7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/1

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1793/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä joulukuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja

(1) EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).

LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 6 päivänä joulukuuta 2006 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmannen maan koodi (1)	Tuonnin kiinteä arvo
0702 00 00	052	76,7
	204	45,8
	999	61,3
0707 00 05	052	124,3
	204	74,1
	628	171,8
	999	123,4
0709 90 70	052	138,7
	204	63,7
	999	101,2
0805 10 20	388	46,7
	508	15,3
	528	26,3
	999	29,4
0805 20 10	052	63,5
	204	55,9
	999	59,7
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	052	65,4
	388	111,5
	999	88,5
0805 50 10	052	48,8
	388	44,4
	528	28,7
	999	40,6
0808 10 80	388	59,7
	400	106,4
	404	99,8
	720	68,2
	999	83,5
0808 20 50	052	98,8
	400	109,0
	528	106,5
	720	51,2
	999	91,4

(1) Komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”999” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/3

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1794/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (palveluntarjonta-asetus) (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (puiteasetus) (2) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission edellytetään perustavan kaikkialla yhteisössä sovellettava lennonvarmistuspalvelujen yhteinen maksujärjestelmä. Asetus, jota sovelletaan sellaisenaan, on paras väline tähän tarkoitukseen, sillä sen avulla voidaan taata yhteisen maksujärjestelmän yhdenmukainen soveltaminen yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa.

(2)	Eurocontrol on puiteasetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla valtuutettu avustamaan komissiota lennonvarmistuspalvelujen yhteisen maksujärjestelmän täytäntöönpanosääntöjen kehittämisessä. Tämä asetus perustuu kyseisen valtuutuksen johdosta 29 päivänä lokakuuta 2004 tehtyyn toimeksiantokertomukseen.

(3)

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutumiseksi on erittäin tärkeää perustaa yhteinen maksujärjestelmä kaikissa lennon vaiheissa tarjottaville lennonvarmistuspalveluille. Järjestelmällä olisi lisättävä avoimuutta ilmatilan käyttäjiltä perittävien maksujen määrittämisessä, määräämisessä ja perimisessä. Järjestelmällä olisi myös edistettävä turvallisten, tehokkaiden ja toimivien lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista lennonvarmistuspalvelujen käyttäjille, jotka tämän järjestelmän rahoittavat, ja tuettava yhdennettyä palvelun tarjoamista.

(4)	Lennonvarmistuspalvelujen kustannustehokkuuden lisäämiseen tähtäävän yleisen tavoitteen mukaisesti maksujärjestelmällä olisi edistettävä kustannus- ja toimintatehokkuutta.

(5)

Jotta matkustajat voisivat käyttää ilmaliikenneverkkoa ja erityisesti pieniä ja keskisuuria lentoasemia sekä myös suuria lentoasemia kohtuullisin kustannuksin, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa terminaalipalvelumaksuihin samaa yksikköhintaa kaikilla saman ilmaliikennepalvelujen tarjoajan käyttämillä lentoasemilla tai tällaisten lentoasemien muodostamilla ryhmittymillä, jotta kaikki terminaalipalvelujen kustannukset voitaisiin kattaa.

(6)	Yhteisen maksujärjestelmän olisi oltava kansainvälisen siviili-ilmailun vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksen 15 artiklan mukainen.

(7)

Koska useimmat jäsenvaltiot ovat 12 päivänä helmikuuta 1981 tehdyn Eurocontrolin reittimaksuja koskevan monenvälisen sopimuksen osapuolia ja yhteisö on allekirjoittanut tarkistettuun Eurocontrol-yleissopimukseen liittymistä koskevan pöytäkirjan, tämän asetuksen säännösten olisi oltava yhdenmukaiset Eurocontrolin reittimaksujärjestelmän kanssa.

(8)

Maksujärjestelmällä olisi mahdollistettava ilmaliikennevirtojen kannalta optimaalinen ilmatilan käyttö ennen kaikkea yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004 (3) (ilmatila-asetus) 5 artiklan mukaisesti perustetuilla toiminnallisilla ilmatilan lohkoilla.

(9)

Ilmatila-asetukseen liitetyn lausuman (4) mukaan komissio laatii vuoteen 2008 mennessä kertomuksen toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamisesta saaduista kokemuksista. Tässä yhteydessä komissio arvioi vaikeuksia, joita yhdellä toiminnallisella ilmatilan lohkolla perittävät erisuuruiset yksikköhinnat saattavat aiheuttaa.

(10)	On tarpeen säätää, että ilmatilan käyttäjien edustajille ja toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan kattavat ja avoimet tiedot kustannusperustasta hyvissä ajoin.

(11)	Erityisesti kevyiltä ilma-aluksilta perittävien maksujen taso ei saa olla niin korkea, että turvallisuuden kannalta olennaisten laitteiden ja palveluiden käyttö tai uusien tekniikoiden ja menettelyjen käyttöönotto vähenisi.

(12)	Terminaalin lennonvarmistuspalveluista perittävien maksujen olisi vastattava näiden palvelujen erilaista luonnetta verrattuna lennonaikaisiin lennonvarmistuspalveluihin.

(13)	Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa yksikköhintansa yhdessä erityisesti silloin, kun maksuvyöhykkeet ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan tai kun jäsenvaltiot soveltavat yhteistä reittimaksujärjestelmää.

(14)	Jotta maksujärjestelmän tehokkuutta voitaisiin lisätä ja hallinnollista ja kirjanpidollista työtä vähentää, yhteistä reittimaksujärjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden olisi voitava kerätä lentoreittimaksut yhdessä perimällä vain kertamaksun koko lennosta.

(15)	On tärkeää tehostaa oikeudellisia keinoja, joilla varmistetaan, että lennonvarmistuspalvelujen käyttäjät maksavat lennonvarmistusmaksut ajoissa ja täysimääräisesti.

(16)	Ilmatilan käyttäjiä on kuultava ennen niiltä perittävien maksujen vahvistamista ja määräämistä, ja tällaisen vahvistamisen ja määräämisen olisi tapahduttava oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla. Näitä maksuja olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti.

(17)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen Eurocontrolin reittimaksujärjestelmän kanssa yhdenmukaisen lennonvarmistuspalvelujen maksujärjestelmän kehittämiseksi.

2. Tätä asetusta sovelletaan lennonvarmistuspalveluihin, joita tarjoavat asetuksen (EY) N:o 550/2004 8 artiklan mukaisesti nimetyt ilmaliikennepalvelujen tarjoajat ja mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyt sääpalvelujen tarjoajat yleisessä ilmaliikenteessä ICAO:n EUR- ja AFI-alueilla, joilla jäsenvaltiot vastaavat lennonvarmistuspalvelujen tarjonnasta.

3. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta lennonvarmistuspalveluihin, joita tarjotaan niiden vastuulla olevassa ilmatilassa muilla ICAO:n alueilla, kunhan ne ilmoittavat tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

4. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta sellaisiin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, jotka saavat tarjota tällaisia palveluja ilman lupaa palveluntarjonta-asetuksen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tätä asetusta sellaisilla lentoasemilla tarjottaviin lennonvarmistuspalveluihin, joilla kaupallisten ilmaliikennetapahtumien lukumäärä on vuodessa alle 50 000 riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta tai matkustajapaikkojen määrästä; tapahtumat lasketaan nousujen ja laskujen yhteismääränä ja kolmen edeltävän vuoden keskiarvona.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Komissio julkaisee määräajoin ajantasaisen luettelon lentoasemista, joita tämä poikkeus koskee.

6. Rajoittamatta palveluntarjonta-asetuksen 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden noudattamista, jäsenvaltiot voivat päättää olla laskematta terminaalimaksuja tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti ja olla vahvistamatta tämän asetuksen 13 artiklassa tarkoitettuja terminaaliyksikköhintoja sellaisilla lentopaikoilla tarjottaville lennonvarmistuspalveluille, joilla kaupallisia ilmakuljetustapahtumia on vuosittain alle 150 000 riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta tai matkustajapaikkojen määrästä; tapahtumat lasketaan nousujen ja laskujen yhteismääränä ja kolmen edeltävän vuoden keskiarvona.

Ennen tällaisen päätöksen tekemistä jäsenvaltioiden on arvioitava, missä määrin liitteessä I säädetyt vaatimukset täyttyvät, mukaan lukien ilmatilan käyttäjien edustajien kuuleminen.

Lopullinen arviointi vaatimusten täyttymisestä ja jäsenvaltioiden päätös on julkaistava ja toimitettava komissiolle ja samalla on annettava kattavat perusteet jäsenvaltion päätelmille ja käyttäjien kuulemisessa saaduille tuloksille.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan puiteasetuksen 2 artiklan määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’lennonvarmistuspalvelujen käyttäjällä’ ilma-aluksen lentotoiminnan harjoittajaa sinä aikana, jona lento suoritettiin, tai jos lentotoiminnan harjoittajan henkilöllisyyttä ei tiedetä, ilma-aluksen omistajaa, jollei hän osoita, että toinen henkilö oli tuolloin lentotoiminnan harjoittaja;

b)	’ilmatilan käyttäjien edustajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka edustaa yhtä tai useampaa lennonvarmistuspalvelujen käyttäjäryhmää;

c)	lyhenteellä ’IFR’ kansainvälisen siviili-ilmailun vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksen (kymmenes painos – heinäkuu 2005) liitteessä 2 määriteltyjä mittarilentosääntöjä;

d)	lyhenteellä ’VFR’ kansainvälisen siviili-ilmailun vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksen (kymmenes painos – heinäkuu 2005) liitteessä 2 määriteltyjä näkölentosääntöjä;

e)	’lentoreittimaksuvyöhykkeellä’ ilmatilaa, jolle vahvistetaan yksi kustannusperusta ja yksikköhinta;

f)	’terminaalimaksuvyöhykkeellä’ lentoasemaa tai lentoasemaryhmää, jolle vahvistetaan yksi kustannusperusta ja yksikköhinta;

g)	’kaupallisella ilmakuljetuksella’ kaikkea sellaista ilma-aluksen käyttöä, jossa kuljetetaan matkustajia, rahtia tai postia maksua tai vuokraa vastaan.

3 artikla

Maksujärjestelmän periaatteet

1. Maksujärjestelmän on vastattava kustannuksia, jotka aiheutuvat joko suoraan tai välillisesti lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta.

2. Lennonaikaisten palvelujen kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä lentoreittimaksuilla.

3. Terminaalipalvelujen kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä terminaalimaksuilla ja/tai muilla tuloilla, kuten yhteisön lainsäädännön mukaisilla ristikkäistuilla.

4. Rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista, tiettyjä lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiä koskevat 9 artiklan mukaiset poikkeukset rahoitetaan muista lähteistä.

5. Maksujärjestelmän on oltava avoin ja sen kustannusperustasta ja kustannusten jakamisesta eri palvelujen kesken on käytävä konsultaatioita.

4 artikla

Maksuvyöhykkeiden muodostaminen

1. Jäsenvaltioiden on muodostettava maksuvyöhykkeet vastuullaan olevaan ilmatilaan, jossa lentoliikennepalveluja tarjotaan ilmatilan käyttäjille.

2. Maksuvyöhykkeet on määriteltävä johdonmukaisesti lennonjohtotoimintojen ja -palvelujen kanssa sen jälkeen, kun ilmatilan käyttäjien edustajia on kuultu.

3. Lentoreittimaksuvyöhykkeen on ulotuttava maanpinnalta ylimpään ilmatilaan asti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion mahdollisuutta muodostaa erityisvyöhyke monitahoiselle terminaalialueelle ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa käytyjen konsultaatioiden jälkeen.

4. Jos maksuvyöhykkeet ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että tätä asetusta sovelletaan johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti kyseisessä ilmatilassa. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ja Eurocontrolille.

II LUKU

LENNONVARMISTUSPALVELUJEN TARJOAMISESTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET

5 artikla

Huomioon otettavat palvelut, laitteet ja toiminnot

1. Edellä 1 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on määritettävä Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistussuunnitelmassa määrättyjen ja sen mukaisesti käyttöön otettujen laitteiden ja palvelujen kustannukset vastuullaan olevilla maksuvyöhykkeillä.

Näihin kustannuksiin sisältyvät yleis-, koulutus-, opinto-, testaus- ja koekustannukset sekä näihin palveluihin liittyvät tutkimus- ja kehityskustannukset.

2. Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon seuraavat kustannukset, kun ne syntyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta:

a)	asianomaisten kansallisten viranomaisten kustannukset;

b)	palveluntarjonta-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen hyväksyttyjen laitosten kustannukset;

c)	kansainvälisistä sopimuksista johtuvat kustannukset.

3. Jotta turvallisuuden, kustannustehokkuuden ja palvelujen korkea taso voidaan varmistaa, maksuja voidaan käyttää sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla pyritään auttamaan ilmatilan käyttäjien ja/tai lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien tiettyjä erityisryhmiä yhteisen lennonvarmistusinfrastruktuurin parantamisessa, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisessa ja ilmatilan käytössä yhteisön lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituksen saamista muista lähteistä.

6 artikla

Kustannusten laskeminen

1. Edellä 5 artiklan mukaiset huomioon otettavat palvelujen, laitteiden ja toimintojen kustannukset on määritettävä johdonmukaisesti palveluntarjonta-asetuksen 12 artiklassa tarkoitetun kirjanpidon perusteella 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta väliseltä ajalta. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien käyttöönoton kertaluonteiset vaikutukset voidaan kuitenkin jakaa enintään 15 vuoden ajalle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset on jaettava henkilöstökustannuksiin, muihin toimintakustannuksiin, poistokustannuksiin, pääomakustannuksiin ja poikkeuksellisiin eriin, joihin kuuluvat esimerkiksi verot, joista ei saa palautusta, maksetut tullit sekä kaikki muut tähän liittyvät kustannukset.

Henkilöstökustannuksiin kuuluvat bruttopalkat, ylityökorvaukset, työntekijöiden maksuosuudet sosiaaliturvajärjestelmiin, eläkekustannukset ja muut etuudet.

Muihin toimintakustannuksiin kuuluvat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen käytettyjen tavaroiden ja palvelujen ostosta aiheutuvat kustannukset. Niitä ovat erityisesti ulkoistetut palvelut, kuten viestintäpalvelut, ja ulkoinen henkilöstö, kuten konsultit, sekä materiaalit, energia, kaasu, sähkö, vesi, rakennusten vuokraus, varusteet, laitteet, huolto sekä vakuutus- ja matkakulut. Kun ilmaliikennepalvelujen tarjoaja ostaa muita lennonvarmistuspalveluita, palvelujen tarjoajan on otettava huomioon näistä palveluista syntyvät tosiasialliset menot muissa toimintakustannuksissaan.

Poistokustannukset koskevat lennonvarmistuspalveluihin käytettävää koko kiinteää omaisuutta. Kiinteä omaisuus poistetaan niiden arvioidun käyttöiän perusteella, ja tällöin käytetään poistettavan omaisuuden alkuperäisiin hankintakustannuksiin sovellettavaa tasapoistoa. Kun omaisuus kuuluu lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle, johon sovelletaan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kannustinjärjestelmää, poiston laskemisessa voidaan käyttää nykyarvolaskentaa alkuperäisten hankintakustannusten sijaan. Samaa järjestelmää on käytettävä johdonmukaisesti poiston ajan.

Pääomakustannukset saadaan kertomalla keskenään seuraavat määrät:

a)	lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan käytössä tai rakenteilla olevan kiinteän omaisuuden nettokirjanpitoarvon ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen tarvittavan käyttöpääoman keskimääräisen arvon summa; sekä

b)	velkojen korkokannan ja oman pääoman tuottoasteen painotettu keskiarvo.

Poikkeukselliset erät ovat vuoden aikana lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta syntyneitä kertaluonteisia kustannuksia.

3. Edellä 2 kohdan viidennessä alakohdassa painotusperusteena on velkarahoituksella ja omalla pääomalla rahoitettujen osuuksien suhde. Velkojen korkokannan on oltava yhtä suuri kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan velkojen keskimääräinen korkokanta. Oman pääoman tuottoasteessa on otettava huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan rahoitusriski, ja tällöin noudatetaan ohjeellisesti asianomaisen valtion joukkolainakorkoa. Kun lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaan sovelletaan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kannustinjärjestelmää, lisämaksu voidaan lisätä sen varmistamiseksi, että tämän tarjoajan erityinen rahoitusriski otetaan huomioon asianomaisella tavalla.

Kun omaisuus ei kuulu lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle, mutta se otetaan huomioon pääomakustannuksia laskettaessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei näitä omaisuuskustannuksia vähennetä kahteen kertaan.

7 artikla

Kustannusten kohdentaminen

1. Edellä 5 artiklassa tarkoitettujen huomioon otettavien palvelujen, laitteiden ja toimintojen kustannukset on kohdennettava avoimesti niille maksuvyöhykkeille, joilla nämä kustannukset ovat tosiasiallisesti aiheutuneet.

Kun kustannuksia on syntynyt useilla eri maksuvyöhykkeillä, kustannukset on kohdennettava suhteellisesti 8 artiklan mukaisesti avointa menetelmää käyttäen.

2. Terminaalipalvelujen kustannukset koskevat seuraavia palveluja:

a)	lähilennonjohtopalvelut ja lentopaikkojen lentotiedotuspalvelut, kuten ilmaliikenteen neuvontapalvelut, sekä hälytyspalvelut;

b)	ilmaliikennepalvelut, jotka liittyvät ilma-aluksen lähestymiseen ja lähtöön tietyllä etäisyydellä lentoasemasta ja jotka perustuvat toiminnallisiin vaatimuksiin;

c)	tarkoituksenmukainen osuus kaikista muista lennonvarmistuspalvelujen osatekijöistä, ja tämä osuus jaetaan suhteellisesti lennonaikaisten palvelujen ja terminaalipalvelujen kesken.

3. Lennonaikaisten palvelujen kustannukset koskevat 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia, mutta eivät 2 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia.

4. Kun VFR-lennoille myönnetään poikkeuksia 9 artiklan mukaisesti, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on erotettava tällaisten lentojen lennonvarmistuspalvelukustannukset IFR-lentojen kustannuksista. Nämä kustannukset voidaan vahvistaa rajakustannusmenetelmällä ottaen huomioon edut, joita VFR-lennoille myönnetyistä palveluista koituu myös IFR-lennoille.

8 artikla

Kustannusperustan avoimuus

1. Rajoittamatta palveluntarjonta-asetuksen 18 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden ja/tai lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on pyynnöstä vaihdettava kustannusperustaa, suunniteltuja investointeja ja arvioitua liikennettä koskevia tietoja ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa. Tämän jälkeen niiden on ilmoitettava 5 artiklan mukaisesti vahvistetut kustannuksensa vähintään kerran vuodessa ilmatilan käyttäjien edustajille, komissiolle ja tarvittaessa myös Eurocontrolille.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteessä II vahvistettaviin selontekotaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin tai, kun jäsenvaltio on tehnyt 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun päätöksen tai ilmoittanut komissiolle harkitsevansa sen tekemistä, liitteessä III olevassa 1 osassa vahvistettaviin selontekotaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin.

III LUKU

LENNONVARMISTUSPALVELUJEN RAHOITTAMINEN LENNONVARMISTUSMAKSUILLA

9 artikla

Poikkeukset lennonvarmistusmaksuista

1. Jäsenvaltiot eivät saa periä lentoreittimaksuja seuraavilta lennoilta:

a)	sellaisella ilma-aluksella suoritettavat lennot, jonka suurin sallittu lentoonlähtöpaino on alle kaksi tonnia;

b)	yhdistetyt VFR/IFR-lennot sellaisilla maksuvyöhykkeillä, joilla lento on yksinomaan VFR-lentotoimintaa ja joilla ei peritä maksua VFR-lennoista;

c)	yksinomaan hallitsevaa monarkkia ja hänen perheenjäseniään, valtionpäämiehiä, hallituksen päämiehiä ja ministereitä virallisella vierailulla kuljettavat lennot. Tämä on aina mainittava asianomaisella tavalla lentosuunnitelmassa;

d)	asianomaisen toimivaltaisen elimen valtuuttamat etsintä- ja pelastuslennot.

2. Jäsenvaltiot voivat olla perimättä lentoreittimaksuja seuraavilta lennoilta:

a)	minkä tahansa maan sotilasilma-aluksella suoritetut sotilaslennot;

yksinomaan lentolupakirjan saamista tai, kun kyseessä on ohjaamohenkilökunta, kelpuutuksen saamista varten suoritetut koululennot, joiden lentosuunnitelmissa on asianomainen merkintä tästä. Tällaiset lennot on suoritettava yksinomaan kyseisen jäsenvaltion ilmatilassa; lentoja ei saa käyttää matkustajien ja/tai rahdin kuljettamiseen eikä ilma-aluksen siirtolentoihin;

c)	yksinomaan lennonvarmistuksen maalaitteina käytettävien tai käytettäviksi tarkoitettujen laitteiden tarkastamiseksi tai testaamiseksi suoritetut lennot kyseisellä ilma-aluksella suoritettavia siirtolentoja lukuun ottamatta;

d)	lennot, jotka päättyvät ilma-aluksen lähtöasemalle ja jonka aikana ei tehty välilaskua;

e)	VFR-lennot;

f)	asianmukaisen toimivaltaisen elimen valtuuttamat humanitaariset lennot;

g)	tullin ja poliisin lennot.

3. Jäsenvaltiot voivat olla perimättä terminaalimaksuja 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilta lennoilta.

4. Poikkeuksen alaisista lennoista aiheutuneita kustannuksia ei oteta huomioon yksikköhintoja laskettaessa.

Kyseessä ovat seuraavat kustannukset:

a)	VFR-lentojen, joille on myönnetty 7 artiklan 4 kohdan mukainen poikkeus, kustannukset; ja

poikkeuksen alaisten IFR-lentojen kustannukset, jotka lasketaan kertomalla keskenään IFR-lennoista aiheutuneet kustannukset sekä poikkeuksen alaisten palveluyksikköjen lukumäärän ja palveluyksikköjen kokonaislukumäärän välinen suhde. IFR-lennoista aiheutuneiden kustannusten on oltava yhtä suuret kuin kokonaiskustannusten ja VFR-lentojen kustannusten erotus.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lennonvarmistuspalveluiden tarjoajille annetaan korvaus palveluista, joita ne tarjoavat poikkeuksen alaisille lennoille.

10 artikla

Lentoreittimaksujen laskeminen

1. Tietyltä lennolta tietyllä lentoreittimaksuvyöhykkeellä perittävän lentoreittimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla kyseisen lentoreittimaksuvyöhykkeen yksikköhinta kyseisen lennon lentoreittipalveluyksikköjen määrällä.

2. Rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ottaa käyttöön 12 artiklan 2 kohdan mukainen kannustinjärjestelmä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille, lentoreittimaksuvyöhykkeen yksikköhinta lasketaan jakamalla lennonvarmistuspalvelujen ennakoidut kustannukset kyseisenä vuonna perittäviksi ennakoitujen lentoreittipalveluyksikköjen lukumäärällä. Ennakoituihin kustannuksiin on sisällyttävä edellisten vuosien yli- tai alijäämä.

3. Lentoreittipalveluyksiköt lasketaan liitteen IV mukaisesti.

11 artikla

Terminaalimaksujen laskeminen

1. Rajoittamatta 3 artiklassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa terminaalin lennonvarmistuspalveluja muusta lähteestä, tietyltä lennolta tietyllä terminaalimaksuvyöhykkeellä perittävän terminaalimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla keskenään kyseiselle terminaalimaksuvyöhykkeelle vahvistettu yksikköhinta kyseisen lennon terminaalipalveluyksikköjen määrällä.

2. Rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ottaa käyttöön 12 artiklan 2 kohdan mukainen kannustinjärjestelmä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille, terminaalimaksuvyöhykkeen yksikköhinta lasketaan jakamalla lennonvarmistuspalvelujen ennakoidut kustannukset kyseisenä vuonna perittäviksi ennakoitujen terminaalipalveluyksikköjen lukumäärällä. Ennakoituihin kustannuksiin on sisällyttävä edellisten vuosien yli- tai alijäämä.

3. Terminaalipalveluyksiköt lasketaan liitteen V mukaisesti.

12 artikla

Kannustinjärjestelmät

1. Jäsenvaltiot voivat perustaa tai hyväksyä syrjimättömiin ja avoimiin rahoitusetuihin tai -haittoihin perustuvia kannustinjärjestelmiä, joilla tuetaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen parantamista ja joiden myötä maksut lasketaan eri tavalla 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Näitä kannustimia voidaan soveltaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin ja/tai ilmatilan käyttäjiin.

