30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 404/1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 (3) on määrä muodostaa yhtenäinen oikeudellinen kehys tarttuville spongiformisille enkefalopatioille (TSE) yhteisössä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttamisesta siirtymätoimenpiteiden täytäntöönpanokauden pidentämiseksi 8 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 932/2005 (4) pidennetään asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädettyjen siirtymätoimenpiteiden täytäntöönpanokautta enintään 1 päivään heinäkuuta 2007 asti.

(3)

Maailman eläintautijärjestön toukokuussa 2003 pidetyssä yleiskokouksessa annettiin päätöslauselma tarkoituksena yksinkertaistaa niitä nykyisiä kansainvälisiä kriteerejä, joilla maat luokitellaan BSE-riskinsä (naudan tarttuva spongiforminen enkefalopatia) mukaan. Ehdotus hyväksyttiin yleiskokouksessa toukokuussa 2005. Asetuksen (EY) N:o 999/2001 artiklat olisi mukautettava, jotta otettaisiin huomioon uusi kansainvälisesti hyväksytty luokittelujärjestelmä.

(4)

Näytteenoton ja analyysien alalla tapahtunut uusi kehitys edellyttää asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen X huomattavaa muuttamista. Tämän vuoksi on tarpeen tehdä tietyt tekniset muutokset asetuksessa (EY) N:o 999/2001 annettuun ”pikatestien” nykyiseen määritelmään, jotta kyseisen liitteen rakennetta olisi myöhemmin helpompi muuttaa.

(5)

Yhteisön lainsäädännön selkeyden vuoksi on aiheellista täsmentää, että muussa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa yhteisön lainsäädännössä säädettyä ”mekaanisesti erotetun lihan” määritelmää olisi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 999/2001 TSE:iden hävittämistoimenpiteiden yhteydessä.

(6)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 perustetaan BSE:n ja scrapien seurantaohjelma. Tieteellinen ohjauskomitea suositteli 6 ja 7 päivänä maaliskuuta 2003 antamassaan lausunnossa TSE:iden seurantaohjelman käynnistämistä hirvieläimillä. Kyseisessä asetuksessa säädettyä seurantajärjestelmää olisi tämän vuoksi laajennettava kattamaan muutkin TSE:t, ja olisi järjestettävä mahdollisuus hyväksyä myöhemmin lisätoimenpiteitä järjestelmän käyttöönottoon liittyen.

(7)

Vähimmäisvaatimuksista jalostusohjelmien perustamiseksi tavoitteena saada lampaissa aikaan resistenssi tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita vastaan 13 päivänä helmikuuta 2003 tehdyllä komission päätöksellä 2003/100/EY (5) on otettu siirtymätoimenpiteenä käyttöön yhdenmukainen jalostusohjelma TSE-resistenssin aikaansaamiseksi lampaissa. Asetusta (EY) N:o 999/2001 olisi muutettava pysyvän oikeusperustan luomiseksi tälle ohjelmalle ja mainittujen ohjelmien muuttamiseksi, jotta arvioidut tutkimustulokset ja niiden täytäntöönpanon kaikki vaikutukset voidaan ottaa huomioon.

(8)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 kielletään tiettyjen eläinten ruokkiminen tietyllä käsitellyllä eläinvalkuaisella ja säädetään mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia. Eläinten ruokintaa koskevien kieltojen alalla tapahtunut uusi kehitys saattaa edellyttää kyseisen asetuksen liitteen IV muuttamista. Vastaavan artiklan nykyiseen sanamuotoon on tarpeen tehdä tietyt tekniset muutokset, jotta kyseisen liitteen rakennetta olisi myöhemmin helpompi muuttaa.

(9)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (6) annetaan säännöt erikseen määritellyn riskiaineksen ja TSE-tartunnan saaneiden eläinten hävittämiseksi. Nyt on annettu säännöt eläinperäisten tuotteiden kuljetuksesta yhteisön kautta. Näin ollen riskiaineksen ja tartunnan saaneiden eläinten hävittämistä koskevat asetuksen (EY) N:o 999/2001 nykyiset säännöt olisi yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyttä silmällä pitäen korvattava viittauksella asetukseen (EY) N:o 1774/2002, ja asetuksesta (EY) N:o 999/2001 olisi poistettava viittaus kauttakulkua koskeviin sääntöihin.

(10)

Erikseen määritellyn riskiaineksen osalta tapahtuneen uuden kehityksen vuoksi on lisäksi tarpeen tehdä kattavia muutoksia asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteeseen V. On tarpeen tehdä tiettyjä teknisiä muutoksia kyseisen asetuksen vastaavien säännösten nykyiseen sanamuotoon, jotta mainitun liitteen rakennetta olisi myöhemmin helpompi muuttaa.

(11)

Vaikka yhteisössä on kiellettyä tainnuttaa eläin ruiskuttamalla kaasua kallon sisään, kaasun ruiskutus voi kuitenkin tapahtua myös tainnuttamisen jälkeen. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa asetuksen (EY) N:o 999/2001 teurastusmenetelmiä koskevia säännöksiä siten, että kielletään kaasun ruiskuttaminen kallon sisään tainnuttamisen jälkeen.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttamisesta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1915/2003 (7) annetaan uudet säännökset scrapien hävittämiseksi lampaista ja vuohista. Tämän vuoksi on tarpeen kieltää lampaiden ja vuohien siirrot tiloilta, joilla virallisesti epäillään esiintyvän scrapieta.

(13)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 olisi voitava tieteellisen tiedon kehityksen perusteella tarjota mahdollisuus laajentaa nautojen, lampaiden ja vuohien sekä niiden siemennesteen, alkioiden ja munasolujen markkinoille saattamista ja vientiä koskevien sääntöjen soveltamisalaa muihin lajeihin.

(14)

Tieteellisen ohjauskomitean 26 päivänä kesäkuuta 1998 antamassa lausunnossa todetaan, että dikalsiumfosfaatin valmistuksessa käytettävän raaka-aineen hankkimisen osalta olisi noudatettava tiettyjä rajoituksia. Dikalsiumfosfaatti olisi tämän vuoksi poistettava niiden tuotteiden luettelosta, joihin ei asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaan sovelleta markkinoille saattamista koskevia rajoituksia. Maitoon ja maitotuotteisiin sovellettavien rajoitusten puuttuminen olisi selvennettävä.

(15)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 olisi — tieteellisen tiedon kehityksen ja riskinluokituksen pohjalta ja huolimatta mahdollisuudesta hyväksyä suojatoimenpiteitä — sallittava täsmällisempien vaatimusten hyväksyminen komiteamenettelyn mukaisesti sellaisten eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamisen ja viennin osalta, jotka ovat peräisin hallinnassa olevalle tai määrittelemättömälle TSE-riskille alttiista jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta.

(16)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(17)

Komissiolle tulisi erityisesti antaa valtuudet tehdä pikatestien hyväksymistä, eläinten iän muuttamista, toleranssitason käyttöönottoa ja nuorten märehtijäeläinten kalaperäisellä valkuaisella tapahtuvan ruokinnan sallimista koskevat päätökset, vahvistaa säännöt riskiaineksen poistamista ja hävittävistä koskevista vaatimuksista, sekä vahvistaa tautitilanteen parantumisen osoittamiseen sovellettavat, rajoituksia koskevan poikkeuksen myöntämiseen liittyvät ja tuotantomenetelmiä koskevat vaatimukset. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niillä on tarkoitus muuttaa asetuksen (EY) N:o 999/2001 muita kuin keskeisiä osia ja/tai täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, toimenpiteet olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5a artiklassa määrätyn valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti.

(18)

Asetus (EY) N:o 999/2001 olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään johdanto-osan kappale seuraavasti:

2)

Lisätään johdanto-osan kappaleet seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Jalostusohjelmat

1.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön jalostusohjelmat, joiden tavoitteena on TSE-resistenssi niiden lammaspopulaatioissa. Kyseisiin ohjelmiin on kuuluttava järjestelmä tiettyjen lammaskarjojen tunnustamiseksi TSE-resistenteiksi ja ne voidaan laajentaa koskemaan muitakin eläinlajeja sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka vahvistaa kyseisten lajien erityisten genotyyppien olevan TSE-resistenttejä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ohjelmia koskevat erityiset säännöt hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Jalostusohjelmia käyttöön ottavien jäsenvaltioiden on annettava komissiolle säännöllisesti kertomus, jotta voidaan arvioida tieteellisesti ohjelmia ja etenkin niiden vaikutuksia TSE:n esiintyvyyteen, mutta myös geneettiseen monimuotoisuuteen ja vaihteluun samoin kuin vanhojen, harvinaisten tai paikallisiin oloihin mukautuneiden lammasrotujen säilymiseen. Tieteellisiä tuloksia ja jalostusohjelmien kokonaisvaikutuksia arvioidaan säännöllisesti ja jalostusohjelmia muutetaan tarvittaessa vastaavasti.”;

7)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 8 artiklan 1–5 kohta seuraavasti:

”1.   Erikseen määritelty riskiaines on poistettava ja hävitettävä tämän asetuksen liitteen V ja asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti. Sen tuonti yhteisöön on kielletty. Liitteessä V oleva erikseen määritellyn riskiaineksen luettelo sisältää yli 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten osalta vähintään aivot, selkäytimen, silmät ja risat sekä 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävän iän ylittäneiden nautaeläinten osalta selkärangan. Liitteessä V olevaa erikseen määritellyn riskiaineksen luetteloa muutetaan 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut riskiluokat ja 6 artiklan 1 a kohdan ja 1 b kohdan b alakohdan säännökset huomioon ottaen.

