27.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 372/1

(1)

On olennaisen tärkeää kannustaa kulttuuriyhteistyötä ja kulttuurivaihtoa Euroopan kulttuurien ja kielten monimuotoisuuden kunnioittamiseksi ja edistämiseksi sekä parantaa Euroopan kansalaisten tietoisuutta Euroopan muista kulttuureista ja samanaikaisesti lisätä tietoisuutta heidän yhteisestä eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstään. Kulttuureja ja kieliä koskevan yhteistyön ja monimuotoisuuden edistäminen auttaakin osaltaan tekemään Euroopan kansalaisuudesta konkreettista todellisuutta kannustamalla Euroopan kansalaisia osallistumaan suoraan yhdentymisprosessiin.

(2)

Aktiivisella kulttuuripolitiikalla, jolla pyritään säilyttämään Euroopan kulttuurien monimuotoisuus ja edistämään sen yhteisiä kulttuurisia osatekijöitä ja yhteistä kulttuuriperintöä, voidaan parantaa Euroopan unionin näkyvyyttä sen ulkopuolella.

(3)

Kansalaisten täysi tuki Euroopan yhdentymiselle ja heidän täysipainoinen osallistumisensa siihen edellyttää, että kansalaisten yhteisiä kulttuuriarvoja ja kulttuurisia juuria korostetaan entistä enemmän olennaisena osana heidän identiteettiään ja kuulumistaan yhteiskuntaan, joka perustuu vapauteen, oikeudenmukaisuuteen, demokratiaan, ihmisarvon ja koskemattomuuden kunnioittamiseen, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa täysin noudattaen.

(4)

On olennaisen tärkeää, että kulttuuriala edistää osaltaan Euroopan laajempaa poliittista kehitystä ja osallistuu siihen aktiivisesti. Kulttuuriala on itsessään tärkeä työllistäjä, ja lisäksi on olemassa selvä yhteys kulttuuri-investointien ja talouskehityksen välillä, mistä syystä on tärkeää vahvistaa kulttuuripolitiikkaa alueellisesti, kansallisesti ja Euroopan tasolla. Tämän vuoksi olisi lujitettava kulttuuriteollisuuden asemaa osana Lissabonin strategian mukaista kehitystä, sillä tällä teollisuudenalalla on yhä suurempi vaikutus Euroopan talouteen.

(5)

On myös tarpeen edistää aktiivista kansalaisuutta ja vahvistaa kaikenlaisen syrjinnän torjumista, rasismi ja muukalaisviha mukaan luettuina. Kulttuurin saavutettavuuden parantaminen voi toimia keinona torjua sosiaalista syrjäytymistä.

(6)

Perustamissopimuksen 3 artiklassa määrätään, että toteuttaessaan kyseisessä artiklassa tarkoitettua toimintaa yhteisö pyrkii poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

(7)

Kulttuuriohjelmat Kaleidoskooppi, Ariane, Rafael ja Kulttuuri 2000, jotka perustettiin päätöksillä N:o 719/96/EY (3), N:o 2085/97/EY (4), N:o 2228/97/EY (5) ja N:o 508/2000/EY (6), ovat olleet myönteisiä vaiheita kulttuuria tukevien yhteisön toimien täytäntöönpanossa. Näin on saatu huomattavaa kokemusta, erityisesti näiden kulttuuriohjelmien arvioinnin avulla. Yhteisön kulttuuritoimintaa olisi järkeistettävä ja vahvistettava näiden arviointien tulosten, kaikkien asianomaisten osapuolten kuulemisen ja unionin toimielinten viimeaikaisen työn pohjalta. On siis syytä perustaa ohjelma tätä tarkoitusta varten.

(8)

Unionin toimielimet ovat monissa yhteyksissä ilmaisseet kantansa aiheista, jotka liittyvät yhteisön kulttuuritoimintaan sekä kulttuuriyhteistyön haasteisiin: erityisesti neuvosto 25 päivänä kesäkuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa kulttuurialan eurooppalaista yhteistyötä koskevasta uudesta työsuunnitelmasta (7) ja 19 päivänä joulukuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa kulttuurialan eurooppalaista yhteistyötä koskevan työsuunnitelman täytäntöönpanosta (8), Euroopan parlamentti 5 päivänä syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa kulttuuriyhteistyöstä Euroopan unionissa (9), 28 päivänä helmikuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa Kulttuuri 2000 -ohjelman toteuttamisesta (10), 22 päivänä lokakuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa teatterin ja esittävien taiteiden merkityksestä ja dynamiikasta laajentuneessa Euroopan unionissa (11) ja 4 päivänä syyskuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa kulttuuriteollisuudesta (12) sekä alueiden komitea 9 päivänä lokakuuta 2003 antamassaan lausunnossa, joka koski Kulttuuri 2000 -ohjelman jatkamista.

(9)

Neuvosto on painottanut edellä mainituissa päätöslauselmissaan, että yhteisössä on omaksuttava johdonmukaisempi lähestymistapa kulttuuriin ja että eurooppalainen lisäarvo on eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön määrittävä tekijä ja yhteisön kulttuuritoiminnan yleinen edellytys.

(10)

Jotta Euroopan kansojen yhteisestä kulttuurialueesta tulisi todellisuutta, on tärkeää edistää kulttuurialan toimijoiden sekä taideteosten, kulttuuriesineiden ja taide- ja kulttuurituotteiden kansalliset rajat ylittävää liikkuvuutta ja kannustaa vuoropuhelua ja kulttuurivaihtoa.