2. Kun jäsenvaltio päättää soveltaa kannustinjärjestelmää lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, sen on 15 artiklassa tarkoitetun konsultaation jälkeen vahvistettava etukäteen edellytykset, joilla yksikköhinnan enimmäistaso tai tulojen enimmäismäärä määritetään kunakin vuonna enintään viiden vuoden ajan. Nämä edellytykset vahvistetaan kyseistä ajanjaksoa koskevan kustannusennusteen (pääomakustannukset mukaan lukien) perusteella ja niihin voi myös sisältyä rahoitusmukautuksia (jotka joko ylittävät tai alittavat kustannusennusteen), jotka perustuvat eräisiin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien ominaisuuksiin, kuten tehokkuuteen, palvelun tasoon, tiettyjen hankkeiden tuloksiin, välitavoitteisiin, pätevyyteen tai muiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien kanssa tehtävän yhteistyön tasoon verkostovaikutusten huomioon ottamiseksi.

3. Kun jäsenvaltio päättää soveltaa esimerkiksi yöaikaisen porrastuksen kaltaista kannustinjärjestelmää lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiin, sen on 15 artiklassa tarkoitetun konsultaation jälkeen mukautettava näistä palveluista käyttäjille aiheutuvat maksut siten, että ne kuvastavat käyttäjien pyrkimystä optimoida lennonvarmistuspalvelujen käyttöä, alentavat tällaisten palvelujen kokonaiskustannuksia ja lisäävät niiden tehokkuutta, ja tällainen mukautus voidaan tehdä ennen kaikkea alentamalla sellaisilta ilma-aluksilta perittäviä maksuja, jotka lisäävät kapasiteettia, tai hyvittämällä vähemmän liikennöityjen reittien valinnasta aiheutuvaa haittaa.

Tällaisten kannustinjärjestelmien kesto, soveltamisala ja määrä on rajoitettu. Toimintatehokkuuden paranemisesta arviolta syntyvien säästöjen on kohtuullisen ajan kuluessa katettava vähintään kannustimista aiheutuvat kustannukset. Järjestelmää on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa.

4. Jäsenvaltioiden, jotka ovat perustaneet tai hyväksyneet kannustinjärjestelmiä, on valvottava, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat soveltavat kannustinjärjestelmiä asianmukaisesti.

13 artikla

Maksuvyöhykkeiden yksikköhintojen vahvistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin maksuvyöhykkeen yksikköhinnat vahvistetaan vuosittain. Ne voivat myös varmistaa, että yksikköhinnat vahvistetaan etukäteen kullekin vuodelle enintään viiden vuoden ajanjaksoksi.

2. Yksikköhintoja voidaan muuttaa vuoden aikana, jos liikenteessä tai kustannuksissa tapahtuu odottamattomia suuria muutoksia.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kullekin maksuvyöhykkeelle vahvistetut yksikköhinnat komissiolle ja tarvittaessa Eurocontrolille.

14 artikla

Maksujen kerääminen

1. Jäsenvaltiot voivat kerätä maksut yksittäisenä lentokohtaisena maksuna.

2. Lennonvarmistuspalvelujen käyttäjien on maksettava kaikki lennonvarmistusmaksut viipymättä täysimääräisinä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaita täytäntöönpanotoimenpiteitä sovelletaan. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua palvelujen epääminen, ilma-aluksen pysäyttäminen tai muu sovellettavan lainsäädännön mukainen toimenpide.

15 artikla

Maksujärjestelmän avoimuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmatilan käyttäjien edustajia konsultoidaan maksujärjestelmästä säännöllisesti. Tätä varten niiden on annettava edustajille tarvittavat tiedot maksujärjestelmästään, joka vahvistetaan liitteessä VI, tai liitteessä III olevassa 2 osassa vahvistetut tarvittavat tiedot, jos jäsenvaltio on tehnyt 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun päätöksen, ja järjestettävä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille tehokkaat ja avoimet konsultaatiot näiden tietojen ja 8 artiklassa tarkoitettujen tietojen esittämiseksi.

2. Rajoittamatta palveluntarjonta-asetuksen 18 artiklan soveltamista, asiaa koskevat asiakirjat on annettava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten käyttöön kolme viikkoa ennen konsultaatioiden käymistä.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

16 artikla

Muutoksenhaku

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen nojalla tehtävät päätökset perustellaan asianmukaisesti ja että päätöksiä tarkastellaan uudelleen asianmukaisesti ja/tai niihin sovelletaan muutoksenhakumenettelyä.

17 artikla

Vaatimustenmukaisuuden valvonnan helpottaminen

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on helpotettava kansallisen valvontaviranomaisen tai sen puolesta toimivan hyväksytyn laitoksen tekemiä tarkastuksia ja selvityksiä, kuten paikalla tehtäviä vierailukäyntejä. Näiden elinten valtuuttamilla henkilöillä on oikeus:

a)	tutkia asiaa koskeva kirjanpitoaineisto, tilikirjat, varastot ja mahdollinen muu lennonvarmistuspalvelumaksujen vahvistamisen kannalta tärkeä aineisto;

b)	ottaa jäljennöksiä ja otteita tällaisista asiakirjoista;

c)	vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)	päästä niihin tiloihin, niille alueille ja niihin kuljetusvälineisiin, jotka ovat valvonnan kannalta merkityksellisiä.

Nämä tarkastukset ja selvitykset tehdään siinä jäsenvaltiossa voimassa olevia menettelyjä noudattaen, jossa ne suoritetaan.

18 artikla

Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin lykätä 9, 10, 12, 13 ja 14 artiklan soveltamista lentoreittimaksujen osalta 1 päivään tammikuuta 2008.

Jäsenvaltiot voivat lykätä 9 artiklan ja 11–15 artiklan soveltamista terminaalimaksujen osalta 1 päivään tammikuuta 2010.

Kun jäsenvaltiot päättävät lykätä soveltamista toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti, niiden on ilmoitettava siitä komissiolle.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jacques BARROT

Varapuheenjohtaja

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.

(2) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(3) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20.

(4) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 25.

LIITE I

1 ARTIKLAN 6 KOHDAN SOVELTAMISALAAN KUULUVIEN LENTOASEMIEN LENNONVARMISTUSPALVELUJEN TARJONTAA KOSKEVIEN VAATIMUSTEN ARVIOINTI

Seuraavat 1 artiklan 6 kohdan mukaiset edellytykset on arvioitava:

Missä määrin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat voivat vapaasti tarjota lennonvarmistuspalveluja lentoasemilla tai lopettaa niiden tarjoamisen:

—	onko merkittäviä taloudellisia esteitä sille, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja voi tarjota lennonvarmistuspalveluita tai lopettaa niiden tarjoamisen;

—	onko merkittäviä lainsäädännöllisiä esteitä sille, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja voi tarjota lennonvarmistuspalveluita tai lopettaa niiden tarjoamisen;

—	sopimuksen kesto;

—	onko olemassa menettely, jolla omaisuutta ja henkilöstöä voidaan siirtää yhdeltä lennonvarmistuspalvelun tarjoajalta toiselle.

Missä määrin lentoasemat voivat vapaasti valita, kuka tarjoaa niiden lennonvarmistuspalvelut, tai voivatko ne tarjota niitä itse:

—	lentoasemien mahdollisuus ryhtyä itse tarjoamaan lennonvarmistuspalveluja;

—	onko lainsäädännöllisiä, sopimuksissa määrättyjä tai käytännön esteitä sille, että lentoasema voi vaihtaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaa;

—	ilmatilan käyttäjien edustajien rooli lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien valinnassa.

Kuinka paljon on eri lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, joiden keskuudesta lentoasemat voivat valita:

—	ovatko rakenteet niin jäykkiä, että lentoasemien lennonvarmistuspalveluja on vaikea valita tehokkaasti;

—	onko olemassa vaihtoehtoisia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, kuten lentoasemien mahdollisuus tarjota ne itse, mikä laajentaisi tarjoajien valikoimaa.

Missä määrin lentoasemiin kohdistuu kaupallisia kustannuspaineita tai kannustimiin perustuvaa sääntelyä:

—	kilpailevatko lentoasemat aktiivisesti lentotoiminnasta;

—	missä määrin lentoasemat vastaavat lennonvarmistuspalvelumaksuista;

—	toimivatko lentoasemat kilpailutilanteessa tai sovelletaanko niihin taloudellisia kannustimia, joilla pyritään rajoittamaan hintoja tai muulla tavoin kannustamaan kustannusten alentamiseen.

LIITE II

KUSTANNUSPERUSTAN AVOIMUUS

1. SELONTEKOTAULUKKO

Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä seuraavat selontekotaulukot kaikista vastuullaan olevista maksuvyöhykkeistä.

Luvut ovat toteutuneita lukuja vuodesta n – 3 alkaen vuoteen n – 1 asti, ja suunniteltuja lukuja vuodesta n alkaen. Toteutuneet kustannukset ilmoitetaan varmennettujen tilien perusteella. Suunnitellut kustannukset ilmoitetaan palveluntarjonta-asetuksen 7 artiklassa tarkoitetussa luvassa edellytetyn liiketoimintasuunnitelman mukaisesti.

Kustannukset ilmaistaan kansallisena valuuttana.

Taulukko 1

Kokonaiskustannukset

Organisaatio:

Maksuvyöhyke:

Vuosi n:

	(n – 3) A	(n – 2) A	(n – 1) A	(n) F	(n + 1) F	(n + 2) P	(n + 3) P	(n + 4) P	(n + 5) P
Kustannuslajit
Henkilöstö
Muut toimintakulut
Poistot
Pääomakustannukset
Poikkeukselliset erät
Kokonaiskustannukset
Palvelun laji
Ilmaliikenteen hallinta
Viestintä
Suunnistuspalvelut
Valvontapalvelut
Etsintä- ja pelastuspalvelu
Ilmailutiedotuspalvelut
Sääpalvelut
Valvontakustannukset
Muut valtiolle aiheutuneet kustannukset
Kokonaiskustannukset

(n – 3)

(n – 2)

(n – 1)

(n)

(n + 1)

(n + 2)

(n + 3)

(n + 4)

(n + 5)

Täydentäviä tietoja kansallisen valuutan ja euron välisestä valuuttakurssista

Valuuttakurssi (1 euro = )

	(n – 3) A	(n – 2) A	(n – 1) A	(n) F	(n + 1) F	(n + 2) P	(n + 3) P	(n + 4) P	(n + 5) P
Täydentäviä tietoja pääomakustannuksista
Keskimääräinen käyttöpääoma
Josta keskimääräisiä pitkäaikaisia saamisia
Pääomakustannukset ennen veroja (%)
Oman pääoman tuottoaste (%)
Keskimääräinen velkojen korkokanta (%)

2. LISÄTIETOJA

Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

—

kuvaus menetelmästä, jolla Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistussuunnitelmassa (asiakirja 7754) lueteltujen laitteiden ja palvelujen kustannukset jaetaan eri lennonvarmistuspalvelujen kesken, ja kuvaus menetelmästä, jolla nämä kustannukset jaetaan eri maksuvyöhykkeiden kesken;

—	kuvaus ja selvitys suunniteltujen ja toteutuneiden lukujen välisestä erosta vuonna n – 1;

—	kuvaus ja selvitys liiketoimintasuunnitelmaan perustuvista suunnitelluista viisivuotiskustannuksista;

—	kuvaus jäsenvaltioille aiheutuvista kustannuksista (”Muut valtiolle aiheutuneet kustannukset”);

—	kuvaus ja selvitys poistokustannusten laskemisessa käytettävästä menetelmästä eli siitä, perustuuko menetelmä alkuperäisiin hankintakustannuksiin vai nykykustannuksiin. Kun valitaan nykykustannukset, on myös esitettävä tiedot vertailukelpoisista alkuperäisistä hankintakustannuksista;

—	pääomakustannusten perusteet, mukaan lukien se, mistä omaisuus koostuu;

—	kuvaus lentoasemakohtaisista kustannuksista kullakin terminaalimaksuvyöhykkeellä. Kun lentopaikoilla on kolmen edellisen vuoden keskiarvona laskettuna vuodessa alle 20 000 kaupallista ilmaliikennetapahtumaa, kustannukset voidaan esittää yhteenlaskettuina lentopaikkaa kohti;

—

kuvaus meteorologisten kustannusten jakautumisesta välittömiin kustannuksiin ja ”MET-peruskustannuksiin”. ”MET-peruskustannukset” ovat sellaisista meteorologisista apulaitteista ja -palveluista aiheutuneita kustannuksia, joita käytetään yleisiin meteorologisiin tarkoituksiin. Näitä ovat esim. yleiset analyysit ja ennusteet, sään tutka- ja satelliittihavainnointi, maanpinnan ja ylemmän ilmakehän havainnointiverkot, meteorologiset viestintäjärjestelmät, tietojenkäsittelykeskukset sekä avustava tutkimus, koulutus ja hallinto;

—	kuvaus menetelmästä, jolla MET-kokonaiskustannukset ja tärkeimmät MET-kustannukset kohdennetaan siviili-ilmailuun ja eri maksuvyöhykkeille.

