin”. Tällaiset toimet takaavat yksinkertaisen, yhtenäisen ja koordinoidun lähestymistavan koko erityisohjelmassa. Samoin ne mahdollistavat rahoituksen eri aihealueita yhteisesti koskevalle tai aihealueiden ulkopuolelle sijoittuvalle poikkitieteiselle tutkimukselle.

—

Tulevat ja uudet teknologiat: Näiden osalta voidaan antaa tukea tutkimukselle, jonka tavoitteena on määrittää tai selvittää tarkemmin uusia tieteellisiä ja teknologisia mahdollisuuksia tietyllä alalla ja/tai niiden ja muiden merkittävien alojen ja tieteiden leikkauskohdassa tukemalla erityisesti spontaaneja tutkimusehdotuksia ja yhteisiä ehdotuspyyntöjä; kehittää uusia ideoita ja radikaalisti uusia käyttömahdollisuuksia sekä tutkia uusia vaihtoehtoja tutkimuksen kehityslinjauksiksi, erityisesti jos niiden avulla voi olla mahdollista saavuttaa merkittäviä läpimurtoja. Varmistetaan riittävä koordinointi ”Ideat” -ohjelmassa toteutettujen toimien kanssa, jotta vältettäisiin päällekkäisyyttä ja taattaisiin varojen optimaalinen käyttö. Toteutustapoja ovat — avoin, ”alhaalta ylöspäin” etenevä tutkimus, jossa tutkijat määrittävät itse tutkimusaiheita luodakseen uusia tieteen ja teknologian mahdollisuuksia (”Adventure” -toimet) tai arvioidakseen uusia tutkimuslöytöjä tai äskettäin havaittuja ilmiöitä, joihin voi liittyä yhteiskunnan kannalta riskejä tai ongelmia (”Insight” -toimet), — toimet, joissa keskitytään yksittäisiin erittäin haastaviin tavoitteisiin sellaisilla tieteen ja teknologian kehittymässä olevilla aloilla, joilla on luvassa merkittäviä edistysaskeleita ja potentiaalisesti huomattavia vaikutuksia talouden ja yhteiskunnan kehitykseen (”Pathfinder” -toimet); näissä toimissa voidaan käyttää toisiaan täydentävien hankkeiden muodostamia hankeryhmiä.

—

Ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet: Tavoitteena on kyetä vastaamaan joustavasti puiteohjelman toteutuksen aikana syntyviin uusiin politiikan tarpeisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nopeaa reagointia edellyttävät odottamattomat kehityskulut tai tapahtumat, kuten uudet epidemiat, elintarvikkeiden turvallisuudessa ilmenevät ongelmat, luonnonkatastrofien edellyttämät toimet tai avustustoimet. Ennakoimattomiin tarpeisiin liittyvät toimet toteutetaan kiinteässä yhteydessä asianomaisiin yhteisön politiikan lohkoihin. Vuotuista työohjelmaa voidaan muuttaa, jos ilmenee pikaisia toimia vaativia tutkimustarpeita.

Tulosten levittäminen, tietämyksen siirto ja eri toimijoiden laajempi osallistaminen

Tietämyksen levittäminen ja siirto on tärkeä EU:n tutkimustoiminnan lisäarvo, ja toimenpiteitä toteutetaan, jotta teollisuus, päätöksentekijät ja yhteiskunta hyödyntäisivät tuloksia aiempaa enemmän. Tietämyksen levittämistä pidetään olennaisena tehtävänä kaikilla aihealueilla; turvallisuus-aihealueella otetaan kuitenkin huomioon luottamuksellisuuteen liittyvistä näkökohdista johtuvat rajoitukset. Tietämystä pyritään levittämään muun muassa rahoittamalla verkostoitumistoimia, seminaareja ja muita tapahtumia, käyttämällä apuna ulkopuolisia asiantuntijoita sekä ylläpitämällä tiedotus- ja sähköisiä palveluja. Tietämyksen siirto ja tutkimustulosten levittäminen toteutetaan kullakin aihealueella:

—	sisällyttämällä levittämistä ja tietämyksen siirtoa koskevat toimet osaksi hankkeita ja konsortioiden toimintaa; tämä voidaan tehdä sopivien rahoitusjärjestelyihin liittyvien määräysten sekä raportointivaatimusten avulla,

—	tarjoamalla hankkeille ja konsortioille kohdennetusti apua sellaisen osaamisen hankkimisessa, jonka avulla voidaan optimoida tulosten käyttö,

—

toteuttamalla erityisiä levittämistoimia, joiden avulla levitetään ennakoivasti tuloksia eri hankkeista, mukaan luettuina edellisten puiteohjelmien ja muiden tutkimusohjelmien hankkeet, ja joissa kohderyhminä ovat yksittäiset alat tai sidosryhmäkokonaisuudet, keskittyen erityisesti potentiaalisiin käyttäjiin,

—	levittämällä tutkimuksen tuloksia politiikan laatijoille ja standardointielimille, jotta asianomaiset elimet voisivat käyttää helpommin politiikan kannalta tärkeitä tutkimustuloksia kansainvälisesti ja Euroopan tasolla sekä kansallisesti ja alueellisesti,

—	käyttämällä apuna CORDIS-palveluja tietämyksen levittämiseksi käyttäjäystävällisellä tavalla ja tutkimustulosten hyödyntämiseksi,

—	toteuttamalla toimia, joilla edistetään tiedeyhteisön ulkopuolisen laajemman yleisön, myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan, kanssa käytävää vuoropuhelua ja keskustelua tieteellisistä kysymyksistä ja tutkimustuloksista.

Tulosten levittäminen ja tietämyksen siirto toteutetaan koordinoidusti koko puiteohjelmassa. Tämän erityisohjelman ja yhteisön muiden ohjelmien välinen täydentävyys ja synergia varmistetaan, erityisesti koulutusalalla, jossa pyritään edistämään työllistyvyyttä tutkimusalalla. Lisäksi kilpailukykyä ja innovaatioita koskevassa ohjelmassa toteutetaan innovointia tukevia toimia.

Pk-yritysten osallistuminen

Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osallistuminen pyritään optimoimaan kaikilla aihealueilla erityisesti parantamalla rahoitus- ja hallintomenettelyjä ja lisäämällä joustavuutta sopivan rahoitusjärjestelyn valinnassa. Lisäksi erityisohjelman aihealueiden sisältöä kehitettäessä otetaan huomioon pk-yritysten tutkimustarpeet ja -potentiaali, ja työohjelmassa määritetään tutkimusalueita, jotka ovat erityisen tärkeitä pk-yritysten kannalta. Konkreettisia toimenpiteitä, myös tukitoimia pk-yritysten osallistumisen helpottamiseksi, toteutetaan ohjelmassa kauttaaltaan kullakin aihealueella kehitettävän strategian puitteissa. Kyseisiin strategioihin liittyy asetettuja tavoitteita koskeva määrällinen ja laadullinen seuranta. Tavoitteena on, että vähintään 15 prosenttia tämän erityisohjelman osalta käytettävissä olevasta rahoituksesta suunnataan pk-yrityksille.

Toimet, joilla tuetaan pk-yrityksiä tai pk-yritysten toimialajärjestöjä hyödyttävää tutkimusta, sisältyvät varsinaisesti ”Valmiudet” -erityisohjelmaan. Lisäksi erillisessä kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa rahoitetaan toimia, joilla edistetään pk-yritysten osallistumista koko puiteohjelmaan.

Eettiset näkökohdat

Tämän erityisohjelman täytäntöönpanossa ja siihen perustuvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita. Näitä ovat muun muassa EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät periaatteet, kuten ihmisarvon ja ihmiselämän suojelu ja henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, sekä ympäristön ja eläinten suojelu yhteisön oikeuden ja kansainvälisten sopimusten, ohjeistojen ja toimintasääntöjen uusimpien versioiden mukaisesti. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Helsingin julistus, Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjat, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, Unescon yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista, YK:n yleissopimus bakteriologisista (biologisista) ja toksiiniaseista (BTWC), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus sekä Maailman terveysjärjestön WHO:n asiaan liittyvät päätöslauselmat.

Lisäksi otetaan huomioon bioteknologian eettisiä näkökohtia käsitelleen eurooppalaisen neuvonantajaryhmän lausunnot (1991–1997) sekä luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot (1998–).

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja ottaen huomioon, että Euroopassa sovelletaan useita erilaisia lähestymistapoja, tutkimushankkeiden osallistujien edellytetään noudattavan tutkimuksen suoritusmaassa voimassa olevia lakeja, määräyksiä ja eettisiä sääntöjä. Kansallisia säännöksiä sovelletaan kaikissa tapauksissa, eikä yhteisö rahoita missään jäsenvaltiossa tai muussa maassa sellaista tutkimusta, joka on kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa tai maassa.

Tutkimushankkeiden toteuttajien on tarvittaessa pyydettävä asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen TTK-toimien aloittamista. Lisäksi komissio tekee poikkeuksetta eettisen arvioinnin ehdotuksista, jotka koskevat eettisesti arkaluonteisia kysymyksiä tai joissa ei ole otettu riittävästi huomioon eettisiä näkökohtia. Erityistapauksissa eettinen arviointi voidaan tehdä myös hankkeen toteutuksen aikana.

Rahoitusta ei myönnetä sellaiselle tutkimukselle, joka on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa.

EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevassa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa edellytetään, että yhteisön on muun muassa tutkimusta koskevaa politiikkaa laatiessaan ja sitä täytäntöön pannessaan otettava täysimääräisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 marraskuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/609/ETY (13) puolestaan edellytetään, että

—	kaikki kokeet on suunniteltava siten, että vältetään aiheuttamasta koe-eläimille kärsimystä sekä tarpeetonta kipua tai tuskaa,

—	kaikissa kokeissa käytetään mahdollisimman vähän eläimiä,

—	kaikissa kokeissa käytetään eläimiä, joilla on mahdollisimman alhainen neurofysiologinen herkkyystaso, ja

—	kaikki kokeet aiheuttavat vähiten kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa.

Eläinten geeniperimän muuttaminen ja eläinten kloonaaminen voivat tulla kysymykseen ainoastaan, jos tavoitteet ovat eettisesti oikeutettuja ja olosuhteet ovat sellaiset, että taataan eläinten hyvinvointi ja noudatetaan biologisen monimuotoisuuden periaatteita.

Komissio seuraa ohjelman täytäntöönpanon aikana säännöllisesti tieteen edistymistä sekä kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä niissä tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi.

Tieteen ja teknologian kehitykseen liittyviä eettisiä näkökohtia tutkitaan varsinaisesti ”Valmiudet” -erityisohjelman osa-alueella ”Tiede yhteiskunnassa”.

Tutkimusyhteistyö

Yhteisön tutkimusrahoitus kohdistetaan suurimmaksi osaksi tutkimusyhteistyöhön. Tavoitteena on saada keskeisillä kehittyvän osaamisen aloilla aikaan laadukkaita tutkimushankkeita ja verkostoja, jotka vetävät puoleensa tutkijoita ja investointeja Euroopasta ja koko maailmasta, lujittavat Euroopan teollista ja teknologista perustaa ja tukevat yhteisön politiikkaa.

Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimusyhteistyötä, jossa myös teollisuuden on määrä olla aktiivisesti mukana, tuetaan erilaisin rahoitusjärjestelyin: rahoitusta voidaan antaa yhteistyöhankkeille, huippuosaamisen verkostoille sekä koordinointi- ja tukitoimille.

Yhteiset teknologia-aloitteet

Joissakin erittäin harvoissa tapauksissa TTK-tavoite on niin laaja ja tarvittavien voimavarojen määrä niin suuri, että on perusteltua muodostaa pitkäaikaisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa. Näissä aloitteissa, jotka käynnistetään pääasiassa eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työn pohjalta ja jotka kattavat yhden tai muutaman valikoidun osa-alueen tietyn alan tutkimuksesta, yhdistetään yksityisen sektorin investointeja sekä kansallista ja EU:n antamaa julkista rahoitusta, mukaan luettuina tutkimuspuiteohjelmasta annettavat avustukset sekä Euroopan investointipankin lainarahoitus. Kustakin yhteisestä teknologia-aloitteesta päätetään erikseen joko perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla (tähän voi kuulua myös yhteisyrityksen perustaminen) tai perustamissopimuksen 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti tähän erityisohjelmaan tehdyn muutoksen nojalla.

Yhteiset teknologia-aloitteet määritellään avoimesti käyttäen arviointia, jossa sovelletaan seuraavia perusteita:

—	tavoite ei ole saavutettavissa nykyisillä välineillä,

—	teollisuuden kilpailukykyyn ja kasvuun liittyvien vaikutusten suuruus,

—	Euroopan tason toimenpiteistä saatava lisäarvo,

—	tavoitellun päämäärän ja suoritteiden määrittelyn tarkkuus ja selkeys,

—	niiden rahoitus- ja muiden resurssien määrä, joihin teollisuus on sitoutunut,

—	vaikutukset laajempien poliittisten tavoitteiden kannalta, mukaan lukien hyöty yhteiskunnalle,

—	mahdollisuudet saada kansallista lisätukea sekä lisätä teollisuuden nykyistä tai tulevaa rahoitusta.

Yhteisten teknologia-aloitteiden perusolemus ja erityisesti seuraavassa esitetyt seikat on määriteltävä selkeästi:

—	rahoitussitoumukset,

—	osanottajien sitoumuksen kesto,

—	sopimuksen tekemisen ja purkamisen ehdot,

—	tekijänoikeudet.

Ottaen huomioon yhteisten teknologia-aloitteiden erityinen laajuus ja monitahoisuus, niiden toiminnan avoimuus pyritään aivan erityisesti varmistamaan samoin kuin se, että kaikki yhteisön rahoitus yhteisten teknologia-aloitteiden kautta tapahtuu puiteohjelmaan sisältyvien huippuosaamisen ja kilpailun periaatteiden mukaisesti.

Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten hyvin yhteiset teknologia-aloitteet ovat kaiken kaikkiaan sopusoinnussa ja koordinoituja samoilla aloilla toteutettavien kansallisten ohjelmien ja hankkeiden kanssa (14), noudattaen kuitenkin niiden nykyisiä täytäntöönpanomenettelyjä, sekä sen varmistamiseen, että niiden hankkeisiin osallistuminen on avointa laajalle joukolle osallistujia kaikkialla Euroopassa ja erityisesti pk-yrityksille.

Liitteessä IV on määritelty yhteisten teknologia-aloitteiden ohjeellinen luettelo. Lisää yhteisiä teknologia-aloitteita voidaan nimetä edellä esitettyjen kriteerien pohjalta, ja niitä voidaan ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Koordinointi suhteessa muihin kuin yhteisön tutkimusohjelmiin

Tässä toiminnassa käytetään kahta päävälinettä: ERA-Net-järjestelmää sekä yhteisön osallistumista yhteisesti toteutettaviin kansallisiin tutkimusohjelmiin (perustamissopimuksen 169 artikla). Toiminnan avulla pyritään myös lisäämään synergiaa ja keskinäistä täydentävyyttä puiteohjelman toimien ja valtioiden välisten rakenteiden, kuten EUREKAn, EIROforumin tai COSTin, puitteissa toteutettujen toimien välillä. COSTin hallinto- ja koordinointitoimiin annetaan rahoitustukea, jotta COSTin avulla voidaan jatkossakin edistää kansallista rahoitusta saavien tutkimusryhmien välistä yhteydenpitoa ja työn koordinointia.

Jos toiminta koskee ainoastaan yhtä aihealuetta, sen tuki toteutetaan kiinteänä osana kyseisen aihealueen toimia. Jos taas toiminta kattaa horisontaalisesti useita aihealueita tai ei suoranaisesti liity kymmeneen aihealueeseen, niitä tuetaan yhteisesti kaikilla asianomaisilla aihealueilla. (15)

Jos toiminta kuuluu jonkin toisen seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavan erityisohjelman alaan, sitä tuetaan kyseisestä erityisohjelmasta.

ERA-Net-järjestelmän avulla kehitetään ja lisätään kansallisten ja alueellisten tutkimustoimien koordinointia

—

luomalla julkisrahoitteisia tutkimusohjelmia toteuttaville toimijoille puitteet toimien koordinoinnin tehostamiselle; tähän sisältyy tuki uusien ERA-Net-verkostojen luomiselle sekä jo olemassa olevien ERA-Net-verkostojen toiminnan laajentamiselle ja syventämiselle, joka voi tapahtua esimerkiksi laajentamalla niiden kumppanuuspohjaa sekä avaamalla vastavuoroisesti niiden ohjelmia. Tarvittaessa ERA-Net-verkostoja voitaisiin käyttää Euroopan alueiden välisessä ja jäsenvaltioiden välisessä ohjelmakoordinoinnissa, jotta niiden yhteistyö laajamittaisissa aloitteissa olisi mahdollista;

—	antamalla rajoitetuissa tapauksissa yhteisön lisärahoitusta niille osallistujille, jotka yhdistävät resurssejaan kansallisten ja alueellisten ohjelmiensa välisiä yhteisiä ehdotuspyyntöjä varten (”ERA-Net-Plus”).

Yhteisön osallistuminen yhteisesti toteutettaviin kansallisiin tutkimusohjelmiin perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla on erityisen tärkeää laajamittaisessa eurooppalaisessa yhteistyössä, jota jäsenvaltiot, joilla on yhteisiä tarpeita ja/tai intressejä, toteuttavat eri kokoonpanoissa (”vaihteleva geometria”). Tarkoin määritellyissä tapauksissa 169 artiklan nojalla toteutettavia toimia — joihin voi liittyä yhteistyötä valtioiden välisten ohjelmien kanssa — käynnistetään aloilla, jotka määritetään läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa soveltaen seitsemännestä puiteohjelmasta tehdyssä päätöksessä määriteltyjä perusteita.

Liitteessä IV olevassa kuvauksessa on määritelty ohjeellinen luettelo aloitteista, jotka voidaan toteuttaa kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutuksena. Näistä voidaan tehdä erillinen päätös EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla. Lisää toimia voidaan nimetä ja ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälisillä yhteistyötoimilla, joista saadaan eurooppalaista lisäarvoa ja jotka ovat kaikkien osapuolten etujen mukaisia, tuetaan yhteisön kansainvälistä tiede- ja teknologiapolitiikkaa, jolla on kaksi toisiinsa sidoksissa olevaa tavoitetta:

—

tukea ja edistää Euroopan kilpailukykyä muodostamalla strategisia tieteen ja teknologian alan tutkimuskumppanuuksia kolmansien maiden, niin pitkälle teollistuneiden talouksien kuin nousevienkin talouksien, kanssa ja mobilisoimalla kolmansien maiden parhaat tutkijat työskentelemään Euroopassa ja Euroopan kanssa yhteistyössä,

—	tarkastella kolmansia maita koskevia tai luonteeltaan maailmanlaajuisia erityisongelmia yhteisten etunäkökohtien ja yhteisen hyödyn pohjalta.

Yhteisön kansainvälisessä tiedeyhteistyössä painotetaan ja kehitetään yhteistyötä, jossa voidaan luoda, jakaa ja käyttää hyväksi tietämystä tasa-arvoisten tutkimuskumppanuuksien avulla. Yhteistyössä otetaan huomioon kumppanuusmaiden kansainvälinen, kansallinen, alueellinen ja sosioekonominen tilanne sekä osaamisperusta. Strategiana on edistää EU:n kilpailukykyä ja koko maapallon kestävää kehitystä muodostamalla EU:n ja kolmansien maiden kahdenvälisiä, alueellisia ja maailmanlaajuisia kumppanuuksia, jotka ovat kummankin osapuolen edun mukaisia ja tuovat molemmille hyötyä. Tätä silmällä pitäen EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana olisi lujitettava myös toteuttamalla monenvälisiä kansainvälisiä tutkimusohjelmia. Tuettavat kansainväliset yhteistyötoimet kytketään yleispoliittisiin kysymyksiin, jotta niiden avulla voitaisiin edistää maapallon kestävää kehitystä ja sen puitteissa EU:n kansainvälisten sitoumusten täyttämistä, eurooppalaisten arvojen esille tuomista, kilpailukykyä, sosioekonomista kehitystä, ympäristönsuojelua ja hyvinvointia.

Kansainvälistä yhteistyötä toteutetaan tämän erityisohjelman kullakin yksittäisellä aihealueella sekä aihealueiden rajojen yli seuraavin tavoin:

—

Kaikkien kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden sekä teollistuneiden maiden (16) tutkijoiden ja tutkimuslaitosten laaja osallistuminen kaikilla aihealueilla — ”Turvallisuus” -aihealueella otetaan kuitenkin huomioon luottamuksellisuuteen liittyvistä näkökohdista johtuvat asianmukaiset rajoitukset, jotka koskevat kaikkia muita kolmansia maita paitsi assosiaatiomaita. Lisäksi kolmansien maiden osallistujia kannustetaan ponnekkaasti osallistumaan molempien osapuolten kannalta tärkeillä aloilla.

—

Kullakin aihealueella toteutetaan erityisiä yhteistyötoimia kohdennetusti kolmansien maiden kanssa siinä tapauksessa, että molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita tekemään yhteistyötä tietyissä aiheissa, jotka valitaan kolmansien maiden tieteellisen ja teknologisen tason ja tarpeiden perusteella. Erityistarpeiden ja painopistealueiden määritys sidotaan kiinteästi EU:n ja asianomaisten maiden tai maaryhmien välisiin kahdenvälisiin yhteistyösopimuksiin sekä eri alueiden monenväliseen ja kahdenväliseen vuoropuheluun. Painopisteet määritetään kunkin alueen tai maan erityisten tarpeiden, mahdollisuuksien ja taloudellisen kehityksen tason perusteella.

Tätä varten laaditaan kansainvälisen yhteistyön strategia ja toteutussuunnitelma, jossa määritetään aihealuekohtaisia ja aihealueiden rajat ylittäviä kohdennettuja toimia. Toimien aihealueita voivat olla esimerkiksi terveys, maatalous, puhtaanapito, vesihuolto, elintarvikevarmuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, energia, ympäristö, kalastus, vesiviljely ja luonnonvarat, kestävä talouspolitiikka sekä tieto- ja viestintäteknologia.

Nämä kohdennetut toimet ovat yhteisön ja kyseisten maiden yhteistyön ensisijaisia toteutusvälineitä. Niiden tavoitteena on erityisesti parantaa ehdokasmaiden, EU:n naapurimaiden, kehitysmaiden ja nousevan talouden maiden tutkimus- ja yhteistyövalmiuksia. Toimista toteutetaan kohdennetut ehdotuspyynnöt. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että asianomaiset kolmannet maat ja erityisesti kehitysmaat pääsevät mukaan toimiin.

Toimet toteutetaan koordinoidusti ”Ihmiset” — ja ”Valmiudet” -erityisohjelmien kansainvälisten yhteistyötoimien kanssa. Puiteohjelman kansainvälisen yhteistyön kokonaisstrategia tukee tätä toimintaa.

AIHEALUEET

1.   TERVEYS

Tavoite

Tavoitteena on parantaa Euroopan kansalaisten terveyttä ja kohentaa terveyteen liittyvillä aloilla toimivien eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja tehostaa niiden innovointikykyä. Samalla on määrä tutkia maailmanlaajuisia terveyskysymyksiä, kuten uusia epidemioita. Painopisteinä ovat translaatiotutkimus (eli peruslöydösten muuntaminen kliinisiksi sovelluksiksi, koetulosten tieteellinen validointi mukaan luettuna), uusien hoitojen, terveyden edistämisen menetelmien, ennaltaehkäisymenetelmien, myös lasten terveyden ja terveen ikääntymisen edistäminen, diagnoosimenetelmien ja lääketieteellisten tekniikoiden kehittäminen ja validointi sekä kestävät ja tehokkaat terveydenhuoltojärjestelmät.

Lähestymistapa

Tämän aihealueen tutkimus lisää tietämystä siitä, miten voidaan tehokkaammin edistää terveyttä, vähentää terveyseroja Euroopassa, ehkäistä ennalta ja hoitaa merkittäviä sairauksia ja tarjota terveydenhuoltopalveluja. Biolääketieteellinen perustutkimus kuuluu olennaisena osana tähän aihealueeseen, ja monitieteinen lähestymistapa on erityisen tärkeä terveyden aihealueella.

Tämän aihealueen tutkimus tukee mittavan genomisen, epidemiologisen, biologisen ja bioteknisen tietomäärän yhdistämistä ja keskeisten teknologioiden kehittämistä terveyteen liittyvillä aloilla tietämyksen ja valmiuksien kehittämiseksi interventioita varten. Sen on määrä johtaa terveyteen liittyvään translaatiotutkimukseen, jota tarvitaan, jotta biolääketieteellisestä tutkimuksesta olisi käytännön hyötyä ja jotta se parantaisi elämänlaatua. Sen ansiosta Eurooppa voi osallistua tehokkaammin kansainvälisiin toimiin, joilla torjutaan maailmanlaajuisesti merkittäviä sairauksia. Näistä on esimerkkinä meneillään oleva Euroopan ja kehitysmaiden välinen kliinisten tutkimusten yhteistyökumppanuus EDCTP (European and Developing Countries Clinical Trials Partnership), joka on hi-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävä ohjelma (169 artikla) (17). Aihealueen toimet tukevat terveyspolitiikan viitoittamaa tutkimusta Euroopan tasolla ja erityisesti kansallisten tietokantojen mallien, järjestelmien ja tietojen keskinäistä vertailua. Asiaankuuluvien tietokantojen verkostointi on erityisen tärkeää tässä yhteydessä.

Tämän aihealueen tutkimus parantaa Euroopan kilpailukykyä terveydenhoidon bioteknologian ja lääketieteellisen teknologian aloilla, joilla pk-yritykset ovat merkittävimpiä talousvetureita, sekä farmaseuttisessa teollisuudessa. Sen yhteydessä voidaan tukea myös innovatiivisia lääkkeitä käsittelevää eurooppalaista teknologiayhteisöä (18), jonka pyrkimyksenä on poistaa lääkekehitystä hidastavia tutkimuksen pullonkauloja. Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimustoimien ja niiden tulosten hyödyntämisen välisen kuilun kaventamiseen tukemalla lääkkeen tehon osoittamista kliinisissä tutkimuksissa (proof of concept) ja kliinistä validointia. Tutkimus edistää myös normien ja standardien kehittämistä uusille kehittyneille hoidoille (esim. regeneratiiviselle hoidolle). Nämä normit ja standardit auttavat EU:n teollisuutta vastaamaan maailmanlaajuiseen kilpailuun. Eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin maailmanlaajuisesti johtava asema vaihtoehtoisten testausmenetelmien ja erityisesti muihin kuin eläinkokeisiin perustuvien menetelmien alalla olisi varmistettava.

Tutkimukseen liittyvät sukupuolinäkökohdat otetaan hankkeissa asianmukaisesti huomioon. (19) Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimustuloksista tiedottamiseen ja kansalaisyhteiskunnan, erityisesti potilasryhmien, kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa käytävään vuoropuheluun biolääketieteen ja genetiikan tutkimuksen mukanaan tuomasta uudesta kehityksestä. Lisäksi huolehditaan tutkimustulosten laajasta levityksestä ja käytöstä.

Strategisesti tärkeisiin kysymyksiin eli lasten terveyteen (20) ja ikääntyvän väestön terveyteen kiinnitetään erityistä huomiota, ja ne on otettava tarvittaessa huomioon kaikissa tämän aihealueen toimissa. Tähän liittyvät painopisteet esitetään työohjelmassa. Toiminta tulee käsittämään myös muita monitieteisiä tutkimusaloja. Tällä tavoin voidaan taata näkyvä ja johdonmukainen lähestymistapa näihin kysymyksiin ja samalla välttää päällekkäisyydet.

Eettiset, oikeudelliset ja sosioekonomiset kysymykset otetaan huomioon kunkin seuraavan toimen yhteydessä. (21)

Toimet

Bioteknologia, geneeriset menetelmät ja lääketieteelliset teknologiat ihmisen terveyden hoitoon

Tavoitteena on kehittää ja validoida tarvittavia välineitä ja tekniikoita, jotka mahdollistavat uuden osaamisen luomisen ja muuntamisen käytännön sovelluksiksi terveyden ja lääketieteen alalla.

—

Suurikapasiteettinen tutkimus. Tavoitteena on vauhdittaa tutkimusta, jolla pyritään kehittämään uusia modernin biologian, myös genomiikan perustutkimuksen, tutkimusvälineitä, joiden avulla voidaan tehostaa merkittävästi tietojen tuottamista ja parantaa tietojen ja näytteiden (biopankkien) standardointia, hankintaa ja analyysiä. Painopiste on seuraavien osa-alueiden uusissa tekniikoissa: sekvensointi, geenien ilmentyminen, genotyyppaus ja fenotyyppaus, rakenne- ja funktionaalinen genomiikka, bioinformatiikka ja systeemibiologia sekä muut ”omiikat”.

—

Havaitsemis-, diagnoosi- ja seurantamenetelmät. Tavoitteena on kehittää visualisointi-, kuvantamis-, havaitsemis- ja analyysimenetelmiä ja -tekniikoita biolääketieteen tutkimukseen, sairauksien ennustamiseen, diagnosointiin, seurantaan ja prognostisointiin sekä hoitointerventioiden tukemiseen ja ohjaukseen. Keskeisellä sijalla on tieteidenvälisyys muun muassa seuraavien alojen välillä: solu- ja molekyylibiologia, fysiologia, genetiikka, fysiikka, kemia, biolääketieteellinen teknologia, nanoteknologia, mikrojärjestelmät, laitteet ja tietoteknologiat. Erityisesti painotetaan ei-invasiivisia tai mahdollisimman vähän invasiivisia menetelmiä sekä kvantitatiivisia menetelmiä ja laadunvarmistusnäkökohtia.

—

Hoitojen soveltuvuuden, turvallisuuden ja tehokkuuden ennustaminen. Tavoitteena on kehittää ja validoida parametreja, välineitä, menetelmiä ja standardeja, joita tarvitaan uusien tai parannettujen turvallisten ja tehokkaiden biolääkkeiden saattamiseksi potilaiden käyttöön. (22) Painopisteitä ovat muun muassa farmakogenomiikka, biologisten merkkiaineiden yksilöinti ja validointi, kohdentamiseen ja annosteluun liittyvät lähestymistavat sekä menetelmät ja mallit in silico, in vitro (mukaan luettuina eläinkokeille vaihtoehtoiset menetelmät) ja in vivo. (23)

—

Innovatiiviset hoitomenetelmät ja -interventiot. Tavoitteena on tutkia sellaisia kehittyneitä hoitomenetelmiä ja -teknologioita, joilla on laajoja potentiaalisia käyttömahdollisuuksia, sekä vakiinnuttaa ne ja varmistaa niiden edelleen kehittäminen. Painopisteinä ovat geeni- ja soluhoito, regeneratiivinen hoito, transplantaatio, immuunihoito ja rokotteet sekä muut lääkkeet. Lisäksi tarkastellaan näihin liittyviä tekniikoita, kuten kehittyneitä täsmäannostelujärjestelmiä, kehittyneitä implantteja ja proteeseja sekä ei-invasiivisia tai mahdollisimman vähän invasiivisia teknologia-avusteisia interventioita.

Ihmisen terveyden hoitoa palveleva translaatiotutkimus

Tavoitteena on parantaa tietämystä normaalin terveyden ja erityisten sairauksien perustana olevista biologisista prosesseista ja mekanismeista, muuntaa tämä tietämys kliinisiksi sovelluksiksi, sairauksien hallinta ja hoito mukaan lukien, ja varmistaa, että jatkotutkimusta ohjaa kliininen (myös epidemiologinen) tietämys.

—

Biologisen tiedon ja prosessien integrointi: laajamittainen tiedon kokoaminen, systeemibiologia. — Laajamittainen tiedon kokoaminen. Tavoitteena on käyttää suurikapasiteettisia tekniikoita tiedon tuottamiseksi, jotta voidaan selvittää geenien ja geenituotteiden toimintaa ja niiden vuorovaikutusta monimutkaisissa verkoissa merkittävissä biologisissa prosesseissa. Painopisteitä ovat genomiikka, proteomiikka, ”RNA-omiikka”, populaatiogenetiikka sekä vertaileva, funktionaalinen ja rakennegenomiikka. — Systeemibiologia. Painopistealueena on monitieteinen tutkimus, jossa integroidaan suuri määrä biologista tietoa ja kehitetään ja sovelletaan systeemibiologian menetelmiä pyrkimyksenä selventää ja mallintaa kaikissa olennaisissa organismeissa ja kaikilla järjestäytymisen tasoilla ilmeneviä biologisia prosesseja.

—

Aivojen ja aivosairauksien, ihmisen kehityksen ja ikääntymisen tutkimus. — Aivot ja aivosairaudet. Tavoitteena on ymmärtää paremmin aivojen kokonaisrakennetta ja dynamiikkaa, tutkia aivosairauksia tietyt ikään liittyvät sairaudet, kuten dementia ja Parkinsonin tauti, mukaan lukien ja etsiä uusia hoitomuotoja. Erityisesti pyritään muodostamaan kokonaiskuva aivoista tutkimalla aivotoimintoja molekyylitasolta aina kognitioon asti, mukaan luettuina neuroinformatiikka ja aivotoiminnan häiriöt synaptisesta häiriöstä neurodegeneraatioon. Tutkimuksessa tarkastellaan neurologisia sairauksia ja mielen sairauksia ja mielenterveyshäiriöitä sekä niiden regeneratiivista ja korjaavaa hoitoa. — Ihmisen kehityksen ja ikääntymisen tutkimus. Tavoitteena on laajaa menetelmien ja välineiden kirjoa käyttämällä ymmärtää paremmin elinikäisen kehityksen ja terveen ikääntymisen prosessia. Painopisteenä on ihmis- ja mallijärjestelmien tutkimus, mukaan luettuina ympäristöön, geeniperintöön, käyttäytymiseen ja sukupuoleen liittyvät vuorovaikutukset.

—

Merkittävien tartuntatautien translaatiotutkimus: merkittävien kansanterveysuhkien torjunta. — Mikrobilääkeresistenssi, myös sienipatogeenien osalta. Ensisijaisena tavoitteena on yhdistää resistenssin molekyylimekanismeihin, mikrobiekologiaan ja isännän ja taudinaiheuttajan väliseen vuorovaikutukseen kohdistuva perustutkimus ja kliininen tutkimus, jotta voidaan kehittää uusia keinoja vähentää monilääkeresistenttien infektioiden ilmenemistä ja leviämistä. — Hi-virus/aids, malaria ja tuberkuloosi. Tarkoituksena on ennen kaikkea kehittää uusia hoitoja, diagnoosimenetelmiä, ehkäiseviä välineitä, kuten rokotteita, ja kemiallisen kulkeutumisen ehkäisykeinoja, kuten hi-virusta tuhoavia mikrobisidejä. Tutkimustoimien tavoitteena on torjua näitä kolmea sairautta maailmanlaajuisesti ja tarkastella myös näiden kolmen sairauden ja hepatiitin erityisesti Eurooppaa koskevia näkökohtia. Tutkimuksessa painotetaan prekliinistä ja varhaisvaiheen kliinistä tutkimusta. Tarvittavilta osin (esim. hiv-/aidsrokotteet) toimitaan yhteistyössä maailmanlaajuisten aloitteiden kanssa. — Mahdolliset uudet ja uudelleen leviävät epidemiat. Painopisteenä on sellaisten uusien patogeenien torjunta, jotka voivat johtaa pandemiaan, mukaan luettuina zoonoosit (esim. SARS ja erittäin patogeeninen influenssa). Tarvittaessa on tarkoitus käynnistää nopeasti tutkimusyhteistyötä, jolla joudutetaan uusien diagnoosimenetelmien, lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistä tartuntatautien ehkäisyä, hoitoa ja niihin liittyvien hätätilanteiden hallintaa varten.

—

Muiden merkittävien sairauksien translaatiotutkimus. (24) — Syöpä. Painopisteinä ovat sairauden etiologia, uudet lääkkeet ja hoidot, ennaltaehkäisyssä, varhaisessa diagnoosissa ja hoidossa käytettävien lääkkeiden vaikutuskohteiden ja biologisten merkkiaineiden yksilöinti ja validointi sekä ennaltaehkäisevien prognoosi-, diagnoosi- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuuden arviointi. — Sydän- ja verisuonisairaudet. Painopisteenä on sydän- ja verisuonisairauksien diagnosointi, ennaltaehkäisy, hoito ja seuranta (mukaan luettuna aivohalvauksen verisuoniperäiset tekijät) käyttäen laajoja tieteidenvälisiä lähestymistapoja. — Diabetes ja lihavuus. Diabeteksen tutkimuksessa painopisteenä ovat diabeteksen eri tyyppien etiologia ja niiden ehkäisy ja hoito. Lihavuuden tutkimuksessa painopisteessä ovat monitieteiset lähestymistavat, joissa yhdistyvät genetiikka, elämäntapojen tutkimus ja epidemiologia. Sekä diabeteksen että lihavuuden osalta kiinnitetään erityistä huomiota nuoruusiän sairauksiin ja lapsuuden aikana vaikuttaviin tekijöihin. — Harvinaissairaudet. Painopisteenä ovat harvinaissairauksien luonnollista kehitystä koskevat Euroopan laajuiset tutkimukset, patofysiologia sekä ennaltaehkäisy-, diagnoosi- ja hoitotoimenpiteiden kehittäminen. Tämä osa-alue käsittää yleisten sairauksien harvinaiset Mendelin lakien mukaiset fenotyypit. — Muut krooniset sairaudet. Painopisteenä ovat ei-tappavat sairaudet, joilla on merkittävä vaikutus elämänlaatuun vanhuusiässä, kuten toiminta- ja aistirajoitteet ja muut krooniset sairaudet (esim. artriitti, reumasairaudet ja lihas- ja tukielinsairaudet sekä hengityselinten sairaudet, mukaan luettuina allergioiden aiheuttamat sairaudet).

Euroopan kansalaisten terveydenhuollon optimointi

Tämän toimen tavoitteena on luoda tarvittava perusta terveysjärjestelmiä koskevalle, tietoon pohjautuvalle poliittiselle päätöksenteolle sekä entistä vaikuttavammille ja tehokkaammille tieteelliseen näyttöön perustuville terveyden edistämisen, sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja hoidon strategioille.

—

Kliinisen tutkimuksen tulosten muuttaminen kliiniseksi käytännöksi. Tähän kuuluu myös lääkkeiden käytön parantaminen ja käyttäytymisinterventioiden, organisatoristen toimenpiteiden sekä uusien lääketieteellisten hoitojen ja teknologioiden asianmukainen käyttö. Erityistä huomiota kiinnitetään potilasturvallisuuteen, lääkkeiden haitalliset vaikutukset mukaan lukien: tavoitteena on parhaiden kliinisten käytäntöjen määrittäminen, päätöksenteon ymmärtäminen kliinisissä yhteyksissä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä näyttöön perustuvan hoidon ja potilaiden omavoimaistamiseen tähtäävien sovellusten edistäminen. Painopisteinä ovat strategioita koskeva vertailuanalyysi sekä eri hoitotoimenpiteiden, myös lääkehoidon, tieteellisesti tutkittujen täydentävien ja vaihtoehtoisten lääkkeiden ja uusien lääketieteellisten teknologioiden, tulosten tarkastelu ottaen huomioon lääkemääräysstrategiat, tietyt lääketurvatoiminnasta saadun näytön näkökohdat, potilaiden erityispiirteet (esim. perinnöllinen alttius, ikä, sukupuoli ja hoitoihin sitoutuminen) ja kustannushyödyt.

—

Terveydenhoitojärjestelmien laatu, tehokkuus ja solidaarisuus, mukaan luettuina muutosvaiheen terveydenhuoltojärjestelmät. Tavoitteena on, että maat voisivat oppia muissa terveydenhuoltojärjestelmissä saaduista kokemuksista ja niiden kestävyydestä. Tässä yhteydessä otetaan huomioon kansallisten olosuhteiden ja väestön erityispiirteiden merkitys (ikääntymisaste, liikkuvuus, maahanmuutto, koulutus, sosioekonominen asema, muuttuvat työolot jne.) Painopisteinä ovat terveydenhuoltojärjestelmien organisaatioon, talouteen ja sääntelyyn liittyvät seikat (eri interventioiden kustannusten, tehokkuuden ja hyötyjen arviointi, myös potilasturvallisuuden kannalta) sekä terveydenhuoltojärjestelmien toteutus ja tulokset tehokkuuden, suorituskyvyn ja tasapuolisuuden kannalta tarkasteltuina (heikossa asemassa olevat ryhmät mukaan luettuina). Erityistä huomiota kiinnitetään investointikysymyksiin ja henkilöresursseihin, myös kotihoidon järjestelmiin. Ikääntyvän väestön itsenäisyyttä, elämänlaatua ja liikkuvuutta on myös määrä tarkastella.

—

Tehokkaampi terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy. Tavoitteena on tuottaa näyttöä, jonka pohjalta voidaan optimoida elämäntapoihin sekä työ- ja elinolosuhteisiin liittyvät julkisen terveydenhuollon toimenpiteet eri tasoilla ja eri yhteyksissä. Painopisteenä ovat terveyden laajemmat taustatekijät ja niiden vuorovaikutus sekä yksilö- että yhteisötasolla (esim. ruokavalio, stressi, tupakan, alkoholin ja muiden aineiden käyttö, liikunta, kulttuuritekijät, sosioekonomiset tekijät ja ympäristötekijät). Erityisesti tarkastellaan elinikäistä mielenterveyttä.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa aihealuetta. Sillä on erityinen merkitys maailmanlaajuisiin terveysongelmiin, kuten mikrobilääkeresistenssiin, hi-virukseen/aidsiin, malariaan, tuberkuloosiin, laiminlyötyihin sairauksiin ja ilmeneviin pandemioihin, liittyvillä osa-alueilla. Toimintaan voi sisältyä myös painopisteiden määrittelyä kansainvälisissä aloitteissa, joihin kuuluu aids-rokotteen tutkimukseen ja kehittämiseen tähtäävä Global HIV Vaccine Enterprise. Jos kliinisiä tutkimuksia koskeva pitkän aikavälin kestävä kumppanuus vakiinnutetaan Euroopan ja kehitysmaiden välillä ja jos osallistujamaiden kansalliset ohjelmat tai toimet sisällytetään ohjelmaan, Euroopan ja kehitysmaiden välisen kliinisten tutkimusten yhteistyöohjelman (EDCTP) tukemista voidaan jatkaa ohjelman saavutusten ja tulevien tarpeiden pohjalta. (25) EDCTP-ohjelma keskittyy edelleen pitkälle vietyyn kliiniseen testaukseen uusien rokotteiden, mikrobisidien ja lääkkeiden kehittämiseksi näihin kolmeen sairauteen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tätä varten työohjelmassa voidaan määrätä yhteisön rahoitusosuudesta EDCTP:n eurooppalaiseen taloudelliseen etuyhtymään ohjelman toteuttamiseksi. Komission on hyväksyttävä yhteisön rahoitusosuus ja sen uudelleen kohdentaminen.

Erityisiä yhteistyötoimia toteutetaan osa-alueilla, jotka on määritelty EU:n ulkopuolisten maiden tai alueiden kanssa kahdenvälisissä vuoropuheluissa, kansainvälisillä foorumeilla tai vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä. Kumppanuuksien yhteydessä paikallisiin tarpeisiin mukautettuja painopistealueita voivat olla esimerkiksi seuraavat: terveyspolitiikan tutkimus, terveydenhuoltojärjestelmien ja -palvelujen tutkimus, äidin ja lapsen terveys, lisääntymisterveys, vähälle huomiolle jääneiden tartuntatautien hallinta ja valvonta sekä ilmenevät ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet kyseisillä alueilla.

HFSPO:n (Human Frontier Science Programme Organisation) (26) vuosijäsenmaksu suoritetaan ”Tieto- ja viestintäteknologiat” -aihealueen kanssa yhteisenä rahoitusosuutena. Tätä kautta ne EU:n jäsenvaltiot, jotka eivät ole G8-maita, voivat hyötyä täysimääräisesti HFSP-ohjelmasta, ja eurooppalaiselle tutkimukselle saadaan enemmän näkyvyyttä.

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Yllättäviin tarpeisiin liittyvän tutkimuksen perustana ovat ilmenevien tarpeiden mukaan toteutettavat kohdennetut toimet. Tutkimus koordinoidaan muiden aihealueiden tutkimuksen kanssa laajasti ja monialaisesti. Politiikkaan liittyviin ennakoimattomiin tarpeisiin kohdistuva tutkimus voi puolestaan koskea esimerkiksi elin- ja työoloja, terveysvaikutusten arviointia, riskinarviointia, tilastollisia indikaattoreja, hallintoa ja viestintää julkisen terveydenhuollon piirissä sekä kansainvälisten terveyssopimusten velvoitteita, mukaan luettuina tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus (27) ja Kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulations) (28). Tutkimuksella täydennetään edellä kuvattua terveyspolitiikan viitoittamaa tutkimusta.

2.   ELINTARVIKKEET, MAATALOUS, KALATALOUS JA BIOTEKNOLOGIA

Tavoite

Tavoitteena on saada aikaan eurooppalainen tietopohjainen biotalous (29) luomalla puitteet sille, että tiede- ja yritysmaailma ja muut sidosryhmät voivat yhteistyössä hyödyntää uusia ja yllättäviä mahdollisuuksia tutkimukseen, jolla vastataan yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen liittyviin haasteisiin. Näitä haasteita ovat kasvava vaatimus turvallisemmista, terveellisemmistä ja laadukkaammista elintarvikkeista ja uusiutuvien biologisten resurssien kestävästä käytöstä ja tuotannosta, eläinkulkutautien ja zoonoosien sekä elintarvikkeisiin liittyvien sairauksien lisääntynyt riski, maatalous-, vesiviljely- ja kalataloustuotannon kestävyyteen ja varmuuteen kohdistuvat uhat, kasvava vaatimus laadukkaammista elintarvikkeista, joiden tuotannossa otetaan huomioon eläinten hyvinvointi ja maaseutu- ja rannikkoaluenäkökohdat, sekä erityisruokavaliota tarvitsevien kuluttajien huomioon ottaminen.

Lähestymistapa

Tähän aihealueeseen kuuluva tutkimus lujittaa tietopohjaa, tuottaa innovaatioita ja tarjoaa tukea politiikalle, jolla rakennetaan ja kehitetään eurooppalaista tietopohjaista biotaloutta. Tutkimuksessa keskitytään biologisten resurssien kestävään hoitoon, tuotantoon ja käyttöön, erityisesti soveltamalla biotieteitä ja bioteknologiaa ja hyödyntämällä mahdollisuuksia, joita saadaan näiden lähentymisestä muihin teknologioihin. Tavoitteena on, että Euroopan maatalous, kalatalous, vesiviljelyala, rehutuotanto- ja elintarvikeala (30), terveydenhoitoala, metsäperustainen teollisuus sekä näihin liittyvät alat voivat tuottaa uusia, turvallisempia, kohtuuhintaisia, ekotehokkaita ja kilpailukykyisiä tuotteita. Tutkimus antaa merkittävää tukea yhteisön politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanolle ja muotoilulle. Tarkastelun tai tuen kohteena ovat erityisesti yhteinen maatalouspolitiikka, maatalous- ja kauppakysymykset, muuntogeenisiin organismeihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat, elintarvikelainsäädäntö, yhteisön kasvinterveyslainsäädäntö, eläinten terveyttä koskeva yhteisön politiikka sekä eläinten hyvinvointia ja tautien valvontaa koskevat normit, ympäristö ja biologinen monimuotoisuus, Euroopan metsästrategia sekä yhteinen kalastuspolitiikka, jonka tavoitteena on kalastuksen ja vesiviljelyn kestävä kehitys sekä kala- ja äyriäistuotteiden turvallisuus. Tutkimuksella pyritään myös luomaan uusia ja kehittämään jo käytössä olevia indikaattoreja, jotka tukevat näiden politiikkojen analysointia, kehittämistä ja seurantaa.

Ottaen huomioon maatalouden monimuotoinen rooli tutkimuksella tuetaan maaseudun elinkeinoelämää ja mahdollisuuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Erityisesti elintarviketeollisuus, joka muodostuu 90-prosenttisesti pk-yrityksistä, hyötyy monista tutkimustoimista, muun muassa kohdennetusta tulosten levityksestä ja teknologiansiirrosta. Tämä koskee erityisesti kehittyneiden ekotehokkaiden tekniikoiden, menetelmien ja prosessien integrointia ja käyttöönottoa sekä normien kehittämistä. Biotieteiden, nanoteknologian ja tieto- ja viestintäteknologioiden aloilla toimivien huipputekniikan uusyritysten odotetaan olevan merkittävässä asemassa kasvinjalostuksen, viljelykasvien parantamisen, kasvinsuojelun, elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun varmistamiseen käytettävien kehittyneiden havaitsemis- ja seurantatekniikoiden sekä uusien teollisten bioprosessien aloilla.

Useat eurooppalaiset teknologiayhteisöt, joiden aloina ovat kasvigenomiikka ja bioteknologia, metsätalous ja -teollisuus, eläinterveys, tuotantoeläinten jalostus, elintarvikkeet, vesiviljely ja teollinen bioteknologia, voivat osallistua yhteisten tutkimusprioriteettien määrittämiseen tällä aihealueella ja mahdollisten tulevien laajamittaisten toimien, kuten demonstrointihankkeiden, yksilöintiin. Eurooppalaiset teknologiayhteisöt voivat myös taata osaltaan kaikkien sidosryhmien laajan osallistumisen ja integroinnin. Tarpeen mukaan toteutetaan kansallisten tutkimusohjelmien koordinointia parantavia toimia tiiviissä yhteistyössä ERA-Net-hankkeiden, teknologiayhteisöjen ja muiden toimijoiden (esim. maataloustutkimuksen pysyvän komitean ja tulevaisuudessa mahdollisesti muodostettavan Euroopan meritutkimuksen koordinointirakenteen) kanssa.

Näissä toimissa otetaan tarvittaessa huomioon tieteellisen ja teknologisen kehittämisen yhteiskunnalliset, eettiset, sukupuolisidonnaiset, oikeudelliset, ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja laajemmat kulttuuriin liittyvät näkökohdat sekä potentiaaliset riskit ja vaikutukset (ennakointi).

Toimet

Maa-, metsä- ja vesiympäristön biologisten resurssien kestävä tuotanto ja hoito (31)

—

Kehitystä vauhdittava tutkimus, jonka kohteena ovat ne avaintekijät, jotka edistävät biologisten resurssien (mikro-organismien, kasvien ja eläinten) kestävää tuotantoa ja hoitoa pitkällä aikavälillä, mukaan luettuna biologisen monimuotoisuuden ja uusien bioaktiivisten molekyylien hyödyntäminen näissä biologisissa järjestelmissä. Tutkimus käsittää omiikka-teknologiat, kuten genomiikan, proteomiikan ja metabolomiikan, ja konvergoituvat teknologiat ja niiden integroinnin systeemibiologian lähestymistavoissa. Lisäksi siinä kehitetään perusvälineitä ja -teknologioita, mukaan luettuina bioinformatiikka ja tarvittavat tietokannat, sekä menetelmiä, joita käytetään lajikkeiden yksilöintiin lajiryhmissä.

