ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 389

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
30. joulukuuta 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

2006/87/EY
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta

1

 

*

2006/137/EY
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista annetun direktiivin 2006/87/EY muuttamisesta

261

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 389/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2006,

sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta

(2006/87/EY)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

1)

Sisävesialusten teknisistä vaatimuksista 4 päivänä lokakuuta 1982 annetulla neuvoston direktiivillä 82/714/ETY (3) otettiin käyttöön sisävesialusten teknisten todistusten antamista koskevat yhdenmukaiset edellytykset, mutta todistukset eivät kuitenkaan antaneet oikeutta Reinillä liikennöimiseen. Euroopassa sisävesialuksiin sovelletaan kuitenkin edelleen erilaisia teknisiä vaatimuksia. Erilaisten kansainvälisten ja kansallisten määräysten samanaikainen voimassaolo on tähän asti estänyt kansallisten liikennöintitodistusten vastavuoroisen tunnustamisen ilman ulkomaisille aluksille suoritettavia lisätarkastuksia. Lisäksi direktiivissä 82/714/ETY asetetut vaatimukset eivät osittain enää vastaa tekniikan nykytasoa.

2)

Direktiivin 82/714/ETY liitteissä asetettuihin teknisiin vaatimuksiin on sisällytetty Reinin navigaation keskuskomission (RNKK) vuonna 1982 hyväksymät Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevat määräykset olennaisilta osin. Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisia sisävesialustodistusten antamista koskevia edellytyksiä ja teknisiä vaatimuksia on sittemmin tarkistettu säännöllisesti ja niiden katsotaan vastaavan tekniikan nykytasoa. Kilpailu- ja turvallisuussyistä sekä teknisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi Euroopan tasolla olisi suotavaa, että mainittujen teknisten vaatimusten soveltamisala ja sisältö koskisi koko yhteisön sisävesiväyläverkkoa. Tältä osin on otettava huomioon kyseisessä verkossa tapahtuneet muutokset.

3)

Yhteisön sisävesialustodistusten, joilla osoitetaan alusten olevan täysin edellä tarkoitettujen tarkistettujen teknisten vaatimusten mukaiset, olisi oltava voimassa kaikilla yhteisön sisävesiväylillä.

4)

Olisi yhdenmukaistettava edellytyksiä, joiden perusteella jäsenvaltiot antavat täydentäviä yhteisön sisävesialustodistuksia 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä (joensuut) tapahtuvaa liikennöintiä sekä 4 vyöhykkeen vesiväylillä tapahtuvaa liikennöintiä varten.

5)

Matkustajien turvallisuuden takaamiseksi direktiivin 82/714/ETY soveltamisala olisi laajennettava koskemaan myös yli 12 matkustajan kuljettamiseen tarkoitettuja matkustaja-aluksia Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisesti.

6)

Vaatimusten yhdenmukaistamisen olisi turvallisuussyistä oltava korkeatasoista ja se olisi toteutettava yhteisön sisävesiväylien turvallisuusvaatimuksia lieventämättä.

7)

Olisi säädettävä siirtymäkauden järjestelmästä niitä käytössä olevia aluksia varten, joilla ei vielä ole yhteisön sisävesialustodistusta. Järjestelmää noudatettaisiin silloin kun näille aluksille suoritetaan ensimmäistä kertaa tekninen tarkastus tällä direktiivillä vahvistettujen tarkistettujen teknisten vaatimusten mukaisesti.

8)

Yhteisön sisävesialustodistusten voimassaoloaika olisi määriteltävä tapauskohtaisesti tietyissä rajoissa ja aluksen luokan mukaan.

9)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

10)

Sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroisesta tunnustamisesta 20 päivänä tammikuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/135/ETY (5) säädetyt toimenpiteet olisi pidettävä voimassa niiden alusten osalta, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

11)

Koska jotkut alukset kuuluvat sekä huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16 päivänä kesäkuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/25/EY (6) että tämän direktiivin soveltamisalaan, näiden kahden direktiivin liitteitä olisi mukautettava mahdollisimman pian asianmukaisia komiteamenettelyjä noudattaen, jos niiden säännökset ovat keskenään ristiriitaisia tai yhteensopimattomia.

12)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

13)

Direktiivi 82/714/ETY olisi kumottava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Vesiväylien luokitus

1.   Tässä direktiivissä yhteisön sisävesiväylät luokitellaan seuraavasti:

a)

1, 2, 3 ja 4 vyöhyke:

i)

1 ja 2 vyöhyke: liitteessä I olevassa 1 luvussa luetellut vesiväylät,

ii)

3 vyöhyke: liitteessä I olevassa 2 luvussa luetellut vesiväylät,

iii)

4 vyöhyke: liitteessä I olevassa 3 luvussa luetellut muut yhteisön vesiväylät.

b)

R-vyöhyke: a alakohdassa tarkoitetuista vesiväylistä ne, joita varten todistukset on annettava Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin artikla on silloin, kun tämä direktiivi tulee voimaan.

2.   Jäsenvaltiot voivat komissiota kuultuaan tehdä muutoksia liitteen I mukaiseen vesiväyliensä luokitukseen. Nämä muutokset on ilmoitettava vähintään kuusi kuukautta ennen niiden voimaantuloa komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tämä direktiivi koskee liitteessä II olevan 1.01 artiklan mukaisesti seuraavia aluksia:

a)

aluksia, joiden pituus (L) on vähintään 20 metriä,

b)

aluksia, joiden pituuden (L), leveyden (B) ja syväyksen (T) tulo on vähintään 100 kuutiometriä.

2.   Tämä direktiivi koskee liitteessä II olevan 1.01 artiklan mukaan myös kaikkia seuraavia aluksia:

a)

hinaajia ja työntöaluksia, jos ne on tarkoitettu hinaamaan tai työntämään tai siirtämään vierellään 1 kohdassa määriteltyjä aluksia tai uivaa kalustoa,

b)

matkustaja-aluksia, jotka voivat kuljettaa miehistön lisäksi enintään 12 matkustajaa,

c)

uivaa kalustoa.

3.   Tämä direktiivi ei koske seuraavia aluksia:

a)

lautat,

b)

laivaston alukset,

c)

merialukset, mukaan lukien merihinaajat ja -työntöalukset, jotka

i)

liikennöivät tai joiden tukikohta on vuorovesialueella

ii)

liikennöivät väliaikaisesti sisävesillä, jos niillä on:

todistus ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS) vaatimusten mukaisuudesta tai vastaava todistus, todistus vuonna 1966 tehdyn kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen vaatimusten mukaisuudesta tai vastaava todistus, ja kansainvälinen öljystä aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskeva (IOPP-)todistuskirja alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) vaatimusten mukaisuudesta, tai

matkustaja-alusten osalta, joihin ei sovelleta kaikkia ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja yleissopimuksia: matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY (8) mukaisesti annettu todistus matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä, tai

huvialusten osalta, joihin ei sovelleta kaikkia ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja yleissopimuksia: lippuvaltion todistus.

3 artikla

Todistuksen mukana pitämistä koskeva velvoite

1.   Aluksilla, jotka liikennöivät 1 artiklassa luetelluilla yhteisön sisävesiväylillä, on oltava:

a)

kun ne liikennöivät R-vyöhykkeen vesiväylillä:

joko Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu todistus tai

30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen annettu tai uusittu yhteisön sisävesialustodistus, joka annetaan aluksille, jotka liitteessä II olevan 24 luvun siirtymäsäännöksiä rajoittamatta täyttävät täysin liitteen II tekniset vaatimukset, joiden osalta vastaavuus edellä mainitun yleissopimuksen mukaisten teknisten vaatimusten kanssa on todettu sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

b)

muilla vesiväylillä yhteisön sisävesialustodistus sekä tarvittaessa 5 artiklassa tarkoitetut tekniset erittelyt.

2.   Yhteisön sisävesialustodistuksen on oltava liitteessä V olevassa I osassa olevan mallin mukainen, ja todistus on annettava tämän direktiivin mukaisesti.

4 artikla

Täydentävät yhteisön sisävesialustodistukset

1.   Alukset, joilla on Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu voimassa oleva todistus voivat liikennöidä, jollei tämän direktiivin 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu, yhteisön väylillä niin, että aluksilla on ainoastaan tämä todistus.

2.   Kuitenkin kaikilla aluksilla, joilla on 1 kohdassa tarkoitettu todistus, on oltava myös yhteisön sisävesialusten täydennystodistus, kun:

a)

ne liikennöivät 3 ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä, jos ne haluavat hyötyä näillä vesiväylillä noudatettavista lievennetyistä teknisistä vaatimuksista;

b)

ne liikennöivät 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä tai, kun matkustaja-alukset liikennöivät 3 vyöhykkeen vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion purjehduskelpoisiin sisävesiväyliin, jos asianomainen jäsenvaltio on 5 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti asettanut teknisiä lisävaatimuksia näille vesiväylille.

3.   Yhteisön sisävesialusten täydennystodistuksen on oltava liitteessä V olevassa II osassa annetun mallin mukainen, ja sen antaa toimivaltainen viranomainen 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen esittämistä vastaan kyseisten vesiväylien toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien edellytysten mukaisesti.

5 artikla

Tiettyjä alueita koskevat lisävaatimukset tai lievennetyt vaatimukset

1.   Jäsenvaltio voi komissiota kuultuaan asettaa liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi muita teknisiä vaatimuksia aluksille, jotka liikennöivät sen alueella olevilla 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä noudattaen tarvittaessa kuitenkin Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen määräyksiä.

2.   Jäsenvaltio voi pitää voimassa liitteessä II olevien teknisten vaatimusten ohella muita teknisiä vaatimuksia sellaisten matkustaja-alusten osalta, jotka liikennöivät sen alueella olevilla 3 vyöhykkeen vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion kulkukelpoisiin sisävesiväyliin. Tällaisia teknisiä vaatimuksia koskeviin muutoksiin vaaditaan komission ennakkohyväksyntä.

3.   Tällöin voidaan esittää vain liitteessä III lueteltuja lisävaatimuksia. Lisävaatimukset on annettava tiedoksi viimeistään kuusi kuukautta ennen niiden voimaantuloa komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

4.   Edellä 3 artiklassa tarkoitetussa yhteisön sisävesialustodistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täydentävässä yhteisön sisävesialustodistuksessa on täsmennettävä, että alus on mainittujen lisävaatimusten mukainen. Kyseinen todistus vaatimustenmukaisuudesta on tunnustettava vastaavalla vyöhykkeellä yhteisön vesiväylillä.

5.

a)

Jos liitteessä II olevassa 24 a luvussa esitettyjen siirtymäsäännösten soveltaminen lieventää voimassa olevia kansallisia vaatimuksia, jäsenvaltio voi olla soveltamatta kyseisiä siirtymäsäännöksiä niihin sisävesien matkustaja-aluksiin, jotka liikennöivät sellaisilla kyseisen jäsenvaltion purjehduskelpoisilla sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion sisävesiväyliin. Tällöin jäsenvaltio voi vaatia, että kyseisten alusten, jotka liikennöivät sen yhteydettömillä sisävesiväylillä, on täytettävä täysin liitteen II tekniset vaatimukset 30 päivästä joulukuuta 2008 alkaen.

b)

Edellä a alakohdassa olevaa säännöstä soveltavan jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle ja toimitettava tälle yksityiskohtaiset tiedot kyseisen jäsenvaltion sisävesiväylillä liikennöiviin matkustaja-aluksiin sovellettavista asianomaisista kansallisista vaatimuksista. Komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille.

c)

Se, että jäsenvaltion vaatimukset sen yhteydettömillä sisävesiväylillä liikennöimisestä täyttyvät, on täsmennettävä 3 artiklassa tarkoitetussa yhteisön sisävesialustodistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täydentävässä yhteisön sisävesialustodistuksessa.

6.   Alusten, jotka liikennöivät ainoastaan 4 vyöhykkeen vesiväylillä on täytettävä vaatimukset, jotka ovat lievempiä kuin liitteessä II olevassa luvussa 19 b kyseisen alueen kaikille vesiväylille asetetut vaatimukset. Se, että lievennetyt vaatimukset täyttyvät, on täsmennettävä 3 artiklassa tarkoitetussa yhteisön sisävesialustodistuksessa.

7.   Jäsenvaltio voi komissiota kuultuaan sallia liitteen II teknisten vaatimusten lievennyksen aluksille, jotka liikennöivät yksinomaan sen alueella olevilla 3 ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä.

Tällainen lievennys on rajoitettava liitteessä IV lueteltuihin kohtiin. Jos aluksen tekniset tiedot vastaavat näitä lievennettyjä teknisiä vaatimuksia, tämä on täsmennettävä yhteisön sisävesialustodistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täydentävässä yhteisön sisävesialustodistuksessa.

Liitteen II teknisten vaatimusten lievennykset on ilmoitettava vähintään kuusi kuukautta ennen niiden voimaantuloa komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

6 artikla

Vaaralliset aineet

Alus, jolla on vaarallisten aineiden kuljetusta Reinillä koskevan säännön (jäljempänä ’ADNR’) mukaisesti annettu todistus, voi kuljettaa vaarallisia aineita koko yhteisön alueella todistuksessa asetetuin edellytyksin.

Jäsenvaltio voi vaatia, että alukset, joilla ei ole tällaista todistusta, saavat kuljettaa vaarallisia aineita sen alueella vain, jos alukset täyttävät tässä direktiivissä vahvistettujen vaatimusten lisäksi asetetut vaatimukset. Nämä vaatimukset on annettava tiedoksi komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

7 artikla

Poikkeukset

1.   Jäsenvaltiot voivat antaa luvan poiketa tästä direktiivistä osittain tai kokonaan seuraavien osalta:

a)

purjehduskelpoisilla vesiväylillä liikennöivät alukset, hinaajat, työntöalukset ja uiva kalusto, jos väylät eivät ole sisävesitse yhteydessä muiden jäsenvaltioiden vesiväyliin;

b)

alukset, joiden kantavuus on enintään 350 tonnia kuollutta painoa, tai muuhun kuin tavarankuljetuksiin tarkoitetut alukset, joiden syväys on alle 100 m3, ja joiden köli on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 1950 ja jotka liikennöivät yksinomaan kansallisessa vesiväyläverkossa.

2.   Jäsenvaltiot voivat kansallisilla vesiväylillä liikennöintiä varten antaa luvan poiketa yhdestä tai useammasta tämän direktiivin säännöksestä maantieteellisesti rajatulla alueella tai satama-alueella tehtävien matkojen osalta. Kyseiset poikkeukset ja matkat tai alueet, joita ne koskevat, on eriteltävä aluksen todistuksessa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista on ilmoitettava komissiolle, joka ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

4.   Jäsenvaltiota ei vaadita noudattamaan 9, 10 ja 12 artiklaa, jos sillä ei 1 ja 2 kohdan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten vuoksi ole yhtään sellaista vesiväylillään liikennöivää alusta, johon sovelletaan tämän direktiivin säännöksiä.

8 artikla

Yhteisön sisävesialustodistusten myöntäminen

1.   Yhteisön sisävesialustodistus on annettava aluksille, joiden köli on laskettu 30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen, kun ennen aluksen liikkeelle laskemista tehdyssä teknisessä tarkastuksessa on varmistettu, että alus täyttää liitteessä II vahvistetut vaatimukset.

2.   Yhteisön sisävesialustodistus on annettava sellaisille direktiivin 82/714/ETY soveltamisalaan kuulumattomille, mutta tämän direktiivin soveltamisalaan sen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kuuluville aluksille, jotka sen jälkeen, kun aluksen voimassa olevan todistuksen voimassaoloajan päättyessä ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä joulukuuta 2018 tehdyssä teknisessä tarkastuksessa on varmistettu, että alus täyttää liitteessä II vahvistetut tekniset vaatimukset. Jäsenvaltioissa, joissa aluksen voimassa olevien kansallisten todistusten voimassaoloaika on alle viisi vuotta, kyseisiä todistuksia voidaan myöntää viiden vuoden ajan 30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen.

Yhteisön sisävesialustodistuksessa on täsmennettävä kaikki puutteet liitteessä II vahvistettujen teknisten vaatimusten täyttämisessä. Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että mainitut puutteet eivät aiheuta selvää vaaraa, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut alukset voivat jatkaa liikennöintiään, kunnes sellaiset aluksen komponentit tai tilat, jotka eivät todistuksen mukaan täytä vaatimuksia, korvataan tai kunnes ne muutetaan, jonka jälkeen näiden komponenttien tai tilojen on täytettävä liitteen II vaatimukset.

3.   Aluksen rakenteellista kestävyyttä, ohjausta tai ohjattavuutta tai muita liitteen II mukaisia erityisominaisuuksia koskevaa puutetta on pidettävä tämän artiklan mukaisena selvänä vaarana. Liitteen II mukaisia sallittuja poikkeuksia ei ole pidettävä puutteina, jotka aiheuttavat selvän vaaran.

Osien vaihtamista samanlaisiin osiin tai tekniikaltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaaviin osiin tavanomaisen korjauksen ja huollon yhteydessä ei pidetä korvaamisena tämän artiklan merkityksessä.

4.   Joko tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa teknisissä tarkastuksissa tai aluksen omistajan pyynnöstä tehtävässä teknisessä tarkastuksessa, tapauksen mukaan, on tarkastettava, täyttääkö alus 5 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa säädetyt lisävaatimukset.

9 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.   Yhteisön sisävesialustodistuksen saa antaa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.

2.   Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava luettelo viranomaisistaan, jotka ovat toimivaltaisia antamaan kyseiset yhteisön sisävesialustodistukset, ja toimitettava luettelo komissiolle. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

10 artikla

Teknisten tarkastusten tekeminen

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä 8 artiklassa tarkoitettu tekninen tarkastus; nämä viranomaiset voivat pidättäytyä kokonaan tai osittain tekemästä aluksen teknistä tarkastusta, jos liitteessä II olevan 1.01 artiklan mukaisesti hyväksytyn luokituslaitoksen voimassa olevan todistuksen perusteella on ilmeistä, että alus täyttää kokonaan tai osittain liitteessä II vahvistetut tekniset vaatimukset. Luokituslaitokset on hyväksyttävä ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät liitteessä VII olevassa I osassa luetellut arviointiperusteet.

2.   Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava luettelo viranomaisistaan, jotka ovat toimivaltaisia tekemään teknisiä tarkastuksia, ja toimitettava tämä luettelo komissiolle. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

11 artikla

Yhteisön sisävesialustodistusten voimassaoloaika

1.   Viranomaisen, joka on toimivaltainen antamaan yhteisön sisävesialustodistuksen, on jokaisessa yksittäistapauksessa määritettävä kyseisen todistuksen voimassaoloaika liitteen II mukaisesti.

2.   Kukin jäsenvaltio voi tämän direktiivin 12 ja 16 artiklassa ja liitteessä II tarkoitetuissa tapauksissa antaa väliaikaisia yhteisön sisävesialustodistuksia. Väliaikaiset yhteisön sisävesialustodistukset on laadittava liitteessä V olevassa III osassa olevan mallin mukaisesti.

12 artikla

Yhteisön sisävesialustodistusten korvaaminen

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava edellytykset, joilla kadonnut tai vahingoittunut voimassa oleva yhteisön sisävesialustodistus voidaan korvata uudella.

13 artikla

Yhteisön sisävesialustodistusten uudistaminen

1.   Yhteisön sisävesialustodistus on uudistettava sen voimassaoloajan päättyessä 8 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Uudistettaessa ennen 30 päivää joulukuuta 2008 annettuja yhteisön sisävesialustodistuksia on kuitenkin sovellettava liitteessä II olevia siirtymämääräyksiä.

3.   Uudistettaessa 30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen annettuja yhteisön sisävesialustodistuksia sovelletaan liitteessä II olevia siirtymämääräyksiä, jotka ovat tulleet voimaan todistuksen antamisen jälkeen.

14 artikla

Yhteisön sisävesialustodistusten voimassaoloajan pidentäminen

Viranomainen, joka on antanut tai uudistanut yhteisön sisävesialustodistuksen, voi poikkeustapauksissa pidentää todistuksen voimassaoloaikaa ilman liitteen II mukaista teknistä tarkastusta. Voimassaoloajan pidennys on merkittävä kyseiseen todistukseen.

15 artikla

Uusien yhteisön sisävesialustodistusten antaminen

Jos tehdään huomattavia muutoksia tai korjauksia, jotka vaikuttavat aluksen rakenteen kestävyyteen, ohjaukseen tai ohjattavuuteen tai liitteen II mukaisiin erityisominaisuuksiin, alukselle on ennen sen seuraavaa matkaa tehtävä uudelleen 8 artiklassa säädetty tekninen tarkastus. Tämän tarkastuksen jälkeen on annettava uusi yhteisön sisävesialustodistus, jossa mainitaan aluksen tekniset tiedot, tai muutettava vastaavasti voimassa olevaa todistusta. Jos tämä todistus annetaan muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa alkuperäinen todistus on annettu tai uudistettu, todistuksen antaneelle tai uudistaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta yhden kuukauden kuluessa.

16 artikla

Yhteisön sisävesialustodistusten antamisesta tai uudistamisesta kieltäytyminen ja niiden peruuttaminen

Päätös kieltäytyä antamasta tai uudistamasta yhteisön sisävesialustodistusta on perusteltava. Päätöksestä on ilmoitettava henkilölle, jota asia koskee, ja tälle on myös annettava tieto jäsenvaltiossa käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista ja määräajoista muutoksenhaulle.

Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa antamansa tai uudistamansa voimassa olevan yhteisön sisävesialustodistuksen, jos alus ei enää täytä sitä koskevassa todistuksessa eriteltyjä teknisiä vaatimuksia.

17 artikla

Lisätarkastukset

Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat liitteen VIII mukaan milloin tahansa tarkastaa, onko aluksella mukana tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti voimassa oleva todistus ja täyttääkö alus sille todistuksessa asetetut vaatimukset tai onko aluksesta selvää vaaraa sillä oleville henkilöille, ympäristölle tai merenkululle. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava liitteen VIII mukaiset toimenpiteet.

18 artikla

Kolmansien maiden alusten purjehduskelpoisuustodistusten tunnustaminen

Jos yhteisön ja kolmansien maiden välillä ei ole sopimusta purjehduskelpoisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa kolmansien maiden alusten purjehduskelpoisuustodistukset tämän jäsenvaltion vesiväylillä tapahtuvaan liikenteeseen.

Yhteisön sisävesialustodistukset on annettava kolmansien valtioiden aluksille 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

19 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/672/ETY (9) 7 artiklalla perustettu komitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

20 artikla

Liitteiden mukauttaminen ja väliaikaisia todistuksia koskevat suositukset

1.   Komissio tekee 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tarvittavat muutokset tämän direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen tai muiden kansainvälisten järjestöjen ja erityisesti Reinin navigaation keskuskomission (RNKK) työstä johtuvaan tämän alan kehitykseen sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut kaksi todistusta on annettu vastaavan turvallisuustason takaavien teknisten vaatimusten perusteella, tai 5 artiklassa tarkoitettujen tapausten huomioon ottamiseksi.

Nämä muutokset on tehtävä nopeasti, jotta taataan, että Reinin vesiliikenteeseen hyväksytyn yhteisön sisävesialustodistuksen myöntämiseksi tarvittavat tekniset vaatimukset antavat vastaavan turvallisuuden tason kuin Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukainen todistus.

2.   Komissio päättää komitean suositusten perusteella väliaikaisten yhteisön sisävesialustodistusten antamisesta liitteessä II olevan 2.19 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Direktiivin 76/135/ETY soveltamisen jatkaminen

Aluksiin, jotka eivät kuulu tämän direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan, vaan direktiivin 76/135/ETY 1 artiklan a kohdan soveltamisalaan, sovelletaan jälkimmäisen säännöksiä.

22 artikla

Kansalliset lisävaatimukset tai lievennykset

Jäsenvaltioissa ennen 30 päivää joulukuuta 2008 voimassa olevat lisävaatimukset aluksille, jotka liikennöivät sen alueella 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä tai ennen mainittua päivää voimassa olleet teknisten vaatimusten lievennykset aluksille, jotka liikennöivät sen alueella 3 ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä, ovat voimassa siihen asti, kunnes 5 artiklan 1 kohdan mukaiset lisävaatimukset tai liitteessä II olevia teknisiä vaatimuksia koskevat 5 artiklan 7 kohdan mukaiset lievennykset sallitaan, kuitenkin korkeintaan 30 päivään kesäkuuta 2009 asti.

23 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden, joilla on 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sisävesiväyliä, on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 30 päivästä joulukuuta 2008 alkaen ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset komissiolle viipymättä. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

24 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

25 artikla

Direktiivin 82/714/ETY kumoaminen

Kumotaan direktiivi 82/714/ETY 30 päivästä joulukuuta 2008 alkaen.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, joilla on 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sisävesiväyliä.

Tehty Strasbourgissa 12 päivänä joulukuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Josep BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Mauri PEKKARINEN


(1)  EYVL C 157, 25.5.1998, s. 17.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 16. syyskuuta 1999 (EYVL C 54, 25.2.2000, s. 79), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 23. helmikuuta 2006 (EUVL C 166 E, 18.7.2006, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 23. lokakuuta 2006.

(3)  EYVL L 301, 28.10.1982, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(5)  EYVL L 21, 29.1.1976, s. 10, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 78/1016/ETY (EYVL L 349, 13.12.1978, s. 31).

(6)  EYVL L 164, 30.6.1994, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(7)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(8)  EYVL L 144, 15.5.1998, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/75/EY (EUVL L 190, 30.7.2003, s. 6).

(9)  EYVL L 373, 31.12.1991, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.


LIITTEET

Liite I

Luettelo yhteisön sisävesiväylistä jaoteltuna maantieteellisesti vyöhykkeisiin 1, 2, 3 ja 4 10

Liite II

Vyöhykkeiden 1, 2, 3 ja 4 sisävesiväylillä liikennöivien alusten tekniset vähimmäisvaatimukset 29

Liite III

Kohdat, joiden osalta vyöhykkeiden 1 ja 2 sisävesiväylillä liikennöiville aluksille voidaan asettaa teknisiä lisävaatimuksia 175

Liite IV

Kohdat, joiden osalta vyöhykkeiden 3 ja 4 sisävesiväylillä liikennöivien alusten teknisiä vaatimuksia voidaan lieventää 176

Liite V

Yhteisön sisävesialustodistuksen malli 177

Liite VI

Yhteisön sisävesialustodistusmallirekisteri 194

Liite VII

Luokituslaitokset 197

Liite VIII

Tarkastusten suorittamista koskevat menettelytapasäännökset 199

Liite IX

Merkkivaloja, tutkalaitteita ja kääntymisnopeuden osoittimia koskevat vaatimukset 200

LIITE I

LUETTELO YHTEISÖN SISÄVESIVÄYLISTÄ JAOTELTUNA MAANTIETEELLISESTI VYÖHYKKEISIIN 1, 2, 3 JA 4

1 LUKU

Vyöhyke 1

Saksan liittotasavalta

Ems

Linjalta, joka yhdistää entisen Greetsielin majakan ja sataman sisääntuloväylän lännenpuoleisen laiturin Eemshavenissa, merelle päin pisteeseen 53° 30' pohjoista leveyttä ja 6° 45' itäistä pituutta asti eli Alte Emsin kuivalastialusten uudelleenlastauspaikalta vähän merelle päin (*)

Puolan tasavalta

Pomorskanlahden osa, joka jää Rügenin saarella olevan Nord Perdin ja Niechorzen majakan yhdistävän linjan eteläpuolelle.

Gdańskinlahden osa, joka jää Helin majakan ja Baltijskin sataman sisääntuloväylän poijun yhdistävän linjan eteläpuolelle.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI

Blue Mull Sound

Gutcherin ja Belmontin välillä

Yell Sound

Tofts Voen ja Ulstan välillä

Sullom Voe

Gluss Islandin koilliskärjestä Calback Nessin pohjoiskärkeen kulkevan linjan sisäpuolella

Dales Voe

Talvella:

 

Kebister Nessin pohjoiskärjestä Breiwickin rannikolle läntisellä pituusasteella 1° 10,8' kulkevan linjan sisäpuolella

Dales Voe

Kesällä:

 

samoin kuin Lerwickin kohdalla

Lerwick

Talvella:

 

Alueella, jota rajoittaa pohjoisessa Scottle Holmin ja Scarfi Taing on Bressayn välinen linja ja etelässä Twageos Pointin majakan ja Whalpa Taing on Bressayn välinen linja

Lerwick

Kesällä:

 

Alueella, jota rajoittaa pohjoisessa Brim Nessin ja Inner Scoren koilliskärjen välinen linja ja etelässä Ness of Soundin eteläkärjen ja Kirkabisternessin välinen linja

Kirkwal

Kirkwallin ja Rousayn välillä, ei kuitenkaan Point of Graandin (Egilsay) ja Galt Nessin (Shapinsay) väliseltä linjalta itään eikä Head of Workista (Mainland) Helliar Holmin majakan kautta Shapinsay rannikon välillä; ei myöskään Eynhallow Islandin kaakkoiskärjestä luoteeseen eikä merelle päin ja linja Rousayn rannikon pisteessä 59° 10,5' pohjoista leveyttä ja 2° 57,1' läntistä pituutta ja Egilsayn rannikon pisteessä 59° 10' pohjoista leveyttä ja 2° 56,4' läntistä pituutta välillä

Stromness

Scapaan saakka, mutta ei Scapa Flow'n ulkopuolella

Scapa Flow

Alueella, jota rajoittavat seuraavat linjat: Hoyn saarella sijaitsevasta Point of Clettsistä Faran saarella sijaitsevaan Thomson's Hillin kolmiopisteeseen ja siitä Flottan saarella sijaitsevan Gibraltarin satamalaituriin; Flottan saarella sijaitsevan St Vincentin satamalaiturista Calf of Flottan länsikärkeen; Calf of Flottan itäkärjestä South Ronaldsayn saarella sijaitsevaan Needle Pointiin ja Ness on Mainlandista Graemsayn saarella sijaitsevaan Point of Oxanin majakkaan ja siitä Hoyn saarella sijaitsevaan Bu Pointiin; ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Balnakiel Bay

Eilean Dubhin ja A'Chleitin välillä

Cromarty Firth

North Sutorista Nairnin aallonmurtajalle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Inverness

North Sutorilta Nairnin aallonmurtajalle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Tay-joki — Dundee

Broughty Castlelta Tayportiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Firth of Forth ja Forth-joki

Kirkcaldylta Portobello-joelle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Solway Firth

Southerness Pointista Sillothiin kulkevan linjan sisäpuolella

Loch Ryan

Finnart's Pointista Milleur Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Clyde-joki

Ulkoraja:

 

Linja, joka kulkee Skipnessistä kohtaan, joka sijaitsee yhden mailin Garroch Headistä etelään, ja siitä Farland Headiin

Sisäraja talvella:

 

Linja, joka kulkee Clochin majakasta Dunoonin laiturille

Sisäraja kesällä:

 

Linja, joka kulkee Bogany Pointista Isle of Buten kautta Skelmorlien linnaan, ja linja, joka kulkee Ardlamont Pointista Ettrick Bayn eteläisimpään pisteeseen Kyles of Buten sisäpuolella

Huom: Edellä mainittua kesän sisärajaa laajennetaan 5 päivän kesäkuuta ja 5 päivän syyskuuta välisenä aikana (nämä päivät mukaan luettuina) niin, että sisärajana on linja, joka kulkee Skelmorlien linnasta kohdasta, joka on kaksi mailia Ayrshiren rannikosta Tomont Endiin Cumbraessa, sekä linja, joka kulkee Portachur Pointista Cumbraessa Inner Brigurd Pointiin Ayrshiressä

Oban

Alueella, jota rajoittaa pohjoisessa Dunollie Pointin majakan ja Ard na Chruidhin välinen linja ja etelässä Rudha Seanachin ja Ard na Cuilen välinen linja

Kyle of Lochalsh

Loch Alshin kautta Loch Duichin alkupäähän

Loch Gairloch

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Etelään linjalta, joka kulkee Rubha na Moinesta itään Eilan Horrisdaleen ja siitä Rubha nan Eanntagiin

POHJOIS-IRLANTI

Belfast Lough

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Carrickfergusista Bangoriin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Loch Neagh

Yli kahden mailin päässä rannikosta

ENGLANNIN ITÄRANNIKKO

Humber-joki

Talvella:

 

New Hollandista Paulliin kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Cleethorpesin laiturista Patringtonin kirkolle kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

WALES JA ENGLANNIN LÄNSIRANNIKKO

Severn-joki

Talvella:

 

Blacknore Pointista Porstkewettissä sijaitsevaan Caldicot Pilliin kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Wye-joki

Talvella:

 

Blackmore Pointista Porstkewettissä sijaitsevaan Caldicot Pilliin kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Barryn telakkalaiturilta Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Newport

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Cardiff

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Barry

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Swansea

Aallonmurtajien meren puoleiset päät yhdistävän linjan sisäpuolella

Menai Straits

Menai Straits -salmen sisällä linjalta, joka yhdistää Llanddwynin saaren majakan ja Dinas Dinlleun, sekä linjoilta, jotka yhdistävät Puffinin saaren eteläkärjen Trwyn DuPointiin ja Llanfairfechanin rautatieasemaan ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Dee-joki

Talvella:

 

Hilbre Pointista Point of Airiin kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Formby Pointista Point of Airiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Mersey-joki

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Formby Pointista Point of Airiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Preston ja Southport

Southportin ja Blackpoolin välisen linjan sisäpuolella rantapengerten suojassa

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Fleetwood

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Lune-joki

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Heysham

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella

Morecambe

Talvella:

 

Ei ole

Kesällä:

 

Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella

Workington

Southerness Pointista Sillothiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

ETELÄ-ENGLANTI

Colne-joki — Colchester

Talvella:

 

Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella

Blackwater-joki

Talvella:

 

Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Crouch- ja Roach -joet

Talvella:

 

Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Thames ja sen sivujoet

Talvella:

 

Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Medway-joki ja Swale

Talvella:

 

Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Chichester

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Langstone Harbour

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Portsmouth

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Bembridge, Isle of Wight

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Cowes, Isle of Wight

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Southampton

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Beaulieu-joki

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Keyhaven Lake

Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Weymouth

Portlandin satama-alueen sisällä ja Wey-joen ja Portlandin satama-alueen välillä

Plymouth

Cawsandista aallonmurtajalle ja Staddoniin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Falmouth

Talvella:

 

St Anthony Headista Rosemullioniin kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

St Anthony Headista Nare Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Camel-joki

Stepper Pointista Trebetherick Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Bridgewater

Matalikon sisällä ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Avon-joki (Avon)

Talvella:

 

Blacknore Pointista Porstkewettissä sijaitsevaan Caldicot Pilliin kulkevan linjan sisäpuolella

Kesällä:

 

Barryn laiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella

ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Vyöhyke 2

Tšekin tasavalta

Lipnon patojärvi

Saksan liittotasavalta

Ems

Linjalta, joka kulkee Emsin poikki lähellä Papenburgin sataman sisääntuloväylää Diemenin pumppuaseman ja Halten patoaukon välistä, linjalle, joka yhdistää entisen Greetsielin majakan ja sataman sisääntuloväylän lännenpuoleisen laiturin Eemshavenissa

Jade

Schilligin risteysloiston ja Langwardenin kirkontornin yhdistävän linjan sisällä

Weser

Bremenin rautatiesillan luoteisreunalta Langwardenin ja Cappelin kirkontornit yhdistävälle linjalle, mukaan luettuina Westergaten, Rekumer Lochin, Rechter Nebenarmin ja Schweiburgin sivuhaarat

Elbe

Hampurin sataman alarajalta linjalle, joka yhdistää Dösen majakan Friedrichskoogin padon länsireunaan (Dieksand), mukaan luettuina Elben sekä Esten, Lühen, Schwingen, Osten, Pinnaun, Krückaun ja Störin sivujoet (kaikissa tapauksissa suulta padolle)

Meldorfer Bucht

Friedrichskoogin padon länsireunan (Dieksand) ja Büsumin läntisen laiturin pään yhdistävän linjan sisäpuolella

Eider

Gieselaun kanavalta Eiderin padolle

Flensburger Förde

Kegnäsin majakan ja Birknackin yhdistävän linjan sisäpuolella

Schlei

Schleimünden laiturien päät yhdistävän linjan sisäpuolella

Eckernförder Bucht

Boknis-Eckin mantereen koilliskärkeen lähellä Dänisch Nienhofia yhdistävän linjan sisäpuolella

Kieler Förde

Bülkin majakan ja Laboen laivastomuistomerkin yhdistävän linjan sisäpuolella

Nord-Ostsee-Kanal (Kielin kanava)

Linjalta, joka yhdistää Brunsbüttelin laiturien päät, linjalle, joka yhdistää Kiel-Holtenaun saapumisvalot sekä Obereiderseen ja Engen, Audorfer Seen, Borgstedter Seen ja Engen, Schirnauer Seen, Flemhuder Seen ja Achterwehrerin kanavan

Trave

Rautatienostosillan luoteisreunasta ja Holstenbrücken pohjoisreunasta (Stadttrave) Lyypekissä linjalle, joka yhdistää Travemünden eteläisen sisemmän laiturin ja pohjoisen ulomman laiturin päät, mukaan luettuina Pötenitzer Wiek, Dassower See ja Altarmen Teerhofin saaren kohdalla

Leda

Leerin merisulun ulkosataman sisääntuloväylältä suulle.

