ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 264

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
25. syyskuu 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1365/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista ja neuvoston direktiivin 80/1119/ETY kumoamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1366/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, asetuksen (EY) N:o 2037/2000 muuttamisesta osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen kiintiöiden myöntämisen vertailuvuoden osalta 1 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden vuoksi

12

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin

13

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/44/EY, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi ( 1 )

20

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/68/EY, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, neuvoston direktiivin 77/91/ETY muuttamisesta julkisten osakeyhtiöiden perustamisen sekä niiden pääoman säilyttämisen ja muuttamisen osalta ( 1 )

32

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1365/2006,

annettu 6 päivänä syyskuuta 2006,

sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista ja neuvoston direktiivin 80/1119/ETY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Sisävesiväylät ovat tärkeä osa yhteisön liikenneverkkoja, ja sisävesiliikenteen edistäminen on yksi yhteisen liikennepolitiikan tavoitteista sekä taloudellisen tehokkuuden ja energiankulutuksen supistamisen että liikenteen ympäristövaikutusten vähentämisen kannalta, kuten komission valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” todetaan.

(2)

Komissio tarvitsee tilastotietoja sisävesiväylien tavarakuljetuksista, jotta se voi seurata ja kehittää yhteistä liikennepolitiikkaa sekä aluepolitiikan ja Euroopan laajuisten verkkojen liikenneosuutta.

(3)

Sisävesiliikenteen tilastotietoja on kerätty sisävesiväylien tavarakuljetusten tilastotiedoista 17 päivänä marraskuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/1119/ETY (2) nojalla; tämä direktiivi ei enää vastaa alan nykytarpeita. Sen vuoksi on asianmukaista korvata kyseinen direktiivi uudella säädöksellä, jonka soveltamisala on laajempi ja joka on tehokkaampi.

(4)

Tämän vuoksi direktiivi 80/1119/ETY olisi kumottava.

(5)

Kaikista liikennemuodoista olisi kerättävä yhteisön tilastotiedot yhteisten käsitteiden ja standardien mukaisesti, ja olisi pyrittävä mahdollisimman hyvään eri liikennemuotojen vertailtavuuteen.

(6)

Sisävesiväylien/sisävesiliikenteen kuljetuksia ei ole kaikissa jäsenvaltioissa, ja näin ollen tämän asetuksen vaikutus rajoittuu niihin jäsenvaltioihin, joissa kyseinen kuljetusmuoto on olemassa.

(7)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhdenmukaisten tietojen tuottamiseen tarvittavien yhteisten tilastostandardien luominen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(8)

Yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 322/97 (3) on viitekehys tämän asetuksen säännöksille.

(9)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(10)

Neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (5) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa on kuultu edellä mainitun päätöksen 3 artiklan mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe

Tällä asetuksella vahvistetaan yhteiset säännöt sisävesiliikennettä koskevien yhteisön tilastojen laatimista varten.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) tiedot, jotka koskevat sisävesiliikennettä niiden kansallisella alueella.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava jäljempänä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos niiden sisävesiliikenteen tavarakuljetusten kokonaismäärä kansallisina, kansainvälisinä tai kauttakuljetuksina ylittää miljoona tonnia vuodessa.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on toimitettava ainoastaan jäljempänä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos niiden sisävesiväylillä ei ole kansainvälisiä kuljetuksia tai kauttakuljetuksia, mutta kansallisten tavarakuljetusten kokonaismäärä sisävesiliikenteessä ylittää miljoona tonnia vuodessa.

4.   Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

tavaroiden kuljetuksiin aluksilla, joiden kantavuus on vähemmän kuin 50 tonnia;

b)

aluksiin, joita käytetään pääasiassa matkustajien kuljetukseen;

c)

aluksiin, joita käytetään losseina;

d)

aluksiin, joita satamaviranomaiset ja julkiset viranomaiset käyttävät yksinomaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin;

e)

aluksiin, joita käytetään yksinomaan säiliöinä tai varastoina;

f)

aluksiin, joita ei käytetä tavaroiden kuljetukseen, kuten kalastusaluksiin, ruoppaajiin, uiviin työpajoihin, asuntoveneisiin ja huviveneisiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa käytetään seuraavia määritelmiä:

a)

”purjehduskelpoisella sisävesiväylällä” tarkoitetaan vesistöä, joka ei ole osa merta ja jolla voivat liikennöidä tavanomaisessa lastissa olevat kantavuudeltaan vähintään 50 tonnin alukset. Termi kattaa purjehduskelpoiset joet, järvet ja kanavat;

b)

”sisävesialuksella” tarkoitetaan purjehduskelpoisten sisävesiväylien tavaraliikenteeseen tai julkiseen henkilöliikenteeseen tarkoitettua uivaa alusta;

c)

”aluksen kansallisuudella” viitataan maahan, jossa sisävesialus on rekisteröity.

4 artikla

Tietojen keruu

1.   Tiedot on kerättävä liitteissä A–D olevien taulukoiden mukaisesti.

2.   Edellä 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tiedot kerätään liitteessä E esitetyn taulukon mukaisesti.

3.   Tätä asetusta varten tavarat luokitellaan liitteen F mukaisesti.

5 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Ensimmäinen havaintojakso alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007. Tiedot on toimitettava mahdollisimman nopeasti ja viimeistään viiden kuukauden kuluttua kulloinkin kyseeseen tulevan havaintojakson päättymisestä.

2.   Tämän asetuksen kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana voidaan 1 kohdassa toimittamiselle vahvistettua määräaikaa pidentää jäljempänä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tiedot on toimitettava, mahdollinen määräajan pidennys mukaan luettuna, viimeistään kahdeksan kuukauden kuluttua havaintojakson päättymisestä.

Toimittamiselle vahvistettujen määräaikojen pidennykset on määritetty liitteessä G.

6 artikla

Tilastojen levittäminen

Edellä 4 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin perustuvat yhteisön tilastot levitetään samoin aikavälein kuin joista on määrätty jäsenvaltioiden toimittamien tietojen osalta.

7 artikla

Tietojen laatu

1.   Komissio (Eurostat) laatii ja julkaisee 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti menetelmävaatimuksia ja kriteerejä, joilla varmistetaan tuotettujen tietojen laatu.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet toimitettujen tietojen laadun varmistamiseksi.

3.   Komissio (Eurostat) arvioi toimitettujen tietojen laadun. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle (Eurostatille) raportti, joka sisältää ne tiedot, joita komissio (Eurostat) tarvitsee varmistaakseen tietojen laadun.

8 artikla

Täytäntöönpanokertomus

Kuultuaan tilasto-ohjelmakomiteaa komissio antaa viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen. Kertomuksessa on erityisesti:

a)

arvioitava tuotetuista tilastoista yhteisölle, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille koituneet hyödyt suhteessa kustannuksiin;

b)

arvioitava tuotettujen tilastojen laatu;

c)

yksilöitävä alat, joilla tilastoja voidaan parantaa, ja muutokset, joita pidetään saatujen tulosten perusteella tarpeellisina.

9 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet, myös taloudellisten ja teknisten suuntausten huomioimiseksi toteutettavat toimet, vahvistetaan 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Näillä toimenpiteillä:

a)

mukautetaan sisävesiliikenteen tilastojen kattavuutta koskevia kynnysarvoja (2 artikla);

b)

mukautetaan määritelmiä ja hyväksytään lisämääritelmiä (3 artikla);

c)

mukautetaan tiedonkeruun soveltamisalaa ja liitteiden sisältöä (4 artikla);

d)

vahvistetaan järjestelyt tietojen toimittamiseksi komissiolle (Eurostat), mukaan lukien tiedonsiirtoa koskevat standardit (5 artikla);

e)

vahvistetaan järjestelyt, joiden mukaisesti komissio (Eurostat) levittää tuloksia (6 artikla);

f)

laaditaan ja julkaistaan menetelmävaatimukset ja kriteerit (7 artikla).

10 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa päätöksen 89/382/ETY, Euratom 1 artiklalla perustettu tilasto-ohjelmakomitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

11 artikla

Siirtymäsäännökset ja kumoaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava vuoden 2006 tilastot direktiivin 80/1119/ETY mukaisesti.

2.   Kumotaan direktiivi 80/1119/ETY 1 päivästä tammikuuta 2007.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. tammikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 24. heinäkuuta 2006.

(2)  EYVL L 339, 15.12.1980, s. 30, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(3)  EYVL L 52, 22.2.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(5)  EYVL L 181, 28.6.1989, s. 47.


LIITE A

Taulukko A1. Tavarakuljetukset tavararyhmittäin (vuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”A1”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Kuormausmaa/-alue

2-kirjaiminen tai 4-merkkinen aakkosnumeerinen

ISO-maakoodi tai NUTS2

 

Purkamismaa/-alue

2-kirjaiminen tai 4-merkkinen aakkosnumeerinen

ISO-maakoodi tai NUTS2

 

Kuljetustyyppi

1-numeroinen

1 = kansallinen

2 =

kansainvälinen (paitsi kauttakuljetus)

3 = kauttakuljetus

 

Tavararyhmä

2-numeroinen

NST-2000

 

Pakkaustyyppi

1-numeroinen

1 = konttitavara

2 = muu kuin konttitavara

 

Kuljetetut tonnit

 

 

tonnia

Tonnikilometrit

 

 

tonnikm


LIITE B

Taulukko B1. Kuljetukset aluksen kansallisuuden ja alustyypin mukaan (vuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”B1”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Kuormausmaa/-alue

2-kirjaiminen tai 4-merkkinen aakkosnumeerinen

ISO-maakoodi tai NUTS2

 

Purkamismaa/-alue

2-kirjaiminen tai 4-merkkinen aakkosnumeerinen

ISO-maakoodi tai NUTS2

 

Kuljetustyyppi

1- numeroinen

1 = kansallinen

2 =

kansainvälinen (paitsi kauttakuljetus)

3 = kauttakuljetus

 

Alustyyppi

1-numeroinen

1 =

omalla kuljetuskoneistolla varustettu proomu

2 =

proomu, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa

3 =

omalla kuljetuskoneistolla varustettu säiliöproomu

4 =

säiliöproomu, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa

5 =

muu tavaroiden kuljetukseen tarkoitettu alus

 

Aluksen kansallisuus

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Kuljetetut tonnit

 

 

tonnia

Tonnikilometrit

 

 

tonnikm


Taulukko B2. Alusliikenne (vuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”B2”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Lastattujen alusten määrä

 

 

aluksia

Tyhjien alusten määrä

 

 

aluksia

Laivakilometrit (lastatut alukset)

 

 

laivakm

Laivakilometrit (tyhjät alukset)

 

 

laivakm

Huomautus: Taulukossa B2 mainittujen tietojen toimittaminen on vapaaehtoista.


LIITE C

Taulukko C1. Konttikuljetukset tavararyhmittäin (vuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”C1”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Kuormausmaa/-alue

2-kirjaiminen tai 4-merkkinen aakkosnumeerinen

ISO-maakoodi tai NUTS2

 

Purkamismaa/-alue

2-kirjaiminen tai 4-merkkinen aakkosnumeerinen

ISO-maakoodi tai NUTS2

 

Kuljetustyyppi

1-numeroinen

1 = kansallinen

2 =

kansainvälinen (paitsi kauttakuljetus)

3 = kauttakuljetus

 

Konttien kokoluokat

1-numeroinen

1 = 20 jalan rahtiyksiköt

2 = 40 jalan rahtiyksiköt

3 =

yli 20 mutta alle 40 jalan rahtiyksiköt

4 = yli 40 jalan rahtiyksiköt

 

Kuormausaste

1-numeroinen

1 = lastatut kontit

2 = tyhjät kontit

 

Tavararyhmä

2-numeroinen

NST-2000

 

Kuljetetut tonnit (1)

 

 

tonnia

Tonnikilometrit (1)

 

 

tonnikm

TEU

 

 

TEU:ta

TEU-kilometrit

 

 

TEU-km


(1)  Vain lastattujen konttien osalta.


