28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/1

(1)

Luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa on tarpeen edistää konkreettisin toimenpitein, joilla yksinkertaistetaan nykytilannetta ja varmistetaan yleinen johdonmukaisuus.

(2)

Yhteisöön tuotavat luonnonmukaiset tuotteet olisi voitava saattaa yhteisön markkinoille varustettuina luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnöin, jos ne on tuotettu soveltamalla yhteisön lainsäädännön mukaisia tai sitä vastaavia tuotantosääntöjä ja tarkastusjärjestelyjä.

(3)

Kolmannet maat, joiden tuotantostandardit ja tarkastusjärjestelyt vastaavat yhteisössä sovellettavia standardeja ja tarkastusjärjestelyjä, olisi hyväksyttävä ja niiden luettelo olisi julkaistava. Tarkastuslaitokset tai tarkastusviranomaiset, joilla on toimivalta tehdä tarkastuksia maissa, jotka eivät kuulu hyväksyttyjen kolmansien maiden luetteloon, olisi myös hyväksyttävä ja luetteloitava. Kolmansien maiden tuottajille, jotka tuottavat tuotteita suoraan yhteisön sääntöjä noudattaen, olisi annettava mahdollisuus saattaa toimintansa komission tätä tarkoitusta varten hyväksymien tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten valvontaan.

(4)

Maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvostan asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 (2) säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta myöntää tietyin edellytyksin maahantuojille lupa saattaa yksittäisiä tuotteita yhteisön markkinoille 31 päivään joulukuuta 2006 saakka. Kyseistä artiklaa olisi muutettava nykyisen tuontijärjestelmän korvaamiseksi uudella tuontijärjestelmällä, jota sovelletaan kyseisen päivämäärän jälkeen.

(5)

Jotta kansainvälinen kauppa ei häiriintyisi, on tarpeen soveltaa edelleen jäsenvaltioiden mahdollisuutta myöntää maahantuojille tapauskohtaisesti lupia saattaa tuotteita yhteisön markkinoille, kunnes uuden tuontijärjestelmän toiminnan kannalta tarvittavat toimenpiteet on toteutettu, erityisesti niiden tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten hyväksymisen osalta, joilla on toimivalta tehdä tarkastuksia maissa, jotka eivät kuulu hyväksyttyjen kolmansien maiden luetteloon.

(6)

Asetus (ETY) N:o 2092/91 olisi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 10 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

1.   Kolmannesta maasta tuotu tuote voidaan saattaa yhteisön markkinoille luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnöin varustettuna tuotteena edellyttäen, että:

2.   Komissio hyväksyy 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tarkastuslaitokset ja tarkastusviranomaiset, mukaan lukien 9 artiklassa tarkoitetut tarkastuslaitokset ja tarkastusviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia toteuttamaan valvontatoimia ja antamaan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut asiakirjatodisteet toimijoille kolmansissa maissa, ja laatii luettelon näistä tarkastuslaitoksista ja tarkastusviranomaisista.

Tarkastuslaitosten on täytettävä eurooppalaisessa standardissa EN 45011 tai ISO Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) esitetyt vaatimukset, sellaisina kuin niiden viimeisin versio on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistuna. Akkreditointilaitokset suorittavat säännöllisesti paikalla tarkastuslaitosten toiminnan arvioinnin, valvonnan ja monivuotisen uudelleenarvioinnin.

Hyväksymishakemuksia käsitellessään komissio pyytää tarkastuslaitokselta tai tarkastusviranomaiselta kaikki tarvittavat tiedot. Komissio voi antaa kolmannen maan tuotantosääntöjen ja tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen toteuttamien tarkastustoimien tarkastamisen paikalla asiantuntijoiden tehtäväksi.

Hyväksytyn tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen on toimitettava akkreditointilaitoksen tai tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen antamat arviointikertomukset, jotka koskevat tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen toiminnan säännöllisesti paikalla suoritettua arviointia, valvontaa ja monivuotista uudelleenarviointia.

Arviointikertomusten perusteella komissio varmistaa jäsenvaltioiden avustamana hyväksyttyjen tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten asianmukaisen valvonnan, tarkastelemalla säännöllisesti uudelleen niille annettua hyväksyntää. Valvonnan luonne ratkaistaan sen perusteella, minkälainen tämän asetuksen säännösten tai sen nojalla annettujen säännösten vastaisen toiminnan tai niiden rikkomisen arvioitu riski on.

3.   Kolmannesta maasta tuotu tuote voidaan saattaa yhteisön markkinoille luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnöin varustettuna tuotteena myös, jos:

4.   Komissio voi hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kolmannet maat, joiden tuotantojärjestelmä on 5 ja 6 artiklassa säädettyjä sääntöjä vastaavien sääntöjen mukainen ja joiden tarkastusjärjestelyt vastaavat 8 ja 9 artiklassa säädettyjä tarkastusjärjestelyjä, ja voi laatia tällaisten maiden luettelon. Vastaavuutta arvioitaessa on otettava huomioon Codex Alimentarius -ohjeet CAC/GL 32.

Hyväksymishakemusta käsitellessään komissio pyytää kolmannelta maalta kaikki tarvittavat tiedot. Komissio voi antaa kolmannen maan tuotantosääntöjen ja tarkastusjärjestelyjen tarkastamisen paikalla asiantuntijoiden tehtäväksi.

Hyväksyttyjen kolmansien maiden on esitettävä joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta komissiolle suppea vuosittainen kertomus tarkastusjärjestelyjen täytäntöönpanosta ja valvonnasta.

Näissä vuosikertomuksissa olevien tietojen perusteella komissio varmistaa jäsenvaltioiden avustamana hyväksyttyjen kolmansien maiden asianmukaisen valvonnan, tarkastelemalla säännöllisesti uudelleen niille annettua hyväksyntää. Valvonnan luonne ratkaistaan sen perusteella, minkälainen tämän asetuksen säännösten tai sen nojalla annettujen säännösten vastaisen toiminnan tai niiden rikkomisen arvioitu riski on.

5.   Kun kyseessä ovat tuotteet, joita ei ole tuotu maahan 1 kohdan mukaisesti eikä tuotu 4 kohdan mukaisesti hyväksytystä kolmannesta maasta, komissio voi hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tarkastuslaitokset ja tarkastusviranomaiset, mukaan lukien 9 artiklassa tarkoitetut tarkastuslaitokset ja tarkastusviranomaiset, joilla on 3 kohdan soveltamistarkoituksessa toimivalta tehdä tarkastuksia ja myöntää sertifikaatteja kolmansissa maissa, ja voi laatia näistä tarkastuslaitoksista ja tarkastusviranomaisista luettelon. Vastaavuutta arvioitaessa on otettava huomioon Codex Alimentarius -ohjeet CAC/GL 32.

Komissio käsittelee kaikki tarkastuslaitosten tai tarkastusviranomaisten kolmannessa maassa esittämät hyväksymispyynnöt.

Hyväksymishakemusta käsitellessään komissio pyytää tarkastuslaitokselta tai tarkastusviranomaiselta kaikki tarvittavat tiedot. Akkreditointilaitos tai tarvittaessa toimivaltainen viranomainen suorittaa säännöllisesti paikalla tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen toiminnan arvioinnin, valvonnan tai monivuotisen uudelleenarvioinnin. Komissio voi antaa kolmannen maan tuotantosääntöjen sekä tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen toteuttamien valvontatoimien tarkastamisen paikalla asiantuntijoiden tehtäväksi.

Hyväksytyn tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen on toimitettava akkreditointilaitoksen tai tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen antamat arviointikertomukset, jotka koskevat sen toiminnan säännöllisesti paikalla suoritettua arviointia, valvontaa ja monivuotista uudelleenarviointia.

Arviointikertomusten perusteella komissio varmistaa jäsenvaltioiden avustamana hyväksyttyjen tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten asianmukaisen valvonnan, tarkastelemalla säännöllisesti uudelleen niille annettua hyväksyntää. Valvonnan luonne ratkaistaan sen perusteella, minkälainen tämän asetuksen säännösten vastaisen toiminnan tai niiden rikkomisen arvioitu riski on.

6.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa asianomaisessa jäsenvaltiossa toimivalle maahantuojalle, joka on antanut ilmoituksen toiminnastaan 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, luvan saattaa markkinoille 4 kohdassa tarkoitettuun luetteloon kuulumattomista maista tuotavia tuotteita 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen 12 kuukauden ajan ensimmäisen 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten luettelon julkaisemisesta, jos tuoja esittää riittävät todisteet siitä, että 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut ehdot täyttyvät. Jos ehdot eivät enää täyty, lupa perutaan välittömästi. Lupien voimassaolon on päätyttävä viimeistään 24 kuukauden kuluttua ensimmäisen 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten luettelon julkaisemisesta. Tuodulla tuotteella on oltava sellaisen viranomaisen tai laitoksen myöntämä tarkastussertifikaatti, jonka luvan antaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt myöntämään tarkastussertifikaatteja. Sertifikaatin alkuperäiskappaleen on oltava tuotteen mukana ensimmäiselle vastaanottajalle asti; sen jälkeen maahantuojan on pidettävä todistus tarkastuslaitoksen ja tapauksen mukaan tarkastusviranomaisen saatavilla vähintään kahden vuoden ajan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toisille jäsenvaltioille ja komissiolle kustakin tämän kohdan mukaisesti myönnetystä luvasta ja sisällytettävä tähän ilmoitukseen tiedot kyseessä olevista tuotantostandardeista ja tarkastusjärjestelyistä.

Jäljempänä 14 artiklassa perustettu komitea tutkii tämän kohdan mukaisesti myönnetyn luvan jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta. Jos tutkinnassa havaitaan, että tämän artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut ehdot eivät täyty, komissio vaatii luvan myöntänyttä jäsenvaltiota perumaan sen.

Kaikki luvat, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ennen 31 päivää joulukuuta 2006 maahantuojalle tämän kohdan mukaisesti kolmannesta maasta tuotujen tuotteiden markkinoille saattamista varten, ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2007.

7.   Komissio antaa 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

3)

Poistetaan 16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta.

4)

Muutetaan liitteessä III oleva C kohta seuraavasti:

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/5

(1)

Komissiolle annetaan asetuksessa (EY) N:o 994/98 valtuudet vahvistaa asetuksella kynnys, jonka alle jäävien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita, ja joihin ei tällöin sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ja selkeyttänyt erityisesti lukuisissa päätöksissä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitettä. Komissio on myös esittänyt alun perin vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan (3) ja myöhemmin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (4) vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää koskevat periaatteensa, joissa määritetään, milloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta. Kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 69/2001 soveltamisesta saadut kokemukset sekä inflaation ja bruttokansantuotteen kehitys yhteisössä vuoden 2006 loppuun asti ja todennäköinen kehitys tämän asetuksen voimassaoloaikana, on syytä muuttaa eräitä asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä ja korvata asetus.

