NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1755/2006,

annettu 23 päivänä marraskuuta 2006,

tiettyjen Ukrainasta peräisin olevien terästuotteiden tuonnista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Liitteessä I mainittujen Ukrainasta peräisin olevien terästuotteiden tuonti yhteisöön sallitaan enintään 52 000 tonnin lisämäärän osalta liitteen V mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1440/2005 soveltamista.

2.   Terästuotteet luokitellaan liitteen I mukaisiin tuoteryhmiin.

3.   Liitteessä I lueteltujen tuotteiden luokittelu perustuu neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (3) käyttöön otettuun yhdistettyyn nimikkeistöön (CN).

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperä määritetään yhteisössä voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

2 artikla

1.   Liitteessä I lueteltujen, Ukrainasta peräisin olevien terästuotteiden yhteisöön suuntautuvaan tuontiin sovelletaan liitteessä V asetettuja määrällisiä rajoituksia. Liitteessä I lueteltujen, Ukrainasta peräisin olevien tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää liitteessä II olevan mallin mukaisen alkuperätodistuksen ja jäsenvaltioiden viranomaisten 4 artiklan säännösten mukaisesti myöntämän tuontiluvan esittämistä.

2.   Sen varmistamiseksi, että määrät, joille tuontilisenssit myönnetään, eivät minään ajankohtana ylitä kullekin tuoteryhmälle asetettuja määrällisiä kokonaisrajoituksia, liitteessä IV luetellut toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tuontilisenssejä vasta saatuaan komissiolta vahvistuksen siitä, että määriä voidaan edelleen lukea määrällisiin rajoituksiin terästuotteiden sen asianomaisen tuoteryhmän ja toimittajamaan osalta, joista yksi tai useampi tuoja on jättänyt hakemuksen kyseisille viranomaisille.

3.   Luvallinen tuonti on luettava liitteessä V asetettuihin määrällisiin rajoituksiin. Tuotteiden lähetyksen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona ne on lastattu vievään kuljetusvälineeseen. Lähetyksen on tapahduttava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006.

3 artikla

1.   Liitteessä V tarkoitettuja määrällisiä rajoituksia ei sovelleta vapaa-alueelle tai vapaavarastoon siirrettyihin tuotteisiin eikä tuotteisiin, jotka on tuotu tullivarastointimenettelyä, väliaikaisen tuonnin menettelyä tai sisäistä jalostusmenettelyä (suspensiojärjestelmä) noudattaen.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet luovutetaan lopulta vapaaseen liikkeeseen joko muuttumattomassa tilassa taikka käsittelyn tai jalostuksen jälkeen, sovelletaan 2 artiklan 2 kohtaa, ja tällä tavoin vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuotteet luetaan liitteessä V asetettuihin asianmukaisiin määrällisiin rajoituksiin.

4 artikla

1.   Sovellettaessa 2 artiklan 2 kohtaa on liitteessä IV lueteltujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ennen tuontilisenssien myöntämistä ilmoitettava komissiolle vastaanottamiensa tuontilisenssihakemusten määrät, joiden tueksi on liitetty alkuperäiset vientilisenssit. Tämän jälkeen komissio ilmoittaa, ovatko haetut määrät käytettävissä tuontia varten, siinä aikajärjestyksessä, jossa jäsenvaltioiden ilmoitukset vastaanotetaan (ns. aikaprioriteettiperiaatteella).

2.   Komissiolle toimitettuihin ilmoituksiin sisältyvät hakemukset ovat päteviä, jos niissä todetaan selvästi jokaisessa tapauksessa viejämaa, asianomainen tuotekoodi, tuotavat määrät, vientilisenssin numero, kiintiövuosi ja jäsenvaltio, jossa tuotteet on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen.

3.   Komissio vahvistaa mahdollisuuksien mukaan viranomaisille hakemuksiin merkityn täydellisen määrän, joka on ilmoitettu kunkin tuoteryhmän osalta.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat asiasta viipymättä komissiolle sen jälkeen, kun näille on ilmoitettu määristä, jotka on jätetty käyttämättä tuontilisenssin voimassaoloaikana. Kyseiset käyttämättömät määrät siirretään kussakin tuoteryhmässä ilman eri toimenpiteitä yhteisön yhteenlasketun määrällisen rajoituksen jäljelle jääneisiin määriin.

