6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/1

(1)

Kun komission yksiköt olivat saaneet tietää, että Ranskalla oli maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen hallintaohjelma, jäljempänä ’ohjelma’, se lähetti Ranskan viranomaisille 24 päivänä helmikuuta 2000 kirjeen, jossa se pyysi tarkempia tietoja mainitun ohjelman toteuttamisesta vuodesta 1994 lähtien. Ranska toimitti 31 päivänä toukokuuta 2000 päivätyllä kirjeellä joitakin tietoja, jotka vahvistivat ohjelman olleen olemassa vuodesta 1994 lähtien. Komissio pyysi lisätietoja 11 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset vastasivat pyyntöön 26 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Ranskan viranomaiset olivat ilmoittaneet 13 päivänä helmikuuta 1991 sikatilojen ympäristönsuojeluun tarkoitetun valtiontuen, joka koski yksittäisiä investointeja. Komissio hyväksyi tuen 11 päivänä joulukuuta 1991 päivätyllä kirjeellä (2). Ranskan viranomaiset toimittivat 20 päivänä huhtikuuta 1993 lisäksi yhteisrahoitetun rakenneohjelman puitteissa ja maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 (3) 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti 2 päivänä maaliskuuta 1993 päivätyn yleiskirjeen DEPSE/SDEE nro 93-7005 ja 5 päivänä marraskuuta 1992 päivätyn yleiskirjeen DEPSE/SDEE nro 7027, jotka koskivat naudanliha-alan investointitukia. Komissio teki asetuksen (ETY) N:o 2328/91 mukaisesti 29 päivänä heinäkuuta 1993 päätöksen, joka mahdollisti yhteisön osallistumisen tämän yhteisen toimen rahoittamiseen (4). Kansallista tukea ei kuitenkaan ole ilmoitettu komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti (5). Ranskan viranomaisten mukaan nämä ennen ohjelman voimaantuloa käyttöön otetut järjestelyt on sisällytetty ohjelmaan 22 päivänä huhtikuuta 1994 päivätyllä yleiskirjeellä DEPSE nro 7016. Ne muodostavat siten ohjelman nautaeläimiä ja sikoja koskevan osan. Yleiskirjeestäkään ei kuitenkaan ole annettu komissiolle ilmoitusta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(3)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 13 päivänä kesäkuuta 1994 päivätyllä kirjeellä siipikarjankasvatuksen ympäristönsuojelua koskeviin investointeihin tarkoitetun valtiontuen. Komissio hyväksyi tämän sittemmin ohjelmaan sen siipikarja-alaa koskevana osana sisällytetyn järjestelmän 26 päivänä huhtikuuta 1995 päivätyllä kirjeellään (6).

(4)

Ranskan viranomaiset eivät ole antaneet perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitusta 8 päivänä lokakuuta 1993 tehdystä sopimuksesta, jolla ohjelma perustettiin, eivätkä mistään muustakaan asiakirjasta, jossa selvitettäisiin ohjelman yksityiskohtia erityisesti sen rahoitusperustan osalta (7). Komissiolle ei esimerkiksi ole ilmoitettu vesilaitosten osallistumisesta rahoitukseen.

(5)

Ranskan viranomaiset eivät myöskään ole antaneet komissiolle ilmoitusta naudanliha-alan investointituista.

(6)

Nuorten viljelijöiden tuista ei komissiolle ole annettu mitään ilmoitusta.

(7)

Komissio ilmoitti Ranskalle 11 päivänä huhtikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa ohjelmaa koskeva EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Tämä päätös koskee ainoastaan ohjelman soveltamista vuosina 1994–2000.

(8)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (8). Komissio kehotti muita jäsenvaltioita ja asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä tuista. Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta. Ranskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa 21 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

(9)

Komissio hyväksyi 30 päivänä lokakuuta 2001 päivätyllä kirjeellä ohjelman jatkamisen vuodesta 2001 lähtien (9).

(10)

Ohjelma on Ranskan valtion ja Ranskan maatalouden ammattijärjestöjen välillä 8 päivänä lokakuuta 1993 tehdyn sopimuksen tulos. Se tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Ohjelmalla pyritään sopeuttamaan viljelijöiden koneet ja laitteet sekä viljelykäytännöt parempaan ympäristönsuojeluun ja erityisesti vesiensuojeluun. Ohjelmaa sovelletaan kasvinsuojeluaineiden sekä orgaanista ja kivennäisalkuperää olevien lannoitteiden käytön aiheuttamaan vesien pilaantumiseen.

(11)

Ohjelmalla pyritään noudattamaan erityisesti vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/676/ETY (10), jäljempänä ’nitraattidirektiivi’, sekä hyvän maatalouskäytännön käyttöönottoa koskevia jäsenvaltion säännöksiä. Se koskee kaikkia tuotantotapoja, sekä kotieläinten kasvatusta että kasvinviljelyä.

(12)

Kotieläinten kasvatuksessa käytettävien rakennusten kunnostustyöt ja lannan käsittelyn parantaminen on katsottu tarpeellisiksi, jotta tuotanto saataisiin säännösten mukaiseksi ja karjanlannan aiheuttama vesivarojen pilaantuminen voitaisiin ehkäistä. Pelkästään rakennusten kunnostustöiden kustannuksiksi arvioitiin aikoinaan alustavasti noin miljardi euroa vuoteen 2002 mennessä. Toimenpidettä varten laadittiin investointiohjelma, jonka rahoitussuunnitelma muodostui seuraavasti: viljelijät 1/3, valtio (maa- ja kalatalousministeriö) ja alueelliset yhteisöt 1/3 tasan kummankin kesken jaettuna sekä vesilaitokset (11) 1/3. Mahdollisina tuensaajina olevilta viljelijöiltä perittiin vastineeksi vesilaitoksille maksettavaa jätevesimaksua.

(13)

Ranskan ympäristöministeriö ja maatalousministeriö täsmensivät 24 päivänä helmikuuta 1994 päivätyllä ja asianomaisille hallintoelimille osoitetulla kirjeellä ohjelman toteutuksesta vastaavan kansallisen seurantakomitean esittämät menettelyä koskevat tekijät: aikataulun, rahoitusperustan ja viljelijöihin soveltamisen.

(14)

Ohjelman ja luokiteltujen laitosten välisen suhteen osalta Ranskan viranomaiset ilmoittivat mainitussa kirjeessä, että kun pilaantumisenhallintasopimuksissa määrätyt työt on tehty, on viljelijän edun mukaista, että lopputulos on karjatiloista 29 päivänä helmikuuta 1992 tehtyjen ministeriön päätösten vesiensuojelua koskevien säännösten mukainen.

(15)

Ohjelman täytäntöönpanossa on noudatettu alakohtaista lähestymistapaa ja se on toteutettu maa- ja kalatalousministeriön alueiden ja departementtien prefekteille osoitettujen yleiskirjeiden avulla, jotka ovat sisältäneet tukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ranskan viranomaiset ovat lähettäneet komissiolle sen pyynnöstä jäljennökset seuraavista yleiskirjeistä:

(16)

Tuensaajina olivat maatalousyrittäjät tai maatalouskäytössä olevien kiinteistöjen omistajat, erityisesti naudanliha-, sianliha- ja siipikarja-alalla. Investoinnit puolestaan koskivat olemassa olevien rakennusten kunnostamista karjanlannan varastointikapasiteetin lisäämiseksi ja varastointilaitteistojen parantamiseksi, jotta tilat saataisiin nitraattidirektiivin vaatimuksia vastaaviksi (12).

(17)

Rahoitus muodostui yhdestä valtion tukitoimesta, jonka suuruus oli 35 prosenttia kustannuksista, joista 30 prosenttia kattoi pääomatukena myönnetty osuus, johon voitiin lisätä korkotukilainan antama hyöty, joka vastaa tukena ilmaistuna viittä prosenttia kustannuksista. Vesilaitosten osallistumista, suuruudeltaan 1/3 kustannuksista, ei mainittu johdanto-osan 15 kappaleessa tarkoitetuissa yleiskirjeissä.

(18)

Naudanliha-alan ja sianliha-alan osalta maatalousyrittäjille, jotka toteuttavat hankkeensa kehityssuunnitelman osana epäsuotuisilla alueilla, kaavailtiin myös tukia, joissa pääomatuen osuus oli 30 prosenttia ja korkotukilainan osuus tukena ilmaistuna 15 prosenttia. Nuorten viljelijöiden kohdalla osuudet ovat korkeampia (43,75 prosenttia tasankoalueilla ja 56,25 prosenttia epäsuotuisilla alueilla). Siipikarja-alalla nuorille viljelijöille on säädetty viiden prosentin lisätuki korkotukilainan muodossa.

(19)

Nuorten, 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen aloittaneiden viljelijöiden, tukitasoja muutettiin 15 päivänä tammikuuta 1996 päivätyllä yleiskirjeellä DEPSE/SDEEA nro 7001. Pääomatuki nostettiin 30 prosentista 35 prosenttiin epäsuotuisilla alueilla ja maaseudun ensisijaisilla kehittämisalueilla. Korkotukilainoja ei tukimuotoihin sisälly. Muilla alueilla pääomatuki nostettiin 30 prosentista 32,5 prosenttiin. Lisälaina, jonka vaikutus tukena ilmaistuna on 2,5 prosenttia, sallittiin.

(20)

Tukea saadakseen tuottajien oli esitettävä hyväksytyillä teknisillä asiantuntijoilla teettämänsä ennakkotutkimus, jonka perusteella tuottajan investointisuunnitelma laadittiin. Tutkimusta käytettiin pilaantumisen hallintaa koskevan sopimuksen perustana (ks. johdanto-osan 21 kappale) ja siten kunkin töiden julkiseen rahoitukseen osallistuvan osapuolen tukikelpoisen osuuden määrittelyyn. Tutkimusten osuus oli 2 prosenttia investointikustannuksista, ja valtio tuki niitä 50 prosentin osuudella ja vesilaitokset samoin 50 prosentin osuudella enimmäismäärän ollessa 6 000 Ranskan frangia (FRF) ilman veroja (eli 914 euroa).

(21)

Pilaantumisenhallintasopimus takasi viljelijälle, että ohjelmassa määrättyä tukijärjestelmää sovellettiin ja että hän sai korvauksen mahdollisesta vesilaitokselle maksettavasta maksusta. Kyse on luottamussopimuksesta, joka nostaa esiin maatilan ympäristöongelmat mutta jonka tavoitteena on auttaa niiden ratkaisemisessa. Sopimuksen allekirjoittajina ovat kaikki taloudelliset kumppanit viljelijä mukaan luettuna.

(22)

Komissio katsoi ensiksikin, että vesilaitosten osallistuminen ohjelmaan oli perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Vesilaitosten rahoitusosuus oli 1/3 ohjelman investointikustannuksista. Komission yksiköt eivät olleet tietoisia vesilaitosten osuudesta ennen kuin ne saivat valtiontalouden tarkastusviraston, maa- ja kalatalousministeriön pysyvän tarkastusten koordinointikomitean sekä maatalousteknologian ja vesihuolto- ja metsätalousneuvoston laatiman, ohjelman hallinnointia ja tasetta koskevan arviointikertomuksen (13).

(23)

Komissio on ottanut huomioon, että valuma-alueen rahoituslaitoksista 14 päivänä syyskuuta 1966 tehdyn Ranskan päätöksen nro 66-700 2 artiklassa säädetään, että vesilaitokset ovat julkisia valtion laitoksia, joilla on oikeushenkilön asema ja rahoitusautonomia. Ranskan lainsäädäntö ei siis jätä sijaa näiden laitosten julkisasemaa koskeville epäilyksille.

(24)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio on päätellyt, että vesilaitoksista ja niiden toimintatavoista Ranskassa annettujen säännösten sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (14) oikeuskäytännön perusteella vesilaitokset on katsottava valtionhallintoon kuuluviksi ja että näiden laitosten rahoittamat maatilainvestoinnit ovat valtiontukea (15).

(25)

Komissio katsoo, että nautakarjan, sikojen ja siipikarjan kasvattajille myönnetyt määrät, vesilaitoksilta saadut määrät mukaan luettuina, antoivat kyseisille tuottajille edun, jollaista muut tuotannonalat eivät voineet saada. Kyseessä oli siis Ranskan myöntämä tuki, joka vääristi tai uhkasi vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä ja tiettyjä tuotannonaloja ja saattoi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Sen vuoksi toimenpide kuuluu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(26)

Komissio tuli myös siihen tulokseen, että Ranskan täytäntöön panemat valtiontuet olivat uusia tukia, joista ei ollut annettu ilmoitusta komissiolle ja jotka saattoivat siitä syystä olla perustamissopimuksessa tarkoitettuja sääntöjenvastaisia tukia. Komissio tukeutui erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (16) 1 artiklan f alakohtaan, jossa sääntöjenvastainen tuki määritellään uudeksi tueksi, joka on otettu käyttöön perustamissopimuksen entisen 93 artiklan (sittemmin 88 artikla) 3 kohdan vastaisesti. Käsite uusi tuki kattaa puolestaan kaikki tuet, eli tukiohjelmat ja yksittäiset tuet, jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, voimassa olevan tuen muutokset mukaan luettuina.

(27)

Komissio muistutti, että jokainen komission hyväksymä tukiohjelma, johon tehdään merkittäviä muutoksia — kuten tässä tapauksessa julkisen elimen osallistuminen komissiolle ilmoitetun tuen rahoittamiseen, mikä muuttaa merkittävästi rahoitusperustaa ja siten tuen intensiteettiä — muodostaa uuden tuen, josta on annettava komissiolle ilmoitus perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti ja jolle on saatava komission hyväksyntä. Tämä ilmoitusvelvollisuus vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan c alakohdassa. Komission mukaan tuen intensiteetin vaihtelu näytti sinänsä muodostavan tuen sisältöä muuttavan tekijän, joka tekee perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoittamisen pakolliseksi.

(28)

Tämän jälkeen komissio arvioi kyseessä olevat tuet ottaen huomioon maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen (17), jäljempänä ’maatalouden suuntaviivat’, 23.3 kohdan, jonka mukaan jokainen neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdan nojalla sääntöjenvastainen tuki on arvioitava tuen myöntämishetkellä voimassa olevien sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti.

(29)

Komissio katsoi, että sianliha-alan osalta tuettujen investointien luonne ja muoto todella oli sama ohjelmassa ja että investoinnit vastasivat olennaiselta osin komissiolle ilmoitettuja ja komission hyväksymiä investointeja. Naudanliha-alan osalta komissio — vaikka se ei tuolloin ollutkaan tutkinut tukea yhteisön kilpailusääntöjen kannalta — saattoi menettelyä aloitettaessa todeta tuen olevan näiden sääntöjen mukainen. Siipikarja-alan osalta komissio totesi ohjelman noudattavan täysin komission aiemmin hyväksymää järjestelmää. Nuorten, 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen aloittaneiden viljelijöiden osalta komissio totesi, että ohjelma ei tuonut muutoksia tukikelpoisiin investointeihin vaan rajoittui valtion rahoittaman osan tuen muodon muutokseen.

(30)

Tästä johtuen komissio totesi, että siltä osin kuin on kyse investointien laadusta ja Ranskan viranomaisten säätämien tukien muodoista, tuet, vaikka niihin liittyykin sääntöjenvastaisuuksia, oli pantu täytäntöön tuolloin voimassa olleiden yhteisön kilpailusääntöjen mukaisesti. Komissio ei siis vastustanut tuen täytäntöönpanoa tältä osin.

(31)

Tukien rahoitusperustan osalta komissio muistutti, että ohjelman voimaantulohetkellä sovelletun sääntelyjärjestelmän mukaan ympäristönsuojeluun myönnettävien investointitukien enimmäismäärä oli 35 prosenttia aiheutuneista kustannuksista (epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia). Asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 5 kohdan viidennessä luetelmakohdassa, jossa säädetään kansallisten tukien tarkastelemisesta perustamissopimuksen entisen 92 ja 93 artiklan (sittemmin 87 ja 88 artikla) sekä mainitun asetuksen 6 artiklan suhteen, sallitaan tuet investointitoimenpiteisiin, jotka koskevat ympäristönsuojelua, jos ne eivät lisää tuotantoa. Valtiontukea nro N 136/91 koskeneessa päätöksessään komissio otti huomioon, että sillä oli käytäntönä pitää tämänkaltaisten tukien osalta yhteismarkkinoille soveltuvana tukea, joka kattaa 35 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista (45 prosenttia vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta 28 päivänä huhtikuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/268/ETY (18) tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla). Nämä tukitasot on vahvistettu ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (19) 3.2.3 kohdassa hieman kyseisen ohjelman voimaatulon jälkeen.

(32)

Ranskan viranomaiset olivat sitä paitsi tuoneet nimenomaisesti esiin näiden enimmäismäärien olemassaolon ja luonteen ohjelman johdanto-osan 15 kappaleessa tarkoitetuissa alakohtaista soveltamista koskeneissa yleiskirjeissä. Niissä todetaan Euroopan unionin hyväksyneen sen, että tämänkaltaisia investointeja koskevien, ympäristön tilan parantamiseen liittyvien julkisten tukien taso saa poikkeuksellisesti nousta 35 prosenttiin.

(33)

Komissio, joka on ottanut huomioon, että ohjelman rahoitusperustassa on suunniteltu valtion ja alueellisten yhteisöjen osuuden investointikustannuksista olevan 1/3 (kummankin kesken tasan jaettuna eli kummankin osapuolen osuus on 1/6), vesilaitosten osuuden 1/3 ja maatalousyrittäjien samoin 1/3 ja että vesilaitosten osuus on valtiontukea, päätyi menettelyn aloittamista koskeneessa päätöksessään siihen, että tämänkaltaisiin investointeihin sovellettavien tukien enimmäismääriä ei vaikuta noudatetun. Vesilaitosten ohjelmalle myöntämien tukien vuoksi julkisen rahoituksen osuus nousi 2/3:aan investointikuluista eli noin 66,6 prosenttiin aiheutuneista kustannuksista. Tämä olisi komission mielestä merkinnyt sallitun tukitason ylittymistä noin 31,6 prosentilla (21,6 prosentilla epäsuotuisilla alueilla) aiheutuneista kustannuksista. Sama ylitys olisi koskenut myös 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen aloittaneiden nuorten viljelijöiden tukiohjelmaa, koska ohjelmaan tehdyt muutokset koskevat ainoastaan valtion rahoittaman tukiosuuden muotoa eivätkä johda näiden nuorten viljelijöiden kokonaistukitason kasvuun.

(34)

Komissio on myös ottanut huomioon, että maatalouden suuntaviivojen soveltamispäivästä eli 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen komissio hyväksyy mainittujen suuntaviivojen 4.1.1.2 kohdan perusteella tämänkaltaisten investointien tukitasoksi 40 prosenttia aiheutuneista kustannuksista (epäsuotuisilla alueilla 50 prosenttia). Nuorten viljelijöiden hyväksytty tukitaso on 45 prosenttia (epäsuotuisilla alueilla 55 prosenttia). Tämä merkitsee sitä, että kun vuonna 2000 myönnettyihin tukiin sovelletaan näitä edullisempia edellytyksiä, myönnettyjen tukien tukitason ylitys on vain 26,6 prosenttia (epäsuotuisilla alueilla 16,6 prosenttia) ja nuorten viljelijöiden 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen tehtyjen investointien osalta maatalouden suuntaviivojen edellytysten mukaisten tukien tukitason ylitys on vain 21,6 prosenttia (epäsuotuisilla alueilla 11,6 prosenttia).

(35)

Koska komission hyväksymät investointituet perustuivat tukitasoon, jonka mukaan julkisen rahoituksen osuus sai olla enintään 35 prosenttia mainittujen investointien kustannuksista (epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia) tai 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen tapauksesta riippuen 40–55 prosenttia, komissio joutui menettelyn aloittamista koskeneessa päätöksessään toteamaan, että ohjelmaa sovellettaessa myönnettyjen tukien taso ei välttämättä vastannut komission hyväksymää tukitasoa ja että sen vuoksi myönnetty julkinen tuki, joka ylitti sallitut enimmäismäärät, olisi perustamissopimuksen vastaista valtiontukea.

(36)

Kun komissio oli tutkinut Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot, sillä oli epäilyksiä ohjelmassa vuosina 1994–2000 rahoitettujen investointitukien yhteismarkkinoille soveltuvuudesta, erityisesti siltä osin kuin oli kyse mahdollisesti myönnetyistä sallitun 35 prosentin tai 45 prosentin intensiteetin ylittävistä tukimääristä. Tästä syystä komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

(37)

Komissio katsoi myös, että Ranskan viranomaisten maatiloja koskevien tutkimusten tekemiseen käyttämä tukitaso oli sovellettavien kilpailusääntöjen mukainen.

(38)

Ranskan viranomaiset esittivät 21 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa komission päätöksestä aloittaa 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, joka koskee ilmoitettua tukea.

(39)

Ranskan viranomaiset panivat merkille vesilaitosten julkisten tukien luonnetta koskevan komission oikeudellisen selvityksen. Ranskan viranomaisten mukaan Ranskan hallitus aikoo tarkistaa vedenjakelujärjestelmästä ja vesien pilaantumisen torjunnasta 16 päivänä joulukuuta 1964 annettua lakia nro 64/1245, jossa muun muassa määritellään vesilaitosten toimintaa koskevat periaatteet, jotta laitosten maksujen laskemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja rahoitusohjelmat alistettaisiin tulevaisuudessa parlamentin äänestettäviksi.

(40)

Ranskan viranomaiset katsovat kuitenkin, että 35 prosentin ja 45 prosentin tukitasojen ylittämiseksi olisi voitu soveltaa asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 5 kohdan säännöksiä sekä maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 20 päivänä toukokuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 950/97 (20) 12 artiklan 3 kohdan d alakohdan säännöksiä. Nämä säännökset mahdollistavat Ranskan viranomaisten mukaan sen, ettei tukia koskevaa kieltoa ja tukitasojen ylityksiä koskevia rajoituksia tarvitse soveltaa tiettyihin, esimerkiksi ympäristönsuojeluun tähtääviin investointeihin.

(41)

Ranskan viranomaiset katsovat seuraavista syistä, että vesilaitosten ohjelmaan osallistumisella ei ole kilpailua vääristävää vaikutusta eikä kyse ole tietyn kansallisen alan perusteettomasta suosimisesta. Vaikka tukitasot olisivat korkeitakin, kyse on kuitenkin tuottamattomista investoinneista, jotka rasittavat maatilojen taloutta ja saattavat kyseiset viljelijät epäedulliseen asemaan niihin viljelijöihin verrattuina, jotka eivät tee tällaisia investointeja. Viimemainitut muodostavat sitä paitsi Ranskassa suuren enemmistön. Ranskan viranomaisten mielestä kilpailun vääristyminen koituisi näin yleisesti ottaen kyseessä olevien viljelijöiden haitaksi eikä eduksi.

(42)

Ranskan viranomaisten mukaan kyse voi näin olla perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetusta kilpailun vääristymisestä ainoastaan suhteessa niihin muiden jäsenvaltioiden viljelijöihin, jotka ovat tehneet samanlaisia töitä mutta joiden rahoitustuen enimmäistaso on ollut 35 prosenttia tai epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia. Ranskan viranomaisten mukaan tällaisen vääristymisen todellista luonnetta voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti.

(43)

Ranskan viranomaiset jatkavat päättelyään väittämällä, että kyseisiin töihin sovellettava tukitaso vaihtelee huomattavasti viljelijästä toiseen ohjelman soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä johtuen. Viranomaiset selittävät, että taso on hyvin yleisesti huomattavasti alle 60 prosenttia, jos se lasketaan tuen arvona, joka ilmaistaan prosentteina investoinnin määrästä, asetuksen (ETY) N:o 2328/91 7 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 950/97 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(44)

Ranskan viranomaisten mukaan valtion myöntämien ja komissiolle ilmoitettujen tukien soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä määritellään ohjelman soveltamista koskevat yleiset puitteet. Vesilaitokset puolestaan soveltavat samaa tukikelpoisten töiden luetteloa, mutta tukitasot eivät aina ole samat. Lisäksi paikallisesti on lisätty teknisiä rajoituksia (jotka koskevat esimerkiksi jaloittelualueen katettua pinta-alaa neliömetreinä), jotka koskevat niin vesilaitosten kuin valtion tai paikallisten yhteisöjenkin myöntämiä tukia ja jotka vähentävät usein tukikelpoisten töiden rahoitettavaa osaa. Jotkin vesilaitokset ovat myös voineet soveltaa kokonaistukiosuuden enimmäismäärää käyttäen nautayksikköihin perustuvaa typpipäästöjen määrää.

(45)

Näistä erilaisista enimmäismääristä johtuen myönnettyjen tukien todellinen taso suhteutettuna viljelijälle tukikelpoisista töistä aiheutuneisiin kustannuksiin on Ranskan viranomaisten mukaan käytännöllisesti katsoen aina alhaisempi kuin ohjelman sallima enimmäistukitaso.

(46)

Ranskan viranomaiset selittivät, että ympäristönsuojelun tehostamiseen tarvittavien töiden yhteydessä jotkut viljelijät ovat samalla toteuttaneet nykyaikaistamistöitä. Tällaiset työt eivät ole tukikelpoisia, eikä niihin sen vuoksi myönnetä ohjelmasta tukea.

(47)

Nautaeläinten kasvatuksessa, joka muodostaa 80 prosenttia ohjelman tukikelpoisista tiloista, keskimääräinen todellinen tukitaso olisi pikemminkin alhainen, useimmiten 35–50 prosenttia, ja lisäksi varsin vaihteleva tuotantojärjestelmästä riippuen. Tämä selittyy sillä, että lantatyypit — nestemäiset, kiinteät ja useimmiten niiden sekoitukset — ja niin muodoin myös niiden varastointitavat vaihtelevat suuresti niin menettelyn (lantalat, lietelantasäiliöt) kuin määränkin suhteen, sekä sillä, että näihin varastointia koskeviin investointeihin samoin kuin betonipäällysteisiin alueisiin ja jaloittelualueiden katteisiin sovelletaan teknisiä rajoituksia tai erityisen alhaisia rahoitusmääriä.

(48)

Sikojen ja siipikarjan teollisessa kasvatuksessa nykyinen lannan varastointikapasiteetti on useimmiten riittävä, kun otetaan huomioon kaudet, jolloin lannan levittäminen on kiellettyä. Työt ovat koskeneet lantasäiliöiden tai betonipäällysteisten alueiden vuotojen korjaamista tai kaksivaiheisten ruokintajärjestelmien asentamista, millä voidaan vähentää päästöjen syntymistä sikatiloilla, taikka siipikarjatilojen lannankäsittelyn parantamista. Tällöin todellinen tukitaso on voinut nousta aina 60 prosenttiin asti tukikelpoisten töiden kustannuksista, kuten käy ilmi taulukosta 1. Useimmiten kuitenkin töiden kustannukset ovat olleet selvästi alhaisempia kuin nautaeläimiä koskeneiden töiden kustannukset.

(49)

Ranskan viranomaisten mukaan Loire-Bretagnen vesilaitoksen valuma-alueen 20 000 tapausta koskenut selvitys osoitti tukitason olleen keskimäärin 40 prosenttia.

(50)

Itse asiassa osa näistä tapauksista koskee ohjelman puitteissa toteutettua uudisrakentamista silloin kun olemassa olleita rakennuksia koskeneita suunniteltuja töitä ei eri syistä johtuen ole katsottu tarkoituksenmukaisiksi. Ranskan viranomaisten mukaan näitä tapauksia on käsiteltävä erillään, koska niissä ei ole kyse tuesta ympäristönsuojeluun vaan asetuksen (ETY) N:o 2328/91 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja asetuksen (EY) N:o 950/97 12 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetystä nykyaikaistamistuesta. Tällöin tuki ei voi olla enempää kuin 35 prosenttia tai 26,25 prosenttia (epäsuotuisilla alueilla vastaavasti 45 prosenttia tai 38,75 prosenttia) töiden kustannuksista riippuen siitä, voidaanko viljelijään soveltaa kehityssuunnitelmaa. Näissä tapauksissa todellinen tukitaso on taulukon 2 esimerkeissä aina huomattavasti mainittuja tasoja alhaisempi. Sarake (a) kertoo, mitkä olisivat olleet ympäristönsuojelutöiden kustannukset, jos rakennukset olisi säilytetty.

(51)

Samalla tilalla on sitä paitsi voitu toteuttaa sekä olemassa olevien rakennusten kunnostustöitä että uudisrakentamista.

(52)

Jos vertailu pitäisi tehdä tapauskohtaisesti, perustamissopimuksen 87 artiklaa koskevan vertailun ulkopuolelle olisi Ranskan viranomaisten mukaan ehdottomasti jätettävä ne viljelijät, jotka ovat maksaneet vuosimaksun vesilaitokselle.

Taulukko 1

Esimerkkejä tilojen vaatimusten mukaisiksi saattamiseen ohjelmassa myönnettyjen tukien todellisesta tasosta

Taulukko 2

Esimerkkejä uudisrakentamiseen myönnettyjen tukien todellisesta tasosta

(53)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että mainitussa sopimuksessa määrättyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(54)

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan soveltamisesta sianliha-alalla säädetään sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2759/75 (22) 21 artiklassa. Niiden soveltamisesta naudanliha-alalla säädetään naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (23) 40 artiklassa. Ennen viimemainitun asetuksen antamista niitä sovellettiin samalla alalla naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 805/68 (24) 24 artiklan nojalla. Niiden soveltamisesta siipikarjanliha-alalla säädetään siipikarjanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2777/75 (25) 19 artiklassa.