LIITE D

Taulukko D1. Kuljetukset aluksen kansallisuuden mukaan (neljännesvuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”D1”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Vuosineljännes

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”Q1, Q2, Q3 tai Q4”

 

Kuljetustyyppi

1-numeroinen

1 = kansallinen

2 =

kansainvälinen (paitsi kauttakuljetus)

3 = kauttakuljetus

 

Aluksen kansallisuus

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Kuljetetut tonnit

 

 

tonnia

Tonnikilometrit

 

 

tonnikm


Taulukko D2. Konttikuljetukset aluksen kansallisuuden mukaan (neljännesvuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”D2”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Vuosineljännes

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”Q1, Q2, Q3 tai Q4”

 

Kuljetustyyppi

1-numeroinen

1 = kansallinen

2 =

kansainvälinen (paitsi kauttakuljetus)

3 = kauttakuljetus

 

Aluksen kansallisuus

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Kuormausaste

1-numeroinen

1 = lastatut kontit

2 = tyhjät kontit

 

Kuljetetut tonnit (1)

 

 

tonnia

Tonnikilometrit (1)

 

 

tonnikm

TEU

 

 

TEU:ta

TEU-kilometrit

 

 

TEU-km


(1)  Vain lastattujen konttien osalta.


LIITE E

Taulukko E1. Tavarakuljetukset (vuosittaiset tiedot)

Osiot

Koodi

Luokitus

Yksikkö

Taulukko

2-merkkinen aakkosnumeerinen

”E1”

 

Ilmoittava maa

2-kirjaiminen

ISO-maakoodi

 

Vuosi

4-numeroinen

”vvvv”

 

Kuljetettujen tonnien kokonaismäärä

 

 

tonnia

Tonnikilometrien kokonaismäärä

 

 

tonnikm


LIITE F

Tavaraluokitus

NST-2000

NST-2000 -ryhmät

Tavaran kuvaus

Vastaavat CPA-luokituksen tuoteryhmät

01

Maatalous-, riistatalous- ja metsätaloustuotteet; kala ja muut kalastustuotteet

01, 02, 05

02

Kivihiili ja ruskohiili; turve; raakaöljy ja luonnonkaasu; uraani ja torium

10, 11, 12

03

Metallimalmit ja muut kaivostoiminnasta ja louhinnasta saadut tuotteet

13, 14

04

Elintarvikkeet, juomat ja tupakka

15, 16

05

Tekstiilit ja tekstiilituotteet; nahka ja nahkatuotteet

17, 18, 19

06

Puutavara, puu- ja korkkituotteet (ei kuitenkaan huonekalut); olki- ja punontatuotteet; massa, paperi ja paperituotteet; painotuotteet ja tallenteet

20, 21, 22

07

Koksi, öljytuotteet ja ydinpolttoaine

23

08

Kemikaalit, kemialliset tuotteet ja tekokuidut; kumi- ja muovituotteet

24, 25

09

Muut ei-metalliset mineraalituotteet

26

10

Perusmetallit; metallituotteet, ei kuitenkaan koneet ja laitteet

27, 28

11

Koneet ja laitteet, muualla luokittelemattomat; toimisto- ja tietokoneet; sähkökoneet ja -laitteet, muualla luokittelemattomat; radio-, televisio- ja tietoliikennevälineet ja -laitteet; lääkintäkojeet, hienomekaaniset kojeet ja optiset instrumentit; kellot

29, 30, 31, 32, 33

12

Kulkuneuvot

34, 35

13

Huonekalut; muut tehdasvalmisteet, muualla luokittelemattomat

36

14

Kierrätysraaka-aineet; yhdyskuntajätteet ja muut jätteet, joita ei ole eritelty muualla CPA-luokituksessa

37 + yhdyskuntajätteet (kuten merkitty CPA-ryhmään 90) ja muut jätteet, joita ei ole eritelty CPA-luokituksessa

15

Posti- ja kuriiritoiminta

Huomautus: tätä otsaketta käytetään yleensä postiviranomaisten ja kuriiritoimintaan erikoistuneiden yritysten kuljettamista tavaroista (NACE Rev. I, pääryhmä 64).

 

16

Tavarakuljetuksissa käytettävät välineet ja laitteet

Huomautus: tällä otsakkeella katetaan esimerkiksi tyhjät kontit, kuormalavat, laatikot, rasiat ja häkkirakenteet sekä tavaroiden kuljetukseen tarkoitetut kulkuneuvot, jos niitä kuljetetaan toisella kulkuneuvolla.

Tämä koodi otetaan käyttöön riippumatta siitä, käsitetäänkö tällaiset materiaalit ”tavaroiksi”. Se riippuu kuhunkin liikennemuotoon liittyvän tiedonkeruun säännöistä.

 

17

Koti- ja toimistomuuttojen yhteydessä siirrettävät tavarat; erillään matkustajista kuljetettavat matkatavarat; korjattavaksi siirrettävät moottoriajoneuvot; muut ei-kaupalliset tavarat, muualla luokittelemattomat

 

18

Yhdistetyt tavarat: eri tavararyhmien sekoitus, joka kuljetetaan yhteisesti

Huomautus: tätä otsaketta käytetään yleensä silloin, kun ei pidetä asianmukaisena luokitella tavaroita erikseen ryhmiin 01–16.

 

19

Määrittelemättömät tavarat: tavarat, joita ei jostain syystä voida määritellä eikä sen vuoksi luokitella ryhmiin 01–16

Huomautus: tällä otsakkeella on tarkoitus kattaa ne tavarat, joiden tyypistä ilmoittavalla yksiköllä ei ole tietoa.

 

20

Muut tavarat, muualla luokittelemattomat

Huomautus: tällä otsakkeella katetaan kaikki sellaiset tavarat, joita ei voida luokitella kuuluvaksi ryhmiin 01–19. Koska ryhmillä 01–19 on tarkoitus kattaa kaikki ennakoitavat kuljetettavien tavaroiden luokat, ryhmän 20 käyttöä olisi pidettävä poikkeuksellisena ja siitä saattaisi seurata, että tämän otsakkeen alla ilmoitettuja tietoja olisi aiheellista tarkastella tarkemmin.

 


LIITE G

Toimittamiselle vahvistetun määräajan pidennykset (5 artiklan 2 kohta)

Jäsenvaltio

Pidennetty toimittamisen määräaika havaintokauden päättymisen jälkeen

Pidennetyn määräajan viimeinen soveltamisvuosi

Belgia

8 kuukautta

2009


25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/12


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1366/2006,

annettu 6 päivänä syyskuuta 2006,

asetuksen (EY) N:o 2037/2000 muuttamisesta osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen kiintiöiden myöntämisen vertailuvuoden osalta 1 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden vuoksi

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2037/2000 (3) osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen (HCFC-yhdisteet) kiintiöiden myöntämisen vertailuvuodeksi vahvistetaan vuosi 1999. Kymmenen uuden jäsenvaltion HCFC-yhdisteiden markkinat ovat muuttuneet merkittävästi vuodesta 1999, sillä markkinoille on tullut uusia yrityksiä ja markkinaosuudet ovat muuttuneet. Jos uusissa jäsenvaltioissa otettaisiin HCFC-kiintiöiden myöntämisen vertailuvuodeksi vuosi 1999, suuri määrä yrityksistä jäisi ilman tuontikiintiötä. Tätä voitaisiin pitää perusteettomana, ja se saattaisi myös johtaa syrjimättömyyden ja luottamuksensuojan periaatteiden rikkomiseen.

(2)

Kiintiöiden olisi yleensä perustuttava viimeisimpiin ja edustavimpiin saatavilla oleviin lukuihin, jotta voidaan varmistaa, että osa uusien jäsenvaltioiden tuontiyrityksistä ei jää ilman kiintiötä. Sen vuoksi on aiheellista valita vuodet, joilta on saatavilla tuoreimpia tietoja. Jotta voitaisiin ottaa parhaalla tavalla huomioon HCFC-yhdisteiden markkinoiden kaupallinen tilanne kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa, näiden jäsenvaltioiden yrityksille olisi vahvistettava perustaksi vuosien 2002 ja 2003 keskimääräinen markkinaosuus.

(3)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 2037/2000 olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään asetuksen (EY) N:o 2037/2000 4 artiklan 3 kohdan i alakohtaan alakohta seuraavasti:

”i)

poiketen siitä, mitä h alakohdassa säädetään, Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian jokaisen tuottajan ja tuojan on varmistettava, että sen markkinoille saattamien tai omaan lukuunsa käyttämien osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen laskennallinen määrä prosenttiosuutena b, d, e ja f alakohdassa määritetyistä laskennallisista määristä ei ylitä sen vuosien 2002 ja 2003 prosentuaalisen markkinaosuuden keskiarvoa.”

.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  EUVL C 110, 9.5.2006, s. 33.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 27. huhtikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 27. kesäkuuta 2006.

(3)  EYVL L 244, 29.9.2000, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 29/2006 (EUVL L 6, 11.1.2006, s. 27).


25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/13


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1367/2006,

annettu 6 päivänä syyskuuta 2006,

tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ja ottavat huomioon sovittelukomitean 22 päivänä kesäkuuta 2006 hyväksymän yhteisen tekstin (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisön ympäristölainsäädännöllä pyritään myötävaikuttamaan muun muassa ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen sekä ihmisten terveyden suojeluun ja siten edistämään kestävää kehitystä.

(2)

Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (3) korostetaan, kuinka tärkeää on antaa riittävästi ympäristötietoa ja tarjota yleisölle tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja lisätä siten päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ja tukea tehdyille päätöksille. Kuten sen edeltäjissäkin (4), siinä kannustetaan lisäksi tehostamaan yhteisön ympäristönsuojelulainsäädännön voimaansaattamista ja soveltamista, mukaan lukien yhteisön sääntöjen täytäntöönpano ja ryhtyminen toimenpiteisiin yhteisön ympäristölainsäädännön rikkomista vastaan.

(3)

Yhteisö allekirjoitti 25 päivänä kesäkuuta 1998 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’. Yhteisö hyväksyi Århusin yleissopimuksen 17 päivänä helmikuuta 2005 (5). Yhteisön lainsäädännön säännösten tulisi olla yleissopimuksen mukaisia.

(4)

Yhteisö on jo antanut lainsäädäntöä, joka kehittyy ja edistää osaltaan Århusin yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Olisi säädettävä Århusin yleissopimuksen vaatimusten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin.

(5)

On tarkoituksenmukaista käsitellä Århusin yleissopimuksen kolmea pilaria, eli tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon ja oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa, yhdessä säädöksessä ja antaa yhteiset säännökset tavoitteista ja määritelmistä. Tämä järkeistää lainsäädäntöä ja lisää yhteisön toimielinten ja elinten osalta toteutettujen täytäntöönpanotoimien avoimuutta.

(6)

Århusin yleissopimuksen kolmessa pilarissa taatut oikeudet ovat periaatteessa voimassa ilman kansalaisuuteen, kansallisuuteen tai kotipaikkaan liittyvää syrjintää.

