ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 270

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
29. syyskuu 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1424/2006, annettu 25 päivänä syyskuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1676/2001 muuttamisesta

1

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1425/2006, annettu 25 päivänä syyskuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Thaimaasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnissa sekä menettelyn päättämisestä tiettyjen Malesiasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnin osalta

4

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1426/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

42

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1427/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, sellaisenaan vietävien valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

44

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1428/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, sellaisenaan vietävien siirappien ja tiettyjen muiden sokerialan tuotteiden vientitukien vahvistamisesta

46

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1429/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 958/2006 säädettyä pysyvää tarjouskilpailua varten

48

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1430/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, voin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 581/2004 säädetyssä pysyvässä tarjouskilpailussa

49

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1431/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin maitotuotteisiin sovellettavien tukien määrien vahvistamisesta

51

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1432/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin vilja- ja riisialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrän vahvistamisesta

54

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1433/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrien vahvistamisesta

58

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1434/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, vilja- ja riisijalosteiden vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

60

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1435/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, viljapohjaisten rehuseosten vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

63

 

 

Komission asetus (EY) N:o 1436/2006, annettu 28 päivänä syyskuuta 2006, asetuksessa (EY) N:o 936/2006 tarkoitetun tavallisen vehnän vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

65

 

 

II   Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

 

 

Neuvosto

 

*

Ilmoitus Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen peräisin olevat tuotteet (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan nro 4 muuttamisesta 28. heinäkuuta 2006 tehdyn EU–Tunisia-assosiaationeuvoston päätöksen 1/2006 voimaantulosta

66

 

 

Komissio

 

*

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän EU:n ja Sveitsin sekakomitean päätös N:o 1/2006, tehty 6 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen liitteen II (sosiaaliturva) muuttamisesta

67

 

*

Komission päätös, tehty 25 päivänä syyskuuta 2006, poikkeuksen myöntämisestä Kyproksen tasavallalle eräistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY säännöksistä (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 4177)

72

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1424/2006,

annettu 25 päivänä syyskuuta 2006,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1676/2001 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/1996 (1), jäljempänä ’perusasetus’,

ottaa huomioon lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13 päivänä elokuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1676/2001 (2) ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   AIEMPI MENETTELY

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1676/2001 käyttöön lopulliset polkumyyntitullit muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon (PET-kalvon) yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa. Koska Intiassa on suuri määrä vientiä harjoittavia PET-kalvon tuottajia, mainitun asetuksen antamiseen johtaneessa tutkimuksessa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, valittiin otos vientiä harjoittavista tuottajista perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Yksilöllisesti tutkituille yrityksille laskettiin yksilölliset polkumyyntimarginaalit, joiden suuruus vaihteli 0 prosentista 65,3 prosenttiin, minkä lisäksi laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti 57,7 prosentin polkumyyntimarginaali yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille. Tämän jälkeen asetettujen polkumyyntitullien suuruus vaihteli 0 prosentista 62,6 prosenttiin, kun otetaan huomioon tasoitustullit, jotka oli vientitukien seurauksena määrätty samoille Intiasta peräisin oleville tuotteille ja joita sovellettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2597/1999 (3) nojalla.

(2)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 366/2006 (4), jäljempänä ’muutosasetus’, asetuksella (EY) N:o 1676/2001 laskettuja polkumyyntimarginaaleja. Uudet polkumyyntimarginaalit vaihtelevat 3,2 prosentista 29,3 prosenttiin ja uudet polkumyyntitullit 0 prosentista 18 prosenttiin, jotta voidaan edelleen ottaa huomioon vientitukien seurauksena samoille Intiasta peräisin oleville tuotteille määrätyt tasoitustullit, sellaisena kuin ne ovat muutettuina neuvoston asetuksella (EY) N:o 367/2006 (5), joka on annettu asetuksen (EY) N:o 2597/1999 voimassaolon päättymistä koskeneen tarkastelun jälkeen.

(3)

Lisäksi asetuksella (EY) N:o 367/2006 määrätään muihin kuin mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa yksilöllisesti lueteltuihin yrityksiin sovellettavan tasoitustullin suuruudeksi 19,1 prosenttia, kun tällaisten yritysten vientitukimarginaaliksi on laskettu 12 prosenttia.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1676/2001, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 366/2006,1 artiklan 3 kohdassa säädetään kolmesta edellytyksestä, jotka esitetään yksityiskohtaisesti jäljempänä olevassa 7 kappaleessa ja joiden täyttyessä intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joihin ei alkuperäisen tutkimuksen seurauksena sovellettu polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, voidaan myöntää uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelu. Hakijoille, joille myönnetään tämä kohtelu, määrätään sama tulli kuin alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille. Tämän vuoksi niihin sovelletaan tullia, joka vastaa alkuperäisen tutkimuksen aikana otokseen kuuluneiden yritysten osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa, kun kaikki nollamarginaalit ja vähimmäistason marginaalit jätetään perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti huomiotta.

(5)

Alkuperäisen tutkimuksen aikana edellä mainittu polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo laskettiin otokseen kuuluneiden kolmen yrityksen polkumyyntimarginaalien painotettuna keskiarvona, sillä otokseen alun perin kuuluneista neljästä yrityksestä yhdellä oli nollamarginaali. Näin laskettu polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo oli alkuperäisessä tutkimuksessa, kuten 1 kappaleessa mainitaan, 57,7 prosenttia. Muutosasetuksella pienennetään merkittävästi kolmen edellä mainitun yrityksen polkumyyntimarginaalia. Uusi painotettu polkumyyntimarginaali, jota on sovellettava asetuksen (EY) N:o 1676/2001 1 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttäviin yrityksiin ja joka on laskettu uudelleen muutosasetuksen päätelmien pohjalta, on näin ollen 15,5 prosenttia.

B.   UUDEN VIENTIÄ HARJOITTAVAN TUOTTAJAN PYYNNÖT

(6)

Intialainen vientiä harjoittava tuottaja SRF Limited, jäljempänä ’hakija’, on hakenut samaa kohtelua, joka on myönnetty alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille, jäljempänä ’uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelu’.

(7)

Tarkastelu, joka on tehty sen selvittämiseksi, täyttääkö hakija asetuksen (EY) N:o 1676/2001 1 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset, jotka koskevat uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämistä, on koskenut erityisesti seuraavia seikkoja:

se ei ole vienyt yhteisöön asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattuja tuotteita alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana (1 päivän huhtikuuta 1999 ja 31 päivän maaliskuuta 2000 välisenä aikana),

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään intialaiseen viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä,

ja

se on vienyt asianomaisia tavaroita yhteisöön tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tavaramäärän viemiseksi yhteisöön.

(8)

Hakijalle toimitettiin kyselylomake, ja sitä pyydettiin toimittamaan näyttöä, jolla osoitetaan, että se täyttää edellä esitetyt kolme edellytystä.

(9)

Hakija vastasi kyselylomakkeeseen ja toimitti näyttöä, joka katsottiin riittäväksi, jotta sitä voidaan pitää uutena vientiä harjoittavana tuottajana.

(10)

Hakijaan sovellettavan polkumyyntitullin olisi perustuttava alkuperäisessä tutkimuksessa otokseen valituille osapuolille määritettyyn painotettuun keskimääräiseen polkumyyntimarginaaliin, sellaisena kuin se on muutettuna muutosasetuksella, eli 15,5 prosenttiin, kuten edellä olevassa 5 kappaleessa todetaan.

(11)

Koska perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi, tästä tullista on vähennettävä hakijan vientitukimarginaali, joka on määritetty asetuksen (EY) N:o 367/2006 antamiseen johtaneessa tukien vastaisessa tutkimuksessa (ks. asetuksen (EY) N:o 366/2006 johdanto-osan 59 kappale). Koska hakijaan ei sovelleta yksilöllistä tasoitustullia, siihen olisi sovellettava kaikille muille yrityksille määritettyä tullia.

(12)

Hakijaan sovellettava polkumyyntitulli olisi tämän vuoksi laskettava jäljempänä olevassa taulukossa osoitetulla tavalla:

Yritys

Vientitukimarginaali

Kokonaistuki-marginaali

Polkumyyntimarginaali

Tasoitustulli

Polkumyyntitulli

Tullin kokonaismäärä

SRF Limited

12,0%

19,1%

15,5%

19,1%

3,5%

22,6%

(13)

Hakijalle ja yhteisön tuotannonalalle on ilmoitettu tutkimuksen tuloksista ja niillä on ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(14)

Hakija esitti huomautuksia polkumyyntimarginaalin laskemisesta. Nämä huomautukset on otettu huomioon ja ne kuvastuvat edellä esitetyssä.

(15)

Kaikki osapuolten esittämät väitteet ja kannanotot tutkittiin ja otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1676/2001 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraavien yritysten valmistamien tuotteiden osalta seuraava:

Maa

Yritys

Lopullinen tulli (%)

Taric-lisäkoodi

Intia

Ester Industries Limited

75-76, Amrit Nagar

Behind South Extension Part-1

New Delhi 110 003

India

17,3

A026

Intia

Flex Industries Limited

A-1, Sector 60

Noida 201 301 (U.P.)

India

0

A027

Intia

Garware Polyester Limited

Garware House

50-A, Swami Nityanand Marg

Vile Parle (East)

Mumbai 400 057

India

6,8

A028

Intia

Jindal Poly Films Limited

56 Hanuman Road

New Delhi 110 001

India

0

A030

Intia

MTZ Polyfilms Limited

New India Centre, 5th floor

17 Co-operage Road

Mumbai 400 039

India

18,0

A031

Intia

Polyplex Corporation Limited

B-37, Sector-1

Noida 201 301

Dist. Gautam Budh Nagar

Uttar Pradesh

India

0

A032

Intia

SRF Limited

Express Building 9-10

Bahadur Shah Zaraf Marg

New Delhi 110 002

India

3,5

A753

Intia

Kaikki muut yritykset

17,3

A999”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä syyskuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. PEKKARINEN


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)  EYVL L 227, 23.8.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1288/2006 (EUVL L 236, 31.8.2006, s. 1). Asetuksen voimassaolo on päättynyt Korean tasavallan osalta 24 päivänä elokuuta 2006 (EUVL C 199, 24.8.2006, s. 8).

(3)  EYVL L 316, 10.12.1999, s. 1.

(4)  EUVL L 68, 8.3.2006, s. 6.

(5)  EUVL L 68, 8.3.2006, s. 15, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1288/2006.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/4


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1425/2006,

annettu 25 päivänä syyskuuta 2006,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Thaimaasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnissa sekä menettelyn päättämisestä tiettyjen Malesiasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnin osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   TUTKIMUKSEN VIREILLEPANO

(1)

Komissio ilmoitti 30 päivänä kesäkuuta 2005 perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) julkaistussa ilmoituksessa (jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’) aloittavansa tiettyjen Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä ’Kiina’), Malesiasta ja Thaimaasta (jäljempänä ’asianomaiset maat’) peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuontia yhteisöön koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn.

(2)

Menettelyn aloittaminen perustui valitukseen, jonka oli 17 päivänä toukokuuta 2005 jättänyt pääosaa eli tässä tapauksessa yli 25:tä prosenttia yhteisön muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuotannosta edustavaa 29 yhteisön muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuottajaa. Valitukseen sisältynyt näyttö mainitun tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäviksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen.

2.   MENETTELYN OSAPUOLET

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tehneille yhteisön tuottajille, niiden järjestölle, muille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille samoin kuin tavarantoimittajille sekä käyttäjille ja käyttäjien järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Koska Kiinassa, Malesiassa ja Thaimaassa toimivien tunnettujen vientiä harjoittavien tuottajien sekä yhteisön tuottajien ja tuojien määrä on suuri, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa kaavailtiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin ja vahingon määrittämiseksi (katso jäljempänä otantaa koskevat yksityiskohtaiset tiedot).

(5)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan viranomaisille. 108 yritystä ja ryhmää pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua. Kaikki edellä tarkoitetut yritykset ja ryhmät pyysivät myös yksilöllistä kohtelua, jos tutkimuksessa käy ilmi, että ne eivät täytä markkinatalouskohtelun myöntämisedellytyksiä. Kolme yritystä pyysi ainoastaan yksilöllistä kohtelua.

(6)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Lomakevastauksia saatiin viejien, tuojien ja yhteisön tuotannonalan joukosta valitun otannan lisäksi myös kahdelta yhteisön vähittäiskauppiaalta.

(7)

Lisäksi joukko muita osapuolia ilmaisi näkemyksensä kirjallisesti. Mahdollisuus tulla kuulluksi annettiin kaikille osapuolille, jotka olivat sitä määräajan kuluessa pyytäneet ja ilmoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(8)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tutkimuksia seuraavien yritysten toimitiloissa:

 

Yhteisön tuottajat:

SP Metal, Pariisi, Ranska, ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset SP Metal Biel, Zaragoza, Espanja ja Jet Sac SA, Auchel, Ranska

Groupe Barbier SA, Ste Sigolene, Ranska

Plasticos Romero SA, Murcia, Espanja

Plasbel SA, Murcia, Espanja

Alplast SA, Ste Marie aux Mines, Ranska

 

Etuyhteydettömät yhteisön tuojat:

FIPP GmbH & Co KG ja siihen etuyhteydessä oleva yritys DEISS GmbH & Co KG, Hampuri, Saksa

 

Vientiä harjoittavat tuottajat ja niihin etuyhteydessä olevat yritykset viejämaissa:

 

Kiina

Cedo Shanghai Ltd, Shanghai

Chun Yip Plastics (Shenzhen) Ltd, Shenzhen

Huizhou Jun Yang Plastics Co., Ltd, Huizhou

Suzhou Guoxin Group Co., Ltd, Taicang

Wuxi Jiayihe Packaging Co., Ltd ja Wuxi Bestpac Packaging Co., Ltd, Wuxi

Zhongshan Qi Yu Plastic Products Co., Ltd, Zhongshan

Weifang Lefu Plastic Products Co., Ltd, Weifang

Jinguan (Longhai) Plastics Packing Co., Ltd, Longhai

Sunway Kordis (Shanghai) Ltd ja Shanghai Sunway Polysell Ltd, Shanghai

Nantong Huasheng Plastic Products Co., Ltd, Nantong

 

Malesia

Dragonpak Industries (M) S/B, Johor Bahru

Europlastics Malaysia S/B, Shah Alam

Hond Tat Industries S/B, Klang

Plastic V S/B, Klang

Poly Carrier Industries S/B, Klang

Sido Bangun S/B, Negri Sembilan

 

Thaimaa

King Pac Industrial Company Limited, Chonburi

Multibax Public Co., Ltd, Chonburi

Naraipak Co., Ltd, Bangkok

Sahachit Watana Plastic Industry Co., Ltd, Bangkok

Thai Plastic Bags Industries Co., Ltd, Nakornpathorn

 

Etuyhteydessä olevat tuojat yhteisössä:

Cedo Limited UK, Telford, Yhdistynyt kuningaskunta

Cedo GmbH, Mönchengladbach, Saksa

Europackaging plc, Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta

3S’s Limited, Upton-upon-Severn, Yhdistynyt kuningaskunta

Kordis Limited and Kordis BV, Stratford-upon-Avon, Yhdistynyt kuningaskunta

3.   TUTKIMUSAJANJAKSO

(9)

Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa selvitettiin 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 väliseltä ajalta, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

B.   OTANTA

1.   KIINALAISIA, MALESIALAISIA JA THAIMAALAISIA VIENTIÄ HARJOITTAVIA TUOTTAJIA KOSKEVA OTANTA

(10)

Koska Kiinassa, Malesiassa ja Thaimaassa oli runsaasti vientiä harjoittavia tuottajia, kuten edellä todettiin, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ehdotettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(11)

Jotta komissio voisi päättää näytteenoton tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja/tai myyntiä harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta. Lisäksi kuultiin Kiinan, Malesian ja Thaimaan viranomaisia.

(12)

108 kiinalaista yritystä ja ryhmää, 36 malesialaista yritystä ja 17 thaimaalaista yritystä ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot asetetussa määräajassa. Tutkimusajanjakson aikana tapahtuneesta viennistä yhteisöön ilmoitti kuitenkin vain 104 kiinalaista yritystä ja ryhmää, 31 malesialaista yritystä ja 14 thaimaalaista yritystä.

(13)

Vientiä harjoittavia tuottajia, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana yhteisöön ja ilmaisivat halunsa kuulua otokseen, pidettiin yhteistyössä toimivina yrityksinä, ja ne otettiin huomioon otoksen valinnassa.

(14)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat edustivat noin 95:tä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä Kiinasta, 96:ta prosenttia sen kokonaisviennistä Malesiasta ja 88:aa prosenttia sen kokonaisviennistä Thaimaasta.

(15)

Jäljelle jäävät yritykset olivat joko kauppiaita tai sellaisia vientiä harjoittavia yrityksiä, jotka eivät tutkimusajanjakson aikana harjoittaneet vientiä yhteisöön. Näille yrityksille ei siksi määritetä polkumyyntimarginaalia.

(16)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa, katsottiin kieltäytyneen tekemästä yhteistyötä tutkimuksessa.

(17)

Otoksen valinnassa otettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti huomioon seuraavat kriteerit: vientiä harjoittavan tuottajan koko yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin osalta sekä vientiä harjoittavan tuottajan koko kotimarkkinamyynnin osalta. Katsottiin, että jäljempänä esitettyjen syiden perusteella otannan olisi sisällettävä riittävä määrä kotimarkkinamyyntiä harjoittavia yrityksiä. Sen vuoksi otokseen valittiin huomattavia vientiyrityksiä, joiden osuus kotimarkkinamyynnistä oli edustava.

(18)

Tältä pohjalta komissio valitsi alun alkaen otokset, joihin kuului kymmenen kiinalaista, kuusi malesialaista ja kuusi thaimaalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa. Valittujen yritysten osuus mainitun tuotteen Kiinasta tapahtuvasta viennistä yhteisöön oli noin 52 prosenttia, Malesiasta tapahtuvasta viennistä yhteisöön noin 62 prosenttia ja Thaimaasta tapahtuvasta viennistä yhteisöön noin 71 prosenttia.

(19)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyöhalukkaille vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisten maiden viranomaisille annettiin tilaisuus esittää otoksen valintaa koskevia huomautuksia.

(20)

Jotkin kiinalaiset viejät katsoivat, että ne olisi pitänyt sisällyttää otokseen kyseisiä yrityksiä koskevien erityisolosuhteiden perusteella, esimerkiksi tuotetyyppien, liiketoimintamallin tai kustannusrakenteen vuoksi tai koska niillä on yhteyksiä Hongkongissa tai yhteisössä toimiviin ryhmiin. Kun otetaan huomioon tiedon määrä ja otoksen valintaan käytettävissä ollut aika, olisi ollut epätarkoituksenmukaista yrittää hankkia otos, jossa esiintyvät kaikki edellä mainitut tekijät. Sitä ei myöskään edellytetä perusasetuksessa. Lisäksi perusasetuksen mukaisesti tutkimus voidaan rajoittaa viennin sellaiseen suurimpaan edustavaan määrään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(21)

Yksi kiinalaisista viejistä väitti, että WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen mukaisesti komission olisi pitänyt valita otokseen yksinkertaisesti ne viejät, joiden viennin määrä yhteisöön on suurin, ottamatta huomioon kotimarkkinamyynnin määrää. Polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdassa määrätään muun muassa, että otos viejistä voidaan valita perustuen sellaiseen viennin suurimpaan määrään kyseisestä maasta, joka pystytään kohtuullisesti tutkimaan. Tämä polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdan tulkinta on hylättävä. Ensinnäkin kyseisen sopimuksen 6 artiklan 10 kohta ei sisällä mitään, mikä estäisi sisällyttämästä otokseen myös sellaisia viejiä, joilla on edustava kotimarkkinamyynti. Toiseksi vientiä harjoittavien tuottajien otoksen tarkoituksena on kerätä suurin mahdollinen määrä edustavaa tietoa, jonka perusteella polkumyyntimarginaali voidaan laskea. Tässä mielessä on olennaisen tärkeää, että myös kyseessä olevan tuotteen kotimarkkinamyyntiä harjoittavat yritykset kuuluvat otokseen, jotta voidaan määrittää normaaliarvo, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti. Markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset täyttävien yritysten osalta normaaliarvon määrittäminen olisi ongelmallista ilman riittäviä tietoja voitosta ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista. Viennin suurimman mahdollisen määrän, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, olisi siten sisällettävä myös vähintäänkin riittävä määrä yrityksiä, joilla oli kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjaksona. Tästä syystä valittiin ainoastaan huomattavat vientiyritykset, jotka edustavat niin ikään huomattavaa osaa kotimarkkinamyynnistä, polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdan ja perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Wuxi Jiayihe Packaging Co., Ltd ja Wuxi Bestpac Packaging Co., Ltd olivat erehdyksessä ilmoittaneet vievänsä yhteisöön suuria määriä mainittua tuotetta, jota ne eivät tosiasiassa olleet itse tuottaneet, vaan kyseessä oli muiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotteiden prosessointi. Koska ne olivat tosiasiallisesti myyneet mainittua itse valmistamaansa tuotetta vain vähäisessä määrin, yritykset poistettiin kiinalaisten yritysten otoksesta. Koska yritys on kuitenkin jo tutkittu, sille myönnetään yksilöllinen tarkastelu.

(23)

Malesian muovintuottajien järjestö (Malaysian Plastic Manufacturers Association) huomautti, että yksi otoksen ulkopuolelle jääneistä yrityksistä ei ollut ilmoittanut etuyhteydessä olevan yrityksen muovipussien paikallista myyntiä, ja se olisi pitänyt sisällyttää otokseen. Koska tätä raportointivirhettä koskeva tieto saatiin ajoissa, komissio suostui sisällyttämään kyseisen yrityksen otokseen ja poisti samalla otokseen aiemmin valitun yrityksen, jonka vientimyynnin määrä oli pienempi.

(24)

Kaikille 22:lle otokseen alun alkaen valitulle yritykselle lähetettiin kyselylomake, ja vastaus saatiin annetussa määräajassa kaikilta muilta paitsi eräältä thaimaalaisyritykseltä, joka oli valittu otokseen mutta joka lopetti yhteistyön myöhemmin.

(25)

Kun otetaan huomioon menettelyssä osallisina olevien maiden ja osapuolten suuri määrä ja aikaan liittyvät rajoitukset, komissio päätti, ettei vientiä harjoittaville tuottajille voida perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan nojalla myöntää yksilöllistä tarkastelua, koska se olisi suhteettoman työlästä ja estäisi tutkimuksen saattamisen loppuun kohtuuajassa. Tämän mukaisesti komissio ilmoitti kaikille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, että se ei tarkastele pyyntöjä yksilöllisesti, vaikka sitä pyydettäisiin. Tällaisia pyyntöjä ei myöskään vastaanotettu 40 päivän määräajan kuluessa, joka oli vahvistettu menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa.

(26)

On huomattava, että yksi otokseen kuulumaton mutta tutkimuksen kanssa yhteistyössä toiminut kiinalaisyritys pyysi nimenmuutosta nimestä Jiangmen Xiefeng Plastic Co., Ltd nimeksi Jiangmen Toptype Plastic Products Co., Ltd. Näyttöä esitettiin siitä, että kyseessä oli saman oikeussubjektin nimenmuutoksesta ja että yrityksen oikeudellinen muoto, rakenne tai omistajuussuhteet eivät muutu. Näin ollen kyseisen yrityksen nimi muutettiin tämän asetuksen liitteessä olevaan luetteloon.

2.   YHTEISÖN TUOTTAJIEN OTANTA

(27)

Yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi esitettiin menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Komissio pyysi tämän vuoksi yhteisön tuottajia toimittamaan tietoja samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä.