—

Tutkimuksen tavoitteena on maatalouden, puutarhaviljelyn, metsätalouden, kalatalouden ja vesiviljelyn kestävyyden ja kilpailukyvyn parantaminen vähäisemmin ympäristövaikutuksin, suojaten samalla kuluttajien terveyttä ja ottaen huomioon ilmastonmuutos, kehittämällä uusia teknologioita, laitteita, seurantajärjestelmiä, uudentyyppisiä kasveja ja tuotantojärjestelmiä, viljelyn hallintaa kasvinjalostuksen, kasvinterveystoimien ja optimoitujen tuotantojärjestelmien avulla, parantamalla kalatalouden hallinnan tieteellistä ja teknistä perustaa ja tutkimalla eri järjestelmien (maatalous ja metsätalous; kalatalous ja vesiviljely) välistä vuorovaikutusta koko ekosysteemin kattavassa lähestymistavassa. Tähän kuuluu myös tutkimus, joka koskee alkuperäisten ekosysteemien säilyttämistä, biologisten torjunta-aineiden kehittämistä sekä biodiversiteetin mikrobiologista ulottuvuutta ja metagenomiikkaa. — Maaympäristöjen biologisten resurssien osalta erityisenä painopisteenä ovat vähäiseen tuotantopanokseen perustuvat (esim. torjunta-aineet ja lannoitteet) ja luonnonmukaiset tuotantojärjestelmät, resurssien hoidon parantaminen sekä uuselintarvikkeet ja uusrehut sekä uudenlaiset kasvit (viljelykasvit ja puut), joiden osalta otetaan huomioon niiden koostumus, stressinsietokyky, ekologiset vaikutukset, ravinteiden ja veden hyväksikäytön tehokkuus ja arkkitehtuuri. Tätä tuetaan tutkimuksella, jonka kohteena ovat uusien kasvijärjestelmien ja -tuotteiden bioturvallisuus, rinnakkaiselo ja jäljitettävyys, ja jossa seurataan ja arvioidaan geneettisesti muunneltujen viljelykasvien vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen sekä tutkitaan mahdollisuutta saada niistä laajempaa hyötyä yhteiskunnalle. — Kasvinterveyttä ja viljelykasvien suojelua parannetaan tutkimalla ekologiaa, tuhoeläinbiologiaa, tauteja, tuhokasveja ja muita kasvinsuojelun kannalta merkityksellisiä uhkia, tukemalla tautien puhkeamisen valvontaa ja parantamalla kestävän tuhoeläinten ja -kasvien hallinnan välineitä ja tekniikoita. Maan hedelmällisyyden seurantaan, säilyttämiseen ja parantamiseen kehitetään entistä parempia menetelmiä. — Vesiympäristöjen biologisten resurssien osalta painopisteinä ovat viljeltyjen lajien olennaiset biologiset toiminnot, turvalliset ja ympäristömyötäiset tuotantojärjestelmät ja rehut sekä kalastusbiologia, monilajikalastuksen dynamiikka, kalastuksen ja meriekosysteemin välinen vuorovaikutus sekä laivastoperustaiset, alueelliset ja monivuotiset hoitojärjestelmät.

—

Eläinterveyden ja -tuotannon sekä eläinten hyvinvoinnin optimointi maataloudessa, kalataloudessa ja vesiviljelyssä muun muassa — hyödyntämällä geenitietoutta, uusia jalostusmenetelmiä, lisäämällä ymmärrystä eläinten fysiologiasta ja käyttäytymisestä, sekä — parantamalla tietämystä tuhoeläimistä, loisista ja eläinten tartuntataudeista sekä muista elintarviketuotannon kestävyyteen ja varmuuteen kohdistuvista uhista, myös zoonooseista, ja tehostamalla näiden tautien valvontaa. Lisäksi on määrä kehittää välineitä eläinten tartuntatautien seurantaa, ennaltaehkäisyä ja hallintaa varten toteuttamalla rokotteisiin ja diagnostiikkaan liittyvää tukevaa ja soveltavaa tutkimusta, tutkimalla jo tunnettujen tai ilmenevien tartunnanaiheuttajien ja muiden uhkien (mukaan luettuina tahalliset teot) ekologiaa sekä eri viljelyjärjestelmien ja ilmaston vaikutuksia. Uutta tietämystä on määrä tuottaa myös eläinjätteen turvallisesta hävittämisestä ja sivutuotteiden käsittelyn parantamisesta.

—

Tarvittavien välineiden tarjoaminen poliittisille päätöksentekijöille ja muille toimijoille alan strategioiden, politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanon tueksi ja erityisesti eurooppalaisen tietopohjaisen biotalouden rakentamisen sekä maaseudun ja rannikkoalueiden kehittämisen tarpeiden tukemiseksi. Yhteistä kalastuspolitiikkaa tuetaan kehittämällä mukautuvia lähestymistapoja, jotka mahdollistavat koko ekosysteemin huomioon ottamisen merten luonnonvarojen hyödyntämisessä. Kaikkiin politiikkoihin, myös yhteiseen maatalouspolitiikkaan, liittyvä tutkimus käsittää sosioekonomiset tutkimukset, kustannus-hyöty-analyysit, eri viljelyjärjestelmien, myös monimuotoisten, vertailuselvitykset, kustannustehokkaat kalatalouden hallintajärjestelmät, non-food-eläinten kasvatuksen, vuorovaikutuksen metsätalouden kanssa ja tutkimukset, jotka koskevat toimeentulon parantamista maaseudulla ja rannikkoalueilla.

”Ruokapöydästä maatilalle”: Elintarvikkeet (kala- ja äyriäistuotteet mukaan luettuina), terveys ja hyvinvointi

—

Kuluttajakäyttäytyminen ja kuluttajien makutottumukset elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskeisenä tekijänä ja elintarvikkeiden vaikutukset Euroopan kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen painopisteitä ovat elintarvikkeita, myös perinteisiä elintarvikkeita, koskevat kuluttajien käsitykset ja asenteet, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen kehityssuuntausten ymmärtäminen sekä niiden tekijöiden yksilöinti, joiden pohjalta elintarvikkeiden valinta ja pääsy kuluttajien saataville määräytyy. Tutkimus kattaa elintarvike- ja ravintotutkimuksen tietokantojen kehittämisen.

—

Hyödylliset ja haitalliset ruokavaliotekijät sekä eri väestöryhmien erityiset ravintotarpeet ja -tottumukset keskeisenä hallittavana tekijänä ruokavalioperäisten sairauksien ja häiriöiden, myös lihavuuden ja allergioiden, kehityksessä ja niiden esiintymisen vähentämisessä. Näitä tekijöitä koskevan tietämyksen lisääminen edellyttää uusien ruokavaliostrategioiden tutkimista, nutrigenomiikan ja systeemibiologian kehittämistä ja soveltamista sekä ravinnon, fysiologisten toimintojen ja psykologisten toimintojen välisten vuorovaikutusten tutkimista. Tutkimus voi johtaa jalostettujen elintarvikkeiden koostumuksen uudistamiseen ja uuselintarvikkeiden, uusien ainesosien, erityisruokavaliovalmisteiden ja terveys- ja ravitsemusvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseen. Myös perinteisten, paikallisten ja kausielintarvikkeiden tutkiminen on tärkeää, jotta voidaan nostaa esille määrättyihin elintarvikkeisiin ja ruokavalioihin liittyviä vaikutuksia ja kehittää kattavaa elintarvikeohjeistoa.

—

Innovoinnin optimointi Euroopan elintarviketeollisuudessa integroimalla kehittyneitä teknologioita perinteiseen elintarviketuotantoon, myös käymisprosessiin perustuvien elintarvikkeiden tuotantoon, kehittämällä erityistarpeiden mukaisesti suunniteltuja jalostusteknologioita tarkoituksena parantaa elintarvikkeiden funktionaalisuutta sekä laatua ja ravintoarvoa, mukaan lukien elintarviketuotannon aistinvaraiset näkökohdat muun muassa uuselintarvikkeiden osalta. Samaan pyritään myös kehittämällä ja demonstroimalla huipputeknisiä ja ekotehokkaita prosessointi- ja pakkausjärjestelmiä, ottamalla käyttöön älykkäitä valvonnan sovelluksia sekä tehostamalla sivutuotteiden, jätteen, veden ja energian hyödyntämistä ja käsittelyä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kehittää kestäviä ja uudentyyppisiä tekniikoita eläinrehun tuotantoon — muun muassa rehun prosessoinnin ja koostumuksen turvallisuuden varmistamiseksi — ja laadunvalvontaan.

—

Kemiallisen ja mikrobiologisen turvallisuuden takaaminen ja Euroopan elintarvikehuollon laadun parantaminen. Tähän sisältyvät mikrobiekologian ja elintarvikkeiden turvallisuuden välisten yhteyksien tutkiminen, menetelmien ja mallien kehittäminen elintarvikeketjun eheyden tutkimista varten, uudet havaitsemismenetelmät, jäljitettävyys ja sen kehittäminen edelleen, riskinarvioinnin ja -hallinnan ja riskejä koskevan viestinnän tekniikat ja välineet sekä riskien mieltämisen tutkimisen kehittäminen, kehittymässä olevat riskit mukaan luettuina. Tähän kuuluvat myös elintarviketurvallisuuteen liittyvän riskinvertailun tieteelliset menetelmät.

—

Ihmisen terveyden ja ympäristön suojelu tutkimalla elintarvikkeiden ja rehujen tuotantoketjuihin kohdistuvia ja niiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Tähän sisältyy elintarvikkeissa esiintyvien vierasaineiden ja niihin liittyvien terveysvaikutusten tutkiminen, ympäristövaikutusten seuranta sekä tehokkaampien välineiden ja menetelmien kehittäminen arvioitaessa ja hallittaessa elintarvikkeiden ja rehujen tuotantoketjuihin kohdistuvia vaikutuksia ja sitä, miten tuotantoketjut kestävät maailmanlaajuisia muutoksia erityisesti ympäristössä. Elintarvikeketjun laadun ja eheyden varmistaminen edellyttää uusia malleja tuotantoketjun analyysia varten ja ratkaisuja kokonaiselintarvikeketjun hallintaan, mukaan luettuina kuluttajanäkökohdat.

Biotiede, bioteknologia ja biokemia kestävän kehityksen mukaisissa tuotteissa ja tuotantoprosesseissa, jotka eivät liity elintarviketuotantoon

—

Tavoitteena on lujittaa tietopohjaa ja kehittää pitkälle vietyjä tekniikoita biomassan tuotantoon maan ja merten resursseista energiantuotannon ja teollisten prosessien sovelluksia varten. Tämä edellyttää kasvi-, eläin- ja mikrobigenomiikan ja metabolomiikan tutkimista biomassan lähtöaineiden tuottavuuden ja koostumuksen parantamiseksi, jotta biomassa voidaan optimaalisesti muuntaa runsaasti lisäarvoa tarjoaviksi tuotteiksi, mukaan lukien farmasiateollisuudessa ja lääketieteessä käytettävät biologiset resurssit. Samalla on määrä käyttää luonnonmukaisia tai muunnettuja maa- ja vesiorganismeja uusina lähteinä. Tämä edellyttää täysimittaista elinkaarianalyysia biomassan tuotantokäytännöistä, kuljetuksesta, varastoinnista ja biotuotteiden hyödyntämisestä markkinoilla.

—

Lisäksi tarkastellaan teollisen bioteknologian soveltamista koko kasvien ja metsän tuottaman biomassan tuotantoketjuissa ”biojalostamojen” (esim. vihreät kemikaalit) mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti, mukaan luettuina sosioekonomiset, agronomiset, ekologiset ja kuluttajanäkökohdat. Tämän tueksi on tarkoitus tutkia kasvien ja mikrobien aineenvaihduntaa sellulaarisella ja subsellulaarisella tasolla ja parantaa sen hallintaa sekä tutkia sitä, kuinka tulokset saataisiin integroitua koko järjestelmän toimintaan tuotettaessa arvokkaita hyödykkeitä sellaisten bioprosessien (esimerkiksi biokatalyyttisten prosessien) avulla, joiden ansiosta muuntotuotteiden määrä, laatu ja puhtaus ovat suurempia.

—

Lisäksi käytetään tai kehitetään biotekniikoita, joilla saadaan aikaan uudenlaisia ja parannettuja metsäperustaisen teollisuuden tuotteita ja prosesseja. Näiden tuotteiden ja prosessien on määrä olla korkealaatuisia, runsaasti lisäarvoa tarjoavia ja uusiutuvien resurssien käyttöön perustuvia, jotta voidaan parantaa puun ja puuntuotannon kestävyyttä, mukaan luettuna rakennuspuutavara sekä uusiutuvat materiaalit ja bioenergiavarannot.

—	Tarkastelun kohteena on myös, miten bioteknologian avulla voidaan havaita, seurata, ehkäistä, käsitellä ja poistaa epäpuhtauksia.

—	Samoin tarkastellaan jätteen ja sivutuotteiden taloudellisen arvon maksimointia uusien ja mahdollisesti energiaa säästävien bioprosessien avulla joko yksin tai yhdessä kasvijärjestelmien ja/tai kemiallisten katalyyttien kanssa.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälisellä yhteistyöllä on ensisijainen asema ”Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia” -aihealueen tutkimuksessa, ja sitä edistetään voimakkaasti koko aihealueella. Tavoitteena on tukea tutkimusta, jolla on erityistä merkitystä kehitysmaille ja voimakkaasti kasvaville talouksille. Kohteiden valinnassa otetaan huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja meneillään olevat toimet. Erityistoimia on määrä toteuttaa yhteistyön edistämiseksi ensisijaisten kumppanialueiden ja -maiden kanssa. Tämä koskee erityisesti niitä alueita ja maita, jotka osallistuvat kahden alueen välisiin vuoropuheluihin ja kahdenvälisiin tiede- ja teknologiasopimuksiin, sekä naapurimaita, voimakkaasti kasvavan talouden maita ja kehitysmaita.

Lisäksi on tarkoitus harjoittaa monenvälistä yhteistyötä, jonka kohteena ovat joko laajoja kansainvälisiä toimia edellyttävät haasteet, esimerkiksi systeemibiologian ulottuvuus ja monimutkaisuus kasveissa ja mikro-organismeissa, tai maailmanlaajuiset haasteet ja EU:n kansainväliset sitoumukset (elintarvikkeiden ja juomaveden turvallisuus ja saantivarmuus, eläintautien maailmanlaajuinen leviäminen, biologisen monimuotoisuuden tasapuolinen käyttö, maailman kalatalouden palauttaminen suurimman mahdollisen kestävän tuoton tasolle vuoteen 2015 mennessä yhteistyössä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön kanssa, sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat ja siihen kohdistuvat vaikutukset).

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Yllättäviin tarpeisiin liittyvän tutkimuksen tavoitteena voi olla muun muassa kehittää uusia ratkaisuja ja tekniikoita esimerkiksi kriisinhallintajärjestelmiin ja elintarvikeketjun eheyteen liittyen.

Ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastattaessa otetaan erityisesti huomioon eurooppalaisen tietopohjaisen biotalouden rakentamiseen liittyvät tarpeet.

3.   TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIA

Tavoite

Tavoitteena on parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja luoda edellytykset sille, että Eurooppa pystyy hallitsemaan ja muovaamaan tieto- ja viestintäteknologioiden tulevaa kehitystä siten, että Euroopan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin vaatimuksiin voidaan vastata. Tieto- ja viestintäteknologia muodostaa tietoperustaisen yhteiskunnan ytimen. Toimilla vahvistetaan Euroopan tieteellistä ja teknologista perustaa ja varmistetaan sen maailmanlaajuisesti johtava asema tieto- ja viestintäteknologiassa, edistetään ja stimuloidaan tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin liittyvää innovointia ja luovuutta tieto- ja viestintäteknologian käytön kautta ja varmistetaan, että tieto- ja viestintäteknologiassa saavutettu edistys muunnetaan nopeasti Euroopan kansalaisia, yrityksiä, teollisuutta ja hallintoa hyödyttäviksi sovelluksiksi. Toimet auttavat myös kaventamaan digitaalista kuilua ja torjumaan sosiaalista syrjäytymistä.

Lähestymistapa

Tieto- ja viestintäteknologioilla on ainutlaatuinen ja tunnustettu asema innovoinnin, luovuuden ja kilpailukyvyn edistäjänä kaikilla teollisuus- ja palvelualoilla. Niillä on olennainen merkitys vastattaessa keskeisiin yhteiskunnan haasteisiin ja uudenaikaistettaessa julkisia palveluja. Lisäksi ne tukevat kehitystä kaikilla tieteen ja teknologian aloilla. Euroopan on siksi hallittava ja muovattava tieto- ja viestintäteknologian tulevaa kehitystä ja varmistettava, että tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvat palvelut ja tuotteet otetaan käyttöön ja että niitä käytetään niin, että ne tuovat mahdollisimman suuren hyödyn kansalaisille ja yrityksille.

Nämä ovat yhteisön tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteita, joita painotettiin i2010-aloitteessa. Tämän politiikan pyrkimyksenä on kehittää kilpailukykyistä ja konvergoituvaa tietoperustaista taloutta Euroopassa, lisätä merkittävästi Euroopan investointeja tieto- ja viestintäteknologian tutkimukseen ja innovointiin sekä varmistaa, että mahdollisimman moni pääsee osalliseksi tietoyhteiskunnan tuomista hyödyistä.

Uudet tieto- ja viestintäteknologiat avaavat monia uusia mahdollisuuksia tuottaa korkealaatuisempia tuotteita ja palveluja, monet niistä aloilla, joilla Euroopalla on jo teollinen ja teknologinen johtoasema. Euroopan tason kumppanuussuhteet ovat optimaalinen tapa investoida tieto- ja viestintäteknologiaan. Avoimen lähdekoodin kehittämismalliin perustuva tieto- ja viestintäteknologian alan tutkimustoiminta on osoittautumassa hyödylliseksi innovaatioiden lähteeksi ja yhteistyötä lisääväksi tekijäksi. Tällaisille toimille on nyt suurempi tarve kuin koskaan, jotta selviydyttäisiin voimakkaasti kasvavista tutkimuskustannuksista aikana, jolloin kilpailu on maailmanlaajuista ja teknologiat yhä monimutkaisempia ja yhä kiinteämmin sidoksissa toisiinsa.

Tieto- ja viestintäteknologian aihealueella asetetaan etusijalle keskeisten teknologiapilareiden ympärille jäsennelty strategisesti tärkeä tutkimus, varmistetaan teknologioiden täysi integraatio ja tuotetaan osaaminen ja keinot kehittää hyvin monentyyppisiä innovatiisia tieto- ja viestintäteknologian sovelluksia. Toimet edistävät teollista ja teknistä kehitystä tieto- ja viestintäteknologian alalla ja parantavat kilpailukykyä keskeisillä tietotekniikkaintensiivisillä aloilla, kun käyttöön voidaan ottaa innovatiivisia ja korkealaatuisia tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvia tuotteita sekä uusia tai parannettuja organisaatioprosesseja sekä yrityksissä että julkishallinnossa. Lisäksi aihealueen tutkimuksella tuetaan muita yhteisön politiikan aloja, esimerkiksi terveyttä ja ympäristönsuojelua, asettamalla tieto- ja viestintäteknologia poliittisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden palvelukseen, varsinkin erityistarpeisten henkilöiden osalta, ikääntyvä väestö ja vammaiset mukaan luettuina.

Toimintaan kuuluu yhteistyö- ja verkottamistoimia, ja lisäksi voitaisiin tukea yhteisiä teknologia-aloitteita (32) ja kansallisten ohjelmien koordinointitoimia (33). Toimien painopisteisiin kuuluu tutkimusaiheita, joiden valinnassa on nojauduttu muiden lähteiden ohella eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työhön. Lisäksi pyritään saamaan aikaan synergiaa muiden erityisohjelmien toimien kanssa.

Pienten ja keskisuurten yritysten ja muiden pienten toimijoiden aktiivinen osallistuminen on olennaisen tärkeää, kun otetaan huomioon niiden merkitys innovaatioiden kehittämisessä. Niillä on elintärkeä tehtävä tieto- ja viestintäteknologian ja sen sovellusten uusien visioiden luomisessa ja niiden siirtämisessä liiketoiminnaksi.

Toimet

Tieto- ja viestintäteknologian teknologiapilarit:

—

Nanoelektroniikka, fotoniikka ja integroidut mikro-/nanojärjestelmät. Prosessi-, laite-, suunnittelu- ja testaustekniikat ja -menetelmät, joilla parannetaan komponenttien, järjestelmämikropiirien (SoC), paketoitujen järjestelmien (SiP) ja integroitujen järjestelmien kokoa, tiheyttä, suorituskykyä, energiatehokkuutta, valmistusta ja kustannustehokkuutta; perustason fotoniikkakomponentit moniin erilaisiin sovelluksiin; myös ultranopeat komponentit; radiotaajuusjärjestelmät; suurikapasiteettiset/suuritiheyksiset tiedonvarastointijärjestelmät; hyvin laajapinta-alaiset / pitkälle integroidut näyttöratkaisut; anturit, toimilaitteet, näyttimet ja kuvantamislaitteet; vähävirtaiset järjestelmät, tehokomponentit, vaihtoehtoiset energianlähteet/-varastointitekniikat; energianlähteet/-tekniikat; heterogeenisten teknologioiden ja järjestelmien integrointi; älykkäät järjestelmät; monitoimintaiset integroidut mikro-nano-bio-info-järjestelmät; laajan pinta-alan elektroniikka; integrointi eri materiaaleihin/objekteihin; rajapinnat eläviin organismeihin; molekyylien tai atomien itsejärjestäytyminen stabiileiksi rakenteiksi.

—

Ajasta ja paikasta riippumattomat rajoittamattoman kapasiteetin viestintäverkot. Kustannustehokkaat, uudelleenkonfiguroitavat ja joustavat matkaviestintä- ja laajakaistaverkkotekniikat, -järjestelmät ja -arkkitehtuurit, myös maanpäälliset ja satelliittiverkot sekä optiset kytkennät ja muut suurinopeuksisen päästä päähän -liitettävyyden teknologiat; erilaisten kiinteiden, langattomien ja matkaviestintätekniikkaan perustuvien verkkojen ja -palveluiden sekä radio- ja televisioverkkojen ja -palveluiden konvergenssi ulottuen henkilökohtaisista ympäristöistä alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ympäristöihin; kiinteiden ja langattomien viestintäpalvelujen ja -sovellusten yhteentoimivuus, verkotettujen resurssien hallinta, palvelujen uudelleenkonfiguroitavuus; tilannekohtaisesti toimivien älykkäiden multimedialaitteiden, anturien ja mikrosirujen kompleksinen verkottaminen.

—

Sulautetut ja ympäristöään säätelevät tietotekniikkajärjestelmät. Tehokkaammat, suojatummat, hajautetut, käyttövarmat ja suorituskykyiset laitteisto-/ohjelmistojärjestelmät, jotka voivat havainnoida ja säädellä ympäristöään ja mukautua siihen ja samalla optimoida resurssien käytön; järjestelmien mallintamis-, analysointi-, suunnittelu-, valmistus- ja validointimenetelmät ja välineet kompleksisuuden hallintaan; avoimet, koottavat arkkitehtuurit ja mittakaavasta riippumattomat alustat, väliohjelmistot ja hajautetut käyttöjärjestelmät, joilla voidaan luoda aidosti saumattomia yhteistoimintaisia älykkäitä ympäristöjä antureita, toimilaitteita, laskentaa, viestintää, varastointia ja palvelujen tarjoamista varten; tietotekniikka-arkkitehtuurit, jotka sisältävät heterogeenisia, verkotettuja ja uudelleenkonfiguroitavia komponentteja, mukaan luettuina käännös, ohjelmointi ja ajonaikainen tuki, suurikapasiteettiset järjestelmät ja palvelut; laajamittaisten, hajautettujen ja epätäsmällisten järjestelmien hallinta.

—

Ohjelmistot, gridit, käyttövarmuus ja luotettavuus. Osaamisintensiivisiä palveluja tukevia dynaamisia ja luotettuja ohjelmisto-, arkkitehtuuri- ja väliohjelmistojärjestelmiä varten tarkoitetut teknologiat, välineet ja menetelmät, mukaan luettuna niiden tarjoaminen hyötypalveluna; palvelusuuntautuneet, yhteentoimivat ja mittakaavasta riippumattomat infrastruktuurit, resurssien grid-tyyppinen virtualisointi alakohtaiset ympäristöt mukaan lukien, verkkokeskeiset käyttöjärjestelmät; avoimen lähdekoodin ohjelmistot; avoimet normien kehitysympäristöt ja yhteistyöratkaisut ohjelmistojen, palvelujen ja järjestelmien kehittämiseen ja validointiin; kokoonpanovälineet, myös ohjelmointikielet; kompleksisten järjestelmien emergentin käyttäytymisen hallinta; laajamittaisten, hajautettujen ja ajoittaisesti yhteenkytkettyjen järjestelmien ja palvelujen luotettavuuden ja vikasietoisuuden parantaminen; suojatut ja luotetut järjestelmät ja palvelut, mukaan luettuina yksityisyyttä suojaava pääsynvalvonta ja todentaminen, dynaamiset turvallisuus- ja luotettavuusperiaatteet, luotettavuuden ja luottamuksen metamallit.

—

Tietämysjärjestelmät, kognitiiviset järjestelmät ja oppimisjärjestelmät. Menetelmät ja tekniikat, joiden avulla voidaan hankkia, luoda ja tulkita, esittää ja personoida, selata ja hakea, jakaa ja toimittaa tietoa ottaen huomioon ihmiselle ja koneelle merkitykselliset sisällön semanttiset suhteet; keinotekoiset järjestelmät, jotka havaitsevat, tulkitsevat ja arvioivat tietoa ja kykenevät yhteistoimintaan, itsenäiseen toimintaan ja oppimiseen; teoriat ja kokeet, joiden avulla voidaan päästä inkrementaalisia kehitysaskeleita pidemmälle hyödyntämällä ymmärrystä luonnollisesta kognitiosta, erityisesti oppimisesta ja muistista, myös ihmisen oppimiseen liittyvien järjestelmien kehittämiseksi.

—

Simulointi, visualisointi, vuorovaikutus ja virtuaalivahvisteinen todellisuus. Välineet mallintamiseen, simulointiin, visualisaatioon, vuorovaikutukseen, virtuaaliseen, virtuaalivahvisteiseen ja virtuaalisuutta ja reaalisuutta yhdistävään todellisuuteen sekä niiden integraatioon kokonaisvaltaisissa ympäristöissä; välineet tuotteiden, palvelujen ja audiovisuaalisen digimedian innovatiiviseen suunnitteluun; luonnollisemmat, intuitiiviset ja helppokäyttöiset käyttöliittymät ja uudet tavat toimia vuorovaikutuksessa teknologian, koneiden ja laitteiden ja muiden käyttöesineiden kanssa; kieliteknologia, myös monikieliset ja automaattiset konekääntämisjärjestelmät.

—

Tieto- ja viestintäteknologian uusia näköaloja, jotka perustuvat muiden tieteen ja teknologian alojen (matematiikka ja fysiikka, bioteknologia, materiaali- ja biotieteet, kemia, yhteiskunta- ja kognitiotieteet sekä humanistiset tieteet), hyödyntämiseen, tuetaan koko tieto- ja viestintäteknologian aihealueella. Kyse on näköaloista, jotka johtavat innovaatioihin tieto- ja viestintäteknologioissa ja kokonaan uusiin teollisuus- ja palvelualoihin. Ne ulottuvat tieto- ja viestintäteknologian laitteiden koon pienentämisestä siten, että ne soveltuvat yhteen elävien organismien kanssa ja voivat olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa (esim. synteettisiin biomolekyylirakenteisiin perustuvat uudenlaiset tieto- ja viestintäteknologian komponentit ja laskentajärjestelmät), aina uudenlaisiin, elollista maailmaa jäljitteleviin tietojenkäsittely- ja viestintätieteisiin, luonnollisia järjestelmiä jäljitteleviin ympäristön kanssa täysin sopusointuisiin tieto- ja viestintäteknologian laitteisiin sekä elollisen maailman mallintamiseen ja simulointiin (esim. ihmisen fysiologian simulointiin useilla biologisilla tasoilla).

Teknologioiden integrointi:

—

Henkilökohtaiset ympäristöt. Multimodaalisten käyttöliittymien, anturitekniikoiden ja mikrojärjestelmien, henkilökohtaisen viestinnän ja tiedonkäsittelyn laitteiden, henkilökohtaisina oheislaitteina käytettävien tieto- ja viestintäteknologian järjestelmien, päälle puettavien järjestelmien ja implanttien integrointi sekä niiden kytkeminen palveluihin ja resursseihin, jolloin keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon kaikki henkilön tilannesidonnaisiin tarpeisiin ja identiteettiin liittyvät näkökohdat.

—

Kotiympäristöt. Viestintä, seuranta, hallinta ja apu kotona, rakennuksissa ja julkisissa tiloissa; kaikkien laitteiden saumaton yhteentoimivuus ja käyttö ottaen huomioon kustannustehokkuus, kohtuuhintaisuus, käytettävyys ja turvallisuus; uudet palvelut ja vuorovaikutteisen, myös viihteellisen, digisisällön ja -palvelujen uudet muodot; tiedonsaanti ja -hallinta.

—

Robottijärjestelmät. Joustavat ja luotettavat robottijärjestelmät, jotka toimivat ihmisympäristöissä ja järjestämättömissä ympäristöissä sekä yhteistyössä ihmisten kanssa; verkotetut ja yhteistyössä toimivat robotit; miniatyyrirobotit; ihmistoimintojen kaltainen teknologia; integroitujen robottijärjestelmien modulaarinen suunnittelu ja mallintaminen.

—

Älykkäät infrastruktuurit. Tieto- ja viestintäteknologian välineet, joilla voidaan lisätä kriittisten infrastruktuurien suorituskykyä, käyttäjäystävällisyyttä, mukautuvuutta, ylläpidettävyyttä, käyttövarmuutta ja viankestävyyttä; tiedonintegroinnin välineet; tieto- ja viestintäteknologia systeemistä riskinarviointia, ennakkovaroitusjärjestelmiä ja automatisoituja hälytyksiä varten, suunnitteluvalmiudet ja päätöksenteon tuki.

Sovellusten tutkimus:

—

Yhteiskunnan haasteisiin vastaava tieto- ja viestintäteknologia. Tavoitteena on varmistaa, että kaikki Euroopan kansalaiset saavat mahdollisimman suuren hyödyn tieto- ja viestintäteknologian tuotteista ja palveluista, parantaa osallisuutta ja saumatonta pääsyä yleishyödyllisiin palveluihin ja näiden palvelujen vuorovaikutteisuutta sekä vahvistaa julkisen sektorin palvelujen innovaatioroolia, jotta voidaan lisätä niiden tehokkuutta ja vaikutusta.

—

Terveys. Henkilökohtaiset, häiritsemättömät järjestelmät, joiden avulla kansalaiset voivat hallita hyvinvointiaan, esimerkiksi päälle puettavat tai kehoon asetettavat terveyttä tukevat seurantalaitteet ja autonomiset järjestelmät; kehittyvät tekniikat, kuten molekyylikuvantaminen, ennaltaehkäisyn tehostamiseksi ja lääkityksen yksilöllistämiseksi; terveyttä koskevan tietämyksen muodostaminen, hallinta ja soveltaminen kliinisissä käytännöissä; elinten toimintojen mallintaminen ja simulointi; mikro- ja nanorobottilaitteet mahdollisimman vähän invasiivisia kirurgisia ja hoitosovelluksia varten.

—

Hallinto kaikilla tasoilla. Tieto- ja viestintäteknologian monitieteinen käyttö julkisessa hallinnossa yhdistettynä organisaatiomuutoksiin ja uusiin taitoihin siten, että voidaan tarjota innovatiivisia ja kansalaiskeskeisiä palveluja kaikille; kehittynyt tieto- ja viestintäteknologiaan perustuva tutkimus ja ratkaisut, joilla parannetaan demokratiaa ja demokratiaan osallistumista, julkisen sektorin palvelujen toimivuutta ja laatua sekä vuorovaikutusta viranomaisten kanssa ja niiden kesken ja tuetaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia prosesseja demokratian kaikissa vaiheissa.

—

Osallisuus. Tavoitteena on valtaistaa yksilöt ja heidän yhteisönsä ja parantaa kaikkien kansalaisten tasapuolista osallistumista tietoyhteiskuntaan ja samalla ehkäistä vammaisuudesta, heikosta taitotasosta, köyhyydestä, maantieteellisestä eristyneisyydestä, kulttuurista, sukupuolesta tai iästä johtuvat digitaalikuilut tukemalla aputeknologiaa, edistämällä itsenäistä elämistä, parantamalla tietotekniikkataitoja ja kehittämällä kaikille suunniteltuja tuotteita ja palveluja.

—

Liikkuvuus. Integroidut tieto- ja viestintätekniikkapohjaiset ajoneuvojen turvajärjestelmät, jotka perustuvat avoimiin, käyttövarmoihin ja luotettaviin arkkitehtuureihin ja rajapintoihin; tehokkaan, turvallisen ja ympäristöystävällisen liikenteen yhteentoimivat ja yhteistyössä toimivat järjestelmät, jotka perustuvat ajoneuvojen väliseen ja ajoneuvojen ja liikenneinfrastruktuurien väliseen viestintään ja joihin on integroitu tarkkoja ja käyttövarmoja paikannus- ja navigointitekniikoita; personoidut, paikkamukautuvat henkilökohtaista navigointia palvelevat ja multimodaaliset palvelut, mukaan luettuina älykkäät matkailupalveluratkaisut.

—

Ympäristön, riskinhallinnan ja kestävän kehityksen tukeminen. Riskien ja hätätilanteiden hallinta; älyanturiverkot, joilla parannetaan luonnonuhkien ennustamista ja luonnonvarojen hallintaa, mukaan lukien ympäristöä saastuttavien aineiden vähentämistä palvelevat järjestelmät; energiatehokkuuden parantaminen; niiden toimenpiteiden hallinta, joilla ihminen vastaa ympäristöpaineisiin ja ylläpitää biologista monimuotoisuutta; hälytysjärjestelmät ja oikea-aikainen ja luotettava julkinen turvallisuusviestintä ja -tiedottaminen; aputeknologiat ja tukijärjestelmät ankarissa, vaarallisissa ja riskialttiissa oloissa toimimiseen; tieto- ja viestintäteknologian ekotehokas ja kestävä tuotanto, elektroniikka mukaan luettuna; kehittynyt tiedonhallinta ympäristöseurantaa ja riskinarviointia varten Inspire-, GMES- ja GEOSS-aloitteita tukien.

—

Sisältöä, luovuutta ja henkilökohtaista kehitystä palveleva tieto- ja viestintäteknologia: — Vuorovaikutteisen, epälineaarisen ja itsesopeutuvan sisällön, myös viihdesisällön ja suunnittelun, uudet muodot; luovuus ja rikkaammat käyttäjäkokemukset; monimediasisällön räätälöinti ja tarjonta; täysdigitaalisen sisällöntuotannon ja -hallinnan yhdistäminen kehittyviin semanttisiin teknologioihin; käyttäjälähtöinen sisällön käyttö, sisältöön pääsy ja sisällön luominen. — Teknologia-avusteisen oppimisen järjestelmät, välineet ja palvelut, jotka on mukautettu erilaisille käyttäjille eri konteksteissa; ihmisen oppimiseen liittyvät tekijät, myös pedagogiset teoriat, kun prosessi tapahtuu tieto- ja viestintäteknologian välityksellä; keinot parantaa ihmisten valmiuksia tulla aktiivisiksi oppijoiksi. — Älykkäät palvelut, joilla tuetaan pääsyä digitaalisessa muodossa olevaan kulttuuriperintöön; tiederesurssien saatavuus ja niiden hyödyntäminen; välineet, joilla yhteisöt voivat luoda elävään perintöön pohjautuvaa uutta kulttuurimuistia; digitaalisen sisällön säilyttämismenetelmät ja -välineet; digitaalisten objektien käytettävyyden parantaminen tulevien käyttäjien näkökulmasta muuttamatta niiden alkuperäistä autenttisuutta, eheyttä ja käyttöyhteyttä.

—

Yrityksiä ja teollisuutta tukeva tieto- ja viestintäteknologia: — Dynaamiset, verkostopainotteiset yrityksiä tukevat järjestelmät, joilla luodaan ja tarjotaan tuotteita ja palveluja, järjestelmien reaaliaikainen seuranta mukaan luettuna; älykkäiden komponenttien hajautettu valvonta ja hallinta; digitaaliset liiketoimintaekosysteemit (DBE), erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin mukautettavat, myös grideihin perustuvat, ohjelmistoratkaisut; yhteistyöpalvelut hajautettuja, toimintaympäristöön sopeutuvia työtiloja varten; teknologia-avusteinen ryhmäläsnäolo, ryhmäjohtaminen ja resurssien yhteiskäytön tuki; osaamisen jakaminen ja vuorovaikutteiset palvelut. — Valmistus, myös perinteinen teollisuus. Verkotettu älykäs ohjaustekniikka tarkkuusvalmistukseen ja vähän resursseja kuluttavaan tuotantoon; langaton automaatio ja logistiikka laitosten nopeaa uudelleenkonfigurointia varten; integroidut ympäristöt mallintamista, simulointia, optimointia, presentaatiota ja virtuaalista tuotantoa varten; valmistustekniikat miniatyrisoituja tieto- ja viestintäteknologian järjestelmiä ja kaikentyyppisten materiaalien ja objektien kanssa yhteen nivottuja järjestelmiä varten.

—

Luottamusta tukeva tieto- ja viestintäteknologia: — Välineet, jotka tukevat luottamusta tieto- ja viestintäteknologiaan ja sen sovelluksiin; eri kokonaisuuksista koostuvat ja monikerroksiset identiteetin hallintajärjestelmät; tunnistus- ja valtuutustekniikat; järjestelmät, joilla vastataan uuden teknisen kehityksen synnyttämiin tietosuojatarpeisiin; oikeuksien ja omaisuuden hallinnointi; välineet verkkouhkilta suojautumiseen, koordinoidusti muiden aihealueiden, erityisesti ”Turvallisuus”-aihealueen, kanssa.

Kansainvälinen yhteistyö

Tieto- ja viestintäteknologian aihealueella tuetaan kansainvälistä yhteistyötä, jossa käsitellään yhteisesti merkittäviä kysymyksiä ja haetaan niihin yhteentoimivia ratkaisuja strategisesti tärkeiden kumppanien kanssa siten, että yhteistyöstä saatava hyöty on merkittävä kaikille osapuolille. Lisäksi kansainvälisellä yhteistyöllä tuetaan tietoyhteiskunnan leviämistä nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa. Erityisiä toimia määritetään niitä maita tai alueita varten, joiden kanssa EU:n on kohdennettava yhteistyötään. Tältä osin keskeisessä asemassa on erityisesti voimakkaasti kasvavan talouden maiden, kehitysmaiden ja EU:n naapurimaiden kanssa tehtävä yhteistyö.

Yhdessä ”Terveys” -aihealueen kanssa suoritetaan jäsenmaksu kansainväliseen HFSP-ohjelmaan (Human Frontier Science Programme), jolla edistetään tieteidenvälistä tutkimusta ja uutta yhteistyötä eri alojen tutkijoiden välillä. Tämä tarjoaa niille EU:n jäsenvaltioille, jotka eivät ole G8-maita, mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti HFSP-ohjelmasta.

Aihealueen toimet tukevat älykkäitä valmistusjärjestelmiä koskevaa IMS-ohjelmaa, jonka puitteissa IMS:ssä mukana olevat alueet voivat tehdä TTK-yhteistyötä (34).

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Tulevat ja kehitteillä olevat teknologiat. Tavoitteena on stimuloida ja tukea monitieteistä huippututkimusta tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvillä esiin nousevilla tutkimusaloilla. Painopisteitä ovat: miniatyrisoinnin ja tietotekniikan uusien rajojen tutkiminen, mukaan luettuna esimerkiksi kvantti-ilmiöiden hyödyntäminen; verkotettujen tietotekniikka- ja viestintäjärjestelmien, myös ohjelmistojen, kompleksisuuden hallinta; uusien ratkaisujen tutkiminen ja älykkäiden järjestelmien kokeilu uusia personoituja tuotteita ja palveluja varten.

Tutkimus, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä tieto- ja viestintäteknologian suuntauksista ja vaikutuksista yhteiskuntaan ja talouteen, voi koskea esimerkiksi seuraavia aiheita: tieto- ja viestintäteknologian vaikutukset tuottavuuteen, työllisyyteen, osaamiseen ja palkkoihin; tieto- ja viestintäteknologia innovoinnin edistäjänä julkisen ja yksityisen sektorin palveluissa; tieto- ja viestintäteknologian laajempaa ja nopeampaa innovointia ja käyttöä haittaavat esteet; uudet liiketoimintamallit ja hyödyntämisreitit, koordinoidusti muiden aihealueiden kanssa, joilla tieto- ja viestintäteknologialla on merkittävä osuus tuotantoa ja palveluja koskevan lähestymistavan muuttamisessa; tieto- ja viestintätekniikkapohjaisten ratkaisujen käytettävyys, hyödyllisyys ja hyväksyttävyys; tieto- ja viestintäteknologian infrastruktuurien tietosuoja ja käyttövarmuus ja luottamus niihin; tieto- ja viestintäteknologian kehitykseen liittyvät eettiset kysymykset; yhteydet tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviin oikeus-, sääntely- ja hallintokehyksiin; analyysit siitä, miten tieto- ja viestintäteknologia tukee yhteisön politiikkoja ja vaikuttaa niihin.

4.   NANOTIETEET, NANOTEKNOLOGIA, MATERIAALIT JA UUDET TUOTANTOTEKNOLOGIAT

Tavoite

Tavoitteena on parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja luoda tietämystä, jotta edesautettaisiin siirtymistä runsaasti luonnonvaroja kuluttavasta teollisuudesta osaamisintensiiviseen teollisuuteen tuottamalla entistä merkittävämpää tietämystä ja soveltamalla ratkaisevaa tietämystä eri teknologioita ja tutkimusaloja hyödyntäviin uusiin sovelluksiin. Tämä hyödyttää sekä uusia huipputeknologian aloja että arvostettuja osaamispohjaisia perinteisiä teollisuudenaloja. Erityisenä painopisteenä on tutkimuksen ja teknologian kehittämisen tulosten levittäminen pk-yrityksille. Nämä toimet koskevat ensisijaisesti kehitystä vauhdittavia teknologioita, jotka vaikuttavat kaikkiin teollisuuden aloihin ja moniin muihin seitsemännen puiteohjelman aihealueisiin.

Lähestymistapa

Euroopan teollisuus tarvitsee merkittäviä innovaatioita kilpailukykynsä parantamiseksi. Sen on keskitettävä kapasiteettiaan runsaasti lisäarvoa tarjoaviin tuotteisiin sekä niihin liittyviin prosesseihin ja teknologioihin, jotta se kykenisi vastaamaan yhtäältä asiakkaiden vaatimuksiin ja toisaalta ympäristöä ja terveyttä koskeviin sekä muihin yhteiskunnallisiin odotuksiin. Tutkimuksella on olennainen asema pyrittäessä vastaamaan näihin kilpaileviin haasteisiin. Tulevaisuuden teollisuuden kilpailukyky riippuu paljon nanoteknologioista ja niiden sovelluksista. TTK-toimet nanotieteissä ja -teknologioissa, jotka on otettu käyttöön monilla aloilla, voivat nopeuttaa Euroopan teollisuuden muutoksia. EU:lla on tunnustettu johtoasema nanotieteiden, nanoteknologian, materiaalien ja tuotantoteknologioiden kaltaisilla aloilla. Tarvitaan kuitenkin lisäpanostusta, jotta voidaan ylläpitää ja parantaa EU:n asemaa maailmanlaajuisessa toimintaympäristössä, jolle on ominaista kova kilpailu. Kypsempien teollisuusalojen kilpailukyky riippuu myös laajalti niiden kyvystä ottaa käyttöön uusia teknologioita.

Tämän aihealueen avulla pyritään ennen kaikkea nanoteknologian, materiaalitieteiden, mallisuunnittelun ja uusien tuotantomenetelmien toimivaan yhdistämiseen. Tarkoituksena on maksimoida teollisuuden muutosta tukevat vaikutukset ja edistää samalla kestävää tuotantoa ja kulutusta. Tämän osalta materiaalit, joilla on uusia ominaisuuksia, ovat erityisen tärkeitä eurooppalaisen teollisuuden tulevan kilpailukyvyn kannalta ja toimivat teknologisen edistyksen perustana monilla aloilla. Aihealueella tuetaan kaikkia teollisuuden toimia, joilla saadaan aikaan synergiaa muiden aihealueiden kanssa. Tukea annetaan kaikkien tutkimusalojen ja osa-alueiden sovelluksille materiaalitieteiden ja -teknologioiden, tehokkaiden valmistus- ja prosessiteknologioiden, nanobioteknologian ja nanoelektroniikan aloilla.

Keskipitkällä aikavälillä keskitytään eri tutkimusaloilta peräisin olevan tietämyksen ja osaamisen yhdistämiseen hyödyntäen sovelluslähtöisesti tieteen ja teknologian eri alojen synergioita. Pitkällä aikavälillä aihealueella pyritään hyödyntämään nanotieteiden ja -teknologioiden tarjoamat valtavat mahdollisuudet aidosti osaamiselle rakentuvan teollisuuden ja talouden rakentamisessa. Molemmissa tapauksissa on keskeisen tärkeää varmistaa tuotetun tietämyksen saaminen laajempaan käyttöön levittämällä ja hyödyntämällä tutkimustuloksia tehokkaasti.

Aihealueella huolehditaan myös siitä, että toimet ja rahoitettavat hankkeet tukevat merkittävällä tavalla teollisuuden tarpeita ja täydentävät muita toimia ja aloitteita. Tässä käytetään apuna erityisesti eurooppalaisia teknologiayhteisöjä (joiden tarkastelun kohteena voivat olla esimerkiksi kemianteollisuuden kestävä kehitys, energia, uudet valmistusmenetelmät, sähköntuotanto, työturvallisuus, nanolääketiede, terästeollisuus, tekstiilit, keramiikka, metsäperustainen teollisuus ym.) sekä yhteisille teknologia-aloitteille mahdollisesti annettavaa tukea.

Aihealue on erityisen tärkeä pk-yrityksille, koska niillä on sekä alan teknologioihin liittyviä tarpeita että tärkeä asema niiden kehittämisessä ja käytössä. Pk-yritysten kannalta keskeisiä osa-alueita ovat: nanoteknologiset instrumentit, välineet ja laitteet sekä ilmailu- ja avaruusjärjestelmät (koska näillä aloilla on runsaasti nopeasti kasvavia osaamisintensiivisiä pk-yrityksiä); tekniset tekstiilit, myös niiden pinnoitus (tyypillinen esimerkki perinteisestä alasta, jolla on käynnissä moniin pk-yrityksiin vaikuttava nopea muutosprosessi); mekaaninen teollisuus (esim. työstökoneet, joiden osalta eurooppalaisilla pk-yrityksillä on johtava asema maailmassa); runsaasti lisäarvoa tarjoavat kemikaalit; sekä muut alat, joilla toimii runsaasti sellaisia pk-yrityksiä, joille on hyötyä uusista liiketoimintamalleista, materiaaleista ja tuotteista.

Kansallisesti ja alueellisesti toteuttavia ohjelmia ja yhteistyötoimia koordinoidaan erityisillä toimilla, joissa käytetään apuna ERA-Net ja ERA-Net-Plus -järjestelmiä. Tarkoituksena on edistää tutkimusohjelmien lähentymistä sekä edistää kriittisen massan ja synergiavaikutusten aikaansaamista eurooppalaisten teknologiayhteisöjen puitteissa. Teollisuudessa tehtävälle tutkimukselle on hyötyä myös toimien koordinoinnista muun muassa metrologian, toksikologian, standardien ja nomenklatuurin osalta.

Toimet

Nanotieteet ja nanoteknologia

Tavoitteena on hankkia lisää tietämystä ja kokemuksia aineen ominaisuuksista nanotasolla ja luoda tältä pohjalta materiaaleja ja järjestelmiä, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen ovat ennalta määriteltyjä. Tarkoituksena on saada tätä kautta aikaan uuden sukupolven kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluja, joilla on suuri lisäarvo ja jotka ovat erittäin suorituskykyisiä monissa eri sovelluksissa, sekä minimoida samalla niiden mahdolliset haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Toimissa pyritään tieteidenvälisyyteen sekä teoreettisten ja kokeellisten lähestymistapojen yhdistämiseen.

Painopisteitä ovat

—	uuden tietämyksen hankkiminen atomien, molekyylien ja niiden yhdistelmien vuorovaikutuksesta sekä luonnollisten että keinotekoisten rakenneosien kanssa,

—	nanorakenteiden, -järjestelmien ja -materiaalien toteutus kyseistä tietämystä hyödyntäen,

—	toimet, joilla tutkitaan tai jäljitellään luonnonmukaisia prosesseja nanometrin mittakaavassa,

—	nanorakenteiden valmistukseen, toiminnallisiin pintoihin, ohutkalvoihin ja itsejärjestäytyvyysominaisuuksiin liittyvät prosessit,

—	mittauksen ja karakterisoinnin menetelmät ja prosessit.

Tutkimuskohteita ovat myös instrumentit, välineet, pilottituotantolinjat ja demonstrointitoimet, joita tarvitaan kokonaan uudenlaisten toimintamallien kehittämiseksi nanoteknologiaan perustuvaa valmistusta varten kaikkein lupaavimmilla teollisuuden aloilla.

Lisäksi tutkimustoiminnassa keskitytään nanoteknologiaan liittyviin yleisempiin haasteisiin, sekä sen yhteiskunnallisiin reunaehtoihin ja hyväksyttävyyteen. Tältä osin tutkimus kohdistuu kaikkiin riskinarvioinnin eri aspekteihin (esim. nanomittakaavan rakenteiden toksikologia ja ekotoksikologia) sekä turvallisuuteen, nomenklatuuriin, metrologiaan ja standardeihin, joiden merkitys on jatkuvasti kasvamassa pyrittäessä saamaan aikaan teollisia sovelluksia. Niin ikään voidaan käynnistää toimia, joiden tarkoituksena on perustaa erityisiä nanotieteiden ja -teknologian tieto- ja asiantuntijakeskuksia sekä yksikkö, joka vastaa keskitetysti komission nanoteknologiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa (35) esitetyn integroidun ja vastuullisen toimintamallin toteutuksesta.

Materiaalit

Uudet ja entistä älykkäämmät materiaalit ja pinnat, jotka tarjoavat uusia toiminnallisia ominaisuuksia ja enemmän suorituskykyä, ovat yhä tärkeämpiä teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kannalta. Valmistusteollisuuden uusissa toimintamalleissa tuotteiden arvoa ja suorituskykyä lisätään yhä useammin ensisijaisesti materiaaleja eikä prosessoinnin eri vaiheita kehittämällä.

Tutkimuksessa keskitytään kehittämään uusia tuotteita ja prosesseja sekä niiden korjausta varten uusia älykkäitä monitoiminnallisia pintoja ja materiaaleja, jotka ovat ominaisuuksiltaan räätälöityjä ja joilla on ennustettava suorituskyky. Huomio kiinnitetään erityisesti korkeatasoisiin monitoiminnallisiin materiaaleihin, joita voidaan käyttää monenlaisissa sovelluksissa.

Tämä edellyttää materiaalien luontaisten ominaisuuksien ja suorituskyvyn sekä prosessoinnin ja tuotannon hallintaa sekä mahdollisten terveys- ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista materiaalien koko elinkaaren aikana. Painopistealueena on uusien kehittyneiden materiaalien ja järjestelmien aikaansaaminen nano- ja bioteknologian tarjoamien mahdollisuuksien sekä ”luonnosta oppimisen” avulla. Tällaisia ovat erityisesti entistä suorituskykyisemmät nano-, bio- ja hybridimateriaalit sekä keinotekoiset materiaalit, joilla on luonnossa esiintymättömiä sähkömagneettisia ominaisuuksia.

Tutkimuksessa pyritään monitieteiseen lähestymistapaan, jossa yhdistyvät kemia, fysiikka, tekniset tieteet, myös tietokonemallintaminen, sekä lisääntyvässä määrin myös biologia. Myös materiaalien karakterisointi sekä suunnittelu ja simulointi ovat keskeisen tärkeitä, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin materiaaleihin liittyviä ilmiöitä, erityisesti rakenteen ja ominaisuuksien suhteita eri kokoluokissa vanhenemisenkestävyys mukaan luettuna, sekä parantaa materiaalien arviointia ja luotettavuutta ja suunnitella materiaaleja entistä enemmän virtuaalisesti. Lisäksi tuetaan nano-, molekyyli- ja makrotason integrointia kemian teknologiassa ja materiaaliteknologiassa, jotta voitaisiin kehittää uusia ratkaisuja ja prosesseja muun muassa katalyysia varten sekä tehostaa ja optimoida prosesseja. Tarkastelun kohteena on myös prosessien kehittäminen ja laajentaminen sekä uusien materiaalien teollistaminen.