(7)

Århusin yleissopimuksessa viranomaiset määritellään laajasti, ja perusajatuksena on, että luonnollisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä oikeudet on aina otettava huomioon julkista valtaa käytettäessä. Siksi on tarpeen, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat yhteisön toimielimet ja elimet määritellään yhtä laajasti ja toimivasti kuin yleissopimuksessa. Århusin yleissopimuksen mukaan yhteisön toimielimet ja elimet voidaan jättää yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle silloin, kun ne käyttävät tuomio- tai lainsäädäntövaltaa. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (6) mukaisesti ympäristötiedon saatavuutta koskevia säännöksiä pitäisi kuitenkin soveltaa yhteisön toimielimiin ja elimiin niiden käyttäessä lainsäädäntövaltaa.

(8)

Tämän asetuksen ympäristötiedon määritelmä kattaa kaikissa muodoissa olevat tiedot ympäristön tilasta. Tällä määritelmällä, joka on saatettu vastaamaan ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (7) mukaista määritelmää, on sama sisältö kuin Århusin yleissopimuksessa esitetyllä. ”Asiakirjan” määritelmä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 sisältää tässä asetuksessa määritellyn ympäristötiedon.

(9)

Tässä asetuksessa on tarkoituksenmukaista määritellä suunnitelmat ja ohjelmat Århusin yleissopimuksen määräykset huomioon ottaen ja saman lähestymistavan suuntaisesti, jota noudatetaan jäsenvaltioiden nykyisten EY:n oikeuden mukaisten velvoitteiden suhteen. ”Ympäristöön liittyvät suunnitelmat ja ohjelmat” olisi määriteltävä sen perusteella, edistävätkö ne yhteisön ympäristöpoliittisten tavoitteiden ja painopisteiden saavuttamista tai onko niillä todennäköisesti huomattava vaikutus niiden saavuttamiseen. Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa vahvistetaan yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimet kymmenen vuoden ajaksi 22 päivästä heinäkuuta 2002 alkaen. Tämän jakson päätyttyä seuraava ympäristöä koskeva toimintaohjelma olisi hyväksyttävä.

(10)

Kun otetaan huomioon ympäristölainsäädännön jatkuva kehittyminen, ympäristölainsäädännön määritelmässä olisi viitattava perustamissopimuksessa asetettuihin yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteisiin.

(11)

Yksittäistapauksia koskevat hallintotoimet olisi voitava saattaa sisäiseen uudelleentarkasteluun, jos niillä on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia. Myös laiminlyöntien olisi kuuluttava asetuksen soveltamisalaan, jos ympäristölainsäädännössä velvoitetaan toteuttamaan hallintotoimi. Koska yhteisön toimielinten tai elinten tuomio- tai lainsäädäntövaltaa käyttäessään toteuttamat toimet voidaan jättää soveltamisalan ulkopuolelle, sen ulkopuolelle olisi jätettävä myös muut tutkintamenettelyt, joissa yhteisön toimielin tai elin toimii perustamissopimuksen määräysten nojalla hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä.

(12)

Århusin yleissopimuksessa edellytetään, että yleisön saatavilla on ympäristötietoa joko pyynnöstä tai siten, että yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat viranomaiset levittävät tietoa aktiivisesti. Asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon sekä yhteisön lainsäädännöllä perustettuihin virastoihin ja vastaaviin elimiin. Asetuksessa annetaan näiden toimielinten osalta säännökset, jotka ovat pitkälti Århusin yleissopimuksen määräysten mukaisia. On tarpeen ulottaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltaminen kaikkiin muihin yhteisön toimielimiin ja elimiin.

(13)

Niistä Århusin yleissopimuksen määräyksistä, jotka eivät sisälly kokonaan tai osittain myös asetukseen (EY) N:o 1049/2001, on erityisesti ympäristötiedon keräämisen ja levittämisen osalta tarpeen säätää erikseen.

(14)

Ympäristötiedon korkealla laadulla on keskeinen vaikutus siihen, että yleisön oikeus saada ympäristötietoa toteutuu. Siksi on asianmukaista ottaa käyttöön säännöksiä, jotka velvoittavat yhteisön toimielimet ja elimet varmistamaan tämän laadun.

(15)

Asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjä poikkeuksia olisi sovellettava, ellei muuta johdu tämän asetuksen tarkemmista säännöksistä, jotka koskevat pyyntöjä ympäristötiedon saamiseksi. Ympäristötietojen saannin epäämisperusteita olisi tulkittava suppeasti ottaen huomioon tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu sekä se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöpäästöihin. Ilmaus ”taloudelliset edut” kattaa pankkitoimintaa harjoittavien toimielinten tai elinten tekemät salassapitosopimukset.

(16)

Tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön 24 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2119/98/EY (8) nojalla on jo perustettu yhteisön laajuinen verkosto, jolla edistetään komission avulla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota eräiden tartuntatautien ehkäisyn ja valvonnan tehostamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1786/2002/EY (9) on hyväksytty yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelma, joka täydentää kansallisia järjestelmiä. Ohjelman tavoitteena on täysin Århusin yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti muun muassa parantaa kansanterveyttä edistävää tietoa ja tietämystä sekä valmiutta reagoida nopeasti ja koordinoidusti terveysuhkiin. Siksi tämän asetuksen soveltamisella ei pitäisi rajoittaa päätöksen N:o 2119/98/EY ja päätöksen N:o 1786/2002/EY soveltamista.

(17)

Århusin yleissopimuksessa edellytetään sopimuspuolten toteuttavan toimenpiteitä, jotta yleisö voisi osallistua ympäristöön liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun. Tällaisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä kohtuulliset määräajat, jotka antavat riittävästi aikaa tiedottaa yleisölle kyseisestä ympäristöä koskevasta päätöksenteosta. Jotta yleisön osallistumisella olisi vaikutusta, sen on tapahduttava varhaisessa vaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Kun yhteisön toimielimet ja elimet antavat yleisön osallistumista koskevia säännöksiä, niiden olisi määritettävä yleisö, joka voi osallistua. Århusin yleissopimuksessa edellytetään myös, että sopimuspuolet pyrkivät tarpeen mukaan tarjoamaan yleisölle mahdollisuuksia osallistua ympäristöön liittyvien toimintaohjelmien valmisteluun.

(18)

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa määrätään oikeudesta saattaa tuomioistuimessa tai muussa menettelyssä tutkittavaksi yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaiset toimet ja laiminlyönnit, jotka ovat ympäristöön liittyvän lainsäädännön kanssa ristiriidassa. Oikeuden saatavuutta koskevien säännösten olisi oltava perustamissopimuksen mukaisia. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että tämä asetus koskee ainoastaan viranomaisten toimia ja laiminlyöntejä.

(19)

Riittävien ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen varmistamiseksi, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen nojalla käytettävissä olevat oikeussuojakeinot mukaan lukien, on aiheellista, että yhteisön toimielimelle tai elimelle, joka on toteuttanut kysymyksessä olevan hallintotoimen tai jonka väitetään laiminlyöneen hallintotoimen, annetaan mahdollisuus harkita uudelleen aiempaa päätöstään tai toteuttaa laiminlyöty toimi.

(20)

Ympäristönsuojelun alalla aktiivisesti toimivilla valtioista riippumattomilla järjestöillä, jotka täyttävät tietyt edellytykset erityisesti sen varmistamiseksi, että ne ovat riippumattomia ja vastuullisia järjestöjä, jotka ovat osoittaneet, että niiden ensisijaisena tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua, olisi oltava oikeus pyytää yhteisön tasolla sisäistä uudelleentarkastelua yhteisön toimielimessä tai elimessä, kun kyse on tämän toimielimen tai elimen ympäristölainsäädännön nojalla toteuttamasta toimesta taikka laiminlyönnistä ympäristölainsäädännön noudattamisessa.

(21)

Jos sisäistä uudelleentarkastelua koskevat aiemmat pyynnöt eivät ole johtaneet tulokseen, asianomaisen valtioista riippumattoman järjestön olisi voitava nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa asiaa koskevien perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

(22)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja kuvattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen 37 artiklassa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO   YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite

1.   Tämän asetuksen tavoitteena on edistää tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen, jäljempänä ’Århusin yleissopimuksen’, mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoa antamalla säännökset yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin erityisesti

a)

takaamalla yleisölle oikeus saada yhteisön toimielinten tai elinten saamaa tai tuottamaa ja niiden hallussa olevaa ympäristötietoa ja vahvistamalla perusehdot ja -edellytykset sekä käytännön järjestelyt kyseisen oikeuden käyttämistä varten;

b)

varmistamalla, että ympäristötietoa saatetaan asteittain yleisön saataville ja levitetään yleisölle, jotta mahdollistetaan tiedon mahdollisimman laaja järjestelmällinen saatavuus ja levitys. Sitä varten edistetään erityisesti tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden käyttöä, kun se on mahdollista;

c)

antamalla yleisölle mahdollisuus osallistua ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun;

d)

mahdollistamalla oikeuden saatavuus ympäristöasioissa yhteisön tasolla tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Soveltaessaan tämän asetuksen säännöksiä yhteisön toimielimet ja elimet pyrkivät auttamaan ja opastamaan yleisöä tiedon saamiseksi, päätöksentekoon osallistumiseksi ja oikeuden saamiseksi ympäristöasioissa.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

”pyynnön esittäjällä” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka pyytää ympäristötietoa;

b)

”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ja näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

c)

”yhteisön toimielimillä tai elimillä” julkisia toimielimiä, elimiä, virastoja ja laitoksia, jotka on perustettu perustamissopimuksella tai sen nojalla, paitsi silloin kun ne käyttävät tuomio- tai lainsäädäntövaltaa. II osaston säännöksiä sovelletaan kuitenkin yhteisön toimielimiin ja elimiin niiden käyttäessä lainsäädäntövaltaa;

d)

”ympäristötiedolla” kirjallisessa, visuaalisessa, kuultavassa, sähköisessä tai muussa aineellisessa muodossa olevaa tietoa, joka koskee

i)

ympäristön osa-alueiden, kuten ilman ja ilmakehän, veden, maaperän, maa-alueiden, maiseman ja luontokohteiden, mukaan lukien kosteikot sekä ranta- ja merialueet, biologinen monimuotoisuus ja sen osatekijät, muuntogeeniset organismit mukaan lukien, tilaa, ja näiden osa-alueiden keskinäistä vuorovaikutusta;

ii)

erilaisia tekijöitä, kuten aineita, energiaa, melua, säteilyä tai jätteitä, radioaktiivinen jäte mukaan lukien, päästöjä ilmaan, veteen ja maaperään sekä muita ympäristöpäästöjä, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa i alakohdassa mainittuihin ympäristön osa-alueisiin;

iii)

toimenpiteitä (mukaan lukien hallinnolliset toimenpiteet), kuten politiikkoja, lainsäädäntöä, suunnitelmia, ohjelmia, ympäristösopimuksia sekä toimia, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa i ja ii alakohdassa mainittuihin ympäristön osa-alueisiin ja tekijöihin, sekä toimenpiteitä ja toimia, jotka on suunniteltu suojelemaan näitä osa-alueita;

iv)

ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia kertomuksia;

v)

kustannus-hyöty- ja muita taloudellisia analyysejä sekä oletuksia, joita käytetään iii alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden ja toimien yhteydessä;

vi)

ihmisten terveyden ja turvallisuuden tilaa, asiaankuuluvissa tapauksissa elintarvikeketjun saastuminen mukaan lukien, sekä elinolojen, kulttuurikohteiden ja rakennetun ympäristön tilaa, sikäli kuin i alakohdassa tarkoitettujen ympäristön osa-alueiden tila tai näiden osa-alueiden välityksellä mikä tahansa ii ja iii alakohdassa tarkoitettu seikka vaikuttaa tai voi vaikuttaa niihin;

e)

”ympäristöön liittyvillä suunnitelmilla ja ohjelmilla” suunnitelmia ja ohjelmia,

i)

jotka ovat yhteisön toimielimen tai elimen valmistelemia ja tarvittaessa niiden hyväksymiä;

ii)

jotka ovat lainsäädännöllisten, sääntelyllisten tai hallinnollisten määräysten edellyttämiä; ja

iii)

jotka edistävät yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamista tai joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus niiden saavuttamiseen, sellaisina kuin tavoitteista on säädetty kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa tai missä tahansa myöhemmässä yleisessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa.