2.   Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisista eläimistä saatuihin kudoksiin, joille on suoritettu vaihtoehtoinen testi, joka on hyväksytty tähän erityistarkoitukseen 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, edellyttäen, että kyseinen testi on merkitty liitteessä X olevaan luetteloon, sitä sovelletaan liitteessä V määrätyin edellytyksin ja sen tulokset ovat negatiiviset.

Jäsenvaltioiden, jotka hyväksyvät tämän kohdan mukaisen vaihtoehtoisen testin käytön, on ilmoitettava siitä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

3.   Jäsenvaltioissa tai niiden alueilla, joissa BSE-riski on hallinnassa tai joissa BSE-riskiä ei ole määritelty, sellaisia nautaeläimiä, lampaita tai vuohia, joiden liha on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi, ei saa tainnutuksen jälkeen lopettaa vaurioittamalla keskushermostokudosta kallon sisään pistetyllä sauvanmuotoisella välineellä eikä ruiskuttamalla kaasua niiden kallon sisään tainnuttamisen yhteydessä.

4.   Liitteessä V tarkoitettuja ikärajoja voidaan tarkistaa. Niitä tarkistetaan TSE:n esiintymisen tilastollista todennäköisyyttä yhteisön nauta-, lammas- ja vuohikarjojen kyseisissä ikäryhmissä koskevan uusimman luotettavan tieteellisen tiedon perusteella.

5.   Tämän artiklan 1–4 kohdan säännöksistä poikkeamista koskevia sääntöjä voidaan hyväksyä 24 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen päivämäärän osalta, jona ruokintakieltoa koskevan 7 artiklan 1 kohdan säännösten tosiasiallinen täytäntöönpano on aloitettu, tai jos se on hallinnassa olevalle BSE-tautiriskille alttiiden kolmansien maiden tai niiden alueiden kannalta tarkoituksenmukaista, sen päivämäärän osalta, jona nisäkäsperäisen valkuaisen käyttöä märehtijöiden ruokinnassa koskevan kiellon tosiasiallinen täytäntöönpano on aloitettu, jotta yksittäiset vaatimukset poistaa ja hävittää erikseen määritelty riskiaines voidaan rajata koskemaan eläimiä, jotka ovat syntyneet kyseisissä maissa tai kyseisillä alueilla ennen tätä päivämäärää.”;

9)

Korvataan 9 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Liitteessä VI luetellut eläinperäiset tuotteet on valmistettava 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyjen tuotantomenetelmien mukaisesti.

2.   Sellaisten nautaeläinten, lampaiden ja vuohien luita, jotka ovat peräisin hallinnassa olevalle tai määrittämättömälle BSE-riskille alttiista maista tai alueilta, ei saa käyttää mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon. Jäsenvaltiot toimittavat 1 päivään heinäkuuta 2008 mennessä komissiolle kertomuksen mekaanisesti erotetun lihan käytöstä ja tuotantomenetelmästä niiden alueella. Kertomukseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, aikooko asianomainen jäsenvaltio jatkaa mekaanisesti erotetun lihan tuotantoa.

Tämän jälkeen komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä yhteisössä, kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna.”;

10)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:

12)

Korvataan 15 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan säännökset voidaan ulottaa koskemaan muitakin eläinlajeja 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt voidaan antaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”;

13)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Seuraavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun muassa täydentämällä asetusta, päätetään 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti:

15)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

”24 artikla

Komiteat

1.   Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea. Kuitenkin 6 a artiklaa koskevissa asioissa komissio kuulee myös pysyvää kotieläinjalostusta käsittelevää komiteaa.

2.   Tähän kohtaan viitatessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan määräykset.

Edellä mainitun päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta, ja tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen suojatoimenpiteiden osalta määräaika on 15 päivää.

3.   Tähän kohtaan viitatessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan määräykset.”

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”24 a artikla

Edellä 24 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen tehdyt päätökset perustuvat ihmisten ja eläinten terveyden vaarantumisen asianmukaiseen arviointiin ja niillä säilytetään ihmisten ja eläinten terveyden suojelu yhteisössä ennallaan nykyisen tieteellisen näytön perusteella tai sitä parannetaan, jos parantaminen on tieteellisesti perusteltavissa.”.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 404/9

(1)

Yhä useampi yhteisössä merkitty ja mainostettu elintarvike on varustettu ravitsemus- ja terveysväittein. Kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi ja kuluttajien valinnan helpottamiseksi markkinoille saatettujen tuotteiden on oltava turvallisia ja asianmukaisin merkinnöin varustettuja.

(2)

Tällaisia väitteitä koskevien kansallisten säännösten väliset erot saattavat estää elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden ja luoda eriarvoisia kilpailuolosuhteita. Ne vaikuttavat siten suoraan sisämarkkinoiden toimintaan. Tästä syystä on tarpeen hyväksyä yhteisön tasolla elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä koskevat säännöt.

(3)

Yleiset merkintäsäännökset sisältyvät myytäviksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/13/EY (3). Direktiivissä 2000/13/EY kielletään yleisesti sellaisten tietojen käyttö, jotka voivat johtaa ostajaa harhaan tai joissa esitetään elintarvikkeella olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia. Tällä asetuksella olisi täydennettävä direktiivin 2000/13/EY yleisiä periaatteita ja vahvistettava erityissäännökset sellaisia elintarvikkeita koskevien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytölle, jotka toimitetaan kuluttajille sellaisinaan.

(4)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin kaupallisessa viestinnässä esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin, myös muun muassa elintarvikkeiden yleisluonteiseen mainontaan ja myynninedistämiskampanjoihin, jotka saattavat olla julkisten viranomaisten kokonaisuudessaan tai osittain tukemia. Sitä ei olisi sovellettava ei-kaupallisessa viestinnässä esitettyihin väitteisiin, kuten julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, eikä lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen. Tätä asetusta olisi myös sovellettava tavaramerkkeihin ja muihin tuotenimiin, jotka voidaan tulkita ravitsemus- tai terveysväitteiksi.

(5)

Väitteet elintarvikkeiden muista kuin hyödyllisistä ravitsemusominaisuuksista eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Niiden jäsenvaltioiden, jotka aikovat ottaa käyttöön tällaisia väitteitä koskevan kansallisen järjestelmän, olisi ilmoitettava tällaisista järjestelmistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (4) mukaisesti.

(6)

Codex Alimentarius -komissio hyväksyi kansainvälisellä tasolla väitteiden käyttöä koskevat yleiset suuntaviivat vuonna 1991 ja ravitsemusväitteiden käyttöä koskevat suuntaviivat vuonna 1997. Codex Alimentarius -komissio on vuonna 2004 hyväksynyt muutoksen viimeksi mainittuihin suuntaviivoihin. Kyseinen muutos koskee terveysväitteiden sisällyttämistä vuonna 1997 annettuihin suuntaviivoihin. Codex-suuntaviivoissa esitetyt määritelmät ja ehdot otetaan tässä yhteydessä asianmukaisesti huomioon.

(7)

Mahdollisuus käyttää väitettä ”vähärasvainen” levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista 5 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2991/94 (5) tarkoitetuista levitettävistä ravintorasvoista olisi mukautettava tämän asetuksen säännöksiin mahdollisimman pian. Siihen asti asetusta (EY) N:o 2991/94 sovelletaan tuotteisiin, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.

(8)

On olemassa useita ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia omaavia ravintoaineita ja muita aineita, kuten vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet, aminohapot, välttämättömät rasvahapot, ravintokuidut sekä erilaiset kasvit ja yrttiuutteet, joita elintarvikkeet voivat sisältää ja joista voidaan esittää väitteitä. Tästä syystä olisi vahvistettava kaikkiin elintarvikkeita koskeviin väitteisiin sovellettavat yleiset periaatteet. Näin voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja antaa kuluttajille tarvittavat tiedot tietoisten valintojen tekemiseksi sekä luoda elintarviketeollisuudelle yhtäläiset kilpailuolosuhteet.

(9)

Kuluttajat saattavat luulla väittein mainostetuilla elintarvikkeilla olevan ravitsemuksellisia, fysiologisia tai muita terveyteen liittyviä etuja verrattuna vastaaviin tai muihin tuotteisiin, joihin tällaisia ravintoaineita ja muita aineita ei lisätä. Tämä saattaa kannustaa kuluttajia tekemään valintoja, jotka vaikuttavat yksittäisten ravintoaineiden tai muiden aineiden kokonaissaantiin tavalla, joka on vastoin tieteellisiä suosituksia. Tämän mahdollisen epätoivottavan vaikutuksen torjumiseksi on aiheellista asettaa eräitä rajoituksia väittein varustetuille tuotteille. Tältä osin sellaiset seikat kuin tiettyjen aineiden osuus tuotteessa, esimerkiksi tuotteen alkoholipitoisuus tai tuotteen ravintosisältöprofiili, ovat asianmukaisia perusteita sen ratkaisemiseksi, voidaanko tuotteeseen liittää väitteitä. Vaikka tällaisten perusteiden käyttö kansallisella tasolla on perusteltua, koska kuluttajat voivat sen ansiosta tehdä tietoisia ravitsemukseen liittyviä valintoja, siitä todennäköisesti aiheutuisi yhteisön sisäisen kaupan esteitä, minkä vuoksi perusteet olisi yhdenmukaistettava yhteisön tasolla.