(11)

Neuvosto kulttuurialan työsuunnitelmasta (2005–2006) 16 päivänä marraskuuta 2004 antamissaan päätelmissä, Euroopan parlamentti kulttuuriteollisuudesta 4 päivänä syyskuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Euroopan kulttuuriteollisuudesta 28 päivänä tammikuuta 2004 antamassaan lausunnossa ovat todenneet, että muun kuin audiovisuaalisen kulttuuriteollisuuden taloudellinen ja sosiaalinen erityislaatu on otettava aiempaa paremmin huomioon. Uudessa ohjelmassa olisi lisäksi otettava huomioon vuosina 2002–2004 tehdyt kulttuurialan yhteistyötä koskevat valmistelutoimet.

(12)

Tässä yhteydessä on syytä edistää yhteistyön lisäämistä kulttuurialan toimijoiden välillä kannustamalla näitä muodostamaan monivuotisia yhteistyöhankkeita, joiden avulla voidaan kehittää yhteisiä toimia, antaa tukea todellista eurooppalaista lisäarvoa tuottaville kohdennetuille toimille, tukea kulttuuritapahtumia, joilla on symbolinen merkitys, tukea eurooppalaisia kulttuuriyhteistyötä tekeviä organisaatioita, kannustaa tutkimusta, joka koskee Euroopan tasolla kiinnostavia aiheita, sekä kannustaa tiedon keruuta ja levitystä ja toimia, joiden tarkoituksena on maksimoida hankkeiden vaikutus eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön ja eurooppalaisen kulttuuripolitiikan kehittämisen alalla.

(13)

Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2007–2019 24 päivänä lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1622/2006/EY (13) soveltamiseksi olisi myönnettävä merkittävästi rahoitusta tälle eurooppalaisten keskuudessa hyvin näkyvälle tapahtumalle, joka osaltaan vahvistaa tunnetta kuulumisesta yhteiseen eurooppalaiseen kulttuurialueeseen. Tässä tapahtumassa päähuomio on kiinnitettävä rajatylittävään eurooppalaiseen kulttuuriyhteistyöhön.

(14)

Olisi annettava tukea sellaisten organisaatioiden toimintaan, jotka toimivat kulttuuriyhteistyön alalla Euroopan laajuisesti ja ovat siten eurooppalaisen kulttuurin lähettiläitä. Tätä tukea olisi annettava niiden kokemusten pohjalta, jotka Euroopan unioni on saanut yhteisön toimintaohjelmasta kulttuurialalla Euroopan laajuisesti toimivien organisaatioiden tukemiseksi 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 792/2004/EY (14) soveltamisesta.

(15)

Ohjelman on sananvapauden periaatetta noudattaen edistettävä Euroopan unionin pyrkimyksiä kestävän kehityksen edistämiseksi ja kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi.

(16)

Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioiden ja ETA-sopimuksen tehneiden EFTA-maiden olisi voitava osallistua yhteisön ohjelmiin näiden maiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti.

(17)

Thessalonikissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi asiakirjan ”Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”, jonka mukaan vakautus- ja assosiaatioprosessiin kuuluvien maiden olisi voitava osallistua yhteisön ohjelmiin yhteisön ja näiden maiden välillä tehtävien puitesopimusten pohjalta. Näiden maiden olisi voitava halutessaan ja budjettinäkökohtien ja poliittisten painopistealueiden salliessa osallistua ohjelmaan tai hyötyä rajoitetummasta yhteistyön muodosta lisämäärärahojen ja asianomaisten osapuolten välillä sovittavien erityisten menettelyjen pohjalta.

(18)

Ohjelman yhteydessä olisi myös voitava tehdä yhteistyötä muiden sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet yhteisön kanssa kulttuuriosuuden sisältäviä sopimuksia, ja tätä varten on määriteltävä noudatettavat menettelyt.

(19)

Yhteisön toiminnan lisäarvon kasvattamiseksi on tarpeen varmistaa tämän päätöksen ja muiden asiaan liittyvien yhteisön politiikan alojen, toimien ja välineiden mukaisesti toteutettavien toimien johdonmukaisuus ja keskinäinen täydentävyys perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä yhteisön kulttuuri- ja koulutusalan toimien välisiin liittymäkohtiin ja toimiin, joilla edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tiiviimpää yhteistyötä Euroopan tasolla.

(20)

Yhteisön tuen osalta olisi otettava huomioon kulttuurialan erityisluonne Euroopassa ja erityisesti huolehdittava siitä, että hallinnollisia ja rahoitukseen liittyviä menettelyjä yksinkertaistetaan mahdollisimman paljon ja että ne mukautetaan asetettuihin tavoitteisiin sekä kulttuurialan käytäntöihin ja kehitykseen.

(21)

Komission, jäsenvaltioiden ja kulttuurin yhteyspisteiden olisi pyrittävä edistämään pienten toimijoiden osallistumista monivuotisiin yhteistyöhankkeisiin sekä sellaisen toiminnan järjestämistä, jonka tarkoituksena on saattaa yhteen mahdollisia hankekumppaneita.

(22)

Ohjelmalla olisi koottava yhteen eri puolilta Eurooppaa peräisin olevien kulttuuritoimijoiden erityiset ominaisuudet ja asiantuntemus. Jos jonkin jäsenvaltion tai osallistuvan maan kulttuuritoimijoiden osallistumistaso on alhainen, komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittaessa toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

(23)

Komission ja jäsenvaltioiden yhteistyöllä olisi varmistettava tämän ohjelman jatkuva seuranta ja arviointi, jotta siihen voitaisiin tehdä tarkistuksia erityisesti toimenpiteiden täytäntöönpanon tärkeysjärjestyksen suhteen. Arviointiin olisi sisällyttävä ulkopuolisten, riippumattomien elinten suorittama arviointi.

(24)

Ohjelman seuranta- ja arviointimenettelyissä olisi käytettävä erityisiä, mitattavissa ja saavutettavissa olevia, asianmukaisia ja aikataulusidonnaisia tavoitteita ja indikaattoreita.

