31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2597/1999 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90 kuuluvan Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli ”PET-kalvon” (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’) tuonnissa. Asetuksen antamiseen johtanutta tutkimusta nimitetään jäljempänä ’alkuperäiseksi tutkimukseksi’. Toimenpiteet olivat tiettyjen nimeltä mainittujen viejien tuontiin sovellettava 3,8–19,1 prosentin arvotulli ja muiden yritysten tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevassa tuonnissa sovellettava 19,1 prosentin jäännöstulli. Garware Polyester Limitedin (jäljempänä ’Garware’ tai ’yritys’) valmistamalle ja viemälle PET-kalvolle määrättiin 3,8 prosentin suuruinen tasoitustulli. Alkuperäinen tutkimusjakso alkoi 1 päivänä lokakuuta 1997 ja päättyi 30 päivänä syyskuuta 1998.

(2)

Neuvosto säilytti asetuksella (EY) N:o 367/2006 (4) lopullisen tasoitustullin, joka oli otettu käyttöön Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa asetuksella (EY) N:o 2597/1999 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen.

(3)

Viiteen intialaiseen valmistajaan sovellettavan polkumyyntitullin tasosta tehdyn osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 366/2006 (5) asetusta (EY) N:o 1676/2001 (6) ja otti käyttöön 0–18 prosentin polkumyyntitullin. Garwaren PET-kalvon tuontiin sovellettava polkumyyntitulli oli 17,4 prosenttia. Huomattakoon, että Garwareen sovellettavaa polkumyyntitullia muutettiin, jotta voitiin ottaa huomioon asetuksella (EY) N:o 367/2006 käyttöön otettujen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen taso (ks. myös johdanto-osan 71 kappale).

(4)

Yhteisön tuottajat DuPont Teijin Films, Mitsubishi Polyester Film GmbH, Nuroll SpA ja Toray Plastics Europe (jäljempänä ’pyynnön esittäjät’) pyysivät neuvoston asetuksen (EY) N:o 2597/1999 osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa Garwareen sovellettavan tasoitustullin tason määrittämiseksi. Pyynnön esittäjien tuotanto muodostaa huomattavan osan PET-kalvon tuotannosta yhteisössä.

(5)

Pyynnön esittäjien mukaan Garwaren PET-kalvotuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden taso ei enää riittänyt vastaamaan vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutuksiin, koska Garwaren saamaan tukeen liittyvät olosuhteet olivat muuttuneet huomattavasti.

(6)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se julkaisi 12 päivänä heinäkuuta 2005Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (7) ilmoituksen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(7)

Tarkastelussa rajoitutaan selvittämään yhden vientiä harjoittavan tuottajan, Garwaren, saamaa tukea tarkoituksena arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niiden tasoa muutettava. Tutkimusjakso alkoi 1 päivänä huhtikuuta 2004 ja päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2005.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireille panemisesta kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, Intian viranomaisille ja pyynnön esittäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta tarpeelliset tiedot komissio lähetti kyselylomakkeen Garwarelle ja sai siltä vastauksen. Garwaren toimitiloihin Intiassa tehtiin tarkastuskäynti.

(10)

Garwarelle, Intian viranomaisille ja pyynnön esittäjille ilmoitettiin tutkimuksen keskeisistä tuloksista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää asiasta kommenttinsa (ks. johdanto-osan 73 kappale).

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote on alkuperäisessä tutkimuksessa määritellyn mukaisesti Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo, joka yleensä luokitellaan CN-koodiin ex 3920 62 19.

(12)

Samoin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa myös nyt todettiin, että Garwaren tuottamalla ja Intiassa kotimarkkinoilla myytävällä PET-kalvolla ja Intiasta yhteisöön tuotavalla PET-kalvolla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Näin ollen ne ovat perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(13)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

i)

ennakkolisenssijärjestelmä (Advance Licence Scheme)/ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Orders);

ii)

tuontitullien hyvitysjärjestelmä;

iii)

erityistalousalueiden/vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä (Special Economic Zones/Export Oriented Units Scheme);

iv)

tuotantohyödykkeiden vienti etuustullein;

v)

tuloverojärjestelmät

vi)

vientiluottojärjestelmä;

vii)

tuontiraaka-aineiden tullittomuutta koskeva todistus.

(14)

Edellä i–iv ja vii alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Intian viranomaiset ovat julkaisseet vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan viisivuotissuunnitelman, joka kattaa 1 päivänä huhtikuuta 2002 alkavan ja 31 päivänä maaliskuuta 2007 päättyvän jakson (jäljempänä ’EXIM policy 2002–2007’). Lisäksi Intian viranomaiset ovat julkaisseet viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä esittelevän käsikirjan (jäljempänä ’HOP I 2002–2007’), jota päivitetään säännöllisesti (8).

(15)

Edellä v alakohdassa mainitut tuloverojärjestelmät perustuvat vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(16)

Edellä vi alakohdassa mainittu vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(17)

Komissio tutki tarkastelupyynnössä annettujen tietojen ja komission kyselylomakkeen vastausten perusteella myös Maharashtran osavaltion kannustinjärjestelmää (jäljempänä ’kannustinjärjestelmä’) vuodelta 1992. Järjestelmä perustuu Maharashtran osavaltion teollisuus-, energia- ja työministeriön päätöslauselmiin.

(18)

Järjestelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan (EXIM policy 2002–2007) kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja sitä täydentävän menettelykäsikirjan (HOP I 2002–2007) luvuissa 4.1–4.30.

(19)

Kävi selville, ettei Garware käyttänyt ALS/ARO-järjestelmää tutkimusajanjaksona, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(20)

DEPBS-järjestelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti EXIM-policy 2002–2007 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 4. Alkuperäisen tutkimuksen aikana oli käytössä kaksi erilaista tuontitullien hyvitysjärjestelmää – vientiä edeltävä ja viennin jälkeinen. Vientiä edeltävä DEPB poistettiin huhtikuussa 2000, joten nyt tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin vain viennin jälkeistä järjestelmää.

(21)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä. Garwaren todettiin saavan tutkimusajanjaksona tämän järjestelmän mukaista tukea.

(22)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPB-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPB-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(23)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy muun muassa ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, millaisen edun se saa. Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(24)

Todettiin myös, että Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona.

(25)

Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(26)

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(27)

DEPBS-hyvityksiä koskeva hakemus voi kattaa 25 vientitapahtumaa ja sähköisesti tehtynä rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta, koska HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 4.47 mainitut ajanjaksot lasketaan aina DEPBS-hakemukseen sisältyvästä viimeisimmästä vientitapahtumasta.

(28)

Yritys ilmoitti komissiolle, että järjestelmä lakkautettaisiin pian ja korvattaisiin 1 päivästä huhtikuuta 2006 järjestelmällä, jonka sanotaan olevan WTO:n sääntöjen mukainen. DEPBS-järjestelmän piti alun perin päättyä 1 päivänä huhtikuuta 2005. Koska korvaava järjestelmä ei kuitenkaan ollut toimintavalmis, DEPBS-järjestelmää jatkettiin 1 päivään huhtikuuta 2006 asti. Yritys ei antanut vahvistusta sille, että uusi järjestelmä oli todella tullut voimaan viimeksi mainittuna päivänä. Oletettu muutos jäisi joka tapauksessa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolelle.

(29)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(30)

Sitä paitsi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(31)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

(32)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea.

(33)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan asianmukaiseksi arvioinniksi, että DEPBS-järjestelmästä saatu etu on kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summa. Yritys ilmoitti, että DEPBS-tasoa on alennettu 11 prosentista 8 prosenttiin 26 päivästä toukokuuta 2005, joten oletettu muutos jää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolelle. Siksi muutoksen vaikutuksia ja merkityksellisyyttä ei voitu todentaa ja väite on hylättävä perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti.

(34)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin saadusta tuesta, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(35)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona saadulle viennin kokonaisliikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Garware käytti tätä järjestelmää tutkimusajanjakson aikana ja sai tukea 10,3 prosenttia.

(36)

Kyseisiä järjestelmiä selostetaan EXIM policy 2002–2007 -asiakirjan luvussa 6 (EOUS) ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 7 (SEZS).

(37)

Kävi selville, ettei Garware käyttänyt kumpaakaan järjestelmää tutkimusajanjaksona, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(38)

EPCGS-järjestelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti EXIM policy 2002–2007 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 5.

(39)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea. Garware sai tutkimusajanjaksona tämän järjestelmän mukaista tukea.

(40)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCG-lisenssin. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(41)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(42)

EPCGS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(43)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(44)

Osoittaja määritettiin seuraavasti: Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa PET-kalvoteollisuudessa. Määrään on lisätty korko, jotta se vastaisi paremmin ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(45)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta. Garwaren saama tuki oli 1,8 prosenttia.

(46)

Järjestelmän oikeusperusta on vuoden 1961 tuloverolaki (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act). Jälkimmäisessä vahvistetaan vuosittain veronkannon perusteet sekä erilaiset vapautukset ja verovähennykset, joita voidaan hakea. Vientiä harjoittavat yritykset voivat hakea vapautuksia tuloverosta vuoden 1961 tuloverolain 10A, 10B ja 80HHC §:n mukaisesti.

(47)

Kävi selville, ettei Garware hyödyntänyt ITES-järjestelmää, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(48)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 5/04.02.01/2002–03 (vientiluotot ulkomaanvaluuttana) ja yleiskirjeessä nro 10/04.02.01/2003–04 (rupiamääräiset vientiluotot), jotka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(49)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea. Garwaren todettiin saaneen tutkimusajanjaksona tämän järjestelmän mukaista tukea.

(50)

RBI asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että valuuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita kaupalliset pankit voivat soveltaa viejiin, jotta viejät voisivat saada luottoja kansainvälisesti kilpailukykyisillä koroilla. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. Intian keskuspankki myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(51)

Mainittujen RBI:n yleiskirjeiden ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla.

(52)

Edellä mainituista edullisista koroista koituu viejille perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua, koska ne alentavat rahoituskustannuksia markkinakorkoihin verrattuna. Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. RBI on julkinen elin, joka kuuluu perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”, ja se neuvoo kaupallisia pankkeja myöntämään edullista rahoitusta vientiyrityksille. Tällainen edullinen rahoitus on tukea, jota pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edulliset korot ovat vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(53)

Tuen määrä on laskettu tutkimusajanjaksona käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten markkinakorkojen, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Garware hyödynsi ECS-järjestelmän mukaisia etuuksia ja sai tukea 1,2 prosenttia.

(54)

Järjestelmän oikeusperusta sisältyy EXIM policy 2002–2007 -asiakirjan kohtiin 4.2.1–4.2.7 ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan lukuihin 4.31–4.36.

(55)

Kävi selville, ettei Garware hyödyntänyt DFRC-järjestelmää, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(56)

Kannustaakseen teollisuuden hajauttamista osavaltion vähän kehittyneille alueille Maharashtran osavaltio on vuodesta 1964 myöntänyt kannustimia osavaltion kehittyville alueille perustettaville uusille yksiköille tai siellä jo sijaitsevien yksiköiden laajennuksille. Kannustimet ovat osa järjestelmää, joka tunnetaan nimellä Package Scheme of Incentives. Järjestelmää on muutettu monta kertaa sen käyttöönoton jälkeen. Vuoden 1993 järjestelmä oli käytössä 1 päivästä lokakuuta 199331 päivään maaliskuuta 2001 ja viimeisin, vuoden 2001 järjestelmä, otettiin käyttöön 31 päivänä maaliskuuta 2001 ja on voimassa 31 päivään maaliskuuta 2006. Maharashtran kannustinjärjestelmä koostuu useasta alajärjestelmästä, joista tärkeimmät ovat vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta ja paikallisveron palautus.

(57)

Voidakseen hyödyntää järjestelmää yritysten on investoitava vähän kehittyneille alueille joko perustamalla uusi tuotantolaitos tai tekemällä laajoja pääomasijoituksia olemassa olevan tuotantolaitoksen laajentamiseksi tai sen toiminnan monipuolistamiseksi. Kyseiset alueet luokitellaan eri ryhmiin niiden taloudellisen kehitysasteen mukaan (esimerkiksi vähän kehittynyt alue, vähemmän kehittynyt alue ja vähiten kehittynyt alue). Tärkein peruste kannustimen määrää vahvistettaessa on alue, jolla yritys sijaitsee tai jolle se aikoo sijoittautua, sekä investointien suuruus.

(58)

Vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta: Tavaroista maksetaan yleensä valtion liikevaihtovero (osavaltioiden välinen myynti) tai osavaltion liikevaihtovero (osavaltion sisäinen myynti), jonka määrä vaihtelee liiketoimien tapahtumapaikkana olevien osavaltioiden mukaan. Tavaroiden tuonnista tai viennistä ei peritä liikevaihtoveroa, kun taas kotimarkkinamyynnistä liikevaihtovero peritään kulloinkin sovellettavan määrän suuruisena. Verovapautusjärjestelmässä määrättyjen yksikköjen ei tarvitse maksaa liikevaihtoveroa myynnistään. Vastaavasti määrätyt yksiköt on vapautettu paikallisesta liikevaihtoverosta saman järjestelmän mukaisesti tukikelpoiselta toimittajalta tehtyjen tavarahankintojen osalta. Myynnistä ei koidu etua määrätyille myyntiyksiköille, mutta hankinnasta koituu etua määrätylle hankintayksikölle. Garwaren todettiin hyödyntäneen tutkimusajanjaksona tätä vapautusta.

(59)

Paikallisveron palautus: Kyseessä on Intian paikallisviranomaisten, myös Maharashtran osavaltion, perimä vero tavaroista, jotka tuodaan jonkin kaupungin tai piirikunnan alueelle. Teollisuusyritykset voivat saada Maharashtran osavaltion paikallisveron palautuksen, jos niiden tilat sijaitsevat tietyissä kaupungeissa tai piirikunnissa osavaltion alueella. Palautettava kokonaismäärä on enintään 100 prosenttia käyttöomaisuuteen kohdistuvasta investoinnista. Garwaren todettiin hyödyntäneen tutkimusajanjaksona tätä palautusta.

(60)

Maharashtran osavaltion kannustinjärjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Tarkastellut kaksi alajärjestelmää ovat Maharashtran osavaltion viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Maharashtran osavaltion muutoin saamia tuloja. Lisäksi vapautuksesta tai palautuksesta koituu etua yritykselle, koska se lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(61)

Yritys ilmoitti, että liikevaihtovero lakkautettiin 1 päivänä huhtikuuta 2005 ja että Maharashtran osavaltio on sittemmin ottanut käyttöön arvonlisäverojärjestelmän, jonka puitteissa yrityksen on maksettava täysi vero. Oletettu muutos kuitenkin tapahtui tutkimusajanjakson päätyttyä, joten sen vaikutuksia ja merkityksellisyyttä ei voitu todentaa. Asian kannalta tähdellistä näyttöä ei kuitenkaan toimitettu järjestelmästä eikä yrityksen siitä johtuvista velvoitteista. Väite oli perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti hylättävä.

(62)

Järjestelmää voivat käyttää ainoastaan yritykset, jotka ovat investoineet tietyille määritetyille maantieteellisille alueille, joilla Maharashtran osavaltiolla on lainkäyttövalta. Järjestelmää eivät voi hyödyntää näiden alueiden ulkopuolella sijaitsevat yritykset. Edun suuruus vaihtelee alueittain. Järjestelmä on perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen ja siksi tasoitustoimenpiteet mahdollistava.

(63)

Verovapautuksen osalta tuen määrä laskettiin sellaisen liikevaihtoveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei järjestelmän mukaisesti kannettu. Paikallisveron osalta viejän saama tuen määrä laskettiin vastaavasti tutkimusajanjaksona palautetun paikallisveron määrän perusteella. Tukien määrät (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille; se on nimittäjä, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Garware käytti kyseisiä järjestelmiä tutkimusajanjakson aikana ja sai tukea 1,6 prosenttia.

(64)

Perusasetuksen säännösten mukaisesti määritetty tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvon perusteella ilmaistuna on 14,9 prosenttia. Tuen määrä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(65)

Edellisen perusteella katsotaan perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti, etteivät voimassa olevat toimenpiteet enää riitä tasoittamaan yhteisön toimialalle vahinkoa aiheuttavaa tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(66)

Perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, riittäisikö voimassa olevan toimenpiteen jatkaminen tasaamaan vahinkoa aiheuttaneen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen vaikutukset.

(67)

Kävi ilmi, että Garware sai tutkimusajanjaksona edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Tarkastelussa selvitetty tukiaste oli lisäksi huomattavasti korkeampi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty. Edellä tarkastelluista tukijärjestelmistä annetaan toistuvasti etuja. DEPBS-järjestelmää ja liikevaihtoveron palautusta lukuun ottamatta ei ole merkkejä siitä, että ohjelmat poistettaisiin käytöstä lähitulevaisuudessa. Garwaren mukaan DEPBS:n korvaavan järjestelmän oli määrä tulla voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006. Yritys ei kuitenkaan vahvistanut, että näin tapahtui. Tilanne sen jälkeen, kun DEBPS-järjestelmä on korvattu väittämän mukaan WTO:n sääntöjen mukaisella järjestelmällä, josta komissiolla ei ole tietoa, on arvioitava aikanaan. Koska DEBPS-järjestelmän korvaamisesta ei ole perusteltua näyttöä, katsotaan tässä tarkastelussa, että järjestelmä on edelleen voimassa. Yritys ei toimittanut tarkempia tietoja myöskään siitä arvonlisäveron kaltaisesta järjestelmästä, jolla liikevaihtovero väitetysti korvataan Maharahstran osavaltiossa tutkimusajanjakson päätyttyä. Siksi tarkastelussa lähdetään siitä, että liikevaihtoverojärjestelmä on edelleen voimassa.

(68)

On osoitettu, että yritys saa paljon enemmän tukea kuin aikaisemmin ja että sen todennäköisesti jatkossakin saama tuki on tasoltaan suurempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa määritettiin. Sen vuoksi katsotaan, ettei voimassa olevan toimenpiteen jatkaminen riitä tasaamaan tasoitustoimenpiteiden alaisen, vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutuksia ja että toimenpiteiden tasoa olisi siksi muutettava uusien havaintojen mukaiseksi.

(69)

Kun otetaan huomioon Garwaren saaman tuen tasosta tehdyt päätelmät ja se, etteivät voimassa olevat toimenpiteet riitä tasaamaan havaittujen tasoitustoimenpiteet mahdollistavien tukien vaikutuksia, Garwaren harjoittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavaa tasoitustullia olisi muutettava vastaamaan nyt havaittuja tukitasoja.

(70)

Jäljempänä johdanto-osan 72 kappaleessa esitettävä muutettu tasoitustulli määritettiin tässä tarkastelussa havaitulle uudelle tukitasolle, koska alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty vahinkomarginaali on edelleen suurempi.

(71)

Perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 384/96 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi, ja sen vuoksi tässä tarkastelussa vientitukia vastaavaksi katsottu tasoitustulli (13,3 %) on vähennettävä Garwarelle asetuksella (EY) N:o 1676/2001 vahvistetusta polkumyyntitullista. Viimeksi mainittua asetusta muutettiin asetuksella (EY) N:o 366/2006, ja Garwareen sovellettavaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 20,1 prosenttia, josta vähennettiin 2,7 prosenttiyksikköä tuolloin voimassa olleen, vientitukia vastaavan tasaustullin huomioon ottamiseksi, joten yritykselle vahvistettiin 17,4 prosentin polkumyyntitulli. Tämän tarkastelun tuloksena on yrityskohtaisesta polkumyyntitullista vähennettävä vielä 10,6 prosenttiyksikköä, jotta otettaisiin huomioon havaittuja vientitukia vastaava tasaustulli. Garwareen sovellettavaa polkumyyntitullia olisi siis vähennettävä tuo määrä, jolloin sen tasoksi tulee 6,8 prosenttia.

(72)

Edellä todetun perusteella ehdotetut Garwarea koskevat tullit ovat prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

(73)

Garwarelle, Maharashtran viranomaisille ja pyynnön esittäjille tiedotettiin niistä olennaisista seikoista ja perusteista, joiden pohjalta aiottiin suositella voimassa olevien toimenpiteiden muuttamista. Niillä oli tilaisuus esittää asiasta näkemyksensä. Garware ja Maharashtran viranomaiset eivät esittäneet kommentteja; pyynnön esittäjät taas tukivat komission päätelmiä.

(74)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitus- ja polkumyyntitullit on vahvistettu asetusten (EY) N:o 367/2006 ja (EY) N:o 366/2006 antamiseen johtaneiden tutkimusten sekä tämän tarkastelun tulosten perusteella. Ne edustavat sitä tilannetta, joka tarkastelun aikana havaittiin Garwaren kohdalla vallitsevan. Kyseisiä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(75)

Kaikki näiden yrityskohtaisten tasoitus- ja polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (9), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/11

(1)

Komissio julkaisi 2 päivänä kesäkuuta 2005 ilmoituksen (2) tiettyjen Korean tasavallasta peräisin olevien side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmien tuontia yhteisöön koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta. Komissio otti käyttöön kyseistä tuotetta koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin asetuksella (EY) N:o 355/2006 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, 1 päivänä maaliskuuta 2006.

(2)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Osapuolia, jotka pyysivät tulla kuulluiksi, kuultiin.

(3)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista.

(4)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa tiettyjen Korean tasavallasta peräisin olevien side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmien tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Lisäksi osapuolille asetettiin määräaika, johon mennessä niiden oli esitettävä huomautuksensa kyseisistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön.

(5)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden mukaisesti.

(6)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa tarkoitettu vientiä harjoittava tuottaja toisti tuotteen määritelmää koskevat perustelunsa ja tarkensi niitä.

(7)

Kyseinen yritys väitti erityisesti, että tuotteen määritelmän olisi pitänyt kattaa kaikki suuret jääkaappi-pakastinyhdistelmät, joiden tilavuus on yli 400 litraa, koska kyseisten jääkaappi-pakastinyhdistelmien segmentointi olisi epäjohdonmukainen yhteisön toimielinten aikaisemmin noudattaman käytännön kanssa ja siinä jätettäisiin huomiotta muiden asianomaisten osapuolten antama näyttö sekä markkinoiden todellinen tila (väite i)).

(8)

Lisäksi sama yritys väitti, että jos väite i) hylätään, jääkaappi-pakastinyhdistelmien segmentoinnissa kolmioviset side-by-side-mallit (sellaisena kuin se on kuvattuna väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa) olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Kyseinen yritys väitti, että mallien sisäiset ominaisuudet ovat ulkoisia ominaisuuksia (erityisesti ovet) merkittävämmät. Yritys katsoi erityisesti, että jääkaappi- ja pakastinosan keskinäinen sijoitus on oleellinen perusominaisuus, joka erottaa side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmät muista malleista (väite ii)).

(9)

Yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukaan tarkasteltavana olevaa tuotetta määriteltäessä tarkastellaan ensisijaisesti kyseisen tuotteen fyysisiä ja teknisiä perusominaisuuksia. Eri tuotesegmentteihin luokiteltujen mallien katsotaan yleensä muodostavan yhden tuotteen, jos eri segmenttien välillä ei ole selviä rajalinjoja.

(10)

Tutkimuksessa on otettu tarkasti huomioon kaikki asianomaisten osapuolten menettelyssä ilmoittamat näkökannat, ja tutkimus on osoittanut, että jääkaappi-pakastinyhdistelmien markkinat jakautuvat perinteisesti kolmeen segmenttiin: sellaiset päällekkäin sijoitetut jääkaappi-pakastinyhdistelmät, joissa jääkaappiosa on sijoitettu pakastinosan yläpuolelle, sellaiset päällekkäin sijoitetut jääkaappi-pakastinyhdistelmät, joissa pakastinosa on sijoitettu jääkaappiosan yläpuolelle, sekä side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmät, joissa kaksi vierekkäin olevaan osaan avautuvaa ovea on sijoitettu vierekkäin. Markkinaluokittelu kolmeen eri segmenttiin on kiistämätön, ja sen tuntevat kaikki alan toimijat. Jopa kyseinen yritys on myöntänyt sen useissa kirjallisissa lausunnoissaan. Lisäksi väite, joka perustuu ”muiden asianomaisten osapuolten antamaan näyttöön”, kuvastaa yrityksen lukevan valikoivasti yhden kodinkoneiden valmistajan esittämän lausunnon kappaletta; kyseinen valmistaja tukee toimenpiteitä, mutta ei valmista samankaltaista tuotetta (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 ja 104 kappale). Kyseisen kodinkoneiden valmistajan lausunnon mukaan sen muiden kuin samankaltaisten tuotteiden myynti yhteisössä on kärsinyt kielteisistä epäsuorista vaikutuksista, jotka ovat aiheutuneet polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Se, että kyseinen valmistaja on todennäköisesti kärsinyt mainitusta epäsuorasta vaikutuksesta, ei ole kuitenkaan itsessään ratkaiseva näyttö siitä, että kaikki suuret jääkaappi-pakastinyhdistelmät, joiden tilavuus on yli 400 litraa, olisi katsottava tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi huolimatta siitä, mihin edellä kuvatuista segmenteistä ne kuuluvat. Kahden kyseessä olevan tuotteen perimmäisten teknisten ja fyysisten ominaisuuksien todettiin itse asiassa olevan täysin erilaisia.

(11)

Tämän vuoksi katsotaan, että jääkaappi-pakastinyhdistelmien kolmen eri segmentin välillä on selvät rajalinjat. Päätellään, että ei ole perusteltua laajentaa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää koskemaan kaikkia jääkaappi-pakastinyhdistelmiä, kuten yritys on vaatinut. Näin ollen väite i) oli hylättävä.

(12)

Väitteellä ii) yritys pyrkii jättämään tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle tietyn jääkaappi-pakastinyhdistelmämallin (jäljempänä ”kolmiovinen malli”), joka on jo kuvattu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa.

(13)

Komissio on määritellyt menettelyn alusta asti tuotteen sen ulkoisten ominaisuuksien perusteella, joihin kuuluu vähintään kaksi erillistä vierekkäin sijoitettua kääntöovea. Tämä lähestymistapa katsottiin tarkoituksenmukaiseksi sekä fyysisten ominaisuuksien että kuluttajan näkemyksen perusteella. Fyysisten ominaisuuksien osalta kahden vierekkäin sijoitetun kääntöoven olemassaolo katsottiin erottuvimmaksi piirteeksi. Kuluttajan näkemyksen osalta keskeisin seikka oli se, että vaatimuksen esittäjä on itse jatkuvasti markkinoinut ja mainostanut kolmiovista mallia side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmänä. Komissiolle ilmoitettiin, että sisäpuoliset osat oli sijoitettu eri tavalla tavanomaisessa side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmässä ja kolmiovisessa mallissa, mutta kyseistä eroa ei katsottu ratkaisevaksi perusteeksi kolmiovisten side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmien jättämiselle pois tuotteen määritelmästä, koska tältä osin ei toimitettu mitään lopullista näyttöä. Komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa kyseisenä ajankohtana käytettävissä olleen tiedon perusteella, että side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmille ei ole yleisesti käytettyä määritelmää.

(14)

Asiaa tutkittiin edelleen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Edellä mainittu yritys toimitti side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmien segmentin määritelmää tukevaa lisänäyttöä, joka perustui osien sisäpuoliseen kokoonpanoon eikä ovien sijaintiin. Joidenkin johtavien tutkimuslaitosten ja luokitteluelinten ilmaisemia näkökantoja, joista suurimmassa osassa side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmät luokiteltiin sisäpuolisen kokoonpanon eikä ovien sijainnin perusteella, arvioitiin edelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yrityksen toimittaman lisänäytön perusteella. Fyysisten ominaisuuksien osalta päädyttiin siihen, ettei kolmiovisen mallin voida katsoa kuuluvan edellä johdanto-osan 10 kappaleessa tarkoitettuun side-by-side-segmenttiin. Kuluttajan näkemyksen osalta sekä vaatimuksen esittäjä että yhteisön tuotannonala toimittivat näkökantojaan tukevat ja keskenään ristiriitaiset kuluttajatutkimukset. Tältä osin ei siten voida tehdä johtopäätöksiä kumpaankaan suuntaan.

(15)

Sen vuoksi päätellään, että kolmiovisen mallin olisi katsottava kuuluvan päällekkäin sijoitettujen jääkaappi-pakastinyhdistelmien (jääkaappiosa pakastinosan yläpuolella) segmenttiin eikä side-by-side-jääkaappi-pakastinyhdistelmien segmenttiin. Näin ollen väite ii) hyväksyttiin.

(16)

Tämän johdosta katsottiin tarkoituksenmukaiseksi tarkastella uudelleen väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaista tuotteen määritelmää. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote määritellään lopullisesti Korean tasavallasta peräisin oleviksi jääkaappi-pakastinyhdistelmiksi, joiden tilavuus on suurempi kuin 400 litraa ja joiden jääkaappi- ja pakastinosa on sijoitettu vierekkäin ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8418 10 20.

(17)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18–22 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvosta vahvistetaan.

(18)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa säädetään, että yhteisöön tapahtuvassa myynnissä etuyhteydessä oleville tuojille vientihinta muodostettiin ensimmäisiltä riippumattomilta asiakkailta veloitetun jälleenmyyntihinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Kyseisen vientihinnan muodostamisessa oli käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattomaksi tuojaksi katsotun yrityksen voittomarginaalia. Kun lopulliset päätelmät oli ilmoitettu asianosaisille osapuolille, yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei voittomarginaalin määrittämiseen käytetty yritys ollut etuyhteydetön tuoja vaan yhden yritykseen etuyhteydessä olevan tuojan ensimmäinen riippumaton asiakas. Väitteen tutkiminen osoitti, ettei kyseinen yritys täyttänyt etuyhteydettömälle tuojalle asetettuja vaatimuksia. Näin ollen päätettin, ettei yrityksen voittomarginaalia voitu käyttää vientihintojen muodostamisessa. Kohtuullisen voittomarginaalin määrittämiseksi oli siten löydettävä vaihtoehtoinen keino perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan edellyttämällä tavalla. Tietoja jonkun muun riippumattoman tuojan voittomarginaalista ei voitu saada tämän tutkimuksen yhteydessä. Kun otettiin huomioon, että kyseiset kaksi tuotetta kuuluvat samaan kodinkonesektoriin ja että kyseiset korealaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat samat, katsottiin takoituksenmukaiseksi palata tältä osin 5 prosentin voittomarginaaliin, jota käytettiin mikroaaltouuneja koskevassa polkumyyntimenettelyssä (4).

(19)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23–24 kappaleessa esitetyt päätelmät vientihinnan määrittämisestä vahvistetaan.

