ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 364

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
20. joulukuuta 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1879/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1880/2006, annettu 14 päivänä joulukuuta 2006, Portugalin lipun alla purjehtivien alusten grönlanninpallaksen kalastuksen kieltämisestä NAFO 3LMNO -alueella

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta ( 1 )

5

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1882/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tiettyjen elintarvikkeiden nitraattipitoisuuksien virallista tarkastusta varten ( 1 )

25

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1883/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten ( 1 )

32

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1884/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, asetusten (EY) N:o 2402/96, (EY) N:o 2449/96 ja (EY) N:o 2390/98 muuttamisesta bataattien ja maniokin tuontitariffikiintiöiden hallinnoinnin osalta

44

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1885/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, Thaimaasta peräisin olevia maniokkijuuria koskevan yhteisön tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta vuonna 2007

57

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1886/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, Espanjan lipun alla purjehtivien alusten grönlanninpaltaan kalastuksen kieltämisestä NAFO 3LMNO -alueella

64

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1887/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, Ruotsin lipun alla purjehtivien alusten kielikampelan kalastuksen aloittamisesta uudelleen ICES-alueilla III a, III b, c, d (EY:n vedet)

66

 

*

Komission asetus (EY) N:o 1888/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietyn Thaimaasta peräisin olevan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuonnissa

68

 

 

 

*

Huomautus lukijalle(katso kansilehden kolmas sivu)

s3

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1879/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä joulukuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 19 päivänä joulukuuta 2006 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

052

89,8

204

80,1

999

85,0

0707 00 05

052

116,3

204

51,8

628

155,5

999

107,9

0709 90 70

052

131,1

204

61,3

999

96,2

0805 10 20

052

63,2

388

72,9

999

68,1

0805 20 10

052

30,7

204

61,3

999

46,0

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

052

69,0

624

69,1

999

69,1

0805 50 10

052

45,9

528

35,7

999

40,8

0808 10 80

388

107,5

400

95,0

404

94,2

512

57,4

720

76,0

999

86,0

0808 20 50

052

63,8

400

101,6

720

50,2

999

71,9


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”999” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1880/2006,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2006,

Portugalin lipun alla purjehtivien alusten grönlanninpallaksen kalastuksen kieltämisestä NAFO 3LMNO -alueella

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) ja erityisesti sen 21 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 51/2006 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2006.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen aluksien kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2006 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kiintiön täyttyminen

Tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion kalastuskiintiö vuodeksi 2006 kyseisessä liitteessä tarkoitetulle kannalle katsotaan kokonaan käytetyksi liitteessä säädetystä päivämäärästä alkaen.

2 artikla

Kiellot

Tämän asetuksen liitteessä mainitun kannan kalastus kielletään siinä mainitun jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta tai siinä maassa rekisteröidyiltä aluksilta liitteessä säädetystä päivämäärästä alkaen. Kielletään aluksilta tuon päivämäärän jälkeen pyydetyn kannan hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jörgen HOLMQUIST

Kalastus- ja meriasioiden pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

(3)  EUVL L 16, 20.1.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1642/2006 (EUVL L 308, 8.11.2006, s. 5).


LIITE

N:o

62

Jäsenvaltio

Portugali

Kanta

GHL/N3LMNO

Laji

Grönlanninpallas (Reinhardtius hippoglossoides)

Alue

NAFO 3 LMNO

Päivämäärä

24. marraskuuta 2006 – 12.00 UTC


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/5


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1881/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 466/2001 (2) on muutettu merkittävällä tavalla useita kertoja. Uusien tietojen ja Codex Alimentariuksen kehittymisen huomioon ottamiseksi on jälleen tarpeen muuttaa tiettyjen vierasaineiden enimmäismääriä. Samalla tekstiä olisi selkiytettävä tarvittavin osin. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 466/2001 olisi korvattava.

(2)

Kansanterveyden suojelemiseksi on olennaisen tärkeää pitää vierasaineiden pitoisuudet toksikologisesti hyväksyttävillä tasoilla.

(3)

Jäsenvaltioiden lakien välisten erojen ja niistä johtuvan kilpailun vääristymisen välttämiseksi yhteisön toimenpiteet ovat tarpeen joidenkin vierasaineiden osalta markkinoiden yhtenäisyyden varmistamiseksi suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

(4)

Enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka on tiukka mutta joka voidaan kohtuullisesti saavuttaa noudattamalla hyvää maatalous- ja kalastuskäytäntöä ja hyvää tuotantotapaa ja jossa otetaan huomioon elintarvikkeiden käyttöön liittyvät riskit. Jos vierasaineita pidetään perimää vaurioittavina ja syöpää aiheuttavina tai jos aineen saanti on lähellä siedettävän saannin rajaa tai sen yli huomattavalla osalla väestöstä tai erityisen alttiista väestönosista, enimmäismäärät olisi vahvistettava niin alhaisiksi, kuin on kohtuudella mahdollista (ALARA). Näin taataan se, että elintarvikealan toimijat soveltavat vierasaineiden esiintymistä ehkäiseviä ja vähentäviä toimenpiteitä mahdollisimman hyvin kansanterveyden suojelemiseksi. Imeväisten ja pikkulasten, jotka muodostavat erityisen alttiin ryhmän, terveyden suojelemiseksi on lisäksi aiheellista vahvistaa alhaisimmat mahdolliset raja-arvot, jotka voidaan saavuttaa valikoimalla tarkasti imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistukseen käytettävät raaka-aineet. Raaka-aineiden tarkka valikointi on aiheellista myös tiettyjen elintarvikkeiden kuten suoraan ihmisravinnoksi käytettävien leseiden valmistuksessa.

(5)

Jotta enimmäismääriä voitaisiin soveltaa kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin ja koostettuihin elintarvikkeisiin, joita varten ei ole erikseen vahvistettu yhteisön enimmäismääriä, elintarvikealan toimijoiden olisi ilmoitettava kunkin tuotteen erityiset pitoisuus- ja laimennuskertoimet sekä kyseisten kertoimien perusteena olevat asiaankuuluvat kokeelliset tiedot.

(6)

Kansanterveyden suojelemisen varmistamiseksi tuotteita, jotka sisältävät vierasaineita yli sallittujen enimmäismäärien, ei saisi saattaa markkinoille sellaisenaan, sekoitettuna muihin elintarvikkeisiin tai muiden elintarvikkeiden ainesosana.

(7)

Maapähkinöitä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja maissia sisältävien erien aflatoksiinipitoisuutta voidaan alentaa lajittelemalla tai soveltamalla niihin muita fyysisiä menettelyjä. Kauppaan kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi olisi sallittava korkeammat aflatoksiinipitoisuudet tuotteille, joita ei ole tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi eikä elintarvikkeiden ainesosaksi. Tällaisissa tapauksissa aflatoksiinin enimmäismääriä vahvistettaessa olisi otettava huomioon se, kuinka tehokkaasti edellä mainituilla menetelmillä voidaan alentaa maapähkinöiden, pähkinöiden, kuivattujen hedelmien ja maissin aflatoksiinipitoisuutta alle enimmäismäärien, jotka on vahvistettu suoraan ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosaksi tarkoitetuille kyseisille tuotteille.

(8)

Jotta tietyissä elintarvikkeissa esiintyvien vierasaineiden enimmäismääriä koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta olisi mahdollista, on aiheellista säätää kyseisissä tapauksissa asianmukaisista pakkausmerkinnöistä.

(9)

Joissakin jäsenvaltioissa on ilmasto-olojen vuoksi vaikea varmistaa, että tuoretta salaattia ja tuoretta pinaattia koskevat enimmäismäärät eivät ylity. Kyseisillä jäsenvaltioilla olisi oltava tilapäinen lupa sallia edelleen alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun tuoreen salaatin ja tuoreen pinaatin, joiden nitraattipitoisuus ylittää asetetun enimmäisrajan, kaupan pitäminen. Salaatin- ja pinaatinviljelijöiden, jotka ovat sijoittautuneet edellä mainittuja lupia antaneisiin jäsenvaltioihin, olisi vähitellen muutettava viljelymenetelmiään soveltamalla kansallisesti suositeltua hyvää maatalouskäytäntöä.

(10)

Eräissä Itämeren alueelta peräisin olevissa kalalajeissa saattaa olla korkeita pitoisuuksia dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä. Huomattavassa osassa näistä Itämeren alueen kalalajeista enimmäismäärät ylittyvät, joten ne poistuisivat ruokavaliosta. On viitteitä siitä, että kalan poistamisella ruokavaliosta saattaa olla kielteisiä terveysvaikutuksia Itämeren alueella.

(11)

Ruotsissa ja Suomessa toimii järjestelmä, jolla pystytään varmistamaan, että kuluttajat saavat tiedon kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat tiettyjen erityisen alttiiden väestöryhmien Itämeren kalan syönnin rajoittamista mahdollisten terveysriskien välttämiseksi. Siksi on asianmukaista myöntää Suomelle ja Ruotsille poikkeus asettaa tilapäisesti markkinoille tiettyjä Itämeren alueelta peräisin olevia, kyseisten maiden alueella käytettäväksi tarkoitettuja kalalajeja, joissa on tässä asetuksessa vahvistetut enimmäismäärät ylittäviä pitoisuuksia dioksiinia ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä. On toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaloja ja kalatuotteita, joiden pitoisuudet ylittävät sallitut enimmäismäärät, ei pidetä kaupan muissa jäsenvaltioissa. Suomen ja Ruotsin on annettava vuosittain komissiolle raportti Itämeren alueelta peräisin olevien kalojen dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien seurannasta saaduista tuloksista sekä toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään ihmisten altistumista Itämeren alueelta peräisin oleville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

(12)

Jotta enimmäismäärien noudattamisen valvonta olisi yhdenmukaista, toimivaltaisten viranomaisten olisi kaikkialla yhteisössä sovellettava samoja vaatimuksia näytteenotossa ja määritysmenetelmän suoritusarvovaatimuksissa. Lisäksi on tärkeää, että määritystulokset raportoidaan ja niitä tulkitaan yhdenmukaisesti. Tässä asetuksessa täsmennetyillä näytteenottoa ja määritystä koskevilla toimenpiteillä vahvistetaan yhdenmukaiset raportointi- ja tulkintasäännöt.

(13)

Jäsenvaltioiden ja asiaan liittyvien osapuolten olisi seurattava tiettyjen vierasaineiden määriä ja raportoitava niistä sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden soveltamisen etenemisestä komissiolle, jotta se voi arvioida, onko tarpeen muuttaa voimassa olevia toimenpiteitä tai ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä.

(14)

Kaikkia yhteisön tasolla annettuja enimmäismääriä voidaan tarkistaa tieteellisen ja teknisen tietämyksen lisääntymisen sekä hyvän maatalous- ja kalastuskäytännön ja hyvän tuotantotavan kehittymisen huomioon ottamiseksi.

(15)

Leseitä ja alkioita voidaan pitää kaupan käytettäväksi suoraan ihmisravinnoksi, ja siksi olisi vahvistettava kyseisissä hyödykkeissä esiintyvän deoksinivalenolin ja zearalenonin enimmäismäärät.

(16)

Codex Alimentariuksessa on äskettäin vahvistettu kaloissa esiintyvän lyijyn enimmäismäärä, jonka yhteisö on hyväksynyt. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa vastaavasti kalojen lyijypitoisuutta koskevaa nykyistä säännöstä.

(17)

Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (3) määritellään eläinperäiset elintarvikkeet, minkä vuoksi eläinperäisiä elintarvikkeita koskevia kohtia olisi joissakin tapauksissa muutettava kyseisessä asetuksessa käytettyä terminologiaa vastaavaksi.

(18)

On tarpeen säätää, että vierasaineiden enimmäismääriä ei sovelleta elintarvikkeisiin, jotka on laillisesti saatettu yhteisön markkinoille ennen kyseisten enimmäismäärien soveltamispäivää.

(19)

Vihannekset ovat ihmisten nitraatin saannin merkittävin lähde. Elintarvikealan tiedekomitea (Scientific Committee on Food, SCF) totesi 22 päivänä syyskuuta 1995 antamassaan lausunnossa (4), että nitraattien kokonaissaanti on yleensä reilusti alle hyväksyttävän päiväsaannin (acceptable daily intake, ADI) eli alle 3,65 mg painokiloa kohti. Tiedekomitea suositteli kuitenkin elintarvikkeiden ja veden kautta saataville nitraateille altistumisen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden jatkamista.

(20)

Koska ilmasto-olot vaikuttavat merkittävästi tiettyjen vihannesten kuten salaatin ja pinaatin nitraattipitoisuuksiin, eri vuodenaikoja varten olisi vahvistettava erilaiset nitraatin enimmäismäärät.

(21)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi 23 päivänä syyskuuta 1994 antamassaan lausunnossa, että aflatoksiinit vaurioittavat perimää ja aiheuttavat syöpää (5). Lausunnon perusteella on aiheellista rajoittaa elintarvikkeiden sisältämien aflatoksiinien kokonaispitoisuutta (aflatoksiinien B1, B2, G1 ja G2 summa) samoin kuin aflatoksiini B1 -pitoisuutta pelkästään, sillä se on yhdisteistä ylivoimaisesti myrkyllisin. Imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeiden sisältämän aflatoksiini M1:n nykyisen enimmäismäärän alentamista olisi harkittava määritysmenetelmien kehittymisen perusteella.

(22)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi okratoksiini A:ta koskevan tieteellisen lausunnon 17 päivänä syyskuuta 1998 (6). Yhteisön väestön okratoksiini A:n saantia elintarvikkeiden kautta on arvioitu (7) jäsenvaltioiden avusta komissiolle ja näiden yhteistyöstä elintarvikkeita koskevien kysymysten tieteellisessä tutkimisessa (SCOOP) 25 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/5/ETY (8) puitteissa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on komission pyynnöstä antanut 4 päivänä huhtikuuta 2006 elintarvikkeiden sisältämää okratoksiini A:ta koskevan ajantasaistetun tieteellisen lausunnon (9), jossa otetaan huomioon uusi tieteellinen tieto ja määritellään siedettäväksi viikkosaanniksi (tolerable weekly intake, TWI) 120 ng painokiloa kohti.

(23)

Kyseisten lausuntojen perusteella on aiheellista vahvistaa enimmäismäärät viljoille, viljavalmisteille, rusinoille, paahdetulle kahville, viinille, rypälemehulle sekä imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeille, jotka kaikki lisäävät huomattavasti ihmisten yleistä altistumista tai erittäin alttiiden kuluttajaryhmien kuten lasten altistumista okratoksiini A:lle.

(24)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen äskettäin antaman tieteellisen lausunnon perusteella harkitaan, olisiko aiheellista vahvistaa okratoksiini A:n enimmäismäärä muun muassa muille kuivatuille hedelmille kuin rusinoille, kaakaolle ja kaakaotuotteille, mausteille, lihavalmisteille, raakakahville, oluelle ja lakritsille, sekä tarkistaa nykyisiä enimmäismääriä erityisesti rusinoiden ja rypälemehun sisältämän okratoksiini A:n osalta.

(25)

Elintarvikealan tiedekomitea hyväksyi 8 päivänä maaliskuuta 2000 pitämässään kokouksessa patuliinin väliaikaisen siedettävän päiväsaannin enimmäismääräksi (provisional maximum tolerable daily intake, PMTDI) 0,4 μg painokiloa kohti (10).

(26)

Vuonna 2001 toteutettiin direktiivin 93/5/ETY puitteissa SCOOP-tehtävä ”Assessment of the dietary intake of patulin by the population of EU Member States” (11).

(27)

Kyseisen arvioinnin perusteella ja väliaikaisen siedettävän päiväsaannin enimmäismäärä huomioon ottaen patuliinille olisi vahvistettava enimmäismäärät tiettyjen elintarvikkeiden osalta kuluttajien suojelemiseksi kohtuuttomalta altistumiselta. Enimmäismääriä olisi tarkistettava ja tarvittaessa alennettava tieteellisessä ja teknisessä tietämyksessä saavutetun edistyksen huomioon ottamiseksi sekä omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuksien ehkäisemisestä ja vähentämisestä 11 päivänä elokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/598/EY (12) täytäntöönpanemiseksi.

(28)

Elintarvikealan tiedekomitea on antanut useita lausuntoja Fusarium-toksiineista; joulukuussa 1999 se arvioi deoksinivalenolia (13) ja vahvisti sen siedettäväksi päiväsaanniksi 1 μg painokiloa kohti, kesäkuussa 2000 zearalenonia (14) ja vahvisti sen väliaikaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,2 μg painokiloa kohti, lokakuussa 2000 fumonisiinejä (15) (ajantasaistettu lausunto huhtikuussa 2003 (16) ja vahvisti sen siedettäväksi päiväsaanniksi 2 μg painokiloa kohti, lokakuussa 2000 nivalenolia (17) ja vahvisti sen väliaikaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,7 μg painokiloa kohti, toukokuussa 2001 T-2- ja HT-2-toksiineja (18) ja vahvisti niiden yhdistetyksi väliaikaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,06 μg painokiloa kohti sekä helmikuussa 2002 trikotekeenien ryhmää (19).

(29)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettiin SCOOP-tehtävä ”Collection of occurrence data on Fusarium toxins in food and assessment of dietary intake by the population of EU Member States”, joka saatiin päätökseen syyskuussa 2003 (20).

(30)

Tieteellisten lausuntojen ja elintarvikkeiden kautta tapahtuvaa saantia koskevan arvion perusteella on aiheellista vahvistaa enimmäismäärät deoksinivalenolille, zearalenonille ja fumonisiineille. Viimeisimpiä satoja koskevien valvontatulosten seurannasta käy ilmi, että maississa ja maissituotteissa voi olla hyvin suuria pitoisuuksia fumonisiineja, joten on aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla estetään kyseisten, kohtuuttomassa määrin saastuneiden maissin ja maissituotteiden pääsy elintarvikeketjuun.

(31)

Saantia koskevat arviot osoittavat, että T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyminen saattaa olla kansanterveydellinen ongelma. Tämän vuoksi on tarpeen ja ensisijaisen tärkeää kehittää luotettava ja herkkä menetelmä, kerätä lisää esiintymistietoja ja tehdä lisää tutkimuksia tekijöistä, jotka liittyvät T-2- ja HT-2-toksiinin esiintymiseen viljoissa ja viljavalmisteissa, erityisesti kaurassa ja kauravalmisteissa.

(32)

Yhteisesiintymisen vuoksi ei ole tarpeen harkita erityistoimenpiteitä 3-asetyylideoksinivalenolin, 15-asetyylideoksinivalenolin eikä fumonisiini B3:n osalta, koska erityisesti deoksinivalenolia ja fumonisiini B1:tä ja B2:ta koskevat toimenpiteet suojaisivat ihmisiä kohtuuttomalta altistumiselta myös 3-asetyylideoksinivalenolille, 15-asetyylideoksinivalenolille ja fumonisiini B3:lle. Sama koskee nivalenolia, jota esiintyy tietyssä määrin yhdessä deoksinivalenolin kanssa. Lisäksi ihmisten altistumisen nivalenolille arvioidaan olevan huomattavasti alle tilapäisen TDI:n. Edellä mainitussa SCOOP-tehtävässä käsiteltyjä muita trikotekeenejä, kuten 3-asetyylideoksinivalenolia, 15-asetyylideoksinivalenolia, fusarenoni-X:ää, T2-triolia, diasetoksiskirpenolia, neosolaniolia, monoasetoksiskirpenolia ja verrukolia koskevat vähäiset käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että niiden esiintyminen ei ole yleistä ja todetut pitoisuudet ovat yleensä alhaisia.

(33)

Kasvun ja erityisesti kukinnan aikaisilla ilmasto-oloilla on suuri vaikutus Fusarium-toksiinipitoisuuksiin. Hyvillä maatalouskäytännöillä, joilla riskitekijät karsitaan minimiin, voidaan kuitenkin ehkäistä tietyssä määrin Fusarium-sienten aiheuttama saastuminen. Viljassa ja viljavalmisteissa esiintyvien Fusarium-toksiinien ehkäisemisestä ja vähentämisestä 17 päivänä elokuuta 2006 annetussa komission suosituksessa 2006/583/EY (21) esitetään Fusarium-toksiinin (zearalenonin, fumonisiinien ja trikotekeenien) aiheuttaman viljan saastumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tarkoitetut yleiset periaatteet, jotka on pantava täytäntöön laatimalla kyseisiin periaatteisiin perustuvat kansalliset toimintaohjeet.

(34)

Fusarium-toksiinien enimmäismäärät olisi vahvistettava käsittelemättömälle viljalle, joka saatetaan markkinoille ensiasteen jalostusta varten. Puhdistusta, lajittelua ja kuivausta ei pidetä ensiasteen jalostuksena, mikäli itse jyvän ytimeen ei kohdistu fyysistä toimintaa. Hiontaa on pidettävä ensiasteen jalostuksena.

(35)

Koska käsittelemättömän viljan sisältämiä Fusarium-toksiineja saadaan poistettua vaihtelevia määriä puhdistuksen tai jalostuksen yhteydessä, on aiheellista vahvistaa enimmäismäärät sekä lopulliselle kuluttajalle tarkoitetuille viljavalmisteille että tärkeimmille viljaperäisille ainesosille, jotta lainsäädäntö on valvottavissa ja varmistetaan kansanterveyden suojelu.

(36)

Maissin osalta kaikkia Fusarium-toksiinien, erityisesti zearalenonin sekä B1- ja B2-fumonisiinien, muodostumiseen liittyviä tekijöitä ei vielä tunneta täsmälleen. Tämän vuoksi myönnetään määräaika, jotta viljan tuotantoketjuun liittyvät elintarvikealan toimijat voisivat tutkia, missä näitä mykotoksiineja muodostuu, sekä kartoittaa hallintatoimia, joilla niiden esiintyminen voitaisiin ehkäistä mahdollisimman suuressa määrin. Tällä hetkellä käytettävissä oleviin esiintymistietoihin perustuvia enimmäismääriä ehdotetaan sovellettaviksi vuodesta 2007, ellei sitä ennen vahvisteta erityisiä enimmäismääriä esiintymistä ja muodostumista koskevien uusien tietojen perusteella.

(37)

Koska riisissä todetut Fusarium-toksiinien pitoisuudet ovat alhaisia, riisiä ja riisituotteita varten ei esitetä enimmäismääriä.

(38)

Deoksinivalenolin, zearalenonin, fumonisiinien B1 ja B2 enimmäismääriä sekä tarvetta vahvistaa enimmäismäärä viljassa ja viljavalmisteissa esiintyville T-2- ja HT-2-toksiineille olisi tarkasteltava uudelleen 1 päivään heinäkuuta 2008 mennessä, jotta kyseisten toksiinien esiintymistä elintarvikkeissa koskeva tieteellinen ja teknologinen edistys voidaan ottaa huomioon.

(39)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi 19 päivänä kesäkuuta 1992 lausunnon (22), jossa hyväksyttiin lyijyn väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi (provisional tolerable weekly intake, PTWI) WHO:n vuonna 1986 ehdottama 25 μg painokiloa kohti. Elintarvikealan tiedekomitea totesi lausunnossaan, että elintarvikkeissa olevan lyijyn keskimääräinen taso ei vaikuta erityisen huolestuttavalta.

(40)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettiin SCOOP-tehtävä 3.2.11 ”Assessment of the dietary exposure to arsenic, cadmium, lead and mercury of the population of the EU Member States” vuonna 2004 (23). Kyseisen arvioinnin ja elintarvikealan tiedekomitean antaman lausunnon perusteella on aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vähennetään lyijyn määrää elintarvikkeissa mahdollisimman paljon.

(41)

Elintarvikealan tiedekomitea vahvisti 2 päivänä kesäkuuta 1995 antamassaan lausunnossa (24) kadmiumin väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi 7 μg painokiloa kohti ja suositteli, että kadmiumille altistumista ravinnon kautta tulisi pyrkiä vähentämään entistä tehokkaammin, koska elintarvikkeet ovat kadmiumin saannin merkittävin lähde. Ravinnon kautta tapahtuvaa altistumista arvioitiin SCOOP-tehtävässä 3.2.11. Kyseisen arvioinnin ja elintarvikealan tiedekomitean antaman lausunnon perusteella on aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vähennetään kadmiumin määrää elintarvikkeissa mahdollisimman paljon.

(42)

EFSA antoi 24 päivänä helmikuuta 2004 elintarvikkeiden sisältämää elohopeaa koskevan lausunnon (25), jossa se vahvisti elohopean ja metyylielohopean väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi 1,6 μg painokiloa kohti. Metyylielohopea on vaarallisin kemiallinen olomuoto, ja sitä voi olla yli 90 prosenttia kalojen ja äyriäisten sisältämän elohopean kokonaismäärästä. SCOOP-tehtävän 3.2.11 tulokset huomioon ottaen EFSA päätteli, että muissa elintarvikkeissa kuin kaloissa ja äyriäisissä todetut elohopeatasot eivät olleet yhtä huolestuttavia. Elohopea ei yleensä esiinny metyylielohopean muodossa muissa elintarvikkeissa, ja siksi niitä ei pidetä yhtä vaarallisina.

(43)

Enimmäismäärien vahvistamisen lisäksi metyylielohopean osalta on aiheellista toteuttaa kohdennettua kuluttajaneuvontaa erittäin alttiiden väestöryhmien suojelemiseksi. Tätä varten terveys- ja kuluttaja-asioista vastaavan Euroopan komission pääosaston verkkosivuilla on julkaistu tiedote, joka koskee kalan ja kalastustuotteiden sisältämää metyylielohopeaa (26). Useissa jäsenvaltioissa on myös annettu kansalaisille kyseisen maan kannalta oleellista aiheeseen liittyvää neuvontaa.

(44)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi 12 päivänä joulukuuta 2001 antamassaan lausunnossa (27), että 150 mg/kg epäorgaanista tinaa tölkkijuomissa ja 250 mg/kg muissa säilykkeissä saattaa aiheuttaa mahalaukun ärsytystä joillakin ihmisillä.

(45)

Kansanterveyden suojelemiseksi tämän terveysvaaran osalta on tarpeen vahvistaa epäorgaanisen tinan enimmäismäärät säilykkeitä ja tölkkijuomia varten. Ennen kuin saadaan tietoa imeväisten ja pikkulasten alttiudesta elintarvikkeissa olevalle epäorgaaniselle tinalle, on tarpeen varovaisuussyistä suojella tämän erityisen alttiin väestöryhmän terveyttä ja vahvistaa niitä varten alhaisemmat enimmäismäärät.

(46)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi elintarvikkeissa olevasta 3-monoklooripropaani-1,2-diolista (3-MCPD) 30 päivänä toukokuuta 2001 tieteellisen lausunnon (28), jossa se ajantasaisti 16 päivänä joulukuuta 1994 (29) antamaansa lausuntoa uuden tieteellisen tiedon perusteella ja vahvisti 3-MCPD:n siedettäväksi päiväsaanniksi (tolerable daily intake, TDI) 2 μg painokiloa kohti.

(47)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettu SCOOP-tehtävä ”Collection and collation of data on levels of 3-MCPD and related substances in foodstuffs” saatiin päätökseen kesäkuussa 2004 (30). Ravinnon kautta saatavan 3-MCPD:n määrää lisäävät eniten soijakastike ja soijakastikepohjaiset tuotteet. Muutamat muut elintarvikkeet, joita syödään suuria määriä, kuten leipä ja nuudelit, lisäsivät myös merkittävästi päiväsaantia joissakin maissa suurten kulutusmäärien eikä niinkään kyseisten elintarvikkeiden sisältämien korkeiden 3-MCPD-pitoisuuksien vuoksi.

(48)

Näin ollen olisi vahvistettava 3-MCPD:n enimmäismäärät hydrolysoitua kasviproteiinia (HVP) ja soijakastiketta varten kyseisten elintarvikkeiden kuluttamiseen liittyvän vaaran huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioita pyydetään tutkimaan 3-MCPD:n esiintymistä muissa elintarvikkeissa, jotta voidaan harkita, onko tarpeen vahvistaa enimmäismäärät muille elintarvikkeille.

(49)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi 30 päivänä toukokuuta 2001 elintarvikkeiden sisältämiä dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevan lausunnon (31), jolla se ajantasaisti 22 päivänä marraskuuta 2000 antamaansa lausuntoa (32) ja vahvisti dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden siedettäväksi viikkosaanniksi 14 pg Maailman terveysjärjestön toksisuusekvivalenttia (WHO-TEQ) painokiloa kohti.

(50)

Tässä asetuksessa dioksiineilla tarkoitetaan yhdisteryhmää, jossa on 75 polykloorattua dibentso-para-dioksiinia (PCDD) ja 135 polykloorattua dibentsofuraania (PCDF), joista 17 on myrkyllistä. Polyklooribifenyylit (PCB-yhdisteet) muodostavat 209 yhdisteen ryhmän, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään toksikologisten ominaisuuksien mukaan: 12 yhdisteen toksikologiset ominaisuudet vastaavat dioksiinien ominaisuuksia, ja siksi niistä käytetään usein ilmaisua ”dioksiinin kaltaiset PCB:t”. Muissa PCB:issä ei ole dioksiinin kaltaista toksisuutta, vaan niiden toksikologiset ominaisuudet ovat erilaiset.