(25)

Olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja kadonneiden tai väärin maksettujen tai käytettyjen varojen perimiseksi takaisin.

(26)

On suotavaa perustaa kulttuuriyhteistyötä varten yhtenäinen rahoitus- ja ohjelmointiväline, nimeltään Kulttuuri-ohjelma, 1 päivänä tammikuuta 2007 alkavaksi ja 31 päivänä joulukuuta 2013 päättyväksi kaudeksi.

(27)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (15) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(28)

Tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (16) mukaisesti.

(29)

Tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (17) (jäljempänä ’varainhoitoasetus’) ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (18) mukaisesti.

(30)

Yhteisön toiminta täydentää kulttuuriyhteistyön alalla toteutettavia kansallisen ja alueellisen tason toimia. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli yhteiseen kulttuuriperintöömme perustuvan Euroopan kulttuurialueen edistämistä (kulttuurialan toimijoiden rajatylittävä liikkuvuus Euroopassa, taideteosten, kulttuuriesineiden ja kulttuuri- ja taidetuotteiden rajatylittävä levitys sekä kulttuurien välinen vuoropuhelu) niiden kansalliset rajat ylittävän luonteen vuoksi, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteenmukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(31)

On syytä antaa siirtymäsäännöksiä, jotta varmistetaan ongelmaton siirtyminen toisaalta päätöksillä N:o 508/2000/EY ja N:o 792/2004/EY perustettujen ohjelmien ja toisaalta tällä päätöksellä perustetun ohjelman välillä,

a)

edistää kulttuurialan toimijoiden kansalliset rajat ylittävää liikkuvuutta;

b)

kannustaa teosten ja taide- ja kulttuurituotteiden kansalliset rajat ylittävää levittämistä;

c)

edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua.

a)

kulttuuritoimien tukeminen

b)

kulttuurialalla Euroopan laajuisesti toimivien organisaatioiden tukeminen

c)

analysoinnin, tiedon keruun ja levityksen tukeminen sekä sellaisten toimien tukeminen, joilla maksimoidaan hankkeiden vaikutus eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön ja eurooppalaisen kulttuuripolitiikan kehittämisen alalla.

a)

Euroopan talousalueeseen kuuluvat Efta-maat ETA-sopimuksen määräysten mukaisesti;

b)

ehdokasmaat, joita varten on laadittu unioniin liittymistä valmisteleva strategia, kunkin maan osalta puitesopimuksessa vahvistettujen yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden sekä yleisten edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;

c)

Länsi-Balkanin maat niiden menettelyjen mukaisesti, jotka määritellään näiden maiden kanssa niiden osallistumista yhteisön ohjelmiin koskevien puitesopimusten perusteella.

a)

vuotuinen työsuunnitelma, mukaan luettuna painopisteet, valintaperusteet ja -menettelyt;

b)

vuotuinen talousarvio ja varojen jakautuminen ohjelman eri toimien välillä;

c)

ohjelman seuranta- ja arviointitoimenpiteet;

d)

yhteisön antama rahoitustuki 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti: sen määrä, kesto, jakautuminen ja edunsaajat.

a)

Yhteyspisteellä on oltava riittävä henkilöstö, jolla on alan kansainvälisessä yhteistyöympäristössä tehtävään työhön soveltuva ammatti- ja kielitaito.

b)

Yhteyspisteellä on oltava soveltuvat tilat ja laitteet, erityisesti viestinnän ja tietotekniikan osalta.

c)

Yhteyspisteen on toimittava hallinnollisessa ympäristössä, joka mahdollistaa tehtävien asianmukaisen hoitamisen ja eturistiriitojen välttämisen.

a)

edistämällä sananvapauden perusperiaatetta;

b)

kannustamalla ottamaan huomioon kestävän kehityksen edistämisen merkitys;

c)

pyrkimällä edistämään keskinäistä ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta Euroopan unionissa;

d)

edistämällä kaikenlaisen sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän poistamista.

a)

väliarvioinnin saaduista tuloksista ja ohjelman täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010;

b)

tiedonannon ohjelman jatkamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011;

c)

jälkiarvioinnin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

27.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 372/12

(1)

Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta 29 päivänä lokakuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/98/ETY (3) on muutettu huomattavalta osin (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyssä Bernin yleissopimuksessa sekä esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (Rooman yleissopimus) määrätään ainoastaan niissä tarkoitettujen oikeuksien vähimmäissuoja-ajat, joten sopijavaltiot voivat myöntää pitempiä suojan voimassaoloaikoja. Jotkut jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta. Lisäksi jotkut jäsenvaltiot eivät vielä ole liittyneet Rooman yleissopimukseen

(3)

Tämän vuoksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan voimassaoloaikaa koskevien kansallisten lainsäädäntöjen välillä on eroja, jotka voivat haitata tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen vapaata tarjoamista sekä vääristää kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden lainsäädännöt olisi sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi yhdenmukaistettava siten, että suojan voimassaoloajat ovat samat koko yhteisössä.

(4)

On tärkeää vahvistaa, paitsi suojan voimassaoloajat sinänsä, myös tietyt niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, kuten päivämäärä, josta kukin suojan voimassaoloaika lasketaan.

(5)

Tämän direktiivin säännökset eivät saisi rajoittaa Bernin yleissopimuksen 14 a artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdan sekä 3 kohdan soveltamista jäsenvaltioissa.

(6)

Bernin yleissopimuksessa tarkoitettu vähimmäissuoja-aika, tekijän elinaika lisättynä 50 vuodella tämän kuolemasta, on tarkoitettu suojaamaan tekijää sekä tämän jälkeläisten kahta ensimmäistä sukupolvea. Keskimääräinen elinikä yhteisössä on pidentynyt siinä määrin, ettei mainittu suojan voimassaoloaika enää riitä kahdelle sukupolvelle.