(3)

Kun otetaan huomioon maatalouden alkutuotannon, kalastuksen ja vesiviljelyn aloilla sovellettavat erityiset säännöt ja riski, että kyseisillä aloilla tässä asetuksessa säädettyjä pienemmätkin tukimäärät saattavat täyttää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet, tätä asetusta ei pitäisi soveltaa kyseisiin aloihin. Kun otetaan huomioon liikenteen alan kehitys ja erityisesti monien liikennetoiminnan muotojen rakennemuutokset alan vapauttamisen seurauksena, liikenteen alaa ei ole enää syytä sulkea vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä asetusta olisi tämän vuoksi sovellettava koko liikenteen alaan. Vähämerkityksisen tuen yleistä enimmäismäärää olisi kuitenkin mukautettava, jotta otetaan huomioon maanteiden tavara- ja matkustajaliikenteen alalla toimivien yritysten keskimäärin pieni koko. Samasta syystä ja alan ylikapasiteetin sekä ruuhkia ja tavaraliikennettä koskevien liikennepolitiikan tavoitteiden vuoksi asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tuki maanteiden tavarakuljetuksiin tarkoitettuja ajoneuvoja varten yrityksille, jotka suorittavat maanteiden tavarakuljetuksia toisten lukuun. Tämä ei aseta kyseenalaiseksi muissa yhteisön välineissä kuin tässä asetuksessa esitettyä komission myönteistä suhtautumista puhtaille ja ympäristöystävällisille ajoneuvoille myönnettävään valtiontukeen. Kivihiiliteollisuuden valtiontuesta 23 päivänä heinäkuuta 2002 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1407/2002 (5) viitaten tätä asetusta ei pitäisi soveltaa kivihiilialaan.

(4)

Koska maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa on yhtäläisyyksiä, tätä asetusta olisi sovellettava maataloustuotteiden jalostukseen ja markkinoille saattamiseen, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jalostukseksi tai markkinoille saattamiseksi ei tässä yhteydessä olisi katsottava maatilatoimintaa, joka on tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten – esimerkiksi viljan korjuuta, leikkuuta ja puintia tai munien pakkaamista – eikä ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille. Tämän asetuksen voimaantulosta alkaen maataloustuotteiden jalostamisessa tai markkinoille saattamisessa toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen ei enää ole syytä soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annettua komission asetusta (EY) N:o 1860/2004 (6). Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1860/2004 olisi muutettava.

(5)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että silloin kun yhteisö on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai jolla siitä poikettaisiin. Tämän vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettujen tai markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa vähämerkityksiseen tukeen, johon liittyy velvoite jakaa tuki alkutuottajien kanssa.

(6)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vähämerkityksiseen vientitukeen tai vähämerkityksiseen tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Erityisesti sitä ei pitäisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa maissa. Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille.

(7)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (7) tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä niille myönnetyn tuen bruttoavustusekvivalenttia on vaikea määritellä.

(8)

Komission kokemuksen perusteella voidaan todeta, että tuki, joka ei ylitä 200 000 euron enimmäismäärää kolmen vuoden jakson aikana, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua, joten se ei kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Maanteiden tavarakuljetusten alalla toimivien yritysten osalta tämä enimmäismäärä olisi vahvistettava 100 000 euroksi.

(9)

Tarkastelussa otetaan huomioon verovuodet, joita yritys käyttää verotarkoituksiin kyseisessä jäsenvaltiossa. Kolmen vuoden jaksolla tilannetta olisi tarkasteltava jatkuvasti siten, että kuluvana verovuonna sekä kahtena edeltävänä verovuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä määritetään aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä. Jäsenvaltion myöntämä tuki olisi otettava huomioon myös silloin kun se on rahoitettu kokonaan tai osittain yhteisöltä peräisin olevista varoista. Tukitoimenpidettä, joka ylittää vähämerkityksiseen tukeen sovellettavan enimmäismäärän, ei pitäisi voida jakaa useisiin pieniin osiin, jotta kyseisiin osiin voitaisiin soveltaa tätä asetusta.

(10)

perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle myönnetään laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(11)

Jotta vältetään yhteisön eri rahoitusvälineissä sovellettavien tuen enimmäisintensiteettien kiertäminen, samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin ei voida antaa vähämerkityksistä tukea valtiontuen lisäksi, mikäli tällainen tuen kasautuminen johtaisi tuki-intensiteettiin, joka ylittää ryhmäpoikkeusasetuksessa tai komission tekemässä päätöksessä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuki-intensiteetin.

(12)

Selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen kannalta kaikkien jäsenvaltioiden olisi sovellettava samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi ja nykyisen vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamiskäytännön mukaisesti tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, olisi muunnettava bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustuksina myönnettävien läpinäkyvien tukien tai useissa erissä maksettavien tukien avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuna markkinakorkona olisi käytettävä viitekorkoja, jotka komissio vahvistaa säännöllisesti objektiivisten kriteerien mukaisesti ja jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai Internetissä. Pohjakorkoon saattaa kuitenkin olla tarpeen lisätä ylimääräisiä peruspisteitä annettujen takauksien tai tuensaajaan liittyvän riskin mukaan.

(13)

Selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan seurannan kannalta tätä asetusta olisi sovellettava vain läpinäkyvään vähämerkityksiseen tukeen. Läpinäkyvää on tuki, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten osalta. Pääomapanoksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei valtion panoksen kokonaismäärä ole pienempi kuin vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (8) tarkoitetuista riskipääomasijoituksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei kyseisessä riskipääomaohjelmassa anneta pääomaa kullekin kohteena olevalle yrityksille enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Lainoista koostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella.

(14)

Tässä asetuksessa ei suljeta pois mahdollisuutta katsoa jonkin muun kuin tässä asetuksessa vahvistetun syyn perusteella, että jäsenvaltion toteuttama toimenpide ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi pääomapanosten tapauksessa, jos toimenpiteestä on päätetty markkinataloussijoittajan periaatetta noudattaen.

(15)

On tarpeen huolehtia takausjärjestelyjen oikeusvarmuudesta, jos ne todennäköisesti eivät vaikuta kauppaan eivätkä vääristä kilpailua ja jos niistä on saatavilla riittävästi tietoa, jotta mahdolliset vaikutukset voidaan arvioida luotettavasti. Tässä asetuksessa olisi muutettava yleinen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä 200 000 euroa takauskohtaiseksi enimmäismääräksi, joka perustuu sen yksittäisen lainan taattuun määrään, jolle takaus on annettu. Tämä enimmäismäärä on syytä laskea menetelmällä, jolla arvioidaan elinkelpoisille yrityksille annettavien lainojen takausjärjestelyihin sisältyvä valtiontuki. Kyseistä menetelmää ja tietoja, joita käytetään arvioitaessa takauskohtaista enimmäismäärää, ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Tätä erityistä enimmäismäärää ei pitäisi soveltaa takausjärjestelyjen ulkopuolella myönnettyyn tapauskohtaiseen yksittäiseen tukeen, vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyyn tukeen tai sellaisten tointen takauksiin, jotka eivät ole lainaa, kuten omaan pääomaan kohdistuvien liiketoimien takauksiin. Takauksia koskevan enimmäismäärän määrittelyn olisi perustuttava siihen, että kun otetaan huomioon yhteisön takausjärjestelyjen huonointa skenaariota vastaava 13 prosentin katto (maksukyvyttömyyden nettomäärä), voidaan katsoa, että 1 500 000 euron suuruisen takauksen bruttoavustusekvivalentti on sama kuin vähämerkityksisen tuen yleinen enimmäismäärä. Maantiekuljetusten alalla toimivien yritysten osalta määrä olisi vähennettävä 750 000 euroon. Näitä erityisiä enimmäismääriä olisi sovellettava ainoastaan takauksiin, jotka kattavat enintään 80 prosenttia perustana olevasta lainasta. Jäsenvaltio voi myös käyttää komission hyväksymää menetelmää sen jälkeen, kun menetelmästä on ilmoitettu komissiolle valtiontukialaa koskevan komission asetuksen, kuten perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1628/2006 (9) nojalla, arvioidakseen takaukseen sisältyvän bruttoavustusekvivalentin, jos hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takauksen ja perustana olevan toimen tyyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

(16)

Komissio voi jäsenvaltion ilmoituksen yhteydessä tarkastella, muodostaako tukitoimenpide, joka ei ole avustus, laina, takaus, pääomapanos tai riskipääomatoimenpide, bruttoavustusekvivalentin, joka ei ylitä vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää ja joka näin ollen voi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(17)

Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevan säännön mukaisesti myönnetty tuki täyttää sille asetetut edellytykset. Perustamissopimuksen 10 artiklan yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän tehtävän suorittamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, ettei vähämerkityksistä tukea koskevan säännön perusteella yhdelle yritykselle myönnetyn tuen kokonaismäärä ylitä 200 000 euron enimmäismäärää kolmen vuoden ajanjaksolla. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi vähämerkityksistä tukea myöntäessään ilmoitettava yrityksille tuen vähämerkityksisestä luonteesta viittaamalla tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen kyseisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus kuluvan verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja tarkistettava huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärän noudattaminen pitäisi olla mahdollista varmistaa keskusrekisterin avulla, tai kun kyseessä ovat Euroopan investointirahaston takausjärjestelyt, Euroopan investointirahasto voi laatia itselleen luettelon tuensaajista ja edellyttää jäsenvaltioita ilmoittamaan tuensaajille, että on kyse vähämerkityksisestä tuesta.

(18)

Asetuksen (EY) N:o 69/2001 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2006. Näin ollen tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Koska asetusta (EY) N:o 69/2001 ei ole sovellettu liikenteen alaan, joka ei ole kuulunut vähämerkityksisen tuen piiriin, ja koska maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla sovellettava vähämerkityksisen tuen määrä on hyvin rajallinen, tätä asetusta olisi sovellettava tukeen, joka on myönnetty ennen sen voimaantuloa liikenteen alalla sekä maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimiviin yrityksiin, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa asetuksen (EY) N:o 69/2001 mukaisesti myönnettyihin yksittäisiin tukiin kyseisen asetuksen voimassaoloaikana.