(10)

Käyttämällä ravintosisältöprofiileja perusteena pyrittäisiin välttämään tilanteet, joissa ravitsemus- tai terveysväitteillä peitetään elintarvikkeen yleinen ravitsemuksellinen status, mikä voisi johtaa kuluttajaa harhaan hänen pyrkiessään tekemään tasapainoisen ruokavalion mukaisia terveellisiä valintoja. Tässä asetuksessa esitettyjen ravintosisältöprofiilien tarkoituksena olisi ainoastaan säätää edellytyksistä, joiden vallitessa väitteitä voidaan esittää. Niiden olisi perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon ruokavalion ja terveyden välisestä yhteydestä. Ravintosisältöprofiilien olisi kuitenkin mahdollistettava myös uusien tuotteiden kehittäminen, ja niissä olisi otettava huomioon ruokailutottumusten ja -tapojen vaihtelevuus sekä se, että yksittäisillä tuotteilla voi olla tärkeä merkitys kokonaisruokavalion kannalta.

(11)

Ravintosisältöprofiileja vahvistettaessa olisi otettava huomioon eri ravintoaineiden ja muiden sellaisten aineiden määrät, joilla on ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia. Tämä koskee erityisesti rasvaa, tyydyttyneitä rasvahappoja, transrasvahappoja, suolaa/natriumia ja sokereita, joiden osuus kokonaisruokavaliosta ei suositusten mukaan saisi olla liian suuri, sekä monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, muita saatavilla olevia hiilihydraatteja kuin sokereita, vitamiineja, kivennäisaineita, proteiineja ja ravintokuituja. Ravintosisältöprofiilia määriteltäessä olisi otettava huomioon eri elintarvikeryhmät sekä niiden osuus kokonaisruokavaliossa ja merkitys sille. Eräiden elintarvikkeiden tai elintarvikeryhmien osalta vapautukset vahvistettujen ravintosisältöprofiilien noudattamisvaatimuksesta voivat olla tarpeen riippuen siitä, mikä asema ja merkitys elintarvikkeella tai elintarvikeryhmällä on väestön ruokavaliossa. Tämä olisi teknisesti monimutkaista, ja asianomaisten toimenpiteiden hyväksyminen olisi annettava komission tehtäväksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen neuvot huomioon ottaen.

(12)

Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY (6) määriteltyjä ravintolisiä, jotka ovat nestemäisessä muodossa ja sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia, ei tätä asetusta sovellettaessa katsota juomiksi.

(13)

Muutamissa jäsenvaltioissa käytetään elintarvikkeiden merkinnässä ja mainonnassa useita erilaisia väitteitä aineista, joilla ei ole osoitettu olevan myönteisiä ominaisuuksia tai joiden osalta ei ole riittävää tieteellistä yhteisymmärrystä. On tarpeen varmistaa, että aineilla, joista esitetään väitteitä, on osoitettu olevan suotuisia ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia.

(14)

Esitettyjen väitteiden oikeellisuuden varmistamiseksi lopputuotteen on sisällettävä riittävästi ainetta, jota väite koskee, tai aineen tulee puuttua tuotteesta taikka sitä on oltava siinä sopivan vähän, jotta se tuottaa väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen. Aineen olisi myös oltava sellainen, että elimistö voi sitä hyödyntää. Soveltuvissa tapauksissa merkittävä määrä ainetta, joka tuottaa väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen, olisi lisäksi saatava elintarvikemäärästä, joka kohtuudella voidaan edellyttää käytettävän.

(15)

On tärkeää, että kuluttajat ymmärtävät elintarvikkeita koskevien väitteiden sisällön, ja on tarpeen suojella kaikkia kuluttajia harhaanjohtavilta väitteiltä. Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY (7) säätämisestä alkaen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin ratkaistessaan mainontaa koskevia asioita katsonut tarpeelliseksi tarkastella vaikutusta kuvitteelliseen, tyypilliseen kuluttajaan. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja tässä asetuksessa edellytettyjen suojelutoimenpiteiden tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä asetuksessa otetaan mittapuuksi yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukainen kohtuullisen valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät. Lisäksi se sisältää myös säännöksiä, joilla estetään sellaisten kuluttajien hyväksikäyttö, jotka erityispiirteidensä vuoksi ovat erityisen alttiita harhaanjohtaville väitteille. Jos väite on erityisesti suunnattu jollekin tietylle kuluttajaryhmälle, kuten lapsille, on toivottavaa, että väitteen vaikutusta arvioidaan kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön kannalta. Keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu. Kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa.

(16)

Tieteellisen näytön olisi oltava ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön tärkein näkökohta, ja väitteitä käyttävien elintarvikealan toimijoiden olisi perusteltava ne.

(17)

Ravitsemus- tai terveysväitettä ei pitäisi käyttää, jos se ei ole ravitsemusta tai terveyttä koskevien yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukainen tai jos se rohkaisee elintarvikkeen liialliseen käyttöön tai ei ota sitä huomioon tai väheksyy hyviä ravitsemuskäytäntöjä.

(18)

Kun otetaan huomioon ravitsemus- ja terveysväittein varustettuihin elintarvikkeisiin liitetty myönteinen kuva ja näiden elintarvikkeiden mahdollinen vaikutus ruokailutottumuksiin ja ravintoaineiden kokonaissaantiin, kuluttajien olisi voitava arvioida niiden yleistä ravitsemuksellista laatua. Siksi ravintoarvomerkintöjen olisi oltava pakollisia ja ne olisi ulotettava kaikkiin terveysväittein varustettuihin elintarvikkeisiin.

(19)

Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24 päivänä syyskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/496/ETY (8) on yleiset säännökset ravintoarvomerkinnöistä. Kyseisen direktiivin mukaan ravintoarvomerkinnän pitäisi olla pakollinen silloin kun ravitsemusväite esitetään pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa, yleisluonteista mainontaa lukuun ottamatta. Jos ravitsemusväite koskee sokereita, tyydyttyneitä rasvahappoja, ravintokuituja tai natriumia, annettavien tietojen olisi oltava ryhmän 2 tiedot sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 90/496/ETY 4 artiklan 1 kohdassa. Korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi tätä ryhmän 2 tietojen esittämisvelvollisuutta olisi noudatettava tarvittavin muutoksin aina kun esitetään terveysväite, yleisluonteista mainontaa lukuun ottamatta.

(20)

Lisäksi sallituista ravitsemusväitteistä ja niiden käytön edellytyksistä olisi laadittava luettelo, jonka olisi perustuttava sellaisiin tällaisia väitteitä koskeviin käytön edellytyksiin, jotka on hyväksytty kansallisella tai kansainvälisellä tasolla ja joista on säädetty yhteisön lainsäädännössä. Kaikkien väitteiden, joiden katsotaan merkitsevän kuluttajan kannalta samaa kuin edellä mainittuun luetteloon sisältyvien ravitsemusväitteiden, osalta olisi noudatettava siinä esitettyjä käytön edellytyksiä. Esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämiseen liittyvien väitteiden, kuten ”sisältää …”, ”… vakioitu”, ”lisätty…” ja ”täydennetty…”, olisi noudatettava väitteelle ”… lähde” asetettuja edellytyksiä. Luetteloa olisi ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Kun on kyse vertailevista väitteistä, loppukuluttajalle on myös ilmoitettava selkeästi, mitkä tuotteet ovat vertailun kohteina.

(21)

Tiettyjä erityisruokavalioita noudattaville kuluttajaryhmille suunnattuja väitteitä, kuten ”laktoositon” ja ”gluteeniton”, koskevia edellytyksiä olisi käsiteltävä erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/398/ETY (9). Mainitussa direktiivissä säädetään myös mahdollisuudesta ilmaista tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettujen elintarvikkeiden soveltuvuus kyseisten kuluttajaryhmien käyttöön, jos elintarvikkeet täyttävät tällaisen maininnan edellytykset. Kunnes tällaisen maininnan edellytyksistä säädetään yhteisön tasolla, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa asiaankuuluvia kansallisia toimenpiteitä.

(22)

Terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi yhteisössä vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti. Näiden väitteiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tehtävä tällaiset arvioinnit.

(23)

On olemassa monia muita kuin ravitsemusta koskevia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa psykologisiin ja käyttäytymiseen liittyviin toimintoihin. Näistä toiminnoista tiedottaminen on siten hyvin monimutkaista, ja on vaikeaa muotoilla kattava, todenmukainen ja merkityksellinen sanoma tiivistetysti elintarvikkeiden merkinnässä ja mainonnassa käytettävään väitteeseen. Siksi on asianmukaista edellyttää tieteellistä näyttöä, kun käytetään psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä väitteitä.

(24)

Ottaen huomioon laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista 26 päivänä helmikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/8/EY (10), jossa säädetään, että kyseisen direktiivin piiriin kuuluvien tuotteiden merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa ei saa viitata niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvan laihtumisen nopeuteen tai määrään, katsotaan asianmukaiseksi laajentaa tämä rajoitus koskemaan kaikkia elintarvikkeita.