(7)

Tietyt jäsenvaltiot ovat myöntäneet pitempiä voimassaoloaikoja kuin 50 vuotta tekijän kuolemasta korvatakseen maailmansotien vaikutuksia teosten hyväksi käyttämiseen.

(8)

Lähioikeuksien suojaksi tietyt jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön 50 vuoden voimassaoloajan laskettuna teoksen laillisesta julkaisemisesta tai laillisesta yleisön saataville saattamisesta.

(9)

Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) alaisuudessa joulukuussa 1996 pidetty diplomaattinen konferenssi päätyi hyväksymään WIPO:n esitys- ja äänitesopimuksen, joka koskee esittäjien sekä äänitteiden tuottajien suojaa. Tämä sopimus merkitsee merkittävää lähioikeuksien kansainvälisen suojan ajan tasalle saattamista.

(10)

Saavutettujen oikeuksien kunnioittaminen kuuluu yhteisön oikeusjärjestyksen suojaamiin oikeuden yleisperiaatteisiin. Näin ollen yhteisön lainsäädännössä vahvistetut tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan voimassaoloajat eivät saa vähentää oikeudenhaltijoilla ennen direktiivin 93/98/ETY voimaantuloa yhteisössä ollutta suojaa. Siirtymätoimenpiteiden rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan mahdollistamiseksi on syytä kohdistaa nämä suojan voimassaoloajat pitkälle ajanjaksolle.

(11)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojelun on oltava korkeatasoista, koska nämä oikeudet ovat välttämättömiä luovalle henkiselle työlle. Niiden suoja tekee mahdolliseksi varmistaa luovuuden ylläpitäminen ja kehittäminen tekijöiden, kulttuuritoiminnan, kuluttajien sekä koko yhteiskunnan eduksi.

(12)

Suojelun korkean tason aikaansaamiseksi vastaamaan sekä sisämarkkinoiden vaatimuksia että tarvetta luoda yhteisössä kirjallisen ja taiteellisen luovuuden sopusointuiselle kehitykselle suotuisa oikeudellinen ympäristö olisi tekijänoikeuden suojan voimassaoloaika yhdenmukaistettava 70 vuodeksi tekijän kuolemasta tai 70 vuodeksi siitä, kun teos on laillisesti saatettu yleisön saataville, ja lähioikeuksien suojan voimassaoloaika olisi yhdenmukaistettava 50 vuodeksi suojan voimassaolon aiheuttaneesta tapahtumasta.

(13)

Bernin yleissopimuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaan kokoelmia suojataan, jos ne aineistonsa valinnan ja järjestelyn perusteella ovat luovan henkisen työn tuotteita. Näitä teoksia suojataan sellaisinaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tekijänoikeuksia kuhunkin näihin kokoelmiin sisältyvään teokseen. Näin ollen kokoelmiin sisältyviin teoksiin on voitava soveltaa erityisiä suojan voimassaoloaikoja.

(14)

Kaikissa tapauksissa, joissa yksi tai useampi luonnollinen henkilö tunnistetaan tekijäksi, suojan voimassaoloaika olisi laskettava näiden kuolemasta. Kuka on koko teoksen tai sen osan tekijä, on asiakysymys, jonka kansalliset tuomioistuimet voivat joutua ratkaisemaan.

(15)

Suojan voimassaoloajat on laskettava 1 päivästä tammikuuta sinä vuonna, joka seuraa suojan voimassaolon alkamisen aiheuttanutta tapahtumaa, siten kuin niistä määrätään Bernin ja Rooman yleissopimuksissa.

(16)

Valokuvia suojataan jäsenvaltioissa erilaisin järjestelmin. Bernin yleissopimuksessa tarkoitettua valokuvallista teosta on pidettävä omaperäisenä, jos se on tekijänsä yksilöllisyyttä kuvastava luovan henkisen työn tulos, ottamatta huomioon muita perusteita, kuten arvoa tai tarkoitusta. Muiden valokuvien suojaa on voitava säännellä kansallisella lainsäädännöllä.

(17)

Lähioikeuksien suojan voimassaoloaikojen välisten erojen välttämiseksi on säädettävä sama lähtökohta voimassaoloajan laskemiselle koko yhteisössä. Lähioikeuden kohteen esitys, tallennus, yleisradiointi, laillinen julkaiseminen sekä laillinen yleisön saataville saattaminen, eli yleinen henkilöiden havaittavaksi saattaminen millä tahansa asianmukaisella tavalla, on otettava huomioon suojan voimassaoloaikaa laskettaessa riippumatta siitä, missä maassa esitys, tallennus, yleisradiointi, laillinen julkaiseminen tai laillinen yleisön saataville saattaminen tapahtuu.

(18)

Yleisradio-organisaatioiden oikeudet sekä johtoja pitkin että vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä, myös kaapelin tai satelliitin välityksellä, tapahtuviin lähetyksiinsä eivät saa olla jatkuvia. Suojan voimassaoloaika on siis rajoitettava laskettavaksi ainoastaan tietyn lähetyksen ensimmäisestä yleisradioinnista. Tällä säännöksellä on tarkoitus välttää uuden suojan voimassaoloajan laskeminen alkavaksi aikaisemman lähetyksen kanssa samanlaisesta lähetyksestä.

(19)

Jäsenvaltioiden on voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön myös muita, erityisesti arvostelu- ja tiedejulkaisujen suojaan liittyviä lähioikeuksia. Avoimuuden varmistamiseksi yhteisön tasolla on uusia lähioikeuksia käyttöön ottavien jäsenvaltioiden kuitenkin tiedotettava asiasta komissiolle.

(20)

On syytä täsmentää, että tätä direktiiviä ei sovelleta moraalisiin oikeuksiin.