(51)

Kullakin dioksiiniyhdisteellä tai dioksiinin kaltaisella PCB-yhdisteellä on erilainen toksisuustaso. Jotta näiden eri yhdisteiden kokonaistoksisuutta voidaan arvioida, on otettu käyttöön toksisuusekvivalenssikertoimen (TEF) käsite riskinarvioinnin ja sääntelyn mukaisen valvonnan helpottamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kunkin myrkyllisen dioksiiniyhdisteen ja dioksiinin kaltaisen PCB-yhdisteen määritystulokset ilmaistaan yhtenä määrällisenä yksikkönä eli toksisuusekvivalenttina (TCDD toxic equivalent, TEQ).

(52)

Altistumisarviot, joissa otetaan huomioon kesäkuussa 2000 päätökseen saatu SCOOP-tehtävä ”Assessment of dietary intake of dioxins and related PCBs by the population of EU Member States” (33), osoittavat huomattavan osan yhteisön väestöä saavan aineita ravinnosta yli siedettävän viikkosaannin.

(53)

Kun otetaan huomioon toksikologiset seikat, vahvistettuja määriä olisi sovellettava sekä dioksiineihin että dioksiinin kaltaisiin PCB-yhdisteisiin, mutta vuonna 2001 enimmäismäärät vahvistettiin yhteisön tasolla ainoastaan dioksiineille eikä siis dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille, koska dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä oli tuolloin saatavilla hyvin vähän tietoa. Vuoden 2001 jälkeen on kuitenkin saatu lisää tietoa dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä, ja siitä syystä vuonna 2006 vahvistettiin enimmäismäärät dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle, koska se on toksikologiselta kannalta katsottuna asianmukaisin lähestymistapa. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen uusien määrien käyttöön, siirtymävaiheen ajan olisi edelleen sovellettava dioksiinien nykyisiä enimmäismääriä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien lisäksi. Elintarvikkeiden on kyseisen siirtymäkauden ajan noudatettava sekä dioksiineille että dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetettuja enimmäismääriä. Dioksiinien erillisistä enimmäismääristä luopumista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(54)

Jotta edistettäisiin ennakoivaa lähestymistapaa elintarvikkeissa ja rehussa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden vähentämiseen, toimintarajat vahvistettiin dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa 6 päivänä helmikuuta 2006 annetussa komission suosituksessa 2006/88/EY (34). Toimintarajat ovat toimivaltaisille viranomaisille ja toimijoille tarkoitettu väline korostamaan niitä tapauksia, joissa on asianmukaista määrittää saastumisen lähde ja toteuttaa toimenpiteitä sen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Koska dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet ovat peräisin eri lähteistä, dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille määritetään erilliset toimintarajat. Rehussa ja elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aktiiviseen vähentämiseen sovellettavaa ennakoivaa lähestymistapaa ja sen vuoksi sovellettavia enimmäismääriä olisi tarkistettava määritellyn ajanjakson kuluessa enimmäismäärien alentamiseksi. Sen vuoksi dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien huomattavaa alentamista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(55)

Toimijoiden on pyrittävä lisäämään kykyään poistaa dioksiineja, furaaneja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä meren eliöistä saatavasta öljystä. Huomattavasti alemman enimmäismäärän, jota on harkittava 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä, on perustuttava tehokkaimman puhdistusmenettelyn tarjoamiin teknisiin mahdollisuuksiin.

(56)

Määritettäessä muihin elintarvikkeisiin sovellettavia enimmäismääriä 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen vahvistaa alemmat enimmäismäärät imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille niiden seurantatietojen perusteella, jotka saadaan imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden seurantaohjelmista vuosina 2005, 2006 ja 2007.

(57)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi 4 päivänä joulukuuta 2002 antamassaan lausunnossa (35), että useat polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat perimän muutoksia ja syöpää aiheuttavia aineita. FAO:n ja WHO:n yhteinen elintarvikelisäaineita käsittelevä asiantuntijakomitea (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives, JECFA) teki vuonna 2005 PAH-yhdisteitä koskevan riskinarvioinnin ja arvioi PAH-yhdisteiden altistumisen liikkumavaran (Margin of Exposure, MOE) perusohjeeksi yhdisteille, jotka aiheuttavat sekä perimän muutoksia että syöpää (36).

(58)

Elintarvikealan tiedekomitean mukaan bentso(a)pyreenia voidaan käyttää elintarvikkeiden sisältämien syöpää aiheuttavien PAH-yhdisteiden, mukaan lukien bents(a)antraseenin, bentso(b)fluoranteenin, bentso(j)fluoranteenin, bentso(k)fluoranteenin, bentso(g,h,i)peryleenin, kryseenin, syklopenta(c,d)pyreenin, dibents(a,h)antraseenin, dibentso(a,e)pyreenin, dibentso(a,h)pyreenin, dibentso(a,i)pyreenin, dibentso(a,l)pyreenin, indeno(1,2,3-cd)pyreenin ja 5-metyylikryseenin esiintymisen ja vaikutusten merkkiaineena. Näiden PAH-yhdisteiden suhteellista osuutta elintarvikkeissa olisi tutkittava tarkemmin, jotta tulevaa uudelleentarkastelua varten saadaan tietoa bentso(a)pyreenin soveltuvuudesta edelleen merkkiaineeksi. Lisäksi olisi JECFA:n suosituksesta analysoitava bentso(c)fluoreeni.

(59)

PAH-yhdisteet voivat saastuttaa elintarvikkeet savustuksen sekä kuumennus- ja kuivausprosessien aikana, jolloin palamistuotteet pääsevät suoraan kosketukseen elintarvikkeiden kanssa. Lisäksi ympäristön saastuminen saattaa aiheuttaa PAH-yhdisteiden pääsyn erityisesti kaloihin ja kalastustuotteisiin.

(60)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettiin erityinen SCOOP-tehtävä ”Collection of occurrence data on PAH in food” vuonna 2004 (37). Korkeita pitoisuuksia todettiin kuivatuissa hedelmissä, uutetussa oliiviöljyssä, savustetussa kalassa, rypäleensiemenöljyssä, savustetuissa lihavalmisteissa, tuoreissa simpukoissa, mausteissa/kastikkeissa ja maustamisvalmisteissa.

(61)

Kansanterveyden suojelemiseksi on tarpeen vahvistaa bentso(a)pyreenien enimmäismäärät tiettyjä elintarvikkeita varten, jotka sisältävät rasvoja ja öljyjä, sekä sellaisia elintarvikkeita varten, joiden vierasainepitoisuus voi olla korkea savustus- tai kuivausprosessien vuoksi. Enimmäismäärät on tarpeen vahvistaa myös niille elintarvikkeille, erityisesti kaloille ja kalastustuotteille, joille ympäristön saastuminen, esimerkiksi meriliikenteen öljyvahingot, saattavat aiheuttaa korkeita vierasainepitoisuuksia.

(62)

Joissakin elintarvikkeissa kuten kuivatuissa hedelmissä ja ravintolisissä, on todettu bentso(a)pyreeniä, mutta käytettävissä olevat tiedot eivät osoita selvästi, millaiset tasot voidaan kohtuullisesti saavuttaa. Tarvitaan lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, millaiset enimmäismäärät ovat kohtuullisesti saavutettavissa kyseisille elintarvikkeille. Sitä ennen olisi sovellettava asianomaisille ainesosille kuten ravintolisinä käytetyille öljyille ja rasvoille vahvistettuja bentso(a)pyreenin enimmäismääriä.

(63)

PAH-yhdisteiden enimmäismääriä ja tarvetta vahvistaa enimmäismäärät PAH-yhdisteille kaakaovoissa olisi tarkasteltava uudelleen 1 päivään huhtikuuta 2007 mennessä ottaen huomioon tieteellisen ja teknologisen tietämyksen lisääntyminen bentso(a)pyreenin ja muiden syöpää aiheuttavien PAH-yhdisteiden esiintymisestä elintarvikkeissa.

(64)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Yleiset säännöt

1.   Liitteessä lueteltuja elintarvikkeita ei saa saattaa markkinoille, jos ne sisältävät liitteessä lueteltuja vierasaineita yli liitteessä vahvistetun enimmäismäärän.

2.   Liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä on sovellettava kyseisten elintarvikkeiden syötävään osaan, ellei liitteessä muuta mainita.

2 artikla

Kuivatut, laimennetut, jalostetut ja koostetut elintarvikkeet

1.   Kun liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä sovelletaan kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin tai useammasta kuin yhdestä ainesosasta koostettuihin elintarvikkeisiin, on otettava huomioon

a)

kuivatus- tai laimennusprosesseista aiheutuvat vierasainepitoisuuden muutokset;

b)

jalostamisesta aiheutuvat vierasainepitoisuuden muutokset;

c)

ainesosien suhteelliset osuudet valmisteessa;

d)

analyyttinen määritysraja.

2.   Elintarvikealan toimijoiden on toimivaltaisen viranomaisen suorittaman virallisen valvonnan yhteydessä ilmoitettava ja perusteltava kutakin kuivatus-, laimennus-, jalostus- ja/tai sekoitustoimenpidettä tai kuivattua, laimennettua, jalostettua ja/tai koostettua elintarviketta koskeva pitoisuus- ja laimennuskerroin.

Jos elintarvikealan toimija ei ilmoita tarvittavia pitoisuus- tai laimennuskertoimia tai jos toimivaltainen viranomainen pitää kerrointa perusteet huomioon ottaen epäasianmukaisena, toimivaltainen viranomainen määrittää kertoimen itse käytettävissään olevien tietojen perusteella ihmisten terveyden suojelemiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

3.   Artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jos kyseisille kuivatuille, laimennetuille, jalostetuille tai koostetuille elintarvikkeille ei ole vahvistettu erityisiä yhteisön enimmäismääriä.

4.   Jos yhteisön lainsäädännössä ei vahvisteta erityisiä enimmäismääriä imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeita varten, jäsenvaltiot voivat vahvistaa alhaisempia enimmäismääriä.

3 artikla

Käytön, sekoittamisen ja myrkyttömäksi tekemisen (detoksifikaation) kieltäminen

1.   Elintarvikkeita, jotka eivät ole liitteessä vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia, ei saa käyttää elintarvikkeiden ainesosina.

2.   Elintarvikkeita, jotka ovat liitteessä vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia, ei saa sekoittaa sellaisiin elintarvikkeisiin, joissa vahvistetut enimmäismäärät ylittyvät.

3.   Elintarvikkeita, joihin sovelletaan lajittelumenettelyä tai muuta fyysistä menettelyä vierasainepitoisuuden alentamiseksi, ei saa sekoittaa suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin tai elintarvikkeiden ainesosiksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin.

4.   Liitteessä olevassa 2 jaksossa lueteltuja vierasaineita (mykotoksiineja) sisältäviä elintarvikkeita ei saa tarkoituksellisesti tehdä myrkyttömäksi kemiallisilla menetelmillä.

4 artikla

Maapähkinöitä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja maissia koskevat erityissäännökset

Maapähkinät, pähkinät, kuivatut hedelmät ja maissi, jotka eivät ole liitteessä olevassa 2.1.3, 2.1.5 ja 2.1.6 kohdassa vahvistettujen aflatoksiinin enimmäismäärien mukaisia, voidaan saattaa markkinoille edellyttäen, että

a)

ne eivät ole suoraan ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi tarkoitettuja;

b)

ne ovat liitteessä olevassa 2.1.1, 2.1.2, 2.1.4 ja 2.1.7 kohdassa vahvistettujen asiaankuuluvien enimmäismäärien mukaisia;

c)

ne myöhemmin lajitellaan tai niitä käsitellään fyysisesti muilla menetelmillä, ja ne eivät tämän käsittelyn jälkeen ylitä liitteen 2.1.3, 2.1.5 ja 2.1.6 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä eikä käsittely itsessään aiheuta muita haitallisia jäämiä;

d)

niiden käyttötarkoitus on osoitettu selvästi pakkausmerkinnässä, jossa on maininta ”tuotteeseen on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menettelyjä aflatoksiinitason alentamiseksi”. Merkintä on tehtävä jokaisen yksittäisen pussin, laatikon tai muun pakkauksen pakkausmerkintään tai saateasiakirjan alkuperäiskappaleeseen. Lähetyksen/erän tunnistekoodi on merkittävä pysyvästi lähetyksen jokaiseen yksittäiseen pussiin, laatikkoon tai muuhun pakkaukseen ja saateasiakirjan alkuperäiskappaleeseen.

5 artikla

Maapähkinöitä, niistä valmistettuja tuotteita ja viljoja koskevat erityissäännökset

Jokaisen yksittäisen pussin, laatikon tai muun pakkauksen pakkausmerkinnässä tai saateasiakirjan alkuperäiskappaleessa on oltava selkeä merkintä käyttötarkoituksesta. Saateasiakirjan ja lähetyksen välisen yhteyden on oltava selkeä, ja siksi saateasiakirjaan on merkittävä lähetyksen tunnistekoodi, joka on myös jokaisessa lähetykseen kuuluvassa yksittäisessä pussissa, laatikossa tai muussa pakkauksessa. Lisäksi saateasiakirjaan merkityn lähetyksen vastaanottajan liiketoiminnan on oltava tuotteen käyttötarkoitusta vastaava.

Kaikkiin markkinoille saatettaviin maapähkinöihin, niistä valmistettuihin tuotteisiin ja viljoihin sovelletaan liitteen 2.1.3 ja 2.1.6 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä, ellei ole selvää merkintää siitä, että tuotteet eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettuja.

6 artikla

Salaattia koskevat erityissäännökset

Jos katteen alla kasvatettu salaatti (kasvihuonesalaatti) ei ole merkitty sellaiseksi, siihen sovelletaan avomaalla kasvatettua salaattia (avomaan salaattia) varten liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä.

7 artikla

Väliaikaiset poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Belgialle, Irlannille, Alankomaille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan 31 päivään joulukuuta 2008 asti lupa sallia liitteessä olevassa 1.1 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun tuoreen pinaatin markkinoille saattaminen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Irlannille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan 31 päivään joulukuuta 2008 asti lupa sallia liitteessä olevassa 1.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun, pitkin vuotta korjatun tuoreen salaatin markkinoille saattaminen.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Ranskalle annetaan 31 päivään joulukuuta 2008 asti lupa sallia liitteessä olevassa 1.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun, 1 päivästä lokakuuta 31 päivään maaliskuuta korjatun tuoreen salaatin markkinoille saattaminen.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Suomelle ja Ruotsille annetaan 31 päivään joulukuuta 2011 asti lupa sallia liitteessä olevassa 5.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia dioksiinipitoisuuksia ja dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan pitoisuuksia sisältävän, alueellaan käytettäväksi tarkoitetun, Itämeren alueelta peräisin olevan lohen (Salmo salar), silakan (Clupea harengus), jokinahkiaisen (Lampetra fluviatilis), taimenen (Salmo trutta) ja nieriän (Salvelinus spp.) sekä muikun (Coregonus albula) mädin markkinoille saattaminen edellyttäen, että käytössä on järjestelmä sen varmistamiseksi, että kuluttajille tiedotetaan asianmukaisesti kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat näiden Itämeren alueelta peräisin olevien kalalajien syönnin rajoittamista tiettyjen erittäin alttiiden väestöryhmien osalta mahdollisten terveysriskien välttämiseksi. Suomen ja Ruotsin on ilmoitettava komissiolle vuosittain 31 päivään maaliskuuta mennessä edellisen vuoden aikana saadut, Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien seurannan tulokset ja ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty ihmisten altistumisen vähentämiseksi Itämeren alueen kaloista peräisin oleville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

Suomen ja Ruotsin on myös edelleen sovellettava tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaloja ja kalatuotteita, jotka eivät täytä liitteessä olevan 5.3 kohdan vaatimuksia, ei saateta markkinoille muissa jäsenvaltioissa.

8 artikla

Näytteenotto ja määritys

Liitteessä vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen valvontaan liittyvä näytteenotto ja määritys on tehtävä komission asetusten (EY) N:o 1882/2006 (38), (EY) N:o 401/2006 (39), (EY) N:o 1883/2006 (40) ja komission direktiivien 2001/22/EY (41), 2004/16/EY (42) ja 2005/10/EY (43) mukaisesti.

9 artikla

Seuranta ja raportointi

1.   Jäsenvaltioiden on seurattava niiden vihannesten nitraattipitoisuutta, joissa pitoisuus saattaa olla merkittävä, erityisesti vihreitä lehtivihanneksia, ja ilmoitettava seurannan tulokset komissiolle kunkin vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä. Komissio toimittaa tulokset kaikkien jäsenvaltioiden saataville.

2.   Jäsenvaltioiden ja asiaan liittyvien tahojen on ilmoitettava vuosittain komissiolle toteuttamiensa tutkimusten tulokset, esiintymistiedot mukaan luettuna, ja tiedot edistymisestä sellaisten ehkäisevien toimenpiteiden soveltamisessa, joilla pyritään estämään okratoksiini A:n, deoksinivalenolin, zearalenonin, fumonisiinien B1 ja B2 sekä T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyminen. Komissio toimittaa tulokset kaikkien jäsenvaltioiden saataville.

3.   Jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle aflatoksiinia, dioksiineja, dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä, muita kuin dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä koskevista tuloksista komission päätöksessä 2006/504/EY (44), komission suosituksessa 2006/794/EY (45) ja komission suosituksessa 2005/108/EY (46) säädetyn mukaisesti.

10 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 466/2001.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

11 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Tätä asetusta ei sovelleta tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille ennen a–d kohdassa tarkoitettuja päivämääriä kyseisinä aikoina sovellettujen säännösten mukaisesti:

a)

liitteessä olevassa 2.4.1, 2.4.2, 2.4.4, 2.4.5, 2.4.6, 2.4.7, 2.5.1, 2.5.3, 2.5.5 ja 2.5.7 kohdassa vahvistettujen deoksinivalenolin ja zearalenonin enimmäismäärien osalta ennen 1 päivää heinäkuuta 2006;

b)

liitteessä olevassa 2.4.3, 2.5.2, 2.5.4, 2.5.6 ja 2.5.8 kohdassa vahvistettujen deoksinivalenolin ja zearalenonin enimmäismäärien osalta ennen 1 päivää heinäkuuta 2007;

c)

liitteessä olevassa 2.6 kohdassa vahvistettujen fumonisiinien B1 ja B2 enimmäismäärien osalta ennen 1 päivää lokakuuta 2007;

d)

liitteessä olevassa 5 jaksossa vahvistettujen dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien osalta ennen 4 päivää marraskuuta 2006.

Elintarvikealan toimijan on todistettava, milloin tuotteet saatettiin markkinoille.

12 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 199/2006 (EUVL L 32, 4.2.2006, s. 32).

(3)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55. Oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1662/2006 (EUVL L 320, 18.11.2006, s. 1).

(4)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 38. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto nitraateista ja nitriiteistä, s. 1–33. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_38.pdf

(5)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 35. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto aflatoksiineista, okratoksiini A:sta ja patuliinista, s. 45–50. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_35.pdf

(6)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto okratoksiini A:sta (annettu 17. syyskuuta 1998). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out14_en.html

(7)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.7, ”Assessment of dietary intake of Ochratoxin A by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/task_3-2-7_en.pdf

(8)  EYVL L 52, 4.3.1993, s. 18.

(9)  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alaisen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevän tiedelautakunnan komission pyynnöstä antama lausunto elintarvikkeiden sisältämästä okratoksiini A:sta. http://www.efsa.europa.eu/etc/medialib/efsa/science/contam/contam_opinions/1521.Par.0001.File.dat/contam_op_ej365_ochratoxin_a_food_en1.pdf

(10)  Brysselissä 8.–9. maaliskuuta 2000 pidetyn elintarvikealan tiedekomitean 120. kokouksen pöytäkirjaan merkitty patuliinia koskeva lausuma. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out55_en.pdf

(11)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.8, ”Assessment of dietary intake of Patulin by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/3.2.8_en.pdf

(12)  EUVL L 203, 12.8.2003, s. 34.

(13)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 1: deoksinivalenoli (DON), (annettu 2. joulukuuta 1999). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out44_en.pdf

(14)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 2: zearalenoni (ZEA), (annettu 22. kesäkuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out65_en.pdf

(15)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 3: fumonisiini B1 (FB1), (annettu 17. lokakuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out73_en.pdf

(16)  Elintarvikkeita käsittelevän tiedekomitean ajantasaistettu lausunto fumonisiineista B1, B2 ja B3 (annettu 4. huhtikuuta 2003). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out185_en.pdf

(17)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 4: nivalenoli (annettu 19. lokakuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out74_en.pdf

(18)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 5: T-2-toksiini ja HT-2-toksiini (annettu 30. toukokuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out88_en.pdf

(19)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 6: T-2-toksiinin, HT-2-toksiinin, nivalenolin ja deoksinivalenolin ryhmäarviointi (annettu 26. helmikuuta 2002). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out123_en.pdf

(20)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.10, ”Collection of occurrence data of Fusarium toxins in food and assessment of dietary intake by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/fs/scoop/task3210.pdf

(21)  EUVL L 234, 29.8.2006, s. 35.

(22)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 32. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto ”The potential risk to health presented by lead in food and drink”, s. 7–8. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_32.pdf

(23)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.11, ”Assessment of dietary exposure to arsenic, cadmium, lead and mercury of the population of the EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/scoop_3-2-11_heavy_metals_report_en.pdf

(24)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 36. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto kadmiumista, s. 67–70. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_36.pdf

(25)  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alaisen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevän tiedelautakunnan komission pyynnöstä antama lausunto elintarvikkeiden sisältämästä elohopeasta ja metyylielohopeasta (annettu 24. helmikuuta 2004). http://www.efsa.eu.int/science/contam/contam_opinions/259/opinion_contam_01_en1.pdf

(26)  http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/information_note_mercury-fish_12-05-04.pdf

(27)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto säilykkeiden sisältämän tinan aiheuttamista akuuteista riskeistä (annettu 12. joulukuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out110_en.pdf

(28)  Elintarvikealan tiedekomitean vuonna 1994 3-monoklooripropaani-1,2-diolista (3-MCPD) antamansa lausunnon ajantasaistava lausunto (annettu 30. toukokuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out91_en.pdf

(29)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 36. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto 3-monoklooripropaani-1,2-diolista (3-MCPD), s. 31–34. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_36.pdf

(30)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.9 ”Collection and collation of data on levels of 3-monochloropropanediol (3-MCPD) and related substances in foodstuffs”, s. 256. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/scoop_3-2-9_final_report_chloropropanols_en.pdf

(31)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto elintarvikkeiden sisältämiä dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevasta riskinarvioinnista. Ajantasaistus elintarvikealan tiedekomitean 22. marraskuuta 2000 antaman lausunnon hyväksymisen jälkeen saatujen uusien tieteellisten tietojen perusteella (annettu 30. toukokuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out90_en.pdf

(32)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto elintarvikkeiden sisältämiä dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevasta riskinarvioinnista (annettu 22. marraskuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out78_en.pdf

(33)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.5, ”Assessment of dietary intake of dioxins and related PCBs by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/dgs/health_consumer/library/pub/pub08_en.pdf

(34)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 26.

(35)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto elintarvikkeiden sisältämien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen ihmisten terveydelle aiheuttamista vaaroista (annettu 4. joulukuuta 2002). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out153_en.pdf

(36)  Evaluation of certain food contaminants – Report of the Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives, 64. kokous Roomassa 8.–17. helmikuuta 2005, s. 1–6 ja 61–81.

WHO Technical Report Series, No. 930, 2006 – http://whqlibdoc.who.int/trs/WHO_TRS_930_eng.pdf

(37)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.12 ”Collection of occurrence data on polycyclic aromatic hydrocarbons in food”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/scoop_3-2-12_final_report_pah_en.pdf

(38)  Katso tämän virallisen lehden sivu 25.

(39)  EUVL L 70, 9.3.2006, s. 12.

(40)  Katso tämän virallisen lehden sivu 32.

(41)  EUVL L 77, 16.3.2001, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/4/EY (EUVL L 19, 21.1.2005, s. 50).

(42)  EUVL L 42, 13.2.2004, s. 16.

(43)  EUVL L 34, 8.2.2005, s. 15.

(44)  EUVL L 199, 21.7.2006, s. 21.

(45)  EUVL L 322, 22.11.2006, s. 24.

(46)  EUVL L 34, 8.2.2005, s. 43.


LIITE

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärät (1)

1 jakso:   Nitraatti

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät (mg NO3/kg)

1.1

Tuore pinaatti (Spinacia oleracea) (2)

Sato korjattu 1.10.–31.3.

3 000

Sato korjattu 1.4.–30.9.

2 500

1.2

Säilötty, pakastettu tai jäädytetty pinaatti

 

2 000

1.3

Tuore salaatti: (Lactuca sativa L.) (kasvihuoneessa ja avomaalla kasvatettu salaatti), lukuun ottamatta 1.4 kohdan salaattia

Sato korjattu 1.10.–31.3.:

 

Katteen alla kasvatettu salaatti

4 500

Avomaalla kasvatettu salaatti

4 000

Sato korjattu 1.4.–30.9.:

 

Katteen alla kasvatettu salaatti

3 500

Avomaalla kasvatettu salaatti

2 500

1.4

Jäävuorisalaatit

Katteen alla kasvatettu salaatti

2 500

Avomaalla kasvatettu salaatti

2 000

1.5

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (4)

 

200


2 jakso:   Mykotoksiinit

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät (μg/kg)

2.1

Aflatoksiinit

B1

B1, B2, G1 ja G2 summa

M1

2.1.1

Maapähkinät, joihin on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

8,0 (5)

15,0 (5)

2.1.2

Pähkinät, joihin on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

5,0 (5)

10,0 (5)

2.1.3

Maapähkinät, pähkinät ja niistä tehdyt valmisteet, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina

2,0 (5)

4,0 (5)

2.1.4

Kuivatut hedelmät, joihin on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

5,0

10,0

2.1.5

Kuivatut hedelmät ja niistä tehdyt valmisteet, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina

2,0

4,0

2.1.6

Kaikki viljat ja viljavalmisteet, mukaan luettuna jalostetut viljavalmisteet, lukuun ottamatta 2.1.7, 2.1.10 ja 2.1.12 kohdassa lueteltuja elintarvikkeita

2,0

4,0

2.1.7

Maissi, johon on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

5,0

10,0

2.1.8

Raakamaito (6), lämpökäsitelty maito ja maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito

0,050

2.1.9

Seuraavat maustelajit:

 

Capsicum spp. (niiden kuivatut hedelmät, kokonaisina tai jauhettuina, maustepaprikat, chilijauhe, cayenne ja paprika mukaan luettuina)

 

Piper spp. (niiden hedelmät, valko- ja mustapippuri mukaan luettuina)

 

Myristica fragrans (muskotti)

 

Zingiber officinale (inkivääri)

 

Curcuma longa (maustekurkuma)

5,0

10,0

2.1.10

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (7)

0,10

2.1.11

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, kokonaan lehmänmaidon proteiinista valmistetut tuotteet mukaan luettuina (4)  (8)

0,025

2.1.12

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (10)

0,10

0,025

2.2

Okratoksiini A

 

2.2.1

Käsittelemättömät viljat

5,0

2.2.2

Kaikki käsittelemättömistä viljoista saadut valmisteet, mukaan luettuna jalostetut viljavalmisteet ja suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut valmisteet, lukuun ottamatta 2.2.9 ja 2.2.10 kohdassa lueteltuja elintarvikkeita

3,0

2.2.3

Rusinat (korintit, rusinat ja sultana-lajikkeet)

10,0

2.2.4

Paahdetut kahvipavut, jauhettu paahdettu kahvi, lukuun ottamatta liukoista kahvia

5,0

2.2.5

Liukoinen kahvi (pikakahvi)

10,0

2.2.6

Viinit (myös kuohuviini, mutta ei väkevä viini, eikä viini, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia) ja hedelmäviini (11)

2,0 (12)

2.2.7

Maustetut viinit, maustetut viinipohjaiset juomat ja maustetut viinistä valmistetut juomasekoitukset (13)

2,0 (12)

2.2.8

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettu rypälemehu, rypälemehutiiviste ennalleen saatettuna, rypälenektari, rypäleen puristemehu ja tiivistetty rypäleen puristemehu ennalleen saatettuna (14)

2,0 (12)

2.2.9

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (7)

0,50

2.2.10

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (10)

0,50

2.2.11

Raakakahvi, muut kuivatut hedelmät kuin rusinat, olut, kaakao ja kaakaovalmisteet, väkevät viinit, lihavalmisteet, mausteet ja lakritsi

2.3

Patuliini

 

2.3.1

Hedelmätäysmehut, hedelmätäysmehutiivisteet ennalleen saatettuna ja hedelmänektarit (14)

50

2.3.2

Tislatut alkoholijuomat (15), siideri sekä muut käymisen avulla valmistetut juomat, jotka on tehty omenoista tai jotka sisältävät omenamehua

50

2.3.3

Kiinteät omenavalmisteet, mukaan luettuna omenahilloke ja -sose, jotka on tarkoitettu suoraan käytettäväksi, lukuun ottamatta 2.3.4 ja 2.3.5 kohdan elintarvikkeita

25

2.3.4

Omenamehu ja kiinteät omenavalmisteet, mukaan luettuna omenahilloke ja -sose, jotka on tarkoitettu imeväisille ja pikkulapsille (16) ja merkitty sellaiseksi ja myyty sellaisina (4)

10,0

2.3.5

Muut lastenruoat kuin imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat (3)  (4)

10,0

2.4

Deoksinivalenoli  (17)

 

2.4.1

Käsittelemätön vilja (18)  (19) muu kuin durumvehnä, kaura ja maissi

1 250

2.4.2

Käsittelemätön durumvehnä ja -kaura (18)  (19)

1 750

2.4.3

Käsittelemätön maissi (18)

1 750 (20)

2.4.4

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut viljat, jauhettu vilja (mukaan luettuna maissijauho, karkeat maissijauhot ja maissirouhe (21)), leseet lopputuotteena ja suoraan ihmisravinnoksi markkinoituna sekä alkiot, lukuun ottamatta 2.4.7 kohdan elintarvikkeita

750

2.4.5

Pasta (kuiva) (22)

750

2.4.6

Leipä, (mukaan luettuna pienet leipomotuotteet), kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät, viljavälipalat sekä aamiaishiutaleet

500

2.4.7

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (7)

200

2.5

Zearalenoni  (17)

 

2.5.1

Käsittelemättömät viljat (18)  (19), muut kuin maissi

100

2.5.2

Käsittelemätön maissi (18)

200 (20)

2.5.3

Viljat, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi, jauhettu vilja, leseet lopputuotteena ja suoraan ihmisravinnoksi myytävinä sekä alkiot, lukuun ottamatta 2.5.4, 2.5.7 ja 2.5.8 kohdan elintarvikkeita

75

2.5.4

Maissi, joka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi, maissijauho, karkea maissijauho, maissirouhe, maissialkiot ja jalostettu maissiöljy (21)

200 (20)

2.5.5

Leipä (mukaan luettuna pienet leipomotuotteet) kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät, viljavälipalat sekä aamiaishiutaleet, lukuun ottamatta maissivälipaloja ja maissipohjaisia aamiaishiutaleita

50

2.5.6

Maissivälipalat ja maissipohjaiset aamiaishiutaleet

50 (20)

2.5.7

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat (lukuun ottamatta maissipohjaisia valmisruokia) ja muut lastenruoat (3)  (7)

20

2.5.8

Imeväisten ja pikkulasten maissipohjaiset valmisruoat (3)  (7)

20 (20)

2.6

Fumonisiinit

B1 ja B2 summa

2.6.1

Käsittelemätön maissi (18)

2 000 (23)

2.6.2

Maissijauho, karkea maissijauho, maissirouhe, maissialkiot ja jalostettu maissiöljy (21)

1 000 (23)

2.6.3

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut maissipohjaiset elintarvikkeet, lukuun ottamatta 2.6.2 ja 2.6.4 kohdan elintarvikkeita

400 (23)

2.6.4

Imeväisten ja pikkulasten maissipohjaiset valmisruoat ja lastenruoat (3)  (7)

200 (23)

2.7

T-2- ja HT-2-toksiinit  (17)

T-2- ja HT-2-toksiinien summa

2.7.1

Käsittelemättömät viljat (18) ja viljavalmisteet

 


3 jakso:   Metallit

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät

(mg/kg tuorepainoa)

3.1

Lyijy

 

3.1.1

Raakamaito (6), lämpökäsitelty maito ja maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito

0,020

3.1.2

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet (4)  (8)

0,020

3.1.3

Nautaeläinten, lampaiden, sian ja siipikarjan liha (lukuun ottamatta sivutuotteita) (6)

0,10

3.1.4

Nautaeläinten, lampaiden, sian ja siipikarjan sivutuotteet (6)

0,50

3.1.5

Kalanliha (24)  (25)

0,30

3.1.6

Äyriäiset lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa (26)

0,50

3.1.7

Simpukat (26)

1,5

3.1.8

Pääjalkaiset (ilman sisälmyksiä) (26)

1,0

3.1.9

Viljat, palkokasvit ja palkohedelmät

0,20

3.1.10

Vihannekset, lukuun ottamatta kaaleja, lehtivihanneksia, tuoreita yrttejä ja sieniä (27). Perunoita koskevaa enimmäismäärää sovelletaan kuorittuihin perunoihin.