Hunte

Oldenburgin satamasta ja sijainnista, joka on Oldenburgin Amalienbrückesta 140 m alavirtaan, suulle

Lesum

Bremen-Burgin rautatiesillalta suulle

Este

Buxtehuden sulun alavirralta Esten padolle

Lühe

Horneburgissa sijaitsevan Au-Mühlen alavirralta Lühen padolle

Schwinge

Stadessa sijaitsevalta Salztorin sululta Schwingen padolle

Oste

Bremervörden myllypadon koillisreunalta Osten padolle

Pinnau

Pinnebergin rautatiesillan lounaisreunalta Pinnaun padolle

Krückau

Elmshornissa sijaitsevaan Wedenkampiin johtavan sillan lounaisreunalta Krückaun padolle

Stör

Rensingin vuorovesimittarilta Störin padolle

Freiburger Hafenpriel

Freiburg an der Elben sulun itäreunalta suulle

Wismarbucht, Kirchsee, Breitling, Salzhaff ja Wismarin satama-alue

Merelle päin Hoher Wieschendorf Hukin ja Timmendorfin majakan yhdistävälle linjalle ja Poelin saarella olevan Gollwitzin majakan ja Wustrowin niemen eteläkärjen yhdistävälle linjalle saakka

Warnow, mukaan luettuina Breitling ja sivuhaarat

Mühlendammista alavirtaan Rostockin Geinitzbrücken pohjoisreunalta merelle päin Warnemünden läntisen ja itäisen laiturin pohjoispäät yhdistävälle linjalle saakka

Vedet, joita ympäröivät manner, Darßin ja Zingstin niemet sekä Hiddenseen ja Rügenin saaret (mukaan luettuna Stralsundin satama-alue)

Merelle päin seuraavasti:

Zingstin niemen ja Bockin saaren välillä: pisteeseen 54° 26' 42'' pohjoista leveyttä saakka

Bockin ja Hiddenseen saarten välillä: Bockin saaren pohjoiskärjen ja Hiddenseen saaren eteläkärjen yhdistävälle linjalle saakka

Hiddenseen saaren ja Rügenin saaren (Bug) välillä: Neubessinin kaakkoiskärjen ja Buger Hakenin yhdistävälle linjalle saakka

Greifswalder Bodden ja Greifswaldin satama-alue (mukaan luettuna Ryck)

Merelle päin linjalle, joka kulkee Thiessower Hakenin (Südperd) itäkärjestä Rudenin saaren itäkärkeen ja jatkuu siitä Usedomin saaren pohjoiskärkeen (54° 10' 37'' N, 13° 47' 51' E)

Vedet, joita ympäröivät manner ja Usedomin saari (Peenestrom, mukaan luettuina Wolgastin satama-alue, Achterwasser ja Stettiner Haff)

Itään Puolan tasavallan rajalle saakka Stettiner Haffissa

Huom.: Jos alusten kotisatama on muualla, on otettava huomioon 8 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn Emsin ja Dollartin sopimuksen 32 artikla (BGBl. 1963 II, s. 602).

Ranskan tasavalta

Dordogne

Libournen kivisillalta suulle saakka

Garonne ja Gironde

Bordeaux'n kivisillalta suulle saakka

Loire

Madeleinen sivuhaaran Haudaudine-sillalta ja Pirmilin sivuhaaran Pirmil-sillalta suulle saakka

Rhône

Arlesin Trinquetaille-sillalta eteenpäin Marseillen suuntaan

Seine

Rouenin Jeanne-d'Arc-sillalta suulle saakka

Unkarin tasavalta

Balaton-järvi

Alankomaiden kuningaskunta

Dollard

Eems

Waddenzee: mukaan luettuina yhteydet Pohjanmereen

Ijsselmeer: mukaan luettuina Markermeer ja Ijmeer, mutta lukuun ottamatta Gouwzeeta

Nieuwe Waterweg ja Scheur

Calandkanaal länteen Benelux-satamasta

Hollands Diep

Breeddiep, Beerkanaal ja siihen liittyvät satamat

Haringvliet ja Vuile Gat: mukaan luettuina yhtäältä Goeree-Overflakkeen ja toisaalta Voorne-Puttenin ja Hoeksche Waardin väliset vesitiet

Hellegat

Volkerak

Krammer

Grevelingenmeer ja Brouwerschavensche Gat: mukaan luettuina kaikki vesitiet Schouwen-Duivelandin ja Goeree-Overflakkeen välillä

Keten, Mastgat, Zijpe, Krabbenkreek, Itä-Scheldt ja Roompot: mukaan luettuina yhtäältä Walcheren, Noord-Bevelandin ja Zuid-Bevelandin ja toisaalta Schouwen-Duivelandin ja Tholenin väliset vesitiet, lukuun ottamatta Scheldt-Rein-kanavaa

Scheldt ja Länsi-Scheldt ja sen suu merelle: mukaan luettuina yhtäältä Zeeland Flandersin ja toisaalta Walcherenin ja Zuid-Bevelandin väliset vesitiet, lukuun ottamatta Scheldt-Rein-kanavaa

Puolan tasavalta

Szczecininlahti

Kamieńinlahti

Veikselinlahti

Puckinlahti

Włocławskin tekojärvi

Śniardwy-järvi

Niegocin-järvi

Mamry-järvi

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI

Scapa Flow

Alueella, jota rajoittavat seuraavat linjat: Flottan saarella sijaitsevasta Wharthista South Wallsin tykkitorniin; Hoyn saarella sijaitsevasta Point Clettsistä Faran saarella sijaitsevaan Thomson's Hillin kolmiopisteeseen ja siitä Flottan saarella sijaitsevaan Gibraltarin satamalaituriin

Kyle of Durness

Eilean Dubhin eteläpuolella

Cromarty Firth

North Sutorin ja South Sutorin välisen linjan sisäpuolella

Inverness

Fort Georgen ja Chanonry Pointin välisen linjan sisäpuolella

Findhorn Bay

Hiekkasärkän sisäpuolella

Aberdeen

Eteläisen aallonmurtajan ja Abercrombyn aallonmurtajan välisen linjan sisäpuolella

Montrose Basin

Länteen linjalta, joka kulkee pohjoisesta etelään sataman sisääntuloväylän poikki Scurdie Nessin majakan kohdalla

Tay-joki — Dundee

Dundeen vuorovesialtaan (kalasatama) ja East Newportissa sijaitsevan Craig Headin välisen linjan sisäpuolella

Firth of Forth ja Forth-joki

Firth of Forthin sisäpuolella, mutta ei Forthin rautatiesillasta itään

Dumfries

Airds Pointin ja Scar Pointin välisen linjan sisäpuolella

Loch Ryan

Cairn Pointin ja Kircolm Pointin välisen linjan sisäpuolella

Ayr Harbour

Matalikon sisäpuolella

Clyde-joki

Vyöhykkeen 1 vesistä ylävirtaan

Kyles of Bute

Colintraiven ja Rhubodachin välillä

Campbeltown Harbour

Macringan's Pointin ja Ottercharach Pointin välisen linjan sisäpuolella

Loch Etive

Loch Etiven sisällä Falls of Lorasta ylävirtaan

Loch Leven

Ballachulishin sillasta ylävirtaan

Loch Linnhe

Corran Pointin majakan pohjoispuolella

Loch Eil

Koko merenlahti

Caledonian Canal

Loch Lochy, Loch Oich ja Loch Ness

Kyle of Lochalsh

Kyle Akinin sisäpuolella, ei kuitenkaan Eilean Banin majakasta länteen eikä Eileanan Dubhasta itään

Loch Carron

Stromemoren ja Stromen lautan välillä

Loch Broom, Ullapool

Ullapool Pointin majakan ja Aultnaharrien välisen linjan sisäpuolella

Kylesku

Loch Cairnbawnin poikki Garbh Eileanin itäkärjen ja Eilean na Rainichin länsikärjen välisellä alueella

Stornoway Harbour

Arnish Pointin ja Sandwick Bayn majakan luoteispuolen välisen linjan sisäpuolella

Sound of Scalpay

Ei Berry Covesta (Scalpay) itään eikä Croc a Loinista (Harris) länteen

North Harbour, Scalpay ja Tarbert Harbour

Yhden mailin etäisyydellä Harrisin saaren rannikosta

Loch Awe

Koko järvi

Loch Katrine

Koko järvi

Loch Lomond

Koko järvi

Loch Tay

Koko vuono

Loch Loyal

Koko järvi

Loch Hope

Koko järvi

Loch Shin

Koko järvi

Loch Assynt

Koko järvi

Loch Glascarnoch

Koko järvi

Loch Fannich

Koko järvi

Loch Maree

Koko järvi

Loch Gairloch

Koko vuono

Loch Monar

Koko järvi

Loch Mullardach

Koko järvi

Loch Cluanie

Koko järvi

Loch Loyne

Koko järvi

Loch Garry

Koko järvi

Loch Quoich

Koko järvi

Loch Arkaig

Koko järvi

Loch Morar

Koko järvi

Loch Shiel

Koko järvi

Loch Earn

Koko vuono

Loch Rannoch

Koko järvi

Loch Tummel

Koko järvi

Loch Ericht

Koko järvi

Loch Fionn

Koko järvi

Loch Glass

Koko järvi

Loch Rimsdale/nan Clar

Koko järvi

POHJOIS-IRLANTI

Strangford Lough

Cloghy Pointin ja Dogtail Pointin välisen linjan sisäpuolella

Belfast Lough

Holywoodin ja Macedon Pointin välisen linjan sisäpuolella

Larne

Larnen laiturin ja Mageen saaren lauttalaiturin välisen linjan sisäpuolella

Bann-joki

Aallonmurtajien meren puoleisista päistä Toomen sillalle

Lough Erne

Ylempi ja alempi Lough Erne

Lough Neagh

Kahden mailin etäisyydellä rannikosta

ENGLANNIN ITÄRANNIKKO

Berwick

Aallonmurtajien sisäpuolella

Warkworth

Aallonmurtajien sisäpuolella

Blyth

Laiturien ulompien päiden sisäpuolella

Tyne-joki

Dunstonin hiililaitureilta Tynen laiturien päihin

Wear-joki

Fatfieldistä Sunderlandin laiturien päihin

Seaham

Aallonmurtajien sisäpuolella

Hartlepool

Middletonin aallonmurtajan ja vanhan laiturin pään välisen linjan sisäpuolella

Pohjoislaiturin pään ja etelälaiturin pään välisen linjan sisäpuolella

Tees-joki

Linjan, joka kulkee Government Jettyltä suoraan länteen Teesin padolle, sisäpuolella

Whitby

Whitbyn laiturien päiden sisäpuolella

Humber-joki

North Ferribyn ja South Ferribyn välisen linjan sisäpuolella

Grimsbyn satama-allas

Vuorovesialtaan läntiseltä pistolaiturilta kalasataman pohjoislaiturin itäiselle pistolaiturille kulkevan linjan sisäpuolella

Boston

Uuden kanavan (the New Cut) sisällä

Dutch-joki

Koko kanava

Hull-joki

Beverley Beckistä Humber-joelle

Kielder Water

Koko järvi

Ouse-joki

Naburnin sulusta alavirtaan

Trent-joki

Cromwellin sulusta alavirtaan

Wharfe-joki

Ouse-joen yhtymäkohdasta Tadcasterin sillalle

Scarborough

Scarboroughin laiturien päiden sisäpuolella

WALES JA ENGLANNIN LÄNSIRANNIKKO

Severn-joki

Pohjoiseen linjalta, joka kulkee Sharpness Pointista (51° 43,4' pohjoista leveyttä) länteen Llanthonyn ja Maisemoren padoille ja vyöhykkeen 3 vesistä merelle päin

Wye-joki

Chepstowissa pohjoiseen pisteestä 51° 38,0' pohjoista leveyttä Monmouthiin

Newport

Fifoots Pointsin voimalinjaristeyksestä pohjoiseen

Cardiff

Eteläisen aallonmurtajan ja Penarth Headin sekä

Cardiffinlahden padon länsipuolisten, maan ympäröimien vesien välisen linjan sisäpuolella

Barry

Aallonmurtajien meren puoleisten päiden välisen linjan sisäpuolella

Port Talbot

Afran-joella aallonmurtajien meren puoleisten päiden välisen linjan sisäpuolella, maan ympäröimien satama-altaiden ulkopuolella

Neath

Baglan Bayn tankkerilaiturin avomeren puoleisesta päästä (51° 37,2' N, 3° 50,5' W) suoraan pohjoiseen kulkevan linjan sisäpuolella

Llanelli ja Burryn satama

Alueella, jota rajoittaa Burryn sataman länsilaiturista Whiteford Pointiin kulkeva linja

Milford Haven

Hook Pointin eteläpuolen ja Thorn Pointin välisen linjan sisäpuolella

Fishguard

Pohjoisen ja itäisen aallonmurtajan meren puoleisten päiden välisen linjan sisäpuolella

Cardigan

Pen-Yr-Ergydin salmien sisäpuolella

Aberystwyth

Aallonmurtajien meren puoleisten päiden sisäpuolella

Aberdyfi

Aberdyfin rautatieaseman ja Twyni Bachin majakan välisen linjan sisäpuolella

Barmouth

Barmouthin rautatieaseman ja Penrhyn Pointin välisen linjan sisäpuolella

Portmadoc

Harlech Pointin ja Graig Ddun välisen linjan sisäpuolella

Holyhead

Alueella, jota rajoittavat pääaallonmurtaja ja linja, joka kulkee aallonmurtajan päästä Towyn Bayn Brynglas Pointiin

Menai Straits

Menai Straits -salmen sisällä Aber Menai Pointin ja Belan Pointin sekä Beaumarisin laiturin ja Pen-y-Coed Pointin yhdistävien linjojen välillä

Conway

Mussel Hillin ja Tremlyd Pointin välisen linjan sisäpuolella

Llandudno

Aallonmurtajan sisäpuolella

Rhyl

Aallonmurtajan sisäpuolella

Dee-joki

Connahin laiturilta ylävirtaan Barrelwell Hillin vedenottopaikalle saakka

Mersey-joki

Rockin majakan ja luoteisen Seaforthin satama-altaan välisen linjan sisäpuolella, mutta ei muissa satama-altaissa

Preston ja Southport

Lythamin ja Southportin välisen linjan sisäpuolella ja Prestonin satama-altaiden sisällä

Fleetwood

Alemman loiston ja Knottin välisen linjan sisäpuolella

Lune-joki

Sunderland Pointin ja Chapel Hillin välisen linjan sisäpuolella Glassonin satama-altaaseen saakka, satama-allas mukaan luettuna

Barrow

Isle of Walneylla sijaitsevan Haws Pointin ja Roan saaren rampin välisen linjan sisäpuolella

Whitehaven

Aallonmurtajan sisäpuolella

Workington

Aallonmurtajan sisäpuolella

Maryport

Aallonmurtajan sisäpuolella

Carlisle

Point Carlisle'n ja Torduffin välisen linjan sisäpuolella

Coniston Water

Koko järvi

Derwentwater

Koko järvi

Ullswater

Koko järvi

Windermere

Koko järvi

ETELÄ-ENGLANTI

Blakeney ja Morston Harbour lähialueineen

Blakeney Pointista etelään Stiffkey-joen suulle kulkevasta linjasta itään

Orwell-joki ja Stour-joki

Orwell-joki Blackmansheadin aallonmurtajan ja Landguard Pointin välisen linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 3 vesistä merelle päin

Blackwater-joki

Kaikki vesitiet Mersean saaren lounaiskärjen ja Sales Pointin välisen linjan sisäpuolella

Crouch- ja Roach -joet

Crouch-joki Holliwell Pointin ja Foulness Pointin välisen linjan sisäpuolella, Roach-joki mukaan luettuna

Thames ja sen sivujoet

Thames ylävirtaan linjalta, joka kulkee pohjoisesta etelään Gravesendissa sijaitsevan Dentonin satamalaiturin itäkärjestä Teddingtonin sululle

Medway-joki ja Swale

Medway-joki linjalta, joka kulkee Garrison Pointista Grain Towerin kautta Allingtonin sululle; Swale Whitstablesta Medwayhin

Stour-joki (Kent)

Stour-joki suulta ylävirtaan Flagstaff Reachin maihinnousupaikalle

Doverin satama

Sataman itäisen ja läntisen sisääntuloväylän poikki kulkevan linjan sisäpuolella

Rother-joki

Rother-joki ylävirtaan Camberin vuorovesimerkkiasemalta Scotsin sulkuporteille ja Brede-joen sisääntuloväylän sululle

Adur-joki ja Southwickin kanava

Shorehamin sataman sisääntuloväylän poikki Southwickin kanavan sululle ja Tarmacin satamalaiturin länsipäähän kulkevan linjan sisäpuolella

Arun-joki

Arun-joki Littlehamptonin laiturista ylävirtaan Littlehamptonin venesatamaan

Ouse-joki (Sussex) Newhaven

Ouse-joki Newhavenin sataman sisääntuloväylän pistolaitureista pohjoisen satamalaiturin pohjoispäähän kulkevan linjan sisäpuolella

Brighton

Brightonin ulompi venesatama läntisen satamalaiturin eteläpäästä eteläisen satamalaiturin pohjoispäähän kulkevan linjan sisäpuolella

Chichester

Eastoke Pointin ja West Witteringin kirkontornin välisen linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 3 vesistä merelle päin

Langstone Harbour

Eastney Pointin ja Gunner Pointin välisen linjan sisäpuolella

Portsmouth

Sataman sisääntuloväylän poikki Port Blockhouse -rakennuksesta Round Tower -torniin kulkevan linjan sisäpuolella

Bembridge, Isle of Wight

Bradingin sataman sisäpuolella

Cowes, Isle of Wight

Medina-joki itärannan aallonmurtajaloistosta länsirannan loistoon (House Light)

Southampton

Calshotin linnan ja Hookin majakan välisen linjan sisäpuolella

Beaulieu-joki

Beaulieu-joki, ei kuitenkaan itään linjalta, joka kulkee pohjoisesta etelään Inchmery Housen kautta

Keyhaven-järvi

Hurst Pointin alemmasta loistosta suoraan pohjoiseen Keyhavenin marskimaille kulkevan linjan sisäpuolella

Christchurch

The Run

Poole

Sandbanksin ja South Haven Pointin välillä kulkevan lossin reitin sisäpuolella

Exeter

Warren Pointista Checkstone Ledgeä vastapäätä olevaan pelastusveneasemaan idästä länteen kulkevan linjan sisäpuolella

Teignmouth

Satama-alueella

Dart-joki

Kettle Pointin ja Battery Pointin välisen linjan sisäpuolella

Salcombe-joki

Splat Pointin ja Limebury Pointin välisen linjan sisäpuolella

Plymouth

Mount Battenin laiturista Draken saarten kautta Raveness Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella; Yealm-joella Warren Pointin ja Misery Pointin välisen linjan sisäpuolella

Fowey

Satama-alueella

Falmouth

St. Anthony Headin ja Pendennis Pointin välisen linjan sisäpuolella

Camel-joki

Gun Pointin ja Brea Hillin välisen linjan sisäpuolella

Taw- ja Torridge-joet

Crow Pointin majakasta 200 astetta Skern Pointin rannikon suuntaan kulkevan linjan sisäpuolella

Bridgewater

Etelään linjalta, joka kulkee itään Stert Pointista (51° 13,0' N)

Avon-joki (Avon)

Avonmouthin laiturilta Wharf Pointiin Nethamin padolle saakka kulkevan linjan sisäpuolella

2 LUKU

Vyöhyke 3

Belgian kuningaskunta

Merellinen Schelde (Antwerpenin avoimesta ankkuripaikasta alavirtaan)

Tšekin tasavalta

Labe (Elbe): Ústí nad Labem-Střekovin sulusta Lovosicen sulkuun

Patojärvet: Baška, Brněnská (Kníničky), Horka (Stráž pod Ralskem), Hracholusky, Jesenice, Nechranice, Olešná, Orlík, Pastviny, Plumov, Rozkoš, Seč, Skalka, Slapy, Těrlicko, Žermanice

Máchovo-järvi

Velké Žernosekyn vesialue

Järvet: Oleksovice, Svět, Velké Dářko

Soranottopaikkoihin syntyneet järvet: Dolní Benešov, Ostrožná Nová Ves ja Tovačov

Saksan liittotasavalta

Tonava

Kelheimista (2 414,72 km) Saksan ja Itävallan rajalle

Rein

Saksan ja Sveitsin rajalta Saksan ja Alankomaiden rajalle

Elbe

Elbe-Seiten-kanavan suulta Hampurin sataman alarajalle

Müritz

 

Ranskan tasavalta

Rein

Unkarin tasavalta

Tonava: 1812 joki-km — 1433 joki-km

Tonava Moson: 14 joki-km — 0 joki-km

Tonava Szentendre: 32 joki-km — 0 joki-km

Tonava Ráckeve: 58 joki-km — 0 joki-km

Tisza-joki: 685 joki-km — 160 joki-km

Dráva-joki: 198 joki-km — 70 joki-km

Bodrog-joki: 51 joki-km — 0 joki-km

Kettős Körös -joki: 23 joki-km — 0 joki-km

Hármas Körös -joki: 91 joki-km — 0 joki-km

Sió-kanava: 23 joki-km — 0 joki-km

Velence-järvi

Fertő-järvi

Alankomaiden kuningaskunta

Rein

Sneekermeer, Koevordermeer, Heegermeer, Fluessen, Slotermeer, Tjeukemeer, Beulakkerwijde, Belterwijde, Ramsdiep, Ketelmeer, Zwartemeer, Veluwemeer, Eemmeer, Alkmaardermeer, Gouwzee, Buiten Ij, Afgesloten Ij, Noordzeekanaal, Ijmuidenin satama, Rotterdamin satama-alue, Nieuwe Maas, Noord, Oude Maas, Beneden Merwede, Nieuwe Merwede, Dordische Kil, Boven Merwede, Waal, Bijlandschin kanava, Boven Rijn, Pannersdenschin kanava, Geldersche Ijssel, Neder Rijn, Lek, Amsterdam-Rein-kanava, Veerse Meer, Schelde-Rein-kanava Volkerakin suulle asti, Amer, Bergsche Maas, Maas Venlon alapuolella, Gooimeer, Europort, Calandkanaal (Benelux-satamasta itään), Hartelkanaal

Itävallan tasavalta

Tonava: Saksan rajalta Slovakian rajalle

Inn: suulta Passau-Inglingin voimalaitokselle

Traun: suulta km:lle 1,8

Enns: suulta km:lle 2,7

March: suulta km:lle 6

Puolan tasavalta

Biebrza-joki Augustowski-kanavan suulta Narew-joen suulle

Brda-joki Bydgoski-kanavan yhtymäkohdasta Bydgoszczissa Veiksel-joen suulle

Bug-joki Muchawiec-joen suulta Narew-joen suulle

Dąbie-järvi sisäisen merivesialueen rajalle

Augustowski-kanava Biebrza-joen yhtymäkohdasta valtion rajalle ja kyseisen kanavan varrella olevat järvet

Bartnicki-kanava Ruda Woda -järveltä Bartężek-järvelle sekä Bartężek-järvi

Bydgoski-kanava

Elbląski-kanava Druzno-järveltä Jeziorak-järvelle ja Szeląg Wielki -järvi, mukaan luettuina nämä järvet ja kanavan varrella olevat järvet, sekä sivureitti Zalewon suuntaan Jeziorak-järveltä Ewingi-järvelle, järvet mukaan luettuina

Gliwicki-kanava ja Kędzierzyński-kanava

Jagielloński-kanava Elbląg-joen yhtymäkohdasta Nogat-joelle

Łączański-kanava

Śleśiński-kanava ja kanavan varrella sijaitsevat järvet sekä Gopło-järvi

Żerański-kanava

Martwa Veiksel -joki Veiksel-joelta Przegalinassa sisäisen merivesialueen rajalle

Narew-joki Biebrza-joen suulta Veiksel-joen suulle sekä Zegrzyński-järvi

Nogat-joki Veiksel-joelta Veikselinlahden suulle

Noteć-joki (ylempi) Gopło-järveltä Górnonotecki-kanavan yhtymäkohtaan ja Górnonotecki-kanava ja Noteć-joki (alempi) Bydgoski-kanavan yhtymäkohdasta Warta-joen suulle

Oder-joki Racibórzin kaupungista Oder-joen itäisen osan yhtymäkohtaan, joka muuttuu Regalica-joeksi Klucz-Ustowon kanavasta, ja kyseinen joki ja sen sivuhaarat Dąbie-järvelle sekä Oder-joen sivureitti Opatowicen sululta Wrocławin kaupungin sululle

Oder-joen läntinen osa Widuchowan padolta (704,1 km Oder-jokea) sisäisen merivesialueen rajalle ja sivuhaarat sekä Klucz-Ustowo -kanava, joka yhdistää Oder-joen itäisen osan Oder-joen läntiseen osaan

Parnica-joki ja Parnicki-kanava Oder-joen läntisestä osasta sisäisen merivesialueen rajalle

Pisa-joki Roś-järveltä Narew-joen suulle

Szkarpawa-joki Veiksel-joelta Veikselinlahden suulle

Warta-joki Ślesiński-järveltä Oder-joen suulle

Masurian järvialueen järjestelmä, joka käsittää jokien ja kanavien yhdistämät sisävedet, jotka muodostavat pääväylän Roś-järveltä (tämä mukaan luettuna) Piszissä Węgorzewski-kanavalle (kanava mukaan luettuna) Węgorzewossa, sekä seuraavat järvet: Seksty, Mikołajskie, Tałty, Tałtowisko, Kotek, Szymon, Szymoneckie, Jagodne, Boczne, Tajty, Kisajno, Dargin, Łabap, Kirsajty ja Święcajty, sekä Giżycki-kanava ja Niegociński-kanava sekä Piękna Góran kanava, sekä Ryńskie-järven sivureitti (tämä mukaan luettuna) Rynissa Nidzkie-järvelle (3 kilometriin asti, joka toimii Nidzkie-järven altaan rajana), sekä seuraavat järvet: Bełdany, Guzianka Mała ja Guzianka Wielka

Veiksel-joki Przemsza-joen suulta Łączański-kanavan yhtymäkohtaan ja kyseiseltä kanavalta Skawinassa Veiksel-joen suulle Gdańskinlahteen, lukuun ottamatta Włocławski-allasta

Slovakian tasavalta

Tonava: Devínistä (1880,26 joki-km) Slovakian ja Unkarin väliselle rajalle

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI

Leith (Edinburgh)

Aallonmurtajien sisäpuolella

Glasgow

Strathclyde Loch

Crinanin kanava

Crinanista Ardrishaigiin

Caledonian Canal -kanava

Kanavaosuudet

POHJOIS-IRLANTI

Lagan-joki

Laganin padolta Stranmillisiin

ITÄ-ENGLANTI

Wear-joki (vuorovedestä riippumaton)

Durhamin vanhalta rautatiesillalta Durhamin Prebends-sillalle

Tees-joki

Teesin padolta ylävirtaan

Grimsbyn satama-allas

Sulkujen sisällä

Imminghamin satama-allas

Sulkujen sisällä

Hullin satama-alue

Sulkujen sisällä

Bostonin satama-allas

Sulkuporttien sisällä

Aire-Calder-kanava

Goolen satama-alueelta Leedsiin; Leeds-Liverpool-kanavan yhtymäkohtaan; Bank Dolen yhtymäkohdasta Selbyyn (Ouse-joen sululle); Castlefordin yhtymäkohdasta Wakefieldiin (Fallingin sululle)

Ancholme-joki

Ferribyn sululta Briggiin

Calder-Hebble-kanava

Wakefieldistä (Fallingin sululta) Broadcutin ylimmälle sululle

Foss-joki

Ouse-joen yhtymäkohdasta (Blue Bridge) Monkin sillalle

Fossdyke-kanava

Trent-joen yhtymäkohdasta Brayford Pooliin

Goolen satama-allas

Sulkuporttien sisällä

Hornsea Mere

Koko kanava

Hull-joki

Struncheon Hillin sululta Beverley Beckiin

Market Weighton -kanava

Humber-joen sululta Sod Houses -sululle

New Junction -kanava

Koko kanava

Ouse-joki

Naburnin sululta Nun Monktoniin

Sheffield-South Yorkshire -kanava

Keadbyn sululta Tinsleyn sululle

Trent-joki

Cromwellin sululta Shardlow'hun

Witham-joki

Bostonin sululta Brayford Pooliin (Lincoln)

WALES JA LÄNSI-ENGLANTI

Severn-joki

Llanthonyn ja Maisemoren padoista ylävirtaan

Wye-joki

Monmouthista ylävirtaan

Cardiff

Roath Park -järvi

Port Talbot

Suljettujen satama-altaiden sisällä

Swansea

Suljettujen satama-altaiden sisällä

Dee-joki

Barrelwell Hillin vedenottopaikalta ylävirtaan

Mersey-joki

Satama-altaat (Seaforth-satama-allasta lukuun ottamatta)

Lune-joki

Glassonin satama-altaasta ylävirtaan

Avon-joki (Midland)

Tewkesburyn sululta Eveshamiin

Gloucester

Gloucesterin satama-altailta Gloucester-Sharpness -kanavalle

Hollingworth-järvi

Koko järvi

Manchesterin laivakanava

Koko kanava ja Salfordin satama-altaat, Irwell-joki mukaan luettuna

Pickmere-järvi

Koko järvi

Tawe-joki

Suojapadon/venesataman ja Morfan yleisurheilustadionin välillä

Rudyard-järvi

Koko järvi

Weaver-joki

Northwichistä alavirtaan

ETELÄ-ENGLANTI

Nene-joki

Wisbech Cut ja Nene-joki Dog-in-a-Doubletin sululle

Great Ouse -joki

Kings Lynn Cut ja Great Ouse -joki West Lynnin maantiesillasta alavirtaan

Yarmouth

Yare-joen suisto sataman sisääntuloväylän pohjois- ja etelälaiturin päät yhdistävän linjan sisäpuolella, Breydon Water mukaan luettuna

Lowestoft

Lowestoftin satama Mutfordin sulusta alavirtaan sataman sisääntuloväylän uloimmat laiturit yhdistävälle linjalle

Alde- ja Ore-joet

Ore-joen suulta ylävirtaan Westrow Pointiin saakka

Deben-joki

Deben-joen suulta ylävirtaan Felixstowen lautalle saakka

Orwell-joki ja Stour-joki

Orwell-joella Fagbury Pointin ja Shotley Pointin väliseltä linjalta Ipswichin satama-altaalle; Stour-joella Erwarton Nessin kautta pohjoisesta etelään kulkevalta linjalta Manningtreehen

Chelmer-Blackwater-kanava

Beeleighin sululta itään

Thames ja sen sivujoet

Thames Teddingtonin sululta ylävirtaan Oxfordiin saakka

Adur-joki ja Southwickin kanava

Adur-joki Tarmacin satamalaiturin länsipäästä ylävirtaan ja Southwickin kanavan sisäpuolella

Arun-joki

Arun-joki Littlehamptonin venesatamasta ylävirtaan

Ouse-joki (Sussex), Newhaven

Ouse-joki pohjoisen satamalaiturin pohjoispäästä ylävirtaan

Bewl Water

Koko järvi

Grafham Water

Koko järvi

Rutland Water

Koko järvi

Thorpe Park -järvi

Koko järvi

Chichester

Cobnor Pointin ja Chalkdock Pointin yhdistävältä linjalta itään

Christchurch

Christchurchin sataman sisällä, ei kuitenkaan The Run

Exeterin kanava

Koko kanava

Avon-joki (Avon)

Bristolin kaupungin satama-alue

Nethamin padolta Pulteneyn padolle

3 LUKU

Vyöhyke 4

Belgian kuningaskunta

Koko Belgian verkko, lukuun ottamatta vyöhykkeen 3 vesiväyliä

Tšekin tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Saksan liittotasavalta

Kaikki sisävesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Ranskan tasavalta

Kaikki Ranskan sisävesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Italian tasavalta

Po-joki: Piacenzasta suulle

Milano-Cremona-kanava, Po-joki: 15 km:n loppumatka Po-joelle

Mincio-joki: Mantuasta, Governolosta Po-joelle

Ferraran vesitie: Po-joelta (Pontelagoscuro) Ferrarasta Porto Garibaldiin

Brondolon ja Vallen kanavat: itäiseltä Po-joelta Venetsian lahteen

Fisseron kanava — Tartaro — Canalbianco: Adriasta itäiselle Po-joelle

Venetsian rantaviiva: Venetsian lahdelta Gradoon

Liettuan tasavalta

Koko Liettuan verkko

Luxemburgin suurherttuakunta

Mosel

Unkarin tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 2 ja 3

Alankomaiden kuningaskunta

Kaikki muut joet, kanavat ja sisämaan merialueet, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Itävallan tasavalta