(21)

Teoksille, joiden Bernin yleissopimuksessa tarkoitettu alkuperämaa on kolmas maa ja joiden tekijä ei ole yhteisön kansalainen, myönnettäviä suojan voimassaoloaikoja on vertailtava muihin suojan voimassaoloaikoihin, eikä yhteisössä myönnettävä voimassaoloaika voi olla tässä direktiivissä säädettyä pitempi.

(22)

Muun oikeudenhaltijan kuin yhteisön kansalaisen täyttäessä kansainväliseen sopimukseen perustuvan suojan saamisen edellytykset olisi lähioikeuksien suojan voimassaoloajan oltava sama kuin tässä direktiivissä säädetty. Tämä voimassaoloaika ei kuitenkaan saa olla pitempi kuin se, josta on säädetty siinä kolmannessa maassa, jonka kansalainen oikeudenhaltija on.

(23)

Suojan voimassaoloaikojen vertailu ei saa saattaa jäsenvaltioita ristiriitaan kansainvälisten velvoitteidensa kanssa.

(24)

Jäsenvaltioiden on voitava antaa säännöksiä suojattujen teosten ja muiden kohteiden käyttöä koskevien, ennen tästä direktiivistä johtuvaa suojan voimassaoloajan pidentämistä tehtyjen sopimusten tulkinnasta, mukauttamisesta ja toteuttamisen seurannasta.

(25)

Yhteisön oikeusjärjestys takaa saavutettujen oikeuksien sekä oikeutettujen odotusten kunnioittamisen. Jäsenvaltioiden on erityisesti voitava säätää, että tietyissä tapauksissa tekijänoikeudet ja lähioikeudet, jotka syntyvät uudestaan tätä direktiiviä sovellettaessa, eivät voi aiheuttaa korvausvelvollisuutta henkilöille, jotka ovat vilpittömässä mielessä alkaneet käyttää teoksia ajankohtana, jolloin ne eivät ole olleet suojattuja.

(26)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuksiin, jotka koskevat liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

27.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 372/19

(1)

Pohjavesi on arvokas luonnonvara, jota on sinällään suojeltava huononemiselta ja kemialliselta pilaantumiselta. Tällä on erityistä merkitystä pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien kannalta ja käytettäessä pohjavettä juomavetenä.

(2)

Pohjavesi on herkin ja Euroopan unionissa yleisin makean veden esiintymä, ja se on erityisesti myös yleisen juomavesihuollon pääasiallinen lähde monilla alueilla.

(3)

Pohjavettä vesimuodostumissa, joista otetaan tai on tarkoitus ottaa juomavettä , on suojeltava siten, että vältetään vesimuodostumien laadun huononeminen, jotta juomaveden tuottamiselta vaadittavan puhdistuskäsittelyn tasoa voidaan laskea, kuten yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (4) 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetetuissa tavoitteissa on säädetty.

(4)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1600/2002/EY (5) sisältyy tavoite, jonka mukaan olisi saavutettava sellainen vesien laatutaso, että siitä ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

(5)

Koko ympäristön ja erityisesti ihmisten terveyden suojelemiseksi on vältettävä, ehkäistävä tai pienennettävä haitallisten pilaavien aineiden vahingollisia pitoisuuksia pohjavedessä.

(6)

Direktiivissä 2000/60/EY annetaan yleisiä säännöksiä pohjaveden suojelua ja säilyttämistä varten. Kuten kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetään, pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi olisi hyväksyttävä erityisiä toimenpiteitä, kuten pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiperusteet sekä arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien havaitsemiseksi ja niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi.

(7)

Yhtäläisen pohjaveden suojelutason saavuttamiseksi olisi vahvistettava laatunormit ja raja-arvot sekä kehitettävä yhteiselle lähestymistavalle perustuvat menetelmät pohjavesimuodostumien kemiallisen tilan arviointiperusteiden antamiseksi.

(8)

Olisi asetettava nitraatteja, kasvinsuojeluaineita ja biosideja koskevat laatunormit pohjavesimuodostumien kemiallista tilaa koskeviksi yhteisön arviointiperusteiksi ja olisi varmistettava yhdenmukaisuus vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (6), kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (7) ja biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (8) kanssa.

(9)

Pohjaveden suojelu voi vaatia joillakin alueilla muutoksia maa- tai metsätalouden käytäntöihin, mistä voi seurata tulonmenetyksiä. Yhteisen maatalouspolitiikan käytössä on rahoitusmekanismeja sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, joiden avulla pyritään saavuttamaan yhteisön vaatimukset, erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (9) kautta. Pohjaveden suojelemisen osalta jäsenvaltioiden tehtävänä on valita ensisijaiset tavoitteensa ja hankkeensa.

(10)

Pohjaveden kemiallista tilaa koskevia säännöksiä ei sovelleta erityisistä hydrogeologisista olosuhteista johtuviin pohjavesimuodostumassa tai siihen liittyvissä pintavesimuodostumissa luonnollisesti esiintyvien aineiden tai ionien tai niiden indikaattorien korkeisiin pitoisuustasoihin, jotka eivät kuulu pilaantumisen määritelmän soveltamisalaan. Niitä ei myöskään sovelleta sellaisiin tilapäisiin virtaussuunnan ja kemiallisen koostumuksen muutoksiin rajatulla alueella, joita ei pidetä aineiden pohjaveteen pääsynä.

(11)

Olisi määritettävä perusteet, joilla tunnistetaan pilaavien aineiden pitoisuuksien merkitykselliset ja pysyvät noususuunnat ja määritetään kohdat, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi, ottaen huomioon pohjavesiin liittyville vesiekosysteemeille ja niistä riippuvaisille maaekosysteemeille koituvien haittojen todennäköisyys.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi mikäli mahdollista käytettävä tilastollisia menetelmiä edellyttäen, että ne ovat kansainvälisten normien mukaisia ja lisäävät pitkäaikaisten seurantatulosten vertailtavuutta jäsenvaltioiden välillä.

