ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 262

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
22. syyskuu 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1364/2006/EY, tehty 6 päivänä syyskuuta 2006, Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta

1

 

 

II   Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

 

 

Neuvosto

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan

24

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan

34

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan

44

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan

51

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

22.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 262/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1364/2006/EY,

tehty 6 päivänä syyskuuta 2006,

Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1229/2003/EY (3) tekemisen jälkeen on noussut esille tarve ottaa uudet jäsenvaltiot, liittymisneuvotteluja käyvät maat sekä ehdokasmaat täysimittaisesti mukaan näiden suuntaviivojen piiriin sekä mukauttaa niitä edelleen Euroopan unionin uuteen lähialuepolitiikkaan.

(2)

Euroopan laajuisten energiaverkostojen ensisijaiset tavoitteet perustuvat entistä avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden syntymiseen sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (4) sekä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (5) täytäntöönpanon seurauksena. Nämä ensisijaiset tavoitteet noudattavat Tukholmassa 23. ja 24. maaliskuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä energiamarkkinoiden toiminnalle tarpeellisen infrastruktuurin kehittämisestä. Erityisesti olisi pyrittävä saavuttamaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseen, millä edistetään kestävän kehityksen politiikkaa. Tämä tavoite olisi kuitenkin saavutettava häiritsemättä kohtuuttomasti markkinoiden normaalia tasapainoa. Myös yhteisön liikennepolitiikan tavoitteet ja erityisesti mahdollisuudet vähentää tieliikennettä putkia käyttämällä tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon.

(3)

Tällä päätöksellä tuetaan etenemistä lähemmäksi Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa sovittua jäsenvaltioiden sähköverkostojen yhteenliittämisen tavoitetasoa, ja parannetaan näin verkostojen käyttövarmuutta ja yhtenäisyyttä sekä turvataan toimitusvarmuus ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

(4)

Energiainfrastruktuuria olisi pääsääntöisesti rakennettava ja pidettävä yllä markkinaperiaatteiden mukaisesti. Tämä vastaa myös energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja kilpailulainsäädäntöä koskevia yhteisiä sääntöjä, joiden tavoitteena on avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energiamarkkinoiden luominen. Tämän vuoksi rakentamiseen ja ylläpitoon olisi annettava yhteisön rahoitustukea ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, ja tällaisten poikkeusten olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja.

(5)

Energiainfrastruktuuria olisi rakennettava ja ylläpidettävä siten, että mahdollistetaan energian sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja otetaan asianmukaisesti huomioon olemassa olevat menettelyt niiden ihmisten kuulemiseksi, joita asia koskee, ja myös strategiset ja tarvittaessa yleispalveluun liittyvät perusteet ja julkishallinnon velvoitteet.

(6)

Maakaasuverkostojen ja olefiiniverkostojen synergiapotentiaalin huomioon ottaen olefiinikaasuverkostojen kehittämiseen ja integrointiin olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota, jotta yhteisön teollisuuden olefiinikaasutarpeet voidaan täyttää.

(7)

Euroopan laajuisten energiaverkostojen prioriteetit perustuvat myös siihen, että Euroopan laajuisilla energiaverkoilla on entistä tärkeämpi asema, kun pyritään turvaamaan ja monipuolistamaan yhteisön energiansaanti, liittämään uusien jäsenvaltioiden, liittymisneuvotteluja käyvien maiden sekä ehdokasmaiden energiaverkot yhteisön verkostoihin sekä varmistamaan energiaverkostojen yhteen sovitettu toiminta yhteisössä ja sen naapurimaissa asianomaisten jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen. Yhteisön naapurimailla onkin olennaisen tärkeä asema yhteisön energiapolitiikassa. Ne toimittavat suuren osan yhteisön tarvitsemasta maakaasusta, ne ovat keskeisiä kumppaneita primaarienergian kauttakuljetuksissa yhteisöön ja niistä tulee vähitellen yhä tärkeämpiä tekijöitä yhteisön kaasun ja sähkön sisämarkkinoilla.

(8)

Euroopan laajuisiin energiaverkostoihin liittyvien hankkeiden joukosta olisi nostettava esiin ensisijaisia hankkeita, jotka ovat energian sisämarkkinoiden toiminnan tai energian toimitusvarmuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi kaikkein tärkeimmät ensisijaiset hankkeet olisi tarvittaessa määritettävä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi ja niiden koordinointia olisi tarvittaessa parannettava.

(9)

Tässä päätöksessä vaadittujen tietojen keräämisessä komission ja jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä Euroopan etua koskevista hankkeista jo saatavilla olevia tietoja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Tällaisia tietoja saattaa jo olla saatavilla esimerkiksi Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 2236/95 (6), yhteisön muuhun lainsäädäntöön, jonka perusteella voidaan myöntää yhteisrahoitusta Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin, tällaisen lainsäädännön mukaisten yksittäisten hankkeiden hyväksymispäätöksiin sekä direktiiveihin 2003/54/EY ja 2003/55/EY liittyen.

(10)

Määritettäessä Euroopan laajuisten energiaverkostojen yhteydessä yhteistä etua koskevia hankkeita, olisi sovellettavan menettelyn varmistettava asetuksen (EY) N:o 2236/95 asianmukainen soveltaminen. Tässä menettelyssä olisi erotettava kaksi tasoa: ensiksi taso, jolla vahvistetaan rajallinen määrä tällaisten hankkeiden määrittämisessä käytettäviä arviointiperusteita, ja toiseksi taso, jolla annetaan yksittäisten hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus eli eritelmät.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 2236/95 nojalla myönnettävässä rahoituksessa asianmukainen etusija olisi annettava Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi määritetyille hankkeille. Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta muista yhteisön rahoitusvälineistä, niiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota hankkeisiin, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi.

(12)

Useimpien Euroopan etua koskeviksi määritettyjen hankkeiden osalta merkittävänä toteutuneena tai mahdollisena viivästymisenä voidaan pitää viivästymistä, jonka odotetaan kestävän yhdestä kahteen vuoteen.

(13)

Koska hankkeiden eritelmät saattavat muuttua, ne voidaan antaa vain suuntaa antavina. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet saattaa ne ajan tasalle. Koska hankkeilla voi olla huomattavia poliittisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia, on tärkeää löytää oikea tasapaino lainsäädännöllisen valvonnan sekä joustavuuden välillä määritettäessä, mitkä hankkeet voivat mahdollisesti saada yhteisön rahoitustukea.

(14)

Kun Euroopan etua koskevien hankkeiden, Euroopan etua koskevien hankkeiden osien tai Euroopan etua koskevien hankkeiden ryhmien toteutuksessa esiintyy ongelmia, eurooppalainen koordinaattori voisi toimia yhteyshenkilönä kannustamalla kaikkia osapuolia toimimaan yhteistyössä ja huolehtimalla asianmukaisesta valvonnasta, jonka avulla yhteisö pysyy ajan tasalla hankkeen edistymisestä. Eurooppalaisen koordinaattorin palveluja olisi voitava käyttää myös muihin hankkeisiin asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä.

(15)

Jäsenvaltioita olisi pyydettävä sovittamaan yhteen tiettyjen hankkeiden, erityisesti rajat ylittävien hankkeiden tai rajat ylittävien hankeosuuksien, toteuttamista.

(16)

Euroopan laajuisten energiaverkostojen kehittämiselle ja rakentamiselle olisi luotava suotuisampi ympäristö pääasiassa kannustamalla verkostoista vastaavien elinten välistä teknistä yhteistyötä, helpottamalla verkostohankkeisiin sovellettavien lupamenettelyjen toteuttamista jäsenvaltioissa viivästymisten vähentämiseksi ja käyttämällä tarkoituksenmukaisella tavalla verkostohankkeita varten saatavilla olevia yhteisön rahastoja ja rahoitusvälineitä ja -ohjelmia. Yhteisön olisi tuettava jäsenvaltioita toimissa, joita ne toteuttavat tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(17)

Koska Euroopan laajuisille energiaverkoille osoitetut määrärahat on tarkoitettu lähinnä toteutettavuustutkimuksien rahoittamiseen, kyseisiä yhteenliitettyjä verkostoja — erityisesti alueiden välisiä verkostoja — voitaisiin tarvittaessa rahoittaa yhteisön rakennerahastoista, rahoitusohjelmista ja -välineistä.

(18)

Yhteistä etua koskevien hankkeiden, niiden eritelmien ja ensisijaisten hankkeiden, etenkin Euroopan etua koskevien, määrittämisellä ei saisi olla vaikutusta hankkeiden, suunnitelmien tai ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksiin.

(19)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(20)

Komission olisi laadittava määräajoin kertomus tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

(21)

Tämän päätöksen säännösten nojalla vaihdettavat tai komissiolle toimitettavat tiedot ovat todennäköisesti pääasiassa yritysten hallussa. Jäsenvaltioiden on tästä syystä mahdollisesti toimittava yhteistyössä yritysten kanssa saadakseen nämä tiedot.

(22)

Koska tämän päätöksen kohde ja soveltamisala ovat samat kuin toiminnan määrittämisestä suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille 28 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyssä neuvoston päätöksessä 96/391/EY (8) ja päätöksessä N:o 1229/2003/EY, nämä kaksi päätöstä olisi kumottava,

OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä päätöksessä määritellään Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamista koskevan yhteisön toiminnan luonne ja laajuus. Siinä vahvistetaan joukko suuntaviivoja, jotka käsittävät yhteisön toiminnan tavoitteet, ensisijaiset kohteet sekä päälinjat Euroopan laajuisten energiaverkostojen osalta. Näissä suuntaviivoissa määritetään Euroopan laajuisiin sähkö- ja kaasuverkostoihin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet ja ensisijaiset, myös Euroopan etua koskevat hankkeet.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan

1)

sähköverkostojen osalta:

a)

kaikkiin suurjännitelinjoihin, jakeluverkostoihin kuuluvia linjoja lukuun ottamatta, ja merenalaisiin yhteyksiin, jos tätä infrastruktuuria käytetään alueiden väliseen tai kansainväliseen energiansiirtoon tai yhteyteen;

b)

kaikkiin kyseisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiin laitteisiin tai laitoksiin, myös suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmiin;

2)

kaasuverkostojen (joissa siirretään maakaasua tai olefiinikaasuja) osalta:

a)

suurpainekaasuputkistoihin, jakeluverkostoihin kuuluvia putkistoja lukuun ottamatta, jotka mahdollistavat yhteisön alueiden kaasun saannin sisäisistä tai ulkoisista lähteistä;

b)

edellä mainittuihin suurpainekaasuputkistoihin yhteydessä oleviin maanalaisiin varastoihin;

c)

nesteytetyn maakaasun vastaanotto-, varastointi- ja kaasuttamislaitoksiin sekä kaasusäiliöaluksiin kapasiteetista riippuen;

d)

kaikkiin kyseisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiin laitteisiin tai laitoksiin, myös suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmiin.

3 artikla

Tavoitteet

Yhteisö edistää Euroopan laajuisten energiaverkostojen yhteenliittämistä, yhteentoimivuutta ja kehittämistä sekä pääsyä näihin verkostoihin yhteisön voimassa olevan oikeuden mukaisesti, jotta voidaan

a)

edistää sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa ja kehittämistä yleensä sekä erityisesti energian sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa samalla kun edistetään energiavarojen järkiperäistä tuotantoa, kuljetusta, jakelua ja käyttöä sekä uusiutuvien energiavarojen hyödyntämistä ja liittämistä verkostoon kuluttajien energiasta maksaman hinnan alentamiseksi ja energialähteiden monipuolistamiseksi;

b)

helpottaa yhteisön epäsuotuisten alueiden ja saarialueiden kehitystä sekä vähentää niiden eristyneisyyttä ja lujittaa siten taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

c)

parantaa energian toimitusvarmuutta esimerkiksi lujittamalla suhteita kolmansiin maihin energia-alalla kaikkien osapuolten yhteisen edun mukaisesti erityisesti energiaperuskirjasopimuksen ja yhteisön tekemien yhteistyösopimusten puitteissa;

d)

edistää kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua myös ottamalla käyttöön uusiutuvia energialähteitä ja vähentämällä energian kuljetuksiin ja siirtoon liittyviä ympäristöriskejä.

4 artikla

Toiminnan painopisteet

Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevan yhteisön toiminnan painopisteiden on oltava yhteensopivia kestävän kehityksen kanssa, ja ne ovat seuraavat:

1)

sekä sähkö- että kaasuverkostojen osalta:

a)

sopeutetaan ja kehitetään energiaverkostoja energian sisämarkkinoiden toimintaa tukeviksi ja ratkaistaan erityisesti pullonkauloja, varsinkin eri maiden välisiä, ylikuormitusta ja puuttuvia yhteyksiä koskevia ongelmia sekä otetaan huomioon sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toiminnasta ja Euroopan unionin laajentumisesta aiheutuvat tarpeet;

b)

perustetaan energiaverkostoja saarialueille, eristyksissä oleville sekä syrjäisille ja erittäin syrjäisille alueille edistäen samalla energialähteiden monipuolistamista ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä samalla kun näitä verkostoja liitetään tarvittaessa yhteen;

2)

sähköverkostojen osalta:

a)

mukautetaan ja kehitetään verkostoja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon verkostoon integroimisen tai liittämisen helpottamiseksi;

b)

varmistetaan yhteisön sähköverkostojen yhteentoimivuus liittymisneuvotteluja käyvien maiden ja jäsenehdokasvaltioiden sekä muiden Euroopan maiden ja Välimeren ja Mustanmeren alueen maiden verkostojen kanssa;

3)

kaasuverkostojen osalta:

a)

kehitetään maakaasuverkostoja yhteisön maakaasun kulutustarpeiden täyttämiseksi ja sen kaasuntoimitusjärjestelmien valvomiseksi;

b)

varmistetaan yhteisön maakaasuverkostojen yhteentoimivuus liittymisneuvotteluja käyvien maiden ja jäsenehdokasvaltioiden sekä muiden Euroopan maiden, Välimeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren alueen maiden sekä Lähi-idän ja Persianlahden alueen maiden verkostojen kanssa sekä maakaasun hankintalähteiden ja siirtoreittien monipuolistaminen.

5 artikla

Toimintalinjat

Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevan yhteisön toiminnan päälinjat ovat seuraavat:

a)

yhteistä etua koskevien hankkeiden ja ensisijaisten sekä Euroopan etua koskevien hankkeiden määrittäminen;

b)

suotuisamman ympäristön luominen energiaverkostojen kehittämiselle.

6 artikla

Yhteistä etua koskevat hankkeet

1.   Yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisestä, muutoksista, eritelmistä ja ajan tasalle saattamista koskevista pyynnöistä tehdään päätös soveltaen seuraavia yleisiä arviointiperusteita:

a)

hankkeet kuuluvat 2 artiklan soveltamisalaan;

b)

hankkeet vastaavat 3 artiklassa määriteltyjä tavoitteita ja 4 artiklassa määriteltyjä painopisteitä;

c)

hankkeet näyttävät taloudellisesti toteuttamiskelpoisilta.

Taloudellisen toteuttamiskelpoisuuden arvioinnin on perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin, jossa otetaan huomioon kaikki ne kustannukset ja hyödyt, myös keskipitkällä ja/tai pitkällä aikavälillä, jotka liittyvät ympäristönäkökohtiin, toimitusvarmuuteen sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka koskevat jonkin jäsenvaltion aluetta, tarvitaan kyseisen jäsenvaltion hyväksyntä.

2.   Lisäarviointiperusteet yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämiseksi ovat liitteessä II. Muutoksista yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä käytettäviin lisäarviointiperusteisiin, jotka ovat liitteessä II, päätetään perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

3.   Asetuksessa (EY) N:o 2236/95 säädettyä yhteisön rahoitustukea voidaan myöntää ainoastaan niihin liitteessä III lueteltuihin hankkeisiin, jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt ja liitteessä II olevat arviointiperusteet.

4.   Hankkeiden alustavat eritelmät, joihin sisältyy hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus ja tarvittaessa maantieteellinen kuvaus, ovat liitteessä III. Nämä eritelmät saatetaan ajan tasalle 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ajan tasalle saattamisen on oltava teknistä ja se on rajattava hankkeiden teknisiin muutoksiin, jonkin määritellyn linjauksen osan muuttamiseen tai hankkeen sijoituspaikan rajattuun mukauttamiseen.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi sekä viivästymisten välttämiseksi ympäristöasioita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälisiä yleissopimuksia noudattaen etenkin silloin, kun on kyse Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi määritetyistä hankkeista. Erityisesti tarvittavat lupamenettelyt on saatava nopeasti päätökseen.

6.   Jos yhteistä etua koskevat hankkeet sijaitsevat osittain kolmansien maiden alueella, komissio voi tehdä ehdotuksia yhteisymmärryksessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa sekä, milloin se on asianmukaista, yhteisön ja kyseisten kolmansien maiden välisten sopimusten hallinnoinnin yhteydessä sekä siltä osin kuin on kyse energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen osapuolina olevista kolmansista maista, mainitun sopimuksen ja muiden monenvälisten sopimusten mukaisesti, jotta kyseiset kolmannet maat tunnustaisivat nämä hankkeet molemminpuolista etua koskeviksi hankkeiksi niiden toteuttamisen helpottamiseksi.

7 artikla

Ensisijaiset hankkeet

1.   Edellä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yhteistä etua koskevat hankkeet, jotka kuuluvat liitteessä I oleviin ensisijaisiin hankekokonaisuuksiin, ovat asetuksessa (EY) N:o 2236/95 säädettyä yhteisön rahoitustukea myönnettäessä ensisijaisia. Liitteen I muutoksista päätetään perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2.   Rajat ylittävien investointihankkeiden osalta jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset pitävät kansallisissa lupamenettelyissä arviointiperusteena sitä seikkaa, että kyseiset hankkeet lisäävät kahden tai useamman jäsenvaltion verkostojen yhteenliittämiskapasiteettia ja näin ollen parantavat energian toimitusvarmuutta Euroopan laajuisesti.

3.   Asianomaiset jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kukin oman toimivaltansa rajoissa ja yhdessä vastuullisten yritysten kanssa edistämään ensisijaisten hankkeiden ja erityisesti rajat ylittävien hankkeiden toteuttamista.

4.   Ensisijaisten hankkeiden on oltava kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niillä on oltava merkittävä vaikutus sisämarkkinoiden kilpailutoimintaan; ja/tai

b)

niiden on parannettava energian toimitusvarmuutta yhteisössä; ja/tai

c)

niillä on lisättävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

8 artikla

Euroopan etua koskevat hankkeet

1.   Edellä 7 artiklassa tarkoitetuissa ensisijaisissa hankekokonaisuuksissa on joukko hankkeita, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä tai joilla on merkittävä vaikutus rajat ylittävään siirtokapasiteettiin, ja ne määritetään Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Nämä hankkeet mainitaan liitteessä I.

2.   Valittaessa neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95 10 artiklan mukaisesti Euroopan laajuisiin verkkoihin osoitetuista määrärahoista rahoitettavia hankkeita, etusijalle on asetettava hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

3.   Valittaessa muista yhteisön yhteisrahoitusta tarjoavista rahastoista rahoitettavia hankkeita on etusijalle asetettava hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

4.   Jos jonkin Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetyn hankkeen käynnistäminen on viivästynyt tai näyttää viivästyvän merkittävästi, komissio voi kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että viivästyksen syyt ilmoitetaan kolmen kuukauden kuluessa.

Kun on kyse Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetystä hankkeesta, jota varten on nimetty eurooppalainen koordinaattori, tämän on sisällytettävä viivästyksen syyt antamaansa kertomukseen.

5.   Komissio tekee viiden vuoden kuluttua siitä, kun Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetty hanke tai jokin sen osa on saatu päätökseen, 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean avustuksella arvioinnin kyseisen hankkeen tai hankkeen osan sosioekonomisista vaikutuksista sekä vaikutuksista ympäristöön, jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja kestävään kehitykseen. Komissio tiedottaa 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle arvioinnin tuloksista.

6.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on kunkin Euroopan etua koskevaksi määritellyn hankkeen osalta toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla taataan, että

asiaan vaikuttavien tietojen vaihto tapahtuu säännöllisesti, ja

yhteisiä koordinointikokouksia järjestetään tarvittaessa.

Yhteiset koordinointikokoukset järjestetään ottamalla huomioon hankkeeseen liittyvät erityiset vaatimukset, kuten hankkeen kehitysvaihe sekä ennakoidut tai jo koetut vaikeudet. Yhteisissä koordinointikokouksissa on käsiteltävä ennen kaikkea arviointia ja julkisia kuulemismenettelyjä. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, on varmistettava, että komissiolle tiedotetaan yhteisistä koordinointikokouksista ja tietojen vaihdosta.