(28)

34 yhteisön tuottajaa ilmoittautui ja toimitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot. Otokseen valittiin yhteensä viisi yritystä (kolme Ranskasta ja kaksi Espanjasta), jotka edustivat suurinta yhteisön tuotannon edustavaa määrää (noin 18:aa prosenttia), joka pystyttiin kohtuullisesti tutkimaan käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuultiin yhteisön tuottajien järjestöä, joka ei vastustanut asiaa. Kaikki otokseen kuuluneet yhteisön tuottajat tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Lisäksi muut valitukseen osallistuneet tuottajat ja valitusta tukeneet tuottajat, jotka toimivat Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, toimittivat asianmukaisesti joitain yleistietoja vahinkoa koskevaan tarkasteluun.

3.   TUOJAOTANTA

(29)

Yhteisön tuojien suuren määrän vuoksi esitettiin menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Komissio pyysi tämän vuoksi tuojia toimittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia ja myyntiä koskevia tietoja.

(30)

Saamiensa tietojen perusteella komissio valitsi otokseen viisi tuojaa kolmesta jäsenvaltiosta: kaksi Ranskasta, yhden Saksasta ja kaksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Asiassa kuultiin kahta tunnettua tuojia edustavaa järjestöä. Tuojat edustivat yhteisön tuojien suurinta edustavaa myyntiä (noin 9:ää prosenttia), joka pystyttiin kohtuullisesti tutkimaan käytettävissä olevassa ajassa. Kaksi tuojaa teki lopulta yhteistyötä ja lähetti vastaukset kyselylomakkeeseen.

4.   OSAPUOLILLE ILMOITTAMINEN

(31)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa tiettyjen Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnissa sekä menettelyn päättämistä Malesiasta peräisin olevan tuonnin osalta. Lisäksi osapuolille asetettiin määräaika, johon mennessä niiden oli esitettävä huomautuksensa kyseisistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön.

(32)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

C.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   YLEISTÄ

(33)

Polyeteenistä valmistettuja muovisäkkejä, -kasseja ja -pusseja jaetaan yleensä vähittäiskaupoissa kuluttajille, jotka käyttävät niitä ostosten kantamiseen, elintarvikkeiden pakkaamiseen ja kotitalousjätteiden hävittämiseen.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE

(34)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Kiinasta, Malesiasta ja Thaimaasta peräisin olevat muovisäkit, -kassit ja -pussit, jotka sisältävät polyeteeniä vähintään 20 prosenttia painosta ja joiden paksuus on enintään 100 mikrometriä (”muovipussit”). Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan CN-koodeihin ex 3923 21 00, ex 3923 29 10 ja ex 3923 29 90.

(35)

Muovipusseja valmistetaan polyeteenistä kalvonpuhallusekstruusiolla tehdystä jatkuvasta letkumaisesta radasta, joka sitten prosessoidaan edelleen leikkaamalla sekä halutulla tavalla saumaamalla ja painamalla sekä liittämällä kahvoja ja/tai sulkimia. Pusseja voidaan valmistaa eripaksuisista polyeteeneistä, joihin on sekoitettu muita muoveja tai lisäaineita. Materiaalin koostumus vaikuttaa sellaisiin pussin ominaisuuksiin kuin lujuus, kestävyys ja hajoavuus, joita edellytetään eri käyttötarkoituksissa.

(36)

Tutkimuksen aikana Kiinan viranomaiset sekä useat tuojat ja viejät katsoivat, että tutkimus on liian laaja-alainen, koska se kattoi muun muassa ostoskassit, roskapussit, pakastepussit sekä hedelmä- ja vihannespussit, joiden väitetään poikkeavan toisistaan fyysisten ominaisuuksien, hinnan, myyntikanavien ja käyttötarkoituksen osalta ja joista kuluttajilla väitettiin olevan eri näkemys. Yksi viejä ja monet tuojat pyysivät erityisesti, että suljinpussit (polyeteenipussit, joissa on liukuva suljinmekanismi) jätettäisiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska niissä väitettiin olevan eroja raaka-aineen, tuotantoprosessin, ulkomuodon, käyttötarkoituksen ja hinnan osalta sekä siinä, miten kuluttajat ne mieltävät. Toinen tuoja esitti samanlaisen väitteen, joka koski rahankuljetuspusseja, joilla kyseisen tuojan näkemyksen mukaan on ainutlaatuisia teknisiä ja fyysisiä ominaisuuksia ja joita tuottavat vain harvat yritykset.

(37)

Eräs malesialainen viejä väitti lisäksi, että joidenkin niiden valmistamien ostoskassien jakelumekanismissa oleva patentoitu piirre aiheuttaisin sen, että kyseinen viejä olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska yhteisön tuotannonala ei väitteen mukaan pysty valmistamaan kyseisin ominaisuuksin varustettuja kasseja. Siitä huolimatta, että tämän patentoidun ominaisuuden tarkoitus on tehdä tuotteesta muita ostoskasseja käytännöllisempi, se ei aiheuta riittävää eroa kyseisten kassien fyysisiin ominaisuuksiin, jotta niitä voitaisiin pitää eri tuotteina. Ne ovat edelleen periaatteessa keskenään vaihdettavissa muihin ostoskasseihin nähden, olipa niissä patentoituja järjestelmiä tai ei.

(38)

Vaikka onkin tunnustettua, että on olemassa erityyppisiä muovipusseja, jotka on suunniteltu muun muassa edellä mainittuihin erilaisiin käyttötarkoituksiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikilla näillä erityyppisillä muovipusseilla – myös niillä, joilla on patentoituja ominaisuuksia – on samat fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja niitä voidaan käyttää toisiaan korvaavasti eri käyttötarkoituksiin: ne ovat pohjimmiltaan polyeteenikalvosta tehtyjä joustavia säiliöitä, joita käytetään elintarvikkeiden pakkaamiseen ja kuljettamiseen. Muovipussien käyttötarkoitus on aina sama, vaikka kuljetettavat tai pakattavat tavarat voivat vaihdella (ovat esimerkiksi vähittäiskauppatavaroita, elintarvikkeita, jätteitä). Tässä yhteydessä olisi huomattava, että perusasetuksessa ei edellytetä, että tutkimukset kattavat tuotteita, jotka ovat samanlaisia kaikilta ominaisuuksiltaan, kuten tuotantoprosessin, hinnan, myyntikanavien tai kuluttajien näkemyksen osalta. Komission johdonmukaisena käytäntönä on ollut pikemminkin vaatia, että tuotetyyppien pitämiseksi yhtenä tuotteena riittää, jos niillä on samat fyysiset, tekniset ja/tai kemialliset perusominaisuudet.

(39)

Näin ollen kaikkia erityyppisiä Kiinasta, Malesiasta ja Thaimaasta peräisin olevia muovipusseja, jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 3923 21 00, ex 3923 29 10 ja ex 3923 29 90, pidetään tässä tutkimuksessa yhtenä tuotteena.

3.   SAMANKALTAINEN TUOTE

(40)

Komissio totesi, että Kiinan, Malesian (joka oli myös vertailumaana) ja Thaimaan kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt muovipussit ja asianomaisista maista yhteisöön viedyt muovipussit sekä yhteisön tuotannonalan tuottamat ja myymät muovipussit ovat fyysisiltä, kemiallisilta ja teknisiltä ominaisuuksiltaan sekä käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tästä syystä pääteltiin, että kaikki ovat samankaltaisia tuotteita perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

D.   POLKUMYYNTI

1.   YLEISET MENETELMÄT

(41)

Seuraavassa esiteltyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu kaikkiin Malesiassa ja Thaimaassa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Näin ollen polkumyyntiä koskevat päätelmät esitetään siten, että kunkin asianomaisen viejämaan osalta esitetään ainoastaan kyseistä maata koskevat tiedot.

1.1   Normaaliarvo

(42)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(43)

Komissio yksilöi tämän jälkeen ne kotimarkkinoitten kokonaismyynniltään edustavien yritysten kotimarkkinoillaan myymät tuotetyypit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät tyypit tai suoraan verrattavissa niihin. Käytetyt kriteerit olivat seuraavat: muovipussien raaka-ainetyyppi, koko, väri, painatukset, sulkemismekanismi, kahvat ja muotoilu.

(44)

Tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotetyypin kokonaismäärästä.

(45)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin muovipussityypin, jonka osalta kunkin yrityksen kotimarkkinamyynti kussakin viejämaassa oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kunkin vietyjä tuotelajeja vastaavan lajin myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli kannattavaa tutkimusajanjaksona.

(46)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tuotetyypin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksona riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(47)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan tuon kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus tuotelajin kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia.

(48)

Tapauksissa, joissa jonkin tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä, kyseisen lajin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(49)

Kun normaaliarvon määrittämiseen ei voitu käyttää vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotetyypin kotimarkkinahintoja, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio määritti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(50)

Laskennalliset normaaliarvot määritettiin lisäämällä kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voittomarginaali kunkin viejän vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, jotka oikaistiin tarvittaessa.

(51)

Kaikissa tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio selvitti, olivatko tiedot kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneista myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä koituneesta voitosta luotettavia.

1.2   Vientihinta

(52)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(53)

Jos vienti tapahtui etuyhteydessä olevien yhteisössä toimivien tuojien kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle ja jota oikaistiin asianmukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi. Tässä käytettiin etuyhteydessä olevien tuojien omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Voittomarginaali määritettiin yhteistyössä toimivilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen tietojen perusteella.

1.3   Vertailu

(54)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(55)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kaikille tutkituille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

1.4   Polkumyyntimarginaalit

(56)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla tuotetyyppikohtaisesti normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa.

(57)

Niiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka ilmoittautuivat perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti mutta jotka eivät kuuluneet otokseen, polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

(58)

Komission vakiintuneena käytäntönä on polkumyyntimarginaalia määrittäessä ollut pitää etuyhteydessä olevia tai samaan ryhmään kuuluvia vientiä harjoittavia tuottajia yhtenä yksikkönä, jolle määritetään yksi ainoa polkumyyntimarginaali. Tämä johtuu etenkin siitä, että yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittäminen voisi rohkaista yrityksiä kiertämään polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja siten tehdä niistä tehottomia, koska keskenään etuyhteydessä olevilla vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi mahdollisuus ohjata yhteisöön suuntautuva vientinsä sen yrityksen kautta, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali on alhaisin.

(59)

Tämän käytännön mukaisesti kohdeltiin samaan ryhmittymään kuuluvia, keskenään etuyhteydessä olevia vientiä harjoittavia tuottajia yhtenä ja samana yksikkönä, jolle vahvistettiin yksi ja sama polkumyyntimarginaali, joka määritettiin vastaaviin ryhmittymiin kuuluvien yhteistyössä toimineiden tuottajien polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

(60)

Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyöstä kieltäytyneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin ensin yhteistyöstä kieltäytymisen taso. Sitä varten verrattiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman yhteisöön suuntautuneen viennin määrää Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin.

(61)

Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 85 prosenttia) Malesiassa ja Thaimaassa, katsottiin sopivaksi vahvistaa näissä maissa yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali yhtä korkeaksi kuin korkein yhteistyössä toimineelle viejälle määritetty tulli.

(62)

Kiinan osalta on huomattava, että vaikka yhteistyön kokonaisaste oli korkea, kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa antoi vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, mistä syystä niiden katsottiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti kieltäytyneen yhteistyöstä, kuten jäljempänä kuvataan. Koska kyseiset yritykset kieltäytyivät tarkoituksellisesti yhteistyöstä, kaikkien yhteistyöhön osallistumattomien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien jäännöspolkumyyntimarginaali perustui käytettävissä oleviin tietoihin. Näin ollen katsottiin asianmukaiseksi, että jäännöspolkumyyntimarginaali määritettäisiin samalle tasolle kuin edustaville tuotelajeille määritetty marginaali, joka asetettiin niille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalous- tai yksilöllistä kohtelua. Ei ollut merkkejä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneet vientiä harjoittavat tuottajat olisivat osallistuneet polkumyyntiin vähemmässä määrin.

2.   MALESIA

2.1   Normaaliarvo

(63)

Kolmella yrityksellä oli kotimarkkinoilla edustava kokonaismyynti. Kotimarkkinoilla myytävien ja vientiin tarkoitettujen toisiaan vastaavien tuotetyyppien puuttuessa kyseisiä yrityksiä koskeva normaaliarvo oli kuitenkin määritettävä edellä esitetyllä menetelmällä. Myös niiden kolmen yrityksen osalta, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvo oli määritettävä edellä esitetyllä tavalla.

(64)

Niiden kolmen yrityksen osalta, joilla oli edustava kotimarkkinamyynti, normaaliarvon määrittämisessä käytettiin niiden tavanomaisessa kaupankäynnissä saamaa voittoa sekä aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka perustuivat niiden omaan kotimarkkinamyyntiin.

(65)

Niille kolmelle yritykselle, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus määritettiin kotimarkkinamyyntiä harjoittavien kolmen yrityksen keskimääräisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten perusteella.

(66)

Koska samankaltaisen tuotteen yleisesti kannattavaa kotimarkkinamyyntiä oli ainoastaan yhdellä malesialaisella viejällä, samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden kotimarkkinamyynnin keskimääräistä kannattavuustasoa – 5,5 prosenttia – käytettiin määritettäessä normaaliarvo niille kolmelle yritykselle, joilla ei ollut kotimarkkinamyyntiä, perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2.2   Vientihinta

(67)

Vientiä harjoittavat kuusi tuottajaa veivät tuotetta yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai yhteisössä tai Indonesiassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä. Kun vientiä harjoitettiin yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien viejien välityksellä, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti edellä johdanto-osan 53 kappaleessa esitetyllä tavalla.

2.3   Vertailu

(68)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten esitettiin edellä johdanto-osan 54 ja 55 kappaleessa, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(69)

Indonesian kautta kulkeneeseen myyntiin sovellettiin palkkioiden 3,3 prosentin oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Palkkioiden määrä perustui indonesialaisyrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja 3 prosentin voittomarginaaliin. Koska etuyhteydessä olevien yritysten myynti vaikutti indonesialaisyrityksen voittoon, 3 prosentin voittomarginaali määritettiin etuyhteydettömän kauppiaan saavuttaman voittomarginaalin perusteella.

(70)

Eräs muu viejä vaati, että sen yhteisössä soveltamia myyntihintoja on oikaistava, jotta otettaisiin huomioon viejän uusimman (tutkimusajanjakson jälkeen tehdyssä) myyntisopimuksen sisältämä mahdollisuus hinnankorotukseen, jonka kyseinen viejä väitti kompensoivan tappioita, joita sille aiheutui tutkimusajanjaksolla raaka-aineiden hintojen nousun vuoksi. Koska hintaa ei oikaistu tutkimusajanjaksolla ja koska ei ole näyttöä siitä, että uudella sopimuksella on yhteys aiempaan hintakehitykseen, tähän ei voida myöntyä.

2.4   Polkumyyntimarginaalit

(71)

Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

Dragonpak Industries (M) S/B, Johor Bahru

0 %

Europlastics Malaysia S/B, Shah Alam

0 %

Hond Tat Industries S/B, Klang

4,0 %

Plastic V S/B, Klang

0 %

Poly Carrier Industries S/B, Klang

0 %

Sido Bangun S/B, Negri Sembilan

9,1 %

Otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

7,3 %

Kaikki muut yritykset

9,1 %

(72)

Komissio selvitti, voidaanko koko Malesian kattavan polkumyyntitason osoittaa ylittävän 2 prosentin vähimmäistason, kuten perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetään. Tätä tarkoitusta varten katsottiin tarkoituksenmukaiseksi ekstrapoloida otoksen tulokset – mukaan luettuna niiden yritysten tulokset, jotka eivät harjoittaneet polkumyyntiä – jotta voitaisiin arvioida otokseen kuulumattomien yritysten polkumyyntitaso. Polkumyynnin määrä otoksessa, ilmaistuna prosentteina otoksen CIF-vientiarvosta, oli alle 2 prosenttia. Näin ollen koko Malesiaa koskeva polkumyyntimarginaali oli alle vähimmäistason. Näissä olosuhteissa menettely olisi päätettävä Malesiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta eikä tulleja pidä ottaa käyttöön.

(73)

Yhteisön tuotannonala väitti, että perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa ei säädetä koko maan kattavan polkumyyntimarginaalin vähimmäistason määrittämisestä.

(74)

Komissio hylkäsi tämän tulkinnan. Perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetään selkeästi, että menettely on päätettävä, jos polkumyyntimarginaali on vähemmän kuin 2 prosenttia. Koska menettely pannaan vireille tiettyä maata vastaan, tämä koskee erityisesti koko maan kattavaa marginaalia.

(75)

Yhteisön tuotannonala väitti lisäksi perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädettävän, että nollamarginaaleja ja vähimmäistason marginaaleja ei pitäisi ottaa huomioon määritettäessä polkumyyntitullia otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Kyseisessä artiklassa vahvistetaan kuitenkin enimmäistulli vientiä harjoittaville tuottajille siinä tapauksessa, että tulleja on sovellettava. Koska kävi ilmi, että polkumyyntiin osallistuneet malesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat edustavat ainoastaan pientä osaa Malesian kokonaisviennistä, katsottiin asianmukaiseksi, kuten edellä johdanto-osan 72 kappaleessa todettiin, käyttää koko otoksen tulosten ekstrapolointia koko maan kattavan määrityksen perustana.

3.   THAIMAA

3.1   Normaaliarvo

(76)

Kolmella yrityksellä oli kotimarkkinoilla edustava kokonaismyynti. Kotimarkkinoilla myytävien ja vientiin tarkoitettujen toisiaan vastaavien tuotetyyppien puuttuessa kyseisiä yrityksiä koskeva normaaliarvo oli kuitenkin määritettävä edellä esitetyllä menetelmällä. Myös niiden yritysten osalta, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvo oli määritettävä edellä esitetyllä tavalla.

(77)

Näiden kolmen yrityksen kohdalla käytettiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka perustuivat niiden omaan kotimarkkinamyyntiin. Kahdelle yritykselle, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus määritettiin kotimarkkinamyyntiä harjoittavien kolmen yrityksen keskimääräisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten perusteella.

(78)

Niiden kahden yrityksen osalta, joilla oli edustavaa kotimarkkinamyyntiä, käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä saatua voittoa. Yrityksen omaa voittoa ei voitu käyttää kolmannen yrityksen osalta, jolla oli edustava kotimarkkinamyynti, koska alle 10 prosenttia voitosta oli saatu tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(79)

Koska yhdelläkään thaimaalaisella viejällä ei ollut yleisesti kannattavaa kotimarkkinamyyntiä, niiden kahden yrityksen normaaliarvon määrittämiseksi, joilla ei ollut kotimarkkinamyyntiä, käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti kohtuullista voittomarginaalia, joka perustui yhden thaimaalaisyrityksen saamaan voittoon kotimarkkinoilla myydyistä saman yleisen luokan tuotteista. Samoin meneteltiin sen yrityksen kohdalla, jolla oli alle 10 prosentin kotimarkkinamyynti.

3.2   Vientihinta

(80)

Yhteistyössä toimineiden viiden vientiä harjoittavan tuottajan vienti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Vientihinnat määritettiin siten perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.

3.3   Vertailu

(81)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten edellä esitettiin, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

3.4   Polkumyyntimarginaalit

(82)

Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

King Pac Industrial Co Ltd, Chonburi ja Dpac Industrial Co., Ltd, Bangkok

14,3 %

Multibax Public Co., Ltd., Chonburi

5,1 %

Naraipak Co., Ltd ja Narai Packaging (Thailand) Ltd, Bangkok

10,4 %

Sahachit Watana Plastic Industry Co., Ltd., Bangkok

6,8 %

Thai Plastic Bags Industries Co., Ltd., Nakhonpathom

5,8 %

Otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

7,9 %

Kaikki muut yritykset

14,3 %

4.   KIINAN KANSANTASAVALTA

4.1   Markkinatalouskohtelu ja yksilöllinen kohtelu

(83)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan 1–6 alakohdan mukaisesti normaaliarvo on määritettävä Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa niille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden on todettu täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut edellytykset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

1)

liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinaolosuhteiden perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan;

2)

kirjanpito tarkastetaan riippumattomasti ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkiin tarkoituksiin;

3)

aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole;

4)

konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat oikeusvarmuuden ja vakauden; ja

5)

valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.

(84)

Niistä vientiä harjoittavista kiinalaistuottajista, jotka oli otettu huomioon otoksen valinnassa ja jotka olivat toimineet yhteistyössä, 108 pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja toimittivat vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetut lomakkeet täytettyinä annetun määräajan kuluessa. Kolme yritystä pyysi ainoastaan yksilöllistä kohtelua ja palautti markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen ohjeiden mukaisesti osittain täytettynä. Tutkittujen kymmenen kiinalaisyrityksen osalta komissio hankki kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot kyseisten yritysten tiloissa.

(85)

Todettiin, että tutkituista kymmenestä kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta seitsemän on osoittanut täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi vaatimusta, ja niille olisi siksi myönnettävä markkinatalouskohtelu, kun taas yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta päätettiin, että sille ei pidä myöntää markkinatalouskohtelua.

(86)

Lisäksi kahden jäljelle jäävän tutkitun vientiä harjoittavan kiinalaistuottajan sekä yhden otokseen kuulumattoman vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla havaittiin, että ne olivat toimittaneet perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

(87)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ei ilmoittanut markkinatalouskohtelua koskevassa pyyntölomakkeessa ja polkumyyntiä koskevissa kyselyvastauksissa, missä liikesuhteessa ne olivat toisiinsa, ja toinen näistä yrityksistä toimitti väärennettyjä todisteita kyseisten yritysten liikesuhteen osittaiseksi salaamiseksi.

(88)

Tässä yhteydessä olisi huomattava, että komission johdonmukaisena käytäntönä on tutkia, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. Tämä on tarpeen sen välttämiseksi, että yritysryhmän myynti kanavoidaan ryhmän sisällä sellaisen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, jolle on myönnetty yksilöllinen tulli ja markkinatalousasema, mikäli toimenpiteitä otettaisiin käyttöön. Siitä syystä tapauksissa, joissa tytäryritys tai jokin toinen etuyhteydessä oleva yritys on tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja ja/tai myyjä, kaikkien etuyhteydessä olevien yritysten etuyhteys on ilmoitettava sen varmistamiseksi, että jos toimenpiteitä otetaan käyttöön, etuyhteydessä oleville yrityksille vahvistetaan sama polkumyyntimarginaali. Kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin osallistuvien etuyhteydessä olevien yritysten on lisäksi annettava markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen edellyttämät tiedot, jotta voidaan tutkia, täyttävätkö kyseiset yritykset myös perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kriteerit. Kaikkien etuyhteydessä olevien tuottajien on vastattava myös kyselylomakkeeseen.

(89)

Käsiteltävänä olevassa asiassa kumpikin yritys erikseen täytti velvoitteensa toimittaa markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa vaaditut tiedot, mutta kyseiset etuyhteydessä olevat yritykset yrittivät salata keskinäisen liikesuhteensa. Koska keskinäinen liikesuhde ei tullut ilmi, toista näistä etuyhteydessä olevista yrityksistä ei tutkittu yhdessä otokseen valitun yrityksen kanssa, toisin kuin tavallisesti olisi menetelty. Komissiolle toimitettujen tietojen perusteella ei siten ollut mahdollista tutkia asianmukaisesti kaikkia ryhmän etuyhteydessä olevia yrityksiä. Tästä syystä ei voitu vahvistaa, että ryhmä kokonaisuudessaan täyttää markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset.

(90)

Näin ollen sekä tutkitun vientiä harjoittavan tuottajan että siihen etuyhteydessä olevan yrityksen, joka on tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin osallistuva tuottaja, katsottiin olevan yhteistyöstä kieltäytyneitä vientiä harjoittavia tuottajia.