(55)

Tuen luonne on ratkaistava ohjelman puitteissa investointeja tehneiden maatalousyrittäjien tasolla. Komissio katsoo, että ohjelman rahoittaminen on antanut ranskalaisille viljelijöille valikoivan edun.

(56)

Komissio katsoo, että toisin kuin Ranskan viranomaiset huomautuksissaan väittävät, investointien tuottamattomuus ei poista tuen etuvaikutusta puhtaasti taloudellisessa merkityksessä, koska tuki kattaa tuensaajan maksettaviksi tavallisesti tulevat kustannukset ja asettaa tuensaajan näin edullisempaan asemaan verrattuna kilpailijoihin, jotka eivät tällaista tukea saa.

(57)

Vaikka oletettaisiinkin, että tällaiset tuottamattomat investoinnit saattavat aluksi rasittaa tilojen taloutta, kuten Ranskan viranomaiset esittävät, asettamalla kyseessä olevat viljelijät epäedulliseen asemaan sellaisiin viljelijöihin verrattuina, jotka eivät tee kyseisen kaltaisia investointeja, on kuitenkin myös yhtä totta se, että nämä investoinnit koskevat tarkkaan määrättyä lainsäädännöstä johtuvaa velvollisuutta ja että loppujen lopuksi kaikkien kyseessä olevien viljelijöiden on tehtävä tämänkaltaiset investoinnit välttääkseen joutumasta sääntöjenvastaiseen tilanteeseen.

(58)

Jotta voitaisiin ratkaista, kuuluuko tässä päätöksessä käsiteltävä tuki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, on lopuksi selvitettävä, voiko se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(59)

Tuomioistuin on todennut, että kun valtion taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (26).

(60)

Vaikuttaa siltä, että tässä päätöksessä tarkasteltavat tuet saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan siten, että ne suosivat kansallista tuotantoa muiden jäsenvaltioiden tuotannon kustannuksella. Kyseiset alat ovat yhteisön tasolla erityisen avoimia kilpailulle ja sen vuoksi hyvin herkkiä kaikille jonkin tietyn jäsenvaltion tuotantoa suosiville toimenpiteille.

(61)

Taulukko 3 kertoo Ranskan ja muiden jäsenvaltioiden välisen kaupan määrän kyseessä olevien tuotteiden osalta ensimmäisenä ohjelman voimaantuloa seuranneena vuotena.

Taulukko 3

(62)

Tässä päätöksessä tarkastellut toimenpiteet ovat perustamissopimuksessa tarkoitettua valtiontukea, koska ne antavat tuensaajalle taloudellisen edun, jota muut alat eivät voi saada. Sen vuoksi komissio toteaa, että nämä toimenpiteet kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(63)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdassa sääntöjenvastainen tuki määritellään uudeksi tueksi, joka on otettu käyttöön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Käsite uusi tuki kattaa mainitun asetuksen 1 artiklan c alakohdan mukaisesti kaikki tuet, eli tukiohjelmat ja yksittäiset tuet, jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, voimassa olevan tuen muutokset mukaan luettuina.

(64)

Jokainen komission hyväksymä tukiohjelma, johon tehdään merkittäviä muutoksia — kuten tässä tapauksessa julkisen elimen osallistuminen komissiolle ilmoitetun tuen rahoittamiseen, mikä muuttaa merkittävästi rahoitusperustaa ja siten tuen intensiteettiä — muodostaa uuden tuen, josta on annettava komissiolle ilmoitus perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti ja jolle on saatava komission hyväksyntä.

(65)

Tuomioistuimen mukaan perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrättyä velvollisuutta antaa ilmoitus komissiolle hankkeista ottaa käyttöön tai muuttaa tukia ei sovelleta ainoastaan alkuperäiseen hankkeeseen, vaan se ulottuu myös hankkeeseen myöhemmin tehtäviin muutoksiin, pitäen sovittuna että tällaiset tiedot voidaan antaa komissiolle niiden neuvotteluiden puitteissa, joihin alkujaan tapahtunut ilmoittaminen antaa aihetta (27).

(66)

Tämä ilmoitusvelvollisuus vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan c alakohdassa.

(67)

Täsmennettäköön lisäksi, että tietolomakkeen liittämisellä Ranskan maatalousministeriön laatimaan tukiluetteloon on pelkästään informatiivinen arvo, eikä sitä voida pitää perustamissopimuksessa tarkoitettuna ilmoituksena. Sitä paitsi lomakkeessa olevissa tiedoissa ei myöskään viitata vesilaitosten ohjelmaan osallistumiseen, vaan niissä väitetään, että valtion osuus on 35 prosenttia investointikustannuksista.

(68)

Komissio ei ole voinut arvioida vesilaitosten osallistumista ohjelmaan eikä niitä vaikutuksia, joita niiden osallistumistasolla on saattanut olla kyseessä olevien investointien julkisen tuen tasoon. Se ei ole voinut tutkia niitä mahdollisia vaikutuksia, joita julkisen laitoksen osallistumisella tuen rahoitukseen saattaa olla tuen intensiteettinä ilmaistuna. Lopputulos on, että Ranskan tosiasiallisesti myöntämät tuet eivät välttämättä olleet komission valtiontukien nro N 136/91 ja N 342/94 puitteissa hyväksymän järjestelmän mukaisia.

(69)

Komission mukaan tuen intensiteetin vaihtelu näytti sinänsä muodostavan tuen sisältöä muuttavan tekijän, joka tekee perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoittamisen pakolliseksi.

(70)

Lisäksi Ranskan viranomaiset eivät ole antaneet komissiolle ilmoitusta naudanliha-alan investointituista. Ranskan viranomaiset väittivät kuitenkin, että koska komissio oli katsonut järjestelmän yhteisön rahoitustukeen kelpoiseksi, sen voitiin päätellä olevan yhteisön säännösten mukainen. Mutta tuolloin voimassa olleen asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 5 kohdassa säädettiin, että tuki investointitoimenpiteisiin, jotka koskevat ympäristönsuojelua ja sen tilan parantamista, on sallittua, jos kyseiset investoinnit eivät lisää tuotantoa ja jos ne ovat perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan (nykyisen 87, 88 ja 89 artiklan) mukaiset. Siihen sisältyy velvollisuus antaa perustamissopimuksen aiemman 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus kaikista valtiontukijärjestelmistä, sitäkin suuremmalla syyllä koska tukiin vuonna 1994 sovelletut edellytykset eivät vastanneet komissiolle vuonna 1991 ilmoitettuja edellytyksiä.

(71)

Edellä olevan perusteella on käynyt ilmi, että Ranskan täytäntöön panemat valtiontuet olivat uusia tukia, joista ei ollut annettu ilmoitusta komissiolle, ja ne olivat sen vuoksi perustamissopimuksessa tarkoitettuja sääntöjenvastaisia tukia.

(72)

Perustamissopimuksen 87 artiklassa mainitaan myös poikkeuksia, vaikkakin on selvää, että joitakin niistä, erityisesti sen 2 kohdassa määrättyjä, ei voida soveltaa. Myöskään Ranskan viranomaiset eivät ole vedonneet niihin.

(73)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan poikkeuksia on tulkittava tiukasti tutkittaessa alueelliseen tai alakohtaiseen käyttöön tarkoitettuja tukiohjelmia tai yksittäisiä tapauksia, joihin sovelletaan yleisiä tukijärjestelmiä. Kyseisiä tukia voidaan myöntää vain, jos komissio voi varmistua siitä, että tuki on välttämätöntä jonkin kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseksi. Mainittujen poikkeusten myöntäminen tuille ilman tällaista vastinetta merkitsisi sitä, että sallitaan yhteisön edun kannalta perusteeton jäsenvaltioiden välisen kaupan haittaaminen ja kilpailun vääristyminen sekä vastaavasti perusteettomat edut tiettyjen jäsenvaltioiden toimijoille.

(74)

Komissio katsoo, että kyseessä olevia tukia ei ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tuen tarkoituksena ei liioin ole perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistäminen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen. Tukea ei myöskään ole tarkoitettu edistämään kulttuuria tai kulttuuriperintöä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(75)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Jotta tätä poikkeusta voitaisiin soveltaa, tukien on autettava kyseessä olevan alan kehitystä.

(76)

Tuettujen investointien ja tukien osalta komissio päätyi menettelyä aloitettaessa siihen, että vaikka tukiin liittyikin sääntöjenvastaisuuksia, ne on pantu täytäntöön tuolloin voimassa olleiden yhteisön kilpailusääntöjen mukaisesti. Komissiolla ei ole syytä vastustaa tuen täytäntöönpanoa tältä osin.

(77)

Seuraavassa tukien yhteismarkkinoille soveltuvuutta koskevassa tarkastelussa rajoitutaan sen vuoksi yksinomaan Ranskan viranomaisten soveltamiin tukitasoihin.

(78)

Komissio huomautti tutkintamenettelyä aloitettaessa, että ohjelman voimaantulohetkellä sovelletun sääntelyjärjestelmän mukaan ympäristönsuojeluun myönnettävien investointitukien enimmäismäärä oli 35 prosenttia aiheutuneista kustannuksista (epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia).

(79)

Ranskan viranomaiset katsovat kuitenkin, että 35 prosentin ja 45 prosentin tukitasojen ylittämiseksi olisi voitu soveltaa asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 5 kohdan säännöksiä sekä asetuksen (EY) N:o 950/97 12 artiklan 3 kohdan d alakohdan säännöksiä. Nämä säännökset mahdollistavat Ranskan viranomaisten mukaan sen, ettei tukia koskevaa kieltoa ja tukitasojen ylityksiä koskevia rajoituksia tarvitse soveltaa tiettyihin, esimerkiksi ympäristönsuojelun parantamiseen tähtääviin investointeihin.

(80)

Komissio toteaa aluksi, että asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 5 kohdan viidennessä luetelmakohdassa, jossa säädetään kansallisten tukien tarkastelemisesta perustamissopimuksen entisen 92 ja 93 artiklan (sittemmin 87 ja 88 artikla) sekä mainitun asetuksen 6 artiklan suhteen, sallitaan tuet investointitoimenpiteisiin, jotka koskevat ympäristönsuojelua, jos ne eivät lisää tuotantoa. Komissio katsoo toteen osoitetutuksi, että investoinnit, joihin kyseessä olevat tuet kohdistuivat eivät lisää tuotantoa, koska ne koskivat ainoastaan maaseudun ympäristönsuojelua (erityisesti lannan varastointia ja käsittelyä).

(81)

Sallitun tukitason osalta komissio muistutti Ranskalle osoittamassaan, valtiontukea nro N 136/91 koskeneessa päätöksessä, että komission käytäntönä oli tämänkaltaisten tukien kohdalla katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi tukitaso, joka oli 35 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista (epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia).

(82)

Nämä tukitasot vahvistettiin ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa vähän ohjelman täytäntöönpanon jälkeen. Mainittujen suuntaviivojen 3.2.3 kohdassa säädetään, että tuet ympäristönsuojelua koskeviin investointeihin voidaan hyväksyä edellyttäen, että ne eivät ylitä tiettyjä tasoja. Alaviitteen nro 14 toisessa alakohdassa täsmennetään seuraavasti: ”investoinneissa, joihin sovelletaan (…) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 1 ja 5 kohtaa, tuen enimmäismäärä on 35 prosenttia ja (…) epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia. Näitä tuen enimmäismääriä sovelletaan yrityksen koosta riippumatta. Sen vuoksi niitä ei voida korottaa pienten ja keskisuurten yritysten osalta, kuten tässä jaksossa jäljempänä säädetään. Komissio pidättää itselleen oikeuden hyväksyä tapauskohtaisen tutkinnan jälkeen tavoite 1- ja tavoite 5 b -alueilla tehtyjen investointien osalta edellä mainittuja korkeammat tukitasot, jos jäsenvaltio voi ne osoittaa perustelluiksi.”

(83)

Asetus (ETY) N:o 2328/91 on kumottu asetuksella (EY) N:o 950/97. Asetuksen (EY) N:o 950/97 12 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat myöntää investointitukia ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen, jos kyseiset investoinnit eivät lisää tuotantokapasiteettia. Mainitun asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa säädetään, että 5 ja 9 artiklassa säädetyt, osarahoitusta koskevat edellytykset täyttävillä yksittäisillä maatiloilla tai maatilojen yhteenliittymillä tehtäviin investointeihin myönnettävä tuki, joka on 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 11 artiklassa säädettyjä arvoja ja määriä suurempi, on kielletty. Mainitun asetuksen 12 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan d alakohdan nojalla tätä kieltoa ei kuitenkaan sovelleta ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen liittyviin investointeihin.

(84)

Asetuksen (EY) N:o 950/97 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään kuitenkin, että näihin tukiin sovelletaan perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa (sittemmin 87, 88 ja 89 artikla). Tämä merkitsee paluuta tuolloin sovellettuihin kilpailusääntöihin eli jo valtiontukea nro N 136/91 koskeneessa päätöksessä mainittuun yhteisön käytäntöön ja ympäristönsuojeluun myönnettävää valtion tukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa vahvistettuihin edellytyksiin.

(85)

Komissio, joka perustaa kantansa vuosina 1994–1999 sovellettuihin säännöksiin sellaisina kuin ne on tässä päätöksessä kuvattu, voi vain todeta, että kyseessä oleviin tukiin sovellettava enimmäistaso oli 35 prosenttia aiheutuneista kustannuksista (epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia) ja että sen vuoksi nämä tasot ylittäneet tuet eivät olleet mainittujen säännösten mukaisia.

(86)

Vuonna 2000 myönnettyjen maatilojen investointitukien osalta kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2000 sovellettavien maatalouden suuntaviivojen 4.1.1.2 kohdassa vahvistetaan, että julkisen tuen enimmäistaso tukikelpoisista investoinneista on 40 prosenttia ja epäsuotuisilla alueilla 50 prosenttia. Nuorten viljelijöiden viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta tekemien investointien osalta tuen enimmäismäärä on kuitenkin nostettu 45 prosenttiin ja epäsuotuisilla alueilla 55 prosenttiin.

(87)

Maatalouden suuntaviivojen 4.1.2.4 kohdassa säädetään poikkeuksellisesti, että jos investoinneista aiheutuu lisäkustannuksia, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja sen parantamiseen, voidaan mainittujen suuntaviivojen 4.1.1.2 kohdassa vahvistettuja tuen 40 ja 50 prosentin enimmäismääriä korottaa vastaavasti 20 tai 25 prosenttiyksikköä. Tämä korotus voidaan näin myöntää investoinneille, joiden tarkoituksena on varmistaa äskettäin käyttöön otettujen vähimmäisvaatimusten noudattaminen, jollei Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä heinäkuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999 (28) 2 artiklassa määritellyistä edellytyksistä muuta johdu. Korotuksen on rajoituttava tiukasti niihin tukikelpoisiin lisäkustannuksiin, jotka ovat tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, eikä sitä sovelleta tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin.

(88)

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen 23 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1/2004 (29) voimaantulo 23 päivänä tammikuuta 2004 on muuttanut käsiteltävänä olevan tapauksen oikeudellista tilannetta. Tällä asetuksella sallitaan tietyillä edellytyksillä tuet pienille ja keskisuurille yrityksille ja vapautetaan ne perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta.

(89)

Ranskan viranomaiset ovat täsmentäneet, että ohjelmasta vuosina 1994–2000 rahoitettujen investointitukien saajat olivat asetuksen (EY) N:o 1/2004 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuja pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(90)

Asetuksen (EY) N:o 1/2004 20 artiklan 2 kohdassa säädetään, että yksittäiset tuet ja tukijärjestelmät, jotka on pantu täytäntöön ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, ja tuki, joka on myönnetty näiden järjestelmien nojalla ilman komission lupaa ja perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätyn ilmoittamisvelvollisuuden vastaisesti, ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvia ja vapautettuja tämän asetuksen nojalla, jos ne täyttävät tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta mainitun artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä.

(91)

Asetuksen (EY) N:o 1/2004 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tukijärjestelmistä myönnetty tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että myönnetty tuki täyttää mainitun asetuksen edellytykset.

(92)

Asetuksen (EY) N:o 1/2004 4 artikla sisältää ne edellytykset, joita on noudatettava tässä tapauksessa, eli silloin kun on kyse pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovellettavasta ilmoittamattomasta investointitukijärjestelmästä.

(93)

Asetuksen (EY) N:o 1/2004 4 artiklan 1 kohdan mukaan maatilojen investointituki maataloustuotteiden tuottamiseen on yhteismarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta, jos tuen bruttointensiteetti on enintään 50 prosenttia tukikelpoisista investoinneista epäsuotuisilla alueilla ja enintään 40 prosenttia tukikelpoisista investoinneista muilla alueilla.

(94)

Jos investoinneista aiheutuu lisäkustannuksia, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen, voidaan tuen 50 ja 40 prosentin enimmäismääriä korottaa vastaavasti 25 tai 20 prosenttiyksikköä. Tämä korotus voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joilla ylitetään yhteisön voimassa olevat vähimmäisvaatimukset, tai investointeihin, jotka tehdään hiljattain käyttöönotettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi. Korotuksen on rajoituttava yksinomaan tukikelpoisiin tarvittaviin lisäkustannuksiin eikä sitä sovelleta tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin.

(95)

Tässä tapauksessa on selvää, että kyseessä on ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen liittyvät investoinnit, joihin sovellettavat ympäristövaatimukset oli säädetty erityisesti nitraattidirektiivissä. Vaatimukset oli säädetty vuonna 1991, eikä niitä sen vuoksi voinut enää vuonna 2000 pitää uusina vaatimuksina.

(96)

Komissio on jo tuonut julki tätä ongelmaa koskevan kantansa valtiontuen nro N 355/2000 yhteydessä, kun se salli ohjelman jatkumisen vuodesta 2001 vuoteen 2006. Tuolloin käyttämäänsä perusteluun viitaten komissio korostaa nyt, ettei se voi olla ottamatta huomioon, että Ranskan ensimmäinen nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa koskenut toimintasuunnitelma hyväksyttiin vasta vuonna 1997 ja että ensimmäiset viljelijöille asetettuja tuloksia koskevat todelliset velvollisuudet ovat peräisin ajalta sen jälkeen. Vaikka näyttääkin selvältä, ettei Ranska ole pitänyt kiirettä direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että määräaika tarvittavien säännösten antamiselle oli päättynyt jo kauan sitten (30), on kiistämätön tosiasia, että ensimmäiset viljelijöitä koskevat velvollisuudet ovat paljon tuoreempia.

(97)

Nitraattidirektiivi ei myöskään sisällä, toisin kuin eräät muut yhteisön vaatimukset, täsmällisiä velvollisuuksia, jotka taloudellisten toimijoiden olisi täytettävä ilman valtion ennalta toteuttamia toimia. Direktiivissä ei myöskään ole säädetty tilojen mukauttamista koskevaa määräaikaa.

(98)

Tästä syystä komissio katsoo yhä edelleen, että nitraattidirektiiviin liittyvät erityispiirteet huomioon ottaen viljelijöihin kohdistuneita velvollisuuksia voitiin pitää asetuksessa (EY) N:o 1/2004 tarkoitettuina uusina vaatimuksina. Mikä tahansa muu tulkinta rankaisisi viljelijöitä siitä, ettei Ranska ole toiminut lainsäädännön alalla.

(99)

Komissio katsoo, että ainakin muilla kuin nitraattidirektiivissä tarkoitetuilla pilaantumisalttiilla vyöhykkeillä, joilla ei sovelleta direktiivissä vaadittuja edellytyksiä, toteutetuille investoinneille voidaan hyväksyä korotetut tukitasot, koska niillä vyöhykkeillä sovellettavat vaatimukset olivat vähemmän vaativia ja koska suunnitellut työt ylittivät kyseisillä alueilla voimassa olleet vähimmäisvaatimukset.

(100)

Pilaantumisalttiilla vyöhykkeillä toteutettujen investointien osalta komissio toteaa jo esittämiensä, viljelijöihin kohdistuneiden vaatimusten uutuutta koskeneiden perusteluiden mukaisesti, että tukitasojen korotus saattoi tässä tapauksessa olla sovellettavissa. Sen vuoksi tukitasoiksi oli mahdollista vahvistaa 60 prosenttia ja epäsuotuisilla alueilla 75 prosenttia investointikustannuksista.

(101)

Koska Ranskan viranomaisten toimittamat luvut osoittavat, ettei tukitaso käytännössä koskaan ollut enempää kuin 60 prosenttia aiheutuneista kustannuksista, komissio katsoo, että ohjelmassa vuosina 1994–1999 myönnetyt tuet voidaan hyväksyä.

(102)

Esitettyjen perusteluiden nojalla komissio katsoo, että ilmoitettu toimenpide on yhteisön kilpailusääntöjen ja erityisesti perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen.

(103)

Toimenpiteeseen, joka muodostuu investointituen myöntämisestä maatalousyrittäjille maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen hallintaohjelman puitteissa vuosina 1994–2000, voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta,

6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/14

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle 17 päivänä joulukuuta 1999 päivätyllä (ja 22 päivänä joulukuuta 1999 saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä käsiteltävänä olevasta toimenpiteestä, jonka Italian maatalousmarkkinajärjestö AIMA (Associazione italiana dei mercati agricoli) aikoo toteuttaa siipikarja-alan hyväksi sen vuoksi, että siipikarjanlihan kulutus ja myynti vähenivät jyrkästi vuoden 1999 dioksiinikriisin takia.

(2)

Komissio pyysi Italian viranomaisilta lisätietoja kirjeillä, jotka on päivätty 18 päivänä helmikuuta 2000 (viite AGR 5073), 2 päivänä lokakuuta 2000 (viite AGR 25123), 10 päivänä tammikuuta 2001 (viite AGR 000449) ja 24 päivänä huhtikuuta 2001 (viite AGR 009825), ja Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti pyydetyt lisätiedot kirjeillä, jotka on päivätty 8 päivänä elokuuta 2000 (kirjattu saapuneeksi 9 päivänä elokuuta 2000), 15 päivänä marraskuuta 2000 (kirjattu saapuneeksi 21 päivänä marraskuuta 2000), 27 päivänä helmikuuta 2001 (kirjattu saapuneeksi 1 päivänä maaliskuuta 2001) ja 23 päivänä toukokuuta 2001 (kirjattu saapuneeksi 28 päivänä toukokuuta 2001).

(3)

Komissio ilmoitti Italialle 30 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa kyseisen tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (1). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä toimenpiteestä.

(5)

Italian viranomaiset ovat esittäneet huomautuksensa 24 päivänä lokakuuta 2001 päivätyllä kirjeellä (kirjattu saapuneeksi 26 päivänä lokakuuta 2001). Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta.

(6)

AIMA:n kansallinen toimenpideohjelma vuodeksi 1999. Suunnitellun toimenpiteen oikeusperusta on lain nro 610/82 3 § :n 1 momentin d alamomentti, jossa AIMA:lle annetaan valtuudet ”toimittaa itse hallinnoimiensa varojen avulla ja sisäisistä markkinoista ja saatavuudesta riippuen (…) maatalouselintarvikkeita yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa valittuihin kehitysmaihin, sen jälkeen kun kansallista elintarvikevirastoa on kuultu”.

(7)

Italian kansallinen siipikarja-alan liitto UNA (Unione nazionale dell'avicoltura) vaati Italian maatalousmarkkinajärjestö AIMA:lta markkinatukea niiden vakavien seurausten vuoksi, joita dioksiinikriisi aiheutti siipikarjanlihan kulutuksen alalla.

(8)

Sen jälkeen kun AIMA kieltäytyi ostamasta 17 000 tonnia myymättä jäänyttä lihaa, jonka arvo oli noin 40 miljardia Italian liiraa (noin 20 miljoonaa euroa), UNA esitti ensin (ks. 17 päivänä joulukuuta 1999 päivätty kirje), että osa siitä (11 450 tonnia) myytäisiin kehitysmaiden markkinoille edulliseen hintaan siten, että AIMA vastaisi todellisen markkina-arvon ja myyntihinnan erotuksesta (joka oli noin 20 miljardia Italian liiraa eli 50 % tuotteiden käyvästä markkina-arvosta).

(9)

Komission yksiköt huomauttivat (18 päivänä helmikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä), että kyseessä näytti olevan pikemminkin vientituki, jonka tarkoituksena oli kattaa yhtäältä kehitysmaissa ja toisaalta Italian markkinoilla sovellettavien siipikarjanlihan myyntihintojen välinen erotus (tällainen tuki ei luonteensa vuoksi soveltuisi yhteismarkkinoille, minkä lisäksi se olisi ristiriidassa maailman kauppajärjestön yhteisölle asettamien velvoitteiden ja yhteisen markkinajärjestelyn kanssa). Tämän jälkeen Italian viranomaiset eivät enää 10 päivänä elokuuta 2000 päivätyssä kirjeessään maininneet tuen alkuperäistä tarkoitusta vaan väittivät, että Italian siipikarjanlihan tuottajille aiheutuneiden tappioiden voitiin katsoa johtuvan poikkeuksellisista tapahtumista (eikä tavanomaisista markkinariskeistä) ja että näin ollen voitaisiin soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta.

(10)

Tukiohjelman perusteella on tarkoitus myöntää siipikarja-alan tuottajille korvauksia siitä, että tuotteiden hinnat alenivat ja myynti romahti dioksiinikriisin ja sen kuluttajien keskuudessa aiheuttaman yhteiskunnallisen hätätilan vuoksi. Tuki vastaa kriisin ulkopuolelle jääneiden maiden keskihintojen ja Italian hintojen välistä erotusta kesä–heinäkuussa 1999 (korvauksen kattama ajanjakso). Italian viranomaisten mukaan siipikarjanlihan hinta oli kriisin ulkopuolelle jääneissä maissa (Italia pois luettuna) kesäkuussa 137,89 euroa/100 kg ja heinäkuussa 132,35 euroa/100 kg. Erotus Italian hintoihin nähden oli näin ollen kesäkuussa 53,966 euroa/100 kg ja heinäkuussa 46,218 euroa/100 kg. (2) Tuen enimmäismäärä on 21 150 Italian liiraa (10,92 euroa)/100 kg ja 15 400 Italian liiraa (7,95 euroa)/100 kg. Tukea myönnetään kesä–heinäkuussa 2001 tuotetun ja markkinoille saatetun lihan osalta yhteensä enintään 10 329 138 euroa.

(11)

Italian viranomaiset ovat tukeneet tätä väitettä toteamalla, että sen lisäksi, että dioksiinikriisi vähensi merkittävästi siipikarja-alan tuotantoa ja kaupankäyntiä (kriisiä seuranneiden markkinahäiriöiden vuoksi), myös tuotteiden kulutus laski jyrkästi. Italian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan siipikarjanlihaa myytiin alennettuun hintaan vuoden 1999 kesäkuussa 34 700 000 kiloa ja heinäkuussa 30 200 000 kiloa, kun vastaavat määrät olivat vuoden 1998 kesä- ja heinäkuussa 52 000 000 ja 51 000 000 kiloa. (3) Vaikka UNA otti käyttöön ehkäiseviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli torjua siipikarjanlihan ylituotanto (maaliskuussa teurastettiin osa kananpojista, jotka olisivat kasvaneet täysi-ikäisiksi seuraavien kuukausien aikana), alan tulokset jäivät dioksiinikriisin vuoksi epätyydyttäviksi.

(12)

Italian viranomaiset korostivat 21 päivänä marraskuuta 2000 ja 28 päivänä toukokuuta 2001 päivätyissä kirjeissään tiedotusvälineiden ratkaisevaa asemaa kriisin kehityksessä. Viranomaisten mukaan tiedotusvälineiden luoma yleinen hätäännys pahensi siipikarjanlihan kulutuksen romahdusta entisestään (kulutus aleni edellisvuoteen verrattuna kesäkuussa 29,1 %, heinäkuussa 10,1 %, elokuussa 16,2 % ja koko vuoden osalta 5,9 %). Kysynnän supistuminen johti hintojen jyrkkään alenemiseen erityisesti kesä- ja heinäkuussa (–30 % ja –30,1 % edellisvuoden vastaaviin kuukausiin verrattuna). Selviytyäkseen tilanteesta Italian tuottajat joutuivat tämän lisäksi varastoimaan kananlihaa kesäkuussa 4 150 tonnia, heinäkuussa 9 271 tonnia ja elokuussa 2 595 tonnia, koska sitä ei voitu toimittaa markkinoille.

(13)

Tuki ei sisällä korvausta kulutukseen ja myytäväksi soveltumattomien eläinten tai eläinperäisten tuotteiden hävittämisestä.

(14)

Tuen enimmäismäärä on arviolta enintään 20 miljardia Italian liiraa (10 329 138 euroa).

(15)

Komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koska se epäili tukiohjelman soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio epäili erityisesti, voitaisiinko kyseinen tuki rinnastaa tukeen, jonka tarkoituksena on korvata poikkeuksellisesta tapahtumasta aiheutuneet tappiot. Italian viranomaiset ovat näet vedonneet perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, jonka mukaan poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseen tarkoitettu tuki soveltuu yhteismarkkinoille. Tukiohjelmaa koskevan ilmoituksen mukaan dioksiinikriisi oli poikkeuksellinen tapahtuma.