9 artikla

Euroopan etua koskevien hankkeiden toteutus

1.   Euroopan etua koskevat hankkeet on toteutettava joutuisasti.

Jäsenvaltioiden on viimeistään 12 päivänä huhtikuuta 2007 komission tätä tarkoitusta varten antaman aikatauluehdotuksen pohjalta toimitettava komissiolle ajan tasalle saatettu ja ohjeellinen näitä hankkeita koskeva toteutusaikataulu, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot, mikäli ne ovat saatavissa,

a)

hanketta koskevan lupamenettelyn ennakoidusta etenemisestä;

b)

toteutettavuus- ja suunnitteluvaiheen aikataulusta;

c)

hankkeen rakentamisesta; ja

d)

hankkeen käyttöönotosta.

2.   Komissio antaa tiiviissä yhteistyössä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean kanssa joka toinen vuosi kertomuksen 1 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden etenemisestä.

Niiden Euroopan etua koskevien hankkeiden osalta, joita varten on nimetty eurooppalainen koordinaattori, eurooppalaisen koordinaattorin antamat kertomukset korvaavat nämä joka toinen vuosi annettavat kertomukset.

10 artikla

Eurooppalainen koordinaattori

1.   Kun Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetty hanke viivästyy merkittävästi tai sen toteuttamisessa esiintyy vaikeuksia, mukaan lukien tapaukset, joissa on mukana kolmansia maita, komissio voi yhteisymmärryksessä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia koskee, ja Euroopan parlamenttia kuultuaan nimetä eurooppalaisen koordinaattorin. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa myös pyytää, että komissio nimeää eurooppalaisen koordinaattorin muita Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevia hankkeita varten.

2.   Eurooppalaisen koordinaattorin valintaperusteina käytetään erityisesti kokemusta yhteisön toimielimistä sekä tietämystä energiapolitiikasta, suurten hankkeiden rahoituksesta sekä niiden sosioekonomisesta ja ympäristökysymyksiin liittyvästä arvioinnista.

3.   Eurooppalaisen koordinaattorin nimeämispäätöksessä yksilöidään, miten koordinaattorin on hoidettava tehtäviään.

4.   Eurooppalainen koordinaattori

a)

edistää hankkeen eurooppalaista ulottuvuutta sekä hankkeeseen osallistuvien yritysten ja asianomaisten henkilöiden välistä rajat ylittävää vuoropuhelua;

b)

edistää asianomaisten henkilöiden kuulemista koskevien kansallisten menettelyjen koordinointia; ja

c)

toimittaa komissiolle vuosittain kertomuksen sellaisen yhden tai useamman hankkeen edistymisestä, jota varten hänet on nimetty eurooppalaiseksi koordinaattoriksi, sekä vaikeuksista ja esteistä, jotka saattavat aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä. Komissio toimittaa tämän kertomuksen jäsenvaltioille, joita asia koskee.

5.   Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, on toimittava yhteistyössä eurooppalaisen koordinaattorin kanssa hänen toteuttaessaan 4 kohdassa tarkoitettuja tehtäviään.

6.   Komissio voi pyytää eurooppalaiselta koordinaattorilta lausuntoa käsitellessään hakemuksia, jotka koskevat yhteisön rahoitusta sellaisiin hankkeisiin tai hankeryhmiin, joita varten koordinaattori on nimetty.

7.   Koordinaatio on suhteutettava hankkeen kustannuksiin tarpeettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi.

11 artikla

Suotuisampi ympäristö

1.   Suotuisamman ympäristön luomiseksi Euroopan laajuisten energiaverkkojen ja niiden yhteentoimivuuden kehittämiselle yhteisö ottaa huomioon jäsenvaltioiden tämän tavoitteen mukaisesti toteuttamat toimenpiteet ja kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin toimenpiteisiin edistäen niitä siinä määrin kuin on tarpeen:

a)

Euroopan laajuisista energiaverkoista vastaavien yksikköjen välinen tekninen yhteistyö etenkin liitteessä II olevassa 1, 2 ja 7 kohdassa mainittujen yhteyksien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi;

b)

Euroopan laajuisiin energiaverkostoihin liittyviä hankkeita koskevien lupamenettelyjen toteuttamisen helpottaminen viivästymisten vähentämiseksi, etenkin Euroopan etua koskevien hankkeiden osalta;

c)

yhteistä etua koskevien hankkeiden tukeminen näihin verkostoihin sovellettavista yhteisön rahastoista ja rahoitusvälineistä ja -ohjelmista.

2.   Komissio tekee tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa kaikki tarpeelliset aloitteet 1 kohdassa mainittujen toimien yhteensovittamisen edistämiseksi.

3.   Komissio päättää 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen toimien toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla

Vaikutukset kilpailuun

Hankkeiden tarkastelussa on otettava huomioon niiden vaikutukset kilpailuun ja energian toimitusvarmuuteen. Yksityisen rahoituksen tai asianosaisten taloudellisten toimijoiden järjestämän rahoituksen on oltava pääasiallinen rahoituslähde ja sitä edistetään. Markkinatoimijoiden välisiä kilpailun vääristymiä on vältettävä perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

13 artikla

Rajoitukset

1.   Tällä päätöksellä ei ole vaikutusta jäsenvaltion tai yhteisön tekemiin taloudellisiin sitoumuksiin.

2.   Tällä päätöksellä ei ole vaikutusta hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksiin eikä suunnitelmiin tai ohjelmiin, joissa määritellään kyseisiä hankkeita koskeva lupamenettely tulevaisuudessa. Jos ympäristövaikutusten arviointia on pyydetty asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti, tällaisen arvioinnin tulokset on otettava huomioon ennen kuin hankkeiden toteuttamisesta päätetään yhteisön asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

14 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea hyväksyy työjärjestyksensä.

15 artikla

Kertomus

Komissio laatii joka toinen vuosi tämän päätöksen täytäntöönpanosta kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

Kertomuksessa kiinnitetään huomiota liitteessä II olevassa 2, 4 ja 7 kohdassa mainittujen rajat ylittäviä yhteyksiä koskevien ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseen ja siinä saavutettuun edistymiseen sekä niiden rahoitusta koskeviin yksityiskohtiin erityisesti yhteisön rahoitustuen osalta.

16 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 96/391/EY ja päätös N:o 1229/2003/EY.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  EUVL C 241, 28.9.2004, s. 17.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 7. kesäkuuta 2005 (EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 68), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 1. joulukuuta 2005 (EUVL C 80 E, 4.4.2006, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 4. huhtikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 24. heinäkuuta 2006.

(3)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 11.

(4)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/85/EY (EUVL L 236, 7.7.2004, s. 10).

(5)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

(6)  EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1159/2005 (EUVL L 191, 22.7.2005, s. 16).

(7)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(8)  EYVL L 161, 29.6.1996, s. 154.


LIITE I

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOSTOT

Päätöksen 7 ja 8 artiklassa määritellyt ensisijaiset hankekokonaisuudet, myös Euroopan etua koskevien hankkeiden sijaintipaikat,

Jäljempänä olevassa luettelossa ovat kunkin ensisijaisen hankekokonaisuuden osalta toteutettavat ensisijaiset hankkeet, Euroopan etua koskevat hankkeet mukaan luettuina.

SÄHKÖVERKOSTOT

EL.1.

Ranska — Belgia — Alankomaat — Saksa:

 

Sähköverkon vahvistaminen Benelux-maiden läpi kulkevien sähkövirtojen ylikuormituksen ratkaisemiseksi

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Avelin (FR) — Avelgem (BE) -linja

 

Moulaine (FR) — Aubange (BE) -linja

EL.2.

Ranskan, Itävallan, Slovenian ja Sveitsin vastaiset Italian raja-alueet:

 

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Lienz (AT) — Cordignano (IT) -linja

 

Uusi yhteys Italian ja Slovenian välillä

 

Udine Ovest (IT) — Okroglo (SI) -linja

 

S. Fiorano (IT) — Nave (IT) — Gorlago (IT) -linja

 

Venezia Nord (IT) — Cordignano (IT) -linja

 

St. Peter (AT) — Tauern (AT) -linja

 

Südburgenland (AT) — Kainachtal (AT) -linja

 

Itävalta — Italia (Thaur-Brixen) -yhteys Brennerin rautatietunnelin kautta

EL.3.

Ranska — Espanja — Portugali:

 

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen näiden maiden välillä ja Iberian niemimaalla sekä runkoverkon kehittäminen saarialueilla

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Sentmenat (ES) — Bescanό (ES) — Baixas (FR) -linja

 

Valdigem (PT) — Douro Internacional (PT) — Aldeadávila (ES) -linja ja ”Douro Internacional”- laitos

EL.4.

Kreikka — Balkanin maat — UCTE-verkosto:

 

Sähköinfrastruktuurin kehittäminen Kreikan liittämiseksi UCTE-verkostoon ja Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden kehittämisen mahdollistamiseksi

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Filippi (EL) — Hamidabad (TR) -linja

EL.5.

Yhdistynyt kuningaskunta — Manner-Eurooppa ja Pohjois-Eurooppa:

 

Yhteenliittämiskapasiteetin rakentaminen ja/tai lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Merenalainen kaapeli Englannin (UK) ja Alankomaiden välillä

EL.6.

Irlanti — Yhdistynyt kuningaskunta:

 

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Merenalainen kaapeli Irlannin ja Walesin (UK) välillä

EL.7.

Tanska — Saksa — Itämeren reuna-alueet (Baltic Ring, mukaan luettuina Norja — Ruotsi — Suomi — Tanska — Saksa — Puola — Baltian maat — Venäjä):

 

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Kassø (DK) — Hampuri/Dollern (DE) -linja

 

Hampuri/Krümmel (DE) — Schwerin (DE) -linja

 

Kassø (DK) — Revsing (DK) — Tjele (DK) -linja

 

Vester Hassing (DK) — Trige (DK) -linja

 

Merenalainen kaapeli Skagerrak 4 Tanskan ja Norjan välillä

 

Puola–Liettua-yhteys, sisältää Puolan sähköverkon ja PL–DE profiilin tarpeellisen vahvistamisen, jotta mahdollistettaisiin osallistuminen energian sisämarkkinoille

 

Merenalainen kaapeli Suomi — Viro (Estlink)

 

Merenalainen Fennoscan-kaapeli Suomen ja Ruotsin välillä

 

Halle/Saale (DE) — Schweinfurt (DE)

EL.8.

Saksa — Puola — Tšekki — Slovakia — Itävalta — Unkari — Slovenia:

 

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Neuenhagen (DE) — Vierraden (DE) — Krajnik (PL) -linja

 

Dürnrohr (AT) — Slavětice (CZ) -linja

 

Uusi yhteys Saksan ja Puolan välillä

 

Vel'ké Kapušany (SK) — Lemešany (SK) — Moldava (SK) — Sajóivánka (HU)

 

Gabčíkovo (SK) — Veľký Ďur (SK)

 

Stupava (SK) — Wienin (AT) kaakkoisosa-linja

EL.9.

Välimeren alueen jäsenvaltiot — Välimeren reuna-alueet (Mediterranean Electricity Ring):

 

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Välimeren alueen jäsenvaltioiden sekä Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan, Egyptin, Lähi-idän maiden ja Turkin välillä

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Sähköyhteydet Tunisian ja Italian välillä

KAASUVERKOSTOT

NG.1.

Yhdistynyt kuningaskunta — pohjoinen Manner-Eurooppa, mukaan luettuina Alankomaat, Belgia, Tanska, Ruotsi ja Saksa — Puola — Liettua — Latvia — Viro — Suomi — Venäjä:

 

Kaasujohto, jolla yhdistetään eräät Euroopan tärkeimmistä kaasuntoimituslähteistä, parannetaan verkostojen yhteentoimivuutta ja parannetaan toimitusvarmuutta, mukaan lukien Venäjältä EU:hun rannikon ulkopuolista reittiä sekä Venäjältä Puolaan ja Saksaan rannikkoreittiä kulkevat maakaasuputket, uusien putkien putkilinjojen rakentaminen ja kapasiteetin lisäys Saksan — Tanskan — Ruotsin verkostoissa ja näiden verkostojen välillä sekä Puolan — Tšekin — Slovakian — Saksan — Itävallan verkostoissa ja näiden verkostojen välillä.

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Pohjois-Euroopan kaasujohto

 

Jamal–Eurooppa-kaasujohto

 

Maakaasujohto, joka yhdistää Tanskan, Saksan ja Ruotsin

 

Siirtokapasiteetin vahvistaminen akselilla Saksa — Belgia — Yhdistynyt kuningaskunta

NG.2.

Algeria — Espanja — Italia — Ranska — pohjoinen Manner-Eurooppa:

 

Uusien maakaasuputkien rakentaminen Algeriasta Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan sekä kapasiteetin lisäys Espanjan, Italian ja Ranskan verkoissa ja näiden verkostojen välillä

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Algeria — Tunisia — Italia -kaasujohto

 

Algeria — Italia -kaasujohto, joka kulkee Sardinian ja Korsikan kautta ja josta on yhdysjohto Ranskaan

 

Medgas-kaasujohto (Algeria — Espanja — Ranska — Manner-Eurooppa)

NG.3.

Kaspianmeren maat — Lähi-itä — Euroopan unioni:

 

Uudet maakaasujohdot uusilta kaasukentiltä Euroopan unioniin, mukaan luettuina Turkin ja Kreikan, Kreikan ja Italian, Turkin ja Itävallan sekä Turkin, Slovakian ja Itävallan (Länsi-Balkanin kautta kulkevat) väliset maakaasujohdot

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Turkki — Kreikka — Italia -kaasujohto

 

Turkki–Itävalta-kaasuputki

NG.4.

Nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemat Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksessa ja Puolassa:

 

Toimituslähteiden ja verkon syöttökohtien monipuolistaminen, mukaan luettuna nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemien yhteydet siirtoverkostoon

NG.5.

Maanalaiset maakaasuvarastot Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa, Italiassa, Kreikassa ja Itämeren alueen maissa:

 

Kapasiteetin lisääminen Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Itämeren alueen maissa sekä ensimmäisten varastojen rakentaminen Portugalissa, Kreikassa ja Liettuassa

NG.6.

Välimeren alueen jäsenvaltiot — itäisen Välimeren kaasurengas:

 

Maakaasuputkien rakentaminen ja kapasiteetin lisääminen Välimeren alueen jäsenvaltioiden sekä Libyan, Egyptin, Jordanian, Syyrian ja Turkin välillä.

Tähän sisältyvät seuraavat Euroopan etua koskevat hankkeet:

 

Libya–Italia-kaasuputki


LIITE II

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOSTOT

Lisäperusteet 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittelyä varten

SÄHKÖVERKOSTOT

1.

Sähköverkostojen kehittäminen saarialueilla, eristyneillä alueilla, syrjäseutualueilla ja erittäin syrjäisillä alueilla edistämällä samalla energialähteiden monipuolistamista ja lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä sekä tarvittaessa näiden alueiden sähköverkostojen liittäminen muihin verkostoihin:

Irlanti — Yhdistynyt kuningaskunta (Wales)

Kreikka (saaret)

Italia (Sardinia) — Ranska (Korsika) — Italia (manner)

Yhteydet saarialueilla, mukaan luettuina yhteydet mantereelle

Yhteydet Ranskan, Espanjan ja Portugalin erittäin syrjäisillä alueilla

2.

Sellaisten sähköverkostoyhteyksien kehittäminen jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi ja sähköverkostojen toiminnan luotettavuuden ja varmuuden varmistamiseksi:

Ranska — Belgia — Alankomaat — Saksa

Ranska — Saksa

Ranska — Italia

Ranska — Espanja

Portugali — Espanja

Suomi — Ruotsi

Suomi — Viro — Latvia — Liettua

Itävalta — Italia

Italia — Slovenia

Itävalta — Italia — Slovenia — Unkari

Saksa — Puola

Saksa — Puola — Tšekki — Itävalta — Slovakia — Unkari

Unkari — Slovakia

Unkari — Itävalta

Puola — Liettua

Irlanti — Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti)

Itävalta — Saksa — Slovenia — Unkari

Alankomaat — Yhdistynyt kuningaskunta

Saksa — Tanska — Ruotsi

Kreikka — Italia

Unkari — Slovenia

Malta — Italia

Suomi — Viro

Italia — Slovenia

3.

Jäsenvaltioiden sisäisten verkostoyhteyksien kehittäminen, jos se on tarpeen jäsenvaltioiden välisten yhteenliitettyjen verkostojen käytön, sisämarkkinoiden toiminnan tai uusiutuvien energialähteiden verkostoon liittämisen kannalta:

Kaikki jäsenvaltiot

4.

Sellaisten verkostoyhteyksien kehittäminen yhteisön ulkopuolisten maiden ja erityisesti unionin jäseniksi ehdolla olevien maiden kanssa, jotka parantavat osaltaan sähköverkostojen yhteentoimivuutta, luotettavuutta ja varmuutta tai Euroopan yhteisön sähkönsaantimahdollisuuksia:

Saksa — Norja

Alankomaat — Norja

Ruotsi — Norja

Yhdistynyt kuningaskunta — Norja

Itämeren reuna-alueet (Baltic Electricity Ring): Saksa — Puola — Valko-Venäjä — Venäjä — Liettua — Latvia — Viro — Suomi — Ruotsi — Norja — Tanska

Norja — Ruotsi — Suomi — Venäjä

Välimeren reuna-alueet (Mediterranean Electricity Ring): Ranska — Espanja — Marokko — Algeria — Tunisia — Libya — Egypti — Lähi-idän maat — Turkki — Kreikka — Italia

Kreikka — Turkki

Italia — Sveitsi

Itävalta — Sveitsi

Unkari — Romania

Unkari — Serbia

Unkari — Kroatia

Italia — Tunisia

Kreikka — Balkanin maat

Espanja — Marokko

Espanja — Andorra — Ranska

EU — Balkanin maat — Valko-Venäjä — Venäjä — Ukraina

Mustanmeren reuna-alueet (Black Sea Electricity Ring): Venäjä — Ukraina — Romania — Bulgaria — Turkki — Georgia

Bulgaria — entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia/Kreikka — Albania — Italia tai Bulgaria — Kreikka — Italia

5.

Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen sähköverkostojen toimintaa sisämarkkinoilla, ja erityisesti toimet, joilla pyritään määrittämään pullonkauloja ja puuttuvia yhteyksiä, kehittämään ratkaisuja ylikuormitusongelmaan sekä mukauttamaan sähköverkostoihin liittyviä ennustemenetelmiä ja verkostojen käyttömenetelmiä:

Erityisesti sähköverkostojen rajat ylittävien pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien määrittäminen.

Ratkaisujen kehittäminen sähkövirtojen hallintaan, jotta voidaan hoitaa sähköverkostojen ylikuormitusongelmat.

Sähköverkostoihin liittyvien ennustemenetelmien ja verkostojen käyttömenetelmien mukauttaminen sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja uusiutuvien energialähteiden merkittävän käyttöosuuden edellyttämällä tavalla.

KAASUVERKOSTOT

6.

Maakaasun käyttöönotto uusilla alueilla, pääasiassa saarialueilla, eristyneillä alueilla, syrjäseutualueilla ja erittäin syrjäisillä alueilla, sekä maakaasuverkostojen kehittäminen näillä alueilla:

Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti)

Irlanti

Espanja

Portugali

Kreikka

Ruotsi

Tanska

Italia (Sardinia)

Ranska (Korsika)

Kypros

Malta

Ranskan, Espanjan ja Portugalin erittäin syrjäiset alueet

7.

Maakaasuyhteyksien kehittäminen, jotta täytettäisiin sisämarkkinoiden tarpeet tai parannettaisiin toimitusvarmuutta, erillisten maakaasu- ja olefiinikaasuverkostojen liittäminen mukaan luettuna:

Irlanti — Yhdistynyt kuningaskunta

Ranska — Espanja

Ranska — Sveitsi

Portugali — Espanja

Itävalta — Saksa

Itävalta — Unkari

Itävalta — Unkari — Slovakia — Puola

Puola — Tšekki

Slovakia — Tšekki — Saksa — Itävalta

Itävalta — Italia

Kreikka — Balkanin maat

Itävalta — Unkari — Romania — Bulgaria — Kreikka — Turkki

Ranska — Italia

Kreikka — Italia

Itävalta — Tšekki

Saksa — Tšekki — Itävalta — Italia

Itävalta — Slovenia — Kroatia

Unkari — Kroatia

Unkari — Romania

Unkari — Slovakia

Unkari — Ukraina

Slovenia — Balkanin maat

Belgia — Alankomaat — Saksa

Yhdistynyt kuningaskunta — Alankomaat — Saksa

Saksa — Puola

Tanska — Yhdistynyt kuningaskunta

Tanska — Saksa — Ruotsi

Tanska — Alankomaat

8.

Nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteetin ja maakaasun varastointikapasiteetin lisääminen kysynnän tyydyttämiseksi, kaasuntoimitusjärjestelmien valvomiseksi ja maakaasun hankintalähteiden ja toimitusreittien monipuolistamiseksi:

Kaikki jäsenvaltiot

9.