5.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava sähköisesti sitä varten perustetussa integroidussa verkossa, jollei pakottavista teknisistä syistä ole välttämätöntä käyttää väliaikaisesti muuta toimitustapaa.

6.   Tuontilisenssit tai vastaavat asiakirjat myönnetään 12–16 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle jo myönnettyjen tuontilisenssien tai vastaavien asiakirjojen peruuttamisesta, jos Ukrainan toimivaltaiset viranomaiset ovat mitätöineet tai peruuttaneet vastaavat vientilisenssit. Jos Ukrainan toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet komissiolle tai jonkin jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vientilisenssin mitätöimisestä tai peruuttamisesta sen jälkeen, kun sitä koskevat tuotteet on tuotu yhteisöön, kyseiset määrät luetaan sen vuoden määrälliseen rajoitukseen, jonka aikana tuotteet on lähetetty.

5 artikla

1.   Jos komissiolla on tiedossa, että liitteessä I luetellut Ukrainasta peräisin olevat tuotteet on lastattu kuljetusvälineestä toiseen, niiden reittiä on muutettu tai ne on muulla tavalla tuotu yhteisöön kiertämällä 2 artiklan mukaisia määrällisiä rajoituksia, ja että on olemassa tarve tehdä välttämättömät tarkistukset, komissio pyytää, että aloitetaan neuvottelut sopimukseen pääsemiseksi asianomaisten määrällisten rajoitusten tarkistamisesta vastaavasti.

2.   Siihen asti, kunnes 1 kohdassa tarkoitetut neuvottelut ovat johtaneet tulokseen, ja jos on olemassa selvät todisteet määrällisten rajoitusten kiertämisestä, komissio voi pyytää Ukrainaa toteuttamaan välttämättömät varotoimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisten neuvottelujen perusteella sovitut määrällisiä rajoituksia koskevat tarkistukset voidaan toteuttaa.

3.   Jos yhteisö ja Ukraina eivät pääse tyydyttävään ratkaisuun ja jos komissio toteaa, että on olemassa selvät todisteet määrällisten rajoitusten kiertämisestä, komissio vähentää määrällisistä rajoituksista vastaavan määrän tuotteita, jotka ovat peräisin Ukrainasta.

6 artikla

1.   Vientilisenssiä (joka on Ukrainan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä) edellytetään liitteessä V asetettujen määrällisten rajoitusten alaisten terästuotteiden kaikilta lähetyksiltä mainittuihin rajoituksiin asti.

2.   Tuojan on esitettävä vientilisenssin alkuperäiskappale 12 artiklassa tarkoitetun tuontilisenssin myöntämistä varten.

7 artikla

1.   Määrällisiä rajoituksia varten tarvittavan vientilisenssin on oltava liitteessä II olevan mallin mukainen ja siinä on muun muassa vahvistettava, että kyseisten tavaroiden määrä on luettu asianomaiselle tuoteryhmälle vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen.

2.   Kukin vientilisenssi voi koskea ainoastaan yhtä liitteessä I mainittua tuoteryhmää.

8 artikla

Vienti luetaan sitä vuotta varten vahvistettuihin määrällisiin rajoituksiin, jonka aikana vientilisenssissä tarkoitetut tuotteet on lastattu 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

9 artikla

1.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetussa vientilisenssissä voi olla lisäkappaleita, jotka on asianmukaisesti merkitty sellaisiksi. Vientilisenssi lisäkappaleineen ja alkuperätodistus lisäkappaleineen on laadittava englannin kielellä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat täytetään käsin, tiedot on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

3.   Vientilisenssien tai vastaavien asiakirjojen on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä. Paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä hiokkeetonta kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 grammaa neliömetriä kohti. Jokaisessa osassa on oltava painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuneen väärentämisen silmin havaittavaksi.

4.   Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ainoastaan alkuperäiskappaleen olevaksi voimassa tämän asetuksen säännösten mukaista tuontia varten.

5.   Kussakin vientilisenssissä tai vastaavassa asiakirjassa on oltava yhdenmukainen painettu tai muulla tavoin merkitty sarjanumero, jolla asiakirja voidaan yksilöidä.