Thaya: Bernhardsthaliin asti

March: Km:stä 6 ylävirtaan

Puolan tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Slovakian tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeessä 3

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI

Ratho-Linlithgow Union Canal -kanava

Koko kanava

Glasgow

Forth-Clyde -kanava

Monklandin kanava — Faskinen ja Drumpellierin osuudet

Hogganfield Loch

ITÄ-ENGLANTI

Ancholme-joki

Briggistä Harram Hillin sululle

Calder-Hebble-kanava

Broadcutin ylimmältä sululta Sowerbyn sillalle

Chesterfieldin kanava

West Stockwithistä Worksopiin

Cromfordin kanava

Koko kanava

Derwent-joki

Ouse-joen yhtymäkohdasta Stamfordin sillalle

Driffieldin kanava

Struncheon Hillin sululta Great Driffieldiin

Erewashin kanava

Trentin sululta Langley Millin sululle

Huddersfieldin kanava

Calderin ja Hebblen yhtymäkohdasta Coopersin sillalta Huddersfieldin kanavan kapeikkoon Huddersfieldiin

Ashton-under-Lynen ja Huddersfieldin välillä

Leeds-Liverpool-kanava

Leedsin jokisululta Skiptonin satamalaiturille

Light Water Valley -järvi

Koko järvi

Mere, Scarborough

Koko järvi

Ouse-joki

Nun Monkton Poolista ylävirtaan

Pocklingtonin kanava

Derwent-joen yhtymäkohdasta Melbournen altaalle

Sheffield-South Yorkshire -kanava

Tinsleyn sululta Sheffieldiin

Soar-joki

Trentin yhtymäkohdasta Lougborough'hun

Trent-Mersey-kanava

Shardlow'sta Dellow Lanen sululle

Ure-joki ja Riponin kanava

Ouse-joen yhtymäkohdasta Riponin kanavalle (Riponin allas)

Ashtonin kanava

Koko kanava

WALES JA LÄNSI-ENGLANTI

Avon-joki (Midland)

Eveshamista ylävirtaan

Birminghamin kanava

Koko kanava

Birmingham-Fazeley-kanava

Koko kanava

Coventryn kanava

Koko kanava

Grand Union Canal -kanava (Naptonin yhtymäkohdasta Birminghamiin ja Fazeleyhin)

Koko kanavan osuus

Kennet-Avon-kanava (Bathista Newburyyn)

Koko kanavan osuus

Lancasterin kanava

Koko kanava

Leeds-Liverpool-kanava

Koko kanava

Llangollenin kanava

Koko kanava

Caldonin kanava

Koko kanava

Peak Forest -kanava

Koko kanava

Macclesfieldin kanava

Koko kanava

Monmouthshire-Brecon -kanava

Koko kanava

Montgomeryn kanava

Koko kanava

Rochdalen kanava

Koko kanava

Swansean kanava

Koko kanava

Neath-Tennant-kanava

Koko kanava

Shropshire Union Canal -kanava

Koko kanava

Staffordshire-Worcester -kanava

Koko kanava

Stratford-upon-Avonin kanava

Koko kanava

Trent-joki

Koko joki

Trent-Mersey-kanava

Koko kanava

Weaver-joki

Northwichistä ylävirtaan

Worcester-Birmingham -kanava

Koko kanava

ETELÄ-ENGLANTI

Nene-joki

Dog-in-a-Doubletin sululta ylävirtaan

Great Ouse -joki

Kings Lynn West Lynnin maantiesillalta ylävirtaan; Great Ouse -joki ja kaikki siihen liittyvät Fenlandin vesitiet, mukaan luettuina Cam-joki ja Middle Level Navigation -kanavaverkko

Norfolk and Suffolk Broads -alueen vesitiet

Kaikki liikennöitävät, vuorovedelle alttiit tai siitä riippumattomat joet, järvet, kanavat ja vesitiet Norfolk and Suffolk Broads -alueella, mukaan luettuina Oulton Broad, Waveney-, Yare-, Bure-, Ant- ja Thurne-joet lukuun ottamatta Yarmouthia ja Lowestoftia, jotka on mainittu erikseen

Blyth-joki

Blyth-joki suulta Blythburghiin

Alde- ja Ore-joet

Alde-joella Westrow Pointista ylävirtaan

Deben-joki

Deben-joki Felixstowen lautalta ylävirtaan

Orwell-joki ja Stour-joki

Kaikki Stour-joen vesitiet Manningtreestä ylävirtaan

Chelmer-Blackwater-kanava

Beeleighin sululta länteen

Thames ja sen sivujoet

Stort-joki ja Lee-joki Bow Creekistä ylävirtaan. Grand Union Canal -kanava Brentfordin sululta ylävirtaan ja Regents-kanava Limehousen altaalta ylävirtaan sekä kaikki niihin liittyvät kanavat; Wey-joki Thamesin sululta ylävirtaan; Kennet-Avon -kanava; Thames Oxfordista ylävirtaan. Oxfordin kanava

Medway-joki ja Swale

Medway-joki Allingtonin sululta ylävirtaan

Stour-joki (Kent)

Stour-joki Flagstaff Reachin maihinnousupaikalta ylävirtaan

Doverin satama

Koko satama

Rother-joki

Rother-joki ja Royal Military Canal -kanava Scotsin sulkuporteilta ylävirtaan ja Brede-joki sen suulla olevalta sululta ylävirtaan

Brighton

Brightonin sisempi venesatama sululta ylävirtaan

Wickstead Park -järvi

Koko järvi

Kennet-Avon-kanava

Koko kanava

Grand Union Canal -kanava

Koko kanava

Avon-joki (Avon)

Pulteneyn padolta ylävirtaan

Bridgewaterin kanava

Koko kanava


(*)  Jos alusten kotisatama on muualla, on otettava huomioon 8 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn Emsin ja Dollartin sopimuksen 32 artikla (BGBl. 1963 II, s. 602).

LIITE II

VYÖHYKKEIDEN 1, 2, 3 JA 4 SISÄVESIVÄYLILLÄ LIIKENNÖIVIEN ALUSTEN TEKNISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

SISÄLLYSLUETTELO

I OSA 38
1 LUKU 38
YLEISTÄ 38

1.01 artikla —

Määritelmät 38

1.02 artikla —

(ei tekstiä) 42

1.03 artikla —

(ei tekstiä) 42

1.04 artikla —

(ei tekstiä) 42

1.05 artikla —

(ei tekstiä) 42

1.06 artikla —

Väliaikaiset vaatimukset 42

1.07 artikla —

Hallinnolliset ohjeet 42
2 LUKU 42
MENETTELY 42

2.01 artikla —

Tarkastuselimet 42

2.02 artikla —

Tarkastuspyyntö 43

2.03 artikla —

Vesikulkuneuvon esittäminen tarkastukseen 43

2.04 artikla —

(ei tekstiä) 43

2.05 artikla —

Väliaikainen yhteisön todistus 43

2.06 artikla —

Yhteisön todistuksen voimassaoloaika 44

2.07 artikla —

Yhteisön todistuksen merkinnät ja muutokset 44

2.08 artikla —

(ei tekstiä) 44

2.09 artikla —

Määräaikaistarkastus 44

2.10 artikla —

Vapaaehtoinen tarkastus 44

2.11 artikla —

(ei tekstiä) 44

2.12 artikla —

(ei tekstiä) 44

2.13 artikla —

(ei tekstiä) 44

2.14 artikla —

(ei tekstiä) 45

2.15 artikla —

Kustannukset 45

2.16 artikla —

Tiedotus 45

2.17 artikla —

Yhteisön todistusten rekisteri 45

2.18 artikla —

Virallinen numero 45

2.19 artikla —

Vastaavuus ja vapautukset 45
II OSA 46
3 LUKU 46
LAIVANRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET 46

3.01 artikla —

Perussääntö 46

3.02 artikla —

Lujuus ja vakavuus 46

3.03 artikla —

Runko 47

3.04 artikla —

Konehuoneet, kattilahuoneet ja polttoainevarastot 47
4 LUKU 48
TURVALLISUUSVÄLI, VARALAITA JA SYVÄYSMERKIT 48

4.01 artikla —

Turvallisuusväli 48

4.02 artikla —

Varalaita 48

4.03 artikla —

Varalaidan vähimmäismitta 50

4.04 artikla —

Syväysmerkit 50

4.05 artikla —

Niiden alusten sallittu enimmäissyväys, joiden lastiruumia ei ole aina suljettu siten, että ne olisivat roiskevedenpitävät ja säänkestävät 51

4.06 artikla —

Syväysasteikot 51
5 LUKU 52
OHJATTAVUUS 52

5.01 artikla —

Yleistä 52

5.02 artikla —

Koeajot 52

5.03 artikla —

Koeajoalue 52

5.04 artikla —

Alusten ja kytkyeiden lastimäärä koeajon aikana 52

5.05 artikla —

Aluksen laitteiden käyttö koeajon aikana 52

5.06 artikla —

Säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa) 53

5.07 artikla —

Pysäytysominaisuudet 53

5.08 artikla —

Peräytysominaisuudet 53

5.09 artikla —

Suunnanmuutosominaisuudet 53

5.10 artikla —

Kääntymisominaisuudet 53
6 LUKU 53
OHJAUSLAITTEISTO 53

6.01 artikla —

Yleistä 53

6.02 artikla —

Ohjauslaitteen käyttöyksiköt 54

6.03 artikla —

Ohjauslaitteen hydraulinen käyttöyksikkö 54

6.04 artikla —

Voimanlähde 54

6.05 artikla —

Manuaalinen käyttöyksikkö 55

6.06 artikla —

Säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- ja keulapotkurilaitteet 55

6.07 artikla —

Osoittimet ja valvontalaitteet 55

6.08 artikla —

Kääntymisnopeuden säätimet 55

6.09 artikla —

Hyväksymismenettely 55
7 LUKU 56
OHJAUSHYTTI 56

7.01 artikla —

Yleistä 56

7.02 artikla —

Esteetön näkyvyys 56

7.03 artikla —

Hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat yleiset vaatimukset 57

7.04 artikla —

Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat erityiset vaatimukset 57

7.05 artikla —

Kulkuvalot, merkkivalot ja äänimerkit 58

7.06 artikla —

Tutkalaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet 58

7.07 artikla —

Radiopuhelinlaitteisto aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten 59

7.08 artikla —

Aluksen sisäiset yhteydenpitolaitteet 59

7.09 artikla —

Hälytysjärjestelmä 59

7.10 artikla —

Lämmitys ja ilmanvaihto 59

7.11 artikla —

Peräankkurin käyttölaitteet 59

7.12 artikla —

Ohjaushytin korkeuden säätö 59

7.13 artikla —

Yhteisön todistuksen merkintä aluksista, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten 60
8 LUKU 60
KONEENRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET 60

8.01 artikla —

Yleistä 60

8.02 artikla —

Turvalaitteisto 60

8.03 artikla —

Käyttövoimayksikkö 60

8.04 artikla —

Pakojärjestelmä 61

8.05 artikla —

Polttoainesäiliöt, -putket ja muut varusteet 61

8.06 artikla —

Voiteluöljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys 62

8.07 artikla —

Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyn öljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys 62

8.08 artikla —

Tyhjennyslaitteet 63

8.09 artikla —

Öljypitoisen veden ja jäteöljyn säilytys 64

8.10 artikla —

Alusten melutaso 64

8 a LUKU

(ei tekstiä) 64
9 LUKU 64
SÄHKÖLAITTEET 64

9.01 artikla —

Yleistä 64

9.02 artikla —

Virransyöttöjärjestelmät 65

9.03 artikla —

Kosketussuoja sekä suojaus vieraiden esineiden ja veden sisääntunkeutumiselta 65

9.04 artikla —

Räjähdyssuoja 66

9.05 artikla —

Suojamaadoitus 66

9.06 artikla —

Sallitut enimmäisjännitteet 66

9.07 artikla —

Jakelujärjestelmät 67

9.08 artikla —

Maihinliitäntä ja liitäntä muihin ulkoisiin verkkoihin 67

9.09 artikla —

Virransyöttö muihin vesikulkuneuvoihin 68

9.10 artikla —

Generaattorit ja moottorit 68

9.11 artikla —

Akut 68

9.12 artikla —

Kytkinlaitteistot 69

9.13 artikla —

Hätäkatkaisimet 70

9.14 artikla —

Asennustarvikkeet 70

9.15 artikla —

Johdot 70

9.16 artikla —

Valaistuslaitteet 71

9.17 artikla —

Kulkuvalot 71

9.18 artikla —

(ei tekstiä) 71

9.19 artikla —

Mekaanisten laitteiden hälytys- ja turvajärjestelmät 71

9.20 artikla —

Elektroniset laitteet 72

9.21 artikla —

Sähkömagneettinen yhteensopivuus 73
10 LUKU 73
VARUSTEET 73

10.01 artikla —

Ankkurilaitteet 73

10.02 artikla —

Muut varusteet 75

10.03 artikla —

Käsisammuttimet 76

10.03 a artikla —

Kiinteät palonsammutusjärjestelmät asuintiloissa, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa 76

10.03 b artikla —

Kiinteät palonsammutusjärjestelmät konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa 77

10.04 artikla —

Laivaveneet 81

10.05 artikla —

Pelastusrenkaat ja pelastusliivit 81
11 LUKU 81
TYÖTILOJEN TURVALLISUUS 81

11.01 artikla —

Yleistä 81

11.02 artikla —

Kaatumis- ja putoamissuojaus 81

11.03 artikla —

Työtilojen mitat 82

11.04 artikla —

Sivukannet 82

11.05 artikla —

Pääsy työtiloihin 82

11.06 artikla —

Uloskäynnit ja varauloskäynnit 83

11.07 artikla —

Portaat, tikkaat ja vastaavat välineet 83

11.08 artikla —

Sisätilat 83

11.09 artikla —

Melu- ja tärinäsuojaus 83

11.10 artikla —

Luukkujen kannet 83

11.11 artikla —

Vintturit 84

11.12 artikla —

Nosturit 84

11.13 artikla —

Syttyvien nesteiden säilytys 85
12 LUKU 85
ASUINTILAT 85

12.01 artikla —

Yleistä 85

12.02 artikla —

Erityiset suunnitteluvaatimukset 86

12.03 artikla —

Saniteettitilat 86

12.04 artikla —

Keittiöt 87

12.05 artikla —

Juomavesi 87

12.06 artikla —

Lämmitys ja ilmanvaihto 88

12.07 artikla —

Asuintilojen muut varusteet 88
13 LUKU 88
POLTTOAINEELLA TOIMIVAT LÄMMITYS-, RUOANLAITTO- JA JÄÄHDYTYSLAITTEET 88

13.01 artikla —

Yleistä 88

13.02 artikla —

Nestemäisten polttoaineiden käyttö, öljylaitteet 88

13.03 artikla —

Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit ja sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet 89

13.04 artikla —

Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit 89

13.05 artikla —

Sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet 89

13.06 artikla —

Ilmalämmityslaitteet 89

13.07 artikla —

Kiinteällä polttoaineella toimiva lämmitys 90
14 LUKU 90
TALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETUT NESTEKAASULAITTEISTOT 90

14.01 artikla —

Yleistä 90

14.02 artikla —

Laitteistot 90

14.03 artikla —

Säiliöt 91

14.04 artikla —

Syöttöyksiköiden sijoitus ja järjestäminen 91

14.05 artikla —

Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt 91

14.06 artikla —

Paineensäätimet 91

14.07 artikla —

Paineet 92

14.08 artikla —

Putket ja letkut 92

14.09 artikla —

Jakelujärjestelmä 92

14.10 artikla —

Kaasulla toimivat laitteet ja niiden asennus 92

14.11 artikla —

Ilmanvaihto ja palamiskaasujen poisto 93

14.12 artikla —

Käyttö- ja turvallisuusvaatimukset 93

14.13 artikla —

Hyväksymistarkastus 93

14.14 artikla —

Koestukset 93

14.15 artikla —

Todistus 94
15 LUKU 94
MATKUSTAJA-ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 94

15.01 artikla —

Yleiset säännökset 94

15.02 artikla —

Alusten rungot 94

15.03 artikla —

Vakavuus 96

15.04 artikla —

Turvallisuusväli ja varalaita 100

15.05 artikla —

Suurin sallittu matkustajamäärä 101

15.06 artikla —

Matkustajatilat 101

15.07 artikla —

Käyttövoimajärjestelmä 104

15.08 artikla —

Turvalaitteet 104

15.09 artikla —

Hengenpelastusvälineet 105

15.10 artikla —

Sähkölaitteet 106

15.11 artikla —

Paloturvallisuus 107

15.12 artikla —

Palontorjunta 111

15.13 artikla —

Turvallisuusjärjestelyt 112

15.14 artikla —

Jätevesien keruu ja hävittäminen 113

15.15 artikla —

Tiettyjä matkustaja-aluksia koskevat poikkeukset 113
15 a LUKU 114
MATKUSTAJAPURJEALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 114

15 a.01 artikla —

II osan soveltaminen 114

15 a.02 artikla —

Tiettyjä matkustajapurjealuksia koskevat poikkeukset 115

15 a.03 artikla —

Purjealuksia koskevat vakavuusvaatimukset 115

15 a.04 artikla —

Laivanrakennusta koskevat ja mekaaniset vaatimukset 115

15 a.05 artikla —

Takila yleisesti 116

15 a.06 artikla —

Mastot ja puomit yleisesti 116

15 a.07 artikla —

Mastoja koskevat erityissäännökset 116

15 a.08 artikla —

Märssytankoja koskevat erityissäännökset 117

15 a.09 artikla —

Kokkapuita koskevat erityissäännökset 118

15 a.10 artikla —

Halkaisijapuomeja koskevat erityissäännökset 118

15 a.11 artikla —

Isopuomeja koskevat erityissäännökset 118

15 a.12 artikla —

Kahveleita koskevat erityissäännökset 119

15 a.13 artikla —

Seisovaa ja juoksevaa takilaa koskevat yleiset säännökset 119

15 a.14 artikla —

Seisovaa takilaa koskevat erityissäännökset 119

15 a.15 artikla —

Juoksevaa takilaa koskevat erityissäännökset 120

15 a.16 artikla —

Takilan osat ja varusteet 121

15 a.17 artikla —

Purjeet 122

15 a.18 artikla —

Varusteet 122

15 a.19 artikla —

Koestus 122
16 LUKU 122
ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA ON SUUNNITELTU KYTKETTÄVIKSI TYÖNTÖKYTKYEESEEN, HINATTAVAAN KYTKYEESEEN TAI RINNAKKAISRYHMITELMÄÄN 122

16.01 artikla —

Työntämiseen soveltuvat vesikulkuneuvot 122

16.02 artikla —

Työnnettäviksi soveltuvat vesikulkuneuvot 123

16.03 artikla —

Rinnakkaisryhmitelmien kuljettamiseen soveltuvat vesikulkuneuvot 123

16.04 artikla —

Kytkyeissä kuljetettaviksi soveltuvat vesikulkuneuvot 123

16.05 artikla —

Hinaukseen soveltuvat vesikulkuneuvot 123

16.06 artikla —

Kytkyeiden koeajot 124

16.07 artikla —

Yhteisön todistuksen merkinnät 124
17 LUKU 124
UIVAA KALUSTOA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 124

17.01 artikla —

Yleistä 124

17.02 artikla —

Vapautukset 124

17.03 artikla —

Lisävaatimukset 125

17.04 artikla —

Jäännösturvallisuusväli 125

17.05 artikla —

Jäännösvaralaita 125

17.06 artikla —

Kallistuskoe 126

17.07 artikla —

Vakavuuden osoittaminen 126

17.08 artikla —

Vakavuuden osoittaminen pienennetyllä jäännösvaralaidalla 127

17.09 artikla —

Syväysmerkit ja syväysasteikot 128

17.10 artikla —

Uiva kalusto, jonka vakavuutta ei ole osoitettu 128
18 LUKU 128
TYÖALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 128

18.01 artikla —

Käyttöedellytykset 128

18.02 artikla —

II osan soveltaminen 128

18.03 artikla —

Poikkeukset 128

18.04 artikla —

Turvallisuusväli ja varalaita 129

18.05 artikla —

Laivaveneet 129
19 LUKU 129
HISTORIALLISIA ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET (ei tekstiä) 129
19 a LUKU 129
KANAVAPROOMUJA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET (ei tekstiä) 129
19 b LUKU 129
ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA LIIKENNÖIVÄT VYÖHYKKEEN 4 VESIVÄYLILLÄ 129

19 b.01 artikla

4 luvun soveltaminen 129
20 LUKU 129
MERIALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET (ei tekstiä) 129
21 LUKU 129
HUVIALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 129

21.01 artikla —

Yleistä 129

21.02 artikla —

II osan soveltaminen 130

21.03 artikla —

(ei tekstiä) 130
22 LUKU 131
KONTTIALUSTEN VAKAVUUS 131

22.01 artikla —

Yleistä 131

22.02 artikla —

Irtokontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely 131

22.03 artikla —

Kiinnitettyjä kontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely 133

22.04 artikla —

Aluksen vakavuuden arviointimenettely 134
22 a LUKU 134
ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOIDEN PITUUS ON YLI 110 M 134

22 a.01 artikla —

I osan soveltaminen 134

22 a.02 artikla —

II osan soveltaminen 134

22 a.03 artikla —

Lujuus 134

22 a.04 artikla —

Kelluvuus ja vakavuus 134

22 a.05 artikla —

Lisävaatimukset 135

22 a.06 artikla —

IV osan soveltaminen aluksen rakenteen muutoksiin 136
22 b LUKU 136
SUURNOPEUSALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 136

22 b.01 artikla —

Yleistä 136

22 b.02 artikla —

I osan soveltaminen 137

22 b.03 artikla —

II osan soveltaminen 137

22 b.04 artikla —

Istuimet ja turvavyöt 137

22 b.05 artikla —

Varalaita 137

22 b.06 artikla —

Kelluvuus, vakavuus ja osastoiminen 137

22 b.07 artikla —

Ohjaushytti 137

22 b.08 artikla —

Lisävarustus 138

22 b.09 artikla —

Suljetut tilat 138

22 b.10 artikla —

Uloskäynnit ja poistumistiet 138

22 b.11 artikla —

Paloturvallisuus ja palonehkäisy 139

22 b.12 artikla —

Siirtymäsäännökset 139
III OSA 139
23 LUKU 139
ALUSTEN VARUSTAMINEN MIEHITYKSEN OSALTA 139

23.01 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.02 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.03 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.04 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.05 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.06 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.07 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.08 artikla —

(ei tekstiä) 139

23.09 artikla —

Alusten varusteet 140

23.10 artikla —

(ei tekstiä) 141

23.11 artikla —

(ei tekstiä) 141

23.12 artikla —

(ei tekstiä) 141

23.13 artikla —

(ei tekstiä) 141

23.14 artikla —

(ei tekstiä) 141

23.15 artikla —

(ei tekstiä) 141
IV OSA 141
24 LUKU 141
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET 141

24.01 artikla —

Siirtymäsäännösten soveltaminen jo liikenteessä oleviin vesikulkuneuvoihin 141

24.02 artikla —

Jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset 141

24.03 artikla —

Huhtikuun 1 päivänä 1976 tai sitä ennen vesille laskettuja vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset 152

24.04 artikla —

Muut poikkeukset 154

24.05 artikla —

(ei tekstiä) 154

24.06 artikla —

24.01 artiklan soveltamisalaan kuulumattomia vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset 154

24.07 artikla —

(ei tekstiä) 163
24 a LUKU 163
SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET ALUKSILLE, JOTKA EIVÄT LIIKENNÖI VYÖHYKKEEN R VESITEILLÄ 163

24 a.01 artikla —

Siirtymäsäännösten soveltaminen jo liikenteessä oleviin vesikulkuneuvoihin ja aikaisempien yhteisön todistusten voimassaoloaika 163

24 a.02 artikla —

Jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja koskevat vapautukset 163

24 a.03 artikla —

Aluksia, joiden köli on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 1985, koskevat vapautukset 169

24 a.04 artikla —

Muut poikkeukset 171

LISÄYS I —

TURVALLISUUSMERKIT 172

LISÄYS II —

HALLINNOLLISET OHJEET 174

I OSA

1 LUKU

YLEISTÄ

1.01 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä ja sen liitteissä tarkoitetaan:

 

Alustyypit

1.

’vesikulkuneuvolla’ alusta tai uivaa kalustoa;

2.

’aluksella’ sisävesialusta tai merialusta;

3.

’sisävesialuksella’ yksinomaan tai pääasiassa sisävesiväylillä käytettäväksi tarkoitettua alusta;

4.

’merialuksella’ alusta, joka on hyväksytty meriliikenteeseen;

5.

’moottorialuksella’ moottorikäyttöistä rahtialusta tai moottorikäyttöistä säiliöalusta;

6.

’moottorikäyttöisellä säiliöaluksella’ alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu kulkemaan itsenäisesti omalla käyttövoimallaan;

7.

’moottorikäyttöisellä rahtialuksella’ tavaran kuljetuksen tarkoitettua muuta kuin moottorikäyttöistä säiliöalusta, joka on suunniteltu kulkemaan itsenäisesti omalla käyttövoimallaan;

8.

’kanavaproomulla’ sisävesialusta, jonka pituus on enintään 38,5 m ja leveys enintään 5,05 m ja joka liikennöi yleensä Reinin–Rhônen kanavassa;

9.

’hinaajalla’ alusta, joka on erityisesti suunniteltu suorittamaan hinauksia;

10.

’työntöaluksella’ alusta, joka on erityisesti suunniteltu kuljettamaan työntökytkyettä;

11.

’proomulla’ tavaraproomua tai säiliöproomua;

12.

’säiliöproomulla’ alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu hinattavaksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin;

13.

’tavaraproomulla’ tavaran kuljetukseen tarkoitettua alusta, joka ei ole säiliöproomu ja joka on suunniteltu hinattavaksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin;

14.

’työntöproomulla’ työnnettävää säiliöproomua, työnnettävää lastiproomua tai proomuemälaivan proomua;

15.

’työnnettävällä säiliöproomulla’ alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu tai erityisesti muutettu työnnettäväksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin, kun se ei ole osana työntökytkyettä;

16.

’työnnettävällä lastiproomulla’ tavaran kuljetukseen tarkoitettua alusta, joka ei ole työnnettävä säiliöproomu ja joka on suunniteltu tai erityisesti muunnettu työnnettäväksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin, kun se ei ole osana työntökytkyettä;

17.

’proomuemälaivan proomulla’ työntöproomua, joka on suunniteltu kuljetettavaksi merialuksilla ja kulkemaan sisävesiväylillä;

18.

’matkustaja-aluksella’ päiväristeilyalusta tai risteilyalusta, joka on suunniteltu ja varustettu kuljettamaan yli 12 matkustajaa;

19.

’matkustajapurjealuksella’ matkustaja-alusta, joka on suunniteltu ja varustettu kulkemaan myös purjeiden avulla;

20.

’päiväristeilyaluksella’ matkustaja-alusta, jolla ei ole hyttejä matkustajien yöpymistä varten;

21.

’risteilyaluksella’ matkustaja-alusta, jolla on hyttejä matkustajien yöpymistä varten;

22.

’suurnopeusaluksella’ moottorikäyttöistä alusta, jonka nopeus veden pintaan nähden voi olla yli 40 km/h;

23.

’uivalla kalustolla’ uivaa rakennetta, johon on asennettu työkoneita, kuten nostureita, ruoppauskoneita, paalujunttia tai elevaattoreita;

24.

’työaluksella’ alusta, joka rakenteeltaan ja varusteiltaan soveltuu ja on tarkoitettu käytettäväksi työmaalla, mukaan lukien ruoppaajan apuproomut, palko- ja kansiproomut, ponttonit ja kiviaineen sijoittamisessa käytetyt alukset;

25.

’huvialuksella’ urheiluun tai vapaa-aikaan tarkoitettua muuta kuin matkustaja-alusta;

26.

’laivaveneellä’ kuljetukseen, pelastukseen, meripelastukseen ja työtehtäviin käytettävää venettä;

27.

’uivalla laitoksella’ uivaa laitteistoa, jota ei tavallisesti ole tarkoitettu siirrettäväksi, kuten uima-allas, telakka, laituri tai venevaja;

28.

’uivalla esineellä’ lauttaa tai muuta rakennetta, esinettä tai kokonaisuutta, joka kykenee kulkemaan, mutta joka ei ole alus tai uiva kalusto tai laitos;

 

Vesikulkuneuvoryhmät

29.

’kytkyeellä’ vesikulkuneuvojen kiinteää kytkyettä tai hinauskytkyettä;

30.

’ryhmitelmällä’ kytkyekokoonpanon muotoa;

31.

’kiinteällä kytkyeellä’ työntökytkyettä tai rinnakkaisryhmitelmää;

32.

’työntökytkyeellä’ kiinteää muodostelmaa vesikulkuneuvoja, joista vähintään yksi on kytkyeelle työntövoiman antavan vesikulkuneuvon eli työntöaluksen edessä; kiinteänä pidetään myös kytkyettä, joka muodostuu työntöaluksesta ja työnnettävästä aluksesta siten, että niiden kytkentätapa mahdollistaa ohjatun nivelliikkeen;

33.

’rinnakkaisryhmitelmällä’ muodostelmaa vesikulkuneuvoja, jotka on kytketty kiinteästi rinnakkain ja joista mikään ei ole sijoitettu muodostelmaa kuljettavan vesikulkuneuvon eteen;

34.

’hinattavalla kytkyeellä’ yhden tai useamman vesikulkuneuvon, uivan laitoksen tai uivan laitteiston muodostelmaa, jota hinaa yksi tai useampi omalla käyttövoimalla kulkeva, kytkyeeseen kuuluva vesikulkuneuvo;

 

Aluksen eri osat

35.

’pääkonehuoneella’ tilaa, johon kuljetuskoneisto on asennettu;

36.

’konehuoneella’ tilaa, johon polttomoottorit on asennettu;

37.

’kattilahuoneella’ tilaa, johon on asennettu polttoainekäyttöinen laitteisto, joka on suunniteltu tuottamaan höyryä tai lämmittämään lämpöenergiaa kuljettavaa nestettä;

38.

’suljetulla ylärakenteella’ yhtenäistä, kiinteää ja vesitiivistä rakennetta, jonka kiinteät seinät on liitetty kanteen pysyvästi ja vesitiiviisti;

39.

’ohjaushytillä’ tilaa, johon kaikki aluksen ohjaamiseen tarvittavat hallinta- ja valvontalaitteet on asennettu;

40.

’asuintilalla’ tilaa, joka on tarkoitettu aluksella yleensä asuville henkilöille ja johon kuuluvat laivan keittiö, muonavarasto, WC:t ja peseytymistilat, pesulatilat, eteiset ja käytävät, mutta ei ohjaushytti;

41.

’matkustajatilalla’ aluksen matkustajille tarkoitettuja alueita ja suljettuja alueita, joita ovat oleskelutilat, toimistot, myymälät, kampaamot, kuivaushuoneet, pesulat, saunat, WC:t, pesuhuoneet, käytävät sekä yhdyskäytävät ja portaat, jotka eivät ole seinien ympäröimiä;

42.

’valvontakeskuksella’ ohjaushyttiä, tilaa, jossa on sähkövirran varalähde tai sen osia, tai tilaa, jossa on jatkuvasti aluksen henkilökuntaa tai miehistön jäseniä, esimerkiksi palovaroituslaitteita ja ovien tai palopeltien kauko-ohjausta varten;

43.

’porraskuilulla’ sisäisen portaikon tai hissin kuilua;

44.

’oleskelutilalla’ asuintilan tai matkustajatilan huonetta. Matkustaja-aluksilla keittiöitä ei lueta oleskelutiloihin;

45.

’keittiöllä’ huonetta, jossa on uuni tai sen kaltainen ruoanvalmistuslaite;

46.

’varastolla’ huonetta, jossa säilytetään syttyviä nesteitä, tai huonetta, jossa on yli neljä neliömetriä säilytystilaa;

47.

’lastiruumalla’ aluksen osaa, joka on rajattu laipioin keulassa ja perässä, joka on luukunkansilla avattava tai suljettava ja joka on suunniteltu pakatun tai irtolastin kuljetukseen tai runkoon kiinteästi kuulumattomien säiliöiden sijoittamiseen;

48.

’kiinteällä säiliöllä’ alukseen kiinnitettyä säiliötä, jonka seininä on joko itse runko tai rungosta erillinen kotelo;

49.

’työtilalla’ aluetta, jolla miehistön jäsenet suorittavat tehtäviään, mukaan lukien laskuportaat, nostopuomit ja laivaveneet;

50.

’käytävällä’ aluetta, joka on tarkoitettu ihmisten ja tavaroiden tavanomaista liikkumista varten;

51.

’turvallisella alueella’ aluetta, jota rajoittaa ulkopuolelta pystysuora pinta, joka kulkee 1/5 BWL:n etäisyydellä rungon suuntaisesti enimmäissyväyksen mukaisesti;

52.

’kokoontumisalueilla’ aluksen alueita, jotka ovat erityisesti suojattuja ja joihin matkustajat kokoontuvat hätätapauksessa;

53.

’evakuointialueilla’ aluksen kokoontumisalueiden osia, joista henkilöiden evakuointi voidaan suorittaa;

 

Laivateknisiä termejä

54.

’enimmäissyväystasolla’ veden pinnan tasoa, joka vastaa enimmäissyväystä, jossa vesikulkuneuvo saa kulkea;

55.

’turvallisuusvälillä’ etäisyyttä enimmäissyväystason ja samansuuntaisen tason välillä, joka kulkee alimman pisteen kautta, jota ylempänä vesikulkuneuvoa ei pidetä vesitiiviinä;

56.

’jäännösturvallisuusvälillä’ sitä pystysuoraa väliä, joka aluksen kallistuessa jää vedenpinnan ja veden alle joutuvan puolen alimman kohdan väliin, minkä ylittymisen jälkeen alusta ei enää pidetä vesitiiviinä;

57.

’varalaidalla (f)’ etäisyyttä enimmäissyväystason ja samansuuntaisen, parraksen alimman pisteen kautta kulkevan tason, tai jos parrasta ei ole, aluksen laidan yläreunan alimman pisteen kautta kulkevan tason välillä;

58.

’jäännösvaralaidalla’ sitä pystysuoraa väliä, joka aluksen kallistuessa jää vedenpinnan ja kannen yläpinnan väliin veden alle joutuvan puolen alimmassa kohdassa, tai jos kantta ei ole, vedenpinnan ja aluksen kiinteän laidan yläpinnan alimman kohdan väliin;

59.

’upporajalla’ teoreettista rajaa, joka kulkee sivulaidoituksessa vähintään 10 cm laipiokannen alapuolella ja vähintään 10 cm aluksen laidan alimman ei-vesitiiviin pisteen alapuolella. Jos laipiokantta ei ole, käytetään rajaa, joka kulkee vähintään 10 cm sen alimman rajan alapuolella, johon asti ulkolaidoitus on vesitiivis;

60.