Maakaasun siirtokapasiteetin (toimitusputkistojen) lisääminen kysynnän tyydyttämiseksi sekä maakaasun sisäisten ja ulkoisten hankintalähteiden ja toimitusreittien monipuolistamiseksi:

Pohjoinen kaasuverkosto: Norja — Tanska — Saksa — Ruotsi — Suomi — Venäjä — Baltian maat — Puola

Algeria — Espanja — Ranska

Venäjä — Ukraina — EU

Venäjä — Valko-Venäjä — Ukraina — EU

Venäjä — Valko-Venäjä — EU

Venäjä — Itämeri — Saksa

Venäjä — Baltian maat — Puola — Saksa

Saksa — Tšekki — Puola — Saksa — muut jäsenvaltiot

Libya — Italia

Tunisia — Libya — Italia

Kaspianmeren maat — EU

Venäjä — Ukraina — Moldavia — Romania — Bulgaria — Kreikka — Slovenia — muut Balkanin maat

Venäjä — Ukraina — Slovakia — Unkari — Slovenia — Italia

Alankomaat — Saksa — Sveitsi — Italia

Belgia — Ranska — Sveitsi — Italia

Tanska — Ruotsi — Puola

Norja — Venäjä — EU

Irlanti

Algeria — Italia — Ranska

Algeria — Tunisia — Italia

Lähi-itä — itäisen Välimeren kaasurengas — EU

Winkselen (BE) sekoituslaitos pohjoinen–etelä-akselilla (kaasun sekoittaminen typpeen)

kapasiteetin lisääminen itä–länsi-akselilla: Zeebrugge (BE) — Eynatten (BE)

10.

Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen maakaasuverkostojen toimintaa sisämarkkinoilla ja kauttakulkumaissa, ja erityisesti toimet, joilla pyritään määrittämään pullonkaulat ja puuttuvat yhteydet, kehittämään ratkaisuja ylikuormitusongelmaan sekä mukauttamaan maakaasuverkostoihin liittyviä ennustemenetelmiä ja verkostojen tehokkaita ja turvallisia käyttömenetelmiä.

Erityisesti maakaasuverkostojen rajat ylittävien pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien määrittäminen.

Ratkaisujen kehittäminen maakaasuvirtojen hallintaan, jotta voidaan hoitaa kaasuverkostojen ylikuormitusongelmat.

Maakaasuverkostoja koskevien ennustemenetelmien ja verkostojen käyttömenetelmien mukauttaminen sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämällä tavalla.

Maakaasuverkostojen yleisen suorituskyvyn, turvallisuuden ja varmuuden parantaminen kauttakulkumaissa.

11.

Olefiinikaasujen siirtokapasiteetin kehittäminen ja integrointi sisämarkkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi:

Kaikki jäsenvaltiot


LIITE III

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOSTOT

Liitteessä II esitettyjen perusteiden mukaisesti määritetyt yhteistä etua koskevat hankkeet ja niiden eritelmät

SÄHKÖVERKOSTOT

1.   Sähköverkostojen kehittäminen eristyksissä olevilla alueilla

1.1.

Merenalainen kaapeli Irlanti — Wales (UK)

1.2.

Etelä-Kykladien (EL) liittäminen (yhteenliitettyyn verkostoon)

1.3.

Faialin, Picon ja São Jorgen saarten (Azorit, PT) välinen 30 kV:n vedenalainen yhteys

1.4.

Terceiran, Faialin ja S. Miguelin (Azorit, PT) kantaverkon yhdistäminen

1.5.

Madeiran (PT) kantaverkon yhdistäminen ja vahvistaminen

1.6.

Merenalainen kaapeli Sardinia (IT) — Italian mannermaa

1.7.

Vedenalainen kaapeli Korsika (FR) — Italia

1.8.

Yhteys Italian mannermaa — Sisilia (IT): Sorgente (IT) — Rizziconi (IT) -yhteyden kaksinkertaistaminen

1.9.

Baleaarien saariryhmän ja Kanariansaarten (ES) uudet yhteydet

2.   Jäsenvaltioiden välisten sähköverkostoyhteyksien kehittäminen

2.1.

Moulaine (FR) — Aubange (BE) -linja

2.2.

Avelin (FR) — Avelgem (BE) -linja

2.3.

Saksan ja Belgian välinen yhteys

2.4.

Vigy (FR) — Marlenheim (FR) -linja

2.5.

Vigy (FR) — Uchtelfangen (DE) -linja

2.6.

La Prazin (FR) vaihemuuntaja

2.7.

Kapasiteetin lisääminen Ranskan ja Italian välisten nykyisten yhteyksien avulla

2.8.

Ranskan ja Italian välinen uusi yhteys

2.9.

Uusi Ranskan ja Espanjan välinen yhteys Pyreneiden halki

2.10.

Ranskan ja Espanjan välinen Pyreneiden itäosan yhteys

2.11.

Pohjois-Portugalin ja Luoteis-Espanjan väliset yhteydet

2.12.

Sines (PT) — Alqueva (PT) — Balboa (ES) -linja

2.13.

Etelä-Portugalin ja Lounais-Espanjan välinen yhteys

2.14.

Valdigem (PT) — Douro Internacional (PT) — Aldeadávila (ES) -linja ja Douro Internacionalin laitos

2.15.

Suomen ja Ruotsin väliset Pohjanlahden pohjoispuolen yhteydet ja Suomen ja Ruotsin välinen merenalainen Fennoscan-kaapeli

2.16.

Lienz (AT) — Cordignano (IT) -linja

2.17.

Somplago (IT) — Würmbach (AT) -yhteys

2.18.

Itävalta — Italia (Thaur-Brixen) -yhteys Brennerin rautatietunnelin kautta

2.19.

Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen yhteys

2.20.

St. Peter (AT) — Isar (DE) -linja

2.21.

Kaakkois-Englannin ja Alankomaiden keskiosan välinen merenalainen kaapeli

2.22.

Tanskan ja Saksan välisten yhteyksien vahvistaminen, esim. Kasso — Hampuri -linja

2.23.

Tanskan ja Ruotsin välisten yhteyksien vahvistaminen

2.24.

Uusi yhteys Slovenian ja Unkarin välillä: Cirkovce (SI) — Hévíz (HU)

2.25.

Sajóivánka (HU) — Rimavská Sobota (SK)

2.26.

Moldava (SK) — Sajóivánka (HU)

2.27.

Stupava (SK) — Wienin kaakkoisosat (AT)

2.28.

Puola — Saksa -linja (Neuenhagen (DE) — Veirraden (DE) — Krajnik (PL) -linja)

2.29.

Puola — Liettua -yhteys (Elk — Alytus)

2.30.

Suomen ja Viron välinen merenalainen kaapeliyhteys

2.31.

Joustavien vaihtovirransiirtojärjestelmien asennus Italian ja Slovenian välille

2.32.

Uudet yhteydet UCTE- ja CENTREL-verkostojen välillä

2.33.

Dürnrohr (AT) — Slavetice (CZ)

2.34.

Merenalainen sähköyhteys Malta (MT) — Sisilia (IT)

2.35.

Uudet Italian ja Slovenian väliset yhteydet

2.36.

Udine Ovest (IT) — Okroglo (SI) -linja

3.   Jäsenvaltioiden sisäisten sähköverkostoyhteyksien kehittäminen

3.1.

Yhteydet Tanskan itä–länsi-akselilla: Tanskan läntisen verkon (UCTE) ja itäisen verkon (NORDEL) liittäminen

3.2.

Yhteydet Tanskan pohjoinen–etelä-akselilla

3.3.

Uudet yhteydet Pohjois-Ranskassa

3.4.

Uudet yhteydet Lounais-Ranskassa

3.5.

Trino Vercellese (IT) — Lacchiarella (IT) -linja

3.6.

Turbigo (IT) — Rho (IT) — Bovisio (IT) -linja

3.7.

Voghera (IT) — La Casella (IT) -linja

3.8.

S. Fiorano (IT) — Nave (IT) — Gorlago (IT) -linja

3.9.

Venetsia Nord (IT) — Cordignano (IT) -linja

3.10.

Redipuglia (IT) — Udine Ovest (IT) -linja

3.11.

Uudet yhteydet Italian itä–länsi-akselilla

3.12.

Tavarnuzze (IT) — Casallina (IT) -linja

3.13.

Tavarnuzze (IT) — Santa Barbara (IT) -linja

3.14.

Rizziconi (IT) — Feroleto (IT) — Laino (IT) -linja

3.15.

Uudet yhteydet Italian pohjoinen–etelä-akselilla

3.16.

Italian verkostoon tehtävät muutokset uusiutuvien energialähteiden liittämisen helpottamiseksi

3.17.

Italian uudet tuulivoimayhteydet

3.18.

Uudet yhteydet Espanjan pohjoisakselilla

3.19.

Uudet yhteydet Espanjan Välimeri-akselilla

3.20.

Uudet yhteydet Galicia (ES) — Keski-Espanja (ES) -akselilla

3.21.

Uudet yhteydet Keski-Espanja (ES) — Aragonia (ES) -akselilla

3.22.

Uudet yhteydet Aragonia (ES) — Levante (ES) -akselilla

3.23.

Uudet yhteydet Espanjan etelä–keskusta-akselilla (ES)

3.24.

Uudet yhteydet Espanjan itä–keskusta-akselilla (ES)

3.25.

Uudet yhteydet Andalusiassa (ES)

3.26.

Pedralva (PT) — Riba d'Ave (PT) -linja ja Pedralvan laitos

3.27.

Recarei (PT) — Valdigem (PT) -linja

3.28.

Picote (PT) — Pocinho (PT) -linja (parannus)

3.29.

Nykyiseen Pego (PT) — Cedillo (ES) / Falagueira (PT) -linjaan ja Falagueiran laitokseen tehtävät muutokset

3.30.

Pego (PT) — Batalha (PT) -linja ja Batalhan laitos

3.31.

Sines (PT) — Ferreira do Alentejo (PT) I -linja (PT) (parannus)

3.32.

Portugalin uudet tuulivoimayhteydet

3.33.

Pereiros (PT) — Zêzere (PT) — Santarém (PT) -linja ja Zêzeren laitos

3.34.

Batalha (PT) — Rio Maior (PT) I ja II -linjat (parannus)

3.35.

Carrapatelo (PT) — Mourisca (PT) -linja (parannus)

3.36.

Valdigem (PT) — Viseu (PT) — Anadia (PT) -linja

3.37.

Nykyisen Rio Maior (PT) — Palmela (PT) -linjan poikkeama Ribatejoon (PT) ja Ribatejon laitos

3.38.

Tessalonikin (EL), Lamian (EL) ja Patran (EL) sähköasemat ja yhdyslinjat

3.39.

Evian (EL), Lakonian (EL) ja Traakian (EL) alueiden yhteydet

3.40.

Kreikan mannermaan syrjäisten alueiden olemassa olevien yhteyksien vahvistaminen

3.41.

Tynagh (IE) — Cashla (IE) -linja

3.42.

Flagford (IE) — East Sligo (IE) -linja

3.43.

Espanjan koillis- ja länsiosan yhteydet, erityisesti tuulivoimaloiden liittämiseksi verkostoon

3.44.

Yhteydet Baskimaassa (ES), Aragoniassa (ES) ja Navarrassa (ES)

3.45.

Yhteydet Galiciassa (ES)

3.46.

Keski-Ruotsin yhteydet

3.47.

Etelä-Ruotsin yhteydet

3.48.

Hampuri (DE) — Schwerinin alue (DE) -linja

3.49.

Hallen/Saalen (DE) alue — Schweinfurtin (DE) alue -linja

3.50.

Uudet tuulivoimayhteydet Saksan rannikolla ja rannikon ulkopuolella

3.51.

380 kV:n verkon parantaminen Saksassa rannikon ulkopuolella sijaitsevien tuulimyllypuistojen yhteyksiä varten

3.52.

Pohjois-Irlannin sisäiset yhteydet, jotka liittyvät Pohjois-Irlannin ja Irlannin verkostojen välisiin yhteyksiin

3.53.

Yhdistyneen kuningaskunnan luoteisosan yhteydet

3.54.

Skotlannin ja Englannin yhteydet ja uusiutuvien energialähteiden laajempi käyttö sähköntuotannossa

3.55.

Uudet tuulivoimayhteydet Belgian rannikolla, mukaan luettuna 380 kV:n verkon parantaminen

3.56.

Borsselen ala-asema (NL)

3.57.

Reaktiivisen tehon korvauslaitteiston käyttöönotto (NL)

3.58.

Vaiheensiirtimien ja/tai kondensaattoriparistojen asentaminen Belgiassa

3.59.

380 kV:n verkon parantaminen Belgiassa tuontikapasiteetin lisäämiseksi

3.60.

St. Peter (AT) — Tauern (AT) -linja

3.61.

Süd-Burgenland (AT) — Kainachtal (AT) -linja

3.62.

Dunowo (PL) — Żydowo (PL) — Krzewina (PL) — Plewiska (PL)

3.63.

Pątnów (PL) — Grudziądz (PL)

3.64.

Ostrów (PL) — Plewiska (PL)

3.65.

Ostrów (PL) — Trębaczew (Rogowiec) (PL)

3.66.

Plewiska (PL) — Pątnów (PL)

3.67.

Tarnów (PL) — Krosno (PL)

3.68.

Ełk (PL) — Olsztyn Matki (PL)

3.69.

Ełk (PL) — Narew (PL)

3.70.

Mikułowa (PL) — Świebodzice — Dobrzeń (Groszowice) (PL)

3.71.

Pątnów (PL) — Sachaczew (PL) — Varsova (PL)

3.72.

Krsko (SI) — Bericevo (SI)

3.73.

Slovenian virransiirtojärjestelmän parantaminen 220 kV:stä 400 kV:hen

3.74.

Medzibrod (SK) — Liptovská Mara (SK)

3.75.

Lemešany (SK) — Moldava (SK)

3.76.

Lemešany (SK) — Veľké Kapušany (SK)

3.77.

Gabičikovo (SK) — Veľký Ďur (SK)

3.78.

Yhteydet Pohjois-Ruotsissa

3.79.

Saarenmaan (EE) jännitteen muuttaminen 110 kV:ksi

3.80.

Tarton (EE) energiahuollon parantaminen

3.81.

Viron ala-aseman (EE) uudistus (330 kV)

3.82.

Kiisan (EE), Püssin (EE) ja Viljandin (EE) ala-aseman uudistus (110 kV)

3.83.

Nošovice (CZ) — Prosenice (CZ): 400 kV:n linjan uudelleenrakentaminen 400 kV:n kaksoisvirtapiiriseksi linjaksi

3.84.

Krasíkov (CZ) — Horní Životice (CZ): uusi 400 kV -linja

3.85.

Uudet tuulivoimayhteydet Maltassa (MT)

4.   Sähköverkostoyhteyksien kehittäminen yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa

4.1.

Uusi yhteenliitäntä Italia — Sveitsi

4.2.

Filippi (EL) — Maritsa 3 (Bulgaria) -linja

4.3.

Amintaio (EL) — Bitola (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) -linja

4.4.

Kardia (EL) — Elbasan (Albania) -linja

4.5.

Elbasan (Albania) — Podgorica (Montenegro) -linja

4.6.

Mostarin (Bosnia ja Hertsegovina) ala-asema ja yhdyslinjat

4.7.

Ernestinovon (Kroatia) ala-asema ja yhdyslinjat

4.8.

Uudet yhteydet Kreikan sekä Albanian, Bulgarian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä

4.9.

Filippi (EL) — Hamidabad (TR) -linja

4.10.

Koillis-Itä-Englannin ja Norjan eteläosan välinen merenalainen kaapeli

4.11.

Eemshaven (NL) — Feda (NO) -yhteys

4.12.

Etelä-Espanjan ja Marokon välinen merenalainen kaapeli (olemassa olevan yhteyden vahvistaminen)

4.13.

Itämeren reuna-alueen yhteydet (Baltic Electricity Ring): Saksa — Puola — Venäjä — Viro — Latvia — Liettua — Ruotsi — Suomi — Tanska — Valko-Venäjä

4.14.

Etelä-Suomi — Venäjä -yhteydet

4.15.

Uudet yhteydet Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan välillä

4.16.

Uudet yhteydet Keski-Ruotsin ja Keski-Norjan välillä

4.17.

Borgvik (SE) — Hoesle (NO) — Oslon alue (NO) -linja

4.18.

UCTE- ja/tai CENTREL-verkon ja Balkanin maiden väliset uudet yhteydet

4.19.

UCTE-verkon ja Valko-Venäjän, Venäjän ja Ukrainan väliset yhteydet ja liitoskohta, mukaan luettuna aiemmin Itävallan ja Unkarin, Itävallan ja Tšekin sekä Saksan ja Tšekin välillä toimineiden HVDC-muuntoasemien uudelleensijoitus

4.20.

Mustanmeren reuna-alueen yhteydet (Black Sea Electricity Ring): Venäjä — Ukraina — Romania — Bulgaria — Turkki — Georgia

4.21.

Mustanmeren alueen uudet yhteydet, jotta UCTE-verkosto toimisi yhdessä asianomaisten maiden verkostojen kanssa

4.22.

Välimeren reuna-alueen uudet yhteydet (Mediterranean Electricity Ring): Ranska — Espanja — Marokko — Algeria — Tunisia — Libya — Egypti — Lähi-idän maat — Turkki — Kreikka — Italia

4.23.

Etelä-Espanjan ja Luoteis-Algerian välinen merenalainen kaapeli

4.24.

Italian ja Pohjois-Afrikan (Algeria, Tunisia, Libya) välinen merenalainen kaapeli

4.25.

Tunisian ja Italian välinen sähköverkostoyhteys

4.26.

Barentsinmeren alueen uudet yhteydet

4.27.

Tanskan ja Norjan välisten verkostoyhteyksien parantaminen

4.28.

Obermoorweiler (DE) — Meiningen (AT) — Bonaduz (CH): kapasiteetin lisääminen edelleen

4.29.

Békéscsaba (HU) — Oradea (RO)

4.30.

Pécs (HU) — Sombor (Serbia ja Montenegro)

4.31.

Pécs (HU) — Ernestinovo (HR)

4.32.

Veľké Kapušany (SK) — Ukrainan raja

4.33.

Andrall (ES) — Encamp (AND): kapasiteetin lisääminen 220 kV:iin

4.34.

Espanja — Andorra — Ranska: yhteyksien parantaminen

5.   Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen sähköverkostojen toimintaa sisämarkkinoilla

(Eritelmiä ei ole vielä määritelty.)

KAASUVERKOT

6.   Maakaasun käyttöönotto uusilla alueilla

6.1.

Kaasuverkon rakentaminen Belfastista Pohjois-Irlannin luoteisaluetta (UK) kohti ja tarvittaessa Irlannin länsirannikolle

6.2.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Teneriffan Santa Cruzissa, Kanarian saaret (ES)

6.3.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Gran Canarian las Palmasissa (ES)

6.4.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Madeiralla (PT)

6.5.

Kaasuverkon kehittäminen Ruotsissa

6.6.

Baleaarien saariryhmän (ES) ja Manner-Espanjan välinen yhteys

6.7.

Korkeapainehaara Traakiaan (EL)

6.8.

Korkeapainehaara Korinttiin (EL)

6.9.

Korkeapainehaara Luoteis-Kreikkaan (EL)

6.10.

Lollandin (DK) ja Falsterin saarten (DK) yhteys

6.11.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Kyproksen saarella, Vasilikosin energialaitos

6.12.

Yhteys Vasilikosin (CY) nesteytetyn maakaasun terminaalin ja Moni-voimalan (CY) välillä

6.13.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Kreetan saarella (EL)

6.14.

Korkeapainehaara Patrasiin (EL)

6.15.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Maltassa

7.   Maakaasuyhteyksien kehittäminen, jotta täytettäisiin sisämarkkinoiden tarpeet tai parannettaisiin toimitusvarmuutta, erillisten maakaasuverkostojen liittäminen mukaan luettuna

7.1.

Yksi uusi kaasuyhdysputki Irlannin ja Skotlannin välille

7.2.

Pohjoinen–eteläyhteys, mukaan lukien Dublin–Belfast-putki

7.3.

Lacq (FR) — Calahorra (ES) -kaasujohdon kompressointiasema

7.4.

Lussagnet (FR) — Bilbao (ES) -kaasuputki

7.5.

Perpignan (FR) — Barcelona (ES) -kaasuputki

7.6.

Niiden kaasuputkien siirtokapasiteetin lisääminen, jotka tuovat kaasua Portugaliin Etelä-Espanjan kautta ja Galiciaan ja Asturiasiin Portugalin kautta

7.7.

Puchkirchen (AT) — Burghausen (DE) -kaasuputki

7.8.

Andorf (AT) — Simbach (DE) -kaasuputki

7.9.

Wiener Neustadt (AT) — Sopron (HU) -kaasuputki

7.10.