LIITE III

1 ARTIKLAN 6 KOHDAN SOVELTAMISALAAN KUULUVIEN LENTOASEMIEN LENNONVARMISTUSPALVELUJEN TARJONTAA KOSKEVAT ERITYISET AVOIMUUSVAATIMUKSET

1. LENNONVARMISTUSPALVELUJEN KUSTANNUKSET

1.1 Selontekotaulukko

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä seuraavat selontekotaulukot kaikista vastuullaan olevista terminaalimaksuvyöhykkeistä.

Luvut ovat toteutuneita lukuja vuodesta n – 3 alkaen vuoteen n – 1 asti, ja suunniteltuja lukuja vuodesta n alkaen. Toteutuneet kustannukset ilmoitetaan varmennettujen tilien perusteella. Suunnitellut kustannukset ilmoitetaan luvassa edellytetyn liiketoimintasuunnitelman mukaisesti.

Kustannukset ilmaistaan kansallisena valuuttana.

Taulukko 1

Kokonaiskustannukset

Organisaatio:

Maksuvyöhyke:

Vuosi n:

	(n – 3) A	(n – 2) A	(n – 1) A	(n) F	(n + 1) F	(n + 2) P	(n + 3) P	(n + 4) P	(n + 5) P
Kustannuslajit
Henkilöstö
Muut toimintakulut
Poistot
Pääomakustannukset
Poikkeukselliset erät
Kokonaiskustannukset

1.2 Lisätietoja

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

—	kuvaus menetelmästä, jolla Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistussuunnitelmassa (asiakirja 7754) lueteltujen laitteiden ja palvelujen kustannukset jaetaan eri lennonvarmistuspalvelujen kesken;

—	kuvaus ja selvitys suunniteltujen ja toteutuneiden ei-luottamuksellisten lukujen välisestä erosta vuonna n – 1;

—	kuvaus ja selvitys suunnitelluista ei-luottamuksellisista viisivuotiskustannuksista ja liikenne-ennusteisiin liittyvistä investoinneista;

—	kuvaus ja selvitys poistokustannusten laskemisessa käytettävästä menetelmästä eli siitä, perustuuko menetelmä alkuperäisiin hankintakustannuksiin vai nykykustannuksiin;

—	selvitys pääomakustannuksista.

2. LENNONVARMISTUSPALVELUJEN RAHOITTAMINEN

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on toimitettava seuraavat tiedot kustakin terminaalimaksuvyöhykkeestä:

—	kuvaus tavasta (tavoista), jolla (joilla) lennonvarmistuspalvelujen kustannukset rahoitetaan.

LIITE IV

LENTOREITTIPALVELUYKSIKÖIDEN LASKEMINEN

1.	Lentoreittipalveluyksikkö lasketaan kertomalla keskenään kyseisen ilma-aluksen etäisyyskerroin ja sen painokerroin.

Etäisyyskerroin saadaan jakamalla luvulla 100 lentokilometrit, jotka on lennetty suuressa kaaressa maksuvyöhykkeen saapumis- ja poistumispisteen välillä ja jotka on saatu kyseisen ilma-aluksen viimeisimmästä tiedossa olevasta lentosuunnitelmasta, joka on laadittu ilmaliikennevirtatarkoituksia varten.

3.	Jos ilma-aluksen saapumis- ja poistumispiste on maksuvyöhykkeellä sama, etäisyyskerroin on tämän pisteen ja lentosuunnitelman etäisimmän pisteen välillä suuressa kaaressa lennetty etäisyys.

4.	Huomioon otettavaa etäisyyttä vähennetään 20 kilometriä kutakin jäsenvaltiossa tapahtunutta nousua ja kutakin jäsenvaltiossa tapahtunutta laskua kohden.

Painokerroin ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella. Se on sen osamäärän neliöjuuri, joka saadaan jakamalla luvulla 50 tonneina ilmaistu ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtöpaino, joka mainitaan joko lentokelpoisuustodistuksessa tai ilma-aluksen käyttäjän esittämässä muussa vastaavassa virallisessa asiakirjassa. Kun tätä painoa ei tiedetä, valitaan raskaimman tunnetun samantyyppisen ilma-aluksen paino. Kun yhdellä ilma-aluksella on useampi kuin yksi suurin sallittu lentoonlähtöpaino, näistä valitaan korkein paino. Kun ilma-aluksen käyttäjä käyttää kahta tai useampaa ilma-alusta, jotka ovat saman tyypin eri versioita, kunkin tämäntyyppisen ilma-aluksen osalta käytetään käyttäjän kaikkien tämäntyyppisten ilma-alusten suurimpien sallittujen lentoonlähtöpainojen keskiarvoa. Painokerroin on laskettava ilma-alustyyppiä ja käyttäjää kohden vähintään kerran vuodessa.

LIITE V

TERMINAALIPALVELUYKSIKKÖJEN LASKEMINEN

1.	Terminaalipalveluyksikön on oltava yhtä suuri kuin asianomaisen ilma-aluksen painokerroin.

Painokerroin ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella. Se on osamäärä, joka saadaan jakamalla luvulla 50 liitteessä IV tarkoitettu tonneina ilmaistu ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtöpaino korotettuna potenssiin 0,7. Tämän asetuksen mukaisesti ensimmäisen kerran tapahtuvaa terminaalipalveluyksikköhinnan laskemista seuraavan viiden vuoden siirtymäkauden aikana tämä eksponentti vaihtelee välillä 0,5–0,9.

LIITE VI

MAKSUJÄRJESTELMÄ

1. SELONTEKOTAULUKKO

Jäsenvaltioiden on täytettävä seuraavat selontekotaulukot kustakin vastuullaan olevasta maksuvyöhykkeestä. Jäsenvaltioiden on myös laadittava kooste taulukosta 1 kustakin vastuullaan olevasta maksuvyöhykkeestä. Kun maksuvyöhyke ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan, niiden on täytettävä taulukko yhdessä 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun järjestelyn mukaisesti.

Luvut ovat toteutuneita lukuja vuodesta n – 3 alkaen vuoteen n – 1 asti, ja suunniteltuja lukuja vuodesta n alkaen. Kokonaiskustannukset ovat kaikkien taulukossa 1 olevien, kyseistä maksuvyöhykettä koskevien kokonaiskustannusten summa.

Taulukko 2

Yksikköhinnan laskeminen

Organisaatio(t):

Maksuvyöhyke:

Vuosi n:

	(n – 3) A	(n – 2) A	(n – 1) A	(n) F	(n + 1) F	(n + 2) P	(n + 3) P	(n + 4) P	(n + 5) P
Yksikköhinta (euroina)
Kokonaiskustannukset (1)
Poikkeuksen alaisten lentojen kustannukset
Vuodelle n siirretyt kustannukset
Tulot muista lähteistä
Kustannukset, jotka voidaan periä
Palveluyksiköt yhteensä
Palveluyksiköt, joiden kustannukset voidaan periä
Yksikköhinta (2)

	(n – 3) A	(n – 2) A	(n – 1) A	(n) F	(n + 1) F	(n + 2) P	(n + 3) P	(n + 4) P	(n + 5) P
Yksikköhinta (kansallisena valuuttana)
Valuuttakurssi (1 euro = )
Yksikköhinta

	(n – 3) A	(n – 2) A	(n – 1) A	(n) F	(n + 1) F	(n + 2) P	(n + 3) P	(n + 4) P	(n + 5) P
Siirrettävä määrä (kansallisena valuuttana)
Käyttäjiltä laskutettavat maksut
Toteutuneet kokonaiskustannukset
Tulot muista lähteistä
Poikkeuksen alaisten lentojen toteutuneet kustannukset
Vuodelle n siirretyt kustannukset
Vuoden n saldo

2. LISÄTIETOJA

Jäsenvaltioiden on lisäksi kerättävä ja toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

—	kuvaus eri maksuvyöhykkeiden perustamisesta ja syyt siihen ennen kaikkea terminaalimaksuvyöhykkeiden ja lentoasemien välisten mahdollisten ristikkäistukien osalta;

—	kuvaus ja selvitys siitä, kuinka perittäviksi ennakoidut palveluyksiköt lasketaan;

—	kuvaus ja selvitys menetelmästä, jolla edellisten vuosien yli- tai alijäämän sisältävä saldo saavutetaan;

—	kuvaus siitä, kuinka poikkeuksia myönnetään, sekä kuvaus asiaa koskevien kustannusten kattamiseksi käytettävästä rahoitustavasta;

—	kuvaus mahdollisista muista lähteistä saatavista tuloista;

—

kuvaus ja selvitys lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin sovellettavista kannustimista ja ennen kaikkea yksityiskohtaisista säännöistä, joita sovelletaan yksikköhintojen tasoa koskevia sääntelyedellytyksiä vahvistettaessa. Kuvaus ja selvitys toimintatavoitteista ja yksityiskohtaisista säännöistä niiden ottamiseksi huomioon yksikköhintojen enimmäistasoa vahvistettaessa;

—	kuvaus siitä, kuinka lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat aikovat tyydyttää ennakoidun kysynnän ja saavuttaa toimintatavoitteet;

—	kuvaus ja selvitys kannustimista, joita myönnetään lennonvarmistuspalvelujen käyttäjille.

(1) Kyseistä maksuvyöhykettä koskevien taulukossa 1 olevien kaikkien kokonaiskustannusten summa (kun jotkut lennonvarmistuspalvelut on ulkoistettu, huomioon otetaan vuotuisten menojen summa).

(2)

Yksikköhinta

Kustannukset, jotka voidaan periä / Palveluyksiköt, joiden kustannukset voidaan periä

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/17

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1795/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

tiettyjen Norjasta peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnissa Euroopan yhteisöön sovellettavan tariffikiintiön avaamisesta vuodeksi 2007

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyn kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevan Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä kirjeenvaihtona 25 päivänä lokakuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/859/EY (2) ja erityisesti sen 3 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjassa N:o 2 (3) ja ETA-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 (4) määrätään tiettyihin maataloustuotteisiin ja jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavista sopimuspuolten välisistä kauppajärjestelyistä.

(2)

ETA-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 3, sellaisena kuin se on muutettuna ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 138/2004 (5), vahvistetaan CN-koodiin 2202 10 00 kuuluviin, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältäviin tai maustettuihin vesiin sekä CN-koodiin 2202 90 10 kuuluviin muihin alkoholittomiin, sokeria sisältäviin juomiin sovellettava tullittomuus.

(3)

Kyseisiin vesiin ja muihin juomiin sovellettava tullittomuus on Norjan osalta lakkautettu tilapäisesti Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 (6) koskevalla Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisellä kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella, jäljempänä ’sopimus’, joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 2004/859/EY. Sopimuksen yhteydessä yhteisesti hyväksyttyjen pöytäkirjamerkintöjen IV kohdan mukaisesti CN-koodeihin 2202 10 00 ja ex 2202 90 10 kuuluvien, Norjasta peräisin olevien tavaroiden tullivapaa tuonti on sallittu vain tullittomien kiintiöiden rajoissa, ja kiintiömäärän ylittävästä tuonnista on maksettava tulli.

(4)

On tarpeen avata kyseisiin virvoitusjuomiin sovellettava tariffikiintiö vuodeksi 2007. Komissiolle toimitettujen tilastotietojen mukaan komission asetuksella (EY) N:o 2028/2005 (7) kyseisille tuotteille vuodeksi 2006 avattu kiintiö on täyttynyt 31 päivänä lokakuuta 2006. Vuoden 2007 tariffikiintiötä olisi sen vuoksi korotettava 10 prosentilla sopimuksen yhteydessä yhteisesti hyväksyttyjen pöytäkirjamerkintöjen IV kohdan nojalla.