0,10

3.1.11

Kaalit, lehtivihannekset ja viljellyt sienet (27)

0,30

3.1.12

Hedelmät, lukuun ottamatta marjoja ja pienhedelmiä (27)

0,10

3.1.13

Marjat ja pienhedelmät (27)

0,20

3.1.14

Rasvat ja öljyt, maitorasva mukaan luettuna

0,10

3.1.15

Hedelmätäysmehut, hedelmätäysmehutiivisteet ennalleen saatettuna ja hedelmänektarit (14)

0,050

3.1.16

Viinit (myös kuohuviinit, mutta ei väkevät viinit), siiderit, päärynä- ja hedelmäviinit (11)

0,20 (28)

3.1.17

Maustetut viinit, maustetut viinipohjaiset juomat ja maustetut viinistä valmistetut juomasekoitukset (13)

0,20 (28)

3.2

Kadmium

 

3.2.1

Nautaeläinten, lampaiden, sian ja siipikarjan liha (lukuun ottamatta sivutuotteita) (6)

0,050

3.2.2

Hevosenliha, lukuun ottamatta sivutuotteita (6)

0,20

3.2.3

Nautaeläinten, lampaiden, sikojen, siipikarjan ja hevosen maksa (6)

0,50

3.2.4

Nautaeläinten, lampaiden, sikojen, siipikarjan ja hevosen munuainen (6)

1,0

3.2.5

Kalanliha (24)  (25), lukuun ottamatta 3.2.6 ja 3.2.7 kohdassa lueteltuja lajeja

0,050

3.2.6

Seuraavien kalojen liha (24)  (25):

 

sardellit (Engraulis sp.)

 

sarda (Sarda sarda)

 

kaulussargi (Diplodus vulgaris)

 

ankerias (Anguilla anguilla)

 

keltti (Mugil labrosus labrosus)

 

piikkimakrillit (Trachurus sp.)

 

luvari (Luvarus imperialis)

 

sardiini (Sardina pilchardus)

 

sardinops (Sardinops sp.)

 

tonnikalat (Thunnus sp., Euthynnus sp., Katsuwonus pelamis)

 

kielikampela (Dicologoglossa cuneata)

0,10

3.2.7

Miekkakalan (Xiphias gladius) liha (24)  (25)

0,30

3.2.8

Äyriäiset, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa (26)

0,50

3.2.9

Simpukat (26)

1,0

3.2.10

Pääjalkaiset (ilman sisälmyksiä) (26)

1,0

3.2.11

Viljat leseitä, alkioita, vehnää ja riisiä lukuun ottamatta

0,10

3.2.12

Leseet, alkiot, vehnä ja riisi

0,20

3.2.13

Soijapavut

0,20

3.2.14

Vihannekset ja hedelmät, lukuun ottamatta lehtivihanneksia, tuoreita yrttejä, kaikkia sieniä, varsivihanneksia, pinjan siemeniä, juurivihanneksia ja perunoita (27)

0,050

3.2.15

Lehtivihannekset, tuoreet yrtit, viljellyt sienet ja selleri (27)

0,20

3.2.16

Varsivihannekset, juurivihannekset ja perunat, lukuun ottamatta sellereitä (27). Perunoita koskevaa enimmäismäärää sovelletaan kuorittuihin perunoihin.

0,10

3.3

Elohopea

 

3.3.1

Kalastusuotteet (26) ja kalanliha (24)  (25), lukuun ottamatta 3.3.2. kohdassa lueteltuja lajeja. Enimmäismäärää sovelletaan äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

0,50

3.3.2

Seuraavien kalojen liha (24)  (25):

 

merikrotit (Lophius sp.)

 

merikissa (Anarhichas lupus)

 

sarda (Sarda sarda)

 

ankeriaat (Anguilla sp.)

 

keltaroussi, välimerenroussi (Hoplostethus sp.)

 

lestikala (Coryphaenoides rupestris)

 

ruijanpallas (Hippoglossus hippoglossus)

 

marliinit (Makaira sp.)

 

lasikampelat (Lepidorhombus sp.)

 

mullot (Mullus sp.)

 

hauki (Esox lucius)

 

juovaton sarda (Orcynopsis unicolor)

 

pikkuturska (Trisopterus minutus)

 

syvännepiikkihai (Centroscymnus coelolepis)

 

rauskut (Raja sp.)

 

punasimput (Sebastes marinus, S. mentella, S. viviparus)

 

purjekala (Istiophorus platypterus)

 

hopeahuotrakala (Lepidopus caudatus) ja mustahuotrakala (Aphanopus carbo)

 

pagellit (Pagellus sp.)

 

hait (kaikki lajit)

 

käärmemakrillit (Lepidocybium flavobrunneum, Ruvettus pretiosus, Gempylus serpens)

 

sammet (Acipenser sp.)

 

miekkakala (Xiphias gladius)

 

tonnikalat (Thunnus sp., Euthynnus sp., Katsuwonus pelamis)

1,0

3.4

Epäorgaaniset tinayhdisteet

 

3.4.1

Muut säilykkeet kuin tölkkijuomat

200

3.4.2

Tölkkijuomat, hedelmä- ja vihannesmehut mukaan luettuina

100

3.4.3

Imeväisten ja pikkulasten lastenruokasäilykkeet ja viljapohjaiset valmisruoat, kuivattuja ja jauheena olevia tuotteita lukuun ottamatta (3)  (29)

50

3.4.4

Äidinmaidonkorvike- ja vieroitusvalmistesäilykkeet, kokonaan lehmänmaidon proteiinista valmistetut tuotteet mukaan luettuina, lukuun ottamatta kuivattuja ja jauhettuja tuotteita (8)  (29)

50

3.4.5

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet säilykkeinä lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (29), kuivattuja ja jauhettuja tuotteita lukuun ottamatta.

50


4 jakso:   3-monoklooripropaani-1,2-dioli (3-MCPD)

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät

(μg/kg)

4.1

Hydrolysoitu kasviproteiini (30)

20

4.2

Soijakastike (30)

20


5 jakso:   Dioksiinit ja PCB-yhdisteet (31)

Elintarvikkeet

Enimmäismäärät

Dioksiinien summa (WHO-PCDD/F-TEQ) (32)

Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa (WHO-PCDD/F-PCB-TEQ) (32)

5.1

Liha- ja lihatuotteet (lukuun ottamatta syötäviä sivutuotteita), jotka ovat peräisin seuraavista eläimistä (6):

 

 

nautaeläimet ja lampaat

3,0 pg/g rasvaa (33)

4,5 pg/g rasvaa (33)

siipikarja

2,0 pg/g rasvaa (33)

4,0 pg/g rasvaa (33)

siat

1,0 pg/g rasvaa (33)

1,5 pg/g rasvaa (33)

5.2

Kohdassa 5.1 tarkoitettujen maaeläinten maksa (6) ja maksavalmisteet

6,0 pg/g rasvaa (33)

12,0 pg/g rasvaa (33)

5.3

Kalanliha ja kalastustuotteet ja niistä tehdyt valmisteet, lukuun ottamatta ankeriaita (25)  (34). Enimmäismäärää sovelletaan äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

4,0 pg/g tuorepainoa

8,0 pg/g tuorepainoa

5.4

Ankeriaan (Anguilla anguilla) liha ja siitä saatavat tuotteet

4,0 pg/g tuorepainoa

12,0 pg/g tuorepainoa

5.5

Raakamaito (6) ja maitovalmisteet (6), voirasva mukaan luettuna

3,0 pg/g rasvaa (33)

6,0 pg/g rasvaa (33)

5.6

Kananmunat ja munatuotteet (6)

3,0 pg/g rasvaa (33)

6,0 pg/g rasvaa (33)

5.7

Seuraavien eläinten rasva:

 

 

nautaeläimet ja lampaat

3,0 pg/g rasvaa

4,5 pg/g rasvaa

siipikarja

2,0 pg/g rasvaa

4,0 pg/g rasvaa

siat

1,0 pg/g rasvaa

1,5 pg/g rasvaa

5.8

Eläinperäiset sekarasvat

2,0 pg/g rasvaa

3,0 pg/g rasvaa

5.9

Kasvirasvat ja -öljyt

0,75 pg/g rasvaa

1,5 pg/g rasvaa

5.10

Meren eliöistä saatava öljy (kalaöljy, kalanmaksaöljy ja muista meren eliöistä saatavat öljyt, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi)

2,0 pg/g rasvaa

10,0 pg/g rasvaa


6 jakso:   Polysykliset aromaattiset hiilivedyt

Elintarvikkeet

Enimmäismäärät

(μg/kg tuorepainoa)

6.1

Bentso(a)pyreeni  (35)

 

6.1.1

Öljyt ja rasvat (lukuun ottamatta kaakaorasvaa), jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina

2,0

6.1.2

Savustettu liha ja savustetut lihavalmisteet

5,0

6.1.3

Savustettu kalanliha ja savustetut kalastustuotteet (25)  (36), lukuun ottamatta simpukoita. Enimmäismäärää sovelletaan savustettuihin äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

5,0

6.1.4

Muun kuin savustetun kalan liha (24)  (25)

2,0

6.1.5

Muut kuin savustetut äyriäiset ja pääjalkaiset. Enimmäismäärää sovelletaan äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

5,0

6.1.6

Simpukat (26)

10,0

6.1.7

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (29)

1,0

6.1.8

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, kokonaan lehmänmaidon proteiinista valmistetut tuotteet mukaan luettuina (8)  (29)

1,0

6.1.9

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (29)

1,0


(1)  Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisina kuin ne määritellään torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23 päivänä helmikuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 178/2006 (EUVL L 29, 2.2.2006, s. 3). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tattari (Fagopyrum spp.) sisältyy viljoihin ja tattarista tehdyt valmisteet viljavalmisteisiin.

(2)  Enimmäismäärää ei sovelleta tuoreeseen pinaattiin, joka on tarkoitettu jalostettavaksi ja joka kuljetetaan suoraan irtotavarana pellolta jalostuslaitokseen.

(3)  Tämän ryhmän elintarvikkeet, sellaisina kuin ne määritellään imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista valmisruoista ja muista lastenruoista 16 päivänä helmikuuta 1996 annetussa komission direktiivissä 96/5/EY (EYVL L 49, 28.2.1996, s. 17), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/13/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 33.)

(4)  Enimmäismäärä on käyttövalmista tuotetta kohti (joko sellaisenaan myytävästä tai valmistajan ohjeiden mukaan nautittavaksi valmistetusta).

(5)  Enimmäismäärä on maapähkinöiden ja pähkinöiden syötäväksi tarkoitettua osaa kohti. Jos määritetään kuorellisia maapähkinöitä ja pähkinöitä, aflatoksiinipitoisuuksia laskettaessa oletetaan, että vierasaineen koko määrä on syötäväksi tarkoitetussa osassa.

(6)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22).

(7)  Enimmäismäärä on kuiva-ainetta kohti. Kuiva-aine määritellään asetuksen (EY) N:o 401/2006 mukaisesti.

(8)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista 14 päivänä toukokuuta 1991 annetussa komission direktiivissä 91/321/ETY (EYVL L 175, 4.7.1991, s. 35), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/14/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 37).

(9)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin 25 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa komission direktiivissä 1999/21/EY (EYVL L 91, 7.4.1999, s. 29).

(10)  Enimmäismäärä on maidon ja maitotuotteiden kohdalla käyttövalmista tuotetta kohti (joko sellaisenaan myytävää tai valmistajan ohjeiden mukaan nautittavaksi valmistettua) ja muun kuin maidon ja maitotuotteiden kohdalla kuiva-ainetta kohti. Kuiva-aine määritellään asetuksen (EY) N:o 401/2006 mukaisesti.

(11)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 (EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna pöytäkirjalla Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä (EUVL L 157, 21.6.2005, s. 29).

(12)  Enimmäismäärää sovelletaan tuotteisiin, jotka on valmistettu vuoden 2005 tai sitä myöhempien vuosien sadosta.

(13)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1601/91 (EYVL L 149, 14.6.1991, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna pöytäkirjalla Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä. Näihin juomiin sovellettava okratoksiini A:n enimmäismäärä on riippuvainen viinin ja/tai rypäleen puristemehun osuudesta lopullisessa tuotteessa.

(14)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/112/EY (EYVL L 10, 12.1.2002, s. 58).

(15)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittämistä koskevista yleisistä säännöistä 29 päivänä toukokuuta 1989 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1576/89 (EYVL L 160, 12.6.1989, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna pöytäkirjalla Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä.

(16)  Imeväiset ja pikkulapset määritellään direktiivissä 91/321/ETY ja direktiivissä 96/5/EY.

(17)  Sovellettaessa deoksinivalenolin, zearalenonin ja T-2- ja HT-2-toksiinien enimmäismääriä, jotka on vahvistettu 2.4, 2.5 ja 2.7 kohdassa, riisiä ei pidetä viljana eikä riisivalmisteita viljavalmisteina.

(18)  Enimmäismäärää sovelletaan käsittelemättömään viljaan, joka on saatettu markkinoille ensiasteen jalostusta varten. Ensiasteen jalostuksella tarkoitetaan kaikkea jyvien fyysistä tai lämpökäsittelyä, kuivausta lukuun ottamatta. Puhdistusta, lajittelua tai kuivausta ei pidetä ensiasteen jalostuksena, mikäli itse jyvän ytimeen ei kohdistu fyysistä toimintaa ja koko jyvä säilyy ehjänä puhdistuksen ja lajittelun jälkeen. Yhdennetyissä tuotanto- ja jalostusjärjestelmissä enimmäismäärää sovelletaan käsittelemättömiin viljoihin, jos ne on tarkoitettu ensiasteen jalostukseen.

(19)  Enimmäismäärää sovelletaan viljoihin, jotka on korjattu ja otettu haltuun markkinointivuonna 2005/2006 ja sen jälkeen interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi 19 päivänä huhtikuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 824/2000 mukaisesti (EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1068/2005 (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 65).

(20)  Enimmäismäärää sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2007.

(21)  Tähän ryhmään kuuluvat myös samankaltaiset tuotteet, joilla on eri nimitys, kuten suurimot.

(22)  Pastalla (kuivalla) tarkoitetaan pastaa, jonka vesipitoisuus on noin 12 %.

(23)  Enimmäismäärää sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2007.

(24)  Tämän ryhmän kalat sellaisina kuin ne määritellään neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22) 1 artiklassa olevan luettelon luokassa a, lukuun ottamatta CN-koodiin 0302 70 00 kuuluvaa kalanmaksaa, sellaisena kuin mainittu asetus on viimeksi muutettuna Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehtoja ja niiden sopimusten mukautuksia, joihin Euroopan unioni perustuu, koskevalla asiakirjalla (EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33). Kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin ja/tai useista ainesosista koostettuihin elintarvikkeisiin sovelletaan 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

(25)  Kokonaisina syötäviksi tarkoitettujen kalojen osalta enimmäismäärää sovelletaan koko kalaan.

(26)  Elintarvikkeet, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa olevan luettelon c ja f luokkaan (lajit sellaisina kuin ne on lueteltu asianomaisessa kohdassa). Kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin ja/tai useista ainesosista koostettuihin elintarvikkeisiin sovelletaan 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

(27)  Enimmäismäärää sovelletaan sen jälkeen kuin hedelmä tai vihannes on pesty ja syötävä osa erotettu.

(28)  Enimmäismäärää sovelletaan tuotteisiin, jotka on valmistettu vuoden 2001 tai sitä myöhempien vuosien hedelmäsadosta.

(29)  Enimmäismäärä on myytävälle valmisteelle.

(30)  Enimmäismäärä on nestemäiselle valmisteelle, joka sisältää 40 % kuiva-ainetta. Tämä vastaa 50 μg/kg enimmäismäärää kuiva-aineessa. Määrää on muutettava suhteessa valmisteen kuiva-ainemäärään.

(31)  Dioksiinit (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) summa ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (WHO-TEF)) ja dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:ien (PCDD:n, PCDF:n ja polykloorattujen bifeenyylien (PCB:t) summa ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia WHO-TEF)). Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO-TEF:it perustuvat Tukholmassa 15.–18. kesäkuuta 1997 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksen päätelmiin (Van den Berg et al., 1998, Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for Humans and for Wildlife). Environmental Health Perspectives, 106 (12), 775).

Image

(32)  Ylemmät pitoisuudet: Ylemmät pitoisuudet lasketaan antamalla kaikille määritysrajan alittaville yhdisteille määritysrajaa vastaava arvo.

(33)  Enimmäismäärää ei sovelleta elintarvikkeisiin, joiden rasvapitoisuus on alle 1 %.

(34)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa olevan luettelon a, b, c, e ja f alakohdassa, lukuun ottamatta CN-koodiin 0302 70 00 kuuluvaa kalanmaksaa.

(35)  Bentso(a)pyreeniä, jolle enimmäismäärät on annettu, käytetään merkkiaineena karsinogeenisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen esiintymisestä ja vaikutuksesta. Näillä toimenpiteillä säädetään sen vuoksi täydellisestä polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen yhdenmukaistamisesta lueteltujen elintarvikkeiden osalta kaikissa jäsenvaltioissa.

(36)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa olevan luettelon b, c ja f kohdassa.


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/25


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1882/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tiettyjen elintarvikkeiden nitraattipitoisuuksien virallista tarkastusta varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan nitraattien enimmäispitoisuudet pinaatissa, lehtisalaatissa, jäävuorisalaatin tyyppisissä keräsalaateissa ja lastenruoissa sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa viljapohjaisissa valmisruoissa.

(2)

Näytteenotto on tärkeää nitraattipitoisuuksien määrittämistarkkuuden kannalta, samoin kuin näytteiden valmistusmenettelyt.

(3)

On tarpeen vahvistaa yleiset perusteet, jotka määritysmenetelmien on täytettävä, jotta tarkastuksia suorittavien laboratorioiden käyttämät menetelmät olisivat vertailukelpoisia.

(4)

Tuore lehtisalaatti ja pinaatti ovat erittäin herkästi pilaantuvia tuotteita, eikä useimmissa tapauksissa ole mahdollista pidättää lähetyksiä siihen asti, että virallisen tarkastuksen analyyttinen tulos on saatavissa. Siksi viranomaiset voivat tällaisissa tapauksissa harkita aiheelliseksi ja tarpeelliseksi suorittaa virallinen näytteenotto pellolla hieman ennen sadonkorjuuta.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Näytteenotto, näytteiden valmistus ja määritykset asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olevassa 1 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden nitraattipitoisuuksien virallista tarkastusta varten on suoritettava tämän asetuksen liitteessä vahvistettujen menetelmien mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 776/2006 (EUVL L 136, 24.5.2006, s. 3).

(2)  Katso tämän virallisen lehden sivu 5.


LIITE

NÄYTTEENOTTO-, NÄYTTEIDEN VALMISTUS- JA MÄÄRITYSMENETELMÄT TIETTYJEN ELINTARVIKKEIDEN NITRAATTIPITOISUUKSIEN VIRALLISTA TARKASTUSTA VARTEN

A.   YLEISET SÄÄNNÖKSET

Virallinen tarkastus on suoritettava asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti. Seuraavia yleisiä säännöksiä on sovellettava rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännöksiä.

A.1   Soveltamisala

Asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteen 1 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden nitraattipitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitetut näytteet on otettava tässä liitteessä vahvistetuin menetelmin. Tällä tavoin joko suoraan pellolta tai erästä saatuja kokoomanäytteitä pidetään tutkittavia eriä edustavina.

Säännöstenmukaisuus arvioidaan laboratorionäytteistä löydettyjen pitoisuuksien perusteella.

A.2   Määritelmät

Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

A.2.1

’erällä’ tarkoitetaan samaan aikaan korjattua tai yhdellä kertaa toimitettua tiettyä määrä elintarviketta, jonka osalta viranomainen vahvistaa, että sillä on yhteisiä ominaisuuksia, kuten alkuperä, lajike tai maaperätyyppi kahden hehtaarin enimmäisalueella, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai merkinnät.

A.2.2

’osaerällä’ tarkoitetaan suuremmasta erästä erotettua tiettyä osaa, johon sovelletaan näytteenottomenetelmää; jokaisen osaerän on oltava fyysisesti erillinen ja yksilöitävissä.

A.2.3

’perusnäytteellä tai -yksiköllä’ tarkoitetaan tutkittavan erän tai osaerän yhdestä ainoasta kohdasta otettua näytettä. Tässä tapauksessa se voi olla yksittäinen salaatinkerä tai pinaattinippu, kourallinen versoja tai pussillinen leikattuja lehtiä.

A.2.4

’kokoomanäytteellä’ tarkoitetaan kaikkien tutkittavasta erästä tai osaerästä otettujen perusnäytteiden muodostamaa kokonaisuutta.

A.2.5

’laboratorionäytteellä’ tarkoitetaan laboratorioon tarkoitettua näytettä.

A.2.6

’pellolla’ tarkoitetaan määrättyä maa-aluetta, jolla on sama maaperätyyppi ja viljelykäytäntö ja jolla viljellään yhtä, samassa kasvuvaiheessa olevaa salaatti- tai pinaattilajiketta. ’Pelto’ voi olla myös näytteenottomenetelmän ’erä’.

A.2.7

’katetulla alueella’ tarkoitetaan määrättyä maa-aluetta, joka on lasikatteisen tai muovikatteisen kasvihuoneen (muovista tai poloetyleenistä valmistetun tunnelin tai kasvihuoneen) kattama ja jolla viljellään yhtä, samassa kasvuvaiheessa olevaa salaatti- tai pinaatti-lajiketta, jonka sato korjataan samaan aikaan. ’Katettu alue’ voi olla myös näytteenottomenetelmän ’erä’.

A.3   Yleiset säännökset

A.3.1   Henkilöstö

Näytteenottajan on oltava kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti tähän tehtävään osoitettu henkilö.

A.3.2   Tuote, josta näyte otetaan

Jokaisesta tutkittavasta erästä on otettava erilliset näytteet. Suuret erät (eli yli 30 tonnin painoiset tai yli 3 hehtaarin laajuiset erät) on jaettava osaeriin, joista on otettava erilliset näytteet.

A.3.3   Varotoimenpiteet

Näytteenoton ja laboratorionäytteiden valmistuksen aikana on toteutettava varotoimenpiteitä, joilla vältetään kaikki mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa

nitraattipitoisuuteen, määrityksen suorittamiseen tai kokoomanäytteen edustavuuteen, esim. multa salaatissa tai pinaatissa näytteen valmistuksen aikana,

tutkittavien erien elintarviketurvallisuuteen tai luotettavuuteen.

Lisäksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näytteitä ottavan henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi.

A.3.4   Perusnäytteet

Perusnäytteet on mahdollisuuksien mukaan otettava tutkittavan erän tai osaerän eri kohdista. Jos tästä säännöstä poiketaan, siitä on ilmoitettava tämän liitteen kohdassa A.3.8 vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

A.3.5   Kokoomanäytteen valmistaminen

Kokoomanäyte saadaan yhdistämällä perusnäytteet.

A.3.6   Rinnakkaisnäytteet

Valvonta-, kiistojen ratkaisu- ja vertailutarkoituksiin tulevat rinnakkaisnäytteet on otettava homogenoidusta kokoomanäytteestä, jos tällainen menettely on jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen.

A.3.7   Näytteiden pakkaaminen ja lähettäminen

Jokainen näyte on pakattava inertistä materiaalista valmistettuun puhtaaseen, läpinäkymättömään sinetöityyn muovipussiin, joka suojaa näytettä kuivumiselta ja mahdollisilta kuljetusvaurioilta.

Näyte on kuljetettava laboratorioon 24 tunnin kuluessa näytteenotosta ja pidettävä viileänä kuljetuksen aikana. Jollei tämä ole mahdollista, näyte on pakastettava 24 tunnin kuluessa ja pidettävä jäädytettynä (enintään kuusi viikkoa).

On myös toteutettava kaikki tarvittavat lisävarotoimenpiteet, joilla estetään näytteen koostumuksen muuttuminen kuljetuksen tai varastoinnin aikana.

A.3.8   Näytteiden sinetöinti ja merkitseminen

Jokainen viralliseen käyttöön otettu näyte on sinetöitävä näytteenottopaikalla ja merkittävä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Kustakin näytteenotosta on laadittava näytteenottotodistus, jonka perusteella on mahdollista yksiselitteisesti tunnistaa erä, ja näytteenottovirkailijan on kirjattava lajike, kasvattaja, tuotantomenetelmä, päivämäärä, näytteenottopaikka, lähetyksestä vastaava elintarvikealan toimija ja kaikki muut olennaiset tiedot, joista voi olla hyötyä määrityksen tekijälle.

A.4   Erityyppiset erät

Elintarvikkeita voi pitää kaupan esimerkiksi irtotavarana tai säiliöissä, mukaan luettuina säkit, pussit ja laatikot, tai yksittäisissä vähittäismyyntipakkauksissa. Näytteenottomenetelmää voi soveltaa kaikkiin eri muotoihin, joissa tuotteita saatetaan markkinoille.

B.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ

Perusnäytteet on mahdollisuuksien mukaan otettava tutkittavan erän tai osaerän eri kohdista.

B.1   Näytteen ottaminen pellolla

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeelliseksi ottaa salaatista tai pinaatista näytteitä pellolla, näytteenotto on suoritettava seuraavalla tavalla:

Perusnäytteitä ei saa ottaa alueilta, jotka eivät näytä edustavan hyvin peltoa tai katettua aluetta. Alueet, joiden maaperä on erilainen, joilla viljelykäytännöt ovat olleet erilaisia tai joilla viljellään erilaisia salaatti- tai pinaattilajikkeita tai joilta sato korjataan eri aikaan, katsotaan erillisiksi eriksi tai pelloiksi. Jos pelto on kolmea hehtaaria suurempi, se jaetaan kahden hehtaarin osaeriin ja kustakin osaerästä otetaan erilliset näytteet.