Bad Leonfelden (AT) — Linz (AT) -kaasuputki

7.11.

Luoteis-Kreikka — Elbasan (AL) -kaasuputki.

7.12.

Kreikka — Italia -yhdysputki

7.13.

Pääkaasuputken kompressointiasema Kreikassa

7.14.

Itävallan ja Tšekin verkostojen liittäminen toisiinsa

7.15.

Kaasunsiirtoväylä Kaakkois-Euroopassa Kreikan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbia ja Montenegron, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, Slovenian ja Itävallan kautta

7.16.

Kaasunsiirtoväylä Itävallan ja Turkin välillä Unkarin, Romanian ja Bulgarian kautta

7.17.

Yhdysjohdot Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Saksan välillä, jotka yhdistävät Luoteis-Euroopan tärkeimmät kaasukentät ja markkinat

7.18.

Koillis-Saksan (Berliinin alue) ja Luoteis-Puolan (Szczecinin alue) välinen yhteys ja Schmölln — Lubmin -haara (DE, Greifswaldin alue)

7.19.

Cieszyn (PL) — Ostrava (CZ) -kaasuputki

7.20.

Görlitz (DE) — Zgorzelec (PL) -linjan jatkaminen ja maakaasuverkostojen yhteenliittäminen

7.21.

Bernau (DE) — Szczecin (PL) -linjan jatkaminen

7.22.

Pohjanmeren offshore-laitosten yhteenliittäminen tai Tanskan offshore-laitosten liittäminen Yhdistyneen kuningaskunnan onshore-laitoksiin

7.23.

Siirtokapasiteetin lisääminen Ranskan ja Italian välillä

7.24.

Itämeren alueen kaasuyhdysputki Tanskan, Saksan ja Ruotsin välillä

7.25.

Winkselen (BE) sekoituslaitos pohjoinen–etelä-akselilla

7.26.

Zeebrugge (BE) — Eynatten (BE) -yhteyden kapasiteetin lisääminen

7.27.

Kapasiteetin lisääminen pohjoinen–länsi-akselilla: Zelzate (BE) — Zeebrugge (BE)

7.28.

Tanskan ja Alankomaat yhteen liittävän sekä Pohjanmeren nykyiset tuotantolaitokset yhdistävän kaasujohdon rakentaminen

8.   Nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteetin ja maakaasun varastointikapasiteetin lisääminen

8.1.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Le Verdon-sur-merissä (FR, uusi terminaali) ja kaasuputki Lussagnet'n (FR) varastoon

8.2.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Fos-sur-merissä (FR)

8.3.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Huelvassa (ES), vanhan terminaalin laajennus

8.4.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Cartagenassa (ES), vanhan terminaalin laajennus

8.5.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Galiciassa (ES), uusi terminaali

8.6.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Bilbaossa (ES), uusi terminaali

8.7.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Valencian alueella (ES), uusi terminaali

8.8.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Barcelonassa (ES), vanhan terminaalin laajennus

8.9.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Sinesissä (PT), uusi terminaali

8.10.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Revithoussassa (EL), vanhan terminaalin laajennus

8.11.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Adrianmeren pohjoisrannikolla (IT)

8.12.

Nesteytetyn maakaasun offshore-terminaali Adrianmeren pohjoisosassa (IT)

8.13.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Adrianmeren etelärannikolla (IT)

8.14.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Joonianmeren rannikolla (IT)

8.15.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Tyrrhenanmeren rannikolla (IT)

8.16.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Ligurianmeren rannikolla (IT)

8.17.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Zeebrugge (BE, kapasiteetin lisäyksen toinen vaihe)

8.18.

Nesteytetyn maakaasun terminaali Isle of Grainilla, Kentissä (UK)

8.19.

Nesteytetyn maakaasun toisen terminaalin rakentaminen Manner-Kreikassa

8.20.

Maanalaisten kaasun varastointilaitosten kehittäminen Irlannissa

8.21.

Varasto Etelä-Kavalassa (EL), ehtyneen offshore-kaasukentän muuntaminen

8.22.

Varasto Lussagnet'ssa (FR), vanhan laitoksen laajennus

8.23.

Varasto Pecoradessa (FR), ehtyneen öljykentän muuntaminen

8.24.

Varasto Elsassin alueella (FR), kehittäminen suolamuodostumiin

8.25.

Varasto Keski-Ranskan alueella (FR), pohjaveden pinnan kehittäminen

8.26.

Espanjan (uudet) varastot pohjoinen–etelä-akselilla: Kantabriassa, Aragoniassa, Kastilia Leónissa, Kastilia La Manchassa ja Andalusiassa

8.27.

Espanjan (uudet) varastot Välimeri-akselilla: Kataloniassa, Valenciassa ja Murciassa

8.28.

Varasto Carriçossa (PT), uusi

8.29.

Varasto Loenhoutissa (BE), vanhan laitoksen laajennus

8.30.

Varasto Stenlillessä (DK) ja Lille Torupissa (DK), vanhan laitoksen laajennus

8.31.

Varasto Tønderissa (DK), uusi laitos

8.32.

Varasto Puchkirchenissä (AT), vanhan laitoksen laajennus, johon kuuluu kaasuputki Penta West -verkostoon Andorfin (AT) lähellä

8.33.

Varasto Baumgartenissa (AT), uusi

8.34.

Varasto Haidachissa (AT), uusi, johon kuuluu kaasuputki Euroopan kaasurunkoverkostoon

8.35.

Maanalaisten kaasun varastointilaitosten rakentaminen Italiassa

8.36.

Varasto Wierzchowicessa (PL), olemassa olevan laitoksen laajentaminen

8.37.

Varasto Kossakowossa (PL), maanalaisen varaston perustaminen

8.38.

Malta (MT) — Sisilia (IT) -kaasuputki

8.39.

Varasto Liettuassa (uusi)

9.   Kaasunsiirtokapasiteetin (kaasunjakeluverkot) lisääminen

9.1.

Yhteyksien luominen ja kehittäminen, pohjoinen kaasuverkosto: Norja — Tanska — Saksa — Ruotsi — Suomi — Venäjä — Baltian maat — Puola

9.2.

Keski-Pohjolan kaasuputki: Norja, Ruotsi, Suomi

9.3.

Pohjois-Euroopan kaasuputki: Venäjä, Itämeri, Saksa

9.4.

Kaasuputki Venäjältä Saksaan Latvian, Liettuan ja Puolan kautta, mukaan luettuna maanalaisten kaasun varastointilaitosten rakentaminen Latviaan, (Amber-hanke)

9.5.

Suomen ja Viron välinen kaasuputki

9.6.

Uusien kaasuputkien rakentaminen Algeriasta Espanjaan ja Ranskaan sekä siihen liittyvä kapasiteetin lisääminen näiden maiden sisäisissä kaasuverkoissa

9.7.

Algeria — Marokko — Espanja -johdon (Córdobaan asti) siirtokapasiteetin lisäys

9.8.

Córdoba (ES) — Ciudad Real (ES) -kaasuputki

9.9.

Ciudad Real (ES) — Madrid (ES) -kaasuputki

9.10.

Ciudad Realin (ES) ja Välimeren rannikon (ES) välinen kaasuputki

9.11.

Haarat Kastilia La Manchassa (ES)

9.12.

Laajennus Luoteis-Espanjan suuntaan

9.13.

Algerian ja Espanjan välinen merenalainen kaasuputki ja yhdysjohdot Ranskaan

9.14.

Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Euroopan unioniin Ukrainan, Slovakian ja Tšekin kautta

9.15.

Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Euroopan unioniin Valko-Venäjän ja Puolan kautta

9.16.

Jamal — Eurooppa II -maakaasuputki

9.17.

Yagal Sud -kaasuputki (Saksaan, Ranskaan ja Sveitsiin johtavan STEGAL-johdon välillä)

9.18.

SUDAL East -kaasuputki (MIDAL-johdon välillä lähellä Itävallassa sijaitsevan PENTA-johdon Heppenheim — Burghausenin liitoskohtaa)

9.19.

STEGAL-kaasujohdon siirtokapasiteetin lisääminen lisäkaasun siirtämiseksi Tšekin ja Saksan rajalta sekä Puolan ja Saksan rajalta Saksan kautta muihin jäsenvaltioihin

9.20.

Kaasuputki Libyan kaasukentiltä Italiaan

9.21.

Kaasuputki Kaspianmeren maiden kaasukentiltä Euroopan unioniin

9.22.

Kreikka — Turkki -kaasuputki

9.23.

Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Kreikkaan ja muihin Balkanin maihin Ukrainan, Moldavian, Romanian ja Bulgarian kautta

9.24.

St. Zagora (BG) — Ihtiman (BG) -kaasuputki

9.25.

Trans Adriatic -putki — Italian ja Kaakkois-Euroopan energiamarkkinat yhdistävä maakaasuputki Kaspianmeren alueelta, Venäjältä tai Lähi-idästä tuotavan maakaasun kuljettamista varten

9.26.

Yhdysjohdot Saksan, Tšekin, Itävallan ja Italian kaasuverkostojen välille

9.27.

Kaasuputki Venäjän kaasukentiltä Italiaan Ukrainan, Slovakian, Unkarin ja Slovenian kautta

9.28.

Alankomaista Saksan kautta Italiaan kulkevan TENP-kaasujohdon siirtokapasiteetin lisääminen

9.29.

Taisnieres (FR) — Oltingue (CH) -kaasuputki

9.30.

Kaasuputki Tanskasta Puolaan, mahdollisesti Ruotsin kautta

9.31.

Nybro (DK) — Dragør (DK) -kaasuputki, mukaan lukien yhdysputki Stenlillen varastoon (DK)

9.32.

Kaasuverkosto Barentsinmeren kentiltä Euroopan unioniin Ruotsin ja Suomen kautta

9.33.

Corribin kentältä (IE, offshore) lähtevä kaasuputki

9.34.

Kaasuputki Algerian kaasukentiltä Italiaan Sardinian kautta, haara Korsikaan

9.35.

Kaasuverkosto Lähi- ja Keski-idän kaasukentiltä Euroopan unioniin

9.36.

Kaasuputki Norjasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan

9.37.

Pécs (HU) — Kroatia -yhteys

9.38.

Szeged (HU) — Oradea (RO) -yhteys

9.39.

Vecsés (HU) — Slovakia -yhteys

9.40.

Beregdaróc (HU) — Ukraina -linjan kapasiteetin lisäys

10.   Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen kaasuverkostojen toimintaa sisämarkkinoilla

(Ei vielä eritelmiä.)


II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

Neuvosto

22.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 262/24


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006,

kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan

(2006/616/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 179 ja 181 a artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti komission neuvottelemaan pöytäkirjasta yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

(2)

Neuvosto antoi komissiolle ohjeet neuvotella yhteisön liittymisestä kyseiseen kansainväliseen välineeseen.

(3)

Neuvottelut saatiin tuloksellisesti päätökseen, ja 12 päivänä joulukuuta 2000 yhteisö allekirjoitti laaditun välineen 8 päivänä joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/87/EY (2) mukaisesti.

(4)

Eräät jäsenvaltiot ovat jo liittyneet pöytäkirjaan, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ratifiointiprosessi on vielä kesken.

(5)

Yhteisö hyväksyi yleissopimuksen lopullisesti 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/579/EY (3), mikä on yleissopimuksen 37 artiklan 2 kappaleen mukaan edellytyksenä sille, että yhteisö voi tulla pöytäkirjan osapuoleksi.

(6)

Yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleessa ja pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleessa asetetut muut edellytykset sille, että yhteisö voi tallettaa hyväksymiskirjan, ovat täyttyneet.

(7)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen olisi hyväksyttävä yhteisön puolesta.

(8)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen yhteisön puolesta olisi hyväksyttävä erillisellä neuvoston päätöksellä. (4)

(9)

Hyväksymiskirjan tallettaessaan yhteisön olisi myös talletettava julistus, josta ilmenee yhteisön toimivalta salakuljetusta koskevan pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleen mukaan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskeva lisäpöytäkirja, joka on liitteenä I.

Yhteisön virallista vahvistamista koskevaan asiakirjaan sisältyy liitteenä II oleva julistus, josta ilmenee pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleen mukaisesti yhteisön toimivalta.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan.

3 artikla

Oikeutetaan neuvoston puheenjohtaja nimeämään henkilö, jolla on valtuudet tallettaa virallista vahvistamista koskeva asiakirja yhteisöä sitovasti.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 24 päivänä heinäkuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. RAJAMÄKI


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 30, 1.2.2001, s. 44.

(3)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 69.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 34.


LIITE I

PROTOCOL

against the Smuggling of Migrants by Land, Sea and Air, supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

PREAMBLE

THE STATES PARTIES TO THIS PROTOCOL,

DECLARING that effective action to prevent and combat the smuggling of migrants by land, sea and air requires a comprehensive international approach, including cooperation, the exchange of information and other appropriate measures, including socio-economic measures, at the national, regional and international levels,

RECALLING General Assembly resolution 54/212 of 22 December 1999, in which the Assembly urged Member States and the United Nations system to strengthen international cooperation in the area of international migration and development in order to address the root causes of migration, especially those related to poverty, and to maximize the benefits of international migration to those concerned, and encouraged, where relevant, interregional, regional and subregional mechanisms to continue to address the question of migration and development,

CONVINCED of the need to provide migrants with humane treatment and full protection of their rights,

TAKING INTO ACCOUNT the fact that, despite work undertaken in other international forums, there is no universal instrument that addresses all aspects of smuggling of migrants and other related issues,

CONCERNED at the significant increase in the activities of organised criminal groups in smuggling of migrants and other related criminal activities set forth in this Protocol, which bring great harm to the States concerned,

ALSO CONCERNED that the smuggling of migrants can endanger the lives or security of the migrants involved,

RECALLING General Assembly resolution 53/111 of 9 December 1998, in which the Assembly decided to establish an open-ended intergovernmental ad hoc committee for the purpose of elaborating a comprehensive international convention against transnational organised crime and of discussing the elaboration of, inter alia, an international instrument addressing illegal trafficking in and transporting of migrants, including by sea,

CONVINCED that supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime with an international instrument against the smuggling of migrants by land, sea and air will be useful in preventing and combating that crime,

HAVE AGREED AS FOLLOWS:

I.   GENERAL PROVISIONS

Article 1

Relation with the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

1.   This Protocol supplements the United Nations Convention against Transnational Organised Crime. It shall be interpreted together with the Convention.

2.   The provisions of the Convention shall apply, mutatis mutandis, to this Protocol unless otherwise provided herein.

3.   The offences established in accordance with article 6 of this Protocol shall be regarded as offences established in accordance with the Convention.

Article 2

Statement of purpose

The purpose of this Protocol is to prevent and combat the smuggling of migrants, as well as to promote cooperation among States Parties to that end, while protecting the rights of smuggled migrants.

Article 3

Use of terms

For the purposes of this Protocol:

(a)

‘smuggling of migrants’ shall mean the procurement, in order to obtain, directly or indirectly, a financial or other material benefit, of the illegal entry of a person into a State Party of which the person is not a national or a permanent resident;

(b)

‘illegal entry’ shall mean crossing borders without complying with the necessary requirements for legal entry into the receiving State;

(c)

‘fraudulent travel or identity document’ shall mean any travel or identity document:

(i)

that has been falsely made or altered in some material way by anyone other than a person or agency lawfully authorised to make or issue the travel or identity document on behalf of a State; or

(ii)

that has been improperly issued or obtained through misrepresentation, corruption or duress or in any other unlawful manner; or

(iii)

that is being used by a person other than the rightful holder;

(d)

‘vessel’ shall mean any type of water craft, including non-displacement craft and seaplanes, used or capable of being used as a means of transportation on water, except a warship, naval auxiliary or other vessel owned or operated by a Government and used, for the time being, only on government non-commercial service.

Article 4

Scope of application

This Protocol shall apply, except as otherwise stated herein, to the prevention, investigation and prosecution of the offences established in accordance with article 6 of this Protocol, where the offences are transnational in nature and involve an organised criminal group, as well as to the protection of the rights of persons who have been the object of such offences.

Article 5

Criminal liability of migrants

Migrants shall not become liable to criminal prosecution under this Protocol for the fact of having been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

Article 6

Criminalisation

1.   Each State Party shall adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences, when committed intentionally and in order to obtain, directly or indirectly, a financial or other material benefit:

(a)

the smuggling of migrants;

(b)

when committed for the purpose of enabling the smuggling of migrants:

(i)

producing a fraudulent travel or identity document;

(ii)

procuring, providing or possessing such a document;

(c)

enabling a person who is not a national or a permanent resident to remain in the State concerned without complying with the necessary requirements for legally remaining in the State by the means mentioned in subparagraph (b) of this paragraph or any other illegal means.

2.   Each State Party shall also adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences:

(a)

subject to the basic concepts of its legal system, attempting to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article;

(b)

participating as an accomplice in an offence established in accordance with paragraph 1 (a), (b) (i) or (c) of this article and, subject to the basic concepts of its legal system, participating as an accomplice in an offence established in accordance with paragraph 1 (b) (ii) of this article;

(c)

organising or directing other persons to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article.

3.   Each State Party shall adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as aggravating circumstances to the offences established in accordance with paragraph 1 (a), (b) (i) and (c) of this article and, subject to the basic concepts of its legal system, to the offences established in accordance with paragraph 2 (b) and (c) of this article, circumstances:

(a)

that endanger, or are likely to endanger, the lives or safety of the migrants concerned; or

(b)

that entail inhuman or degrading treatment, including for exploitation, of such migrants.

4.   Nothing in this Protocol shall prevent a State Party from taking measures against a person whose conduct constitutes an offence under its domestic law.

II.   SMUGGLING OF MIGRANTS BY SEA

Article 7

Cooperation

States Parties shall cooperate to the fullest extent possible to prevent and suppress the smuggling of migrants by sea, in accordance with the international law of the sea.

Article 8

Measures against the smuggling of migrants by sea

1.   A State Party that has reasonable grounds to suspect that a vessel that is flying its flag or claiming its registry, that is without nationality or that, though flying a foreign flag or refusing to show a flag, is in reality of the nationality of the State Party concerned is engaged in the smuggling of migrants by sea may request the assistance of other States Parties in suppressing the use of the vessel for that purpose. The States Parties so requested shall render such assistance to the extent possible within their means.

2.   A State Party that has reasonable grounds to suspect that a vessel exercising freedom of navigation in accordance with international law and flying the flag or displaying the marks of registry of another State Party is engaged in the smuggling of migrants by sea may so notify the flag State, request confirmation of registry and, if confirmed, request authorisation from the flag State to take appropriate measures with regard to that vessel. The flag State may authorise the requesting State, inter alia:

(a)

to board the vessel;

(b)

to search the vessel; and

(c)

if evidence is found that the vessel is engaged in the smuggling of migrants by sea, to take appropriate measures with respect to the vessel and persons and cargo on board, as authorised by the flag State.

3.   A State Party that has taken any measure in accordance with paragraph 2 of this article shall promptly inform the flag State concerned of the results of that measure.

4.   A State Party shall respond expeditiously to a request from another State Party to determine whether a vessel that is claiming its registry or flying its flag is entitled to do so and to a request for authorisation made in accordance with paragraph 2 of this article.

5.   A flag State may, consistent with article 7 of this Protocol, subject its authorisation to conditions to be agreed by it and the requesting State, including conditions relating to responsibility and the extent of effective measures to be taken. A State Party shall take no additional measures without the express authorisation of the flag State, except those necessary to relieve imminent danger to the lives of persons or those which derive from relevant bilateral or multilateral agreements.

6.   Each State Party shall designate an authority or, where necessary, authorities to receive and respond to requests for assistance, for confirmation of registry or of the right of a vessel to fly its flag and for authorisation to take appropriate measures. Such designation shall be notified through the Secretary-General to all other States Parties within one month of the designation.

7.   A State Party that has reasonable grounds to suspect that a vessel is engaged in the smuggling of migrants by sea and is without nationality or may be assimilated to a vessel without nationality may board and search the vessel. If evidence confirming the suspicion is found, that State Party shall take appropriate measures in accordance with relevant domestic and international law.

Article 9

Safeguard clauses

1.   Where a State Party takes measures against a vessel in accordance with article 8 of this Protocol, it shall:

(a)

ensure the safety and humane treatment of the persons on board;

(b)

take due account of the need not to endanger the security of the vessel or its cargo;

(c)

take due account of the need not to prejudice the commercial or legal interests of the flag State or any other interested State;

(d)

ensure, within available means, that any measure taken with regard to the vessel is environmentally sound.

2.   Where the grounds for measures taken pursuant to article 8 of this Protocol prove to be unfounded, the vessel shall be compensated for any loss or damage that may have been sustained, provided that the vessel has not committed any act justifying the measures taken.

3.   Any measure taken, adopted or implemented in accordance with this chapter shall take due account of the need not to interfere with or to affect:

(a)

the rights and obligations and the exercise of jurisdiction of coastal States in accordance with the international law of the sea; or

(b)

the authority of the flag State to exercise jurisdiction and control in administrative, technical and social matters involving the vessel.