(16)

Perustamissopimuksessa ei määritellä poikkeuksellisen tapahtuman käsitettä, ja komissio päättää poikkeuksen soveltamisesta tapauskohtaisesti kulloinkin kyseessä olevan tapauksen arvioinnin perusteella. Belgiassa tuotettuja elintarvikkeita ja eläinrehuja koskevan dioksiinikriisin yhteydessä komissio katsoi, että kansanterveyden suojelemiseksi tarvittavien toimenpiteiden luonteen ja laajuuden vuoksi oli perusteltua todeta, että kyseessä oli perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen tapahtuma. (4)

(17)

Poikkeuksellisen tapahtuman käsitettä on tulkittu myös muissa ennakkotapauksissa, joista voidaan mainita erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa BSE-kriisin vuoksi myönnetyt tuet (5). Komissio katsoi tuolloin, että kyseessä oli poikkeuksellinen tapahtuma. Perusteluina olivat erityisesti naudanlihan vientikielto ja kulutuksen romahtaminen hullun lehmän tautia koskevien tietojen aiheuttaman yleisen epävarmuuden ja huolestumisen vuoksi. On kuitenkin syytä korostaa, että edellä mainitut esimerkit koskevat maita, joita asianomainen tapahtuma koski suoraan (BSE-kriisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja dioksiinikriisi Belgiassa), kun taas käsiteltävänä olevassa tapauksessa markkinoiden häiriöt johtuivat siitä, että kuluttajat huolestuivat toisessa maassa ilmenneen dioksiinikriisin vuoksi.

(18)

Edellä mainituissa tapauksissa komissio hyväksyi tuottajille tulonmenetysten vuoksi maksetut vahingonkorvaukset siinä tapauksessa, että markkinakiintiöiden menetys ja kulutuksen väheneminen johtuivat paitsi yleisestä hätätilasta myös poikkeuksellisista tekijöistä, jotka estivät kyseisten tuotteiden normaalin kaupanpitämisen (tällä tarkoitetaan erilaisia julkisia toimenpiteitä sekä kuluttajien ja tiedotusvälineiden poikkeuksellista käyttäytymistä). Kaikissa edellä mainituissa päätöksissä voitiin todeta, että poikkeukselliseen tapahtumaan liittyvät tekijät ja yritysten kärsimät tappiot olivat suoraan yhteydessä toisiinsa.

(19)

Italian viranomaisia on pyydetty osoittamaan, että maataloustuottajien kärsimät tappiot johtuivat poikkeuksellisesta tapahtumasta, jotta komissio voisi hyväksyä tappioiden vuoksi maksetut vahingonkorvaukset perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla. Tähän mennessä Italian viranomaiset eivät ole kuitenkaan pystyneet antamaan uskottavaa selitystä. Nopeasti levinnyt yhteiskunnallinen hälytystila, joka aiheutti vakavia häiriöitä markkinoilla, joilla Italian siipikarjankasvattajat toimivat, ja johti markkinaosuuksien osittaiseen menetykseen ja sen seurauksena liikevaihdon alenemiseen tavanomaiseen tilanteeseen verrattuna, ei näytä käytettävissä olevien tietojen perusteella olevan sinällään perustamissopimuksessa tarkoitettu poikkeuksellinen tapahtuma. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että kansalliset tai yhteisön viranomaiset olisivat toteuttaneet toimenpiteitä markkinoiden sulkemiseksi.

(20)

Vaikka katsottaisiinkin, että tiedotusvälineiden vaikutus oli Italiassa voimakkaampi kuin muissa Euroopan maissa siksi, että italialaiset ovat erityisen huolissaan elintarvikkeiden turvallisuudesta ja että maassa on voimakas mielipideliike, joka suhtautuu kriittisesti kotieläinjalostusalalla käytettäviin tuotantomenetelmiin, nämä näkökohdat eivät tällä erää näyttäisi riittävän osoittamaan, että kyseessä olisi ollut poikkeuksellinen tapahtuma.

(21)

Komissio pohti pikemminkin, miksi Italian siipikarja-alan tuottajat eivät olisi voineet käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lisätä tuotteidensa myyntiä ulkomaille (tai jopa kotimaahan), koska Italia ei kuulunut dioksiinikriisistä välittömästi kärsineisiin maihin niin kuin Belgia.

(22)

Toinen selvennystä kaipaava seikka on Italian viranomaisten ilmoitus, jonka mukaan tuottajat joutuivat pakastamaan myymättä jääneen lihan (kesäkuussa 4 150,8 tonnia, heinäkuussa 9 271,3 tonnia ja elokuussa 2 595,9 tonnia). Tämän ilmoituksen perusteella ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että toimenpiteen ansiosta kriisin aikana myymättä jääneet siipikarja-alan tuotteet voitiin saattaa myyntiin myöhemmin. Siinä tapauksessa tappiot olisivat jääneet pienemmiksi kuin tapausta tutkittaessa ilmoitettiin. Komissio ei myöskään tuossa vaiheessa pystynyt määrittelemään, minkä verran lihaa jäi myymättä nimenomaan dioksiinipelon aiheuttaman kysynnän vähenemisen vuoksi ja miten suureksi ylituotanto muodostui kesän kysyntää koskevan virhearvioinnin takia.

(23)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että kyseessä oli tuki, jonka avulla haluttiin ainoastaan parantaa tuottajien taloudellista tilannetta sen sijaan että sillä olisi edistetty alan kehitystä. Lisäksi tuki myönnettiin yksinomaan hinnan perusteella tuotantomäärille tai tuotantoyksikölle. Toisin sanoen tuki voidaan rinnastaa toimintatukeen, joka ei sovellu yhteismarkkinoille maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen (6) (jäljempänä ’suuntaviivat’) 3.5 kohdan nojalla.

(24)

Komissio ilmoitti näin ollen epäilevänsä, oliko Italian siipikarja-alan tuottajien kärsimien tappioiden ja poikkeuksellisen tapahtuman välillä mitään yhteyttä. Se suhtautui epäilevästi myös siihen, voitaisiinko tarkastellut tuet hyväksyä perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan tai 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla (vaikka ne eivät näyttäneet myöskään helpottavan kyseistä taloudellista toimintaa) tai voitaisiinko ne katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi jonkin suuntaviivojen kohdan nojalla.

(25)

Italian viranomaiset korostivat 24 päivänä lokakuuta 2001 päivätyssä (ja 26 päivänä lokakuuta 2001 saapuneeksi kirjatussa) kirjeessään, että menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ei asetettu kyseenalaiseksi siipikarja-alan tuotteiden kulutuksen romahdusta, joka ilmeni erityisesti kesä-, heinä- ja elokuussa ja jatkui jossain määrin joulukuuhun 1999 asti.

(26)

Koska komissio ei asettanut myynnin vähenemisestä ja hintojen alenemisesta aiheutuneita tappioita kyseenalaisiksi, Italian viranomaisten mukaan olisi riittänyt, että ne osoittivat näiden tappioiden olevan yhteydessä dioksiinikriisiin. Todisteeksi tällaisen yhteyden olemassaolosta riitti niiden mielestä se, että ensimmäiset uutiset ”dioksiinikanasta” julkaistiin 28 päivänä toukokuuta 1999 klo 19, ja kesäkuusta 1999 alkoi kananlihan myynnin äkillinen romahtaminen (myynti väheni 29 % kesäkuuhun 1998 verrattuna). Siipikarja-alan tuotteiden kulutus kehittyi Italiassa tiedotusvälineiden aiheuttaman yhteiskunnallisen hälytystilan mukaisesti siten, että ensimmäisten dioksiinia koskevien uutisten aikaan myynti väheni jyrkästi mutta lisääntyi jälleen heinäkuussa, kun tiedotusvälineiden kiinnostus asiaan laantui. Myynti väheni uudelleen elokuussa, kun tiedotusvälineissä kerrottiin Euroopan unionin päätöksestä kaksinkertaistaa eräiden tuotteiden sisältämän dioksiinin hyväksytty määrä. Syyskuusta lähtien joukkotiedotusvälineet käsittelivät aihetta yhä vähemmän, ja siipikarja-alan tuotteiden kulutus palautui vähitellen tavanomaiselle tasolle.

(27)

Italian viranomaisten mielestä Belgiassa ilmennyttä dioksiinikriisiä koskevien tietojen levittämisestä aiheutunut yhteiskunnallinen hälytystila ja siipikarja-alan tuotteiden kulutuksen ja hintojen aleneminen ovat siten kiistatta yhteydessä toisiinsa.

(28)

Näin ollen riittäisi, kun osoitettaisiin, että Italiassa tapahtunutta dioksiinikriisiä voidaan pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna poikkeuksellisena tapahtumana. Italian viranomaisten mukaan komissio on jo todennut, että Belgian dioksiinikriisi oli poikkeuksellinen tapahtuma, kun otetaan huomioon kansanterveyden turvaamiseksi toteutettujen rajoitusten luonne ja laajuus. Italian viranomaiset myöntävät, että dioksiinikriisi ei koskenut Italiaa suoranaisesti, mutta väittävät kuitenkin, ettei voida kiistää, etteivätkö kriisin vaikutukset olisi ulottuneet yli kansallisten rajojen ja vaikuttaneet myös lähellä sijaitseviin maihin kuten Italiaan.

(29)

Italian viranomaisten mukaan perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna poikkeuksellisena tapahtumana on pidettävä mitä tahansa ennalta arvaamatonta tai vaikeasti ennustettavaa tapahtumaa, kuten luonnononnettomuuksia. On siis tarkasteltava itse tapahtumaa eikä kriisitilanteen vuoksi toteutettuja toimenpiteitä, jotka ovat vain varsinaisen tapahtuman seurauksia. Sitä paitsi komissio on jo todennut, että hullun lehmän tauti Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli luonteeltaan poikkeuksellinen tapahtuma, kun otetaan huomioon naudanlihan vientikielto ja erityisesti naudanlihan kulutuksen romahtaminen, joka johtui hullun lehmän tautia koskevien tietojen aiheuttamasta epävarmuudesta ja siihen liittyvistä peloista. Vastaava tilanne kehittyi myös Italiassa vuonna 1999 dioksiinihälytyksen seurauksena. Naudanlihan vientikielto ei vaikuttanut Yhdistyneessä kuningaskunnassa merkittävästi kulutukseen, koska ilman kyseistä kieltoakin ulkomaiset kuluttajat (samoin kuin englantilaiset kuluttajat itse) olisivat vähentäneet naudanlihan kulutusta, minkä vuoksi ulkomailla ei ollut näille tuotteille muita mahdollisia markkinoita. Vuoden 1999 dioksiinikriisin osalta on lisättävä, että kaikki kolmannet maat kielsivät kyseisenä ajanjaksona EU:sta peräisin olevan siipikarjanlihan tuonnin.

(30)

Se, että italialaiset tuottajat eivät pyrkineet muille ulkomaisille markkinoille eivätkä hyödyntäneet myöskään Italian markkinoita, johtuisi siis Italian viranomaisten mukaan siitä, että kyseessä oli tapahtuma, jonka vaikutukset eivät rajoittuneet Belgiaan vaan ylittivät valtioiden rajat.

(31)

Eräiden italialaisten siipikarja-alan yritysten bruttomyynti kesä–elokuussa 1999 osoittaa Italian viranomaisten mukaan selvästi, että hinnat alenivat ja myynti väheni.

(32)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotain yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(33)

Siipikarjanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2777/75 (7) 19 artiklassa säädetään, että asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa, ellei kyseisen asetuksen säännöksistä muuta johdu.

(34)

Suunnitellun toimenpiteen mukaan tietyille yrityksille on tarkoitus maksaa julkista tukea. Kyseinen tuki (yhteensä 20 miljardia Italian liiraa) myönnetään valikoivasti niille tuottajille, joiden katsotaan kärsineen tappioita dioksiinikriisin vuoksi. Lisäksi suunniteltu toimenpide suosii tiettyjä tuotannonaloja (siipikarjan kasvattajia) ja saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä Italian osuus koko unionin siipikarja-alan tuotannosta on 13,2 prosenttia. Vuonna 2001 Italia tuotti 1 134 000 tonnia siipikarjanlihaa, kun 15 jäsenvaltion EU:n tuotanto oli 9 088 000 tonnia (8).

(35)

Tämän perusteella kyseinen toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(36)

Kielto myöntää valtiontukea ei ole ehdoton. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Italian viranomaiset ovat vedonneet perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin. Perustamissopimuksessa määrätään, että 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea, joka on tarkoitettu luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

(37)

Perustamissopimuksessa ei määritellä ’poikkeuksellisen tapahtuman’ käsitettä, minkä vuoksi on tarpeen tarkistaa, voidaanko Italian ”dioksiinikriisi” rinnastaa perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tapahtumaan.

(38)

Maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen (9) mukaisesti komissio on luonnononnettomuuksista tai poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien tappioiden korvaamiseksi myönnettyjä valtiontukia arvioidessaan johdonmukaisesti katsonut, että perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittuja ’luonnononnettomuuden’ ja ’poikkeuksellisen tapahtuman’ käsitteitä olisi tulkittava rajoittavasti, koska ne muodostavat poikkeuksen 87 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun pääperiaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet eivät sovellu yhteismarkkinoille. Komissio on toistaiseksi hyväksynyt maanjäristykset, lumivyöryt, maanvyöryt ja tulvat mahdollisiksi luonnonmullistuksiksi. Poikkeuksellisiksi tapahtumiksi se on tähän mennessä hyväksynyt sodat, maan sisäiset levottomuudet tai lakot sekä tietyin varauksin ja tapahtuman laajuudesta riippuen suuret ydin- tai teollisuusonnettomuudet sekä tulipalot, jotka aiheuttavat laajoja menetyksiä. Toisaalta komissio ei ole hyväksynyt, että kaupallisin edellytyksin hankitun tavanomaisen vakuutuksen kattama yksittäisessä tuotantolaitoksessa tapahtunut tulipalo voitaisiin katsoa poikkeukselliseksi tapahtumaksi. Pääsääntöisesti komissio ei hyväksy eläin- tai kasvitautien puhkeamista luonnonmullistuksiksi eikä poikkeuksellisiksi tapahtumiksi, vaikka se onkin yhdessä tapauksessa tunnustanut hyvin laajalle levinneen täysin uuden eläintaudin puhkeamisen poikkeukselliseksi tapahtumaksi. Koska tämänkaltaisia tapahtumia on vaikea ennustaa, komissio arvioi 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myönnettäviä tukia koskevat ehdotukset edelleen tapauskohtaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon aikaisemmin noudattamansa käytännön. Tapauskohtainen analysointi on tarpeen erityisesti silloin kun tukea myönnetään siipikarjantuotannon kaltaisella herkällä alalla, missä mikä tahansa markkinatoimenpide voi vaikuttaa yhteisen markkinajärjestelyn mukaisiin toimenpiteisiin.

(39)

Komissio ei yleensä ole hyväksynyt, että ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden kemiallista saastumista pidettäisiin sellaisenaan perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna poikkeuksellisena tapahtumana. Päinvastoin, saastumisriski on seurausta siitä, että koko elintarvikeketjun eri vaiheissa ei ole noudatettu korkeimpia laatuvaatimuksia.

(40)

Belgian dioksiinikriisiä koskevan tapauksen yhteydessä otettiin huomioon monia eri tekijöitä ennen kuin katsottiin, että kriisiä oli pidettävä poikkeuksellisena tapahtumana. Komissio kiinnitti huomiota ennen muuta kriisin torjumiseksi ja ihmisten terveyden suojelemiseksi toteutettujen toimenpiteiden laajuuteen. Tällaisia toimenpiteitä olivat mm. kielto saattaa siipikarjalihaa markkinoille ja vähittäisjakeluun sekä kielto viedä eräitä ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettuja eläinperäisiä tuotteita sekä muihin maihin yhteisön sisällä että kolmansiin maihin sekä kyseisten tuotteiden määrääminen tiettyjen ehtojen, kuten valvonnan, jäljitettävyyden ja valvonnan alaisiksi (10) . Kriisin siis todettiin poikkeukselliseksi tapahtumaksi kahden seikan nojalla: sen, että Belgian viranomaiset ilmoittivat antavansa kiireellisiä toimenpiteitä, ja sen, että tuotannon myyminen kävi mahdottomaksi, mikä ajoi Belgian tuottajat kriisitilanteeseen. Kriisin ominaispiirteet ja sen vaikutukset asianomaisiin toimijoihin poikkesivat selkeästi tavanomaisista olosuhteista, minkä vuoksi sen ei voida katsoa kuuluneen markkinoiden tavanomaisiin toimintaedellytyksiin. Yhteiskunnallisen hälytystilan nopea leviäminen kuluttajien keskuudessa ja useiden kolmansien maiden belgialaista alkuperää oleville eläimille ja eläintuotteille asettama tuontikielto syvensi kriisiä voimakkaasti ja aiheutti pahoja häiriöitä markkinoilla, joilla Belgian tuottajat toimivat; ne menettivät markkinaosuuksiaan, mikä johti niiden liikevaihdon supistumiseen tavanomaiseen markkinatilanteeseen nähden.

(41)

Tuotteiden kemiallinen saastuminen sen enempää kuin myynnin romahtaminenkaan eivät sinänsä olisi olleet riittävä peruste katsoa, että kyseessä oli poikkeuksellinen tapahtuma, vaan tämä päätelmä perustuu yhteisvaikutukseen, jonka aiheuttivat kyseisten tuotteiden kaupanpitämistä ja vientiä tehokkaasti rajoittavat toimenpiteet ja se, että samaan aikaan niiden myynti väheni ja hinnat laskivat. Yhteiskunnallinen hälytystila ja kuluttajien reaktio dioksiinin saastuttamaan siipikarjanlihaan vain korostivat tapahtuman poikkeuksellisuutta.

(42)

Italian tuottajien osalta on sen sijaan todettava, että maassa ei annettu minkäänlaisia myynnin rajoittamiseen tai viennin kieltämiseen taikka kuluttajien terveyden suojelemiseen tähtääviä toimenpiteitä, koska kriisi ei suoranaisesti koskenut Italiaa. Ainoa ennalta arvaamaton ja markkinahäiriöitä aiheuttanut tekijä oli yhteiskunnallinen hälytystila ja kuluttajien reaktio muualla todettua saastumista kohtaan.

(43)

Italian tilannetta ei voi verrata niiden maiden tilanteeseen, joita kriisi koski suoraan: dioksiinikriisi todettiin poikkeukselliseksi tapahtumaksi nimenomaan Belgiassa, ei yleisesti. Kuten 35–38 kohdassa jo todettiin, ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden kemiallinen saastuminen tai yhteiskunnallisen hälytystilan leviäminen eivät sinänsä muodosta perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeuksellista tapahtumaa.

(44)

Italian viranomaiset ovat viitanneet myös ensimmäiseen BSE-kriisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kyseisessä tapauksessa naudanliha-alan poikkeuksellinen tilanne johtui siitä, että sekä eläinten että naudanlihan vienti Yhdistyneestä kuningaskunnasta muihin Euroopan maihin ja kolmansiin maihin oli kokonaan kielletty. Hullun lehmän taudin vuoksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettujen markkinatoimien vaikutukset oli näin ollen ennennäkemättömän laajat. Komissio muistuttaa, että näihin toimenpiteisiin kuului muun muassa totaalinen vientikielto, joka koski kaikkea Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotettua lihaa ja kaikkia lihatuotteita, jotka voivat päätyä ihmisten tai eläinten ravintoketjuun, ja lihankulutuksen ennennäkemätön romahdus maan sisällä. Kulutuksen väheneminen liittyi lihan markkinoille saattamista ja käyttöä koskeviin tiukkoihin rajoituksiin, joiden vuoksi syntynyttä tilannetta voidaan kuvata poikkeukselliseksi.

(45)

Lisäksi komissio on Euroopassa sittemmin esiintyneiden hullun lehmän tautiin liittyvien tapausten (11) yhteydessä toistanut, että menekin tai tulojen alenemista ei sinänsä pidetä poikkeuksellisena. Myynnin vähenemistä pidetään seurauksena poikkeuksellisesta tapahtumasta, joka muodostuu eri tekijöiden harvinaisesta yhteensattumasta. Kuten edellä mainituissa tapauksissa, tukia perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen tapahtuman seurausten poistamiseksi myönnettiin maissa, joita kriisi koski välittömästi, eli joissa syntyi poikkeuksellinen kriisi muun muassa seuraavien tekijöiden yhteisvaikutuksen vuoksi: äärimmäisen kielteiset vaikutukset eurooppalaisille maataloustuottajille, kuluttajien keskuudessa levinnyt yhteiskunnallinen hälytystila ja monien kolmansien maiden asettama EU:sta peräisin olevien eläinten ja lihatuotteiden tuontikielto sekä joukko tapahtumia, joita kasvattajat eivät pystyneet valvomaan ja jotka omalta osaltaan kiristivät kriisitilannetta ja lietsoivat kuluttajien pelkoa. Tästä aiheutui voimakkaita häiriöitä markkinoilla, joilla eurooppalaiset tuottajat toimivat, sekä markkinaosuuksien menetyksiä ja sen myötä liikevaihdon supistumista tavanomaiseen markkinatilanteeseen verrattuna.

(46)

Eräs tärkeä tekijä, jonka perusteella komissio totesi kyseisen kriisin poikkeukselliseksi tapahtumaksi, oli naudanliha-alan markkinoiden vakaus ja tasapaino ennen kriisin puhkeamista. Italian kananlihamarkkinoilla tilanne ei kuitenkaan ollut tällainen, vaan niillä oli todettu ylituotantoa ja hintojen alenemista, kuten jäljempänä (52–55 kohdassa) osoitetaan ja kuten Italian viranomaiset itsekin ovat todenneet (28.8.2000 ja 15.11.2000 päivätyissä kirjeissään).

(47)

Kaikissa edellä mainituissa ja erityisesti Italian viranomaisten mainitsemissa tapauksissa poikkeuksellinen tapahtuma oli tapahtunut asianomaisessa maassa, missä oli sen vuoksi toteutettu erilaisia rajoittavia sekä markkinoiden valvontaan ja terveyden turvaamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joihin liittyi asianomaisten tuotteiden myynnin väheneminen ja hinnan aleneminen.

(48)

Lisäksi poikkeukselliselta tapahtumalta edellytetään, että sen luonne ja asianomaisiin toimijoihin vaikuttavat seuraukset poikkeavat selkeästi tavanomaisista olosuhteista ja sijoittuvat markkinoiden tavanomaisten toimintaedellytysten ulkopuolelle. Se, että tapahtuma on odottamaton tai vaikeasti ennakoitavissa, voi vaikuttaa sen poikkeuksellisuuteen, mutta mitään tapahtumaa ei pelkästään näiden ominaisuuksien perusteella voida todeta perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi ”poikkeukselliseksi tapahtumaksi”.

(49)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa myynnin oletettu väheneminen ei poikkea muista kysyntään vaikuttavista tapahtumista, kuten tiettyjen vientimarkkinoiden sulkemisesta. Myös tällainen tapahtuma on odottamaton, mutta sisältyy silti yrityksen tavanomaiseen kaupalliseen riskiin, eikä se näin ollen ole perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen tapahtuma.

(50)

Italian viranomaisten mukaan italialaiset tuottajat eivät voineet myydä tuotteitaan muille markkinoille, koska kriisi levisi laajalle Belgian rajojen ulkopuolelle, mikä johti siipikarjanlihan kulutuksen vähenemiseen kaikkialla Euroopassa.

(51)

Komission käytössä olevien tietojen mukaan siipikarjanlihan vienti yhteisön sisällä säilyi kuitenkin heinä- ja elokuussa 1999 tavanomaisella vuositasolla ja jopa lisääntyi vuoteen 1998 verrattuna. Heinäkuussa yhteisön sisäistä vientiä koskevat luvut olivat jopa korkeammat kuin vuoden 1999 keskimääräiset ja edellisvuoden heinäkuun vientiluvut. Vaikka tämä viennin lisääntyminen ei riittänytkään poistamaan Italian viranomaisten mainitsemaa ylituotantoa kokonaisuudessaan, se kuitenkin vähensi kriisistä tuottajille aiheutuneita haittavaikutuksia, kun ne saivat tilaisuuden myydä osan tuotannostaan yhteisön markkinoille. Italian viranomaiset eivät ole esittäneet mitään lukuja niiden väitteidensä tueksi, joiden mukaan yhteisön markkinoilla ei ollut muita vientimahdollisuuksia, vaan ne ovat ainoastaan todenneet, että kriisin vuoksi siipikarjanlihan kulutus väheni myös muissa Euroopan maissa. Samojen viranomaisten mukaan voidaan kuitenkin mainita eräitä maita (mm. Espanja, Irlanti, Itävalta, Kreikka, Portugali, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta), joiden avulla voidaan määrittää kyseisten tuotteiden vertailuhinta (ks. 7 kohta edellä) siksi, että kriisi ei koskenut niitä. Näihin maihin olisi siis voitu myydä ainakin osa ylituotannosta.

(52)

Lisäksi on otettava huomioon komission tapa soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohtaa maatalousalalla, eli periaate, jonka mukaan tappioista ei voida maksaa ylikorvauksia.

(53)

Italian viranomaisten suunnittelema korvausjärjestelmä perustuu siihen, että tukea maksetaan kesä–heinäkuussa 1999 tuotetun ja markkinoille saatetun lihan määrän perusteella siten, että Italian keskihintoja verrataan kriisin ulkopuolelle jääneiden maiden keskihintoihin. Erotus Italian hintoihin nähden oli Italian viranomaisten mukaan kesäkuussa 53,966 euroa/100 kg ja heinäkuussa 46,218 euroa/100 kg. Tuen määrä on 21 150 Italian liiraa (10,92 euroa)/100 kg ja 15 400 Italian liiraa (7,95 euroa)/100 kg.

(54)

Tällaiseen laskutapaan liittyy kaksi ongelmaa. Ensimmäinen koskee Italian viranomaisten väitettä, jonka mukaan tuottajien oli pakastettava myymättä jäänyt liha (12) . Kriisin aikana myymättä jääneet siipikarjatuotteet voitiin pakastamisen ansiosta myydä myöhemmin, niin että tappiot jäivät pienemmiksi kuin tapauksen tutkinnan yhteydessä ilmoitettiin. Italian viranomaiset eivät ole kommentoineet tätä. Jos osa tuotannosta on myyty myöhemmin (todennäköisesti tavanomaiseen hintaan), ei voida sulkea pois tappioiden ylikorvaamisen riskiä. Lisäksi Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet, että kanoja teurastettiin 43 170,1 tonnia kesäkuussa 1999 ja heinäkuussa 47 485,9 tonnia eli yhteensä 90 656 tonnia (ks. 15.11.2000 päivätty kirje), kun taas myynti oli vuoden 1999 kesäkuussa 34 700 000 kiloa ja heinäkuussa 30 200 000 kiloa, eli yhteensä 64 900 tonnia. Kesäkuussa lihaa pakastettiin 4 150,8 tonnia ja heinäkuussa 9 271,3 tonnia eli yhteensä 12 422,1 tonnia. Italian viranomaiset eivät kuitenkaan ole ilmoittaneet, mitä on tapahtunut myymättä ja pakastamatta jääneelle lihalle, joten sen osalta ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että se on myyty muille markkinoille.

(55)

Italian viranomaiset viittaavat lisäksi muiden kriisin ulkopuolelle jääneiden Euroopan maiden keskihintoihin, ottamatta huomioon sitä, että Italiassa hinnat olivat alentuneet jo ennen kesäkuuta 1999, ja siipikarjanlihan hinnan vaihteluita yleensä. Seuraava taulukko kuvaa hintavaihteluita Italiassa vuosina 1998, 1999 ja 2000 (13):

Kuukauden markkinahinta, kokonainen kana,

(56)

Italian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan siipikarjanliha-alalla kärsittiin ylituotannosta jo maaliskuussa, jolloin tuottajat päättivät teurastaa osan niistä kanoista, jotka olisivat oikeastaan olleet teurastusiässä vasta huhti- ja toukokuussa, vähentääkseen tarjontaa kesäkuussa 4,8 prosentilla. Italian viranomaisten mukaan 10 prosenttia kesäkuun tuotannosta jätettiin teurastamatta dioksiinikriisin vuoksi ja toimitettiin markkinoille vasta heinä- ja elokuussa, mikä lisäsi ylitarjontaa näiden kahden kuukauden aikana. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kasvatettavaksi otettujen kananpoikien määrä tosiaan lisääntyi helmi-, maalis- ja huhtikuussa, niin että tuotanto kasvoi kesäkuussa 5,6 prosenttia.

(57)

Kun verrataan touko–elokuussa 1999 teurastettujen kanojen määrää edellisvuosien vastaavaan ajanjaksoon, voidaan todeta, että toukokuussa 1999 teurastettujen kanojen määrä ja siten kananlihan tarjonta lisääntyi lähes 9 prosenttia, kun taas kesäkuussa 1999 tarjonta väheni kesäkuuhun 1998 verrattuna 10 prosenttia. Heinäkuussa 1999 kanoja teurastettiin jälleen lähes 10 prosenttia enemmän kuin heinäkuussa 1998. Tarjonnan kasvu jatkui edelleen elokuussa 1999 (+6,5 prosenttia). Jos oletetaan, että hinnat määräytyvät tarjonnan perusteella, voitaisiin päätellä, että hinnat alenivat huhtikuuhun verrattuna, jolloin ne olivat jo Euroopan keskihintoja alemmat ylituotannon vuoksi. Jos siis verrataan Italiassa kesä- ja heinäkuussa maksettuja kananlihan hintoja dioksiinikriisin ulkopuolelle jääneiden maiden keskihintoihin, voidaan todeta, että kananliha oli Italiassa ylihinnoiteltu.