Uudet tuotantomallit

Valmistuksessa tarvitaan uutta lähestymistapaa, jotta EU:n teollisuus pystyisi muuntumaan runsaasti luonnonvaroja kuluttavasta teollisuudesta kestävän kehityksen mukaiseksi osaamisintensiiviseksi teollisuudeksi. Tämä edellyttää kokonaan uudenlaista asennoitumista uuden tietämyksen jatkuvaan hankkimiseen sekä sen käyttöön, suojaamiseen ja rahoitukseen. On muun muassa edistettävä kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja. Tätä varten on luotava oikeanlaiset olosuhteet, jotta teollisuus voi toteuttaa jatkuvaa innovointia (teollisessa toiminnassa sekä tuotantojärjestelmissä, mukaan luettuina mallisuunnittelu, rakentaminen, laitteet ja palvelut) ja jotta voidaan kehittää yleisiä tuotantoresursseja (teknologioita, organisaatioita ja tuotantolaitteita sekä inhimillisiä voimavaroja). Samanaikaisesti on täytettävä turvallisuus- ja ympäristövaatimukset.

Toimet koskevat seuraavia aihealueita:

—	sellaisten uusien teollisten mallien ja strategioiden kehittäminen ja validointi, jotka kattavat kaikki tuotteiden ja prosessien elinkaareen liittyvät näkökohdat,

—	mukautuvat tuotantojärjestelmät, joiden avulla voidaan poistaa nykyisiä prosessien rajoituksia ja mahdollistaa uusien valmistus- ja prosessointimenetelmien käyttö,

—	verkotettu tuotanto, jonka avulla voidaan kehittää välineitä ja menetelmiä maailmanlaajuisia yhteistyössä toteutettavia ja lisäarvoa tuottavia toimintoja varten,

—	välineet, joiden avulla uudet teknologiat voidaan nopeasti siirtää ja integroida valmistusprosessien suunnitteluun ja toteutukseen,

—

monitieteisten tutkimusverkostojen ja nano-, mikro-, bio-, geo-, informaatio-, optisten ja kognitiivisten teknologioiden konvergenssin hyödyntäminen uusien lisäarvoa tuovien hybriditeknologioiden, tuotteiden ja teknisten ratkaisujen kehittämisessä sekä mahdollisessa uusien teollisuudenalojen luomisessa.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä sellaisten toimien edistämiseen, jotka tukevat pk-yritysten mukautumista ja integroitumista hankintaketjun uusiin tarpeisiin, ja toimiin, joilla vauhditetaan huipputeknologia-alan pk-yritysten luomista.

Teknologioiden integrointi teollisiin sovelluksiin

Edellä mainittujen kolmen tutkimusalueen tietämyksen ja teknologioiden integrointi on keskeisen tärkeää, jotta voitaisiin vauhdittaa Euroopan teollisuuden ja talouden muutosta sekä toimia samalla turvallisuuden, yhteiskunnallisen vastuullisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Tätä koskevassa tutkimuksessa keskitytään uusiin sovelluksiin sekä uudenlaisiin, merkittäviä edistysaskeleita mahdollistaviin ratkaisuihin, joilla voidaan vastata keskeisiin haasteisiin. Lisäksi tutkimus kohdistetaan myös niihin TTK-tarpeisiin, joita eri eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat määrittäneet. Nanorakenne-, materiaali- ja tuotantoteknologioita koskevan uuden tietämyksen integrointia niin alakohtaisiin kuin alojenvälisiinkin sovelluksiin tuetaan esimerkiksi seuraavilla aloilla: terveydenhuolto, elintarvikeala, rakentaminen ja rakennukset kulttuuriperintö mukaan lukien, ilmailu- ja avaruusteollisuus, liikenne, energiahuolto, kemia, ympäristö, tieto- ja viestintäala, tekstiili-, vaatetus- ja jalkineteollisuus, metsäperustainen teollisuus, terästeollisuus, sekä koneenrakennus ja kemianteollisuus. Sama koskee luonteeltaan yleisempiä aloja, kuten työturvallisuutta ja mittaus- ja testaustoimia.

Kansainvälinen yhteistyö

Koska teollinen tutkimus on yhä enenevässä määrin kansainvälistä, työ on koordinoitava tehokkaasti kolmansien maiden kanssa. Sen vuoksi kansainvälinen yhteistyö on tärkeää koko aihealueella.

Yksittäisiä toimia voivat olla teollistuneiden maiden kanssa toteutettavat toimet sekä toimet niiden maiden kanssa, jotka ovat tehneet sopimuksen tiede- ja teknologiayhteistyöstä aihealueeseen kuuluvilla osa-alueilla; voimakkaasti kasvavan talouden maiden ja kehitysmaiden kanssa toteutettavat erityistoimet, joilla taataan näiden maiden mahdollisuudet saada käyttöönsä tietämystä; alan tärkeimpien maiden kanssa käytävä vuoropuhelu käytännesäännöstöstä, joka koskee nanoteknologian vastuullista ja turvallista kehittämistä; sekä älykkäitä valmistusjärjestelmiä koskeva IMS-ohjelma, jonka puitteissa IMS:ssä mukana olevat alueet voivat tehdä TTK-yhteistyötä (36). Lisäksi edistetään toimia, joiden tarkoituksena on koordinoida ja vaihtaa tutkimustietoja (mm. nanoteknologioihin liittyvistä ympäristöä ja terveyttä koskevista turvallisuuskysymyksistä). Näin pyritään siihen, että päätöksentekijöillä olisi kaikkialla maailmassa yhtenevät käsitykset sääntelytarpeista.

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Yllättäviin tarpeisiin liittyvän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ja lujittaa Euroopan valmiuksia yksittäisillä yllättäen kehittyvillä ja tieteidenvälisillä tutkimusaloilla, joilla on suurta merkitystä tulevaisuuden kannalta. Mahdollisiin ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastataan joustavasti. Toimet voivat liittyä esimerkiksi standardointiin, jolla tuetaan turvallista siirtymistä kohti osaamiselle rakentuvaa teollisuutta, tai nanoteknologioiden aiheuttamiin mahdollisiin ympäristö- ja terveysvaikutuksiin.

5.   ENERGIA

Tavoite

Tavoitteena on mukauttaa nykyinen energiajärjestelmä kestävämmäksi, tuontipolttoaineista vähemmän riippuvaiseksi, monipuoliseen energianlähteiden yhdistelmään, erityisesti uusiutuviin energianlähteisiin ja -kantajiin sekä saastuttamattomiin lähteisiin perustuvaksi järjestelmäksi, parantaa energiatehokkuutta, myös järkeistämällä energian käyttöä ja varastointia, sekä vastata energian toimitusvarmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviin polttaviin haasteisiin ja parantaa samalla Euroopan teollisuuden kilpailukykyä.

Lähestymistapa

Nykyiset EU:ta koskevat ja maailmanlaajuiset ennusteet osoittavat useimpien keskeisten energiaindikaattoreiden (esim. energiankulutus, riippuvuus fossiilisista polttoaineista, perinteisten öljy- ja maakaasuvarojen rajallisuus, riippuvuus tuontienergiasta, hiilidioksidipäästöt, energian hinnat) kehittyvän suuntaan, joka ei vastaa kestävän kehityksen ja luotettavan energiajärjestelmän tavoitetta. Energia-alan tutkimuksella voidaan edesauttaa tämän kehityssuunnan kääntämistä ja löytää tasapaino nykyisten energiateknologioiden ja -lähteiden tehokkuuden parantamisen, kohtuuhintaisuuden, hyväksyttävyyden ja turvallisuuden välillä. Samalla pyritään saamaan aikaan pidemmän aikavälin paradigmamuutos tavassa, jolla Eurooppa tuottaa ja kuluttaa energiaa. Energia-alan tutkimus vaikuttaa siis suoraan yhteisön politiikan onnistumiseen ja erityisesti energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista koskevien EU:n nykyisten ja tulevien tavoitteiden saavuttamiseen.

Vuoden 2000 vihreässä kirjassa ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” (37), vuoden 2005 vihreässä kirjassa energiatehokkuudesta (38) ja vuoden 2006 vihreässä kirjassa ”Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” (39) esitettyjen päätelmien mukaisesti tutkimuksessa sovelletaan laajaan teknologiavalikoimaan tähtäävää lähestymistapaa ja keskitytään määrittelemään ja kehittämään kustannustehokkaita teknologioita Euroopan (ja koko maailman) kestävämpää energiataloutta varten. Lähtökohtana on, että kansalaiset ja teollisuus saavat käyttöönsä kohtuuhintaista energiaa, ja tavoitteena on luoda Euroopan teollisuudelle edellytykset kilpailla menestyksellisesti maailmanmarkkinoilla. Toimet käsittävät kaikki aikajänteet yksittäin tai kokonaisuutena tarkasteltuna ja kattavat koko tutkimusketjun perus- ja soveltavasta tutkimuksesta ja teknologian kehittämisestä teknologioiden laajamittaiseen demonstrointiin. Niitä tuetaan alojenvälisellä ja sosioekonomisella tutkimuksella, jolla pyritään validoimaan tutkimustuloksia ja tarjoamaan rationaalinen pohja poliittiselle päätöksenteolle ja markkinoiden toimintaedellytysten kehittämiselle.

Aina kun se on mahdollista, sovelletaan integroivaa lähestymistapaa, jonka avulla voidaan saada aikaan tarvittava palautteen vaihto ja yhteistyö eri osapuolten välillä. Lisäksi pyritään edistämään integroituja toimia, joissa yhdistetään useita tutkimusaloja tai hyödynnetään niiden synergiaa.

Yksi tämän aihealueen tärkeistä tavoitteista on Euroopan energiasektorin kilpailukyvyn parantaminen, jotta se voisi vastata ankaraan maailmanlaajuiseen kilpailuun. Tavoitteena on luoda Euroopan teollisuudelle edellytykset säilyttää johtava asemansa maailmassa keskeisten energiantuotanto- ja energiatehokkuusteknologioiden ja -materiaalien alalla ja kehittää sitä. Se edellyttää merkittäviä tutkimus- ja kehitystoimia ja kansainvälistä yhteistyötä. Erityisesti pk-yritykset ovat merkittäviä toimijoita energia-alalla: niillä on tärkeä asema energiaketjussa ja ne ovat keskeinen innovaatioita edistävä voima. Niiden laajamittainen osallistuminen tutkimus- ja demonstrointitoimiin on olennaisen tärkeää, ja sitä edistetään aktiivisesti.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen laatimilla strategisilla tutkimuslinjauksilla ja käyttöönottostrategioilla on tärkeä asema, kun aihealueella valitaan tutkimuksen painopisteitä. Teknologiayhteisöjä on perustettu vedyn ja polttokennojen sekä aurinkosähkön aloilla. Mallia ollaan parhaillaan laajentamassa myös muille osa-alueille, joita ovat muun muassa biopolttoaineet, päästötön energiantuotanto ja tulevaisuuden sähköverkot sekä muut energiaan liittyvät alat. Kansallisten ohjelmien koordinointia parantavia toimia toteutetaan tarpeen mukaan.

Koko energiajärjestelmän tehokkuuden tukeminen energialähteestä käyttäjään asti on välttämätöntä ja vahvistaa koko energia-aihealuetta. Uusiutuvat energialähteet ja energian loppukäytön tehokkuus muodostavat tärkeän osan tästä aihealueesta, sillä niillä on suuri merkitys tulevien kestävien energiajärjestelmien kannalta. Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimuksen, kehittämisen ja demonstroinnin edistämiseen sekä valmiuksien kehittämiseen tällä alalla. Tältä osin hyödynnetään täysimääräisesti synergiaa kilpailukykyä ja innovointia koskevaan ohjelmaan kuuluvan Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman kanssa. Lisäksi selvitetään sellaisten tulevien laajojen aloitteiden mahdollisuuksia, joissa yhdistetään rahoitusta eri lähteistä (esimerkiksi yhteisistä teknologia-aloitteista).

Tutkimustulosten leviämisen ja hyödyntämisen parantamiseksi tietämyksen levittämistä ja tulosten siirtoa — myös poliittisille päättäjille — tuetaan kaikilla aloilla.

Toimet

Vety ja polttokennot

Vetyä ja polttokennoja käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön laatima integroitu tutkimus- ja käyttöönottostrategia luo pohjan liikenteessä käytettäviä sekä kiinteitä ja kannettavia sovelluksia koskevalle strategiselle ja integroidulle ohjelmalle, jonka avulla pyritään luomaan vankka teknologiaperusta kilpailukykyisen polttokenno- ja vetyalan tuotanto- ja laiteteollisuuden rakentamiselle EU:ssa. Ohjelmaan sisältyvät seuraavat toimet: perus- ja soveltava tutkimus ja teknologian kehittäminen; asianmukaisesti mitoitetut demonstrointihankkeet tutkimustulosten validoimiseksi ja palautteen saamiseksi jatkotutkimusta varten; alojenväliset ja sosioekonomiset, myös infrastruktuurikysymyksiä koskevat, tutkimustoimet, joilla tuetaan toimivia siirtymästrategioita ja luodaan rationaalinen pohja poliittiselle päätöksenteolle ja markkinoiden toimintaedellytysten kehittämiselle.

Ohjelmaan sisältyvät teollisuuden soveltava tutkimus, demonstrointi ja monialaiset toimet voitaisiin toteuttaa yhteisen teknologia-aloitteen kautta. Tätä strategisesti johdettua, tavoitelähtöistä toimintaa täydennetään perustutkimukseen suuntautuvalla tutkimusyhteistyöllä, jonka avulla pyritään saavuttamaan läpimurtoja kriittisten materiaalien, prosessien ja kehittyvien teknologioiden alalla. Toimia koordinoidaan tiiviisti.

Uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto

Tavoitteena on tutkia, kehittää ja demonstroida erilaisiin riittävän taloudellisen ja teknisen potentiaalin omaaviin alueellisiin olosuhteisiin soveltuvia integroituja teknologioita sähkön tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä, jotta voitaisiin tarjota keinoja kasvattaa merkittävästi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta EU:n sähköntuotannossa. Tutkimuksen avulla olisi parannettava muuntamisen kokonaishyötysuhdetta ja kustannustehokkuutta, alennettava merkittävästi kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin, myös jätteiden biohajoavaan osaan, perustuvan sähköntuotannon kustannuksia, parannettava prosessien luotettavuutta sekä vähennettävä entisestään ympäristövaikutuksia ja poistettava olemassa olevia esteitä. Etusijalla ovat aurinkosähkö, tuulisähkö ja biomassasta tuotettava sähkö lämmön ja sähkön yhteistuotanto mukaan lukien. Tutkimuksessa pyritään myös hyödyntämään muiden uusiutuvien energialähteiden kaikki mahdollisuudet: tällaisia energialähteitä ovat geoterminen energia, aurinkolämpö, merienergia (kuten aaltoenergia ja vuorovesivoima) ja vesivoima.

Uusiutuviin energialähteisiin perustuva polttoainetuotanto

Tavoitteena on tutkia, kehittää ja demonstroida parannettuja polttoaineen tuotantojärjestelmiä ja muuntamisteknologioita biomassasta (jätteiden biohajoava osa mukaan luettuna) tuotettujen kiinteiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden kestävää tuotantoa ja tarjontaketjuja varten. Tutkimuksessa olisi painotettava uudentyyppisiä, erityisesti liikenteeseen ja sähköntuotantoon tarkoitettuja biopolttoaineita sekä nykyisten biopolttoaineiden uusia tuotanto-, varastointi- ja jakelukanavia, mukaan luettuna energian ja muiden lisäarvotuotteiden yhteistuotanto biojalostamoissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa hiilipäästöihin liittyviä hyötyjä koko energialähteestä käyttäjään ulottuvan toimitusketjun osalta, ja siinä keskitytään energiatehokkuuden parantamiseen, teknologian integroinnin edistämiseen ja raaka-aineiden käyttöön. Muita käsiteltäviä aiheita ovat raaka-ainelogistiikka, esinormatiivinen tutkimus ja standardointi turvallisen ja luotettavan käytön mahdollistamiseksi kiinteissä ja liikennesovelluksissa. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan vedyntuotannon mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tuetaan biomassaan, uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön ja aurinkosähköön perustuvia prosesseja.

Uusiutuvien energialähteiden käyttö lämmityksessä ja jäähdytyksessä

Tavoitteena on tutkia, kehittää ja demonstroida teknologioita ja laitteita, myös varastointiteknologioita, joilla voidaan parantaa mahdollisuuksia hyödyntää uusiutuvia energialähteitä aktiivisessa ja passiivisessa lämmityksessä ja jäähdytyksessä ja edistää tätä kautta energian kestävää käyttöä. Tutkimuksella tavoitellaan kustannusten merkittävää alenemista, tehokkuuden parantumista ja ympäristövaikutusten vähentämistä. Lisäksi pyritään optimoimaan teknologioiden käyttö erilaisissa riittävän taloudellisen ja teknisen potentiaalin omaavissa alueellisissa olosuhteissa. Tutkimuksen ja demonstroinnin tulisi koskea myös seuraavia aiheita: uudet järjestelmät ja komponentit teollisia sovelluksia varten (mukaan luettuna lämpöenergiaa hyödyntävä meriveden suolanpoisto), kaukolämpö ja -jäähdytys ja/tai rakennuskohtainen lämmitys ja jäähdytys, integroitavuus rakennuksiin ja energian varastointi.

Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiat päästötöntä energiantuotantoa varten

Fossiiliset polttoaineet muodostavat väistämättä merkittävän osan energialähteiden valikoimasta myös tulevina vuosikymmeninä. Jotta tämä vaihtoehto kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän (etenkin ilmastonmuutoksen suhteen), fossiilisten polttoaineiden käytön haitallisia ympäristövaikutuksia on vähennettävä tuntuvasti. Tavoitteeksi on asetettava erittäin tehokas ja kustannustehokas ja lähes päästötön sähkön- ja/tai lämmöntuotanto. Erityyppisten maaperään sijoitettavien hiilidioksidivarastojen kannalta on ratkaisevan tärkeää tutkia, kehittää ja demonstroida tehokkaita, kustannustehokkaita ja luotettavia hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioita, erityisesti maanalaista varastointia. Tavoitteena on laskea hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kustannukset alle 20 euroon tonnilta, kun talteenottoaste on yli 90 prosenttia. Lisäksi pyritään osoittamaan, että hiilidioksidin pysyvä, turvallinen ja luotettava pitkäaikaisvarastointi on mahdollista.

Puhtaat hiiliteknologiat

Hiilivoimalat ovat edelleen tärkeitä sähköntuottajia kaikkialla maailmassa. Niiden tehokkuudessa on kuitenkin vielä parantamisen varaa, ja samoin niiden päästöjä, etenkin hiilidioksidipäästöjä, voidaan vielä huomattavasti vähentää. Kilpailukyvyn ylläpitämiseksi sekä luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hiilidioksidipäästöjen hallinnan edistämiseksi tuetaan hiilen ja muiden kiinteiden hiilivetyjen muuntamiseen liittyvien saastuttamattomien teknologioiden tutkimusta, kehittämistä ja demonstrointia niin nykyisiä kuin tulevaisuudenkin voimalaitoksia varten. Tukea myönnetään myös muuntamistekniikoille, kemialliset prosessit mukaan luettuina, joiden avulla voidaan tuottaa myös sekundaarisia energiankantajia (kuten vetyä) sekä nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita. Näin voidaan parantaa merkittävästi voimalaitosten tehokkuutta ja luotettavuutta, minimoida epäpuhtauspäästöt ja vähentää kokonaiskustannuksia erilaisissa toimintaolosuhteissa. Tulevaisuuden päästötöntä energiantuotantoa silmällä pitäen näiden toimien olisi nivouduttava hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden ja biomassan yhteiskäytön kehittämiseen ja tuettava valmistautumista niiden käyttöön.

Älykkäät energiaverkot

Kestävämpään energiajärjestelmään siirtymisen helpottamiseksi tarvitaan laaja-alaisia T&K-toimia, joilla voidaan parantaa Euroopan sähkö- ja kaasujärjestelmien ja -verkkojen tehokkuutta, joustavuutta, turvallisuutta, luotettavuutta ja laadukkuutta, erityisesti nykyistä laajemmin yhdentyneiden Euroopan energiamarkkinoiden puitteissa. Sähköverkkojen osalta tavoitteena on nykyisten sähköverkkojen muuttaminen joustavaksi ja interaktiiviseksi (asiakkaat/verkonhaltijat) palveluverkoksi, sähkövirtojen valvonta reaaliajassa ja esteiden poistaminen uusiutuvien energialähteiden ja hajautetun energiantuotannon (esim. polttokennot, mikroturbiinit, mäntämoottorit) laajamittaisen käyttöönoton ja tehokkaan integroinnin tieltä. Tämä edellyttää myös keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden tutkimusta, kehittämistä ja demonstrointia (esim. innovatiiviset tieto- ja viestintäteknologiaratkaisut, uusiutuvien energialähteiden varastointiteknologiat, tehoelektroniikka ja suprajohtavat laitteet), myös uusien valvontaan ja luotettavuuden takaamiseen liittyvien laitteiden kehittämistä sähköjärjestelmiä varten. Kaasuverkkojen osalta tavoitteena on demonstroida älykkäämpiä ja tehokkaampia prosesseja ja järjestelmiä kaasun siirtoa ja jakelua varten, mukaan luettuna uusiutuvien energialähteiden tehokas integrointi ja biokaasun käyttö nykyisissä verkoissa.

Energiatehokkuus ja energiansäästö

Tarjolla olevat mittavat mahdollisuudet säästöihin loppuenergian ja primaarienergian kulutuksessa ja energiatehokkuuden parantamiseen (40) on hyödynnettävä tutkimalla, optimoimalla, validoimalla ja demonstroimalla uusia ratkaisuja sekä optimoimalla tunnustettuja ja uusia ratkaisuja ja teknologioita, joita voidaan käyttää rakennuksissa, palveluissa ja teollisuudessa. Tähän sisältyvät energiatehokkuutta edistävien kestävien strategioiden ja teknologioiden yhdisteleminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, yhteis- ja monimuototuotanto sekä kysynnänhallintatoimien ja -laitteiden laajamittainen käyttöönotto kaupungeissa ja taajamissa ja mahdollisimman vähän ilmastonmuutokseen vaikuttavan rakentamisen demonstrointi (ekorakentaminen). Tarvittavia laajamittaisia toimia voidaan tukea innovatiivisella T&K-työllä, jossa tarkastellaan yksittäisiä komponentteja tai teknologioita, esim. monimuototuotantoa ja ekorakentamista (valaistus mukaan luettuna). Keskeisenä tavoitteena on paikallisyhteisöjen energiajärjestelmien optimointi siten, että yhtäältä vähennetään merkittävästi energian kysyntää ja toisaalta otetaan käyttöön edullisin ja kestävin energiahuoltoratkaisu. Tähän voi kuulua esimerkiksi uusien polttoaineiden käyttö tietyissä ajoneuvokannoissa (41).

Energiapolitiikan päätöksentekoa tukeva tietämys

Tavoitteena on kehittää välineitä, menetelmiä ja malleja energiateknologioihin liittyvien keskeisten taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten arviointia varten. Toimiin sisältyvät tietokantojen luominen ja skenaarioiden laatiminen laajentunutta EU:ta varten sekä sen arviointi, miten energiapolitiikalla ja muilla energian kannalta merkittävillä politiikoilla voidaan vaikuttaa energian toimitusvarmuuteen, ympäristöön, yhteiskuntaan, energiateollisuuden kilpailukykyyn ja kansalaisten antamaan hyväksyntään liittyviin kysymyksiin. Erityisen tärkeä tutkimuskohde on teknologian kehityksen vaikutus yhteisön eri alojen politiikkaan. Toimiin kuuluu myös tieteellinen tuki toimintapolitiikan laadinnalle.

Kansainvälinen yhteistyö

Koska haasteet, uhkat ja mahdollisuudet ovat maailmanlaajuisia, kansainvälisellä yhteistyöllä on entistä suurempi merkitys energia-alan tutkimuksessa. Kansainväliseen yhteistyöhön liittyvillä toimilla tuetaan strategisesti tärkeitä monenvälisiä yhteistyöaloitteita, joita ovat muun muassa International Partnership for the Hydrogen Economy (IPHE), Carbon Sequestration Leadership Forum (CSLF) ja Johannesburg Renewable Energy Coalition (JREC). Tukea annetaan myös muille toimille, joissa tarkastellaan muun muassa energiapolitiikan seurauksia ympäristön kannalta, energiahuoltoon liittyviä keskinäisiä riippuvuussuhteita, teknologian siirtoa ja valmiuksien kehittämistä, ja toimille, jotka koskevat voimakkaasti kasvavia talouksia ja niiden huomattavaa energiantarvetta.

Energia-alan kansainvälisellä tutkimusyhteistyöllä tuetaan myös köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävää EU:n energia-aloitetta (EUEI), joka pantiin alulle kestävän kehityksen huippukokouksessa (WSSD). Aloitteen tavoitteena on edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista tarjoamalla luotettavia, kohtuuhintaisia ja kestäviä energiapalveluja köyhyydessä eläville.

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Yllättäviä tarpeita koskevalla tutkimuksella edistetään uusien tieteellisten ja teknologisten mahdollisuuksien määrittelyä ja hyödyntämistä energian toimituksen, muuntamisen ja käytön sekä kestävyyden osalta. Tutkimus nivotaan usein muihin aihe- ja tutkimusaloihin, kuten bioteknologiaan ja uusiin materiaaleihin ja tuotantoprosesseihin. Ennakoimattomia politiikkaan liittyviä tarpeita, jotka saattavat vaatia nopeaa reagointia, voivat olla muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvien kansainvälisten toimien kehittäminen sekä reagointi energian toimituksen tai hintojen vakaviin häiriöihin tai epävakauteen.

6.   YMPÄRISTÖ (MUKAAN LUETTUNA ILMASTONMUUTOS)

Tavoite

Tavoitteena on edistää ympäristön sekä luonnonvarojen kestävää hallintaa. Tähän pyritään parantamalla tietämystä ilmaston, biosfäärin, ekosysteemien ja ihmisen toiminnan välisistä vuorovaikutussuhteista sekä kehittämällä uusia teknologioita, välineitä ja palveluja, joiden avulla maailmanlaajuisia ympäristökysymyksiä voidaan käsitellä integroidusti. Toimissa keskitytään ilmastojärjestelmien, ekologisten järjestelmien sekä maa- ja meriympäristön järjestelmien muutosten ennustamiseen sekä välineisiin ja teknologioihin, joiden avulla voidaan seurata, ehkäistä ja lieventää ympäristöpaineita ja -riskejä ja mukautua niihin (terveysriskit mukaan luettuina) sekä hoitaa luonnon- ja kulttuuriympäristöä kestävästi.

Lähestymistapa

Ympäristön suojelu on olennaisen tärkeää nykyisen ja tulevien sukupolvien elämänlaadun sekä talouskasvun kannalta. Väestönkasvu, kaupungistuminen, rakentaminen, maatalouden, vesiviljelyn, kalatalouden, liikenteen ja energiantuotannon jatkuva kasvu, maankäyttö sekä ilmaston paikallinen, alueellinen ja maailmanlaajuinen vaihtelu ja lämpeneminen aiheuttavat painetta maapallon luonnonvaroille ja kulttuuriympäristölle. EU:n haasteena onkin varmistaa jatkuva ja kestävä kasvu ja lieventää samalla haitallisia ympäristövaikutuksia. EU:n laajuista yhteistyötä tarvitaan, koska maat, alueet ja kaupungit joutuvat kohtaamaan yhteisiä ympäristöongelmia ja koska ympäristötutkimuksen tutkimusalan laajuus, monimuotoisuus ja monimutkaisuus edellyttävät tiettyä kriittistä massaa. Tällainen yhteistyö helpottaa myös yhteistä suunnittelua, toisiinsa liitettyjen ja yhteentoimivien tietokantojen käyttöä sekä yhteisten indikaattoreiden, arviointimenetelmien ja yhdenmukaisten ja laajamittaisten havainnointi- ja ennustamisjärjestelmien kehittämistä. Lisäksi kansainvälinen yhteistyö on tarpeellista tietämyksen lisäämiseksi ja ympäristön paremman hoidon edistämiseksi maailmanlaajuisesti.

Tähän aihealueeseen kuuluvalla tutkimuksella (42) edistetään myös EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten noudattamista. Tällaisia sitoumuksia ovat muun muassa ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus, Kioton ja Montrealin pöytäkirjat, Kioton jälkeiset pöytäkirja-aloitteet, biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus, aavikoitumisen estämistä koskeva YK:n yleissopimus, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus sekä vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa asetetut tavoitteet, myös EU:n vesialoite (sekä kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen). Niin ikään tutkimuksella edistetään osallistumista hallitusten väliseen ilmastonmuutospaneeliin ja kaukokartoitusta käsittelevään toimikuntaan (Group on Earth Observation, GEO). Siinä otetaan myös huomioon vuosituhannen ekosysteemiarviointi (Millennium Ecosystem Assessment). Lisäksi tuetaan tutkimustarpeita, joita aiheutuu voimassa ja valmisteilla olevista yhteisön säädöksistä ja toimista (kuten Natura 2000 -ohjelmasta ja kemikaalialan Reach-valvontajärjestelmästä), kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ja siihen liittyvien teemakohtaisten strategioiden (kuten meri- ja maaperästrategioiden) ja muiden kehitteillä olevien strategioiden (kuten elohopeastrategian) toteuttamisesta sekä ympäristöteknologian toimintasuunnitelmasta ja ympäristöä ja terveyttä koskevasta toimintasuunnitelmasta.

Tukemalla innovatiivisia ympäristöteknologioita voidaan edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, ilmastonmuutoksen lieventämistä ja siihen mukautumista sekä ekosysteemien ja kulttuuriympäristön suojelua. Tutkimuksella edistetään myös teknologian kehitystä, joka parantaa eurooppalaisten yritysten ja erityisesti pk-yritysten markkina-asemaa muun muassa ympäristöteknologian alalla. Muun muassa vesihuoltoa ja vedenpuhdistusta, kemianteollisuuden kestävää kehitystä, rakentamista sekä metsätaloutta käsittelevät eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat todenneet EU:n tason toimien tarpeen. Jäljempänä kuvattavilla toimilla tuetaankin niiden esittämien tutkimuslinjausten toteuttamista olennaisilta osin.

Kansallisten ohjelmien koordinointia tehostetaan laajentamalla ja syventämällä nykyisiä ympäristötutkimuksen alan ERA-Net-verkkoja (43).

Erityistä huomiota kiinnitetään yhteisössä toteutetun tutkimuksen tulosten tehokkaampaan levittämiseen — muun muassa hyödyntämällä yhteisön ja jäsenvaltioiden täydentävien rahoitusmekanismien välistä synergiaa — sekä tulosten käyttöönoton vauhdittamiseen loppukäyttäjien ja erityisesti poliittisten päätöksentekijöiden piirissä.

Jäljempänä kuvattujen toimien yhteydessä kehitetään tarvittaessa integroituja ratkaisuja, välineitä ja hallintastrategioita. Toimissa huolehditaan monialaisten tutkimusaiheiden (44) koordinoinnista. Toimissa otetaan huomioon politiikkojen ja teknologioiden sosioekonomiset näkökohdat.

Toimet

Ilmastonmuutos, ympäristön pilaantuminen ja riskit

Ympäristöön ja ilmastoon kohdistuvat paineet

Ilmaston ja maapallon ja meren luonnonjärjestelmän toimintaa, myös napaseuduilla, on tutkittava integroidusti, jotta voidaan havainnoida ja analysoida näiden järjestelmien aiempaa kehitystä ja ennakoida niiden tulevia kehityssuuntia, hyödyntämällä muun muassa havainnointia, kokeellista tutkimusta ja edistynyttä mallintamista ja ottamalla huomioon myös ihmistoiminnasta johtuva ilmastovaikutus. Tämä mahdollistaa tehokkaiden sopeutumis- ja lieventämistoimenpiteiden kehittämisen ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia varten. Tutkimuksessa laaditaan ja validoidaan edistyneitä ilmastonmuutosmalleja, joissa tarkastellaan erilaajuisia alueita koko maapallosta aina paikalliseen tasoon saakka. Näitä malleja käytetään muutosten, mahdollisten vaikutusten ja kriittisten kynnysten, kuten merten happamuusasteen, arvioinnissa. Toimissa tutkitaan ilmakehän koostumuksessa ja veden kierrossa tapahtuvia muutoksia ja kehitetään riskilähtöisiä lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon kuivuuden, myrskyjen ja tulvien esiintymisessä tapahtuneet muutokset. Toimiin kuuluu hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasujen, myös aerosolien, taseiden määrittely ja tutkiminen. Tutkimuskohteina ovat myös ilman, veden ja maaperän luonnonmukaisen ja ihmistoiminnasta johtuvan pilaantumisen ympäristön laatuun ja ilmastoon aiheuttama paine sekä ilmakehän, stratosfäärin otsonikerroksen, maanpinnan, jäätiköiden ja valtamerien välinen vuorovaikutus. Lisäksi tarkastellaan myös palautemekanismeja ja äkillisiä muutoksia (esim. merivirtauksissa) sekä biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin kohdistuvia vaikutuksia, mukaan luettuina merenpinnan nousun vaikutukset rannikkoalueisiin sekä vaikutukset herkkiin alueisiin kuten vuoristoihin.

Ympäristö ja terveys

Jotta voidaan tukea ympäristöä ja terveyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa ja ottaa huomioon uusiin ympäristöriskeihin liittyvät kansanterveysongelmat ja karakterisoida näihin riskeihin liittyviä sairauksia, tarvitaan monitieteistä tutkimusta, jossa tarkastellaan ympäristöön ja ilmastoon liittyvien riskitekijöiden ja ihmisen terveyden välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa keskitytään globaalimuutoksen (ilmastonmuutos, maankäyttö ja globalisaatio) vaikutuksiin, eri altistumisteitä pitkin tapahtuvaan monialtistumiseen, pilaantumislähteiden määrittämiseen sekä uusiin tai kehittymässä oleviin ympäristöstressiä aiheuttaviin tekijöihin ja vektoreihin (esim. sisä- ja ulkoilmaympäristö, kaupunkiympäristöön liittyvät seikat, ilman pilaantuminen, sähkömagneettiset kentät, melu ja altistuminen myrkyllisille aineille, mukaan lukien vaarallisia aineita koskevan integroidun riskinarvioinnin ja menetelmien kehittäminen) ja niiden mahdollisiin terveysvaikutuksiin. Tutkimuksessa pyritään myös yhdistämään toimia, jotka koskevat ihmisten biomonitoroinnin tieteellisiä näkökohtia, menetelmiä ja välineitä koordinoidun ja yhdenmukaisen lähestymistavan kehittämiseksi. Tutkimus käsittää alttiisiin väestöryhmiin keskittyvät eurooppalaiset kohorttitutkimukset, menetelmät ja välineet riskien parempaa karakterisointia ja arviointia varten sekä riskien ja terveysvaikutusten vertailun. Tutkimuksessa kehitetään biomarkkereita ja mallintamisvälineitä, joissa otetaan huomioon altistuminen useille riskitekijöille, vaihtelut altistuvuudessa ja epävarmuustekijät. Lisäksi luodaan edistyneitä menetelmiä ja päätöksenteon tukivälineitä (indikaattoreita, tietokantoja, kustannushyöty- ja monikriteerianalyysejä, terveysvaikutusten arviointeja ja sairaustaakka- ja kestävyysanalyysejä) riskinarviointia, mallien ja järjestelmien validointia ja yhteenliittämistä, riskien hallintaa ja riskeistä tiedottamista varten ja tueksi toimintapolitiikan kehittämiselle, arvioinnille ja seurannalle.

Luonnonuhkat

Luonnonkatastrofien hallinta edellyttää moniriskilähestymistapaa, jossa yhdistetään riskikohtaiset tarpeet ja kattava suunnittelu. Vaarojen, haavoittuvuuden ja riskien arviointia varten tarvitaan parempaa tietämystä, parempia menetelmiä ja integroidumpaa kokonaisuutta. Lisäksi on kehitettävä kartoitus-, ehkäisy-, havaitsemis- ja lieventämisstrategioita, joissa otetaan huomioon myös taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Tutkimuksessa käsitellään katastrofeja, jotka liittyvät ilmastoon (esim. myrskyt, kuivuus, metsäpalot, maanvyörymät, lumivyöryt ja tulvat sekä muut ääritilanteet) ja geologisiin uhkiin (esim. maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja hyökyaallot), ja niiden vaikutuksia. Tutkimuksen avulla on määrä oppia tuntemaan ilmiöiden taustalla olevia prosesseja. Sillä voidaan myös parantaa havainto- ja ennustemenetelmiä determinististen ja probabilististen lähestymistapojen pohjalta. Sillä tuetaan myös ennakkovaroitus- ja tiedotusjärjestelmien ja nopean toiminnan järjestelmien kehittämistä tarkoituksena vähentää ihmisasutusten riskialttiutta. Myös suurten luonnonuhkien yhteiskunnallisia vaikutuksia pyritään kvantifioimaan ekosysteemeille aiheutuvat vaikutukset mukaan lukien.

Resurssien kestävä hallinta

Luonnonvarojen ja ihmisen aikaansaamien resurssien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävä hallinta

Tutkimustoimilla pyritään parantamaan tietämyspohjaa ja kehittämään edistyneitä malleja ja välineitä, joita tarvitaan resurssien kestävässä hallinnassa ja kestävien kulutusmallien luomisessa. Tarkoituksena on mahdollistaa ekosysteemien toiminnan ja niiden ennalleen palautumisen ennustaminen sekä ekosysteemien (biologisen monimuotoisuuden, veden ja maaperän ja merien luonnonvarojen kannalta) tärkeiden rakenteellisten ja toiminnallisten osien vahingoittumisen tai ehtymisen lieventäminen. Ekosysteemien mallintamista koskevassa tutkimuksessa otetaan huomioon suojelu- ja säilyttämiskäytännöt. Toimilla edistetään innovatiivisia lähestymistapoja, joiden avulla ekosysteemipalveluista voidaan kehittää taloudellisia toimintoja. Integroituja lähestymistapoja kehitetään aavikoitumisen, maaperän huonontumisen ja eroosion ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan (mukaan lukien veden järkevä käyttö) sekä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen ja ihmistoiminnasta aiheutuvien kielteisten seurausten lievittämiseen. Tutkimuskohteina ovat myös metsien sekä maisema- ja kaupunkiympäristön, myös entisten teollisuusalueiden, kestävä käyttö ja hoito. Erityistä huomiota kiinnitetään suunnitteluun ja kestävään jätehuoltoon. Tutkimuksessa hyödynnetään avoimia, hajautettuja ja yhteentoimivia tiedonhallinta- ja tietojärjestelmiä ja edistetään niiden kehittämistä. Lisäksi tuetaan luonnonvaroihin ja niiden käyttöön liittyviä arviointeja, ennusteita ja palveluita.

Meriympäristöjen hallinta

Erityisiä tutkimustoimia tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää ihmisen toiminnan vaikutuksia meriympäristöön ja sen luonnonvaroihin, mukaan luettuna aluemerien ja rannikkoalueiden pilaantuminen ja rehevöityminen. Vesiympäristöissä, myös rannikko- ja aluemerien sekä syvänmeren ekosysteemeissä ja merenpohjassa toteutettavilla tutkimustoimilla pyritään havainnoimaan ja seuraamaan tätä ympäristöä ja ennakoimaan sen käyttäytymistä sekä lisäämään tietämystä merestä ja merten luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Ihmisen toiminnan vaikutuksia meriin arvioidaan soveltamalla integroitua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon merten biologinen monimuotoisuus, ekosysteemiprosessit ja -palvelut, merivirtaukset ja merenpohjan geologia. Samoin kehitetään ratkaisuja ja välineitä valtamerten ja niiden resurssien kestävän käytön strategioiden tueksi. Tähän kuuluvat eri menetelmät, tietojärjestelmät ja tietokannat sekä välineet politiikkojen ja instrumenttien arviointia varten.

Ympäristöteknologiat

Luonnon- ja kulttuuriympäristön havainnointiin, simulointiin, huonontumisen ehkäisemiseen ja lieventämiseen, sopeuttamiseen, korjaamiseen ja ennallistamiseen käytettävät ympäristöteknologiat

Uusia tai parannettuja ympäristöteknologioita tarvitaan ihmisen toiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseksi, ympäristön suojelun ja luonnonvarojen hallinnan tehostamiseksi sekä sellaisten uusien tuotteiden, prosessien ja palvelujen kehittämiseksi, jotka ovat ympäristön kannalta suotuisampia kuin olemassa olevat vaihtoehdot. Tutkimus kohdistuu erityisesti seuraaviin aiheisiin: teknologiat, jotka liittyvät ympäristöriskien ehkäisyyn tai pienentämiseen, uhkien ja katastrofien lieventämiseen, ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen; kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja tukevat teknologiat; teknologiat, jotka liittyvät luonnonvarojen tehokkaampaan hallintaan tai vettä, maaperää, ilmaa, meriä ja muita luonnonvaroja, mukaan lukien kaupunkiympäristö, pilaavien aineiden ja jätteiden tehokkaampaan käsittelyyn (mukaan lukien jätteiden kierrätys). Tässä yhteydessä huolehditaan alojen välisestä koordinoinnista muiden tähän liittyvien aihealueiden kanssa.

Kulttuuriperinnön, myös ihmisen asuinympäristön, suojelu, säilyttäminen ja esiin tuominen

Tutkimuksen kohteina ovat teknologiat kulttuurimaiseman — rakennettu ympäristö, kaupunkialueet ja maisemat — ympäristömyötäistä ja kestävää hoitoa varten sekä kulttuuriperinnön suojelua, säilyttämistä ja restaurointia varten ympäristön pilaantumisen vaikutusten varalta, mukaan lukien ympäristövaikutusten arviointi, riskinarvioinnin mallit ja välineet, edistyneet ja vahinkoa aiheuttamattomat tekniikat vaurioiden kartoitusta varten, uudet restaurointituotteet ja -menetelmät, lievittämis- ja mukauttamisstrategiat niin irtaimen kuin kiinteänkin kulttuuriperintöön kuuluvan omaisuuden kestävää hallintaa varten.

Teknologian arviointi, verifiointi ja testaus

Tutkimuksessa keskitytään teknologioiden (myös prosessien, tuotteiden ja palvelujen) riskien ja suorituskyvyn arviointiin ja tähän liittyvien menetelmien, kuten elinkaarianalyysin, kehittämiseen. Lisäksi tutkimus kohdistuu erityisesti seuraaviin aiheisiin: ympäristöteknologioiden pitkän aikavälin mahdollisuudet, markkinapotentiaali ja sosioekonomiset näkökohdat; metsäperustaisen teollisuuden teknologia, vesihuoltoa ja vedenpuhdistusta käsittelevä teknologiayhteisö, kemianteollisuuden kestävää kehitystä käsittelevä teknologiayhteisö; kemikaalien riskinarviointi, jossa pääkohteena älykkäät testausstrategiat ja -menetelmät eläinkokeiden minimoimiseksi, riskien kvantifiointitekniikat; sekä tutkimus, jolla tuetaan kolmansien osapuolten arviointivälineitä täydentävän Euroopan ympäristöteknologioiden verifiointi- ja testausjärjestelmän kehittämistä.

Maapallon kaukokartoitus- ja arviointivälineet kestävää kehitystä varten

Maapallon ja valtamerien kaukokartoitusjärjestelmät ja ympäristön ja kestävän kehityksen seurantamenetelmät

Tutkimustoimissa keskitytään GEOSS-järjestelmän (Global Earth Observation System of Systems) kehittämiseen ja integrointiin GEO-aloitteen puitteissa (45), jota täydentää ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä GMES (Global Monitoring for Environment and Security). GEOSS-järjestelmää on määrä käyttää ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Tutkimuksessa käsitellään havainnointijärjestelmien yhteentoimivuutta, tiedonhallintaa ja tietojen jakamista sekä tietojen optimointia ympäristöilmiöiden ja niihin liittyvän ihmisen toiminnan ymmärtämistä, mallintamista ja ennustamista varten. Tarkastelun keskiössä ovat luonnonuhkat, ilmastonmuutos, sää, ekosysteemit, luonnonvarat, vesi, maankäyttö, ympäristö ja terveys sekä biologinen monimuotoisuus (riskiarviointiin, ennustemenetelmiin ja arviointivälineisiin liittyvät näkökohdat mukaan luettuina). Tavoitteena on saavuttaa edistystä alueilla, joilla GEOSS tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä, ja edistää ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES).

Kestävän kehityksen ennustusmenetelmät ja arviointivälineet, joissa otetaan huomioon havainnoinnin eri tasot

Jotta voitaisiin arvioida määrällisesti ympäristö- ja tutkimuspolitiikan sekä markkinapohjaisten ja sääntelyyn perustuvien lähestymistapojen ja nykyisten tuotanto- ja kulutussuuntausten vaikutuksia kilpailukykyyn ja kestävään kehitykseen, tarvitaan välineitä arviointia varten. Näihin välineisiin sisältyvät mallit, joissa otetaan huomioon talouden, ympäristön ja yhteiskunnan väliset yhteydet, sekä niiden pohjalta laaditut hyödylliset ja tehokkaat sopeutumis- ja ennaltaehkäisystrategiat. Tähän monitieteiseen tutkimusalaan kuuluu kokonaisarviointi globaaleista ympäristömuutoksista ekosysteemien ja sosioekonomisten systeemien välinen vuorovaikutus mukaan lukien. Tutkimuksella pyritään myös parantamaan nykyisiä indikaattoreita ja kehittämään uusia kestävän kehityksen politiikan painopisteiden arvioimiseksi ja niiden välisten yhteyksien analysoimiseksi. Tässä työssä otetaan huomioon EU:n nykyiset kestävän kehityksen indikaattorit. Toimiin sisältyvät myös teknologian, sosioekonomisten muutosvoimien, ulkoisvaikutusten ja hallintotapojen analysointi, arviointi vaikutuksista kestävän kehityksen kannalta ja tulevaa kehitystä ennakoivat tutkimukset. Tutkimustulosten soveltamisaloja ovat maankäyttöön ja merialueisiin liittyvät politiikat, kaupunkialueiden kehittäminen, biologinen monimuotoisuus sekä ilmastonmuutokseen liittyvät taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset ristiriidat.

Kansainvälinen yhteistyö

Ympäristöongelmilla on poikkeuksetta rajat ylittävä, alueellinen tai maailmanlaajuinen ulottuvuus, joten kansainvälisellä yhteistyöllä on tärkeä asema tällä aihealueella. Kansainvälinen yhteistyö liittyy tietyiltä osin EU:n kansainvälisiin sitoumuksiin, kuten ilmastonmuutosta, biologista monimuotoisuutta, aavikoitumisen estämistä, vesivarojen hoitamista sekä kemikaaleja ja jätteitä koskeviin yleissopimuksiin ja Johannesburgin huippukokouksen kestävää kehitystä koskeviin päätöksiin sekä muihin alueellisiin yleissopimuksiin. Huomioon otetaan myös EU:n ympäristöstrategioista ja toimintasuunnitelmista kumpuavat olennaiset tutkimustoimet (46).

Kehitysmaiden ja voimakkaasti kasvavien talouksien kanssa luotavat tiede- ja teknologiakumppanuudet edistävät vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista useilla aloilla (esim. ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen, luonnonvarojen häviämisen pysäyttäminen, vesihuollon ja vedenpuhdistuksen parantaminen, aavikoitumisen ehkäiseminen ja torjunta, kestävä tuotanto ja kulutus sekä vastaaminen kaupungistumisen aiheuttamiin ympäristöhaasteisiin), joilla myös pk-yritykset voivat olla tärkeitä tekijöitä. Erityistä huomiota kiinnitetään maailmanlaajuisten ympäristökysymysten ja alueellisten ja paikallisten kehitysongelmien väliseen suhteeseen. Tähän liittyvät kysymykset voivat koskea luonnonvaroja, biologista monimuotoisuutta, ekosysteemejä, maankäyttöä, luonnollisia ja ihmisen toiminnasta aiheutuvia uhkia ja riskejä, ilmastonmuutosta, ympäristöteknologioita sekä ympäristöä ja terveyttä. Samoin kiinnitetään huomiota politiikan analysointivälineisiin. Yhteistyö teollisuusmaiden kanssa parantaa mahdollisuuksia hyödyntää koko maailman edistyneintä huippututkimusta. Kehitysmaiden tutkijat olisi otettava aktiivisesti mukaan erityisesti kestävän kehityksen näkökulmien tieteellisen tutkimuksen edistämiseksi.

GEOSS-järjestelmän perustaminen kaukokartoitusta varten edistää kansainvälistä yhteistyötä maapallon luonnonjärjestelmän ymmärtämiseen ja kestävään kehitykseen liittyvien kysymysten osalta. Se edistää myös koordinoitua tiedonkeruuta tieteellisiä ja poliittisia tarkoituksia varten. Julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmät on tarkoitus ottaa tähän mukaan.

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Tällä aihealueella esiin nousevia tarpeita koskevassa tutkimuksessa voidaan käsitellä muun muassa ihmisen, ekosysteemien ja biosfäärin välistä vuorovaikutusta tai luonnonkatastrofeihin taikka ihmisen toiminnan tai teknologian aiheuttamiin katastrofeihin liittyviä uusia riskejä.

Ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastaaminen saattaa pitää sisällään esimerkiksi arviointeja, joissa selvitetään uusien politiikkojen vaikutuksia kestävään kehitykseen. Tällaiset uudet toimet voivat koskea muun muassa ympäristöä ja meripolitiikkaan liittyviä standardeja ja sääntelyä.

7.   LIIKENNE (MUKAAN LUETTUNA ILMAILU)

Tavoite

Tavoitteena on kehittää teknologian ja toiminnallisten edistysaskeleiden sekä eurooppalaisen liikennepolitiikan pohjalta integroituja, turvallisempia, ”vihreämpiä” ja ”älykkäämpiä” yleiseurooppalaisia liikennejärjestelmiä kaikkien kansalaisten, yhteiskunnan ja ilmastopolitiikan hyödyksi ympäristöä ja luonnonvaroja säästäen sekä turvata Euroopan teollisuuden saavuttama kilpailukyky maailmanmarkkinoilla ja kehittää sitä edelleen.

Lähestymistapa

Euroopan liikennejärjestelmä on Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin olennainen tekijä. Se on keskeisessä asemassa, kun ihmisiä ja tavaroita kuljetetaan paikallisessa, alueellisessa, kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä ympäristössä. Tällä aihealueella käsitellään joitakin ajankohtaisia haasteita, jotka on yksilöity liikennettä koskevassa valkoisessa kirjassa (47) ja jotka liittyvät erityisesti siihen, kuinka voidaan parantaa liikennejärjestelmien suotuisaa vaikutusta yhteiskuntaan ja teollisuuden kilpailukykyyn laajentuneessa EU:ssa ja minimoida samalla liikenteen kielteiset vaikutukset ja seuraukset ympäristön, energian käytön, turvallisuuden ja kansanterveyden kannalta.

Tutkimuksessa omaksutaan uusi kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kytketään toisiinsa kaikki liikennemuodot ja käsitellään sekä tutkimuksen ja tietämyksen kehittämisen sosioekonomista että sen teknologista ulottuvuutta. Lähestymistapa kattaa sekä innovoinnin että poliittisen kehyksen.

Tällä alalla perustetut erilaiset teknologiayhteisöt (ACARE ilmailun ja lentoliikenteen alalla, ERRAC raideliikenteen alalla, ERTRAC tieliikenteen alalla, WATERBORNE vesiliikenteen alalla sekä vetyä ja polttokennoja käsittelevä teknologiayhteisö) ovat laatineet pitkän aikavälin visioita ja strategisia tutkimuslinjauksia, jotka tarjoavat hyödyllistä materiaalia tämän aihealueen määrittelyä varten ja täydentävät poliittisten päätöksentekijöiden tarpeita ja yhteiskunnan odotuksia. Strategisten tutkimuslinjausten tiettyjen osien pohjalta voidaan mahdollisesti perustaa yhteisiä teknologia-aloitteita. Valtioiden rajat ylittävää koordinointia liikennesektorin erityiskysymyksissä voidaan helpottaa ERA-Net-toimien avulla, ja näitä toimia toteutetaan silloin kun se on tarkoituksenmukaista.

Erityisesti pk-yritysten kannalta merkityksellisiä ovat muun muassa toimet, joilla pyritään varmistamaan luotettavat, teknologiavetoiset tarjontaketjut eri aloilla, tuetaan pk-yritysten osallistumista tutkimusaloitteisiin ja helpotetaan korkean teknologian pk-yritysten asemaa ja toiminnan käynnistämistä erityisesti edistyneiden liikenneteknologioiden ja liikenteen erityispalveluihin liittyvien toimien sekä satelliittinavigointijärjestelmien ja -sovellusten kehittämisen aloilla.