Yleisiä ympäristöä koskevia toimintaohjelmia on myös pidettävä ympäristöön liittyvinä suunnitelmina ja ohjelmina.

Määritelmä ei sisällä rahoitus- tai talousarviosuunnitelmia ja -ohjelmia, joissa esitetään, miten tietyt hankkeet tai toiminnot olisi rahoitettava, tai jotka liittyvät ehdotettuihin vuosittaisiin talousarvioihin, eikä yhteisön toimielimen tai elimen sisäisiä työohjelmia eikä yksinomaan pelastuspalvelua varten laadittuja hätäsuunnitelmia ja -ohjelmia.

f)

”ympäristölainsäädännöllä” yhteisön lainsäädäntöä, jolla sen oikeusperustasta riippumatta myötävaikutetaan seuraavien yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen perustamissopimuksen mukaisesti: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö ja sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin;

g)

”hallintotoimella” mitä tahansa yhteisön toimielimen tai elimen ympäristölainsäädännön nojalla toteuttamaa yksittäistä toimenpidettä, jolla on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia;

h)

”hallinnollisella laiminlyönnillä” sitä, että yhteisön toimielin tai elin on jättänyt g alakohdassa määritellyn hallintotoimen toteuttamatta.

2.   Hallintotoimiin ja hallinnollisiin laiminlyönteihin eivät kuulu yhteisön toimielimen tai elimen toimenpiteet tai laiminlyönnit silloin, kun se toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä muun muassa seuraavien artiklojen nojalla:

a)

perustamissopimuksen 81, 82, 86 ja 87 artikla (kilpailusäännöt);

b)

perustamissopimuksen 226 ja 228 artikla (jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevat menettelyt);

c)

perustamissopimuksen 195 artikla (oikeusasiamiehen menettelyt);

d)

perustamissopimuksen 280 artikla (Euroopan petostentorjuntaviraston menettelyt).

II OSASTO   YMPÄRISTÖTIEDON SAATAVUUS

3 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltaminen

Yhteisön toimielinten tai elinten hallussa olevan ympäristötiedon saatavuutta koskeviin pyyntöihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001 ilman kansalaisuuteen, kansallisuuteen tai kotipaikkaan liittyvää syrjintää, sekä oikeushenkilön osalta ilman sen rekisteröidyn kotipaikan tai toiminnan tosiasiallisen keskuksen sijaintiin perustuvaa syrjintää.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ilmaisulla ”toimielin” yhteisön toimielintä tai elintä.

4 artikla

Ympäristötiedon kerääminen ja levittäminen

1.   Yhteisön toimielinten ja elinten on järjestettävä hallussaan oleva toimintansa kannalta olennainen ympäristötieto siten, että sitä voidaan levittää aktiivisesti ja järjestelmällisesti yleisölle erityisesti tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden avulla asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 12 artiklan mukaisesti. Niiden on saatettava tällainen ympäristötieto asteittain saataville sähköisiin tietokantoihin, jotka ovat helposti yleisön saatavilla julkisten televiestintäverkkojen välityksellä. Sitä varten niiden on syötettävä hallussaan oleva ympäristötieto tietokantoihin ja varustettava nämä tietokannat hakuohjein ja muin toiminnoin, jotka auttavat yleisöä haettavan tiedon löytämisessä.

Tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden avulla tarjottavan tiedon ei tarvitse sisältää ennen tämän asetuksen voimaantuloa kerättyjä tietoja, elleivät ne ole jo saatavilla sähköisessä muodossa. Yhteisön toimielimet tai elimet ilmoittavat, sikäli kuin mahdollista, missä sijaitsevat ennen tämän asetuksen voimaantuloa kerätyt tiedot, jotka eivät ole saatavilla sähköisessä muodossa.

Yhteisön toimielinten ja elinten on pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin siihen, että niiden hallussa oleva ympäristötieto säilytetään sellaisessa muodossa tai formaatissa, jossa se on helposti jäljennettävissä ja käytettävissä tietoverkoissa tai muissa sähköisissä välineissä.

2.   Tarjottava ja levitettävä ympäristötieto on tarvittaessa ajantasaistettava. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltujen asiakirjojen lisäksi tietokantojen tai rekisterien on sisällettävä seuraavaa:

a)

ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien kansainvälisten valtiosopimusten, sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä yhteisön lainsäädäntötekstit ja ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;

b)

yhteisön toimielinten tai elinten sähköisessä muodossa laatimat tai hallussaan pitämät a alakohdassa tarkoitettujen välineiden täytäntöönpanon edistymistä koskevat kertomukset;

c)

yhteisön oikeuden rikkomista koskevien menettelyjen vaiheet sen jälkeen, kun komissio on antanut perustamissopimuksen 226 artiklan 1 kohdan mukaisen lausunnon perusteluineen;

d)

jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset ympäristön tilasta;

e)

tiedot tai yhteenvedot tiedoista, jotka on saatu ympäristöön vaikuttavien tai siihen todennäköisesti vaikuttavien toimien seurannasta;

f)

luvat, joilla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja ympäristöä koskevat sopimukset, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa;

g)

tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit, jotka koskevat ympäristön osa-alueita, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa.

3.   Yhteisön toimielimet ja elimet voivat soveltuvissa tapauksissa täyttää 1 ja 2 kohdassa esitetyt vaatimukset luomalla linkkejä sellaisille Internet-sivuille, joilta tieto on löydettävissä.

4.   Komissio varmistaa, että ympäristön tilasta julkaistaan säännöllisin, enintään neljän vuoden välein selvitys, joka sisältää myös ympäristön laatua ja ympäristökuormitusta koskevia tietoja, ja että selvitystä levitetään.

5 artikla

Ympäristötiedon laatu

1.   Yhteisön toimielinten ja elinten on toimivaltansa rajoissa varmistettava, että kaikki niiden kokoamat tai niiden puolesta kootut tiedot ovat ajantasaisia, täsmällisiä ja vertailukelpoisia.

2.   Yhteisön toimielinten ja elinten on pyynnöstä ilmoitettava pyynnön esittäjälle, mistä voi saada tietoa, jos sellaista on saatavilla, tietojen kokoamisessa käytetyistä mittausmenetelmistä, kuten analysointi-, näytteenotto- ja näytteen esikäsittelymenetelmistä. Vaihtoehtoisesti ne voivat viitata käytettyyn standardoituun menetelmään.

6 artikla

Poikkeusten soveltaminen ympäristötiedon saatavuutta koskeviin pyyntöihin

1.   Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan osalta ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää ilmaisemista, katsotaan olevan kyseessä, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin, lukuunottamatta tutkintatoimia, erityisesti yhteisön oikeuden mahdollista rikkomista koskevia. Muiden asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa esitettyjen poikkeusten osalta epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ja otettava huomioon ilmaisemisen tuottama yleinen etu ja se, liittyvätkö pyydetyt tiedot ympäristöpäästöihin.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa esitettyjen poikkeusten lisäksi yhteisön toimielimet ja elimet voivat evätä ympäristötiedon luovuttamisen, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti tiedon kohteena olevan ympäristön, kuten harvinaisten lajien pesimispaikkojen, suojeluun.

7 artikla

Sellaista ympäristötietoa koskevat pyynnöt, joka ei ole yhteisön toimielimen tai elimen hallussa

Jos yhteisön toimielin tai elin vastaanottaa ympäristötiedon saatavuutta koskevan pyynnön ja tämä tieto ei ole kyseisen yhteisön toimielimen tai elimen hallussa, sen on mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään 15 työpäivän kuluessa, ilmoitettava pyynnön esittäjälle yhteisön sen toimielimen tai elimen taikka sen direktiivissä 2003/4/EY tarkoitetun viranomaisen nimi, jolta toimielimen tai elimen käsityksen mukaan voi pyytää haluttua tietoa, tai toimitettava pyyntö kyseeseen tulevalle yhteisön toimielimelle tai elimelle taikka viranomaiselle ja ilmoitettava siitä pyynnön esittäjälle.

8 artikla

Yhteistyö

Kun ihmisten terveyteen, henkeen tai ympäristöön kohdistuu välitön uhka, joko ihmisen toiminnasta tai luonnollisista syistä johtuva, yhteisön toimielinten ja elinten on direktiivissä 2003/4/EY tarkoitettujen viranomaisten pyynnöstä tehtävä yhteistyötä näiden viranomaisten kanssa ja autettava niitä, jotta nämä voisivat levittää välittömästi ja viipymättä yleisölle, johon uhka saattaa kohdistua, kaiken ympäristötiedon, jonka avulla yleisö voi ryhtyä toimiin uhasta aiheutuvan haitan ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi, siltä osin kuin tällainen tieto on yhteisön toimielinten ja elinten ja/tai mainittujen viranomaisten hallussa tai niiden puolesta toisen hallussa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan rajoittamatta minkään yhteisön lainsäädännössä ja erityisesti päätöksessä N:o 2119/98/EY ja päätöksessä N:o 1786/2002/EY asetetun erityisen velvollisuuden soveltamista.

III OSASTO   YLEISÖN OSALLISTUMINEN YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIEN SUUNNITELMIEN JA OHJELMIEN VALMISTELUUN

9 artikla

1.   Yhteisön toimielinten ja elinten on huolehdittava asianmukaisin käytännön ja/tai muin toimenpitein siitä, että yleisö voi varhaisessa vaiheessa ja tosiasiallisesti osallistua ympäristöön liittyvien suunnitelmien tai ohjelmien valmisteluun, muuttamiseen tai tarkistamiseen kaikkien vaihtoehtojen ollessa vielä avoimia. Erityisesti tapauksissa, joissa komissio valmistelee sellaista ehdotusta ympäristöön liittyväksi suunnitelmaksi tai ohjelmaksi, joka annetaan yhteisön muiden toimielinten tai elinten päätettäväksi, komission on annettava yleisölle mahdollisuus osallistua kyseisen ehdotuksen valmisteluvaiheessa.

2.   Yhteisön toimielinten ja elinten on määritettävä yleisö, johon 1 kohdassa tarkoitetunlainen ympäristöön liittyvä suunnitelma tai ohjelma vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa tai jonka etua se koskee, ottaen huomioon tämän asetuksen tavoitteet.

