8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/1

(1)

Komissio on toteuttanut tutkimuksen asetukseen (EY) N:o 850/2004 sisältyvien jätteitä koskevien säännösten täytäntöönpanosta.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 850/2004 liitteeseen IV ehdotettuja pitoisuusrajoja pidetään ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason varmistamisen kannalta tarkoituksenmukaisimpina ottaen huomioon pysyvien orgaanisten yhdisteiden hävittäminen tai palautumaton muuntaminen.

(3)

Toksafeenille, joka on yli 670 aineen seos, ei ole vahvistettu sovittua ja asiaankuuluvaa analyyttistä menetelmää kokonaispitoisuuden määrittelemistä varten. Edellä mainitussa tutkimuksessa Euroopan unionin alueelta ei kuitenkaan löytynyt varastoja, jotka koostuisivat toksafeenistä, sisältäisivät sitä tai olisivat sen saastuttamia. Tutkimus osoittaa lisäksi, että silloin kun jätteissä havaittiin pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältäviä torjunta-aineita, niiden pitoisuudet olivat yleensä korkeita verrattuna ehdotettuihin pitoisuusrajoihin. Tässä vaiheessa voidaan katsoa, että toksafeenin määrittelemiseksi käytettävissä olevat analyyttiset menettelyt ovat asianmukaiset tämän asetuksen soveltamista varten.

(4)

PCDF/PCDD:n pitoisuusraja ilmaistaan toksisuus-ekvivalenttipitoisuutena (TEQ-yksikkönä) käyttäen Maailman terveysjärjestön vuoden 1988 toksisuusekvivalenssikertoimia (”TEF”). Dioksiinin kaltaisista PCB-yhdisteistä saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä näiden yhdisteiden sisällyttämiseksi TEQ-yksikköön.

(5)

Heksakloorisykloheksaani (HCH) on eri isomeerien tekniselle sekoitukselle annettu nimitys. Niiden täydellinen analysointi ei ole tarpeen. Ainoastaan alfa-, beeta- ja gamma-HCH:lla on toksikologista merkitystä. Pitoisuusraja koskee sen vuoksi yksinomaan niitä. Useimmat kaupallisesti saatavilla olevat, tämän yhdisteluokan analyysiin käytettävät analyyttiset standardiseokset tunnistavat ainoastaan nämä isomeerit.

(6)

Asetus (EY) N:o 850/2004 olisi siksi muutettava tämän mukaisesti.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 850/2004 17 artiklan 1 kohdassa säädetty komitea, jota on kuultu mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen 25 päivänä tammikuuta 2006, ei ole antanut lausuntoa tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä,

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/4

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/6

(1)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 2967/85 (3) vahvistetaan yhteisön sianruhojen luokitusasteikon soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti menetelmä sianruhojen vähärasvaisen lihan osuuden arvioimiseksi.

(2)

Erityisesti EUPIGCLASS-hankkeen yhteydessä tehtyjen sianruhojen luokitusta koskevien viimeaikaisten tutkimusten tulokset osoittavat korostetusti, että on tärkeää parantaa näytteidenoton laatua ja yksinkertaistaa sianruhojen vähärasvaisen lihan osuuden arviointimenetelmää.

(3)

Sen vuoksi asetuksessa (ETY) N:o 2967/85 säädettyä sianruhojen vähärasvaisen lihan osuuden arviointimenetelmää ja vähärasvaisen lihan viiteosuuden laskentamenetelmää olisi mukautettava.

(4)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 2967/85 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sianlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 3 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Ruhojen vähärasvaisen lihan osuus arvioidaan käyttäen tilastollista standardimenetelmää, joka on sallittu asetuksen (ETY) N:o 3220/84 2 artiklan 3 kohdan mukaiseksi luokitusmenetelmäksi. Kyseessä on joko tavanomainen pienimmän neliösumman tilastomenetelmä tai ”rank reduced” -menetelmä, mutta myös muita tilastollisesti testattuja menetelmiä voidaan käyttää.

Menetelmä perustuu kansallisen tai alueellisen sianlihantuotannon edustavaan otokseen, joka käsittää vähintään 120 ruhoa, joiden vähärasvaisen lihan osuus todetaan tämän asetuksen liitteessä I säädetyn dissektiomenetelmän mukaisesti. Jos käytetään useampia näytteenottomenetelmiä, viiteosuus lasketaan vähintään 50 ruhon otoksen perusteella, ja tulosten luotettavuuden on oltava vähintään sama kuin tilastollisen standardimenetelmän avulla 120 ruhon osalta liitteessä I olevaa menetelmää käyttäen saatu tulos.

2.   Luokitusmenetelmä sallitaan ainoastaan siinä tapauksessa, että virheiden neliöllinen keskipoikkeama validoivien ristiintarkastusten perusteella laskettuna on alle 2,5. Virheiden neliöllistä keskipoikkeamaa laskettaessa otetaan huomioon myös mahdolliset poikkeavat tulokset.”.