(25)

Terveysväitteisiin, joissa ei viitata sairauden riskin vähentämiseen ja jotka perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, olisi sovellettava toisenlaista arviointi- ja hyväksyntämenettelyä. Siksi on tarpeen hyväksyä näitä sallittuja väitteitä koskeva yhteisön luettelo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemisen jälkeen.

(26)

Tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla pysymiseksi edellä tarkoitettua luetteloa olisi tarvittaessa tarkistettava viipymättä. Tällainen tarkistaminen on tekninen täytäntöönpanotoimenpide, ja sitä koskevat päätökset olisi annettava komission tehtäväksi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(27)

Monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio on hyvän terveyden edellytys, ja yksittäisten tuotteiden merkitys kokonaisruokavalion kannalta on suhteellinen. Ruokavalio on lisäksi yksi niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat tiettyjen ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Muut tekijät kuten ikä, geneettinen taipumus, liikunnan määrä, tupakan ja muiden päihteiden käyttö, ympäristötekijät ja stressi voivat myös vaikuttaa ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Siksi olisi sovellettava erityisiä merkintävaatimuksia väitteisiin, jotka koskevat sairauden riskin vähentämistä.

(28)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa ja sitä seuraavassa hyväksymismenettelyssä olisi otettava huomioon terveysväitteiden sanamuoto ja esitystapa, jotta voitaisiin varmistaa terveysväitteiden oikeellisuus, selkeys sekä luotettavuus ja jotta terveysväitteistä olisi kuluttajille hyötyä terveellisen ruokavalion valinnassa.

(29)

Joissakin tapauksissa tieteellinen riskinarviointi ei yksinään riitä tuottamaan kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava. Siksi olisi otettava huomioon muut tarkasteltavana olevan asian kannalta perustellut tekijät.

(30)

Avoimuuden vuoksi ja jo arvioituja väitteitä koskevien hakemusten toistumisen välttämiseksi komission olisi perustettava julkinen rekisteri, joka sisältää tällaisten väitteiden luettelot, ja pidettävä se ajan tasalla.

(31)

Maatalouselintarviketeollisuuden tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi on tarkoituksenmukaista suojella investointeja, joita innovoijat ovat tehneet kerätessään tietoja hakemuksensa tueksi tämän asetuksen mukaisesti. Tämä suojelu olisi kuitenkin rajattava ajallisesti, jotta vältetään tutkimusten ja kokeiden tarpeeton toistaminen.

(32)

Väittein varustettujen elintarvikkeiden erityisluonteen vuoksi valvontaelimillä tavanomaisesti saatavilla olevien keinojen ohella olisi oltava käytettävissä lisävälineitä näiden tuotteiden tehokkaan valvonnan helpottamiseksi.

(33)

Asianmukaiset siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta elintarvikealan toimijat voivat mukautua tämän asetuksen vaatimuksiin.

(34)

Koska tämän asetuksen tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen ravitsemus- ja terveysväitteiden osalta samalla kun huolehditaan kuluttajansuojan korkeasta tasosta, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti,

a)

direktiivi 89/398/ETY ja sen perusteella annetut direktiivit;

b)

luontaisten kivennäisvesien hyödyntämistä ja markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 15 päivänä heinäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/777/ETY (12);

c)

ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/83/EY (13).

a)

elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (14) 2 artiklan sekä 3 artiklan 3, 8 ja 18 kohdan mukaisia käsitteiden ”elintarvike”, ”elintarvikealan toimija”, ”markkinoille saattaminen” ja ”lopullinen kuluttaja” määritelmiä;

b)

direktiivin 2002/46/EY mukaista käsitteen ”ravintolisä” määritelmää;

c)

direktiivin 90/496/ETY mukaisia käsitteiden ”ravintoarvomerkintä”, ”proteiini”, ”hiilihydraatti”, ”sokerit”, ”rasva”, ”tyydyttyneet rasvahapot”, ”monotyydyttymättömät rasvahapot”, ”polytyydyttymättömät rasvahapot” ja ”ravintokuitu” määritelmiä;

d)

direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista käsitteen ”merkintä” määritelmää.

1)

”väitteellä” tarkoitetaan esitystä tai kuvausta, joka ei ole yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaan pakollinen, mukaan luettuina graafiset sekä kuvia tai symboleita kaikissa muodoissa sisältävät esitykset, ja jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia;

2)

”ravintoaineella” tarkoitetaan direktiivin 90/496/ETY liitteessä lueteltuja proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, ravintokuituja, natriumia, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä näihin ryhmiin kuuluvia tai niiden ainesosina olevia aineita;

3)

”muulla aineella” tarkoitetaan sellaista muuta ainetta kuin ravintoainetta, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus;

4)

”ravitsemusväitteellä” tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia seuraavien seikkojen johdosta:

5)

”terveysväitteellä” tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys;

6)

”sairauden riskin vähentämistä koskevalla väitteellä” tarkoitetaan terveysväitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää merkitsevästi ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä;

7)

”viranomaisella” tarkoitetaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, joka on perustettu asetuksella (EY) N:o 178/2002.

a)

olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia,

b)

saattaa epäilyksenalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta ja/tai ravitsemuksellista riittävyyttä,

c)

rohkaista elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai suvaita sitä,

d)

sisältää sellaista toteamusta, esitystä tai viittausta, jonka mukaan tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei yleensä saa riittävästi ravintoaineita. Jos on kyse ravintoaineista, joita ei saa riittävästi tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta, poikkeuksista ja niiden soveltamisedellytyksistä voidaan säätää 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ottaen huomioon jäsenvaltiossa vallitsevat erityisolosuhteet,

e)

viitata sanallisesti taikka graafisilla tai kuvia tai symboleita sisältävillä esityksillä elintoimintojen muutoksiin, jotka voisivat aiheuttaa tai lisätä pelkoa kuluttajassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivien 2000/13/EY ja 84/450/ETY soveltamista.

a)

tiettyjen ravintoaineiden ja muiden kyseiseen elintarvikkeeseen sisältyvien aineiden, kuten rasvojen, tyydyttyneiden rasvahappojen, transrasvahappojen, sokerien ja suolan/natriumin määrät;

b)

elintarvikkeen (tai elintarvikeryhmien) tehtävä ja merkitys väestön tai soveltuvin osin tiettyjen riskiryhmien, kuten lasten, ruokavaliossa;

c)

elintarvikkeen yleinen ravitsemuksellinen koostumus ja ne ravintoaineet, joiden on tieteellisesti tunnustettu vaikuttavan terveyteen.

i)

olisiko ravintosisältöprofiilit vahvistettava elintarvikkeille yleensä ja/vai elintarvikeryhmille;

ii)

huomioon otettavat ravintoaineet ja niiden välinen tasapaino;

iii)

ravintosisältöprofiileja varten määriteltävät viitearvot/perustat;

iv)

miten ravintosisältöprofiilit lasketaan; ja

v)

ehdotetun järjestelmän testaaminen.

a)

terveysväitettä;

b)

muita ravitsemusväitteitä kuin sellaisia, joissa viitataan alkoholin tai energian määrän vähentämiseen.

a)

ravintoaineen tai muun aineen sisältymisellä, puuttumisella tai sen määrän vähentämisellä elintarvikkeessa tai elintarvikeryhmässä on osoitettu olevan väitteessä esitetyllä tavalla hyödyllinen ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, joka on todettu yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön perusteella;

b)

ravintoainetta tai muuta ainetta, jota väite koskee,

c)

tapauksen mukaan ravintoaine tai muu aine, jota väite koskee, on sellainen, että elimistö voi sitä hyödyntää;

d)

tuotteen määrä, joka voidaan kohtuudella olettaa nautittavan, sisältää yhteisön lainsäädännön mukaisesti merkityksellisen määrän ravintoainetta tai muuta ainetta, jota väite koskee, tai mikäli tällaisia säännöksiä ei ole, yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamalla tavalla väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen aiheuttavan määrän;

e)

tapauksen mukaan joko III tai IV luvun mukaiset erityiset edellytykset täyttyvät.

a)

maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä;

b)

kuinka paljon ja kuinka usein elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi;

c)

tarvittaessa huomautus henkilöille, joiden olisi vältettävä elintarvikkeen nauttimista; ja

d)

asianmukainen varoitus niissä tuotteissa, joiden liiallisesta nauttimisesta todennäköisesti aiheutuu terveysriski.

a)

väitteet, joissa esitetään, että elintarvikkeen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia;

b)

väitteet, joissa mainitaan painonpudotuksen nopeus tai määrä;

c)

väitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muiden kuin 11 artiklassa tarkoitettujen järjestöjen suosituksiin.

a)

ravintoaineen tai muun aineen vaikutusta kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, tai

b)

psykologisia toimintoja ja käyttäytymistä, tai

c)

laihtumista, painon kontrollointia, näläntunteen vähentymistä, kylläisyydentunteen lisääntymistä tai ruokavalion energiasisällön vähentymistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/8/EY soveltamista,

i)

ne perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, ja

ii)

keskivertokuluttaja ymmärtää ne helposti.

a)

Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on

b)

Viranomaisen on

a)

hakijan nimi ja osoite;

b)

ravintoaine tai muu aine taikka elintarvike tai elintarvikeryhmä, josta terveysväite esitetään, ja sen erityiset ominaispiirteet;

c)

jäljennös terveysväitteeseen liittyvistä tutkimuksista, saatavana olevat puolueettomat vertaisarvioidut tutkimukset mukaan luettuina, ja muu käytettävissä oleva aineisto sen osoittamiseksi, että terveysväite täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset;

d)

tarvittaessa ilmoitus tiedoista, jotka olisi katsottava teollisoikeuden alaisiksi, ja todennettavissa olevat perustelut;

e)

jäljennös muista tieteellisistä tutkimuksista, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen terveysväitteen kannalta;

f)

ehdotus sen terveysväitteen sanamuodoksi, jolle hyväksyntää haetaan, tapauskohtaisesti myös sen käytön erityiset edellytykset;

g)

hakemuksen yhteenveto.

a)

tarkistaa, että terveysväitteen ehdotettu sanamuoto on osoitettu oikeaksi tieteellisellä näytöllä;

b)

arvioi, täyttääkö terveysväitteen sanamuoto tässä asetuksessa säädetyt edellytykset;

c)

lausuu mielipiteensä siitä, onko terveysväitteen sanamuoto keskivertokuluttajan kannalta ymmärrettävä ja mielekäs.

a)

hakijan nimi ja osoite;

b)

esitettävän väitteen kohteena oleva ravintoaine tai muu aine taikka elintarvike tai elintarvikeryhmä ja sen erityiset ominaispiirteet;

c)

ehdotetun terveysväitteen suositeltu sanamuoto, tapauksen mukaan myös sen käytön erityiset edellytykset;

d)

tarvittaessa elintarvikkeen nauttimisen edellytykset tai rajoitukset ja/tai lisämaininta tai varoitus, joka olisi liitettävä terveysväitteeseen pakkausmerkinnöissä ja mainonnassa.

a)

liitteessä esitetyt ravitsemusväitteet ja niihin sovellettavat edellytykset;

b)

edellä 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksytyt rajoitukset;

c)

hyväksytyt terveysväitteet ja niihin 13 artiklan 3 kohdan, 14 artiklan 1 kohdan, 18 artiklan 2 kohdan, 20 artiklan, 23 artiklan 2 kohdan ja 27 artiklan 6 kohdan mukaisesti sovellettavat edellytykset sekä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet;

d)

luettelon hylätyistä terveysväitteistä ja niiden hylkäämisen syyt.

1)

päivä, jona komissio on hyväksynyt terveysväitteen, ja sen alkuperäisen hakijan nimi, jolle hyväksyntä on myönnetty;

2)

tieto siitä, että komissio on hyväksynyt terveysväitteen teollisoikeuden alaisten tietojen perusteella;

3)

tieto siitä, että terveysväitteen käyttöä on rajoitettu, paitsi jos seuraava hakija saa väitteelle uuden hyväksynnän ilman sidonnaisuutta tietoihin, joihin alkuperäisellä hakijalla on teollisoikeus.

a)

tieteelliset tutkimustiedot ja muut tiedot on merkitty aiemman hakijan teollisoikeuksiin kuuluviksi aiempaa hakemusta tehtäessä; ja

b)

aiemmalla hakijalla on ollut yksinomainen oikeus käyttää viittauksia teollisoikeuden alaiseen tietoon aiempaa hakemusta tehtäessä; ja

c)

terveysväitteen hyväksyminen on edellyttänyt aiemmalta hakijalta teollisoikeuden alaisen tiedon esittämistä.

a)

jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 31. tammikuuta 2008 nämä ravitsemusväitteet ja niihin sovellettavat kansalliset säännökset tai säännöt sekä tieteellistä näyttöä näiden säännösten tai sääntöjen tueksi;

b)

komissio tekee 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen näiden väitteiden käytöstä.

a)

terveysväitteet, jotka on arvioitu ja hyväksytty jäsenvaltiossa, hyväksytään seuraavin edellytyksin:

Terveysväitteitä, joita ei hyväksytä tämän menettelyn mukaisesti, voidaan käyttää kuuden kuukauden ajan päätöksen tekemisestä;

b)

terveysväitteet, joita ei ole arvioitu eikä hyväksytty jäsenvaltiossa: näitä terveysväitteitä voidaan käyttää edelleen edellyttäen, että tämän asetuksen mukainen hakemus tehdään viimeistään 19. tammikuuta 2008; terveysväitteitä, joita ei hyväksytä tämän menettelyn mukaisesti, voidaan käyttää kuuden kuukauden ajan 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 404/26

(1)

On olemassa paljon erilaisia ravintoaineita ja muita ainesosia, joita voidaan käyttää elintarvikkeiden valmistuksessa. Tällaisia ovat muun muassa vitamiinit, kivennäisaineet sekä hivenaineet, aminohapot, välttämättömät rasvahapot, kuidut ja erilaiset kasvit ja yrttiuutteet. Niiden lisäämistä elintarvikkeisiin säännellään jäsenvaltioissa erilaisin kansallisin säännöin, jotka haittaavat valmisteiden vapaata liikkuvuutta, vääristävät kilpailua ja näin vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden toimintaan. Siksi on tarpeen ottaa käyttöön yhteisön sääntöjä, joilla yhdenmukaistetaan kansallisia säännöksiä, jotka koskevat vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin.

(2)

Tämän asetuksen tarkoituksena on säännellä vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämistä elintarvikkeisiin sekä tiettyjen muiden elintarvikkeisiin lisättävien tai niiden valmistuksessa käytettävien muita aineita kuin vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävien aineiden ja ainesosien käyttöä silloin, kun elimistöön joutuisi näitä aineita määriä, jotka ylittävät huomattavasti ne määrät, joiden voidaan kohtuudella odottaa joutuvan elimistöön tavanomaisissa olosuhteissa noudatettaessa tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota, ja/tai silloin, kun tämä muutoin muodostaisi kuluttajalle mahdollisen riskin. Jos ei ole erityisiä yhteisön säännöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen tai muiden yhteisön erityissäännösten mukaisia muita aineita kuin vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävien aineiden tai ainesosien käytön kieltämistä tai rajoittamista, voidaan soveltaa asiaa koskevia kansallisia säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen määräysten soveltamista.

(3)

Eräät jäsenvaltiot velvoittavat lisäämään joitakin vitamiineja ja kivennäisaineita tiettyihin tavallisiin elintarvikkeisiin kansanterveydellisistä syistä. Tällaiset kansanterveydelliset syyt voivat olla asiaankuuluvia tietyissä jäsenvaltioissa tai tietyillä alueilla, mutta ne eivät tällä hetkellä antaisi aihetta ravintoaineiden lisäämisvelvollisuuden yhdenmukaistamiseen koko yhteisössä. Jos tämä kuitenkin tulisi aiheelliseksi, tarvittavat säännökset voitaisiin hyväksyä yhteisön tasolla. Tätä ennen olisi hyödyllistä koota tietoa tällaisista kansallisista toimenpiteistä.

(4)

Elintarvikkeiden valmistajat voivat vapaaehtoisesti lisätä elintarvikkeisiin vitamiineja ja kivennäisaineita, tai niitä on lisättävä ravintoaineina yhteisön erityislainsäädännön perusteella. Niitä voidaan lisätä myös teknisistä syistä lisäaineina, väriaineina, aromiaineina tai muista tällaisista syistä, joihin kuuluvat myös yhteisön lainsäädäntöön sisältyvät hyväksytyt viininvalmistuksen käytännöt ja prosessit. Tämän asetuksen soveltamisella ei pitäisi rajoittaa sellaisten yhteisön erityissäännösten soveltamista, jotka koskevat vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämistä tai niiden käyttöä tietyissä tuotteissa tai tuoteryhmissä taikka niiden lisäämistä muuta tarkoitusta varten kuin mihin tällä asetuksella pyritään.

(5)

Ravintolisiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisältyvät ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/46/EY (3), joten tämän asetuksen vitamiineja ja kivennäisaineita koskevia säännöksiä ei pitäisi soveltaa ravintolisiin.

(6)

Valmistajat lisäävät elintarvikkeisiin vitamiineja ja kivennäisaineita monesta syystä, kuten valmistuksen, varastoinnin tai käsittelyn aikana alentuneen vitamiini- tai kivennäisainepitoisuuden palauttamiseksi tai jotta niissä olisi vastaava ravintosisältö kuin niissä elintarvikkeissa, jotka ne on tarkoitettu korvaamaan.

(7)

Riittävästä ja monipuolisesta ruokavaliosta saadaan tavanomaisissa olosuhteissa kaikki normaalin kehityksen ja terveen elämän ylläpitämisen kannalta tarpeelliset ravintoaineet sellaisina määrinä, jotka on vahvistettu ja joita suositellaan yleisesti hyväksyttävissä tutkimustiedoissa. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tällaista ihannetilannetta ei saavuteta yhteisössä kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden eikä kaikkien väestöryhmien osalta. Elintarvikkeet, joihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita, näyttävät lisäävän olennaisesti näiden ravintoaineiden saantia, minkä vuoksi niiden voidaan katsoa edistävän yleistä ravintoaineiden saantia.