Nykyisiä politiikan tarpeita sekä uusien politiikkojen, kuten meripolitiikan ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen, kehittämistä, arviointia ja toteuttamista käsitellään sekä yksittäisissä toimissa että yhteisesti useissa eri toimissa. Toimissa laaditaan selvityksiä ja kehitetään malleja ja välineitä, joita voidaan käyttää strategiseen seurantaan ja ennustamiseen ja joissa kootaan yhteen liikenteen tärkeimpiin talous-, sosiaali-, turvallisuus- ja turvatoimi- sekä ympäristökysymyksiin liittyvää tietämystä. Monialaisia tutkimusaiheita tukevissa toimissa keskitytään liikenteen erityiskysymyksiin, joita ovat muun muassa turvallisuusnäkökohdat liikennejärjestelmään elimellisesti liittyvänä edellytyksenä, vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö liikennesovelluksissa ja liikenteen ympäristövaikutusten seuranta, mukaan luettuna ilmastonmuutos, sekä taloudellista yhdentymistä parantavat toimenpiteet. Ympäristötutkimuksessa olisi käsiteltävä tapoja vähentää liikenteen haitallisia vaikutuksia ja parantaa liikennejärjestelyjä ja siihen olisi sisällyttävä liikenteen tehokkuuden edistäminen.

Tukea annetaan myös tulosten levittämiseen ja hyödyntämiseen liittyville toimille ja vaikutusten arvioinnille; näissä toimissa kiinnitetään erityistä huomiota käyttäjien, myös vähäosaisen väestön, erityistarpeisiin ja politiikan asettamiin vaatimuksiin liikennealalla.

Toimet

Ilmailu ja lentoliikenne

Toimilla edistetään yhteisön keskeisiä politiikkoja sekä ACARE-teknologiayhteisön strategisten tutkimuslinjausten toteuttamista. Määrälliset tavoitteet vastaavat näiden tutkimuslinjausten vuoteen 2010 ulottuvaa aikajännettä. Tutkimuksen alaan kuuluvat kaikki ilma-aluksiin, matkustajien kuljettamiseen ja ilmaliikenteeseen liittyvät näkökohdat lentoliikennejärjestelmässä.

—

Lentoliikenteen ekologisen kestävyyden parantaminen. Tutkimuksessa pyritään kehittämään teknologioita ilmailun ympäristövaikutusten vähentämiseksi; tavoitteena on puolittaa hiilidioksidipäästöt, vähentää typen oksidien päästöjä 80 prosentilla ja puolittaa melutaso. Tutkimuksessa keskitytään ympäristöä vähemmän kuormittavan moottoriteknologian kehittämiseen, mukaan luettuna vaihtoehtoinen polttoaineteknologia, sekä kiinteä- ja pyöriväsiipisten ilma-alusten (mukaan lukien helikopterit ja tiltrotor-lentokoneet) tehokkuuden parantamiseen, uusiin älykkäisiin ja kevyisiin rakenteisiin ja aerodynaamisten ominaisuuksien parantamiseen. Muita käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa ilma-alusten tehokkaampi toiminta lentoasemilla (ilma- ja maatoiminnot), ilmaliikenteen hallinta sekä valmistus- ja huoltoprosessit sekä kierrätysprosessit.

—

Ajankäytön tehokkuuden parantaminen. Tavoitteena on parantaa merkittävästi lentoliikenteen kapasiteettia, jotta se voidaan mukauttaa lentojen lukumäärän ennustettuun kolminkertaistumiseen. Tämä on määrä saavuttaa parantamalla aikataulujen noudattamista kaikissa sääolosuhteissa ja lyhentämällä merkittävästi matkustamiseen liittyviin menettelyihin lentoasemilla käytettävää aikaa, kuitenkin siten, että turvallisuus säilyy. Osana SESAR-aloitetta (48) tutkimuksessa kehitetään ja toteutetaan innovatiivinen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä, jossa yhdistyvät ilmassa, maassa ja avaruudessa sijaitsevat komponentit ja johon liittyy liikennevirtojen säätely ja ilma-alusten itsenäisempi toiminta. Muita käsiteltäviä aiheita ovat ilma-alusten suunnitteluun liittyvät näkökohdat matkustajien ja rahdin käsittelyn tehostamiseksi, lentoasemien tehokkaaseen käyttöön liittyvät uudet ratkaisut sekä lentoliikenteen liittäminen yleiseen liikennejärjestelmään. Ilmaliikenteen hallintajärjestelmien kehittämisen mahdollisimman tehokas koordinointi Euroopassa varmistetaan SESAR-aloitteella (49).

—

Asiakkaiden tyytyväisyyden ja turvallisuuden takaaminen. Tavoitteena on saada aikaan ratkaiseva parannus matkustajien valinnanmahdollisuuksissa ja lentovaihtoehtojen joustavuudessa. Lisäksi onnettomuuksien määrä pyritään vähentämään viidesosaan nykyisestä. Uudet teknologiat mahdollistavat ilma-alus-/moottoriyhdistelmien valikoiman laajentamisen siten, että käytössä on runsaasti eri vaihtoehtoja laajarunkoisista lentokoneista pienempikokoisiin aluksiin pyöriväsiipiset ilma-alukset mukaan lukien. Ne mahdollistavat myös automaation käytön lisäämisen järjestelmän kaikissa osissa, myös alusten ohjauksessa. Tutkimuksella pyritään myös parantamaan matkustusmukavuutta ja viihtyvyyttä, luomaan uusia palveluja sekä kehittämään matkustamon logistiikkajärjestelmiä sekä aktiivisia ja passiivisia turvallisuustoimenpiteitä, joissa kiinnitetään erityistä huomiota inhimillisiin tekijöihin. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään lentoasemien ja lentoliikenteen toimintojen mukauttamista erityyppisiin aluksiin sekä ympärivuorokautista toimintaa yhteisössä hyväksyttyjen melutasojen rajoissa.

—

Kustannustehokkuuden parantaminen. Tavoitteena on luoda kilpailuun perustuva tarjontaketju, jossa markkinoilletuontiaika voidaan puolittaa, sekä alentaa tuotekehitys- ja käyttökustannuksia, jotta kansalaisilla olisi käytössä kohtuuhintaisia liikennepalveluja. Tutkimuksessa keskitytään koko liiketoimintaprosessin parantamiseen konseptisuunnittelusta tuotekehittelyyn, valmistukseen ja käytön aikaisiin toimintoihin, mukaan luettuna tarjontaketjun integrointi. Tutkimus käsittää simulointimahdollisuuksien ja automaation kehittämisen, innovatiivisen ja huoltovapaan, mukaan lukien korjaukset ja tarkastukset, ilma-aluksen toteuttamiseen tarvittavat teknologiat ja menetelmät sekä kevyet ja joustavat menettelyt ilma-alusten ja lentoasemien toimintaa ja ilmaliikenteen hallintaa varten.

—

Ilma-aluksen ja matkustajien suojelu. Tavoitteena on estää kaikenlaiset vihamieliset teot, joilla ilma-alusta väärinkäyttäen pyritään aiheuttamaan vammoja, menetyksiä, vahinkoja tai haittaa matkustajille tai yleensäkin kansalaisille. Tutkimuksessa keskitytään lentoliikennejärjestelmän olennaisiin osatekijöihin, kuten matkustamon turvatoimiin ja ohjaamon suunnitteluun, automaattiseen ohjaukseen ja laskeutumiseen siinä tapauksessa, että ilma-alusta käytetään luvattomasti, suojautumiseen ulkopuolisia hyökkäyksiä vastaan sekä ilmatilan hallinnan ja lentoaseman toiminnan turvallisuusnäkökohtiin.

—

Tien avaaminen tulevaisuuden lentoliikenteelle. Tavoitteena on tutkia radikaalisti uudenlaisia ja nykyistä ympäristötehokkaampia, vaivattomammin käytettävissä olevia ja innovatiivisempia teknologioita, jotka voivat helpottaa lentoliikenteessä tämän vuosisadan jälkipuoliskolla ja sen jälkeen tarvittavaa siirtymää. Tutkimuksessa käsiteltäviä näkökohtia ovat muun muassa uudet voimalaite- ja nostovoimaratkaisut, ilma-alusten sisätiloja koskevat uudet ideat, mukaan lukien suunnittelu, uudet lentoasemaratkaisut, ilma-alusten uudet ohjaus- ja valvontamenetelmät, lentoliikennejärjestelmän toiminnan vaihtoehtoiset menetelmät ja lentoliikenteen liittäminen muihin liikennemuotoihin.

Kestävä pintaliikenne (raide-, maantie- ja vesiliikenne)

—

Pintaliikenteen ekologisen kestävyyden parantaminen. Tavoitteena on kehittää teknologioita ja osaamista ympäristön (ilman — kasvihuonekaasut mukaan lukien — veden ja maaperän) pilaantumisen vähentämiseksi ja muun muassa ilmastonmuutokseen, terveyteen, biologiseen monimuotoisuuteen ja meluun liittyvien ympäristövaikutusten rajoittamiseksi. Tutkimuksella vähennetään voimanlähteiden, esimerkiksi hybriditekniikkaan perustuvien ratkaisujen, päästöjä ja parannetaan niiden energiatehokkuutta sekä edistetään vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä, mukaan lukien vety ja polttokennot keskipitkän ja pitkän aikavälin vaihtoehtoina siten, että otetaan huomioon kustannus- ja energiatehokkuuteen liittyvät näkökohdat. Toimet kattavat infrastruktuuri-, ajoneuvo-, alus- ja komponenttiteknologiat ja niissä käsitellään myös järjestelmän yleistä optimointia. Liikenteen kehityssuuntiin liittyvässä tutkimuksessa käsitellään valmistusta, rakentamista, käyttöä, ylläpitoa, vianmääritystä, korjaamista, tarkastamista ja katsastusta, purkamista, loppukäsittelyä, kierrätystä, romuajoneuvoja koskevia strategioita sekä toimintaa merellä onnettomuustapauksissa.

—

Liikennemuotosiirtymän edistäminen ja lisääminen sekä liikennekäytävien ruuhkien vähentäminen (50). Tavoitteena on kehittää ja demonstroida henkilöiden ja tavaroiden saumattomia ovelta ovelle -kuljetuksia sekä teknologioita ja järjestelmiä, joilla voidaan taata tehokas intermodaalisuus, myös rautatie- ja vesiliikenteen kilpailukykyä silmällä pitäen. Tähän sisältyvät toimet, joissa käsitellään paikallisten, alueellisten, kansallisten ja eurooppalaisten liikenneverkkojen, -järjestelmien ja -palvelujen yhteentoimivuutta ja toiminnan optimointia sekä niiden intermodaalista yhteenliittämistä yhdennetyn lähestymistavan puitteissa. Toimilla pyritään toteuttamaan Euroopan laajuisia strategioita, optimoimaan infrastruktuurin käyttö, mukaan luettuina terminaalit ja erikoistuneet verkot, parantamaan kuljetusten, liikenteen ja tiedon hallintaa, kehittämään tavaralogistiikkaa ja edistämään intermodaalista matkustajaliikennettä sekä liikennemuotosiirtymää koskevia strategioita tarkoituksena edistää energiatehokkaiden kulkuvälineiden käyttöä. Lisäksi pyritään kehittämään älykkäitä järjestelmiä ja uusia ajoneuvo- ja alusratkaisuja ja -teknologioita, myös lastaus- ja purkutoimintoja sekä käyttöliittymiä. Poliittista päätöksentekoa tukevaan tietämykseen sisältyvät infrastruktuurin hinnoittelua ja käyttömaksuja koskevat kysymykset sekä yhteisön liikennepoliittisten toimien ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevan politiikan ja siihen liittyvien hankkeiden arviointi.

—

Kaupunkiliikenteen kestävyyden takaaminen kaikille kansalaisille, myös vähäosaisille. Tutkimuksessa keskitytään henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuteen tutkimalla ”seuraavan sukupolven ajoneuvoa” ja sen käyttöönottoa. Tässä yhteydessä pyritään yhdistämään kaikki saastuttamattoman, energiatehokkaan, turvallisen ja älykkään tieliikennejärjestelmän osatekijät. Uusia liikenne- ja liikkuvuuskonsepteja sekä organisoinnin ja liikkuvuuden hallinnan innovatiivisia järjestelmiä ja korkealaatuista julkista liikennettä koskevalla tutkimuksella pyritään varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuudet käyttää liikennepalveluja ja että eri liikennemuodot ovat suuressa määrin liitettävissä yhteen. Niin ikään kehitetään ja testataan saastuttamatonta kaupunkiliikennettä koskevia innovatiivisia strategioita (51). Erityistä huomiota kiinnitetään saastuttamattomiin liikennemuotoihin, kysynnän hallintaan, yksityisen liikenteen järkeistämiseen sekä tiedotus- ja viestintästrategioihin, -palveluihin ja -infrastruktuureihin. Politiikan kehittämistä ja toteuttamista tukeviin välineisiin ja malleihin lukeutuvat liikenteen ja maankäytön suunnittelu, jossa otetaan huomioon myös yhteys kasvuun ja työllisyyteen.

—

Turvallisuuden ja turvatoimien parantaminen. Tavoitteena on kehittää teknologioita ja älykkäitä järjestelmiä riskialttiiden henkilöiden kuten kuljettajien, pyöräilijöiden, matkustajien, miehistön ja jalankulkijoiden suojelemiseksi. Tutkimuksessa kehitetään edistyneitä teknisiä järjestelmiä ja riskianalyysimenetelmiä ajoneuvojen, alusten ja infrastruktuurien suunnittelua ja toimintaa varten. Tutkimuksessa painotetaan kokoavia lähestymistapoja, joissa yhdistetään inhimilliset tekijät, rakenteiden kestävyys, ennaltaehkäisevät, passiiviset ja aktiiviset turvallisuustekijät valvontajärjestelmät mukaan lukien sekä pelastustoimet ja kriisinhallinta. Turvallisuutta käsitellään olennaisena osana liikenteen kokonaisjärjestelmää, joka kattaa infrastruktuurit, rahtiliikenteen (tavarat ja tavarankuljetussäiliöt), liikenteen käyttäjät ja harjoittajat, ajoneuvot ja alukset sekä poliittiset ja lainsäädännölliset toimet, mukaan luettuina päätöksenteon tuki- ja validointivälineet.

—

Kilpailukyvyn parantaminen. Tavoitteena on parantaa liikennealan kilpailukykyä, varmistaa kestävät, tehokkaat ja kohtuuhintaiset liikennepalvelut sekä luoda uutta osaamista ja uusia työmahdollisuuksia tutkimuksen ja kehittämisen avulla. Edistyneissä teollisuusprosesseissa käytettävien teknologioiden kehittäminen käsittää suunnittelun, valmistuksen, kokoonpanon, rakentamisen ja ylläpidon, ja sen avulla pyritään alentamaan elinkaarikustannuksia ja lyhentämään tuotteiden kehitysaikaa. Tutkimuksessa painotetaan innovatiivisia ja parannettuja tuote- ja järjestelmäratkaisuja ja liikennepalveluja, joilla voidaan varmistaa parempi asiakastyytyväisyys. Lisäksi kehitetään tuotannon uusia organisointimalleja, mukaan luettuina tarjontaketjun hallinta ja jakelujärjestelmät.

Eurooppalaisen maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo ja EGNOS) tukeminen

Eurooppalaiseen maailmanlaajuiseen satelliittinavigointijärjestelmään sisältyvät EGNOS- ja Galileo-järjestelmät, ja se tarjoaa käyttöön maailmanlaajuisen paikannus- ja ajanmääritysinfrastruktuurin (52).

—

Mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen. Tavoitteena on edistää palvelujen laajempaa käyttöä (erilaisia palvelutyyppejä ovat avoimet ja kaupalliset palvelut, ihmishengen turvaamiseen liittyvät palvelut ja etsintä- ja pelastuspalvelut sekä julkisesti säännellyt palvelut), kehittää liikenteen hallintasovelluksia tavaroiden ja vaarallisten materiaalien kuljetus mukaan lukien, hyödyntää sivutuotteena syntyviä palveluja ja demonstroida satelliittinavigoinnin hyötyjä ja tehokkuutta.

—

Välineiden ja asianmukaisen ympäristön luominen. Tavoitteena on varmistaa palvelujen turvallinen ja turvattu käyttö, pääasiassa keskeisiä sovelluksia koskevalla sertifioinnilla, sekä ennakoida ja varmistaa, että palvelut ovat riittäviä uusien politiikkojen ja lainsäädännön ja niiden täytäntöönpanon kannalta. Lisäksi tavoitteena on kehittää julkisesti säänneltyjä palveluja noudattaen hyväksyttyjä saatavuutta koskevia periaatteita, kehittää navigointisovelluksissa käytettäviä keskeisiä digitaalisia topografia-, kartografia- ja maanmittaustietoja ja järjestelmiä sekä tarkastella turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyviä tarpeita ja vaatimuksia.

—

Vastaanottimien mukauttaminen vaatimuksiin ja perusteknologioiden parantaminen. Tavoitteita ovat vastaanotinten suorituskyvyn parantaminen, laitteiden virrankulutuksen alentaminen ja koon pienentäminen, sisätilojen paikannuksen peiton kattavuus, kytkeminen radiotaajuudella toimiviin tunnistuslaitteisiin, ohjelmistopohjaisen vastaanotinteknologian hyödyntäminen, yhdistäminen muihin toimintoihin, kuten televiestintään, sekä maan pinnalla sijaitsevan keskeisen navigointi-infrastruktuurin teknologian tukeminen häiriönsiedon ja joustavuuden varmistamiseksi.

—	Infrastruktuurin kehityksen tukeminen. Tavoitteena on valmistautua toisen sukupolven järjestelmää varten, mukautua käyttäjien muuttuviin vaatimuksiin ja markkinaennusteisiin, hyödyntää infrastruktuurin kansainvälistymistä maailmanlaajuisilla markkinoilla ja kehittää maailmanlaajuisia standardeja.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeä osa tämän alan TTK-toimintaa, ja sitä pyritään edistämään osa-alueilla, joilla siitä on etua teollisuudelle ja poliittisille päätöksentekijöille. Toimien mahdollisia aihealueita ovat yleisesti ottaen osa-alueet, jotka ovat markkinoiden kannalta kiinnostavia (esim. maailmankaupan kehitys ja verkkojen ja palvelujen yhdistäminen mantereiden laajuisesti ja mantereiden välillä), osa-alueet, joilla on mahdollisuuksia käyttää ja hankkia tieteellistä tietoa ja teknologiaa, joka täydentää nykyistä eurooppalaista osaamista ja hyödyttää kaikkia osapuolia, sekä osa-alueet, joilla Eurooppa voi vastata maailmanlaajuisin tarpeisiin (esim. ilmastonmuutos) tai edistää kansainvälisiä standardeja ja maailmanlaajuisia järjestelmiä (esim. soveltava logistiikka ja satelliittinavigointi-infrastruktuuri).

Esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastaaminen

Esiin nouseviin tarpeisiin liittyvillä toimilla tuetaan tutkimusta, jolla vastataan tulevaisuuden liikennejärjestelmien kriittisiin muutoksiin ja haasteisiin. Mahdollisia tutkimuskohteita ovat muun muassa uudet kuljetus- ja ajoneuvoratkaisut, automaatio, liikkuvuus ja organisaatio.

Ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet, jotka saattavat vaatia erityistä liikenteeseen liittyvää tutkimusta, voivat liittyä laajoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten muutoksiin väestön ikärakenteessa, elämäntavoissa ja yhteiskunnan liikennejärjestelmiin kohdistamissa odotuksissa, sekä ilmeneviin riskeihin tai ongelmiin, jotka erittäin merkittäviä Euroopan yhteiskunnan kannalta.

8.   YHTEISKUNTA- JA TALOUSTIETEET SEKÄ HUMANISTISET TIETEET

Tavoite

Tavoitteena on syvällinen yhteinen ymmärrys niistä monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyvistä sosioekonomisista haasteista, joita Euroopalla on edessään ja jotka liittyvät muun muassa kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, sosiaalisiin, kulttuurisiin ja koulutuksellisiin haasteisiin laajentuneessa EU:ssa, kestävään kehitykseen, ympäristöön liittyviin haasteisiin, väestörakenteen muutokseen, siirtolaisuuteen ja kotoutumiseen, elämänlaatuun ja maailmanlaajuiseen keskinäisriippuvuuteen. Erityisesti on tarkoitus vankistaa tietämysperustaa kyseisiä osa-alueita koskevan politiikan laadintaa varten.

Lähestymistapa

Tutkimuksen painopisteinä ovat merkittävimmät Eurooppaa ja koko maailmaa nyt ja tulevaisuudessa kohtaavat yhteiskunnalliset, taloudelliset ja kulttuuriset haasteet. Ehdotetut tutkimuslinjaukset muodostavat yhtenäisen tavan lähestyä näitä haasteita. Kehittämällä keskeisiä haasteita koskevaa sosioekonomista ja humanistista tietämysperustaa edesautetaan merkittävästi yhteisen näkemyksen syntymistä koko Euroopassa sekä laajempien kansainvälisten ongelmien ratkaisua. Tutkimuksen painopisteet tukevat politiikan laatimista, toteutusta, vaikuttavuutta ja arviointia, mukaan lukien sääntelytoimenpiteet, monilla yhteisön politiikan osa-alueilla niin Euroopan tasolla, kansallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin. Lisäksi tutkimukseen liittyy valtaosin myös vahva kansainvälinen näkökulma.

Sosioekonomisen ja sosiokulttuurisen tutkimuksen ja kehityksen ennakoinnin lisäksi painotetaan humanistista tutkimusta, joka avaa uusia näkökulmia ja tukee merkittävästi koko aihealuetta esimerkiksi historiallisten, kulttuuristen ja filosofisten näkökohtien tarkastelun kautta. Näihin voivat sisältyä muun muassa tärkeät kieltä, identiteettiä ja arvoja koskevat kysymykset.

Lisäksi työssä voidaan tukeutua myös sen kannalta olennaisiin kansallisiin tutkimusohjelmiin, jotka täydentävät jäljempänä lueteltuja tutkimustoimia. Niin ikään hyödynnetään ERA-Net-järjestelmää sekä mahdollisesti EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla toteutettavia toimia. Joissakin kysymyksissä voidaan myös käyttää apuna sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä foorumeja pohdittaessa tulevaisuuden tutkimuslinjauksia. Näissä voivat olla mukana sekä tutkimusyhteisö että yhteiskunnan eri sidosryhmät.

Tutkimuksen tueksi luodaan tutkimusinfrastruktuureja, jotka tuottavat uutta tutkimustietoa muun muassa sekä laadullisten että määrällisten selvitysten avulla, tarjoavat olemassa olevaa tietoa kansainvälisten vertailututkimusten käyttöön sekä mahdollistavat lähdeaineistojen ja kehittyneiden tutkimusvälineiden sekä monien eri alojen tutkimustulosten käyttöön saamisen. Osa infrastruktuuritoimista toteutetaan ”Valmiudet” -erityisohjelman infrastruktuuriosion puitteissa, osa taas tässä selostettavan aihealueen hankkeilla. Tutkimus edellyttää mahdollisuutta käyttää virallisia tilastoja.

Aihealueella toteutetaan sekä rajatuille kohderyhmille että suurelle yleisölle suunnattuja toimia tietämyksen ja tutkimustulosten levittämiseksi. Näihin sisältyvät työpajat ja konferenssit, joissa tutkijat voivat vaihtaa näkemyksiä päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa, sekä tulosten levittäminen eri välineiden avulla.

Sosioekonominen ja humanistinen tutkimus sekä tulevaisuuden ennakointi koordinoidaan ”Yhteistyö” -ohjelman muiden toimien sekä muiden erityisohjelmien kanssa.

Toimet

Kasvu, työllisyys ja kilpailukyky osaamisyhteiskunnassa

Tarkoituksena on kehittää ja koota yhteen tutkimusta, joka koskee kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on, että näitä kysymyksiä voidaan ymmärtää entistä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin, kun jatkossa kehitetään osaamisyhteiskuntaa. Tutkimuksen on määrä olla hyödyksi politiikan kannalta ja tukea tavoitteiden saavuttamista. Tutkimus kattaa seuraavat osatekijät:

—	tietämyksen muuttuva merkitys taloudessa, mukaan lukien eri tietämystyyppien merkitys, taidot ja osaaminen maailmanlaajuisesti, virallinen ja epävirallinen oppiminen ja elinikäinen oppiminen sekä aineettomat hyödykkeet ja investoinnit,

—	talouden rakenteet, rakennemuutos, mukaan lukien aluenäkökohdat kuten alueellistuminen ja kansainvälistyminen, ja tuottavuuskysymykset, mukaan luettuina palvelusektorin rooli, rahoituksen rooli, demografiset tekijät, kysyntä sekä pitkän aikavälin muutosprosessit,

—	institutionaaliset ja politiikkaan liittyvät kysymykset, kuten makrotalouspolitiikka, työmarkkinat, sosiaali- ja sosiaalihuoltojärjestelmät, kansalliset ja alueelliset institutionaaliset toimintaympäristöt sekä politiikan yhtenäisyys ja koordinointi.

Tutkimuskohteina ovat lisääntyvän globalisoitumisen, voimakkaasti kasvavien talouksien, toimintojen siirtämisten ja EU:n laajentumisen mukanaan tuomat uudet haasteet ja mahdollisuudet, sekä sosioekonominen vakaus, teknologian rooli ja kansainvälinen teknologian siirto, innovoinnin ja taloudellisen uudistumisen eri muodot, ulkoistaminen ja insourcing, nuoriso ja nuorisopolitiikka, taloudellinen ja sosiaalinen yrittäjyys sekä Euroopan kulttuuriperinnön ja luovan sektorin taloudelliset mahdollisuudet. Työllisyyttä koskeviin kysymyksiin kuuluvat myös työttömyys ja vajaatyöllisyys.

Taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden yhdistäminen Euroopan tasolla

Tarkoituksena on tukea yhteiskunnallisena päämääränä olevaa taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden yhdistämistä ja luoda tätä kautta vankempi pohja kestävälle kehitykselle. Tämän osa-alueen tutkimuksessa tarkastellaan kahta toisiinsa nivoutuvaa kysymystä:

—

miten yhtäältä Euroopassa ja toisaalta Euroopan ulkopuolella sovellettavissa sosioekonomisissa malleissa on onnistuttu yhdistämään edellä mainitut tavoitteet ja millä edellytyksin tämä on saatu aikaan (esimerkiksi vuoropuhelun, työmarkkinayhteistyön, alakohtaisten muutosten ja institutionaalisten muutosten rooli sekä instituutioiden kyky kohdata uusia haasteita),

—

alueiden välinen taloudellinen yhteenkuuluvuus ja kaupunki- ja aluekehitys laajentuneessa EU:ssa sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus (johon liittyviä kysymyksiä ovat eriarvoisuus, sosiaalinen suojelu ja sosiaalipalvelut, veropolitiikka, etniset suhteet ja muuttoliike, koulutus, sosiaalinen syrjäytyminen ja terveys) ja sen suhde sosiaalisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen, asunto-ongelmiin, rikollisuuteen ja huumeiden käyttöön.

Näitä kysymyksiä tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota

—	mahdollisiin taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden välisiin ”vaihtosuhteisiin” (trade-offs) tai synergioihin koko maailman tasolla,

—	ympäristön (53), energian ja yhteiskunnan väliseen vuorovaikutukseen,

—	kestävyyteen pitkällä aikavälillä,

—	kehitysmaiden kannalta tärkeisiin kysymyksiin,

—	aluenäkökohtiin kuten kaupunkisuunnitteluun sekä kaupunkien, suurkaupunkialueiden ja muiden taajamien rooliin sekä niihin liittyviin hallinnollisiin kysymyksiin, ja

—	kulttuurisiin kysymyksiin sekä eurooppalaisten politiikkojen ja lainsäädännön sosioekonomisiin vaikutuksiin.

Tarkastelun kohteina ovat myös hyvinvointivaltiot kehityksen voimavarana sekä siirtolaisten ja heidän jälkeläistensä työllisyys ja asuminen.

Keskeiset yhteiskunnalliset kehityssuuntaukset ja niiden seuraukset

Tavoitteena on ymmärtää ja arvioida niiden tiettyjen yhteiskunnan keskeisten kehityssuuntausten syitä ja seurauksia, joilla on merkittäviä vaikutuksia Euroopan kansalaisten ja heidän elämänlaatunsa sekä politiikan kannalta. Tätä kautta pyritään tukemaan useita eri politiikan osa-alueita. Empiirisessä ja teoreettisessa tutkimuksessa tarkastellaan ensi vaiheessa kolmea merkittävää kehityssuuntausta:

—

väestömuutokset, mukaan luettuina väestön ikääntyminen, hedelmällisyys ja siirtolaisuus; tarkastelun kohteina ovat laajat yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset ja kysymykset, mukaan lukien aktiivisen ikääntymisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset mahdollisuudet, eläkejärjestelmiin kohdistuvat vaikutukset, muuttoliikkeen ja yhdentymisen haasteet ja vaikutukset kaupunkien kehitykseen,

—	muutokset elämäntavoissa, perheissä, työssä, kulutuksessa (mukaan lukien kuluttajansuojanäkökohdat), terveydessä ja elämänlaadussa (jotka kaikki ovat sidoksissa toisiinsa); tähän sisältyvät myös lapsia, nuoria ja vammaisia koskevat kysymykset sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen,

—

kulttuurinen vuorovaikutus kansainvälisyyden näkökulmasta; tähän sisältyviä kysymyksiä ovat eri yhteiskuntien perinteet, väestön monimuotoisuus, mukaan lukien etniset ryhmät, monikulttuuriset kysymykset, erilaiset identiteetit, kielet ja uskontojen harjoittamismuodot ja tähän liittyvät mahdolliset kysymykset kuten syrjintä, rasismi, muukalaisviha ja suvaitsemattomuus.

Tarkastelun kohteina ovat myös sukupuoleen liittyvät kysymykset, eriarvoisuus sekä muuttuvat arvot. Lisäksi on määrä tutkia rikollisuudessa ja rikollisuutta koskevissa käsityksissä tapahtuneita muutoksia sekä yritysten yhteiskunnallisen vastuun muutoksia.

Eurooppa osana maailmaa

Tavoitteena on ymmärtää maailman eri alueiden, myös nousevien alueiden ja kehittyvien alueiden, vuorovaikutus- ja keskinäisriippuvuussuhteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia asianomaisten alueiden, erityisesti Euroopan, kannalta. Tähän liittyen halutaan saada lisätietämystä siitä, miten maailmanlaajuisesti vastataan nousemassa oleviin uhkiin ja riskeihin ja mitä vaikutuksia tällä on ihmisoikeuksiin, vapauksiin ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa on kaksi toisiinsa sidoksissa olevaa päälinjaa:

—

kauppa-, rahoitus-, investointi- ja muuttoliikevirrat ja niiden vaikutukset; epätasainen kehitys, köyhyys ja kestävä kehitys; taloudelliset ja poliittiset suhteet ja maailmanlaajuinen hallinto, mukaan lukien kansainväliset instituutiot; tässä yhteydessä tutkitaan myös kulttuurista vuorovaikutusta ja siihen liittyen tiedotusvälineitä ja uskontoja sekä selvästi eurooppalaisista poikkeavia lähestymistapoja,

—

konfliktit, niiden syyt ja niiden ratkaisu sekä rauhan edistäminen; turvallisuuden ja epävakautta aiheuttavien tekijöiden, kuten köyhyyden, rikollisuuden, ympäristön huonontumisen, resurssien niukkuuden, epätasaisen kehityksen, taloudellisen epävakauden ja velkaantumisen välinen suhde; terrorismi, sen syyt ja seuraukset; turvallisuuteen liittyvät politiikat, turvattomuuteen liittyvät käsitykset sekä siviili- ja sotilaspuolen väliset suhteet.

Molemmissa tutkimuslinjoissa tarkastellaan Euroopan roolia maailmassa, multilateralismin ja kansainvälisen oikeuden kehitystä, demokratian ja perusoikeuksien edistämistä ja erilaisia demokratia- ja perusoikeuskäsityksiä sekä sitä, miltä Eurooppa näyttää ulkopuolelta tarkasteltuna.

Kansalainen Euroopan unionissa

Tutkimusaiheita tarkastellaan EU:n tulevan kehityksen näkökulmasta, ja tavoitteena on ensinnäkin saada lisää tietämystä niistä eri tekijöistä, joita edellytetään, jotta demokratia ”tunnettaisiin omaksi”, kansalaiset osallistuisivat aktiivisesti ja hallinto (governance) olisi tehokasta ja demokraattista kaikilla tasoilla, mukaan lukien innovatiiviset hallintoprosessit kansalaisten osallistumisen sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden välisen yhteistyön tehostamiseksi . Toiseksi päämääränä on lisätä Euroopan kulttuurien, uskontojen, instituutioiden, lainsäädännön, historian, kielten ja arvojen eroavuuksien ja yhteneväisyyksien tuntemusta. Tutkimuskohteita ovat

—

osallistuminen (mukaan lukien nuoriso-, vähemmistö- ja sukupuolinäkökohdat), edustus, vastuullisuus ja legitimiteetti; eurooppalainen julkisuus, media ja demokratia; hallinnon (governance) eri muodot EU:ssa, mukaan lukien talouden ja oikeuden hallinto sekä julkisen ja yksityisen sektorin rooli, politiikan prosessit ja mahdollisuudet kehittää politiikkoja; kansalaisyhteiskunnan rooli; kansalaisuus ja oikeudet; laajentumisen vaikutukset; sekä edellisiin liittyvät väestön arvot,

—

Euroopan eroavuudet ja yhteneväisyydet sekä niiden historiallinen alkuperä ja kehitys; instituutioiden erot (mukaan luettuina normit, käytänteet ja lainsäädäntö); kulttuuriperintö; erilaiset Euroopan yhdentymistä ja laajentumista koskevat visiot ja näkökulmat, mukaan luettuina kansalaisten näkemykset; identiteetit, myös eurooppalainen identiteetti; suhtautumistavat monikulttuurisuuteen ja kulttuurien rinnakkaineloon; kielen, taiteiden ja uskontojen rooli; asenteet ja arvot.

Sosioekonomiset ja tieteelliset indikaattorit

Tavoitteena on syventää tietämystä indikaattorien käytöstä politiikan laadinnassa ja toteutuksessa sekä esittää indikaattorien parantamista ja niiden käytön menetelmiä koskevia ehdotuksia, jotta voitaisiin tehostaa indikaattorien käyttöä politiikan apuvälineinä. Tutkimuskohteita ovat

—

indikaattorien käyttö politiikan tavoitteiden asettamisessa sekä politiikan kehittämisessä ja toteutuksessa eri aloilla makrotasolta mikrotasolle; nykyisin käytettävissä olevien indikaattorien ja niiden käytön tarkoituksenmukaisuus; tekniikat niiden analysoimiseksi sekä uusia indikaattoreita ja indikaattoriryhmiä koskevat ehdotukset,

—	indikaattorien ja niiden käyttömenetelmien avulla aikaan saatavat parannukset näyttöön perustuvassa politiikassa; monitavoitteista politiikkaa, politiikan koordinointia ja sääntelyä tukevat indikaattorit; viralliset tilastot tällaisten indikaattorien tukena,

—	indikaattorien ja niihin liittyvien menetelmien käyttö tutkimusohjelmien ja niiden vaikutusten arvioinnissa.

Kehityksen ennakointi

Tavoitteena on tarjota kansallisille, alueellisille ja Euroopan yhteisön päätöksentekijöille sekä muille ennakoivaa tietoa, jonka avulla nämä voivat hyvissä ajoin yksilöidä pitkän aikavälin haasteita ja yhteisen edun kannalta tärkeitä osa-alueita ja jota he voivat käyttää apuna politiikan laadinnassa. Toimintatyyppejä on neljä:

—

laaja-alainen sosioekonomisen kehityksen ennakointi, joka kohdennetaan muutamiin yhteisön kannalta keskeisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin; tarkasteltavia kysymyksiä ovat muun muassa väestön ikääntymisen tuleva kehitys ja vaikutukset, muuttoliike, tietämyksen tuottamisen ja levittämisen maailmanlaajuistuminen, rikollisuuden muutokset ja merkittävät riskit,

—	kohdennetumpi aihealuekohtainen tarkastelu, jossa ennakoidaan esiin nousevien uusien tutkimusalueiden tai useita vanhastaan olemassa olevia alueita yhdistävien tutkimusalueiden kehitystä sekä tieteenalojen tulevaisuutta,

—	Euroopan ja muun maailman tutkimusjärjestelmien ja -politiikkojen kehityksen ja avaintoimijoiden tulevaisuuden ennakointi,

—	kansallisten ja/tai alueellisten ennakointitoimien välinen vastavuoroinen oppiminen ja yhteistyö; yhteistyö EU:n, kolmansien maiden ja kansainvälisten ennakointitoimien välillä.

Kansainvälinen yhteistyö

Koska tutkimus on luonteeltaan vahvasti kansainvälistä, aihealueen kaikilla osa-alueilla tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisiä yhteistyötoimia toteutetaan valikoitujen aiheiden tiimoilta monen- ja kahdenvälisesti. Toimet määritetään sekä kumppanimaiden että Euroopan tarpeiden perusteella.

Esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastaaminen

Yllättäviä tarpeita koskevan tutkimuksen puitteissa tutkijoilla on mahdollisuus määrittää ja tarkastella sellaisia tutkimusaiheita, joita ei mainita edellä. Pyrkimyksenä on saada aikaan innovatiivista pohdintaa sellaisista Eurooppaa kohtaavista haasteista, joita ei ole tähän mennessä käsitelty laajasti, tai yhdistellä muutoin innovatiivisesti relevantteja kysymyksiä, näkökulmia ja tieteenaloja. Lisäksi voidaan tehdä tutkimusta, jolla reagoidaan ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin. Tällainen tutkimus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä politiikan laadintaan ja toteutukseen osallistuvien kanssa.

9.   AVARUUS

Tavoite

Avaruustutkimuksessa tuetaan Euroopan avaruusohjelmaa ja keskitytään GMES:n kaltaisiin sovelluksiin, jotka ovat hyödyllisiä sekä kansalaisten että Euroopan avaruusteollisuuden kilpailukyvyn kannalta. Tutkimustoimien on määrä tukea Euroopan avaruuspolitiikan kehittämistä sekä täydentää jäsenvaltioiden ja muiden keskeisten toimijoiden, kuten Euroopan avaruusjärjestön (ESA), toimia.

Lähestymistapa

Yhteisö edistää tällä osa-alueella yhteisten tavoitteiden määrittelyä käyttäjien vaatimusten ja politiikan tavoitteiden pohjalta. Lisäksi se edistää toimien koordinointia, päällekkäisyyksien välttämistä, yhteentoimivuuden helpottamista ja kustannustehokkuuden parantamista. Samoin tarkoituksena on edistää standardien määrittämistä. Euroopan avaruuspolitiikka (54) palvelee viranomaisten ja päätöksentekijöiden tavoitteita ja parantaa lisäksi Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. Avaruuspolitiikka toteutetaan Euroopan avaruusohjelman avulla. Seitsemännellä puiteohjelmalla tuetaan tai täydennetään TTK-toimia, joita muut julkisen ja yksityisen sektorin toimijat toteuttavat Euroopassa.

Tämän aihealueen toimet tukevat yhteisön politiikan tavoitteita esimerkiksi maatalouden, metsätalouden, kalastuksen, ympäristön, televiestinnän, turvallisuuden, kehitysavun, terveydenhuollon, humanitaarisen avun, liikenteen, tieteen ja koulutuksen aloilla. Lisäksi niillä pyritään varmistamaan Euroopan mukanaolo alueellisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Avaruusalan tarjoamien välineiden on myös määrä olla joillakin edellä mainituilla aloilla apuna lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa.

Korostaen erityisesti Euroopan olemassa olevien valmiuksien käyttöä avaruus-painopistealueen toiminnan pääasiallisia tavoitteita ovat: avaruusresurssien hyödyntäminen eri sovellusten, erityisesti ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES), toteutuksessa (GMES on yhdessä Galileo-järjestelmän kanssa Euroopan avaruuspolitiikan merkittävin osa-alue) ja avaruuden tutkimustoimien toteutuksessa sekä sellaisten teknologioiden kehityksen vauhdittaminen, jotka tukevat Euroopan unionin strategista roolia.

Avaruusresurssien soveltamiseen tähtäävien toimien on tarkoitus täydentää ”Yhteistyö” -erityisohjelman muilla aihealueilla toteutettavia toimia (erityisesti ”Ympäristö” -aihealueen toimia, jotka liittyvät maapallon kaukokartoitukseen ja GEOSS-järjestelmään, sekä ”Tieto- ja viestintäteknologia” -aihealueen toimia). Lisäksi pyritään saamaan aikaan synergiaa muiden erityisohjelmien avaruustutkimukseen liittyvien aihealueiden kanssa. Täydentäviä toimia on tarkoitus toteuttaa myös erillisessä kilpailukykyä ja innovointia koskevassa puiteohjelmassa sekä koulutusta koskevassa ohjelmassa.

Aihealueella toteutettavat tutkimus- ja teknologiansiirtotoimet voivat olla erityisen kiinnostavia sellaisten pk-yritysten kannalta, jotka kehittävät innovatiivista teknologiaa ja kaipaavat tietoa avaruusteknologian tarjoamista uusista mahdollisuuksista (”spin-in”) tai jotka kehittävät oman avaruusteknologiansa pohjalta sovelluksia muille markkinoille (”spin-off”).

Avaruustoimien joidenkin osa-alueiden hallinnointi voidaan antaa hoidettavaksi olemassa oleville ulkopuolisille tahoille kuten ESA:lle (55) ja muille elimille ja virastoille Euroopan tai kansallisella tasolla. GMES:n osalta tutkimustoimet voidaan toteuttaa yhteisen teknologia-aloitteen puitteissa (ks. liite III).

Toimet

Avaruussovellukset eurooppalaisen yhteiskunnan palveluksessa

—

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä (GMES) Tavoitteena on kehittää tarkoitukseen sopivia satelliittipohjaisia seuranta- ja ennakkovaroitusjärjestelmiä myös kansalaisten turvallisuutta silmällä pitäen, jotka toimivat ainutlaatuisina ja maailmanlaajuisesti käytettävissä olevina tietolähteinä. Lisäksi pyritään tukemaan ja vauhdittamaan niiden operatiivisen käytön kehitystä. Toimilla tuetaan niin ikään sellaisten operatiivisten GMES-palvelujen kehittämistä, joiden avulla päätöksentekijät pystyvät paremmin ennakoimaan ympäristön ja turvallisuuden hallintaan ja luonnonkatastrofien käsittelyyn liittyviä kriisitilanteita ja ongelmia tai lieventämään niiden seurauksia, alkaen muita nopeammin käyttöön otettavista palveluista, joita ovat valmiudet vastata hätätilanteisiin (Emergency Response), maakartoitus (Land Monitoring) ja meripalvelut (Marine Services). Tutkimustoimissa tulisi pääasiassa pyrkiä siihen, että avaruuteen sijoitetuista lähteistä saatu GMES-informaatio voidaan käyttää maksimaalisesti hyväksi ja yhdistää muista seurantajärjestelmistä saatuun informaatioon monimutkaisissa tuotteissa, jotka integroivat ja hallinnoivat informaatiota tehokkaasti ja tarjoavat loppukäyttäjille tietoa ja räätälöityjä palveluja. GMES-palvelujen kehittämiseen sisällytetään tarvittaessa muita satelliittiteknologioita (esimerkiksi viestintä- ja navigointiteknologia). Tutkimuksen avulla olisi myös parannettava seurantamenetelmiä ja seurannassa käytettävien välineiden teknologiaa. Lisäksi olisi tarpeen vaatiessa kehitettävä uusia avaruuteen sijoitettavia järjestelmiä tai parannettava olemassa olevien yhteentoimivuutta ja mahdollistettava niiden käyttö operatiivisissa tai operatiivista vaihetta edeltävissä palveluissa, jotka vastaavat tiettyihin erityistarpeisiin. Tutkimuksella olisi tuettava kestävien avaruuteen sijoitettavien ja paikalla toteutettavien (mukaan lukien maalla ja ilmassa sijaitsevien) järjestelmien kehittämistä erityisesti seuraaviin tarkoituksiin: maaperän tarkkailu, valtamerten tarkkailu ja kriisinhallinta, joissa käytetään usein tapahtuvaa ja korkean resoluution omaavaa kuvausta erittäin tärkeiden vyöhykkeiden osalta, mukaan lukien herkät, kaupunki- ja nopeasti kehittyvät alueet, riskinehkäisy ja riskinhallinta sekä kaikenlaiset hätätilanteet korostaen järjestelmien lähentymistä muihin kuin avaruusjärjestelmiin. — Ympäristön osalta on tarpeen hankkia riippumatonta tietämystä uusiutuvien luonnonvarojen (kuten kasvillisuuden ja metsien) kestävän käytön tilanteesta ja kehityksestä, kosteikoista, aavikoitumisesta, maapeitteestä, mukaan lukien lumi ja jää, ja maankäytöstä, elintarvikehuollosta, maatalousympäristöstä ja kalastuksesta, hiilinieluista ja hiilivaroista, ilmakehän prosesseista ja kemiasta sekä merien olosuhteista. Tässä yhteydessä otetaan huomioon kuudes ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma, joka koskee ilmastonmuutoksen sekä ilman, maaperän ja veden laadun seurantaan liittyvää ympäristöpolitiikkaa. — Turvallisuuden alalla on tarpeen parantaa hätäaputoimien ja kriisinhallinnan yhteydessä tarvittavan tiedon hankintaa, saatavuutta ja vaihtoa. Tukea annetaan toimiin, joiden tarkoituksena on luonnonuhkien ja teknologisten uhkien ehkäisy/lieventäminen, seuranta, riskien hallinta ja arviointi. Samoin annetaan tukea humanitaariseen apuun luonnonkatastrofien (kuten metsäpalojen, tulvien ja maanjäristysten) ja humanitaaristen kriisien (pakolaiskriisien, maan sisäisen pakolaisuuden ym.) yhteydessä tehtävää todellisten tarpeiden analysointia ja valmiussuunnittelua varten. Lisäksi harkitaan tuen antamista yhteisön politiikkojen täytäntöönpanolle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisen osalta ja rajavalvonnan alalla.

—

Turvallisuuteen liittyvät näkökohdat (jotka täydentävät turvallisuustutkimusta ja GMES-toimia) EY:n asettaman avaruus- ja turvallisuusalan asiantuntijalautakunnan (SPASEC) raportissa (56) todetaan avaruuspalvelujen olevan niin keskeisessä asemassa eurooppalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, että avaruussektorin kriittisen infrastruktuurin suojeleminen on ensisijaisen tärkeää. Tämä voi edellyttää palveluja ja valmiuksia avaruuteen sijoitettujen laitteiden valvontaa sekä maan päällä sijaitsevan infrastruktuurin suojaamista varten. Avaruusvalvontajärjestelmä voisi esimerkiksi tuottaa tietoa satelliittien tärkeimmistä ominaisuuksista (kuten kiertorataparametreista ja aktiivisuustilasta) ja potentiaalisen uhan muodostavan avaruusromun tärkeimmistä ominaispiirteistä (kuten sen radasta ja fyysisistä parametreista). Lisäksi se voisi antaa olennaista tietoa avaruussäästä sekä lähelle maapalloa tulevista kappaleista (Near Earth Objects). Tällä osa-alueella voidaan tehdä myös toteutettavuustutkimuksia. Niin ikään rahoitusta voivat saada demonstrointihankkeet.

—

Satelliittiviestinnän sovellukset Tarkoituksena on tukea innovatiivisia satelliittiviestintäsovelluksia ja -palveluja, jotka on integroitu saumattomasti maailmanlaajuisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja tarkoitettu kansalaisten ja yritysten käyttöön eri sovellusaloilla. Mahdollisia sovellusaloja ovat väestönsuojelu, turvallisuus, sähköinen hallinto, etälääketiede, etäkoulutus, etsintä- ja pelastuspalvelu, matkailu- ja vapaa-ajan toiminnot, liikenne, mukaan lukien kaluston seuranta ja henkilökohtainen navigointi, maatalous, metsätalous ja meteorologia. Tutkimus painottuu uusien sovellusten kehittämiseen sekä demonstrointihankkeiden ja esioperatiivisten järjestelmien toteuttamiseen sellaisissa tapauksissa, joissa edellä mainittujen alojen tarpeisiin voidaan vastata tehokkaasti satelliittiviestinnän avulla GMES:n loppukäyttäjille tarjottavien palvelujen muodossa.

Avaruuden tutkimus

—

Tavoitteena on antaa tutkimus- ja kehitystukea ja maksimoida tieteellinen lisäarvo luomalla synergioita ESA:n tai muiden elinten ja virastojen aloitteiden kanssa Euroopan tai kansallisella tasolla avaruustutkimuksen alalla, mukaan lukien tähän liittyvä teknologian siirto, sekä helpottaa tiedeyhteisön mahdollisuuksia päästä hyödyntämään Euroopan avaruusohjelmassa toteutettujen tutkimuslentojen yhteydessä saatuja tutkimustuloksia ja tietoja. Tutkimustoimet toteutetaan ennen kaikkea tukitoimien, toteutettavuustutkimusten ja operatiivista vaihetta edeltävien hankkeiden muodossa. Lisäulottuvuuksia, jotka on otettava huomioon, ovat luontaiset mahdollisuudet kansainväliseen yhteistyöhön sekä — tärkeinä osatekijöinä — alaa koskevan tietoisuuden ylläpitäminen ja tutkimustulosten levittäminen.

—

Kyseeseen tulevat myös tukitoimet ja toteutettavuustutkimukset, joiden avulla voidaan paremmin koordinoida pyrkimyksiä kehittää avaruuteen sijoitettavia teleskooppeja ja detektoreita sekä avaruustieteiden alalla tehtävää data-analyysiä. Tässä yhteydessä toteutettavat toimet täydentävät asiaankuuluvia kansallisia ja kansainvälisiä (erityisesti ESA:n) ohjelmia, ja niillä pyritään tarkastelemaan kansainvälisiä yhteistyömahdollisuuksia.

Avaruusalan perustaa lujittava TTK

—

Avaruusteknologia Yleisenä tavoitteena on tukea koko Euroopan avaruusteknologiasektorin kilpailukyvyn, kustannustehokkuuden ja riippumattoman hyödyntämiskyvyn kohentamista. Tavoite voitaisiin erityisesti saavuttaa avaruustutkimuksella ja kehittämisellä pitkän aikavälin tarpeita varten, mukaan lukien avaruuskuljetusteknologia, esimerkiksi arvioimalla pitkän aikavälin tarpeita, edistämällä järjestelmätutkimuksia, joissa otetaan huomioon loppukäyttäjien vaatimukset sekä tukemalla seuraavan sukupolven avaruuskuljetus- ja työntövoimajärjestelmiin liittyvää perustutkimusta.

—

Avaruustieteet Tavoitteena on kehittää edistyneitä teknologioita avaruustieteiden käyttöön. Avaruustieteet syventävät ymmärrystämme maailmankaikkeuden rakenteesta, lisäävät tietämystämme Maa-planeetasta ja aurinkokunnasta ja tarjoavat uudenlaisen lähestymistavan biolääketieteeseen sekä bio- ja fysikaalisiin tieteisiin. Sen lisäksi ne ovat erittäin hedelmällinen kasvualusta uudelle teknologialle, jolla on myös lukuisia yhteiskuntaa laajemmin hyödyttäviä sovelluksia. Seitsemännen puiteohjelman olisi täydennettävä meneillään olevia tieteellisiä ohjelmia siltä osin kuin niissä on aukkoja sekä tuettava muun muassa kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS) toteutettavia tutkimustoimia. Tarkoituksena on myös tukea toimia, joilla parannetaan muun muassa aiemmilta tutkimuslennoilta saatujen tieteellisten tietojen käyttömahdollisuuksia.