4.   Any measure taken at sea pursuant to this chapter shall be carried out only by warships or military aircraft, or by other ships or aircraft clearly marked and identifiable as being on government service and authorised to that effect.

III.   PREVENTION, COOPERATION AND OTHER MEASURES

Article 10

Information

1.   Without prejudice to articles 27 and 28 of the Convention, States Parties, in particular those with common borders or located on routes along which migrants are smuggled, shall, for the purpose of achieving the objectives of this Protocol, exchange among themselves, consistent with their respective domestic legal and administrative systems, relevant information on matters such as:

(a)

embarkation and destination points, as well as routes, carriers and means of transportation, known to be or suspected of being used by an organised criminal group engaged in conduct set forth in article 6 of this Protocol;

(b)

the identity and methods of organisations or organised criminal groups known to be or suspected of being engaged in conduct set forth in article 6 of this Protocol;

(c)

the authenticity and proper form of travel documents issued by a State Party and the theft or related misuse of blank travel or identity documents;

(d)

means and methods of concealment and transportation of persons, the unlawful alteration, reproduction or acquisition or other misuse of travel or identity documents used in conduct set forth in article 6 of this Protocol and ways of detecting them;

(e)

legislative experiences and practices and measures to prevent and combat the conduct set forth in article 6 of this Protocol; and

(f)

scientific and technological information useful to law enforcement, so as to enhance each other's ability to prevent, detect and investigate the conduct set forth in article 6 of this Protocol and to prosecute those involved.

2.   A State Party that receives information shall comply with any request by the State Party that transmitted the information that places restrictions on its use.

Article 11

Border measures

1.   Without prejudice to international commitments in relation to the free movement of people, States Parties shall strengthen, to the extent possible, such border controls as may be necessary to prevent and detect the smuggling of migrants.

2.   Each State Party shall adopt legislative or other appropriate measures to prevent, to the extent possible, means of transport operated by commercial carriers from being used in the commission of the offence established in accordance with article 6, paragraph 1 (a), of this Protocol.

3.   Where appropriate, and without prejudice to applicable international conventions, such measures shall include establishing the obligation of commercial carriers, including any transportation company or the owner or operator of any means of transport, to ascertain that all passengers are in possession of the travel documents required for entry into the receiving State.

4.   Each State Party shall take the necessary measures, in accordance with its domestic law, to provide for sanctions in cases of violation of the obligation set forth in paragraph 3 of this article.

5.   Each State Party shall consider taking measures that permit, in accordance with its domestic law, the denial of entry or revocation of visas of persons implicated in the commission of offences established in accordance with this Protocol.

6.   Without prejudice to article 27 of the Convention, States Parties shall consider strengthening cooperation among border control agencies by, inter alia, establishing and maintaining direct channels of communication.

Article 12

Security and control of documents

Each State Party shall take such measures as may be necessary, within available means:

(a)

to ensure that travel or identity documents issued by it are of such quality that they cannot easily be misused and cannot readily be falsified or unlawfully altered, replicated or issued; and

(b)

to ensure the integrity and security of travel or identity documents issued by or on behalf of the State Party and to prevent their unlawful creation, issuance and use.

Article 13

Legitimacy and validity of documents

At the request of another State Party, a State Party shall, in accordance with its domestic law, verify within a reasonable time the legitimacy and validity of travel or identity documents issued or purported to have been issued in its name and suspected of being used for purposes of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

Article 14

Training and technical cooperation

1.   States Parties shall provide or strengthen specialised training for immigration and other relevant officials in preventing the conduct set forth in article 6 of this Protocol and in the humane treatment of migrants who have been the object of such conduct, while respecting their rights as set forth in this Protocol.

2.   States Parties shall cooperate with each other and with competent international organisations, non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society as appropriate to ensure that there is adequate personnel training in their territories to prevent, combat and eradicate the conduct set forth in article 6 of this Protocol and to protect the rights of migrants who have been the object of such conduct. Such training shall include:

(a)

improving the security and quality of travel documents;

(b)

recognizing and detecting fraudulent travel or identity documents;

(c)

Gathering criminal intelligence, relating in particular to the identification of organised criminal groups known to be or suspected of being engaged in conduct set forth in article 6 of this Protocol, the methods used to transport smuggled migrants, the misuse of travel or identity documents for purposes of conduct set forth in article 6 and the means of concealment used in the smuggling of migrants;

(d)

improving procedures for detecting smuggled persons at conventional and non-conventional points of entry and exit; and

(e)

the humane treatment of migrants and the protection of their rights as set forth in this Protocol.

3.   States Parties with relevant expertise shall consider providing technical assistance to States that are frequently countries of origin or transit for persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol. States Parties shall make every effort to provide the necessary resources, such as vehicles, computer systems and document readers, to combat the conduct set forth in article 6.

Article 15

Other prevention measures

1.   Each State Party shall take measures to ensure that it provides or strengthens information programmes to increase public awareness of the fact that the conduct set forth in article 6 of this Protocol is a criminal activity frequently perpetrated by organised criminal groups for profit and that it poses serious risks to the migrants concerned.

2.   In accordance with article 31 of the Convention, States Parties shall cooperate in the field of public information for the purpose of preventing potential migrants from falling victim to organised criminal groups.

3.   Each State Party shall promote or strengthen, as appropriate, development programmes and cooperation at the national, regional and international levels, taking into account the socio-economic realities of migration and paying special attention to economically and socially depressed areas, in order to combat the root socio-economic causes of the smuggling of migrants, such as poverty and underdevelopment.

Article 16

Protection and assistance measures

1.   In implementing this Protocol, each State Party shall take, consistent with its obligations under international law, all appropriate measures, including legislation if necessary, to preserve and protect the rights of persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol as accorded under applicable international law, in particular the right to life and the right not to be subjected to torture or other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment.

2.   Each State Party shall take appropriate measures to afford migrants appropriate protection against violence that may be inflicted upon them, whether by individuals or groups, by reason of being the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

3.   Each State Party shall afford appropriate assistance to migrants whose lives or safety are endangered by reason of being the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

4.   In applying the provisions of this article, States Parties shall take into account the special needs of women and children.

5.   In the case of the detention of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol, each State Party shall comply with its obligations under the Vienna Convention on Consular Relations, (1) where applicable, including that of informing the person concerned without delay about the provisions concerning notification to and communication with consular officers.

Article 17

Agreements and arrangements

States Parties shall consider the conclusion of bilateral or regional agreements or operational arrangements or understandings aimed at:

(a)

establishing the most appropriate and effective measures to prevent and combat the conduct set forth in article 6 of this Protocol; or

(b)

enhancing the provisions of this Protocol among themselves.

Article 18

Return of smuggled migrants

1.   Each State Party agrees to facilitate and accept, without undue or unreasonable delay, the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol and who is its national or who has the right of permanent residence in its territory at the time of return.

2.   Each State Party shall consider the possibility of facilitating and accepting the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol and who had the right of permanent residence in its territory at the time of entry into the receiving State in accordance with its domestic law.

3.   At the request of the receiving State Party, a requested State Party shall, without undue or unreasonable delay, verify whether a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol is its national or has the right of permanent residence in its territory.

4.   In order to facilitate the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol and is without proper documentation, the State Party of which that person is a national or in which he or she has the right of permanent residence shall agree to issue, at the request of the receiving State Party, such travel documents or other authorisation as may be necessary to enable the person to travel to and re-enter its territory.

5.   Each State Party involved with the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol shall take all appropriate measures to carry out the return in an orderly manner and with due regard for the safety and dignity of the person.

6.   States Parties may cooperate with relevant international organisations in the implementation of this article.

7.   This article shall be without prejudice to any right afforded to persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol by any domestic law of the receiving State Party.

8.   This article shall not affect the obligations entered into under any other applicable treaty, bilateral or multilateral, or any other applicable operational agreement or arrangement that governs, in whole or in part, the return of persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

IV.   FINAL PROVISIONS

Article 19

Saving clause

1.   Nothing in this Protocol shall affect the other rights, obligations and responsibilities of States and individuals under international law, including international humanitarian law and international human rights law and, in particular, where applicable, the 1951 Convention and the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees and the principle of non-refoulement as contained therein.

2.   The measures set forth in this Protocol shall be interpreted and applied in a way that is not discriminatory to persons on the ground that they are the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol. The interpretation and application of those measures shall be consistent with internationally recognised principles of non-discrimination.

Article 20

Settlement of disputes

1.   States Parties shall endeavour to settle disputes concerning the interpretation or application of this Protocol through negotiation.

2.   Any dispute between two or more States Parties concerning the interpretation or application of this Protocol that cannot be settled through negotiation within a reasonable time shall, at the request of one of those States Parties, be submitted to arbitration. If, six months after the date of the request for arbitration, those States Parties are unable to agree on the organisation of the arbitration, any one of those States Parties may refer the dispute to the International Court of Justice by request in accordance with the Statute of the Court.

3.   Each State Party may, at the time of signature, ratification, acceptance or approval of or accession to this Protocol, declare that it does not consider itself bound by paragraph 2 of this article. The other States Parties shall not be bound by paragraph 2 of this article with respect to any State Party that has made such a reservation.

4.   Any State Party that has made a reservation in accordance with paragraph 3 of this article may at any time withdraw that reservation by notification to the Secretary-General of the United Nations.

Article 21

Signature, ratification, acceptance, approval and accession

1.   This Protocol shall be open to all States for signature from 12 to 15 December 2000 in Palermo, Italy, and thereafter at United Nations Headquarters in New York until 12 December 2002.

2.   This Protocol shall also be open for signature by regional economic integration organisations provided that at least one member State of such organisation has signed this Protocol in accordance with paragraph 1 of this article.

3.   This Protocol is subject to ratification, acceptance or approval. Instruments of ratification, acceptance or approval shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. A regional economic integration organisation may deposit its instrument of ratification, acceptance or approval if at least one of its Member States has done likewise. In that instrument of ratification, acceptance or approval, such organisation shall declare the extent of its competence with respect to the matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

4.   This Protocol is open for accession by any State or any regional economic integration organisation of which at least one Member State is a Party to this Protocol. Instruments of accession shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. At the time of its accession, a regional economic integration organisation shall declare the extent of its competence with respect to matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

Article 22

Entry into force

1.   This Protocol shall enter into force on the 90th day after the date of deposit of the 40th instrument of ratification, acceptance, approval or accession, except that it shall not enter into force before the entry into force of the Convention. For the purpose of this paragraph, any instrument deposited by a regional economic integration organisation shall not be counted as additional to those deposited by member States of such organisation.

2.   For each State or regional economic integration organisation ratifying, accepting, approving or acceding to this Protocol after the deposit of the 40th instrument of such action, this Protocol shall enter into force on the 30th day after the date of deposit by such State or organisation of the relevant instrument or on the date this Protocol enters into force pursuant to paragraph 1 of this article, whichever is the later.

Article 23

Amendment

1.   After the expiry of five years from the entry into force of this Protocol, a State Party to the Protocol may propose an amendment and file it with the Secretary-General of the United Nations, who shall thereupon communicate the proposed amendment to the States Parties and to the Conference of the Parties to the Convention for the purpose of considering and deciding on the proposal. The States Parties to this Protocol meeting at the Conference of the Parties shall make every effort to achieve consensus on each amendment. If all efforts at consensus have been exhausted and no agreement has been reached, the amendment shall, as a last resort, require for its adoption a two-thirds majority vote of the States Parties to this Protocol present and voting at the meeting of the Conference of the Parties.

2.   Regional economic integration organisations, in matters within their competence, shall exercise their right to vote under this article with a number of votes equal to the number of their Member States that are Parties to this Protocol. Such organisations shall not exercise their right to vote if their member States exercise theirs and vice versa.

3.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article is subject to ratification, acceptance or approval by States Parties.

4.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article shall enter into force in respect of a State Party 90 days after the date of the deposit with the Secretary-General of the United Nations of an instrument of ratification, acceptance or approval of such amendment.

5.   When an amendment enters into force, it shall be binding on those States Parties which have expressed their consent to be bound by it. Other States Parties shall still be bound by the provisions of this Protocol and any earlier amendments that they have ratified, accepted or approved.

Article 24

Denunciation

1.   A State Party may denounce this Protocol by written notification to the Secretary-General of the United Nations. Such denunciation shall become effective one year after the date of receipt of the notification by the Secretary-General.

2.   A regional economic integration organisation shall cease to be a Party to this Protocol when all of its member States have denounced it.

Article 25

Depositary and languages

1.   The Secretary-General of the United Nations is designated depositary of this Protocol.

2.   The original of this Protocol, of which the Arabic, Chinese, English, French, Russian and Spanish texts are equally authentic, shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations.

IN WITNESS WHEREOF, the undersigned plenipotentiaries, being duly authorised thereto by their respective Governments, have signed this Protocol.


(1)  Ibid., vol. 596, Nos 8638 to 8640.


LIITE II

Julistus Euroopan yhteisön toimivallasta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa

Pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön hyväksymiskirjan mukana on oltava julistus, josta ilmenevät ne pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joiden osalta pöytäkirjan osapuolina olevat järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa järjestölle.

Maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan Euroopan yhteisölle siirretyn toimivallan osalta sellaisiin alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 299 artiklassa ja siihen liittyvissä pöytäkirjoissa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

Tämä julistus ei vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaisesti ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Tämä julistus ei vaikuta myöskään Tanskan asemaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Perustamissopimuksen 299 artiklan nojalla tätä julistusta ei sovelleta niihin jäsenvaltioiden alueisiin, joihin ei sovelleta myöskään perustamissopimusta, eikä se vaikuta asianomaisten jäsenvaltioiden pöytäkirjan perusteella näiden alueiden puolesta ja eduksi mahdollisesti antamiin säädöksiin tai lausumiin. Edellä mainitun määräyksen mukaisesti tästä julistuksesta ilmenee jäsenvaltioiden perustamissopimusten nojalla yhteisölle siirtämä toimivalta pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Yhteisön toimivallan soveltamisala ja käyttö kehittyvät jatkuvasti, sillä yhteisö hyväksyy lisää asiaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä ja yhteisö täydentää tai muuttaa tarvittaessa tätä julistusta pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

Yhteisö toteaa, että sillä on toimivalta asioissa, jotka koskevat jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä, ulkorajoilla suoritettaviin henkilötarkastuksiin liittyvien vaatimusten ja menettelyjen sääntelemistä ja enintään kolme kuukautta kestävää oleskelua varten myönnettäviä viisumeja. Yhteisöllä on myös valtuudet toteuttaa maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä, jotka liittyvät maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiin, ja toimenpiteitä laittoman maahanmuuton ja laittoman oleskelun torjumiseksi, maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttaminen mukaan luettuna. Lisäksi se voi toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden asianomaisten hallintoyksiköiden keskinäinen sekä niiden ja komission välinen yhteistyö edellä mainituilla aloilla. Näillä aloilla yhteisö on hyväksynyt sääntöjä ja määräyksiä, ja jos se on tehnyt näin, ainoastaan yhteisön kuuluu osallistua ulkoisiin toimiin yhteisön ulkopuolisten maiden tai toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Lisäksi yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka täydentää jäsenvaltioiden omia toimia ja käsittää määräyksiä, joiden tavoitteena on ehkäistä ja torjua maahanmuuttajien salakuljetus.


22.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 262/34


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006,

kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan

(2006/617/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 2 alakohdan ja 63 artiklan 3 alakohdan sekä 66 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti komission neuvottelemaan pöytäkirjasta yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

(2)

Neuvosto antoi komissiolle ohjeet neuvotella yhteisön liittymisestä kyseiseen kansainväliseen välineeseen.

(3)

Neuvottelut saatiin tuloksellisesti päätökseen, ja 12 päivänä joulukuuta 2000 yhteisö allekirjoitti laaditun välineen 8 päivänä joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/87/EY (2) mukaisesti.

(4)

Eräät jäsenvaltiot ovat jo liittyneet pöytäkirjaan, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ratifiointiprosessi on vielä kesken.

(5)

Tämä päätös ei vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaisesti ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti; näin ollen tämä päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Irlantia siltä osin kuin se koskee yhteisön ulkoisen toimivallan käyttämistä aloilla, joilla yhteisön sisäinen lainsäädäntö ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja/tai Irlantia.

(6)

Tämä päätös ei vaikuta Tanskan asemaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti; näin ollen Tanska ei osallistu sen tekemiseen eikä se sido sitä.

(7)

Yhteisö hyväksyi yleissopimuksen lopullisesti 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/579/EY (3), mikä on yleissopimuksen 37 artiklan 2 kappaleen mukaan edellytys sille, että yhteisö voi tulla pöytäkirjan osapuoleksi.

(8)

Yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleessa ja pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleessa asetetut muut edellytykset sille, että yhteisö voi tallettaa hyväksymiskirjan, ovat täyttyneet.

(9)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen olisi hyväksyttävä yhteisön puolesta.

(10)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen yhteisön puolesta olisi hyväksyttävä erillisellä neuvoston päätöksellä. (4)

11)

Hyväksymiskirjan tallettaessaan yhteisön olisi myös talletettava julistus, josta ilmenee yhteisön toimivalta salakuljetusta koskevan pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleen mukaan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskeva lisäpöytäkirja, joka on liitteenä I.

Yhteisön virallista vahvistamista koskevaan asiakirjaan sisältyy liitteenä II oleva julistus, josta ilmenee pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleen mukaisesti yhteisön toimivalta.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan.

3 artikla

Oikeutetaan neuvoston puheenjohtaja nimeämään henkilö, jolla on valtuudet tallettaa virallista vahvistamista koskeva asiakirja yhteisöä sitovasti.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 24 päivänä heinäkuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. RAJAMÄKI


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 30, 1.2.2001, s. 44.

(3)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 69.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 24.


LIITE I

PROTOCOL

against the Smuggling of Migrants by Land, Sea and Air, supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

PREAMBLE

THE STATES PARTIES TO THIS PROTOCOL,

DECLARING that effective action to prevent and combat the smuggling of migrants by land, sea and air requires a comprehensive international approach, including cooperation, the exchange of information and other appropriate measures, including socio-economic measures, at the national, regional and international levels,

RECALLING General Assembly resolution 54/212 of 22 December 1999, in which the Assembly urged Member States and the United Nations system to strengthen international cooperation in the area of international migration and development in order to address the root causes of migration, especially those related to poverty, and to maximize the benefits of international migration to those concerned, and encouraged, where relevant, interregional, regional and subregional mechanisms to continue to address the question of migration and development,

CONVINCED of the need to provide migrants with humane treatment and full protection of their rights,

TAKING INTO ACCOUNT the fact that, despite work undertaken in other international forums, there is no universal instrument that addresses all aspects of smuggling of migrants and other related issues,

CONCERNED at the significant increase in the activities of organised criminal groups in smuggling of migrants and other related criminal activities set forth in this Protocol, which bring great harm to the States concerned,

ALSO CONCERNED that the smuggling of migrants can endanger the lives or security of the migrants involved,

RECALLING General Assembly resolution 53/111 of 9 December 1998, in which the Assembly decided to establish an open-ended intergovernmental ad hoc committee for the purpose of elaborating a comprehensive international convention against transnational organised crime and of discussing the elaboration of, inter alia, an international instrument addressing illegal trafficking in and transporting of migrants, including by sea,

CONVINCED that supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime with an international instrument against the smuggling of migrants by land, sea and air will be useful in preventing and combating that crime,

HAVE AGREED AS FOLLOWS:

I.   GENERAL PROVISIONS

Article 1

Relation with the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

1.   This Protocol supplements the United Nations Convention against Transnational Organised Crime. It shall be interpreted together with the Convention.

2.   The provisions of the Convention shall apply, mutatis mutandis, to this Protocol unless otherwise provided herein.

3.   The offences established in accordance with article 6 of this Protocol shall be regarded as offences established in accordance with the Convention.

Article 2

Statement of purpose

The purpose of this Protocol is to prevent and combat the smuggling of migrants, as well as to promote cooperation among States Parties to that end, while protecting the rights of smuggled migrants.

Article 3

Use of terms

For the purposes of this Protocol:

(a)

‘smuggling of migrants’ shall mean the procurement, in order to obtain, directly or indirectly, a financial or other material benefit, of the illegal entry of a person into a State Party of which the person is not a national or a permanent resident;

(b)

‘illegal entry’ shall mean crossing borders without complying with the necessary requirements for legal entry into the receiving State;

(c)

‘fraudulent travel or identity document’ shall mean any travel or identity document:

(i)

that has been falsely made or altered in some material way by anyone other than a person or agency lawfully authorised to make or issue the travel or identity document on behalf of a State; or

(ii)

that has been improperly issued or obtained through misrepresentation, corruption or duress or in any other unlawful manner; or

(iii)

that is being used by a person other than the rightful holder;

(d)

‘vessel’ shall mean any type of water craft, including non-displacement craft and seaplanes, used or capable of being used as a means of transportation on water, except a warship, naval auxiliary or other vessel owned or operated by a Government and used, for the time being, only on government non-commercial service.