6.   Sarjanumeron on muodostuttava seuraavista osista:

10 artikla

Vientilisenssi voidaan myöntää siinä tarkoitettujen tuotteiden lastaamisen jälkeen. Tällöin siinä on oltava maininta ”issued retrospectively” (myönnetty takautuvasti).

11 artikla

Jos vientilisenssi varastetaan, katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää asiakirjan antaneelta toimivaltaiselta viranomaiselta kaksoiskappaleen, joka laaditaan tämän hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

Kyseisen lisenssin tällä tavoin annetussa kaksoiskappaleessa on oltava merkintä ”duplicate” (kaksoiskappale). Siinä on oltava sama päiväys kuin alkuperäisessä lisenssissä.

12 artikla

1.   Jos komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti, että haettu määrä voidaan lukea kyseessä olevaan määrälliseen rajoitukseen, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontilisenssi enintään viiden työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona tuoja on esittänyt vastaavan vientilisenssin alkuperäiskappaleen. Kyseisen esittämisen on tapahduttava viimeistään 31 päivänä maaliskuuta lisenssin mukaisten tavaroiden lähetysvuotta seuraavana vuonna. Minkä tahansa jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tuontilisenssit riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio on ilmoitettu määräpaikaksi vientilisenssissä edellyttäen, että komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti sen, että haettu määrä voidaan lukea kyseiseen määrälliseen rajoitukseen.

2.   Tuontilisenssit ovat voimassa neljä kuukautta niiden myöntämisestä. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkaa voimassaoloaikaa tuojan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä enintään neljällä kuukaudella.

3.   Tuontilisenssit on laadittava liitteessä III esitetyssä muodossa, ja ne ovat voimassa kaikkialla yhteisön tullialueella.

4.   Tuojan esittämässä tuontilisenssiä koskevassa ilmoituksessa tai hakemuksessa on oltava:

5.   Tuojat eivät ole velvollisia tuomaan tuontilisenssin mukaista kokonaismäärää yhtenä lähetyksenä.

13 artikla

Jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien tuontilisenssien voimassaolo riippuu toimivaltaisten Ukrainan viranomaisten myöntämien vientilisenssien, joiden perusteella tuontilisenssit on myönnetty, voimassaoloajasta ja niissä mainituista määristä.

14 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tuontilisenssit tai vastaavat asiakirjat 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti syrjimättä mitään yhteisön tuojaa ja riippumatta siitä, missä tämän sijoittautumispaikka on yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden voimassa olevien sääntöjen mukaisten edellytysten noudattamista.

15 artikla

1.   Jos komissio toteaa, että Ukrainan tietyn tuoteryhmän osalta myöntämien vientilisenssien mukaiset kokonaismäärät ylittävät kyseiselle tuoteryhmälle vahvistetun määrällisen rajoituksen, jäsenvaltioiden toimivaltaisille lisenssiviranomaisille on ilmoitettava siitä viipymättä, jotta tuontilisenssien myöntäminen voidaan keskeyttää. Tässä tapauksessa komissio aloittaa neuvottelut viipymättä.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä tuontilisenssejä Ukrainasta peräisin oleville tuotteille, joilla ei ole 6–11 artiklan säännösten mukaisesti myönnettyjä vientilisenssejä.

16 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 12 artiklassa tarkoitettujen tuontilisenssien myöntämiseen liitteessä III olevan tuontilisenssin mallin mukaisia lomakkeita.

2.   Tuontilisenssilomakkeet ja niiden otteet on laadittava kahtena kappaleena, joista yhdessä kappaleessa, joka annetaan hakijalle, on maininta ”Holder's copy” (lisenssinhaltijan kappale) ja numero 1 ja toisessa, joka jää lisenssin myöntävälle viranomaiselle, on maininta ”Copy for the issuing authority” (lisenssin myöntävän viranomaisen kappale) ja numero 2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat liittää lisäkappaleita lomakkeeseen 2 hallinnollisia tarkoituksia varten.