(19)

Kun otetaan huomioon, kuinka usein valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarpeen tarkistaa, komission kokemuksen mukaan tämän asetuksen soveltamisaikaa olisi asianmukaista rajoittaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy eikä sitä jatketa, jäsenvaltioilla olisi oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi,

a)

neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (10) soveltamisalaan kuuluville kalastus- ja vesiviljelyalalla toimiville yrityksille myönnetty tuki,

b)

perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden alkutuotannon alalla toimiville yrityksille myönnetty tuki,

c)

perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimiville yrityksille myönnetty tuki seuraavissa tapauksissa:

d)

kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin myönnetty tuki eli tuki, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin,

e)

tuki, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella,

f)

asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 määritellyille kivihiilialalla toimiville yrityksille myönnetty tuki.

g)

tuki maanteiden tavarakuljetuksiin tarkoitettuja ajoneuvoja varten yrityksille, jotka suorittavat maanteiden tavarakuljetuksia toisten lukuun,

h)

vaikeuksissa oleville yrityksille myönnetty tuki.

a)

’maataloustuotteella’ EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastustuotteita,

b)

’maataloustuotteen jalostamisella’ maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten,

c)

’maataloustuotteen markkinoille saattamisella’ tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille ensituottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukäyttäjälle katsotaan markkinoille saattamiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa.

a)

lainoista koostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella,

b)

pääomapanoksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä on enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä,

c)

riskipääomasijoituksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomajärjestelyssä annetaan pääomaa kullekin kohteena olevalle yritykselle enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä,

d)

takausjärjestelyjen osana annetut yksittäiset tuet yrityksille, jotka eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, kun järjestelyyn kuuluvan lainan taattu osuus ei ole yli 1 500 000 euroa yritystä kohti. Takausjärjestelyjen osana annetut yksittäiset tuet maanteiden tavarakuljetusten alalla toimiville yrityksille, jotka eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, kun järjestelyyn kuuluvan lainan taattu osuus ei ole yli 750 000 euroa yritystä kohti. Jos järjestelyyn kuuluvan lainan taattu osuus muodostaa vain tietyn osuuden enimmäismäärästä, takauksen bruttoavustusekvivalentin katsotaan olevan vastaava osuus 2 artiklan 2 kohdassa säädetystä sovellettavasta enimmäismäärästä. Takaus voi olla enintään 80 prosenttia lainasta. Takausjärjestelyt katsotaan läpinäkyviksi, jos i) ennen järjestelyn täytäntöönpanoa takausten bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytetty menetelmä on hyväksytty sen jälkeen, kun komissiolle on ilmoitettu menetelmästä muun valtiontukialaa koskevan komission asetuksen nojalla ja ii) hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takauksen ja perustana olevan toimen tyyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

a)

Euroopan investointirahasto laatii vuosittain niiden tietojen pohjalta, jotka rahoituksen välittäjien on toimitettava Euroopan investointirahastolle, luettelon tuensaajista ja kunkin tuensaajan saamista bruttoavustusekvivalenteista. Euroopan investointirahasto toimittaa tiedot kyseiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle, ja

b)

kyseiset jäsenvaltiot toimittavat nämä tiedot lopullisille tuensaajille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tiedot on saatu Euroopan investointirahastolta, ja

c)

kyseiset jäsenvaltiot saavat kultakin tuensaajalta ilmoituksen, jonka mukaan tuensaajan saama vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei ylitä 2 artiklan 2 kohdassa säädettyä enimmäismäärää. Jäsenvaltion on varmistettava, että jos enimmäismäärä ylittyy yhden tai useamman tuensaajan osalta, tästä enimmäismäärän ylittävästä tuesta joko ilmoitetaan komissiolle viipymättä tai peritään takaisin tuensaajalta.

a)

poistetaan 1 kohdassa sanat ”jalostuksessa ja markkinoille saattamisessa”,

b)

poistetaan 3 kohta.

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/11

(1)

Komissio vastaanotti 22 päivänä helmikuuta 2006 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiinasta’ peräisin olevia tiettyjä satuloita ja jonka oli tehnyt European Saddle Manufacturers Association, jäljempänä ’valituksen tekijä’, suurinta osaa eli tässä tapauksessa 99:ää prosenttia tiettyjen satuloiden kokonaistuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 7 päivänä huhtikuuta 2006, jolloin sitä koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2).

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta Kiinassa oleville vientiä harjoittaville tuottajille sekä niille tuojille, kauppiaille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, Kiinan edustajille sekä valituksen tehneille ja muille yhteisön tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Jotta vientiä harjoittavat tuottajat pystyivät halutessaan esittämään markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti siihen tarvittavat lomakkeet niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Kolme vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja yksi yksittäinen vientiä harjoittava tuottaja pyysivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä. Kolme näistä vientiä harjoittavista tuottajista muodostui kahdesta tai useammasta etuyhteydessä olevasta yrityksestä, jotka olivat mukana satuloiden tuotannossa ja/tai myynnissä.

(6)

Kun otetaan huomioon ilmeisen suuri vientiä harjoittavien tuottajien määrä Kiinassa sekä tuojien ja tuottajien määrä yhteisössä, komissio ilmoitti menettelyn käynnistämistä koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voidaan käyttää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otantaa polkumyynnin ja siitä aiheutuneen vahingon määrittämiseksi.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia, yhteisön tuojia ja yhteisön tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan tutkimusajanjakson ajalta (1 päivästä tammikuuta 200531 päivään joulukuuta 2005).

(8)

Koska vientiä harjoittavista tuottajista tutkimuksessa teki yhteistyötä vain kolme yritysryhmää ja yksi yksittäinen yritys, päätettiin että niiden osalta ei tarvita otantaa.

(9)

Yhteisön tuottajista valittiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otos, joka perustui yhteisössä suurimpaan mahdolliseen edustavaan satuloiden tuotantomäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Yhteisön tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi yhteensä viisi yritystä kahdesta eri jäsenvaltiosta. Tuotantomäärän osalta todetaan, että otokseen kuuluneet viisi yritystä edustivat 86:ta prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta. Asianomaisia osapuolia kuultiin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa. Muita yhteisön tuottajia pyydettiin lisäksi toimittamaan tiettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten. Tuojista valittiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otos, joka perustui yhteisössä suurimpaan mahdolliseen edustavaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantomäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Eri tuojilta saatujen tietojen perusteella ja ottaen huomioon toimitettujen tietojen vaihteleva laatu otokseen valittiin yhdessä jäsenvaltiossa toimivat kaksi tuojaa. Otokseen valittujen kahden tuojan osuus tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön tuonnista oli 21 prosenttia. Koska käyttäjiltä saatiin vain vähän vastauksia, päätettiin, ettei otanta ollut tarpeen käyttäjien osalta.

(10)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastauksia saatiin neljältä vientiä harjoittavalta tuottajalta Kiinasta ja yhdeltä tuottajalta vertailumaasta Brasiliasta. Kyselyvastaukset saatiin myös viideltä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta. Vaikka neljä tuojaa vastasi otantalomakkeeseen, ainoastaan kaksi toimi yhteistyössä ja toimitti täydellisen vastauksen kyselylomakkeeseen. Lisäksi neljä satuloiden käyttäjää toimitti täydellisen vastauksen kyselylomakkeeseen. Yksi vastauslomake saatiin myös raaka-aineen toimittajalta.

(11)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(12)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata (tässä tapauksessa Brasiliaa) koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(13)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat polkupyörien (myös kolmipyöräisten tavarankuljetuspolkupyörien), myös moottoroitujen ja sivuvaunuilla varustettujen, sekä kuntoilulaitteiden satulat ja istuimet ja niiden oleelliset osat (alustat, pehmusteet tai päälliset), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’satula’. Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin ex 8714 95 00, ex 8714 99 90 ja ex 9506 91 10.

(15)

Satula muodostuu yleensä kolmesta osasta: alusta tai tuki, jolle satula on rakennettu, on yleensä tuotettu ruiskuvaluprosessilla, pehmuste, joka kiinnitetään alustaan satulan mukavuuden lisäämiseksi, voidaan valmistaa erityyppisestä synteettisestä vaahtomuovista tai muusta materiaalista, sekä päällinen, joka on tehty pehmusteen ja alustan reunat peittävästä synteettisestä materiaalista tai nahasta, ja vaikuttaa siihen, miltä satula tuntuu ja näyttää. Edellä mainittujen kolmen osan lisäksi satulassa on yleensä metallinen kiinnitysmekanismi, kuten haarukkakiinnitys tai kiinnityspuristin ja siinä voi olla myös jousi tai elastomeerinen iskua vaimentava mekanismi.

(16)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään polkupyörissä ja vastaavissa ajoneuvoissa samoin kuin paikallaan pysyvissä laitteissa kuten kuntoilulaitteissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että muodosta, materiaalista ja tuotantoprosessista riippumatta tarkasteltavana olevilla erityyppisillä tuotteilla oli kaikilla samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samaan tarkoitukseen. Sen vuoksi niitä pidetään tässä menettelyssä yhtenä tuotteena.

(17)

Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamien ja myymien satuloiden, Kiinan kotimarkkinoilla tuotettavien ja myytävien satuloiden, Kiinasta yhteisöön tuotavien satuloiden sekä Brasiliassa tuotettavien ja myytävien satuloiden fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ovat samat ja tuotteilla on sama käyttötarkoitus.

(18)

Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(19)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(20)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(21)

Kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja yksi yksittäinen vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palautti asianomaisen hakemuslomakkeen annetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti kyseisten yritysten toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien yhteydessä kaikki ne markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot, joita se piti tarpeellisina. Tutkimuksessa kävi ilmi, että markkinatalouskohtelu voitiin myöntää vain kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, mutta yhden yritysryhmän sekä yksittäisen yrityksen pyyntö oli hylättävä.

(22)

Yksittäisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimus osoitti, että yritys ei täyttänyt edellä mainituista vaatimuksista ensimmäistä ja kolmatta. Yritys ei voinut osoittaa, että sen liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan, etenkin kun myyntimääriä kotimaan markkinoilla ja vientimarkkinoilla rajoitetaan yrityksen yhtiöjärjestyksessä, jota ei voida muuttaa ilman valtion suostumusta. Yritys ei voinut myöskään osoittaa, että sen toimintaan ei kohdistunut aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä, etenkään kun ei saatu kirjallisia todisteita maankäyttöoikeuksien hankkimisesta.

(23)

Lisäksi yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä jätti ilmoittamatta suhteestaan merkittävän asiakkaaseen kotimaanmarkkinoilla sekä markkinatalouskohtelua koskevassa lomakkeessa että vastauksessaan polkumyyntiä koskevaan lomakkeeseen. Suhde havaittiin vasta, kun kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien tiloissa tehtiin ristiintarkastuksia. Komission vakiintuneena käytäntönä on, että päättäessään markkinatalouskohtelun tai yksilöllisen kohtelun myöntämisestä, se pitää etuyhteydessä olevia yritysten ryhmiä yhtenä kokonaisuutena. Sen vuoksi markkinatalouskohtelun/yksilöllisen kohtelun myöntäminen tälle viejälle olisi edellyttänyt sitä, että siihen etuyhteydessä oleva yritys olisi tehnyt tutkimuksessa yhteistyötä, jotta olisi voitu vahvistaa sen toiminta tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, markkinatalouskohtelukriteerien täyttyminen sekä suhteen vaikutus yritysten väliseen liiketoimintaan. Näin ei voitu toimia, koska etuyhteydessä oleva yritys ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa. Komissio ei sen vuoksi voinut päättää markkinatalouskohtelun/yksilöllisen kohtelun myöntämisestä tälle yritysten ryhmälle. Tämä seikka vaikutti erittäin merkittävään osaan viejien kotimarkkinoiden myynnistä. Lisäksi tämä tarkoituksellinen ilmoittamatta jättäminen aiheutti epäilyksiä muiden komissiolle toimitettujen tietojen ja asiakirjojen luotettavuudesta. Kun otetaan huomioon tietojen ilmoittamatta jättäminen ja sen merkitys sekä markkinatalouskohtelun että polkumyynnin määrittämiselle, joka olisi perustunut tämän viejäryhmän toimittamiin tietoihin, todettiin, että ryhmä oli antanut vääriä ja harhaanjohtavia tietoja perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yritykselle ilmoitettiin, millä perusteella sen toimittamat tiedot aiottiin jättää huomiotta, ja sille annettiin mahdollisuus antaa asiasta lisäselvitys perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Yrityksen toimittamat selitykset eivät kuitenkaan olleet tyydyttäviä eivätkä ne vakuuttaneet komissiota siitä, että yritys ei ollut toimittanut harhaanjohtavaa tietoa, eivätkä hälventäneet epäilyksiä yrityksen toimittamien muiden tietojen luotettavuudesta. Tämän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän ei siis katsottu toimivan yhteistyössä tutkimuksessa ja sen pyyntö markkinatalouskohtelun ja yksilöllisen kohtelun myöntämiseen hylättiin.