Kansainvälinen yhteistyö

Avaruuden tutkimus ja hyödyntäminen ovat luontaisesti maailmanlaajuisia hankkeita. Tehokas kansainvälinen avaruusyhteistyö auttaa vahvistamaan unionin kansainvälistä poliittista asemaa, parantamaan sen taloudellista kilpailukykyä sekä vankistamaan sen mainetta tieteen huippuosaajana. Avaruustutkimuksen alalla tehtävä yhteistyö tukee myös yhteisön ulkoisen politiikan tavoitteita (esim. tuki kehitysmaille ja naapurimaille).

Tässä yhteydessä keskitytään kehittämään kansainvälisen avaruusyhteistyön kokonaisstrategiaa sekä tehokasta koordinointimekanismia kaikkien asiaankuuluvien eurooppalaisten toimijoiden kanssa.

Avaruustutkimukselle on annettava keskeinen sija kansainvälisten toimien kehittämisessä ja erityisesti yhteistyössä suurten ja nousevien avaruusvaltojen, kuten Venäjän, Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian, Kanadan, Japanin, Ukrainan sekä muiden avaruustoimia toteuttavien maiden kanssa.

Tarkoituksena on edistää avaruusresursseja hyödyntävien ratkaisujen käyttöä kestävän kehityksen ja luonnonkatastrofeihin ja humanitaarisiin kriiseihin liittyvien riskien ehkäisemisen tukena erityisesti Afrikassa. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että GMES:n yhteydessä sovelletaan maailmanlaajuista toimintamallia ympäristön (57) ja turvallisuuden seurannassa.

Toteutuksessa käytetään erityisiä yhteistyötoimia, jotka toteutetaan kahden- tai monenvälisten hankkeiden, kansainvälisten ja maailmanlaajuisten aloitteiden sekä voimakkaasti kasvavan talouden maiden ja kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa. Toimiin kuuluu kansainvälisten sitoumusten arviointi ja seuranta.

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Yllättäviä tarpeita koskevan tutkimuksen avulla voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja avaruustutkimusalan teknisen kehityksen myötä ilmeneviin kysymyksiin. Lisäksi se mahdollistaa tarvittavat mukautukset ja sovellukset muilla osa-alueilla (esim. luonnonvarojen hallintaa, biologisia prosesseja ja uusia materiaaleja koskevassa tutkimuksessa). Ennakoimattomia politiikkaan liittyviä tarpeita koskevassa tutkimuksessa voidaan puolestaan kehittää esimerkiksi avaruusresursseja hyödyntäviä ratkaisuja kehitysmaiden tueksi sekä sellaisia uusia kaukokartoitus- ja viestintävälineitä ja -menetelmiä, jotka tukevat yhteisön politiikkaa olennaisilla osa-alueilla ja sen toimia sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi.

10.   TURVALLISUUS

Tavoite

Turvallisuustutkimuksen osalta tavoitteena on kehittää teknologioita ja tietämystä sellaisten valmiuksien rakentamista varten, joiden avulla voidaan suojata kansalaisia muun muassa terrorismin, luonnonkatastrofien ja rikollisuuden kaltaisilta uhilta, kunnioittaen kuitenkin samanaikaisesti ihmisen perusoikeuksia, yksityisyyden suoja mukaan luettuna. Niin ikään päämääränä on käytettävissä olevien ja kehittyvien teknologioiden optimaalisen ja koordinoidun käytön varmistaminen Euroopan siviiliturvallisuuden parantamiseksi, siviiliturvallisuusratkaisujen tarjoajien ja käyttäjien yhteistyön edistäminen, Euroopan turvallisuusalan kilpailukyvyn parantaminen sekä tehtävälähtöisten tutkimustulosten tuottaminen turva-aukkojen vähentämiseksi.

Lähestymistapa

Turvallisuus on Euroopan vaurauden ja vapauden perusedellytys. Turvallisuustutkimuksen aihealueessa keskitytään yksinomaan siviilisovelluksiin. Se tukee turvallisuuden kannalta olennaisten yhteisön politiikkojen ja aloitteiden toteutusta esimerkiksi seuraavilla aloilla: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustaminen, liikenne, terveys (mukaan luettuna EU:n terveysturvaohjelma (58), pelastuspalvelu (myös luonnonkatastrofien ja teollisuusonnettomuuksien yhteydessä), energia, ympäristö ja ulkoiset politiikat. Tätä kautta aihealueella tehtävä tutkimus edistää kasvua ja työllisyyttä sekä Euroopan turvallisuusalan kilpailukykyä. Lisäksi se edistää eri kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä ja toimien koordinointia, jotta nämä voivat välttää tarpeettomat päällekkäisyydet ja hyödyntää synergiaa aina kun se on mahdollista. Sen tavoitteena on valmiuksia koskevien puutteiden korjaaminen, ja se antaa selkeää lisäarvoa Euroopan turvallisuustarpeiden osalta. Koko aihealueen tutkimuksen johtavana periaatteena on yksityisyyden ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen. Aihealueessa ei käsitellä tappaviin ja/tai tuhoaseisiin liittyvää teknologiaa.

Luottamuksellisuutta koskevien erityisvaatimusten noudattaminen on varmistettava, mutta samalla on vältettävä tutkimustulosten julkistamisen tarpeetonta rajoittamista. Lisäksi on määritettävä alat, joilla tutkimustulosten julkistaminen nykyiseen tapaan on mahdollista.

Näissä puolustukseen liittymättömissä yhteisön tason toimissa tarkastelun kohteeksi on valittu neljä siviiliturvallisuuteen liittyvää tehtäväaluetta. Tehtäväalueet liittyvät politiikan kannalta merkittäviin uhkiin ja potentiaalisiin turvallisuutta vaarantaviin tapahtumiin, ja niistä saadaan runsaasti lisäarvoa Euroopan tasolla. Lisäksi on yksilöity kolme monialaista tehtäväaluetta. Jokainen tehtäväalue käsittää kuusi ”vaihetta”, joiden kesto ja painotus vaihtelevat. Nämä vaiheet ovat (suluissa on mainittu, mihin osatekijään vaiheessa keskitytään): yksilöinti (tapahtuma), ehkäisy (uhka), suojaaminen (kohde), varautuminen (toimet), reagointi (kriisi) ja vahinkojen korjaaminen (seuraukset). Vaiheiden nimet kuvaavat, mitä kussakin vaiheessa tehdään. Ensimmäiset neljä vaihetta liittyvät tapahtuman välttämiseen tai sen mahdollisten vahingollisten vaikutusten lieventämiseen. Viimeiset kaksi puolestaan liittyvät toimintaan tapahtuman yhteydessä sekä sen pidempiaikaisten seurausten hoitoon.

Kunkin yksittäisen tehtäväalueen kukin vaihe edellyttää tiettyjä valmiuksia, jotka kansalaisten turvallisuudesta vastaavilla on oltava, jotta he pystyvät suoriutumaan tehokkaasti uhkista ja tapahtumista. Valmiuksiin kuuluu tieto siitä, miten toiminnot on suoritettava, ja monissa tapauksissa samoja valmiuksia tarvitaan useammassa kuin yhdessä vaiheessa ja/tai useammalla kuin yhdellä tehtäväalueella. Valmiuksia luotaessa on yhdistettävä tietämystä, teknologioita ja organisointitoimenpiteitä. Tässä aihealueessa käsitellään myös tapoja varmistaa vahvistettujen tietämyksen ja teknologioiden, eri operaatioissa käytettävien yhteisten tieto- ja viestintäteknologisten järjestelmien paremman hyväksikäytön ja kehitettyjen prosessien välinen tehokas yhteys ja niiden tosiasiallinen täytäntöönpano eri loppukäyttäjien keskuudessa, jotta Euroopan turvallisuusvalmiuksia voidaan parantaa.

Tutkimuksessa keskitytään erityisesti korjaamaan valmiuksia koskevia puutteita kehittämällä teknologioita ja osaamista, joita tietty tehtäväalue edellyttää ja jotka yksilöidään soveltamalla ylhäältä alas -lähestymistapaa loppukäyttäjien kanssa käydyn vuoropuhelun pohjalta, samalla kun noudatetaan tavoitteita ja painopisteitä. Viranomaiset, yksityinen sektori ja EU:n kansalaiset osallistuvat turvallisuustutkimuksen loppukäyttäjinä kaikilta osin käsiteltävien turvallisuustutkimusvaatimusten yksilöimiseen. Otetaan käyttöön järjestelmäanalyysiin perustuva lähestymistapa, jota noudattaen analysoidaan siviiliturvallisuuden puutteet ja niiden tutkimus- ja kehitysvaatimukset kullakin tehtäväalueella. Toimiin sisältyy siviilialan turvallisuusvaatimusten analysoiminen. Tämän tutkimusvaatimusten yksilöimisen olisi oltava jatkuvasti tärkeä osa tällä aihealueella tehtävää tutkimusta.

Valmiuksia koskeviin puutteisiin perustuvaa lähestymistapaa täydennetään alhaalta ylös -lähestymistavalla, jossa tarkastellaan teknologioita sen arvioimiseksi, miten niitä voitaisiin käyttää Euroopan turvallisuuden parantamiseksi. Tärkeä seikka on hyödyntää toimittajapuolen (esimerkiksi teollisuus, yliopistot, tutkimuskeskukset) asiantuntemusta innovatiivisten turvallisuusratkaisujen esiin tuomiseksi.

Tutkimus on luonteeltaan monitieteistä ja tehtävälähtöistä, ja se ulottuu teknologian ja menetelmien kehittämisestä aina teknologian ja järjestelmien integrointiin, demonstrointiin ja validointiin asti. Tutkimuksella pyritään edistämään monikäyttöteknologioiden kehittämistä, jotta voitaisiin maksimoida teknologioiden sovellusmahdollisuudet. Lisäksi edistetään eri alojen välistä hedelmällistä vuorovaikutusta sekä käytettävissä olevien ja kehittyvien teknologioiden käyttöönottoa siviiliturvallisuuden alalla. Turvallisuustutkimuksen aihealueen tavoitteena on kehittää keskipitkän ja pitkän aikavälin tehokkaita ratkaisuja, jotka ovat riittävästi mukautettavissa ja riittävän innovatiivisia asiaankuuluvien uhkien torjumiseksi. Se myös täydentää ja hyödyntää muilla aihealueilla tehtävää, siviiliturvallisuuden kannalta olennaista teknologia- ja järjestelmälähtöisempää tutkimusta.

Turvallisuustutkimus tarvitsee erityisiä täytäntöönpanosääntöjä sen erityisluonteen huomioon ottamiseksi, jotta voitaisiin suojata turvallisuuteen liittyviä arkaluonteisia tietoja ja antaa riittävät tiedot tuloksista jäsenvaltioille ja loppukäyttäjille.

Tutkimuksessa keskitytään yksinomaan siviiliturvallisuuden sovelluksiin. Koska osa teknologiasta on kaksikäyttöistä ja soveltuu sekä siviili- että sotilassovelluksiin, luodaan sopivat järjestelyt työn koordinoimiseksi Euroopan puolustusviraston (EDA) toimien kanssa. Lisäksi turvallisuustutkimusta koordinoidaan muiden kansallisella ja Euroopan tasolla toteutettujen toimien kanssa tietojen vastavuoroiseksi toimittamiseksi ja rahoituksen tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi.

Toimiin pyritään ponnekkaasti saamaan mukaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) sekä kansalaisten turvallisuudesta vastaavia viranomaisia ja organisaatioita. Tämän aihealueen tutkimuksen sisällön ja rakenteen määrittelyssä käytetään tukena Euroopan turvallisuustutkimuksen neuvoa-antavan komitean (ESRAB) (59) laatimia pitkän aikavälin strategisia tutkimuslinjauksia.

Toimet

Toimia toteutetaan seuraavilla tehtäväalueilla:

—

Kansalaisten turvallisuus: Toimissa keskitytään kansainvälisesti merkittävien, potentiaalisten vahinkoa aiheuttavien tekojen muodostaman uhan eri osatekijöihin, kuten rikoksen-/ vahingontekijöihin ja näiden käyttämiin laitteisiin ja resursseihin tai hyökkäysten mekanismeihin. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”yksilöinti”, ”ehkäisy”, ”varautuminen” ja ”reagointi”. Tavoitteena on yhtäältä välttää vahinkoa aiheuttavat tapahtumat ja toisaalta lieventää mahdollisten tapahtumien seurauksia. Jotta voitaisiin rakentaa tarvittavat valmiudet pelastuspalvelun tarjoamiseksi, mukaan lukien bioturvallisuus ja suojautuminen rikosten ja terrori-iskujen aiheuttamilta vaaroilta, keskitytään seuraaviin kysymyksiin: uhkan, esimerkiksi kemiallisen, biologisen, säteilyyn tai ydinaineisiin liittyvän (CBRN), tiedostaminen (jossa olennaisia osatekijöitä ovat muun muassa tietojen kerääminen, kokoaminen, hyödyntäminen ja jakaminen sekä muiden varoittaminen); havaitseminen (esim. vaaralliset aineet, räjähteet, pernaruttoitiöt, kemialliset taisteluaineet, yksilöt tai ryhmät, epäilyttävä käytös); yksilöinti ja tunnistaminen (esim. henkilöt, aineiden tyyppi ja määrä); ehkäisy (esim. pääsyn ja liikkumisen rajoittaminen sekä taloudellisten resurssien osalta taloudellisten rakenteiden valvonta); varautuminen (esim. riskien arviointi, suojaaminen CBRN:ltä, tahallisesti levitettyjen biologisten ja kemiallisten aineiden torjunta, strategisten reservien, kuten henkilöstön, osaamisen, tarvikkeiden ja kulutushyödykkeiden riittävyyden arviointi sellaisten tapahtumien varalta, joilla on mittavia vaikutuksia); terroritekojen ja rikosten vaikutusten poistaminen (esimerkiksi ohjukset, viestintä, ajoneuvot, tuhoa aiheuttamattomat järjestelmät) ja rajoittaminen; tietojenkäsittely lainvalvonnassa.

—

Infrastruktuurien ja yleishyödyllisten laitosten turvallisuus. Toimissa keskitytään tarkastelemaan kansainvälisesti merkittävien vahingollisten tekojen tai suuronnettomuuksien kohteita, esimerkiksi infrastruktuurin osalta suurten tilaisuuksien tai tapahtumien tapahtumapaikkoja, poliittisesti tai symbolisesti arvokkaita kohteita (kuten parlamenttirakennukset tai monumentit) sekä yleishyödyllisiä kohteita, kuten energialaitoksia (öljy-, sähkö-, kaasu-), vesihuoltojärjestelmiä, liikennejärjestelmiä (ilma-, vesi-, maa-), viestintäjärjestelmiä (kuten lähetysjärjestelmät), rahoituslaitoksia, hallinnon laitoksia, julkisen terveydenhuollon laitoksia jne. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”suojaaminen” ja ”varautuminen”. Tavoitteena on yhtäältä välttää vahinkoa aiheuttavat tapahtumat ja toisaalta lieventää mahdollisten tapahtumien seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: fyysisen infrastruktuurin ja sen toimintojen haavoittuvuustekijöiden analysointi, mallintaminen ja arviointi; olemassa olevien ja tulevaisuudessa käyttöön otettavien julkisten ja yksityisten kriittisten verkotettujen infrastruktuurien, järjestelmien ja palvelujen fyysinen, looginen ja toiminnallinen turvaaminen; valvonta- ja hälytysjärjestelmät, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin vahingollisten tapahtumien yhteydessä; suojaaminen tapahtuman kerrannaisvaikutuksilta; perusteiden määrittely ja määrittäminen uusien turvallisten infrastruktuurien ja yleishyödyllisten laitosten rakentamiseksi.

—

Älykäs valvonta ja rajaturvallisuus: Toimissa keskitytään kysymyksiin, jotka ovat merkittäviä Euroopan rajaturvallisuusstrategian kaikkien peräkkäisten tasojen kannalta; nämä tasot ovat viisumihakemusmenettelyt suurlähetystöissä ja konsuliedustustoissa (ensimmäinen taso), rajat ylittävä yhteistyö (toinen taso), toimenpiteet rajanylityspaikoilla maarajoilla, satamissa ja lentokentillä sekä rajanylityspaikkojen välillä vihreillä ja sinisillä rajoilla (kolmas taso) ja toimet Euroopan ulkorajojen sisäpuolella (neljäs taso) kuten tietojenvaihto, korvaavat toimenpiteet, Schengenin tietojärjestelmä (SIS) sekä oikeus- ja poliisiviranomaisten, tulliviranomaisten ja rajavartiolaitoksen yhteistyö. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”yksilöinti”, ”ehkäisy” ja ”suojaaminen”. Tavoitteena on yhtäältä välttää vahinkoa aiheuttavat tapahtumat ja toisaalta lieventää niiden mahdollisia seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: kaikkien rajanylityspaikoilla käytettävien turvallisuusjärjestelmien, -laitteiden, -välineiden ja -prosessien toimivuuden ja tehokkuuden parantaminen (tutkimusaiheita ovat esim. rajanylittäjien henkilöllisyyden toteaminen, ei-invasiiviset henkilöiden ja tavaroiden tarkastusmenetelmät, aineiden seuranta, näytteenotto, spatiaalinen tunnistaminen, mukaan luettuina tiedon keruu ja analysointi, jne.); Euroopan maa- ja merirajojen turvallisuuden parantaminen (esim. ei-invasiivinen ja vedenalainen ajoneuvojen ja alusten tunnistus, ajoneuvojen seuranta, spatiaalinen tunnistaminen, mukaan luettuina tiedon keruu ja analysointi, valvonta, etäoperointi jne.); merenkulun turvatoimet; (laittoman) muuttoliikkeen arviointi ja hallinta. Otetaan käyttöön soveltuvat puitteet työn koordinoimiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston toimien kanssa.

—

Turvallisuuden palauttaminen kriisitilanteessa: Toimissa keskitytään teknologioihin, joiden avulla saadaan yleiskuva erilaisista hätätilanteiden hallintaan liittyvistä toiminnoista ja voidaan tukea niitä, kuten pelastuspalvelu (muun muassa luonnonkatastrofien ja teollisuusonnettomuuksien yhteydessä), humanitaariset tehtävät ja pelastustehtävät. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”varautuminen”, ”reagointi” ja ”vahinkojen korjaaminen”. Tavoitteena on lieventää vahinkoa aiheuttavien tapahtumien seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: yleinen organisatorinen ja operatiivinen valmius turvallisuutta vaarantavien tapahtumien varalta (esim. organisaatioiden välinen koordinointi ja hätäviestintä, strategisten reservien arviointi, valmiusvarastot jne.), kriisinhallinta (esim. yhdennetyt hälytys- ja hallintakeinot, tapahtuman arviointi ja sen edellyttämien toimenpiteiden priorisointi, heterogeenisten toimijoiden ja voimavarojen yhdentäminen, evakuointi ja eristäminen, terroritekojen ja rikosten vaikutusten poistaminen tai rajoittaminen jne.), toiminta vihamielisessä ympäristössä, humanitaarinen hätäapu ja turvallisuutta vaarantavan tapahtuman seurausten ja kerrannaisvaikutusten hallinta (esim. julkisen terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan turvaaminen, yritysten toiminnan jatkuvuuden varmistaminen; luottamusta rakentavat toimenpiteet, yhteiskunnan keskeytyneiden tai tuhoutuneiden toimintojen palauttaminen jne.).

Edellä selostetuilla alueilla toteutettavia toimia tuetaan seuraavien monialaisten aihealueiden toimilla:

—

Turvallisuusjärjestelmien integrointi, yhteenliitettävyys ja yhteentoimivuus: Tiedusteluun, tietojen keräämiseen ja siviiliturvallisuuteen liittyvillä toimilla on tarkoitus saada aikaan ja/tai edistää suorituskykyistä teknologiaa, jonka avulla voidaan rakentaa edellä lueteltuja valmiuksia. Näin ollen toimissa keskitytään monialaisiin kysymyksiin, kuten järjestelmien, laitteiden, palvelujen ja prosessien yhteentoimivuuteen ja niiden väliseen viestintään, mukaan lukien lainvalvonnan, palontorjunnan, pelastuspalvelun ja lääketieteellisen tiedon infrastruktuurit, ja pyritään varmistamaan niiden luotettavuus, luottamuksellisuuden suoja, tiedon eheys sekä kaikkien toimenpiteiden ja niihin liittyvän prosessoinnin jäljitettävyys jne. Lisäksi tarkastellaan standardointiin ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä (joihin sisältyvät myös kulttuurien, ihmisten ja organisaatioiden yhteistoimintakykyyn liittyvät kysymykset).

—

Turvallisuus ja yhteiskunta: Tutkimus on luonteeltaan monialaista, ja se olisi toteutettava yhdistelemällä luonnontieteiden, teknisten tieteiden ja muiden tieteiden, erityisesti valtio-, yhteiskunta- ja humanististen tieteiden, näkökulmia. Pääpaino on kohdennetuissa kulttuurisissa ja sosioekonomisissa analyyseissa sekä systeemisissä riskianalyyseissa, skenaarioiden laatimisessa sekä muissa tutkimustoimissa, joissa käsitellään muun muassa seuraavia aiheita: turvallisuus kehittyvänä konseptina (turvallisuuteen liittyvien tarpeiden laajat analyysit, joiden avulla voidaan määrittää nykyisen epävakaan turvallisuusympäristön asettamat keskeiset toiminnalliset vaatimukset); keskinäiset riippuvuudet, suuronnettomuuksista johtuvat haavoittuvuudet ja uudet uhat (esim. terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyen); kansalaisten kriisitilanteita koskevat asenteet (esim. terrorismia ja rikollisuutta koskevat käsitykset, väkijoukkojen käyttäytyminen, kansalaisoikeuksien ja suojan sosiokulttuuristen muotojen julkinen kuva ja turvavalvonnan (ja turvallisuusvalvonnan) ja hyväksyntä; kansalaisten valmius terrori-iskujen varalta; kysymykset, jotka liittyvät viranomaisten ja kansalaisten väliseen viestintään kriisitilanteissa; kansalaisten uhkatietoisuuden lisääminen; kansalaisille annettava opastus, joka koskee jäsenvaltioiden sisäisiä ja EU:n tason turvaneuvonta- ja apujärjestelmiä; terroritekojen suorittajien käyttäytymistä koskevat, psykologiset ja muut olennaiset analyysit; henkilötietojen suojaan ja tiedon koskemattomuuteen liittyvät eettiset kysymykset. Lisäksi tutkimuskohteena on sellaisten rikoksiin liittyvien tilastollisten indikaattorien kehittäminen, joiden avulla voidaan arvioida rikollisuuden muutoksia.

—

Turvallisuustutkimuksen koordinointi ja jäsentäminen: Tällä alueella toteutetaan toimia, joiden avulla voidaan koordinoida ja jäsentää kansallisia, eurooppalaisia ja kansainvälisiä turvallisuustutkimustoimia. Lisäksi luodaan synergiaa siviili-, turvallisuus- ja puolustustutkimuksen välille sekä koordinoidaan turvallisuustutkimuksen tarvetta ja tarjontaa. Toimien yhtenä painopistealueena on myös oikeudellisten edellytysten ja menettelyjen parantaminen.

Kansainvälinen yhteistyö

Turvallisuustutkimuksen alan toimiin sisältyvässä kansainvälisessä yhteistyössä otetaan huomioon yhteisön politiikkojen sisäiset ja ulkoiset näkökohdat. Ottaen huomioon tämän alan erityinen arkaluonteisuus, kansainväliseen yhteistyöhön sovelletaan tapauskohtaista lähestymistapaa siihen osallistuvien maiden osalta. Työohjelmassa voidaan lisäksi määrittää kansainvälistä yhteistyötä koskevia erityisiä vaatimuksia ja kriteerejä.

Kansainvälisten yhteistyötoimien toteuttaminen tulee kyseeseen silloin, kun niistä saadaan molemminpuolista hyötyä, esimerkiksi jos tutkimus koskee maailmanlaajuisesti sovellettavissa olevia turvallisuuteen liittyviä toimia kuten suuronnettomuuksien hallintaa.

Vastaaminen yllättäviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Turvallisuustutkimuksen aihealue on luonteeltaan ja rakenteeltaan joustava. Sen toimien avulla on mahdollista reagoida myös toistaiseksi tuntemattomiin tulevaisuuden turvallisuusuhkiin kuten suuronnettomuuksiin sekä näiden uhkien myötä mahdollisesti syntyviin politiikan tarpeisiin. Tämä joustavuus täydentää edellä selostettujen tutkimustoimien jo muutenkin tehtävälähtöistä luonnetta.

LIITE II

RAHOITUKSEN KOKONAISMÄÄRÄN OHJEELLINEN JAKAUTUMINEN

Rahoitus on määrä jakaa eri aihealueiden kesken seuraavasti (milj. euroa):

Terveys	6 100
Elintarvikkeet, maatalous ja kalastus, bioteknologia	1 935
Tieto- ja viestintäteknologia	9 050
Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat	3 475
Energia	2 350
Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)	1 890
Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)	4 160
Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet	623
Avaruus	1 430
Turvallisuus	1 400
Yhteensä (60)  (61)  (62)  (63)	32 413

LIITE III

RISKINJAON RAHOITUSVÄLINE

Yhteisö myöntää liitteen II mukaisesti avustuksen (koordinointi- ja tukitoimena) Euroopan investointipankille (EIP), joka on riskinjakokumppani riskinjaon rahoitusvälinettä varten. Riskinjaon rahoitusvälineen, jonka yhteisö ja Euroopan investointipankki yhdessä rahoittavat, tarkoituksena on edistää koko Euroopassa yksityisen sektorin investointeja tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja demonstrointiin sekä innovointiin.

Yhteisön avustus parantaa EIP:n riskinhallintakykyä, ja sen avulla pankki voi i) antaa enemmän lainarahoitusta ja taata toimia tietyllä riskitasolla; ja ii) rahoittaa riskialttiimpia eurooppalaisia TTK-toimia kuin olisi mahdollista ilman yhteisön tukea ja siten auttaa markkinoilla esiintyvien puutteiden poistamisessa. Sen tavoitteena on

—	lisä-arvo, jota se voi tuottaa aloilla, joilla markkinat eivät voi taata tarvittavaa rahoitusta, ja

—	katalyyttinen vaikutus, joka sillä voi olla yksityisten investointien lisäämiseen.

Yhteisön avustus sidotaan riskinjaon rahoitusvälineeseen liitteen II säännösten mukaisesti.

EIP lainaa ulos kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta hankkimiaan varoja ja antaa takuita rahoituskumppaneilleen omien vakiintuneiden sääntöjensä, määräystensä ja menettelyjensä mukaisesti.

Se käyttää avustusta aikajärjestyksen perusteella varauksina ja kohdennettavana pääomana pankin sisällä kattaakseen osan niistä riskeistä, joita liittyy sen toimiin tukikelpoisten eurooppalaisten TTK-toimien hyväksi.

EIP määrittää oman taloudellisen arviointinsa perusteella rahoitusriskien tason ja tekee päätöksen varauksen ja kohdennettavan pääoman arvosta.

Riskien arviointi ja luokitus sekä niihin perustuvat varauksia ja pääoman kohdentamista koskevat päätökset ovat pankin strukturoidun rahoitusvälineen mukaisia pankin osakkaiden hyväksymiä ja valvomia vakiomenettelyjä, joita ajantasaistetaan ja tarkistetaan ajoittain. Niihin ei tehdä muutoksia yhteisön rahoituksen johdosta.

Yhteisön talousarviota koskeva riski on rajattu maksettuihin määriin tai maksettavaksi sidottuihin määriin. Yhteisön talousarviolle ei aiheudu vastuusitoumusta, sillä EIP vastaa mahdollisista muista riskeistä.

Yhteisön avustus maksetaan vuosittain monivuotisen suunnitelman mukaisesti ja ottamalla huomioon kysynnän kehittyminen. Vuosittainen määrä vahvistetaan työohjelmassa EIP:n esittämien toimintakertomuksen ja ennusteiden perusteella.

Monivuotinen suunnitelma rahoitetaan kustakin eri aihealueesta, ja sitä mukautetaan tarvittaessa suhteellisten osuuksien periaatteen mukaisesti.

Ehdoista, joiden mukaisesti yhteisön varoja voidaan käyttää varauksina tai kohdennettavana pääomana, määrätään EIP:n kanssa tehtävässä sopimuksessa jäsenvaltioiden kanssa käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen. Sopimuksessa määritetään muun muassa seuraavat ehdot:

—

Yhteisön TTK-toimien tukikelpoisuus. Yhteiset teknologia-aloitteet, yhteistyöhankkeet, huippuosaamisen verkostot ja pk-yrityksiä hyödyttävä tutkimus, joita yhteisö rahoittaa, ovat automaattisesti tukikelpoisia, jos niiden tavoitteet kuuluvat tämän erityisohjelman eri aihealueisiin. Muissa kolmansissa maissa kuin assosioituneissa maissa olevat oikeussubjektit ovat myös tukikelpoisia, jos ne osallistuvat seitsemännen puiteohjelman epäsuoriin toimiin ja niiden menot ovat oikeutettuja yhteisön rahoitukseen. Myös muut eurooppalaiset toimet (kuten Eureka) ovat tukikelpoisia edellyttäen, että on kyse eri aihealueilla toteutettavista tutkimus-, kehittämis- tai demonstrointitoimista, jotka vastaavat eurooppalaisia tutkimusperiaatteita ja -kriteerejä ja että lainanottajat tai takuun saajat ovat oikeussubjekteja, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin tai assosioituneisiin maihin. Riskinjaon rahoitusväline on saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa ja assosioituneissa maissa sen varmistamiseksi, että kaikki oikeussubjektit voivat koosta riippumatta (myös pk-yritykset ja tutkimuslaitokset, mukaan lukien korkeakoulut) kaikissa jäsenvaltioissa hakea tukea tästä välineestä tukikelpoisiin hankkeisiin kuuluvien toimiensa rahoittamiseen. Kaupallisiin innovointitoimiin voidaan myöntää riskinjaon rahoitusvälineestä rahoitusta ainoastaan EIP:n omaa rahoitusosuutta käyttämällä. Perustamissopimuksen 167 artiklan nojalla annetun osallistumissääntöjä koskevan asetuksen mukaisesti sopimuksessa määrätään myös menettelyistä, joiden mukaisesti yhteisö voi vastustaa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sitä, että EIP käyttää yhteisön avustusta.

—

Säännöt, joiden mukaisesti määritellään yhteisön avustuksella katettavan taloudellisen riskin osuus sekä riskikynnys, jonka ylittyessä EIP voi käyttää yhteisön avustusta, sekä vastaavien tulojen jakaminen. Kutakin toimea koskevan yhteisön avustuksen määrä riippuu EIP:n laatimasta taloudellisia riskejä koskevasta arviosta. Useimpien riskinjaon rahoitusvälineeseen liittyvien toimien osalta kokonaistuen ja kohdennettavien pääomien määrän odotetaan olevan 15–25 prosenttia kyseisten toimien nimellisarvosta. Yhteisön avustuksen kokonaistuen ja kohdennettavien pääomien määrä ei voi missään tapauksessa ylittää 50:tä prosenttia nimellislainasta tai takuun arvosta. Riskinjako suoritetaan kunkin toimen osalta.

—	Järjestelyt, joita yhteisö soveltaa seuratessaan yhteisön avustukseen liittyvää EIP:n lainanantoa ja takuutoimia, mukaan lukien EIP:n rahoituskumppanien toteuttamat toimet.

EIP voi käyttää yhteisön avustusta ainoastaan toimiin, jotka on hyväksytty tämän erityisohjelman voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana.

EIP ilmoittaa vuosittain yhteisön avustuksen mainittuna kautena tuottamista koroista ja tuloista komissiolle, joka tiedottaa asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Varainhoitoasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti korot ja tulot katsotaan riskinjaon rahoitusvälineeseen sidotuiksi tuloiksi ja ne lisätään talousarvioon.

Hyväksyessään työohjelman komissio voi päättää kohdentaa uudelleen tämän erityisohjelman aihealueeseen kuuluvan minkä tahansa muun epäsuoran toimen soveltamiseksi kaikki riskinjaon rahoitusvälineen käyttämättömät ja EIP:lta palautuneet määrät puiteohjelman liitteessä II mainitun väliarvioinnin jälkeen. Väliarviointiin sisältyy riskinjaon rahoitusvälineen vaikutuksen ulkopuolinen arviointi.

Komissio valvoo tiiviisti yhteisön avustuksen tehokasta käyttöä, toiminnan onnistumista koskevat jälkiarvioinnit mukaan lukien, ja antaa säännöllisesti tietoja ohjelmakomitealle. Lisäksi komissio sisällyttää asiaa koskevat keskeiset tulokset vuosittaiseen tutkimuksen ja teknologian kehittämistoimia koskevaan kertomukseensa, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisesti.

LIITE IV

YHTEISET TEKNOLOGIA-ALOITTEET JA MUIHIN KUIN YHTEISÖN TUTKIMUSOHJELMIIN LIITTYVÄ KOORDINOINTI

Yhteiset teknologia-aloitteet (64)

Seuraavassa määritetään yhteisten teknologia-aloitteiden alustavan luettelon tutkimusalueet liitteessä I esitettyjä kriteerejä soveltaen. Teknologia-aloitteiden aihepiirien kirjo on varsin laaja. Toteutuksessa käytettävät rakenteet on sen vuoksi suunniteltava tapauskohtaisesti niin, että niissä otetaan huomioon kunkin tutkimusalueen erityispiirteet. Kussakin tapauksessa olisi muodostettava tietty rakenne, jonka avulla toteutetaan sovitut yhteistä teknologia-aloitetta koskevat tutkimuslinjaukset, kootaan tarvittavat julkiset ja yksityiset investoinnit sekä huolehditaan eurooppalaisten toimien koordinoinnista. Yhteisö voi myöntää tutkimuslinjausten toteuttamista varten tietyn rahoitusmäärän erillisten ehdotusten pohjalta. Lisää yhteisiä teknologia-aloitteita voidaan määrittää liitteessä I esitettyjen kriteerien pohjalta, ja niitä voidaan ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Innovatiiviset lääkkeet -aloite

Innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen tavoitteena on parantaa Euroopan lääkealan kilpailukykyä määrittämällä koordinoitu toimintamalli, jonka avulla voidaan poistaa lääkkeiden kehittämisprosessiin liittyviä tutkimuksen pullonkauloja sekä lyhentää uusien lääkkeiden kehittämiseen tarvittavaa aikaa ja vähentää niiden kliinisen kehitystyön keskeyttämisiä. Tätä kautta saadaan entistä nopeammin käyttöön täsmällisemmin toimivia lääkkeitä sekä aikaisemmin tuottoa tutkimusinvestoinneille. Samalla vauhdittuvat yksityiset investoinnit, joita tarvitaan lisätutkimusta varten.

Innovatiivisia lääkkeitä koskevissa strategisissa tutkimuslinjauksissa määritelty kilpailua edeltävä tutkimus käsittää ensinnäkin sellaisten välineiden ja menetelmien kehittämisen, joilla voidaan paremmin ennustaa lääkkeiden sopivuutta, turvallisuutta ja tehoa, ja toiseksi älykkäät infrastruktuurit, joiden avulla teollisuus, tiedelaitokset ja kliinisiä tutkimuksia tekevät keskukset voivat tiiviissä yhteistyössä integroida ja hallita tietoa kaikissa tarvittavissa vaiheissa. Lisäksi pyritään täyttämään koulutuksen aukkoja sen varmistamiseksi, että Euroopalla on riittävästi osaamista tutkimustulosten siirtämiseksi potilaiden hyödyksi. Euroopan yhteisö toimii aloitteen yhteydessä läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja muiden sidosryhmien, kuten sääntelyviranomaisten, potilaiden, tiedelaitosten, kliinisten tutkijoiden ym. kanssa. Lisäksi huolehditaan siitä, että käyttöön saadaan varoja sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Strategiset tutkimuslinjaukset toteutetaan erityisesti tätä tarkoitusta varten perustettavan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusrakenteen, Innovatiiviset lääkkeet -aloitteen (IMI) avulla.

Nanoelektroniikkateknologiat 2020

Nanoelektroniikka-ala on strategisesti erittäin tärkeä Euroopan kilpailukyvyn kannalta, koska sen tuotteet ovat avainasemassa muiden alojen (multimedia-ala, televiestintä, liikenne, terveydenhuolto, ympäristö, prosessiteollisuus jne.) innovoinnin kannalta. Tämän vuoksi T&K- ja innovointitoimet on strukturoitava paremmin, optimoitava sekä integroitava osaksi laajempaa prosessia, johon osallistuvat kaikki alan menestymisen kannalta tärkeät toimijat.

Aloitteella pyritään vastaamaan piipohjaisia teknologioita koskeviin tarpeisiin neljällä eri osa-alueella, jotka ovat i) logiikka- ja muistipiirien koon pienentäminen niiden suorituskyvyn parantamiseksi ja kustannusten alentamiseksi; ii) lisäarvotoimintojen kehittäminen, mukaan luettuina anturi-, toimilaite- ja pakkaustoiminnot, ja logiikka- ja muistipiirien sulauttaminen niihin monimutkaisten järjestelmäpiirien (System-on-Chip) tai ns. System-in-Package-ratkaisujen aikaansaamiseksi; iii) laitteet ja materiaalit; sekä iv) suunnitteluautomaatio.

Sulautetut tietotekniikkajärjestelmät

Sulautetut tietotekniikkajärjestelmät — eli tuotteiden älykkyyden mahdollistavat näkymättömissä olevat elektroniset laitteet ja ohjelmistot — ovat strategisesti tärkeitä Euroopan keskeisten teollisuudenalojen, kuten autoteollisuuden, ilmailuteollisuuden, kulutuselektroniikkateollisuuden, televiestintäalan, lääketieteen järjestelmien alan sekä valmistusteollisuuden kannalta. Lisäksi näiden laitteiden lisääntyvä liitettävyys avaa mahdollisuuksia kokonaan uusille markkinoille ja yhteiskunnallisille sovelluksille, joista Eurooppa voi hyötyä, jos se on hyvissä asemissa.

Sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen on määrä koota yhteen ja fokusoida tutkimustoimia, vauhdittaa yksityisiä ja julkisia investointeja, joilla voidaan jakaa tutkimukseen liittyviä suuria riskejä, sekä pitää yllä korkeaa tavoitetasoa. Aloitteen kohteena on yhteentoimivien ja kustannustehokkaiden — ja samanaikaisesti tehokkaiden, turvallisten ja toimintavarmojen — jokapaikan elektroniikka- ja ohjelmistojärjestelmien suunnittelu, kehittäminen ja käyttöönotto. Tavoitteena on saada aikaan referenssimalleja, jotka toimivat eri sovellustyyppien standardiarkkitehtuureina, välitysohjelmistoja, jotka mahdollistavat saumattoman liitettävyyden ja yhteentoimivuuden, integroituja suunnittelussa käytettäviä ohjelmistotyökaluja ja menetelmiä, joilla mahdollistetaan nopea kehittäminen ja prototypointi, sekä uusia tietokoneiden ja reaalimaailman vuorovaikutuksen tapoja.

Vety- ja polttokennoja koskeva aloite

Vety- ja polttokennot ovat energiateknologioita, jotka voivat muuttaa ratkaisevasti Euroopan energiantuotannon ja -käytön lähtökohtia. Ne tarjoavat mittavat mahdollisuudet kehittää pitkällä aikavälillä riippumatonta ja kestävää energiahuoltoa ja voivat antaa Euroopalle ratkaisevan tärkeän kilpailuedun. Siirtyminen vetytalouteen edellyttää mittavia tutkimus- ja pääomainvestointeja, jotta voidaan luoda uutta teollisuutta, uusia toimitusketjun rakenteita, infrastruktuuria sekä henkilöstövoimavaroja.

Yhteisen teknologia-aloitteen puitteissa laaditaan ja toteutetaan tavoitelähtöinen eurooppalainen teollisen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin ohjelma, jonka avulla voidaan kehittää toimivia ja luotettavia vety- ja polttokennoteknologioita aina kaupallistamisen kynnykselle asti. Yhteisen teknologia-aloitteen tutkimuslinjausten pääaihealueita ovat: polttokennojen kehittäminen kaikkia sovellusaloja ja -tyyppejä varten; kestävä vetyhuolto, mukaan luettuina tuotanto, toimitukset, varastointi ja jakelu; kehittyvien ja kehittyneiden teknologioiden integroitu laajamittainen demonstrointi todellisissa käyttöympäristöissä sekä markkinaedellytyksiin liittyvät valmistelevat toimet. Toteutuksen pohjana käytetään selkeää ja jatkuvasti kehittyvää EU:n teknologian kehittämis- ja liiketoimintasuunnitelmaa, jossa yksilöidään siirtymästrategiat, pitkän aikavälin tavoitteet sekä toteutuksen välietapit.

Ilmailu ja lentoliikenne

Euroopan on säilytettävä asemansa avainteknologioiden kehittämisen eturintamassa, jotta sen ilmailuteollisuus ja lentoliikenneala voisivat toimia kestävästi, innovatiivisesti ja kilpailukykyisesti myös tulevaisuudessa. Vihreän teknologian kehittäminen on koko ilmailualan kilpailukyvyn varmistamisen kannalta keskeistä. Innovatiiviset teknologiat ovat äärimmäisen tärkeitä kilpailukyvyn säilyttämiseksi aloilla, joilla kilpailu kovenee, ja toisaalta kilpailukyvyn palauttamiseksi aloilla, joilla Eurooppa voisi saada huomattavan markkinaosuuden, kuten seutuliikenteen alalla. Ilmailu- ja lentoliikenneala on vahvasti TTK-intensiivinen. Euroopan ilmailuteollisuus- ja ilmaliikenneyritysten nykyinen kilpailukykyisyys maailmanmarkkinoilla perustuukin yksityisen sektorin huomattaviin tutkimusinvestointeihin (tyypillisesti 13–15 prosenttia liikevaihdosta), joita on tehty useiden vuosikymmenten ajan. Alan erityispiirteistä johtuen uudet kehitysaskeleet edellyttävät usein julkisen ja yksityisen sektorin toimivaa yhteistyötä.

Euroopan ilmailualan tutkimuksen neuvoa-antava elin ACARE on laatinut alaa koskevat strategiset tutkimuslinjaukset. Näiden linjausten jotkin osatekijät edellyttävät sen laajuista vaikuttavuutta ja sellaista tavoitteellisen toiminnan jatkuvuutta, että tarvitaan yhteinen teknologia-aloite, jossa keskitytään johdonmukaiseen ja varta vasten laadittuun kehittyneiden teknologioiden tutkimusohjelmaan ja jonka avulla voidaan edistää integrointia, laajamittaista validointia sekä demonstrointia.

Käsiteltäviä aihepiirejä on useita, muun muassa ympäristöä säästävä ja kustannustehokas ilmaliikennejärjestelmä (”The Green Air Transport System”) sekä yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ja SESAR-aloitetta tukeva ilmaliikenteen hallinta.

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä (GMES)

Eurooppa tarvitsee itsenäisesti toimivaa kapasiteettia, joka perustuu maailmanlaajuista seurantaa koskevaan eurooppalaiseen standardiin. Tästä olisi Euroopalle ja sen teollisuudelle merkittävää hyötyä, koska alalla toimivat kilpailijat investoivat voimakkaasti maailmanlaajuisten seurantajärjestelmien standardien kehittämiseen.

GMES-aloitteella on määrä toteuttaa poliittinen toimeksianto, joka sisältyy kesäkuussa 2001 pidetyn Göteborgin huippukokouksen jälkeen ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) alkuvaiheen käynnistämisestä 13 päivänä marraskuuta 2001 annettuun neuvoston päätöslauselmaan (65) ja helmikuussa 2004 esitettyyn GMES-toimintasuunnitelmaan (66). Näiden lisäksi GMES on sisällytetty myös ”kasvualoitteeseen” sekä siihen liittyvän ”pikakäynnistysohjelman” (”Quick-start”) toimenpideluetteloon.

GMES:n tulevaisuus edellyttää (sekä julkisen että yksityisen sektorin) käyttäjien ja infrastruktuurin tarjoajien merkittäviä pitkän aikavälin investointeja. Tätä varten on olennaisen tärkeää, että GMES:lle kyetään luomaan selkeä ja ehyt julkinen kuva, jonka käyttäjät, viranomaiset ja teollisuus tunnistavat helposti. Tämä edellyttää, että yksi politiikasta vastaava taho määrittää yhteisesti hyväksytyt standardit, validointimekanismit ja periaatteet, jotka ovat riippumattomia GMES:n yksittäisistä sovellusalueista.

Tätä varten voitaisiin perustaa yhteisen teknologia-aloitteen muodossa GMES:n hallintorakenne, joka kokoaisi yhteen kaikki olennaiset toimijat resursseineen, erityisesti kansalliset ja Euroopan tason käyttäjäorganisaatiot.

GMES:ää koskevan yhteisen teknologia-aloitteen avulla voitaisiin varmistaa GMES:ään liittyvien toimien vankka koordinointi erityisesti seuraavin toimenpitein:

—	kokoamalla yhteen käyttäjävaatimuksia GMES:n kunkin sovellusalueen osalta,

—	seuraamalla ja tukemalla GMES:n operatiivisten palvelujen sekä niihin liittyvän kapasiteetin ja infrastruktuurin kehittämistä,

—	validoimalla tällaisia palveluja tarvittaessa,

—	kehittämällä sellaisia järjestelyjä, joiden tavoitteena on turvata tiedon pitkäaikaiset käyttömahdollisuudet (”tiedon ostaminen”).

GMES:ää koskeva yhteinen teknologia-aloite edistäisi myös tehokkaasti yksityisen sektorin aktiivista osallistumista, koska se toimisi koordinointi- ja rahoitusvälineenä sellaisille yrityksille (pk-yritykset mukaan luettuina) ja muille toimijoille, jotka haluavat osallistua GMES:n toteutukseen ja osallistuvat sitä varten kilpailuprosesseihin.

GMES:n avulla Eurooppa voi nousta johtoasemaan suurten infrastruktuurien, kuten strategisten avaruusresurssien, hallinnassa ja käytössä. GMES voi myös muodostaa perustan, jonka varassa sekä julkiset että yksityiset toimijat pystyvät hyödyntämään rajallisia luonnonvaroja tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan se auttaa parantamaan monien sellaisten alojen tuottavuutta, jotka tarvitsevat vankkaa ja ajantasaista tietoa käytettävissä olevista resursseista.

Muihin kuin yhteisön tutkimusohjelmiin liittyvä koordinointi (67)

Seuraavassa esitetään alustava luettelo toimista, jotka voidaan toteuttaa osallistumalla kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutukseen. Näistä voidaan tehdä erillinen päätös perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla. Lisää toimia voidaan määrittää ja ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Kunkin mahdollisesti tehtävän päätöksen yhteydessä perustetaan toimien toteutuksessa tarvittavan organisaatiorakenteen ja asianmukaisten hallintoelinten lisäksi erityinen täytäntöönpanorakenne. Yhteisö voi antaa liitteen II mukaisesti toimille rahoitustukea ja voi osallistua aktiivisesti toteutukseen käyttäen sellaisia keinoja, jotka ovat toiminnan kannalta kaikkien tarkoituksenmukaisimpia.

169 artiklan nojalla toteutettava Itämeren tutkimusta koskeva toimi

Tavoitteena on käynnistää ja toteuttaa yhteinen T&K-ohjelma, jossa kootaan yhteen useita meritiedettä ja Itämeren kestävää kehitystä koskevia kansallisia ohjelmia. Toimi toteutetaan Itämerta koskevien kansainvälisten, eurooppalaisten ja alueellisten yleissopimusten hengessä, ja sen tarkoituksena on luoda foorumi, jonka avulla voidaan laatia synteesejä Itämeren tutkimuksen tuloksista, levittää tuloksia sekä saada aikaan tutkimus- ja kehitystyötä, jota tarvitaan Itämeren kestävän kehityksen tukemiseksi.

169 artiklan nojalla toteutettava tietotekniikka-avusteista asumista koskeva toimi

Tietotekniikka-avusteista asumista (Ambient Assisted Living) koskevan yhteisen T&K-ohjelman tavoitteena on koota yhteen kansallisia toimia ja selvittää, kuinka tieto- ja viestintäteknologiaa voitaisiin käyttää parantamaan vanhusten elämänlaatua ja pidentämään sitä aikaa, jonka he pystyvät asumaan omillaan kotona ja asuinympäristössään. Tietotekniikka-avusteinen asuminen pitää sisällään päivittäisten toimien avustamisen, sosiaalisten kontaktien helpottamisen, terveydentilan ja toiminnan seuraamisen sekä turvallisuuden parantamisen. Keskeisenä päämääränä on laitteiden, järjestelmien ja palvelujen yhdistäminen kustannustehokkaiksi ja luotettaviksi ratkaisuiksi. Toimella tähdätään laajaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, jota varten voidaan koota riittävä määrä (”kriittinen massa”) voimavaroja ja johon sitoudutaan pitkäksi ajaksi.

169 artiklan nojalla toteutettava metrologiaa koskeva toimi

Tavoitteena on käynnistää ja toteuttaa yhteinen ja yhtenäinen metrologian alan T&K-ohjelma, joka kokoaa yhteen useita kansallisia ohjelmia. Tarkoituksena on, että Eurooppa pystyy ohjelman avulla vastaamaan kasvavaan tarpeeseen kehittää huipputason metrologiaa, jota voidaan käyttää innovoinnin välineenä ja tieteellisen tutkimuksen ja politiikan tukena. Toimi tukee erityisesti Euroopan kansallisten mittajärjestelmien tavoitteita, jotka on määritetty kansallisten metrologian laboratorioiden verkostojen puitteissa.

LIITE V

KOMISSION 8 ARTIKLAN 4 KOHDAN MUKAISESTI TOIMITTAMAT TIEDOT

1.	Yksittäisiä hankkeita koskevat tiedot, joilla mahdollistetaan kunkin ehdotuksen seuranta sen koko voimassaolon ajan ja jotka kattavat erityisesti — esitetyt ehdotukset, — kutakin ehdotusta koskevan arvioinnin tulokset, — avustussopimukset, — päättyneet hankkeet.

2.	Kunkin ehdotuspyynnön tuloksia ja hankkeiden täytäntöönpanoa koskevat tiedot, joihin sisältyvät erityisesti — kunkin ehdotuspyynnön tulokset, — avustussopimuksia koskevien neuvottelujen tulokset, — hankkeiden täytäntöönpano, mukaan lukien maksutiedot ja hankkeiden tulokset.

3.	Tiedot ohjelman täytäntöönpanosta, puiteohjelman, erityisohjelman ja kunkin aihealueen tasolla.

Tiedot (erityisesti ehdotuksia, niiden arviointia ja avustussopimuksia koskevat tiedot) olisi toimitettava rakenteellisesti yhdenmukaisessa, sähköisesti luettavassa ja käsiteltävässä muodossa, ja niiden olisi oltava saatavilla tietotekniikkaan perustuvasta tieto- ja raportointijärjestelmästä, joka mahdollistaa nopean tietojen analysoinnin.

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä joulukuuta 2006,

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Ideat”

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/972/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 166 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (jäljempänä ’puiteohjelma’) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1982/2006/EY (3) pannaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöön erityisohjelmin, joissa määritetään täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, vahvistetaan erityisohjelmien kesto sekä määrätään tarpeellisiksi arvioiduista varoista.

(2)

Puiteohjelma rakentuu neljäntyyppisistä toimista: valtioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä politiikan tarpeiden mukaan määritellyillä aihealueilla (”Yhteistyö”); tutkijalähtöisestä tutkimuksesta, joka perustuu tutkimusyhteisön aloitteisiin (”Ideat”); tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä varten annettavasta tuesta (”Ihmiset”) sekä tutkimusvalmiuksien luomista varten annettavasta tuesta (”Valmiudet”). Tällä erityisohjelmalla olisi pantava täytäntöön ”Ideat”-osioon sisältyvät epäsuorat toimet.

(3)

Erityisohjelmassa olisi noudatettava tutkijalähtöistä lähestymistapaa ja siinä olisi tuettava pioneeritutkimushankkeita, joita tutkijat toteuttavat valitsemiensa aiheiden osalta. Erityisohjelma olisi pantava täytäntöön joustavasti ja käyttäjäystävällisesti sekä siten, että toimitaan avoimesti suhteessa kaikkiin olennaisiin toimijoihin ja otetaan huomioon asianmukaiset tieteelliset toimintatavat.