’uppouman tilavuudella (∇)’ aluksen syrjäyttämän vesimäärän tilavuutta kuutiometreinä;

61.

’uppoumalla (Δ)’ aluksen kokonaispainoa tonneina, lasti mukaan luettuna;

62.

’täyteläisyyskertoimella (CB)’ uppouman tilavuuden suhdetta pituuden (LWL), leveyden (BWL) ja syväyksen (T) tuloon;

63.

’vesiviivan yläpuolisella lateraalitasolla (AV)’ aluksen lateraalitasoa neliömetreinä vesiviivan yläpuolella;

64.

’laipiokannella’ kantta, johon vaaditut vesitiiviit laipiot johtavat ja josta varalaita mitataan;

65.

’laipiolla’ tavallisesti pystysuoraa tietyn korkuista seinää, joka jakaa aluksen osiin ja rajoittuu aluksen pohjaan, laidoitukseen tai toisiin laipioihin;

66.

’poikittaislaipiolla’ aluksen laidasta toiseen ulottuvaa laipiota;

67.

’seinällä’ tavallisesti pystysuoraa tilanjakajaa;

68.

’väliseinällä’ seinää, joka ei ole vesitiivis;

69.

’pituudella (L)’ rungon enimmäispituutta metreinä ilman peräsintä ja kokkapuuta;

70.

’suurimmalla pituudella (LOA)’ vesikulkuneuvon enimmäispituutta metreinä, mukaan lukien kaikki kiinteät laitteet, kuten ohjaus- ja kuljetuslaitteiston osat, mekaaniset ja muut vastaavat laitteet;

71.

’vesiviivan pituudella (LWL)’ enimmäissyväyksellä mitattua rungon pituutta metreinä;

72.

’leveydellä (B)’ laidoituksen ulkoreunaan mitattua rungon enimmäisleveyttä metreinä (ilman siipirattaita, lepuuttajia ja vastaavia);

73.

’suurimmalla leveydellä (BOA)’ vesikulkuneuvon enimmäisleveyttä metreinä, mukaan luettuina kaikki kiinteät laitteet, kuten siipirattaat, lepuuttajat, mekaaniset laitteet ja vastaavat;

74.

’vesiviivan leveydellä (BWL)’ enimmäissyväystasolla laidoituksen ulkoreunasta mitattua rungon leveyttä metreinä;

75.

’korkeudella (H)’ rungon tai kölin alimman pisteen ja kannen alimman, aluksen sivulla olevan pisteen välistä pienintä kohtisuoraa etäisyyttä metreinä;

76.

’syväyksellä (T)’: rungon tai kölin alimman pisteen ja enimmäissyväystason välistä kohtisuoraa etäisyyttä metreinä;

77.

’keulapystysuoralla’ pystysuoraa viivaa keulassa rungon ja enimmäissyväystason leikkauskohdassa;

78.

’sivukannen vapaalla leveydellä’ etäisyyttä pystysuorasta viivasta, joka kulkee sivukannen puolella kehyksen ulkonevimman osan kautta, pystysuoraan viivaan, joka kulkee sivukannen ulkolaidassa liukastumissuojan (suojakaide, jalkatuki) sisäreunan kautta;

 

Ohjauslaitteisto

79.

’ohjauslaitteistolla’ kaikkia aluksen ohjaamiseen tarvittavia laitteita, joilla varmistetaan 5 luvussa säädetty ohjattavuus;

80.

’peräsimellä’ peräsintä tai peräsimiä akseleineen, mukaan lukien peräsinsektori ja ohjauslaitteeseen yhdistävät osat;

81.

’ohjauslaitteella’ ohjauslaitteiston osaa, jolla saadaan aikaan peräsimen liike;

82.

’käyttöyksiköllä’ ohjauslaitteen käyttöyksikköä voimanlähteen ja ohjauslaitteen välissä;

83.

’voimanlähteellä’ voimansyöttöä ohjauksen hallintajärjestelmään ja ohjauslaitteeseen aluksen verkosta, akuista tai polttomoottorista;

84.

’ohjauksen hallintajärjestelmällä’ konekäyttöiseen ohjauksen hallintaan tarvittavia osia ja virtapiirejä;

85.

’ohjauslaitteen käyttöyksiköllä’ ohjauslaitteen, sen käyttöyksikön ja voimanlähteen hallintajärjestelmää;

86.

’manuaalisella ohjauksella’ järjestelmää, jossa peräsimen liike saadaan aikaan kääntämällä ohjauspyörää käsin mekaanisella välityksellä ilman lisävoimanlähdettä;

87.

’käsikäyttöisellä hydraulisella ohjauksella’ käsikäyttöistä järjestelmää hydraulisella välityksellä;

88.

’kääntymisnopeuden säätimellä’ laitetta, joka automaattisesti asettaa ja ylläpitää ennakolta valittujen arvojen mukaisesti alukselle määritellyn kääntymisnopeuden;

89.

’yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten järjestetyllä ohjaushytillä’ ohjaushyttiä, joka on järjestetty siten, että yksi henkilö voi ohjata alusta tutkalla navigoiden;

 

Rakenteiden osien ja materiaalien ominaisuudet

90.

’vesitiiviillä’ rakenneosia tai laitteita, joihin veden pääsy on estetty;

91.

’roiskevedenpitävällä ja säätiiviillä’ rakenneosia tai laitteita, jotka tavanomaisissa oloissa päästävät läpi vain erittäin pienen vesimäärän;

92.

’kaasutiiviillä’ rakenneosia tai laitteita, joihin kaasun ja höyryjen pääsy on estetty;

93.

’palamattomalla’ ainetta, joka ei pala eikä tuota syttyviä höyryjä sellaisia määriä, että ne syttyisivät saavuttaessaan noin 750 °C:n lämpötilan;

94.

’palamista hidastavalla’ materiaalia, joka ei syty helposti tai jonka pinta ainakin rajoittaa tulen leviämistä 15.11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti;

95.

’palonkestävyydellä’ rakenneosien tai laitteiden ominaisuutta, joka on todistettu koemenetelmin 15.11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

96.

’palokoesäännöstöllä’ IMOn meriturvallisuuskomitean päätöksellä MSC.61(67) annettua kansainvälistä palokoemenetelmiä koskevaa säännöstöä;

 

Muita määritelmiä

97.

’hyväksytyllä luokituslaitoksella’ luokituslaitosta, joka on tunnustettu direktiivin liitteessä VI olevien edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;

98.

’tutkalaitteella’ navigoinnin sähköistä apuvälinettä, jota käytetään ympäristön ja liikenteen havaitsemiseen ja näyttämiseen;

99.

’sisävesien ECDIS-järjestelmällä’ sisävesien sähköisten merikarttojen ja niihin liittyvien tietojen standardoitua näyttöjärjestelmää, joka näyttää valitut tiedot valmistajan erittelemistä sisävesiä koskevista sähköisistä merikartoista ja valinnaisesti tietoja muista vesikulkuneuvon antureista;

100.

’sisävesien ECDIS-laitteella’ sisävesien sähköisten merikarttojen katseluun käytettävää laitetta, jota voidaan käyttää kahdessa eri tilassa: tiedonsaantitilassa tai navigointitilassa;

101.

’tiedonsaantitilalla’ sisävesien ECDIS-järjestelmän käyttöä vain tiedonsaantia varten ilman tutkapeittoa;

102.

’navigointitilalla’ sisävesien ECDIS-järjestelmän käyttöä yhdessä tutkapeiton kanssa vesikulkuneuvolla navigoimista varten;

103.

’aluksen henkilökunnalla’ kaikkia matkustaja-aluksessa olevia työntekijöitä, jotka eivät ole miehistön jäseniä;

104.

’liikuntaesteisillä henkilöillä’ henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia käyttää julkisia kulkuneuvoja, esimerkiksi vanhuksia ja vammaisia sekä aistirajoitteisia henkilöitä, pyörätuolissa olevia henkilöitä, raskaana olevia naisia ja pienten lasten kanssa matkustavia henkilöitä;

105.

’yhteisön todistuksella’ todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen antaa alukselle ja joka merkitsee, että alus on tämän direktiivin teknisten vaatimusten mukainen.

1.02 artikla

(ei tekstiä)

1.03 artikla

(ei tekstiä)

1.04 artikla

(ei tekstiä)

1.05 artikla

(ei tekstiä)

1.06 artikla

Väliaikaiset vaatimukset

Väliaikaisia vaatimuksia voidaan asettaa tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, kun sisävesiliikenteen teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi on kiireellisissä tapauksissa tarpeen poiketa tämän direktiivin säännöksistä jo ennen odotettavissa olevaa tämän direktiivin muutosta tai sallia kokeita. Vaatimukset julkaistaan, ja ne ovat voimassa korkeintaan kolme vuotta. Ne tulevat voimaan samanaikaisesti ja ne kumotaan samoin edellytyksin kaikissa jäsenvaltioissa.

1.07 artikla

Hallinnolliset ohjeet

Tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi ja yhtenäistämiseksi voidaan tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti päättää tarkastuksia koskevista sitovista hallinnollisista ohjeista.

2 LUKU

MENETTELY

2.01 artikla

Tarkastuselimet

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava tarkastuselimiä.

2.   Tarkastuselinten on koostuttava puheenjohtajasta ja asiantuntijoista.

Asiantuntijoiksi on jokaiseen tarkastuselimeen kutsuttava vähintään

a)

yksi sisävesiliikenteestä vastaavan hallinnonalan virkamies;

b)

yksi sisävesialusten ja niiden koneiden suunnittelun asiantuntija;

c)

yksi merenkulun asiantuntija, jolla on navigointitodistus.

3.   Sen valtion viranomaisten, johon tarkastuselin perustetaan, on nimettävä kunkin elimen puheenjohtaja ja asiantuntijat. Puheenjohtajan ja asiantuntijoiden on tehtäviinsä ryhtyessään vakuutettava kirjallisesti, että he hoitavat tehtäviään täysin riippumattomalla tavalla. Virkamiehiltä ei edellytetä tällaista vakuutusta.

4.   Tarkastuselimet voivat kutsua avukseen erityisasiantuntijoita soveltuvien kansallisten säännösten mukaisesti.

2.02 artikla

Tarkastuspyyntö

1.   Menettely, jota on noudatettava tarkastuspyynnön esittämisessä ja tarkastuksen suorittamispaikan ja -ajan vahvistamisessa, kuuluu todistuksen antavien viranomaisten toimivaltaan. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava, mitkä asiakirjat sille on esitettävä. Menettelyn on oltava sellainen, että tarkastus voi tapahtua kohtuullisen ajan kuluessa tarkastuspyynnön esittämisestä.

2.   Sellaisen aluksen omistaja, johon tätä direktiiviä ei sovelleta, tai tämän edustaja voi hakea yhteisön todistusta. Todistus on myönnettävä, jos alus täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

2.03 artikla

Vesikulkuneuvon esittäminen tarkastukseen

1.   Omistajan tai tämän edustajan on esitettävä vesikulkuneuvo tarkastusta varten lastaamattomana, puhdistettuna ja varustettuna. Omistajan on avustettava tarvittavassa määrin, esimerkiksi toimittamalla tarkoituksenmukainen laivavene, antamalla henkilökuntaa käyttöön ja helpottamalla sellaisten rungon tai laitteiden osien tutkimista, joihin ei ole suoraa pääsyä tai jotka eivät ole näkyvillä.

2.   Tarkastuselimen on tarkastettava alus ensimmäisen kerran telakalla. Tarkastus telakalla voidaan jättää suorittamatta, jos vesikulkuneuvolla on luokitustodistus tai hyväksytyn luokituslaitoksen todistus, jonka mukaan rakennustapa vastaa sen vaatimuksia, tai jos esitetystä todistuksesta käy ilmi, että toimivaltainen viranomainen on jo suorittanut tarkastuksen telakalla muuta tarkoitusta varten. Määräaikaistarkastuksessa tai tämän direktiivin 15 artiklassa tarkoitetussa tarkastuksessa tarkastuselin voi vaatia tarkastusta telakalla.

Tarkastuselimen on suoritettava koeajoja, jos moottorialusta tai kytkyettä tarkastetaan ensimmäistä kertaa tai jos kuljetus- tai ohjauslaitteisiin on tehty merkittäviä muutoksia.

3.   Tarkastuselin voi vaatia ylimäräisiä toiminnallisia kokeita sekä lisätodisteita. Tätä säännöstä sovelletaan myös aluksen rakennusvaiheessa.

2.04 artikla

(ei tekstiä)

2.05 artikla

Väliaikainen yhteisön todistus

1.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa väliaikaisen yhteisön todistuksen

a)

vesikulkuneuvoille, joiden on tarkoitus ajaa toimivaltaisen viranomaisen luvalla tiettyyn paikkaan yhteisön todistuksen saamista varten;

b)

vesikulkuneuvoille, joilla ei tilapäisesti ole yhteisön todistusta tämän direktiivin 2.07 tai 12 ja 16 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

c)

vesikulkuneuvoille, joiden yhteisön todistus on vielä tarkastuksen jälkeen käsiteltävänä;

d)

vesikulkuneuvoille, jotka eivät täytä kaikkia yhteisön todistuksen myöntämisedellytyksiä liitteessä V olevassa I osassa vahvistetun mukaisesti;

e)

vesikulkuneuvoille, joiden kunto ei vahingon seurauksena enää ole yhteisön todistuksen mukainen;

f)

uiville laitteistoille tai kalustoille, jos erityiskuljetuksista vastaava viranomainen vaatii jäsenvaltioissa sovellettavien merenkulkuviranomaisen säännösten mukaisesti erikoiskuljetuksiin tarvittavan luvan saamiseksi tällaista yhteisön todistusta;

g)

vesikulkuneuvoille, jotka poikkeavat II osan säännöksistä, 2.19 artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti.

2.   Tilapäinen yhteisön todistus annetaan liitteessä V olevassa III osassa esitetyn mallin mukaisesti, jos vesikulkuneuvon, uivan laitteiston tai uivan kaluston purjehduskelpoisuus vaikuttaa riittävältä.

Siihen sisällytetään toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät ehdot, ja se on voimassa

a)

1 kohdan a ja d—f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tietyn yksittäisen, sopivan ajan sisällä, kuitenkin enintään kuukauden kuluessa tehtävän matkan ajan;

b)

1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asiaankuuluvan ajan;

c)

1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuuden kuukauden ajan. Väliaikaisen yhteisön todistuksen voimassaoloa voidaan jatkaa kuudella kuukaudella, jos komitea ei ole vielä tehnyt päätöstä.

2.06 artikla

Yhteisön todistuksen voimassaoloaika

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava uusille aluksille tämän direktiivin säännösten mukaisesti myönnettävien yhteisön todistusten voimassaoloaika, joka voi olla enintään

a)

viisi vuotta matkustaja-aluksille;

b)

kymmenen vuotta kaikille muille vesikulkuneuvoille.

Voimassaoloaika on merkittävä yhteisön todistukseen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava yhteisön todistuksen voimassaoloaika tapauskohtaisesti tarkastustulosten perusteella sellaisille aluksille, jotka ovat jo liikennöineet ennen tarkastusta. Voimassaoloaika ei saa kuitenkaan ylittää 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja.

2.07 artikla

Yhteisön todistuksen merkinnät ja muutokset

1.   Vesikulkuneuvon omistajan tai tämän edustajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki nimen muutokset, omistajanvaihdokset, vesikulkuneuvon mahdolliset uudelleen mittaukset sekä kaikki virallisen numeron, rekisteröinnin tai kotisataman muutokset. Samalla on lähetettävä viranomaiselle yhteisön todistus muutosten merkitsemistä varten.

2.   Kaikki yhteisön todistuksen merkinnät ja muutokset voi tehdä mikä tahansa toimivaltainen viranomainen.

3.   Kun toimivaltainen viranomainen tekee muutoksen tai merkinnän yhteisön todistukseen, sen on ilmoitettava tästä yhteisön todistuksen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.08 artikla

(ei tekstiä)

2.09 artikla

Määräaikaistarkastus

1.   Vesikulkuneuvoille on tehtävä määräaikaistarkastus ennen niiden yhteisön todistuksen voimassaolon päättymistä.

2.   Jos vesikulkuneuvon omistaja tai tämän edustaja esittää perustellun pyynnön, toimivaltainen viranomainen voi jatkaa yhteisön todistuksen voimassaoloaikaa ilman lisätarkastusta poikkeuksellisesti enintään kuudella kuukaudella. Tällainen pidennys myönnetään kirjallisesti, ja se on säilytettävä vesikulkuneuvossa.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on tämän tarkastuksen tulosten perusteella vahvistettava yhteisön todistuksen uusi voimassaoloaika.

Voimassaoloaika on merkittävä yhteisön todistukseen ja ilmoitettava yhteisön todistuksen myöntäneelle viranomaiselle.

4.   Jos yhteisön todistuksen 3 kohdan mukaisen voimassaolon pidentämisen sijasta myönnetään uusi yhteisön todistus, vanha yhteisön todistus on palautettava sen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.10 artikla

Vapaaehtoinen tarkastus

Vesikulkuneuvon omistaja tai tämän edustaja voi milloin tahansa vapaaehtoisesti pyytää tarkastusta.

Tarkastuspyyntö on hyväksyttävä.

2.11 artikla

(ei tekstiä)

2.12 artikla

(ei tekstiä)

2.13 artikla

(ei tekstiä)

2.14 artikla

(ei tekstiä)

2.15 artikla

Kustannukset

Vesikulkuneuvon omistajan tai tämän edustajan on vastattava kaikista aluksen tarkastuksen ja yhteisön todistuksen myöntämisen aiheuttamista kustannuksista erityisen, kunkin jäsenvaltion säätämän kustannusjärjestelmän mukaisesti.

2.16 artikla

Tiedotus

Toimivaltainen viranomainen voi antaa tiedot yhteisön todistuksen sisällöstä henkilöille, jotka osoittavat, että heillä on perusteltu syy saada kyseiset tiedot, ja se voi toimittaa yhteisön todistuksista otteita tai oikeiksi todistettuja jäljennöksiä, jotka on merkittävä sellaisiksi.

2.17 artikla

Yhteisön todistusten rekisteri

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä myöntämiinsä yhteisön todistuksiin järjestysnumero. Niiden on pidettävä rekisteriä liitteessä VI vahvistetun mallin mukaisesti kaikista myöntämistään yhteisön todistuksista.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa tai säilytettävä jäljennös kaikista myöntämistään yhteisön todistuksista ja merkittävä niihin kaikki yhteisön todistuksiin tehdyt merkinnät, muutokset, peruutukset ja korvaamiset.

2.18 artikla

Virallinen numero

1.   Yhteisön todistuksen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä kyseiseen yhteisön todistukseen virallinen numero, jonka sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa vesikulkuneuvo on rekisteröity tai jossa sen kotisatama sijaitsee, on antanut vesikulkuneuvolle.

Yhteisön ulkopuolisten valtioiden vesikulkuneuvojen osalta yhteisön todistukseen merkittävän virallisen numeron antaa yhteisön todistuksen myöntävä toimivaltainen viranomainen.

Näitä vaatimuksia ei sovelleta huvialuksiin.

2.   (ei tekstiä)

3.   (ei tekstiä)

4.   Vesikulkuneuvon omistajan tai tämän edustajan on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle hakemus saadakseen alukselleen virallisen numeron. Omistaja tai tämän edustaja on myös velvollinen kiinnittämään alukseen yhteisön todistukseen merkityn virallisen numeron ja poistamaan sen heti, kun numeron voimassaoloaika on päättynyt.

2.19 artikla

Vastaavuus ja vapautukset

1.   Jos II osan säännösten mukaan vesikulkuneuvossa on käytettävä tiettyjä materiaaleja, laitteita tai varusteita tai niiden on oltava vesikulkuneuvossa, tai jos tietyt rakenteelliset toimenpiteet tai järjestelyt on suoritettava, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että kyseisessä vesikulkuneuvossa käytetään tai säilytetään muita materiaaleja, laitteita tai varusteita tai että siinä suoritetaan muita rakenteellisia toimenpiteitä tai muita järjestelyjä, jos ne todetaan vastaaviksi tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2.   Jos komitea ei ole vielä tehnyt tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettua vastaavuutta koskevaa päätöstä, toimivaltainen viranomainen voi antaa väliaikaisen yhteisön todistuksen.

Toimivaltaiset viranomaiset tekevät komitealle tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti kuukauden kuluessa väliaikaisen yhteisön todistuksen myöntämisestä ilmoituksen, jossa mainitaan vesikulkuneuvon nimi ja virallinen numero, poikkeuksen laji sekä valtio, jossa vesikulkuneuvo on rekisteröity tai jossa sen kotisatama sijaitsee.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti myöntää komitean suosituksesta koemielessä ja tietyksi ajaksi yhteisön todistuksen vesikulkuneuvolle, jossa noudatetaan uusia II osan vaatimuksista poikkeavia teknisiä vaatimuksia, jos nämä vaatimukset takaavat vastaavan turvallisuuden.

4.   Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut vastaavuudet ja vapautukset on merkittävä yhteisön todistukseen. Niistä on ilmoitettava komissiolle.

II OSA

3 LUKU

LAIVANRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

3.01 artikla

Perussääntö

Alukset on rakennettava hyvän laivanrakennustavan mukaisesti.

3.02 artikla

Lujuus ja vakavuus

1.   Rungon on oltava riittävän vahva kestämään kaikki siihen tavallisissa oloissa kohdistuvat kuormitukset.

a)

Uusissa aluksissa ja merkittävissä muutoksissa, jotka voivat vaikuttaa aluksen lujuuteen, rungon riittävä lujuus on osoitettava laskelmilla. Jos aluksella on luokitustodistus tai vakuutus hyväksytyltä luokituslaitokselta, laskelmia ei tarvita.

b)

Edellä 2.09 artiklan mukaisessa tarkastuksessa pohja-, palle- ja sivulaidoituksen vähimmäispaksuus on tarkistettava seuraavalla menetelmällä:

Teräksestä valmistetuilla aluksilla vähimmäispaksuus tmin on suurin seuraavien kaavojen avulla saaduista arvoista:

1.

Aluksilla, joiden pituus on suurempi kuin 40 m: tmin = f · b · c (2,3 + 0,04 L) [mm];

aluksilla, joiden pituus on pienempi tai yhtä suuri kuin 40 m: tmin = f · b · c (1,5 + 0,06 L) [mm]; kuitenkin vähintään 3,0 mm.

2.

Formula

jossa:

a

=

kaarien väli [mm];

f

=

kaarienvälin kerroin:

f

=

1 jos a ≤ 500 mm

f

=

1 + 0,0013 (a — 500) jos a > 500 mm

b

=

pohja-, sivu- tai pallelaidoituksen kerroin

b

=

1,0 pohja- ja sivulaidoitukselle

b

=

1,25 pallelaidoitukselle.

f = Kun lasketaan sivulaidoituksen vähimmäispaksuutta, voidaan kertoimena käyttää kaarienvälin kerrointa f = 1. Pallelaidoituksen vähimmäispaksuus ei kuitenkaan koskaan saa olla pienempi kuin pohja- ja sivulaidoituksen vähimmäispaksuus.

c

=

rakennetyypin kerroin:

c

=

0,95 aluksilla, joilla on kaksoispohja ja sivusäiliö, jos sivusäiliö ja lastiruuma on erotettu toisistaan pystysuoraan kehyksen suuntaisesti

c

=

1,0 muuntyyppisillä rakenteilla.

c)

Aluksilla, joissa on pitkittäiskaaritus sekä kaksoispohja ja sivusäiliöt, b kohdassa esitettyjen kaavojen avulla saatavan laidoituksen paksuuden vähimmäisarvo voidaan alittaa; tällöin on kuitenkin noudatettava hyväksytyn luokituslaitoksen vahvistamaa vähimmäisarvoa, jota rungon riittävä lujuus (pitkittäis- ja poikittaislujuus sekä paikallinen lujuus) laskennallisesti edellyttää.

Laidoitus on uusittava, jos pohja-, palle- tai sivulaidoituksen paksuus alittaa näin määritetyn sallitun vähimmäisarvon.

Edellä mainitun menettelyn mukaisesti lasketut laidoitusten vähimmäispaksuudet ovat raja-arvoja, joissa otetaan huomioon normaali tasainen kuluminen ja jotka edellyttävät, että käytetään laivanrakennusterästä ja että sisärakenneosat, kuten kaaret, pohjan poikittaiskaaret sekä pääasialliset pitkittäis- ja poikittaisrakenteet, ovat hyvässä kunnossa eikä rungossa ole merkkejä pituuslujuuden ylikuormituksesta.

Jos näin lasketut arvot alittuvat, kyseiset laidoitukset on korjattava tai vaihdettava. Paikallisia ohuempia kohtia voidaan sallia pienillä alueilla, jos ero laskennallisiin arvoihin ei ole enempää kuin 10 prosenttia.

2.   Jos runko on rakennettu muusta materiaalista kuin teräksestä, on todistettava laskelmien avulla, että rungon lujuus (pitkittäis- ja poikittaislujuus sekä paikallinen lujuus) on vähintään sama, kuin jos olisi käytetty terästä olettaen, että vähimmäispaksuus on 1 kohdan mukainen. Jos aluksella on luokitustodistus tai hyväksytyn luokituslaitoksen antama todistus, laskelmia ei tarvita.

3.   Alusten vakavuuden on vastattava niiden käyttötarkoitusta.

3.03 artikla

Runko

1.   Seuraavat laipiot, jotka ulottuvat kanteen tai, jos kantta ei ole, parrakseen, on asennettava:

a)

Törmäyslaipio sopivalle etäisyydelle keulasta siten, että taataan täydessä lastissa olevan aluksen kelluvuus ja säilytetään 100 mm:n jäännösturvallisuusväli, jos törmäyslaipion edessä olevaan vesitiiviiseen osastoon pääsee vettä.

Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksen katsotaan pääsääntöisesti täyttyvän, kun törmäyslaipio on asennettu keulapystysuorasta enimmäissyväystasolla mitattuna 0,04 L ja 0,04 L + 2 m:n etäisyydelle.

Jos tämä välimatka on suurempi kuin 0,04 L + 2 m, on 1 kohdan vaatimuksen täyttyminen osoitettava laskelmilla.

Välimatkaa voidaan pienentää arvoon 0,03 L saakka. Tällöin 1 kohdan vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmilla, joissa törmäyslaipion edessä oleva osasto ja sen välittömässä läheisyydessä olevat osastot täyttyvät kaikki vedellä.

b)

Peräsoppilaipio sopivalle etäisyydelle perästä, jos aluksen pituus L on yli 25 m.

2.   Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla asuintiloja eikä aluksen turvallisuuteen tai toimintaan tarvittavia laitteita. Tämä vaatimus ei koske ankkurilaitteita.

3.   Asuintilat, konehuoneet ja kattilahuoneet sekä kaikki niiden osana olevat työtilat on erotettava lastiruumista vedenpitävillä kanteen asti ulottuvilla poikittaislaipioilla.

4.   Asuintilat on eristettävä konehuoneista, kattilahuoneista ja lastiruumista kaasutiiviisti, ja niihin on voitava päästä suoraan kannelta. Jos tällaista pääsyä ei ole, on oltava suoraan kannelle johtava varauloskäynti.

5.   Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa laipioissa ja 4 kohdassa tarkoitetuissa väliseinissä ei saa olla aukkoja.

Peräsoppilaipiossa olevat ovet ja akselien ja putkien läpiviennit sallitaan, jos ne on suunniteltu siten, etteivät ne vaikuta tilojen välillä olevien laipioiden ja muiden väliseinien tehokkuuteen. Peräsoppilaipiossa olevien ovien molemmilla puolilla on oltava näkyvällä paikalla teksti:

”Ovi pidettävä aina suljettuna”.

6.   Veden sisääntulo ja tyhjennys sekä niihin liittyvät putket on suunniteltava siten, ettei vettä voi päästä alukseen vahingossa.

7.   Alusten keulalohkot on rakennettava siten, että ankkurit eivät työnny kokonaan tai osittain sivulaidoituksen ulkopuolelle.

3.04 artikla

Konehuoneet, kattilahuoneet ja polttoainevarastot

1.   Kone- ja kattilahuoneet on järjestettävä niin, että niissä olevia laitteita on helppoa ja vaaratonta käyttää, huoltaa ja ylläpitää.

2.   Nestemäisen polttoaineen tai voiteluöljyn varastoilla ei saa olla sellaisia yhteisiä pintoja matkustajatilojen ja asuintilojen kanssa, joihin normaalissa käytössä kohdistuu nesteen staattista painetta.

3.   Konehuoneiden, kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen laipioiden, sisäkattojen ja ovien on oltava teräksestä tai muusta yhtä palamattomasta materiaalista.

Konehuoneissa käytettävä eristysmateriaali on suojattava polttoaineelta ja polttoainehöyryiltä.

Kaikki konehuoneiden, kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen seinissä, sisäkatossa ja ovissa olevat aukot on voitava sulkea tilan ulkopuolelta. Sulkemislaitteiden on oltava teräksestä tai muusta yhtä palamattomasta materiaalista.

4.   Kone- ja kattilahuoneissa ja muissa tiloissa, joissa saattaa kehittyä syttyviä tai myrkyllisiä kaasuja, on oltava riittävä ilmanvaihto.

5.   Konehuoneisiin, kattilahuoneisiin ja polttoainevarastoihin johtavien portaiden ja tikkaiden on oltava tukevasti kiinnitettyjä ja teräksestä tai muusta iskunkestävästä ja palamattomasta materiaalista valmistettuja.

6.   Konehuoneissa ja kattilahuoneissa on oltava kaksi uloskäyntiä, joista toinen voi olla varauloskäynti.

Toista uloskäyntiä ei tarvita, jos

a)

kone- tai kattilahuoneen kokonaislattiapinta-ala (keskipituus x keskileveys lattian tasolla) ei ole enempää kuin 35 m2, ja

b)

välimatka jokaisesta paikasta, jossa suoritetaan huolto- tai kunnossapitotöitä, uloskäytävään tai uloskäytävän portaiden alimpaan kohtaan ei ole pidempi kuin 5 m, ja

c)

uloskäynnin ovesta katsoen kauimmaisessa huoltopisteessä on käsisammutin. Tätä sovelletaan 10.03 artiklan 1 kohdan e alakohdasta poiketen myös silloin, kun asennetun koneen teho on 100 kW tai vähemmän.

7.   Suurin sallittu äänenpainetaso konehuoneissa on 110 dB(A). Mittauspisteet on valittava ottaen huomioon tilassa olevan laitteiston kunnossapidon tarve tavanomaisissa olosuhteissa.

4 LUKU

TURVALLISUUSVÄLI, VARALAITA JA SYVÄYSMERKIT

4.01 artikla

Turvallisuusväli

1.   Turvallisuusvälin on oltava vähintään 300 mm.

2.   Aluksissa, joissa on aukkoja, joita ei voida sulkea roiskevedenpitävällä ja säänkestävällä tavalla, ja aluksissa, joissa on avoin lastiruuma, on turvallisuusväliä korotettava siten, että kyseiset aukot ovat vähintään 500 mm enimmäissyväyksestä.

4.02 artikla

Varalaita

1.   Alusten varalaidan on oltava 150 mm, kun niissä on jatkuva kansi, mutta ei ketkaa eikä kansirakenteita.

2.   Varalaita aluksille, joissa on ketkaa ja kansirakenteita, lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

jossa:

α

korjauskerroin, jossa otetaan huomioon kaikki kyseiset kansirakenteet;

ßv

korjauskerroin keulan ketkan vaikutusta varten, joka aiheutuu kansirakenteiden sijainnista yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta (L) keulasta katsottuna;

ßa

korjauskerroin perän ketkan vaikutusta varten, joka aiheutuu kansirakenteiden sijainnista yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta (L) perästä katsottuna;

Sev

keulan tehollinen ketka (mm);

Sea

perän tehollinen ketka (mm).

3.   Korjauskerroin a saadaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

jossa:

lem

kansirakenteen tehollinen pituus metreinä aluksen keskiosassa, joka vastaa puolta aluksen pituudesta L;

lev

kansirakenteen tehollinen pituus metreinä yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta keulasta katsottuna;

lea

kansirakenteen tehollinen pituus metreinä yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta perästä katsottuna.

Kansirakenteen tehollinen pituus lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

Formula

jossa:

l

kyseisen kansirakenteen tehollinen pituus (m);

b

kyseisen kansirakenteen leveys (m);

B1

aluksen leveys (m) mitattuna pystysivulaidoituksen ulkoreunasta kannen korkeudelta ja kyseisen kansirakenteen pituuden puolivälistä;

h

kyseisen kansirakenteen korkeus (m). Kansiluukkujen osalta h saadaan kuitenkin vähentämällä kehysten korkeudesta puolet 4.01 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesta turvallisuusvälistä. Arvoa, joka on suurempi kuin 0,36 m, ei saa missään tapauksessa ottaa h:n arvoksi.

Jos

Formula

tai

Formula

on pienempi kuin 0,6, on oletettava, että kansirakenteen tehollinen pituus (le) on nolla.

4.   Korjauskertoimet ßv ja ßa lasketaan seuraavien kaavojen avulla:

Formula

Formula

5.   Kulloinenkin keulan ja perän tehollinen ketka Sev ja Sea lasketaan seuraavien kaavojen avulla:

 

Se v = S v · p

 

Se a = S a · p

joissa:

Sv

keulan tosiasiallinen ketka (mm); arvoa, joka on suurempi kuin 1 000 mm, ei kuitenkaan saa ottaa Sv:ksi;

Sa

perän tosiasiallinen ketka (mm); arvoa, joka on suurempi kuin 500 mm, ei kuitenkaan saa ottaa Sv:ksi;

p

korjauskerroin, joka saadaan seuraavan kaavan avulla:

Formula

x

x-akseli mitattuna keulasta tai perästä pisteeseen, jossa ketka on yhtä kuin 0,25 Sv tai 0,25 Sa (katso jäljempänä oleva kaavio):

Image

Arvoa, joka on suurempi kuin 1, ei kuitenkaan saa ottaa korjauskertoimeksi p.

6.   Jos ß a · Se a on suurempi kuin ß v · Sev, ß v · Sev :n arvoa käytetään ß a · Se a:n arvona.

4.03 artikla

Varalaidan vähimmäismitta

Kun otetaan huomioon 4.02 artiklassa tarkoitetut vähennykset, varalaidan mitan on oltava vähintään 0 mm.

4.04 artikla

Syväysmerkit

1.   Enimmäissyväystaso on määritettävä sellaiseksi, että sillä varmistetaan varalaidan vähimmäismittaa ja vähimmäisturvallisuusväliä koskevien vaatimusten noudattaminen. Tarkastuselin voi kuitenkin turvallisuussyistä vahvistaa suuremman turvallisuusvälin tai varalaidan. Enimmäissyväystaso on määritettävä ainakin vyöhykkeelle 3.