(24)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä.

(25)

Edellä esitetyn perusteella markkinatalouskohtelu myönnettiin kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle:

(26)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(27)

Vientiä harjoittava tuottaja, jolle markkinatalouskohtelua ei voitu myöntää, pyysi myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että sille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Myös yrityksen yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö kuitenkin hylättiin, koska yritys ei täytä 9 artiklan 5 kohdan b alakohdan vaatimuksia eli sitä, että vientihinnoista ja -määristä päätetään vapaasti.

(28)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin, oliko kunkin vientiä harjoittavan tuottajan satuloiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa verrattuna tuottajan yhteisöön suuntautuneeseen kokonaisvientiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, kun vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä.

(29)

Niiden kahden yritysten ryhmän joukossa, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, oli viisi yritystä, jotka tuottivat satuloita vientiin, ja niistä kolmella oli myös kotimarkkinamyyntiä. Yhdellä yrityksellä oli kotimarkkinamyyntiä muttei vientiä.

(30)

Tämän jälkeen komissio yksilöi niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, ne satulatyypit, joita myytiin kotimarkkinoilla ja jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(31)

Kunkin tällaisen tuotelajin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, kun sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan tuotelajin yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä.

(32)

Lisäksi komissio tutki kunkin yrityksen osalta, voitiinko kunkin sellaisen tuotelajin, jota myytiin kotimarkkinoilla edustavia määriä, kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisessa tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kyseisen tuotelajin myynnistä riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla oli kannattavaa.

(33)

Kun vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn satulalajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksona riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(34)

Jos tietyn satulalajin kannattavan myynnin osuus oli enintään 80 prosenttia lajin kokonaismyynnistä tai jos kyseisen lajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan tuon tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseisen myynnin osuus lajin kokonaismyynnistä oli vähintään 10 prosenttia.

(35)

Tapauksissa, joissa jonkin satulalajin kannattavan myynnin osuus oli alle kymmenen prosenttia sen kokonaismyynnistä, kotimarkkinahinnan ei katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi liian vähäisen myynnin vuoksi.

(36)

Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, käytettiin laskennallista normaaliarvoa.

(37)

Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali kunkin viejän viemien tuotelajien valmistuskustannuksiin, joita tarvittaessa oikaistiin. Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisin menetelmin. Tätä varten komissio selvitti, olivatko tiedot kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneista myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä saadusta voitosta luotettavia.

(38)

Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, kun asianomaisen yrityksen kokonaismyyntimäärää kotimarkkinoilla voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuneen viennin määrään verrattuna. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin niiden tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella, joita myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä määrittelyssä käytettiin edellä selostettua menetelmää.

(39)

Kotimarkkinamyynniltään edustavien kolmen yrityksen osalta todettiin, että useimpia vientimarkkinoille myytyjä tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja myytiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä. Niiden tuotelajien osalta, jotka eivät täyttäneet edellä mainittuja edellytyksiä, normaaliarvo määritettiin edellä selostetulla menetelmällä kunkin yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voittojen perusteella.

(40)

Kahdelle yritykselle, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voittojen määrä määritettiin kotimarkkinamyyntiä harjoittavien neljän yrityksen keskimääräisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voittojen perusteella.

(41)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaan hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(42)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää vertailumaana Brasiliaa määrittäessään normaaliarvoa ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(43)

Yksikään niistä vientiä harjoittavista kiinalaisista tuottajista, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, ei vastustanut tätä ehdotusta.

(44)

Yksi tuoja ja vientiä harjoittava tuottaja, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, väittivät kuitenkin, että Brasilia ei ole sopivin vertailumaa vaan että sellaiseksi olisi valittava Taiwan tai Meksiko.

(45)

Taiwanin osalta todettiin, että vaikka polkupyörän osia valmistava teollisuus oli kehittynyt siellä, suurin osa tuotannosta oli siirretty Kiinaan. Satulanvalmistajat, joiden pääkonttori sijaitsee Taiwanissa, ovat enimmäkseen samoja yrityksiä kuin ne, jotka harjoittavat vientiä Kiinasta yhteisöön väitetysti polkumyyntihinnoin tai ovat niihin etuyhteydessä. Tavanomainen työnjako näiden ryhmien sisällä merkitsee sitä, että vain harvoja erityismalleja, joissa on korkeammat voittomarginaalit, tuotetaan edelleen Taiwanissa, kun taas keskihintaisten ja halvimpien mallien tuotanto on suurimmaksi osaksi siirretty Kiinaan kustannussyistä. Sen vuoksi ei ole todennäköistä, että Taiwanissa valmistettujen satulamallien hinnat tai kustannukset olisivat paras korvike, jota voitaisiin käyttää perustana Kiinassa valmistettujen satuloiden normaaliarvon määrittämiseksi.

(46)

Meksikon markkinoita pidetään kilpailulle avoimina, ja niiden koko on noin kahdeksasosa Brasilian markkinoista. Komissio otti yhteyttä kahteen tiedossa olevaan tuottajaan Meksikossa, mutta ne eivät tarjoutuneet tekemään yhteistyötä.

(47)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Brasiliassa on tarkasteltavana olevan tuotteen kilpaillut markkinat ja ainakin kolme erikokoista kotimaista tuottajaa. Tuonti kolmansista maista on noin 15 prosenttia kotimaan kulutuksesta (8–9 miljoonaa satulaa vuodessa). Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kilpailun aste Brasilian markkinoilla oli kyseenalaista tuottajien vähäisen määrän vuoksi. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu mitään näyttöä siitä, että kumpikaan brasilialaisista tuottajista olisi ollut hallitsevassa asemassa tai että hintojenmuodostus perustuisi muuhun kuin kilpailuun. Ei myöskään ollut mitään syitä uskoa, että raaka-aineiden saanti, kustannukset ja muut tuotantoedellytykset Taiwanissa tai Meksikossa vastaisivat Brasiliaa paremmin Kiinan edellytyksiä. Brasilian markkinoiden arvioitiin näin ollen olevan riittävän edustavat normaaliarvon määrittämiseksi.

(48)

Komissio otti yhteyttä kaikkiin kolmeen tiedossa olleeseen vientiä harjoittavaan brasilialaiseen tuottajaan, ja yksi yritys suostui yhteistyöhön. Kyseiselle tuottajalle lähetettiin kyselylomake, ja sen toimittamat tiedot tarkastettiin tarkastuskäynnillä. Yhteistyöhön osallistuva tuottaja on etuyhteydessä yhteen yhteisön tuottajaan, mutta ei ole syytä uskoa, että tämä vaikuttaisi tietojen luotettavuuteen, joka lisäksi varmennettiin yrityksen tiloihin tehdyllä tarkastuksella.

(49)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että Brasilia on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopivin ja tarkoituksenmukaisin vertailumaa.

(50)

Normaaliarvo määritettiin niille tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli Brasilian kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen arvon perusteella edellä esitetyn menetelmän mukaisesti.

(51)

Normaaliarvo määritettiin kaikkien Brasilian kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, sillä myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(52)

Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientimyyntiä yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä taikka Hongkongissa, Brittiläisillä Neitsytsaarilla ja Taiwanissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien tai etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä.

(53)

Jos tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä, vientihinta perustui tarkasteltavana olevasta tuotteesta maksettuihin tai maksettaviin hintoihin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(54)

Jos myynti oli tapahtunut yhteisön ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, vientihinta määritettiin sen hinnan perusteella, jolla tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomille ostajille yhteisössä.

(55)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(56)

Taiwanissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten kautta kanavoituun myyntiin tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, jos näiden yritysten tehtävät olivat samantyyppisiä kuin palkkioperusteisesti työskentelevän edustajan tehtävät. Kun otetaan huomioon, että etuyhteydessä olevan yrityksen antamia tietoja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ei voitu pitää luotettavina, oikaisu perustui etuyhteydettömältä kauppiaalta saatuihin tietoihin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä voitoista.

(57)

Niiden yritysten tapauksessa, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu, kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(58)

Komission vakiintuneena käytäntönä on polkumyyntimarginaalia määrittäessä ollut pitää etuyhteydessä olevia tai samaan ryhmään kuuluvia vientiä harjoittavia tuottajia yhtenä yksikkönä, jolle määritetään yksi ainoa polkumyyntimarginaali. Tämä johtuu etenkin siitä, että yksilölliset polkumyyntimarginaalit voisivat rohkaista yrityksiä kiertämään polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja siten tehdä niistä tehottomia, koska keskenään etuyhteydessä olevilla vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi mahdollisuus ohjata yhteisöön suuntautuva vientinsä sen yrityksen kautta, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali on alhaisin.

(59)

Tämän käytännön mukaisesti samaan ryhmittymään kuuluvia, keskenään etuyhteydessä olevia vientiä harjoittavia tuottajia kohdeltiin yhtenä ja samana yksikkönä, jolle vahvistettiin yksi ja sama polkumyyntimarginaali, joka määritettiin vastaaviin ryhmittymiin kuuluvien yhteistyössä toimineiden tuottajien polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

(60)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ovat näin ollen prosentteina cif yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

(61)

Kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyöhön osallistuneen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan kyselylomakkeessa ilmoittamaa viennin kokonaismäärää verrattiin Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kokonaismäärään, joka laskettiin 71 kappaleessa esitetyllä tavalla. Prosenttiosuudeksi todettiin 23. Tällä perusteella katsottiin, että yhteistyön taso oli alhainen.

(62)

Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi määrittää koko maata koskeva polkumyyntimarginaali seuraavien tekijöiden painotetun keskiarvon perusteella:

(63)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 30,9 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(64)

Tiedetään, että tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistaa yhteisössä yhdeksän tuottajaa, joiden puolesta valitus tehtiin. Ne sijaitsevat Italiassa, Puolassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Portugalissa, ja niiden osuus yhteisön tuotannosta tutkimusajanjaksolla on 99 prosenttia.

(65)

Tutkimuksen aloittamisvaiheessa tiedossa oli vain yksi yhteisön tuottaja, joka ei ollut valituksen tekijä. Kun otetaan huomioon yhdeksän valituksen tehneen tuottajan sekä tuottajan, joka ei osallistunut valitukseen, tuotantomäärä yhteisössä, samankaltaisen tuotteen kokonaistuotanto oli 16 165 936 kappaletta tutkimusajanjaksolla.