(4)

Pioneeritutkimusta koskevat ehdotukset olisi arvioitava vertaisarviointia käyttäen yksinomaan niiden laadukkuuden perusteella, ja etusijalle olisi asetettava tieteidenväliset ja monitieteiset sekä riskialttiit pioneerihankkeet. Vakiintuneiden tutkimusryhmien ohella olisi otettava huomioon myös uudet ryhmät ja tutkijoiden uusi sukupolvi.

(5)

Erityisohjelma olisi pantava täytäntöön tieteen huippuosaamisen, itsenäisyyden, tehokkuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita noudattaen käyttämällä apuna Euroopan tutkimusneuvostoa (ETN), joka koostuu koko Euroopan tutkimusyhteisöä edustavien arvostettujen tiedemiesten, insinöörien ja tutkijoiden muodostamasta riippumattomasta tieteellisestä neuvostosta sekä sitä tukevasta suppearakenteisesta ja kustannustehokkaasta täytäntöönpanojaostosta, joka perustetaan toimeenpanovirastoksi tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen N:o 58/2003 (4) mukaisesti.

(6)	Komission olisi vastattava tämän erityisohjelman täytäntöönpanosta, ja sen olisi taattava Euroopan tutkimusneuvoston itsenäisyys ja riippumattomuus sekä sen toiminnan tehokkuus.

(7)

Jotta voitaisiin taata Euroopan tutkimusneuvoston itsenäisyys, komission olisi varmistettava, että tieteellisen neuvoston näkökannat, jotka koskevat tutkimuksen tieteellistä suuntautumista ja ohjelman täytäntöönpanoon liittyviä seikkoja, otetaan huomioon ja että täytäntöönpanojaosto noudattaa tarkasti, tehokkaasti ja riittävän joustavasti tämän erityisohjelman tavoitteita ja vaatimuksia.

(8)	Jotta voitaisiin taata Euroopan tutkimusneuvoston riippumattomuus, komission olisi varmistettava, että erityisohjelma pannaan täytäntöön asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

(9)	Tässä ohjelmassa olisi sovellettava sääntöjä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista puiteohjelmaan sekä sen tutkimustulosten levittämistä (jäljempänä ’osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt’).

(10)

Puiteohjelman olisi täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia sekä yhteisön muita toimia, jotka ovat tarpeen Lissabonin tavoitteiden edellyttämien strategisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, sekä niiden ohella erityisesti rakennerahastoja, maataloutta, koulutusta, kulttuuria, kilpailukykyä, innovointia, teollisuutta, terveyttä, kuluttajansuojaa, työllisyyttä, energiaa, liikennettä ja ympäristöä koskevia toimia.

(11)

Puiteohjelmaa täytäntöön pantaessa voidaan toteuttaa täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, päättää yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai perustaa yhteisyrityksiä taikka ottaa käyttöön muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(12)

Yhteisö on tehnyt perustamissopimuksen 170 artiklan nojalla useita tutkimuksen alaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä olisi lujitettava, jotta yhteisö voitaisiin kytkeä entistä tiiviimmin osaksi maailmanlaajuista tutkimusyhteisöä. Erityisohjelman olisi sen vuoksi oltava avoin kaikille maille, jotka ovat tehneet asiaa koskevat sopimukset, ja lisäksi sen olisi oltava hankekohtaisesti avoin kolmansien maiden yksiköille ja kansainvälisille tieteellisen yhteistyön järjestöille, jos niiden osallistuminen on molemminpuolisen edun mukaista.

(13)	Tähän ohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, joihin kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät eettiset perusperiaatteet.

(14)

Puiteohjelman moitteeton varainhoito ja sen täytäntöönpano olisi varmistettava mahdollisimman tehokkaalla ja käyttäjäystävällisellä tavalla, sekä samalla taattava oikeusvarmuus ja se, että ohjelma on helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) ja mainitun varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (6) sekä niiden mahdollisten tulevien muutosten mukaisesti.

(15)

Olisi toteutettava asianmukaiset ja Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin nähden oikeasuhteiset toimenpiteet sekä myönnettyjen tukien että näiden varojen käytön tehokkuuden seuraamiseksi, jotta voitaisiin estää väärinkäytöksiä ja petoksia sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (7), Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (8) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (9).

(16)

Koska tämän päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteet ovat pääasiassa hallintotoimenpiteitä, ne olisi näin ollen hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (10) 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä tai 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä noudattaen. Koska ihmisalkioiden ja ihmisalkion kantasolujen käyttöä sisältävään tutkimukseen liittyy kuitenkin tämän päätöksen 3 artiklassa kuvattuja eettisiä kysymyksiä, kyseisten hankkeiden rahoittamistoimenpiteet olisi näin ollen hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

(17)

Tämän erityisohjelman mukaisen toimen toteutusta ja hallinnointia tarkastellaan jatkuvasti, jotta voidaan arvioida saavutukset ja muuttaa ja parantaa menettelyjä kokemuksen perusteella. Seitsemännen puiteohjelman väliarviointi, joka perustuu riippumattomaan tarkasteluun, jossa kriteereinä käytetään tieteellistä huippuosaamista, riippumattomuutta, tehokkuutta ja avoimuutta, saattaa osoittaa, että Euroopan tutkimusneuvoston rakenteita ja mekanismeja on tarpeen edelleen parantaa niihin tehtävin muutoksin.

(18)	”Ideat”-erityisohjelmalla olisi oltava oma budjettikohtansa Euroopan yhteisöjen yleisessä talousarviossa.

(19)

Tämän erityisohjelman katsotaan olevan — kansallisten toimien ohella — kaiken kaikkiaan ensisijaisen tärkeä keino pyrittäessä saavuttamaan huippuosaamista, hallinnoinnin yksinkertaistamista ja tieteen eturintamassa tehtävästä yhteisön tutkimuksesta saatavaa eurooppalaista lisäarvoa koskevat tavoitteet.

(20)

Erityisohjelman lähtökohtana ovat olleet ne suositukset, jotka esitettiin Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston marraskuussa 2002 alulle paneman ERCEG-asiantuntijaryhmän raportissa (11) ja jotka on vahvistettu peräkkäisissä neuvostoissa (marraskuussa 2003, 11 päivänä maaliskuuta 2004, 25–26 päivänä maaliskuuta 2004 ja 26 päivänä marraskuuta 2004). Myös Euroopan parlamentti on antanut tukensa näille suosituksille (12). Erityisohjelma myötäilee Lissabonin strategiaa sekä Barcelonan Eurooppa-neuvostossa asetettua tavoitetta, jonka mukaan Euroopan tutkimusinvestointien määrää olisi kasvatettava 3 prosenttiin EU:n bruttokansantuotteesta.

(21)

Ohjelman täytäntöönpanossa on otettava asianmukaisesti huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyvät seikat ja muiden seikkojen ohella niiden tutkijoiden työehdot, työhönottoprosessien avoimuus sekä urakehitys, jotka otetaan työskentelemään tämän ohjelman toimien yhteydessä rahoitettavissa hankkeissa ja ohjelmissa. Näitä seikkoja koskevana vaikkakin vapaaehtoisena ohjenuorana on eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä 11 päivänä maaliskuuta 2005 annettu komission suositus (13),

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Vahvistetaan pioneeritutkimukseen liittyviä yhteisön toimia koskeva ”Ideat”-erityisohjelma, jäljempänä ’erityisohjelma’, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

2.   Erityisohjelmalla tuetaan ”tutkijalähtöistä” tutkimusta, jota yksittäiset kansalliset ja kansainväliset tutkimusryhmät tekevät kaikilla tutkimusaloilla kilpaillen keskenään Euroopan tasolla. Toimien yksityiskohtaiset tavoitteet ja pääpiirteet määritetään liitteessä I.

2 artikla

Erityisohjelman toteuttamista varten tarpeelliseksi katsottu rahoitusmäärä on puiteohjelman liitteen II mukaisesti 7 510 miljoonaa euroa, josta komission hallintomenojen osuus saa olla enintään 5 prosenttia (14).

3 artikla

1.   Kaikessa tähän erityisohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.

2.   Erityisohjelmasta ei rahoiteta seuraavia tutkimusaloja:

—	lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus,

—	tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä (15),

—	tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita vain tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

3.   Ihmisen — sekä aikuisen ihmisen että ihmisalkion — kantasoluja koskevaa tutkimusta voidaan rahoittaa tutkimusehdotuksen sisällöstä ja asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n lainsäädännöstä riippuen.

Ihmisalkion kantasolujen tutkimusta koskevien rahoitushakemusten on sisällettävä tarvittavat tiedot jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimilupia ja valvontaa koskevista toimenpiteistä sekä tiedot annettavista eettisistä hyväksynnöistä.

Laitosten, organisaatioiden ja tutkijoiden on ihmisalkioista saatavien kantasolujen hankinnan osalta oltava tiukan lupajärjestelmän ja valvonnan alaisia asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n lainsäädännön mukaisesti.

4.   Edellä 2 kohdassa määritettyjä tutkimusaloja tarkastellaan tieteen edistymisen valossa ennen tämän ohjelman toista vaihetta (2010–2013).

4 artikla

1.   Erityisohjelman täytäntöönpanosta vastaa komissio.

2.   Komissio perustaa Euroopan tutkimusneuvoston (ETN), jonka avulla erityisohjelma pannaan täytäntöön.

3.   Euroopan tutkimusneuvosto muodostuu riippumattomasta tieteellisestä neuvostosta ja sitä tukevasta täytäntöönpanojaostosta siten kuin liitteessä I selostetaan. Euroopan tutkimusneuvosto noudattaa toiminnassaan tieteellisen huippuosaamisen, riippumattomuuden, tehokkuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita.

4.   Komissio takaa Euroopan tutkimusneuvoston itsenäisyyden ja riippumattomuuden, varmistaa, että tutkimusneuvostolle uskotut tehtävät suoritetaan asianmukaisesti, sekä esittää vuosittain kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ETN:n toiminnasta ja erityisohjelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumisesta.

5 artikla

1.   Tieteellisen neuvoston muodostavat arvostetut tiedemiehet, insinöörit ja tutkijat, joilla on asianmukainen asiantuntemus, jotka varmistavat edustettuina olevien tutkimusalojen moninaisuuden ja jotka toimivat yksityishenkilöiden ominaisuudessa edustamatta minkään ulkopuolisen tahon etuja.

Komissio nimittää jäsenet sen jälkeen, kun heidät on valittu tieteellisen neuvoston kanssa sovitulla riippumattomalla ja avoimella menettelyllä, johon sisältyy tiedeyhteisön kuuleminen sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettava selvitys (16).

Jäsenten toimikausi on rajoitettu 4 vuoteen, jonka voi uusia kerran, ja nimittämisessä käytetään kiertävää järjestelmää, jolla varmistetaan tieteellisen neuvoston työn jatkuvuus.

2.   Tieteellinen neuvosto toimii liitteessä I esitetyn tehtävämäärityksen mukaisesti.

3.   Tieteellinen neuvosto

a)	laatii ETN:n kokonaisstrategian;

b)	laatii erityisohjelman täytäntöönpanoa varten työohjelman, joka vahvistetaan 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)	laatii vertaisarvioinnin ja ehdotusten arvioinnin menetelmät ja menettelyt, joiden mukaisesti rahoitettavat ehdotukset valitaan;

d)	määrittää oman näkökantansa mihin tahansa kysymykseen, jossa se voi tieteen näkökulmasta edistää erityisohjelman tuloksia ja vaikutuksia sekä tehtävän tutkimuksen laatua;

e)	laatii menettelysäännöt, joissa käsitellään muun muassa eturistiriitojen välttämistä.

4.   Tieteellisen neuvoston on toiminnallaan edistettävä ainoastaan erityisohjelman tieteellisten, teknologisten ja tutkimuksellisten tavoitteiden saavuttamista 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjä periaatteita noudattaen.

6 artikla

1.   Komissio vahvistaa erityisohjelman toteuttamiseksi laaditun työohjelman, jossa määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I esitetyt tavoitteet ja tieteelliset ja teknologiset painopisteet, niitä varten osoitettava rahoitus sekä toimien toteutusaikataulu.

2.   Työohjelmassa otetaan huomioon tieteen ja teknologian tila Euroopassa sekä ennakoidaan tulevaa kehitystä. Työohjelma päivitetään tarpeen mukaan.

3.   Työohjelmassa yksilöidään perusteet, joita sovelletaan arvioitaessa rahoitusjärjestelyjen puitteissa tehtyjä ehdotuksia sekä valittaessa tuettavat hankkeet. Yksittäisten tutkimushankkeiden osalta ainoana perusteena on huippuosaaminen. Koordinointi- ja tukitoimien yhteydessä voidaan soveltaa hankkeen ominaisuuksiin liittyviä perusteita.

4.   Työohjelmassa voidaan yksilöidä

a)	organisaatioita, jotka saavat tukea jäsenmaksun muodossa;

b)	toimia yksittäisten oikeussubjektien toimien tukemiseksi.

5.   Komissio varmistaa, että erityisohjelma pannaan täytäntöön 4 artiklan 3 kohdassa mainittujen periaatteiden sekä 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kokonaisstrategian ja 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun työohjelman mukaisesti sekä noudattaen niitä menetelmiä ja näkökantoja, jotka tieteellinen neuvosto on määrittänyt 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdan nojalla. Komissio varmistaa, että Euroopan tutkimusneuvoston täytäntöönpanojaosto noudattaa tarkasti, tehokkaasti ja riittävän joustavasti yksinomaan tämän erityisohjelman tavoitteita ja vaatimuksia.

6.   Komissio voi 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien osalta poiketa tieteellisen neuvoston näkökannasta ainoastaan, jos se katsoo, että tämän erityisohjelman säännöksiä ei ole noudatettu. Tällaisessa tapauksessa komissio voi toteuttaa toimenpiteitä, joilla se varmistaa, että erityisohjelman täytäntöönpano voi jatkua ja että erityisohjelman tavoitteet saavutetaan; komission on perusteltava kyseiset toimenpiteet asianmukaisesti.

7.   Vahvistettaessa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu työohjelma sovelletaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä.

8.   Jos komission ja tieteellisen neuvoston näkökannat poikkeavat merkittävästi toisistaan 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti, sovelletaan työohjelmaa vahvistettaessa 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä.

9.   Vahvistettaessa TTK-toimia, joihin liittyy ihmisalkioiden ja ihmisalkion kantasolujen käyttöä, sovelletaan 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä.

7 artikla

1.   Tässä erityisohjelmassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevia sääntöjä.

2.   Erityisohjelma pannaan täytäntöön käyttämällä puiteohjelman liitteessä III määritettyjä rahoitusjärjestelyjä.

8 artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

4.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

5.   Komissio tiedottaa säännöllisesti komitealle erityisohjelman täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä ja antaa sille oikea-aikaisia tietoja kaikista tämän ohjelman mukaisesti ehdotetuista tai rahoitetuista toimista liitteen II mukaisesti.

6.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

9 artikla

Komissio järjestää erityisohjelman kattamien toimien riippumattoman seurannan, arvioinnin ja uudelleentarkastelun, joista säädetään puiteohjelman 7 artiklassa ja liitteessä I olevassa II jaksossa (”Ideat”).

10 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

TIETEELLISET TAVOITTEET SEKÄ TOIMIEN PÄÄPIIRTEET

Tutkijalähtöinen pioneeritutkimus, jota tehdään niin sanotun perustutkimuksen puitteissa, on avaintekijä hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta, koska se avaa uusia mahdollisuuksia tieteelliselle ja tekniselle kehitykselle ja tuottaa uutta tietämystä, joka johtaa uusiin sovelluksiin ja markkinoihin.

Vaikka Eurooppa on saavuttanut hyviä tuloksia ja menestyy hyvin lukuisilla eri aloilla, se ei edelleenkään hyödynnä täysimääräisesti tutkimuspotentiaaliaan ja resurssejaan. Euroopan onkin kiireesti lisättävä valmiuksiaan tuottaa tietämystä ja muuntaa tämä tietämys taloudelliseksi ja sosiaaliseksi arvoksi ja kasvuksi.

Tavoitteet

”Ideat”-erityisohjelman tavoitteena on vahvistaa eurooppalaista huippututkimusta, lisätä tutkimuksen dynaamisuutta ja luovuutta ja tehdä Euroopasta houkuttelevampi paikka sekä parhaiden eurooppalaisten ja kolmansista maista lähtöisin olevien tutkijoiden että teolliseen tutkimukseen tehtävien investointien kannalta. Tähän pyritään luomalla Euroopan laajuinen rahoitusrakenne, joka täydentää, mutta ei korvaa kansallista rahoitusta, ja jonka puitteissa kilpailun perusteella valittavat yksittäiset ryhmät toteuttavat pioneeritutkimusta. Tutkimustulosten ilmoittaminen ja levittäminen ovat ohjelman tärkeitä osia.

Komissio perustaa erityisohjelman nojalla sen täytäntöönpanoa varten Euroopan tutkimusneuvoston (ETN), joka muodostuu riippumattomasta tieteellisestä neuvostosta sekä sitä tukevasta suppearakenteisesta ja kustannustehokkaasta täytäntöönpanojaostosta. ETN noudattaa toiminnassaan tieteellisen huippuosaamisen, riippumattomuuden, tehokkuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita. Se tukee tutkijalähtöisiä pioneeritutkimushankkeita, joita Euroopan tasolla keskenään kilpailevat yksittäiset tutkimusryhmät toteuttavat kaikilla tieteen ja teknologian aloilla sekä alojen rajojen yli.

Erityisohjelman tavoitteena on edistää pioneeritutkimusta kaikkialla EU:ssa ja nostaa tätä kautta eurooppalainen tutkimus johtoasemaan avaamalla mahdollisuuksia uusille ja usein odottamattomille tuloksille tieteen ja teknologian alalla sekä uusille tutkimusalueille. Erityisohjelmalla edistetään ideoiden liikettä, jotta Eurooppa pystyisi hyödyntämään paremmin tutkimusresurssinsa sekä edistämään innovointia ja etenemään kohti dynaamista osaamisyhteiskuntaa. Tämä lisää pitkällä aikavälillä Euroopan hyvinvointia ja sen talouksien kilpailukykyä.

Ohjelman täytäntöönpano

Komissio perustaa aluksi tämän erityisohjelman täytäntöönpanoa varten ETN:n rakenteen kaksi perusosaa, riippumattoman tieteellisen neuvoston ja sitä tukevan täytäntöönpanojaoston.

Euroopan tutkimusneuvoston (tieteelliseen neuvostoon ja täytäntöönpanojaostoon liittyvät) hallinto- ja henkilöstökulut ovat yhdenmukaiset suppearakenteisen ja kustannustehokkaan hallinnon kanssa. Hallintokulut pidetään mahdollisimman vähäisinä, ja samalla taataan laadukkaan toteutuksen edellyttämät resurssit pioneeritutkimuksen rahoituksen maksimoimiseksi (17).

Tieteellinen neuvosto

Tieteellisen neuvoston 5 artiklassa vahvistetut tehtävät ovat seuraavat:

1.

Tieteellinen strategia — Tieteellinen neuvosto laatii erityisohjelmaa varten tieteellisen kokonaisstrategian, jossa otetaan huomioon tieteelliset mahdollisuudet sekä Euroopan tieteelliset tarpeet. — Tieteellinen neuvosto laatii säännöllisesti tieteellisen strategian mukaisen työohjelman ja siihen tarvittavat muutokset. Tähän sisältyvät myös ehdotuspyynnöt ja niihin liittyvät kriteerit sekä tarpeen mukaan erityisaiheiden tai erityisten kohderyhmien (esim. nuorten tutkijoiden ryhmät tai muodosteilla olevat ryhmät) määrittäminen.

2.

Ohjelman täytäntöönpanon tieteellinen hallinnointi, seuranta ja laadunvalvonta — Tieteellinen neuvosto määrittää tarpeen mukaan tieteellisestä näkökulmasta oman näkökantansa ehdotuspyyntöjen toteutusta ja hallinnointia sekä arviointiperusteita ja vertaisarviointiprosesseja koskeviin kysymyksiin. Näkökannat voivat koskea esimerkiksi asiantuntijoiden valintaa sekä vertaisarvioinnin ja ehdotusten arvioinnin menetelmiä, joiden mukaisesti rahoitettavat ehdotukset valitaan tieteellisen neuvoston johdolla. Lisäksi tieteellinen neuvosto voi määrittää näkökantansa kaikkiin muihin asioihin, joilla on vaikutusta erityisohjelman tulosten ja vaikutusten sekä tehtävän tutkimuksen laadukkuuden kannalta. — Tieteellinen neuvosto seuraa toiminnan laatua, arvioi ohjelman täytäntöönpanoa ja saavutuksia sekä esittää suosituksia korjaavista toimenpiteistä tai tulevista toimista.

3.	Tiedottaminen ja tiedon levittäminen — Tieteellinen neuvosto tiedottaa tiedeyhteisölle ja keskeisille toimijaryhmille ohjelman toimista ja saavutuksista sekä ETN:n käsittelemistä asioista. — Tieteellinen neuvosto raportoi säännöllisesti komissiolle toimistaan.

Tieteellinen neuvosto vastaa täysin päätösten tekemisestä siitä, minkä tyyppistä tutkimusta rahoitetaan, ja toimii laadun takaajana tieteellisestä näkökulmasta.

Tieteellinen neuvosto voi itsenäisesti valita alaisuudessaan toimivan pääsihteerin. Pääsihteeri muun muassa avustaa tieteellistä neuvostoa, kun se huolehtii tehokkaasta yhteistoiminnasta täytäntöönpanojaoston ja komission kanssa ja seuraa täytäntöönpanojaoston toteuttamaa strategiaa ja kantojensa täytäntöönpanoa.

Tieteellisen neuvoston puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajille voidaan antaa hallinnollista apua.

Täytäntöönpanojaosto

Tieteellistä neuvostoa tukeva täytäntöönpanojaosto vastaa kaikista hallinnolliseen täytäntöönpanoon ja ohjelman toteuttamiseen liittyvistä asioista vuosittaisen työohjelman mukaisesti. Se toteuttaa arviointimenettelyt, vertaisarvioinnin sekä valintaprosessin tieteellisen neuvoston vahvistamien periaatteiden mukaisesti ja huolehtii apurahojen taloudellisesta ja tieteellisestä hallinnoinnista. Täytäntöönpanojaosto tiedottaa toimistaan tieteelliselle neuvostolle.

ETN:n hallinnosta vastaa tähän tehtävään palkattu henkilöstö, johon voi kuulua myös virkamiehiä EU:n toimielimistä. Hallinto käsittää ainoastaan sen työn, joka on tosiasiallisesti tarpeen, jotta voidaan varmistaa tehokkaan hallinnon edellyttämä vakaus ja jatkuvuus.

Komission tehtävät

Komissio takaa ETN:n täyden itsenäisyyden ja riippumattomuuden. Se huolehtii siitä, että ETN:n toiminta on tieteellisen huippuosaamisen, itsenäisyyden, tehokkuuden ja avoimuuden periaatteiden mukaista ja että ETN noudattaa täsmällisesti strategiaa ja täytäntöönpanometodologiaa, jotka tieteellinen neuvosto on laatinut. Komission tehtävänä on erityisesti

—	huolehtia täytäntöönpanojaoston perustamisesta sekä tehtävien ja vastuiden siirtämisestä sille,

—	nimittää täytäntöönpanojaoston johtaja ja johtava henkilöstö tieteellisen neuvoston näkemykset huomioon ottaen,

—	vahvistaa tieteellisen neuvoston laatima työohjelma sekä sen määrittämät täytäntöönpanomenetelmiä koskevat näkökannat,

—	varmistaa, että hanke-ehdotukset valitaan rahoitettaviksi yksinomaan siinä paremmuusjärjestyksessä, joka niille on määritetty vertaisarvioinnissa; jos vertaisarvioinnin perusteella määritettyyn paremmuusjärjestykseen tehdään muutoksia, tieteellisen neuvoston on erikseen hyväksyttävä ne,

—	tiedottaa säännöllisesti ohjelmakomitealle ohjelman täytäntöönpanosta,

—	laatia yhteistyössä tieteellisen neuvoston kanssa vuosittain kertomus ETN:n toiminnasta ja erityisohjelmassa esitettyjen tavoitteiden toteutumisesta ja esittää se neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

Toimet

Tällä erityisohjelmalla edistetään kansainvälisesti korkeatasoista pioneeritutkimusta. Ilmaisu ”pioneeritutkimus” ilmentää perustutkimuksen ymmärtämistä uudella tavalla. Yhtäältä se pitää sisällään ajatuksen siitä, että tieteellinen ja teknologinen perustutkimus on ratkaisevan tärkeää taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Toisaalta sillä ilmaistaan, että kulloisillakin tietämyksen rajoilla tehtävä ja nämä rajat ylittävä tutkimus on perusluonteeltaan riskialtista toimintaa, jossa liikutaan uusilla ja kaikkein haastavimmilla tutkimusalueilla ja jossa ei tunneta tieteenalojen välisiä rajoja.

Ohjelmassa tuetaan yksittäisiä hankkeita, jotka voidaan toteuttaa millä tahansa tieteen ja teknologisen perustutkimuksen alalla, joka kuuluu seitsemännessä puiteohjelmassa tehtävän yhteisön tutkimuksen piiriin, mukaan luettuina tekniset tieteet, yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet. Tarvittaessa voidaan myös ottaa huomioon erityisiä tutkimusaiheita tai kohderyhmiä (esim. uuden sukupolven tutkijoiden ryhmiä tai muodosteilla olevia ryhmiä) ohjelman tavoitteiden ja tehokkaan toteutuksen asettamien vaatimusten rajoissa. Erityistä huomiota kiinnitetään esiin nousemassa oleviin ja nopeasti kasvaviin aloihin, joilla toimitaan tietämyksen eturintamassa tai tieteenalojen välisillä rajapinnoilla.

Ohjelmassa sovelletaan ”tutkijalähtöistä” lähestymistapaa. Tämä merkitsee sitä, että ohjelmassa tuetaan hankkeita, joita tutkijat toteuttavat — ehdotuspyyntöjen asettamissa rajoissa — itse valitsemiensa tutkimusaiheiden tiimoilta. Hanke-ehdotusten yksinomaisena arviointiperusteena on huippuosaaminen, ja arviointi suoritetaan vertaisarviointina (peer review). Arvioinnissa otetaan vakiintuneiden tutkimusryhmien lisäksi huomioon myös uudet huippuosaamista edustavat tutkimusryhmät sekä uuden sukupolven tutkijat, ja siinä kiinnitetään erityistä huomiota erityisen uraauurtaviin ehdotuksiin, joihin liittyy vastaavasti suuria tieteellisiä riskejä.

Ohjelmasta tuetaan hankkeita, joita toteuttavat yksittäiset tutkimusryhmät, jotka voivat olla kansallisia tai kansainvälisiä. Kukin tutkimusryhmä koostuu yhdestä päätutkijasta sekä tarvittaessa muista henkilöistä, jotka ovat tutkimusryhmän jäseniä (18).

Arviointi

Toiminnan toteutusta ja hallintoa tarkastellaan ja arvioidaan jatkuvasti, jotta voidaan arvioida saavutuksia sekä muuttaa ja parantaa menettelyjä kokemuksen perusteella. Puiteohjelman 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun väliarvioinnin yhteydessä toteutetaan riippumaton arviointi myös ETN:n rakenteista ja mekanismeista arviointiperusteina tieteellinen huippuosaaminen, riippumattomuus, tehokkuus ja avoimuus. Tieteellinen neuvosto on arvioinnissa täysimääräisesti mukana. Arvioinnissa tarkastellaan myös tieteellisen neuvoston jäsenten valintaprosessia ja -perusteita. Arvioinnissa tarkastellaan nimenomaisesti toimeenpanovirastoon perustuvan rakenteen ja EY:n perustamissopimuksen 171 artiklaan perustuvan rakenteen etuja ja puutteita. Arvioinnista riippuen kyseisiä rakenteita ja mekanismeja olisi muutettava tarpeen mukaan. Komissio huolehtii siitä, että kaikki muutettuun rakenteeseen siirtymisen edellyttämät valmistelut, joihin kuuluvat myös sen tarpeellisiksi katsomat säädösehdotukset, toteutetaan ja esitetään mahdollisimman pian Euroopan parlamentille ja neuvostolle perustamissopimuksen määräysten mukaisesti. Tätä varten puiteohjelmaa mukautetaan tai täydennetään yhteispäätösmenettelyä noudattaen perustamissopimuksen 166 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Väliarviointia edeltävässä, puiteohjelman 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilannekatsauksessa esitetään alustavat havainnot ETN:n toiminnasta.

Eettiset näkökohdat

Erityisohjelman täytäntöönpanossa ja siihen perustuvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita. Näitä ovat muun muassa EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät periaatteet, kuten ihmisarvon ja ihmiselämän suojelu ja henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, sekä ympäristön ja eläinten suojelu yhteisön oikeuden ja kansainvälisten sopimusten, ohjeistojen ja toimintasääntöjen mukaisesti. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Helsingin julistus, Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjat, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, Unescon yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista, YK:n yleissopimus bakteriologisista (biologisista) ja toksiiniaseista (BTWC), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus sekä Maailman terveysjärjestön WHO:n asiaan liittyvät päätöslauselmat.

Lisäksi otetaan huomioon bioteknologian eettisiä näkökohtia käsitelleen eurooppalaisen neuvonantajaryhmän lausunnot (1991–1997) sekä luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot (1998–).

Koska Euroopassa sovelletaan useita erilaisia lähestymistapoja, periaatteena on, että tutkimushankkeiden osallistujien on noudatettava tutkimuksen suoritusmaassa voimassa olevia lakeja, määräyksiä ja eettisiä sääntöjä. Tämä on myös toissijaisuusperiaatteen mukaista. Kansallisia säännöksiä sovelletaan kaikissa tapauksissa, eikä yhteisö rahoita missään jäsenvaltiossa tai muussa maassa sellaista tutkimusta, joka on kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa tai maassa.

Tutkimushankkeiden toteuttajien on tarvittaessa pyydettävä asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen TTK-toimien aloittamista. Lisäksi komissio tekee poikkeuksetta eettisen arvioinnin niistä ehdotuksista, jotka koskevat eettisesti arkaluonteisia kysymyksiä tai joissa ei ole otettu riittävästi huomioon eettisiä näkökohtia. Erityistapauksissa eettinen arviointi voidaan tehdä myös hankkeen toteutuksen aikana.

Rahoitusta ei myönnetä sellaiselle tutkimustoiminnalle, joka on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa.

EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevassa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa edellytetään, että yhteisön on laatiessaan ja pannessaan täytäntöön muun muassa tutkimusta koskevaa politiikkaa otettava täysimääräisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 marraskuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/609/ETY (19) puolestaan edellytetään, että kaikki kokeet on suunniteltava siten, että vältetään aiheuttamasta koe-eläimille kärsimystä sekä tarpeetonta kipua tai tuskaa. Lisäksi direktiivin mukaan vaihtoehtoisista kokeista on valittava ne, joissa tarvitaan vähiten eläimiä ja joissa käytetään eläimiä, joilla on mahdollisimman alhainen neurofysiologinen herkkyystaso. Niin ikään on käytettävä kokeita, jotka aiheuttavat vähiten kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Eläinten geeniperimän muuttaminen ja eläinten kloonaaminen voivat tulla kysymykseen ainoastaan, jos tavoitteet ovat eettisesti oikeutettuja ja olosuhteet ovat sellaiset, että taataan eläinten hyvinvointi ja noudatetaan biologisen monimuotoisuuden periaatteita.

Komissio seuraa ohjelman täytäntöönpanon aikana säännöllisesti tieteen edistymistä sekä kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä niissä tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi.

LIITE II

Tiedot, jotka komissio toimittaa 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti

1.	Toimia koskevat tiedot, joilla mahdollistetaan kunkin ehdotuksen seuranta sen koko voimassaolon ajan ja jotka kattavat erityisesti — esitetyt ehdotukset, — kutakin ehdotusta koskevan arvioinnin tulokset, — tukisopimukset, — päättyneet toimet.

2.	Kunkin ehdotuspyynnön tuloksia ja toimien täytäntöönpanoa koskevat tiedot, joihin sisältyvät erityisesti — kunkin ehdotuspyynnön tulokset, — tukisopimuksia koskevien neuvottelujen tulokset, — toimien täytäntöönpano, mukaan lukien maksutiedot ja toimien tulokset.

3.	Tiedot ohjelman täytäntöönpanosta, puiteohjelman ja erityisohjelman tasolla.

Tiedot (erityisesti ehdotuksia, niiden arviointia ja tukisopimuksia koskevat tiedot) olisi toimitettava yhdenmukaisesti jäsennettyinä sähköisesti luettavassa ja käsiteltävässä muodossa, ja niiden olisi oltava saatavilla tietotekniikkaan perustuvasta tieto- ja raportointijärjestelmästä, joka mahdollistaa nopean tietojen analysoinnin.

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä joulukuuta 2006,

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Ihmiset”

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/973/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 166 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (jäljempänä ’puiteohjelma’) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1982/2006/EY (3) pannaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöön erityisohjelmin, joissa määritetään täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, vahvistetaan erityisohjelmien kesto sekä määrätään tarpeellisiksi arvioiduista varoista.

(2)

Puiteohjelma rakentuu neljäntyyppisistä toimista: valtioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä politiikan tarpeiden mukaan määritellyillä aihealueilla (”Yhteistyö”); tutkijalähtöisestä tutkimuksesta, joka perustuu tutkimusyhteisön aloitteisiin (”Ideat”); tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä varten annettavasta tuesta (”Ihmiset”) sekä tutkimusvalmiuksien luomista varten annettavasta tuesta (”Valmiudet”). Tällä erityisohjelmalla olisi pantava täytäntöön ”Ihmiset”-osioon sisältyvät epäsuorat toimet.

(3)	Tässä erityisohjelmassa olisi sovellettava sääntöjä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista puiteohjelmaan sekä sen tutkimustulosten levittämistä (jäljempänä ’osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt’).

(4)

Puiteohjelman olisi täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia sekä yhteisön muita toimia, erityisesti rakennerahastoja, maataloutta, koulutusta, kulttuuria, kilpailukykyä, innovointia, teollisuutta, terveyttä, kuluttajansuojaa, työllisyyttä, energiaa, liikennettä ja ympäristöä koskevia toimia, jotka ovat tarpeen, jotta saataisiin aikaan Lissabonin tavoitteiden edellyttämä strategisten toimenpiteiden kokonaisuus.

(5)

Tässä puiteohjelmassa tuettavien innovointiin ja pk-yrityksiin liittyvien toimien olisi täydennettävä toimia, jotka toteutetaan kilpailukykyä ja innovointia koskevan puiteohjelman yhteydessä ja joilla edistetään osaltaan tutkimuksen ja innovoinnin lähentymistä, ja edistettävä kaikkia innovoinnin muotoja.

(6)

Puiteohjelmaa täytäntöön pantaessa voidaan toteuttaa täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, päättää yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai perustaa yhteisyrityksiä taikka ottaa käyttöön muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(7)

Kansainvälisyys on keskeisen tärkeä Euroopan tutkimuksen ja kehittämisen alan inhimillisiin voimavaroihin liittyvä osatekijä. Tämä erityisohjelma on yhteisön perustamissopimuksen 170 artiklan nojalla avoin kaikille maille, jotka ovat tehneet asiaa koskevat sopimukset, ja lisäksi se on hankekohtaisesti avoin kolmansien maiden yksiköille ja kansainvälisille tieteellisen yhteistyön järjestöille, jos niiden osallistuminen on molemminpuolisen edun mukaista. Lisäksi kaikki tämän erityisohjelman toimet ja erityistoimet ovat avoimia kolmansien maiden yksittäisille tutkijoille.

(8)	Tähän ohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, joihin kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät eettiset periaatteet.

(9)	Puiteohjelman toteuttamisella olisi edistettävä kestävää kehitystä.

(10)

Olisi varmistettava, että puiteohjelman varainhoito on moitteetonta ja että puiteohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen, sekä samalla taattava oikeusvarmuus ja se, että ohjelma on helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja mainitun varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (5) sekä niiden mahdollisten tulevien muutosten mukaisesti.

(11)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset ja Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin nähden oikeasuhteiset toimenpiteet sekä myönnettyjen tukien vaikuttavuuden että näiden varojen käytön tehokkuuden seuraamiseksi väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (6), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (7) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (8) mukaisesti.

(12)

Tämän päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteet ovat pääasiassa hallintotoimenpiteitä, ja ne olisi näin ollen hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä noudattaen. Koska ihmisalkioiden ja ihmisalkioiden kantasolujen käyttöä sisältävään tutkimukseen liittyy kuitenkin tämän päätöksen 4 artiklassa kuvattuja eettisiä kysymyksiä, kyseisten hankkeiden rahoittamistoimenpiteet olisi näin ollen hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

(13)

Ohjelman täytäntöönpanossa on otettava asianmukaisesti huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyvät seikat sekä muiden seikkojen ohella niiden tutkijoiden työehdot, työhönottoprosessien avoimuus sekä urakehitys, jotka otetaan työskentelemään tämän ohjelman toimien yhteydessä rahoitettavissa hankkeissa ja ohjelmissa. Näitä seikkoja koskevana vaikkakin vapaaehtoisena ohjenuorana on eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä 11 päivänä maaliskuuta 2005 annettu komission suositus (10).

(14)

Tällä ohjelmalla pyritään luomaan aidosti eurooppalaiset tutkijoiden työmarkkinat, ja siinä tuetaan Euroopan tutkimuksen ja kehittämisen alan inhimillisiä voimavaroja koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa sekä sen jatkokehitystä ja toteutusta asiakirjojen Eurooppalaisen tutkimusalueen liikkuvuusstrategia (11) ja ”Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella: yksi ammatti, monta uraa” (12) pohjalta. Lisäksi siinä otetaan huomioon 18 päivänä huhtikuuta 2005 annetut neuvoston päätelmät inhimillisistä voimavaroista tutkimuksen ja kehittämisen alalla.

(15)

”Ihmiset”-erityisohjelmalla pyritään lisäämään T&K-potentiaalia Euroopassa sekä laadun että määrän osalta, myös tutkijan ”ammatin” tunnustamisella, jotta huippuosaaminen säilyisi perustutkimuksessa ja olennainen teknologinen tutkimus kehittyisi sekä eurooppalaisia tutkijoita kannustettaisiin liikkumaan Euroopasta, Eurooppaan ja Euroopassa. Lisäksi sen olisi autettava osaltaan luomaan oikeat olosuhteet, joilla parhaat ulkomaiset tutkijat houkutellaan tekemään tutkimusta Euroopassa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan tutkimukseen, teknologian kehittämiseen sekä demonstrointiin liittyviä yhteisön toimia koskeva ”Ihmiset”-erityisohjelma, jäljempänä ’erityisohjelma’, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

2 artikla

Erityisohjelmassa tuetaan ”Ihmiset”-osioon kuuluvia toimia, joilla kannustetaan ihmisiä ryhtymään tutkijan ammattiin sekä vankennetaan sekä määrällisesti että laadullisesti tutkimuksen ja teknologian alan tutkijoiden, myös naistutkijoiden, voimavaroja Euroopassa. Tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa eli ”Marie Curie -toimissa” keskitytään osaamisen ja urakehityksen keskeisiin osatekijöihin ja tiivistetään yhteyksiä kansallisiin järjestelmiin.

Toimien tavoitteet ja pääpiirteet määritetään liitteessä.

3 artikla

Erityisohjelman toteuttamista varten tarpeelliseksi katsottu rahoitusmäärä on 4 750 miljoonaa euroa, josta komission hallintomenojen osuuden on oltava alle 6 prosenttia.

4 artikla

1.   Kaikessa tähän erityisohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.

2.   Erityisohjelmasta ei rahoiteta seuraavia tutkimusaloja:

—	lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus,

—	tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä (13),

—	tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita vain tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

3.   Ihmisen — sekä aikuisen ihmisen että ihmisalkion — kantasoluja koskevaa tutkimusta voidaan rahoittaa tutkimusehdotuksen sisällöstä ja asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n lainsäädännöstä riippuen.

Ihmisalkion kantasolujen tutkimusta koskevien rahoitushakemusten on sisällettävä tarvittavat tiedot jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimilupia ja valvontaa koskevista toimenpiteistä sekä tiedot annettavista eettisistä hyväksynnöistä.

Laitosten, organisaatioiden ja tutkijoiden on ihmisalkioista saatavien kantasolujen hankinnan osalta oltava tiukan lupajärjestelmän ja valvonnan alaisia asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n lainsäädännön mukaisesti.

4.   Edellä määritettyjä tutkimusaloja tarkastellaan tieteen edistymisen valossa ennen tämän ohjelman toista vaihetta (2010–2013).

5 artikla

1.   Erityisohjelma pannaan täytäntöön käyttämällä puiteohjelman liitteessä III määritettyjä rahoitusjärjestelyjä.

2.   Tässä erityisohjelmassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevia sääntöjä.

6 artikla

1.   Komissio laatii erityisohjelman täytäntöönpanoa varten työohjelman, jossa määritellään tarkemmin liitteessä esitetyt tavoitteet ja toimet, ehdotuspyynnön kohteena oleviin toimiin sovellettava rahoitusjärjestely sekä täytäntöönpanon aikataulu.

2.   Työohjelmassa otetaan huomioon olennaiset tutkimus-, tutkijankoulutus- ja urakehitystoimet, joita toteutetaan jäsenvaltioiden, assosioituneiden valtioiden sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden toimesta, sekä Euroopan tasolla saatava lisäarvo, vaikutukset teollisuuden kilpailukykyyn ja merkitys yhteisön muiden politiikkojen kannalta. Työohjelma päivitetään tarpeen mukaan.

3.   Rahoitusjärjestelyjen puitteissa toteutettavia epäsuoria toimia koskevien ehdotusten arvioinnissa ja hankkeiden valinnassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen 15 artiklan 1b kohdassa säädettyjä kriteereitä.

4.   Työohjelmassa voidaan yksilöidä

a)	organisaatioita, jotka saavat tukea jäsenmaksun muodossa;

b)	toimia yksittäisten oikeussubjektien toimien tukemiseksi.

7 artikla

1.   Erityisohjelman täytäntöönpanosta vastaa komissio.

2.   Jäljempänä 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä hallintomenettelyä sovelletaan seuraaviin toimenpiteisiin:

a)	6 artiklassa tarkoitettu työohjelma, sovellettavat rahoitusjärjestelyt, ehdotuspyyntöjen sisältö sekä sovellettavat arviointi- ja valintaperusteet mukaan lukien;

b)	2 artiklassa tarkoitettujen toimien rahoituksen hyväksyminen tapauksissa, joissa tämän ohjelman mukainen yhteisön arvioitu rahoitusosuus on 0,6 miljoonaa euroa tai enemmän;

c)	puiteohjelman 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen arviointien toimeksiannon laatiminen.

3.   Sellaisten toimien rahoituksen hyväksymisessä, joihin liittyy ihmisalkioiden ja ihmisalkioiden kantasolujen käyttöä, sovelletaan 8 artiklan 3 kohdassa säädettyä sääntelymenettelyä.

8 artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

4.   Komissio tiedottaa säännöllisesti komitealle erityisohjelman täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä ja antaa sille oikea-aikaisia tietoja kaikista tämän ohjelman mukaisesti ehdotetuista tai rahoitetuista TTK-toimista liitteen II mukaisesti.

5.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

9 artikla

Komissio järjestää tämän erityisohjelman kattamilla aloilla toteutettujen toimien osalta puiteohjelmasta tehdyn päätöksen 7 artiklassa tarkoitetun riippumattoman seurannan, arvioinnin ja uudelleentarkastelun.

10 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

TIETEELLISET JA TEKNISET TAVOITTEET SEKÄ AIHEALUEIDEN JA TOIMIEN PÄÄPIIRTEET

Johdanto

Yksi tieteen ja teknologian keskeisistä kilpailutekijöistä on tutkijavoimavarojen määrä ja laatu. Euroopan TTK-kapasiteetin ja -tehokkuuden lisääminen sekä eurooppalaisen tutkimusalueen lujittaminen ja jatkokehitys edellyttävät, että Euroopasta tehdään houkuttelevampi paikka tutkijoiden kannalta. Tämä on myös tämän erityisohjelman strateginen päätavoite. Tavoitteeseen pyritään luomalla ja lujittamalla koko Euroopassa rakenteita, jotka palvelevat merkittävällä tavalla tutkijankoulutuksen organisointia, käytännön toteutusta ja laatua, tutkijoiden aktiivista urakehitystä, eri alojen ja tutkimusorganisaatioiden tutkijoiden välistä tietämyksen vaihtoa, lisääntyvää kumppanuutta yritysten ja korkeakoulujen välillä sekä naisten ja uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden vahvaa osallistumista tutkimukseen ja kehittämiseen.

Ohjelma toteutetaan investoimalla järjestelmällisesti ihmisiin, pääasiassa Marie Curie -toimien muodostaman johdonmukaisen toimenpidekokonaisuuden kautta, ottamalla erityisesti huomioon eurooppalainen lisäarvo Marie Curie -toimien eurooppalaista tutkimusaluetta jäsentävän vaikutuksen valossa. Hyödyntämällä aiemmissa puiteohjelmissa toteutetuista Marie Curie -toimista saatuja kokemuksia näillä toimilla kehitetään tutkijoiden osaamista ja pätevyyttä heidän uransa kaikissa vaiheissa. Toimilla tuetaan niin nuorille suunnattua alkuvaiheen tutkijankoulutusta kuin tutkijoiden urakehitystä ja elinikäistä koulutusta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Liikkuvuus sekä valtioiden että eri alojen välillä on tämän ohjelman kannalta olennaista. Edistämällä tutkijoiden liikkuvuutta ja lisäämällä niiden laitosten resursseja, jotka vetävät puoleensa kansainvälisiä tutkijoita, voidaan edistää osaamiskeskusten syntymistä eri puolille Euroopan unionia. Kaikkien Marie Curie -toimien keskeisiä osatekijöitä ovat myös eri aloilla ja maissa saadun kokemuksen tunnustaminen sekä tutkijoiden asianmukaisten työolosuhteiden varmistaminen. Toteutetaan erityisiä toimenpiteitä, joilla tuetaan uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita ja heidän uransa varhaisvaiheita, sekä ns. aivovientiä vähentäviä toimenpiteitä, joihin kuuluu esimerkiksi paluuapurahojen myöntäminen.

Marie Curie -toimet ovat käytettävissä kaikilla EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla tutkimuksen ja teknologian kehittämisen aloilla. Tutkimusalat ovat hakijoiden vapaasti valittavissa. Joitakin ohjelmaan kuuluvia toimia voidaan kuitenkin kohdentaa esimerkiksi tietyille tieteenaloille, teknologian osa-alueille tai maantieteellisille alueille taikka tutkimusorganisaatioiden tyypin ja tutkijaryhmien mukaan, jotta voidaan vastata Euroopan kehittyviin tarpeisiin tutkijankoulutuksen, tutkijoiden liikkuvuuden, urakehityksen sekä tietämyksen vaihdon osalta. Jotta koulutus ja liikkuvuus saadaan varmistettua tutkimuksen ja teknologian uusilla aloilla, on huolehdittava asianmukaisesta koordinoinnista puiteohjelman muiden osien kanssa; tähän liittyy myös mahdollisuus toteuttaa yhteisiä ehdotuspyyntöjä.

Yritysten, mukaan luettuina pk-yritykset, vahva osallistuminen on ohjelman kannalta tärkeä lisäarvoa tuottava tekijä. Kaikissa Marie Curie -toimissa edistetään yritysten ja korkeakoulujen yhteistyötä tutkijankoulutuksessa, urakehityksessä ja tietämyksen vaihdossa teollis- ja tekijänoikeuksien suoja huomioon ottaen. Lisäksi erityisellä toimella tuetaan yritysten ja korkeakoulujen yhteisiä toimintamuotoja ja kumppanuuksia kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin.

Kansainvälinen ulottuvuus, joka on keskeinen Euroopan tutkimuksen ja kehittämisen alan inhimillisiin voimavaroihin liittyvä osatekijä, otetaan huomioon edistämällä tutkijoiden syrjimätöntä urakehitystä sekä lisäämällä ja monipuolistamalla tutkijoiden välityksellä tehtävää kansainvälistä yhteistyötä ja houkuttelemalla lahjakkaita tutkijoita työskentelemään Eurooppaan. Kansainvälinen ulottuvuus sisältyy kaikkiin Marie Curie -toimiin, ja lisäksi toteutetaan sitä koskevia erillisiä toimia.

Kestävän kehityksen ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet otetaan asianmukaisesti huomioon. Ohjelmassa on tarkoitus huolehtia naisten ja miesten tasa-arvosta edistämällä kaikissa Marie Curie -toimissa yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista sekä soveltamalla sukupuolten osallistumista koskevia tavoitteita (naisten osuuden olisi oltava vähintään 40 %). Lisäksi on tarkoitus tukea tutkijoiden vakaampaa urakehitystä ja varmistaa, että tutkijat voivat yhdistää tasapainoisesti työn ja muun elämänsä perhetilanteensa huomioon ottaen, sekä helpottaa tutkimusuralle palaamista tauon jälkeen. Niin ikään erityisohjelmassa otetaan tarpeen mukaan huomioon tutkimustoimintaan ja siihen perustuviin mahdollisiin sovelluksiin liittyvät eettiset, sosiaaliset, oikeudelliset ja laajemmat kulttuuriset näkökohdat sekä tieteen ja teknologian kehityksen sosioekonomiset vaikutukset ja tulevaisuudennäkymät.

Jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti kaikki mahdollisuudet lisätä Euroopan houkuttelevuutta tutkijoiden silmissä, Marie Curie -toimissa pyritään saamaan aikaan konkreettisia synergiavaikutuksia muiden toimien kanssa. Tämä koskee sekä yhteisön tutkimuspolitiikan toimia että muiden yhteisön politiikan alojen, kuten koulutus-, koheesio- ja työllisyyspolitiikan toimia. Synergiaa pyritään luomaan myös alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten toimien kanssa. Toimia, joilla luodaan yhteyksiä tiedekasvatuksen ja tutkijanurien edistämisen välille, sekä tutkimus- ja koordinointitoimia, jotka koskevat uusia tiedekasvatuksen menetelmiä, toteutetaan ”Valmiudet” -ohjelman osa-alueella ”Tiede yhteiskunnassa” (14).

Eettiset näkökohdat

Erityisohjelman täytäntöönpanossa ja siihen perustuvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita. Näitä ovat muun muassa EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät periaatteet, kuten ihmisarvon ja ihmiselämän suojelu ja henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, sekä ympäristön ja eläinten suojelu yhteisön oikeuden ja kansainvälisten sopimusten, ohjeistojen ja toimintasääntöjen uusimpien versioiden mukaisesti. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Helsingin julistus, Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjat, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, Unescon yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista, YK:n yleissopimus bakteriologisista (biologisista) ja toksiiniaseista (BTWC), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus sekä Maailman terveysjärjestön WHO:n asiaan liittyvät päätöslauselmat.

Lisäksi otetaan huomioon bioteknologian eettisiä näkökohtia käsitelleen eurooppalaisen neuvonantajaryhmän lausunnot (1991–1997) sekä luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot (1998–).

Koska Euroopassa sovelletaan useita erilaisia lähestymistapoja, periaatteena on, että tutkimushankkeiden osallistujien on noudatettava tutkimuksen suoritusmaassa voimassa olevia lakeja, määräyksiä ja eettisiä sääntöjä. Tämä on myös toissijaisuusperiaatteen mukaista. Kansallisia säännöksiä sovelletaan kaikissa tapauksissa, eikä yhteisö rahoita missään jäsenvaltiossa tai muussa maassa sellaista tutkimusta, joka on kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa tai maassa.

Tutkimushankkeiden toteuttajien on tarvittaessa pyydettävä asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen TTK-toimien aloittamista. Lisäksi komissio tekee poikkeuksetta eettisen arvioinnin niille ehdotuksille, jotka koskevat eettisesti arkaluonteisia kysymyksiä tai joissa ei ole otettu riittävästi huomioon eettisiä näkökohtia. Erityistapauksissa eettinen arviointi voidaan tehdä myös hankkeen toteutuksen aikana.

Rahoitusta ei myönnetä sellaiselle tutkimukselle, joka on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa.

EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevassa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa edellytetään, että yhteisön on laatiessaan ja pannessaan täytäntöön muun muassa tutkimusta koskevaa politiikkaa otettava täysimääräisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 marraskuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/609/ETY (15) puolestaan edellytetään, että kaikki kokeet on suunniteltava siten, että vältetään aiheuttamasta koe-eläimille kärsimystä sekä tarpeetonta kipua tai tuskaa. Lisäksi direktiivin mukaan vaihtoehtoisista kokeista on valittava ne, joissa tarvitaan vähiten eläimiä ja joissa käytetään eläimiä, joilla on mahdollisimman alhainen neurofysiologinen herkkyystaso. Niin ikään on käytettävä kokeita, jotka aiheuttavat vähiten kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Eläinten geeniperimän muuttaminen ja eläinten kloonaaminen voivat tulla kysymykseen ainoastaan, jos tavoitteet ovat eettisesti oikeutettuja ja olosuhteet ovat sellaiset, että taataan eläinten hyvinvointi ja noudatetaan biologisen monimuotoisuuden periaatteita.

Komissio seuraa ohjelman täytäntöönpanon aikana säännöllisesti tieteen edistymistä sekä kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä niissä tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi.

Tieteen ja teknologian kehitykseen liittyviä eettisiä näkökohtia tutkitaan varsinaisesti ”Valmiudet”-erityisohjelman osa-alueella ”Tiede yhteiskunnassa”.

Toimet

Erityisohjelmasta tuetaan seuraavia Marie Curie -toimia:

Tutkijoiden peruskoulutus

Tällä toimella tuetaan tutkijoiden alkuvaiheen koulutusta, ja tukea voidaan yleensä myöntää tutkijanuran neljän ensimmäisen vuoden aikana (tai kokopäivätyötä vastaavaksi ajaksi). Myös yksi lisävuosi on mahdollinen, jos se on tarpeen peruskoulutuksen saattamiseksi päätökseen Toimen tavoitteena on parantaa tutkijoiden uranäkymiä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja houkutella tätä kautta tehokkaammin nuoria tutkijanuralle. Tavoitteeseen pyritään verkostoimalla toimintaa ylikansallisesti siten, että luodaan rakenne, jota kattaa huomattavan osan jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden laadukkaista julkisen ja yksityisen sektorin resursseista tutkijoiden peruskoulutuksen alalla.

Toimi toteutetaan antamalla tukea kilpailun perusteella valittaville verkostoille, jotka muodostuvat eri maiden toisiaan täydentävistä tutkijankoulutusorganisaatioista. Näissä puitteissa tuetaan parhaiden uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden liittymistä vakiintuneen aseman saavuttaneisiin tutkijaryhmiin. Verkostojen perustaksi on laadittava yhteinen tutkijankoulutusohjelma, joka vastaa määriteltyjen tieteen ja teknologian osa-alueiden tarkasti yksilöityihin koulutustarpeisiin. Lisäksi ohjelmassa on tarpeen mukaan otettava huomioon tieteidenväliset ja kehittymässä olevat uudet ”ylitieteiset” alat. Koulutuksessa on määrä keskittyä ensisijaisesti tieteellisen ja teknologisen tietämyksen hankkimiseen yksittäisissä hankkeissa tehtävän tutkimuksen kautta. Tätä täydennetään koulutusosioilla, joiden aiheina ovat muut tutkimuksen kannalta tärkeät taidot ja osaamisalueet, kuten tutkimushankkeiden ja -ohjelmien hallinnointi ja rahoitus, teollis- ja tekijänoikeudet ja muut tutkimustulosten hyödyntämisen tavat, yrittäjyys, eettiset näkökohdat, tiedottaminen sekä tutkijoiden ja yhteiskunnan väliset suhteet.

Yhteisen tutkijankoulutusohjelman tulisi olla laatuvaatimuksiltaan yhtenäinen, ja siinä olisi otettava riittävästi huomioon työn ohjaamiseen ja mentorointiin liittyvät järjestelyt. Yhteisessä koulutusohjelmassa olisi hyödynnettävä verkoston osallistujien (mukaan luettuina yritykset) toisiaan täydentävää osaamista sekä muuta synergiaa. Ohjelmassa on edellytettävä koulutuksen laadun sekä — mikäli mahdollista — tutkinto- ja muiden todistusten vastavuoroista tunnustamista. On kiinnitettävä erityistä huomiota tutkijoiden pitkän aikavälin työllistymistä koskeviin ongelmiin.

Eri alojen organisaatioiden suora tai epäsuora mukanaolo on ehdottoman tärkeää tämän toimen kannalta. Verkostoissa tulisi esimerkiksi olla (johtavina) osallistujina asianomaisten alojen yksityisiä yrityksiä. Myös yksittäiset tutkimusorganisaatiot tai kahdenväliset järjestelyt voivat saada tukea tämän toimen yhteydessä, jos ne pystyvät selvästi osoittamaan, että tutkijankoulutusohjelman olennaiset elementit toteutetaan tosiasiallisesti yhteistyössä laajemman kumppanien joukon kanssa, vaikkeivät nämä kumppanit kuuluisikaan virallisesti verkostoon.

Tämän toimen yhteydessä voidaan antaa yhteisön tukea seuraaviin tarkoituksiin:

—	uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden palvelukseenottoon kouluttamista varten;

—

akateemisten oppituolien perustamiseen korkea-asteen koulutuslaitoksissa tai vastaavien paikkojen perustamiseen muissa tutkimusorganisaatioissa ja yritysmaailmassa kokeneita tutkijoita varten, jotta voitaisiin siirtää uutta tietämystä ja vahvistaa verkostossa koulutettujen alkuvaiheessa olevien tutkijoiden tutkimustyön ohjausta;

—	verkottumiseen ja lyhyiden koulutustapahtumien (konferenssien, kesäkurssien ja erityisten koulutuskurssien) järjestämiseen sekä verkostossa toimiville tutkijakoulutettaville että verkoston ulkopuolisille tutkijoille.

Elinikäinen koulutus ja urakehitys

Tämän toimen kohderyhmänä ovat urakehityksensä eri vaiheissa olevat kokeneet tutkijat. Tarkoituksena on monipuolistaa tutkijoiden henkilökohtaista pätevyyttä tarjoamalla heille mahdollisuus hankkia monitieteistä tai tieteidenvälistä osaamista taikka kokemusta työskentelystä muilla sektoreilla. Tavoitteena on auttaa tutkijoita saavuttamaan johtava riippumaton asema esimerkiksi johtavana tutkijana tai professorina tai muu vastaava korkea asema koulutussektorilla tai yrityksissä ja/tai parantamaan valmiuksiaan toimia tällaisessa asemassa. Toimella autetaan myös tutkijoita palaamaan tutkijanuralle tauon jälkeen tai (uudelleen)integroitumaan ulkomailla työskentelyn jälkeen tutkijaksi johonkin yhteisön jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan (joka voi olla heidän lähtömaansa).

Toimen kohderyhmän tutkijoilta edellytetään vähintään neljän vuoden kokoaikaista tai vastaavaa tutkimuskokemusta tai tohtorin tutkintoa. Koska toimella kuitenkin pyritään edistämään nimenomaan elinikäistä koulutusta sekä urakehitystä, on odotettavissa, että tukea saavilla tutkijoilla on yleensä takanaan varsin pitkä työkokemus.

Toimi toteutetaan kahdella eri tavalla:

i)

tukemalla suoraan yhteisön tasolla myönnettäviä yksilökohtaisia Euroopan sisäisiä apurahoja, jotka mahdollistavat työskentelyn ulkomailla; apurahoja myönnetään jäsenvaltioiden ja assosioituneiden valtioiden parhaille tai lupaavimmille tutkijoille tutkijan ja isäntäorganisaation yhdessä tekemän hakemuksen perusteella;

ii)

yhteisrahoittamalla alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä tutkijankoulutus- ja urakehitysohjelmia edellyttäen, että eurooppalaista lisäarvoa ja avoimuutta koskevat perusteet täyttyvät. Rahoitusta annetaan kilpailun perusteella valittaville entuudestaan olemassa oleville tai uusille alueellisille, kansallisille ja kansainvälisille rahoitusohjelmille, joissa tähdätään tälle toimelle määritettyihin tavoitteisiin ja edistetään yksittäisten tutkijoiden liikkuvuutta. Näihin ohjelmiin mukaan pääsevät tutkijat tulee valita avoimella ja ansioiden perusteella ratkaistavalla kilpailulla, jossa sovelletaan kansainvälistä vertaisarviointia ja jossa ei aseteta tutkijoiden alkuperää ja/tai kohdemaata koskevia rajoituksia. Ohjelmissa on tarjottava mukaan päässeille tutkijoille asianmukaiset työskentelyedellytykset.

Yhteisrahoituksen hakijoiden tulisi olla toimijoita, joilla on avainasema oman alueensa tutkijavoimavarojen kehittämisessä. Tällaiset hakijat ovat tyypillisesti organisaatioita, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

—	apurahaohjelmien rahoittamisesta ja hallinnoinnista viran puolesta vastaavat julkisyhteisöt, kuten ministeriöt tai valtioiden tutkimusneuvostot, tutkimusakatemiat tai -virastot,

—

muut julkisyhteisöt tai yksityiset tahot, kuten suuret tutkimusorganisaatiot, jotka rahoittavat ja hallinnoivat apurahaohjelmia joko virallisesti valtuutettuina tai viranomaisten tunnustamina; tällaisia voivat olla esimerkiksi valtioiden perustamat yksityisoikeuden piiriin kuuluvat elimet, joilla on julkinen palvelutehtävä, avustusjärjestöt jne.,

—	kansainväliset elimet, jotka osana tehtäväänsä toteuttavat vastaavanlaisia ohjelmia Euroopan tasolla.

Yhteisrahoituksessa yhteisö osallistuu pääasiassa sellaisten apurahojen rahoitukseen, jotka vastaavat tämän toimen vaatimuksia ja tavoitteita erityisesti ulkomailla työskentelyn osalta. Kansainvälinen kilpailu tutkijoiden välillä on olennaista tämän toimen nojalla toteutettavan tutkimuksen korkeimman mahdollisen laadun takaamiseksi.

Kahta edellä mainittua toteutustapaa käytetään aluksi rinnakkain, ja yhteisrahoitusta käytetään rajoitetusti, jotta saadaan tarvittavaa kokemusta. Myöhemmin puiteohjelman täytäntöönpanon aikana suoritetaan kummankin toteutustavan vaikutusten arviointi, jonka perusteella määritetään puiteohjelman jäljellä olevan keston aikana käytettävät toteutustavat.

Yritysten ja tiedelaitosten yhteiset toimintamuodot ja kumppanuudet

Tällä toimella pyritään luomaan ja edistämään julkisten tutkimusorganisaatioiden ja yksityisten kaupallisten yritysten — erityisesti pk-yritysten — välisiä dynaamisia toimintamuotoja sekä perinteistä valmistusteollisuutta. Toimet perustuvat pitkäkestoisiin yhteistyöohjelmiin, joiden tarkoituksena on lisätä sektorien välistä liikkuvuutta sekä tietämyksen (projektinhallinta, teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta sekä tuotekehittely mukaan luettuina) siirtoa ja vaihtoa sekä edistää molemmilla sektoreilla toisen toimintakulttuurin ja osaamisvaatimusten tuntemista.

Toimi toteutetaan joustavasti yhteistyöohjelmilla, jotka perustuvat muun muassa yritysten ja tiedelaitosten välisiin hyviin toimintatapoihin koko EU:ssa ja joissa on mukana molempien sektorien organisaatioita vähintään kahdesta eri jäsenvaltiosta tai assosioituneesta valtiosta. Näiden ohjelmien puitteissa annetaan tukea osapuolten henkilöstön välistä vuorovaikutusta varten. Yhteisön tukea voidaan myöntää yhdelle tai useammalle seuraavista toimintamuodoista:

—	tutkimus- ja yrityssektorin väliset, kumppanuusjärjestelyn sisäiset tilapäiset henkilöstösiirrot, joiden tavoitteena on tiivistää sektoreiden välistä yhteistyötä,

—	kumppanuusjärjestelyn ulkopuolisten kokeneiden tutkijoiden tilapäinen palvelukseenotto kummallakin sektorilla,

—	verkottuminen ja yritys- ja tutkimussektorin välistä kokemuksen ja tietämyksen vaihtoa tehostavat työpajat ja konferenssit, joiden tarkoituksena on saavuttaa laajemmin kummankin sektorin henkilöstöä,

—	pk-yrityksiä koskevana erityistoimenpiteenä tuki pieniin materiaalikustannuksiin, jotka liittyvät näiden yritysten osallistumiseen yhteistyöhön.

Kansainvälinen ulottuvuus

Tämän osa-alueen taustalla on ajatus siitä, että kansainvälisyys on yksi keskeisistä Euroopan tutkimuksen ja kehittämisen alan inhimillisiin voimavaroihin liittyvistä osatekijöistä. Kansainvälistä ulottuvuutta tuetaan erityistoimilla, joilla yhtäältä edistetään eurooppalaisten tutkijoiden urakehitystä ja toisaalta lisätään tutkijoiden välityksellä tehtävää kansainvälistä yhteistyötä.

Jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden tutkijoiden urakehitystä tuetaan seuraavilla tavoilla:

i)	eurooppalaisten tutkijoiden kansainväliset apurahat, jotka edellyttävät tutkijan palaamista lähtömaahan; apurahat on tarkoitettu kokeneiden tutkijoiden elinikäistä koulutusta sekä osaamisen monipuolistamista varten, ja niiden avulla on tarkoitus hankkia uutta osaamista ja tietämystä;

ii)

paluu- ja uudelleenintegroitumisapurahat; nämä on tarkoitettu kokeneille tutkijoille, jotka ovat olleet hankkimassa kansainvälistä kokemusta. Kansainvälistä ulottuvuutta koskevan toimen yhteydessä tuetaan myös ulkomailla työskentelevien, jäsenvaltioista ja assosioituneista maista lähtöisin olevien tutkijoiden verkostoitumista. Tarkoituksena on pitää tutkijat ajan tasalla eurooppalaisen tutkimusalueen kehityksestä ja antaa heille mahdollisuus osallistua siihen.

Tutkijoiden välityksellä tehtävää kansainvälistä yhteistyötä tuetaan

i)

ulkomaisten tutkijoiden apurahoilla, joilla houkutellaan kolmansien maiden huippututkijoita jäsenvaltioihin ja assosioituneisiin maihin tietämyksen tason parantamiseksi Euroopassa sekä korkean tason yhteyksien luomiseksi; kehitysmaiden tai nousevan talouden maiden tutkijoille voidaan myöntää tukea myös paluuvaihetta varten; lisäksi tuetaan jäsenvaltioissa ja assosioituneissa maissa työskentelevien kolmansien maiden tutkijoiden verkostoitumista, jotta voitaisiin kehittää heidän yhteydenpitoaan niille alueille, joilta he ovat lähtöisin, ja luoda rakenteita yhteydenpitoa varten;

ii)	edistämällä kumppanuuksia, joissa on mukana useita tutkimusorganisaatioita Euroopasta ja yksi tai useampia organisaatioita — maista, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, — maista, joiden kanssa yhteisö on tehnyt tiede- ja teknologiasopimuksen.

Tukea annetaan yhteisten ohjelmien pohjalta myös uransa alkuvaiheessa olevien sekä kokeneiden tutkijoiden lyhytkestoisia tutkijavaihtoja varten, kaikkien osapuolten kannalta hyödyllisten konferenssien ja muiden tapahtumien järjestämiseen sekä järjestelmälliseen hyvien toimintatapojen vaihtoon sellaisten kysymysten tiimoilta, jotka ovat suoraan olennaisia tutkimuksen ja kehittämisen alan inhimillisten voimavarojen kannalta.

Toimintaa täydennetään ”Yhteistyö”- ja ”Valmiudet”-ohjelmien kansainvälisillä toimilla.

Erityistoimet

Jotta voitaisiin tukea tutkijoiden aidosti eurooppalaisten työmarkkinoiden syntyä, toteutetaan yhtenäisen kokonaisuuden muodostava joukko liitännäistoimia, joilla poistetaan tutkijoiden liikkuvuuden esteitä ja parannetaan heidän uranäkymiään Euroopassa. Näiden toimien tavoitteena on erityisesti lisätä eri sidosryhmien sekä suuren yleisön tietoisuutta muun muassa Marie Curie -palkintojen avulla. Lisäksi päämääränä on vauhdittaa ja tukea jäsenvaltioissa toteutettavia toimia sekä täydentää muita yhteisön toimia. Erityisiin toimiin sisältyy myös kannustetoimia niiden julkisten laitosten hyväksi, jotka edistävät tutkijoiden liikkuvuutta, laatua ja profiilia edellyttäen, että eurooppalaista lisäarvoa sekä avoimuutta koskevat perusteet täyttyvät.

LIITE II

Tiedot, jotka komissio toimittaa 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti

1.	Toimia koskevat tiedot, joilla mahdollistetaan kunkin ehdotuksen seuranta sen koko voimassaolon ajan ja jotka kattavat erityisesti — esitetyt ehdotukset, — kutakin ehdotusta koskevan arvioinnin tulokset, — avustussopimukset, — päättyneet toimet.

2.	Kunkin ehdotuspyynnön tuloksia ja toimien täytäntöönpanoa koskevat tiedot, joihin sisältyy erityisesti — kunkin ehdotuspyynnön tulokset, — avustussopimuksia koskevien neuvottelujen tulokset, — toimien täytäntöönpano, mukaan lukien maksutiedot ja toimien tulokset.

3.	Tiedot ohjelman täytäntöönpanosta, puiteohjelman, erityisohjelman ja kunkin toimen tasolla.

Tiedot (erityisesti ehdotuksia, niiden arviointia ja avustussopimuksia koskevat tiedot) olisi toimitettava rakenteellisesti yhdenmukaisessa, sähköisesti luettavassa ja käsiteltävässä muodossa, ja niiden olisi oltava saatavilla tietotekniikkaan perustuvasta tieto- ja raportointijärjestelmästä, joka mahdollistaa nopean tietojen analysoinnin.

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä joulukuuta 2006,

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Valmiudet”

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/974/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 166 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (jäljempänä ’puiteohjelma’) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1982/2006/EY (3) pannaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöön erityisohjelmin, joissa määritetään täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, vahvistetaan erityisohjelmien kesto sekä määrätään tarpeellisiksi arvioiduista varoista.

(2)

Puiteohjelma rakentuu neljäntyyppisistä toimista: valtioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä politiikan tarpeiden mukaan määritellyillä aihealueilla (”Yhteistyö”); tutkijalähtöisestä tutkimuksesta, joka perustuu tutkimusyhteisön aloitteisiin (”Ideat”); tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä varten annettavasta tuesta (”Ihmiset”) sekä tutkimusvalmiuksien luomista varten annettavasta tuesta (”Valmiudet”). Tällä erityisohjelmalla olisi pantava täytäntöön ”Valmiudet”-osioon sisältyvät epäsuorat toimet.

(3)	Tässä erityisohjelmassa olisi sovellettava sääntöjä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista puiteohjelmaan sekä sen tutkimustulosten levittämistä (jäljempänä ’osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt’).

(4)

Puiteohjelman olisi täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia sekä yhteisön muita toimia, jotka ovat tarpeen Lissabonin tavoitteiden edellyttämien strategisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, sekä niiden ohella erityisesti rakennerahastoja, maataloutta, koulutusta, kulttuuria, kilpailukykyä, innovointia, teollisuutta, terveyttä, kuluttajansuojaa, työllisyyttä, energiaa, liikennettä ja ympäristöä koskevia toimia.

(5)	Tästä puiteohjelmasta tuettavien innovointiin ja pk-yrityksiin liittyvien toimien olisi täydennettävä toimia, jotka toteutetaan kilpailukykyä ja innovointia koskevan puiteohjelman yhteydessä ja jotka edistävät osaltaan tutkimuksen ja innovoinnin lähentymistä ja kaikkia innovoinnin muotoja.

(6)

Puiteohjelmaa täytäntöön pantaessa voidaan toteuttaa täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, päättää yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai perustaa yhteisyrityksiä taikka ottaa käyttöön muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(7)	Erityisohjelmasta olisi annettava avustusta Euroopan investointipankille (EIP) ”riskinjaon rahoitusvälineen” muodostamista varten, jotta voitaisiin parantaa EIP:n lainojen saatavuutta.

(8)

Yhteisö on tehnyt perustamissopimuksen 170 artiklan nojalla useita tutkimuksen alaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä olisi lujitettava, jotta yhteisö voitaisiin kytkeä entistä tiiviimmin osaksi maailmanlaajuista tutkimusyhteisöä. Erityisohjelman olisi sen vuoksi oltava avoin kaikille maille, jotka ovat tehneet asiaa koskevat sopimukset, ja lisäksi sen olisi oltava hankekohtaisesti avoin kolmansien maiden yksiköille ja kansainvälisille tieteellisen yhteistyön järjestöille, jos niiden osallistuminen on molemminpuolisen edun mukaista.

(9)	Tähän ohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, joihin kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät eettiset periaatteet.

(10)	Puiteohjelman täytäntöönpanon olisi edistettävä kestävää kehitystä.

(11)

Olisi varmistettava, että puiteohjelman varainhoito on moitteetonta ja että puiteohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen, sekä samalla taattava oikeusvarmuus ja se, että ohjelma on helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja mainitun varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (5) sekä niiden mahdollisten tulevien muutosten mukaisesti.

(12)

Olisi myös toteutettava asianmukaiset ja Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin nähden oikeasuhteiset toimenpiteet sekä myönnettyjen tukien vaikuttavuuden että näiden varojen käytön tehokkuuden seuraamiseksi väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (6), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (7) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (8) mukaisesti.

(13)

Tämän päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteet ovat pääasiassa hallintotoimenpiteitä, ja ne olisi näin ollen hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä noudattaen. Toisaalta ihmisalkioiden ja ihmisalkion kantasolujen käyttöä sisältävään tutkimukseen liittyy tämän päätöksen 4 artiklassa esitettyjä eettisiä kysymyksiä. Tämän vuoksi tällaisten hankkeiden rahoittamista koskevat toimenpiteet olisi hyväksyttävä neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

(14)	”Valmiudet”-erityisohjelmalla olisi oltava oma budjettikohtansa Euroopan yhteisöjen yleisessä talousarviossa.

(15)

Ohjelman täytäntöönpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon sukupuolten tasa-arvo sekä muiden seikkojen ohella niiden tutkijoiden työehdot, työhönottoprosessien avoimuus sekä urakehitys, jotka otetaan työskentelemään tämän ohjelman toimien yhteydessä rahoitettavissa hankkeissa ja ohjelmissa. Näitä seikkoja koskevana ohjeena on eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä 11 päivänä maaliskuuta 2005 annettu komission suositus (10), joka kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan tutkimukseen, teknologian kehittämiseen sekä demonstrointiin liittyviä yhteisön toimia koskeva ”Valmiudet”-erityisohjelma, jäljempänä ’erityisohjelma’, ajanjaksoksi, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

2 artikla

Erityisohjelmassa tuetaan ”Valmiudet”-osioon kuuluvia toimia, joilla edistetään seuraavia Euroopan tutkimus- ja innovointikapasiteetin kannalta keskeisiä osa-alueita:

a)	tutkimusinfrastruktuurit;

b)	pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) hyödyttävä tutkimus;

c)	tietämyksen alueet;

d)	tutkimuspotentiaali;

e)	tiede yhteiskunnassa;

f)	tutkimuspolitiikkojen yhtenäisen kehittämisen tukeminen;

g)	kansainväliset yhteistyötoimet.

Tämän erityisohjelman täytäntöön panemiseksi voi olla tarpeen, että toteutetaan täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, että yhteisö osallistuu useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai että perustetaan yhteisyrityksiä taikka muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklan mukaisesti.

Toimien tavoitteet ja pääpiirteet määritetään liitteessä I.

3 artikla

Erityisohjelman toteuttamista varten tarpeelliseksi katsottu rahoitusmäärä on puiteohjelman liitteen II mukaisesti 4 097 miljoonaa euroa, josta komission hallintomenojen osuuden on oltava alle 6 prosenttia. Rahoitusmäärän ohjeellinen jakautuminen esitetään liitteessä II.

4 artikla

1.   Kaikessa tähän erityisohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.

2.   Erityisohjelmasta ei rahoiteta seuraavia tutkimusaloja:

—	lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus,

—	tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä, (11)

—	tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita vain tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

3.   Ihmisen kantasoluja, jotka voivat olla sekä aikuisen että alkion kantasoluja, koskevaa tutkimusta voidaan rahoittaa riippuen sekä tieteellisen ehdotuksen sisällöstä että kyseessä olevan jäsenvaltion (jäsenvaltioiden) oikeudellisista puitteista.

Ihmisalkion kantasoluja koskevan tutkimuksen rahoittamista koskevissa hakemuksissa on oltava tarvittaessa tiedot lupa- ja valvontatoimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat, sekä tiedot annettavasta eettisestä hyväksynnästä (hyväksynnöistä).

Ihmisalkion kantasolujen tuottamisen osalta laitoksiin, organisaatioihin ja tutkijoihin on sovellettava tiukkoja luvananto- ja valvontamenettelyjä kyseessä olevan jäsenvaltion (jäsenvaltioiden) oikeudellisten puitteiden mukaisesti.

4.   Edellä esitettyjä tutkimusaloja tarkistetaan tämän ohjelman toisessa vaiheessa (2010–2013) tieteellisen edistymisen pohjalta.

5 artikla

1.   Erityisohjelma pannaan täytäntöön käyttämällä puiteohjelman liitteessä III määritettyjä rahoitusjärjestelyjä.

2.   Erityisohjelman liitteessä III määritetään järjestelyt, jotka koskevat Euroopan investointipankille riskinjaon rahoitusvälineen perustamista varten annettavaa avustusta.

3.   Erityisohjelman liitteessä IV määritetään mahdollinen toimi kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutusta varten, josta voidaan tehdä erillinen päätös perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla.

4.   Tässä erityisohjelmassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevia sääntöjä.

6 artikla

1.   Komissio laatii erityisohjelman täytäntöönpanoa varten työohjelman, jossa määritellään tarkemmin liitteessä I esitetyt tavoitteet ja tieteelliset ja teknologiset painopisteet, kullakin ehdotuspyynnön kohteena olevalla aihealueella sovellettava rahoitusjärjestely sekä täytäntöönpanon aikataulu.

2.   Työohjelmassa otetaan huomioon olennaiset tutkimustoimet, joita toteutetaan jäsenvaltioiden, assosioituneiden valtioiden sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden toimesta, sekä Euroopan tasolla saatava lisäarvo, vaikutukset teollisuuden kilpailukykyyn ja merkitys yhteisön muiden politiikkojen kannalta. Työohjelma päivitetään tarpeen mukaan.

3.   Rahoitusjärjestelyjen puitteissa toteutettavia epäsuoria toimia koskevien ehdotusten arvioinnissa ja hankkeiden valinnassa sovelletaan osallistumista sekä tulosten levittämistä koskevien sääntöjen 15 artiklan 1a kohdassa esitettyjä perusteita.

4.   Työohjelmassa voidaan yksilöidä

a)	organisaatioita, jotka saavat tukea jäsenmaksun muodossa;

b)	toimia yksittäisten oikeussubjektien toimien tukemiseksi.

7 artikla

1.   Erityisohjelman täytäntöönpanosta vastaa komissio.

2.   Tämän päätöksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä hallintomenettelyä sovelletaan seuraaviin toimenpiteisiin:

a)	vahvistettaessa 6 artiklassa tarkoitettu työohjelma, mukaan lukien käytettävät rahoitusjärjestelyt, ehdotuspyyntöjen sisältö sekä sovellettavat arviointi- ja valintaperusteet;

b)	tehtäessä muutoksia liitteen II mukaiseen rahoituksen kokonaismäärän ohjeelliseen jakautumiseen;

c)	hyväksyttäessä 2 artiklan a–g alakohdassa tarkoitettujen toimien rahoitusta, jos yhteisön tämän ohjelman nojalla antaman osuuden arvioitu määrä on vähintään 0,6 miljoonaa euroa;

d)	laadittaessa toimintaohjeet puiteohjelman 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja arviointeja varten.

3.   Hyväksyttäessä niiden toimien rahoitusta, joihin liittyy ihmisalkioiden ja ihmisalkion kantasolujen käyttöä, sovelletaan 8 artiklan 3 kohdassa säädettyä sääntelymenettelyä.

8 artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

4.   Komissio tiedottaa säännöllisesti komitealle erityisohjelman täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä ja antaa sille oikea-aikaisia tietoja kaikista tämän ohjelman mukaisesti ehdotetuista tai rahoitetuista TTK-toimista liitteen V mukaisesti.

5.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

9 artikla

Komissio järjestää tämän erityisohjelman kattamilla aloilla toteutettujen toimien osalta puiteohjelman 7 artiklassa tarkoitetun riippumattoman seurannan, arvioinnin ja uudelleentarkastelun.

10 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

TIETEELLISET JA TEKNOLOGISET TAVOITTEET SEKÄ AIHEALUEIDEN JA TOIMIEN PÄÄPIIRTEET

JOHDANTO

Tässä erityisohjelmassa on tarkoituksena parantaa tutkimus- ja innovointivalmiuksia kaikkialla Euroopassa ja huolehtia niiden optimaalisesta käytöstä. Päämäärään pyritään

—	optimoimalla tutkimusinfrastruktuurien käyttö ja kehittäminen,

—	parantamalla pk-yritysten innovointivalmiuksia ja niiden mahdollisuuksia hyödyntää tutkimusta,

—	tukemalla alueellisten tutkimuslähtöisten klustereiden kehittämistä,

—	edistämällä EU:n lähentymisalueiden ja syrjäisimpien alueiden tutkimuspotentiaalin vapauttamista,

—	tuomalla tiede ja yhteiskunta lähemmäksi toisiaan, jotta tiede ja teknologia voitaisiin integroida sopusointuisesti eurooppalaiseen yhteiskuntaan,

—	tukemalla tutkimuspolitiikkojen johdonmukaista kehittämistä,

—	toteuttamalla kansainvälistä yhteistyötä tukevia toimia ja toimenpiteitä.

Kestävän kehityksen periaate ja sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan toiminnassa asianmukaisesti huomioon. Lisäksi erityisohjelman toimissa otetaan tarpeen mukaan huomioon tutkimustoimintaan ja siihen perustuviin mahdollisiin sovelluksiin liittyvät eettiset, sosiaaliset, oikeudelliset ja laajemmat kulttuuriin liittyvät näkökohdat sekä tieteen ja teknologian kehityksen sosioekonomiset vaikutukset ja tulevaisuudennäkymät.

Erityisohjelmassa voidaan toteuttaa muihin kuin yhteisön ohjelmiin liittyvää koordinointia, jossa hyödynnetään ERA-Net-järjestelmää ja yhteisön osallistumista kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutukseen (perustamissopimuksen 169 artikla) ”Yhteistyö”-erityisohjelmassa esitetyllä tavalla.

Toiminnassa pyritään synergiaan ja täydentävyyteen yhteisön muiden politiikkojen ja ohjelmien kanssa. Näitä ovat esimerkiksi yhteisön alue- ja koheesiopolitiikka, rakennerahastot, kilpailukykyä ja innovointia koskeva ohjelma sekä asiaan liittyvät koulutusohjelmat (12).

Eettiset näkökohdat

Tämän erityisohjelman täytäntöönpanossa ja siihen perustuvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita. Näitä ovat muun muassa EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät periaatteet, kuten ihmisarvon ja ihmiselämän suojelu ja henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, sekä ympäristön ja eläinten suojelu yhteisön oikeuden ja kansainvälisten sopimusten, ohjeistojen ja toimintasääntöjen uusimpien versioiden mukaisesti. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Helsingin julistus, Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjat, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, Unescon yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista, YK:n yleissopimus bakteriologisista (biologisista) ja toksiiniaseista (BTWC), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus sekä Maailman terveysjärjestön WHO:n asiaan liittyvät päätöslauselmat.

Lisäksi otetaan huomioon bioteknologian eettisiä näkökohtia käsitelleen eurooppalaisen neuvonantajaryhmän lausunnot (1991–1997) sekä luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot (1998–).

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja ottaen huomioon, että Euroopassa sovelletaan useita erilaisia lähestymistapoja, tutkimushankkeiden osallistujien edellytetään noudattavan tutkimuksen toteuttamismaassa voimassa olevia lakeja, määräyksiä ja eettisiä sääntöjä. Kansallisia säännöksiä sovelletaan kaikissa tapauksissa, eikä yhteisö rahoita missään jäsenvaltiossa tai muussa maassa sellaista tutkimusta, joka on kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa tai maassa.

Tutkimushankkeiden toteuttajien on tarvittaessa pyydettävä asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen TTK-toimien aloittamista. Lisäksi komissio tekee poikkeuksetta eettisen arvioinnin ehdotuksista, jotka koskevat eettisesti arkaluonteisia kysymyksiä tai joissa ei ole otettu riittävästi huomioon eettisiä näkökohtia. Erityistapauksissa eettinen arviointi voidaan tehdä myös hankkeen toteutuksen aikana.

Rahoitusta ei myönnetä sellaiselle tutkimukselle, joka on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa.

EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevassa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa edellytetään, että yhteisön on muun muassa tutkimusta koskevaa politiikkaa laatiessaan ja sitä täytäntöön pannessaan otettava täysimääräisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 päivänä marraskuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/609/ETY (13) edellytetään, että kaikki kokeet on suunniteltava siten, että vältetään aiheuttamasta koe-eläimille kärsimystä sekä tarpeetonta kipua tai tuskaa ja valitaan kokeita, joissa käytetään mahdollisimman vähän eläimiä ja joissa käytetään eläimiä, joilla on mahdollisimman alhainen neurofysiologinen herkkyystaso, ja jotka aiheuttavat vähiten kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Eläinten geeniperimän muuttaminen ja eläinten kloonaaminen voivat tulla kysymykseen ainoastaan, jos tavoitteet ovat eettisesti oikeutettuja ja olosuhteet ovat sellaiset, että taataan eläinten hyvinvointi ja noudatetaan biologisen monimuotoisuuden periaatteita.

Komissio seuraa ohjelman täytäntöönpanon aikana säännöllisesti tieteen edistymistä sekä kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä niissä tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi.

Tieteen ja teknologian kehitykseen liittyviä eettisiä näkökohtia tutkitaan varsinaisesti tämän erityisohjelman osa-alueella ”Tiede yhteiskunnassa”.

1.   TUTKIMUSINFRASTRUKTUURIT

Tavoite

Tavoitteena on optimoida Euroopan parhaiden tutkimusinfrastruktuurien käyttö ja kehittäminen ja auttaa luomaan kaikilla tieteen ja teknologian aloilla uusia Euroopan yleistä etua palvelevia tutkimusinfrastruktuureja, joita Euroopan tiedeyhteisö tarvitsee pysyäkseen tutkimuksen eturintamassa ja joiden avulla yritykset voivat vahvistaa perustietämystään ja teknologista taitotietoaan.

Lähestymistapa

Jotta Eurooppa voisi tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi, sillä on oltava käytössään uudenaikaisia ja tehokkaita tutkimusinfrastruktuureita, joiden avulla se voi saavuttaa johtavan aseman tieteessä ja teknologiassa. Tutkimusinfrastruktuureilla on keskeinen merkitys tietämyksen ja teknologian luomisessa ja niiden levittämisessä, soveltamisessa ja hyödyntämisessä ja sitä kautta innovoinnin edistämisessä ja eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämiseen myötävaikuttamisessa. Mahdollisuus infrastruktuurien käyttöön on yhä useammin ehdoton edellytys tutkimukselle kaikilla tieteen ja teknologian aloilla ja näyttöön pohjautuvan päätöksenteon kannalta. Monet tutkimusinfrastruktuurit ovat kehittyneet jonkin tietyn alan tutkimukseen lähes yksinomaan käytetyistä suurista laitteistoista useiden eri tiedeyhteisöjen käytössä oleviksi palveluinfrastruktuureiksi. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä viimeaikaiset infrastruktuuriratkaisut myös laajentuvat niin, että ne käsittävät hajautettuja laitteisto-, ohjelmisto- ja sisältöjärjestelmiä, joista koituu mittavaa kumulatiivista arvoa osaamisvarantoina useilla eri tieteenaloilla.

Ehdotetuilla toimilla edistetään eritoten osaamisen kehittämistä, hyödyntämistä ja säilyttämistä tukemalla tutkimusinfrastruktuureja sekä huippuosaamista korostavaa alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa noudattaen että kohdennettua lähestymistapaa soveltaen. Tieto- ja viestintäteknologiapohjaisiin sähköisiin ja virtuaalisiin infrastruktuureihin tehtävät strategiset parannukset nähdään nekin muutosvoimana tieteentekotavan kehittymisessä. Jäsenvaltioilla on edelleenkin keskeinen asema infrastruktuurien kehittämisessä ja rahoittamisessa.

EU:n tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa ”tutkimusinfrastruktuurilla” tarkoitetaan laitteistoja, resursseja tai palveluja, joita tutkimusyhteisö tarvitsee tutkimuksen tekemiseen kaikilla tieteen ja teknologian aloilla. Määritelmä kattaa tarvittavine henkilöresursseineen

—	tutkimustarkoituksiin käytettävät merkittävät laitteistot tai välinekokonaisuudet,

—	tieteellisessä tutkimuksessa käytettävät tietoresurssit, kuten kokoelmat, arkistot, strukturoidut tietokokonaisuudet tai tiedonhallintaan liittyvät järjestelmät,

—	mahdollistavat tieto- ja viestintäteknologiapohjaiset infrastruktuurit, kuten gridit, laskentajärjestelmät, ohjelmistot ja tietoliikenneverkot,

—	muut tieteelliseen tutkimukseen käytettävät luonteeltaan ainutlaatuiset välinekokonaisuudet.

Tukea voidaan hakea ainoastaan sellaisille tutkimusinfrastruktuureille tai niistä muodostetuille verkostoille, jotka tuovat suorituskykynä ja käyttömahdollisuuksina mitaten selkeää hyötyä Euroopan tiedeyhteisölle (korkeakouluissa, julkisissa tutkimusorganisaatioissa ja yrityksissä). Niiden on edistettävä merkittävästi Euroopan tutkimusvalmiuksien kehittämistä.

Tämän erityisohjelman toimet koordinoidaan kauttaaltaan ”Yhteistyö”-erityisohjelman aihekohtaisten tutkimusinfrastruktuuritoimien kanssa.

Toimet

Toimet jakautuvat seuraaviin toimintalinjoihin:

—	käytössä olevien tutkimusinfrastruktuurien käytön optimointi ja suorituskyvyn parantaminen,

—	Euroopan yleistä etua palvelevien uusien tutkimusinfrastruktuurien kehittämisen (tai jo käytössä oleviin infrastruktuureihin tehtävien merkittävien parannusten) edistäminen pääasiassa tutkimusinfrastruktuureja käsittelevän eurooppalaisen strategiafoorumin ESFRI:n työn pohjalta,

—	tukitoimet, kuten esiin nouseviin tarpeisiin liittyvä tuki.

1.1   Käytössä olevat tutkimusinfrastruktuurit

Tutkimusinfrastruktuureja koskevilla toimilla on tarkoitus parantaa Euroopan valmiuksia ja yksittäisten tutkimusinfrastruktuurien suorituskykyä sekä pyrkiä siihen, että käyttäjäyhteisöt hyödyntäisivät enemmän tutkimusinfrastruktuurien tarjoamia mahdollisuuksia ja lisäisivät investointejaan huippututkimukseen. Toimilla tuetaan eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien optimointia (”Toiminnan integrointi”), mikä johtaa laitteistojen, resurssien ja palvelujen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön kaikilla tieteen ja teknologian aloilla ja edistää muiden maiden olemassa olevien infrastruktuurien käyttömahdollisuuksia.

1.1.1   Integroivat toimet

Maailman huippua edustavat tutkimusinfrastruktuurit edellyttävät mittavia ja pitkäaikaisia investointeja henkilöresursseina ja rahoituksena. Niiden käyttäjä- ja hyödyntäjäkuntana tulisi olla mahdollisimman laaja koko Eurooppaa edustava tutkijoiden ja asiakasyritysten yhteisö. Lisäksi tutkimusinfrastruktuurien kapasiteetin ja suorituskyvyn optimointia ja tehostamista yhteisön tasolla on jatkuvasti tuettava ja kehitettävä, jotta voidaan vastata esiin nouseviin ja kasvaviin tieteellisiin tarpeisiin. Tähän voidaan pyrkiä parhaiten stimuloimalla tutkimusinfrastruktuurien koordinoitua käyttöä ja kehittämistä niihin tehtävät parannukset mukaan lukien.

Yhteisön pitäisi edistää tätä tukemalla integroivia toimia. Niillä varmistetaan, että eurooppalaiset tutkijat, mukaan lukien teollisuutta edustavat tutkijat, myös pk-yrityksistä ja syrjäisimmiltä alueilta, voivat käyttää parhaita tutkimusinfrastruktuureja tutkimuksensa tekemiseksi, tukemalla infrastruktuuriin liittyvien palvelujen integroitua tarjoamista tutkimusyhteisölle Euroopan tasolla ja tarvittaessa kansainvälisellä tasolla. Integroivien toimien tavoitteena on myös parantaa Euroopan tasolla tutkimusinfrastruktuurien toiminnan strukturointia ja edistää niiden kapasiteetin ja suorituskyvyn yhteistä kehittämistä.

Käytössä olevia tutkimusinfrastruktuureja koskevien integroivien toimien toteutustapana ovat

—

”alhaalta ylöspäin” -lähestymistapaan perustuvat ehdotuspyynnöt, joilla pannaan liikkeelle resurssien molemminpuolista koordinointia ja yhdistämistä infrastruktuurien ylläpitäjien välillä, jolloin päämääränä on edistää niiden keskinäisen yhteistyön kulttuuria; toimien tavoitteena on myös strukturoida paremmin Euroopan tasolla infrastruktuurien toimintaa ja mahdollisten käyttäjien tapoja käyttää niitä, edistää niiden kapasiteetin ja suorituskyvyn yhteistä kehittämistä ja tukea niiden johdonmukaista ja monitieteistä käyttöä,

—

kohdennetut ehdotuspyynnöt, kun kohdennetuista toimista on selkeää hyötyä tuettaessa potentiaalisesti merkittäviä tutkimusinfrastruktuureja pitkällä aikavälillä ja joudutettaessa niiden käyttöönottoa yhteisön tasolla. Toteutus koordinoidaan eri aihealueiden toimien kanssa, jotta kaikissa Euroopan tasolla toteutettavissa yhteisön toimissa voitaisiin ottaa huomioon kunkin alan tutkimusinfrastruktuuritarpeet. Jo nyt voidaan yksilöidä aloja (14), joilla käytössä olevia eurooppalaisia infrastruktuureja pitäisi vankentaa ja niiden käyttöä parantaa, jotta ne vastaisivat korkeakoulujen, julkisten ja yritysten tutkimusorganisaatioiden ja yhteiskunnan pitkän aikavälin strategisia tarpeita. Näihin aloihin kuuluvat biotieteet ja niiden sovellukset, tieto- ja viestintäteknologiat, teollisen tutkimuksen kehittäminen metrologia mukaan luettuna, kestävän kehityksen tukeminen erityisesti ympäristöalalla sekä yhteiskunta- ja humanistiset tieteet.

1.1.2   Tieto- ja viestintätekniset infrastruktuurit

Verkkoinfrastruktuurien käyttö tarjoaa tutkimusyhteisöille olennaisia palveluja, jotka perustuvat pitkälle kehitettyihin taustaprosesseihin, jotka on suunniteltu saattamaan hajautetut tieto- ja viestintätekniset resurssit (laskenta, liityntämahdollisuudet, instrumentointi) virtuaaliyhteisöjen käyttöön. Yleiseurooppalaisen lähestymistavan ja EU:n toimien tehostaminen tällä alalla voi edistää merkittävästi eurooppalaista tutkimuspotentiaalia sekä sen hyödyntämistä ja vakiinnuttaa verkkoinfrastruktuurit eurooppalaisen tutkimusalueen kulmakiveksi, monialaisen innovoinnin tienavaajaksi ja tieteen harjoittamisen muutosveturiksi. Se voi myös osaltaan parantaa EU:n syrjäisimpien alueiden tutkimusryhmien integroitumista.

Verkkoinfrastruktuureihin liittyvillä toimilla, joita ehdotetaan kohdennettujen ehdotuspyyntöjen perusteella, on määrä edistää suurikapasiteettisten ja -tehoisten tietoliikennepohjaisten (GÉANT) ja grid-pohjaisten infrastruktuurien jatkokehittämistä sekä lisätä huipputason laskentakapasiteettia Euroopassa. Tällöin painotetaan tarvetta tukea maailman huippua edustavien hajautettujen suurteholaskentajärjestelmien, tiedonvarastoinnin ja kehittyneiden visualisointitekniikoiden tehostamista. Toimilla pyritään myös edistämään tarvittaessa näiden infrastruktuurien käyttöönottoa käyttäjäyhteisöissä, lisäämään niiden maailmanlaajuista merkitystä ja parantamaan luottamusta niihin GÉANT- ja grid-infrastruktuurien saavutusten sekä yhteentoimivuutta koskevien avointen standardien pohjalta.

Digitaalisia kirjastoja, arkistoja, tietovarastoja, tiedonhoitoa ja tarvittavaa resurssien yhdistämistä on tuettava koordinoidusti Euroopan tasolla, jotta voidaan organisoida tietovarantoja tiedeyhteisön ja tulevien tutkijasukupolvien käyttöön. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös luottamuksen lisäämistä verkkoinfrastruktuurien datakerrosta kohtaan. Toimilla on lisäksi määrä ennakoida ja ottaa käyttöön uusia vaatimuksia ja ratkaisuja ja tätä kautta tukea sellaisten suuren mittakaavan testausalustojen kehittämistä, jotka on suunniteltu uusien disruptiivisten teknologioiden kokeiluun ja uusiin käyttäjävaatimuksiin perustuvaan kehitystyöhön. Tähän sisältyy esimerkiksi verkko-opiskelumahdollisuuksien tarve. Verkkoinfrastruktuureja pohtiva työryhmä eIRG (e-Infrastructure Reflection Group) avustaa säännöllisesti antamalla strategiasuosituksia.

1.2   Uudet tutkimusinfrastruktuurit

Erityisohjelmalla edistetään uusien tutkimusinfrastruktuurien luomista (myös jo käytössä oleviin infrastruktuureihin tehtäviä merkittäviä parannuksia), jolloin keskitytään pääasiassa valmisteluvaiheisiin ja ”ainutlaatuisiin” infrastruktuureihin, joilla on ratkaiseva ja koko Euroopan kannalta merkittävä vaikutus palvelemiensa tieteenalojen kehitykseen Euroopassa.

1.2.1   Uusia tutkimusinfrastruktuureja koskevat valmistelevat tutkimukset

Tarkoituksena on edistää uusien tutkimusinfrastruktuurien perustamista rahoittamalla uusien infrastruktuurien valmistelutoimia ja toteutettavuustutkimuksia. Toteutustapana ovat ehdotuspyynnöt, joissa sovelletaan alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa.

1.2.2   Uusien infrastruktuurien rakentamisen tuki

Tarkoituksena on edistää uusien tutkimusinfrastruktuurien luomista ”vaihtelevan geometrian” periaatetta noudattaen ja tukeutuen pääasiassa ESFRI:n työhön, joka koskee eurooppalaista kehityspolkua uusia tutkimusinfrastruktuureja varten. Työohjelmassa määritellään ensisijaiset hankkeet, joille voidaan antaa yhteisön tukea.

Uusien infrastruktuurien rakentamisen tuki toteutetaan kahdessa vaiheessa puiteohjelmassa vahvistettujen arviointiperusteiden pohjalta.

—

Vaihe 1: Valmisteluvaiheen tuki Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan ehdotuspyynnöt työohjelmassa yksilöidyistä ensisijaisista hankkeista. Valmisteluvaiheeseen kuuluvat tutkimusinfrastruktuurin yksityiskohtaisten rakennussuunnitelmien, oikeudellisen muodon, hallinnon ja monivuotisen suunnittelun valmistelu sekä lopullisen sopimuksen tekeminen sidosryhmien välillä. Komissio toimii valmisteluvaiheen aikana toiminnan edistäjänä erityisesti koordinoimalla rahoitusjärjestelyjä rakennusvaihetta varten.

—

Vaihe 2: Rakennusvaiheen tuki Toisessa vaiheessa toteutetaan rakennussuunnitelmat sovittujen teknisten, oikeudellisten, hallinnollisten ja rahoitussopimusten pohjalta ja yksityisten rahoituslaitosten osallistuessa mahdollisesti toteuttamiseen. Toteutuksessa hyödynnetään toisiaan täydentävästi muun muassa kansallisia ja yhteisön rahoitusvälineitä (esimerkiksi rakennerahastot ja Euroopan investointipankki) ja otetaan tarvittaessa huomioon lähentymisalueiden ja syrjäisimpien alueiden tieteellisen huippuosaamisen mahdollisuudet. Puiteohjelmasta voidaan myöntää rakennusvaiheen tukea sellaisille ensisijaisille hankkeille, jotka ehdottomasti tarvitsevat sitä. Näissä tapauksissa päätökset tehdään eri tukimuotoja soveltaen riippuen tarvittavan rahoituksen luonteesta ja määrästä (esim. suora avustus; Euroopan investointipankin lainat, joiden saantia voidaan helpottaa riskinjaon rahoitusvälineellä (ks. liite III); tai perustamissopimuksen 171 artiklan mukaiset järjestelmät).

1.3   Tukitoimet, myös esiin nouseviin tarpeisiin liittyvä tuki

Vahva EU:n laajuinen koordinointi eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuuripolitiikan muotoilussa ja omaksumisessa on menestyksen avain tässä toiminnassa. Siksi koko ohjelman laajuudelta toteutetaan toimia, joilla tuetaan tällaista koordinointia sekä kansainvälisen yhteistyön kehittämistä.

Pääasiallisena toteutustapana ovat säännölliset ehdotuspyynnöt. Toimien tavoitteena on edistää erityisesti kansallisten ohjelmien koordinointia ERA-Net -toimin ja tukea esiin nousevien tarpeiden analysointia, ESFRI:n ja eIRG:n työtä, ohjelman tehokasta täytäntöönpanoa (esim. konferenssit, asiantuntijasopimukset ja vaikutusarvioinnit) sekä tässä erityisohjelmassa toteutettavien toimien kansainvälistä ulottuvuutta. Erityisohjelman tällä osa-alueella voidaan myös kansainväliseen yhteistyöhön liittyen määrittää tiettyjen kolmansien maiden tarpeita ja yhteisiä etuja, joihin yksittäiset yhteistyötoimet voisivat perustua. Lisäksi voidaan kehittää kohdennettujen ehdotuspyyntöjen perusteella keskinäisiä yhteyksiä kolmansissa maissa ja eurooppalaisella tutkimusalueella sijaitsevien tärkeiden tutkimusinfrastruktuurien välille.

2.   PK-YRITYKSIÄ HYÖDYTTÄVÄ TUTKIMUS

Tavoitteet

Tavoitteena on vahvistaa eurooppalaisten pk-yritysten innovointivalmiuksia ja niiden panosta uusien teknologiapohjaisten tuotteiden ja markkinoiden kehittämisessä tukemalla tutkimustyön ulkoistamista, tutkimustoiminnan lisäämistä, verkkojen laajentamista, tutkimustulosten hyödyntämistä ja teknologisen taitotiedon hankkimista, jolloin voidaan kaventaa tutkimustoimien ja innovoinnin välistä kuilua.

Lähestymistapa

Pk-yritykset ovat Euroopan teollisuuden ydintoimijoita. Niiden pitäisi olla avainasemassa innovoinnissa ja tietämyksen muuntamisessa uusiksi tuotteiksi, prosesseiksi ja palveluiksi. Kilpailun kiristyessä sisämarkkinoilla ja maailmanlaajuisesti Euroopan pk-yritykset joutuvat lisäämään osaamis- ja tutkimusintensiteettiään, tehostamaan tutkimuksen hyödyntämistä, laajentamaan liiketoimintaansa maantieteellisesti ja kansainvälistämään osaamisverkostojaan. Pk-yrityksille suunnatut jäsenvaltioiden toimet eivät useimmissa tapauksissa kannusta tai tue valtioiden väliseen tutkimusyhteistyöhön ja teknologiansiirtoon. EU-tason toimille on välttämätön tarve kansallisen ja alueellisen tason toimien täydentämiseksi ja tehostamiseksi.