2.   Enimmäissyväystaso on ilmaistava selvästi näkyvällä pysyvällä syväysmerkillä.

3.   Syväysmerkin, jota käytetään vyöhykkeellä 3, on oltava vaakatasoinen 300 mm pitkä ja 40 mm korkea suorakaide, jonka alareuna on yhdenmukainen sallitun enimmäissyväystason kanssa. Muuntyyppisissä syväysmerkeissä on oltava mukana tällainen suorakulmio.

4.   Kaikissa aluksissa on oltava ainakin kolme paria syväysmerkkejä, yksi pari keskilaivassa ja muut noin yhden kuudesosan verran aluksen pituudesta vastaavasti keulasta ja perästä katsottuna.

Kuitenkin:

a)

jos aluksen pituus on alle 40 m, kaksi merkkiparia yhden neljänneksen verran aluksen pituudesta vastaavasti keulasta ja perästä katsottuna riittävät;

b)

jos alusta ei ole tarkoitettu tavaroiden kuljetukseen, yksi merkkipari suunnilleen keskilaivassa riittää.

5.   Merkit tai tiedot, jotka lakkaavat olemasta voimassa uuden tarkastuksen tuloksena, on poistettava tai merkittävä pätemättömiksi tarkastuselimen valvonnassa. Epäselvät syväysmerkit saa korvata vain tarkastuselimen valvonnassa.

6.   Jos alus on mitattu sisävesialusten mittaamisesta tehdyn vuoden 1966 yleissopimuksen mukaisesti ja mallimerkit ovat samalla korkeudella kuin tämän direktiivin mukaiset syväysmerkit, kyseiset mallimerkit korvaavat syväysmerkit. Tästä on tehtävä asianomainen merkintä yhteisön todistukseen.

7.   Jos alukset liikennöivät muilla sisävesivyöhykkeillä kuin vyöhykkeellä 3 (vyöhyke 1, 2 tai 4), niihin on merkittävä 4 kohdassa tarkoitettujen keulassa ja perässä olevien syväysmerkkiparien lisäksi pystysuora viiva, johon merkitään yksi tai, jos alus liikennöi useilla vyöhykkeillä, useampi 150 mm pitkä syväysviiva, jotka kulkevat keulaa kohti suhteessa vyöhykkeen 3 syväysmerkkiin.

Pystysuoran viivan ja vaakasuoran viivan on oltava 30 mm paksuja. Keulaa kohti kulkevan syväysmerkin vierellä on oltava 60 mm korkea ja 40 mm leveä numero, joka ilmaisee kyseisen vyöhykkeen (katso kuva 1).

Kuva 1

Image

4.05 artikla

Niiden alusten sallittu enimmäissyväys, joiden lastiruumia ei ole aina suljettu siten, että ne olisivat roiskevedenpitävät ja säänkestävät

Jos vyöhykkeellä 3 sovellettava enimmäissyväystaso on vahvistettu sillä edellytyksellä, että lastiruumat ovat vedenpitävät ja säänkestävät, ja jos enimmäissyväystason ja kehyksen yläkulman välinen etäisyys on pienempi kuin 500 mm, on määritettävä sallittu enimmäissyväys avoimia lastiruumia käytettäessä.

Yhteisön todistukseen on merkittävä:

”Jos lastiruuman luukut ovat kokonaan tai osittain avoimet, alus saa olla lastattuna enintään … mm alle vyöhykkeen 3 syväysmerkkien.”

4.06 artikla

Syväysasteikot

1.   Aluksissa, joiden syväys voi olla 1 m tai enemmän, on oltava syväysasteikot molemmin puolin perän puolella; aluksissa voi olla myös lisäsyväysasteikkoja.

2.   Jokaisen syväysasteikon nollapiste on määritettävä pystysuorasti asteikkoon nähden tasolla, joka on samansuuntainen kuin enimmäissyväystaso, ja sen on kuljettava rungon tai, jos aluksessa on köli, kölin alimman pisteen kautta. Pystysuora välimatka nollan yläpuolella on jaoteltava desimetreihin. Nämä jaottelut on merkittävä stanssatuilla tai kaiverretuilla viivoilla kuormaamattoman vesiviivan tasosta 100 mm enimmäissyväystason yläpuolelle ja maalattava kahdella erilaisella maalilla vuorotellen siten, että ne ovat selvästi näkyviä. Jaottelu on merkittävä numeroilla asteikon viereen viiden desimetrin välein ja asteikon yläpäähän.

3.   Kaksi perässä olevaa mitta-asteikkoa, jotka on tehty 4.04 artiklan 6 kohdassa mainitun yleissopimuksen mukaisesti, voivat korvata syväysasteikot, jos ne on jaoteltu edellä olevien vaatimusten mukaisesti ja jos tarvittaessa on lisätty syväystä ilmaisevat numerot.

5 LUKU

OHJATTAVUUS

5.01 artikla

Yleistä

Kaikilla aluksilla ja kytkyeillä on oltava riittävät ajo-ominaisuudet ja riittävä ohjattavuus.

Alusten, joilla ei ole omaa käyttövoimaa ja jotka on tarkoitettu hinattavaksi, on täytettävä tarkastuselimen erityisvaatimukset.

Alusten, joilla on oma käyttövoima, ja kytkyeiden on täytettävä 5.02–5.10 artiklan vaatimukset.

5.02 artikla

Koeajot

1.   Ajo-ominaisuudet ja ohjattavuus on selvitettävä koeajoin. Tällöin tutkitaan erityisesti 5.06—5.10 artiklan vaatimusten mukaisuus.

2.   Tarkastuselin voi luopua koeajoista osittain tai kokonaan, jos ajo-ominaisuuksia ja ohjattavuutta koskevien vaatimusten mukaisuus osoitetaan jollakin muulla tavalla.

5.03 artikla

Koeajoalue

1.   Edellä 5.02 artiklan mukaiset koeajot on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten osoittamilla sisävesiväylillä.

2.   Näiden koeajoalueiden tulee sijaita mahdollisimman suorilla, vähintään 2 km pitkillä ja riittävän leveillä väylillä, joissa vesi virtaa tai seisoo ja joilla on selvästi tunnistettavat merkit, joiden avulla aluksen paikka voidaan todeta.

3.   Tarkastuselimen on voitava määrittää vettä koskevat tiedot, kuten veden syvyys, ajoväylän leveys ja keskimääräinen virtausnopeus ajoväylällä veden pinnan eri korkeuksissa.

5.04 artikla

Alusten ja kytkyeiden lastimäärä koeajon aikana

Alusten ja kytkyeiden, jotka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita, on oltava koeajon aikana lastattuja vähintään 70 prosenttiin asti vetoisuudestaan, ja lasti on jaettava niin, että alus pysyy mahdollisimman vaakasuorassa. Jos koeajo suoritetaan pienemmällä lastimäärällä, myötävirtaan ajoa koskeva hyväksyntä on rajoitettava kyseiseen lastimäärään.

5.05 artikla

Aluksen laitteiden käyttö koeajon aikana

1.   Kaikkia yhteisön todistuksen kohdissa 34 ja 52 tarkoitettuja laitteita, joita voidaan käyttää ohjaushytistä käsin, saa käyttää koeajon aikana, lukuun ottamatta ankkureita.

2.   Jäljempänä 5.10 artiklassa tarkoitetussa vastavirtaan suoritettavassa kääntymiskokeessa saa kuitenkin käyttää keula-ankkureita.

5.06 artikla

Säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa)

1.   Alusten ja kytkyeiden on saavutettava suhteessa veteen nopeus, joka on vähintään 13 km/h. Tätä ei sovelleta työntöhinaajiin, kun ne ajavat yksinään.

2.   Tarkastuselin voi myöntää vapautuksia aluksille ja kytkyeille, jotka liikennöivät vain jokisuistoissa ja satamissa.

3.   Tarkastuselimen on tarkastettava, kykeneekö lastaamaton alus ylittämään nopeuden 40 km/h suhteessa veteen. Jos tämä voidaan todeta, yhteisön todistuksen kohtaan 52 on merkittävä seuraavaa:

”Aluksen nopeus voi olla yli 40 km/h suhteessa veteen.”

5.07 artikla

Pysäytysominaisuudet

1.   Alusten ja kytkyeiden on pystyttävä pysähtymään myötävirtaan ajettaessa asianmukaisessa ajassa, säilyttäen samalla riittävän ohjattavuuden.

2.   Nämä pysäytysominaisuudet voidaan korvata kääntymisominaisuuksilla enintään 86 m pitkissä ja enintään 22,90 m leveissä aluksissa ja kytkyeissä.

3.   Pysäytysominaisuudet on osoitettava pysäytyskokeella 5.03 artiklan mukaisella koeajoalueella ja kääntymisominaisuudet 5.10 artiklan mukaisella kääntymiskokeella.

5.08 artikla

Peräytysominaisuudet

Jos 5.07 artiklassa edellytetty pysäytyskoe suoritetaan seisovassa vedessä, on lisäksi suoritettava peräytyskoe.

5.09 artikla

Suunnanmuutosominaisuudet

Alusten ja kytkyeiden on pystyttävä väistämään asianmukaisessa ajassa. Suunnanmuutosominaisuudet on osoitettava suunnanmuutoskokeella 5.03 artiklan mukaisella koeajoalueella.

5.10 artikla

Kääntymisominaisuudet

Enintään 86 m pitkien ja 22,90 m leveiden alusten ja kytkyeiden on pystyttävä kääntymään asianmukaisessa ajassa.

Kääntymisominaisuudet voidaan korvata 5.07 artiklan mukaisilla pysäytysominaisuuksilla.

Kääntymisominaisuudet on osoitettava vastavirtaan suoritettavalla kääntymiskokeella.

6 LUKU

OHJAUSLAITTEISTO

6.01 artikla

Yleistä

1.   Kaikissa aluksissa on oltava luotettava ohjauslaitteisto, jolla varmistetaan vähintään 5 luvussa edellytetty ohjattavuus.

2.   Konekäyttöinen ohjauslaitteisto on suunniteltava siten, että peräsin ei voi tahattomasti muuttaa asentoa.

3.   Koko ohjauslaitteisto on suunniteltava siten, että se kestää aluksen pysyvät poikittaiset kallistumat 15°:seen saakka ja ympäristön lämpötilat — 20 °C:sta + 50 °C:seen saakka.

4.   Ohjauslaitteiston osien on oltava riittävän vahvoja, jotta ne kestävät kaikki rasitukset, jotka voivat kohdistua niihin tavallisissa käyttöoloissa. Ulkoiset peräsimeen kohdistuvat voimat eivät saa haitata ohjauslaitteen ja sen käyttöyksikön toimintakykyä.

5.   Ohjauslaitteistossa on oltava konekäyttöinen käyttöyksikkö, jos peräsimen käyttöön tarvittavat voimat sitä edellyttävät.

6.   Konekäyttöisellä käyttöyksiköllä varustettu ohjauslaite on suojattava ylikuormitukselta järjestelmällä, joka rajoittaa käyttöyksikön aiheuttamaa vääntöä.

7.   Peräsintukkien läpiviennit on suunniteltava niin, että niistä ei voi päästä ympäristöön vesistöjä pilaavia voiteluaineita.

6.02 artikla

Ohjauslaitteen käyttöyksiköt

1.   Jos ohjauslaitteessa on konekäyttöinen käyttöyksikkö, on ohjauslaitteen käyttöyksikön vian tai toimintahäiriön aikana voitava ottaa käyttöön viidessä sekunnissa itsenäinen varakäyttöyksikkö tai manuaalinen käyttöyksikkö.

2.   Jos varakäyttöyksikkö tai manuaalinen käyttöyksikkö ei kytkeydy automaattisesti päälle, perämiehen on voitava kytkeä se välittömästi yhdellä nopealla ja helpolla toimenpiteellä.

3.   Varakäyttöyksikön tai manuaalisen käyttöyksikön avulla on myös saavutettava 5 luvun vaatimusten mukainen ohjattavuus.

6.03 artikla

Ohjauslaitteen hydraulinen käyttöyksikkö

1.   Ohjauslaitteen hydrauliseen käyttöyksikköön ei saa liittää muita tehoa kuluttavia laitteita. Jos käytössä on kaksi erillistä käyttöyksikköä, voidaan toiseen niistä kuitenkin liittää muita laitteita, jos laitteet on liitetty paluujohtoon, ja ne voidaan erottaa käyttöyksiköstä sulkulaitteella.

2.   Kun hydraulisia käyttöyksiköitä on kaksi, tarvitaan kullekin yksikölle erillinen hydraulisäiliö. Kaksoissäiliöt ovat kuitenkin sallittuja. Hydraulisäiliöissä on oltava täyttötasohälyttimet, jotka valvovat öljynpinnan laskemista alle moitteettoman toiminnan takaavan alimman täyttötason.

3.   Jos ohjausventtiiliä voidaan käyttää manuaalisesti tai manuaalisesti ohjattavalla hydraulisella käyttölaitteella ohjaushytistä käsin, ei tarvita kahta ohjausventtiiliä.

4.   Putkien mittojen, rakenteen ja järjestelyn on oltava sellainen, että suljetaan pois mekaaninen tai tulipalon aiheuttama vahingoittuminen.

5.   Hydraulisten käyttöyksiköiden osalta ei varakäyttöyksikössä tarvita erillistä putkistoa, jos kummankin käyttöyksikön itsenäinen toiminta varmistetaan ja putkisto kestää vähintään 1,5 kertaa suurimman sallitun käyttöpaineen.

6.   Hydrauliletkut ovat sallittuja vain, jos värinänvaimennus tai osien liikkumatila edellyttää niiden käyttöä. Ne on suunniteltava vähintään suurimmalle sallitulle käyttöpaineelle.

6.04 artikla

Voimanlähteet

1.   Ohjauslaitteistoissa, joissa on kaksi konekäyttöistä käyttöyksikköä, on oltava vähintään kaksi voimanlähdettä.

2.   Jos konekäyttöisen käyttöyksikön toinen voimanlähde ei ole aluksen ajon aikana jatkuvasti käyttövalmiina, on sen käynnistykseen tarvittavaksi ajaksi varmistettava riittävä kapasiteetti puskurijärjestelmällä.

3.   Jos käytetään sähköisiä voimanlähteitä, ohjauslaitteiston päävoimanlähteeseen ei saa liittää muita tehoa kuluttavia laitteita.

6.05 artikla

Manuaalinen käyttöyksikkö

1.   Konekäyttöinen käyttöyksikkö ei saa vaikuttaa manuaalisen käyttöyksikön ruoriin.

2.   Ruorin pyöriminen on estettävä missä tahansa peräsimen asennossa, kun manuaalinen käyttöyksikkö kytkeytyy päälle automaattisesti.

6.06 artikla

Säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- ja keulapotkurilaitteet

1.   Jos säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- tai keulapotkurilaitteen työnnön suunnanmuutoksen kauko-ohjaus on sähköinen, hydraulinen tai pneumaattinen, ohjaushytin ja potkurilaitteiston välillä on oltava kaksi erillistä, toisistaan riippumatonta ohjausjärjestelmää, jotka ovat soveltuvin osin 6.01—6.05 artiklan vaatimusten mukaisia.

Tätä kohtaa ei sovelleta, jos tällaista laitetta ei tarvitse käyttää 5 luvun mukaisen ohjattavuuden saavuttamiseksi tai jos sitä tarvitaan vain pysäytyskokeessa.

2.   Jos toisistaan riippumattomia säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- tai keulapotkurilaitteistoja on kaksi tai enemmän, itsenäistä varaohjausjärjestelmää ei vaadita, jos 5 luvussa vaadittu aluksen ohjattavuus säilyy yhden laitteiston vikaantuessa.

6.07 artikla

Osoittimet ja valvontalaitteet

1.   Peräsimen asennon on oltava selvästi nähtävillä ohjauspaikalta. Sähköisillä peräsinkulman osoittimilla on oltava itsenäinen virransyöttö.

2.   Ohjauspaikalla on oltava vähintään seuraavat osoittimet ja valvontalaitteet:

a)

hydraulisäiliöiden öljynpinnan taso 6.03 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hydraulijärjestelmän käyttöpaine;

b)

ohjauksen sähköisen voimanlähteen vikaantuminen;

c)

käyttöyksiköiden sähköisen voimanlähteen vikaantuminen;

d)

kääntymisnopeuden säätimen vikaantuminen;

e)

vaadittujen puskurijärjestelmien vikaantuminen.

6.08 artikla

Kääntymisnopeuden säätimet

1.   Kääntymisnopeuden säädinten ja niiden osien on oltava 9.20 artiklan vaatimusten mukaisia.

2.   Kääntymisnopeuden säätimen moitteeton toiminta on osoitettava vihreänä merkkivalona ohjauspaikalla.

Syöttöjännitteen katkeamista tai sen liian suurta vaihtelua sekä gyroskoopin kierrosluvun liiallista pienenemistä on valvottava.

3.   Jos kääntymisnopeuden säätimen lisäksi on muitakin ohjausjärjestelmiä, on ohjauspaikalla oltava selvästi nähtävillä, mikä järjestelmä on kytketty päälle. Järjestelmästä toiseen siirtymisen on voitava tapahtua välittömästi. Kääntymisnopeuden säädin ei saa vaikuttaa näihin muihin ohjauslaitteistoihin.

4.   Kääntymisnopeuden säätimen sähkönsyötön on oltava riippumaton muista tehoa kuluttavista laitteista.

5.   Kääntymisnopeuden säätimissä käytettyjen gyroskooppien, ilmaisimien ja kääntymisnopeuden osoittimien on vastattava liitteessä IX asetettuja sisävesialusten kääntymisnopeuden osoittimia koskevia vähimmäisvaatimuksia ja koeolosuhteita.

6.09 artikla

Hyväksymismenettely

1.   Tarkastuselimen on tarkastettava asennetun ohjauslaitteiston vaatimustenmukaisuus. Se voi vaatia tätä tarkoitusta varten esitettäväksi seuraavat asiakirjat:

a)

ohjauslaitteiston kuvaus;

b)

käyttöyksiköitä ja ohjauslaitteiden hallintaa koskevat piirustukset ja tiedot;

c)

tietoja ohjauslaitteesta;

d)

sähköasennusten kytkentäkaavio;

e)

kääntymisnopeuden säätimen kuvaus;

f)

ohjauslaitteiston käyttöohjeet.

2.   Koeajon yhteydessä on tarkastettava koko ohjauslaitteiston toiminta. Jos laitteistoon on asennettu kääntymisnopeuden säädin, on tarkastettava, että annettu kurssi voidaan luotettavasti pitää ja että ajo käänteissä on varmaa.

7 LUKU

OHJAUSHYTTI

7.01 artikla

Yleistä

1.   Ohjaushytti on järjestettävä siten, että perämies voi aina hoitaa tehtävänsä ajon aikana.

2.   Tavanomaisissa käyttöoloissa aluksen tuottaman melun taso ei saa ylittää 70:tä dB(A) perämiehen pään tasolla ohjauspaikalla mitattuna.

3.   Yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten suunnitelluissa ohjaushyteissä perämiehen on voitava hoitaa kaikki tehtävänsä istuallaan, ja kaikki näyttö- ja valvontalaitteet sekä kaikki aluksen ohjaukseen tarvittavat hallintalaitteet on järjestettävä siten, että perämies voi käyttää niitä helposti matkan aikana nousematta istuimeltaan ja menettämättä näköyhteyttä tutkakuvaan.

7.02 artikla

Esteetön näkyvyys

1.   Ohjauspaikalta on oltava kaikkiin suuntiin riittävän esteetön näkyvyys.

2.   Lastaamattoman, puolilla varastoilla varustetun mutta ilman painolastia olevan aluksen edessä perämiehen näkyvyys ei saa olla estynyt enempää kuin kahden aluksen pituuden tai 250 metrin matkalla sen mukaan, kumpi näistä on vähemmän, veden pintaan kaaresta, joka kulkee aluksen kultakin puolelta kohtisuoraan sivulle ja sieltä suoraan aluksen eteen.

Esteellisen näkyvyyden alueen pienentämiseen käytettäviä optisia ja sähköisiä apuvälineitä ei saa ottaa huomioon tarkastuksessa.

Esteellisen näkyvyyden alueen pienentämiseen saa käyttää vain siihen tarkoitettuja sähköisiä laitteita.

3.   Perämiehen esteettömän näkökentän on hänen tavanomaiselta paikaltaan oltava vähintään 240° horisontista ja vähintään 140° etumaisen puoliympyrän sisällä.

Perämiehen tavanomaisella näköakselilla ei saa olla ikkunan puitteita, pylväitä tai kansirakenteita.

Vaikka esteetön näkökenttä olisi 240° horisontista, tarkastuselin voi vaatia muita toimenpiteitä, erityisesti asianmukaisten optisten tai sähköisten apuvälineiden asentamista, jos taaksepäin ei ole turvattu riittävää esteetöntä näkyvyyttä.

Sivuikkunoiden alalaidan on oltava mahdollisimman matalalla. Sivu- ja takaikkunoiden ylälaidan on oltava mahdollisimman korkealla.

Määritettäessä, täyttyvätkö tässä artiklassa asetetut näkyvyyttä ohjaushytistä koskevat vaatimukset, perämiehen silmien oletetaan olevan 1 650 mm:n korkeudella kannesta ohjauspaikalla.

4.   Ohjaushytin etuikkunoiden yläreunan on oltava riittävän korkealla, jotta ohjauspaikalla olevalla henkilöllä, jonka silmät ovat 1 800 mm:n korkeudella, on selvä näkyvyys eteenpäin vähintään 10 asteeseen horisontin yläpuolella silmänkorkeudella.

5.   Selvä näkyvyys etuikkunan läpi on oltava turvattu asianmukaisin keinoin kaikissa sääoloissa.

6.   Ohjaushytissä käytettävän ikkunalasin on oltava varmuuslasia ja läpäistävä valoa vähintään 75 prosenttia.

Heijastusten välttämiseksi komentosillan etuikkunoiden on oltava häikäisemättömät ja pystysuoraan nähden kallistetut niin, että yläreuna on ulompana vähintään 10° ja enintään 25°.

7.03 artikla

Hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat yleiset vaatimukset

1.   Aluksen ohjaukseen tarvittavat hallintalaitteet on voitava asettaa käyttöasentoonsa helposti. Tämän asennon on oltava yksiselitteisesti tunnistettavissa.

2.   Valvontalaitteiden on oltava helposti luettavissa. Niiden valaistusta on voitava säätää portaattomasti sammuttamiseen saakka. Valonlähteet eivät saa estää tai haitata valvontalaitteiden luettavuutta.

3.   Aluksessa on oltava varoitus- ja merkkivalojen testausjärjestelmä.

4.   On oltava selvästi havaittavissa, onko jokin järjestelmä toiminnassa. Jos toiminnassa oleminen ilmoitetaan merkkivalolla, valon on oltava vihreä.

5.   Valvontaa vaativat järjestelmien häiriöt tai vikaantuminen on osoitettava punaisella varoitusvalolla.

6.   Samanaikaisesti punaisen varoitusvalon syttymisen kanssa on kuuluttava äänimerkki. Hälytysäänimerkit voidaan antaa yksittäisenä yhteissignaalina. Tämän äänimerkin äänitason on oltava vähintään 3 dB(A) suurempi kuin ohjauspaikalla vallitseva enimmäismelutaso.

7.   Äänimerkki on voitava katkaista häiriön tai vian tunnistamisen jälkeen. Äänimerkin katkaiseminen ei saa estää äänimerkin laukeamista mahdollisten muiden häiriöiden kohdalla. Punaiset varoitusvalot saavat kuitenkin sammua vasta häiriön korjaamisen jälkeen.

8.   Valvonta- ja osoitinlaitteiden on kytkeydyttävä automaattisesti toiseen voimanlähteeseen, jos niiden oma voimanlähde vioittuu.

7.04 artikla

Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat erityiset vaatimukset

1.   Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinnan ja valvonnan on oltava mahdollista ohjauspaikalta käsin. Jos päämoottoriin kuuluu ohjauspaikalta käytettävä kytkin tai ohjauspaikalta ohjattava säätösiipipotkuri, riittää, kun sen voi käynnistää ja sammuttaa konehuoneesta käsin.

2.   Kutakin päämoottoria on ohjattava erillisellä vivulla, joka liikkuu ympyrän kaaren kautta pystytasossa suunnilleen samansuuntaisena kuin aluksen pituusakseli. Vivun siirto keulaa kohti aiheuttaa aluksen liikkumisen eteenpäin ja sen siirto perää kohti aiheuttaa peräytysliikkeen. Vaihteen on kytkeydyttävä tai kulkusuunnan vaihduttava, kun vipu on suunnilleen vapaa-asennossa. Vivun on pysyttävä vapaa-asennossa.

3.   Yhden henkilön tutkaohjaukseen suunnitelluissa ohjaushyteissä on näytettävä alukseen vaikuttavan työntövoiman suunta ja potkurin tai päämoottorien kierrosluku.

4.   Edellä 6.07 artiklan 2 kohdan, 8.03 artiklan 2 kohdan ja 8.05 artiklan 13 kohdan mukaiset osoitin- ja valvontalaitteet on sijoitettava ohjauspaikalle.

5.   Aluksia, joissa on yhden henkilön tutkaohjaukseen suunniteltu ohjaushytti, on ohjattava vivulla. Vipua on oltava helppo liikuttaa käsin. Vivun asennon on vastattava täsmälleen peräsimen lapojen asentoa aluksen pituusakseliin nähden. Ote vivusta on voitava irrottaa missä tahansa asennossa ilman, että peräsimen lapojen asento muuttuu. Vivun vapaa-asennon on oltava hyvin havaittavissa.

6.   Jos alus on varustettu keulaperäsimillä tai erityisperäsimillä erityisesti peräytysajoa varten ja sen ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön tutkaohjausta varten, peräsimiä on voitava käyttää erityisillä vivuilla, jotka vastaavat soveltuvin osin 5 kohdan vaatimuksia.

Tätä vaatimusta sovelletaan myös, kun kytkyeissä käytetään muuta ohjauslaitteistoa kuin kytkyeen kuljettamiseen käytettävän vesikulkuneuvon ohjauslaitteistoa.

7.   Kääntymisnopeuden säätimiä käytettäessä on kääntymisnopeuden ohjain voitava vapauttaa missä tahansa asennossa ilman, että se vaikuttaa säädettyyn kääntymisnopeuteen.

Ohjaimen kiertoliikkeen on muodostettava riittävän laaja kaari, jotta säätäminen voidaan suorittaa riittävän tarkasti. Vapaa-asennon on erottava selvästi muista asennoista. Asteikko on voitava valaista portaattomasti säätäen.

8.   Koko ohjauslaitteiston kauko-ohjauslaitteet on asennettava kiinteästi ja järjestettävä siten, että valittu kurssi on selvästi havaittavissa. Jos kauko-ohjauslaitteet voidaan kytkeä pois päältä, niissä on oltava osoitinlaitteet, jotka ilmaisevat, onko laite ”käytössä” vai ”pois käytöstä”. Ohjainten sijoittelun ja käsittelyn on oltava toimivaa.

Ohjauslaitteiston apulaitteissa, kuten keulapotkureissa, voidaan käyttää muita kuin kiinteitä kauko-ohjauslaitteita, jos apulaite voidaan ottaa käyttöön ohituksella ohjaushytistä käsin milloin tahansa.

9.   Säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- ja keulaperäsinlaitteissa vastaavat laitteet hyväksytään hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteiksi.

Edellä olevien 1–8 kohdan vaatimuksia sovelletaan soveltuvin osin ja ottaen huomioon edellä mainittujen aktiivisten ohjaus- ja työntövoimayksiköiden erityisominaisuudet ja järjestely. Osoitinlaitteen asennosta on käytävä selvästi ilmi jokaisen laitteen osalta alukseen vaikuttavan työnnön tai suihkun suunta.

7.05 artikla

Kulkuvalot, merkkivalot ja äänimerkit

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan:

a)

’kulkuvaloilla’ mastovaloja, sivuvaloja, perävaloja, kaikilta puolilta nähtäviä valoja, sinisiä vilkkuvia valoja, suurnopeusalusten keltaisia nopeasti vilkkuvia voimakkaita valoja ja sinisiä valoja, jotka ilmoittavat vaarallisten aineiden kuljetuksesta;

b)

’merkkivaloilla’ äänimerkkeihin liittyviä valoja ja siniseen tauluun kuuluvaa valoa.

2.   Kulkuvalojen valvontaa varten ohjaushyttiin on asennettava merkkivaloja tai vastaavia valoja, kuten merkkilamppuja, jos tämä valvonta ei ole mahdollista suoraan ohjaushytistä käsin.

3.   Yhden henkilön tutkaohjausta varten suunniteltujen ohjaushyttien ohjaustauluihin on asennettava merkkilamput kulkuvalojen ja merkkivalojen valvontaa varten. Kulkuvalojen kytkimet sisällytetään merkkilamppuihin tai sijoitetaan niiden viereen.

Kunkin kulkuvalon ja merkkivalon merkkilampun järjestelyn ja värin on vastattava kyseisten valojen todellista sijaintia ja väriä.

Kulkuvalon tai merkkivalon vioittumisen on aiheutettava vastaavan merkkilampun sammuminen tai ilmaistava tämä jollakin muulla signaalilla.

4.   Yhden henkilön tutkaohjaukseen suunnitelluissa ohjaushyteissä äänimerkkejä on voitava antaa jalkakäyttöisen kytkimen avulla. Tämä ei koske ”ei saa lähestyä” -äänimerkkiä asiassa sovellettavien jäsenvaltioiden merenkulkuviranomaisten säännösten mukaisesti.

5.   Kulkuvalojen on oltava liitteessä IX olevan 1 osan vaatimusten mukaisia.

7.06 artikla

Tutkalaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet

1.   Tutkalaitteen ja kääntymisnopeuden osoittimen on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tyyppiä. Liitteessä IX asetettujen tutkalaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asennusta ja toiminnan testausta koskevia vaatimuksia on noudatettava. Sisävesien ECDIS-laitteistoa, jota voidaan käyttää navigointitilassa, pidetään tutkalaitteena. Lisäksi on noudatettava sisävesien ECDIS-standardin vaatimuksia.

Kääntymisnopeuden osoittimen on sijaittava perämiehen edessä tämän näkökentässä.

2.   Ohjaushyteissä, jotka on suunniteltu yhden henkilön tutkaohjausta varten:

a)

tutkanäyttö ei saa olla olennaisesti perämiehen näköakselin ulkopuolella tavanomaisessa asennossaan;

b)

tutkakuvan on oltava täysin näkyvissä ilman häikäisysuojaa tai varjostinta riippumatta ohjaushytin ulkopuolella vallitsevista valaistusoloista;

c)

kääntymisnopeuden osoitin on asennettava suoraan tutkakuvan ylä- tai alapuolelle tai sen on sisällyttävä tutkakuvaan.

7.07 artikla

Radiopuhelinlaitteisto aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

1.   Aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, alukselta toiselle tapahtuvan yhteydenpidon merenkulkutiedotusten vastaanoton on tapahduttava kovaäänisen avulla ja lähetyksen kiinteän mikrofonin avulla. Vaihdon vastaanotosta lähetykseen on tapahduttava painikkeen avulla.

Näiden verkkojen mikrofoneja ei saa voida käyttää puheluihin yleisen verkon kautta.

2.   Jos ohjaushyteissä, jotka on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, on yleiseen verkkoon liitetty radiopuhelinlaitteisto, vastaanoton on voitava tapahtua perämiehen istumapaikalta.

7.08 artikla

Aluksen sisäiset yhteydenpitolaitteet

Aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, on oltava sisäiset yhteydenpitolaitteet.

Ohjauspaikalta on voitava saada puheyhteys seuraaviin paikkoihin:

a)

aluksen tai kytkyeen keula;

b)

aluksen tai kytkyeen perä, jos suora yhteys ohjauspaikalta käsin ei ole mahdollinen;

c)

miehistön asuintilat;

d)

kuljettajan hytti.

Vastaanoton on kaikissa edellä mainituissa paikoissa tapahduttava kovaäänisen avulla ja lähetyksen kiinteän mikrofonin avulla. Aluksen tai kytkyeen keulaan tai perään voi olla radiopuhelinyhteys.

7.09 artikla

Hälytysjärjestelmä

1.   Aluksella on oltava itsenäinen hälytysjärjestelmä, jolla voidaan tavoittaa asuintilat, konehuoneet ja tarvittaessa erilliset pumppuhuoneet.

2.   Perämiehen ulottuvilla on oltava hälytysmerkin päälle ja pois päältä kytkevä katkaisin. Kytkimet, jotka automaattisesti palaavat ”pois päältä” -asentoon, kun ne vapautetaan, eivät ole sallittuja.

3.   Hälytysmerkin äänenvoimakkuuden on oltava vähintään 75 dB(A) asuintiloissa.

Kone- ja pumppuhuoneissa hälytysmerkin on oltava koko tilassa hyvin havaittavissa oleva ja hyvin näkyvä vilkkuva valo.

7.10 artikla

Lämmitys ja ilmanvaihto

Ohjaushyteissä on oltava tehokas ja säädettävä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmä.

7.11 artikla

Peräankkurin käyttölaitteet

Aluksissa ja kytkyeissä, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, ja yli 86 m pitkillä tai yli 22,90 m leveillä aluksilla perämiehen on voitava pudottaa peräankkurit paikaltaan.

7.12 artikla

Ohjaushytin korkeuden säätö

Korkeuden säädöllä varustetuissa ohjaushyteissä on oltava hätälaskujärjestelmä.

Automaattisen varoitusäänen on kuuluttava selvästi aina ohjaushyttiä laskettaessa. Varoitusääntä ei tarvita, jos sopivin rakenteellisin toimenpitein voidaan estää korkeuden säädön aiheuttama loukkaantumisvaara.

Ohjaushytistä on voitava poistua turvallisesti kaikissa korkeusasennoissa.

7.13 artikla

Yhteisön todistuksen merkintä aluksista, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

Jos alus vastaa yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta koskevia erityisiä säännöksiä 7.01, 7.04—7.08 ja 7.11 artiklan mukaisesti, yhteisön todistukseen on tehtävä seuraava merkintä:

”Aluksessa on yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten suunniteltu ohjaushytti.”

8 LUKU

KONEENRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.01 artikla

Yleistä

1.   Moottorit ja niihin liittyvät laitteet on suunniteltava, rakennettava ja asennettava parhaiden toimintatapojen mukaisesti.

2.   Säännöllistä tarkastusta vaativien laitteistojen, erityisesti höyrykattiloiden, muiden paineastioiden ja niiden varusteiden sekä hissien, on oltava jossakin yhteisön jäsenvaltiossa sovellettavien säännösten mukaisia.

3.   Asentaa saa vain polttomoottoreita, jotka käyvät polttoaineella, jonka leimahduspiste on alle 55 °C.

8.02 artikla

Turvalaitteisto

1.   Moottorit on asennettava ja kiinnitettävä siten, että niille on asianmukainen pääsy käyttöä ja kunnossapitoa varten, ja siten, että kyseisiä tehtäviä hoitaville henkilöille ei aiheudu vaaraa. Tahaton käynnistyminen on voitava estää.