(58)

Kun otetaan huomioon kananlihan hintavaihtelut Italiassa ja hintojen yleinen aleneva suuntaus jo ennen dioksiinikriisin puhkeamista, kesäkuun 1999 hintojen vertaaminen kesäkuun 1998 hintoihin ei ole aiheellista, sillä se ei kuvasta Italian kananlihamarkkinoilla jo vallinnutta ylituotantoa eikä siitä aiheutunutta hintojen alenemista. Italian viranomaisten väite, jonka mukaan tuottajat olivat toteuttaneet korjaavia markkinatoimenpiteitä teurastamalla jo maaliskuussa etukäteen osan niistä kananpojista, jotka olisivat tulleet teurastusikäisiksi huhti- ja toukokuussa, vähentääkseen siten tarjontaa kesä- ja heinäkuussa, on ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka koskevat kasvatettavaksi otettujen kananpoikien määrää ja joiden perusteella voidaan arvioida tuotannon määrä. Näiden tietojen mukaan tarjonta lisääntyi kesäkuussa ja väheni hieman (1,6 prosenttia) heinäkuussa. Näiden tietojen nojalla kesä–heinäkuun 1999 myyntihintojen ennustaminen (verrattuna kesäkuun 1998 hintoihin tai dioksiinikriisin ulkopuolelle jääneiden Euroopan maiden keskihintoihin) olisi sattumanvaraista.

(59)

Komissio voi näin ollen katsoa, että koska yhteiskunnallinen hälytystila ei sinänsä ole perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen edellytys ja että Italian viranomaisten ehdottama tappioiden laskutapa saattaa johtaa italialaisille siipikarjanlihantuottajille aiheutuneiden tappioiden ylikorvaamiseen, toimenpidettä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.

(60)

Tukea ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan nojalla. Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa, koska tukea ei ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma.

(61)

Tuki ei ole myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

(62)

Tukea ei ole tarkoitettu myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa mainittujen tavoitteiden edistämiseen.

(63)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisesta taas on todettava, että koska Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet asianomaisesta laista perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti, tukea on arvioitava maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisöjen suuntaviivojen (14) (jäljempänä ’suuntaviivat’) nojalla. Suuntaviivojen 23.3 kohdan mukaan suuntaviivoja sovelletaan uusiin valtiontukiin, mukaan luettuina jäsenvaltioiden toimittamat vireillä olevat ilmoitukset, joista komissio ei ole vielä tehnyt päätöstä, 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen.

(64)

Tuista, jotka on tarkoitettu eläin- ja kasvitautien aiheuttamien tappioiden korvaamiseen, säädetään suuntaviivojen 11.4 kohdassa. Tuen puitteissa voidaan myöntää kohtuullinen korvaus tulonmenetyksestä ottaen huomioon uusien eläinten hankintaan tai uuden viljelmän istutukseen liittyvät vaikeudet ja mahdollinen viranomaisten määräämä tai suosittama karanteeni- tai odotusaika, joka tarvitaan taudin hävittämiseksi ennen kuin tilalle voidaan hankkia uutta karjaa tai istuttaa uusia viljelmiä. Tuen myöntämisen edellytyksenä on siis oltava terveys- tai eläinlääkintäviranomaisten määräyksestä tapahtuva eläinten pakkoteurastus osana ohjelmaa, jonka tarkoituksena on kyseisen taudin ennaltaehkäisy ja hävittäminen.

(65)

Tarkasteltavana olevia toimenpiteitä koskevien ilmoitusten perusteella on selvää, että terveys- tai eläinlääkintäviranomaiset eivät ole määränneet eläimiä teurastettavaksi eläintaudin ehkäisemiseen ja hävittämiseen tähtäävän ohjelman yhteydessä, koska italialaisissa yrityksissä ei tapahtunut kemiallista saastumista. Tarkasteltavana oleva toimenpide ei näin ollen täytä suuntaviivojen 11.4 kohdassa mainittua edellytystä.

(66)

Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että siipikarjantuotannon alalla toimiville yrityksille myönnetty tuki olisi tarkoitettu perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen tapahtuman aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Tukeen ei myöskään voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista. Kyseisiä tukia on näin ollen pidettävä toimintatukina, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille suuntaviivojen 3.5 kohdan nojalla (15).

(67)

Tuki on myös siipikarjanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2777/75 vastainen, sillä asetuksessa säädetään, että sen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta voidaan hyväksyä ainoastaan seuraavat toimenpiteet: toimenpiteet, joilla pyritään edistämään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa järjestäytymistä, toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan laatua, toimenpiteet, joilla pyritään käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella mahdollistamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen, sekä toimenpiteet, joilla pyritään helpottamaan tuotteiden markkinahintojen kehityksen seurantaa. Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien vapaan liikkuvuuden rajoitusten huomioon ottamiseksi voidaan kyseisten rajoitusten kohteena olevien markkinoiden tukemiseksi toteuttaa lisäksi poikkeustoimenpiteitä 17 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa ainoastaan niin laajoina ja niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen näiden markkinoiden tukemiseksi. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Italiassa ei ole toteutettu mitään mainituista toimenpiteistä. Tästä seuraa, että valtiontukea voidaan myöntää ainoastaan perustamissopimuksen 87–89 artiklan mukaisesti. Kuten edellisessä kohdassa todetaan, tarkasteltavana oleva tuki ei ole valtiontukia koskevien sääntöjen mukaista eikä näin ollen sovellu yhteismarkkinoille.

(68)

Edellä esitetyn nojalla komissio katsoo, että AIMA-ohjelman nojalla siipikarja-alan hyväksi myönnetty tuki on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, johon ei voida soveltaa mitään 87 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisista poikkeuksista.

(69)

Koska ohjelma on annettu tiedoksi komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja koska kyseisessä kohdassa määrätään, että jäsenvaltio voi toteuttaa suunnitellun toimenpiteen vasta sen jälkeen kun Euroopan komissio on sen hyväksynyt, ei ole tarpeen vaatia tuen takaisin perimistä,

6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/23

(1)

Tämä päätös on osoitettu Microsoft Corporationille.

(2)

Microsoft Corporation on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa ja ETA-sopimuksen 54 artiklaa seuraavin tavoin:

(3)

Käyttöjärjestelmät ovat ohjelmistotuotteita, jotka ohjaavat tietokoneen perustoimintoja. ”Asiakastietokoneet” ovat yhden henkilön kerrallaan käyttämiä yleistietokoneita, jotka voidaan liittää tietokoneverkkoon.

(4)

Käyttöjärjestelmät voidaan jakaa i) Intel-yhteensopiviin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin ja ii) muihin kuin Intel-yhteensopiviin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin. ”Intel-yhteensopiva” tarkoittaa tässä yhteydessä tietyntyyppistä laitearkkitehtuuria. Muun kuin Intel-yhteensopivan käyttöjärjestelmän (esim. Applen Macintosh) mukauttaminen niin, että sitä voidaan käyttää Intel-yhteensopivassa laitteistossa, on pitkä ja kallis prosessi. Kysymys siitä, olisiko Intel-yhteensopiviin ja muihin kuin Intel-yhteensopiviin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät otettava huomioon merkityksellisten markkinoiden määritelmässä, voidaan jättää avoimeksi, sillä näiden käyttöjärjestelmien välinen ero ei muuta Microsoftin markkinavoimaa koskevan arvioinnin tulosta.

(5)

Kämmentietokoneiden, kuten PDA-laitteiden, tai ”älykkäiden” matkapuhelinten käyttöjärjestelmiä ja palvelinten käyttöjärjestelmiä ei voida katsoa kilpailukykyisiksi korvikkeiksi asiakastietokoneiden käyttöjärjestelmille.

(6)

Tarjontapuolen korvattavuuden osalta voidaan todeta, että ohjelmistotuotetta, joka ei tällä hetkellä ole asiakastietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla, olisi muunnettava huomattavasti, jotta se mukautuisi kyseisten markkinoiden asiakkaiden erityistarpeisiin. Tämä edellyttää kehitys- ja testausprosessia, joka vie huomattavasti aikaa (usein yli vuoden) ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Siihen liittyy myös huomattava kaupallinen riski. Tällainen uusi markkinoilletulija kohtaisi merkittäviä markkinoille tulon esteitä, kuten selvitetään jaksossa, joka koskee Microsoftin määräävää asemaa merkityksellisillä markkinoilla.

(7)

”Työryhmäpalvelinten palvelut” ovat peruspalveluja, joita toimistotyöntekijät käyttävät päivittäisessä työssään. Näitä palveluja ovat palvelimille tallennettujen tiedostojen yhteiskäyttö, tulostimien yhteiskäyttö ja verkon käyttäjien oikeuksien keskitetty hallinta, josta huolehtii kyseisen organisaation tietotekniikkaosasto. ”Työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmät” ovat käyttöjärjestelmiä, jotka on suunniteltu ja joita markkinoidaan näiden palvelujen toimittamiseen yhteisesti suhteellisen pienelle asiakastietokonejoukolle, joka on kytketty pieneen tai keskisuureen verkkoon.

(8)

Komission tutkimuksensa aikana keräämät todisteet vahvistavat sen, että asiakkaiden mielestä työryhmäpalvelinten palvelut muodostavat erillisen palvelinten tuottamien palvelujen ryhmän. Erityisesti tiedosto- ja tulostuspalvelut sekä ryhmä- ja käyttäjähallintapalvelut liittyvät läheisesti toisiinsa. Ilman asianmukaista ryhmä- ja käyttäjähallintaa käyttäjällä ei olisi tehokasta ja turvallista pääsyä tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluihin.

(9)

Työryhmäpalvelimet (palvelimet, joissa käytetään työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä) on erotettava kalleimmista palvelimista, joita yleensä tarvitaan tukemaan tehtäväkriittisiä sovelluksia, kuten varastonhallintaa, lentovarauksia tai pankkitapahtumia. Tällaisiin tehtäviin saattaa liittyä tarve tukea hyvin suurien tietomäärien tallennusta ja ne edellyttävät maksimaalista luotettavuutta ja käytettävyyttä (2). Näitä tehtäviä suorittavat kalliit koneet (joita joskus kutsutaan ”yrityspalvelimiksi”) tai keskusyksiköt. Sen sijaan työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmät asennetaan yleensä halvempiin tietokoneisiin.

(10)

Kaikkia halvempia palvelimia ei kuitenkaan käytetä työryhmäpalvelimina. Halvempia palvelimia voidaan asentaa verkkojen ”reunalle” ja ne voivat erikoistua web-palvelimiksi (3), web-välimuisteiksi (4) tai palomuureiksi (5), eivätkä ne hoida muita työryhmäpalvelinten keskeisiä tehtäviä.

(11)

Lisäksi on huomautettava, että vaikka ainoastaan tiedosto- ja tulostuspalvelut sekä ryhmä- ja käyttäjähallintapalvelut ovat työryhmäpalvelinten keskeisiä palveluja, työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä voidaan käyttää sovellusten ajamiseen kuten muitakin käyttöjärjestelmiä. Nämä sovellukset liittyvät usein tiiviisti ryhmä- ja käyttäjähallintapalvelujen tarjoamiseen. Koska työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä käytetään tavallisesti halvemmissa laitteissa, nämä sovellukset eivät yleensä edellytä palvelimilta äärimmäistä luotettavuutta.

(12)

Mediasoittimet ovat asiakaspuolen ohjelmistosovelluksia, joiden tärkeimpänä tehtävänä on dekoodata, purkaa ja toistaa digitaalisia ääni- ja videotiedostoja (ja mahdollistaa niiden käsittely), jotka on ladattu tai vastaanotettu tietovirtana Internetistä (ja muista verkoista). Mediasoittimet voivat toistaa myös ääni- ja videotiedostoja, jotka on tallennettu fyysiselle materiaalille, esimerkiksi CD- tai DVD-levyille.

(13)

Kysyntäpuolen korvattavuuden osalta voidaan todeta, että CD- ja DVD-soittimien tapaisilla klassisilla toistolaitteilla ei voida korvata mediasoittimia, sillä niiden tarjoamat mediasoitintoiminnot ovat hyvin rajalliset. Mediasoittimet, jotka ovat riippuvaisia kolmansien osapuolten omasta tekniikasta, eivät todennäköisesti rajoita kolmansien osapuolten käytäntöjä, toisin kuin Microsoftin WMP, RealNetworksin RealOne Player ja Applen QuickTime Player. Mediasoittimet, joilla ei voi vastaanottaa ääni- ja videosisältöä virtaustoistona Internetistä, eivät korvaa virtausmediasoittimia, sillä ne eivät vastaa kuluttajien erityisesti virtaustoistoa koskevaan kysyntään.

(14)

Tarjontapuolen korvattavuuden osalta voidaan todeta, että huomattavat tarpeelliset T&K-investoinnit, nykyisten mediatekniikoiden suojelu teollis- ja tekijänoikeuksilla ja markkinoille ominaiset välilliset verkkovaikutukset ovat markkinoille tulon esteitä muiden ohjelmistosovellusten (kuten muiden kuin virtausmediasoittimien) kehittäjien kannalta.

(15)

Microsoft on myöntänyt, että sillä on määräävä asema henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla.

(16)

Tälle määräävälle asemalle ovat ominaisia erittäin suuret markkinaosuudet ainakin vuodesta 1996 lähtien (yli 90 prosenttia viime vuosina) ja erittäin korkeat markkinoille tulon esteet. Nämä esteet liittyvät erityisesti välillisiin verkkovaikutuksiin. Henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmän suosio käyttäjien keskuudessa johtuu sen suosiosta tietokonesovellusten valmistajien keskuudessa, sillä ne haluavat keskittää kehitystoiminnan siihen käyttöjärjestelmään, joka on suosituin käyttäjien keskuudessa. Tämä luo itseään vahvistavan dynamiikan, joka suojelee Windowsia henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien tosiasiallisena standardina (”sovelluksia koskeva markkinoille tulon este”).

(17)

Komissio päättelee, että Microsoft on saavuttanut määräävän aseman työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla. Tämä päätelmä nojautuu erityisesti seuraaviin huomioihin:

(18)

Päätöksessä esitetään seuraavat havainnot:

(19)

Näiden epätavallisten olosuhteiden vuoksi komissio päätteli, että Microsoftin kieltäytyminen on perustamissopimuksen 82 artiklan vastaista määräävän aseman väärinkäyttöä, ellei sitä perustella objektiivisesti.

(20)

Microsoftin perustelu tietojen epäämiselle oli se, että kyseisten tietojen luovuttaminen ja kilpailijoille myönnettävä mahdollisuus käyttää niitä yhteensopivien tuotteiden valmistamiseksi vastaisi teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointia. Komissio ei ottanut kantaa siihen, pitävätkö Microsoftin yleiset teollis- ja tekijänoikeusväitteet paikkansa, sillä ne voitaisiin vahvistaa vain tapauskohtaisesti silloin, kun Microsoft olisi laatinut asiaankuuluvat tekniset eritelmät. Oikeuskäytännön mukaan yrityksen etu teollis- ja tekijänoikeuksien käytössä ei kuitenkaan voi sinänsä muodostaa objektiivista perustelua edellä kuvattujen olosuhteiden vallitessa.

(21)

Komissio tutki, oliko Microsoftin tarjoama perustelu kyseisiä erityisolosuhteita tärkeämpi, ja päätteli, että Microsoft ei ollut toimittanut sitä tukevaa näyttöä. Erityisesti on todettava, että määräys tietojen toimittamisesta ei voisi johtaa Microsoftin tuotteen kopioimiseen. Komissio otti huomioon myös sen, että Microsoftin epäämien tietojen kaltaisten tietojen luovuttaminen oli tavanomaista kyseisellä alalla.

(22)

Komissio sai tähän virikkeen IBM:n komissiolle vuonna 1984 antamasta sitoumuksesta (”IBM-sitoumus”) (6) ja vuonna 1991 annetusta ohjelmistodirektiivistä (7). Microsoft myöntää, että IBM-sitoumus ja ohjelmistodirektiivi tarjoavat käyttökelpoista ohjeistusta nyt käsiteltävässä asiassa. Komissio päätteli, että määräys toimittaa tietoja tässä asiassa olisi IBM-sitoumuksen mukaista, sillä se koskisi vain rajapintatietoja. Komissio päätteli myös, että tarkasteltava kieltäytyminen merkitsi ohjelmistodirektiivissä tarkoitettua yhteentoimivuuden edellyttämien tietojen luovuttamisen kieltämistä. Komissio huomautti tältä osin, että ohjelmistodirektiivissä rajoitettiin ohjelmistoon liittyvän tekijänoikeuden käyttöä (myös niiden yritysten osalta, joilla ei ole määräävää asemaa) yhteentoimivuuden hyväksi ja korostettiin yhteentoimivuuden merkitystä ohjelmistoalalle. Komissio huomautti myös, että ohjelmistodirektiivissä säädetään nimenomaisesti, että direktiivin säännökset eivät rajoita perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamista, jos määräävässä asemassa oleva yritys kieltäytyy luovuttamasta tietoja, jotka ovat välttämättömiä yhteentoimivuuden kannalta.

(23)

Microsoft väitti myös, että sen kieltäytymistä toimittamasta yhteentoimivuuden edellyttämiä tietoja ei ollut suunnattu rajoittamaan kilpailua työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla, koska yrityksellä ei ollut taloudellista kannustinta sellaisen strategian harjoittamiseen. Komissio hylkäsi Microsoftin väitteen ja huomautti, että se perustui taloudelliseen malliin, joka ei vastannut asian tosiseikkoja, ja että se ei ollut niiden näkemysten mukainen, joita Microsoftin johtohenkilöt esittivät tutkimuksen kuluessa hankituissa Microsoftin sisäisissä asiakirjoissa.

(24)

Päätöksessä katsotaan, että Microsoft rikkoo perustamissopimuksen 82 artiklaa sitomalla WMP:n Windows-käyttöjärjestelmään (Windows). Komissio perustaa näkemyksensä sitomiseen liittyvästä rikkomisesta neljään seikkaan: i) Microsoftilla on määräävä asema henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla, ii) Windows-käyttöjärjestelmä ja WMP ovat kaksi erillistä tuotetta, iii) Microsoft ei anna asiakkaille mahdollisuutta hankkia Windows ilman WMP:tä, ja iv) sitominen sulkee markkinat kilpailulta. Lisäksi päätöksessä hylätään Microsoftin väitteet WMP:n sitomisen perusteista.

(25)

Microsoft ei kiistä sitä, että sillä on määräävä asema henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla.

(26)

Komissio katsoo päätöksessään, että virtausmediasoittimet ja henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmät ovat kaksi erillistä tuotetta (ja hylkää Microsoftin väitteen siitä, että WMP on olennainen osa Windowsia). Päätöksessä esitetään ensiksi, että vaikka Microsoft on sitonut mediasoittimensa Windowsiin jo jonkin aikaa, osa kuluttajista haluaa hankkia erillisen mediasoittimen. Tämä kysyntä voidaan erottaa henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien kysynnästä. Toiseksi monet valmistajat kehittävät ja toimittavat erillisiä mediasoittimia. Kolmanneksi Microsoft itse kehittää ja jakelee WMP-soittimensa versioita muita henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmiä varten. Lisäksi Microsoft markkinoi WMP:tä kilpaillen suoraan kolmansien osapuolten mediasoittimien kanssa.

(27)

Kolmannen sitomista koskevan seikan osalta päätöksessä todetaan, että Microsoft ei anna asiakkaille mahdollisuutta hankkia Windowsia ilman WMP:tä. Henkilökohtaisten tietokoneiden valmistajien on lisensoitava Windows WMP:n kanssa. Jos ne haluavat asentaa Windowsiin toisen mediasoittimen, ne voivat asentaa sen ainoastaan WMP:n lisäksi. Jos käyttäjä ostaa Windowsin vähittäisliikkeestä, sama koskee myös heitä. Päätöksessä katsotaan, että Microsoftin väitteillä siitä, että asiakkaiden ei tarvitse maksaa ”ylimääräistä” WMP:stä ja että niiden ei tarvitse käyttää sitä, ei ole merkitystä määritettäessä, onko kyseessä perustamissopimuksen 82 artiklan mukainen pakottava käytäntö.

(28)

Päätöksessä selitetään tämän jälkeen, miksi sitominen tässä tapauksessa todennäköisesti sulkee kilpailijat markkinoiden ulkopuolelle. Päätöksessä todetaan, että WMP:n sitominen Windowsiin antaa Microsoftille vertaansa vailla olevan aseman, jolloin sen mediasoitin on aina henkilökohtaisissa tietokoneissa kaikkialla maailmassa. Todisteiden mukaan muut jakelutavat ovat huonompia. Sitomalla WMP:n Windowsiin Microsoft voi tarjota Windows Media -tekniikkaa tukeville sisällöntuottajille ja ohjelmistojen kehittäjille mahdollisuuden tukeutua Windowsin monopoliin ja tavoittaa lähes kaikki henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjät maailmassa. Todisteiden mukaan usean mediatekniikan tukeminen aiheuttaa lisäkustannuksia. WMP:n läsnäolo kaikkialla saa sisällöntuottajat ja ohjelmistojen kehittäjät tukeutumaan ensi sijassa Windows Media -tekniikkaan. Kuluttajat puolestaan haluavat käyttää WMP:tä, sillä kyseiselle tuotteelle on monenlaisia täydentäviä ohjelmistoja ja sisältöjä. Microsoftin sitomiskäytäntö vahvistaa ja vääristää näitä ”verkkovaikutuksia” sen eduksi ja aiheuttaa vakavaa haittaa mediasoitinten markkinoilla käytävälle kilpailulle. Todisteet osoittavat, että WMP:n käyttö kasvaa sitomisen johdosta, kun taas käyttäjät katsovat, että muut mediasoittimet ovat laadultaan parempia. Mediasoittimien ja formaatin käyttöä sekä verkkosivuilla tarjottua sisältöä koskevista markkinatiedoista ilmenee suuntaus käyttää mieluimmin WMP- ja Windows Media -formaatteja tärkeimpien kilpailevien mediasoittimien (ja mediasoitintekniikoiden) haitaksi. Vaikka päätöksessä korostetaan tätä WMP- ja Windows Media -formaatteja suosivaa suuntausta, siinä painotetaan myös sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella komission ei tarvitse todistaa sitomisrikkomisen osoittamiseksi, että markkinat olisi jo suljettu kilpailulta tai että vaarana on kaiken kilpailun häviäminen. Muussa tapauksessa tiettyjä ohjelmistomarkkinoita koskeva kilpailunrajoitustutkimus tehtäisiin liian myöhään, sillä näyttö markkinavaikutuksesta voitaisiin osoittaa vasta kun vaikutus tuntuisi vahvasti markkinoilla.

(29)

Lopuksi päätöksessä tarkastellaan Microsoftin väitteitä WMP:n sitomisen perusteista ja erityisesti sen väitteitä WMP:n sitomisesta Windowsiin saatavista tehokkuuseduista. Väitettyjen jakelua koskevien tehokkuusetujen osalta komissio hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan sitominen alentaa kuluttajille aiheutuvia kuluja säästämällä aikaa ja poistamalla epävarmuutta, kun tietokoneessa on valmiina tietyt vakio-optiot. Jotta kuluttajat voivat hyötyä tietokoneen käyttöjärjestelmän lisäksi esiasennetusta mediasoittimesta, Microsoftin ei tarvitse valita mediasoitinta kuluttajien puolesta. Henkilökohtaisten tietokoneiden valmistajat voivat varmistaa, että kuluttajat voivat hankkia valintansa mukaiset esiasennetut mediasoittimet ja että tämä kysyntä täytetään. Päätöksessä katsotaan myös, että Microsoft ei ole esittänyt mitään teknistä tehokkuusetua, joka edellyttäisi WMP:n ”integrointia”. WMP:n sitominen pikemminkin suojaa Microsoftia sellaisten mahdollisesti tehokkaampien mediasoitinvalmistajien aiheuttamalta todelliselta kilpailulta, jotka voisivat uhata sen asemaa. Sitominen alentaa näin mediasoitinten innovointiin käytettyä työpanosta ja pääomaa.

(30)

Päätöksessä määrätään, että Microsoftin on luovutettava tiedot, joita se on kieltäytynyt toimittamasta ja annettava lupa niiden käyttämiseen yhteensopivien tuotteiden kehittämiseksi. Luovuttamismääräys rajoittuu yhteyskäytäntöjä koskeviin teknisiin eritelmiin, jotka varmistavat yhteentoimivuuden niiden keskeisten ominaisuuksien kanssa, jotka määrittelevät tyypillisen työryhmäverkon. Tämä ei koske ainoastaan Sunia vaan kaikkia yrityksiä, jotka haluavat kehittää tuotteita, jotka aiheuttavat kilpailupainetta Microsoftille työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla. Siltä osin kuin päätöksessä vaaditaan Microsoftia pidättäytymästä teollis- ja tekijänoikeuksiensa täysimääräisestä käyttämisestä, tämä on perusteltua rikkomisen lopettamiseksi.

(31)

Ehtojen, joiden mukaisesti Microsoftin on luovutettava tiedot ja sallittava niiden käyttö, on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Vaatimusta, jonka mukaan Microsoftin asettamien ehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät, sovelletaan erityisesti kaikkiin korvauksiin, joita Microsoft saattaa veloittaa tietojen toimittamisesta. Tällainen korvaus ei esimerkiksi saa heijastaa strategista arvoa, joka johtuu Microsoftin markkinavoimasta henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla tai työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla. Microsoft ei myöskään saa rajoittaa niitä tuotelajeja, joihin teknisiä eritelmiä käytetään, jos rajoitukset vähentävät kannusteita kilpailla Microsoftin kanssa tai rajoittavat tarpeettomasti tietoja käyttävien valmistajien innovointikykyä. Lisäksi Microsoftin asettamien ehtojen on oltava riittävästi ennustettavissa.

(32)

Microsoftin on luovutettava aiheelliset yhteyskäytäntöjä koskevat tekniset eritelmät viivytyksettä, toisin sanoen heti kun se on ottanut nämä yhteyskäytännöt käyttöön omissa tuotteissaan toimivalla ja riittävän vakaalla tavalla.

(33)

Sitomista koskevan rikkomisen osalta päätöksessä määrätään, että Microsoftin on tarjottava loppukäyttäjille ja OEM-valmistajille myyntiin ETA:ssa täysin toimiva versio Windowsista, johon ei sisälly WMP:tä. Microsoft pidättää itsellään oikeuden tarjota Windowsia ja WMP:tä yhdessä.

(34)

Microsoftin on pidättäydyttävä käyttämästä sellaisia keinoja, jotka vastaisivat WMP:n sitomista Windowsiin, kuten varaamalla WMP:lle etuoikeutetun yhteentoimivuuden Windowsin kanssa, tarjoamalla valikoivaa käyttöoikeutta Windowsin sovellusrajapintoihin tai edistämällä WMP:n myyntiä kilpailijoiden tuotteisiin nähden Windowsin kautta. Microsoft ei myöskään saa antaa OEM-valmistajille tai käyttäjille alennusta, jonka ehtona on Windowsin hankkiminen WMP:n kanssa, tai itseasiallisesti, taloudellisesti tai muuten poistaa tai rajoittaa OEM-valmistajien tai käyttäjien vapautta valita Windows ilman WMP:tä. Windowsin sitomattoman version on oltava yhtä tehokas kuin WMP:hen sidottu Windows huolimatta siitä, että sitomattomaan versioon ei sisälly WMP-toimintoa.

(35)

Komissio katsoo, että rikkominen on luonteensa vuoksi EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan vastainen erittäin vakava rikkominen.

(36)

Lisäksi Microsoftin tavalla sulkea kilpailijat markkinoilta markkinavoimaa siirtämällä on huomattava vaikutus työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien ja virtausmediasoittimien markkinoihin.

(37)

Rikkomisten vakavuutta arvioitaessa katsotaan, että asiakastietokoneiden käyttöjärjestelmien, työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien ja mediasoitinten markkinat ovat ETA:n laajuiset.

(38)

Microsoftille määrättävän sakon alustava määrä on edellä selostettujen olosuhteiden ja rikkomisen vakavuuden vuoksi 165 732 101 euroa. Kun otetaan huomioon Microsoftin huomattava taloudellinen kapasiteetti (8), tämä luku on kerrottava kahdella, jotta voidaan varmistaa sakon riittävä ehkäisevä vaikutus, eli määrä on 331 464 203 euroa.

(39)

Sakon perusmäärää korotetaan lisäksi 50 prosentilla rikkomisen keston vuoksi (viisi ja puoli vuotta). Sakon perusmäärä on näin ollen 497 196 304 euroa.

(40)

Tämän päätöksen kannalta ei ole raskauttavia tai lieventäviä seikkoja.

6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/29

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 2 päivänä syyskuuta 1997 päivätyllä ja 5 päivänä syyskuuta 1997 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Sisilian alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälästä.

(2)

Komission yksiköt pyysivät 28 päivänä lokakuuta 1997 päivätyllä teleksillä VI/41836 toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan lisäselvityksiä vuonna 1997 annetusta alueellisesta laista nro 27 ja sen 6 pykälässä säädetystä tuesta.