Perusnäytteet otetaan kävelemällä pellon poikki ”W”:n tai ”X”:n muotoista reittiä. Kapeista penkeistä tai katetulta alueelta korjattavasta sadosta näyte otetaan ”W”:n tai ”X”:n muotoisesta kuviosta useista penkeistä ja yhdistetään kokoomanäytteeksi.

Kasvit on leikattava maata myöten.

Näytteen on käsitettävä vähintään 10 kasvia, ja 10 kasvin kokoomanäytteen painon on oltava vähintään 1 kilogramma. Näytteeseen otetaan ainoastaan myyntikokoisia yksiköitä (1). Multa, ravinnoksi kelpaamattomat ulkolehdet ja vahingoittuneet lehdet on poistettava jokaisesta yksiköstä.

B.2   Näytteenotto pinaatti-, lehtisalaatti- ja lastenruokaeristä sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen viljapohjaisten valmisruokien eristä

Näytteenottomenetelmää sovelletaan eriin, joiden paino on enintään 25 tonnia.

Suurten erien tapauksessa (erä > 30 tonnia) erä jaetaan periaatteessa 25 tonnin osaeriin, jos erästä on fyysisesti mahdollista erottaa osaeriä. Koska erän paino ei aina ole 25 tonnin painoisten erien täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla. Tämä tarkoittaa, että osaerän paino voi olla 15–30 tonnia. Jos erää ei ole jaettu tai sitä ei ole mahdollista jakaa osaeriin, näyte otetaan erästä.

Kokoomanäytteen on oltava vähintään 1 kilogramman painoinen, ellei tämä ole mahdotonta esimerkiksi siksi, että näyte on yksittäinen kerä tai pakkaus.

Erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäismäärän on oltava taulukon 1 mukainen.

Taulukko 1

Tutkittavasta erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäismäärä

Erän paino (kg)

Perusnäytteiden vähimmäismäärä

Kokoomanäytteen vähimmäispaino (kg)

< 50

3

1

50–500

5

1

> 500

10

1

Jos erä koostuu erillisistä pakkauksista, kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten lukumäärä annetaan taulukossa 2.

Taulukko 2

Kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten (perusnäytteiden) lukumäärä, jos erä koostuu erillisistä pakkauksista

Pakkausten tai yksiköiden lukumäärä erässä

Näytteeksi otettavien pakkausten tai yksiköiden vähimmäislukumäärä

Kokoomanäytteen vähimmäispaino (kg)

1–25

1 pakkaus tai yksikkö

1

26–100

noin 5 %, vähintään 2 pakkausta tai yksikköä

1

> 100

noin 5 %, enintään 10 pakkausta tai yksikköä

1

Kaikista tutkittavista eristä tai osaeristä on otettava erilliset näytteet. Jos tällainen näytteenottomenetelmä kuitenkin aiheuttaisi erän vaurioitumisesta johtuvia haitallisia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Näytteenottopaikka erästä olisi mieluiten valittava satunnaisesti, mutta silloin kun se on fyysisesti epäkäytännöllistä, näyte olisi otettava satunnaisesti niistä erän osista, joihin päästään käsiksi.

B.3   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet kohdassa B.2 vahvistettujen näytteenottosäännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu (2).

B.4   Erän tai osaerän säännöstenmukaisuuden arviointi

Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus ja korjaus saannon suhteen.

Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus (eli säännöstenmukaisuuden arvioimisessa käytetään saannon suhteen korjattua määritystulosta vähennettynä laajennetulla mittausepävarmuudella).

C.   NÄYTTEIDEN VALMISTUS

1)

Kun näytteitä otetaan tuoretuotteista, näytteiden valmistus on suoritettava mahdollisuuksien mukaan 24 tunnin kuluessa näytteenotosta. Jollei se ole mahdollista, näyte on säilytettävä jäädytettynä (enintään kuusi viikkoa).

2)

Multa, hyvin likaiset ja muut syömäkelvottomat ulkolehdet ja vahingoittuneet lehdet on poistettava kustakin erillisestä yksiköstä. Näytteiden peseminen ei ole sallittua, sillä se voi laskea näytteiden nitraattipitoisuutta.

3)

Koko näyte on homogenoitava (tietyn vesimäärän lisääminen on mahdollista). Käytetyn sekoittimen/maseraattorin/leikkurin koon mukaan yksi tai useampia erillisiä yksikköjä voidaan yhdistää homogenointia varten. Sekoittamista voidaan tehostaa pakastamalla ja silppuamalla yksiköt ennen homogenointia. On osoitettava, että käytetyllä homogenointiprosessilla saavutetaan täydellinen homogenointi. Täydellinen homogenointi on tärkeää nitraatin mahdollisimman tarkan uuton ja talteenoton kannalta. Jokainen näyte on käsiteltävä tällä menetelmällä riippumatta siitä, onko ne otettu pellolta vai vähittäismyyntipakkauksesta.

4)

Yhdistetystä lietteestä otetaan yksi tai useampia määritysnäytteitä analyysiä varten.

D.   MÄÄRITYSMENETELMÄ, TULOSTEN RAPORTOINTI JA LABORATORION VALVONTAVAATIMUKSET

D.1   Määritelmät

Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

r

=

toistettavuuden arvo, jonka alapuolella toistettavissa olosuhteissa (eli sama näyte, sama määrittäjä, samat laitteet, sama laboratorio ja lyhyt aikaväli) saadun kahden yksittäisen testituloksen välinen absoluuttinen ero sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä (yleensä 95 %), eli r = 2,8 × sr

sr

=

toistettavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu standardipoikkeama

RSDr

=

toistettavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sr /

Image

) × 100]

R

=

uusittavuuden arvo, jonka alapuolella uusittavissa olosuhteissa (eli määrittäjien saamat identtiset näytteet eri laboratorioissa käyttäen samaa standardimenetelmää) saatujen yksittäisten testitulosten välinen absoluuttinen ero sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä (yleensä 95 %); R = 2,8 × sR

sR

=

uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu standardipoikkeama

RSDR

=

uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sR /

Image

) × 100].

D.2   Yleiset vaatimukset

Elintarvikkeiden tarkastuksessa käytettyjen määritysmenetelmien on täytettävä asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä III olevan 1 ja 2 kohdan vaatimukset.

D.3   Erityiset vaatimukset

D.3.1   Uuttomenetelmä

Käytettävään uuttomenetelmään on kiinnitettävä erityistä huomiota. Useilla uuttomenetelmillä on todettu saavutettavan nitraatin tehokas uutto, kuten kuumavesiuutolla tai metanoli/vesi-seoksella (30/70) tehtävällä uutolla. Kylmävesiuuttoa saa käyttää ainoastaan, jos analyysinäyte on pakastettu ennen näytteen uuttamista.

D.3.2   Suoritusarvovaatimukset

Nitraattipitoisuuksien seurannassa käytettyjä määritysmenetelmiä koskevat erityisvaatimukset ovat seuraavat:

Suoritusarvo

Pitoisuusväli

Suositusarvo

Sallittu enimmäisarvo

Saanto

< 500 mg/kg

60–120 %

 

≥ 500 mg/kg

90–110 %

 

Toistotarkkuus RSDR

Kaikki

Johdettu Horwitzin yhtälöstä

2 × Horwitzin yhtälöstä johdettu arvo

Toistotarkkuus RSDr voidaan laskea kertomalla 0,66 kertaa toistotarkkuus RSDR pitoisuuksissa, joilla on merkitystä.

Suoritusarvovaatimuksia koskevat huomautukset

Pitoisuusvälejä ei ilmoiteta, koska toistotarkkuuden arvot lasketaan halutuilla pitoisuuksilla.

Toistotarkkuuden arvot lasketaan Horwitzin yhtälöstä seuraavasti:

RSDR = 2(1-0,5logC)

jossa

RSDR on uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sR /Image ) × 100]

C on pitoisuusaste (1 = 100g/100g, 0,001 = 1 000 mg/kg).

D.4   Tulosten raportointi, mittausepävarmuuden arviointi ja saannon laskeminen (3)

Määritystulos raportoidaan saannon osalta korjattuna tai korjaamattomana. Raportointitapa ja saantoprosentti on ilmoitettava. Saannon suhteen korjattua määritystulosta on käytettävä säännöstenmukaisuuden tarkistamiseen.

Määritystulos on raportoitava muodossa × +/– U, jossa × on määritystulos ja U on laajennettu mittausepävarmuus.

U on laajennettu mittausepävarmuus, jossa käytetään kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %.

Näitä määritystuloksen tulkintasääntöjä erän hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi sovelletaan virallista tarkastusta varten otetusta näytteestä saatuun määritystulokseen. Oikeustoimiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.

D.5   Laboratorioiden laatuvaatimukset

Laboratorion on oltava asetuksen (EY) N:o 882/2004 12 artiklan säännösten mukainen.


(1)  Salaattien sekä kähärä- ja siloendiivien myyntikoosta säädetään salaatteihin sekä kähärä- ja siloendiiveihin sovellettavista kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista 27 päivänä heinäkuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1543/2001 (EYVL L 203, 28.7.2001, s. 9), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 4 päivänä tammikuuta 2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 6/2005 (EUVL L 2, 5.1.2005, s. 3).

(2)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg:n painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg. Samoin kun näytteitä otetaan viljapohjaisista valmisruoista ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista lastenruoista, kokoomanäytteen paino voi olla 0,5 kg.

(3)  Lisätietoa mittausepävarmuuden ja saannon arviointimenetelmistä on saatavilla raportissa ”Report on the relationship between analytical results, measurement uncertainty, recovery factors and the provisions of EU food and feed legislation” – http://ec.europa.eu.//food/food/chemicalsafety/contaminants/report-sampling_analysis_2004_en.pdf


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/32


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1883/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan dioksiinien ja furaanien enimmäispitoisuudet sekä dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärät tietyissä elintarvikkeissa.

(2)

Näytteenotto- ja analyysimenetelmistä elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksien virallista tarkastusta ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien määrittämistä varten 26 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa komission direktiivissä 2002/69/EY (3) vahvistetaan virallisessa tarkastuksessa sovellettavia näytteenotto- ja analyysimenetelmiä koskevat erityissäännökset.

(3)

Dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan uusien enimmäismäärien soveltaminen edellyttää muutoksia direktiiviin 2002/69/EY. Selvyyden vuoksi on aiheellista korvata direktiivi 2002/69/EY tällä asetuksella.

(4)

Tässä asetuksessa vahvistetut säännökset koskevat ainoastaan dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden määrittämistä ja niihin liittyvää näytteenottoa asetuksen (EY) N:o 1881/2006 panemiseksi täytäntöön. Tämä asetus ei vaikuta elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 83/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY (4) liitteissä III ja IV säädettyjen näytteenottostrategian, -tasojen ja -taajuuden soveltamiseen. Se ei vaikuta myöskään eräiden elävistä eläimistä ja eläintuotteista seurattavien aineiden ja niiden jäämien määrittämistä varten tehtävää virallista näytteenottoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä helmikuuta 1998 tehdyssä komission päätöksessä 98/179/EY (5) säädettyjen kohdentamiskriteerien soveltamiseen.

(5)

Tehokkaan seulonta-analyysimenetelmän ja koetellun, laajalti hyväksytyn validoinnin avulla pitäisi valita näytteet, joiden dioksiinipitoisuudet ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat huomattavat. Näiden näytteiden dioksiinipitoisuudet ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet täytyy määrittää varmistavan analyysimenetelmän avulla. On siis aiheellista vahvistaa varmistavia analyysimenetelmiä koskevat tiukat vaatimukset ja seulontamenetelmää koskevat vähimmäisvaatimukset.

(6)

Erittäin suurikokoisten kalojen osalta on tarpeen määritellä näytteenotto, jotta varmistetaan yhdenmukainen menettely kaikkialla yhteisössä.

(7)

Saman lajin ja samalta alueelta olevien kalojen dioksiinipitoisuudet ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet voivat vaihdella kalan koon ja/tai iän mukaan. Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuus ei välttämättä ole sama kalan kaikissa osissa. Siksi on tarpeen määritellä kaloista tehtävä näytteenotto ja näytteiden valmistelu, jotta varmistetaan yhdenmukainen menettely kaikkialla yhteisössä.

(8)

On erittäin tärkeää, että määritystulokset ilmoitetaan ja tulkitaan yhtenäisesti, jotta varmistetaan yhdenmukaistettu täytäntöönpano kaikkialla yhteisössä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olevassa 5 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden dioksiini- ja furaanipitoisuuksien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitetut näytteet on otettava tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen menetelmien mukaisesti.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olevassa 5 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden dioksiini- ja furaanipitoisuuksien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitettujen näytteiden valmistelu ja analyysit on suoritettava tämän asetuksen liitteessä II vahvistettujen menetelmien mukaisesti.

3 artikla

Kumotaan direktiivi 2002/69/EY. Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 776/2006 (EUVL L 136, 24.5.2006, s. 3).

(2)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 5.

(3)  EYVL L 209, 6.8.2002, s. 5. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/44/EY (EUVL L 113, 20.4.2004, s. 17).

(4)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 882/2004 (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(5)  EYVL L 65, 5.3.1998, s. 31. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.


LIITE I

NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT TIETYISSÄ ELINTARVIKKEISSA OLEVIEN DIOKSIINIEN (PCDD/PCDF) JA DIOKSIININ KALTAISTEN PCB-YHDISTEIDEN PITOISUUKSIEN VIRALLISTA TARKASTUSTA VARTEN

1.   SOVELTAMISALA

Elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuden (PCDD-/PCDF-pitoisuuden) ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitetut näytteet on otettava tässä liitteessä esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tällä tavoin saatujen kokoomanäytteiden katsotaan edustavan eriä tai osaeriä, joista ne on otettu. Laboratorionäytteistä määritettyjen pitoisuuksien perusteella arvioidaan, noudattavatko tutkittavat erät tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettuja enimmäismääriä.

2.   MÄÄRITELMÄT

Erä: yhdellä kertaa toimitettu tunnistettava määrä elintarviketta, josta viranomainen toteaa, että sillä on samoja ominaisuuksia, kuten alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai merkinnät. Kalojen ja kalastustuotteiden on lisäksi oltava kooltaan vertailukelpoisia. Mikäli tavaralähetyksen kalat eivät ole kooltaan ja/tai painoltaan vertailukelpoisia, tavaralähetystä voidaan silti pitää yhtenä eränä, mutta näytteenottoon sovelletaan erityismenettelyä.

Osaerä: suuremmasta erästä erotettu tietty osa, johon sovelletaan näytteenottomenetelmää. Jokaisen osaerän on oltava fyysisesti erillinen ja yksilöitävissä.

Perusnäyte: tutkittavan erän tai osaerän yhdestä ainoasta kohdasta otettu näyte.

Kokoomanäyte: kaikkien tutkittavasta erästä tai osaerästä otettujen perusnäytteiden muodostama kokonaisuus.

Laboratorionäyte: laboratoriolle tarkoitettu kokoomanäytteen edustava osa tai määrä.

3.   YLEISET SÄÄNNÖKSET

3.1   Henkilöstö

Näytteenottajan on oltava kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti tähän tehtävään osoitettu henkilö.

3.2   Tuote, josta näyte otetaan

Jokaisesta tutkittavasta erästä tai osaerästä on otettava erilliset näytteet.

3.3   Varotoimenpiteet

Näytteenoton ja näytteiden valmistuksen aikana on toteutettava varotoimenpiteitä, joilla vältetään kaikki mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksiin, määrityksen suorittamiseen tai kokoomanäytteen edustavuuteen.

3.4   Perusnäytteet

Perusnäytteet on mahdollisuuksien mukaan otettava tutkittavan erän tai osaerän eri kohdista. Jos tästä säännöstä poiketaan, siitä on ilmoitettava tämän liitteen 3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

3.5   Kokoomanäytteen valmistelu

Kokoomanäyte saadaan yhdistämällä perusnäytteet. Näytteen painon on oltava vähintään 1 kg, ellei tämä ole epäkäytännöllistä esimerkiksi siksi, että näyte on yksittäinen pakkaus.

3.6   Samanlaiset näytteet

Valvontatoimenpiteisiin, kaupankäyntiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitetut samanlaiset näytteet on otettava homogenoidusta kokoomanäytteestä, jos tällainen menettely on jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen. Valvontatoimenpiteisiin tarkoitettujen laboratorionäytteiden on oltava kooltaan riittävän suuria, jotta ainakin kaksinkertainen määritys on tehtävissä.

3.7   Näytteiden pakkaaminen ja lähettäminen

Jokainen näyte on pakattava inertistä materiaalista valmistettuun puhtaaseen astiaan, joka suojaa näytettä riittävästi kontaminaatiolta, määritettävien aineiden imeytymiseltä astian sisäseinämiin ja mahdollisilta kuljetusvaurioilta. On myös toteutettava kaikki tarvittavat varotoimenpiteet, joilla estetään näytteen koostumuksen muuttuminen kuljetuksen tai varastoinnin aikana.

3.8   Näytteiden sinetöinti ja merkitseminen

Jokainen viralliseen käyttöön otettu näyte on sinetöitävä näytteenottopaikalla ja merkittävä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Kustakin näytteenotosta on laadittava näytteenottotodistus, jonka perusteella on mahdollista yksiselitteisesti tunnistaa erä, josta näyte on otettu. Näytteenottotodistuksessa on ilmoitettava näytteenottopaikka ja -aika sekä kaikki lisätiedot, joista voi olla hyötyä määrityksen tekijälle.

4.   NÄYTTEENOTTOSUUNNITELMAT

Käytettävällä näytteenottomenetelmällä on varmistettava, että kokoomanäyte on edustava otos tarkastettavasta erästä tai osaerästä.

4.1   Erien jakaminen osaeriksi

Suuret erät on jaettava osaeriksi, jos osaerien erottaminen on mahdollista. Suurina irtotavaraerinä myytäviin tuotteisiin (esim. kasvisöljyt) sovelletaan taulukkoa 1. Muihin tuotteisiin sovelletaan taulukkoa 2. Koska erän paino ei aina ole osaerien painojen täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla.

Taulukko 1

Irtotavarana myytävien tuote-erien jakaminen osaeriksi

Erän paino (tonneina)

Osaerien paino tai lukumäärä

≥ 1 500

500 tonnia

> 300 ja < 1 500

3 osaerää

≥ 50 ja ≤ 300

100 tonnia

< 50


Taulukko 2

Muiden tuote-erien jakaminen osaeriksi

Erän paino (tonneina)

Osaerien paino tai lukumäärä

≥ 15

15–30 tonnia

< 15

4.2   Perusnäytteiden lukumäärä

Kaikki osanäytteet yhdistävän kokoomanäytteen painon on oltava vähintään 1 kg (ks. tämän liitteen 3.5 kohta).

Erästä tai osaerästä otettavien perusnäytteiden vähimmäismäärän on oltava taulukossa 3 ja 4 annetun mukainen.

Kun kyseessä on irtotavarana myytävä nestemäinen tuote, erä tai osaerä on sekoitettava huolellisesti ja edellyttäen, ettei se vaikuta tuotteen laatuun, joko käsin tai koneellisesti juuri ennen näytteenottoa. Tällöin voidaan olettaa, että vieraat aineet ovat jakautuneet homogeenisesti tietyssä erässä tai osaerässä. Sen vuoksi riittää, että erästä tai osaerästä otetaan kolme perusnäytettä kokoomanäytettä varten.

Perusnäytteiden on oltava samanpainoisia. Perusnäytteen painon on oltava vähintään 100 grammaa.

Jos tästä säännöstä poiketaan, siitä on ilmoitettava tämän liitteen 3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa. Neuvoston direktiivissä 96/23/EY säädettyjen näytteenottotasojen ja -taajuuksien vahvistamisesta tiettyjen aineiden ja niiden jäämien valvomiseksi tietyissä eläintuotteissa 27 päivänä lokakuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 97/747/EY (1) säädösten mukaisesti kananmunien kokoomanäytteen koko on vähintään 12 munaa (irtoeristä ja erillisistä pakkauksista koostuvista eristä, ks. taulukot 3 ja 4).

Taulukko 3

Tutkittavasta erästä tai osaerästä otettavien perusnäytteiden vähimmäislukumäärä

Erän/osaerän paino tai tilavuus (kilogrammaa tai litraa)

Perusnäytteiden vähimmäismäärä

< 50

3

50 to 500

5

> 500

10

Jos erä tai osaerä koostuu erillisistä pakkauksista tai yksiköistä, kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten tai yksikköjen lukumäärä annetaan taulukossa 4.

Taulukko 4

Kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten tai yksikköjen (perusnäytteiden) lukumäärä, jos erä tai osaerä koostuu erillisistä pakkauksista tai yksiköistä

Pakkausten tai yksiköiden lukumäärä erässä tai osaerässä

Näytteeksi otettavien pakkausten tai yksiköiden lukumäärä

1–25

vähintään 1 pakkaus tai yksikkö

26–100

noin 5 %, vähintään 2 pakkausta tai yksikköä

> 100

noin 5 %, enintään 10 pakkausta tai yksikköä

4.3   Erityissäännökset, joita sovelletaan otettaessa näytteitä kooltaan ja painoltaan vertailukelpoisia kokonaisia kaloja sisältävistä eristä

Kalojen katsotaan olevan kooltaan ja painoltaan vertailukelpoisia, jos koon ja painon ero on enintään noin 50 prosenttia.

Erästä otettavien perusnäytteiden lukumäärä määritellään taulukossa 3. Kaikki perusnäytteet yhdistävän kokoomanäytteen painon on oltava vähintään 1 kg (ks. 3.5 kohta).

Jos tutkittavaan erään sisältyy pienikokoisia kaloja (noin alle 1 kg:n painoisia yksittäisiä kaloja), kokonainen kala otetaan perusnäytteenä mukaan kokoomanäytteeseen. Jos tulokseksi saadun kokoomanäytteen paino on yli 3 kg, perusnäytteet voivat koostua kokoomanäytteen muodostavien kalojen keskiosista, joista kunkin paino on vähintään 100 grammaa. Näytteen homogenointiin käytetään koko se määrä, johon sovelletaan enimmäismäärää.

Kalan painopiste on kalan keskiosassa. Se sijaitsee useimmiten selkäevän kohdalla (jos kalalla on selkäevä) tai kidusaukon ja peräaukon puolivälissä.

Jos tutkittavaan erään sisältyy suurempia kaloja (noin yli 1 kg:n painoisia yksittäisiä kaloja), perusnäyte koostuu kalan keskiosasta. Kukin perusnäyte painaa vähintään 100 grammaa.

Keskikokoisista (noin 1–6 kg:n painoisista) kaloista otetaan perusnäyte leikkaamalla kalan keskiosasta viipale, joka ulottuu selkärangasta vatsaan.

Hyvin suurikokoisista (esim. yli 6 kg painavista) kaloista otetaan perusnäyte edestä katsoen oikeanpuoleisesta selkä- ja kylkilihaksesta kalan keskiosasta. Jos kyseisen näytepalan ottaminen kalan keskiosasta merkitsisi merkittävää taloudellista tappiota, voidaan pitää riittävänä, että otetaan erän koosta riippumatta joko kolme perusnäytettä, joista kukin painaa vähintään 350 grammaa, tai vastaavan kokoiset näytteet pyrstön ja pään läheltä, jotta saadaan koko kalan dioksiinipitoisuuden kannalta edustava perusnäyte.

4.4   Näytteenotto eristä, joihin sisältyy kooltaan ja/tai painoltaan erilaisia kokonaisia kaloja

Näytteen koostumukseen sovelletaan 4.3 kohdassa vahvistettuja säännöksiä.

Jos jokin koko- tai painoluokka on vallitseva (noin 80 prosenttia tai enemmän tuote-erästä), näyte otetaan vallitsevan kokoisista tai painoisista kaloista. Kyseisen näytteen on katsottava edustavan koko tuote-erää.

Ellei mikään koko- tai painoluokka ole vallitseva, on varmistettava, että näytteeseen valitut kalat edustavat koko tavaralähetystä. Kyseisiä tapauksia varten annetaan erityisohjeita oppaassa Guidance document of lots of fish containing whole fishes of different size and/or weight (2).

4.5   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet tämän liitteen 4.2 kohdassa vahvistettujen näytteenottosäännösten mukaisesti.

Jos tämä ei ole mahdollista, vähittäismyyntivaiheessa voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää, kunhan sillä varmistetaan tutkittavan erän tai osaerän riittävä edustavuus.

5.   ERÄN TAI OSAERÄN SÄÄNNÖSTENMUKAISUUS

Erä hyväksytään, jos yhden analyysin tulos ei ylitä asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettuja dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismääriä, kun otetaan huomioon mittaukseen liittyvät epävarmuustekijät.

Erä ylittää asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistetun enimmäismäärän, jos suurimman arvon (3) mukainen analyysitulos, joka on vahvistettu toisessa analyysissa (4), ylittää enimmäismäärän selvästi, kun otetaan huomioon mittaukseen liittyvät epävarmuustekijät.

Mittaukseen liittyvät epävarmuustekijät voidaan ottaa huomioon jollakin seuraavista tavoista:

lasketaan laajennettu epävarmuus käyttäen kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 prosenttia. Erä tai osa-erä ei ole säännösten mukainen, jos mitattu arvo (josta on vähennetty mittausepävarmuustekijä U) ylittää sallitun enimmäismäärän. Jos dioksiinipitoisuudet ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet määritetään erikseen, erillisten analyysitulosten yhteenlaskettua arvioitua laajennettua epävarmuutta on käytettävä dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien summana.

vahvistetaan päätösraja (CCα) neuvoston direktiivin 96/23/EY täytäntöönpanosta määritysmenetelmien suorituskyvyn ja tulosten tulkinnan osalta 12 päivänä elokuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/657/EY (5) säännösten mukaisesti (liitteen 3.1.2.5 kohta – aineet, joille on vahvistettu sallittu raja). Erä tai osaerä ei täytä vaatimuksia, jos mitattu arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin CCα.

Näitä tulkintasääntöjä sovelletaan virallista tarkastusta varten otettujen näytteiden analyysien tuloksiin. Oikeustoimiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.


(1)  EYVL L 303, 6.11.1997, s. 12.

(2)  Ks. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/dioxins_en.htm

(3)  Suurimmat arvot: toksisuusekvivalenttia TEQ laskettaessa oletetaan kunkin määrittämättä jääneen yhdisteen arvoksi määritysrajaa vastaava arvo.

Pienimmät arvot: TEQ:ta laskettaessa oletetaan kunkin määrittämättä jääneen yhdisteen arvoksi nolla.

Väliarvot: TEQ:ta laskettaessa oletetaan kunkin määrittämättä jääneen yhdisteen arvoksi puolet määritysrajaa vastaavasta arvosta.

(4)  Kaksoismääritys on tarpeen, jotta voidaan sulkea pois mahdollinen sisäinen ristikontaminaatio tai näytteiden sekoittuminen vahingossa. Säännöstenmukaisuus varmistetaan ensimmäisen analyysin perusteella ja huomioon otetaan mittausepävarmuus.

Jos analyysi suoritetaan dioksiinikontaminaatiotapauksen yhteydessä, varmennus kaksoismäärityksellä voidaan jättää tekemättä, mikäli analyysiin valitut näytteet liittyvät dioksiinikontaminaatiotapaukseen jäljitettävyyden perusteella.

(5)  EYVL L 221, 17.8.2002, s. 8. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/25/EY (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 38).


LIITE II

NÄYTTEIDEN VALMISTELU JA VAATIMUKSET, JOTKA TIETYISSÄ ELINTARVIKKEISSA OLEVIEN DIOKSIINIPITOISUUKSIEN JA DIOKSIININ KALTAISTEN PCB-YHDISTEIDEN VIRALLISESSA TARKASTUKSESSA KÄYTETTYJEN ANALYYSIMENETELMIEN ON TÄYTETTÄVÄ

1.   SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä vahvistettuja vaatimuksia on sovellettava analysoitaessa elintarvikkeita dioksiinipitoisuuksien (polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien (PCDD:t) sekä polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t)) ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten.

Dioksiinien esiintymistä elintarvikkeissa voidaan valvoa strategialla, johon kuuluu seulontamenetelmä niiden näytteiden valitsemiseksi, joissa on vähemmän kuin 25 prosentilla mitattavan tason alittavia taikka enimmäistason ylittäviä määriä dioksiineja tai dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä. Näytteiden dioksiinipitoisuudet sekä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärät on määritettävä tai vahvistettava varmistavan menetelmän avulla.

Seulontamenetelmät ovat menetelmiä, joita käytetään osoittamaan dioksiinien tai dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintyminen tietyllä tasolla. Menetelmien näytteenkäsittelykapasiteetin on oltava suuri, ja niillä seulotaan suuria määriä näytteitä mahdollisesti positiivisten näytteiden havaitsemiseksi. Menetelmät on erityisesti suunniteltava välttämään väärät negatiiviset tulokset.

Varmistusmenetelmät ovat menetelmiä, joilla saadaan täydelliset tiedot tai lisätietoja, joiden avulla dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet voidaan tunnistaa ja kvantifioida yksiselitteisesti tietyllä tasolla.

2.   TAUSTA

Tietyssä erässä olevien yksittäisten aineiden konsentraatiot on kerrottava WHO:n vahvistamalla ja tämän liitteen lisäyksessä luetellulla kunkin aineen toksisuusekvivalenssikertoimella, ja saadut määrät lasketaan yhteen, jolloin tulokseksi saadaan dioksiinin kaltaisten yhdisteiden kokonaiskonsentraatio toksisuusekvivalentteina ilmaistuna.