3.   Lomakkeet on painettava valkoiselle, hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriä kohti. Niiden on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä, rivivälin on oltava 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa), ja lomakkeiden asettelua on noudatettava tarkoin. Kappaleen numero 1, joka on itse lisenssi, molemmilla puolilla on lisäksi oltava punaisella painettu aaltomainen taustakuvio mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehtyjen väärennösten paljastamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava lomakkeiden painattamisesta. Ne voidaan myös painaa kirjapainoissa, jotka nimeää se jäsenvaltio, jossa ne sijaitsevat. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava viittaus jäsenvaltion suorittamaan nimeämiseen. Jokaisessa lomakkeessa on oltava painolaitoksen nimi- ja osoitetiedot tai merkki, jonka avulla painolaitos voidaan tunnistaa.

5.   Tuontilisensseille tai otteille on niitä myönnettäessä annettava myöntämisnumero, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät. Tuontilisenssin numero on ilmoitettava komissiolle sähköisesti 4 artiklan mukaisesti perustettua integroitua verkkoa käyttäen.

6.   Lisenssit ja otteet on laadittava asiakirjan myöntävän valtion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

7.   Toimivaltaiset viranomaiset mainitsevat kohdassa 10 asianomaisen terästuoteryhmän.

8.   Lupia myöntävien ja kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on tehtävä merkintänsä leimasimella. Asiakirjan myöntävän viranomaisen leima voidaan kuitenkin korvata kirjaimia tai numeroita sisältävällä rei'itetyllä kohopainatuksella tai luvassa olevalla painatuksella. Asiakirjan myöntävien viranomaisten on käytettävä myönnetyn määrän merkitsemisessä väärentämisen estävää menetelmää siten, että numeroita tai merkintöjä on mahdotonta lisätä.

9.   Kappaleiden numero 1 ja 2 kääntöpuolella on oltava kohta, johon joko tulliviranomaiset voivat merkitä määrät, kun tuontimuodollisuudet on suoritettu, tai johon toimivaltaiset hallintoviranomaiset voivat merkitä määrät otetta annettaessa. Jos kiintiöön lukemiselle varattu tila lisenssissä tai sen otteessa ei ole riittävä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liittää asiakirjaan yhden tai useamman lisälehden, joissa on lisenssin tai otteen kappaleiden nro 1 ja 2 kääntöpuolen mukaiset kohdat. Kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on lyötävä leimansa siten, että sen toinen puolisko on lupalomakkeessa tai sen otteessa ja toinen puolisko lisälehdellä. Jos asiakirjassa on useampi kuin yksi lisälehti, kullekin sivulle ja sitä edeltävälle sivulle on lyötävä lisäleima samalla tavoin.

10.   Jonkin jäsenvaltion viranomaisten myöntämillä tuontilisensseillä ja otteilla sekä niiden tekemillä merkinnöillä on jokaisessa muussa jäsenvaltiossa sama oikeusvaikutus kuin kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämillä asiakirjoilla ja merkinnöillä.

11.   Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarpeen mukaan vaatia, että lisenssien tai otteiden sisältö käännetään jollekin asianomaisen jäsenvaltion viralliselle kielelle.

17 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2006.

(1)  EUVL L 232, 8.9.2005, s. 43.

(2)  EUVL L 232, 8.9.2005, s. 1.

(3)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1549/2006 (EUVL L 301, 31.10.2006, s. 1).

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1756/2006,

annettu 28 päivänä marraskuuta 2006,

Euroopan jälleenrakennusvirastosta annetun asetuksen (EY) N:o 2667/2000 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 181 a artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 2667/2000 16 artiklassa oleva ilmaisu ”31 päivään joulukuuta 2006” ilmaisulla ”31 päivään joulukuuta 2008”.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  Lausunto annettu 12. lokakuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 306, 7.12.2000, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 389/2006 (EUVL L 65, 7.3.2006, s. 5).

(3)  EYVL L 306, 7.12.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2112/2005 (EUVL L 344, 27.12.2005, s. 23).

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1757/2006,

annettu 29 päivänä marraskuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 30 päivänä marraskuuta 2006.

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 13 päivänä marraskuuta 2006,

raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomitean perustamisesta

(Kodifioitu toisinto)

(2006/856/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Perustetaan raha-, rahoitus- ja maksutasetilastoja käsittelevä komitea, jäljempänä ’komitea’.