(5)

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (8) vahvistetaan tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat säännöt. On asianmukaista säätää, että tällä asetuksella avattua tariffikiintiötä hallinnoidaan kyseisten sääntöjen mukaisesti.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Avataan liitteessä vahvistettu yhteisön tariffikiintiö Norjasta peräisin oleville, kyseisessä liitteessä luetelluille tavaroille siinä esitettyjen edellytysten mukaisesti 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2007.

2. Liitteessä vahvistettujen tavaroiden osalta sovelletaan Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjassa N:o 3 vahvistettuja vastavuoroisia alkuperäsääntöjä.

3. Kiintiön ylittäviin tuontimääriin sovelletaan tullia, joka on 0,047 euroa litralta.

2 artikla

Komissio hallinnoi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisön tariffikiintiöitä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 a, 308 b ja 308 c artiklan mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(2) EUVL L 370, 17.12.2004, s. 70.

(3) EYVL L 171, 27.6.1973, s. 1.

(4) EYVL L 22, 24.1.2002, s. 37.

(5) EUVL L 342, 18.11.2004, s. 30.

(6) EUVL L 370, 17.12.2004, s. 72.

(7) EUVL L 327, 14.12.2005, s. 7.

(8) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 402/2006 (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 35).

LIITE

Norjasta peräisin olevien tavaroiden tuonnissa yhteisöön sovellettavat tariffikiintiöt

Järjestysnumero	CN-koodi	Tavaran kuvaus	Kiintiön määrä vuodeksi 2007	Kiintiön rajoissa kannettava tulli	Kiintiön ylittävään määrään sovellettava tulli
	2202 10 00	vesi, myös kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä tai maustettu	17,303 milj. litraa	vapaa	0,047 euroa/litra
	ex 2202 90 10	muut alkoholittomat juomat, jotka sisältävät sokeria (sakkaroosia tai inverttisokeria)	17,303 milj. litraa	vapaa	0,047 euroa/litra

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/20

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1796/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

tariffikiintiön avaamisesta vuodeksi 2007 tiettyjen Islannista peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnille Euroopan yhteisöön

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Islannin tasavallan välisen sopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevan Euroopan yhteisön ja Islannin tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä kirjeenvaihtona 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/492/EY (2) ja erityisesti sen 2 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksellä 1999/492/EY hyväksytyssä Euroopan talousyhteisön ja Islannin tasavallan sopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevassa Euroopan yhteisön ja Islannin tasavallan kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa vahvistetaan vuosittainen tariffikiintiö sokerivalmisteiden sekä suklaan ja muiden kaakaota sisältävien elintarvikevalmisteiden tuonnille Islannista. On tarpeen avata kyseinen kiintiö vuodeksi 2007.

(2)

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (3) vahvistetaan tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat säännöt. On asianmukaista säätää, että tällä asetuksella avattua tariffikiintiötä hallinnoidaan kyseisten sääntöjen mukaisesti.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteessä lueteltuihin Islannista peräisin oleviin, yhteisöön tuotuihin tuotteisiin sovelletaan 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2007 kyseisessä liitteessä vahvistettuja tulleja siinä mainittujen vuosikiintiöiden rajoissa.

2 artikla

Komissio hallinnoi 1 artiklassa tarkoitettua tariffikiintiötä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 a, 308 b ja 308 c artiklan mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(2) EYVL L 192, 24.7.1999, s. 47.

(3) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 402/2006 (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 35).

LIITE

Järjestysnumero	CN-koodi	Tavaran kuvaus	Kiintiö	Sovellettava tulli
09.0799	1704 90 10 1704 90 30 1704 90 51 1704 90 55 1704 90 61 1704 90 65 1704 90 71 1704 90 75 1704 90 81 1704 90 99	CN-koodiin 1704 90 kuuluvat kaakaota sisältämättömät sokerivalmisteet (myös valkoinen suklaa)	500 tonnia	50 % kolmansiin maihin sovellettavasta tullista (1), kuitenkin enintään 35,15 euroa/100 kg
	1806 32 10 1806 32 90 1806 90 11 1806 90 19 1806 90 31 1806 90 39 1806 90 50 1806 90 60 1806 90 70 1806 90 90	CN-koodeihin 1806 32, 1806 90, 1905 31 ja 1905 32 kuuluva suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet
	1905 31 11 1905 31 19 1905 31 30 1905 31 91 1905 31 99 1905 32 11 1905 32 19 1905 32 91 1905 32 99	Makeat keksit ja pikkuleivät (sweet biscuits), vohvelit ja vohvelikeksit

(1) Kolmansiin maihin sovellettava tulli: Tullin määrä muodostuu arvotullista ja tarvittaessa maatalouden maksuosasta. Se on rajoitettu enimmäismäärään silloin, kun yhteisessä tullitariffissa niin edellytetään.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/22

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1797/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

tariffikiintiön avaamisesta vuodeksi 2007 tiettyjen Norjasta peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnille Euroopan yhteisöön

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevasta Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdystä sopimuksesta 6 päivänä joulukuuta 1996 tehdyn neuvoston päätöksen 96/753/EY (2) ja erityisesti sen 2 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksellä 96/753/EY hyväksytyssä Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevassa Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa vahvistetaan vuosittainen tariffikiintiö suklaan ja muiden kaakaota sisältävien elintarvikevalmisteiden tuonnille Norjasta. On tarpeen avata kyseinen kiintiö vuodeksi 2007.

(2)

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (3) vahvistetaan tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat säännöt. Olisi huolehdittava siitä, että tällä asetuksella avattua tariffikiintiötä hallinnoidaan kyseisten sääntöjen mukaisesti.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteessä lueteltuihin Norjasta peräisin oleviin, yhteisöön tuotuihin tuotteisiin sovelletaan 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2007 kyseisessä liitteessä vahvistettuja tulleja siinä mainittujen vuosikiintiöiden rajoissa.

2 artikla

Komissio hallinnoi 1 artiklassa tarkoitettua tariffikiintiötä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 a, 308 b ja 308 c artiklan mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(2) EYVL L 345, 31.12.1996, s. 78.

(3) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 402/2006 (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 35).

LIITE

Järjestysnumero

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Kiintiö

Sovellettava tulli

09.0764

ex 1806

1806 20

1806 31

1806 32

1806 90

Suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet, lukuun ottamatta lisättyä sokeria tai muuta CN-koodiin 1806 10 kuuluvaa makeutusainetta sisältävää kaakaojauhetta

5 500 tonnia

35,15 euroa/100 kg

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/24

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1798/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

tariffikiintiöiden avaamisesta vuodeksi 2007 tiettyjen Norjasta peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnille Euroopan yhteisöön

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyn kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevan Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen III kohdassa vahvistetaan vuotuiset tariffikiintiöt tiettyjen Norjasta peräisin olevien tuotteiden tuonnille. On tarpeen avata kyseiset kiintiöt vuodeksi 2007.

(2)

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (3) vahvistetaan tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat säännöt. Olisi huolehdittava siitä, että tällä asetuksella avattuja tariffikiintiöitä hallinnoidaan kyseisten sääntöjen mukaisesti.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Avataan yhteisön tariffikiintiöt liitteessä luetelluille Norjasta peräisin oleville tuotteille 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2007.

2 artikla

Komissio hallinnoi 1 artiklassa tarkoitettuja yhteisön tariffikiintiöitä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 a, 308 b ja 308 c artiklan mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(2) EUVL L 370, 17.12.2004, s. 70.

(3) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 402/2006 (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 35).

LIITE

Norjasta peräisin olevien tavaroiden yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa sovellettavat vuotuiset tariffikiintiöt

Järjestysnumero	CN-koodi	Tavaran kuvaus	Vuotuinen kiintiö 1.1.2007 lähtien	Kiintiön rajoissa kannettava tulli
09.0765	1517 10 90	Margariini, ei kuitenkaan nestemäinen margariini, jossa on enintään 10 painoprosenttia maitorasvaa	2 470 tonnia	Vapaa
09.0771	ex 2207 10 00 (Taric-koodi 90)	Denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), alkoholipitoisuus vähintään 80 tilavuusprosenttia, muu kuin EY:n perustamissopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista saatava	164 000 hehtolitraa	Vapaa
09.0772	ex 2207 20 00 (Taric-koodi 90)	Denaturoitu etyylialkoholi (etanoli) ja muut denaturoidut väkevät alkoholijuomat, väkevyydestä riippumatta, muut kuin EY:n perustamissopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista saatavat	14 340 hehtolitraa	Vapaa
09.0774	2403 10	Piippu- ja savuketupakka, myös jos siinä on tupakankorviketta, sen määrästä riippumatta	370 tonnia	Vapaa

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/26

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1799/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

yhteisön kalastuslaivastorekisteristä annetun asetuksen (EY) N:o 26/2004 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 3 ja 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Yhteisön kalastuslaivastorekisteristä 30 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 26/2004 (2) vahvistetaan muun muassa alusten laskentapäivämäärät, pyydyskoodit ja julkisen tuen koodit.

(2)	On tarpeen vahvistaa laskentapäivämäärät Euroopan unioniin liittyville uusille jäsenvaltioille, jotta ne voivat noudattaa asetuksen (EY) N:o 26/2004 säännöksiä.

(3)	Jotta voitaisiin tunnistaa paremmin alukset, jotka harjoittavat pienimuotoista kalastustoimintaa, on tarpeen erotella pyydykset toisistaan aiempaa täsmällisemmin.

(4)	Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (3) 25 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamisen valvomiseksi on tarpeen ottaa käyttöön uudet koodit julkisella tuella uusittuja moottoreita koskevien tietojen ilmoittamiseksi.

(5)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 26/2004 olisi muutettava.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 26/2004 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Joe BORG

Komission jäsen

(1) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2) EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25.

(3) EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 26/2004 liite I seuraavasti:

Korvataan taulukko 2 seuraavasti:

”Taulukko 2

Maan vahvistama alusten laskentapäivämäärä

BEL, DNK, FRA, GBR, PRT	1.1.1989
NLD	1.9.1989
DEU, ESP	1.1.1990
IRL	1.10.1990
ITA	1.1.1991
GRC	1.7.1991
SWE, FIN	1.1.1995
CYP, EST, LTU, LVA, MLT, POL, SVN	1.5.2004
1.5.2004 jälkeen liittyvät jäsenvaltiot	Liittymispäivä”

Korvataan taulukko 3 seuraavasti:

”Taulukko 3

Pyydyskoodi

Pyydysluokka	Pyydys	Koodi	Passiivinen (S) tai vedettävä (T) tai liikkuva pyydys (M)	Pelaginen (P) tai pohjapyydys (D)
Saartopyydykset	Kurenuotat	PS	M	P
Saartopyydykset	Ilman kureköysiä (lamparaverkko)	LA	M	P
Nuotat	Rannalta vedettävät nuotat	SB	T	D/P
	Ankkuroidut kierrenuotat	SDN	T	D/P
	Kierrenuotat (alus liikkuu)	SSC	T	D/P
	Kahdella aluksella käytettävät nuotat	SPR	T	D/P
Troolit	Puomitroolit	TBB	T	D
	Pohjatroolit	OTB	T	D
	Paritroolit	PTB	T	D
	Pelagiset ovitroolit	OTM	T	D/P
	Pelagiset paritroolit	PTM	T	D/P
	Parilliset ovitroolit	OTT	T	D/P
Laahusreet ja harat	Veneellä vedettävät laahusreet	DRB	T	D
	Käsin veneestä vedettävät harat	DRH	T	D
	Mekaaniset harat, imuharat mukaan luettuina	HMD	T	D
Nostoverkot	Aluksella koettava nostoverkko	LNB	M	P
Nostoverkot	Rannalta koettava seisova nostoverkko	LNS	M	P
Verkot ja riimuverkot	Ankkuroidut verkot	GNS	S	D
	Ajoverkot	GND	S	D/P
	Pesäverkot	GNC	S	D/P
	Riimuverkot	GTR	S	D/P
	Riimuverkon ja tavallisen verkon yhdistelmät	GTN	S	D/P
Sulkupyydykset	Merrat	FPO	S	D
Koukut ja siimat	Käsisiimat ja vavalliset siimat (joita käytetään käsin)	LHP	S	D/P
	Käsisiimat ja vavalliset siimat (koneistetut)	LHM	S	D/P
	Ankkuroidut siimat	LLS	S	D
	Ajosiimat	LLD	S	P
	Uistinsiimat	LTL	M	P
Tuntematon pyydys (1)		NK
Ei pyydystä (2)		NO

Korvataan taulukko 7 seuraavasti:

”Taulukko 7

Julkisen tuen koodi

Tuki ilman yhteisön osarahoitusta	AE
Tuki, johon yhteisön osarahoitus	AC
Ei julkista tukea	PA
Moottorin vaihtoon myönnettävä tuki, jonka edellytyksenä tehon vähentäminen (yksittäistä toimijaa koskeva vaihtoehto)	EI
Moottorin vaihtoon myönnettävä tuki, jonka edellytyksenä on tehon vähentäminen (ryhmää koskeva vaihtoehto)	EG”

(1) Ei kelpaa aluksille, jotka kuuluvat laivastoon tai ilmoitetaan 1. tammikuuta 2003 alkaen.