Tässä asetuksessa yksittäisen yhdisteen hyväksytty määritysraja on se näytteessä olevan analyytin pitoisuus, joka tuottaa mitattaville kahdelle ionille vasteen, jossa vähemmän herkän signaalin signaali-kohinasuhde on 3:1, ja joka täyttää vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi retentioaikaa ja isotooppisuhdetta, jonka on oltava EPA-menetelmän 1613 versiossa B kuvatun analyysimenetelmän mukainen.

3.   LAADUNVARMISTUSVAATIMUKSET NÄYTTEENVALMISTUKSESSA

On ryhdyttävä toimiin ristikontaminaation välttämiseksi kussakin näytteenoton ja analyysin vaiheessa.

Näytteet on varastoitava ja kuljetettava lasista, alumiinista, polypropyleenistä tai polyetyleenistä valmistetuissa säiliöissä. Paperipölyjäämät on poistettava astiasta. Lasitavarat on huuhdeltava liuottimella, joka varmennetusti ei sisällä dioksiineja tai josta on ennalta tarkastettu dioksiinien pitoisuudet.

Näytteiden varastointi ja kuljetus on järjestettävä niin, että elintarvikenäyte pysyy koskemattomana.

Mikäli aiheellista, kukin laboratorionäyte hienonnetaan ja sekoitetaan perinpohjaisesti menetelmällä, jonka on osoitettu saavan aikaan täysin homogeenisen tuloksen (esim. hienonnus 1 mm:n siivilän läpäiseviksi hiukkasiksi). Liian kosteat näytteet on kuivattava ennen hienontamista.

On suoritettava ilman näytettä tehtävä nolla-analyysi, jossa käydään läpi kaikki analyysin vaiheet.

Uuttamisessa käytettävän näytteen painon on oltava riittävä herkkyysvaatimusten täyttämiseksi.

Tarkasteltavien tuotteiden yhteydessä käytettävät näytteiden valmistelumenetelmät on validoitava kansainvälisesti hyväksyttyjen suuntaviivojen mukaisesti.

Kalan nahka on poistettava, koska enimmäispitoisuus koskee nahatonta lihaa. On kuitenkin välttämätöntä, että kaikki lihan ja rasvakudoksen jäänteet kaavitaan huolellisesti ja täydellisesti nahan sisäpuolelta ja nämä jäänteet lisätään tarkastettavaan näytteeseen.

4.   VAATIMUKSET LABORATORIOILLE

Laboratorioiden on osoitettava menetelmän suorituskyky kyseisellä mittausalueella, esimerkiksi 0,5 ×, 1 × ja 2 × mitattava taso, jolla toistettujen mittausten hajonta on hyväksyttävä. Ks. hyväksymisvaatimuksia koskevat tiedot 5 kohdasta.

Varmistusmenetelmän määritysrajan tulee olla noin yksi viidesosa mitattavasta tasosta.

Sisäistä laadunvalvontaa varten on mitattava säännöllisesti nollanäytteitä tai näytteitä, joihin on lisätty analyyttiä, tai erityisiä kontrollinäytteitä mieluiten varmennetuilla vertailuaineilla.

Laboratorion pätevyys osoitetaan osallistumalla jatkuvasti hyvin tuloksin laboratorioiden välisiin tutkimuksiin, jotka koskevat dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden määrittämistä rehu- tai elintarvikematriiseissa.

Asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti laboratorioiden on oltava ISO-oppaan 58 mukaisesti toimivan tunnustetun laitoksen hyväksymiä, millä varmistetaan, että laboratoriot soveltavat analyyttistä laadunvarmistusta. Laboratorioiden hyväksyntä on tehtävä EN ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti.

5.   VAATIMUKSET DIOKSIINIEN JA DIOKSIININ KALTAISTEN PCB-YHDISTEIDEN ANALYYSILLE

Analyysimenettelyjä koskevat perusvaatimukset:

Hyvä herkkyys ja matalat toteamisrajat. PCDD:t ja PCDF:t ovat erittäin myrkyllisiä yhdisteitä, joten ne on pystyttävä havaitsemaan jo määrinä, joiden suuruus on pikogrammoja TEQ (pikogramma = 10-12 g). PCB-yhdisteiden tiedetään esiintyvän suurempina pitoisuuksina kuin PCDD- ja PCDF-yhdisteiden. Useimpien PCB-yhdisteiden osalta herkkyydeksi riittää jo nanogrammoina (10-9 g) ilmaistava alue. Niitä toksisempien dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden (erityisesti ei-orto-yhdisteiden) mittauksessa herkkyyden on oltava samaa luokkaa kuin PCDD- ja PCDF-yhdisteiden kohdalla.

Hyvä selektiivisyys (spesifisyys). PCDD- ja PCDF-yhdisteet sekä dioksiinin kaltaiset PCB:t on voitava erottaa lukuisista muista uuttamisessa mukana tulevista ja mahdollisesti häiriöitä aiheuttavista yhdisteistä, joiden pitoisuudet voivat olla moninkertaisia verrattuna tarkasteltavien yhdisteiden pitoisuuksiin. Kaasukromatografia-massaspektrometriamenetelmissä (GC-MS) on pystyttävä tarvittaessa erottelemaan eri yhdisteet, kuten toksiset yhdisteet (esim. seitsemäntoista 2,3,7,8-substituoitua PCDD- ja PCDF-yhdistettä ja dioksiinin kaltaiset PCB:t) muista yhdisteistä. Biotestien pitää pystyä määrittämään TEQ-arvot valikoiden PCDD- ja PCDF-yhdisteiden ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summana.

Hyvä tarkkuus (oikeellisuus ja täsmällisyys). Määrityksessä on pystyttävä antamaan pätevä arvio aineen todellisesta pitoisuudesta näytteessä. Hyvä tarkkuus (mittauksen tarkkuus: mittauksen tuloksen ja mittaussuureen todellisen tai annetun arvon läheisyys) on välttämätöntä, jotta voidaan välttää näytteen analyysin tuloksen hylkääminen TEQ-arvion heikon luotettavuuden perusteella. Tarkkuus ilmaistaan oikeellisuutena (varmennetusta materiaalista mitatun tutkittavan aineen määrän keskiarvon ja sen varmennetun arvon erotus prosentteina tästä arvosta) ja täsmällisyytenä (RSDR on uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama).

Seulontamenetelmiin voi kuulua biotestejä ja GC-MS-menetelmiä; varmistusmenetelmät ovat korkearesoluutioisia kaasukromatografia-massaspektrometriamenetelmiä (HRGC-HRMS-menetelmiä). TEQ-arvon kokonaismäärän osalta on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

 

Seulontamenetelmät

Varmistusmenetelmät

Väärien negatiivisten tulosten osuus

< 1 %

 

Oikeellisuus

 

– 20 % to + 20 %

Toistotarkkuus RSDRR

< 30 %

< 15 %

6.   ERITYISET VAATIMUKSET SEULONNASSA TAI VARMISTUKSESSA KÄYTETTÄVILLE GC-MS-MENETELMILLE

Analyysimenetelmän validoimiseksi on aivan menetelmän alussa eli esimerkiksi ennen uuttamista lisättävä 13C-merkittyjä 2,3,7,8-kloorisubstituoituja sisäisiä PCDD/F-standardiaineita ja 13C-merkittyjä sisäisiä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden standardiaineita. Vähintään yhtä näistä yhdisteistä on lisättävä kutakin tetra–oktakloorattua PCDD/F-homologiryhmää kohden ja vähintään yhtä näistä yhdisteistä kutakin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden homologiryhmää kohden (tai vaihtoehtoisesti vähintään yhtä näistä yhdisteistä kutakin PCDD/F:ien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden valvonnassa käytettyä massaspektrillä määritettyä ionia kohden.) Ainakin varmistusmenetelmien yhteydessä on käytettävä kaikkia 17:ää 13C-merkittyä 2,3,7,8-kloorisubstituoitua sisäistä PCDD/F-standardiainetta ja kaikkia 12:ta 13C-merkittyä sisäistä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden standardiainetta.

Suhteelliset vastetekijät on asianmukaista kalibrointiliuosta käyttäen määritettävä myös niille aineille, joiden osalta ei lisätä 13C-merkittyä analogia.

Kasviperäisten elintarvikkeiden ja alle 10 prosenttia rasvaa sisältävien eläinperäisten elintarvikkeiden kohdalla sisäiset standardiaineet on lisättävä ennen uuttamista. Yli 10 prosenttia rasvaa sisältävien eläinperäisten elintarvikkeiden kohdalla ne taas voidaan lisätä joko ennen uuttamista tai rasvauuttamisen jälkeen. Uuttamisen tehokkuus on validoitava asianmukaisesti riippuen siitä, missä vaiheessa sisäiset standardiaineet lisätään, ja siitä, ilmoitetaanko tulokset tuotteessa vai rasvassa olevan pitoisuuden perusteella.

Ennen GC-MS-analyysia on lisättävä 1 tai 2 saantostandardiainetta.

Saantojen valvonta on välttämätöntä. Varmistusmenetelmissä sisäisten standardien saantojen tulee olla 60–120 prosenttia. Pienemmät saantoarvot voidaan hyväksyä erityisesti hepta- ja oktakloorattujen dibentsodioksiinien ja dibentsofuraanien osalta, kunhan niiden vaikutus TEQ-arvoon on enintään 10 prosenttia TEQ-arvon kokonaismäärästä (perustana PCDD/F:ien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa). Seulontamenetelmissä saantojen tulee olla 30–140 prosenttia.

Dioksiinit on erotettava häiriöitä aiheuttavista klooratuista yhdisteistä, esimerkiksi muista kuin dioksiinin kaltaisista PCB-yhdisteistä ja klooratuista bifenyylieettereistä, soveltuvilla kromatografiatekniikoilla (mieluiten florisil-, alumiinioksidi- ja/tai hiilikolonneilla).

Isomeerien erotuksen kaasukromatografian avulla on oltava riittävä (1,2,3,4,7,8-HxCDF:n ja 1,2,3,6,7,8-HxCDF:n välisen laakson korkeus ei saa ylittää 25 prosenttia).

Dioksiinien määrittämiseen on käytettävä EPA-menetelmän 1613 versiota B (Tetra- through octa-chlorinated dioxins and furans by isotope dilution HRGC/HRMS) tai vastaavat tehokkuuskriteerit täyttävää menetelmää.

Suurimman ja pienimmän arvon välinen ero saa olla enintään 20 prosenttia elintarvikkeilla, joiden dioksiinipitoisuus on noin 1 pg WHO-TEQ rasvagrammaa kohti (perustana PCDD/PCDF:ien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa). Vähärasvaisiin elintarvikkeisiin on sovellettava vastaavia vaatimuksia pitoisuuden ollessa noin 1 pg WHO-TEQ tuotteen painogrammaa kohti. Pienemmillä pitoisuuksilla – esim. 0,50 pg WHO-TEQ tuotegrammaa kohti – suurimpien ja pienimpien arvojen ero voi olla 25–40 prosenttia.

7.   SEULONTA-ANALYYSIMENETELMÄT

7.1   Johdanto

Seulontaa voidaan käyttää erilaisiin analyyseihin: puhtaaseen seulontaan tai kvantitatiiviseen analyysiin.

Seulonta

Näytteiden vastetta verrataan vertailunäytteen vasteeseen kyseessä olevalla mittausalueella. Vertailunäytettä vähäisemmän vasteen antavia näytteitä pidetään negatiivisina, suuremman vasteen antaneita mahdollisina positiivisina. Vaatimukset:

Kussakin koesarjassa on käytettävä nollanäytettä ja vertailunäytettä (-näytteitä), jotka uutetaan ja testataan samaan aikaan identtisissä oloissa. Vertailunäytteen vasteen on oltava selvästi kohonnut verrattuna nollanäytteeseen.

Lisäksi on käytettävä mitattavan tason 0,5- ja 2-kertaista arvoa edustavia vertailunäytteitä, joilla osoitetaan testin toimivuus halutulla mittausalueella mitattavan tason kontrollia varten.

Muita matriiseja testattaessa on osoitettava vertailunäytteiden sopivuus mieluiten ottamalla mukaan näytteitä, joiden TEQ-arvoksi on korkearesoluutioisella kaasukromatografia-massaspektrometrialla määritetty vertailunäytteen arvoa lähellä oleva arvo, taikka käyttämällä arvoltaan vastaavaksi säädettyä nollanäytettä.

Koska sisäisiä standardiaineita ei voida käyttää biotesteissä, on tehtävä toistettavuustestejä, jotta saadaan tietoja yksittäisen koesarjan keskihajonnasta. Vaihtelukertoimen on oltava pienempi kuin 30 prosenttia.

Biotestien osalta on määriteltävä kohdeyhdisteet, mahdolliset häiriöt sekä suurimmat hyväksyttävät nollatasot.

Kvantitatiivinen analyysi

Kvantitatiivisessa analyysissa tarvitaan standardilaimennussarja, kaksin- tai kolminkertainen puhdistus sekä mittaus-, nolla- ja saantokontrollit. Tulos voidaan ilmoittaa TEQ:na, jolloin oletetaan signaalista vastaavien yhdisteiden olevan TEQ-periaatteen mukaisia. Tämä voidaan tehdä tuottamalla TCDD:n (tai dioksiinin, furaanin tai dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden standardiseoksen) avulla kalibrointikuvaaja, jonka perusteella lasketaan TEQ-taso uutteessa ja sitä kautta näytteessä. Tulos korjataan perustana nollanäytteelle laskettu TEQ-arvo (jotta otetaan huomioon epäpuhtaudet käytetyistä liuottimista ja kemikaaleista) ja saanto (lasketaan pitoisuudeltaan noin kyseessä olevaa tasoa edustavan laadunvalvontanäytteen TEQ-arvosta). On huomattava, että osa ilmeisestä saantohäviöstä voi johtua matriisivaikutuksista ja/tai biotestien TEF-arvojen ja WHO:n virallisten TEF-arvojen eroista.

7.2   Vaatimukset seulontaan käytettäville analyysimenetelmille

Seulontaan voidaan käyttää GC-MS-menetelmiä ja biotestimenetelmiä. GC-MS-menetelmien osalta vaatimuksina on käytettävä 6 kohdassa esitettyjä vaatimuksia. Solupohjaisten biotestien erityisvaatimukset esitetään tämän liitteen 7.3 kohdassa ja testisarjapohjaisten biotestien erityisvaatimukset liitteen 7.4 kohdassa.

On ilmoitettava väärien positiivisten ja väärien negatiivisten tulosten määrä suuressa näytemäärässä enimmäismäärien tai toimintarajojen ala- ja yläpuolella varmistavalla analyysimenetelmällä määritettyyn TEQ-arvoon verrattuna. Todellisten väärien negatiivisten tulosten osuuden on oltava alle 1 prosentti. Väärien positiivisten tulosten määrän pitää olla niin pieni, että seulontavälineen käytöstä on hyötyä.

Positiiviset tulokset on aina vahvistettava varmistavalla analyysimenetelmällä (HRGC/HRMS). Lisäksi laajaa TEQ-vaihtelualuetta edustavat näytteet on vahvistettava HRGC/HRMS:llä (noin 2–10 % negatiivisista näytteistä). Tiedot biotestin ja HRGC/HRMS:n tulosten vastaavuudesta on ilmoitettava.

7.3   Erityisvaatimukset solupohjaisille biotesteille

Biotestiä suoritettaessa on kussakin testauksessa käytettävä TCDD-viitepitoisuussarjaa tai dioksiinin, furaanin tai dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden seosta (täysimittainen annos-vastekuvaaja, jossa R2 > 0,95). Seulonnassa voidaan kuitenkin käyttää matalien pitoisuuksien näytteiden analysointiin laajennettua matalien pitoisuuksien kuvaajaa.

Biotestin tulosten valvomiseen vakiomittaisella ajanjaksolla on käytettävä laadunvalvontalomakkeessa TCDD-viitepitoisuutta (noin 3 kertaa määritysraja). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää vertailunäytteen suhteellista vastetta verrattuna TCDD-kalibrointikäyrään, sillä solukohtainen vaste voi riippua useista eri tekijöistä.

Kullekin vertailumateriaalille on luotava laadunvalvontakortti, joka on tarkastettava. Näin varmistetaan, että tulokset vastaavat ohjeita.

Erityisesti kvantitatiivisissa laskelmissa on käytetyn näytelaimennuksen oltava vastekäyrän lineaarisella osuudella. Pitoisuudeltaan vastekäyrän lineaarisen osuuden ylittävät näytteet on laimennettava ja testattava uudelleen. Tämän vuoksi kerralla onkin testattava vähintään kolme laimennosta.

Prosentuaalinen keskihajonta saa olla enintään 15 prosenttia kunkin näytelaimennoksen kolminkertaisessa määrityksessä ja enintään 30 prosenttia kolmen erillisen kokeen välillä.

Toteamisrajan arvoksi voidaan asettaa kolme kertaa nollaliuoksen tai taustavasteen keskihajonnan arvo. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tausta-arvoa suurempaa vastetta (5 kertaa nollaliuoksen vaste) laskettuna kyseisen päivän kalibrointikäyrältä. Määritysrajaksi voidaan asettaa 5–6 kertaa nollaliuoksen tai tausta-arvon keskihajonta, tai sitten voidaan käyttää selvästi tausta-arvoa suurempaa vastetta (10 kertaa nollaliuoksen vaste) laskettuna kyseisen päivän kalibrointikäyrältä.

7.4   Erityisvaatimukset testisarjapohjaisille biotesteille

On varmistettava, että testisarjapohjaiset biotestit ovat riittävän herkkiä ja luotettavia elintarvikkeiden testaukseen.

Valmistajan ohjeita näytteen valmistamiselle ja analyyseille on noudatettava.

Viimeisen käyttöpäivän ohittaneita testisarjoja ei pidä käyttää.

Muitten sarjojen yhteydessä käytettäviksi tarkoitettuja tarvikkeita tai komponentteja ei pidä käyttää.

Testisarjoja on säilytettävä annettujen säilytyslämpötilarajojen ja käytettävä annettujen käyttölämpötilarajojen puitteissa.

Toteamisraja on immunomäärityksissä 3 kertaa keskihajonta, joka on määritetty 10:llä nollanäytteen toistoanalyysillä ja jaetaan lineaarisen regressiokuvaajan kulmakertoimella.

Laboratoriotesteissä on käytettävä vertailustandardeja, jotta taataan, että vastaavuus standardiin nähden on hyväksyttävissä rajoissa.

8.   TULOSTEN RAPORTOINTI

Mikäli analyyttinen menetelmä sallii, analyysin tuloksiin on sisällyttävä yksittäisten PCDD/F:ien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ja tulokset on ilmoitettava pienimpinä, suurimpina ja väliarvoina, jotta tulosten raportointiin saadaan mukaan mahdollisimman paljon tietoja, jolloin tuloksia pystytään tulkitsemaan erityisten vaatimusten mukaisesti.

Raporttiin tulee sisältyä myös näytteen rasvapitoisuus sekä rasvan uuttamiseen käytetty menetelmä.

Yksittäisten sisäisten standardiaineiden saantotiedot on toimitettava, jos saantojen arvo on 6 kohdassa mainitun alueen ulkopuolella tai jos enimmäismäärä ylittyy. Muissa tapauksissa ne on toimitettava pyydettäessä.

Koska mittausten epävarmuus on otettava huomioon päätettäessä näytteen säännöstenmukaisuudesta, kyseisen muuttujan on myös oltava saatavissa. Siksi määritystulos on raportoitava muodossa x +/– U, jossa x on määritystulos ja U on mittaukseen liittyvä laajennettu epävarmuustekijä, jossa käytetään kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 prosenttia. Jos dioksiinipitoisuudet ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet määritetään erikseen, erillisten analyysitulosten yhteenlaskettua arvioitua laajennettua epävarmuutta on käytettävä dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien summana.

Jos mittausten epävarmuus otetaan huomioon soveltamalla päätösrajaa CCα (liitteen I kohdassa 5 kuvatulla tavalla), tiedot tästä muuttujasta on ilmoitettava.

Tulokset on ilmaistava samoina yksikköinä ja (vähintään) yhtä monina merkittävinä arvoina kuin asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistetut enimmäispitoisuudet.

Liitteen II lisäys

Taulukko: Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimet (TEF), jotka perustuvat Tukholmassa 15.–18. kesäkuuta 1997 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksen päätelmiin (Van den Berg et al., 1998, Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for Humans and for Wildlife. Environmental Health Perspectives, 106(12), 775)

Yhdiste

TEF-arvo

Dibentso-para-dioksiinit (PCDD:t)

2,3,7,8-TCDD

1

1,2,3,7,8-PeCDD

1

1,2,3,4,7,8-HxCDD

0,1

1,2,3,6,7,8-HxCDD

0,1

1,2,3,7,8,9-HxCDD

0,1

1,2,3,4,6,7,8-HpCDD

0,01

OCDD

0,0001

Dibentsofuraanit (PCDF:t)

2,3,7,8-TCDF

0,1

1,2,3,7,8-PeCDF

0,05

2,3,4,7,8-PeCDF

0,5

1,2,3,4,7,8-HxCDF

0,1

1,2,3,6,7,8-HxCDF

0,1

1,2,3,7,8,9-HxCDF

0,1

2,3,4,6,7,8-HxCDF

0,1

1,2,3,4,6,7,8-HpCDF

0,01

1,2,3,4,7,8,9-HpCDF

0,01

OCDF

0,0001

Dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet: ei-orto-PCB-yhdisteet ja mono-orto-PCB-yhdisteet

Ei-orto-PCB-yhdisteet

PCB 77

0,0001

PCB 81

0,0001

PCB 126

0,1

PCB 169

0,01

Mono-orto-PCB-yhdisteet

PCB 105

0,0001

PCB 114

0,0005

PCB 118

0,0001

PCB 123

0,0001

PCB 156

0,0005

PCB 157

0,0005

PCB 167

0,00001

PCB 189

0,0001

Käytetyt lyhenteet: T = tetra; Pe = penta; Hx = heksa; Hp = hepta; O = okta; CDD = klooridibentsodioksiini; CDF = klooridibentsofuraani; CB = klooribifenyyli.


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/44


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1884/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

asetusten (EY) N:o 2402/96, (EY) N:o 2449/96 ja (EY) N:o 2390/98 muuttamisesta bataattien ja maniokin tuontitariffikiintiöiden hallinnoinnin osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Thaimaan kanssa käytyjen GATT-sopimuksen XXIII artiklan mukaisten neuvottelujen tulosten hyväksymisestä 13 päivänä toukokuuta 1996 tehdyn neuvoston päätöksen 96/317/EY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan,

ottaa huomioon luettelossa CXL olevien myönnytysten täytäntöönpanosta GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättymisen seurauksena 18 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1095/96 (2) ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT-valtioista) peräisin oleviin maataloustuotteisiin ja niiden jalostamisessa saatuihin tavaroihin sovellettavista järjestelyistä ja asetuksen (EY) N:o 1706/98 kumoamisesta 10 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2286/2002 (3) ja erityisesti sen 5 artiklan,

ottaa huomioon viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (4) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annettua komission asetusta (EY) N:o 1301/2006 (5) sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007 alkavien tuontitariffikiintiökausien tuontitodistuksiin.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 vahvistettuja yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat erityisesti hakemuksia, hakijoita ja todistusten myöntämistä ja joissa todistusten voimassaolo rajoitetaan tariffikiintiökauden viimeiseen päivään, sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaisissa asetuksissa vahvistettujen lisäedellytysten tai poikkeusten soveltamista. Jotta joissakin alakohtaisissa asetuksissa ei olisi erilaisia sääntöjä, bataattien ja maniokkitärkkelyksen vuotuisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnosta 17 päivänä joulukuuta 1996 annettua komission asetusta (EY) N:o 2402/96 (6), muista kolmansista maista kuin Thaimaasta peräisin olevien CN-koodeihin 0714 10 91, 0714 10 99, 0714 90 11 ja 0714 90 19 kuuluvien tuotteiden yhteisön vuotuisen tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista 18 päivänä joulukuuta 1996 annettua komission asetusta (EY) N:o 2449/96 (7) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1706/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT) tai merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (MMA) peräisin olevien viljankorvikkeiden sekä viljasta ja riisistä valmistettujen tuotteiden tuontijärjestelmän osalta sekä asetuksen (ETY) N:o 2245/90 kumoamisesta 5 päivänä marraskuuta 1998 annettua komission asetusta (EY) N:o 2390/98 (8) olisi muutettava kunkin kiintiön ja alakiintiön järjestysnumeron täsmentämiseksi ja niiden erityissääntöjen uudelleenmäärittämiseksi, joita sovelletaan erityisesti todistushakemusten laatimisessa, niiden myöntämisessä sekä niiden voimassaoloajan ja komissiolle annettavien tietojen osalta.

(3)

Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007, jolloin asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 säädettyjen säännösten soveltaminen aloitetaan.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2402/96 seuraavasti:

1)

Lisätään 1 artiklaan seuraavat kohdat:

”Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kiintiöiden järjestysnumerot ovat seuraavat:

1 kohdassa tarkoitetun kiintiön järjestysnumero on 09.4014,

2 kohdassa tarkoitetun kiintiön järjestysnumero on 09.4013,

3 kohdassa tarkoitetun 10 000 tonnin maniokkitärkkelysmäärän ja 500 tonnin maniokkitärkkelysmäärän, jota ei 4 kohdan mukaisesti ole varattu Thaimaalle, järjestysnumero on 09.4064,

4 kohdassa tarkoitetun, Thaimaalle varatun 10 000 tonnin maniokkitärkkelysmäärän järjestysnumero on 09.4065.”.

2)

Lisätään ennen I osastoa 1 a artikla seuraavasti:

”1 a artikla

Komission asetusten (EY) N:o 1291/2000 (9), (EY) N:o 1342/2003 (10) ja (EY) N:o 1301/2006 (11) säännöksiä sovelletaan, jollei tästä asetuksesta muuta johdu.

3)

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Todistusten 24 kohdassa on oltava yksi liitteessä III olevista maininnoista.”

4)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 3 artiklassa säädettyä hakemuksen jättöpäivää seuraavana työpäivänä viimeistään kello 18.00 (Brysselin aikaa) seuraavat tiedot:

a)

kokonaismäärät, joista on jätetty todistushakemukset, alkuperän ja tuotekoodin mukaan;

b)

vientitodistuksen viitetiedot sekä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tuotteiden osalta aluksen nimi.”

5)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

1.   Tuontitodistus myönnetään 7 artiklassa tarkoitettua tiedonantoa seuraavana neljäntenä työpäivänä.

2.   Myönnetyt todistukset ovat voimassa koko yhteisössä niiden asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdan mukaisesta tosiasiallisesta myöntämispäivästä seuraavan neljännen kuukauden loppuun asti myöntämisvuoden rajoissa.”

6)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 9 artiklassa säädettyä hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä viimeistään kello 18.00 (Brysselin aikaa) seuraavat tiedot:

a)

kokonaismäärät, joista on jätetty todistushakemukset, alkuperän ja tuotekoodin mukaan;

b)

Thaimaan viranomaisten myöntämien vientitodistusten viitetiedot ja niitä vastaavat määrät sekä aluksen nimi.”

7)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

1.   Tuontitodistus myönnetään 12 artiklassa tarkoitettua tiedonantoa seuraavana neljäntenä työpäivänä.

2.   Myönnetyt todistukset ovat voimassa koko yhteisössä niiden asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdan mukaisesta tosiasiallisesta myöntämispäivästä seuraavan kolmannen kuukauden loppuun asti myöntämisvuoden rajoissa.”

8)

Lisätään tämän asetuksen liite I liitteeksi III.

2 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2449/96 seuraavasti:

1)

Lisätään 1 artiklaan seuraavat kohdat:

”Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen kiintiöiden järjestysnumerot ovat vastaavasti 09.4009, 09.4011 ja 09.4010.

Edellä 4 kohdassa tarkoitetun kiintiön järjestysnumerot ovat ihmisravinnoksi tarkoitetuille tuotteille varatun kiintiön tuonnin osalta (2 000 tonnia) 09.4021 ja varaamattoman osan osalta (30 000 tonnia) 09.4012.

Komission asetusten (EY) N:o 1291/2000 (12), (EY) N:o 1342/2003 (13) ja (EY) N:o 1301/2006 (14) säännöksiä sovelletaan, jollei tästä asetuksesta muuta johdu.

2)

Korvataan 6 artiklan b alakohta seuraavasti:

”b)

24 kohdassa jokin liitteessä IV luetelluista maininnoista.”

3)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä ja viimeistään hakemuksen jättämiselle 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetetun määräajan päättymistä seuraavana torstaina kello 13.00 seuraavat tiedot:

a)

kokonaismäärät, joista on jätetty todistushakemukset, alkuperän ja tuotekoodin mukaan;

b)

esitetyn alkuperätodistuksen numero ja alkuperäisessä asiakirjassa tai sen otteessa oleva kokonaismäärä;

c)

Indonesian tai Kiinan viranomaisten myöntämien vientitodistusten viitetiedot ja niitä vastaavat määrät sekä aluksen nimi.”

b)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”Tuontitodistus myönnetään 3 kohdassa tarkoitettua tiedonantoa seuraavana neljäntenä työpäivänä.”

4)

Korvataan 10 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan viimeinen virke seuraavasti:

”Lisätuontitodistuksen 20 kohdassa on oltava jokin liitteessä V olevista maininnoista.”

5)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan toinen kohta seuraavasti:

”Tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt todistukset ovat voimassa koko yhteisössä 60 päivän ajan niiden asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdan mukaisesta tosiasiallisesta myöntämispäivästä.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”Tuontitodistukset saavat olla voimassa enintään niiden myöntämisvuoden 31 päivään joulukuuta.”