(91)

Yhden jäljelle jäävän yrityksen osalta löydettiin näyttöä siitä, että se oli tietoisesti antanut kyselylomakkeessa vääriä tietoja vientimyynnistä ja väärentänyt laskuja tarkastuskäynnin yhteydessä jäljempänä johdanto-osan 112 kappaleessa kuvatulla tavalla. Koska yritys katsottiin yhteistyöstä kieltäytyneeksi viejäksi, todettiin, että sen markkinatalouskohtelua koskevasta pyynnöstä ei ollut aiheellista tehdä päätöstä ja että kyseiselle yritykselle ei näissä oloissa voitu laskea yksilöllistä marginaalia.

(92)

Asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja yhteisön tuotannonalalle annettiin tilaisuus esittää huomautuksensa edellä mainituista päätelmistä.

(93)

Edellä johdanto-osan 85 kappaleessa tarkoitettu kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei kyennyt osoittamaan täyttävänsä edellä mainitut vaatimukset 1, 2 ja 3, ja tästä syystä sille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Kyseisen yrityksen ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten tutkimuksessa kävi ilmi, että tähän ryhmään kuuluu kaksi tuotantoyksikköä, joista toinen on kiinalainen yritys ja toinen hongkongilaisen emoyrityksen Kiinassa toimiva tytäryritys. Yritys ei kyennyt osoittamaan, että Kiinan valtio ei vaikuta kyseisen tytäryrityksen johtamiseen. Lisäksi kiinalaistuottajan toimiluvassa todetaan, että tietty vähimmäisprosenttiosuus tuotoksesta on vietävä maasta. Yritys väitti, että se voisi hankkia paikallisviranomaisilta luvan kotimarkkinamyyntiin, toisin sanoen rajoittamattoman liiketoimintaluvan. Se ei kuitenkaan esittänyt näyttöä väitteensä tueksi, ei myöskään pyytänyt poistamaan tätä ilmeistä rajoitusta toimiluvastaan eikä muuttanut yhtiöjärjestystään, jossa vientivaatimus niin ikään mainittiin. Näin ollen todettiin, että yritys ei esittänyt riittävää näyttöä siitä, että se voi harjoittaa myyntiä vapaasti ja joustavasti markkinasignaalien perusteella, mikä sisältäisi mahdollisuuden myös kotimarkkinamyyntiin. Tällainen rajoitus johtuu valtion merkittävästä puuttumisesta yrityksen toimintaan, toisin sanoen liiketoimintaluvasta, jossa rajoitetaan yrityksen toiminta-ala vientimarkkinoihin.

(94)

Edellä mainituista syistä hylättiin myös yrityksen yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö, koska yritys ei täytä perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan b alakohdan vaatimuksia eli sitä, että vientihinnoista ja -määristä päätetään vapaasti.

(95)

Koska hongkongilaisen emoyrityksen tytäryritys toimii kassaperusteisesti, vaatimuksen 2 osalta katsotaan, että sen tilit eivät vastaa kansainvälisten tilinpäätösnormien (IAS) edellyttämää suoriteperusteisen kirjanpidon periaatteen mukaisuutta. Lisäksi se, että kyseisen tytäryrityksen toimintoja ei ole eroteltu toisen tuotantoyrityksen toiminnoista, synnyttää epäilyjä kummankin tuotantoyksikön tilien todenperäisyydestä erityisesti kustannusten osalta. Tästä syystä ei voida katsoa, että markkinatalouskohtelun vaatimus 2 täyttyisi.

(96)

Tytäryritys ei selkeästi osoittanut, miten maankäyttöoikeudet ja tehdasrakennukset oli hankittu tai tehtiinkö niistä poistoja. Tästä syystä katsotaan, että markkinatalouskohtelun vaatimus 3 ei täyty, koska yritys ei ole osoittanut, että maankäyttöoikeuksiin ja tehdasrakennusten hankintaan liittyviä aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia vääristymiä ei esiinny.

(97)

Erään toisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimiluvassa ja yhtiöjärjestyksessä oli kohta, jonka mukaan 100 prosenttia yrityksen tuotoksesta on vietävä ulkomaille. Yrityksellä oli siten tutkimusajanjaksolla vientivelvoite, ja komissio katsoi alun alkaen, että yritys ei ollut vapaa tekemään liiketoimintaa koskevia päätöksiä markkinasignaalien perusteella; tästä syystä markkinatalouskohtelun ensimmäinen vaatimus ei täyty. Kyseinen yritys toimitti kuitenkin näyttöä siitä, että mainitut rajoitukset oli poistettu maaliskuussa 2006. Lisäksi yritys perusteli päätöstään olla harjoittamatta kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjaksoon asti sekä sen aikana toimittamalla näyttöä siitä, että kyseinen päätös oli tehty ainoastaan yrityksen tilannetta ja sen markkinanäkymiä silmällä pitäen, ja näin ollen toimiluvassa olevasta vientivelvoitteestaan huolimatta valtio ei todellisuudessa puuttunut yrityksen toimintaan. Koska yrityksen toimiluvassa ei enää ole vientivelvoitetta ja koska yritys perusteli väitteensä, jonka mukaan ilmeinen rajoitus oli vanhentunut jo ennen sen poistamista, yritys täyttää markkinatalouskohtelun ensimmäisen vaatimuksen.

(98)

Kiinan valtio ja useat viejät väittivät, että komissio teki markkinatalousasemaa koskevan päätöksensä pelkästään otokseen kuuluneiden yritysten perusteella eikä ottanut huomioon otoksen ulkopuolelle jääneiden noin 100 yrityksen markkinatalouskohtelua koskevaa pyyntöä. Väitteen mukaan komission olisi päätettävä erikseen kustakin markkinatalouskohtelua koskevasta pyynnöstä riippumatta siitä, kuuluuko kyseinen viejä otokseen vai ei.

(99)

Ensinnäkin on huomattava, että tässä menettelyssä oli mukana ennätyksellisen suuri määrä, yli sata yhteistyössä toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa. Komission oli näissä oloissa varmistettava, että tutkimus voitiin toteuttaa käytettävissä olevin resurssein säädetyssä määräajassa noudattaen markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arviointikriteerejä.

(100)

Komission näkemyksen mukaan voimassa oleva otantaa koskeva säännös (perusasetuksen 17 artikla) kattaa täysin markkinatalouskohtelua pyytäneiden yritysten tilanteen. Otantamenettelyn luonteesta johtuu, että viejille ei voida myöntää yksilöllistä arviointia markkinatalousmaissa eikä siirtymätalousmaissa, ja otoksesta tehtyjä päätelmiä sovelletaan myös niihin viejiin.

(101)

Perusasetuksen 17 artiklassa säädetään yleisestä menetelmästä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että yksilöllinen tarkastelu ei yritysten suuren määrän vuoksi ole mahdollista; toisin sanoen kyseessä on edustava otos. Mikään ei estä soveltamasta kyseistä menetelmää tapauksessa, jossa asianomaisten yritysten suureen määrään sisältyy paljon markkinatalouskohtelua pyytäneitä yrityksiä.

(102)

Se, myönnetäänkö otokseen kuuluvalle ja hakemuksen esittäneelle yritykselle markkinatalous- tai yksilöllinen kohtelu vai ei, onkin tekninen kysymys, jolla on merkitystä vain polkumyyntimarginaalin määrittämismenetelmän kannalta. Se vaikuttaa ainoastaan polkumyyntilaskelmassa käytettäviin tietoihin, joko kyseisen yrityksen omiin tai vertailumaan tietoihin. Kaikkien otosmenettelyjen tavoin määritetään kaikkien otokseen kuuluvien yritysten painotettu keskiarvo riippumatta siitä, mitä menetelmää kunkin yrityksen polkumyyntilaskelmassa on käytetty markkinatalous- tai yksilöllisen kohtelun myöntämistä koskevan arvion tuloksena. Markkinatalous- tai yksilöllisen kohtelun ei siis pitäisi estää normaalien otantamenettelyjen soveltamista.

(103)

Otantamenettelyn perimmäisenä tarkoituksena on sovittaa hallintoresurssit, jotka ovat tarpeen arvioinnin suorittamiseksi ripeästi ja säädettyjen määräaikojen puitteissa, yhteen mahdollisimman yksilöllisen analyysin kanssa. Tässä tapauksessa markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen määrä oli niin huomattava, että joissain muissa tapauksissa toteutettu yksilöllinen tarkastelu oli hallinnon kannalta mahdoton. Siksi katsottiin kohtuulliseksi soveltaa myös kaikkiin otoksen ulkopuolelle jääneisiin yrityksiin painotettua keskimääräistä marginaalia, joka on määritetty kaikkien otokseen valittujen yritysten perusteella johdanto-osan 17 kappaleessa vahvistetuin kriteerein riippumatta siitä, onko kyseisille yrityksille myönnetty markkinatalous- tai yksilöllistä kohtelua.

(104)

Yhteisön tuotannonala vastusti markkinatalouskohtelun myöntämistä edellä kuvatuille viidelle yritykselle.

(105)

Yhteisön tuotannonala väitti, että yhtä niistä yrityksistä, joille markkinatalouskohtelu oli myönnetty, pidetään yleisesti valtionyhtiönä, ja koska kyseinen yritys on viime aikoihin saakka ollut yksi suurimmista valtion omistamista kauppayhteenliittymistä, se todennäköisesti hyötyy edelleen edullisesta asemastaan Kiinan valtioon nähden, mikä vaikuttaa yrityksen toimintaan. Lisäksi yhteisön tuotannonala huomautti, että aiemmin valtion omistamalta yritykseltä nykyiselle yritykselle tehdyllä omaisuudensiirrolla saattaa olla vaikutuksia. Komissio tarkisti kyseisen yrityksen omistukseen ja valvontaan liittyvät rakenteet ja totesi, että yksityiset sijoittajat olivat johtaneet sitä vuodesta 2002 ilman valtion valvontaa. Lisäksi komissio tutki valtion omistamalta yritykseltä tehdyn omaisuudensiirron ja oli vakuuttunut siitä, että se toteutettiin markkinatalousolosuhteissa. Nämä päätelmät kyseenalaistavaa näyttöä ei ole toimitettu. Edellisten seikkojen lisäksi yhteisön tuotannonala katsoi, että koska kyseinen yritys oli saanut vientitukea, sille ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua. Tuen määrä ja laatu eivät kuitenkaan oikeuta epäämään markkinatalouskohtelua.

(106)

Erään toisen yrityksen osalta, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, yhteisön tuotannonala väitti, että koska sen vientituotteet on enimmäkseen valmistettu edellä tarkastellun yrityksen kanssa tehdyin jalostuskorvausjärjestelyin, myöskään sille ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua. Koska ensin mainitun yrityksen on kuitenkin todettu täyttävän markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset, ei ole perusteita katsoa, että myöntämisedellytykset eivät täyty näiden kahden yrityksen välisten jalostuskorvausjärjestelyjen takia.

(107)

Erään kolmannen yrityksen osalta, jolle markkinatalouskohtelu myönnettiin, yhteisön tuotannonala katsoi, että koska yritys ei ollut vielä tuottanut voittoa, se ei toimi markkinatalousolosuhteissa. Komission käsityksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole epänormaalia perustamisvaiheessa ja sopii markkinatalousolosuhteisiin. Yhteisön tuotannonala katsoi myös, että tutkimusajanjaksolla yrityksen toimiluvan sisältämä viennin vähimmäisvelvoite on ristiriidassa markkinatalouskohtelun myöntämiseksi edellytetyn ensimmäisen vaatimuksen kanssa. Komission käsityksen mukaan tämä ei kuitenkaan aiheuttanut tosiasiallista rajoitusta tutkimusajanjaksolla. Perusteluna on ensinnäkin se, että rajoitus poistettiin toimiluvasta vuonna 2005 ja toiseksi se, että prosentuaalinen vientimyynti oli aina merkittävästi yli vanhassa toimiluvassa asetetun kynnysarvon, mikä osoittaa, että vanhan toimiluvan sisältämä rajoitus oli jo vanhentunut. Yhteisön tuotannonala väitti vielä, että tilintarkastajan huomautus kyseisen kolmannen yrityksen raaka-aineiden hintoja koskevasta arviosta merkitsee sitä, että yrityksen tilinpitoon ei voi luottaa. Komissio katsoo kuitenkin, että koska tilintarkastaja esitti tämän huomautuksen ja yritys toteutti toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, voidaan vakuuttua siitä, että tilit on tarkastettu riippumattomasti ja ne ovat luotettavia.

(108)

Neljännen yrityksen kohdalla, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, yhteisön tuotannonala väitti, että valtio puuttui yrityksen työvoimapolitiikkaan, koska käytetty työsopimus toimitettiin paikallisviranomaisten hyväksyttäväksi. Hyväksyntä koski kuitenkin ainoastaan sopimustyypin rakennetta eikä sen sisältämiä ehtoja. Tätä ei sellaisenaan pidetty valtion puuttumisena asioihin.

(109)

Lisäksi yhteisön tuotannonala vastusti markkinatalouskohtelun myöntämistä viidennelle yritykselle, jonka tutkimusajanjaksolla voimassa olleessa yhtiöjärjestyksessä oli säännös kaiken tuotannon vientivelvoitteesta ulkomaille. Kyseinen yritys kuitenkin myi tarkasteltavana olevaa tuotetta kotimarkkinoilla Kiinassa sekä ennen tutkimusajanjaksoa että sen aikana. Vuonna 2005 yritys poisti kaikki rajoitukset yhtiöjärjestyksestään, ja tämän vuoksi ei ole syytä olla myöntämättä sille markkinatalouskohtelua.

(110)

Edellä johdanto-osan 87–90 kappaleessa mainitut kaksi vientiä harjoittavaa kiinalaistuottajaa, joiden katsottiin kieltäytyvän yhteistyöstä, vastustivat komission päätelmiä, joiden mukaan kyseisiä yrityksiä olisi kohdeltava yhteistyöstä kieltäytyvinä eikä niille pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua. Nämä yritykset eivät kuitenkaan ole toimittaneet vakuuttavaa selitystä tai tietoa, joka osoittaisi vääräksi komission käytössä olevan näytön, joka kerättiin toisen yrityksen toimitiloihin tehdyllä tarkastuskäynnillä. Tästä syystä vahvistettiin, että yritykset on tässä menettelyssä katsottava yhteistyöstä kieltäytyviksi eikä niille näin ollen myönnetä markkinatalouskohtelua.

(111)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin ja asiasta ilmoitettiin niille osapuolille, joita se välittömästi koskee. Tärkeimmät viejien ja yhteisön tuotannonalan esittämät väitteet on käsitelty edellä.

4.2   Yritysten kieltäytyminen yhteistyöstä tutkimuksessa

(112)

Komissio vastaanotti lukuisia johdanto-osan 86 kappaleen jälkimmäisessä osassa kuvattua yritystä koskevia väitteitä, joissa kyseenalaistettiin niiden tietojen paikkansapitävyys, joita komissio sai paikan päällä tehdyllä tarkastuskäynnillä, kyseisen yrityksen markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä ja kyselylomakkeeseen annetuissa vastauksissa. Väitteet tarkistettiin ja todettiinkin, että paikan päällä tehdyn tarkastuksen yhteydessä komissiolle annettuja laskuja on täydytty käsitellä merkittävästi korkeamman vientihinnan esittämiseksi.

(113)

Näyttö esitettiin yritykselle, joka kiisti sen riittävän siihen, että yrityksen katsottaisiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksen kanssa. Se ei kuitenkaan kyennyt selittämään asiakirjojen välistä eroa, ja näin ollen vahvistettiin, että kyseistä yritystä olisi tässä menettelyssä pidettävä yhteistyöstä kieltäytyneenä. Kun otetaan huomioon yhteistyön puuttumisen laatu – väärien tietojen antaminen, asiakirjojen väärentäminen ja näiden seikkojen paljastuminen vasta aivan tutkimuksen lopussa – kyseisen yrityksen toimittamat tiedot on hylättävä kokonaisuudessaan, koska ei ole poissuljettua, että vastaavanlainen toiminta on kohdistunut myös muihin toimitettuihin tietoihin ja asiakirjoihin.

4.3   Normaaliarvo

4.3.1   Normaaliarvon määrittäminen niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu

(114)

Kolmella niistä seitsemästä yrityksestä, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, oli kotimarkkinoilla edustava kokonaismyynti. Kotimarkkinoilla myytävien ja vientiin tarkoitettujen toisiaan vastaavien tuotetyyppien puuttuessa kyseisiä yrityksiä koskeva normaaliarvo oli kuitenkin määritettävä edellä esitetyllä menetelmällä. Myös jäljelle jäävien neljän yrityksen osalta, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvo oli määritettävä edellä esitetyllä tavalla.

(115)

Niiden kolmen yrityksen osalta, joilla oli edustavaa kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvon määrittämisessä käytettiin niiden tavanomaisessa kaupankäynnissä saamaa voittoa sekä aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka perustuivat niiden omaan kotimarkkinamyyntiin.

(116)

Neljälle jäljelle jäävälle yritykselle, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu mutta joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus määritettiin edustavaa kotimarkkinamyyntiä harjoittavien kolmen yrityksen keskimääräisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten perusteella.

(117)

Koska samankaltaisen tuotteen yleisesti kannattavaa kotimarkkinamyyntiä oli ainoastaan yhdellä kiinalaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, kohtuullista voittomarginaalia, joka perustui kyseisen yrityksen samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden kotimarkkinamyynnissä saatuun voittoon, käytettiin määritettäessä normaaliarvo niille neljälle yritykselle, joilla ei ollut kotimarkkinamyyntiä, perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

4.3.2   Normaaliarvon määrittäminen niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua

a)   Vertailumaa

(118)

Kun kyse on siirtymätalousmaista, on niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti määritettävä normaaliarvo vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(119)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ehdotettiin Yhdysvaltoja vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseen Kiinalle. Komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään asiasta näkemyksensä.

(120)

Monet asianomaiset osapuolet esittivät huomautuksia, joissa Malesiaa, Thaimaata, Indonesiaa tai Intiaa ehdotettiin vertailumaaksi. Komissiolla oli jo käytettävissä tietoja Malesiassa ja Thaimassa toimivista tuottajista, koska ne olivat toimineet yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Lisäksi otettiin yhteys muihin tunnettuihin yrityksiin Yhdysvalloissa, Indonesiassa ja Intiassa, jotta voitiin päättää, voidaanko näitä maita käyttää vertailumaina. Ainoastaan yksi yhdysvaltalaisyritys ja kaksi intialaisyritystä ilmaisi yhteistyöhalunsa, mutta yhdeltäkään näistä tuottajista ei saatu vastauksia kyselylomakkeeseen.

(121)

Malesian soveltuvuus vertailumaaksi tutkittiin, koska muista mahdollisista vertailumaista ei löytynyt yhteistyöhön halukkaita yrityksiä. Todettiin, että Malesialla on edustavat kotimarkkinat, joilla tuotetaan ja myydään laajaa valikoimaa tarkasteltavan tuotteen eri tyyppejä ja joilla tavarantoimittajien suuren määrän ansiosta on riittäväntasoista kilpailua. Tutkimuksissa selvitettiin, että kolmen malesialaisen otokseen kuuluneen ja yhteistyössä toimineen, vientiä harjoittavan tuottajan osuus kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä on merkittävä.

(122)

Kun komission ehdotus Malesian käyttämisestä vertailumaana oli julkistettu, yhteisön tuotannonala esitti väitteen, jonka mukaan komission olisi käytettävä Yhdysvaltoja vertailumaana, koska Yhdysvaltoihin verrattuna Malesian kotimarkkinat ovat pienet ja voimassa olevat tuontitullit korkeita.

(123)

Väite hylättiin, koska tarkasteltavana olevalla tuotteella on edustava kotimarkkinamyynti Malesiassa. Lisäksi todettiin, että vaikka Malesian tuontitullit ovat korkeat (30 prosenttia), osuudeltaan merkittävään ASEAN-maiden tuontiin sovelletaan etuustullia (5 prosenttia), joka vastaa tasoltaan Yhdysvaltojen tulleja. Lisäksi on muistettava, että komission yrityksistä huolimatta yksikään tarkasteltavana olevan tuotteen yhdysvaltalainen tuottaja ei ollut kiinnostunut yhteistyöstä.

124)

Koska Yhdysvalloissa, Intiassa ja Indonesiassa toimivat yritykset eivät tehneet yhteistyötä ja toisaalta koska malesialaisyritysten ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä, päätettiin käyttää Malesiaa Kiinan vertailumaana.

b)   Normaaliarvo

(125)

Niille vientiä harjoittaville yhteistyössä toimineille tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli kaikkien Malesian kotimarkkinoilla sellaisista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, joiden myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Normaaliarvo laskettiin edellä kuvatulla menetelmällä. Tarvittaessa kyseisiä hintoja oikaistiin, jotta varmistettiin tasapuolinen vertailu tuotetyyppeihin, joita asianomainen kiinalaistuottaja vei yhteisöön.

(126)

Näin ollen normaaliarvoksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden malesialaisten tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä veloittamien hintojen painotettu keskiarvo.

4.4   Vientihinta

(127)

Vientiä harjoittavat kiinalaistuottajat veivät tuotetta yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai Hongkongissa tai yhteisössä sijaitsevien kauppayhtiöiden välityksellä. Vientihinnat määritettiin edellä esitettyjä yleisiä menetelmiä noudattaen. Etuyhteydessä olevien Hongkongissa sijaitsevien kauppayhtiöiden kautta kulkeneeseen myyntiin sovellettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaista palkkioiden oikaisua, kun voitiin osoittaa, että kyseiset etuyhteydessä olevat kauppayhtiöt suorittivat komissionsaajan tehtäviä. Palkkioiden määrä perustui kauppayhtiön myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin, ja 3 prosentin voittomarginaalia käytettiin niiden tietojen perusteella, joita oli kerätty etuyhteydettömiltä hongkongilaisilta kauppiailta.

4.5   Vertailu

(128)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, kuten edellä esitettiin, tarvittaessa oikaisujen avulla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(129)

Eräs kiinalainen vientiä harjoittava yritys vaati perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan mukaista oikaisua, joka vastaisi vientimyynnin ja osittain kotimarkkinamyynnin välisten kaupan portaiden erojen markkina-arvoa. Yrityksen väittämät määrät eivät kuitenkaan olleet perusteltavissa vastaavalla kotimarkkinoiden hintatasojen erolla, ja siksi oikaisua ei myönnetty.

4.6   Polkumyyntimarginaalit

(130)

Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

Cedo (Shanghai) Limited ja Cedo (Shanghai) Household Wrappings Co., Ltd., Shanghai

7,4 %

Chun Yip Plastics (Shenzhen) Ltd., Shenzhen

14,8 %

Huizhou Jun Yang Plastics Co., Ltd., Huizhou

4,8 %

Jinguan (Longhai) Plastics Packing Co., Ltd., Longhai

5,1 %

Sunway Kordis (Shanghai) Ltd. ja Shanghai Sunway Polysell Ltd, Shanghai

4,8 %

Suzhou Guoxin Group Co. Ltd, Suzhou Guoxin Group Taicang Yihe Import & Export Co., Ltd, Taicang Dongyuan Plastic Co., Ltd. ja Suzhou Guoxin Group Taicang Giant Packaging Co., Ltd., Taicang

7,8 %

Zhong Shan Qi Yu Plastic Products Co., Ltd., Zhongshan

5,7 %

Otokseen kuuluneet yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joille ei myönnetty yksilöllistä kohtelua, ja otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

8,4 %

Wuxi Jiayihe Packaging Co., Ltd ja Wuxi Bestpac Packaging Co., Ltd, Wuxi (eivät kuulu otokseen)

12,8 %

Kaikki muut yritykset

28,8 %

(131)

Kuten edellä on esitetty, polkumyyntimarginaali laskettiin otokseen kuuluneelle yhteistyössä toimineelle yritykselle, jolle ei myönnetty markkinatalous- tai yksilöllistä kohtelua, koko otoksen keskimääräisen polkumyyntimarginaalin laskemiseksi. Kyseinen yritys ei kuitenkaan saa yksilöllistä tullia, kuten jäljempänä johdanto-osan 227 kappaleessa kuvataan, koska sille ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua.