(2) Koskee vain toissijaista pyydystä.”

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/29

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1800/2006,

annettu 6 päivänä joulukuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 1002/2006 markkinointivuodeksi 2006/2007 vahvistettujen tiettyjen sokerialan tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien määrien muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2006/2007 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1002/2006 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 1767/2006 (4).

(2)	Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden edustavat hinnat ja niiden tuonnissa sovellettavat lisätullit, jotka on vahvistettu markkinointivuodeksi 2006/2007 asetuksessa (EY) N:o 1002/2006, muutetaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä joulukuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja

(1) EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1585/2006 (EUVL L 294, 25.10.2006, s. 19).

(2) EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3) EUVL L 179, 1.7.2006, s. 36.

(4) EUVL L 335, 1.12.2006, s. 19.

LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodiin 1702 90 99 kuuluvien tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 7 päivästä joulukuuta 2006 alkaen

(EUR)
CN-koodi	Edustava hinta 100 kilogrammalta kyseistä tuotetta	Lisätulli 100 kilogrammalta kyseistä tuotetta
1701 11 10 (1)	22,45	5,08
1701 11 90 (1)	22,45	10,31
1701 12 10 (1)	22,45	4,89
1701 12 90 (1)	22,45	9,88
1701 91 00 (2)	28,15	11,16
1701 99 10 (2)	28,15	6,64
1701 99 90 (2)	28,15	6,64
1702 90 99 (3)	0,28	0,37

(1) Vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1) liitteessä I olevassa III kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2) Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä I olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3) Vahvistetaan 1 prosentin sakkaroosipitoisuutta kohden.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/31

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 13 päivänä marraskuuta 2006,

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta Kroatiasta tai yhteisöstä peräisin olevien sokerin ja sokerialan tuotteiden tariffikiintiöiden osalta muuttavan pöytäkirjan tekemisestä

(2006/882/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 28 päivänä helmikuuta 2005 komission aloittamaan Kroatian tasavallan kanssa neuvottelut, joiden tarkoituksena oli muuttaa Kroatiasta peräisin olevan sokerin tuonnissa yhteisöön sovellettavan etuusjärjestelmää, joka perustuu neuvoston ja komission päätöksellä 2005/40/EY, Euratom (1) hyväksyttyyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen (2).

(2)	Komissio on saanut päätökseen neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen muuttavasta pöytäkirjasta. Sen vuoksi mainittu pöytäkirja olisi hyväksyttävä.

(3)	Komission olisi hyväksyttävä pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet noudattaen samaa menettelyä kuin sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 318/2006 (3) täytäntöön pantaessa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta Kroatiasta tai yhteisöstä peräisin olevien sokerin ja sokerialan tuotteiden tariffikiintiöiden osalta muuttava pöytäkirja, jäljempänä ”pöytäkirja”.

Pöytäkirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on valtuudet allekirjoittaa pöytäkirja yhteisöä sitovasti.

3 artikla

Komissio vahvistaa pöytäkirjan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 318/2006 39 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tehty Brysselissä 13 päivänä marraskuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. TUOMIOJA

(1) EUVL L 26, 28.1.2005, s. 1.

(2) EUVL L 26, 28.1.2005, s. 3.

(3) EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

PÖYTÄKIRJA

EUROOPAN YHTEISÖ, jäljempänä ’yhteisö’,

sekä

KROATIAN TASAVALTA, jäljempänä ’Kroatia’,

jotka

Katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan vakautus- ja assosiaatiosopimus allekirjoitettiin Luxemburgissa 29 päivänä lokakuuta 2001 ja se tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 2005.

(2)	Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrätyn etuusjärjestelmän muuttamisesta Kroatiasta peräisin olevien sokerin ja sokerialan tuotteiden yhteisöön tapahtuvan tuonnin osalta on käyty neuvotteluja.

(3)	Olisi hyväksyttävä tarpeelliset muutokset vakautus- ja assosiaatiosopimukseen,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan vakautus- ja assosiaatiosopimus seuraavasti:

Muutetaan 27 artikla seuraavasti:

a)	Korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”1. Yhteisö poistaa tullit ja vaikutuksiltaan vastaavat maksut, joita sovelletaan Kroatiasta peräisin oleviin maataloustuotteisiin, lukuun ottamatta yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 0102, 0201, 0202, 1701, 1702 ja 2204 kuuluvia tuotteita.”;

b)	lisätään 5 kohta seuraavasti: ”5. Liitteessä IV h vahvistetaan tietyt kauppajärjestelyt, joita sovelletaan sokeriin ja sokerialan tuotteisiin, jotka kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 1701 ja 1702.”

2)	Lisätään tämän päätöksen liitteen teksti liitteenä IV h.

3)	Poistetaan pöytäkirjan 3 liitteessä I olevasta taulukosta seuraavat viittaukset: ”1702 50 00 — kemiallisesti puhdas fruktoosi”, ”1702 90 10 — kemiallisesti puhdas maltoosi”.

2 artikla

Osapuolet tapaavat vuoden 2008 toisella vuosipuoliskolla tarkastellakseen tämän pöytäkirjan vaikutuksia.

3 artikla

Tämä pöytäkirja on erottamaton osa vakautus- ja assosiaatiosopimusta.

4 artikla

Tämä pöytäkirja tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

5 artikla

Tämä pöytäkirja on laadittu kahtena kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja kroatian kielellä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

Hecho en Zagreb, el veintiocho de noviembre de dos mil seis.

V Záhřebu dne dvacátého osmého listopadu dva tisíce šest.

Udfærdiget i Zagreb den otteogtyvende november to tusind og seks.

Geschehen zu Zagreb am achtundzwanzigsten November zweitausendundsechs.

Koostatud kahekümne kaheksandal novembril kahe tuhande kuuendal aastal Zagrebis.

Έγινε στο Ζάγκρεμπ στις είκοσι οκτώ Νοεμβρίου δύο χιλιάδες έξι.

Done at Zagreb on the twenty-eighth day of November in the year two thousand and six.

Fait à Zagreb, le vingt-huit novembre deux mille six.

Fatto a Zagabria, addì ventotto novembre duemilasei.

Zagrebā, divi tūkstoši sestā gada divdesmit astotajā novembrī.

Priimta Zagrebe, du tūkstančiai šeštų metų lapkričio dvidešimt aštuntą dieną.

Kelt Zágrábban, a kétezer-hatodik év november havának huszonnyolcadik napján.

Magħmul f'Żagreb fit-tmienja u għoxrin jum ta' Novembru fis-sena elfejn u sitta.

Gedaan te Zagreb, de achtentwintigste november tweeduizend en zes.

Sporządzono w Zagrzebiu dnia dwudziestego ósmego listopada dwa tysiące szóstego roku.

Feito em Zagrebe, aos vinte e oito dias do mês de Novembro do ano de dois mil e seis.

V Záhrebe dvadsiateho ôsmeho novembra dvetisícšesť.

V Zagrebu, dne osemindvajsetega novembra, leta dva tisoč šest.

Tehty Zagrebissa kahdentenakymmenentenäkahdeksantena päivänä marraskuuta vuonna kaksituhattakuusi

Utfärdat i Zagreb den tjuguåttonde november år tvåtusensex.

Sastavljeno u Zagrebu dana dvadesetosmog studenoga dvije tisuće i šeste godine.

Por la Comunidad Europea

Za Evropské společenství

For Det Europæiske Fællesskab

Für die Europäische Gemeinschaft

Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα

For the European Community

Pour la Communauté européenne

Per la Comunità europea

Eiropas Kopienas vārdā

Europos bendrijos vardu

Az Európai Közösség részéről

Għall-Komunitá Ewropea

Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspólnoty Europejskiej

Pela Comunidade Europeia

Za Európske spoločenstvo

Za Evropsko skupnost

Euroopan yhteisön puolesta

För Europeiska gemenskapen

Za Europsku zajednicu

Por la República de Croacia

Za Chorvatskou republiku

For Republikken Kroatien

Für die Republik Kroatien

Horvaatia Vabariigi nimel

Για τη Δημοκρατία της Κροατίας

For the Republic of Croatia

Pour la République de Croatie

Per la Repubblica di Croazia

Horvātijas Republikas vārdā

Kroatijos Respublikos vardu

A Horvát Köztársaság részéről

Għar-Repubblika tal-Kroazja

Voor de Republiek Kroatië

W imieniu Republiki Chorwacji

Pela República da Croácia

Za Chorvátsku republiku

Za Republiko Hrvaško

Kroatian tasavallan puolesta

För Republiken Kroatien

Za Republiku Hrvatsku

LIITE

”LIITE IV h

27 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu

1.	Yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 1701 ja 1702 kuuluvia Kroatiasta peräisin olevia tuotteita saadaan tuoda yhteisöön tullitta vuosittain 180 000 tonnia (nettopaino).

Yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 1701 kuuluvia yhteisöstä peräisin olevia tuotteita saadaan tuoda Kroatiaan alennetuin tullein vuosittain 80 000 tonnia (nettopaino) sen jälkeen, kun yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 1701 ja 1702 kuuluvien tuotteiden tuonnin määrä Kroatiasta yhteisöön on 80 000 tonnia (nettopaino). Kroatia alentaa tämän määrän tullit seuraavasti:

—	1 päivänä tammikuuta 2007 tulli alennetaan 75 prosenttiin perustullista,

—	1 päivänä tammikuuta 2008 tulli alennetaan 70 prosenttiin perustullista,

—	1 päivänä tammikuuta 2009 tulli alennetaan 50 prosenttiin perustullista.

Yhteisö sitoutuu olemaan maksamatta vientitukea yhteisön talousarviosta sokerille, siirapille ja tietyille muille yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 1701 ja 1702 kuuluville sokerialan tuotteille, kun niitä viedään sellaisenaan Kroatiaan. Kroatia sitoutuu olemaan maksamatta vientitukea yhteisöön suuntautuvalle sokeriviennille.”

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/37

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 5 päivänä joulukuuta 2006,

päätöksen 2006/80/EY muuttamisesta Slovenian osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 5797)

(ainoastaan sloveeninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2006/883/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/102/ETY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Direktiivissä 92/102/ETY vahvistetaan eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevat vähimmäisvaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten yksityiskohtaisempien yhteisön sääntöjen soveltamista, joita voidaan vahvistaa tautien hävittämistä tai valvontaa varten.

(2)	Direktiivin 92/102/ETY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisella viranomaisella on käytettävissään ajan tasalla oleva luettelo kaikista alueellaan sijaitsevista tiloista, joilla pidetään kyseisessä direktiivissä tarkoitettuja eläimiä.

(3)

Direktiivin 92/102/ETY 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioille voidaan myöntää lupa jättää kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa edellytetyn luettelon ulkopuolelle luonnolliset henkilöt, jotka pitävät yhtä omaan käyttöön tai kulutukseen tarkoitettua sikaa, jos kyseiselle eläimelle tehdään kyseisessä direktiivissä säädetyt tarkastukset ennen eläimen siirtämistä.

(4)	Komission päätöksellä 2006/80/EY (2) sallitaan tiettyjen jäsenvaltioiden soveltaa direktiivin 92/102/ETY 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sellaisten tilojen osalta, joilla pidetään vain yhtä sikaa.

(5)	Slovenia on hakenut direktiivin 92/102/ETY 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä lupaa sellaisten tilojen osalta, joilla pidetään vain yhtä sikaa, ja antanut kyseisessä direktiivissä vahvistetun valvonnan suhteen asianmukaiset vakuutukset.

(6)	Näin ollen on aiheellista sallia Slovenian soveltaa kyseistä poikkeusta.

(7)	Sen vuoksi päätöstä 2006/80/EY olisi muutettava.