(66)

Seuraavat yhteisön tuottajat tukivat valitusta:

(67)

Koska kyseisten yhdeksän valituksen tehneen yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan (sekä otokseen valittujen että muiden) osuus oli 99 prosenttia tarkasteltavana olevan samankaltaisen tuotteen tuotannosta yhteisössä, ne muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan. Tutkimuksessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien, jäljempänä ’otokseen valitut tuottajat’, osuus satuloiden kokonaistuotannosta yhteisössä oli 86 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Muita yhteisön tuottajia pyydettiin lisäksi toimittamaan tiettyä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(68)

Yhteisön kulutus määritettiin seuraavien tietojen perusteella: viiden otokseen valitun yhteisön tuottajan, neljän otokseen kuulumattoman yhteisön tuottajan ja yhteisön tuottajan, joka ei osallistunut valitukseen, yhteisön markkinoilla myymät määrät sekä Kiinasta ja muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä (CN-koodit, Eurostatin tietojen mukaisesti). Kuten 14 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin 8714 95 00, ex 8714 99 90 ja ex 9506 91 10. Kahta viimeksi mainittua CN-koodia (ex 8714 99 90 ja ex 9506 91 10) koskeviin Eurostatin tietoihin sisältyy myös muita polkupyörien ja kuntoilulaitteiden osia. Koska näistä kahdesta laajemmasta luokasta ei voitu erottaa pelkästään satuloihin liittyviä tietoja, tuontitilastot päätettiin laatia ainoastaan yhden CN-koodin (8714 95 00) perusteella. Tämän vuoksi yhteisön kulutuksen perustana käytetty tuontimäärä saattaa olla hieman todellista pienempi.

(69)

Näiden tietojen perusteella todettiin, että kulutus lisääntyi 17 prosenttia 20 701 027 kappaleesta (vuonna 2002) 24 179 012 kappaleeseen (vuonna 2005).

Taulukko 1

(70)

Kuten edellä on todettu, tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinan keskimääräiset polkumyyntimarginaalit olivat perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suuremmat eikä Kiinasta tulevan tuonnin määrä ollut perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti vähäpätöistä.

(71)

Tuontimäärät laskettiin Eurostatin tietojen perusteella. Kuten 68 kappaleessa todettiin, annetut tuontimäärät saattavat olla hieman todellista alhaisemmat. Eurostatin tilastoissa ilmoitetaan lisäksi polkupyörien satuloiden tuontimäärät 100 kg:n määrinä eikä kappalemäärinä. Kiinasta tuotujen satuloiden keskimääräiseksi painoksi päätettiin 500 g satulaa kohti, koska yksi vientiä harjoittava tuottaja ja yksi etuyhteydetön tuoja ilmoittivat tämän painon.

(72)

Tuonti Kiinasta yli nelinkertaistui tarkastelujakson aikana. Tuonti lisääntyi 1 416 814 kappaleesta (2002) 6 276 749 kappaleeseen (tutkimusajanjaksolla). Vastaavasti markkinaosuus kasvoi 7 prosentista vuonna 2002 26 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Tarkastelussa on otettava huomioon, että kulutus kasvoi vain 17 prosenttia, mikä on suhteellisesti vähemmän kuin Kiinasta peräisin olevan tuonnin lisääntyminen.

(73)

Yksi etuyhteydetön tuoja väitti, että tuontitilastoja on yliarvioitu, koska valituksessa käytetty satuloiden keskimääräinen paino oli 400 grammaa. Yritys väitti, että Kiinasta tuotujen satuloiden keskimääräinen paino olisi 600–800 grammaa. Sama yritys vahvisti kuitenkin sen tiloihin tehdyn tarkastuksen aikana, että Kiinasta tuotujen satuloiden keskimääräinen paino on 500 grammaa eli juuri se, mitä komissio käytti muuntaessaan Eurostatin 100 kg:n määrinä annetut tiedot kappalekohtaisiksi tiedoiksi. Lisäksi tuoja väitti, että Kiinaa koskevat tuontitilastot ovat ylisuuria, koska ne sisältävät myös satuloiden suojana käytettyjen päällisten tuonnin. Kuten 71 kappaleessa todettiin, tuontitilastot perustuvat vain yhteen CN-koodiin (8714 95 00), johon ei normaalisti luokitella päällisiä, joten tuojan väite on perusteeton.

Taulukko 2

(74)

Kiinasta tuotujen satuloiden keskimääräiset painotetut hinnat laskivat jatkuvasti joka vuosi koko tarkastelujakson ajan kaikkiaan 21 prosenttia 1,4 euron kappalehinnasta 1,1 euron kappalehintaan vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 3

(75)

Hinnan alittavuuden määrittämistä varten komissio tarkasteli tutkimusajanjakson ajalta olevia tietoja. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja oikaistuina tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle eli ilman yhteisössä syntyneitä rahtikustannuksia ja alennusten ja hyvitysten vähentämisen jälkeen. Eri satulalajien (määritetty alustan, pehmusteen, päällisen, haarukkakiinnityksen ja painon mukaan) hintoja verrattiin viejien veloittamiin myyntihintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa cif-hinta yhteisön rajalla -tasolle, jolloin tehtiin tuojalle yhteisöön tuonnista aiheutuneita tulliselvityskustannuksia (1,2 %) ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat asianmukaiset oikaisut.

(76)

Hinnan alittavuuden painotettujen keskimääräisten marginaalien laskennassa otettiin huomioon yhteistyössä toimineiden viejien vientihinnat. Yhteistyöhön osallistuneiden tuottajien alittavuuden marginaalien painotettu keskiarvo oli 67,3 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kun otetaan huomioon satuloiden koko tuonti (siis sekä yhteistyöhön osallistuneiden että osallistumattomien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuonti), Eurostatin tietoihin perustuvassa keskimääräisten alittavuuden marginaalien laskemisessa saatiin samankaltainen keskimääräinen alittavuuden marginaali (70,1 %) tutkimusajanjaksolla.

(77)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksona.

(78)

Tämä analyysi suoritettiin otantaan kuuluneiden yritysten osalta. Jotta yhteisön tuotannonalan tilanteesta saataisiin mahdollisimman täydellinen kuva, jäljempänä esitetään kuitenkin myös koko yhteisön tuotannonalaa koskevia tietoja niiden tilannetta kuvaavien osoittimien osalta, joista tällaisia tietoja oli saatavilla. Niinpä tuotannonalan toimintaa ja tuloksia mitattiin otokseen kuuluneita yrityksiä koskevien tietojen perusteella, kun kyse oli seuraavista tekijöistä: hinnat, palkat, investoinnit, voitot, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta ja pääoman saanti. Markkinaosuuden, myyntimäärän ja tuotannon kaltaiset vahinkoa kuvaavat tekijät on määritetty koko yhteisön tuotannonalan osalta.

(79)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärässä näkyi selvä negatiivinen suuntaus tarkastelujaksolla. Vuonna 2002 yhteisön tuotannonala tuotantomäärä oli 19 546 740 satulaa, mutta tutkimusajanjaksolla se oli vain 16 165 936 satulaa, mikä on lähes 3,5 miljoonaa kappaletta tai 17 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2002. Koska satuloita tuotetaan yleensä vain asiakkailta saadun tilauksen perusteella, tuotantomäärän negatiivinen kehitys voidaan yhdistää suoraan yhteisön tuotannonalan tuottamien satuloiden kysynnän vähenemiseen.

Taulukko 4

(80)

Tuotantokapasiteetti määritettiin yhteisön tuotannonalan omistamien tuotantoyksiköiden nimellisen kapasiteetin perusteella ottaen huomioon keskeytykset tuotannossa sekä se, että tietyissä tapauksissa osa kapasiteetista käytettiin muiden tuotteiden, esimerkiksi pyörätuolien kahvojen, valmistukseen samoilla tuotantolinjoilla.

(81)

Satuloiden tuotantokapasiteetti lisääntyi 5 prosenttia tarkastelujaksolla 29 492 120 kappaleesta (vuonna 2002) 30 921 920 kappaleeseen (tutkimusajanjaksolla). Tuotantokapasiteetin hienoinen kasvu on tulosta vuonna 2004 ja tutkimusajanjaksolla tehdyistä investoinneista kilpapyörissä käytettävien uusien tuotelajien tuottamiseksi. Kapasiteetin käyttöasteessa näkyvät tuotannon ja kysynnän lasku. Se laski jatkuvasti tarkastelujaksolla, ja tutkimusajanjaksolla käyttöaste oli vain 45 prosenttia.

Taulukko 5

(82)

Vuoden lopun varastoista voidaan todeta, että suurin osa tuotannosta perustuu tilauksiin. Vaikka varastot pienenivät 35 prosenttia tarkastelujakson aikana, varastoja ei tässä tapauksessa pidetä olennaisena vahingon osoittimena.

Taulukko 6

(83)

Samankaltaisen tuotteen tuotantoon tehdyt investoinnit laskivat vuosien 2002 ja 2003 välisenä aikana 3 808 057 eurosta 1 664 147 euroon. Yhteisön tuottajat kasvattivat investointejaan vuonna 2004 ja käyttivät edeltävään vuoteen verrattuna lähes kaksinkertaisen summan (3 381 996 euroa). Tutkimusajanjaksolla investoinnit olivat 3 638 962 euroa, mikä on 4 prosenttia vähemmän kuin tarkastelujakson alussa vuonna 2002. Tutkimuksen aikana todettiin, että investoinnit rakennuksiin, tehtaisiin ja koneisiin tehtiin lähinnä tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi ja ainoastaan vuonna 2004 ja tutkimusajanjaksolla vähemmässä määrin uusien tuotelajien kehittämiseksi. Kun otetaan huomioon aiemmin mainittu alhainen kapasiteetin käyttöaste, investointeja ei missään tapauksessa tehty koko tuotantomäärän lisäämiseksi.

(84)

Tutkimuksessa tuli esiin, että yhteisön tuotannonalaa pidetään maailman huippuna tuotteiden suunnittelun ja satuloiden innovaation alalla. Yhteisön tuottajat suunnittelivat ja markkinoivat yli tuhat uutta satulalajia vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä. T&K:n osuus on noin 8–10 prosenttia yhteisön tuotannonalan liikevaihdosta. Säilyttääkseen asemansa yhteisön tuotannonalan on pidettävä investoinnit tietyllä tasolla, vaikka kapasiteetin käyttöaste olisikin alhainen.

Taulukko 7

(85)

Satuloille on kaksi pääasiallista myyntikanavaa: OEM-markkinat (Original Equipment Manufacturer) ja jälkimarkkinat. Ensimmäisessä tapauksessa satuloita myydään uusiin polkupyöriin ja toisessa tapauksessa niillä korvataan käytettyjä polkupyörien satuloita. OEM-myynnin osuus oli noin 60 prosenttia ja jälkimyynnin osuus noin 40 prosenttia koko markkinoista. Renkaiden tavoin satulat ovat polkupyörän niitä osia, jotka vaihdetaan useimmin.