3.   Yhteisön toimielinten ja elinten on huolehdittava siitä, että 2 kohdassa tarkoitettu yleisö saa tietoa joko julkisilla ilmoituksilla tai muulla asianmukaisella tavalla, kuten sähköisten viestinten välityksellä, kun sellaisia on käytettävissä

a)

ehdotusluonnoksesta, kun sellainen on käytettävissä;

b)

valmisteilla olevaan suunnitelmaan tai ohjelmaan liittyvästä ympäristötiedosta tai -arvioinnista, kun sellainen on käytettävissä; ja

c)

osallistumisen käytännön järjestelyistä, kuten

i)

hallinnollisesta yksiköstä, josta asiaa koskevaa tietoa voi saada;

ii)

hallinnollisesta yksiköstä, jolle huomautukset, mielipiteet tai kysymykset voidaan esittää; ja

iii)

kohtuullisista määräajoista, niin että yleisöllä on riittävästi aikaa saada tietoa sekä valmistautua ja tosiasiallisesti osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

4.   Huomautusten vastaanottamiselle on asetettava vähintään kahdeksan viikon määräaika. Kun järjestetään kokouksia tai kuulemisia, on niistä tiedotettava vähintään neljä viikkoa etukäteen. Määräaikoja voidaan lyhentää kiireellisissä tapauksissa tai jos yleisöllä on jo ollut mahdollisuus esittää kyseistä suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevia huomautuksia.

5.   Päättäessään ympäristöön liittyvästä suunnitelmasta tai ohjelmasta yhteisön toimielimet ja elimet ottavat asianmukaisesti huomioon yleisön osallistumisen tulokset. Yhteisön toimielimet ja elimet tiedottavat yleisölle suunnitelmasta tai ohjelmasta, myös sen tekstistä, sekä niistä perusteluista ja näkökohdista, joihin päätös pohjautuu, mukaan lukien yleisön osallistumista koskevat tiedot.

IV OSASTO   SISÄINEN UUDELLEENTARKASTELU JA OIKEUDEN SAATAVUUS

10 artikla

Hallintotoimien sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö

1.   Jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää 11 artiklassa esitetyt edellytykset, on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä yhteisön toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen, tai väitetyn hallinnollisen laiminlyönnin osalta siltä toimielimeltä tai elimeltä, jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi.

Tällainen pyyntö on tehtävä kirjallisesti kuuden viikon kuluessa hallintotoimen hyväksymisestä, siitä ilmoittamisesta tai sen julkaisemisesta, sen mukaan, mikä näistä on tehty viimeksi, tai väitetyn laiminlyönnin osalta kuuden viikon kuluessa ajankohdasta, jolloin hallintotoimi olisi pitänyt tehdä. Pyynnössä on esitettävä perusteet uudelleentarkastelulle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön toimielimen ja elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, jolleivät ne ole selvästi perusteettomia. Sen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian ja viimeistään kahdentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

3.   Jos yhteisön toimielin tai elin ei kohtuullisista yrityksistä huolimatta kykene toimimaan 2 kohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava pyynnön tehneelle valtioista riippumattomalle järjestölle mahdollisimman pian ja viimeistään kyseisessä kohdassa mainitussa määräajassa, minkä vuoksi se on jättänyt toimimatta ja milloin se aikoo toimia.

Joka tapauksessa yhteisön toimielimen tai elimen on toimittava kahdeksantoista viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

11 artikla

Puhevallan edellytykset yhteisön tasolla

1.   Valtioista riippumattomalla järjestöllä on oikeus pyytää 10 artiklan mukaista sisäistä uudelleentarkastelua edellyttäen, että

a)

se on riippumaton voittoa tavoittelematon oikeushenkilö jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai käytännön nojalla;

b)

sen ensisijaisena ilmoitettuna tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua ympäristölainsäädännön puitteissa;

c)

se on ollut olemassa yli kahden vuoden ajan ja se pyrkii aktiivisesti b alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen;

d)

sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön aihe kuuluu sen tavoitteen ja toimialan piiriin.

2.   Komissio antaa säännökset, jotka ovat tarpeen 1 kohdassa mainittujen perusteiden avoimen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

12 artikla

Kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa

1.   Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

2.   Jos yhteisön toimielin tai elin jättää toimimatta 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

V OSASTO   LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Yhteisön toimielinten ja elinten on tarvittaessa mukautettava työjärjestyksensä tämän asetuksen säännöksiin. Näiden mukautusten on tultava voimaan 28 päivänä kesäkuuta 2007.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 28 päivästä kesäkuuta 2007 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  EUVL C 117, 30.4.2004, s. 52.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 31. maaliskuuta 2004 (EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 612), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 18. heinäkuuta 2005 (EUVL C 264 E, 25.10.2005, s. 18), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. tammikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 4. heinäkuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 18. heinäkuuta 2006.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

(4)  Neljäs ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma (EYVL C 328, 7.12.1987, s. 1); viides ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma (EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1).

(5)  Neuvoston päätös 2005/370/EY (EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1).

(6)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(7)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(8)  EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(9)  EYVL L 271, 9.10.2002, s. 1, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 786/2004/EY (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 7).


25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/20


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/44/EY,

annettu 6 päivänä syyskuuta 2006,

suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi 18 päivänä heinäkuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 78/659/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Mainittu direktiivi olisi sen vuoksi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Ympäristön suojelu ja sen tilan parantaminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu vesien suojelemiseksi pilaantumiselta, mukaan lukien sellaiset makeat vedet, joissa kalat pystyvät elämään.

(3)

Ekologiselta ja taloudelliselta kannalta on tarpeen suojella kalakantoja erilaisilta haitallisten aineiden päästöistä aiheutuvilta haittavaikutuksilta, kuten esimerkiksi erityisesti tiettyyn lajiin kuuluvien kalojen määrän vähenemiseltä ja joissakin tapauksissa jopa joidenkin lajien häviämiseltä.

(4)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (5) tavoitteena on varmistaa sellainen vedenlaatu, joka ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia tai riskejä ympäristölle.

(5)

Eroavuudet jäsenvaltioissa sovellettavien, kalojen elämän turvaavaa makean veden laatua koskevien säännösten välillä voivat aiheuttaa erilaisia kilpailun edellytyksiä ja siten vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

(6)

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä ne vedet, joihin direktiiviä sovelletaan, ja vahvistettava raja-arvot tietyille muuttujille. Veden laadun on nimetyissä vesissä vastattava näitä arvoja viiden vuoden kuluessa nimeämisestä.

(7)

Olisi säädettävä, että makeiden vesien, joissa kalat pystyvät elämään, katsotaan tietyissä oloissa täyttävän niihin liittyville muuttujille asetetut vaatimukset, vaikka tietty prosenttiosuus otetuista näytteistä ei vastaakaan määriteltyjä rajoja.

(8)

Sen varmistamiseksi, että makeiden vesien, joissa kalat pystyvät elämään, laatua tarkkaillaan, on otettava vähimmäismäärä näytteitä ja toteutettava liitteessä säädettyjen muuttujien mukaiset mittaukset. Tällaista näytteenottoa voidaan vähentää tai siitä voidaan luopua veden laadun mukaan.

(9)

Jäsenvaltiot eivät kykene vaikuttamaan tiettyihin luonnonoloihin, ja sen vuoksi on tarpeen säätää, että eräissä tapauksissa on mahdollista poiketa tästä direktiivistä.

(10)

Tekniikan ja tieteen kehitys voi tehdä joidenkin liitteessä I esitettyjen vaatimusten nopean muuttamisen tarpeelliseksi. Tätä varten olisi säädettävä vaadittujen toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi menettelystä, jonka perusteella jäsenvaltiot ja komissio voivat toimia kiinteästi yhteistyössä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(11)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa niitä liitteessä III olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1.   Tämä direktiivi koskee makean veden laatua, ja sitä sovelletaan vesiin, jotka jäsenvaltiot nimeävät sellaisiksi, jotka tarvitsevat suojelua tai parantamista ylläpitääkseen kalojen elinmahdollisuuksia.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta kalanviljelyyn käytettyjen luonnollisten tai keinotekoisten kala-altaiden vesiin.

3.   Tämän direktiivin päämääränä on suojella ja parantaa virtaavien tai seisovien makeiden vesien laatua, kun näissä elää tai, jos pilaantumista vähennettäisiin tai se estettäisiin, voisi kyetä elämään kaloja, jotka kuuluvat:

a)

luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin kotoperäisiin lajeihin;

b)

lajeihin, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät toivottavina vesistöjen hoidon ja käytön kannalta.

4.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

”lohivesillä” vesiä, joissa elää, tai jotka voisivat muuttua sellaisiksi, että niissä kykenee elämään kaloja, jotka kuuluvat sellaisiin lajeihin kuten lohet (Salmo salar), taimenet (Salmo trutta), harjukset (Thymallus thymallus) ja siiat (Coregonus);

b)

”särkivesillä” vesiä, joissa elää, tai jotka voisivat muuttua sellaisiksi, että niissä kykenee elämään kaloja, jotka kuuluvat särkikaloihin (Cyprinidae) tai muihin lajeihin, kuten hauet (Esox lucius), ahvenet (Perca fluviatilis) ja ankeriaat (Anguilla anguilla).

2 artikla

Jäsenvaltioiden nimeämiin vesiin sovellettavat fysikaaliset ja kemialliset muuttujat on lueteltu liitteessä I.

Näiden muuttujien soveltamista varten vedet jaetaan lohivesiin ja särkivesiin.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava nimettyjä vesiä varten liitteessä I lueteltujen muuttujien arvot, jos ne on lueteltu G tai I sarakkeessa. Niiden on noudatettava näissä kahdessa sarakkeessa esitettyjä huomautuksia.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa säätää liitteessä I olevassa I sarakkeessa esitettyjä arvoja sallivampia arvoja, ja niiden on pyrittävä noudattamaan G sarakkeessa esitettyjä arvoja, ottaen huomioon 8 artiklassa esitetty periaate.

4 artikla

1.   Jäsenvaltiot nimeävät lohivedet ja särkivedet, ja voivat myöhemmin nimetä lisää vesiä.

2.   Jäsenvaltiot voivat peruuttaa tiettyjen vesien nimeämisen sellaisten tekijöiden perusteella, jotka eivät olleet ennakoitavissa nimeämisajankohtana, ottaen huomioon 8 artiklassa esitetty periaate.

5 artikla

Jäsenvaltiot laativat ohjelmia pilaantumisen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että nimetyt vedet täyttävät viiden vuoden kuluessa 4 artiklan mukaisesta nimeämisestä sekä jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti vahvistamat arvot että liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautukset.

6 artikla

1.   Edellä 5 artiklan täytäntöönpanoa varten nimettyjen vesien katsotaan täyttävän tämän direktiivin säännökset, jos tällaisista vesistä liitteessä I määritellyn vähimmäistiheyden mukaisesti samasta näytteenottopisteestä kahdentoista kuukauden aikana otetut näytteet osoittavat, että ne täyttävät sekä jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti vahvistamat arvot että liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautukset seuraavasti:

a)

95 prosentissa näytteistä seuraavien muuttujien osalta: pH, BOD5, nitriitit, ionisoitumaton ammoniakki, kokonaisammonium, kokonaisjäännöskloori, kokonaissinkki ja liuennut kupari. Kun näytteenottotiheys on alle yksi näyte kuukaudessa, on kaikkien näytteiden osalta noudatettava edellä mainittuja arvoja ja huomautuksia;

b)

liitteessä I täsmennetyissä prosenttiosuuksissa seuraavien muuttujien osalta: lämpötila ja liuennut happi;

c)

vahvistetussa keskimääräisessä pitoisuudessa seuraavan muuttujan osalta: suspendoitunut kiinteä aine.