(13)

Direktiivin 2000/60/EY 22 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 17 päivänä joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 80/68/ETY (10) on määrä kumota 22 päivästä joulukuuta 2013 alkaen. On varmistettava direktiivillä 80/68/ETY säädetyn suojelun jatkuvuus pilaavien aineiden suoran ja epäsuoran pohjaveteen pääsyn ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden osalta.

(14)

On erotettava toisistaan vaaralliset aineet, joiden pääsy pohjaveteen on estettävä, ja muut pilaavat aineet, joiden pääsyä pohjaveteen on rajoitettava. Direktiivin 2000/60/EY liitettä VIII, jossa luetellaan merkittävimmät vesiympäristöä pilaavat aineet, tulisi käyttää tunnistettaessa vaarallisia ja vaarattomia aineita, jotka aiheuttavat todellisen tai mahdollisen pilaantumisen vaaran.

(15)

Toimenpiteisiin, joilla ehkäistään tai rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjavesimuodostumiin, joista otetaan direktiivin 2000/60/EY 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vettä ihmisten käyttöön, tai jotka on tarkoitus ottaa tällaiseen käyttöön, olisi mainitun direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisällyttävä toimia, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että asianmukaisella vedenkäsittelyllä ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti saatava vesi täyttää ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY (11) vaatimukset. Näihin toimiin voi myös sisältyä direktiivin 2000/60/EY 7 artiklan 3 kohdan mukainen niin suurten suojavyöhykkeiden perustaminen jäsenvaltioiden toimesta, jotka toimivaltainen kansallinen viranomainen katsoo tarpeelliseksi juomavesivarastojen suojelemiseksi.

(16)

Pohjaveden yhdenmukaisen suojelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden, joiden alueilla on yhteinen pohjavesimuodostelma, olisi koordinoitava seurantaan, raja-arvojen määrittämiseen ja merkittävien vaarallisten aineiden tunnistamiseen liittyvä toimintansa.

(17)

Luotettavat ja vertailukelpoiset menetelmät pohjaveden tutkimiseksi ovat tärkeä väline arvioitaessa pohjaveden laatua ja valittaessa parhaiten soveltuvia keinoja. Direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan 3 kohdassa ja 20 artiklassa säädetään veden tilaa koskevista yhtenäistetyistä analysointi- ja seurantamenetelmistä sekä tarvittaessa täytäntöönpanoa, seuranta mukaan lukien, koskevista ohjeista.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi sallittava tietyissä olosuhteissa myöntää vapautuksia toimenpiteistä, joilla ehkäistään tai rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen. Kaikki vapautukset olisi tehtävä avoimien kriteerien perustella ja ne olisi esitettävä yksityiskohtaisesti vesipiirin hoitosuunnitelmissa.

(19)

Olisi analysoitava pohjaveden erilaisten raja-arvojen, jotka jäsenvaltiot määrittelevät, vaikutuksia ympäristönsuojelun tasoon ja sisämarkkinoiden toimintaan.

(20)

Olisi tehtävä tutkimuksia parempien kriteerien löytämiseksi pohjavesiekosysteemin laadun ja suojelun takaamiseksi. Saatu tieto olisi tarvittaessa otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon tai uudelleenarvioinnin yhteydessä. Olisi tuettava ja rahoitettava tällaista tutkimusta sekä tiedon, kokemuksen ja tutkimustulosten levittämistä.

(21)

On säädettävä siirtymätoimenpiteistä tämän direktiivin täytäntöönpanopäivän ja direktiivin 80/68/ETY kumoamispäivän väliseksi ajaksi.

(22)

Direktiivissä 2000/60/EY asetetaan valvontaa koskevia vaatimuksia sekä vaatimus ennakkoluvan saamiselle tekopohjaveden muodostamista varten edellyttäen, että kyseisen veden käyttö ei vaaranna ympäristötavoitteiden saavuttamista raakaveden ottopaikassa tai muodostuvassa tekopohjavedessä.

(23)

Direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä VI olevassa B osassa, jotka koskevat toimenpideohjelmaa, on luettelo, joka ei ole kattava, niistä täydentävistä toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot voivat tarvittaessa hyväksyä osana toimenpideohjelmaa; näitä ovat muun muassa

(24)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (12).

(25)

Valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on erityisesti noudatettava, kun on kyse laajakantoisista toimenpiteistä, joilla muutetaan tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä tätä direktiiviä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia,

a)

pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiperusteet ja

b)

arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien toteamiseksi ja kääntämiseksi sekä niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi.

(1)

’pohjaveden laatunormilla’ tarkoitetaan tietyn pilaavan aineen, pilaavien aineiden ryhmän tai pilaantumisen indikaattorin pitoisuutena pohjavedessä ilmaistua ympäristön laatunormia, jota ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ei saisi ylittää;

(2)

’raja-arvolla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti asettamaa pohjaveden laatunormia;

(3)

’merkityksellisellä ja pysyvällä nousevalla muutossuunnalla’ tarkoitetaan sellaista tilastollisesti ja ympäristön kannalta merkittävää pilaavan aineen, pilaavien aineiden ryhmän tai pilaantumisen indikaattorin pitoisuuden kasvua pohjavedessä, josta on todettu 5 artiklan mukaisesti, että muutossuunta on käännettävä laskevaksi;

(4)

’pilaavien aineiden pääsyllä pohjaveteen’ tarkoitetaan pilaavien aineiden suoraa tai epäsuoraa joutumista pohjaveteen ihmisen toiminnan seurauksena.