E.   VAHINKO

1.   YHTEISÖN TUOTANTO

(132)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavat yhteisössä sadat yritykset. Tuotannonala on erittäin pirstoutunut ja koostuu pääosin pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

(133)

Laskettaessa yhteisön tuotannon määrä tutkimusajanjaksolla lähtökohdaksi otettiin arvioitu yhteisön kulutus, joka arvioitiin jäljempänä johdanto-osan 158–159 kappaleessa esitetyllä tavalla. Eurostatin kirjaama tuonti yhteisöön vähennettiin kulutuksen määrästä. Tuloksena saatu tuotantoa osoittava luku oikaistiin tarvittaessa niiden tietojen perusteella, joita kansalliset tuottajien järjestöt olivat toimittaneet. Määrästä vähennettiin sen jälkeen niiden yritysten tuotanto, joita ei luettu mukaan yhteisön tuotannonalan määritelmään (vrt. jäljempänä johdanto-osan 153 kappale). Laskelmien tuloksena yhteisön kokonaistuotannoksi saatiin 1 175 000 tonnia.

(134)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat ja vähittäiskauppiaat väittivät, että yhteisön tuotannonalan tuotannon osuus yhteisön kokonaistuotannosta oli alle 25 prosenttia, joten menettely olisi päätettävä puutteellisen tuen vuoksi. Tämä perustui väitteeseen, että merkittävän kaupallisten markkinoiden seurantaan erikoistuneen yrityksen AMI:n (3) mukaan samankaltaisen tuotteen valmistuksessa käytetyn ekstrudoidun polyeteenikalvon arvioitu määrä olisi suurempi kuin pyynnön tuen arvioinnissa käytetty yhteisön tuotantoa osoittava luku.

(135)

AMI on esittänyt polyeteenikalvoalaa koskevia tietoja seuraavissa kahdessa raportissa, joihin jotkin osapuolet ovat viitanneet:

Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), ja

Polyethylene film industry in Europe, 7. painos (ISBN 1 904188 17 6).

(136)

AMI antoi komission pyynnöstä luvan lainata otteita edellä mainituista raporteista. On huomattava, että näiden raporttien julkaisijan huomautuksessa AMI mainitsee, että se ”ei ota oikeudellista vastuuta mahdollisista virheellisistä tiedoista tai puutteista riippumatta siitä, johtuvatko ne laiminlyönnistä, vahingosta tai muusta syystä, eikä tutkimuksissa mainittujen yritysten asemasta”. Lisäksi komissio sai luvan lainata edellä mainittujen raporttien sisältämiä tietoja ainoastaan seuraavan vastuuvapauslausekkeen ehdoin: ”[AMI] ei vastaa siitä, että [komission kanssa] yhteistyötä tekevä yritys tulkitsee väärin [AMI:n] tietoja tai että Euroopan komissio tekee päätelmiä [AMI:n] tiedoista.”

(137)

Lisäksi on huomattava, että vaikka AMI antaa edellä mainituissa kahdessa raportissa joitain tietoja polyeteenikalvoteollisuudesta, se ei kuitenkaan esitä arviota tarkasteltavan tuotteen markkinoiden koosta yhteisössä. AMI:n raporteissa arvioidaan ekstrudoitujen polyeteenikalvojen loppukäyttösovellukset seuraavasti: (4)

Tuoteryhmä

prosenttia polyeteenikalvon loppukäyttösovelluksista

i)

Coex-/laminointikalvo

8,2 %

ii)

Muu kalvo

6,8 %

iii)

Kutistekalvo

13,8 %

iv)

Kiristekalvo

14,4 %

v)

Maatalous/rakentaminen

8,0 %

vi)

Rullattu kalvo

15,3 %

vii)

Lujat säkit

7,5 %

viii)

Jätesäkit

5,8 %

ix)

Ostoskassit

8,3 %

x)

Muut säkit, kassit ja pussit

11,9 %

Yhteensä

100 %

(138)

AMI:n raporteissa (5) ei määritetä täsmällisiä tuotantolukujen tai raaka-aineiden kulutuksen laskentamenetelmiä. Raporteissa arvioidaan, että kalvoekstruusiossa käytettävän polyeteenin kulutus Euroopassa, kuten jäljempänä johdanto-osan 139 kappaleessa määritetään, olisi ollut 7 699 000 tonnia vuonna 2004. Tuotannosta puhuttaessa AMI viittaa menekkilukuihin, mikä tutkimuksen tulosten mukaan tarkoittaisi yleensä ekstruuderin läpi prosessoidun polyeteeniin määrää. Säkkien, kassien ja pussien tuotannon osalta kyseinen menekkiluku sisältäisi myös teollisuusjätettä (leikkuujätettä, tuotannon alussa syntyvää jätettä ja muuta huonolaatuista ekstrudoitua kalvoa), joka kierrätetään tehokkaasti tuotantoprosessissa. Tällaisen jätteen kierrättäminen aiheuttaisi kaksinkertaista laskentaa, koska primaariraaka-ainetta syötetään ekstruusioprosessin läpi useammin kuin kerran.

(139)

AMI ilmaisee kaikki tuotantoluvut prosenttiosuuksina, jotka edustavat kalvoekstruusiossa käytettävän polyeteenin kulutuksen loppukäyttösovelluksia Euroopassa. Raportti kattaa seuraavat maantieteelliset alueet: Ranska, Saksa, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta, Benelux (Belgia, Alankomaat ja Luxemburg), Pohjoismaat (Tanska, Suomi, Norja ja Ruotsi), Espanja, muu Länsi-Eurooppa (Itävalta, Irlanti, Kreikka, Portugali, Sveitsi) ja Keski-Eurooppa (Puola, Unkari, Romania, Tšekki ja Slovakia). (6) Raporttiin ei sisälly uusista jäsenvaltioista Viro, Latvia, Liettua, Malta eikä Kypros, mutta toisaalta se kattaa Sveitsin, Norjan ja Romanian, jotka puolestaan eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin.

(140)

Koska AMI:n ilmoittamat luvut kattavat yhteisöstä poikkeavan maantieteellisen alueen, aluksi oli määritettävä ekstruusiossa käytettävän polyeteenin kulutus yhteisössä. Tältä osin kaksi yhteisön polyeteenimuovin toimittajaa esitti käsityksen, jonka mukaan kalvoekstruusiossa käytettävän polyeteenimuovin kulutus oli vuonna 2004 yhteisössä 6 100 000–6 500 000 tonnia. Jäljempänä esitetyt määrät on laskettu näiden kulutusta osoittavien lukujen pohjalta.

(141)

Johdanto-osan 134 kappaleessa tarkoitetut osapuolet väittivät, että johdanto-osan 137 kappaleessa luetelluista tuoteryhmistä vi, viii, ix ja x olisi sisällytettävä tarkasteltavaan tuotteeseen osittain tai kokonaan.

(142)

Vaikuttaa selvältä, että tuoteluokka ”ostoskassit” kuuluisi fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi tarkasteltavaan tuotteeseen; sen osuus loppukäyttötarkoituksista on 8,3 prosenttia (506 300–539 500 tonnia). Lisäksi on kuitenkin todennäköistä, että osa jätesäkeistä, joiden kokonaisosuus käyttötarkoituksista on 5,8 prosenttia (353 800–377 000 tonnia), ei sisälly tähän määritelmään, koska jätesäkkeihin kuuluu todennäköisesti säkkejä, joiden paksuus on yli 100 mikronia, ja siksi osa tästä luokasta pitäisi jättää määritelmän ulkopuolelle.

(143)

Eräät osapuolet väittivät, että jopa 65 prosenttia luokasta ”rullattu kalvo”, jonka osuus loppukäytöstä on 15,3 prosenttia (7), kuuluisi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään. Tässä yhteydessä on edelleen muistettava, että AMI mainitsee itse, että tähän tuoteryhmään kuuluvat sellaiset käyttötarkoitukset kuin pesulakalvo, hygieniapakkauskalvo, pehmopaperipakkausten kääreet ja yleiset pintojen suojauskalvot. On huomattava, että mainitut loppukäyttösovellukset määritellään kalvoksi, ja siksi ne eivät kuulu säkkien, kassien ja pussien luokkaan. Tutkimuksen aikana paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa, jotka suoritettiin viiden yhteisön tuottajan seitsemässä tehtaassa kahdessa eri maassa, kävi lisäksi ilmi, että samankaltaisen tuotteen valmistuksessa ei käytetty muualla ekstrudoitua rullattua kalvoa. Myöskään asianomaisissa maissa 21:n vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloihin tehdyissä tarkastuksissa ei löytynyt tukea väitteelle, jonka mukaan muualla ekstrudoitua rullattua kalvoa käytettäisiin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa. Edellä esitetyn perusteella on hylättävä väite, jonka mukaan suuri osa luokasta ”rullattu kalvo” olisi sisällytettävä samankaltaisen tuotteen tuotantomäärään yhteisössä.

(144)

Jotkin osapuolet väittivät myös, että raportissa käyttötarkoitukseksi ”muut säkit, kassit ja pussit” määritetty luokka, jonka kokonaisosuus loppukäyttötarkoituksista on 11,9 prosenttia (8), olisi sisällytettävä yhteisön tuotantomääriin. On huomattava, että kyseiset osapuolet eivät perustelleet väitettä määrien osalta. Euroopan polyeteeniteollisuutta koskevassa AMI:n oppaassa (”AMI’s guide to the polyethylene industry in Europe”) tämä luokka on määritetty maakohtaisissa tuotantoluvuissa ”muiksi kalvoiksi” eikä siis säkeiksi, kasseiksi ja pusseiksi. On epäselvää, mitkä tuotteet AMI sisällyttää luokkaan ”muut säkit, kassit ja pussit”, mutta ainakin ne tuotteet, jotka eivät kuulu tuotekuvauksen piiriin, olisi jätettävä arvion ulkopuolelle. Tässä mielessä erään osapuolen käsityksen mukaan luokkaan ”muut säkit, kassit ja pussit” kuuluu myös elintarvikkeiden FFS-pakkauksessa käytetty kalvo (muotoilu-, täyttö- ja suljentapakkaus), mikä tarkoittaa pakkaustyyppiä, jossa pussi muotoillaan, täytetään ja suljetaan integroidussa prosessissa. FFS-laitteet ovat tavallisesti täysin automaattisia. Tätä tuotetta ei myydä säkkeinä, kasseina ja pusseina, eikä tämän tuotteen tuontia luokitella CN-koodeihin 3923 21 00, 3923 29 10 ja 3923 29 90. Koska asianomaisten osapuolten arviot tarkasteltavan tuotteen osuudesta tässä luokassa vaihteli 15 prosentista 100 prosenttiin ilman, että arvioita olisi perusteltu, oli mahdotonta esittää tarkkaa arviota siitä, kuinka suuri osuus tästä luokasta olisi sisällytettävä tarkasteltavaan tuotteeseen. Koska asiasta ei saatu perusteltua tietoa, katsottiin kohtuulliseksi ottaa laskemissa huomioon 50 prosenttia kyseisestä tuoteluokasta. Siten tämän luokan tuotannoksi saatiin 363 000–387 000 tonnia.

(145)

Jotkin osapuolet väittivät, että samankaltaisen tuotteen valmistuksessa käytettäisiin jopa miljoona tonnia kierrätysmateriaalia. Myös AMI:n mukaan polyeteenin ekstruusiossa käytetään noin miljoona tonnia (9) kierrätysmateriaalia. AMI ei täsmennä, mihin tuoteluokkiin tämä käyttö jakautuu. Lisäksi paikan päällä tehdyt tarkastukset osoittivat, että markkinoilla on saatavilla hyvin rajallinen määrä uusiomateriaalia, ja tuotantoprosessissa syntyvä teollisuusjäte puolestaan kierrätetään tehokkaasti. Tässä yhteydessä on huomattava, että primaarimateriaalina käytetty teollisuusjäte sisältyy jo tuotantomääriin ja tällaisen teollisuusjätteen lisääminen tuotantolukuihin aiheuttaisi kaksinkertaista laskentaa. Tutkimus osoitti, että kierrätettyä uusiomateriaalia käytetään pääasiassa jätesäkkien tuotannossa. Eräät osapuolet väittivät, että tähän luokkaan kuuluvien samankaltaisten tuotteiden raaka-aineesta jopa 25 prosenttia olisi kierrätettyä uusiomateriaalia. Asianomaisilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tämä saattaa merkitä jopa 20:tä prosenttia kyseisten pussien tuotannosta. Koska kyseinen määrä ei vielä sisälly loppukäyttöä koskevaan AMI:n arvioon, määrä olisi lisättävä tähän tuotantoarvioon. Tästä syystä tehtiin vastaava 20 prosentin oikaisu jätesäkkien osuuteen, jolloin tulokseksi saatiin 88 000–94 000 tonnia lisää tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon.

(146)

Tulokseksi saatu tarkasteltavan tuotteen kokonaistuotantomäärä, joka perustuu johdanto-osan 134–145 kappaleessa esitettyihin huomioihin, on 1 311 000–1 398 000 tonnia. Tämä arvio sisältää kuitenkin kaikki jätesäkit, ja on pidettävä mielessä, että joidenkin jätesäkkien paksuus voi olla yli 100 mikronia, minkä vuoksi ne eivät kuulu tuotteen määritelmän piiriin. Tuotantomääriä koskeva arvio on siksi pikemminkin liian suuri.

(147)

Yhteisön tuotantomäärän selville saamiseksi edellä mainituista luvuista on vähennettävä yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle jäävien yritysten tuotanto, jonka määrä on 119 000 tonnia. Yhteisön tuotannoksi saadaan näin 1 193 000–1 279 000 tonnia tarkasteltavaa tuotetta. Menettelyä vireille pantaessa yhteisön tuotannoksi arvioitu määrä 1 240 000 tonnia on tämän laskelman rajoissa, ja tapauksen tukeen liittyvä 25 prosentin kynnys täyttyy haarukan ylärajaan asti.

(148)

Edellä esitetty analyysi osoittaa selväksi, että tiedot, joihin tietyt johdanto-osan 134 kappaleessa mainitut osapuolet viittasivat, eivät sellaisenaan ole ristiriidassa sen arvion kanssa, jonka komissio on esittänyt tarkasteltavan tuotteen tuotantomäärästä yhteisössä ja jota käsitellään jäljempänä johdanto-osan 150 kappaleessa.

(149)

Edellä esitetyn perusteella kyseisten osapuolten väitteet puuttuvasta tuesta oli hylättävä.

2.   YHTEISÖN TUOTANNONALAN MÄÄRITELMÄ

(150)

Tutkimuksen käynnistämisvaiheessa valituksen tehneiden 29 yhteisön tuottajan yhteenlaskettu tuotanto oli 331 500 tonnia eli 26,7 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta, joka oli vireillepanovaiheessa 1 240 000 tonnia. Menettelyä vastustaneiden yhteisön tuottajien yhteenlasketun tuotannon osuus oli alle puolet edellä mainitusta tuen määrästä.

(151)

Lisäksi on huomattava, että 21 muuta yritystä, joiden kokonaistuotanto oli 302 000 tonnia, tuki valitusta vireillepanovaiheessa. Valitusta siis tuki joukko yhteisön tuottajia, joiden yhteenlaskettu osuus oli yli 50 prosenttia yhteisön 1 240 000 tonnin kokonaistuotannosta.

(152)

Viisi valituksen tehneistä yhteisön tuottajista ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa. Seitsemän muuta menettelyä tukenutta tuottajaa toimi kuitenkin tutkimuksen kanssa yhteistyössä.

(153)

Lisäksi kolme muuta yhteistyössä toiminutta yritystä jätettiin yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle eikä niiden tuotantoa otettu huomioon yhteisön tuotannonalan tuotantomäärissä, koska yksi näistä yrityksistä toi merkittäviä määriä siihen etuyhteydessä olevalta kiinalaiselta viejältä ja kyseiset kaksi muuta yritystä toivat yhteisössä tapahtuvaan tuotantoonsa nähden merkittäviä määriä asianomaisista maista. Eräs neljäs yhteisön tuottaja, joka vastusti menettelyä ja joka ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa, jätettiin yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle, koska sillä oli itseensä etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava tuottaja yhdessä asianomaisista maista ja se toi yhteisöön merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta verrattuna sen tuotantoon yhteisössä.

(154)

Jotkin osapuolet väittivät, että menettelyä vastustava yritys, British Polyethylene Industries plc, oli jätetty yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle ja siten myös pois yhteisön kokonaistuotannosta, kun taas toinen yritys, menettelyä tukenut Cedo Ltd, oli laskettu mukaan, vaikka kummankin yrityksen tilanne oli sama eli niillä oli tuotantoa sekä yhteisössä että asianomaisissa maissa. Tässä yhteydessä on huomautettava, että kyseisiä yrityksiä kohdeltiin tasavertaisesti ja molemmat jätettiin laskuista johdanto-osan 153 kappaleessa esitettyjen syiden perusteella.

(155)

Jotkin osapuolet väittivät, että kaksi otantaan kuuluvista yhteisön tuottajista olisi jätettävä yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle, koska ne toivat merkittäviä määriä Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tässä yhteydessä on huomautettava, että vaikka vakiintuneena käytäntönä on jättää tuontia harjoittavat yhteisön tuottajat yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle, jos ne joko ovat suojassa polkumyynniltä tai hyötyvät siitä, niitä ei jätetä määritelmän ulkopuolelle, jos todetaan, että yhteisön tuottajien oli tilapäisesti ja hyvin rajoitetusti pakko turvautua tuontiin, koska hinnat yhteisön markkinoilla olivat alentuneet. Tässä tapauksessa näiden kahden yrityksen tutkimusajanjaksona tapahtuneen tuonnin osuus niiden kokonaistuotannosta oli 1 prosentti ja 0,1 prosenttia. Määrien pienuus huomioon ottaen näitä kahta yhteisön tuottajaa voidaan pitää yhteisön tuotannonalan määritelmään kuuluvina perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan merkityksessä. Tämän perusteella väite hylättiin.

(156)

24 valituksen tehneen yhteisön tuottajan ja seitsemän muun yhteistyössä toimineen tuottajan katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kaikkiaan näiden yritysten tuotanto on noin 358 000 tonnia, mikä on 31 prosenttia yhteisön tuotannosta tutkimuksen aikana mitattuna.

(157)

On huomattava, että yhdeksän muuta yritystä, joiden tuotanto oli 57 000 tonnia, ilmaisi tukensa tutkimukselle. Nämä yritykset eivät kuitenkaan tehneet täysimääräistä yhteistyötä tutkimuksen kanssa eikä niitä siksi sisällytetty yhteisön tuotannonalan määritelmään.

3.   YHTEISÖN KULUTUS

(158)

Todettavissa oleva yhteisön kulutus määritettiin hakijan esittämässä valituksessa ilmoitettujen tietojen pohjalta. Perustana käytettiin hakijan markkinatuntemusta eri markkinoilta sekä kahden kaupallisen markkinatutkimusyrityksen toimittamia markkinatietoja. Belgian, Ranskan, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden ja Espanjan markkinoita koskevia tietoja käytettiin yhteisön kulutuksen ekstrapoloimiseksi muissa jäsenvaltioissa.

(159)

Edellä esitetyn analyysin perusteella yhteisön kulutus kasvoi koko tarkastelujakson ajan 6 prosentilla tarkastelujakson alusta lukien: vuonna 2001 kulutus oli 1 582 000 tonnia ja tutkimusajanjaksolla se nousi 1 674 000 tonniin. Tonneina ilmaistuna kehitys oli tarkkaan ottaen seuraava:

Kulutus

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

1 000 tonnia

1 582

1 618

1 653

1 670

1 674

Indeksi

100

102

104

105

106

Lähde: Valitus

4.   ASIANOMAISISTA MAISTA TULEVA TUONTI

4.1   Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(160)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko tiettyjen asianomaisista maista peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuontia arvioitava kumulatiivisesti. Kyseisessä artiklassa säädetään, että kahdesta tai useammasta maasta, joita tarkastellaan polkumyyntitutkimuksessa samanaikaisesti, tulevan tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain, jos a) kustakin maasta tulevan tuonnin osalta määritetty polkumyyntimarginaali on perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi eikä yhdestäkään maasta tulevan tuonnin määrä ole vähäpätöinen ja b) kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

(161)

Koska koko Malesiaa koskeva polkumyyntimarginaali oli alle 2 prosenttia eli alle vähimmäistason, tuonti Malesiasta jätettiin kumulatiivisen arvion ulkopuolelle. Sen sijaan Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevalle tuonnille määritettyjen polkumyyntimarginaalien todettiin ylittävän perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn 2 prosentin vähimmäistason. Lisäksi koska tutkimusajanjaksolla Kiinasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli 14,4 prosenttia ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus 4 prosenttia, tuonnin määrä Kiinasta ja Thaimaasta ei ollut vähäpätöinen.

(162)

Kilpailuolosuhteiden osalta tutkimuksessa ilmeni, että Kiinasta ja Thaimaasta tuodut tuotteet olivat kaikilta olennaisilta fyysisiltä ominaisuuksiltaan samankaltaiset. Tämä tarkoittaa, että Kiinasta peräisin olevat muovisäkit, -kassit ja -pussit olivat vaihdettavissa keskenään ja niitä myytiin yhteisön markkinoilla tarkastelujakson aikana keskenään verrattavissa olevien myyntikanavien kautta samoin kaupan edellytyksin. Kyseisistä maista tapahtuvassa tuonnissa havaittiin samankaltaista suuntausta hintojen ja määrien osalta, ja kummassakin hinnan alittavuus oli huomattavaa. Muistutettakoon vielä, että tuontituotteen todettiin olevan samankaltainen kuin yhteisössä tuotetut muovisäkit, -kassit ja -pussit ja että se näin ollen kilpailee samoissa kilpailuolosuhteissa.

(163)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevaa tuontia olisi tämän vuoksi tarkasteltava kumulatiivisesti.

5.   TARKASTELTAVANA OLEVAN TUONNIN MÄÄRÄ JA MARKKINAOSUUS

(164)

Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi Eurostatin tietojen mukaan noin 219 000 tonnista vuonna 2001 tutkimusajanjakson 307 000 tonniin eli kasvua oli 40 prosenttia. Tuonnin voimakas kasvu tarkastelujaksolla on tyydyttänyt 96 prosenttia yhteisön markkinoilla kyseisellä ajanjaksolla tapahtuneesta kulutuksen kasvusta.

(165)

Tarkasteltavana olevan tuotteen koko tuonti luokiteltiin CN-koodiin ex 3923 21 00 (eteenipolymeereista valmistetut säkit, kassit ja pussit). CN-koodeihin ex 3923 29 10 (polyvinyylikloridista valmistetut säkit, kassit ja pussit) ja ex 3923 29 90 (muusta muovista valmistetut säkit, kassit ja pussit) luokiteltavaa tuontia ei sisällytetty laskelmaan, koska käytettävissä olevien tietojen mukaan tuotettiin vain sellaisia säkkejä, kasseja ja pusseja, joissa polyeteeniä oli painon osalta eniten; tästä johtuen nykyisellään ei ole näihin CN-koodeihin luokiteltavaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia.