2.   Tapaukset, joissa jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti vahvistamat arvot ja liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautukset eivät täyty, jätetään huomioon ottamatta 1 kohdassa säädettyjen prosenttiosuuksien laskennassa, kun niiden aiheuttaja on tulva tai muu luonnonmullistus.

7 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat näytteenoton, jonka vähimmäistiheys on vahvistettu liitteessä I.

2.   Kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että nimetyn veden laatu on huomattavasti parempi kuin mitä 3 artiklan mukaisesti vahvistettujen arvojen ja liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautusten soveltamisen tuloksena saavutettaisiin, näytteenottotiheyttä voidaan vähentää. Kun pilaantumista tai veden laadun heikkenemisen uhkaa ei ilmene, kyseinen toimivaltainen viranomainen voi päättää, että näytteenotto ei ole tarpeen.

3.   Jos näytteet osoittavat, että jäsenvaltion 3 artiklan mukaisesti vahvistamaa arvoa tai liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautusta ei saavuteta, jäsenvaltion on todettava, johtuuko tämä sattumasta, luonnonilmiöstä vai pilaantumisesta, ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

4.   Tarkan näytteenottopaikan, tämän paikan etäisyyden lähimpään kuormituslähteeseen ja näytteenottosyvyyden määrää kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen erityisesti paikallisten ympäristöolojen perusteella.

5.   Tietyt viiteanalyysimenetelmät kyseisten muuttujien arvon laskemiseksi on täsmennetty liitteessä I. Muita menetelmiä käyttävien laboratorioiden on varmistettava, että saadut tulokset vastaavat liitteessä I määriteltyjä tai ovat verrattavissa niihin.

8 artikla

Tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano ei missään tapauksessa saa suoraan tai välillisesti johtaa makean veden pilaantumisen lisääntymiseen.

9 artikla

Jäsenvaltiot voivat milloin tahansa vahvistaa nimetyille vesille tässä direktiivissä säädettyjä tiukemmat arvot. Ne voivat myös antaa säännöksiä, jotka liittyvät muihin kuin tässä direktiivissä säädettyihin muuttujiin.

10 artikla

Kun makea vesi ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai muodostaa sen, ja kun jokin näistä jäsenvaltioista aikoo nimetä tämän veden, nämä valtiot neuvottelevat keskenään sen vesialueen määrittämiseksi, johon tätä direktiiviä voidaan soveltaa, sekä tehdäkseen johtopäätökset yhteisistä laatutavoitteista; näistä johtopäätöksistä päättää muodollisten neuvottelujen jälkeen kukin asianomainen jäsenvaltio. Komissio voi osallistua näihin keskusteluihin.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä direktiivistä:

a)

eräiden liitteessä I merkillä (0) merkittyjen muuttujien osalta poikkeuksellisten sääolojen tai erityisten maantieteellisten olojen vuoksi,

b)

kun nimetty vesi luonnostaan rikastuu eräillä aineilla siten, että liitteessä I annettuja arvoja ei saavuteta.

Luonnollisella rikastumisella tarkoitetaan prosessia, jossa ilman ihmisen toiminnan vaikutusta jollekin vesialueelle joutuu maaperästä tiettyjä maaperän sisältämiä aineita.

12 artikla

Sellaiset muutokset, jotka ovat tarpeen, jotta liitteeseen I sisältyvät muuttujien G-arvot ja analyysimenetelmät voidaan mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen, annetaan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

13 artikla

1.   Komissiota avustaa mukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen käsittelevä komitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säädökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja, jotka koskevat:

a)

yhteenvedon muodossa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjä vesiä;

b)

tiettyjen vesien nimeämisen peruuttamista 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

uusien muuttujien vahvistamiseksi 9 artiklan mukaisesti annettuja säännöksiä;

d)

liitteessä I olevassa I sarakkeessa luetelluista arvoista tehtävien poikkeusten soveltamista.

Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle sen perustellusta pyynnöstä yleisesti kaikki tämän direktiivin soveltamisessa tarvittavat tiedot.

15 artikla

Jäsenvaltioiden on kolmen vuoden määräajoin ja ensimmäisen kerran vuoden 1993 alusta vuoden 1995 loppuun ulottuvalta kaudelta toimitettava komissiolle tietoja tämän direktiivin täytäntöönpanosta sektorikohtaisessa kertomuksessa, joka kattaa myös muut asiaa koskevat yhteisön direktiivit. Tämä kertomus on laadittava eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY (7) 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti komission valmistaman kyselylomakkeen tai kaavan pohjalta. Kyselylomake tai kaava lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen sen jakson alkamista, jolta kertomus laaditaan. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmivuotiskauden päättymisestä, jota kertomus koskee.

Komissio julkaisee yhteisön kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun se vastaanotti jäsenvaltioiden kertomukset.

16 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

17 artikla

Kumotaan direktiivi 78/659/ETY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa niitä liitteessä III olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

18 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

19 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  EUVL C 117, 30.4.2004, s. 11.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 21. huhtikuuta 2004 (EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 545), ja neuvoston päätös, tehty 25. huhtikuuta 2006.

(3)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(4)  Katso liitteessä III oleva A osa.

(5)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).


LIITE I

LUETTELO MUUTTUJISTA

Muuttuja

Lohivedet

Särkivedet

Analyysi- tai tutkimusmenetelmä

Näytteenoton ja mittauksen vähimmäistiheys

Huomautuksia

G

I

G

I

1.

Lämpötila (°C)

1.

Lämpötila, joka on mitattu alavirtaan lämpökuormituslähteestä (sekoitusvyöhykkeen rajalla) ei saa ylittää luontaista enimmäislämpötilaa:

Lämpötilan mittaus

Viikoittain sekä ylävirtaan että alavirtaan lämpökuormituslähteestä

On vältettävä liian äkillisiä lämpötilan vaihteluja.

 

1,5 °C

 

3 °C

 

Jäsenvaltiot voivat päättää maantieteellisesti rajatuista poikkeuksista erityisissä oloissa, jos toimivaltainen viranomainen voi todistaa, että siitä ei ole haittaa kalakannan tasapainoiselle kehitykselle.

 

2.

Lämpökuormitus ei saa aiheuttaa sitä, että lämpötila purkupisteestä alavirtaan (sekoitusvyöhykkeen rajalla) ylittää seuraavat arvot:

 

 

 

21,5 (0)

 

28 (0)

10 (0)

10 (0)

10 °C:n lämpötilaraja koskee ainoastaan sellaisten lajien, jotka tarvitsevat kylmää vettä lisääntyäkseen, kutuaikoja, ja ainoastaan vesiä, joissa voi olla tällaisia lajeja.

Lämpötilarajat voidaan kuitenkin ylittää 2 prosentin osuutena ajasta.

2.

Liuennut happi

(mg/l O2)

50 % ≥ 9

100 % ≥ 7

50 % ≥ 9

50 % ≥ 8

100 % ≥ 5

50 % ≥ 7

Winklerin menetelmä tai erityiselektrodit (elektrokemiallinen menetelmä)

Kuukausittain, vähintään yksi näyte, joka edustaa happitilanteen kannalta epäedullisia oloja näytteenottopäivänä.

Kun epäillään suuria päivittäisiä vaihteluja, otetaan vähintään kaksi näytettä päivässä.

 

Kun happipitoisuus laskee alle 6 mg/l, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön 7 artiklan 3 kohta. Toimivaltaisen viranomaisen on todistettava, että tästä tilanteesta ei aiheudu haitallisia seurauksia kalakannan tasapainoiselle kehitykselle.

Kun happipitoisuus laskee alle 4 mg/l, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön 7 artiklan 3 kohta. Toimivaltaisen viranomaisen on todistettava, että tästä tilanteesta ei aiheudu haitallisia seurauksia kalakannan tasapainoiselle kehitykselle.

3.

pH

 

6—9 (0) (1)

 

6—9 (0) (1)

Elektrometrinen kalibrointi kahdella liuoksella, joiden pH on tunnettu, mieluiten molemmilta puolilta mitattavaa pH:ta ja sen läheltä

Kuukausittain

 

4.

Suspendoitunut kiinteä aine

(mg/l)

≤ 25 (0)

 

≤ 25 (0)

 

Suodatus 0,45 µm:n suodatinkalvon läpi, tai sentrifugointi (vähintään 5 minuuttia, keskimääräinen kiihdytys 2 800—3 200 g), kuivaus 105 °C ja punnitus

 

Esitetyt arvot ovat keskimääräisiä pitoisuuksia, ja ne eivät koske suspendoitunutta kiinteää ainetta, jolla on haitallisia kemiallisia ominaisuuksia.

Tulvat voivat aiheuttaa erityisen suuria pitoisuuksia.

5.

BOD5

(mg/l O2)

≤ 3

 

≤ 6

 

O2n: määritys Winklerin menetelmällä ennen täydessä pimeydessä 20 ± 1 °C:n lämpötilassa tapahtunutta viiden päivän inkubointia ja sen jälkeen (nitrifikaatiota estämättä).

 

 

6.

Kokonaisfosfori

(mg/l P)

 

 

 

 

Molekyylinen absorptiospektrofotometria

 

Kun on kyse järvistä, joiden keskisyvyys on 18—300 metriä voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

Formula

jossa

L

=

kuormitus ilmaistuna mg P/järven pinnan neliömetri vuodessa

Formula

=

järven syvyys metreinä

Tw

=

järven veden teoreettinen uusiutumisaika vuosina

Muissa tapauksissa lohivesien 0,2 mg/l:n ja särkivesien 0,4 mg/l:n PO4:nä ilmaistuja raja-arvoja voidaan pitää suuntaa-antavina rehevöitymisen vähentämiseksi.

7.

Nitriittejä

(mg/l NO2)

≤ 0,01

 

≤ 0,03

 

Molekyylinen absorptiospektrofotometria

 

 

8.

Fenoliyhdisteet

(mg/l C6H5OH)

 

 (2)

 

 (2)

Maku

 

Makuun perustuva tutkimus tehdään ainoastaan, jos oletetaan, että fenoliyhdisteitä on.

9.

Petrolihiilivedyt

 

 (3)

 

 (3)

Näkö

Maku

Kuukausittain

Näköön perustuva tutkimus tehdään säännöllisesti kerran kuussa, ja makuun perustuva tutkimus ainoastaan, jos oletetaan, että hiilivetyjä on.

10.

Ionisoitumaton ammoniakki

(mg/l NH3)

≤ 0,005

≤ 0,025

≤ 0,005

≤ 0,025

Molekyylinen absorptiospektrofotometria, jossa käytetään indofenolisinistä tai Nesslerin menetelmää, johon liittyy pH:n ja lämpötilan määritys.

Kuukausittain

Ionisoitumattoman ammoniakin arvot voidaan ylittää pienten päiväsaikaan ajoittuvien huippujen muodossa.

Ionisoitumattoman ammoniakin aiheuttaman myrkyllisyyden, nitrifikaation aiheuttaman hapen kulutuksen sekä rehevöitymisen riskien vähentämiseksi kokonaisammoniumin pitoisuuksien ei pitäisi ylittää seuraavia:

11.

Kokonaisammonium

(mg/l NH4)

≤ 0,04

≤ 1 (4)

≤ 0,2

≤ 1 (4)

12.