(3)

Italian toimivaltaiset viranomaiset toimittivat komissiolle lisätietoja 19 päivänä tammikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä ja ilmoittivat, että laki oli jo tullut voimaan. Sen vuoksi ilmoitus kirjattiin ilmoittamattomien tukien rekisteriin numerolla NN 36/98, mikä annettiin tiedoksi Italialle 3 päivänä huhtikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä SG(98)D/32328. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat kuitenkin selkeästi, että kyseisessä laissa tarkoitettua tukea ei myönnettäisi ennen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä annettavaa myönteistä päätöstä.

(4)

Komission yksiköt pyysivät 31 päivänä toukokuuta 2000 päivätyllä teleksillä VI/13937 (jota edelsi 14 päivänä huhtikuuta 2000 päivätty englanninkielinen teleksi 2000/VI/10442) toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan alueellisen lain nro 27/1997 säännöksiä koskevia selityksiä sekä jäljennöksen kyseisestä säädöstekstistä.

(5)

Italian toimivaltaiset viranomaiset toimittivat 31 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyllä ja 5 päivänä elokuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lisätietoja lain 5 pykälästä.

(6)

Komissio pyysi 22 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä teleksillä AGR 024925 toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan täsmennyksiä ja selvennyksiä aiemmin toimitettuihin lisätietoihin ja alueelliseen lakiin nro 27/1997 sisältyviin toimenpiteisiin. Samassa kirjeessä komissio esitti toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuutta vetää takaisin tarkasteltavana oleva ilmoitus, jos alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälässä ja mahdollisesti saman lain muissa säännöksissä säädettyjä tukitoimenpiteitä ei vielä ollut pantu täytäntöön ja jos toimivaltaiset viranomaiset pystyivät takaamaan, että edellä mainitun lain mukaista tukea ei ollut myönnetty eikä sitä ollut tarkoitus myöntää.

(7)

Koska komissio ei saanut vastausta edellä mainittuun teleksiin, se lähetti 20 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä teleksillä AGR 30657 Italian viranomaisille muistutuksen, jossa se kehotti niitä toimittamaan pyydetyt tiedot yhden kuukauden kuluessa ja täsmensi, että mikäli kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ei saataisi tyydyttävää vastausta kyseisen määräajan kuluessa, komission yksiköt pidättäisivät itselleen oikeuden ehdottaa komissiolle tietojen antamista koskevan välipäätöksen tekemistä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(8)

Komissio ilmoitti 10 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä SG (2003) D/230470 Italialle asetuksen (EY) N:o 659/1999 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti 9 päivänä heinäkuuta 2003 tekemästään tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä (C(2003) 2054 lopull.) alueellisen lain nro 27/1997 4 ja 6 pykälän osalta.

(9)

Samassa yhteydessä komissio pyysi Italiaa toimittamaan 20 työpäivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta kaikki tarvittavat asiakirjat, tiedot ja päivämäärät voidakseen todeta, oliko kyseisessä laissa säädettyä tukea jo myönnetty ja soveltuiko se yhteismarkkinoille. Sen lisäksi, että tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä Italiaa kehotettiin toimittamaan muita tarkasteltavana olevan tuen arvioinnin kannalta mahdollisesti hyödyllisiä tietoja, siinä eriteltiin täsmällisesti tiedot, jotka Italian oli toimitettava.

(10)

Komissio ei ole saanut vastausta edellä mainittuun tietojen antamista koskevaan välipäätökseen eikä myöskään vastausten toimittamiselle asetetun määräajan pidentämistä koskevaa pyyntöä.

(11)

Komissio ilmoitti Italian viranomaisille 17 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (SG (2003) D/233550) 16 päivänä joulukuuta 2003 tekemästään päätöksestä (C(2003) 4473 lopull.) aloittaa alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) ja 6 pykälässä (osuuskunnat ja cantine sociali) säädettyjen tukitoimenpiteiden osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(12)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta.

(13)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi Sisilian alueen puolesta 10 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä ja 13 päivänä helmikuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä komissiolta lupaa pidentää 20 työpäivällä määräaikaa, jonka komissio oli asettanut 16 päivänä joulukuuta 2003 tekemässään päätöksessä (C(2003) 4473 lopull.) pyydettyjen tietojen toimittamiselle alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) säädettyjen tukitoimenpiteiden osalta. Samassa yhteydessä Italian viranomaiset ilmoittivat aikomuksestaan vetää takaisin ilmoitus, joka koski lain 6 pykälässä säädettyjä tukitoimenpiteitä (osuuskunnat ja cantine sociali); kirjeen mukaan kyseistä säännöstä ei ollut pantu täytäntöön.

(14)

Komissio vahvisti 23 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä teleksillä AGR 05312, että Italian pyytämä määräajan pidentäminen hyväksyttiin 13 päivästä helmikuuta 2004 alkaen.

(15)

Italian pysyvä edustusto toimitti 18 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä ja 26 päivänä helmikuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä pyynnön, joka koski vastausajan pidentämistä 20 työpäivällä kyseisen tukitoimenpiteen osalta.

(16)

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 24 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä ja 1 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä ja vahvistivat myöhemmin 12 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä ja 17 päivänä maaliskuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, että ne vetivät takaisin ilmoituksen, joka koski alueellisen lain nro 27/1997 6 artiklassa tarkoitettua tukitoimenpidettä (osuuskunnat ja cantine sociali); kirjeessä mainittiin, että kyseistä toimenpidettä ei ollut pantu täytäntöön eikä sitä ollut myöskään tarkoitus panna täytäntöön.

(17)

Italian viranomaisille ilmoitettiin 11 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä teleksillä AGR 07074, että tietojen ja/tai huomautusten esittämiselle asetettua määräaikaa ei pidennetä yli 24 päivän maaliskuuta 2004, koska päätös menettelyn aloittamisesta oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä24 päivänä helmikuuta 2004 ja asianomaisten huomautusten jättämiselle vahvistettu määräaika päättyi 24 päivänä maaliskuuta 2004. Samassa teleksissä komission yksiköt totesivat, että alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälää (osuuskunnat ja cantine sociali) koskeva ilmoitus oli vedetty takaisin.

(18)

Komissio on saanut alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälää (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) koskevat Italian viranomaisten huomautukset 15 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä ja 18 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä.

(19)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen (4) mukaisesti tämä päätös koskee yksinomaan alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) tarkoitettua valtiontukea perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden hyväksi, jota on mahdollisesti myönnetty tai jota voidaan myöntää EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (5) (jäljempänä ”mainontaa koskevat suuntaviivat’) voimaantulon jälkeen, toisin sanoen 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen.

(20)

Koska Italian viranomaiset olivat ilmoittaneet 24 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä ja 1 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä vetävänsä takaisin alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälää (osuuskunnat ja cantine sociali) koskevan ilmoituksen, ei ole perusteltua kuvata ja arvioida kyseisessä pykälässä säädettyjä tukitoimenpiteitä.

(21)

Tarkasteltavana olevalla 4 pykälällä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) muutetaan alueellisen lain nro 14/1966 17 pykälää, ja siinä säädetään seuraavaa: ”1) Mainontakampanjoiden täytäntöönpanosta vastaa joko suoraan aluehallitus, tai ne toteutetaan ulkomaankauppainstituutin tai erikoistuneiden laitosten kautta taikka Ente fiera del Mediterraneon ja Ente fiera di Messinan tai viimeksi mainittujen sekä yhden tai useamman alueellisen kauppakamarin muodostamien yhteenliittymien välityksellä 15 pykälässä tarkoitettujen ohjelmien perusteella. Mainitut ohjelmat voivat olla kestoltaan kolmivuotisia. 2) Lukuun ottamatta edellä tarkoitettuja yhteenliittymiä, silloin kun ohjelmien täytäntöönpano on annettu valtion- tai aluehallinnon ulkopuolisten elinten toimeksi, on noudatettava julkisten palvelujen toimeksiantoa koskevia sääntöjä.”

(22)

Huolimatta komission toistuneista pyynnöistä ja 9 päivänä heinäkuuta 2003 annetusta tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä Italian viranomaiset eivät ole toimittaneet komissiolle tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut torjua epäilyt siitä, että kyseisen lain 4 pykälässä säädetty tuki saattaisi olla EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja tarvittaessa arvioida kyseisen tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Oli myös epäselvää, oliko kyseistä tukea jo ehditty myöntää.

(23)

Päätöksessään aloittaa tarkasteltavana olevan tukitoimenpiteen osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely komissio totesi, että koska Italian viranomaiset eivät olleet toimittaneet tietoja, se ei menettelyn siinä vaiheessa voinut sanoa, säädettiinkö alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden menekinedistämiseen ja/tai mainontaan myönnettävän valtiontuen käyttöönottamisesta tai jo olemassa olevan valtiontukijärjestelmän muuttamisesta.

(24)

Komissio epäili myös tukitoimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille, koska Italian viranomaisten toimittamien vastaustietojen puuttuessa oli epäselvää, olivatko kyseisen lain 4 pykälän mukaisesti rahoitettavat toimenpiteet yhteensopivia vastaavanlaisiin tukitoimenpiteisiin tällä hetkellä sovellettavien sääntöjen, toisin sanoen mainontaan myönnettävää tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen kanssa.

(25)

Edellä 21 johdanto-osan perustelukappaleessa kuvattujen, alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä säädettyjen ohjelmien ja mainontakampanjoiden täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella komissio epäili lisäksi, noudatettiinko kyseisessä pykälässä tarkoitettujen mahdollisten valtiontukitoimenpiteiden täytäntöönpanossa julkisia hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä. Erityisesti mainontakampanjoiden toteuttamisesta vastaavien laitosten ja elinten suoran valintamenettelyn osalta komissio epäili, että toimeksiantajana olevan viranomaisen ja valittujen palvelun tarjoajien välillä tehtiin rahallista korvausta koskeva kirjallinen sopimus, jolloin olisivat täyttyneet Teckal-päätöksessä (6) vahvistetut tiukat edellytykset. Mikäli kyseiset edellytykset eivät olisi täyttyneet, komissio epäili, tapahtuiko toimeksisaajien valinta neuvoston direktiivissä 92/50/ETY (7) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, siltä osin kuin niitä voitiin soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa, ja perustamissopimuksessa vahvistettuja, erityisesti tasavertaista kohtelua ja avoimuutta koskevia periaatteita noudattaen, siten että voidaan varmistaa yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämä ”riittävä julkisuus” (8).

(26)

Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

(27)

Komissio sai Italian Sisilian alueen puolesta esittämät huomautukset 15 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä ja 18 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä.

(28)

Italian viranomaiset vahvistivat kirjeessään, että alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälää koskeva ilmoitus oli vedetty takaisin, ja esittivät huomautuksensa kyseisen lain 4 pykälästä.

(29)

Italian viranomaiset mainitsivat erityisesti, että 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) alueellisen lain nro 14/1966 17 artiklaan tehtyä muutosta, joka koskee mainontakampanjoiden täytäntöönpanoa Ente fiera del Mediterraneon ja Ente fiera di Messinan keskenään tai näiden kahden sekä yhden tai useamman alueellisen kauppakamarin välisten yhteenliittymien toimesta, ei ole koskaan sovellettu, koska tällaisia yhteenliittymiä ei ole tähän mennessä muodostettu.

(30)

Toimitettujen tietojen mukaan menekinedistämisohjelmien täytäntöönpanosta vastaa suoraan aluehallitus tai ne toteutetaan ulkomaankauppainstituutin välityksellä (sopimuksilla, jotka on tehty vuosille 1993–1998 sekä 1999–2001–2003 osana elinkeinoministeriön ja alueiden välisiä sopimuksia). Toimivaltaiset viranomaiset valitsevat vuosittain rahoitettaviksi esitetyt hankkeet ja niiden täytäntöönpanosta vastaavat palvelun tarjoajat asiaa koskevien voimassa olevien sääntöjen mukaisesti markkinasääntöjä noudattaen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa hankkeen tilaajat ovat tehneet yksinoikeussopimuksen.

(31)

Aluehallituksen toimivalta ei rajoitu yksinomaan elintarvikealaan, vaan se kattaa myös muita elinkeinoelämän aloja (käsiteollisuus, kustannusala, tekstiiliteollisuus jne.). Tarkasteltavana olevalla alalla julkisista varoista 100-prosenttisesti rahoitettavat toimet ovat seuraavanlaisia:

(32)

Edellä a ja b alakohdassa lueteltujen kustannusten rahoituksesta pääsevät osallisiksi Sisilian kauppakamareiden pitämiin rekistereihin asianmukaisesti merkityt yritykset ja niiden yhteenliittymät. Edunsaajat valitaan vuosittain julkaistavan ehdotuspyynnön sekä ennalta määriteltyjen ja Sisilian alueen virallisessa lehdessä julkaistujen valintakriteerien perusteella. EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen (”de minimis”) tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 (9) johdanto-osan neljännen perustelukappaleen perusteella edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tukia ei voida pitää vientitukena, ja vuodesta 2002 alkaen tällaisiin tukiin sovelletaan”de minimis”-sääntöä. Elintarvikealalla kyseisiä tukia voidaan mainontaa koskevien suuntaviivojen perusteella pitää kilpailujen, messujen ja näyttelyiden järjestämiseen liittyvänä pehmeänä tukena, jota käsitellään maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (10) 14.1 kohdassa. Lisäksi voidaan todeta, että vaikka alueellisessa laissa ei nimenomaisesti mainita 100 000 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti kolmen vuoden jakson aikana, kaikille edunsaajayrityksille messuille ja työtapaamisiin osallistumisesta maksetun tuen määrä on selvästi kyseistä enimmäismäärää pienempi.

(33)

Joukkotiedotusvälineissä tapahtuvan mainonnan osalta Italian viranomaiset ovat täsmentäneet, että kansallisella tai yhteisön tasolla toteutetut mainontakampanjat eivät liity minkään yksittäisen yrityksen tai yritysryhmittymän tuotteisiin, vaan niissä keskitytään tuotteiden yleisluontoiseen mainontaan niiden alkuperää korostamatta, vaikka onkin kyse alueen tyypillisistä tuotteista. Elintarvikealan mainontakampanjoissa kuluttajille suunnattu viesti liittyy tuotteeseen tai tuoteryhmään, eikä siinä viitata alueen tuottajayrityksiin. Mainonta on yleisluontoista, siinä ei houkutella ostamaan tuotetta sen pelkän alueellisen alkuperän perusteella, eikä sitä voida pitää muiden jäsenvaltioiden tuotteiden kannalta haitallisena. Sen vuoksi mainontaa ei voida pitää perustamissopimuksen 28 artiklan vastaisena.

(34)

Italian viranomaisten huomautukset liittyvät sekä Euroopan yhteisössä että sen ulkopuolisissa maissa toteutettuihin menekinedistämistä ja mainontaa koskeviin aloitteisiin, joiden osalta noudatetaan kuitenkin samoja kriteereitä.

(35)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(36)

Tarkasteltavana oleva toimenpide koskee tuen myöntämistä alueen julkisista varoista tietyille sisilialaisille maatalousyrityksille, joille siten koituu ansaitsematonta taloudellista ja rahallista etua verrattuna muihin yrityksiin, jotka eivät pääse osallisiksi samasta tuesta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietyn yrityksen aseman lujittaminen valtiontuen avulla vääristää yleensä kilpailua niihin yrityksiin nähden, jotka eivät pääse osallisiksi samasta tuesta (11).

(37)

Toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska maataloustuotteiden yhteisön sisäinen kauppa on merkittävää, kuten jäljempänä olevasta taulukosta ilmenee (12). Taulukossa on esitetty Italian ja yhteisön välisen maataloustuotteiden viennin ja tuonnin kokonaisarvo vuosina 1997–2001 (13). On syytä ottaa huomioon, että Sisilia on huomattavan tärkeä maataloustuotteiden tuotantoalue Italiassa.

(38)

Edellä sanotun perusteella on pidettävä mielessä, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yritykselle myönnetty tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, jos kyseinen yritys kilpailee muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden kanssa, vaikka se ei itse toimittaisikaan tuotantoaan vientiin. Jos jäsenvaltio myöntää tukea yritykselle, maan sisäinen tuotanto voi joko pysyä ennallaan tai kasvaa, jolloin muiden jäsenvaltioiden yritysten mahdollisuudet viedä tuotteitaan kyseiseen jäsenvaltioon heikkenevät. Siksi tällainen tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua (14).

(39)

Tämän vuoksi komissio päättelee, että tarkasteltavana oleva tukitoimenpide kuuluu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan. Italian viranomaiset eivät ole koskaan kiistäneet tätä seikkaa.

(40)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista saman artiklan 1 kohdassa määrättyyn kieltoon.

(41)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa määrättyjä poikkeuksia ei ilmeisestikään voida soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa tukitoimenpiteiden luonteen ja tarkoituksen vuoksi. Italian viranomaiset eivät myöskään ole vedonneet 87 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdan soveltamiseen.

(42)

Myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa, koska tukea ei ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Italia ei myöskään ole vedonnut 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamiseen.

(43)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ei myöskään voida soveltaa kyseiseen tukeen, koska sitä ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai Italian taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen. Italia ei ole myöskään vedonnut 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseen.

(44)

Tarkasteltavana olevaa tukea ei ole tarkoitettu — eikä se myöskään sovellu — 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrättyjen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, eikä Italia ole myöskään vedonnut mainitun säännöksen soveltamiseen.

(45)

Tarkasteltavana olevan tuen luonteen ja tarkoituksen perusteella ainoa poikkeus, jota voidaan soveltaa, on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus.

(46)

Mahdollisuutta soveltaa 45 perustelukappaleessa tarkoitettua poikkeusta on tarkasteltava menekinedistämiseen ja mainontaan maatalousalalla myönnettävää valtiontukea koskevien sääntöjen perusteella. Nämä säännöt on määritelty mainontaa koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (15).

(47)

Mainontaa koskevien suuntaviivojen 7.1 jakson mukaan komissio soveltaa kyseisiä suuntaviivoja 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen uusiin valtiontukiin, mukaan luettuina sellaiset tuet, joita koskeva jäsenvaltion ilmoitus on vireillä. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdan mukaista sääntöjenvastaista tukea tarkastellaan niiden sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana.

(48)

Komissio epäili menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, etteivät tarkasteltavana olevat tukitoimenpiteet vastaa tämäntyyppisiin tukitoimenpiteisiin nykyisin sovellettavia sääntöjä (16). Kyseisen päätöksen mukaisesti tämä päätös koskee ainoastaan 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden menekinedistämiseen ja mainontaan myönnettyä tai myönnettävää tukea.

(49)

Menekinedistämiseen myönnettävän tuen osalta mainontaa koskevien suuntaviivojen 8 kohdassa todetaan, että mainonnaksi ei katsota menekinedistämistoimintaa, kun se määritellään tieteellisen tiedon jakamiseksi suurelle yleisölle, messujen, näyttelyiden tai vastaavien tapahtumien järjestämiseksi tai niihin osallistumiseksi taikka vastaaviksi PR-aloitteiksi, kuten mielipidemittaukset ja markkinatutkimukset. Menekinedistämistoimintaan laajemmassa merkityksessä myönnettävää valtiontukea käsitellään maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (17) 13 ja 14 jaksossa. Koska ilmoituksessa ei täsmennetä, että kyseistä tukea myönnetään ainoastaan pienille ja keskisuurille yrityksille, tarkasteltavana olevassa tapauksessa ei voida soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen 23 päivänä joulukuuta 2003 annettua komission asetusta (EY) N:o 1/2004 (18).

(50)

Mainontaan myönnettävän tuen osalta mainontaa koskevien suuntaviivojen 7 kohdassa todetaan, että ”mainonnalla”, johon kyseisiä suuntaviivoja sovelletaan, ei tarkoiteta pelkästään mitä tahansa joukkotiedotusvälineiden (lehdistö, radio, televisio tai mainosjulisteet) avulla toteutettua toimintaa, jonka tavoitteena on saada kuluttajat ostamaan tietty tuote. Mainontaan kuuluu myös mikä tahansa toiminta, jonka tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan tietty tuote, sekä kaikki aineisto, joka jaetaan suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa mukaan lukien kuluttajille suunnattu mainonta myymälöissä.

(51)

Saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että tukea, joka on tarkoitettu tämän päätöksen 31 perustelukappaleen a ja b alakohdassa ja 32 perustelukappaleessa kuvailtuihin messuihin ja työtapaamisiin osallistumiseen, voidaan pitää kokonaisuudessaan menekinedistämiseen tarkoitettuna tukena ainoastaan siinä tapauksessa, että kuvailtuihin toimiin ei sisälly toimenpiteitä, joiden tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan kyseistä tuotetta, eikä suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa jaettua aineistoa. Mainontaa koskevien suuntaviivojen 7 kohdan perusteella sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan tietty tuote, ja suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa jaettavaan aineistoon myönnettävää tukea pidetään mainontatukena.

(52)

Sikäli kuin messuille ja työtapaamisiin yhteisössä ja sen ulkopuolella osallistumista koskevien toimenpiteiden katsotaan olevan maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 13 ja 14 jaksossa tarkoitettua menekinedistämistukea, kyseisen tuen osuus voi olla 100 prosenttia, mutta tuen määrä saisi yhden kolmivuotiskauden aikaan olla enintään 100 000 euroa tuensaajaa kohden. Tämä enimmäismäärä voidaan ylittää sellaisille yrityksille myönnetyn tuen tapauksessa, jotka täyttävät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 70/2001 (19) säädetyn pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän edellyttäen, että tuki ei ole suurempi kuin 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuen määrän laskemista varten tuensaajaksi katsotaan palvelujen vastaanottaja. Kuten Italian viranomaisten esittämistä huomautuksista ilmenee, tarkasteltavana olevat menekinedistämistoimenpiteet rahoitetaan edellä mainittuja tuen enimmäismääriä noudattaen, joten ne ovat asiassa sovellettavien sääntöjen mukaisia (20).

(53)

Maatalousalan valtiontukea koskevien suuntaviivojen 14 jaksossa todetaan, että kaikilla kulloinkin kyseessä olevan alueen toimijoilla olisi kilpailun vääristymisen välttämiseksi oltavat samat, objektiivisin perustein määritellyt edellytykset osallistua tämäntyyppisiin tukitoimenpiteisiin. Italian toimittamien, tämän päätöksen 32 perustelukappaleessa mainittujen tietojen perusteella kyseinen edellytys näyttäisi täyttyneen (21). Tiettyihin ryhmiin rajattu ja vain näiden ryhmien jäsenten tukemiseen tarkoitettu tuki ei edistä alan kokonaiskehitystä, joten se katsotaan toimintatueksi. Sen vuoksi, jos palvelujen tarjoajat ovat tuottajaryhmittymiä tai muita maatalouden keskinäistä tukea tarjoavia järjestöjä, kyseisten palvelujen on oltava kaikkien maanviljelijöiden saatavilla. Tällaisissa tapauksissa mahdollinen rahoitusosuus kyseisten ryhmittymien tai järjestöjen hallintokustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjonnasta aiheutuneisiin kustannuksiin.

(54)

Mikäli edellä mainittuihin messuille ja työtapaamisiin osallistumista koskeviin toimenpiteisiin sisältyy myös toimia, joiden tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan tietty tuote, tai suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa jaettavaa aineistoa (esimerkiksi mainonta myymälässä tai taloudellisille toimijoille, kuten elintarvikealan yrittäjille, tukku- ja vähittäiskauppiaille, ravintoloille, hotelleille ja muille ravintola-alan toimijoille suunnattu mainonta), kyseisiä toimenpiteitä on arvioitava mainontaan myönnettävään valtiontukeen sovellettavien sääntöjen perusteella, samoin kuin joukkotiedotusvälineiden (lehdistö, mainosjulisteet radio, televisio) avulla toteutettuja mainontatoimenpiteitä, joita kuvaillaan tämän päätökseen 31 perustelukappaleen c alakohdassa ja 33 kohdassa.

(55)

Mainontaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti tuottajien ja toimijoiden oletetaan yleensä vastaavan itse mainonnasta aiheutuvista kustannuksista harjoittamansa taloudellisen toiminnan osana.

(56)

Jotta mainontaan myönnettäviä tukia ei pidettäisi toimintatukina vaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina, ne eivät saa muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (kielteiset perusteet), ja niiden on edistettävä tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehittämistä (myönteiset perusteet). Valtiontukien on lisäksi oltava niiden yhteisön kansainvälisten velvoitteiden mukaisia, jotka vahvistetaan maatalousalan osalta vuonna 1994 tehdyssä WTO-GATT-maataloussopimuksessa.

(57)

Kielteisten perusteiden täyttymiseksi tukia ei mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.1. jakson mukaisesti saa myöntää kampanjoihin, jotka ovat vastoin EY:n perustamissopimuksen 28 artiklaa (3.1.1 jakso) tai kampanjoihin, jotka ovat ristiriidassa yhteisön johdetun oikeuden kanssa (3.1.2 jakso) eikä tiettyjä yrityksiä koskevaan mainontaan (3.1.3 jakso). Lisäksi jos julkisin varoin rahoitettujen mainontatoimien toteutus uskotaan yksityisille yrityksille, tällaisille yrityksille mahdollisesti myönnettävän tuen poissulkemiseksi kyseisen yksityisen yrityksen valinta on tehtävä markkinaperiaatteiden mukaisesti syrjimättömällä tavalla ja tarvittaessa yhteisön lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaisia tarjouskilpailumenettelyjä noudattaen (22) ja joka tapauksessa siten, että siitä ilmoitetaan asianmukaisessa laajuudessa, minkä ansiosta palveluhankinnat avautuvat kilpailulle ja hankintasopimuksia koskevien tekomenettelyiden puolueettomuutta voidaan valvoa.

(58)

Toimitettujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tämän päätöksen 30 perustelukappaleessa, 31 perustelukappaleen c alakohdassa ja 33 perustelukappaleessa kuvaillut mainontatoimet täyttävät perusteet, jotka vahvistetaan suuntaviivojen 3.1.1 jaksossa (perustamissopimuksen 28 artiklan vastaiset kampanjat) ja 3.1.3 jaksossa (tiettyjä yrityksiä koskeva mainonta). Italian viranomaiset eivät ole sitä vastoin toimittaneet mitään tietoja siitä, että myös 3.1.2. jaksossa (yhteisön johdetun oikeuden vastainen kampanja) vahvistettu vaatimus täyttyy.

(59)

Kielteisten perusteiden lisäksi mainontatuen on mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.2 jakson mukaisesti täytettävä vähintään yksi myönteisistä perusteista, joiden tarkoituksena on osoittaa, että tuki edistää tosiasiallisesti tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehittämistä. Tällaisen myönteisen perusteen katsotaan täyttyneen, jos mainontatuki koskee jotakin seuraavista: ylijäämäiset maataloustuotteet tai lajit, joita ei hyödynnetä riittävästi; uudet tuotteet tai korvaavat tuotteet, joiden osalta ei vielä ole ylijäämää; korkealaatuiset tuotteet, myös ympäristön kanssa sopusointuisten erityisten tuotantomenetelmien avulla tuotetut tuotteet, kuten luonnonmukaisesti tuotetut maataloustuotteet; tiettyjen alueiden kehittäminen; asetuksessa (EY) N:o 70/2001 määriteltyjen kaltaisten pienten ja keskisuurten yrityksen (pk-yritysten) kehittäminen; hankkeet, joita toteuttavat kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (23) mukaisesti virallisesti hyväksytyt organisaatiot; hankkeet, joita toteuttavat yhdessä kansallisten viranomaisten hyväksymät kalastusalan tuottajajärjestöt ja muut järjestöt.

(60)

Italian viranomaisten mainontaa koskevien tukien osalta tekemistä huomautuksista ei ilmene, että kyseiset mainontatoimet täyttävät jonkin edellä esitetyistä myönteisistä perusteista.

(61)

Maataloustuotteiden mainontaa koskevien valtiontukien enimmäismäärän osalta mainontaa koskevien suuntaviivojen 5 jaksossa todetaan, että suoran tuen, joka maksetaan yleisiin käyttötarkoituksiin varatuista valtion varoista, määrä ei saa ylittää sitä määrää, jonka kyseinen ala itse on sitonut tiettyyn mainoskampanjaan. Mainontaan tarkoitetun suoran tuen määrä ei näin ollen saisi olla yli 50 prosenttia kustannuksista, ja alan yritysten on maksettava vähintään 50 prosenttia kustannuksista joko vapaaehtoisina maksuina tai perimällä veroluonteisia tai pakollisia maksuja. Komissio voi joidenkin mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.2 jaksossa mainittujen myönteisten perusteiden huomioon ottamiseksi sallia, että edellä mainittu suoran tuen enimmäismäärä on 75 prosenttia kustannuksista, jos kyseessä on sellaisten tuotteiden mainonta, joita pienyritykset tuottavat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti tukikelpoisilla alueilla.

(62)

Toimitetuista ja tämän päätöksen 31 perustelukappaleessa esitetyistä tiedoista käy ilmi, että kaikki tarkasteltavana olevassa tukijärjestelmässä suunnitellut menekinedistämis- ja mainontatoimenpiteet rahoitetaan 100-prosenttisesti julkisista varoista. Edellytys, jonka mukaan 50 prosenttia (tai tapauksen mukaan 25 prosenttia) rahoituksesta on tultava kyseiseltä alalta, ei näin ollen täyty.

(63)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella komissio voi päätellä, että tarkasteltavana olevat mainontatuet eivät täytä mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.1.2 jaksossa (yhteisön johdetun oikeuden vastaiset kampanjat), 3.2 jaksossa (myönteiset perusteet) eivätkä 5 jaksossa (valtiontuen enimmäismäärät) vahvistettuja perusteita.