2 artikla

Komitea avustaa komissiota raha-, rahoitus- ja maksutasetilastoja koskevan monivuotisen työohjelman laadinnassa ja toteuttamisessa. Sen tehtävänä on erityisesti antaa raha-, rahoitus- ja maksutasetilastoja koskevia lausuntoja, joita neuvosto, komissio ja niitä avustavat erilaiset komiteat tarvitsevat politiikkansa soveltamisessa.

Komitealta voidaan pyytää lausuntoja raha-, rahoitus- ja maksutasetilastojen ja toisaalta tiettyjen muiden, erityisesti kansantalouden tilinpidon perustana olevien taloudellisten tilastojen välisistä suhteista. Komitean toiminta sovitetaan yhteen tilasto-ohjelmia käsittelevän komitean toiminnan kanssa.

3 artikla

Komissio kuulee komiteaa omasta aloitteestaan tai neuvoston tai sitä avustavien komiteoiden pyynnöstä seuraavissa kysymyksissä:

Komitea voi omasta aloitteestaan antaa lausuntoja kaikista raha-, rahoitus- ja maksutasealan tilasto-ohjelmien laadintaan tai toteuttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

4 artikla

Komitea voi omasta aloitteestaan antaa lausuntoja mistä tahansa komissiota ja kansallisia tilastoviranomaisia tai Euroopan keskuspankkia (EKP) ja kansallisia keskuspankkeja koskevista tilastoasioista. Tehtäviään täyttäessään komitea toimittaa lausuntonsa kaikille asianosaisille.

5 artikla

Komitea koostuu kutakin jäsenvaltiota kohti 1–3 edustajasta, jotka tulevat tärkeimmistä raha-, rahoitus- ja maksutasetilastoja käsittelevistä laitoksista, komission 1–3 edustajasta ja EKP:n 1–3 edustajasta. Lisäksi yksi talous- ja rahoituskomitean edustaja voi osallistua komitean kokouksiin tarkkailijana. Jäsenvaltioilla, komissiolla ja EKP:lla on kullakin yksi ääni.

Muiden järjestöjen edustajat sekä muut henkilöt, joiden osallistumista asian käsittelyyn pidetään aiheellisena, voivat osallistua komitean kokouksiin komitean päätöksen mukaisesti.

6 artikla

Komitea valitsee puheenjohtajansa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka se ottaa työjärjestykseensä.

7 artikla

Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

8 artikla

Kumotaan päätös 91/115/ETY.

Viittauksia kumottuun päätökseen pidetään viittauksina tähän päätökseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

(1)  EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 68.

(2)  EUVL C 10, 14.1.2004, s. 27.

(3)  EYVL L 59, 6.3.1991, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/174/EY (EYVL L 51, 1.3.1996, s. 48).

(4)  Katso liite I.

(5)  EYVL L 181, 28.6.1989, s. 47.

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 15 päivänä kesäkuuta 2005,

EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä

(asia COMP/A.37.507/F3 – AstraZeneca) (1)

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 1757)

(Ainoastaan englannin- ja ruotsinkieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/857/EY)

Komissio teki 15. kesäkuuta 2005 päätöksen EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä. Komissio julkaisee asianosaisten nimet ja päätöksen olennaisen sisällön sekä määrättävät seuraamukset asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 30 artiklan säännösten mukaisesti. Se ottaa huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta. Päätöksen koko tekstin julkinen toisinto on saatavissa asiassa todistusvoimaisilla kielillä (englanti ja ruotsi) kilpailun pääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/index_en.html

1.   YHTEENVETO RIKKOMISISTA

Päätöksen osoitus ja rikkomisten luonne

Päätös on osoitettu ruotsalaiselle AstraZeneca AB -yritykselle ja brittiläiselle AstraZeneca Plc -yritykselle (jäljempänä ’AZ’). Kyse on EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkomisista.