(5)

’taustapitoisuudella’ tarkoitetaan pohjavesimuodostumassa olevan aineen pitoisuutta tai indikaattorin osoittamaa arvoa, jota ihmistoiminta ei ole muuttanut ollenkaan tai on muuttanut vain vähän luonnontilaisiin oloihin verrattuna;

(6)

’perustasolla’ tarkoitetaan keskimääräistä arvoa, joka on mitattu ainakin viitevuosien 2007 ja 2008 aikana direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaisten seurantaohjelmien perusteella, tai, kun on kyse edellä mainittujen viitevuosien jälkeen todetuista aineista, heti, kun seurantatietoa on saatavissa edustavalta ajanjaksolta.

a)

liitteessä I mainitut pohjaveden laatunormit;

b)

raja-arvot, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava liitteessä II olevassa A osassa esitetyn menettelyn mukaisesti sellaisten pilaavien aineiden, niiden ryhmien ja pilaantumisen indikaattorien osalta, joiden on jäsenvaltion alueella todettu vaikuttavan siihen, että tietyt pohjavesimuodostumat tai -muodostumaryhmät luokitellaan uhatuiksi, ottaen huomioon vähintään liitteessä II olevassa B osassa oleva luettelo.

(a)

merkitykselliset seurantatulokset osoittavat, että direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevassa taulukossa 2.3.2. vahvistetut edellytykset täyttyvät; tai

b)

liitteessä I luetellut pohjaveden laatunormien arvot ja vastaavat 3 artiklan ja liitteen II mukaisesti vahvistetut raja-arvot eivät ylity missään kyseisen pohjavesimuodostuman tai -muodostumaryhmän seurantapaikassa; tai

c)

pohjaveden laatunormin arvo tai raja-arvo ylittyy yhdessä tai useammassa seurantapaikassa, mutta liitteen III mukaisesti suoritetussa asianmukaisessa tutkimuksessa todetaan, että

a)

siitä, miten arviot muutossuunnista pohjavesimuodostuman tai -muodostumaryhmän alueella olevissa yksittäisissä seurantapaikoissa ovat vaikuttaneet siihen, että kyseisissä muodostumissa on mainitun direktiivin liitteessä V olevan 2.5 kohdan mukaisesti havaittu merkityksellinen ja pysyvä nouseva muutossuunta jonkin pilaavan aineen pitoisuudessa tai sellaisen muutossuunnan kääntyminen laskevaksi, ja

b)

3 kohdan mukaisesti määriteltyjen kohtien perusteista.

a)

kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vaarallisten aineiden pääsyn ehkäisemiseksi pohjaveteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista. Tällaisten aineiden määrittämisessä jäsenvaltioiden on erityisesti otettava huomioon vaaralliset aineet, jotka kuuluvat direktiivin 2000/60/EY liitteen VIII 1–6 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, ja aineet, jotka kuuluvat kyseisen liitteen 7–9 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, jos niitä pidetään vaarallisina;

b)

direktiivin 2000/60/EY liitteessä VIII lueteltujen pilaavien aineiden, joita ei pidetä vaarallisina, sekä muiden vaarattomien pilaavien aineiden, joita ei ole lueteltu kyseisessä liitteessä mutta joiden jäsenvaltiot katsovat aiheuttavan tosiasiallisen tai mahdollisen pilaantumisriskin, osalta kaikki tarvittavat toimenpiteet aineiden pohjaveteen pääsyn rajoittamiseksi, jotta varmistettaisiin, ettei tällainen pääsy aiheuta huononemista tai merkittävää ja pysyvää nousevaa muutossuuntaa pohjaveden pilaavien aineiden pitoisuuksissa. Näissä toimenpiteissä on otettava huomioon ainakin vahvistetut hyvät toimintatavat, mukaan luettuina asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä määritellyt parhaat ympäristökäytänteet ja parhaat käytettävissä olevat tekniikat.

a)

se johtuu direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan j alakohdan mukaisesti sallituista suorista päästöistä;

b)

toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että pohjaveteen pääsevien aineiden määrät ja pitoisuudet ovat niin pieniä, että sen laatu ei vaarannu nyt eikä tulevaisuudessa;

c)

se johtuu onnettomuuksista tai poikkeuksellisista luonnonolosuhteista, joita ei olisi kohtuudella voitu ennustaa, välttää eikä lieventää;

d)

se johtuu direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti sallitusta tekopohjaveden muodostamisesta;

e)

toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että ehkäiseminen tai rajoittaminen ei ole teknisesti mahdollista ilman:

(f)

se johtuu pintavesiin kohdistetuista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muun muassa tulvien ja kuivuuden vaikutusten lieventäminen ja vesien ja vesiväylien hoito myös kansainvälisellä tasolla. Tällaiset toimenpiteet, esimerkiksi sedimenttien kaivuu, ruoppaus, siirto ja läjitys pintavesissä, on toteutettava jäsenvaltioiden tätä varten laatimien yleisten sitovien vaatimusten ja soveltuvissa tapauksissa tällaisten vaatimusten perusteella annettujen lupien mukaisesti, eivätkä ne saa vaarantaa asianomaisille pohjavesimuodostumille direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti asetettujen ympäristötavoitteiden toteutumista.

27.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 372/32

(1)

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) vaaranarviointi on tehty heinäkuuhun 2002 mennessä käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Arvioinnin päätelmänä oli, että perfluorioktaanisulfonaatit (PFOS) ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja nisäkkäille myrkyllisiä ja antavat siksi aihetta huoleen.

(2)

Perfluorioktaanisulfonaattien terveys- ja ympäristövaarat on arvioitu olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 (3) periaatteiden mukaisesti. Arvioinnissa todettiin tarve vähentää terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia vaaroja.