(64)

Sama päätelmä voidaan tehdä niin yhteisössä kuin sen ulkopuolella toteutetuista toimenpiteistä. Ottaen huomioon, että maatalousalan valtiontukiin sovellettavat suuntaviivat eivät kata yhteisön ulkopuolella toteutettavia mainontatukia, komissio käyttää niiden arvioinnissa omaa harkintaansa. Komission vakiintuneen käytännön mukaan suunniteltuja toimenpiteitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina ja niille voidaan sallia enintään 80-prosenttinen tuki, jos ne ovat yhteisön alueella sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisia (24). Kuten toimitetuista ja tämän päätöksen 31 ja 33 perustelukappaleessa esitetyistä tiedoista ilmenee, tarkasteltavana olevassa tapauksessa yhteisössä ja sen ulkopuolella toteutetut toimenpiteet ovat samat ja niihin myönnetty tuki on 100-prosenttinen. Tässä tapauksessa ei näin ollen noudateta mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.12. jaksossa (yhteisön johdetun oikeuden vastaiset kampanjat) ja 3.2 jaksossa (myönteiset kriteerit) vahvistettuja perusteita eikä myöskään komission sallimaa tukien enimmäismäärää (25). Kyseiset tuet ovat sen vuoksi yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(65)

Tämä päätös koskee yksinomaan maatalousalalla toteutettavia tukitoimenpiteitä perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden menekinedistämiseen ja mainontaan. Se ei edusta komission virallista kantaa kysymykseen, onko palvelujen tarjoajat valittu julkisia hankintoja koskevien yhteisön sääntöjen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Komissio varaa itselleen oikeuden tarkastella kysymystä perusteellisemmin julkisia hankintoja koskevien sääntöjen valossa.

(66)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että menekinedistämiseen tarkoitettuja tukitoimenpiteitä, mikäli ne ovat maatalousalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen 13 ja 14 jakson mukaisia, voidaan pitää 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina tietyn taloudellisen toiminnan kehittämisen edistämiseen tarkoitettuina tukina.

(67)

Mainontaan tarkoitetut tukitoimenpiteet, jotka eivät noudata EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaa koskevissa suuntaviivoissa vahvistettuja sääntöjä, eivät ole yhteismarkkinoille soveltuvia, ja tällaisia tukitoimenpiteitä voidaan toteuttaa vain, jos ne muutetaan mainittujen sääntöjen mukaisiksi.

(68)

Yhteismarkkinoille soveltumattomat mainontaan tarkoitetut tuet, jotka on maksettu, on perittävä takaisin tuensaajilta,

6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/37

(1)

Ranskan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 23 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti tukijärjestelmästä, jonka se aikoo toteuttaa seuraavien väkevien viinien tuottajien ja kauppiaiden hyväksi: Pineau des Charentes, Floc de Gascogne, Pommeau de Normandie ja Macvin du Jura. Ranska toimitti lisätietoja 9 päivänä elokuuta 2003, 24 ja 28 päivänä marraskuuta 2003 sekä 17 ja 24 päivänä helmikuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Ranskalle 20 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee tätä toimenpidettä.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä toimenpiteestä.

(4)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta osapuolilta.

(5)

Ranska toimitti komissiolle huomautuksensa 11 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä, 14 päivänä kesäkuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä.

(6)

Ilmoitetut tuet ovat jatkoa tuille, joista on ilmoitettu ja jotka komissio on hyväksynyt aiemmin valtiontukien nro N 703/95 (3) ja N 327/98 (4) osana. Ne on tarkoitettu mainonta- ja menekinedistämistoimiin, tutkimus- ja testausohjelmiin, teknisen avun toimiin sekä laatutuotteiden edistämistoimiin.

(7)

Valtiontukea nro N 703/95 koskeva komission päätös kumottiin tuomioistuimen tuomiolla, jonka yksityiskohdat ovat jäljempänä.

(8)

Tukiin nro 703/95 ja 327/98, joiden kestoksi oli alun perin suunniteltu viittä vuotta vuodesta 1995/1996 alkaen, sisältyi seitsemän maksuerää, joista viimeinen koski toukokuun 2001 ja huhtikuun 2002 välistä jaksoa. Hallituksen asettamien talousarviorajoitteiden vuoksi viimeksi mainittuja määrärahoja ei ole vieläkään maksettu. Edellisen järjestelmän päättymispäivä siirrettiin 30 päivään huhtikuuta 2002.

(9)

Tukikelpoisten tuotteiden osalta tehtiin muutoksia aiempiin tukijärjestelmiin nähden. Näin ollen järjestelmän voimassaolon jatkaminen ei koskenut tislattujen alkoholijuomien (Armagnac, Calvados, Cognac) alan toimijoita. Sen vuoksi Ranskan viranomaiset päättivät rajoittaa järjestelmän koskemaan vain tarkistetulla alkuperänimityksellä varustettuja väkeviä viinejä.

(10)

Kaikkien asianomaisten toimialakohtaisten organisaatioiden ja jäljempänä kuvailtujen tukien kokonaistalousarvio viideksi vuodeksi on 12 000 000 euroa, ja se jakautuu seuraavasti: Pineau des Charentes 9 360 000 euroa, Floc de Gascogne 2 040 000 euroa, Pommeau de Normandie 360 000 euroa ja Macvin du Jura 240 000 euroa.

(11)

Tutkimusta, teknistä apua ja laatutuotteiden kehittämistä koskevat toimet rahoitetaan yksinomaan valtion talousarviovaroista. Mainonta- ja menekinedistämistoimet rahoitetaan osittain valtion ja osittain toimialakohtaisten järjestöjen toimesta jäseniltä perittävillä ns. vapaaehtoisilla pakollisilla maksuilla. Valtio rahoittaa Euroopan unionin alueella toteutettavista mainontatoimista enintään 50 prosenttia.

(12)

Vapaaehtoiset pakolliset maksut koskevat tarkistetun alkuperänimityksen omaavien väkevien viinien kaupan pitämistä sellaisten viininviljelijöiden, valmistajien sekä kauppiaiden ja tukkukauppiaiden toimesta, jotka toimivat kyseisen tarkistetun alkuperänimityksen omaavan väkevän viinin tuotantoalueella.

(13)

Pineau de Charentes'n vapaaehtoinen pakollinen maksu oli vuonna 2002 12,96 euroa/hehtolitra, Floc de Gascognen 0,25 euroa/pullo, Pommeau de Normandien 30,79 euroa/hehtolitra ja Macvin de Juran 2,75 euroa/hehtolitra ilman veroja.

(14)

Ranskan viranomaisten mukaan suunnitellut järjestelmät toteutetaan joillakin Euroopan unionin markkinoilla, myös Ranskassa, sekä kolmansien maiden markkinoilla. Suunnitelluilla mainontatoimilla pyritään lisäämään kuluttajien ostohalukkuutta parantamalla väkevien viinien tunnettavuutta. Mainontaa ei kuitenkaan rajoitettaisi koskaan tiettyjen yritysten tuotteisiin. Viineillä, joita mainonta koskee, on kaikilla tarkistettu alkuperänimitys: Pineau des Charentes, Floc de Gascogne, Pommeau de Normandie ja Macvin du Jura.

(15)

Kyseisiä toimia sovelletaan kaikkiin väkevien viinien järjestäytyneisiin tuottajiin, jotka eivät Ranskan viranomaisten mukaan yksinään pysty vastaavalla tavalla kehittämään tuotteidensa kaupan pitämistä.

(16)

Tarkoitus on huolehtia siitä, että mainontatoimiin sisältyvissä viesteissä ei kehoteta kuluttajia luopumaan muiden jäsenvaltioiden tuotteiden hankinnasta eikä vähätellä kyseisiä tuotteita.

(17)

Kyse on mainonta- ja tiedotushankkeista, joihin sisältyy erityyppisiä toimia, erityisesti mainontaa tiedotusvälineissä, muun menekinedistämismateriaalin laatimista ja jakamista sekä kampanjoihin liittyvien mainontatoimien toteuttamista myyntipaikoilla. Toimiin voi liittyä menekinedistämistoimia, kuten PR-toimintaa, osallistumista messuille, seminaarien ja näyttelyiden järjestämistä, esitteitä tai tiedotusmateriaalia sekä tutkimuksia tuotteen kuluttajissa herättämistä mielikuvista ja kampanjoiden toimivuudesta.

(18)

Ranskan viranomaiset ovat sitoutuneet esittämään kampanjoissa käytettävän mainosmateriaalin tai sen jäljennökset.

(19)

Edellä tarkoitetut toimialakohtaisten organisaatioiden suunnittelemat mainontatuet rajoitetaan 50 prosenttiin Euroopan unionissa, myös Ranskassa, toteutettavien toimien osalta ja 80 prosenttiin kolmansien maiden osalta.

(20)

Suunniteltujen toimien alustavat tukimäärät ovat euroina seuraavia:

(21)

Ranskan viranomaisten mukaan tutkimuksen ja testauksen tukitoimet koskevat yksinomaan alan kannalta hyödyllistä tutkimusta, joka on yleisluonteista ja hyödyttää koko alaa.

(22)

Pineau des Charentes: mikrobiologia, bakteerien aiheuttama pilaantuminen ja sen seuraukset (maitohappobakteerien kehittymiseen liittyvät tekijät Pineau des Charentes -viinissä, pilaantumista koskevien testien parantaminen ja ongelman poistamiseen liittyvä tekniikka); Pineau des Charentes -viinin vanhentamistekniikka (hapettumisilmiöiden ominaisuuksien analysointiperusteiden ja vanhentamiseen vaikuttavien tekijöiden määrittely); analyyseja koskevan tietopankin perustaminen (yleisanalyysit — viiniyttämiseen soveltuva alkoholipitoisuus, sokerit, pH — kemikaalien tai bakteerien aiheuttama mahdollinen pilaantuminen, metallit, kationit, helposti haihtuvat yhdisteet, kasvinsuojeluaineiden jäämät).

(23)

Floc de Gascogne: rypälelajikkeita ja sekoituksia koskevat tutkimukset, joiden tarkoituksena on löytää mahdollisimman hyvä rypälelajikkeiden sekoitus raikkauden ja hedelmäisyyden lisäämiseksi Floc de Gascogne -viinin valmistuksessa (korkeiden sokeripitoisuuksien, syvän värin ja yhdenmukaisen kokonaishappopitoisuuden saavuttamiseksi); Armagnacin tutkiminen Floc de Gascognen kehittämiseksi (analyyttinen seuranta — kupari-, etanoli- ja etyyliasetaattipitoisuus, alkoholiprosentti — käytettyjen Armagnacien parantaminen); eri kulutustyyppeihin soveltuvan Floc de Gascognen tutkimukset ja kehittäminen, laatua ja määrää koskevat testit, varastointi.

(24)

Macvin du Jura: tekninen kehittäminen (Juran rypälelajikeryhmien kypsyyden seuranta kypsyysasteen ja Macvin du Juran valmistukseen parhaiten soveltuvien lajikkeiden määrittelemiseksi); viinitarhojen valinta ja arviointi; rypäleen puristemehujen ja puristamisen laatu (uuttamismenetelmien vaikutukset — entsymointi ja kylmäpuristaminen — Macvin du Juran aromien laatua koskeva rypäleen puristemehujen maserointi); SO2-määrän vaikutus viinin selkeyttämiseen; viinin kirkastaminen ja käsittely pullotusta varten (Macvin du Juran kirkkauden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi pullotuksen jälkeen tarkoitettujen eri menetelmien vertailu).

(25)

Suunniteltujen tutkimustoimien kustannukset rahoitetaan sataprosenttisesti. Tuet jakautuvat tutkimustoimessa tietotekniikan ja bibliografian alan sekä toteutettujen toimien tulosten jakamista alan toimijoille koskevat kustannukset mukaan luettuina viiden vuoden aikana alustavasti seuraavasti: Pineau des Charentes 912 600 euroa, Floc de Gascogne, 118 000 euroa ja Macvin du Jura 65 000 euroa.

(26)

Ranskan viranomaiset kuvailivat suunniteltuja teknisen avun toimia, jotka koostuvat pääasiassa tuotantoprosessin parantamiseen ja osaamiseen tähtäävästä teknisestä koulutuksesta kaikilla tasoilla (alkutuotanto, viinien valmistus, maisteleminen) sekä tiedon jakamista koskevista toimista.

(27)

Toimien kustannukset rahoitetaan sataprosenttisesti edellä mainitun enimmäismäärän mukaisesti. Tämän osan tuet jakautuvat 15 vuoden aikana alustavasti seuraavasti: Pineau des Charentes 280 800 euroa ja Floc de Gascogne 169 000 euroa.

(28)

Laadukkaiden tuotteiden tuotantoon myönnetään tukia Pineau des Charentes- ja Floc de Gascogne -viineille. Kyse on seuraavista toimista: HACCP-järjestelmä ja jäljitettävyys (teknisten ja lainsäädännöllisten vaatimusten mukaisen viitekehyksen kehittäminen ja levittäminen); tekniset ja taloudelliset tutkimukset laadunparannustoimenpiteiden kannustamiseksi.

(29)

Näiden toimien tuet jakautuvat 5 vuoden aikana alustavasti seuraavasti: Pineau des Charentes 210 600 euroa ja Floc de Gascogne 50 500 euroa.

(30)

Suunniteltujen tukien alustava tutkinta ei ole herättänyt merkittäviä epäilyjä niiden luonteen, myöntämisedellytysten tai rahoitusmenetelmän suhteen, vaikka komissio katsoi mainontaan myönnettävien tukien tapauksessa, että Ranskan on selkeästi sitouduttava siihen, että viittaukset tuotteiden kansalliseen alkuperään eivät ole etusijalla.

(31)

Komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn syistä, jotka koskevat tukien vastaavuutta muiden yhteisön määräysten, erityisesti perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa.

(32)

Tässä yhteydessä on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuin (5) kumosi valtiontukea nro N 703/95, jonka jatkoa ilmoitettu toimenpide on, koskevan komission päätöksen.

(33)

Tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa, että vuosina 1992 ja 1993 (6) Ranskan hallitus otti käyttöön eri verotusjärjestelmät väkeville ja luontaisesti makeille viineille. Näin ollen 1 päivästä heinäkuuta 1993 kyseisistä viineistä on peritty valmisteveroa 1 400 Ranskan frangia (7) hehtolitralta väkevien viinien ja 350 Ranskan frangia hehtolitralta luontaisesti makeiden viinien osalta.

(34)

Eräät ranskalaiset tuottajat kieltäytyivät vuonna 1993/1994 maksamasta ylimääräisiä valmisteveroja väkevistä viineistä. Kun kyseinen ”valmisteverolakko” keskeytyi vuoden 1994 heinäkuussa, tarkistetun alkuperänimityksen omaavien väkevien viinien tuottajien kansallisen liiton puheenjohtaja perusteli keskeytystä sillä, että hänen mukaansa Ranskan hallitus aikoi korvata ranskalaisille tuottajille veron erotuksen vuosikorvauksella sekä vuosilta 1994–1997 maksettavalla korvauksella.

(35)

Vuonna 1995 Associação dos Exportadores de Vinho do Porto (portviinin vientiyritysten järjestö, jäljempänä ’AEVP’) toimitti komissiolle kaksi valitusta. AEVP katsoi, että toisaalta väkevien viinien ja luontaisesti makeiden viinien eri verotuksella ja toisaalta ranskalaisille väkevien viinien tuottajille myönnettävillä eräillä tuilla oli yhteys. AEVP:n mukaan kyseisten tukien tarkoituksena oli erityisesti korvata ranskalaisille väkevien viinien tuottajille korkeampi verotaso, mikä merkitsi sitä, että ainoastaan väkevien viinien ulkomaalaisilta tuottajilta perittiin korkeampaa veroa. Näin ollen syrjivä verotus olisi ollut perustamissopimuksen 95 artiklan (myöhemmin 90 artiklan) vastaista.

(36)

Tuomioistuin totesi, että osa kyseisistä tuista näytti suosivan tiettyä tuottajaryhmää, joka vastasi pitkälti verotusjärjestelmän vuoksi verotuksellisesti huonommassa asemassa olevia väkevien viinien ranskalaisia tuottajia, ja että verotusjärjestelmän ja kyseisen tukihankkeen välinen mahdollinen yhteys vaikeutti suuresti sen arvioimista, olivatko tuet perustamissopimuksen määräysten mukaisia.

(37)

Tuomioistuin korosti, että kyseisissä olosuhteissa komissio voi arvioida AEVP:n jättämissä valituksissa käsiteltäviä kysymyksiä vain aloittamalla perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa (myöhemmin 88 artiklan 2 kohta) määrätyn menettelyn.

(38)

Lisäksi tuomioistuin havaitsi, että komission päätöksestä puuttuivat perustelut, koska komissio ei ollut antanut selitystä siihen, miksei 95 artiklan (myöhemmin 90 artiklan) mahdollista rikkomista koskeva AEVP:n valitus ollut komission mielestä perusteltu.

(39)

Näin ollen tuomioistuin totesi, ettei valituksen kohteena oleva päätös ollut laillinen, koska perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (myöhemmin 88 artiklan 2 kohdan) mukaista menettelyä ei ollut aloitettu ja koska päätöksestä puuttuivat 190 artiklassa (myöhemmin 253 artikla) määrätyt perustelut.

(40)

Tuomion perusteella komissio katsoi, että ilmoitettu tukitoimenpide, joka on jatkoa tuomioistuimen kumoamassa päätöksessä hyväksyttyihin tukiin, on tutkittava perusteellisesti perustamissopimuksen 90 artiklan suhteen.

(41)

Toimenpiteen alustavissa tutkimuksissa komissio tiedusteli Ranskalta, eikö kyseessä oleva valtiontuki merkinnyt käytännössä sitä, että yleisen verolain 402 a § :ssä säädetty vero korvattiin osittain vain väkevien viinien ranskalaisille tuottajille.

(42)

Tässä ensimmäisessä vaiheessa toimitetuissa vastauksissaan Ranska korosti, ettei ehdotetun tukitoimenpiteen ja valmisteverojen välillä ole ollut aiemmin eikä ole nytkään mitään yhteyttä. Ranskan perustelut olivat seuraavat:

(43)

Ranskan mukaan tuen määrä (2,4 milj. euroa vuodessa, 12 milj. euroa 5 vuodessa) on pieni verrattuna siihen, mitä ala maksaa kulutusmaksuina (valmisteveroina). Näin ollen 150 000 hehtolitraa kaupan pidettyjä tarkistetun alkuperänimityksen omaavia väkeviä viinejä muodostavat 214 euroa hehtolitralta olevan valmisteveron perusteella 32 miljoonan euron valmisteverotulot vuodessa.

(44)

Tämän väkevistä viineistä perittävän erityismaksun — 214 euroa hehtolitralta, kun luontaisesti makeista viineistä peritään 54 euroa hehtolitralta — vuoksi alalta verotetaan 24 miljoonaa euroa enemmän valmisteveroja. Ranskan mukaan summaa ei voi verrata myöskään ehdotettuun tukitasoon.

(45)

Ranskan mukaan sellaista säännöstä ei ole ollutkaan, jonka perusteella yleisen verolain 402 a § :n mukaisesti perityt varat käytettäisiin uudelleen väkevien viinien ranskalaisten tuottajien hyväksi. Tammikuun 1 päivän 1995 ja 31 päivän joulukuuta 2000 välillä saadut tulot maksettiin eräänlaiseen vanhuuden turvaksi tarkoitettuun rahastoon. Tammikuun 1 päivän 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välillä varat käytettiin työajan lyhentämiseen tarkoitetun rahaston hyväksi. Tammikuun 1 päivästä 2004 kyseiset tulot on siirretty valtion talousarvioon.

(46)

Tutkittuaan näitä tietoja komissio arvioi, ettei tietojen perusteella voida kokonaan poistaa epäilyjä, jotka koskivat perityn veron ja tuen välillä olevaa yhteyttä.

(47)

Komissio mukaan se, ettei tukimäärän (2,4 milj. euroa) ja väkevien viinien valmisteverojen tulojen (32 milj. euroa) tai tuen määrän (2,4 milj. euroa) ja väkevistä viineistä luontaisesti makeisiin viineihin verrattuna enemmän maksettujen valmisteverojen (24 milj. euroa) välillä ollut suoraa yhteyttä toisiinsa, ei ollut riittävä todiste siitä, ettei veron ja tuen välillä ollut yhteyttä. Sen vuoksi menettelyn tässä vaiheessa ei voitu sulkea pois sitä, että tuki saattaa ainakin osittain toimia korvauksena väkevien viinien ranskalaisille tuottajille. Yhteisön muut tuottajat eivät päässeet hyötymään tuesta.

(48)

Komissio katsoi myös, että tuomioistuimen esityksestä kolmansille osapuolille olisi annettava mahdollisuus toimittaa perustamissopimuksen 90 artiklan mahdollista rikkomista koskevia huomioita.

(49)

Sen vuoksi komissio pyysi päätöksessään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely Ranskalta lisätietoja ja lukuja kyseisten perusteluidensa tueksi.

(50)

Ensiksi Ranskaa kehotettiin täsmentämään, oliko valtio jo antanut väkevien viinien ranskalaisille tuottajille sitoumuksen vuonna 1993 käyttöön otetun veron vaikutusten korvaamisesta, vaikka osittaisestakin.

(51)

Komissio pyysi seuraavaksi Ranskaa toimittamaan väkevien viinien verosta saatavia määriä koskevia numerotietoja ranskalaisten ja tuotujen tuotteiden osalta, sekä erittelyt tuotteittain saaduista veromääristä (ranskalaisista tai yhteisön tuotteista).

(52)

Todettuaan, että Pineau de Charentes saa ilmoitetuista tuista selvästi suurimman osan (78 %), seuraavaksi eniten Floc de Gascogne (17 %), sen jälkeen Pommeau de Normandie (3 %) ja viimeisenä Macvin du Jura (2 %), komissio pyysi Ranskaa selittämään, vastaavatko prosenttiosuudet kunkin tuotteen osalta valtion väkevistä viineistä saamia tuloja.

(53)

Koska suurin osa tuista koskee mainontatoimia, Ranskaa pyydettiin antamaan selvitys siitä, edustaako tukien myöntäminen mainontatoimille Ranskan valtion toimintatapaa myös muilla maataloustuotannon aloilla, erityisesti laadukkaiden tuotteiden alalla.

(54)

Komissio pyysi Ranskaa toimittamaan Ranskassa toteutetuille mainoskampanjoille tarkoitettujen tukien talousarviot kunkin neljän tuotteen osalta.

(55)

Ranskalta pyydettiin selvitystä myös vapaaehtoisista pakollisista maksuista saatavien varojen ja tukien rahoitukseen kansallisesta talousarviosta saatavien varojen välillä mahdollisesti olevasta yhteydestä.

(56)

Ranska toimitti 10 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä seuraavia tietoja ja huomautuksia:

(57)

Ranskan viranomaiset sitoutuivat mainontatoimien (ks. johdanto-osan kappale 30) osalta siihen, että rahoitetuissa toimissa tuotteiden mainonnassa ei korosteta kyseisten väkevien viinien ranskalaista alkuperää.

(58)

Väkevien viinien veron ja tuen välisen yhteyden osalta Ranska korosti vielä kerran, että valmisteveroista saatavien tulojen ja valtion talousarviosta myönnettävien tukien välillä ei ole yhteyttä. Valmisteveroista saatavat tulot, myös väkevistä viineistä saatavat, maksetaan valtion yleistalousarvioon. Ranskan mukaan viranomaiset tekevät tukia koskevat päätökset tiettyjen talouden alojen hyväksi täysin itsenäisesti. Kyseessä olevassa tapauksessa tuilla pyritään korjaamaan kyseisiä viinejä koskevia tiettyjä rakenteellisia haittoja, erityisesti kuluttajien puutteellista tietämystä kyseisistä tuotteista, tuotantoyritysten pientä kokoa ja hajontaa sekä markkinoille sijoittautumisen keinoja koskevia puutteita.

(59)

Ranska vahvisti, ettei ole olemassa säännöstä, jonka perusteella väkevien viinien tuottajille voidaan myöntää korvausta heidän maksamistaan valmisteveroista (ks. johdanto-osan kappale 50).

(60)

Ranskalaisten väkevien viinien ja tuotujen väkevien viinien kulutukseen saattamisesta saatuja tuloja koskevien lukujen (ks. johdanto-osan kappale 51) osalta Ranska selvitti ensinnäkin, että verotilastojen (jotka jaotellaan valmisteverotariffin mukaan) avulla ei voida erotella ranskalaisia tuotteita muuta EU:n alkuperää olevista tuotteista.

(61)

Joka tapauksessa tullin toimittamien lukujen perusteella kaikista luontaisesti makeista viineistä ja väkevistä viineistä vuonna 2003 saatujen valmisteverojen määrä nousi 142,5 miljoonaan euroon, joka jakautui seuraavasti: 25,2 miljoonaa euroa niiden luontaisesti makeiden viinien osalta, joiden valmistevero oli 54 euroa/hehtolitra (määrä 467 000 hl) ja 117,3 miljoonaa euroa niiden väkevien viinien osalta, joiden valmistevero oli 214 euroa/hehtolitra (määrä 548 000 hl).

(62)

Viimeksi mainitun luvun osalta on satoilmoitusten perusteella mahdollista eritellä Ranskassa tuotetut väkevät viinit, joiden määrä on 94 477 hehtolitraa Pineau des Charentes’n, 2 091 hehtolitraa Macvin de Juran, 5 680 hehtolitraa Pommeaun ja 6 057 hehtolitraa Floc de Gascognen osalta.

(63)

Ranska toimitti taulukon, jossa esitetään suunniteltujen tukien jakautuminen neljän toimialakohtaisen organisaation ja kunkin kyseisen väkevän viinin tuotantomäärien mukaan (ks. johdanto-osan kappale 52):

(64)

Ranska totesi, että kunkin väkevän viinin osuus kokonaistuotannosta ja suunnitellun tuen prosenttiosuus ovat suuruudeltaan lähellä toisiaan, mutteivät kuitenkaan yhtä suuria. Ranska korosti, että suunniteltujen tukien jakautuminen perustui tukeen oikeutettujen toimialakohtaisten organisaatioiden välisiin neuvotteluihin eikä viranomaisten päätökseen.

(65)

Komission kysymykseen mainontatoimien talousarviosta (ks. johdanto-osan kappale 52) Ranska toimitti lukuja, joiden perusteella mainontatoimille myönnetyt tuet ovat 50–74 prosenttia toimialakohtaisten organisaatioiden käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista, erityisesti tma-laatuviinien alalla.

(66)

Ranska toimitti kunkin neljän toimialakohtaisen organisaation osalta tiedot Ranskassa toteutetuille mainoskampanjoille suunnattujen määrärahojen osuudesta talousarviossa. Kyseinen jako, jonka on tarkoitus säilyä samana, jos tukijärjestelmä hyväksytään, oli myös toimialakohtaisten organisaatioiden vapaan valinnan tulosta.

(67)

Vapaaehtoisista pakollisista maksuista saatavien varojen ja tukien rahoitukseen kansallisesta talousarviosta saatavien varojen välillä mahdollisesti olevasta yhteydestä Ranska toimitti seuraavan taulukon:

(68)

Mainontaan tarkoitettuja tuloja ei ole rajoitettu vapaaehtoisista pakollisista maksuista saatuihin määriin. Toimialakohtaiset organisaatiot voivat käyttää erityisesti muita varoja, jotka on saatu esimerkiksi palveluiden tarjoamisesta, mainosesineiden myynnistä ja muista lähteistä. Ranska vahvisti, että mainontatoimien tukikelpoisista kustannuksista rahoitetaan vähintään 50 prosenttia yksityisistä varoista.

(69)

Ranska toimitti seuraavat luvut suunniteltujen tukien ja satomäärien perusteella arvioitujen valmisteveroista saatavien tulojen (8) vertailua varten:

(70)

Ranska korostaa, että edellä oleva taulukko on erityisen merkityksellinen, koska siitä ei käy ilmi, että tarkoituksena oli korvata valmisteveroista aiheutuva rasite tukien avulla, koska kyseisten määrien välillä ei ole vastaavuutta.

(71)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, lukuun ottamatta mainitussa sopimuksessa määrättyjä poikkeuksia, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(72)

Jotta toimenpide kuuluisi perustamissopimuksen 87 artiklan 1 artiklan soveltamisalaan, kaikkien seuraavan neljän edellytyksen on täytyttävä: 1) toimenpide on rahoitettava valtion toimesta tai valtion varoista, 2) sen on koskettava valikoivasti tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja, 3) siihen on sisällyttävä taloudellista etua tuensaajayrityksille, 4) sillä on oltava vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan ja sen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.

(73)

Komissio arvioi kyseessä olevassa tapauksessa, että edellytykset täyttyvät. Näin ollen todetaan seuraavaa:

(74)

Tutkimusta, teknistä apua ja laatutuotteiden kehittämistä koskevat toimet rahoitetaan kokonaan valtion talousarviovaroista.

(75)

Menekinedistämis- ja mainontatoimet sitä vastoin rahoitetaan osittain valtion toimesta ja osittain (vähintään 50 %) asianomaisten toimijaorganisaatioiden toimesta varoilla, jotka saadaan pääasiassa jäseniltä perittävistä vapaaehtoisista pakollisista maksuista.