(86)

Koko yhteisön tuotannonalan myyntimäärä laski 20 prosenttia tarkastelujakson 15 109 569 kappaleesta 12 139 162 kappaleeseen tutkimusajanjaksolla, eli yhteisön tuotannonalan myynti tutkimusajanjaksolla oli lähes 3 miljoonaa satulaa vähemmän kuin vuonna 2002. Vuonna 2003 laskua oli vain vähäinen 1 prosentti vuoteen 2002 verrattuna, mutta myyntimäärän lasku oli merkittävämpi vuonna 2004 ja tutkimusajanjaksolla.

(87)

Arvon kannalta tarkasteltuna koko tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan satuloiden myynti kasvoi voin 1 prosentin. Myynnin arvo yhteisön markkinoilla kasvoi 5 prosenttia 54 460 180 eurosta (vuonna 2002) 56 978 530 euroon (vuonna 2003) ja vielä 58 052 609 euroon (vuonna 2004). Yhteisön tuotannonalan myyntiarvo laski kuitenkin tutkimusajanjaksolla lähes 3 miljoonaa euroa verrattuna edelliseen vuoteen. Myynnin arvo ei kehittynyt samansuuntaisesti kuin myynnin määrä, mitä selittää keskimääräisten hintojen kohoaminen (ks. jäljempänä).

(88)

Myyntimäärien laskua vastaavasti myös yhteisön markkinaosuus laski merkittävästi 81 prosentista (2002) 58 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Toisin sanoen yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuudestaan 23 prosenttiyksikköä koko tarkastelujakson aikana Kiinasta peräsin olevan tuonnin lisääntymisen vuoksi.

Taulukko 8

(89)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta kohosi 25 prosenttia tarkastelujaksolla. Hintojen nousua voidaan selittää toisaalta raaka-aineen kohonneilla kustannuksilla, jotka vaikuttivat koko tuotannonalaan, ja toisaalta siirtymisellä matalan teknologian tuotetyypeistä korkean teknologian tuotetyyppeihin, joihin käytetään kalliimpia raaka-aineita ja joiden tuotanto vaati enemmän työvoimaa.

(90)

Satuloiden valmistukseen käytettävät tärkeimmät raaka-aineet ovat muovikuoret, päällysteet, polyuretaani, kiskot ja puristimet. Näiden raaka-aineiden hinta liittyy välillisesti öljyn ja metallin hintakehitykseen. Raaka-aine on satuloiden tuotannon merkittävin kustannustekijä, jonka osuus on noin puolet kaikista tuotantokustannuksista ja jolla on suora vaikutus myyntihintojen kehitykseen.

(91)

Raaka-aineen keskimääräiset hinnat pysyivät vakaina vuosien 2002 ja 2003 välillä mutta kohosivat vuodesta 2003 lähtien ja myös tutkimusajanjaksolla, mikä näkyi yhteisön tuotannonalan korkeampina myyntihintoina.

(92)

Yksi etuyhteydetön tuoja väitti, että yhteisön tuotannonalan hintojennousu johtui muutoksesta kuluttajien kysynnässä. Yritys väitti, että edullisten polkupyörien ja vastaavasti edullisten satuloiden kysyntä on laskenut, kun taas kalliimpien ja korkealaatuisempien satuloiden kysyntä on kasvanut. Tämä väite on ristiriidassa sen kanssa, että halpatuonti Kiinasta lisääntyi suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin satuloiden kokonaiskulutus yhteisössä (ks. 72 kappale).

Taulukko 9

(93)

Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan painotettu keskimääräinen kannattavuus prosentteina nettoliikevaihdosta heikkeni vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä rajusti 3,8 prosentista vain 0,4 prosenttiin. Tuottavuus kasvoi 5 prosenttiin vuonna 2003, mutta se putosi 3,1 prosenttiin vuonna 2004 ja päätyi lopulta 0,4 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Pieni voittomarginaali on seurausta siitä, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään raaka-aineen yleistä hinnannousua riittävästi asiakkaiden maksettavaksi.

Taulukko 10

Yhteisön tuotannonalan kassavirta tutkimusajanjaksolla oli 3 990 473 euroa, mikä on noin 1,1 miljoonaa euroa eli 22 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2002. Yhteisön tuotannonalan edelleen merkittävää maksuvalmiutta selittää se, että kyseessä on pääomavaltainen teollisuuden ala, joka vaatii suuria poistoja. Yleisesti ottaen yhteisön tuotannonalan maksuvalmius kehittyi samansuuntaisesti kuin kannattavuus.

Taulukko 11

(94)

Sidotun pääoman tuotto laskettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen nettovoitto prosenttiosuutena samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytetyn omaisuuden nettokirjanpitoarvosta. Indikaattori seurasi samaa suuntausta kuin kannattavuus ja laski vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 12 prosentista vain 1 prosenttiin.

Taulukko 12

(95)

Yhteisön tuotannonala ei väittänyt tai tuonut esiin, että sillä olisi ollut ongelmia pääoman saamisessa toimintaansa, ja sen vuoksi pääteltiin, että yhteisön tuotannonala kokonaisuudessaan kykeni hankkimaan pääomaa toimintaansa koko tarkastelujakson ajan.

(96)

Yhteisön tuotannonalan työntekijämäärä pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan. Vuosina 2003 ja 2004 tapahtuneen hienoisen nousun jälkeen yhteisön tuotannonala työllisti 418 henkeä kokoaikaisesti tutkimusajanjaksolla eli lähes saman määrän kuin vuonna 2002. On kuitenkin huomattava, että yhteisön tuottajat ovat ulkoistaneet merkittävän osan tuotantoaan muille yhteisössä sijaitseville pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) ja joissakin tapauksissa lähes koko tuotantoprosessinsa muille pk-yrityksille. Tämän vuoksi satuloiden tuotannossa kokoaikaisesti työskentelevien henkilöiden kokonaismäärä on paljon suurempi kuin yhteisön tuotannonalan suoraan työllistämien työntekijöiden määrä. Arvioiden mukaan samankaltaisen tuotteen tuotannossa työskentelevien kokonaismäärä on ainakin kolminkertainen eli noin 1 200 henkeä tutkimusajanjaksolla. Keskimääräinen vuosipalkka kehittyi samansuuntaisesti kuin työvoimakustannukset eli se kohosi 5 prosenttia tarkastelujaksolla 7 784 339 eurosta (vuonna 2002) 8 190 911 euroon (tutkimusajanjaksolla), mikä on alempi kuin yhteisön inflaatioaste samalla kaudella.

Taulukko 13

(97)

Tuottavuus mitattuna tuotoksena (tuotantona) työntekijää kohti vuodessa oli 42 225 kappaletta vuonna 2002 ja laski jatkuvasti vuosien mittaan 33 317 kappaleeseen tutkimusajanjaksolla. Lasku aiheutui tuotantomäärän laskusta.

Taulukko 14

(98)

Vaikka yhteisön kulutus kohosi 17 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, yhteisön tuotannonalan myynti kuitenkin pysyi vakaana samalla kaudella. Yhteisön tuotannonalan myynti siis kasvoi paljon kysyntää heikommin tarkastelujakson aikana. Toisaalta Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 19 prosenttiyksiköllä.

(99)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä on todettava, että sen vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(100)

Katsottiin, että yhteisön tuotannonala ei ole toipunut aiemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

(101)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi osoitti, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Useimmat vahinkoindikaattorit (nettomyynnin määrä, tuotannon määrä, kapasiteetin käyttöaste, kannattavuus, investointien tuotto, investoinnit, kassavirta ja työllisyys) kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla.

(102)

Joidenkin vahinkoindikaattoreiden kehitys oli kuitenkin vakaata (nettomyynnin arvo ja pääoman saanti) tai jopa positiivista (keskimääräiset myyntihinnat, tuotantokapasiteetti ja loppuvarastot). Myyntihinnan ja nettomyynnin arvon kohoamista tutkimusajanjaksolla ei voida kuitenkaan pitää yhteisön tuotannonalan tilanteen kohenemisena, vaan ne olivat seurausta raaka-aineiden kohonneista hinnoista ja siitä, että yhteisön tuotannonala siirtyi tuottamaan arvokkaampia tuotelajeja. Loppuvarastojen osalta (ks. 82 kappale) tuotannonalan erityispiirteiden vuoksi loppuvarastoja ei voida pitää relevantteina vahinkoa määriteltäessä.

(103)

Kun otetaan huomioon voittoon liittyvien indikaattoreiden suurimmaksi osaksi negatiivinen kehitys, tuotannonalan elinkelpoisuuden voidaan katsoa olevan vaakalaudalla, ellei tilanne korjaannu. Yhteisön tuotannonala muodostuu pk-yrityksistä ja toimii pääomavaltaisella alalla, joten on erittäin epätodennäköistä, että se voisi selvitä taloudellisesti pidempää kautta tällä tasolla.

(104)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(105)

Komissio on perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkinut, onko Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(106)

Tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin määrä yli nelinkertaistui eli kasvoi 343 prosenttia, ja sen markkinaosuus kasvoi 19 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat 70,1 prosentilla tutkimusajanjaksolla. Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrän merkittävä lisääntyminen hinnoilla, jotka olivat vain murto-osa yhteisön tuotannonalan hinnoista, ja sen markkinaosuuden kasvu tarkastelujaksolla tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa.

(107)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin yksikköhinnat laskivat jatkuvasti tarkastelujaksolla 21 prosenttia 1,4 eurosta (vuonna 2002) 1,1 euroon (tutkimusajanjaksolla, kun taas yhteisön tuotannonalan hinnat nousivat samalla kaudella 26 prosenttia 3,6 eurosta (vuonna 2002) 4,5 euroon (tutkimusajanjaksolla). Tätä vastakkaista hintakehitystä voidaan vain osittain selittää yhteisössä ja Kiinassa tuotettujen satuloiden erilaisella tuotevalikoimalla. Yhteisön tuottajat ovat lisäksi toimittaneet näyttöä siitä, että useimpien raaka-aineiden saatavuus ja hinnat ovat samanlaisia yhteisössä ja Kiinassa. Lisäksi ne osoittivat, että satuloiden raaka-ainekustannukset yhteisössä kohosivat tarkastelujaksolla. Jotkin kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myyvät tuotteitaan yhteisöön alle raaka-ainekustannusten, mikä osoittaa selvästi, että hinnat eivät ole alhaiset kiinalaisten tuottajien suhteellisen edun vuoksi vaan harjoitetun polkumyynnin vuoksi.

(108)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vääristyneen hinnoittelukäytännön vaikutuksesta yhteisön tuotannonalan hintojen korotus estyi eivätkä hinnat kattaneet edes raaka-aineiden kustannusten kohoamista. Tätä vielä vahvisti yhteisön tuotannonalan kannattavuuden merkittävä aleneminen.

(109)

Edellä esitetyt perusteella on ilmeistä, että Kiinasta tapahtuva halpatuonti, joka alitti merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, vaikutti ratkaisevasti yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemiseen, ja tämä tulee esiin tuotannon, myyntimäärien ja markkinaosuuden pienenemisenä sekä kannattavuuden rajuna laskuna.