2.   Päämoottorit, apumoottorit, höyrykattilat, painesäiliöt ja niiden lisälaitteet on varustettava turvalaitteilla.

3.   Hätätapauksessa on myös voitava pysäyttää moottorit, jotka käyttävät puhaltimia ja imutuulettimia, sen tilan ulkopuolelta, johon ne on asennettu, ja konehuoneen ulkopuolelta.

4.   Tarvittaessa sellaisten putkien liitoskohdat, joissa on polttoöljyä, voiteluöljyä tai voimansiirto-, ohjaus- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytettyjä öljyjä, on peitettävä tai muulla tavoin suojattava jotta vältettäisiin öljyn roiskuminen tai vuotaminen kuumille pinnoille, koneiston ilmanottoaukkoihin tai muihin syttyviin lähteisiin. Putkien liitoskohtia on oltava mahdollisimman vähän.

5.   Dieselmoottorien polttoaineensyöttöön tarkoitetut ulkoiset korkeapaineputket korkeapaineisten polttoainepumppujen ja polttoaineruiskujen välillä on suojattava kaksinkertaisilla seinämillä varustetulla putkistolla, joka kykenee vastaanottamaan rikkoutuneesta korkeapaineputkesta vuotanutta polttoainetta. Kaksinkertaisilla seinämillä varustetussa putkistossa on oltava vuotojen keruujärjestelmiä. Polttoaineputken rikkoutumisen on laukaistava hälytys. Hälytystä ei kuitenkaan tarvita moottoreissa, joissa on enintään kaksi sylinteriä. Kaksinkertaisilla seinämillä varustettuja putkistoja ei tarvitse soveltaa avointen kansien moottoreihin, joilla käytetään ankkuri- ja kiinnitysvinttureita.

6.   Moottorin osien eristämisessä on noudatettava 3.04 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan vaatimuksia.

8.03 artikla

Käyttövoimayksikkö

1.   Aluksen käyttövoima on voitava käynnistää ja pysäyttää ja sen suuntaa on voitava muuttaa luotettavasti ja nopeasti.

2.   Seuraavia arvoja on valvottava asianmukaisilla laitteilla, jotka hälyttävät, kun saavutetaan kriittinen taso:

a)

päämoottorin jäähdytysveden lämpötila;

b)

päämoottorien ja vaihteiston voiteluöljyn paine;

c)

päämoottorin suunnanvaihtokoneiston, kääntymisvaihteiston tai potkurien öljyn- ja ilmanpaine.

3.   Aluksissa, joissa on vain yksi päämoottori, moottori ei saa pysähtyä automaattisesti, paitsi ylinopeussuojan vaikutuksesta.

4.   Aluksissa, joissa on vain yksi päämoottori, moottori voidaan varustaa automaattisella kierrosluvun pienentämislaitteella vain, jos moottorin kierrosluvun lasku osoitetaan ohjaushytissä sekä merkkivalolla että äänimerkillä ja jos moottorin kierrosluvun pienentämislaite voidaan kytkeä pois päältä perämiehen paikalta.

5.   Akselien läpiviennit on tehtävä niin, että niistä ei voi päästä valumaan vesistöjä pilaavia voiteluaineita.

8.04 artikla

Pakojärjestelmä

1.   Pakokaasut on johdettava kokonaan aluksen ulkopuolelle.

2.   Pakokaasujen pääseminen aluksen eri tiloihin on estettävä tarkoituksenmukaisin toimenpitein. Jos asuintilojen tai ohjaushytin läpi kulkee pakokaasujen poistoputkia, ne on suojattava näissä tiloissa kaasutiiviillä vaipalla. Pakokaasuputken ja vaipan välisen tilan on oltava yhteydessä ulkoilmaan.

3.   Pakokaasuputket on järjestettävä ja suojattava siten, että ne eivät voi aiheuttaa tulipaloa.

4.   Konehuoneissa pakokaasuputket on riittävästi eristettävä tai jäähdytettävä. Konehuoneiden ulkopuolella saattaa riittää pelkkä kosketussuoja.

8.05 artikla

Polttoainesäiliöt, -putket ja muut varusteet

1.   Nestemäiset polttoaineet on säilytettävä aluksen runkoon kuuluvissa tai alukseen kiinteästi asennetuissa terässäiliöissä. Jos aluksen rakenne niin vaatii, voidaan käyttää palonkestävyyden suhteen vastaavaa materiaalia. Nämä vaatimukset eivät koske apumoottorien säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 12 litraa ja jotka on liitetty näihin kiinteästi tehtaalla. Polttoainesäiliöillä ei saa olla yhteisiä pintoja juomavesisäiliöiden kanssa.

2.   Säiliöt ja niiden putkistot ja muut varusteet on sijoitettava ja järjestettävä siten, että polttoainetta tai polttoainehöyryä ei voi vahingossa päästä aluksen sisätiloihin. Polttoainenäytteiden ottoon tai vedentyhjennykseen tarkoitettujen venttiilien on oltava itsestään sulkeutuvia.

3.   Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla polttoainesäiliöitä.

4.   Polttoainesäiliöitä ja niiden varusteita ei saa sijoittaa välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle.

5.   Polttoainesäiliöiden täyttöaukot on merkittävä selvästi.

6.   Polttoainesäiliöiden täyttöputkien aukon on sijaittava kannella. Poikkeuksen muodostavat päivittäiseen käyttöön tarkoitetut säiliöt. Täyttöputkien on oltava varustettuja eurooppalaisen standardin EN 12827:1999 mukaisella liitännällä.

Tällaisissa säiliöissä on oltava ilmaputki, joka johtaa ulkoilmaan kannen yläpuolella ja on asennettu siten, että siihen ei pääse vettä. Ilmaputken poikkipinnan on oltava vähintään 1,25-kertainen täyttöputken poikkipintaan nähden.

Jos säiliöt ovat yhteydessä toisiinsa, yhdysputken poikkipinnan on oltava vähintään 1,25-kertainen täyttöputken poikkipintaan nähden.

7.   Polttoaineen jakeluun tarkoitetut putket on varustettava heti säiliöiden ulostulon kohdalla lukituslaitteella, jota voidaan käyttää kannelta käsin.

Tämä ei koske polttoainesäiliöitä, jotka on asennettu suoraan moottoriin.

8.   Polttoaineputket, niiden liitännät, tiivisteet ja varusteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät niihin todennäköisesti kohdistuvan mekaanisen, kemiallisen ja termisen rasituksen. Polttoaineputkia ei saa saattaa alttiiksi haitalliselle lämpövaikutukselle, ja ne on voitava tarkastaa niiden koko pituudelta.

9.   Polttoainesäiliöissä on oltava asianmukainen mittalaite. Mittalaitteiden on oltava luettavissa enimmäistäyttömäärään asti. Mittalasit on iskusuojattava tehokkaasti, niiden alapäässä on oltava itsesulkeutuva laite ja yläpään on oltava kiinnitettynä säiliöön enimmäistäyttömäärän yläpuolella. Mittalasien materiaalin on säilytettävä muotonsa tavanomaisissa ympäristön lämpötiloissa. Peilausputket eivät saa päättyä asuintiloihin. Kone- tai kattilahuoneeseen päättyvät peilausputket on varustettava asianmukaisella itsesulkeutuvalla laitteella.

10.

a)

Polttoainesäiliöt on suojattava asianmukaisin aluksella olevin teknisin laittein polttoainevuotojen varalta polttoainesäiliön täyttämisen aikana. Nämä laitteet on merkittävä yhteisön todistuksen kohtaan 52.

b)

Jos polttoainesäiliö täytetään täyttöasemalla, jossa on omat tekniset laitteet täytön aikana tapahtuvien polttoainevuotojen ehkäisemiseksi, a alakohdan ja 11 kohdan varustesäännöksiä ei sovelleta.

11.   Jos polttoainesäiliössä on automaattinen sulkulaite, anturien on keskeytettävä säiliön täyttäminen täyttöasteen saavuttaessa 97 prosenttia; näiden laitteiden on oltava myös vikaantuessaan turvallisia.

Jos anturi joutuu sähkökontaktiin, joka voi keskeyttää täyttöasemalta syötetyn virtasilmukan binaarisen signaalin muodossa, signaali on voitava siirtää täyttöasemalle käyttäen IEC-julkaisun 60309-1:1999 mukaista 40–50 V:n tasavirtaa välittävää vesitiivistä liitäntäpistoketta, jonka tunnusväri on valkoinen ja jossa maadoituksen kosketusasento on klo 10:ssä.

12.   Polttoainesäiliöt on varustettava vuototiiviisti suljettavilla puhdistus- ja tarkastusaukoilla.

13.   Välittömästi päämoottoreihin ja aluksen turvalliseen käyttöön tarvittaviin moottoreihin liitetyt polttoainesäiliöt on varustettava laitteella, joka osoittaa ohjaushytissä sekä merkkivalolla että äänimerkillä, että säiliön täyttöaste ei ole riittävä turvallisen käytön jatkamiseksi.

8.06 artikla

Voiteluöljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys

1.   Voiteluöljy on säilytettävä aluksen runkoon kuuluvissa tai alukseen kiinteästi asennetuissa terässäiliöissä. Jos aluksen rakenne niin vaatii, voidaan käyttää palonkestävyyden suhteen vastaavaa materiaalia. Nämä vaatimukset eivät koske säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 25 litraa. Voiteluöljysäiliöillä ei saa olla yhteisiä pintoja juomavesisäiliöiden kanssa.

2.   Voiteluöljysäiliöt ja niiden putkistot ja muut varusteet on sijoitettava ja järjestettävä siten, että voiteluöljyä tai voiteluöljyhöyryä ei voi vahingossa päästä aluksen sisätiloihin.

3.   Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla voiteluöljysäiliöitä.

4.   Voiteluöljysäiliöitä ja niiden varusteita ei saa sijoittaa välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle.

5.   Voiteluöljysäiliöiden täyttöaukot on merkittävä selvästi.

6.   Voiteluöljyputket, niiden liitännät, tiivisteet ja varusteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät niihin todennäköisesti kohdistuvan mekaanisen, kemiallisen ja termisen rasituksen. Putkia ei saa saattaa alttiiksi haitalliselle lämpövaikutukselle, ja ne on voitava tarkastaa niiden koko pituudelta.

7.   Voiteluöljysäiliöissä on oltava asianmukainen mittalaite. Mittalaitteiden on oltava luettavissa enimmäistäyttömäärään asti. Mittalasit on iskusuojattava tehokkaasti, niiden alapäässä on oltava itsesulkeutuva laite ja yläpään on oltava kiinnitettynä säiliöön enimmäistäyttömäärän yläpuolella. Mittalasien materiaalin on säilytettävä muotonsa tavanomaisissa ympäristön lämpötiloissa. Peilausputket eivät saa päättyä asuintiloihin. Kone- tai kattilahuoneeseen päättyvät peilausputket on varustettava asianmukaisella itsesulkeutuvalla laitteella.

8.07 artikla

Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyn öljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys

1.   Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyt öljyt on säilytettävä aluksen runkoon kuuluvissa tai alukseen kiinteästi asennetuissa terässäiliöissä. Jos aluksen rakenne niin vaatii, voidaan käyttää palonkestävyyden suhteen vastaavaa materiaalia. Nämä vaatimukset eivät koske säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 25 litraa. Asianomaisilla öljysäiliöillä ei saa olla yhteisiä pintoja juomavesisäiliöiden kanssa.

2.   Öljysäiliöt ja niiden putkistot ja muut varusteet on sijoitettava ja järjestettävä siten, että öljyä tai öljyhöyryä ei voi vahingossa päästä aluksen sisätiloihin.

3.   Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla öljysäiliöitä.

4.   Öljysäiliöitä ja niiden varusteita ei saa sijoittaa välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle.

5.   Öljysäiliöiden täyttöaukot on merkittävä selvästi.

6.   Öljyputket, niiden liitännät, tiivisteet ja varusteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät niihin todennäköisesti kohdistuvan mekaanisen, kemiallisen ja termisen rasituksen. Putkia ei saa saattaa alttiiksi haitalliselle lämpövaikutukselle, ja ne on voitava tarkastaa niiden koko pituudelta.

7.   Öljysäiliöissä on oltava asianmukainen mittalaite. Mittalaitteiden on oltava luettavissa enimmäistäyttömäärään asti. Mittalasit on iskusuojattava tehokkaasti, niiden alapäässä on oltava itsesulkeutuva laite ja yläpään on oltava kiinnitettynä säiliöön enimmäistäyttömäärän yläpuolella. Mittalasien materiaalin on säilytettävä muotonsa tavanomaisissa ympäristön lämpötiloissa. Peilausputket eivät saa päättyä asuintiloihin. Kone- tai kattilahuoneeseen päättyvät peilausputket on varustettava asianmukaisella itsesulkeutuvalla laitteella.

8.08 artikla

Tyhjennyslaitteet

1.   Kaikki vesitiiviit osastot on voitava tyhjentää erikseen. Tämä ei kuitenkaan koske vesitiiviitä osastoja, jotka yleensä suljetaan ilmatiiviisti ajon aikana.

2.   Miehitetyt alukset on varustettava kahdella itsenäisellä tyhjennyspumpulla, joita ei saa sijoittaa samaan tilaan. Ainakin toisen niistä on oltava moottorikäyttöinen. Aluksilla, joiden teho on alle 225 kW tai joiden kantavuus on alle 350 tonnia, tai aluksilla, joita ei ole tarkoitettu tavaroiden kuljetukseen ja joiden uppouma on alle 250 m3, riittää yksi käsi- tai moottorikäyttöinen tyhjennyspumppu.

Kutakin vaadittua pumppua on voitava käyttää kaikissa vesitiiviissä osastoissa.

3.   Ensimmäisen tyhjennyspumpun vähimmäistyhjennyskapasiteetti Q1 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

 

Q1 = 0,1. d1 2 [l/min]

d1 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

Formula

Toisen tyhjennyspumpun vähimmäistyhjennyskapasiteetti Q2 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

 

Q2 = 0,1. d2 2 [l/min]

d2 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

Formula

Kuitenkaan d2:n ei tarvitse olla suurempi kuin d1.

Laskettaessa arvoa Q2 l on pisimmän vesitiiviin osaston pituus.

Kaavoissa:

l

kyseisen vesitiiviin osaston pituus [m];

d1

päätyhjennysputken laskennallinen sisähalkaisija [mm];

d2

haaraputken laskennallinen sisähalkaisija [mm].

4.   Jos tyhjennyspumput on liitetty tyhjennysjärjestelmään, on tyhjennysputken sisähalkaisijan oltava vähintään d1 (mm) ja haaraputkien sisähalkaisijan vähintään d2 (mm).

Alle 25 m pitkillä aluksilla arvot d1 ja d2 voivat olla alimmillaan 35 mm.

5.   Ainoastaan itsesyöttävät tyhjennyspumput ovat sallittuja.

6.   Jokaista yli 5 m:n levyistä tasapohjaista osastoa kohti on oltava ainakin yksi imusihti kummallakin puolella.

7.   Peräsoppi voidaan tyhjentää pääkonehuoneen kautta sellaisten automaattisesti sulkeutuvien valumisputkien avulla, joille pääsy on helppoa.

8.   Yksittäisten osastojen haaraputket on yhdistettävä päätyhjennysputkeen lukittavalla takaiskuventtiilillä.

Osastot tai muut tilat, joissa voidaan pitää painolastia, on yhdistettävä tyhjennysjärjestelmään vain yksinkertaisella sulkulaitteella. Tämä ei koske lastiruumia, joissa voidaan pitää painolastia. Tällaisten lastiruumien täyttäminen painolastivedellä on suoritettava tyhjennysputkista erillisellä, kiinteällä painolastiputkistolla tai haaraputkilla, jotka voidaan liittää päätyhjennysputkeen letkuilla tai letkuliittimillä. Lastiruuman pohjassa sijaitsevat vedenottoventtiilit eivät ole sallittuja tähän tarkoitukseen.

9.   Lastiruuman pilssi on varustettava mittalaitteilla.

10.   Jos aluksen tyhjennysjärjestelmässä on kiinteät putket, öljypitoisen veden keräämiseen tarkoitetut pilssin tyhjennysputket on varustettava sulkemislaittein, jotka tarkastuselin on varustanut sinetillä. Sulkemislaitteiden määrä ja sijainti on merkittävä yhteisön todistukseen.

11.   Sulkemislaitteiden lukitseminen vastaa 10 kohdan mukaista sinetöintiä. Sulkemislaitteiden lukitsemiseen käytettävä avain tai avaimet on merkittävä asianmukaisesti ja säilytettävä merkityssä paikassa ja helposti saatavilla konehuoneessa.

8.09 artikla

Öljypitoisen veden ja jäteöljyn säilytys

1.   Ajon aikana kerääntyvä öljypitoinen vesi on voitava säilyttää aluksessa. Konehuoneen pilssi katsotaan tätä tarkoitusta varten säilytystilaksi.

2.   Konehuoneessa on oltava jäteöljyn säilytystä varten yksi tai useampi säiliö, joiden tilavuus on vähintään 1,5-kertainen kaikkien polttomoottoreiden ja vaihteistojen sumppujen jäteöljyn määrään sekä hydraulinestesäiliön hydraulinesteen määrään nähden.

Edellä mainittujen säiliöiden tyhjennysliitäntöjen on oltava eurooppalaisen standardin EN 1305:1996 mukaisia.

3.   Tarkastuselin voi myöntää vapautuksia 2 kohdan vaatimuksista aluksille, jotka liikennöivät vain lyhyillä matkoilla.

8.10 artikla

Alusten melutaso

1.   Aluksen ajon aikana aiheuttamaa melua, erityisesti moottoreiden imu- ja pakoääniä, on vaimennettava asianmukaisin laittein.

2.   Aluksen ajon aikana aiheuttaman melun taso ei saa sivusuunnassa 25 m:n etäisyydellä laidoituksesta olla suurempi kuin 75 dB(A).

3.   Pysähdyksissä olevien alusten melutaso ei saa sivusuunnassa 25 m:n etäisyydellä laidoituksesta olla suurempi kuin 65 dB(A) muulloin kuin lastauksen aikana.

8 a LUKU

(ei tekstiä)

9 LUKU

SÄHKÖLAITTEET

9.01 artikla

Yleistä

1.   Jos jonkin laitteiston tietyistä osista ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia, niiden turvallisuus katsotaan riittäväksi, jos kyseiset osat on toteutettu voimassa olevan eurooppalaisen standardin mukaisesti tai hyväksytyn luokituslaitoksen vaatimusten mukaisesti.

Tarkastuselimelle on esitettävä tarvittavat asiakirjat.

2.   Aluksella on säilytettävä tarkastuselimen asianmukaisesti leimaamat asiakirjat, joissa on seuraavat tiedot:

a)

yleispiirustukset koko sähkölaitteistosta;

b)

pää-, vara- ja jakotaulun kytkentäkaaviot sekä tärkeimmät tekniset tiedot, jotka koskevat esimerkiksi suoja- ja valvontalaitteiden sähkövirran voimakkuutta ja nimellisvirtaa;

c)

käytettävien sähköisten koneiden ja laitteiden tehotiedot;

d)

kaapelityypit ja tiedot johdinten poikkipinnoista.

Miehittämättömillä aluksilla näiden asiakirjojen säilyttäminen aluksella ei ole välttämätöntä, mutta niiden on oltava saatavilla omistajalta milloin tahansa.

3.   Sähkölaitteet on suunniteltava siten, että ne kestävät pysyvän poikittaiskallistuman 15°:seen asti ja ympäröivää sisälämpötilaa 0 °C:sta + 40 °C:seen ja kannella lämpötilaa — 20 °C:sta + 40 °C:seen. Niiden on toimittava näiden raja-arvojen puitteissa moitteettomasti.

4.   Pääsy kaikkien sähköisten ja elektronisten laitteistojen ja laitteiden luo on taattava, ja niiden on oltava helppoja huoltaa.

9.02 artikla

Virransyöttöjärjestelmät

1.   Vesikulkuneuvoissa, joissa on sähkölaitteisto, virransyöttöjärjestelmässä on oltava vähintään kaksi virtalähdettä, niin että yhden virtalähteen vikaantuessa toinen virtalähde pystyy syöttämään virtaa sähkölaitteille, joita tarvitaan aluksen turvalliseen toimintaan, vähintään 30 minuuttia.

2.   Virransyöttöjärjestelmän riittävä mitoitus on osoitettava tehovarannolla. Samalla voidaan huomioida asianmukainen samanaikaisuuskerroin.

3.   Ohjauslaitteiston (peräsinlaitteet) voimanlähteeseen sovelletaan 6.04 artiklaa 1 kohdasta riippumatta.

9.03 artikla

Kosketussuoja sekä suojaus vieraiden esineiden ja veden sisääntunkeutumiselta

Laitteiston kiinteiden osien vähimmäissuojausluokan on oltava seuraavan taulukon mukainen:

Sijainti

Vähimmäissuojausluokka

(IEC-julkaisun 60529:1992 mukaisesti)

Generaattorit

Moottorit

Muuntajat

Ohjaustaulut

Jakelu

Kytkimet

Asennustarvikkeet

Valaistuslaitteet

Työskentelytilat, konehuoneet ja ohjauslaiteosastot

IP 22

IP 22

IP (2) 22

IP (1)  (2) 22

IP 44

IP 22

Lastiruumat

 

 

 

 

IP 55

IP 55

Akkujen ja maalien säilytyskaapit

 

 

 

 

 

IP 44

ja (räj.) (3)

Vapaa kansi ja avoimet ohjauspaikat

 

IP 55

 

IP 55

IP 55

IP 55

Ohjaushytti

 

IP 22

IP 22

IP 22

IP 22

IP 22

Asuintilat lukuun ottamatta saniteetti- ja pesutiloja

 

 

 

IP 22

IP 20

IP 20

Saniteetti- ja pesutilat

 

IP 44

IP 44

IP 44

IP 55

IP 44

9.04 artikla

Räjähdyssuoja

Tiloissa, joihin voi kerääntyä räjähtäviä kaasuja tai kaasuseoksia, esimerkiksi akkujen tai helposti syttyvien aineiden säilytystiloissa, sallitaan vain räjähdyssuojatut sähkölaitteet (varmennettu turvallisuus). Valojen katkaisimia tai muita sähkölaitteita ei saa asentaa tällaisiin tiloihin. Räjähdyssuojan on vastattava niiden mahdollisesti räjähtävien kaasujen ja kaasuseosten ominaisuuksia, joita tilaan todennäköisesti voi kerääntyä (räjähdysluokka, lämpötilaluokka).

9.05 artikla

Suojamaadoitus

1.   Laitteet, joiden jännite on yli 50 V, on maadoitettava.

2.   Metalliosat, joiden kanssa on mahdollista joutua kosketuksiin ja jotka eivät ole jännitteellisiä tavanomaisen käytön aikana, kuten koneiden, laitteiden ja valaistuslaitteiden rungot ja kotelot, on maadoitettava erikseen, jos niitä ei ole asennettu siten, että niillä on sähköinen kosketus aluksen runkoon.

3.   Siirrettävien ja kannettavien sähkölaitteiden kotelot on tavanomaisen käytön aikana maadoitettava syöttökaapeliin yhdistetyllä lisämaadoitusjohtimella.

Lisämaadoitusjohtimia ei tarvita, kun käytetään suojaeristysmuuntajaa, eikä suojauseristetyissä laitteissa (kaksoiseristys).

4.   Maadoitusjohtimen poikkipinnan on oltava vähintään seuraavan taulukon mukainen:

Ulkojohtimien poikkipinta

[mm2]

Maadoitusjohtimien vähimmäispoikkipinta

eristetyissä kaapeleissa

[mm2]

erikseen asennetuissa

[mm2]

0,5–4

sama kuin ulkojohtimen poikkipinta

4

yli 4–16

sama kuin ulkojohtimen poikkipinta

sama kuin ulkojohtimen poikkipinta

yli 16–35

16

16

yli 35–120

puolet ulkojohtimen poikkipinnasta

puolet ulkojohtimen poikkipinnasta

yli 120

70

70

9.06 artikla

Sallitut enimmäisjännitteet

1.   Seuraavia jännitteitä ei saa ylittää:

Laitteen tyyppi

Sallittu enimmäisjännite

Tasavirta

Yksivaihevaihtovirta

Kolmivaihevaihtovirta

a.

Voima- ja lämmityslaitteet, ml. yleiskäyttöön tarkoitetut pistorasiat.

250 V

250 V

500 V

b.

Valaistus-, viestintä-, komento- ja ilmoituslaitteet, ml. yleisulosotto

250 V

250 V

c.

Pistorasiat kannettaville laitteille, joita käytetään avoimilla kansilla tai kapeissa tai kosteissa metallirakenteisissa tiloissa, lukuun ottamatta kattiloita ja tankkeja:

 

 

 

1.

yleisesti

50 V (4)

50 V (4)

2.

käytettäessä suojaeristysmuuntajaa, joka on tarkoitettu yksittäiselle laitteelle

250 V (5)

3.

käytettäessä suojaeristettyjä laitteita (kaksoiseristys)

250 V

250 V

4.

käytettäessä katkaisijoita oletusvirralla, joka on £ 30 mA

250 V

500 V

d.

Siirrettävät sähkölaitteet, kuten konttien sähkölaitteet, moottorit, siirrettävät tuulettimet ja pumput, joita ei normaalisti siirretä käytön aikana ja joiden sellaiset johtavat osat, joiden kanssa voi joutua kosketuksiin, on maadoitettu yhdyskaapeliin liitetyllä maadoitusjohtimella ja jotka on liitetty tämän maadoitusjohtimen lisäksi aluksen runkoon joko erityisellä sijoittelulla tai lisäjohtimella

250 V

250 V

500 V

e.

Kattiloissa ja säiliöissä käytettävien kannettavien laitteiden pistorasiat

50 V (4)

50 V (4)

2.   Edellä 1 kohdasta poiketen korkeammat jännitteet sallitaan, jos tarpeelliset suojatoimenpiteet toteutetaan:

a)

voimalaitteissa, joiden teho sitä vaatii;

b)

aluksen erityislaitteissa (mm. radiolaitteet ja sytytysjärjestelmät).

9.07 artikla

Jakelujärjestelmät

1.   Tasavirralle ja yksivaihevaihtovirralle sallitaan seuraavat jakelujärjestelmät:

a)

2-johdinjärjestelmä, joista toinen on maadoitettu (L1/N/PE);

b)

1-johdinjärjestelmä ja paluu rungon kautta, vain paikallisesti rajatuissa laitteistoissa (esimerkiksi polttomoottorin käynnistyslaite, katodinen suojaus) (L1/PEN);

c)

2-johdinjärjestelmä eristettynä rungosta (L1/L2/PE).

2.   Kolmivaihevaihtovirralle sallitaan seuraavat jakelujärjestelmät:

a)

4-johdinjärjestelmä, jossa on maadoitettu nollapiste ilman paluuta rungon kautta (L1/L2/L3/N/PE) = (TN-S-verkko) tai (TT-verkko);

b)

3-johdinjärjestelmä eristettynä rungosta (L1/L2/L3/PE) = (IT-verkko);

c)

3-johdinjärjestelmä, jossa on maadoitettu nollapiste ja paluu rungon kautta; tätä ei kuitenkaan sallita päätepiireille (L1/L2/L3/PEN).

3.   Tarkastuselin voi sallia muiden järjestelmien käytön.

9.08 artikla

Maihinliitäntä ja liitäntä muihin ulkoisiin verkkoihin

1.   Jos aluksen verkkoon kuuluva laitteisto saa syöttövirran maissa olevasta virtalähteestä tai muusta ulkoisesta verkosta, saapuvalla syöttölinjalla on oltava pysyvä liitäntä aluksella kiinteiden pääteliittimien tai kiinteiden pistorasioiden muodossa. On varmistettava, etteivät kaapeliliitännät joudu vetokuormitukseen.

2.   Jos liitosjännite ylittää 50 V, runko on voitava maadoittaa tehokkaasti. Maadoitusliitännässä on oltava erityinen merkintä.

3.   Liitännän kytkimet on järjestettävä niin, ettei aluksen generaattoreiden käyttö samanaikaisesti maissa olevan virtalähteen tai muun ulkoisen verkon kanssa ole mahdollista. Lyhytaikainen samanaikainen käyttö sallitaan, jotta voidaan siirtyä järjestelmästä toiseen jännitettä katkaisematta.

4.   Liitännän on oltava suojattu oikosululta ja ylikuormitukselta.

5.   Pääsähkötaulussa on oltava ilmaisin, joka näyttää, onko liitäntä jännitteellinen.

6.   Aluksessa on oltava ilmaisimet, joiden avulla voidaan verrata tasavirran polaarisuutta ja kolmivaihevaihtovirran vaihejärjestystä liitännän ja aluksen verkon välillä.

7.   Liitännän viereen kiinnitetyssä ohjetaulussa on ilmoitettava:

a)

toimenpiteet liitännän tekemiseksi;

b)

virran tyyppi ja nimellisjännite, vaihtovirrassa lisäksi taajuus.

9.09 artikla

Virransyöttö muihin vesikulkuneuvoihin

1.   Jos muille vesikulkuneuvoille syötetään virtaa, on käytettävä erillistä liitäntää. Jos virransyötössä käytetään yli 16 A:n pistorasioita, on oltava laitteet (esimerkiksi kytkimet tai varmuuslukitukset), joilla varmistetaan, että liitännän tekeminen tai katkaisu on mahdollista vain virrattomassa tilassa.

2.   On varmistettava, etteivät kaapeliliitännät joudu vetokuormitukseen.

3.   Edellä 9.08 artiklan 3—7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

9.10 artikla

Generaattorit ja moottorit

1.   Generaattorit, moottorit ja niiden päätekotelot on sijoitettava siten, että ne on helppo tarkastaa, mitata ja korjata. Suojausluokan on vastattava sijaintipaikkaa (katso 9.03 artikla).

2.   Päämoottorin, potkuriakselin tai muuhun tehtävään tarkoitetun apumoottorin käyttämät generaattorit on suunniteltava kestämään tavallisissa käyttöoloissa ilmeneviä kierrosluvun vaihteluita.

9.11 artikla

Akut

1.   Pääsy akkujen luo on taattava, ja ne on järjestettävä niin, että ne eivät pääse siirtymään aluksen liikkeiden mukana. Niitä ei saa sijoittaa siten, että ne altistuvat liialliselle kuumuudelle, äärimmäiselle kylmyydelle, roiskeille tai höyrylle.

Akkuja ei saa asentaa ohjaushyttiin, asuintiloihin eikä lastiruumaan. Tämä ei koske siirrettävien laitteiden akkuja eikä alle 0,2 kW:n akkuja.

2.   Jos akkujen varauksen tehontarve on yli 2 kW (laskettu enimmäisvarausvirrasta ja akun nimellisjännitteestä sekä latauslaitteen ominaiskäyrä huomioon ottaen), ne on asennettava niille erityisesti varattuun tilaan. Jos akut sijoitetaan kannelle, niiden sijoittaminen kaappiin riittää.

Jos akkujen varauksen tehontarve on enintään 2 kW, akut voidaan asentaa kaappiin tai laatikkoon paitsi kannella, myös kansien alla. Ne voidaan asentaa myös konehuoneeseen tai johonkin muuhun paikkaan, jossa on hyvä ilmanvaihto, jos ne on suojattu putoavilta esineiltä ja tippuvalta vedeltä.

3.   Kaikkien tilojen, kaappien, laatikoiden, hyllyjen ja muiden akuille erityisesti tarkoitettujen rakenteiden sisäpinnat on suojattava elektrolyyttien haitallista vaikutusta vastaan.

4.   Jos akut on sijoitettu suljettuun tilaan, kaappiin tai laatikkoon, ilmanvaihdon on oltava tehokas. Tilat on varustettava koneellisella ilmanvaihdolla, jos varauksen tehontarve on yli 2 kW nikkeli-kadmium-akuilla ja yli 3 kW lyijyakuilla.

Ilman on tultava pohjalta ja mentävä pois ylhäältä siten, että kaasut poistuvat kokonaan.

Ilmanvaihtokanavissa ei saa olla laitteita, jotka voivat estää ilmavirtauksen, esimerkiksi sulkuventtiilejä.

5.   Tarvittava läpi kulkevan ilman määrä (Q) saadaan seuraavan kaavan avulla:

 

Q = 0,11 · I · n [m3 /h]

jossa:

I

=

Formula varauslaitteen enimmäisvirrasta (A);

n

=

kennojen määrä.

Jos akuilla on puskurikytkentä aluksen verkon kanssa, tarkastuselin voi hyväksyä muita laskentamenetelmiä, jos niissä on otettu huomioon latauslaitteen ominaiskäyrä ja jos ne perustuvat hyväksyttyjen luokituslaitosten määräyksiin tai asiaa koskeviin standardeihin.

6.   Luonnollisessa ilmanvaihdossa kanavien poikkipinnan on oltava riittävä tarvittavalle ilmavirralle nopeudella 0,5 m/s. Sen on kuitenkin oltava vähintään 80 cm2 lyijyakuille ja vähintään 120 cm2 nikkeli-kadmium-akuille.

7.   Jos käytetään koneellista ilmanvaihtoa, on asennettava tuuletin — mieluiten imutuuletin — jonka moottori on erillään kaasu- tai ilmavirtauksesta.

Tuulettimen on oltava rakenteeltaan sellainen, että kipinöiden syntyminen puhaltimen siiven ja tuulettimen kotelon välisen kontaktin kautta ei ole mahdollista ja että sähköstaattinen varaus estyy.

8.   Lisäyksessä I olevan kuvan 2 mukainen, läpimitaltaan vähintään 10 cm:n kokoinen ”Tulenteko ja tupakointi kielletty” -merkki on sijoitettava akkuja sisältävien osastojen, kaappien ja laatikoiden oviin tai kansiin.

9.12 artikla

Kytkinlaitteistot

1.   Sähkötaulut

a)

Sähkötaulujen laitteet, kytkimet, varokkeet ja mittarit on järjestettävä selkeästi, ja niitä on päästävä helposti huoltamaan ja korjaamaan.

Alle 50 V:n jännitteiden ja yli 50 V:n jännitteiden pääteliittimet on sijoitettava toisistaan erilleen ja merkittävä asianmukaisesti.

b)

Sähkötauluissa kaikilla kytkimillä ja laitteilla on oltava nimikilvet, joissa ilmoitetaan niiden virtapiiri.

Varokkeisiin on merkittävä nimellisvirranvoimakkuus ja virtapiiri.

c)

Kun laitteita, joiden käyttöjännite on yli 50 V, on sijoitettu ovien taakse, laitteiden jännitettä johtavat osat on suojattava satunnaiskosketusten estämiseksi ovien ollessa auki.

d)

Sähkötauluissa käytettyjen materiaalien on oltava mekaanisesti lujia, kestäviä, palamista hidastavia ja itsestään sammuvia, eivätkä ne saa olla kosteutta sitovia.

e)

Jos sähkötaulussa on varokkeita, joilla on suuri katkaisukyky (HRC-varokkeita), on oltava käytettävissä apuvälineitä ja henkilönsuojaimia näiden varokkeiden asentamista ja irrottamista varten.