Kokonaisjäännöskloori

(mg/l HOCl)

 

≤ 0,005

 

≤ 0,005

DPD-menetelmä (dietyyli-p-fenyleenidiameeni

Kuukausittain

I-arvot vastaavat pH-arvoa 6.

Suuremmat kokonaisklooripitoisuudet voidaan hyväksyä jos pH on korkeampi.

13.

Kokonaissinkki

(mg/l Zn)

 

≤ 0,3

 

≤ 1,0

Atomiabsorptiospektrofotometria

Kuukausittain

I-arvot vastaavat veden kovuutta 100 mg/l CaCO3.

10 ja 500 mg/l:n välillä olevia kovuusasteita vastaavat raja-arvot esitetään II liitteessä

14.

Liuennut kupari

(mg/l Cu)

≤ 0,04

 

≤ 0,04

 

Atomiabsorptiospektrofotometria

 

G-arvot vastaavat veden kovuutta 100 mg/l CaCO3.

10 ja 300 mg/l:n välillä olevia kovuusasteita vastaavat raja-arvot esitetään II liitteessä

Yleishuomautus

Olisi huomattava, että tässä liitteessä luetelluissa veden laadun arvoissa oletetaan, että muut muuttujat ovat suotuisat, riippumatta siitä mainitaanko ne tässä liitteessä. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että muiden haitallisten aineiden pitoisuudet ovat hyvin alhaiset.

Kun seoksessa on kahta tai useampaa haitallista ainetta, niiden yhteisvaikutukset (additiiviset, synergiset tai antagonistiset vaikutukset) voivat olla huomattavat.

Lyhenteet

G

=

ohjeellinen.

I

=

pakollinen.

(0)

=

Poikkeukset ovat mahdollisia 11 artiklan mukaisesti.


(1)  Ihmisen toiminnasta johtuvat pH:n vaihtelut suhteessa luontaisiin arvoihin eivät saa ylittää ±0,5 pH-yksikköä, kun rajat ovat 6,0:n ja 9,0:n välillä, jos nämä vaihtelut eivät lisää muiden vedessä olevien aineiden haitallisuutta.

(2)  Fenoliyhdisteitä ei saa olla vesissä sellaisia pitoisuuksia, että ne vaikuttavat haitallisesti kalan makuun.

(3)  Öljytuotteita ei saa olla vesissä sellaisia määriä, että ne:

muodostavat näkyvän kalvon veden pinnalle tai peittävät vesireittien ja järvien pohjia,

antavat kalalle havaittavan hiilivedyn maun,

vaikuttavat kaloihin haitallisesti.

(4)  Erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa ja etenkin veden alhaisten lämpötilojen ja vähentyneen nitrifikaation tapauksessa tai kun toimivaltainen viranomainen voi todistaa, että siitä ei ole haitallisia vaikutuksia kalakannan tasapainoiselle kehitykselle, jäsenvaltiot voivat säätää arvot, jotka ovat korkeammat kuin 1 mg/l.


LIITE II

KOKONAISSINKKIÄ JA LIUENNUTTA KUPARIA KOSKEVIA ERITYISMÄÄRÄYKSIÄ

Kokonaissinkki

(katso liite I, N:o 13, sarake ”Huomautuksia”)

Erilaisten veden kovuusarvojen kokonaissinkkipitoisuudet (mg/l Zn), kun CaCO3-pitoisuus on 10-500 mg/l:

 

Veden kovuus (mg/l CaCO3)

10

50

100

500

Lohivedet (mg/l Zn)

0,03

0,2

0,3

0,5

Särkivedet (mg/l Zn)

0,3

0,7

1,0

2,0

Liuennut kupari

(katso liite I, N:o 14, sarake ”Huomautuksia”)

Erilaisten veden kovuusarvojen liuennen kuparin pitoisuudet (mg/l Cu), kun CaCO3-pitoisuus on 10-300 mg/l:

 

Veden kovuus (mg/l CaCO3)

10

50

100

300

mg/l Cu

0,005 (1)

0,022

0,04

0,112


(1)  Jos vesissä, joiden kuparipitoisuus on suurempi, on kaloja, se voi olla merkki liuenneiden orgaanisten kuparikompleksien vallitsevuudesta.


LIITE III

A osa

Kumottu direktiivi ja sen muutokset

(17 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 78/659/ETY (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 1) (1)

 

Neuvoston direktiivi 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48)

Ainoastaan liitteessä I oleva c kohta

Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36)

Ainoastaan liitteessä III oleva 26 kohta

B osa

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(17 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

78/659/ETY

20 päivänä heinäkuuta 1980

91/692/ETY

1 päivänä tammikuuta 1993


(1)  Direktiiviä 78/659/ETY on muutettu myös seuraavilla säädöksillä, joita ei ole kumottu:

vuoden 1979 liittymisasiakirja.

vuoden 1985 liittymisasiakirja.

vuoden 1994 liittymisasiakirja.


LIITE IV

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 78/659/ETY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 ja 2 kohta

1 artiklan 1 ja 2 kohta

1 artiklan 3 kohdan johdantolause

1 artiklan 3 kohdan johdantolause

1 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

1 artiklan 3 kohdan a alakohta

1 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta

1 artiklan 3 kohdan b alakohta

1 artiklan 4 kohdan johdantolause

1 artiklan 4 kohdan johdantolause

1 artiklan 4 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

1 artiklan 4 kohdan a alakohta

1 artiklan 4 kohdan toinen luetelmakohta

1 artiklan 4 kohdan b alakohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan ensimmäinen kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan toinen kohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 ja 2 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 2 kohta

5 artikla

5 artikla

6 artiklan 1 kohdan johdantolause

6 artiklan 1 kohdan johdantolause

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

6 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan c alakohta

6 artiklan 2 kohta

6 artiklan 2 kohta

7 artikla

7 artikla

8 artikla

8 artikla

9 artikla

9 artikla

10 artikla

10 artikla

11 artikla

11 artikla

12 artikla

12 artikla

13 artiklan 1 kohta ja 14 artikla

13 artikla

15 artiklan ensimmäisen kohdan johdantolause

14 artiklan ensimmäisen kohdan johdantolause

15 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta

15 artiklan ensimmäisen kohdan toinen luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta

15 artiklan ensimmäisen kohdan kolmas luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta

15 artiklan ensimmäisen kohdan neljäs luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta

15 artiklan toinen kohta

14 artiklan toinen kohta

16 artikla

15 artikla

17 artiklan 1 kohta

17 artiklan 2 kohta

16 artikla

17 artikla

18 artikla

18 artikla

19 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite IV


25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/32


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/68/EY,

annettu 6 päivänä syyskuuta 2006,

neuvoston direktiivin 77/91/ETY muuttamisesta julkisten osakeyhtiöiden perustamisen sekä niiden pääoman säilyttämisen ja muuttamisen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 44 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa 13 päivänä joulukuuta 1976 annetussa toisessa neuvoston direktiivissä 77/91/ETY (3) säädetään useille tällaisten yhtiöiden toteuttamille pääomaa koskeville toimenpiteille asetetuista vaatimuksista.

(2)

Komissio päättelee 21 päivänä toukokuuta 2003 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetussa tiedonannossaan ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma”, että direktiivin 77/91/ETY yksinkertaistaminen ja nykyaikaistaminen edistäisi merkittävästi yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä heikentämättä osakkeenomistajien ja velkojien suojaa. Kyseiset tavoitteet ovat ensisijaisen tärkeitä, mutta ne eivät vähennä tarvetta viipymättä tarkastella yleisesti sellaisten pääoman säilyttämistä koskevan järjestelmän vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta, jotka riittävästi suojaisivat julkisen osakeyhtiön velkojien ja osakkeenomistajien etuja.

(3)

Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia julkisten osakeyhtiöiden antaa osakkeita muuta vastiketta kuin rahaa vastaan hankkimatta erityistä asiantuntijan arviota, jos on kyse vastikkeesta, jonka arvostamiselle on käytettävissä selkeä vertailukohta. Vähemmistöosakkaille olisi kuitenkin taattava oikeus vaatia tällaista arvostamista.

(4)

Julkisten osakeyhtiöiden olisi sallittava hankkia omia osakkeitaan yhtiön jakokelpoisten rahastojen mukaiseen enimmäismäärään saakka, ja jaksoa, jonka ajaksi yhtiökokous voi myöntää hankintavaltuudet, olisi pidennettävä joustavuuden lisäämiseksi ja yhtiöiden hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi, jotta yhtiöt voivat reagoida nopeasti niiden osakkeiden hintaan vaikuttavaan markkinakehitykseen.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia julkisten osakeyhtiöiden tarjota rahoitusta ulkopuolisille yhtiön osakkeiden hankintaan yhtiön jakokelpoisten rahastojen mukaiseen enimmäismäärään saakka voidakseen reagoida joustavammin osakepääomansa omistusrakenteissa tapahtuviin muutoksiin. Tähän mahdollisuuteen olisi liitettävä takeita ottaen huomioon tämän direktiivin tavoitteen suojata sekä osakkeenomistajia että ulkopuolisia.

(6)

Standardoidun velkojien suojan vahvistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa velkojien olisi voitava turvautua tietyin ehdoin oikeudellisiin tai hallinnollisiin menettelyihin, jos niiden saatavat ovat uhattuina julkisen osakeyhtiön pääoman vähentymisen seurauksena.

(7)

Varmistaakseen markkinoiden väärinkäytön ehkäisemisen jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (4), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta takaisinosto-ohjelmille ja rahoitusvälineiden vakauttamiselle myönnettävien poikkeuksien osalta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2273/2003 (5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta hyväksyttyjen markkinakäytäntöjen, hyödykejohdannaisia koskevan sisäpiiritiedon määrittelemisen, sisäpiiriluettelojen laatimisen, johtohenkilöiden arvopaperikaupoista ilmoittamisen ja epäilyttävistä arvopaperikaupoista ilmoittamisen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/72/EY (6) säännökset.

(8)

Sen vuoksi direktiivi 77/91/ETY olisi muutettava vastaavasti.

(9)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 77/91/ETY seuraavasti:

1)

korvataan 1 artiklan 1 kohdan 21 luetelmakohta seuraavasti:

”—

Unkarissa:

nyilvánosan működő részvénytársaság,”

;

2)

lisätään artiklat seuraavasti:

”10 a artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (8) 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan määritelmän mukaisia siirtokelpoisia arvopapereita tai kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 19 alakohdan määritelmän mukaisia rahamarkkinavälineitä annetaan hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana ja kyseiset arvopaperit tai rahamarkkinavälineet arvostetaan sillä painotetulla keskihinnalla, jolla niillä on käyty kauppaa kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan määritelmän mukaisilla säännellyillä markkinoilla kansallisessa lainsäädännössä määritettävän riittävän pitkän ajan ennen kyseisen muun vastikkeen kuin rahan antamispäivää.

Jos poikkeukselliset olosuhteet kuitenkin ovat vaikuttaneet kyseiseen hintaan siten, että omaisuuserän arvo on vastikkeen antamispäivänä huomattavasti muuttunut, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseisten siirrettävien arvopapereiden tai rahamarkkinavälineiden markkinoista on tullut epälikvidejä, on arvostaminen tehtävä uudelleen hallinto- tai johtoelimen aloitteesta ja vastuulla. Tällaiseen uudelleen arvostamiseen sovelletaan 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana annetaan sellaisia muita varoja kuin 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä, joiden käyvästä arvosta tunnustettu riippumaton asiantuntija on jo antanut lausunnon, ja jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

käypä arvo määritetään enintään kuusi kuukautta ennen päivää, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi;

b)

arvostaminen on tehty vastikkeeksi annettavien omaisuuserien kaltaiseen omaisuuteen sovellettavien, jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyjen arvostamisnormien ja -periaatteiden mukaisesti.

Jos kyseessä ovat uudet olosuhteet, joissa omaisuuserän käypä arvo on vastikkeen antamispäivänä huomattavasti muuttunut, on arvostaminen tehtävä uudelleen hallinto- tai johtoelimen aloitteesta ja vastuulla. Tällaiseen uudelleen arvostamiseen sovelletaan 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

Jos tällaista uudelleen arvostamista ei tehdä, yksi tai useampi osakkeenomistaja, joka omistaa yhtiön merkitystä pääomasta yhteensä vähintään 5 prosenttia päivänä, jona päätös pääoman korottamisesta tehdään, voi vaatia riippumattoman asiantuntijan arviota, jolloin on sovellettava 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa. Tällainen osakkeenomistaja voi esittää tai tällaiset osakkeenomistajat voivat esittää vaatimuksen siihen päivään asti, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi, edellyttäen että päivänä, jona vaatimus esitetään, osakkeenomistaja omistaa tai osakkeenomistajat omistavat yhtiön merkitystä pääomasta yhä yhteensä vähintään 5 prosenttia, kuten päivänä jona päätös pääoman korottamisesta tehtiin.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana annetaan sellaisia muita varoja kuin 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä, joiden käypä arvo perustuu edellisen tilikauden lakisääteiseen tilinpäätökseen, edellyttäen, että tilinpäätös on tarkastettu tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (9) mukaisesti.

Sovelletaan tarvittavin muutoksin, mitä 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään.

10 b artikla

1.   Jos 10 a artiklassa tarkoitettu muu vastike kuin raha annetaan ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan lausuntoa, 3 artiklan h kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi on kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi, julkaistava ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

a)

kuvaus kyseessä olevasta muusta vastikkeesta kuin rahasta;

b)

vastikkeen arvo, arvostamisen lähde ja soveltuvissa tapauksissa arvostamismenetelmä;

c)

lausunto siitä, vastaako saatu arvo ainakin tällaista vastiketta vastaan annettavien osakkeiden lukumäärää ja nimellisarvoa tai, jos nimellisarvoa ei ole, kirjanpidollista vasta-arvoa sekä soveltuvissa tapauksissa näistä osakkeista suoritettavaa ylikurssia;

d)

lausunto siitä, ettei ole ilmennyt uusia olosuhteita suhteessa alkuperäiseen arvostamiseen.

Julkaisemisen on tapahduttava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti.

2.   Jos muuta vastiketta kuin rahaa ehdotetaan annettavaksi ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan lausuntoa ehdotetun 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pääoman korottamisen yhteydessä, pääoman korottamispäätöksen päivämäärän ja 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus on julkaistava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti, ennen kuin muuna vastikkeena kuin rahana annettava omaisuuserä on määrä antaa. Tällöin 1 kohdan mukainen ilmoitus rajoittuu lausuntoon siitä, ettei ole ilmennyt uusia olosuhteita edellä tarkoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

3.   Kunkin jäsenvaltion on säädettävä riittävät takeet sen varmistamiseksi, että 10 a artiklan ja tämän artiklan mukaista menettelyä noudatetaan annettaessa muuta vastiketta kuin rahaa ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan lausuntoa.

3)

muutetaan 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

a)

korvataan ilmaus ”10 artiklassa” ilmauksella ”10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa”;

b)

lisätään seuraava virke:

”Sovelletaan tarvittavin muutoksin, mitä 10 a ja 10 b artiklassa säädetään.”

;

4)

korvataan 19 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat sallia yhtiön hankkia omia osakkeitaan joko itse tai sellaisen henkilön kautta, joka toimii omissa nimissään mutta kyseisen yhtiön lukuun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kaikkien samassa asemassa olevien osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (10) soveltamista. Siltä osin kuin osakkeiden hankkiminen sallitaan, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tällaiset hankinnat täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

hankintavaltuuden antaa yhtiökokous, joka määrittelee tällaisten hankintojen ehdot ja edellytykset ja erityisesti hankittavien osakkeiden enimmäismäärän, valtuuden voimassaoloajan, jonka enimmäispituus määritellään kansallisessa lainsäädännössä kuitenkin siten, että se ei saa olla pidempi kuin viisi vuotta, sekä vastikkeellisessa hankinnassa vastikkeen enimmäis- ja vähimmäismäärän. Yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäsenten on varmistuttava siitä, että aina kun osakkeita hankitaan tällaisen valtuuden nojalla, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

osakkeiden hankkiminen, mukaan luettuina yhtiön aiemmin hankkimat ja sillä olevat osakkeet sekä osakkeet, jotka omissa nimissään mutta yhtiön lukuun toiminut henkilö on hankkinut, ei saa johtaa nettovarallisuuden alentumiseen 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua määrää pienemmäksi;

c)

hankinta voi koskea ainoastaan täysin maksettuja osakkeita.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi asettaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen hankintojen edellytykseksi mitkä hyvänsä seuraavista:

i)

hankittujen osakkeiden, mukaan luettuina yhtiön aiemmin hankkimat ja sillä olevat osakkeet sekä osakkeet, jotka omissa nimissään mutta yhtiön lukuun toiminut henkilö on hankkinut, nimellisarvo tai, jos nimellisarvoa ei ole, kirjanpidollinen vasta-arvo ei saa ylittää jäsenvaltioiden määrittelemää rajaa. Tämän rajan on oltava vähintään 10 prosenttia merkitystä pääomasta;

ii)

yhtiön yhtiöjärjestyksessä tai perustamiskirjassa määrätään yhtiön oikeudesta hankkia omia osakkeitaan siten kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetaan, hankittavien osakkeiden enimmäismäärästä, oikeuden voimassaoloajasta ja vastikkeen enimmäis- tai vähimmäismäärästä;

iii)

yhtiö täyttää asianmukaiset raportointi- ja ilmoitusvaatimukset;

iv)

tiettyjä jäsenvaltioiden määrittelemiä yhtiöitä voidaan vaatia mitätöimään hankitut osakkeet edellyttäen, että mitätöityjen osakkeiden nimellisarvoa vastaava summa sisällytetään rahastoon, jota ei voida jakaa osakkeenomistajille muuta kuin siinä tapauksessa, että merkittyä pääomaa alennetaan. Tätä rahastoa voidaan käyttää ainoastaan merkityn pääoman korottamiseen siirrolla rahastosta merkittyyn pääomaan;

v)

hankinta ei saa vaarantaa velkojien saatavien suorittamista.

5)

korvataan 20 artiklan 3 kohdassa ilmaus ”15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa” ilmauksella ”15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa”;

6)

korvataan 23 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos jäsenvaltio sallii yhtiön joko suoraan tai välillisesti antaa varoja, lainaa tai vakuus käytettäväksi sitä varten, että ulkopuolinen hankkii yhtiön osakkeita, sen on edellytettävä, että tällaisiin toimiin sovelletaan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Toimet on toteutettava hallinto- tai johtoelimen vastuulla markkinaehtoisesti, erityisesti yhtiölle maksettuun korkoon nähden sekä yhtiölle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja lainoja ja ennakkoja varten annettuun vakuuteen nähden. Ulkopuolisen tai, monenvälisten toimien osalta, jokaisen vastapuolen luottokelpoisuus on tutkittava asianmukaisesti.

Hallinto- tai johtoelimen on saatava toimille ennakkoon yhtiökokouksen hyväksyntä, ja yhtiökokouksen on tehtävä päätös päätösvaltaisuutta ja enemmistöä koskevien 40 artiklan säännösten mukaisesti. Hallinto- tai johtoelimen on annettava yhtiökokoukselle kirjallinen selvitys, jossa ilmoitetaan syyt toimen toteuttamiseen, yhtiön intressi toimen toteuttamiseen, toimen toteuttamisehdot, riskit, joita toimi aiheuttaa yhtiön maksuvalmiudelle ja maksukykyisyydelle, sekä hinta, jolla kyseisen ulkopuolisen on määrä hankkia osakkeet. Selvitys on toimitettava rekisteriin julkaistavaksi direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti.

Ulkopuolisille myönnetty kokonaisrahoitus ei saa milloinkaan johtaa nettovarallisuuden alentumiseen 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua määrää pienemmäksi, ottaen huomioon myös nettovarallisuuden mahdollinen alentuminen, kun yhtiö on hankkinut omia osakkeitaan tai kun niitä on hankittu yhtiön lukuun 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Yhtiön on sisällytettävä taseensa vastattavaa-puolelle kokonaisrahoituksen määrää vastaava varaus, joka ei ole jaettavissa.

Jos ulkopuolinen yhtiön rahoituksella hankkii yhtiön omia osakkeita 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai merkitsee merkityn pääoman korotuksen yhteydessä liikkeeseen laskettuja osakkeita, hankinta tai merkintä on tehtävä käypään hintaan.”

;

7)

lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Jos 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen osapuolena olevan yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäseniä tai konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY (11) 1 artiklassa tarkoitetun emoyrityksen hallinto- tai johtoelimen jäseniä tai emoyritys itse taikka henkilöitä, jotka toimivat omissa nimissään mutta kyseisten elinten jäsenten tai kyseisen yrityksen puolesta, on osapuolena tällaisessa toimessa, jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin takein, että kyseinen toimi ei ole ristiriidassa yhtiön etujen kanssa.

8)

korvataan 27 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Sovelletaan, mitä 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 10 a ja 10 b artiklassa säädetään.”

;

9)

korvataan 32 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Merkittyä osakepääomaa alennettaessa ainakin niillä velkojilla, joiden saatavat ovat syntyneet ennen alentamispäätöksen julkaisemista, on oikeus ainakin saada vakuus saataville, jotka eivät ole erääntyneet ennen tätä julkistamispäivää. Jäsenvaltiot eivät saa evätä tätä oikeutta, ellei velkojan suojana ole riittäviä takeita tai elleivät tällaiset takeet ole tarpeettomia yhtiön varat huomioon ottaen.

Jäsenvaltioiden on säädettävä ensimmäisessä alakohdassa edellytetyn oikeuden käyttämisen edellytykset. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, että velkojilla on oikeus hakea soveltuvilta hallinto- tai oikeusviranomaisilta riittäviä takeita edellyttäen, että velkojat voivat uskottavasti osoittaa, että merkityn pääoman alentamisen vuoksi niiden saatavien suorittaminen on vaarassa eikä kyseiseltä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita.”

;

10)

korvataan 41 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat poiketa siitä, mitä säädetään 9 artiklan 1 kohdassa, 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä sekä 25, 26 ja 29 artiklassa, siltä osin kuin poikkeaminen on tarpeen sellaisten säännösten antamiseksi tai soveltamiseksi, joiden tarkoituksena on edistää henkilöstön tai muiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen henkilöryhmien osallistumista yritysten pääomaan.”

.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 15 päivänä huhtikuuta 2008.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  EUVL C 294, 25.11.2005, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. maaliskuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 24. heinäkuuta 2006.

(3)  EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(4)  EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.

(5)  EUVL L 336, 23.12.2003, s. 33.

(6)  EUVL L 162, 30.4.2004, s. 70.

(7)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(8)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/31/EY (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 60).

(9)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.”;

(10)  EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.”;

(11)  * EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/43/EY.”;