(110)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Sen vuoksi kyseisen yrityksen tuontia ei otettu huomioon edellä esitetyssä vahinkoanalyysissä. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonnin osuus kaikesta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista oli 28–33 prosenttia vuosina 2002 ja 2003, 18–23 prosenttia vuonna 2004 ja 12–17 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Yrityksen keskimääräiset hinnat alittivat edelleen merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan. Yrityksen keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit olivat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin niiden yritysten, joiden todettiin harjoittavan polkumyyntiä. Kun otetaan huomioon, että yrityksen tuonti ei ollut merkittävää ja – mikä tärkeämpää – se laski jyrkästi tarkastelujaksolla, voidaan todeta, että tämän vientiä harjoittavan tuottajan muutoin kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei poista syy-yhteyttä eli sitä, että polkumyynnillä Kiinasta tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(111)

Eurostatin tietojen ja tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen mukaan tärkeimmät kolmannet maat, joista satuloita tuodaan, ovat Taiwan, Intia ja Vietnam.

(112)

Taiwanista tuotiin 1 145 000 satulaa vuonna 2002, ja tuonti kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi 25 prosentilla niin, että tutkimusajanjaksolla satuloita tuotiin 1 429 200. Taiwanista tuotujen satuloiden markkinaosuus oli 6 prosenttia vuonna 2002, mikä on sama kuin tutkimusajanjaksolla. Tuonti Taiwanista tapahtui yhteisön tuotannonalan hintoja vastaavilla hinnoilla. Taiwanin markkinaosuus ei kasvanut vaan pysyi vakaasti 6 prosentissa tarkastelujaksolla ja hinnat olivat yhteisön tuotannonalan hintojen kanssa samalla tasolla, joten Taiwanista peräisin olevan tuonnin ei katsota vaikuttaneen negatiivisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(113)

Intiasta tuotiin 204 200 satulaa vuonna 2002, ja tuonti kasvoi 30 prosenttia 264 600 satulaan tutkimusajanjaksolla. Intiasta tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat pysyivät koko tarkastelujakson ajan alhaisempina kuin Kiinasta tapahtuvan tuonnin hinnat. Keskimääräinen tuontihinta oli 0,63 euroa (vuonna 2002), josta se kohosi 0,91 euroon (vuonna 2003), minkä jälkeen se putosi jyrkästi 0,47 euroon ja oli 0,6 euroa tutkimusajanjaksolla. Tämän tuonnin markkinaosuus oli kuitenkin vain 1 prosentti koko tarkastelujaksolla. Sen vuoksi todetaan, että Intiasta tulevan tuonnin halvoista hinnoista huolimatta tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(114)

Vietnamista tuotiin Eurostatin tilastojen mukaan erittäin vähän satuloita vuonna 2002 (4 400 kpl), ja määrä nousi 136 000:een tutkimusajanjaksolla. Vietnamista tapahtuneen tuonnin hinnat olivat samaa tasoa kuin Kiinasta tapahtuneen tuonnin. Intian tavoin myös Vietnamista tapahtuneen tuonnin markkinaosuus oli kuitenkin alle 1 prosentti vuonna 2002 ja 2003 ja oli juuri ja juuri 1 prosenttia vuonna 2004 ja tutkimusajanjaksolla. Näin ollen todetaan, että tällä tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(115)

Alustavasti voidaan siis päätellä, että tuonti muualta kuin Kiinasta ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(116)

Kuten 84 kappaleessa todettiin, yhteisön tuotannonalan liikevaihdosta 8–10 prosenttia käytetään T&K-investointeihin. Näihin investointeihin sisältyvät uusien satulamallien asentotutkimukset, testaukset ja suunnittelu. Jotkin yhteisön tuottajat väittivät, että tietyt kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat vain kopioivat eurooppalaiset patentoidut tuotteet ja pystyvät näin saamaan kustannusetua verrattuna yhteisön tuottajiin, mikä näkyy Kiinasta tuotujen satuloiden halvoissa hinnoissa. Toisaalta yksi etuyhteydetön tuoja totesi, että tuoteväärennökset eivät ole peräisin pelkästään Kiinasta vaan että niistä on käyty oikeutta myös yhteisön tuottajien keskuudessa. On tunnettua, että väärennökset ovat tärkeä kysymys teollisuuden alalla, ja ne ovat saattaneet pahentaa yhteisön tuotannonalan tilannetta. Teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisesta johtuvat yhteisön tuotannonalan itse aiheuttamat häviöt eivät kuitenkaan ole sellaisia, että ne poistaisivat polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kasvun ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden. On myös huomattava, että vaikka Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvalle tuonnille olisikin ollut etua teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisesta, tätä ei voida pitää uutena tekijänä, koska rikkominen liittyy joka tapauksessa polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin.

(117)

Kun otetaan huomioon toisaalta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan tilanteen ilmeinen heikkeneminen, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Muitakin tekijöitä analysoitiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta kärsittyyn vahinkoon.

(118)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että Kiinasta peräisin olevien satuloiden tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(119)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä on tarkasteltava mahdollisten toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä myös toimenpiteistä luopumisen seurauksia.

(120)

Yhteisön tuotannonalan vahingollinen tilanne johtui siitä, että sillä oli vaikeuksia kilpailla polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtuneen tuonnin kanssa.

(121)

Toimenpiteiden käyttöönoton myötä yhteisön tuotannonala voi kasvattaa myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan sekä saavuttaa siten parempia mittakaavaetuja ja riittävät voitot, jotta tuotantolaitoksiin ja tutkimukseen tehtävien investointien jatkaminen olisi perusteltua kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

(122)

Yksi tuoja väitti, että yhdellä yhteisön tuottajalla on hallitseva markkina-asema, mutta näyttöä tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty. Kun otetaan huomioon, että satuloita tuotti tarkastelujaksolla ainakin kymmenen eri kilpailevaa tuottajaa yhteisössä ja että tutkimuksen aikana ei saatu mitään näyttöä väitteen tueksi, väite hylättiin.

(123)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikkenisi entisestään. Se ei kykenisi investoimaan uuteen teknologiaan eikä kilpailemaan tehokkaasti yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuonnin kanssa. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonala ei edelleenkään pääsisi osalliseksi keskitason satuloiden suurista markkinoista eikä pystyisi jakamaan kiinteitä kustannuksiaan. Joidenkin yritysten olisi lopetettava samankaltaisen tuotteen tuotanto ja irtisanottava työntekijänsä, kuten jo tapahtui yhdelle yhteisön tuottajalle vuonna 2005. Tästä syystä päätellään, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto on yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(124)

Ainoastaan kaksi etuyhteydetöntä tuojaa vastasi kyselylomakkeeseen, ja tarkastuskäynti tehtiin yhden toimitiloihin. Kyseisten kahden tuojan tuomat tarkasteltavana olevan tuotteen määrät muodostivat noin 21 prosenttia Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista yhteisöön ja 7 prosenttia yhteisön kulutuksesta.

(125)

Kun otetaan huomioon, että suurin osa yhteisöön tulevien satuloiden tuonnista kanavoidaan sellaisten tuojien kautta, jotka eivät ole etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin, näiden etuyhteydettömien tuojien harjoittaman tuonnin katsottiin edustavan kaikkia muita etuyhteydettömiä tuojia.

(126)

Molempien tuojien tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta edusti 100:aa prosenttia niiden satuloiden kokonaistuonnista. Yhden tuojan tapauksessa satuloiden myyntiarvon osuus oli 8 prosenttia sen koko liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Kiinasta tuotujen satuloiden myynti oli kannattavaa tutkimusajanjaksolla. Satuloiden myynnin kannattavuus oli kuitenkin 0,7 prosenttiyksikköä alempi kuin yrityksen koko kannattavuus, joka oli 2–6 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Toisen tuojan tapauksessa tuotujen satuloiden myyntiarvo tutkimusajanjaksolla edusti vain 1,2:ta prosenttia yrityksen koko liikevaihdosta ja satuloiden myynnin kannattavuus oli arviolta samaa luokkaa yrityksen yleisen kannattavuuden kanssa. Muiden tuojien toimittamien tietojen perusteella voidaan olettaa, että näiden kahden kuvatun tuojan tilanne edustaa useimpia tuojia, jotka tuovat satuloita Kiinasta.

(127)

Koska molemmat yritykset toivat satuloita ainoastaan Kiinasta, voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla saattaa olla kielteistä vaikutusta niiden taloudelliseen tilanteeseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että satuloiden myynti edustaa vain vähäistä osaa yritysten koko liikevaihdosta ja voitosta, ei ole odotettavissa, että toimenpiteellä olisi merkittävää taloudellista vaikutusta näiden tuojien tilanteeseen kokonaisuudessaan. Lisäksi nämä yritykset voivat ottaa satuloita tuotavaksi joko yritysten ryhmältä, jonka ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä, tai muista kolmansista maista, esimerkiksi Taiwanista.

(128)

Neljä käyttäjää ja tuotteen jakelijaa vastasi komission lähettämään kyselylomakkeeseen. Nämä yritykset käyttävät polkupyörien kokoamisessa yhteisössä tuotettuja sekä yhteisöön tuotuja satuloita. Nämä neljä yritystä käyttivät tutkimusajanjaksolla yhteensä 1 255 655 satulaa, joista yli puolet (55 %) oli peräisin Kiinasta. Kiinasta tuotujen ja neljän yrityksen käyttämien satuloiden määrä edusti 5,7:ää prosenttia yhteisön tuotannonalan myyntimäärästä ja 2,9:ää prosenttia satuloiden kokonaiskulutuksesta yhteisössä tutkimusajanjaksolla. Polkupyörien kokoajien tapauksessa havaittiin, että satulat ovat vain vähäinen kustannustekijä valmiin polkupyörän kokonaiskustannuksista. Satulan kustannusten osuus on, mallista riippuen, keskimäärin 1–4 prosenttia polkupyörän kokonaiskustannuksista.

(129)

Kaksi neljästä käyttäjästä ilmoitti, että polkumyyntitullin käyttöönotolla ei todennäköisesti olisi suurta vaikutusta niiden liiketoimintaan, koska satuloiden hinnan nousu siirrettäisiin mahdollisesti loppukäyttäjien maksettavaksi. Lisäksi ne totesivat, että yhteisön tuotannonalan tuottamien ja myymien satuloiden ja Kiinasta tuotujen satuloiden hinnanero on sellainen, että polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeenkin Kiinasta peräisin olevat satulat olisivat edelleen kilpailukykyisiä.

(130)

Kaksi muuta käyttäjää eivät toimittaneet ei-luottamuksellista toisintoa kannanotostaan. Näin ollen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tiedot jätettiin alustavasti ottamatta huomioon.