Kumuloitu tuonti

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

tuhatta tonnia

219

239

288

299

307

Indeksi

100

109

132

137

140

(166)

Tarkastelujaksolla Kiinasta ja Thaimaasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osuus yhteisön markkinoilla kasvoi 33 prosenttia 13,8 prosentista vuonna 2001 18,3 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

Markkinaosuus

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kumuloituna

13,8 %

14,8 %

17,4 %

18,0 %

18,3 %

Indeksi

100

107

126

130

133

6.   TARKASTELTAVANA OLEVAN TUONNIN HINNAT JA ALIHINNOITTELU

(167)

Jäljempänä esitetyt hintatiedot perustuvat Eurostatin tietoihin, jotka on saatu edellä kuvatuin menetelmin määritetystä tuonnin määrästä. Näiden tietojen mukaan Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin keskimääräiset cif-hinnat alenivat 14 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Hinnat olivat alimmillaan vuonna 2003 ja nousivat hieman tutkimusajanjaksoon asti. Hinnat eivät kuitenkaan saavuttaneet vuosien 2001 ja 2002 tasoa ja pysyivät matalina.

Tuonnin hinta euroa/kg

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kumuloituna

1,42

1,25

1,09

1,16

1,22

Indeksi

100

88

77

82

86

(168)

Määrittäessään tarkasteltavana olevan tuonnin hintojen alittavuutta komissio käytti tarkastelunsa pohjana otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien tuottajien ja otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien tutkimuksen aikana toimittamia tietoja. Analyysissa vertailtiin tuotetyypeittäin vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisia yhteisön rajalla soveltamia cif-hintoja, joita on oikaistu tuonnin jälkeisillä kustannuksilla, ja toisaalta yhteisön tuotannonalan riippumattomilta asiakkailta perimiä asianomaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle.

(169)

Vertailussa kävi ilmi kyselylomakkeessa määriteltyjen tuotetyyppien ja painotetun keskiarvon perusteella, että vertailuajanjakson aikana asianomaisista maista peräisin olevia tarkasteltavana olevia tuotteita myytiin yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat, jotka ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista olivat Kiinan ja Thaimaan osalta 4,1 prosentista 37,9 prosenttiin.

7.   YHTEISÖN TUOTANNONALAN TALOUDELLINEN TILANNE

7.1   Alustavat huomiot

(170)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki asianmukaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla. Kuten edellä todettiin, tämä analyysi suoritettiin otantaan kuuluneiden yritysten osalta. Niinpä tuotannonalan toimintaa ja tuloksia mitattiin otokseen kuuluneita yrityksiä koskevien tietojen perusteella, kun kyse oli seuraavista tekijöistä: hinnat, palkat, investoinnit, voitot, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta ja pääoman saanti. Jotta yhteisön tuotannonalan tilanteesta saataisiin mahdollisimman täydellinen kuva, jäljempänä esitetään kuitenkin myös koko yhteisön tuotannonalaa koskevia tietoja niiden tilannetta kuvaavien osoittimien osalta, joista tällaisia tietoja oli saatavilla. Markkinaosuuden, myyntimäärän, työllisyyden, tuotantokapasiteetin, varastojen ja tuotannon kaltaiset vahinkoa kuvaavat tekijät on siksi määritetty koko yhteisön tuotannonalan osalta.

7.2   Tuotantokapasiteetti, tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste

(171)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla 66 000 tonnia eli 17 prosenttia. Samana aikana tuotanto kasvoi vain 9 prosenttia. Näin ollen yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste laski 6 prosenttia.

Tuotanto tuhatta tonnia

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tuotanto

328

346

353

359

358

Indeksi

100

105

107

109

109

Tuotantokapasiteetti

399

423

444

463

465

Indeksi

100

106

111

116

117

Kapasiteetin käyttöaste %

82

82

80

78

77

Indeksi

100

99

97

94

94

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset.

7.3   Varastot

(172)

Kuusi otokseen kuulumatonta tuottajaa ei kyennyt toimittamaan johdonmukaisia tietoja varastoistaan, koska niiden varastonhallintajärjestelmien tiedot samankaltaisesta tuotteesta olivat puutteellisia. Tämän vuoksi kyseisiä yrityksiä koskevat tiedot oli jätettävä huomioon ottamatta tarkasteltaessa varastojen kehitystä tarkastelujaksolla. Analyysi perustui otokseen kuuluneiden tuottajien ja 20:n otokseen kuulumattoman tuottajan toimittamiin tietoihin.

Varastot

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tonnia

24 110

26 446

26 757

25 016

28 994

Indeksi

100

110

111

104

120

Lähde: Yhteisön tuotannonalan kyselyvastaukset.

(173)

Valmiiden tuotteiden varastot vastasivat tutkimusajanjaksona noin 8 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantomäärästä. Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot kasvoivat aluksi 11 prosenttia vuonna 2003, pienenivät sitten 7 prosenttiyksiköllä vuonna 2004 ja kasvoivat 20 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana vuoteen 2001 verrattuna.

7.4   Myynnin määrä, markkinaosuus ja kasvu

(174)

Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä kasvoi 10 prosenttia tarkastelujakson aikana. Se oli suurimmillaan vuonna 2004 mutta pieneni hieman tutkimusajanjakson aikana. Suhteellinen kokonaiskasvu oli suurempi kuin kokonaiskulutuksen kasvu, joka oli 6 prosenttia.

Myynnin määrä

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Tonnia

308 068

330 103

334 818

341 701

338 940

Indeksi

100

107

109

111

110

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen

(175)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 4 prosenttia tarkastelujakson aikana. Noustuaan 5 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2002 se pysyi muuttumattomana vuoteen 2004 ja laski hieman tutkimusajanjakson aikana. Samaan aikaan yhteisön kulutus kasvoi 6 prosenttia tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonala pystyi siten hyödyntämään vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tapahtunutta markkinoiden kasvua.

Markkinaosuus

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

%

19,5 %

20,4 %

20,3 %

20,5 %

20,2 %

Indeksi

100

105

104

105

104

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

7.5   Työllisyys, tuottavuus ja palkat

(176)

Yhteisön tuotannonalan työllisyystaso laski 1 prosentin tarkastelujaksona. Kyseisenä aikana yhteisön tuotannonalan tuottavuus (työntekijäkohtainen suorite vuodessa) kasvoi 10 prosenttia.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Työntekijöiden määrä

3 325

3 353

3 381

3 338

3 302

Indeksi

100

101

102

100

99

Työntekijäkohtainen tuottavuus

99

103

104

108

108

Indeksi

100

104

105

109

109

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

(177)

Vuotuiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat 7 prosenttia tarkastelujaksolla. Noustuaan 8 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2004 keskipalkka laski 1 prosentin vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Työntekijäkohtaiset kokonaiskustannukset euroina

32 801

34 507

34 794

35 533

35 217

Indeksi

100

105

106

108

107

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

7.6   Myyntihinnat

(178)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien keskimääräinen nettomyyntihinta laski 1,5 eurosta kiloa kohti vuonna 2001 tutkimusajanjakson 1,47 euroon kilolta. Aluksi hinnat laskivat 4 prosenttia vuonna 2002 ja edelleen 2 prosenttia vuonna 2003. Vuodesta 2003 vuoteen 2004 hinnat nousivat hieman – 0,7 prosenttia – ja jatkoivat nousua 3,5 prosentilla tutkimusajanjakson aikana. Tällaisen melko vakaan hintakehityksen yhteydessä on otettava huomioon raaka-aineen hinnannousu peräti 23 prosentilla.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä euroa/kg

1,50

1,44

1,41

1,42

1,47

Indeksi

100

96

94

95

98

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

7.7   Kannattavuus

(179)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuvan myynnin kannattavuus putosi 82 prosenttia. Vuosina 2001 ja 2002 otokseen valittu yhteisön tuotannonala saavutti vielä kestävän kannattavuustason. Vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon saakka kannattavuus jatkoi kuitenkin selvää heikkenemistä ja oli tutkimusajanjaksolla vain 1,1 prosenttia. Monet otokseen kuuluneista yrityksistä tekivät tällöin tappioita.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kannattavuus

6,3 %

6,9 %

4,0 %

2,5 %

1,1 %

Indeksi

100

110

63

40

17

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

7.8   Investoinnit ja sijoitetun pääoman tuotto

(180)

Yhteisön tuotannonalan vuosittaiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon laskivat 30 prosenttia tarkastelujaksolla noin 16 miljoonasta eurosta alle 12 miljoonaan euroon.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Investoinnit (tuhatta euroa)

16 474

20 956

11 363

16 830

11 507

Indeksi

100

127

69

102

70

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

(181)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien sijoitetun pääoman tuotto, joka ilmaisee niiden tuloksen prosentteina samankaltaisen tuotteen tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, putosi jyrkästi kannattavuuden laskiessa. Sijoitetun pääoman tuotto pysyi vakaana vuodesta 2001 vuoteen 2002 mutta laski jyrkästi 6 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana, mikä merkitsee kaikkiaan 84 prosentin pudotusta vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Sijoitetun pääoman tuotto %

37 %

37 %

20 %

12 %

6 %

Indeksi

100

100

54

32

16

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

7.9   Kassavirta

(182)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien liiketoiminnan nettokassavirta oli ylijäämäinen tarkastelujaksolla. Kuitenkin, kun nettokassavirta ilmaistaan prosenttiosuutena liikevaihdosta, se oli prosentuaalisesti selvästi pienempi etenkin tutkimusajanjaksolla, kannattavuuden laskun kanssa samansuuntaisesti.

 

2001

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Kassavirta (tuhatta euroa)

14 965

23 307

17 652

17 598

4 706

Indeksi

100

156

118

118

31

Lähde: Yhteisön tuotannonalan vastaukset kyselylomakkeeseen.

7.10   Pääoman saanti

(183)

Yhteisön tuotannonala muodostuu suurelta osin pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Tämän vuoksi tuotannonalan pääoman saanti jossakin määrin heikkeni tarkastelujakson aikana ja erityisesti sen loppupuolella, kun kannattavuus oli hyvin matalalla.

7.11   Toipuminen aiemman polkumyynnillä tapahtuneen tai tuetun tuonnin vaikutuksista

(184)

Yhteisön tuotannonala ei ollut toipumassa aiemman vahingollisen polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

7.12   Polkumyyntimarginaalin suuruus

(185)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutuksen yhteisön tuotannonalaan voidaan todeta olevan huomattava, kun otetaan huomioon Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin määrä ja hinnat.

8.   VAHINKOA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(186)

Edellä mainittuja tekijöitä tutkittaessa käy ilmi, että vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat huomattavasti. Itse asiassa tuonnin määrä kasvoi lähes 40 prosenttia tarkastelujaksolla, ja näin ollen sen markkinaosuus tutkimusajanjaksona oli 18,3 prosenttia. On huomattava, että tutkimusajanjaksona tällaisen tuonnin osuus oli noin 57 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön. Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan myyntihinnat tutkimusajanjaksona huomattavasti (4,1 prosentista 37,9 prosenttiin). Tämän seurauksena yhteisön tuotannonalan hinnat olivat alhaisia ja laskivat lähelle kannattavuusrajaa.

(187)

Yhteisön tuotannonalan heikko tilanne havaittiin tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonalan kannattavuus heikkeni tutkimusajanjaksolla jyrkästi 5,2 prosenttiyksiköstä lähelle kannattavuusrajaa. Sijoitetun pääoman tuotto heikkeni samaan aikaan 31 prosenttiyksikköä, ja kassavirta putosi merkittävät 69 prosenttia. Lisäksi tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste laski 5 prosenttia, myyntihinnat laskivat 2 prosenttia, työllisyys heikkeni 1 prosentin, loppuvarastot kasvoivat 20 prosenttia, investoinnit laskivat 30 prosenttia ja pääoman saanti heikkeni vähitellen.

(188)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi jonkin verran tarkastelujaksolla. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon yhteisön tuotannon kokonaistilanne, jossa monia yrityksiä suljettiin; näiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti oli yli 140 000 tonnia. Yhteisön tuotannonala kasvatti kapasiteettiaan hankkimalla tuotantoresursseja kyseisistä suljetuista yrityksistä.

(189)

Tämän perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonala on vaikeassa taloudellisessa ja rahoituksellisessa tilanteessa ja että sille on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

F.   SYY-YHTEYS

1.   JOHDANTO

(190)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, onko Kiinasta ja Thaimaasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

2.   POLKUMYYNNILLÄ TAPAHTUNEEN TUONNIN VAIKUTUS

(191)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi 40 prosenttia. Samana aikana tämän tuonnin markkinaosuus kasvoi 13,8 prosentista vuonna 2001 18,3 prosenttiin tutkimusajanjaksona. Näistä maista tulleen tuonnin hinnat laskivat huomattavasti tarkastelujaksolla ja alittivat tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan hinnat 4,1 prosentista 37,9 prosenttiin.

(192)

Tällainen hinnan alittavuus johtuu keskimäärin hinnoittelusta, joka ei kata kaikkia jakeluketjun kustannuksia.

(193)

Hyvin alhaisin ja polkuhinnoin tapahtuneen tuonnin huomattava kasvu ja sen markkinaosuuden nousu tarkastelujaksolla osuivat samaan aikaan kuin yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkeneminen samalla ajanjaksolla; tämä koski erityisesti kannattavuutta, myyntihintoja, loppuvarastoja, investointeja, kapasiteetin käyttöastetta, kassavirtaa, pääoman saantia ja sijoitetun pääoman tuottoa.

(194)

Tämän vuoksi pääteltiin, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamalla paineella oli ratkaiseva osuus yhteisön tuotannonalalle vahinkoa aiheuttaneen tilanteen synnyssä.

3.   MUIDEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET

3.1   Muiden yhteisön tuottajien toiminta

(195)

Muiden yhteisön tuottajien myyntimäärät pienenivät 7,1 prosenttia vuodesta 2001 tutkimusajanjaksoon saakka ja markkinaosuus laski 7,8 prosenttia samana ajanjaksona. Viitteitä ei löytynyt siitä, että muiden yhteisön tuottajien hinnat olisivat olleet alempia kuin yhteistyössä toimineen yhteisön tuotannonalan hinnat tai että niiden kokonaistilanne olisi ollut erilainen. Tämän vuoksi voidaan päätellä, että muiden yhteisön tuottajien valmistamat ja myymät tuotteet eivät olleet osasyynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

3.2   Muista kolmansista maista tuleva tuonti

(196)

Eurostatin tietojen perusteella muista kolmansista maista (esim. Malesiasta, Turkista, Intiasta ja Indonesiasta) peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi tarkastelujaksolla 22 prosenttia ja nousi tutkimusajanjakson aikana noin 231 000 tonniin. Sen markkinaosuus oli 13,8 prosenttia. Kyseisenä aikana tällaisen tuonnin hinnat alenivat 11 prosenttia (1,66 euroa/kg vuonna 2001 ja 1,48 euroa/kg tutkimusajanjaksona). On kuitenkin huomattava, että tällaisen tuonnin keskihinta oli tutkimusajanjakson aikana korkeampi kuin Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin keskihinta ja jopa yhteisön tuotannonalan keskihintaa hieman korkeampi. Näin ollen päätellään, että tuonti muista kolmansista maista ei ollut merkittävänä osasyynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

3.3   Raaka-aineiden hinta

(197)

Jotkin osapuolet väittivät, että polyeteenin hinta on perinteisesti ollut alempi Aasiassa kuin EU:ssa. Polyeteenin hintakehitys osoittaa kuitenkin, että tarkastelujaksolla Aasiassa raaka-aineen hinnat vaihtelivat vastaavien EU-hintojen ala- ja yläpuolella. Niiden Kiinan tilannetta osoittavien lukujen perusteella, joita kyseiset osapuolet esittivät, Kiinan ja EU:n keskimääräinen raaka-aineiden hintaero pieneni vuoden 2001 20,3 prosentista vuoden 2004 12,3 prosenttiin, kun taas samana aikana lopputuotteen keskimääräinen hintaero kasvoi 0,7 prosentista 14,8 prosenttiin. Koska raaka-aineiden hintakehityksen olisi pitänyt pikemminkin kaventaa lopputuotteen hintaeroa kuin kasvattaa sitä, tutkimuksessa kävi ilmi, että raaka-aineen hintakehityksen ja yhteisöön tuodun lopputuotteen hinnan välillä ei ole loogista korrelaatiota. Sen sijaan vuonna 2001 yhteisön tuotannonala oli suhteellisen hyvässä kunnossa, vaikka hintaero oli korkeimmillaan, mutta osoitti kärsineen vahinkoa hintaeron ollessa paljon pienempi vuonna 2004 ja tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella on tehtävä se päätelmä, että raaka-aineen hintaeroja ei voida pitää huomattavana osasyynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(198)

Jotkin osapuolet väittivät lisäksi, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei johtunut polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista vaan polyeteenin hinnannoususta yhteisössä tarkastelujaksolla. Tässä yhteydessä on huomautettava, että polyeteenin hinnat ovatkin keskimäärin nousseet tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan voinut nostaa myyntihintojaan vastaavasti. Hintajousto ei ollut mahdollista, koska Kiinasta ja Thaimaasta peräisin oleva polkumyyntihintainen, merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat alittava tuonti kasvoi äkillisesti kyseisenä aikana. Kyseiset hinnat eivät keskimäärin kattaneet edes tuotantokustannuksia Kiinassa ja Thaimaassa. On pääteltävä, että yhteisön tuotannonalaan kohdistui mainituissa olosuhteissa ankaria hintapaineita polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi, mistä syystä yhteisön tuotannonalalla ei ole ollut mahdollisuuksia kompensoida raaka-aineiden hinnannousua nostamalla vastaavasti myyntihintoja.

(199)

Lopuksi muistutetaan, että syy-yhteyttä koskevan tutkimuksen yhteydessä on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Hintojen osalta perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa viitataan tältä osin sen osoittamiseen, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan hintatasojen väliseen eroon. Siinä ei siis vaadita analysoimaan tuontihintojen tasoon vaikuttavia tekijöitä, kuten työvoimakustannusten, raaka-aineiden hintojen tai myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten tasoa.

(200)

Edellä esitetyn perusteena on myös perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan sanamuoto, jossa viitataan muihin tiedossa oleviin tekijöihin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi. Kyseisessä artiklassa olevassa tiedossa olevien tekijöiden luettelossa ei viitata tekijöihin, jotka vaikuttavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon. Yhteenvetona todetaan, että jos kyse on polkumyynnillä tapahtuneesta viennistä, on vaikea nähdä, kuinka tuotantopanosten hintojen myönteinen muutos voisi olla muu vahinkoa aiheuttava tekijä, vaikka viennille olisikin ollut hyötyä raaka-aineiden hintojen myönteisestä kehityksestä.

(201)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon vaikuttaneiden tekijöiden – olipa kyse raaka-aineiden hintaeroista tai muista tekijöistä – tarkastelusta ei näin ollen voida saada yksiselitteistä tulosta, ja tällainen tarkastelu menisi perusasetuksen vaatimuksia pitemmälle. Tällä perusteella hylätään myös raaka-aineiden hintoja koskevat väitteet.

4.   SYY-YHTEYTTÄ KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(202)

Yhteisön tuotannonalan vahingollinen tilanne vallitsi samaan aikaan, kun tuonti kasvoi jyrkästi Kiinasta ja Thaimaasta ja kyseisen tuonnin hintojen alittavuus oli huomattavaa.

(203)

Koska muista kolmansista maista tulleen tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksona pienempi kuin asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin, erityisesti kun otetaan huomioon tutkimusajanjaksona pyydetty keskihinta, joka oli tarkasteltavana olevan tuonnin keskihintaa ja varsinkin yhteisön tuotannonalan keskihintaa korkeampi, päätellään, että tällaisten muiden tekijöiden vaikutus ei ole voinut olla osasyynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Lisäksi vaikutus, joka yhteisön ja asianomaisten maiden raaka-aineen hintaeroilla oli yhteisön tuotannonalan negatiiviseen kehitykseen kannattavuuden, tuloksen ja alentuneen markkinaosuuden osalta, oli vähäpätöinen, ja itse asiassa sen olisi pitänyt vaikuttaa myönteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(204)

Asianomaiset osapuolet eivät tuoneet esille eikä tutkimuksen aikana havaittu muita tekijöitä, jotka olisivat voineet vahingoittaa yhteisön tuotannonalaa tänä aikana.

(205)

Edellä esitetyssä tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, minkä perusteella tutkimuksessa vahvistui, että kyseiset muut tekijät eivät muuta sitä tosiseikkaa, että tarkastellun vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(206)

Tästä syystä päätellään, että Kiinasta ja Thaimaasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

G.   YHTEISÖN ETU

(207)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä tarkasteltiin mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumisen seurauksia.

1.   YHTEISÖN TUOTANNONALAN EDUT

(208)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumisen ja palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön teollisuudenala on elinkelpoinen ja kilpailukykyinen, mistä on todisteena vuoden 2001 tilanne, jolloin teollisuudenala oli tiukasta maailmanlaajuisesta kilpailusta huolimatta suhteellisen hyvässä kunnossa. Toimenpiteiden käyttöönoton myötä sen pitäisi siksi voida nostaa markkinaosuuttaan ja myyntihintojaan ja saavuttaa tuotannonalan taloudellisen tilanteen parantamisen edellyttämä kohtuullinen kannattavuustaso. Tämän avulla pystytään myös jatkamaan investointeja tuotantovälineisiin ja takaamaan siten yhteisön tuotannonalan selviytymisen.

(209)

Jos polkumyyntitoimenpiteitä ei oteta käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan entuudestaan huonon tilanteen heikkeneminen jatkuu. Se ei pystyisi tekemään tarpeellisia investointeja voidakseen kilpailla tehokkaasti kyseisistä kolmansista maista tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa. Tämä pakottaisi jotkin yritykset lopettamaan tuotantonsa ja lomauttamaan työntekijänsä lähitulevaisuudessa. Yhteistyössä toimineen yhteisön tuotannonalan 3 300 välitöntä työpaikkaa olisivat uhattuina. Säkkejä, kasseja ja pusseja valmistavalla yhteisön koko tuotannossa on noin 12 000 työpaikkaa pääasiassa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Yhteisön tuotannon päättyessä yhteisö tulisi riippuvaisemmaksi yhteisön ulkopuolisista toimittajista.

(210)

Tämän vuoksi päätellään, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua sille polkumyynnistä aiheutuneen vahingon vaikutuksista, mikä olisi siten yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

2.   ETUYHTEYDETTÖMIEN TUOJIEN/KAUPPIAIDEN JA VÄHITTÄISMYYJIEN ETU

(211)

Komissio lähetti kyselylomakkeet neljälle otokseen valitulle tuojalle/kauppiaalle, jotka edustivat 9:ää prosenttia asianomaisista maista tulevan tuonnin kokonaismyynnistä. Ainoastaan kaksi tuojaa/kauppiasta, jotka edustivat 3:a prosenttia asianomaisista maista tulevasta kokonaistuonnista, vastasi kyselylomakkeeseen. Tutkimuksessa yhteistyössä toimineet etuyhteydettömät tuojat väittivät, että jos toimenpiteet otetaan käyttöön, tarkasteltavana olevan tuotteen hinta nousisi ja kuluttajan olisi maksettava siitä enemmän ja että tullin vaikutus siirtyisi siten kuluttajille. Etuyhteydettömiin tuojiin kohdistuva kielteinen vaikutus olisi siten rajallinen.

(212)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta jakavat pääasiassa vähittäismyyntiyritykset. Joitain tuotetyyppejä, kuten elintarvikepusseja ja ostoskasseja jaetaan joissain yhteisömaissa asiakkaille ilmaiseksi, kun taas tiettyjä muita tuotetyyppejä, kuten pakaste-, vaippa- ja roskapusseja, myydään asiakkaille. On huomattava, että nykyisin monissa maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kuluttajia ei veloiteta kertakäyttöisistä ostoskasseista.