6)

Lisätään liitteet IV ja V tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2390/98 seuraavasti:

1)

Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:

”Komission asetusten (EY) N:o 1291/2000 (15), (EY) N:o 1342/2003 (16) ja (EY) N:o 1301/2006 (17) säännöksiä sovelletaan, jollei tästä asetuksesta muuta johdu.

2)

Korvataan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tuontitodistuksen 24 kohdassa on oltava jokin liitteessä I olevista maininnoista.”

3)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

CN-koodiin 0714 10 91 ja 0714 90 11 kuuluvien tuotteiden luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen Ranskan merentakaisissa departementeissa asetuksen (ETY) N:o 2286/2002 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti on sovellettava seuraavia erityissäännöksiä:

a)

Tuonnin seuranta tapahtuu tuontikiintiöihin sovellettavin edellytyksin järjestysnumerolla 09.4192.

b)

Todistushakemus saa koskea enintään 500 tonnin määrää hakijaa kohden.

c)

Todistushakemuksen ja tuontitodistuksen 8 kohdassa on mainittava AKT-valtio tai MMA, josta tuote on peräisin. Todistus velvoittaa tuomaan tästä maasta tai tältä alueelta.

d)

Lisätuontitodistuksen 24 kohdassa on oltava jokin liitteessä II olevista maininnoista.”

4)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle hakemuksen jättöpäivää seuraavana työpäivänä viimeistään kello 13.00 (Brysselin aikaa) kokonaismäärät, joista on jätetty todistushakemukset, alkuperän ja tuotekoodin mukaan.”

b)

Poistetaan 3 kohta.

c)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Todistus myönnetään 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tiedonantoa seuraavana neljäntenä työpäivänä.”

d)

Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Myönnetyt todistukset ovat voimassa ainoastaan vapaaseen liikkeeseen luovuttamista varten Ranskan merentakaisissa departementeissa niiden asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdan mukaisesta tosiasiallisesta myöntämispäivästä seuraavan toisen kuukauden loppuun asti myöntämisvuoden rajoissa.”

5)

Lisätään liitteet I ja II tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 122, 22.5.1996, s. 15.

(2)  EYVL L 146, 20.6.1996, s. 1.

(3)  EYVL L 348, 21.12.2002, s. 5.

(4)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(5)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.

(6)  EYVL L 327, 18.12.1996, s. 14. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).

(7)  EYVL L 333, 21.12.1996, s. 14. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004.

(8)  EYVL L 297, 6.11.1998, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004.

(9)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1.

(10)  EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12.

(11)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.”

(12)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1.

(13)  EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12.

(14)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.”

(15)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1.

(16)  EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12.

(17)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.”


LIITE I

”LIITE III

:

bulgariaksi

:

Освобождаване от мито [член 4 от Регламент (ЕО) № 2402/96]

:

espanjaksi

:

Exención del derecho de aduana [artículo 4 del Reglamento (CE) no 2402/96]

:

tšekiksi

:

Osvobozené od cla [čl. 4 nařízení (ES) č. 2402/96]

:

tanskaksi

:

Fritagelse for toldsatser (artikel 4 i forordning (EF) nr. 2402/96)

:

saksaksi

:

Zollfrei (Artikel 4 der Verordnung (EG) Nr. 2402/96)

:

viroksi

:

Tollimaksuvaba (määruse (EÜ) nr 2402/96 artikkel 4)

:

kreikaksi

:

Απαλλαγή από τoν τελωνειακό δασμό [άρθρo 4 τoυ κανoνισμoυ (ΕΚ) αριθ. 2402/96]

:

englanniksi

:

Exemption from customs duty (Article 4 of Regulation (EC) No 2402/96)

:

ranskaksi

:

exemption du droit de douane [article 4 du règlement (CE) no 2402/96]

:

italiaksi

:

Esenzione dal dazio doganale [articolo 4 del regolamento (CE) n. 2402/96]

:

latviaksi

:

Atbrīvošana no muitas nodevas (regulas (EK) Nr. 2402/96 4. pants)

:

liettuaksi

:

Atleidimas nuo muito mokesčio (reglamento (EB) Nr. 2402/96 4 straipsnis)

:

unkariksi

:

Vámmentesség [2402/96/EK rendelet 4. cikk]

:

hollanniksi

:

Vrijgesteld van douanerecht (artikel 4 van Verordening (EG) nr. 2402/96)

:

puolaksi

:

Zwolnienie z należności celnych (Art. 4 rozporządzenia (WE) nr 2402/96)

:

portugaliksi

:

Isenção de direito aduaneiro [artigo 4.o do Regulamento (CE) n.o 2402/96]

:

romaniaksi

:

Scutit de taxe vamale (articolul 4 din Regulamentul (CE) nr. 2402/96)

:

slovakiksi

:

Oslobodenie od cla (článok 4 nariadenia (ES) č. 2402/96)

:

sloveeniksi

:

Oproščenocarinske dajatve (člen 4 Uredbe (ES) št. 2402/96)

:

suomeksi

:

Tullivapaa (asetuksen (EY) N:o 2402/96 4 artikla)

:

ruotsiksi

:

Tullfri (artikel 4 i förordning (EG) nr 2402/96)”


LIITE II

LIITE IV

:

bulgariaksi

:

Мита, ограничени до 6 % ad valorem [Регламент (ЕО) № 2449/96]

:

espanjaksi

:

Derechos de aduana limitados al 6 % ad valorem [Reglamento (CE) no 2449/96]

:

tšekiksi

:

Clo limitované 6 % ad valorem (nařízení (ES) č. 2449/96)

:

tanskaksi

:

Toldsatsen begrænses til 6 % af værdien (Forordning (EF) nr. 2449/96)

:

saksaksi

:

Beschränkung des Zolls auf 6 % des Zollwerts (Verordnung (EG) Nr. 2449/96)

:

viroksi

:

Väärtuseline tollimaks piiratud 6 protsendini (määrus (EÜ) nr 2449/96)

:

kreikaksi

:

Τελωνειακός δασμός κατ’ ανώτατο όριο 6 % κατ’ αξία [Κανονισμός (ΕΚ) αριθ. 2449/96]

:

englanniksi

:

Customs duties limited to 6 % ad valorem (Regulation (EC) No 2449/96)

:

ranskaksi

:

Droits de douane limités à 6 % ad valorem [règlement (CE) no 2449/96]

:

italiaksi

:

Dazi doganali limitati al 6 % ad valorem [Regolamento (CE) n. 2449/96]

:

latviaksi

:

Muitas nodokļi nepārsniedz 6 % ad valorem (Regula (EK) Nr. 2449/96)

:

liettuaksi

:

Muito mokestis neviršija 6 % ad valorem (Reglamentas (EB) Nr. 2449/96)

:

unkariksi

:

Mérsékelt, 6 %-os értékvám (2449/96/EK rendelet)

:

hollanniksi

:

Douanerechten beperkt tot 6 % ad valorem (Verordening (EG) nr. 2449/96)

:

puolaksi

:

Należności celne ograniczone do 6 % ad valorem (Rozporządzenie (WE) nr 2449/96)

:

portugaliksi

:

Direitos aduaneiros limitados a 6 % ad valorem [Regulamento (CE) n.o 2449/96]

:

romaniaksi

:

Taxe vamale limitate la 6 % ad valorem (Regulamentul (CE) nr. 2449/96)

:

slovakiksi

:

Dovozné clo so stropom 6 % ad valorem (nariadenie (ES) č. 2449/96)

:

sloveeniksi

:

Omejitev carinskih dajatev na 6 % ad valorem (Uredba (ES) št. 2449/96)

:

suomeksi

:

Arvotulli rajoitettu 6 prosenttiin (asetus (EY) N:o 2449/96)

:

ruotsiksi

:

Tullsatsen begränsad till 6 % av värdet (Förordning (EG) nr 2449/96)

LIITE V

:

bulgariaksi

:

Допълнителна лицензия, член 10, параграф 2 от Регламент (ЕО) № 2449/96

:

espanjaksi

:

Certificado complementario, apartado 2 del artículo 10 del Reglamento (CE) no 2449/96

:

tšekiksi

:

Licence pro dodatečné množství, čl. 10 odst. 2 nařízení (ES) č. 2449/96

:

tanskaksi

:

Supplerende licens, forordning (EF) nr. 2449/96, artikel 10, stk. 2

:

saksaksi

:

Zusätzliche Lizenz — Artikel 10 Absatz 2 der Verordnung (EG) Nr. 2449/96

:

viroksi

:

Lisakoguse litsents, määruse (EÜ) nr 2449/96 artikli 10 lõige 2

:

kreikaksi

:

Συμπληρωματικό πιστοποιητικό — Άρθρο 10 παράγραφος 2 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 2449/96

:

englanniksi

:

Licence for additional quantity, Article 10(2) of Regulation (EC) No 2449/96

:

ranskaksi

:

Certificat complémentaire, règlement (CE) no 2449/96, article 10, paragraphe 2

:

italiaksi

:

Titolo complementare, regolamento (CE) n. 2449/96, articolo 10, paragrafo 2

:

latviaksi

:

Atļauja par papildu daudzumu, Regulas (EK) Nr. 2449/96 10. panta 2. punkts

:

liettuaksi

:

Papildomoji licencija, Reglamento (EB) Nr. 2449/96 10 straipsnio 2 dalis

:

unkariksi

:

Kiegészítő engedély, 2449/96/EK rendelet 10. cikk (2) bekezdés

:

hollanniksi

:

Aanvullend certificaat — artikel 10, lid 2, van Verordening (EG) nr. 2449/96

:

puolaksi

:

Uzupełniające pozwolenie, rozporządzenie (WE) nr 2449/96 art. 10 ust. 2

:

portugaliksi

:

Certificado complementar, n.o 2 do artigo 10.o do Regulamento (CE) n.o 2449/96

:

romaniaksi

:

Licenţă complementară, articolul 10 alineatul (2) din Regulamentul (CE) nr. 2449/96

:

slovakiksi

:

Dodatočné povolenie, článok 10 ods. 2 nariadenia (ES) č. 2449/96

:

sloveeniksi

:

Dovoljenje za dodatne količine, člen 10(2), Uredba (ES) št. 2449/96

:

suomeksi

:

Lisätodistus, asetuksen (EY) N:o 2449/96 10 artiklan 2 kohta

:

ruotsiksi

:

Kompletterande licens, artikel 10.2 i förordning (EG) nr 2449/96


LIITE III

LIITE I

:

bulgariaksi

:

продукт АКТБ:

освобождаване от мито

Регламент (ЕО) № 2286/2002, член 1, параграф 3

:

espanjaksi

:

Producto ACP:

exención del derecho de aduana

apartado 3 del artículo 1 del Reglamento (CE) no 2286/2002

:

tšekiksi

:

Produkt AKT:

osvobozené od cla

nařízení (ES) č. 2286/2002 čl. 1 ods. 3

:

tanskaksi

:

AVS-produkt:

toldfritagelse

forordning (EF) nr. 2286/2002: artikel 1, stk. 3

:

saksaksi

:

Erzeugnis AKP:

Zollfrei

Verordnung (EG) Nr. 2286/2002, Artikel 1 Absatz 3

:

viroksi

:

AKV riikide toode:

Tollimaksuvaba

Määruse (EÜ) nr 2286/2002 artikli 1 lõige 3

:

kreikaksi

:

Πρoϊόν ΑΚΕ:

Απαλλαγή από δασμoύς

Κανoνισμός (ΕΚ) αριθ. 2286/2002 άρθρo 1 παράγραφoς 3

:

englanniksi

:

ACP product:

exemption from customs duty

Regulation (EC) No 2286/2002, Article 1(3)

:

ranskaksi

:

produit ACP:

exemption du droit de douane

règlement (CE) no 2286/2002, article 1, paragraphe 3

:

italiaksi

:

prodotto ACP:

esenzione dal dazio doganale

regolamento (CE) n. 2286/2002, articolo 1, paragrafo 3

:

latviaksi

:

AĀK produkts:

atbrīvots no muitas nodevas

Regulas (EK) Nr. 2286/2002 1. panta 3. daļa

:

liettuaksi

:

AKR produktas:

atleistas nuo muito mokesčio

Reglamento (EB) Nr. 2286/2002 1 straipsnio 3 dalis

:

unkariksi

:

AKCS-termék:

vámmentes

2286/2002/EK rendelet, 1. cikk (3) bekezdés

:

hollanniksi

:

Product ACS:

vrijgesteld van douanerecht

Verordening (EG) nr. 2286/2002: artikel 1, lid 3

:

puolaksi

:

Produkt AKP:

zwolnienie z należności celnych

art. 1 ust. 3 rozporządzenia (WE) nr 2286/2002

:

portugaliksi

:

produto ACP:

isenção do direito aduaneiro

Regulamento (CE) n.o 2286/2002, n.o 3 do artigo 1.o

:

romaniaksi

:

produs ACP:

scutit de taxe vamale

Regulamentul (CE) nr. 2286/2002, articolul 1 alineatul (3)

:

slovakiksi

:

Výrobok zo štátov AKP

oslobodenie od cla

nariadenie (ES) č. 2286/2002, článok 1 odsek 3

:

sloveeniksi

:

AKP proizvodi

oproščeni carinskih dajatev

Uredba (ES) št. 2286/2002, člen 1(3)

:

suomeksi

:

AKT-maista:

Tullivapaa

asetuksen (EY) N:o 2286/2002 1 artiklan 3 kohta

:

ruotsiksi

:

AVS-produkt:

Tullfri

Förordning (EG) nr 2286/2002 artikel 1.3

LIITE II

:

bulgariaksi

:

продукт АКТБ/ОСТ:

освобождаване от мито

Регламент (ЕО) № 2286/2002, член 3, параграф 4

важи изключително за пускане в свободно обръщение в отвъдморските департаменти

:

espanjaksi

:

Producto ACP/PTU:

exención del derecho de aduana

apartado 4 del artículo 3 del Reglamento (CE) no 2286/2002

exclusivamente válido para el despacho a libre práctica en los departamentos de Ultramar

:

tšekiksi

:

AKT/ZZÚ produkty:

osvobozeno od cla

nařízení (ES) č. 2286/2002 čl. 3 ods. 4

platné výhradně pro vydání do volného oběhu v zámořských zemích a územích

:

tanskaksi

:

AVS/OLT-produkt:

toldfritagelse

forordning (EF) nr. 2286/2002: artikel 3, stk. 4

gælder udelukkende for overgang til fri omsætning i de oversøiske departementer

:

saksaksi

:

Erzeugnis AKP/ÜLG:

Zollfrei

Verordnung (EG) Nr. 2286/2002, Artikel 3 Absatz 4

gilt ausschließlich für die Abfertigung zum freien Verkehr in den französischen überseeischen Departements

:

viroksi

:

AKV/ÜMT riikide toode:

Tollimaksuvaba

Määruse (EÜ) nr 2286/2002 artikli 3 lõige 4

Jõus ainult vabasse ringlusesse laskmiseks ülemeremaadel ja–territooriumitel

:

kreikaksi

:

Πρoϊόν ΑΚΕ/YΧΕ:

Απαλλαγή από δασμoύς

Κανoνισμός (ΕΚ) αριθ. 2286/2002 άρθρo 3 παράγραφoς 4

Iσχύει απoκλειστικά για μία θέση σε ελεύθερη κυκλo-φoρία στα Υπερπόντια Διαμερίσματα

:

englanniksi

:

ACP/OCT product:

exemption from customs duty

Regulation (EC) No 2286/2002, Article 3(4)

valid exclusively for release for free circulation in the overseas departments

:

ranskaksi

:

produit ACP/PTOM:

exemption du droit de douane

règlement (CE) no 2286/2002, article 3, paragraphe 4

exclusivement valable pour une mise en libre pratique dans les départements d'outre-mer

:

italiaksi

:

prodotto ACP/PTOM:

esenzione dal dazio doganale

regolamento (CE) n. 2286/2002, articolo 3, paragrafo 4

valido esclusivamente per l'immissione in libera pratica nei DOM

:

latviaksi

:

AĀK/AZT produkts:

atbrīvots no muitas nodevas

Regulas (EK) Nr. 2286/2002 3. panta 4. daļa

ir derīgs laišanai brīvā apgrozībā vienīgi aizjūru teritorijās

:

liettuaksi

:

AKR/UŠT produktas:

atleistas nuo muito mokesčio

Reglamento (EB) Nr. 2286/2002 3 straipsnio 4 dalis

galioja leidimui į laisvą apyvartą tiktai užjūrio šalių teritorijose

:

unkariksi

:

AKCS/TOT-termék:

vámmentes

2286/2002/EK rendelet, 3. cikk (4) bekezdés

kizárólag a tengerentúli területeken történő szabad forgalomba bocsátás esetén érvényes

:

hollanniksi

:

Product ACS/LGO:

vrijgesteld van douanerecht

Verordening (EG) nr. 2286/2002: artikel 3, lid 4

geldt uitsluitend voor het in het vrije verkeer brengen in de Franse overzeese departementen

:

puolaksi

:

Produkt AKP/KTZ:

zwolnienie z należności celnych

art. 3 ust. 4 rozporządzenia (WE) nr 2286/2002

ważne wyłącznie dla wprowadzenia do wolnego obrotu w departamentach zamorskich

:

portugaliksi

:

produto ACP/PTU:

isenção do direito aduaneiro

Regulamento (CE) n.o 2286/2002, n.o 4 do artigo 3.o

válido exclusivamente para uma introdução em livre prática nos departamentos ultramarinos

:

romaniaksi

:

produs ACP/TTPM:

scutit de taxe vamale

Regulamentul (CE) nr. 2286/2002, articolul 3 alineatul (4)

valabil doar pentru punerea în liberă circulaţie în departamentele de peste mări

:

slovakiksi

:

výrobok zo štátov AKP/ZKU

oslobodenie od cla

nariadenie (ES) č. 2286/2002, článok 3 odsek 4

platné výhradne pre uvoľnenie do voľného obehu v zámorských krajinách a územiach

:

sloveeniksi

:

AKP/ČDO

oproščene carinskih dajatev

Uredba (ES) št. 2286/2002, člen 3(4)

Veljavna samo za sproščenje prostega pretoka v prekomorskih področjih

:

suomeksi

:

AKT-maista/Merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta peräisin oleva tuote:

Tullivapaa

asetuksen (EY) N:o 2286/2002 3 artiklan 4 kohta

voimassa ainoastaan merentakaisilla alueilla vapaaseen liikkeeseen laskemiseksi

:

ruotsiksi

:

AVS/ULT-produkt:

Tullfri

Förordning (EG) nr 2286/2002 artikel 3.4

Uteslutande avsedd för övergång till fri omsättning i de utomeuropeiska länderna och territorierna


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/57


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1885/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

Thaimaasta peräisin olevia maniokkijuuria koskevan yhteisön tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta vuonna 2007

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon luettelossa CXL olevien myönnytysten täytäntöönpanosta GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättymisen seurauksena 18 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1095/96 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisö sitoutui Maailman kauppajärjestön monenvälisissä kauppaneuvotteluissa avaamaan Thaimaasta peräisin oleville CN-koodeihin 0714 10 10, 0714 10 91 ja 0714 10 99 kuuluville tuotteille neljäksi vuodeksi 21 miljoonan tonnin tariffikiintiön, jossa kannettava tulli on alennettu kuuteen prosenttiin. Komission on avattava tämä kiintiö ja hallinnoitava sitä.

(2)

On tarpeen pitää yllä hallinnointijärjestelmää, jolla taataan, että ainoastaan Thaimaasta peräisin olevia tuotteita voidaan tuoda kyseisessä kiintiössä. Tämän vuoksi tuontitodistus olisi myönnettävä ainoastaan, kun esitetään Thaimaan viranomaisten myöntämä vientitodistus, jonka mallin kyseiset viranomaiset ovat antaneet komissiolle tiedoksi.

(3)

Koska yhteisön markkinoille suuntautuvan kyseisten tuotteiden tuonnin hallinnointi on perinteisesti perustunut kalenterivuoteen, tämä järjestelmä olisi säilytettävä myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi on tarpeen avata kiintiö vuodeksi 2007.

(4)

CN-koodeihin 0714 10 10, 0714 10 91 ja 0714 10 99 kuuluvien tuotteiden tuonti edellyttää maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (2) sekä vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusten järjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä heinäkuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1342/2003 (3) säännösten mukaisen tuontitodistuksen esittämistä.

(5)

Tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annettua komission asetusta (EY) N:o 1301/2006 (4) sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007 alkavia tuontitariffikiintiökausia koskeviin tuontitodistuksiin. Asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 vahvistetaan erityisesti hakemuksia, hakijoita ja todistusten myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Kyseisessä asetuksessa todistusten voimassaoloaika rajoitetaan tariffikiintiökauden viimeiseen päivään, ja asetusta sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan alakohtaisissa asetuksissa vahvistettujen lisäedellytysten tai poikkeusten soveltamista.

(6)

Saadun kokemuksen perusteella ja ottaen huomioon, että yhteisön myönnytyksessä vahvistetaan 21 000 000 tonnin kokonaismäärä neljän vuoden jaksolle vuosittaisen enimmäismäärän ollessa 5 500 000 tonnia, olisi jatkettava sellaisia toimenpiteitä, joiden avulla on joko mahdollista helpottaa tietyin edellytyksin tuotteiden tuontitodistuksiin merkityt määrät ylittävien määrien vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai hyväksyä niiden määrien siirto, jotka vastaavat tuontitodistuksissa olevan luvun ja tosiasiallisesti tuodun alhaisemman luvun erotusta.

(7)

Sopimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen luoda tarkka ja järjestelmällinen valvontajärjestelmä, jossa otetaan huomioon thaimaalaisessa vientitodistuksessa olevat seikat sekä Thaimaan viranomaisten vientitodistusten myöntämisessä noudattamat käytänteet.

(8)

Jos haetut määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät, olisi syytä säätää määrien vähentämismekanismista, jotta säädettyä vuotuista määrää ei ylitettäisi.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KIINTIÖN AVAAMINEN

1 artikla

1.   Avataan Thaimaasta peräisin olevien CN-koodeihin 0714 10 10, 0714 10 91 ja 0714 10 99 kuuluvien maniokkijuurien 5 500 000 tonnin tuontitariffikiintiö 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2007 väliseksi ajaksi.

Tässä kiintiössä kannettavan arvotullin suuruudeksi vahvistetaan kuusi prosenttia.

Tämän kiintiön järjestysnumero on 09.4008.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan tässä asetuksessa säädettyä menettelyä, jos ne tuodaan tuontitodistuksilla, joiden myöntäminen edellyttää, että esitetään Thaimaan kauppaministeriön ulkomaankauppaosaston myöntämä yhteisöön suuntautuvaa vientiä koskeva vientitodistus, jäljempänä ’vientitodistus’.

3.   Asetusten (EY) N:o 1291/2000, (EY) N:o 1342/2003 ja (EY) N:o 1301/2006 säännöksiä sovelletaan, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

II   LUKU

VIENTITODISTUKSET

2 artikla

1.   Vientitodistuksesta laaditaan alkuperäiskappale ja vähintään yksi jäljennös lomakkeelle, jonka malli on liitteessä I.

Lomakkeen koko on noin 210 × 297 millimetriä. Alkuperäinen kappale laaditaan valkoiselle paperille, johon on painettu mekaanisen tai kemiallisen väärentämisen paljastava keltainen aaltomainen taustakuvio.

2.   Vientitodistus laaditaan englannin kielellä.

3.   Vientitodistuksen alkuperäiskappale ja jäljennökset täytetään joko koneella tai käsin. Viimeksi mainitussa tapauksessa ne on täytettävä musteella ja painokirjaimin.

4.   Jokaisella vientitodistuksella on esipainettu sarjanumero; lisäksi ylimmässä kohdassa on todistuksen numero. Jäljennöksissä on oltava samat numerot kuin alkuperäiskappaleessa.

3 artikla

1.   Vientitodistus on voimassa 120 päivää myöntämispäivästään alkaen. Todistuksen myöntämispäivän lasketaan kuuluvan todistuksen voimassaoloaikaan.

Todistus on voimassa ainoastaan silloin, kun kohdat on täytetty asianmukaisesti todistuksessa olevien mainintojen mukaisesti ja se on vahvistettu päteväksi 2 kohdan mukaisesti. Tavaralähetyksen painoa koskevassa kohdassa (shipped weight) määrä ilmaistaan sekä numeroin että kirjaimin.

2.   Vientitodistus on asianmukaisesti vahvistettu päteväksi, kun siihen on merkitty todistuksen myöntämispäivä ja kun siinä on todistuksen myöntäneen elimen leima sekä niiden henkilöiden allekirjoitus, jotka ovat toimivaltaisia allekirjoittamaan sen.

III   LUKU

TUONTITODISTUKSET

4 artikla

Thaimaasta peräisin olevien CN-koodeihin 0714 10 10, 0714 10 91 ja 0714 10 99 kuuluvien tuotteiden tuontitodistushakemus, jonka liitteenä on alkuperäinen vientitodistus, esitetään jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Vientitodistuksen alkuperäiskappaleen säilyttää tuontitodistuksen myöntävä elin. Silloin kun tuontitodistushakemus koskee ainoastaan osaa vientitodistuksessa olevasta määrästä, myöntäjäelin ilmoittaa alkuperäisessä lomakkeessa määrän, jonka osalta alkuperäiskappale on käytetty, ja merkittyään alkuperäiskappaleen leimallaan palauttaa sen asianomaiselle osapuolelle.

Ainoastaan vientitodistuksen painoa koskevaan kohtaan (shipped weight) merkitty määrä otetaan huomioon tuontitodistusta myönnettäessä.

5 artikla

Kun todetaan, että tiettyä toimitusta varten tosiasiallisesti puretut määrät ylittävät tätä toimitusta varten myönnetyssä tuontitodistuksessa tai myönnetyissä tuontitodistuksissa olevat määrät, kyseisen tuontitodistuksen tai kyseiset tuontitodistukset myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisimman nopeasti ilmoitettava komissiolle sähköisesti tuojan pyynnöstä tapaus tapaukselta Thaimaan viennille myönnetyn todistuksen tai myönnettyjen todistusten numero tai numerot, tuontitodistusten numero tai numerot, ylityksen määrä sekä aluksen nimi.

Komissio ottaa yhteyttä Thaimaan viranomaisiin uusien vientitodistusten laatimiseksi.

Näiden todistusten laatimista odotettaessa ylittäviä määriä ei voida luovuttaa vapaaseen liikkeeseen tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti ennen kuin uudet kyseisiä määriä koskevat tuontitodistukset esitetään.

Uudet tuontitodistukset myönnetään 10 artiklassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti.

6 artikla

Poiketen siitä, mitä 5 artiklan kolmannessa kohdassa säädetään, kun todetaan, että tietyn toimituksen osalta tosiasiallisesti puretut määrät ylittävät esitetyssä tuontitodistuksessa tai esitetyissä tuontitodistuksissa mainittavat määrät enintään kaksi prosenttia, vapaaseen liikkeeseen luovuttavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tuojan pyynnöstä annettava lupa siihen, että ylittävät määrät luovutetaan vapaaseen liikkeeseen kantaen niistä enintään 6 prosentin arvotullia, ja siihen, että tuoja asettaa vakuuden, joka on yhtä suuri kuin yhteisessä tullitariffissa säädetyn tullin ja maksetun tullin välinen erotus.

Vakuus vapautetaan, kun kyseisiä määriä koskeva lisätuontitodistus esitetään vapaaseen liikkeeseen luovuttavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Lisätodistushakemukseen ei liity velvoitetta asettaa asetuksen (EY) N:o 1291/2000 15 artiklan 2 kohdassa tai tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitettu vakuus.

Lisätuontitodistus myönnetään 10 artiklassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti, kun esitetään yksi tai useampi Thaimaan viranomaisten myöntämä uusi vientitodistus.

Lisätuontitodistuksen 20 kohdassa on oltava jokin liitteessä II luetelluista maininnoista.

Vakuus pidätetään määristä, joiden osalta lisätuontitodistusta ei ole esitetty neljän kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen vastaanottopäivästä, paitsi silloin kun on kyse ylivoimaisesta esteestä. Vakuus pidätetään erityisesti määristä, joiden osalta lisätuontitodistusta ei ole voitu myöntää 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kun toimivaltainen viranomainen on kirjannut ja leimannut lisätuontitodistuksen ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vakuutta vapautettaessa, todistus palautetaan mahdollisimman nopeasti myöntäjäelimelle.

7 artikla

Tämän asetuksen mukaiset tuontitodistushakemukset voidaan jättää missä jäsenvaltiossa tahansa, ja myönnetyt todistukset ovat voimassa koko yhteisössä.

Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan neljännen luetelmakohdan säännöksiä ei sovelleta tämän asetuksen mukaiseen tuontiin.

8 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1342/2003 12 artiklassa säädetään, tässä asetuksessa säädettyihin tuontitodistuksiin liittyvä vakuus on viisi euroa tonnilta.

9 artikla

1.   Tuontitodistushakemuksen ja todistuksen 8 kohdassa on oltava maininta ”Thaimaa”.

2.   Tuontitodistuksessa on oltava

a)

24 kohdassa jokin liitteessä III luetelluista maininnoista;

b)

20 kohdassa seuraavat maininnat:

i)

Thaimaan vientitodistuksessa mainittavan aluksen nimi;

ii)

Thaimaan vientitodistuksen numero ja päivämäärä.