(8)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2006/80/EY liite tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Slovenian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 5 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 21/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).

(2) EUVL L 36, 8.2.2006, s. 50.

LIITE

”LIITE

Jäsenvaltiot, joille myönnetään lupa soveltaa direktiivin 92/102/ETY 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sellaisten tilojen osalta, joilla pidetään vain yhtä sikaa:

Tšekki

Ranska

Italia

Puola

Portugali

Slovenia

Slovakia”

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/39

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä joulukuuta 2006,

laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukaisesti perustetun sekakomitean työjärjestyksensä hyväksymispäätöstä koskevasta yhteisön kannasta

(2006/884/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen (jäljempänä ’sopimus’) tekemisestä 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/425/EY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komissio on yhteisön kannan määrittääkseen kuullut neuvoston nimeämää erityiskomiteaa.

(2)	Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen 7 artiklan mukaisesti perustettu sekakomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen 7 artiklan mukaisesti perustetun sekakomitean työjärjestyksensä hyväksymispäätöstä koskeva Euroopan yhteisön kanta perustuu tämän päätöksen liitteessä olevaan sekakomitean päätösluonnokseen.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Peter MANDELSON

Komission jäsen

(1) EUVL L 150, 30.4.2004, s. 42.

LIITE

”

LUONNOS

Laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn

EUROOPAN YHTEISÖN JA AMERIKAN YHDYSVALTOJEN VÄLISEN SOPIMUKSEN MUKAISESTI PERUSTETUN SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o …/…

SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 7 artiklan,

sekä katsoo, että sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan sekakomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1)	Hyväksytään sekakomitean työjärjestys sellaisena kuin se esitetään tämän päätöksen liitteessä.

Tämän kahtena kappaleena laaditun päätöksen allekirjoittavat sekakomitean edustajat, jotka on valtuutettu toimimaan sopimuspuolten puolesta sopimusta muutettaessa. Tämä päätös on voimassa siitä päivästä, jona jälkimmäinen allekirjoituksista on tehty.

Amerikan yhdysvaltojen puolesta

Allekirjoitettu Washingtonissa

Euroopan yhteisön puolesta

Allekirjoitettu Brysselissä

LIITE

Laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn

EUROOPAN YHTEISÖN JA AMERIKAN YHDYSVALTOJEN VÄLISEN SOPIMUKSEN MUKAISESTI PERUSTETUN SEKAKOMITEAN TYÖJÄRJESTYS

1 artikla

Puheenjohtajuus

Euroopan yhteisön edustaja ja Yhdysvaltojen edustaja toimivat yhdessä sekakomitean puheenjohtajina.

2 artikla

Kokoukset

1. Sekakomitea kokoontuu säännöllisin väliajoin vähintään kerran vuodessa yhteisesti sovittavana ajankohtana. Jos toinen sopimuspuoli pitää lisäkokouksia välttämättömänä, toinen sopimuspuoli mukautuu kokouksen järjestämistä koskevaan pyyntöön mahdollisuuksien mukaan.

2. Sopimuspuolet vuorottelevat kokouksen järjestäjinä, ellei toisin sovita. Kokoukset voidaan järjestää tele- tai videoneuvotteluina, jos sopimuspuolet niin sopivat.

3. Puheenjohtajat kutsuvat koolle sekakomitean kokoukset.

4. Puheenjohtajat vahvistavat kokouksen päivämäärän ja toimittavat toisilleen tarvittavat asiakirjat kokouksen valmistelun kannalta riittävän aikaisin eli kolme viikkoa ennen kokousta, jos mahdollista.

5. Kokouksen järjestävä tai video- tai teleneuvottelua pyytänyt sopimuspuoli vastaa käytännön järjestelyistä.

3 artikla

Valtuuskunnat

Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen valtuuskuntiensa suunnitellun kokoonpanon viimeistään viikkoa ennen kokousta.

4 artikla

Kokousten esityslistat

1. Puheenjohtajat laativat kokouksen alustavan esityslistan viimeistään 14 päivää ennen kokousta. Alustavassa esityslistassa mainitaan asiat, joiden sisällyttämistä esityslistalle koskevan pyynnön jompikumpi puheenjohtaja on saanut viimeistään 14 päivää ennen kokousta.

2. Kumpikin sopimuspuoli voi toisen sopimuspuolen suostumuksella lisätä asioita alustavalle esityslistalle milloin tahansa ennen kokousta. Mikäli mahdollista, sopimuspuolen on esitettävä asioiden lisäämistä alustavalle esityslistalle koskeva pyyntö kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle. Tällaiset pyynnöt otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

3. Puheenjohtajat hyväksyvät lopullisen esityslistan kunkin kokouksen alussa. Jos sopimuspuolet niin sopivat, esityslistalle voidaan ottaa alustavan esityslistan ulkopuolelta jokin asia, jota käsitellään mahdollisuuksien mukaan.

5 artikla

Kokouspöytäkirjat

1. Kokouksen järjestävän sopimuspuolen puheenjohtaja laatii kunkin kokouksen alustavan pöytäkirjan mahdollisimman pian.

2. Pöytäkirjassa on yleensä mainittava kustakin esityslistan kohdasta

a)	sekakomitealle toimitetut asiakirjat;

b)	lausunnot, joiden mukaan ottamista sopimuspuoli on pyytänyt; sekä

c)	asiasta tehdyt päätökset ja sitä koskevat päätelmät.

3. Pöytäkirjassa on myös ilmoitettava kummankin kokoukseen osallistuneen valtuuskunnan jäsenet sekä kunkin jäsenen edustama ministeriö tai virasto.

4. Puheenjohtajat hyväksyvät pöytäkirjan.

6 artikla

Sekakomitean päätökset

1. Sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti.

2. Sekakomitea voi tehdä päätöksiä kirjallista menettelyä noudattaen sekakomitean virallisten kokousten ulkopuolella.

3. Komitean päätösten nimenä on ”päätös”, jonka jäljessä on järjestysnumero ja aihe. Lisäksi on ilmoitettava päätöksen voimaantulopäivä. Päätösten allekirjoittajia ovat sopimuspuolten puolesta toimimaan valtuutetut sekakomitean edustajat. Päätökset laaditaan kahtena kappaleena, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaisia.

7 artikla

Asiantuntijoiden kuuleminen

Komitea voi kuulla asiantuntijoita erityisissä kysymyksissä, jos sopimuspuolet niin sopivat.

8 artikla

Kulut

1. Kumpikin sopimuspuoli vastaa sille sekakomitean kokouksiin osallistumisesta aiheutuvista kuluista, kuten henkilöstö-, matka- ja oleskelukuluista sekä posti- ja televiestintäkuluista.

2. Muista kokousten järjestämisestä aiheutuvista kuluista vastaa tavallisesti kokouksen järjestävä sopimuspuoli.

9 artikla

Hallinnolliset menettelyt

1. Sekakomitean kokoukset eivät ole julkisia, elleivät sopimuspuolet toisin päätä.

2. Sekakomitean pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja pidetään sopimuksen 17 artiklan mukaisina luottamuksellisina tietoina.

3. Puheenjohtajien yhteisestä sopimuksesta kokouksiin voidaan kutsua sopimuspuolten virkamiesten lisäksi muita osanottajia, joihin sovelletaan myös sopimuksen 17 artiklaa.

4. Sopimuspuolet voivat järjestää lyhyitä tiedotustilaisuuksia tai tiedottaa muulla tavoin sekakomitean kokouksista asiasta kiinnostuneelle yleisölle.

”

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/43

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä joulukuuta 2006,

yhteisön rahoitustuesta vuonna 2006 kasveille tai kasvituotteille haitallisten organismien torjumisesta Belgialle ja Saksalle aiheutuneisiin menoihin

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 5894)

(Ainoastaan ranskan-, saksan- ja hollanninkieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(2006/885/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (1) ja erityisesti sen 23 artiklan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisö voi direktiivin 2000/29/EY nojalla myöntää jäsenvaltioille rahoitusta sellaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin suoranaisesti liittyvien menojen kattamiseksi, joita on toteutettu tai joita aiotaan toteuttaa kolmansista maista tai yhteisön muilta alueilta peräisin olevien haitallisten organismien kulkeutumisen estämiseksi hävittämällä organismit, tai jos se ei ole mahdollista, estämällä niiden leviäminen.

(2)

Belgia ja Saksa ovat molemmat vahvistaneet toimenpideohjelman niiden alueille kulkeutuneiden kasveille haitallisten organismien hävittämiseksi. Ohjelmissa määritellään tavoitteet, toteutettavat toimenpiteet sekä niiden kesto ja kustannukset. Belgia ja Saksa ovat hakeneet yhteisön rahoitustukea näille ohjelmille direktiivissä säädetyssä määräajassa ja kasvien terveystarkastuksiin tarkoitetun yhteisön rahoitusosuuden myöntämiseen liittyvien säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2051/97 kumoamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1040/2002 (2) mukaisesti.

(3)

Belgian ja Saksan toimittamien teknisten tietojen perusteella komissio on voinut analysoida tilannetta tarkasti ja kokonaisvaltaisesti ja tulla siihen tulokseen, että direktiivissä 2000/29/EY ja erityisesti sen 23 artiklassa vahvistetut edellytykset yhteisön rahoituksen myöntämiseksi ovat täyttyneet. Sen vuoksi on aiheellista säätää yhteisön rahoitustuesta kyseisistä ohjelmista aiheutuneiden menojen kattamiseksi.

(4)

Yhteisön rahoitustuki voi kattaa enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista. Yhteisön rahoitustuen määrää Belgian esittämälle ohjelmalle olisi kuitenkin direktiivin 23 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti vähennettävä, koska kyseisen jäsenvaltion ilmoittamalle ohjelmalle on jo komission päätösten 2004/772/EY (3) ja 2005/789/EY (4) nojalla myönnetty yhteisön rahoitusta.

(5)	Komissio selvittää direktiivin 2000/29/EY 24 artiklan mukaisesti, onko kyseisten haitallisten organismien kulkeutuminen aiheutunut puutteellisista tutkimuksista tai tarkastuksista, ja hyväksyy tarkastuksensa tulosten perusteella vaadittavat toimenpiteet.

(6)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (5) 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti kasvien terveyttä koskevat toimet rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta. Näiden toimien varainhoidon valvontaan sovelletaan edellä mainitun asetuksen 9, 36 ja 37 artiklaa.

(7)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön rahoitustuki vuodeksi 2006 kattamaan Belgialle ja Saksalle aiheutuneita menoja direktiivin 2000/29/EY 23 artiklan 2 kohdassa määritellyistä tarpeellisista toimenpiteistä, jotka on toteutettu liitteessä luetelluissa hävittämisohjelmissa asianomaisten haitallisten organismien torjumiseksi.

2 artikla

1. Edellä olevassa 1 artiklassa tarkoitetun rahoitustuen kokonaismäärä on 101 423 euroa.

2. Yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärät kutakin ohjelmaa varten ilmoitetaan liitteessä.

3 artikla

Liitteessä vahvistettu yhteisön rahoitustuki maksetaan seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)	toteutetuista toimenpiteistä on toimitettu todisteet asetuksessa (EY) N:o 1040/2002 vahvistettujen säännösten mukaisesti;

b)	asianomainen jäsenvaltio on esittänyt komissiolle maksupyynnön asetuksen (EY) N:o 1040/2002 5 artiklan mukaisesti.

Rahoitustuki maksetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/29/EY 24 artiklan mukaisten komission tarkastusten toteuttamista

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle ja Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/35/EY (EUVL L 88, 25.3.2006, s. 9).

(2) EYVL L 157, 15.6.2002, s. 38. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 738/2005 (EUVL L 122, 14.5.2005, s. 17).

(3) EUVL L 341, 17.11.2004, s. 27.

(4) EUVL L 296, 12.11.2005, s. 42.