(213)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että väitteet polkumyyntitullin taloudellisista vaikutuksista eri toimijoihin ja erityisesti vähittäiskaupan sektoriin olivat selvästi liioiteltuja. Jotkin vähittäismyyjät väittivät, että 10 prosentin tulli aiheuttaisi pelkästään vähittäiskaupassa 220 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset. Koska tutkimuksen perusteella tarkasteltavana olevan tuonnin tullausarvo kokonaisuudessaan on noin 375 miljoonaa euroa, 10 prosentin keskimääräisen tullin enimmäisvaikutus olisi 38 miljoonaa euroa vuodessa koko yhteisön alueella. Lisäksi vähittäismyyjiltä saadun kahden kyselylomakevastauksen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräisten ostojen osuus oli alle 0,1 prosenttia kyseisten vähittäismyyjien liikevaihdosta. Siksi edellä mainitun tasoisen polkumyyntitullin vaikutus kustannusten nousuun olisi vain vähäinen. Lisäksi osa tästä lisäkustannuksesta hajautuisi toimitusketjun eri tasoille. Tämän vuoksi kyseisten vähittäismyyjien väite hylättiin.

(214)

Samat vähittäismyyjät väittivät myös, että sen lisäksi, että yhteisön tuotannonala ei tuota tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjä tyyppejä, se ei myöskään kykenisi tyydyttämään kokonaiskysyntää yhteisössä. Tässä yhteydessä on ensinnäkin huomautettava säkkien, kassien ja pussien osalta, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei lopettaisi tuotteen tuontia asianomaisista maista vaan pelkästään palauttaisi markkinoille tasapuoliset toimintaedellytykset. Säkkien, kassien ja pussien tuonti tyydyttää jatkossakin osan yhteisön markkinoiden kysynnästä. Lisäksi yhteisön tuotannonalalla on jo tarpeeksi tuotantokapasiteettia tyydyttämään kaiken kysynnän kasvun. Joka tapauksessa kaikentyyppisten muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonti on edelleen mahdollista myös niistä kolmansista maista, joita toimenpiteet eivät koske. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(215)

Hyväntekeväisyystarkoituksiin varoja hankkiva vähittäiskauppiaita edustava järjestö väitti, että kaikki tullit haittaisivat sen varojenkeruutoimintaa, koska se hankkii asiakkailleen ilmaiseksi jaettavia kasseja. Lisäksi järjestö totesi, että mahdollinen polkumyyntitulli vaikuttaisi myös kasseihin, joita käytetään hyväntekeväisyyteen tarkoitetun kierrätystavaran keräämiseen. Tässä yhteydessä on huomautettava, että tämäntyyppinen varainkeruu – huolimatta siitä, että sitä tehdään hyväntekeväisyystarkoituksessa – toteutetaan kaupalliselta pohjalta. Siksi sitä koskevat samat riskit kuin muutakin kaupallista toimintaa ja sitä olisi arvioitava samoin perustein. Polkumyyntitullin vaikutus kyseisiin vähittäismyyjiin ei poikkeaisi merkittävästi muihin vähittäismyyjiin kohdistuvasta vaikutuksesta. Tästä syystä väite hylättiin.

3.   KULUTTAJIEN ETU

(216)

Yksikään kuluttajajärjestö ei ilmoittautunut menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(217)

Jotkin tuojat väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto nostaisi hintoja, jotka tulisivat asiakkaiden maksettaviksi, koska myyntihintoja mukautettaisiin tulleja vastaavasti.

(218)

Kuitenkin jotkin vähittäismyyjät, kuten edellä todettiin, jakavat osan tuotteesta asiakkailleen ilmaiseksi. Näissä tapauksissa asiakkaat eivät huomaa polkumyyntitoimenpiteiden vaikutusta, elleivät kyseiset vähittäismyyjät muuta vakiintunutta käytäntöään.

(219)

Keskimääräinen 10 prosentin tulli nostaisi kunkin yhteisöön tuodun pussin hintaa keskimäärin 0,086 senttiä ja kunkin yhteisössä myydyn pussin hintaa 0,016 senttiä (olettaen että kukin pussi painaa 7 g). Tällainen lisäys on vain vähäinen silloinkin, kun se tulisi kuluttajien maksettavaksi. Itse asiassa polkumyyntitullin vaikutus kuluttajiin on vielä pienempi, koska kustannus jakautuu toimitusketjun eri tasoille.

4.   KILPAILUA JA KAUPPAA VÄÄRISTÄVÄT VAIKUTUKSET

(220)

Sen osalta, missä määrin mahdolliset toimenpiteet vaikuttavat kilpailuun yhteisössä, vientiä harjoittavat tuottajat pystyvät vahvan markkina-asemansa ansiosta jatkamaan tiettyjen muovisäkkien, -kassien ja -pussien myyntiä. Koska tämän lisäksi yhteisössä on lukuisia tuottajia ja kolmansista maista tuodaan tuotetta runsaasti, käyttäjillä ja vähittäismyyjillä on jatkossakin runsas valikoima samankaltaisen tuotteen eri toimittajia kohtuullisin hinnoin.

(221)

Tämän vuoksi markkinoilla tulee olemaan paljon toimijoita, jotka voivat tyydyttää kysynnän. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kilpailu todennäköisesti säilyy voimakkaana polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

5.   YHTEISÖN ETUA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(222)

Tiettyjen Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuontia koskevien toimenpiteiden käyttöönotto olisi selvästi yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Se antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden kasvaa ja toipua polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotanto todennäköisesti vähenee entisestään ja monet toimijat joutuvat lopettamaan toimintansa. Mahdollisesti käyttöön otettavat toimenpiteet eivät myöskään vaikuta merkittävästi tuojien ja vähittäiskauppiaiden toimintaan, sillä kohtuuhintaisia säkkejä, kasseja ja pusseja – tuontituotteet mukaan luettuina – on edelleen tarjolla markkinoilla.

(223)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien käyttöönotosta tiettyjen Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnissa.

H.   LOPULLISET TOIMENPITEET

(224)

Polkumyyntiä, siitä johtuvaa vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(225)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskennassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 6 prosenttia samankaltaisen tuotteen myynnin liikevaihdosta, mikä edustaa kyseisen tuotannonalan tervettä kannattavuuden tasoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, jonka tuotannonala saavutti, ennen kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti kasvoi äkillisesti.

(226)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa yksinomaan kyseisistä maista peräisin olevien ja tässä asetuksessa erikseen mainittujen yritysten eli oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin.

(227)

Koska yhdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, kyseisen yrityksen ei pitäisi saada yksilöllistä polkumyyntitullia, vaikka sille on johdanto-osan 131 kappaleessa esitetyn mukaisesti laskettu polkumyyntimarginaali. Kyseisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan valmistamien tuotteiden vientiin olisi siten sovellettava keskimääräistä tullia, joka määritetään yhteistyössä toimineille otokseen kuulumattomille viejille johdanto-osan 228 kappaleessa kuvatulla tavalla.

(228)

Niiden yhteistyössä toimineiden viejien osalta, joita ei valittu otokseen, kutakin maata koskeva tulli määritettiin otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella, kuten johdanto-osan 54 kappaleesta käy ilmi. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa tai liitteissä (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(229)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) pyynnöt on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle. Yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseksi tehtävää uusia viejiä koskevaa tarkastelua ei perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti voitu panna vireille tässä menettelyssä, koska vientiä harjoittavien kiinalaisten, malesialaisten ja thaimaalaisten tuottajien valinnassa käytettiin otantaa. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa, että uusia vientiä harjoittavia tuottajia ja alkuperäisessä tutkimuksessa otokseen kuulumattomia yhteistyössä toimineita yrityksiä kohdellaan tasavertaisesti, katsotaan, että olisi säädettävä yhteistyössä toimineita yrityksiä koskevasta tullista, jota sovelletaan kaikkiin uusiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka voivat osoittaa olevansa perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla oikeutettuja tarkasteluun.

(230)

Kaikki pyynnöt uusien vientiä harjoittavien kiinalaisten tai thaimaalaisten tuottajien lisäämiseksi tämän asetuksen liitteessä I tai II oleviin luetteloihin on toimitettava viipymättä komissiolle ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti näyttö siitä, että kyseinen täyttää tämän asetuksen 2 artiklassa vahvistetut kolme edellytystä. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla liitteessä I tai II olevat otoksen keskimääräisestä tullista hyötyvien yritysten luettelot ajan tasalle.

(231)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella polkumyyntitullien olisi oltava seuraavat:

Maa

Vientiä harjoittava tuottaja

Polkumyyntimarginaali

Vahinkomarginaali

Polkumyyntitulli

Kiina

Cedo (Shanghai) Limited ja Cedo (Shanghai) Household Wrappings Co. Ltd, Shanghai

7,4 %

39,0 %

7,4 %

Jinguan (Longhai) Plastics Packing Co., Ltd, Longhai

5,1 %

74,6 %

5,1 %

Sunway Kordis Shanghai ja Shanghai Sunway Polysell, Shanghai

4,8 %

37,4 %

4,8 %

Suzhou Guoxin Group Co., Ltd, Suzhou Guoxin Group Taicang Yihe Import & Export Co., Ltd, Taicang Dongyuan Plastic Co., Ltd ja Suzhou Guoxin Group Taicang Giant Packaging Co., Ltd, Taicang

7,8 %

61,3 %

7,8 %

Wuxi Jiayihe Packaging Co., Ltd ja Wuxi Bestpac Packaging Co., Ltd, Wuxi

12,8 %

57,8 %

12,8 %

Zhong Shan Qi Yu Plastic Products Co Ltd, Zhongshan

5,7 %

34,3 %

5,7 %

Huizhou Jun Yang Plastics Co, Huizhou

4,8 %

30,8 %

4,8 %

Otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

8,4 %

49,3 %

8,4 %

Kaikki muut yritykset

28,8 %

34,3 %

28,8 %

Thaimaa

King Pac Industrial Co Ltd, Chonburi ja Dpac Industrial Co., Ltd, Bangkok

14,3 %

37,4 %

14,3 %

Multibax Public Co., Ltd, Chonburi

5,1 %

10,6 %

5,1 %

Naraipak Co., Ltd ja Narai Packaging (Thailand) Ltd., Bangkok

10,4 %

29,7 %

10,4 %

Sahachit Watana Plastic Industry Co., Ltd, Bangkok

6,8 %

23,9 %

6,8 %

Thai Plastic Bags Industries Co., Ltd, Nakhonpathom

5,8 %

53,5 %

5,8 %

Otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

7,9 %

27,6 %

7,9 %

Kaikki muut yritykset

14,3 %

37,4 %

14,3 %

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit sellaisten CN-koodeihin ex 3923 21 00, ex 3923 29 10 ja ex 3923 29 90 (Taric-koodeihin 3923210020, 3923291020 ja 3923299020) kuuluvien Kiinasta ja Thaimaasta peräisin olevien muovisäkkien, -pussien ja -kassien tuonnissa, jotka sisältävät polyeteeniä vähintään 20 prosenttia painostaan ja joiden paksuus on enintään 100 mikrometriä.

2.   Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraavissa yrityksissä valmistettujen tuotteiden osalta seuraava:

Maa

Yritys

Polkumyyntitulli (%)

Taric-lisäkoodi

Kiinan kansantasavalta

Cedo (Shanghai) Limited ja Cedo (Shanghai) Household Wrappings Co. Ltd, Shanghai

7,4

A757

Jinguan (Longhai) Plastics Packing Co., Ltd, Longhai

5,1

A758

Sunway Kordis (Shanghai) Ltd. ja Shanghai Sunway Polysell Ltd, Shanghai

4,8

A760

Suzhou Guoxin Group Co., Ltd, Suzhou Guoxin Group Taicang Yihe Import & Export Co., Ltd, Taicang Dongyuan Plastic Co., Ltd ja Suzhou Guoxin Group Taicang Giant Packaging Co., Ltd, Taicang

7,8

A761

Wuxi Jiayihe Packaging Co., Ltd ja Wuxi Bestpac Packaging Co., Ltd, Wuxi

12,8

A763

Zhong Shan Qi Yu Plastic Products Co Ltd, Zhongshan

5,7

A764

Huizhou Jun Yang Plastics Co., Ltd, Huizhou

4,8

A765

Liitteessä I luetellut yritykset

8,4

A766

Kaikki muut yritykset

28,8

A999

Thaimaa

King Pac Industrial Co., Ltd, Chonburi ja Dpac Industrial Co, Ltd, Bangkok

14,3

A767

Multibax Public Co., Ltd, Chonburi

5,1

A768

Naraipak Co Ltd ja Narai Packaging (Thailand) Ltd, Bangkok

10,4

A769

Sahachit Watana Plastic Industry Co., Ltd, Bangkok

6,8

A770

Thai Plastic Bags Industries Co., Ltd, Nakonpathom

5,8

A771

Liitteessä II luetellut yritykset

7,9

A772

Kaikki muut yritykset

14,3

A999

3.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

Jos uusi kiinalainen tai thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja esittää riittävän näytön komissiolle siitä, että

se ei ole vienyt yhteisöön asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattuja tuotteita tutkimusajanjakson (1 päivästä huhtikuuta 200431 päivään maaliskuuta 2005) aikana,

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään kiinalaiseen tai thaimaalaiseen viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä, ja

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavina olevia tuotteita yhteisöön toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi yhteisöön,

neuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, muuttaa 1 artiklan 3 kohtaa lisäämällä kyseisen uuden vientiä harjoittavan tuottajan liitteessä I tai II oleviin luetteloihin.

3 artikla

Menettely tiettyjen Malesiasta peräisin olevien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnin osalta päätetään.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä syyskuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. PEKKARINEN


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)  EUVL C 159, 30.6.2005, s. 19.

(3)  Applied Market Information Ltd, Internet-osoite: www.amiplastics.com

(4)  AMI (www.amiplastics.com), Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), s. 12.

(5)  AMI (www.amiplastics.com), Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), s. 10.

(6)  AMI (www.amiplastics.com), Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), s. 7.

(7)  AMI (www.amiplastics.com), Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), s. 12.

(8)  AMI (www.amiplastics.com), Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), s. 6.

(9)  AMI (www.amiplastics.com), Polyethylene film extruders, 6. painos (ISBN 1 904188 12 5), s. 10.


LIITE I

KIINALAISET VIENTIÄ HARJOITTAVAT TUOTTAJAT, JOTKA EIVÄT KUULUNEET OTOKSEEN

Taric-lisäkoodi A766

BEIJING LIANBIN PLASTIC & PRINTING CO LTD

Beijing

CHANGLE BEIHAI PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Zhuliu

CHANGLE UNITE PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Changle

CHANGLE HUALONG PLASTIC PRODUCTS CO LTD

Changle

CHANGLE SANDELI PLASTIC PRODUCTS CO LTD

Changle

CHANGLE SHENGDA RUBBER PRODUCTS CO., LTD.

Changle

CHANGZHOU HUAGUANG PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Wujin

CHEONG FAT PLASTIC BAGS (CHINA) PRINTING FACTORY

Shenzhen

CHUN HING PLASTIC PACKAGING MANUFACTORY LTD

Hongkong

CHUN YIP (SHENZHEN) PLASTICS LIMITED

Shenzhen

CROWN POLYETHYLENE PRODUCTS (INT'L) LTD.

Hongkong

DALIAN JINSHIDA PACKING PRODUCTS CO., LTD

Dalian

DONG GUAN HARBONA PLASTIC & METALS FACTORY CO., LTD.

Dongguan

DONGGUAN CHERRY PLASTIC INDUSTRIAL, LTD

Dongguan

DONGGUAN FIRSTWAY PLASTIC PRODUCTS CO., LTD

Dongguan

DONGGUAN MARUMAN PLASTIC PACKAGING COMPANY LIMITED

Dongguan

DONGGUAN NAN SING PLASTICS LIMITED

Dongguan

DONGGUAN NOZAWA PLASTIC PRODUCTS CO. LTD

Dongguan

DONGGUAN RUI LONG PLASTICS FACTORY

Dongguan

FOSHAN SHUNDE KANGFU PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Shunde

FU YUEN ENTERPRISES CO.

Hongkong

GOLD MINE PLASTIC INDUSTRIAL LIMITED

Jiangmen

GOOD-IN HOLDINGS LTD.

Hongkong

HANG LUNG PLASTIC FACTORY (SHENZHEN) LTD

Shenzhen

JIANGMEN CITY XIN HUI HENGLONG PLASTIC LTD.

Jiangmen

JIANGMEN TOPTYPE PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Jiangmen

JIANGMEN XINHUI FENGZE PLASTIC COMPANY LTD.

Jiangmen

JIANGYIN BRAND POLYTHENE PACKAGING CO., LTD.

Jiangyin

JINAN BAIHE PLASTIC PRODUCTS COMPANY LIMITED

Jinan

JINAN CHANGWEI PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Jinan

JINAN CHENGLIN PLASTIC PRODUCTS COMPANY LTD.

Jinan

JINAN MINFENG PLASTIC CO., LTD.

Jinan

JINYANG PACKING PRODUCTS (WEIFANG) CO. LTD

Qingzhou

JUXIAN HUACHANG PLASTIC CO., LTD

Liuguanzhuang

JUXIAN HUAYANG PLASTIC PRODUCTS CO., LTD

Liuguanzhuang

KIN WAI POLY BAG PRINTING LTD.

Hongkong

LAIZHOU JINYUAN PLASTICS INDUSTRY & TRADE CO., LTD.

Laizhou

LAIZHOU YUANXINYIE PLASTIC MACHINERY CO., LTD.

Laizhou

LICK SAN PLASTIC BAGS (SHENZHEN) CO., LTD.

Shenzhen

LINQU SHUNXING PLASTIC PRODUCTS CO. LTD

Linqu

LONGKOU CITY LONGDAN PLASTIC CORPORATION LTD.

Longkou

NEW CARING PLASTIC MANUFACTORY LTD.

Jiangmen

NEW WAY POLYPAK DONGYING CO., LTD.

Dongying

NINGBO HUASEN PLASTHETICS CO., LTD.

Ningbo

NINGBO MARUMAN PACKAGING PRODUCT CO. LTD.

Ningbo

POLY POLYETHYLENE BAGS AND PRINTING CO.

Hongkong

QINGDAO NEW LEFU PACKAGING CO., LTD.

Qingdao

RALLY PLASTICS CO., LTD. ZHONGSHAN

Zhongshan

RIZHAO XINAO PLASTIC PRODUCTS CO., LTD

Liuguanzhuang

DONGGUAN SEA LAKE PLASTIC PRODUCTS MANUFACTURING CO., LTD.

Dongguan

SHANGHAI HANHUA PLASTIC PACKAGE PRODUCT CO., LTD.

Shanghai

SHANGHAI HUAYUE PACKAGING PRODUCTS CO., LTD.

Shanghai

SHANGHAI LIQIANG PLASTICS INDUSTRY CO., LTD.

Zhangyan

SHANGHAI MINGYE PLASTICS GOODS COMPANY LIMITED

Shanghai

SHANGHAI QUTIAN TECHNOLOGY INDUSTRY DEVELOPMENT CO. LTD.

Shanghai

SHANTOU ULTRA DRAGON PLASTICS LTD.

Shantou

SHAOXING YUCI PLASTICS AND BAKELITE PRODUCTS CO., LTD.

Shangyu

SHENG YOUNG INDUSTRIAL (ZHONGSHAN) CO., LTD.

Zhongshan

SUPREME DEVELOPMENT COMPANY LIMITED

Hongkong

TAISHING PLASTIC PRODUCTS CO., LTD. ZHONGSHAN

Zhongshan

TIANJIN MINGZE PLASTIC PACKAGING CO., LTD.

Tianjin

UNIVERSAL PLASTIC & METAL MANUFACTURING LIMITED

Hongkong

WAI YUEN INDUSTRIAL AND DEVELOPMENT LTD

Hongkong

WEIFANG DESHUN PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Changle

WEIFANG HENGSHENG RUBBER PRODUCTS CO., LTD.

Changle

WEIFANG HONGYUAN PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Changle

WEIFANG HUASHENG PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Changle

WEIFANG KANGLE PLASTICS CO., LTD.

Changle

WEIFANG LIFA PLASTIC PACKING CO., LTD.

Weifang

WEIFANG XINLI PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Weifang

WEIFANG YUANHUA PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Weifang

WEIFANG YUJIE PLASTICS PRODUCTS CO., LTD.

Weifang

WEIHAI WEIQUAN PLASTIC AND RUBBER PRODUCTS CO. LTD.

Weihai

WINNER BAGS PRODUCT COMPANY (SHENZHEN) LIMITED

Shenzhen

WUI HING PLASTIC BAGS PRINTING (SHENZHEN) COMPANY LIMITED

Shenzhen

XIAMEN EGRET PLASTICS CO., LTD.

Gaoqi

XIAMEN RICHIN PLASTIC CO., LTD

Xiamen

XIAMEN UNITED OVERSEA ENTERPRISES LTD.

Xiamen

XIAMEN XINGXIA POLYMERS CO., LTD

Xiamen

XIAMEN XINYATAI PLASTIC INDUSTRY CO. LTD.

Xiamen

XINHUI ALIDA POLYTHENE LIMITED

Xinhui

XINTAI CHUNHUI MODIFIED PLASTIC CO., LTD

Xintai

YANTAI BAGMART PACKAGING CO., LTD.

Yantai

YANTAI LONGQUAN PACKAGING MATERIAL CO. LTD.

Yantai

YAU BONG POLYBAGS PRINTING CO., LTD.

Hongkong

YINKOU FUCHANG PLASTIC PRODUCTS. CO., LTD.

Yingkou

YONGCHANG (CHANGLE) PLASTIC INDUSTRIES CO., LTD.

Weifang

ZHANGJIAGANG YUANHEYI PAPER & PLASTIC COLOR PRINTING & PACKING CO., LTD

Zhangjiagang

ZHONGSHAN DONGFENG HUNG WAI PLASTIC BAG MFY

Zhongshan

ZHONGSHAN HUANGPU TOWN LIHENG METAL & PLASTIC FACTORY

Zhongshan

ZHUHAI CHINTEC PACKING TECHNOLOGY ENTERPRISE CO. LTD

Zhuhai

ZIBO WEIJIA PLASTIC PRODUCTS CO., LTD.

Zibo


LIITE II

THAIMAALAISET VIENTIÄ HARJOITTAVAT TUOTTAJAT, JOTKA EIVÄT KUULUNEET OTOKSEEN

Taric-lisäkoodi A772

APPLE FILM CO., LTD

Samutprakarn Province

C P PACKAGING INDUSTRY CO., LTD.

Bangkok

K. INTERNATIONAL PACKAGING CO., LTD.

Samutsakorn

POLY WORLD CO., LTD.

Bangkok

SIAM FLEXIBLE INDUSTRIES CO., LTD

Samutsakorn

THAI GRIPTECH CO. LTD. et SUPER GRIP CO., LTD.

Bangkok

THANTAWAN INDUSTRY PUBLIC COMPANY LIMITED

Nakornphathom

UNITY THAI PRODUCTS CO., LTD. et UNITY THAI PRODUCTS (1999) CO., LTD.

Bangkok

UNIVERSAL POLYBAG COMPANY LTD.