Article 4

Scope of application

This Protocol shall apply, except as otherwise stated herein, to the prevention, investigation and prosecution of the offences established in accordance with article 6 of this Protocol, where the offences are transnational in nature and involve an organised criminal group, as well as to the protection of the rights of persons who have been the object of such offences.

Article 5

Criminal liability of migrants

Migrants shall not become liable to criminal prosecution under this Protocol for the fact of having been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

Article 6

Criminalisation

1.   Each State Party shall adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences, when committed intentionally and in order to obtain, directly or indirectly, a financial or other material benefit:

(a)

the smuggling of migrants;

(b)

when committed for the purpose of enabling the smuggling of migrants:

(i)

producing a fraudulent travel or identity document;

(ii)

procuring, providing or possessing such a document;

(c)

enabling a person who is not a national or a permanent resident to remain in the State concerned without complying with the necessary requirements for legally remaining in the State by the means mentioned in subparagraph (b) of this paragraph or any other illegal means.

2.   Each State Party shall also adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences:

(a)

subject to the basic concepts of its legal system, attempting to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article;

(b)

participating as an accomplice in an offence established in accordance with paragraph 1 (a), (b) (i) or (c) of this article and, subject to the basic concepts of its legal system, participating as an accomplice in an offence established in accordance with paragraph 1 (b) (ii) of this article;

(c)

organising or directing other persons to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article.

3.   Each State Party shall adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as aggravating circumstances to the offences established in accordance with paragraph 1 (a), (b) (i) and (c) of this article and, subject to the basic concepts of its legal system, to the offences established in accordance with paragraph 2 (b) and (c) of this article, circumstances:

(a)

that endanger, or are likely to endanger, the lives or safety of the migrants concerned; or

(b)

that entail inhuman or degrading treatment, including for exploitation, of such migrants.

4.   Nothing in this Protocol shall prevent a State Party from taking measures against a person whose conduct constitutes an offence under its domestic law.

II.   SMUGGLING OF MIGRANTS BY SEA

Article 7

Cooperation

States Parties shall cooperate to the fullest extent possible to prevent and suppress the smuggling of migrants by sea, in accordance with the international law of the sea.

Article 8

Measures against the smuggling of migrants by sea

1.   A State Party that has reasonable grounds to suspect that a vessel that is flying its flag or claiming its registry, that is without nationality or that, though flying a foreign flag or refusing to show a flag, is in reality of the nationality of the State Party concerned is engaged in the smuggling of migrants by sea may request the assistance of other States Parties in suppressing the use of the vessel for that purpose. The States Parties so requested shall render such assistance to the extent possible within their means.

2.   A State Party that has reasonable grounds to suspect that a vessel exercising freedom of navigation in accordance with international law and flying the flag or displaying the marks of registry of another State Party is engaged in the smuggling of migrants by sea may so notify the flag State, request confirmation of registry and, if confirmed, request authorisation from the flag State to take appropriate measures with regard to that vessel. The flag State may authorise the requesting State, inter alia:

(a)

to board the vessel;

(b)

to search the vessel; and

(c)

if evidence is found that the vessel is engaged in the smuggling of migrants by sea, to take appropriate measures with respect to the vessel and persons and cargo on board, as authorised by the flag State.

3.   A State Party that has taken any measure in accordance with paragraph 2 of this article shall promptly inform the flag State concerned of the results of that measure.

4.   A State Party shall respond expeditiously to a request from another State Party to determine whether a vessel that is claiming its registry or flying its flag is entitled to do so and to a request for authorisation made in accordance with paragraph 2 of this article.

5.   A flag State may, consistent with article 7 of this Protocol, subject its authorisation to conditions to be agreed by it and the requesting State, including conditions relating to responsibility and the extent of effective measures to be taken. A State Party shall take no additional measures without the express authorisation of the flag State, except those necessary to relieve imminent danger to the lives of persons or those which derive from relevant bilateral or multilateral agreements.

6.   Each State Party shall designate an authority or, where necessary, authorities to receive and respond to requests for assistance, for confirmation of registry or of the right of a vessel to fly its flag and for authorisation to take appropriate measures. Such designation shall be notified through the Secretary-General to all other States Parties within one month of the designation.

7.   A State Party that has reasonable grounds to suspect that a vessel is engaged in the smuggling of migrants by sea and is without nationality or may be assimilated to a vessel without nationality may board and search the vessel. If evidence confirming the suspicion is found, that State Party shall take appropriate measures in accordance with relevant domestic and international law.

Article 9

Safeguard clauses

1.   Where a State Party takes measures against a vessel in accordance with article 8 of this Protocol, it shall:

(a)

ensure the safety and humane treatment of the persons on board;

(b)

take due account of the need not to endanger the security of the vessel or its cargo;

(c)

take due account of the need not to prejudice the commercial or legal interests of the flag State or any other interested State;

(d)

ensure, within available means, that any measure taken with regard to the vessel is environmentally sound.

2.   Where the grounds for measures taken pursuant to article 8 of this Protocol prove to be unfounded, the vessel shall be compensated for any loss or damage that may have been sustained, provided that the vessel has not committed any act justifying the measures taken.

3.   Any measure taken, adopted or implemented in accordance with this chapter shall take due account of the need not to interfere with or to affect:

(a)

the rights and obligations and the exercise of jurisdiction of coastal States in accordance with the international law of the sea; or

(b)

the authority of the flag State to exercise jurisdiction and control in administrative, technical and social matters involving the vessel.

4.   Any measure taken at sea pursuant to this chapter shall be carried out only by warships or military aircraft, or by other ships or aircraft clearly marked and identifiable as being on government service and authorised to that effect.

III.   PREVENTION, COOPERATION AND OTHER MEASURES

Article 10

Information

1.   Without prejudice to articles 27 and 28 of the Convention, States Parties, in particular those with common borders or located on routes along which migrants are smuggled, shall, for the purpose of achieving the objectives of this Protocol, exchange among themselves, consistent with their respective domestic legal and administrative systems, relevant information on matters such as:

(a)

embarkation and destination points, as well as routes, carriers and means of transportation, known to be or suspected of being used by an organised criminal group engaged in conduct set forth in article 6 of this Protocol;

(b)

the identity and methods of organisations or organised criminal groups known to be or suspected of being engaged in conduct set forth in article 6 of this Protocol;

(c)

the authenticity and proper form of travel documents issued by a State Party and the theft or related misuse of blank travel or identity documents;

(d)

means and methods of concealment and transportation of persons, the unlawful alteration, reproduction or acquisition or other misuse of travel or identity documents used in conduct set forth in article 6 of this Protocol and ways of detecting them;

(e)

legislative experiences and practices and measures to prevent and combat the conduct set forth in article 6 of this Protocol; and

(f)

scientific and technological information useful to law enforcement, so as to enhance each other's ability to prevent, detect and investigate the conduct set forth in article 6 of this Protocol and to prosecute those involved.

2.   A State Party that receives information shall comply with any request by the State Party that transmitted the information that places restrictions on its use.

Article 11

Border measures

1.   Without prejudice to international commitments in relation to the free movement of people, States Parties shall strengthen, to the extent possible, such border controls as may be necessary to prevent and detect the smuggling of migrants.

2.   Each State Party shall adopt legislative or other appropriate measures to prevent, to the extent possible, means of transport operated by commercial carriers from being used in the commission of the offence established in accordance with article 6, paragraph 1 (a), of this Protocol.

3.   Where appropriate, and without prejudice to applicable international conventions, such measures shall include establishing the obligation of commercial carriers, including any transportation company or the owner or operator of any means of transport, to ascertain that all passengers are in possession of the travel documents required for entry into the receiving State.

4.   Each State Party shall take the necessary measures, in accordance with its domestic law, to provide for sanctions in cases of violation of the obligation set forth in paragraph 3 of this article.

5.   Each State Party shall consider taking measures that permit, in accordance with its domestic law, the denial of entry or revocation of visas of persons implicated in the commission of offences established in accordance with this Protocol.

6.   Without prejudice to article 27 of the Convention, States Parties shall consider strengthening cooperation among border control agencies by, inter alia, establishing and maintaining direct channels of communication.

Article 12

Security and control of documents

Each State Party shall take such measures as may be necessary, within available means:

(a)

to ensure that travel or identity documents issued by it are of such quality that they cannot easily be misused and cannot readily be falsified or unlawfully altered, replicated or issued; and

(b)

to ensure the integrity and security of travel or identity documents issued by or on behalf of the State Party and to prevent their unlawful creation, issuance and use.

Article 13

Legitimacy and validity of documents

At the request of another State Party, a State Party shall, in accordance with its domestic law, verify within a reasonable time the legitimacy and validity of travel or identity documents issued or purported to have been issued in its name and suspected of being used for purposes of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

Article 14

Training and technical cooperation

1.   States Parties shall provide or strengthen specialised training for immigration and other relevant officials in preventing the conduct set forth in article 6 of this Protocol and in the humane treatment of migrants who have been the object of such conduct, while respecting their rights as set forth in this Protocol.

2.   States Parties shall cooperate with each other and with competent international organisations, non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society as appropriate to ensure that there is adequate personnel training in their territories to prevent, combat and eradicate the conduct set forth in article 6 of this Protocol and to protect the rights of migrants who have been the object of such conduct. Such training shall include:

(a)

improving the security and quality of travel documents;

(b)

recognizing and detecting fraudulent travel or identity documents;

(c)

Gathering criminal intelligence, relating in particular to the identification of organised criminal groups known to be or suspected of being engaged in conduct set forth in article 6 of this Protocol, the methods used to transport smuggled migrants, the misuse of travel or identity documents for purposes of conduct set forth in article 6 and the means of concealment used in the smuggling of migrants;

(d)

improving procedures for detecting smuggled persons at conventional and non-conventional points of entry and exit; and

(e)

the humane treatment of migrants and the protection of their rights as set forth in this Protocol.

3.   States Parties with relevant expertise shall consider providing technical assistance to States that are frequently countries of origin or transit for persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol. States Parties shall make every effort to provide the necessary resources, such as vehicles, computer systems and document readers, to combat the conduct set forth in article 6.

Article 15

Other prevention measures

1.   Each State Party shall take measures to ensure that it provides or strengthens information programmes to increase public awareness of the fact that the conduct set forth in article 6 of this Protocol is a criminal activity frequently perpetrated by organised criminal groups for profit and that it poses serious risks to the migrants concerned.

2.   In accordance with article 31 of the Convention, States Parties shall cooperate in the field of public information for the purpose of preventing potential migrants from falling victim to organised criminal groups.

3.   Each State Party shall promote or strengthen, as appropriate, development programmes and cooperation at the national, regional and international levels, taking into account the socio-economic realities of migration and paying special attention to economically and socially depressed areas, in order to combat the root socio-economic causes of the smuggling of migrants, such as poverty and underdevelopment.

Article 16

Protection and assistance measures

1.   In implementing this Protocol, each State Party shall take, consistent with its obligations under international law, all appropriate measures, including legislation if necessary, to preserve and protect the rights of persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol as accorded under applicable international law, in particular the right to life and the right not to be subjected to torture or other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment.

2.   Each State Party shall take appropriate measures to afford migrants appropriate protection against violence that may be inflicted upon them, whether by individuals or groups, by reason of being the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

3.   Each State Party shall afford appropriate assistance to migrants whose lives or safety are endangered by reason of being the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

4.   In applying the provisions of this article, States Parties shall take into account the special needs of women and children.

5.   In the case of the detention of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol, each State Party shall comply with its obligations under the Vienna Convention on Consular Relations, (1) where applicable, including that of informing the person concerned without delay about the provisions concerning notification to and communication with consular officers.

Article 17

Agreements and arrangements

States Parties shall consider the conclusion of bilateral or regional agreements or operational arrangements or understandings aimed at:

(a)

establishing the most appropriate and effective measures to prevent and combat the conduct set forth in article 6 of this Protocol; or

(b)

enhancing the provisions of this Protocol among themselves.

Article 18

Return of smuggled migrants

1.   Each State Party agrees to facilitate and accept, without undue or unreasonable delay, the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol and who is its national or who has the right of permanent residence in its territory at the time of return.

2.   Each State Party shall consider the possibility of facilitating and accepting the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol and who had the right of permanent residence in its territory at the time of entry into the receiving State in accordance with its domestic law.

3.   At the request of the receiving State Party, a requested State Party shall, without undue or unreasonable delay, verify whether a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol is its national or has the right of permanent residence in its territory.

4.   In order to facilitate the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol and is without proper documentation, the State Party of which that person is a national or in which he or she has the right of permanent residence shall agree to issue, at the request of the receiving State Party, such travel documents or other authorisation as may be necessary to enable the person to travel to and re-enter its territory.

5.   Each State Party involved with the return of a person who has been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol shall take all appropriate measures to carry out the return in an orderly manner and with due regard for the safety and dignity of the person.

6.   States Parties may cooperate with relevant international organisations in the implementation of this article.

7.   This article shall be without prejudice to any right afforded to persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol by any domestic law of the receiving State Party.

8.   This article shall not affect the obligations entered into under any other applicable treaty, bilateral or multilateral, or any other applicable operational agreement or arrangement that governs, in whole or in part, the return of persons who have been the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol.

IV.   FINAL PROVISIONS

Article 19

Saving clause

1.   Nothing in this Protocol shall affect the other rights, obligations and responsibilities of States and individuals under international law, including international humanitarian law and international human rights law and, in particular, where applicable, the 1951 Convention and the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees and the principle of non-refoulement as contained therein.

2.   The measures set forth in this Protocol shall be interpreted and applied in a way that is not discriminatory to persons on the ground that they are the object of conduct set forth in article 6 of this Protocol. The interpretation and application of those measures shall be consistent with internationally recognised principles of non-discrimination.

Article 20

Settlement of disputes

1.   States Parties shall endeavour to settle disputes concerning the interpretation or application of this Protocol through negotiation.

2.   Any dispute between two or more States Parties concerning the interpretation or application of this Protocol that cannot be settled through negotiation within a reasonable time shall, at the request of one of those States Parties, be submitted to arbitration. If, six months after the date of the request for arbitration, those States Parties are unable to agree on the organisation of the arbitration, any one of those States Parties may refer the dispute to the International Court of Justice by request in accordance with the Statute of the Court.

3.   Each State Party may, at the time of signature, ratification, acceptance or approval of or accession to this Protocol, declare that it does not consider itself bound by paragraph 2 of this article. The other States Parties shall not be bound by paragraph 2 of this article with respect to any State Party that has made such a reservation.

4.   Any State Party that has made a reservation in accordance with paragraph 3 of this article may at any time withdraw that reservation by notification to the Secretary-General of the United Nations.

Article 21

Signature, ratification, acceptance, approval and accession

1.   This Protocol shall be open to all States for signature from 12 to 15 December 2000 in Palermo, Italy, and thereafter at United Nations Headquarters in New York until 12 December 2002.

2.   This Protocol shall also be open for signature by regional economic integration organisations provided that at least one member State of such organisation has signed this Protocol in accordance with paragraph 1 of this article.

3.   This Protocol is subject to ratification, acceptance or approval. Instruments of ratification, acceptance or approval shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. A regional economic integration organisation may deposit its instrument of ratification, acceptance or approval if at least one of its Member States has done likewise. In that instrument of ratification, acceptance or approval, such organisation shall declare the extent of its competence with respect to the matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

4.   This Protocol is open for accession by any State or any regional economic integration organisation of which at least one Member State is a Party to this Protocol. Instruments of accession shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. At the time of its accession, a regional economic integration organisation shall declare the extent of its competence with respect to matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

Article 22

Entry into force

1.   This Protocol shall enter into force on the 90th day after the date of deposit of the 40th instrument of ratification, acceptance, approval or accession, except that it shall not enter into force before the entry into force of the Convention. For the purpose of this paragraph, any instrument deposited by a regional economic integration organisation shall not be counted as additional to those deposited by member States of such organisation.

2.   For each State or regional economic integration organisation ratifying, accepting, approving or acceding to this Protocol after the deposit of the 40th instrument of such action, this Protocol shall enter into force on the 30th day after the date of deposit by such State or organisation of the relevant instrument or on the date this Protocol enters into force pursuant to paragraph 1 of this article, whichever is the later.

Article 23

Amendment

1.   After the expiry of five years from the entry into force of this Protocol, a State Party to the Protocol may propose an amendment and file it with the Secretary-General of the United Nations, who shall thereupon communicate the proposed amendment to the States Parties and to the Conference of the Parties to the Convention for the purpose of considering and deciding on the proposal. The States Parties to this Protocol meeting at the Conference of the Parties shall make every effort to achieve consensus on each amendment. If all efforts at consensus have been exhausted and no agreement has been reached, the amendment shall, as a last resort, require for its adoption a two-thirds majority vote of the States Parties to this Protocol present and voting at the meeting of the Conference of the Parties.

2.   Regional economic integration organisations, in matters within their competence, shall exercise their right to vote under this article with a number of votes equal to the number of their Member States that are Parties to this Protocol. Such organisations shall not exercise their right to vote if their member States exercise theirs and vice versa.

3.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article is subject to ratification, acceptance or approval by States Parties.

4.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article shall enter into force in respect of a State Party 90 days after the date of the deposit with the Secretary-General of the United Nations of an instrument of ratification, acceptance or approval of such amendment.

5.   When an amendment enters into force, it shall be binding on those States Parties which have expressed their consent to be bound by it. Other States Parties shall still be bound by the provisions of this Protocol and any earlier amendments that they have ratified, accepted or approved.

Article 24

Denunciation

1.   A State Party may denounce this Protocol by written notification to the Secretary-General of the United Nations. Such denunciation shall become effective one year after the date of receipt of the notification by the Secretary-General.

2.   A regional economic integration organisation shall cease to be a Party to this Protocol when all of its member States have denounced it.

Article 25

Depositary and languages

1.   The Secretary-General of the United Nations is designated depositary of this Protocol.

2.   The original of this Protocol, of which the Arabic, Chinese, English, French, Russian and Spanish texts are equally authentic, shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations.

IN WITNESS WHEREOF, the undersigned plenipotentiaries, being duly authorised thereto by their respective Governments, have signed this Protocol.


(1)  Ibid., vol. 596, Nos 8638 to 8640.


LIITE II

Julistus Euroopan yhteisön toimivallasta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa

Pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön hyväksymiskirjan mukana on oltava julistus, josta ilmenevät ne pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joiden osalta pöytäkirjan osapuolina olevat järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa järjestölle.

Maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan Euroopan yhteisölle siirretyn toimivallan osalta sellaisiin alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 299 artiklassa ja siihen liittyvissä pöytäkirjoissa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

Tämä pöytäkirja ei vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaisesti ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Tämä julistus ei vaikuta myöskään Tanskan asemaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Perustamissopimuksen 299 artiklan nojalla tätä julistusta ei sovelleta niihin jäsenvaltioiden alueisiin, joihin ei sovelleta myöskään perustamissopimusta, eikä se vaikuta asianomaisten jäsenvaltioiden pöytäkirjan perusteella näiden alueiden puolesta ja eduksi mahdollisesti antamiin säädöksiin tai lausumiin. Edellä mainitun määräyksen mukaisesti julistuksesta ilmenee jäsenvaltioiden perustamissopimusten nojalla yhteisölle siirtämä toimivalta pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Yhteisön toimivallan soveltamisala ja käyttö kehittyvät jatkuvasti, sillä yhteisö hyväksyy lisää asiaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä ja yhteisö täydentää tai muuttaa tarvittaessa tätä julistusta pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

Yhteisö toteaa, että sillä on toimivalta asioissa, jotka koskevat jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä, ulkorajoilla suoritettaviin henkilötarkastuksiin liittyvien vaatimusten ja menettelyjen sääntelemistä ja enintään kolme kuukautta kestävää oleskelua varten myönnettäviä viisumeja. Yhteisöllä on myös valtuudet toteuttaa maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä, jotka liittyvät maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiin, ja toimenpiteitä laittoman maahanmuuton ja laittoman oleskelun torjumiseksi, maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttaminen mukaan luettuna. Lisäksi se voi toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden asianomaisten hallintoyksiköiden keskinäinen sekä niiden ja komission välinen yhteistyö edellä mainituilla aloilla. Näillä aloilla yhteisö on hyväksynyt sääntöjä ja määräyksiä, ja jos se on tehnyt näin, ainoastaan yhteisön kuuluu osallistua ulkoisiin toimiin yhteisön ulkopuolisten maiden tai toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Lisäksi yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka täydentää jäsenvaltioiden omia toimia ja käsittää määräyksiä, joiden tavoitteena on ehkäistä ja torjua maahanmuuttajien salakuljetus.