(20)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan, että kun vietyjä malleja ja kotimarkkinoilla myytyjä malleja ei voida suoraan vertailla ja kun normaaliarvo pyritään muodostamaan mahdollisimman tarkasti vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinamyynnin arvoa vastaavaksi, joidenkin mallien normaaliarvoon tehtiin oikaisuja, jotta se kuvastaisi eri fyysisten ominaisuuksien markkina-arvoja kotimarkkinoilla myydyn mallin ja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisen vientimallin välillä. Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa kiisti alustavassa vaiheessa tehdyn oikaisun.

(21)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että oikaisuja ei olisi kuulunut tehdä, koska vaikka vientimallien ja vertailuun ehdotettujen kotimarkkinoilla myytyjen mallien fyysisissä ominaisuuksissa olisikin eroja, näillä eroilla ei olisi vaikutusta markkinahintaan. Väite oli hylättävä, koska vientimallien ja vertailuun ehdotettujen kotimarkkinoilla myytyjen mallien ominaisuuksissa oli seitsemän erilaista piirrettä, jotka monissa tapauksissa olivat merkittäviä, kuten jääpalakone ja vedenjäähdytin, ovien pintakäsittely ja lämpötilansäätöjärjestelmä. Tavanomaisen taloudellisen logiikan mukaan kyseisillä eroilla olisi siksi oltava vaikutusta kyseisten mallien markkina-arvoon.

(22)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jonka toimittamiin fyysisten ominaisuuksien eroja koskeviin arvoihin komissio teki alustavassa vaiheessa oikaisuja kyseisten erojen markkina-arvon huomioimiseksi, kiisti kyseisten arvojen laskelman. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys kiinnitti huomiota komission lähestymistavan joihinkin kohtiin, jotka voivat johtaa lasketun normaaliarvon vääristymiin, ja vaati normaaliarvon muodostamista viedyille malleille ottamatta huomioon vastaavia kotimarkkinoilla myytyjä malleja. Vaatimus tutkittiin, jolloin todettiin, että tietyt tarkistukset, jotka komissio oli tehnyt fyysisiä ominaisuuksia koskevan yrityksen vaatimuksen perusteella, olivat voineet vääristää normaaliarvoja. Sen vuoksi yritykselle päätettiin muodostaa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti normaaliarvot niitä tapauksia varten, joissa ei voitu suoraan verrata vietyjä ja kotimarkkinoilla myytyjä malleja.

(23)

Kaikki kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa kiistivät alustavan päätelmän hylätä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdan mukaiset oikaisut kotimarkkinamyynnissä tapahtuneiden väitettyjen luottokustannusten perusteella. Kyseiset kolme viejää esittivät aineistoa, jonka mukaan käytetyistä luottoehdoista oli tehty sopimukset, joita yritykset olivat myös noudattaneet. Tutkimuksista ilmeni myös, että laskut voitiin liittää maksujen suorittamiseen. Kotimarkkinoiden luottokustannusten todettiin vaikuttavan hintojen vertailtavuuteen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti ja sen vuoksi päätettiin tehdä näitä kustannuksia koskevia oikaisuja.

(24)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vaati, että sen etuyhteydessä olevan tuojan vahingoittuneiden ja/tai virheellisesti toimivien tuotteiden myynti vähennettäisiin polkumyyntilaskelmasta. Kyseinen myynti, joka on hyvin vähäinen osa yrityksen myynnistä yhteisön markkinoilla, oli ilmoitettu erillisesti ja se oli todennettu paikan päällä tapahtuneissa tarkastuksissa. Oli todistettu, että myynnissä oli todella kyse virheellisesti toimivista tai vahingoittuneista tuotteista, ja että kyseisten tuotteiden asiakkaat ja hinnat poikkesivat täysin tavanomaisen myynnin asiakkaista ja hinnoista. Koska vastaavanlaista myyntiä ei ole tapahtunut yrityksen kotimarkkinoilla, sen osalta ei pystytty tekemään mielekästä vertailua. Näin ollen tämä väite hyväksyttiin.

(25)

Sama vientiä harjoittava tuottaja kiisti komission alustavan päätöksen hylätä ilmoitettujen merirahtikulujen huomioiminen vientihinnan oikaisemiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti. Ilmoitettuja merirahtikuluja ei hyväksytty, koska etuyhteydessä oleva yritys laskutti ne viejältä. Vientiä harjoittava tuottaja esitti tässä vaiheessa aineistoa, jonka mukaan etuyhteydessä oleva yritys oli logistiikka-alan yritys, joka antoi kuljetuspalvelut toimeksi riippumattomille laivausyhtiöille. Lisäksi todistettiin, että etuyhteydessä oleva yritys laskutti viejältä rahdin todellisten kustannusten eli riippumattomien laivausyhtiöiden siltä laskuttamien kustannusten lisäksi kohtuullisen palkkion omista palveluksistaan. Sen vuoksi päätettiin, että ilmoitettuja merirahtikustannuksia voidaan pitää luotettavina, ja laskelmia korjattiin vastaavasti.

(26)

Tämän asetuksen johdanto-osan 22–25 kappaleessa mainittuja oikaisuja lukuun ottamatta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25–30 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvon ja vientihinnan vertailusta vahvistetaan.

(27)

Kaikki kolme yritystä kiistivät komission käyttämän menetelmän polkumyyntimarginaalin laskemiseksi. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–34 kappaleessa esitetään, että eri alueiden välisten vientihintojen huomattavien erojen huomioon ottamiseksi polkumyynnin laskennassa, ja koska painotetun keskimääräisen normaaliarvon vertailu vientihinnan painotettuun keskiarvoon tai yksittäisiin viennin ja kotimarkkinamyynnin tapahtumiin ei olisi tuonut harjoitettua polkumyyntiä esiin sen koko laajuudessa, painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kaikkien yksittäisten yhteisöön suuntautuvien vientitapahtumien hintoihin. Kaikkien kolmen vientiä harjoittavan tuottajan osalta vahvistettiin, että myyntihinnat vaihtelivat merkittävästi eri alueilla, ja että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–34 kappaleessa mainituista syistä oli syytä vertailla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa kaikkien yksittäisten yhteisöön suuntautuvien vientitapahtumien hintoihin. Tämän vuoksi vientiä harjoittavien tuottajien väitteet hylätään.

(28)

Edellä mainituista tarkistuksista ja joidenkin laskentavirheiden oikaisuista johtuen polkumyynnin lopullinen määrä prosenttiosuutena vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana CIF-nettohinnasta määritettiin seuraavasti:

(29)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37–40 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(30)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tuotteen määritelmää tarkistettiin edellä olevassa johdanto-osan 16 kappaleessa kuvatulla tavalla. Näin ollen kolmiovista mallia koskevat tiedot on jätetty pois vahinkotarkastelusta. Joka tapauksessa on huomattava, ettei yhteisön tuotannonala tuottanut tämäntyyppistä tuotetta tutkimusajanjakson aikana ja että Korean tasavallasta yhteisöön tapahtuneen kolmiovisen mallin tuonnin määrä oli merkityksetön.

(31)

Koska Samsung Electronics Corporationilla (”Samsung”) todettiin olevan vähimmäistason polkumyyntimarginaali tutkimusajanjakson aikana (ks. edellä johdanto-osan 28 kappale), on tarpeen erottaa kyseinen tuonti Korean tasavallasta tapahtuvasta muusta tuonnista. Jälkimmäiseen viitaan jäljempänä käsitteellä ”polkumyynnillä tapahtuva tuonti”. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44–47 kappale korvataan näin ollen seuraavilla huomautuksilla. Kahden muun korealaisen tuottajan tuontia koskevat tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(32)

Tältä pohjalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä lisääntyi selvästi (266 prosenttia) vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se kasvoi 83 prosenttia vuosien 2002 ja 2003 välillä sekä edelleen 153 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja 30 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä vaihteli 180 000 ja 250 000 kappaleen välillä tutkimusajanjakson aikana.

(33)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vastaava markkinaosuus nousi noin 20 prosenttiyksiköllä vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja se saavutti 42 ja 50 prosentin välisen tason tutkimusajanjakson aikana. Indeksinä ilmaistuna markkinaosuus kasvoi 21 prosenttia vuonna 2003 sekä edelleen 43 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja 6 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Kokonaisuudessaan markkinaosuuksien kasvu oli 70 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(34)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat alenivat noin 5 prosentilla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja mallikohtaisen vertailun osalta polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat 34,4–42 prosentilla vaihdellen viejän mukaan.

(35)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappale korvataan samoin seuraavasti. Tarkasteltavana olevan Korean tasavallasta peräisin olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä lisääntyi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä merkittävästi (266 prosenttia), ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vastaava markkinaosuus nousi noin 20 prosenttiyksiköllä vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat alittivat jatkuvasti yhteisön tuotannonalan hinnat tarkastelujakson aikana. Mallikohtaisen painotetun keskiarvon vertailun osalta polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat 34,4–42 prosentilla vaihdellen viejän mukaan; joidenkin mallien osalta hinnan alittavuus oli vielä suurempi.

(36)

Koska vahingon osalta ei ole esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41–71 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan, lukuun ottamatta johdanto-osan 44–47 ja 68 kappaletta, joita on käsitelty edellä.

(37)

Kuten edellä on todettu, Samsungilla todettiin olevan vähimmäistason polkumyyntimarginaali tutkimusajanjakson aikana. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän lisääntyminen merkittävästi (266 prosenttia) vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vastaavan markkinaosuuden nouseminen noin 20 prosenttiyksiköllä sekä todettu hinnan alittavuus tapahtuivat kuitenkin samaan aikaan yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa.

(38)

Koska Samsungilla oli vähimmäistason polkumyyntimarginaali tutkimusajanjakson aikana, oli kuitenkin tarpeen tutkia, oliko Samsungin tuonti voinut aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Samsungia koskevat tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(39)

Samsungin tuonnin määrä lisääntyi 88 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se lisääntyi erityisesti 56 prosenttia vuosien 2002 ja 2003 välisenä aikana sekä edelleen 27 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Samsungin tuonnin määrä vaihteli 100 000 ja 170 000 kappaleen välillä tutkimusajanjakson aikana.

(40)

Samsungin tuonnin vastaava markkinaosuus laski noin 5 prosenttiyksiköllä vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja se saavutti 28 ja 36 prosentin välisen tason tutkimusajanjakson aikana. Indeksinä ilmaistuna markkinaosuus kasvoi 3 prosenttia vuonna 2003, mutta tämän jälkeen se laski 13 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja edelleen 2 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Kokonaisuudessaan markkinaosuuksien lasku oli 12 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(41)

Samsungin tuonnin keskimääräiset hinnat alenivat noin 14 prosentilla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja mallikohtaisen vertailun osalta Samsungin tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat 34,1 prosentilla.

(42)

Kun otetaan huomioon Samsungin tuonnin määrän lisääntyminen ja todettu hintojen alittavuus, ei voida sulkea pois sitä, etteikö kyseinen tuonti olisi aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Lisäksi on kuitenkin todettu, että i) Samsungin tuonti lisääntyi huomattavasti hitaammin kuin muu Korean tasavallasta tapahtunut tuonti vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ii) erotuksena muuhun Korean tasavallasta tapahtuneeseen tuontiin Samsungin tuonnin markkinaosuus laski noin 5 prosenttiyksikköä vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, iii) Samsungin tuonti yhteisön markkinoille oli näin ollen tutkimusajanjakson aikana huomattavasti pienempi kuin muu Korean tasavallasta tapahtunut tuonti sekä määrän että markkinaosuuden osalta, ja iv) mallikohtainen hintavertailu osoitti, että Samsungin tuonnin hinnat olivat jatkuvasti korkeampia kuin muiden korealaisten tuojien, vaikka ne alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat.

(43)

Näin ollen todetaan, että Samsungin tuonti vaikutti yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon; sen vaikutus oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin kahden muun Korean tasavallasta peräisin olevan tuottajan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus. Samsungin tuontiin liittyvän vaikutuksen katsotaan siten olevan riittämätön katkaisemaan syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(44)

Koska olennaisesti uusia tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72–96 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan, lukuun ottamatta johdanto-osan 73 kappaleen ensimmäistä virkettä edellä todetuin tavoin.

(45)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97–114 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(46)

Polkumyynnin, vahingon, syy-yhteyden ja yhteisön edun osalta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että lopullisen polkumyyntitullin olisi oltava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti todetun polkumyyntimarginaalin suuruinen, mutta ei korkeampi kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119 kappaleessa esitetty ja tässä asetuksessa vahvistettu vahinkomarginaali. Koska vahinkomarginaalit olivat aina korkeampia kuin polkumyyntimarginaalit, toimenpiteiden olisi perustuttava jälkimmäiseen.

(47)

Lopulliset tullit ovat seuraavat:

(48)

Koska vientiä harjoittavien Korean tasavallan tuottajien osalta todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät käyttöön otettavien lopullisten tullien suuruisina. Koska kolmiovinen malli on nyt jätetty pois tuotteen määritelmästä (ks. edellä johdanto-osan 12–16 kappale) ja koska lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, kolmiovisen mallin tuonnissa käyttöön otetut vakuutena olevat alustavat määrät tai lopulliset polkumyyntitullit ylittävät määrät on vapautettava.

(49)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määriteltiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuonnissa. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(50)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) pyynnöt on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetus muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/18

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/20

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 795/2004 (2) otetaan käyttöön tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevat säännöt vuodesta 2005.

(2)

Kyseisen järjestelmän hallinnollisesta ja operatiivisesta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa saatu kokemus on osoittanut, että toisaalta tarvitaan lisää yksityiskohtaisia sääntöjä ja toisaalta voimassa olevia sääntöjä olisi selkeytettävä ja mukautettava.

(3)

Jotta helpotettaisiin tukioikeuksien siirtämistä viljelijöille, olisi säädettävä tukioikeuksien jakamisesta osiin ilman maa-alaa ja niiden siirroista.

(4)

Jos sellaisia tukioikeuksia, joiden yksikköarvoa on korotettu yli 20 prosentilla kansallisesta varannosta peräisin olevilla viitemäärillä, ei ole käytetty asetuksen (EY) N:o 1782/2003 42 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, ainoastaan arvon korotusta vastaava määrä on palautettava välittömästi kansalliseen varantoon.

(5)

Kansallisesta varannosta hallinnollisten määräysten tai tuomioistuimen päätösten nojalla viljelijälle tarkoitettuna korvauksena myönnettyihin tukioikeuksiin ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 42 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia.

(6)

Tukioikeuksien kierron helpottamiseksi viljelijät voivat luovuttaa vapaaehtoisesti tukioikeuksia kansalliseen varantoon.

(7)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 795/2004 olisi muutettava.

(8)

Koska jäljempänä 1 artiklan 2 kohdassa ja 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tapaukset ovat olleet mahdollisia jo 1 päivästä tammikuuta 2005 ja 1 päivästä tammikuuta 2006, on aiheellista säätää, että kyseisiä kohtia sovelletaan takautuvasti mainituista päivämääristä alkaen.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 6 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 42 artiklan 8 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovelletaan tukioikeuksiin, joiden yksikköarvoa on korotettu yli 20 prosentilla tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Edellä mainitun asetuksen 42 artiklan 8 kohdan toista alakohtaa sovelletaan sellaisten tukioikeuksien osalta, joiden yksikköarvoa on korotettu yli 20 prosentilla tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti, ainoastaan korotuksen määrään.”

3)

Lisätään 23 a artiklaan virke seuraavasti:

”Kyseisen asetuksen 42 artiklan 8 kohtaa ei sovelleta tämän artiklan nojalla myönnettyihin tukioikeuksiin.”

4)

Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti

”3.   Viljelijä voi luovuttaa vapaaehtoisesti tukioikeuksia kansalliseen varantoon, lukuun ottamatta kesannointitukioikeuksia.”

5)

Korvataan 50 artikla seuraavasti:

”50 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi sähköisesti vuosittain:

2.   Jos tilatukijärjestelmän täytäntöönpano tapahtuu alueellisella tasolla asetuksen (EY) N:o 1782/2003 58 artiklan säännösten mukaisesti, jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään järjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden 15 päivänä syyskuuta edellä mainitun artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettu vastaava osuus enimmäismäärästä.

Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot tilatukijärjestelmän ensimmäiseltä soveltamisvuodelta perustuvat väliaikaisiin tukioikeuksiin. Vastaavat tiedot, jotka perustuvat lopullisiin tukioikeuksiin, on toimitettava viimeistään seuraavan vuoden 1 päivänä maaliskuuta.

3.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään 1 päivänä syyskuuta kuluvan vuoden hakemusten kokonaismäärä sekä vastaavat kokonaismäärät kunkin alan osalta, jota kyseisessä artiklassa tarkoitettu pidätys koskee.

Lopulliset tiedot kyseisen asetuksen 69 artiklan mukaisten edellisen vuoden osalta hyväksyttyjen hakemusten kokonaismäärästä sekä kullakin alalla, jota samassa artiklassa tarkoitettu pidätys koskee, myönnettyjen tukien vastaava kokonaismäärä on ilmoitettava viimeistään 1 päivänä syyskuuta.”

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/22

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 51/2006 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2006.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen aluksien kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2006 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/24

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 51/2006 (3) vahvistetaan kiintiöt vuodeksi 2006.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen aluksien kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2006 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/26

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 51/2006 (3) vahvistetaan kiintiöt vuodeksi 2006.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen aluksien kyseisen kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2006 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksessa, sen uudelleenlastaus ja purku,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/28

(1)

Komissio esitteli 1 päivänä kesäkuuta 2005 i2010-aloitteen, jonka tavoitteena on optimoida uusien tietoteknologioiden hyödyt talouskasvun, työpaikkojen luomisen ja Euroopan kansalaisten elämänlaadun edistämiseksi. Komissio on tehnyt digitaalisista kirjastoista i2010-aloitteen keskeisen aiheen. Syyskuun 30 päivänä syyskuuta 2005 annetussa komission tiedonannossa ”i2010: digitaaliset kirjastot” (1) esitetään Euroopan kollektiivisen muistin digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskeva komission strategia. Tähän kollektiiviseen muistiin kuuluvat painotuotteet (kirjat, aikakauslehdet, sanomalehdet), valokuvat, museoesineet, arkistoasiakirjat ja audiovisuaalinen aineisto, jäljempänä ’kulttuuriaineisto’.

(2)

Jäsenvaltioille olisi suositeltava tämän strategian soveltamiseksi toimenpiteitä, joiden tavoitteena on Euroopan kulttuuriperinnön taloudellisten ja kulttuuristen mahdollisuuksien optimointi Internetin avulla.

(3)

Tässä yhteydessä olisi rohkaistava digitoidun materiaalin tuottamista kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa. Kun aineisto on sähköisesti saatavilla, voivat kansalaiset kaikkialla Euroopassa käyttää sitä vapaa-aikanaan, opiskeluun tai työhön. Tämä antaa Euroopan moninaiselle ja monikieliselle perinnölle selkeän profiilin Internetissä. Digitoitua aineistoa voidaan lisäksi käyttää uudelleen eri toimialoilla, muun muassa matkailussa ja koulutuksen tarpeisiin, samoin kuin uutta luovaan työhön.

(4)

Myös marraskuun 15 ja 16 päivänä marraskuuta 2004 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmissä, jotka koskevat vuosille 2005 ja 2006 laadittua kulttuurialan työsuunnitelmaa, painotetaan luovuuden ja luovien teollisuudenalojen myötävaikutusta Euroopan taloudelliseen kasvuun ja tähän tarvittavaa digitointitoimien koordinointia.

(5)

Elokuvaperinnöstä ja siihen liittyvän teollisen toiminnan kilpailukyvystä 16 päivänä marraskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (2) jo suositeltiin jäsenvaltioille asianmukaisten toimien toteuttamista digitaalisten ja muiden uusien tekniikoiden käytön lisäämiseksi elokuvateosten keräämisessä, luetteloinnissa, säilyttämisessä ja restauroinnissa. Tämä suositus täydentää elokuvaperintöä koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston suositusta useissa elokuvateoksia koskevissa kysymyksissä.

(6)

Digitointi on tärkeä keino, jolla voidaan varmistaa kulttuuriaineiston parempi saatavuus. Joskus se on ainoa keino, jolla voidaan varmistaa, että tällainen aineisto on tulevien sukupolvien saatavilla. Jäsenvaltioissa on tällä hetkellä meneillään useita digitointia koskevia aloitteita, mutta toiminta on pirstoutunutta. Jos jäsenvaltiot sovittaisivat yhteen toimensa kulttuuriperintönsä digitoimiseksi, voitaisiin aineisto valita johdonmukaisemmin ja välttää päällekkäistä työtä digitoinnissa. Siitä olisi myös seurauksena varmempi toimintaympäristö yrityksille, jotka investoivat digitointitekniikoihin. Yleiskatsauksen tekeminen meneillään olevista ja suunnitelluista digitointitoimista ja määrällisten tavoitteiden asettaminen digitoinnille myötävaikuttaisi näiden tavoitteiden saavuttamisen.

(7)

Yksityissektorin digitoinnille antaman sponsorituen tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusyrityksien kautta digitointitoimiin tulisi mukaan yksityisiä yrityksiä, ja tällaista toimintaa olisi sen vuoksi kannustettava.

(8)

Investoinnit uusiin teknologioihin ja suuren mittakaavan digitointilaitoksiin voivat alentaa digitoinnin kustannuksia ja samalla säilyttää tai jopa parantaa laatua. Tällaisia investointeja olisi siksi suositeltava.

(9)

Yhteinen monikielinen portaali tekisi mahdolliseksi tehdä verkkohakuja hajallaan olevasta eli eri organisaatioiden eri paikoissa säilyttämästä digitaalisesta kulttuuriperinnöstä. Yhteinen portaali tekisi kulttuuriperinnön näkyvämmäksi ja korostaisi yhteisiä piirteitä. Yhteisen portaalin olisi perustuttava olemassa oleviin aloitteisiin, kuten Euroopan kirjastoon (The European Library, TEL), jossa Euroopan kirjastot jo tekevät yhteistyötä. Kulttuuriaineistoon liittyvien oikeuksien yksityiset haltijat ja kaikki sidosryhmät olisi otettava tiiviisti mukaan aloitteeseen kaikissa kysymyksissä, joissa se on mahdollista. Jäsenvaltioilta ja kulttuurilaitoksilta olisi pyydettävä voimakasta sitoutumista, jotta tällainen portaali saataisiin aikaan.

(10)

Vain osa kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa olevasta materiaalista on julkista siinä mielessä, että ne eivät ole teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamia tai niitä koskevat teollis- ja tekijänoikeudet ovat rauenneet. Muu aineisto on tekijänoikeuksien suojaama. Koska tekijänoikeudet ovat ratkaiseva tekijä luovuuden innoittamisessa, Euroopan kulttuuriperintö olisi digitoitava, asetettava saataville ja säilytettävä noudattaen täysimääräisesti tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia. Erityisen merkityksellisiä tässä yhteydessä ovat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (3) 5 artiklan 2 kohdan c alakohta, 5 artiklan 3 kohdan n alakohta ja 5 artiklan 5 kohta sekä johdanto-osan 40 kappale. Lisenssimekanismien soveltaminen esimerkiksi orpoihin teoksiin – tekijänoikeuksien suojaamat teokset, joiden oikeudenomistajia on vaikeaa tai jopa mahdotonta määritellä – tai sellaisiin teoksiin, joista on painos loppunut tai joita ei enää levitetä (audiovisuaaliset teokset), voisivat helpottaa oikeuksien selvittelyä ja siksi myös digitointitoimia ja teosten asettamista saataville Internetiin. Tällaisia mekanismeja olisi sen vuoksi edistettävä tiiviissä yhteistyössä oikeuksien haltijoiden kanssa.

(11)

Kansalliseen lainsäädännön säännökset voivat asettaa esteitä yleisomistuksessa olevien teosten käytölle, esimerkiksi siten, että teoksen jokainen toisintaminen edellyttää hallinnollista toimenpidettä. Kaikki tällaiset esteet on yksilöitävä, ja niiden poistamiseksi on ryhdyttävä toimeen.

(12)

Huomisen muistin säilyttämisestä – digitaalisen sisällön säilyttäminen tuleville sukupolville 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston päätöslauselmassa C/162/02 (4) ehdotetaan tavoitteita ja suuntaa-antavia toimenpiteitä digitaalisen sisällön säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Jäsenvaltioissa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä selkeää ja kattavaa politiikkaa digitaalisen sisällön säilyttämiseksi. Tällaisen politiikan puute on uhka digitoidun aineiston säilymiselle, ja se voi johtaa digitaalisessa muodossa olevan aineiston katoamiseen. Tehokkaiden keinojen kehittämisellä digitaalista säilyttämistä varten on kauaskantoisia vaikutuksia sekä aineiston säilyttämiselle julkisissa laitoksissa että mille tahansa organisaatiolle, joka on velvollinen säilyttämään tai joka haluaa säilyttää digitaalista aineistoa.

(13)

Useat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tai harkitsevat oikeudellisia velvoitteita, joiden mukaan digitaalisen aineiston tuottajien on asetettava aineistostaan vähintään yksi jäljenne valtuutetun talletuselimen saataville. Tehokas yhteistoiminta jäsenvaltioiden välillä on tarpeen, jotta voidaan välttää suuri vaihtelu digitaalisen aineiston tallettamista koskevissa säännöissä. Tällaista yhteistyötä olisi rohkaistava.

(14)

Tiedon haravointi (web harvesting) on uusi tekniikka, jolla kerätään materiaalia Internetistä säilytettäväksi. Siinä valtuutetut laitokset kokoavat aktiivisesti aineistoa sen sijaan, että odottaisivat, että se talletetaan. Tällä tavoin vähennetään digitaalisen aineiston tuottajien hallinnollista taakkaa, ja kansallisessa lainsäädännössä olisi sen vuoksi säädettävä asiasta,

1)

keräävät tietoa meneillään olevasta ja suunnitellusta kirjojen, aikakauslehtien, sanomalehtien, valokuvien, museoesineiden, arkistoasiakirjojen ja audiovisuaalisen aineiston, jäljempänä ’kulttuuriaineisto’, digitoinnista ja tekevät yleiskatsauksen tällaiseen digitointitoimintaan, jotta voidaan välttää päällekkäinen työ ja edistää yhteistoimintaa ja yhteisvaikutuksia Euroopan tasolla;

2)

asettavat määrällisiä tavoitteita arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa olevan analogisen materiaalin digitoinnille; tavoitteista olisi käytävä ilmi odotettu lisäys digitoidussa aineistossa, joka voisi muodostaa osan Euroopan digitaalisesta kirjastosta, sekä viranomaisten tähän toimintaan osoittamat määrärahat;

3)

rohkaisevat kumppanuussuhteita kulttuurilaitosten ja yksityissektorin välillä, jotta voidaan luoda uusia tapoja rahoittaa kulttuuriaineiston digitointia;

4)

perustavat ja ylläpitävät suuren mittakaavan digitointilaitoksia, jotka ovat osa digitoinnin osaamiskeskuksia Euroopassa tai työskentelevät tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa;

5)

edistävät Euroopan digitaalisen kirjaston muotoutumista yhteisenä monikielisenä portaalina, jonka kautta voidaan käyttää Euroopan hajallaan olevaa eli eri organisaatioiden eri paikoissa säilyttämää digitaalista kulttuuriaineistoa; tätä varten niiden olisi

6)

parantavat kulttuuriaineiston digitoinnin toteutusympäristöä ja aineiston sähköistä saatavuutta

7)

laativat kansalliset strategiat digitaalisen aineiston pitkäaikaista säilyttämistä ja sen saatavilla oloa varten tekijänoikeuslakia täysin noudattaen; strategiassa olisi

8)

vaihtavat toistensa kanssa tietoa strategioista ja toimintasuunnitelmista;

9)

antavat lainsäädännössään säännöksiä, joiden nojalla julkiset laitokset voivat säilyttämistä varten jäljentää suurissa määrin ja siirtää toisiin tietojärjestelmiin digitaalista kulttuuriaineistoa noudattaen täysin tekijänoikeuksia koskevaa yhteisön ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

10)

laatiessaan politiikkoja ja menettelyjä alun perin digitaaliseen muotoon luodun aineiston tallettamista varten ottavat huomioon muissa jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen, jotta voitaisiin välttää, että talletusjärjestelyissä esiintyy suuria eroja;

11)

antavat lainsäädännössään säännöksiä, joiden nojalla valtuutetut laitokset, noudattaen täysin tekijänoikeuksia koskevaa yhteisön ja kansainvälistä lainsäädäntöä, voivat säilyttää verkkosisältöä käyttäen tekniikoita, kuten verkkoharavointia, joilla kerätään aineistoa Internetistä;

12)

ilmoittavat komissiolle 18 kuukauden kuluttua siitä, kun tämä suositus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja joka toinen vuosi sen jälkeen tämän suosituksen noudattamiseksi toteutetut toimet.

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/31

(1)

Direktiivissä 91/414/ETY säädetään kasvinsuojeluaineisiin lisättäviksi sallittuja tehoaineita koskevan yhteisön luettelon laatimisesta.

(2)

Calliope SAS toimitti 12 päivänä joulukuuta 2004 Unkarin viranomaisille kromafenotsidi-tehoainetta koskevan asiakirja-aineiston ja hakemuksen kyseisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Nissan Chemical Europe SARL toimitti 19 päivänä toukokuuta 2005 Italian viranomaisille halosulfuronia koskevan asiakirja-aineiston ja hakemuksen kyseisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Bayer CropScience AG toimitti 25 päivänä marraskuuta 2005 Itävallan viranomaisille tembotrionia koskevan asiakirja-aineiston ja hakemuksen kyseisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. ISAGRO SpA toimitti 2 päivänä syyskuuta 2005 Unkarin viranomaisille valifenaalia koskevan asiakirja-aineiston ja hakemuksen kyseisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Central Science Laboratory toimitti 16 päivänä maaliskuuta 2005 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille kesäkurpitsan keltamosaiikkiviruksen heikkoa kantaa koskevan asiakirja-aineiston ja hakemuksen kyseisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(3)

Yhdistyneen kuningaskunnan, Itävallan, Italian ja Unkarin viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että kyseisiä tehoaineita koskevat asiakirja-aineistot näyttävät alustavan tutkimuksen perusteella täyttävän direktiivin 91/414/ETY liitteessä II säädetyt tietovaatimukset. Asiakirja-aineistot näyttävät täyttävän myös direktiivin 91/414/ETY liitteessä III säädetyt tietovaatimukset yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen osalta. Tämän jälkeen hakijat toimittivat asiakirja-aineistot direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle.

(4)

Tämän päätöksen tarkoituksena on vahvistaa muodollisesti yhteisön tasolla, että asiakirja-aineistot täyttävät periaatteessa direktiivin 91/414/ETY liitteessä II säädetyt tietovaatimukset ja vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen osalta mainitun direktiivin liitteessä III säädetyt tietovaatimukset.

(5)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta komission oikeutta pyytää hakijalta lisätietoja asiakirja-aineiston joidenkin kohtien selventämiseksi.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/34

31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/35