(76)

Jäljempänä mainituista syistä komissio katsoo, että menekinedistämis- ja mainontatoimiin tarkoitetut määrärahat koostuvat kokonaan valtion varoista.

(77)

Komission vakiintuneen käytännön mukaan jonkin alan yrityksiltä perittävät pakolliset maksut, jotka on tarkoitettu jonkin taloudellisen tukitoimenpiteen rahoittamiseksi, ovat verrattavissa veronluonteisiin maksuihin ja ovat näin ollen valtion varoja, kun valtio asettaa kyseiset maksut tai kun maksujen tuotto välitetään jonkin sellaisen viranomaisen kautta, jonka toiminta perustuu lainsäädäntöön.

(78)

Kyseessä olevassa tapauksessa Ranskan hallitus määräsi maksut pakollisiksi toimialakohtaisten sopimusten voimassaolon jatkamismenettelyssä. Sopimusten voimassaoloa jatkettiin säädöksellä, joka julkaistiin Ranskan virallisessa lehdessä. Kaikkien näiden vaikutusten aikaansaamiseksi viranomaisten oli siis annettava maksuja koskeva säädös.

(79)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valtiontukitoimenpidettä arvioitaessa on kuitenkin tutkittava myös se, voidaanko kyseisen toimenpiteen katsoa olevan valtion toimenpide  (9). Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä (10) esiintyy seikkoja, joita voidaan tutkia tässä yhteydessä.

(80)

Tuomioistuin antoi tuomion, jonka mukaan eräät toimialajärjestöjen jäseniltään keräämillä varoilla rahoittamat toimenpiteet eivät kuuluneet perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska a) maksujen osoittaminen toimenpiteen rahoittamiseen oli pakollista, b) järjestö tai viranomaiset eivät voineet missään vaiheessa käyttää varoja vapaasti, c) yksinomaan kyseisen toimialajärjestön jäsenet olivat vastuussa toimenpiteestä eikä se kuulunut valtion harjoittamaan politiikkaan (…).

(81)

Tämän oikeuskäytännön perusteella näyttää siltä, että jos valtiolla on pelkästään välittäjän asema, koska se ei osallistu alan toimijoiden tekemiin päätöksiin eikä voi missään vaiheessa käyttää kerättyjä varoja, jotka on pakollista osoittaa kyseisiin toimenpiteisiin, valtion toimenpidettä koskeva peruste ei täyty. Sen vuoksi kyseisten toimenpiteiden ei voida katsoa olevan valtiontukea.

(82)

Kyseessä olevassa tapauksessa Pearlen tuomiota koskevat perusteet eivät kuitenkaan täyty. Erityisesti se, että valtio rahoittaa menekinedistämistoimista 50 prosenttia osoittaa selkeästi sen, että toimet kuuluvat valtion politiikkaan, ja sen vuoksi rahoitukseen käytetyt varat on katsottava kokonaisuudessaan julkisiksi varoiksi, jotka on osoitettu valtion toimenpiteisiin kuuluviin toimiin.

(83)

Tuet myönnetään ainoastaan ranskalaisten väkevien viinien tuottajien hyväksi, ja sen vuoksi ne ovat luonteeltaan valikoivia.

(84)

Väkevien viinien tuottajat saavat taloudellista etua eri toimien (tutkimushankkeet, tekninen apu, laadukkaiden tuotteiden kehittäminen, menekinedistäminen ja mainonta) rahoituksena. Etu parantaa tuensaajien kilpailuasemaa. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontuesta aiheutuva yrityksen kilpailuaseman parantuminen merkitsee yleensä kilpailun vääristymistä muihin sellaisiin yrityksiin nähden, jotka eivät saa samaa tukea (11).

(85)

Tuet saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos ne suosivat kansallista tuotantoa muiden jäsenvaltioiden tuotantoa haittaavalla tavalla. Viiniala on yhteisön tasolla erittäin avointa kilpailulle, mistä on osoituksena myös se, että viinialalla on yhteinen markkinajärjestely.

(86)

Seuraavassa taulukossa osoitetaan esimerkein viinialan tuotteilla käytävä kauppa yhteisön sisällä ja Ranskassa vuosina 2001, 2002 ja 2003 (12).

(87)

Eräät suunnitelluista toimenpiteistä on tarkoitettu toteutettaviksi Euroopan unionin ulkopuolella. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että markkinat, joilla yhteisön toimijat toimivat, ovat riippuvaisia toisistaan, on mahdollista, että tuki vääristää yhteisön sisäistä kauppaa vahvistamalla toimijoiden kilpailuasemaa (13), vaikka tuki hyödyttääkin tuotteiden vientiä yhteisön ulkopuolelle (14).

(88)

Edellä sanotun perusteella kyseiset toimenpiteet kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ja niiden voidaan katsoa vastaavan perustamissopimuksen määräyksiä vain, jos niihin voidaan soveltaa jotakin perustamissopimuksessa määrättyä poikkeusta.

(89)

Tässä vaiheessa ainoa ajateltavissa oleva poikkeus on 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeus, jonka mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(90)

Jotta mainittua poikkeusta voitaisiin soveltaa kyseisiin tukiin, niiden olisi vastattava valtiontukea koskevaa lainsäädäntöä. Komissio varmistaa ennen kaikkea sen, onko mahdollista soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen 23 päivänä joulukuuta 2003 annettua komission asetusta (EY) N:o 1/2004 (15). Jos mainittua asetusta ei voida soveltaa, komissio varmistaa, voidaanko soveltaa muita oikeusperustoja, kuten suuntaviivoja tai yhteisön puitteita.

(91)

Koska suunniteltuja tukia ei ole rajattu pk-yrityksiin, asetusta (EY) N:o 1/2004 ei voida soveltaa. Sen vuoksi komission arvio perustuu seuraaviin asiakirjoihin: a) yhteisön suuntaviivat maatalousalan valtiontuesta (16), jäljempänä ’maatalouden suuntaviivat’; b) yhteisön suuntaviivat valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan (17), jäljempänä ’mainontaa koskevat suuntaviivat’ ja c) yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle (18), jäljempänä ’puitteet’.

(92)

Koska suunnitellut tuet on tarkoitus rahoittaa ainakin osittain veronluonteisiin maksuihin rinnastettavilla pakollisilla maksuilla, komissio arvioi myös tuen rahoitusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(93)

Yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden mainontaan (19), jäljempänä ’mainontaa koskevat suuntaviivat’ määrätään negatiivisista ja positiivisista edellytyksistä, joita on noudatettava kaikissa kansallisissa tukijärjestelmissä. Näin ollen suuntaviivojen 16–30 kohdan mukaisesti tuet eivät saa koskea perustamissopimuksen 28 artiklan eikä yhteisön johdetun oikeuden vastaisia mainontatoimia eikä toimia ei saa kohdistaa tiettyihin yrityksiin.

(94)

Ranskan viranomaiset selittivät, että toimia ei sovelleta tiettyihin yrityksiin, että mainonnassa ei väheksytä muita yhteisön tuotteita eikä toimeen sisälly epäsuotuisaa vertailua, jossa hyödynnettäisiin tuotteiden kansallista alkuperää.

(95)

Viittausten kansalliseen alkuperään on oltava toissijaisia verrattuna kampanjassa kuluttajille suunnattavaan pääasialliseen viestiin, eivätkä kyseiset viittaukset saa olla ensisijaisena syynä siihen, miksi kuluttajia kehotetaan ostamaan kyseistä tuotetta. Kyseessä olevassa tapauksessa on tärkeää, että tuotteiden ranskalainen alkuperä ei ole Ranskan alueella toteutettavien kampanjoiden ensisijainen viesti.

(96)

Ranskan viranomaisten toimittamien näytteiden sekä Ranskan antaman asiaa koskevan selkeän sitoumuksen perusteella voidaan todeta, että kyseessä olevien tuotteiden kansallista alkuperää ei erityisesti korosteta ja että viittaukset alkuperään ovat toissijaisia verrattuna mainoskampanjoiden ensisijaiseen viestiin.

(97)

Positiivisten perusteiden osalta mainoskampanjoiden kohteena olevien tuotteiden on täytettävä mainontaa koskevien suuntaviivojen 31, 32 ja 33 kohdan mukaan vähintään yksi seuraavista edellytyksistä: niiden on koskettava ylijäämäisiä maataloustuotteita tai lajeja, joita ei hyödynnetä riittävästi, uusia tai korvaavia tuotteita, joiden osalta ei vielä ole ylijäämää, tiettyjen alueiden kehittämistä sekä pienten ja keskisuurten yritysten korkealaatuisten tuotteiden, myös luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden, kehittämistä.

(98)

Ranskan viranomaiset selittivät tältä osin, että toimenpiteillä pyritään kehittämään kyseisiä tuotantoalueita edistämällä niille ominaisten tuotteiden menekkiä. Toimenpiteiden tarkoituksena on tukea kyseisten maantieteellisten alueiden pk-yritysten verkostoa: kyseisillä viinintuotantoaloilla toimivat yritykset ovat pääasiassa pieniä, usein perheyrityksiä, joissa on vain muutamia työntekijöitä. Toimenpiteillä pyritään myös kehittämään laadukkaita tuotteita (tarkistetun alkuperänimityksen omaavia tuotteita).

(99)

Jotta tukia ei myönnettäisi yksittäisille tuottajille, komissio varmistaa erityisesti suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän omaavien yhteisössä rekisteröityjen maataloustuotteiden mainontatukien (20) osalta sen, että kaikilla tarkistetulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien tuottajilla on samat tukioikeudet. Se merkitsee sitä, että mainontatoimenpiteillä on viitattava itse tarkistettuun alkuperänimitykseen eikä logoon tai etikettiin, jollei kaikilla tuottajilla ole oikeutta sen käyttöön. Samoin jos tuki maksetaan käytännön syistä tuottajaryhmittymälle, komissio edellyttää vakuutusta siitä, että kaikki tuottajat voivat saada tukea riippumatta siitä, ovatko he ryhmittymän jäseniä vai eivät.

(100)

Ranskan viranomaiset sitoutuivat siihen, että kyseiseen tukeen oikeutettuja ovat yhteistyössä toteutettujen toimien kautta ja ketään syrjimättä kaikki ne tuottajat, joiden tuotetta mainonta koskee sekä tuotteen kaupan pitämiseen osallistuvat toimijat.

(101)

Suuntaviivojen 60 kohdassa määrättyjen tukien enimmäismäärien osalta valtion varoista voidaan rahoittaa mainontatoimia 50 prosenttiin asti, ja jäljelle jäävän osan rahoittamisesta vastaavat tuen saajina olevat toimialajärjestöt ja toimialakohtaiset organisaatiot.

(102)

Ranskan viranomaiset sitoutuivat siihen, että julkisen rahoituksen osuus on enintään 50 prosenttia Euroopan unionin alueella toteutettavista mainontatoimista. Loppuosan rahoittamisesta vastaavat kyseisen maatalousalan toimijat.

(103)

Euroopan unionin ulkopuolella toteutettavista toimista voidaan rahoittaa 80 prosenttia. Se vastaa komission hyväksymää kantaa (21), jonka mukaan tuottajien osallistumisesta tämäntyyppisten toimien osarahoitukseen säädetään erityisesti maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja myynninedistämistoimista kolmansissa maissa 14 päivänä joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2702/1999 (22) siltä osin kuin on kyse osarahoitetuista toimista. Kolmansissa maissa toteutettavien yhteisön toimien osalta kyseisen asetuksen 9 artiklassa säädetään, että toimia ehdottavien järjestöjen on rahoitettava osa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden PR-toimista sekä menekinedistämis- ja mainontatoimista. Näin ollen vähintään kaksi vuotta kestävissä toimissa järjestöjen osuus on yleensä vähintään 20 prosenttia kustannuksista, yhteisön enimmäisosuus on 60 prosenttia ja jäsenvaltioiden 20 prosenttia. Se, että tuensaajat rahoittavat tämäntyyppisissä toimissa tosiasiallisesti vähintään 20 prosenttia kustannuksista, soveltuu ehkäisemään kilpailun vääristymistä muihin yhteisön tuotteisiin nähden.

(104)

Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle ilmoitetulla tuella rahoitettavien menekinedistämis- ja mainontatoimien näytteitä, joiden avulla on voitu varmistaa mainittujen viranomaisten antamat sitoumukset.

(105)

Komissio katsoo, että kyseiset tuet vastaavat yhteisön tasolla vahvistettuja edellytyksiä.

(106)

Tutkimus- ja testaustoimien sekä tieteellistä kehitystä koskevien tiedotustoimien osalta maatalouden suuntaviivojen 17 kohdassa määrätään, että tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitetut tuet on tutkittava yhteisön puitteissa tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle (23) vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Viimeksi mainituissa täsmennetään, että yhteismarkkinoille soveltuvaa on enintään 100 prosenttiin nouseva tuki myös sellaisissa tapauksissa, joissa yritykset suorittavat tutkimus- ja kehitystyötä, edellyttäen, että kaikki neljä seuraavista edellytyksistä täyttyvät kussakin tapauksessa:

(107)

Ranskan viranomaiset sitoutuivat seuraaviin seikkoihin:

(108)

Komissio katsoo, että kyseiset tuet vastaavat yhteisön tasolla vahvistettuja edellytyksiä.

(109)

Maatalouden suuntaviivojen 14 kohdassa säädetään, että tämäntyyppisten tukien myöntäminen 100 prosentin tuki-intensiteetillä sallitaan, jos tukia voivat saada kaikki kyseisellä alueella toimivat tukikelpoiset henkilöt puolueettomin perustein ja jos tuen kokonaismäärä on alle 100 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden aikana tai kun kyseessä ovat pk-yritykset, enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista, jolloin sovelletaan sitä määrää, joka on korkeampi. Ranskan viranomaiset sitoutuivat noudattamaan näitä edellytyksiä.

(110)

Komissio katsoo, että kyseiset tuet vastaavat yhteisön tasolla vahvistettuja edellytyksiä.

(111)

Maatalouden suuntaviivojen 13 kohdassa säädetään, että tämäntyyppisten tukien myöntäminen 100 prosentin tuki-intensiteetillä sallitaan, jos tukia voivat saada kaikki kyseisellä alueella toimivat tukikelpoiset henkilöt puolueettomin perustein ja jos tuen kokonaismäärä on alle 100 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden aikana tai kun kyseessä ovat pk-yritykset, enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista, jolloin sovelletaan sitä määrää, joka on korkeampi. Ranskan viranomaiset sitoutuivat noudattamaan näitä edellytyksiä.

(112)

Komissio katsoo, että kyseiset tuet vastaavat yhteisön tasolla vahvistettuja edellytyksiä.

(113)

Komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (25) mukaisesti yleensä, että tuen rahoittamisella pakollisilla maksuilla voi olla varsinaisen tuen tarkoituksen ylittävä suojavaikutus. Kyseiset maksut ovat todellisuudessa pakollisia maksuja. Saman oikeuskäytännön mukaan komissio katsoo, ettei tukea voida rahoittaa veronluonteisin maksuin, joita peritään myös muiden jäsenvaltioiden tuontituotteilta.

(114)

Vapaaehtoiset pakolliset maksut koskevat viininviljelijöiden kaupan pitämiä tarkistetun alkuperänimityksen omaavia väkeviä viinejä, valmistajia sekä kauppiaita ja tukkukauppiaita, jotka toimivat kyseisen tarkistetun alkuperänimityksen omaavan väkevän viinin tuotantoalueella. Ranskan viranomaiset selittivät myös, että toisin kuin alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveroja koskevaan yhteisön lainsäädäntöön perustuvat verot, toimialakohtaiset maksut koskevat vain kyseisiä tarkistetun alkuperänimityksen omaavia väkeviä viinejä, joita tuotetaan siis ainoastaan lainsäädännöllä rajoitetuilla alueilla, jolloin vero ei koske muista jäsenvaltioista peräisin olevia väkeviä viinejä.

(115)

Erityisesti tukkukauppiaiden tapauksessa ei ole poissuljettua, että ne pitävät kaupan myös tuontituotteita. Ranskan viranomaiset täsmensivät kuitenkin, että tukkukauppiaiden maksama toimialakohtainen maksu peritään vain niiltä väkeviltä viineiltä, joita tuki-ilmoitus koskee, toisin sanoen Pineau des Charentes-, Floc de Gascogne-, Pommeau de Normandie- ja Macvin du Jura -viineiltä. Sen vuoksi kyseinen maksu ei koske tuotuja viinejä.

(116)

Koska maksua peritään ainoastaan toimenpiteeseen kuuluvilta tarkistetun alkuperänimityksen omaavilta väkeviltä viineiltä, voidaan todeta, että tuontituotteilta ei peritä maksua.

(117)

Veronluonteisilla maksuilla rahoitettavien valtiontukien osalta tuomioistuin on vahvistanut myös muita perusteita, joita olisi tarkasteltava tässä yhteydessä. Tuomioistuin antoi Nygardia koskevassa asiassa (26) tuomion, jonka mukaan maksu on katsottava perustamissopimuksen 90 artiklan vastaiseksi syrjintäkiellon rikkomiseksi, jos maksuista saatavat tulot hyödyttävät erityisesti niitä kansallisia tuotteita, jotka jalostetaan tai joita pidetään kaupan kansallisilla markkinoilla, koska verolla korvataan osittain kyseisten toimijoiden rasitteita ja syrjitään näin ollen kansallisia vientituotteita.

(118)

Menekinedistämis- ja mainontatuet, jotka ovat ainoita vapaaehtoisella pakollisella maksulla rahoitettavia tukia, hyödyttävät kaupan pitämisen alaa eivätkä tarjoa niille kauppiaille, joiden myynti suuntautuu yksinomaan Ranskan tai Euroopan unionin ulkopuolelle, välttämättä samoja etuja.

(119)

Ranskan viranomaiset vakuuttivat kuitenkin, että niin Pineau des Charentes’n kansallinen komitea kuin Floc de Gascognen toimialakohtainen komiteakin rahoittavat menekinedistämis- tai mainontatoimia niin Ranskassa, Euroopan unionissa kuin kolmansissa maissakin. Ne tekevät kyseistä rahoitusta koskevat päätökset täysin itsenäisesti hallintoelimissään, joissa ovat edustettuina kaikki asianomaisen alan toimijat.

(120)

Siiderien nimityksiä käsittelevä toimialakohtainen organisaatio ja Juran viinien toimialakohtainen komitea eivät sen sijaan suunnittele tällä hetkellä Ranskan ulkopuolella toteutettavien toimien rahoittamista. Ranskan viranomaisten mukaan toimien suuntaaminen Ranskan markkinoille kuuluu kuitenkin kyseisen alan omaan toimintaan, jossa kansallisille markkinoille keskittymistä pidetään ensisijaisen tärkeänä, etenkin koska väkevien viinien myynti ulkomailla ei ole vielä kaupan käytäntönä. Ranskan viranomaiset vakuuttavat, ettei kyseinen suuntautuminen haittaa kauppiaiden toimintaa, koska myynti Ranskan ulkopuolella on marginaalista eikä vientikauppaan erikoistuneita kauppiaita ole.

(121)

Ranskan viranomaiset sitoutuivat joka tapauksessa siihen, että vientituotteet hyötyvät toimialakohtaisilla maksuilla rahoitettavista toimista yhtä paljon kuin Ranskan alueella myytävät tuotteetkin.

(122)

Komissio ottaa tämän sitoumuksen huomioon ja katsoo, että Ranskan toimittamista tiedoista ei käy ilmi tekijöitä, joiden perusteella voitaisiin tällä hetkellä todeta, että vientiin tarkoitettuihin väkeviin viineihin kohdistuisi syrjintää.

(123)

Komissio muistuttaa Ranskan viranomaisia kuitenkin Nygardia koskevassa asiassa annetun tuomion vaikutuksista vientituotteiden ja jäsenvaltion alueella kaupan pidettävien tuotteiden väliseen syrjintään. Tuomioistuimen tuomiossa todettiin erityisesti, että jäsenvaltion toimivaltaan kuuluu ratkaista, kohdistuuko tuotteisiin mahdollisesti syrjintää. Sitä varten jäsenvaltion on varmistettava viitejakson aikana kansallisilla markkinoilla kaupan pidettäviltä kansallisilta tuotteilta asianomaisen maksun puitteissa perittävien kokonaismäärien ja yksinomaan näille tuotteille koituvien etujen taloudellinen vastaavuus.

(124)

Tässä yhteydessä on muistutettava, että valtiontukea, joka rikkoo joidenkin yksityiskohtaisten sääntöjensä osalta perustamissopimuksen määräyksiä, ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Kyseessä olevassa tapauksessa komissio tutki, oliko AEVP:n tuesta nro 703/95 tekemä valitus, joka koski perustamissopimuksen 90 artiklan mahdollista rikkomista, perusteltu. Komissio toteaa lisäksi, ettei AEVP ole toimittanut huomautuksia nyt käsiteltävänä olevan menettelyn yhteydessä.

(125)

EY:n perustamissopimuksen 90 artiklassa määrätään seuraavaa: ”Jäsenvaltiot eivät määrää muiden jäsenvaltioiden tuotteille minkäänlaisia korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja, kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille.”

(126)

Kyseessä olevassa tapauksessa Ranskassa väkeviin viineihin sovellettava valmisteverokanta on sama ranskalaisille ja muista jäsenvaltioista peräisin oleville viineille.

(127)

Kyse olisi perustamissopimuksen 90 artiklan vastaisesta sisäisestä syrjivästä maksusta vain, jos ranskalaisten tuottajien maksu korvattaisiin osittain tuilla, jotka on tarkoitettu näille samoille tuottajille, jolloin vain muut kuin ranskalaiset tuottajat joutuisivat maksamaan maksun kokonaisuudessaan.

(128)

Ensinnäkin on todettava, että verot kuuluvat valtiontukia koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan ainoastaan, jos niillä rahoitetaan tukitoimenpidettä ja jos ne muodostavat pääosan kyseisestä tuesta.

(129)

Tästä seuraa, että väkevien viinien maksu ei vaikuta suunniteltujen tukien soveltuvuuden arviointiin, ja näin ollen se on tutkittava tässä yhteydessä ainoastaan, jos mainitun maksun ja tukitoimenpiteiden välillä on riittävän suuri yhteys.

(130)

Yhteisön tuomioistuimen asiassa Streekgewest Westelijk Noord-Brabant 13 päivänä tammikuuta 2005 antamassa tuomiossa (27), joka annettiin sen jälkeen, kun tämän päätöksen kohteena olevia tukia koskeva perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely aloitettiin, täsmennettiin olosuhteet, joissa on katsottava, että maksun ja tuen välillä on riittävä yhteys, jolloin voidaan todeta maksun muodostavan suurimman osan tuesta.

(131)

Kyseisen tuomion perusteluosan 26 kohdassa todetaan erityisesti, että maksun tai sen osan voidaan katsoa muodostavan merkittävän osan tukitoimenpiteestä ainoastaan, jos maksun ja veron välillä on asiaa koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön perustuva veron käyttöä koskevavelvoittava yhteys, jolloin verosta saatavat tulot vaikuttavat suoraan tuen määrään ja näin ollen arvioon siitä, onko tuki yhteismarkkinoille soveltuvaa.

(132)

Tuomioistuin katsoi Streekgewest-asiassa antamassaan tuomiossa (28), että vaikka veronkorotuksen ja edun (tuen) välinen hyöty korvataan jäsenvaltion talousarviotarpeisiin liittyvistä syistä, kyseinen menettely ei yksinään riitä osoittamaan, että veron ja siitä saatavan hyödyn välillä on velvoittava yhteys.

(133)

Kyseessä olevassa tapauksessa Ranska ilmoitti, että verosta saatavat tulot maksetaan valtion yleiseen talousarvioon eikä ole olemassa säädöstä, jonka perusteella väkevien viinien tuottajien maksamat valmisteverot korvattaisiin. Komission käytettävissä olevista tiedoista ei myöskään käy ilmi päinvastaista. Tämän toteamuksen perusteella komissio voi näin ollen tehdä sen päätelmän, ettei väkevien viinien verosta saatavien tulojen ja näille samoille tuotteille myönnettävien tukien välillä ole velvoittavaa yhteyttä eikä ole tarpeen osoittaa, että Ranskan perimien maksujen ja tukijärjestelyn mukaisesti käytettävien määrien välistä mahdollista määrällistä vastaavuutta ei ole.

(134)

Komissio toteaa vielä lisäksi, että taulukot ja luvut, jotka Ranska toimitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisen jälkeen osoittavat, ettei eri tuotteiden verotulojen ja kyseisille tuotteille myönnetyn tuen välillä ole määrällistä vastaavuutta.

(135)

Koska veron ja suunniteltujen tukien välillä ei ole riittävää yhteyttä, ei ole syytä arvioida veron vaikutuksia ilmoitettujen toimenpiteiden soveltuvuuteen yhteismarkkinoille, erityisesti perustamissopimuksen 90 artiklan kannalta, perustamissopimuksen 88 artiklassa valtiontuille tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(136)

Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että Ranskan suunnittelemiin tukiin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, ja ne voidaan todeta yhteismarkkinoille soveltuviksi,

6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/49

(1)

Komissio sai 24 päivänä maaliskuuta 2003 kantelun, joka koski useampia otaksuttuja tukitoimenpiteitä Schneider Technologies AG:n, jäljempänä ’Schneider AG’, hyväksi. Kantelija, Gebrüder Schneider GmbH & Co. KG, on hallintayhtiö, joka omistaa osuuksia Schneider AG:stä ja joka kuuluu kahdelle Schneiderin perheen veljekselle.

(2)

Komissio aloitti 14 päivänä heinäkuuta 2004 muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski kolmea LfA:n (Bayerische Landesanstalt für Aufbaufinanzierung) lainaa ja kahta Bayerische Forschungsstiftungin, jäljempänä ’BFS’, tutkimusta ja kehittämistä (T&K) varten myöntämää lainaa. Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä helmikuuta 2005 (2). Komissio pyysi kaikkia asianomaisia ilmaisemaan kantansa oletettuihin tukiin. Kolmannet osapuolet eivät esittäneet huomautuksia. (3) Saksa antoi vastauksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen 16 ja 24 päivänä syyskuuta 2004 päivätyillä kirjeillä, jotka kirjattiin saapuneiksi samoina päivinä.

(3)

Komissio pyysi 6 päivänä syyskuuta 2005 lisätietoja, jotka Saksa toimitti 5 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä (ja 6 päivänä lokakuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä. Lisätietoja toimitettiin 6 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä (ja 7 päivänä helmikuuta 2006 saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä.

(4)

Schneider AG oli väritelevisioita valmistava saksalainen suuryritys, jonka toimipaikka oli Türkheimissa, Baijerissa. Valmistustoiminnan lisäksi yritys osallistui 90-luvulla kunnianhimoiseen hankkeeseen, jonka tavoitteena oli kehittää lasernäyttötekniikkaa. Tekniikan avulla oli määrä saavuttaa entistä terävämpi kuva, korkeampi valoteho, rajoittamaton kuvaruudun koko sekä joustavuutta projektiopinnan suhteen. Kumpikin toiminta-ala siirrettiin vuosina 2000–2002 kahdelle vasta perustetulle Schneider AG:n tytäryhtiölle, Schneider Electronics AG:lle, jäljempänä ’SE’, jonka toiminta-alaksi tuli televisioiden valmistus, ja Schneider Laser Technologies AG:lle, jäljempänä ’SLT’.

(5)

LfA, jonka tehtävä on alueellisen talouselämän edistäminen, oli vuodesta 1998 omistanut osuuden Schneider AG:sta. Vuosina 1999 ja 2000 LfA oli 35,6 prosentin osuudella yhtiön suurin omistaja. Yksityisellä investointipankilla, Lehman Brothersilla, oli 26,6 prosentin osuus, Gebr. Schneider GmbH & Co. KG:lla 14,6 prosentin osuus ja muilla yksityisillä sijoittajilla 23,2 prosenttia.

(6)

Markkinoiden odotukset Schneider AG:n menestymismahdollisuuksista olivat tuolloin erittäin myönteiset, koska yritys oli lasernäyttötekniikan alalla johtavassa asemassa. Vuosina 1998–2000 Schneiderin osakekurssi nousi melkein kymmenkertaiseksi, vuodesta 1999 vuoteen 2000 noin kaksi ja puolikertaiseksi. Myös yrityksen toiseksi suurin sijoittaja, Lehman Brothers, jakoi nämä myönteiset tulevaisuuden odotukset, kuten vuoden 2000 huhtikuussa tehty tutkimus osoittaa. Tutkimuksessa ennakoitiin voittoa saatavan viihde-elektroniikasta vuoden 2000 lopussa ja lasernäyttötekniikasta vuoden 2001 viimeisellä vuosineljänneksellä. Lehman Brothers osti vuoden 1999 puolivälin ja vuoden 2000 puolivälin välisenä aikana LfA:lta […] (*1) osaketta.

(7)

Yritysten tulokset eivät kuitenkaan kehittyneet odotetulla tavalla. SE tuotti laadultaan heikohkoja televisioita eikä pystynyt kilpailemaan ennen kaikkea Aasiasta tulevan halpatuonnin kanssa. Kun väritelevisioiden valmistus ei tuottanut voittoa, Schneider AG:lla ei ollut varoja, joita SLT olisi tarvinnut jatkaakseen laserteknologiaa koskevaa työtään, ja tämän takia työ eteni huomattavasti hitaammin kuin alun perin odotettiin. Ensimmäinen prototyyppi oli käytettävissä vasta toukokuussa 2000, mikä oli suunniteltua paljon myöhemmin, ja se oli tarkoitettu vain teolliseen käyttöön. Vuoteen 2002 mennessä yritys ei ollut kehittänyt yhtään yksityiselle kuluttajalle tarkoitettua tuotetta, mikä oli kuitenkin SLT:n varsinainen taloudellinen tavoite.