3.   Tuontitodistus voidaan hyväksyä vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen tueksi ainoastaan, jos asianomaisen osapuolen esittämästä konossementin jäljennöksestä ilmenee, että tuotteet, joiden osalta vapaaseen liikkeeseen luovuttamista haetaan, on kuljetettu yhteisöön tuontitodistuksessa mainitulla aluksella.

4.   Jollei tämän asetuksen 6 artiklasta muuta johdu, ja poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, vapaaseen liikkeeseen luovutettu määrä ei saa olla suurempi kuin tuontitodistuksen 17 ja 18 kohdassa mainittava määrä. Todistuksen 19 kohtaan merkitään tämän vuoksi luku 0.

10 artikla

1.   Jos todistushakemukset ylittävät 1 artiklassa säädetyn määrän, komissio vahvistaa haetuille määrille jakokertoimen tai päättää hakemusten hylkäämisestä.

2.   Tuontitodistus myönnetään hakemuksen jättämispäivää seuraavana viidentenä työpäivänä, jollei komissio toteuta 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

3.   Jos 1 kohdan mukaisesti vahvistetaan jakokerroin, hakemukset voidaan peruuttaa kymmenen työpäivän kuluessa mainitun kertoimen julkaisemispäivästä.

Jos hakemukset peruutetaan, 2 kohdan mukaisesti myönnetyt todistukset palautetaan.

Jos hakemus peruutetaan, myös vakuus vapautetaan. Vakuus vapautetaan myös hylättyjen hakemusten osalta.

4.   Jos tuontitodistuksen myöntämisen edellytyksenä olevia ehtoja ei ole noudatettu, komissio voi tarvittaessa Thaimaan viranomaisia kuultuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

11 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1342/2003 6 artiklassa säädetään, tuontitodistuksen voimassaolo päättyy 30 päivän kuluttua vientitodistuksen voimassaolon päättymisestä. Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 8 artiklan mukaisesti viimeinen voimassaolopäivä ei kuitenkaan saa olla myöhempi kuin 31 päivä joulukuuta 2007.

12 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava joka työpäivä komissiolle yksinomaan sähköisesti seuraavat tiedot jokaisesta tuontitodistushakemuksesta käyttäen komission niiden käyttöön asettamia lomakkeita ja noudattaen komission asentaman tietojärjestelmän edellytyksiä:

a)

määrä, jolle kutakin tuontitodistusta haetaan, sekä tarvittaessa maininta ”lisätuontitodistus”;

b)

esitetyn vientitodistuksen ylimmässä kohdassa oleva todistuksen numero;

c)

vientitodistuksen myöntämispäivä;

d)

kokonaismäärä, jolle vientitodistus on myönnetty.

2.   Viimeistään vuoden 2008 ensimmäisen puolivuotiskauden lopussa tuontitodistusten myöntämisestä vastaavien viranomaisten on toimitettava komissiolle 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sähköisessä muodossa täydellinen luettelo tuontitodistusten kääntöpuolelle merkityistä määristä, joita ei ole luettu kiintiöön, ja aluksen nimi, Euroopan yhteisöön kuljetusta koskevan sopimuksen numero sekä kyseisten vientitodistusten numerot.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 146, 20.6.1996, s. 1.

(2)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1713/2006 (EUVL L 321, 21.11.2006, s. 11).

(3)  EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1713/2006.

(4)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.


LIITE I

Image


LIITE II

:

bulgariaksi

:

Допълнителна лицензия, член 6 от Регламент (ЕО) № 1885/2006,

:

espanjaksi

:

Certificado complementario, artículo 6 del Reglamento (CE) no 1885/2006,

:

tšekiksi

:

Licence pro dodatečné množství, čl. 6 nařízení (ES) č. 1885/2006,

:

tanskaksi

:

Supplerende licens, forordning (EF) nr. 1885/2006, artikel 6,

:

saksaksi

:

Zusätzliche Lizenz — Artikel 6 der Verordnung (EG) Nr. 1885/2006,

:

viroksi

:

Lisakoguse litsents, määruse (EÜ) nr 1885/2006 artikkel 6,

:

kreikaksi

:

Συμπληρωματικό πιστοποιητικό — Άρθρο 6 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 1885/2006,

:

englanniksi

:

Licence for additional quantity, Article 6 of Regulation (EC) No 1885/2006,

:

ranskaksi

:

Certificat complémentaire, règlement (CE) no 1885/2006, article 6,

:

italiaksi

:

Titolo complementare, regolamento (CE) n. 1885/2006 articolo 6,

:

latviaksi

:

Atļauja par papildu daudzumu, Regulas (EK) Nr. 1885/2006 6. pants,

:

liettuaksi

:

Papildomoji licencija, Reglamento (EB) Nr. 1885/2006 6 straipsnio,

:

unkariksi

:

Kiegészítő engedély, 1885/2006/EK rendelet 6. cikk,

:

hollanniksi

:

Aanvullend certificaat — artikel 6 van Verordening (EG) nr. 1885/2006,

:

puolaksi

:

Uzupełniające pozwolenie, rozporządzenie (WE) nr 1885/2006 art. 6,

:

portugaliksi

:

Certificado complementar, artigo 6.o do Regulamento (CE) n.o 1885/2006,

:

romaniaksi

:

Licenţă pentru cantitatea excedentară, articolul 6 din Regulamentul nr. 1885/2006,

:

slovakiksi

:

Dodatočné povolenie, článok 6 nariadenia (ES) č. 1885/2006,

:

sloveeniksi

:

Dovoljenje za dodatne količine, člen 6, Uredba (ES) št. 1885/2006,

:

suomeksi

:

Lisätodistus, asetus (EY) N:o 1885/2006 6 artikla,

:

ruotsiksi

:

Kompletterande licens, artikel 6 i förordning (EG) nr 1885/2006.


LIITE III

:

bulgariaksi

:

Мита, ограничени до 6 % ad valorem [Регламент (ЕО) № 1885/2006],

:

espanjaksi

:

Derechos de aduana limitados al 6 % ad valorem [Reglamento (CE) no 1885/2006],

:

tšekiksi

:

Clo limitované 6 % ad valorem (nařízení (ES) č. 1885/2006),

:

tanskaksi

:

Toldsatsen begrænses til 6 % af værdien (forordning (EF) nr. 1885/2006),

:

saksaksi

:

Beschränkung des Zolls auf 6 % des Zollwerts (Verordnung (EG) Nr. 1885/2006),

:

viroksi

:

Väärtuseline tollimaks piiratud 6 protsendini (määrus (EÜ) nr 1885/2006),

:

kreikaksi

:

Τελωνειακός δασμός κατ’ ανώτατο όριο 6 % κατ’ αξία [κανονισμός (ΕΚ) αριθ. 1885/2006],

:

englanniksi

:

Customs duties limited to 6 % ad valorem (Regulation (EC) No 1885/2006),

:

ranskaksi

:

Droits de douane limités á 6 % ad valorem [règlement (CE) no 1885/2006],

:

italiaksi

:

Dazi doganali limitati al 6 % ad valorem [regolamento (CE) n. 1885/2006],

:

latviaksi

:

Muitas nodokļi nepārsniedz 6 % ad valorem (Regula (EK) Nr. 1885/2006),

:

liettuaksi

:

Muito mokestis neviršija 6 % ad valorem (Reglamentas (EB) Nr. 1885/2006),

:

unkariksi

:

Mérsékelt, 6 %-os értékvám (1885/2006/EK rendelet),

:

hollanniksi

:

Douanerechten beperkt tot 6 % ad valorem (Verordening (EG) nr. 1885/2006),

:

puolaksi

:

Należności celne ograniczone do 6 % ad valorem (Rozporządzenie (WE) nr 1885/2006),

:

portugaliksi

:

Direitos aduaneiros limitados a 6 % ad valorem [Regulamento (CE) n.o 1885/2006],

:

romaniaksi

:

Taxe vamale limitate la 6 % ad valorem (Regulamentul (CE) nr. 1885/2006),

:

slovakiksi

:

Dovozné clo so stropom 6 % ad valorem (Nariadenie (ES) č. 1885/2006),

:

sloveeniksi

:

Omejitev carinskih dajatev na 6 % ad valorem (Uredba (ES) št. 1885/2006),

:

suomeksi

:

Arvotulli rajoitettu 6 prosenttiin (asetus (EY) N:o 1885/2006),

:

ruotsiksi

:

Tullsatsen begränsad till 6 % av värdet (förordning (EG) nr 1885/2006).


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/64


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1886/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

Espanjan lipun alla purjehtivien alusten grönlanninpaltaan kalastuksen kieltämisestä NAFO 3LMNO -alueella

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) ja erityisesti sen 21 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 51/2006 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2006.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen aluksien kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2006 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kiintiön täyttyminen

Tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion kalastuskiintiö vuodeksi 2006 kyseisessä liitteessä tarkoitetulle kannalle katsotaan kokonaan käytetyksi liitteessä säädetystä päivämäärästä alkaen.

2 artikla

Kiellot

Tämän asetuksen liitteessä mainitun kannan kalastus kielletään siinä mainitun jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta tai siinä maassa rekisteröidyiltä aluksilta liitteessä säädetystä päivämäärästä alkaen. Kielletään aluksilta tuon päivämäärän jälkeen pyydetyn kannan hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jörgen HOLMQUIST

Kalastus- ja meriasioiden pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

(3)  EUVL L 16, 20.1.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2006 (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 10).


LIITE

N:o

53

Jäsenvaltio

Espanja

Kanta

GHL/N3LMNO

Laji

Grönlanninpallas (Reinhardtius hippoglossoides)

Alue

NAFO 3 LMNO

Päivämäärä

30 päivänä marraskuuta 2006


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/66


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1887/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

Ruotsin lipun alla purjehtivien alusten kielikampelan kalastuksen aloittamisesta uudelleen ICES-alueilla III a, III b, c, d (EY:n vedet)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) ja erityisesti sen 21 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 51/2006 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2006.

(2)

Ruotsi ilmoitti 6 päivänä lokakuuta 2006 komissiolle asetuksen (ETY) N:o 2847/93 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti lopettavansa lippunsa alla purjehtivien alusten kielikampelan kalastuksen ICES-alueiden III a, III b, c, d vesillä 6 päivästä lokakuuta 2006.

(3)

Komissio antoi 1 päivänä marraskuuta 2006 asetuksen (ETY) N:o 2847/93 21 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 2371/2002 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1631/2006, jolla kielletään Ruotsin lipun alla purjehtivilta tai Ruotsissa rekisteröidyiltä aluksilta kielikampelan kalastus ICES-alueiden III a, III b, c, d vesillä kyseisestä päivästä alkaen.

(4)

Komission Ruotsin viranomaisilta saamien tietojen mukaan tietty määrä kielikampelaa on edelleen käytettävissä Ruotsin kiintiössä ICES-alueilla III a, III b, c, d. Sen vuoksi olisi sallittava Ruotsin lipun alla purjehtivien tai Ruotsissa rekisteröityjen alusten kielikampelan kalastus kyseisillä vesillä.

(5)

Jotta kyseinen määrä kielikampelaa voitaisiin pyytää ennen kuluvan vuoden loppua, luvan olisi tultava voimaan 24 päivänä marraskuuta 2005.

(6)

Sen vuoksi olisi kumottava komission asetus (EY) N:o 1631/2006 24 päivästä marraskuuta 2006,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1631/2006.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 24 päivänä marraskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jörgen HOLMQUIST

Kalastus- ja meriasioiden pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

(3)  EUVL L 16, 20.1.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2006 (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 10).


LIITE

N:o

64

Jäsenvaltio

Ruotsi

Kanta

SOL/3A/BCD

Laji

Kielikampela (Solea solea)

Alue

III a, III b, c, d (EY:n vedet)

Päivämäärä

24 päivänä marraskuuta 2006 – Kalastuksen aloittaminen uudelleen


20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/68


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1888/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietyn Thaimaasta peräisin olevan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Menettelyn aloittaminen

(1)

Association Européenne des Transformateurs de Maïs Doux (AETMD), jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 13 päivänä helmikuuta 2006 valituksen, joka koskee tietyn Thaimaasta peräisin olevan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuontia, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa noin 70 prosenttia valmistetun tai säilötyn sokerimaissin kokonaistuotannosta yhteisössä.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 28 päivänä maaliskuuta 2006, jolloin menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2).

2.   Menettelyn osapuolet

(4)

Komissio ilmoitti polkumyyntitoimenpiteiden vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä näiden järjestöille, kuluttajajärjestöille, viejämaiden edustajille ja yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Koska tutkimuksessa oli osallisena suuri määrä vientiä harjoittavia tuottajia, yhteisön tuottajia ja tuojia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(6)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi vientiä harjoittavia tuottajia, yhteisön tuottajia ja tuojia sekä näiden edustajia ilmoittautumaan ja toimittamaan sille vireillepanoilmoituksessa pyydetyt perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta.

(7)

Toimitettujen tietojen perusteella ja yhteisön tuottajien ja tuojien jatkoyhteistyötä koskevien myönteisten vastausten suhteellisen vähäisen määrän vuoksi päätettiin, että otanta oli tarpeellinen vain viejien suhteen. Komissio valitsi otokseen neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio lähetti tätä varten kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Yhteisön tuottajien ja tuojien osalta komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, koska otantamenettelyä ei lopulta tarvittu. Komissio lähetti kyselylomakkeet myös kaikille valituksessa mainituille yhteisön vähittäismyyjille ja kuluttajajärjestöille.

(9)

Vastauksen antoi viisi thaimaalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, kuusi yhteisön tuottajaa, yksi yhteisön etuyhteydetön tuoja ja yksi yhteisön jälleenmyyjä. Thaimaan viranomaiset ilmoittivat myös näkemyksensä.

(10)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Yhteisön tuottajat:

Bonduelle Conserve International SAS, Renescure, Ranska,

Bonduelle Nagykoros Kft., Nagykoros, Unkari,

Compagnie Générale de Conserve SICA SA, Theix, Ranska,

Conserve Italia SCA, San Lazzaro di Savena, Italia;

b)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat:

Malee Sampran Public Co., Ltd, Pathumthani,

Karn Corn Co., Ltd, Bangkok,

River Kwai International Food Industry Co.Ltd, Bangkok,

Sun Sweet Co., Ltd, Chiangmai.

(11)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

3.   Tutkimusajanjakso

(12)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka koskivat 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(13)

Tarkasteltavana oleva tuote on Thaimaasta peräisin oleva jyvinä tuotava etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty jäädyttämätön sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), joka tavallisesti luokitellaan CN-koodiin ex 2001 90 30, ja Thaimaasta peräisin oleva jyvinä tuotava valmistettu tai säilötty jäädyttämätön sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), joka on valmistettu tai säilötty muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla ja joka ei kuulu nimikkeeseen 2006 vaan luokitellaan tavallisesti CN-koodiin ex 2005 80 00.

(14)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että säilytystavasta riippumatta tarkasteltavana olevilla eri tyyppisillä tuotteilla on kaikilla samat biologiset ja kemialliset ominaisuudet ja että niitä käytetään periaatteessa samaan tarkoitukseen.

2.   Samankaltainen tuote

(15)

Todettiin, että yhteisön tuotannonalan tuottamalla ja yhteisössä myymällä sokerimaissilla sekä Thaimassa tuotetulla ja myydyllä sokerimaissilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja niillä on samat käyttötarkoitukset kuin Thaimassa tuotetulla ja yhteisöön vietäväksi myydyllä sokerimaissilla. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

C.   POLKUMYYNTI

1.   Otanta

(16)

Kuten johdanto-osan 5 kappaleessa mainittiin, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä thaimaalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Yhteensä 20 yritystä vastasi otantaa koskevaan kyselylomakkeeseen määräajassa ja toimitti siinä pyydetyt tiedot. Yksi näistä yrityksistä ei kuitenkaan tuottanut eikä vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta, koska se oli kotimarkkinoilla toimiva kauppias eikä vientiä harjoittava tuottaja, joten sitä ei voitu ottaa huomioon koottaessa otantaa. Lisäksi kolme yritystä ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Yhteensä 16 yrityksen katsottiin olevan yhteistyössä toimivia osapuolia.

(17)

Otoksen valinta suoritettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja se perustui sellaiseen Thaimaasta yhteisöön tapahtuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(18)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuultiin Thaimaan viranomaisia ja viejiä komission aikomuksesta valita otokseen neljä yritystä, jotka edustavat 52 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Thaimaasta yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Thaimaan viranomaiset ja osa viejistä vastusti valittua otosta ja pyysi, että se sisältäisi useampia yrityksiä. Komissio katsoi kuitenkin, että kun haluttiin saavuttaa suurin mahdollinen edustavuus otannassa ottaen huomioon tutkimuksen aikataulu, oli asianmukaista sisällyttää otokseen vain kyseiset neljä yritystä, koska i) näin katettiin suuri määrä vientiä; ja ii) näiden neljän yrityksen tutkiminen oli mahdollista suorittaa annetussa ajassa.

2.   Yksilöllinen tarkastelu

(19)

Otoksen ulkopuolelle jääneet yritykset pyysivät yksilöllisen polkumyyntimarginaalin määrittämistä. Pyyntöjen ja otokseen valittujen yritysten suuri määrä johtivat kuitenkin siihen, että yksilölliset tarkastelut katsottiin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti kohtuuttoman hankaliksi, ja ne olisivat estäneet tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Tästä syystä yksilöllisen marginaalin määrittämistä koskevat pyynnöt hylätään.

(20)

Yksi otantaan kuulumaton yritys, joka oli pyytänyt yksilöllistä marginaalia, vastusti päätöstä olla myöntämättä yksilöllistä tarkastelua. Se väitti, että otantaan valitut yritykset eivät olleet edustavia, kun otettiin huomioon, että pieniä yrityksiä ei sisällytetty otantaan, ja että sen lisäksi otos ei vastannut yritysten maantieteellistä jakaumaa Thaimaassa. Kyseinen yritys palautti myös kokonaan täytetyn kyselylomakkeen menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kuten johdanto-osan 18 kappaleessa todettiin, otoksen katsottiin olevan edustava vientimäärien perusteella. Tältä osin on huomattava, että otoksen valinta perustui ensisijaisesti määriin (vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön suuntautuvan viennin määrä), eikä se perustunut perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaiseen vaihtoehtoiseen valintaperusteeseen, eli sellaisen tilastollisesti edustavan otoksen käyttämiseen, joka perustuu valinta-ajankohtana käytettävissä oleviin tietoihin. Lisäksi, kuten johdanto-osan 18 kappaleessa todettiin, ei ollut mahdollista tutkia useampia yrityksiä, koska se olisi tehnyt tutkimuksesta kohtuuttoman hankalan, ja se olisi estänyt tutkimuksen saattamisen loppuun ajoissa. Näistä syistä yrityksen yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö hylättiin.

3.   Normaaliarvo

(21)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa niiden vastaavan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna. Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti todettiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti edustavaksi vain yhden otokseen kuuluneen yrityksen osalta, sillä yrityksen kotimarkkinamyynnin määrä oli yli 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(22)

Tämän jälkeen komissio yksilöi kyseisen yrityksen osalta ne kotimarkkinoilla myydyt samankaltaisen tuotteen tyypit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa. Kunkin tällaisen tuotetyypin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotetyypin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, kun sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan tuotetyypin yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä.

(23)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotetyypin, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus kunkin vietävän tuotetyypin osalta.

(24)

Jos yli 80 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla ja jos sen myyntihintojen painotettu keskiarvo oli vähintään sama kuin tuotantokustannukset, tuotetyyppikohtainen normaaliarvo määritettiin kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(25)

Jos vähintään 10 mutta enintään 80 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla hinnoilla, tuotetyyppikohtainen normaaliarvo määritettiin vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla hinnoilla tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

(26)

Jos alle 10 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla hinnoilla, katsottiin että kyseistä tuotetyyppiä ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(27)

Tuotetyypeille, joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, sekä tuotetyypeille, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, oli muodostettava laskennallinen normaaliarvo. Tälle yritykselle normaaliarvo määriteltiin laskennallisesti noin 80 prosentille yhteisöön suuntautuvasta myynnistä.

(28)

Edellä johdanto-osan 27 kappaleessa mainituille tuotetyypeille muodostettiin normaaliarvo laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä kunkin yhteisöön vietävän tuotetyypin tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseen mukaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrä määritettiin samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja toteutuneen voiton perusteella.

(29)

Muiden kolmen otokseen kuuluneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska yksikään niistä ei myynyt tuotetta edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Normaaliarvot muodostettiin näiden kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa siten, että kunkin yhteisöön viedyn tuotetyypin tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa johdanto-osan 32 kappaleessa selostetulla tavalla, lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, sillä vain yhdellä yrityksellä oli edustavaa kotimarkkinamyyntiä.

(30)

Kahden yrityksen osalta myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti, koska niillä saman yleisen luokan tuotteiden (eli muut säilykkeet kuten hedelmäsäilykkeet ja säilötty minimaissi) myynti oli edustavaa tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(31)

Kolmannen yrityksen osalta myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti käyttäen perusteena aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettua keskiarvoa sekä kyseisten kahden yrityksen kotimaan tavanomaisessa kaupassa samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden myynnistä saamaa voittoa.

(32)

Ilmoitettuja tuotantokustannuksia ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin tarvittaessa, ennen kuin niitä käytettiin sen määrittämiseen, onko myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupassa ja normaaliarvojen muodostamiseen.

4.   Vientihinta

(33)

Kaikki kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien myynti oli tapahtunut suoraan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti yhteisön riippumattomien asiakkaiden tosiasiassa maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(34)

Yksi viejä osti merkittävän osan yhteisöön myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Esitettiin väite, jonka mukaan nämä ostot olisi katsottava osaksi yrityksen perustamaa maksujärjestelmää. Muut tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattomat valmistajat olivat kuitenkin valmistaneet kaikki ostetut valmiit tuotteet. Tämän vuoksi vain yrityksen oman tuotannon myynti yhteisöön otettiin huomioon, kun sen polkumyyntimarginaalia määriteltiin.

5.   Vertailu

(35)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä (ex-works) -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, palkkioiden, luottokustannusten ja valuutan muuntamisesta aiheutuneiden pankkimaksujen mukaisesti myönnettiin, kun sen katsottiin olevan perusteltua.

(36)

Edellä johdanto-osan 30 kappaleessa mainitut kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vaativat kaupan portaasta johtuvaa oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i ja ii alakohdan tai vaihtoehtoisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan nojalla. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että omalla tuotemerkillä varustettujen tuotteiden hinnat eroavat vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden hinnoista. Koska yhteisöön suuntautuva vienti koostui ainoastaan vähittäismyyjien tuotemerkillä varustetuista tuotteista, ja kotimaan myynti yleisen tuoteluokan tuotteista, joihin kuului sekä omalla tuotemerkillä varustettuja tuotteita että vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettuja tuotteita, perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan nojalla tehtiin oikaisu. Oikaisun taso on arvioitu sen suhteen perusteella, joka vallitsee yhteisön tuotannonalan saamien voittomarginaalien välillä, kun vertaillaan omalla tuotemerkillä varustettuja tuotteita ja kaikkia tuotteita.

6.   Polkumyyntimarginaali

(37)

Otokseen kuuluneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin yksilölliset polkumyyntimarginaalit perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(38)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, ja ne ovat näin ollen seuraavat:

Yritys

Väliaikainen polkumyyntimarginaali

Karn Corn

4,3 %

Malee Sampran

17,5 %

River Kwai

15,0 %

Sun Sweet

11,2 %

(39)

Otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille yrityksille polkumyyntimarginaali määritettiin otokseen valittujen yritysten painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Kyseinen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 13,2 prosenttia.

(40)

Yhteistyöhön osallistumattomille vientiä harjoittaville tuottajille polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso. Thaimaasta peräisin olevaa tuontia koskevien Eurostatin tietojen ja otannan yhteydessä saatujen vastausten vertailu osoitti, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 92 prosenttia). Tästä syystä ja koska ei ollut viitteitä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset harjoittivat polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, katsottiin, että näiden muiden yritysten, jotka eivät olleet toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, polkumyyntimarginaali oli syytä vahvistaa tasolle, joka vastaa korkeinta otokseen kuuluneelle yritykselle määritettyä polkumyyntimarginaalia. Tämä menetelmä on yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukainen, ja se on tarpeen myös siksi, että yrityksiä ei haluta kannustaa yhteistyöstä kieltäytymiseen. Jäännöspolkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tämän vuoksi 17,5 prosenttia.

D.   VAHINKO

1.   Yhteisön tuotanto ja yhteisön tuotannonala

(41)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä 18 tuottajaa. Tämän vuoksi katsotaan, että näiden 18 yhteisön tuottajien tuotanto muodostaa yhteisön tuotannon perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(42)

Näistä 18 tuottajasta kuusi, jotka ovat valituksen tehneen yhdistyksen jäseniä, ilmoittivat halukkuutensa toimia menettelyssä yhteistyössä menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa, ja toimivat asianmukaisesti yhteystyössä tutkimuksessa. Kyseisten kuuden tuottajan todettiin edustavan huomattavaa osaa, noin 70:tä prosenttia, samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta yhteisössä. Kuuden yhteistyössä toimineen tuottajan katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’. Muista 12 yhteisön tuottajasta käytetään jäljempänä nimitystä ’muut yhteisön tuottajat’. Yksikään näistä 12 muista yhteisön tuottajista ei vastustanut valitusta.

2.   Yhteisön kulutus

(43)

Yhteisön kulutusta määritettäessä otettiin huomioon yhteisön tuotannonalan oman tuotannon myynti yhteisön markkinoilla, Eurostatilta saadut yhteisön markkinoiden tuontimääriä koskevat tiedot ja, muiden yhteisön tuottajien osalta, ne tiedot, jotka saatiin otantaa varten tehdystä minikyselylomakkeesta tai valituksen tekijältä.

(44)

Tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen yhteisön markkinat olivat suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2002, eli noin 330 000 tonnia. Kulutus yhteisössä pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson ajan vuotta 2004 lukuun ottamatta, jolloin se oli 5 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2002 ja 2003.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

EY:n kokonaiskulutus (tonnia)

330 842

331 945

347 752

330 331

Indeksi (2002=100)

100

100

105

100

Lähde: tutkimus, Eurostat, valitus

3.   Tuonti tarkasteltavana olevasta maasta

a)   Määrä

(45)

Tarkasteltavana olevan tuotteen asianomaisesta maasta yhteisöön suuntautuva tuonti lisääntyi 87 prosentilla noin 22 000 tonnista vuonna 2002 noin 42 000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Se nousi 58 prosenttia vuonna 2003 ja edelleen 40 prosenttiyksikköä vuonna 2004, kunnes se pieneni 11 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Thaimaasta peräisin olevan tuonnin määrä (tonnia)

22 465

35 483

44 435

41 973

Indeksi (2002=100)

100

158

198

187

Thaimaasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus

6,8 %

10,7 %

12,8 %

12,7 %

Thaimaasta peräisin olevan tuonnin hinta (euroa/tonni)

797

720

690

691

Indeksi (2002=100)

100

90

87

87

Lähde: Eurostat

b)   Markkinaosuus

(46)

Asianomaisen maan viejien markkinaosuus kasvoi 6 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana vuoden 2002 yhteensä 6,8 prosentista tutkimusajanjakson 12,7 prosenttiin. Thaimaalaisten tuottajien markkinaosuus kasvoi lähes 4 prosenttiyksikköä vuonna 2003, jälleen 2 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja käytännössä jäi sille tasolle tutkimusajanjakson aikana.

c)   Hinnat

i)   Hintojen kehitys

(47)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin keskihinta laski vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 13 prosenttia. Erityisesti vuonna 2003 hinnat laskivat 10 prosenttia ja edelleen 3 prosenttia vuonna 2004 ennen kuin ne vakiintuivat sille tasolle (eli noin 690 euroon/tonni) tutkimusajanjakson aikana.

ii)   Hinnan alittavuus

(48)

Vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen samanlaisten tuotetyyppien myyntihintoja yhteisössä verrattiin keskenään. Tätä varten yhteisön tuotannonalan veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja ilman hyvityksiä ja veroja verrattiin vientiä harjoittavien asianomaisen maan tuottajien CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti sopimustullien sekä purkamis- ja tulliselvityskustannusten huomioon ottamiseksi. Vertailu osoitti, että asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihinnat yhteisössä olivat tutkimusajanjakson aikana 2–10 prosenttia alempia kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat vaihdellen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan; poikkeuksena olivat kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osalta hintojen alittavuutta ei havaittu. Tuotetyypeittäin tehdyssä tarkastelussa kuitenkin todettiin, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat hinnat olivat joissakin tapauksissa merkittävästi alempia kuin keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit.

4.   Yhteisön tuotannonalan tilanne

(49)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(50)

Markkinoille on luonteenomaista, että sillä on kaksi myyntikanavaa: myynti tuottajan omalla tuotemerkillä ja myynti vähittäismyyjän tuotemerkillä. Ensin mainitun myyntikanavan käyttäminen aiheuttaa usein korkeammat myyntikulut erityisesti markkinoinnin ja mainonnan osalta, mikä aiheuttaa korkeammat myyntihinnat.