(5) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

LIITE

HÄVITTÄMISOHJELMAT

Merkkien selitykset:

Hävittämisohjelman toteuttamisvuosi

I OSA

Ohjelmat, joiden osalta yhteisön rahoitustuki on 50 prosenttia tukikelpoisista menoista

Jäsenvaltio

Torjuttu haitallinen organismi

Saastuneet kasvit

Vuosi

Tukikelpoiset menot

(euroa)

Yhteisön enimmäistuki

(euroa)

ohjelmaa kohden

Saksa

Anoplophora glabripennis

Erilaiset puut

2004 ja 2005

64 554

32 277

II OSA

Ohjelmat, joiden osalta yhteisön rahoitustuen määrä vaihtelee sovellettavan vähennyskertoimen mukaan

Jäsenvaltio

Torjuttu haitallinen organismi

Saastuneet kasvit

Vuosi

Tukikelpoiset menot

(euroa)

Vähennyskerroin

(%)

Yhteisön enimmäistuki

(euroa)

Belgia

Diabrotica virgifera

Maissi

2006

172 865

69 146

Yhteisön rahoitustuki yhteensä (euroa)

101 423

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/46

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä joulukuuta 2006,

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontia koskevan uudelleen vireille pannun absorptiotutkimuksen päättämisestä

(2006/886/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ”perusasetus”, ja erityisesti sen 9 ja 12 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Alkuperäiset toimenpiteet

(1)

Heinäkuussa 2005 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1174/2005 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jäljempänä ”alkuperäiset toimepiteet”, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuonnissa. Kiinalaisille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määrättiin yksittäisten tullien tasot, jotka vaihtelivat 7,6 prosentista 39,9 prosenttiin. Kaikkien muiden yritysten tuontiin sovellettava tulli on 46,7 prosenttia.

2. Uudelleen vireille pantavaa absorptiotutkimusta koskeva pyyntö

(2)

Perusasetuksen 12 artiklan mukainen pyyntö alkuperäisiä toimenpiteitä koskevan tutkimuksen uudelleen vireille panemiseksi esitettiin 15 päivänä helmikuuta 2006. Pyynnön esittivät käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien neljä merkittävintä yhteisön tuottajaa (BT Products AB, Franz Kahl GmbH, Bolzoni Auramo SpA ja Pramac Lifter S.p.A), jotka edustavat pääosaa eli tässä tapauksessa yli 70:tä prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta, jäljempänä ”pyynnön esittäjät”.

(3)

Pyynnön esittäjät antoivat riittävästi alustavia tietoja, jotka osoittivat, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuonnissa käyttöön otettu polkumyyntitulli ei ollut johtanut hintojen muuttumiseen ollenkaan tai riittävästi yhteisössä, mistä on merkkinä, että polkumyynti on lisääntynyt ja voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden aiotut korjaavat vaikutukset ovat sen vuoksi jääneet toteutumatta.

3. Uudelleen vireille pantava absorptiotutkimus

(4)	Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3)31 päivänä maaliskuuta 2006 julkaistulla ilmoituksella alkuperäisiä toimenpiteitä koskevan tutkimuksen uudelleen vireille panemisesta perusasetuksen 12 artiklan nojalla.

(5)

Komissio ilmoitti tutkimuksen uudelleen vireille panemisesta virallisesti niille viejille/tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, viejämaan edustajille, tuojille ja käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan.

(6)

Riittävän kattavasti täytetty kyselylomake saatiin kahdelta myös alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistuneelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta: Ningbo Ruyi Joint Stock Co. Ltd. ja Zhejiang Noblelift Equipment Joint Stock Co. Ltd.. Yksi muu vientiä harjoittava tuottaja, Yale Industrial Products Co. Ltd., toimitti vain vajaat tiedot, joten sitä pidettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti yhteistyöhön osallistumattomana yrityksenä sen jälkeen kun sille oli asianmukaisesti ilmoitettu asiasta. Kaksi muuta alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistunutta vientiä harjoittavaa tuottajaa, Ningbo Liftstar Material Transport Equipment Factory ja Ningbo Tailong Machinery Co. Ltd., eivät toimittaneet tietoja uudelleen vireille pannussa absorptiotutkimuksessa.

(7)	Lisäksi yhdeksän käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuojaa ilmoittautui, ja niistä viisi osallistui riittävässä määrin yhteistyöhön uudelleen vireille pannussa tutkimuksessa.

(8)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki uudelleen vireille pannun tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloihin:

—	Ningbo Ruyi Joint Stock Co. Ltd, Hangzhou ja Ninghai, Kiinan kansantasavalta

—	Zhejiang Noblelift Equipment Joint Stock Co. Ltd., Changxing, Kiinan kansantasavalta.

(9)

Uudelleen vireille pantu tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2005 ja 31 päivän maaliskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ”uusi tutkimusajanjakso”. Uutta tutkimusajanjaksoa käytettiin yhteisön nykyisten vientihintojen ja lopullisten asiakkaiden hintojen määrittämiseksi. Uudella tutkimusajanjaksolla veloitettuja hintoja verrattiin alkuperäisessä tutkimuksessa käytettynä tutkimusajanjaksona, joka kattoi 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajan, jäljempänä ”alkuperäinen tutkimusajanjakso”, veloitettuihin hintoihin sen määrittämiseksi, olivatko vienti- ja jälleenmyyntihinnat tai myöhemmät myyntihinnat yhteisössä muuttuneet riittävästi.

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE

(10)

Uudelleen vireille pannussa tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, eli tavallisesti CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavat Kiinasta peräisin olevat käsikäyttöiset, ei-itseliikkuvat haarukkatrukit sekä niiden keskeiset osat eli alustat ja hydrauliikka, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”.

C. TULOKSET

(11)

Uudelleen vireille pannun tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena oli määrittää, i) olivatko vientihinnat laskeneet ja ii) olivatko jälleenmyyntihinnat tai myöhemmät myyntihinnat yhteisössä pysyneet muuttumattomina tai muuttuneet riittämättömästi yhteisössä alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(12)

Perusasetuksen 12 artiklan mukaisesti tuojille/käyttäjille ja viejille/tuottajille annettiin tilaisuus toimittaa näyttö, jolla mahdollista vientihintojen ja myöhempien myyntihintojen laskua ja/tai jälleenmyyntihintojen muuttumattomuutta yhteisössä toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen voidaan perustella muuten kuin polkumyyntitullin absorptiolla.

1. Vientihintojen lasku

(13)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin uudella tutkimusajanjaksolla sekä etuyhteydessä olevien yhteisössä ja Kiinan kansantasavallassa sijaitsevien osapuolten kautta että suoraan riippumattomille tuojille ja/tai jakelijoille yhteisössä. Vientihintojen muutoksia arvioitiin vertaamalla uudella ja alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla määritettyjä painotettuja keskihintoja tuotelajikohtaisesti ja samoissa toimitusolosuhteissa.

(14)	Kun kahden yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan yrityksen hintoja uudella tutkimusajanjaksolla verrattiin niiden hintoihin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla, todettiin, ettei tarkasteltavana olevan tuotteen keskivientihinta ollut laskenut.

2. Jälleenmyyntihintojen tai myöhempien myyntihintojen muuttuminen yhteisössä

(15)

Jälleenmyyntihintojen muutoksia yhteisössä viejien ja/tai jakelijoiden tasolla arvioitiin vertaamalla samankaltaisten tuotelajien keskimääräisiä jälleenmyyntihintoja alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla, sopimus- ja polkumyyntitulli mukaan luettuna, vastaaviin hintoihin uudella tutkimusajanjaksolla samoissa toimitusolosuhteissa. Viisi tuojaa, jotka olivat tuoneet merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön uudella tutkimusajanjaksolla, osallistui yhteistyöhön ja toimitti tietoja.

(16)

Kyseisten tuotelajien jälleenmyyntihintojen vertailu osoitti, että hinnat olivat nousseet polkumyyntitullin ylittävästi. Tässä yhteydessä on huomattava, että yhteistyöhön osallistuneiden tuojien voittomarginaalin pienenemistä uudella tutkimusajanjaksolla ei ollut tarpeen tarkemmin verrata alkuperäisen tutkimusajanjakson tilanteeseen, koska marginaali oli uudella tutkimusajanjaksolla joka tapauksessa edelleen merkittävä.

(17)

Myöhemmistä myyntihinnoista ei ollut saatavilla edustavia tietoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tuojien riippumattomille asiakkaille määrittämien jälleenmyyntihintojen osoitettiin riittävästi muuttuneen polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, voitiin kohtuudella olettaa, että näiden asiakkaiden myöhemmät myyntihinnat olivat myös riittävästi muuttuneet.

3. Yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset

(18)

Koska uudelleen vireille pannussa tutkimuksessa yhteistyöhön osallistuneen kahden vientiä harjoittavan tuottajan osuus tarkasteltavana olevan tuotteen vientimääristä yhteisöön oli yli 85 prosenttia uudella tutkimusajanjaksolla, tehtyjen havaintojen katsottiin koskevan edustavasti koko vientimaata. Sen vuoksi ei haettu perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja yhteistyöhön osallistumattomia vientiä harjoittavia tuojia koskevia saatavilla olevia tietoja.

4. Päätelmä

(19)

Uudelleen vireille pannun tutkimuksen perusteella pääteltiin, että perusasetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käytössä olevien toimenpiteiden absorptiota ei voitu vahvistaa yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, koska tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintojen ei havaittu laskeneen eikä jälleenmyyntihintojen tai myöhempien myyntihintojen havaittu muuttuneen riittämättömästi.

(20)	Yhteistyöhön osallistumattomien yritysten polkumyyntitullit olisi myös säilytettävä ennallaan edellä johdanto-osan 18 kappaleessa esitetyistä syistä.

(21)	Sen vuoksi tämä uudelleen vireille pantu absorptiotutkimus olisi päätettävä.

(22)	Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella tutkimus aiottiin päättää, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Merkityksellisiä huomautuksia ei saatu,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Päätetään asetuksen (EY) N:o 384/96 12 artiklan nojalla uudelleen vireille pantu Kiinan kansantasavallasta peräisin käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskeva tutkimus.

Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Peter MANDELSON

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2) EUVL L 189, 21.7.2005, s. 1.

(3) EUVL C 78, 31.3.2006, s. 24.

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 341

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	49. vuosikerta 7. joulukuuta 2006

Sisältö		I Säädökset, jotka on julkaistava	Sivu
		Komission asetus (EY) N:o 1793/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	1
	*	Komission asetus (EY) N:o 1794/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä ( 1 )	3
	*	Komission asetus (EY) N:o 1795/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen Norjasta peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnissa Euroopan yhteisöön sovellettavan tariffikiintiön avaamisesta vuodeksi 2007	17
	*	Komission asetus (EY) N:o 1796/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, tariffikiintiön avaamisesta vuodeksi 2007 tiettyjen Islannista peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnille Euroopan yhteisöön	20
	*	Komission asetus (EY) N:o 1797/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, tariffikiintiön avaamisesta vuodeksi 2007 tiettyjen Norjasta peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnille Euroopan yhteisöön	22
	*	Komission asetus (EY) N:o 1798/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, tariffikiintiöiden avaamisesta vuodeksi 2007 tiettyjen Norjasta peräisin olevien, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3448/93 tarkoitettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettujen tavaroiden tuonnille Euroopan yhteisöön	24
	*	Komission asetus (EY) N:o 1799/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, yhteisön kalastuslaivastorekisteristä annetun asetuksen (EY) N:o 26/2004 muuttamisesta	26
		Komission asetus (EY) N:o 1800/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, asetuksessa (EY) N:o 1002/2006 markkinointivuodeksi 2006/2007 vahvistettujen tiettyjen sokerialan tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien määrien muuttamisesta	29

	II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista
	Neuvosto
*	Neuvoston päätös, tehty 13 päivänä marraskuuta 2006, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta Kroatiasta tai yhteisöstä peräisin olevien sokerin ja sokerialan tuotteiden tariffikiintiöiden osalta muuttavan pöytäkirjan tekemisestä	31
	Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta Kroatiasta tai yhteisöstä peräisin olevien sokerin ja sokerialan tuotteiden tariffikiintiöiden osalta muuttava pöytäkirja	33
	Komissio
*	Komission päätös, tehty 5 päivänä joulukuuta 2006, päätöksen 2006/80/EY muuttamisesta Slovenian osalta (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 5797)	37
*	Komission päätös, tehty 6 päivänä joulukuuta 2006, laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen mukaisesti perustetun sekakomitean työjärjestyksensä hyväksymispäätöstä koskevasta yhteisön kannasta	39
*	Komission päätös, tehty 6 päivänä joulukuuta 2006, yhteisön rahoitustuesta vuonna 2006 kasveille tai kasvituotteille haitallisten organismien torjumisesta Belgialle ja Saksalle aiheutuneisiin menoihin (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 5894)	43
*	Komission päätös, tehty 6 päivänä joulukuuta 2006, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontia koskevan uudelleen vireille pannun absorptiotutkimuksen päättämisestä	46