(8)

Maaliskuussa 2002 aloitettiin kolme erillistä maksukyvyttömyysmenettelyä, Schneider AG:n ja sen kahden tytäryhtiön. Pesänhoitaja myi Schneider AG:n ja SE:n omaisuuden kiinalaiselle elektroniikkayritykselle TCL:lle ja SLT:n omaisuuden Jenoptik Laser, Optik, Systeme GmbH:lle, jäljempänä ’LOS’. TCL ja LOS olivat kumpikin tehneet korkeimmat tarjoukset.

(9)

Aloittaessaan menettelyn komissio ilmaisi epäilyksiä seuraavien kahden toimenpiteen yhdenmukaisuudesta sääntöjen kanssa.

(10)

LfA:n kolme lainaa olivat osa LfA:n, Lehman Brothersin, kantelijan ja pankkien yhteenliittymän syksyllä 1998 yhdessä sopimaa kokonaissuunnitelmaa. Saksa on ilmoittanut, että yritys tuotti vuonna 1998 tappiota, kun se oli tuloksetta yrittänyt lisätä televisioiden myyntiä alan vähittäiskaupassa. Johto päätti tästä syystä tehdä yrityksessä rakenneuudistuksen ja vahvistaa OEM (original equipment manufacturer) -liiketoimintaa. Yritys tarvitsi käteisvaroja rahoittaakseen rakenneuudistuksen ja ennakolta suurtilausten tuotannon sekä kattaakseen tappiot.

(11)

LfA:n ensimmäinen laina, jäljempänä ’laina 1’, oli suuruudeltaan 2,1 miljoonaa euroa, ja se myönnettiin syyskuussa 1999 […]* prosentin korolla. LfA:n toinen laina, jäljempänä ’laina 2’, oli suuruudeltaan 5,1 miljoonaa euroa, ja se myönnettiin samoin syyskuussa 1999 […]* prosentin korolla. LfA:n kolmas laina, jäljempänä ’laina 3’, oli suuruudeltaan 5,6 miljoonaa euroa, ja se myönnettiin helmikuussa 2000 […]* prosentin korolla. Ensimmäiset kaksi lainaa myönnettiin yhden vuoden ajaksi ja kolmas laina 31 päivään joulukuuta 2001, joten sen laina-aika oli melkein kaksi vuotta.

(12)

Syyskuussa 2000 kahta ensimmäistä lainaa jatkettiin 30 päivään syyskuuta 2002, eli kahdella vuodella, ja korkoprosentteja nostettiin lainan 1 osalta […]* prosenttiin ja lainan 2 osalta […]* prosenttiin. Joulukuussa 2000 myös lainaa 3 jatkettiin 30 päivään syyskuuta 2002 asti, ja sen korko nostettiin […]* prosenttiin.

(13)

Lainan 1 vakuuksina olivat pääasiassa kiinnelainat, saatavien kokonaissiirrot ja yrityskiinnitys. Nämä vakuudet olivat kuitenkin toissijaisia pankkien yhteenliittymän saataviin nähden, sillä yhteenliittymän lainat olivat jo olemassa ennen näitä lainoja. Lainat 2 ja 3 myönnettiin ilman eri vakuuksia. Saksa on ilmoittanut, että vakuuksien sijaan sovittiin käytettävän korkeaa korkoprosenttia. Vakuuksien arvo LfA:lle Schneider AG:n osakkaana oli erittäin vähäinen, sillä Saksan oikeuden mukaan osakaslainaa pidetään suurella todennäköisyydellä lisäsuorituksena yhtiöpääomaan (Saksan osakeyhtiölain 30 §).

(14)

Yksityisten osakkaiden osuus kokonaissuunnitelmassa oli seuraava:

(15)

Bayerische Forschungsstiftung (BFS) myönsi vuosina 1994 ja 1997 Schneider AG:lle kaksi tukea, joiden yhteismäärä oli 9 050 121,88 euroa (4).

(16)

Ensimmäinen 6 498 468,68 euron (5) tuki myönnettiin 16 päivänä joulukuuta 1994, ja sillä rahoitettiin osa lasernäyttöteknologiahankkeen (”Laser-Display-Technologie”, jäljempänä’hanke 1’) kustannuksista. Tuki maksettiin useammassa erässä hankkeen toteutusaikana, eli tammikuun 1995 ja heinäkuun 1997 välisenä aikana. Tukikelpoiset kustannukset olivat 12 484 972,74 euroa, joten tuki-intensiteetti oli 48,9 prosenttia.

(17)

Hankkeen 1 tavoitteena oli kehittää uusien työtapojen perusteet suurten teräväpiirtovärikuvien projisointiin erilaisissa sovellutuksissa ja myöhemmän järjestelmän yksittäisten osien tieteellis-teknologiset perusteet.

(18)

Seuraavat hankekustannukset otettiin huomioon tukea myönnettäessä (*2)

(19)

Saksa on vahvistanut, että kustannukset liittyvät välittömästi tutkimushankkeeseen.

(20)

Tukisopimuksen mukaisesti hankkeen tulokset julkistettiin laajalti ja annettiin yleiseen käyttöön.

(21)

BFS rahoitti lisäksi Würzburgin yliopiston hankkeen ”Blauer Laser” kokonaisuudessaan. Hankekustannukset olivat 0,26 miljoonaa euroa. Hanke 1 ja ”Blauer Laser” -hanke liitettiin yhteen BFS:n toivomuksesta, koska tätä kautta ajateltiin voitavan edistää tieteellisen taitotiedon siirtoa.

(22)

Toinen, 2 551 653,20 euron suuruinen tuki myönnettiin 23 päivänä heinäkuuta 1997. Sillä rahoitettiin hankkeeseen 1 liittyvää hanketta ”Lasernäyttöteknologia — järjestelmäintegraatio ja prototyypit” (”Laser-Display-Technologie — Systemintegration und Prototypen”, jäljempänä ’hanke 2’). Tuki maksettiin useammassa erässä hankkeen toteutusaikana, eli huhtikuun 1997 ja syyskuun 1999 välisenä aikana. Tukikelpoiset menot arvioitiin 5 103 293,22 euroksi, mikä merkitsi 50 prosentin tuki-intensiteettiä.

(23)

Hankkeen 2 puitteissa oli tarkoitus kehittää edelleen hankkeen 1 tuloksia, minkä lisäksi yritettäisiin integroida tärkeimmät yksittäiset osat kokonaisjärjestelmäksi. Työt käsittivät lisäksi tutkimukset, jotka koskivat kuvan tuottamista pikosekunnin pulssilaserilla, yksittäisten osien laserkestävyyttä sekä monokromaattisten laserjärjestelmien miniatyrisointia.

(24)

Seuraavat hankekustannukset otettiin huomioon tukea myönnettäessä.

(25)

Saksa on vahvistanut, että kustannukset liittyvät välittömästi tutkimushankkeeseen.

(26)

Tukisopimuksen mukaisesti hankkeen tulokset julkistettiin laajalti ja annettiin yleiseen käyttöön. Käyttöoikeudet oli pyydettäessä annettava markkinaehdoin.

(27)

Komissio oli mainittujen kolmen lainan osalta alustavasti sitä mieltä, että ne todennäköisesti myönnettiin markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen mukaisesti. Komissio tarvitsee kuitenkin tarkempia tietoja voidakseen tehdä lopullisen arvioinnin. Lisäksi komissio epäilee, ovatko molemmat laserteknologiahankkeet yhteisön tukisääntöjen mukaisia.

(28)

Kolmannet osapuolet eivät esittäneet huomautuksia.

(29)

Menettelyn aloittamisesta antamissaan huomautuksissa Saksa katsoi, että lainat eivät muodosta valtiontukea, koska niiden osalta oli noudatettu markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta.

(30)

T&K-tuista Saksa totesi katsovansa, että kumpaakin hanketta oli pidettävä teollisena tutkimuksena ja näin ollen tukien osuus, eli enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, on niiden T&K-tukia koskevien sääntöjen mukainen, jotka olivat voimassa yksittäisten tukien myöntämisajankohtana. Hankkeesta 2 Saksa ilmoitti, että hankkeen nimi ”Järjestelmäintegraatio ja prototyypit” on harhaanjohtava, koska hankkeen tavoitteena oli yksittäisten osien tarkempi tutkimus.

(31)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jotta voitaisiin selvittää, ovatko valtion laitosten antamat osakaslainat valtiontukea EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan tarkoittamassa merkityksessä, on tutkittava, olisiko markkinatalouden ehdoilla toimiva sijoittaja myöntänyt lainat samoin ehdoin vastaavissa olosuhteissa.

(32)

Komissio katsoo, että moni asia tukee näkemystä, jonka mukaan nämä kolme lainaa eivät muodosta valtiontukea, koska niiden osalta on noudatettu markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta. Ensinnäkin komission käytettävissä olevien tietojen mukaan vuosina 1999 ja 2000 vallinneissa olosuhteissa oli järkevää myöntää Schneider AG:lle lainaa koroilla, jotka olivat […]*, […]* ja […]* prosentin välillä (komission viitekorko oli 4,76 prosenttia) ja jotka myöhemmin korotettiin […]*, […]* ja […]* prosenttiin (komission viitekorko 5,7 prosenttia). Markkinoiden luottamus Schneider AG:n tuleviin voittoihin — mikä johtui lähinnä sen asemasta johtavana laserteknologiayrityksenä — kävi ilmi muun muassa siitä, että Schneiderin osakekurssi nousi vuosina 1998–2000 melkein kymmenkertaiseksi ja strateginen investointipankki Lehman Brothers osti tänä aikana erittäin myönteisen tutkimuksen jälkeen […]* Schneider AG:n osaketta lisää. Heinäkuussa 2000 yhtiöpääomasta noin 50 prosenttia oli noin 40 strategisen sijoittajan omistuksessa. Toiseksi LfA menetteli huomattavasti varovaisemmin kuin yksityinen osakas Lehman Brothers. Joulukuussa 1999 Lehman Brothers korotti Schneider AG:n yhtiöpääomaa 25 miljoonalla eurolla ja oli pääsijoittaja helmikuun 2000 pääoman korotuksessa sijoittamalla vielä 46 miljoonaa euroa. Sen lisäksi, että LfA osallistui helmikuun pääoman korotukseen noin 8,74 miljoonalla eurolla (minkä todettiin jo menettelyä aloitettaessa olevan markkinataloussijoittajan periaatteen mukaista), LfA antoi käyttöön 12,8 miljoonaa euroa lisää yksinomaan takaisinmaksettavan korollisen lainan muodossa. Kolmanneksi LfA:n perimät korot olivat sekä alkuperäisiä lainoja myönnettäessä (syyskuussa 1999 ja helmikuussa 2000) että myöhemmin lainoja jatkettaessa (syys- ja joulukuussa 2002) korkeampia kuin pankkien yhteenliittymän perimät korot.

(33)

Lainojen luonteesta on edellä esitetystä huolimatta kuitenkin edelleen olemassa eräitä epäilyksiä. Kun otetaan huomioon LfA:n tehtävä, joka on edistää alueen talouselämää, ja käytettävissä olevat tiedot, komissio ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että sijoituksen tarkoituksena oli saattaa Schneider AG vaikeiden aikojen yli ja pelastaa alueen työpaikkoja. Lisäksi on epäselvää, riittikö korkeampi korkoprosentti tasapainottamaan puuttuvat vakuudet. Schneider AG oli vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, kun lainat myönnettiin, ja oli mahdollista, että laserteknologiassa epäonnistuttaisiin. On vaikea arvioida sitä, riittikö korkeampi korkotaso kattamaan tämän riskin.

(34)

Komission näkemyksen mukaan voidaan jättää avoimeksi se, onko LfA:n lainassa kyse valtiontuesta vai ei. Vaikka lainat luokiteltaisiin sääntöjenvastaiseksi valtiontueksi, kielteinen päätös tukien takaisin perimiseksi olisi aiheeton, koska enää ei ole olemassa yhtään yritystä, joka olisi suoraan tai epäsuorasti hyötynyt otaksutusta valtiontuesta.

(35)

Lainojen varsinainen edunsaaja oli Schneider AG. SE ja SLT perustettiin vasta lainojen myöntämisen jälkeen, vaikkakaan sitä ei voida sulkea pois, etteivätkö ne olisi hyötyneet lainoista. Maksukyvyttömyysmenettely kolmea Schneider-yritystä vastaan aloitettiin maaliskuussa 2002, ja kaikki kolme yritystä purettiin. Lainavelka sisällytettiin selvitettävään pesään.

(36)

Pesänhoitaja myi kaikkien kolmen yrityksen omaisuuden maksukyvyttömyysasioita käsittelevien tuomioistuinten valvonnassa. Komissio katsoo, että kustakin omaisuuserästä maksettiin markkinahinta, joten tuista saatu hyöty ei siirtynyt eteenpäin ostajalle.

(37)

Baijerin osavaltio antoi valtion rahoituksen käytettäväksi BFS:n kautta. Rahoitus myönnettiin siten valtion varoista ja on valtiolle kuuluvaa. Schneider AG hyötyi rahoituksesta SLT:n toteuttamien hankkeen 1 (SLT:n toteuttamalta osalta) ja hankkeen 2 kautta. Koska viihde-elektroniikkakauppaa käydään jäsenvaltioiden välillä, toimenpide uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Siksi hankkeille 1 ja 2 annetussa tuessa on kyse valtiontuesta.

(38)

Würzburgin yliopiston ”Blauer Laser” -hankkeen rahoituksessa valtion rahoitus ei sitä vastoin komission näkemyksen mukaan ole valtiontukea. Hankkeessa oli kyse perustutkimuksesta, jonka tavoite oli tieteellisen ja teknisen tietopohjan yleinen laajentaminen. Vuonna 1986 annettujen tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (7) (jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana vuonna 1994) 2.2 kohdan mukaan perustutkimuksen edistämisen ei yleensä katsota muodostavan valtiontukea. Sääntöjen mukaan komissio ei kuitenkaan voi sulkea pois mahdollisuutta, että tukeen on sovellettava 92 artiklan 1 kohtaa [nykyisen 87 artiklan 1 kohtaa] poikkeustapauksissa, joissa tutkimusta harjoitetaan tietyn yrityksen toimesta tai hyväksi. Tällaisesta tapauksesta ei tässä kuitenkaan ole kyse. Hanketta ei toteutettu Schneideria varten. Würzburgin yliopisto teki tukihakemuksen itsenäisesti, ja tuet maksettiin suoraan yliopistolle. Kuten Saksa on komissiolle ilmoittanut, yliopistotutkimuksen tuloksilla ei ollut Schneider AG:n kannalta merkitystä, sillä yrityksellä oli omat käsitykset siitä, miten siniseen laseriin liittyvät ongelmat oli ratkaistava. Schneider AG teki omaa tutkimus- ja kehitystoimintaansa ”Blauer Laser” -hankkeesta riippumatta eikä hyödyntänyt yliopistohankkeen tuloksia omissa teknisissä ratkaisuissaan. Nämä kaksi hanketta liitettiin yhteen BFS:n toivomuksesta, sillä niiden odotettiin tuottavan synergiaa, jota ei kuitenkaan lopulta saavutettu.

(39)

T&K-tukia on arvioitava tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien vuoden 1986 (8) tai 1996 (9) yhteisön puitteiden, jäljempänä ’yhteisön T&K-puitteet’, asettamissa rajoissa. Niiden mukaan valtiontuki perustutkimukseen, teolliseen (perus)tutkimukseen ja kilpailua edeltävään kehittämistoimintaan on sallittua.

(40)

Hanketta 1 voidaan pitää teollisena perustutkimuksena vuoden 1986 yhteisön T&K-puitteiden liitteen 1 tarkoittamassa merkityksessä (10). Tutkimustoiminnan tavoitteena oli uutta luovan teoreettisen ja kokeellisen työn avulla saavuttaa täysin uutta tietoa suurten teräväpiirtovärikuvien projisoinnissa erilaisia sovelluksia varten sekä kehittää tieteellinen ja teknologinen perusta tulevan lasernäyttöjärjestelmän yksittäisiä osia varten.

(41)

BFS:n tuki kattoi 48,98 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, joten tuki-intensiteetti jäi teolliselle perustutkimukselle asetetun 50 prosentin ylärajan alle.

(42)

Komissio katsoo, että T&K-tuilla oli kannustava vaikutus, koska hanketta ei olisi toteutettu ilman valtiontukea. Hankkeeseen liittyi erittäin suuri tekninen ja taloudellinen riski, teknologia oli hyvin uutta, se vaati perustutkimusta ja merkittävää panostusta. Tämä vahvistettiin ulkoisella tutkimuksella, jonka BFS oli teettänyt ennen kuin se päätti tuen myöntämisestä. Tutkimuksen tehneet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että koska hanke oli erittäin monimutkainen ja sen tavoitteet olivat vaativia, se voitaisiin toteuttaa vain merkittävän tuen avulla. Suurin tekninen riski oli tarkan kuvan tuottaminen. Asiantuntijat vahvistivat lisäksi, että tähän täysin uuteen tekniikkaan liittyi lukuisia yksittäisiä ongelmia, jotka voitiin ratkaista vain tehokkaalla, keskitetyllä ja rahoitukseltaan vakaalla T&K-hankkeella.

(43)

Saksa ilmoitti hankkeesta 2, että myös sitä oli pidettävä perustutkimuksena (11). Tässä hankkeessa tehty työ vastaa Saksan antamien tietojen mukaan luonteeltaan täysin perustutkimuksen määritelmää hankkeen harhaanjohtavasta nimestä (”järjestelmäintegraatio ja prototyypit”) huolimatta. Saksa on ilmoittanut, että hankkeen tavoitteena oli tekniikan yksittäisten osien edelleen kehittäminen. Tällä perusteella hanke oli BFS:n näkemyksen mukaan täysin luokiteltavissa teolliseksi tutkimukseksi. Lisäksi ensimmäinen prototyyppi kehitettiin joitakin kuukausia hankkeen 2 päättymisen jälkeen, ja se oli tarkoitettu alkuperäisen suunnitelman mukaisen kaupallisen käytön sijasta teolliseen käyttöön. Varsinainen kilpailua edeltävä tutkimus tehtiin vasta hankkeen 2 jälkeen ilman julkista lisärahoitusta.

(44)

Komission mielestä on harkittava, onko hanke ainakin osittain luokiteltava kilpailua edeltäväksi kehittämistoiminnaksi (12). Tällöin tuki olisi rajattava 25 prosenttiin tai sen olisi vastattava sallittujen tuki-intensiteettien painotettua keskiarvoa vuoden 1996 yhteisön T&K-puitteiden 5.5 ja 5.9 kohdan mukaisesti. Komissio katsoo, että yksittäisten osien integroiminen kokonaisjärjestelmäksi voisi kuulua kilpailua edeltävän kehittämistoiminnan määritelmän piiriin. Lisäksi ensimmäinen prototyyppi valmistui vain joitakin kuukausia hankkeen 2 päättymisen jälkeen, mikä puhuu sen puolesta, että hankkeella pyrittiin ensimmäisen prototyypin kehittämiseen.

(45)

Kysymyksen tarkempi erittely olisi kuitenkin aiheetonta, koska mahdolliset sääntöjenvastaiset tuet eivät enää vääristä markkinoita. T&K-tuet myönnettiin Schneider AG:lle. SE ja SLT perustettiin vasta myöhemmin. On erittäin epätodennäköistä, että televisionvalmistaja SE olisi hyötynyt laserteknologiatutkimukseen myönnetyistä T&K-tuista, joista kaikki käytettiin sovitulla tavalla. SLT olisi voinut saada tuista etua. Tosin yritykset on tällä välin purettu, T&K-tuet sisällytetty selvitettävään pesään (13) ja omaisuudet myyty markkinahintaan (katso 36 kohta).

(46)

Komissio katsoo, että hankkeen 2 tekninen ja taloudellinen riski oli edelleen erittäin korkea eikä SLT olisi voinut toteuttaa hanketta ilman BFS:n tukea. Kuten ensimmäinenkin hanke, myös toinen hanke oli luonteeltaan erittäin innovatiivinen ja vaati merkittävää panostusta.

(47)

Komission päätelmänä on, että hankkeeseen 1 tutkimus- ja kehitystyöhön myönnetty 6 498 468,68 euron suuruinen tuki ja 50 prosenttia hankkeen 2 tutkimus- ja kehitystuesta, eli 1 275 826,60 euroa, ovat yhteisön valtiontukisääntöjen mukaisia.

(48)

Komissio katsoo, ettei se voi käytettävissään olevien tietojen perusteella tehdä lopullista päätöstä kolmesta yhteismäärältään 12,8 miljoonan euron lainasta eikä hankkeelle 2 myönnetyn tutkimus- ja kehitystuen 50 prosentin osuudesta. Se ratkaiseva kysymys, ovatko mainitut kolme lainaa valtiontukea ja kuinka pitkälti hankkeessa 2 oli kysymys teollisesta tutkimuksesta, voidaan kuitenkin jättää avoimeksi. Mahdollisesti sääntöjenvastaisia valtiontukia ei voida periä takaisin, koska todelliset tai mahdolliset edunsaajayritykset on purettu ja niiden omaisuus on myyty markkinahintaan, joten tuet eivät enää vääristä markkinoita.

Näin ollen komission päätelmänä on, että EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitettu muodollinen tutkintamenettely, joka koskee edellä mainittuja kolmea lainaa ja osaa hankkeesta 2, on menettänyt merkityksensä.

6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/56

(1)

Toimenpiteestä ilmoitettiin komission yksiköille 19 päivänä huhtikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä vastauksena komission kirjalliseen tiedusteluun. Koska toimenpide oli jo pantu täytäntöön kyseisenä ajankohtana, tuki kirjattiin ilmoittamattomien tukien rekisteriin numerolla NN 32/01.

(2)

Lisätietoja toimitettiin 13 päivänä helmikuuta 2002, 5 päivänä heinäkuuta 2002 ja 5 päivänä joulukuuta 2002 päivätyillä ja 18 päivänä helmikuuta 2002, 9 päivänä heinäkuuta 2002 ja 10 päivänä joulukuuta 2002 saapuneiksi kirjatuilla kirjeillä. Tuesta keskusteltiin lisäksi maatalouden pääosaston tiloissa 25 päivänä kesäkuuta 2002 pidetyssä kokouksessa.

(3)

Komissio ilmoitti 2 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä SG (2003) D/232035 Saksalle aikomuksestaan aloittaa kyseisen tuen (tuki nro C 60/2003) osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(5)

Komissio sai 18 päivänä marraskuuta 2003, 23 päivänä joulukuuta 2003 ja 12 päivänä helmikuuta 2004 päivätyissä ja 25 päivänä marraskuuta 2003, 5 päivänä tammikuuta 2004 ja 17 päivänä helmikuuta 2004 saapuneiksi kirjatuissa kirjeissä huomautuksia asianomaisilta ja tuen myöntäneiltä Saksan alueviranomaisilta.

(6)

Saksa esitti 5 päivänä marraskuuta 2003 päivätyssä ja 6 päivänä marraskuuta 2003 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä huomautuksen komissiolle.

(7)

Saksa toimitti 7 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyssä ja 9 päivänä maaliskuuta 2005 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä komissiolle täydentäviä huomautuksia ja pyysi tukitoimenpiteen arvioimista EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1860/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti.

(8)

Tuki viininviljelijöiden tuottajaorganisaatio-osuuksien hankintaan Rheinland-Pfalzissa

(9)

Toimenpiteen täytäntöönpano perustuu seuraaviin hallinnollisiin ohjeisiin:

Förderrichtlinie zur Gewährung von Zuschüssen aus Mitteln des Landkreises Bernkastel-Wittlich zur Förderung von Winzern, die einer Winzergenossenschaft beitreten

Förderrichtlinie zur Gewährung von Zuschüssen aus Mitteln des Landkreises Cochem-Zell zur Förderung von Winzern, die einer Winzergenossenschaft / Erzeugergemeinschaft beitreten

Förderrichtlinie zur Gewährung von Zuschüssen aus Mitteln des Landkreises Trier-Saarburg zur Förderung von Winzern, die einer Winzergenossenschaft / Erzeugergemeinschaft beitreten

Mitteilung der Verbandsgemeinde Schweich, die Zuschüsse des Landkreises Trier-Saarburg zur Förderung von Winzern, die einer Winzergenossenschaft / Erzeugergemeinschaft beitreten, zu erhöhen.

(10)

Bernkastel-Wittlichin piirikunnan hallintoviranomaisten ohjeissa määrätään tietyn tuottajaorganisaation/osuuskunnan (Moselland) osuuksien hankintaan myönnettävästä tuesta. Cochem-Zellin piirikunnan hallintoviranomaisten ohjeet sisältävät vastaavanlaisia määräyksiä, mikä on johtanut käytännössä siihen, että tukea myönnetään yksinomaan osuuksiin Moselland-osuuskunnassa. Trier-Saarburgin piirikunnan hallintoviranomaisten ja Schweichin paikallisviranomaisten ohjeita ei ole suunnattu millekään erityiselle tuensaajalle vaan yleisesti Saksan markkinarakennelain mukaan hyväksytyille osuuskunnille ja tuottajaorganisaatioille.

(11)

Toimenpiteen tarkoituksena oli lisätä tuottajaorganisaatioiden korjaamien rypäleiden osuutta ja vähentää vapaasti litroittain muutoin kuin tuottajaorganisaatioiden kautta myytävän viinin osuutta. Tämän toivottiin osaltaan vakauttavan hintoja litroittain myytävän viinin markkinoilla. Samalla haluttiin pitkällä aikavälillä vähentää yksittäisten tilojen viinintuotantokapasiteettia erityisesti Mosel-Saar-Ruwerin viininviljelyalueen pienillä viinitiloilla.

(12)

Tuella korvattiin viinitiloille osa viinintuottajien osuuskuntien / tuottajaorganisaatioiden, jäljempänä ’tuottajaorganisaatiot’, osuuksien hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista. Tuki myönnettiin, kun viininviljelijä sitoutui säilyttämään osuutensa viiden vuoden ajan hakemuksen esittämispäivästä. Lisäksi yrityksen oli tuottajaorganisaatioon liityttyään tuotava mukanaan viininviljelykäytössään oleva pinta-ala ja toimitettava tuottamansa rypäleet, puristemehu ja viini kokonaisuudessaan tuottajaorganisaatiolle. Viininviljelijä velvoitettiin myös luopumaan tilallaan viininvalmistuksesta.

(13)

Tuki myönnettiin suorina avustuksina ja pääomamarkkinoilta otettujen lainojen korkotukena.

(14)

Osuuden hankintakustannukset olivat tavallisesti 293,99 euroa. Jos hankintakustannukset olivat pienemmät, tuen määrää vähennettiin vastaavasti.

(15)

Osuutta kohden myönnetyt tuet olivat seuraavat:

(16)

Schweichin paikallisviranomaisten maksama tuki lisättiin (= tuen kasautuminen) Trier-Saarburgin piirikunnassa maksettuihin määriin.

(17)

Cochem-Zellin piirikunnassa myönnettiin 4,95 prosentin suuruista korkotukea kaikkiin osuuksien hankkimista varten otettuihin lainoihin enintään neljän vuoden ajan.

(18)

Vuonna 2000 tuottajaorganisaatioille maksettiin tukea seuraavasti:

(19)

Vuonna 2000 maksettiin tukea yhteensä 155 460 euroa. Toimenpide rahoitettiin piirikuntien ja Schweichin kunnan talousarviosta.

(20)

Cochem-Zellin piirikunnassa toimenpiteen kestoaika oli neljä vuotta (2000–2003). Muiden tukijärjestelmien kesto oli rajoitettu vuoteen 2000.

(21)

Tuki maksettiin suoraan tuottajaorganisaatioille, jotka myivät osuudet alennettuun hintaan jäseniksi liittyville viininviljelijöille ja viinitiloille.

(22)

Näin kunkin piirikunnan viininviljelijöillä ja viinitiloilla oli mahdollisuus hankkia osuuksia tuottajaorganisaatioissa edullisemmin kustannuksin.

(23)

Tuottajaorganisaatiot saattoivat toimenpiteen avulla korottaa pääomaansa ja varmistaa raaka-ainehankintansa.

(24)

Toimenpide luokiteltiin alustavan tarkastelun perusteella viinitiloille ja tuottajaorganisaatioille myönnettäväksi toimintatueksi, joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Sen vuoksi komissio päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn.

(25)

Komission yksiköt saivat tarkasteltavana olevan tukijärjestelmän käyttöönottoon liittyvän valituksen. Valituksen tekijä viittasi siihen, että tuen ansiosta viininviljelijät saattoivat hankkia osuuksia paikallisissa tuottajaorganisaatioissa alennettuun hintaan. Pääoman lisäämisestä saatavan hyödyn lisäksi tuottajaorganisaatiot saattoivat toimenpiteen avulla myös varmistaa raaka-aineena käytettävän puristemehun ja raakaviinin saatavuuden. Valituksen tekijän mukaan tämä saattoi kilpailijat epäedullisempaan asemaan puristemehun ja raakaviinin hankintojen osalta.