(8)

Yhteisössä voidaan osoittaa nykyäänkin esiintyvän joitakin puutostiloja, joskin ne ovat melko harvinaisia. Yhteisössä vallitsevan sosioekonomisen tilanteen sekä eri väestöryhmien elintapojen muutokset ovat johtaneet erilaisiin ravitsemustarpeisiin ja muuttuviin ruokailutottumuksiin. Tämä on puolestaan johtanut eri väestöryhmien ravinnon- ja energiantarpeen muuttumiseen sekä siihen, että näiden väestöryhmien osalta tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti jää alle jäsenvaltioiden suositusten. Lisäksi tieteellinen kehitys on osoittanut, että parhaan mahdollisen terveydentilan ylläpitämiseksi joidenkin ravintoaineiden saantiarvot voisivat olla korkeampia kuin tämänhetkiset suositukset.

(9)

Olisi sallittava ainoastaan sellaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden lisääminen elintarvikkeisiin, jotka normaalisti sisältyvät ruokavalioon ja kulutetaan sen osana sekä katsotaan välttämättömiksi ravintoaineiksi; tämä ei kuitenkaan tarkoita, että niiden lisääminen olisi tarpeen. Olisi vältettävä mahdollinen epätietoisuus siitä, mitkä mainitut välttämättömät ravintoaineet ovat. Tästä syystä on asianmukaista vahvistaa hyväksyttyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden luettelo.

(10)

Vitamiini- ja kivennäislähteinä käytettävien kemiallisten aineiden, joita voidaan lisätä elintarvikkeisiin, olisi oltava turvallisia ja elimistön hyödynnettävissä. Tästä syystä olisi laadittava myös hyväksyttyjen lähdeaineiden luettelo. Luetteloon olisi sisällyttävä maininta aineista, jotka elintarvikealan tiedekomitea on edellä mainittujen turvallisuuteen ja biologiseen hyväksikäytettävyyteen liittyvien seikkojen perusteella hyväksynyt lausunnossaan 12 päivänä toukokuuta 1999 ja joita voidaan käyttää imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden sekä muiden erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tai ravintolisien valmistuksessa. Vaikka natriumkloridi (keittosuola) ei ole luettelossa olevien aineiden joukossa, sitä voidaan edelleen käyttää ainesosana elintarvikkeiden valmistuksessa.

(11)

Tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla pysymiseksi on tärkeää, että edellä mainitut luettelot voidaan tarvittaessa tarkistaa viipymättä. Tällaiset tarkistukset olisivat luonteeltaan teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja niistä säätäminen olisi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi uskottava komission tehtäväksi.

(12)

Valmistajat mainostavat yleensä elintarvikkeita, joihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita, ja kuluttajat voivat pitää näitä tuotteita ravitsemuksellisesti, fysiologisesti tai muutoin terveyden kannalta edullisempina kuin samanlaisia tai muita tuotteita, joihin ei ole lisätty tällaisia ravintoaineita. Tämä voi saada kuluttajat tekemään valintoja, jotka ovat muutoin epätoivottavia. Epätoivottavan vaikutuksen ehkäisemiseksi katsotaan, että tuotteisiin, joihin vitamiineja ja kivennäisaineita voidaan lisätä, on asianmukaista kohdistaa joitakin rajoituksia niiden rajoitusten lisäksi, jotka ovat luonnollista seurausta teknisistä näkökohdista tai jotka ovat tarpeen turvallisuussyistä, kun määritellään vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä näissä tuotteissa. Tiettyjen aineiden, kuten alkoholin, pitoisuus tuotteessa olisi tässä yhteydessä asianmukainen peruste sille, että vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämistä ei sallita. Poikkeukset kiellosta lisätä vitamiineja ja kivennäisaineita alkoholia sisältäviin juomiin olisi rajoitettava perinteisten viinireseptien suojelemiseen siten, että asianomaisista tuotteista olisi ilmoitettava komissiolle. Kyseisiä lisäyksiä koskevia ravitsemus- tai terveysväitteitä ei pitäisi tehdä. Jotta kuluttajat eivät saisi väärää käsitystä tuoreiden elintarvikkeiden luonnollisesta ravintoarvosta, vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämistä niihin ei myöskään pitäisi sallia.

(13)

Tätä asetusta ei ole tarkoitus soveltaa aitouden osoittimina käytettyihin häviävän pieniin vitamiini- ja kivennäisainemääriin, joiden käytön tavoitteena on petosten torjunta.

(14)

Vitamiinien ja kivennäisaineiden liiallisella käytöllä saattaa olla haitallisia terveysvaikutuksia, ja siksi on tarpeen asettaa niiden mahdolliselle lisäämiselle enimmäismäärät. Näillä määrillä on varmistettava, että tuotteiden tavanomainen käyttö valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti on monipuolista ruokavaliota noudattavalle kuluttajalle turvallista. Siksi määrän olisi oltava vitamiinien ja kivennäisaineiden turvallinen kokonaisenimmäismäärä elintarvikkeessa luonnollisesti ja/tai lisättynä mitä tahansa tarkoitusta varten, mukaan luettuna tekniset käyttötarkoitukset.

(15)

Enimmäismääristä ja muista mahdollisista ravintoaineiden lisäämistä rajoittavista toimista päätettäessä olisi tämän vuoksi otettava huomioon sekä kyseisten ravintoaineiden suurimmat turvalliset raja-arvot, jotka on määritetty yleisesti hyväksyttäviin tieteellisiin tuloksiin perustuvan tieteellisen riskinarvioinnin mukaisesti, että niiden mahdollinen saanti muista elintarvikkeista. Lisäksi väestön vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin vertailuarvot olisi otettava asianmukaisesti huomioon. Mikäli tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta on vahvistettava rajoituksia sille, mihin elintarvikkeisiin niitä voidaan lisätä (esim. jodin lisääminen suolaan), ensisijaisina tavoitteina olisi pidettävä niiden pitoisuuden, jos se on alentunut valmistuksen, varastoinnin tai käsittelyn aikana, palauttamista ja siitä huolehtimista, että kyseisten elintarvikkeiden ravintosisältö on samanlainen kuin niiden elintarvikkeiden, jotka ne on tarkoitettu korvaamaan.

(16)

Vitamiinien ja kivennäisaineiden elintarvikkeisiin lisäämisen seurauksena niitä pitäisi sisältyä jokin vähimmäismäärä elintarvikkeeseen. Muutoin liian pienet ja merkityksettömät määrät näissä täydennetyissä elintarvikkeissa eivät toisi kuluttajalle mitään etuja ja olisivat harhaanjohtavia. Sama periaate on pohjana vaatimukselle, jonka mukaan näitä ravintoaineita olisi oltava elintarvikkeessa merkittävä määrä, jotta aine voitaisiin mainita ravintoarvomerkinnöissä. Siksi olisi asianmukaista, että elintarvikkeisiin, joihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita, sisältyvien vitamiinien ja kivennäisaineiden vähimmäismäärien olisi oltava samat kuin ne kyseisten ravintoaineiden merkittävät määrät, jotka vaaditaan, jotta aineet voidaan mainita ravintoarvomerkinnöissä, ellei asiaa koskevista poikkeuksista muuta johdu.

(17)

Enimmäismäärät ja muut tässä asetuksessa säädettyjen periaatteiden ja edellytysten soveltamiseen perustuvat käytölle asetettavat ehdot sekä vähimmäismäärien hyväksyminen olisivat luonteeltaan teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja niistä säätäminen olisi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi uskottava komission tehtäväksi.

(18)

Yleiset pakkausmerkintöjä koskevat säännökset ja määritelmät sisältyvät myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/13/EY (4). Tässä asetuksessa olisi näin ollen annettava ainoastaan tarpeelliset täydentävät säännökset. Näitä täydentäviä säännöksiä olisi sovellettava sen vaikuttamatta elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (5) soveltamiseen.

(19)

Kun otetaan huomioon niiden tuotteiden ravitsemuksellinen merkitys, joihin vitamiineja ja kivennäisaineita on lisätty, niiden mahdollinen vaikutus ruokailutottumuksiin sekä ravintoaineiden kokonaissaanti, kuluttajan olisi kyettävä arvioimaan kyseisten tuotteiden ravitsemuksellinen kokonaislaatu. Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24 päivänä syyskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/496/ETY (6) 2 artiklasta poiketen ravintoarvomerkintöjen olisi sen vuoksi oltava pakollisia.

(20)

Tavanomainen monipuolinen ruokavalio sisältää useita ainesosia, jotka puolestaan sisältävät monia aineita. Näiden aineiden tai ainesosien saanti tavanomaisesta ja perinteisestä käytöstä ei aiheuta huolta eikä sitä tarvitse säännellä. Joitakin muita aineita kuin vitamiineja ja kivennäisaineita ja niitä sisältäviä ainesosia lisätään elintarvikkeisiin uutteina tai tiivisteinä, ja seurauksena aineita voi joutua elimistöön huomattavasti enemmän kuin riittävän ja monipuolisen ruokavalion kautta. Tällaisen lisäämisen turvallisuus on joissakin tapauksissa hyvin kyseenalainen ja edut epäselvät, minkä vuoksi sitä olisi säänneltävä. On asianmukaista, että elintarvikealan toimijoilla, joiden vastuulla on markkinoille saattamiensa elintarvikkeiden turvallisuus, on näissä tapauksissa todistustaakka niiden turvallisuuden suhteen.