Erityisillä toimilla tuetaan sellaisia pk-yrityksiä ja pk-yritysten yhteenliittymiä, jotka haluavat ulkoistaa tutkimusta. Kyseessä ovat enimmäkseen low tech- ja medium tech -yritykset, joilla on vain vähän tai ei lainkaan tutkimuskapasiteettia. Toimet ovat avoinna myös tutkimuspainotteisille pk-yrityksille, jotka tarjoavat tutkimuspalveluja tai ulkoistettua tutkimusta ydinvalmiuksiensa täydentämiseksi. Nämä toimet, joissa sovelletaan alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa, voivat koskea kaikkia tieteen ja teknologian aloja. Toimiin sisältyy tuki demonstroinnille ja muille toiminnoille, joilla helpotetaan tutkimustulosten hyödyntämistä varmistaen keskinäinen täydentävyys kilpailukykyä ja innovointia koskevan ohjelman kanssa. Hanke-ehdotusten arvioinnissa otetaan huomioon niiden ennakoitu taloudellinen hyöty pk-yrityksille. Rahoitusta myönnetään seuraavissa kahdessa järjestelyssä: pk-yrityksiä tukeva tutkimus ja pk-yritysten yhteenliittymiä tukeva tutkimus.

Ensin mainitussa rahoitusjärjestelyssä rahoitus suunnataan pääosin low tech- ja medium tech -yrityksille, joilla on vain vähän tai ei lainkaan tutkimuskapasiteettia, ja myös sellaisille tutkimusintensiivisille pk-yrityksille, joiden on ulkoistettava tutkimusta omien valmiuksiensa täydentämiseksi. Toisessa rahoitusjärjestelyssä tuki suunnataan pk-yritysten yhteenliittymille, jotka ovat yleensä parhaiten selvillä jäsenistönsä yhteisistä teknologiaongelmista ja voivat parhaiten määrittää niitä, toimia jäseniensä puolesta ja edistää tutkimustulosten tehokasta levitystä ja käyttöönottoa.

Pk-yrityksiä hyödyttävän tutkimuksen puitteissa toteutettaviin koordinointi- ja tukitoimiin sisältyy niiden kansallisten ja alueellisten ohjelmien koordinointi, jotka on suunnattu pk-yrityksille ja joilla tuetaan parhaita käytäntöjä, tulosten levittämistä ja hyödyntämistä, parannetaan pk-yritysten pääsyä seitsemänteen puiteohjelmaan ja arvioidaan vaikutuksia.

Lisäksi toimissa voidaan tukeutua myös niiden kannalta olennaisiin kansallisiin tutkimusohjelmiin, jotka täydentävät jäljempänä lueteltuja tutkimustoimia (15).

Näiden erityisten toimien lisäksi tuetaan ja helpotetaan pk-yritysten osallistumista hankkeisiin koko puiteohjelmassa. Lisäksi pk-yritysten tutkimustarpeet ja -valmiudet otetaan asianmukaisesti huomioon kehitettäessä tutkimustoiminnan sisältöä ”Yhteistyö”-erityisohjelman aihealueilla, joiden tutkimustoimet toteutetaan kooltaan ja mittakaavaltaan erilaisin hankkein tutkimuksen alasta ja aiheesta riippuen.

Yhteisön TTK-puiteohjelman täytäntöönpanon aikana varmistetaan keskinäinen täydentävyys ja synergia kilpailukykyä ja innovointia koskevan puiteohjelman kanssa, jotta voidaan edistää ja helpottaa pk-yritysten osallistumista yhteisön TTK-puiteohjelmaan.

Toimet

Pk-yrityksille tarjotaan seuraavia kahta tukimuotoa:

Pk-yrityksiä tukeva tutkimus

Tällä tukimuodolla tuetaan pieniä innovatiivisten pk-yritysten ryhmiä yhteisten tai toisiinsa liittyvien teknologisten ongelmien ratkaisemiseksi. Hankkeissa, jotka ovat suhteellisen lyhytkestoisia, keskitytään sellaisten pk-yritysten innovointitarpeisiin, jotka ulkoistavat tutkimusta TTK-työn suorittajille. Hankkeissa on osoitettava selkeästi tulosten hyödynnettävyys kyseisissä pk-yrityksissä.

Pk-yritysten yhteenliittymiä tukeva tutkimus

Tällä tukimuodolla autetaan pk-yritysten yhteenliittymiä kehittämään teknisiä ratkaisuja ongelmiin, jotka ovat yhteisiä suurelle määrälle pk-yrityksiä tietyillä yritystoiminnan sektoreilla tai tietyissä arvoketjun osissa. Kyse voi olla esimerkiksi tutkimuksesta, jota tarvitaan eurooppalaisten normien ja standardien kehittämiseksi tai niiden soveltamiseksi sekä lainsäädännön asettamien vaatimusten noudattamiseksi esimerkiksi terveyden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla. Hankkeiden toteuttajina ovat pk-yritysten yhteenliittymät, jotka ulkoistavat tutkimuksen TTK-työn suorittajille jäseniensä hyödyksi. Mukana on oltava useita yksittäisiä pk-yrityksiä. Hankkeiden kesto voi olla useita vuosia.

Tukimuotojen yhteiset piirteet

—	Muut yritykset ja loppukäyttäjät voivat osallistua, jos tämä on pk-yritysten tai pk-yritysten yhteenliittymien edun mukaista.

—

Tutkimuksen lisäksi hankkeisiin on sisällyttävä toimia, joilla edistetään tutkimustulosten käyttöönottoa ja tehokasta hyödyntämistä (esim. testaus, demonstrointi, koulutus, teknologiansiirto, tietämyksenhallinta ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen). Pk-yritysten yhteenliittymiä tukevaan tutkimukseen liittyviin hankkeisiin on myös sisällyttävä toimia, joilla huolehditaan tutkimustulosten tehokkaasta levityksestä pk-yritysten yhteenliittymien jäsenille ja tarpeen mukaan laajemmin.

—	Omistus- ja käyttöoikeuksiin sovelletaan näissä kahdessa tukimuodossa erityissääntöjä.

Selkeänä painopisteenä on tutkimushankkeiden tukeminen. Lisäksi tukea myönnetään kansallisille tukiohjelmille, joista annetaan rahoitusta pk-yrityksille tai pk-yritysten yhteenliittymille valmisteltaessa ehdotuksia toimiksi pk-yrityksiä hyödyttävän tutkimuksen puitteissa, tarkoituksena edistää uusien kansallisten tukiohjelmien perustamista tai nykyisten laajentamista.

3.   TIETÄMYKSEN ALUEET

Tavoitteet

Tavoitteena on vahvistaa Euroopan eri alueiden tutkimuspotentiaalia, erityisesti kannustamalla ja tukemalla korkeakouluista, tutkimuskeskuksista, yrityksistä ja alueviranomaisista muodostuvien alueellisten tutkimuslähtöisten klustereiden kehitystä koko Euroopassa.

Lähestymistapa

Alueet katsotaan yhä useammin keskeisiksi toimijoiksi eurooppalaisen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen maisemassa. On myös olemassa näyttöä siitä, että panostaminen tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen parantaa alueiden vetovoimaa ja kohentaa paikallisten yritysten kilpailukykyä. T&K-intensiiviset klusterit ovat tällaisen investointitoiminnan parhaita vetureita. Niiden avulla saadaan aikaan välittömiä paikallisia kilpailuetuja ja myönteisiä vaikutuksiin kasvun ja työpaikkojen muodossa. Vuonna 2003 käynnistetty ”Tietämyksen alueet” -pilottitoimi (16) osoitti tällaisten klusterien merkityksen ja edut, jotka saadaan niiden tukemisesta ja edistämisestä.

”Tietämyksen alueet” -toimella tehostetaan Euroopan alueiden valmiuksia investoida tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen ja luoda paikallisille toimijoille mahdollisimman hyvät edellytykset osallistua menestyksekkäästi eurooppalaisiin tutkimushankkeisiin sekä helpottaa klustereiden syntymistä, millä edistetään Euroopan alueellista kehitystä. Toimilla autetaan luomaan alueellisia klustereita, jotka edistävät osaltaan eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämistä. Lisäksi on määrä lisätä ja kohdentaa rakennerahastojen käyttöä T&K-investoinneissa ja -toimissa parantamalla synergiaa alue- ja tutkimuspolitiikan välillä. Ensisijaisena keinona tähän on sellaisten alueellisten tutkimusstrategioiden kehittäminen, jotka alueelliset viranomaiset voivat sisällyttää taloudellisiin kehitysstrategioihinsa.

Erityistä huomiota kiinnitetään eri jäsenvaltioissa sijaitsevien naapurialueiden väliseen yhteistyöhön.

”Tietämyksen alueet” -toimen tavoitteena on tukea T&K-lähtöisten klusterien kehittämiseen liittyvien optimaalisten toimintaperiaatteiden ja strategioiden määrittelyä ja toteutusta. Erityisesti pyritään lisäämään alueellisten tutkimuslinjausten relevanssia ja tehokkuutta vastavuoroisen oppimisen kautta, tukemaan ja tehostamaan klusterien välistä yhteistyötä, edistämään olemassa olevien T&K-lähtöisten klusterien vakaata kehitystä sekä luomaan kasvualustaa uusien klusterien perustamiselle erityisesti esiin nousevilla tietämyksen alueilla. Tukea myönnetään erityisesti tarve- ja ongelmalähtöisille hankkeille yksittäisillä teknologian osa-alueilla tai sektoreilla (17).

Tämä toimi koskee kaikkia alueita, myös lähentymisalueita (18).

Toimet

Hankkeisiin osallistuu tavallisesti alueellisia viranomaisia, aluekehityskeskuksia, korkeakouluja, tutkimuskeskuksia ja yrityksiä sekä tarvittaessa teknologiansiirto- tai rahoitusorganisaatioita tai kansalaisyhteiskunnan organisaatioita. Tietämyksen alueisiin liittyvät hankkeet voivat sisältää seuraavia toimia:

—

Alueellisten tai rajat ylittävien klusterien tutkimusagendojen analyysi, kehittäminen ja toteutus ja klusterien välinen yhteistyö. Tähän sisältyvät T&K-valmiuksia ja -painopisteitä tarkasteleva analyysi sekä toteutussuunnitelma. Hankkeissa käytetään ennakointi-, vertailuanalyysi- tai muita menetelmiä, joilla osoitetaan odotettu hyöty, kuten klusterien välisten yhteyksien tehostuminen, optimaalinen osallistuminen eurooppalaisiin tutkimushankkeisiin ja aluekehitykseen liittyvien vaikutusten voimistuminen. Niillä voidaan myös valmistella alueiden välisiä pilottitoimia. Näiden toimien tarkoituksena on erityisesti parantaa yhteisön alueellisen rahoituksen ja kansallisten varojen välistä täydentävyyttä.

—

Tutkimusprofiililtaan kehittyneiden alueiden vähemmän kehittyneille alueille tarjoama ”mentorointi”, joka perustuu T&K-lähtöisten klusterien kehittämiseen. Valtioiden välisten alueellisten konsortioiden on tätä varten määrä koota yhteen tutkimusalan toimijoita korkeakouluista, yrityksistä ja julkishallinnosta kehittämään suuntaa-antavia ratkaisuja teknologisesti vähemmän kehittyneiden alueiden kanssa ja niitä varten.

—

Aluetalouksien tutkimustoimijoiden ja -laitosten integroinnin parantamiseen tähtäävät toimet, joilla tehostetaan niiden vuorovaikutusta klustereiden tasolla. Toimiin sisältyy valtioiden välisiä toimia, joilla parannetaan yhteyksiä tutkimusalan eri tahojen ja paikallisten liiketoimintayhteisöjen välillä sekä kehitetään klusterien yhteistoimintaa. Näillä integroinnin etujen osoittamiseen tähtäävillä toimilla voidaan edistää osaltaan eri TTK-toimien keskinäisen täydentävyyden tunnistamista.

Lisäksi tuetaan toimia, joilla edistetään säännöllistä keskinäistä tiedonvaihtoa ja vuorovaikutusta samankaltaisten hankkeiden välillä sekä tarvittaessa muiden yhteisön ohjelmien kanssa (esim. analyysi- ja synteesikokoukset, keskustelutilaisuudet ja julkaisut), painottaen erityisesti ehdokasmaiden ja assosioituneiden maiden sekä Euroopan unioniin 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osallistumista.

4.   TUTKIMUSPOTENTIAALI

Tavoite

Tavoitteena on edistää laajentuneen Euroopan unionin täyden tutkimuspotentiaalin hyödyntämistä vapauttamalla ja kehittämällä nykyistä tai uutta huippuosaamista EU:n lähentymisalueilla ja syrjäisimmillä alueilla ja parantamalla näiden alueiden tutkijoiden valmiuksia osallistua menestyksekkäästi tutkimustoimiin Euroopan yhteisön tasolla.

Lähestymistapa

Laajentuneen Euroopan unionin täyden tutkimuspotentiaalin hyödyntämiseksi pyritään erityisin toimin vapauttamaan sellaisten — erityisesti Euroopan unionin lähentymisalueilta ja syrjäisimmiltä alueilta tulevien — tutkimusryhmien tutkimuspotentiaali, jotka eivät tällä hetkellä hyödynnä valmiuksiaan täysimääräisesti tai jotka tarvitsevat uutta osaamista ja tukea voidakseen hyödyntää niitä. Toimet pohjautuvat suurelta osin jo toteutettuihin tai meneillään oleviin toimiin, joita ovat olleet eurooppalaiset huippuosaamiskeskukset EU:hun liittymässä olleissa maissa ja ehdokasmaissa (viidennessä puiteohjelmassa) sekä osaamisen siirtoon tarkoitetut Marie Curie -vierailuapurahat. Tietämyksen siirto. Lisäksi toimilla täydennetään tukea, jota on määrä myöntää Euroopan sosiaalirahastosta uuden koheesiopolitiikan (2007–2013) puitteissa. Tällöin keskitytään tutkijavoimavarojen kehittämiseen kansallisella tasolla rahaston tukeen oikeutetuilla alueilla.

Tehostamalla ja laajentamalla yhteistyötä, jota edellä mainitun kaltaiset tutkimusryhmät tekevät muissa EU:n jäsenvaltioissa tai assosioituneissa maissa toimivien tutkimuskeskusten kanssa, voidaan vaikuttaa merkittävästi niiden tutkimuspotentiaalin vapauttamiseen ja sitä kautta niiden pitkän aikavälin jatkuvaan kehitykseen. Kun nämä tutkimusryhmät saavat enemmän kansainvälisiä yhteyksiä ja laajempaa kansainvälistä tunnustusta ja pystyvät paremmin hyödyntämään potentiaaliaan päästä alallaan johtoasemaan sekä syventämään tutkijoidensa osaamista, niiden näkyvyys lisääntyy ja ne voivat helpommin osallistua eurooppalaiseen tutkimusalueeseen.

Toimet

Toimissa asetetaan etusijalle etenkin strategiset kumppanuussuhteet — myös twinning-toiminta –, joita muodostetaan EU:n lähentymisalueilla tai syrjäisimmillä alueilla toimivien, niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin tutkimusryhmien ja muualla Euroopassa toimivien vakiintuneiden tutkimusryhmien välillä. Valintaperusteina ovat laadukkuus ja suuri potentiaali. Erityisesti painotetaan kumppanuudesta odotettavissa olevia pitemmän aikavälin vaikutuksia sekä EU:n tasolla että alueellisesti. Päämääränä on tutkimuspotentiaalin täysimittainen hyödyntäminen eli tietämyksen vankistaminen, osaamisen lisääminen muun muassa tutkimuksen hallinnoinnin osalta ja näkyvyyden lisääminen. Tätä silmällä pitäen tuetaan valikoituja tutkimusryhmiä kohdealueilla strategisten kumppanuuksien yhteydessä kehitettyjen tutkimusohjelmien puitteissa. Strategisiin kumppanuuksiin voi sisältyä esimerkiksi:

—

Taitotiedon ja kokemusten vaihto, joka tapahtuu kaksisuuntaisena valtioiden välisenä tutkimushenkilöstön vaihtona kohdealueiden valikoitujen tutkimuskeskusten ja yhden tai useamman toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai assosioituneessa maassa sijaitsevan kumppaniorganisaation välillä. Tähän sisältyy kohdealueiden valikoiduista tutkimuskeskuksista vaihtoon lähteneen henkilöstön pakollinen paluuvaihe.

—

Kokeneiden tutkijoiden, myös johtohenkilöiden, rekrytointi nykyistä tai uutta huippuosaamista edustaviin valikoituihin tutkimuskeskuksiin, joissa nämä osallistuvat tietämyksen siirtoon ja/tai tutkijankoulutukseen. Tätä käytetään myös keinona, jolla edistetään ulkomaille muuttaneiden tutkijoiden paluuta kotimaahansa.

—	Tietyn tutkimuslaitteiston hankinta ja kehittäminen sekä materiaalisen ympäristön kehittäminen nykyistä tai uutta huippuosaamista edustavia valikoituja tutkimuskeskuksia varten strategisen kumppanuuden puitteissa kehitettyjen tutkimusohjelmien tukemiseksi.

—

Tietämyksen siirtoa palvelevat alueelliset, kansalliset tai kansainväliset seminaarit ja konferenssit, joihin osallistuu sekä valikoitujen tutkimuskeskusten omaa tutkimushenkilöstöä että kutsuttuja tutkijoita (muista maista, kun on kyse valikoitujen tutkimuskeskusten kansainvälisten koulutusvalmiuksien ja maineen kehittämisestä); valikoitujen tutkimuskeskusten tutkimushenkilöstön osallistuminen kansainvälisiin konferensseihin tai lyhytkestoisiin koulutustapahtumiin, joissa on mahdollisuus jakaa osaamista, verkostoitua ja saada tuntumaa kansainvälisempään ympäristöön.

—	Tiedotustoimet, joilla taataan valikoiduille tutkimuskeskuksille ja niiden toiminnalle suurempi näkyvyys.

Lisäksi tarjotaan näistä tukitoimista riippumattomia arviointipalveluja, joiden avulla mikä tahansa kohdealueiden tutkimuskeskus — riippumatta siitä, hakeeko se rahoitusta — voi hankkia kansainvälisen ja puolueettoman asiantuntija-arvion tutkimuksensa yleisestä laadusta ja infrastruktuuriensa tasosta. Arvioinnin tekevät puolueettomat kansainväliset korkean tason asiantuntijat, jotka komissio nimittää.

5.   TIEDE YHTEISKUNNASSA

Tavoite

Tavoitteena on edistää tieteellisen ja teknologisen toiminnan ja siihen liittyvän tutkimuspolitiikan sopusointuista integrointia eurooppalaisen yhteiskunnan kudokseen, jotta voitaisiin tukea avoimen, tehokkaan ja demokraattisen eurooppalaisen osaamisyhteiskunnan luomista. Tätä varten edistetään Euroopan laajuista pohdintaa ja keskustelua tieteestä ja teknologiasta ja niiden suhteesta yhteiskunnan ja kulttuurin koko kirjoon.

Lähestymistapa

”Tiede yhteiskunnassa” on kuudenteen puiteohjelmaan sisältyvän pilottitoimen merkittävästi laajennettu jatkotoimi, jossa näkyvät Euroopan tutkimuspolitiikan entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet.

Euroopan yhteiskuntien kehitys riippuu suurelta osin niiden kyvystä luoda, hyödyntää ja levittää osaamista ja sitä kautta innovoida jatkuvasti. Tieteellisellä tutkimuksella on osana tutkimuksesta, koulutuksesta ja innovoinnista muodostuvaa osaamisen kolmiota tässä keskeinen merkitys, ja sen olisi oltava tulevaisuudessakin yksi kasvun, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen liikkeellepanevista voimista.

Ehdottomana edellytyksenä on sellaisen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen ympäristön luominen, joka tukee menestyksekästä ja hyödynnettävissä olevaa tutkimusta. Tämä merkitsee legitiimien yhteiskunnallisten näkökohtien ja tarpeiden huomioonottoa, mikä puolestaan edellyttää kehittyneempää demokraattista keskustelua aiempaa osallistuvamman ja asioista paremmin perillä olevan yleisön kanssa sekä parempia edellytyksiä kollektiivisten valintojen tekemiseen tieteellisissä kysymyksissä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mahdollisuutta ulkoistaa niille merkityksellisiä kysymyksiä koskevaa tutkimusta. Olisi myös kyettävä luomaan sellainen ilmapiiri, joka suosii tutkijanuran valintaa ja johtaa tutkimusinvestointien uuteen kasvuun ja osaamisen levittämiseen. Lissabonin strategia on rakennettu juuri näiden osatekijöiden varaan. Näiden toimien tarkoituksena on myös varmistaa naisten täysimääräinen osallistuminen tiedemaailman toimintaan.

”Valmiudet”-erityisohjelman tällä osa-alueella keskitytään luomaan edellytyksiä sille, että tällaisesta otollisesta ympäristöstä tulee pikemmin sääntö kuin poikkeus Euroopassa.

Ensimmäiseksi on puututtava yhteiskunnallisen eriarvoistumisen vaaraan, joka uhkaa erottaa toisistaan ne, jotka eivät voi käyttää hyväkseen tutkimuksen synnyttämää osaamista, ja ne joilla tämä mahdollisuus on — sekä toisaalta ne, joilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa tutkimuspoliittiseen päätöksentekoon, ja ne joilla tällainen vaikutusmahdollisuus on. Eriarvoistuminen johtaa siihen, että kansalaisilla on ristiriitaisia tunteita yhtäältä tieteen ja teknologian mahdollisista hyödyistä ja toisaalta niiden demokraattisen valvonnan toimivuudesta. Yhtäältä kansalaiset ovat valmiita lisäämään tutkimusta, jolla puututaan tämän hetken merkittävimpiin ongelmiin (sairauksiin, saastumiseen, epidemioihin, työttömyyteen jne.) ja ennakoidaan niiden vaikutuksia tulevaisuudessa. Toisaalta he eivät voi olla tuntematta epäluuloa tiettyjä tieteen käyttötarkoituksia kohtaan ja epäilevät etunäkökohtien voivan vaikuttaa päätöksentekoon.

Syinä siihen, miksi tieteellinen toiminta ei useinkaan ole tyydyttävästi integroitunut yhteiskuntaan, ovat muun muassa seuraavat:

—	Suurella yleisöllä ei ole riittävää osallisuutta painopisteiden ja tiedepolitiikan suunnan määrittelyssä, minkä vuoksi ei voida käydä laajempaa keskustelua tieteeseen liittyvistä mahdollisista riskeistä ja seurauksista.

—	Yleisöllä on yhä suurempia epäilyksiä joitain tieteen kehityksen osa-alueita kohtaan, tunne hallinnan menettämisestä sekä avoimia kysymyksiä perusarvojen kunnioitukseen liittyen.

—	Tiedemaailman mielletään olevan eristyksissä taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän päivittäisistä realiteeteista.

—	Poliittisen päätöksenteon tueksi tuotetun tieteellisen näytön puolueettomuus asetetaan kyseenalaiseksi.

—	Yleisön saatavilla oleva tieteellinen tieto on laadultaan puutteellista.

Valitulla lähestymistavalla on tarkoitus

—	tehdä asiantuntemuksen hyödyntämisen ja validoinnin mekanismeista avoimempia sekä sellaisia, että entistä useammat voivat osallistua niihin; tavoitteena on luoda politiikalle vankempi perusta,

—	asettaa mittapuita eettisesti hyväksyttävälle tutkimustyölle perusoikeudet huomioon ottaen,

—	luoda edellytyksiä sille, että Eurooppa voi toimia koko maailman tasolla aktiivisemmin keskusteltaessa yhteisistä arvoista, tasavertaisista mahdollisuuksista ja yhteiskunnallisesta vuoropuhelusta ja edistettäessä niitä,

—

kuroa umpeen kuilua tieteellisen koulutuksen saaneiden ja muiden kansalaisten välillä ja edistää kaikkien kansalaisten lähiympäristössä sitä, että ihmiset tuntevat kiinnostusta tiedekulttuuria kohtaan (kaupunkien, alueiden, säätiöiden, tiedekeskusten, museoiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yms. toimilla),

—	edistää tutkimuspolitiikasta käytävää yhteiskunnallista vuoropuhelua ja kannustaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioita lisäämään osallistumistaan tutkimusalan toimintaan,

—	tutkia keinoja, joilla voitaisiin parantaa eurooppalaisen tutkimus- ja innovointijärjestelmän hallintaa,

—	luoda tieteestä ja tutkijoista mielekäs kuva kaikille, erityisesti nuorille,

—	edistää naisten etenemistä tieteellisellä uralla sekä naisten ammattitaidon ja tieteellisten kykyjen käyttämistä paremmin kaikkien hyödyksi,

—	uudistaa tiedeviestintää asettamalla etusijalle uudenaikaiset viestintätavat, joilla saadaan aikaan suurempi vaikutus, sekä auttaa tutkijoita työskentelemään yhdessä media-ammattilaisten kanssa.

Toteutuskeinoina ovat

—	politiikkaan liittyvät toimet ja tutkimus, joita tuetaan suoraan tämän aihealueen määrärahoista,

—	jäsenvaltioiden välinen yhteistyö, jossa määritetään yhteisiä tavoitteita ja tehostetaan kansallisia käytänteitä avoimen koordinointimenetelmän hengessä,

—

sen edistäminen, tukeminen ja seuraaminen, että ”Tiede yhteiskunnassa” -osa-alueeseen liittyvät kysymykset ja niiden vaikutukset otetaan huomioon muissa puiteohjelman osissa (19). ”Tiede yhteiskunnassa” -osa-alueen kysymyksiä koskevat toimet koordinoidaan koko puiteohjelman sekä muiden (esim. koulutusta ja kulttuuria koskevien) yhteisön toimien kanssa.

Toimet on jaettu kolmeen toimintalinjaan:

Ensimmäinen toimintalinja: Tieteen ja yhteiskunnan välisten suhteiden dynaamisempi hallinta

Euroopan tiedejärjestelmän vahvistaminen ja parantaminen

Euroopan tiedejärjestelmään kohdistetaan niin suuria odotuksia Euroopan innovaatiovalmiuksien ylläpitämiseen liittyen, että yhteiskunnassa tarvitaan syvällisempää näkemystä tämän tiedejärjestelmän osatekijöistä, taloudesta, säännöistä ja toimintatavoista. Tarkoituksena on tarkastella seuraavia kolmea laajasti merkittävää näkökohtaa siten, että keskitytään eurooppalaisen tutkimusalueen toimijoihin ja dynamiikkaan:

—	Euroopan poliittista päätöksentekoa tukevan tieteellisen neuvonnan ja asiantuntemuksen käytön parantaminen ja vaikutusten seuranta (mukaan lukien riskinhallinta) sekä käytännön välineiden ja järjestelmien (esim. tietoverkkojen) kehittäminen,

—	itsesääntelyn edistäminen tiedeyhteisössä ja luottamuksen lisääminen tiedeyhteisöä kohtaan,

—	informaation levityksestä käytävän keskustelun edistäminen; keskustelua tulisi käydä muun muassa tieteellisten tulosten käyttömahdollisuuksista ja tieteellisten julkaisujen tulevaisuudesta ja huomioon olisi otettava myös toimenpiteet, joilla parannetaan yleisön mahdollisuutta tutustua tietoihin.

Laajempi osallistuminen poliittisten, yhteiskunnallisten ja eettisten kysymysten ennakoimiseksi ja selventämiseksi

Yhteiskunnan pyrkimykset ja ongelmat sekä eettiset perusperiaatteet on otettava paremmin huomioon koko tutkimusprosessissa ja tätä kautta on luotava turvallisempi ja rakentavampi ympäristö tutkijoille ja koko yhteiskunnalle. Tähän liittyvät seuraavat kolme osatekijää:

—	laajempi osallistuminen tieteeseen liittyviin kysymyksiin,

—	edellytysten luominen tietoon perustuvalle keskustelulle etiikasta ja tieteestä,

—	tiedeyhteisössä tutkimuksen sosiaalisista näkökohdista käytävän keskustelun painottaminen.

Parempi käsitys tieteen ja teknologian paikasta yhteiskunnassa

Jotta tieteen ja yhteiskunnan välinen suhde voitaisiin ottaa huomioon järkevällä politiikalla, on laajennettava, koottava yhteen ja levitettävä tieteen ja teknologian alan perinnössä sekä tieteenhistoriassa, -sosiologiassa ja -filosofiassa tuotettua tietämystä Euroopan tasolla. Tätä varten näiden alojen tutkijoiden olisi muodostettava verkostoja tutkimuksen ja keskustelun strukturoimiseksi siten, että voidaan selvittää, millainen tosiasiallinen vaikutus tieteellä on eurooppalaisen yhteiskunnan ja identiteetin rakentamisessa. Tässä tulee painottaa erityisesti

—	tieteen, demokratian ja lainsäädännön välisiä suhteita,

—	tieteen ja teknologian etiikkaan kohdistuvaa tutkimusta,

—	tieteen ja kulttuurin vastavuoroista vaikutusta,

—	tutkijoiden asemaa ja julkisuuskuvaa,

—	suuren yleisön tieteen ymmärrystä ja julkisen keskustelun edistämistä.

Korkeakoulujen kehittyvä rooli

Tavoitteena on tukea uudistuksia, joita tarvitaan, jotta korkeakoulut voisivat osallistua täysitehoisesti osaamisen luomiseen, levitykseen ja jakamiseen yhdessä yritysten ja koko yhteiskunnan kanssa (korkeakoulututkimukseen liittyvien yhteisön aloitteiden mukaisesti). Ensisijaisesti pyritään

—	määrittelemään paremmat toimintapuitteet tehokkaammalle korkeakoulututkimukselle,

—	edistämään järjestelmällisten kumppanuuksien luomista yritysten kanssa ottaen huomioon korkeakoulujen tutkimushallintovalmiudet,

—	tehostamaan osaamisen jakamista korkeakoulujen ja muun yhteiskunnan välillä.

Toinen toimintalinja: Potentiaalin lisääminen ja näköalojen avartaminen

Sukupuoli ja tutkimus

Komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan ja neuvoston päätelmiin (20) sisältyvien poliittisten suuntaviivojen ja muiden yhteisön poliittisten suuntaviivojen mukaisesti luodaan kehys edistämistoimille, joilla vahvistetaan naisten asemaa tieteellisessä tutkimuksessa ja otetaan tutkimuksen sukupuoliulottuvuus paremmin huomioon. Tämä kehys tarjoaa puitteet politiikasta käytävälle keskustelulle, politiikan seurannalle ja koordinoinnille sekä politiikkaa tukevalle tutkimukselle. Tähän sisältyvät

—	naisten aseman vahvistaminen tieteellisessä tutkimuksessa ja tieteellisissä päätöksentekoelimissä,

—	tutkimuksen sukupuoliulottuvuus,

—	sukupuolten tasa-arvoon liittyvien seikkojen huomioon ottaminen yhteisön tutkimuspolitiikassa ja -ohjelmissa.

Nuoret ja tiede

Tarkoituksena on kehittää toimia, joilla lisätään ihmisten kiinnostusta — heidän taustastaan riippumatta — tutkijanuraan, edistetään sukupolvien välisiä yhteyksiä ja nostetaan tieteellisen ”lukutaidon” tasoa yleensä. Euroopan tason tiedonvaihdossa ja yhteistyössä keskitytään nuorelle vastaanottajakunnalle tarkoitettuihin tieteen opetusmenetelmiin, tiedeopettajien tukemiseen (opetuskonseptit ja -materiaalit) sekä koulujen ja ammattielämän välisten yhteyksien kehittämiseen. Lisäksi voidaan tukea tapahtumia, joilla on laaja eurooppalainen ulottuvuus ja joissa nuoret tutkijat voivat tavata ansioituneita tutkijoita ”roolimalleina”. Toimintaan sisältyy myös taustatutkimusta, jossa otetaan huomioon yhteiskunnalliset kontekstit ja kulttuuriarvot. Etusijalla ovat seuraavat kolme osatekijää:

—	muodollisen ja epämuodollisen tiedekoulutuksen tukeminen kouluissa sekä tiedekeskusten ja museoiden toimin ja muilla asiaankuuluvilla keinoilla,

—	tiedekoulutuksen ja tiedeurien välisten yhteyksien lujittaminen,

—	tiedekoulutuksen uusiin menetelmiin liittyvät tutkimus- ja koordinointitoimet.

Kolmas toimintalinja: Tieteen ja yhteiskunnan välinen viestintä

Tarkoituksena on edistää tehokkaita kaksisuuntaisia viestintäkanavia, joiden avulla yleisö ja päätöksentekijät voi olla yhteydessä tiedemaailmaan ja tutkijat yleisöön. Tällä lähestymistavalla pyritään edistämään yhteistyön tiivistämistä ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa tutkijoiden ja media-ammattilaisten välillä sekä myös kohderyhmien, eli lasten ja nuorten, yleisölle viestivien tutkijoiden ja erikoislehdistön laajempaa osallistumista. Etusijalla ovat seuraavat toimet:

—	luotettavan tieteellisen tiedon nopea tuottaminen lehdistölle ja muille viestimille,

—	koulutustoimet, joilla kavennetaan kuilua media- ja tiedeyhteisön välillä,

—	eurooppalaisen ulottuvuuden edistäminen yleisölle suunnatuissa tiedetapahtumissa,

—	tieteen edistäminen audiovisuaalivälineillä eurooppalaisten yhteistuotantojen muodossa ja tiedeohjelmia levittämällä,

—	valtioiden välisen laadukkaan huippututkimus- ja tiedeviestinnän edistäminen myöntämällä yleisesti tunnettuja palkintoja,

—	tutkimus, jonka tavoitteena on parantaa keskinäistä viestintää sekä tieteen menetelmistä että tuotteista, jotta voitaisiin parantaa keskinäistä ymmärrystä tiedemaailman ja poliittisista päättäjistä, tiedotusvälineistä ja kansalaisista koostuvan laajemman yleisön välillä.

6.   TUTKIMUSPOLITIIKKOJEN JOHDONMUKAISEN KEHITTÄMISEN TUKEMINEN

Tavoite

Tavoitteena on parantaa jäsenvaltioiden ja yhteisön tutkimuspolitiikkojen tehokkuutta ja johdonmukaisuutta sekä niiden niveltymistä muihin politiikkoihin, parantaa julkisrahoitteisen tutkimuksen merkitystä ja sen yhteyksiä yrityksiin sekä lisätä julkista tukea ja vauhdittaa sen kautta yksityisiä investointeja.

Lähestymistapa

Tämän osa-alueen toimilla tuetaan tutkimuspolitiikan yhtenäistä kehittämistä. Toimet täydentävät ”Yhteistyö”-ohjelman koordinointitoimia ja tukevat yhteisön politiikkaa ja toimenpiteitä, kuten lainsäädäntöä, suosituksia ja suuntaviivoja, joiden tavoitteena on yhtenäistää jäsenvaltioiden politiikkaa ja tehostaa sen vaikutusta.

Toimet edistävät Lissabonin strategian toteutusta ja erityisesti tutkimusinvestointeihin liittyvän kolmen prosentin tavoitteen saavuttamista, sillä niiden avulla jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö voivat harjoittaa tehokkaampaa tutkimus- ja kehittämispolitiikkaa. Tavoitteena on parantaa julkisrahoitteista tutkimusta ja sen yhteyksiä yrityksiin sekä edistää yksityisiä tutkimusinvestointeja lisäämällä julkista tukea ja vauhdittamalla sen kautta yksityisiä investointeja. Se edellyttää tutkimuspolitiikkojen mukautuvuutta, nykyistä moninaisempien välineiden käyttöönottoa, toimien rajatylittävää keskinäistä koordinointia ja muiden politiikkojen panosta parempien toimintapuitteiden luomiseksi tutkimukselle.

Toimet

Toimet on jaettu kahteen toimintalinjaan (21):

Ensimmäinen toimintalinja: Tutkimukseen liittyvien julkisen vallan toimenpiteiden ja teollisuuden strategioiden seuraaminen ja analysointi, niiden vaikutukset mukaan lukien

Tavoitteena on tuottaa tietoa, näyttöä ja analyysejä, joilla tuetaan julkisen vallan toimenpiteiden suunnittelua, toteutusta, arviointia ja valtioiden välistä koordinointia. Tähän sisältyvät seuraavat toimet:

—

Tieto- ja seurantapalvelu (ERAWATCH), jolla tuetaan näyttöön pohjautuvaa tutkimuspoliittista päätöksentekoa ja eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) toteutusta syventämällä tietämystä kansallisen ja alueellisen tutkimuspolitiikan, -toimien ja -järjestelmien luonteesta, osatekijöistä ja kehityksestä. Tämä edellyttää säännöllisiä, Euroopan näkökulmasta tehtäviä analyysejä tutkimuspoliittisen päätöksenteon kannalta tärkeistä kysymyksistä, erityisesti tutkimusjärjestelmien kehityksen taustalla olevista tekijöistä ja niiden merkityksestä politiikan ja hallintorakenteiden kannalta sekä esiin nousevista kysymyksistä tai haasteista ja tutkimuspoliittisista vaihtoehdoista. Lisäksi on määrä tehdä Euroopan tason selvitys jäsenvaltioiden etenemisestä kohti ERA:n toteuttamista ja kolmen prosentin tavoitteen saavuttamista.

—

Yritysten tutkimusinvestointien seuranta, joka tarjoaa erillisen ja täydentävän tietolähteen julkisen päätöksenteon tueksi sekä T&K-investointistrategioiden vertailupohjan yrityksille, muun muassa EU:n talouden kannalta erityisen merkittävillä sektoreilla. Tarkoitus on laatia säännöllisesti yritys- ja sektoritason T&K-investointeja koskevat tulostaulut, selvittää yksityisten T&K-investointien kehityssuuntauksia, analysoida yritysten T&K-investointipäätöksiin ja -käytäntöihin vaikuttavia tekijöitä, selvittää taloudellisia vaikutuksia ja arvioida vaikutuksia politiikan kannalta.

—

Tutkimustoimintaa ja sen talouteen kohdistuvia vaikutuksia koskevien indikaattorien kehittäminen ja analyysi. Tarkoituksena on laatia ja julkaista kansalliset ja alueelliset tieteen ja teknologian avainluvut ja tulostaulut käyttäen tarvittaessa virallisia tilastollisia indikaattoreita. Lisäksi arvioidaan jäsenvaltioiden T&K-järjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia sekä analysoidaan EU:n asemaa ja suorituskykyä tieteellisessä ja teknologisessa tutkimuksessa.

Nämä toimet toteutetaan yhteistyössä Yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa sekä selvitysten ja asiantuntijaryhmien muodossa.

Toinen toimintalinja: Tutkimuspolitiikkojen koordinointi

Tavoitteena on tehostaa vapaaehtoisuuden pohjalta tutkimuspolitiikkojen koordinointia

—	toimilla, joilla tuetaan avoimen koordinointimenetelmän toteutusta, ja

—	valtioiden välisillä kansallisen tai alueellisen tason yhteistyöaloitteilla, jotka liittyvät yhteistä etua koskeviin kysymyksiin ja joihin osallistuu tarvittaessa muita sidosryhmiä, kuten yrityksiä, eurooppalaisia organisaatioita ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

Nämä toimet liittyvät yhteistä etua koskeviin kysymyksiin tutkimuksen alalla ja muilla politiikan aloilla, joiden panosta tarvitaan ERA:n toteuttamiseksi ja tutkimusinvestointeihin liittyvän kolmen prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Niillä edistetään tehokkaamman kansallisen ja alueellisen politiikan kehittämistä vastavuoroisen oppimisen ja vertaisarvioinnin avulla, edistetään maiden ja alueiden muodostamien ryhmien koordinoituja tai yhteisiä aloitteita osa-alueilla, joilla on vahva ylikansallinen ulottuvuus tai merkittäviä heijastusvaikutuksia, sekä tarpeen mukaan yksilöidään kysymyksiä, jotka edellyttävät toisiaan täydentäviä ja tukevia toimia yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla.

Useiden maiden ja alueiden toteuttamissa aloitteissa voi olla kyse kansallisen ja alueellisen politiikan vertaisarvioinnista, kokemusten ja henkilöstön vaihdosta, yhteisistä arvioinneista ja vaikutusarvioinneista sekä yhteisten toimien kehittämisestä ja toteutuksesta.

7.   KANSAINVÄLISET YHTEISTYÖTOIMET

Tavoite

Tullakseen kilpailukykyiseksi ja voidakseen toimia johtavassa asemassa maailmannäyttämöllä Euroopan yhteisö tarvitsee vahvan ja johdonmukaisen kansainvälisen tiede- ja teknologiapolitiikan. Puiteohjelman eri ohjelmien yhteydessä toteutetut kansainväliset toimet pannaan täytäntöön kansainvälisen yhteistyön kokonaisstrategian yhteydessä.

Tällä kansainvälisellä politiikalla on kolme toisiinsa liittyvää tavoitetta:

—	tukea Euroopan kilpailukykyä hyödyntämällä strategisia kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa valituilla tieteenaloilla ja saamalla kolmansien maiden parhaat tutkijat työskentelemään Eurooppaan ja yhteistyössä Euroopan kanssa,

—	edistää yhteyksiä kolmansissa maissa toimiviin kumppaneihin tavoitteena muualla maailmassa tehtävän tutkimuksen parempi saatavuus,

—	tarkastella kolmansia maita koskevia tai luonteeltaan maailmanlaajuisia erityisongelmia yhteisten etunäkökohtien ja yhteisen hyödyn pohjalta.

Lähestymistapa

Jotta voitaisiin yhdessä kohdemaiksi valittujen kolmansien maiden (kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden (22) kanssa yksilöidä ja sopia yhteisen edun mukaiset ja molemmille hyödylliset ensisijaiset tutkimusalueet ”Yhteistyö”-erityisohjelman erityisiä kansainvälisiä yhteistyötoimia varten, tehostetaan meneillään olevaa poliittista vuoropuhelua näiden kolmansien maiden eri alueiden kanssa ja tiivistetään olemassa olevia kumppanuusverkostoja. Kansainväliseen tiedeyhteistyöhön liittyvien kansallisten toimien yhtenäisyyttä pyritään lisäämään tukemalla (jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden) kansallisten ohjelmien koordinointia. Tämä toteutetaan kansallisten TTK-politiikkojen ja -toimien monenvälisenä koordinointina. Puiteohjelmaan sisältyvä yhteistyö kolmansien maiden kanssa koskee erityisesti seuraavia maaryhmiä (23):

—	ehdokasmaat (24),

—	Välimeren alueen kumppanimaat, Länsi-Balkanin maat (25) sekä Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maat (26) (COEST),

—	kehitysmaat kunkin asianomaisen maan tai alueen eritystarpeisiin keskittyen (27),

—	kehittyvät taloudet (27).

Yksittäisiin aihealueisiin liittyvät kansainväliset yhteistyötoimet toteutetaan ”Yhteistyö”-erityisohjelmassa. Tutkijavoimavaroihin liittyvät kansainväliset toimet toteutetaan ”Ihmiset”-erityisohjelmassa. Toteutetaan kaikille aloille yhteisiä (horisontaalisia) tukitoimia ja toimenpiteitä, jotka eivät liity erityisesti tiettyyn ”Yhteistyö”-ohjelman temaattiseen tai monialaiseen aihepiiriin ja joita voidaan täydentää suppeassa määrässä tapauksia erityisillä yhteistyötoimilla, joista on yhteistä etua. Tehostetaan puiteohjelman eri ohjelmien kansainvälisten yhteistyötoimien kokonaiskoordinointia tarkoituksena varmistaa johdonmukainen lähestymistapa ja luoda synergiavaikutusta yhteisön muiden välineiden, kuten liittymistä valmistelevan tukivälineen, Euroopan naapuruuspolitiikka -välineen, Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa koskevan asetuksen ja kehitysapujärjestelyjen, kanssa. Niiden kokemusten pohjalta, jotka on saatu entisen Neuvostoliiton uusien itsenäisten valtioiden tutkijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä edistävän kansainvälisen järjestön (INTAS) kautta yhteistyöstä Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maiden kanssa, toteutetaan jatkuvuuden turvaavia toimia sekä tässä ohjelmassa että ”Yhteistyö”- ja ”Ihmiset”-ohjelmassa.

Komissio huolehtii kansainvälisten yhteistyötoimien koordinoinnista koko puiteohjelman osalta, myös poliittisesta vuoropuhelusta kumppanimaiden ja -alueiden kanssa sekä kansainvälisillä foorumeilla.

Toimet

Yhteisesti sovittua kansainvälistä tiedeyhteistyötä kehitetään pääasiallisesti seuraavilla toimilla:

Kahden alueen välinen tiede- ja teknologiayhteistyön koordinoiminen, tiede- ja teknologiayhteistyön painopisteiden ja strategioiden määrittely mukaan lukien

Painopisteiden määrittely yhteisön tiede- ja teknologiayhteistyössä perustuu kumppanimaiden ja -alueiden kanssa käytävään kattavaan toimia koskevaan vuoropuheluun, jossa otetaan huomioon kyseisten maiden ja alueiden sosiokulttuuriset olosuhteet ja tutkimusvalmiudet. Tätä tiede- ja teknologiayhteistyöhön liittyvää vuoropuhelua käydään useilla tasoilla, kuten kansainvälisillä foorumeilla (eri YK:n yleissopimusten puitteissa), institutionalisoituna kahden alueen välisenä vuoropuheluna (28) muun muassa Aasian ja Euroopan välillä (ASEM), Latinalaisen Amerikan, Karibian maiden ja EU:n välillä (EU ja LAC-maat), Välimeren ja Länsi-Balkanin kumppanimaiden kanssa, EU:n ja AKT-valtioiden (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden) välillä, EU:n ja Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maiden välillä (29), sekä lisäksi kahden- ja monenvälisten sopimusten pohjalta ja tutkijoiden ja muiden toimijoiden epävirallisten alueiden välisten tapaamisten yhteydessä.

Ensisijaisena tavoitteena on tehostaa kahden alueen tai valtion välistä vuoropuhelua, jotta voidaan luoda suuntaviivoja ja puitteita kansainväliselle tiede- ja teknologiayhteistyölle ja yksilöidä tutkimusaloja yhteisten etunäkökohtien ja yhteisen hyödyn pohjalta. Tiedettä ja teknologiaa koskeva vuoropuhelu ja kumppanuus ovat tehokkain tapa saavuttaa maailmanlaajuisesti ja keskinäisesti sovitut tavoitteet siten, että alueelliset ja kansalliset erityistarpeet otetaan huomioon. Tämän vuoropuhelun ja tiede- ja teknologiasopimusten (30) pohjalta voidaan laatia kokonaisvaltainen tutkimuspolitiikka, joka muodostaa johdonmukaisen perustan puiteohjelmaan sisältyvälle kansainväliselle tiede- ja teknologiayhteistyölle.

Aloitteet toteutetaan erityisinä kansainvälisinä yhteistyötoimina, joilla kehitetään kahden alueen välistä vuoropuhelua tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, assosioituneiden maiden ja kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden kanssa.

Tiede- ja teknologiayhteistyöpolitiikan ja sen painopisteiden määrityksellä on suoria ja mitattavissa olevia vaikutuksia muihin kansainväliseen tiede- ja teknologiayhteistyöhön liittyviin toimiin, joita sisältyy ”Valmiudet”-erityisohjelmaan: sen avulla voidaan tehostaa ja kehittää tiede- ja teknologiasopimuksia ja tiede- ja teknologia-alan yhteistyökumppanuuksia sekä saada aikaan myönteistä synergiavaikutusta kansainväliseen tiede- ja teknologiayhteistyöhön liittyvien kansallisten politiikkojen ja toimien koordinoinnin osalta.

Tiede- ja teknologiasopimusten puitteissa on — määriteltyjen painopisteiden mukaisesti — pyrittävä ennen kaikkea yksilöimään uudet, esiin nousevat kysymykset, joissa kaivataan toimia sekä poliittisen tason tukea, jotta niitä voidaan käsitellä aihealueilla.

Lisäksi kun tutkijat osallistuvat kolmansien maiden kansallisiin tutkimusohjelmiin, tiede- ja teknologiasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja tutkijat voivat hankkia vastavuoroisesti tietämystä kolmansien maiden tutkimusjärjestelmistä ja -kulttuureista. Tällöin puiteohjelmasta katetaan kustannukset, jotka aiheutuvat jäsenvaltioista ja assosioituneista valtioista lähtöisin olevien tutkijoiden osallistumisesta kolmansien maiden kansallisiin tutkimusohjelmiin, edellyttäen että toiminta palvelee yhteistä etua ja tuottaa yhteistä hyötyä. Tämä yhteistyö toteutetaan kilpailupohjalta.

Vuoropuhelun ja tiede- ja teknologia-alan yhteistyösopimusten puitteissa kehitetyt yhteiset hankkeet ovat tarvelähtöisiä ja kumppanuuksien, asiantuntemuksen ja rahoituksen kannalta laajuudeltaan merkittäviä. Niillä on myös merkittävä sosioekonominen vaikutus. Hankkeet suunnataan tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevassa vuoropuhelussa alueellisesti määriteltyihin painopisteisiin. Niistä järjestetään erilliset ehdotuspyynnöt kutakin aluetta tai kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden ryhmää kohti. Vuoropuhelun tulosten pohjalta voidaan määritellä erityisten kansainvälisten yhteistyötoimien painopisteitä ja tarpeita ”Yhteistyö”-erityisohjelman eri aihealueilla.

Kahdenvälinen koordinointi tiede- ja teknologia-alan kumppanuuksien tehostamiseksi ja kehittämiseksi

Jotta määriteltyjen painopisteiden toteutusta voitaisiin valmistella ja tarvittavista toimista sopia, tutkimusvalmiuksien ja -toimien kehittämistä varten aiotaan perustaa tiede- ja teknologia-alan tasavertaisia yhteistyökumppanuuksia, joihin osallistuu useita sidosryhmiä (kumppaneita tutkimuksen, yritysmaailman, julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan piiristä). Ne ovat osoittautuneet sopivimmaksi tavaksi hyödyntää kumppaneiden vahvuudet synergisesti. Kumppanuudet edellyttävät monitieteisiä lähestymistapoja, jotta voidaan vastata erilaisiin tarpeisiin maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja/tai yksittäisten maiden tasolla.

Tiede- ja teknologia-alan yhteistyökumppanuuksien kehittäminen perustuu kahden alueen väliseen yhteisjohtamiseen ja poliittisten toimien koordinointiin määritellyillä painopistealueilla. Toimia varten perustetaan ohjausryhmät, joissa on rajallinen määrä kummankin alueen edustajia ja joihin voivat osallistua kaikki kumppanit kyseisillä alueilla ottaen huomioon niiden intressit ja tutkimusvalmiudet. Kumppanuuksilla tuetaan yhteisiä tutkimustoimia ja jatkuvaa toimia koskevaa vuoropuhelua, joka koskee toteutetun yhteistyön tehokkuutta ja vaikutuksia sekä tulevien tarpeiden yksilöintiä.

Jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden kansainväliseen tiede- ja teknologiayhteistyöhön liittyvien kansallisten politiikkojen ja toimien koordinoinnin tukeminen

Jotta kansainvälistä tiedeyhteistyötä koskeva yhteisön yhteistyöstrategia olisi tehokas ja vaikuttava EU:n tasolla, kansallista politiikkaa on koordinoitava jatkuvasti, jotta kahden alueen ja kahden valtion välisissä tiede- ja teknologia-alan vuoropuheluissa annettuja sitoumuksia voidaan noudattaa.

Koordinointi tehostaa jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden välisiä meneillään olevia kahdenvälisiä yhteistyöaloitteita, lisää niiden vaikutuksia ja parantaa niiden välistä myönteistä synergiaa. Se myös lisää yhteisön ja jäsenvaltioiden tiede- ja teknologia-alan yhteistyötoimien keskinäistä täydentävyyttä.

Lisäksi se tukee ”yhteisen vision” toteuttamista helpottamalla innovatiivisia ohjelmakeskeisiä lähestymistapoja sekä jäsenvaltioiden kanssa ja kesken tehtävää tiiviimpää yhteistyötä kehitettäessä ja harjoitettaessa johdonmukaista tiede- ja teknologia-alan yhteistyötä EU:ssa.