(131)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että toimenpiteen käyttöönotto satuloiden tuonnissa ei ole yhteisön edun mukaista, koska se vaarantaisi elinkelpoisen eurooppalaisen polkupyörätuotannon entistä pahemmin. Yritys väitti, että valmistajat yhteisössä lopettaisivat kokoamistoiminnan ja ryhtyisivät sen sijaan tuomaan valmiita polkupyöriä Kiinasta, polkupyöriin sovellettavasta polkumyyntitullista huolimatta. On huomattava, että viejillä ei ole asemaa yhteisön edun tutkimisen yhteydessä. Väitteen merkitys kuitenkin tutkittiin. Kun otetaan huomioon, että kaksi neljästä polkupyörän satuloiden käyttäjästä ilmoitti, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävää vaikutusta niiden liiketoimintaan, koska satuloiden kustannukset ovat niin vähäiset polkupyörän kaikista tuotantokustannuksista, väite olisi joka tapauksessa hylättävä.

(132)

Kun otetaan huomioon, että neljä yritystä osti merkittävän osan satuloista (45 prosenttia tutkimusajanjaksolla) yhteisössä ja satuloiden merkitys on suhteellisen vähäinen kootun polkupyörän kokonaiskustannuksissa, voidaan todeta, että satuloihin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävää vaikutusta käyttäjien kokonaiskustannuksiin. Jos jotakin vaikutusta kuitenkin olisi, on erittäin todennäköistä, että tuotujen satuloiden käyttäjät pystyvät siirtämään lisäkustannukset hintoihin.

(133)

Yksi raaka-aineen toimittaja vastasi kyselylomakkeeseen. Yritys myy yhteisön tuottajille satuloiden metalliosia, erityisesti runkoja ja jousia, jotka voidaan tehdä raudasta, teräksestä, titaanista, vanadiumista, mangaanista tai hiiliteräksestä. Yritys kannattaa polkumyyntitullien käyttöönottoa, koska se odottaa yhteisön tuotannonalan tuotantomäärän kasvavan ja näin ollen raaka-aineen kysynnän kasvavan.

(134)

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt toteamukset ja se, että kuluttajajärjestöt eivät ole toimittaneet muita tietoja tai kannanottoja, päätellään, että ehdotettujen toimenpiteiden vaikutukset kuluttajiin eivät olisi todennäköisesti merkittäviä.

(135)

Edellä olevan perusteella päätellään, ettei yhteisön edun kannalta ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia polkumyyntitulleja.

(136)

Polkumyyntiä, siitä aiheutuvaa vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(137)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), jonka kyseisenlainen alan yritys voisi kohtuudella saada myydessään samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 5 prosenttia liikevaihdosta, joka on määritetty edeltävissä tutkimuksissa vahvistetun kannattavuuden perusteella polkupyörän osien tuottajien osalta, joihin 67 kappaleessa määritellyt yhteisön tuottajat kuuluvat.

(138)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa (ks. 75 kappale) määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla/voitolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina cif-kokonaistuontiarvosta.

(139)

Laskettaessa kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavaa koko maata koskevaa vahingon korjaavaa tasoa on huomattava, että yhteistyössä toimimisen aste oli alhainen. Sen vuoksi vahinkomarginaali laskettiin painotettuna keskiarvona yhteistyössä toimivalle viejälle lasketusta marginaalista ja saman viejän viemille edustaville lajeille vahvistetuista korkeimmista marginaaleista.

(140)

Vahinkomarginaalit olivat merkittävästi korkeammat kuin havaitut polkumyyntimarginaalit.

(141)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, mutta joka ei kuitenkaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ole edellä määriteltyä vahinkomarginaalia korkeampi.

(142)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määriteltiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(143)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle. Polkumyyntitullin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi koko maata koskevaa polkumyyntimarginaalia olisi sovellettava myös niihin tuottajiin, joilla ei ollut vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla.

(144)

Edellä sanotun perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

(145)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Ainoastaan asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin voidaan soveltaa asianomaiselle tuottajalle laskettua polkumyyntimarginaalia. Erityisiä toimenpiteitä ovat muun muassa seuraavat:

(146)

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisille on esitettävä pätevä kauppalasku, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontitavaroista, joiden mukana ei ole tällaista kauppalaskua, kannetaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettava jäännöspolkumyyntitulli.

(147)

On huomattava, että jos niiden yritysten, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli.

(148)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/37

(1)

Olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä, jotta kolmansista maista tuotavan valkosipulin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn perustamisesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1870/2005 (1) säännöksiä voitaisiin soveltaa Bulgarian ja Romanian tuojiin. Kyseisiin toimenpiteisiin olisi kuuluttava erityisesti viitemäärän sekä perinteisten ja uusien tuojien määrittelyt.

(2)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1870/2005 olisi muutettava.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tuoreiden hedelmien ja vihannesten hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 3 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ainoastaan Bulgariassa ja Romaniassa sovelletaan tuontikausina 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 seuraavia määritelmiä:

3)

Muutetaan liite II seuraavasti:

4)

Muutetaan liite III seuraavasti:

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/39

(1)

Komission asetukseen (EY) N:o 2295/2003 (1) on tarpeen tehdä eräitä teknisiä muutoksia Bulgarian ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2295/2003 liitteet I, II ja V sisältävät tietyt maininnat yhteisön, sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 2006, kaikilla kielillä. Kyseisissä liitteissä olisi oltava maininnat myös bulgariaksi ja romaniaksi.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2295/2003 olisi muutettava,

1)

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä pakkaamolle yksilöllinen hyväksyntänumero, jonka alkuosa on seuraavanlainen:

2)

Muutetaan liitteet I, II ja V tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/47

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 795/2004 (2) otetaan käyttöön tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevat säännöt vuodesta 2005.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 54 artiklan 3 kohdassa säädetään, että viljelijöiden on poistettava tuotannosta kesannointitukioikeuksiin oikeuttavat hehtaarit, ja 56 artiklan 1 kohdassa, että kesantomaaksi ilmoitettua maata ei yleensä saa käyttää maataloustarkoituksiin.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kesannoitujen alojen on oltava poistettuina tuotannosta viimeistään 15 päivänä tammikuuta alkavan ja aikaisintaan 31 päivänä elokuuta päättyvän kauden ajan.

(4)

Komissio on usein tehnyt poikkeuksia näistä säännöistä vastatakseen viljelijöiden rehutarpeisiin alueilla, joilla on esiintynyt luonnonkatastrofeja, erityisesti kuivuutta. Paikallisten luonnonkatastrofien erityisolot edellyttävät oikea-aikaista analysointia ja päätöksentekoa. Kokemusten mukaan paikallisiin tilanteisiin voitaisiin reagoida asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti, jos vastuu tällaisesta päätöksenteosta annettaisiin jäsenvaltioille, edellyttäen että asiaa koskevat päätökset ovat perusteltuja poikkeuksellisten olojen vuoksi.

(5)

Siksi on aiheellista, että jäsenvaltiot itse yksilöivät ajoissa suuret luonnonkatastrofit, joilla on vakavia vaikutuksia maatalousmaihin tietyllä alueella, ja antavat kaikille tuottajille, joita asia koskee, luvan käyttää kesantomaaksi ilmoitettua maata eläinten ruokintatarkoituksiin, ja ilmoittavat komissiolle tällaisista päätöksistä. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi tällaiset kansalliset päätökset ja erityisesti niiden perusteena olevat epäsuotuisat ilmasto-olot.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 795/2004 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/49

(1)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (2) 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädetään, että Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) kalastusmarkkinoihin liittyvät menot rahoitetaan keskitetysti.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 35 artiklassa täsmennetään jäsenvaltioille aiheutuvat menolajit.

(3)

Näiden menojen rahoituksessa noudatetaan komission ja jäsenvaltioiden välisen suoran ja keskitetyn hallinnoinnin sääntöjä.

(4)

Yhteisön varojen moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi ja yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi asetus (EY) N:o 1290/2005 sisältää eräitä jäsenvaltioille asetettuja velvollisuuksia, jotka koskevat näiden varojen hallinnointia ja valvontaa sekä tietojen antamista niistä jäsenvaltioiden oikeudellisista ja hallinnollisista säännöksistä, joiden mukaisesti nämä velvollisuudet on täytettävä ja aiheettomasti maksetut määrät perittävä takaisin, jos varojen hallinnoinnissa todetaan sääntöjenvastaisuuksia. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 104/2000 35 artiklan nojalla rahoitettuihin menoihin liittyviä yhteisöjen taloudellisia etuja suojataan seuraaviin asetuksiin sisältyvillä mainittujen etujen suojaamista koskevilla säännöksillä: Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (3), Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999 (4), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annettu neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96 (5) ja Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (6).

(5)

Koska jäsenvaltiot itse asettavat aluksi käyttöön varat asetuksen (EY) N:o 104/2000 35 artiklassa tarkoitettujen menojen kattamiseksi ennen kuin komissio korvaa menot kahdesti vuodessa, jäsenvaltioiden olisi rahoitusvirtojen moitteettoman hallinnoinnin turvaamiseksi kerättävä tarvittavat menoja koskevat tiedot ja toimitettava ne komissiolle yhdessä menoilmoituksen kanssa.

(6)

Komission olisi maksettava korvaukset jäsenvaltioille kahdesti vuodessa mainittujen ilmoitusten ja siihen liitettyjen tositteiden perusteella.

(7)

Jotta komissio voisi käyttää jäsenvaltioilta saamiaan tietoja tehokkaasti, tiedot olisi lähetettävä sähköisessä muodossa.

(8)

Jotta vältettäisiin erilaisten vaihtokurssien soveltaminen toisaalta tuottajajärjestöille muussa valuutassa kuin euroina maksettavaan tukeen ja toisaalta menoilmoituksissa, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi sovellettava menoilmoituksissaan samaa vaihtokurssia, jota käytetään maksuja tuensaajille suoritettaessa. Sovellettavat valuuttakurssit olisi vahvistettava kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 104/2000 säädetyistä mekanismeista johtuvien tiettyjen määrien laskemisessa sovellettavien valuuttakurssien määräytymisperusteista 11 päivänä syyskuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1925/2000 (7) säädettyjen valuuttakurssien määräytymisperusteiden mukaisesti.

(9)

Jotta ensimmäisen viitekauden aikana maksetuille tuille saataisiin oikeusperusta, tätä asetusta on aiheellista soveltaa taannehtivasti 16 päivästä lokakuuta 2006,

a)

edeltävän kuuden kuukauden viitejakson aikana aiheutuneet menot;

b)

varainhoitovuoden alusta edeltävän kuuden kuukauden viitejakson loppuun mennessä aiheutuneet kokonaismenot.

28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 379/54

(1)

Eräät jäsenvaltiot ovat esittäneet pyynnön muuttaa joitakin komission asetuksen (ETY) 2273/93 (2) liitteessä lueteltuja interventiokeskuksia koskevia tietoja niiden sijainnin parantamiseksi tai jotta ne vastaisivat paremmin vaadittuja edellytyksiä. Näihin pyyntöihin olisi suostuttava.

(2)

Bulgarian ja Romanian liittymisen vuoksi on tarpeen määritellä interventiokeskukset näiden uusien jäsenvaltioiden osalta ja lisätä ne asetuksessa (ETY) N:o 2273/93 vahvistettuun luetteloon.

(3)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 2273/93 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,