(21)

Koska elintarvikkeet, joihin vitamiineja ja kivennäisaineita lisätään, ovat luonteeltaan erityislaatuisia, valvontaelimillä olisi oltava käytettävissään lisäkeinoja tavallisesti käytettyjen keinojen ohella, jotta tuotteiden tehokas valvonta helpottuisi.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on varmistaa sisämarkkinoiden tehokas toiminta vitamiinien ja mineraalien sekä eräiden muiden aineiden elintarvikkeisiin lisäämisen osalta ja samalla korkeatasoinen kuluttajansuoja, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti,

a)

erityisruokavaliovalmisteita tai, jos erityissäännöksiä ei ole, tällaisten tuotteiden koostumusvaatimuksia, jotka ovat tarpeen tuotteiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden erityisten ravitsemusvaatimusten takia;

b)

uuselintarvikkeita ja elintarvikkeiden uusia ainesosia;

c)

muuntogeenisiä elintarvikkeita;

d)

elintarvikelisäaineita ja aromiaineita;

e)

hyväksyttyjä viininvalmistuksen käytäntöjä ja prosesseja.

(1)

”viranomaisella” elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustettua Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (8);

(2)

”tietyllä muulla aineella” muuta ainetta kuin vitamiinia tai kivennäisainetta, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus.

a)

väestössä tai tietyssä väestöryhmässä esiintyvä yhden tai useamman vitamiinin ja/tai kivennäisaineen puutos, joka voidaan osoittaa kliinisesti tai subkliinisesti taikka ravintoaineiden alhaista saantia osoittavien arvioiden avulla, tai

b)

mahdollisuus parantaa väestön tai tiettyjen väestöryhmien ravitsemustilannetta ja/tai korjata ruokailutottumusten muuttumisesta johtuvaa vitamiinien tai kivennäisaineiden saannin puutteita, tai

c)

vitamiinien ja kivennäisaineiden merkitystä ravitsemuksessa ja tästä johtuvia terveysvaikutuksia koskevassa yleisesti hyväksyttävässä tieteellisessä tiedossa tapahtuva kehitys.

a)

käsittelemättömiin elintarvikkeisiin, joihin kuuluvat muun muassa hedelmät, vihannekset, liha, siipikarjanliha ja kala,

b)

juomiin, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia; poikkeuksena ovat 3 artiklan 2 kohdasta poiketen tuotteet,

edellyttäen, ettei ravitsemus- eikä terveysväitteitä ole tehty.

a)

yleisesti hyväksyttäviin tutkimustietoihin perustuvan tieteellisen riskinarvioinnin perusteella vitamiineille ja kivennäisaineille vahvistetut suurimmat turvalliset saantiarvot eri kuluttajaryhmien väliset herkkyyserot tarvittaessa huomioon ottaen ja

b)

vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti muista ravintolähteistä.

a)

yksittäisten tuotteiden vaikutus väestön tai väestöryhmien kokonaisruokavalioon;

b)

tuotteen ravintosisältöprofiili määritettynä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaisesti.

a)

jos on havaittu, että käyttö vaikuttaa haitallisesti terveyteen, kyseinen aine ja/tai ainetta sisältävä ainesosa

b)

jos havaitaan, että käyttö voi vaikuttaa haitallisesti terveyteen, mutta asia on tieteellisesti epävarma, kyseinen aine lisätään liitteessä III olevaan C osaan.

a)

liitteessä I luetellut vitamiinit ja kivennäisaineet, joiden lisääminen elintarvikkeisiin on sallittua;

b)

liitteessä II luetellut vitamiini- ja kivennäisvalmisteet, joiden lisääminen elintarvikkeisiin on sallittua;

c)

vitamiinien ja kivennäisaineiden 6 artiklan mukaisesti vahvistetut enimmäis- ja vähimmäismäärät, joiden lisääminen elintarvikkeisiin on sallittua, ja kaikki niihin liittyvät ehdot;

d)

tiedot 11 artiklassa tarkoitettua vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämisvelvollisuutta koskevista kansallisista säännöksistä;

e)

vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämistä koskevat rajoitukset, joista säädetään 4 artiklassa;

f)

aineet, joista on toimitettu tiedot 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti;

g)

tiedot liitteessä III tarkoitetuista aineista ja syyt niiden sisällyttämiseen liitteeseen;

h)

tiedot liitteessä III olevassa C osassa luetelluista aineista, joiden käyttö on yleensä sallittu 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

a)

velvollisuudesta lisätä vitamiineja tai kivennäisaineita tiettyihin elintarvikkeisiin tai elintarvikeryhmiin, tai

b)

tiettyjen muiden aineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta tiettyjen elintarvikkeiden valmistuksessa,

a)

kyseistä ainetta lisätään elintarvikkeisiin, jotka ovat yhteisön markkinoilla 19 päivänä tammikuuta 2007, ja

b)

viranomainen ei ole antanut kielteistä lausuntoa kyseisestä aineesta tai sen käytöstä kyseisessä muodossa elintarvikkeiden valmistuksessa niiden aineen käyttöä tukevien tietojen perusteella, jotka jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 19 päivänä tammikuuta 2010.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 404/39

(1)

Yhteisö voi osaltaan vaikuttaa kansalaistensa terveyden, turvallisuuden sekä taloudellisten ja oikeudellisten etujen suojaamiseen toteuttamalla toimia kuluttajansuojan alalla.

(2)

Tämän vuoksi olisi perustettava kuluttajapolitiikan alalla toteutettava yhteisön toimintaohjelma, jolla korvataan kuluttajapolitiikkaa tukevien yhteisön toimien rahoitusta koskevista yleisistä puitteista vuosille 2004–2007 8 päivänä joulukuuta 2003 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 20/2004/EY (4). Mainittu päätös olisi sen vuoksi kumottava.

(3)

Kuluttajien etujen sisällyttäminen kaikkeen yhteisön politiikkaan perustamissopimuksen 153 artiklan mukaisesti olisi asetettava etusijalle tässä ohjelmassa vahvistettujen kuluttajapolitiikkaa koskevien tavoitteiden ohella. Yhteensovittaminen muiden yhteisön politiikkojen ja ohjelmien kanssa on keskeinen tekijä varmistettaessa, että kuluttajien etu otetaan täysin huomioon muilla politiikan aloilla. Yhteisvaikutusten edistämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi muista yhteisön rahastoista ja ohjelmista olisi niiden koskettamilla aloilla annettava taloudellista tukea kuluttajien etujen huomioon ottamiselle.

(4)

Tässä säädöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä. (5)

(5)

Euroopan yleisen edun mukaista on, että palveluiden ja muiden kuin tuotteiden kuin elintarvikkeiden terveellisyyttä ja turvallisuutta koskevat näkökohdat sekä kansalaisten taloudelliset ja oikeudelliset edut samoin kuin kuluttajien edut tuote- ja palvelustandardien kehittämisessä ovat edustettuina yhteisön tasolla. Kun otetaan huomioon asianomaisten järjestöjen erityisluonne, ei yhteisön tuen asteittaisen alenemisen periaatetta olisi sovellettava näiden järjestöjen toimintaan annettavan yhteisön tuen uusimiseen.

(6)

On asianmukaista varmistaa siirtyminen tähän ohjelmaan ohjelmasta, jonka se korvaa, etenkin monivuotisten toimenpiteiden jatkuvuuden sekä edellisen ohjelman saavuttaman menestyksen ja enemmän huomiota edellyttävien alojen osalta. Teknisen ja hallinnollisen avun määrärahoilla olisi 1 päivästä tammikuuta 2014 lähtien tarpeen vaatiessa katettava ne menot, jotka liittyvät niiden toimien hallinnointiin, joita ei ole vielä saatu päätökseen vuoden 2013 loppuun mennessä.

(7)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(8)

Ohjelmaa toteutettaessa olisi otettava huomioon, etteivät sisämarkkinat voi toimia moitteettomasti, jos kuluttajia ei suojata joissain jäsenvaltioissa yhtä hyvin kuin muissa. Tämän vuoksi ohjelmassa olisi keskityttävä erityisesti kuluttajansuojaan ja kuluttajavalistukseen jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintamahdollisuudet kaikille jäsenvaltioille.

(9)

Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ”ETA-sopimus”, määrätään kuluttajansuojan alan yhteistyöstä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan talousalueeseen osallistuvien Euroopan vapaakauppaliiton valtioiden, jäljempänä ”EFTA-/ETA-valtiot”, välillä. Olisi myös säädettävä siitä, että ohjelmaan voivat osallistua muut maat, etenkin Euroopan unionin naapurimaat, sekä Euroopan unionin jäsenyyttä hakevat maat, ehdokasmaat sekä siihen liittyvät maat.

(10)

Ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä olisi edistettävä yhteistyötä ohjelmaan osallistumattomien kolmansien maiden kanssa ottaen huomioon mahdolliset asiaan vaikuttavat sopimukset näiden maiden ja yhteisön välillä.

(11)

Ohjelman perusteella toteutettujen toimenpiteiden kantavuutta ja vaikutuksia olisi seurattava ja arvioitava säännöllisin väliajoin, myös riippumattomien ulkopuolisten arvioijien avulla. Kuluttajapolitiikan arvioimiseksi olisi määriteltävä mitattavia tavoitteita ja kehitettävä indikaattoreita.