AZ on rikkonut kyseisiä määräyksiä käyttämällä väärin julkisia menettelyitä seitsemässä ETA-sopimusvaltiossa geneerisiä tuotteita valmistavien yritysten sulkemiseksi markkinoiden ulkopuolelle ja – toisen rikkomisen tapauksessa – rinnakkaiskaupan harjoittajien estämiseksi kilpailemasta AZ:n Losec-lääkkeen kanssa. Ensimmäinen väärinkäytös koskee neuvoston asetusta (3) (jäljempänä ’lääkkeiden lisäsuojatodistusta koskeva asetus’), jonka nojalla lääkkeiden peruspatenttisuojan voimassaoloa voidaan pidentää. Toinen väärinkäytös koskee lääkkeiden myyntilupamenettelyitä.

Merkitykselliset markkinat ja määräävä markkina-asema

Merkitykselliset markkinat ovat reseptilääkkeinä myytävien protonipumppuinhibiittorilääkkeiden (jäljempänä ”PPI-lääkkeet”) kansalliset markkinat. PPI-lääkkeitä käytetään ruoansulatuskanavan happoperäisten sairauksien (kuten mahahaavan) hoidossa. AZ:n Losec oli markkinoiden ensimmäinen PPI-lääke. Päätöksessä todetaan tarkemmin ottaen, että PPI-markkinat ovat olleet toiminnassa Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ainakin vuodesta 1993 ja Norjassa vuodesta 1992.

Päätöksen mukaan AZ oli määräävässä asemassa PPI-markkinoilla Belgiassa, Alankomaissa, Ruotsissa (vuodesta 1993 vuoden 2000 loppuun), Norjassa (vuodesta 1994 vuoden 2000 loppuun), Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (vuodesta 1993 vuoden 1999 loppuun) ja Saksassa (vuodesta 1993 vuoden 1997 loppuun).

Ensimmäinen rikkominen

EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan ensimmäisessä rikkomisessa on kyse yhdestä, jatkuvasta väärinkäytöksestä, joka koskee AZ:n Belgian, Tanskan, Saksan, Alankomaiden, Norjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan patenttitoimistoissa sekä Saksan ja Norjan kansallisissa tuomioistuimissa antamia harhaanjohtavia tietoja.

AZ antoi alun alkaen harhaanjohtavia tietoja useissa ETA-alueen patenttitoimistoissa kesäkuun 1993 ja joulukuun 1994 välisenä aikana hakiessaan omeprazolia (AZ:n Losec-tuotteen vaikuttava aine) koskevia lisäsuojatodistuksia.

Toinen rikkominen

EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan toisessa rikkomisessa on kyse yhdestä, jatkuvasta väärinkäytöksestä, joka koskee AZ:n pyyntöjä Losec-kapseleiden myyntilupien poistamiseksi luparekisteristä Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, joissa Losec-kapselit vedettiin pois markkinoilta Losec MUPS -tablettien markkinoilletuonnin jälkeen.

2.   SAKOT

Päätöksessä todetaan, että rikkomisten luonne ja maantieteellinen laajuus edellyttävät niiden katsomista vakaviksi rikkomisiksi.

Rikkomisten luokittelussa vakaviksi otetaan huomioon se, että kyseisissä väärinkäytöksissä oli joitakin käytettyihin keinoihin liittyviä uusia erityispiirteitä, joiden määrityksessä ilmeni joitakin epävarmuustekijöitä.

Päätöksessä otetaan huomioon myös se, että AstraZeneca Plc on vain yhteisvastuussa rikkomisista alkaen ajankohdasta, jona Astra AB (nykyinen AstraZeneca AB) ja Zeneca Plc sulautuivat, eli 6. huhtikuuta 1999 lähtien.

Yhteensä 60 miljoonan euron sakko jakautuu seuraavasti: AstraZeneca AB ja AstraZeneca ovat yhteisvastuussa 46 miljoonan euron osuudesta ja AstraZeneca AB on yksin vastuussa 14 miljoonan euron osuudesta.

(1)  Neuvoa-antavan komitean lausunto (EUVL C 291, 30.11.2006).

(2)  EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 411/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 1).

(3)  Lisäsuojatodistuksia myönnetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1768/92 mukaisesti (EYVL L 182, 2.7.1992, s. 1).