2.   Kytkimet, suojalaitteet

a)

Kaikki generaattorien ja sähkölaitteiden piirit on suojattava oikosululta ja ylikuormitukselta kaikissa maadoittamattomissa johtimissa. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää automaattisia kytkinlaitteita, joissa on oikosulku- ja ylijännitelaukaisimet, tai varokkeita.

Käyttöyksiköiden sähkömoottorien (ohjauslaitteisto) virtapiirit ja niiden ohjausvirtapiirit on suojattava ainoastaan oikosululta. Jos virtapiireissä on lämpökatkaisimia, ne on neutraloitava tai säädettävä vähintään kaksinkertaiselle nimellisvirralle.

b)

Pääsähkötaulun sähkölaitehaarautumat, joiden virranvoimakkuus on yli 16 A, on varustettava kuormituskytkimillä tai tehokytkimillä.

c)

Sähkölaitteet, joita tarvitaan vesikulkuneuvon kuljettamiseen, ohjauslaitteistoon, peräsimen asennon ilmaisimeen, navigointi- tai turvajärjestelmiin sekä sähkölaitteet, joiden nimellisvirta on yli 16 A, on liitettävä erillisiin virtapiireihin.

d)

Niiden sähkölaitteiden virtapiirit, joita tarvitaan aluksen käyttöön ja ohjaamiseen, on liitettävä suoraan pääsähkötauluun.

e)

Katkaisijat on valittava niiden nimellisvirran, lämpö- ja dynaamisen lujuuden sekä katkaisemisominaisuuksien perusteella. Kytkinten on kytkettävä kaikki jännitteiset johtimet yhtä aikaa. Kytkentäasennon on oltava selvästi tunnistettavissa.

f)

Varokkeilla on oltava suljettu sulamistila, ja niiden on oltava keraamisia tai vastaavaa materiaalia. Ne on voitava vaihtaa ilman, että vaihtajalle aiheutuu vaaraa kosketuksesta.

3.   Valvonta- ja mittauslaitteet

a)

Generaattori-, akku- ja jakeluvirtapiireissä on oltava laitteen turvallisen käytön vaatimat valvonta- ja mittauslaitteet.

b)

Maadoittamattomissa verkoissa, joiden jännite on yli 50 V, on oltava asianmukainen laite, joka valvoo eristystä suhteessa maahan ja joka voi antaa sekä valo- että äänihälytyksen. Toissijaisissa laitteissa, kuten ohjausvirtapiireissä, tällaista laitetta ei tarvita.

4.   Sähkötaulujen sijoitus

a)

Sähkötaulujen on sijaittava helppopääsyisissä paikoissa, joissa on hyvä ilmanvaihto, ja ne on suojattava vesi- ja mekaanisilta vahingoilta.

Putket ja ilmakanavat on sijoitettava niin, että mahdolliset vuodot eivät vahingoita sähkötauluja. Jos ei voida välttää niiden asentamista sähkötaulujen lähelle, putkissa ei saa olla irrotettavia liitäntöjä sähkötaulujen läheisyydessä.

b)

Kaappien ja syvennysten, joihin suojaamattomat kytkinlaitteet on sijoitettu, on oltava palamista hidastavasta materiaalista, tai ne on suojattava metallisella tai muusta palamista hidastavasta materiaalista olevalla vaipalla.

c)

Kun jännite on yli 50 V, pääsähkötaulun eteen on käyttäjän paikalle sijoitettava eristävä ristikko tai matto.

9.13 artikla

Hätäkatkaisimet

Öljypolttimia, polttoainepumppuja, polttoaineseparaattoreita ja konehuoneen tuulettimia varten on oltava niiden sijaintitilan ulkopuolella keskeisellä paikalla hätäkatkaisimet.

9.14 artikla

Asennustarvikkeet

1.   Kaapelien sisäänviennit on mitoitettava liitettäville kaapeleille ja sovitettava käytettäville kaapelityypeille.

2.   Eri jakeluvirtapiirien, joiden jännitteet tai taajuudet poikkeavat toisistaan, pistorasioiden on erotuttava toisistaan selvästi.

3.   Kytkinten on kytkettävä kaikki virtapiirin maadoittamattomat johtimet samanaikaisesti. Yksinapaiset kytkimet maadoittamattomissa verkoissa sallitaan kuitenkin asuintilojen valaistuksen virtapiireissä, pesuloita, pesu- ja kylpyhuoneita ja muita kosteita tiloja lukuun ottamatta.

4.   Jos virran voimakkuus on yli 16 A, pistorasiat on voitava lukita kytkimellä siten, että pistoketta, jossa on virtaa, ei voida panna pistorasiaan eikä irrottaa pistorasiasta.

9.15 artikla

Kaapelit

1.   Kaapelien on oltava palamista hidastavia, itsestään sammuvia sekä vettä ja öljyä kestäviä.

Asuintiloissa voidaan käyttää muuntyyppisiä kaapeleita, jos ne on suojattu tehokkaasti, jos niillä on palamista hidastavia ominaisuuksia ja jos ne ovat itsestään sammuvia.

Sähkökaapeleiden palamista hidastavien ominaisuuksien on oltava seuraavien normien mukaisia:

a)

kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisut 60332-1:1993, 60332-3:2000 tai

b)

jonkin jäsenvaltion tunnustamat vastaavat määräykset.

2.   Voima- ja valaistuslaitteiden virtapiireissä on käytettävä kaapeleita, joiden johtimien vähimmäispoikkipinta on 1,5 mm2.

3.   Kaapeleiden metallipäällyksiä, -suojia ja -vaippoja ei saa tavallisen käytön aikana käyttää johtimina eikä maadoitusjohtimina.

4.   Voima- ja valaistuslaitteiden kaapeleiden metallipäällykset ja -suojat on maadoitettava ainakin yhdestä päästä.

5.   Johtimen poikkipinnan on oltava johtimen pään sallitun enimmäislämpötilan (virransieto) ja sallitun jännitepudotuksen mukainen. Jännitepudotus pääsähkötaulun ja laitteen epäedullisimman pisteen välillä ei saa olla enempää kuin 5 prosenttia valaistuksen ja 7 prosenttia voima- ja lämmitysvirtapiirien osalta suhteessa nimellisjännitteeseen.

6.   Kaapelit on suojattava mekaaniselta vaurioitumiselta.

7.   Kaapeleiden kiinnityksellä on varmistettava, että mahdollinen vetokuormitus pysyy sallittujen raja-arvojen sisällä.

8.   Jos kaapeleita viedään laipioiden tai kansien läpi, kaapeleiden läpiviennit eivät saa vaikuttaa kyseisten laipioiden tai kansien mekaaniseen lujuuteen, vesitiiviyteen tai palonkestävyyteen.

9.   Kaikkien johtimien päät ja liitoskohdat on tehtävä niin, että alkuperäiset sähkönjohtavuus-, mekaaniset, palamista hidastavat ja tarvittaessa palonkestävät ominaisuudet säilyvät.

10.   Ohjaushytteihin, joiden korkeutta voidaan säätää, liitettyjen kaapeleiden on oltava riittävän joustavia, ja ne on eristettävä niin, että ne ovat riittävän joustavia aina — 20 °C:een asti ja kestävät höyryjä, UV-säteilyä ja otsonia.

9.16 artikla

Valaistuslaitteet

1.   Kaikki valaistuslaitteet on asennettava niin, että niiden säteilemä lämpö ei sytytä tuleen lähellä olevia syttyviä esineitä tai osia.

2.   Avointen kansien valaistuslaitteet on sijoitettava niin, etteivät ne haittaa kulkuvalojen tunnistettavuutta.

3.   Jos kone- tai kattilahuoneessa on kaksi tai useampia valaistuslaitteita, ne on jaettava vähintään kahteen virtapiiriin. Tämä koskee myös tiloja, joissa on jäähdytyslaitteita, hydraulikoneita tai sähkömoottoreita.

9.17 artikla

Kulkuvalot

1.   Kulkuvalojen sähkötaulut on asennettava ohjaushyttiin. Niiden syötön on tapahduttava pääsähkötaulusta erillisellä syöttökaapelilla tai kahdella toisistaan riippumattomalla toisiokaapelilla.

2.   Kulkuvalojen syöttö, suojaus ja kytkentä tapahtuu erikseen kulkuvalojen sähkötaulusta.

3.   Edellä 7.05 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvontalaitteen vika ei saa vaikuttaa sen valvonnassa olevan valon toimintaan.

4.   Valoja, jotka muodostavat paikallisesti ja toiminnallisesti ryhmän, voidaan syöttää, kytkeä ja valvoa yhdestä virtapiiristä. Valvontalaitteen on kyettävä tunnistamaan minkä tahansa valon vioittuminen. Kaksoisvaloissa (kaksi samaan koteloon tai päällekkäin asennettua valoa) molempia valolähteitä ei kuitenkaan saa käyttää samanaikaisesti.

9.18 artikla

(ei tekstiä)

9.19 artikla

Mekaanisten laitteiden hälytys- ja turvajärjestelmät

Hälytys- ja turvajärjestelmien, joilla valvotaan ja suojataan mekaanisia laitteita, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

Hälytysjärjestelmät

Hälytysjärjestelmät on suunniteltava niin, että hälytysjärjestelmän vika ei voi vioittaa valvottavaa laitetta tai laitteistoa.

Binaariset lähettimet on asennettava lepovirtaperiaatteella tai valvotun kuormitusvirran periaatteella.

Valohälytysten on pysyttävä näkyvissä, kunnes vika on korjattu; kuitattu hälytys on voitava erottaa kuittaamattomasta. Kaikki hälytykset on annettava myös äänimerkkeinä. Äänihälytykset on voitava sammuttaa. Äänihälytyksen sammuttaminen ei saa estää uudesta viasta ilmoittavan hälytyksen laukeamista.

Poikkeuksia voidaan sallia, jos hälytyslaitteissa on vähemmän kuin viisi mittauskohtaa.

b)

Turvajärjestelmät

Turvajärjestelmät on suunniteltava niin, että ne lopettavat vaarassa olevan laitteen toiminnan tai hidastavat sitä tai antavat varoituksen jatkuvasti miehitetylle asemalle, ennen kuin kriittinen tila on saavutettu.

Binaariset lähettimet on asennettava kuormitusvirtaperiaatteella.

Jos turvajärjestelmät eivät ole itsevalvovia, niiden moitteeton toiminta on voitava tarkistaa.

Turvajärjestelmien on oltava riippumattomia muista järjestelmistä.

9.20 artikla

Elektroniset laitteet

1.   Yleistä

Jäljempänä 2 kohdassa asetetut testausvaatimukset koskevat vain elektronisia laitteita, joita tarvitaan ohjauslaitteistoon ja vesikulkuneuvon käyttövoimalaitteisiin, mukaan lukien niiden apulaitteet.

2.   Testausvaatimukset

a)

Seuraavista testauksista aiheutuvat rasitukset eivät saa vahingoittaa sähkölaitteita tai aiheuttaa niissä häiriöitä. Asiaa koskevien kansainvälisten standardien, esimerkiksi IEC-julkaisun 60092-504:2001, mukaiset testaukset kylmätestausta lukuun ottamatta on suoritettava laitteen ollessa päällä. Testeissä on tarkistettava asianmukainen toiminta.

b)

Jännite- ja taajuusvaihtelut

 

Vaihtelut

jatkuva

lyhytaikainen

Yleisesti

Taajuus

± 5 %

± 10 % 5 s

Jännite

± 10 %

± 20 % 1,5 s

Akkukäyttö

Jännite

+ 30 %/– 25 %

 

c)

Lämpötestaus

Testattava laite lämmitetään puolessa tunnissa 55 °C:een. Lämpötilan saavuttamisen jälkeen sitä pidetään yllä 16 tuntia. Tämän jälkeen suoritetaan toimintatesti.

d)

Kylmätestaus

Testattava laite jäähdytetään virta pois kytkettynä — 25 °C:een ja lämpötila pidetään kahden tunnin ajan. Lopuksi lämpötila nostetaan 0 °C:een, ja suoritetaan toimintatesti.

e)

Värähtelytestaus

Värähtelytestaus on suoritettava laitteen tai osien resonanssitaajuudella kussakin kolmessa akselissa 90 minuutin ajan. Jos selvää resonanssia ei todeta, värähtelytestaus on suoritettava 30 hertsillä.

Värähtelytestaus tehdään sinimuotoisella värähtelyllä seuraavien rajojen sisällä:

Yleisesti:

f = 2,0 — 13,2 Hz; a = ± 1 mm

(amplitudi a = Formula värähtelyn laajuus)

f = 13,2 Hz — 100 Hz: kiihtyvyys ± 0,7 g.

Laitteet, jotka asennetaan dieselmoottoreihin tai ohjauslaitteisiin, on testattava seuraavasti:

f = 2,0—25 Hz; a = ± 1,6 mm

(amplitudi a = Formula värähtelyn laajuus)

f = 25 Hz — 100 Hz; kiihtyvyys ± 4 g.

Dieselmoottoreiden pakokaasuputkiin asennettavat anturit voivat joutua alttiiksi selvästi suuremmalle kuormitukselle. Tämä on otettava huomioon testauksessa.

f)

Sähkömagneettisen yhteensopivuuden testaukset on suoritettava IEC-julkaisujen 61000-4-2:1995, 61000-4-3:2002 ja 61000-4-4:1995 ja testausasteen 3 perusteella.

g)

Valmistajan on osoitettava, että sähkölaitteet ovat näiden testausvaatimusten mukaisia. Osoitukseksi riittää myös hyväksytyn luokituslaitoksen todistus.

9.21 artikla

Sähkömagneettinen yhteensopivuus

Sähkömagneettiset häiriöt eivät saa haitata sähkölaitteiden eivätkä elektronisten laitteiden toimintaa. Yleisillä toimilla on pyrittävä kaikkiin seuraaviin:

a)

kytkemään irti häiriön lähteen ja asianomaisten laitteiden väliset siirtokanavat;

b)

vähentämään häiriönaiheuttajia häiriölähteissä;

c)

vähentämään asianomaisten laitteiden häiriöherkkyyttä.

10 LUKU

VARUSTEET

10.01 artikla

Ankkurilaitteet

1.   Tavarankuljetukseen tarkoitetuissa aluksissa, lukuun ottamatta proomuemälaivan proomuja, joiden pituus (L) on enintään 40 m, on oltava keula-ankkurit, joiden kokonaispaino (P) saadaan seuraavan kaavan avulla:

 

P = k · B · T [kg]

jossa:

k

kerroin, joka huomioi pituuden (L) ja leveyden (B) välisen suhteen sekä aluksen tyypin:

Formula

työntöproomuilla kuitenkin k = c;

c

empiirinen kerroin seuraavan taulukon mukaisesti:

Kantavuus (t)

Empiirinen kerroin c

400 tai alle

45

400—650

55

650—1 000

65

yli 1 000

70

Tarkastuselin voi sallia aluksille, joiden kantavuus on enintään 400 t ja joita rakenteensa ja käyttötarkoituksensa vuoksi käytetään vain lyhyillä matkoilla, keula-ankkurit, joiden paino on vain 2/3 kokonaispainosta (P).

2.   Matkustaja-aluksissa ja muissa kuin tavarankuljetukseen tarkoitetuissa aluksissa, lukuun ottamatta työntöaluksia, on oltava keula-ankkurit, joiden kokonaispaino (P) saadaan seuraavan kaavan avulla:

 

P = k · B · T [kg]

jossa:

k

1 kohdan mukainen kerroin, jolloin on kuitenkin käytettävä empiirisen kertoimen (c) määrityksessä yhteisön todistukseen merkittyä uppoumaa (m3) kantavuuden sijasta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa enintään 86 m pitkissä aluksissa on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 25 prosenttia painosta (P).

Yli 86 m pitkissä aluksissa on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 50 prosenttia painosta (P) 1 tai 2 kohdan mukaisesti laskettuna.

Peräankkureita ei tarvita:

a)

aluksissa, joissa peräankkureiden kokonaispaino olisi alle 150 kg; keula-ankkureiden pienempi paino on otettava huomioon 1 kohdan viimeisessä kohdassa tarkoitetuissa aluksissa;

b)

työntöproomuissa.

4.   Aluksissa, jotka on tarkoitettu kuljettamaan enintään 86 m pitkiä kiinteitä kytkyeitä, on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 25 prosenttia enimmäispainosta (P), 1 kohdan mukaisesti laskettuna yhteisön todistukseen merkityille sallituille ryhmille (joiden katsotaan muodostavan yhden liikennöivän yksikön).

Aluksissa, jotka on tarkoitettu kuljettamaan yli 86 m pitkiä kiinteitä kytkyeitä, on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 50 prosenttia enimmäispainosta (P), 1 kohdan mukaisesti laskettuna yhteisön todistukseen merkityille sallituille ryhmille (joiden katsotaan muodostavan yhden liikennöivän yksikön).

5.   Edellä 1—4 kohdan mukaisesti määritellyt ankkurien painot voivat olla pienempiä tietyillä erikoisankkureilla.

6.   Keula-ankkureille määritelty kokonaispaino (P) voidaan jakaa yhdelle tai kahdelle ankkurille. Sitä voidaan vähentää 15 prosentilla, jos aluksessa on vain yksi keula-ankkuri ja ankkuriklyysi sijaitsee keskilaivassa.

Peräankkurien vaadittu enimmäispaino voidaan työntöaluksissa tai aluksissa, joiden enimmäispituus on yli 86 m, jakaa yhdelle tai kahdelle ankkurille.

Kevyemmän ankkurin painon on oltava vähintään 45 prosenttia kokonaispainosta.

7.   Valurautaiset ankkurit eivät ole sallittuja.

8.   Ankkureihin on merkittävä niiden paino pysyvästi kohokirjoituksella.

9.   Yli 50 kg painavissa ankkureissa on oltava ankkurivintturit.

10.   Kunkin keula-ankkurin kettingin pituuden on oltava vähintään:

a)

40 m aluksissa, jotka ovat enintään 30 m pitkiä;

b)

10 m enemmän kuin aluksen pituus, jos pituus on 30 m — 50 m;

c)

60 m aluksissa, joiden pituus on yli 50 m.

Peräankkurien kettinkien on kunkin oltava vähintään 40 m pitkä. Kuitenkin aluksissa, joiden on voitava pysähtyä keula vastavirtaan, peräankkurien kettinkien on kunkin oltava vähintään 60 m pitkä.

11.   Ankkurikettinkien vähimmäisvetolujuus (R) saadaan seuraavan kaavan avulla:

a)

ankkurit, jotka painavat enintään 500 kg:

R = 0,35 · P' = [kN];

b)

ankkurit, jotka painavat 500 kg — 2 000 kg:

Formula;

c)

ankkurit, jotka painavat yli 2 000 kg:

R = 0,25 · P' [kN].

jossa:

P'

yksittäisen ankkurin teoreettinen, 1—4 ja 6 kohdan mukaisesti laskettu paino.

Ankkurikettinkien vetolujuus on ilmoitettava jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevan standardin mukaisesti.

Jos ankkurit ovat 1—6 kohdassa säädettyä painavammat, ankkurikettinkien vetolujuus on laskettava ankkurin todellisen painon mukaan.

12.   Jos aluksessa on painavampia ankkureita ja niihin kuuluvia lujempia ankkurikettinkejä, yhteisön todistukseen merkitään vain 1—6 ja 11 kohdan mukaiset vähimmäispainot ja vähimmäisvetolujuudet.

13.   Ankkurin ja kettingin välisten liitososien (leikarien) vetolujuuden on oltava 20 prosenttia suurempi kuin kyseisen kettingin vetolujuus.

14.   Ankkurikettinkien sijasta voidaan käyttää teräsköysiä. Köysien vetolujuuden on oltava sama kuin vaatimustenmukaisilla ankkurikettingeillä, mutta niiden on oltava 20 prosenttia pidempiä.

10.02 artikla

Muut varusteet

1.   Aluksissa on oltava ainakin seuraavat varusteet jäsenvaltioissa sovellettavien voimassa olevien merenkulkuviranomaisen säännösten mukaisesti:

a)

radiopuhelinlaitteisto;

b)

laitteet ja välineet merkkivalojen ja äänimerkkien antamiseen sekä alusten merkinantoon päivä- ja yöaikaan;

c)

aluksen päävirtapiiristä riippumattomat varavalot vaadituille ankkurivaloille;

d)

selvästi merkitty, palonkestävä kannellinen säiliö öljyisten puhdistusliinojen säilyttämistä varten;

e)

selvästi merkitty, palonkestävä kannellinen säiliö kiinteiden vaarallisten tai ongelmajätteiden säilyttämistä varten ja selvästi merkitty, palonkestävä kannellinen säiliö nestemäisten vaarallisten tai ongelmajätteiden säilyttämistä varten jäsenvaltioissa sovellettavien merenkulkuviranomaisen säännösten mukaisesti;

f)

selvästi merkitty, palonkestävä kannellinen säiliö jätevesien säilyttämistä varten.

2.   Lisäksi aluksessa on oltava vähintään seuraavat varusteet:

a)

Kiinnitysköydet:

Aluksissa on oltava kolme kiinnitysköyttä. Niiden vähimmäispituudet ovat seuraavat:

:

1. köysi

:

L + 20 m, kuitenkin korkeintaan 100 m,

:

2. köysi

:

2/3 1. köyden pituudesta,

:

3. köysi

:

1/3 1. köyden pituudesta.

Lyhintä köyttä ei tarvita aluksissa, joiden pituus (L) on alle 20 m.

Köysien vetolujuus (Rs) saadaan seuraavan kaavan avulla:

L · B · T 1 000 m3:iin asti: Formula;

L · B · T yli 1 000 m3: Formula.

Aluksessa on oltava vaadittuja köysiä koskeva, eurooppalaisen standardin EN 10 204:1991 kohdan 3.1 mukainen todistus.

Köydet voidaan korvata pituudeltaan ja vetolujuudeltaan vastaavilla punotuilla köysillä. Tällaisten köysien vähimmäisvetolujuus on mainittava todistuksessa.

b)

Hinausköydet:

 

Hinaajissa on oltava niiden käytön edellyttämä määrä hinausköysiä.

 

Pääköyden on kuitenkin oltava vähintään 100 m pitkä ja sen vetolujuuden (kN) on oltava vähintään kolmannes päämoottorin tai päämoottorien kokonaistehosta (kW).

 

Moottorialuksissa ja työntöaluksisa, jotka voivat toimia hinaajina, on oltava vähintään yksi 100 m pitkä hinausköysi, jonka vetolujuuden (kN) on oltava vähintään neljännes päämoottorin tai päämoottorien kokonaistehosta (kW).

c)

Heittoliina.

d)

Maihinnoususilta, jonka leveys on vähintään 0,4 m ja pituus vähintään 4 m ja jonka sivureunat on merkitty kirkkaanvärisin viivoin. Sillassa on oltava kaiteet. Tarkastuselin voi sallia lyhyemmän maihinnoususillan pienille aluksille.

e)

Venehaka.

f)

Asianmukainen ensiapupakkaus, jonka sisältö on jonkin jäsenvaltion asiaa koskevan standardin mukainen. Ensiapupakkausta on säilytettävä asuintiloissa tai ohjaushytissä, ja sen on oltava helposti ja turvallisesti saatavilla tarvittaessa. Jos ensiapupakkausta säilytetään suljetussa paikassa, sen oveen tai päällykseen on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 8 mukainen ensiapupakkausta tarkoittava merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm.

g)

Kiikarit, joiden linssin halkaisija on 7 x 50 tai suurempi.

h)

Ohjeet veden varaan joutuneiden henkilöiden pelastamisesta ja elvyttämisestä.

i)

Valonheitin, jota voidaan käyttää ohjaushytistä käsin.

3.   Jos aluksen kansi on yli 1,5 m tyhjän aluksen vesiviivan yläpuolella, aluksessa on oltava laskuportaat tai -tikkaat.

10.03 artikla

Käsisammuttimet

1.   Seuraavissa paikoissa on oltava vähintään yksi eurooppalaisen standardin EN 3:1996 mukainen käsisammutin:

a)

ohjaushytissä;

b)

jokaisen kannelta asuintiloihin vievän sisäänkäynnin lähellä;

c)

jokaisen työtiloihin vievän sisäänkäynnin lähellä, jos kyseisiin tiloihin ei pääse asuintiloista ja jos niihin on asennettu kiinteällä tai nestemäisellä polttoaineella tai nestekaasulla toimivia lämmitys-, ruoanlaitto- tai jäähdytyslaitteita;

d)

jokaisen konehuoneiden ja kattilahuoneiden sisäänkäynnin kohdalla;

e)

sopivissa kohdissa kannen alla konehuoneissa ja kattilahuoneissa niin, että mikään kohta ei ole yli 10 metrin kävelymatkan päässä sammuttimesta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaiset käsisammuttimet voivat olla ainoastaan jauhesammuttimia, joiden sisältö on vähintään 6 kg, tai muita käsisammuttimia, joilla on sama sammutuskapasiteetti. Niiden on sovelluttava A-, B- ja C-luokkien palojen ja sähköjärjestelmien palojen sammuttamiseen 1 000 V:iin asti.

3.   Lisäksi voidaan käyttää jauhe-, vesi- tai vaahtosammuttimia, jotka soveltuvat vähintään sen paloluokan sammuttamiseen, joka on todennäköisin tilassa, johon ne on tarkoitettu.

4.   Käsisammuttimia, joiden sammutteena on hiilidioksidi, voidaan käyttää vain keittiöiden ja sähkölaitteiden palojen sammuttamiseen. Näiden sammuttimien sisältö saa olla korkeintaan 1 kg kutakin sammuttimen käyttötilan 15 m3:ä kohti.

5.   Käsisammuttimet on tarkastettava vähintään kerran kahdessa vuodessa. Tarkastuksesta on annettava todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

6.   Jos käsisammuttimet on asennettu niin, että ne eivät ole näkyvillä, niitä peittävään seinään on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 3 mukainen sammuttimen merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm.

10.03 a artikla

Kiinteät palonsammutusjärjestelmät asuintiloissa, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa

1.   Asuintilojen, ohjaushyttien ja matkustajatilojen palosuojeluun on käytettävä vain kiinteiksi palonsammutusjärjestelmiksi asennettuja automaattisesti toimivia sprinklereitä.

2.   Järjestelmien asennuksia tai muutoksia voivat tehdä vain erikoistuneet yritykset.

3.   Järjestelmien on oltava teräksestä tai muusta yhtä palamattomasta materiaalista.

4.   Järjestelmien on kyettävä suihkuttamaan vettä vähintään 5 l/m2 minuutissa suurimman suojeltavan tilan alueelle.

5.   Järjestelmillä, jotka suihkuttavat tätä pienempiä vesimääriä, on oltava IMOn päätöslauselman A 800(19) tai muun tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tunnustetun standardin mukainen tyyppihyväksyntä. Hyväksytyn luokituslaitoksen tai hyväksytyn testauslaitoksen on suoritettava tyyppihyväksyntä. Hyväksyttyjen testauslaitosten on noudatettava testauslaboratorioiden toimintaa koskevia yhdenmukaisia standardeja (EN ISO/IEC 17025:2000).

6.   Asiantuntijan on tarkastettava järjestelmät:

a)

ennen niiden käyttöönottoa;

b)

ennen käyttöönottoa uudelleen sen jälkeen, kun ne on laukaistu;

c)

muutosten tai korjausten jälkeen;

d)

säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein.

7.   Suorittaessaan 6 kohdan mukaisen tarkastuksen asiantuntijan on tarkistettava, täyttävätkö järjestelmät tämän artiklan vaatimukset.

Tarkastukseen on kuuluttava ainakin:

a)

koko järjestelmän ulkoinen tarkastus;

b)

turvajärjestelmien ja suutinten toiminnan testaaminen;

c)

painesäiliöiden ja pumppausjärjestelmän toiminnan testaaminen.

8.   Tarkastuksesta on annettava todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

9.   Asennettujen järjestelmien lukumäärä on merkittävä yhteisön todistukseen.

10.   Kiinteät palonsammutusjärjestelmät sallitaan asuintiloissa, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa olevien kohteiden suojelua varten vain komitean suosituksesta.

10.03 b artikla

Kiinteät palonsammutusjärjestelmät konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa

1.   Sammutteet

Konehuoneiden, kattilahuoneiden ja pumppuhuoneiden suojelemiseksi asennetuissa kiinteissä palonsammutusjärjestelmissä voidaan käyttää seuraavia sammutteita:

a)

CO2 (hiilidioksidi);

b)

HFC 227ea (heptafluoripropaani);

c)

IG-541 (52 prosenttia vetyä, 40 prosenttia argonia ja 8 prosenttia hiilidioksidia).

Muut sammutteet sallitaan vain tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2.   Tuuletus, ilmanotto

a)

Kuljetuskoneiston käyttämää polttoilmaa ei saa ottaa tiloista, joita on jatkuvasti suojeltava kiinteillä palonsammutusjärjestelmillä. Tätä ei sovelleta, jos aluksessa on kaksi toisistaan riippumatonta ja ilmatiiviisti eristettyä pääkonehuonetta tai jos pääkonehuoneen vieressä on erillinen konehuone, jossa on keulapotkuri, jolloin on varmistettu, että alus voi kulkea omalla käyttövoimallaan palon sattuessa pääkonehuoneessa.

b)

Suojeltavassa tilassa mahdollisesti olevan koneellisen ilmanvaihdon on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä, jos palonsammutusjärjestelmä laukeaa.

c)

Suojeltavassa tilassa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan nopeasti sulkea kaikki aukot, joista ilmaa voi päästä sisään tai kaasua ulos. Niistä on voitava selkeästi havaita, ovatko ne auki vai kiinni.

d)

Konehuoneiden paineilmasäiliöiden varoventtiileistä vapautuva ilma on johdettava ulkoilmaan.

e)

Sammutteen sisäänotosta johtuva yli- tai alipaine ei saa rikkoa suojeltavan tilan osia eikä väliseiniä. Paine on voitava tasata vaaratta.

f)

Suojeltavissa tiloissa on oltava laitteet sammutteen ja palamiskaasujen poistamista varten. Tällaisia laitteita on voitava käyttää suojeltavien tilojen ulkopuolelta paikoista, joihin pääsy ei estyisi palon sattuessa kyseisissä tiloissa. Jos järjestelmään kuuluu kiinteitä poistolaitteita, niitä ei saa voida kytkeä päälle palon sammuttamisen aikana.

3.   Palohälytysjärjestelmä

Suojeltavaa tilaa on valvottava asianmukaisella palohälytysjärjestelmällä. Hälytyksen on oltava havaittavissa ohjaushytissä, asuintiloissa ja suojeltavassa tilassa.

4.   Putkisto

a)

Sammute on johdettava suojeltavaan tilaan ja levitettävä sen sisällä kiinteän putkiston avulla. Suojeltavassa huoneessa olevan putkiston ja sen liitäntöjen on oltava teräksestä. Tämä ei koske säiliöiden yhdysputkia eikä laajennusliitoksia, jos käytetty materiaali vastaa palonkestävyydeltään terästä. Putket on suojattava korroosiolta sekä sisä- että ulkopuolelta.

b)

Suutinaukkojen koon ja asennuksen avulla on varmistettava sammutteen tasainen jakautuminen.

5.   Laukaisulaite

a)

Automaattisesti laukeavat palonsammutusjärjestelmät eivät ole sallittuja.

b)

Palonsammutusjärjestelmä on voitava laukaista sopivasta paikasta suojeltavan tilan ulkopuolelta.

c)

Laukaisulaitteet on asennettava niin, että niitä voidaan käyttää myös palon sattuessa ja niin, että tarvittava määrä sammutetta on käytettävissä myös palon tai räjähdyksen vaurioittaessa suojeltavaa tilaa.

Muiden kuin mekaanisten laukaisulaitteiden on saatava käyttövoimansa kahdesta toisistaan riippumattomasta energialähteestä. Näiden energialähteiden on sijaittava suojeltavan tilan ulkopuolella. Suojeltavan tilan ohjauslinjat on suunniteltava niin, että ne ovat toimintakykyisiä ainakin 30 minuutin ajan palon sattuessa. Tämä vaatimus täyttyy sähköjohtojen osalta, jos ne ovat IEC-standardin 60331-21:1999 mukaisia.

Jos laukaisulaitteet on asennettu niin, että ne eivät ole näkyvillä, niitä peittävään seinään on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 6 mukainen palonsammutusjärjestelmän merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm, ja seuraava teksti punaisin kirjaimin valkoisella pohjalla:

”Feuerlöscheinrichtung

Installation d'extinction

Brandblusinstallatie

Fire-fighting installation”.

d)

Jos palonsammutusjärjestelmä on tarkoitettu suojaamaan useampia tiloja, kunkin tilan laukaisulaitteiden on oltava erillään ja selkeästi merkittyjä.

e)

Kunkin laukaisulaitteen viereen on kiinnitettävä näkyvällä ja häviämättömällä tavalla käyttöohjeet jollakin jäsenvaltioiden kielistä. Niissä on oltava ohjeet erityisesti seuraavista:

aa)

palonsammutusjärjestelmän laukaiseminen;

bb)

suojeltavan tilan tarkastaminen sen varmistamiseksi, että kaikki henkilöt ovat lähteneet tilasta;

cc)

miehistön toimenpiteet palonsammutusjärjestelmän laukaisemisen jälkeen;

dd)

miehistön toimenpiteet, jos palonsammutusjärjestelmä ei toimi.

f)

Käyttöohjeessa on mainittava, että ennen palonsammutusjärjestelmän laukaisemista on sammutettava polttomoottorit, jotka ottavat ilmaa suojeltavasta tilasta.

6.   Varoitusjärjestelmä

a)

Kiinteissä palonsammutusjärjestelmissä on oltava ääni- ja valohälytysjärjestelmät.

b)

Varoitusjärjestelmän on käynnistyttävä automaattisesti heti, kun palonsammutusjärjestelmä laukaistaan. Varoitusäänimerkin on kuuluttava asianmukaisen ajan ennen sammutteen levittämistä, eikä sen kytkeminen pois päältä saa olla mahdollista.

c)

Varoitusmerkkien on oltava selkeästi näkyvissä suojeltavissa tiloissa ja niiden sisäänkäyntien ulkopuolella ja kuuluttava selkeästi myös sellaisissa käyttöolosuhteissa, joissa alus tuottaa korkeimman sille ominaisen melutason. Niiden on erotuttava selkeästi kaikista muista äänimerkeistä ja merkkivaloista suojeltavassa tilassa.

d)

Varoitusäänimerkin on kuuluttava selvästi viereisiin tiloihin myös väliovien ollessa kiinni ja käyttöolosuhteissa, joissa alus tuottaa korkeimman sille ominaisen melutason.

e)

Jos varoitusjärjestelmä ei ole itsevalvova oikosulkujen, johtojen rikkoutumisen ja jännitepudotuksen varalta, sen moitteeton toiminta on voitava tarkistaa.

f)

Kunkin sellaisen tilan sisäänkäynnin kohdalle, johon voidaan levittää sammutetta, on kiinnitettävä selkeästi näkyvä ohje, jossa on seuraava teksti punaisin kirjaimin valkoisella taustalla:

”Vorsicht, Feuerlöscheinrichtung!