Chonburi

ZIPLAS INTERNATIONAL CO LTD

Bangkok


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/42


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1426/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 28 päivänä syyskuuta 2006 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

052

60,4

096

42,0

999

51,2

0707 00 05

052

98,8

999

98,8

0709 90 70

052

85,9

999

85,9

0805 50 10

052

71,7

388

64,2

524

55,2

528

55,6

999

61,7

0806 10 10

052

88,6

400

152,5

624

139,2

999

126,8

0808 10 80

388

89,5

400

91,6

508

72,4

512

82,2

528

74,1

720

72,4

800

140,5

804

95,4

999

89,8

0808 20 50

052

114,9

388

90,6

720

74,4

999

93,3

0809 30 10, 0809 30 90

052

104,2

999

104,2

0809 40 05

052

111,4

066

68,2

624

114,9

999

98,2


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”999” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/44


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1427/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

sellaisenaan vietävien valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Sokerin markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 ja 33 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 33 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityistarpeet voivat edellyttää tuen mukauttamista määräpaikan mukaan.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 318/2006 vaatimukset.

(5)

Euroopan yhteisön sekä Romanian ja Bulgarian kanssa tehtyjen Eurooppa-sopimusten puitteissa käytävien neuvottelujen tarkoituksena on erityisesti vapauttaa markkinajärjestelyyn kuuluvien tuotteiden kauppa. Sen vuoksi vientituet olisi poistettava kyseisten kahden maan osalta.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistettuihin tuotteisiin ja määriin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädettyjä vientitukia.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.


LIITE

Sellaisenaan vietäviin valkoiseen sokeriin ja raakasokeriin 29 päivästä syyskuuta 2006 (1), alkaen sovellettavat vientituet

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Vientituen määrä

1701 11 90 9100

S00

euroa/100 kg

28,04 (2)

1701 11 90 9910

S00

euroa/100 kg

28,04 (2)

1701 12 90 9100

S00

euroa/100 kg

28,04 (2)

1701 12 90 9910

S00

euroa/100 kg

28,04 (2)

1701 91 00 9000

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048

1701 99 10 9100

S00

euroa/100 kg

30,48

1701 99 10 9910

S00

euroa/100 kg

30,48

1701 99 10 9950

S00

euroa/100 kg

30,48

1701 99 90 9100

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048

Huom. Määräpaikat määritellään seuraavasti:

S00

:

kaikki määräpaikat paitsi Albania, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Romania, Serbia, Montenegro, Kosovo sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia.


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta 1 päivästä helmikuuta 2005 alkaen Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen tekemisestä 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen muuttamiseksi jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavien säännösten osalta ja tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/45/EY (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 17) mukaisesti.

(2)  Tätä määrää sovelletaan raakasokeriin, jonka saanto on 92 prosenttia. Jos viedyn raakasokerin saanto poikkeaa 92 prosentista, sovellettavan tuen määrä kerrotaan jokaisen käsiteltävänä olevan vientitapahtuman osalta muuntokertoimella, joka saadaan jakamalla viedyn raakasokerin saanto 92:lla asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä I olevan III kohdan 3 alakohdan mukaisesti.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/46


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1428/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

sellaisenaan vietävien siirappien ja tiettyjen muiden sokerialan tuotteiden vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan c, d ja g alakohdassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Sokerin markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 ja 33 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 33 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityistarpeet voivat edellyttää tuen mukauttamista määräpaikan mukaan.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) vaatimukset.

(5)

Euroopan yhteisön sekä Romanian ja Bulgarian kanssa tehtyjen Eurooppa-sopimusten puitteissa käytävien neuvottelujen tarkoituksena on erityisesti vapauttaa markkinajärjestelyyn kuuluvien tuotteiden kauppa. Sen vuoksi vientituet olisi poistettava kyseisten kahden maan osalta.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Asetuksen (ETY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädettyjä vientitukia myönnetään tämän asetuksen liitteessä vahvistetuille tuotteille ja määrille, jollei tämän artiklan 2 kohdassa säädetystä edellytyksestä muuta johdu.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti tukikelpoisten tuotteiden on täytettävä asetuksen (EY) N:o 951/2006 3 ja 4 artiklassa säädetyt asiaa koskevat vaatimukset.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.


LIITE

Sellaisenaan vietäviin siirappeihin ja tiettyihin muihin sokerialan tuotteisiin 29 päivästä syyskuuta 2006 alkaen sovellettavat vientituet (1)

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Vientituen määrä

1702 40 10 9100

S00

euroa/100 kg kuiva-ainetta

30,48

1702 60 10 9000

S00

euroa/100 kg kuiva-ainetta

30,48

1702 60 95 9000

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048

1702 90 30 9000

S00

euroa/100 kg kuiva-ainetta

30,48

1702 90 60 9000

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048

1702 90 71 9000

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048

1702 90 99 9900

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048 (2)

2106 90 30 9000

S00

euroa/100 kg kuiva-ainetta

30,48

2106 90 59 9000

S00

euroa/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3048

Huom. Määräpaikat määritellään seuraavasti:

S00

:

kaikki määräpaikat paitsi Albania, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Romania, Serbia, Montenegro, Kosovo sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia.


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta 1 päivästä helmikuuta 2005 alkaen Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen tekemisestä 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen muuttamiseksi jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavien säännösten osalta ja tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/45/EY (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 17) mukaisesti.

(2)  Perusmäärää ei sovelleta komission asetuksen (ETY) N:o 3513/92 liitteessä olevassa 2 kohdassa määriteltyyn tuotteeseen (EYVL L 355, 5.12.1992, s. 12).


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/48


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1429/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 958/2006 säädettyä pysyvää tarjouskilpailua varten

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja kolmannen alakohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientitukien vahvistamiseksi markkinointivuodeksi 2006/2007 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 958/2006 (2) edellytetään osittaisten tarjouskilpailujen järjestämistä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 958/2006 8 artiklan 1 kohdan ja 28 päivänä syyskuuta 2006 päättyvässä osittaisessa tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tarkastelun perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten.

(3)

Sokerin hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 958/2006, 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen vientituen enimmäismääräksi vahvistetaan 28 päivänä syyskuuta 2006 päättyvää osittaista tarjouskilpailua varten 35,481 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 175, 29.6.2006, s. 49.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/49


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1430/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

voin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 581/2004 säädetyssä pysyvässä tarjouskilpailussa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eräiden voilaatujen vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 581/2004 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailusta.

(2)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevasta tarjouskilpailusta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 580/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 26 päivänä syyskuuta 2006 päättyvälle tarjouskilpailujaksolle.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksessa (EY) N:o 581/2004 avatussa pysyvässä tarjouskilpailussa, jonka tarjouskilpailujakso päättyy 26 päivänä syyskuuta 2006, vientituen enimmäismäärä mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tuotteille on tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2)  EUVL L 90, 27.3.2004, s. 64. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 409/2006 (EUVL L 71, 10.3.2006, s. 5).

(3)  EUVL L 90, 27.3.2004, s. 58. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1814/2005 (EUVL L 292, 8.11.2005, s. 3).


LIITE

(EUR/100 kg)

Tuote

Vientituen nimikkeistön koodi

Vientituen enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 581/2004 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin määräpaikkoihin suuntautuvan viennin osalta

Voi

ex ex 0405 10 19 9500

101,00

Voi

ex ex 0405 10 19 9700

108,00

Voiöljy

ex ex 0405 90 10 9000

130,00


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/51


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1431/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin maitotuotteisiin sovellettavien tukien määrien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 15 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklan a–e ja g kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kansainvälisten kauppahintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (2) täsmennetään kyseisistä tuotteista ne, joille on tarkoitus vahvistaa niitä asetuksen (EY) N:o 1255/1999 liitteessä II mainittuina tavaroina vietäessä sovellettava tuen määrä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta.

(4)

Kuitenkin tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maitotuotteiden tapauksessa korkeiden tukimäärien vahvistaminen etukäteen voi vaarantaa kyseisiin tukiin liittyvät maksusitoumukset. Vaaran välttämiseksi on tarpeen toteuttaa asiaankuuluvia varotoimenpiteitä sulkematta kuitenkaan pois mahdollisuutta pitkäaikaisten sopimusten tekemiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat saavutettavissa, jos kyseisille tuotteille vahvistetaan erityiset tukimäärät niitä tapauksia varten, joissa käytetään tukien ennakkovahvistusta.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuen määrää vahvistettaessa otetaan soveltuvissa tapauksissa huomioon asetuksen (EY) N:o 1043/2005 liitteessä I lueteltujen perustuotteiden tai niihin rinnastettavien tuotteiden osalta kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat tuotantotuet, avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kyseisen alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen säännösten mukaisesti.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 12 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisössä tuotetulle ja kaseiiniksi muutetulle rasvattomalle maidolle myönnetään tukea, jos tämä maito ja tästä maidosta valmistettu kaseiini täyttävät tietyt edellytykset.

(7)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kerman, voin ja voiöljyn myyntiä yhteisön markkinoilla koskevien toimenpiteiden osalta 9 päivänä marraskuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1898/2005 (3) sallitaan voin ja kerman toimittaminen alennettuun hintaan tiettyjä tavaroita valmistavalle teollisuudelle.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 liitteessä I ja asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa lueteltuihin perustuotteisiin, jotka viedään asetuksen (EY) N:o 1255/1999 liitteessä II mainittuina tavaroina, sovellettavat vientitukien määrät vahvistetaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 186/2004 (EUVL L 29, 3.2.2004, s. 6).

(2)  EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24.

(3)  EUVL L 308, 25.11.2005, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2107/2005 (EUVL L 337, 22.12.2005, s. 20).


LIITE

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin maitotuotteisiin sovellettavien tukien määrät 29 päivästä syyskuuta 2006 (1)

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Tavaroiden kuvaus

Tuen määrä

tuen ennakkovahvistusta käytettäessä

muissa tapauksissa

ex 0402 10 19

Maito jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön, rasvapitoisuus enintään 1,5 painoprosenttia (TJ 2):

 

 

a)

vietäessä CN-koodiin 3501 kuuluvia tavaroita

b)

vietäessä muita tavaroita

0,00

0,00

ex 0402 21 19

Maito jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön, rasvapitoisuus 26 painoprosenttia (TJ 3):

 

 

a)

vietäessä TJ 3:n kaltaisina tuotteina voita tai kermaa sisältäviä tavaroita alennetulla hinnalla asetuksen (EY) N:o 1898/2005 mukaisesti

24,10

24,10

b)

vietäessä muita tavaroita

54,00

54,00

ex 0405 10

Voi, jossa on rasvaa 82 painoprosenttia (TJ 6):

 

 

a)

vietäessä alennetulla hinnalla toimitettua voita tai kermaa sisältäviä tavaroita, jotka on valmistettu asetuksessa (EY) N:o 1898/2005 annettujen edellytysten mukaisesti

76,00

76,00

b)

vietäessä CN-koodiin 2106 90 98 kuuluvia tavaroita, joiden maitorasvapitoisuus on vähintään 40 painoprosenttia

106,75

106,75

c)

vietäessä muita tavaroita

99,50

99,50


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta Bulgariaan suuntautuvaan vientiin 1 päivästä lokakuuta 2004, Romaniaan suuntautuvaan vientiin 1 päivästä joulukuuta 2005 eikä Sveitsin valaliiton tai Liechtensteinin ruhtinaskunnan alueelle 1 päivästä helmikuuta 2005 vietyihin tavaroihin, jotka luetellaan 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen pöytäkirjan N:o 2 taulukoissa I ja II.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/54


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1432/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin vilja- ja riisialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrän vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003 (2) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaan kummankin mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja yhteisön markkinoiden hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (3) täsmennetään ne tuotteet, joille olisi vahvistettava tuen määrä, jota sovelletaan vietäessä niitä joko asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liitteessä IV lueteltuina tavaroina.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta.

(4)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava varotoimenpiteitä estämättä kuitenkaan pitkäaikaisten sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla näiden eri tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

(5)

Neuvoston päätöksellä 87/482/ETY (4) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn makaronivalmisteiden vientiä yhteisöstä Yhdysvaltoihin koskeva sopimus huomioon ottaen on tarpeen eritellä CN-koodeihin 1902 11 00 ja 1902 19 kuuluvien tavaroiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti on tarpeen vahvistaa alennetun tuen määrä ottaen huomioon kyseiseen perustuotteeseen sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 1722/93 (5) mukainen tuotantotuen määrä, joka on ollut voimassa tavaroiden oletettuna valmistusajankohtana.

(7)

Alkoholijuomia ei pidetä erityisen herkkinä niiden valmistamiseen käytettävien viljojen hinnanvaihteluille. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 19 kuitenkin määrätään, että on säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan yhteisön viljojen käyttöä viljoista valmistettavien alkoholijuomien tuotannossa. Alkoholijuomien muodossa vietyihin viljoihin sovellettavaa vientitukea on syytä mukauttaa vastaavasti.

(8)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 liitteessä I ja asetuksen (EY) N:o 1784/2003 1 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 1 artiklassa lueteltuihin perustuotteisiin, jotka viedään asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liitteessä IV mainittuina tavaroina, sovellettavien tukien määrät on vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96.

(3)  EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24.

(4)  EYVL L 275, 29.9.1987, s. 36.

(5)  EYVL L 159, 1.7.1993, s. 112. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1584/2004 (EUVL L 280, 31.8.2004, s. 11).


LIITE

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin vilja- ja riisialojen tuotteisiin sovellettavien tukien määrät 29 päivästä syyskuuta 2006 (1)

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Tavaran kuvaus (2)

Tuen määrä 100 kg:lle perustuotetta

Tuen ennakkovahvistusta käytettäessä

Muissa tapauksissa

1001 10 00

Durumvehnä:

 

 

– vietäessä CN-koodeihin 1902 11 ja 1902 19 kuuluvia tavaroita Amerikan yhdysvaltoihin

– muissa tapauksissa

1001 90 99

Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja:

 

 

– vietäessä CN-koodeihin 1902 11 ja 1902 19 kuuluvia tavaroita Amerikan yhdysvaltoihin

– muissa tapauksissa:

 

 

– – sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 3 kohtaa (3)

– – vietäessä alanimikkeeseen 2208 kuuluvia tavaroita (4)

– – muissa tapauksissa

1002 00 00

Ruis

1003 00 90

Ohra

 

 

– vietäessä alanimikkeeseen 2208 kuuluvia tavaroita (4)

– muissa tapauksissa

1004 00 00

Kaura

1005 90 00

Maissi, käytetty seuraavien tavaroiden muodossa:

 

 

– tärkkelys:

 

 

– – sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 3 kohtaa (3)

2,438

2,438

– – vietäessä alanimikkeeseen 2208 kuuluvia tavaroita (4)

0,191

0,191

– – muissa tapauksissa

2,691

2,691

– CN-koodeihin 1702 30 51, 1702 30 59, 1702 30 91, 1702 30 99, 1702 40 90, 1702 90 50, 1702 90 75, 1702 90 79, 2106 90 55 kuuluva glukoosi, glukoosisiirappi, maltodekstriini, maltodekstriinisiirappi (5):

 

 

– – sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 3 kohtaa (3)

1,765

1,765

– – vietäessä alanimikkeeseen 2208 kuuluvia tavaroita (4)

0,143

0,143

– – muissa tapauksissa

2,018

2,018

– vietäessä alanimikkeeseen 2208 kuuluvia tavaroita (4)

0,191

0,191

– muut (mukaan lukien jalostamaton käyttö)

2,691

2,691

CN-koodiin 1108 13 00 kuuluva perunatärkkelys, joka rinnastetaan maissin jalostuksesta saatavaan tuotteeseen:

 

 

– sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 3 kohtaa (3)

2,453

2,453

– vietäessä alanimikkeeseen 2208 kuuluvia tavaroita (4)

0,191

0,191

– muissa tapauksissa

2,691

2,691

ex 1006 30

Kokonaan hiottu riisi:

 

 

– lyhytjyväinen

– keskipitkäjyväinen

– pitkäjyväinen

1006 40 00

Rikkoutuneet riisinjyvät

1007 00 90

Durra, ei kuitenkaan kylvämiseen tarkoitetut hybridit


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta Bulgariaan suuntautuvaan vientiin 1 päivästä lokakuuta 2004, Romaniaan suuntautuvaan vientiin 1 päivästä joulukuuta 2005 eikä Sveitsin valaliiton tai Liechtensteinin ruhtinaskunnan alueelle 1 päivästä helmikuuta 2005 vietyihin tavaroihin, jotka luetellaan 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen pöytäkirjan N:o 2 taulukoissa I ja II.

(2)  Perustuotteita ja/tai niihin rinnastettavia tuotteita jalostamalla saatuihin maataloustuotteisiin sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 1043/2005 liitteessä V vahvistettuja kertoimia.

(3)  Kyseessä olevat tavarat kuuluvat CN-koodiin 3505 10 50.

(4)  Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III luetellut tai asetuksen (ETY) N:o 2825/93 (EYVL L 258, 16.10.1993, s. 6) 2 artiklassa tarkoitetut tavarat.

(5)  CN-koodeihin 1702 30 99, 1702 40 90 ja 1702 60 90 kuuluvien siirappien osalta, jotka on saatu sekoittamalla glukoosi- ja fruktoosisiirappia, vientituki koskee ainoastaan glukoosisiirappia.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/58


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1433/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan voidaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b, c, d, ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden kansainvälisten kauppahintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus kattaa vientituella, jos kyseiset tuotteet viedään kyseisen asetuksen liitteessä VII mainittuina tavaroina.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (2) täsmennetään kyseisistä tuotteista ne, joille on tarkoitus vahvistaa niitä asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä VII lueteltuina tavaroina vietäessä sovellettava tuen määrä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tavaraan sisältyvälle tuotteelle myönnettävä vientituki ei saa olla suurempi kuin kyseiseen tuotteeseen sitä sellaisenaan vietäessä sovellettava tuki.

(5)

Tässä asetuksessa vahvistettujen tukien määrien osalta voidaan käyttää ennakkovahvistusta, sillä tulevien kuukausien markkinatilannetta ei ole mahdollista vielä varmuudella arvioida.

(6)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava varotoimenpiteitä estämättä kuitenkaan pitkäaikaisten sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla näiden eri tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 liitteessä I ja asetuksen (EY) N:o 318/2006 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin perustuotteisiin, jotka viedään asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä VII lueteltuina tavaroina, sovellettavien tukien määrät on vahvistettava tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 544/2006 (EUVL L 94, 1.4.2006, s. 24).


LIITE

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrät 29 päivästä syyskuuta 2006 (1)

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Tuen määrä EUR/100 kg

tukien ennakkovahvistusta käytettäessä

muissa tapauksissa

1701 99 10

valkoinen sokeri

30,48

30,48


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta Bulgariaan suuntautuvaan vientiin 1 päivästä lokakuuta 2004, Romaniaan suuntautuvaan vientiin 1 päivästä joulukuuta 2005 eikä Sveitsin valaliiton tai Liechtensteinin ruhtinaskunnan alueelle 1 päivästä helmikuuta 2005 vietyihin tavaroihin, jotka luetellaan 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen pöytäkirjan N:o 2 taulukoissa I ja II.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/60


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1434/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

vilja- ja riisijalosteiden vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003 (2) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan mukaan kyseisten asetusten 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta viljojen, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuutta sekä niiden yhteisön markkinoiden hintoja ja toisaalta viljojen, riisin, rikkoutuneiden riisinjyvien ja vilja-alan tuotteiden maailmanmarkkinahintoja koskeva tilanne ja niiden kehitysnäkymät; näiden samojen artiklojen nojalla on myös varmistettava vilja- ja riisimarkkinoiden tasapainoinen tilanne sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys ja lisäksi otettava huomioon suunnitellun viennin taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla.

(3)

Vilja- ja riisijalosteiden tuonti- ja vientijärjestelmästä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1518/95 (3) 4 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(4)

Tietyille jalostetuille tuotteille myönnettävä tuki olisi porrastettava tuotteiden tuhka-, raakakuitu-, kuoriaine-, valkuaisaine-, rasva- tai tärkkelyspitoisuuden mukaan, koska tämä pitoisuus osoittaa erityisen hyvin jalostettuun tuotteeseen tosiasiallisesti sisältyvän perustuotteen määrän.

(5)

Maniokkijuurten ja muiden trooppisten juurten ja mukuloiden sekä niistä valmistettujen jauhojen suunniteltavissa olevan viennin taloudelliset seikat eivät, erityisesti kyseisten tuotteiden luonteen ja alkuperän huomioon ottaen, tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista; tiettyjen viljajalosteiden osalta yhteisön maailmankauppaan osallistumisen vähäinen merkitys ei tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista.

(6)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)

Tietyt maissijalosteet voivat olla lämpökäsiteltyjä, ja tämä saattaa johtaa sellaisen tuen myöntämiseen, joka ei vastaa tuotteen laatua; olisi tarkennettava, että tällaiset esihyytelöityä tärkkelystä sisältävät tuotteet eivät voi saada vientitukea.

(9)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1518/95 1 artiklassa tuotteiden tuet vahvistetaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1549/2004 (EUVL L 280, 31.8.2004, s. 13).

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 55. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2993/95 (EYVL L 312, 23.12.1995, s. 25).


LIITE

vilja- ja riisijalosteiden vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta 28 päivänä syyskuuta 2006 annettuun komission asetukseen

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tuen määrä

1102 20 10 9200 (1)

C13

EUR/t

37,67

1102 20 10 9400 (1)

C13

EUR/t

32,29

1102 20 90 9200 (1)

C13

EUR/t

32,29

1102 90 10 9100

C13

EUR/t

0,00

1102 90 10 9900

C13

EUR/t

0,00

1102 90 30 9100

C13

EUR/t

0,00

1103 19 40 9100

C13

EUR/t

0,00

1103 13 10 9100 (1)

C13

EUR/t

48,44

1103 13 10 9300 (1)

C13

EUR/t

37,67

1103 13 10 9500 (1)

C13

EUR/t

32,29

1103 13 90 9100 (1)

C13

EUR/t

32,29

1103 19 10 9000

C13

EUR/t

0,00

1103 19 30 9100

C13

EUR/t

0,00

1103 20 60 9000

C13

EUR/t

0,00

1103 20 20 9000

C13

EUR/t

0,00

1104 19 69 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 12 90 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 12 90 9300

C13

EUR/t

0,00

1104 19 10 9000

C13

EUR/t

0,00

1104 19 50 9110

C13

EUR/t

43,06

1104 19 50 9130

C13

EUR/t

34,98

1104 29 01 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 29 03 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 29 05 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 29 05 9300

C13

EUR/t

0,00

1104 22 20 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 22 30 9100

C13

EUR/t

0,00

1104 23 10 9100

C13

EUR/t

40,37

1104 23 10 9300

C13

EUR/t

30,95

1104 29 11 9000

C13

EUR/t

0,00

1104 29 51 9000

C13

EUR/t

0,00

1104 29 55 9000

C13

EUR/t

0,00

1104 30 10 9000

C13

EUR/t

0,00

1104 30 90 9000

C13

EUR/t

6,73

1107 10 11 9000

C13

EUR/t

0,00

1107 10 91 9000

C13

EUR/t

0,00

1108 11 00 9200

C13

EUR/t

0,00

1108 11 00 9300

C13

EUR/t

0,00

1108 12 00 9200

C13

EUR/t

43,06

1108 12 00 9300

C13

EUR/t

43,06

1108 13 00 9200

C13

EUR/t

43,06

1108 13 00 9300

C13

EUR/t

43,06

1108 19 10 9200

C13

EUR/t

0,00

1108 19 10 9300

C13

EUR/t

0,00

1109 00 00 9100

C13

EUR/t

0,00

1702 30 51 9000 (2)

C13

EUR/t

42,18

1702 30 59 9000 (2)

C13

EUR/t

32,29

1702 30 91 9000

C13

EUR/t

42,18

1702 30 99 9000

C13

EUR/t

32,29

1702 40 90 9000

C13

EUR/t

32,29

1702 90 50 9100

C13

EUR/t

42,18

1702 90 50 9900

C13

EUR/t

32,29

1702 90 75 9000

C13

EUR/t

44,20

1702 90 79 9000

C13

EUR/t

30,68

2106 90 55 9000

C14

EUR/t

32,29

Huom. Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit on määritelty komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

Määräpaikkojen numerokoodit on määritelty komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11).