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 28 päivänä marraskuuta 2006,

päätöksen 2005/393/EY muuttamisesta niiltä osin kuin se koskee bluetongue-tautiin liittyviä rajoitusvyöhykkeitä

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 5607)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/858/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon bluetongue-taudin valvontaa ja hävittämistä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/75/EY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöksen 2005/393/EY liite I tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74.

(2)  EUVL L 130, 24.5.2005, s. 22. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/761/EY (EUVL L 311, 10.11.2006, s. 51).

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 28 päivänä marraskuuta 2006

poikkeuksen myöntämisestä Maltalle eräistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY säännöksistä

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 5642)

(Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2006/859/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Maltan 15 päivänä marraskuuta 2005 jättämän hakemuksen,

on ilmoittanut jäsenvaltioille kyseisestä hakemuksesta,

sekä katsoo seuraavaa:

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään Maltalle poikkeus direktiivin 2003/54/EY IV luvun sekä sen 20 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan soveltamisesta.

2 artikla

Komissio voi kumota myöntämänsä poikkeuksen tai tarkastella sitä uudelleen, jos Maltan sähköalalla tapahtuu suuria muutoksia.

Tätä varten Maltan on seurattava sähköalan kehitystä ja ilmoitettava komissiolle mahdollisista merkittävistä muutoksista, kuten uusista tuotantoluvista, uusista toimijoista markkinoilla ja uusista infrastruktuurisuunnitelmista, jotka saattavat antaa aihetta tarkastella poikkeusta uudelleen.

Lisäksi Maltan on toimitettava komissiolle yleiskertomus kahden vuoden välein viimeistään 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen. Kertomuksessa on annettava tietoja tariffi- ja hinnoittelupolitiikasta sekä poikkeuksen johdosta toteutetuista toimenpiteistä, joilla pyritään suojaamaan kuluttajien etuja.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Maltan tasavallalle.

(1)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/85/EY (EUVL L 236, 7.7.2004, s. 10).

EFTA-VALTIOIDEN PYSYVÄN KOMITEAN PÄÄTÖS

N:o 1/2004/PK,

tehty 5 päivänä helmikuuta 2004,

ETA:n ja Norjan rahoitusjärjestelmäviraston perustamisesta

EFTA-VALTIOIDEN PYSYVÄ KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”ETA-sopimus”, sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukauttamisesta tehdyllä pöytäkirjalla,

ottaa huomioon sopimuksen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta Euroopan talousalueeseen, jäljempänä ”ETA:n laajentumissopimus”,

ottaa huomioon ETA:n laajentumissopimuksella ETA-sopimukseen sisällytetyn ETA:n rahoitusjärjestelmää koskevan pöytäkirjan 38a,

ottaa huomioon Norjan kuningaskunnan ja Euroopan yhteisön sopimuksen Norjan rahoitusjärjestelmästä vuosiksi 2004–2009,

ottaa huomioon ETA:n rahoitusjärjestelmän välivaiheen komitean perustamisesta 4 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn EFTA-valtioiden pysyvän komitean päätöksen N:o 4/2003/PK,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

1.   Perustetaan virasto ETA:n rahoitusjärjestelmää 2004–2009 ja Norjan rahoitusjärjestelmää varten.

2.   Virasto avustaa ETA:n rahoitusjärjestelmän ja Norjan rahoitusjärjestelmän hallinnoinnissa.

3.   Virasto avustaa myös ETA:n rahoitusjärjestelmän 1999–2003 ja rahoitusjärjestelmän 1994–1998 hallinnoinnissa.

4.   Rahoitusvälineestä nykyisin vastaava EFTA-sihteeristön yksikkö liitetään uuteen virastoon. ETA:n rahoitusjärjestelmään liittyvissä kysymyksissä virasto raportoi ETA:n rahoitusjärjestelmän välivaiheen komitealle siihen asti, kun ETA:n laajentumissopimus tulee voimaan, ja sen jälkeen uudelle ETA:n rahoitusjärjestelmäkomitealle.

5.   Norjan rahoitusjärjestelmään liittyvissä kysymyksissä virasto raportoi Norjan viranomaisille.

6.   Hallinnollisesti virasto kuuluu EFTA-sihteeristöön. Virastolla on erillinen hallintobudjetti, jonka rahoitus määräytyy suhteessa asianomaisten järjestelmien kustannuksiin.