Bei Ertönen des Warnsignals (Beschreibung des Signals) den Raum sofort verlassen!

Attention, installation d'extinction d'incendie!

Quitter immédiatement ce local au signal (description du signal)

Let op, brandblusinstallatie!

Bij het in werking treden van het alarmsignaal (omschrijving van het signaal) deze ruimte onmiddellijk verlaten!

Warning, fire-fighting installation!

Leave the room as soon as the warning signal sounds (description of signal)”.

7.   Painesäiliöt, niiden varusteet ja paineputket

a)

Painesäiliöiden, niiden varusteiden ja paineputkien on oltava jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevien säännösten mukaisia.

b)

Painesäiliöt on asennettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

c)

Painesäiliöitä, niiden varusteita ja paineputkia ei saa asentaa asuintiloihin.

d)

Painesäiliöitä sisältävien kaappien ja sijoitustilojen lämpötila ei saa ylittää 50 °C:ta.

e)

Kannella olevat kaapit ja sijoitustilat on kiinnitettävä tukevasti, ja niissä on oltava ilma-aukkoja, jotka on järjestettävä niin, että painesäiliön vuotaessa kaasua ei pääse aluksen sisätiloihin. Ne eivät saa olla suorassa yhteydessä muihin tiloihin.

8.   Sammutteen määrä

Jos sammutteen määrällä on tarkoitus suojata useampia kuin yhtä tilaa, käytettävissä olevan sammutteen kokonaismäärän ei tarvitse olla suurempi kuin suurimman suojeltavan tilan edellyttämä määrä.

9.   Asennus, tarkastus ja asiakirjat

a)

Järjestelmän saa asentaa tai sitä saa muuttaa vain palonsammutusjärjestelmiin erikoistunut yritys. Sammutteen valmistajan ja järjestelmän valmistajan vaatimuksia (tuotetiedot ja turvallisuustiedot) on noudatettava.

b)

Asiantuntijan on tarkastettava järjestelmä:

aa)

ennen sen käyttöönottoa;

bb)

ennen käyttöönottoa uudelleen sen jälkeen, kun järjestelmä on laukaistu;

cc)

muutosten tai korjausten jälkeen;

dd)

säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein.

c)

Asiantuntijan on tarkistettava, täyttääkö järjestelmä tämän luvun vaatimukset.

d)

Tarkastuksen on katettava ainakin seuraavat:

aa)

koko laitteiston ulkoinen tarkastus;

bb)

putkien tiiviyden tarkastus;

cc)

valvonta- ja laukaisulaitteiden toiminnan tarkastaminen;

dd)

säiliön paineen ja sisällön tarkastaminen;

ee)

suojeltavan tilan tiiviyden ja lukituslaitteiden tarkistaminen;

ff)

palohälytysjärjestelmän tarkastaminen;

gg)

varoitusjärjestelmän tarkastaminen.

e)

Tarkastuksesta on annettava todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

f)

Pysyvästi asennettujen palonsammutusjärjestelmien lukumäärä on merkittävä yhteisön todistukseen.

10.   Hiilidioksidisammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena hiilidioksidia (CO2), on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1–9 kohdan vaatimukset:

a)

CO2-säiliöt on sijoitettava suojeltavan tilan ulkopuolelle muista tiloista ilmatiiviisti eristettyyn tilaan tai kaappiin. Tällaisten sijoitustilojen ja kaappien ovien on auettava ulospäin, niissä on oltava lukot ja niiden ulkoseinään on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 4 mukainen yleinen varoitusmerkki, jonka korkeus on vähintään 5 cm, sekä merkintä ”CO2” samalla värillä ja samankorkuisena.

b)

Kansien alla oleviin CO2-säiliöiden sijoitustiloihin on oltava pääsy ainoastaan ulkokautta. Tällaisilla tiloilla on oltava oma koneellinen ilmanvaihtojärjestelmänsä ja ilmanpoistoputkensa, jotka ovat täysin erillisiä aluksen muista ilmanvaihtojärjestelmistä.

c)

CO2-säiliöiden täyttöaste ei saa olla enempää kuin 0,75 kg/l. Paineistamattoman CO2-kaasun ominaistilavuudeksi on katsottava 0,56 m3/kg.

d)

Suojeltavan tilan CO2-määrän on oltava vähintään 40 prosenttia sen bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 120 sekunnissa. Samalla on voitava tarkistaa, onko purkautus suoritettu loppuun.

e)

Säiliön venttiilien avaamisen ja jakoventtiilin käytön on oltava toisistaan erillisiä toimenpiteitä.

f)

Edellä 6 kohdan b alakohdassa mainitun asianmukaisen ajan on oltava vähintään 20 sekuntia. Järjestelmässä on oltava luotettava laite, jolla varmistetaan odotusaika ennen CO2-kaasun purkauttamista.

11.   HFC-227ea-sammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena HFC-227ea -kaasua, on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1—9 kohdan vaatimukset:

a)

Jos suojeltavia tiloja on useampia ja niillä on eri bruttotilavuudet, kussakin tilassa on oltava oma palonsammutusjärjestelmänsä.

b)

Kaikissa suojeltavaan tilaan asennetuissa HFC-227ea -säiliöissä on oltava ylipaineventtiilit. Venttiilin on vapautettava säiliön sisältö suojeltavaan tilaan vahinkoa tuottamatta, jos säiliö joutuu tulipaloon eikä palonsammutusjärjestelmää ole laukaistu.

c)

Kussakin säiliössä on oltava laite, jonka avulla kaasunpaine voidaan tarkistaa.

d)

Säiliöiden täyttöaste ei saa olla enempää kuin 1,15 kg/l. Paineistamattoman HFC-227ea -kaasun ominaistilavuudeksi on katsottava 0,1374 m3/kg.

e)

Suojeltavan tilan HFC-227ea -määrän on oltava vähintään 8 prosenttia tilan bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 10 sekunnissa.

f)

HFC-227ea -säiliöissä on oltava paineenilmaisin, joka laukaisee ääni- ja valohälytyksen ohjaushytissä, jos ponneaineen määrä laskee liian alas. Jos aluksessa ei ole ohjaushyttiä, hälytys on annettava suojeltavan tilan ulkopuolella.

g)

Purkauttamisen jälkeen aineen pitoisuus suojeltavassa tilassa ei saa olla korkeampi kuin 10,5 prosenttia.

h)

Palonsammutusjärjestelmässä ei saa olla alumiinisia osia.

12.   IG-541-sammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena IG-541-kaasua, on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1–9 kohdan vaatimukset:

a)

Jos suojeltavia tiloja on useampia ja niillä on eri bruttotilavuudet, kussakin tilassa on oltava oma palonsammutusjärjestelmänsä.

b)

Kaikissa suojeltavaan tilaan asennetuissa IG-541-säiliöissä on oltava ylipaineventtiilit. Venttiilin on vapautettava säiliön sisältö suojeltavaan tilaan vahinkoa tuottamatta, jos säiliö joutuu tulipaloon eikä palonsammutusjärjestelmää ole laukaistu.

c)

Kussakin säiliössä on oltava laite, jonka avulla sen sisältö voidaan tarkistaa.

d)

Säiliön täyttöpaine ei saa olla yli 200 bar + 15 °C:ssa.

e)

Suojeltavan tilan IG-541-määrän on oltava vähintään 44 prosenttia ja korkeintaan 50 prosenttia tilan bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 120 sekunnissa.

13.   Kohteiden suojeluun tarkoitetut palonsammutusjärjestelmät

Kiinteät palonsammutusjärjestelmät sallitaan konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa olevien kohteiden suojelua varten vain komitean suosituksesta.

10.04 artikla

Laivaveneet

1.   Seuraavissa vesikulkuneuvoissa on oltava laivavene eurooppalaisen standardin EN 1914:1997 mukaisesti:

a)

moottorialukset ja proomut, joiden kantavuus on yli 150 t;

b)

hinaajat ja työntöalukset, joiden uppouma on yli 150 m3;

c)

uivat kalustot;

d)

matkustaja-alukset.

2.   Yhden henkilön on voitava laskea laivaveneet turvallisesti veteen viiden minuutin kuluessa ensimmäisestä tarvittavasta manuaalisesta toimenpiteestä. Jos laivavene lasketaan veteen konekäyttöisellä laitteella, laite on suunniteltava niin, että vene voidaan laskea veteen nopeasti ja turvallisesti myös sen voimanlähteen vikaantuessa.

3.   Puhallettavat laivaveneet on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

10.05 artikla

Pelastusrenkaat ja pelastusliivit

1.   Vesikulkuneuvoissa on oltava vähintään kolme pelastusrengasta eurooppalaisen standardin EN 14144:2002 mukaisesti. Niiden on oltava valmiina käyttöön, ja niitä on säilytettävä kannella tarkoituksenmukaisissa paikoissa, mutta niitä ei saa kiinnittää telineisiinsä. Vähintään yksi pelastusrengas on sijoitettava ohjaushytin välittömään läheisyyteen ja varustettava itsesyttyvällä, paristokäyttöisellä valolla, joka ei sammu vedessä.

2.   Jokaisen vesikulkuneuvolla säännöllisesti olevan henkilön saatavilla on oltava henkilökohtainen, automaattisesti täyttyvä pelastusliivi, joka on eurooppalaisen standardin EN 395:1998 tai EN 396:1998 mukainen.

Lapsille sallitaan myös muut kuin täyttyvät pelastusliivit kyseisten standardien mukaisesti.

3.   Ne on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

11 LUKU

TYÖTILOJEN TURVALLISUUS

11.01 artikla

Yleistä

1.   Alukset on rakennettava, järjestettävä ja varustettava niin, että niillä voidaan työskennellä ja kulkea turvallisesti.

2.   Aluksella työskentelyyn tarvittavat kiinteät laitteet on järjestettävä, sijoitettava ja kiinnitettävä niin, että niitä voidaan hoitaa, käyttää ja huoltaa helposti ja turvallisesti. Tarvittaessa liikkuvat ja kuumenevat osat on varustettava suojalaitteilla.

11.02 artikla

Kaatumis- ja putoamissuojaus

1.   Kansien ja sivukansien on oltava tasaisia eikä niissä saa olla kohtia, joissa voi kompastua; veden kerääntyminen on estettävä.

2.   Kansien, sivukansien, konehuoneiden lattioiden, tasanteiden, portaiden ja sivukansien pollarien yläpäiden on oltava liukastumista ehkäiseviä.

3.   Sivukansien pollarien yläpäät ja käytävillä olevat esteet, kuten portaiden reunat, on maalattava ympäröivän kannen vastavärillä.

4.   Kansien ulkoreunoissa sekä sellaisissa työtiloissa, joissa putoamiskorkeus voi olla enemmän kuin 1 m, on oltava kaiteet tai kehykset, jotka ovat vähintään 0,70 m korkeita tai joissa on eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukaiset suojakaiteet, jotka muodostuvat käsikaiteesta, polven korkeudella olevasta kaiteesta ja jalkalistasta. Sivukansilla on oltava kehykseen kiinnitetty jalkalista ja käsikaide koko matkalla. Jos sivukansilla on suojakaiteet, joita ei voi taittaa, kehyksen käsikaidetta ei tarvita.

5.   Työtiloissa, joissa putoamiskorkeus voi olla enemmän kuin 1 m, tarkastuselin voi vaatia asianmukaisten varusteiden asentamista työturvallisuuden varmistamiseksi.

11.03 artikla

Työtilojen mitat

Työtilojen on oltava mitoiltaan sellaiset, että kullakin niissä työskentelevällä henkilöllä on riittävä tila liikkua.

11.04 artikla

Sivukannet

1.   Sivukannen sisäleveyden on oltava vähintään 0,60 m. Tietyissä aluksen toiminnan kannalta tarpeellisissa kohdissa, kuten kannenpesuventtiilien kohdalla, sisäleveydeksi riittää 0,50 m. Pollarien ja knaapien kohdalla sisäleveydeksi riittää 0,40 m.

2.   Kun korkeus sivukannen yläpuolella on korkeintaan 0,90 m, sivukannen sisäleveydeksi riittää 0,54 m, jos sen yläpuolella rungon ulkoreunan ja lastiruuman sisäreunan välillä on vähintään 0,65 m:n sisäleveys. Sivukannen sisäleveys voi tällöin olla vain 0,50 m, jos sivukannen ulkoreunaan on asennettu eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukainen suojakaide putoamisen estämiseksi. Vesikulkuneuvoissa, jotka ovat enintään 55 m pitkiä ja joissa asuintilat ovat aluksen perässä, suojakaiteita ei tarvita.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisia vaatimuksia sovelletaan 2,00 metrin korkeuteen saakka sivukannen yläpuolella.

11.05 artikla

Pääsy työtiloihin

1.   Henkilöiden kulkemiseen tai tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut sisäänkäynnit ja käytävät on järjestettävä niin, että:

a)

sisäänkäyntiaukkojen edessä on riittävästi tilaa esteettömälle liikkumiselle;

b)

käytävien sisäleveys on työtilan käyttötarkoituksen mukainen, kuitenkin vähintään 0,60 m; enintään 8 m leveissä aluksissa käytävien leveydeksi kuitenkin riittää 0,50 m;

c)

käytävien sisäkorkeus on kynnys mukaan luettuna vähintään 1,90 m.

2.   Ovet on voitava avata ja sulkea molemmilta puolilta turvallisesti. Ne on suojattava epähuomiossa tapahtuvalta avaamiselta tai sulkemiselta.

3.   Sisään- ja uloskäynneissä sekä käytävissä, joissa tasoeroa on yli 0,50 m, on oltava asianmukaiset portaat, tikkaat tai askelmat.

4.   Jatkuvasti miehitetyissä työtiloissa on oltava portaat, jos niissä on yli 1,00 m:n tasoero. Tämä vaatimus ei koske varauloskäyntejä.

5.   Aluksissa, joissa on lastiruumia, on oltava vähintään yksi pysyvästi asennettu kulkuväylä kunkin lastiruuman kummassakin päässä.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen kiinteää kulkuväylää ei tarvita, jos lastiruumassa on ainakin kahdet siirreltävät tikkaat, jotka ulottuvat vähintään kolmen tikaspuolan verran luukun kehyksen yli 60°:n kulmassa.

11.06 artikla

Uloskäynnit ja varauloskäynnit

1.   Uloskäyntien ja varauloskäyntien määrän, järjestelyn ja mittojen on oltava asianomaisten tilojen käyttötarkoituksen ja koon mukaisia. Jos jokin uloskäynneistä on varauloskäynti, se on merkittävä sellaiseksi selvästi.

2.   Varauloskäynneissä ja ikkunoissa tai valoarkkujen kansissa, jotka on suunniteltu käytettäviksi varauloskäynteinä, on oltava vähintään 0,36 m2:n vapaa aukko, ja niiden pienimmän halkaisijan on oltava vähintään 0,50 m.

11.07 artikla

Portaat, tikkaat ja vastaavat välineet

1.   Portaat ja tikkaat on kiinnitettävä lujasti. Portaiden on oltava vähintään 0,60 m leveitä ja niiden käsikaiteiden välisen vapaan leveyden on oltava vähintään 0,60 m. Askelman syvyys ei saa olla pienempi kuin 0,15 m, ja askelmien pinnan on oltava liukumaton. Portaissa, joissa on enemmän kuin kolme askelmaa, on oltava käsikaiteet.

2.   Tikkaiden ja erikseen kiinnitettyjen tikaspuolien sisäleveyden on oltava vähintään 0,30 m. Puolien väli ei saa olla suurempi kuin 0,30 m. Puolien etäisyyden rakenteista on oltava vähintään 0,15 m.

3.   Tikkaiden ja erikseen kiinnitettyjen tikaspuolien on oltava tunnistettavissa yläpuolelta, ja ne on varustettava uloskäyntien yläpuolella sijaitsevilla kädensijoilla.

4.   Liikuteltavien tikkaiden on oltava vähintään 0,40 m leveitä ja alapäästä vähintään 0,50 m leveitä, ja on voitava varmistaa, etteivät ne kaadu tai luista. Tikaspuolat on kiinnitettävä lujasti sivutukiin.

11.08 artikla

Sisätilat

1.   Aluksen sisätiloissa sijaitsevien työtilojen on sovittava mitoituksensa, järjestelynsä ja sijoittelunsa puolesta niissä suoritettaviin töihin ja täytettävä terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Niissä on oltava riittävä valaistus, joka ei häikäise, sekä riittävä tuuletus. Tarvittaessa niissä on oltava lämmityslaitteet, joilla voidaan pitää yllä sopiva lämpötila.

2.   Aluksen sisäosissa sijaitsevien työtilojen lattian on oltava luja ja kestävä, ja se on suunniteltava kaatumista ja liukastumista estäväksi. Kannen ja lattian aukot on suojattava putoamisvaaran varalta niiden ollessa auki. Ikkunat ja valoarkut on suunniteltava ja sijoitettava niin, että niitä voidaan käyttää ja puhdistaa turvallisesti.

11.09 artikla

Melu- ja tärinäsuojaus

1.   Työtilat on sijoitettava, varustettava ja suunniteltava niin, etteivät miehistön jäsenet altistu haitalliselle tärinälle.

2.   Pysyvät työtilat on lisäksi rakennettava ja äänieristettävä niin, että melu ei voi vaarantaa miehistön jäsenten terveyttä ja turvallisuutta.

3.   Miehistön jäsenille, joihin kohdistuva päivittäinen melukuormitus on todennäköisesti yli 85 dB(A), on oltava henkilökohtaiset kuulosuojaimet. Työtiloissa, joissa melutaso on yli 90 dB(A), on ilmoitettava kuulosuojaimien pakollisesta käytöstä lisäyksessä I olevan kuvan 7 mukaisella ”Käytä kuulosuojaimia” -merkillä, jonka halkaisija on vähintään 10 cm.

11.10 artikla

Luukkujen kannet

1.   Luukkujen kansien on oltava helposti ja turvallisesti käsiteltävissä. Luukkujen kannet, jotka painavat yli 40 kg, on lisäksi suunniteltava siten, että ne liukuvat tai kääntyvät saranan ympäri, tai niihin on asennettava mekaaniset aukaisulaitteet. Luukkujen kannet, joita käsitellään nostolaitteiden avulla, on varustettava asianmukaisin, helposti saatavilla olevin kiinnityslaittein. Jos luukkujen kannet eivät ole keskenään vaihdettavissa, niihin ja niiden kehyksiin on merkittävä selvästi, mihin luukkuun ne kuuluvat, ja osoitettava niiden oikea asento kyseisissä luukuissa.

2.   Luukkujen kannet on suojattava tuulen ja lastauslaitteiden aiheuttamalta aukeamiselta. Liukuvat kannet on varustettava pidikkeillä, jotka estävät tahattoman yli 0,40 m:n liikkumisen vaakasuuntaan, ja kannet on voitava lukita lopulliseen asentoonsa. Pinottujen luukun kansien paikoillaan pitämiseen on oltava asianmukaiset välineet.

3.   Mekaanisesti käytettävissä luukun kansissa virran syötön on keskeydyttävä automaattisesti ohjauskytkimen vapautuksen jälkeen.

4.   Luukkujen kansien on kestettävä niihin todennäköisesti kohdistuvat kuormitukset. Jos luukkujen kansilla on tarkoitus kävellä, niiden on kestettävä vähintään 75 kg:n paikallinen kuormitus. Jos luukkujen kansilla ei ole tarkoitus kävellä, tämä on merkittävä niihin. Jos luukkujen kansien päälle on tarkoitus lastata kansilastia, niihin on merkittävä sallittu kuormitus t/m2. Jos sallittuun kuormitukseen tarvitaan tukia, tämä on merkittävä sopivaan kohtaan. Tällöin aluksella on oltava asiaa koskevat piirustukset.

11.11 artikla

Vintturit

1.   Vintturit on suunniteltava sellaisiksi, että niitä voidaan käyttää turvallisesti. Niissä on oltava laitteet, jotka estävät tahattoman lastin irtoamisen. Vinttureissa, jotka eivät ole itsepidättäviä, on oltava vetovoiman mukaisesti mitoitettu jarru.

2.   Käsikäyttöisissä vinttureissa on oltava laite, joka estää kammen takaisin kiertymisen. Vinttureiden, joissa on sekä kone- että käsikäyttö, on oltava rakenteeltaan sellaisia, että käyttövoiman ohjauksella ei voi käyttää manuaalista ohjausta.

11.12 artikla

Nosturit

1.   Nosturit on rakennettava hyvän rakennustavan mukaisesti. Niiden käytön aikana syntyvä voima on voitava johtaa turvallisesti aluksen rakenteeseen, eikä se saa vaarantaa aluksen vakavuutta.

2.   Nostureissa on oltava valmistajan kilpi, josta ilmenevät seuraavat tiedot:

a)

valmistajan nimi ja osoite;

b)

CE-merkintä sekä valmistusvuosi;

c)

sarja tai tyyppi;

d)

mahdollinen sarjanumero.

3.   Nostureihin on merkittävä suurimmat sallitut kuormitukset pysyvästi ja selvästi.

Nostureihin, joiden turvallinen käyttökuormitus on korkeintaan 2 000 kg, tarvitsee merkitä vain suurin sallittu käyttökuormitus nosturin suurimmalla käyttösäteellä pysyvästi ja selvästi.

4.   Murskautumis- ja leikkautumisvaaran ehkäisemiseksi on oltava suojalaitteita. Nosturin ulkoisilla osilla on oltava keskenään ja kaikkiin ympäröiviin osiin nähden vähintään 0,5 m:n turvallisuusväli ylä- ja alapuolella sekä sivuilla. Sivusuuntaista turvallisuusväliä ei tarvita työtilojen ja käytävien ulkopuolella.

5.   Konekäyttöiset nosturit on suojattava luvatonta käyttöä vastaan. Ne on voitava käynnistää vain nosturin ohjauspaikalta. Ohjauksen on oltava itsestään palautuva (painikkeet ilman pidikkeitä), ja niiden toimintasuunnan on oltava yksiselitteisen selvä.

Käyttövoiman katkon aikana lasti ei saa päästä putoamaan hallitsemattomasti. Nosturin tarkoituksettomat liikkeet on voitava estää.

Nostolaitteen ylöspäin liikkumista ja käyttökuormituksen ylitystä on rajoitettava asianmukaisella laitteella. Myös nostolaitteen alaspäin liikkumista on rajoitettava, jos missä tahansa mahdollisissa käyttöoloissa koukkua kiinnitettäessä köysirummun alla voi olla vähemmän kuin kaksi nostoköyden kierrosta. Automaattisten rajoitinlaitteiden päälle kytkemisen jälkeen vastaliikkeen on oltava aina mahdollinen.

Juoksevan köysistön köysien vetolujuuden on oltava vähintään viisinkertainen köyden sallittuun kuormitukseen nähden. Köyden rakenteen on oltava moitteeton ja sovelluttava käytettäväksi nostureissa.

6.   Ennen ensimmäistä käyttöönottoa ja ennen käyttöönottoa uudelleen olennaisten muutosten jälkeen nosturin riittävä lujuus ja vakavuus on osoitettava laskelmin sekä kuormituskokeella.

Jos nosturin turvallinen käyttökuormitus on enintään 2 000 kg, asiantuntija voi päättää, voidaanko laskennallinen osoitus korvata kokonaan tai osittain kokeella, joka suoritetaan 1,25-kertaisella turvallisella käyttökuormituksella ja joka kattaa koko käyttösäteen.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisen hyväksyntäkokeen suorittajana on oltava tarkastuselimen hyväksymä asiantuntija.

7.   Toimivaltaisen henkilön on tarkastettava nosturit säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa. Tarkastuksessa nosturin turvallinen käyttökunto on todettava silmämääräisesti sekä toiminnan tarkastuksella.

8.   Tarkastuselimen hyväksymän asiantuntijan on tarkastettava nosturi uudelleen vähintään kerran kymmenessä vuodessa.

9.   Nostureiden, joiden turvallinen käyttökuormitus on yli 2 000 kg tai joita käytetään uudelleenlastaukseen tai jotka ovat nostimilla, ponttoneilla ja muulla uivalla kalustolla tai työaluksilla, on lisäksi oltava jonkin jäsenvaltion vaatimusten mukaisia.

10.   Aluksilla on oltava kaikista nostureista vähintään seuraavat asiakirjat:

a)

nosturin valmistajan käyttöohje, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

 

ohjainten toiminta-alue ja toiminta;

 

suurin sallittu turvallinen käyttökuormitus käyttösäteen mukaan;

 

nosturin suurin sallittu kallistuma;

 

asennus- ja kunnossapito-ohjeet;

 

ohjeet säännöllisistä tarkastuksista;

 

yleiset tekniset tiedot.

b)

todistus 6–8 tai 9 kohdan mukaisten tarkastusten suorittamisesta.

11.13 artikla

Syttyvien nesteiden säilytys

Kannella on oltava palamattomasta materiaalista tehty ja ilmanvaihdolla varustettu kaappi sellaisten syttyvien nesteiden säilytystä varten, joiden leimahduspiste on alle 55 °C. Kaapin ulkoseinässä on oltava lisäyksessä I olevan kuvan 2 mukainen ”Tulenteko ja tupakointi kielletty” -merkki, jonka halkaisija on vähintään 10 cm.

12 LUKU

ASUINTILAT

12.01 artikla

Yleistä

1.   Aluksilla on oltava asuintilat niillä tavallisesti majoittuville henkilöille ja vähintään vähimmäismiehistölle.

2.   Asuintilat on suunniteltava, järjestettävä ja varustettava siten, että ne täyttävät aluksella olevien henkilöiden terveyttä, turvallisuutta ja mukavuutta koskevat tarpeet. Niihin on päästävä helposti ja turvallisesti, ja ne on eristettävä riittävästi kylmää ja kuumaa vastaan.

3.   Tarkastuselin voi sallia poikkeuksia tämän luvun säännöksistä, jos aluksella olevien henkilöiden terveys ja turvallisuus turvataan jollakin muulla tavalla.

4.   Tarkastuselimen on merkittävä yhteisön todistukseen aluksen päivittäisten käyttöaikojen ja sen käyttömuodon rajoitukset, jotka johtuvat 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista.

12.02 artikla

Erityiset suunnitteluvaatimukset

1.   Asuintilat on voitava tuulettaa riittävästi, vaikka ovet olisivat suljettuina. Lisäksi yhteisiin oleskelutiloihin on päästävä riittävästi päivänvaloa, ja niistä on mahdollisuuksien mukaan voitava nähdä ulos.

2.   Jos kannen tasolta ei ole pääsyä asuintiloihin ja jos tasoero on 0,30 m tai enemmän, käynti asuintiloihin on järjestettävä portaiden avulla.

3.   Aluksen keulaosassa lattiat eivät saa olla enempää kuin 1,20 m enimmäissyväystason alapuolella.

4.   Oleskelu- ja yöpymistiloissa on oltava vähintään kaksi uloskäyntiä, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan ja jotka toimivat poistumisreitteinä. Toinen uloskäynneistä voidaan suunnitella varauloskäynniksi. Tämä ei koske tiloja, joista on uloskäynti suoraan kannelle tai käytävään, joka toimii poistumisreittinä, jos käytävässä on kaksi toisistaan erillään sijaitsevaa uloskäyntiä aluksen vasemmalle ja oikealle puolelle. Varauloskäyntien sekä varauloskäynteinä käytettäviksi suunniteltujen ikkunoiden ja valoarkkujen vapaan aukon on oltava vähintään 0,36 m2 ja lyhyimmän sivun vähintään 0,50 m, ja niistä on oltava mahdollista poistua nopeasti hätätapauksessa. Varauloskäynnit on eristettävä ja päällystettävä palamista hidastavilla materiaaleilla, ja poistumisreittien käyttömahdollisuus milloin tahansa on taattava asianmukaisin toimenpitein, kuten tikkailla tai erikseen kiinnitetyillä tikaspuolilla.

5.   Asuintilat on suojattava liialliselta melulta ja tärinältä. Äänenpaineen enimmäistasot ovat:

a)

70 dB(A) yhteisissä oleskelutiloissa;

b)

60 dB(A) yöpymistiloissa. Tämä ei koske aluksia, joita käytetään yksinomaan miehistön lepoajan ulkopuolella jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Päivittäisen toiminta-ajan rajoitus on merkittävä yhteisön todistukseen.

6.   Asuintilojen seisontakorkeuden on oltava vähintään 2,00 m.

7.   Yleensä aluksissa on oltava vähintään yksi yöpymistiloista erillään oleva yhteinen oleskelutila.

8.   Yhteisten oleskelutilojen vapaan lattiatilan on oltava vähintään 2 m2 henkilöä kohti, kuitenkin yhteensä vähintään 8 m2. Vapaaseen lattiatilaan eivät sisälly huonekalut pöytiä ja tuoleja lukuun ottamatta.

9.   Jokaisen yksityisen oleskelu- ja yöpymistilan tilavuuden on oltava vähintään 7 m3.

10.   Yksityisten oleskelutilojen ilmatilavuuden henkeä kohti on oltava vähintään 3,5 m3. Yöpymistiloissa ilmatilavuuden on oltava vähintään 5 m3 ensimmäistä henkilöä kohti ja vähintään 3 m3 jokaista seuraavaa henkilöä kohti. Tähän ei sisälly huonekalujen tilavuus. Yöpymistilat on mahdollisuuksien mukaan suunniteltava enintään kahdelle henkilölle. Vuoteiden on oltava vähintään 0,30 m:n korkeudella lattiasta. Jos vuoteet on sijoitettu päällekkäin, on jokaisen vuoteen yläpuolella oltava vapaata tilaa vähintään 0,60 m.

11.   Ovien aukon yläreunan on oltava vähintään 1,90 m kannen tai lattian yläpuolella, ja sisäleveyden on oltava vähintään 0,60 m. Vaadittu korkeus voidaan saavuttaa liuku- tai saranakansilla tai -luukuilla. Ovien on avauduttava ulospäin, ja ne on voitava avata molemmilta puolilta. Kynnykset saavat olla enintään 0,40 m korkeita, mutta niiden on kuitenkin oltava muiden turvallisuussäännösten mukaisia.

12.   Portaiden on oltava pysyvästi kiinnitetyt, ja niissä on voitava kulkea turvallisesti. Portaat katsotaan tällaisiksi, kun:

a)

ne ovat vähintään 0,60 m leveät;

b)

askelmasyvyys on vähintään 0,15 m;

c)

askelmat ovat liukumista ehkäisevät;

d)

yli kolmeaskelmaisissa portaissa on vähintään käsikaide tai kädensija.

13.   Vaarallisia kaasuja tai nesteitä johtavia putkia, erityisesti sellaisia, joiden paine on niin korkea, että vuoto voi olla henkilöille vaarallinen, ei saa sijoittaa asuintiloihin eikä niihin johtaviin käytäviin. Tämä ei koske höyry- ja hydraulijärjestelmien putkia, jos ne on sijoitettu metalliseen suojaputkeen, eikä talouskäyttöön tarkoitettujen nestekaasulaitteiden putkia.

12.03 artikla

Saniteettitilat

1.   Aluksissa, joissa on asuintilat, on oltava vähintään seuraavat saniteettitilat:

a)

yksi WC asuinyksikköä tai kuutta miehistön jäsentä kohti. WC:t on voitava tuulettaa raikkaalla ilmalla;

b)

yksi kuumaan ja kylmään juomakelpoiseen veteen liitetty ja viemärillä varustettu pesuallas asuinyksikköä tai neljää miehistön jäsentä kohti;

c)

yksi kuumaan ja kylmään juomakelpoiseen veteen liitetty kylpyamme tai suihku asuinyksikköä tai kuutta miehistön jäsentä kohti.

2.   Saniteettitilojen on oltava asuintilojen välittömässä läheisyydessä. WC-tiloista ei saa olla suoraa käyntiä keittiöihin, messeihin tai yhteisiin oleskelutiloihin/keittiöihin.

3.   WC-tilojen pinta-alan on oltava vähintään 1 m2, jolloin leveys ei saa olla alle 0,75 m eikä pituus alle 1,10 m. Enintään kahden henkilön hyteissä WC-tilat voivat olla pienempiä. Jos WC-tilassa on pesuallas ja/tai suihku, lattiapinta-alaa on suurennettava vähintään pesualtaan ja/tai suihkualtaan (tai kylpyammeen) pinta-alan verran.

12.04 artikla

Keittiöt

1.   Keittiöt voivat sijaita yhteisten oleskelutilojen yhteydessä.

2.   Keittiöissä on oltava:

a)

liesi;

b)

viemäröity allas;

c)

juomavesipiste;

d)

jääkaappi;

e)

riittävät säilytys- ja työtilat.

3.   Yhdistettyjen keittiöiden ja yhteisten oleskelutilojen ruokailualueen on oltava riittävän suuri sellaiselle määrälle miehistön jäseniä, joka tavallisesti käyttää sitä samanaikaisesti. Istuinten on oltava vähintään 0,60 m leveitä.

12.05 artikla

Juomavesi

1.   Alukset, joissa on asuintilat, on varustettava juomavesilaitteistolla. Juomavesisäiliön täyttöaukkoihin ja juomavesiletkuihin on merkittävä selvästi, että ne on tarkoitettu vain juomavedelle. Juomaveden täyttöliittimien on sijaittava kannen yläpuolella.

2.   Juomavesilaitteistojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niiden sisäpinnan on oltava korroosionkestävää ja fysiologisesti vaaratonta materiaalia;

b)

niissä ei saa olla putkien osia, joissa veden säännöllinen virtaus ei ole taattu;

c)

ne on suojattava liialliselta lämmöltä.

3.   Edellä 2 kohdan vaatimusten lisäksi juomavesisäiliöiden on vastattava seuraavia vaatimuksia:

a)

niiden kapasiteetin on oltava vähintään 150 l kutakin aluksella yleensä asuvaa henkilöä kohti ja vähintään jokaista vähimmäismiehistön jäsentä kohti;

b)

niissä on oltava sopiva suljettava aukko sisäpuolen puhdistusta varten;

c)

niissä on oltava täyttömäärän osoitin;

d)

niissä on oltava tuuletusputket, jotka ovat yhteydessä ulkoilmaan tai joissa on asianmukaiset suodattimet.

4.   Juomavesisäiliöillä ei saa olla yhteisiä seinämiä muiden säiliöiden kanssa. Juomavesiputket eivät saa kulkea sellaisten säiliöiden kautta, joissa on muita nesteitä. Juomavesijärjestelmän ja muiden putkien väliset liitokset eivät ole sallittuja. Kaasuja tai muita nesteitä kuin juomavettä