(51)

Tutkimuksessa todettiin, että koko yhteistyössä toimivien thaimaalaisten viejien tuonti tapahtui vähittäismyyjien tuotemerkin myyntikanavaa käyttäen. Vahinkoanalyysissä katsottiin asianmukaiseksi erotella tarvittaessa toisistaan yhteisön tuotannonalan myynti omalla tuotemerkillä ja vähittäismyyjän tuotemerkillä, koska polkumyyntituonnin aiheuttama kilpailu kohdistuu ensisijassa yhteisön tuotannonalan sellaisen samankaltaisen tuotteen myyntiin, joka on varustettu vähittäismyyjän tuotemerkillä. Erottelu tehtiin erityisesti myyntimäärien, myyntihintojen ja kannattavuuden määrittämiseksi. Jotta tulokset olisivat täydentäviä, myös määrät (jotka sisältävät omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) esitetään ja selitetään. Tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan myynti vähittäismyyjän tuotemerkillä oli noin 63 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä (omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit).

a)   Tuotanto

(52)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto laski tasaisesti tarkastelujakson aikana vuonna 2002 vallinneesta noin 257 000 tonnin tasosta. Tutkimusajanjakson aikana se oli 16 prosenttia alempi kuin vuonna 2002. Se laski 6 prosenttia vuonna 2003, nousi hieman, 3 prosenttiyksikköä, vuonna 2004 ja väheni taas voimakkaasti, 13 prosenttiyksikköä, tutkimusajanjakson aikana.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuotanto (tonnia)

257 281

242 341

249 350

216 129

Indeksi (2002=100)

100

94

97

84

Lähde: tutkimus

b)   Kapasiteetti ja sen käyttöaste

(53)

Tuotantokapasiteetti oli noin 276 000 tonnia vuonna 2002 ja noin 293 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Tuotantokapasiteetti nousi ensin 9 prosenttia vuonna 2003 ja laski sitten 3 prosenttiyksikköä vuonna 2004. Se pysyi tällä tasolla tutkimusajanjakson. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä se nousi 6 prosenttia. Vuoden 2003 kasvu johtui pääasiassa yhden erityisen tuottajan, joka palvelee muita kuin EU-markkinoita, kapasiteetin kasvusta. Tämän kasvun vastapainona muut yhteisön tuottajat karsivat tuotantoaan vuonna 2004.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuotantokapasiteetti (tonnia)

276 360

300 869

293 424

293 424

Indeksi (2002=100)

100

109

106

106

Kapasiteetin käyttöaste

93 %

81 %

85 %

74 %

Indeksi (2002=100)

100

87

91

79

Lähde: tutkimus

(54)

Kapasiteetin käyttöaste oli 93 prosenttia vuonna 2002. Se laski 81 prosenttiin vuonna 2003, nousi taas 85 prosenttiin vuonna 2004 ja laski tuntuvasti 74 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Tämä kuvaa tuotannon ja myyntimäärien laskua, joka on selitetty johdanto-osan 52, 56 ja 57 kappaleessa.

c)   Varastot

(55)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot kasvoivat 2 prosenttia vuonna 2003, sitten 10 prosenttiyksikköä lisää vuonna 2004 ennen 14 prosenttiyksikön laskua tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan varastojen määrä oli noin 170 000 tonnia. Varastojen määrä oli kokonaisuudessaan tutkimusajanjakson aikana hyvin lähellä vuoden 2002 tasoa. On kuitenkin huomattava, että varastojen taso ei ole merkityksellinen vahingon indikaattori kyseiselle tuotannonalalle, koska se toimii tilausten perusteella. Kunkin vuoden lopun suuret varastot (noin 75 prosenttia vuotuisesta tuotannosta) ovat yhteydessä siihen, että sadonkorjuu ja säilöminen päättyvät yleensä kunkin vuoden lokakuussa. Varastossa on näin ollen tavaraa, joka odottaa lähettämistä marras–heinäkuun aikana.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Loppuvarasto (tonnia)

173 653

177 124

194 576

169 693

Indeksi (2002=100)

100

102

112

98

Lähde: tutkimus

d)   Myyntimäärä

(56)

Yhteisön tuotannonalan itse tuottamien ja vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynti etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla kasvoi ensin 4 prosenttia vuonna 2003, laski sitten 11 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja pysyi samalla tasolla tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä myynti laski noin 7 prosenttia noin 125 000 tonnin tasosta vuonna 2002.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

EY-myynti (jälleenmyyjien tuotemerkillä) etuyhteydettömille asiakkaille (tonnia)

124 878

130 145

116 703

116 452

Indeksi (2002=100)

100

104

93

93

EY-myynti (omalla ja jälleenmyyjien tuotemerkillä) etuyhteydettömille asiakkaille (tonnia)

193 657

198 147

189 090

184 645

Indeksi (2002=100)

100

102

98

95

Lähde: tutkimus

(57)

Yhteisön tuotannonalan itse tuottamien tuotteiden kokonaismyynti (joka sisältää omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla seurasi suunnilleen samaa linjaa, joka tosin ei ollut aivan yhtä jyrkkä. Vuoden 2002 lähtötaso oli 194 000 tonnia, josta myynti kasvoi ensin 2 prosenttia vuonna 2003, laski sitten 4 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja edelleen 3 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana se laski noin 5 prosenttia.

e)   Markkinaosuus

(58)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuonna 2002 mitatusta 58,5 prosentista 59,7 prosenttiin vuonna 2003, ja laski yhtäkkiä 54,4 prosenttiin vuonna 2004. Tutkimusajanjakson aikana se elpyi 55,9 prosenttiin. Yhteisön tuotannonala menetti 2,6 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan tarkastelujakson aikana.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus (oma ja vähittäismyyjän tuotemerkki)

58,5 %

59,7 %

54,4 %

55,9 %

Indeksi (2002=100)

100

102

93

95

Lähde: tutkimus

f)   Kasvu

(59)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin yhteisön kulutus säilyi tasaisena, yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjän tavaramerkillä myytäväksi tarkoitettu yhteisön markkinoiden myynti laski noin 7 prosentilla, kun yhteisön tuotannonalan myynti, joka oli tarkoitettu sekä omalla että vähittäismyyjän tavaramerkillä yhteisön markkinoilla tehtäväksi, laski noin 5 prosentilla. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuudesta noin 2,6 prosenttiyksikköä, kun taas polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä, joka vastaa noin 20 000 tonnin kasvua myynnissä yhteisön markkinoilla. Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt kasvusta.

g)   Työllisyys

(60)

Yhteisön tuotannonalan työntekijämäärä kasvoi ensin 9 prosentilla vuosien 2002 ja 2003 välillä, mutta laski 11 prosenttiyksiköllä vuonna 2004 ja edelleen 4 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrä väheni kaiken kaikkiaan noin 6 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, eli noin 1 520 henkilöstä 1 420 henkilöön. Edellä johdanto-osan 56 ja 57 kappaleessa kuvattujen myyntimäärien perusteella yhteisön tuotannonalalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa osa työvoimastaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Työntekijämäärä (henkilöä)

1 518

1 649

1 482

1 420

Indeksi (2002=100)

100

109

98

94

Lähde: tutkimus

h)   Tuottavuus

(61)

Yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuus työntekijäkohtaisena vuosituotoksena (tonneina) mitattuna ja verrattuna 169 tonnin lähtötasoon työntekijää kohti laski ensin 13 prosenttia vuonna 2003, nousi sitten 12 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja laski lopuksi 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Kehitys kuvaa sitä seikkaa, että tuotannon lasku oli jyrkempi kuin työvoiman vähennys.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuottavuus (tonnia työntekijää kohti)

169

147

168

152

Indeksi (2002=100)

100

87

99

90

Lähde: tutkimus

i)   Palkat

(62)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työntekijöiden keskipalkka nousi 19 prosenttia. Se nousi 4 prosenttia vuonna 2003, edelleen 9 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja vielä 6 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson kasvu vaikuttaa keskimääräistä nopeammalta. Tämä johtuu siitä, että kahden suurimman yhteistyössä toimineen tuottajan tietoihin on vaikuttanut kansallisen ohjelman, jonka tavoitteena oli sosiaaliturvamaksujen tukeminen, vähittäinen käytöstä poistaminen. Sen seurauksena sosiaaliturvamaksut ilmoitettiin keinotekoisesti liian alhaisiksi vuosina 2002 ja 2003.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Vuotuiset työvoimakustannukset työntekijää kohti (euroa)

22 283

23 141

25 152

26 585

Indeksi (2002=100)

100

104

113

119

Lähde: tutkimus

j)   Myyntihintoihin vaikuttavat tekijät

(63)

Yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden yksikköhinnat etuyhteydettömille asiakkaille laskivat tasaisesti tarkastelujaksolla. Ne laskivat vuoden 2002 tasosta, joka oli 1 050 euroa/tonni, 4 prosentilla vuonna 2003, edelleen 9 prosenttiyksiköllä vuonna 2004, ja nousivat marginaalisesti 2 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana, jolloin ne saavuttivat tason 928 euroa/tonni. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välinen lasku oli kaiken kaikkiaan 11 prosenttia.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Yksikköhinta EY:n markkinoilla (vähittäismyyjän tuotemerkki) (euroa/tonni)

1 047

1 010

914

928

Indeksi (2002=100)

100

96

87

89

Yksikköhinta EY:n markkinoilla (oma ja vähittäismyyjän tuotemerkki) (euroa/tonni)

1 151

1 126

1 060

1 064

Indeksi (2002=100)

100

98

92

92

Lähde: tutkimus

(64)

Yhteisön tuotannonalan tuotteiden kokonaismyyntihintojen kehitys (joka sisältää omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla seurasi suunnilleen samaa linjaa. Ne laskivat vuoden 2002 tasosta, joka oli 1 150 euroa/tonni, ensin 2 prosenttia vuonna 2003, edelleen 6 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja pysyivät tällä tasolla tutkimusajanjakson ajan. Tasolla, joka on noin 1 060 euroa/tonni, kyseiset myyntihinnat olivat 8 prosenttia alemmat kuin vuonna 2002 havaitut.

(65)

Kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuonnin hinnan alittavuuden määrä ja taso, tuonti oli varmasti hintoihin vaikuttava tekijä.

k)   Kannattavuus ja sijoitetun pääoman tuotto

(66)

Yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynnin kannattavuus nettomyynnin prosenttiosuutena laski vuoden 2002 17 prosentista noin 11 prosenttiin vuonna 2003, noin 5 prosenttiin vuonna 2004 ja noin 3 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen EY-myynnin kannattavuus (vähittäismyyjän tuotemerkki) (prosenttia nettomyynnistä)

17,0 %

11,1 %

4,6 %

2,9 %

Indeksi (2002=100)

100

66

27

17

Etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen EY-myynnin kannattavuus (oma ja vähittäismyyjän tuotemerkki) (prosenttia nettomyynnistä)

21,4 %

17,3 %

13,6 %

10,7 %

Indeksi (2002=100)

100

81

64

50

Sijoitetun pääoman tuotto (omien ja vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) (voitto prosentteina sijoitusten nettokirjanpitoarvosta)

59,8 %

43,2 %

32,3 %

25,1 %

Indeksi (2002=100)

100

72

54

42

Lähde: tutkimus

(67)

Yhteisön tuotannonalan omalla ja vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynnin kannattavuus laski myös vuoden 2002 21 prosentista noin 17 prosenttiin vuonna 2003, noin 14 prosenttiin vuonna 2004 ja noin 11 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Lasku ei ole näin ollen yhtä jyrkkä kuin vähittäismyyjän tavaramerkillä tapahtuvan myynnin lasku.

(68)

Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina (omien ja vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta, noudatti suunnilleen jäljempänä esitettyä kannattavuuden kehitystä. Se laski vuoden 2002 tasosta, joka oli noin 60 prosenttia, noin 43 prosenttiin vuonna 2003, noin 32 prosenttiin vuonna 2004 ja saavutti vihdoin noin 25 prosentin tason tutkimusajanjakson aikana, eli laski 58 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

l)   Kassavirta ja pääoman saanti

(69)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli noin 46 miljoonaa euroa vuonna 2002. Se laski noin 32 miljoonaan euroon vuonna 2003 ja 17 miljoonaan euroon 2004 ennen lievää toipumista noin 22 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana. Yksikään yhteistyössä toimineista yhteisön tuottajista ei ilmoittanut, että niillä olisi vaikeuksia saada pääomaa.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kassavirta (omien ja vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) (tuhatta euroa)

46 113

31 750

17 057

22 051

Indeksi (2002=100)

100

69

37

48

Lähde: tutkimus

m)   Investoinnit

(70)

Yhteisön tuotannonalan vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät 55 prosentilla vuodesta 2002 vuoteen 2003, ennen kuin ne nousivat 18 prosenttia vuonna 2004 ja edelleen 13 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Tarkastelujakson aikana investoinnit laskivat kaiken kaikkiaan 24 prosenttia. Edellä johdanto-osan 53 kappaleessa esitettyä yhteisön yhteistyössä toiminutta tuottajaa lukuun ottamatta yhteisön tuotannonalan investoinnit suunnattiin hankittujen laitteiden huoltoon ja kunnostamiseen eikä kapasiteetin lisäämiseen.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Nettoinvestoinnit (tuhatta euroa)

12 956

5 864

8 101

9 858

Indeksi (2002=100)

100

45

63

76

Lähde: tutkimus

n)   Polkumyyntimarginaalin suuruus

(71)

Asianomaisesta maasta tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat huomioon ottaen nykyisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalalle ei voida pitää vähäpätöisenä.

o)   Aiemmasta polkumyynnistä toipuminen

(72)

Koska polkumyynnistä ennen tässä menettelyssä tarkasteltua tilannetta ei ole olemassa tietoja, tätä tekijää ei pidetä merkityksellisenä.

5.   Vahinkoa koskevat päätelmät

(73)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä lähes kaksinkertaistui vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, ja sen osuus yhteisön markkinoista kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat olivat tarkastelujakson aikana jatkuvasti alempia kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. Lisäksi asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat tutkimusajanjakson aikana merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat. Kahta tutkimuksessa yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa lukuun ottamatta mallikohtaiset hintavertailut ovat osoittaneet hinnan alittavuuden marginaalien olleen 2–10 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(74)

Vain harvat muuttujat näyttivät kehittyneen myönteiseen suuntaan vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuotantokapasiteetti kasvoi 6 prosenttiyksiköllä ja vuotuiset työvoimakustannukset kasvoivat noin 19 prosenttia. Edellä johdanto-osan 53 ja 62 kappaleessa kuitenkin todettiin, että on olemassa erityisiä syitä, jotka selittävät tätä epätyypillistä kehitystä.

(75)

Sitä vastoin yhteisön tuotannonalan tilanteen todettiin heikentyneen tarkastelujakson aikana. Useimmat vahinkoindikaattorit kehittyivät vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä kielteiseen suuntaan: tuotantomäärä laski 16 prosenttia, kapasiteetin käyttöaste laski 19 prosenttiyksikköä, yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden myyntimäärä laski 7 prosenttia, yhteisön tuotannonalan omien ja vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden myyntimäärä laski 5 prosenttia, yhteisön tuotannonala menetti 2,6 prosenttiyksikköä markkinaosuudesta, työllisyys heikkeni 6 prosentilla, yhteisön tuotannonalan (vähittäismyyjien tuotemerkkien ja kaikkien tuotemerkkien) myyntihinnat laskivat noin 10 prosentilla, investoinnit laskivat 24 prosentilla, vähittäismyyjien tavaramerkkituotteiden myynnin kannattavuus laski 17 prosentista noin 3 prosenttiin, kun sekä omien että vähittäismyyjien tavaramerkkituotteiden myynnin kannattavuus laski 21 prosentista noin 11 prosenttiin ja sijoitetun pääoman tuotto sekä kassavirta heikkenivät myös.

(76)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

E.   SYY-YHTEYS

1.   Johdanto

(77)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka voisivat aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle samaan aikaan vahinkoa, sen varmistamiseksi, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

2.   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus

(78)

Tutkimuksessa todettu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän merkittävä 87 prosentin lisäys vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä ja sen markkinaosuuden kasvu yhteisössä samaan aikaan noin 6 prosenttiyksiköllä sekä todettu hinnan alittavuus (keskimäärin 2–10 prosenttia viejästä riippuen, lukuun ottamatta kahta otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osalta ei havaittu hinnan alittavuutta) osuivat ajallisesti yhteen yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä tuotanto laski 16 prosentilla, kapasiteetin käyttöaste väheni noin 20 prosenttiyksikköä, vähittäismyyjien tuotemerkkien myynti, joka ensimmäisenä joutuu kilpailemaan polkumyyntituonnin kanssa, aleni 7 prosentilla, yhteisö menetti 2,6 prosenttia markkinaosuudesta, työllisyys heikkeni 6 prosentilla, vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden yksikköhinta laski 11 prosentilla, investoinnit laskivat 24 prosentilla, myynnin kannattavuus heikkeni huomattavasti ja kassavirta puolittui. Tämän perusteella katsotaan alustavasti, että polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla on ollut huomattava kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

3.   Muiden tekijöiden vaikutukset

a)   Yhteisön tuotannonalan vientitoiminta

(79)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui sen huonosta vientitoiminnasta.

(80)

Kuten alla esitetystä taulukosta nähdään, vientimyynnin määrä (omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) kasvoi 17 prosentilla tarkastelujakson aikana. Tämän myynnin yksikköhinnat kasvoivat 7 prosentilla tarkastelujakson aikana ja saavuttivat yli 1 000 euron tason tutkimusajanjakson aikana. Määrinä tai hintoina mitattu kehitys on hyvin ristiriitainen verrattuna edellä olevissa johdanto-osan 63, 64, 66 ja 67 kappaleessa esitettyyn yhteisön tuotannonalan myynnin negatiiviseen kehitykseen yhteisön markkinoilla.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Viennin määrä (omien ja vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) (tonnia)

48 478

48 170

51 062

56 821

Indeksi (2002=100)

100

99

105

117

Lähde: tutkimus

(81)

Lisäksi on huomattava, että johdanto-osan 66 ja 67 kappaleessa kuvattu kannattavuuden suuntaus koskee vain yhteisön tuotannonalan myyntiä yhteisössä. Kannattavuus ei siis koske vientimyyntiä. Näin ollen päätellään, että vientitoiminnasta ei ole voinut aiheutua vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

b)   Kulutuksen lasku yhteisön markkinoilla

(82)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui yhteisön kulutuksen laskusta.

(83)

Kuten johdanto-osan 44 kappaleessa todettiin, kulutus on pysynyt vakaana tarkastelujakson aikana. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

c)   Yhteisön tuotannonalan kohonneet tuotantokustannukset

(84)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko liittyi sen tuotantokustannusten, erityisesti kiinteiden pääomakustannusten ja työvoimakustannusten, kasvuun.

(85)

Kuten johdanto-osan 62 kappaleessa todettiin, yksikkökohtaiset työvoimakustannukset todellakin nousivat 19 prosentilla tarkastelujakson aikana. Selitys tälle kehitykselle on esitetty johdanto-osan 62 kappaleessa.

(86)

Kuten alla olevasta taulukosta voidaan havaita, yhteisön tuotannonalan käyttöomaisuuden, jota käytetään välittömästi samankaltaisen tuotteen valmistamiseen, vuotuinen kokonaispoisto laski noin 10 prosentilla tarkastelujakson aikana. Kokonaisyksikkötuotantohinnat kasvoivat vain 5 prosentilla tarkastelujakson aikana. Kasvu vaikuttaa vaatimattomalta, kun otetaan huomioon seuraavat seikat. Purkki on merkittävä kustannuselementti, joka muodostaa noin 40 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuotantokustannuksista. Purkin hinta on noussut noin 15 prosentilla tarkastelujakson aikana. Teräs on kuitenkin hyödyke, jonka hinta määräytyy kansainvälisesti, ja sekä yhteisön tuotannonala että thaimaalaiset kilpailijat hankkivat tyhjät purkkinsa samoilla hinnoilla. On siksi hyvin todennäköistä, että myös thaimaalaisiin tuottajiin on vaikuttanut tämä kehitys, jonka olisi pitänyt näkyä sekä thaimaalaisten että yhteisön tuottajien myyntihinnoissa, jos polkumyyntiä ja hinnankorotusten estymistä ei ole. Kuten johdanto-osan 47 kappaleessa osoitetaan, thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät nostaneet vientihintojaan vastaavasti, vaan jopa laskivat niitä 13 prosentilla tarkastelujakson aikana. Lisäksi on huomattava, että tutkimuksessa todettiin, että viennin kokonaiskustannukset kuljetuskustannuksineen ovat hyvin lähellä yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantokustannuksia. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei siksi ole kustannustehokkaampaa kuin yhteisön teollisuudenala.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Käyttöomaisuuden poistot (tuhatta euroa)

10 356

11 501

10 953

9 286

Indeksi (2002=100)

100

111

106

90

Tuotannon yksikköhinta (euroa/tonni)

904

930

916

950

Indeksi (2002=100)

100

103

101

105

Lähde: tutkimus

(87)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana havaittu kannattavuuden voimakas heikkeneminen ei näin ollen johdu tuotantokustannusten muuttumisesta vaan pikemminkin myyntihintojen laskusta. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat laskivat 11 prosentilla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvan hintojen alenemisen ja hinnankorotusten estymisen seurauksena. Tuotantokustannusten nousun vaikutus yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon oli sen vuoksi ainoastaan vähäistä tai jopa olematonta, eikä se poista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä.

d)   Valuuttakurssien vaihtelut

(88)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui sille epäsuotuisista valuuttakurssien vaihteluista.

(89)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa viitataan tältä osin sen osoittamiseen, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon, eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(90)

Käytännössä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin tarkastellaan lähinnä toteamalla hinnan alittavuus, hintojen aleneminen ja hinnankorotusten estyminen. Tässä tarkoituksessa verrataan polkumyynnillä tapahtuneen viennin hintoja ja yhteisön tuotannonalan myyntihintoja, ja vahinkoa koskevissa laskelmissa käytettävät vientihinnat on toisinaan muutettava toiseksi valuutaksi vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Valuuttakurssien käytöllä siis ainoastaan varmistetaan, että hintojen välinen ero määritetään vertailukelpoisella tavalla. Tämän perusteella on ilmeistä, että valuuttakurssi ei periaatteessa voi olla vahingon aiheuttava muu tekijä.

(91)

Edellä esitetyn perusteena on myös perusasetuksen 3 artiklan 7 kohta, jossa viitataan muihin tiedossa oleviin tekijöihin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi. Kyseisessä artiklassa olevassa tiedossa olevien tekijöiden luettelossa ei viitata tekijöihin, jotka vaikuttavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon. Yhteenvetona todetaan, että jos kyse on polkumyynnillä tapahtuneesta viennistä, on vaikea nähdä, kuinka valuuttakurssin muutos voisi olla muu vahinkoa aiheuttava tekijä, vaikka viennille olisikin ollut hyötyä valuuttakurssien myönteisestä kehityksestä.

(92)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon vaikuttaneiden tekijöiden – olipa kyse valuuttakurssien vaihtelusta tai muista tekijöistä – tarkastelusta ei näin ollen voida saada yksiselitteistä tulosta, ja tällainen tarkastelu menisi perusasetuksen vaatimuksia pitemmälle. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

e)   Muista kolmansista maista tuleva tuonti

(93)

Tuonti muista yhteisön ulkopuolisista maista kuin Thaimaasta laski tarkastelujaksolla noin 44 prosenttia eli 23 000 tonnista vuonna 2002 noin 13 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Vastaava markkinaosuus laski noin 7 prosentista noin 3,8 prosenttiin. Eurostatin tietojen perusteella muista yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat huomattavasti korkeammat kuin tarkasteltavana olevasta maasta tulevan tuonnin tai yhteisön tuotannonalan hinnat. Hinnat olivat noin 1 100 euroa/tonni vuonna 2002 ja ne nousivat 2 prosentilla vuoden 2002 ja tutkimusajankohdan välillä. Yhdelläkään kolmansista maista ei yksin ollut 2 prosenttia ylittävää markkinaosuutta tutkimusajanjakson aikana, eivätkä yhdenkään maan vientihinnat olleet tutkimusajanjakson aikana alhaisemmat kuin asianomaisen maan ja yhteisön teollisuudenalan hinnat. Ei myöskään ollut esitetty todisteita siitä, että yksikään kolmansista maista olisi harjoittanut samankaltaisen tuotteen polkumyyntiä yhteisön markkinoille.

(94)

Kun otetaan huomioon edellä mainittujen kolmansien maiden määrien ja markkinaosuuksien lasku, ja se seikka, että niiden keskihinta oli huomattavasti korkeampi kuin kyseisen maan tai yhteisön teollisuudenalan, voidaan päätellä, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon. Sitä vastoin polkumyynnillä tapahtunut tuonti on mahdollisesti vaikuttanut kielteisesti näistä maista peräisin olevaan tuontiin.

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Muista maista peräisin olevan tuonnin määrä (tonnia)

22 698

15 764

19 683

12 643

Indeksi (2002=100)

100

69

87

56

Muista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus

6,9 %

4,7 %

5,7 %

3,8 %

Muista maista olevan tuonnin hinta (euroa/tonni)

1 098

1 084

1 020

1 125

Indeksi (2002=100)

100

99

93

102

Lähde: tutkimus

f)   Muiden yhteisön tuottajien aiheuttama kilpailu

(95)

Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa todetaan, yhteisön muut tuottajat eivät toimineet menettelyssä yhteistyössä. Tutkimuksen aikana saatujen tietojen perusteella arvioidaan, että niiden myynnin määrä yhteisössä oli noin 92 000 tonnia vuonna 2002, että se laski noin 10 prosenttia vuonna 2003, nousi 13 prosenttiyksiköllä vuonna 2004 ja lopulta laski 4 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana saavuttaen tason, joka oli hyvin lähellä vuoden 2002 tasoa. Vastaava markkinaosuus oli myös tutkimusajanjakson aikana hyvin lähellä vuoden 2002 tasoa eli hiukan alle 28 prosenttia. Muut tuottajat eivät näin ollen lisänneet myyntimääränsä tai markkinaosuuttaan yhteisön tuotannonalan kustannuksella. Kyseisten muiden yhteisön tuottajien hinnoista ei ollut tietoa saatavilla.

(96)

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat, eikä päinvastaista näyttöä ole esitetty, voidaan alustavasti päätellä, ettei muilla yhteisön tuottajilla ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Yhteisön muiden tuottajien EY-myynti (tonnia)

92 022

82 552

94 544

91 070

Indeksi (2002=100)

100

90

103

99

Yhteisön muiden tuottajien markkinaosuus

27,8 %

24,9 %

27,2 %

27,6 %

Indeksi (2002=100)

100

89

98

99

Lähde: tutkimus, valitus

4.   Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(97)

Edellä oleva tarkastelu on osoittanut, että Thaimaasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kasvaneet tuntuvasti vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä ja että tutkimusajanjakson aikana sen myyntihinnat ovat laskeneet merkittävästi ja hinnan alittavuus on ollut huomattava. Thaimaasta tulevan halpatuonnin markkinaosuuden kasvu tapahtui samaan aikaan kun yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui, yksikkömyyntihinnat laskivat ja kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto ja varsinaisen toiminnan kassavirta heikkenivät.

(98)

Kun lisäksi tutkittiin muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ilmeni, ettei yhdelläkään niistä voinut olla merkittävää kielteistä vaikutusta.

(99)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että kyseisestä maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

F.   YHTEISÖN ETU

(100)

Komissio tutki, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole yhteisön edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten komissio tarkasteli perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin osapuoliin, ja myös todennäköisiä seurauksia, jos toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi.

1.   Yhteisön tuotannonalan etu

(101)

Kuten johdanto-osan 42 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonala muodostuu kuudesta yrityksestä Samankaltaisen tuotteen tuotanto, myynti ja hallinto työllistää suoraan noin 1 400 henkilöä. Jos toimenpiteisiin ryhdytään, oletetaan, että yhteisön tuotannonalan myyntimäärät ja vastaava markkinaosuus yhteisön markkinoilla kasvaisivat, ja että yhteisön tuotannonala voisi näin ollen saada hyötyä mittakaavaedusta. Oletetaan, että yhteisön tuotannonala käyttää hyödykseen sen, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi tapahtuva hinnankorotusten estyminen poistuu, ja nostaa kohtuudella omia myyntihintojaan, varsinkin kun otetaan huomioon, että ehdotetuilla toimenpiteillä ehkäistään tutkimusajanjakson aikana havaittu hintojen alittavuus. Oletettu myönteinen kehitys antaa yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa taloudellista tilannettaan.

(102)

Jos taas polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei toteuteta, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan kielteinen kehityssuuntaus jatkuu. Yhteisön tuotannonala menettää todennäköisesti edelleen markkinaosuutta ja sen kannattavuus heikkenee. Tämä johtaisi mitä todennäköisimmin tuotannon ja investointien leikkauksiin, tiettyjen tuotantolaitosten sulkemisiin ja työpaikkojen lisämenetyksiin yhteisössä.

(103)

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua tutkimuksessa todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

2.   Muiden yhteisön tuottajien etu

(104)

Kyseiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä menettelyssä eikä niiden toiminnasta ei ole täsmällistä tietoa, joten komissio voi esittää vain arvioita, jotka perustuvat valitukseen ja otosta varten palautettuihin minikyselylomakkeisiin, että arvioitu tuotantomäärä oli noin 100 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana ja muiden tuottajien työvoiman määrä oli noin 640 henkilöä. Jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, muille yhteisön tuottajille voidaan odottaa samanlaista myyntimäärien, hintojen ja kannattavuuden myönteistä kehitystä kuin johdanto-osan kappaleessa 101 esitetään yhteisön tuotannonalan osalta.

(105)

Näin ollen muut yhteisön tuottajat hyötyisivät varmasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöön ottamisesta.

3.   Etuyhteydettömien yhteisön tuojien etu