7.   Viraston johtajan nimittää pysyvä komitea ETA:n rahoitusjärjestelmän välivaiheen komitean esityksestä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan välittömästi.

3 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

EFTA-VALTIOIDEN PYSYVÄN KOMITEAN PÄÄTÖS

N:o 2/2005/PK,

tehty 28 päivänä huhtikuuta 2005,

rahoitusvälineen ja sen alaisten hankkeiden varainhoidon tarkastuksesta

EFTA-VALTIOIDEN PYSYVÄ KOMITEA,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tarkistamisesta tehdyllä pöytäkirjalla, jäljempänä ”ETA-sopimus”, sekä 22 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn ETA:n sekakomitean päätöksen N:o 47/2000 ETA:n rahoitusvälineen perustamisesta,

ottaa huomioon 2 päivänä lokakuuta 2000 tehdyn EFTA-valtioiden pysyvän komitean päätöksen N:o 1/2000/PK rahoitusvälinekomitean perustamisesta,

ottaa huomioon valvonta- ja tuomioistuinkomitean päätöksen N:o 5/2002 ja neuvoston päätöksen N:o 2 vuodelta 2002, jolla korvataan neuvoston päätös N:o 6, sekä valvonta- ja tuomioistuinkomitean päätöksen vuodelta 1998,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Rahoitusvälineen ja sen alaisten hankkeiden varainhoidon tarkastuksessa ylintä toimivaltaa käyttää tarkastuslautakunta.

2 artikla

EFTA-valtiot ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia, ja näin ollen niiden on kunkin oltava edustettuna tarkastuslautakunnassa, kun lautakunta tarkastaa rahoitusvälineen ja/tai sen alaisten hankkeiden varainhoidon.

3 artikla

Tarkastuslautakunta muodostetaan ETA-sopimuksen sopimuspuolina olevien EFTA-valtioiden kansalaisista, joiden olisi mieluiten oltava EFTA-valtioiden ylimpien tilintarkastuselinten jäseniä. Lautakunnan jäsenten on oltava täysin riippumattomia. EFTA:n virkamies voidaan nimittää tilintarkastajaksi kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hän on lopettanut työskentelyn EFTA:n elimissä.

4 artikla

Tarkastuslautakunnan jäsenet, jotka tarkastavat rahoitusvälineen ja/tai sen alaisten hankkeiden varainhoidon, nimittää EFTA-valtioiden pysyvä komitea. Jäsenet nimitetään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Lautakunnan jäsenyys voidaan uusia tavallisesti kerran. EFTA-valtioiden pysyvän komitean nimittämät jäsenet voivat olla samoja henkilöitä kuin ne, jotka valvonta- ja tuomioistuinkomitea nimittää päätöksen N:o 5/2002 nojalla.

5 artikla

Tarkastuslautakunnan jäsenet hoitavat tehtäviään täysin riippumattomasti.

6 artikla

Tarkastuslautakunta toimittaa rahoitusvälineen ja/tai sen alaisten hankkeiden varainhoidolle asiamukaisen ja oikeasuhteisen tarkastuksen, jonka kustannukset rahoitetaan rahoitusvälineen hallinnollisesta talousarviosta. Pysyvä komitea päättää tarkastukseen myönnettävistä varoista tarkastuslautakunnan esityksen perusteella.

7 artikla

Tarkastuslautakunta voi käyttää apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Ulkopuolisia asiantuntijoita koskevat samat riippumattomuusvaatimukset kuin tarkastuslautakunnan jäseniä.

8 artikla

Tarkastuslautakunta laatii EFTA-valtioiden pysyvälle komitealle kertomuksen rahoitusvälineen ja sen alaisten hankkeiden varainhoidon tarkastuksesta. Lautakunta voi tehdä toimenpide-ehdotuksia.

9 artikla

Tarkastuslautakunta laatii esityksen rahoitusvälineen ja sen alaisten hankkeiden varainhoidon tarkastuksessa noudatettavaksi työjärjestykseksi ja toimittaa sen EFTA-valtioiden pysyvän komitean hyväksyttäväksi.

10 artikla

Tämä päätös tulee voimaan välittömästi.

11 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.