22.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 262/44


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006,

kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan

(2006/618/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 179 ja 181 a artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti komission neuvottelemaan pöytäkirjasta yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

(2)

Neuvosto antoi komissiolle ohjeet neuvotella yhteisön liittymisestä kyseiseen kansainväliseen välineeseen.

(3)

Neuvottelut saatiin tuloksellisesti päätökseen, ja 12 päivänä joulukuuta 2000 yhteisö allekirjoitti laaditun välineen 8 päivänä joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/87/EY (2) mukaisesti.

(4)

Eräät jäsenvaltiot ovat jo liittyneet pöytäkirjaan, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ratifiointiprosessi on vielä kesken.

(5)

Euroopan yhteisö hyväksyi yleissopimuksen lopullisesti 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/579/EY (3), mikä on yleissopimuksen 37 artiklan 2 kappaleen mukaan edellytys sille, että Euroopan yhteisö voi tulla pöytäkirjan osapuoleksi.

(6)

Yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleessa ja pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleessa asetetut muut edellytykset sille, että yhteisö voi tallettaa hyväksymiskirjan, ovat täyttyneet.

(7)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen olisi hyväksyttävä yhteisön puolesta.

(8)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen yhteisön puolesta olisi hyväksyttävä erillisellä neuvoston päätöksellä (4).

(9)

Hyväksymiskirjan tallettaessaan yhteisön olisi myös talletettava ihmiskauppaa koskevan pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleen mukainen julistus, josta ilmenee yhteisön toimivalta pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskeva lisäpöytäkirja, joka on liitteenä I.

Yhteisön virallista vahvistamista koskevaan asiakirjaan sisältyy liitteenä II oleva julistus, josta ilmenee pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleen mukaisesti yhteisön toimivalta.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan.

3 artikla

Oikeutetaan neuvoston puheenjohtaja nimeämään henkilö, jolla on valtuudet tallettaa virallista vahvistamista koskeva asiakirja yhteisöä sitovasti.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 24 päivänä heinäkuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. RAJAMÄKI


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 30, 1.2.2001, s. 44.

(3)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 69.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 51.


LIITE I

PROTOCOL

to Prevent, Suppress and Punish Trafficking in Persons, Especially Women and Children, supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

PREAMBLE

THE STATES PARTIES TO THIS PROTOCOL,

DECLARING that effective action to prevent and combat trafficking in persons, especially women and children, requires a comprehensive international approach in the countries of origin, transit and destination that includes measures to prevent such trafficking, to punish the traffickers and to protect the victims of such trafficking, including by protecting their internationally recognised human rights,

TAKING INTO ACCOUNT the fact that, despite the existence of a variety of international instruments containing rules and practical measures to combat the exploitation of persons, especially women and children, there is no universal instrument that addresses all aspects of trafficking in persons,

CONCERNED that, in the absence of such an instrument, persons who are vulnerable to trafficking will not be sufficiently protected,

RECALLING General Assembly resolution 53/111 of 9 December 1998, in which the Assembly decided to establish an open-ended intergovernmental ad hoc committee for the purpose of elaborating a comprehensive international convention against transnational organised crime and of discussing the elaboration of, inter alia, an international instrument addressing trafficking in women and children,

CONVINCED that supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime with an international instrument for the prevention, suppression and punishment of trafficking in persons, especially women and children, will be useful in preventing and combating that crime,

HAVE AGREED AS FOLLOWS:

I.   GENERAL PROVISIONS

Article 1

Relation with the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

1.   This Protocol supplements the United Nations Convention against Transnational Organised Crime. It shall be interpreted together with the Convention.

2.   The provisions of the Convention shall apply, mutatis mutandis, to this Protocol unless otherwise provided herein.

3.   The offences established in accordance with article 5 of this Protocol shall be regarded as offences established in accordance with the Convention.

Article 2

Statement of purpose

The purposes of this Protocol are:

(a)

to prevent and combat trafficking in persons, paying particular attention to women and children;

(b)

to protect and assist the victims of such trafficking, with full respect for their human rights; and

(c)

to promote cooperation among States Parties in order to meet those objectives.

Article 3

Use of terms

For the purposes of this Protocol:

(a)

‘trafficking in persons’ shall mean the recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of persons, by means of the threat or use of force or other forms of coercion, of abduction, of fraud, of deception, of the abuse of power or of a position of vulnerability or of the giving or receiving of payments or benefits to achieve the consent of a person having control over another person, for the purpose of exploitation. Exploitation shall include, at a minimum, the exploitation of the prostitution of others or other forms of sexual exploitation, forced labour or services, slavery or practices similar to slavery, servitude or the removal of organs;

(b)

the consent of a victim of trafficking in persons to the intended exploitation set forth in subparagraph (a) of this article shall be irrelevant where any of the means set forth in subparagraph (a) have been used;

(c)

the recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of a child for the purpose of exploitation shall be considered ‘trafficking in persons’ even if this does not involve any of the means set forth in subparagraph (a) of this article;

(d)

‘child’ shall mean any person under 18 years of age.

Article 4

Scope of application

This Protocol shall apply, except as otherwise stated herein, to the prevention, investigation and prosecution of the offences established in accordance with article 5 of this Protocol, where those offences are transnational in nature and involve an organised criminal group, as well as to the protection of victims of such offences.

Article 5

Criminalisation

1.   Each State Party shall adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences the conduct set forth in article 3 of this Protocol, when committed intentionally.

2.   Each State Party shall also adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences:

(a)

subject to the basic concepts of its legal system, attempting to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article;

(b)

participating as an accomplice in an offence established in accordance with paragraph 1 of this article; and

(c)

organising or directing other persons to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article.

II.   PROTECTION OF VICTIMS OF TRAFFICKING IN PERSONS

Article 6

Assistance to and protection of victims of trafficking in persons

1.   In appropriate cases and to the extent possible under its domestic law, each State Party shall protect the privacy and identity of victims of trafficking in persons, including, inter alia, by making legal proceedings relating to such trafficking confidential.

2.   Each State Party shall ensure that its domestic legal or administrative system contains measures that provide to victims of trafficking in persons, in appropriate cases:

(a)

information on relevant court and administrative proceedings;

(b)

assistance to enable their views and concerns to be presented and considered at appropriate stages of criminal proceedings against offenders, in a manner not prejudicial to the rights of the defence.

3.   Each State Party shall consider implementing measures to provide for the physical, psychological and social recovery of victims of trafficking in persons, including, in appropriate cases, in cooperation with non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society, and, in particular, the provision of:

(a)

appropriate housing;

(b)

counselling and information, in particular as regards their legal rights, in a language that the victims of trafficking in persons can understand;

(c)

medical, psychological and material assistance; and

(d)

employment, educational and training opportunities.

4.   Each State Party shall take into account, in applying the provisions of this article, the age, gender and special needs of victims of trafficking in persons, in particular the special needs of children, including appropriate housing, education and care.

5.   Each State Party shall endeavour to provide for the physical safety of victims of trafficking in persons while they are within its territory.

6.   Each State Party shall ensure that its domestic legal system contains measures that offer victims of trafficking in persons the possibility of obtaining compensation for damage suffered.

Article 7

Status of victims of trafficking in persons in receiving States

1.   In addition to taking measures pursuant to article 6 of this Protocol, each State Party shall consider adopting legislative or other appropriate measures that permit victims of trafficking in persons to remain in its territory, temporarily or permanently, in appropriate cases.

2.   In implementing the provision contained in paragraph 1 of this article, each State Party shall give appropriate consideration to humanitarian and compassionate factors.

Article 8

Repatriation of victims of trafficking in persons

1.   The State Party of which a victim of trafficking in persons is a national or in which the person had the right of permanent residence at the time of entry into the territory of the receiving State Party shall facilitate and accept, with due regard for the safety of that person, the return of that person without undue or unreasonable delay.

2.   When a State Party returns a victim of trafficking in persons to a State Party of which that person is a national or in which he or she had, at the time of entry into the territory of the receiving State Party, the right of permanent residence, such return shall be with due regard for the safety of that person and for the status of any legal proceedings related to the fact that the person is a victim of trafficking and shall preferably be voluntary.

3.   At the request of a receiving State Party, a requested State Party shall, without undue or unreasonable delay, verify whether a person who is a victim of trafficking in persons is its national or had the right of permanent residence in its territory at the time of entry into the territory of the receiving State Party.

4.   In order to facilitate the return of a victim of trafficking in persons who is without proper documentation, the State Party of which that person is a national or in which he or she had the right of permanent residence at the time of entry into the territory of the receiving State Party shall agree to issue, at the request of the receiving State Party, such travel documents or other authorisation as may be necessary to enable the person to travel to and re-enter its territory.

5.   This article shall be without prejudice to any right afforded to victims of trafficking in persons by any domestic law of the receiving State Party.

6.   This article shall be without prejudice to any applicable bilateral or multilateral agreement or arrangement that governs, in whole or in part, the return of victims of trafficking in persons.

III.   PREVENTION, COOPERATION AND OTHER MEASURES

Article 9

Prevention of trafficking in persons

1.   States Parties shall establish comprehensive policies, programmes and other measures:

(a)

to prevent and combat trafficking in persons; and

(b)

to protect victims of trafficking in persons, especially women and children, from revictimisation.

2.   States Parties shall endeavour to undertake measures such as research, information and mass media campaigns and social and economic initiatives to prevent and combat trafficking in persons.

3.   Policies, programmes and other measures established in accordance with this article shall, as appropriate, include cooperation with non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society.

4.   States Parties shall take or strengthen measures, including through bilateral or multilateral cooperation, to alleviate the factors that make persons, especially women and children, vulnerable to trafficking, such as poverty, underdevelopment and lack of equal opportunity.

5.   States Parties shall adopt or strengthen legislative or other measures, such as educational, social or cultural measures, including through bilateral and multilateral cooperation, to discourage the demand that fosters all forms of exploitation of persons, especially women and children, that leads to trafficking.

Article 10

Information exchange and training

1.   Law enforcement, immigration or other relevant authorities of States Parties shall, as appropriate, cooperate with one another by exchanging information, in accordance with their domestic law, to enable them to determine:

(a)

whether individuals crossing or attempting to cross an international border with travel documents belonging to other persons or without travel documents are perpetrators or victims of trafficking in persons;

(b)

the types of travel document that individuals have used or attempted to use to cross an international border for the purpose of trafficking in persons; and

(c)

the means and methods used by organised criminal groups for the purpose of trafficking in persons, including the recruitment and transportation of victims, routes and links between and among individuals and groups engaged in such trafficking, and possible measures for detecting them.

2.   States Parties shall provide or strengthen training for law enforcement, immigration and other relevant officials in the prevention of trafficking in persons. The training should focus on methods used in preventing such trafficking, prosecuting the traffickers and protecting the rights of the victims, including protecting the victims from the traffickers. The training should also take into account the need to consider human rights and child- and gender-sensitive issues and it should encourage cooperation with non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society.

3.   A State Party that receives information shall comply with any request by the State Party that transmitted the information that places restrictions on its use.

Article 11

Border measures

1.   Without prejudice to international commitments in relation to the free movement of people, States Parties shall strengthen, to the extent possible, such border controls as may be necessary to prevent and detect trafficking in persons.

2.   Each State Party shall adopt legislative or other appropriate measures to prevent, to the extent possible, means of transport operated by commercial carriers from being used in the commission of offences established in accordance with article 5 of this Protocol.

3.   Where appropriate, and without prejudice to applicable international conventions, such measures shall include establishing the obligation of commercial carriers, including any transportation company or the owner or operator of any means of transport, to ascertain that all passengers are in possession of the travel documents required for entry into the receiving State.

4.   Each State Party shall take the necessary measures, in accordance with its domestic law, to provide for sanctions in cases of violation of the obligation set forth in paragraph 3 of this article.

5.   Each State Party shall consider taking measures that permit, in accordance with its domestic law, the denial of entry or revocation of visas of persons implicated in the commission of offences established in accordance with this Protocol.

6.   Without prejudice to article 27 of the Convention, States Parties shall consider strengthening cooperation among border control agencies by, inter alia, establishing and maintaining direct channels of communication.

Article 12

Security and control of documents

Each State Party shall take such measures as may be necessary, within available means:

(a)

to ensure that travel or identity documents issued by it are of such quality that they cannot easily be misused and cannot readily be falsified or unlawfully altered, replicated or issued; and

(b)

to ensure the integrity and security of travel or identity documents issued by or on behalf of the State Party and to prevent their unlawful creation, issuance and use.

Article 13

Legitimacy and validity of documents

At the request of another State Party, a State Party shall, in accordance with its domestic law, verify within a reasonable time the legitimacy and validity of travel or identity documents issued or purported to have been issued in its name and suspected of being used for trafficking in persons.

IV.   FINAL PROVISIONS

Article 14

Saving clause

1.   Nothing in this Protocol shall affect the rights, obligations and responsibilities of States and individuals under international law, including international humanitarian law and international human rights law and, in particular, where applicable, the 1951 Convention (1) and the 1967 Protocol (2) relating to the Status of Refugees and the principle of non-refoulement as contained therein.

2.   The measures set forth in this Protocol shall be interpreted and applied in a way that is not discriminatory to persons on the ground that they are victims of trafficking in persons. The interpretation and application of those measures shall be consistent with internationally recognised principles of non-discrimination.

Article 15

Settlement of disputes

1.   States Parties shall endeavour to settle disputes concerning the interpretation or application of this Protocol through negotiation.

2.   Any dispute between two or more States Parties concerning the interpretation or application of this Protocol that cannot be settled through negotiation within a reasonable time shall, at the request of one of those States Parties, be submitted to arbitration. If, six months after the date of the request for arbitration, those States Parties are unable to agree on the organisation of the arbitration, any one of those States Parties may refer the dispute to the International Court of Justice by request in accordance with the Statute of the Court.

3.   Each State Party may, at the time of signature, ratification, acceptance or approval of or accession to this Protocol, declare that it does not consider itself bound by paragraph 2 of this article. The other States Parties shall not be bound by paragraph 2 of this article with respect to any State Party that has made such a reservation.

4.   Any State Party that has made a reservation in accordance with paragraph 3 of this article may at any time withdraw that reservation by notification to the Secretary-General of the United Nations.

Article 16

Signature, ratification, acceptance, approval and accession

1.   This Protocol shall be open to all States for signature from 12 to 15 December 2000 in Palermo, Italy, and thereafter at United Nations Headquarters in New York until 12 December 2002.

2.   This Protocol shall also be open for signature by regional economic integration organisations provided that at least one member State of such organisation has signed this Protocol in accordance with paragraph 1 of this article.

3.   This Protocol is subject to ratification, acceptance or approval. Instruments of ratification, acceptance or approval shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. A regional economic integration organisation may deposit its instrument of ratification, acceptance or approval if at least one of its member States has done likewise. In that instrument of ratification, acceptance or approval, such organisation shall declare the extent of its competence with respect to the matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

4.   This Protocol is open for accession by any State or any regional economic integration organisation of which at least one Member State is a Party to this Protocol. Instruments of accession shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. At the time of its accession, a regional economic integration organisation shall declare the extent of its competence with respect to matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

Article 17

Entry into force

1.   This Protocol shall enter into force on the 90th day after the date of deposit of the 40th instrument of ratification, acceptance, approval or accession, except that it shall not enter into force before the entry into force of the Convention. For the purpose of this paragraph, any instrument deposited by a regional economic integration organisation shall not be counted as additional to those deposited by Member States of such organisation.

2.   For each State or regional economic integration organisation ratifying, accepting, approving or acceding to this Protocol after the deposit of the 40th instrument of such action, this Protocol shall enter into force on the 30th day after the date of deposit by such State or organisation of the relevant instrument or on the date this Protocol enters into force pursuant to paragraph 1 of this article, whichever is the later.

Article 18

Amendment

1.   After the expiry of five years from the entry into force of this Protocol, a State Party to the Protocol may propose an amendment and file it with the Secretary-General of the United Nations, who shall thereupon communicate the proposed amendment to the States Parties and to the Conference of the Parties to the Convention for the purpose of considering and deciding on the proposal. The States Parties to this Protocol meeting at the Conference of the Parties shall make every effort to achieve consensus on each amendment. If all efforts at consensus have been exhausted and no agreement has been reached, the amendment shall, as a last resort, require for its adoption a two-thirds majority vote of the States Parties to this Protocol present and voting at the meeting of the Conference of the Parties.

2.   Regional economic integration organisations, in matters within their competence, shall exercise their right to vote under this article with a number of votes equal to the number of their Member States that are Parties to this Protocol. Such organisations shall not exercise their right to vote if their Member States exercise theirs and vice versa.

3.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article is subject to ratification, acceptance or approval by States Parties.

4.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article shall enter into force in respect of a State Party 90 days after the date of the deposit with the Secretary-General of the United Nations of an instrument of ratification, acceptance or approval of such amendment.

5.   When an amendment enters into force, it shall be binding on those States Parties which have expressed their consent to be bound by it. Other States Parties shall still be bound by the provisions of this Protocol and any earlier amendments that they have ratified, accepted or approved.

Article 19

Denunciation

1.   A State Party may denounce this Protocol by written notification to the Secretary-General of the United Nations. Such denunciation shall become effective one year after the date of receipt of the notification by the Secretary-General.

2.   A regional economic integration organisation shall cease to be a Party to this Protocol when all of its Member States have denounced it.

Article 20

Depositary and languages

1.   The Secretary-General of the United Nations is designated depositary of this Protocol.

2.   The original of this Protocol, of which the Arabic, Chinese, English, French, Russian and Spanish texts are equally authentic, shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations.

IN WITNESS WHEREOF, the undersigned plenipotentiaries, being duly authorised thereto by their respective Governments, have signed this Protocol.


(1)  United Nations, Treaty Series, vol. 189, No 2545.

(2)  Ibid., vol. 606, No 8791.


LIITE II

Julistus Euroopan yhteisön toimivallasta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa

Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön ratifioimis- tai hyväksymiskirjan mukana on oltava julistus, josta ilmenevät ne pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joiden osalta pöytäkirjan osapuolina olevat järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa järjestölle.

Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan Euroopan yhteisölle siirretyn toimivallan osalta sellaisiin alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 299 artiklassa ja siihen liittyvissä pöytäkirjoissa esitettyjen edellytysten vallitessa.

Tämä julistus ei vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaisesti ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Tämä julistus ei vaikuta myöskään Tanskan asemaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Perustamissopimuksen 299 artiklan nojalla tätä julistusta ei sovelleta niihin jäsenvaltioiden alueisiin, joihin ei sovelleta myöskään perustamissopimusta, eikä se vaikuta kyseisten jäsenvaltioiden pöytäkirjan perusteella näiden alueiden puolesta ja eduksi mahdollisesti antamiin säädöksiin tai lausumiin. Edellä mainitun määräyksen mukaisesti julistuksesta ilmenee jäsenvaltioiden perustamissopimusten nojalla yhteisölle siirtämä toimivalta pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Yhteisön toimivallan soveltamisala ja käyttö kehittyy jatkuvasti, sillä yhteisö hyväksyy lisää asiaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä ja yhteisö täydentää tai muuttaa tarvittaessa tätä selitystä pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

Euroopan yhteisö toteaa, että sillä on toimivalta jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä, ulkorajoilla suoritettaviin henkilötarkastuksiin liittyvien vaatimusten ja menettelyjen sääntelemistä ja enintään kolme kuukautta kestävää oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevissa asioissa.

Yhteisöllä on myös valtuudet toteuttaa maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä, jotka liittyvät maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiin, ja toimenpiteitä laittoman maahanmuuton ja laittoman oleskelun torjumiseksi, maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttaminen mukaan luettuna. Lisäksi se voi toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden asianomaisten hallintoyksiköiden keskinäinen sekä niiden ja komission välinen yhteistyö edellä mainituilla aloilla. Näillä aloilla yhteisö on hyväksynyt sääntöjä ja määräyksiä, ja jos se on tehnyt näin, ainoastaan yhteisön kuuluu osallistua ulkoisiin toimiin yhteisön ulkopuolisten maiden tai toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Lisäksi yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka täydentää jäsenvaltioiden omia toimia ja käsittää määräyksiä, joiden tavoitteena on ehkäistä ja torjua ihmiskauppa.


22.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 262/51


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä heinäkuuta 2006,

kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tämän pöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan

(2006/619/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 2 alakohdan ja 63 artiklan 3 alakohdan sekä 66 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti komission neuvottelemaan pöytäkirjasta yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

(2)

Neuvosto antoi komissiolle ohjeet neuvotella yhteisön liittymisestä kyseiseen kansainväliseen välineeseen.

(3)

Neuvottelut saatiin tuloksellisesti päätökseen, ja 12 päivänä joulukuuta 2000 yhteisö allekirjoitti laaditun välineen 8 päivänä joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/87/EY (2) mukaisesti.