(12)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitteita, koska siihen kuuluvat kysymykset ovat luonteeltaan rajatylittäviä, ja ne voidaan sen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, koska yhteisön toimilla voidaan tehokkaammin ja vaikuttavammin suojella kansalaisten terveyttä, turvallisuutta sekä taloudellisia ja oikeudellisia etuja, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

a)

huolehtimalla korkeatasoisesta kuluttajansuojasta erityisesti paremmalla näytöllä ja kuulemisella sekä paremmalla kuluttajien etujen edustamisella;

b)

huolehtimalla kuluttajansuojasäännösten tehokkaasta soveltamisesta erityisesti täytäntöönpanoa koskevalla yhteistyöllä, tiedotuksella, koulutuksella ja oikeussuojaa antamalla.

a)

50 prosenttia sellaisten toimien kustannuksista, jotka yhteisö ja yksi tai useampi jäsenvaltio taikka yhteisö ja toimintaan 8 artiklan nojalla osallistuvien kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset rahoittavat yhdessä, lukuun ottamatta poikkeuksellisen hyödyllisiä toimia, joiden aiheuttamien menojen osalta yhteisön osuus saa olla enintään 70 prosenttia;

b)

85 prosenttia sellaisten toimien kustannuksista, joiden tarkoituksena on kehittää integroituun eurooppalaiseen ylempään korkeakoulututkintoon sisältyviä, kuluttaja-asioita käsitteleviä opintojaksoja;

c)

50 prosenttia eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen toimintamenoista;

d)

95 prosenttia kuluttajien etuja tuotteita ja palveluja koskevien yhteisön tason standardien kehittämisessä edustavien toimivien eurooppalaisten järjestöjen toimintakustannuksista.

a)

integroituun eurooppalaiseen ylempään korkeakoulututkintoon sisältyvien, kuluttaja-asioita käsittelevien opintojaksojen opettajien ja opiskelijoiden yksilöllistä liikkuvuutta tukevat apurahat. Näiden apurahojen hallinnointi voidaan antaa elinikäisen oppimisen ohjelman kansallisten Erasmus-toimistojen tehtäväksi;

b)

matkakorvaukset ja päivärahat täytäntöönpanoon osallistuvan henkilöstön vaihtoa varten.

a)

ohjelman täytäntöönpanoa koskeva vuotuinen työsuunnitelma, jossa vahvistetaan:

b)

järjestelyt, valinta- ja myöntämisperusteet mukaan lukien, joiden mukaisesti 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toimet pannaan täytäntöön.

a)

EFTA-/ETA-maat ETA-sopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti;

b)

kolmannet maat, etenkin maat, joihin sovelletaan Euroopan Unionin naapuruuspolitiikkaa, Euroopan unionin jäsenyyttä hakevat maat, ehdokasmaat ja liittymässä olevat maat sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat Länsi-Balkanin maat niiden ehtojen mukaisesti, jotka on vahvistettu niistä yleisperiaatteista, jotka koskevat näiden maidenosallistumista yhteisön ohjelmiin tehdyissä asianomaisissa kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa.

1.1

Seurataan ja arvioidaan kuluttajien taloudellisiin ja muihin etuihin vaikuttavaa markkinoiden kehitystä muun ohessa seuraavin tavoin: tutkimukset, hintatutkimukset, selvitykset markkinarakenteiden muutoksista, kuluttaja- ja yritysselvitykset, kuluttajien valitusten kokoaminen ja selvittely, rajatylittävää kuluttajakauppaa ja markkinoita koskevan tiedon keruu ja tutkiminen.

1.2

Tietokantojen kehittäminen ja ylläpito.

1.3

Sellaisten tilastollisten ja muiden merkityksellisten näytön keruu ja tutkiminen, joiden tilastollista osuutta kehitetään hyödyntäen soveltuvin osin yhteisön tilasto-ohjelmaa.

4.1

Sääntelyä ja sen vaikutuksia koskeva oikeudellinen ja tekninen asiantuntemus sekä tutkimus.

4.2

Oikeudellinen ja tekninen asiantuntemus sekä tutkimukset, jotka koskevat tavaroiden ja palvelujen turvallisuutta koskevaa politiikan kehityssuuntia sekä kuluttajien taloudellisia ja oikeudellisia etuja.

4.3

Oikeudellinen ja tekninen asiantuntemus sekä tutkimukset, jotka koskevat tuoteturvallisuusstandardien tarpeen arviointia sekä tuotteita ja palveluja koskevaan standardointiin liittyvien toimeksiantojen laatimista.

4.4

Asiantuntijoiden ja sidosryhmien seminaarit, konferenssit, työkokoukset ja kokoukset.

8.1

Toimet, joilla pyritään parantamaan seuranta- ja täytäntöönpanotoimien yhteensovittamista sekä toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä, tietotekniikan välineiden (esim. tietokantojen, tieto- ja viestintäjärjestelmien) kehittäminen ja ylläpito mukaan luettuina, sidosryhmien ja täytäntöönpanon asiantuntijoiden seminaarien, konferenssien, työkokousten järjestäminen, täytäntöönpanoon osallistuvan henkilöstön, myös oikeuslaitokseen kuuluvan, vaihto-ohjelmat sekä koulutus.

8.2

Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden sekä palvelujen turvallisuuden seuranta ja arviointi, mihin kuuluvat RAPEX-järjestelmän (yhteisön nopean tietojenvaihtojärjestelmän) vahvistaminen sekä sen soveltamisalan ja toiminnan laajentaminen ottaen huomioon markkinavalvontaa koskevan tiedonvaihdon kehitys sekä direktiivissä 2001/95/EY tarkoitetun kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevän verkon edelleen kehittäminen.

8.3

Yhteiset seuranta- ja valvontatoimet sekä muut hallinnolliseen ja täytäntöönpanoa koskevaan yhteistyöhön liittyvät toimet.

8.4

Hallintoa ja täytäntöönpanoa koskevat yhteistyötoimet kolmansien maiden kanssa, jotka eivät osallistu ohjelmaan.

10.1

Seurataan vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien toimintaa ja arvioidaan niiden vaikutuksia.

10.2

Annetaan rahoitustukea toimiin, joita toteutetaan yhdessä sellaisten julkisten tai voittoa tavoittelemattomien elinten kanssa, jotka muodostavat yhteisön tason verkostoja, mitkä tarjoavat kuluttajille tietoa ja apua, jotta nämä voivat käyttää oikeuksiaan ja asianmukaisia riidanratkaisumenettelyjä (eurooppalainen kuluttajaneuvontakeskusten verkosto).

10.3

Toimet, joilla parannetaan kuluttaja-asioita koskevaa, Euroopan unionin kansalaisten kanssa suoritettavaa tiedonvaihtoa erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen, esimerkiksi kuluttajapolitiikan kysymysten kannalta merkittävillä julkaisuilla, tarjoamalla online-tietoa verkossa sekä tiedottamalla kuluttajansuojatoimenpiteistä ja kuluttajien oikeuksista.

11.1

Erityistoimet, jotka suunnataan nuorille kuluttajille, ikääntyneille kuluttajille ja heikommassa asemassa oleville kuluttajaryhmille, jotka kykenevät puolustamaan etujaan selvästi muita huonommin, sekä interaktiivisten kuluttajavalistusvälineiden kehittäminen.

11.2

Rahoitetaan integroituun eurooppalaiseen ylempään korkeakoulututkintoon sisältyvien, kuluttaja-asioita käsittelevien opintojaksojen kehittämistä; tämä sisältää apurahaohjelman, jonka avulla opiskelijat voivat viettää enintään kuuden kuukauden ajan toisessa maassa.

1.

Rahoitustukea 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimia varten voidaan myöntää julkiselle tai voittoa tavoittelemattomalle elimelle, jonka kyseinen jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen on nimennyt avoimella menettelyllä ja jonka komissio on hyväksynyt.

2.

Rahoitustukea voidaan myöntää 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimia varten tämän päätöksen 8 artiklan mukaisesti osallistuville jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden korkea-asteen koulutuslaitoksille, ohjelman käynnistämisestä korkea-asteen koulutuksen laadun parantamiseksi ja kulttuurien välisen ymmärtämyksen edistämiseksi kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla 5 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2317/2003/EY (Erasmus Mundus) (1) 2 artiklan mukaisesti.

3.

Rahoitustukea voidaan myöntää 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimia varten opiskelijoille ja opettajille, jotka osallistuvat sellaisiin integroituun eurooppalaiseen ylempään korkeakoulututkintoon sisältyviin, kuluttaja-asioita käsitteleviin opintojaksoihin, jotka saavat tämän päätöksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista yhteisrahoitusta.

4.

Rahoitustukea voidaan myöntää 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimia varten kuluttajansuojan täytäntöönpanoon osallistuvalle henkilöstölle asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivissä 2001/95/EC tarkoitetulla tavalla.

5.

Rahoitustukea voidaan myöntää 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja toimia varten eurooppalaisille kuluttajajärjestöille, jotka:

6.

Rahoitustukea voidaan myöntää 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja toimia varten eurooppalaisille kuluttajajärjestöille, jotka: