30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 401/1

(1)

Direktiivi 89/389/ETY koskee erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita. Erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tiettyihin ryhmiin sovellettavat erityissäännökset annetaan erityisdirektiiveillä.

(2)

Äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista 14 päivänä toukokuuta 1991 annettu komission direktiivi 91/321/ETY (2) on direktiivin 89/389/ETY nojalla annettu erityisdirektiivi. Direktiiviä on muutettu useita kertoja huomattavilta osin (3). Uusien muutoksien takia selkeyden vuoksi olisi mainittu direktiivi uudelleenlaadittava.

(3)

Kansainvälisillä foorumeilla ja erityisesti Codex Alimentariuksen yhteydessä on käsitelty täydentävien elintarvikkeiden käyttöönoton ajankohtaa imeväisten ravinnossa, ja näiden keskustelujen perusteella on tarpeen muuttaa direktiiviin 91/321/ETY sisältyviä äidinmaidonkorvikkeen ja vieroitusvalmisteen määritelmiä sekä eräitä vieroitusvalmisteiden pakkausmerkintöjä koskevia säännöksiä.

(4)

Äidinmaidonkorvike on ainoa teollinen elintarvike, joka yksinään tyydyttää imeväisten ravitsemukselliset tarpeet ensimmäisten elinkuukausien aikana siihen saakka, kun otetaan käyttöön soveltuva täydentävä ravinto. Näiden imeväisten terveyden suojelemiseksi on tarpeen varmistaa, että ainoastaan äidinmaidonkorviketta pidetään tähän tarkoitukseen tälle ikäkaudelle soveltuvana valmisteena kaupan.

(5)

Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden peruskoostumuksen on täytettävä terveiden imeväisten yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen aineistoon perustuvat ravitsemukselliset tarpeet.

(6)

Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden peruskoostumusta koskevien vaatimusten olisi sisällettävä tarkat säännökset proteiinipitoisuudesta. Perinteisesti on käytetty erilaisia soveltuvia muuntokertoimia proteiinipitoisuuden laskemiseksi eri proteiinilähteiden typpipitoisuuden mukaan, mutta uuden tieteellisen tiedon perusteella on asianmukaista, että nimenomaan äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden proteiinipitoisuuden laskennassa käytetään yhtä näitä tuotteita varten mukautettua muuntokerrointa. Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet ovat pitkälle kehitettyjä tuotteita, jotka on erityisesti kehitetty käyttötarkoitukseensa, ja sen vuoksi olisi vahvistettava olennaiset proteiinia koskevat lisävaatimukset, mukaan lukien vaatimukset proteiinin vähimmäis- ja enimmäismääristä sekä tiettyjen aminohappojen määristä. Tässä direktiivissä esitettyjen proteiinia koskevien vaatimusten olisi liityttävä lopulliseen käyttövalmiiseen tuotteeseen.

(7)

Aineiston perusteella voidaan jo määritellä lehmänmaidon proteiineista tai soijaproteiineista, sellaisenaan tai seoksena, valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden sekä hydrolysoituihin proteiineihin perustuvien äidinmaidonkorvikkeiden peruskoostumus, mutta ei kokonaan tai osittain muihin proteiinilähteisiin pohjautuvien valmisteiden peruskoostumusta. Viimeksi tarkoitetuista valmisteista olisi tarvittaessa annettava myöhemmin erityissäännöt.

(8)

On tärkeää, että äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden valmistuksessa käytettävät ainesosat soveltuvat imeväisten erityisravinnoksi ja että niiden soveltuvuus on tarvittaessa osoitettu asianmukaisin tutkimuksin. Tieteelliset asiantuntija-organisaatiot, kuten elintarvikealan tiedekomitea, Yhdistyneen kuningaskunnan Committee on the Medical Aspects of Food and Nutrition Policy sekä European Society for Paediatric Gastroenterology, Hepatology and Nutrition, ovat julkaisseet soveltuvien tutkimusten suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyvää ohjeistusta. Tällainen ohjeistus olisi otettava huomioon, kun päätetään ainesosien käytöstä äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa.

(9)

Eräitä ainesosia, joita voidaan käyttää äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden valmistuksessa, voidaan myös käyttää lisäaineina elintarvikkeissa. Siinä tapauksessa puhtausvaatimukset on jo hyväksytty tai hyväksytään yhteisön tasolla elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/107/ETY (4) mukaisesti. Näitä puhtausvaatimuksia olisi sovellettava kyseisiin aineisiin riippumatta siitä, mikä on aineiden käyttötarkoitus elintarvikkeissa.

(10)

Korkeatasoisen kansanterveyden suojelun varmistamiseksi, olisi siihen saakka, kunnes kaikkien kyseisten aineiden puhtausvaatimuksista säädetään yhteisön tasolla, sovellettava yleisesti hyväksyttyjä puhtausvaatimuksia, joita ovat suositelleet kansainväliset organisaatiot tai virastot, esimerkiksi FAO:n ja WHO:n yhteinen elintarvikelisäaineita käsittelevä asiantuntijakomitea (JECFA) ja EUP (Euroopan farmakopea). Lisäksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää voimassa tiukempia puhtausvaatimuksia koskevat kansalliset säännöt.

(11)

Äidinmaidonkorvikkeiden erityisluonteen vuoksi valvontaelimillä olisi oltava käytettävissään lisäkeinoja näiden tuotteiden tehokkaan valvonnan helpottamiseksi.

(12)

Hydrolysoituihin proteiineihin perustuvat äidinmaidonkorvikkeet eroavat pitkälle hydrolysoiduista digeroiduista valmisteista, joita käytetään todettujen tautien ruokavaliohoidossa ja jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(13)

Tässä direktiivissä on otettu huomioon nykyinen tietämys kyseisistä valmisteista. Kaikista muutoksista, joilla on tarkoitus hyväksyä tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen perustuvat innovaatiot, olisi päätettävä direktiivin 89/398/ETY 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(14)

Asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä, erityisesti hedelmien ja vihannesten torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta 23 päivänä marraskuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/895/ETY (5), viljojen torjunta-ainejäämien enimmäismääristä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/362/ETY (6), eläinkunnasta peräisin olevissa elintarvikkeissa ja niiden pinnassa olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/363/ETY (7), sekä torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta tietyille kasvikunnasta peräisin oleville tuotteille, mukaan lukien hedelmät ja vihannekset, 27 päivänä marraskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/642/ETY (8), vahvistettuja torjunta-ainejäämien enimmäispitoisuuksia olisi sovellettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä vahvistettujen erityissäännösten soveltamista.

(15)

Yhteisön kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen tapauksissa, joissa asiaa koskeva tieteellinen todistusaineisto on riittämätön, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (9) 7 artiklassa tarkoitettu ennalta varautumisen periaate sallii yhteisön vahvistaa käytettävissä olevan asiaa koskevan tiedon perusteella ja riskien lisäarviointiin saakka tilapäisiä toimenpiteitä, joita on tarkasteltava uudelleen kohtuullisen ajan kuluttua.

(16)

Elintarvikealan tiedekomitean 19 päivänä syyskuuta 1997 ja 4 päivänä kesäkuuta 1998 antaman kahden lausunnon perusteella on epäilyjä, riittävätkö nykyiset torjunta-aineiden ja torjunta-ainejäämien hyväksyttävän päiväsaannin (ADI) arvot suojaamaan imeväisten ja pikkulasten terveyttä. Imeväisten ja pikkulasten erityisravinnoksi tarkoitetuille elintarvikkeille on siten tarkoituksenmukaista vahvistaa hyvin matala yhteinen raja-arvo kaikkien torjunta-aineiden osalta. Tällaiseksi hyvin matalaksi yhteiseksi raja-arvoksi olisi vahvistettava arvo 0,01 mg/kg, joka on yleensä käytännössä pienin havaittavissa oleva pitoisuus.

(17)

Olisi edellytettävä torjunta-ainejäämien tiukkaa rajoittamista. Koska äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet käyvät läpi perusteellisen prosessoinnin valmistuksen aikana, huolellisesti valikoiduista raaka-aineista on mahdollista valmistaa tuotteita, joiden torjunta-ainepitoisuudet ovat hyvin pienet. On kuitenkin pieni määrä torjunta-aineita tai niiden aineenvaihduntatuotteita, joiden osalta jopa 0,01 mg/kg:n enimmäisjäämätaso voi kaikkein pahimmissa saantiolosuhteissa johtaa siihen, että imeväisten ja pikkulasten päivittäin saama määrä ylittää hyväksyttävän päiväsaannin rajan. Näin on sellaisten torjunta-aineiden tai niiden aineenvaihduntatuotteiden kohdalla, joiden hyväksyttävän päiväsaannin raja on alhaisempi kuin 0,0005 mg painokiloa kohti.

(18)

Tässä direktiivissä olisi vahvistettava periaate, että tällaisten torjunta-aineiden käyttö äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden valmistukseen tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotannossa on kielletty. Kielto ei kuitenkaan välttämättä takaa tuotteiden puhtautta tällaisista torjunta-aineista, koska eräät torjunta-aineet vaikuttavat ympäristöä saastuttavasti ja niiden jäämiä voidaan löytää kyseisistä tuotteista.

(19)

Useimmat torjunta-aineet, joiden hyväksyttävä päiväsaannin arvo on alhaisempi kuin 0,0005 mg painokiloa kohti, ovat jo kiellettyjä yhteisössä. Kielletyt torjunta-aineet eivät saisi olla havaittavissa äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista kehittyneimmilläkään analyysimenetelmillä. Eräät torjunta-aineet hajoavat kuitenkin hitaasti ja saastuttavat ympäristöä jatkuvasti. Niitä voi esiintyä äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa, vaikka niitä ei olisi käytettykään. Valvonnassa olisi noudatettava yhdenmukaista lähestymistapaa.

(20)

Odotettaessa komission päätöksiä siitä, täyttävätkö sallitut torjunta-aineet kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (10) 5 artiklan turvallisuutta koskevat vaatimukset, kyseisten torjunta-aineiden käyttö olisi sallittava, jos niiden jäämät eivät ylitä tässä direktiivissä vahvistettuja enimmäistasoja. Nämä tasot olisi vahvistettava varmistaen että imeväisten ja pikkulasten päiväsaannin arvot eivät ylity kaikkein pahimmissa saantiolosuhteissa.

(21)

Tämän direktiivin torjunta-aineita käsitteleviä liitteitä olisi muutettava sen jälkeen, kun direktiivin 91/414/ETY mukainen tarkistusohjelma on saatettu päätökseen.

(22)

Direktiivin 89/398/ETY 7 artiklan 1 kohdan nojalla valmisteisiin, joita tämä direktiivi koskee, sovelletaan myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (11) säädettyjä yleisiä sääntöjä. Tässä direktiivissä vahvistetaan ja täydennetään lisäyksiä ja poikkeuksia, joita yleisiin säännöksiin on tarpeen tehdä rintaruokinnan edistämiseksi ja suojelemiseksi.

(23)

Erityisesti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien valmisteiden luonne ja käyttötarkoitus edellyttävät niiden sisältämän energia määrän ja tärkeimpien ravintoaineiden ilmoittamista päällysmerkinnöissä. Toisaalta niiden käyttötapa olisi yksilöitävä direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan 9 alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jotta vältyttäisiin imeväisten terveyttä mahdollisesti vaarantavalta käytöltä.

(24)

Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden luonteen vuoksi ravintoarvomerkintöjä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä on tarpeen selventää muun asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisesta aiheutuvien ongelmien välttämiseksi.

(25)

Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 (12) vahvistetaan elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä koskevat säännöt ja edellytykset. Mainitun asetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan asetuksen soveltaminen ei kuitenkaan rajoita erityisesti direktiivin 89/398/ETY eikä erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien direktiivien soveltamista.

(26)

Tässä direktiivissä on asianmukaista vahvistaa erityiset edellytykset ravitsemus- ja terveysväitteiden käytölle äidinmaidonkorvikkeiden osalta. Tästä syystä objektiivisen ja tieteellisesti luotettavan tiedon antamiseksi on tarpeen määritellä ne edellytykset, joiden täyttyessä ravitsemus- ja terveysväitteet sallitaan, sekä vahvistaa luettelo sallituista väitteistä. Direktiivin 89/398/ETY 4 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti luettelo terveysväitteistä olisi tarvittaessa hyväksyttävä elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemisen jälkeen.

(27)

Imeväisten terveyden suojelemiseksi paremmin on suotavaa, että tällä direktiivillä koostumuksesta, merkinnöistä ja kaupan pitämisestä annetut säännöt olisivat 34. WHO:n yleiskokouksessa vahvistetun äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen kaupan pitämistä koskevan koodin periaatteiden ja tavoitteiden mukaiset, ottaen huomioon oikeudelliset ja tosiasialliset erityisolosuhteet yhteisössä.

(28)

Koska imeväisruokinnasta annetulla tiedolla on tärkeä merkitys siinä, minkälaista ravintoa odottavat äidit ja imeväisten äidit lapsilleen valitsevat, on tarpeen, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, että tällä tiedolla varmistetaan näiden valmisteiden riittävä käyttö ja ettei tieto ole rintaruokinnan edistämisen vastaista.

(29)

Tämä direktiivi ei koske lastenhoidon erikoisjulkaisujen ja tieteellisten julkaisujen myynnin edellytyksiä.

(30)

Ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin 25 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa komission direktiivissä 1999/21/EY (13) vahvistetaan erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden koostumusta ja merkintöjä koskevat vaatimukset. Mainitun direktiivin liitteessä vahvistetaan kivennäisaineiden ja hivenaineiden määrä imeväisille tarkoitetuissa, ravitsemuksellisesti täysipainoisissa valmisteissa. Mangaanin vähimmäismäärästä imeväisille tarkoitetuissa elintarvikkeissa on saatu uutta tieteellistä tietoa. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa kyseisessä liitteessä vahvistettua mangaanin määrää imeväisille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuissa ruokavaliovalmisteissa. Sen vuoksi direktiiviä 1999/21/EY olisi muutettava.

(31)

Imeväisille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden erityisluonteen vuoksi, ja koska kyseisten tuotteiden uusi koostumus on arvioitava, valmistajat tarvitsevat enemmän aikaa mukauttaakseen tuotteensa tässä direktiivissä vahvistetuista vaatimuksista johtuvan peruskoostumuksen mukaisiksi.

(32)

Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joissa säädetään merkittävistä muutoksista verrattuna aikaisempaan direktiiviin. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempaan direktiiviin.

(33)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä X olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(34)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

’imeväisillä’ alle 12 kuukauden ikäisiä lapsia;

b)

’pikkulapsilla’ 1–3 -vuotiaita lapsia;

c)

’äidinmaidonkorvikkeilla’ elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu imeväisten erityisravinnoksi ensimmäisten elinkuukausien aikana, ja täyttämään yksinään kyseisten imeväisten ravitsemukselliset tarpeet siihen saakka, kun otetaan käyttöön soveltuva täydentävä ravinto;

d)

’vieroitusvalmisteilla’ elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu imeväisten erityisravinnoksi, kun otetaan käyttöön soveltuva täydentävä ravinto, ja muodostamaan pääasiallisen nesteosuuden kyseisten imeväisten jatkuvasti monipuolistuvassa ruokavaliossa;

e)

’torjunta-ainejäämällä’ äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa olevaa direktiivin 91/414/ETY 2 artiklan 1 alakohdassa määritellyn kasvinsuojeluaineen jäämää, mukaan lukien sen aineenvaihdunta-, hajoamis- tai reaktiotuotteet.

a)

kivennäisaineet;

b)

vitamiinit;

c)

aminohapot ja muut typpiyhdisteet;

d)

muut aineet, joilla on erityistä ravitsemuksellista merkitystä.

a)

että liitteen VIII taulukossa 1 lueteltuja torjunta-aineita ei ole käytetty, jos niiden jäämät eivät ylitä 0,003 mg/kg:n tasoa. Tätä tasoa pidetään analyysimenetelmien määritysrajana, ja se tarkistetaan säännöllisesti tekniikan edistyessä;

b)

että liitteen VIII taulukossa 2 lueteltuja torjunta-aineita ei ole käytetty, jos niiden jäämät eivät ylitä 0,003 mg/kg:n tasoa. Tämä taso tarkistetaan säännöllisesti ympäristön saastumista koskevan tietämyksen edistyessä.

—

bulgariaksi: ”храни за кърмачета” ja ”преходни храни”,

—

espanjaksi: ”Preparado para lactantes” ja ”Preparado de continuación”,

—

tšekiksi: ”počáteční kojenecká výživa” ja ”pokračovací kojenecká výživa”,

—

tanskaksi: ”Modermælkserstatning” ja ”Tilskudsblandning”,

—

saksaksi: ”Säuglingsanfangsnahrung” ja ”Folgenahrung”,

—

viroksi: ”imiku piimasegu” ja ”jätkupiimasegu”,

—

kreikaksi: ”Παρασκεύασμα για βρέφη” ja ”Παρασκεύασμα δεύτερης βρεφικής ηλικίας”,

—

englanniksi: ”infant formula” ja ”follow-on formula”,

—

ranskaksi: ”Préparation pour nourrissons” ja ”Préparation de suite”,

—

italiaksi: ”Alimento per lattanti” ja ”Alimento di proseguimento”,

—

latviaksi: ”Mākslīgais maisījums zīdaiņiem” ja ”Mākslīgais papildu ēdināšanas maisījums zīdaiņiem”

—

liettuaksi: ”mišinys kūdikiams iki papildomo maitinimo įvedimo” ja ”mišinys kūdikiams, įvedus papildomą maitinimą”,

—

unkariksi: ”anyatej-helyettesítő tápszer” ja ”anyatej-kiegészítő tápszer”,

—

maltan kielellä: ”formula tat-trabi” ja ”formula tal-prosegwiment”,

—

hollanniksi: ”Volledige zuigelingenvoeding” ja ”Opvolgzuigelingenvoeding”,

—

puolaksi: ”preparat do początkowego żywienia niemowląt” ja ”Preparat do dalszego żywienia niemowląt”,

—

portugaliksi: ”Fórmula para lactentes” ja ”Fórmula de transição”,

—

romaniaksi: ”preparate pentru sugari” ja ”preparate pentru copii de vârstă mică”,

—

slovakiksi: ”počiatočná dojčenská výživa” ja ”následná dojčenská výživa”,

—

sloveeniksi: ”začetna formula za dojenčke” ja ”nadaljevalna formula za dojenčke”,

—

suomeksi: ”Äidinmaidonkorvike” ja ”Vieroitusvalmiste”,

—

ruotsiksi: ”Modersmjölksersättning” ja ”Tillskottsnäring”.

—

bulgariaksi: ”млека за кърмачета” ja ”преходни млека”,

—

espanjaksi: ”Leche para lactentes” ja ”Leche de continuación”,

—

tšekiksi: ”počáteční mléčná kojenecká výživa” ja ”pokračovací mléčná kojenecká výživa”,

—

tanskaksi: ”Modermælkserstatning udelukkende baseret på mælk” ja ”Tilskudsblandning udelukkende baseret på mælk”,

—

saksaksi: ”Säuglingsmilchnahrung” ja ”Folgemilch”,

—

viroksi: ”Piimal põhinev imiku piimasegu” ja ”Piimal põhinev jätkupiimasegu”,

—

kreikaksi: ”Γάλα για βρέφη” ja ”Γάλα δεύτερης βρεφικής ηλικίας”,

—

englanniksi: ”Infant milk” ja ”follow-on milk”,

—

ranskaksi: ”Lait pour nourrissons” ja ”Lait de suite”,

—

italiaksi: ”Latte per lattanti” ja ”Latte di proseguimento”,

—

latviaksi: ”Mākslīgais piensa maisījums zīdaiņiem” ja ”Mākslīgais papildu ēdināšanas piena maisījums zīdaiņiem”,

—

liettuaksi: ”pieno mišinys kūdikiams iki papildomo maitinimo įvedimo” ja ”pieno mišinys kūdikiams įvedus papildomą maitinimą”,

—

unkariksi: ”tejalapú anyatej-helyettesítő tápszer” ja ”tejalapú anyatej-kiegészítő tápszer”,

—

maltan kielellä: ”halib tat-trabi” ja ”halib tal-prosegwiment”,

—

hollanniksi: ”Volledige zuigelingenvoeding op basis van melk” tai ”Zuigelingenmelk” ja ”Opvolgmelk”,

—

puolaksi: ”mleko początkowe” ja ”mleko następne”,

—

portugaliksi: ”Leite para lactentes” ja ”Leite de transição”,

—

romaniaksi: ”lapte pentru sugari” ja ”lapte pentru copii de vârstă mică”;

—

slovakiksi: ”počiatočná dojčenská mliečna výživa” ja ”následná dojčenská mliečna výživa”,

—

sloveeniksi: ”začetno mleko za dojenčke” ja ”nadaljevalno mleko zadojenčke”,

—

suomeksi: ”Maitopohjainen äidinmaidonkorvike” ja ”Maitopohjainen vieroitusvalmiste”,

—

ruotsiksi: ”Modersmjölksersättning uteslutande baserad på mjölk” ja ”Tillskottsnäring uteslutande baserad på mjölk”.

a)

äidinmaidonkorvikkeessa ilmoitus siitä, että valmiste soveltuu imeväisten erityisravinnoksi syntymän jälkeen, kun he eivät ole rintaruokinnalla;

b)

vieroitusvalmisteessa ilmoitus siitä, että valmiste soveltuu yli kuuden kuukauden ikäisten imeväisten erityisravinnoksi, että se muodostaa ainoastaan osan sekaruokavaliosta, ja että sitä ei saa käyttää rintamaidon korvikkeena kuuden ensimmäisen elinkuukauden aikana ja että päätöksen täydentävän ruokinnan aloittamisesta ja kaikista poikkeamista kuuden kuukauden ikärajasta saisi tehdä vain sellaisten riippumattomien henkilöiden ohjeiden mukaan, jotka ovat saaneet lääketieteen, ravitsemustieteen tai farmasian alan koulutuksen tai jotka ovat muita äitiys- tai lastenhuollosta vastuullisia ammattihenkilöitä, ja yksittäisen imeväisen kasvu- ja kehittymistarpeiden perusteella;

c)

äidinmaidonkorvikkeesta ja vieroitusvalmisteesta saatavan energian määrä kilojouleina ja kilokaloreina sekä proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen määrät ilmoitetaan numeerisesti 100 millilitrassa käyttövalmista valmistetta;

d)

äidinmaidonkorvikkeessa ja vieroitusvalmisteessa kunkin liitteissä I ja II vastaavasti mainitun kivennäisaineen ja vitamiinin sekä tarvittaessa koliinin, inositolin ja karnitiinin määrät numeerisesti keskiarvona 100 millilitrassa käyttövalmista valmistetta;

e)

äidinmaidonkorvikkeessa ja vieroitusvalmisteessa valmisteelle asianmukaiset ohjeet valmistusta, varastointia ja hävittämistä varten ja varoitus väärän valmistustavan ja varastoinnin aiheuttamista terveydellisistä vaaroista.

a)

äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden osalta liitteessä III mainittujen ravintoaineiden keskiarvoiset määrät numeerisesti ilmaistuina 100 millilitrassa käyttövalmista ainetta silloin, kun merkintää ei tehdä tämän artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

b)

vieroitusvalmisteiden osalta numeeristen arvojen lisäksi tiedot liitteessä VII luetelluista vitamiineista ja kivennäisaineista prosentteina liitteessä annetuista vertailuarvoista 100 millilitrassa käyttövalmista valmistetta.

a)

maininta rintaruokinnan paremmuudesta;

b)

suositus siitä, että valmistetta on käytettävä ainoastaan sellaisten riippumattomien henkilöiden ohjeiden mukaan, jotka ovat saaneet lääketieteen, ravitsemustieteen tai farmasian alan koulutuksen tai jotka ovat muita äitiys- tai lastenhuollosta vastuullisia ammattihenkilöitä.

a)

kyseisten valmisteiden esillepanoon, erityisesti niiden pakkauksen muotoon ja ulkonäköön, käytettyihin pakkausmateriaaleihin ja tapaan, jolla ne järjestetään ja asetetaan esille;

b)

mainontaan.

a)

rintaruokinnan edut ja paremmuus;

b)

äidin ravitsemus, rintaruokintaan valmistautuminen ja rintaruokinnan jatkaminen;

c)

osittaisen pulloruokinnan aiheuttama mahdollinen haitallinen vaikutus rintaruokintaan;

d)

vaikeus peruuttaa päätös olla imettämättä;

e)

äidinmaidonkorvikkeen asianmukainen käyttö tarvittaessa.

—

tämän direktiivin mukaisten valmisteiden kauppa sallitaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2008,

—

rajoittamatta 17 artiklan soveltamista, niiden valmisteiden kauppa, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, kielletään 31 päivästä joulukuuta 2009.

—

seesaminsiemenöljy,

—

puuvillansiemenöljy,

—

1 % n-3monityydyttymättömiä rasvahappoja kokonaisrasvapitoisuudesta, ja

—

2 % n-6monityydyttymättömiä rasvahappoja kokonaisrasvapitoisuudesta (1 % arakidonihappoa kokonaisrasvahappopitoisuudesta (20:4 n-6) ).

—

seesaminsiemenöljy,

—

puuvillansiemenöljy.

—

1 % n-3monityydyttymättömiä rasvahappoja kokonaisrasvapitoisuudesta, ja

—

2 % n-6monityydyttymättömiä rasvahappoja kokonaisrasvapitoisuudesta (1 % arakidonihappoa kokonaisrasvahappopitoisuudesta (20:4 n-6))

a)

63 % kaseiini-glykomakropeptidejä sisältämätöntä heraproteiini-isolaattia, jossa proteiinipitoisuus on vähintään 95 % kuiva-aineesta, proteiinien denaturaatio on alle 70 % ja tuhkapitoisuus on enintään 3 %; ja

b)

37 % makeaa heraproteiinikonsentraattia, jossa proteiinipitoisuus on vähintään 87 % kuiva-aineesta, proteiinien denaturaatio on alle 70 % ja tuhkapitoisuus on enintään 3,5 %.

Vuoden 1994 liittymisasiakirja, s. 212 liite I, XI.C.IX.5 kohta

Komission direktiivi 96/4/EY (EYVL L 49, 28.2.1996, s. 12)

Komission direktiivi 1999/50/EY (EYVL L 139, 2.6.1999, s. 29)

Komission direktiivi 2003/14/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 37)

Vuoden 2003 liittymisasiakirja, s. 93 liite II, 1.J.3 kohta

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 401/34

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle 15 päivänä joulukuuta 1999 päivätyllä ja 20 päivänä joulukuuta 1999 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä 22 päivänä syyskuuta 1999 annetusta Sisilian alueellisesta laista nro 22/1999, joka koskee maatalousalan hyväksi toteutettavia kiireellisiä toimenpiteitä (jäljempänä ’laki nro 22/1999’).

(2)

Italian pysyvä edustusto toimitti 6 päivänä lokakuuta 2000, 1 päivänä helmikuuta 2001 ja 30 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyillä ja 9 päivänä lokakuuta 2000, 5 päivänä helmikuuta 2001 ja 1 päivänä elokuuta 2001 saapuneiksi kirjatuilla kirjeillä komissiolle lisätietoja, joita komissio oli pyytänyt 23 päivänä helmikuuta 2000, 20 päivänä marraskuuta 2000 ja 27 päivänä maaliskuuta 2001 päivätyissä kirjeissä.

(3)

Komissio ilmoitti Italialle 25 päivänä syyskuuta 2001 päätöksestään aloittaa tarkasteltavana olevan tuen osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan yhteisön virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(5)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta.

(6)

Komission ja Italian viranomaisten välillä järjestettiin kokous Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 2001.

(7)

Italia toimitti komissiolle 29 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä ja 30 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä lisätietoja suunnitellusta toimenpiteestä.

(8)

Tarkasteltavana olevan lain eri pykälissä säädetään alun perin toimenpiteistä, jotka on kuvailtu jäljempänä 9–21 kohdassa.

(9)

Pykälässä säädetään maatalouden luottolaitosten mahdollisuudesta jatkaa vuosina 1998 ja 1999 erääntyvien maatalousluottojen laina-aikaa 31 päivään joulukuuta 2000. Laina-ajan pidennykseen sovelletaan viitekorkoa, joka on voimassa kyseisen lainan erääntymispäivänä, ja luotonottaja vastaa siihen liittyvistä mahdollisista kuluista. Luottojen jatkaminen ei edellytä toimenpiteitä hallintoviranomaisten taholta, vaan kyseessä on sopimuspuolten (viljelijät ja luottolaitokset) välinen asia. Italia on kuitenkin sitoutunut olemaan panematta täytäntöön kyseistä toimenpidettä.

(10)

Pykälässä säädetään, että luottolaitoksilla, jotka myöntävät tiettyjä rahoituksellisia erityisjärjestelyjä (3), sekä kyseisten järjestelyjen edunsaajilla on mahdollisuus pyytää lainaehtojen neuvottelemista uudelleen, jos lainojen korko on korkeampi kuin lain voimaantuloajankohtana voimassa ollut viitekorko. Uudelleen neuvoteltavien maatalouslainojen erääntymättömiin korkoihin sovelletaan edelleen korkotukea siinäkin tapauksessa, että neuvottelevalle luottolaitokselle esitetään lainan takaisinmaksua etuajassa koskeva pyyntö.

(11)

Pykälässä sallitaan Sisilian alueen myöntämien, ympäristönsuojelun vaatimusten ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 (4) mukaisten mutta Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle jäävien maatalouden ympäristötukien maksaminen. Kyseiset toimenpiteet sisältyvät Sisilian alueen vuotta 1999 koskevaan maatalouden ympäristöohjelmaan, ja niistä oli jo ilmoitettu viljelijöille siinä vaiheessa, kun komissio teki kielteisen päätöksen tällaisten menojen hyväksymisestä asetuksen (ETY) N:o 2078/92 mukaisesti yhteisrahoitettavan tuen piiriin. Määrärahojen tarve on 25 000 miljoonaa Italian liiraa (12 911 420 euroa), ja talousarviossa osoitetut määrärahat ovat 10 000 miljoonaa Italian liiraa (5 160 000 euroa).

(12)

Komissio hyväksyi Sisilian maatalouden ympäristöohjelman (5) vuoden 1999 loppuun asti, kun useimpien muiden Italian alueiden vastaavat ohjelmat hyväksyttiin ainoastaan vuoteen 1998 asti. Maaliskuussa 1998 komissio päätti asettaa umpeutuvien ohjelmien (tai niiden mahdollisten muutosten) jatkamisen edellytykseksi toteutettuja ohjelmia koskevien arviointien esittämisen.

(13)

Lokakuussa 1998 Sisilian maanviljelijät sitoutuivat suorittamaan kyseiset tehtävät, mistä heille aiheutui kustannuksia ja tulonmenetyksiä.

(14)

Marraskuussa 1998 komissio kieltäytyi hyväksymästä uusia maatalouden ympäristösitoumuksia ennen arvioinnin laatimista (6). Komissio täsmensi, että asiasta tehtäisiin lopullinen päätös vasta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. Sisilia esitti arviointikertomuksen tammikuussa 1999.

(15)

Toukokuussa 1999 komissio ilmoitti kielteisestä päätöksestään Sisilian maatalouden ympäristöohjelman toimenpiteiden A1, B, D1, E ja F rahoituksen osalta (7), koska arvioinnissa ei ollut riittäviä tietoja kyseisten toimenpiteiden sosiaalis-taloudellisten ja ympäristöllisten vaikutusten toteamiseksi. Komissio katsoi myös tarpeelliseksi tehdä ohjelmaan tiettyjä parannuksia, koska arvioinnissa oli todettu eräisiin näkökohtiin liittyviä puutteita, joita ei ollut otettu huomioon ohjelmaan tehtyinä muutoksina.

(16)

Italia aikoo myöntää tuen hyväksytyssä maatalouden ympäristöohjelmassa esitetyssä muodossa ja samojen perusteiden mukaisesti 50-prosenttisesti suunnitelluista määristä. Kyseinen prosenttiluku vastaa ajallisesti sitoumusten tosiasiallista kestoa, toisin sanoen lokakuusta 1998 toukokuuhun 1999 (kuusi kuukautta yhden vuoden asemesta).

(17)

Pykälässä sallitaan tuen myöntäminen kasvihuoneviljelyn hyväksi. Tuen osuus on 40 prosenttia tilojen desinfiointikustannuksista, 50 prosenttia desinfiointikaluston ja -välineiden hankintakustannuksista sekä 250 Italian liiraa kilogrammaa kohti viljelytunnelin valmistamista varten hankittavan muovin osalta. Italian viranomaiset ovat täsmentäneet aikovansa käyttää tukitoimenpiteen oikeusperustana 5 päivänä elokuuta 1982 annetun lain nro 40 (jäljempänä ’laki nro 86/1982’) 49 pykälää; komissio oli jo aiemmin hyväksynyt kyseisessä laissa epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävän tuen. Kyseisen toimenpiteen määrärahat ovat 20 000 miljoonaa Italian liiraa (10 329 000 euroa).

(18)

Pykälässä säädetään määrärahoista, joilla rahoitetaan sitrushedelmien viljelyä koskevan kansallisen suunnitelman toimenpiteet. Suljettuaan kyseisen toimenpiteen tukipaketin ulkopuolelle komissio hyväksyi 15 päivänä lokakuuta 2003 tekemällään päätöksellä SG (2003) 232301 tuen osaksi tukijärjestelmää nro C 65/A/2001.

(19)

Pykälässä säädetään tuen myöntämisestä maataloustuotantoa edistäville konsortioille; tuen määrä on 50 prosenttia konsortioiden jäsenten viljelmät kattavista vakuutuksista sosiaaliturvakassalle aiheutuneista menoista. Tuki sisältää sekä osuuden vakuutusmaksuista että osallistumisen konsortioiden hallintokulujen rahoitukseen (0,50 % vakuutetusta pääomasta), ja menojen enimmäismäärä on 100 miljoonaa Italian liiraa (51 645 euroa) konsortiota kohti.

(20)

Pykälässä säädetään 7 päivänä marraskuuta 1997 annetussa alueellisessa laissa nro 40 (jäljempänä ’laki nro 40/1997’) olevassa 11 pykälässä säädetyn toimenpiteen rahoituksesta. Toimenpidettä tarkasteltiin osana tukijärjestelmää nro NN 37/98, ja se hyväksyttiin 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä komission kirjeellä SG (2002)233136.

(21)

Edellä mainittujen tukien myöntäminen edellyttää komission hyväksyntää.

(22)

1 pykälä (Maatalousluottojen jatkaminen): Huolimatta Italian vakuutuksista, joiden mukaan toimenpidettä ei ollut pantu täytäntöön, sitä ei ollut virallisesti poistettu lain sanamuodosta, ja toimitetut tiedot olivat liian ylimalkaisia tuen soveltuvuuden arvioimiseksi.

(23)

2 pykälä (Maatalouslainojen uudelleenneuvotteleminen): Italian viranomaiset ilmoittivat, että lainat, joiden ehdot oli mahdollista neuvotella uudelleen, oli myönnetty alueellisen lainsäädännön (komission hyväksymä 25 päivänä maaliskuuta 1986 annettu alueellinen laki nro 13/86 (8), jäljempänä laki nro ’13/86’) ja eräiden muiden kansallisten säädösten (9) nojalla. Oli epäselvää, oliko toimenpiteen kansalliset oikeusperustat ilmoitettu komissiolle ja oliko komissio hyväksynyt ne. Mikäli toimenpiteen kohteena olevat korkotuetut lainat ovat sääntöjenvastaisia ja yhteismarkkinoille soveltumattomia, myöskään tuen intensiteetin lisäämisen ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille.

(24)

Lain sanamuodosta ei myöskään ollut mahdollista päätellä, mukautettiinko lainaehtojen uudelleenneuvottelemisen yhteydessä tuen määrä maatalousalan valtiontukiin sovellettavissa yhteisön suuntaviivoissa (10) (jäljempänä ’suuntaviivat’) määrätylle tasolle. Tukijärjestelmän mukaan mukauttamisen olisi pitänyt tapahtua viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2000 tai 31 päivänä joulukuuta 2000.

(25)

3 pykälä (Maatalouden ympäristötoimenpiteet: Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voitu todeta, oliko seuraavissa asetuksissa säädettyjä enimmäismääriä ja edellytyksiä noudatettu siten, että voitiin välttää maatalouden ympäristösitoumuksista viljelijöille aiheutuvista lisäkustannuksista ja tulonmenetyksistä maksettavien liian suurten korvausten mahdollisuus:

(26)

4 pykälä (Toimenpiteet kasvihuoneviljelyn hyväksi): Suuntaviivojen 11.3 kohdan (tuki epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi) perusteella ainoastaan kasvihuonetunneleiden jälleenrakentamiseen tarvittavien materiaalien hankintaa varten myönnettävä tuki vaikuttaisi vastaavan suuntaviivojen vaatimuksia. Sitä vastoin tilojen desinfioimiseen ja desinfiointikaluston hankintaan myönnettävää tukea ei ilmeisestikään voida hyväksyä, koska suuntaviivoissa sallitaan ainoastaan epäsuotuisten sääolojen rakennuksille ja kalustolle aiheuttamien vahinkojen korvaaminen. Italia ei myöskään ollut toimittanut takeita siitä, että tuen määrästä oli vähennetty vakuutusjärjestelmistä mahdollisesti saadut korvaukset tai muut sellaiset kustannukset, joista viljelijät eivät itse vastanneet.

(27)

Suuntaviivojen 4.1 kohdan (maatilojen investoinnit) edellytykset eivät näyttäneet täyttyvän. Tilojen desinfiointikustannukset eivät ilmeisestikään kuulu 4.1.1.5 kohdassa määriteltyihin tukikelpoisiin kustannuksiin, kaluston hankintaan myönnettävän tuen määrä (50 %) on muilla kuin epäsuotuisilla alueilla sallittua enimmäismäärää (40 %) korkeampi (4.1.1.2 kohta), eivätkä toimivaltaiset viranomaiset olleet myöskään osoittaneet, että suuntaviivojen 4.1.1.3 kohdan tukikelpoisuusperusteita oli noudatettu.

(28)

5 pykälä (Sitrushedelmien viljelyä koskevan suunnitelman yhteisrahoitus): Pykälässä säädetyillä määrärahoilla on tarkoitus rahoittaa sitrushedelmien viljelyä koskeva kansallinen suunnitelma, joka on edelleen komission yksiköiden arvioitavana. Sen vuoksi menettelyn siinä vaiheessa oli vielä mahdotonta päättää suunnitelman rahoittamisen tukikelpoisuudesta.

(29)

6 pykälä (Maataloustuotantoa edistävät konsortiot): Konsortioiden hallintokustannuksiin myönnettävä tuki ei vaikuttanut täyttävän suuntaviivojen 14 kohdan vaatimuksia erityisesti palvelujen yleisen saatavuuden, muiden kuin jäsenten hallintokulujen rajoittamisen sekä tukikelpoisiin toimiin liittyviä kustannuksia koskevan erillisen kirjanpitovelvoitteen osalta.

(30)

Italia toimitti 29 päivänä huhtikuuta 2002 seuraavat tiedot ja täsmennykset:

(31)

1 pykälä (Maatalousluottojen jatkaminen): Italia täsmensi, että kyseinen säännös on kumottu 23 päivänä joulukuuta 2000 annetussa alueellisessa laissa nro 28 (jäljempänä ’laki nro 28/2000’) olevan 1 pykälän toisessa momentissa. Italia korosti lisäksi, että säännöksestä ei ollut ilmoitettu, koska maatalousluottojen jatkaminen ei edellytä toimenpiteitä hallintoviranomaisten taholta, vaan kyseessä on yksinomaan sopimuspuolten välinen asia, ja maatalousyrittäjä vastaa kaikista luoton jatkamiseen liittyvistä kuluista.

(32)

2 pykälä (Maatalouslainojen uudelleenneuvotteleminen): Italia täsmensi, että mahdollisuus neuvotella lainaehdot uudelleen koskee ainoastaan alueellisen lain nro 13/86 2 pykälän 3 kohdan perusteella hyväksytyn tukijärjestelmän voimassaoloaikana rahoitettuja toimia. Italia ilmoitti myös, että säännöksen tarkoituksena on viljelijöiden aiemmin ottamiin lainoihin sovellettava korko Italian kansallisessa laissa nro 108/1996 määritetyn niin sanotun ”kiskurikoron” alapuolelle. Kyseisten lainojen korkoprosentti on usein huomattavasti edellä mainittua kiskontakorkoa korkeampi ja 2–3 kertaa tämänhetkistä markkinakorkoa korkeampi. Uudelleenneuvottelun tarkoituksena on mukauttaa vanhat korkoprosentit markkinakorkoon. Kyseisen pykälän ansiosta tukea myöntävillä laitoksilla on mahdollisuus neuvotella uudelleen asianomaisten lainojen ehdot, mistä aiheutuu julkisten varojen säästöjä. Aluehallitus on sitoutunut olemaan muuttamatta valtiontuen laajuutta alkuperäisen toimenpiteen tukiekvivalentin osalta. Koska maksettaviksi erääntyvät ajantasaistetut tukierät ovat lainanottajan saatavia, myös siinä tapauksessa, että laina maksetaan takaisin ennen sen erääntymistä, tuen alentamisesta seuraa, että lainanottaja saa alun perin myönnettyä määrää pienemmän määrän, jolloin myös vastaava tuki on alhaisempi.

(33)

3 pykälä (Maatalouden ympäristötoimenpiteet): Italia korosti, että sekä vuoden 1998 lopussa päättyviin ohjelmiin liittyvien uusien maatalouden ympäristösitoumusten kieltäminen ilman asianmukaista arviointia (marraskuu 1998) että päätös olla osallistumatta tiettyjen toimenpiteiden rahoitukseen (toukokuu 1999) tehtiin vasta sen jälkeen, kun viljelijät olivat lokakuussa 1998 hyväksyneet kyseiset sitoumukset. Sisilian osalta olisi pantava merkille, että kiistanalaiset sitoumukset eivät ole uusia viisivuotisia sitoumuksia, vaan ne liittyvät vielä voimassa olevaan Sisilian maatalouden ympäristöohjelmaan, jonka komissio on hyväksynyt poikkeuksellisesti vuoden 1999 loppuun asti, kun muiden alueiden ohjelmat oli hyväksytty ainoastaan vuoden 1998 loppuun asti.

(34)

4 pykälä (Toimenpiteet kasvihuoneviljelyn hyväksi): Italia on sitoutunut rajoittamaan tuen koskemaan ainoastaan tunneleiden kattamiseen tarvittavan muovin hankintaa. Se on lisäksi täsmentänyt, että jos maatalousyrittäjä on tehnyt vakuutussopimuksen epäsuotuisten sääolojen aiheuttamien vahinkojen kattamiseksi, Italia on liian suurten korvausten välttämiseksi sitoutunut vähentämään tuesta mahdollisesti korvatut määrät sekä sellaiset tavanomaiset kustannukset, jotka eivät kuulu viljelijän vastuulle.

(35)

6 pykälä (Maataloustuotantoa edistävät konsortiot): Italia on sitoutunut kumoamaan konsortioiden sosiaaliturvakassan hallintokustannuksiin myönnettävän tuen.

(36)

Lain 1 pykälän säännös on kumottu (ks. 9 kohta), ja 5 ja 7 pykälässä säädetyt toimenpiteet on hyväksytty osana muita tukijärjestelmiä (ks. 18 ja 20 kohta). Sen vuoksi jäljempänä oleva arviointi koskee ainoastaan lain nro 22/1999 2, 3, 4 ja 6 pykälää.

(37)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(38)

Alueellisen lain 2 pykälän lopullisessa sanamuodossa säädetään yksinomaan laissa nro 13/86 (komission hyväksymä tukijärjestelmä (13) tarkoitettuihin toimiin myönnettyjen maatalouslainojen uudelleenneuvottelemisesta kyseisen tukijärjestelmän voimassaoloaikana (31 päivään joulukuuta 1997 asti). Italian viranomaisten vakuutuksen mukaan maatalouslainojen ehtoja ei ole neuvoteltu uudelleen. Koska alueellisen lain 2 pykälän 3 momentin mukaan uudelleenneuvottelemisen olisi pitänyt tapahtua 18 kuukauden kuluessa lain voimaantulopäivästä, komissio katsoo toimenpiteen arvioimisen olevan aiheetonta.

(39)

Komissio pidättää kuitenkin itselleen mahdollisuuden tarkistaa, onko alkuperäisessä ilmoituksessa mainituista kansallisista säännöksistä – siinäkin tapauksessa, että niitä ei sellaisinaan sovelleta tarkasteltavana olevan lain kyseiseen pykälään – ilmoitettu asianmukaisesti komissiolle ja onko komissio hyväksynyt ne siltä osin, kun on kyse valtiontuesta.

(40)

Tarkasteltavana olevan lain 3, 4 ja 6 pykälät vastaavat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määritelmää valtiontuesta, koska niissä säädetyt toimenpiteet

(41)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto ei ole ehdoton. Jotta tarkasteltavana olevan lain 3, 4 ja 6 pykälässä säädettyjä toimenpiteitä voitaisiin pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, niihin on voitava soveltaa jotakin perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista.

(42)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa ainoa mahdollisesti sovellettavissa oleva poikkeus on 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus, jonka mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea, joka on tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun vastaisella tavalla.

(43)

Tulkitessaan edellä mainittua poikkeusta maatalousalan osalta komissio selvittää ensiksi, onko mahdollista soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annettua asetusta (EY) N:o 1/2004 (15). Jos kyseistä asetusta ei voida soveltaa, komissio perustaa arviointinsa maatalousalan valtiontukea koskeviin yhteisön suuntaviivoihin (16) (jäljempänä ’suuntaviivat’).

(44)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa ei voida soveltaa asetusta (EY) N:o 1/2004, koska tukijärjestelmää ei ole rajattu koskemaan pelkästään pieniä ja keskisuuria maatalousyrityksiä. Sen vuoksi komissio tukeutuu suuntaviivojen 5.3 (maatalouden ympäristösitoumukset) ja 11 (epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen) kohtaan.

(45)

Komissio ottaa huomioon, että viljelijät olivat jo tehneet kyseiset maatalouden ympäristösitoumukset siinä vaiheessa, kun komissio ilmaisi ensimmäiset epäilynsä ja teki niiden perusteella sittemmin lopullisen päätöksensä sitoumusten soveltumattomuudesta yhteisrahoituksen piiriin. Lisäksi komissio ottaa huomioon, että viljelijöille oli jo päätöksen tekovaiheeseen mennessä aiheutunut menoja ja tulonmenetyksiä.

(46)

Lisäksi kyseiset sitoumukset kuuluivat osana maatalouden ympäristöohjelmaan, jonka komissio oli hyväksynyt vuoden 1999 loppuun asti, ja vastasivat sen vuoksi muodollisesti asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädettyjä edellytyksiä.

(47)

Arvioidakseen maatalouden ympäristösitoumuksiin liittyvän valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio soveltaa suuntaviivojen 5.3 kohtaa.

(48)

Suuntaviivojen 5.3 kohdan mukaan valtiontuki soveltuu yhteismarkkinoille, jos se myönnetään asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan mukaisesti yhteisrahoitettaviin maatalouden ympäristötoimenpiteisiin sovellettavia edellytyksiä noudattaen. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa voidaan 46 artiklassa esitetyn perusteella katsoa, että tämä ehto täyttyy.

(49)

On kuitenkin tarpeen selvittää syyt, joiden perusteella komissio päätti olla osallistumatta kyseisten toimenpiteiden rahoitukseen, jotta voitaisiin sulkea pois mahdolliset hallinnolliset puutteet tai sääntöjenvastaisuudet, jotka saattaisivat viitata esimerkiksi viljelijöille maksettuihin liian suuriin korvauksiin.

(50)

Komission tiedonannoista ja aiheeseen liittyvästä komission yksiköiden sisäisestä kirjeenvaihdosta ei käy ilmi mitään, mikä viittaisi siihen, että Sisilian alue olisi syyllistynyt toimenpiteiden hallinnointiin liittyviin sääntöjenvastaisuuksiin tai liian suurten korvausten maksamiseen viljelijöille. Komission perustelut olla hyväksymättä yhteisrahoitusta (ks. edellä oleva 15 kohta) liittyivät siihen, että oli välttämätöntä ottaa huomioon ohjelman arvioinnin tulokset ja ohjelmaan muutoksina tehdyt parannukset.

(51)

Italia aikoo myöntää tuen hyväksytyssä maatalouden ympäristöohjelmassa esitetyssä muodossa ja samojen perusteiden mukaisesti 50-prosenttisesti suunnitelluista määristä. Kyseinen prosenttiluku vastaa ajallisesti sitoumusten tosiasiallista kestoa, toisin sanoen lokakuusta 1998 toukokuuhun 1999 (kuusi kuukautta). Italian viranomaiset ovat osoittaneet, että tuen määrä ei johda liian suuriin korvauksiin; sitä vastoin eräiden toimenpiteiden osalta se ei riitä kattamaan jo täytetyistä sitoumuksista aiheutuneita korkeampia kustannuksia. Itse asiassa kun viljelijöille ilmoitettiin (toukokuussa 1999) yhteisrahoituksen epäämisestä, suuri osa viljelyyn liittyvistä töistä (valmistelevat työt, kylväminen, lannoitus, kevätkäsittely ja leikkaaminen) oli jo suoritettu tehtyjen sitoumusten mukaisesti. Lisäksi viljelijöille oli aiheutunut kustannuksia teknisistä neuvontapalveluista sekä hallinnollisista ja teknisistä asiakirjoista. Sen vuoksi kyseisten kuuden kuukauden aikana aiheutuneet kustannukset ja tulonmenetykset ylittivät 50 prosenttia koko maatalousvuodelle lasketuista menoista.

(52)

Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voida todeta, olivatko Sisilian alueviranomaiset suorittaneet asianmukaiset tarkastukset sen varmistamiseksi, että viljelijät olivat täyttäneet vuonna 1999 maatalouden ympäristösitoumukset, ja olivatko tarkastusten tulokset positiiviset.

(53)

Sen vuoksi komissio päättelee, että kyseistä valtiontukea olisi pidettävä yhteismarkkinoille soveltuvana ainoastaan siinä tapauksessa, että Italia pystyy osoittamaan suorittaneensa lokakuun 1998 ja toukokuun 1999 välisenä aikana 52 kohdassa tarkoitetut tarkastukset positiivisin tuloksin.

(54)

Toimenpiteen lopullisen sanamuodon mukaan kyseistä tukea myönnetään kasvihuoneviljelijöille, jotka ovat kärsineet epäsuotuisien sääolojen aiheuttamia vahinkoja, kuten lain nro 86/198249 artiklassa säädetään. Kyseisessä säädöksessä lakiin nro 37/1974 sisältyvät etuisuudet ulotetaan koskemaan myös viljelyä tunnelikasvihuoneissa. Tukikelpoisina pidetään kuitenkin ainoastaan tunneleiden kattamiseen tarvittavan muovin hankintakustannuksia.

(55)

Komissio oli hyväksynyt lain nro 86/199249 artiklassa tarkoitetut säännökset, koska tuki oli tarkoitettu korvaamaan voimakkaiden myrskyjen ja raekuurojen kasvihuoneille ja muovikatteille aiheuttamat vahingot alueella, jolla harjoitetaan etupäässä kasvihuoneviljelyä.

(56)

Epäsuotuisien sääolojen rakennuksille ja laitteille aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki voidaan sallia suuntaviivojen 11.3 kohdan perusteella sataan prosenttiin asti tosiasiallisista kustannuksista ilman sovellettavaa vähimmäismäärää. Suuntaviivojen 11.3.6 kohdassa määrätään kuitenkin, että liian suurten korvausten välttämiseksi tuen määrästä on vähennettävä vakuutusjärjestelmistä mahdollisesti saadut korvaukset tai muut sellaiset kustannukset, joista viljelijät eivät itse vastanneet. Lisäksi suuntaviivojen 11.3.1 kohdan mukaan tukitoimenpiteiden perusteeksi on esitettävä asianmukaiset meteorologiset tiedot.

(57)

Kuten 34 kohdassa mainitaan, Italia on täsmentänyt, että tukikelpoiset kustannukset on rajattu tunneleiden uuden muovikatteen hankintakustannuksiin. Lisäksi Italia on sitoutunut vähentämään tuen määrästä vakuutusjärjestelmistä mahdollisesti saadut korvaukset ja muut sellaiset kustannukset, joista viljelijät eivät itse vastanneet.

(58)

Italia on myös toimittanut kyseisiin epäsuotuisiin sääoloihin liittyvät meteorologiset tiedot.

(59)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tarkasteltavana olevaa toimenpidettä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

(60)

Toimenpiteen lopullisen sanamuodon mukaan Italia myöntää tukea, jonka määrä on 50 prosenttia maataloustuotannon edistämiseen pyrkivien konsortioiden luonnonmullistusten varalta ottamiin vakuutussopimuksiin liittyvistä maksuista. Konsortiot ovat viljelijöiden itsensä muodostamia yksityisiä elimiä, joiden tavoitteena on lisätä viljelijöiden neuvotteluvoimaa vakuutussopimuksia tehtäessä.

(61)

Suuntaviivojen 11.5 kohdassa sallitaan tuen myöntäminen enintään 80 prosenttiin asti luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien menetysten kattamiseen liittyvistä vakuutusmaksuista ja enintään 50 prosenttiin asti siinä tapauksessa, että vakuutus kattaa myös muut epäsuotuisien sääolojen sekä eläin- ja kasvitautien aiheuttamat menetykset.

(62)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa tuen luonne ja enimmäisintensiteetti ovat suuntaviivojen 11.5 kohdan mukaiset.

(63)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tarkasteltavana olevaa toimenpidettä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

(64)

Lain nro 22/99 2 pykälässä säädetty toimenpide ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(65)

Edellä mainitun lain 3 pykälässä säädetty toimenpide soveltuu yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että Italia pystyy osoittamaan suorittaneensa lokakuun 1998 ja toukokuun 1999 välisenä aikana viljelijöiden sitoumusten täyttymistä koskevat asianmukaiset tarkastukset positiivisin tuloksin.

(66)

Edellä mainitun lain 4 ja 6 pykälässä säädetyt toimenpiteet soveltuvat yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti,

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 401/41

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädetään, että kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä kyseisen asetuksen mukaisesti.

(2)

Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädetään, että kaikki 9 päivän heinäkuuta 2005 jälkeen syntyneet tilan eläimet on tunnistettava kahdella tunnistimella. Ensimmäinen tunnistin on korvamerkki ja toinen tunnistin esitetään asetuksen liitteessä olevan A osan 4 kohdassa. Yksi mahdollisuus toiseksi tunnistimeksi on elektroninen transponderi. Asetuksen (EY) N:o 21/2004 9 artiklassa säädetään vielä, että elektronisen tunnistimen käyttö toisena tunnistimena on pakollinen kaikille eläimille 1 päivästä tammikuuta 2008 tai muusta neuvoston mahdollisesti vahvistamasta päivämäärästä lähtien.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaan komissio antaa ohjeet ja menettelyt elektronisen tunnistamisen käyttöä varten järjestelmän käytön tehostamiseksi. Näitä ohjeita ja menettelyitä olisi sovellettava niihin eläimiin, joilla toisena tunnistimena käytetään jo elektronista tunnistamista, sekä kaikkiin eläimiin asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetystä päivämäärästä lähtien.

(4)

Jotta varmistetaan asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisten lammas- ja vuohieläinten tunnistimien luettavuus kaikissa jäsenvaltioissa, tässä päätöksessä olisi säädettävä tietyistä vaatimuksenmukaisuus- ja suoritustestejä koskevista vähimmäisvaatimuksista tunnistimien hyväksymiseksi.

(5)

Jotta jäsenvaltioille voitaisiin antaa ohjeita tunnistimien lukijoista, tässä päätöksessä olisi säädettävä tietyistä vaatimuksenmukaisuus- ja suoritustestejä koskevista vähimmäisvaatimuksista ottaen huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 21/2004 ei säädetä, että kaikilla toimijoilla on oltava lukija.

(6)

Lampaita ja vuohia kasvatetaan erilaisissa maantieteellisissä olosuhteissa ja tuotantojärjestelmissä yhteisössä, ja tämän vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia täydentäviä suoritustestejä, joissa otetaan huomioon niiden kansalliset erityisolosuhteet.

(7)

Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO) on julkaissut standardeja, joissa käsitellään eläinten radiotaajuustunnistuksen (RFID) eri näkökohtia. Lisäksi kansainvälinen tuotosseurannan järjestö (International Committee on Animal Recording – ICAR) on kehittänyt menettelyitä, joiden tarkoituksena on varmentaa, että tietyt radiotaajuustunnistuksen ominaisuudet ovat ISOn standardien mukaisia. Kyseiset menettelyt on julkaistu tunnistamiskäytäntöjä koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa (International Agreement on Recording Practices), sellaisena kuin se hyväksyttiin ICAR:n yleiskokouksessa kesäkuussa 2004. ISO-standardit on hyväksytty ja niitä käytetään kansainvälisesti, ja sen vuoksi ne olisi otettava huomioon tässä päätöksessä.

(8)

Komission yhteinen tutkimuskeskus (YTK) on laatinut tekniset ohjeet, joissa määritellään radiotaajuustunnistimien suorituskykyä ja luotettavuutta arvioivat testit ja jotka on julkaistu yhteisen tutkimuskeskuksen verkkosivulla YTK:n teknisinä standardeina. Tässä päätöksessä olisi otettava huomioon ohjeiden keskeiset osatekijät.

(9)

Euroopan standardointikomitea (CEN) on julkaissut teknisiä standardeja, joissa käsitellään testauslaboratorioiden akkreditointia. Kyseiset EN-standardit on hyväksytty ja niitä käytetään kansainvälisesti, ja sen vuoksi ne olisi otettava huomioon tässä päätöksessä.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

toisen tunnistimen osalta, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 21/2004 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja johon viitataan saman asetuksen liitteessä olevan A osan 4 kohdassa, ja

b)

asetuksen (EY) N:o 21/2004 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

a)

”maakoodilla” tarkoitetaan kolminumeroista koodia, joka edustaa maan nimeä ISO-standardin 3166 mukaisesti

b)

”kansallisella tunnistuskoodilla” tarkoitetaan 12-numeroista koodia, jolla yksittäinen eläin tunnistetaan kansallisella tasolla

c)

”transponderikoodilla” tarkoitetaan 64-bittistä elektronista koodia, joka on ohjelmoitu transponderiin ja joka sisältää mm. maakoodin ja kansallisen tunnistuskoodin ja jota käytetään eläinten elektroniseen tunnistukseen

d)

”tunnistimella” tarkoitetaan ainoastaan luettavaa passiivista transponderia, jossa sovelletaan ISO-standardien 11784 ja 11785 mukaista HDX- tai FDX-B -tekniikkaa ja joka sisältyy asetuksen (EY) N:o 21/2004 liitteessä A tarkoitettuihin eri tunnistimiin

e)

”lukijalla” tarkoitetaan synkronoivaa tai ei-synkronoivaa lähetin-vastaanotinta, joka pystyy vähintään

f)

”synkronoivalla lähetin-vastaanottimella” lähetin-vastaanotinta, joka on täysin ISO-standardin 11785 mukainen ja kykenee havaitsemaan muita lähetin-vastaanottimia

g)

”ei-synkronoivalla lähetin-vastaanottimella” lähetin-vastaanotinta, joka ei ole ISO-standardissa 11785 olevan 6 kohdan mukainen eikä kykene havaitsemaan muita lähetin-vastaanottimia.

1.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä vain sellaisten tunnistimien käyttö, jotka on testattu positiivisin tuloksin vähintään ICAR:n tunnistamiskäytäntöjä koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa, jäljempänä ”ICAR:n ohjeet”, määriteltyjen menetelmien mukaisesti, joihin viitataan seuraavassa a ja b alakohdassa, seuraavien seikkojen osalta:

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut testit on tehtävä vähintään 50:lle kutakin testattavaa mallia edustavalle tunnistimelle.

3.

Transponderikoodin rakenteen on oltava ISO-standardin 11784 ja seuraavassa taulukossa annettujen kuvausten mukainen:

4.

Toimivaltainen viranomainen voi vaatia täydentäviä testejä tunnistimien lujuuden ja kestävyyden testaamiseksi komission yhteisen tutkimuskeskuksen YTK:n teknisten ohjeiden 2 osassa kuvattujen menettelyiden mukaisesti.

5.

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa muitakin suorituskykyä koskevia vaatimuksia, jotta varmistetaan tunnistimien toimivuus kyseisen jäsenvaltion erityisissä maantieteellisissä, ilmastollisissa ja hallinnollisissa olosuhteissa.

1.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä vain sellaisten lukijoiden käyttö, joista on testattu positiivisin tuloksin vähintään niiden ISO-standardien 11784 ja 11785 mukaisuus ICAR:n ohjeissa määriteltyjen menetelmien mukaisesti, joihin viitataan seuraavassa a ja b alakohdassa, testaamalla seuraavien tekijöiden vaatimustenmukaisuus:

2.

Toimivaltainen viranomainen voi vaatia

1.

Toimivaltainen viranomainen nimeää testauslaboratoriot, jotka suorittavat II ja III luvussa kuvattua testausta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin nimetä vain laboratoriot, jotka toimivat ja jotka arvioidaan ja akkreditoidaan seuraavien eurooppalaisten standardien (EN-standardien) tai vastaavien standardien mukaisesti:

2.

Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä yllä ajantasaisia luetteloita toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä testauslaboratorioista ja saatettava nämä tiedot muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 401/NaN