(4)

Eräät jäsenvaltiot ovat jo liittyneet pöytäkirjaan, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ratifiointiprosessi on vielä kesken.

(5)

Tämä päätös ei vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaisesti ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti; näin ollen tämä päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Irlantia siltä osin kuin se koskee yhteisön ulkoisen toimivallan käyttämistä aloilla, joilla yhteisön sisäinen lainsäädäntö ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja/tai Irlantia.

(6)

Tämä päätös ei vaikuta Tanskan asemaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti; näin ollen Tanska ei osallistu sen tekemiseen eikä se sido sitä.

(7)

Yhteisö hyväksyi yleissopimuksen lopullisesti 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/579/EY (3), mikä on yleissopimuksen 37 artiklan 2 kappaleen mukaan edellytys sille, että yhteisö voi tulla pöytäkirjan osapuoleksi.

(8)

Yleissopimuksen 36 artiklan 3 kappaleessa ja pöytäkirjan 21 artiklan 3 kappaleessa määrätyt muut edellytykset sille, että yhteisö voi tallettaa hyväksymiskirjan, ovat täyttyneet.

(9)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen olisi hyväksyttävä yhteisön puolesta.

(10)

Siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan soveltamisalaan, pöytäkirjan tekeminen yhteisön puolesta olisi hyväksyttävä erillisellä neuvoston päätöksellä. (4)

(11)

Hyväksymiskirjan tallettaessaan yhteisön olisi myös talletettava julistus, josta ilmenee yhteisön toimivalta ihmiskauppaa koskevan pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleen mukaan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskeva lisäpöytäkirja, joka on liitteenä I.

Yhteisön virallista vahvistamista koskevaan asiakirjaan sisältyy liitteenä II oleva julistus, josta ilmenee pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleen mukaisesti yhteisön toimivalta.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan siltä osin kuin pöytäkirjan määräykset kuuluvat perustamissopimuksen III osan IV osaston soveltamisalaan.

3 artikla

Oikeutetaan neuvoston puheenjohtaja nimeämään henkilö, jolla on valtuudet tallettaa virallista vahvistamista koskeva asiakirja yhteisöä sitovasti.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 24 päivänä heinäkuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. RAJAMÄKI


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 30, 1.2.2001, s. 44.

(3)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 69.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 44.


LIITE I

PROTOCOL

to Prevent, Suppress and Punish Trafficking in Persons, Especially Women and Children, supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

PREAMBLE

THE STATES PARTIES TO THIS PROTOCOL,

DECLARING that effective action to prevent and combat trafficking in persons, especially women and children, requires a comprehensive international approach in the countries of origin, transit and destination that includes measures to prevent such trafficking, to punish the traffickers and to protect the victims of such trafficking, including by protecting their internationally recognised human rights,

TAKING INTO ACCOUNT the fact that, despite the existence of a variety of international instruments containing rules and practical measures to combat the exploitation of persons, especially women and children, there is no universal instrument that addresses all aspects of trafficking in persons,

CONCERNED that, in the absence of such an instrument, persons who are vulnerable to trafficking will not be sufficiently protected,

RECALLING General Assembly resolution 53/111 of 9 December 1998, in which the Assembly decided to establish an open-ended intergovernmental ad hoc committee for the purpose of elaborating a comprehensive international convention against transnational organised crime and of discussing the elaboration of, inter alia, an international instrument addressing trafficking in women and children,

CONVINCED that supplementing the United Nations Convention against Transnational Organised Crime with an international instrument for the prevention, suppression and punishment of trafficking in persons, especially women and children, will be useful in preventing and combating that crime,

HAVE AGREED AS FOLLOWS:

I.   GENERAL PROVISIONS

Article 1

Relation with the United Nations Convention against Transnational Organised Crime

1.   This Protocol supplements the United Nations Convention against Transnational Organised Crime. It shall be interpreted together with the Convention.

2.   The provisions of the Convention shall apply, mutatis mutandis, to this Protocol unless otherwise provided herein.

3.   The offences established in accordance with article 5 of this Protocol shall be regarded as offences established in accordance with the Convention.

Article 2

Statement of purpose

The purposes of this Protocol are:

(a)

to prevent and combat trafficking in persons, paying particular attention to women and children;

(b)

to protect and assist the victims of such trafficking, with full respect for their human rights; and

(c)

to promote cooperation among States Parties in order to meet those objectives.

Article 3

Use of terms

For the purposes of this Protocol:

(a)

‘trafficking in persons’ shall mean the recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of persons, by means of the threat or use of force or other forms of coercion, of abduction, of fraud, of deception, of the abuse of power or of a position of vulnerability or of the giving or receiving of payments or benefits to achieve the consent of a person having control over another person, for the purpose of exploitation. Exploitation shall include, at a minimum, the exploitation of the prostitution of others or other forms of sexual exploitation, forced labour or services, slavery or practices similar to slavery, servitude or the removal of organs;

(b)

the consent of a victim of trafficking in persons to the intended exploitation set forth in subparagraph (a) of this article shall be irrelevant where any of the means set forth in subparagraph (a) have been used;

(c)

the recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of a child for the purpose of exploitation shall be considered ‘trafficking in persons’ even if this does not involve any of the means set forth in subparagraph (a) of this article;

(d)

‘child’ shall mean any person under 18 years of age.

Article 4

Scope of application

This Protocol shall apply, except as otherwise stated herein, to the prevention, investigation and prosecution of the offences established in accordance with article 5 of this Protocol, where those offences are transnational in nature and involve an organised criminal group, as well as to the protection of victims of such offences.

Article 5

Criminalisation

1.   Each State Party shall adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences the conduct set forth in article 3 of this Protocol, when committed intentionally.

2.   Each State Party shall also adopt such legislative and other measures as may be necessary to establish as criminal offences:

(a)

subject to the basic concepts of its legal system, attempting to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article;

(b)

participating as an accomplice in an offence established in accordance with paragraph 1 of this article; and

(c)

organising or directing other persons to commit an offence established in accordance with paragraph 1 of this article.

II.   PROTECTION OF VICTIMS OF TRAFFICKING IN PERSONS

Article 6

Assistance to and protection of victims of trafficking in persons

1.   In appropriate cases and to the extent possible under its domestic law, each State Party shall protect the privacy and identity of victims of trafficking in persons, including, inter alia, by making legal proceedings relating to such trafficking confidential.

2.   Each State Party shall ensure that its domestic legal or administrative system contains measures that provide to victims of trafficking in persons, in appropriate cases:

(a)

information on relevant court and administrative proceedings;

(b)

assistance to enable their views and concerns to be presented and considered at appropriate stages of criminal proceedings against offenders, in a manner not prejudicial to the rights of the defence.

3.   Each State Party shall consider implementing measures to provide for the physical, psychological and social recovery of victims of trafficking in persons, including, in appropriate cases, in cooperation with non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society, and, in particular, the provision of:

(a)

appropriate housing;

(b)

counselling and information, in particular as regards their legal rights, in a language that the victims of trafficking in persons can understand;

(c)

medical, psychological and material assistance; and

(d)

employment, educational and training opportunities.

4.   Each State Party shall take into account, in applying the provisions of this article, the age, gender and special needs of victims of trafficking in persons, in particular the special needs of children, including appropriate housing, education and care.

5.   Each State Party shall endeavour to provide for the physical safety of victims of trafficking in persons while they are within its territory.

6.   Each State Party shall ensure that its domestic legal system contains measures that offer victims of trafficking in persons the possibility of obtaining compensation for damage suffered.

Article 7

Status of victims of trafficking in persons in receiving States

1.   In addition to taking measures pursuant to article 6 of this Protocol, each State Party shall consider adopting legislative or other appropriate measures that permit victims of trafficking in persons to remain in its territory, temporarily or permanently, in appropriate cases.

2.   In implementing the provision contained in paragraph 1 of this article, each State Party shall give appropriate consideration to humanitarian and compassionate factors.

Article 8

Repatriation of victims of trafficking in persons

1.   The State Party of which a victim of trafficking in persons is a national or in which the person had the right of permanent residence at the time of entry into the territory of the receiving State Party shall facilitate and accept, with due regard for the safety of that person, the return of that person without undue or unreasonable delay.

2.   When a State Party returns a victim of trafficking in persons to a State Party of which that person is a national or in which he or she had, at the time of entry into the territory of the receiving State Party, the right of permanent residence, such return shall be with due regard for the safety of that person and for the status of any legal proceedings related to the fact that the person is a victim of trafficking and shall preferably be voluntary.

3.   At the request of a receiving State Party, a requested State Party shall, without undue or unreasonable delay, verify whether a person who is a victim of trafficking in persons is its national or had the right of permanent residence in its territory at the time of entry into the territory of the receiving State Party.

4.   In order to facilitate the return of a victim of trafficking in persons who is without proper documentation, the State Party of which that person is a national or in which he or she had the right of permanent residence at the time of entry into the territory of the receiving State Party shall agree to issue, at the request of the receiving State Party, such travel documents or other authorisation as may be necessary to enable the person to travel to and re-enter its territory.

5.   This article shall be without prejudice to any right afforded to victims of trafficking in persons by any domestic law of the receiving State Party.

6.   This article shall be without prejudice to any applicable bilateral or multilateral agreement or arrangement that governs, in whole or in part, the return of victims of trafficking in persons.

III.   PREVENTION, COOPERATION AND OTHER MEASURES

Article 9

Prevention of trafficking in persons

1.   States Parties shall establish comprehensive policies, programmes and other measures:

(a)

to prevent and combat trafficking in persons; and

(b)

to protect victims of trafficking in persons, especially women and children, from revictimisation.

2.   States Parties shall endeavour to undertake measures such as research, information and mass media campaigns and social and economic initiatives to prevent and combat trafficking in persons.

3.   Policies, programmes and other measures established in accordance with this article shall, as appropriate, include cooperation with non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society.

4.   States Parties shall take or strengthen measures, including through bilateral or multilateral cooperation, to alleviate the factors that make persons, especially women and children, vulnerable to trafficking, such as poverty, underdevelopment and lack of equal opportunity.

5.   States Parties shall adopt or strengthen legislative or other measures, such as educational, social or cultural measures, including through bilateral and multilateral cooperation, to discourage the demand that fosters all forms of exploitation of persons, especially women and children, that leads to trafficking.

Article 10

Information exchange and training

1.   Law enforcement, immigration or other relevant authorities of States Parties shall, as appropriate, cooperate with one another by exchanging information, in accordance with their domestic law, to enable them to determine:

(a)

whether individuals crossing or attempting to cross an international border with travel documents belonging to other persons or without travel documents are perpetrators or victims of trafficking in persons;

(b)

the types of travel document that individuals have used or attempted to use to cross an international border for the purpose of trafficking in persons; and

(c)

the means and methods used by organised criminal groups for the purpose of trafficking in persons, including the recruitment and transportation of victims, routes and links between and among individuals and groups engaged in such trafficking, and possible measures for detecting them.

2.   States Parties shall provide or strengthen training for law enforcement, immigration and other relevant officials in the prevention of trafficking in persons. The training should focus on methods used in preventing such trafficking, prosecuting the traffickers and protecting the rights of the victims, including protecting the victims from the traffickers. The training should also take into account the need to consider human rights and child- and gender-sensitive issues and it should encourage cooperation with non-governmental organisations, other relevant organisations and other elements of civil society.

3.   A State Party that receives information shall comply with any request by the State Party that transmitted the information that places restrictions on its use.

Article 11

Border measures

1.   Without prejudice to international commitments in relation to the free movement of people, States Parties shall strengthen, to the extent possible, such border controls as may be necessary to prevent and detect trafficking in persons.

2.   Each State Party shall adopt legislative or other appropriate measures to prevent, to the extent possible, means of transport operated by commercial carriers from being used in the commission of offences established in accordance with article 5 of this Protocol.

3.   Where appropriate, and without prejudice to applicable international conventions, such measures shall include establishing the obligation of commercial carriers, including any transportation company or the owner or operator of any means of transport, to ascertain that all passengers are in possession of the travel documents required for entry into the receiving State.

4.   Each State Party shall take the necessary measures, in accordance with its domestic law, to provide for sanctions in cases of violation of the obligation set forth in paragraph 3 of this article.

5.   Each State Party shall consider taking measures that permit, in accordance with its domestic law, the denial of entry or revocation of visas of persons implicated in the commission of offences established in accordance with this Protocol.

6.   Without prejudice to article 27 of the Convention, States Parties shall consider strengthening cooperation among border control agencies by, inter alia, establishing and maintaining direct channels of communication.

Article 12

Security and control of documents

Each State Party shall take such measures as may be necessary, within available means:

(a)

to ensure that travel or identity documents issued by it are of such quality that they cannot easily be misused and cannot readily be falsified or unlawfully altered, replicated or issued; and

(b)

to ensure the integrity and security of travel or identity documents issued by or on behalf of the State Party and to prevent their unlawful creation, issuance and use.

Article 13

Legitimacy and validity of documents

At the request of another State Party, a State Party shall, in accordance with its domestic law, verify within a reasonable time the legitimacy and validity of travel or identity documents issued or purported to have been issued in its name and suspected of being used for trafficking in persons.

IV.   FINAL PROVISIONS

Article 14

Saving clause

1.   Nothing in this Protocol shall affect the rights, obligations and responsibilities of States and individuals under international law, including international humanitarian law and international human rights law and, in particular, where applicable, the 1951 Convention (1) and the 1967 Protocol (2) relating to the Status of Refugees and the principle of non-refoulement as contained therein.

2.   The measures set forth in this Protocol shall be interpreted and applied in a way that is not discriminatory to persons on the ground that they are victims of trafficking in persons. The interpretation and application of those measures shall be consistent with internationally recognised principles of non-discrimination.

Article 15

Settlement of disputes

1.   States Parties shall endeavour to settle disputes concerning the interpretation or application of this Protocol through negotiation.

2.   Any dispute between two or more States Parties concerning the interpretation or application of this Protocol that cannot be settled through negotiation within a reasonable time shall, at the request of one of those States Parties, be submitted to arbitration. If, six months after the date of the request for arbitration, those States Parties are unable to agree on the organisation of the arbitration, any one of those States Parties may refer the dispute to the International Court of Justice by request in accordance with the Statute of the Court.

3.   Each State Party may, at the time of signature, ratification, acceptance or approval of or accession to this Protocol, declare that it does not consider itself bound by paragraph 2 of this article. The other States Parties shall not be bound by paragraph 2 of this article with respect to any State Party that has made such a reservation.

4.   Any State Party that has made a reservation in accordance with paragraph 3 of this article may at any time withdraw that reservation by notification to the Secretary-General of the United Nations.

Article 16

Signature, ratification, acceptance, approval and accession

1.   This Protocol shall be open to all States for signature from 12 to 15 December 2000 in Palermo, Italy, and thereafter at United Nations Headquarters in New York until 12 December 2002.

2.   This Protocol shall also be open for signature by regional economic integration organisations provided that at least one member State of such organisation has signed this Protocol in accordance with paragraph 1 of this article.

3.   This Protocol is subject to ratification, acceptance or approval. Instruments of ratification, acceptance or approval shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. A regional economic integration organisation may deposit its instrument of ratification, acceptance or approval if at least one of its member States has done likewise. In that instrument of ratification, acceptance or approval, such organisation shall declare the extent of its competence with respect to the matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

4.   This Protocol is open for accession by any State or any regional economic integration organisation of which at least one Member State is a Party to this Protocol. Instruments of accession shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations. At the time of its accession, a regional economic integration organisation shall declare the extent of its competence with respect to matters governed by this Protocol. Such organisation shall also inform the depositary of any relevant modification in the extent of its competence.

Article 17

Entry into force

1.   This Protocol shall enter into force on the 90th day after the date of deposit of the 40th instrument of ratification, acceptance, approval or accession, except that it shall not enter into force before the entry into force of the Convention. For the purpose of this paragraph, any instrument deposited by a regional economic integration organisation shall not be counted as additional to those deposited by Member States of such organisation.

2.   For each State or regional economic integration organisation ratifying, accepting, approving or acceding to this Protocol after the deposit of the 40th instrument of such action, this Protocol shall enter into force on the 30th day after the date of deposit by such State or organisation of the relevant instrument or on the date this Protocol enters into force pursuant to paragraph 1 of this article, whichever is the later.

Article 18

Amendment

1.   After the expiry of five years from the entry into force of this Protocol, a State Party to the Protocol may propose an amendment and file it with the Secretary-General of the United Nations, who shall thereupon communicate the proposed amendment to the States Parties and to the Conference of the Parties to the Convention for the purpose of considering and deciding on the proposal. The States Parties to this Protocol meeting at the Conference of the Parties shall make every effort to achieve consensus on each amendment. If all efforts at consensus have been exhausted and no agreement has been reached, the amendment shall, as a last resort, require for its adoption a two-thirds majority vote of the States Parties to this Protocol present and voting at the meeting of the Conference of the Parties.

2.   Regional economic integration organisations, in matters within their competence, shall exercise their right to vote under this article with a number of votes equal to the number of their Member States that are Parties to this Protocol. Such organisations shall not exercise their right to vote if their Member States exercise theirs and vice versa.

3.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article is subject to ratification, acceptance or approval by States Parties.

4.   An amendment adopted in accordance with paragraph 1 of this article shall enter into force in respect of a State Party 90 days after the date of the deposit with the Secretary-General of the United Nations of an instrument of ratification, acceptance or approval of such amendment.

5.   When an amendment enters into force, it shall be binding on those States Parties which have expressed their consent to be bound by it. Other States Parties shall still be bound by the provisions of this Protocol and any earlier amendments that they have ratified, accepted or approved.

Article 19

Denunciation

1.   A State Party may denounce this Protocol by written notification to the Secretary-General of the United Nations. Such denunciation shall become effective one year after the date of receipt of the notification by the Secretary-General.

2.   A regional economic integration organisation shall cease to be a Party to this Protocol when all of its Member States have denounced it.

Article 20

Depositary and languages

1.   The Secretary-General of the United Nations is designated depositary of this Protocol.

2.   The original of this Protocol, of which the Arabic, Chinese, English, French, Russian and Spanish texts are equally authentic, shall be deposited with the Secretary-General of the United Nations.

IN WITNESS WHEREOF, the undersigned plenipotentiaries, being duly authorised thereto by their respective Governments, have signed this Protocol.


(1)  United Nations, Treaty Series, vol. 189, No 2545.

(2)  Ibid., vol. 606, No 8791.


LIITE II

Julistus Euroopan yhteisön toimivallasta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa

Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön ratifioimis- tai hyväksymiskirjan mukana on oltava julistus, josta ilmenevät ne pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joiden osalta pöytäkirjan osapuolina olevat järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa järjestölle.

Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan Euroopan yhteisölle siirretyn toimivallan osalta sellaisiin alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 299 artiklassa ja siihen liittyvissä pöytäkirjoissa esitettyjen edellytysten vallitessa.

Tämä selitys ei vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaisesti ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Tämä selitys ei vaikuta myöskään Tanskan asemaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti.

Perustamissopimuksen 299 artiklan nojalla tätä selitystä ei sovelleta niihin jäsenvaltioiden alueisiin, joihin ei sovelleta myöskään perustamissopimusta, eikä se vaikuta kyseisten jäsenvaltioiden pöytäkirjan perusteella näiden alueiden puolesta ja eduksi mahdollisesti antamiin säädöksiin tai lausuntoihin. Edellä mainitun määräyksen mukaisesti julistuksesta ilmenee jäsenvaltioiden perustamissopimusten nojalla yhteisölle siirtämä toimivalta pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Yhteisön toimivallan soveltamisala ja käyttö kehittyy jatkuvasti, sillä yhteisö hyväksyy lisää asiaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä ja yhteisö täydentää tai muuttaa tarvittaessa tätä selitystä pöytäkirjan 16 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

Euroopan yhteisö toteaa, että sillä on toimivalta jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä, ulkorajoilla suoritettaviin henkilötarkastuksiin liittyvien vaatimusten ja menettelyjen sääntelemistä ja enintään kolme kuukautta kestävää oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevissa asioissa.

Yhteisöllä on myös valtuudet toteuttaa maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä, jotka liittyvät maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiin, ja toimenpiteitä laittoman maahanmuuton ja laittoman oleskelun torjumiseksi, maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttaminen mukaan luettuna. Lisäksi se voi toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden asianomaisten hallintoyksiköiden keskinäinen sekä niiden ja komission välinen yhteistyö edellä mainituilla aloilla. Näillä aloilla yhteisö on hyväksynyt sääntöjä ja määräyksiä, ja jos se on tehnyt näin, ainoastaan yhteisön kuuluu osallistua ulkoisiin toimiin yhteisön ulkopuolisten maiden tai toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Lisäksi yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka täydentää jäsenvaltioiden omia toimia ja käsittää määräyksiä, joiden tavoitteena on ehkäistä ja torjua ihmiskauppa.