Muut määräpaikat:

C10

:

Kaikki määräpaikat.

C11

:

Kaikki määräpaikat, Bulgaria pois lukien.

C12

:

Kaikki määräpaikat, Romania pois lukien.

C13

:

Kaikki määräpaikat, Bulgaria ja Romania pois lukien.

C14

:

Kaikki määräpaikat, Sveitsi, Liechtenstein, Bulgaria ja Romania pois lukien.


(1)  Tukea ei myönnetä tuotteille, jotka on lämpökäsitelty siten, että tärkkelys on esihyytelöitynyt.

(2)  Tuet myönnetään neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2730/75 (EYVL L 281, 1.11.1975, s. 20), sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti.

Huom. Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit on määritelty komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

Määräpaikkojen numerokoodit on määritelty komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11).

Muut määräpaikat:

C10

:

Kaikki määräpaikat.

C11

:

Kaikki määräpaikat, Bulgaria pois lukien.

C12

:

Kaikki määräpaikat, Romania pois lukien.

C13

:

Kaikki määräpaikat, Bulgaria ja Romania pois lukien.

C14

:

Kaikki määräpaikat, Sveitsi, Liechtenstein, Bulgaria ja Romania pois lukien.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/63


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1435/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

viljapohjaisten rehuseosten vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten ruokintaan käytettäviin viljapohjaisiin rehuseoksiin sovellettavan tuonti- ja vientijärjestelmän osalta sekä vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1162/95 muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1517/95 (2) 2 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(3)

Laskemisessa on otettava huomioon myös viljatuotepitoisuus; yksinkertaisuuden vuoksi tukea olisi maksettava kahdelle ”viljatuotteiden” luokalle, eli maissille, jota käytetään yleisimmin vientiin tarkoitettujen rehuseosten valmistuksessa, ja maissipohjaisille tuotteille, sekä ”muille viljoille”, jotka muodostuvat tukeen oikeutetuista viljatuotteista, lukuun ottamatta maissia ja maissipohjaisia tuotteita; tukea on myönnettävä rehuseosten sisältämän viljatuotteiden määrän mukaan.

(4)

Tuen määrässä on lisäksi otettava huomioon kyseisten tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla, tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla ja viennin taloudelliset seikat.

(5)

Viljojen tämänhetkisen markkinatilanteen ja erityisesti hankintanäkymien perusteella vientituet on syytä poistaa.

(6)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteen mukaisesti vientituet vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamisalaan kuuluville rehuseoksille, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1517/95 säännöksiä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 51.


LIITE

viljapohjaisten rehuseosten vientiin sovellettavien tukien muuttamisesta, 28 päivänä syyskuuta 2006, annettuun komission asetukseen

Vientitukea saavan tuotteen koodi:

 

2309 10 11 9000,

 

2309 10 13 9000,

 

2309 10 31 9000,

 

2309 10 33 9000,

 

2309 10 51 9000,

 

2309 10 53 9000,

 

2309 90 31 9000,

 

2309 90 33 9000,

 

2309 90 41 9000,

 

2309 90 43 9000,

 

2309 90 51 9000,

 

2309 90 53 9000.


Viljatuotteet

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tukien määrä

Maissi ja maissipohjaiset tuotteet

CN-koodit 0709 90 60, 0712 90 19, 1005, 1102 20, 1103 13, 1103 29 40, 1104 19 50, 1104 23, 1904 10 10

C10

EUR/t

0,00

Viljatuotteet, lukuun ottamatta maissia ja maissipohjaisia tuotteita

C10

EUR/t

0,00

Huom. Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit on määritelty komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

C10

:

Kaikki määräpaikat.


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/65


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1436/2006,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 936/2006 tarkoitetun tavallisen vehnän vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 936/2006 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 22 päivän ja 28 päivän syyskuuta 2006 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 936/2006 tarkoitettua tavallisen vehnän vientitukea koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 172, 24.6.2006, s. 6.

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

Neuvosto

29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/66


Ilmoitus Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan nro 4 muuttamisesta 28. heinäkuuta 2006 tehdyn EU–Tunisia-assosiaationeuvoston päätöksen 1/2006 voimaantulosta (1)

Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan nro 4 muuttamisesta tehtyä EU–Tunisia-assosiaationeuvoston päätöstä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2006.


(1)  EUVL L 260, 21.9.2006, s. 1.


Komissio

29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/67


HENKILÖIDEN VAPAATA LIIKKUVUUTTA KÄSITTELEVÄN EU:n JA SVEITSIN SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2006,

tehty 6 päivänä heinäkuuta 2006,

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen liitteen II (sosiaaliturva) muuttamisesta

(2006/652/EY)

SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja erityisesti sen 14 ja 18 artiklan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta (jäljempänä ’sopimus’) allekirjoitettiin 21 päivänä kesäkuuta 1999 ja tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.

(2)

Sopimuksen liitteessä II, sellaisena kuin se on muutettuna henkilöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän EU:n ja Sveitsin sekakomitean 15 päivänä heinäkuuta 2003 tekemällä päätöksellä N:o 2/2003, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen liitteen II (sosiaaliturva) muuttamisesta (1), viitataan erityisesti neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 (2) ja (ETY) N:o 574/72, (3) sellaisina kuin ne on saatettu ajan tasalle asetuksella (EY) N:o 118/97 (4) ja myöhemmillä muutosasetuksilla, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001 (5) ja komission asetuksella (EY) N:o 410/2002 (6).

(3)

Asetuksia (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 on muutettu kahdesti EU:n ja Sveitsin sekakomitean päätöksen 2/2003 jälkeen. Muutossäädökset eli komission asetus (EY) N:o 1851/2003 (7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 631/2004 (8) olisi siksi nyt sisällytettävä sopimukseen, tarkemmin sanoen sen liitteeseen II.

(4)

Mahdollisuus hakea vapautusta Sveitsin pakollisesta sairausvakuutusjärjestelmästä olisi annettava Sveitsistä eläkettä saaville, Portugalissa asuville eläkkeensaajille, koska Portugalin sairausvakuutus kattaa heidät.

(5)

Ranskassa asuvien henkilöiden, jotka on vakuutettu Sveitsin sairausvakuutusjärjestelmässä huolimatta mahdollisuudesta pyytää siitä vapautusta, olisi voitava saada terveydenhoitoa Ranskassa ja Sveitsissä.

(6)

Sopimuksessa olisi todettava, ettei Sveitsissä ole käytössä järjestelmää, josta myönnetään pelkästään perhe-etuuksia taikka täydentäviä tai erityisetuuksia orvoille.

(7)

Liitettä II olisi muutettava siten, että siinä mainitaan Saksan toimivaltainen laitos ja yhteyselin, jotka vastaavat eläkevakuutuksista suhteissa Sveitsiin.

(8)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen monisyinen ja tekninen luonne edellyttää, että sopimuspuolet soveltavat alueellaan yhteisiä ja johdonmukaisia yhteensovittamissäännöksiä sekä toteuttavat tehokkaita ja yhdenmukaisia koordinointitoimia.

(9)

On sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöiden edun mukaista, että sopimuspuolet poistavat kaikki yhteensovittamissäännösten erilaisuudesta johtuvat haittavaikutukset tai ainakin rajoittavat niitä ajallisesti.

(10)

Liitteeseen II tehtäviä muutoksia, joilla lisätään viittaus asetukseen (EY) N:o 631/2004 tai joissa viitataan mahdollisuuteen antaa Portugalissa asuville eläkkeensaajille vapautus Sveitsin pakollisesta sairausvakuutusjärjestelmästä, olisi sovellettava 1 päivästä kesäkuuta 2004 ja muutoksia, jotka koskevat Ranskassa asuvien henkilöiden mahdollisuutta saada terveydenhoitoa Sveitsissä, 1 päivästä tammikuuta 2004,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan sopimuksen liitettä II tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona sekakomitea hyväksyy sen.

Kuitenkin:

tämän päätöksen säännöstä, jolla lisätään viittaus asetukseen (EY) N:o 631/2004, ja säännöstä, joka koskee sopimuksen liitteessä II olevan 3 kohdan b alakohtaa ja jolla ulotetaan mahdollisuus saada vapautus Sveitsin pakollisesta sairausvakuutusjärjestelmästä Portugalissa asuviin eläkkeensaajiin, sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2004.

tämän päätöksen säännöksiä, jotka koskevat sopimuksen liitteessä II olevaa 4 kohtaa ja joilla myönnetään Ranskassa asuville henkilöille, jotka on vakuutettu Sveitsin sairausvakuutusjärjestelmässä, oikeus saada terveydenhoitoa Sveitsissä, sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004.

Tehty Brysselissä 6 päivänä heinäkuuta 2006.

Sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

Dieter GROSSEN


(1)  EUVL L 187, 26.7.2003, s. 55.

(2)  EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2.

(3)  EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1.

(4)  EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1.

(5)  EYVL L 187, 10.7.2001, s. 1.

(6)  EYVL L 62, 5.3.2002, s. 17.

(7)  EUVL L 271, 22.10.2003, s. 3.

(8)  EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1.


LIITE

Muutetaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen liite II seuraavasti:

(1)

Lisätään otsikon ”A osa: säädökset joihin viitataan” 1 kohdan ”Asetus (ETY) N:o 1408/71” viimeiseksi alakohdaksi seuraava:

”304R631: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 631/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta oikeuksien yhdenmukaistamisen ja menettelyiden yksinkertaistamisen osalta (EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1).”

(2)

Muutetaan sopimuksen liitteessä II olevan A osan 1 kohdassa oleva otsikkokohta ”Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat mukautukset” seuraavasti:

a)

Lisätään liitettä VI koskevassa o alakohdassa olevan 3 kohdan b alakohtaan sanan ”Suomi” jälkeen seuraava:

”sekä a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden osalta Portugali.”

b)

Lisätään liitettä VI koskevassa o alakohdassa olevaan 4 kohtaan sanan ”Belgiassa,” jälkeen sana ”Ranskassa”.

c)

Lisätään VII liitettä koskevan p alakohdan jälkeen uusi q alakohta seuraavasti:

”q)

täydennetään liitettä VIII seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään”

(3)

Lisätään seuraavat viitteet otsikon ”A osa: Säädökset, joihin viitataan” 2 kohtaan ”Asetus (ETY) N:o 574/72”;

a)

tekstikohdan ”302 R 410: Komission asetus (EY) N:o 410/2002 …” jälkeen,

ja kun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen, henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liittyvä pöytäkirja Tsekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta sopimukseen sopimuspuolina niiden Euroopan unioniin liittymisen nojalla on tullut voimaan,

ennen viittausta ”12003 TN 02/02/A: Tsekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan….” seuraava:

”303R1851: Komission asetus (EY) N:o 1851/2003, annettu 17 päivänä lokakuuta 2003, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta (EUVL L 271, 22.10.2003, s. 3).”

b)

edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 1851/2003 otsikon jälkeen, ja kun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen, henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liittyvä pöytäkirja Tsekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta sopimukseen sopimuspuolina niiden Euroopan unioniin liittymisen nojalla on tullut voimaan,

ennen viittausta ”12003 TN 02/02/A: Tsekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan…..” seuraava:

”304R631: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 631/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta oikeuksien yhdenmukaistamisen ja menettelyiden yksinkertaistamisen osalta (EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1).”

(4)

Muutetaan sopimuksen liitteessä II olevan A osan 2 kohdassa oleva otsikkokohta ”Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat mukautukset” seuraavasti:

a)

Lisätään liitettä 2 koskevaan b alakohtaan ennen kohtaa ”Sveitsi” seuraava kohta:

”C.   SAKSA

(1)

Täydennetään 2 kohdassa ’Ruumiillisen työn tekijöiden, toimihenkilöiden ja kaivostyöntekijöiden eläkevakuutus’ olevan a alakohdan i alakohdan ensimmäistä virkettä seuraavasti:

’jos asianomainen henkilö asuu Sveitsissä tai on Sveitsin kansalainen ja asuu muun valtion kuin jäsenvaltion alueella:

Landesversicherungsanstalt Baden-Württemberg (Baden-Württembergin alueellinen vakuutustoimisto), Karlsruhe.’

(2)

Täydennetään 2 kohdassa ’Ruumiillisen työn tekijöiden, toimihenkilöiden ja kaivostyöntekijöiden eläkevakuutus’ olevan b alakohdan i alakohdan ensimmäistä virkettä seuraavasti:

’jos viimeinen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukainen maksu on suoritettu Sveitsin eläkevakuutuslaitokselle:

Landesversicherungsanstalt Baden-Württemberg (Baden-Württembergin alueellinen vakuutustoimisto), Karlsruhe’ ”.

b)

Lisätään liitettä 3 koskevaan c alakohtaan ennen kohtaa ”Sveitsi” seuraava kohta:

”C.   SAKSA

Täydennetään 3 kohdassa ’Eläkevakuutus’ olevaa a alakohtaa seuraavasti:

asioissa Sveitsin kanssa:

Landesversicherungsanstalt Baden-Württemberg (Baden-Württembergin alueellinen vakuutustoimisto), Karlsruhe”.

c)

Lisätään liitettä 4 koskevaan d alakohtaan ennen kohtaa ”Sveitsi” seuraava kohta:

”C.   SAKSA

Täydennetään 3 kohdassa ’Eläkevakuutus’ olevaa b alakohtaa seuraavasti:

asioissa Sveitsin kanssa:

Landesversicherungsanstalt Baden-Württemberg (Baden-Württembergin alueellinen vakuutustoimisto), Karlsruhe”.

(5)

Muutetaan liitteessä II oleva B osa seuraavasti:

a)

Poistetaan kohdat 4.19, 4.32, 4.48 ja 4.68.

b)

Lisätään kohdan 4.68 jälkeen seuraavat uudet kohdat:

”4.69: Päätös N:o 184, tehty 10 päivänä joulukuuta 2001, neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 201–E 207, E 210, E 213 ja E 215) (EYVL L 304, 6.11.2002, s. 1).

4.70: Päätös N:o 185, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, 7 päivänä lokakuuta 1993 tehdyn päätöksen N:o 153 (lomake E 108) ja 11 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn päätöksen N:o 170 (21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 94 artiklan 4 kohdassa ja 95 artiklan 4 kohdassa säädettyjen luetteloiden laatiminen) muuttamisesta (EUVL L 55, 1.3.2003, s. 74)

4.71: Päätös N:o 186, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 (E 101) soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista) (EUVL L 55, 1.3.2003, s. 80)

4.72: Päätös N:o 187, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 111 ja E 111 B) (EUVL L 93, 10.4.2003, s. 40).

4.73: Päätös N:o 188, tehty 10 päivänä joulukuuta 2002, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 210 ja E 211) (EUVL L 112, 6.5.2003, s. 12)

4.74: Päätös N:o 189, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2003, neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamiseksi tarvittavien lomakkeiden korvaamisesta eurooppalaisella sairaanhoidonkortilla hoidon saamiseksi oleskeltaessa tilapäisesti muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa tai asuinvaltiossa (EUVL L 276, 27.10.2003, s. 1)

4.75: Päätös N:o 190, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2003, eurooppalaisen sairaanhoidonkortin teknisistä ominaisuuksista (EUVL L 276, 27.10.2003, s. 4)

4.76: Päätös N:o 191, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2003, lomakkeiden E 111 ja E 111 B korvaamisesta eurooppalaisella sairaanhoidonkortilla (EUVL L 276, 27.10.2003, s. 19)

4.77: Päätös N:o 192, tehty 29 päivänä lokakuuta 2003, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 50 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista koskevista edellytyksistä (EUVL L 104, 8.4.2004, s. 114)

Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Lisätään 2.4 kohtaan seuraava:

Sveitsi

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf – Caisse suisse de compensation, Genève – Cassa svizzera di compensazione, Ginevra.

4.78: Päätös N:o 193, tehty 29 päivänä lokakuuta 2003, eläkehakemusten käsittelystä (EUVL L 104, 8.4.2004, s. 123)

4.79: Päätös N:o 194, tehty 17 päivänä joulukuuta 2003, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan yhdenmukaisesta soveltamisesta oleskelujäsenvaltiossa (EUVL L 104, 8.4.2004, s. 127)

4.80: Päätös N:o 195, tehty 23 päivänä maaliskuuta 2004, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan yhdenmukaisesta soveltamisesta raskauteen ja synnytykseen liittyvässä sairaanhoidossa (EUVL L 160, 30.4.2004, s. 134)

4.81: Päätös N:o 196, tehty 23 päivänä maaliskuuta 2004, 22 artiklan 1a kohdan soveltamisesta (EUVL L 160, 30.4.2004, s. 135).

4.82: Päätös N:o 197, tehty 23 päivänä maaliskuuta 2004, päätöksen N:o 1915 artiklan mukaisista eurooppalaisen sairaanhoitokortin käyttöönottoa koskevista siirtymäkausista (EUVL L 343, 19.11.2004, s. 28)

4.83: Päätös N:o 198, tehty 23 päivänä maaliskuuta 2004, neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamiseksi tarvittavien lomakemallien korvaamisesta ja poistamisesta (E 110, E 111, E 111 B, E 113, E 114, E 119, E 128 ja E 128 B) (EUVL L 259, 5.8.2004, s. 1)”

(6)

Lisätään C osaan ”Säädökset, joihin sopimuspuolten on kiinnitettävä huomiota” kohdan 6.4 jälkeen seuraava uusi kohta:

”6.5: Suositus N:o 23, annettu 29 päivänä lokakuuta 2003, eläkehakemusten käsittelystä (EUVL L 104, 8.4.2004, s. 125).”


29.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 270/72


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 25 päivänä syyskuuta 2006,

poikkeuksen myöntämisestä Kyproksen tasavallalle eräistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY säännöksistä

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 4177)

(Ainoastaan kreikankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2006/653/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Kyproksen tasavallan 28 päivänä kesäkuuta 2004 jättämän hakemuksen,

on ilmoittanut jäsenvaltioille kyseisestä hakemuksesta,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kyproksen tasavalta jätti 28 päivänä kesäkuuta 2004 komissiolle hakemuksen, jossa se pyysi poikkeusta direktiivin 2003/54/EY 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten soveltamisesta 31 päivään joulukuuta 2008 asti ja 21 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännösten soveltamisesta 31 päivään joulukuuta 2013 asti. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdassa valtuutetaan tällaisten hakemusten tekeminen.

(2)

Alun perin toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä hakemuksen arvioimiseksi. Lisäksi kulutusta koskevat tiedot sisälsivät myös joitakin Kyproksen pohjoisosaa koskevia tietoja. Liittymissopimuksen Kyprosta koskevassa pöytäkirjassa N:o 10 olevan 1 artiklan 1 kohdan nojalla Kyproksen pohjoisosaa koskevia lukuja pidettiin merkityksettöminä tutkimuksen kannalta. Kypros toimitti pyydettäessä lisätietoja.

(3)

Kyproksen tasavaltaa voidaan pitää direktiivin 2003/54/EY 2 artiklan 26 kohdassa määriteltynä ”pienenä erillisenä verkkona”. Kyseisen säännöksen mukaan pieni erillinen verkko tarkoittaa mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 3 000 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa alle 5 prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteyksistä toisiin verkkoihin. Kulutus oli Kyproksessa 2 315,3 gigawattituntia vuonna 1996. Kyproksen tasavallan sähköverkko on erillinen, eikä se ole yhteyksissä muihin verkkoihin.

(4)

Hakemukseen liitetyt ja myöhemmin toimitetut asiakirjat sisälsivät riittävästi todisteita siitä, ettei tällä hetkellä ole mahdollista saavuttaa kilpailukykyisiä sähkömarkkinoita koskevaa tavoitetta, kun otetaan huomioon saaren sähkömarkkinoiden koko ja rakenne ja se, että mahdollisuus yhdistää maan sähköverkko jonkun toisen jäsenvaltion kantaverkkoon on vähäinen. Markkinoiden välitön avaaminen aiheuttaisi huomattavia ongelmia erityisesti sähköntoimitusten varmuudelle.

(5)

Kyproksen sähköviranomainen ECA on tällä hetkellä ainoa luvan saanut sähköntoimittaja Kyproksessa. Ympäristönäkökohtien vuoksi tehty hallituksen päätös lisää ECA:n paineita monipuolistaa energialähdevalikoimaa, joka on tällä hetkellä painottunut raskaiden polttoaineiden käyttöön. Tämän vuoksi vaaditaan, että sähköä aletaan tuottaa myös maakaasulla. ECA on suostunut rakentamaan maakaasua käyttäviä kombilaitoksia vuonna 2010. Tällaiset pakolliset investoinnit lisäävät ECA:n taakkaa ja asettavat sen epäedulliseen asemaan sen kilpailijoihin nähden.

(6)

Lisäksi hallitus tarjoaa runsaita kannustimia uusiutuviin energialähteisiin, erityisesti tuulivoimaan, aurinkoenergiaan ja biomassaan, tehtäville investoinneille. Yksityinen sektori on ollut asiasta erittäin kiinnostunut. Uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö asetetaan etusijalle sähköverkossa. Uusituvilla energialähteillä tuotetun sähkön rajoittamaton käyttö aiheuttaisi kuitenkin ongelmia sähköverkon vakaudelle ja toimintavarmuudelle.

(7)

Markkinoiden avaaminen edellyttäisi väistämättä jakelujärjestelmän kallista kunnostusta verkon luotettavuuden ja turvallisuuden lisäämiseksi. Tämä johtaisi puolestaan tariffien nousuun, mikä lisäisi lopullisilta kuluttajilta perittäviä hintoja. Tällä hetkellä merkityksellinen kilpailu ei ole mahdollista.

(8)

Komissio on tutkinut Kyproksen tasavallan hakemuksensa tueksi esittämät perustelut ja on vakuuttunut siitä, etteivät poikkeus ja sen soveltamisehdot estä direktiivin 2003/54/EY tavoitteiden saavuttamista.

(9)

Sen vuoksi Kyproksen tasavallan pyytämä poikkeus voidaan myöntää.

(10)

Vaikka hakemus antaa todellisen kuvan nykytilanteesta, siinä ei oteta huomioon keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä mahdollisesti tapahtuvaa kehitystä, joka saattaa johtaa suuriin muutoksiin. Tilannetta olisi sen vuoksi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään Kyproksen tasavallalle poikkeus direktiivin 2003/54/EY 21 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamisesta.

Poikkeus direktiivin 2003/54/EY 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta on voimassa 31 päivään joulukuuta 2008.

Poikkeus direktiivin 2003/54/EY 21 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisesta on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013.

2 artikla

Komissio voi kumota myöntämänsä poikkeuksen, jos Kyproksen tasavallan sähköalalla tapahtuu suuria muutoksia.

Tätä varten Kyproksen on seurattava sähköalan kehitystä ja ilmoitettava komissiolle mahdollisista merkittävistä muutoksista, kuten uusista tuotantoluvista, uusista toimijoista markkinoilla, hintamuutoksista ja uusista infrastruktuurisuunnitelmista, jotka saattavat antaa aihetta tarkastella poikkeusta uudelleen.

Lisäksi Kyproksen tasavallan on toimitettava komissiolle yleiskertomus kahden vuoden välein viimeistään 31 päivästä joulukuuta 2007 alkaen. Kertomuksessa on annettava tietoja tariffi- ja hinnoittelupolitiikasta sekä poikkeuksen johdosta toteutetuista toimenpiteistä, joilla pyritään suojaamaan kuluttajien etuja.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Kyproksen tasavallalle.

Tehty Brysselissä 25 päivänä syyskuuta 2006.

Komission puolesta

Andris PIEBALGS

Komission jäsen


(1)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/85/EY (EUVL L 236, 7.7.2004, s. 10).