2)

Korvataan liitteessä I oleva 2 kohta seuraavasti:

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/8

(1)

ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 20 päivänä joulukuuta 1968 annettua neuvoston direktiiviä 68/414/ETY (3) on muutettu useaan otteeseen huomattavilta osilta (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Raakaöljyn ja öljytuotteiden tuonnilla on huomattava merkitys yhteisön energiatuotteiden hankinnassa. Tilapäisetkin näiden tuotteiden saantia kolmansista maista vähentävät tai niiden kansainvälisiä markkinahintoja huomattavasti nostavat vaikeudet voisivat aiheuttaa vakavia häiriöitä yhteisön taloudelliselle toiminnalle, ja sen vuoksi tällaisen tilanteen vahingollisia vaikutuksia on voitava tasoittaa tai ainakin lieventää.

(3)

Hankinnan häiriötila voisi ilmetä odottamatta, ja tämän takia on välttämätöntä ottaa käyttöön tarpeelliset keinot mahdollisen pulan korvaamiseksi.

(4)

Sen vuoksi on tarpeen lisätä jäsenvaltioiden raakaöljyn ja öljytuotteiden saantivarmuutta luomalla tärkeimpien öljytuotteiden varastoille vähimmäistaso ja pitämällä sitä yllä.

(5)

Öljyvarastoja koskevat järjestelyt on toteutettava siten, etteivät ne haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(6)

Neuvosto sääti direktiivissä 73/238/ETY (5) aiheellisista toimenpiteistä, mukaan lukien öljyvarastojen käyttö, joita toteutetaan siinä tapauksessa, että yhteisön raakaöljyn ja öljytuotteiden saannissa ilmenee vaikeuksia; jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan samankaltaisia velvoitteita kansainvälistä energiaohjelmaa koskevassa sopimuksessa.

(7)

Varastojen on oltava jäsenvaltioiden käytettävissä, jos öljyn hankinnassa ilmenee vaikeuksia. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeudet ja mahdollisuudet määrätä varastojen käytöstä siten, että varastot saadaan nopeasti niiden alueiden käyttöön, joilla öljytoimituksia eniten tarvitaan.

(8)

Varastojen ylläpito olisi järjestettävä siten, että taataan varastojen saatavuus sekä kuluttajien mahdollisuudet käyttää niitä.

(9)

Varastojen ylläpitoa koskevien järjestelyjen olisi oltava avoimia ja niillä olisi taattava varastointivelvoitteesta aiheutuvan rasitteen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakautuminen. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat saattaa asianosaisten käyttöön tietoja öljyvarastojen pitämisen kustannuksista.

(10)

Jäsenvaltiot voivat varastojen ylläpitämisen järjestämiseksi soveltaa järjestelmää, jossa erityinen varastointielin tai -laitos huolehtii kokonaan tai osittain varastointivelvoitteen mukaisten varastojen pitämisestä. Öljynjalostajien ja muiden markkinatoimijoiden olisi pidettävä yllä mahdollisesti jäljelle jäävää osaa. Valtion ja öljyteollisuuden yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta varastointijärjestelyt toimisivat tehokkaasti ja luotettavasti.

(11)

Kotimainen tuotanto edistää sinänsä hankintavarmuutta. Öljymarkkinoiden kehityksen perusteella voi olla perusteltua antaa öljyvarastojen ylläpitämistä koskeva asianmukainen poikkeus niille jäsenvaltioille, joilla on omaa öljyntuotantoa. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot voivat vapauttaa yrityksiä varastojen ylläpitämisvelvoitteesta sen määrän osalta, joka ei ylitä kyseisten yritysten kotimaisesta raakaöljystä valmistamien tuotteiden määrää.

(12)

On asianmukaista ottaa käyttöön menettelytapoja, joita yhteisö ja jäsenvaltiot jo soveltavat kansainvälisten velvoitteidensa ja sopimustensa perusteella. Öljyn kulutustottumuksissa tapahtuneiden muutosten myötä kansainvälisen lentoliikenteen polttoaineista on tullut tärkeä osa tätä kulutusta.

(13)

On tarpeen mukauttaa ja yksinkertaistaa öljyvarastoja koskevien yhteisön tilastojen ilmoitusmenettelyä.

(14)

Öljyvarastoja voidaan periaatteessa pitää missä tahansa yhteisön alueella, ja näin ollen on aiheellista helpottaa varastojen perustamista maan oman alueen ulkopuolelle. Kyseisen jäsenvaltion hallituksen on voitava tehdä itse päätös öljyvarastojen pitämisestä kansallisen alueen ulkopuolella omien tarpeidensa ja hankintavarmuuteen liittyvien näkökohtien mukaan. Toisen yrityksen, elimen tai laitoksen käytettävissä pidettävien varastojen osalta tarvitaan tarkempia sääntöjä, jotta voidaan taata niiden saatavuus ja käyttömahdollisuus öljynsaantivaikeuksien ilmetessä.

(15)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on suotavaa edistää jäsenvaltioiden välisten vähimmäisvarastointisopimusten tekemistä, jotta edistetään muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien varastojen käyttämistä. Päätöksen tällaisen sopimuksen tekemisestä tekevät asianomaiset jäsenvaltiot.

(16)

On aiheellista vahvistaa varastojen hallinnollista valvontaa ja luoda tehokkaita järjestelmiä varastojen hallintaa ja tarkastamista varten. Tällaisen hallinnan mahdollistamiseksi tarvitaan seuraamusjärjestely.

(17)

Yhteisön varmuusvarastojen tilasta on aiheellista antaa säännöllisesti tietoja neuvostolle.

(18)

Koska ehdotetun toiminnan tavoite, joka on öljyn hankintavarmuuden pitäminen yhteisössä korkealla tasolla käyttämällä luotettavia ja avoimia, jäsenvaltioiden yhteisvastuuseen perustuvia järjestelmiä, samalla kun kunnioitetaan sisämarkkinoita ja kilpailua koskevia sääntöjä, voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(19)

Tämä direktiivi ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden velvoitteisiin, jotka koskevat liitteessä I olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

moottoripolttoaine ja lentopolttoaine (lentobensiini ja bensiinityyppinen lentopetroli);

b)

kaasuöljy, dieselöljyt, petroli ja kerosiinityyppinen lentopetroli;

c)

polttoöljyt.

a)

lopputuotteet lasketaan niiden todellisen määrän mukaan;

b)

raakaöljy ja välituotteet lasketaan:

a)

öljyalusten varastot niiden ollessa satamassa purkaustarkoituksessa satamamuodollisuuksien suorittamisen jälkeen;

b)

purkaussatamissa pidettävät varastot;

c)

öljyputkien syöttöpään säiliöiden varastot;

d)

jalostamojen säiliöiden varastot, lukuun ottamatta putkien ja käsittelylaitosten varastoja;

e)

jalostamojen, tuonti-, varastointi- ja tukkujakeluyritysten pitämät varastot;

f)

suurten kuluttajayritysten pitämät varastot kansallisten säädösten edellyttämän pysyvien varastojen ylläpitovelvoitteen mukaisesti;

g)

proomujen ja kotimaan liikenteen rannikkoalusten varastot sillä edellytyksellä, että asianomaisten viranomaisten on mahdollista niitä valvoa ja varastot voidaan saada välittömästi käyttöön.

a)

niiden on koskettava raakaöljyä ja kaikkia tässä direktiivissä tarkoitettuja öljytuotteita;

b)

niissä on määrättävä varastojen pitoa koskevat ehdot ja järjestelyt siten, että tavoitteena on näiden varastojen hallinnoinnin ja saatavuuden turvaaminen;

c)

niissä on määrättävä menettelyt, joita käytetään varastojen tarkastamisessa ja tunnistamisessa, muun muassa tarkastusten suorittamisessa ja siihen liittyvässä yhteistyössä;

d)

ne on yleensä tehtävä rajoittamattomaksi ajaksi;

e)

jos sopimuksessa on määrätty yksipuolisen irtisanomisen mahdollisuudesta, siinä on todettava, että tällaista irtisanomista ei saa soveltaa tilanteessa, jossa öljyn saanti on vaikeutunut, ja että komissiolle on joka tapauksessa ilmoitettava irtisanomisesta ennakolta.

a)

yrityksellä, elimellä tai laitoksella, jonka puolesta varastoja pidetään, on oltava sopimukseen perustuva oikeus saada nämä varastot haltuunsa milloin hyvänsä sopimuksen voimassaolon aikana; asianomaisten osapuolten on sovittava siitä, miten määritetään tällaisesta haltuunotosta maksettava hinta;

b)

tällaisen sopimuksen keston on oltava vähintään 90 päivää;

c)

varastojen sijaintipaikka ja/tai varastoja toisen yrityksen, elimen tai laitoksen käytettävissä pitävät yritykset sekä kyseisessä paikassa varastoitavat määrät ja tuoteluokat tai raakaöljy on tarkasti ilmoitettava;

d)

varastoja toisen yrityksen, elimen tai laitoksen käytettävissä pitävän yrityksen, elimen tai laitoksen on taattava, että yrityksellä, elimellä tai laitoksella, jonka käytettävissä varastoja pidetään, on milloin hyvänsä sopimuksen voimassaolon aikana aina todellinen mahdollisuus käyttää kyseisiä varastoja;

e)

varastoja toisen yrityksen, elimen tai laitoksen käytettävissä pitävän yrityksen, elimen tai laitoksen on kuuluttava sen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, jonka alueella varastot sijaitsevat, siltä osin kuin on kyse kyseisen jäsenvaltion laillisista oikeuksista tarkastaa varastojen olemassaolo.

a)

päivämäärä, jona varastojen taso laski pakollisen vähimmäismäärän alapuolelle;

b)

syyt varastojen käyttämiseen;

c)

mahdollisesti toteutetut toimenpiteet varastojen täydentämiseksi;

d)

jos mahdollista, varastotilanteen todennäköinen kehittyminen varastojen tason ollessa pakollisen vähimmäistason alapuolella.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/16

(1)

Neuvosto valtuutti 5 päivänä kesäkuuta 2003 komission aloittamaan kolmansien maiden kanssa neuvottelut voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta yhteisön kanssa tehtävillä sopimuksilla.

(2)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa sopimuksen tietyistä lentoliikenteen näkökohdista, jäljempänä ’sopimus’. Näissä neuvotteluissa se on noudattanut menettelyjä ja ohjeita, jotka on esitetty komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut kolmansien maiden kanssa voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta yhteisön kanssa tehtävillä sopimuksilla tehdyn neuvoston päätöksen liitteessä.

(3)

Sopimus olisi allekirjoitettava ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti sillä varauksella, että se tehdään lopullisesti myöhemmin,

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/28

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/29

(1)

Direktiivissä 2003/85/EY säädetään torjunnan edellyttämistä vähimmäistoimenpiteistä suu- ja sorkkataudin puhjetessa ja tietyistä ennalta ehkäisevistä toimista, joiden tarkoituksena on parantaa toimivaltaisten viranomaisten ja kotieläintuottajien tietämystä suu- ja sorkkataudista sekä parantaa tautiin liittyvää valmiusastetta.

(2)

Direktiivissä 2003/85/EY säädettyihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin sisältyy säännös jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että joko rokotteiden tuotantoon tarkoitettujen inaktivoitujen antigeenien tai itse rokotteiden tuotantoon ja niihin liittyviin tutkimuksiin tarkoitettuja eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia saa käsitellä vain hyväksytyissä laitoksissa ja laboratorioissa, jotka luetellaan kyseisen direktiivin liitteessä XI olevassa B osassa.

(3)

Saksan toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti ilmoittaneet komissiolle eräistä muutoksista, jotka koskevat suu- ja sorkkatautirokotteen valmistajia kyseisessä jäsenvaltiossa. Saksa on uusinut alueellaan sijaitsevaa laboratoriota koskevat tarvittavat turvatakuut.

(4)

Turvallisuussyistä on tärkeää pitää ajan tasalla direktiivin 2003/85/EY luettelo kansallisista laboratorioista, joilla on lupa käsitellä eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia rokotteen valmistusta varten.

(5)

Tästä syystä on tarpeen korvata direktiivin 2003/85/EY liitteessä XI olevan B osan luettelo kansallisista laboratorioista, joilla on lupa käsitellä eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia rokotteen valmistusta varten, tämän päätöksen liitteessä olevalla luettelolla.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 217/31

(1)

Klassinen sikarutto on uhka yhteisön kotieläiminä pidettäville sioille ja luonnonvaraisille sioille (villisioille).

(2)

Klassisen sikaruton taudinpurkauksista tiloilla, joilla pidetään sikoja kotieläiminä, voi aiheutua hyvin vakavia seurauksia ja taloudellisia menetyksiä yhteisössä erityisesti, jos ne esiintyvät alueilla, joilla sikatiheys on suuri.

(3)

Kotieläiminä pidettäville sioille ja luonnonvaraisille sioille annettavia hätärokotuksia koskevat säännöt ja merkkirokotteen määritelmä vahvistetaan direktiivissä 2001/89/EY.

(4)

Yhteisöllä on jo varastossa 1 000 000 annosta heikennettyä elävää klassisen sikaruton rokotetta, ja se on nyt aikeissa hankkia 1 550 000 annosta klassisen sikaruton merkkirokotetta.

(5)

Yhteisössä vallitsevan tilanteen sekä erityisesti liittyvien valtioiden tautitilanteen perusteella on käynyt entistä todennäköisemmäksi, että klassista sikaruttoa vastaan joudutaan toteuttamaan hätärokotukset merkkirokotteilla, joita tarvitaan enemmän kuin yhteisöllä on varastossa.

(6)

Jotta vahvistettaisiin yhteisön valmiuksia torjua klassista sikaruttoa nopeasti, on välttämätöntä ostaa riittävä määrä merkkirokotetta ja toteuttaa järjestelyt rokotteiden pitämiseksi varastoissa, joista ne saadaan nopeasti käyttöön hätärokotuksia varten.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,