(3)

Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tiedekomiteaa (SCHER) on kuultu. Sen päätelmänä oli, että perfluorioktaanisulfonaatit täyttävät erittäin hitaasti hajoavien, erittäin biokertyvien ja myrkyllisten aineiden luokitteluperusteet. Ne voivat kaukokulkeutua ympäristössä ja aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia ja täyttävät siksi Tukholman yleissopimuksen (4) mukaiset pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) perusteet. Tiedekomitea havaitsi tarpeen jatkaa perfluorioktaanisulfonaattien aiheuttamien vaarojen tieteellistä arviointia, mutta se katsoi myös, että toimenpiteet vaarojen vähentämiseksi voivat osoittautua välttämättömiksi, jottei ainetta alettaisi käyttää uudelleen aikaisemmissa käyttökohteissa. SCHER:in mukaan perfluorioktaanisulfonaattien käytön jatkaminen nykyisissä kriittisissä käyttökohteissa ilmailu- ja puolijohdeteollisuudessa ja valokuvausalalla ei näytä aiheuttavan vaaraa ympäristölle tai ihmisten terveydelle, jos päästöt ympäristöön ja altistuminen työpaikoilla pidetään mahdollisimman pieninä. Sammutusvaahtojen osalta SCHER toteaa, että korvaavien aineiden terveys- ja ympäristöriskit olisi arvioitava ennen lopullisen päätöksen tekemistä. SCHER on myös yhtä mieltä siitä, että perfluorioktaanisulfonaattien käyttöä pinnoiteteollisuudessa on rajoitettava, jos metallipinnoitetta tehtäessä syntyvien päästöjen vähentämiseksi ei ole käytettävissä muita keinoja, joilla päästöjä voitaisiin vähentää huomattavasti.

(4)

Terveyden ja ympäristön suojelemiseksi näyttää sen vuoksi tarpeelliselta rajoittaa perfluorioktaanisulfonaattien markkinoille saattamista ja käyttöä. Tämän direktiivin tarkoituksena on kattaa suurin osa altistumisriskeistä. Muut vähäiset perfluorioktaanisulfonaattien käyttötarkoitukset eivät näytä aiheuttavan vaaraa, ja ne voidaan toistaiseksi jättää rajoitusten ulkopuolelle. Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä pinnoitusprosesseihin, joissa käytetään perfluorioktaanisulfonaatteja, ja siksi kyseisten prosessien päästöt olisi saatava mahdollisimman pieniksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa soveltamalla ja ottaen täysimääräisesti huomioon ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (5) nojalla käytettäväksi laaditussa, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa vertailuasiakirjassa olevat tiedot metallien ja muovien pintakäsittelystä. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelot tällaisista käyttötavoista saadakseen tietoja todellisista käyttö- ja päästömääristä.

(5)

Perfluorioktaanisulfonaatteja sisältäviin puolivalmisteisiin ja esineisiin olisi sovellettava rajoituksia ympäristön suojelemiseksi. Rajoitusten olisi koskettava kaikkia sellaisia tuotteita ja esineitä, joihin perfluorioktaanisulfonaatteja lisätään tarkoituksella ottaen huomioon, että niitä on saatettu käyttää vain joissain erillisissä osissa tai tiettyjen tuotteiden ja esineiden, kuten tekstiilien, pinnoitteissa. Tämän direktiivin mukaisia rajoituksia olisi sovellettava vain uusiin tuotteisiin — ei jo käytössä tai käytettyjen tavaroiden markkinoilla oleviin tuotteisiin. Perfluorioktaanisulfonaatteja sisältävien sammutusvaahtojen nykyiset varastot olisi kuitenkin kartoitettava ja niiden käytön jatkaminen olisi sallittava vain rajoitetuksi ajaksi tällaisten tuotteiden käytöstä aiheutuvien mahdollisten lisäpäästöjen estämiseksi.

(6)

Voidakseen viime kädessä varmistaa, että perfluorioktaanisulfonaattien käytöstä luovutaan asteittain, komission olisi tarkasteltava uudestaan jokaista tämän direktiivin mukaista poikkeusta aina kun käyttötapoja ja kehitettyjä turvallisempia vaihtoehtoja koskevat uudet tiedot antavat siihen aihetta. Poikkeusta pitäisi voida jatkaa vain oleellisiin käyttötarkoituksiin sillä edellytyksellä, että teknisesti ja taloudellisesti kannattavia turvallisempia aineita tai tekniikkoja ei ole olemassa ja että sovelletaan parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, jotta perfluorioktaanisulfonaattien päästöt olisivat mahdollisimman pienet.

(7)

Perfluorioktaanihapolla (PFOA) ja sen suoloilla epäillään olevan samanlainen riskiprofiili kuin perfluorioktaanisulfonaateilla, ja näin ollen on seurattava parhaillaan suoritettavia riskinarviointitoimia ja turvallisempien vaihtoehtojen saatavuutta sekä määriteltävä, minkälaisia vaarojen vähentämistoimenpiteitä, joihin kuuluvat myös markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset, Euroopan unionissa olisi tarvittaessa sovellettava.

(8)

Direktiivi 76/769/ETY (6) olisi muutettava vastaavasti.

(9)

Tämän direktiivin tavoitteena on ottaa käyttöön perfluorioktaanisulfonaatteja koskevat yhdenmukaistetut säännökset ja näin huolehtia sisämarkkinoiden toimivuudesta sekä varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti.

(10)

Tämä direktiivi ei vaikuta työsuojelun vähimmäisvaatimuksia koskevaan yhteisön lainsäädäntöön, kuten toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettuun neuvoston direktiiviin 89/391/ETY (7) tai siihen perustuviin erityisdirektiiveihin, joita ovat varsinkin työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY (8) (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan l kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (kodifioitu toisinto) sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7 päivänä huhtikuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/24/EY (9) (neljästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi),